01

/20

09

Suomen eOppimiskeskus Ry • e-Oppimisen edistäjä ja verkottaja

Elämää ”tulevaisuuden laboratoriossa”

DigitaalisEt ekosysteemit

ilmiöpohjaisuus – mielekkyyttä oppimiseen

Tavoitteena kokonaisvaltainEn oppiminEn

education & training

2 01/2009 301/2009

SeOppi on ainoa e-oppimisen alalla ilmestyvä jäsenlehti, jota julkai-see Suomen eOppimiskeskus ry. Lehti tarjoaa ajankohtaista ja syven-tävää tietoa e-oppimisen uusista ilmiöistä, tuotteista ja ratkaisuista se-kä niiden hyödyntämisestä. Lehti edistää verkko-opetuksen ja digitaa-listen opetusratkaisujen käyttöä, tutkimusta ja kehittämistyötä yrityk-sissä, oppilaitoksissa ja muissa organisaatioissa alan parhaiden asian-tuntijoiden voimin. SeOppi-lehti kokoaa alan ammattilaiset, yritykset, yhteisöt sekä toimijat ja johdattaa e-oppimisen tiedon äärelle.

Kustantaja: Suomen eOppimiskeskus ry, Vankanlähde 7, 13100 Hämeenlinna

Päätoimittaja: Titi Tamminen, puh. (03) 6241 5214, titi.tamminen@eoppimiskeskus.fi

Toimittajat: Inkeri Olkinuora ja Oili Salminen

ISSN-numero: 1795–3251

Painosmäärä: 5 000 kpl

Ilmoitusmyynti ja aineisto: Inkeri Olkinuora, Vankanlähde 7, 13100 Hämeenlinna, inkeri.olkinuora@eoppimiskeskus.fi, puh. (040) 827 6378

Ulkoasu ja taitto: City-Mainos

Painopaikka: Kirjapaino Hermes Oy

Kansikuva: www.shutterstock.com

Kuvat: Suomen eOppimiskeskus ry ja www.futureimagebank.com

KIINNOSTAAKO JÄSENYYS?Liity mukaan!www.eoppimiskeskus.fi

5

6

8

11

12

14

16

19

20

22

25

26

27

28

30

32

33

Pääkirjoitus

Elämää ”tulevaisuuden laboratoriossa”

Ilmiöpohjaisuus – mielekkyyttä oppimiseen

Digitaaliset ekosysteemit

Tavoitteena kokonaisvaltainen oppiminen

EduFinland – suomalaiset oppilaitokset Second Lifessa

Englannin opiskelu ”toisessa elämässä” on erilaista ja tuloksellista(kin)

Kansalaisfoorumin kokemuksia

Maantieteen verkko-opetus monipuolistui tiedonhausta viestinnäksi ja aloittelevaksi yhteistyöksi vuosituhannen vaihteessa

Videoviestintä

Tervettä tekniikkaa

Avoimet verkostot oppimiseen tuo yhteisöllisen verkon opettajan arkeen

AKTIIVIsta verkostoitumista ja yhdessä oppimista

Case Manolo

01

/20

09

Opettajien suunnittelema opettajia vartenAlan johtavalta valmistajalta koulumaail-maan suunniteltu, erittäin kestävä interaktiivinen opetustaulu.Kirjoittaminen sujuu taulun mukana toimitettavalla kynällä kuin leikki.

Lisätietoa: Timo Lehtonen,timo.lehtonen@hedcom.�

Hedengren yhtiöLauttasaarentie 50, 00200 Helsinkihedcom@hedcom.�www.hedcom.�

Promethean opetustaulut, vihdoinkin Suomessa!

Tule itse toteamaan

käytön helppous,

osasto nro 343!

Vinkkiverkko – vertaisvirtaa opettajille

Paluu yhdessä tekemiseen

Mobiilit oppimisessa ja vuorovaikutuksessa -hankkeesta lisäpotkua kehittämiseen

Sosiaalisen median palvelut ja käyttöehdot

AVOIMET VERKOSTOT OPPIMISEENOpen Networks for Learning

4 01/2009 501/2009

Leena Vainio, Hallituksen puheenjohtaja

PÄÄKIRJOITUS

Edelläkävijyys edellyttää

uudistumistaOtsikko on suo-raan lainattu kan-sallisesta innovaa-tiostrategiastam-me. Strategian al-kusanoissa nos-tetaan esille, et-tä Suomen me-nestys kansainvä-lisissä kilpailuky-

kyä ja tietoyhteiskuntakehitystä arvioivis-sa vertailuissa on viime vuosina ollut las-keva. Tämä tilanne pakottaa etsimään uu-sia toimintamuotoja ja toimintamalleja, joissa yhdistyvät käyttäjien, kuluttajien ja kansalaisten tarpeet sekä tieto, luovuus ja osaaminen. Uudet teknologiat tukevat toimintamuotojen uudistamista.

Tämän lehden sisältö on yksi osoitus tiedon, luovuuden ja osaamisen yhdistä-misestä. Suomen eOppimiskeskus ry:n verkostoista löytyy monipuolista osaamis-ta ja uusia innovatiivisia toimintamuoto-ja ja kokemuksia. Toimijat ovat myös val-

miita jakamaan omaa osaamistaan muil-le. Artikkeleista koostuu hyvä kuva tämän päivän innovatiivisista toimintatavoista ja tekniikoista jotka tukevat oppimista, yh-dessä tiedon rakentamista ja innovaatioi-den syntymistä.

eEemeli kilpailuun osallistui tänä vuon-na taas lukuisia laadukkaita ja innovatiivi-sia tuotteita ja palveluja. Ne antavat hyvän kuvan siitä, mihin päin digitaaliset palvelut kehittyvät. Kiitos kaikille, jotka kilpailuun tuotteensa ilmoittivat. Voittajan valinta ei ole ollut helppoa tänäkään vuonna.

Suomen eOppimiskeskus luotsaa Avoi-met verkostot oppimiseen (AVO) -hanket-ta, jossa pilotoidaan, koulutetaan ja tuetaan digitaalisesti tuettujen uusien toimintamal-lien pedagogista ja kriittistä käyttöönottoa oppilaitoksissa ja kansalaistoiminnassa. Yhdistyksen eri toimijat ovat rakentaneet vahvan oppimisverkoston ja yhteistyön voi-ma alkaa näkyä eri verkostoissa. Tervetu-loa järjestettäviin koulutuksiin ja tapahtu-miin tutustumaan toimintatapoihin.

AVO-hankkeessa yksi kehittämisen ja oppimisen kohde on Second Lifen käyttö opetuksessa. EduFinland-verkostolla on kolme saarta, joilta voi vuokrata virtuaalis-ta maata ja kokeilla erilaisia opetustoteu-tuksia. Toimintaa laajennetaan nyt myös yrityksille. Yrityksille tarjotaan mahdolli-suuksia kokeilla Second Lifea liiketoimin-nan tukemisessa tai uuden liiketoiminnan synnyttämisessä. Tätä projektia varten on Second Lifesta hankittu saari EduFinlan-din lähettyviltä, josta tarjotaan yrityksille maata kokeilua varten.

Edelläkävijän rooli ei aina ole helppo. Edelläkävijyys edellyttää sitoutumista, pa-neutumista ja työtä. Yksin tekemällä työn määrä on aina suurempi – verkostoissa edelläkävijyyskin on helpompaa. Verkos-to on Suomen eOppimiskeskuksen voi-ma. Tule mukaan kokemaan verkoston voimaa.

Digital Competence and Learning

DCL konferenssi 3.–4.11.2009

Hämeenlinna, Vanajanlinna9

eEemeli on: Valtakunnallinen kilpailu par-haasta e-oppimisratkaisusta. Kilpailulla tuo-daan esille e-oppimisen toimittajia, tuotteita ja palveluita sekä edistetään tuotteiden in-novatiivisuutta ja laatua.

eEemeli 2009 kilpailun voittaja julkaistaan ITK-päivillä 22.4.2009 klo 18.00 alkavassa eEemeli gaalassa. Tänä vuonna finaalin pää-sivät seuraavat 6 tuotetta:

Fakiiri webStudio on www-selaimessa toimiva sovellus, jolla käyttäjä voi piirtää ku-via, animaatioita, tuoda kuvia ja muokata nii-tä, kuvata web-kameralla sekä editoida ma-teriaalista valmiin esityksen. Valmiin työn voi tallentaa omalle tietokoneelle tai lähettää sen verkkopalveluun. Käyttökohteita web-Studiolle ovat esimerkiksi lasten sivustot, kil-pailut, mainoskampanjat sekä pedagogiset sovellukset. Kaikki webStudion ominaisuu-det sekä ulkoasu ovat räätälöitävissä asiak-kaan ja käyttökohteen mukaan. mediametka.fakiirimedia.net/metkula/

Mercuri International Online Business School käsittää 17 tuotteistettua moni-muoto-oppimisen valmennusohjelmaa johta-misesta, henkilökohtaisesta tehokkuudesta, myynnistä ja asiakastyöskentelystä. Ohjel-mat tuovat maailman johtavien asiantuntijoi-den osaamisen ja menetelmät kaikkien ulot-tuville. Ohjelmissa on aina valmennustilai-suus ohjelman alussa ja lopussa sekä henki-lökohtainen tutorointi, ja ohjelmasta riippuen 4–8 verkkomoduulia. Interaktiivisssa verk-komoduuleissa käytetään flash-animaatioi-

ta, videokuvaa, puhetta, tekstiä ja soveltavia tehtäviä. www.mon.fi

Hitsaa hiirellä on verkko-oppimateriaa-li, jonka avulla voidaan opiskella ja harjoi-tella hitsauksen perusteita. Tuote on suun-nattu 2. asteen ammatillinen peruskoulutuk-sen opiskelijoille ja aikuisopiskelijoille. Hit-saa hiirellä mahdollistaa puikkohitsauksen harjoittelun virtuaalisesti. Sen avulla paneu-dutaan suoritustekniikkaan ja parametri-en säätämiseen. Opiskelija tekee itse sää-döt autenttisessa ympäristössä ja näkee niiden perusteella syntyneen hitsausjäljen, saa opastusta suorituksensa kehittämiseen ja pystyy arvioimaan omaa osaamistaan.www.edu.fi/oppimateriaalit/hitsaa_hiirella

NoviCraft on 3D-peliteknologiaan perus-tuva mukaansatempaava tietoisuustyökalu ja oppimisympäristö. Tuote on kehitetty joh-tamis-, tiimityöskentely-, yhteistyö- ja vuoro-vaikutustaitojen harjoittelua varten. Yhdessä tapahtuva ongelmanratkaisu ja siihen liittyvä kommunikointi sekä vuorovaikutus pelaajien kesken on keskeinen osa oppimisprosessia, sekä sitouttaa oppijat oppimiseen vahvasti ja vaikuttaa tunteisiin. Pelin jälkeinen reflek-tointi ja palautekeskustelu tuottaa itse oival-tamisen kautta syväoppimista, ja jättää oppi-jalle pysyvän muistijäljen. http://www.teamingstream.com/

Tekijänoikeudet tutuksi on Puolustus-voimien henkilöstölle suunnattu itseopiske-lumateriaali, jonka avulla voi hankkia perus-ymmärryksen tekijänoikeuksista. Kurssin ai-

neisto toimii myös helppokäyttöisenä tieto-pankkina, josta työhön liittyvään ongelmaan voi hakea ratkaisua. Ratkaisulla kehitetään henkilöstön osaamista sekä edistetään te-kijänoikeuksien tarkkaa huomiointia Puolus-tusvoimien toiminnassa sekä tuetaan tähän liittyvää pysyvää toimintakulttuurin muutosta. www.tieturi.fi

Virtua.fi on verkkovalmennuksen edelläkä-vijä Suomessa. Sen kehittämän Internet-poh-jaisen oppimisympäristön myötä täysipainoi-set valmennuskurssit ovat ensimmäistä ker-taa saatavilla kaikkialla Suomessa. Virtuan kursseilla on mahdollista opiskella ajasta ja paikasta riippumatta oppimisympäristössä, jonka etuja ovat helppokäyttöisyys, opetusvi-deoiden ja harjoitusten rajaton kerrattavuus sekä yhteisöllisyys. Alan liiketoimintalogiikan uudelleenajattelun kautta Virtua.fi pystyy tar-joamaan asiakkailleen täysin uusia hyötyjä ja tehokasta valmennusta edulliseen hintaan. www.virtua.fi

eEemeli 2009 finalistit

6 01/2009 701/2009

ivistys, kasvatus ja koulutus ovat teemoja, jotka aktivoivat suuria tunteita. Viime vuosina käydyissä

debateissa mielipiteet ovat kytkeytyneet mm. tietoyhteiskuntaa, viestintäkulttuuria, mediakasvatusta ja elektronisia kirjastoja koskevaan keskusteluun.

Tuoreemmissa linjauksissa on korostu-nut varsinkin Internetin, verkkopedagogii-kan, e-oppimisen ja mobiilioppimisen kal-taisten avainkäsitteiden merkitys. Resurs-seja on suunnattu mm. oppimisportaalien, verkkokurssien sekä digitaalisten oppima-teriaalien kehittämiseen.

Jo 1980-luvulla puhuttiin edelläkävi-jöiden keskuudessa tietokoneavusteises-ta opetuksesta. TAO-keskustelun jälkeen on vettä digitaalisessa Volgassa virrannut runsaasti. Monta teoriaa, trendiä ja iskusa-naa onkin vakiintunut osaksi ajankohtais-ta keskustelua: tieto- ja osaamisyhteis-kunta, elinikäinen oppiminen, monimuoto-opetus, digitaaliset oppimisympäristöt, tu-levaisuuden koulu, virtuaaliset ympäristöt, net generation, ICT ja TVT, Second Life, Pocket School, ubi-oppiminen…

Digitaalisuus on informaatioajan äidinkieli

Digitaalinen teknologia on muuttanut vuo-situhannen vaihteen mediakulttuuria niin määrällisesti kuin laadullisesti – vaikutta-en samalla uusien yhteisöjen, utopioiden ja avantgarde-virtausten syntyyn.

Elämää ”tulevaisuuden laboratoriossa”Ekosysteemiset näkökulmat ja tulevaisuussuuntautunut

living lab -ajattelu on havaittu käyttökelpoisiksi huomisen

mediaa, teknologiaa ja oppimiskonsepteja kehitettäessä.

Suomenkin haasteena on proaktiivinen toiminta globaalisti

kytkeytyneen innovaatiotalouden verkostoissa.

Jo ennestään muodikkaan ”globalisaa-tion” rinnalla on yleistynyt kokonaiskehi-tystä kuvaava käsite ”digitalisaatio” (engl. digitalization). Hieman runollisesti voisi väittää, että viime vuosien aikana digitaali-suudesta on myös muodostunut teknolo-gisoituneen, hyperglobalisoituneen ja su-perkytkeytyneen maailman universaali äi-dinkieli.

Toisaalta uusmedian ja digitaalisen kulttuurin kenttä on paitsi monitahoinen myös omalla tavallaan itsestään selvä. Digitaalis(uud)en merkitys fyysisen, todel-lisen tai analogisen vastakohtana on väl-jähtynyt sitä mukaa, kun viestintä ja tekno-logia ovat laajemmin digitoituneet. Norja-lainen mediatutkija Espen Aarseth totesi-kin jo vuonna 2002 osuvasti, että ”digita-lity is (all) over.”

Tämä sitaatti voidaan lukea kahdel-la tavalla: digitaalisuus on toisaalta kaik-kialla; toisaalta sen merkitys 1990-luvun vuosien kaltaisena visionäärisenä iskusa-nana on jo menettänyt suurimman käyttö-voimansa.

Digitaaliset ekosysteemit

Tammikuussa 2009 julkistettiin dosentti, tulevaisuudentutkija Mika Aaltosen, Digi-business-osaamisklusterin ja Tekesin yh-teistyössä laatima toimintaympäristöana-lyysi. Verraten mahtipontinen ja samal-la lukuhaluja virittävä otsikko noin 30-si-vuiselle raportille on The DIGIBUSINESS

Cluster and the Emergence of the Digi-tal Future.

Vaikka raportin keskeiset taustavoi-mat ovat suomalaiset, on sen lähtökohta-na kansainvälinen viitekehys ja globaalit markkinat. Itse asiassa suomalaiset ovat toimineet suunnannäyttäjinä euroveljille ja -sisarille mm. European Digibusiness Think Tankin muodossa.

Vaikka digitalisaatio on ollut globalisaa-tion kaltainen megatrendi, on sen aiheut-tamasta murroksesta nähty eräässä mie-lessä vasta jäävuoren huippu. Digitaaliset toimintaympäristöt ovat tärkeitä niin omi-na ekosysteemeinään kuin muiden toimi-alojen tukifunktiona.

Suomen(kin) kansantalouden ja inno-vaatiojärjestelmän haasteena on löytää oma paikkansa ja ”ekologiset lokeronsa” maailman pelikentillä pienenä ja ketteränä korkean jalostusasteen osaajana. Maam-me ja kansantaloutemme yhtenä haastee-na on strategisten päätösten ja poliittisten linjausten vaikuttavuus: miten pieni kan-sakunta kohdentaa resurssinsa oikein?

Helikopteriperspektiivin ja laaja-alai-sen panoraamakatseen tärkeys on huo-misenkin yhteiskunnassa sekä talouden ja kulttuurin prosesseissa ilmeinen. Olen-naista on säilyttää avoin tilanne – kutsut-tiin prosesseja ja lähtökohtaa sitten katto-termillä Open Innovation, Open Future tai Digital Opportunity Space.

Verkottunut maailma ja menestyksen käsikirjoitus

Digitaalisen ekosysteemin kannalta olen-naista on ymmärtää, ettei esimerkik-si ”kännykkä” ole enää vain puhelin vaan verkotettu multimediatietokone, joka toi-mii tehokkaana, kaksisuuntaisena Inter-net-terminaalina.

Selvältä myös näyttää, että uuden-laiset, ominaisuuksiltaan mullistavatkin käyttöliittymät vaikuttavat olennaisella ta-valla niin digitaalisen viestintäteknologian kuin laajemmin yhteiskunnan, opetustyön ja kaupunkikulttuurin käytäntöihin. Näi-tä asioita on oivaltavasti esitellyt Adam Greenfield teoksessaan Everyware: The Dawning Age of Ubiquitous Computing (2006).

Media-, bio- ja riskiyhteiskunnan ohel-la on viime vuosina alettu puhua ubiikki-yhteiskunnasta ja arjen tietoyhteiskun-nasta. Ubiikki-etuliite on peräisin englan-nin kielen ubiquitous-sanasta. Kaikkialle levittäytyvä ”läsnä-äly” merkitsee sitä, että tietotekniikka pienenee ja levittäytyy en-tistä laajemmin erilaisiin arjen tilanteisiin sekä media- ja ICT-sovelluksiin.

Ihmisen ja koneen välinen suhde onkin muuttumassa ihmisen ja teknologiaym-päristön väliseksi suhteeksi. Näköpiirissä olevaan sosiotekniseen kehitykseen kuu-luvat mm. yksilöllisten tarpeiden mukaan muunneltavat mediaympäristöt, erilaisten

seinä-, pöytä- ja tekstiilipintojen jalostu-minen vuorovaikutteisiksi medioiksi sekä yhä syvenevä konvergenssi- eli yhdenty-miskehitys.

Matkapuhelinta, kannettavaa tai muu-ta mobiililaitetta hyödyntävä aikalainen – kutsutaan häntä vaikkapa latinan ilmauk-sella homo mobilis – ei suhtaudu mobii-lilaitteeseen vain viestintä- ja ilmaisuväli-neenä. Puhelimen, PDA-laitteen, kannet-tavan tietokoneen ja Internet-päätteen yhdistelmästä on tulossa mitä suurim-massa määrin myös minä-media ja iden-titeettilaite!

Samaa voisi todeta monista sosiaalis-ten teknologioiden tai yhteisöllisen webin sovelluksista. Niistäkin on kehittynyt viime vuosien ”Facebook-sukupolvelle” selvästi jotakin hyvin intiimiä ja elintärkeää: suora-nainen identiteettejä muokkaava ja ylläpi-tävä ydinteknologia.

S

TaT, FM Sam Inkinen, mediatutkija

KirjoittajastaTaT, FM Sam Inkinen on tohtoriksi väitel-lyt mediatutkija, kirjailija, kolumnisti ja toi-mittaja. Inkinen tunnetaan visionaarisena ja poleemisena ajattelijana sekä innosta-vana puhujana, jonka keskeinen pyrkimys on akateemisen teorian kytkeminen elä-vään elämään ja käytäntöön. Inkinen on toiminut 1990-luvun alusta lähtien tutki-jana ja opettajana mm. Vaasan, Lapin ja Oulun yliopistoissa sekä luennoinut ak-tiivisesti eri eurooppalaisissa korkeakou-luissa. Verkkosivut ja lisää luettavaa ks. www.inkinen.org.

8 01/2009 901/2009

harles Darwinin evoluutioteorias-ta tuttua oppia luonnon valinnas-ta, sopeutumisesta, variaatiosta,

kumulatiivisuudesta, adaptiivisuudesta, or-ganismeista ja symbioottisista suhteista hyödynnetään tässä yhteydessä analogia-na terveen ekosysteemin piirteistä ja ra-kennuspalikoista.

Tausta Euroopan Unionin kilpailukyvyn kehittämisessä

Digitaalisten ekosysteemien käsite on tul-lut viime aikoina tunnetuksi erityisesti EU:n vuonna 2002 aloittaman tutkimusohjel-man linjausten ja World Economic Forum:n Davos:ssa julkistaman Digital Ecosystem Scenarios 2015 -työn myötä. Lissabonin päätöksentekijät keskittyivät aluksi digitaa-lisiin liiketoimintaekosysteemeihin, joiden pohjalta voidaan ymmärtää DE:n nopeut-tavan kasvua, lisäävän työpaikkoja ja edis-tävän Euroopan talousalueen innovaatio-järjestelmien kehitystä. Myöhempi tarkas-telu on osoittanut, että ajattelutavasta on hyötyä kehitettäessä paikallisia strategioi-

Digitaaliset ekosysteemit opetusalan kehittämisessäDigitaalisilla ekosysteemeillä (DE) viitataan hajautettuihin, ilman

keskitettyä hallintoa toimiviin yhteisöllisiin digitaalisiin toimintaym-

päristöihin. DE tarjoaa kiinnostavia avauksia koko opetusalan ke-

hittämiseksi ja konkretisoi viimeaikaista digitaalista kehitystä (mm.

web 2.0) suhteessa monialaiseen tutkimukseen, oppimiseen, tuo-

tekehitykseen ja alueelliseen kehittämiseen.

C

Teemu Arina, toimitusjohtaja, Dicole Oy

ta valtionhallinnon, SME-sektorin ja miksei myös opetusalan piirissä.

Aikamme avainsanat ja megatrenditAjatus ekosysteemeistä toiminnan orga-nisoimisessa ei sinänsä ole uusi. Vuon-na 1993 James F. Moore kuvasi liiketoi-mintaekologialla tarvetta ymmärtää yritys-toiminta laajemmassa kontekstissa, kuin mitä perinteinen liiketoimintasuunnitelma ottaa huomioon. Yrityksen oman toimin-nan ja asiakaspinnan lisäksi on huomioi-tava alan muut toimijat kuten kilpailijat, si-joittajat, alihankkijat, yhteistyökumppanit ja päätöksentekijät entistä laajemmassa kontekstissa.

Digitaalisissa ekosysteemeissä luon-nontieteet kohtaavat tietojenkäsittelytie-teet ja yhteiskuntatieteet. Käsite on mo-nialainen ja -syinen sateenvarjotermi, jon-ka alaisuudessa aikamme avainsanat ku-ten web 2.0, sosiaalinen media, yhteisöl-linen vertaistuotanto, joukkoistaminen (crowdsourcing), sosiaaliset verkostot ja avoin innovaatio saavat uudenlaisia merki-

tyksiä tarkasteltaessa digitaalisesti tuettu-jen verkostojen rakentamista strategises-ta näkökulmasta.

Tietyssä mielessä viimeaikainen digi-talisoitumisen eteneminen ja niin kutsutut megatrendit ovat ohjanneet monet alan toimijat uuteen risteykseen, joka pakottaa arvioimaan eilispäivän mittarit ja toiminta-mallit uudelleen. Toimintaympäristö moni-mutkaistuu sekä makro- että mikrotasolla. Keskustelu on pakostikin laajentunut van-han liiton toimitusketjuista, liukuhihnois-ta, jalkauttamisesta ja lineaarisista ajat-telumalleista digitaalisten ekosysteemien maailmaan.

Suuret mahdollisuudet tutkimus- ja opetustoiminnassa

Digitaalinen ekosysteemi tarjoaa uusia ajatusmalleja ja työkaluja ymmärtää vaik-ka sitä, mikä voisi olla yliopistojen yhden-tyessä uuden toiminnan organisoimisen rakenne lisättäessä liiketoiminta-, tiede-, taide- ja teknologiaosaamisen välistä vuo-rovaikutusta. Uudet hajautettua toimintaa

tukevat digitaaliset toimintaympäristöt tu-lisi ymmärtää erottamattomana osana uu-denlaisia rihmastorakenteita.

Alan toimijat voivat ottaa digitaalisissa ekosysteemeissä erilaisia rooleja.

Katalysaattori pyrkii vahvistamaan omaa olemassaoloaan tukemalla elinvoi-maisen ekosysteemin syntyä.

Diktaattori pyrkii omistamaan ja hal-litsemaan mahdollisimman ison osan ekosysteemistä.

Riistäjä ottaa ekosysteemistä enem-män arvoa, kuin tuottaa sinne takaisin.

Niche-pelurit kehittävät erikoistunei-ta kykyjä ja palveluita, jotka erottavat ne muista toimijoista.

Nanokorporaatiot keskittyvät olemaan mahdollisimman pieniä ja ketteriä, samal-la yhdistäen voimansa alan muiden toimi-joiden kanssa verkottumisen ja vuorovai-kutuksen kautta.

Vielä perinteisesti toimivilla instituuti-oilla, tutkimuslaitoksilla ja yrityksillä olisi mahdollisuus lunastaa proaktiisen kataly-saattorin asema vielä rakenteilla olevassa digitaalisessa ekosysteemissä. Aalto-yli-opisto, SOMETU-verkosto, COSS, Som-Biz-verkosto, Neogames, Mobile Monday ja ArcticStartupin kaltaiset uudet avaukset ovat vain alkusoittoa sille, mitä on tulossa.

Opetusalan ArcticStartup?

Verkon hyödyntämisessä tiettyjen toimi-alojen stimuloinnissa on mieltä. Esimerkik-si ArcticStartup käynnistyi vuoden 2007 loppupuolella muutaman skandinaavises-ta teknologiastartup-toiminnasta kiinnos-tuneen henkilön sunnuntaiprojektina. Toi-mintamalli lainaa paljon TechCrunch:lta, joka on maailman luetuin teknologiastar-tup-yrityksiä seuraava blogi.

ArcticIndex:stä löytyvät alan yritykset ja toimijat, blogista alan toimijoista ker-tovat uutiset ja joka kuukausi järjestet-tävä ArcticEvening pursuaa innostunei-ta osallistujia, kuten myös kerran vuodes-sa järjestettävä kruununjalokivi Slush, jos-

sa alan toimijat pohtivat kehitysmahdolli-suuksiaan ja palkitsevat toisiaan.

Mikä tärkeintä, ArcticStartup on onnis-tunut katalysoimaan koolle startup-yrityk-sistä koostuvan yhteisön, joka pitää aktii-visesti yhteyttä toisiinsa ilman ulkopuolis-ta hankerahoitusta. Vastaavaa ovat yrittä-neet monet Suomalaiset teknologiapuis-tot ja julkisrahoitteiset hankkeet siinä ko-vinkaan hyvin onnistumatta.

ArcticStartupin menestymisen taustal-la näyttää piilevän näkemyksellinen ydin-tiimi, vuorovaikutusta korostava digitaali-nen osuus ja toisaalta usein järjestettävät pienet, intiimit ja informaalit tilaisuudet. Tällä digitaalisen ja analogisen toiminnan hedelmällisellä yhdistämisellä saadaan ai-kaan merkittäviä uudistuksia kokonaisilla toimialoilla.

KirjoittajastaTeemu Arina on konsultti, bloggaaja ja Dicole Oy:n toimitusjohtaja. Dicole Oy (www.dico-le.com) valmistaa sosiaalisen median toimintatapoihin perustuvia tietotyö- ja oppimisrat-kaisuja. Teemun blogista (tarina.blogging.fi) löytyy aikaisempia kirjoituksia, artikkeleita ja esityksiä sosiaalisen teknologian alueelta.

Mihin tällainen opetusalan digitaali-nen ekosysteemi sitten pitäisi perustaa? Ei ainakaan mihinkään tiettyyn aluepoliit-tiseen lokeroon, EU-projektiin ja maantie-teellisesti määritettyyn kortteliin, eikä sen keulakuvana voi olla perinteinen tylsä se-minaari. Digitaalisille ekosysteemeille on ominaista itseorganisoituva rakenne, it-seään ylläpitävä toimintamuoto ja maan-tieteelliset rajat rikkova toimintamalli. Al-kuvaiheessa katalysaattorien rooli, poliit-tinen tahtotila ja ruohonjuuritason luova pörinä on merkittävässä asemassa. Digi-taalinen ekosysteemi ei rakennu alhaalta ylös eikä ylhäältä alas, se vaatii syntyäk-seen eri toimijoiden välistä jaettua teke-mistä ja luovaa toisinajattelua.

10 01/2009 1101/2009

ilmiöpohjaisuus mielekkyyttä oppimiseen

Koulutuksen odotetaan antavan entistä lukuisampia valmiuk-

sia ja tietoja oppijalle. Onko tämä kuitenkin johtanut oppijal-

le merkityksettömään läpikäyntipedagogiikkaan, jossa ajatte-

lun ja aidon ymmärryksen kehittäminen on unohdettu? Verkon

sekä tieto- ja viestintätekniikan käytöllä usein yritetään tätä

pedagogista vajetta paikata – kuitenkaan siinä pohjimmiltaan

onnistumatta. Onnistuminen edellyttää tietokäsityksen sekä

pedagogisen ajattelun muutosta. Ilmiöpohjainen lähestymista-

pa antaa tilaa ajattelun kehittämiselle ja lähtökohdan hyödyn-

tää systemaattisesti verkkoa opetuksessa ja oppimisessa.

Pasi Silander, erityissuunnittelija Hannu Linturi, johtaja Anne Rongas, aineenopettaja.

Mitä on ilmiöpohjaisuus?

Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiske-lussa oppimisen lähtökohtana ovat koko-naisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Il-miöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja tai-toja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Läh-tökohta poikkeaa perinteisestä oppiaine-jakoisesta koulukulttuurista, jossa opetel-tavat asiat on hajotettu pieniksi ja irralli-siksi palasiksi (dekontekstualisointi). Ilmi-öpohjainen lähestymistapa luo paremmat mahdollisuudet eri oppiaineiden ja oppiai-heiden integroimiselle sekä pedagogises-ti mielekkäiden menetelmien, kuten tutki-van oppimisen, ongelmakeskeisen oppimi-sen ja portfoliomietelmän systemaattiselle käytölle. Verkko-oppimisympäristöjen mo-nipuolisessa hyödyntämisessä ilmiöpohjai-suus ja autenttisuus ovat avainasemassa.

Ilmiöpohjaisen oppimisen tavoitteena on ymmärtää!

Ilmiöpohjainen opetus ja oppiminen läh-tee kokonaisvaltaisesta, aitojen todelli-sen maailman ilmiöiden yhteisestä tarkas-telusta oppimisyhteisössä. Tarkastelus-sa ei rajoituta vain yhteen näkökulmaan, vaan ilmiöitä tarkastellaan kokonaisvaltai-sesti eri näkökulmista oppiainerajat ylittä-en. Ilmiötä yritetään ymmärtää ja tarkas-tella esitettävien kysymysten tai ongelman asettelun pohjalta, esimerkiksi oppimisen lähtökohtana voi olla kysymys: "Miksi len-tokone lentää ja pysyy ilmassa?". Ongel-mat ja kysymykset ovat oppimisyhteisön yhteisöllisesti asettamia – oppijoiden aito-ja mielenkiinnon kohteita.

Omat aistihavainnot, tulkinta ja merki-tysten muodostaminen sekä toiminta tu-kevat opetettavien asioiden ymmärtämis-

tä ja oppiminen on oppijan kannalta mie-lekästä sekä merkityksellistä toimintaa. Parhaimmillaan ilmiökeskeinen oppimi-nen on ongelmakeskeistä, keksivää op-pimista, jossa oppijat yhdessä rakenta-vat selitysmallia heitä kiinnostavaan ilmi-öön liittyvään kysymykseen tai ongelma-nasetteluun.

Oppimisprosessissa uutta tietoa so-velletaan ilmiöön tai ongelmanratkaisuun, joten teorioilla ja tiedoilla on välitön käyt-töarvo, joka tulee näkyväksi jo oppimis-tilanteessa. Uuden tiedon omaksumisen ja syväsuuntautuneen oppimisen kannal-ta on merkityksellistä, että oppija sovel-taa ja käyttää tietoa jo oppimistilanteessa, oli sitten kysymys pienestä lapsesta tai ai-kuisesta oppijasta.

Perinteinen koulukirjamainen tieto – lukemisen tai toistamisen tasolla opit-tu tieto – jää usein oppijoilla pinnallisek-si ja erillisiksi yksityiskohdiksi ilman tie-don ja sen taustalla olevan reaalimaail-man ilmiön kokonaisvaltaista ymmärtä-mistä ja merkityksen sisäistämistä. Ilmiö-pohjaisessa opetuksessa taas esitetyt ky-symykset ja opeteltavat asiat luontevas-ti ankkuroituvat todellisen maailman ilmi-öihin, jolloin opittavat tiedot ja taidot ovat suoraan sovellettavissa yli oppiainerajo-jen luokkahuoneen ulkopuolella, tietojen ja taitojen käyttötilanteissa (luonnollinen transfer).

Oikeassa elämässä ei ole aukkotehtä-viä tai monivalintakysymyksiä – eikä op-piainejakoa

Ilmiöpohjaisella lähestymistavalla voi-daan lisätä oppimisen autenttisuutta. Au-tenttisuus tässä yhteydessä kiteytyy sii-hen, että oppijan kognitiiviset prosessit eli ajatteluprosessit ovat autenttisia; op-pimistilanteessa oppijan kognitiiviset pro-sessit vastaavat siis varsinaisessa käyttö-tilanteessa vaadittavia kognitiivisia pro-sesseja.

Autenttisuus on keskeinen edellytys tiedon siirrettävyydelle ja soveltamisel-le käytäntöön. Usein onkin sanottu esi-merkiksi, että "autoa ei voi oppia ajamaan

vain käyttämällä kynää ja paperia” tai et-tä ”aukkotehtävillä oppii vain aukkotehtä-vien täyttämistä – oikeassa elämässä ja työelämässä ei ole aukkotehtäviä, vaan aitoja kommunikaatiotilanteita, jossa vaa-ditaan tiedon soveltamista ja oman viestin kokonaisvaltaista välittämistä toiselle ym-märrettävästi”. Autenttisessa oppimisessa oppimistilanteisiin yritetään tuoda tilan-teeseen sopien aitoja työelämän käytän-töjä ja prosesseja mukaan pedagogises-ti jäsennettynä, jolloin oppija pääsee osal-listumaan alan aitoon asiantuntijakulttuu-riin ja sen käytänteisiin.

Ratkaiseeko ilmiöpohjaisuus opetuksen ja oppimisen haasteet?

Koulu ja opettajuus ovat Suomessa pe-rusinstituutioita, joiden tehtävä on ol-lut muuttua verkkaisesti ja harkitusti, ai-van samalla tavalla kuin perimän ”tehtä-vä” on evoloitua hitaasti. Ison kehityslinjan pitää saada piirtyä kestävästi. Ilman muu-tosta koulu kuitenkin elää omaa erillistä elämäänsä ja maailma muuttuu ympäril-lä, jolloin syntyy huolestuttavia kuiluja ja vakavia aukkoja koulun, yritysmaailman ja yhteiskunnan osajoukkojen välille. Tässä suhteessa valtakunnalliset opetussuun-nitelmien perusteet (OPS) on ainoa kei-no tämän vuosisataisen perusinstituution muuttamiseen nykyisiä yhteiskuntamme tarpeita vastaavaksi.

Ilmiöpohjaisuus opetussuunnitelman rakenteessa olisi yksi ratkaiseva askel eteenpäin. Se ei toki ratkaise kaikkia ope-tuksen ja oppimisen haasteita, eikä sen toteutus ole pelkästään ruusuilla tanssi-mista. Edessä on useita haasteita. Ilmiö-pohjaisuus on kuitenkin suhteellisen hel-posti otettava askel, jolla on merkittä-vä vaikutus opetus- ja oppimiskulttuurin muutoksessa sekä tieto- ja viestintätek-niikan hyödyntämiseen kouluissa ja oppi-laitoksissa. Kysymys on vain tahdosta ja normiohjauksesta.

Lisää keskustelua ja caseja ilmiöpohjaisesta opetuksesta: http://ilmiopohjaisuus.wikispaces.com/

Hannu Linturi

Pasi Silander

Anne Rongas

12 01/2009 1301/2009

Opiskelijat ja asiantuntijat kohtaavat ilmiöiden äärellä

Tavoitteena kokonaisvaltainen oppiminen

Ilmiöpohjainen opetus ei ole Otavan Opistossa täysin uusi juttu,

mutta sitä kokeillaan ensi lukuvuonna ensimmäistä kertaa syste-

maattisesti. Tavoitteena on tarjota opiskelijoille mahdollisuus koko-

naisvaltaiseen oppimiseen avoimessa oppimisympäristössä, jossa

saman ilmiön äärellä toisensa pääsevät kohtaamaan niin opiskelijat

ja opettajat kuin alan asiantuntijat ja muut toimijatkin.

Nina Kurki, sisältökoordinaattori, Otavan Opisto

Kuva Jere Lauha

ikkelissä sijaitsevassa Otavan Opistossa suunnitellaan ensi lukuvuodeksi ainakin viittä il-

miötä, joista kaikki toteutetaan avoimes-sa oppimisympäristössä (http://ilmiopoh-jaisuus.ning.com). Suunnitellut ilmiöt kä-sittelevät ruoan alkuperää, hyvinvointival-tiota, tulevaisuuden työtä, tosi-tv:tä ja pi-ratismia.

– Kaikki ilmiöt ovat sellaisia, joihin opis-kelija valitsee itse näkökulmansa. Kaikkien ei tarvitse tutkia samaa. Tekeminen tapah-tuu avoimessa oppimisympäristössä, jon-ne kutsumme ja haemme toimijoita – mui-ta yhteisöjä ja oppilaitoksia – myös opis-ton ulkopuolelta, kertoo nettilukion vetäjä Taru Kekkonen Otavan Opistosta.

Kunkin ilmiön roolitus on suunniteltu siten, että mukana on aina aineenopetta-jien, pedagogin ja kokonaisuuden organi-soinnista vastaavan vetäjän lisäksi myös alan asiantuntija tai asiantuntijoita.

– Heillä ei ole pedagogista vastuuta ei-kä vetovastuuta koko ilmiöstä, mutta he tuovat ilmiön tutkimiseen oman asiantun-tijuutensa. He voivat esimerkiksi pitää tie-toiskuja, vetää keskusteluja tai asiantunti-japaneeleita.

Esimerkiksi tulevaisuuden työtä käsitte-levän ilmiön asiantuntijaksi on lupautunut työelämän tutkija Kimmo Kevätsalo.

– Kaltaiselleni työelämän tutkijalle il-miöpohjainen lähestymistapa on ollut it-sestäänselvyys jo paljon ennen kuin ilmi-öpohjainen oppiminen tuli pedagogiikan muotikäsitteeksi, hän toteaa.

– Olen kaikissa tutkimusotteissani so-veltanut nykyisiä oppimisteorioiden mal-leja edes yhdistämättä niitä oppimiseen. Tutkijanuran alkupuolella tärkein tutki-musmenetelmäni oli toimintatutkimus eri muodoissaan. Sen perusidea on sama kuin ongelmaperustaisessa oppimisessa. Tutkija haluaa oppia tutkimusongelmas-taan jotakin yhteistyössä niiden kanssa, joita hän tutkii. Hän asettaa yhteisesti rat-kaistavan kysymyksen ja vastausta etsit-täessä kohdataan koko ilmiö.

Ilmiöt rikastavat nykyistä opetustarjontaa

Taru Kekkonen korostaa, että ilmiöt vain rikastavat opetustarjontaa, eivät korvaa mitään vanhaa. Nettilukiossa voi edelleen rakentaa oman henkilökohtaisen opiske-lusuunnitelmansa itsenäisesti omassa ai-kataulussa suoritettavien kurssien ja ai-kataulutettujen ryhmäkurssien ympärille.

– Opiskelijan kannalta tämä on yksi uusi tapa rakentaa omaa henkilökohtais-ta opiskelusuunnitelmaansa. Joku voi ha-lutessaan rakentaa vaikka koko hopsinsa ilmiöiden päälle.

Ilmiöitä ei ole suunnattu ainoastaan lukiolaisille, vaan niihin osallistumalla on mahdollista suorittaa esimerkiksi vapaan sivistystyön opintoviikkoja.

– Kurssin suorittamismahdollisuus on tässä vain yksi optio. Ihmiset voivat läh-teä mukaan hyvin eri intresseistä: omas-ta harrastuneisuudesta ja mielenkiinnosta tai vaikka oman työn kehittämiseksi.

Kekkonen kertoo, että ilmiöillä halu-taan ennen kaikkea tarjota opiskelijoil-le uudenlainen tapa opiskella. Lisäksi il-miöt tukevat hyvin myös nykyisen lukion opetussuunnitelman aihekokonaisuuksia. Ne sopivat hyvin myös kansanopiston toi-mintaan, jonka yksi tehtävä on etsiä uusia malleja ja tapoja opiskeluun.

– Uskomme, että oppiminen on mie-lekkäämpää ja kokonaisvaltaisempaa. Perinteinen kouluopetus on helposti pirs-

taleista ja kokonaisuus jää hahmottamat-ta. Kun asioita ei osata liittää mihinkään kokonaisuuteen, ne eivät jää mieleen ja oppiminen jää pinnalliseksi. Ilmiöpohjai-suudella tavoitellaan syvempää oppimista ja avataan uusia ikkunoita maailmaan.

Ensimmäiset kokemukset ilmiöpohjai-suudesta saatiin syksyllä 2007 järjeste-tyssä Itämeri-projektissa, jossa nettiluki-on opiskelijat Suomesta ja Keski-Euroo-pasta tutkivat Itämerta itseään kiinnosta-vista näkökulmista.

– Silloin ei puhuttu vielä ilmiöpohjai-suudesta, koska termiä ei ollut vielä kek-sitty. Projekti vedettiin läpi noudattaen on-gelmalähtöisen oppimisen menetelmää ja sen seitsemää askelta. Tutkielmia syntyi Itämeren liikenteestä, maiden historiasta, eläimistöstä, kasvistosta ja saaristolaisten elämästä. Samalla opiskelijat tulivat teh-neeksi suorituksia ainakin ruotsin, histori-an ja biologian kursseille.

Maailman mahtavin kartutti kokemuksia

Otavan Opiston nettilukiossa otettiin tun-tumaa ilmiöpohjaisuuteen viime lukuvuon-na järjestetyllä Maailman mahtavin -verk-kokurssilla, jolla seurattiin Yhdysvaltain presidentinvaalien etenemistä. Esseiden sijaan opiskelijat tuottivat kurssilla uutisia, pika-analyysejä ja kommentaareja kurs-sia varten perustettuun blogiin.

– Opiskelijat saivat itse valita tehtä-viä oman mielenkiintonsa mukaan. Kurs-sin tempo oli kiivas. Joka viikko piti pa-lauttaa tehtäviä ja lisäksi jokainen kurssi-lainen toimi viikon ajan uutispäivystäjänä eli päivitti blogitietoja joka päivä. Kurssi-laisten piti myös kommentoida viikoittain toistensa blogitekstejä, kertoo Maailman mahtavin -verkkokurssia vetänyt Jenni Linturi Tampereen yliopiston tiedotus-opin laitokselta.

Maailman mahtavin -kurssilta oli mah-dollista saada yhteiskuntatiedon ja histo-rian kurssisuorituksia sekä suorittaa osa mediadiplomista. Linturi pitää yhtenä ilmi-öpohjaisen oppimisen suurimpana haas-teena kurssin rakenteiden ja ilmiön yh-teensovittamista.

– Yhtäältä oppilaiden kiinnostusta pi-tää tukea, toisaalta pitäisi huolehtia myös opintokokonaisuudesta. Omien tekstin tuottamisen lisäksi pitäisi tarjota oppilail-

Lisätietoja:Ilmiöpohjainen opetus ja oppiminen: http://ilmiopohjaisuus.ning.com/ Nettilukio: http://www.nettilukio.fiMaailman mahtavin -blogi: http://mahtavavin.blogspot.com/

le aktiivisesti uusia näkökulmia käsiteltä-vään ilmiöön. Pelkkä ilmiön seuraaminen ei riitä.

– Monet sellaiset kysymykset, joita me opettajat olimme pitäneet kiinnostavina, eivät kiinnostaneet opiskelijoita. Silloin oli nostettava kädet pystyyn. Jos tarkoi-tus on oppia mediakriittiseksi, on yhden-tekevää tarkastellaanko henkilöuutisoin-tia vai vaalirahoitusuutisointia. Paljon tär-keämpää on opiskelijan aito mielenkiinto aiheeseen.

Suurin osa kurssille osallistuneista opiskelijoista piti kurssi innostavana, osa työläänä. Opettajan rooliksi kurssilla muo-dostui tutorina ja oppaana toimiminen. Joidenkin opiskelijoiden kohdalla opetta-ja oli myös eteenpäin innostaja.

– Jotkut kommentoivat lähes päivit-täin toistensa tekstejä, toisia sai työntää eteenpäin. Opiskelijat saivat jokaisesta palautetusta tehtävästä henkilökohtaista palautetta opettajilta. Ilman henkilökoh-taista ohjaussuhdetta, keskusteluja ja pa-lautetta opiskelijat tuskin olisivat jaksa-neet kurssin tahtia, arvelee Linturi.

– Suurin haaste ilmiöpohjaisessa ope-tuksessa on mielestäni kuitenkin opettaji-en motivointi opintokokonaisuuksien luo-miseen. Tarvitaan oppiaineet ylittävää yh-teistyötä, eikä se ole aina helppoa.

Nettilukion vetäjä Taru Kekkonen toivoo, että myös muut toimijat – kuten oppilaitokset ja kansalaisjärjestöt – innostuisivat mukaan tutkimaan ilmiöitä. Avoin oppimisympäristö on osoitteessa http://ilmiopohjaisuus.ning.com

M

14 01/2009 1501/2009

econd Life on käyttäjiensä luoma virtuaalinen kolmiulotteinen maa-ilma, joka on saavuttanut suuren

suosion opettavien ja kouluttavien orga-nisaatioiden keskuudessa. Second Lifen noin 30 000 virtuaalisesta maa-aluees-ta noin 1 000 on opettavien organisaa-tioiden omistuksessa ja karkean arvion mukaan Second Lifessa saattaa olla jopa yli 5 000 opettajaa ja tutkijaa, jotka ak-tiivisesti tutkivat Second Lifen tarjoamia mahdollisuuksia opetus- ja koulutuskäy-tössä. Second Life ei ole suinkaan ainoa virtuaalinen maailma, mutta tällä hetkel-lä se tarjoaa käyttäjilleen parhaat työkalut muokata ja hyödyntää kolmiulotteista ym-päristöä. Second Lifessa virtuaalisen ym-päristön lisäksi myös äänimaailma on kol-miulotteinen.

Läsnäoloa yhteisessä tilassa

Second Lifen kaksi tärkeintä ominaisuut-ta, jotka tehostavat oppimista, ovat yhtei-nen, jaettu tila ja voimakas läsnäolon tun-ne. Käyttäjiä Second Lifessa edustavien hahmojen, avatarien, luonnollisen kaltai-set eleet ja ilmeet tehostavat läsnäolon tunnetta, koska ne ovat meille tuttuja jo Second Lifen ulkopuolella. Monet sosiaa-liset säännöt ja käytöstavat pätevät niin Second Lifen ulkopuolella kuin sisällä vir-tuaalimaailmassakin. Myös tämä voimistaa tunnetta siitä, että olemme samassa tilas-sa ja samassa paikassa muiden ympäril-lämme olevien avatarien kanssa. Saman-lainen läsnäolon tunne jää usein puuttu-maan käytettäessä selainpohjaisia oppi-misympäristöjä.

Eräs Second Lifen tarjoaman läsnä-olon tunteen vahvuuksista on se, että läs-näoloa ei ole sidottu fyysiseen tilaan. Etä-opetuksessa muiden opiskelijoiden läsnä-olon voi tuntea avatarien välityksellä, vaik-ka opiskelijat ja opettajat olisivat fyysises-

EduFinland Suomalaiset oppilaitokset Second Lifessa

S

ti eri paikkakunnilla tai vaikka ympäri maa-ilmaa. Ryhmätyöskentelytilanteissa ja ko-kouksissa voimme olla samassa tilassa samaan aikaan muiden kanssa. Second Lifen kaltaisessa muokattavassa yhtei-sessä virtuaalisessa tilassa voi keskuste-lemisen lisäksi myös työskennellä yhdes-sä. Second Lifen sisäisiä työkaluja käyttä-en voimme mallintaa todellisuutta ja muo-kata sitä helposti. Voimme mallintaa abst-rakteja hankalasti selitettäviä asioita ja ra-kentaa monia sellaisia asioita, joiden ra-kentaminen Second Lifen ulkopuolella oli-si käytännössä mahdotonta.

Second Lifessa järjestetään jatkuvasti tilaisuuksia, luentoja ja seminaareja joihin voimme osallistua. Jo olemassa olevissa tiloissa ja rakennelmissa voimme vierailla ja käyttää niitä opetuksessamme. Voimme käydä Sikstuksen kappelissa ilman pitkiä jonoja tai voimme kokea miltä skitsofreni-

aa sairastavan todellisuus tuntuu. Voimme nähdä simulaattorissa minkälaista tuhoa erilaiset luonnonkatastrofit saavat aikaan tai miltä Stonehenge näytti loistonsa ai-kaan. Opetustaan tai koulutustaan suun-nittelevan opettajan ei siis tarvitse itse ra-kentaa näitä tiloja ja rakennuksia, vaan ne ovat jo olemassa Second Lifen virtuaali-sessa maailmassa.

EduFinland: suomalaista opetusta ja koulutusta Second Lifessa

EduFinland on paikka, verkosto ja yhteis-työtä. EduFinland on virtuaalinen tila Se-cond Lifessa, paikka jossa kaikki Second Lifen opetuskäytöstä kiinnostuneet pää-sevät helposti ja turvallisesti kokeilemaan virtuaalisen maailman mahdollisuuksia. Alueelta vuokrataan suomalaisille kou-

luttaville ja opettaville organisaatioille ja henkilöille virtuaalista maata, jolla orga-nisaatiot pääsevät toteuttamaan omia suunnitelmiaan.

EduFinland on myös verkosto, jonka kautta suomalaiset opettajat ja koulut-tajat sekä opettavat ja kouluttavat orga-nisaatiot voivat tehdä yhteistyötä ja ver-kostoitua. EduFinland-alueilta löytyy lä-hes aina muita samoista asioista kiinnos-tuneita suomalaisia opettajia ja koulutta-jia. Tällä hetkellä Second Lifeen peruste-tussa EduFinland-nimisessä suomalais-ten Second Lifen opetusmahdollisuuk-sien käytöstä kiinnostuneiden ryhmässä on lähes sata jäsentä. EduFinland avat-tiin, jotta suomalaiset oppilaitokset voisi-vat helposti päästä kokeilemaan Second Lifen käyttöä opetustyössä ja saada tu-kea opetuksen ja koulutuksen kehittämi-sessä. Alueelle on rakennettu yhteisiä ti-

EduFinlandin ja suomalaisten Second Lifesta kiin-nostuneiden oppilaitosten toimia tukemaan on avattu verkkopalvelu osoitteeseen http://edufinland.fi. sekä postituslista ja ryhmä osoitteeseen http://groups.google.com/group/sled-fin.

Luennolla EduFinland I:n auditoriossa. Kim Holmbergin avatar Kim Zwiers ihailee Michelangelon kädenjälkeä Sikstuksen kappelissa.

loja kuten suuri auditorio ja kokoushuo-ne. Näitä EduFinlandin alueelta maata vuokranneet organisaatiot voivat varata ja käyttää vapaasti. Valmiiden tilojen ansi-osta kynnys aloittaa toiminta EduFinland-alueilla on matalampi.

Ensimmäinen EduFinland-alue avat-tiin Second Lifessa keväällä 2008 Åbo Akademin Informaatiotutkimuksen oppi-aineen tutkijoiden Kim Holmbergin ja Is-to Huvilan aloitteesta. EduFinland-alu-eita hallinnoi Suomen eOppimiskeskus ry. Vuodessa suomalaisten oppilaitos-ten kokonaisuus on jo kasvanut seitse-män aluetta kattavaksi saaristoksi. Edu-Finland I ja II ovat saaneet naapureik-seen Opetushallituksen, Joensuun yli-opiston, Päijät-Hämeen ja Koulutuskes-kus Salpauksen alueet. Syksyllä 2008 ensimmäinen alue, EduFinland I tuli täy-teen ja kiinnostuksen jatkuvasti kasvaes-

sa avasimme seuraavan alueen, EduFin-land II. EduFinland-saarilla on 23 yliopis-toa, ammattikorkeakoulua, lukiota ja jär-jestöä. Vuoden 2009 alussa avattu Edu-Finland II on jo nyt täynnä, ja saariston uu-sin osa, EduFinland III avattiin juuri. Lisäk-si saaristoon liittyy piakkoin Digibusiness-klusterin käynnistämä BusinessFinland-saari, joka tarjoaa yritystoiminnan kehit-tämistä Second Lifessa. Vuoden 2008 toimintaa EduFinland-alueella voi kuvail-la odottavaksi ja tutkivaksi organisaati-oiden pohtiessa miten virtuaalista ympä-ristöä voi käyttää opetuksessa ja koulu-tuksessa. Vuosi 2009 on alkanut lennok-kaasti. Jo vuoden ensimmäisten kahden kuukauden aikana EduFinland-alueilla on järjestetty toistakymmentä luentoa, semi-naaria ja erilaista tapahtumaa. Jos vuotta 2008 kutsuttaisiin suunnittelun ja odotte-lun vuodeksi, voidaan vuodesta 2009 en-nustaa toiminnan ja kehityksen vuotta.

EduFinlandilla on järjestetty useita yk-sittäisiä luentoja ja kokonaisia kursse-ja. Alueella on ollut mahdollista osallis-tua Helsingin yliopiston avajaisiin ja mo-niin koulutustilaisuuksiin suoran videolä-hetyksen kautta. EduFinland on myös jär-jestänyt lyhyitä koulutuksia Second Li-fen käytöstä ja opetusvälineiden käytöstä. Suunnitteilla on lyhyitä rakentamisen pe-ruskursseja ja laajempi syventävä koko-naisuus opettajille, jotka haluavat kokeilla Second Lifen käyttöä osana opetustaan tai vaikka suunnitella kokonaisen kurs-sin Second Lifen sisälle. Lisätietoa näistä ja muista tulevista tapahtumista EduFin-land-alueilla julkaistaan EduFinlandin ko-tisivuilla osoitteessa http://edufinland.fi.

VTM Kim Holmberg, tutkija

16 01/2009 1701/2009

nternetin parissa työskentelevien ta-voin molemmilla haastateltavilla on monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja

ammattejakin useampi. Gavin Dudeney on tehnyt pitkään työtä sen eteen, et-tä opettajilla olisi käytettävissä opetuk-seen sopivia tietotekniikan työvälineitä. Hän toimii konsulttina ja opettajien kou-luttajana. ”Opetan opettajia käyttämään ja ottamaan käyttöön tekniikkaa opetus-tilanteissa. Koen, että muutoin voi kehit-tyä liian suuri kuilu opettajien ja oppilai-den välille. Oppilaat ovat nykyisin erittäin taitavia mediassa ja tekniikassa, ja edel-lä opettajakuntaa.” Dudeney hyödyntää osaamistaan myös maksuttomien sovel-lusten kehittäjänä. Hän on työskennellyt verkotetun teknologian parissa 1990-lu-vun lopulta ja käyttänyt opetuksessa mo-nenlaisia e-oppimisen ohjelmia ja sosiaa-lisen median sovelluksia.

Paul Sweeney’lla on niin ikään pitkä kokemus tietotekniikan ja opettamisen yhdistämisestä kielten opetuksessa. Hän on nähnyt tekniikan kehittymisen yksin-kertaisista sovelluksista virtuaalimaailman moninaisiin mahdollisuuksiin. Kokeilut al-koivat jo 1980-luvulla. Viime vuosina hän ollut koulutusjohtajana Languagelab-yri-

Englannin opiskelu ”toisessa elämässä” on erilaista ja tuloksellista(kin)Second Lifessa englannin opiskelija liikkuu ympäristössä, jossa voi opiskella

ja toimia, kysyä opettajalta tarkennuksia ja jutella toisten kanssa. Mutta siellä

voi myös mennä lentelemään tai kävellä sananmukaisesti päin seiniä. Kohe-

neeko kaikenlaisen toiminnan keskellä myös englannin taito? Ja minkälaista

osaamista opettajilta vaaditaan? Kaksi opettajien online-valmennuksen pio-

neeria – Gavin Dudeney ja Paul Sweeney – kertovat, miten opettajien on vii-

sasta ottaa virtuaalimaailma haltuun.

I

Oili Salminen

Kuvat Paul Sweeney ja Gavin Dudeney

tyksessä, joka on rakentanut Second Li-feen oman kaupungin. Siellä voi opetta-jan johdolla harjoitella kieltä erilaisissa ti-lanteissa. Pilotoinneissa on ollut mukana myös suomalaisia. Heidän kokemuksis-taan on erillinen juttu tässä lehdessä.

Ensin tilannearvio, sitten vasta rakennuspuuhiin

Second Lifessa kieltä opiskellaan tilois-sa, joissa on monenlaista toimintaa ja ti-lanteita. Mitä tämä merkitsee ”toista elä-mää” käyttävälle opettajalle?

Virtuaalimaailmaopetuksen suunnitte-luun kannattaa ryhtyä arvioimalla oman organisaation tarpeet eikä niinkään tek-niikan soveltamista. ”Minusta organisaati-on tarvitsee miettiä huolellisesti sitä, miksi mennä Second Lifeen, ja sitä, mitä lisäar-voa se tuottaisi nykyiseen toimintatapaan. Sitten on varattava aikaa oppia ympäristön tekniikka ja mahdollisuudet, kuluttaa siel-lä aikaa, vierailla luokissa ja tapahtumissa”, Gavin Dudeney sanoo. Havaintoja on hy-vä tehdä muun muassa siitä, miten opet-tajat hallinnoivat opetustiloja, kuinka vies-tintä on järjestetty, kuinka kurssimateriaa-lit ovat esillä ja kuinka vuorovaikutustilan-

teita hoidetaan. ”Kokemusta ympäristöstä ei voi korvata millään.”

Paul Sweeney listaa hyvän opetusym-päristön ominaisuuksia: ”Se on yhdistel-mä rentouttavia tiloja sekä miellyttäviä ko-toisia tilanteista.” Hän ei pidä välttämät-tömyytenä luokkahuonetta, mutta monet opiskelijoista pitävät sellaista vakuutta-vana. Lisäksi tarvitaan tiloja, jotka sopivat toimintaan ja tapahtumiin, sekä seikkai-lu- ja pelitiloja. Opettajalla on hänen mu-kaansa monia rooleja, perinteisen luokka-opetuksen roolit jos haluavat, sekä fasili-toijan ja oppaan roolit kun opiskelijoilla on toimintaa. Opettajilla on myös roolipelaa-misen tapaisia rooleja, jota Languagelab myös tutkii.

Puntaroinnissa on syytä ottaa huomi-oon jo tiedetyt Second Lifen hyvät ja huo-not puolet. Sen käyttö vaatii järeät varus-teet ja hyvät tietoliikenneyhteydet. Dude-ney arvostaa virtuaalimaailman mahdol-lisuuksia vuorovaikutukseen, viestintään, yhdessä tekemiseen ja luovuuteen. Huo-noiksi puoliksi hän nimeää oppimisen tu-losten seurannan haasteet, teknologian ja kaistaleveyden vaatimukset, liittymän ja käytön turvallisuuden. Aloittajan on siten syytä miettiä, onko organisaatiolla riittä-

västi tietoliikennekapasiteettia, kaistaa ja liittymiä Second Lifen säännölliseen käyt-töön. Esimerkkejä organisaatioiden puut-teellisesta riskien hallinnasta ovat hylä-tyt tilat, jotka kertovat alkuinnostuksen lo-pahtamisesta ja sitoutumisen asteesta jo aloitettuun työhön.

Talousasioista vastaavien on tarpeen laskea menopuolelle monenlaista: paikan suunnittelu ja rakentaminen sekä henki-lökunnan kulut mukanaolosta opetuksen aikana. Markkinointiin ja mainontaan on myös panostettava. Menopuolen kirjauk-set ovat suuremmat kuin tavallisimmis-ta verkko-opetusympäristöistä aiheutuvat kulut. Vastaavasti mahdollisuudetkin ovat laajemmat ja monipuolisemmat.

Monikulttuurisuus etuna ja haasteena

Kieliopinnoissa monen kirjava oppilas-joukko on myönteinen asia. Englanti on maailman laajimmalle levinnyt kieli ja yh-distää siten opiskelijoita. Sen avulla on mahdollista kommunikoida eri maanosis-ta olevien kanssa. Samalla tulee tietoa ja käytännön tilanteita, joissa oppii eri kult-tuureista.

Virtuaalimaailmassa opiskelu on vuo-rovaikutteisempaa kuin aiemmin mark-kinoille tulleissa suljetuissa verkko-op-pimisympäristöissä. Vaikka virtuaalimaa-ilma on rakennettu ja luotu keinotodelli-suus, saattavat keskustelut ja kokemuk-set siellä olla monien mielestä niin luon-nollisia, että ne olisivat voineet tapahtua oikeassa elämässä.

Väistämättä virtuaalimaailmassa törmä-tään myös sellaisiin tilanteisiin, jotka ovat tavallisia myös reaalimaailmassa. Tavatonta ei siten ole ymmärtää väärin toisia avatareja tapojen tai ilmaisun vuoksi. Mutta kokeneet monikulttuurisuuden asiantuntijat opas-tavat, että mahdollisesti toteutuvat hyödyt kulttuurien kohtaamisesta painavat paljon enemmän kuin mahdolliset ongelmat.

Aikaerot antavat oman lisäsuolan ope-tuksen järjestämisen. Kello neljä aamu-yöllä herännyt opiskelija ei voi olla terä-vimmillään tunnilla, joka annetaan jonkun toisen opiskelijan aikavyöhykkeellä ilta-päivästä.

Muutos on hidasta

Virtuaalimaailmoja ei vielä ole hyödynnet-ty opetuksessa täysimittaisesti, ja useat ihmiset mieltävät ne edelleen pelimaail-moiksi. Gavin Dudeney arvioi, että menee vielä kauan ennen kuin opettajat muutta-vat joukkomitassa opetusmenetelmiään sellaisiksi, että ne sopivat yhteen verk-ko-opetuksen hyvien käytäntöjen kanssa. ”En usko, että opettajien enemmistö maa-ilmanlaajuisesti on paljoakaan muuttanut opetustaan. Ei myöskään niissä maissa, joissa tekniikan välineet ovat laajasti käy-tössä luokkaopetuksessa. Olen taipuvai-nen ajattelemaan, että muutos tapahtuu seuraavan viidentoista vuoden kuluessa.”

Haasteena sekä Dudeney että Swee-ney näkevät sen, miten näppärien ja taita-

vien nuorten osaamista mediasta ja tek-niikasta voitaisiin ottaa huomioon e-ope-tuksessa. Opettajien olisi katsottava, ettei tällaista taitamista hukattaisi. Online -ope-tus vaatii opettajilta mielenkiintoa opetus-menetelmien kehittämiseen sekä teknii-kan tuntemusta ja lisäksi taitavien opis-kelijoiden osaamisen valjastamista ope-tustilanteiden luomisessa.

Verkko-opetus edellyttää monenlais-ten työkalujen käyttöä. Virtuaalimaailma on tässä kokonaisuudessa tärkeä paikka kokoontumisille, viihtymiselle ja sosiaali-selle kanssakäymiselle. Ne ovat yhtä tär-keitä kuin sisältö ja oppiminen, koska il-man näitä reaaliaikaisia sosiaalisuuden ti-loja ollaan kehittämässä minkälaista oppi-misyhteisöä tahansa.

Virtuaali- ja reaalimaailman keinojen yhdistäminen kieltenopettajien koulu-tuksessa onnistuu hyvin, mutta kaikkea ei korvata virtuaalisuudella. Enenevässä määrin olisi mahdollista lisätä etäopetus-ta esimerkiksi opettajankoulutuksessa.

Yritysten järjestämässä koulutukses-sa ja valmennuksessa on olemassa suur-

Gavin Dudeney Paul Sweeney

18 01/2009 1901/2009

ta potentiaalia virtuaalimaailmojen hyö-dyntämiseen, koska nykyiseen tyyliin on helppoa lisätä paljon uusia virtuaalimaail-mojen ominaisuuksia opetuksen lisäarvon ja tuloksellisuuden parantamiseksi. Kus-tannussäästöjä tällä alueella olisi tiedossa myös esitysten, neuvottelujen, asiakaspal-velun opettamisen ja kulttuurien välisten taitojen opettelussa simulaatioiden avulla.

Oppimistulokset vaikeasti mitattavia, mutta tuloksia on nähtävissä

Second Lifen hyötyjä oppimisen edistymi-sessä on vielä vaikeaa mitata, mutta arvi-oita tuloksista on tosin olemassa. ”Luulen, että on ehkä vähän liian aikaista puhua näistä aiheista, jos olen rehellinen. Tutki-mus, jota nyt on tulossa julki, kertoo että Second Life voi olla tehokas oppimistila. Laadullista tutkimusta ei kuitenkaan ole kohdalleni vielä paljon sattunut”, Dudeney sanoo. Hän on parhaillaan kirjoittamassa virtuaaliopetuksen riskeistä – kuten infra-struktuurista ja kulttuurista tekijöistä – tu-lossa olevaan artikkelikokoelmaan.

Virtuaalimaailmojen etujen ja hyötyjen mittaamisessa olisi syytä huomioita mui-takin mittareita kuin oppilaan edistyminen kielitaidossa ja opettajien tietotaidon kas-vu. Riittävän hyvä peruste jatkaa virtuaa-limaailman käyttöä ovat esimerkiksi ko-kemukset siitä, että opetustilanteet tun-tuvat hyviltä, oppilaat nauttivat ja saman-laista edistystä tapahtuu kuin olisi voinut odottaa tapahtuvan perinteissä tosielä-män opetuksessa. Olisi paikallaan luottaa

nykyistä enemmän vaiston ja tuntemusten varassa tehtävään laadun mittaamiseen.

Paul Sweeney kertoo, että opiskeli-jan taidoissa voi tapahtua suuria hyppä-yksiä. Languagelabin virtuaalimaailman kielenopetuksessa osallistujien edistymi-nen on ollut odotettua nopeampaa verrat-tuna luokkaopetukseen. Tasotestaukset tehdään puhutusta ja kirjoitetusta kieles-tä arviointiin sopivilla standardilomakkeil-la. CEFRin (Council of Europe Reference Framework) B1-taso esimerkiksi tyypilli-sesti kehittyi tasolle B2 kolmessa tai nel-jässä osaamisalueessa viidestä, kun ihmi-set ovat mukana muutamia kertoja viikos-sa yli kaksi kuukautta. Tämä veisi normaa-listi 120–150 ohjaustuntia. Motivoivana tekijänä on erilaisten oppimistilanteiden yhdistäminen ja tarve puhua englantia se-kä se, että opiskelijat ovat myös osallistu-neet sosiaaliseen verkostoitumiseen.

Mikäli tulevaisuudessa internet kehittyy ennusteiden mukaisesti kohti kolmiulot-teisuutta ja yhä suuremman joukon luo-maa ”avatarmaailmaa”, olisi nyt aika hank-kia taitoja tuota tulevaisuutta varten. Tai-toihin sijoittaminen olisi hyödyllinen sijoi-tus sekä ajan että rahan suhteen. Tämäkin kehitysnäkymä olisi syytä sisällyttää mu-kaan arviointeihin ja mittauksiin.

Miten tästä eteenpäin?

Nykyiset virtuaalimaailmat ovat uuden-laista raja-aluetta sekä teknologian että kielten opettamismahdollisuuksien näkö-kulmasta. Niissä yhdistyvät viestintä kie-len muodossa ja sosiaalisiin verkostoihin

osallistuminen tekniikan avulla. Tällä alu-eella ei voi tehdä suuria hyppäyksiä uu-siin ulottuvuuksiin, vaan on toimittava ole-massa olevien e-oppimisen teknologioi-den avulla. Tulevaisuudessa oppimistyö-kalujen ja -tilanteiden kirjo kasvaa enti-sestään, Sweeney ennustaa.

Edelleen on voimassa se, että teknolo-gian avulla luotuja puitteita voidaan hyö-dyntää vasta sitten kun tietoisuus niistä on levinnyt. Tarvitaan myös uutuuden nä-kemistä hyödyllisenä omassa kulttuuris-sa ja tilanteessa sekä lisäksi keinoja, joil-la tätä potentiaalista mahdollisuutta voi-daan käyttää.

Kielten opiskelussa virtuaalimaailma palvelee sitä paremmin mitä vähemmän opiskelijalla on lähellään tarjolla tilanteita puhua ja oppia haluamaansa kieltä. Silloin hypähtäminen virtuaalimaailman oppitun-neille tuo halutun kielen ja ihmiset lähelle. Jotta ”toisen maailman” mahdollisuuksia käytettäisiin enemmän, virtuaalimaailmo-jen leimasta pelkkinä pelitiloina olisi syy-tä päästä eroon.

Gavin Dudeneyhttp://www.theconsultants-e.com/courses/tutors/ dudeney/index.aspPaul Sweeneyhttp://www.linkedin.com/pub/3/A43/270 Languagelabhttp://www.languagelab.com/en/

econd Lifessa englannin tun-neilla toimitaan ja opitaan arki-tilanteiden avulla. Tunnelma on

rento eikä ilman mokia useinkaan selvitä koko tuntia. Onneksi häpeän kantaa ava-tar ”toisessa maailmassa” samaan aikaan, kun opiskelija itse istuu luurit korvilla elä-vässä maailmassa.

Riitta Liski ja Irma Syrén Kansa-laisfoorumilta aloittivat Second Lifessa opiskelun vuoden 2006–2007 vaihtees-sa. ”Languagelab.com etsi toimintansa alkuaikoina pilottiopiskelijoita. Ilmoittau-duimme mukaan”, Irma Syrén kertoo. Mo-lempia miellyttää opiskelu virtuaalimaail-massa. Suurta hyötyä omista opiskeluko-kemuksista on ollut, kun he ovat raken-taneet ja toteuttaneet Kansalaisfoorumin omia Second Life -koulutusohjelmia.

Englannin opiskelussaan molemmat näkevät hyvinä puolina mm. äidinkielel-tään englantia puhuvat opettajat, opiske-lun onnistumisen ilman matkusteluja ja kurssien kansainvälisyyden. ”Opetus on painottunut keskusteluihin ja erilaisten ti-lanteiden simuloimiseen. Opiskelutilan-teet tuntuvat usein varsin intensiivisiltä, ja erilaisiin rooleihin ja keskusteluihin eläy-tyminen vaatii opiskelijalta aktiivista otet-ta”, Riitta Liski painottaa.

Tunneilla opiskelijat hoitavat arkisia asioita

Languagelabin virtuaalinen kaupun-ki tarjoaa monenlaisia opiskeluympäris-töjä. Siellä hoidetaan tosielämän tilantei-ta englannin kielellä mm. taidenäyttelys-sä, lentokentällä, lehden toimituksessa ja ravintolassa. Opiskelijat ovat hyvin toimin-nallisia tunneilla ja saavat opettajalta tu-kea ja apua tarvittaessa.

Avataren avulla toimintaa, hauskuutta ja oppimistuloksiaS

Oili Salminen

Kuva Irma Syrén ja Riitta Liski

Opetusvä-lineinä käy-tetään laa-jaa valikoimaa perinteisis-tä opetustau-luista toimin-nallisiin pelei-hin. Lisäksi on kirjallisia teh-täviä parityös-kentelyyn tai pienryhmille. Oppitunneil-la tekstimuo-toista aineis-toa jaetaan muistilapuil-la. Niitä käytetään tehtävien ja oheisin-formaation jakamiseen ja myös opiske-lijat tekevät tehtävän usein muistilapulle. Lisäksi Languagelabin internet-sivuilla on jatkuvasti päivittyvää materiaalia.

Koska tunneille osallistutaan avatar-hahmossa, auttaa se opiskelijaa kestä-mään virheitä normaalia helpommin. ”Hah-mollani Iiriksellä pysyy aina pokka, vaikka Riitta luurit korvilla hikoilisi ja punastelisi”, Riitta Liski tunnustaa. Irma Syrén on sa-malla kannalla ja kertoo, että mokailu ava-tarin kanssa on yleismaailmallista.

Hyppääminen virtuaalimaailman ope-tukseen vaatii aikaa ja etukäteen han-kittuja perustaitoja Second Lifen käytös-tä. Omaa aikataulua on voitava järjestellä, jotta ehtii oikeaan aikaan tunneille. Suo-siteltavaa olisi olla mukana kaksi kertaa viikossa.

”Second Lifen käytössä tekniset on-gelmat ovat valitettavan tavallisia, mutta aina on englannin oppitunti kuitenkin pys-tytty vetämään läpi”, Riitta Liski toteaa.

Tyytyväisyyttä oppimistuloksiin

”Opetus ’uppouttaa’, vie mukanaan. Tehtä-vien tekeminen ja kielitaidon harjoittami-nen yhdessä monista maista ja erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa on tosi antoisaa. Opiskelukaverini ovat tul-leet Japanista, Kiinasta, Etelä-Koreasta, Saudi-Arabiasta ja Euroopan maista. Har-voin tällaista kulttuurien kirjoa voi tavata tosi elämässä. Ei ainakaan yhtä helposti – parilla hiiren klikkauksella”, Irma sanoo.

Tavallinen kielten opiskelu voisi mo-lempien mielestä tuntua virtuaalimaail-man jälkeen värittömältä. Toisaalta jonkin-lainen yhdistelmä esim. Moodlea ja Se-cond Lifea olisi todennäköisesti hyvin toi-miva ratkaisu.

Riitta Liski ja Irma Syrén tunnetaan Second Li-fessa paremmin avatar-nimillään Iiris Mannonen (vas.) ja Irma Flow.

20 01/2009 2101/2009

erkko-opetuksen keskeinen ele-mentti on eri puolille maapalloa kietoutuva internet, jossa on run-

saasti opetukseen soveltuvaa ainesta ja palveluita. Internetiä ja muita tietoverkko-ja voidaan pitää uusina maailmoina, jot-ka haastavat moderneja löytöretkeilijöi-tä tutkimusmatkoille. Näin verkko-opetuk-sen idea sopii hyvin koulussa opetetta-vaan maantieteeseen. Väitöstutkimukses-sani selvitin miten koulumaantieteen opet-tajat ovat ottaneet tätä lupaavaa opetusin-novaatiota käyttöönsä. Verkko-opetus tar-koittaa tutkimuksessani tietoverkkojen, nii-den digitaalisten aineistojen tai niihin liit-tyvien laitteiden ja ohjelmien soveltamista opetukseen, opiskeluun tai oppimiseen.

Tutkimus verkko-opetuksen käytöstä seitsemän vuoden aikana

Tutkimus toteutettiin seitsemänä vuote-na, vuodesta 1998 vuoteen 2004 biolo-gian ja maantieteen opettajien syyspäivil-lä Helsingissä. Osallistujille jaettiin koko-uksen materiaalikansiossa kyselylomake. Aineistoksi saatiin yhteensä 326 vasta-usta lukion ja yläkoulun opettajilta, vuosit-tain noin viidennekseltä syyspäiville osal-listuneista opettajista. Vastanneita maan-tieteen opettajia luonnehtivat aktiivisuus, kehitysorientaatio, avoimuus, asiantunte-mus, ammattitaito, luovuus, rohkeus ja in-novatiivisuus, ja tämän perusteella heidät nimettiin edelläkävijäopettajiksi.

Tutkimuskohteiksi nousi kolme pääon-gelmaa. Ensinnäkin: Millaisia edellytyksiä edelläkävijäopettajilla on käyttää verkko-opetusta koulun maantieteessä? Tähän liittyvät verkkoyhteydet, laitteet, ohjelmat, koulun ilmapiiri, koulutus verkko-opetuk-seen, tieto- ja viestintätekniikan taidot se-kä opettajien innovaatioherkkyys. Toisek-

Maantieteen verkko-opetus monipuolistui tiedonhausta viestinnäksi ja aloittelevaksi yhteistyöksi vuosituhannen vaihteessa

FT Ilta-Kanerva Kankaanrinta, Helsingin yliopisto

si: Mitä sovelluksia ja millä tavoin edel-läkävijäopettajat käyttävät maantieteen verkko-opetuksessa? Kolmanneksi tule-vat edelläkävijäopettajien käyttökokemuk-set maantieteen verkko-opetuksesta: on-gelmat, myönteiset kokemukset ja käsitys verkko-opetuksen merkityksestä. Lisäksi kuvattiin internetin tarjontaa maantieteen opetuksen näkökulmasta.

Verkko-opetuksen kokemuksina iloa ja innostusta – ja organisoinnin haasteita

Edelläkävijäopettajien edellytykset käyttää verkko-opetusta olivat kohtalaiset. Vaikka lähes kaikissa kouluissa oli jo internetyh-teydet, olivat aineluokkien yhteydet harvi-naisia. Yli puolella opettajista oli interne-tyhteys kotonaan. Maantieteen opetuksen kannalta merkityksellisiä satelliittipaikan-timia ja paikkatieto-ohjelmia oli käytettä-vissä niukasti. Digitaalikamerat olivat ylei-siä, digitaaliset videokamerat hieman har-vinaisempia. Koulujen ilmapiiri oli yleensä verkko-opetusta suosiva, mutta siihen liit-tyi vaihtelevanasteista varautuneisuutta. Opettajille oli annettu jonkin verran koulu-tusta internetin käyttöön, sovellusten vaati-vuuteen nähden koulutus oli riittämätöntä.

Tutkimuksessa kehitettiin digitaalisten mediataitojen kuutiomalli, jossa erotettiin laitteiden ja ohjelmien käyttötaidot, infor-maation prosessointitaidot ja viestintätai-dot. Kunkin taidon ulottuvuus vaihteli tek-nisestä osaamisesta käytännön hallintaan ja edelleen taitavaan käyttöön. Laitteiden ja ohjelmien käytössä sekä informaation prosessoinnissa opettajat olivat teknisel-lä taitotasolla, viestinnässä käytännön hal-linnan tasolla.

Edelläkävijäopettajien asenne interne-tin opetuskäyttöön oli alusta lähtien myön-

teinen ja innostunut. Suurin osa vastaajis-ta kuului kolmena vuonna itsearvion mu-kaan varhaisiin innovaation omaksujaka-tegorioihin, jotka olivat varsin hanakoita tarttumaan opetusuutuuteen.

Verkko-opetuksen käyttötavoissa tarkasteltiin erilaisten verkkomateriaalien, ohjelmien ja palveluiden käyttöä. Edelläkä-vijäopettajat käyttivät yleiskäyttöisiä ohjel-mia ja tunsivat kiinnostusta graafisiin so-velluksiin. Opettajat ja heidän oppilaansa käyttivät verkkoa melko paljon, mutta eri-tyisesti tutkimusjakson alussa informaa-tiovaraston tapaan. Opettajien mielestä verkko soveltui moniin maantieteen kou-luaiheisiin, ja sitä käytettiin selvästi enem-män maantieteen kuin biologian opiske-lussa. Käyttö oli usein satunnaista ja lyhyt-aikaista, jossain määrin toteutettiin myös pitkähköjä projektijaksoja. Edelläkävijä-opettajissa voitiin erottaa verkko-opetuk-sen käyttäjätyyppejä: informaatiohakuiset kevytkäyttäjät, viestintähakuiset perus-käyttäjät ja yhteistyöhakuiset tehokäyt-täjät. Tutkimusjakson aikana verkko-ope-tuksen informaatiohakuisten kevytkäyttä-jien suhteellinen osuus pieneni, viestintä-hakuisten peruskäyttäjien osuus kasvoi ja yhteistyöhakuisten tehokäyttäjien osuus alkoi orastaa.

Opettajilla kertoivat painokkaasti mo-nenlaisista käyttökokemuksista. Op-pilaat pitivät verkko-opetuksesta. Nähtä-vissä oli innostusta, motivaatiota, omaeh-toisuutta, näyttäviä esityksiä ja uusien ky-kyjen esille nousua. Innostus ulottui sekä oppilaisiin että opettajiin. Ongelmia aiheu-tui tiloista, yhteyksistä, laitteista, ohjelmis-ta, sisällöistä, organisoinnista ja oppilaista. Opettajat toivoivat lisää koulutusta ja re-sursointia, varsinkin aineluokkaan. Opetta-jat aikoivat lisätä verkko-opetuksen mää-rää, ja sulauttaa sen osaksi muuta opetus-ta. Käyttökokemukset verkko-opetukses-

ta olivat siis väkeviä ja polarisoituneita, se oli merkityksellistä ja stimuloi opettajien ajatuksia.

Verkko-opetuksen kehitystä tekniikan, markkinavoimien tai opiskelunäkökohtien ehdoilla

Tutkimuksen päättymisen jälkeen tieto-verkot ovat kehittyneet uuteen vaihee-seen. Web 2.0:lle on tyypillistä sosiaaliset sovellukset kuten verkkoyhteisöt, pelien virtuaalimaailmat, wikipediat, blogit, kir-janmerkkikokoelmat, monipuoliset kart-tapalvelut ja monia palveluja yhdistävät portaalit. Koulujen oppilaat, nuo tietoverk-kojen syntyperäiset kansalaiset, liikku-vat niissä suvereenisti. Verkko-opetus tu-lee verkkojen primaarikehityksen peräs-sä yrittäen poimia sieltä sopivia element-tejä opiskelutarpeisiin. Kysymys on poh-jimmiltaan siitä valitaanko aktiivinen, tie-toinen ja hallittu verkko-opetuksen kehit-täminen vai hyväksytäänkö sen tekniikka-lähtöinen tai markkinavoimiin pohjautuva muotoutuminen. Verkko-opetus on koulu-opetuksen suuri mahdollisuus. Sen kehit-täminen edellyttäisi monipuolisia keinoja ja erilaisten asiantuntijatatahojen yhteis-työtä, mistä tutkimuksessa on tarkempia ehdotuksia.

LähteetKankaanrinta, I.-K. 2009. Virtuaalimaailmoja valtaamassa: verkko-opetusinno-vaation leviäminen koulun maantieteeseen vuosituhannen vaihteessa. Helsin-gin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Soveltavan kasvatustieteen laitos, tutkimuksia 296. https://oa.doria.fi/handle/10024/43438

Tutkimus on saatavana myös painettuna kirjana tekijältä, koko A5, 436 sivua. Hinta: kirja 13 e / kpl + toimitus 6 e / lähetys. Lähetys postitse, lasku seuraa kirjan mukana, ei postiennakkomaksua. Tilauksessa tulee mainita tilaajan nimi, toimitusosoite, laskun saajan nimi ja osoite sekä kappalemäärä. Tilaukset: Ilta-Kanerva Kankaanrinta, kankaanr@cc.helsinki.fi, 0400 449 422.

Ilta-Kanerva Kankaanrinta

V

22 01/2009 2301/2009

iikkuvan kuvan ja äänen käyttö in-ternetin välityksellä on lisääntynyt viime aikoina merkittävästi. Yleiset

ja useimmissa tapauksissa maksuttomat videoviestintäpalvelut (esimerkiksi You-Tube, Vimeo, Floobs) tarjoavat internetin käyttäjille helpon tavan katsella ja julkais-ta verkkovideoita. Elokuvavuokraamotkin ovat siirtymässä internetjakeluun samaan tapaan kuin levy-yhtiöt, joiden musiikkitie-dostojen myynti ja jakelu on jo huomatta-vaa liiketoimintaa.

Videovälitteiset keskustelut ja inter-net-puhelut ovat myös yleistyneet voimak-kaasti. Tekstipohjaisten, vuorovaikutteis-ten chat-kanavien rinnalle ovat nousseet ääntä ja kuvaa reaaliajassa välittävät so-vellukset, joiden avulla voidaan olla yhte-

Videoviestintä

Kari Tuononen, verkkopedagogiikan asiantuntija, Helsingin yliopisto; Sami Andberg, tietoliikenneasiantuntija, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy

Videoviestintä

Videoneuvottelu MediavirtaVerkkokokous Tiedostot

Standardin mukainen

H.323, H.320, SIP

Muutmm. SkypeMessenger

GtalkTelepresence

Seminaarit – Luennot – Kokoukset – Tiedotus - Tapahtumat

Teknologia - Päätelaitteet – Sovellukset - Oheislaitteet

Flash-videotWindows Media

Quick TimeIP-TV

Ladattavat tiedostotPodcast

CDDVD

Verkkokokousjärjestelmätmm. Acrobat Connect Pro

EVOMarratech

FlashMeeting

Vuorovaikutteiset Yksisuuntaiset

Reaaliaikaiset Tallenteet

Videoviestinnän osa-alueet (Andberg, S. Tuononen, K. 2008)

ydessä yhteen tai jopa useampaan henki-löön tai pisteeseen yhtä aikaa. Muun mu-assa nuorison suosimat ohjelmistot, kuten Windows Messenger tai Skype, ovat lisän-neet internetin välityksellä tapahtuvaa re-aaliaikaista videoviestintää.

Tämän kaltaisten sovellusten käyttö on yleistynyt myös eri organisaatioiden tie-donvälityksessä ja yhteydenpidossa. Tä-hän ovat ensisijaisesti vaikuttaneet järjes-telmien helppokäyttöisyys sekä video- ja äänitiedostojen vaivaton saavutettavuus. Vähimmäisvaatimuksena on tietokone ja internetyhteys. Lisäksi tarvitaan mikrofoni ja web-kamera. Järjestelmät mahdollista-vat tiedostojen jakamisen ja tarjoavat eri-laisia yhteistoiminnallisia työkaluja, kuten tekstipohjaisen chatin.

Samankaltaisia järjestelmiä on saata-vissa myös kaupallisilta toimijoilta. Mak-sulliset ohjelmistot tarjoavat vielä moni-puolisempia ominaisuuksia kuten tallen-teiden tekoa ja niiden jakelua. Tällaisia jär-jestelmiä kutsutaan verkkokokousjärjes-telmiksi. Niihin on etukäteen mahdollista luoda käyttäjille omia verkkokokousympä-ristöjä, joihin taas voidaan kutsua osallis-tujia. Useat organisaatiot ovat ryhtyneet käyttämään omassa toiminnassaan kuva-tun kaltaisia välineitä. Näin on tehostettu työajankäyttöä ja säästetty muun muassa matkakustannuksissa. Käytön suosio pe-rustuu järjestelmän kohtuullisen yksinker-taiseen käyttöönottoprosessiin ja helppo-käyttöisyyteen. Kokoukseen tai tapaami-seen osallistuminenkin edellyttää vain ko-

kouksen web-osoitteen saamista. Verk-kokokousjärjestelmien yleistyminen eri organisaatioiden käytössä on entisestään lisännyt videoviestinnän suosioita.

Perinteinen ryhmätyötiloissa ja nii-tä isommissa auditorioissa erillisillä vi-deoneuvottelulaitteistolla käytävä vide-oneuvottelu on siirtymässä teräväpiirto-aikaan, missä parantunut tarkkuus mah-dollistaa neuvottelukumppanien ilmeiden ja eleiden paremman näkymisen sekä hyvälaatuisen oheismateriaalin jaon. Ku-van- ja äänenlaatu vastaavat pitkälti tv:n digilähetysten tasoa, tarkkuuden olles-sa jopa HD-lähetysten tasolla. Yhteyksi-en muodostaminen on osittain automati-soitu, ja ennalta laadittujen yhteyskirjas-tojen, ”puhelinluetteloiden”, avulla käyttä-jän on helppo muodostaa ennalta testatut ja varmennetut yhteydet. Erillisiä yhteys-kustannuksia ei tule, kun yhteyden muo-dostuksessa käytetään olemassa olevia internet-yhteyksiä.

Standardien mukaisen videoneuvot-telun rinnalle on alkanut tehdä tuloaan myös teleprecence-nimikkeellä kutsu-tut järeät videoneuvotteluhuoneet, joihin usein kuuluu monta teräväpiirtoista näyt-töä ja kameraa, sekä samanlainen sisus-tus, valaistus ja äänentoisto. Valitettavasti vain eri valmistajien telepresence-laittei-den yhteentoimivuus on toistaiseksi lähes olemattomalla tasolla, mikä vähentää nii-den monikäyttöisyyttä videoneuvotteluun verrattuna, jossa eri merkkisten yhteen-sopisuus on osa normaalia toimintaa.

Viime vuosina useat televisiokanavat ovat ryhtyneet lähettämään ohjelmiaan myös internetin välityksellä joko suorina lähetyksinä tai tallenteina. Ylen Areena

tarjoaa useimmat TV-ohjelmansa video-tallenteina. Internet-välitteisten lähetys-ten laatu paranee koko ajan, ja samalla kysyntä kasvaa. Myös korkeakoulut ovat CSC:n (Opetusministeriön hallinnoiman tieteen tietotekniikan keskuksen) johdol-la kehittäneet internetvideolähetyksiä si-ten, että nykyisin Funet-verkossa voidaan seurata omalta työasemalta kaikkia mak-suttomia digi-tv-lähetyksiä.

Verkkovideoiden avulla kyetään myös simuloimaan perinteisiä opetusmenetel-miä verkkoluentojen muodossa. Luen-noitsija, opettaja ja esitysmateriaali voi-daan tallentaa ja jaella internetin välityk-sellä. Lisäksi opiskelija voi halutessaa-an kerrata materiaalin avulla keskeisim-piä sisältöjä, pilkkoa, keskyttää ja palata valitsemiinsa kohtiin haluamallaan taval-la. Voisi ajatella, että tämänkaltainen toi-minta tehostaa oppimisprosessia ja tukee erilaisia oppijoita tarjoten heille mahdolli-suuden yksilölliseen sisällön prosessoin-tiin. Materiaalin julkaiseminen jo itses-sään parantaa materiaalin laatua.

Kansallinen videoviestintäselvitys 2008

Kansallinen videoviestintäselvitys käyn-nistyi opetusministeriön omistaman CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy:n toi-meksiannosta. Vastuullisena koordinaa-tio-organisaationa toimi Helsingin yliopis-ton opetusteknologiakeskus. Tarve selvi-tyksen tekemiselle oli noussut videovies-tintätoimijoiden keskuudesta. Videovies-tintäselvitys on jatkoa vuonna 2003 val-mistuneelle, Suomen virtuaaliyliopiston kehittämisyksikön tilaamalle määrittely-

raportille Videoteknologian käyttö yliopis-toissa 2003–2006. Merkittävä rooli sel-vitystyön toteuttamisessa oli CSC:n, suo-malaisten yliopistojen ja ammattikorkea-koulujen yhteisellä VideoFunet-asiantun-tijaryhmällä.

Videoviestintäkentän nopea muutos sai aikaan tarpeen kansallisen tilanteen selvittämiseen ja mahdollisten käyttäji-en tarpeiden kartoitukseen, jotta voitaisiin muodostaa kokonaiskäsitys palveluiden ja yhteistyön kehittämiseksi.

Videoviestinnän kenttä voidaan jakaa esimerkiksi vuorovaikutteiseen ja yhden-suuntaiseen videoviestintään. Tässä jaot-telussa vuorovaikutteisiin videoteknologi-oihin kuuluvat videoneuvottelu ja verkko-kokoukset, joissa seuraajien on mahdol-lista toimia itse myös osallistujina, eli lä-hettää omaa kuvaa ja ääntä. Yksisuun-taisiksi teknologioiksi jaottelussa tulevat mediavirtojen ja videotiedostojen käyttö, eli teknologiat, joissa viestintä on suun-tautunutta ja seuraajilla ei ole suoranais-ta mahdollisuutta osallistua itse tilanteen kulkuun. Seuraavassa tarkastellaan lä-hemmin tätä jaottelua ja eri teknologioi-den erityispiirteitä.

Tekniikan nopea kehitys on tuonut kor-keakoulujen käyttöön videoneuvottelujen rinnalle verkkokokousjärjestelmät. Tä-mänkaltaisten, omalla työasemalla toimi-vien ja helposti käyttöönotettavien järjes-telmien suosio on kiistaton. Useat korkea-koulut ovat hankkineet käyttöönsä omat verkkokokousjärjestelmänsä. Samaan ai-kaan verkkovideoiden suosio on suoras-taan räjähtänyt käsiin. Verkkokokousjär-jestelmien ja verkkovideoiden yleistymi-nen videoneuvottelun ja mediavirtapalve-

L

24 01/2009 2501/2009

luiden rinnalle tuo omat haasteensa kor-keakouluille ja niiden tietohallinnolla.

Selvityksessä tehtyjen kyselyiden pe-rusteella opettajat ja henkilökunta, opis-kelijoista nyt puhumattakaan, käyttävät jo välineitä varsin aktiivisiesti – esimerkik-si verkkovideoita katseli yli 90 % kaikkien ryhmien vastaajista (kuva yllä). Kyselyssä selvisi myös, että opiskelijoista lähes 50 % on joskus kuvannut ja editoinut videoi-ta, ja yli 20 % on julkaissut videoita netis-sä. Kyselyyn vastanneesta opetushenkilö-kunnasta videoita oli netissä julkaissut jo-ka neljä kymmenestä, ja näistä pääosa oli ollut juuri opetuskäyttöön tarkoitettuja.

Selvityksessä vertailtiin myös kotimais-ten kyselyiden tuloksia kansainvälisen vi-deoneuvottelutapahtuman, Megaconfe-rencen, osallistujien vastauksiin. Useiden samankaltaisuuksien ohella vertailusta nousi esille myös muutamia huomattavia eroavaisuuksia. Vastausten perusteella vi-deo-ominaisuuksia hyödyntävien verkko-kokousjärjestelmien käytössä Suomalai-set yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat edellä kansainväliseen vertailuryhmäänsä – toisaalta kyselyssä näkyivät vain käytös-sä olevat ratkaisut, eikä näiden todellinen käyttö. Toisaalta kotimaiset organisaatiot jäivät kauas taakse, kun tarkasteltiin Po-dcastien käytön yleisyyttä. Podcastit, eli käyttäjille itselleen siirrettävissä olevat ää-ni- tai videotallenteet, olivat käytössä vas-ta alle viidenneksellä kotimaisista vastaa-jista. Kansainvälisessä viiteryhmässä pod-casteja hyödynsi jo yli puolet vastaajista.

Selvitystyöhön liittyneissä VideoFunet-asiantuntijoiden kansallisissa työpajois-sa nousivat esille teemoina helppokäyt-töisyys, tekniset integraatiot ja keskitetty-

jen palveluiden puute – nykytilanne, jos-sa eri palveluita hankitaan eri organisaa-tioilta, koettiin sekavaksi. Käyttäjäkyselyn keskeisimpänä tuloksena nähtiin palvelui-den saavutettavuus, sekä joissain tapauk-sissa tuen puute – tukipalveluilta toivottiin ennen kaikkea asiakasosaamista, selko-kielisyyttä ja nopeutta. Yhteisten, johdon-mukaisten palveluiden ja yhteisten koulu-tusten ja tuen puuttuminen saattavat osal-taan hidastaa videoviestinnän käytön levi-ämistä.

Voidaankin perustellusti kysyä, ovat-ko korkeakoulut pudonneet nopeimmasta kehityksestä rakentamalla enemmän es-teitä, kuin mahdollistaneet tarkoituksen-mukaisia videoviestintään liittyviä proses-seja. Rakenteet, asenne ja taloudelliset resurssit ovat omalta osaltaan hidasta-neet muutosta ja järjestelmien käyttöönot-toa. Useiden erilaisten, eri organisaatiois-sa tuotettujen ja eri tavalla toimivien rat-kaisujen ylläpitäminen ja erikseen kehittä-minen ovat myös syöneet voimavaroja.

Selvityksen lopputuloksena voidaan nostaa esille muutamia kärkiasioita: Yh-teistyötä on lisättävä ja toimintaa aktivoi-tava. Tiedonjakoon on panostettava ja yh-teiseen toimintaan osallistuville toivotaan resursseja tai vähintään virallista hyväk-syntää oman organisaation toimesta.

Haluttuja keskitettyjä palveluita:

Yhteiden verkkovideopalvelun perustami-nen kaikkien korkeakoulujen käyttöön oli-si tarpeellinen. Verkkovideoiden käyttö olisi helpompaa eri korkeakouluissa opiskelevil-le opiskelijoille ja henkilöstölle. Palvelussa tulisi olla mm. hakupalvelu videoihin.

Videoneuvottelun inftastruktuuripalve-lut tulisi keskittää. Ei ole resurssien kan-nalta järkevää hankkia nykyaikaista video-neuvottelusiltaa jokaiseen korkeakouluun. Yhdenmukaiset käytännöt ja toimintatavat helpottaisivat etenkin käyttäjiä.

Verkkokokousjärjestelmien kehityksen seuraaminen. Eri korkeakoulut ovat hank-kineet jo omat järjestelmänsä. Käyttöko-kemuksien jakaminen nähdään tärkeäksi. Samaan aikaan on myös merkityksellistä seurata alan kehitystä ja muita mahdolli-sia vaihtoehtoja.

Selvityksen ja työpajojen ideoiden ja palautteen perusteella myös yliopisto-jen ja ammattikorkeakoulujen asiantunti-joiden ylläpitämää video.funet.fi-palvelu-sivustoa uudistetaan kevään 2009 aika-na. Sivustolta löytyy varmasti muitakin vi-deoviestinnän käyttäjiä kiinnostavaa tie-toa uusista aihepiirin blogimerkinnöistä ja linkkivinkeistä isompiin kokonaisuuksiin, kuten videoneuvotteluoppaaseen. Alun perin lähinnä videoneuvotteluun keskitty-nyt sivusto laajeneekin vähitellen käsittä-mään kaikkia videoviestinnän osa-aluei-ta. Avoimuuden hengessä ryhmän koko-ukset ja pöytäkirjat, kuten muutkin tuotok-set, ovat kaikkien käytettävissä.

vtekin ja Stadian yhdistyminen Metropolia ammattikorkeakou-luksi on mahdollistanut uudenlai-

sen yhteistyön ja työmuotojen kehittämi-sen tekniikan ja terveys- ja hoitoalan vä-lillä. Yhteistyötä digitaalisen median avul-la tuotettujen materiaalien aikaansaami-seksi on toteutettu kolmen koulutusohjel-man, optometrian, hoitotyön ja mediatek-niikan välillä. Hoitotyön ja optometrian opiskelijat ovat toimineet sisällöntuottaji-na ja mediatekniikan insinööriopiskelijat ovat vastanneet toteutuksesta eri teknii-koilla. Yhteistyön tuloksena on valmistu-nut ja valmistumassa videoita, verkkosivu-ja ja muuta materiaalia hankkeiden ja yh-teistyöorganisaatioiden käyttöön.

Ensimmäisenä hoitotyöstä valmis-tui Päivä vauvan kaa -multimedia, joka opastaa nuorta perhettä arkea helpotta-van päivärytmin löytämisessä. Multimedia löytyy Urbaani Vanhemmuus -hankkeen www.vauvankaa.fi-sivuilta. Valmistumassa ovat video imetysasennoista sekä kanto-

Tervettä tekniikkaa

liinan käytöstä verkkosivuille ja yhteistyö-sairaalan käyttöön.

Optometriassa on valmistunut tähän mennessä kolme videota (ohjausvideo silmäleikkaukseen tuleville lapsipotilail-le, video näköongelmista ja niiden helpot-tamisesta ikääntyvien asuinympäristössä, opetus-dvd Skiaskopia objektiivisena nä-öntutkimusmenetelmänä) sekä verkkosi-vut raskauden vaikutuksesta silmään ja näkemiseen. (http://raskausjasilma.met-ropolia.fi). Työn alla on useita verkkosivu-ja, mm. nuorille piilolasien oikeanlaisesta käytöstä, työterveyshoitajille ikänäköisten työntekijöiden näköongelmista sekä kou-lutuspaketti autokouluihin hyvän näköky-vyn merkityksestä.

Opettajia uudenlainen toimintatapa on kannustanut luovaan hulluuteen ja yh-teistyöhön. Laadukasta oppimateriaalia ja opetusvideoita on ollut liian vähän tarpee-seen nähden. Aiemmin videoiden tuot-tamista opinnäytetöinä on yritetty, mutta teknisen toteutuksen ontuessa videoiden

Yhteystiedot: etunimi.sukunimi@metropolia.fiErkki Rämö, TkL, yliopettajaKaarina Pirilä, KT, lehtoriLeena Hannula,. TtT, tutkijalehtori

Tuotteisiin voi tutustua näyttelyosastolla nro 314 ja verkkosivuilla www.rikasmediavirta.fi

Linkkejä:Selvityksen julkaisutilaisuus videotallenteena: http://ok.helsinki.fi/video/selvitys/ Itse selvitysraportti http://ok.helsinki.fi/video/videoviestintaselvitys.pdf.VideoFunet – videoviestinnän palvelusivusto: http://video.funet.fi

käyttöarvo oli vähäinen. Sattumalta asia nousi esille yhteisillä koulutuspäivillä ja idea uudenlaisesta toimintatavasta syntyi. Ratkaisevaa oli, että osapuolet näkivät tä-män tuomat moninkertaiset mahdollisuu-det. Lisäksi projektin osallistujat sitoutui-vat voimakkaasti tiiviiseen ja tehokkaa-seen toimintaan

Yhteistyö on laajentunut bioanalytiikan ja radiografian alueille. Bioanalytiikas-sa on tekeillä mikrobiologian näytteen-ottoa, Scalp-näytteenottoa ja bioanalyyti-kon työnkuvaa esittelevät materiaalit. Asi-akkaina ovat mm. HusLab ja Suomen bio-analyytikko Ry. Radiografiassa ensimmäi-nen hanke tuottaa DAP-annosmittarin käytön opetusohjelman osana yhteispoh-joismaista hanketta.

E

Videoviestinnän käyttö Videoviestinnän käyttö

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Verkkovideot Suorat videolähetykset Videoneuvottelu Verkkokokoukset

Käyttötavat

Käy

ttäjie

n m

äärä

(pro

s)

OpiskelijatOpetushenkilökuntaTutkijatHallintoMuut

26 01/2009 2701/2009

sot on toteutettu flashillä, joihin on upo-tettu mm. keskusteluja, kielioppitehtä-viä ja lausumisharjoituksia. Muu kommu-nikointi avatarien välillä tapahtuu blogin kautta.

Manolo-case toimii myös eräänä pilot-tina EU-rahoitteisessa QMPP-hankkees-sa (Quality Management for Peer Pro-duction in eLearning), jossa eurooppalai-nen konsortio kehittää mallia vertaistuo-tannon laadun parantamiseksi. Manolon erityispiirteenä oleva vertaisten tuottama opetussisältö antaa uudenlaisen näkökul-man sisällön luomiseen osana opetusta ja oppimista. Manolon ja kolmen muun pilo-tin avulla tutkitaan, kuinka hyvin QMPP-hankkeessa kehitetty vertaistuotannon laatukäsikirjan luonnos toimii. Pilottiko-kemusten myötä tästä käsikirjasta teh-dään julkaistava versio vuoden 2009 ai-kana. QMPP-hankkeessa ovat mukana Suomesta HCI Productions Oy ja Suo-men eOppimiskeskus ry.

Avoin Manolo-englanninkielen kurssi löytyy verkosta seuraavasta osoitteesta:http://wat.iavante.es/blogs/etp/manolos-business-trip/

Lisätietoja QMPP-hankkeesta löydät osoitteesta: http://www.qmpp.net

KTIIVI on Opetusministeriön hal-linnoiman valtakunnallisen ESR-kehittämisohjelman Avoimis-

sa oppimisympäristöissä aktiivisek-si kansalaiseksi koordinaatiohanke. Hankkeessa varmistetaan kehittämisoh-jelmasta rahoitusta saaneiden hankkei-den välistä verkostoitumista ja yhteistyö-tä sekä levitetään hyviä käytäntöjä ja toi-mintatapoja. Yhdessä oppiminen, tekemi-nen ja uusien toimijoiden mukaan saa-minen ovat projektin ydintoimintaa. Yh-teistyössä laajan asiantuntijaryhmän ja eri projektien edustajien kanssa ennakoi-

AKTIIVIsta verkostoitumista ja yhdessä oppimista

daan kohderyhmän tulevaisuuden toimin-tatapoja ja tarpeita ja pyritään löytämään parhaita mahdollisia palveluja erilaisten aktiivisten oppijoiden käyttöön. Tutkimalla verkostojen työmuotoja ja toimintamalleja sekä avointen oppimisympäristöjen toimi-vuutta saadaan tietoa jatkokehittämiseen. Kansainvälisiä parhaita käytänteitä myös benchmarkataan. Mukana kehittämisessä ovat oppilaitokset, kirjastot, museot, taide-laitokset, kansalaisjärjestöt ja kaikki aktii-viset kansalaiset.

Projektia koordinoi Kemi-Tornion am-mattikorkeakoulu yhdessä Tampereen yli-

opiston ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Projekti tekee kiinteää yhteistyötä OPM:n kehittämisohjelman suunnittelu- ja ohjausryhmän kanssa sekä ohjelman ra-hoituksesta vastaavan Lapin lääninhalli-tuksen kanssa.

Yhteistyö terveisin AKTIIVI tiimi: Eero Pekkarinen, Mika Petäsnoro, Anu Pruik-konen, Mika Sihvonen, Leena Vainio ja Jarmo Viteli.

Tule tutustumaan ja mukaan tapahtumiin ja tilaisuuksiin ja ota yhteyttä. http://elgg.mcampus.fi/aktiivi/

A

avoimet verkostot oppimiseen tuo yhteisöllisen verkon opettajan arkeen

voimet verkostot oppimi-seen (AVO) – hankkeessa pi-lotoidaan, koulutetaan ja tuetaan

uusien toimintamallien pedagogista ja kriittistä käyttöönottoa oppilaitoksissa ja kansalaistoiminnassa. Laajan kansallisen verkoston kautta hankkeessa toimii tois-takymmentä organisaatiota ja useita kym-meniä asiantuntijoita kehittämässä mm. mobiililaitteiden, blogien ja wikien käyttöä oppimisessa ja vuorovaikutuksessa, virtu-aalimaailmojen (3D) ja online-konferens-sien opetuskäyttöä, sosiaalisen median työkalujen pilotointia, avoimen lähdekoo-din ratkaisuja sekä web-yhteisöjä opetta-jan oppimisresurssina. Tärkeänä osa-alu-eena on mukana laadun arviointi; miten vertaisverkoissa tuotetun sisällön laatukri-teerit määritellään.

Hanke kestää vuoden 2011 loppuun ja sitä koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry. Hanke kuuluu opetusministeriön hallin-

AVOIMET VERKOSTOT OPPIMISEENOpen Networks for Learning

A noimaan Manner-Suomen ESR-ohjelman toimintalinjaan Avoimissa oppimisympä-ristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi.

Hankekonsortiossa osahankkeita to-teuttavat: Taideteollinen korkeakoulu, Tampereen yliopisto, Åbo Akademi, Hä-meen ammattikorkeakoulu, Otavan opis-to, Kansalaisfoorumi SKAF ry, Teknologia-keskus Innopark Oy, Hämeen kesäyliopis-

to, Hämeenlinnan ja Kotkan kaupungit se-kä HCI Productions Oy.

AVO järjestää koulutusta, tietoiskuja, tapahtumia ja kohtaamisia sekä virtuaali-sesti että kiertäen eri paikkakunnilla. Tilai-suudet ovat pääsääntöisesti avoimia kai-kille kiinnostuneille. Seuraa netistä tapah-tumakalenteria ja osahankkeiden kuulu-misia: http://www.eoppimiskeskus.fi/avo.

usinessmatka Espanjasta Skot-lantiin pitämään puhetta e-op-pimisen merkityksestä hoito-

alan koulutuksessa voi olla monimuotoi-nen, etenkin jos sitä rakennetaan vertais-tuotettuna opettajien ja oppilaiden vuoro-vaikutuksessa.

Englantilaiset Tim McQuaid ja David Riley ovat kehittäneet IAVANTEssa (the Foundation for Technological Advance-ment and Professional Training) avoi-men englannin kielen kurssin, jossa Ma-nolo-niminen espanjalainen opettaja on saanut kutsun seminaarimatkalle. Kurs-si on suunnattu Andalusian alueen jul-

Case Manolo vertaistuotettu opettaja matkustaa Skotlantiin ja kouluttaa espanjalaisia hoitoalan ammattilaisia

Kaisa Honkonen-Ratinen, HCI Productions Oy

kisen hoitoalan ammattilaisille ja sen ai-kana käsitellään kielellisiä tilanteita, jotka ovat terveyshuollon johtajien työssä tyy-pillisiä, kuten sähköpostien lukeminen ja kirjoittaminen, kokousjärjestelyt, hoitotyö- ja vuorovaikutustilanteet.

Kurssi toteutetaan 26 oppilasryhmän ja opettajaryhmän kesken, jossa toimijoita on yhteensä noin 200. Oppilaista on muo-dostettu kahdeksan hengen ryhmiä, joista jokainen on luonut itselleen avatarin, jol-la on henkilöhahmo, ammatti, harrastuk-set yms. Kaikki avatarit ovat kurssin kulu-essa vuorovaikutuksessa Manolon kans-sa eri tilanteissa blogin kautta.

Jokaisen jakson lopussa kaikki oppi-lasryhmät keksivät Manolon tarinalle jat-koa esittämällä oman ehdotuksensa seu-raavaksi tapahtumaksi Manolon elämäs-sä. Ryhmät äänestävät 26 ehdotukses-ta mielestään parasta. Äänestyksen voit-tajasta opettajaryhmä rakentaa seuraa-van Manolo-episodin perusaineistoineen, tehtävineen ja harjoitteineen. Kurssi sisäl-tää yhteensä kahdeksan jaksoa ja kestää noin 12 kuukautta.

Manolo-kurssi lähti liikkeelle Timin ja Davidin ajatuksesta kokeilla jotain uut-ta englannin opetuksessa. Erilaiset web 2.0 -työkalut sopivat erinomaises-ti kielenopettamiseen niiden vuorovaiku-tusmahdollisuuksien takia. Manolon jak-

B

Manolo-jaksoissa käytetään tarvittaessa myös muita työvälineitä. Tässä esimerkissä on käytetty Vokia.

Manolo-jaksot on tehty Flashillä. Esimerkki jaksoihin liittyvistä tehtävistä.

28 01/2009 2901/2009

Hannele Ambrusin ja Minna Artimo opettavat eri kouluissa. Verkossa yhteistyöaikaa on helppo järjestää, kasvokkain aikataulujen sovittaminen on vaikeaa.

Vinkkiverkkoon voi rekisteröityä vapaasti. Etusivulla opastetaan alkuun.

Vinkkiverkon jäsenet ovat perustaneet oppiai-ne- ja teemaryhmiä. Vinkkiverkossa voi osallistua vaikkapa lukupiiriin.

Lähteitä:Hintikka, Kari A. (2009) Itseorganisoitumisen ideaali ja käytännön työläys. Paperi Sosiologipäivillä 2009. Helsinki 20.3.2009.Nielsen, Jakob (2006) 1-9-90 sääntö [http://www.useit.com/alertbox/participation_ inequality.html] viitattu 16.3.2009 Vinkkiverkko Ningissa [http://vinkkiverkko.ning.com]

Anne Rongas, verkonpunoja Etelä-Kymenlaaksosta

Vinkkiverkko – vertaisvirtaa opettajille

istä löytäisin apua? Kuka neu-voisi? Miksi tämä toimii näin? Onko jossain sopivaa aineistoa

tähän tarpeeseen? Tieto- ja viestintätek-niikan (tvt) opetuskäyttö pulpauttaa kysy-myksiä kysymysten perään. Yksin ahertaja tuskastuu. Varmaan joku toinen miettii jos-sain ihan samaa. Oivalluksen hetkellä ja-kaisi mielellään löydöksensä muille, ettei jokaisen tarvitsisi nähdä samaa vaivaa.

Kotkan koulujen Vinkkiverkko on avan-nut valtakunnallisen foorumin opettajien yhteistoiminnalle. Aine- ja teemaryhmis-sä kysellään, vastataan ja jaetaan vinkke-jä jo useamman sadan mukaan kirjautu-neen voimin.

Informaatiota ja tukea ihmiseltä ihmiselle

Vinkkiverkko ei syntynyt tyhjästä. Koko 2000-luvun ajan Kymenlaaksossa oli eri-laisissa yleissivistävän opetuksen tvt-ke-hittämishankkeissa tavoiteltu koulurajat ylittävää kollegiaalista yhteistyötä. Puu-hattiin tukihenkilöitä, opiskeltiin vertais-tukea, tehtiin aineryhmiä verkkotyötilaan ja asetettiin tavoitteita alueelliseen tvt-strategiaan.

Yhä uudelleen opettajat itse toivoivat yhteistyötä. Näin teki myös lokakuussa 2008 Kotkan Keskuskoulun opinto-oh-jaaja Tuija Arhosola-Häkämies, joka kir-jasi ideapaperiin kehittämistoiveikseen kollegoiden välisen materiaalin vaihdon: tehtävä- ja linkkipankit. Tietokantapoh-jaista aineiston jakamista ylläpidetään edelleen monin paikoin. Aineistoja suo-jellaan salasanoilla. Verkkoarkkitehtuu-ri rakennetaan vieläkin monissa opetus-alan järjestelmissä niin, ettei oikopolkuja sallita. Usein ulkopuolinen ei saa näkyviin mitään muuta kuin kirjautumissivun.

Sosiaalinen media ja avoimen verkon helppokäyttöiset palvelut ovat luovien ja

omastaan jakavien ihmisten iloisia tem-mellyskenttiä. Blogit, wikit ja verkostoitu-mispalvelut ovat osoittautuneet houkutte-levammiksi myös opettajien parissa kuin kankeat rakennelmat. Miksi täyttää sala-sanojen takana mutkikkaita lomakkeita, kun idean voi lykätä hetkessä omalle ver-kostolle? Verkoston pitää tarjota myös jat-kuvasti uutta ja mielenkiintoista täsmäsi-sältöä, jotta toiminta motivoisi.

Erilaisten perinteisten materiaalipank-kien ongelmana on vähäisen houkutta-vuuden lisäksi ylläpidon vaatimat kustan-nukset. Tarvitaan palvelin, ohjelma, yllä-pito ja joku, joka valvoo ja hoitaa aineis-toa. Kun avointa oppiaineistoa on tarjolla suuret määrät, palataan kysymyksiin, joi-den kanssa yksinäinen opettaja tuskai-lee. Kollegiaalisen jakamisen verkoston tärkein anti ei ole aineistoissa vaan ver-taisissa – siis siinä, että löytyy joku, joka auttaa eteenpäin tai ainakin jakaa yhtei-sen tuskan.

Sata lurkkijaa – yksi tosi touhukas

Verkko-opiskeluun liittyvässä tutkimuk-sessa on havaittu, että ihmiset lukevat huomattavasti ahkerammin kuin kirjoitta-vat. Sama ilmiö koskee kaikenlaista sosi-aalista toimintaa verkossa. Jakob Nielsen esittää, että verkkosisältöjen syntymises-sä pätee 1-9-90-sääntö. Yksi prosentti verkoston jäsenistä vastaa valtaosasta si-sällön tuottamisesta, yhdeksän prosenttia kommentoi ja tuottaa silloin tällöin jotain ja yhdeksänkymmentä prosenttia vain ku-luttaa. Osallistumatta seurailua nimitetään lurkkimiseksi. Lurkkijat voivat olla kuiten-kin verkoston kannalta hyödyllisiä toimin-nan mainostajia.

Sosiaalisen median avoimeen verkot-tumiseen ja jakamiseen yksi suomalai-nen maakunta on liian pieni. Vinkkiverk-ko jakaa suljetun oppimisympäristön kaut-ta sisältöjä ja verkkotukea paitsi Kotkaan,

myös muihin Etelä-Kymenlaakson kuntiin. Tällä yhteistoiminta-alueella on 850 yleis-sivistävän koulutuksen opettajaa. Nielse-nin teorian mukaan siis 8–10 potentiaa-lista aktiivista sisällön tuottajaa.

Avoin ja sosiaalinen on halpaa, hauskaa ja hyödyllistä

Verkoston rakentaminen sosiaalisen me-dian palveluun ei maksa mitään. Niinpä Vinkkiverkko-hankkeessa julkaistiin kai-kille avoin verkkotyötila Ning-verkostoitu-mispalveluun. Vinkkiverkossa osallistuja-opettajat saavat halunsa mukaan perus-taa oppiaine- ja teemaryhmiä, avata kes-kusteluita, kirjoittaa omaa blogia ja kom-mentoida toisten tekstejä. Osallistujia ei karsita eikä edellytyksenä ole edes opet-tajuus. Ensimmäisen puolen vuoden ai-kana Vinkkiverkon sivuilla on vierailtu 3000:sta eri verkko-osoitteesta. Verkos-toon on liittynyt 220 jäsentä ja ryhmiä on perustettu 25. Kymenlaaksolaisia jäseniä Vinkkiverkossa on kymmenen.

Verkosto organisoi itse itseään, mut-ta ei aivan automaattisesti. Jyväskylän

yliopistossa verkkovoimaa tutkiva Kari A. Hintikka on otsikoinut sosiologipäivil-lä 2009 julkaistun katsauksensa verkon verkostoihin osuvasti: ”Itseorganisoitumi-sen ideaali ja käytännön työläys.” Hintik-ka osoittaa alan tutkimuksiin viitaten ja kolmen tapausesimerkin kautta, kuin-ka ”itseorganisoituminen kohtaa kriittisiä haasteita osallistujamäärän kasvaessa tai toiminnan jatkuvuuteen tähdättäessä.” It-seorganisoituminen tarkoittaa toiminnan sisältä syntyvää, spontaania koordinointia, kuten tapahtui esimerkiksi tsunami-uhri-en selvittelyssä Sukellus.fi-sivustolla.

Ning-palvelu tarjoaa itseorganisoitu-misen organisoimiseen muutamia kevyitä välineitä. Ylläpito-oikeuksia voidaan jakaa, yhteisviestejä voidaan lähettää käteväs-ti koko verkostolle tai yksittäisille ryhmille, online-tilassa olevat voivat chattäillä kes-kenään, verkoston jäsenen henkilökohtai-seen profiiliin voidaan jättää seinäkirjoituk-sia, yksityisviesteillä voidaan tukea ja kan-nustaa aloitteita ja tuoreita tapahtumia voi-daan nostaa esille. Henkilökohtaiset pro-fiilit ja ystäväksi merkkaamiset vahvistavat sekä yksilöllisyyttä että yhteisöllisyyttä.

Vinkkiverkko suuntaa AVOruuteen

Vinkkiverkko on mukana Avoimet Verkos-tot Oppimiseen eli AVO-hankkeessa, jota koordinoi eOppimiskeskus. Hankeyhteis-työn turvin Vinkkiverkon kevyt fasilitoin-ti taataan vuoden 2011 loppuun saakka. Lapin lääninhallituksen ja Euroopan so-siaalirahaston rahoittama hanke on uraa uurtava verkostojen verkottaja. Hanketoi-mintaa vaivannut paikallisuus ja mappei-hin pölyttyvät tempaukset pyritään vält-tämään suuntaamalla nurkkakuntaa laa-jemmalle.

Vinkkiverkon kaltaisia verkostoja syn-tyy ja kuolee. Verkon verkostojen tutki-musta tarvitaan antamaan osviittaa jär-kevälle toiminnalle. Aika näyttää, miten Vinkkiverkko muotoutuu. Lupaavaa on, että toiminta alkaa riistäytyä lapases-ta: turkulaiseen hankehakemukseen kir-jattiin Vinkkiverkko yhtenä toimintatilana ja pirkanmaalaiset matematiikan opetta-jat pohtivat verkkoseminaarissa Vinkki-verkon hyödyntämistä. Kotkalainen tuu-rimoottori seilaa hyvässä myötätuulessa verkkosaaristoa.

MSuljetut ympäristöt eivät jaksa houkutella osallistujia.

30 01/2009 3101/2009

ppimisympäristöjen tutkimus-ryhmä Taideteollisessa kor-keakoulussa on yrittänyt kek-

siä keinoja saada opettajat kallistumaan enemmän osallistumisen ja yhdessä te-kemisen puolelle. Tutkimusryhmän lähes-tymistapa tällaisiin ongelmiin on raken-taa ohjelmia tai ympäristöjä, joissa tavoi-teltu toiminta tai tilanne tapahtuu. Tässä tapauksessa tavoitellaan tilannetta, jossa opettajat yhdessä luovat, jakavat ja kehit-tävät edelleen oppimateriaalia verkkoon.

Miksi tehdä yhdessä?

Teknisesti kyse on avoimista ja ilmaisis-ta opetusresursseista. Opetusresursseil-la tarkoitetaan kaikkea mitä opetukses-sa voidaan käyttää. Varsinaisten oppima-teriaalien lisäksi tieto opettamisesta, miksi ja miten, on opetusresurssi ja opetukses-sa käytettävät välineet liitutaulusta käsite-karttatyökaluihin ovat opetusresursseja. Avoimuudella tarkoitetaan sitä, että ope-tusresurssit ovat kaikkien käytettävissä il-man käyttöä olennaisesti vaikeuttavia eh-toja tai rajoituksia. Opetusresursseissa on

Jukka Purma, tutkija ja ohjelmistokehittäjä Oppimisympäristöjen tutkimusryhmässä TAIK:n Medialaboratoriossa.

Paluu yhdessä tekemiseenJossakin yhteisessä menneisyydessämme siintää idyllinen kyläyhteisö, jossa

rakennettiin kouluja, kirkkoja ja kirjastoja talkoovoimin. On helppo uskoa, että

sellaisessa yhteisössä eläessä olisi varmasti itsekin osallistunut rakentamiseen.

Vapaaehtoisen yhdessä tekemisen siirtäminen nykymaailmaan on vivahteikas ja

vaikea haaste. Jos päivän kaupunkilehdessä pyydettäisiin vapaaehtoisia koulu-

remonttiin ensi viikonlopuksi, suurin osa meistä jättäisi menemättä vedoten kii-

reisiin, taitojen vähyyteen tai olettaen että väkeä on tarpeeksi muutenkin. Vähän

suostuttelemalla ja pyytämällä moni meistä voisi muuttaa mielensä ja tulla mu-

kaan. Päätöksen vaaka on herkkä, ja nykyihmisellä kallistunut oletusarvoisesti

sen puolelle että ei osallistuta.

tärkeää sallia ja pitää teknisesti mahdol-lisena resurssin muokkaaminen ja täytyy olla lupa jättää muokattu versio edelleen muiden käytettäväksi. Avoimuuteen liittyy myös siirrettävyys: jos resurssissa on vaik-kapa kuvia ja tekstejä, kuvat saa kääntää toiseen formaattiin ja tekstin toiselle kie-lelle; resurssi ei saa jäädä jumiin yhteen muotoon.

Avoimet ja ilmaiset opetusresurssit ovat oiva kohde nykyaikaiselle talkootyöl-le. Jos opetusresursseja tehdään yhdes-sä niiden käyttäjien eli opettajien toimesta, ne hioutuvat kohti sellaisia opetusresurs-seja joita opettajat kokevat tarpeellisiksi ja haluavat käyttää. Jos talkootyön kohde on suojattu avoimilla lisensseillä, on todennä-köisempää, että tehty työ tulee säilymään käyttökelpoisessa muodossa myös tule-vaisuudessa. Voi myös luottaa siihen, et-tä vastaisuudessakin on opettajakollegoja joita työ kiinnostaa, koska koulun perus-tehtävä tulee pysymään suurin piirtein sa-mana. Digitaalinen aineisto ei kulu käytös-sä, se ehkä vanhenee osittain, mutta siinä-kin avoimuus tuo korjailtavuuden. Kun jos-

takin aiheesta on tehty suomalainen avoin opetusresurssi, siitä tulee osa kulttuuripe-rintöä kaikkien käytettäväksi.

Alun esimerkki kylätalkoista muistutti yhdestä yhdessä tekemisen tavasta jossa oli selvästi yhteinen tekemisen kohde. Toi-nen erilainen esimerkki yhdessä tekemi-sestä palautuu peruskoulun kuvaamatai-don luokkaan. Taiteilijatarvikkeet luokassa olivat vapaassa käytössä: voi etsiä itsel-leen sopivat paperit, vahaliidut isoista asti-oista, vesivärit, askartelutarvikkeet ja kaik-ki mitä kokee työhönsä tarvitsevan. Omia pulpetteja ei ollut, kaikki tehtiin muuta-man suuren pöydän ääressä. Vaikka jokai-sella oli oma työnsä, oma tekemisen koh-teensa, tila ja tarvikkeiden valinta kannus-tivat katsomaan mitä muut olivat tekemäs-sä ja kysymään itselleen vieraista välineis-tä. Yhteiset välineet ja niiden käyttöön liit-tyvät samankaltaiset tilanteet tekivät kes-kustelusta hedelmällistä ja voidaan puhua yhdessä tekemisestä vaikka yhteistä te-kemisen kohdetta ei useinkaan ollut.

Tutkimusryhmän mukaan opettajat ko-kevat ammattiylpeyttä opetusmateriaaleis-

taan. Tätä tietoa omasta osaamisesta on kuitenkin vaikea välittää. Oppituntien val-mistelun nimissä tehtävä työ on tutkijoi-den mukaan suurelta osin opetusresurs-sien luomista, valitsemista, muokkaamista ja yhdistelyä. Kokeneiden opettajien täy-tyy valmistella vähemmän, koska heillä on enemmän valmisteltuja suunnitelmia va-rastossa joita voi käyttää ja soveltaa. Tä-mä suunnitelmien ja opetusresurssien ka-sautuva varanto on nykyisellään hyvin yk-sityinen ja vaikka opettaja olisi ylpeä val-mistelussa tekemästään työstä, se näkyy vain aktualisoituessaan opetuksessa. Si-käli kun opettajat vain harvoin näkevät toistensa opetusta, on vaikea päästä ti-lanteeseen, jossa kollegoilta saa ammatil-lista palautetta ja arvostusta työn pääasi-asta. Tutkimusryhmä uskoo, että jakami-nen, avoimuus ja läpinäkyvyys tuntien val-mistelussa mahdollistaa paremman ver-taistuen ja voi näin parantaa työssä viih-tymistä ja auttaa ammattitaitojen siirtymi-sessä opettajalta toiselle.

LeMill tukee yhdessä tekemistä

Tutkimusryhmä on suunnitellut ja toteut-tanut EU-partnereiden kanssa LeMill-yhteisöpalvelun (http://lemill.net), jonka ominaisuudet on viilattu tukemaan ja kan-nustamaan juuri yhdessä tekemistä. Le-

Mill suunniteltiin opettajien kanssa, jotta ympäristön käsitteet ja luokittelut olisivat mielekkäitä ja relevantteja opettajien ar-jen kanssa. Koska suunnittelutilaisuuksia pidettiin eri puolilla Eurooppaa, haasteek-si tuli löytää opetuksen yhteiset säve-let kautta Euroopan, tarttumatta maiden omiin erikoisuuksiin. Se mikä on opettajil-le yhteistä, on että opetuksessa tarvitaan sisältöjä, menetelmiä ja työkaluja ja tästä jaottelusta tuli LeMillin päärakenne. Lisätään mukaan vielä opettajat ja opet-tajien ryhmät ja saadaan LeMillin neljäs sektori, yhteisö.

Vaikka Wikipedia on mahtavin esi-merkki yhdessä tekemisen mahdollisuuk-sista, yhdessä tekemisen tukemisessa se ei ole paras mahdollinen. Vain hyvin pie-ni osuus Wikipedian käyttäjistä osallistuu kirjoittamiseen tai artikkelien korjailuun. Jos jakamisen yksi este opettajille on huoli siitä, että jotkut opettajat vain ottai-sivat resursseja antamatta takaisin, tämä lukijoiden ja kirjoittajien suhde ei saa tois-tua LeMillissä. Seuraavien keinojen avulla pyritään estämään kuilua syntymästä lu-kijoiden ja kirjoittajien välille:

• Kaikki saavat muokata kaikkea, ei formaaleja esteitä • Wikisyntaksin sijaan käytössä helpot tekstieditorit

• Valmiit sivupohjat helpottavat uusien sivujen tekemistä • Joka sivulla on muokkausmahdol- lisuus selkeästi näkyvissä • Kaikki käyttäjät voivat määrätä opetusresurssin ryhmälle muokattavaksi • Portfolio sivuista, joissa on ollut auttamassa kasvaa automaattisesti

Osassa LeMillin keinoista kyse on käy-tettävyydestä ja osallistumisen tekemi-sestä taidollisesti ja tiedollisesti helpok-si. Osa keinoista pyrkii vastaamaan sosi-aalisiin esteisiin osallistua, kuten pelkoon joutua ottamaan vastuuta jostakin, johon ei ole tarpeeksi aikaa eikä voimia. Kun ryhmiin liittyminen tapahtuu lähes auto-maattisesti muokkaamisen ohessa, yksi ryhmätyön kynnys ylitetään huomaamat-ta. Jos oma portfolio kasvaa myös mui-den tekstejä korjaillessa, ehkä myös aja-tus omien opetusresurssien ”yksinomista-misesta” lientyy. Kun ongelmakohtia löy-tyy, LeMilliä korjataan helpottamaan niis-sä. Työ jatkuu AVO-projektissa suoma-laisten opettajien kanssa.

O

32 01/2009 3301/2009

acebook, Ning, Wikispaces, Goog-le Applications... Internet on täyn-nä toinen toistaan mielenkiintoi-

sempia ja käyttökelpoisempia palveluita. Palveluiden käyttöön liittyy kuitenkin uu-si piirre: niiden käyttöönottopäätös teh-dään yleensä tuttavan suosituksen, ei pel-kästään palvelun itsensä perusteella. Suu-ruuden ekonomia pätee: suuri enemmis-tö, joka on aina hiiren näpäytyksellä kui-tannut ohjelmistolisenssin lukematta si-tä ratkaisee palveluiden suosion sosiaa-lisissa verkkopalveluissakin. Pitäisikö jon-kun kuitenkin lukea käyttöehdot? Savuk-keen pyytämättä tarjoaminen lähentelee joidenkin mielestä jo pahoinpitelyä. On-ko hyväksyttävämpää saada tuttava käyt-tämään verkkopalvelua, johon rekisteröi-tymisen yhteydessä annetut tiedot eivät nauti minkäänlaista lain suojaa yksityisyy-den osalta?

Itse käyttöön otettavien verkkopalve-luiden kohdalla ei ole tietohallintoa välissä tarkastamassa ja arvioimassa. Siksi palve-luita muille suosittelevalla opettajalla on moraalinen velvollisuus tiedostaa muuta-mia asioita ennen kuin suosittelee palve-luita oppilaille.

Kohtuuttomia ehtoja

Suosittujen palveluiden käyttöehdois-ta löytyy kohtuuttomuuksia. Esimerkiksi

Sosiaalisen median palvelut ja käyttöehdot

Elias Aarnio, Open Source -asiantuntija

Ning-yhteisöpalvelun käyttöehdot sisältä-vät kohdan, jossa käyttäjä ensin vakuut-taa olevansa oikeutettu ja kelpoinen sol-mimaan sopimuksen ja sen jälkeen tode-taan, että jos käyttäjä rekisteröityy yrityk-sen tai oikeushenkilön edustajana, sopi-mus solmitaan tämän yrityksen tai oikeus-henkilön ja Ningiä tuottavan yhtiön välille. Jos siis rekisteröidyt työsähköpostiosoit-teella, teet itse asiassa sitoumuksen työn-antajasi puolesta. Tähän taas työntekijäl-lä ei yleensä ole oikeutta. Ningin tapauk-sessa jo rekisteröityneillä ei ole syytä huo-leen, koska yritys ei saamani vastauksen perusteella itsekään näytä tietävän mitä ehdolla hakee. Uusien käyttäjien kannat-taa käyttää rekisteröityessään muuta kuin työosoitettaan.

Ongelma nimeltä Yhdysvallat

EU:lla ja Yhdysvalloilla on ollut pitkä kä-denvääntö siitä, että Yhdysvaltain lain-säädäntö ei rajoita juuri mitenkään sitä, miten muiden kuin Yhdysvaltojen kansa-laisten tietoja voidaan käyttää. Erityises-ti on keskusteltu siitä, koskeeko vuonna 1974 säädetty Privacy Act myös muita kuin Yhdysvaltain kansalaisia. Kun mo-ni palvelu sijaitsee Yhdysvalloissa, käyt-täjien on syytä tietää, että muiden kuin Yhdysvaltain kansalaisten henkilötieto-jen yhdistelemistä muiden tietojen kans-

sa, myymistä edelleen ja muita tällaisia toimia ei ole sanktioitu lainsäädännös-sä mitenkään.

Kenelle tekijänoikeudet?

Erityistä huomiota kannattaa siihen, kenel-lä on tekijänoikeudet palvelussa olevaan sisältöön. Osa palveluista jättää oikeudet käyttäjälle, osa ottaa käyttäjän kanssa yh-tenevät tekijänoikeudet itselleen ja osa ei jätä käyttäjälle mitään oikeuksia. Jos si-sältöä halutaan jatkossa hyödyntää muok-kaamalla edelleen tai vaikka myydä, asi-aan kannattaa kiinnittää huomiota. Asi-aa tulee ajatella myös oppilaan kannalta: opettajan ei tule määrätä tai johdattaa op-pilasta käyttämään palvelua, joka riistää tekijänoikeudet.

Huoneentaulu

* Jos suosittelet jotain palvelua opettajana tai muussa auktoriteettiasemassa, tutustu käyttöehtoihin huolellisesti. Kiinnitä huomiota tekijänoikeuksiin. Jos et ymmärrä, konsultoi asiantuntijaa. * Käytä aina EU:n alueella olevaa palvelua kun se on mahdollista, koska harmonisoitu lainsäädäntö luo turvaa.

* Jos haluat olla varma jatkuvuudesta, tutki onko palvelusta mahdollista siirtää tietoja pois kätevästi.

* Oma palvelu on aina varmempi kuin tuntemattoman tarjoama – se ei katoa. Mieti siksi myös mahdollisuutta tarjota vastaava palvelu paikallisesti. Monesti ohjelmiston voi asentaa omalle palvelimelle.

äihin ja moniin muihin kysymyk-siin haetaan vastauksia Hämeen ammattikorkeakoulun vastuulla olevassa ESR-osarahoitteises-

sa ”AVO – avoimet verkostot mobiilit op-pimisessa ja vuorovaikutuksessa” -osa-hankkeessa. Hankkeen hallinnoijana toi-mii Suomen eOppimiskeskus. Mukana on runsas joukko toimijoita, jotka yhdessä testaavat olemassa olevia mahdollisuuk-sia ja samalla kehittävät uusia menetelmiä.

Mobiilius luo uuden ulottuvuuden?

Tietoverkot ovat mahdollistaneet etätyös-kentelyn ja -opiskelun 1990-luvulta läh-tien. Koulutus on perustunut useimmiten etukäteen tuotettuun tekstipohjaiseen ai-neistoon sekä tiettyihin valittuihin sovel-luksiin. Sovellusten avulla on rakennettu oppimisprosesseja ja luotu puitteet esi-merkiksi verkkokeskusteluille. Toiminnan edellytyksenä on ollut tietokone oheis-laitteineen sekä internetyhteys. Viimeis-ten vuosien aikana yhteistyössä käytettä-vien ohjelmistojen ominaisuudet ovat laa-jentuneet. Reaaliaikaisen tekstin, kuvan ja äänen välittäminen on avannut runsaas-ti uusia mahdollisuuksia vuorovaikutuk-seen. Myös yhteisten dokumenttien sa-manaikainen tekeminen on tullut mahdol-liseksi. Nyt on nähtävissä, että niin oppi-misen kuin työnteon mahdollisuudet laa-jenevat entisestään, kun langattomat ver-kot sekä aina mukana kannettavat laitteet

F

Mobiilit oppimisessa ja vuorovaikutuksessa -hankkeesta lisäpotkua kehittämiseenMikä on mobiili laite? Tarvitaanko kiinteitä työpisteitä tai atk-luokkia? Miten pal-

vellaan ja ohjataan mobiilia oppijaa? Miten mobiilikokous järjestetään? Kuinka

pystytään luomaan toimintamalleja ja käytänteitä, joilla pystytään hyödyntämään

langattomuuden tuomat mahdollisuudet?

N

Outi Vahtila, projektipäällikkö, HAMK

ja niitä varten suunnitellut palvelut kehit-tyvät. Vaikka teknologia on mahdollista-nut monipuoliset työskentelytavat, tämän päivän työskentely rakentuu vielä paljolti fyysisten paikkojen ja laitteiden olemas-saoloon. Mobiililaitteisiin perustuvien so-velluksien hyödyntäminen on vielä lap-senkengissä.

Ovatko toimintatavat muuttumassa?

Työ ja organisaatiot muuttuvat enemmän verkostomaisiksi vuorovaikutusrakenteik-si. Tulevaisuuden organisaatio on tietä-mystä luova yhteisö, joka hyödyntää uu-sia työvälineitä toiminnan kehittämises-sä. Yhteisön toiminta sulauttaa kehitetyn tietämyksen osaksi työvälineitä, käytäntö-jä ja sosiaalisia rakenteita. Tämän on ha-vainnut myös HAMKin Biotalouden kou-lutus- ja tutkimuskeskuksen johtaja Tapa-ni Pöykkö. Biotalouden K&T-keskukses-sa on toteutettu verkkotoimintojen ke-hittämishanke, jossa on edistetty verkon käyttöä kaikessa toiminnassa. Verkko-toimintojen kehittämishanke on tiivistä-nyt opettajien ja koko henkilökunnan yh-teisyötä. ”Yhteisen portaalin kautta meille on syntynyt organisaation yhteinen muisti, yhteinen tietoisuus alasta ja sen mahdolli-suuksista. Koska toimimme hajautetussa organisaatiossa kaikilla ei ole mahdolli-suutta tulla paikan päälle kokouksiin. Kun tarjoamme osallistumismahdollisuuksia verkon kautta, on useammalla mahdolli-

suus olla mukana. Tämä on johtanut uu-teen yhteistyöhön ja jaettuun asiantun-tijuuteen. Mobiilius on vain seuraava as-kel omassa kehittämistyössämme”, sanoo KT-johtaja Tapani Pöykkö. ”Vaikka AVO-hanke on vasta alkutaipaleella, jo nyt on ollut havaittavissa jaetun asiantuntijuuden tuomat hyödyt”, jatkaa Pöykkö. Verkko-työskentely vaatii harjoittelua, mutta myös kiinnostusta asiaan. Yhteistyön kautta ka-pea-alainen huippuosaaminen, esimerkik-si paikkatieto ja tietotekniikka ovat kaikki-en käytettävissä.

Uusia toimintamalleja oppimiseen ja ohjaukseen?

HAMKin toimijoiden visiona on, että hank-keen jälkeen mobiilipalvelut ovat luonteva osa koulutus- ja tutkimusprosessia. Tär-keimpänä kehittämiskohteena on nähty ohjaus- ja kokouskäytänteiden kehittä-minen sekä oppimistapahtumien jakami-nen verkossa. Hankkeessa mukana ole-va tietotekniikan yliopettaja Jari Musta-järvi näkee erityisesti aikuisopiskelijoiden ohjauksessa avautuvan uusia mahdolli-suuksia. Hän aikoo hyödyntää AVO-yh-teistyötä muun muassa vuonna 2009 to-teuttavissa erikoistumisopinnoissa, jois-sa osallistujat ovat hyvinkin liikkuvia. Mo-net asuvat etäällä koulutuspaikkakunnal-ta ja toimivat työtehtävissä ympäri maail-maa. Mobiililaitteiden hyödyntäminen hel-pottaa huomattavasti liikkuvien opiskeli-joiden osallistumismahdollisuuksia. ”Täl-

Elias Aarnio

34 01/2009 3501/2009

löin on huomioitava myös kansainvälisistä yhteyksistä aiheutuvat kustannukset”, Jari Mustajärvi muistuttaa.

Hankkeessa tutkitaan ja testataan mi-ten mobiilin avulla voidaan esimerkiksi oh-jata työssäoppimisjaksolla olevan opiske-lijan oppimisprosessia. Kun oppija on ai-doissa työtilanteissa, useinkaan ei ole käytettävissä tietokonetta. Mobiililaitteet tuovat opiskelumahdollisuuden myös sel-laisiin paikkoihin, joissa se ei aikaisemmin ollut mahdollista tai oli hyvin heikosti to-teutettavissa – esimerkiksi liikkuviin ajo-neuvoihin metsissä ja pelloilla. Ohjaus-ta voitaneen tulevaisuudessa antaa kypä-rän välityksellä toimittamalla reaaliaikais-ta ääntä kuulokkeisiin ja jakamalla kuvaa kypärän visiiriin. Apua ongelmiin tulisi olla saavutettavissa reaaliaikaisesti mobiililait-teella juuri silloin, kun ongelma ilmenee. Kiinnostusta on virinnyt myös esimerkiksi visuaaliseen oppimispäiväkirjaan (portfoli-oon), paikkatiedon hyödyntämiseen sekä mobiililla laitteella tapahtuvaan materiaa-lin tuotantoprosessiin.

Jos opiskelija onkin tiedon tuottaja?

Tuottaminen saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun lähes jokaisella oppijalla on taskus-saan oma henkilökohtainen mobiililaite. Sen avulla voi yhteydenpidon lisäksi tallen-taa ja jakaa omaa tuotantoa sekä katsella muiden tekemiä sisältöjä sekä käyttää eri-laisia sähköisiä palveluita. Kuvien, äänitie-dostojen ja videoiden ottamiseen tai kat-seluun ei tarvita erillistä kameraa tai kat-selulaitetta vaan se onnistuu esimerkik-si laadukkaalla GSM-puhelimella. Tuote-tun valo- ja videokuvan laatu on niin hyvä, että sen avulla oppimistilanteiden taltioin-ti on mahdollista. Kuvat ja videot voidaan julkaista suoraan verkkoon mobiililaitteis-ta, josta ne ovat Internetin kautta hyödyn-nettävissä. Kehittyneet laitteet ja ohjelmat mahdollistavat sen, että lähes jokainen voi toimia materiaalin tuottajana ja julkaisija-na. ”Jokamiehen digi-tuotannossa” ei ole kyse mittavista investoinneista eikä mo-nesti enää taidoistakaan. On kyse tekno-logiavalinnoista ja työn teon tavoista.

Hankkeen avulla yhteistä näkemystä ja uusia malleja?

Hanke kokoaa yhteen alan asiantuntijoita, luo uusia verkostoja ja synnyttää toiminta-malleja elinikäiseen oppimiseen. Yhteistä näkemystä etsitään toiminnallisissa, avoi-missa työpajoissa, HAMKin T&K-piloteis-sa, teemaan liittyvissä opinnäytetöissä se-

kä asiantuntijaryhmätyöskentelyssä. Toi-minta integroidaan varsinaiseen opetuk-seen, opintojaksoihin ja opinnäytetöihin. Asiantuntijaryhmästä valitut mentorit aut-tavat sekä pedagogisissa että teknologi-sissa kysymyksissä. Näkökulmia laajenne-taan AVO-verkoston muiden toimijoiden kanssa. Hyväksi todetut menetelmät ja-lostetaan yleiskäyttöisiksi prosessiperus-taisiksi toimintamalleiksi. Yhteistyön myö-tä syntynyttä tietoa jalostetaan verkkojul-kaisuiksi. Hankkeen keskeisempien tuot-teiden ja palveluiden käyttöä voi opiskella Mobiili-kesäkoulussa, jota toteutetaan ke-säkuussa 2010. Hankkeen haasteena on rakentaa mobiiliin perustuva jatkuvan ke-hittymisen mahdollistama avoin ja yhtei-söllinen ympäristö.

Lisätietoja antaa projektipäällikkö Outi Vahtila, sähköposti: outi.vahtila[at]hamk.fi, GSM: 0500 121 261, Skype: outi_vahtila

S U O M E N e O P P I M I S K E S K U S RYe-Oppimisen edistäjä ja verkottaja

Suomen eOppimiskeskus ry verkottaa suomalaiset e-Oppimisen to imi jat . Yhdistys edis tää e-oppimisen kehi t -tämistä ja käyttöönottoa yr i tyks i ssä, oppi la i toks i ssa ja muissa organisaat io issa.

L i i t tymäl lä jäseneks i pääset osal l i seks i mm. e-oppimisen verkostoon, t ieto- ja tuk ipalvelu ih in sekä muih in e-oppi-misen yhteis työverkkoon!

Puheenjohtaja:Leena Vainio – Hämeen ammattikorkeakoulu

Varapuheenjohtaja:Jarmo Tanskanen – Valopi Oy

Varsinaiset jäsenet:Ville Laurinen – Ambientia OyTuomas Kuusivaara – Discendum OyJarmo ViteliVille VenäläinenJukka PenttinenAri-Matti Auvinen

Varajäseninä toimivat:Timo Väliharju – Mediamaisteri OyKirsti Mäensivu – Hämeenlinnan kaupunkiJohan Skibdahl – NetOp Finland OyKari Salkunen – DipoliMika KantolaKatriina Schrey-NiemenmaaTarmo ToikkanenHanna Nordlund

Neuvottelukunnan puheenjohtaja:Markku Markkula – TKK:n Koulutuskeskus Dipoli

Suomen eOppimiskeskus Ry – Tietoa

Leena Vainiopuheenjohtaja

leena.vainio@hamk.fi

Markku Markkulaneuvottelukunnan puheenjohtaja

markku.markkula@dipoli.tkk.fi

Ville Laurinenvarapuheenjohtaja

ville.laurinen@ambientia.fi

Titi Tamminenkehityspäällikkö

titi.tamminen@eoppimiskeskus.fi

Tiina Front-Tammivirtakehityspäällikkö

tiina.front-tammivirta@eoppimiskeskus.fi

Inkeri Olkinuoraassistentti

inkeri.olkinuora@eoppimiskeskus.fi

Petri LounaskorpiQMPP-hankkeen projektipäällikkö

petri.lounaskorpi@gmail.com

Kim HolmbergEduFinland

kim@edufinland.fi

Isto HuvilaEduFinland

isto.huvila@istohuvila.fi

36 01/2009

3T Ratkaisut Oywww.3tratkaisut.fi

AEL Oy www.ael.fi Ambientia Oy www.ambientia.fi

Aplinet Oy www.aplinet.fi

Consulo Oy www.consulo.fi

Discendum Oy www.discendum.com

Edusolutions Oy www.edusolutions.

Ellibs Oy www.ellibs.com

HCI Productions Oy www.hci.fi

Humac Oy www.humac.fi

Hämeen ammattikorkeakoulu www.hamk.fi

Hämeenlinnan kaupunki www.hameenlinna.fi

Irti Huumeista ry www.irtihuumeista.fi

Koulutus- ja kehittämis-keskus Palmenia www. helsinki.fi/palmenia

Kustannusosakeyhtiö Otava www.otava.fi

Päättävät yhteisöjäsenet

Mediamaisteri Group www.mediamaisteri.com

Mikrolinna Oywww.mikrolinna.fi

Mobiletools International Oy www.mobiletools.fi

NetOp Finland Oywww.netop.fi

Otavan Opisto, Internetix www.internetix.fi

Päivi Kunnas Oy

Rastor Oywww.rastor.fi

Teknologiakeskus Innopark Oy www.innopark.fi

Digitaalisten sisältöjen klusteriohjelma www.digibusiness.fi

TIEKE, Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry www.tieke.fi

Tieturi Oy www.tieturi.fi

TKK Dipoliwww.dipoli.tkk.fi

Markkinointiviestintä 42 Oywww.42.fi

Valopi Oy www.valopi.fi

Viope Solutions Oy www.viope.com

Suomen eOppimiskeskus ry:n yhteisöjäsenet

Kannattavat yhteisöjäsenet

Apprix Oy www.apprix.fi

Festo Oy, Didactic www.festo.fi

Kirjoittajakoulu Scriptio Oy www.scriptio.fi

Kymenlaakson ammattikorkeakoulu www.kyamk.fi

MJK-Instituutti www.mjk.fi

Nordea Pankki Hämeenlinnawww.nordea.fi

Pori Aikuiskoulutuskeskus www.poriakk.fi

Siikaranta-opisto www.siikaranta.fi

Tampereen aikuiskoulutuskeskuswww.takk.fi

Vero-opisto www.vero.fi

WSOY Oppimateriaalitwww.wsoyoppimateriaalit.fi

02

/20

08