Tislesetä 2007 Heikki Harju

TaittamisestaItse käytin Tisleen ja Isotuopin taittamiseen InDesign CS2:sta, joka löytyi vielä keväällä -07 myös Maarintalolta ainakin aulan isonäyttöisiltä koneilta (iso näyttö tekee taiton todella paljon helpom-maksi) sekä viereisestä windowsluokasta. CS3 on aika pitkälti samanlainen - jotkut nappulat ja toiminnot ovat hieman muuttuneet, mutta toivottavasti tästä ohjeesta on jotain apua myös sitä käytettäessä. Tämä ohje ei tule olemaan järin kattava, mutta onneksi InDesignin helppi on erittäin hyvä. Jo pelkillä tutorial-ohjeilla pääsee pitkälle. InDesignohjeistuksen lisäksi laitan tähän myös hieman juttua kuvien käsittelystä Photoshopissa ja Illustratorissa (näissäkin kyseessä CS2 versi-ot).

1. Alkuun

Ihan aluksi pitää tietenkin luoda uusi tiedosto. Tässä vaiheessa valitaan sivukoko, alustava sivumää-rä, sivun asemointi ja siinä kiinteästi olevat marginaalien ja mahdollisten palstojen apuviivat. Nämä näkyvät taitto-ohjelmassa violetteina, ne tulevat kaikille sivuille eikä niitä voi siirrellä. Apuviivat eivät luonnollisestikaan näy valmiissa tiedostossa ja ovat suurena apuna asemoidessa objekteja. Apu-viivoja voi lisäillä myös myöhemmin joko sivukohtaisesti tai osaan sivuista käyttä-mällä mastersivuja. Näistä lisää tuonnem-pana. Muista huomioida, että vihkotyyppi-sessä julkaisussa tulee olla neljällä jaollinen sivumäärä, jossa ensimmäinen ja viimeinen sivu ovat etu- ja takakansi (ja vastaavasti toinen ja toiseksi viimeinen ovat kansisivun sisäpuoli, mikä kannattaa muistaa jos käy-tät kansiin hienompaa paperia kuin muuhun lehteen, jolloin näille sivuille kannattaa si-joittaa enemmän kuvia - ne näyttävät TO-DELLA paljon paremmilta päällystetyllä paperilla). Mikäli suunnittelet käyttäväsi sivun reunaan asti ulottuvia kuvia tai graa-fisia elementtejä, tulee sinun määrittää tässä vaiheessa myös leikkausvara eli bleed (sitä en ole jaksanut itselleni selvittää mikä tuo slug on). Yleensä painot suosittelevat viittä milliä sivun ylä-, ulko- ja alalaidoilla (sisä-laitaahan ei vihkosysteemissä leikata). Toi-saalta tuo leikkausvara kannattaa muistaa myös sivun sisäpuolella siten ettei muutamaa milliä lähem-mäksi reunaa kannata sijoittaa mitään. Itse olen yleensä asettanut nuo marginaalit vähintään viiteen milliin ja pitänyt niiden ulkopuolen tyhjänä.

2. Objektit

InDesignissa käsi-tellään ja sijoitel-laan objekteja, lä-hinnä eri kokoisia ja muotisia teksti- ja kuvakehyksiä. Materiaali tuodaan ta i t to t iedostoon place komennolla (File/Place... tai CTRL+D). Tämän jälkeen valitaan tuotava tiedos-to (huomioiden, että oletuksena on aina valittu ase-tus, jossa tuotava tiedosto sijoittuu aktiivisena ole-vaan kehykseen mahdollisesti kor-vaten sen sisällön) ja vedetään sivulle kehys johon tiedos-to sijoittuu (sym-metrisen neliön saat pitämällä SHIFTiä pohjassa laatikkoa vetäessäsi). Kehys ja tiedosto eivät ole sama asia ja esimerkiksi kuva voi olla hyvinkin eri kokoinen kuin kehyksensä. Jos siis muutat kehyksen kokoa, ei sen sisältö muutu mi-hinkään, ellet pidä CTRL:a samalla pohjassa. SHIFT:n pitäminen pohjassa taas säilyttää kehyk-sen mittasuhteet vakioina, näinpä kuvan kokoa muuttaessasi kannattaa muistaa pitää sekä SHIFT että CTRL pohjassa. Tiedoston ja sen kehyksen kokoa voi sovittaa yhteen eri tavoilla käyttäen Object/Fitting -valikosta löytyviä komentoja. Objekteja järjestetään toistensa suhteen (mikä on minkäkin päällä jne.) Object/Arrange valikosta löytyvillä komennoilla. Ylälaidan työkalupalkki muuttuu riippuen siitä millainen objekti sinulla on valittuna. Sieltä kuitenkin hallitaan mm. sitä miten teksti asemoituu tekstilaatikossa (mahdollista kun tekstilaatikko on valittuna objektina - ei siis silloin kun kirjoitat sinne tekstiä), mistä voi olla toisinaan apua. Myös komennot joilla ase-moidaan objekteja toistensa suhteen (keskittäminen jne.) löytyvät täältä samoin kuin kehyksen paksuuden ja tyylin hallinta (joka kyllä löytyy myös oikean laidan alimman työkalulaatikon Stroke -välilehdeltä). Objekteja voi myös ryhmittää yhtenä objektina toimiviksi ryhmiksi valit-semalla useampia objekteja (joko vetämällä valintalaatikon tai klikkaamalla haluttuja objekteja SHIFT pohjaan painettuna) ja antamalla Object/Group (CTRL+G) komennon. Näin esimerkiksi voit sitoa kuva ja kuvatekstin yhdeksi kokonaisuudeksi, jota on helppo siirrellä ja jolle voidaan määrittää oma Text Wrap (josta lisää kuvien yhteydessä).

3. Mastereista ja apuviivoista

Masterit ovat sivumalleja, jotka toimivat pohjana muille sivuille. Oikean laidan valikoista ylimmässä on pages -välilehti, jossa pääset nopeasti paitsi siirtelemään

sivuja, myös muokkaamaan mastereita (tuplaklikkaa haluamaasi tai luo niitä lisää) ja säätämään mikä masteri mihinkin sivuun vaikuttaa (vai vaikuttaako mikään). Mastereilla luodaan lehdelle yhtenäinen ulkoasu. Itse käytin Tisleissä yhdestä kol-meen eilaista masteria (esim. sensuuriTisleessä yksi yleismasteri ja toinen raadine-sittelyssä), kun taas Isotuopissa mastereita kertyi yhtä paljon kuin erilaisia osioita, koska tein sivujen laidassa olevat logolätkät mastereina. Esimerkiksi sivunumerot kannattaa tehdä mastereihin. Se tapahtuu siten, että masteriin tehdään tekstilaatik-ko, johon automaattinen sivunumerointi syötetään komennolla Type/Insert special Character/Auto Page Number. Tämän jälkeen säädetään fontti halutuksi ja homma on paketissa.

Apuviivoja eli Guideja luodaan Layout/Create Guides... komennolla, jolloin saa-daan komentolaatikko josta määritetään kuinka monta palstaa ja/tai riviä (vrt. taulukkolaskentohjel-mat) halutaan, sekä kuinka paljon tyhjää niiden väliin jätetään. Sivun keskipisteen voi siis helposti määrittää ottamalla palstoja ja rivejä molempia kaksi ja muuttamalla niiden välin nollaan. Apuviivat ovat käytännöllisiä siitä että oletuksena olevan Snap to Guidesin ollessa päällä objektien laidat tai keskipiste napsahtavat apuviivoihin muutaman millin etäisyydeltä, jolloin niiden ryhmittely siististi on helppoa. Apuviivojen luominen masteriin luonnollisesti lisää ne kaikkiin sivuihin, joihin masteri vaikuttaa.

4. Tekstiä tekstiä

Mikäli teksti ei mahdu yhteen laatikkoon, tulee tekstilaatikko-objektin oikeassa alanurkassa olevaan pieneen laatikkoon punainen plus-merkki. Tämä on osoitus siitä, että osa tekstistä on näkymättö-missä. Kilkkaamalla tätä plussaa pääset piirtämään uuden tekstilaatikon johon teksti sijoittuu. Jos klikkkaat tässä vaiheessa jo olemassa olevaa tekstilaatikkoa korvaa yli jäänyt teksti sen sisällön. Toisaalta pystyt myös määrittelemään tyhjille tekstilaatikoille järjestyksen, jossa ne täyttyvät käyttä-mällä vasemmassa ylänurkassa ja oikeassa alanurkassa olevia laatikoita. Vasemman ylänurkan laa-tikkoa klikkaamalla pääset määrittämään tai vetämään kyseessä olevaa laatikkoa edeltävän ja oikean alanurkan laatikkoa klikkaamalla sitä seuraavan laatikon.

Tavallisessa tapauksessa placetat jonkun jutun (esim. .doc -tiedostona) edellä mainitulla tavalla ja sen jälkeen muokkaat sen halutun näköiseksi. Tähän kannattaa käyttää (samoin kuin wordissäkin) tyylejä, jotka löytyvät oikean laidan keskimmäisen työkaluvalikon Paragraph Styles -välilehdeltä. Kannattaa rajoittaa erilaisten tyylien määrää, jotta tuotoksesi ulkoasusta ei tule liian sillisalaattia. Itse olen käyttänyt perus leipätekstityylissä Arial -fonttia 9 pt:n kokoisena (pieni, mutta vielä hyvin luet-tavissa) ja Left Justify tasausta. Tyylejä muokatessa pystyy myös vaikuttamaan sanojen tavutukseen, oikoluvun ja tavutuksen kieleen ja moniin muihinkin asioihin. Otsikoita varten kannattaa luoda oma tyylinsä, mikä mahdollistaa automaattisen sisällysluettelon tekemisen.

Luo sisällyluetteloa varten omat tyylin-sä sen mukaan miltä haluat sen näyttävän. Mikäli haluat, että sivunumerot tulevat samaan linjaan, lai-ta tähän tyyliin Tabs -kohdasta etäisyys, jolle numerot tule-vat ja mahdollisesti väliin tulevat merkit. Oheisessa kuvassa käytin pisteitä, jol-loin sisällysluettelon kohtien ja sivunume-roiden välille tulee linja pisteitä. Sen jäl-keen luot tekstilaatikon ja siihen sisällysluettelon Layout/Table of Contents komennolla. Tämä tuo esiin oheisen näköisen laatikon, jossa säädät tyylit ja muut seikat kohdalleen. Sisällyluettelon koh-

dat tulevat vasemman puoleiseen laatikkoon määrittämiesi tyylien mukaan. Muista että jokaisen sisällysluet-teloon sisällyttämiesi tyylien kohdalla pitää pitää myös erikseen määrittää millä tyylil-lä kyseinen merkintä sisällysluetteloon tu-lee. Tähän siis pitää valita sisällysluette-loa varten luomasi tyyli. ”^t” kohdassa Between Entry and Number tarkoittaa sisennystä, ja se nou-dattaa edellä kuva-tulla tavalla luotua Tabia.

Erillisen tekstityökalulaatikon avulla (saat sen näkyviin Type/Character) pys-tyt myös kätevästi muokkaamaan tekstisi ulkoasua. Character välilehdellä voit muokata itse fonttia ja vaikuttaa mm. riviväliin. Paragraph -välilehdellä taas vaikutetaan koko kappaleeseen esim. sisennyksiin tasauksiin jne. Transform välilehdellä voit esimerkiksi käännellä ja väännellä valitun tekstilaatikon sisäl-töä.

Tekstin ja muidenkin objektien värejä voi hallita myös oikean laidan työkalulaatikoiden Swatces (kes-kimmäisessä) ja Color (alimmassa) -välilehdiltä. Näistä voit myös vähän värkkäämällä saada teks-tille eriväriset reunat, joiden paksuutta hallitaan alimman laatikon Stroke -välilehdeltä. Tekstiä voi muokata paitsi itse tekstilaatikossa, myös omassa editorissaan Edit/Edit in Story Editor (CTRL+Y) -komennolla. Tällöin muokataan itse tekstiä. Story Editorin hyviä puolia on mm. se, että se näyttää mikä osa tekstistä ei mahdu tekstilaatikkoon ja myös sitä pystyy muokkaamaan.

5. Kuvat InDesignissa

Yleisesti käytä aina kuvia, jotka ovat samassa värimallissa kuin lopullinen painotuote (siis yleensä mustavalkoisia). Resoluution on painoon menevissä kuvissa oltava vähintään 300 dpi, jotta laatu olisi siedettävä. Myös kuvien koko pitää ennakkoon säätää mahdollisimman lähelle oikeaa, sillä kuvan laatu kärsii jos sitä joko kasvatetaan tai pienennetään enemmän kuin 30 %. Kuvien muokkauksesta tarkemmin myöhemmin.

Kuten edellä mainitsin, eivät kuva ja sen kehys ole InDesingissa sama asia. Periaatteessa kehys on kuin ikkuna, josta kuva tai osa siitä näkyy. Kehyksen ei tarvitse olla nelikulmainen, vaan voit sijoittaa kuvan jonkun muun malliseen kehykseen (niitä voit esimerkiksi tehdä laatikko tai Pen -työkaluilla). Tämän jälkeen kuva kannattaa skaalata sopivan kokoiseksi Fitting -komennoilla. Käyttämällä Direct Selection Tool:a (valkoinen nuoli), voit valita kehyksen sisällä olevan kuvan kehyksen asemasta ja

muuttaa sen kokoa ja paikkaa mielivaltaisesti. Kehyksen sisäpuolelle jäävä osa on se mikä lopullisessa tiedostossa näkyy. Oheinen kuva selventänee. Tein ensin Polygon Toolilla 20-sakaraisen tähden yhden pikselin kiinteällä reunaviivalla ja sijoitin siihen Marion. Sen jälkeen valitsin valkoisella nuo-lella kuvan kehyksen sisällä (kuvan reunat näkyvät ruskeina - se on siis pal-jon kehystä suurempi), muutin sen kokoa ja käänsin sitä kääntötyökalulla. Valkoisella nuolella voi myös tehdä kaikennäköistä muutakin, kuten siirtää kehysten kulmapisteitä erikseen. Ohessa olevaan kuvaan lisäsin taas var-jon Object/Drop Shadow komennolla (ALT+CTRL+M). Kuvista voi tehdä läpinäkyviä muuttamalla niiden ”kiinteyttä” oikean reunan valikoista alim-maisesta Transparency -välilehdeltä löytyvästä Opacity -kohdasta.

Teksti saadaan kiertämään kuvia määrittelemällä haluttu Text Wrap -tyy-li omasta työkalulaatikostaan (saat sen näkyviin Window/Text Wrap). Oheisessa kuvassa määritän kehysruoskille Text Wrap:n siten että InDe-sign etsii kuvan omat reunat. Huomaa, että myös kuvan taustaväri, vaik-ka kuinka olisi sama kuin sivulla itsellään, havainnoituu tässä. Siksipä nämä kehysruoskat ovatkin läpinäkyvällä taustalla. Mikäli haluat, että Text Wrap ei vaikuta johonkin tekstilaatikkoon, valitse Object/Text Fra-me Options... laatikosta kohta Ignore Text Wrap.

6. Kuvat Photoshopissa

Tämä ei ole Photoshopopas, joten käsittelen vain ne asiat, jotka ovat taiton kannalta oleellisimpia eli värimallien, resoluution ja muutaman muun asian säädöt. Kuten edellä jo totesin, jos kuva on painotuotteessa mustavalkoinen, pitää se muutta sellaiseksi myös taittotiedostoon. Tämä tapahtuu valitsemalla Image/Mode/Grayscale. Esimerkiksi punasilmäisyys kannattaa korjata ennen tätä, mut-

ta muuten enemmät editoinnit kannattaa yleensä tehdä vasta tämän jälkeen. Seuraavaksi voi leikkiä kontrastien ja muiden kanssa Image/Adjustments -valikosta, mikäli haluaa. Ainakin Auto Levelsiä ja Auto Contrastia on tullut itse käytettyä. Tämän jälkeen säädetään kuvan koko ja resoluutio. Valitse Image/Ima-ge Size ja saat oheisen näköisen laatikon. Tästä muutat kuvan koon suunnilleen oikeaksi. Esimerkiksi A5 julkaisussa sivu on 148x210 mm, joten kuvat ovat todennäköisesti jotain viiden ja kymmenen sentin väliltä. Ketjua kuvaava symboli osoittaa, että kuvan suhteet ovat lukitut ja yhden muuttaminen muuttaa toista samassa suhteessa. Symbolin klikkaaminen poistaa lukituksen. Sama toimii myös InDesignissa. Resoluution on painotuottees-sa oltava vähintään 300 dpi eli tähän laatikkoon 300 ja yksikök-si pixels/inch.

Mikäli kuvat sisältävät hyvin tummia tai vaa-leita kohtia on mahdollista, että niissä on joko tumma tai vaalea pää (mustavalkoisessa kuvas-sa) ”puhki”. Tämä vaikuttaa haitallisesti kuvi-en laatuun painossa, joten se kannattaa korjata Image/Adjustments/Curves -komennolla, joka tuo esille oheisen laatikon. Siirrä molempia päi-tä kuvan mukaisella tavalla kolmen tai neljän verran (esim. 0 >> 4, 100 >> 96).

Aikaisemmin mainitsin, että kuvien täytyy olla läpinäkyvällä pohjalla, jotta Text Wrapin De-tect Edges toimii. Periaatteessa homma toimii niin, että leikkaat kuvan irti ja liimaat sen uu-ten kuvaan (File/New tai CTRL+N), jonka tie-dot otat suoraan leikepöydältä (oletuksena) ja jonka taustaväri on Transparent. Saattaa tosin olla helpompaa leikata ensin haluamasi kuvan sisältämä alue kuvasta normaalilla laatikkorajauksella ja sitten leikkoa pois ylimääräinen tausta uu-dessa kuvassa. Tässä hommassa käteviä ovat varsinkin taikasauva- ja magneettinen lasso -työkalut. Varsinkin jälkimmäisen käyttö tosin vaatii vähän harjoittelua. Vinkkinä voin sanoa sen verran että klikkaamalla saa lukittua yhden reittipisteen hankalammissa paikoissa (esim. terävissä kulmissa). Muita kuvien käsittelyssä hyödyllisiksi osoittautuneita työkaluja on ainakin Clone Stamp -työkalu, mutta siitä ei tässä enempää.

7. Kuvat Illustratorissa

Illustrator on vektorigrafiikan luomiseen ja käsittelyyn erikoistunut ohjelmisto, jonka hienouksia en hallitse käytännössä lainkaan. Silti se on osoittautunut hyödylliseksi silloin kun pitää käsitellä esi-merkiksi yksinkertaisia piirustuksia tai surkealla resoluutiolla toimitettuja grafiikoita. Esimerkkinä käytän viimeksi mainittua tapausta. Avaa kuva Illustratorissa, valitse se hiiren näpäytyksellä ja va-litse sen jälkeen Object/Live Trace/Tracing Options. Saat oheisen näköisen laatikon. Klikkaa esi-

katselu päälle ja ala kokeilemaan millä asetuksilla kuva näyttää par-haalta. Valitettavasti siinä missä ihmissilmä näkee huonolla reso-luutiolla piirretyn suoran viivan, tietokone näkee portaikon, joten esimerkiksi tästä kuvasta ei saa aivan saman näköistä kuin miltä sen pitäisi omasta mielestä näyt-tää, mutta aika lähelle kuitenkin (ainoa ero ovat noiden ”rakojen” päät, jotka pyöristyvät). Toisaal-ta pentogrammiin sopiikin hyvin alussa tulevat asetukset, joilla siitä tulee piikikkään ja karkean näköinen.

Kun esikatselu näyttää tyydyttävältä, klikkaa Trace. Tämän jälkeen klikkaa vielä ruudun ylälai-dasta löytyvää Live Paint nappulaa, ja sinulla on valmis vektorikuva. Yleensä olen tässä vaiheessa vielä lassonnut kuvaa reunustavan laatikon pois (pyöraytä lassoa yhden nurkan ympäri, deletoi turhat pisteet pois ja toista tarvittaessa muiden nurkkien kohdalla), valinnut jäljelle jäävän itse kuvan, kopioinut sen ja siirtänyt sen Photoshopiin. Vekrotikuvien suurimpana etuna esim. logoina käytettäessä on se että niiden kokoa voi muuttaa täysin mielivaltaisesti niiden laadun siitä silti kärsimättä.

8. PDF:n tuottaminen taittotiedostosta

InDesignilla pystyy tietysti tulostamaan suoraan PDF:ksi erilaisilla asetuksilla, mutta näissä PDF:issä saattaa olla painossa ongelmia. Esimerkiksi kaikki fontit eivät suostukaan taipumaan paino-koneille ja varsinkin mikkisoftan oihjelmilla luodut taulukot ja muut eivät oimi laisinkaan (joudut joko tekemään talukon itse uudestaan aktivoimalla tekstilaatikon kirjoittamista varten ja käyttämäl-lä Table valikon komentoja tai siirtämään taulukon esim. Photoshopiin ja muuttamaan sen kuvaksi - hankalaa!). Jos nämä ongelmat havaitaan vasta painoss vedosta tehtäessä, kuluu ongelman sel-vittelyyn tuhottomasti aikaa. Siksipä kannattaakin luoda PDF hieman hankalampaa, mutta kaikki ongelmat jo tässä vaiheessa paljastavaa kautta. Kun taitto on valmis valitse File/Export ja aseta tiedostomuodoksi EPS. Laita EPS-tulostuksen asetukset oheisten kuvien mukaisiksi. Jos sinulla on leikkausvarat käytössä, lisää ne tässä vaiheessa Bleed -kohtaan. Muista myös mainita leikkausva-roista painolle! Kannattaa luoda tässä vaiheessa EPS:ille oma kohdekansio, sillä tiedostoja tulee yhtä monta kuin sinulla on sivuja.

Seuraavaksi avataan Adobe Distiller (sopii erinomaisesti kun lehti on Tisle ;-D), säädetään sen PDF-asetukseksi Press Quality (näitä asetuksia voi halutessaan säätää, mutta ne ovat aika lähellä täydel-listä). Senjälkeen joko vedetään EPS:t Distilleriin tai avataan ne siinä ja Distiller rouskuttaa PDF:ksi (edelleen erillisiä). Tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin varmistaa yksi asia fonttien osalta: Set-tings/Edit Adobe PDF Settings/Fonts ja Embedding kohdassa Font Source: Tarkistetaan kohdassa olevasta fonttilistauksesta että mikään dokumentissa käytetty fontti ei ole merkitty lukko symbolilla vaan kaikkien edessä on normaali TrueType symboli TT tai Adoben fonttisymboli O. Jos joku fontti on merkitty lukolla, niin sitä ei luultavasti liitetä PDF:iin ja sen tilalle tulee joku satunnainen fontti joka voi näyttää aikamoiselta paskalta valmiissa PDF:ssä ja edelleen lehdessä. Toisaalta Distiller yleensä myös valittaa, jos joku fontti ei suostu yhteistyöhön. Lopuksi kerätään tuotos kasaan Acro-batilla valitsemalla Create PDF/From Multiple Files... ja valitsemalla halutut PDF:t. Vasemmassa laidassa olevasta Pages -palkista kannattaa vielä tarkistaa, että sivut ovat oikeassa järjestyksessä, sillä Acrobatin automaattinen sivujen järjestely ei minulla ainakaan toimi kunnolla vaan järjestää sivut periaatteella 1, 10-19, 2, 20-29, 3 jne. Olen kiertänyt tämän usein luomalla ensin kymmenen sivun paketteja ja sitten kasaamalla lehden niistä. Tämän jälkeen kannattaa poistaa erilliset EPS:t ja PDF:t syömästä levytilaa (koulun koneilla taittaessa levytilan loppumisen kanssa on mennyt her-mot kerran jos toisenkin, kunnes hankin ulkoisen kovalevyn jolla tein kaiken taiton). Mikäli olet teke-misissä Gummeruksen kanssa pääset sikäli helpommalla, että sinun tarvitsee vain ladata Gummeruk-sen sivuilta heidän omat PDF-asetuksensa InDesigniin ja exportata suoraan PDF:ksi. Nettiin tulevan PDF:n voit tehdä suoraan InDesignilla. Käytä Smallest File Size asteuksia ja muuta Compression -sivulla kaikkien kuvien ko’oksi vaikka 75 dpi kaikilta 100 dpi ylittäviltä (nämä asetukset kannattaa tallentaa ihan omaksi systeemikseen, koska niitä käytät kuitenkin myöhemminkin), jolloin verk-koTisle ei tapa Killan kotisivuja.

Nyt kun sinulla on valmis PDF, niin sen kuin toimitat sen painolle tavalla tai toisella (Tisle menee sähköpostissa ja jos ei mene niin jaa se vain pariin osaan). Ja sitten vain odottelemaan vedosta. Lehden kansi kannattaa liittää jo InDesigniin, mutta mikäli sinulla on joku suuri suunnitelma kannesta joka on yhtä kuvaa molemmin puolin, voit myös liittää sen mukaan Acrobatilla, kunhan muistat ilmoittaa asiasta painolle jottei tule väärikäsityksiä.

Tällä Sinun pitäisi päästä taittamisen alkuun. Onnea ja kärsivällisyyttä matkaan ja muista että In-Designilta voi myös kysyä apua :-)

Tässä kaappaus siitä kun lisään tähän testamenttiin näitä kehysruoskia :)

Alkuperäinen suttuprötö Piikikkääksi vektoroitu kuva Siistiksi säädetty kuva

Sisältää pätinää mm. seuraavista aiheista:(Siirry näihin kirjanmerkkien avulla - palkki löytyy Acrobatissa omalta välilehdeltään vasemmasta ylälaidasta)1. Alkuun

2. Objektit

3. Mastereista ja apuviivoista

4. Tekstiä tekstiä

5. Kuvat InDesignissa

6. Kuvat Photoshopissa

7. Kuvat Illustratorissa

8. PDF:n tuottaminen taittotiedostosta