suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussasuomalaisen kokoaikatyötä tekevän palkansaajan...

Merja Kauhanen

Olli-Matti Laine

Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa

RAPORTTEJA REPORTS 39

RaporttejaReports 39

Helsinki 2019

Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa

vertailussa•

Merja Kauhanen••

Olli-Matti Laine•••

• Tämä tutkimus on Palkansaajasäätiön rahoittaman "Suomalainen palkkataso

eurooppalaisessa vertailussa" -tutkimushankkeen loppuraportti. Tutkimus perustuu

Eurostatin EU-SILC – poikkileikkausaineistoihin vuosilta 2007−2016. Vastuu kaikista

johtopäätöksistä on tekijöillä. Olli-Matti Laine osallistui hankkeeseen toimiessaan

PT:ssä määräaikaisena nuorempana tutkijana.

••Palkansaajien tutkimuslaitos, [email protected]•••Suomen Pankki, [email protected]

RaporttejaReports 39

ISBN 978–952–209–183−3 (pdf)

ISSN 2242–6914 (pdf)

Julkaisija:

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki

www.labour.fi

3

TIIVISTELMÄ

Tämän palkkavertailun päätavoitteena on kuvailevan tilastotiedon esittäminen palkoista ja palkkarakenteesta sekä niiden kehityksestä eri Euroopan maissa. Erityishuomio kohdistuu suomalaisen kokoaikatyötä tekevän palkansaajan palkkatuloihin verrattuna muihin EU-maihin. Yleisten palkkavertailujen lisäksi tutkimuksessa vertaillaan palkkoja ja palkkaeroja muun muassa sukupuolen, koulutuksen, ammattiryhmän, toimialaryhmän sekä sektorin mukaan. Aineistona vertailuissa hyödynnetään EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin tuottamaa yhteiseurooppalaisen tulo- ja elinolotutkimuksen vuosien 2007−2016 EU-SILC -poikkileikkausaineistoja, jotka ovat edustava otos palkansaajista kaikenkokoisissa yrityksissä ja kattavat niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin.

Suomen palkkataso (3 386 €/kk) oli vuonna 2015 ylempää eurooppalaista keskitasoa. Suomea korkeampi keskimääräinen kokoaikaisen palkansaajan kuukausipalkka oli seit-semässä Euroopan maassa, ml. Tanskassa ja Norjassa. Suomen ja Ruotsin keskimääräiset kuukausipalkat olivat vuonna 2015 pyöristettyinä samat. Suomen suhteellinen asema ei ollut juurikaan muuttunut 2010-luvun alun tilanteesta. Suomea korkeamman palkkatason maiden joukko näyttää myös pysyneen hyvin samanlaisena. Maiden hintatason huomioi-minen heikentää hieman Suomen asemaa palkkavertailussa.

Finanssikriisin jälkeen palkkakehitys oli monessa maassa maltillista verrattuna finans-sikriisiä edeltävään kehitykseen. Suomessa nimellisten kuukausipalkkojen keskimääräinen vuosimuutos vuosina 2007−2015 oli 3,3 % ja reaalipalkkojen 1,2 %. Vastaavat luvut Ruotsille olivat 3,2 % ja 1,8 %. Saksassa kokoaikaisten palkansaajien nimellispalkkojen keskimääräinen muutos oli 2,3 % ja reaalipalkkojen keskimääräinen muutos 0,9 % vuodessa. Velkariisin koettelemista maista Kreikassa sekä nimelliset että reaaliset kuukausipalkat laskivat ko. ajanjaksolla.

Suomessa palkkaerot olivat vertailumaiden pienimpiä ja pysyivät melko samalla tasolla koko tarkasteluajanjakson 2007−2015 ajan. Suomi kuului vuonna 2015 myös niihin maihin, jossa matalapalkkatyön osuus (11,6 %) oli Euroopan maiden alhaisimpia. EU-maissa havai-tiin erisuuntaista kehitystä palkkaeroissa. Monissa Euroopan maissa sopimusjärjestelmät ovat muuttuneet hajautetumpaan suuntaan ja samanaikaisesti työehtosopimusten kattavuus on laskenut, mikä on myös kasvattanut palkkahajontaa.

Kokoaikatyötä tekevien naisten keskimääräinen kuukausipalkka oli Suomessa vuonna 2015 liki 84,9 prosenttia kokoaikatyötä tekevien miesten keskimääräisestä palkasta. Suomi sijoittui sukupuolten välisessä palkkaerovertailussa hieman puolivälin alapuolelle.

Sekä perus- ja keskiasteen koulutettujen palkoissa Suomen palkat olivat vuonna 2015 viidenneksi korkeimmat kuudentoista maan joukossa. Korkea-asteen koulutettujen palkat olivat seitsemänneksi korkeimmat vuonna 2015. Ruotsiin verrattuna korkeasti koulutetut saivat vuonna 2015 Suomessa hieman korkeampaa palkkaa samoin kuin perusasteen kou-

4

lutetut, mutta keskiasteen koulutettujen keskimääräiset palkat olivat Ruotsissa Suomea korkeammat. Perus- ja korkea-asteen koulutettujen välinen palkkasuhde pysytteli noin 66−70 prosentin tuntumassa vuosina 2007−2015 useissa tarkastelumaissa ml. Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja.

Sekä ammattiryhmittäisessä että toimialaryhmittäisessä palkkavertailussa Suomen sijoitus maajoukossa vaihtelee ammatti- tai toimialaryhmästä riippuen. Theilin indeksin dekomponointitarkastelujen perusteella ammattiryhmien välinen palkkojen vaihtelu selitti vuonna 2015 eri maissa noin 12−33 prosenttia kokoaikaisten palkansaajien kuukau-sipalkkojen kokonaisvaihtelusta, mikä on selvästi enemmän kuin mitä sukupuolten, ikä- tai koulutusryhmien välinen vaihtelu selitti. Suomessa osuus oli vuonna 2015 27 prosenttia.

5

SISÄLLYS

Tiivistelmä ....................................................................................................................... 3

Kuvioluettelo ................................................................................................................ 7

1 Johdanto .................................................................................................................................. 9

2 Miksi palkat eroavat eri maissa? ........................................................................... 12

3 Aineisto ja muuttujat .................................................................................................... 15 3.1 EU-SILC -aineisto ................................................................................................................ 15 3.2 Palkkamuuttujat .................................................................................................................... 16 3.3 Koulutuksen, ammattien, toimialojen ja sektorin luokittelu .................................... 17 3.4 Painot ....................................................................................................................................... 18

4 Palkkataso EU-vertailussa ......................................................................................... 19 4.1 Kokoaikaisten palkansaajien keskipalkat vuonna 2015 .............................................. 19 4.2 Nimellisen ja reaalisen palkkatason muutokset vuosina 2007–2015 ...................... 23 4.3 Palkat ja tuottavuus .............................................................................................................. 30

5 Palkkojen jakautuminen ja matalapalkkaisuus ....................................... 33 5.1 Palkkojen jakautuminen vuonna 2015 sekä palkkahajonnan muutokset vuosina 2007−2015 ..................................................................................................................... 34 5.2 Matalapalkkaisuus vuonna 2015 ....................................................................................... 44

6 Palkkarakenteen erityispiirteitä ....................................................................... 47 6.1 Sukupuolen mukaiset palkat ............................................................................................. 47 6.2 Koulutuksen mukaiset palkat ............................................................................................ 53 6.3 Ikäryhmän mukaiset palkat ............................................................................................... 58 6.4 Ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön palkat ............................................................ 63 6.5 Palkat eri ammattiryhmissä ............................................................................................... 65 6.6 Palkat toimialaryhmän ja sektorin mukaan .................................................................... 68

7 Lopuksi ....................................................................................................................................... 73

Lähteet ............................................................................................................................................. 76

6

Liitteet ............................................................................................................................................ 79 Liite A: Keskiarvopalkat eri maissa vuosina 2007−2015 (nimellispalkat)

Liite B: Mediaanipalkat eri maissa vuosina 2007−2015 (nimellispalkat)

Liite C: Keskiarvopalkat eri ryhmissä vuonna 2015

Liite D: P90/P10-suhteet, P90/P50-suhteet ja P10/P50-suhteet eri maissa vuosina 2007−2015

Liite E: Osa-aikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen kuukausipalkka

vuonna 2015

Liite F: Sukupuolten välinen palkkaero koulutustason mukaan vuonna 2015

7

KUVIOLUETTELO

Kuvio 4.1 Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkat vuonna 2015

Kuvio 4.2 Kokoaikaisten palkansaajien ostovoimakorjatut bruttokuukausipalkat vuonna 2015

Kuvio 4.3 Kokoaikaisten palkansaajien bruttotuntipalkat vuonna 2015

Kuvio 4.4 Kokoaikaisten palkansaajien ostovoimakorjatut bruttotuntipalkat vuonna 2015

Kuvio 4.5a ja 4.5b Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat vuosina 2007−2015, maajoukko 1 ja 2

Kuvio 4.6a ja 4.6b Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007−2015, maajoukko 1 ja 2

Kuvio 4.7a ja 4.7b Kokoaikaisten palkansaajien reaalisten bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007−2015, maajoukko 1 ja 2

Kuvio 4.8 Kokoaikaisten palkansaajien nimellisten ja reaalisten bruttokuukausipalkko-jen keskimääräinen vuotuinen muutos vuosina 2007−2015

Kuvio 4.9 Työn tuottavuus ja palkat, keskimääräinen vuotuinen kasvuvahti, 1995−2016

Kuvio 4.10 Reaalinen työn tuottavuus ja keskimääräinen tuntipalkka, koko talous (1995=100)

Kuvio 5.1 Kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen jakauma vuonna 2015

Kuvio 5.2 Kokoaikaisten palkansaajien palkkojen Gini-kerroin vuosina 2007, 2011 ja 2015

Kuvio 5.3a ja 5.3b Kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen P90/P10-suhde vuosina 2007−2015, maajoukko 1 ja 2



Kuvio 5.6 Matalapalkkatyötä tekevien osuus kokoaikaisista palkansaajista vuonna 2015, %

Kuvio 5.7 Minimipalkan osuus kokoaikaisen palkansaajan keskipalkasta vuonna 2015, %

8

Kuvio 6.1 Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen bruttokuukausipalkka sukupuolen mukaan vuonna 2015

Kuvio 6.2 Sukupuolten välinen palkkaero (naisten palkka suhteessa miesten palkkaan) vuonna 2015

Kuvio 6.3a ja 6.3b Naisten palkka suhteessa miesten palkkaan vuosina 2007−2015, % − kokoaikaiset palkansaajat, maajoukko 1 ja 2

Kuvio 6.4 Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat koulutus-tasoittain vuonna 2015

Kuvio 6.5a ja 6.5b Perus- ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden välinen palkka-ero vuosina 2007−2015, maajoukko 1 ja 2

Kuvio 6.6 Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat ikäryhmit-täin vuonna 2015

Kuvio 6.7a ja 6.7b Alle 30-vuotiaiden ja 30−54-vuotiaiden kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisten palkkojen välisen suhteen kehitys vuosina 2007−2015, maajoukko 1 ja 2

Kuvio 6.8 Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat − ulkomaa-laistaustaiset ja kantaväestö vuonna 2015

Kuvio 6.9 Eri ammattiryhmien keskiarvopalkat vuonna 2015

Kuvio 6.10 Eri toimialojen keskiarvopalkat vuonna 2015

Kuvio 6.11 Julkisen ja yksityisen sektorin keskiarvopalkat vuonna 2015

9

1 JOHDANTO

Tämän tutkimuksen tavoitteena on vertailla suomalaisen palkansaajan keskimääräisiä palk-katuloja vuonna 2015 ja palkkojen kehityksessä tapahtuneita muutoksia muihin Euroopan maihin ajanjaksolla 2007−2015. Painopiste vertailussa on kokoaikaisissa palkansaajissa. Vastaavia palkkavertailututkimuksia on tehty Palkansaajien tutkimuslaitoksessa aiemmin vuosina 2004 ja 2014 (ks. Moisala & Uusitalo 2004; Kangasniemi ym. 20141), joita vertailuja tämä raportti päivittää tuoreimpaan saatavilla olevaan aineistovuoteen asti.

Miksi palkat ovat tärkeitä ja miksi olemme kiinnostuneita vertailemaan palkkoja eri maiden välillä? Palkat ovat olennainen osa taloudellista ja sosiaalista kehitystä eri maissa. Palkoilla on useita funktioita taloudessa. Useimmille ihmisille ne ovat tärkein tulonlähde ja vaikuttavat ihmisten elintasoon. Palkat ovat myös merkittävä osa työn hintaa ja sitä kautta vaikuttavat sekä työvoiman kysyntään että tarjontaan. Palkat edustavat inhimilli-sen pääoman tuottoa ja vaikuttavat koulutukseen ja ammatteihin valikoitumiseen. Koko kansantalouden näkökulmasta niillä on keskeinen vaikutus yksityiseen kulutukseen ja sitä kautta kokonaiskysyntään. (Eurofound 2015b)

Palkkatasovertailujen ohella tässä tutkimuksessa vertaillaan kuvailevasti myös palkko-jen rakennetta eri Euroopan maissa useilla palkkojen hajontaa kuvaavilla mittareilla sekä vertaillaan suhteellisia palkkaeroja sukupuolen, koulutustason, ikäryhmän, ulkomaalais-taustan, ammattiryhmän, toimialaryhmän ja sektorin mukaan.

Verrattuna aiempiin Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehtyihin palkkavertailuihin tässä raportissa on myös kokonaan uutta tietosisältöä, jota aiemmista raporteista ei löydy. Uutta tietosisältöä on muun muassa reaalipalkkojen kehityksen tarkastelu nimellispalk-kojen kehityksen ohella, ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön palkkojen vertailu sekä eri ryhmien välisten ja ryhmien sisäisten palkkaerojen merkityksen analysointi palkkojen kokonaisvaihtelulle Theilin indeksin dekomponointien avulla.

Huolimatta siitä, että palkat muodostavat suuren osan työvoimakustannuksista, emme vertaile tässä tutkimuksessa maiden kilpailukykyä emmekä työvoimakustannuksia, jotka sisältävät muitakin eriä kuin palkat kuten esimerkiksi työnantajan maksamat sosiaalitur-vamaksut.

Tutkimuksen aineistona käytämme EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen EU-SILC -ai-neistoa vuosilta 2007−2016. EU-SILC -aineisto sopii hyvin eurooppalaiseen palkkaver-tailuun, koska se on laadittu mahdollisimman vertailukelpoiseksi ja ilmestyy vuosittain, mikä mahdollistaa myös palkkakehityksen seurannan yli ajan pidemmältä aikaväliltä. Muita palkkoja koskevia tilastoaineistoja julkaisevat esimerkiksi Tilastokeskus, Eurostat

1 Lisäksi Palkansaajien tutkimuslaitoksessa on tehty eurooppalainen palkkavertailu ammateittain (Husa 2015).

10

ja Kansainvälinen työjärjestö ILO. Kansainvälisissä aineistoissa ongelmana on usein joko puutteellinen vertailukelpoisuus tai se, ettei tilastoja julkaista riittävän usein.

Tämän tutkimuksen palkkavertailuissa keskitytään bruttopalkkoihin, koska käytettäväs-tä aineistossa ei ole tietoja maksetuista veroista ja sosiaaliturvamaksuista. Näin ollen mie-lenkiintoinen nettopalkkojen vertailu joudutaan jättämään pois aineistorajoituksellisista syistä. Bruttopalkat kuvaavat varsin hyvin työtuloina tulonsa saavien elintasoa. Laajemmin elintasoa ja yksilöiden taloudellista asemaa kuvaisi kotitalouskohtaisesti laskettava käytet-tävissä olevien tulojen käsite, joka huomioisi kaikki tuotannontekijätulot sekä maksetut ja saadut tulonsiirrot. Toisaalta on hyvä huomioida, että brutto- ja nettopalkat samoin kuin käytettävissä olevat tulotkin ovat ostovoiman mittarina puutteellisia siltä osin, että niissä julkisen sektorin ilmaiseksi tai markkinahintaa alhaisemmin hinnoin tarjoamien palvelui-den kulutusta ei ole otettu huomioon (Kangasniemi ym. 2014).

Kangasniemen ym. (2014) tapaan tässä palkkavertailussa erityishuomio kohdistuu suomalaisen kokoaikatyötä tekevän palkansaajan palkkatuloihin. Rajoittuminen kokoai-katyötä tekeviin on luonnollisesti puute, mutta se liittyy osa-aikatyöntekijöiden palkkojen laskemiseen liittyvään epävarmuuteen. Osa-aikatyötä tekeville palkansaajille voidaan laskea keskimääräiset kuukausipalkat, mutta nämä eivät välttämättä ole yhtä vertailukel-poisia keskenään kuin kokoaikaisten työntekijöiden kuukausipalkat. Tämä johtuu siitä, että osa-aikaisten keskimääräisen työviikon pituuteen voi liittyä suurempaa hajontaa kuin kokoaikatyötä tekevillä. Osa-aikatyötä tekevien palkansaajien osuudet myös vaihtelevat huomattavasti eri EU-maiden välillä ja osa-aikatyön yleisyydessä on eroja eri ammattien ja toimialojen välillä. Tämä on syytä ottaa huomioon tulosten tulkinnassa.

Moisalan ja Uusitalon (2004) tutkimuksessa vertailtiin keskimääräisiä palkkoja käyttäen ECHP (European Community Household Panel) -aineistoa ja maajoukko ra-jautui 12 EU-maahan. Heidän tulostensa mukaan Suomen palkkataso oli vuonna 2002 eurooppalaista keskitasoa. Kangasniemi ym. (2014) EU-SILC -aineistoon pohjautuvassa tutkimuksessa mukana oli jo huomattavasti laajempi maajoukko käsittäen yhteensä 28 EU-maata sekä 2 EU:n ulkopuolista maata. Kangasniemen ym. (2014) tulokset osoittavat, että vuonna 2011 Suomen keskimääräinen kokoaikaisten palkansaajien palkkataso oli selvästi EU-maiden keskitason yläpuolella. Suomen aseman muuttuminen verrattuna Moisalan ja Uusitalon (2004) tutkimukseen ei ole yllättävää, kun ottaa huomioon, että vuoteen 2011 mennessä Euroopan Unioni oli laajentunut yhteensä 12 uudella jäsenmaalla, joista suurin osa tuli entisistä sosialistista maista. Molemmissa tutkimuksissa myös havaittiin, että palkkojen ostovoiman huomioiminen hieman heikensi Suomen suhteellista asemaa.

Mielenkiintoista on, että myös palkkarakenteeseen liittyen Moisalan ja Uusitalon (2004) sekä Kangasniemen ym. (2014) tulokset Suomen osalta olivat hyvinkin samanlai-sia. Esimerkiksi naisten ja miesten välinen palkkakuilu oli pysytellyt hyvin samalla tasolla 2000-luvun alusta 2010-luvun alkuun. Lisäksi esimerkiksi koulutustason mukaisissa palk-kavertailuissa Suomi sijoittui suhteellisesti hieman paremmin perusasteen koulutettujen

11

keskuudessa ja heikommin korkea-asteen koulutettujen keskuudessa molempien palkka-vertailuraporttien mukaan.

Tämä palkkavertailuraportti vertailee palkkoja ja palkkarakennetta ajanjaksolla 2007−2015. Tälle ajanjaksolle sijoittuu myös vuonna 2008 alkanut finanssikriisi, jolla on ollut suuria vaikutuksia myös palkkoihin. Kriisin aikana moni menetti työpaikkansa ja työttömyys nousi. Syntyneet uudet työpaikat eivät välttämättä tulleet samoille aloille kuin kriisin aikana tuhoutuneet. Tällä kompositiovaikutuksella on oletettavasti vaikutuksia kes-kimääräisiin palkkoihin sekä myös eri ryhmien välisiin suhteellisiin palkkaeroihin. Myös toipuminen talouskriisistä vaihteli maiden välillä, millä on myös mahdollisesti vaikutusta maiden välisiin palkkaeroihin ja maiden suhteellisen aseman kehittymiseen vertailussa.

Tutkimuksen rakenne on seuraava. Luvussa kaksi esitetään tutkimuskirjallisuuden pe-rustuen selityksiä sille, miksi palkat voivat erota maiden välillä ja mitkä seikat voivat selittää maiden palkkarakennetta. Luvussa kolme esitellään raportissa käytettävä EU-SILC -aineisto sekä raportin keskeiset muuttujat ja luokittelut. Luvussa neljä tarkastellaan vuoden 2016 aineistolla palkkatasoa eri EU-maissa ja palkkojen muutoksia vuosina 2007−2015. Luvussa viisi tarkastellaan palkkojen hajontaa eri mittareilla mitattuna ja matalapalkkatyön ylei-syyttä. Luvussa kuusi paneudutaan tarkemmin siihen, miten palkat vaihtelevat eri maissa sukupuolen, koulutuksen, iän, maahanmuuttajataustan, ammattiryhmän, toimialaryhmän ja sektorin mukaan sekä analysoidaan eri ryhmien välisten ja ryhmien sisäisten palkkaerojen merkitystä palkkojen kokonaisvaihtelulle. Luvussa seitsemän esitetään lyhyt tiivistelmä tuloksista sekä joitakin päätelmiä.

12

2 MIKSI PALKAT EROAVAT ERI MAISSA?

Maiden välillä on merkittäviä eroja palkoissa. Nämä palkkaerot ovat olleet myös suhteel-lisen pysyviä (ILO 2013; Kangasniemi ym. 2014). Maiden välisille palkkaeroille on myös esitetty useita erilaisia selityksiä.

Palkkaeroja voidaan selittää esimerkiksi perustuen kansainvälisen kaupan teoriaan (Ohlin 1933), jonka mukaan esimerkiksi erot työn tuottavuudessa, tuotannontekijöiden vähäinen liikkuminen ja kaupan puute voisivat olla syy eri maiden erilaisiin palkkoihin. Kansainvälisen kaupan teorian mukaan kansainvälinen kauppa johtaa identtisten työnte-kijöiden reaalisten palkkaerojen poistumiseen kokonaan (factor price equalization), vaikka työvoima ei liikkuisikaan maiden välillä (Samuelson 1948). Tällöin reaaliset palkkaerot maiden välillä johtuisivat pitkällä aikavälillä ainoastaan eroista tuottavuudessa.

Teoriaa maiden välisten palkkaerojen tasaantumisesta kansainvälisen kaupan myötä on pyritty arvioimaan empiirisesti monenlaisilla aineistoilla. Mokhtari ja Rassekh (1989) tutkivat, onko tuotannontekijöiden hintojen kaventuminen ollut yhteydessä kan-sainvälisen kaupan kasvuun 16 OECD-maassa vuosina 1961−1984. Heidän tuloksensa tukee vahvasti ajatusta palkkojen konvergoitumisesta kansainvälisen kaupan myötä. Freeman ja Oostendorp (2000) puolestaan tutkivat palkkojen kehitystä hyödyntäen aineistoa 161 ammatista 150 maasta vuosilta 1983−1998. He havaitsivat, että maiden väliset erot samojen ammattien ostovoimakorjatuissa palkoissa olivat suuret ja itse asiassa kasvoivat huolimatta lisääntyneestä maailmankaupasta. He eivät kuitenkaan pyri arvioimaan, mistä tämä palkkaerojen kasvu johtui. Ashenfelter (2012) hyödynsi tutkimuksessaan aineistoa McDonald’s-ravintoloiden työntekijöiden palkoista yli 60 maassa vuosilta 2000−2011 ja havaitsi, että lähes identtisestä työstä maksettava reaalipalkka erosi huomattavasti maiden välillä. Erot kuitenkin pienenivät tarkasteluaikana. Lisäksi erojen pieneneminen hidastui finanssikriisin jälkeen, jolloin myös kansainvälinen kauppa takkusi. Empiiristen tulosten perusteella on siis selvää, että sikäli kun palkat konvergoituvat, ovat muutokset kuitenkin todella hitaita ja reaalipalkat eroavat maiden välillä huomattavasti jopa saman työpaikan samoissa tehtävissä.

Maiden välisiä palkkaeroja on selitetty myös maiden työmarkkinainstituutioilla. Freemanin ja Oodenstorpin (2000) mukaan maailmanlaajuisessa vertailussa maiden välisten ammattiryhmittäisten palkkaerojen keskeinen selittäjä on maiden työmarkkinains-tituutiot kuten sopimusjärjestelmä ja ay-liikkeen rooli. Lisäksi Freemanin ja Oodenstorp nostavat keskeisenä tekijänä kunkin maan bruttokansantuotteen tason asukasta kohti ammattiryhmittäiseen palkkarakenteeseen vaikuttavana tekijänä.

Empiiristä tutkimusta maiden välisistä palkkaeroista ja siitä, mitkä tekijät siihen vai-kuttavat on melko vähän. Tuoreempaa EU-maiden palkkaeroja tarkastelevaa tutkimusta

13

on esimerkiksi Pereira ja Galego (2018), joka vertailee 15−64-vuotiaiden kokoaikatyötä tekevien miesten palkkoja eri EU-maissa. Analyysissaan Pereira ja Galego jakavat palk-kaeron kahden maan välillä palkkarakennevaikutukseen sekä kompositiovaikutukseen. Kompositiovaikutus kertoo sen osan palkkavaikutuksesta, joka selittyy havaittavissa olevien ominaisuuksien eroilla maiden työvoimassa. Palkkarakennevaikutus puolestaan kertoo sen osan palkkaeroista, joka selittyy eroilla siinä kuinka näitä ominaisuuksia palkitaan. Heidän tulostensa mukaan molemmilla osilla on merkitystä maiden välisille palkkaeroil-le, joskin palkkarakennevaikutuksen vaikutus on suurempi. Palkkarakennevaikutukseen vaikuttavat eniten havaitsemattomat, tuottavuuteen vaikuttavat muut kuin tyypilliset in-himillistä pääomaa kuvaavat tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat tuotekehitysmenot, avoimuus kansainväliselle kaupalle ja rahoitusmarkkinoiden koko. Behrin ja Pötterin (2010) Euroopan maita verranneen tutkimuksen mukaan maiden välisiä palkkaeroja selittää eniten se, kuinka havaittavissa olevia ominaisuuksia palkitaan eri maissa eivätkä niinkään erot palkansaajien koostumuksessa. Samantyyppiseen tulemaan päätyvät myös Brandollini et al. (2011), jotka analysoivat palkkojen hajontaa EU-maissa ja havaitsivat, että maiden väliset erot palkoissa johtuvat pääasiallisesti siitä, kuinka havaittavissa olevia ominaisuuksia palkitaan eri maissa.

Maiden välisiä palkkatasoeroja enemmän tutkimuskirjallisuudessa on saanut huomi-ota maiden sisäiseen palkkarakenteeseen ja palkkahajontaan vaikuttavat tekijät. Eniten tutkittuja tekijöitä ovat teknologisen kehityksen osaamista suosiva luonne, kansainvä-linen kauppa, maahanmuutto, koulutus, työmarkkinapolitiikka ja instituutioiden rooli (ks. Kierzenkowski & Koske (2012) kirjallisuuskatsaus eri tekijöistä). Keskeisimpiä palkkahajonnan kasvua selittäviä tekijöitä näistä ovat teknologisen kehityksen osaamista suosiva luonne ja sen aiheuttama muutos työvoiman kysynnän rakenteessa, ts. työllisyyden lasku rutiiniluontoisissa keskipalkkaisissa töissä (esim. Goos et al. 2014) sekä työmark-kinainstituutioissa kuten minimipalkoissa, järjestäytymisasteessa sekä sopimusjärjestel-mässä tapahtuneet muutokset. Teknologisen kehityksen vaikutusta palkkahajontaan on vahvistanut myös globalisaatio ja ulkoistaminen ulkomaille.

Lemiux (2011) korostaa edelleen pätevänä Freemanin ja Katzin (1995) jo vuonna 1995 esittämää ns. SDI (supply, demand and institutions) -selitystä havaitulle palkka-erojen kehitykselle ja maiden välisille eroille havaitussa kehityksessä. Tässä selityksessä teknologisen kehityksen osaamista suosiva luonne vaikuttaa työvoiman kysyntään ja sen rakenteeseen, mutta siihen kuinka palkat sopeutuvat tähän kysyntäshokkiin, vaikuttavat myös koulutusjärjestelmän reagointi (työvoiman tarjonta) (ks. myös Autor 2015) sekä työmarkkinainstituutiot kuten sopimusjärjestelmä.

Lisäksi muuttoliikkeellä voi olla vaikutusta palkkahajonnan kehitykseen, mutta eri-suuntaisesti riippuen siitä, minkälaisia maahanmuuttajat ovat taitotasoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan (Borjas 1994; Kahanec & Zimmermann 2009)2. Maahanmuutto-

2 Ks. myös Rappaport (2005), joka tarkastelee maastamuuton vaikutuksia tulojen konvergoitumiseen.

14

malleissa maahanmuuton vaikutukset tuloeriarvoisuuteen kohdemaissa riippuvat pitkälti siitä, ovatko maahanmuuttajat työvoimana substituutteja vai komplementteja kohdemaan väestölle (Kahanec & Zimmermann 2009). Valtaosa empiirisestä tutkimuksesta on havainnut maahanmuuttajilla olevan joko ei lainkaan tai ainoastaan pieniä negatiivisia vaikutuksia palkkoihin. Joissakin tutkimuksissa on havaittu myös positiivisia vaikutuksia. (Friedberg & Hunt 1995; Dustmann et al. 2008).

Myös suhdannevaihteluilla voi olla suurehkoja vaikutuksia palkkarakenteeseen useista syistä. Koska työsuhteessa olevien työntekijöiden palkkoja on vaikea muuttaa, vaikutus palkkoihin on todennäköisesti voimakkaampi uusien työntekijöiden kohdalla. Toisaalta tämä saattaa merkitä että palkat kokonaisuudessaan joustavat suhteellisen vähän. Keski-palkkaan vaikuttaa lisäksi ennen kaikkea niin sanottu kompositiovaikutus, ts. minkälainen on kullakin hetkellä työllisenä olevan palkansaajaväestön koostumus (Solon ym. 1994). Suhdanteiden aiheuttama työllisyyden supistuminen ja kasvu kohdistuvat usein eri tavalla palkkajakauman eri osiin. (Kangasniemi ym. 2014).

15

3 AINEISTO JA MUUTTUJAT

3.1 EU-SILC -aineisto

Tutkimuksen aineistona käytämme Euroopan unionin tilastoviranomaisen Eurostatin tuottamaa yhteiseurooppalaista tulo- ja elinolotutkimuksen EU-SILC -poikkileikkausai-neistoja vuosilta 2007−20163. Aineistossa ovat mukana kaikki 28 EU-maata sekä Islanti, Norja, Serbia ja Sveitsi. Vertailuissa on pääasiassa käytetty viimeisintä saatavilla ollutta EU-SILC -poikkileikkausaineistoa vuodelta 2016, mutta ajallisten muutosten tarkastelussa on hyödynnetty aineistoja kaikilta vuosilta ajanjaksolla 2007−2016. Koska vuoden 2016 EU-SILC -aineiston palkkatiedot koskevat pääsääntöisesti edellistä kalenterivuotta, vertailujen viimeisin vuosi on 2015. Ison-Britannian palkkatiedot koskevat samaa kalenterivuotta, joten sen vuoden 2015 palkkatiedot otettiin vuoden 2015 EU-SILC -aineistosta.

EU-SILC -aineisto on edustava otos palkansaajista kaikenkokoisissa yrityksissä ja kattaa niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin. Aineisto sopii maiden välisiin palkkavertailuihin varsin hyvin, koska sitä kerätään vuosittain ja yhteisten aineistonkeruuta koskevien sääntö-jen avulla on pyritty varmistamaan, että se on mahdollisimman vertailukelpoinen. Toinen vastaavantyyppinen palkka-aineisto on eurooppalainen palkkarakenneaineisto (SES), jossa on mukana 24 EEA-maata. Tämän aineiston rajoitteena on se, että alle 10 hengen yritysten havaintoja ei kuitenkaan ole sisällytetty kaikkien maiden tilastoihin ja aineistosta puuttuvat myös kokonaan julkishallintoa koskevat palkkatiedot. Lisäksi rajoitteena on se, että palkkarakenneaineistoa päivitetään ainoastaan neljän vuoden välein ja että se ei kata kaikkia EU-maita.

Palkkavertailujen tekemisen näkökulmasta myös EU-SILC -aineistoon liittyy ver-tailukelpoisuutta heikentäviä seikkoja, jotka on syytä huomioida aineistoa käytettäessä. Aineiston joissakin maissa työn sivukulut ovat osa bruttopalkkaa ja joissakin maissa sivu-kulut eivät sisälly bruttopalkkaan. Aineistossa on myös maita, joiden osalta palkkatiedot on kerätty bruttopalkkojen asemasta nettopalkkoina. Jos maan palkkatiedot (esimerkiksi Ruotsin osalta) eivät ole bruttomuodossa, ne on pitänyt imputoida bruttomuotoon ai-neistoa varten. Imputointikäytännöt kuitenkin vaihtelevat maittain eikä aina ole tietoa siitä, kuinka imputointi vaikuttaa tietosisältöön. Lisäksi kaikkien maiden palkkatiedot on ilmoitettu aineistossa euroina, mukaan lukien euroalueen ulkopuoliset maat, joiden osalta

3 EU-SILC- aineisto sisältää myös suppeamman pitkittäisaineiston, mutta sitä ei voi yhdistää poikkileik-kausaineistoihin.

16

myös valuuttakurssien kehitys voi vaikuttaa saatavaan kuvaan palkkojen kehityksestä ja maan asemasta palkkavertailussa4.

Tuloksia tulkittaessa on syytä myös ottaa huomioon, että palkansaajan määritelmä on aineistossa kohtalaisen laaja. Esimerkiksi palkalliset harjoittelijat luokitellaan aineistossa palkansaajiksi, mikä saattaa kasvattaa palkkaeroja niissä maissa, joissa on suhteessa enem-män palkallisia harjoittelijoita.

Palkkavertailussa kunkin maan ja vuoden palkkahavainnoista on jätetty pois ylin ja alin prosentti. Näin mahdolliset virheelliset tuloksia heiluttavat äärihavainnot jäävät pois ana-lyysistä. Menettelyä puoltaa esimerkiksi se, että äärihavainnot poistamalla päästään Suomen osalta lähemmäksi tilastokeskuksen palkkarakennetilaston lukuja. Saman vuoden aikana sekä koko- että osa-aikaisena palkansaajana työskennelleet on niin ikään jätetty tarkaste-luista pois, koska heidän vertailukelpoista kuukausipalkkaansa ei voi laskea luotettavasti.

3.2 Palkkamuuttujat

Palkkavertailuissa käytetään aineistosta laskettuja bruttokuukausi- ja bruttotuntipalkkoja. Kuukausi- ja tuntipalkkojen laskukaavat ovat samat kuin mitä on käytetty Kangasniemen ym. (2014) tutkimuksessa. Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkka lasketaan jakamalla vuoden aikana saatu bruttopalkka saman ajanjakson työkuukausien lukumäärällä.

Kuukausipalkka =Vuosipalkka

Tehtyjen työkuukausien lkm vuoden aikana

Laskelmissa palkansaajien vuosipalkkaan lasketaan kuuluvaksi työstä saatu rahapalkka, joka pitää sisällään esimerkiksi tulospalkkiot ja lomarahat.

Tuntipalkkojen laskeminen edellyttää lisäksi työtuntimuuttujan hyödyntämistä. Kun oletetaan, että ilmoitettu viikkotuntimäärä pätee työskentelykuukausille, voidaan laskea arvioitu tuntiansio seuraavasti:

Tuntipalkka =1

Kuukausittainen työtuntien määrä haastatteluhetkelläKuukausipalkka*

Kuten jo edellä todettiin työtunnit viittaavat useimmissa maissa eri vuoteen kuin vuo-siansio. Siksi luotettavampi tuntipalkka olisi laskettavissa hyödyntämällä paneeliaineistoa, mutta samalla kuitenkin menetettäisiin merkittävä osa havainnoista.

4 Ks. myös Iacovou et al. (2012) EU-SILC -aineistojen käytöstä maiden välisiin vertailuihin.

17

Eri tavoilla lasketut tuntiansiot eivät kuitenkaan oleellisesti poikkea toisistaan. Pelkäs-tään osa-aikatyötä tehneille voitaisiin myös laskea kuukausi- ja tuntipalkat. Tähän liittyisi kuitenkin huomattavaa epävarmuutta. (Kangasniemi ym. 2014, 18−20).

Palkkavertailut suoritetaan vertaamalla kokoaikaisten palkansaajien nimellisiä euro-määräisiä että palkkojen ostovoiman huomioon ottavia ostovoimakorjattuja bruttokuukau-si- ja tuntipalkkoja. Ostovoimakorjaus on tehty siten, että eri maiden hintatasoa verrataan euron ostovoimaan Suomessa. Ostovoimakorjaukset tehdään käyttäen hyväksi Eurostatin tietokannasta saatuja yksityisen kulutuksen ostovoimapariteetteja, jotka on jaettu Suomen vastaavalla ostovoimapariteetilla.5 Euroalueen ulkopuolisten maiden osalta ostovoimakor-jauksen yhteydessä on huomioitu myös valuuttakurssimuutokset6.

Lisäksi aikasarjatarkasteluissa käytetään reaalipalkkoja, jotka on saatu inflatoimalla nimellispalkat kunkin maan yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin arvolla.

3.3 Koulutuksen, ammattien, toimialojen ja sektorin luokittelu

Koulutustaso jaetaan tarkasteluissa ISCED-luokituksen perusteella kolmeen eri luok-kaan: perus-, keski- ja korkea-asteen koulutukseen. Korkeakoulutettujen työntekijöiden joukkoon on sisällytetty ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta valmistuneet. Keskiasteen koulutukseen on luokiteltu ammattikoulun tai lukion käyneet henkilöt. Alin koulutustaso kattaa peruskoulutuksen.

1-numerotason ammattiluokitus (ISCO-08) on tiivistetty kuvailua varten neljään luok-kaan. Ylimmän ammattitason muodostavat johtajat, ylimmät virkamiehet ja erityisasian-tuntijat (ISCO-08 luokat 1−2). Toinen taso kuuluu asiantuntijoille (ISCO-08 luokka 3) ja kolmas taso on määritelty keskitason palkkoja ansaitseville työntekijöille, johon kuuluvat toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät, palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät, maanviljelijät ja metsätyöntekijät, rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät sekä prosessi- ja kuljetustyön-tekijät (ISCO-08 luokat 4−8). Neljäs ja viimeisin luokka on muiden työntekijöiden joukko, johon kuuluvat siivoukseen, jätehuoltoon, keittiö- ja pesulatyöhön, maa- ja metsätalouteen, kaivos- ja rakennusteollisuuteen, kuljetus- ja rahdinkäsittelytyöhön liittyvissä avustavissa tehtävissä työskentelevät (ISCO-08 luokka 9).

Toimialat (NACE Rev. 2) ryhmitellään palkkavertailuja varten teollisuuteen (luokat B−E), rakentamiseen (luokka F) sekä tyypillisesti matala- (luokat J−N) ja korkeapalkkai-siin (luokat G−I) yksityisen sektorin palveluihin. Sen lisäksi yhtenä luokkana on julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (luokat O−Q). Teol-

5 Esimerkiksi vuonna 2015 Saksan ostovoimapariteetti oli 1,03206 ja Suomen 1,20410. Saksan PPP-kerroin on laskettu: 1,03206/1,20410=0,85712. Vastaavasti Suomen kerroin on ( joka vuonna) 1.

6 Ostovoimapariteetit on jaettu Eurostatin tietokannasta poimitulla kiinnostuksen kohteena olevan vuoden keskimääräisellä valuuttakurssilla.

18

lisuus sisältää myös kaivostoiminnan ja louhinnan, sillä näitä ei voitu eritellä. Alhaisen palkkatason palveluihin lukeutuvat tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus ja varastointi sekä majoitus- ja ravitsemistoiminta. Korkean palkkatason palveluihin kuuluvat seuraavat toimialat: informaatio ja viestintä, rahoitus- ja vakuutustoiminta, kiinteistöalan toimin-ta, ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta. Luonnollisesti matalapalkkaisissakin palveluissa on joitakin korkeapalkkaisia palkansaajia ja vastaavasti korkeapalkkaisissa palveluissa matalapalkkaisia henkilöitä, mutta jaottelu perustuu tyypilliseen keskimääräiseen palkkaukseen.

Jako julkiseen ja yksityiseen sektoriin on tehty käyttämällä toimialaluokitusta, koska työnantajan sektoria ei ole suoraan sisällytetty aineistoon. Julkiseen sektoriin luetaan toimialaluokituksen julkista hallintoa ja maanpuolustusta kuvaavat sektorit, koulutus sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (luokat O−Q), ts. sama kuin toimialatarkastelussa oleva yksi ryhmä. Muut toimialat ovat yksityisen sektorin aloja.

3.4 Painot

Koska EU-SILC -aineisto ei ole puhdas satunnaisotos, on palkkojen keskiarvoja laskettaessa käytetty EU-SILC -aineistosta valmiina löytyviä todennäköisyyspainoja, jotka painottavat havainnot niiden edustamien yksilöiden poimintatodennäköisyyden käänteisluvulla.

19

4 PALKKATASO EU-VERTAILUSSA

4.1 Kokoaikaisten palkansaajien keskipalkat vuonna 2015

Kuviossa 4.1 on esitetty kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipal-kat maittain vuonna 2015. Kokoaikaisen palkansaajan keskimääräinen kuukausipalkka Suomessa oli 3 386 euroa kuukaudessa, mikä on sekä nykyisten EU-maiden (2 116 euroa) että euromaiden (2 323 euroa) keskiarvon yläpuolella. Suomea korkeampi keskimääräinen kuukausipalkka oli seitsemässä Euroopan maassa: Belgiassa, Irlannissa, Alankomaissa, Luxemburgissa, Tanskassa, Norjassa ja Sveitsissä. Suomen ja Ruotsin (3 386 euroa) keski-määräiset kuukausipalkat olivat vuonna 2015 likipitäen samat. Muista Pohjoismaista sekä Tanskassa (4 527 €/kk) että Norjassa (4 592 €/kk) oli selvästi korkeammat keskimääräiset kuukausipalkat kuin Suomessa. Saksassa keskimääräinen kuukausipalkka oli puolestaan 3 168 euroa kuukaudessa.

Pienintä palkkaa ansaittiin Romaniassa, jossa keskimääräinen kuukausipalkka oli 393 euroa. Alhaisimpia kuukausipalkkojen maat ovat kaikki entisiä sosialistisia maita, jotka liittyivät Euroopan Unionin jäsenmaiksi 2000-luvulla. Korkeimman keskimääräisen kuukausipalkan Sveitsissä kokoaikaiset palkansaajat tienasivat vuonna 2015 keskimäärin 16,1 kertaa enemmän kuin Romaniassa. Kuviosta 4.1 käy hyvin ilmi, että Euroopan maiden väliset palkkaerot olivat vuonna 2015 edelleen huomattavia, vaikka EU:n yhdentymisen myötä niiden on ajateltu kaventuvan (Eurofound 2015b; Drahokoupil & Piasna 2017). Hienoista konvergoitumista on toki tapahtunut yli ajan. Esimerkiksi vuonna 2011 Sveitsissä kokoaikaiset palkansaajat ansaitsivat keskimäärin 19,3 kertaa enemmän palkkaa kuin romanialaiset kokoaikaiset palkansaajat.

Verrattuna Palkansaajien tutkimuslaitoksen edelliseen palkkavertailuun vuodelta 2011 (Kangasniemi ym. 2014) maiden järjestys keskimääräisen bruttokuukausipalkan mukaan tarkasteltuna on pysynyt hyvin samanlaisena. Muutoksia maiden välisessä järjestyksessä on toki tapahtunut, mutta ne eivät ole olleet suuria. Suomen osalta sijoitus on pysynyt aivan samana kuin vuonna 2011. Myös Suomea korkeamman palkkatason maat olivat vuonna 2015 samat kuin vuonna 2011.

20

Kuvio 4.1 Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkat vuonna 2015.

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

Rom

ania

Bulg

aria

Serb

iaU

nkar

iLi

ettu

aSl

ovak

iaPu

ola

Kroa

tiaLa

tvia

Tsek

kiV

iroPo

rtuga

liKr

eikka

Slov

enia

Kypr

osM

alta

Espa

nja

EU Italia EA

Rans

kaSa

ksa

Brita

nnia

Itäva

ltaIsl

anti

Suom

iRu

otsi

Belg

iaIrl

anti

Alan

kom

aat

Luxe

mbu

rgTa

nska

Nor

jaSv

eitsi

Euroa

Sveitsin, Irlannin, Islannin, Italian, Luxemburgin ja Maltan osalta tiedot koskevat vuotta 2014.

Mitä tapahtuu, kun palkkavertailussa otetaan huomioon maiden hintataso? Kuvio 4.2 esittää vastaavat kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat ostovoi-makorjattuna siten, että ostovoimakorjatut palkat ovat Suomen euroissa. Ostovoimakorjaus kaventaa selvästi maiden välisiä palkkaeroja ja muuttaa myös hieman maiden järjestystä. Ostovoiman mukaan tarkasteltuna suomalaisen kokoaikaisen palkansaajan keskimääräinen kuukausipalkka oli kymmenenneksi korkein. Ostovoimakorjauksen myötä Suomen edelle nousevat Itävalta (3 717 PPP-euroa/kk) sekä Saksa (3 778 PPP-euroa/kk). Ruotsin sijoitus puolestaan putoaa Suomen alapuolelle (Ruotsin keskimääräinen ostovoimakorjattu kuu-kausipalkka 3 231 PPP-euroa/kk).

Verrattuna Kangasniemen ym. (2014) vuotta 2011 koskeviin lukuihin Suomen si-joitus myös ostovoimakorjattuja bruttokuukausipalkkoja koskevassa vertailussa on hyvin samanlainen. Vuonna 2011 Suomen edellä oli kymmenen maata ja vuonna 2015 yhdeksän maata. Myös ostovoimakorjatuissa kuukausiansioissa Suomea korkeamman palkkatason maat olivat vuonna 2015 samat kuin vuonna 2011 lukuun ottamatta Isoa-Britanniaa, joka vuonna 2011 oli Suomen edellä. On kuitenkin hyvä muistaa, että Ison-Britannian lukuihin voi vaikuttaa valuuttakurssikehitys.

Suhteellisesti eniten ostovoimakorjaus parantaa Itä-Euroopan maiden asemaa. Sveitsin keskimääräinen palkkataso on myös PPP-euroilla mitattuna kaikista maista korkein. Kun Sveitsin korkea hintataso otetaan huomioon, keskimääräinen kuukausipalkka kokoaikai-silla palkansaajilla kuitenkin laskee 5 035 euroon Suomen euroissa mitattuna. Matalin keskimääräinen ostovoimakorjattu bruttokuukausipalkka kokoaikaisilla palkansaajilla on Romaniassa, jossa hintatason huomioiminen nostaa kuitenkin keskimääräisen palkan 943 Suomen euroon.

21

Kuvio 4.2 Kokoaikaisten palkansaajien ostovoimakorjatut bruttokuukausipalkat vuonna 2015.

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

Rom

ania

Bulg

aria

Unka

riSe

rbia

Slov

akia

Liet

tua

Latv

iaKr

oatia

Tsek

kiPu

ola

Portu

gali

Viro

Kreik

kaSl

oven

iaKy

pros EU

Espa

njaIta

lia EAM

alta

Brita

nnia

Ruot

siRa

nska

Islan

tiSu

omi

Irlan

tiItä

valta

Saks

aBe

lgia

Tans

kaN

orja

Luxe

mbu

rgAl

anko

maa

tSv

eitsi

PPP-euroa

Sveitsin, Irlannin, Islannin, Italian, Luxemburgin ja Maltan osalta luvut koskevat vuotta 2014.

Kuviossa 4.3 on vastaavasti esitetty kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset brut-totuntipalkat vuonna 2015. Bruttotuntipalkat on laskettu poikkileikkausaineistosta, minkä vuoksi syntyy jo aiemmin mainittu ajoittamisongelma. Poikkileikkausaineiston viikko-työaika kuvaa haastatteluhetken työaikaa, kun taas palkkatulomuuttuja viittaa suurella osalla maista edelliseen vuoteen. Kuvion mukaan Suomessa kokoaikaisten keskimääräinen bruttotuntipalkka oli 20,1 euroa, mikä oli kahdeksanneksi korkein vertailumaiden jou-kossa. Suomen edellä ovat samat maat kuin bruttokuukausipalkkavertailussa (kuvio 4.1) lukuun ottamatta Ruotsia, jossa keskimääräinen tuntipalkka (19,6 €/h) oli hieman Suomea pienempi. Saksan (17,4 €/h) asema tuntipalkkavertailussa on sama kuin kuukausipalkka-vertailussakin. Korkein kokoaikaisten palkansaajien keskimääräinen bruttotuntipalkka oli Sveitsissä (32,3 euroa) ja matalin Romaniassa (2,2 euroa) edellisen ollessa noin 14,7-kertai-nen jälkimmäiseen verrattuna.

22

Kuvio 4.3 Kokoaikaisten palkansaajien bruttotuntipalkat vuonna 2015.

0

5

10

15

20

25

30

35Ro

man

iaBu

lgar

iaSe

rbia

Unka

riLi

ettu

aSl

ovak

iaPu

ola

Serb

iaLa

tvia

Tsek

kiVi

roPo

rtuga

liKr

eikka

Slov

enia

Malt

aKy

pros

Espa

nja EU EA Italia

Rans

kaIso

-Brit

annia

Saks

aIsl

anti

Itäva

ltaRu

otsi

Suom

iBe

lgia

Irlan

tiAl

anko

maa

tLu

xem

burg

Tans

kaN

orja

Sveit

si

Euroa


Tuntipalkkojen ostovoimakorjaus pienentää maiden välisiä eroja ja muuttaa maiden järjestystä (kuvio 4.4). Ostovoiman huomioivassa tuntipalkkavertailussa kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset tuntipalkat olivat Suomessa vuonna 2015 kymmenenneksi korkeimmat. Suomen edelle nousevat Saksa (20,8 PPP-euroa tunnissa) ja Itävalta (21,5 PPP-euroa tunnissa). Suomen asema heikkenee ostovoimakorjauksen myötä kuten kuu-kausipalkkojenkin tapauksessa. Suomi kuitenkin pysyttelee edelleen sekä EU-maiden että euroalueen maiden keskiarvon yläpuolella. Ruotsissa ostovoimakorjattu keskituntipalkka oli 18,0 PPP-euroa tunnissa. Ostovoiman huomioivassa tuntipalkoissa korkein keskimää-räinen tuntipalkka oli vuonna 2015 Alankomaissa, ts. 27,4 PPP-euroa tunnissa.

23

Kuvio 4.4 Kokoaikaisten palkansaajien ostovoimakorjatut bruttotuntipalkat vuonna 2015.

Euroa

0

5

10

15

20

25

30Ro

man

iaBu

lgar

iaSe

rbia

Unka

riSl

ovak

iaLa

tvia

Liet

tua

Kroa

tiaTs

ekki

Puol

aPo

rtuga

liVi

roKr

eikka

Slov

enia

Kypr

osIso

-Brit

annia EU

Espa

njaM

alta

EA Italia

Islan

tiRu

otsi

Rans

kaSu

omi

Saks

aItä

valta

Luxe

mbu

rgBe

lgia

Sveit

siN

orja

Irlan

tiTa

nska

Alan

kom

aat


4.2 Nimellisen ja reaalisen palkkatason muutokset vuosina 2007–2015

Tarkastellaan seuraavaksi keskimääräisten kuukausipalkkojen vuotuista kehitystä vuosina 2007-2015 käyttäen tarkasteluissa sekä nimellispalkkoja että palkansaajien ostovoiman yli ajan paremmin huomioivia reaalipalkkoja. Tarkasteltavien maiden lukumäärää on hieman rajattu. Mukaan on valittu Kangasniemen ym. (2011) tapaan joukko maita, jotka edustavat erityyppisiä Euroopan maita. Pohjoismaiden pl. Islanti ohella tarkasteluissa ovat mukana suuret EU-maat (Alankomaat, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa), keskitettyä sopimusjärjes-telmää soveltava Itävalta, Viro, Romania sekä tarkasteluajanjaksolla erityisiä velkakriisejä kokeneet Kreikka, Espanja, Italia, Portugali ja Irlanti. Kuvioissa maat on jaettu kahteen maaryhmään selkeyden vuoksi.

Kuvioissa 4.5a ja 4.5b on esitetty kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisten nimel-listen kuukausipalkkojen kehitys (kaikkien maiden palkat euroissa) mukaan valituissa maissa7. Kuvioiden mukaan nimellisten kuukausipalkkojen kehitys on ollut maltillisempaa finanssikriisin alkamisen jälkeen erityisesti velkakriisejä kokeneissa maissa Kreikassa, Es-panjassa, Italiassa, Portugalissa ja Irlannissa verrattuna muihin vertailussa mukana oleviin maihin. Kreikassa nimellispalkat kääntyivät laskuun vuoden 2009 jälkeen.

Kuvion 4.5a mukaan nimellispalkat kääntyivät laskuun tarkastelujakson loppupuolella myös euroalueen ulkopuolella olevissa Norjassa ja Ruotsissa. Näiden maiden euroissa mi-tattujen palkkojen kehitykseen ovat kuitenkin vaikuttaneet valuuttakurssien muutokset,

7 Kaikkien maiden luvut ovat nähtävillä liitetaulukossa A.

24

mikä on syytä ottaa huomioon. Vastaavaa alenemista ei ole havaittavissa, jos tarkastellaan näiden maiden nimellispalkkoja niiden omassa valuutassa.

Kuvio 4.5a Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat vuosina 2007−2015, maajoukko 1.

2000

2500

3000

3500

4000

4500

5000

5500

6000

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

Euroa

ITÄVALTA TANSKA SUOMI IRLANTIALANKOMAAT NORJA RUOTSI ISO-BRITANNIA

Kuvio 4.5b Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat vuosina 2007−2015, maajoukko 2.

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

3500

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

Euroa

VIRO KREIKKA ESPANJA ITALIAPORTUGALI ROMANIA SAKSA RANSKA

25

Kuvioissa 4.6a ja 4.6b on esitetty vastaavan ajanjakson kehitys suhteellisena muutoksena vuoteen 2007 verrattuna (vuosi 2007=1). Euroalueen ulkopuolisten maiden osalta palkat ovat tässä maiden omassa valuutassa. Kuviosta 4.6a käy ilmi, että Suomessa nimellispalk-kojen suhteellinen kehitys oli melko samanlaista kuin Ruotsissa ja Tanskassa tarkastelu-ajanjaksolla. Velkakriisin koettelemissa maissa palkkojen muutos vuoteen 2007 verrattuna oli maltillista ja näistä maista Kreikassa myös nimellispalkat laskivat voimakkaasti. Sen sijaan Viro ja Romania erottautuvat maina, joissa nimellispalkat kasvoivat selvästi muita maita enemmän..

26

Kuvio 4.6a Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007−2015, maajoukko 1.

0,8

0,9

1

1,1

1,2

1,3

1,4

1,5

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%


Kuvio 4.6b Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007−2015, maajoukko 2.


0,7

0,8

0,9

1

1,1

1,2

1,3

1,4

1,5

1,6

1,7

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%

27

Nimellispalkkojen muutosten tarkastelu on kuitenkin harhaanjohtavaa, jos ollaan kiinnostuneita ostovoiman kehittymisestä. Vuoden 2015 eurot eivät ole ostovoimamielessä vertailukelpoisia esimerkiksi vuoden 2007 eurojen kanssa. Reaalipalkkojen tarkastelu on siis paljon mielenkiintoisempaa kuin nimellispalkkojen, jos ollaan kiinnostuneita ostovoi-masta eikä inflaatiosta.

Kuvioissa 4.7a ja 4.7b on esitetty maajoukko 1:lle ja maajoukko 2:lle keskimääräisten reaalipalkkojen kehitys suhteutettuna vuoteen 2007. Kuvan palkat ovat siis indeksejä, jotka alkavat vuonna 2007 arvosta 1 (2007=1). Palkkojen kehitystä on tarkasteltu tässä maiden omassa valuutassa.

Suomessa kokoaikaisten palkansaajien reaalipalkat kasvoivat hieman vielä vuoteen 2010 asti, mutta eivät sen jälkeen. Ruotsissa reaalipalkat laskivat heti finanssikriisin alkamisen jälkeen, mutta kääntyivät kasvuun vuodesta 2010 eteenpäin. Myös Virossa reaalipalkat laskivat vuodesta 2008 vuoteen 2009, mutta tämän jälkeen palkkojen nousu on ollut voimakasta. Saksassa reaalipalkkakehitys on kaiken kaikkiaan ollut tasaisen maltillista. Kreikka ja Iso-Britannia erottautuvat maina, joissa reaalipalkat laskivat kaikkein eniten.

28

Kuvio 4.7a Kokoaikaisten palkansaajien reaalisten bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007−2015, maajoukko 1.


0,8

0,9

1

1,1

1,2

1,3

1,4

1,5

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%

Kuvio 4.7b Kokoaikaisten palkansaajien reaalisten bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007−2015, maajoukko 2.

0,7

0,8

0,9

1

1,1

1,2

1,3

1,4

1,5

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015VIRO KREIKKA ESPANJA ITALIAPORTUGALI ROMANIA SAKSA RANSKA

%

29

Kuviossa 4.8 on vielä esitetty maiden osalta kokoaikaisten palkansaajien nimellisten ja reaalisten kuukausipalkkojen keskimääräiset vuosimuutokset ajanjaksolla 2007−2015 (Italian ja Irlannin osalta ajanjaksolla 2007−2014). Maat on laitettu järjestykseen nimellis-palkkojen keskimääräisen vuosimuutoksen suuruuden perusteella. Palkkojen muutoksia on tarkasteltu maiden omissa valuutoissa, jotta valuuttakurssien vaihtelu ei vaikuttaisi tuloksiin.

Kuviosta käy ilmi, että suurimmat kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset vuotuiset nimellisten kuukausipalkkojen muutokset olivat matalan palkkatason Romaniassa (6,2 %) ja Virossa (5,9 %), joissa myös reaalipalkkojen muutokset olivat Norjan ohella suurim-pia. Sitä vastoin Kreikassa sekä nimelliset että reaalipalkat supistuivat ko. ajanjaksolla: reaaliset kuukausipalkat supistuivat keskimäärin 4,1 % ja nimellispalkat 2,7 %. Kreikan ohella reaalipalkat supistuivat myös Isossa-Britanniassa (keskimäärin 2,1 %) sekä Italiassa (keskimäärin 0,6 %).

Suomessa nimellisten kuukausipalkkojen keskimääräinen vuosimuutos oli 3,3 % ja reaalipalkkojen 1,2 % ko. ajanjaksolla. Vastaavat luvut Ruotsille olivat 3,2 % ja 1,8 %. Nimel-lispalkkojen vuotuinen kasvu oli siis jotakuinkin samanlaista Suomessa ja Ruotsissa, mutta reaalipalkat kasvoivat enemmän Ruotsissa. Kaikissa muissa Pohjoismaissa reaalipalkkojen keskimääräinen vuotuinen muutos oli suurempaa kuin Suomessa. Saksassa kokoaikaisten palkansaajien nimellispalkkojen keskimääräinen muutos oli 2,3 % ja reaalipalkkojen kes-kimääräinen muutos 0,9 % vuodessa.

Kuvio 4.8 Kokoaikaisten palkansaajien nimellisten ja reaalisten bruttokuukausipalkkojen keskimääräinen vuotuinen muutos vuosina 2007−2015.

%

-5-4-3-2-101234567

Kreik

ka

Iso-B

ritan

nia

Italia

Portu

gali

Irlan

ti

Espa

nja

Rans

ka

Saks

a

Itäva

lta

Alan

kom

aat

Tans

ka

Ruot

si

Suom

i

Nor

ja

Viro

Rom

ania

NIMELLISPALKAT REAALIPALKAT

30

4.3 Palkat ja tuottavuus

Taloustieteen teorian mukaan koko kansantalouden tasolla reaalipalkkojen kasvu mää-räytyy työn tuottavuuden kasvun mukaan. Tähän suhteeseen vaikuttavat kuitenkin työn tulo-osuuden muutokset kansantaloudessa. Jos työn tulo-osuus pysyy muuttumattomana, työn tuottavuuden kasvun pitäisi heijastua palkkojen kasvuna (Sharpe et al. 2008).

Kuviossa 4.9 tarkastellaan työn tuottavuuden ja työtuntikorvauksen (compensation per hour worked) keskimääräisen vuotuisen kasvuvauhdin suhdetta valikoiduissa EU-maissa ajanjaksolla 1995−2016. Niissä maissa, jotka ovat kuviossa 45-asteen käyrän yläpuolella, reaalisen työn tuottavuuden keskimääräinen kasvuvauhti oli voimakkaampaa kuin reaalisen työtuntikorvauksen kasvu ko. ajanjaksolla. Näitä maita olivat Slovakia, Puola, Tsekki, Slove-nia, Saksa, Belgia, Espanja ja Italia. Suomi ja Ranska ovat kuviossa 45 asteen käyrällä, mikä tarkoittaa sitä, että reaalinen työtuntikorvaus kasvoi samaa tahtia keskimääräisen reaalisen työn tuottavuuden kanssa. Sen sijaan reaalinen työtuntikorvaus kasvoi työn tuottavuutta enemmän 45-asteen käyrän alapuolella olevissa maissa: Latviassa, Ruotsissa, Isossa-Bri-tanniassa, Tanskassa ja Alankomaissa. Näissä maissa myös työn tulo-osuus myös kasvoi.

Kuvio 4.9 Työn tuottavuus ja palkat, keskimääräinen vuotuinen kasvuvahti vuosina 1995−2016.

Belgia

Tsekki

Tanska

RanskaSaksa

Italia

Latvia

Alankomaat

PuolaSlovakia

Slovenia

Espanja

Ruotsi

Iso-Britannia

0,0

1,0

2,0

3,0

4,0

5,0

6,0

7,0

8,0

9,0

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0 5,5 6,0 6,5 7,0 7,5 8,0 8,5 9,0

Reaa

lisen

työn

tuot

tavu

uden

kasv

uvau

hti

Reaalisen tuntipalkan kasvuvauhti

Suomi

Selite: Reaalinen työn tuottavuus kuvaa arvonlisäystä tehtyä työtuntia kohti (deflaattorina BKT-deflaattori), reaalinen tuntipalkka (compensation per hour worked) kuvaa työtuntia kohden maksettua korvausta (delflaattorina KHI). Mukana kaikki työlliset.

Lähde: OECD.

31

Kuviossa 4.10 tarkastellaan reaalisen työn tuottavuuden sekä reaalisten tuntipalkkojen keskimääräistä kehitystä kussakin kuvion 4.9 maassa erikseen ajanjaksolla 1995−2016 (1995=100)8. Nämä maakohtaiset kuviot on otettu OECD (2017) julkaisusta, jossa tar-kastellaan tuottavuusindikaattoreita OECD-maissa. Näiden kuvioiden avulla pystytään paremmin tarkastelemaan myös ajanjakson sisällä tapahtuneita maakohtaisia muutoksia työn tuottavuuden ja palkkojen välisessä suhteessa.

Kuvioissa on esitetty kaksi eri käyrää tuntipalkkojen kehitykselle; toisessa tuntipalkat on deflatoitu kuluttajahintaindeksillä ja toisessa BKT-deflaattorilla. Näistä kuluttajahin-taindeksillä deflatoitu palkka kuvaa paremmin palkan ostovoimaa kuin BKT-deflaattorilla deflatoitu reaalipalkka.

Kuvioista käy ilmi, että reaalisella työn tuottavuuden ja reaalipalkkojen kasvulla on koko kansantalouden tasolla varsin kiinteä yhteys. Joskin joidenkin maiden kohdalla on havaittavissa tarkasteluajanjaksolla tuottavuus- ja palkkakehityksen selvää erkanemista siten, että reaalisen työn tuottavuuden kasvu oli voimakkaampaa kuin reaalipalkkojen. Näin tapahtui mm. Saksassa, Puolassa, Slovakiassa ja Sloveniassa. Kuvioista havaitaan myös, että reaalisen työn tuottavuuden ja reaalipalkkojen kehityksen välinen kuilu on myös tyy-pillisesti suurempi kuluttajahintaindeksillä deflatoitujen palkkojen kasvuvauhdin kanssa. Suomen osalta voidaan havaita, että työn tuottavuus kasvoi aina finanssikriisiin asti selvästi enemmän kuin reaaliset tuntipalkat (kummallakin palkkamittarilla mitattuna), mutta sen jälkeen tuottavuus ja palkat ovat kehittyneet jotakuinkin samaa tahtia.

8 Koska tässä tutkimuksessa tarkastelemme kokoaikaisten palkansaajien palkkoja ja koska olemassa olevista tilastoista ei ole erikseen saatavilla tietoja kokoaikaisten palkansaajien tuottavuudesta, palkkojen ja työn tuottavuuden välistä suhdetta tarkastellaan tässä hyödyntäen OECD:n tilastoja.

32

Kuvio 4.10 Reaalinen työn tuottavuus ja keskimääräinen tuntipalkka, koko talous (1995=100).

90

100

110

120

130

140

150

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 201690

100

110

120

130

140

150

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

TanskaBelgia

90

100

110

120

130

140

150

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Suomi

90100110120130140150160170

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Ruotsi

90

100

110

120

130

140

150

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Ranska

90

100

110

120

130

140

150

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Italia

90

110

130

150

170

190

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Tsekki

90

100

110

120

130

140

150

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Alankomaat

90

100

110

120

130

140

150

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Espanja

TUNTIPALKKA, deflatoitu KHI:lla TUNTIPALKKA, deflatoitu BKT-deflaattorilla TYÖN TUOTTAVUUS

90

100

110

120

130

140

150

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Saksa

33

TUNTIPALKKA, deflatoitu KHI:lla TUNTIPALKKA, deflatoitu BKT-deflaattorilla TYÖN TUOTTAVUUS

90

100

110

120

130

140

150

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Iso-Britannia

90110130150170190210230250270

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Puola

90110130150170190210230250

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Slovakia

90110130150170190210230250

1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 2016

Slovenia

Selite: Reaalinen työn tuottavuus kuvaa arvonlisäystä tehtyä työtuntia kohti (deflaattorina BKT-deflaattori), reaalinen tuntipalkka (compensation per hour worked) kuvaa työtuntia kohden maksettua korvausta − sille kuviossa kaksi eri käy-rää, joista toisessa kuluttajahintaindeksi deflaattorina ja toisessa BKT-deflaattori. Mukana kaikki työlliset.

Lähde: OECD (2017).

34

5 PALKKOJEN JAKAUTUMINEN JA MATALA- PALKKAISUUS

5.1 Palkkojen jakautuminen vuonna 2015 sekä palkkahajonnan muutokset vuosina 2007−2015

Edellä esitetyt maiden keskimääräisiin palkkoihin perustuvat palkkatasovertailut eivät ker-ro maiden sisäisestä palkkojen jakautumisesta tai sen kehityksestä. Palkkaerojen tarkastelu ja sen muutosten ymmärtäminen on kuitenkin keskeistä niin kansantalouden menestyksen ja työllisyyden kehityksen kuin tasa-arvotavoitteidenkin kannalta (Katz & Autor 1999; Autor et al. 2008). Palkkojen taso ja rakenne vaikuttavat siihen, minkälaista tuotantoa on kannattavaa harjoittaa. Työllisyyden ohella palkkojen rakenne vaikuttaa kokonaistulojen jakautumiseen kansalaisten kesken, mistä syystä sillä on merkittävä vaikutus myös kotitalo-uksien väliseen tulo- ja kulutuseriarvoisuuteen ja sitä kautta taloudelliseen hyvinvointiin.

Aloitetaan kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen hajonnan tarkastelu kuvion 5.1 avulla, jossa maat on asetettu järjestykseen vuoden 2015 keskiarvopalkan perusteella. Kuviossa palkin yläreuna on 75. kvartiilin ja alareuna 25.kvartiilin kohdalla ja palkki kuvaa sitä vaihteluväliä, jolla 50 prosenttia kunkin maan kokoaikaisten palkansaajien kuukau-sipalkoista sijaitsee. Palkin keskellä oleva poikkiviiva viittaa kunkin maan mediaanikuu-kausipalkkaan, ts. palkkaan, jota suurempaa ja pienempää palkkaa saa 50 prosenttia koko-aikaisista palkansaajista. Palkin ylä- ja alapuolella olevat ’viivat’ kuvaavat puolestaan sitä, missä määrin palkkojen hajonta jakautuu tämän palkin ulkopuolelle. Mitä laajempi palkki ja viivat ovat, sitä suurempi on palkkojen hajonta kussakin maassa. Matalapalkkamaiden joukossa erottautuvat mm. Viro ja Liettua suuremman palkkahajonnan maina verrattuna esimerkiksi Slovakiaan ja Tsekkiin. Korkeapalkkaisten maiden joukossa palkkahajonta on selvästi suurempaa Saksassa, Itävallassa ja Irlannissa verrattuna suunnilleen saman mediaanipalkkatason Suomeen, Belgiaan ja Ruotsiin.

35

Kuvio 5.1 Kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen jakauma vuonna 2015.

0

2000

4000

6000

8000

10000

12000

Rom

ania

Bulg

aria

Serb

iaUn

kari

Liet

tua

Slov

akia

Puol

aKr

oatia

Latv

iaTs

ekki

Viro

Portu

gali

Kreik

kaSl

oven

iaKy

pros

Malt

aEs

panja

Italia

Rans

kaSa

ksa

Iso-B

ritan

niaItä

valta

Islan

tiSu

omi

Ruot

siBe

lgia

Irlan

tiAl

anko

maa

tLu

xem

burg

Tans

kaN

orja

Sveit

si

Euroa


Kuvio 5.2 kuvaa palkkaeroja palkkojen Gini-kertoimella kussakin maassa vuosina 2007, 2011 ja 2015. Gini-kerroin vertaa palkkajakauman kaikkia havaintoja keskenään laskemalla, miten kaukana havainnot ovat keskimäärin toisistaan ja se on muotoa:

G = 12n2 x i=1

Σn

j=1Σn

xi - xj

missä x=kuukausipalkka ja on sen aritmeettinen keskiarvo.

Kuviossa maat on asetettu järjestykseen vuoden 2015 palkkojen Gini-kertoimen suu-ruuden mukaan pienimmästä suurimpaan. Mitä suurempi Gini-kertoimen arvo on, sitä suuremmat palkkaerot maassa vallitsevat.

36

Kuvio 5.2 Kokoaikaisten palkansaajien palkkojen Gini-kerroin vuosina 2007, 2011 ja 2015.

0,15

0,2

0,25

0,3

0,35

0,4

0,45

Slov

akia

Belg

iaTa

nska

Rom

ania

Suom

iKr

eikka

Ruot

siTs

ekki

Nor

jaAl

anko

maa

tRa

nska

Kroa

tiaSl

oven

iaSe

rbia

Malt

aIta

liaUn

kari

Islan

tiSa

ksa

Puol

aSv

eitsi

Itäva

ltaIrl

anti

Luxe

mbu

rgLa

tvia

Espa

njaLi

ettu

aIso

-Brit

annia

Kypr

osVi

roPo

rtuga

liBu

lgar

ia

2011 2007 2015

%

Kuviosta käy ilmi, että suurimmat palkkaerot vuonna 2015 olivat Bulgariassa, Por-tugalissa, Virossa, Isossa-Britanniassa, Kyproksella, Espanjassa, Latviassa ja Liettuassa. Pienimpien palkkaerojen maita olivat Slovakia, Belgia, Tanska, Romania ja Suomi. Myös Ruotsi ja Norja erottautuvat vertailussa pienten palkkaerojen maina.

Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, kokoaikaisten palkansaajien palkkaerot laskivat hieman finanssikriisin yhteydessä ja ovat sen jälkeen jääneet hieman aiempaa matalammalle tasolle. Suomi on kuitenkin ollut pienten palkkaerojen maa kaikkina kuvion tarkasteluvuosina. Palkkahajonnan kehitys ei myöskään ole ollut yhtenäistä eri maissa, vaan palkkahajonta on kehittynyt erisuuntaisesti eri EU-maissa tarkasteluvuosien välillä. On hyvä myös muistaa, että aiemman tutkimuksen mukaan palkkaerot kasvoivat useissa Euroopan maissa 2000-luvulla aina finanssikriisin alkamiseen asti (Eurofound 2015b), josta oma tarkastelumme osapuilleen vasta alkaa.

Jatketaan palkkahajonnan tarkastelua toisella kokonaispalkkaeroa mittaavalla mit-tarilla, ts. P90/P10-suhdeluvulla. P90/P10-suhdeluku kuvaa ylimmän (P90) ja alimman palkkakymmenyksen (P10) palkkasuhdetta. Palkkakymmenykset saadaan asettamalla kokoaikaiset palkansaajat järjestykseen heidän bruttokuukausipalkkatasonsa mukaan ja jakamalla heidät 10 prosentin suuruisiin osiin. Kuvioissa 5.3a ja 5.3b on tarkasteltu ko-konaispalkkaerojen kehitystä tällä P90/P10-suhdeluvulla mitattuna vuosina 2007−2015, mutta nyt suppeammalla maajoukolla (ks. luku 4). Kuvioiden mukaan palkkaeroissa on havaittavissa erisuuntaista kehitystä eri maissa ja useimmille maille ei myöskään havaita sel-keätä trendiä palkkaerojen kehityksessä. Heti finanssikriisin alkamisen jälkeen palkkaerot laskivat useissa maissa, mutta sen jälkeen kehitys on ollut maiden välillä vaihtelevampaa. Palkkaerojen vaihtelut ovat olleet joissakin maissa voimakkaampia. Esimerkiksi Virossa palkkaerot nousivat varsin paljon 2010-luvun alkupuolella, mutta kääntyivät laskuun tar-

37

kastelujakson kahtena viimeisenä vuonna. Vuonna 2015 kokoaikaisten palkansaajien ylin kymmenys ansaitsi Virossa yli 5 kertaa enemmän kuin alin kymmenes.

Suomessakin kokoaikaisten palkansaajien palkkaerot myös tällä mittarilla tarkasteltu-na laskivat hieman finanssikriisin yhteydessä ja ovat sen jälkeen jääneet hieman aiempaa matalammalle tasolle. Vuonna 2015 P90/P10-suhdeluku oli Suomessa 2,7, ts. ylimpään palkkakymmenykseen kuuluva palkansaaja sai 2,7 kertaa enemmän palkkaa kuin alimpaan kymmenykseen kuuluva. Kuten jo edellä todettiin Suomessa palkkaerot ovat eurooppalai-sittain tarkasteltuna pieniä. Pienten palkkaerojen maihin kuuluu myös Tanska, jossa P90/P10-suhdeluku oli vuonna 2015 hieman Suomea pienempi ja jossa palkkaerojen kehitys oli tarkasteluajanjaksolla hyvin samanlaista kuin Suomessa. Ruotsissa ylin palkkakymmenys ansaitsi yli kolme kertaa enemmän kuin alin kymmenys, mikä on Ruotsin osalta yllättävänkin suuri ero ja johtuu mahdollisesti tavasta, jolla palkkatiedot on Ruotsin osalta muodostettu (ks. Eurofound 2014, 111−112).

Kaikkiaan voi todeta, että palkkojen P90/P10-suhdeluvun kehityksen tarkastelu ajan-jaksolla 2007−2015 antaa hyvin samanlaisen kuvan kokonaispalkkaeroista ja niiden kehi-tyksestä kuin edellä esitetty palkkojen Gini-kertoimiin perustuva vertailu. Niissä maissa, joissa palkkahajonta on suurempaa Gini-kertoimen perusteella, oli myös korkeampi P90/P10-suhdeluku.

38

Kuvio 5.3a Kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen P90/P10-suhde vuosina 2007−2015, maajoukko 1.

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

5,5

6

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015ITÄVALTA TANSKA SUOMI IRLANTIALANKOMAAT NORJA RUOTSI ISO-BRITANNIA

Kuvio 5.3b Kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen P90/P10-suhde vuosina 2007−2015, maajoukko 2.

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

5,5

6


2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

39

Palkkahajonnasta saatavaa kuvaa täydentää tarkastelu, jossa katsotaan palkkahajonnan kehitystä erikseen palkkajakauman ala- ja yläosassa. Kuvioissa 5.4a ja 5.4b on esitetty palk-kahajonnan kehitys palkkajakauman yläosassa suuri- ja mediaanituloisten palkkasuhteella (P90/P50) mitattuna vuosina 2007−2015. Mitä suurempi suhdeluku on, sitä suuremmat ovat palkkaerot palkkajakauman ylemmässä osassa.

Kuvioista käy hyvin ilmi, kuinka palkkahajonnan kehityksessä myös palkkajakauman yläosassa on vaihtelua eri maiden välillä. Velkakriisin koettelemissa maissa kuten Kreikassa ja Portugalissa vaihtelut ovat olleet suurempia. Suomi kuuluu muiden Pohjoismaiden kans-sa maihin, joissa keski- ja korkeapalkkaisten palkkaero on eurooppalaisittain verrattuna alhainen ja joissa suhteelliset palkkaerot palkkajakauman yläosassa pysyivät melko samalla tasolla koko tarkasteluajanjakson ajan. Vuonna 2015 P90/P50-suhdeluku oli Suomessa 1,76, ts. ylin kymmenys ansaitsi 1,76 kertaa enemmän kuin mediaanipalkansaaja. Vastaava suhdeluku oli Suomessa 1,75 vuonna 2007. P90/P50-suhdeluvut olivat Ruotsissa 1,66, Tanskassa 1,59 ja Norjassa 1,72 vuonna 2015 ja 1,67, 1,70 ja 1,60 vuonna 2007.

Palkkajakauman yläosassa suurimmat suhteelliset palkkaerot löytyivät tarkastelluista maista Portugalista, Virosta sekä Isosta-Britanniasta. Esimerkiksi Portugalissa ylin kym-menys ansaitsi vuonna 2015 2,63 kertaa enemmän kuin mediaanipalkkaa ansaitseva.

40



1

1,5

2

2,5

3

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015



1

1,5

2

2,5

3

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

41

Kuvioissa 5.5a ja 5.5b on vastaavasti tarkasteltu pieni- ja mediaanituloisten (P10/P50)-suhdelukujen kehitystä eri maissa ajanjaksolla 2007−2015. P10/P50-suhdeluku kuvaa alimman palkkakymmenyksen (P10) palkkasuhdetta keskimmäiseen palkkakymmenyk-seen (P50) ja kertoo palkkaerojen suuruudesta palkkajakauman alapäässä. Mitä pienempi suhdeluku on, sitä suuremmat ovat suhteelliset palkkaerot palkkajakauman alaosassa.

Kuvioista voidaan havaita, että alle keskipalkkaa ansaitsevien keskuudessa on tapahtu-nut suhteellisen pieniä palkkasuhteen muutoksia lukuun ottamatta Viroa ja Espanjaa, joissa molemmissa maissa palkkaerot palkkajakauman alaosassa kasvoivat hieman enemmän. Suurimmat suhteelliset palkkaerot palkkajakauman alaosassa olivat vuonna 2015 Virossa, Saksassa, Itävallassa ja Espanjassa. Saksan suhteellisen korkeaa kokonaispalkkaeroa näyttää selittävän suuret palkkaerot palkkajakauman alaosassa, sillä palkkaerot yli keskipalkkaa ansaitsevien keskuudessa olivat Saksassa suhteellisen pienet.

Suomi kuuluu yhdessä Tanskan, Norjan, Ranskan ja Portugalin kanssa maihin, joissa palkkaerot palkkajakauman alaosassa olivat vertailumaiden pienimpiä koko tarkastelujak-son ajan. Ruotsissa P10/P50-suhde laski (ts. suhteelliset palkkaerot kasvoivat) finanssikrii-sin yhteydessä ja pysyi aiempaa alhaisemmalla tasolla tarkasteluajanjakson loppuun asti.

42


0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

0,7

0,8

0,9

1

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015ITÄVALTA TANSKA SUOMI IRLANTIALANKOMAAT NORJA RUOTSI ISO-BRITANNIA


0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

0,7

0,8

0,9

1

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015VIRO KREIKKA ESPANJA ITALIAPORTUGALI ROMANIA SAKSA RANSKA

43

Palkkaerojen syiden tutkimus on viime vuosina ollut laajenevan tutkimuksen koh-teena, mikä johtuu siitä, että palkkaerot kääntyivät kasvuun useimmissa OECD-maissa 2000-luvulla. Kuten edellä todettiin, palkkaerot kasvoivat myös useissa Euroopan maissa 2000-luvulla aina finanssikriisin alkamiseen asti (ks. Eurofound 2015b).

Tutkimuskirjallisuudessa palkkaerojen kasvua kokoaikaisten palkansaajien keskuudes-sa on selitetty useilla eri tekijöillä. Yksi keskeinen selitys liittyy muutoksiin sopimusjärjes-telmissä ja työehtosopimusten kattavuudessa. Monissa Euroopan maissa sopimusjärjes-telmät ovat muuttuneet hajautetumpaan suuntaan (myös tarkasteluperiodimme aikana), ja samanaikaisesti myös työehtosopimusten kattavuus on laskenut (Eurofound 2015a). Nämä muutokset ovat lisänneet palkkahajontaa monissa EU-maissa (European Parlia-ment 2015). Suurimpien palkkaerojen maissa kuten Baltian maissa ja Isossa-Britanniassa palkoista sovitaan pääsääntöisesti yritystasolla ja työehtosopimusten kattavuus on alhainen.

EU-maita koskevan empiirisen tutkimuksen mukaan minimipalkoilla, järjestäyty-misasteella ja työehtosopimusten kattavuudella on tilastollisesti merkitsevä palkkaeroja supistava vaikutus erityisesti palkkajakauman alapäässä (European Parliament 2015). Suomi ja muut Pohjoismaat ovat esimerkkejä maista, joissa palkkaerot ovat suhteellisen pieniä kansainvälisessä vertailussa ja joissa työehtosopimusten kattavuus on laaja, järjes-täytymisaste on korkea ja palkanmuodostus on koordinoitua.

Aiemman tutkimuksen mukaan keskeisimpiä palkkahajonnan kasvua selittäviä tekijöitä ovat myös teknologisen kehityksen osaamista suosiva luonne ja sen aiheuttama muutos työvoiman kysynnän rakenteessa, ts. työllisyyden lasku rutiiniluontoisissa keskipalkkai-sissa töissä (Goos et al. 2014). Teknologisen kehityksen vaikutusta palkkahajontaan on vahvistanut myös globalisaatio ja ulkoistaminen ulkomaille. Lisäksi muuttoliikkeellä voi olla vaikutusta palkkahajonnan kehitykseen, mutta erisuuntaisesti riippuen siitä, minkä-laisia maahanmuuttajat ovat taitotasoltaan (Kahanec & Zimmermann 2009). Kuten luvussa 2 tuotiin esille Kierzenkowski ja Koske (2012) sisältää kirjallisuuskatsauksen palkkahajontaa selittävistä tekijöistä.

Samalla tavalla kuin palkkatasoa koskien tutkimuksessa on myös selitetty palkkaha-jonnassa yli ajan tapahtuneiden muutosten johtuvan kahdesta eri vaikutuksesta. Kom-positiovaikutus kuvaa sitä vaikutusta, joka aiheutuu yli ajan tapahtuneista muutoksista palkansaajien rakenteessa (esimerkiksi koulutustason muutokset). Toinen vaikutus palk-kahajontaan aiheutuu siitä, miten erilaisia ominaisuuksia palkitaan. Euroopan Parlamentin tutkimuksen (European Parliament 2015) mukaan palkansaajien koostumuksessa tapahtuneet muutokset pystyvät selittämään vain osan havaituista muutoksista ja vaiku-tuksen suuruudessa on myös eroja EU-maiden välillä.

Palkkavertailumme koskee ajanjaksoa, johon ajoittui myös voimakas talouskriisi ja jonka aikana työttömyys kasvoi voimakkaasti useissa EU-maissa. Samaan aikaan kun työt-tömyyden kasvu vähensi palkkatuloja saavien määrää, sillä saattoi olla myös palkkahajontaa pienentävä vaikutus sitä kautta, että kriisin seurauksena työpaikkansa menettäneitä oli suhteellisesti eniten matalapalkkaisten keskuudessa (Eurofound 2014).

44

5.2 Matalapalkkaisuus vuonna 2015

Palkkahajonnan luonnetta kuvastaa myös se, kuinka yleistä matalapalkkaisuus on kussa-kin maassa (Kangasniemi ym. 2014). Matalapalkkaisuutta voidaan kuvata monella eri mittarilla (ks. eri mittareista Grimshaw 2011), millä on merkitystä myös siitä saatavaan kuvaan. Tässä tutkimuksessa matalapalkkatyö määritellään käyttäen tutkimuskirjallisuu-dessa varsin yleisesti käytettyä mittaria, jonka mukaan matalapalkkatyötä tekeviä ovat ne palkansaajat, joiden kuukausipalkka on korkeintaan kaksi kolmasosaa kokoaikaisten palkansaajien mediaanipalkasta.

Kuvio 5.6 esittää tätä määritelmää käyttäen lasketut matalapalkkatyötä tekevien osuudet kokoaikaisista palkansaajista vuonna 2015. Maat on kuviossa laitettu järjestykseen mata-lapalkkatyön osuuden mukaan pienimmistä suurimpaan.

Kuviosta käy ilmi, että matalapalkkatyötä tekevien osuudet olivat alhaisimpia Ro-maniassa, Belgiassa ja Slovakiassa. Romanian sijoittumista alhaisen matalapalkkatyön maaksi voi pitää yllättävänä. Vielä vuonna 2011 Romaniassa matalapalkkatyötä tekevien osuus oli liki seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi. (ks. Kangasniemi ym. 2014). Yksi mahdollinen selitys matalapalkkatyön osuuden laskulle 2010-luvulla Romaniassa on se, että maassa valtiollisen minimipalkan kasvu on ollut varsin suurta. Ajanjaksolla 2010-2018 nimellinen valtiollinen minimipalkka kasvoi Romaniassa yhteensä 216,7 prosenttia ja miltei kolminkertaistui määrältään (Eurofound 2018). Toisessa ääripäässä korkeimmat matalapalkkatyötä tekevien osuudet olivat Virossa, Luxemburgissa ja Liettuassa, joissa matalapalkkatyötä tekeviä oli 26−28 prosenttia kokoaikaisista palkansaajista.

Suomessa matalapalkkatyötä tekevien osuus (11,6 %) oli Euroopan maiden neljänneksi alhaisin ja oli laskenut 2010-luvun alun tasosta. Muista Pohjoismaista Tanska on tämän ai-neiston mukaan lähimpänä Suomea. Myös Ruotsissa ja Norjassa matalapalkkatyön osuudet olivat vuonna 2015 alle EU-maiden keskitason.

45

Kuvio 5.6 Matalapalkkatyötä tekevien osuus kokoaikaisista palkansaajista vuonna 2015.

0

5

10

15

20

25

30Ro

man

iaBe

lgia

Slov

akia

Suom

iTa

nska

Rans

kaSe

rbia

Portu

gali

Kroa

tiaKr

eikka

Alan

kom

aat

Ruot

siSl

oven

iaUn

kari

Puol

aN

orja

Tsek

kiM

alta

Italia

Sveit

siIsl

anti

Kypr

osIso

-Brit

annia

Itäva

ltaSa

ksa

Espa

njaBu

lgar

iaLa

tvia

Irlan

tiLi

ettu

aLu

xem

burg

Viro

%


Aiemman tutkimuksen mukaan palkkahajonnan ja matalapalkkatyön osuuden välillä on positiivinen korrelaatio: suurempien palkkaerojen maissa myös suurempi osa palkansaajista on matalapalkkatyössä (McKnight et al. 2016). Myös oma tarkastelumme vahvistaa tämän: niissä maissa, joissa oli suurin palkkojen hajonta, myös matalapalkkatyötä tekevien osuudet olivat suurimmat.

Matalapalkkatyön osuuden vaihteluun maiden välillä vaikuttavat osaltaan erot työ-voiman ja työllisyyden rakenteessa. Tämä johtuu siitä, että jotkut ryhmät kuten nuoret ja heikosti koulutetut ovat todennäköisemmin matalapalkkatöissä. Matalapalkkatyön yleisyy-dessä on eroja myös sukupuolen mukaan siten, että matalapalkkatyö on yleisempää naisilla. Samoin työsuhteen tyypillä on merkitystä matalapalkkatyön yleisyyteen: osa-aikatyö ja määräaikainen työ ovat todennäköisemmin heikommin palkattuja kuin kokoaikatyö tai pysyvä työ. Myös ammatti ja toimiala vaikuttavat. Maiden välisiin eroihin matalapalkka-työn osuudessa vaikuttavat siis vaihtelu matalapalkkatyön yleisyydessä tiettyjen ryhmien keskuudessa sekä näiden ryhmien koko. (McKnight et al. 2016).

Matalapalkkatyön laajuuteen vaikuttavat keskeisesti myös sopimusjärjestelmä ja mini-mipalkat. Nämä instituutiot luovat rajan alimmille palkoille, mikä voi rajoittaa matalapalk-katyön leviämistä. Kuviossa 5.7 minimipalkkojen taso on suhteutettu maan kokoaikaisen palkansaajan keskipalkkaan vuonna 2015. Kuvion aineisto on OECD:n tietokannasta ja siitä puuttuvat mm. Pohjoismaat, joissa ei ole kansallista minimipalkkaa. Kuvion mukaan minimipalkan osuus keskipalkasta vaihteli Espanjan 31 prosentista Ranskan 50 prosent-tiin. Jos keskipalkan asemasta minimipalkkoja verrattaisiin kokoaikaisten palkansaajien mediaanipalkkoihin, suhdeluvut olisivat hieman suurempia.

46

Kuvio 5.7 Minimipalkan osuus kokoaikaisen palkansaajan keskipalkasta vuonna 2015.

0

10

20

30

40

50

60

70

Espa

nja

Kreik

ka

Tsek

ki

Viro

Irlan

ti

Slov

akia

Alan

kom

aat

Unka

ri

Rom

ania

Portu

gali

Liet

tua

Iso-B

ritan

nia

Puol

a

Latv

ia

Belg

ia

Saks

a

Luxe

mbu

rg

Slov

enia

Rans

ka

%

Lähde: OECD tietokanta.

47

6 PALKKARAKENTEEN ERITYISPIIRTEITÄ

Tarkastellaan seuraavaksi palkkaeroja maiden sisällä eri ryhmien välillä. Tarkemmin ottaen tässä luvussa vertaillaan suhteellisia palkkaeroja sukupuolen, koulutustason, ikäryhmän, ulkomaalaistaustan, ammattiryhmän, toimialaryhmän sekä sektorin mukaan.

6.1 Sukupuolen mukaiset palkat

Aloitetaan tarkastelu sukupuolten välisistä palkkaeroista, joka on laajalti käytetty sosiaali-nen indikaattori kuvaamaan palkkaeriarvoisuutta (Boll & Lagemann 2018). Kuviossa 6.1 on esitetty kokoaikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräiset kuukausipalkat sukupuo-len mukaan vuonna 2015 ja kuviossa 6.2, kuinka suuren prosenttiosuuden kokoaikatyötä tekevien naisten keskimääräiset kuukausipalkat muodostivat miesten keskimääräisistä kuukausipalkoista. Suomessa kokoaikatyötä tekevien naisten keskiansiot (3 107 €/kk) olivat tässä kuudentoista maan joukossa kuudenneksi korkeimmat, kun taas miehillä (3 661 €/kk) ne olivat viidenneksi korkeimmat.

Kuviosta 6.2 voidaan havaita, että sukupuolten välinen palkkaero vaihtelee maiden välillä melko paljon: palkkaero oli vuonna 2015 hieman yli 10 prosenttia Espanjassa, Ro-manissa ja Kreikassa ja toisaalta yli 20 prosenttia Virossa. Suomessa vastaava sukupuolten välinen palkkaero oli 15,1 prosenttia, mikä on lähellä kuudentoista tarkastelussa olevan maan keskiarvoa. Toisin sanoen kokoaikatyötä tekevien naisten keskipalkat olivat vuonna 2015 84,9 prosenttia kokoaikatyötä tekevien miesten keskipalkoista. Suomea pienempi sukupuolten välinen palkkakuilu oli yhdeksässä maassa. Kangasniemen ym. (2014) mukaan Suomea pienempi sukupuolten välinen palkkaero oli vuonna 2011 kuudessa maassa, joten Suomen sijoitus kuudentoista vertailumaan joukossa oli hieman heikentynyt vuodesta 2011 vuoteen 2015.

Tarkasteltu ero koskee kokoaikatyötä tekevien naisten ja miesten palkkaeroa. Jos tar-kastelussa olisivat mukana sekä osa- että kokoaikatyötä tekevät palkansaajat, sukupuolten välinen tasoittamaton palkkaero olisi monessa maassa luultavasti vielä suurempi, koska naiset tekevät useimmissa Euroopan maissa huomattavasti miehiä enemmän osa-aikatyötä. On syytä myös ottaa huomioon, että tässä on kyse sukupuolten tasoittamattomasta palk-kaerosta, jossa ei siis ole huomioitu mm. naisten ja miesten erilaisia taustaominaisuuksia eikä työtehtävien ominaisuuksia. Esimerkiksi Suomessa naisten keskiarvoansiot olivat 97 prosenttia miesten keskiarvoansioista vuonna 2016, kun samalla ammattinimikkeellä ja samassa yrityksessä työskentelevien kokoaikaisten naisten ja miesten säännöllisiä ansioita ilman vuorotyölisiä vertailtiin keskenään (Pehkonen 2018).

48

Tutkimuskirjallisuuden mukaan naisten ja miesten palkkaeroa keskiansioissa selittävät useat eri tekijät. Yksi keskeinen syy on se, että naiset ja miehet valikoituvat eri ammatteihin. Naisten ja miesten välillä on eroja myös valikoitumisessa eri vaativuustason tehtäviin. Nai-silla on myös enemmän urakatkoja ja naiset tekevät enemmän määräaikaisia työsuhteita.

Kuvio 6.1 Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen bruttokuukausipalkka sukupuolen mukaan vuonna 2015.

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

Rom

ania

Viro

Portu

gali

Kreik

ka

Espa

nja Italia

Rans

ka

Saks

a

Iso-B

ritan

nia

Itävä

lta

Ruot

si

Suom

i

Irlan

ti

Alan

kom

aat

Tans

ka

Nor

ja

NAISET MIEHET

Euroa

Irlannin ja Italian luvut koskevat vuotta 2014.

Kuvio 6.2 Sukupuolten välinen palkkaero (naisten palkka suhteessa miesten palkkaan) vuonna 2015.

0102030405060708090

100

Viro

Nor

ja

Iso-B

ritan

nia

Itäva

lta

Irlan

ti

Saks

a

Suom

i

Portu

gali

Rans

ka

Italia

Alan

kom

aat

Ruot

si

Tans

ka

Kreik

ka

Rom

ania

Espa

nja

%


49

Naisten ja miesten välinen palkkaeron kehityksen tarkastelusta vuosina 2007−2015 käy ilmi, että maiden välillä on tapahtunut erisuuntaista kehitystä, vaikka valtaosassa maista palkkaero onkin kaventunut (kuviot 6.3a ja 6.3b). Palkkaerojen kaventuminen on ollut voimakkainta Alankomaissa, jossa naisten ja miesten välinen palkkaero supistui liki 11 prosenttiyksiköllä. Kreikassa, Tanskassa ja Virossa ero kaventui noin viidellä prosenttiyk-siköllä. Suomen osalta palkkaero supistui vuodesta 2007 (17,7 %) vuoteen 2015 (15,1 %) 2,6 prosenttiyksiköllä. Ranskassa ja Irlannissa ero puolestaan kasvoi liki parilla prosenttiyksi-köllä. On mahdollista, että kompositiovaikutus selittää ainakin osan havaitusta muutoksesta eri maissa, ts. nais- ja miespalkansaajien rakenteessa tarkasteluperiodilla tapahtuneet muutokset olisivat vaikuttaneet palkkaeron suuruuteen.

50

Kuvio 6.3a Naisten palkka suhteessa miesten palkkaan vuosina 2007−2015, kokoaikaiset palkansaajat, maajoukko 1.


0,5

0,6

0,7

0,8

0,9

1

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%

Irlannin osalta tarkastelu päättyy vuoteen 2014.

Kuvio 6.3b Naisten palkka suhteessa miesten palkkaan vuosina 2007−2015, kokoaikaiset palkansaajat, maajoukko 2.


0,5

0,6

0,7

0,8

0,9

1

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%

Italian osalta tarkastelu päättyy vuoteen 2014.

51

Palkkaerojen tarkastelussa on myös kiinnostavaa katsoa, kuinka eri taustaominaisuu-det (kuten sukupuoli) heijastuvat kokoaikaisten palkansaajien palkkaeroihin kussakin maassa. Tätä tarkastelua varten hyödynnetään yleistettyjen entropiamittojen perheeseen (Sorrocks 1984) kuuluvan Theilin indeksiä/mittaria ja sen pohjalta laskettua hajotelmaa (ryhmien välinen ja sisäinen vaihtelu).

Theilin indeksi on muotoa:

y( )

yi

yGE(1) = 1N i=1ΣN yi ln

missä y = kuukausipalkka ja y on aritmeettinen keskiarvo.

Theilin hajotelma on muotoa:

yN( ) = yi N

N yT =i=1ΣN yi ln

Yi=1ΣN yi ln

N( ) yi N

= Y( )Yj

jΣ Tj + Y

( )Yj

jΣ j ln( )Nj N

Yj Y

missä ensimmäinen termi kuvaa ryhmien sisäistä eriarvoisuutta ja toinen termi ryhmien välistä eriarvoisuutta (World Bank Institute 2005).

Taulukko 6.1 esittää, kuinka suuren prosenttiosuuden naisten ja miesten välinen palk-kojen vaihtelu selitti kokoaikaisten palkansaajien palkkojen kokonaisvaihtelusta vuosina 2007 ja 2015. Taulukosta käy ilmi, että sukupuolten välinen vaihtelu selitti vain hyvin pie-nen osan palkkojen kokonaisvaihtelusta molempina tarkasteluvuosina (1,4−8,6 % vuonna 2007 ja 1,0−5,3 % vuonna 2015). Kääntäen ilmaistuna sukupuolten sisäisten palkkaerojen merkitys oli hallitsevassa asemassa verrattuna sukupuolten välisiin palkkaeroihin. Myös aiemman tutkimuksen mukaan on yleisesti havaittu, että ryhmien sisäinen eriarvoisuus on hallitsevassa asemassa ryhmien väliseen eriarvoisuuteen verrattuna (Jenkins 1995).

Suurimmassa osassa tarkasteluista maista mukaan lukien Suomi sukupuolten välisen palkkojen vaihtelun merkitys laski vuodesta 2007 vuoteen 2015. Myös muissa tutkimuksissa on havaittu, että sukupuolten sisäisten palkkaerojen merkitys on kasvanut pidemmällä aikavälillä samalla kun sukupuolten välisten palkkaerojen merkitys on vähentynyt (Asp-lund & Böckerman 2008).

Taulukossa on esitetty myös Zhangin ja Kamburin (2001) kehittämä polarisaatioin-deksi (ZK polarisaatio), joka määritelmällisesti on ryhmien välisen palkkojen vaihtelun ja ryhmien sisäisten palkkojen vaihtelun suhdeluku.

ZK polarisaatio =Ryhmien välinen palkkavaihteluRyhmien sisäinen palkkavaihtelu

52

Tämä polarisaatioindeksi kuvaa ryhmien välistä keskimääräistä etäisyyttä palkoissa suhteutettuna palkkaeroihin ryhmien sisällä. Kun ryhmien sisäiset erot pienenevät, ts. kun ryhmät tulevat sisäisesti homogeenisemmiksi, ryhmien väliset erot kasvavat ja polarisaatio tulee suuremmaksi. Samalla tavalla, annetuilla ryhmien sisäisillä palkkaeroilla, kun ryhmien väliset palkkaerot kasvavat, myös polarisaatio kasvaa (Zhang & Kambur 2001).

Taulukossa 6.1 tämä indeksi kuvaa siis sukupuolten välistä keskimääräistä etäisyyttä palkoissa suhteutettuna palkkaeroihin naisten ja miesten ryhmien sisällä. Mitä suuremman arvon indeksi saa, sitä suurempi polarisaatio naisten ja miesten palkkojen välillä vallitsee. Polarisaatioindeksin arvot ovat melko pieniä kaikissa maissa. Suurimmassa osassa tarkas-teluista maista polarisaatio myös supistui vuodesta 2007 vuoteen 2015. Näin tapahtui myös Suomessa, jossa polarisaatio laski noin 13 prosentilla.

Taulukko 6.1 Theilin indeksin dekompositio – kuinka paljon sukupuolten välinen vaihtelu selittää palk-kojen kokonaisvaihtelusta (%) sekä ZK-polarisaatioindeksi vuosina 2007 ja 2015.

Theilin indeksi Sukupuolten välisen palkkavaihtelun osuus, %

ZK polarisaatio

Maa 2007 2015* 2007 2015* 2007 2015*Itävalta 0,173 0,146 3,1 3,4 0,032 0,041Saksa 0,146 0,133 3,1 3,0 0,032 0,038Tanska 0,093 0,080 4,3 2,4 0,045 0,027Viro 0,144 0,185 8,6 4,3 0,094 0,047Kreikka 0,133 0,093 3,1 2,0 0,032 0,022Espanja 0,175 0,163 1,6 1,0 0,016 0,011Suomi 0,107 0,090 4,4 3,7 0,045 0,043Ranska 0,116 0,113 1,9 2,7 0,019 0,031Irlanti 0,148 0,152 2,4 3,1 0,025 0,032Italia 0,106 0,121 2,1 1,9 0,021 0,019Alankomaat 0,127 0,107 4,4 1,4 0,046 0,016Norja 0,116 0,110 5,8 5,3 0,061 0,059Portugali 0,195 0,196 1,4 1,7 0,014 0,023Romania 0,121 0,086 2,5 2,1 0,025 0,027Ruotsi 0,128 0,105 2,4 1,9 0,025 0,020Iso-Britannia 0,163 0,176 4,5 1,4 0,047 0,034

* Irlannin ja Italian luvut koskevat vuotta 2014.

Tämän raportin liitteessä F olevassa kuviossa on tarkasteltu sukupuolten välistä palkka-eroa erikseen koulutustason mukaan. Kuvion mukaan kokoaikatyötä tekevät naiset ansait-sivat keskimäärin vähemmän kuin miehet kaikilla koulutustasoilla. Maiden välillä esiintyi kuitenkin eroja siinä, kuinka suuri keskimääräinen palkkakuilu oli kullakin koulutustasolla.

53

Virossa, Portugalissa, Espanjassa ja Romaniassa palkkakuilu oli suurin perusasteen koulute-tuilla ja pienin korkeasti koulutettujen keskuudessa. Toisaalta Norjassa, Isossa-Britanniassa, Tanskassa ja Ranskassa sukupuolten välinen palkkakuilu oli pienin perusasteen koulutuksen suorittaneilla. Suomessa palkkakuilu oli puolestaan pienin keskiasteen koulutetuilla, jossa ryhmässä naiset ansaitsivat keskimäärin 82,6 prosenttia miesten palkoista.

6.2 Koulutuksen mukaiset palkat

Kuviossa 6.4 raportoidaan kokoaikaisten palkansaajien keskiarvopalkat koulutustason mukaan maittain vuonna 2015. Maat on laitettu järjestykseen korkeakoulutettujen keskiar-vopalkan perusteella. Kuviota katsoessa on hyvä ottaa huomioon, että koulutustaso vaihtelee suuresti vertailtavien maiden välillä, mikä näkyy kunkin kolmen koulutustason osuuksien suuruudessa eri maissa (taulukko 6.2). Vuonna 2015 perusasteen koulutettujen osuudet oli-vat suurimmat ja korkeasti koulutettujen osuudet olivat vastaavasti pienimmät Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa. Eniten korkeasti koulutettuja oli vuonna 2015 Irlannissa (37,8 %), Norjassa (36,7 %) ja Suomessa (35,5 %). Vastaavasti perusasteen koulutuksen saaneiden osuus oli vuonna 2015 vertailumaiden matalin Virossa (17,3 %) ja Suomessa (19,2 %).

Taulukko 6.2 15−64-vuotias väestö koulutustasoittain vuosina 2007 ja 2015, osuudet %.

Perusaste Keskiaste Korkea-asteMaa 2007 2015 2007 2015 2007 2015Belgia 34,8 28,7 37,1 38,7 28,1 32,7Tanska 31,4 26,9 40,5 41,3 25,2 30,1Saksa 23,5 19,8 56,1 56,3 20,4 23,8Viro 20,0 17,3 52,5 49,5 27,5 33,3Irlanti 32,0 22,7 35,5 36,3 29,1 37,8Kreikka 40,8 31,5 40,1 43,0 19,1 25,4Espanja 49,4 42,8 22,7 24,1 26,4 31,6Ranska 34,0 25,9 41,6 43,4 24,4 30,3Italia 48,7 41,9 39,3 42,7 12,0 15,5Alankomaat 32,7 28,1 41,5 40,6 25,3 30,1Itävalta 25,4 19,6 60,0 52,3 14,6 28,1Portugali 71,4 54,4 16,6 24,9 12,0 20,7Romania 30,9 29,4 59,1 55,6 9,9 15,0Suomi 25,4 19,2 44,6 45,3 26,2 35,5Ruotsi 26,3 21,5 46,6 44,2 26,2 33,8Iso-Britannia 25,4 19,6 41,8 40,7 27,0 26,4Norja 29,3 24,3 41,5 38,9 29,2 36,7

Lähde: EUROSTAT, LFS.

54

Suomessa kokoaikatyötä tekevien korkeakoulutettujen keskiarvopalkka oli vuonna 2015 3 936 euroa kuukaudessa, keskiasteen koulutuksen suorittaneiden 2 937 ja perusasteen koulutuksen suorittaneiden 2 779 euroa kuukaudessa. Korkeakoulutettujen palkoissa Suo-men edellä oli tarkasteluun valituista kuudestatoista maasta kuusi maata ml. muista Poh-joismaista Norja ja Tanska. Ruotsiin verrattuna korkeasti koulutetut ansaitsivat Suomessa hieman korkeampaa palkkaa samoin kuin perusasteen koulutetut. Sen sijaan keskiasteen koulutettujen keskimääräiset palkat olivat Ruotsissa Suomea korkeammat.

Sekä keskiasteen ja perusasteen koulutettujen palkoissa Suomen palkat olivat vuonna 2015 viidenneksi korkeimmat, mikä on sama sijoitus kuin vuonna 2011 Kangasniemen ym. (2014) vuotta 2011 koskevien vertailujen mukaan. Kangasniemen ym. (2014) mu-kaan vuonna 2011 korkea-asteen koulutettujen palkat niin ikään olivat seitsemänneksi korkeimmat.

Kuvio 6.4 Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat koulutustasoittain vuonna 2015.

PERUSASTE KESKIASTE

Euroa

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

Rom

ania

Viro

Kreik

ka

Portu

gali

Espa

nja Italia

Rans

ka

Ruot

si

Iso-B

ritan

nia

Suom

i

Itäva

lta

Saks

a

Irlan

ti

Alan

kom

aat

Tans

ka

Nor

ja

KORKEA-ASTE


Perusasteen koulutuksen saaneiden keskiarvopalkkojen osuus korkeakoulutettujen keskimääräisistä palkoista oli vuonna 2015 70 prosentin luokkaa mm. Suomen, Ruotsin, Kreikan ja Tanskan kaltaisissa matalan palkkahajonnan maissa. Sen sijaan vastaava osuus oli selkeästi alhaisempi suurempien palkkaerojen Saksassa ja Itävallassa − vain noin 45 pro-sentin luokkaa. Saksan ja Itävallan osalta tähän suureen eroon voi osaltaan vaikuttaa myös se, että näissä maissa harjoittelijoiden osuus palkansaajista oli keskimääräistä suurempi.

55

Kun katsotaan koulutusryhmien välisiä palkkaeroja on hyvä ottaa huomioon, että muodollisen koulutuksen ohella koulutusryhmien väliset palkkaerot kertovat kaikkien niin havaittavissa olevien kuin havaitsemattomien taustatekijöiden nettovaikutuksesta yksilöiden palkkatasoon. Näitä taustatekijöitä ovat yksilön ja hänen työnsä erilaiset omi-naisuudet. (Asplund & Maliranta 2006).

Kuvioiden 6.5a ja 6.5b mukaan perus- ja korkea-asteen koulutettujen välinen palkka-suhde pysytteli Suomessa ja monessa muussakin maassa noin 66−70 prosentin tuntumassa vuosina 2007−2015. Itävallassa perus- ja korkea-asteen koulutettujen välinen palkkaero supistui hieman ko. ajanjaksolla, mutta Saksassa palkkaerot säilyivät ennallaan. Matalasti koulutettujen ansiot suhteessa korkeasti koulutettujen ansioihin kaventuivat eniten Ro-maniassa, Kreikassa ja Portugalissa, mihin osaltaan on voinut vaikuttaa työllisten koostu-muksen muutos talouskriisin aikana (ts. työllisyydestä on siirrytty eniten työttömyyteen heikommin ansaitsevien matalasti koulutettujen ryhmästä, mikä on nostanut keskimääräistä palkkatasoa matalasti koulutettujen ryhmässä). Romanian osalta myös minimipalkkojen voimakkaalla kasvulla on oletettavasti ollut merkitystä.

Straussin ja de la Maissoneuven (2009) mukaan korkea-asteen koulutuksen tuomaan palkkapreemioon vaikuttavat myös osaltaan koulutuksen kysyntätasapaino ja laatu. Hyvin matala palkkapreemio voi viitata heikkolaatuiseen koulutukseen tai riittämät-tömään korkea-asteen koulutetun työvoiman kysyntään. Vastaavasti korkea palkkapreemio voi viitata siihen, että koulutusjärjestelmä ei kykene vastaamaan koulutetun työvoiman kysyntätarpeeseen. Koulutuksen palkkapreemio on toki myös ehdollinen sille, että henkilö on työllinen (Martins et al. 2009). Aiemman tutkimuksen mukaan eri koulutustasojen työllisyystodennäköisyyksissä on selkeitä eroja: korkeimmin koulutetuilla työllisyystoden-näköisyydet ovat suurimmat ja perusasteen koulutetuilla matalimmat.

56

Kuvio 6.5a Perus- ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden välinen palkkaero vuosina 2007−2015, maajoukko 1.


0102030405060708090

100

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%

Kuvio 6.5b Perus- ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden välinen palkkaero vuosina 2007−2015, maajoukko 2.


0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%

Palkkojen kokonaishajontaa tarkasteltiin myös koulutusryhmien kannalta dekompo-noimalla Theilin indeksi koulutusryhmien väliseen ja koulutusryhmän sisäiseen osaan. Taulukossa 6.3 on esitetty kuinka suuren osuuden koulutusryhmien välinen palkkojen vaihtelu selitti palkkojen kokonaisvaihtelusta vuosina 2007 ja 2015. Maiden välillä on jonkin

57

verran eroa siinä, kuinka suuren osan palkkojen kokonaisvaihtelusta koulutusryhmien vä-linen vaihtelu selitti vuonna 2015. Saksassa, Romaniassa ja Portugalissa tuo osuus oli yli 20 prosenttia ja mm. Ruotsissa ja Italiassa vain kuutisen (5,8) ja kahdeksisen prosenttia (7,8). Suomessa vastaava osuus oli vuonna 2015 12,7 prosenttia. Myös koulutuksen osalta voidaan siis todeta, että koulutusryhmien sisäiset palkkaerot olivat selvästi tärkeämpi palkkaeroja selittävä tekijä kuin koulutusryhmien väliset erot kaikissa tarkasteluissa maissa.

Koulutusryhmien sisäisten palkkaerojen merkityksen on havaittu kasvaneen pidemmäl-lä aikavälillä useissa maissa. Lemieux’n (2006) mukaan kehitykselle on kolme mahdollista syytä: (i) havaitsemattoman kyvykkyyden tuotto on kasvanut johtuen lisääntyneestä kor-keamman taitotason työvoiman kysynnästä, (ii) havaitsemattoman kyvykkyyden jakauma voi kasvaa yli ajan esimerkiksi johtuen siitä, että havaitsemattoman kyvykkyyden jakauma on suurempi iäkkäiden ja koulutetumpien työntekijöiden keskuudessa sekä (iii) mittaus-virheen koko voi kasvaa yli ajan.

Vaikka koulutusryhmien sisäinen vaihtelu selittikin huomattavasti suuremman osuuden palkkojen vaihtelusta tarkasteluissa maissa, koulutusryhmien välinen osuus kokonaisvaih-telusta oli kuitenkin kasvanut vuodesta 2007 vuoteen 2015 kahdeksassa maassa kuudes-tatoista. Myös koulutusryhmien välinen polarisaatio ZK-polarisaatioindeksillä mitattuna oli kasvanut näissä samoissa maissa. Huomiota kiinnittää, että Suomessa koulutusryhmien välinen polarisaatio on korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa, vaikka muissa Pohjois-maissa polarisaatio oli kasvanut Suomea enemmän vuodesta 2007 vuoteen 2015. Suurinta polarisaatio oli Portugalissa, Romaniassa sekä Saksassa.

58

Taulukko 6.3 Theilin indeksin dekompositio – kuinka paljon koulutusryhmien välinen vaihtelu selittää palkkojen kokonaisvaihtelusta, % sekä ZK-polarisaatioindeksi vuosina 2007 ja 2015.

Theilin indeksi Koulutusryhmien välisen palkkavaihtelun osuus kokonaisvaihtelusta, %

ZK polarisaatio



6.3 Ikäryhmän mukaiset palkat

Sukupuolen ja koulutusryhmän lisäksi palkkahajontaa katsotaan usein myös ikäryhmän mu-kaan. Tässä ikäryhmittäistä tarkastelua varten palkansaajat on jaettu iän mukaan kolmeen ryhmään: alle 30-vuotiaisiin, 30−54-vuotiaisiin sekä yli 54-vuotiaisiin. Näistä ikäryhmistä 30−54-vuotiailla on selvästi korkein työllisyysaste sekä työvoimaan osallistumisaste. Alle 30-vuotiailla on puolestaan korkein työttömyysaste. Tarkasteluajanjaksollemme sisältyvä finanssikriisi kasvatti miltei kaikissa vertailuimaissa työttömyyttä myös kaikkein eniten nuorten, alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä. Kuviossa 6.6 on esitetty eri ikäryhmien kokoai-kaisten palkansaajien keskimääräiset bruttomääräiset nimellispalkat vuonna 2015. Maat on laitettu järjestykseen yli 54-vuotiaiden ikäryhmän keskipalkkojen suuruuden perusteella.

Ikäryhmittäisessä tarkastelussa mukana olleista kuudestatoista maasta Suomessa oli viidenneksi korkeimmat keskipalkat (2 467 €/kk) alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä. Suo-men edellä olivat Ruotsi, Alankomaat, Tanska ja Norja. 30−54-vuotiaiden ikäryhmässä Suomen keskipalkat (3 535 €/kk) olivat kahdeksanneksi korkeimmat ja yli 54-vuotiaiden

59

keskuudessa (3 687 €/kk) seitsemänneksi korkeimmat. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa oli Suomea korkeammat keskipalkat kaikissa ikäryhmissä.

Kuvion mukaan yli 54-vuotiaat olivat parhaiten ansaitseva ikäryhmä kaikissa tarkas-telluissa maissa lukuun ottamatta Viroa, Romaniaa, Isoa-Britanniaa ja Tanskaa. Suurim-mat erot alle 30-vuotiaiden ja yli 54-vuotiaiden palkoissa olivat vuonna 2015 Itävallassa, Espanjassa ja Saksassa, joissa nuorten keskimääräiset kuukausiansiot olivat vain hieman yli 50 prosenttia yli 54-vuotiaiden keskiansioista. Suomessa alle 30-vuotiaat ansaitsivat keskimäärin noin 67 prosenttia yli 54-vuotiaiden keskiansioista.

Kaikissa maissa on havaittavissa selvä palkkakuilu myös nuorten ja keski-ikäisten palkkojen välillä. Sen sijaan keski-ikäisten ja vanhimman ikäryhmän välillä keskimääräiset palkkaerot olivat monessa maassa hyvin pieniä. Joidenkin maiden osalta myös havaittiin, että palkat eivät välttämättä enää nouse siirryttäessä keski-ikäisten ikäryhmästä vanhim-paan ikäryhmään. Näin oli vuonna 2015 Virossa, Isossa-Britanniassa ja Tanskassa, joissa maissa keski-ikäiset olivat parhaiten ansaitseva ikäryhmä.

Kuvio 6.6 Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat ikäryhmittäin vuonna 2015.

Euroa

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

Rom

ania

Viro

Portu

gali

Kreik

ka

Espa

nja

Italia

Rans

ka

Iso-B

ritan

nia

Saks

a

Suom

i

Ruot

si

Irlan

ti

Itäva

lta

Tans

ka

Alan

kom

aat

Nor

ja

ALLE 30-V. 30-54-V. YLI 54-V.


Kuviossa 6.7a ja 6.7b on esitetty alle 30-vuotiaiden ja 30−54-vuotiaiden palkkojen suhteiden kehitys vuosina 2007−2015 maajoukolle 1 ja maajoukolle 2. Pohjoismaiden osalta palkkasuhteessa ei tapahtunut juurikaan suuria muutoksia ja suhde pysytteli 70 prosentissa. Irlannissa nuorten palkat lähentyivät 30−54-vuotiaiden palkkoja vuodesta 2013 lähtien. Tarkastelluista maista suurin muutos palkkasuhteessa tapahtui Virossa,

60

jossa alle 30-vuotiaiden ja 30−54-vuotiaiden välinen palkkaero kasvoi eniten 2010-luvulla. Tästä kehityksestä huolimatta nuorten palkat olivat Virossa edelleen lähimpänä keski-ikäisten keskipalkkoja vertailumaiden joukossa. Saksassa puolestaan alle 30-vuotiaiden ja 30−54-vuotiaiden välinen palkkakuilu kaventui, mutta kaventumisesta huolimatta Saksa erottautui vuonna 2015 maana, jossa kuilu nuorten ja 30−54-vuotiaiden keskimääräisissä palkoissa oli edelleen vertailumaajoukon suurin.

61

Kuvio 6.7a Alle 30-vuotiaiden ja 30−54-vuotiaiden kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisten palk-kojen välisen suhteen kehitys vuosina 2007−2015, maajoukko 1.


30

40

50

60

70

80

90

100

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%

Kuvio 6.7b Alle 30-vuotiaiden ja 30−54-vuotiaiden kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisten palk-kojen välisen suhteen kehitys vuosina 2007−2015, maajoukko 2.


30

40

50

60

70

80

90

100

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%

62

Theilin indeksin avulla katsotaan myös sitä, kuinka ikäryhmä heijastuu kokoaikaisten palkansaajien palkkaeroihin. Theilin indeksin kuvaama palkkahajonta hajotettiin myös ikäryhmittäisesti kahteen osaan: ikäryhmien väliseen ja ikäryhmän sisäiseen palkkaeroon. Taulukossa 6.4 on esitetty kuinka paljon ikäryhmien välinen vaihtelu selittää palkkojen kokonaisvaihtelusta sekä ZK-polarisaatioindeksi. Maiden välillä esiintyy melko suuria eroja siinä, kuinka suuren osuus ikäryhmien välinen vaihtelu selitti kokonaisvaihtelusta vuonna 2015. Suurimmat osuudet olivat Saksassa ja Itävallassa, joissa ikäryhmien välinen vaihtelu selitti 15,5 ja 16,5 prosenttia kokonaisvaihtelusta. Sen sijaan Romaniassa ja Virossa vaihtelu selitti ainoastaan 1,2 ja 3,9 prosenttia vaihtelusta. Suomessa osuus oli 9,4 prosent-tia vuonna 2015. Hieman yli puolessa maista ikäryhmien vaihtelun merkitys oli kasvanut vuodesta 2007 vuoteen 2015 ja hieman alle puolessa laskenut. Palkkapolarisaation osalta havaittiin samansuuntaista kehitystä. Suurinta palkkojen polarisaatio oli Itävallassa ja Saksassa vuonna 2015, joskin Saksassa polarisaatio oli selvästi laskenut vuodesta 2007.

Taulukko 6.4 Theilin indeksin dekompositio – kuinka paljon ikäryhmien välinen vaihtelu selittää palk-kojen kokonaisvaihtelusta % sekä ZK-polarisaatioindeksi vuosina 2007 ja 2015.

Theilin indeksi Ikäryhmien välisen palkkavaihtelun osuus kokonaisvaihtelusta, %

ZK polarisaatio



63

6.4 Ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön palkat

Suomessa kuten monessa muussa EU-maassa ulkomaalaistaustaisen väestön määrä on kasvanut koko ajan. Vuosien 1990−2016 välisenä aikana ulkomailla syntyneiden osuus Suomessa asuvasta väestöstä nousi 0,8 prosentista 6,5 prosenttiin (Kauhanen 2017). Kasvusta huolimatta ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on Suomessa vielä varsin alhainen. Suurimmat ulkomaalaistaustaisten osuudet vertailumaista olivat vuonna 2015 Itävallassa, Ruotsissa ja Irlannissa, jossa ne olivat 16−17 prosenttia väestöstä Eurostatin tilastotietokannan mukaan.

On mielenkiintoista vertailla myös ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön keskipalk-koja ja palkkahajontaa kussakin maassa. Kuviossa 6.8 on esitetty kokoaikatyötä tekevien ulkomaalaistaustaisten sekä kantaväestöön kuuluvien palkansaajien keskimääräiset brut-tokuukausipalkat vuonna 2015. Maat on kuviossa laitettu järjestykseen kantaväestön keski-palkkojen perusteella. Suomessa kokoaikaista työtä palkansaajana tekevien ulkomaalaisten keskipalkka oli vuonna 2015 3 116 euroa ja kantasuomalaisten 3 400 euroa kuukaudessa. Ulkomaalaiset ansaitsivat Suomessa keskimäärin 91,6 prosenttia kantasuomalaisten pal-koista9. Vertailumaista palkkakuilu oli suurin Italiassa ja Espanjassa, jossa ulkomaalaisten keskipalkat olivat keskimäärin 69 prosenttia. Mediaanipalkoissa10 kuilu oli noin puolessa maista suurempi kuin keskipalkoissa.

Kuvio 6.8 Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat, ulkomaalaistaustaiset ja kantaväestö vuonna 2015.

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

Rom

ania

Viro

Portu

gali

Kreik

ka

Espa

nja Italia

Rans

ka

Saks

a

Iso-B

ritan

nia

Suom

i

Ruot

si

Itävä

lta

Irlan

ti

Alan

kom

aat

Tans

ka

Nor

ja

ULKOMAALAISET KANTAVÄESTÖ

Euroa

9 Palkkarakennetilaston mukaan vastaava osuus oli vuonna 2015 90,2 %, ts. luvut ovat hyvin lähellä toisiaan.

10 Näitä lukuja ei raportoida.

64

Palkkakuilu keskipalkoissa olisi oletettavasti tätäkin suurempi, jos tarkastelussa olisivat mukana kaikki palkansaajat mukaan lukien osa-aikatyötä tekevät eivätkä ainoastaan koko-aikaiset. Ulkomaalaiset olivat Eurostatin eurooppalaisen työvoimatutkimuksen tilastojen mukaan vuonna 2015 yliedustettuina sekä osa-aikatyötä tekevissä että määräaikaista työtä tekevissä lähes poikkeuksetta kaikissa tarkastelumaissa, ts. kokoaikaisten palkansaajien osuus oli ulkomaalaisten ryhmässä keskimäärin alhaisempi kuin kantaväestössä.

Maahanmuuttajien asemasta isäntämaan työmarkkinoilla ml. maahanmuuttajien palkat on olemassa laaja tutkimuskirjallisuus. Yleinen tulema on, että keskimäärin maa-hanmuuttajien ja kantaväestön välillä on selkeä palkkakuilu. Maahanmuuttajien palkat kuitenkin konvergoituvat kantaväestön palkkoihin maassaoloajan pidentymisen myötä, mutta täydellistä konvergoitumista ei välttämättä tapahdu edes pidemmällä aikavälilläkään (esim. Bauer et al. 2000). Ulkomaalaistaustaisten työllisyysasteet ovat tavanomaisesti myös keskimäärin alhaisempia kuin maan kantaväestöllä.

On hyvä myös huomioida, että ulkomaalaistaustaiset eivät ole taustaominaisuuksiltaan mikään yhtenäinen ryhmä. Tämä heijastuu hyvin myös siinä, että maahanmuuttajien ryh-män sisäinen palkkavaihtelu selitti lähes kokonaan palkkojen kokonaisvaihtelun vuonna 2015 ja ryhmien välinen palkkavaihtelu vain hyvin pienen osuuden palkkojen kokonais-vaihtelusta. Samoin myös lasketut ZK-polarisaatioindeksit saivat hyvin pieniä arvoja, mikä kertoo samanlaista tarinaa. Tilanne ei juuri näytä muuttuneen vuodesta 2007.

65

Taulukko 6.5 Theilin indeksin dekompositio – kuinka paljon ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön palkkojen välinen vaihtelu selittää palkkojen kokonaisvaihtelusta (%) ja ZK-polarisaatioindeksi vuosina 2007 ja 2015.

Theilin indeksi Ulkomaalaistaustaistenja kantaväestön välisenpalkkavaihtelun osuuskokonaisvaihtelusta, %

ZK polarisaatio

Maa 2007 2015* 2007 2015* 2007 2015*Itävalta 0,173 0,146 2,5 4,6 2,56 0,048Saksa 0,146 0,133 0,04 0,001 0,04 1,0E-05Tanska 0,093 0,080 0,5 0,4 0,47 0,004Viro 0,144 0,185 2,2 0,5 2,25 0,005Kreikka 0,133 0,093 4,5 3,1 4,75 0,032Espanja 0,175 0,163 5,8 4,1 6,13 0,042Suomi 0,107 0,090 0,5 0,2 0,52 0,001Ranska 0,116 0,113 0,0001 0,1 1,0E-04 0,001Irlanti 0,148 0,151 0,5 0,9 0,55 0,009Italia 0,106 0,121 2,7 5,7 2,73 0,061Alankomaat 0,128 0,107 0,2 0,9 0,19 0,009Norja 0,116 0,110 0,1 0,5 0,11 0,004Portugali 0,195 0,196 0,001 0,03 0,001 0,0003Romania 0,121 0,086 0,01 0,01 0,009 9,0E-05Ruotsi 0,128 0,105 0,3 1,3 0,28 0,013Iso-Britannia 0,150 0,176 0,05 0,1 0,05 0,001


6.5 Palkat eri ammattiryhmissä

Ammattiryhmittäistä tarkastelua varten 1-numerotason ammattiluokitus (ISCO-08) on tiivistetty neljään luokkaan. Johtajat, ylimmät virkamiehet ja erityisasiantuntijat (ISCO-08 luokat 1−2) kuuluvat samaan ryhmään tässä tiivistetyssä luokituksessa. Toinen ammattiryhmä koostuu asiantuntijoista (ISCO-08 luokka 3) ja kolmas ryhmä on määritelty keskitason palkkoja ansaitseville työntekijöille, johon kuuluvat toimisto- ja asiakaspal-velutyöntekijät, palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät, maanviljelijät ja metsätyöntekijät, rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijät (ISCO-08 luokat 4−8). Neljäs ja viimeisin ryhmä on muiden työntekijöiden joukko, johon kuuluvat siivoukseen, jätehuoltoon, keittiö- ja pesulatyöhön, maa- ja metsätalouteen, kaivos- ja rakennusteollisuuteen, kuljetus- ja rahdinkäsittelytyöhön liittyvissä avustavissa tehtävissä työskentelevät (ISCO-08 luokka 9).

66

Johtajien, ylimpien virkamiesten ja erityisasiantuntijoiden keskipalkat olivat Suo-messa 4 520 €/kk, keskitason palkan työntekijöiden 2 849 €/kk ja muiden työntekijöiden 2 288 €/kk vuonna 2015. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna johtajat, ylimmät virkamiehet ja erityisasiantuntijat ansaitsivat odotetusti eniten eri ammattiryhmistä (kuvio 6.9). Tässä ammattiryhmässä samoin kuin muiden työntekijöiden ja keskitason palkan työntekijöiden ammattiryhmissä Suomessa oli vuonna 2015 vertailumaiden kuudenneksi korkeimmat keskipalkat. Suomalaisten asiantuntijoiden keskipalkat (3 430 €/kk) olivat puolestaan seitsemänneksi korkeimmat. Verrattuna Kangasniemen ym. (2014) tuloksiin koskien vuotta 2011 Suomen suhteellinen asema ammattiryhmittäisessä palkkavertailussa oli hieman heikentynyt.

Matalimmat keskipalkat olivat muiden työntekijöiden ammattiryhmässä. Tämän ammattiryhmän keskipalkat olivat Suomessa vuonna 2015 noin 50 prosenttia johtajien, ylimpien virkamiesten ja eritysasiantuntijoiden keskipalkoista. Vastaava osuus muissa Pohjoismaissa oli selvästi korkeampi, ts. lähes 60 tai yli 60 prosenttia. Suurin ero muiden työntekijöiden ja johtajien, ylimpien virkamiesten ja erityisasiantuntijoiden keskipalkko-jen välillä oli Portugalissa, jossa muiden työntekijöiden keskipalkat olivat ainoastaan noin 37 prosenttia jälkimmäisen ammattiryhmän keskipalkoista. Asiantuntijoiden keskipalkat olivat Suomessa 76 prosenttia ja keskitason palkan työntekijöiden palkat 63 prosenttia johtajien, ylimpien virkamiesten ja eritysasiantuntijoiden keskipalkoista. Muissa vertailun Pohjoismaissa myös nämä vastaavat osuudet olivat selvästi suuremmat.

Kuvio 6.9 Eri ammattiryhmien keskiarvopalkat vuonna 2015.

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

Rom

ania

Viro

Kreik

ka

Portu

gali

Espa

nja Italia

Rans

ka

Ruot

si

Belg

ia

Iso-B

ritan

nia

Saks

a

Suom

i

Itäva

lta

Irlan

ti

Alan

kom

aat

Tans

ka

Nor

ja

MUUT TYÖNTEKIJÄT KESKITASON PALKAN TYÖNTEKIJÄTASIANTUNTIJAT JOHTAJAT, YL. VIRKAMIEHET, ERITYSASIANTUNTIJAT

Euroa

67

Laajojen ammattiryhmien välinen palkkojen vaihtelu selitti vuonna 2015 eri maissa noin 12−33 prosenttia kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen kokonaisvaihtelusta, mikä on selvästi enemmän kuin mitä sukupuolten, ikä- tai koulutusryhmien välinen vaihtelu selitti (taulukko 6.6). Suurimmat osuudet olivat Portugalissa, Romaniassa ja Ranskassa ja pienimmät Norjassa, Ruotsissa ja Kreikassa. Ammattiryhmien välinen polarisaatio ZK-polarisaatioindeksillä mitattuna oli myös suurinta Portugalissa, Romaniassa ja Ranskassa. Polarisaatio sekä ammattiryhmien välisen palkkavaihtelun merkitys kasvoi vuodesta 2007 vuoteen 2015 hieman yli puolessa maista. Näihin maihin kuului myös Suomi, jossa ammat-tiryhmien välisen vaihtelu osuus kokonaisvaihtelusta nousi liki 23 prosentista vajaaseen 27 prosenttiin. Muista Pohjoismaista Norjassa ja Tanskassa ammattiryhmien välisen vaihtelun osuus palkkojen kokonaisvaihtelusta pieneni hieman ja Ruotsissa kasvoi hieman. Voimak-kaimmin ammattiryhmien välinen polarisaatio pieneni Isossa-Britanniassa ja Romaniassa.

Taulukko 6.6 Theilin indeksin dekompositio – kuinka paljon ammattiryhmien välinen vaihtelu selittää palkkojen kokonaisvaihtelusta (%) ja ZK-polarisaatioindeksi vuosina 2007 ja 2015.

Theilin indeksi Ammattiryhmien välisen palkkavaihtelun osuus kokonaisvaihtelusta, %

ZK polarisaatio



68

6.6 Palkat toimialaryhmän ja sektorin mukaan

Kuviossa 6.10 on verrattu eri toimialaryhmien kokoaikaisten työntekijöiden keskiarvopalk-koja vuonna 2015. Toimialaryhmittäisessä tarkastelussa ovat mukana teollisuus (NACE Rev. 2 pääluokat B−E), rakentaminen (pääluokka F), matala- (pääluokat J−N) ja korkea-palkkaiset (pääluokat G-I) palvelut sekä yhdistetty luokka sisältäen julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen, koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (pääluokat O−Q). Kuvion maat on asetettu järjestykseen korkeapalkkaisten palvelujen keskimääräisten palkkojen suuruuden mukaan. Ostovoimakorjattuja toimialaryhmittäisiä palkkoja ei ole esitetty, koska päähuomion kohteena on toimialaryhmien suhteellinen asema.

Suomen sijoittuminen palkkavertailussa vuonna 2015 vaihteli toimialaryhmän mukaan. Korkeapalkkaisissa palveluissa Suomen keskimääräiset bruttopalkat (3 774,6 €/kk) olivat vertailumaiden kahdeksanneksi korkeimmat, julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen, koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden ryhmässä (3 381,5 €/kk) seitsemänneksi korkeimmat, teollisuudessa (3 774,3 €/kk) viidenneksi korkeimmat ja matalapalkkaisissa palveluissa (3 168,2 €/kk) ja rakentamisessa (3 492,5 €/kk) neljänneksi korkeimmat kuu-dentoista maan joukosta. Norja, Tanska ja Alankomaat olivat vuonna 2015 korkeimmin palkattuja kaikissa toimialaryhmissä. Kangasniemen ym. (2014) vuotta 2011 koskevassa vertailussa suhteellisesti parhaimmat suomalaiset palkat olivat teollisuudessa, jossa ne oli-vat vertailumaiden neljänneksi parhaat. Matalapalkkapalveluissa suomalaiset keskipalkat olivat viidenneksi korkeimmat ja rakentamisessa kuudenneksi korkeimmat.

Tällä toimialaryhmittelyllä katsottuna Suomessa kokoaikaiset palkansaajat ansaitsivat parhaiten teollisuudessa ja korkeapalkkaisissa palveluissa. Keskimääräiset palkat olivat näillä aloilla likipitäen samat. Norjaa lukuun ottamatta kaikissa muissa vertailuun valituissa maissa keskimääräiset palkat olivat korkeimpia korkeapalkkaisissa palveluissa. Norjassa ne olivat puolestaan korkeimmat teollisuudessa. Tyypillisesti teollisuus oli tässä vertailussa toiseksi parhaiten palkattu toimialaryhmä. Portugali, Viro ja Romania erottautuvat ver-tailussa maina, joissa teollisuus oli suhteellisesti huonommin palkattu toimiala verrattuna korkeapalkkaisiin palveluihin (teollisuuden keskimääräiset palkat 68−78 % korkeapalkkais-ten palvelujen keskiarvosta). Rakentamisen ja matalapalkkaisten palveluiden järjestyksessä esiintyi suurta vaihtelua maittain. Matalapalkkaisten palveluiden keskimääräiset palkat kokoaikaisilla palkansaajilla olivat Suomessa 83,9 prosenttia korkeapalkkaisten palveluiden keskimääräisistä palkoista.

69

Kuvio 6.10 Eri toimialojen keskiarvopalkat vuonna 2015.

Euroa

KAUPPA, MARA JA KULJETUS

RAHOITUS, LIIKE-EL. PALVELUT YM.

JULKINEN HALLINTO, OPETUS, SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT

RAKENTAMINENTEOLLISUUS

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

Rom

ania

Viro

Kreik

ka

Portu

gali

Espa

nja

Italia

Rans

ka

Saks

a

Suom

i

Itäva

lta

Iso-B

ritan

nia

Ruot

si

Irlan

ti

Alan

kom

aat

Tans

ka

Nor

ja


Laajojen toimialaryhmien välinen palkkojen vaihtelu selitti vuonna 2015 eri maissa noin 3−11 prosenttia kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen kokonaisvaihtelusta (taulukko 6.7). Vaihteluväli oli samaa luokkaa myös vuonna 2007. Selvästi tärkeämpi palk-kojen kokonaisvaihtelun selittäjä on siis toimialaryhmien sisäinen palkkavaihtelu kaikissa tarkasteluissa maissa. Vertailumaista toimialaryhmien palkkojen vaihtelu oli suurinta Irlannissa ja Espanjassa ja pienintä Suomessa ja Tanskassa.

Toimialaryhmien laajuus vaikuttaa tässä näihin tuloksiin. Jos vastaava tarkastelu olisi tehty tarkemmalla toimialaluokituksella, olisi odotettavissa, että ryhmien välisen vaihtelun merkitys olisi suurempi. Eurofound (2015b) mukaan vuonna 2011 toimialojen välinen palkkavaihtelu selitti yksinumerotasolla 5−10 prosenttia palkkojen kokonaisvaihtelusta eri EU-maissa, mutta kaksinumerotason tarkkuudella katsottuna 20−30 prosenttia.

70

Taulukko 6.7 Theilin indeksin dekompositio – kuinka paljon toimialaryhmien välinen vaihtelu selittää palkkojen kokonaisvaihtelusta (%) ja ZK-polarisaatioindeksi vuosina 2007 ja 2015.

Theilin indeksi Toimialaryhmien välisen palkkavaihtelun osuus kokonaisvaihtelusta, %

ZK polarisaatio



Koska EU SILC -aineistossa ei ole suoraan muuttujaa, joka kertoisi onko kyse yksityi-sen vai julkisen sektorin palkansaajista, sektorin määrittely on tehty toimialaluokituksen perusteella. Julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (pääluokat O−Q) luokitellaan kuuluvaksi julkiseen sektoriin ja muut toimialat yksityiseen sektoriin. Kuviossa 6.11 on esitetty maittain julkisen ja yksityisen sektorin kokoaikaisten työntekijöiden keskiarvopalkat vuonna 2015. Maat on asetettu kuviossa julkisen sektorin keskimääräisen kuukausipalkan mukaiseen suuruusjärjestykseen.

Suomessa julkisen sektorin kuukausipalkkojen keskiarvo oli vuonna 2015 3 381,5 euroa kuukaudessa ja yksityisen sektorin 3535 euroa kuukaudessa. Suomessa yksityisellä sektorilla ansaittiin hieman paremmin kuin julkisella sektorilla. Kuvion mukaan puolessa tarkastel-tavista maista julkisen sektorin kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset kuukausipalkat olivat paremmat kuin yksityisellä sektorilla ja toisessa puolessa tilanne oli päinvastainen. Maita, joissa julkisella sektorilla ansaittiin keskimäärin vähemmän kuin yksityisellä sekto-rilla, olivat Pohjoismaat (ml. Suomi), Ranska, Belgia, Alankomaat ja Iso-Britannia. Samoin kuin vuonna 2011 Suomen sijoitus maavertailussa oli sama kummallakin sektorilla, mutta

71

Suomen edellä olevat maat poikkesivat hieman vuodesta 2011 vuoteen 2015. Yksityisen sektorin palkoissa mm. Ruotsi oli Suomen edellä ja Itävalta takana vuonna 2015. Julkisen sektorin palkoissa tilanne oli päinvastainen.

Kuvio 6.11 Julkisen ja yksityisen sektorin keskiarvopalkat vuonna 2015.

Euroa

JULKINEN SEKTORI YKSITYINEN SEKTORI

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

Rom

ania

Viro

Portu

gali

Kreik

ka

Espa

nja

Italia

Rans

ka

Saks

a

Itäva

lta

Iso-B

ritan

nia

Suom

i

Ruot

si

Irlan

ti

Alan

kom

aat

Tans

ka

Nor

jaIrlannin ja Italian luvut koskevat vuotta 2014.

Kun vertaillaan yksityisen ja julkisen sektorin keskimääräisiä palkkoja, on hyvä muis-taa, että työnantajasektorit ovat rakenteellisesti monella tapaa hyvin erilaisia; ne eroavat toisistaan mm. ammatti-, sukupuoli- ja ikärakenteeltaan. Tutkimuksissa, joissa on vertailtu julkisen ja yksityisen sektorin palkkaeroa ja joissa on kontrolloitu yksilöiden taustaominai-suuksia kuten sukupuoli, ikä ja koulutus, on yleensä havaittu, että julkisen sektorin palkat ovat yksityisen sektorin palkkoja korkeammat vanhemmilla palkansaajilla ja palkansaajilla, joilla on matala koulutustaso (esim. de Castro et al. 2013).

Myös sektorin osalta lasketaan vuosille 2015 ja 2007 Theilin indeksin avulla palkka-hajonta, joka dekomponoidaan kahteen osaan: sektorien väliseen ja sektorin sisäiseen palkkaeroon. Tarkastelun mukaan sektoreiden välinen vaihtelu selitti ainoastaan noin 0-5 prosenttia palkkojen kokonaisvaihtelusta ja valtaosa palkkojen vaihtelusta selittyi siis sektorien sisäisellä palkkavaihtelulla (taulukko 6.8). Sektoreiden välisen palkkavaihtelun merkitys oli suurin Espanjassa, Kreikassa ja Portugalissa.

72

Taulukko 6.8 Theilin indeksin dekompositio – kuinka paljon toimialaryhmien välinen vaihtelu selittää palkkojen kokonaisvaihtelusta (%) ja ZK-polarisaatioindeksi vuosina 2007 ja 2015.

Theilin indeksi Sektoreiden välisen palkkavaihtelun osuus kokonaisvaihtelusta, %

ZK polarisaatio

Maa 2007 2015* 2007 2015* 2007 2015*Itävalta 0,160 0,136 1,5 1,5 0,016 0,016Saksa 0,137 0,128 0,005 0,003 5,31E-05 3.0E-05Tanska 0,086 0,074 0,2 0,7 0,002 0,008Viro 0,140 0,178 0,7 0,1 0,007 0,001Kreikka 0,125 0,088 6,7 2,6 0,072 0,027Espanja 0,159 0,144 5,0 5,2 0,053 0,055Suomi 0,094 0,079 0,1 0,3 0,001 0,003Ranska 0,110 0,108 1,0 0,4 0,010 0,004Irlanti 0,139 0,148 1,8 0,7 0,018 0,008Italia 0,097 0,106 1,4 0,4 0,015 0,004Alankomaat 0,110 0,102 1,15E-05 0,02 1,15E-07 0,0002Norja 0,144 0,097 1,1 1,9 0,011 0,019Portugali 0,194 0,191 6,6 2,6 0,071 0,027Romania 0,120 0,085 1,3 1,7 0,013 0,018Ruotsi 0,103 0,088 0,7 0,5 0,007 0,005Iso-Britannia 0,150 0,175 0,5 0,3 0,005 0,003

*Irlannin ja Italian luvut koskevat vuotta 2014.

73

7 LOPUKSI

Tässä raportissa on tarkasteltu Suomen kokoaikaisten palkansaajien palkkoja suhteessa palkkoihin muualla Euroopassa. Tämä luku esittää lyhyen yhteenvedon keskeisistä tulok-sista. Palkkavertailun päätavoitteena oli kuvailevan tilastotiedon esittäminen palkoista ja palkkarakenteesta sekä niiden kehityksestä eri maissa. Vaikka tutkimuksemme on luonteel-taan pitkälti palkkojen kuvailevaa tarkastelua, tuomme esille myös tutkimuskirjallisuuteen perustuen tekijöitä, jotka voivat olla havaittujen maiden välisten erojen syinä.

Palkansaajien tutkimuslaitoksessa on tehty kaksi kertaa aiemmin vastaava palkkaver-tailututkimus, jossa on vertailtu suomalaista palkkatasoa eri EU-maissa työskentelevien palkansaajien palkkoihin täydennettynä muutamalla EU:n ulkopuolisella maalla (Moisala & Uusitalo 2004; Kangasniemi ym. 2014). Tämä palkkavertailu oli lajissaan kolmas samantyyppinen palkkavertailututkimus, jossa vertailua on päivitetty keskeisiltä osiltaan viimeisimpään saatavilla olevaan tilastovuoteen. Aineistona vertailuissa hyödynnettiin EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin tuottamaa yhteiseurooppalaisen tulo- ja elinolotutkimuksen EU-SILC -poikkileikkausaineistoja vuosilta 2007−2016, jotka ovat edustava otos palkan-saajista kaikenkokoisissa yrityksissä ja kattavat niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin.

Yleisten palkkavertailujen lisäksi tutkimuksessa vertailtiin palkkoja ja palkkaeroja muun muassa sukupuolen, koulutuksen, ammattiryhmän ja toimialan mukaan. Palkkatason ver-taileminen eri maiden välillä kertoo maiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tilasta ja maassa asuvien elintasosta. Palkkatasoa voikin luonnehtia keskeiseksi eri maiden elinoloja kuvaavaksi perustiedoksi. Keskimääräisiin palkkoihin perustuvat palkkatasovertailut eivät kuitenkaan kerro maiden sisäisestä palkkojen jakautumisesta tai sen kehityksestä. Työlli-syyden ohella palkkarakenne vaikuttaa kokonaistulojen jakautumiseen kansalaisten kesken, mistä syystä sillä on merkittävä vaikutus myös kotitalouksien väliseen tulo- ja kulutuseri-arvoisuuteen ja sitä kautta taloudelliseen hyvinvointiin. Siksi palkansaajanäkökulmasta on tärkeää katsoa ei ainoastaan palkkatasoja, vaan myös palkkojen hajontaa.

Suomen kokoaikaisen palkansaajan keskimääräinen palkkataso oli vuonna 3 386 euroa kuukaudessa, mikä oli selvästi EU-maiden (2 116 euroa) keskiarvon yläpuolella. Suomea korkeampi keskimääräinen kuukausipalkka oli seitsemässä Euroopan maassa, ml. Tans-kassa ja Norjassa. Suomen ja Ruotsin (3 386 euroa) keskimääräiset kuukausipalkat olivat vuonna 2015 pyöristettyinä samat. Suomen palkkatason voi sanoa olleen ylempää euroop-palaista keskitasoa vuonna 2015. Suomen suhteellinen asema ei ollut juurikaan muuttunut 2010-luvun alun tilanteesta ja Suomea korkeamman palkkatason maiden joukko näyttää myös pysyneen hyvin samanlaisena kuin Kangasniemen ym. (2014) vertailussa. Maiden hintatason huomioiminen heikentää hieman Suomena asemaa palkkavertailussa niin kuin se teki myös Kangasniemi ym. (2014) vuotta 2011 koskevissa tuloksissa. Hintatason huomioiminen nostaa esimerkiksi Saksan Suomen edelle.

74

Finanssikriisin jälkeen palkkakehitys oli monessa maassa maltillista verrattuna finans-sikriisiä edeltävään kehitykseen. Suomessa nimellisten kuukausipalkkojen keskimääräinen vuosimuutos koko tarkasteluajanjaksolla 2007−2015 oli 3,3 % ja reaalipalkkojen 1,2 %. Vastaavat luvut Ruotsille olivat 3,2 % ja 1,8 %. Saksassa kokoaikaisten palkansaajien nimel-lispalkkojen keskimääräinen muutos oli 2,3 % ja reaalipalkkojen keskimääräinen muutos 0,9 % vuodessa. Velkariisin koettelemista maista Kreikassa sekä nimelliset että reaaliset kuukausipalkat laskivat ko. ajanjaksolla.

Palkkaeroja kuvattiin tutkimuksessamme useilla eri mittareilla. Tulosten mukaan palkkahajonta oli kehittynyt erisuuntaisesti eri EU-maissa tarkasteluvuosien välillä. Suomi oli pienten palkkaerojen maa koko tarkasteluajanjakson ajan kuten myös Tanska ja Belgia. Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, kokoaikaisten palkansaajien palkkaerot laski-vat hieman finanssikriisin yhteydessä ja jäivät sen jälkeen hieman aiempaa matalammalle tasolle. Osaltaan tätä voi selittää se, että kriisinaikainen työttömyyden kasvu kohdistui suhteellisesti eniten matalapalkkaisiin ja sitä kautta sillä saattoi olla palkkahajontaa pie-nentävä vaikutus. Toisaalta löytyy myös maita, joissa palkkaerot kasvoivat ko. ajanjaksolla kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Virossa.

Palkkaerojen suuruus kytkeytyy tutkimusten mukaan minimipalkkoihin, järjestäyty-misasteeseen sekä sopimusjärjestelmän kattavuuteen ja niissä tapahtuneilla muutoksilla on merkitystä palkkaerojen kehitykselle. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat esimerkkejä maista, joissa palkkaerot ovat suhteellisen pieniä kansainvälisessä vertailussa ja joissa työehtosopimusten kattavuus on laaja, järjestäytymisaste korkea ja palkanmuodostus on koordinoitua. Suurimpien palkkaerojen maissa kuten Baltian maissa ja Isossa-Britanniassa palkoista sovitaan pääsääntöisesti yritystasolla ja työehtosopimusten kattavuus on alhainen.

Palkkarakennetta tarkasteltiin myös sukupuolen, koulutustason, ikäryhmän, ulkomaa-laistaustan, ammattiryhmän, toimialaryhmän sekä sektorin mukaan. Kaikkiaan palkka-rakenteen erityispiirteiden tarkastelun perusteella voidaan todeta, että maiden järjestys palkkojen jakautumisessa voi vaihdella paljonkin riippuen palkansaajaryhmästä.

Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien sukupuolten välinen palkkaero oli Suomessa vuonna 2015 liki 15 prosenttia, mikä on lähellä kuudentoista tarkastelumaan keskiarvoa. Suomea pienempi sukupuolten välinen palkkakuilu oli yhdeksässä maassa. Verrattuna Kangasniemen ym. (2014) vuotta 2011 koskeviin tuloksiin Suomen sijoitus oli hieman heikentynyt. Sukupuolten välinen palkkavaihtelu selitti vain hyvin pienen osan palkkojen kokonaisvaihtelusta kaikissa tarkastelumaissa – Suomessa tuo osuus oli vuonna 2015 3,7 prosenttia. Toisin sanoen sukupuolten sisäisten palkkaerojen merkitys oli hallitsevassa asemassa.

Sekä perusasteen että keskiasteen koulutettujen palkoissa Suomen palkat olivat vuonna 2015 viidenneksi korkeimmat kuudentoista maan joukossa, mikä on sama sijoitus kuin vuonna 2011 (Kangasniemi ym. 2014). Korkea-asteen koulutettujen palkat olivat seitsemänneksi suurimmat vuonna 2015. Tämä on niin ikään sama sijaluku kuin vuonna 2011. Ruotsiin verrattuna korkeasti koulutetut saivat vuonna 2015 Suomessa hieman kor-

75

keampaa palkkaa samoin kuin perusasteen koulutetut. Sen sijaan keskiasteen koulutettu-jen keskimääräiset palkat olivat Ruotsissa Suomea korkeammat. Perus- ja korkea-asteen koulutettujen välinen palkkasuhde pysytteli noin 66−70 prosentin tuntumassa vuosina 2007−2015 useissa tarkastelumaissa ml. Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja.

Tulosten mukaan maiden välillä oli myös jonkin verran eroa siinä, kuinka suuren osan palkkojen kokonaisvaihtelusta koulutusryhmien välinen vaihtelu selitti vuonna 2015. Saksassa, Romaniassa ja Portugalissa tuo osuus oli yli 20 prosenttia ja mm. Ruotsissa ja Italiassa vain kuutisen ja kahdeksisen prosenttia. Suomessa vastaava osuus oli vuonna 2015 12,7 prosenttia.

Ikäryhmittäin katsottuna Suomi sijoittui parhaiten palkkavertailussa nuorten ikä-ryhmässä, jossa kokoaikatyötä tekevien keskipalkat olivat vertailumaiden viidenneksi korkeimmat. Kaikissa maissa esiintyi selvä palkkakuilu nuorten ja keski-ikäisten palkkojen välillä. Sen sijaan keski-ikäisten ja vanhimman ikäryhmän välillä keskimääräiset palkka-erot olivat monessa maassa hyvin pieniä. Palkat eivät välttämättä enää nouse siirryttäessä keski-ikäisten ikäryhmästä vanhimpaan ikäryhmään. Näin oli vuonna 2015 Virossa, Isossa-Britanniassa ja Tanskassa, joissa maissa keski-ikäiset olivat parhaiten ansaitseva ikäryhmä.

Ammattiryhmittäisessä palkkavertailussa Suomen sijoitus oli maajoukon kuudenneksi tai seitsemänneksi korkein ammattiryhmästä riippuen. Suomessa muiden työntekijöiden ammattiryhmän keskipalkat olivat vuonna 2015 noin 50 prosenttia johtajien, ylimpien vir-kamiesten ja eritysasiantuntijoiden keskipalkoista. Vastaavasti asiantuntijoiden keskipalkat olivat Suomessa 76 prosenttia ja keskitason palkan työntekijöiden palkat 63 prosenttia johtajien, ylimpien virkamiesten ja eritysasiantuntijoiden keskipalkoista. Mielenkiinoista on, että vertailun muissa Pohjoismaissa nämä vastaavat osuudet olivat selvästi suuremmat kuin Suomessa.

Ammattiryhmien välinen palkkojen vaihtelu selitti vuonna 2015 eri maissa noin 12-32 prosenttia kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen kokonaisvaihtelusta, mikä on selvästi enemmän kuin mitä sukupuolten, ikä- tai koulutusryhmien välinen vaihtelu selitti. Suurimmat osuudet olivat Portugalissa, Romaniassa ja Ranskassa ja pienimmät Norjassa, Ruotsissa ja Kreikassa. Ammattiryhmien välisen palkkavaihtelun merkitys kasvoi vuodesta 2007 vuoteen 2015 noin puolessa vertailussa mukana olevissa maista. Näihin maihin kuului myös Suomi, jossa ammattiryhmien välisen vaihtelu osuus kokonaisvaihtelusta nousi liki 23 prosentista vajaaseen 27 prosenttiin.

Toimialoittaisesti katsottuna Suomen sijoittuminen palkkavertailussa vaihtelee toimi-alaryhmän mukaan. Korkeapalkkaisissa palveluissa Suomen keskimääräiset bruttopalkat (3 774,6 €/kk) olivat vertailumaiden kahdeksanneksi korkeimmat, julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen, koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden ryhmässä (3 381,5 €/kk) seitsemänneksi korkeimmat, teollisuudessa (3 774,3 €/kk) viidenneksi korkeimmat ja matalapalkkaisissa palveluissa (3 168,2 €/kk) ja rakentamisessa (3 492,5 €/kk) neljänneksi korkeimmat kuudentoista maan joukosta. Norja, Tanska ja Alankomaat olivat vuonna 2015 korkeimmin palkattuja kaikissa toimialaryhmissä.

76

LÄHTEET

Ashenfelter, O. (2012). Comparing real wage rates. The American Economic Review, 102(2), 617−642.

Asplund, R. & Böckerman, P. (2008). Palkkaerot Suomessa − Yksityisen sektorin palkkojen rakenteen ja kehityksen tarkastelu. ETLA, B231 ja Palkansaajien tutkimuslaitos, Tutkimuksia 106. Helsinki.

Asplund, R. & Maliranta, M. (2006). Koulutuksen taloudelliset vaikutukset. SITRA, Raportteja 60. Helsinki.

Autor, D. (2015). Why are there still so many jobs? The history and future of workplace automation. The Journal of Economic Perspectives, 29(3), 3−30.

Bauer, T. K. & Lofstrom, M. & Zimmermann, K. F. (2000). Immigration Policy, Assimilation of Immigrants, and Natives’ Sentiments Towards Immigrants: Evidence from 12 OECD Countries. Swedish Economic Policy Review, 7(2), 11−53.

Behr, A. & Pötter, U. (2010). What determines wage differentials across the EU?, The Journal of Economic Inequality 8, 101–120.

Boll, C. & Lagemann, A. (2018). Gender pay gap in EU countries based on SES (2014). Luxemburg.

Borjas, G. J. (1994). The Economics of Immigration. Journal of Economic Literature, 32(4), 1667−1717.

Brandollini, A. & Rosolia, A. & Torrini, R. (2011). The distribution of employees’ labour earnings in the European union: Data, concepts and first results. Society for the Study of Economic Inequality, ECINEQ WP 2011–198.

de Castro, F. & Salto, M. & Steiner, H. (2013). The gap between public and private wages: new evidence for the EU. European Economy Economic Papers 508.

Dustmann, C. & Glitz, A. & Frattini, T. (2008). The labour market impact of immigration. Oxford Review of Economic Policy, 24(3), 477–494.

Eurofound (2014). Pay in Europe in the 21st century. Publications Office of the European Union. Luxemburg.

Eurofound (2015a). Collective Bargaining in Europe in the 21st Century. Publications Office of the European Union. Luxemburg.

Eurofound (2015b). Recent Developments in the Distribution of Wages in Europe. Publications Office of the European Union. Luxemburg.

Eurofound (2017). Income inequalities and employment patterns in Europe before and after the Great Recession. Publications Office of the European Union. Luxemburg.

Eurofound (2018). Statutory minimum wages. Publications Office of the European Union. Luxemburg.

77

European Parliament (2015). Wage and Income Inequality in the European Union, Directorate General for Internal Policies, Policy Department A: Economic and Scientific Policy.

Freeman, R. & Katz, L. (1995). Differences and Changes in Wage Structures. University of Chicago Press. Chicago.

Freeman, R. B. & Oostendorp, R. (2000). Wages Around the World: Pay Across Occupations and Countries. NBER Working Paper No. 8058.

Friedberg, R. M. & Hunt, J. (1995). The impact of immigrants on host country wages, employment and growth. The Journal of Economic Perspectives, 9(2), 23−44.

Goos, M. & Manning, A. & Salomons, A. (2014). Explaining Job Polarization: Routine-Biased Technological Change and Offshoring. American Economic Review, 104, 2509–2526.

Grimshaw, D. (2011). What do we know about low wage work and low wage workers?: Analysing the definitions, patterns, causes and consequences in international perspective. Geneva: ILO.

Husa, T. (2015). Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC -ai-neistosta. Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpapereita 298. Helsinki.

Iacovou, M. & Kaminska, O. & Levy, H. (2012). Using EU-SILC data for cross-national analysis: strengths, problems and recommendations (No. 2012−03). ISER working paper series.

ILO (2013). Global Wage Report 2012/13: Wages and equitable growth. International Labour Office. Geneve.

Jenkins, S. (1995). Accounting for Inequality Trends: Decomposition Analyses for the UK, 1971−86. Economica, 62(245), 29−63.

Kahanec, M. & Zimmermann, K.L. (2009). Migration in an enlarged EU: A challenging solution? European Economy Economic Papers 363.

Kangasniemi, M. & Sauramo, P. & Yanar, O. (2014). Suomalainen palkkataso EU-vertailussa. Palkansaajien tutkimuslaitos, Raportteja 29. Helsinki.

Kauhanen, M. (2017). Työllisyys ja työttömyys – miten suomalaiset työmarkkinat ovat muuttuneet? Teoksessa H. Taimio (toim.), Tuotannon Tekijät, Palkansaajien Suomi 100 vuotta, 152−186.

Kierzenkowski, R. & Koske, I. (2012). Less Income Inequality and More Growth – Are they Compatible? Part 8. The Drivers of Labour Income Inequality – A Literature Review, OECD Economics Department Working Paper 931.

Lemieux, T. (2011). Wage Inequality: A Comparative Perspective. Australian Bulletin of Labour, 37(1), 2−32.

Martins, J.O. & Boarini, R. & Strauss, H. & de la Maisonneuve, C. (2009). The Policy Determinants of Investment in Tertiary Education. OECD Journal: Economic Studies. Vol. 2009.

78

Moisala, J. & Uusitalo, R. (2004). Palkka- ja tuloerot EU-maissa. Palkansaajien tutkimuslaitos, Tutkimuksia 90. Helsinki.

Mokhtari, M. & Rassekh, F. (1989). The tendency towards factor price equalization among OECD countries. The Review of Economics and Statistics, 71(4), 636−642.

OECD (2017). OECD Compendium of Productivity Indicators 2017. OECD. Paris.Ohlin, B. (1933). International and interregional trade. Harvard Economic Studies.

Cambridge, MA.Pehkonen, S. (2018). Prosenttipeliä palkkaeroilla. Tieto& trendit blogi 15.1.2018.

http://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2018/prosenttipelia-palkkaeroilla/Pereira, J. & Galego, A. (2018). Intercountry wage differences in the European

Union. International Labour Review, 157(1), 101−128.Rappaport, J. (2005). How does labor mobility affect income convergence?. Journal

of Economic Dynamics and Control, 29(3), 567−581.Samuelson, P. A. (1948). International trade and the equalisation of factor prices. The

Economic Journal, 58(230), 163−184.Shorrocks, A.F. (1984).Inequality decomposition by population subgroups.

Econometrica, 52(6), 1369−1385. Solon, G. & Barsky, R. & Parker, J. A. (1994). Measuring the cyclicality of real wages:

how important is composition bias? The Quarterly Journal of Economics, 109(1), 1−25.Strauss, H. & de la Maisonneuve, M. (2009). The Wage Premium on Tertiary

Education: New Estimates for 21 OECD Countries. OECD Journal: Economic Studies, Vol. 2009, 183−210.

World Bank Group (2005). Introduction to poverty analysis.Zhang, X. & Kambur, R. (2001). What Difference Do Polarisation Measures Make?

An Application to China. Journal of Development Studies, 373, 85−98.

79

LIITTEET

Liite A: Keskiarvopalkat eri maissa vuosina 2007−2015 (nimellispalkat)

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015Alankomaat 3423 3566 3564 3789 3904 4029 4067 4163 4172Belgia 2829 3026 3103 3153 3262 3409 3470 3475 3531Bulgaria 253 330 322 313 329 361 368 408 406Espanja 1734 1900 1969 1964 1961 1961 2003 1975 1991Irlanti 3315 3538 3698 3677 3604 3734 3717 3718Islanti 4102 2787 2324 2527 2682 2885 2973 3327Iso-Britannia 3009 2605 2773 2860 3053 2949 3141 3251 3220Italia 2108 2145 2190 2247 2256 2291 2315 2314Itävalta 2738 2854 2919 2928 2995 3159 3270 3232 3315Kreikka 1691 1734 1760 1695 1638 1531 1399 1346 1344Kroatia 862 873 842 812 802 848 850Kypros 1761 1818 1858 1929 1993 1954 1895 1815 1806Latvia 640 729 660 621 661 689 753 815 862Liettua 549 627 564 527 593 599 633 661 734Luxemburg 4219 4227 4178 4189 4224 4405 4474 4461Malta 1367 1487 1476 1539 1556 1659 1751 1848Norja 3979 4225 4179 4703 5065 5351 5505 5162 4952Portugali 1122 1142 1216 1225 1203 1170 1246 1230 1274Puola 639 754 639 711 727 734 766 780 812Ranska 2275 2383 2413 2449 2527 2561 2605 2650 2709Romania 326 343 315 321 325 322 344 360 393Ruotsi 2685 2897 2631 2938 3258 3516 3573 3408 3386Saksa 2636 2729 2738 2779 2890 2972 3019 3118 3168Serbia 463 520 506 510Slovakia 524 636 669 695 767 734 752 782 774Slovenia 1343 1422 1469 1518 1546 1558 1588 1636 1635Suomi 2610 2833 2938 3038 3112 3220 3303 3346 3386Sveitsi 4367 4603 4875 5296 6201 6394 6000 6229Tanska 3628 3787 3953 4087 4331 4406 4480 4461 4528Tsekki 709 833 815 879 918 904 893 878 923Unkari 552 600 535 564 578 579 592 574 600Viro 710 810 773 793 849 921 1025 1070 1117

80

Liite B: Mediaanipalkat eri maissa vuosina 2007−2015 (nimellispalkat)

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015Alankomaat 3110 3196 3211 3398 3496 3619 3556 3684 3648Belgia 2627 2711 2804 2834 2921 3086 3139 3151 3210Bulgaria 219 281 281 271 284 317 320 349 334Espanja 1436 1579 1649 1660 1686 1662 1733 1721 1708Irlanti 2810 2979 3231 3211 3129 3230 3196 3229Islanti 3701 2509 2118 2295 2399 2552 2656 2947Iso-Britannia 2512 2245 2331 2322 2554 2427 2600 2675 2658Italia 1899 1926 1987 2053 2060 2098 2124 2139Itävalta 2417 2500 2526 2605 2677 2804 2914 2915 2974Kreikka 1470 1503 1547 1505 1500 1372 1252 1215 1202Kroatia 747 737 726 672 679 704 711Kypros 1540 1561 1575 1625 1636 1603 1517 1446 1435Latvia 525 588 532 495 531 560 614 679 715Liettua 471 530 446 429 504 515 538 547 613Luxemburg 3600 3685 3602 3600 3666 3895 3900 3792Malta 1231 1358 1347 1416 1432 1498 1560 1624Norja 3713 3920 3888 4418 4746 5012 5139 4804 4630Portugali 848 846 905 901 916 905 925 912 924Puola 545 627 538 602 619 621 640 636 666Ranska 1997 2085 2116 2139 2213 2261 2301 2315 2361Romania 284 299 278 285 292 286 293 307 340Ruotsi 2529 2624 2421 2728 2976 3205 3271 3153 3143Saksa 2510 2596 2583 2651 2719 2773 2822 2917 2925Serbia 383 438 425 436Slovakia 493 581 600 625 712 692 700 700 708Slovenia 1169 1244 1260 1313 1327 1356 1378 1445 1444Suomi 2376 2558 2674 2756 2826 2930 2996 3004 3016Sveitsi 3934 4116 4356 4680 5380 5682 5422 5610 5610Tanska 3454 3592 3742 3827 3967 4053 4073 4095 4217Tsekki 648 762 732 791 824 809 818 794Unkari 454 496 450 479 495 497 505 498 522Viro 607 667 635 640 723 758 854 899 952

81

Liite C: Keskiarvopalkat eri ryhmissä vuonna 2015

Seuraavien maiden luvut taulukoissa ovat vuodelta 2014: Sveitsi, Irlanti, Islanti, Italia, Luxemburg ja Malta.

Keskipalkat sukupuolen mukaan vuonna 2015.

Miehet NaisetAlankomaat 4293 3749Belgia 3674 3262Bulgaria 436 378Espanja 2087 1864Irlanti 4037 3314Islanti 3689 2855Iso-Britannia 3494 2820Italia 2437 2117Itävalta 3555 2872Kreikka 1414 1249Kroatia 894 800Kypros 1980 1606Latvia 930 795Liettua 775 693Luxemburg 4639 4140Malta 1939 1702Norja 5420 4345Portugali 1377 1170Puola 871 746Ranska 2892 2466Romania 413 366Ruotsi 3568 3139Saksa 3370 2786Serbia 534 483Slovakia 844 694Slovenia 1684 1576Suomi 3661 3107Sveitsi 6670 5150Tanska 4787 4224Tsekki 1032 795Unkari 633 562Viro 1256 975

82

Keskipalkat koulutustason mukaan vuonna 2015.

Perusaste Keskiaste Korkea-aste

Alankomaat 3199 3637 4993Belgia 2724 3105 4049Bulgaria 264 354 567Espanja 1499 1803 2427Irlanti 2894 2754 4322Islanti 2695 3150 3913Iso-Britannia 2608 2598 3897Italia 1935 2285 2810Itävalta 1928 3053 4252Kreikka 1083 1211 1550Kroatia 643 763 1147Kypros 1296 1498 2253Latvia 597 722 1136Liettua 454 592 941Luxemburg 3045 3984 6252Malta 1452 1749 2450Norja 3776 4664 5656Portugali 944 1202 1957Puola 603 700 1035Ranska 2215 2351 3261Romania 330 348 529Ruotsi 2663 3255 3792Saksa 1892 2859 4262Serbia 369 446 670Slovakia 592 725 936Slovenia 1177 1409 2136Suomi 2780 2937 3936Sveitsi 3345 5524 8164Tanska 3594 4195 5158Tsekki 604 848 1226Unkari 401 537 847Viro 826 977 1349

83

Keskipalkat ikäryhmän mukaan vuonna 2015.

Alle 30-vuotiaat 30-54-vuotiaat Yli 54-vuotiaatAlankomaat 2698 4282 4829Belgia 2697 3597 4141Bulgaria 354 420 404Espanja 1306 1972 2466Irlanti 2272 3950 4022Islanti 2281 3502 3692Iso-Britannia 2448 3505 3216Italia 1644 2321 2615Itävalta 2124 3576 4167Kreikka 922 1348 1657Kroatia 697 860 974Kypros 1040 1880 2295Latvia 773 923 766Liettua 603 784 694Luxemburg 3077 4616 5786Malta 1566 1946 1921Norja 3428 5216 5308Portugali 875 1299 1500Puola 649 845 846Ranska 2061 2779 3177Romania 346 401 389Ruotsi 2471 3576 3761Saksa 1880 3429 3508Serbia 437 515 553Slovakia 706 795 754Slovenia 1254 1670 1748Suomi 2467 3535 3687Sveitsi 3426 6920 7829Tanska 3185 4730 4662Tsekki 796 962 879Unkari 498 629 586Viro 955 1229 963

84

Keskipalkat ammattiryhmän mukaan vuonna 2015.

Muut työntekijät

Keskitason palkan

työntekijät

Asiantuntijat Johtajat, ylimmät virkamiehet ja

erityisasiantuntijatAlankomaat 2872 3193 4178 5075Belgia 2455 3103 3661 4235Bulgaria 274 346 523 611Espanja 1279 1736 2288 2883Irlanti 2339 2894 4210 5071Iso-Britannia 2155 2413 3118 4240Italia 1575 2068 2713 3069Itävalta 2073 2729 3756 4767Kreikka 1011 1210 1496 1698Kroatia 614 726 995 1173Kypros 998 1422 2221 2771Latvia 565 707 986 1206Liettua 451 616 822 964Luxemburg 2530 3312 5368 6691Malta 1419 1454 1849 2492Norja 3243 3998 5417 5658Portugali 776 989 1458 2086Puola 537 686 860 1118Ranska 1933 2165 2753 3829Romania 271 342 411 544Ruotsi 2460 2899 3665 4073Saksa 2283 2597 3303 4392Serbia 383 449 565 727Slovakia 600 1387 849 964Slovenia 1118 717 1796 2196Suomi 2288 2849 3431 4520Sveitsi 4475 4602 6322 8347Tanska 3336 3886 4909 5312Tsekki 559 800 1053 1263Unkari 384 536 670 886Viro 691 898 1253 1524

85

Keskipalkat toimialaryhmän mukaan vuonna 2015.

Teollisuus Rakentaminen Matala-palkkaiset palvelut

Korkea-palkkaiset palvelut

Julkinen hallinto, opetus, sosiaali-

ja terveys-palvelut

Alankomaat 4269 3686 3581 4558 4056Belgia 3866 3135 3266 3877 3471Bulgaria 393 349 366 542 471Espanja 2123 1665 1659 2251 2496Irlanti 4150 3026 2744 4430 4071Iso-Britannia 3503 3334 2609 3968 3102Italia 2453 1930 2158 2762 2538Itävalta 3662 3062 2824 3871 3837Kreikka 1399 1251 1189 1493 1498Kroatia 802 877 785 998 965Kypros 1714 1689 1483 2129 2379Latvia 847 847 823 1091 902Liettua 741 710 706 920 758Luxemburg 4585 3090 3182 5375 5377Malta 1723 1470 1628 2153 1958Norja 5748 4797 4579 5669 4595Portugali 1118 1074 1124 1634 1508Puola 803 784 692 980 889Ranska 2747 2531 2500 3142 2575Romania 371 387 367 470 439Ruotsi 3577 3287 3164 3994 3352Saksa 3468 2596 2682 3712 3226Serbia 510 531 452 581 574Slovakia 765 792 734 962 771Slovenia 1650 1335 1487 1804 1802Suomi 3744 3495 3168 3775 3382Sveitsi 6126 5593 5648 7479 6482Tanska 4812 4245 4429 5129 4407Tsekki 910 967 874 1138 935Unkari 588 594 586 742 618Viro 1085 1166 1008 1414 1190

86

Keskipalkat sektorin mukaan vuonna 2015.

Yksityinen sektori Julkinen sektoriAlankomaat 4116 4056Belgia 3598 3471Bulgaria 402 471Espanja 1935 2496Irlanti 3685 4071Iso-Britannia 3332 3102Italia 2374 2538Itävalta 3312 3837Kreikka 1304 1498Kroatia 839 965Kypros 1723 2379Latvia 887 902Liettua 755 758Luxemburg 4123 5377Malta 1797 1958Norja 5221 4595Portugali 1221 1508Puola 796 889Ranska 2734 2575Romania 383 439Ruotsi 3570 3352Saksa 3205 3226Serbia 506 574Slovakia 783 771Slovenia 1612 1802Suomi 3535 3382Sveitsi 6354 6482Tanska 4721 4407Tsekki 942 935Unkari 613 618Viro 1133 1190

87

Liite D: P90/P10-suhteet, P90/P50-suhteet ja P10/P50-suhteet eri maissa vuosina 2007−2015

P90/P10-suhteet.

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015Alankomaat 3,44 3,08 3,17 2,85 2,81 2,92 3,04 3,09 3,09Belgia 2,61 2,53 2,56 2,55 2,60 2,53 2,55 2,50 2,46Bulgaria 4,11 3,63 3,38 3,23 3,02 2,80 3,04 3,23 4,86Espanja 4,78 4,18 4,36 4,55 4,26 4,05 4,33 4,70 4,55Irlanti 3,95 3,90 3,69 3,99 3,84 3,96 4,03 3,93Islanti 3,99 3,69 3,70 3,59 3,61 3,55 3,48 3,51Iso-Britannia 3,95 3,69 3,95 3,92 3,90 4,05 4,03 4,11 4,03Italia 2,98 3,30 3,27 3,50 3,44 3,40 3,48 3,66Itävalta 5,64 5,03 5,02 4,97 4,82 4,63 4,86 4,58 4,41Kreikka 3,44 3,36 3,11 2,71 2,62 2,79 2,93 2,97 2,96Kroatia 3,21 3,08 3,07 3,21 3,07 3,20 3,04Kypros 3,88 3,98 4,09 4,11 4,28 4,46 4,57 4,88 4,56Latvia 5,35 5,07 4,89 4,76 4,57 4,47 4,47 4,38 4,18Liettua 4,19 4,36 5,25 5,01 4,61 4,30 3,89 4,18 4,15Luxemburg 4,52 4,26 4,08 4,05 4,08 3,99 3,90 4,20Malta 2,72 2,77 3,04 3,01 2,90 3,00 3,01 3,14 3,14Norja 3,44 3,22 3,38 3,30 3,11 3,21 3,03 3,30 3,46Portugali 4,20 4,25 4,03 4,09 4,06 3,83 4,15 4,06 4,13Puola 4,01 3,80 3,82 3,69 3,66 3,56 3,53 3,50 3,39Ranska 2,93 2,82 2,85 2,83 2,83 2,79 2,91 2,83 2,90Romania 3,69 3,25 2,98 2,94 3,03 3,05 3,13 2,91 2,74Ruotsi 3,91 2,97 3,38 3,39 3,23 3,20 3,41 3,48 3,12Saksa 5,24 4,84 4,63 4,67 4,43 4,11 4,07 4,35 4,22Serbia 3,01 3,31 3,00 2,87Slovakia 2,75 2,68 2,70 2,70 2,73 2,80 2,80 2,22 2,50Slovenia 3,32 3,38 3,44 3,21 3,16 3,19 2,97 3,04 2,99Suomi 3,12 2,65 2,60 2,68 2,76 2,76 2,76 2,73 2,73Sveitsi 3,56 4,58 4,91 5,28 5,00 4,82 4,65 4,07Tanska 2,95 2,59 2,48 2,63 2,57 2,53 2,56 2,56 2,52Tsekki 2,97 2,95 2,90 3,04 3,07 3,10 3,12 3,20 3,04Unkari 3,59 3,70 3,54 3,49 3,39 3,07 3,15 3,48 3,34Viro 4,16 4,44 4,10 4,19 4,38 4,54 5,69 5,30 5,05

88

P90/P50-suhteet.

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015Alankomaat 1,80 1,79 1,80 1,76 1,74 1,75 1,84 1,83 1,85Belgia 1,63 1,69 1,68 1,70 1,70 1,68 1,68 1,67 1,64Bulgaria 2,05 1,98 1,68 1,88 1,83 1,78 1,87 1,97 2,23Espanja 2,21 2,13 2,14 2,10 2,06 2,02 2,00 2,02 2,05Irlanti 2,09 2,08 1,95 1,98 2,01 1,96 2,00 1,93Islanti 1,87 1,85 1,83 1,83 1,89 1,88 1,83 1,86Iso-Britannia 2,08 2,00 2,05 2,08 2,06 2,11 2,10 2,12 2,11Italia 1,73 1,77 1,74 1,75 1,74 1,76 1,74 1,73Itävalta 2,03 2,02 2,05 1,95 1,94 1,93 1,96 1,90 1,93Kreikka 1,90 1,89 1,83 1,70 1,63 1,70 1,73 1,75 1,77Kroatia 1,91 1,87 1,85 1,97 1,90 1,95 1,91Kypros 2,00 2,06 2,11 2,15 2,24 2,29 2,37 2,45 2,39Latvia 2,28 2,30 2,31 2,33 2,35 2,27 2,24 2,19 2,17Liettua 2,04 2,10 2,37 2,30 2,13 2,08 2,08 2,20 2,16Luxemburg 2,13 2,06 2,01 2,03 2,04 1,95 2,00 2,13Malta 1,73 1,69 1,75 1,71 1,69 1,75 1,77 1,82Norja 1,70 1,71 1,71 1,70 1,69 1,70 1,68 1,72 1,72Portugali 2,47 2,60 2,56 2,62 2,51 2,39 2,55 2,54 2,64Puola 2,06 2,09 2,09 2,05 2,05 2,05 2,07 2,15 2,09Ranska 1,78 1,76 1,77 1,76 1,77 1,78 1,77 1,79 1,82Romania 2,01 1,94 1,85 1,83 1,83 1,85 1,97 1,92 1,84Ruotsi 1,67 1,71 1,72 1,68 1,71 1,72 1,72 1,68 1,67Saksa 1,78 1,76 1,77 1,76 1,77 1,78 1,77 1,79 1,82Serbia 1,97 1,99 1,98 1,88Slovakia 1,65 1,67 1,71 1,73 1,67 1,68 1,66 1,61 1,62Slovenia 1,92 1,91 1,96 1,92 1,94 1,92 1,89 1,84 1,67Suomi 1,75 1,70 1,70 1,71 1,73 1,70 1,71 1,74 1,76Sveitsi 1,83 1,92 1,90 1,93 2,01 1,95 1,86 1,85Tanska 1,60 1,55 1,54 1,59 1,65 1,65 1,66 1,63 1,59Tsekki 1,71 1,72 1,73 1,75 1,74 1,76 1,71 1,76 1,75Unkari 2,10 2,13 2,07 2,01 1,96 1,96 1,98 1,96 1,90Viro 2,05 2,18 2,14 2,20 2,13 2,23 2,28 2,23 2,15

89

P10/P50-suhteet.

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015Alankomaat 0,52 0,58 0,57 0,62 0,62 0,60 0,61 0,59 0,60Belgia 0,63 0,67 0,65 0,36 0,66 0,66 0,66 0,67 0,67Bulgaria 0,50 0,55 0,55 0,58 0,61 0,64 0,62 0,61 0,46Espanja 0,46 0,51 0,49 0,46 0,48 0,50 0,46 0,43 0,45Irlanti 0,53 0,54 0,53 0,50 0,52 0,49 0,50 0,49Islanti 0,47 0,50 0,49 0,51 0,52 0,53 0,52 0,53Iso-Britannia 0,53 0,54 0,52 0,53 0,53 0,52 0,52 0,52 0,52Italia 0,58 0,54 0,53 0,50 0,51 0,52 0,50 0,47Itävalta 0,36 0,40 0,41 0,39 0,40 0,42 0,40 0,41 0,44Kreikka 0,55 0,56 0,59 0,62 0,62 0,61 0,59 0,59 0,60Kroatia 0,60 0,61 0,60 0,62 0,62 0,61 0,63Kypros 0,52 0,52 0,52 0,52 0,52 0,52 0,52 0,50 0,52Latvia 0,43 0,45 0,47 0,46 0,51 0,51 0,50 0,50 0,52Liettua 0,49 0,48 0,45 0,49 0,46 0,48 0,53 0,53 0,52Luxemburg 0,47 0,48 0,49 0,50 0,50 0,49 0,51 0,51Malta 0,64 0,61 0,58 0,57 0,58 0,58 0,59 0,58Norja 0,49 0,53 0,50 0,52 0,54 0,53 0,55 0,52 0,50Portugali 0,59 0,61 0,64 0,64 0,62 0,62 0,61 0,63 0,64Puola 0,51 0,55 0,55 0,56 0,56 0,58 0,60 0,61 0,62Ranska 0,63 0,65 0,64 0,65 0,64 0,65 0,63 0,64 0,64Romania 0,54 0,60 0,62 0,62 0,60 0,60 0,63 0,66 0,67Ruotsi 0,43 0,57 0,51 0,50 0,53 0,54 0,50 0,48 0,53Saksa 0,34 0,36 0,38 0,38 0,40 0,43 0,43 0,41 0,43Serbia 0,65 0,60 0,66 0,66Slovakia 0,60 0,62 0,63 0,64 0,61 0,60 0,59 0,73 0,65Slovenia 0,58 0,56 0,57 0,60 0,61 0,60 0,63 0,61 0,62Suomi 0,56 0,64 0,65 0,64 0,63 0,62 0,62 0,64 0,65Sveitsi 0,51 0,42 0,39 0,36 0,40 0,40 0,40 0,45Tanska 0,54 0,60 0,62 0,60 0,64 0,65 0,65 0,64 0,63Tsekki 0,57 0,58 0,60 0,58 0,57 0,57 0,55 0,55 0,57Unkari 0,59 0,57 0,59 0,58 0,58 0,64 0,63 0,56 0,57Viro 0,49 0,49 0,52 0,52 0,49 0,49 0,40 0,42 0,43

90

Liite E: Osa-aikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen kuukausipalkka vuonna 2015

2015Alankomaat 2172Belgia 2150Bulgaria 146Espanja 810Irlanti 1319Islanti 1509Iso-Britannia 1268Italia 1134Itävalta 1652Kreikka 465Kroatia 383Kypros 630Latvia 331Liettua 304Luxemburg 2427Malta 786Norja 2359Portugali 500Puola 460Ranska 1496Romania 208Ruotsi 1850Saksa 1359Serbia 297Slovakia 377Slovenia 898Suomi 1689Sveitsi 3334Tanska 2262Tsekki 462Unkari 324Viro 636

91

Liite F: Sukupuolten välinen palkkaero koulutustason mukaan vuonna 2015

Liitekuvio F. Sukupuolten välinen palkkaero (naisten palkka suhteessa miesten palkkaan) koulutustason mukaan vuonna 2015.

0102030405060708090

100

Viro

Nor

ja

Iso-B

ritan

nia

Saks

a

Rans

ka

Suom

i

Irlan

ti

Alan

kom

aat

Italia

Itäva

lta

Tans

ka

Portu

gali

Kreik

ka

Ruot

si

Espa

nja

Rom

ania

PERUSASTE KESKIASTE KORKEA-ASTE

%

Julkaisija:

Palkansaajien tutkimuslaitos

Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki

www.labour.fi

ISBN: 978-952-209-183−3 (pdf)

ISSN: 2242-6914 (pdf)

Palkansaajien tutkimuslaitos on vuonna 1971 perustettu itsenäinen ja voittoa tavoittelematon

kansantalouden asiantuntijayksikkö. Laitoksessa tehdään taloustieteellistä tutkimusta ja

laaditaan suhdanne-ennusteita. Lisäksi laitoksen tutkijat toimivat ulkopuolisissa asiantuntija-

tehtävissä sekä osallistuvat aktiivisesti julkiseen talouspoliittiseen keskusteluun. Palkan-

saajien tutkimuslaitoksen toiminnan tavoitteena on tarjota tutkimustietoa yhteiskunnallisen

keskustelun sekä päätöksenteon tueksi.

Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehtävän tutkimustyön painopiste on tilastollisiin

aineistoihin perustuvassa empiirisessä tutkimuksessa. Sen taustalla on vahva teoreettinen

näkemys ja tieteellisten menetelmien asiantuntemus.

The Labour Institute for Economic Research is an independent and non-profit research

organisation founded in 1971. The Institute carries out economic research, monitors

economic development and publishes macroeconomic forecasts. The aim is to contribute

to the economic debate and to provide information for economic policy decision making

in Finland.

suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussasuomalaisen kokoaikatyötä tekevän palkansaajan...

Documents