suomen shakki september 2008

SUOMEN SHAKKI 9/2008 241

9 / 2008

Naantalin avoin SM

Heart of Finland

100 vuotta Mihail Tshigorinin kuolemasta

Vanhaa ja uutta kirjoista ja verkosta

Tammer-Shakki voitti joukkuepikashakin Suomen mestaruuden. KUVA JARI TORKKOLA

SUOMEN SHAKKI 9/2008244

Avoin SM Naantalissa 30.6.–6.7.Santul Kosmo

Kalle Kiik voitti avoimen SM:n selvällä erolla muihin.

KUVA TOIVO PUDAS

ankin yltiöpäiseksi heittäytyvä Luukko-nen tunnetaan epätasaisista tuloksistaan, mutta hyvänä päivänä hän kykenee voit-tamaan kenet tahansa. Tästä todistavat hänen kaksi komeaa voittoaan virolai-sesta SM Kaido Külaotsista.

Shakkimestari Santul Kosmo (JoeSK, selo 2288). Liigakauden alla seuranvaih-dol-laan (JoeSK-Velhot) kohua herättä-nyt savonlinnalainen shakkimestari San-tul Kosmo (s. 1982) tunnetaan huonosta loppupelitekniikastaan, yliampuvasta kiinnostuksestaan avausteoriaa kohtaan ja haluttomuudestaan suostua tasapelei-hin. Tunne-elämältään epätasapainoisena pelaajana hänellä on harvinainen kyky hävitä kenelle tahansa asemasta kuin ase-masta huonon päivän sattuessa kohdalle. Kosmo on yksi niitä harvoja suomalaisia shakinharrastajista, joilla vielä riittää us-koa kirjaan shakkisivistyksen symbolina ja sen arvoon kulttuurisena mediana. Siitä puhuvat selvää kieltään hänen ko-tonaan lepäävät vahvuuslukuaan selvästi mittavammat hyllymetrit.

FM Risto Tuominen (TuTS, selo 2271). Nopeilla ja arvaamattomilla siirroillaan kauhua kylvävä Tuominen (s. 1971) on vaikea vastustaja kenelle tahansa. Tämän on saanut tuntea nahoissaan mm. Kalle Kiik, jota vastaan Tuomisel-la on vahvuuslukujen valossa erittäin hyvä saldo. Hänellä on poikkeuksellisen tasainen ja kovintakin painetta kestävä kil-pailijan psyyke. Ruoskan lailla sivaltavasta pikapelikädestään tunnettu turkulainen ajaa vas-tustajansa aikapulan petolliseen suohon, josta voittoasemakaan ei aina ole ulospääsyn tae. Hän puolustautuu erittäin energisesti huonoissa asemissa.

NKvM Niina Sammalvuo (Velhot, selo 2265). Helsinkiläinen diplo-mi-insinööri Niina Sammalvuo (s. 1971) muistetaan historialli-sesta saavutuksestaan vuodelta 2000, jolloin hän ensimmäisenä suomalaisena pääsi shakin MM-kisoihin selviten hienosti toiselle

Tavanomaisten palvojiensa lisäksi Naantalin aurinko keräsi jälleen kerran uskollisen joukon shakinharrastajia hikoilemaan avoimen SM:n merkeissä. Tänä vuonna kynnelle kykeni 60 pe-laajaa, joista yhdeksällä oli vähintään shakkimestarin titteli. Seuraa joukko lyhykäisiä pelaajapotretteja vahvuuslu-kujärjestyksessä.

KvM Kalle Kiik (SalSK, selo 2505). Kyl-mähermoisena ammattilaisena tunnettu Kalle Kiik (s. 1963) on ollut tuttu näky meillä Suomessa jo kohta parikymmentä vuotta. Pienestä Rakveren kaupungista kotoisin olevalla jättiläisellä on Neu-vostoliiton aikainen shakkivalmentajan tutkinto. Monet pelaajistamme ovatkin käyneet Kallen ohjaavan käden kautta eikä nykyään ole harvinaista kuulla nuo-ren pelaajan hokevan Kallen suosikkitee-moja ”vastapeli pois” ja ”oikeat vaihdot”. Kiik tunnetaan poikkeuksellisen selkeäs-tä asemallisesta tyylistään ja huolitellusta loppupelitekniikastaan. Häntä vastaan on myös vaikea valmistautua, sillä hän vaihtelee avauksia jatkuvasti.

SM Jouni Yrjölä (KS-58, selo 2336). Joukon ainoa korkeimman tittelin hal-tija on kaksinkertainen Suomen mestari vuosimallia -85 ja -88. Mäntästä kotoisin oleva Yrjölä (s. 1959) on yksi Suomen johtavista avausteoreetikoista, mistä kielii joukko englanniksi julkaistuja laadukkaita avauskirjoja. Pelityyliltään Yrjölä on suoraviivaisella tavalla terve ja avausrepertuaariltaan hän muistuttaa nuorta Vladimir Kramnikia: valkeilla d-sotilasavauksia ja mustilla klassista sisilialaista, jonka hän tuntee kuin omat taskunsa. Hänen uransa hienoin saavutus on legendaarisen Mihail Talin kanssa jaettu kolmas sija Sotshin huip-puvahvasta turnauksesta 1984.

FM Tommi Luukkonen (JyS, selo 2290). Vuonna 1977 syntynyt jyväskyläläinen on yksi värikkäimmistä pelaajistamme. Fanaattisesti shakkiin suhtautuva Luuk-konen sanoo harjoittelevansa vähintään viisi tuntia päivässä. Huomionarvoista on, että Luukkonen keskeytti viime vuonna piano-opintonsa Jyväskylän konservatoriossa keskittyäkseen shak-kiin täysipainoisesti. Tämä materiaalia väheksyvä tulisielu tunnetaan erittäin hyökkäävästä ja kompromisseja kaihta-mattomasta pelityylistään. Välillä lii-

kierrokselle saakka. Hänen seuraansa tähtikaartiin liittyy ensi vuonna SM Tomi Nybäck, joka lähtee edustamaan Suomea Hanti Mansijskissa Siperiassa pelattaviin MM-kisoihin. Rauhallisena asemapelaa-jana tunnetun Koskelan osaamisesta on vaikea löytää selviä heikkouksia, minkä vuoksi hän häviääkin harvoin. Nykyään, kun hänellä on takanaan aviomiehensä KvM Tapani Sammalvuon pelättyjen avausvalmistelujen muodostama tuki, on Niinan vastustajien elämä epämieluisem-paa kuin koskaan.

Shakkimestari Jari Järvelä (TSY, selo 2264). Järjestävän seuran oma pitkän lin-jan luottomies on eräänlainen kulttihah-mo Turun shakkiympyröissä. Painijan fysiikallaan huomiota herättävä Järvelä (s. 1960) on laudan ääressä taistelija henkeen ja vereen. Hän on pelityyliltään yritteliäs ja äärimmäisen omintakeisella asemaymmärryksellä varustettu. Kumea-ääninen turkulainen vaihtelee avauksiaan suvereenisti erikoisuutenaan harvinaiset muunnelmat. Aurinkoisen ilmeen ja har-joittelun vähäisyyttä implikoivan huolet-toman olemuksen alle kätkeytyy ilmeisen luonnonlahjakkuuden lisäksi aimo annos määrätietoisuutta sekä suunnaton lasker-mainen taktinen iskukyky.


2. kierros oli varmaankin katsojille hulp-peaa seurattavaa. Kolme kärkimiestä Kiik, Yrjölä ja Luukkonen hoitelivat kukin vastustajansa teloitustyyliin. Kiik antoi nuorelle matematiikkataiturille Laura Savolalle valkeilla etenemis-ranskalaisessa sellaisen asemallisen selkäsaunan, että vallan pahaa teki. Kiik osoitti jälleen kerran, kuinka vaarallinen ase tilaetu hänen käsissään on. Jopa enti-nen MM-ottelija Viktor Kortshnoi joutui muutamia vuosia sitten Tukholmassa suuriin vaikeuksiin ranskalaisellaan Kallen pelattua etenemismuunnelmaa. Tuossa pelissä Kalle tosin menetti kont-rollin aikapulassa ja hävisi.

Melkoiseksi episodiksi muodostui pelini SalSK:n parantumatonta aikapulistia Juho Peltoa vastaan. Sekavien vaiheiden jälkeen olin hankkiutunut seuraavaan voittoasemaan.

Santul Kosmo

Helposti olisi voittanut 51...Kd4 52.Kb7 Tb3+ 53.Kc8 Ta3 54.Txf3 Txa7. Pelijat-kossa musta joutuisi käyttämään hieman mielikuvitusta voittaakseen. Siihen hä-nen lahjansa eivät kuitenkaan riitä kuten pian saamme nähdä.52.Kb7 Tb3+?52... g5! 53.Txf3 Txf3 54.a8D Tb3+ 55.Kc8 (55.Ka6 Ta3+) 55...Tb8+ 56.Dxb8 Lxb8 57.Kxb8 g4 olisi johtanut voittoon. 52...Lf2! samalla idealla olisi myös voittanut. Onneksi aseman toista-minen on kuitenkin shakissa sallittua...53.Kc8 Ta3 54.Kb7 Tb3+??Ks. edellinen huomautus sillä erotuksel-la, että uutta mahdollisuutta ei enää heru - edellyttäen, että valkea on tarkkana!55. Kc8 Ta3 56.Kb7(??)Valkea ei huomannut vaatia tasapeliä aseman toistuttua kolmannen kerran. Toistuvuutta on hankala hahmottaa, kos-ka valkea kuningas on siirtynyt b7:ään kerran a6:sta ja kahdesti c8:sta. Tällä ei tietenkään ole merkitystä. Asemanhan ei myöskään tarvitse toistua kolmea kertaa peräkkäin, vaan välissä saa tapahtua muita siirtoja. Silläkään ei ole merki-tystä, onko asemaa ensimmäisen kerran toistava siirto ollut lyönti. Tämä vain selvyyden vuoksi.56...Tb3+??Kuin yksin armosta mustalle tarjottiin toista tulemista. Jälleen kerran 56...g5! tai 56...Lf2! odottivat ylösnousemusta. Pelisiirron tehtyään uskonasioihin vih-kiytymätön musta tarjosi itse tasapeliä.½-½

Jouni Yrjölä

Juho Pelto

Tässä vaiheessa molemmat pelaajat olivat toistamiseen aikapulassa (2. ajantarkistus 60. siirron kohdalla). Hermostuneena shakkasin hätäisesti, jolloin huomasin välittömästi yksinkertaisen menetetyn mahdollisuuden 51...Kd4. Musertuneena ja epäuskoisena toistin siirtoja sen suurempia miettimättä kuvitellen aseman olevan tasan. Käteltyäni vastustajaa pystyin hädin tuskin allekirjoittamaan pöytäkirjat käteni vapis-tessa itseinhosta. Sitten show lähtikin toden-teolla käyntiin. Nousin ylös ja aloin säntäillä ympäri pelisalia huutaen kirosanoja kuin viimeistä päivää. Heitinpä vielä kynänikin kaaressa päin seinää. Sillä kynällä ei ole sen koommin pöytäkirjaa pidetty. Ties mitä olisi tapahtunut, jos joku varomaton olisi maininnut, että myöhemmin minulta jäi huomaamatta myös g5-idea ja ennen kaikkea D:n voittava Tb8+. Näin ei tule käyttäytyä shakkiturnauksessa! Pyydänkin vielä kerran nöyrästi anteeksi lapsellista ryöpsähdystäni niin kilpailun järjestäjiltä kuin vastustajaltanikin sekä myös peliä seuranneilta katsojilta.

51... Ta3+?!Turha shakki, joka menettää tempon.

Sari Rautanen

23...Rf4! 0-1

3. kierroksella kärki kohtasi peleissä Sammalvuo-Kiik ja Yrjölä-Järvelä. Molemmat päättyivät tasan. Luukko-nen ja Tuominen sen sijaan kumpikin käyttivät armotta hyväksi vastustajan kuningasaseman heikkoudet kuitaten pis-teen aikailematta uhreinaan tällä kertaa Kangas ja Ruotanen. Allekirjoittaneen vastoinkäymiset sen kun jatkuivat. Edes mieluisa avaus (Pircin 150-hyökkäys,

FM Antti Nokso-Koivisto (TuTS, selo 2209). Alun perin Loimaalta kotoisin oleva Nokso-Koivisto (s. 1955) oli maan ehdotonta shakkikärkeä 80–90-lukujen taitteessa. Hänellä on kiinnitys kansain-välisen mestarin arvonimeen vuodelta 1990. Tuimailmeinen FM ei tunnetusti suvaitse peliään seurattavan kovin läheltä, minkä pahaa aavistamaton Isak Kelmendi sai tuntea nahoissaan tämän turnauksen aikana. Nokso oli nuorena kova kamp-pailija, mutta iän myötä voitontahto ei ehkä ole enää aivan samaa luokkaa. Erityisen hyvin hän viihtyy sisilialaisesta puolustuksesta syntyvissä asematyypeissä molemmilla väreillä, joissa hänen suora-viivainen tyylinsä pääsee oikeuksiinsa.

Shakkimestari Jukka-Pekka Haapasalo (SalSK, selo 2133). Salolainen Jukka-Pekka Haapasalo (s. 1964) on melkoinen ilmestys shakkiturnauksessa. Laukkun-sa kanssa tunnusomaisesti harppoen liikkuva levoton shakkimestari viihtyy laudan ääressä ainoastaan oman kellonsa käydessä. Nuorena Haapasalo tunnettiin loistavasta shakkimuististaan sekä hur-jista hyökkäyksistään etenkin valkeilla sisilialaista vastaan. Hän oli 80-luvulla Suomen johtava Velimirovic-hyökkä-yksen erikoistuntija. Hänen mieltymyk-sensä tähän brutaaliin systeemiin sekä eittämätön emotionaalinen haurautensa tuovat väistämättä mieleen edesmenneen latvialaisen hyökkäysneron Alvis Vito-linshin. Nykyään kunnianhimoton ja liian usein tasapeleihin heikompia pelaajia vastaan suostuva Haapasalo on muutta-nut pelityyliään asemalliseen suuntaan. Yksittäisissä peleissä ja ärsytettynä hän on kuitenkin aivan yhtä vaarallinen kuin nuoruudessaan. Tällöin eivät ole turvassa edes suurmestarit. Sain itse kokea hänen siirtojensa murskaavan voiman 2002 kohdatessamme ensimmäistä kertaa. Tuo peli teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, sillä vastustajani jokainen siirto putosi kuin moukarin isku.

1. kierros sujui odotusten mukaan sillä erotuksella, että Nokso-Koivisto ja TSY:n Juha Heino onnistuivat hä-viämään alapuoliskon vastustajilleen. Kukapa olisi uskonut niin kammottavan esityksen jälkeen, että Heinolla (selo petollisen vaatimattomat 2069!) tulisi vielä olemaan sanansa sanottavana turna-uksen lopputuloksia luettaessa? Nokso-Koivistolle sen sijaan tämä oli vasta kärsimysten alkua. Haapasalon tasapeli tuskin oli kenellekään kovin suuri yllä-tys, sillä onhan hänen vaaranvaistonsa nykyään liioittelematta yliherkistynyt. Pienintäkin pelonaistimusta seuraa sala-mana tasapelitarjous!

Lehteen tarkoitettu aineisto päätoimittajalle edellisen kuu-kauden puoliväliin mennessä!


Külaots voitti vakuuttavasti Heart of Finland -turnauksenYrjö Rantanen

Virolainen suurmestari Kaido Külaots käytti kotikenttäetunsa mainiosti hyväk-seen Jyväskylässä heinäkuun puolivälissä pelatussa perinteisessä Heart of Finland -turnauksessa. Liigassahan Külaots pelaa Jyväs-Shakin kärkipöydällä.

Jos ajatellaan sitten turnauksen tasoa, osanottajamäärää tai kansainvälisyyttä, on ikäväkseni todettava, että niissä jää-tiin selvästi aikaisemmista turnauksista. Se on ikävää, varsinkin jos se enteilee pitkäaikaisen ja maineikkaan turnauksen kuihtumista vähitellen. Ainakin minulle se olisi suuri pettymys, sillä enpä paljon muuta ole pelannutkaan viime vuosina.

Turnauksessa pelattiin enimmäkseen yksi kierros päivässä. En tiedä miten siihen yleisesti suhtauduttiin, mutta itsel-leni se oli mieleen. Nimittäin ikävimpiä asioita on aikaisempina vuosina ollut kahden pelin päivät, jos ensimmäinen peli kestää täyden ajan ja täytyy vain kuluttaa väliaika jotenkin seuraavaa peliä odotellen.

Pelinäytteitä

Viidennellä kierroksella Külaots kukisti hienoisen avausetunsa turvin Jevgeni Solozhenkinin. Se olikin turnauksen kansainvälisin peli, sillä muita mainit-tavia ulkomaalaisia ei ollut mukana. Solozhenkinkään ei tällä kertaa ollut kovin vahvassa kunnossa. Muutama vuosi sittenhän ”Solo” voitti turnauksen vakuuttavasti.

Venäläinen peli (C43)Kaido Külaots – Jevgeni Solo-zhenkin1.e4 e5 2.Rf3 Rf6 3.d4 Rxe4 4.Ld3 Rc6 5.dxe5 d5 6.0-0 Le7 7.Rc3 Rxc3 8.bxc3 0-0 9.Te1 Lg4 10.h3 Lh5 11.Tb1 Ra5 12.Lf5!?Tähän asti on seurattu peliä Sorri - Hen-tunen, Helsinki 1990. Siinä jatkettiin 12.Ld2 b6.12...c6 13.Dd3 Lxf3Lähettiparikaan ei tosin anna valkealle suurta etua, mutta musta olisi voinut pelata myös 13...Lg6, sillä 14.e6 Lxf5 15.Dxf5 Dc8 ei antaisi valkealle etua.14.Dxf3

15.Lh6! Te8 16.e6 Valkean lähetit aktivoituvat, mutta mus-talla on vielä puolustuskelpoinen asema.16...Lf6 17.exf7+ Kxf7 18.Ld3 Dd6 19.h4! Mustan kuningasasema jää aika ilmavaksi, mutta nappulatkin käyvät vähiin.19...Txe1+ 20.Txe1 Te8 21.Txe8 Kxe8 22.h5 Lxc3 23.Lf4 Df6 24.hxg6 hxg6 25.Dg4Ehkä pientä etua valkealle olisi antanut 25.Lxg6+ Dxg6 26.Dxc3, mutta pelisiirto säilyttää enemmän mahdollisuuksia. 25...Kf7 26.Dd7+ Kg8 27.g3 b5 28.Dc8+ Kg7 29.Dh3 Rc4 30.Dh6+ Kf7 31.Dh7+ Ke6 32.Lxg6 Le5 33.Dg8+ Kd6 34.Lh6 Ld4 35.Db8+

14…g6Koneen ehdottama 14...Lg5 15.Dh5 h6 16.f4 Le7 näyttää kyllä aika epäilyttä-vältä.

35...Ke6?! Kaiketi ratkaiseva virhe. Vaaralliselta näyttävä 35...Kd7 riittäisi torjumaan suorat uhkaukset - ainakin toistaiseksi. Tämmöistä asemaa on tietenkin vaikea puolustaa varsinkin aikapulassa.36.Dc8+ Ke7 37.Dc7+ Ke6 38.Dxc6+ Rd6 39.Lf4 Le5 40.Lxe5 Dxe5 41.Kg2 a5 42.Ld3 Db2 43.f4 Dxa2 44.f5+ Ke5 45.Dc7 1-0

Nybäckin ja Külaotsin kohtaaminen kuu-dennella kierroksella oli turnausvoiton kannalta merkittävä. Nybäck sai pientä etua avauksessa ja jossakin vaiheessa hänellä oli ilmeinen voittoasemakin. Hän jatkoi kuitenkin pelin tasoituttua voitonpelaamista liian pitkään.

Slaavilainen puolustus (D23)Tomi Nybäck – Kaido Külaots 1.d4 d5 2.c4 c6 3.Rf3 Rf6 4.Dc2 dxc4 5.Dxc4 Lf5 6.g3 e6 7.Lg2 Rbd7 8.0-0 Le7 9.Rc3 0-0 10.Te1 Re4 11.Db3 Db6 12.Rh4 Dxb3 13.axb3 Lb4 14.Ta4 Lxc3 15.bxc3 Rxc3 16.Rxf5 exf5 17.Ta5 g6 18.Lb2 Re4

Pekka Köykkä sai kauneuspalkinnon pelistään Ivanovia vastaan.KUVA MARKO TAURIAINEN


Hänen siirtonsa olivat toisinaan huonoja, mutta eivät koskaan heikkoja100 vuotta Mihail Ivanovitsh Tshigorinin kuolemastaJoose NorriVenäläiset pitävät Tshigorinia (12.11.1850 – 26.1.1908 greg.) venäläisen koulukun-nan pioneerinä. Näkemys on perusteltu. Hän, samoin kuin Aljechin, joka nimesi Tshigorinin esikuvakseen, kiinnitti aikalaisiaan enemmän huomiota pelin dynaamisiin puoliin asemallisten kustan-nuksella, ja tämä oli neuvostoliittolaisten tavaramerkki, kun he valtasivat shakki-markkinat toisen maailmansodan jälkeen. Hänen suosioonsa vaikutti se, että muut menestyksekkäät pelaajat pelasivat suu-ren yleisön mielestä kovin värittömästi ja varovaisesti.

Tshigorin aloitti shakin vakavissaan van-hempana kuin kukaan muu kärkipelaaja, 24-vuotiaana. Noustuaan 1880-luvulla huipulle hän pelasi 1889 ja 1892 kaksi MM-ottelua Wilhelm Steinitzin kanssa, häviten +6 -10 =1 ja +8 -10 =5. Vuoden 1893 ottelu Tarraschin kanssa (+9 -9 =4) on mielestäni kiinnostavin kaikista ensimmäistä maailmansotaa edeltävistä. Turnauksista huomattakoon ensimmäiset palkinnot New Yorkissa 1889 (Max Weissin kanssa) ja Budapestissä 1896 ja etenkin toinen sija koko kärjen kerän-neessä Hastingsin turnauksessa 1895.

Olen lainannut otsikon Tarraschilta, jon-ka mielestä Tshigorin ei ymmärtänyt ase-man arvioinnista mitään, hän osasi vain toteuttaa poikkeuksellisen energisesti suunnitelmiaan, jotka siksi joskus epäi-lyttävinäkin tuottivat tulosta. Tarraschin tarkoittamassa mielessä hän oli oikeassa; Tshigorin ei aina kunnioittanut selvinä pidettyjä sääntöjä, kuten hänen kirjoit-

tamastaan ilmenee: ”Koska en tuntenut kuuluvani mihinkään koulukuntaan, en lähtenyt liikkeelle upseerien suhteellista vahvuutta tms. koskevista abstrakteista teoreettisista ajatuksista, vaan pikemmin vain niistä tuntomerkeistä, jotka löysin asemasta, joka oli kulloisenkin huolelli-sen ja mahdollisimman tarkan analyysin kohteena. Jokainen siirroistani edusti päätelmää varianteista, joissa teoreetti-silla ’periaatteilla’ saattoi olla vain hyvin rajattu merkitys.” Tämä on modernimpi asenne kuin Steinitzin-Tarraschin koulu-kunnan edustama, samoin kuin vaikkapa luonnontieteissä ja lääketieteessä kehitys kulki dogmaattisesta empiiriseen. Se, että shakki on rajattu ratkeava peli, voi toimia argumenttina molempiin suuntiin: teoriassa kaikki on ratkaistavissa muun-nelmilla, toisaalta joku asemallinen piirre voi olla niin merkittävä, ettei sitä rajatus-sa tilassa pysty kiertämään. Säännöt ovat usein oikeassakin, ja etenkin kehittyvälle pelaajalle niistä on suurta hyötyä. Ei Tshigorin Steinitzin ajatuksia mitenkään vastustanut, kohta nähdään, kuinka hän perusti nimikkomuunnelmansa espanja-laisessa niille, hän ei vain uskonut niiden yleispätevyyteen. Herrojen keskinäiset pelit antavat kieltämättä vaikutelman periaatteiden taistosta, paljon vähemmän Tshigorinin pelit muita vastaan.

Tunnetuin periaatteellinen haaste koski lähettiparin merkitystä. Tshigorinin ni-mikkoavaus johti usein taisteluun ratsu-parilla lähettiparia vastaan, ja hän onnistui luomaan ratsuille suotuisia asemia. Vasili Smyslov muunnelmineen Grünfeldin puo-lustuksessa on tässä suhteessa perillinen. Muutenkin omaperäisyys, poikkeuksien etsiminen auttoivat toisinaan löytämään syvällisiä ratkaisuja, minkä näkee siitä, että hänen muunnelmansa ovat kestäneet hyvin aikaa.

Tshigorinia onkin mielenkiintoista tutkia avausten valossa. Hänen osuutensa 1890-luvun vahvassa kehityksessä oli tärkeä. Otetaan esimerkiksi yksi keskeinen ta-voite, hyvän puolustuksen löytäminen espanjalaisessa pelissä. Kun oli todettu, ettei varhainen d2-d4 ratkaise peliä, ryh-dyttiin sitä valmistelemaan kehittämällä ensin nappuloita siinä toivossa, että uhkaus e5-sotilasta vastaan pakottaisi mustan myönnytyksiin. D4 voisi sen jälkeen olla vahvempi. Mustalla on kolme periaatteel-lista tapaa reagoida: 1) vastahyökkäys 3…Rf6 4.0-0 Rxe4 tai 3…a6 4.La4 Rf6 5.0-0 Rxe4 omine ongelmineen; 2) keskustasta luopuminen lyömällä d4:ään, esim. Stei-nitzin muunnelmassa 3…d6 4.d4 Ld7 5.0-0 Rf6 6.Rc3 Le7 7.Te1 exd4 suku-

laisineen. Musta saa turvallisen aseman, mutta se on passiivinen; 3) pyrkiminen e5-pisteen pitämiseen, Steinitzin mukaan jalansija keskustassa on tärkeä; hän pelasi 3…d6 4.d4 Ld7 5.Rc3 Rge7. Hän jatkoi viemällä ratsun g6:een tai c8:n kautta b6:een, joutuen toisinaan pelaamaan f7-f6. Tämä tosin saavuttaa tavoitteen, mutta on myös passiivista ja jättää d5-ruudun heikommaksi, kuin jos ratsu olisi f6:ssa. Sitten huomattiin, että mustan kannattaa pelata 3…a6 4.La4 d6, koska 5.d4 b5 tai 5.Lxc6+ bxc6 6.d4 f6!? eivät ole kovin kummoisia valkealle. 5.c3 Ld7 6.d4 puo-lestaan voittaa aikaa (c2-c3 on vain osittain hyödyllinen) eikä päästä ratsua c3:een; nyt musta voi pelata edullisemmin Rf6, Rge7 tai myös g7-g6.

Tähän myös Tshigorin pyrki. Aluksi hän kehitti muunnelman 3…a6 4.La4 Rf6 5.0-0/Rc3 d6 6.d4 Rd7. Kuten Steinitzin pelitavassa ratsu suojaa e5:n, mutta samal-la tavalla ahdas asema on seurauksena. Hiljalleen näkemykseksi vakiintui, että näin ei kannata pelata, ellei ratsu ole jo c3:ssa, koska manööveri Lxc6 ja Rb1-d2-c4(-a5) on ilkeä. Tshigorin tosin menestyi tällä itse hyvin, mutta ehkä se ei täysin tyydyttänyt tai sitten hän muuten vaan etsi muita mahdollisuuksia.

Sittemmin lähes automaattinen a6+b5 ei ole tullut vielä lainkaan vastaan. Mik-si? Luulen, että ajateltiin ensinnä, että sotilasasema heikkenee – mikä pitääkin paikkansa, a2-a4 aiheuttaa mustalle mo-nissa muunnelmissa ongelmia. Toisaalta saattoi tuntua hölmöltä ajaa lähetti a2-g8-diagonaalille, koska se pääsee aikaa menettämättä turvalliseen b3-ruutuun toisin kuin siirron 3.Lc4 jälkeen – silloin on ensisijaisen tärkeää, että d7-d5 tulee tempolla. Tshigorin ensimmäisenä havaitsi hyvät puolet, musta saa tilaa ja vastapeliä daamisivustalla ja pitää e5-pisteen ongel-mitta. 3.Lc4:n jälkeiset välittömät taktiset mahdollisuudet taas on vältetty, koska ku-ningassivustan kehitys on jo pidemmällä. Kantapelissä Laskeria vastaan Lontoossa 1899 tapahtui 3…a6 4.La4 Rf6 5.0-0 Le7 6.Rc3 b5 7.Lb3 0-0 8.d3 d6 9.Le3 Ra5 10.Re2 c5 ja mustalla oli etua. Pian ymmärrettiin, että Rc3 ei kannata, ja esim. Duras – Tshigorin, Nürnberg 1906, meni jo mordernisti 6.Te1 b5 7.Lb3 d6 8.c3 0-0 9.h3 Ra5 jne. Tshigorin pelasi yleensä Ra5 ja c5, minkä vuoksi muut 9. siirron muunnelmat kulkevat muilla nimillä, mutta kyllä koko kompleksin voisi nimetä hänen mukaansa. Myöhemmin muut kek-sivät yhdistää Tshigorinin kaksi pelitapaa, 9…Rd7 tavattiin MM-otteluissakin 1969 ja 1990 ja Keresin muunnelma 9…Ra5 Mihail Tshigorin.


1 UUDESTISYNTYMISEN...

Radjabov-Tsheparinov, Sotshi 08...aika. VS

2 LÄHETIN VALITTAVA...

Najer-Felczer, Mainz 08...puolensa. VS

3 HAARUKKA, NOPEAMMIN...

Almasi-Seyb, Mainz 08...tehty kuin sanottu. VS

4 TUNNETTA...

Nakamura-Postojev, Mainz 08...mukaan. VS

5 UPSEERIN VOITTO...

Euler-Almasi, Mainz 08...siirrossa. MS

6 VAIHDA/REALISOI...

Almasi-Bokros, Mainz 08...ja helpota vaparia. VS

7 NORMAALIA...

Hracek-Kostenjuk, Mainz 08...murjontaa. MS

8 MILLÄ LYÖDÄ...

Eljanov-Vaganjan, Mainz 08...torni? VS

9 AKTIIVI VOITTAA...

Lahno-Ivanisevic, Mainz 08...materian. VS


Suomen Shakin ensipainoksia

4270Ismo TompuriVehkajoki

4271Efren PetiteOviedo - Espanja

4272Miroslav SvítekMelník - Tshekki

2X 6+5 2X 12+8 2X 12+8

4273Steven B. DowdBirmingham, AL - USA

4274Aleksander CistjakovLiepaja - Latvia

4275Kari ValtonenTampere

3X 5+7 3X 10+12 4X b) vse6 8+6

4276Leonid MakaronezHaifa - Israel

4X 8+8

4277Jorma PitkänenLahti

7iX 3+6

4278George TeodoruKöln - Saksa

+ 9+6


Vanhaa ja uutta kirjoista ja verkostaAntti ParkkinenTällä Suomen Shakin uudella palstalla tullaan esittelemään kuningaspelistä mo-nella eri tavalla kertovaa kirjallisuutta. Aluksi keskitytään painettuina kirjoina julkaistuihin uutuuksiin shakin histori-asta, huippupelaajien elämäkertoihin ja pelikokoelmiin. Jatkossa otetaan tarkas-teluun shakkikirjallisuuden klassikoita ja esitellään tärkeimpien nykykustanta-jien valikoimia. Koska Suomen Shakki seuraa aikaansa, myöhemmin kerrotaan myös muusta shakkia koskevasta in-formaatiosta. Internetin tarjonta paisuu paisumistaan. Erikieliset verkkosivustot julkaisevat nopeasti tuoreimmat uutiset ja kertovat runsaasti pelin historiasta. Emme tule unohtamaan myöskään niitä shakkiohjelmia ja -oppaita, jotka yhä useammin julkaistaan CD:n tai DVD:n muodossa. Pyrimme joka numerossa haastamaan lukijamme uusilla aiheva-linnoilla ja yllättävillä näkökulmilla. Ensimmäisen juttumme aiheena on kahden amerikkalaisen olympiakonkarin muistelukset.

Näistä kahdesta tunnetumpi on suurmes-tari Joel Benjamin, jonka saavutuksiin kuuluu osanotto 23 peräkkäiseen USA:n mestaruusturnaukseen, joissa hän otti kolme voittoa vuosina 1987, 1997 ja 2000. Lisäksi hän on edustanut maataan kuusis-sa shakkiolympialaisissa voittaen kerran hopea- ja kerran pronssimitalin sekä kaksissa joukkueiden MM-turnauksissa, joista tuliaisiksi kertyi yksi kulta ja yksi hopea. Kultamitalivuonna 1993 hän voitti myös henkilökohtaisen pöytäpalkinnon.

Näistä turnauksista Benjamin kertoo kirjassaan American Grandmaster (Eve-ryman Chess, 2007). Hän esittelee koko-naisia pelejään ja pelinloppujaan kymme-nittäin, tasapelin Garri Kasparovia vastaan Horgenissa 1994 ja skalpit mm. Gata Kamskysta ja Nigel Shortista. Mielen-kiintoisissa sanallisissa huomautuksissa kerrotaan usein vastapelaajien luonteesta ja tyylistä, ja turnauksien kulun selosta-minen on harvinaisen elävää. Useimmissa esimerkeissä näytetään pelien kriittiset hetket, jolloin yksi hyvä tai huono siirto voi ratkaista turnausvoiton ja palkintora-hojen kohtalon.

Raha on Benjaminin kirjassa esillä muu-tenkin. Amerikassa huippupelaajatkaan eivät ansaitse elantoaan ruhtinaallisesti, vaan joutuvat kiertämään avoimia tur-nauksia taistellen suhteellisen pienistä rahapalkinnoista, ainakin jos verrataan arvostetumpiin kilpailulajeihin. Ollaan kaukana golfissa ja tenniksessä liikkuvista summista. Syntyperäisten amerikkalaisten asemaa on huonontanut entisten neuvosto-pelaajien massiivinen maahanmuutto. Osa

näistä, kuten Dzindzic-hashvili, Gulko, Kaidanov, Shabalov ja Yermolinsky, on sopeutunut hyvin amerikkalaiseen elämäntyyliin. Heidät on otettu hyvin vastaan, ja he ovat päässeet edustamaan USA:ta kansainvälisissä joukkuekilpai-luissa. Samalla heillekin ollaan kuitenkin hieman katkeria, heillä kun on tapana korjata potti useimmista kilpailuista.

Jo 40 täyttänyt veteraani Benjamin on monen muun lailla joutunut paikkaamaan talouttaan muilla shakkiin liittyvillä tulonlähteillä, kuten opettamisella ja kirjoittamisella. Monet antavat yksityis-tunteja, mutta Benjamin ja esimerkiksi hänen hyvät ystävänsä Nick DeFirmian ja John Fedorowicz opettavat shakkia myös lapsille New Yorkin kouluissa. Vuosien ajan Benjamin toimitti kaveriensa kanssa huumoripitoista lehteä Chess Chow ja kirjoittaa edelleen aktiivisesti kolumneja useisiin amerikkalaisiin lehtiin ja verkko-sivustoille. Tästä kaikesta hän kertoo kir-jassaan värikkäästi ja perusteellisesti.

Eräs teoksen mielenkiintoisimmista luvuista on Benjaminin kuvaus osallistu-misestaan Deep Blue -tietokoneohjelman valmistamiseen otteluihin Garri Kaspa-rovia vastaan 1990-luvulla. Ohjelma oli tuolloin maailman paras shakkia pelaava kone ja onnistui voittamaan Kasparovin vuonna 1997 New Yorkissa pelatussa ottelussa. Kasparov syytti myöhemmin amerikkalaistiimiä vilpistä. Hän ei us-konut, että kone olisi voinut pelata niin hyvin yksin ilman ihmisapua. Benjamin tekee parhaansa kumotakseen syytökset. Nykykoneiden kehityksen valossa näyt-täisi siltä, että Benjamin on oikeassa, mutta lukija voi tietysti tehdä aiheesta omat johtopäätöksensä.

Toinen mielenkiintoinen uutuuskirja on Bill (William) Hookin muistelmateos Hooked on Chess (New In Chess, 2008). Yli 80 vuoden ikään elänyt Hook on

yksi shakkimaailman omalaatuisimmista persoonista ja kirjoittaa hauskasti ja hu-maanisti vuosien varrella tapaamistaan ihmisistä ja pelaamistaan turnauksista. Kirja on täynnä hienoja tarinoita eten-kin eri puolilla maailmaa pelatuista shakkiolympialaisista. Tästähän Hook parhaiten tunnetaan: hän on edustanut Brittiläisiä ja USA:n Neitsytsaaria (ja kerran maiden yhteistä sekajoukkuetta) 16 shakkiolympialaisissa ja on osanotto-jen määrässä jaetulla neljännellä sijalla Ulf Anderssonin, Viktor Kortshnoin ja tunisialaisen Slim Bouazizin kanssa. Edellä ovat vain Lajos Portisch, joka on pelannut olympialaisissa 20 kertaa, ja Filippiinien Eugenio Torre ja Suomen Heikki Westerinen, joille olympiamat-koja on toistaiseksi kertynyt 19.

Hook ja Westerinen ovat sitä paitsi koh-danneet toisensa olympialaisissa kolme kertaa, ja tuloksena on ollut yksi voitto per mies ja yksi tasapeli. Vuoden 1974 kisoissa Nizzasta Hook kukisti mustilla israelilaisen suurmestarin Vladimir Li-berzonin. (Tämä peli on muuten mukana kirjassa ilman huomautuksia. Kovin monta peliesimerkkejä siinä ei olekaan, mikä tiedoksi lukijoille. Kyseessä ei siis ole pelikokoelma.) Vuonna 1990 Novi Sadissa hän pelasi tasan Unkarin Zoltan Riblin kanssa, joka tuolloin kuului maa-ilman ehdottomiin huippuihin. Maltan kisoissa 1980 hän voitti henkilökohtaisen pöytäpalkinnon. Ei siis huonoja saavu-tuksia mieheltä, jonka vahvuusluku ei ole koskaan noussut korkeammalle kuin 2275. Hookin muistoista parhain on kui-tenkin häviöpeli Siegenin kisoista vuo-delta 1970. Laudan toisella puolella kun sattui olemaan muuan Bobby Fischer!

Koska Hook on edustanut pientä Kari-bian meren saariryhmää, hän on päässyt usein pelaamaan myös Kuubassa ja muualla Karibialla ja Keski-Amerikassa järjestettyihin FIDE:n alueturnauksiin ja muihin kisoihin. Näistä kisoista ja peliolosuhteista eri maissa hänellä on paljon hauskoja tarinoita kerrottavana. Tärkeällä sijalla kertomuksissa on myös vapaa-ajan asunto pienellä Cooperin saarella, jolla Hook on selvinnyt hen-gissä kahdesta hurrikaanista ja kestinnyt ystäviään, joiden joukossa on useita shakkimaailman kuuluisuuksia.

Alkuaan Hook on kuitenkin kotoisin New Yorkista. Hänen vanhempansa oli-vat syntyjään Suomesta, ja hän vieraili äitinsä kanssa Suomessa vuonna 1932 ollessaan seitsenvuotias. Siksi hän on olympialaisissa aina mielellään seurus-tellut suomalaisten kanssa, vaikka hänen suomen kielen taitonsa onkin jäänyt


39 27.-28.9. Mäntän turnaus (MäntSK)40 4.-5.10. JSM41 11.-12.10. Lahden Shakin turnaus (Lahti) 11.-12.10. Koululaisten HM (Helsinki, 11.10. Ala-aste, 12.10. muut) 12.10. Turun avoin pikashakkiturnaus (TuTS)42 13.10. Pikashakin joukkue-HM, M-ryhmä (Helsinki, HSL) 14.10. Pikashakin joukkue-HM, A-ryhmä (Helsinki, HSL) 16.10. Pikashakin joukkue-HM, B-ryhmä (Helsin ki, HSL, ei selokelpoinen) 16.-24.10. Seurajoukkueiden EM (Kallithea, Kreikka) 18.-19.10. MatSK:n turnaus (Espoo) 19.-31.10. Nuorten (-18v.) MM (Vung Tau, Vietnam)43 25.10. Nopean shakin turnaus (Vantaa, Remi) 25.10. Nappulaturnaus (Shakkikoti) 25.10. Kaakonketjun nopean shakin 3. osakilpailu / Jussi Toikan muistoturnaus (KarhTS, Kotka) 26.10. Nopea ketju (Shakkikoti)44 28.10.-8.11. Seniorien MM (Bad Zwischenahn, Saksa) 1.-2.11. Aarne Hermlinin muistoturnaus (Salo, SalSK)45 3.11.-1.12. Shakkikotiturnaus maanantaisin (Helsinki, HSL) 8.11. JSM 9.11. Kerhojen kokous (Helsinki)46 12.-25.11. Shakkiolympialaiset (Dresden, Saksa) 15.11. JyS:n nopean shakin turnaus (Jyväskylä) 15.-16.11. Koululaisten SM (Tampere, Tam merSh) 15.-16.11. Tammer-Shakin nopean shakin turnaus (Tampere) 47 23.11. Nuorten pikashakin SM-turnaukset (Lahti, LahS) 22.-23.11. St Michel-turnaus (Mikkeli, MikkSK)48 28.-30.11. TuTS:n turnaus (Turku) 29.11. Nappulaturnaus (Shakkikoti) 29.-30.11. OSS:n turnaus (Oulu)49 5.-7.12. ESK-turnaus / Kurt Wahlstedtin muistoturnaus (Espoo)50 12.-14.12. X:n turnaus (Helsinki)51 20.12. Nopea ketju (Shakkikoti)52 27.12. Simultaani Mäntän klubilla 27.12.-6.1. Helsingin mestaruus (HSL) 28.12. Pikashakkiturnaus Mäntän klubilla

Kilpailujen järjestäjät: lähettäkää tulokset välittömästi

- Suomen Shakkiin osoitteella Marko Tauriainen, Väinä-möisenkatu 36 B 31, 33540 Tampere, [email protected]

- Suomen Keskusshakkiliitolle osoitteella Jorma Paavilainen, Henry Fordin katu 5 C, 00150 Helsinki, [email protected]

- selolaskentaan ja teksti-TV:hen osoitteella Mikko Markkula, Satukuja 1 H 48, 02230 Espoo, 09-8034574, mikko.markkula @pp.inet.fi, fax 09-8035672 Selolistapyynnöt osoitetaan Mikko Markkulalle

Tuloksista on käytävä ilmi kaikkien pelien tulokset, samoin pelaamatta jääneet pelit. Lisäksi tulosraporttiin on merkittävä kaikkien toimihenkilöiden nimet ja tehtävät.SM-turnaukset 2009Joukkuepikashakin SM Lahden Shakki 15.-16.8.SM, naisten SM ja seniorien SM Taraus 5.-14.6.Avoin SM MäntSKNuorten SM OSS Koululaisten SM VammSKKoulujoukkueiden SM Tammer-ShakkiNopean shakin SM, nuorten pikashakin SM ja pikashakin SM ESK+Aatos.

suomen shakki september 2008

Documents