SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO

EVANGELISK-LUTHERSKA KYRKAN I FINLAND

HE 155/2006 vp

Eduskunnan hallintovaliokunta

LAUSUNTO

9.11.2006

Asianro 2006-00809

Kuntarakenteen muutoksilla on välittömiä vaikutuksia myös seurakuntarakentee-seen. Sen sijaan

pelkkä palvelurakenteiden uudistaminen koskettaa seurakuntia välittömästi suhteellisen vähän. Kunta-

ja palvelurakenneuudistuksen seurauksena kuntien lukumäärän odotetaan huomattavasti vähenevän.

Vaikka vastaavan suuntainen kehitys tapahtuu myös seurakuntien lukumäärässä, uudistuksen

jälkeenkin Suomessa on selvästi enemmän seurakuntia kuin kuntia. Tämä johtuu ennen kaikkea

seurakunnan perustehtävän vaatimuksista toimintarakenteille.

Uudistushankkeissa tärkeää on, että elämälle välttämättömiä peruspalveluja on konkreettisesti

olemassa ja ne ovat saatavilla. Sen rinnalla myös henkiset ja sosiaaliset arvot on otettava huomioon

vakavasti. Yksityisen ihmisen näkökulmalle ei aina välttämättä ole uhrattu riittävästi tilaa rakenteita

uudistettaessa. Sieltä lähtevät paineet koetaan monin tavoin muun muassa seurakuntaelämässä.

Kirkkolain 3 luvun 3 §:n mukaan seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on

kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai saman seurakuntayhtymän alueella. Tämä tarkoittaa sitä,

että kun kaksi tai useampi kuntaa yhdistyy, tulee myös seurakuntien yhdistyä tai, jos ne eivät yhdisty

yhdeksi seurakunnaksi, seurakuntien tulee perustaa seurakuntayhtymä.

Kirkkolain 13 luvun 1 §:n nojalla aloitteen seurakuntien yhdistämisestä voivat tehdä se seurakunta,

jota aloite koskee, sekä tuomiokapituli ja piispa. Kirkkolain 3 luvun 3 §:n nojalla tehdyn aloitteen

käsittelee ja yhdistymisestä lopullisesti päättää kirkkohallitus.

Viime vuosina seurakuntien lukumäärä on vähentynyt merkittävästi. Kun vuonna 2002 seurakuntia oli

586, kirkkohallituksen tähän mennessä tekemien päätösten perusteella tulee seurakuntia ensi vuoden

alussa olemaan 518 (kirkkohallituksen täysistunnossa 28.11.2006 tullee vielä käsiteltäväksi yksi

yhdistymisaloite, jossa yhdistymisen ajankohdaksi esitetään 1.1.2007 ja jossa on kyse olemassa olevan

seurakuntayhtymän purkamisesta). Liitteenä on tilasto seurakuntien lukumääristä vuosina 2000 - 2007

ja erittely 1.1.2007 voimaan tulevista seurakuntien yhdistymisistä.

Satamakatu 11 A/Hamngatan 11A vaihde/växel (09)180 21 kirkkohaffitus@evlii/kyTkostyrelsen@evl.« Y-tnnnus/FO-mmiiner 0118950-3

PL/PB185 00161 Helsinki/Helsingfors faksi/fax (09) 180 2350 www.evl.fi Sampo800010-67687

KIRKKOHALLITUS

KYRKOSTYRELSEN

2 V

Seurakuntien yhdistymisten taustalla on ollut kolmentyyppisiä tilanteita.

Ensinnäkin seurakuntien yhdistyminen on liittynyt kuntien yhdistymiseen eli samanaikaisesti

kuntien kanssa myös seurakunnat ovat yhdistyneet yhdeksi seurakunnaksi.

Toiseksi olemassa olevia seurakuntayhtymiä on purettu. Nämä seurakuntayhtymät ovat usein

syntyneet muutamia vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden kuntaliitosten yhteydessä.

Yhtymien purkamiseen on päädytty, koska on haluttu päästä eroon moninkertaisesta

hallinnosta ja samalla ylipäätään joustavoittaa toiminnan järjestämisen mahdollisuuksia ja

työntekijöiden liikkuvuutta saman kunnan alueella.

Kolmanneksi seurakuntien yhdistymisiä on toteutettu pelkästään seurakuntien omista

lähtökohdista nousseista tarpeista ja tavoitteista ilman, että taustalla olisi ollut kuntien

yhdistymistä. Näissä tilanteissa on syntynyt seurakuntia, joiden alue kattaa useamman kunnan

alueen. Tällaisesta esimerkkinä on Siikalatvan seurakunnan syntyminen vuoden 2006 alusta.

Siikalatvan seurakunnan alue käsittää Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Pyhännän kuntien

alueen.

Vuoden 2007 alusta voimaan tulevien seurakuntien yhdistymisiä koskevien kirkkohallituksen

päätösten taustoista voidaan todeta seuraavaa. Kirkkohallitus on tehnyt kaikkiaan 25

seurakuntien yhdistymistä koskevaa päätöstä, joiden seurauksena seurakuntien lukumäärä

vähenee kolmellakymmenellä. Näistä päätöksistä kahdentoista taustalla on ollut kuntaliitos ja

siihen liittyvä seurakuntien yhdistyminen, kuuden päätöksen taustalla on ollut

seurakuntayhtymän purkaminen ja seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien

yhdistyminen, seitsemän päätöksen taustalla on ollut pelkästään seurakuntien omista

lähtökohdista lähtenyt yhdistyminen ilman, että yhdistymiseen olisi liittynyt samanaikaista

kuntien yhdistymistä. Kirkkohallituksen käsiteltäväksi tullee vielä marraskuun lopussa yksi

aloite, joka koskee seu-

Seurakuntien yhdistymistilanteissa on alettu ottaa käyttöön kirkkolainsäädännön

mahdollistamia aluetyön malleja eli kappeliseurakunnan tai seurakuntapiirin perustaminen

kirkkolain 3 luvun 4 §:n ja kirkkojärjestyksen 12 luvun mukaisesti.

Muuttuva toimintaympäristö luo ja on jo luonut haasteita kirkon tehtävien hoitamiselle.

Näiden haasteiden kohtaamisessa on keskeistä kirkon jäsenten odotusten ja tarpeiden

huomioonottaminen. Seurakuntarakenteen tulee olla tulevaisuutta varten

tarkoituksenmukainen kirkon seurakunnallisen toiminnan, hallinnon ja talouden

näkökulmista. Yksi keskeinen seurakunnallisen hallinnon kehittämisnäkemys on se, että tietyt

hallintoon, tukipalveluihin ja erityispalveluihin liittyvät toiminnot tulee hoitaa keskitetymmin

isommissa yksiköissä ja että varsinaiseen seurakunnalliseen toimintaan ja yhteisöllisyyteen

liittyvät tehtävät lähellä ja läheltä.

Voimassa oleva kirkkolainsäädäntö antaa välineet reagoida kunta- ja palveluraken-

neuudistuksen mukanaan tuomaan ympäristömuutokseen. Kuntien yhdistymistilan-

Satamakatu 11 A/Hamngatan 11A

FL/PB185 00161

Helsinki/Helsingfors

vaihde/växel (09)180 21

faksi/fax (09)1802350

kirkkohallitus@evL£ /

kyrkostyrelsen@evl.fi www.evl.fi

Y-tunnus / FO-rmmrner 0118950-3

Sampo 800010-67687

3

teessä on mahdollista joko yhdistää myös seurakunnat tai sitten perustaa seurakuntayhtymä.

Kuntarajoja on tarkoituksenmukaista pitää jatkossakin pohjana seurakuntarajoille tai

seurakuntayhtymärajoille.

Kirkkohallitus perusti 25.10.2005 työryhmän, jonka tehtävänä on seurata kuntarakenteen muutoksia ja

sen vaikutuksia kirkkoon ja seurakuntiin, tehdä ehdotuksia seurakuntien yhteistoiminnan edistämiseksi

ja selvittää tarkoituksenmukainen tapa organisoida seurakuntatyö erilaisissa toimintaympäristöissä.

Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkelin hiippakunnan piispa Voitto Huotari. Työryhmä on ottanut

nimekseen Seurakuntarakennetyöryhmä. Työryhmän valmistelun pohjalta kirkkohallitus on laatinut

seurakunnille ja seurakuntayhtymille yleiskirjeen otsikolla "Kunta- ja palvelurakenteen uudistus ja

seurakunnat" (Kirkkohallituksen yleiskirje nro 31/2006,6.10.2006 liitteenä).

Seurakuntarakenteiden uudistamisen tavoitteet nousevat ennen muuta toiminnallisista, kirkon

hengellisen työn lähtökohdista. Peruskysymyksiä ovat, miten seurakunta ymmärretään hengellisenä ja

toiminnallisena yhteisönä ja miten kirkolliset palvelut ja perustoiminnot voidaan tasapuolisesti,

laadukkaasti ja kattavasti toteuttaa uudistuvassa yhteiskuntarakenteessa. Meneillään oleva kunta- ja

palvelurakenteen uudistaminen haastaa seurakuntia aktivoitumaan paikallista rakennemuutosta

koskevassa keskustelussa (seuraaminen - visiointi - reagointi). Liitteenä olevassa kirkkohallituksen

yleiskirjeessä on kehotettu seurakuntia laatimaan omat toimintaansa ja hallintoansa koskevat

toimenpidesuunnitelmat, vastaavalla tavalla kuin kunnat tekevät ne tähtäimenään vuodet 2015 ja 2025.

Hallituksen esityksen tavoitteet, keinot ja aikataulu muodostavat perustellun kokonaisuuden vastata

muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin kunta- ja palvelurakennetta uudistamalla. Kirkkohallituksen

ja koko kirkon näkökulmasta asetetut tavoitteet, keinot ja aikataulu ovat siten tarkoituksenmukaisia,

että ne edesauttavat myös kirkon seurakuntarakenteeseen kohdistuvien kehittämistavoitteiden toteutta-

mista.

Kansliapäällikkö Risto Junttila

Hallintopäällikkö Mikko Tähkänen

Satamakatu 11 A/Hamngatan 11A vaihde/växel (09) 180 21 kirkkohalUtus(gtevl.fi/kyrkostyTelsen@evl.fi Y-tainus/FO-nunnner 0118950-3

PL/FB185 00161 Helsinki/Helsingfors faksi/fax (09)180 2350 www.evl.fi Sampo 800010-67687

Seurakuntani uutokset 1.1.2007 alkaen

Seurakuntien ja seurakuntatalouksien lukumäärät 1.1.2007

Hiippa-

kunta

Rovasti-

kuntia

Seura-

kunnat

Seura-

kunta-

taloudet

Kaupunki-

srkria

Maa-

srk:ia

Srk:ia

yhteensä

2007

Srk-talouksia

yhteensä

Srkt joilla

oma erill.

talous

Srk-

yhtymät

Niissä

paikallis-

srkria

Niissä muun

kuin oman

äpkm srk

Turku 10 32 52 84 67 63 4 21 1 Tampere 10 30 31 61 47 43 4 19 1 Oulu 9 19 45 64 61 59 2 6 1 Mikkeli 8 20 35 55 47 44 3 11 - Porvoo 9 33 42- 75 37 25 12 36 6 Kuopio 9 24 36 60 51 49 2 11 - Lapua 11 19 37 56 53 52 1 2 1 Helsinki 7 32 7 39 11 5 6 45 11 Espoo 5 13 11 24 17 11 6 16 5

Yhteensä

2007

78 222 296 518 391; 351- SV*'-.

: 40 " ; - IÄT' '" ~ 2 6

2006 78 230 318 548 410 362 48 186 26

muutos 07-

06 -8 -22 -30 -19 -11 -8 -19

Seurakuntien lukumäärät 2000-2006:

2006 548

2005 562

2004 576

2003 582

2002 586

2001 586

2000 587

Muutokset seurakunnittain

(numerot ovat seurakuntakoodeja)

Turun arkkihiippakunta:

1. (049) Kauvatsan seurakunta liitetään (056) Kokemäen seurakuntaan. Kauvatsan seurakunta itsenäisenä

seurakuntana lakkaa. Samalla (815) Kokemäen ja Kauvatsan seurakuntayhtymä lakkaa. Laajentuneen

Kokemäen seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien Kokemäen kunnan alue.

2. (077) Mietoisten seurakunta liitetään (080) Mynämäen seurakuntaan 1.1.2007 lukien, jolloin Mietoisten

seurakunta itsenäisenä seurakuntana iakkaa. Laajentuneen Mynämäen seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien

tuolloin voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Mynämäen kunta.

3. (109) Suodenniemen seurakunta liitetään (643) Vammalan seurakuntaan 1.1.2007 lukien, jolloin

Suodenniemen seurakunta itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Vammalan seurakunnan alue on

1.1.2007 lukien tuolloin voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Vammalan kaupunki.

4. (040) Hinnerjoen ja (041) Honkilahden seurakunnat liitetään (036) Euran seurakuntaan 1.1.2007 lukien,

jolloin Hinnerjoen ja Honkilahden seurakunnat itsenäisinä seurakuntina lakkaavat ja jolloin samalla (802)

Euran seurakuntayhtymä lakkaa. Laajentuneen Euran seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien tuolloin

voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Euran kunta.

Tampereen hiippakunta::

5

5. (199) Viljakkalan seurakunta liitetään (200) Ylöjärven seurakuntaan. Viljakkalan seurakunta itsenäisenä

seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Ylöjärven seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien tuolloin voimassa

olevien kuntajakopäätösten mukainen Ylöjärven kunta.

6. (153) Hämeenkosken seurakunta liitetään (138) Hollolan seurakuntaan. Hämeenkosken seurakunta

itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Hollolan seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien tuolloin

voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Hollolan kunta ja Hämeenkosken kunta.

7. (179) Somemiemen seurakunta liitetään (180) Someron seurakuntaan.(179) Somerniemen seurakunta

itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Samalla (836) Someron ja Somemiemen seurakuntayhtymä lakkaa.

Laajentuneen Someron seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien Someron kunnan alue.

8.(151) Koijärven seurakunta liitetään (134) Forssan seurakuntaan. Koijärven seurakunta itsenäisenä

seurakuntana lakkaa. Samalla (803) Forssan evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä lakkaa. Laajentuneen

Forssan seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien Forssan kaupungin alue.

9. (167) Luopioisten seurakunta liitetään (174) Pälkäneen seurakuntaan 1.1.2007 lukien, jolloin

Luopioisten seurakunta itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Pälkäneen seurakunnan ahie on

1.1.2007 lukien tuolloin voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Pälkäneen kunta.

10. (168) Längelmäen seurakunta lakkautetaan 1.1.2007 lukien. Nykyisen Längelmäen seurakunnan alue

liitetään Kuoreveden ja Oriveden seurakuntiin siten, että 1.1.2007 voimaan tulevan kuntajakopäätöksen

mukaisesti Längelmäen kunnasta Jämsän kaupunkiin siirtyvä alue liitetään Kuoreveden seurakunnan

alueeksi ja että 1.1.2007 voimaan tulevan kuntajakopäätöksen mukaisesti Längelmäen kunnasta

Oriveden kaupunkiin siirtyvä alue liitetään Oriveden seurakunnan alueeksi.

11.(131) Akaan, (158) Kylmäkosken ja (198) Viialan seurakunnat lakkautetaan 1.1.2007 lukien. Samalla

(852) Akaan ja Kylmäkosken seurakuntayhtymä lakkaa. Lakkautettujen seurakuntien tilalle perustetaan uusi

seurakunta. Uuden 1.1.2007 perustettavan seurakunnan nimi on (131) Akaan seurakunta ja sen alueena

1.1.2007 perustettava uusi Akaa-niminen kunta ja Kylmäkosken kunta.

Oulun hiippakunta:

12. (279) Ylikiimingin seurakunta liitetään (603) Oulujoen seurakuntaan. Ylikiimingin seurakunta

itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Oulujoen seurakunnan alueena on 1.1.2007 lukien Ylikiimingin kunnan

alue ja se alue, joka seurakunnalle tällä hetkellä kuuluu Oulun kaupungista.

13. (244) Pattijoen, (253) Raahen ja (261) Sälöisten seurakunnat lakkautetaan ja samalla (832) Raahen

seurakuntayhtymä lakkaa. Lakkautettujen seurakuntien tilalle perustetaan uusi seurakunta. Uuden

1.1.2007 perustettavan seurakunnan nimi on (253) Raahen seurakunta ja sen alueena on Raahen kaupunki.

14. (230) Lestijärven seurakunta liitetään (269) Toholammin seurakuntaan. Lestijärven seurakunta

itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Toholammin seurakunnan ahie on 1.1.2007 lukien tuolloin

voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Lestijärven kunta ja Toholammin kunta.

15. (202) Alatornion, (215) Karungin ja (270) Tornion seurakunnat lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan

uusi seurakunta, jonka nimi on (270) Tornion seurakunta ja alue Tornion kaupunki. (838) Tornion

seurakuntayhtymä lakkaa.

16. (226) Kuivaniemen seurakunta liitetään (211) Iin seurakuntaan 1.1.2007 lukien, jolloin Kuivaniemen

seurakunta itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Iin seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien tuolloin

voimassa olevien kuntapäätösten mukainen Iin kunta.

17. (263) Siikajoen seurakunta liitetään (639) Siikasalon seurakuntaan 1.1.2007 hikien, jolloin Siikajoen

seurakunta itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Siikasalon seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien

tuolloin voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Siikajoen kunta ja Vihannin kunta.

Mikkelin hiippakunta:

18. (316) Miehikkälän seurakunta liitetään (347) Virolahden seurakuntaan. Miehikkälän seurakunta

itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Virolahden seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien tuolloin

voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Miehikkälän kunta ja Virolahden kunta.

19. (335) Savonrannan seurakunta liitetään (301) Kerimäen seurakuntaan. Savonrannan seurakunta

itsenäisenä seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Kerimäen seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien tuolloin

voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Kerimäen kunta ja Savonrannan kunta.

20. (291) Heinolan maaseurakunta ja (290) Heinolan kaupunkiseurakunta lakkautetaan ja samalla (864)

Heinolan seurakuntayhtymä lakkaa. Niiden tilalle perustetaan uusi seurakunta. Uuden 1.1.2007 perustettavan

seurakunnan nimenä on (239) Heinolan seurakunta ja sen alueena on Heinolan kaupungin alue. n~ ___ -------- u:: ------------- 1. ------ I UI VUUH HIippiIIVUIII.il

21. Perustetaan uusi seurakunta siten, että Ruotsin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisen

sopimuksen mukaisesti siirretään Olaus Petrin seurakunta Ruotsin kirkolta Suomen evankelis-

luterilaisen kirkon seurakunnaksi 1.1.2007 lukien. Seurakunta jatkaa samana oikeushenkilönä ja siirtyy

kaikkine varoineen ja velkoineen. Olaus Petrin seurakunnan nimi muutetaan 1.1.2007 lukien nimeksi

Rikssvenska Olaus Petri-församlingen (638). Seurakunta on ruotsinkielinen, valtakunnallinen

henkilöseurakunta ja kuuluu Porvoon hiippakuntaan. Seurakunnan jäsenyys edellyttää Ruotsin kansalaisuutta

tai muutoin tosiasiallista ja hyvin läheistä yhteyttä Ruotsin kirkkoon.

22. (530) Maksamaan (Maxmo) ja (559) Vöyrin (Vörä) seurakunnat lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan

uusi seurakunta. Uuden 1.1.2007 perustettavan seurakunnan nimenä on (XXX)) Vöyrin seurakunta (Vöra

församling) ja sen alueena on 1.1.2007 voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Vöyri-Maksamaan

kunta.

Kuopion hiippakunta:

23. (418) Vuolijoen seurakunta Uitetaan (363) Kajaanin seurakuntaan. Vuolijoen seurakunta itsenäisenä

seurakuntana lakkaa. Laajentuneen Kajaanin seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien tuolloin voimassa

olevien kuntajakopäätösten mukainen Kajaanin kunta ja Vuolijoen kunta.

24. Lakkautetaan (384) Pieksämäen kaupunkiseurakunta ja (385) Pieksämäen maaseurakunta 1.1.2007

lukien ja perustetaan lakkautettujen seurakuntien tilalle uusi seurakunta. Uuden 1.1.2007 perustettavan

seurakunnan nimi on (645) Pieksämäen seurakunta ja sen alueena 1.1.2007 perustettava uusi

Pieksämäki-niminen kunta.

Lapuan hiippakunta:

25. (431) Kannonkosken, (440) Kivijärven ja (463) Pylkönmäen seurakunnat liitetään (464) Saarijärven

seurakuntaan. Kannonkosken, Kivijärven ja Pylkönmäen seurakunnat itsenäisinä seurakuntina lakkaavat.

Laajentuneen Saarijärven seurakunnan alue on 1.1.2007 lukien tuolloin voimassa olevien kuntajakopäätösten

mukainen Kannonkosken kunta, Kivijärven kunta, Pylkönmäen kunta ja Saarijärven kunta.

26. (468) Suolahden ja (483) Äänekosken seurakunnat lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan uusi

seurakunta. Uuden 1.1.2007 perustettavan seurakunnan nimenä on (483) Äänekosken seurakunta ja sen

alueena on 1.1.2007 voimassa olevien kuntajakopäätösten mukainen Äänekosken kaupunki.

7

SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO EVANGELISK-LUTHERSKA KYRKAN I FINLAND

KIRKKOHALLITUKSEN YLEISKIRJE Nro 31/2006

6.10.2006

KUNTA- JA PALVELURAKENTEEN UUDISTUS JA SEURAKUNNAT

Suomessa on meneillään laajamittainen ja historiallinen yhteiskunnan hallintorakenteita

koskeva muutos. Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle esityksen (HE 155/2006) kunta-

ja palvelurakennetta koskevasta puitelaista, joka johtaa huomattavaan kuntarakenteen

muutokseen ja kuntien välisen yhteistyön laajenemiseen. Eduskunta päättää puitelaista

vuoden loppuun mennessä.

Uudistus merkitsee seurakunnille haastetta arvioida nykyisten seurakuntaraken-teiden

toimivuutta ja yhteistyön lisäämistä naapuriseurakuntien kanssa. Monissa seurakunnissa on

meneillään myös seurakunnan omista toiminnallisista lähtökohdista nousevia

rakenneuudistuksia.

Kirkkohallituksen asettama seurakuntarakennetyöryhmä, joka seuraa ja arvioi meneillään

olevia muutoksia, on tuonut toistuvasti ilmi seurakuntien tarpeen liittyä aktiivisesti

selvittämän tulevaisuuden rakennevaihtoehtoja ja yhteistoimintaa. Seurakunnan edun

mukaista ei ole vain sopeumrninen meneillään oleviin muutoksiin vaan omista

lähtökohdista tapahtuva luova ja ch/naaminen rakenteiden uudistaminen.

Seurakuntarakennetyöryhmä tähdentää sitä, että hallinnon rakennevaihtoehtoa ja uusia

yhteistyön verkostoja tulee kehittää kirkon perustehtävästä käsin sekä seurakuntalaisen

tarpeiden ja elämäntilanteiden näkökulmasta.

Kunta-ja palvelurakenneuudistuksen vaikutukset

Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen tarkoituksena on vahvistaa kunnallisten palvelujen

tuotantotapoja ja organisointia, tarkistaa valtion ja kuntien välistä teh-tävienjakoa ja

palvelujen rahoitusta sekä luoda toimintakykyinen ja eheä kuntarakenne. Kuntarakenne

tulee olennaisesti muuttumaan niin, että kuntia yhdistetään ja osia kunnista liitetään toisiin

kuntiin. Palvelurakennetta uudistetaan siten, että maassa muodostetaan yksittäistä kuntaa

laajemman väestöpohjan kattavia palvelujärjestelmiä ja kuntien yhteistoimintaa lisätään.

Näin pyritään takaamaan laadukkaat palvelut kansalaisille kaikkialla maassa. Lisäksi

uudistuksessa vahvistetaan pääkaupunkiseudun ja muiden yhdyskuntarakenteellisista

ongelmista kärsivien kaupunkiseutujen toimintaedellytyksiä.

2

Puitelakiesityksert mukaan kuntien on välittömästi ryhdyttävä selvittämään pal-

velurakenteensa toimintaedellytyksiä vuoteen 2015 ja 2025 asti. Toimenpidesuunnitelmat

on oltava valmiina 30.6.2007 mennessä. Myös puitelain voimassaolon päättyminen vuoteen

2013 on omiaan jouduttamaan kuntarakenteen uudistamishankkeita. Uudistuksesta on

lisätietoja seuxavilla internetsivuilla: www .eduskunta/asiakirjat/HE155/2006,

www.mtermin.fi/kuntajapalveluraken-ne sekä www.kunnat.net/PARAS)

Toteutuessaan kunta- ja palvelurakenteen uudistus merkitsee

• kuntakoon yleistä kasvua ja kuntien lukumäärän vähenemistä noin sadalla

• useiden kuntaliitosten toteutumista 1.1.2009 alkaen

• pienten, muuttotappiollisten ja taloudellisissa vaikeuksissa olevien kuntien

liittymistä naapurikuntiin

• seudullisten toimintaverkostojen muodostumista sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä

ammatillisessa koulutuksessa

• maakuntakeskusten ja kaupunkiseutujen laajentumista ja vahvistumista

Näillä yhteiskunnan rakenneuudistuksilla on välittömiä vaikutuksia myös seurakuntiin.

Kuntajaossa toteutuvat muutokset merkitsevät kirkkolain (KL 3:23) mukaan vastaavia

seurakuntajaon muutoksia. Vaihtoehtoina ovat seurakunnan liittyminen toiseen

seurakuntaan, seurakuntien lakkauttaminen ja yhdistyneen seurakunnan perastarrunen

lakkautuneiden tilalle, seurakuntayhtymän perustaminen tai seurakunnan liittyminen

olemassa olevaan seurakuntayhtymään. Jossakin tapauksessa seurakunnan osat voidaan

liittää toisiin seurakuntiin ja olemassa ollut seurakunta lakkaa.

Seurakunnan omia lähtökohtia palveleva muutos

Useissa seurakunnissa on noussut myös omista ja toiminnallisistakin lähtökohdista johtuvia

ja kuntarakenneuudistuksesta riippumattomia uudistuspaineita. Näiden taustalla on mm.

muu i luliikkees tä johtuvat resurssivaikeudet, kirkkohallituksen

avustusjärjestelmäuudistus, työvoiman rekrytomtiongelmat ja halu toiminnan

tehostamiseen ja uudistamiseen. Seurakuntayhtymissä on noussut tarve yhtymän

seurakuntien entistä tiiviimpään yhteistyöhön. Meneillään on joitakin hankkeita, joissa

pohditaan seurakuntayhtymän lakkauttamista ja yhtymän seurakuntien yhdistämistä,

seurakuntarajojen tarkistamista tai yhteisten toimintamuotojen tehostamista. Monilla

paikkakunnilla on virinnyt hankkeita seutukunnan tai rovastikunnan seurakuntien välisen

yhteistyön lisäämiseksi. Myös entisiä yhteistyösopimuksia on laajennettu ja syvennetty.

Vaikka kunta- ja palvelurakenteen uudistuksessa rakenteelliset hallintokysymykset ovat

etusijalla, seurakuntarakenteiden uudistamisen tavoitteet nousevat ennen muuta

toirninnallisista, kirkon hengellisen työn lähtökohdista. Peruskysymyksiä ovat, miten

seurakunta ymmärretään hengellisenä ja toiminnallisena yhteisönä ja miten kirkolliset

palvelut ja perastoimirtnat voidaan tasapuolisesti, laadukkaasti ja kattavasti toteuttaa

uudistuvassa yhteiskuntarakenteessa.

Toirneenpanosuunnittelu seurakunnissa

Meneillään oleva uudistus haastaa seurakuntia aktivoitumaan paikallista rakennemuutosta

koskevassa keskustelussa kolmella tavalla:

• Seurantahaaste. Kuntaneuvottelujen käynnistyessä seurakuntien on syytä ryhtyä

vireästi seuraamaan paikallisia kunta- ja palvelurakenteiden uudistusprosesseja ja

osallistumaan iuihin, jotta seurakuntauudistukset voidaan toteuttaa samansuuntaisina

ja samassa aikataulussa. Koska kuntien on laadittava pitkän aikavälin

toimenpidesuunnitelmat kunta- ja palvelurakenteestaan ensi kesäkuun loppuun

mennessä, tiukka aikataulu tulee kiihdyttämään uudistusprosesseja erityisesti

tulevan talven aikana.

9

• Visiointihaaste. Seurakuntatyön luova arviointi ja pitkän aikavälin visiointi on

erittäin ajankohtaista. Kunta- ja palvelurakenneuudistus tulee tuottamaan runsaasti

sellaista vuosiin 2015 ja 2025 ulottuvaa toimintaympäristön analyysia, joka on

käyttökelpoista materiaalia seurakuntien visioiden rakentamiseen. Olennaista on

kuitenkin, että visiointi seurakunnissa tähtää kirkon oman perustehtävän

toteuttamiseen tulevaisuudessa ja laajamittaiseen läsnäoloon seurakuntalaisen

elämässä. Toiminnallisen visioimiin tulee siten ohjata hallintorakenteiden

uudistamista.

• Reagointihaaste. Kun kuntarakenneuudistus lähenee paikallistasolla rat-

kaisuvaihetta, seurakunnilla tulee olla valmiudet lähteä toteuttamaan ra-

kenneuudistuksia naapuriseurakuntien kanssa samaan suuntaan ja samanaikaisesti.

Seurakunnissa tulisi laatia omat toimintaa ja hallintoa koskevat toimenpidesuunnitelmat,

vastaavalla tavalla kuin kunnat tekevät ne tähtäimenään vuodet 2015 ja 2025.

Seurakuntarakenteiden perustat liikkuvat nyt voimaperäisesti. Seurakunnissa tarvitaan

aktiivista tilanteen haltuunottoa, dynaamista ja rohkeaa kuntauudistusten rinnalla

kulkemista kirkon omista lähtökohdista käsin.

KIRKKOHALLITUS

Risto Junttila Matti Halttunen

ISSN 0781-9501 Painopaikka:

Kirkkohallituksen monistamo

HE 155/2006 vp Hallituksen esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja laeiksi

kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta

Pyydetty asiantuntijalausunto hallintovaliokunnalle 14.11.2006

Maaherra, FT Eino Siuruainen

Oulun lääninhallitus

10

Lausunnon taustaa

Valtioneuvoston käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistus (PARAS-hanke) ja siihen liittyvä eduskunnan

käsittelyssä oleva puitelakiehdotus lisälakiehdotuksineen on ajankohtainen ja erittäin kannatettava. Uudistus on

välttämätön jatke pitkäkestoiselle kuntarakenteen ja kansalaisten peruspalvelujen tuotannon kehitykselle muun

muassa seuraavista syistä:

• Suomen kuntarakenne perustuu 1860-luvulta alkaen aivan toisenlaiseen yhteiskunta- ja

aluerakennekehitykseen kuin mitä 2000-luvun toiminta edellyttää

• Vaurauden j a tasa-arvon lisääntyessä kansalaisten turvallisuus- j a hyvinvointipalveluj a on kohotettu

maailman kärkimaiden tasolle

• Valtio on siirtänyt palvelutuotannon toteuttarnisvaltaa kunnille perustuslain ja erityislainsäädännön kautta.

Rahoituksen "korvamerkitty" ohjaus on vapautettu kuntien omaan harkintaan, kunhan lainsäädännön

tavoitteet toteutuvat.

• Yhteiskuntamuutos jakaa alueita menestyjiin ja hitaamman kehityksen, jopa taantuviin seuraihin. Laman

jälkeen kuntien hyvinvointierot ovat kasvaneet, mikä pakottaa nyt uudistamaan kunta- ja palvelujen

tuotantorakennetta, jotta voimavarat riittäisivät.

• Avoin markkinatalous, globalisaatio, demografinen kehitys ja talouden intensiteetin erot johtavat

vääjäämättä ilman erityisiä toimenpiteitä yhä syventyviin vaikeuksiin. Rakenteita ja toimintatapoja

uudistamalla on pystyttävä vapauttamaan voimavaroja ja houkuttavuutta itse palvelutuotantoon.

• Kunnallisille organisaatioille on lisäksi säädetty aluekehitysvastuu, mikä osaltaan edellyttää

palvelutuotannolta lisääntyviä voimavaroja osaamisen, tuotannon, työllisyyden ja kilpailuaseman

parantamiseen. Palvelujen rakenne ja taso vaikuttavat aluetalouden menestymiseen.

• Suomen väestö keskittyy edelleen valikoivasti maan eteläosiin, länsirannikolle ja menestyvimpiin tuotanto-

ja palvelukeskuksiin. Agraariyhteiskuntavaiheen jälkeen kunta- ja palvelurakenteelta edellytetään

tehokkuutta, dynaamisuutta ja kilpaOukykyä.

Kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen patistaminen nyt esillä olevan puitelainsäädännön avauksella on

välttämätöntä. Menneeseen historiaan juuttuminen, vahvaan paikallisdemokratiaan vetoaminen, kunnalliseen

itsenäisyyteen pitäytyminen ja nykyisten toimintarajojen piirtyminen vahvoina päättäjien kalloihin on

hidastanut, jopa estänyt välttämättömät uudistukset. Neuvottomuus ja muutosvastarinta edelleenkin vaivaavat

maan eri osissa. Muutosvaatimukseen aletaan kypsyä, mutta ratkaisujen aikaansaamiseksi visiot ovat yleisesti

heiveröisiä. Naapurikuntia koskevana välttämättömät uudistukset etenevät liian pienin askelin.

2

Käsityksiä PARAS-hankkeesta

• Puitelaki oheislakeineen on ehdottoman tärkeä, mutta liian suurpiirteinen. Hyvinä tavoitteina ovat

kuntaliitokset ja kunnanosien yhdistäminen toisiin kuntiin. Hyvänä tavoitteena voidaan pitää myös

pääkaupunkiseudun ja kuudentoista kaupunkiseudun dynaamista yhteistyön ja yhdistymisen tavoitetta.

Uudistamisen tavoitteellisuutta parantaisi, jos laissa edellytettäisiin uuden muodostettavan alueen

lähtökohtaista rajaamista, kuten kaupunkiseuduilla.

• Asukaslukujen esilletuonti terveydenhuollon ja sosiaalitoimen (20 000 as.) sekä ammatillisen koulutuksen

(50 000 as.) järjestelyissä on perusteltua. Viittaus saaristokuntien ja harvan asutuksen alueiden

erityisratkaisuihin pienemmällä väestöpohjalla jää lain laajassa perusteluosassa epämääräiseksi. Juuri

kyseisillä alueilla ollaan neuvottomia rakenneuudistuksessa, sillä lakiesityksen toimenpiteet eivät riitä

uudistuksen johdonmukaiselle edistymiselle. Ongelmallisimpien palvelutuotantoalueiden

uudistamistavoitteet jäävät toiveiden asteelle.

• Viittaus seudulliseen, jopa valtakunnalliseen palvelutuotantoon on kannustava ja ohjeistava, mutta hyvin

epämääräinen. Onkin vaara, että laaja-alainen uudistus toteutetaan pienten naapureiden kesken kuntien

välillä ristiin rastiin, jolloin uudistuksesta tulee sekava, byrokraattinen ja runsaasti kokous voimavaroja

kysyvä. Näkymät ja rohkeus ei näytä ulottuvan tavoitteena olevien suurien kokonaisuuksien aikaan saantiin.

Esitetyllä tavalla toteutus edellyttää jatkoa, mutta välivaiheenakin se on byrokraattinen ja sekava.

• Pienten kuntien mittakaavat eivät ulotu nyt kuntakokoihin, joissa jo nykyiselläänkin hoidetaan laajan alueen

yhteisiä asioita. Hyvinä esimerkkeinä ovat Pudasjärvi, Suomussalmi, Kuhmo, Sodankylä, Inari jne. Niiden

pinta-alat peittävät useita seutukuntiakin. Toki niidenkään palvelutuotanto ei ilman uusia toimenpiteitä

jatkossa voi pysyä nykyisillä tasoillaan. Harvaan asuttujen, väestöään menettävien ja heikon veropohjan

omaavat kunnat nousevat ongelma-alueiden kärkeen. Monet pienet taloudeltaan vakaat kunnat eivät halua

liitoksia.

• Lain laajoissa perusteluissa ei viitata rohkaisevasti tarpeeseen selvittää peruspalvelujen nykyistä ja

ennakoitavissa olevaa tarvetta, nykyistä palvelutuotantoa ja sopeuttamisvisiota esimerkiksi 10-15 vuoteen

eteenpäin. Väestörekisteritiedoista saadaan paikkatieto kaikista kansalaisista, lääninhallitukset ovat

peruspalvelujen arvioinnissa paikallistaneet sähköisille kartoille lähes kaikki palvelutuotantoyksiköt ja

parhaillaan aletaan selvittää niiden laatua ja kapasiteettia. Amakin jatkossa kuntapäättäjiä helpottaisi

huomattavasti tieto kuntansa, seutunsa ja maakuntansa todennäköisestä kehityksestä. Uudistuksen

lähtökohtana tulisi olla reaalinen tieto eikä tunnepitoiset käsitykset. Paikallisidentiteetti ei katoa, vaikka

palvelut tuotetaan uudella tavalla ja uusilla kokoonpanoilla.

• Sisä^iainministeriön ja lääninhallitusten toteuttamasta HARVA-hankkeesta voidaan todeta, että yli 300

Suomen kuntaa jo nykyisellään kuuluu palvelutuotannossaan ongelmia omaaviin kuntiin. Demografinen

muutos tulee edelleen vinouttamaan palvelujen kysyntää ja kunnan omaa taloudellista perustaa. Muutokseen

on pakko reagoida ja sopeuttaa tulevaa kehitystä.

• "Kunnat ovat PARAS-hankkeen muutosjohtajia". Uudistuksen etenemistä voisi huomattavasti tehostaa

yhteistyö valtion aluehallinnon asiantuntijain ja eri alojen asiantuntijaviranomaisten kanssa. Kummastusta

herättää valtioneuvoston roolin korostaminen palvelutuotannon arvioijana, vaikka ministeriöistä piti

suunnitelmien mukaan siirtää aluetason viranomaisille operatiivisia tehtäviä. Vaikeissa oloissa kansalaisten

peruspalvelujen toteuttaminen laajana yhteistyönä, yhteispalveluna ja nykyistä tekniikkaa käyttämällä

edellyttää huomattavaa alueellista ja paikallista asiantuntemusta, jota keskushallinnossa ei ole riittävästi.

• Liian pienin askelin etenevä uudistus aiheuttaa j atkuvaa epävarmuutta henldlökunnissa, vaikeuttaa järkeviä

investointeja, pitkäjänteistä sopeuttamista, logistista suunnittelua ja

yhteispalvelutuotantoa. Keskuskaupunkien ohella olisi perusteltua asettaa myös vaikeimpien

muuttotappioalueiden kuntaryhmille rajattuja tavoitevaihtoehtoja yhteistyölleen ja palvelutuotannolleen.

Hyvänä esimerkkinä Koillis-Lappi, Siikalatva, Koillismaa jne.

Kuntien omat toimenpiteet

• Valtionhallinnon uudistuksiin j a tuottavuustavoitteisiin verrattuna kuntien omat toimenpiteet toimintojen

rationalisoimiseksi ja yhteistyön edistämiseksi ovat edenneet verkkaisesti. Hyvänä esimerkkinä erittäin

kirjavat it-järjestelmät, joita Kunta-it nyt pyrkii yhdenmukaistamaan.

• Nykytekniikan aikana harvat kunnat ovat edistäneet yhteistyötä palkka- ja henkilöstöhallinnossa,

puhelinpalveluissa, kuljetuslogistiikassa ja muissa varsin paljon voimavaroja kysyvissä rutiinitehtävissä.

Palvelutuotannossa tulee eriyttää varsinaiset hyvinvointipalvelut ja tukitehtävät. Työnjakoja ja yhteistyötä

yli rajojen tulisi selkiinnyttää esimerkiksi terveydenhuollossa.

• Peruspalvelujen arviointi on osoittanut, kuinka sektoroituneita kunnan hallintokunnat ovat. Pelkästään

kuljetusten yhteisjärjestelykään ei ole osoittautunut kuntia kiinnostavaksi. Yhteistyövaatimukset ulottuvat jo

nyt kunnan, valtion ja kolmannen sektorin yhteispalvelutuotannolle. Kunnat ovat vielä harvinaisia

yhteistyökumppaneita valtionhallinnon yhteispalvelupisteissä, vaikka tarve on suuri ja hyvät edellytykset

toiminnalle olemassa.

• Kunnissa ei ole selkiinnytetty, varsinkaan harvaan asutuilla alueilla, mitä palveluja tulisi lukea kansalaisten

lähipalveluihin, mitkä toiminnot tulisi toteuttaa seudullisina ja mitä ovat erityispalvelut, joista

harvmaisimmat ja kalleimmat ovat suorastaan valtakunnallisia. Pääasialliset kiistat käydään nykyisellään

kylien välillä koulujen jatkamisesta, vaikka kuljetusetäisyydet ovat kohtuulliset ja opetus sekä sosiaalinen

12

kasvu edellyttäisivät useamman oppilaan yhteisöjä. "Lasten palvelut lähellä kotia ja vanhustenhuolto lähellä

omaisia".

Valtion ja kuntien yhteistyö palvelutuotannossa

Arvion mukaan kansalaisten turvallisuus-, hyvinvointi- ja peruspalveluista kunnat tuottavat 2/3 ja valtio vajaan

1/3. Kolmas sektori tuottaa lisäksi palveluja. Kuntien käyttöön ottama tilaaja-tuottaja-malli kasvattaa jatkuvasti

avoimen sektorin palvelutuotantoa. Puitelakiesityksessä käsitellään niukasti ongelmia, joita syntyy syrjäseutujen

pienten kuntien suunnitellessa palvelutuotantoaan lisääntyvästi yksityisiin palveluyrityksiin perustuvaksi. Pula

lääkäreistä, sosiaalityöntekijöistä ja eräistä muista palveluista pakottaa turvautumaan tilapäiseen yksityiseen

työvoimaan. Tuotantotapa on huomattavan kallis ja vailla jatkuvuutta sekä alueen ja asiakkaiden tarpeiden

tuntemusta. Harvaan asutuilla seuduilla ei ole riittävän toimivat ja kilpaillut markkinat peruspalvelujen

ostopalveluihin. Julkisen sektorin vastuu palvelutuotannosta edelleen korostuu.

• Puitelaki ei muodosta riittävästi näkymää kuntien ja valtion yhteispalvelun tuottamisesta käyttämällä

yhteisiä tiloja, yhteistä henkilökuntaa ja yhteensopivaa nykytekniikkaa. Kumpikin taho joutuu tuottavuuden

ja tehokkuuden vuoksi rationalisoimaan palveluverkostoaan. Perustuslaki kuitenkin edellyttää, että tasa-

arvoinen palvelutuotanto on turvattava maan kaikissa osissa. Tämän johdosta tarvitaan palveluyksiköitä

lähellä kansalaisia asioiden vireille saamiseksi (front-offices) ja suurempia asiantuntijayksiköitä (back-

offices), joissa on asiakkuuksia riittävästi monipuolisen henkilöstön ylläpitämiseksi, (vrt.

polhsmallintouudistus).

• Kansalaisten näkökulmasta turvallisuus ja kokonaishyvinvointi koostuvat kummankin julkisen

organisaation vuorovaikutuksesta. Liikennöitävistä teistä ja kunnosta pitävät huolta edellisten lisäksi myös

yksityiset. Logistiikan toimivuus riippuu oppilaskuljetuksista ja valtion liikenteen

ostopalveluista sekä yksityisistä yrittäjistä. Matkojen yhdistämiskeskukset palvelevat valtion, kuntien ja

kansalaisten intressejä. Luettelo kansalaisen arjen näkökulmasta on pitkä. Sen vuoksi harvaan asutun Suomen

palvelutuotantoa ja kansalaisten asemaa tulisi myös puitelain osalta tarkastella kokonaisuutena maan eri osien

olosuhteiden perustalta. Nyt puitelaki luottaa liikaa kuvitteellisiin mielikuviin palvelutuotannon ja rakenteiden

toteutumisesta.

• Kunnissa toteutetaan kansalaisten kokonaistu^allisuussuunnitelmia, joiden yhteistyökumppanuus perustuu

lääninhallitusten, poliisipiirien, maistraattien ja kuntien yhteistyöhön. Synergiaedun kehittämistä tulee lisätä

alue- ja paikallistasoilla, eikä vetämällä yksittäisiä ja toisistaan riippumattomia sektorisuunnitelmia

valtioneuvoston tasolle. Varsinkin kun suunnitelmien keskeisenä osana ovat elinkeinoelämä ja alueen

yritykset myös palvelutoimintoineen. Viranomaistoiminnan eriyttäminen keskusjohtoisiin toimintaputkiin

tekee mahdottomaksi alueiden olosuhteiden tehokkaan kehittämisen.

• Vinoutuvan väestörakenteen palvelutuotanto edellyttää yhä enemmän ongelmien ennaltaehkäisyä, mikä on

mitä syvintä kunta- ja kyläkohtaista laaja-alaista yhteistyötä. Mitä kauempana sijaitsevat kansalaisten

turvallisuuspalvelut, sen tehokkaammin on lupa-, koulutus-ja kasvatuskäytänteissä keskityttävä

ennaltaehkäisyyn. Vaikkapa yksityisten vanhusten ja lastenhuoltolaitosten paloturvallisuuden osalta.

Sosiaalisen rakenteen muretessa kylien huoltotyö, työttömyys ja sosiaalituet on sovitettava yhteen myös

lainsäädännössä. On käsittämätöntä, että kunnalliset kotiavustajat joutuvat avustamaan kylissä vanhuksia,

joiden omaisiakin on lähipiirissä runsaasti työttömyys- ja muilla korvauksilla. Harva-hanke esittääkin

lainsäädännön muuttamista tilanteen korjaamiseksi.

Näkökohtia eräisiin puitelain pykäliin

Puitelain pykälässä 3 on hyvä periaate muodostaa uutta aluerakennetta entisistä aluejaoista poiketen.

Pykälässä 5 jää epäilemään nykyhetken riittävää näkemystä rakenteiden uudistamisessa, jotta niistä tulisi

tehokkaita ja taloudellisia. Samassa pykälässä kuntien välisen työnjaon periaate on hyvä, mutta se ei

sovellu kaikkeen palvelutuotantoon. Esimerkiksi lasten palvelujen tulisi olla mahdollisimman lähellä kotia

ja vanhusten palvelujen omaisten avun ulottuvilla. Edelleen pykälässä 5 huolestuneisuutta herättää

syrjäseutujen nuorten ammatillisen koulutuksen asema, sillä peruskoulun jälkeenkin nuori tarvitsee riittävää

yhteyttä perheeseen ja kotiin. Vähäinen väestö ei anna perustetta monipuolisille koulutusvaihtoehdoille

syrjäseuduilla. Pykälässä 6 eritellään laajaa väestöpohjaa edellyttäviä palveluja. Erikoissairaanhoidossa on

hyvä pyrkiä nykyistäkin suurempiin väestöpohjiin ja erikoistumiseen. Myös perusterveydenhuollon

yksiköiden tulisi olla myös harvaan asutuilla alueilla riittävän suuria ja monipuolisia, jotta osaava

henkilökunta hakeutuu niiden palvelukseen. Erikoissairaanhoidossa saavutetaan myös säästöjä, kun

alueellisessa yksikössä voidaan toteuttaa eri alojen vaativampiakin hoitotoimenpiteitä. Tästä esimerkkeinä

ovat vielä purkamattomat terveyskeskuskuntayhtymät, esimerkkinä Raahen seutu. Tilapäiset

"keikkaläakärit" lähettävät ilmeisen herkästi epäselvät potilastapaukset erikoissairaanhoitoon, jotta

välttyisivät mahdollisilta hoitovirheiltä.

Pykälässä 9 säädetään menettelystä erityisen vaikeissa taloudellisessa asemassa olevien kuntien kohdalta.

Talouden ohella tulisi seurata myös palvelutuotannon tasoa ja laatua sekä palvelujen saavutettavuutta.

Lääninhallitusten lakisääteiseen peruspalvelujen arviointiin voidaan osoittaa erityisseurantaa vaikeimmista

palvelutuotantoalueista. Systemaattisella yhteiskuntakehityksen seurannalla ja kuntakohtaisen

palvelutuotannon tasolla sekä laadulla voidaan yhteistyössä Suomen Kuntaliiton ja ministeriöiden toimesta

kehittää ja pitää yllä kansallisen

palvelutuotannon ja tason jatkuvaa tilannekuvaa. Siinä paljastuvat ongelma-alueet tulee saattaa valtion

erityiskohteluun.

• Pykälässä 13 esitetään henkilöstön asemaan liittyviä näkökohtia. Jo edellä on tuotu esille, että pitkäjänteinen

henkilöstöpoUtiikka edellyttää pienten askelten uudistuksia suurempia visioita, jotta henkilöstön poistuma,

rakenne ja ammattikoostumus voidaan pitää optimaalisena palvelutuotannon tehokkuuden ja

taloudellisuuden näkökulmista. Tavoite pitää olla selvillä!

• Pykälässä 14 esitetty selonteko kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutumisesta vuonna 2009 on

perusteltu. Sen tueksi voidaan myös peruspalvelujen amoinnin yhteydessä tuottaa luotettavaa ja

havainnollista materiaalia maan kaikkien kuntien ja palvelutuottajien osalta.

Hallituksen esitys laiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta ovat enemmänkin

teknisiä, joista tässä yhteydessä ei ole merkittävää huomauttamista. Kuntajakolain yhdistymisavustusten

myöntämisen metodologiaa voisi kehittää kannustavaksi nykyistä suurempien ja logistisesti järkevien

kuntarakenteiden toteutumiseksi. Yhteiskunnan demokraattinen ohjaus paikallistasolla pitäisi saada samaan

linjaa avoimen sektorin rakenteellisten päätösten kanssa. Nykyinen seutukuntayhteistyö maan useilla alueilla ei

toteuta kaivattua periaatetta.

j ^ S k M E D I

G G I 1 (5)

Dnro 538/D.a.4

Lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle hallituksen

esityksestä laiksi kunta-ja palvelurakenneuudistuksesta sekä

laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain

muuttamisesta (HE 155/2006 vp). Eduskunnassa 14.11.2006

klo 12.15

1. Saamelaisten turvatakeet uudistusta toteutettaessa.

Uudistuksen lähtökohtana ovat taloudellisuus ja tehokkuus. Alkuperäiskansan kultmurin, kulttuuriin

kuuluvien elinkeinojen ja saamen kielen säilymisen ja kehittymisen kannalta nämä lähtökohdat ovat

erittäin huonot. Saamelaisten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista ei voi mitata

taloudellisuuden ja tehokkuuden mittareilla. Omakielisten palvelujen tuottaminen pienelle väestömäärälle

on keskimääräistä kalliimpaa eivätkä saamelaisten kulttuuriin kuuluvat perinteiset elinkeinot tuota suuria

rahatuloja. Uudistuksen turvatakeet liittyvät saamen kielen ja kulttuurin aseman huomioon ottamiseen lain

tarkoitussäännöksessä (1 § 3 mom. 6 kohta) seuraavasti:

"Tämän lain mukaisia järjestelyjä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava

huomioon:

6) saamelaisten kielelliset oikeudet samoin kuin saamelaisten oikeus

alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan." Lisäksi kunnan ja

yhteistoiminta-alueen muodostamista koskevan 5 § 5 momentin mukaan saamen kielen ja kulttuurin

turvaamiseksi on mahdollista poiketa lainkohdan 3 ja 4 momentin asukasmäärään liittyvistä säännöksistä

seuraavasti:

"Kunnan tai yhteistoiminta-alueen muodostamiselle 3 ja 4 momentissa

säädetyistä edellytyksistä voidaan poiketa, jos:

3) se on tarpeen saamelaisten kieltäjä kulttuuria koskevien oikeuksien

turvaamiseksi.

1.1. Saamelaiskäräjien lain mukainen itsehallinto. Uudistuksen toisena keskeisenä lähtökohtana on kunta

ja palvelurakenteen vahvistaminen kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Tässä yhteydessä

uudistuksessa on kiinnitetty vähemmän huomiota siihen, että kunnallista itsehallintoa sääntelevä

perustuslain säännös (PL 121 §) sisältää säännöksen myös saamelaisten itsehallinnosta kieltään ja

kulttuuriaan koskevissa asioissa saamelaisten kotiseutualueella sen mukaan kuin lailla säädetään (PL 121 §

4 mom.). Saamen alkuperäiskansan kansanvallan toteutumisesta kielellisenä ja kulttuurisena itsehallintona

on säädetty lailla Saamelaiskäräjistä. Saamelaiskäräjalain 9 §:n mukaan

Viranomaiset neuvottelevat saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja

merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa

saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella:

6) muuta vastaavaa saamelaisten kieleen, kulttuuriin tai heidän asemaansa

alkuperäiskansana vaikuttavaa asiaa.

Saarikoskentie 4 Tel. + 358 (0) 16 665 011

FIN- 99870 Anär/ Inari Fax + 358 (0) 16 671 323

www.samediggi.fi

etunimi.sukunimi@samediggi.f

i

S A M I T ! G G E

S Ä Ä' M T E ' G G S A A M E L A I S K Ä R Ä J ÄT

Neuvotteluvelvoite saamelaisten itsehallinnon keinona on osoittautunut kunnallisen itsehallinnon suuntaan

heikoksi. Ensinäkin kunnat ovat voineet ilman erityisiä sanktioita jättää neuvottelematta Saamelaiskäräjien kanssa.

Kunnat voivat myös sanktioitta jättää vaille huomiota saamelaiskäräjien esittämät näkökohdat saamen kieltäjä

kulttuuria koskevissa asioissa. Saamelaiskäräjälaissa säädetty viranomaisen neuvotteluvelvoite tarkoittaakin

lähinnä konsultaatioita Saamelaiskäräjien kanssa - Saamelaiskäräjiä kuullaan.

Saamelaisten itsehallintoa koskevista hallituksen esityksistä (HE 248/1995 vp ja 190/1995 vp) kuitenkin ilmenee,

että Saamelaiskäräjille on tarkoitettu antaa saamen kieltä ja kulttuuria koskevissa asioissa kunnalliseen

itsehallintoon rinnastettava asema. Lainsäätäjän tarkoituksena on saamelaisten itsehallintoa koskevalla perustuslain

säännöksellä tehdä mahdolliseksi se, että saamelaisten kielelliseen ja kulttuuriseen itsehallintoon kuuluvia asioita

otetaan kuntien tai valtion hallintoa koskevaan lainsäädäntöön saamelaisalueella tai että näitä tehtäviä siirretään

kuntien tai valtion hallinnosta erityiselle saamelaishallinnolle. Tässä tarkoituksessa saamelaiskäräjien toimivaltaa

koskevan saamelaiskäräjälaki (974/95) 5 § sisältää säännöksen siitä, että Saamelaiskäräjät käyttää tehtäviinsä

kuuluvissa asioissa päätösvaltaa siten kuin saamelaiskäräjälaissa tai muualla laissa säädetään. Saamelaiskäräjät

päättää lisäksi siitä annetun lain 8 §:n mukaan saamelaisten yhteiseen käyttöön osoitettujen varojen jaosta osana

itsehallinnon toimeenpanemista.

Saamelaisten kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon tavoitteena on lain perustelujen mukaan (HE

248/1994 vp) luoda saamelaisille perustuslain turvaama hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voisivat

aikaisempaa paremmin vaikuttaa ja osallistua heitä erityisesti koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon.

Perustuslain säännöksellä pyritään siihen, että tulevassa lainsäädännössä säädetään saamelaisten omaa kieltä ja

kulttuuria koskevissa asioissa toimielimet, toimivaltarajat ja tehtävät saamelaishallinnolle, kunnalliselle

itsehallinnolle ja valtionhallinnolle. Itsehallinto on tarkoitettu dynaamiseksi siten, että saamelaiset voivat itse

kehittää sitä kansanvaltaisesti valitun Saamelaiskäräjien kautta. Saamelaisten itsehallintolainsäädännöllä asetetun

Saamelaiskäräjien keskeisimpänä tehtävänä onkin suunnitella ja toteuttaa saamelaisten itsehallintoa.

Saamelaisten itsehallintosäännös luo valtiolle myös velvollisuuden toimia lainsäädännössä saamelaisten

itsehallinnon toteutumiseksi. Itsehallintoa koskevien säännösten tultua hyväksytyiksi tämä itsehallinto tulee lain

perustelujen mukaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten piiriin. Järjestelmän myöhemmät heikennykset voivat

siten merkitä kansainvälisoikeudellista rikkomusta (HE 248/1994 vp s. 21). Saamelaisten aseman heikennyksiä

koskien eduskunnan perustuslakivaliokunta on muussa kuin itsehallintoa koskevassa yhteydessä katsonut ILO:n

alkuperäiskansasopimukseen 169 viitaten, että hallituksen esitystä, joka ei ota huomioon saamelaisten perustuslain

turvaa nauttivaa kalastusoikeutta, ei voida säätää laiksi edes perustuslainsäätämisjärjestyksessä (PeVL 30/1993

vp).

Saamelaisten itsehallintoa ei ole vielä kehitetty lainsäädännössä kunnallisen itsehallinnon alueella. Ehdotus kunta-

ja palvelurakenneuudistusta koskevaksi laiksi ei sekään sisällä säännöksiä siitä, miten saamelaiset voisivat kieltään

ja kulttuuriaan koskevan itsehallintonsa kautta itse vaikuttaa kuntien päätöksentekoon niiden arvioidessa

saamelaisten kieltäjä kulttuuria koskevien oikeuksien huomioon ottamisen tarvetta. Koska saamelaiset ovat

Saarikoskentie 4 Tel. + 358 (0) 16 665 011

FIN- 99870 Anär/ Inari Fax + 358 (0) 16 671 323

www.samediggi.fi

etunimi.sukunimi@samediggi.fi

saamelaisten kotiseutualueen kunnissa - Utsjokea lukuun ottamatta - vähemmistönä, ei saamelaisten oikeuksien ja

etujen huomioon ottaminen kunnan demokraattisessa päätöksenteossa onnistu.

1.2. Saamelaiskäräjillä on lisäksi eduskunnan budjettivaltaan liittyvä mahdollisuus vaikuttaa saamenkielisten

sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen kunnissa. Tämä on Saamelaiskäräjien ainoa tosiasiallinen

itsehallinnollinen vaikuttamiskeino kuntien suuntaan. Saamelaisten sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseksi

Saamelaiskäräjät on katsonut, että saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteuttamiseksi sosiaali-ja

terveydenhuollon palvelut tarjotaan saamelaisten omalla äidinkielellä, suunnitellaan saamelaisten omista

lähtökohdista saamelainen kulttuuritausta, perinteiset arvot sekä elämänmuotoja ajattelutavat huomioon ottaen

sekä palvelut järjestetään saamelaisten kulttuurisen itsehallinnon perustalta.

Eduskunta lisäsi vuonna 2002 ensimmäisen kerran valtion talousarvioon erillisen määrärahan saamenkielisten

sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamista varten. Talousarvion mukaan määrärahaa saa käyttää valtionavustuksen

maksamiseksi Saamelaiskäräjien kautta saamelaisalueen kunnille saamenkielisten sosiaali-ja terveyspalvelujen

turvaamiseksi. Määrärahan käyttö perustuu Saamelaiskäräjien ja kuntien väliseen yhteistyöhön. Järjestelmä toimii

siten, että kunnat tekevät vuosittain esityksensä määrärahalla tuotettavista palveluista. Sen jälkeen esityksistä

neuvotellaan. Neuvottelujen pohjalta saamelaiskäräjien sosiaali-ja terveyslautakunta hyväksyy lopulta määrärahan

käyttösuunnitelman. Lopullinen ratkaisuvalta on siis saamelaisten käsissä. Määrärahalla tulee tuottaa palveluja

kaikilla saamen kielillä.

2. Uudistuksen mahdollisia vaikutuksia. Uudistus saattaa Saamelaiskäräjien mielestä laeiksi säädettynä

käytännössä vaikuttaa monin tavoin saamelaisten kielellisen, kulttuurisen ja itsehallinnollisen aseman

heikkenemiseen saamelaisten kotiseutualueella toisin kuin perustuslaki ja kansainväliset sopimukset edellyttävät.

Kuntajaon muutos Utsjoen kunnan osalta tarkoittaisi uuden kunnan saamenkielisen väestön jäämistä alle

kolmasosaan, jolloin kunnan saamen kielilain mukainen velvollisuus käyttää saamen kieltä pöytäkirja-ja

asiakirjakielenään lakaisi. Kyseessä olisi saamelaisten kielellisten oikeuksien heikennys.

Jos taas saamelaisten kotiseutualueen kuuluva kunta liitettäisiin kotiseutualueen ulkopuoliseen kuntaan, lakkaisi

kunnan luottamushenkilön saamen kielilain mukainen oikeus käyttää kunnan toimielimissä saamen kieltä. Tässä

asiassa esitys antaa lain tason vaikutuksista ristiriitaista tietoa. Toisaalta esityksessä todetaan, että tällaisessa

tapauksessa saamelaiskäräjistä annetun lain mukaista saamelaisten kotiseutualueen "kuntaluetteloa" tulisi muuttaa.

"Kuntaluettelon muuttaminen" tarkoittaisi samalla uuden kunnan maantieteellistä aluetta, joka siirtäisi

saamelaisten kotiseutualueen nykyisen etelärajan etelän suuntaan. Tästä seikasta esitykseen ei sisälly ehdotusta

lainmuutokseksi. Toisaalta taas esitys lähtee siitä, että kuntajaotuksessa tapahtuvissa muutoksissa nykyinen

saamelaisten kotiseutualue tulisi säilyttää. (s.92/I)

Muutoinkin tapauksessa, jossa saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluva kunta liitettäisiin alueen ulkopuolella

olevaan kuntaan tai tehtävät siirrettäisiin tällaiselle kunnalle tai kuntayhtymälle, saamelaisten kielilain mukaiset

oikeudet saattaisivat heiketä. Näin kävisi siinä tapauksessa, että uuden kunnan tai kuntayhtymän virastot tai

toimipaikat sijaitsisivat

Saarikoskentie 4 Tel. + 358 (0) 16 665 011

FIN- 99870 Anär/ Inari Fax + 358 (0) 16 671 323

www.samediggi.fi

etunimi.sukunimi@samediggi.fi kotiseutualueen ulkopuolella. Näissä virastoissa saamelaisilla ei olisi enää oikeutta käyttää saamen kieltä kaikissa asioissa, (ks s.91/11) Hän ei olisi myöskään oikeutettu saamaan asianomaisena viranomaiselta päätöstä saamen kielellä, (s. 3 l/I ja II)

Kuntien ostopalvelumahdollisuuksien lisääntyessä ja palvelujen keskittyessä suurin yksiköihin ja aluekeskuksiin

Saamelaiskäräjillä ei olisi kieltään ja kulttuuriaan koskevaa itsehallintoa toteuttaessaan selvästi tiedossa olevaa

neuvotteluosapuolta ja päättäjää.

Saamelaiskäräjien oikeutta vaikuttaa sen kautta saamelaisalueen kunnille saamenkielisten sosiaali- ja

terveyspalvelujen turvaamiseksi osoitetun valtionavustuksen käyttöön ei ole vielä turvattu laissa. Uudistuksen

yhteydessä tämä ainoa tosiasiallinen saamelaisten itsehallinnon muoto kuntiin päin on joutunut uhatuksi.

Saamelaisalueen kuntien yhteisessä lausunnossa "Saamenkieliset palvelut kunta-ja palvelurakenneuudistuksessa"

Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunta lähtevät siitä, että sosiaali-ja terveystoimessa "määräraha tulee

osoittaa suoraan palvelutoimintaa tuotaville eli kunnille", (ks.liite) Järjestelyn muuttaminen kuntien tarkoittamaksi

merkitsisi saamelaisten itsehallinnon heikentämistä ja mahdollista kansainvälisen sopimusvelvoitteen loukkausta.

3. Saamelaiskäräjien esitykset. Saamelaisten turvatakeet kunta-ja

palvelurakenneuudistuksessa riippuvat käytännössä kuntien arviosta miten saamelaisten kieltä ja kulttuuria

koskevat oikeudet ja saamelaisten itsehallinto kieltään ja kulttuuriaan koskevissa asioissa otetaan huomioon. Tämä

ei ole Saamelaiskäräjien mielestä riittävä turvatae ottaen huomioon sen, että kyseessä ovat perustuslaista lähtevät,

saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvat oikeudet ja itsehallinto.

Perustuslakivaliokunnan kunta-ja palvelurakenneuudistuksesta antamaan lausuntoon (PeVL 37/2006 vp s.8)

viitaten Saamelaiskäräjät esittää, että puitelain 1 §:n 3 momentin 6 kohtaan lisättäisiin maininta myös saamelaisten

kieltäjä kulttuuria koskevasta itsehallinnosta yhtenä uudistusta suunniteltaessa ja toteutettaessa huomioon

otettavana seikkana esimerkiksi seuraavasti

" 6) saamelaisten kielelliset oikeudet samoin kuin saamelaisten oikeus alkuperäiskansana ylläpitää

ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä saamen kieltäjä kulttuuria koskeva itsehallinto heidän

kotiseutualueellaan"

Perustuslakivaliokunta piti lisäksi lausunnossaan tärkeänä, että kuntajaon mahdolliset muutokset eivät heikennä

saamelaisille nykyisen lainsäädännön mukaan kuuluvia kielellisiä tai kulttuuria oikeuksia taikka kulttuuri-

itsehallinnon edellytyksiä. Tämän lisäksi valiokunta korosti saamelaiskäräj alain 9 §:n mukaisen viranomaisten

neuvotteluvelvoitteen merkitystä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutusta valmisteltaessa.

Saamelaiskäräjien mielestä neuvotteluvelvoitteen huomioon ottamista kunnissa korostaisi se, että kunnan ja

yhteistoiminta-alueen muodostamista koskevan 5 § 5 momentin 3 kohdan mukaiseen poikkeamissäännökseen

lisättäisiin maininta siitä, että Saamelaiskäräjien arvio on tarpeen harkittaessa poikkeamista mainituista

lukumääräsäännöksistä saamelaisten kieltäjä kulttuuria koskevien oikeuksien turvaamiseksi esimerkiksi näin:

"Kunnan tai yhteistoiminta-alueen muodostamiselle 3 ja 4 momentissa

säädetyistä edellytyksistä voidaan poiketa, jos:

3) se on Saamelaiskäräjien mielestä tarpeen saamelaisten kieltäjä kulttuuria koskevien oikeuksien

turvaamiseksi."

Saarikoskentie 4 Tel. + 358 (0) 16 665 011

FIN- 99870 Anär/ Inari Fax + 358 (0) 16 671 323

www.samediggi.fi

etunimi.sukunimi@samediggi.fi

18(5)

Lopuksi Saamelaiskäräjät toivoo, että hallintovaliokunta kiinnittäisi huomiota siihen, että tähän saakka

pelkästään valtion talousarvioon perustuneen määrärahan käytöstä valtionavustuksen maksamiseksi

Saamelaiskäräjien kautta saamelaisalueen kunnille saamenkielisten sosiaali-ja terveyspalvelujen

turvaamiseksi tulisi säätää lailla, koska järjestely on jo vakiintunut saamelaisten kieltäjä kulttuuria

koskevan itsehallinnon keskeiseksi osaksi.

Puheenjohtaja

Lakimiessihteeri

(Lausunnosta päätti 13.11.2006 puheenjohtaja Pekka Aikio)

LIITE: Saamenkieliset palvelut kunta ja palvelurakenneuudistuksessa - saamelaisalueen kuntien

lausunto, joka on liitetty Enontekiön kunnan 6.2.2006 Lapin liitolle antamaan lausuntoon

kunta-ja palvelurakenneselvitykseksi.

Saarikoskentie 4 FIN- 99870

Anär/ Inari www.samediggi.fi

etunimi.sukunimi@samediggi.

fi

Tel.+ 358(0) 16 665 011

Fax+ 358 (0) 16 671 323

Pekka Aikio

SAAMENKIELISET PALVELUT KUNTA- JA

PALVELURAKENNEUUDISTUKSESSA - saamelaisalueen

kuntien lausunto

Suomen kunnissa on käynnissä sisäasiainministeriön kunta- ja palvelurakenneuudistus -hanke.

Hankkeen taustalla on kuntien huono taloudellinen tilanne ja tieto siitä, että nykyiset käytettävissä

olevat voimavarat eivät riitä tulevaisuuden palvelujen turvaamiseen. Hankkeen tavoitteena on

turvata kuntalaisten tarvitsemat palvelut jatkossakin. Samanaikaisesti pyritään kehittämään

palveluiden laatua, vaikuttavuutta, saavutettavuutta ja tehokkuutta. Lapissa hanketta koordinoi

Lapin liitto.

Lapin kunnat ovat ottaneet kantaa kunta- ja palvelurakenneuudistukseen seutukuntien käsityksistä

kuntien ja valtion välisessä tehtävän]aossa. Yhteistyön tekeminen seudullisesti nähdään erittäin

tärkeänä. Hankkeen uudistukset tähtäävät pitkälti yhteistyön kehittämiseen ja selvittämiseen

seutukuntien sisällä ja niiden välillä.

Enontekiön kunta on tehnyt ehdotuksen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen saamen-

kielisten palveluiden selvittämisestä saamelaisalueen kunnissa. Saamelaisalueen kunnat: Utsjoki,

Enontekiö, Inari ja Sodankylä ovat ottaneet yhdessä kantaa saamenkielisten palveluiden

kehittämiseksi kunta-ja palvelurakenneuudistuksessa.

Saamelaisalueen kunnat saavat valtiolta vuosittain avustusta saamenkielisten palveluiden järjes-

tämiseksi ja tuottamiseksi. Kunnat ovat jatkossakin valmiita järjestämään ja tuottamaan saamen-

kielisiä palveluita, mikäli valtio vastaa kustannuksista. Kunnat ovat myös yhteistyössä valmiita

kehittämään ja lisäämään saamenkielisiä palveluita, jos valtio vastaa saamenkielisten palveluiden

rahoituksesta.

Seuraavassa palvelualoittain ehdotuksia saamelaisalueen kuntien kannalta saamenkielisten pal-

veluiden kehittämiseksi kunta-ja palvelurakenneuudistuksessa:

Yleis-, erityis- ia yhteispalvelut:

• Yhteiset käännös- ja tulkkipalvelut; Inarin kunnan osalta on huomioitava myös inarin-

saame ja koltansaame. Käännöspalvelut voidaan hankkia Saamelaiskäräjiltä, joka tar-

vitsee lisäresursseja palvelujen tuottamiseen. Tulkkipalvelut tulee kilpailuttaa yhteis-

hankintana. Tulkkipalveluissa tulee ennakkoluulottomasti ottaa käyttöön puhelin- ja

kuvapuhelinpalveluja sekä käyttää muita nykyisen teletekniikan antamia mahdollisuuksia.

• Internetin hyödyntäminen yhteisessä tiedotuksessa (saamenkieliset www-sivut). Tähän

haetaan yhteistä rahoitusta, Utsjoen kunta isännöi hanketta.

• Henkilöstön saamenkielen opiskeluun lisää resursseja. Koordinointi Saamelaisalueen

koulutuskeskuksella.

Sosiaali- ia terveystoimi:

• Joustavamman, yksinkertaisemman ja pitkäjänteisemmän rahoitusjärjestelmän rakenta-

minen nykyisen jäykän ja epävakaan rahoitusjärjestelmän tilalle.

• Määrärahan osoittaminen suoraan palvelutoimintaa tuottaville eli kunnille. Rahoitus tulee

järjestää samalla tavalla kuin saamenkielisen opetuksen rahoitus.

• Saamelaiskäräjien osuutena on tehdä kunnille esityksiä saamenkielisten sosiaali- ja ter-

veyspalveluiden kehittämiseksi.

Opetus- ja kulttuuritoiminta:

• Opetustoimen rahoitusjärjestelmä on toimiva nykyisellään.

• Saamelaisalueen koulutuskeskuksen (SAKK) tulisi keskittyä enemmän saamelaisten

elinkeinoon ja kulttuuriin sekä hajauttaa toimintaansa enemmän alueellisesti. SAKK:n

koulutuksissa tulisi olla myös pienryhmämahdoilisuus.

• Valtion tulee panostaa enemmän saamenkielisten opettajien koulutukseen ottaen huo-

mioon pohjoissaamen lisäksi myös inarin-ja koltansaamenkieliset.

Kolmannen sektorin mahdollisuudet on saamelaisalueen kunnissa alihyödynnetty. Sosiaali- ja

terveysjärjestöjen palvelu-ja vertaistoiminta sekä edunvalvonta tarjoavat myös saamelaisalueella

merkittävän mahdollisuuden, joka tulisi nykyistä paremmin tunnistaa ja tunnustaa toteutettaessa

palvelurakennemuutoksia Kolmas sektori on varteenotettava yhteistyökumppani kunnallisten

toimijoiden rinnalla sosiaali- ja terveyspalvelujen, vertaistuen ja kansalaisten näkemyksen

tuottajana ja edustaa yhtä oleellista kansalaisten vaikuttamis-ja demokratiaulottuvuutta.

Lapin läänin alueella kunta-ja palvelurakenneuudistusta tulee pohtia läänin erityispiirteiden pe-

rusteella. Jo pelkästään Lapin läänin suuri koko vaikuttaa uudistukseen, sekä väestön muutokset ja

ikääntyminen. Lisäksi erityishuomiota tulee kiinnittää alueen monikulttuurisuuteen. Kunta-ja

palvelurakenneuudistusta valmisteltaessa tulisi ottaa huomioon saamelaisalueen kuntien erityis-

asema Lapin läänin sisällä. Erityislainsäädännöstä johtuen kuntien velvoitteet järjestää saamen-

kielisiä palveluita edellyttää myös rahoituksen yleisempäakin järjestämistä alueelle.

SAAMELAISALUEEN KUNNAT

Enontekiön kunta

Inarin kunta

Sodankylän kunta

Utsjoen kunta

LAPIN LIITTO

Ma-up aijacofe

i/p j c ^ HE

155/2006 vp

Hallintovaliokunta 00102

EDUSKUNTA

LAPIN LIITON LAUSUNTO / Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta LÄIN

TAVOITE: | 1 > ... . . . . ....................

1 § Lain tarkoitus

• että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kuntien

kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta

• parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua

• tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne

• tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat

palvelut

UUDISTUKSEN TOTEUTTAMISEN KEINOT:

5 § Kunnan ja yhteistoiminta-alueen muodostaminen

Terveydenhuolto ia siihen kiinteästi liittyvä sosiaalitoimi (noin 20 000 asukasta):

Puitelain velvoite muodostaa kunta tai yhteistoiminta-alue koskee Lapissa vain Kemiä,

Keminmaata, Torniota ja Simoa.

Vähintään 20 000 asukkaan alue muodostuu luonnollisesti Rovaniemen kaupungin

alueesta ja Kemi-Tornion seutukunnasta, jossa on vireillä terveyspiiri-

hanke.

ltä-Lapissa keskustellaan sosiaali- ja terveyspiirin muodostamisesta

(Kemijärvi, Salla, Savukoski, Pelkosenniemi; 16 300 asukasta).

Pitkät etäisyydet ja saamenkieleen liittyvät säädökset vaikeuttavat yhteistoimin-

taa.

LAPIN LIITTO

Hallituskatu 20 B, PL 8056 96101 ROVANIEMI Puh. 016-330 1000 Fax 016-318 705 Kotisivu: www.lapinliitto.fi E-mail: etunimi.sukunimi@lapinliitto.fi

LAPIN LUTTO

HE 155/2006 vp

Ammatillinen peruskoulutus (noin 50 000 asukasta):

Vähintään 50 000 asukkaan alueen käsittävät kuntayhtymät Lapissa ovat Rovaniemen

koulutuskuntayhtymä (mukana on Sodankylän ammatti-instituutti) ja Kemi-Tornionlaakson

koulutuskuntayhtymä Lappia, 2007 (mukana on Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun

kuntayhtymä ja Länsi-Lapin koulutuskuntayhtymä).

Lisäksi Lapissa toimii Kemijärven ammattiopisto, joka on kaupungin omistama.

Kemijärvellä asukkaita on noin 9.300 ja Itä-Lapin seutukunnan alueella noin 20.500.

Väestöennusteen mukaan alueen väestö vähenee voimakkaasti myös tulevina vuosina.

Voiko ammatillisen peruskoulutuksen säilymisen tulevaisuudessa varmistaa näin

suppealla väestöpohjalla?

Saamelaisalueen koulutuskeskus on valtion omistama ja se sijaitsee Inarissa.

6 § Laajaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut

Puitelain mukaan Lapissa voi edelleenkin olla kaksi erikoissairaanhoitopiirin

kuntayhtymää.

Kehitysvammaisten erityishuoltopiirin tehtävät puitelain mukaan kuuluvat em.

erikoissairaanhoitopiirin kuntayhtymälle. Se tarkoittanee Lapissa nykyisen Kol-peneen

palvelukeskus kuntayhtymän tehtävien jakamista kahdelle erikoissairaanhoitopiirille.

i-ctpui vctconjfjvji ijci ui i mau fjici u i\ai iuciic ci irvuiooaiiaain luiiupm n i r \ui uayi nyi i iälle. Tilanteen erityisen

ongelmalliseksi tekee se, että realiteetit huomioon ottaen, tulevaisuudessakaan ei ole

odotettavissa todellista yhteistyötä kuntayhtymien välillä.

8 § Kunnilta valtiolle siirrettävät tehtävät

Vaikutus on vähäinen.

9 § Erityisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevat kunnat

Jos puitelain perusteluissa mainittuja tunnuslukuja vertailee koko maan tunnusluku ihin,

sen mukaan Lapissa on useita erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevia

kuntia. Asetuksella säädettävät raja-arvot tulevat siis olennaisesti vaikuttamaan Lapin

kuntien asemaan tulevaisuudessa.

Liite

LAPIN LIITTO Hallituskatu 20 B, PL 8056 96101 ROVANIEMI Puh. 016-330 1000 Fax 016-318 705 Kotisivu: www.lapinliitto.fi

E-mail: etunimi.sukunimi@iapinliitto.fi

LAPIN

LIITTO

HE 155/2006 vp

11 § Valtion kuntapolitiikka sekä rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen

Verotulopohjan vahvistaminen tapahtuu siten, että verovähennyksiä siirretään valtion

rasitukseksi. Uudistuksessa vähennysten määrän verran leikataan valtionosuuksia, koska

uudistus ei muuta valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa. Vuonna 2005 Lapissa

vain Kemin kaupungin verotulot asukasti kohti olivat yhtä suuret kuin maassa

keskimäärin.

Edellä mainituin perustein toteutettu uudistus ei tule parantamaan Lapin kuntien taloutta.

Lapille tärkeä harkinnanvarainen rahoitusavustus on lähi vuosina loppumassa kokonaan.

YHTEENVETO:

Puitelaki ei suoranaisesti velvoita Lapin kuntia, Kemi-Tornio aluetta (Kemi, Tornio, Keminmaa ja

Simo) lukuun ottamatta, muodostamaan yhteistoiminta-alueita. Muiden Lapin kuntien

kuntakeskusten välinen etäisyys on yli 40 km.

Erikoissairaanhoitopiiripohjaisesti toteutetut kehitysvammaisten erityishuollon palvelut ovat Lapille

ongelma. Erityispalvelut tulisi tuottaa nykyistä laajemmalla väestöpohjalla ja tässä muutos tulee

olemaan päin vastainen.

Rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen ei tule parantamaan Lapin kuntataloutta, jos

Lapin erilaisia olosuhteita ei oteta erityisen vahvasti huomioon.

Lapissa siis keinoiksi jää edelleen pääpiirteissään samat asiat kuin ennenkin; vapaaehtoinen

yhteistyö ja toiminnan tuottavuuden parantaminen.

Lapin liitto katsoo, että puitelaki ei sinänsä olennaisesti varmista kunta- ja palvelurakenteiden

uudistumista, koska toimenpiteet jäävät vapaaehtoisuuden varaan. Erityisen voimakas väestö- ja

ikärakennemuutos sekä monen kunnan vaikea taloudellinen asema vaarantavat lainsäädännön

edellyttämien palvelujen turvaamisen. Merkittäviä muutoksia tulisi tapahtua palvelurakenteissa ja

palvelujen tuotantotavoissa mahdollisimman pian, jotta myös Lapissa voidaan varmistaa

laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut tulevaisuudessa. Puitelakiin kirjattujen

keinojen lisäksi tarvitaan muita Lapin kuntien kehitystä edistäviä toimenpiteitä; muun muassa

rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamistoimenpiteitä sekä aluekehitystoimenpiteitä.

Esko Lotvonen Ella Rautio-Kuosku

Maakuntajohtaja Kuntataloustutkija

LAPIN LIITTO Puh. 016 - 330 1000 Hallituskatu 20 B, PL 8056 Fax 016 - 318 705 96101 ROVANIEMI Kotisivu: www.lapinliitto.fi

E-mail: etunimisukunimi ©lapinliitto.fi

Liite

TULORAHOITUKSEN RIITTÄVYYTTÄ JA VAKAVARAISUUTTA KUVAAVAT TUNNUSLUVUT 2005

euroa / asukas Toimintakate Vait.osuudet ja Vuosikate Tilikauden Tilikauden Lainakanta Kertynyt yli-/ Omavaraisuu

s

verotulot yht. tulos yli-/alijäämä alijäämä yht. aste

31.12.2005 Enontekiö 5 017 4 618 2£,5 466 466 2 920 1 413 34

Inari 4 070 4 160 199 37

C\

J 1 239 4 67

Kemi 3 843 3 695 223 168 176 3 511 276 37

Kemijärvi 4 495 4 327 102 142 142 2 195 489 57

Keminmaa 3 710 3 730 16 292 292 m - 44

47

Kittilä 4 347 4 288 56 342 316 1 869 352 53

Kolari 4 292 4 551 226 200 206 2 632 158 30

Muonio 4 703 4 490 283 469 464 2 991 1 166 Pelkosenniemi 5 528 4 975 557 799 790 2 331 1 561 42

Pello 4138 4 041 111 330 330 1 150 760 1 46

Posio 4 122 4 215 150 196 24 987 25 76

Ranua 4 428 4 479 90 113 81 439 748 79

Rovaniemi 3 493 3 494 109 344 23 1 085 221 68

Salla 4 574 4 571 33 219 219 1 569 511 35

Savukoski 4 691 4 866 192 150 8 1 063 787 50

Simo 4100 3 877 255 - 402 402 1 399 223 53

Sodankylä 4 653 4 693 23 186 154 1 686 45 57

Tervola 4 164 4 142 3 303 288 1 414 26 51

Tornio 3 618 3 447 164 306 306 2 004 80 43

Utsjoki 4 768 4 324 487 674 669 1 567 1 456 13

Ylitornio 4 236 3 951 238 413 409 685 753 <i 69

LAPPI 3 922 3 861 29 202 75 1 751 72 55

KOKO MAA 3 500 3 677 213 9 4 1 351 568 68

Lähde: Tilastokeskus, Kuntaliitto

K A U P U N K I mi20Q6

Eduskunnan hallintovaliokunta

(HE 155/2006 vp)

LAUSUNTO KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUKSESTA

Pyydettynä lausuntona esitän kunnioittaen seuraavaa:

Koko lakiesityksessä on tärkeintä nimenomaan palvelurakenteiden uudistaminen. Muutostarvetta

voitaneen kuvata välttämättömyydeksi nykyaikaistaa julkiset palvelut: parantaa toiminnan

tuottavuutta ja uudistaa palvelujen organisointia.

Toiminnan tehokkuuden parantaminen mahdollista

Raisiossa on aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti kehitetty uusia tapoja toimia siitäkin huolimatta,

että Raision kaupunki on sijoittunut useissa valtakunnallisissa tehokkuusvertailuissa aivan kärkeen.

Raision on ollut ja on edelleen pakko parantaa toirnintansa tehokkuutta, koska kaupungilla ei ole

merkittävää liikelaitostoimintaa eikä yhteisöveroa runsaasti maksavia suuryrityksiä. Toisaalta

menopaineita aiheuttavat etenkin palvelutarpeiden kasvu sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Raision kaupungilla perinteisen ajattelumallin ravisuttaja oli palvelustrategiatyö, jossa huomio

kunnitettiin toiminnan lopputuloksiin, tuotteisiin ja niiden Irastannusrakenteisiin. Raision mallin

keskeiset osat ovat:

nopea reagointi kysynnän ja talouden muutoksiin

- tilaajan ja tuottajan roolien erottaminen

- käytännön palveluprosessien parantaminen

- käytännönläheiset välineet toiminnan ohjaukseen (resurssi- ja

tilaustaulukot)

Kuntaliitto järjesti Raision mallista työseminaarin tämän vuoden maalikuussa, minkä jälkeen

lukuisat kunnat ovat osoittaneet kiinnostuksensa malliamme kohtaan.

Kaupungin toiminnan ja talouden parempaa hallintaa palvelevan johtamismallin ja työkalujen

keluttämistyö aloitettiin ensin ilman ulkopuolista kumppania. Tänä syksynä käynnistyi Raision

mallin jatkokeHträmistä koskeva yhteistyöhanke Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRAai

kanssa. Hankkeessa keskitytään erityisesti sellaiseen uudelleenjärjestelytyöhön, jossa

RAISION KAUPUNKI

puh. (02) 434 3111 Postiosoite: Käyntiosoite:

faksi (02) 434 3352 PL 100 Nallinkatu 2

wwwjaisio.fi 21201 RAISIO 21200 RAISIO

palvelutoiminnan kustannukset hallitaan samalla kun palvelujen laatu säilyy tai jopa paranee.

Hankkeessa on mukana myös Vaasan kaupunki, Jämsän seutu ja Naantali sekä Turun seudun läntiset

kunnat. Tavoitteena on testata Raision mallin sopivuutta näissä kunnissa ja samalla kehittää Raision

mallia. Mukana olevat kunnat tulevat käyttämään hankkeen tuloksia kunta-ja

palvelurakermeuudistuksen edellyttämissä toimmtasuunnitelmissaan.

Liitteenä aineistoa Raision mallista.

Palvelujen uudistaminen kaupunkiseudun tasolla pitkäjänteistä työtä

Pitkällä aikavälillä tavoitteena ovat koko seudun kattavat, rajattomat ja tehokkaat palvelut, mikä

edellyttää seudullisen palvelustrategiatyön tekemistä. Seudullisen palvelustrategiatyön

lopputuloksena olisi saavutettavissa tehokas ja läpinäkyvä palvelutuotanto, jossa kaikki seudun

kuntien voimavarat olisivat käytössä kuntarajoista riippumatta ja järkevä työnjako olisi mahdollista.

Lisäksi seudullisen palvelustrategiatyön avulla olisi mahdollista onnistua oikaisemaan ne

vinoutumat, jotka sisältyvät nykyisin kuntarajat ylittävien palvelujen rahoitukseen. Seudullisen

palvelustrategiatyön esikuvana voisi hyvin toimia noin vuosi sitten valmistunut Turun seudun

perusopetuksen strategia, jonka toteuttaminen tulisi aloittaa odottamatta kunta- ja

palvelurakenneuudistukseen sisältyvän kaupunkiseutusuunnitelman valmistamista.

Suurten yksikköjen kasvattaminen vielä suuremmiksi ei ole sinänsä ratkaisu suurten kaupunkien

talousongelmiin. Yleensäkin suurten julkisten yksikköjen tehokkuuksien nostaminen huipputasolle

määrätietoisella kehittämistyöllä on kansallisesti mitä tärkeintä. Palvelujen uudelleenorganisointi

Turun kaupunkiseudulla edellyttää, että myös keskuskaupunki parantaa palveluprosessiensa

tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Palvelut uudelleen organisoitavissa nooeammin aluetasolla

Palvelujen sujuva järjestäminen tulevaisuudessa edellyttää muutoksia tuotantorakenteissa. Tarvitaan

vahvoja ja joustavia yhteistoiminta-alueita, joissa on välttämätön erityisosaaminen sekä riittävät

talous- ja henkilöstöresurssit palvelujen järjestämiseksi kaikissa tilanteissa. Nopeimrnin käyttöön

otettavissa oleva vaihtoehto on ns. isäntäkuntamalli. Isäntäkuntamalli edustaa sopimusperusteista

toimintaa, jossa kunnat sopivat palvelujen tilaamisesta ja tuottamisesta. Yksi kunta vastaa koko

palvelualueen palvelujen järjestämisestä hyödyntäen tarvittaessa myös yksityisiä tuottajia, muut

kunnat ovat tilaajan roolissa. Mallin käyttöön ottarninen edellyttää käytännössä, että tilaajat ja

tuottajat ovat tuotteistaneet palvelunsa ja että tilaajat tuntevat palvelujen kysynnän.

Isäntäkmtemalliin perustuvassa ratkaisussa pystyttäisiin hyödyntämään myös tilaaja-tuottaja -

toimintatapaan sisältyviä mahdollisuuksia esim. siihen, että tuottaja pystyy keskittymään

palveluprosessiensa jatkuvaan keittämiseen.

Raision kaupungin kehittämiä ohjaustyökaluja on hyödynnetty palvelujen järjestärnisvaihtoehtojen

arviointiin kuntayhteistyöselvityksissä Maskun, Ruskon ja Vahdon

RAISION KAUPUNKI

puh. (02) 434

3111 faksi (02)

434 3352

wwwjaisio.fi

Postiosoite:

PL 100

21201 RAISIO Käyntiosoite:

Nallinkatu2

21200

RAISIO

kanssa, jossa yhteenlaskettu väestöpohja on noin 36.0000 asukasta. Samoja työkaluja käytetään

myös Naantalin kaupungin aloitteesta käynnistetyssä selvityksessä eräiden sosiaali-ja

terveyspalvelujen järjestämisestä isäntälauitamallin mukaisesti Turun kaupunkiseudun

länsivyöhykkeellä (väestöpohja yhteensä noin 54.000). Isäntäkuntamallilla toteutettu sosiaali-ja

terveyspalvelujen jäljestäminen yhdistettynä läpinäkyvään tilaäja-tuottajamalliin antaa myös

paremman mahdollisuuden erikoissairaanhoidon palvelujen ohjaukseen ja tilaamiseen. Sillä saadaan

riittävät väestöpohjat, jolloin vuosittaiset vaihtelut eivät häiritse ohjausta ja taloutta.

Suppeammalla aluekokonaisuudella nopealla aikataululla toteutettavissa oleva palvelujen

uudelleenorganisointi isäntäkuntamallin mukaan ei ole uhka palvelurakenteen uudistamiselle Turun

kaupunkiseudulla vaan se päinvastoin tukee ja vauhdittaa uudistumista laajemrninkin.

Kari Karjalainen

kaupunginjohtaja

RAISION KAUPUNKI

puh. (02) 434 3111 Postiosoite: Käyntiosoite:

faksi (02) 434 3352 PL 100 Nallinkatu 2

www.raisio.fi 21201 RAISIO 21200 RAISIO

iliiiiilililäl!

ISIi

„1

* ' * * '

laSMIliiliiMSMiiiÄi * f Sliliil lSiBiiiil^M^lHi

R a i s i o n m a l l i : t o i m i n n a n o h j a u s k a u p u n k , u u s i k s i j a p r o s e s s i t

p a r e m m i k s i

Kaupunginjohtaja Kari Karjalainen 14.11.2006

i 71

T- fr*.

ifi.

Mii iiiiiiilililiiis

Raisio malli

Raision Malli:

1. Reagointi kysynnän,

talouden ► ja laadun

muutoksiin

2. Tilaaja ja tuottaja erilleen

3. Palveluprosessie

n parantaminen

4. Käytännönläheisiä

välineitä toiminnan

ohjaukseen

Tilaajat:

Raisio-malli pääpiirteissään

r »"SV \ I . _ „ ;

Wffi K A U F U H K 8

11111

Raisio-malli pääpiirteissään

Tilaajat:

Tilaajan arvio (ent. taloudellinen raa

•Taloudelliset reunaehdot

•Linjaukset, muutokset ja

reunaehdot) Tilauksen

tasapainotus

Tuottajat: / Lautakuntien

.Tuotannon .

• Mm. prosessien

parantaminen |

12 krt/vuosi, •

Raportointi 4

krt/vuosi

tarjoukset

(ent. talousarvio

ehdota..}

3 3

3 —

(S "m

3 ii

Talousarvio = tilaus

Raportointi 4

krt/vuosi

''Tamt&Vät ; -

muutokset

Ylitornion kunnanjohtaja Erkki Keski-Nisulan

asiantuntijalausunto

95601 YLITORNIO wmv.ylhornio..fi

YLITORNION KUNTA

Kunnanhallitus

14.11.2006

Viite: HE155/2006 vp

Eduskunnalle Hallinto

valiokunnalle

ASIANTUNTIJALAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ EDUSKUNNALLE LAIKSI KUNTA- JA

PALVELURAKENNEUUDITUKSESTA SEKÄ LAIKSI KUNTAJAKOLAIN JA VARAINSIIRTOVERON

MUUTTAMISESTA

Hallituksen esitys koskettaa voimakkaasti koko yhteiskuntarakennetta, vaikka puitelaki onkin.

Esityksen taustalla on suuri huoli menneiden vuosikymmenien väestö-

politiikan laskun maksamisesta tulevaisuudessa, jolloin julkisen sektorin osuutta kansantaloudessa ja

työvoimasta ei voida maan kilpailukyvyn takia kasvattaa. Länsi-Euroopan nopeimmin vanhenevan

väestön hoitolaskut on maksettava ja siihen tarvitaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä keskuksia aina

pienimmästä aluekeskuksesta metropoliin asti.

Hallituksen esityksen painopiste näyttää olevan perusturvan järjestelyissä, vaikka niillä vain vähän

kyetään hillitsemään perusturvan kasvavia menoja. Kuntien yhteis-toimintajärjestelyt ovat tulleet

yleensä aina kalliiksi. Esityksen painopistettä tulisi enemmän suunnata kansainvälisesti

kilpailukykyisten pienten ja suurten keskusten nopeaan kehittämiseen maan eri puolilla. Suuret ja

pienet osaamis- ja työmarkkina-keskukset tarvitsevat kasvaakseen kansainvälisesti kilpailukykyistä

työvoimaa ulkomailta ja kotimaasta. Tällöin keskeiseen rooliin rekrytoinnissa kohoavat keskuksen

asunto-, maa- ja liikennepolitiikka yleisen imagon ohella. Kansainväliset yritykset arvostavat

edellisten lisäksi keskuksen kykyä yritysten toimintaedellytysten parantamisessa.

Ylitornion kunnanjohtaja Erkki Keski-Nisulan

asiantuntijalausunto

95601 YLITORNIO wmv.ylhornio..fi

Alkkulanraitti 55

PL 38

Fox 016-571011

etunimlsukunimi@ylitornio.fi

Ylitornion kunnanjohtaja Erkki Keski-Nisulan

asiantuntijalausunto

95601 YLITORNIO wmv.ylitornio..fi

YLITORNION KUNTA

Kunnanhallitus

14.11.2006

Maankäyttö-, asunto- ja liikennepolitiikassa on kysymys suurista taloudellisista intresseistä ja siten

voimakkaista vaikuttajista ja etujensa ajajista, jotka osaavat laskelmansa tehdä edukseen ja saada

konsensusmediassa suurta julkisuutta. Keskenään kilpailevat keskusseutujen kunnat jäävät

alakynteen suurten taloudellisten voimien paineessa. Näissä olosuhteissa epäterveen kilpailun

maksajiksi joutuvat maankäyttö-, asunto- ja liikennepolitiikassa työssäkäyntialueen asukkaat ja

erityisesti valtio sekä viime kädessä sitä kautta koko kansa. Koska valtio on joutunut ja joutuu

työssäkäyntialueiden hajanaisen yhdyskuntarakenteen takia sijoittamaan miljardeja euroja

infrastruktuuriin ja häviämään myös työmatkaliikenteen verovähennysten ja työsuhdeautojen takia

miljardeja euroja, tulisi valtioneuvostolla olla voimakkaammat keinot puuttua Suomen

talousvetureiden yhdyskuntarakenteeseen pelkän suunnittelu- ja yhteis-toimintaretoriikan lisäksi.

Aluekeskukset pienimmästä Helsingin seutuun asti ovat kansainvälisen selviämistaistelumme

etulinjassa. Koska valtiolla ei näytä olevan vaikuttavia "porkkanoita" suurten kuntien yhdistymiseen,

niin ainoaksi keinoksi voisi tarjota pikku "namujen" sijasta "keppiä", eli valtion tulisi pidättäytyä

suurista infrastruktuuri-investoinneista niin pitkäksi aikaa kunnes kunnat yhdistyvät, koska

investoinnit johtuvat hyvin usein hajanaisesta kuntarakenteesta.

Työssäkäyntialue on perusteltu kunnallisen jaotuksen perusta. Nopeiden liikenneyhteyksien alueilla

se on paljon laajempi kuin Lapin jäisten ja poroisten yhteyksien alueella. Yhdyskuntarakenteiden

erittäin kallista hajoamista on vauhdittanut keskusseutujen kuntarakenne. Asumis-, liikkumis- ja

tonttikustannukset ovat nousseet. Näiden seurauksena myös työmarkkinoiden toimivuus ja

yritystoiminta ovat vaikeutuneet. Jos yli 40 % kunnan ammatissa toimivista käy muissa kunnissa

töissä, niin yhdyskuntarakenne ja/tai kuntarakenne on jo merkittävästi hajautunut. Pohjois-Suomessa

väestö lisääntyy nyt nopeimmin kunnissa, jotka ovat alle 40 km:n etäisyydellä Oulusta. Liikenteen

määrästä keskusseuduilla on suurin osuus työmatkaliikennettä ja siten myös

onnettomuuskustannuksista, jotka ovat Suomessa miljardiluokkaa.

Alkkulanraitti 55

PL 38

Fox 016-571011

etunimisukunimi@ylitornio.fi

Ylitornion kunnanjohtaja Erkki Keski-Nisulan

asiantuntij alausunto

95601 YLITORNIO www.ylitornio..fi

YLITORNION KUNTA

Kunnanhallitus

14.11.2006

Lakiehdotuksen toteuttamisessa on suuri vaara siinä, että kunnat ja valtio minivoivat omia

kustannuksiaan, erityisesti hallinnossa, kansalaisten kustannuksella, vaikka tavoitteena pitäisi olla

kansalaisten ja perheiden hyvinvoinnin maksimoinnin näkökulma. Palvelurakenneuudistuksen pitäisi

erityisesti parantaa syrjäseutujen lapsiperheiden hyvinvointia liikkunuskustannusten niiden osalta

noustua ylivoimaisen suuriksi. Lapsiperheiden pakeneminen kauluskuntiin on osoitus myös

keskusten perheiden pahoinvoinnista ja siten suurista yhdyskuntarakenneongelmista.

Lakiehdotuksen maininta toiminnallisista kokonaisuuksista kuntapohjaksi antaa suuren pelivaran

politikoinnille, koska niitä on todella monenlaisia. Kullakin palvelulla on oma edullinen

väestöpohjansa. Peruspalvelupiirin mmimiväestöpohjalle ei ole siten mitään tutkimuksiin perustuvaa

ohjearvoa. Peruspalvelut koostuvat hyvin monenlaista väestöpohjaa edellyttävistä palveluista. Hyvin

toimivia yhteistyöalueita ei ole syytä 20 000 asukkaan minimikriteerillä murtaa. Päivystysten

siirryttyä maakunnallisiksi vieden mukanaan osan akuuttihoitoa erikoisinta sairaanhoitoa on

lakiehdotuksen avulla vielä keskitettävä. Erikoissairaanhoidon tarvevakioidut kustannukset ovat

matalimmat pienissä syrjäisissä kunnissa, joissa usein on vähiten lääkäripalveluja. Uudistuksen

johdosta erikoissairaanhoidon tarvevakioidut menot syrjäseudulla saattavat siten edelleen laskea, kun

suurissa peruspalvelupiirissä tehdään päätöksiä enemmistöperiaatteella ja palvelut viedään vielä

kauemmaksi kun kuntalaisten hyvinvointia ei kyetä mittaamaan kuten hallinnon ja toiminnan

kustannuksia.

Yhteenvetona lakiuudistuksesta voin todeta tavoitteiden olevan hyviä painottuen liikaa keinoineen

aivan liian paljon pieniin kuntiin ja peruspalvelujen "turvaamiseen" taustanaan toiveajattelua

julkisen talouden säästöistä. Ne voivat olla vain pieniä, koska Suomen pienissä kunnissa myös

päällikkötaso tekee paljon suorittavaa työtä, joka ei uudistuksilla vähene.

Ylitornion kunnanjohtaja Erkki Keski-Nisulan

asiantuntij alausunto

95601 YLITORNIO www.ylitornio..fi

Alkkulanraitti 55

PL 38

Fox 016-571011

etunimLsukunimi@ylitornio.fi

YLITORNION KUNTA

Kunnanhallitus

14.11.2006

Keskittymällä enemmän tuloja tuottavien keskusten kehittämiseen asunto-maankäyttö- ja

liikennepolitiikan tehokkaammalla hoidolla saavutetaan paljon enemmän.

Erkki Keski-Nisula

Ylitornion kunnanjohtaja

Ylitornio 5 100 asukkaan kunta, jonka keskus on 87 km:n etäisyydellä Kemistä, 58 km:n

etäisyydellä Pellosta ja 55 km:n etäisyydellä Överkalixista ja 8 km:n etäisyydellä Övertorneälta.

Ylitornion kunnanjohtaja Erkki Keski-Nisulan

asiantuntijalausunto

95601 YLITORNIO wmv.ylitornio..fi

Alkkulanraitti 55 Fax 016-571011

PL 38 etunimisukunirni@ylitornio.fi

Hallintovaliokunta

Eduskunta

Viite: HE 155/2006 vp Kruunupyyn kunnan kuuleminen; KJ Stig Östdahl

Aika: 14.11.2006 kl. 12.15-

Hallintovaliokunnalle esitän lausuntona seuraava:

Historiallisesti Kruunupyy on kuulunut Pedersören suurpitäjään kunnes siitä 1607

muodostettiin oma pitäjä.

Vuonna 1969 yhdistettiin Kruunupyyn, Teerijarven ja Alavetelin kunnat Kruunupyyn suurkunnaksi.

Kuntaliitos oli ensimmäisiä Pohjanmaalla, jossa 1970-luvulla seurasi laaja "aalto" kuntaliitoksia.

Kaikista alueista Suomessa juuri Pohjanmaalla kuntaliitokset olivat yleisiä tänä aikana.

Tänään

Kruunupyyn kunta käsittää noin 6.800 asukasta joista 84% ovat ruotsinkielisiä. Kruunupyyn kunta

kuuluu Pohjanmaan maakuntaan ja Pietarsaaren seutukuntaan. Kruunupyyn kunta on myös mukana

Pietarsaaren Aluekeskusohjelmassa ja Pietarsaaren seudun yhteistyölautakunta, johon kuuluu

Kruunupyyn lisäksi Pietarsaaren ja Uusikaarlepyyn kaupungit sekä Pedersören ja Luodon kunnat, on

aktiivisesti toiminut vuodesta 1985.

Kruunupyyn kunnalla ja Kokkolan kaupungilla on myös yhteistyökomitea vuodesta 1984.

Kruunupyyn kunnalla on oma TK ja yhdistetty sosiaali- ja terveyslautakunta vuodesta 1993. Hoitoporras

on katkeamaton ja saman hallinnon alainen aina erikoissairaahoitoon saakka. Erikoissairaanhoidon

osalta kuulumme Keski-Pohj anmaan Keskussairaalan kuntayhtymään. Vammaishoidon osalta

Kruunupyy kuuluu Kärkulla kuntayhtymään sekä Eskoon kuntayhtymään. Ammattikoulutus on

järjestetty toisaalta Optima kuntayhtymän kautta sekä suomenkielisten osalta Keski-Pohj anmaan

Koulutusyhtymän kautta.

Kruunupyyn talous on tasapainossa ja väestökehitys lievästi negatiivinen. Yli 65 vuotiaitten määrä

vähenee 2010 luvulle saakka (Tilastokeskuksen ennuste), yli 75 vuotiaitten määrä kasvaa 9 henkilöllä

vuoteen 2025 ja yli 85 vuotiaitten määrä vähenee (-13) vuoteen 2025 jolloin meillä on 15-25

laitospaikkaa ylimääräistä verrattuna Stakes:in nonneihin. Kotihoidon osalta pitkäaikaishoidon

peittävyys on selvästi yli maan keskiarvon ja alueen korkeimpia (yli 40 käyntiä/kk; Kruunupyy noin 4,8

ja maan keskiarvo 3,1). Palvelutaso on maan keskiarvoon verratuna hyvä.

Palveluiden osalta Kruunupyyn kunta on ollut yhteistyössä sekä Kokkolan että Pietarsaaren alueen

kuntien ja toimijoiden kanssa. Esimerkiksi sosiaaliasiamiehen palvelut ostetaan

Centrialta (Keski-Pohjanmaan Koulutusyhtymän yksiköltä) niin kauan kun palvelu voidaan antaa myös

ruotsinkielellä, samoin on Kokkolan kaupungin kanssa sopimus kuluttaja-asiamiehen palveluista.

Lomittaj apalvelut hoitaa Kruunupyyn kunta sopimukseen perustuen myös Kokkolan kaupungille.

Sosiaalipuolella taas on enemmän yhteistyötä Pietarsaaren suuntaan esim. Perheneuvontaa, vaikeitten

vammautuneiden koulutus, velkaneuvontaa, päihdehoitoa ja neuvontaa. Teknisellä puolella on

yhteishankintaa, jätehuoltoa sekä opetuspuolella työväenopistojen ja avoimen yliopistokoulutuksen

osalta on yhteistyösuuntaus etelään. Lukio on kaiken aikaa ollut yhteistyössä n.s. "Norra-Ligan/Arena

Nord" puitteissa (Pietarsaaren seutu + Kokkola). Yhteistyö kokonaisuutena on kulttuuri-, historiallisista-

ja kielellisistä syistä suuntautunut pääosaltaan Pietarsaaren seudun suuntaan sekä Pohjanmaan

maakuntaan.

Lakiesitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja Kruunupyyn kunta

Lakiesityksen §5:ssä säädetään että kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta

toiminnallisesta kokonaisuudesta muodostaen 3 ja 4 momentissa tarkoitetutta yhteistoiminta-aluetta.

Perustuslaissa kielelliset oikeudet ovat turvattuja mutta eivät työssäkänti alueet.

Perustuslain § 122 mukaan hallintoa on järjestettävä niin että suomen-ja ruotsinkielisten mahdollisuudet

saada palveluja omalla kielellään turvataan yhtäläisin perustein. Tämä on, ei vain kuntalaisten saamien

lähi- ja muitten palveluiden osalta, vaan myös henkilöstön koulutus, ohjeistus, mformoinnin ja hallinnon

osalta, tärkeä lähtökohta yhteistoiminta-aluetta tai "uutta" kuntaa muodostettaessa.

Lakiesityksen §5 ja §6 osalta Kruunupyyn kunta selvittää ennen kaikkea Sosiaali- ja terveyspuolen

palvelutarpeen kehitystä ja palvelurakennetta tulevaisuutta ajatellen. Ongelmamme on, että ne kaksi

vaihtoehtoa, joita kunnalla periaatteessa on : Pietarsaaren tai Kokkolan suunta, eivät vastaa

valtakunnantason tavoiteltua sosiaali ja terveystoimien yhdistämistä ja niiden välisten hallinnon rajojen

poistamista. Samoin kuntayhtymään liittyminen ei toisi lisäarvoa sinänsä Kruunupyyn kunnan asukkaille

parempana palveluna ja katkeamattomana hoitoketjuna. Molemmat (Kokkolanseudun KY ja Malmska

hälso- och sjukvärdsomräde samkommun) ylläpitäjät ovat tänään TK-kuntayhtymiä. Alueellisesti

Pietarsaaren suunta (MHSO) on väestöpohjaltaan ja kielirakenteeltaan helpommin määriteltävissä koska

Kruunupyyn lisäksi Uusikaarlepyyn kaupunki joutuu perusterveydenhoidon ja siihen läheisesti

kuuluvien sosiaalipalveluiden osalta harkitsemaan puitelain ehtojen täyttämistä. Kokkolan TK

kuntayhtymä, johon kuuluu Kokkolan kaupunki, Kälviä ja Ullava on ilmeisesti tulevaisuudessa jotain

muuta, joka pitkälti riippuu Lesti-ja Perhonjokilaaksojen terveyskeskusjärjestelyjen lopputuloksesta.

Toisen asteen ammattikoulutus on alueellamme jo hoidettu puitelain periaatteiden mukaan.

Pietarsaaren seutukunta on yhteistyössä Pohjanmaan maakuntaliiton kanssa tehnyt

yhteiskuntarakenneselvityksen v. 2030 nimeltään "JASU" liittyen maakuntakaavatyöskentelyyn. Lisäksi

seutu on yhdessä Kokkolan ja Kaustisen seutujen kanssa laatinut Liikennejärjestelmäsuunnitelman

nimeltään KOPIKALI, jonka aiesopimukset allekirjoitetaan huomenna (15.11.2006). Pietarsaaren

seudun yhteistyölautakunta on myös päättänyt aloittaa yhteisen yleiskaavan laatimista koko seudulle.

Aluekeskusohjelman puitteissa on myös selvitetty hyvinvointipalvelujen järjestämistä sekä erikseen

RÄLShankkeen kautta, vanhustenhoitoon liityvät kehittäms/taivearviomti/atk järjestelmien

yhteensovittaminen seututasolla.

Lakiesityksen §7 mukaan Kokkolan, Kälviä ja Kruunupyyn kuntien on yhdessä laadittava, ellei muusta

sovita, n.s. kaupunkiseutusuunnitelma, jossa käsitellään maankäytön, liikenteen ja asumisen osalta

yhteiseen analyysiin perustuen tulevat ratkaisut sekä kuntarajoja ylittävien palveluiden järjestämistä.

Naapurikuntaperiaatetta ei Kokkolan alueella ole lakiesityksessä noudatettu loogisesti. Kokkolan

kaupunki on, lain mahdollisuuksien puitteissa, lähettänyt kyselyn laajemmalti kuin laissa määritellyille

kunnille, eli Himangalle, Kannukselle, Lohtajalle ja Luodolle lain määrittelemien kuntien lisäksi.

Ensimmäinen kysymys johon Kokkola haluaa vastauksen on: Onko kuntanne valmis käynnistämään

kuntaliitosneuvottelut ja valmistelut Kokkolan kaupungin kanssa ? Nähdäkseni §7 osalta Kruunupyy

joutuu kielellisesti niin pieneen vähemmistöön jos kaikki kutsun saaneet kunnat ryhtyvät yhteistyöhön,

että käytännössä koko prosessi olisi suomen kielellä. Kruunupyyn kunnan hallintokieli on ruotsi ja

perustuslakivaliokunnan kannan mukaan kuntaliitokset eivät saa aiheuttaa muutosta kielellisen

enemmistön osalta..

Esitykset

Että hallintovaliokunta ja eduskunta lain valmistelussa ja siitä päätettäessä ottavat huomioon ainakin

seuraavat seikat:

-että puitelaki turvaa perustuslain §17 sekä §122 mukaiset hallintorakenteet ja täten perustuslain

tarkoittamaa yhtäläisin perustein annetettavaa palvelua. Ainakaan puitelaki ei saisi aiheuttaa tilanteen

huononemista tai hallintokielen muutosta. Viittaan tässä perustuslakivaliokunnan mietintöön

perusruslakiesityksestä (PeVM 10/1998 vp, s.35/11) ja siinä esitettyyn vaatimukseen.

-että puitelaki ei ole ristiriidassa perustuslain §121 mom 1-3 mukaista kunnallista itsehallintoa kohtaan

esim. siirtämällä kuntien itsehallintoon kuuluvia tehtäviä muille hallintoyksiköille kunnan ulkopuolella,

siinä määrin että kunnallinen itsehallinto vaaraantuu tai heikkenee oleellisesti (piirimalli)

-että §7 ei ole määrävässä asemassa suhteessa §5 ja §6:een

-että selvitykset vuosille 2015 ja 2025 eivät perustuisi yksiselitteisesti Tilastokeskuksen ennusteisiin

vaan kuntien/yhttistyö-alueitten yhteiseen ennakointiin sekä siltä pohjalta kuntien/yhteistoiminta-alueen

yhteisesti laadittuun strategiaan.

Stig Östdahl

Kunnanjohtaja, Kruunupyy

Kemijärven kaupunki

Sivistysosasto

Eduskunnan hallintovaliokunnalle

Lausunto HE 155 / 2006 vp

Lakiesitys antaa hyvät puitteet antaa kunnallisia palveluita Itä-Lapissa. Lakiehdotuksen

kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 5 §:ssä esitetään, että kunnan tai yhteistoiminta-

alueen, jolla on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) mukainen ammatillisen

peruskoulutuksen järjestämislupa, asukasmäärän on oltava vähintään noin 50 000. Tämä

vaatimus on Itä-Lapin olosuhteisiin nähden liian suuri ja estää koulutuksen saavutettavuuden

turvaamista. Kemijärven kaupunki esittää, että hallintovaliokunta mietinnössään huomioi

Itä-Lapin seutukunnan erityispiirteet ja jättää mahdollisuuden poiketa asukas-

määrävaatimuksesta pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen vuoksi.

itä-Lapin oppimiskeskus (ILO) on Kemijärven kaupungin omistama ammatillinen op-pilaitos, joka vastaa ammatillisen nuorisoasteen, aikuiskoulutuksen ja oppisopimus-koulutuksen järjestämisestä Kemijärven, Sallan, Savukosken, Pelkosenniemen ja Posion alueella. ILOn toimintaa on kehitetty jatkuvasti taloudellisesti ja toiminnallisesti vastaamaan elinkeinoelämän tarpeita ja oppilasmäärän pienenemistä. Henkilöstöä on vähennetty, tuki-palvelut keskitetty, tiloja vähennetty ja opetusta on tiivistetty. Osoituksena tästä sopeuttami-sesta voidaan pitää oppilaitoksen kykyä selviytyä toiminnan menoista tulorahoituksen ja val-tionavustuksen turvin. Opetustarjonta kyetään pitämään valtionavustukseen nähden laajuu-deltaan hyvänä. Opetuksen laatu on hyvä tuloksellisuusmittareiden perusteella. Itä-Lapin op-pimiskeskus on ollut edeliäkävijäorganisaatio ja kyennyt luomaan kustannustehokkaan toimintamallin ammatillisen koulutuksen järjestämisessä erityisen vaikeissa ja jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa. On kuitenkin olennaista tunnustaa mahdolliset ylimääräiset kus-tannukset, joita alueella voi muodostua. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen raportissa 30.12.2005 esitetään, että koulutuksen keskihinta voisi olla normaalia korkeammalla tasolla, koska koulutettavat ryhmät ovat pienempiä harvaanasutuilla seuduilla.

Itä-Lapin seutukunnan erityispiirteitä ovat harva asutus, nuorten ikäluokkien pienene-minen, väestön ikääntyminen, keskimääräistä alhaisempi koulutustaso, kuntakeskusten pitkät etäisyydet, edelleen jatkuva poismuuttoliike sekä työvoimatarve. ILOn merkitys alueellisen vaikuttavuuden ja opetuksen saavutettavuuden kannalta on seutukunnan erityispiirteet huomioon ottaen suuri. Itä-Lapin seutukunnan yhteenlaskettu väestöpohja on tällä hetkellä n. 21 000 asukasta ja toiminta-alueen laajuus on n. 120 x 220 kilometriä. ILOssa on tällä hetkellä yli 600 opiskelijaa. Toisen asteen koulutuksessa seutukunnan ulkopuolelta opiskelijoita on n. 16 %.

Yhteistoiminnan tiivistäminen Rovaniemen koulutuskuntayhtymän ja Kuusamon kau-pungin kanssa on mahdollista. Päätöksenteon etääntyessä on kuitenkin suurena vaarana joustavuuden, reagointikyvyn, vaikuttavuuden ja yhteistoiminnan väheneminen alueen muiden oppilaitosten kanssa. Kummassakaan suunnassa kuntakeskusten pitkä välimatka ei ole edesauttamassa tukipalvelujen ja opiskeiijahuollon tiivistämistä ja säästöjen muodostumista. Mahdollisuus nopeaan elinkeinotoimen tukemiseen heikentyy oleellisesti. Tulevaisuuden vuoksi on kuitenkin järkevää käynnistää neuvottelut niiden koulutusalojen ja toimintojen täs-mentämiseksi, joissa on löydettävissä molemminpuolista lisäarvoa.

13.11.2006

1

Ammatillisen koulutuksen omistuspohjasta riippumatta on seutukuntaan saatava lisää

opiskelijoita, jotka mahdollisesti jäävät alueelle asumaan ja tervehdyttämään vääristynyttä

väestörakennetta sekä korvaamaan työvoimapulaa. Sitä voidaan vähentää myös Venäjäl-

Kemijärven kaupunki

Sivistysosasto

13.11.2006

tä tulevien maahanmuuttajien avulla. On perusteltua hyödyntää ILOn vuosien aikana raken-

tamaa yhteistyötä ja kehittää opintoväyiä venäläisten tutkinnon suorittaneiden jatkokoulutta-miseksi iLOssa seutukunnan työvoimatarpeen tyydyttämiseksi. Sallan rajan avautuminen ja

lähialueen kehitysnäkymät ovat niitä harvoja seutukunnan mahdollisuuksia tulevaisuuden kannalta.

Elinkeinotoimen ja Itä-Lapin oppimiskeskuksen välinen tiivis symbioosi yhteisen omistajan alaisuudessa on aivan välttämätön alueen elinkeinoelämän ja yritystoiminnan ke-hittämisen kannalta. Kuntakeskusten väliset pitkät välimatkat aiheuttavat paineita koulutuksen saavutettavuuden, kustannustehokkuuden ja sidosryhmäyhteistyön kannalta, siksi niitä ei ole syytä lisätä. Esitämme toiminnan jatkumista edellä kuvatulla tavalla kehittämällä järjes-täjäverkkoa myös pitkiin etäisyyksiin vedoten, koska puitelaki antaa tähän mahdollisuuden ja koska alueen etäisyydet ovat valtakunnan mittakaavassa pisimpien sarjassa.

Kemijärven kaupunki on valmis tiivistämään seutukunnassa toimivien mm. toisen asteen oppilaitosten yhteistyötä tavoitteena laajapohjainen perusopetuksen jälkeisen koulutuksen

järjestäjä, jonka opetus perustuu henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laadintaan ja

oppilaitosten yhteistyöhön. Samalla toteutetaan monipuolista työssäoppimista ja erilaisten

opiskelumuotoja. Kokonaisuus mahdollistaa niin yleissivistävän jatko-opintokelpoisuuden ja

ammatillisen tutkinnon kuin yhdistelmätutkinnot ja korkea-asteen opiskelumahdollisuudetkin.

Kemijärven kaupunki esittää hallintovaliokunnalle, että

1. lakiehdotuksen kunta- ja palveiurakenneuudistuksesta 5 §:ssä esitetty poik-

keamismahdollisuus pitkien etäisyyksien vuoksi säilytetään,

2. turvataan koulutuksen korkeammat valtionosuudet harvaanasutuilla seuduilta

Sailaksen raportin mukaisesti.

Juha Narkilahti sivistysjohtaja

13.11.2006

JÄRVENPÄÄN

KAUPUNKI

KAUPUNGINJOHTAJA

Halli

ntova

lioku

nta

Edus

kunta

LAUSUNTO

hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi kunta - ja palvelurakenneuudistuksesta sekä laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja

varainsiirtoverolain muuttamisesta

Uusmaalaisesta näkökulmasta lakiehdotus kunta- ja

palvelurakenneuudistuksesta ei vastaa tämän päivän tilannetta. Järvenpää

ja muut kehyskunnat ovat yllättyneitä siitä, että puitelakiesitys ei sisällä

nykyisenkaltaista 14 kunnan yhteistyöasetelmaa Helsingin seudulla. Lain

7 §:ssä sen 1. momentissa mainitaan ainoastaan pääkaupunkiseudun

(Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) yhteistyö. Tämä on yllättävää,

koska 14 kunnan Helsingin seudun yhteistyötä ajoi jopa lakisääteiseksi

myös sisäministeriö pari vuotta sitten. Selvityshenkilö Jussi-Pekka

Alasen ehdotukset johtivat sittemmin nykyiseen, vapaaehtoiselle

pohjalle rakentuvaan 14 kunnan Helsingin seudun yhteistyöhön

(Helsingin seudun yhteistyökokous). Kummallista siis nyt on se, että

Helsingin seudun yhteistyössä on palattu lähtöruutuun eli lakiesityksen

mukaan yhteistyötä tekevät neljä pääkaupunkiseudun kuntaa ja 10 muuta

Helsingin seudun kuntaa katsovat sivusta.

Kunta-ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lakiehdotuksen 7 §:n 1 .

momenttia tulisi muuttaa jonkun seuraavista vaihtoehdon pohjalta:

1. Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien

(pääkaupunkiseutu) yhdessä Hyvinkään, Järvenpään, Keravan,

Kirkkonummen, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Sipoon,

Tuusulan ja Vihdin kanssa tulee laatia viimeistään 31. päivänä

elokuuta 2007 suunnitelma siitä, miten maankäytön, asumisen ja

liikenteen yhteensovittamista sekä palvelujen käyttöä kuntarajat

ylittäen parannetaan seudulla ottaen huomioon jo käynnissä olevat

yhteistyön kehittämishankkeet.

2. Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Vantaan, Hyvinkään, Järvenpään,

Keravan, Kirkkonummen, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten,

Sipoon, Tuusulan ja Vihdin (Helsingin seutu) tulee laatia viimeistään

31. päivänä elokuuta 2007 suunnitelma siitä, miten maankäytön.

Postiosoite. Katuosoite: S Telefax: Sähköposti:

PL 41 Hallintokatu 2 {09} 21191 (095 27 192 577 erkki.kukkonen@jarvenpaa.fi

1

04401 JÄRVENPÄÄ 04400 JÄRVENPÄÄ 050-61086 vwwjarvenpco7fi

asumisen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palvelujen käyttöä

kuntarajat ylittäen parannetaan seudulla ottaen huomioon jo käynnissä

olevat yhteistyön kehittämishankkeet.

3. Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien

(pääkaupunkiseutu) tulee laatia viimeistään 31. päivänä elokuuta 2007

suunnitelma siitä, miten maankäytön, asumisen ja liikenteen

yhteensovittamista sekä palvelujen käyttöä kuntarajat ylittäen

parannetaan seudulla ottaen huomioon muiden Helsingin seudun

yhteistyösopimuksen osapuolina olevien 10 kunnan kanssa jo käynnissä

olevat yhteistyön kehittämishankkeet.

Muutetut kohdat on vaihtoehdoissa kursivoitu.

INARIN KUNTA

LAUSUNTO

HE 155/2006 vp Inarin kunta

06.11.2006

1(4)

Hallintovaliokunta

00102 EDUSKUNTA

INARIN KUNNAN LAUSUNTO LAIKSI KUNTA- JA PALVTiLURAKENNEUUDISTUKSESTA SEKÄ

LAEIKSI KUNTAJAKOLAIN MUUTTAMISESTA SEKÄ VARAINSIIRTOVEROLAIN MUUTTAMISESTA

Pyydettynä lausuntona Inarin kunta kunnioittavasti esittää hallituksen laki-

esityksistä seuraavaa:

Laki kunta ja palvelurakenneuudistuksesta / §

Lain tarkoitus

Inarin kunnalla ei ole huomautettavaa lain tarkoitukseen muutoin kuin saamelaisten

kielellisten oikeuksien osalta. Inarin kunta haluaa erityisesti huomauttaa, etteivät

saamelaisten kielelliset oikeudet toteudu pelkästään sillä, että nykyinen kuntajaotus

pidetään ennallaan saamelaisten kieleilisiiiä oikeuksilla perustellen. Inarin kunnan

alueella asuu miltei puolet saamelaisten kotiseutualueen saamelaisista ja

saamenkieliä on kolme. Siten saamelaisten kielelliset oikeudet turvataan parhaiten

kuntakohtaisella rahoitusjärjestelmällä pikemmin kuin kuntajaotuksella, johon

liittyy mahdollisesti saamenkielisen väestön kuntakohtaisen suhteellisen osuuden

korostaminen.

2 § Soveltamisala

Inarin kunnalla ei ole huomautettavaa.

3 § Suhde aluejakoihin

Inarin kunnalla ei ole huomautettavaa.

4 § Keinot

Inarin kunta ei näe tarkoituksenmukaisena ja taloudellisesti järkevänä yhdistää

Pohjois-Lapissa kuntia.

Piiskuntie 2 Vaihde Pankit

99800 IVALO (016) 687 111 Nordea 207938-4356

http://www.inari.fi faksi (016) 662 628 POP 564142-222624

etunimi.sukunimi@inari.fi Sampo 800010-900317

Palvelurakenteita vahvistettaessa Inarin kunta pitää tärkeänä keinona sopi-

muspohjaista yhteistyömallia esim. sosiaali-ja terveystoimessa.

5 § Kunnan ja yhteistoiminta-alueen muodostaminen

Inarin kunta katsoo, että se muodostaa pitkistä kuntien välisistä yhteyksistä johtuen

työssäkäyntialueen ja toiminnallisen kokonaisuuden.

Inarin kunnan mielestä lain 5 §:äan tulisi lisätä kuntayhtymän ja isäntäkun-tamallin

lisäksi sopimusperusteisen yhteistoiminnan malli erityisolosuhteissa kuten Inarin

kunnassa vallitsee.

Inarin kunnan mielestä yhteistoiminta-alueen muodostamisesta poikkeamiset ovat

perusteltuja.

Saamelaisalueen palvelujen tuottamiselle ja kehitykselle ei kuntarajojen tule

muodostaa estettä. Palvelujen turvaamisessa tulee ottaa huomioon kuntajaosta

riippumatta saamelaisten kokonaismäärä, joka Inarin kunnan alueella on

saamelaisalueen kunnista suurin. Lisäksi on merkittävää, että Inarin kunnan alueella

ainoana kuntana Suomessa puhutaan ja myös tuotetaan palveluja kolmella saamen

kielellä. Kunnilla tulee kaikissa ratkaisuissa säilyä palvelujen tuottamisesta

päättäminen myös saamelaisväestölle.

Inarin kunta korostaa työssäkäyntialueen arvioinnissa matkailun merkitystä, jonka

johdosta palvelutarve joudutaan mitoittamaan 7000 asukkaan kunnassa lähes 20000

asukkaan tarpeisiin, joissa sosiaali-ja terveystoimessa on erityispiirteet.

6 § Laajaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut

Inarin kunnan mielestä pykälässä tulisi edellyttää erikoissairaanhoitopiirien laativan

kuntia vastaavan toimeenpanosuunnitelman, jossa tulee huomioida yhteistyö- tai

liitosmahdollisuus.

Laissa pitäisi antaa mahdollisuus puuttua myös erikoissairaanhoitopiiri] a-koon

siten, että laki antaa mahdollisuuden purkaa Lapin sairaanhoitopiiri ja Länsi-Pohjan

sairaanhoitopiiri ja muodostaa Lappiin yksi sairaanhoitopiiri, jonka tehtäväksi

kuuluisi myös kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaiset palvelut

Inarin kunnan käsityksen mukaan suurimman uhkan kuntien taloudelle muodostaa

erikoissairaanhoidon hallitsematon kustannusten kasvu.

7 § Suunnitteluvelvollisuus eräillä kaupunkiseuduilla

Inarin kunnalla ei ole huomautettavaa.

8 § Kunnilta valtiolle siirrettävät tehtävät

Inarin kunta on esittänyt valtiolle siitettäväksi seuraavia tehtäviä:

Sosiaali- ja terveystoimi:

50(4)

Ulkomaalaisten terveydenhuoltokustannukset

Valtakunnallisesti keskitetty erikoiskallissairaanhoito

Pelasmshelikopteritoirninta

Hengityshalvauspotilaiden hoito

Kotihoidon tuki

Tuomitsematta jätettyjen väkivaltarikollisten eristämis-ja hoitovastuu Edunvalvonta

(entinen holhoustoimi) Talous- ja velkaneuvonta Normitettu toimeentulotuki

Kelalle

Koulutus- ja sivistyspalvelut

Ammattikorkeakoulut ja korkea-aste kokonaisuudessaan (II aste

kunnilla, III valtiolla).

Muut

Pelastustoimi

Ylikunnalliset ja seudulliset moottorikelkkareitit

Hallinto

Kuluttaj aneuvonta

Laissa kunnalta valtiolle siirrettäväksi esitettyjen tehtävien luettelo on liian suppea.

Laissa pitäisi velvoittaa kunnan ja valtion viranomaisten tekemään yhteistyötä.

9 § Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevat kunnat

Inarin kunnalla ei ole huomautettavaa.

10 § Kunnan selvitys ja uudistuksen toimeenpanosuunnitelma

Inarin kunnalla ei ole huomautettavaa.

11 § Valtion kuntapolitiikka sekä rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän

uudistaminen

Inarin kunta painottaa tulevassa rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudis-

tamisessa harvaanasuttu}en kuntien huomioimista valtionosuuksissa ja siten

palvelujen turvaamisessa syrjäisissä kunnissa.

Valtion tuottavuusohjelman tuottovaatimusten tulisi syrjäisillä alueilla olla sellaiset,

että vaatimukset eivät vaaranna alueen väestön palveluja.

12 § Tietojärjestelmien ja yhteispalvelun kehittäminen

Inarin kunnan mielestä yhteispalvelun kehittämistä koskevaan lainkohtaan tulisi

ottaa maininta myös yhteisen palveluhenkilöstön mahdollisuudesta muissakin kuin

tietohallintoratkaisuissa.

13 § Henkilöstön asema

Inarin kunnalla ei ole huomautettavaa.

51(4)

14 § Selonteko

Inarin kunnalla ei ole huomautettavaa.

15 § Asetuksenantovaltuus tietojen toimittamisesta Inarin

kunnalla ei ole huomautettavaa.

16 § Voimaantulo

Inarin kunnalla ei ole huomautettavaa.

Lait kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain

muuttamisesta

Inarin kunnalla ei ole lausuttavaa laiksi kuntajakolain muuttamisesta ja va-

rainsiirtoverolaista.

TMARTM KT rNTNJAMHA T I ITT TQ

Terho Kinisjärvi kunnanhallituksen puheenjohtaja

kunnanjohtaja

SODANKYLÄN KUNTA

-Ha t/P 3| (aooéu/p /

J h

HE 155/2006 vp Hallintovaliokunta 00102 EDUSKUNTA

LAUSUNTO KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUSTA

KÄSITTELEVÄSTÄ LAKIEHDOTUKSESTA

Lausuntonaan otsikossa mainitusta lakiehdotuksesta Sodankylän kunta

esittää seuraavaa:

1 § Lain tarkoitus

Kuntarakenteeseen, kuntien palveluihin ja taloudelliseen tilanteeseen pa-neutuminen on erittäin tarpeellista. Lakiehdotus on puitelaki, joka sinällään ohjaa toiminnan kehittämistyötä, mutta hyvin vähän velvoittaa uudistuksiin. Asetuksella sekä sisäasiainministeriön ohjauksella työtä tulee lain säätämi-sen jälkeen ohjata jämerästi, jotta laissa hyvin määritelty säännöstön tarkoi-tus toteutuu myös käytännössä.

4 § Keinot

Kuntarakenteen vahvistamisen keinoina mainitaan mm. kuntien yhdistämi-nen. Sodankylän kunnan mielestä kuntien yhdistäminen ei Pohjois-Lapin seutukunnassa ole pitkien etäisyyksien vuoksi taloudellista eikä tarkoituk-senmukaista. Lyhyen etäisyyksien alueella kuntien yhdistämiseen laissa tu-lisi olla tiukempia määräyksiä. Vapaaehtoisuuden kautta tapahtuva kunta-rakenteen järkiperäistäminen on todennäköisesti hyvin hidasta ja taloudelli-sia resursseja tuhlaavaa.

5 § Kunnan ja yhteistoiminta-alueen muodostaminen

Kuntien yhteistoiminta-alueen muodostamisessa tulisi Sodankylän kunnan mielestä sallia myös kuntien välisiin sopimuksiin perustuva malli. Lakia tulee tältä osin tarkentaa.

Puhelin (016)618711

Telefax (016)618102

Y-tunnus 0193169-1

Sampo 800013-

900223 Pohjolan OP

564125-2589 Nordea

210118-60149

9.11.2006

Lapin Täntikunta

Kunnanvirasto PL 60

99601 SODANKYLÄ

6 § Laajaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut

Erikoissairaanhoidosta vastaaville kuntayhtymille tulee laissa määrätä vel-vollisuus laatia toimeenpanosuunnitelma kuten lain 10 §:ssä säädetään kunnille. Laissa tulee antaa mahdollisuus puuttua myös erikoissairaanhoi-topiirijakoon siten, että laki antaisi mahdollisuuden purkaa Lapin sairaanhoi-topiiri ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri ja muodostaa Lappiin yksi sairaan-hoitopiiri. Nykyinen kahden sairaanhoitopiirin ylläpito pienenevälle väestö-määrälle on taloudellisesti epätarkoituksenmukaista resurssien tuhlausta.

7 § Suunnitteluvelvollisuus eräillä kaupunkiseuduilla

Pykälässä on nimetty 16 kaupunkiseutua, joille on säädetty velvollisuus yh-teistoimintasuunnitelman laadintaan. Pykälästä lienee unohtunut Kemi-Tornion kaupunkialue, joka selkeästi ympäristökuntineen sopii pykälän määrittelemäksi alueeksi.

8 § Kunnilta valtiolle siirrettävät tehtävät

Kunnilta valtiolle siirrettävien tehtävien luettelo on vaatimaton. Tehtävän sisällön ja luonteensa vuoksi pelastustoimi tulee siirtää valtiolle. Poliisi- ja pelastustoimen tiivis yhteistyö tuo varmasti kustannussäästöjä sekä tehos-taa toimintaa. Lisäksi seuraavat tehtävät tulisi siirtää valtion hoidettavaksi: ulkomaalaisten terveydenhuoltokustannukset, pelastushelikopteritoiminta valtakunnallisesti keskitetty erikoiskallissairaanhoito, hengityshalvauspoti-laiden hoito, tuomitsematta jätettyjen väkivaltarikollisten eristämis- ja hoito-vastuu, edunvalvonta, talous- ja velkaneuvonta ja normitettu toimeentulotuki Kelalle.

1 1 § Valtion kuntapolitiikka sekä rahoitus-ja valtionosuusjärjestelmän

uudistaminen

Kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistus on tarpeen. Uudistuksessa on erityisesti otettava huomioon rakenteiltaan ja sijainniltaan erilaisten kuntien mahdollisuudet antaa kuntalaisilleen palveluita. Rahoitusjärjestelmän on oltava selkeästi sellainen, että se ottaa huomioon pitkistä etäisyyksistä ym. erityisolosuhteista aiheutuvat normaalia korkeammat palvelujen tuottokus-tannukset. Nykyinen säännöstö on tältä osin epäoikeudenmukainen mm. Sodankylän kunnan kaltaiselle laaja-alaiselle ja harvaan asutulle kunnalle, jossa on paljon väestömäärältään pieniä kyliä etäällä kuntakeskuksesta.

Valtionosuusjärjestelmän uudistamisperiaatteisiin tulee lisätä maininta, että

uudistuksessa otetaan huomioon pitkistä etäisyyksistä ym. erityisolosuh-

teista aiheutuvat normaalia korkeammat palvelujen tuottokustannukset. Pe-

rusopetuksen valtionosuuden laskentakaavaan tulee saada korottava ker-

roin niiiie kunnille, joissa on alle 3 as./ km2. Valtion ja kuntien välisten kus-

tannustenjaon muutosta tulee lähteä tarkastelemaan joko osana tätä lain-

säädäntöä tai omana prosessinaan. Valtion tulee kantaa tietyissä asioissa

nykyistä suurempi rahoitusvastuu.

13 § Henkilöstön asema

Viittaus työsopimuslain 7 luvun 3§:ään ja kunnallisesta viranhaltijasta an-

nettuun lakiin 37§ (taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet) tulee

poistaa kokonaan tai vaihtoehtoisesti irtisanomiskieltoa tulee (5v) lyhentää

merkittävästi.

SODANKYLÄN KUNNANHALLITUS

Vesa Tuunainen

Vesa Tuunainen Kunnanjohtaja

Kolarin kunta

Heikki Havanka

Isopalontie 2

95900 Kolari

Kolari 13.11.2006

EDUSKUNNAN HALLINTOVALIOKUNNALLE

HE 155/2006 vp laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistukseksi ym

Hallintovaliokunnan tietoon ilmoitan mielipiteenäni erityisesti pitkien matkojen Lappiin

liittyviä näkemyksiä lakiehdotuksesta.

Hallituksen esityksessä ja julkisessa keskustelussa on koko ajan korostettu palvelujen

turvaamisen tärkeyttä tulevina vuosina. Seuraavina vuosina Suomi ikääntyy ja

työvoimaongelmat tulevat nykyistä vaikeimmiksi. Lakiesitys tähtää niiden ongelmien

vähentämiseen. Näihin ongelmiin tulee vastata kehittämistoimien kautta. Esityksestä on

kuitenkin rivien välistä luettavissa lakiehdotukseen kirjaamattomana oleva uhkakuva, mikä

aiheutuu palvelujen keskittämisestä. Pitkien matkojen Lapissa esitykseen sisältyvä vaara

palvelujen siirtymisestä kauemmaksi olisi tuhoisaa palvelujen käyttäjille. Keskittämisen

johdosta voisivat valtion ja kuntien ja kustannukset aleta, mutta palvelujen tarvitsijoille

kustannukset moninkertaistuisivat. Tällaista uudistusta ei pidä tavoitella.

Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson seutukuntien alueella kuntakeskusten välimatkat ovat 50-80

kilometriä. Etäisyydet ovat jo nyt kohtuuttomat. Palveluverkkoa ei voi tästä harventaa.

Lakiesitykseen on otettu 40 kilometrin kuntakeskusten etäisyysraja, minkä rajan ylittäviltä

kunnilta ei edellytetä määrättyjen palvelujen järjestämiseen vaadittua minimiasukasmäärää.

Tämä poikkeuspykälä on täysin välttämätön ja se on säilytettävä myös lopullisessa

lakiehdotuksessa.

Käsitykseni mukaan perusterveydenhoidon palvelut vuodeosastoineen on säilytettävä kaikissa

nyt käytössä olevassa Lapin toimipisteessä.

Samoin lähes kaikki sosiaalipalvelut ovat sellaisia, joiden tarve kasvaa ja niitä on tarjottava

paikallisesti.

Erikoissairaanhoidon osalta on totuttu siihen, että niitä haetaan kauempaa. Niiden

kustannusten osalta tehty lakiesitys ei tuo mitään uutta. Jatkuvasti kasvavat kustannukset eivät

alene piirejä suurentamalla. Pääkaupunkiseutu on tässä suhteessa riittävän varoittava

esimerkki. Erikoissairaanhoitojärjestelmän byrokraattisuus on toimivan järjestelmän keskeisin

este.

Nyt valmistelussa olevan lain hyväksyminen ei pelkästään riitä, vaan valtion tulee taata

kuntien mahdollisuudet järjestää kaikille kansalaiselle samantasoiset palvelut asuinalueesta

riippumatta. Tämä ei toteudu ilman riittäviä ja oikeudenmukaisia valtionapuja.

Valtakunnan hallitus ja eduskunta on tässä suhteessa ratkaisevassa asemassa.

KOLARIN KUNTA

Heikki Havanka

kunnanjohtaja

r

Eduskunnan hallintovaliokunta

11.11.2006

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:n lausunto He 155/2006 laiksi kunta-ja

palvelurakenneuudistuksesta

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry on aikaisemmissa kannanotoissaan kunta-ja

palvelurakennehankkeesta korostanut, että uudistuksella on voitava vastata yhteiskunnan suuriin sosiaalipoliittisiin

haasteisiin kuten väestön ikääntymiseen, pitkäaikaistyöttömyyteen ja lastensuojelun tarpeen kasvuun.

Sosiaalihuollon palvelurakenneratkaisuilla tulee turvata kuntalaisten sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen saatavuus,

palvelujen laatuja sisällöllinen kehittäminen. Kunta-ja palvelurakennehankkeessa sosiaalihuollon uudet ratkaisut

tulee suunnitella sosiaalihuollon omista erityispiirteistä käsin.

Tässä lausunnossa keskitymme neljään keskeiseen asiaan: 1) perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon alueellisesti

toimivaan kokonaisuuteen ja sen organisointiin 2) sosiaalihuollon erityisosaamista vaativien palvelujen turvaamiseen

3) sosiaalihuollon tiedonhankinnan, tutkimus-ja keMttämistoimintaan sekä 4) sosiaalihuollon rahoitukseen ja

ohjaukseen.

Esitämme varsinaiseen puitelakiin yhtä muutosta. Muut ehdotukset liittyvät kuntauudistuksen jatkovalmisteluun ja

seuraavan hallituskauden sosiaalihuollon kehittämishaasteisiin.

1. Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon järjestettävä peruskunnissa alueellisesti toimivana

kokonaisuutena

Talentia kannattaa kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen pohjaksi vahvaa peruskunnan mallia. Vahvat

peruskunnat ja niissä järkevästi organisoidut sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut pystyvät parhaiten

turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon lähi- ja peruspalvelut sekä ehkäisemään palveluiden kysynnän

kasvua. Vahvan peruskunnan malli turvaa parhaiten myös sen, että kunnan strategisessa kehittämisessä

voidaan hyödyntää sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden ennaltaehkäisevää, kuntouttavaa ja sosiaalisten

elinolojen kehittämiseen tähtäävää työotetta.

Jotta nämä tavoitteet voisivat täysimääräisesti toteutua Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry

katsoo, että puitelain 5 §:n 3 momentin sananmuotoa tulisi muuttaa. Muutettuna momentin tulisi olla seuraava:

Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta, on oltava

vähintään noin 20 000 asukasta.

Hallituksen esityksessä puitelain 5 § 3 momentin muotoilu on ongelmallinen. Ongelma liittyy peruster-

veydenhuoltoon kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen tehtävien määrittelyyn. Tämän muotoilun tarkoitus hallituksen

esityksen yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan on, että riittävän ison väestöpohjan omaava kunta tai

yhteistoiminta-alue vastaisi ainakin toisiinsa kiinteästi liittyvistä perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen tehtävistä.

Näiksi kiinteästi perusterveydenhuoltoon liittyviksi sosiaalitoimen tehtäviksi luetei-

en

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry * Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki * Vaihde: 020 111 2700 ' Faksi: 020 111

2755 * www.talentia.fi * Sähköposti: etunimi.sukunimi@talentia.fi

| m * Sosiaalialan I ^« I Cl f|T I 1 korkeakoulutettujen 1 I ^m» I I ^>IC4I ammattijärjestö

laari vanhenevan väestön palvelut, mielenterveystyön, päihdehuollon sekä lasten ja nuorten terveyden ja

hyvinvoinnin turvaaminen.

Mikäli em. 5 § 3 momentin sisällön tulkinta kuntien päätöksissä jää liian suppeaksi on vaarana, että osassa kunnissa

tullaan kunnallisen sosiaalihuollon kokonaisuus hajottamaan. Vanhusten huollon tehtävät voidaan siirtää

perusterveydenhuollon organisaatioon samoin esimerkiksi päihdehuoltoja kasvatus-ja perheneuvonta. Lisäksi maassa

on pyrkimyksiä lasten päivähoidon siirtämiseen opetustoimen alaisuuteen. Voidaankin kysyä, tullaanko osassa

kunnissa kunnallinen sosiaalihuolto jakamaan osin terveydenhuoltoon ja opetustoimeen. Jos näin käy, supistuu

kunnallisen sosiaalihuollon kenttä näissä kunnissa eräiden marginaaliryhmien korjaavaksi toiminnaksi.

Kuitenkin lain perusteluissa (3.2. keskeiset ehdotukset) painotetaan, että uudistuksella on tarkoitus turvata sosiaali- ja

terveydenhuollon uusi, erityisesti sosiaalihuollosta puuttuva seudullinen palvelurakenne. Edelleen perusteluissa

nostetaan esille, että sosiaalipalveluiden järjestäminen alueellisesti toimivana kokonaisuutena edellyttää sosiaali-ja

terveydenhuollon tiivistä yhteistyötä sekä lisäksi yhteistyötä opetus-, asunto-, työ- ja liikenneviranomaisten kanssa.

Talentia ry toteaa, että ainoa tapa turvata myös sosiaalihuollon seudullinen palvelurakenne ja parantaa sosiaali- ja

terveydenhuollon tiivistä yhteistyötä on muuttaa 5 § 3 momentin sananmuotoa siten, että kunta tai yhteistoiminta-

alue vastaa perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtävistä.

Perustelemme kantaamme sillä, että, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen alue- ja paikallistasolla

edellyttää palvelukokonaisuuden näkemistä yhtenäisenä. Vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten sekä

mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä eri syistä (mm. työttömyys, syrjäytyminen, asunnottomuus ja taloudelliset

ongelmat) sosiaalisista ongelmista kärsivien palvelutarpeet edellyttävät laaja-alaista yhteistyötä. Myös lapset, nuoret

ja lapsiperheet, joilla on kasvuun ja kehitykseen liittyviä pulmia tai sosiaalisia ongelmia, hyötyvät sosiaali-ja

terveyspalvelujen yhdistyneestä ja moniammatillisesta toiminnasta. Lisäksi on huomioitava toiminnallinen yhteistyö

kunnan muiden toimintojen ja valtion paikallisviranomaisten kanssa (mm. kunnan opetus,-kulttuuri-ja liikuntatoimi,

työhallinto. Kela, poliisi).

Oleellisin kysymys on vanhuspalvelujen kysynnän kasvuja se millaisista lähtökohdista näitä palveluja kehitetään.

Vanhuus tulee nähdä elämänvaiheena eikä terveysongelmana. Vanhuspalvelut tukevat etupäässä ihmisten arjen

sujuvuutta ja toimintakykyä. Tässä työssä korostuvat sosiaaliset verkostot, oikea aikainen palveluohjaus ja

moniammatillinen työote. Siksi palvelurakenteen kehittämissä tulee pitää kiinni sosiaali-ja terveyspalvelujen

yhdistyneestä ja moniammatillisesta toiminnasta eikä ajatella sosiaalihuollon tehtäviä vain terveydenhuollon

liitännäistehtävinä. Vain tällä tavoin voidaan myös kustannukset pitää hallittavina.

Vahva peruskuntamalli ja alueellisena kokonaisuutena toimiva sosiaali-ja terveydenhuolto tarjoavat jatkossa pohjan

palvelujen asiakaslähtöiselle kehittämiselle, jossa voidaan ylittää nykyiset toimialarajat ja muodostaa

palveluprosessit asiakkaiden tarpeiden perusteella. Tällainen prosessiajattelu tukee myös kuntien, järjestöjen ja

yritysten yhteistoimintaa ja antaa edellytyksiä tilaaja-tuottaja -mallin kehittämiselle, jos tähän suuntaan halutaan

kulkea.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry - Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki» Vaihde: 020 111 2700 » Faksi: 020 111

2755 * www.talentia.fi Sähköposti: etunimi.sukunimi@talentia.fi

I ^ m^Mmt Sosiaalialan

■ S« I Ck rlT I SI korkeakoulu tet tu jen

■ %A I I I LIammat t t j är jes tö

2. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden erityisosaamista vaativien palvelujen järjestäminen

Vaativa lastensuojeluja nuorisososiaalityö, vammaispalvelut ja kehitysvammaisten erityishuolto, vaativat ikäihmisten

erityispalvelut sekä mielenterveystyö ja päihdehuolto tulisi keskittää alueellisiin psykososiaalisen työn yksiköihin tai

tiimeihin, joissa olisivat edustettuina esim. sosiaalityö, sosiaaliohjaus, kasvatus-ja perheneuvonta, psykologit,

koulukuraattori, nuorisotyö ja neuvola. Erityispalvelujen ja konsultaatiopalvelujen tuottaminen olisi

tarkoituksenmukaista järjestää alueellisesti organisoiduissa ja laajaan väestöpohjaan perustuvissa toimintayksiköissä.

Talentia esittääkin jatkovalmistelua varten, että:

Sosiaalihuollon erityispalvelujen saatavuuden turvaamiseksi on perustettava laajalla väestöpohjalla toimivat

alueellisia sosiaalityön- ja sosiaalipalveluiden toimintayksiköitä. Erityispalveluiden tuottamisen lisäksi näiden

toimintayksiköiden tehtäväksi tulee antaa paikallisten lähipalvelujen toiminnan tukeminen ja

konsultaatiomahdollisuuksien tarjoaminen.

Sosiaalihuollon erityispalveluiden järjestäminen tulee organisoida koko maata kattavasti ja luoda yhtenäinen

sopimusmenettely, jossa peruskunnat voivat sopia erityispalveluiden tuottamisesta tai niiden yhteisestä

tilaamisesta. Erityispalveluiden turvaamiseksi on niille tarpeen mukaan asetettava sitovat saatavuus-, laatu- ja

henkilöstön mitoituskriteerit.

3. Pysyvien rakenteiden ja rahoituksen luominen sosiaalihuollon alueelliseen tiedonhankintaan

sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan

Hallituksen esityksen nykytilan kuvauksessa todetaan, että perusterveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta puuttuvat

kunnallisen kelnttämistoiminnan pysyvät rakenteet kokonaan tai ne ovat heikot suurimpia kuntia lukuun ottamatta.

Sosiaalihuollossa varsinaiseen kehittämistoimintaan tarkoitettuja pysyviä virkoja kunnissa on vähän (eräät

suurimmat kunnat) ja sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta on hankepainotteista.

Sosiaalihuollon kehittämiseksi on sosiaalialan osaamiskeskusten ja kehittämisyksiköiden toimintaa, rahoitusta

ja rakenteita kehitettävä niin, että luodaan edellytykset sosiaalihuollon alueelliseen tiedonhankintaan sekä

tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Lisäksi sosiaalihuoltoon on luotava terveydenhuollon mallin mukainen EVO -

rahoitusjärjestelmä sosiaalialan henkilöstön koulutus-, kehitys- ja tutkimusmahdollisuuksien parantamiseksi.

4. Valtionosuudet säilytettävä kuntien toiminnan ohjaamisen välineenä

Kunta-ja palvelurakenteen uudistamisen jälkeenkin valtio tarvitsee keinoja kuntien toiminnan ohjaamiseen, jotta mm.

sosiaalihuollon palveluiden saatavuus ja laatu voidaan turvata maan kaikissa osissa.

Valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa on kunnille turvatta riittävä rahoitus peruspalvelujen tuottamiseen

myös taloudellisesti kaikkein heikommassakin asemassa olevilla alueilla .

Valtion on jätettävä itselleen riittävät keinot kuntien toiminnan ohjaamiseen (valtionosuudet ja kuntia sitova

lainsäädäntö) myös sosiaalihuollon palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamiseksi maan eri osissa.

Hallinnonalakohtaiset valtionosuudet on säilytettävä ja niiden tehtävänä tulee olla jatkossa myös ohjata

kuntia niiden järjestäessä palveluita.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry • Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki» Vaihde: 020 111 2700 * Faksi: 020 111

2755 * www.taientia.fi * Sähköposti: etunimi.sukunimi@tatentia.fi

Hallituksen esityksessä valtionosuusjärjestelmän tulevaisuudesta esitetään vain yleiset linjaukset, jotka

tähtäävät hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistämiseen, yksinkertaistamiseen ja läpinäkyvään

rahoitusjärjestelmään. Kuntien rahoitustilanteen vaikeutuessa tulee entistä tärkeämmäksi tehdä kansalaiselle,

kuntalaiselle ja palvelujen käyttäjille läpinäkyväksi poliittisen päätöksenteko peruspalveluista ja niiden

rahoituksesta. Se, mihin valtion kunnille osoittamat valtionosuudet tulee käyttää, on oltava läpinäkyvää.

Samoin kuntien päätösten on oltava läpinäkyvää sen suhteen, miten kunnat valtionosuuksia käyttävät.

Helsingissä 11.11.2006

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry

Eila Malmström puheenjohtaja

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry

en

Tero Ristimäki

kehittämispäällikkö

* Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki»Vaihde: 020 111 2700 * Faksi: 020 111

2755 * www.taientia.fi * Sähköposti: etunimi.sukunimi@talentia.fi

HELSINGIN JA UUDENMAAN LAUSUNTO (HE 155/2006 vp) SAIRAANHOITOPIIRI

Eduskunnan hallintovaliokunnalle

HUS:N HALLITUKSEN LAUSUNTO HALLINTOVALIOKUNNALLE HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ HE 155/2006

Kokouksessaan 13.11.2006 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallitus on päättänyt antaa HE 155/2006 eduskunnalle laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä laeiksi kuntajakolain muut-tamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta seuraavan sisältöisen lausunnon:

Lakiehdotuksen laiksi kunta- ja palvelurakennuksen 6 § kuuluu seuraa-vasti:

"Laajaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut

Laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen turvaamiseksi maa jaetaan erikoissairaanhoitolain 7 §:ssä lueteltuihin kuntayhtymiin. Kunnan tulee kuulua yhteen kuntayhtymään. Äänivallasta kuntayhtymässä on voimassa, mitä erikoissairaanhoitolain 17 §:ssä säädetään.

Kuntayhtymän tulee:

1. kunnan osoittamassa laajuudessa vastata palveluista, joista sää-detään erikoissairaanhoitolaissa ja kehitysvammaisten erityishuol-losta annetussa laissa;

2. edistää alueellaan terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvalli-suuden huomioon ottamista; sekä

3. hoitaa muut sille lailla säädettävät tehtävät.

Kunta voi antaa kuntayhtymälle myös muita tehtäviä.

Kaksikieliset ja yksikieliset ruotsinkieliset kunnat ovat lisäksi jäseninä kuntayhtymässä, jonka tehtävänä on turvata jäsenkuntiensa ruotsin-kielisten palvelujen järjestäminen erikseen sovittavan työnjaon mukai-sesti.

Osa erityistason sairaanhoitoon kuuluvista toimenpiteistä ja hoidoista keskitetään valtakunnallisesti joillekin erityisvastuualueille. Valtioneu-voston asetuksella säädetään, mitkä tutkimukset, toimenpiteet ja hoidot kuuluvat erityistason sairaanhoitoon."

Tämän säännösehdotuksen osalta HUS:n hallitus esittää lausuntonaan

kunnioittaen seuraavaa:

62(4}

6.1 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että kunnan äänivalta kuntayh-

tymän valtuustossa määräytyisi erikoissairaanhoitolain 17 §:r. eli kunnan

asukasluvun mukaan. Kuntalakia muutettiin vuonna 1995 muun

muassa siten, että lain 3.2 §:n mukaan kuntalaki syrjäyttää erityislain

kuntien yhteistoiminnan muotoa koskevissa asioissa. Tällaisia yhteis-toiminnan muotoa koskevia asioita ovat muun muassa erikoissairaan-

hoitolain säännökset toimielinten äänivallasta. Hallituksen esityksen

perusteluissa tätä perustellaan sillä, ettei syntyisi epäselvyyttä, sovel-

letaanko kuntayhtymässä erikoissairaanhoitolain vai eriryishuoltolain

äänivaltarajoitussäännöstä.

Kuntaliiton lokakuussa 2006 tekemän kyselyn mukaan noin puolet sai-raanhoitopiireistä on poikennut perussopimuksissaan erikoissairaan-hoitolain 17 §:n mukaisesta sääntelystä. HUS perustettiin edustajan-kokouksessa 23.9.1999 hyväksymällä kuntayhtymän perussopimus. Erikoissairaanhoitolain muuttamisesta annetun lain 241/1999 voimaan-tulosäännöksen 3 kohdan säännös koskien edustajainkokouksen ääni-vallan rajoitusta poikkeaa olennaisesti erikoissairaanhoitolain 17 §:stä. Myös HUS:n perussopimuksessa kunnan äänivalta kuntayhtymän val-tuustossa poikkeaa olennaisesti erikoissairaanhoitolain 17 §:n säännök-sestä. HUS:n perussopimus syntyi varsin pitkällisten ja perusteellisten neuvottelujen tuloksena, jossa äänivaltarajoitus oli yksi osa suurempaa kokonaisuutta.

Myös lakiehdotuksen perustelut tuntuvat ristiriitaiselta, koska lakieh-dotuksen mukaan tulevaisuudessa ei enää olisi olemassa lakisääteisiä kehitysvammahuollon erityishuoltopiirin kuntayhtymiä, vaikka voimassa oleva laki kehitysvammaisten huollosta niitä edellyttää. Joka tapauksessa erityislait on ensiksi muutettava. Huomautamme vielä, että kuntien muodostaessa 5.2 §:n mukaisesti yhteistoiminta-alueita kuntayhtymä muodossa, perustuu yhteistoiminta-alueen päätöksenteko siihen osallistuvien kuntien asukaslukuun, jolleivät kunnat toisin sovi.

Mielestämme 1 momentin viimeinen lause tulee poistaa.

6.2 §:n 1 kohdassa kiinnitämme ensinnäkin huomiota siihen, että ns. hoitotakuu-uudistuksella säädettiin sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle järjestämisvelvollisuus kiireellisen hoidon lisäksi järjestämään vastuul-leen kuuluvan hoitotakuusäännösten piiriin kuuluvasta hoidosta riip-pumatta määrärahoista, jotka se on talousarviossaan varannut taikka kunta on tähän tarkoitukseen osoittanut.

Säännöksen sanamuotoa tulisi tarkistaa vastaamaan kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain säännöksiä.

Lain valmistelun viime vaiheissa uudistukseen sisällytettiin säännös siitä, että laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen järjestämisestä huolehtivan kuntayhtymän tehtävänä olisi vastata sekä erikoissairaan-hoidon että kehitysvammahuollon tehtävistä. Tehtävien yhdistymistä ei juurikaan perustella. Tilanne eri puolilla Suomea on kovin erilainen. Joissakin sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien toiminta-alueiden yhteensovittaminen voi olla niin toiminnallisesti kuin taloudellisestikin perusteltua.

HUS:n maantieteellisellä alueella vastaavat kehitysvammahuollon palvelujen järjestämisestä tai tuottamisesta:

a. Helsingin erityishuoltopiiri = Helsingin kaupunki

63(4)

b. Uudenmaan erityispalvelut-kuntayhtymä

c. Kärkulla samkommun

d. Rinnekoti-säätiö

e. osa kunnista, esimerkiksi Vantaan kaupunki varsin laajasti

f. lukuisa määrä yhdistyksiä, säätiöitä ja yrityksiä, joilta kunnat ostavat palveluja joko suoraan tai Uudenmaan erityispalvelut-kuntayhtymän kautta.

Lakiehdotuksen mukaan HUS:n ruotsinkieliset kunnat kuuluisivat Kär-kulla samkommuniin ja Kärkulla ja HUS mahdollisesti sopisivat keski-näisestä työnjaostaan.

Ilmeisestikin Helsingin kaupunki tulisi edelleenkin itse huolehtimaan kyseisten palvelujen järjestämisestä asukkailleen.

Uudenmaan erityispalvelut-kuntayhtymään kuuluu 35 jäsenkuntaa, ulottaen toimintansa kolmen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alueelle ja siten sen toiminta-alue poikkeaa HUS:n toiminta-alueesta. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan pakollisten kuntayhtymäverkosto-jen yhdistäminen ei aseta estettä sellaisellekaan ratkaisulle, että jotkin nykyisin pakollisista kehitysvammahuollon kuntayhtymistä jatkaisi toi-mintaansa vapaaehtoisina kuntayhtyminä tai muuna palvelujen tuotta-jaorganisaationa kuntien sopimalla tavalla. Lakiehdotuksen mukaan sairaanhoitopiirin tulisi joka tapauksessa huolehtia kehitysvammahuollon tehtävistä.

HUS-alueeila erikoissairaanhoidon ja kehitysvammahuollon yhdistä-misestä on vaikea löytää synergiaetuja. Toiminta-ajatukseltaan ja tavoitteiltaan erikoissairaanhoito ja kehitysvammahuolto poikkeavat merkittävästi toisistaan. Erikoissairaanhoidossa korostuvat tarkka diagnostiikka ja somatiikassa hoidon lyhytkestoisuus ja terveydenhuollon korkea teknologia-aste. Erikoissairaanhoidon palveluja tuotetaan sairaaloissa ja poliklinikoilla. Kehitysvammaisten palvelujen jär-jestämisessä painopiste suuntautuu vammaisen henkilön ja hänen läheistensä jokapäiväisen elämän sujuvoittamiseen esimerkiksi asu-misen, koulutuksen ja työllistymisen sekä vapaa-ajan harrastusten tukemisessa. Niinpä paivelu- ja tukitoimintakin tapahtuu monissa eri ympäristöissä.

HUS on toiminnallisesti ja taloudellisesti maamme ylivoimaisesti suurin sairaanhoitopiiri ja sen tehtävänä on huolehtia myös yliopistollisesta lääketieteen opetus- ja tutkimustehtävistä. Ymmärtääksemme ei ole tarvetta muuttaa HUS:n toiminta-aluetta erikoissairaanhoidon osalta.

Mikäli kehitysvammahuollon tehtävistä huolehtiminen tulee myös HUS:n tehtäväksi, ei tilanteen nähdäksemme tulisi johtaa siihen, että joudutaan perustamaan uusi kuntayhtymä, kuten lakiehdotus näyttää edellyttävän.

Vastustamme, että lailla säädetään koko maata kattavasti

ehkoissaitaanhoidon ja kehitysvammahuollon tehtävien

yhteen liittämisestä. Nykyjärjestelmä on ainakin HUS-

alueella ollut toimiva. Lakiehdotuksen mukainen uudistus

johtaa monimutkaisiin käytännön järjestelyihin ja muun

muassa laajoihin omaisuusjärjestelyihin, joten tarvittaisiin

suurempi varmuus uudistuksen toiminnallisista ja

taloudellisista hyödyistä. Hallituksen esityksen perustelut

64(4)

eivät sisällä käsityksemme mukaan riittävää selvitystä

näistä asioista.

Helsingissä 13. päivänä marraskuuta 2006

HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄ

Aatto Prihti Lauri A. Laitinen

hallituksen puheenjohtaja toimitusjohtaja

hi^ - y P qä. I ^oo (o t/p I s 5-

HE155/2006vp

Keravan kaupunki

Kaupunginjohtaja Rolf Paqvalin

15.11.2006

Lausunto: Eduskunnan hallintovaliokunnalle HE 155/2006 vp kuuleminen

Lausuntona totean Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta

1. Lain 7 §

Helsingin seudun 14 kuntaa ovat yhteistyökokouksessaan päättäneet, että laativat suunnitelman siitä,

miten maankäytön , asumisen ja liikenteen yhteensovittamista parannetaan seudulla. Näin ei mielestäni

ei olisi esteitä sille, että asia olisi säädetty myös lain 7 §:ssä.

2. Kuntayhtymät

Palvelujen tuottavuuden ja laadun parantaminen nojaa pitkälle kuntien entistä laajempaan

yhteistyöhön. Yhtenä hallinnollisena ratkaisuna on tällöin kuntayhtymä. Kuntayhtymät ovat palvelujensa

tarjonnassa useimmiten monopoliasemassa. Niiden tuottavuuden kehitys ainakin Helsingin seudulla

ollut negatiivista. Tämän vuoksi olisi monopoliasemassa olevien kuntayhtymien asemaa myös

lainsäädännössä muutettava siten, että omistajakunnat voivat suoraan ohjata niiden taloutta.

(HE 155/2006 vp)

14.11.2006

HYVINKÄÄN KAUPUNGINJOHTAJAN LAUSUNTO

Eduskunnan hallintovaliokunta

LAUSUNTO hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtolain muuttamisesta

Sisäasiainministeriö asetti kesäkuussa 2003 hankkeen Helsingin seudun yhteistyön kehittämiseksi. Hankkeen tuloksia on käsitelty 15.9.2005 hallinnon ja aluekehityksen ministerivaliokunnassa. Alueellisesti on kysymys Helsingin seudun 14 kunnan yhteistyöstä.

Kunta- ja palvelurakennelakiehdotuksen 7 §:ssä säädetään suunnitteluvelvollisuudesta eräillä kaupunkiseuduilla. Hallituksen esityksen mukaisessa sanamuodossa jää edellä mainitun 14 kunnan muodostama seutu epämääräiseksi. Jäljempänä olevassa muutosehdotuksessa on tähän puutteeseen kiinnitetty huomiota. Uusi muotoilu sallii nv\\ ivink/jAl!iAn4 lnl/M/nt»t ti i/4nn mm i^Alyon^ I ___________1 rtl/sirtnir\ pai 1/^1 in oil iflmSörittalnooÄ uiyuo i nai iuuiiioci luicvaiouuucn muuiurvoci i icioii lyii i scuuun ai ucs i laai mciyooa.

Palveluyhteistyötä koskevat uudet yhteistyösuunnitelmat tullevat ainakin alkuvaiheessa valtaosiltaan koskemaan pääkaupunkiseudun neljää kaupunkia. Sen sijaan erittäin tärkeää on maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista koskevien suunnitelmien laatiminen alusta lähtien yhdessä koko Helsingin seudun alueella.

Hyvinkään kaupunginjohtajan esitys lain 7 §:n 1 momentiksi:

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien (pääkaupunkiseutu) tulee laatia viimeistään 31 päivänä elokuuta 2007 suunnitelma siitä, miten maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palvelujen käyttöä kuntarajat ylittäen parannetaan seudulla ottaen myös huomioon yhteistyön kehittämishankkeet muiden Helsingin seudun yhteistyösopimuksen osapuolina olevien kuntien kanssa.

Ossi Savolainen kaupunginjohtaja

Hyvinkään kaupunki, Kutomokatu 1, PL 86, 05801 HYVINKÄÄ P. (019) 45 911, Fax (019) 459 2003,

www.hyvinkaa.fi

HYVINKÄÄ

Keskushallinto

HE 155/2006 vp

N U R AA I J Ä R V I 1 41 1 2 00 6

Hallintovaliokunta

Eduskunta

LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ LAIKSI KUNTA - JA PALVELU RA-

KENNEUUDISTUKSESTA SEKÄ LAEIKSI KUNTAJAKOLAIN JA VARAINSIIRTO-

VEROLAIN MUUTTAMISESTA

Yleistä

Lakiesitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä siihen liittyvät

lait kuntajakolain ja varainsiirtolain muuttamisesta ovat keikilta osin

perusteltuja esityksiä, jotka luovat pohjaa kuntien toimintojen

kehittämiselle ja uudistamiselle sekä varautumiselle väestön

ikärakenteesta aiheutuvaan palvelujen kysynnän ja tarjonnan

merkittäviin muutoksiin. Odotukset suurimmille muutoksille mm. kuntien

ja valtion väliseen tehtävien jakoon olivat ennakolta suuremmat. Nyt

lakiesityksessä nämä muutokset ovat varsin marginaalisia. Koko

kansantalouden kannalta merkittävät tehtävien muutokset esim.

ammattikorkeakoulutus ja erikoissairaanhoito jäivät mm. suurimpien

kaupunkikuntien vastustuksen vuoksi lain valmisteluvaiheessa ehkä

liian vähäiselle arvioinnille ja tarkastelulle.

Palvelujen tarjonnan turvaamiseksi ja kustannustehokkuuden

parantamiseksi lakiesitykseen sisältyvät ehdotukset kuntien

yhteistoiminnan kehittämisestä laajaa väestöpohjaa edellyttämien

palvelujen osalta ( 6 § )sekä suunnitteluvelvoitteen määrittelemisestä

eräillä kaupunkiseuduilla (7 §). Nämä esitykset luovat periaatteessa

hyvän pohjan kuntien yhteistoiminnan ja kuntarakenteen

kehittämiseksi.

wiAMinumijarvi.fi

Nurmijärven kunia Postiosoite Käyntiosoite Puhelin F a k s j Sähköposti

PL 37 Keskustie 2 B (09)250 021 (09)2500 2010 etunlmi.sukunimi@nurmijarvi.fi

01901 Nurmijärvi "1900 Nurmijärvi

Lakiehdotuksen 4 § ja 5 §

Nurmijärvi asukasluvultaan maan suurimpana kuntana (20.) muodostaa

toiminnallisesti riittävän suuren toimintayksikön, jolla on taloudelliset ja

riittäviin henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata

palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta (4 §). Laki ei ota kantaa

suoraan palvelurakenteen tehostamiseen palveluja kokoamalla ja

keskittämällä kuntien sisällä. Lakiluonnos ei esimerkiksi sisällä tavoitteita

terveys- ja sosiaalipalvelukeskusten toimintayksikköjen koosta, vaikka

perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvän toiminta-alueen

koosta onkin maininta lain 5 §:ssä ja asukas-määrätavoite 20 000 viittaa

suoraan tavoitteelliseen toimintayksikön kokoon. Täsmällisemmällä

määrittelyllä saattaisi olla merkitystä erityisesti väestömäärältään

kohtuullisen suurten ja usean taajaman ja useamman

perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen toimintayksikön omaavissa

kunnissa palvelujen järjestämisessä ja palvelutarjonnan turvaamisessa

tulevaisuudessa.

Lakiehdotuksen 7 § 1 mom.

Helsingin seudun kunnat ovat 11.4.2005 solmineet seudun yhteistyötä

selvittäneen Jussi-Pekka Alasen ehdotusten pohjalta vapaaehtoiselle

pohjalle rakentuvan 14 kunnan yhteistyösopimuksen. Helsingin seudun

yhteistyökokous on päättänyt merkittävistä koko Helsingin seutua

koskevista maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitteluyhteistyöhön

liittyvistä hankkeista. Joiltakin rajatuilta osin yhteistyö tulee myöhemmin

mitä ilmeisemmin koskemaan myös palvelutuotantoakin (esim.

joukkoliikenne).

Lakiehdotuksessa ei nähdä tämän yhteistyön merkittävyyttä, koska 1

mom. asia on todettu ylimalkaisella maininnalla" ottaen huomioon jo

käynnissä olevat yhteistyön kehittämishankkeet".

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lakiehdotuksen 7 § 1.

momenttia tulisi muuttaa esim. seuraavasti:

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan (pääkaupunkiseutu) tulee

laatia viimeistään 31 .päivänä elokuuta 2007 suunnitelma siitä, miten

maankäytön, asumisen ja liikenteen sekä palvelujen käyttöä kuntarajat

ylittäen parannetaan seudulla ottaen huomioon yhteistyön

kehittämishankkeet muiden Helsingin seudun yhteistyösopimuksen

osapuolina olevien kuntien kanssa.

Lakiehdotuksen tarkistaminen tältä osin on erityisen tärkeää, koska

muun muassa valtion rahoituksen turvaaminen tasapuolisesti yhteistyön

myötä käynnistyviin maankäytön, asumisen

ja liikenteen hankkeisiin voi vaarantua ja kunnat voivat joutua

eriarvoiseen asemaan uusia kehittämishankkeita aloitettaessa.

Lakiehdotuksen 11 §

Lakiehdotuksen 1 1 § sisältää kaikilta osin kannatettavan kuntien

rahoitus-ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisen. Tavoitteeksi asetettu

hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistäminen on periaatteessa

kuntien näkökulmasta tervetullut esitys. Tämä voi kuitenkin johtaa

tietyissä tapauksissa toiminnallisista ja käytännöllisistä syistä

merkittäviin ongelmiin. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen osalta

rahoitusmallin muutoksesta on opetusministeriön kannanotoissa esitetty

useita kriittisiä näkökohtia, joihin voi yhtyä. Kuntanäkökulmasta

merkittävin hallinnollinen ja toiminnallinen ongelma tulee am-

mattikoulutuksessa vallitsevan vapaan koulutuspaikan hakeutumisen

vuoksi, koska koulutuksen järjestäjä joutuisi tällöin vuosittain

neuvottelemaan rahoituksesta kymmenien jopa yli sadan oppilaan

kotikunnan kanssa. Kunnat voivat nykyisen rahoitusmallin vallitessa

riittävän hyvin vaikuttaa ammatillisen koulutuksen kehittämiseen.

NURMIJÄRVEN KUNTA

Kimmo Behm

Kunnanjohtaja

Lähettäjä:

Jakelu:

Päivämäärä

Aihe:

Juha Nousiainen

hav@eduskunta.fi

13.11.2006 15:04:53

Pieksämäen kaupungin lausunto KuntajakoL:n muuttamisesta

Viite: HE 155/2006 vp

Pieksämäen seudulla on tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti uudistettu kuntarakennetta. Kehityksen viimevaihe on Pieksämäen kaupungin ja Pieksänmaan kunnan yhdistyminen uudeksi kunnaksi, Pieksämäen kaupungiksi 1.1.2007 alkaen

Yhdistymiseen liittyen kuntien edustajat kävivät useita neuvotteluja valtionhallinnon edustajien kanssa ja kaikissa keskusteluissa selkeä viesti oli, että liitoksiin tulevat avustukset heikkenevät uudessa laissa. Tätä viestiä veimme päättäjille ja kuntalaisille kun liitoksesta keskusteltiin ja päätettiin. Vastaavaa tietoa oli myös julkisuudessa eri tiedotusvälineissä.

Kun uusi lakiehdotus tuli julkisuuteen huomasimme , että olimme suotta kiirehtineet. Mikäli lakiehdotus hyväksytään esitetyssä muodossa uusi Pieksämäki häviää n. 1,5 milj. euroa verratuna siihen , että liitos tapahtuisi 1.1.2008. Päätöksen mukaan uusi Pieksämäki saa laskennallista yhdistymisavustusta 3.930.000 euroa. Investointi- ja kehittämishankkeiden tukea uusi kunta ennakkotiedon mukaan tulisi saamaan 1.050.000 euroa. Yhteensä avustukset olisivat siten 4.980.000 euroa. Mikäli liitos tapahtuisi 1.1.2008 avustus olisi 6.480.000 euroa lakiesityksen mukaan. Uskottavuutemme ja myös valtion viranomaisten uskottavuus tulee keskusteluun , jos laki ko. muodossa menee läpi. Joudumme kaupunkina tekemään ensi vuoden talousarvioon monia kipeitä leikkauksia, joten edellä olevaa takaiskua ei tarvita. Asian tulo julkisuuteen tulee vaikeuttamaan muutosten läpivientiä.

Esitämme, että KuntajakoL:n voimaantulosäännöstä tvs.. muutetaan siten, että se takaa 1.1.2007 tapahtuville liitoksille vähintään samat avustukset kuin 1.1.2008 tapahtuville liitoksille.

Maa- ja metsätaloustuottajain HE

155/2006 vp

Keskusliitto MTK r.y.

L

a

u

s

u

n

t

o

Juha Nousiainen kunnanjohtaja 044-5883200

Pieksämäen kaupunki

TapjoJEuiunen Juha Nousiainen

L

a

a

t

i

j

a

:

Olli-

Pekka

Väänäne

n p. 020

413 2469

Hallintovaliokunta Eduskunta

KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUS, KUNTAJAKOLAIN JA VARAINSIIRTOLAIN MUUTTAMINEN

Pyydettynä lausuntona totean seuraavaa:

sisäasiainministeriön johdolla on tehty lyhyessä ajassa ja ilmeisesti varsin kohtuullisin panostuksin esitys kansalaisten kannalta hyvin keskeisten rakenteiden muuttamisesta.

Kunta- ja palvelurakennetta on tarkoitus järjestää puitelailla. Joiltain osin hallituksen esityksessä annetaan suuntaviivoja halutuille uudistuksille, silti esityksen "periaatteellisuus" jättää hyvin paljon kysymyksiä avoimiksi ja myöhemmän päätöksenteon kohteiksi.

Lakiehdotuksessa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, sen 15 §, esitetään annettavaksi valtioneuvostolle asetuksenantovaltuutus. Sillä tulee olemaan hyvin suuri merkitys sekä puitelain toimeenpanoon että tulevien uudistusten sisältöön. Mielestäni liikutaan hyvin tarkalla alueella, jossa julkisen vallan vastuut ja työnjako saattaa ohjautua yksipuolisesti valtioneuvoston päätöksillä.

Lakiehdotuksessa näkyy kaksi perusratkaisua: toinen korostaa kuntien yhteen liittämistä, toinen palvelurakenteen järjestämistä. Tulevan eduskunnan ratkaistavaksi jää, kummalle rakenteelliselle vaihtoehdolle valtion toimet ovat suosiollisia. Ratkaistavaksi jää myös se, kuinka valtion ja kuntien yhteistyötä kehitetään, riittääkö peruspalveluohjelma turvaamaan tasa-arvoisten palvelujen saannin myös kaikkein syrjäisimmillä alueilla, tai esimerkiksi ehdotuksessa erikseen todettujen kuudentoista kaupunkikeskuksen reuna-aluilla.

MTK:n aluekehitysvaliokunta suhtautuu suopeasti tähän ns. Paras-hankkeeseen. Tarve uudistuksille on selkeästi olemassa. On myös hyvä, että kunnilla on - tosin ajallisesti lyhyt - mahdollisuus olla uudistuksien keskeinen toteuttaja. Jäsenkuntamme huoli on siitä, onko palvelujen järjestämisen yhteydessä katoaville julkisen sektorin työpaikoille pohdittu korvaavia vaihtoehtoja, onko esimerkiksi kulkuyhteysiin kiinnitetty palvelujen etääntymisen edellyttämää huomiota, onko sähköisten palvelun käyttämiseen riittävän kattavat edellytykset?

Valtionhallinnossa ilmeisesti lääninhallituksilla on parhaat alueelliset tiedot palvelujen saatavuudesta ja niiden laadusta. Vaikeimmissa olosuhteissa toimivilla kunnilla on naapureitaan vähäisemmät mahdollisuudet esittää monipuolisia, yksilöityihin ja luotettaviin tietoihin perustuvia suunnitelmia. Kun tuloksia aikanaan arvioidaan, oletus on, että suunnitelmien laadulliset erot ovat huomattavat.

Taatakseen hyvän lopputuloksen, kilvoittelun järjestäjän, valtion, tulisi panostaa erityisesti nyt vaikeuksissa olevien kuntien työn tukemiseen, muutoin tulokset voivat olla liiaksi etukäteen arvattavia. Tässä voi olla itse prosessiin liittyvä riski, jota lakiehdotuksen laatijat eivät näytä tunnistaneet.

Vähäinen havainto varainsiirtoverolain muuttamisehdotukseen: lain toimeenpanossa esimerkiksi oppilaitosten käytössä olevien kiinteistöjen, ml. maa- ja vesialueet, siirrot saanevat kiinteistöinä muilla esimerkeillä kuvatun verokohtelun.

POSION KUNTA

Kunnanhallitus

Kokouspäivämäärä §

06.11.2006 252

LAUSUNNON ANTAMINEN HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ KUNTA - JA PALVELURAKEN-NEUUDISTUSLAIKSI SEKÄ LAEIKSI KUNTAJAKOLAIN JA

VARAINSIIRTOVEROLAIN MUUTTAMISEKSI

Kh 252 § Valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 Paras -hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudis-

tamiseksi. Tavoitteena on turvata asukkaille kuntien vastuulla olevat hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa. Kuntarakentee n on oltava

elinvoimainen, toimintakykyinen ja eheä.

Hallitus antoi esityksen eduskunnalle laiksi kunta -ja palvelurakenneuudistuksesta ja kuntajakolain muuttamisesta 29.9.2006. Puitelaki on

voimassa 1.1.2007-31.12.2012. Puitelakiin sisältyy useita kuntia koskevia velvoitteita. Kuntien tulee laatia ensi kesään mennessä selvitykset

yhteistyöstä ja toimeenpanosuu nnitelmat palveluiden järjestämisestä.

Puitelaki antaa nimensä mukaisesti kunnille puitteet, kun ne uudistavat kunta -ja palvelurakenteita. Niiden pohjalta syntyy alueellisia

erityispiirteitä vahvistava kuntarakenne. Kunnilla on hyvät mahdollisuudet kehi ttää palvelujen tuotantotapoja ja niiden organisointia.

Eduskunnan hallintovaliokunta pyytää edellä mainituista laeista Posion kunnan lausuntoa.

Ehdotus Kunnanhallitus päättää antaa liitteenä olevan lausunnon.

Päätös Hyväksyttiin.

Pöytäkirjantarkistaj ien nimikirjaimet: \

7 4

K k ali. ULSiOöt*

KIRJALLINEN ASIANTUNTIJALAUSUNTO EDUSKUNNAN

HALLINTOVALIOKUNNALLE HE 155/2006 VP LAIKSI KUNTA- JA

PALVELURAKENNEUUDISTUK-SESTA SEKÄ LAEIKSI KUNTAJAKOLAIN MUUTTAMISESTA JA

VARAINSIIRTOVEROLAIN MUUTTAMISESTA

Edellä olevaan lausuntopyyntöön viitaten Posion kunta lausuu seuraavaa:

Lausunnon kohteena olevan puitelain tavoitteena on vahvistaa kunta -ja

palvelurakennetta kunnallisen kansanvallan lähtökohdista, kehittää palvelujen

tuotantotapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuus-

järjestelmiä sekä tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa.

Tarkoituksena on parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua sekä

luoda edellytyksiä kuntien järjestämien palveluiden ohjauksen kehittämiselle

Uudistuksen toteuttaminen olisi pääasiassa kuntien vastuulla. Kuntarakennet ta

vahvistettaisiin yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin

Palvelurakenteita vahvistettaisiin kokoamalla kuntaa laajempaa väestöpohjaa

edellyttäviä palveluja ja lisäämällä kuntien yhteistoimintaa

Edellä olevat tavoitteet ovat kuntakentän näkökulmasta välttämättömiä ja

Posion kunta pitää niitä hyvinä. Tavoitetasolla Posion kunta ku itenkin kiinnittää

huomiota siihen, että uudistuksen toteuttaminen on pääasiassa kuntien vastuulla

ja tavoitteisiin pääsemiseksi esitetyt keinot ja organisoinnin muodot on näin

muodoin jätetty aivan liian avoimiksi. Ottaen huomioon kuntien

toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset tulisi kuntien erityisesti sosiaali -ja

terveydenhuollon alalla päästä nopeasti voimakkaisiin yhteistoimin -

taratkaisuihin. Tämän haasteen edessä puitelakiin sisältyvät toimenpiteet

antavat nykytilanteessa kunnille liian väljät toimintarungot ja onkin jo tässä

vaiheessa nähtävissä ja pelättävissä, että omaehtoista muutosvalmiutta ei

kunnissa riitä tarpeeksi mittaviin ratkaisuihin.

Puitelain 3 §:n mukaan kunnat voivat laatia tässä laissa tarkoitetut selvitykset ja

suunnitelmat sairaanhoitopiirijaosta, erityishuoltopiirijaosta ja maakuntajaosta

poiketen. Posion kunta näkee tämän nk puhtaan pöydän periaatteen hyvänä,

mutta kiinnittää huomiota siihen, että ko. pykälässä ei ole huomioitu

seutukuntajakoa. Seutukuntajako perustuu alueiden kehittämisestä annettuun

lakiin (1135/93) ja sitä koskevaan asetukseen ja ko. jakoa käytetään esimer kiksi

aluepoliittisten tukitoimenpiteiden suuntaamisessa ja porrastamisessa. Posion

kunta huomauttaa, että em. puhtaan pöydän periaatteen mukaan kuntien

laatimat selvitykset ja suunnitelmat tulisi voida laatia myös nykyisestä

seutukuntajaosta poiketen.

POSION KUNTA

Kunnanhallitus

Kirkkotie 1 97900

POSIO Puh (016) 3205

1 1 1

Puitelain 4 §:n mukaan palvelurakenteita vahvistetaan kokoamaila kuntaa laajempaa väestöpohjaa edellyttäviä

palveluja ja lisäämällä kuntien yhteistoimintaa ja edelleen 5 §:n mukaan kuntien yhteistoiminnan vahvistamiseksi

kunnat voivat perustaa toiminnallisesta kokonaisuudesta muodostuvan yhteistoiminta-alueen

perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen tehtävien järjestämistä varten. Posion kunta

pitää ko. yhteistoiminta-alueen muodostamisia perusteltuna, mutta yhteistoiminta-alueen hoidettavaksi

säädeltyjen palvelujen määrittelemättä jättäminen voi aiheuttaa alueittaisia epätarkoituksenmukaisiakin ratkaisuja

Edelleen Posion kunta näkee em yhteistoiminta-alueen vähimmäisasukas-määrävaatimuksen (20 000) jopa liian

pienenä ottaen huomioon edeiia kuvatut haasteet palvelujen järjestämisessä - varsinkin Lapissa ja muilla

harvaanasutuilla alueilla. Keskeisin asia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tulevaisuuden organisoinnissa

menojen hillitsemisen ja toisaalta palvelujen laadun takaamisen näkökulmasta on nykyisten organisaatiorajojen

purkaminen ja tata kautta palveluketjujen parantaminen Edellä oleva huomioon ottaen sosiaali-ja

terveydenhuollon tulevaisuuden ratkaisuissa tulisi lähteä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon

keinotekoisten organisatoristen rajojen purkamisesta ja tätä kautta toimintojen kokoamisesta riittävän laajoille

harteille Posion kunta viittaa tässä nk. Kainuun mallin tyyppiseen organisointimuotoon, jota ei olisi saatu

aikaiseksi ilman valtiovallan voimakasta aloitteellisuutta ja mukana oloa.

Edelleen puitelain 5 §:n mukaan kunnan ja yhteistoiminta-alueen muodostamisesta voidaan poiketa, jos

toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei saaristoisuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi ole mahdollista

Edeiia esitettyyn viitaten Posion kunta pitää tätä lakiesityksen perusteluissa noin 40 kilometrin raja-arvoksi

täsmennettyä poikkeuspykälää tarpeettomana.

Puitelain 6 §:n mukaan iaajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen turvaamiseksi maa jaetaan

erikoissairaanhoitolain 7 §:ssä lueteltuihin kuntayhtymiin ja kunnan tulee kuulua yhteen kuntayhtymään Tämä

nykyisen sairaanhoitopiiri-jakoon perustuva lähtökohta on Posion kunnan näkökulmasta selkeästi ristiriidassa 3

§:n mukaisesta nk. puhtaan pöydän periaatteesta. Varsinkin Lapin näkökulmasta nykyinen sairaanhoitopiirijako

on jo sinällään tulevaisuuden haasteisiin nähden epätarkoituksenmukainen ja tuhlaa yhteisen julkisen talouden

resursseja.

Puitelain 8 §:ssä säädetään kunnilta valtion järjestettäviksi ja rahoitettaviksi siirrettävistä palveluista. Posion

kunta näkee, että tässä yhteydessä olisi tullut ottaa vielä syvempään harkintaan palo-ja pelastustoimen sekä

ympäristöterveydenhuollon viranomaistehtävien siirto valtiolle erityisesti ottaen huomioon ko. palveluiden luonne

vailla paikallista kunnallista harkintavaltaa olevina viranomaistehtävinä. Erityisesti palo- ja pelastustoimen

nykyiset järjestelyt ovat johtanut peruskuntien kannalta osin hallitsemattomaan kustannuskehitykseen.

Puitelain 10 §.ssä säädetään kuntien selvityksistä ja toimeenpanosuunnitelmasta. Jotta tulokset olisivat

mahdollisimman yhteneväisiä ja loisivat perustan

myös myöhemmin eduskunnalle annettavalle selonteolle, Posion kunta näkee, että ko.

suunnitelman runko ja laadintaperusteet säädettäisiin tarpeeksi yksilöidysti tämän lain

nojalla annettavalla asetuksella.

Edelleen puitelain 11 §:n mukaisesti tulevalla hallituskaudella tarkastellaan laajemmin

valtion kuntapolitiikkaa. Posion kunta pitää tätä tulevaa tarkastelua ensiarvoisen

tärkeänä erityisesti Lapin ja muiden harvaanasuttujen alueiden kannalta, joissa

palvelutarpeet erityisesti väestön vähenemisen ja voimakkaan ikääntymisen

seurauksena ovat suuret Kuntien tehtäviä ja niiden rahoitusta käsittelevän

peruspalveluohjelman lakisääteistäminen ja kehittäminen on hyvä askel ennakoituun

kuntapolitiikkaan erityisesti rahoitusperiaatteen toteutumisen näkökulmasta. Kuntien

rahoitus - ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa ja kuntien verotulopohjan

vahvistamisessa on valmisteluvaiheessa varmistettava hyvin erityyppisten ja

erilaisissa olosuhteissa olevien kuntien näkökohdat.

Puitelain 12 §:n mukaan valtio ja kunnat laativat yhteisiä standardeja tietojärjestelmien

yhteen toimivuuden varmistamiseksi. Posion kunta pitää tätä hyvänä askeleena

palvelutuotannon tehostamiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi. Samassa

yhteydessä Posion kunta kuitenkin huomauttaa, että puitelain tavoitteisiin nähden sen

sääntelyalasta on jätetty kokonaan pois hallinnon tukipalveluiden tehostamisvaatimus.

Ko. palvelut ovat vain pieni osa koko kuntakentän palveluvolyymistä, mutta niiden

osalta on hyvin helposti saatavissa tuottavuutta toimintoja ja järjestelmiä

yhdenmukaistamalla Posion kunta näkee, että vailla laajempaa ohjausta ko.

toimintojen alueellisesti erilaiset ja osin jo lähtökohtaisesti liian suppeat ohjaus-ja

keskittämisprojektit eivät tuo parhaita mahdollisia tuottavuustuloksia

Lakiin varainsiirtoverolain muuttamisesta ja lakiin kuntajakolain muuttamisesta Posion

kunnalla ei ole huomautettavaa.

Posiolla 7. marraskuuta 2006

POSION KUNNANHALLITUS

Hallintosihteeri

HE 155/2006 vp

Lausunto laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Pentti

Silvola, sairaanhoitopiirin johtaja

Yleistä

Mika Riipi

Kunnanjohtaja

Puitelain perustelut j a päätelmät kuntien j a niiden palvelurakenteen uudistamistarpeesta ovat hyväksyttäviä.

Puitelailla vahvistettaisiin kuntarakennetta yhdistämällä osia kunnista toisiin kuntiin. Palvelurakennetta

vahvistetaan kokoamalla laajempaa väestöpohjaa edellyttäviä palveluja ja lisäämällä kuntien yhteistoimintaa.

Kuntien järjestämisvastuulla olevien perusterveydenhuollon ja niihin kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen

palvelujen yhteistoiminta-alueiden väestöpohjan tulisi olla väestöpohjaltaan vähintään noin 20.000 asukasta.

Vastaavasti ammatillisen peruskoulutuksen järjestäminen olisi organisoitava väestöpohjaltaan vähintään noin

50.000 asukkaan toiminta-alueen rakenteisiin.

Kannanotot

Sosiaali- ja terveydenhuollon laajaa väestöpohjaa edellyttävät tehtävät ehdotetaan nyt koottavaksi ensimmäistä

kertaa yhden organisaation velvoitteeksi. Puitelain 6 §:n 2 momentissa säädetään, että kuntayhtymän tulee

kunnan osoittamassa laajuudessa huolehtia erikoissairaanhoitolain ja kehitysvammalain mukaisista tehtävistä.

Vaikka sanamuoto on aiheuttanut erityishuollon organisaatioissa epäselvyyttä, on ehdotus kuitenkin riittävän

yksityiskohtainen tarpeellisten kehitystoimenpiteiden käynnistämiseksi. Useilla alueilla Suomessa kyseiset

palvelut hoidetaan jo nyt saman organisaation toimesta. Palvelurakenne vahvistuisi edelleen, jos puitelain 6

§:ää muutettaisiin niin, että perusterveydenhuollon palvelut voidaan toteuttaa laajan väestöpohjan

kuntayhtymän, käytännössä sairaanhoitopiirin ja kunnan tai kuntaryhmän yhteistoimintana. Vaikka näin ei

tehtäisikään, jää maantieteen ja aluerakenteen kannalta kuntia, joiden on välttämätöntä toimia mainitulla

tavalla. Edelleen tulisi harkita puitelakiin kannanottoa, jossa velvoitetaan selvittämään yliopistollisten

sairaanhoitopiirien toimesta niin loitsuttujen rniljoonapiiriin kuuluvien sairaanhoitopiirien toiminnalliset ja

taloudelliset yhdistymisen hyödyt.

Puitelain 11 §:n 2 momentin mukaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmiä uudistetaan tavoitteena

yksinkertainen ja läpinäkyvä järjestelmä. Sosiaali-ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmää ei kuitenkaan

tulisi yhdistää mihinkään toiseen järjestelmään, vaan kehittää sen toiminnallisuutta ja osuvuutta huomioimaan

mm. sairastuvuutta paremmin. Perusteisiin liittyvää seuranta- ja tutkimustietoa on runsaasti tarjolla.

Sairaanhoitopiirien investointivaje on tällä hetkellä noin 750 milj. € ja kasvaa noin 100 - 200 milj. € vuodessa.

Valtionosuuden uudistustyössä tulisi katsoa koko Suomen kannalta keskeiset kriittiset investoinnit ja valtion

osallistua niiden rahoittamiseen. Myös koulutukseen ja tutkimukseen kohdistetun valtionosuuden

jälkeenjääneisyys olisi vihdoin korjattava samassa yhteydessä.

Puitelain valmistelu on kokonaisuutena toteuttamassa laajaa rakenneuudistusta, joten sen seurantaan on

paneuduttava kaikissa tulevissa toimeenpanoa koskevissa päätöksissä.

M VARSINAIS-SUOMEN ERITYISHUOLTOPIIRIN KUNTAYHTYMÄ Myllyojantie 2 21520 NASKARLA Puh. 02-474 8411 Fax. 02-474 8488 emai! erityishuoftopiiri@v-suomenehp.fi

Simo Paassilta

Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymän

hallituksen puheenjohtaja Halikon kunnanjohtaja

kunnallisneuvos

Eduskunnan hallintovaiiokunnaHe

Asiantuntijalausunto kunta-ja palvelurakenneuudistuksesta (HE

155/206)

Käynnissä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on, että nykyisin

kuntien vastuulla olevat palvelut saavat riittävän vahvan rakenteellisen ja taloudellisen

perustan niiden järjestämisen ja tuottamisen turvaamiseksi tulevaisuudessa

Kehitysvammahuollossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut muutoksia, joita voi

luonnehtia ideologisiksi ja rakenteellisiksi. Ideologisen ajattelun muutos on korostanut

kehitysvammaisen henkilön oikeutta täysivaltaiseen kansalaisuuteen.

Rakenteellinen muutos, kehittyneiden avopalveluiden tukemana, on mahdollistanut yhä

useamman kehitysvammaisen henkilön asumisen ja elämisen omassa kotikunnassaan.

Yhteistä näille muutoksille on, että kehitysvammaisten asemaa on pystytty

parantamaan ja heidän kuulumista normaaliin yhteisöön lisäämään. Samanaikaisesti

kehitysvammaiset ovat päässeet kotikuntiensa julkisten ja yksityisten palvelujen

käyttäjiksi. Tämä on ollut mahdollista nykyisten erityishuoltopiirien kuntayhtymien ja

niiden jäsenkuntien hyvällä, joustavalla ja käytännönläheisellä yhteistyöllä.

Nyt valmisteilla olevalla lakiuudistuksella ei pidä viedä mahdollisuuksia itsenäisten

errtyishudfopiirien ja reiden jäsenkuntien hyvään ja tulokselliseen yhteistyöhön niissä

maakunnissa missä yhteistyö on ollut hyvin toimivaa ja missä erityishuoltopiirien

kuntayhtymien jäsenkunnat sitä haluaisivat

Ennen uudistusta on hyvä nähdä, millaiseksi kuntakenttä muovautuu, eli mitkä ovat ne

uudet peruskunnat, jotka perustavat mahdolliset uudet kuntayhtymät

Uudistusten valmistelun tulisi sisältää perusteelliset selvitykset siitä, mikä olisi

kehitysvammaisille järjestettävien palvelujen toimivin ja kustannustehokkain

järjestämismuoto Suomessa. Nyt valmisteilla olevassa lakiuudistuksessa tätä asiaa ei

ole riittävästi selvitetty- Edelleen selvitystyö voitaisiin laajentaa koskemaan

kehitysvammahuollon lisäksi myös muita sosiaalihuollon erityispalveluja kuten

päihdehuoltoa ja lastensuojelua.

Edellä sanottuun viitaten esitän kunnioittavasti, että hallintovaliokunta ottaisi omassa

lausunnossaan huomioon seuraavat asiat

Puitelaki esityksen § 6 muotoillaan sanonnaltaan siten, että se mahdollistaa

kehitysvammahuollon kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien yhdistämisen, muttei

ole sanonnattaan kategorinen.

Lakiehdotuksen 6 §:n kohta 1, tulisi kirjoittaa seuraavasti:

"Kuntayhtymän tulee

1. kunnan osoittamassa laajuudessa vastata palveluista, joista säädetään

erikoissairaanhoitolaissa Ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa

laissa, mikäli kunta ei järjestä kehitysvammaisten erityishuollon palveluja

itsenäisen vapaaehtoisen kuntayhtymän pohjalta;"

Lain perusteluihin tulee kirjoittaa selkeästi, että uuden lain tarkoituksena on

mahdollistaa erityshuoltopiirien ja sairaanhoitopiirien yhteen liitämisen ohella

sellainenkin rriahdoHJsuus, että nykyisin pakkokuntavhtymiriä toimivat eritys-

huoltopiirien kuntayhtymät voisivat jatkaa toimintaansa itsenäisinä vapaaehtoisina

kuntayhtyminä, jos niiden jäsenkunnat näkevät tämän ratkaisun omissa

maakunnissaan sairaanhoitopiiriin liittymistä parempana vaihtoehtona.

Mikäli esittämiäni muutoksia ei voida hyväksyä puitelain 6. pykälään ja sen pe-

rusteluihin, pidän välttämättömänä, että lain perusteluissa todetaan selkeästi, että

kyseessä tulee olla uusien kuntayhtymien perustaminen erikoissairaanhoitoa,

erityishuoltoa ja muita mahdollisia sosiaalipalveluja varten. Uuden kuntayhtymän

toiminnan sisältö tulee näkyä myös kuntayhtymän nimessä esimerkiksi muodossa

"Erikoissairaanhoidon ja erityissosiaalipalvelujen kuntayhtymä*

Liitän lausuntooni Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin erityishuoltoneuvoston

kannanoton, jonka sisältö on yhteneväinen oman kantani kanssa.

Halikossa, 13.11.2006

Simo Paassilta'

VARSINA1S-SU0MEN ERITYISHUOLTOPIIRIN

KUNTAYHTYMÄ Myllyojantie 2 21520 NASKARLA Puh, 02-474 8411 Fax. 02-474 8488 email erityishuottopiiri@v-suomenehp.f

Hallintovaliokunnalle

Asia: Kannanotto Erityishuoltopiirien kuntayhtymien liittämisestä sairaanhoitopiireihin.

Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymässä on valtuuston asettama erityishuoltoneuvosto.

Erityishuoltoneuvostossa on omaisia, työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. Erityishuoltoneuvoston

tehtävänä on mm. seurata kehitysvammapalveluiden kehitystä alueellisesti ja laadullisesti, tehdä

aloitteita erityishuoltoa koskevissa kysymyksissä, kuunnella kehitysvammaisia, heidän perheitään

sekä henkilökuntaa ja toimia erityishuoltopiirin eettisenä toimikuntana.

Kehitysvamma ei ole sairaus vaan erilaisuus, joka vaatii tukea ja palveluja läpi elämän. Eri-

koissairaanhoidon toiminta ja tavoitteet ovat lääketieteeseen perustuvia ja ne pyrkivät asiakkaan

parantamiseen.

Erityishuoltoneuvosto on huolestuneena seurannut päätösten valmistelua, joiden

seurauksena erityishuoltopiirit liitetään osaksi sairaanhoitopiirejä. Erityisesti vaikeasti

kehitysvammaisten omaiset ovat huolissaan erikoissairaanhoidon ja erityishuollon

yhdistämissuunnitelmasta. Puitelain luonnoksessa esitetyn järjestelyn seurauksena

pelätään medisiinisen toimintakulttuurin syrjäyttävän nykyistä vammaispoliittista

toimintakulttuuria sekä vaarantavan kehitysvammaisten palveluja koskevan itsenäisen

taloussuunnittelun.

Erityshuoltoneuvosto toivoo Teidän hallintovaliokuntana puitelakia käsitellessänne ottavan

huomioon seuraavat seikat

- Kuntarakenneuudistuksen tuomat muutokset kuntien määriin ja kokoihin on kesken,

samoin niiden vaikutukset kehitysvammapalvelujen kunnallistamiselle.

- Vammaispalvelulain ja Kehitysvammalain yhteensovittaminen on siirretty seuraavaan

hallituskauteen.

Epävakaassa tilanteessa erityishuoltoneuvosto toivoo, että puitelaki mahdollistaa ratkaisun,

jossa voidaan jatkaa nykyisenlaista käytäntöä, jossa kunnat ovat jäseninä nykyisissä

erityshuoltopiirien kuntayhtymissä. Toisena vaihtoehtona esitämme, että kunnat voivat

siirtää nämä ratkaisut vakaampaan ajankohtaan.

Paimiossa 10.11.2006

Antti Syrjälä

erityishuoltoneuvoston puheenjohtaja

vanhempien edustaja

Erityishuoltoneuvoston puolesta

Helsinki Espoo Vantaa 14.11.2006

Eduskunnan

hallintovaliokunna

lle

HE 155/2006 HALLITUKSEN ESITYS KUNTA- JA PALVELURAKENNELAINSÄÄDÄNNÖSTÄ

Pääkaupunkiseudun kaupungit esittävät täydennyksenä 7.11.2006 hallintovaliokunnalle asiassa

esitettyyn seuraavaa:

Pääkaupunkiseudulla on valmisteltu kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aluevaiheessa tehtyjen

linjausten mukaisesti usealla eri toimialalla kuntien yhteistoiminnan tiivistämistä ja toimintojen

uudeiieen järjestelyitä.

Ammattikorkeakoulutoimintaa kehitetään parhaillaan niin, että ammatillisen koulutuksen järjestäjistä

pyritään muodostamaan riittävän suuria ja monipuolisia tai muutoin vahvoja koulutuksen järjestäjiä,

joilla on edellytykset kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin. Ensi vaiheessa Helsingin

ammattikorkeakoulu Stadian ja EVTEK-ammattikorkeakoulun toiminnot yhdistetään perustamalla

uusi ammattikorkeakoulu, jonka ylläpitomuotona on osakeyhtiö. Stadian ja EVTEKin yhdistymisen

tarkoituksena on luoda kokonaan uusi toiminnallisesti kilpailukykyisempi ammattikorkeakoulu

pääkaupunkiseudulle. Uusi ammattikorkeakoulu on kansainväliset mittapuut täyttävä metropolialueen

erityistarpeisiin suunnattu monialainen innovaatioammattikorkea-koulu, joka omaita osaitaan

vahvistaa myös pääkaupunkiseudun kiipaiiukykyä. Nykyisten ammattikorkeakoulujen tilat yhteensä

noin 113 00 m2 Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla vuokrataan uuden ammattikorkeakoulun

käyttöön.

Ammattikorkeakoulun ylläpitäjänä toimiva osakeyhtiö perustetaan tammikuussa 2007. Yhtiön

perustajaosakkaiksi tulevat Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki, Kirkkonummen

kunta ja Kauniaisten kaupunki. Helsingin kaupunki ja EVTEK -kuntayhtymä luovuttavat Stadian ja

EVTEKin toiminnot varoineen ja velkoineen kiinteistöjä lukuun ottamatta uudelle yhtiölle. Yhtiö on

yleishyödyllinen yhteisö, joka ei tavoittele voittoa eikä jaa osinkoa. Omistajat osallistuvat alkuvuosina

toiminta-avustuksin yhtiön toiminnan kannattavuuden turvaamiseen.

Ammattikorkeakoulu-uudistusta valmisteltaessa on tullut esille, että nykyinen arvonlisäverolaki

haittaa ja hankaloittaa ammattikorkeakoulutoiminnan uudelleenjärjestelyitä erityisesti omaisuuden

siirron arvonlisäkohtelun vuoksi. Asia on merkitykseltään valtakunnallinen ja voi koskea myös

muiden toimialojen uudelleen järjestelyitä.

Esitys arvonlisäverolain muuttamiseksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä

Ammattikorkeakouluopetus on verotonta toimintaa. Tämän vuoksi siihen ei voida soveltaa ar-

vonlisäverolain 19a §:n liikkeenluovutussäännöstä, jonka mukaan liikkeen luovutusta ei pidetä

2

(verollisena) myyntinä. Mikäli säännöstä voitaisiin soveltaa kunnan arvonlisäverottoman toiminnan

yhtiöittämiseen, omaisuuden kauppa uutta ammattikorkeakoulua ylläpitävälle perustettavalle yhtiölle

olisi arvonlisäveroton.

Näin ollen Helsingin kaupungin ja Evtekin on suoritettava AVL 6.2 §:n nojalla arvonlisäveroa

käyttöomaisuuden myynnistä. Yhtiö puolestaan ei voi vähentää omaisuuden hankintahintaan

sisältyvää arvonlisäveroa eikä saada sitä ns. kuntapalautuksena takaisin valtiolta. Verollisuus koskee

1.6.1994 tai sen jälkeen hankitun käyttöomaisuuden myyntiä.

Arvonlisäverollista on myös tavaran luovuttaminen pääomapanoksena eli apporttina perustettavaan

yhtiöön, jolloin saatavan vastikkeen muodostavat yhtiöstä saadut osakkeet. Apportti rinnastetaan

arvonlisäverotuksessa apportin luovuttajan kannalta arvonlisäverolliseen myyntiin ja apportin saajan

kannalta arvonlisäverolliseen ostoon.

Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit esittävät, että arvonlisäverolakia (19a §) muutetaan

kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä siten, että kunta ja kuntayhtymä voivat

yhtiöittää myös arvonlisäverotonta toimintaansa (kuten opetustointa) ja luovuttaa

perustamalleen yhteisölle toimintakokonaisuuksia (esim. opetustoimen yksiköitä) arvon-

lisäveroseuraamuksitta niin, etteivät säännökset ole este toiminnan rakenteiden

kehittämiselle.

Opetustoimen lisäksi esitetyn muutoksen tulisi koskea myös muuta arvonlisäverotonta toimintaa

kuten sosiaali- ja terveystointa.

Jussi Pajunen Marketta Kokkonen Juhani Paajanen

kaupunginjohtaja kaupunginjohtaja kaupunginjohtaja

rturku

EDUSKUNNAN

HALLINTOVALIOKUNNALLE 16.11.2006

Lausunto hallituksen esityksestä laiksi kunta-ja palvelurakenneuudistuksesta

Turun kaupungin näkemyksen mukaan laajamittainen kunta- ja palvelurakenne-

uudistus on ajankohtainen. Kuntien asema kansalaisten palvelujen järjestämisessä on

turvattava sekä yhteistyötä parantamalla, yhteistyön muotoja kehittämällä että

rakenteellisin uudistuksin. Turun kaupunki arvostaa hallituksen nopeaa toimintaa ja

toivoo, että uudistus voidaan viedä menestyksellisesti päätökseen.

Turun kaupunki yhtyy lakiesityksen 5 § 1 momentissa ilmaistuun tavoitteelliseen

lähtökohtaan. Kuntarakenteen tulee palvella palveluiden järjestämistä; sen ei tule

muodostua tätä estäväksi tekijäksi.

Hallituksen esityksen 7 §:ssä on asetettu erityistavoitteita maakuntien keskuskau-

punkien ja niihin rinnastettavien alueellisten keskusten kehityksen ja toimintaedel-

lytysten turvaamiseksi ja annettu näille tehtäväksi yhdessä lähikuntien kanssa laatia

erityinen suunnitelma siitä, miten maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteen-

sovittamista sekä palvelujen käyttöä kuntarajat ylittäen parannetaan. Turun kaupungin

näkemyksen mukaan tässä pykälässä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen ja

prosessien onnistuminen on keskeistä koko kunta- ja palvelurakenneuu-distuksen

toteuttamisessa.

Ottaen huomioon uudistuksen verraten tiiviin aikataulun Turun kaupunki on osaltaan

käynnistänyt 7 §:ssä tarkoitetun neuvotteluprosessin yhdessä Auran, Kaarinan,

Liedon, Naantalin, Raision, Ruskon ja Vahdon kanssa. Ensimmäiseen neu-

vottelukokoukseen oli kutsuttu ko. kuntien valtuustojen ja kunnanhallitusten pu-

heenjohtajat sekä kuntajohtajat. Prosessin käytännön organisoinnista on tarkoitus

sopia seuraavassa, joulukuun alussa pidettävässä kokouksessa.

Turun seutukunnan erityispiirteet Turun coi iti iin innan «arityicniirtofanä nn kiintiön cuiiri luin jmäärä ia niirjon aciilrac -

■ vi i v* i i w vi iv* i av* i i i iv» i ■ vi * *■ Jr iwp in i ■ vt vf i ■ • ^ vi i ■ \iv i ■ w v« vi i i ■ vi i\vi i ■ ■ vi v4 ■ vi j v* ■ iiivivi r va O v« i \m v5

määrien huomattava vaihtelu. Siihen kuuluu kaikkiaan 18 kuntaa, joista kahdessa on

alle 1000 asukasta ja kolmessa muussa alle 2000 asukasta. Pienimmässä jä-

senkunnassa (Velkua) on 245 asukasta, suurimmassa (Turku) 174 868. Seutukunnan

kunnissa on yhteensä 298 452 asukasta.

Kuntien suuri määrä merkitsee hyvin suurta toimijoiden määrää, mistä seuraa

KAUPUNGINVALTUUSTON

PUHEENJOHTAJA

Käyntiosoite

Aurakatu 2

20100 Turku

Postiosoite PL

355 20101

Turku

Puh. (02)2627

220 GSM 050

5590 220 Faksi

(02) 2627 229

pertti .paasio@turku.fi

85

myös mm. vaikeita hallinnollisia ongelmia ja tehottomuutta. Seutuvaltuuston kokouksia ja

päätöksiä valmistelevassa seutukunnan hallituksessa on 19 kuntajohtajaa (Turusta 2), jotka

muodostavat myös Turun seudun kehittämiskeskuksen (TAD Centre) hallituksen.

Turun työssäkäyntialueeseen lasketaan kuuluvan seutukunnan jäsenkuntien lisäksi vielä

11 muuta kuntaa. Turun asemaa keskuskaupunkina kuvastaa sen työpaikkaomavaraisuus,

joka on n, 125 %. Naapurikuntien työllisestä väestöstä 45 - 54 % käy työssä Turussa. Myös

muissa seutukunnan työssäkäyntialueen kunnissa saavutetaan korkeita lukemia. Tästä

seuraa, että Turun kehitysedellytysten turvaaminen on mitä suurimmassa määrin koko

alueelle elintärkeä tavoite.

Turun kaupunki kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksen 7 §:ssä Turulle

määrätty suunnittelualue on rajattu huomattavasti seutukuntaa pienemmäksi, vaikka siihen

on otettukin mukaan Turun seutukunnan ulkopuolella ainakin toistaiseksi oleva Aura.

Esitys on hyvin perusteltu. Edellytetyn suunnitelman valmistuminen säädetyssä ajassa olisi

koko seutukunnan kattavalla suunnittelualueella ollut epätodennäköistä. Todettakoon, että

vertailukohteena usein käytetyn Tampereen suunnittelualue on hallituksen esityksessä

seutukuntaa suurempi. Maapinta-alaltaan ja asukasluvultaan seutukunnat ovat lähellä

toisiaan.

Kunta-ja väestörakenne

Turun ongelmaksi on viime aikoina muodostunut asukasluvun väheneminen muutamalla

sadalla vuodessa. Ongelmaa on korostanut se, että Turussa lisääntyy hyvin iäkkäiden ja

maahanmuuttajien määrä, mikä enenevällä vauhdilla vinouttaa väestöjakaumaa.

Seurauksena on se, että kaupungin verotulot eivät kasva kohtuullisen ongelmista

suoriutumisen edellyttämää vauhtia.

Erään näkökulman tarjoaa Turun seutukunnan kartta, jossa Turku kymmeniä kilometrejä

pitkänä kiilana jakaa seutukunnan kahtia läntiseen ja itäiseen alueeseen. Turun oman

alueen pohjoisimman osan, ns. Paattisten piikin, asuntopoliittinen kilpailukyky on verraten

heikko, kun sitä verrataan naapurikuntiin, joiden alueelta Turun keskustaan on sekä

lyhyempi matka että paremmat liikenneyhteydet.

Turun eteläisen osan muodostavat suuret saaret Ruissalo, Hirvensalo, Satava ja

Kakskerta. Näiden maapinta-ala on huomattava, mutta niiden käyttökelpoisuus

asuntorakentamiseen on varsin rajallinen. Ruissalo on kokonaan asuntorakentamiselta

suljettua, suureksi osaksi luonnonsuojelu-ja virkistysaluetta. Muille saarille rakentaminen

edellyttää hyvin merkittäviä kunnallisteknisiä investointeja, jotka vesistöjen takana

sijaitsevilla harvaan asutuilla alueilla ovat hyvin kalliita, mikä osaltaan heikentää asuntojen

kilpailukykyä. Myös uusia merkittäviä siltayhteyksiä tarvittaisiin. Maanomistuksen

huomattava pirstaleisuus on myös laajaa asuntopolitiikkaa vahvasti jarruttava tekijä Turun

eteläisillä suurilla saarilla.

Turun maapinta-ala on verraten pieni (246 km2) ja väestötiheys kohtalaisen suuri (712

henkilöä km2), mikä merkitsee edellä mainitut maantieteelliset erityispiirteet

huomioonotettuina sitä, etteivät mahdollisuudet Turun nykyiselle alueelle sijoittuvalla

asuntojen rakentamisella oikaista väestökehityksen vinoutumia ja vahvistaa kaupungin

verotulokertymää ole kovin hyvät.

86

Turun kaupungin asukasluku on n. kaksi kolmannesta HE 7§:n mukaisen suunnit-

telualueen asukasluvusta. Runsas puolet vuosina 2000 - 2005 alueelle rakennetuista

asuinhuoneistoista sijoittui Turkuun. Tilannetta kuvaa vielä paremmin se, että yli 70 %

suunnittelualueelle samana aikana rakennetuista omakotitaloista sijoittui Turun

ulkopuolelle. Kerrostalojen kohdalla luvut ovat lähes tarkalleen päinvastaiset.

On selvää, että asuntojen epäsuhtaa rakennettavien asuntojen sijoittumisessa voidaan

jossain määrin korjata tehostamalla Turun kaupungin omaa maa-ja kaavoituspolitiikkaa.

Ratkaisevaa muutosta tätä kautta ei kuitenkaan ole saatavissa aikaan.

Elinkeino-ja koulutuspolitiikka

Keskuskaupunkina Turku ylläpitää palveluja, joilla turvataan koko alueen ja maakunnan

elinkeinotoiminnan edellytykset ja mahdollisimman hyvä työllisyyskehitys. Esimerkkinä

tällaisesta palvelutoiminnasta on Turun satama, joka merkittävänä tuontisatamana

edellyttää myös toimivia ja monipuolisia liikenneyhteyksiä.

Turun satama kytkee alueen kiinteästi osaksi Itämeren alueen kokonaisuutta, jolla

vallitseva kova kilpailu ja samanaikaisesti kasvavat yhteistyövaatimukset edellyttävät, että

alue ytimenään vahva keskuskaupunki voi kehittyä ja vahäävistua sekä taloudellisesti että

rakenteellisesti. Tälle ollaan Turun kaupungin näkemyksen mukaan luomassa kunta- ja

palvelurakenneuudistuksella nykyistä kestävämpää pohjaa..

Turun kaupunki omistaa Turku Science Park -teknologiakeskuksen, johon kuuluvat

erillisinä yhtiöinä bioteknologian ja informaatioteknologian yksiköt. Näin halutaan vahvistaa

Turussa perinteisesti niin elinkeinoelämässä kuin koulutuksessakin voimakasta bioalaa.

Myös esimerkiksi langattomien verkkoyhteyksien kehittäjänä Turun teknologiakeskus on

edelläkävijä.

Alueen kehitysstrategiassa Turun kolmen korkeakoulun ja kaupungin välinen yhteistyö on

luonnollisesti keskeinen voimatekijä. Yhteistyössä on enenevässä määrin mukana myös

Turun ammattikorkeakoulu, jonka ylläpitäjänä on Turun kaupunki. Ammattikorkeakoulu

muodostaa näin merkittävän elementin Turun koulutustarjonnassa. Ammattikorkeakoulun

organisaatiossa on mukana myös muita Varsi-nais-Suomen kuntia. Vastuunkanto on viime

vuosina kuitenkin enenevästi keskittynyt Turulle.

Turun ammattikorkeakoulun opiskelijat tulevat pääosin Varsinais-Suomen alueelta, joten

sillä on erittäin merkittävä alueellinen kehitystehtävä. Harvinaisiin koulutusohjelmiin kuten

kestävään kehitykseen, kala-ja ympäristötalouteen, bio-ja elintarviketekniikkaan sekä

kulttuurialan koulutukseen opiskelijoita tulee koko maasta.

Yhteistyö kaupungin ja korkeakoulujen (Turun yliopisto. Abo Akademi ja Turun

kauppakorkeakoulu) välillä käsittää myös kaupungin taloudellista panostusta strategisesti

tärkeillä aloilla.

Turun asemaa ja tehtävää alueen keskuskaupunkina korostaa myös se, että kaupungin

lukioissa opiskelee satoja muista suunnittelualueen kunnista tulevia oppilaita.

Kulttuuripalvelut

87

Turku ylläpitää kuten muutkin keskuskaupungit alueen ja laajempaakin tarvetta varten

merkittäviä kulttuurialan palveluja. Näihin kuuluvat Turun kaupunginteatteri, joka on

Suomen vanhin kunnallinen teatteri, filharmoninen orkesteri, Turun taidemuseo, jonka

arvokkaan rakennuksen kaupunki omistaa ja ylläpitää, Wäinö Aaltosen museo,

maakuntamuseo lukuisine alayksikköineen ja niin edelleen.

Kulttuurin palvelutarjontaan kuuluvat myös lukuisat kesä- ym. tapahtumat, joissa Turun

kaupungin järjestelyllinen ja useimmiten taloudellinenkin panostus on huomattava.

Korkeatasoisten kulttuuripalveluiden ylläpitäminen ja kehittäminen kuuluvat luontevasti

keskuskaupungin tehtäväkokonaisuuteen. Turun kaupungin näkemyksen mukaan olisi

löydettävä keinot, joilla kulttuuripalvelujen aiheuttamaa taloudellista

iuui\r\aa vvnaioin i rvuim^ii vciiio&m yi ii.t7ioi.ywi i |jumciooa i i y r\y ioici uirxr^uuci 111 lufxai-

semmin jakaa huomioon ottaen kulutuksen ja taloudellisen kantokyvyn. Korkeatasoiset

kulttuuripalvelut vaikuttavat olennaisella tavalla koko alueen ja maakunnan vetovoimaan ja

viihtyisyyteen.

Palveluyhteistyö

Kuntarajat ylittävän palveluyhteistyön periaatteena tulisi pitää sitä, että se ei luo tarvetta

lisääntyvään hallintoon. Tältä pohjalta olisi pohdittava palveluyhteistyön järjestämisen

periaatteita. Näitä on varmaan useanlaisia; eräänä vakavana vaihtoehtona voitaisiin

ajatella ns. isäntäkuntaperiaatetta, jossa yksi kunta järjestää ja tarjoaa jonkin alan tai

alueen tai suurempienkin kokonaisuuksien puitteissa kaikki palvelut. Soveltamistapoja on

monia. Keskeisen tärkeää on kuitenkin huolehtia siitä, että palvelurakenneuudistuksella

vapautetaan voimavaroja ja mahdollistetaan niiden uudelleen kohdistaminen ajan

haasteiden mukaisesti. Tarpeettoman hallinnon luomiseen ei ole varaa.

Tässä lausunnossa on olennaisilta osin keskitytty korostamaan keskuskaupunkien

roolia uudistuksessa ja erityisesti Turun ja sen lähialueen erityispiirteitä kuten kuntien

suurta lukumäärää ja asuntopolitiikan käytännön ongelmia. Turun kaupunki pitää

kuitenkin tärkeänä, että kunta- ja palvelurakenneuudistus laajassa mittakaavassa

kokonaisuudessaan toteutuu.

Pertti Paasio

Turun

kaupunginvaltuuston

puheenjohtaja

Lopuksi

Turun seutukunta Tampereen seutukunta

Turun seutukunta Tampereen seutu-

kunta

Turun yhteistyöalue

Väestö yht. 298.452 320.280 259.026

- Turku/Tampere 174.868 204.337

Maapinta-ala, km2

2.407 2.152 828

- Turku/Tampere 246 523

Väestöntiheys, henkilö/km 124 149 313

- Turku/Tampere 712 390

Taajama-aste, % 91,3 93,1

- Turku/Tampere 96,6 96,7

Turun yhteistyöalue Turun ja Tampereen seutukuntien ja Turun yhteistyöalueen väestö, pinta-ala ja taaja ma-aste 2005.

Väestö, Maapinta- Väestöntiheys, Taajama-

henkilöä ala, km2 henkilöä7km2 aste, %

Turun seutukunta 298.452 2.407 124 91,3 Askainen 940 63 15 33,2 Kaarina 21.943 60 368 97,0 Lemu 1.635 48 34 62,6 Lieto 15.103 199 76 84,8 Masku 6.031 93 65 79,7 Merimasku 1.544 51 30 57,0 Mynämäki 6.342 460 14 66,4 Naantali 13.960 52 269 94,5 Nousiainen 4.518 199 23 60,7 Paimio 9.876 239 41 75,9 Piikkiö 7.024 91 77 80,6 Raisio 23.799 49 489 98,4

Rusko 3.781 50 75 67,6 Rymättylä 2.039 148 14 37,7 Sauvo 2.931 252 12 42,9 Turku 174.868 246 712 96,6 Vahto 1.873 77 24 66,2 Velkua 245 32 co

0,0

Tampereen seutukunta 320.280 2.152 149 93,1 Kangasala 26.807 491 55 84,6 Lempäälä 18.248 270 68 86,6 Nokia 29.147 288 101 87,4 Pirkkala 14.875 81 183 95,8 Tampere 204.337 523 390 96,7 Vesilahti 3.831 301 13 K A n

Ylöjärvi 23.035 198 117 88,1

Turun yhteistyö 259.026 828 313 „

Aura 3.699 95 39 67,8 Kaarina 21.943 60 368 97,0 Lieto 15.103 199 76 84,8 Naantali 13.960 52 269 94,5 Raisio 23.799 49 489 98,4 Rusko 3.781 50 75 67,6 Turku 174.868 246 712 96,6 Vahto 1.873 77 24 66,2

TAMPEREEN KAUPUNKI

Konsernihallinto

13.11.2006

1(4)

Eduskunnan hallintovaliokunta

00102 Eduskunta

Tampereen kaupungin lausunto

LAUSUNTO KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUSHANKKEESTA

Tampereen kaupunki kiittää mahdollisuudesta antaa eduskunnan

hallintovaliokunnalle lausunto kunta- ja palvelurakenneuudistus-

hankkeesta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on odotettu ja välttämätön uudistus.

Suomalainen hyvinvointi perustuu pitkälti kuntien järjestämiin palveluihin.

Suomalainen kuntakenttä on kuitenkin kovin hajanainen, Suomessa on

vain kuusi yli 100 000 asukkaan kaupunkia. Alle 10 000 asukkaan kuntia

on reilusti yli 300 ja alle 1000 asukkaan kuntia on 23, pienimmässä

kunnassa on vain 127 asukasta. Kokoerot eivät välttämättä kerro

palveluiden laadusta tai tehokkuudesta, mutta ne kertovat kuntien

erilaisista haasteista ja hallinnon tehokkaasta järjestämisestä.

Ilmeisesti jo tänä vuonna tai viimeistään ensi vuonna yli puolet maailman

väestöstä elää kaupungeissa. Jossain ennusteissa tuo rajapyykki on jo

ylitettykin. Muuttoliiketutkija Timo Aron mukaan Suomessa

kaupungistuminen jatkuu varsin voimakkaana siihen saakka kunnes

olemme saavuttaneet saman, n. 80-90 prosentin asteen kuin lähimmät

läntiset EU-naapurimme Ruotsi ja Tanska.

Muuttoliike kaupunkeihin on luontevaa kehitystä. Palvelut keskittyvät yhä

enemmän suuriin kaupunkeihin, kaupungeissa syntyy myös kasvun myötä

positiivista uuden luomista. Näyttäisi myös siltä, että suurilla kaupungeilla

on pienempiä kuntia paremmat mahdollisuudet kehittää toimintoja ja luoda

uusia innovaatioita, jotka taas osaltaan tuovat kaupunkeihin uusia osaajia

ja työpaikkoja. Toki on muistettava, että suuriin kaupunkeihin kasautuu

myös ongelmia. Esimerkiksi syrjäytyminen ja sen mukanaan tuomat

sosiaaliset ongelmat lisääntyvät isoissa kaupungeissa.

Kaupunkien merkitys on suuri koko Suomen menestyksen kannalta. Tästä

antaa hyvän kuvan se, että kuuden suurimman kaupunkiseudun alueella

tuotetaan jo yli 60 % maan bruttokansantuotteesta ja

TAMPEREEN KAUPUNKI

Konsernihallinto

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Faksi Sähköposti ja kotisivu

PL 487 Aleksis Kiven konsernihallinto.kirjaamo@tampere.fi

33101 TAMPERE katu 14-16 C 020 711 00 020 716 6196 www.tampere.fi

TAMPEREEN KAUPUNKI

Konsernihallinto

92(4)

13.11.2006

niiden osuus tulevaisuuden hyvinvoinnille ja työllisyydelle tärkeästä

innovaatiotoiminnasta on yli 80 %. Kaupungeille tulisi siis jatkossakin luoda

hyvät edellytykset kasvaa ja kehittyä.

Tampereen kaupunki on vahvasti kasvava kaupunki, joka on omatoimisesti

kehittänyt vuodesta 2002 asti omaa toimintamainaan. Uudella

toimintamallilla on etsitty vastauksia myös nyt Paras-hankkeessa esillä

oleviin kysymyksiin. Tampereen kaupungin uuden toimintamallin myötä

pystymme entistä paremmin vastaamaan kaupungin henkilöstön

eläköitymiseen, väestön ikääntymiseen ja palvelutarpeen kasvuun. Tilaaja-

tuottaja -mallin käyttöönoton myötä palveluita voidaan järjestää niin

yksityisen kuin kolmannen sektorin kanssa sekä seudullisesti. Tampereen

kaupunki toivoo, että myös muut kunnat tarkastelisivat omaa

toimintatapaansa Paras-hankkeen myötä ja uusia avauksia palveluiden

järjestämisessä syntyisi.

Tampereen kaupunki korostaa Paras-hankkeessa esillä olevia ra-

kennekysymyksiä. Palveluiden tehokkaamman järjestämisen ohella on

löydettävä todellisia muutoksia rakenteissa, erityisesti kaavoituksessa,

asumisessa ja liikenteessä. Tampereen kaupungin näkemyksen mukaan

Paras-hankkeessa ei saavuteta todellisia muutoksia ellei kunnissa ja

valtionhallinnon taholta löydy rohkeutta tehdä muutoksia näissä monien

sukupolvien päähän vaikuttavissa kysymyksissä. Tampereen kaupunki

toivookin merkittäviä muutoksia kuntarakenteissa ja yhdyskuntarakenteen

hallitussa kehittämisessä. Jotta näissä asioissa onnistuttaisiin, Tampereen

kaupunki toivoo valtion taholta tiukkaa ja määrätietoista ohjausta.

Edellä esitetyn lisäksi Tampereen kaupunki haluaa lausunnossaan kiinnittää

huomiota kolmeen asiaan.

1. Aikataulu

Kunta- ja palvelurakenneuudistus käynnistyi keväällä 2005. Syksyilä 2005

käynnistyi aluevaihe ja keväällä 2006 laadittiin ehdotus ns. puitelaiksi.

Toinen alueellinen vaihe on parhaillaan käynnissä ja kunnille on ensi kevät

on varattu yhteensovittamis- ja toimenpidesuunnitelman tekoa varten.

Tampereen kaupunki olisi toivonut tehokkaampaa aikatauluttamista ja

tavoitteiden määrittelemistä.

Kunta- ja paivelurakenneuudistushanke ei ollut mukana nykyisen hallituksen

ohjelmassa. Hallitusohjelmassa todetaan kuitenkin, että tavoitteena on

muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen

turvaaminen koko maassa. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että

aluekeskusten vahvistamiseksi aluekeskusohjelmaa kehitetään ja sen

toteuttamista tehostetaan suoritettavien

TAMPEREEN KAUPUNKI

Konsernihallinto

93(4)

Postiosoite PL 487

33101 TAMPERE

Käyntiosoite Aleksis

Kiven katu 14-16 C

Puhelin

020 711 00

f-aksi

020 716 6196

Sähköposti

ja kotisivu

konsemihalii

nto.kirjaamo

@tampere.fi

www.tamper

e.fi

13.11.2006

arviointien pohjalta. Aluekeskusohjelmalla tuetaan myös niitä ympäröivien

seutujen kehitystä.

Tampereen kaupunki pitää sinällään hyvänä, että ohjelmaperusteisen

kehittämistyön ohella panostetaan koko Suomen kuntakentän

kehittämiseen. Sen sijaan kaupunki on huolissaan kunta- ja palvelu-

rakenneuudistuksen toteuttamisesta. Tampereen kaupungin näkemyksen

mukaan on varmistettava, että kevään 2007 eduskuntavaalien tulos ja

uuden hallituksen muodostaminen eivät vaaranna hankkeen läpiviemistä.

2. Kuntien ja valtion suhde

Suomalainen hyvinvointi rakennetaan kunnissa. Palvelutarpeen kasvun

myötä on pysähdyttävä miettimään paitsi palveluiden järjestämisvastuuta

niin myös palveluiden määrää ja laatua. Kuntatalous ei mahdollista

palveluiden lisäämistä, vaan edellyttää kuntia löytämään uusia palveluiden

järjestämistapoja sekä tarkentamaan mitkä palvelut kuuluvat kuntien

vastuulle.

Pirkanmaan liitto pyysi lokakuussa 2005 Tampereen kaupungilta lausuntoa

kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen kuntien ja valtion välisestä

tehtävänjaosta. Tampereen kaupunki esitti lausunnossaan lukuisia

esityksiä tehtävistä, jotka voidaan siirtää valtion vastuulle.

Tampereen kaupunki näkee, että kunta- ja palvelurakenneuudistuk-sen

onnistumiseen vaikuttaa oleellisesti kuntien ja valtion välisen suhteen

tarkentaminen. Nykyisenkaltainen valtion puolesta tehtyjen tehtävien siirto

kunnille ei ole enää mahdollista, päinvastoin. Kuntien vastuulla olevia

tehtäviä tulee siirtää hallitusti valtion hoidettavaksi.

Hallituksen esityksen 11 § sisältää hyviä ja kannatettavia muutosaja-tuksia,

mutta Tampereen kaupunki kummeksuu kyseisen pykälän viimeistä

momenttia, joka ei mahdollista uudistusten tekemistä kuntien ja valtion

välisissä kustannusten jaossa.

3. Hankkeen vetovastuu alueilla

TAMPEREEN KAUPUNKI

Konsernihallinto

94(4)

Tampereen kaupunki yhdessä muiden suurten kaupunkien kanssa korosti

ns. puitelakia tehtäessä suurten kaupunkien vetovastuuta

i Idi iKKoci i aiuccinscaoa luicuiuKocoba. r\ctu(jui iftici i iUUH oadim irvii i

hallituksen esitykseen mukaan ja nyt käytännössä vetovastuu on suurilla

kaupungeilla, mukaan lukien Tampereen kaupunki.

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että vetovastuun tarkemman määrittelyn

puuttuessa alueilla on tehty erilaisia ratkaisuja hankkeen toteu-

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Faksi Sähköposti ja kotisivu

PL 487 Aleksis Kiven konsernihailinto.kirjaamo@tampere.fi

33101 TAMPERE katu 14-16 C 020 711 00 020 716 6196 www.tampere.fi

95(4)

TAMPEREEN KAUPUNKI

Konsernihallinto

13.11.2006

tuksesta. Tampereen kaupunki korostaa, että hankkeen onnistumiseen

vaikuttaa oleellisesti suurten kaupunkien selkeä vetovastuu. Suurilla

kaupungeilla on eniten voitettavaa ja eniten hävittävää Pa-ras-

hankkeessa ja siksi on luonnollista, että niiden kiinnostus vetää hanketta

määrätietoisesti ja rohkeasti uusia avauksia tehden on

vahvaa.

Tampereen kaupunki on nimennyt projektinjohtaja Mauri Eskosen

hankkeen vetäjäksi Tampereella. Projektinjohtaja Eskonen saapuu

hallintovaliokuntaan tarkentamaan tässä lausunnossa esitettyjä nä-

kemyksiä.

TAMPEREEN KAUPUNKI

JARMO RANTANEN

Jarmo Rantanen

Kaupunginjohtaja

Tampereen kaupunki

Postiosoite PL 487

33101 TAMPERE

Käyntiosoite

Aleksis Kiven

katu 14-16 C

Puhelin

020 711 00

Faksi

020 716 6196

Sähköposti ja kotisivu

konsernihaHinto.kirjaamo@tampere.fi

wvvw.tampere.fi

rr^v y <33 i^uo »o t/p / c *~i

Asia: HE 155/2006 vp laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä

laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta

Lausunnon

antaja: Heimo Puustinen, Kiskon kunnanjohtaja Salon

seutukunnan edustajana

Eduskunnan hallintovaliokunnalle

Pyydettynä lausuntona asiakohdassa mainittuun esitän kunnioittaen seuraavaa:

Salon seudun työssäkäyntialue ja kuntarakenteen uudistaminen Salon

seudun työssäkäyntialueeseen kuuluvat seuraavat 11 kuntaa:

Salon ja Someron kaupungit sekä Halikon, Kiikalan, Kiskon, Kuusjoen, Muurlan, Perniön, Peittelin,

Suomusjärven ja Särkisalon kunnat. Kuntien yhteenlaskettu asukasluku on n. 63.000 asukasta.

Samanaikaisesti hallituksen käynnistämän koko kuntakenttää uudistavan kunta- ja palvelurakennehankkeen

kanssa Salon seudulla käynnistettiin kuntien omana työnä seudun palvelurakenneselvitys, johon osallistuivat

seudun kaikki kunnat. Tähän palvelurakenneselvitykseen perustuen seudun kunnat ovat päättäneet jatkaa

palveluyhteistyön kehittämistä eri kehittämishankkeilla.

Vuoden 2006 alussa Salon seudun kunnat, kaikki yhdessä, käynnistivät seudun kuntarakenne-esiselvityksen.

Tavoitteena oli, että esiselvityksen perusteella kunnat voivat päättää yhdistymisneuvottelujen

käynnistämisestä vielä vuoden 2006 syksyn aikana.

Kuntarakenne-esiselvityksen konsulttityönä tehnyt Efeko Oy esittää loppuraportissaan: "Tehdyn

esiselvityksen tulosten perusteella ottaen erityisesti huomioon tulevaisuuden haasteet ja myös valtion

linjaukset kunta- ja palvelurakenteen muutokseksi, niin tarkoituksenmukaista olisi, että seudun kuntien

valtuustot päättävät käynnistää kuntien yhdistämiseen tähtäävän selvityksen ja yhdistymisneuvottelut."

31.10.2006 mennessä Salon seudun 10 kunnan kunnanvaltuustot ovat, Someron kaupunkia lukuun ottamatta,

päättäneet osallistua kuntarakenneselvityksen jatkamiseen ja siihen liittyen kuntajaotuksen muuttamista

koskeviin sopimusneuvotteluihin Salon seudulla. Sisäasiainministeriö on kuntien esityksestä 9.11.06

määrännyt kuntajaon muuttamista koskevan erityisselvityksen toimittamisen ja asettanut kuntajakoselvittäjän.

Mikäli em. selvitystyö johtaa kuntien yhdistymiseen, tavoitteena on, että 01.01.2009 lukien 10:stä Salon

seudun kunnasta muodostuu n. 54.000 asukkaan kunta.

Vp laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta

- kannustaa kuntarakenteen muutoksiin mahdollistaen samalla seutukunta-/työssäkäyntialueittaisen

peruskunnan muodostamisen,

- luo edellytyksiä kuntien hallinnon ja palvelutoimintojen järkeistämiselle ja tehostamiselle sekä ohjaa kuntia

tuottavuuden parantamiseen ja rakenteellisten muutosten aikaansaamiseen,

- antaa hyvät edellytykset kunta-/valtiosuhteen kehittämiselle,

-lakiehdotuksessa olisi voinut olla "jämäkämpi" ohjaus/velvoite kuntarakenteen kehittämiseen; tätä edellä

sanomaani perustelen seuraavalla:

-Salon seudun kunnat ovat päättäneet lähteä kehittämään kuntarakennetta selvittämällä ensisijaisesti

mahdollisuutta muodostaa seudun 10:stä kunnasta uusi kunta. Seudun palvelurakenneselvityksen yhteydessä

on havaittu, että hallinnon ja palveluyhteistyön tehostaminen/laajentaminen ei tuo riittävästi mahdollisuuksia

palvelujen ja toimintojen todelliseen tehostamiseen. Yhteistoiminta-alueen muodostaminen esim.

kuntayhtymän kautta johtaa enenevään demokratiavajeeseen ja päätösvaltaa siirtyy entistä enemmän

palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta vastaavan peruskunnan ulkopuolelle. Parhaimmat edellytykset

kuntien selviytymiseen tulevaisuuden palveluvelvoitteista ja niiden rahoittamisesta luodaan kuntarakenteen

muutosten kautta. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve ja kysyntä kasvaa nopeasti ja

kuntarakenteen muutoksilla mahdollistetaan tarvittavat toimenpiteet riittävän työvoiman palkkaamiseen ja

rahoituksen turvaamiseen kysynnän mukaisesti.

Vp laiksi kuntajakolain muuttamisesta

- olisi erityisen toivottavaa, että kuntajakolakia tulkittaisiin sillä tavoin väljästi, että kuntien niin

päättäessä, kuntaliitos voisi toteutua, vaikka yhdistyvillä kunnilla ei olisikaan yhteistä maarajaa;

Edellä mainitun perustelu:

olisi erittäin valitettavaa, että yhtenäisellä työssäkäyntialueella, jossa välimatkat nykyisistä

kuntakeskuksista toisiin ovat lyhyet, ei kuntien yhdistymistä voitaisi toteuttaa, yhteisen maarajan

puuttumisen johdosta. Tämänkaltaisia tulkintakysymyksiä saattaa yhtenäisillä seutukunta-

/työssäkäyntialueilla tulla, koska oman kunnan lakkaaminen koetaan suurelta osin tunnekysymyksenä.

Kuntien yhdistymisavustusten määrittely lakiehdotuksessa esitetyllä tavalla ja valtionosuuksien vähenemisen

korvaaminen on oikeansuuntainen ja antaa monikuntaliitoksissa aikaa sopeuttaa talous ja toiminnot liitosten

johdosta mahdollisesti väheneviin valtionosuuksiin.

Vp laiksi varainsiirtoverolain muuttamisesta

Ehdotukseen ei ole lausuttavaa.

Kiskossa marraskuun 14.päivänä 2006

Heimo Puustinen Kiskon

kunnanjohtaja

Professori Aimo Ryynänen

Tampereen yliopisto 16.11.2006

Eduskunnan hallintovaliokunnalle

Lausunto hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä

laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta (HE 155/2006

vp)

Pyydettynä lausuntonani yllä mainitusta asiasta esitän kunnioittaen seuraavan.

Hallituksen esityksen mukaisella lainsäädäntökokonaisuudella pyritään toteuttamaan perustuslain 22 §:ssä

julkiselle vallalle asetettua vaatimusta perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Uudistuksen

tavoitteena on turvata kunnallisten palvelujen saatavuus ja laatu yhdenvertaisesti asuinpaikasta riippumatta

uudistamalla kunnallista palvelurakennetta ja palvelujen tuottamista. Samoin pyritään kehittämään

perustuslain 122 §:ssä säädetyn mukaisesti hallinnollista jaotusta.

Ehdotetulla sääntelyllä asetetaan kunnille ennen muuta suunnittelu- ja yhteistyövelvoitteita, joiden merkitystä

niin laajuuden kuin tehtävistä aiheutuvien kustannustenkin suhteen voidaan pitää huomattavana. Perustuslain

121 §:n 2 momentin mukaisesti kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä

säädetään lailla. Hallituksen esitys täyttää näin periaatteessa kyseisen lailla säätämisen vaatimuksen.

Merkittävältä osin ehdotuksen mukaisen lainsäädäntökokonaisuuden vaikutukset ovat riippuvaisia siitä,

millaisia ovat aikanaan kunnallisen itsehallinnon piirissä tehtävät päätökset. Voidaan sanoa, stta naiuvC jo nyt —

ennen lain voimassaoloa — on käynnistänyt kunnissa laajan uudistamisaallon samaan tapaan kuin

vapaakuntakokeilu aikanaan.

Erilaistuva hallintorakenne yhdenvertaisuusperiaatteen valossa

Ehdotettu puitelaki asettaa vain väljät reunaehdot kunnissa käytäville palvelu- ja kuntarakenteen uudistamista

koskeville valmisteluille. Periaatteessa tämä yleispiirteisyys on itsehallintoperiaate ja maan eri osien erilaiset

olosuhteet huomioon ottaen täysin perusteltua. Aivan ongelmatonta tämä ei kuitenkaan ole. Väistämättä tästä

seuraa erilaisia ratkaisuja maan eri osissa. Jo nyt on nähtävissä, että esimerkiksi erikoissairaanhoidon,

perusterveydenhoidon ja sosiaalitoimen ratkaisuissa vaihtoehdot ulottuvat jopa koko sairaanhoitopiirin

kattaviin yhteisratkaisuihin saakka, tai että vakavasti valmistellaan tai ainakin pidetään tavoitteena jopa

nykyisen maakunnan kokoisen kunnan aikaansaamista. Tämän seurauksena maan hallinnon perusrakenne

(kunnat, niiden koot ja niiden toiminta) muuttuisi merkittävästi erilaiseksi eri osissa maata.

Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntely edellyttää lähtökohtaisesti samanlaista kohtelua muun muassa

asuinpaikkaan katsomatta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuitenkin aiemmin katsonut, ettei

yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin

yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (PeVL 11/2002 vp). Erilainenja hyvinkin erikokoisia kuntia tai

erityyppisiä yhteistyömuotoja saava hallintorakenne on kuitenkin ongelmallinen jäljempänä tarkasteltavan

kunnan hallinnon kansanvaltaisuusvaatimuksen valossa.

Kansanvaltaisuusvaatimus

Maamme paikallinen palvelu- ja hallintojärjestelmä perustuu kunnan asukkaiden ja kuntien

itsehallintoperiaatteelle. Tämä periaate on ankkuroitu niin kansainvälisoikeudellisesti Euroopan neuvoston

paikallisen itsehallinnon peruskirjan kuin myös kansallisen perustuslain kautta. Varsin vakavan uhkan tämän

periaatteen reaaliselle toteutumiselle voi muodostaa nyt käynnistyneen kunta-ja palvelurakenneuudistuksen

toteuttaminen pelkästään toiminnan tehokkuutta suuruuden ja keskittämisen kautta tavoiteltaessa.

Asukkaiden itsehallinnon vahvistaminen on keskeisellä sijalla Euroopan neuvoston toiminnassa. Kuntatason

edustuksellisen ja suoran demokratian vahvistamisen rinnalla pidetään tärkeänä myös kuntien ja valtion

keskushallinnon välisen hallintotason toiminnan saattamista kansanvaltaisen vaikuttamisen piiriin. Yhtenä

muotona tässä on hanke alueellisen itsehallinnon peruskirjan aikaansaamiseksi. Huomiotta ei myöskään

vireille saatettuja uudistuksia toteutettaessa voida jättää Euroopan neuvoston vuonna 1999 Suomen

alueellisesta demokratiasta antamaa suositusta1. Siinä todettiin muun ohella, että kuntien välinen yhteistyön

monimutkainen muoto (laaja kuntayhtymäjärjestelmä) ei vaikuta vakaalta eikä kestävältä. Yhtenä suosituksen

kohdista on maakunnan liittojen toimivaltuuksien ja kansanvaltaisen päätöksentekojärjestelmän vahvistamista

koskeva vaatimus.

Perustuslain 121 §:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon periaatteen mukaisesti lailla on turvattava kunnan

päätöksentekojärjestelmän kansanvaltaisuus. Kuntien yhdistäminen ja kuntakokojen olennainen

suurentaminen on kyseisen vaatimuksen valossa ongelmallinen. Kunnan hallinnon kansanvaltaisuusperiaate ei

kovin hyvin voi toteutua kunnassa, joka muodostuu kovin erilaisista, keinotekoisesti yhteen liitetyistä osista

tai olisi alueeltaan jopa nykyisen maakunnan kokoinen. Sen asukkaiden kokemaa yhteisyyttä, mikä on

itsehallintoperiaatteen lähtökohta, ei kovin helposti voi olettaa syntyvän. Kunnan asukkaiden vieraantuminen -

mikä jo nyt on tosiasia - voi voimistua edelleen. Tämä kehitys on vakava uhka asukkaiden itsehallintoon

nojaavien kuntien toiminnan legitimiteetille. Kuljetaanko kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa

päinvastaiseen suuntaan kuin mitä useiden hallitusten ohjelmissa on tavoitteena ollut (pääministeri Lipposen

hallitusten osallisuushanke ja pääministeri Vanhasen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma), voi kysyä.

Kunnallisen itsehallinnon perustuslainvoimaisesti suojattuun ydinosaan on perinteisesti katsottu kuuluvan

kuntalaisten oikeuden päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta (esim. Pe VL 65/2002 vp).

Puitelakiehdotuksen eräät kohdat ovat tämän valossa arveluttavia puuttuessaan puhtaasti kunnan omassa

toimivallassa oleviin kysymyksiin. Esimerkiksi ehdotuksen 4 §:n 3 momentissa on säännös kuntien

toimintojen tehostamisesta, mikä luonnollisesti voi tapahtua vain kunnan omien orgaanien toimesta ja

päättämällä tavalla. Perusteluissa tämä todetaankin (s. 99): "Palveluiden tuottamistapa on näiltä osin kuntien

itsensä päätettävissä." Kun kerran näin on, voi kysyä säännösehdotuksen tarpeellisuutta laissa.

Kansanvaltaisuusperiaatteen asettamiin reunaehtoihin palataan jäljempänä yksityiskohtaisemmissa

tarkasteluissa.

Kunnan kriteerit

Ehdotuksessa kuntajakolain muuttamiseksi esitetään kuntajaon kehittämisen yhdeksi lähtökohdaksi vaatimus

kunnan muodostumisesta työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla

on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja

rahoittamisesta. Työssäkäyntialueen ottaminen itsehallinnollisen kunnan kriteeriksi ei ole kovin onnistunut

periaate. Työssäkäyntialue on tilastollinen luokitus, jonka mukaan työssäkäyntialueen muodostavat

keskuskunta ja ympäryskunnat, joiden työvoimasta vähintään 10 prosenttia käy töissä keskuskunnassa. Myös

yhden kunnan kautta keskuskuntaan vähintään 10 prosentin osuudella pendelöivät luetaan

työssäkäyntialueeseen kuuluviksi. Yhteys keskus- ja ympäryskuntien välillä voi näin ollen olla suhteellisen

hauras.

1 Euroopan neuvoston suositus 66 (1999) alueelliseksi demokratiaksi Suomessa.

Kunnallisen itsehallintoperiaatteen mukaista yhteisöperustaa voi olla vaikea löytää, kun tarkastellaan maan

työssäkäyntialueita koskevaa karttaa. Niiden määrä on vain 54 (työssäkäyntialueiden ulkopuolelle jää 141

kuntaa, jotka ovat vahvasti työpaikkaomavaraisia)2.

Toisena mainituksi kunnan kriteeriksi esitetään säädettäväksi vaatimus kyvystä vastata palvelutuotannosta. Se

on tietysti keskeinen vaatimus kunnalle, mutta vaatimus voidaan - ja on vakiintuneesti voitu - toteuttaa myös

kuntayhteistyöllä. Hallituksen esityksessä korostuu kunta-käsitteen näkeminen pelkkänä hallinnollisena

yksikkönä. Kunta on kuitenkin myös - kuten perustuslain 121 §:stä voidaan johtaa - asukkaiden yhteisö, jonka

kehittämiseen, kulttuuriin, hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen he itse voivat vaikuttavalla tavalla

osallistua. Historioitsijan (Heikki Kirkinen, Hallinto 4/2005) näkemyksen mukaan kuntia ei edes voi

keinotekoisesti synnyttää, "ne ovat orgaanisia olioita eivätkä mekaanisia laitteita. Ne kehkeytyvät omilta

juuriltaan historiallisessa prosessissa kuten kansakunnatkin." Tällä näkökulmalla - kunnan

yhteisöominaisuudella - on merkitystä kunnan asukkaiden hallintoon kiinnittymisen ja tulevaisuudessa myös

entistä tärkeämmäksi muodostuvan vapaaehtoistyön tarjoamisen kannalta.

Kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta katsottuna kysymys kuntakoosta on moniulotteinen. Voidakseen

vastata asukkaiden itsehallinnon vaatimuksiin, ei kunta luonnollisestikaan voi olla liian pieni. Siinä

tapauksessa niiden yhteiskunnallisten asioiden piiri, joihin kunta voi vaikuttaa, jäisi vähäiseksi. Toisaalta

kunta ei voi myöskään olla liian suuri, koska tällöin kunnan asukkaiden yhteisyyden tunne ja vaikuttamisen

edellytykset kärsisivät. Tältä kannalta katsottuna esimerkiksi kunta- ja palvelurakennehankkeessa

alkuvaiheessa esillä ollut vaihtoehto aluekunnasta -käytännössä maakunnan kokoisesta kunnasta - ei vastaa

kunta-käsitteen sisältöä. Eräässä saksalaisessa tutkimuksessa on esitetty 5000 ja 50000 asukkaan välille

sijoittuvaa kuntakokoa molemmat vaatimukset ihanteellisella tavalla täyttävänä. Kunnan ei sen mukaan tulisi

olla enempää kylämäinen kuin suurkaupunkikaan, vaan keskisuuri kaupunki omatakseen optimaaliset

itsehallinnon edellytykset.

Yhteistoimintavelvoite

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettava laki sisältäisi eräitä kuntien yhteistoimintaan velvoittavia

säännöksiä. Ehdotettu edellytys vähimmäisasukasmäärästä merkitsee alle 20 000 asukkaan kunnille välillistä

velvoitetta kuntien yhteistoimintaan kansanterveyslaissa säädetyissä tehtävissä. Tällaista

yhteistoimintavelvoitetta ei kunnilla nykyisin ole. Ehdotus asettaa väjhimmäisasukasmäärän

yhteistoiminta-alueelle perusterveydenhuoltoon kiinteästi liittyville sosiaalihuollon tehtäville.

Yhteistoimintaan velvoittaminen merkitsee muutosta siihen, mitä eduskunta on viime vuosina edellyttänyt.

Kuntalakia säädettäessä edellytettiin luovuttavaksi pakkokuntayhtymistä. Useimmissa tapauksissa nyt esillä

olevan ehdotuksen seurauksena syntyy uusia kuntayhtymiä. Toisaalta kuitenkin hallituksen esityksen

perusteluissa katsotaan lainmuutosten kautta kuntayhtymien määrän vähenevän. Tavoite sellaisenaan on

hallinnon, toiminnan, läpinäkyvyyden, vastuutuksen ja kansanvallan näkökulmasta perusteltu.

Perustuslakivaliokunnan käytännössä on pidetty mahdollisena säätää tavallisella lailla pakkokuntayhtymistä ja

vastaavista kuntien yhteistoimintaelimistä, vaikka valiokunta onkin katsonut kuntien velvoittamisen lailla

osallistumaan kuntayhtymään lähtökohtaisesti rajoittavan jossain määrin kunnallista itsehallintoa (PeVL

31/1996 vp).

Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 125) katsotaan, että kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevasta

lakiehdotuksesta ei aiheutuisi käytännössä laajamittaisia, pakollisia uusia tehtävien ja päätöksenteon siirtoja

ylikunnalliselle tasolle. Ehdotetun lain 6 §:n 3 momentin mukaan kunta voi antaa kuntayhtymälle myös muita

tehtäviä. Kun myös 7 §:ssä edellytetään, että kunnilla on suunnitteluvelvollisuus muun ohella siitä, miten

palvelujen käyttöä kuntarajat ylittäen parannetaan, on selvää, että todennäköistä on laajakin kunnan hoitamien

2 Tieto Suomen Kuntaliiton verkkosivulta (Julkaissut Sirkka-Liisa Piipponen 4.7.2006).

tehtävien siirtyminen ylikunnalliselle tasolle. Joka tapauksessa keskeisten kunnan tehtäväalueiden

(ehdotuksen mukaisten kansanterveystyön ja perusterveydenhuoltoon liittyvien sosiaalihuollon tehtävien)

siirtyminen seudulliselle elimelle tai kuntayhtymälle on perustuslain 121 §:ssä turvatun kunnallisen

itsehallinnon näkökulmasta ongelmallista. Tähän seikkaan perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt eri

yhteyksissä huomiota (kuten PeVL 42/1996 vp Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskuntaa koskevaa

ehdotusta käsiteltäessä ja PeVL 32/2001 vp käsiteltäessä pelastustoimen alueellistamista).

Perustuslakivaliokunta on korostanut sitä, ettei tehtävien siirtomahdollisuutta käytetä hyvin laajamittaisesti.

Valiokunta on katsonut tämän näkökohdan koskevan ja viime kädessä rajoittavankin myös kuntien kuntalain

mukaista mahdollisuutta siirtää tehtäviä kuntayhtymille (PeVL 65/2002 vp ja PeVL 1 la/2002 vp).

Lakiehdotuksen 6 §:ssä on yhteistoimintavelvoitteita erikoissairaanhoitolaissa ja kehitysvammaisten

erityishuollosta annetussa laissa säädettyjen tehtävien osalta. Kyseiset tehtävät ovat jo nyt pakollisen

yhteistoiminnan piirissä. Koska erikoissairaanhoito ja erityishuolto ehdotetaan koottavaksi samaan

erikoissairaanhoidosta vastaavaan kuntayhtymään, ehdotetaan, että äänivalta kuntayhtymässä perustuisi

erikoissairaanhoitolain 17 §:n mukaiseen äänivaltasäännökseen (rajoitus enintään viidennes).

Ehdotetun lain mukaan äänivalta yhteistoiminta-alueella määräytyisi asukasluvun perusteella, elleivät kunnat

toisin sovi. Kunnilla on siten sopimusvapaus asiassa. Jos sopimukseen ei päästä, yksittäisellä kunnalla voisi

olla yksipuolinen määräämisvalta alueella. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, ei voimassa olevassa

lainsäädännössä (kansanterveystyön kuntayhtymissä) äänivaltarajoituksesta ole säädetty. Tämä yksittäiselle

kunnalle tuleva yksipuolinen määräämisvalta on kyllä ristiriidassa sen kanssa, mitä perustuslakivaliokunta on

aiemmin lausunut. Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 124) tätä ei pidetä ongelmallisena.

Perustuslakivaliokunnan aiemmista lausunnoista voi siis tulla toiseen johtopäätökseen asiassa. Kuntien

pakollisen yhteistoiminnan järjestelyjä arvioidessaan valiokunta on kiinnittänyt huomiota muun ohella siihen,

ettei noudatettava päätöksentekojärjestelmä anna yksittäiselle kunnalle yksipuolisen määräämisvallan

mahdollistamaa asemaa (PeVL 32/2001 vp, s. 2/II). Kun lakiehdotuksen mukainen 20 000 asukkaan vaatimus

yhteistoiminta-alueiden muodostamisen kriteerinä johtaa siihen, että pienet kunnat joutuvat pakosti mukaan,

on todennäköistä, että monissa yhteistoiminta-alueissa yhdellä kunnalla on yksipuolinen määräämisvalta.

Valtion toimivalta ja lailla säätämisen vaatimus

Ehdotuksen 9 § koskee erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevia kuntia. Periaatteessa ehdotuksen

mukainen kunnan ja valtion yhteisesti toteuttama selvitystyö kunnan mahdollisuuksista turvata asukkailleen

lainsäädännön edellyttämät palvelut ja ryhtyminen toimiin palveluiden edellytysten turvaamiseksi on

positiivinen. Laki jättäisi kuitenkin varsin avoimeksi sen, miten selvitys toteutetaan ja ennen kaikkea sen,

miten keinoista palvelujen turvaamiseksi päätettäisiin. Kyseiset toimet olisi luonnollisesti toteutettava kunnan

itsehallinnollinen asema huomioon

ottamalla (kuten paikallisen itsehallinnon peruskirjan 3 artiklassa edellytetään: " -------------------- säännellä ja

hoitaa — omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti —").

Muodollisesti arviointiryhmä on pelkkä esityksen tekijä ja valtuusto lopullisen päätöksen tekijä, mutta

tosiasiassa - ja 4 momentti huomioon ottaen - kunnalla ei olisi vaihtoehtoja. Ehdotettu säännös mahdollistaa

kunnan oman päätösorganisaation ulkopuolisen elimen (arviointiryhmän, jonka kolmesta jäsenestä kaksi on

muita kuin kunnan organisaatioon kuuluvia) tosiasiallisen vaikuttamisen kunnallisen itsehallinnon omaan

päätösalaan kuuluviin asioihin. Vaikka arviointiryhmän toimivalta on ehdotuksen mukaisesti pelkästään

valmistelun luonteista, riittäisi sen ehdotus sisäasiainministeriölle - jopa vastoin valtuuston lausuntoa -

perustaksi toimivallalle päättää kuntajaon muuttamisesta, käytännössä kunnan lakkauttamisesta. On otettava

huomioon myös se, että arviointiryhmän toimivaltuudet on ehdotetussa 9 §:ssä määritelty varsin avoimesti

("Arviointiryhmä tekee ehdotuksen kunnan asukkaiden palvelujen turvaamiseksi tarvittavista

toimenpiteistä."). Valtuuksien käyttöala olisi näin ollen käytännössä rajoittamaton. Arviointiryhmän

päätöksenteko jäisi myös muutoksenhakuoikeuden ulkopuolelle. Perustuslain 121 §:n edellyttämän

kansanvaltaisuusvaatimuksen valossa ehdotettu menettely on kuvatulla tavalla ongelmallinen.

Pykälän 4 momentti sisältää valtioneuvostolle toimeksiannon antaa vuoden 2009 alussa eduskunnalle

hallituksen esitys kuntajakolain muuttamiseksi, jos muut pykälässä mainitut toimenpiteet osoittautuvat

riittämättömiksi. Kuntajakolakia tulisi tällöin muuttaa siten, että valtioneuvosto voisi pykälässä tarkoitetun

arviointiryhmän tai kuntajakoselvittäjän ehdotuksesta päättää kuntajaon muuttamisesta myös vastoin

asianomaisen kunnan tahtoa. Kuntajaon muutos voitaisiin tehdä myös ilman sitä koskevaa kansanäänestystä

tai kansanäänestyksen tuloksesta riippumatta. Tältä osin ehdotus on kunnallisen kansanvallan näkökulmasta

ongelmallinen ja jopa kunnallisen kansanvallan periaatetta loukkaava.

Kunnan alueen loukkaamattomuudella on nimittäin keskeinen merkitys koko kunnalliselle

itsehallintojärjestelmälle. Siksi siitä on sisällytetty erityinen artikla (5 artikla) Euroopan neuvoston vuonna

1985 hyväksymään Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjaan, johon Suomikin on liittynyt. Sen 5

artiklassa edellytetään neuvoteltavaksi asianomaisten kuntien kanssa ja nostetaan nimenomaisesti esille

kansanäänestyksen käyttäminen. Peruskirja ja eurooppalainen itsehallintoajattelu nojaavat periaatteelle, jonka

mukaan historian saatossa muovautuneet kuntarajat ovat mahdollisimman pysyviä. Vallitsevan kuntajaon

säilyttämiselle ei tarvita perusteluja, ainoastaan sen muuttamiselle. Kuntajaon pysyvyydellä turvataan kunnan

itsehallinnolle pitkäjänteiset toiminnan mahdollisuudet ja vakaa paikallinen demokratia. Tämän johdosta

muutosten kuntajakoon tulisi olla vasta viimeinen keino, jolla pyritään vastaamaan käytännön elämässä joka

tapauksessa tapahtuviin jatkuviin muutoksiin (kuten peruskirjan selittävässä raportissa korostetaan: "Proposals

for changes to its boundaries, of which amalgamations with other authorities are extreme cases, —").

Ehdotus näyttäisi kyllä vakiintuneen tulkintakäytännön mukaiselta. Pakkoliitosta ei nykyistä kuntajakolakia

säädettäessä pidetty kunnallisen itsehallinnon perustuslainsuojaa rikkovana. Perustuslakivaliokunta otti asiaan

nimenomaisesti kantaa lain säätämisen yhteydessä (PeVL 24/1997 vp):

"Uuden kuntajakolain 5 § antaa mahdollisuuden muuttaa kuntajakoa myös vastoin jonkin kunnan valtuuston

ilmaisemaa kantaa. Muutos, joka merkitsee uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähenemistä,

vaatii 4 §:n 2 momentin (ja 1 §:n 3 momentin) nojalla kuitenkin erillislain säätämistä, jos jonkin asianomaisen

kunnan valtuusto sitä vastustaa eikä muutos ole mahdollisesti järjestetyssä kunnallisessa kansanäänestyksessä

saavuttanut enemmistön kannatusta kaikissa asianomaisissa kunnissa. Hallitusmuodon 51 §:n 2 momentin

itsehallintosäännöksen ei ole katsottu tarjoavan yksittäisille kunnille suojaa kuntajaon muutoksia vastaan. Tästä

syystä ei esityksen pakkoliitoksia koskevista kohdista ole huomautettavaa valtiosääntöoikeudelliselta

kannalta."

Kyseinen perustuslakivaliokunnan lausunto, johon myös hallituksen esityksessä nojaudutaan (s. 125), on

annettu Hallitusmuodon voimassaoloaikana. Perustuslakiin tuli tämän jälkeen uusi säännös kunnan

lakiperusteisesta asemasta (121 §:n 2 momentti). Perustuslain säätämistä koskevan hallituksen esityksen (HE

1/1998 vp s. 176-177) perusteluissa korostettiin sitä, että lailla säätämisen vaatimus koskisi kuntien hallinnon

yleisiä perusteita, kuten kunnan ylimmän päätöksentekovallan käyttöä, kunnan muun hallinnon järjestämisen

perusteita ja kunnan asukkaiden keskeisiä osallistumisoikeuksia. Lailla säätämisen vaatimus koskisi edelleen

perustelujen mukaan myös kunnille annettavia uusia tehtäviä. Perustuslain 122 §:n 2 momentin mukaan

kuntajaon perusteista säädetään lailla. Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 1/1998 vp s. 177) todettiin, että

ehdotettu säännös on uusi. Aiemman säännöksen (HM 50 §:n 2 momentin) mukaan muista kuin läänien

lukumäärää koskevista muutoksista hallinnolliseen jakoon määräsi valtioneuvosto. Kuntajaon muuttamisen

perusteista oli kuitenkin 1920-luvun puolivälistä lähtien säädetty lailla. Perustuslakia koskevassa hallituksen

esityksessä lailla säätämisen vaatimuksen merkityksestä todettiin, "että kuntajaon muuttamisen edellytyksistä

ja kuntajaon muuttamista koskevasta päätöksentekomenettelystä olisi perustuslain nimenomaisen säännöksen

mukaan säädettävä vastaisuudessakin lailla."

Perustuslain säätärnisperusteluista voi siis tulla johtopäätökseen, jonka mukaan kuntajaon muuttamista olisi

arvioitava tiukemmin kuin millaiseen johtopäätökseen vuoden 1997 perustuslakivaliokunnan lausunnossa on

päädytty. On myös selvää, että vuoden 1997 kuntajakolakia säädettäessä asiaa ei arvioitu laajan kuntien

yhdistämisreformin näkökulmasta, jollaisesta nyt on kyse. Lailla säätämisen vaatimuksella on tarkoitettu antaa

kunnalle suojaa valtion hallinnollista päätöksentekoa vastaan. Miksi muuten perusteluissa olisi korostettu asiaa

ja otettu tätä koskeva uusi vaatimus perustuslakiin. Olennaista tietysti asian arvioinnissa on myös sillä, mitä

perusteluissa olevalla termillä "päätöksentekomenettely" tarkoitetaan. Päätöksentekomenettelystä siis olisi

säädettävä lailla. Nyt käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa (9 §:ssä) säädettäisiin asiasta ainoastaan, että

valtioneuvosto voi päättää kuntajaon muuttamisesta. On vaikea puoltaa näkemystä, ettei lailla säätämisen

vaatimus, kun se on nyt kohdistettu kunnan toiminnan keskeisiin elementteihin, voisi koskea myös olennaisinta

kysymystä, sen aluetta koskevaa päätöksentekoa.

Nyt esillä olevan ehdotuksen mukaisesti kysymys pakkoliitosten suhteesta perustuslain itsehallintosäännökseen

tulee ratkaistavaksi vuonna 2009 käsiteltäessä kuntajakolain annettavaa minif/icto Vniffapn 1-Jf>t\reH In/ct/ä mitä r»ilrp>nrlf»11inpn mprVitvc nn nvt cäärlpttävÄlrsi pVirlnfptiilln Q

§:n 4 momentilla. Asiallisesti se sitoo lainsäätäjää, mutta oikeudellisesti ei, koska tuolloin istuva eduskunta voi

aikanaan päättää kuntajakolain sisällöstä täysin valtuuksin harkintansa mukaisesti. Kysymys liittyy myös

seuraavaksi tarkasteltavaan seikkaan valtion rahoitusvastuusta erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa

olevia kuntia kohtaan.

Rahoitusperiaate

Rahoitusperiaate on kunnan ja valtion välisen työnjaon kannalta olennainen yksityiskohta.

Perusoikeusuudistuksen yhteydessä tähdennettiin, että säädettäessä kuntien tehtävistä on myös huolehdittava

kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua niistä (HE 309/1993 vp, s. 26/11). Perustuslakivaliokunta on eri

yhteyksissä katsonut, että säädettäessä kunnille tehtäviä tulee pitää huolta siitä, että niillä on riittävät

taloudelliset edellytykset selviytyä vastuistaan (esim. PeVM 24/1994 vp). Kunnat voivat periaatteessa reagoida

lainsäädännön muutoksiin kunnallisveron veroprosenttia korottamalla, mutta tähän turvautuminen ei ole

sopusoinnussa perusoikeusuudistuksen tarkoituksen eikä myöskään ennen pitkää kunnallisen itsehallinnon

kanssa (PeVL 41/2002 vp). Ehdotus ei tuo olennaista muutosta edellä olevan periaatteen toteutumiseen, sillä

puitelakiehdotuksen 11 §:n 4 momentin mukaan valmisteltavaksi tuleva kuntien rahoitus- ja

valtionosuusjärjestelmä ei muuta valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa.

Ehdotukseen sisältyvän peruspalveluohjelman merkitys kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta on siinä, että

sen kautta peruspalveluiden toteuttamista tarkastellaan sekä valtiontalouden että kunnallistalouden

näkökulmasta. Lähestymistapa on kokonaisvaltainen, toisin sanoen resurssit ja vaatimukset yhteenkokoava.

Tähän saakka ongelmallista kuntien kannalta on ollut juuri se, että kuntia ei valtion taholla ole tarkasteltu

kokonaisuutena, vaan sektorikohtaiset palvelulisäyksiä koskevat uudistukset on tehty ottamatta huomioon

kuntien mahdollisuuksia niistä selviämiseen.

Peruspalveluohjelma on osa valtiontalouden kehysmenettelyä. Peruspalveluohjelman valmistelua ohjaa ja sen

sisällöstä päättää valtiovarainministerin johtama ministeriryhmä, jonka kokouksiin osallistuvat pysyvinä

asiantuntijoina Suomen Kuntaliiton edustajat. Ehdotuksen mukaan peruspalveluohjelman ohjausvaikutusta

parannettaisiin siten, että "peruspalveluohjelman avulla voidaan aikaisempaa paremmin hallita kunnallisten

palveluiden ja niiden rahoituksen kokonaisuutta poliittisessa päätöksenteossa." Ehdotuksen 11 §:n 1 momentin

mukaan peruspalveluohjelman mnl^aiciQ talrMir.*= -11icis» rkVi.smcIrfMnnia lr -^Viit^tcicJr. n-sArx/ietci fpknUraQmmilrci *vitä mifä tällaic^fr ll ltAUU.^.U L A U VJ V> l^LVXU VUJUUUUVUIVJU UVUltVVUUU X1J XV^IU.U lii 1! 11 f H 11 IH II I I ITI 1111*1 i V^tLU, . 'li LU LI... ' U .il. ____________________________________________________________________________________________________________________________ 'l.

ohjauskeinot ovat, ei ehdotuksen perusteluista ole luettavissa. Voidaanko niillä syrjäyttää vaatimus kunnan

lakiperusteisesta asemasta, ei selviä ehdotuksesta. Myöskään peruspalveluohjelman valmistelu - mikäli siihen

sisältyy kuntia velvoittavaa sitovaa ainesta - ei kunnallisen itsehallinnon kansanvaltaperiaatteen kannalta

katsottuna ole ongelmaton.

Yhteenveto

Perinteisenä arviointikriteerinä kunnallisen itsehallinnon suhteen on ollut, että kuntien itsehallinnon

perustuslainvoimaisesti turvattuna sisältönä on lähinnä estää se, että tavallisella lailla voitaisiin puuttua

itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin tavalla, joka asiallisesti ottaen tekisi itsehallinnon

merkityksettömäksi (esim. PeVL 12/1989 vp). Ehdotetun lainsäädäntökokonaisuuden tarkoituksena on muun

ohella kunnallisen kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta samoin kuin tarjota valtion

ja kunnan yhteistoimin tätä uudistamista palvelevat keinot. Tarkoitukseltaan se siten on kunnallisen

itsehallintoperiaatteen kanssa sopusoinnussa.

Yhteenvetona voi todeta, että ehdotettujen säännösten keskeinen merkitys kuntien kannalta on niille osoitettu

palvelujen toteuttamista ja rahoitusta koskeva suunnitteluvelvollisuus. Joiltain osin kuntien

toimintamahdollisuuksia rajoitetaan (yhteistoimintavelvoite).

Koko nykyisen kuimallishallmtojärjestelmän voimassaoloajan on pidetty mahdollisena säätää lailla kunnille

pakollisia tehtäviä. Itsehallintosäännöksen estämättä on katsottu myös voitavan siirtää tavallisella lailla tehtäviä

kuntainliitoille ja nykyisille kuntayhtymille. Kun velvoitteet täyttävät lailla säätämisen vaatimuksen, eivät

perustuslain 121 §:n näkökulmasta ehdotukset ole ongelmallisia. Sen sijaan siihen, millaisiin käytännön

palvelutuotannon toteutus- ja organisointimalleihin aikanaan päädytään, liittyy runsaasti avoimia kysymyksiä

erityisesti perustuslain 121 §:ssä edellytetyn kansanvaltaisuusvaatimuksen valossa. Ehdotus jättää myös

avoimeksi monia kunnallisen itsehallinnon kannalta keskeisiä seikkoja, joihin edellä on viitattu (kuten 9 §:n

mukaisen arviointiryhmän toimivallan laajuuden ja tulevaan kuntajakolakiin ehdotetun kuntajaon muuttamista

koskevan toimivallan).

Hallintovaliokunta on mietinnössään (HaVM 2/2006 vp) todennut kunta- ja palvelurakennehankkeen

toteutuksesta muun ohella seuraavan: "Valiokunta tähdentää, että hankkeen jatkovalmistelun tulee tapahtua

ensisijaisesti palvelujen turvaamisen, kehittämisen ja hyvinvoinnin vahvistamisen näkökulmasta, ei

organisaatioista ja hallinnosta käsin." Tähän näkökohtaan voi edelleen yhtyä, mutta sillä edellytyksellä, johon

hallintovaliokuntakin em. mietinnössään viittaa: Työssä on tärkeää ottaa huomioon tarvittavat toimenpiteet

myös kunnallisen kansanvallan turvaamiseksi uudessa tilanteessa.

Maan hallinto muodostaa kokonaisuuden. Nyt esillä oleva uudistus kohdistaa toimenpiteiden ja velvoitteiden

huomion pelkästään kuntiin, jättäen täysin sivuun valtion oman hallinto-organisaation, erityisesti aluehallintoa

koskevan. Myös sen organisoinnilla ja toiminnalla on merkitystä hallituksen esityksessä lueteltujen tavoitteiden

toteuttamiseksi (kuten esimerkiksi kunnan ja ympäristökeskuksen välisellä työnjaolla).

105

KANSANELÄKELAITOS HE 155/2006 vp

14.11.2006

Eduskunnan hallintovaliokunnalle

Lausunto hallituksen esityksestä 155/2006 vp

Kansaneläkelaitos (Kela) esittää hallituksen esityksestä 155/2006 vp lausuntonaan

seuraavaa.

Elatustuen toimeenpanon siirtäminen kunnilta Kelan hoidettavaksi

Kunta ja palveiurakenneuudistusta koskevan lakiesityksen 8 §:ssä on lueteltu kunnilta

valtiolle siirrettävät tehtävät. Pykälän 1 momentin 2) kohdassa on mainittu valtion

järjestettäväksi ja rahoitettavaksi siirrettävänä tehtävänä elatusturvalain mukaiset

tehtävät lukuun ottamatta toimenpiteitä elatusvelvollisuuden vahvistamiseksi.

Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että tarkoituksena on siirtää

elatustuen maksaminen sekä lain mukainen etuuksien perintä kunnilta

Kansaneläkelaitokselle. Lakiesityksen 8 §:n mukaan tehtävien siirto kunnilta valtiolle

tapahtuisi viimeistään 1.1.2009.

Kela on valmis ottamaan hoidettavakseen edellä mainitun elatustuen toimeenpanon.

Tehtävä on kuitenkin niin laaja-alainen, että siirto vaatii riittävän pitkän valmisteluajan.

Elatustukeen liittyy mittava ja monessa tapauksessa hankalasti toteutettava

takaisinperintä. Esim. vuonna 2005 elatusvelvollisilta perittiin takaisin elatustukea 68,9

milj. euroa. Elatustuen siirto edellyttää Kelassa mm. atk-järjestelmän rakentamista,

ohjeistuksen laatimista ja laajamittaista koulutusta. Lisäksi on siirrettävä kunnilta

Kelaile olemassa oieva etuuskanta sekä elatusavun perintäkanta. Uuden tehtävän

vaativuuden huomioon ottaen Kela katsoo, ettei elatustuen siirto kunnilta Kelan

hoidettavaksi voi tapahtua ennen 1.1.2009.

Tietojärjestelmien ja yhteispalvelun kehittäminen

Lakiesityksen 12 §:n 1 momentissa on todettu, että valtio ja kunnat laativat yhteisiä

standardeja tietojärjestelmien yhteen toimivuuden varmistamiseksi ja edistävät

yhdessä uusien tietohallinnon järjestelmien ja toteuttamistapojen sekä sähköisten

palvelujen käyttöönottoa. Kela on valmis olemaan mukana tässä suunnittelutyössä.

Kela vastaa ensisijaisesti omien mittavien atk-järjestelmiensä toimivuudesta ja

kehittämisestä. Tähän liittyy sähköisten palvelujen kehittäminen, johon Kelassa on

viime aikoina erityisesti panostettu. Kelan sähköisiä palveluja kuten esim. etuuksien

laskentaohjelmia ja omien tietojen kyselyjä on jo otettu runsaasti käyttöön. Sähköisiä

palveluja pyritään lähiaikoina vielä huomattavasti laajentamaan.

Pykälän 2 momentin mukaan valtio ja kunnat kehittävät ja ottavat käyttöön tieto- ja

viestintäteknisiä ratkaisuja hyödyntävän organisaatio- ja hallinnon alarajat ylittävän

yhteispalvelumailin. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuvattu

sisäasiainministeriön 26.1.2006 asettamaa yhteispalvelun tehostamis-hanketta. Kela

on mainitussa hankkeessa tiiviisti mukana ja on valmis etsimään

tarkoituksenmukaisia ratkaisuja palvelujen turvaamiseksi. Kela on muutoinkin palvelustrategiansa

mukaisesti täydentänyt omaa laajaa palveluverkkoaan yhteispalveluilla. Kelan palveluverkkoon

kuuluu 263 ns. täyden palvelun toimistoa ja 43 sivuvastaanottopistettä. Sen lisäksi Kela on tehnyt

145 yhteispalveluso-pimusta eri viranomaisten tai muiden toimijoiden kanssa. Pääosa yhteispalve-

lusopimuksista on tehty kuntien kanssa. Kela osallistuu aktiivisesti yhteispalve-luihin ja on mukana

palveluiden kehittämisessä.

Kunta* ja palvelurakenneuudistus

Lakiesityksen 1 -7 §:t koskevat kunta- ja palvelurakenneuudistusta ja sen toteuttamista. Kelalla ei ole

näiden säännösten osalta erityistä lausuttavaa. Kelan alue- ja paikallishallinto koostuu

Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 10 §:n mukaan vakuutusalueista ja

vakuutuspiireistä. Vakuutusalu-eita on viisi ja vakuutuspiirejä tällä hetkellä 61. Vakuutuspiirit

koostuvat yhdestä tai useammasta kunnasta. Työn rationalisoimiseksi ja etuusratkaisujen nopeuden

ja laadun parantamiseksi vakuutuspiirejä on viime aikoina yhdistetty ja siten niiden määrä on

huomattavasti vähentynyt. Yhdistämisiä on parhaillaan vireillä niin, että vuoden 2007 alussa

vakuutuspiirien määrä yhdistämisten ansiosta vähenee 55:een. Vakuutuspiirejä yhdistettäessä on

pyritty ottamaan huomioon myös maakunnalliset ja seutukunnalliset näkökohdat.

Muilta osin Kelalla ei ole lausuttavaa hallituksen esityksestä 155/206 vp.

Pääjohtaja Jorma Huuhtanen

Hallinto-osaston

osastopääiiikkö Junani Rantamäki