spol lehti 1 2018 e · 2018-05-21 · halkosalmen soul survivor-biisin. oli mukaan päässyt...

SPOLPUHEENJOHTAJA(1998-2018)RAINEAMPUJA:”Toivonseuraajalleraikkaitavisioita,runsaastiintoajamukaviahetkiä.KIITOSkaikistavuosistakokoSUOMENPUHALLINVÄKI!”

1/2018

PÄÄKIRJOITUS

PUHEENJOHTAJAVAIHTUU

PekkaUlmanensoittieräänäpäivänälankapuhelimeenijakysyiryhtyisinköSPOL:npuheenjohtajaksi.OlimmeistuneetyhdessäSOLI:nhallituksessajaSTM:ssäolinasiantuntijajäsen.Vastasinkyllä,vaikkenarvannut,mitäkaikkeasetoisitullessaan.Vähitenoletinpestinkestävän21vuotta.

Tuohonaikaanuskoimmevahvasti,ettäyksipuhallin-orkesteriliittoolisiratkaisukaikkiinpulmiin.Liittojaonedelleenneljä,muttatoiminnatovattokikehittyneet.Parhaintaonollutrajojenavautuminen.Myöstulevaisuudessatällaistakatsoomielellään.Resurssittuskinnousevat.Jakajiaonyhäenemmänjamukanapysyminenedellyttääyhäkiinteämpääyhteydenpitoa.Olemmesamallaalalla.Tarvitsemmetoisiamme.Yhdenkinheikkeneminenvähentäämyösmuidenmahdollisuuksiapitkässäjuoksussa.SPOL:ntoimintaonvuosienvarrellatehostunutvaltavasti.Seonmuovautunutkiinteäksiyhteisöksi,jossaetenkinhallituksenjäsenetovatjatkuvastitarjonneetuusiaideoita.Koulutustapahtumiaonollutvuosittainuseitajavarsinkinnuorisotyöonollutsuuriilonaihe.Tästäonsaatuhyvääpalautettamyösulkomailta.VastikäänRuotsistajaVirostakyseltiinniinkouluttajiakuinmusiikkiako.tilaisuuksiin.Kansainvälisyysonkinkasvanuthuomattavastiviimevuosina.Ulkomaillaollaanyhtäinnokkaitaluomaanuuttakuinmeilläkin.Lähialueillakintoimiiinnokkaitaalaanperehtyneitäkollegoja,joihinonsyytäluodahenkilökohtaisiajapysyviäsuhteita.Näyttöruutueikorvaahenkilökohtaistatutustumistaelävästämusiikistapuhumattakaan.Onsiiserotettavatoisistaantemputjatodellinenvaikuttavuus.Suurinyksittäinenvisio,jotaolensaanutollatoteuttamassaniinSOLI:ssa,STM:ssäkuinSPOL:ssaonPuhallinpäivät.Ideanaoliluodasiteetkustantajienjakuluttajienvälille,esittelläuuttamusiikkiasekäsitäkauttaopettaasäveltäjiäjasovittajia.Samallavoitiinkehittääjärjestöyhteistyötä.Perusideaontoiminutjovuosikymmeniä.Jatkossakatsettavoitaisiinsuunnatamyösulkomaihin.Esim.Riikassajärjestetäännykyisinvastaavaatapahtumaakansainvälisenäfoorumina.Asiaeiolevierasmuuallakaan.Olkaammesiismukanakehityksessä.Puheenjohtajuudenmyötäluovunmyöstämänvuonna1992perustamanilehdenpäätoimittajuudesta.Tunnenhaikeutta,iloajatyytyväisyyttäpalkitsevistavuosistakanssanne.Kiitänkollegojasekähallituksenjäseniä,kapellimestareitajaetenkinpuhallinorkestereita.Rinnakkaisliittojenpuurtajillejakokopuhallinväellehaluantoivottaaraikkaitavisioitajatyöintoa.22.2.2018SPOLpuheenjohtajaRaineAmpuja

SPOLHALLITUS

Puheenjohtaja,nuottikustannus,jäsenasiat,kansainvälisetasiatRaineAmpuja,spol.pj(at)gmail.comVarapuheenjohtajaAnuKoskinen,anu.koskinen(at)lprmo.fi0400490434Sihteeri,internet,jäsenrekisteriTiiuTuominen,spol.sihteeri(at)gmail.com0409637701TaloudenhoitoMaritaRantamäki,marita.rantamaki(at)gmail.com0405139059JäsenlehtiJukkaViitasaari,jukka.viitasaari(at)kolumbus.fi0503233698TiedotusMinnaKajander,minna.kajander(at)gmail.comKoulutusJuusoWallin,juuso.wallin(at)gmail.com0405255865AnsiomerkitPekkaLyytinen,pekka.lyytinen(at)elisanet.fi0414515516TainaRäsänen,taharasa(at)gmail.com0407040589

SPOL

Kansikuva,EevaSumiloff(kuvassaSPOLpj.japäätoimittajaRaineAmpuja)

PUHALLINORKESTERI-lehtiPäätoimittaja:RaineAmpujaToimittajajasisällöntuottaja:JukkaViitasaariAineistotseuraavaanlehteen15.5.2018mennessäjukka.viitasaari(at)kolumbus.fiILMOITUSHINNASTO:Takakansi 450€Sisäsivut:1/1 300€1/2 200€1/4 120€1/8 75€Kolmestaperäkkäisestä1/1ilmoituksestasaaneljä[email protected]

www.spolli.com

SUOMENPUHALLINORKESTERILIITONMYÖNTÄMÄTANSIOMERKIT:Helsingin Suomalaisen Klubin puhallinorkesteri 7.2.2018 ERIKOISANSIOMERKKI: Kauko Karjalainen Pentti Lehtiluoto

SPOL ONNITTELEE!

Puhallinviikkokäynnistyymaanantaina12.3.2018klo12ympäriSuomensoitettavallaEetuRanta-ahonsäveltämälläavajaisfanfaarilla.Osallistutähänvaltakunnalliseentempaukseensoittoporukkasitaiorkesterisikanssa–nuotitvoitladatailmaiseksi.INFO:https://helsinginpuhallinmusiikkiyhdistys.comhttps://helsinginpuhallinmusiikkiyhdistys.com

PUHALLINPÄIVÄT:ValtakunnallisetpuhallinpäivätHelsingin Musiikkitalossa 12.-18.3.2018.

SPOL:n TUKEA KOULUTUKSEEN Jäsenorkesterimmevoivatanoatukeakoulutusleiriävartenleirinkouluttajanpalkkioon.Esimerkki:Leirikestääkolmepäivää(pe-su)jajokaisenapäivänäon7tunninharjoitus,tarkoittaaserahallisesti378€tukea.Anotukea:http://www.spolli.com/node/2http://www.spolli.com/content/avustushakemusLisätietoa:JuusoWallin,SPOL:nkoulutusvastaavajuuso.wallin(at)gmail.com,puh.0405255865

Savon alueen puhallinviikonloppu Hankihönkäys järjestettiin 19.–21.1.2018 kahdeksatta kertaa peräkkäin Varkaudessa, jossa Janne Juutilainen on luotsannut tapahtumaa varmoin ottein kaikki viime vuodet. Alueellista puhallinleiriä järjestettiin vuosina 2005–2010 kiertävänä tapahtumana (Rantasalmi, Varkaus, Juva, Puumala, Rantasalmi, Pieksämäki), minkä jälkeen vuodesta 2011 alkaen tapahtuma on kotiutunut Varkauteen ja kasvanut yhdeksi alueemme odotetuimmista vuosittaisista puhallinmusiikkitapahtumista.

Pääjärjestäjinä toimivat Soisalo-opisto ja Varkauden soittokunta. Vahvasti mukana olivat myös Rantasalmen puhallinorkesteriyhdistys Marja Ikosen ja Rajalan puhaltajat Erkki Kaukosen luotsaamina sekä Espoon musiikkiopisto kera Janne Laineen. Yhteensä soittajia oli noin 170 neljässä eritasoisessa orkesterissa, joita johtivat Marzi Nyman, Rasmus Soini, Arrigo Christian Blom ja Sanna Vuorinen.

Tapahtuma järjestettiin kolmatta kertaa kolmipäiväisenä, ja koko perjantai oli omistettu rytmimusiikille Petri Juutilaisen ja Janne Ikosen johdolla. Perjantain aikana kaikki 40 rytmimusiikin opiskelijaa soittivat yhdessä isossa big bandissa sekä tutustuivat improvisointiin ja combo-soittoon pienemmissä tasoryhmissä. Erityisesti mieleen jäivät pienimpien soittajien upeat improvisoinnit erilaisista tunnelmista (kuten Lainelautailijat meren aalloilla, Kohtaaminen Ähtärin Lumi- ja Pyry-pandojen kanssa sekä Savusaunan kirpeät löylyt) Petri Juutilaisen säestämänä.

Lauantaina ja sunnuntaina opiskeltiin rytmikästä puhallinmusiikkia juhlavuoden kunniaksi eli rytmimusiikkiteema ulottui myös viikonlopun puhallinorkestereihin. D-orkesterin soittajista osa oli ennen leiriä käynyt vain parilla soittotunnilla ja ohjelmisto olikin valittu sopivan helpoksi aloittelijoille. Sanna Vuorinen luotsasi porukkaa iloisesti apunaan Jussi Vokkolainen. Päätöskonsertissa kuultiinkin otoksia viikonlopun aikana harjoitelluista kappaleista ja Ilari Hylkilän Tervetuloa polkaisi konsertin hienosti käyntiin!

C-orkesterissa soitettiin lauantaina läpi jopa kahdeksan eri teosta, joista neljä valittiin sunnuntain päätöskonserttiin. Arrigo Christian Blom taikoi vasta pari vuotta soittaneiden bändistä aikaan tarkkuutta ja jo vaativiakin rytmejä! Lyijykynät tekivät kauppansa, kun esitysohjeita merkittiin tarkasti nuottiin. Soittajien toivekappale Pirates of the Caribbean avasi C-orkesterin osuuden päätöskonsertissa.B-orkesteri – siis R&B-orkesteri – esitti päätöskonsertissa Rasmus Soinin johdolla soulklassikoita sekä Vellu Halkosalmen Soul Survivor -biisin. Oli mukaan päässyt balladiksi myös Rakkaus on lumivalkoinen, josta Janne Laine oli tehnyt uuden sovituksen. Rasmuksen opeissa viihtyivät niin nuoret kuin hieman varttuneemmatkin puhallinharrastajat!

A-orkesterin viikonloppu vierähti nopeasti ja mielenkiintoisesti Marzi Nymanin sovitusten parissa. Työtavat olivat varmasti monille uusia ja puhallinorkesterin ja sähkökitaran kombinaatio myös yleisölle huikeaa kuunneltavaa. Ohjelmistossa oli muun muassa Tapio Rautavaaran tuttuja melodioita aivan uudenlaisina sovituksina. Myös konkari Petri Juutilainen koulutti A-orkesteria, teoksina olivat tutut Ilppo Hiekkasen Jump ja Liisa.

Hankihönkäys 2018 Varkaudessa


B-orkesterin soittajia

Konsertissa Marzi esiintyi muidenkin orkesterien kuin oman A-orkesterinsa kanssa, välillä kitaran, välillä koskettimien takaa. Koko leiriä ja etenkin päätöskonserttia leimasi hyvä tekemisen meininki! Vapaa-aikaa vietettiin muun muassa discoillen, saunoen sekä elokuvien parissa, sillä majoituspaikassamme Kaks´ Ruusua -ravintolan tiloissa oli mainiot mahdollisuudet järjestää myös tällaista oheistoimintaa. Ruoka oli maistuvaista ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Leirin onnistuminen vaati myös paljon talkooapua niin soitinroudauksissa kuin muissakin leirin käytännön järjestelyissä. Kiitos kaikille mukana olleille talkoolaisille, opettajille, apuopettajille sekä tietenkin mahtaville ja taitaville leiriläisille! Ensi vuonna hönkäillään taas!

Päätöskonsertin ohjelmaD-orkesteri, joht. Sanna VuorinenIlari Hylkilä: TervetuloaAntti Nissilä: MenoksJanne Ikonen: AppändaunTimo Forsström: OnnenpoikaScott Rogers: Calypso Kangaroo

C-orkesteri, joht. Arrigo Christian BlomKlaus Badelt, sov. Michael Sweeney: Pirates of the CaribbeanMichael Sweeney: MoaiRod Temperton, sov. Robert Longfield: ThrillerPharrell Williams, sov. Michael Sweeney: Happy

B-orkesteri, joht. Rasmus SoiniStevie Wonder, sov. Paul Murtha: SuperstitionVellu Halkosalmi, sov. Rasmus Soini: Soul SurvivorJussi Hakulinen, sov. Janne Laine: Rakkaus on lumivalkoinenQuincy Jones, sov. Johnnie Vinson: Soul Bossa Nova

A-orkesteri, joht. Marzi NymanIlppo Hiekkanen, sov. Jyrki Koskinen: LiisaMarzi Nyman: StudwaterTapio Rautavaara, sov. Marzi Nyman: Sininen uniTapio Rautavaara, sov. Marzi Nyman: Hummani heiJimi Hendrix, sov. Marzi Nyman: Foxey Lady

Teksti: Marja Ikonen, Kuvat: Janne Juutilainen, Teija Kupari


C-orkesterin käyrätorvet

Marzi Nyman

Puhallinten puhinaa keskellä talvea

TAIKE Keski-Suomen lastenkulttuuriapuraha mahdollisti tänä vuonna nuorille puhallinsoittajille mukavan oppimiskokemuksen puhallinorkesteri Aallon solistina. Helmipuhallustyöryhmä sai apurahan uusien sovituksien tilaamiseen solistille ja sinfoniselle puhallinorkesterille. Kappaleiksi valittiin eri maista olevaa musiikkia, kappaleita, jotka ovat useissa soitinkouluissa ja tietysti vähän muutakin. Jukka Viitasaari ja Juha Lauttamus jakoivat sovitustyön.

Perjantaina 9.2.2018 sai ensiesityksensä jo neljä uutta solistinumeroa: Suutarin emännän kehtolaulu, Dona Dona, Ack Värmeland Du sköna ja Whiskey in the Jar helähtivät Palokan koululla upeasti Rita Varosen kapellimesta-roimina. Solisteina soittivat Haapamäeltä kotoisin olevat nuoret taiturit Enne Papinaho, klarinetti ja Alina Papinaho, huilu sekä Jyväskylän joukkueen Otto Dromberg, oboe ja Jenni Koskinen, englannintorvi.

Nuorten opettajina Läntisen Keski-Suomen musiikkiopistossa ovat Tapio Issakainen (huilu) ja Tiiu Tuominen (klarinetti). Röörinpurijat taas ovat Sirpan tallista. Perjantain konsertti uusittiin Ala-Keiteleen musiikkiopiston organisoimana 16.2.2018 klo 19.30 Äänekosken kaupungintalolla. Helmeilyä jatkoivat vielä Palokka Big Band ystävänpäivänä ja Yllätysorkesteri vierailulla sotaveteraanien Veljeskodilla. Helmipuhallus päättyi perinteiseen Kamarihelmiä- konserttiin kahvila Muistossa.Koko ohjelman näet sivuilta www.helmipuhallus.fi.

Otapa reippaasti yhteyttä Jukkaan ja Jussiin, jos kiinnostuit uusista solistibiiseistä.

Teksti: Sirpa Berg, kuva: Ilpo Soikkeli,

juliste: Erik Marttinen

Keskisuomalainen puhallinväki on koonnut joukkonsa konsertoimaan helmikuun pakkasten keskellä Jyväskylässä, Äänekoskella ja Keuruulla. Helmipuhallus on jo yhdeksättä kertaa talkoovoimin järjestetty konserttien sarja, jossa erilaiset puhallincombot soittavat oman konserttinsa. Tapahtuman taustahenkilöt ovat näiden vuosien ajan olleet Tiiu Tuominen ja Sirpa Berg. Tänä vuonna iloiseen ja reippaaseen tiimimme on vielä liittynyt kitaristi-tuottaja-tiedottaja Erik Marttinen.

Viitasaurukselle tarjoutui aurinkoinen mahdollisuus promota uutta suomalaista puhallinmusiikkia USA:n suurimmalla kampuksella, kun "ottotyttäremme", Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestariluokallakin vuoden verran piipahtanut Paul Niemistön kasvatti Melanie Brooks tilasi teokset kolmelta suomalaiselta säveltäjältä (allekirjoittanut sekä Marja ja Janne Ikonen). Kyseessä oli Melanien väitöskirjaprojekti "Concertos for Young Soloists", missä tarkoituksena oli levyttää ja esittää soolokappaleita, joissa olisi nuori vasta vähän aikaa soittanut solisti ja taustalla taitavampi säestävä bändi. Suuntana siis Phoenixin Tempe Arizonassa ja opinahjona Arizona State University eli ASU.

Hyperhelppo kaksisävelinen Vauvalaulu käyrä-torvelle minulla oli jo valmiina, ja kolmiosainen teos Three Aspects of the Toddler Song valmistui juhannuksen 2017 aikana. Melanie kutsui suomalaisetkin säveltäjät projektin päätös-konsertttiin, mutta täystyöllistetyt Ikoset eivät onnistuneet raivaamaan kalenteriinsa tilaa. Minä päätin lähteä, sillä lisäbonuksena sain mahdol-lisuuden luennoida ASU:n musiikkikasvatuksen ja sävellyksen opiskelijoille suomalaisesta puhallin-musiikista. Kokemustahan minulla aiheesta on jo high school- ja college-tasoilla.

Lentoyhtiöksi valitsin 33 tuuman jalkatilan takia Icelandairin, ja Melanien ehdotuksesta majoituin Airbnb-huoneeseen erittäin kohtuuhintaan, vain 10 minuutin kävelymatkan päähän ASU:n kampukselta ja Gammage-konserttisalista. Tammikuussa on nimittäin Arizonan turistisesonki! Matkabudjettiani kohtuullistivat MES:n ja SPOL:n tuki.

Jo ensimmäisenä täyspäivänä 23.1...

...oli herkkua luvassa, sillä pääsin kuulemaan yliopisto-tasoista sinfonista puhallin-musiikkia. Tutustuin myös legendaariseen kapellimestariin H. Robert Reynoldsiin. Meillä oli yhteisiä tuttujakin: Jorma Panula ja Paul Niemistö!

No onkos tullut ASU,näin talven keskelle...

Tuesday, January 23

1:00-3:00PM: ASU Wind Ensemble dress rehearsal with H. Robert Reynolds 4:30-5:45PM: ASU Philharmonia recording session in Gammage

Wednesday, January 24

10:45-11:35AM: Lecture at Introduction to Music Education class, room W218. 1:00-3:00PM: ASU Wind Orchestra dress rehearsal with H. Robert Reynolds

Thursday, January 25

11:45AM-12:45PM: Lecture with ASU Composition students, room G311 1:00-3:00PM: ASU Wind Ensemble rehearsal

No onkos tullut ASU, näin talven keskelle!

H.Robert Reynolds & Jukka H. Viitasaari

Jason Caslor harjoituttaa ASU Wind Ensembleä.

Keskiviikko 24.1. huipentui Masterworks with the Masters -konserttiin, jossa Reynoldsin lisäksi johtivat ASU:n puhallinprofessorit Jason Caslor ja Gary W. Hill. Melanie Brooksin lisäksi tuleva tohtori Fredrick M. Brown sai paikan parrasvaloissa. Ilmainen konsertti ei valitettavasti kerännyt konserttisali Gammageen kuin pari sataa kuulijaa. ASU:n orkesterit (Wind Enseble ja Wind Orchestra) olivat kyllä huippulaadukkaita.

Samana päivänä olin jo ehtinyt pitää ensimmäisen luentoni ASU:n musiikkikasvattajille. Melanie toimi teknisenä avustajani PDF:ien ja YouTube-linkkien kanssa, professorinsa Roger Mantie alusti. Esittelylistalla oli mm. Ikosia, Hylkilää, Forea ja JiiPee Lehtoa ja SPOL:n kustanteita FinnBandShopin kautta. Rantasalmen puhallinorkesterin Suomi 100-alkusoittofanfaarin (Janne Ikonen) video talvisine maisemineen herätti ihastusta +25 asteen talvipäivälämpötilaan tottuneissa. Varusmiessoittokunnan Basel Tattoo versio The Young Lionsistani meni komeasti perille.

Aikaa oli tietty kysymyksiin, joista ensimmäinen oli vaatimattomasti: "Why do you compose?" Vastasin nöyrästi: "To become immortal". Mukanani oli kasa partituureja, jotka laitoin kiertämään. Prof. Mantie totesikin minulle yksityisesti, että "kiitos esimerkeistä, että USA:n ulkopuolellakin tehdään musiikkia".

Torstai 25.1.

Luennoin ASU:n sävellyksen opiskelijoille. Heitä olikin sitten moneen lähtöön, ja keskustelu rönsyili kustannussopimuksista Kalevalaan. Hartaimmin he perehtyivät JP Lehdon Arquataan. Tästä päästiinkin Lehdon, minun ja sävellysluokan erään nuorukaisen progerocksuosikkiin Emerson, Lake & Palmer. Palauduin ASU Wind Ensemblen harjoituksissa.

Perjantai 26.1.

Building Bridges through Music -festivaali alkoi. Seurasin Marja Ikosen kauniin A Day at the Lake -tilausteoksen nauhoitusta. ASU Wind Orchestra oli jäätävän hyvä, eivätkä pikkusolistit Robert ja Daghe tuntuneet jännittävän lainkaan. Peter Meechanin Soliloquy II pianosolisteineen oli minimalistisen jännitteinen. Melanie Brooks johti kaikki viisi tallennettavaa teosta, tohtoroitumisprojektistaan kun oli kyse.


Attention music educators!

Also sprach JP Lehto...

Gary W. Hill ja Greg Fritz nauhoituksen partituurivahteina.

Melanie Brooks

Lauantai 27.1.

Kantaesityskonserttipäivä alkoi lisänauhoituksilla, viisi teosta tälläkin kertaa. Minun Toddler Songini oli taltioitu jo marraskuussa Chicagon Midwestiä (Grade Thrive w/ Timothy Mahr) varten, ja viimeksi tämä Concertos for Young Soloists -systeemi oli esillä Arizona Music Educators Associationin konferensissa 2.2.2018 ja paikallisilla TV-kanavilla. Eikä se siihen jää: kaikki teokset julkaisee USA:ssa upouusi Leading Tones Music.

Ja sitten vielä konsertti, Melanien projekti Building Bridges through Music päälle. Sepä oli melkoisen toimiva sillisalaatti sinfonista puhallinmusiikkia höystettynä Harmony Projectin tuliaisilla, meksikolaisella mariachi-söyllä. Googlatkaapa!

Yli 30 tilausteoksesta esitettiin vain seitsemän, mukana Marja Ikosen ja allekirjoittaneen luomukset. Olin miästä, Marjankin puolesta (tarkemmat tiedot Kvartaalin kantaesityksissä). Vierailun viimeinen tahtihetki oli Phoenixin Country Clubilla, kun Harmony Projectin suojelija (=rahoittaja), anonyymiksi jäänyt rakennusalan miljonääri tarjosi luksushampurilaiset. Klubin DJ soitti mm. Europen Final Countdownia.

Teksti ja kuvat: Jukka Viitasaari, paitsi

musiikkikasvatusluento: Roger Mantie


Marja Ikonen:

Teos syntyi, kun ystäväni Melanie Brooks pyysi biisiä hänen "Concertos for Young Soloists" -projektiinsa. Siinä tarkoituksena oli levyttää ja esittää soolokappaleita, joissa olisi nuori (vasta vähän aikaa soittanut) solisti ja taustalla taitavampi säestävä bändi.

Ensin ilmoitin Melanielle, että voisin kirjoittaa klarinettisoolon, koska arvelin instrumentin olevan mulle sopivan tuttu. Mutta koska hirmu moni muukin säveltäjä oli ajatellut kirjoittavansa klarinetille, pyysi Melanie minua harkitsemaan toista soolosoitinta, ja päätin sitten kirjoittaa soolon trumpetille (grade 1) ja puhallinorkesterille (grade 3).

Aiheeksi valikoitui päivä järvellä, mikä Suomessa voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita, oli sitten kesä, kevät, syksy tai talvi. Joka tapauksessa Suomessa pääsee järvelle kaikkina vuodenaikoina nauttimaan upeasta luonnosta! Oli kiva tietää jo etukäteen, että teos tullaan kantaesittämään Arizonan paahteessa silloin, kun Suomessa paukkuu pakkanen ja järvet ovat jäässä. Kirjoitin kappaleen kuitenkin jo heinäkuussa, joten ehkä silloin mielessä olivat eniten usvaiset aamut, päivät veneillen ja kalastaen sekä iloiset illat ystävien kanssa saunoen. Biisissäkin on kolme osaa: utuinen alku, jossa solisti improvisoi annettujen sävelien pohjalta, keinuvampi keskiosa sekä marssimainen loppuhuipennus. Rakenne on hyvinkin konserttomainen, vaikka teos on tietysti lyhyt ja pienen soittajan soitettavissa. Käytin samaa melodista aihetta sekä keinuvassa 6/8 -osassa että marssiosassa.

Kappaleen tekeminen oli suuri haaste, koska toiveena oli noinkin iso grade-ero solistiosuuden ja säestyksen välillä - tähän asti olen tehnyt kappaleita niin, että kaikilla soittajilla on samaa vaikeusastetta olevat stemmat tai niin päin, että solistiosuus on haastavampi kuin säestys.

Alkuvuodesta 2018 sain yhteydenoton Arizonasta trumpettiopettaja Carlos Castanedalta. Hän tiedusteli, voisiko kappaleen muuttaa soitettavaksi kahdella solistilla, koska hänellä oli kaksi oppilasta, jotka tulisivat tekemään kantaesityksen ja levytyksen. Tällöin muokkasin kappaleesta version myös kahdelle trumpettisolistille, eli sellainenkin nyt löytyy! Ja olen nähnyt videoita ja valokuvia näistä ihanista solisteista, jotka arvatenkin hoitivat homman hienosti kotiin!

Kantaesityksen ASU Gammagessa 27.1.2017 johti Melanie Brooks, orkesteri oli ASU Wind Orchestra.

Kvartaalin kantaesityksiä Marja Ikonen: A Day at the Lake

Robert and Daghe: both 9 years old. They are musicians in the Harmony Project Phoenix.

Kuva: Blanca/Harmony Project Phoenix

Jukka Viitasaari:

Superhelppo teema syntyi laulaessani Sissi-taaperolleni Vauvalaulua tytön vastustellessa leikkikenttäkoodin mukaista pukeutumista.

Tartuttuaan seitsenvuotiaana käyrätorveen Sissi soitteli sujuvasti teemaa erityylisin säestyksiin, joten oli luontevaa jalostaa Melanie Brooksin tilaus grade 1 soolo/grade 3 säestys tästä aiheesta.

Teemasta jalostui trilogia:

I: TheToddler MarchII: The Toddler Waltz

III: The Toddler Groove

Osat voidaan tarvittaessa esittää itsenäisinä pikku teoksina.

Kantaesittäjätär, japanilainen vaihto-oppilas Rina oli aloittanut käyrä-torveilun syyskuussa 2017. Domo arigato!

Kantaesityksen ASU Gammagessa 27.1.2017 johti Melanie Brooks, orkesteri oli ASU Wind Orchestra.

Kuva: Roger Mantie

Kvartaalin kantaesityksiä Jukka Viitasaari: Three Aspects of the Toddler Song

Harri Ahmas (s. 1957) on tunnettu sekä säveltäjänä että fagotistina. Hän toimii nykyisin Sinfonia Lahden soolo-fagotistina. Ahmas on esiintynyt aktiivisesti myös kamarimuusikkona Suomessa ja ulkomailla. Hän on levyttänyt useita nykymusiikkiteoksia fagotille sekä lukuisia kamarimusiikkiteoksia eri kokoonpanoille.

Hänen tähänastinen sävellystuotantonsa käsittää teoksia sinfoniaorkesterille (mm. 2 sinfoniaa, viisi konserttoa, kamarioopperat Sydänvirrat ja Käärmesormus, laulunäytelmä Itämaan tähti), sovituksia sinfoniaorkesterille, teoksia puhallinorkesterille (mm. Sinfonietta, Kolme kappaletta viululle ja puhallinorkesterille), vokaalimusiikkia sekä lukuisia kamarimusiikkiteoksia eri kokoonpanoille. Sinfonia Lahti on levyttänyt useita Ahmaksen orkesterisovituksia. Hänen teoksiaan on esitetty mm. Japanissa, Venäjällä, Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa.

Harri Ahmaksen teoksia on palkittu eri sävellyskilpailuissa, viimeksi 1. kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa 2004 ja K.H. Pentin puhallinorkesterisävellyskilpailussa keväällä 2007.

”Konsertto puhallinorkesterille syntyi kesällä 2016 Sinfonisen puhallinorkesterin Sisun tilauksesta. Teos on noudattaa perinteisen konserton kaavaa osien ollessa tempoiltaan nopea-hidas-nopea.

Ensimmäinen osa Allegro moderato alkaa vaskikuoron repliikillä ja siihen vastaavalla puupuhaltimien aiheella, jotka toimivat teoksen mottoina. Läpi koko kappaleen olen käyttänyt soitinryhmiä tai sektioita solisteina, pienempinä tai suurempina kokonaisuuksina sävellyksen nimen mukaisesti. Myös puupuhaltimien ja vaskien vastakkainasettelu on yksi teoksen ideoista.

Jos ensimmäinen osa on kepeähköä jutustelua, on toinen osa Lento e grave hiukan mietiskelevämpi. Kolmiäänistä vaihtuvaa solistiryhmää säestää ontuva rytmiosasto. Osan välijakso huipentuu voimakkaaseen huipennukseen palaten sitten taas alun rauhalliseen tunnelmaan.

Kolmas osa Allegro giusto alkaa yksinkertaisella rallatuksella, joka vie vähitellen välikkeiden kautta toisen osan aiheisiin, nyt kuitenkin hieman muunneltuna. Myös ensimmäisen osan aiheet näyttäytyvät vielä osan loppupuolella.”

(esittelyteksti säveltäjältä)

Kvartaalin kantaesityksiä - Harri Ahmas: Concerto for Wind Band

Kvartaalin kantaesityksiä:

Harri Ahmas: Concerto for Wind BandSinfoninen puhallinorkesteri Sisu Lahden Konserttitalossa 15.10.2017, joht. Petri Komulainen

”Harri Ahmaksen konsertto puhallinorkesterille tarjoaa jokaiselle soittajalle mieluisia haasteita. Se on täynnä eri soitinryhmien virtuoosimaista vuorottelua, vaihtuvia tahtilajeja ja erilaisia tunnelmia. Koko teosta leimaa rajoitetun materiaalin tehokas ja mielikuvituksellinen kehittely ja käyttö. Harrin sävellyksille on tyypillistä vahva käsityöläistaito: soitinnus on tehty äärimäisen taitavasti ja idiomaattisesti, ja kokonaismuoto (nopea-hidas-nopea) pysyy aina hienosti hallinnassa.

Sisun periodin suurin haaste oli tiukka aikataulu, koska meillä oli vain kaksi harjoitusta ja kenraali, mikä olisi ollut ammattiorkesterillekin valtava haaste. Erittäin iloisena saatoin aistia soittajien vahvan paneutumisen ja eläytymisen heitettyyn haasteeseen, ja lopputulos oli varsin nautittava kokemus. Toivon, että muutkin orkesterit tarttuvat tähän uuteen teokseen hanakasti ja ottavat sen omiin konsertteihinsa.”

Petri Komulainen

Kvartaalin kantaesityksiä - Harri Ahmas: Concerto for Wind Band

Petri Komulainen ja Harri Ahmas

Mitä tapahtuu, kun kaksi suomalaista orkesteria yhdistää voimansa ja lähtee viemään puhallinmusiikin ilosanomaa Espanjan Aurinkorannikolle? Me päätimme ottaa selvää.

Laitilan soittokunta ja Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri aloittivat yhteistyönsä jo kesällä 2017, silloin vielä Suomen kamaralla, Lieksassa. Kun tähän yhteistyöhön lisättiin innokkaita ideoitsijoita ja halu toteuttaa nämä ideat, oli suunnitelma valmis. Niinpä löysimme itsemme ja soittimemme Helsinki-Vantaan lentokentältä tammikuun neljännen päivän aamuna. Mukana oli yli kolmekymmentä soittajaa ja juuri sopivasti muita matkalaisia suuntanaan Espanjan Aurinkorannikolla sijaitseva Fuengirola.

Saavuimme perille torstai-iltana, ja pitkän matkustuspäivän vuoksi varsinainen ohjelma aloitettiin vasta perjantaina. Aamulla otimme suunnaksemme Gibraltarin, Ison-Britannian hallitseman maa-alueen aivan Espanjan eteläkärjessä. Tutustuimme tukikohtana toimivaan vuoreen, Rockiin, kiertelimme kaupungilla ja söimme yhdessä lounasta. Alkuillasta palasimme Fuengirolaan seuraamaan paikallista Kuninkaiden päivän kulkuetta.

Lauantaiaamu alkoi kaikille niin tutulla ohjelmalla: soittoharjoituksilla. Paikka oli kuitenkin hieman erikoinen verrattuna vaikkapa meille niin tuttuun Opistotaloon: harjoittelimme nimittäin maanalaisessa parkkihallissa. Erilaisesta akustiikasta huolimatta harjoitukset saatiin kuitenkin vedettyä kunnialla läpi, ja iltapäivällä oli ohjelmassa vierailu Malagan kaupunkiin.

Oppaanamme toiminut entinen LNPO:n jäsen Marianne kertoi meille kaupungin tärkeimmistä paikoista ja nähtävyyksistä, minkä jälkeen hajaannuimme kukin tahoillemme ruokailemaan. Illan myötä palasimme takaisin majapaikkaan.

Sunnuntaina vuorossa olivat yhteisharjoitukset Alhaurín de la Torren puhallinorkesterin kanssa. Noin 80 soittajaa sai melkoiset äänet ilmoille, ja desibelit eivät ainakaan laskeneet virallisen harjoitusosuuden päätyttyä. Vuorossa oli nimittäin tutustumista pizzan äärellä, ja me suomalaiset saimme nähdä, miksi meitä välillä kutsutaan hiljaisemmiksi ja pidättyväisemmiksi kuin eteläeurooppalaisia: menoa ja meininkiä riitti, ja innostuivat jotkut jopa esiintymäänkin. Lavalla kuultiin niin Phantom of the Operaa, Letka-jenkkaa kuin Despacitoakin. Oman hotellihuoneen rauha tuntuikin monen mielestä kyseisen päivän jäljiltä erityisen hyvältä.

Maanantaiaamuna suuntasimme vierailulle koleaan Granadaan. Porukka jakaantui kahtia, kun osa tutustui Alhambran linnakkeeseen ja toiset taas Granadan shoppailumahdollisuuksiin. Itse suuntasin linnan puistoja tutkimaan, ja tuota päätöstä en kyllä kadu. Puutarha oli kuin sadusta: valtavia pensasmuodostelmia, kauniita pylväitä ja muutama mandariinipuu siellä täällä. Lämpö-tila ei noussut montaa astetta nollan yläpuolelle, mutta se ei tuntunut menoa haittaavan. Bussille kävellessämme saimme nähdä myös osan Granadan kauniista kaupungista.

Illalla meille oli buukattu keikka Colmenarin pikkukylästä. Kävelimme keikkapaikalle sympaattisen pikkukaupungin läpi, ja paikalliset katselivat kiinnostuneena. Paikka ei ilmeisesti ollut mikään turistien kansoittama, joten vieraat kasvot herättivät kiinnostusta. Pikkuhiljaa väkeä alkoi valua paikalle, ja oli hieno nähdä, miten paljon yleisöä oli saapunut! Ensimmäinen konsertti Espanjassa herätti pientä jännitystä, mutta kunnialla selvittiin!

Tiistaina koitti reissumme viimeinen ohjelmallinen päivä. Heti aamupäivästä navigoimme Aurinkorannikon suomalaiselle koululle, jossa meille kerrottiin koulun toiminnasta, minkä jälkeen oli soitinesittelykonsertin vuoro. Konsertin jälkeen pienet koululaiset pääsivät testaamaan soittimia ja uskaltautui joku jopa johtamaan orkesteriakin!

Puhaltajat Espanjan auringon alla



Minna Kajander johtaa yhteiskokoonpanoa ”LNPO+Laitila+Banda Municipal de Alhaurin de la Torre”.

Tiistai-iltana vuorossa oli koko matkamme suurin konsertti, nimittäin yhteiskonsertti Alhaurín de la Torren orkesterin kanssa. Yleisöä oli tupa täynnä, ja kuvattiinhan meitä telkkariinkin – ken tietää mille kanavalle. Soitimme ensin erikseen, minkä jälkeen konsertti huipentui yhteisosuuteen. Soittaminen noin isossa orkesterissa oli aivan mieletön kokemus, johon ei ihan joka päivä ole mahdollisuutta! Illalla oli jäähyväisten aika, ja oli hieno huomata, miten lyhyessä ajassa olimme oppineet tuntemaan toisiamme!

Keskiviikko oli varattu kokonaan matkustamiselle. Kaikki alkoivat olla väsyneitä matkan jäljiltä, mutta oli hieno kuulla, miten lentokoneessakin joka puolella ympärillä muisteltiin matkan sattumuksia ja hienoja hetkiä! Laskeuduimme Suomeen iltakahdeksan aikoihin, ja kotona olimme puolenyön aikaan, lieksalaiset vielä huomattavasti myöhemmin.

Matkalla mukanaolo oli aivan upea kokemus, ja lähtisin milloin vain uudestaan. Itse kuulun porukan nuorempaan kaartiin ja orkesteriharrastustakin on takana vasta joitakin vuosia, joten oli hieno oppia niin elämästä kuin soittamisestakin minua kokeneemmilta ihmisiltä. Ja niin se on, että musiikki – varsinkin tällainen yhdessä luotu puhallinmusiikki – tuo soittajat yhteen riippumatta iästä, kielestä, taustoista tai muistakaan ominaisuuksista. Kun soitetaan yhdessä orkesterissa, kaikki muu väistyy musiikin tieltä, ja vain soittotaidolla on väliä – tai ei aina edes sillä, koska oppimaanhan sitä on tultu.

Kiitos Laitilan soittokunta, Lieksan nuorisopuhallin-orkesteri ja Banda Municipal Alhaurín de la Torre.

Teksti: Nea Nyholm, klarinetti, Laitilan soittokunta,

kuvat: Banda Municipal de Alhaurin de la Torre



Leevi Madetojan Tampere-kantaatti tilattiin kaupungin 150-vuotisjuhlavuodeksi 1929. Tekstin kirjoitti tamperelais-syntyinen runoilija ja kirjailija Lauri Pohjanpää. Teos tunnetaan myös nimellä Luonto ja ihminen, itse kantaatin runotekstin otsikon mukaan. Teos kantaesitettiin marraskuun kuudentena 1929 Tampereen Työväenyhdistyksen vaskiyhtyeen ja kantaesitystä varten kootun kuoron voimin kapellimestari Lundelinin johtamana.

1920-luku oli ollut Madetojan sävellysuran parhainta aikaa. Siihen sisältyi suuria menestyksiä kuten ooppera Pohjalaisia (1923) ja kolmas sinfonia (1926). Musiikillisesti Madetoja toi tuotantoonsa tuona aikana myös omaa modernismiaan. Syvimmin se kuului balettipantomiimissa Okon Fuoko (1928), joka on musiikkinsa osalta huomattu merkkiteokseksi suomalaisessa orkesterikirjallisuudessa.

Tampere-kantaatissa on kuultavissa kypsän säveltäjän erilaiset puolet. Kantaatin avausosa Näsijärven laineet on reipas, valoisa ja tulevaisuuteen katsova marssimainen osa. Kosken laulussa taas kuuluu Madetojan modernistinen puoli. Riitasointuiset harmoniat tuovat osalle teollistuvan yhteiskunnan hiileltä haisevaa voimaa, joka kuitenkin lopussa avautuu inhimillisen kauniiksi tulevaisuuden näkymiksi. Tehtaanpiippujen kuorossa taas on jo tekstinsä puolesta eräänlaiset klassikon ainekset tamperelaisessa musiikinhistoriassa. Neljäs osa Pyynikin laulu on yksinkertaisuudessaan ihastuttava melodia, joka sopisi hyvin vaikkapa pyynikkiläisten kotiseutulauluksi. Viimeinen osa Pyhäjärven laineet rakentuu avaussointujen jälkeen fuugateemalle, jossa Madetoja näyttää polyfonista osaamistaan.

Kuten eräiden muidenkin Madetojan teosten, myös Tampere-kantaatin alkuperäisen version kohtalona oli joutua unohduksiin. Teoksesta on myöhemmin esitetty Madetojan oppilaan Olavi Pesosen versiota sinfoniaorkesterille ja kuorolle, mutta alkuperäinen vaskiyhtyepartituuri on ollut kadoksissa. Tampereen puhallinorkesteriyhdistyksen konsertissa 22.11.2017 esitettiin tämä alkuperäinen versio, jonka partituurin Anna-Leena Lumme on koonnut uudelleen soitinstemmoista ja joka on jatkossa saatavana Fennica Gehrman -kustantamolta. Näin on jälleen yksi osa tamperelaista ja suomalaista musiikinhistoriaa saatettu arvoiseensa asemaan ja toivottavasti yhä uudelleen uusien yleisöjen kuultavaksi!

Teksti: Markus Yli-Jokipii, skannaukset ja kuva: Jukka Viitasaari

Leevi Madetoja: Tampere-kantaatti

Oululainen puhallinorkesteri Virtuoso suunnitteli viikonloppuleiriä kesällä 2017. Sauli Orbinski, joka toimii orkesterin toisena johtajana, otti torniolaislähtöisenä yhteyttä Tornioon. Muutaman mutkan kautta orkesterin johtoryhmä päätyi leirin pitämiseen Torniossa Peräpohjolan Opistolla, joka tarjosi erinomaiset tilat majoitukseen ja ruokailuun koko joukolle. Kesällä Saulin isä esitti leirin ”diplomityöksi” yhteiskonserttia Tornion Mieskuoron kanssa Alatornion kirkkoon. Mieskuoro otti osaltaan haasteen innolla vastaan. Orkesterin vahvuus oli leirillä 50 nuorta ja Tornion Mieskuoron vahvuus 21 miestä.

Tuumasta toimeen. Alettiin suunnitella ohjelmistoa, josta vastasivat Mieskuoron johtaja Johanna Keränen sekä orkesterin osalta Esa Lappi ja Sauli Orbinski. Projektin työnimeksi pantiin “Tuntematon sotilas”, mikä vastasi hyvin konsertin Suomi 100 -teemaan rakennettua ohjelmistoa ja siinä esitettävää Kalervo Hämäläisen sävellystä Tuntematon sotilas. Sovittiin, että konsertti pidetään Torniossa 15.10.2017 ja vastavuoroisesti toinen konsertti Oulun Tuomiokirkossa 7.11.2017.

Tornion ja Oulun seurakunnat olivat kiitettävällä tavalla mukana konserttien järjestelyissä, ja asiat hoituivat täsmällisemmin kuin mitä oli sovittu. Nuoret muusikot olivat innolla mukana ja näyttivät erinomaisen taitonsa Mieskuorolle ainoissa yhteisharjoituksissa edellisenä päivänä.

Molemmat konsertit olivat menestyksiä, ja erityisesti Oulun Tuomikirkon täytti yli 600-päinen kuulijakunta. Nuoret muusikot saivat kiitosta sekä yleisöltä että kuoroltamolemmissa konserteissa. Tämänlaatuinen yhteistyö oli jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, että musiikissa ei ole ”ikärasismia”. Kaikille oli tärkeintä yhteistyö yhteisen konsertin hyväksi.

Teksti: Timo Orbinski Kuva: Pauliina Sormunen

Tuntematon sotilas

Neljä oululaista orkesteria järjesti marraskuussa 2017 konserttitanssiaiset Oulun Yliopiston Saalastin salilla. Tanssiaiset olivat myös Suomi 100 -tapahtuma. Yleisö oli pukeutunut tilaisuuden mukaan juhlavasti lyhyempiin ja pidempiin iltapukuihin ja smokkeihin. Strassit kimalsivat ja helmat liehuivat tanssilattialla musiikin pyörteissä ja tunnelma oli kuin linnan juhlissa.

Idea tanssiaisista syntyi, kun Antti Vasala otti toukokuussa 2016 yhteyttä Oulussa toimivien harrastajaorkestereiden edustajiin ja kysyi kiinnostusta kyseisen tapahtuman järjestämiseen. Perustavassa palaverissa olivat paikalla edustajat Oulun seurakuntien ja konservatorion puhallinorkestereista, Puhallinyhtye Vaskiveikoista, Tervakaupungin Puhaltajista sekä Oulun Yliopiston Kamariorkesterista.

Neljä erilaista orkesteria joissa laaja ikäskaala

Viventi on Oulun seurakuntien ja konservatorion puhallinorkestereiden edustusorkesteri. Se koostuu nuorista jo musiikki-opinnoissaan pidemmälle ehtineistä soittajista. Orkesteria johtavat Kimmo Rantakeisu ja Johanna Kari.

Tervakaupungin Puhaltajat on puolestaan 60-vuotias vireä harrastajaorkesteri. Orkesteri koostuu 30 soittajasta, joista vanhimmat lähentelevät 80. ikävuottaan. Orkesterin repertuaari on laaja - puhallinmusiikkia laidasta laitaan. Sen johtajana toimii Pauliina Sormunen.

Puhallinyhtye Vaskiveikot on Oulun ainoa kokoonpanoltaan perinteinen puhallinseitsikko. Se on perustettu vuonna 1978. Yhtye taitaa laajasti musiikin eri tyylilajit, mutta vaalii erityisesti seitsikkomusiikin perinteitä. Vaskiveikkoja johtaa Mauri Kinnunen.

Oulun yliopiston kamariorkesteri on perustettu vuonna 1984 ja se koostuu harrastajasoittajista, jotka joko opiskelevat tai työskentelevät Oulun Yliopistolla. Kyseessä on jousiorkesteri, ja siinä on 22 soittajaa. Orkesteria johtaa Jari Välimäki.

Viventi ja Tervakaupungin Puhaltajat yhdistivät voimansa ja muodostivat suuren 70-henkisen puhallinorkesterin. Myös Yliopiston kamariorkesteri sai joukkoonsa puhaltajia ja soitti ohjelmistonsa siten pienimuotoisena sinfoniaorkesterina. Useat soittivat kaikissa kokoonpanoissa, hurjimmat illan aikana yhteensä lähes kuusi tuntia.

SUOMI 100 - MUSIIKIN JA TANSSIN TAIKAA OULUSSA

Sini Mäki ja suuri

puhallinorkesteri.


Vaskiveikot esittää sisääntulomusiikkia

Saalastinsalin aulassa.

Oulun Yliopisto yhteistyökumppaniksi

Yliopisto antoi tanssiaisten käyttöön korvauksetta Saalastin salin. Päivä talkoilemalla saatiin tanssilattiakin suojattua yliopiston toivomalla tavalla. Tilaratkaisu osoittautui loistavaksi, olihan siellä myös ravintola, jossa vieraat saattoivat nauttia suolapalaa ja virvokkeita.

Letkajenkkaa, Tähtiä ja timantteja, Keisarivalssia

Vaskiveikot soitti aulassa sisääntulomusiikkia ja aloitti sen jälkeen salin puolella perinteisellä seitsikolle sovitetulla tanssimusiikilla. Laulusolistina esiintyi Jouni Kokkoniemi. Seuraavaksi esiintyi yhdistetty Viventi ja Tervakaupungin Puhaltajat linnan juhlien tyyliin aloittamalla Markku Johanssonin juhlavalssilla Tähtiä ja Timantteja. Solisteina niin suurella puhallinorkesterilla kuin myös Yliopiston sinfoniaorkesterilla ja Combolla olivat Sini Mäki ja Juho Schroderus. Suurta puhallinorkesteria johtivat tanssiaisissa Kimmo Rantakeisu, Johanna Kari ja Pauliina Sormunen.

Yliopiston orkesteri räväytti oman settinsä käyntiin Johann Strauss nuoremman Keisarivalssilla. Sinfoniakorkesterilta sujui myös Letkajenkka, joka sai yleisön kokoamaan pitkän letkisjonon.

Koko illan juonsi Tuukka Myllymäki.

Konserttitanssiaisten tuotto lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Orkestereiden tavoitteena oli tehdä laadukas tapahtuma, jossa onnistuttiin sekä toteuttajien että yleisön mielestä hyvin.

Tapahtuma oli hieno kokemus meille soittajille. Osoitimme venymiskykyä ja mahdollinen väsymys katosi, kun kapellimestarin puikko nousi ja näimme yleisön nauttivan tanssista orkestereiden soittaman elävän musiikin tahdissa.

Teksti: Minna Hourula ja Pentti Eteläinen, kuvat: Hilla Orbinski ja Kimmo Nousiainen (Vaskiveikot).


Letkistä sinfoniaorkesterin säestyksellä!

Puolustusvoimat juhlii 100-vuotista toimintaansa vuonna 2018. Tämän kunniaksi järjestettiin avoin sävellyskilpailu, jonka tavoitteena oli saada juhlavuodelle alkusoitto.

Kilpailuun saapui määräaikaan mennessä 30 teosta, joista tuomaristo valitsi viisi teosta esitettäväksi finaalikonsertissa 18.1.2018 Finlandia-talolla. Sävellykset kantaesitti Kaartin soittokunta johtajanaan musiikkimajuri Tomi Väisänen.

Tuomaristo ei jakanut ensimmäistä palkintoa lainkaan, mutta kilpailun toinen palkinto jaettiin kahden osallistujan kesken. Sampo Kasurinen ja Tero Lanu saivat molemmat 3000 euron arvoisen palkinnon. Kolmannen palkinnon (1000 euroa) sai Sauli Saarinen teoksellaan Concert Overture for Symphonic Band. Finaaliin pääsivät myös Aino Koskelan teos Kajo ja Ilkka Aunun teos Rakuuna.

Kilpailussa parhaiten menestyneille teoksille on odotettavissa esityksiä juhlavuoden aikana. Kasurisen Alkusoitto esitetään Puhallinpäivillä Helsingissä 17.3.2018 ja Lanun sävellys Ten Times Ten syksyllä sotilasmusiikin perinnepäivän konsertissa.

Kilpailun tuomaristoon kuuluivat säveltäjät Tuomas Kantelinen, Harri Vuori ja Vellu Halkosalmi. Tuomariston puheenjohtajana toimi Puolustusvoimien ylikapellimestari musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen ja sihteerinä sotilasmusiikkialan intendentti Inka Puhakka. Palautteessaan tuomaristo kiitti kilpailun runsasta osanottoa. Kommenteissa toivottiin teoksiin monipuolisempia sointivärejä sekä työn tilaajan asettamien reunaehtojen tarkempaa toteuttamista.

Puolustusvoimat 100 vuotta alkusoitto -sävellyskilpailun palkitut

Ensimmäistä palkintoa ei jaettu Puolustusvoimien sävellyskilpailussa

Aunu Koskela Kasurinen Lanu Saarinen


Säveltäjät kertovat:

Sampo Kasurinen: Alkusoitto

I LähtölaukausII KaamosmasennusIII SisuIV Tango

Ensimmäinen osa Lähtölaukaus antaa nimensä mukaisesti teokselle räjähtävän lähdön. Liike kuitenkin loppuu lyhyeen, ja ensimmäisen varsinaisen melodian pääsee esittämään yksinäinen kornetti. Toisen osan nimi Kaamosmasennus viittaa sen pysähtyneeseen, jopa mystiseen tunnelmaan. Teoksen kolmas osa Sisu kasvaa musiikista tämän staattisen tilanteen vastavoimana. Sen suorastaan primitiivinen energia ja itsepintaiset rytmit kumpuavat kenties Suomen syvistä havumetsistä, mutta ilmiselvää yhteyttä Igor Stravinskyn musiikkiin voi olla vaikea kieltää. Osa huipentuu suureen fanfaariin, joka on myös harmonian näkökulmasta teoksen kulminaatiopiste (yli 12-säveliset rakenteet ovat tiivistyneet vain kolmeen säveleen). Viimeinen osa Tango hiipuu hiljalleen pois, kunnes lopussa kuullaan enää yksinäinen bassoklarinetti. Tälläkin on yhteys Stravinskyn musiikkin, sillä alunperin myös Kevätuhrin oli tarkoitus loppua bassoklarinetin sooloon.

Tero Lanu: Ten Times Ten Teoksen nimi Ten Times Ten viittaa paitsi sataan (vuoteen), niin myös sen tekotapaan: ideanani oli koostaa sävellys kymmenestä fragmentista, jotka kaikki kuullaan kymmenen kertaa. Fragmentteja asetellaan eri tavoin peräkkäin ja päällekkäin. Tämänkaltainen pitkälinjaisuuden rikkominen ja eräänlainen tilkkutäkin rakentaminen on minusta säveltämisessä kiehtovaa. Teoksen alaotsikko onkin "A Mosaic Ouverture for Concert Band". Toinen tärkeä juonne on kuudestoista-kuvioinnein liikkuva aaltoilu, joka antaa fragmenteille taustan.

Yritin välttää marssimaisuutta, mahtipontisuutta ja muuta sotilasmusiikin kliseitä. Sen verran annoin kuitenkin isänmaallisuudelle pikkusormea, että yksi kymmenestä fragmentista on säe Maamme-laulun lopusta. Tosin kuulija ei sitä välttämättä hoksaa kuin vasta aivan kappaleen lopussa, jolloin säe viimein kuullaan oikein soinnutettuna.

Tämä on ensimmäinen teokseni puhallinorkesterille, ja kirjoitin sen Puolustusvoimat 100 vuotta -alkusoitto -sävellyskilpailuun syksyllä 2017. Suureksi ilokseni se sai jaetun 2. palkinnon.


Sauli Saarinen: Concert Overture for Symphonic Band

Teos on isolle puhallinorkesterille sävelletty alkusoitto. Pääteemana toimii f-mollissa oleva fanfaariaihe. Pohjalla pauhaa tom-tomien johtama lyömäsoitinsektio 6/8-tahtilajissa. Lisäsin kertaukseen mukaan nopeita juoksutuksia puupuhaltimille. Keskiosan lyyrinen oboesoolo ennustaa tulevaa huippukohtaa, jonka yritin saada rakennettua kultaisen leikkauksen kohdalle. Lopuksi palataan alun teemaan.

Aino Koskela: Kajo

Halusin sävellyksessäni Kajo yhdistää sotilasmusiikin nykypäivän ja menneisyyden. Nykyaikaista sotilasmusiikin moninaisuutta kuvaa puupuhaltimien virtuoosimainen kuviointi, jazzsävytteinen soinnutus ja rytmiikka sekä tenorisaksofonin korkeat soolo-osuudet. Menneisyyteen teoksen sitoo uljas marssiteema ja jazzvalssin melodia, joka on mukailtu Isänmaan virren 577 teemasta: "Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan". Teoksen nimi Kajo kuvaa odottavaa ja toiveikasta tunnelmaa, joka vallitsi Suomen itsenäisyyshaaveiden herätessä yli 100 vuotta sitten.


Ilkka Aunu: Rakuuna

Ilkka Aunun säveltämän Rakuuna-alkusoiton taustalla on suomalaisen ratsuväen perinne. Tyyliltään uusklassinen alkusoitto kuvaa näkyä luurankotakkiin sonnustautuneesta rakuunasta, joka lähestyy kaukaisuudesta ratsunsa selässä. Kappaleen kirpeät harmoniat ja soinnit tulkitsevat rakuunan harmaan ja punaisen puvun voimakkaita värejä. Alkusoiton melodiat etenevät ryhdikkäästi ja eläväisesti kuvaten komean ratsukon kulkua.


Kuvat: Tuula Saarinen ja Puolustusvoimat/Patrik Pesonen

Torvisoitosta puhallinmusiiksiTorvisoitosta puhallinmusiiksi

Ohjelmistoamme voisi kuvailla yhdellä sanalla: ”MONIPUOLINEN”. Perinteisen ”torvisoittokuntamusiikin” lisäksi soitamme melkein minkä tyylistä musiikkia tahansa. Niin hartaita säveliä ja juhlallista marsseja kuin myös tanssi- ja olutmusiikkia, big band -musiikkia sekä monenlaista siltä väliltä.

Raision VPK:n soittokunnan (kuvassa vuonna 2015) mainosteksti.

Suomalainen harrastajapuhallinmusiikki puhkuu vedenjakajalla. Maamme yli 200 puhallinorkesterista moni on täyttänyt jo sata vuotta tai reilusti enemmänkin. Kasvukeskusten puhaltajien palkeisiin riittää vielä ilmaa, mutta pikkupaikkakuntien ja marginaaliyhdistysten soittokunnat ukkoutuvat ja akkautuvat hiljalleen pois.

Supisuomalainen soittokunta on kuitenkin maamme ainoa todellinen jokamiesluokan ja jokasään orkesteri, jonka pulteissa kaikenikäiset ja eri soittotaidolla siunatut henkilöt voivat nauttia elinkautisesti yhteissoiton riemusta ja haasteista. Hyvin usein soittokunta on paikkakunnan ainoa edes jollain tavalla orkesteria muistuttava kokoonpano.

Suomen puhallinorkesterimusiikin juuret soivat seitsikossa

Ensimmäiset Ruotsi-Suomen sotilassoittokunnat olivat aloittaneet jo 1700-luvulla, mutta venttiilisten vaskipuhaltimien yleistyttyä kajahti Venäjän tsaarin ja Suomen suuriruhtinaan Aleksanteri II:n armollinen asetus vuonna 1861: se määräsi kaikki sotilassoittokunnat puhtaiksi torvisoittokunniksi. Vallitsevaksi kokoonpanoksi tuli torviseitsikko, johon kuuluivat es-kornetti, kaksi b-kornettia, alttotorvi, tenoritorvi, baritonitorvi ja tuuba. Vaativimmat stemmat saivat eteensä es-kornetisti ja baritonisti.

Myöhemmin seitsikko laajeni asiaa tutkineen prof. Paul Niemistön ”normaalivanhaksi” nimeämäksi kokoonpanoksi. Siihen kuuluivat es-kornetti, kaksi b-kornettia, kaksi alttotorvea, kolme tenoritorvea, kaksi matalaa es-trumpettia, kaksi f-käyrätorvea ja yksi es-käyrätorvi, b-baritonitorvi, es- ja b-tuuba sekä lyömäsoittimia. Puupuhaltimet miellettiin Venäjän arkkivihollisen Turkin janitsaarisoittokuntasoittimiksi...

Parantuneet liikenneyhteydet ja mm. Aleksei Apostolin (sotilassoittokuntien ylikapellimestari v. 1918–24) torvitehdas suomalaistivat seitsikon joka niemeen, notkoon ja saarelmaan aina Hangosta Petsamoon. Jokaisella itseään kunnioittavalla yhteisöllä - oli se sitten työväenyhdistys, vapaapalokunta, nuorisoseura, partiolippukunta tahi seurakunta - oli oma seitsikko. Tästä orkesterien taustayhteisöjen kirjavuudesta saa yhä hyvän käsityksen, kun silmäilee nykyistenkin orkestereiden nimiä esimerkiksi Suomen Puhallinorkesteriliiton (SPOL) nettisivuilla. Asiasta on kattava esitys Kauko Karjalaisen teoksessa Suomalainen torviseitsikko (1995).

Suomalaisen puhallinmusiikin kenttä koostui 1900-luvun alussa lähes pelkästään torviseitsikoista ja seitsikkoperusteisista isommista vaskisoittokunnista. Toki puupuhaltimiakin oli, mutta niiden merkitys oli pieni. Kun Venäjän armeijan suomalainen sotaväki lakkautettiin 1900-luvun alussa, osa niiden soittajista ja kapellimestareista siirtyi siviilimuusikoiksi mm. 1905 lakkautetun Kaartin soittokunnan raunioille perustettuun Helsingin torvisoittokuntaan.

Suomen Rakuunarykmentin soittokunta, keskellä johtaja Alexei Apostol, joka toimi soittokunnan kapellimestarina vuosina 1890-1893.

Yli satavuotiaan Suomen puhallinhistoriaa

Torvisoitosta puhallinmusiiksi

Seitsikoiden kulta-aikaa kesti n. 1920-luvulle asti. Sittemmin kokoonpano hiljalleen laajeni niin kooltaan kuin soittimistoltaan puupuhaltimien (aluksi lähinnä klarinetti ja huilu) ja lyömäsoittimien (isorumpu, pikkurumpu, lautaset) hiipiessä mukaan. Esikuva vaikutti maan koko puhallinkenttään, olivathan sotilassoittajat usein seudun ainoat koulutetut puhallinmuusikot. Vanhoista käsinkopioiduista sateensyömistä nuottikansioista soitettiin lujaa kaiken maailman marsseja, suomalaisia kansanlaulusovituksia ja aikakauden populaarimusiikkia. Esimerkiksi musiikkiliike Fazer ja Suomen Työväen Musiikkiliitto (STM) julkaisivat painettuja nuotteja, jotka kuitenkin tuppasivat leviämään kansiosta kansioon käsin kopioituina. Sovituksia tehtailivat usein myös kunkin paikkakunnan puhallinentusiastit. Näiltä ajoilta ovat peräisin silloisen soittokunnan sointia riivaavat liian korkealle kirjoitetut klarinetit; puupuhaltajien vähyys pakotti korkeisiin unisonoihin.

Yläkuvassa Kuortaneen torviseitsikko vuonna 1924, kirjoittajan isoisä Lauri Viitasaari tenoritorven varressa ylärivissä toinen oikealta.

Tampereen Rykmentin Soittokunta vuonna 1934 puupuhaltimineen.Tulevaisuuden Puhallinorkestereissa tullaan käsittelemään sotilasmusiikki tarkemmin omana artikkelisarjanaan.

Löytyykö ohjelmistosta tuttuja teoksia? Tarjolla otteet vuosilta 1931 ja 1957, Montolan soittokunta onkin vallan perinteisessä roolissa. Tuhannet puhaltajat ovat kuluttaneet vuosisadan varrella esiintymisasujaan soittokuntien pulteissa istumalla, kun soitettavaa on ollut ensimmäisenä ja viimeisenä. Ja vähän välilläkin...ja juhlapuheenkin sai kuunnella!


Valmetin soittokunta Tampereella 1950-luvun alussa.

Mestarit, kisällit ja soitonopiskelijatJyväskyläläinen säveltäjä-kitaristi Kai Nieminen jaksaa vieläkin siunailla oppipoika-aikojaan Ylitornion kansalaisopiston seitsikon tenori- ja baritonitorvipulteissa 1960-luvun lopulla.

"Siellä sitä oppi kirjottamaan puhaltimille: pitää mm. antaa soittajalle tilaisuus myös hengittamiseenkin…Oli myös hieno hetki, kun oppimestarinani toiminut Martti Pukema katsoi minun olevan valmis solistisiin tehtäviin seitsikossa: ‘No, soitahan tuo soolo Reppurin laulusta!’” Nieminen yleni tenorista baritoniin.

Parantuneiden koulutusmahdollisuuksien myötä kylvettiin soittokuntiin myös ensimmäinen hajaannuksen siemen. Nopeaoppiset, musiikkioppilaitosten koulimat nuoret puhaltajat kontra soittokunnan iankaikkiset mestari-kisällimetodilla opetetut kulmakivet eivät välttämättä halunneet tai osanneet soittaa samaa materiaalia.

Vastapainoksi raikuivat "doch" saksalaiset Halters-vihkot, joiden Kolditz-sovitusmaailma flyygeli-, altto- ja tenoritorvineen sopi suomalaisiin kokoonpanoihin erinomaisesti.

Suomalainen soittokunta:

Huilu/PikkolohuiluKlarinetti(Saksofoni)TrumpettiKornetti(Flyygelitorvi)Alttotorvi(Käyrätorvi)TenoritorviBaritonitorviPasuunaTuubaIsorumpu-pikkurumpu-lautaset/rumpusetti

Samantyylisestä sovitussoinnista ammensivat myös monet suomalaiset sovittajat, kuten Henrikki Virkki ja Leif Källman, joiden tuotokset Hyvinkään Rautatien soittajien julkaisuina olivat suosittua soittokuntamateriaalia. Vaikutusvaltainen säveltäjä-sovittaja ja järjestöjyrä oli myös Poliisisoittokunnan pitkäaikainen kapellimestari Arthur Fuhrmann.

Ylitornion soittajat 1968, Kai Nieminen nuoliteltuna...


Torvisoittokunnasta soittokunnaksi ja edelleen puhallinorkesteriksi – suuri ja mahtava 1970-luku

Harrastajapuhallinorkesterit lienevät olleen suurimmillaan 1970-luvun tienoilla. Musiikkioppilaitosverkosto vahvistui, soitto-oppiin pääsi entistä helpommin. Puhallinsoittimissa alkeet kuitenkin opittiin usein edelleenkin paikallisen soittokunnan riveissä. Kuvaavaa on, että vielä tämän artikkelin kirjoittajakin sai ensimmäiset soittotuntinsa isältään ollessaan kansakoulun neljännellä luokalla vuonna 1972. Musiikkioppilaitoksissa puhaltimet olivat usein vain pikantti lisä piano- ja jousisoitonopetuksen joukossa.

Lähes joka paikkakunnalla oli iso soittokunta (30–50 soittajaa) ja usein myös esim. kansalaisopiston piirinä toiminut nuorisosoittokunta. Noihin aikoihin ei pahemmin heimorajojen yli puhallinseikkailtu. Kuortanelaisena kävin itse korkeintaan Lapuan ja Alavuden puhallinleireillä ja kahlasin Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa. Siellä näki joskus jopa oboen tai fagotin...

Viimeistään näihin aikoihin alkoi myös naispuhaltajien esiinmarssi, hyvin usein puupuhallinpultteihin. Instrumentaatiossa alkoi vilahdella yhä enemmän saksofoneja. Käyrätorvet ja pasuunat tekivät tuloaan, sillä niiden opetus kansanperinnepohjalta oli ollut kutakuinkin mahdotonta – niitä ei ollut. Rumpusetti alkoi vakiintua, valitettavasti, ainoaksi lyömäsoittimeksi. Ennen sentään oli isorumpu, pikkurumpu ja lautaset eli kolme soittajaa!

Aikuissoittokuntien kukoistaessa...

...useimmissa musiikkioppilaitoksissa ei kuitenkaan toiminut puhallinkokoonpanoja kuin periodimaisesti. Toisaalta monet puhallinmytologiassa legendaariset 1950–60 -luvuilla syntyneet nuorisosoittokunnat (Rauma, Kuopio, Lieksa, Keuruu, Pori, Oulainen, Turku) olivat voimissaan ja järjestivät soitonopetuksensa kukin tavallaan, esimerkiksi koulun kerhotoimintana ja jotkut myös yhteistyössä musiikkioppilaitoksen kanssa.

Saattoipa nuoriso-orkesteritoiminta olla jopa alkusysäys paikkakunnan musiikkioppilaitoksen perustamiselle. Tästä hyvänä esimerkkinä on musiikkineuvos Erkki Eskelisen uraauurtava työ Lieksan nuorisopuhallinorkesterin perustajana ja johtajana sekä myöhemmin Pielisen-Karjalan musiikkiopiston rehtorina ja Lieksan Vaskiviikon (1980-) isänä.

Laki musiikkioppilaitosten valtionavustuksesta tuli voimaan 1.1.1969. Oliko ”oppivelvollisuuskoulun ulkopuolelle rakennetun järjestelmän yhtenä - ehkä jopa perimmäisenä - tarkoituksena löytää suuresta harrastajien joukosta mahdolliset musiikin ammattilaiset?” (Pekka Hako: Vetovoima laatuun, Turun konservatorio 1962–2012, s. 114. Tässä teoksessa on 337 sivua, joista puhallinmusiikista vain neljä Reijo Bormanin kirjoittamaa sivua.) Borman muistelee samassa teoksessa (s. 209) kollegan tuhahdusta 1987:

”Sehän tarkoittaa, että tänne tulee duunarien kakarat.”

Puhallinmusiikki yhdistettiin kansankulttuuriin, joka ei sanojan mielestä ollut konservatorion profiiliin sopivaa korkeakulttuuria.

Keuruun soittajapojat Jyväskylässä 1970-luvulla, kuvan otti Jomi Räsänen.

Erkki Eskelinen 1970-luvulla


Soittokuntien ohjelmisto alkoi amerikkalaistua 1970-luvun alusta lähtien. Harold S. Waltersin sovitukset niin kevyestä klassisesta kuin maailman kansansävelistä kuuluivat monituisen, usein itseään jo puhallinorkesteriksi tituleeraavan, kokoonpanon repertuaariin.

Tämä silläkin uhalla, että tiukkaan satsiin ahdetut maj 7-soinnut eivät kovinkaan usein saaneet ymmärrystä osakseen. Pienikin synkopointi rypisti monen vanhemman soittajan otsan.

Muutosta kuvaa hyvin Montolanpuhallinorkesterin...

...ote Anu Koskisen teoksesta Seuran soiva käyntikortti, Montolan nuoriso-seuran puhallinorkesteri 1911-2011 (2011).


Suunnilleen 1980-luvun lopulla alkoi puhallinelämäntavan seuraava murros

Kaupungistuminen ja maaltapako etenivät paikkakunnittain eri tahtiin, mutta lopputulos oli yleensä sama: jäljelle jäi ukkoontuva ja nyt myös akkantuva soittokunnan kantahenkilökunta ja saman sukukunnan untuvikkopuhaltajia, jotka luopuivat monesti pillistään heti kotoaan muutettuaan.

Monet olivat riemuissaan voidessaan luopua soittokuntiensa usein originelleistä pukukoodeista. Kuortaneen soittokunnan nuorison nimitys harmaista housuista, sinisestä pikkutakista ja keltaisesta paidasta oli selkeä: "Pannahanko kaapu?", tiedusteltiin soittokunnan johtaja rak.mest. Juho Yli-Lahdelta ennen jok´íkistä esiintymistä. Siitä sitten soittamaan eternaaliset Kolme eteläpohjalaista kansanlaulua ja Hurstipotuumenloukon marssi (sov. Antti Vainio, hyviä arreja toki), Fleur de lis -overture ja Koljonvirran marssi.

Opiskelijapuhalluksen vastaisku

Myös perinteisissä nuorisopuhallinorkestereissa oli nähtävissä murrosaika. Monet kansanvalistuspohjalta operoineet orkestereiden perustajat ja johtajat olivat siirtymässä eläkkeelle, ja nuoriso-orkesterin tulevaisuus oli siitä kiinni, että löydettiin pätevä ja erityisesti sopiva työn jatkaja. Lisäksi jouduttiin miettimään, miten uudistaa toimintaa ja etenkin ohjelmistoa nuorisolle sulavammaksi. Pienilläkin paikkakunnilla alkoi olla muitakin harrastusmahdollisuuksia kuin paini, pesäpallo, torvisoitto ja mopoilu. Opiskelevan nuorison puhallinharrastus ja uudistusmieli kanavoituivat korkeakoulukaupunkeihin syntyneissä opiskelijapuhallinorkestereissa. Kaikkiaan niitä on Suomeen siinnyt tusina. Niistä pahamaineisin, Retuperän WPK, syntyi jo vuonna 1933, ja hyvänä kakkosena on Turun Sohon Torwet vuosimallia 1951. Opiskelijapumppuja leimaa soittajien nopea vaihtuvuus, mutta yhtä kaikki ne tarjoavat soittomahdollisuuden asuinpaikkakuntaansa vaihtavalle nuorisolle. Linjansa nämä usein vallan hervottomat kokoonpanot ovat pitäneet; Retuperä avanto-gardella ja soholaiset mm. schlagereillaan.

Niin tamperelainen Torvikopla kuin Boston Promenade Helsingistä ovat sittemmin riistäytyneet vallan kokonaan big bandeiksi, ja sähköbasso beatmusiikin pohjustana kumisee mm. Joensuun Rytmihäiriköillä. Helsinkiläinen Akateeminen puhallinorkesteri on keskittynyt sinfoniseen ilmaisuun. Myös Axelbandet från Åbo, Teknologorkestern Humpsvakar ja Hesan savolaiset eli Sossu opiskelijapuhkuvat...

Irtiottoa soittokuntakulttuuriin: jyväskyläläinen Puhkupillit mainosti itseään mm. sloganilla: "Emme soita marsseja!" Tämän lupauksen Puhkut ovat joutuneet syömään mm. levyttäessään Ilmavoimien soittokunnan ja Savon

sotilassoittokunnan kanssa. Saldona on tähän mennessä viisi albumia uutta suomalaista puhallinmusiikkia. Ilmakuvassa katukeikka Lieksan Vaskiviikolla 1995, kapuna Tiiu Tuominen.


Sinfonistahan mä olen aina halunnut soittaa...

Säveltäjä Harri Wessman totesi joskus Alla Marciansa (1988) säveltämisen tiimoilta: ”Puhallinorkesterille on niin vaikea kirjoittaa, kun ei ikinä tiedä, mitä soittimia on kulloinkin käytettävissä”. Tätä dilemmaa helpottaa suurten sinfonisten puhallinorkesterien esiinmarssi Suomeen viime vuosituhannen lopulla. Sinfoninen puhallinorkesteri on käsitteenä edelleen eläväinen. Puhallinmusiikin ihmemaassa USA:ssa väännetään vieläkin venttiiliä siitä, mikä on "symphonic band", mikä "concert band" ja mikä peräti "symphonic concert band". Maltillisesti sanottuna sinfoninen puhallinorkesteri käsittää täysimittaisen sinfoniaorkesterin puhaltimiston ja lyömistön (n. 5), usein rankasti vahvistettuna (esim. 7 klarinettia ml. es-, altto- ja bassoklarinetit) sekä täyden saksofonisektion. Kokoonpanoissa saattaa olla 50–70 soittajaa. Kuvassa alan konkari, Petri Salon ikijohtama Seinäjoki Symphonic Band 25-vuotisjuhlakonsertissaan 2016.

Huilu (pikkolohuilu) 2Oboe (englannintorvi) 2Klarinetti 3Bassoklarinetti 1Fagotti 1Alttosaksofoni 1Tenorisaksofoni 1Baritonisaksofoni 1Käyrätorvi 4Trumpetti 4Pasuuna 3Baritonitorvi 1Tuuba 2Patarummut 1Lyömäsoittimet 1-3

Vertailussa kokoonpanot suomalaisen sotilasmusiikin sävellyskilpailussa KH Pentti 2006 (vas.) ja oik:

Puolustusvoimat 100 vuotta alkusoitto 2017 (oik.):

Sinfonisella nimikkeellä toimivista orkestereista mainittakoon SSB:n lisäksi Lahden sinfoninen puhallinorkesteri ja Sinfoninen puhallin-orkesteri Sisu. Käytännössä kaikki puhallinorkestereiden SM-kilpailujen A-sarjaan osallistuneet orkesterit ovat sinfonisia lähinnä eri oppi-laitoksista kumpuavia kokoonpanoja, kuten oululainen Viventi tai vaikkapa Pyynikin Puhaltajat. Uusimpana tulokkaana on FSWP eli Finnish Symphonic Wind Professionals - Suomen Puhallinsinfonikot.

Raskaaseen sarjaan pääsevät myös monet musiikkileirien kokoonpanot ja vuodesta 1990 toiminut Puolustusvoimien varusmiessoittokunta ja monet suurimpien musiikkileirien kuten Murikan (STM), Raudaskylän (Soli) ja Partaharjun puhallinmusiikkikurssi (mm. SPOL). Suureksi heittäytyvät myös viikonlopputapahtumien orkesterit, esimerkiksi paikkakunnalta toiselle vaeltava Ruskatrööttä.

Pullonkaulana suuremmalle ilmaisulle kautta linjan ovat lyömäsoittimet. Löytyy kyllä settirumpaleita, mutta nyt pitäisi hallita padat ja malletit puhumattakaan muista lyömistä ja runsaasta pikkuperkussiosälästä.

1 piccolo1(-2) huilua1 oboe (2 oboe/englannitorvi)(es-klarinetti)3 Bb-klarinettia(alttoklarinetti)bassoklarinetti1(-2) fagottia 1(-2) alttosaksofoniatenorisaksofonibaritonisaksofoni4 trumpettia/kornettia/flyygelitorvea 4 käyrätorvea3 pasuunaabaritonitorvituuba(kontrabasso)3(-5) lyömäsoitinta

Pyynikin Puhaltajat treenaa johtajanaan Juha Untala, kuva Tarja Reijonen.

Kuva: Jukka Hannila


Suomalaista se olla voisi

Parin äskeisen vuosikymmenen aikana myös kotimaisen puhallinmusiikin tarjonta ja usein myös laatu ovat kasvaneet valtavasti. Edition Elvis toi jo 1980-luvulla kuulolle mm. Markku Johanssonin modernin sovituksen Savitaipale-reggae, joka sai kannatusta sitä taitavilta. Koin itse yhden alkuräjähdyksistä Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillien alttotorvipultin äänenjohtajana eräänä synkkänä ja myrskyisänä torstai-iltana vuonna 1987: Puhkujen johtaja Harri Mäntynen (nyk. Turun filharmonisen orkesterin pasunisti) toi siirtolaismarsseja ja fokseja pursuavaan ohjelmistoon sävellyksensä Keltinmäki-blues. Monille tuleville puhallinsäveltäjille aukeni pari akkunaa, kun Harri sai kappaleen STM:n kustanteeksi, ehdolla olivat myös Fazer ja Sulasol.

Puhallinkustantamovyöryn aloitti Blosari 1996. Sitä seurasivat omilla linjoillaan mm. 7ikko-kustannus, Pori Sinfoniettan huilisti Jukka-Pekka Lehdon Musact ja mm. Finlandian puhallinorkesteriversion (sov. A. Kuikka) julkaissut Noteline. Puhallinhistoriallisesti hauska yksityiskohta on, että sekä Blosari ja 7ikko perustettiin kuvitellen, että suomalaisille seitsikoille kannattaisi julkaista nuotteja.

Sittemmin linjat ovat laajentuneet aina alkeismateriaalista sinfoniseen. Menoa ei mitenkään haitannut Timo Forsströmin perinteitä tuulettanut blosarimarssihitti Castle Park, joka opetti suomalaisia ostamaan välillä kotimaisiakin nuotteja. Olen nimittäin ollut läsnä tilanteessa, jossa eräs soittokunta-akitivisti loihe lausumaan: ”Ostettiin soittokunnalle kopiokone: enää ei tartte ostaa nuattia!”

Puhallinmusiikin pienkustantamisenkin on mahdollistanut kehittynyt tietotekniikka. Finale- tai Sibelius-nuottisoftalla tehdyt ja laserprintterillä printatut nuotit ovat painovalmista tavaraa, eikä nykyisten nyrkkipainojen aikana kirjapainokynnyskään huimaa. Notaatio-ohjelmat ovat myös nopeuttaneet säveltämistä, copy/paste-musiikin uhallakin. Ainakin on päästy stemmojen pakanamaan kartoista tupla-segnoineen ja kolmoiskissanpäineen. Parikymmentä vuotta sitten kustannettiin viisi puhallinsävellystä vuodessa ja otettiin kustakin sadan kappaleen painos. Nykyään suhde on pikemminkin päinvastainen.

Skandaali: Viitasaurus on varastanut Foren Castle Parkin viisi ensimmäistä säveltä

Bosporilaisten marssiinsa!

FinnBandShop PDF-nuottikauppa on toiminut jo vuodesta 2010.Liikeidea on peräisin SPOL:n hallituksen aivoriihestä.

Soitellen sotaan ja pilliin puhaltaen liikenteessä

Vuodesta 1990 järjestetty Hamina Tattoo ja vuorovuosin järjestetyt tattoo-konserttikiertueet pelastivat monet sotilassoittokunnat juustohöylältä pahimman laman aikaan 1990-luvun alussa. MILJazz-kiertueet (viimeinen 2015) olivat suosittuja, eikä Puolustusvoimien Suomi 100 -kesäkiertuekaan 2017 jäänyt kuulijoitta.

Sotilassoittokunnat ovat maamme ainoita kokopäiväisesti toimivia ammattipuhallinorkestereita. Tie sotilassoittajaksi käy helpoiten suorittamalla varusmiespalvelus (valintakoe) Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa, jonka jälkeen voi hakea sotilassoittokuntien avoimia virkoja. Vuonna 2003 vahvuus sotilasssoittokunnissa oli 246 soittajaa, mutta vuonna 2017 enää 186 soittajaa.

Syynä sotilassoittajien virkojen vähentämiseen oli puolustusvoimissa tapahtunut organisaatio-uudistus, jossa seitsemän soittokuntaa lakkautettiin. Jäljelle jäi viisi ammattisotilassoittokuntaa sekä Puolustusvoimien varusmiessoittokunta. Jäljelle jäävät soittokunnat kasvoivat henkilöstö-määrältään tuntuvasti antaen mahdollisuuden suurempiin ja musiikillisesti monipuolisempiin kokoonpanoihin.

Sotilassoittajan virkaan vaaditaan puolustusvoimien sotilasvirkoihin asetettujen yleisten kelpoisuusehtojen täyttyminen ja hyväksytyn koesoiton suorittaminen. Määräaikaiseen virkaan nimittämiseen vaaditaan joko asevelvollisuuden tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen. Lisäksi hakijan tulee olla terveydeltään ja psykologisen arvioinnin perusteella sopiva sotilassoittajan tehtävään. Lisäksi 12 minuutin juoksutestissä on saavutettava vähintään tyydyttävä tulos. Soveltuvuus testataan ennen määräaikaiseen virkaan nimittämistä. Sotilas-kapellimestarin tehtävään hakevat Sibelius-Akatemian puhallinorkesterinjohdon koulutusohjelmaan. Lisäksi hakijan on tultava valituksi sotilasmusiikki- ja muiden sotilasaineiden osalta opiskelijaksi Panssariprikaatiin. Lisäksi soveltuvuus tehtävään testataan Puolustusvoimien omassa soveltuvuusarvioinnissa ennen opiskelijaksi hyväksymistä.

Puhallinjärjestystä ylläpitää Helsingin Poliisisoittokunta, jonka 43 soittajaa tasapainoilevat liikennepoliisin ja muusikon toimissaan.


70-vuotias Poliisisoittokunta Sami Ruusuvuoren johtamana Finlandia-talolla 16.2.2017.Kuva: Janne Roukala

PVVMSK kasarikiertueella Finlandia-talolla 2017, kuva: Joonatan Järvinen. Oliskohan Suomen suosituin puhallinorkesteri?

Ammattipuhaltajista pitää vielä mainita edesmennyt Rauman kaupungin puhallinorkesteri, joka toimi vuoteen 1992 (lamaan) asti puoliammattilaisena kokoonpanona. ”Sopimuksen mukaan soittajille maksettiin 28 % ammattilaisen peruspalkasta (indeksikorotuksia tms. ei suostuttu tekemään pyydettäessä). Äänenjohtaja sai hieman parempaa palkkaa kuin soittaja tai oppilassoittaja”, kertoi Seppo Numminen, Rauman puhallinorkesterin hallituksen puheenjohtaja.

Ammatikseen Suomessa siis puhaltaa kuutisensensataa henkilöä, kun sinfoniaorkestereiden n. 300 ja Puolustusvoimien 186 (ml. kapellimestarit) ja UMO ynnätään. Luku ei sisällä soitonopettajia.

Nuorisossa tulevaisuus, taas

Todellisen baby boomin nuorisopuhalluksessa käynnisti lehtori Päivi Pyymäen vuonna 1991 Tampereen työväenyhdistyksessä aloittama amerikkalaisen kouluorkesterin tyylinen alkeispuhallinorkesteri. Professori Paul Niemistön STM:n puhallinleireillä esittelemä systeemi on lyhykäisyydessään se, että soittajanalut eivät käy läpi pääsykoetta ja että orkesteripulttiin astutaan heti, kun soittimesta ääni lähtee. Metodi on nyttemmin valtakunnallisesti käytössä, ja myös musiikkioppilaitokset ovat ottaneet toimintatavan omakseen: ”puhallinorkesterikouluja” on syntynyt musiikkioppilaitoksiin ympäri Suomen. Pyymäki on jatkanut metodin kehittämistä suomalaisiin oloihin sopivaksi mm. Suomalainen puhallinorkesterikoulu -oppimateriaalillaan (2004). Suomeen näyttääkin olevan muotoutumassa oma puhallinorkesterikoulutusperinne, koska Turun puhallinpäivillä maaliskuussa 2006 julkaistiin myös Raine Ampujan ja Erja-Joukamo-Ampujan Seikkailut 1 -puhallinkoulu.

Onko orkesterin aika "vasta kun soittimesta saa täydellisen äänen" vuosien koppisoiton tuloksena vai jo huomattavasti aiemmin? Joka tapauksessa puhallinorkesterikoulut ovat tuoneet paljon uusia nuoria puhallinsoittajia koko maahan eikä innostus näytä laantuvan. Viimeistään tässä vaiheessa voidaan kysyä, voivatko myös paikkakunnan orkesteri- ja big band -toiminnat paremmin, kun puhallinorkesteri kukoistaa.

Kaiken kaikkiaan puhallinorkesteritoiminta on Suomessa pienimuotoista verrattuna puhallinmusiikin supervaltoihin kuten USA:han tai vaikkapa naapuriimme Norjaan, jossa on arviolta 2300 puhallinorkesteria. Suurin osa niistä on koulujen soittokuntia, kertoi kapellimestari Egil Lysebo Murikan puhallinleirin saunassa 2000). Suomessa nuorisopuhallinorkesteritiheys lähentelee Norjan lukemia ehkä vain Kuopiossa.

Paljon on kapusta kiinni

Kaikki tuntemani puhallinorkestereiden vetäjät ovat korostaneet suurta, usein palkattoman työn määrää, mitä toimiva puhallinorganisaatio vaatii. Oppilaitoksessa päätoimisuuden rajoilla tasapainoileva molempien matalien vaskien tuntiopettaja ei välttämättä ole oikea valinta puhallinkokoonpanon vetäjäksi. Harrastajapuhallinorkesterin johtajan on paras olla melkoinen melomaani.

Monista musiikkiopistolaisista ei koskaan tule ammattimuusikkoa, vaan he hakevat itselleen kivan harrastuksen. Mielestäni nuoria muusikoita tulisi ohjata myös paikallisiin harrastusryhmiin mukaan. Samalla nuoret saavat orkesterissa mestari-kisälli -opetusta. Yhteistoiminta eri yhteisöjen ja eri ikäisten ihmisten välillä luo paikkakunnalle me-henkeä, jota ei voi sanoin kuvata.

Aina eri-ikäisten yhteissoitto ei ole ongelmatonta Eräänkin kasvukeskuksen (ks. kuva...) nuorisopuhaltajat yhdistettiin yhtä erääseen kunnianarvoisaan veteraanisoittokuntaan ajatuksena taata toiminta taaperoille ja taatoille. Tuore naiskapellimestari tarkensi hivenen tervaskantopasuunasektion fraseerausta sillä seurauksella, että tauon jälkeen sektiota ei enää ollut! Toisaalta esimerkiksi SPOL:n Vuoden pinna -palkittu Osmo Jämsä Toholammilta kouli orkestereissaan vuoden 1971 jälkeen kolmattasataa soittajaa, joista parikymmentä on päätynyt ammattilaisiksi. Usealla maamme kärkipuhaltajista onkin lihaisa soittokuntaluuranko kaapissaan.


Torisoitosta puhallinmusiiksi: TTY:n Nuorisosoittokunta (”Koekaniinit”), keikka Laukontorilla v. 1994 ekan Amerikanreissun jälkeen,

muisteli kapellimestari Päivi Pyymäki.

Viva Academia!

Suomen Musiikkioppilaitosten Liitto oli julistanut vuoden 2001 vaskisoitinten teemavuodeksi. Tuolloin alettiin painokkaasti vaatia, että puhallinkapellimestari-koulutus on saatava toimimaan orkesterinjohdon ja kuoronjohdon rinnalle. Asialla olivat mm. Elias Seppälä, Raine Ampuja ja Kalervo Kulmala. Sibelius-Akatemian hallintojohtaja Seppo Suihko antoi koulutussuunnittelija Juhani Poutaselle tehtäväksi suunnitella tämä koulutus nopealla aikataululla, jotta opetus päästiin pian aloittamaan. Jyrki Koskiselta saadun tiedon mukaan myös Sotilasmusiikkikoulu uudisti samaan aikaan koulutusjärjestelmäänsä avoimemmaksi ja joustavammaksi.

"Suunnittelin koulutusrakenteen orkesterinjohdon mallin mukaisesti, ja käytännön toimia tehtiin tehtiin sitä mukaan kun lukuvuosi syksyllä eteni. Oli itsestään selvää, että tarvittiin yksi pääopettaja ja useita vierailijoita, jotta opetus olisi tarpeeksi kattavaa. Perustimme myös oman puhallinkapubändin, jonka koko oli n. 11 soittajaa. Ohjelmistoa suunniteltiin opiskelijoiden ja opettajien kanssa, materiaalia ostettiin sitä mukaa, kun oli tarvetta. Sibelius-Akatemian kirjasto auttoi hankinnoissa erittäin paljon, ja myös Kaartin soittokunnan kirjasto suhtautui nuottien lainaamiseen myönteisesti. Alkuvaiheen jälkeen puhallinkapelli-mestarikoulutus jaettiin kahteen suuntaumisvaihtoehtoon, yleiseen puhallinkapukoulukseen ja sotilaskapellimestari-koulukseen. Jälkimmäiseen kuului valintakokeen yhteydessä järjestettävä Puolustusvoimien soveltuvuustesti. Sotilaskapuiksi valitut opiskelijat tekivät opintosuunnitelman, johon tuli myös maanpuolustuskorkeakoulun opintoja eriksen sovittava määrä", Poutanen kertoo.

Vuonna 2001 ensimmäiset puhallinkapellimestarilinjan opiskelijat olivat Sami Ruusuvuori (silloinen Hannula) ja Petri Komulainen, joka on vuodesta 2016 alkaen toiminut tämän opintolinjan lehtorina. Trumpetisti Pasi Pirinen aloitti vaskimusiikin professorina vuonna 2015, ja puupuhallinmusiikin professorina toimii klarinetisti Harri Mäki.

Brass @ Sibelius Academy on uusi kansainvälinen vaskisoitinten koulutus- ja konserttitapahtuma Helsingissä. Se järjestettiin ensimmäistä kertaa 6.-12.6.2016. Tapahtuman opettajina ja taiteilijoina ovat Taideyliopiston Sibelius-Akatemian vaskisoitinten opettajat sekä joukko muita kansainvälisesti arvostettuja vaskisoitintaiteilijoita. Mestarikurssien lisäksi tapahtuma on tarjonnut korkeatasoisen konserttisarjan.

Pieni suuri orkesteri 2000-luvulla

Paul Niemistö pyysi minua kääntämään seitsikkotutkimuksensa kyselylomakkeen suomeksi alkutalvella 2004. Lupasin pyytämättä ryhtyä tutkimuksen apupojaksi. Odotimme haaviin joutuvan parisenkymmentä seitsikkoa. Suureksi riemuksemme saimme ko. kevään aikana yhteyden kuuteenkymmeneen seitsikkoon, joista nelisenkymmentä toimii kohtuullisen aktiivisesti. Useimmissa tapauksissa kyse oli puhallinorkesterin seitsikkoperimää kunnioittavasta sivuprojektista, joka luotti vanhojen nuottikansioiden lumoon. Mukaan mahtui myös levyttäneitä kokoonpanoja kuten Kaartin Seitsikko ja postitorviperinnettä jatkava Sinetti-seitsikko.

Vaskiseitsikon perustaminen on loppujen lopuksi varsin helppoa: tarvitaan vain es-trumpetti, kaikki muu on järjesteltävissä. Jos tinkii puhdasoppisuudesta sen verran, että hyväksyy kornettien tilalle trumpetit, alttotorven tilalle käyrätorven ja tenorin tilalle pasuunan ollaan jo pitkällä. Vaskiseitsikko on pieni suuri orkesteri, joka notkeasti taipuu sinne minne taitetaan. Lieksan Vaskiviikon seitsikkokurssi on koonnut vuosittain kymmeniä alan henkilöitä.


Lapin Sotilassoittokunnan seitsikkokolmen valtakunnan rajapyykillä.

Kuva: Puolustusvoimat/Arttu Korhonen

Säilyykö supisuomalainen soittokunta?

Raine Ampuja on kuvannut ensimmäisten puhallinpäivien syntyä:

”Mietimme mm. Pekka Ulmasen ja Paul Fågelbergin kanssa, miten liitot voisivat toimia tehokkaammin, kenties jopa yhdistyä. Musiikkileirien hinnat olivat nousseet pilviin (ja ovat siellä vieläkin). Lisäksi kaikki puuhastelivat omiaan, nuotteja oli vaikea löytää, ja kotimainen kustannus oli kummallista ja tehotonta: kaikki soittivat vanhaa materiaalia ja sovitustaidotkaan eivät siinä rytäkässä kehittyneet marssistailia pidemmälle.”

Valtakunnallisista puhallinpäivistä onkin kehittynyt tärkeä mm. uuden suomalaisen puhallinmusiikin esiinmarssifoorumi, ja Turun puhallinpäivillä vuonna 2006 puhtaan vaskimusiikin ystäviä ilahdutti Suomen ensimmäisten brass bandien SM-kilpailujen hieno taso. Voiton vei odotetusti alan konkari Töölö Brass. Tällä hetkellä säännöllisesti toimivia brass bandeja on vain kaksi, TB:n lisäksi Aura Brass Turuust. Vuotuisessa Kymi Brassissa tätä kokoopanoa kuullaan kyllä.

Turussa 2017 järjestetyt puhallinorkestereiden SM-kilpailut keräsivät 25 orkesteria ja tuhat soittajaa. Tampereella 2007 mukana oli ennätykselliset 44 orkesteria ja yli 2000 soittajaa. Näissä kilpailuissa on myös mukana perinteisille soittokunnille tarkoitettu vapaa sarja ilman pakollisia teoksia.

Puhallinaiheisia lehtijuttuja silmäillessä hypähtelee toisinaan silmille melkoisen suuria kaupungin X soittokuntia, mutta tarkemmin asiaa tutkittuaan huomaa useamman pikkusoittokunnan yhdistyneen uuden nimen alle. Toisaalta jotkut perinteikkäätkin isot pumput ovat kuluneen vuosikymmenen varrella kutistuneet jopa neljänneksellä.

Ei torvisoittokunta silti Suomesta mihinkään häviä, se vain muuttuu puhallinorkesteriksi.

Teksti: Jukka ViitasaariKuvat (jollei toisin mainita) SPOL:n arkisto.

Tämä ”kuvahistoriikki” on päivitetty versio Rondossa 6/2006 ilmestyneestä

Torvisoittoa vai puhallinmusiikkia?-artikkelistani.

Kiitos päätoimittaja Harri Kuusisaarelle uusiokäytön mahdollistamisesta.


2006:

SPOL:n matrikkelista löytyi n. 230 puhallinorkesterin tiedot jja varsinaisesti liiton jäseninä oli 132 orkesteria sekä jhenkilöjäseniä.

jSTM ilmoitti puhaltajajäsenikseen 32 kokoonpanoa ja 10 jnuorisosoittokuntaa.

jSOLI: 16 puhallinkokoonpanoa

jFinlands svenska sång- och musikförbund FSSMF j13 orkesterar.

2017:

SPOL: Orkesterijäsenet 158 ( + 28), yhteisöjäsenet (12), henkilöjäsenet (21).

STM ilmoitti puhaltajajäsenikseen 15 orkesteriaja 10 nuorisosoittokuntaa.

SOLI:n jäsenenä on 13 orkesteria joista 7 puhaltaa.

Finlands svenska sång- och musikförbund FSSMF 12 orkesterar.

SPOL:n 40-vuotisjuhlaskoolaus valtakunnallisilla puhallinpäivillä Rovaniemellä 18.3.2017.

Raine Ampujan (neljäs vas.) 21-vuotinen puheenjohtajakausi päättyy vuoden 2018 puhallinpäivillä Helsingissä.

Rainen yhdessä SPOL:n pitkäaikaisen rahastonhoitajan Pekka Ulmasen kanssa tekemä työ nosti liiton taloudellisestasuosta vakavaraisemmaksi, vaikka valtionapu vielä laahaakin muiden harrastajamusiikkiliittojen perässä.

Idea tablettitietokoneelta luettaviin nuotteihin syntyi oikeastaan pikkuhiljaa vuosien aikana siitä yksinkertaisesta asiasta, että Ilmavoimien Soittokunnan harjoituksista ja yleensäkin ottaen työajasta alkoi kulua liikaa aikaa nuottien etsimiseen, jakamiseen ja keräämiseen takaisin nuotistoon. Liian usein tilanne oli myös se, että jaetusta arrista puuttui muutama stemma, ja se oli aikalailla käyttökelvoton. Joku oli unohtanut palauttaa tai hukannut stemmansa tai tai...

Lähdimme miettimään pienellä työryhmällä eri vaihtoehtoja ja tulimme siihen tulokseen, että alamme kehitellä käyttökelpoista systeemiä niin, että nuotiston kaikki materiaali on aina käytettävissä ja luettavissa tablettitietokoneelta. Jussi Kosonen ja Esa Perämäki alkoivat miettiä laitteeseen tarvittavaa ohjelmistoa, ja itse aloin suunnitella toimivaa systeemiä nuottien tallentamiseen ja jakamiseen.

Lopputulokseksi muodostui tablettitietokone nettiyhteydellä, siihen sopiva nuotinlukuohjelma, jokaiselle laitteelle oma käyttäjätili stemmoittain sekä skannatut nuotit ladattavaksi pilvipalveluun, josta on olemassa kyllä backuppi myös ihan fyysisellä kovalevyllä.

Homma toimii niin, että pilveen on luotu sähköinen nuotisto, josta on ladattu ns. perusohjelmisto (muutama sata biisiä) valmiiksi laitteille. Jokaiseen koneeseen on annettu myös käyttöoikeus tarvittaviin nuotiston kansioihin, esim. "Tulevat keikat", jonne nuotistonhoitajat käyvät laittamassa ladattavaksi perusohjelmistosta poikkeavat biisit.

Tabletin käyttäjälle jää siis tehtäväksi ainoastaan käydälataamassa keikalla tarvittavat ylimääräiset kappaleet, tehdä biisilista, yrittää soittaa biisit hyvin ja poistaa ne laitteelta käytön jälkeen. Konsertin jälkeen nuotistonhoitaja käy pilvessä ainoastaan siirtämässä ladattavaksi laittamansa teokset takaisin omaan paikkaansa nuotistossa ja siinä se.

Välistä jää fyysisten nuottien jakaminen, palauttaminen ja mikä tärkeintä hukkaaminen! Tietysti, jos joku välttämättä haluaa soittaa paperinuotista, hän voi sen käydä printtaamassa omilla tunnuksillaan ihan missä vaan on nettiyhteys ja printteri tarjolla.

Merkintöjen tekeminen onnistuu ohjelmassa hyvin, ja esimerkiksi pitkät hypyt ovat jopa helpompia kuin paperisten versioiden kanssa "links" -ominaisuuden ansiosta.

Itse pidän tärkeimpänä sitä, että nuottien hukkaaminen on aikalailla mahdotonta, nuotisto on selattavissa ja ladattavassa missä vain, ja välistä jää pois iso osa paperien pyörittelyä. Mielestäni homma on toiminut loistavasti, ja tällä hetkellä lähes kaikki käyttävät ainoastaan tablettia esiintymistilanteissa.

Toki homma on vasta alussa, ja mm. skannaustyötä riittää kyllä vielä pitkäksi aikaa, mutta hyvällä alulla ollaan Uskoisin, että kaikki soittokunnassa ovat tyytyväisiä uudistukseen.

Teksti: Jani SaaranenKuvat: Joonas Kokkonen (konsertti) ja Aki Kurvinen

Tabletti nuottitelineellä: resepti nuottijärjestykseen!

Tämä kirjoitus on odottanut julkaisuaan lähes kaksi vuotta johtuen Kopioston ja Puolustus-voimien välisistä neuvotteluista nuottien digitaaliseen käyttöön liittyen, toim.huom.

Nuottien digitointi - laillista vai ei? Tänä päivänä ei ole tavaton näky, että muusikon nuottitelineeltä löytyy tablettitietokone paperisten nuottien sijaan tai että keikkalaisille lähetetään stemmoja sähköisesti harjoittelua varten. Äkkiseltään moni kuittaa nämä ikään kuin “normaalina” toimintana ja nykyteknologian hyödyntämisenä tilannetta sen enempää miettimättä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä nuottien muuntamiseen digitaaliseen muotoon tai sähköisten nuottien käyttöön tarvitaan yleensä sävellyksen oikeudenhaltijoiden lupa.

Kopiosto uutisoi 9.11.2017 nettisivuillaan Puolustusvoimien kanssa tehdystä sopimuksesta otsikolla “Ilmavoimien soittokunnan nuotisto digiaikaan” (koko uutinen ohessa). Miksi tällainen sopimus sitten piti tehdä? Kysyimme asiaa ylikapellimestari Jyrki Koskiselta sekä Kopioston lisensiointipäällikkö Kirsi Salmelalta.

– Sopimus on edellytys sille, että Ilmavoimien soittokunta voi hyödyntää hankkimiaan tablettitietokoneita ja tekemäänsä digitointityötä. Sopimus piti tehdä, sillä lainsäädäntö laahaa perässä olemassa olevaan käytäntöön verrattuna, Jyrki Koskinen kertoo.

– Ilmavoimien soittokunnassa oli hankittu tablettilaitteet koekäyttöön, mistä syntyi tarve nuottien digitointiin ja mahdollisuuteen niiden digitaaliseen käyttöön. Ryhdyimme yhteistyössä Puolustusvoimien ja musiikkikustantajien kanssa rakentamaan pilottisopimusta, jolla Ilmavoimien nuottiarkistoa voitaisiin digitoida ja nuotteja käyttää digitaalisesti. Nuottien digitointi ja digitaalinen käyttö edellyttää tekijänoikeuden-haltijoiden lupaa, kun kysymys on muusta kuin yksityisestä käytöstä. Orkesterien harjoittelu ja esiintymiset eivät ole yksityistä käyttöä, kuului puolestaan Kirsi Salmelan vastaus.

Viitaten siihen, että moni taho toimii nuottien digitoimisen suhteen (kenties tietämättään) nykylakien vastaisesti, Koskinen toteaa lisäksi Puolustusvoimien olleen Kopiostolle “hyvä maali” tässä asiassa, vaikka samaa tehdään keikkarintamalla ilman, että musiikin oikeudenhaltijat ovat siihen puuttuneet. Puolustusvoimat on tavallaan tahtomattaan nostettu tällaisen yleisesti käytetyn toimintatavan “syylliseksi” tekijäksi.

Nyt tehty pilottisopimus koskee ainoastaan Ilmavoimien soittokuntaa eikä kaikkia sotilassoittokuntia, vaikka halukkuutta tähän olisi Koskisen mukaan laajemminkin. Sopimus kuitenkin tyydyttää Puolustusvoimia siinä mielessä, että nyt tehtyä työtä voidaan hyödyntää, mutta digitoinnista aiheutuva kulujen kasvaminen ei tietenkään miellytä.

Olennaisimmat kohdat sopimuksessa Kopioston kannalta ovat Salmelan mukaan seuraavat:

– Kopiosto edustaa sopimuksessa tiettyjä pilotissa mukana olevien sävellysteosten tekijöitä ja kustantajia. Heidän näkökulmastaan keskeistä on sopia digitoinnista ja käytöstä.

Sopimuksessa määritellään, mitä sävellysteoksia saa sopimuksen nojalla digitoida, kuinka monella on käyttöoikeus ja miten digitaalisia kopioita saa käyttää. Pilotissa eivät ole mukana kaikki kotimaiset tai ulkomaiset kustantajat.

Salmela toteaa Kopiostolle tärkeäksi sen, että he pystyvät tarjoamaan uudenlaisia tekijänoikeudellisia luparatkaisuja teknologian kehittyessä, ja näin helpottamaan aineiston käyttöä. Ilmavoimien soittokunnan kanssa tehty sopimus on ensimmäinen laatuaan. Digitaalisten laitteiden lisääntyessä olisi tärkeää, että myös digitaalisten nuottien tarjonta lisääntyisi, Salmela jatkaa.

Myös Puolustusvoimissa toivotaan, että tämän pilotti-sopimuksen myötä lainsäädäntö saataisiin ajan tasalle ja kustantajat pääsisivät mukaan olemassa olevaan käytäntöön. Ennen kuin tekijänoikeuslait saadaan näiltä osin ajan mukaisiksi, Puolustusvoimissa esimerkiksi uusien sovitusten tai tilaussävellysten osalta huomioidaan se, että nuottien digitaalinen käyttö sisältyy jo hankintasopimukseen.

Suotavaa ja toivottavaa olisi minkä tahansa orkesterin tai yhtyeen osalta se, että aiemmin laillisesti hankittuja (paperi)nuotteja voisi halutessaan käyttää myös sähköisesti ilman lisäkuluja. Tältä osin uusi lainsäädäntö olisi tervetullut muutos tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna.

Lopuksi vielä Kirsi Salmelan ohjeistus siihen, kuinka tällä hetkellä voimassa olevien lakien mukaan tulisi toimia sähköisten nuottien ja niiden käytön suhteen:

– Mikäli orkesteri, soittokunta, keikkabändi tai muu vastaava kokoonpano tai esiintyjä haluaa digitoida nuottejaan ja käyttää niitä tabletin kautta tai muutoin digitaalisessa muodossa, tulee digitointiin olla sävellysteoksen tekijöiden ja kustantajan lupa. On toki mahdollista hankkia joistakin verkkokaupoista jo valmiiksi digitaalisia nuotteja. Tällaisia nuotteja saa käyttää niiden omien lisenssi- tai käyttöehtojen mukaisesti. Toisin sanoen, nuottien digitointi on laillista, jos siihen on saatu kaikkien sävellysteoksen oikeudenhaltijoiden lupa. Sähköisten nuottien osalta niiden käyttö on laillista, jos ne on hankittu laillisesti ja niitä käytetään niiden omien lisenssi- tai käyttöehtojen mukaisesti.

Teksti: Anu Koskinen

Tiesitkö?

Tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen kuten sävellysteoksen, on tekijänoikeus teokseensa. Tekijänoikeus antaa tekijälle oikeuden päättää, valmistetaanko hänen teoksestaan kappaleita, esimerkiksi painamalla, kopioimalla tai digitoimalla, sekä miten hänen teostaan saa käyttää. Sävellysteoksen tekijöitä ovat säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja. Kustannetun sävellyksen tekijänoikeudenhaltijana on myös musiikkikustantaja. Nuottien kopioimiseen ja digitoimiseen tarvitaan siten kaikkien oikeudenhaltijoiden lupa.

Tekijä saa myös päättää, saako hänen teostaan muunnella. Esimerkiksi sävellysteoksen uudelleen sovittaminen tai tekstin kääntäminen on teoksen muuntelua. Sävellysteoksen sovittaminen edellyttää säveltäjän lupaa ja laulun sanoituksen kääntäminen alkuperäisen sanoittajan lupaa.

Lähde: Kopiosto/Kirsi Salmela

Seitsikkomusiikin arkistoidut aarteet

Sibafestin ohjelmaan kuuluva konsertti kuultiin keskiviikkona 31.1.2018 Musikkitalon Sonore-salissa. Heille, jotka eivät päässeet paikalle - muutamia hajapaikkoja olisi ollut tarjolla – lohdullisena tietona kerrottakoon, että Yle radio 1:n äänittämä konsertti kuullaan kyseisellä kanavalla myöhemmin ilmoitettavana päivänä.

Konsertissa Sibelius-Akatemian puhallinorkesterijohdon luokan harjoitusorkesterina toimiva vaskiseitsikko, puhallinorkesterijohdon opiskelijat ja Taavi Oramo, laulu, esittivät varsin laajan ja suomalaisen seitsikkomusiikin monipuolisuutta hyvin kuvaavan otoksen vaskiseitsikolle sovitettua musiikkia. Tapahtuman ohjasi ja juonsi Petri Komulainen.

Toisin kuin Sibafestin konserttiohjelman kyseistä konserttia koskevassa otsikossa ja kuvauksessa, Petri Komulaisen juonnoissa asiat olivat kohdallaan. Sotilassoittokuntia ei esim. lakkautettu vuonna 1918 vaan jo vuosisadan vaihteessa.

Sotilassoittokunnat ja etenkin Kaartin soittokunta, jossa suomalaisen vaskiseitsikon voidaan katsoa Leanderin vaikutuksesta viimeistään 1880-luvulla syntyneen, olivat hyvin suosittuja. Yhtä lailla mm. palokuntien soittokunnat, työväenyhdistysten soittokunnat, eri tehtaiden soittokunnat ja Postiljoonisoittokunta nauttivat laajaa kansansuosiota. Toisaalta sotilassoittokuntien lakkauttamisella oli – paradoksaalista kyllä – merkityksensä myös sille, että vuosisadan taitteesta ja etenkin 1910-luvusta muodostui vaskiseitsikkojen kulta-aikaa. Työttömäksi jääneet armeijan ammattimuusikot siirtyivät paikallisten seitsikoiden ja soittokuntien johtoon ja riveihin. Samaan aikaan mm. kylpyläelämä kukoisti ja Kansanvalistusseura toimi eri tavoin aktiivisesti. Työväen soittokuntien osalta voi kyllä todeta, että niitä ymmärrettävästi lakkautettiin vuoden 1918 aikoihin. Vaskiseitsikon historiasta kiinnostuneelle voi varauksetta suositella Kauko Karjalaisen kirjaa Suomalainen torviseitsikko: Historia ja perinteen jatkuminen (Kansanperinteen laitoksen julkaisuja, 1995).

Konsertissa puhallinorkesterijohdon opiskelijat Chun-Li Chen, Antti Hartikainen, Saku Mattila, Dimas Ruiz Santos ja Sauli Saarinen johtivat kukin vuorollaan kaksi teosta. Osa esitetyistä teoksista oli edellä mainittujen opiskelijoiden omia sovituksia. Seitsikolla ei yleensä ole kapellimestaria, mutta tässä konsertissa oli tietenkin luonnollista, että jokainen kapellimestari johti harjoittamansa ja osin jopa sovittamansa teokset. Kapellimestareiden työskentelystä jäi se vaikutelma, että kukin heistä tuntui osaavan asiansa. Tarkemman palautteen antamisen jätän tältä osin Petri Komulaiselle.

Esitetyt kappaleet oli valittu onnistuneesti, ja uudetkin sovitukset toimivat hyvin. Vanhoissa seitsikkonuoteissa alton ja tenorin stemmat etu- ja takapotkuineen tuppaavat olemaan etenkin soittajalle tavattoman tylsiä. Tässä konsertissa alttotorvikin sai Mattias Nässin soittamana hienon soolonsa ja tenoritorvikin pääsi oikeuksiinsa. Konsertissa tenoritorven osuuden soitti Roosa Lampela pasuunallaan. Tuon epäorto-doksisuuden voi kyllä sallia, jos kykenee Roosan tavoin soittamaan pasuunaa myös tenoritorven tapaan. Es-tuuban vaihtaminen b-tuubaan toi Marttilan Mikon puhaltamana Carmen-fantasiaan oman muhkean lisänsä. Seitsikon sielu - baritonitorvi – soi kauniina Tanja Karjalaisen taitavasti soittamana. ”Kornettisektio” oli yhtenäinen ja soi hyvin, kuten tietysti koko seitsikkokin. Es-kornetin rankan ja vaativan osuuden soitti Miikka Saarinen tunnetulla ammattitaidollaan.

Taavi Oramo lauloi konsertissa Kansainvälisen ja Jääkärimarssin eli kaksi poliittisesti ääripäihin sijoittuvaa teosta. Oramon laadukas ääni kantoi seitsikon säestyksen yli ja sanat erottuivat hyvin. Kaiken kaikkiaan seitsikon soittoa solisteineen oli ilo kuunnella.

Teksti ja kuva: Anssi Autio

Kvartaalin vaateripustin

– Asustuksessamme ei ole mitään kovin erityistä tai kiinnostavaa. Päädyimme frakkeihin puhtaasti visuaalisista syistä. Ajattelin promokuviamme suunnitellessani, että kaavailtuun karun yksinkertaiseen talvimaisemaan saisi luotua hienovaraisesti kontrastia frakkeihin pukeutumalla.

Soittajat:

Es-kornetti: Ilari PälliB-kornetti: Inka Pärssinen, Tuomas SaloAlttotorvi: Matias ParikkaTenoritorvi: Aaro HuopainenBaritonitorvi: Joel WendelinTuuba: Ilkka Marttila

Teksti ja kuva: Tuomas Salo

Ensi heinäkuussa järjestämme ensimmäisen kiertueemme. Viisi keikkaa pienehköillä paikkakunnilla, joiden sahoilla ja paperitehtailla on aikoinaan toiminut seitsikoita.

HALLITUSVASTUUTA SPOL:SSA

Suomen Puhallinorkesteriliiton 41. toimintavuosi on juuri alkanut. Vuonna 1977 perustetun liiton hallituksessa on ehtinyt toimia lukuisia puhallinaktiiveja kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana. Sääntöjen seitsemännen pykälän mukaan “liiton hallituksena toimii johtokunta, johon kuuluu yhdeksi (1) vuodeksi valittu puheenjohtaja sekä kahdeksan (8) kahdeksi (2) vuodeksi valittua jäsentä. Valituista jäsenistä on vuosittain puolet (1/2) erovuorossa. Johtokunta on päätösvaltainen, jos puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään neljä (4) jäsentä on saapuvilla.” Seuraavassa kooste siitä, ketkä ovat hallitusvastuuta kantaneet.

Puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat

Puheenjohtajia on tähän mennessä liitolla ollut neljä. Ensimmäiset seitsemän vuotta liittoa luotsasi Veikko Uusimäki. Hänen jälkeensä vetovastuun otti ensin kolmeksi vuodeksi Veli Niemelä ja sitten kapellimestari Jorma Panula. Puolet koko puhallinorkesteriliiton toimintavuosista eli 20 vuotta puheenjohtajan nuijaa on heiluttanut Raine Ampuja. Nyt hän on ilmoittanut luopuvansa tehtävästään seuraavassa vuosikokouksessa eli maaliskuussa 2018. Elämme siis tältä osin suuren muutoksen aikaa tänä keväänä. Niemelää lukuun ottamatta muut puheenjohtajat ovat tulleet tehtävään sen hetkisen hallituksen ulkopuolelta. Eniten tämä näkyi Ampujan aloittaessa toimikautensa: hallituksen jäsenille nimettiin aiempaa enemmän tiettyjä vastuualueita.

Keskimääräinen aika hoitaa varapuheenjohtajan tehtäviä on tähän mennessä ollut 2–5 vuotta. Poikkeuksen tästä tekee Jussi Lahtinen, joka toimi varapuheenjohtajana lähes 20 vuotta aina äkilliseen kuolemaansa asti. Tästä syystä varapuheenjohtajaksi vaihtui kesken vuoden syksyllä 2006 Juhani Leinonen. Samalla kertaa hallituksen jäsenten kesken tehtiin myös muita vaihtoja vastuualueissa. Tämän kirjoituksen päälähteenä olleessa dokumentissa (S. Ampuja, 2017) ei puheenjohtajille ole merkitty lainkaan erityisiä vastuualueita. Varapuheenjohtajista ainoastaan Lahtiselle ja Leinoselle oli nimetty tehtävät: Lahtinen vastasi vuosina 1998–2006 ansiomerkkiasioista, Leinonen puolestaan keskittyi musiikkikustannus- ja tekijänoikeusasioihin vuosina 2008–2012. Ennen varapuheenjohtajuutta hän hoiti myös nuotistoa. Liiton julkaiseman jäsenlehden numeroista ja hallituksen kokouspöytäkirjoista sen sijaan käy selville, että Raine Ampuja on vuodesta 2013 lähtien ottanut vastuulleen jäsenasiat, ansiomerkit, nuottikustannuksen sekä kansainväliset asiat, jotka kaikki olivat siihen asti olleet muiden tehtävinä.

Toiminnanjohtajat

Liiton sääntöjen kahdeksannessa pykälässä todetaan: “Johtokunta valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan, nimeää liitolle sihteerin, taloudenhoitajan ja toiminnanjohtajan sekä ottaa muut tarpeelliset virkailijat.” Etenkin maininta toiminnanjohtajan nimeämisestä on mielenkiintoinen moneltakin kannalta. Liitolla on ollut nimetty toiminnanjohtaja vain vuoteen 1997 asti. Liiton perustamisesta lähtien lähes 20 vuoden ajan tässä tehtävässä toimi Veli Niemelä lukuun ottamatta vuosia 1985–1988, jolloin hän toimi puheenjohtajana. Tuona aikana tehtävää hoiti Yrjö Punkari. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi toiminnanjohtajan nimeämisestä luovuttiin ja tehtäviä alettiin jakaa eri hallitusten jäsenille Ampujan puheenjohtajakauden alettua.

Viime vuosina on toistuvasti toimintasuunnitelmaan kirjattu, että liitolle pyritään palkkaamaan toiminnanjohtaja, mutta taloudellisen tilanteen vuoksi näin ei ole voitu tehdä. Sääntöjen mainitsema nimeämiskäytäntö viittaa palkattomaan yhdistystoimintaan, kun taas viime aikoina on kaivattu nimenomaan henkilöä palkkatyöhön. Tällä hetkellä tietyistä tehtävistä maksetaan työkorvauksia, mikä on vähintäänkin kohtuullista niille, jotka liiton asioita hallituksessa pyyteettömästi hoitavat. Tulevaisuudessa tämä toiminnanjohtajakysymys ja samalla hallituksen jäsenten työnjako tulevat varmasti olemaan jatkuvana puheenaiheena.

Sihteerit ja taloudenhoitajat

Sihteerien osalta pisimmän ajan tehtävää on hoitanut Tiiu Tuominen, joka hoitaa tehtävää edelleen. Hän tuli hallituksen rivijäseneksi vuonna 1997. Ennen häntä hallituksessa oli ollut ainoastaan yksi nainen, Arja Vanamo, joka toimi sihteerinä lähes koko 1980-luvun. Herääkin kysymys, oliko hänet valittu hallitukseen ainoastaan siksi, että kukaan muutoin miehisestä hallituksesta ei tätä tehtävää halunnut ottaa hoitaakseen ja tuliko hän kenties ns. puhallinväen ulkopuolelta tähän tehtävään. Tätä ajatusta puoltaisivat havainnot, että hän oli liiton alkuvuosina toimihenkilöistä ainoa, joka ei ennen sihteeriksi tuloaan ollut kuulunut liiton hallitukseen ja että vuosina 1979–1980 hallituksessa oli kymmenen henkilöä (9+pj) eli yksi enemmän kuin säännöissä sanotaan. Vanamon jälkeen meni siis vielä lähes kymmenen vuotta ilman ensimmäistäkään naista hallituksessa.

Vastaava tilanne eli kymmenen hengen miehitys oli myös Panulan puheenjohtajakauden viime vuosina 1993–1997. Tämä voisi selittyä sillä, että joku toimihenkilöistä on otettu hoitamaan tehtäväänsä hallituksen ulkopuolisena aivan kuten säännöt mahdollistavat (“Johtokunta [...sekä] ottaa muut virkailijat”). Selvitettäväksi jää, onko näin toimittu ja kuka toimihenkilöistä on ollut kyseessä. Vahva epäilykseni kohdistuu toiminnanjohtajaan, sillä seuraavana vuonna toiminnanjohtajaa ei enää nimetty lainkaan.


HALLITUSVASTUUTA SPOL:SSAEnsimmäinen taloudenhoitaja valittiin vasta kymmenen vuotta liiton perustamisen jälkeen. Oletettavasti siihen asti talousasiat olivat toiminnanjohtajan hallinnassa. Seuraavan vuosikymmenen (1987–1997) liitolla oli sekä taloudenhoitaja että toiminnan-johtaja. Samaan aikaan Ampujan aloittaessa puheenjohtajana vuonna 1998 taloudenhoitajaksi tuli Pekka Ulmanen. Hänelle keskittyi raha-asioiden lisäksi moni muukin vastuualue (ansiomerkit, koulutus, musiikkikustannus, jäsenistöasiat), joten hänen nimeämisensä toiminnanjohtajaksi olisi ollut tehtävien moninaisuuden vuoksi perusteltua, mutta jostain syystä hänet nimettiin “vain” taloudenhoitajaksi.

Muita huomioita

Muista pitkäaikaisista vastuunkantajista on syytä nostaa esiin Yrjö Punkari ja Risto Laine, jotka molemmat olivat paitsi pitkään hallituksessa, hoitivat eri tehtäviä aina tarpeen ja tilanteen mukaan. Punkarille tutuiksi tulivat niin varapuheenjohtajan, toiminnanjohtajan, sihteerin kuin taloudenhoitajankin tehtävät, Laine puolestaan ehti toimia varapuheenjohtajana ja taloudenhoitajana. Heistä kuten myös puheenjohtajina toimineista Veikko Uusimäestä ja Veli Niemelästä olisi hyvä saada tietoa talteen - keitä ja mistä he olivat, mitä tekivät jne. (Mikäli sinulla on heistä tietoja, otathan yhteyttä lehden toimitukseen, toim.huom.)

Yhteensä hallitusvastuussa on vuoteen 2017 mennessä ollut 49 henkilöä, joista 39 miehiä ja 10 naisia. Kuten jo aiemmin on todettu, hallitus oli varsin pitkään miesten valtakuntaa. Mikäli Vanamon sihteeriaikaa 1980-luvulla ei huomioida, käytännössä vasta 2000-luvulla naisia tuli mukaan hallitukseen ja tällöinkin heitä oli korkeintaan 2–3 kerrallaan. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tasa-arvo (eli neljä miestä ja neljä naista + puheenjohtaja) toteutui vasta vuonna 2014, ja naisenemmistö (viisi naista) oli hallituksessa ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna! Tätä voi kukin mielessään verrata yleiseen kehitykseen, mitä tulee soittokuntien ja puhallinorkestereiden soittajistoihin, kapellimestareihin ja muihin toimijoihin Suomessa.

Suurin osa hallituksen jäsenistä on ollut mukana vähintään kaksi kahden vuoden säännöissä mainittua kautta, valtaosa pidempäänkin. Vain alle kymmenen jäsentä on tyytynyt yhteen kauteen, parilla poikkeuksella aika on jäänyt syystä tai toisesta yhteen vuoteen. Toivoa sopii, että aktiivisia toimijoita löytyy jatkossakin kantamaan vastuuta toiminnasta - ilman heitä tämäkään liitto ei toimi. Olisitko juuri Sinä jatkossa mukana hallituksessa viemässä puhallinmusiikin asioita eteenpäin?

Puheenjohtajat:

1977–1984 Veikko Uusimäki1985–1988 Veli Niemelä1989–1997 Jorma Panula1998– Raine Ampuja

Varapuheenjohtajat:

1977–1980 Tauno Pajunen1981–1984 Yrjö Punkari1985–1986 Risto Lampi1987–2006 Jussi Lahtinen 2006–2011 Juhani Leinonen2012–2014 Jouni Auramo2015– Anu Koskinen

Toiminnanjohtajat:

1977–1984 Veli Niemelä1985–1988 Yrjö Punkari1989–1997 Veli Niemelä

Sihteerit:

1977–1978 Yrjö Punkari1979–1988 Arja Vanamo 1989–1994 Yrjö Punkari1995–2002 Jouko Kangas (1998–2002 jäsenistöasiat)2003– Tiiu Tuominen (2006, 2008–2010 jäsenistöasiat ja tiedotus, 2008– www-sivut)

Taloudenhoitajat:

1987–1994 Risto Lampi (1991, 1995, 1997–1999 nuotisto)1995–1997 Yrjö Punkari1998–2012 Pekka Ulmanen (1998–2006, 2008–2012 koulutus, 2007–2012 ansiomerkit,

2008, 2011 jäsenistöasiat, 2010–2011 musiikkikustannus)2013– Marita Rantamäki

Teksti: Anu Koskinen

Lähteet:Ampuja, Sauli (2017): Vuosikohtainen taulukko SPOL:n hallituksen jäsenistä ja toimihenkilöistä vuosilta 1977–2017Puhallinorkesteri-lehdet vuosilta 2008–2017Spol:n hallituksen pöytäkirjat 2014–2017


Muut hallituksen jäsenet (erikseen mainitut vastuualueet suluissa):

1977–1978 Jyri Ala-Nikkola 1977–1978 Erkki Haapamäki 1977–1980 Pentti Jalonen1977–1980 Seppo Koistinen1977–1980 Toivo Hartikainen1979–2006 Jussi Lahtinen1977–1998 Yrjö Punkari (1998 atk-asiat) 1979–1984 Pentti Ylimaunu1981–1999 Risto Lampi1981–1993 Tauno Latva1982–1984 Veli Saarela1985–1986 Mauri Silvennoinen1985–1986 Jaakko Halmetoja1985 Esa Laihonen1986–1987 Tenho Sihvo1987–1990 Simo Saastamoinen1987–1997 Pentti Kaikkonen (1995 koulutus)1988–2005 Jouko Kangas (2003–2005 jäsenistöasiat)1991–1994 Kaarlo Oja1993–1994 Erkki Järvinen1994–1997 Erik Mäkelä1995–1996 Erkki Kuisma1995–2012 Pekka Ulmanen1997– Tiiu Tuominen (1997 koulutus)1998–2007 Petri Salo (1998–2001 tiedotus, 1998–2007 kansainväliset asiat)1998–2001 Petri Aarnio1999–2012 Juhani Leinonen (1999–2006 tekijänoikeusasiat, 2000–2006 nuotisto)2000–2008 Auli Viitasaari (2006–2008 ansiomerkit)2002 Pauliina Sormunen2003–2007 Inka Puhakka (2007 tiedotus)2006–2007 Markku Ollila (2006–2007 koulutus)2007–2010 Aleksi Saraskari2008– Jukka Viitasaari (2008, 2011–2012 tiedotus, 2008–2012 kansainväliset asiat, asiat, 2009– jäsenlehti)2008–2011 Antti Nissilä (2008–2009 koulutus)2008–2013 Markku Korhonen2009– Marita Rantamäki2011–2014 Jouni Auramo 2012– Juuso Wallin (2013– koulutus)2013– Minna Kajander (2013– tiedotus)2013–2016 Jaakko Kosunen2014– Anu Koskinen (2016– jäsenlehden oikoluku)2015– Pekka Lyytinen (2017– ansiomerkit)2017– Taina Räsänen

MuistojaSavo-Karjalan maanpuolustussoittokunta on reserviläissoittokunta, jonka tarkoituksena on huolehtia, että Pohjois-Karjalassa soi edelleen perinteinen maanpuolustus-henkinen musiikki. Tarve tällaiselle orkesteritoiminnalle syntyi, kun Joensuussa toiminut Karjalan sotilassoittokunta lakkautettiin. Runkona tässä maanpuolus-tussoittokunnassa ovat Joensuun ja Outokummun puhallinorkesterit. Kapellimestarina orkesterilla on Mika Hirvonen. Laulu- ja harmonikkasolistina tällä äänitteellä toimii Arto Tarkkonen.

Muistoja on kokoelma sota-ajan ja maamme jälleenrakennusajan suosikkeja. Kappaleet löytynevät useimpien soittokuntien nuotistoista ja ohjelmistoista vieläpä samoina sovituksina. Nämä kappaleet soivat erilaisissa tilaisuuksissa ympäri Suomen ja herättävät monenlaisia tärkeitä muistoja kuulijasta riippuen.

Levyltä löytyvät Muistoja Pohjolasta, Valssi menneiltä ajoilta, Vartiossa, Elämää juoksuhaudoissa, Eldankajärven jää, Humppasikermä, Ilta skanssissa, Meripojan preivi, Rantakoivun alla, Satumaa, On hetki, Metsäkukkia, Säkkijärven polkka, Äänisen aallot, Maailma on kaunis, Täällä Pohjantähden alla, Kodin kynttilät, Tämä taivas, tämä maa ja Sillanpään marssilaulu.

Savo-Karjalan maanpuolustussoittokunta on tallentanut ansiokkaasti suomalaista puhallinmusiikkiperinnettä. Tällaisen äänitteen avulla kappaleet säilyvät myös tulevien soittajasukupolvien muistoissa. Levy on lahjoitettu kaikille sotiemme veteraaneille Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueella.

Pro PatriaPuolustusvoimien juhlalevy Pro Patria tarjoaa uskomattoman upean kuuntelu-elämyksen. Kaikki instrumentit kuuluvat kirkkaasti ja selkeästi. Soitto on puhdasta ja kauniisti soivaa. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että äänite on parempi kuin konsertti-esitys. Kotelona toimiva kirjanen on kauniisti toteutettu.

Vaikka suurin osa levyn kappaleista on ennestään tuttuja, sykähdyttää äänite silti. Teokset edustavat kattavasti suomalaisille tärkeää puhallinmusiikkia Maamme-laulusta ja Porilaisten marssista alkaen. Loppupuolella kuullaan uudempaa suomalaista sotilasmusiikkia kuten Ilari Hylkilän Sankar ja Tommi Suutarisen Sieluun ja sydämeen.

Sotilasmusiikki on tärkeä osa Puolustusvoimien toimintaa. Äänitteellä esiintyvät Kaartin soittokunta, Rakuunasoittokunta, Laivaston soittokunta ja Ilmavoimien soittokunnan big band kapellimestareineen.

Marita Rantamäki arvioi puhallinlevyuutuudet!

Janne Ikosen tuotanto saksofonille julkaistaan kokonaisuudessaan amerikkalaisen Dorn Publicationsin toimesta. Kustannussopimus kattaa seuraavat teokset: Like A Dream (soolosaksofonille), kamarimusiikkiteokset The Shadow of A Flame ja Fuente De La Pasión sekä puhallinpäivilläkin esiteltävän Konserton alttosaksofonille.Teokset ovat tulevaisuudessa saatavissa latauksena osoitteesta dornpub.com. Dorn Publications on pitkäikäinen kustantamo, joka on johtava saksofonimusiikin julkaisija maailmanlaajuisesti.

Kapellimestariksi puhallinorkesteriin?Puhallinorkesteri Mansetti (Tampere) hakee kapellimestaria syksyllä 2018 alkavalle kaudelle. Orkesterissa soittaa noin 30 kokenutta ammatti- ja harrastajasoittajaa. Mansetti harjoittelee Hervannassa maanantaisin, ja sen ohjelmisto vaihtelee kevyestä viihdemusiikista klassiseen musiikkiin. Kiinnostuitko? Jos olet mielestäsi kapellimestariainesta, lähetä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen [email protected]. Hakemusten tulee olla perillä 30.4.2018 mennessä.

Jukka Viitasaari on voittanut ensimmäisen palkinnon yhdysvaltalaisen Hillcrest Wind Ensemblen järjestämässä sävellyskilpailussa. Viitasaari on ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkopuolelta palkittu säveltäjä tämän kilpailun historiassa. Viitasaari voitti kilpailun sinfoniselle puhallinorkesterille kirjoitetulla teoksellaan The Hero´s Journey. Teos on Viitasaaren kolmastoista sävellys, joka on palkittu ulkomaisissa kilpailuissa. Viime vuonna hänen teoksensa Tall Tales voitti yhdysvaltalaisen Bandwidth Call for Scores -kilpailun. Samana vuonna Tall Tales voitti runner up -palkinnon yhdysvaltalaisessa Columbia Summer Winds Outdoor -sävellyskilpailussa.

Kotimaisissa kilpailuissa Viitasaari on palkittu yhteensä kuusi kertaa. Hillcrest Wind Ensemble esittää The Hero's Journeyn kahdesti kevään 2018 konserteissaan, jotka myös taltioidaan. Jukka Viitasaari (s. 1961) on puhallinmusiikin säveltäjä, kustantaja, kriitikko, kitaristi ja tuubansoittaja. Yhdysvalloissa hänellä on kuusi nuottikustantajaa.

Nuutisia/Yheter

Kuva:Marja Ikonen

Nuutisia/Yheter

.

Kuva: Eero Saunamäki

Nuutisia/Yheter

Kuva: Sami Perttilä

Arizona State University (ASU) järjesti Shannon Shakerin johdolla sävellyskilpailun otsikolla "2018 Female Band Composition Competition". Kilpailussa oli tarkoitus säveltää grade 3 -tasoinen, kestoltaan korkeintaan 10 minuutin mittainen kappale puhallinorkesterikokoonpanolle. Kilpailuun lähetettiin 31 teosta ja siinä jaettiin vain pääpalkinto, 1000 dollarin matkastipendi. Sen voitti Nicole Piunno kappaleella Dance the Joy Alive. Tuomariston tehtävä oli kuitenkin vaikea, ja he pitivät monista teoksista. Sen tähden kilpailussa jaettiin myös neljä kunniamainintaa, joista ensimmäisen kunniamaininnan sai Hanna Lehtonen (kuvassa) kappaleellaan Through the Forest. Tuomaristopalautteessa kerrottiin monien halunneen teoksen ohjelmistoonsa, ja kilpailukappaleista on ollut kiinnostunut myös eräs amerikkalainen kustantamo.

Kilpailun muut kunniamaininnat saivat Kilpailun muut kunniamaininnat saivat Nicole Chamberlain (Byzantium), Mollie Budiansky (Flight of the Dragon) ja Karen Kachelmeier Robertson (Into the Unknown).Kilpailun sponsorina toimi Kappa Kappa Psi - Beta Omicron.

Hanna Lehtonen johti Kaartin soittokunnan Töölö I -konsertin tiistaina 30.1.2018 Temppeliaukion kirkossa. Se oli hänen Sibelius-Akatemian musiikinjohdon opintojensa huipennus eli A-tutkinto, niin sanottu diplomikonsertti.

Kuva: Eero Saunamäki

Klarinetisti Harri Mäki on nimitetty Taideyliopiston Sibelius-Akatemian puupuhallinmusiikin professoriksi 1. elokuuta 2018 alkaen toistaiseksi. Mäki on hoitanut professorin tehtävää kahden vuoden määräaikaisella sopimuksella elokuusta 2016 saakka, ja hänen professuurinsa on päätetty vakinaistaa. Mäki on onnistunut työssään erinomaisesti, ja Sibelius-Akatemian puupuhallinkoulutuksen tulevaisuuden kannalta on katsottu perustelluksi kutsua hänet jatkamaan työtään professorina.

Professorina Mäki vastaa puupuhaltimien koulutuksen toteuttamisesta ja kehittämisestä yhdessä puhaltimien, lyömäsoitinten ja harpun aineryhmän johtajan sekä vastuuopettajien kanssa.

Hänen tehtävänään on muun muassa edistää puupuhallinopettajien välistä yhteistyötä ja hyvien opetuskäytäntöjen leviämistä Sibelius-Akatemiassa, kehittää yhteistyötä ammattiorkestereiden ja orkesterikoulutuksen kanssa sekä edistää puupuhaltimien valtakunnallista nuorisokoulutusta ja oppilaitosten välisiä yhteistyömuotoja.

Harri Mäki on sekä kotimaassa että maailmalla arvostettu muusikko ja pedagogi. Hän on valmistunut Geneven musiikkikonservatoriosta 1986 (Certificat de Perfectionnement) ja 1987 (Premier Prix de Virtuosite). Mäki on työskennellyt Sibelius-Akatemiassa klarinetinsoiton lehtorina vuodesta 2004 lähtien ja opettanut lukuisilla mestarikursseilla sekä Suomessa että ulkomailla. Mäellä on myös pitkä ja monipuolinen taiteellinen ura. Hän on toiminut Tapiola Sinfoniettan klarinetin äänenjohtajana, Crusell-viikon taiteellisena johtajana sekä Sochi Winter Art -festivaalin puupuhallinakatemian taiteellisena johtajana. Lisäksi Mäki on soittanut myös Avanti!:ssa vuodesta 1995 lähtien.

Työväen Sävel 1/1992

Raine Ampuja:

1990-luvulle saavuttaessa moni asia oli edelleen aika samoissa kantimissa kuin edellisinäkin vuosina. Muutamat innokkaat etsivät uutta musiikkia ja pitivät saaliinsa visusti pilossa. Armeijan piirissä ohjelmistomuutokset olivat kosmeettisia eikä uudistamiatarpeita sanan varsinaisessa mielessä koettu.

Myös sovituksissa näkyi sama ilmiö. Runsaasti tuplauksia ja soolo-osuudet perinteisin keinoin lähinnä trumpeteille tai jopa baritonille. Beatin sovittaminen onnistui vain harvalta, ja ison orkesterisatsin kirjoittamisessakin päädyttiin usein varmoihin keinoihin.

Puhuin aiheesta paljon eri ihmisten kanssa ja suupalttina päädyin STM:n hallitukseen asiantuntijaksi. Siellä jatkettiin aiheen parissa, ja mitä oppiin tulee, olin selkeästi myös opin saajapuolella.

Organisaatio toimi hyvin, ja osallistuin useille STM:n leireille kapellimestarina ja kouluttajana. Ohjelmiston hankkiminen ei ollut helpoimmasta päästä.

Samaan aikaan alkoi kuitenkin alalle ilmestyä katalogeja, joista näkyi, että muunlaistakin tarjontaa oli. Sen taso vaihteli kuitenkin laidasta laitaan. Nuottikaupoistakaan ei juuri apua saanut, vaan olisi pitänyt tilata musiikkia jotakuinkin arpapelillä.

Liityin myös Solin hallitukseen, jossa puhuimme mm. tästä problematiikasta sekä muista liittojen yhteistoimintamuodoista. Silloin sain päähäni ehdottaa musiikkikaupoille nuottien esittelytapahtumaa. Orkesteri soittaisi kapelli-mestareiden valitsemia nuotteja tai katkelmia eri kohdista, jotta saataisiin monia teoksia esille. Tämä toteutettiin, ja siitä kasvoi samantien vuosittainen tapahtuma, Puhallinpäivät. Samalla sovittajat ja säveltäjät kuulivat toistensa tuotoksia ja oppivat kirjoittamaan rikkaammin. Kun orkesterit samalla oppivat tuntemaan kustantajia, syntyi todellinen win-win-win -tilanne.

Kun Soli valitsi minut puheenjohtajaksi, totesin, etten enää voisi enää jatkaa STM:ssä ja jättäydyin syrjään. Sama periaate koski SPOL:a, jonka puheenjohtajaksi päädyin 1997. Kaikissa liitoissa on ollut hieno työskennellä. Etenkin niiden leiritoiminta on ollut antoisaa ja pitänyt suoran kontaktin etenkin nuoriin soittajiin. Kesäisin teimme vaimoni kanssa 1985–2014 välisenä aikana useita leirejä - samana kesänä jopa neljä, esim. Keuruu, Partaharju, Lieksa ja Joutseno.

Peräänkuulutan toimintaa. Usein koetaan alkuinnostus ja sitten jämähdetään paikalleen eikä uskalleta katsoa vuoren seinään. Ideoita ja kriitiikkiä osaa huudella moni, mutta ne on osattava myös realisoida toiminnaksi. Kun polku on raivattu, sillä voi kulkea, sitä voi leventää, pinnoittaa ja parantaa. Ei pidä pelätä aloittamista, vaan paloitella asia osiin. Sitten se on helpompi käsittää. Viime kädessä kokonaisuus on kuitenkin vain osiensa summa.

JÄÄKÄRIENMARSSI100vuotta

SuomenPuolustusvoimatviettäätänävuonna100-vuotisjuhliaan.Yksisenyhäkäyttämistäkunniamarsseistaesitettiinensimmäisenkerranvirallisesti19.1.1918.HeikkiNurmionrunoonsisältyialustaalkaenpaljonintohimoja.Sibeliuskertoisäveltäneensäteoksen”suureninnoituksenvallassa”muutamassapäivässä.Vaikkeivätteoksenensimmäisetesityksetjuurikaanherättäneethuomioita,senkantaesityksestänousivaltavakohu.Samoihinaikoihinpoliittinenilmapiiriolikiristynytäärimmilleen.Sibeliusolimyösasiastaperilläjaehkäjuurisiksisäveltäjännimipidettiinsalassajopaohjelmakirjasta.Suomenkielinenlehdistökinvaikeniasiasta,muttaruotsinkielisissälehdissäjulkaistiinsekäsäveltäjännimiettälaulunsanat.AkademiskasångföreningenesittimarssinOlafWallininjohdollaRuotsiksijaHeikkiKlemetinjohtamaYLSuomeksi.Ensiesityksessäonmitäilmeisimminollutpaikallamyösvaskiyhtye,silläkuorojaolipyydettyesittämäänmarssivaskiyhtyeensäestyksellä.AsiailmeneemyösSibeliuksenteosluettelossakysymysmerkillävarustettuna.Muutamassalähteessämainitaanmestarinitsensätarkistaneentoisenosapuolensovituksen.Versiotaeikuitenkaanolelöydetty.

HBL:nartikkelista20.1.1918ilmeneekantaesityksenluonne.Itsenäisyysaateolikorkeallajasaksalaisuuskunniassa.Ranskaoliensimmäisiävaltiota,jokaolitunnustanutSuomenitsenäisyyden.Niinpäheidändiplomaattinsapoistuitilaisuudesta,kunilmoillekajahti”DieWachtamRhein”.PunaistenpuolellaJääkärienmarssiaalettiinkutsua”Lahtarikaartinmarssiksi”.(KansanÄäni,Lappeenranta24.1.)

Laulunsisältöleimasimyössäveltäjämestarianiin,ettähänjättikotinsaTuusulassaloppukevääksi.Breitkopf&Härteljulkaisiteoksensinfoniaorkesteriversionhuhtikuussajaensimmäisenpuhallinorkesterisovituksenkesäkuussa.SenolilaatinutsaksalainenTheodorGrawert.SovitusnoudattiSibeliuksenorkesteriversiota.Hänenpartituurissaanviulutolikorvattukorkeillaklarineteilla.Sovitustamyytiinkymmenisenkappaletta,joistaSaksassaeiyhtään.Suomessakinkokoonpanojahallitsivatedelleenvaskiseitsikot.EnsimmäisetseitsikkosovituksetlieneetehtyKorsholmansotilassoitto-opistossamaaliskuussapianonuottiinpohjautuen.Vanhintiedossaolevaseitsikkosovitusonpäivätty2.4.1918.Siinäeiilmenesovittajaa.HelmikuunmanifestinjälkimainingeissaperustettuHelsinginTorvisoittokuntajatkoiitsenäisyydenalkaessaSuomenValkoisenKaartinSoittokuntana.Senkokoonpanoonkuuluivaskienlisäksies-klarinettisekä

kaksib-klarinettia,jotkatuplasivatkornetteja.VaikkaArtturiRopelaatiensimmäisenpuhallinorkesterisovituksensa30-luvulla,orkesteritalkoivatmuuntuanykymuotoonvasta50-luvulla.ArvoKuikanversioilmestyikunniamarssikirjaanvuonna1968.Sovitusnoudattaaesikuvansaarkaaistaluonnetta,jollaonyhtymäkohtiaAteenalaistenlaulunkanssa.Sanallinenvoimakkuusonsitonutmolemmatteoksetvahvastisuomalaiseenmaaperään.Luelisää:https://sotilasmusiikki.wordpress.comtaihakusanoilla:Suomalainensotilasmusiikki

Teksti

HeSa 24.1.2018

AL Moro 18.1.2018

Viiskunta 16.12.2017

HBL 1.2.2018

Lisää juttuja skannattuina tai digikuvina

voi lähettää:[email protected]

KANSALAISFOORUMI TUKEE KURSSEJA JA KEHITTÄMISPROJEKTEJAPuhallinorkesteriliiton jäsenyhdistyk-sillä on mahdollisuus hakea rahoitus-tukea kurssi- ja kerhotoimintaan Kan-salaisfoorumilta. Lyhytkurssin mini-mipituus on neljä tuntia ja pisimmil-lään kurssi voi toimia viikkoryhmänä lukukauden ajan (esim. tammikuus-ta toukokuuhun). Toiminta voidaan organisoida juuri niin kuin se yhdistyk-selle ja orkestereille parhaiten sopii. Tuettu toiminta ei voi olla musiikkiop-pilaitoksen tai kansalaisopiston kanssa päällekkäistä.

Kurssituki kattaa osan ja enintään puolet kustannuksista. Ohjaajakulu-jen ohella tukea voidaan kohdistaa myös tilavuokriin ja ilmoituskului-hin. Erityistukena vuonna 2018 voi kurssilainen anoa Kansalaisfooru-milta kurssimaksua alentavaa opin-tosetelitukea. Asiaa pitää kurssin järjestäjän pohjustaa hakemalla oma kurssinsa opintosetelituen piiriin.

KANSALAISFOORUMI TARJOAA ILMAISEN CANVA-VERKKOKOULUTUKSEN SPOL:N PUHALLINORKESTEREILLE

Canva on helppo ja ilmainen, selaimessa toimiva grafiikka- ja kuvankäsittelyohjelma, jolla voi nopeasti luoda visuaalista viestintä- ja markkinointimateriaalia. Verkkokurssilla opetellaan Canva-ohjelman perusteet ja oman aineiston hyödyntäminen osana valmii-ta graafisia pohjia. Samalla perehdytään hyvän ja toimivan visuaalisen viestinnän ele-mentteihin. Kurssille osallistumiseen tarvitaan tietokone ja nettiyhteys. Kurssi toteutetaan verkossa 17. ja 24. huhtikuuta 2018 klo 17.30–19. Kurssin koulutta-jana toimii Raisa Laukkanen Kansalaisfoorumista. Ilmoittautumiset viimeistään tiistai-na, 3.4.2018 osoitteeseen [email protected]. Viestikenttään osallistuji-en nimet ja sähköpostiosoitteet (jos useampia tulossa) sekä orkesteri jossa on jäsenenä.

Kurssiasioissa olkaa yhteydessä Tuula Hyystinmäkeen:[email protected] 657 7358 Opintoryhmäasioissa teitä opastaa Pekka Kinnunen: [email protected] 563 2783

Hakuohjeet löytyvät Kansalaisfoo-rumin kotisivuilta.

Toiminnan kehittämis- ja kokei-luprojekteihin Kansalaisfoorumi tar-joaa yhteisöllisen opintoryhmän tukea, kunhan projektissa tavoitel-laan uutta myös oppimisen näkö-kulmasta. Opintoryhmä voi toi-mia myös vertaisoppimisperiaatteel-la ilman palkattua ohjaajaa. Opinto-ryhmien tukihaku on jatkuvaa aina kuluvan vuoden lokakuulle saakka. Määrärahat ovat kuitenkin rajalliset, joten syksyksikin suunnitellulle opin-toryhmätoiminalle kannattaa hakea rahoitus heti kehittämistarpeen sel-kiydyttyä.

Kurssituet haetaan pääsääntöises-ti edellisen vuoden joulukuussa, mutta jos kurssituet ovat jääneet kokonaan hakematta, ja tarvetta kesken toi-mintavuoden ilmenee, niin ottakaa yhteyttä.

KANSALAISFOORUMI ESITTÄYTYY

PUHALLINPÄIVILLÄSPOL:n yhteyshenkilö, kehittä-mispäällikkö Timo Tervo esitte-lee Kansalaisfoorumin toimintaa Puhallinpäivillä Helsingin musiik-kitalossa 17.–18.3.2018. Tervetu-loa porisemaan opintoja koulu-

tusasioista.

KU

VA: BILLIO

NPH

OTO

S.COM

Keski-Pohjanmaan konservatorio järjestää 10.-12.5.2018 kapellimestarikurssin. Opettajina toimivat kapellimestari ja musiikkiosaston johtaja Robert J. Ambrose (Georgia State University) ja ylikapellimestari Sami Ruusuvuori (Helsingin Poliisisoittokunta). Orkestereina toimivat Kokkolan Nuorisosoittokunnan A-, B- ja C-orkesterit.

Kokkolan Nuorisosoittokunta on tehnyt yhteistyötä Sami Ruusuvuoren kanssa jo vuosien ajan. Uusi kontakti syntyi toukokuussa 2017 Robert J. Ambrosen kanssa, kun puhallinorkesteri Sisun suunniteltu vierailu Kokkolaan peruuntui, ja Robert jäi ilman orkesteria. Hän oli peruuntumisesta huolimatta halukas tulemaan vierailulle äitienpäiväkonserttiimme. Saimme upean mahdollisuuden nauttia hänen lämpimän tiukasta ja todella laadukkaasta harjoittamisesta ja johtamisesta.

Vierailun aikana syntyi ajatus kapellimestarikurssista ja erityisesti orkesterin harjoittamiseen liittyvistä painotuksista. Robertin harjoittamista seuratessa ymmärsimme Samin kanssa, miten Amerikassa hyvin vähäisestä yksityisopetuksesta ja yksittäisen soittajan taitotason ja äänenlaadun puutteista huolimatta heillä on taito saada orkesterit ”soimaan”. Robert harjoitti A-orkesteriamme vierailunsa aikana yhteensä viisi tuntia, ja johtaessani hänen jälkeensä omia numeroitani tunsin johtavani täysin eri orkesteria. Jokainen soittaja oli täysin hereillä.

Robert ja Sami ovat suunnitelleet kurssin rungon erittäin kattavaksi ja tehokkaaksi. Kahden kouluttajan järjestelmä mahdollistaa mm. yksityiset opetustilanteet päivien aikana. Teokset ja johdettavat orkesterit valikoituvat kurssille osallistuvan taitotason mukaan. Ilmoittautumisen yhteydessä voi esittää omia toiveita, ja on myös mahdollista johtaa kahta eritasoista orkesteria. Johdettava ohjelmisto lähetetään pdf-tiedostona hyväksytyille osallistujille neljä viikkoa ennen kurssin alkamista. Viikkoa ennen käydään ryhmävideokeskustelu kouluttajien kanssa.

Kurssin teemoina perinteisten ”lyöntiklinikoiden” lisäksi ovat:1. Tricks for tuning your group2. Helping your ensemble to develop rhythmic accuracy3. Making the most of your rehearsal time4. Effective score study

Konsertti huipentuu Kokkolan Nuorisosoittokunnan perinteiseen viiden puhallinorkesterin äitienpäiväkonserttiin Kokkolan Snellman-salissa la 12.5. klo 16.00 ja kuten aina näissä konserteissa, on 600 hengen sali täynnä puhallinmusiikin ystäviä!

Lisätietoja allekirjoittaneelta ja sivuilta kpkonsa.fi.

Teksti: Pasi Ojala

kapellimestari

Kokkolan Nuorisosoittokunta

Kuva 1: Nuorisosoittokunta, Karen Hagqvist

Kuva 2: Robert ja Sami, kuvaaja Sami Ruusuvuori

Robert J. Ambrose & Sami Ruusuvuori

”How to make a Band sound

GREAT?”

Eskelinen,Lumme,Männikkö,Pihl

PUHALLINPOSSUT1.Possumarssi(1´25´´)2.Susilaulu(2´30´´)3.Maailmallelähtölaulu(1´25´´)4.VeliHuilurakentaatalon(cowboylaulu;1´45´´)5.VeliKlarinettirakentaatalon(ragtime;2´00´´)6.VeliTrumpettirakentaatalon(swing;1´45´´)7.Aamunkoitto(1´30´´)8.Susihyökkää(1´25´´)9.Possumarssiuusiksi!kesto15:20(grade2)jäsenhinta80€(muut100€)

JanneLaineAlkeiset1-5ja6-10(gr1)UUTUUS!EnsimmäisetkappaleetpuhallinorkesterillePoseidon(gr3,5)UUTUUS!JukkaViitasaariMusiikkiavasta-alkajille(gr2)AHandySuiteforBand(gr2)JanneIkonenAndantejubiloso(gr2)Suojelusenkeli(gr2)AlttiUhleniusInterSe(gr3)UUTUUS!”Leffamarssi”,jossarumpu&pikkolovälikesov.RaineAmpujaFalconsRidefantasia(gr3)UUTUUS!FantasiaerityylilajeillaTimoKatilaKajastus(gr2)UUTUUS!Raitillaramppaaja(gr3)FantasiapuhallinorkesterillejapianosolistilleLauriPorraNear&Distant(gr4,5)Konserttimusiikkia,jossarocksävyjä

TuomasKantelinenGhosts(gr5)UUSEDITIO

JuhaniLeinonenMuchosFeliciades!(gr3,5)UUTUUS!Pasodoble-kilpailussasarjansavoittajaEspanjassa20171918(gr3,5)

TILAUKSET:www.finnbandshop.com(PDF)[email protected](myöspaperitilaukset)

www.spolli.com

FinnBandSHOPPDF-tiedostoina

7ikko-kustannus,A-MinorProduction,EditionELVIS,STMjaSPOL

www.finnbandshop.com

SPOLjoulu

spol lehti 1 2018 e · 2018-05-21 · halkosalmen soul survivor-biisin. oli mukaan päässyt...

Documents