www.joensuu.fi/orkesteri

SUOMI STAGELLA

Felix Zenger, beatbox

Eero Lehtimäki, kapellimestari

Uuno Klami: Nummisuutarit-alkusoitto

Felix Zenger: Flare – musiikkia beatboxille ja orkesterille

VÄLIAIKA

Einojuhani Rautavaara: Suomalainen myytti jousille

Jean Sibelius:

Pelléas ja Mélisande, sarja näyttämömusiikista op. 46Linnan portillaMélisandeLähde puistossaKolme sokeaa sisartaPastoraaliMélisande rukin ääressäVäliaikamusiikkiMélisanden kuolema

Konsertin kesto on noin 1,5 tuntia

SUOMI STAGELLAEero Lehtimäki, kapellimestariFelix Zenger, beatbox

TO 5.12.2019 KLO 19 | CARELIA-SALI

Eero Lehtimäki | kapellimestariEero Lehtimäki (s. 1989) teki läpimurtonsa joh-

tamalla Mariinski-teatterin orkesteria äärimmäi-sen lyhyellä varoitusajalla Turun Musiikkijuhlilla 2016. Sen jälkeen lähes kaikki Suomen kaupun-ginorkestereista ovat kutsuneet hänet vieraile-vaksi kapellimestarikseen. Eero aloitti Joensuun kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina syksyllä 2019, ja on toimi-nut Brinkhall soi -festivaalin taiteellisena johtaja-na vuodesta 2018. Joensuun Musiikkitalven tai-teellisena johtajana hän aloittaa keväällä 2020.

Kapellimestarin oppinsa Eero sai Jorma Pa-nulan luokalla, minkä lisäksi hän opiskeli orkes-terin- ja oopperanjohtoa Universität für Musik und darstellende Kunst Wienissä. Eero on osal-listunut Jorma Panulan ja Valeri Gergijevin mes-tarikursseille sekä opiskellut yksityisesti Hannu Linnun ja Petri Sakarin johdolla.

Eero valmistui klarinetistiksi Helsingin Konser-vatoriosta, minkä jälkeen hän jatkoi klarinetin-soiton opintojaan Sibelius-Akatemiassa. Histo-riallisten klarinettien soittoa hän on opiskellut Itävallassa ja Saksassa Ernst Schladerin johdol-la sekä klassismin ajan yhtyesoiton mestarikurs-seilla. Kapellimestarin ja muusikon työnsä ohella Eero on lisäksi valmistunut akustiikan diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistosta. Hän ihannoi mo-nipuolista ymmärrystä ja sivistystä ja tekee mu-siikkia viedäkseen sen avulla kuulijat paikkoihin, joita he eivät osaisi edes kuvitella.

Felix Zenger | beatboxFelix Zenger (s. 1986) tunnetaan ennen muu-

ta beatboxaajana, mutta hän on myös freesty-lefootbagin moninkertainen suomenmestari. Terminologian kirkastusta: Beatbox polveutuu amerikkalaisen hiphopin kehityksestä 1980-lu-vulta. Soittimien puutteessa nuoret muusikot keksivät imitoida käsiä ja mikrofonia käyttämäl-lä eri lyömäsoittimia. 2000-luvulla beatboxaami-nen on kehittynyt hiphopin ja rapin itsenäisek-si alalajiksi. Freestylefootbag on samalla tavoin New Yorkin kaduilla kehittynyt urheilumuoto, jossa pienehköä palloa pidetään ilmassa mo-nin erilaisin tempuin.

Beatboxin liittoutuminen konserttimusiikin kanssa muistuttaa mittavaa ääniarsenaalia käyt-tävän jazzvokalisti Bobby McFerrinin 1980-lu-vulla alkanutta yhteistyötä taidemusiikin huip-pusolistien kanssa. Felix Zenger on saavuttanut menestystä pianisti Iiro Rantalan ja kitaristi Marzi Nymanin kanssa muodostamansa trion kanssa. Zengerin oma tausta on klassisessa pianonsoi-tossa, mutta Turun konservatoriossa hän alkoi keskittyä jazz- ja rytmimusiikkiin. Hän on opis-kellut pianonsoittoa Helsingin Pop&Jazz kon-servatoriossa vuodesta 2006.

Lyömäsoitinten ääniä Zenger alkoi jäljitellä noin 16-vuotiaana Turussa, mutta rap-taustai-seen beatboxingiin hän tutustui vasta myöhem-min. Zenger on ennättänyt tehdä yhteistyötä myös mm. N*E*R*D:in, Palefacen, Asan, Giant Robotin, Pekka Kuusiston, Severi Pyysalon, Ra-jattoman ja Kari Tapion sekä Don Johnson Big Bandin kanssa. Zenger on arvioitu Youtubessa tällä hetkellä eniten seuratuksi suomalaiseksi.

ESIINTYJÄT

TEOSESITTELYT

Uuno Klami: Nummisuutarit-alkusoitto

Uuno Klami (1900–1961) oli 1920- ja 30-luvulla ainoa suomalaisia säveltäjiä, joka jär-jestelmällisesti sovelsi musiikkiinsa yleiseuroop-palaisia – ennen muuta ranskalaisia – vaikutteita. Suomalaisiin aiheisiin paneutuessaan hän kart-toi kansallisromanttista ihanteellisuutta ja kaivoi esiin ugrilaisuuden alkuvoimaisia ja humoristi-sia puolia. Nummisuutarit-alkusoiton (1936) räis-kyvä koomisuus ja virtuoosinen orkesterikieli ei ehkä vastannut aikansa käsityksiä suomalaisen suurmiesrodun kuvaustavasta. Niin ei aikoinaan tehnyt Aleksis Kiven näytelmäkään (1865), mut-ta Klamille näytelmän hahmot olivat paitsi koo-misia, myös rakastettavia ja elinvoimaisia. Kiven päähenkilöltä löytyy Klamin al-kusoittoon sopivat valmistussanat: ”Haa! kuin Nummisuutarin Esko vihitään, niin silloinpa mail-ma päällensä mällistelee. Messuttaman ja laulet-taman silloin pitää ja vihkimisen päätettyä alo-tan minä itse virren »Koko mailma iloit' mahtaa». Minun, täytyy itkeä. Mutta auttaisko itku, koska asia kerran on näin pitkälle ehtinyt? Ei yhtään; sentähden itseni miehistää tahdon ja laulaa sen hääveisun, jonka jo lapsena opin. Tämä veisu on kaunis ja suloinen, sitä ei taida kieltää, mutta mielisinpä sitä kuitenkin lisätä muutamalla pe-räkaneetilla antaen sillä kurilla nuotille enem-min kiivautta ja voimaa.”

Alkusoiton läpi kulkee iloinen juhla-mieli, joka horjuttaa klassisia rakenteita. Yhteys 1920-luvun ranskalaismodernismiin on ilmeinen, mutta nummisuutareilla vahinkoa syntyy enem-män. Taiturimyllerrys lähestyy koko ajan kaaos-ta, mutta siitä selvitään silkalla onnella ja rehdil-lä pyrkimyksellä. Ja kun Esko surutta improvisoi ’Tilulilu lilulii’, on paikallaan muistaa Martan kom-mentti siihen: ”Tahdotko pitää kitas kiinni sinä sammakko, taikka tulenko taas ja tanssitan pa-tukkaani seljässäs?”

Felix Zenger: Flare – musiikkia beatboxil-le ja orkesterille

Beatboxing mielletään helposti tai-turilliseksi kikkailuksi, mutta Zengerin käsissä ja huulilla se on muotoutunut laajaksi musii-killiseksi ilmaisumuodoksi. Tästä todisteena on Flare – musiikkia beatboxille ja orkesterille, jo-ka valmistui vuonna 2017 Tapiola Sinfoniettal-le. Säveltäjän mukaan teos on jotain modernin klassisen musiikin ja urbaanin rytmimusiikin vä-liltä. Zenger sävelsi teoksen vain puolessa vuodessa ja sovitustyössä avusti Marzi Nyman. Tapiola Sinfoniettan kantaesityksen johti Eero Lehtimäki. Flare (”Roihu”, ”liekki) kuvaa hyvin teoksen intensiteettiä, jossa orkesterinkin on heittäydyttävä jatkuvien, sinkoilevien ja ristey-tyvien pulssirytmien koneistoksi. Konserton so-listina ei ole ’beatbox’-niminen soitin, vaan Felix

Zenger, jonka yksilöllinen ja jatkuvasti muuntu-va virtuositeetti takaa musiikin ainutkertaisuu-den. Mutta ei Flare ole tavallinen orkeste-riosuudeltaankaan. Beatboxin perusolemus pe-räänantamattomana rytmin lähteenä pakottaa orkesterin minimalismista tarkkuutta muistut-tavaan, mutta rehevämpään rytminkäsittelyyn ja uudenlaiseen saundimaailmaan. Yhteissoin-nissa ylletään svengaavan liikkeen ohella suu-riin tunteisiin ja silmää iskevään huumoriin.

Einojuhani Rautavaara: Suomalainen myytti jousille

Suomalaisten kansalliseepokset Ka-levala ja Kanteletar olivat Sibeliuksen suuria in-noituksen lähteitä, mutta myöhemmistä sävel-täjistä Einojuhani Rautavaara (s. 1928) on myös kiinnostunut kansallismytologiasta. Rautavaara on säveltänyt Kalevalaan perustuvan vokaalite-osten trilogian (Marjatta matala meiti – Sampo – Thomas), mutta myös soitinteoksia, joissa Ka-levala-perintöä tarkastellaan tuoreista näkökul-mista, kuten Suomalainen myytti jousille (1977) ja Ugrilainen dialogi viululle ja sellolle (1973). Suomalainen myytti kuuluu Rauta-vaaran yksiosaisiin jousiteoksiin – Canto I-III se-kä Hommaget Kodalylle ja Lisztille – joilla on myös omaelämäkerrallisia piirteitä. Suomalai-sessa myytissä henkilökohtainen taso sulautuu kollektiiviseen, kun Rautavaara muutamin mu-sikaalisin vedoin sukeltaa suomalaisuuden al-kulähteille.

Myytti on tarina tai ilmiö, joka usein kertoo jonkin yhteisön synnystä tai elinehdois-ta, kulttuurin arkkityyppisistä merkityksistä. Mo-net tällaisista myyteistä ovat universaaleja, mut-ta niihin sisältyy aina myös ainukertaisia, jollekin tietylle yhteisölle elintärkeitä piirteitä. Suomalai-sessa myytissä lähtökohtana ei ole mikään teks-ti, vaan myytti sinänsä, abstraktina kuvana kan-sakunnastaan. Suomalaisessa myytissä luodaan en-sin hämärä ja ajaton alkutila, josta suomalaisuutta määrittävät piirteet kohoavat esiin. Ensimmäinen tällainen on shamanistisesti manaava ja toistava aihe, joka houkuttelee kuuluviin yhden suomalai-sen musiikin tunnusomaisista elementeistä: mol-likolmisoinnulle pohjautuvan kansanlaulumaisen sävelmän. Sen yllä kehittävät ja kiihdyttävät sha-manistista aihetta, joka huipentuessaan purkau-tuu pateettisiin sointuklustereihin. Sen jälkeen musiikki vaimenee ja hiljenee väreileväksi soin-tikentäksi, jossa viulut vielä muistelevat suoma-laisen kansanlaulun olemusta.

Jean Sibelius: Pelléas ja Mélisande, sarja op. 46

Jean Sibeliuksen (1865–1957) musiik-ki Maurice Maeterlinckin näytelmään Pelléas ja Mélisande valmistui vuonna 1905 Berliiniin suuntautuneen esiintymismatkan jälkeen. Sä-veltäjä oli hyvin perillä näytelmän yleiseuroop-palaisesta vaikutuksesta, sen pohjalta olivat jo säveltäneet Fauré, Schönberg ja Debussy.Sibeliusta viehätti alakuloisessa hämärässä kehit-

tyvä kolmiodraama, jonka Bertel Gripenberg oli taitavasti ruotsintanut. Sibelius painotti teoksen myytillistä pohjavirettä ja antoi tarinalle hienos-tuneen skandinaavisen sävyn. Näyttämömusii-kin kymmenestä osasta hän jätti orkesterisarjas-sa op. 46 pois vain yhden. Näytelmän alkusoitossa (Linnan por-tilla, Grave e largamente) Allemonden linna ko-hoaa synkkänä meren rannalla. Majesteetilliseen C-duurisointiin liittyvät säveltäjälle ominaiset ek-soottiset mausteet ja välitaitteen hymnisävelmäs-sä voimistuu skandinaavis-ugrilainen raskasmie-lisyys. Loppu tiivistyy jousitremoloihin: jyrisevät patarummut ja fortessa kajahtavat käyrätorvet julistavat kohtalon sinetöidyksi ja näytelmän al-kaneeksi. Mélisande, tarinan kalpea kaunotar, on Sibeliukselle teoksen päähenkilö. Prinssi Golaud löytää tytön metsästä lähteen reunalta ja musiikillista muotokuvaa hallitsee englannin-torven melankolinen valssimelodia (Andantino con moto), johon jouset liittävät alistuneen tun-tuisen sävelmänsä – pizzicatojen säestämät puu-puhaltimet yrittävät turhaan piristää tunnelmaa. Rakastavaiset kohtaavat seuraavak-si puistossa lähteen luona, valssin tahdissa (Comodo). Kielletyn rakkauden symbolina Mélisanden Golaudilta saama vihkisormus pu-toaa veteen. Näytelmässä Laulun kolmesta sokeasta sisaresta (Tranquillo) esittää Mélisande linnaka-marin ikkunastaan. Säveltäjä tavoittaa arkaaisen tunnelman myös soittimellisilla keinoilla: pata-rummut luovat tarinan taustan, englannintorvi lausuu alkurepliikin ja klarinettiduo esittää me-lodian, jota säestää ensin käyrätorvien pedaali-

mainen urkupiste, sitten eloisammat pizzicatot.Pa s to ra a l i - k u va e l m a s s a (An d a nt i n o pastorale) ollaan vaihteeksi päivänvalossa. Sellopizzicatojen toistuva ostinatosäestys luo lii-kettä ja puupuhaltimet maalaavat tyyntä elon-korjuumaisemaa. Kohtaus rinnastuu Myrsky-musiikin sadonkorjaajiin. Patarummut ovat jälleen seremonia-mestarina Mélisanden kohtauksen rukin äärel-lä (Con moto) näytelmän loppupuolella. Rukki hyrrää alttoviulutrilleissä ja sävelkatkelmat tun-tuvat etsivän hätääntyneinä toisiaan, patarum-mut ja sordinoidut vasket työntyvät pahaentei-sinä esiin. Hilpeä väliaikamusiikki (Allegro) luo tarpeellisen kontrastin ennen loppua. Rytmi-käs gavottiteema on täynnä energiaa ja musiikki etenee huolettomana, vaikka päätösakordeissa muistuukin mieleen alkusoiton massiivisuus. Onneton Golaud on tappanut Pelléasin ja Mélisande kuolee (Andante) eleettö-mästi suruunsa. Finaalissa Sibelius ei kaihda pa-teettistakaan kieltä, mutta sävelaiheiden luon-tainen arvokkuus ja tyylikäs orkesterinkäsittely käännyttävät melodraaman pois. Ylevästi soiva välitaite väistyy puupuhaltimien tieltä ja pää-töksen pianissimo-soinnissa kurkotetaan syväl-le murheen kaivoon.

Antti Häyrynen

joensuu.fi/kaupunginorkesteri

Zeuksen karkelot to 23.1. klo 19 | Carelia-sali

Ykköset to 30.1. klo 19 | Carelia-sali

Rakkauden ilo to 20.2. klo 19 | Carelia-sali

Lintu sininen ke 26.2. klo 18 | Nurmes

to 27.2. klo 18 | Carelia-saliOopperan suuruudet

to 12.3. klo 19 | Carelia-saliLapsuuteni sankarille

to 19.3. klo 19 | Carelia-saliEri estradeilta

to 26.3. klo 19 | Carelia-saliRinnakkaistodellisuuksia

to 2.4. klo 19 | Carelia-SaliJohannes-passio

ke 8.4. klo 19 | Joensuun ev.lut. kirkkoKamarimusiikkikonsertti

ke 15.4. klo 18 | Taidemuseo OnniPako todellisuudesta

to 23.4. klo 19 | Carelia-sali Wappu Retuperällä

ke 29.4. klo 19 | Carelia-sali Jouset valokeilassa

to 14.5. klo 19 Carelia-sali

Lippuja myy Carelicum ja Ticketmaster.fi 16.12.2019 alkaen

Kevät2020

LISÄKSI ORKESTERISSA TÄLLÄ VIIKOLLA SOITTAVAT: Kaisli Kaivola, II viulu | Sakari Tervo, II viulu

YHTEISTYÖSSÄ:

Eero Lehtimäki, taiteellinen johtajaAtso Almila, kunniakapellimestariMariko Matsumoto, konserttimestariViacheslav Grikurov, vuor. konserttimestariPaweł Domański, II konserttimestariJuha Ikonen, I viulu äjHeli Untamala, I viuluAnton Solonen, I viuluIlona Piirainen, II viulu äjElina Jalas, II viuluMerja Riihola, II viuluGrażyna Wendland-Górzyńska, II viuluAlina Hiltunen, II viuluSławomir Górzyński, alttoviulu äjUlla-Riikka Karvinen, alttoviuluBoris Popov, alttoviuluKatri Hänninen, alttoviuluErkki Hirvikangas, soolosellistiPiotr Sobczak, sello äj

Konstantin Mishukov, selloClaire Lacey, selloHeikki Helske, kontrabasso äjKari Räsänen, kontrabassoAlexander Viazovtsev, huilu äjAlice Thompson, huiluKatharina Freihoff, oboe äjJoona Parkkinen, oboePetri Vallius, klarinetti äjElina Pyykönen klarinettiLauri Mykrä, fagotti äjHannu Vähäkainu, fagotti Jonathan Nikkinen, käyrätorvi äjHannu Korkalainen, käyrätorviKyösti Varis, trumpetti äjMatti Raijas, trumpettiAri Varpula, tuuba äjHannu Porkka, lyömäsoittimet äj