3/2010Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ryFackorganisation för konst- och kultursektorn rf

2 T A K U

3/2010Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ryFackorganisation för konst- och kultursektorn rf

T ä s s ä n u m e r o s s a

Kannen kuva: Mikko Myöhänen

Puheenjohtajalta ..................................................................... 3

Liselotte Watkins .................................................................... 4Sanna Posti Sjöman

Kulttuurien välinen kohtaaminen .............................................. 8Ulla M. Hoikkala

Kulttuuriyrittäjyyden karikoita .................................................. 10Ulla M. Hoikkala

Itsensä työllistäjä – siis mikä? ................................................ 12Merja Isotalo

Mitä apuraha kirjailijalle merkitsee? ......................................... 14Anne Mari Rautiainen

Musiikin uudet tilat ................................................................. 16Laura Piirto

Levyhylly ............................................................................... 17

Kulttuuri kokoaa ..................................................................... 18Katri Halonen

Sosiokulttuurinen innostuminen helsinkiläisissä kouluissa ja päiväkodeissa ..................................................... 20Ulla Salomäki

Gallup .................................................................................... 24

Elokuvakoordinaattorin toimenkuvan mallintamista ................. 25Päivi Ruutiainen

Hakusaatto vie perille ............................................................. 26Susanna Snellman

Kolumni: kulttuuripolitiikkaa kenen kanssa? ............................. 28Marja-Liisa Ruotsalainen

Latua luoville aloille ................................................................ 29Minna Taipale

Kauneimmat iltalaulut -projekti ................................................ 30Katja Rakkolainen – Tiina Tähdenvalo

Mikä ihmeen encatc? ............................................................. 32Laura Piirainen

Hippaloiden kesäduuniohjelma tarjosi kurkistuksen kulttuuriduunarin työhön ......................................................... 34Riikka-Leena Puistola

Kolea elämä ........................................................................... 35Riikka-Leena Puistola

10 kysymystä ........................................................................ 36 Jäsensivut .............................................................................. 37

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Noora Herranen, Merja Isotalo, Anne Mari Rautiainen, Laura Tiainen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

T A K U 3

Turku vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupun-kina, ja Helsinki heti seuraavana vuonna maailman muotoilupääkaupunkina takaavat sen, että kulttuuri näkyy ja kulttuurista puhutaan ainakin seuraavan kahden vuoden ajan. Toki merkit kulttuurin arvos-tuksen kasvusta ovat näkyneet jo aikaisemminkin muun muassa vilkkaana keskusteluna kulttuurin ja hyvinvoinnin välisistä merkityksistä sekä luovas-ta taloudesta. Kulttuuria ei enää nähdä yhteiskun-nallisesti pelkkänä puuhasteluna tai taloudellisena menoeränä, vaan tunnustetaan se, että kulttuuri luo henkistä ja taloudellista hyvinvointia. Jotain kult-tuurille myönteiseksi muuttuneesta asenneilmastos-ta kertoo jo se, että päämisterikin, vaatii kulttuuria kuntien peruspalveluksi.

Valitettavasti pelkkä myönteinen suhtautuminen kulttuuriin ei vielä tuo leipää meidän kulttuuri- ja taidealan ammatilaisten pöytiin. Kauniiden puhei-den pitäisi näkyä myös tekoina. Luovia toimialoja on toki alettu tukea yhteiskunnan taholta yhä enem-män: kunnat ostavat kulttuuripalveluja yrityksiltä ja yhdistyksiltä, kulttuurialan koulutus on monipuolis-ta ja laadukasta ja luovien alojen yritystoimintaa on alettu tukea siinä missä muutakin yrittäjyyttä. Mut-ta silti tilastot osoittavat, että työttömyys on lisään-tynyt akateemisen loppututkinnon suorittaneilla ja että yhä useampi taide- ja kulttuurialan oppilaitok-sesta valmistunut ei saa oman alan töitä.

Laman seuraukset näkyvät kulttuurialalla muita aloja pidempään. Kuntien talous on vähentynei-den verotulojen seurauksena kuralla, ja kulttuuri on aina se, josta karsitaan ensimmäisenä. Tästä synkkänä esimerkkinä oma kotikaupunkini, tuleva kulttuuripääkaupunki, Turku, joka leikkaa rajus-ti kulttuurin määrärahoja ja supistaa kunnallista kulttuuritoimintaa.

TAKUn rooli yhtenä suurimmista kulttuuri- ja tai-dealan edunvalvojista korostuu entisestään tällai-sina aikoina. Meidän tulee olla koko ajan hereillä ja tuoda omaa osaamistamme ja asiantuntijuut-tamme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätök-sentekoon.

Nautitaan syksyisestä luonnosta ja kulttuurielämyksistä!

Petri Katajarinnepetri.katajarinne@taku.fipuh. 040 164 6665

P u h e e n j o h t a j a l t a

Kuva: Johannes W

iehn

T A K U 3

4 T A K U

T A K U 5

Liselotte Watkinsin pienen, Tukhol-massa sijaitsevan studion seinät on peitetty neidoilla. Mustavalkoisina, puolialastomina tai high fashion-asuihin pukeutuneina he vilkuile-vat piirustuksista ja lehtileikkeistä. Watkins on tehnyt itsestään kuu-lun nimenomaan piirtämällä neito-ja – usein värikkäitä ja glamouria henkeviä, aina vahvoja ja itsenäisiä – maailman johtaviin muotilehtiin. Liselotte Watkinsia kuvail-laan rauhattomaksi taidesieluksi, joka kantaa maailman metropo-leja sydämessään. Hän ikävöi jo pienenä tyttönä maailmalle, pie-ni kyläyhteisö landella, Nyköpin-

LISELOTTE WATKINSHÄN SAI MUOTIKOULUTUKSENSA CHELSEAN HOMOILTA JA ESTETIIK-

KANSA ESTETIIKAN PUUTTEESTA. TAPAA KUVITTAJAORAAKKELI LIS-

ELOTTE WATKINS, JONKA NEIDOT OVAT HURMANNEET KOKO MAAILMAN.

gin ulkopuolella, oli aivan liian pieni paikka rauhattomalle tytölle. – Me emme matkustelleet kovin usein kun olin lapsi, hän kertoo. Siksi matkustin omassa mielikuvi-tuksessani. Tahdoin muualle. Suur-kaupunkiin! Liselotte piirsi itsensä maail-man metropoleihin. Kymmenestä piirustuksesta tuli sata, sitten tu-hat. Hän piirsi jatkuvasti, mutta ei kokenut koskaan itseään – ei vie-läkään – erityisen lahjakkaaksi. – Kukaan ei huomioinut, että olisin erityisen hyvä piirtämään. En ollut muita parempi, hän sanoo. Mutta Watkinsin yläasteen piirustuk-

senopettaja huomasi tytössä jotain eri-tyistä ja opasti tätä taiteen maailmaan. – Hän tahtoi herättää minussa ajatuksen siitä, että taidekouluunkin voisi hakea. Liselotte Watkins pyrki ja pääsikin esteettiselle lukiolinjalle, mutta hä-nen itseluottamuksensa oli liian huo-no, eikä hän kyennyt aloittamaan tai-deluokkaa. Hän hakeutui sen sijaan humanistiselle linjalle, mutta sai kahden vuoden jälkeen tarpeekseen ja päätti muuttaa Yhdysvaltoihin. Watkins oli kuullut, että hänellä oli kaukaista sukua Texasissa ja hän läh-ti vaihto-oppilaaksi Dallaksen ulko-

TEKSTI: SANNA POSTI SJÖMAN

6 T A K U

puolella sijaitsevaan Nimitzin kau-punkiin ja aloitti siellä lukion. Kou-lussa työskenteli erinomainen pii-rustuksenopettaja ja siellä oli ”maa-ginen” huone, jossa oppilaat saivat piirtää. Watkins sai kunnon otteen piirtämiseen ja haki heti lukion lo-puttua taidekouluun the Art Institute of Houston. Hän pääsi kouluun, ku-ten myös hänen tuolloinen miehen-sä Grant Watkins ja taidepari vietti seuraavat neljä vuotta Houstonissa. Valmistuttuaan Watkinsit muutti-vat Ruotsiin. Grant rakasti uutta ko-timaataan (hän asuu yhä Ruotsissa), mutta Liselotte ei viihtynyt lainkaan. – Grant rakasti Ruotsia, minä tahdoin takaisin Yhdysvaltoi-hin. Me vaihdoimme unelmia. Pari erosi ja Liselotte muutti New Yorkiin, jossa hänen uransa läh-ti käyntiin toden teolla. Maineikas Barneys palkkasi hänet tekemään tavaratalolle meikkimainoksia New York Times-lehteen. Hän sai kol-me sataa dollaria joka mainoksesta

ja hän muutti ystävänsä, muotoilija Carin Rodebjerin kanssa pieneen asuntoon Manhattanin Lower East Side-alueelle. – Elämämme oli yhtä unelmaa. Opimme elämään yhdessä New Yor-kissa. Löysimme kadulta koiran, jonka otimme hoivaamme ja tutus-tuimme Chelsean homoihin, jotka opettivat meille kaiken tietämänsä muodista. Saimme yhä enemmän töitä. Työskentelin Anna Suille ja MTV:lle ja aloin ansaitsemaan ra-haa. Yhtäkkiä minusta tuli Lower East Siden makea kimma, Watkins nauraa. Kun Watkins palasi Tukholmaan kuusi vuotta myöhemmin, oli hänel-lä jo nimi. Hänen neitonsa koristeli-vat maailman johtavien muotilehti-en sivuja ja Watkins perusti Ruotsin pääkaupunkiin uuden toimistonsa. Tukholmassa hän tapasi myös avomiehensä, Jonaksen, joka myös on muotialalla, ja kun Jonas sai Mi-lanosta töitä, muutti pari Italiaan. Perheenlisäys Wim-niminen poika, syntyi keväällä. Watkins on julkaissut kaksi kir-jaa, joista viimeisin Watkins Box of Pin Ups ilmestyi viime vuon-na. Hänen viimeisin projektinsa on Ruotsin syöpäsäätiölle suunni-teltu Rintasyöpä-kampanjan vaa-leanpunainen nauha, Rosa Bandet. – Kaksi läheistäni on kuollut syö-pään. Oli hauskaa piirtää rintoja ja tuntui hyvältä käyttää kykyjään tois-ten ihmisten auttamiseksi, hän sanoo.

Watkins vierailee usein perheensä luona Ruotsissa. Hänen vanhem-pansa ovat tätä nykyä varhaiseläk-keellä ja hänen pikkuveljellään on pieni kuorma-autoyritys. Watkins on harvoin funtsinut, kuinka hänen duunaritaustansa on vaikuttanut hä-nen taiteeseensa, mutta hän arvelee, että se on muovannut hänen estetiik-kaansa hiukan erilaiseen suuntaan. – Jouduin luomaan kaiken alus-ta itse. Luulen, että on vain hyväksi, ettei minulla ollut pohjalla esteettis-tä kirjastoa. Hän epäilee, että ”oikean” kirjal-lisuuden, filmin ja musiikin parissa kasvaminen voi rajoittaa taiteilijaa. – En ollut koskaan aiemmin nähnyt Goddard-filmiä tai ollut museossa. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mikä on ”hienoa”, mikä ”rumaa” taidetta.

Myös Watkinsin äiti piirtää mie-lellään. Mutta Liselotte ei usko, että luovuus saadaan äidinmaidosta. – En usko että yksilön lahjakkuus on hänen tärkein ominaisuutensa, vaan itsepäisyys. En ole mikään hitsin Picasso. En osaa edes piirtää kovin hyvin. Moni muu piirtää paremmin. Ja sen vuoksi onkin oltava ahkera.

T A K U 7

LISELOTTE WATKINS

AMMATTI: Kuvittaja

SYNTYNYT: 23. heinäkuuta 1971

PERHE: Avomies Jonas och poika Wim

ASUU: Milanossa

KAKSI ELÄMÄN PAKKOA: Kynäni, Art-line 0,5 ja perheeni.

KURIOSITEETTI. Jos hän saisi valita, kenen kanssa viettää yksi yö, hän valitsisi

Diana Vreelandin, jota hän on aina ihaillut. ”Hänellä oli värikäs persoonallisuus

ja hän aloitti uransa myöhään, mutta onnistui kuitenkin hyvin.”

8 T A K U

Kulttuuriyrittäjyys on ajan hermolla. Esimerkiksi vastaperustetun Aalto-yliopiston konseptina on, että taide, kulttuuri, markkinointi ja teknolo-gia yhdistetään toimivaksi liiketoi-mintamalliksi. Ph.D. Hanna Maria Laakso perusti vuoden 2010 alussa kulttuu-rialan yrityksen ArsMondo, joka tar-joaa italialaista kulttuurimatkailua suomalaisille uudella tavalla. Samal-la hänen yrityksensä tekee tunnetuk-si Italiassa asuvia ulkosuomalaisia taiteilijoita. Konsepti on kulttuuriyrittä-jyyttä puhtaimmillaan. Tavoitteena on myös edistää Suomen ja Itali-an välistä kulttuurivaihtoa – ei vain ammattilaisille, vaan kaikille. Ars-Mondo haluaa tuoda uutta, tuoretta ajattelumallia kulttuurimatkailuun. Se kerää yhteen italialaisen kulttuu-rin asiantuntijat ja ystävät - alkujuu-rilla, Italiassa. Ars Mondo järjestää taidelei-rejä, ruokakursseja, taidetyöpajoja ja kulttuuriretkiä Italiaan. Ulkosuo-

Kulttuurien välinen kohtaaminen

malaisten taiteilijoiden ja oppaiden kanssa yhteistyössä. – Ranskalla ja Italialla on pitkät perinteet siinä, että taiteilijat osallis-tuvat taideleireille. Suomalainenkin taide on täynnä esimerkkejä siitä, kun tunnetut taiteilijamme ovat ol-leet esimerkiksi Ranskassa taideo-pissa ja -leireillä. Haluamme tuoda tämän kaikkien ulottuville, Hanna Maria Laakso painottaa. ArsMondon konseptissa kurs-seille osallistujien töille järjeste-tään myös näyttelymahdollisuus Italiassa.

Verkostoituminen onnistumisen edellytys

ArsMondo on oiva esimerkki verkos-toitumisen merkityksestä kulttuurin toimijalle. Ilman laajaa kontaktiver-kostoa toiminta olisi suppeampaa - ja ehkäpä ArsMondo olisi jäänyt pe-rustamatta kokonaan. Suomalainen varovaisuus ja ita-lialainen välittömyys kohtaavat Ars-Mondon kursseilla. Ulkosuomalaiset taiteilijat johdattavat kurssilaiset ita-lialaiseen kulttuuriin - tavalla, jota tavallinen turisti ei pääse kokemaan.

Taidetyöpajat ja ruokakurssit vievät kurssilaiset italialaisen elämänme-non sydämeen. Hetkiin, josta taide ja kulttuuri kumpuavat. Sen sijaan, että pönötetään vart-ti nähtävyyden äärellä, mennään nähtävyyden sisään. Eletään sen historiassa, ollaan alkulähteen ää-rellä. Tutustutaan italialaiseen ruo-kakulttuuriin keittiössä, perehdy-tään paikallisiin erikoisherkkuihin ja raaka-aineisiin paikallisten kok-kien johdolla. Valmistetaan ateria alusta alkaen. Ja ne viinit - ei, viinejä ei sen-tään poljeta sammiossa! Ne hanki-taan kaupasta ja nautitaan itse val-mistetun aterian kyytipoikana.

Kulttuurit kohtaavat

Italia on kiehtonut Hanna Maria Laaksoa jo varhaisista elokuvaopin-noista alkaen. Italialainen elokuva ja pohjoismaalaiset naiset ovat olleet kiehtova yhtälö, joka on pulpahtanut esiin kerta toisensa jälkeen - vuodes-ta toiseen. Kukapa ei muistaisi La Dolce Vita -elokuvan tunnelmaa - italialaista kuumaverisyyttä yhdis-tyneenä Anita Ekbergin pohjoismaa-laiseen, vaaleaan viileyteen. Olisiko elokuva sama ilman Ekbergiä? Näytteleminen on tunteiden tuomista esille. ArsMondo pyrkii

Onko suomalainen taide ja design edelleen vain Aallon, Saarisen, Sarpanevan ja Wirkkalan nimissä? Miksi nykysuomalainen taide ja kulttuuri ovat niin huonosti tunnettuja ulkomailla?

T e k s t i U l l a M a r i a H o i k k a l a K u v a t : U l l a M a r i a H o i k k a l a j a A r s M o n d o / H a n n a M a r i a L a a k s o

8 T A K U

T A K U 9

Kulttuurien välinen kohtaaminentuomaan nuo tunteet pintaan anta-malla voimakkaita elämyksiä ja ko-kemuksia. Mutta miten humanisti ajau-tui yrittäjäksi? Kun Laakso palasi Kanadasta Suomeen filosofian toh-torin paperit kainalossa, mieleen nousi kysymys ”mitä nyt?” Ajatus yrittäjyydestä kypsyi vähitellen to-teutusvaiheeseen. Kun yhtiökump-panikin löytyi, Laakso ryhtyi tuu-masta toimeen. Ajan myötä kävi päivänsel-väksi että yrittäjyys Suomessa ei ole mikään helppo nakki. Byrokra-tian pyörteistä irti päästyään joutuu markkinoinnin pyörityksessä puun ja kuoren väliin. Apurahoja voi ha-kea, mutta niitä ei saa kun kyseessä on voittoa tavoitteleva yritys. Mark-kinointiin ei saa tukea eikä apua, kun kyseessä on liiketoiminta. – On aika kaksinaamaista ke-hottaa perustamaan kulttuurialan yritys ja sitten lyödä kapuloita rat-

taisiin. Tuntuu, että taloudellisen toiminnan edistäminen on kirosana, Laakso harmittelee. Kaikesta huolimatta Hanna Ma-ria Laakso katsoo valoisin mielin tu-levaisuuteen. Hän iloitsee yrityksen saamasta hyvästa vastaanotosta ja siitä, että yhteistyö yhteistyökump-paneiden kanssa sujuu mallikkaasti. Uutta kurssitarjontaa suunnitellaan ja kehitetään jatkuvasti. – Toki uuden lanseeraaminen on aina pitkä prosessi. Olen kuiten-kin tyytyväinen, että olemme alku-vaikeuksien jälkeen hyvällä tiellä kohti huomista. Yksi potentiaalinen yhteistyö-kumppani on TAKU, joka on jo jonkin aikaa etsinyt mahdollista yh-teistyökumppania jäsenistölle suun-nattujen jäsenmatkojen toteuttami-seksi. Nyt neuvottelut aloitetaan ArsMondon kanssa - onhan Hanna Maria Laakso myös takulainen.

Hanna Maria Laakso takulainen kulttuuriyrittäjä

kotoisin Myllykoskelta, asuu Helsingissä

1998-99 Vieraileva opiskelija Concordia University, Montreal, Canada

2000 Pro gradu Turun Yliopistosta

2000 Tieke; tutkimus - Kati Outinen Kaurismäen elokuvissa

2006-2007 European Festivals Association -projekti:

Kulttuurien välinen vuoropuhelu

PhD 2007, Concordia University, Montreal, Canada

2008 Tero Saarinen Company - elokuvatutkimusprojekti

tanssielokuvien tuotannosta ja levityksestä

2009 liittyi TAKUun

2010 perusti ArsMondo -kulttuuriyrityksen kulttuurimatkailun

lisäksi ArsMondo tarjoaa mm. elokuva-aiheisia luentoja ja työpajoja

T A K U 9

10 T A K U

Kulttuuriyrittäjyys vai kulttuuri-sidonnainen yrittäjyys?

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta pyysi FT Pekka Himaselta ”uuden käsikirjoituksen” Suomen menesty-miselle kansainvälisillä markkinoil-la. Himanen itse kuvasi ideaa niin, että Suomen menestystarina noste-taan tragedianäytelmästä onnistumi-sen tulevaisuuden kirjoittamiseen. Keskustelun keskiöön oli nouse-massa Markku Wileniuksen kirjas-saan ”Luovaan talouteen: Kulttuu-riosaaminen tulevaisuuden voima-varana” -kirjassa lanseeraama termi ”luova talous”. Viisi vuotta myö-hemmin luova talous on kaikkien huulilla - yritysmaailmassa, kult-tuuriympäristöissä, kuntasektorilla. Luovuutta tarjotaan kilpailuetuna alalla kuin alalla. Suomalaisessa yhteiskunnassa ja työkulttuurissa tapahtunut murros on sumentanut yrittäjyyden ja palkka-työn rajaa. Yhä harvempi kulttuuri-alan toimija on vakituisessa työsuh-teessa ja tilalle on syntynyt uusi tapa tehdä työtä - pätkätyö, projektityö, hanketyö, apurahat, freelancer, am-matinharjoittaja, osuuskunta. Yrittäjyyteen ajava kehityskulku on erityisen näkyvä kulttuurialalla, jossa palveluja on tuotettu kunta-vetoisesti ja julkisin varoin subven-toituna. Luovan talouden rinnalle noussut kulttuuriyrittäjyys - vai pi-täisikö sanoa kulttuurisidonnainen yrittäjyys - on kirjattu myös TAKUn strategiaan. Onko Suomi siis siirtymässä palk-katyöyhteiskunnasta yrittäjyysyh-teiskunnaksi? Ovatko luovuus ja yrittäjyys toisensa poissulkevia vai voidaanko ne nähdä myös toisiaan tukevina?

Viekö taiteilija markkinoita vai markki-nat taiteilijaa?

Yksi kulttuuriyrittäjyyden esteistä lienee perinteinen ajattelumalli, jos-sa kulttuuri esiintyy pehmeänä arvo-na ilman hintalappua ja markkina-ar-voa. Kulttuurin toimija ei osaa nähdä itseään taiteilijana, toimitusjohtajana ja markkinointipäällikkönä. Luomis-prosessin aikana hän ei pysty havain-noimaan ympäristön muita ihmisiä

Kulttuuriyrittäjyyden karikoitapotentiaalisina asiakkaina. Hän te-kee mitä haluaa, ei välttämättä sitä mikä myy. Kulttuuriyrittäjyyteen on myös lii-tetty termi ”elämysteollisuus”. Ny-kyajan yrittäjyys ei kehity pelkästään laatuun, hintaan ja luotettavuuteen perustuvalla toiminnalla. Näitä pide-tään tämän päivän liiketoiminnassa itsestäänselvyyksinä, joten nyt luo-daan elämyksiä. Tähän elämyksellisyyden sau-maan osuvat kulttuuriyrittäjät tai kulttuurisidonnaiset yrittäjät oival-lisesti. Mutta mielenkiintoinen ky-symys onkin siinä, myykö kulttuu-riyrittäjä sielunsa kapitalismin pa-holaiselle, jos hän tekee sitä mikä myy? Toisaalta, kulttuurin vaikutus ih-misen yleiselle hyvinvoinnille on jo todistettu. Kulttuuriyrittäjä tuottaa elämyksiä symbolein, tukeutumalla historiaan ja perinteisiin, tuomalla esiin elämänkatsomusta, ympäristöä ja luontoa. Siis toteuttaa yrittäjyyttä pehmein arvoin.

Sisältöä vai liiketoimintaa?

Perinteinen yrittäjä on nostettu yh-teiskunnassamme sankarin rooliin. Yrittäjiä kutsutaan Suomen selkä-rangaksi ja talouden tukipilariksi - ainakin juhlapuheissa. Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan 320 952 yritystä, joista alle 10 työntekijän yrityksiä on yli 90 prosenttia. Pien-yrittäjä siis todella on merkittävä osa Suomen talouden selkärankaa. Kyky uudistaa ajattelua, ottaa ris-kejä ja viedä näin kehitystä eteen-päin on usein vieras ajatusmaailma kulttuurialan toimijoille. Työtä teh-dään palavasti, kiihkeästi, usein ym-päristö unohtaen. Tämä on kulttuurin alalla suuri etu - vahva sisällöllinen osaaminen takaa sen, että tuote – oli se sitten taulu, ryijy tai DVD – on loppuun asti harkittu ja ammattitai-dolla toteutettu. Miten tästä muodostetaan kan-nattavaa liiketoimintaa, siinä on villakoiran ydin. Mikä tahansa yri-tysmuoto on kyseessä, pienten toi-mijoiden yhteismarkkinointi ja ver-kostoituminen ovat niitä keinoja, jotka vievät toimintaa ja kehitystä eteenpäin.

Kulttuuriklusterina maailmalle

Eräs taiteilija toteaa yrittäjäksi ryh-tymisestään ”Ainut mahdollisuus tehdä sitä mitä haluaa”. Suurin plussa yrittäjyydessä on itsensä työllistäminen. Tässä mallis-sa Kiina-ilmiö ei ole ensimmäisenä kolkuttamassa ovelle, sillä suoma-laisen kulttuurin tekemistä ei voida ulkoistaa Kiinaan. Kun kulttuurialan yrittäjät aidos-ti hakevat yhteistyötä niillä alueilla, jotka perinteisesti eivät ole kuulu-neet kulttuuriosaamisen piiriin - ta-loudellinen kannattavuus, markki-nionti - maailma aukeaa myös Suo-men rajojen ulkopuolella. Kun FT Pekka Himanen kirjoit-ti Suomen menestystarinaa uusiksi, se avasi kokonaan uuden ajattelu-mallin myös kulttuuriyrittäjyydelle. Miksipä pienet kulttuuriyrittäjät ei-vät voisi yhteistyössä suuryritysten kanssa olla luomassa Suomi-kuvaa ulkomailla? Mitä laajempi tarjonta rintamassa on, sitä enemmän on mahdollisuuk-sia todelliseen menestykseen ja maa-ilmanvalloitukseen. Pitkään Kiina-asiantuntijuudessa mukana ollut Annamari Lammassaa-ri ei näe tälle mitään estettä. Kuten hän toteaa (TAKU 4/2009):– Se on täysin mahdollista, mutta helppoa se ei tule olemaan. Yritys-ten tulisi muodostaa niin kiinnostava klusteri, että vastapuoli kiinnostuisi yhteistarjonnasta. Millainen suomalaisen kulttuuri-alan klusteri sitten voisi olla? Pelkkä hyvä tuote ei riitä, täytyy osata koh-dentaa se juuri oikeille markkinoille. Kulttuurin tuntemus ja ennenkaikkea sen ymmärtäminen edesauttavat me-nestystä missä maassa tahansa. FT Tarja Cronberg toteaa selvi-tyksessään ”Taiteeseen ja kulttuuriin pohjautuva luovan työn tekijöiden toimeentuloedellytysten parantami-nen” seuraavaa:– Suomen kilpailukyky ei riipu vain teollisuuden energiansaannista vaan - ja ennen kaikkea - Suomen henki-sestä luovasta ilmapiiristä ja siihen liittyvästä luovasta kasvusta.

T e k s t i U l l a M a r i a H o i k k a l a K u v a : H a n n a M a r i a L a a k s o

T A K U 11

Luovaan toimialaan luetaan kuulu-

vaksi mm. seuraavat alat: Arkkiteh-

tipalvelut, elokuva- ja videotuotanto,

kuvataide ja valokuvaus, kustannus-

ja julkaisutoiminta, mainonta, mu-

siikki ja ohjelmapalvelut, muotoilu-

palvelut ja käsityö, pelit ja sähköinen

kustannustoiminta, radio- ja tv-tuo-

tanto, taide- ja antiikkikauppa, tanssi

ja teatteri.

T A K U 11

12 T A K U

Työelämä muuttuu nopeasti, mut-ta työlainsäädäntö ja työkulttuuri hitaasti. Perinteinen viisipäiväinen viikko ja klo 8.00-16.00 työpäivä tuntuvat varsinkin kulttuurialalla suorastaan eksoottisilta. Töitä teh-dään monella eri mallilla ja itsensä työllistäjiä on alallamme varmasti suhteellisesti enemmän kuin mo-nilla muilla.

Itsensä työllistäjät tulevatYrittäjyys on muuttunut mahdolli-seksi vaihtoehdoksi yhä useammal-le niin nuoremmalle vastavalmistu-neelle kuin vanhemmalle jo pitkän palkkatyöuran tehneelle sekä Suo-messa että muualla maailmassa. Esi-merkiksi Kanadassa lähes 20 % työ-voimasta eli joka viides on yrittäjä ja vuosina 1981-1991 itsensä työllistä-neiden lukumäärä kasvoi kaksi ker-taa nopeammin kuin palkansaajien. Sama kehitys on nähtävissä myös Amerikassa ja Euroopassa. Ennuste-taan myös, että ero itsensä työllistä-vien ja palkansaajien välillä muuttuu entistä hämärämmäksi, kun mm. eri-tyyppisten osa-aikaisten ja joustavi-en työsopimusten määrä kasvaa. Itsensä työllistäjät tulevat, koska teknologia mahdollistaa entistä pa-remmin joustavan työnteon ja myös kokemukset etätyöstä tukevat tätä vaihtoehtoa. Toisaalta yritysten ja julkishallinnon uudelleenjärjestelyt vähentävät työpaikkojen määrää, kun toimintoja ja palveluita ulkoiste-taan. Kaiken kaikkiaan työn luonne on muuttunut ja elinikäiset työpaikat alkavat olla historiaa. EU:ssa tehtyjen selvitysten mu-kaan itsensä työllistävien työmo-tivaatiot poikkeavat palkansaajien vastaavista. Keskimäärin itsensä työllistäjät pitävät enemmän työs-tään ja he myös arvostavat työtä si-nänsä jopa enemmän kuin siitä saa-tavaa taloudellista hyötyä. Suuri enemmistö itsensä työllis-täjistä eli 72 % on miehiä, kun toi-sen palveluksessa olevista miehiä on 56 %. Keski-ikä on hieman yli 42 vuotta, kun toisen palveluksessa olevilla se on 37 vuotta. Yli 50-vuo-tiaita itsensä työllistävistä on lähes

30 %, toisen palveluksessa olevista taas 18 %. Itsensä työllistävät ovat yleensä paremmin koulutettuja kuin toisen palveluksessa olevat ja itsensä työllistävät naiset ovat keskimäärin paremmin koulutettuja kuin saman ryhmän miehet. Myös Suomessa on päättäjiä herä-telty huomaamaan muuttunut tilan-ne. Erilaisissa kehittämishankkeissa ja strategioissa jo ainakin puhutaan paljon työelämän muutoksista. To-sin paljon on vielä ristiriitaisuuksia puheen ja tekojen välillä. Toisaalta kehotetaan kaikkia ryhtymään yrit-täjiksi, toisaalta samaan aikaan yrit-täjäksi ryhtymisen esteitä ei kuiten-kaan yritetäkään poistaa.

Luovan alan kolmas tieTyö- ja elinkeinoministeriön Luo-van talouden strategisessa hankkees-sa toimii myös Työn uuden muodot -työryhmä. Siinä on käsitelty itsen-sä työllistäjiä, joista monet toimivat palkkatyön ja yrittäjyyden välimaas-tossa tai yhdistävät nämä kaksi. Täs-tä työnteon tavasta käytetään nimi-tystä kolmas tie. Työryhmässä on todettu, että itsen-sä työllistäjät ovat eri viranomaisten näkökulmasta joko palkansaajia, yk-sinyrittäjiä, opiskelijoita, apurahalla työskenteleviä tai työttömiä. Tyy-pillistä näille ihmisille on se, että he eivät halua olla kasvuyrittäjiä eikä heidän tavoitteenaan ole osakkeen-omistajien varallisuuden maksi-mointi. He toimivat free lancereina tai mikroyrittäjinä, jotka laskuttavat toimeksiantonsa useimmiten oman toiminimen kautta. Suomalaisen yhteiskunnan tur-vajärjestelmät eivät vielä tunnista kunnolla näitä kolmannen tien kul-kijoita. Tavoitteeksi onkin asetettava heidän asemansa parantaminen. Se edellyttää mm. siihen liittyvien työl-listymisen esteiden poistamista sekä tasavertaisen aseman saavuttamista palkansaajien ja muiden yrittäjien kanssa sosiaali- ja työttömyysturvan lisäksi myös verotuksen osalta. Esimerkiksi työttömyysturvan osalta moni itsensä työllistäjä on vaikeuksissa. Kaksijakoinen joko olet palkansaaja tai yrittäjä -mal-li ei tuo turvaa suoraan jokaiselle.

Itsensä työllistävä tulee yrittäjäelä-ke- eli YEL-vakuutusvelvolliseksi jo vajaan 7000 euron vuosityötu-loilla ja jos itsensä työllistäminen jatkuu vähintään neljä kuukautta. Sitten esimerkiksi työttömyystur-valain mukaan itsensä työllistävä on henkilö, joka on päätointaan varten velvollinen ottamaan em. YEL-va-kuutuksen. Yrittäjäkassaan puoles-taan pääsee, jos tulot ylittävät 8520 euroa vuodessa. Maksu on pienim-millään vähän yli 70 euroa vuodessa ja silloin päiväraha on vajaa 30 euroa päivässä. Työttömyys pitää todistaa ja erikseen osoittaa yritystoiminnan loputtua tai oltua keskeytyksissä vä-hintään neljä kuukautta.

Taiteilija ja toimeentuloMoni taiteilija ja kulttuurin ammatti-lainen tietää, miten eri tavoin hänen työtään ja ammattiaan viranomaiset arvioivat. Puhutaan pakkoyrittäjyy-destä eli siitä, että viranomaiset mää-rittelevät taiteilijan yrittäjäksi, vaik-ka tämä ei sitä itse halua. Elokuussa 2010 julkistettiin ope-tus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön Tarja Cronbergilta tilaama ehdotus luo-van talouden yritystoiminnan kehit-tämisedellytysten vahvistamiseksi sekä taiteeseen ja kulttuuriin poh-jautuvan luovan työn tekijöiden toi-meentuloedellytysten parantamisek-si. Se sisältää 11 kehittämisehdotus-ta, joista moni koskee juuri itsensä työllistäjiä. Aiempi työministeri Tarja Cron-berg esittää, että työlainsäädännössä tulee määritellä uusi ryhmä: itsensä työllistävät ja että heidän sosiaalitur-vansa ja verotuksensa on saatettava tasa-arvoiseksi palkkatyötä tekeviin verrattuna. Lisäksi hän esittää mm. arvonlisäverovapaan taiteeseen liit-tyvän myyntitulon ylärajan nosta-mista 8 500 eurosta 15 000 euroon sekä taiteilijan työttömyysturvan korvaamista työllisyysapurahalla, joka on ensivaiheessa työmarkkina-tuen suuruinen ja jota haetaan start-tirahan tapaan. Cronberg on todennut, että Suo-messa pitäisi päästä kymmenessä vuodessa siihen, että taiteilija eläisi taiteestaan 70-prosenttisesti, kun se

Itsensä työllistäjä – siis mikä?M e r j a I s o t a l o

Akavan Erityisalojen ammatinharjoittajien ja yrittäjien toimikunnan puheenjohtajaAkavan Elinkeinopoliittisen toimikunnan jäsen ja sen Ammatinharjoittajien ja yrittäjien jaoston varajäsenTaide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ryTmi Kulttuuripajasto, Forssa isotalo@sci.fi

T A K U 13

voitteena on jäsenten työuran tuke-minen, olipa tämän työnteon muoto mikä tahansa. Jäsenten etujen hoi-tamiseen kuuluu mm. se, että tietoa on saatavilla erilaisista vaihtoehdois-ta ja niiden vaikutuksista. Erilais-ten kuilujen poistamiseen yritetään aktiivisesti vaikuttaa keskusjärjes-tössäkin ja tässä sosiaaliturvan pa-rantaminen on keskeistä. Nymanin mukaan tehtävä on erittäin haasta-va, koska Akavan hyvin erilaisiin 34 jäsenliittoon kuuluvilla jäsenillä on toisistaan suurestikin poikkeavat markkinat.

Takulaiset yrittäjät ja liiton palvelutTAKU ry:ssä on tällä hetkellä neli-senkymmentä kulttuurialan yrittä-jää, jotka ovat jo kolmanneksi suu-rin ryhmä Akavan Erityisalojen jä-senjärjestöjen ammatinharjoittajien ja yrittäjien joukossa, jossa eniten on toimintaterapeutteja ja toiseksi eniten kääntäjiä. Liiton hallituksen alaisuudessa toimii ammatinharjoittajien ja yrit-täjien toimikunta, sen jäsenet edus-tavat niitä liiton jäsenjärjestöjä, joilla on yrittäjäjäseniä. Toimikunnan esit-telijänä toimii lakimies Tuire Torve-la, joka vastaa Akavan Erityisalois-sa ammatinharjoittajien ja yrittäjien asioista yksityissektorin edunval-vonnan lisäksi. Hän auttaa mm. so-pimusten tekemisessä, mahdollisis-sa riita-asioissa sekä avioehtojen ja perunkirjoitusten tekemisessä. Laki-miehen maksuttomat palvelut tuovat helposti vuosijäsenmaksun hinnan (180 euroa vuonna 2010) takaisin. Ammatinharjoittajien ja yrittäji-en toimikunta suunnittelee jäsenten toivomusten mukaan vuosittaisten noin kolmen koulutuspäivän ohjel-mat. Teemat ovat osittain toistuvia ja toisaalta ajankohtaisia - kuten vero-tus. Koulutukset ruokailuineen ovat

jäsenille ilmaisia. Myös Aslak-kun-toutusta on saatu ammatinharjoitta-jille ja yrittäjille. Toimikunnassa otetaan kantaa Akavan kautta tuleviin lausunto-pyyntöihin, jotka koskevat yksinyrit-täjien ja pienyrittäjien aseman muu-toksia esimerkiksi sosiaaliturvassa. Näin yritetään vaikuttaa lainsää-däntöön ja viranomaisten näke-myksiin. Akavan Erityisalojen sivuilla on ammatinharjoittajien pörssi eli Asiantuntijoita tarjolla -sivut, joita jokainen yrittäjäjäsen voi käyttää markkinointikanavanaan. Se löytyy samasta paikasta kuin monipuoli-nen tietopankkikin, johon on koottu hyödyllistä käytännön tietoa. Jäsenet saavat myös vapaa-ajan tapaturma- ja matkustajavakuutuksen sekä vas-tuu- ja oikeusturvavakuutuksen. Yrittäjä- ja ammatinharjoittajajä-seniä koskevat lähes kaikki samat jäsenedut kuin palkansaajajäseniä-kin. Se yksi poikkeus on tietysti merkittävä: emme saa liiton kautta työttömyysturvaa, vaan se on hoi-dettava itse.

Tulevaisuus?Kulttuuri- ja taidealoilla itsensä työl-listäminen tulee olemaan jatkossakin varteen otettava vaihtoehto, joskus se saattaa tietysti olla lähes ainoakin. Joka tapauksessa alan ammattilaiset työskentelevät hyvin itsenäisesti, oman persoonansa kautta ja silloin yrittäjyys on aika luonnollinen osa toimintatapaa. TAKUn ja koko akavalaisen edun-valvonnan tavoite on parantaa jä-sentensä asemaa työmarkkinoilla ja siihen kuuluu myös ammatinharjoit-tajien, yrittäjien, free lancereiden ja muiden itsensä työllistäjien etujen valvominen. Olisi hyvä kuulla ta-kulaisten mielipiteitä ja kokemuksia itsensä työllistämisestä - se helpot-taisi ja edistäisi tätä työtä. Ottakaa yhteyttä!

nyt on vain 50 %. Hänen mukaan-sa itsensä työllistävät taiteilijat ei-vät ole koskaan työttöminä, vaikka taidealalla onkin entistä enemmän työttömiä työnhakijoita. Sen vuoksi Cronberg ehdottaa heille työllisyys-apurahaa, joka toimisi luovan yrittä-jyyden taloudellisena tukimuotona.

Työn teettämisen uudet muodot -politiikkaohjelmaParannuksia luovien ja muidenkin alojen itsensä työllistäjien asemaan on ajettu tietysti ennenkin. Vuonna 2006 Suomen Journalistiliitto, Pal-velualojen ammattiliitto PAM, Ra-kennusliitto ja STTK:n yrittäjäneu-vottelukunta sekä Akavan Erityisalat esittivät sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataiselle, että itsensä työl-listävien aseman parantamista työt-tömyysturvassa tulee selvittää. Tä-män jälkeen asian takana olevien ta-hojen määrä on kasvanut ja nyt muo-kataan Työn teettämisen uudet muo-dot -politiikkaohjelmaa esitettäväksi seuraavaan hallitusohjelmaan. Politiikkaohjelman luonnokses-sa todetaan, että juuri itsensä työl-listäjät ovat työmarkkinoiden kas-vava ryhmä. Se luo paineita heidän asemansa järjestämiseen. Kulttuu-rialoilla on kertynyt kokemusta on-gelmista jo vuosikaudet, ja nyt uu-denlaiset, mutta meille tutut työn-teon tavat ovat leviämässä monille muillekin aloille.

Yrittäjänä ay-liikkeessä - mitä hyötyä?Ay-liike on siis herännyt, vaikka ti-lanne on uusi perinteisesti palkan-saajien asiaa ajaville. Edelläänkään kaikki eivät tule ajatelleeksi, että am-mattiyhdistysliike toimisi myös yrit-täjän ja ammatinharjoittajan edun mukaisesti. Akavan elinkeinopoliittinen asia-mies Mats Nyman toteaa, että yrit-täjyys on hyväksytty palkansaaja-järjestöissä jo laajasti. Akavassa ta-

T A K U 13

14 T A K U

Elina Jokisen kirjallisuuden väitös valtion apurahojen merkityksestä kirjailijoille on herättänyt ansaittua kiinnostusta. Osa kirjailijoista on jo ehtinyt provosoitua, ilmeisesti Hel-singin Sanomien hieman kärkkään uutisoinnin ansiosta. Kiinnostusta on nostanut myös väitöksen poik-keuksellinen ajankohtaisuus: on-han tänä syksynä meneillään myös keskustelu taidetoimikuntalaitoksen uudistamisesta.

Vallan kirjailijat ei nimestään huolimatta provosoi, vaan etsii uusia puhetapoja apurahajärjestelmälle. Jokinen haluaa tutkimuksessaan ottaa selvää, mitä valtion apurahoitus merkitsee kirjailijoiden näkökul-masta. Kiinnostuksen kohteena on kirjailijoiden oma kokemus ja sen perusteella jäsentyvä kuva järjestel-mästä. Aineisto on suuri: kyselyynsä hän sai vasta-uksia peräti 185 kirjailijalta ja 37 päättäjältä ajalta 1990-2005. Sen lisäksi hän hyödyntää lehtien kirjalli-suuspoliittista keskustelua ja kirjallisuuskritiikkejä.

Mitä apuraha kirjailijalle merkitsee?

T e k s t i : A n n e M a r i R a u t i a i n e n K u v a : I i d a L i i m a t a i n e n

Kuva: Iida Liimatainen

T A K U 15

Romantikoista ammattilaisiksi

Jokinen kuvaa hyvin, miten mo-niäänisiltä, jopa ristiriitaisilta kir-jailijoilta saadut vastaukset aluksi tuntuivat. Puhetapojen muutoksen jäsentämisen hän aloittikin aineis-tosta nousseiden kirjailijaidentiteet-tien tyypittelyn kautta. Hän pystyy osoittamaan, miten kaukana esimer-kiksi romanttista tekijää tai kirjaili-jan kansallista tehtävää korostanut kirjallisuuspolitiikan puhetapa on nykykirjailijan kokemuksesta. Viimeisiä romantikkojakin Jo-kinen tosin aineistostaan löysi. Se oli kuitenkin väistyvä identiteetti-luokka, tilalle ovat tulleet modernit ja postmodernit kirjailijat. Moderni kirjailija luonnehtii itseään vapaak-si; hän tavoittelee joko maailman parantamista, maailman ymmärtä-mistä tai sitten sivullisuutta. Post-moderni kirjailija on puolestaan muuntautumiskykyinen ammattilai-nen. Hän voi olla joko tarinankerto-ja, oppinut esteetikko tai instituuti-on uudistaja. Lukijana oli helppoa ja hauskaa keksiä eläviä esimerkke-jä eri tyypeistä. Jokisen mukaan valtion apuraha-järjestelmä on vakiinnuttanut kir-jailijana toimimisen mallin. ”Vapaa kirjailija” on ammatillinen ihanne, vaikka se tarkoittaa jatkuvaa apura-hojen hakua ja siten myös jatkuvaa epävarmuutta toimeentulosta. Ny-kydiskurssissa kirjailijan ammatti on siis eräänlaista pätkätöiden te-kemistä. Kirjailijoiden kokemuksen mu-kaan julkinen tuki joka tapauksessa mahdollistaa vapauden, työrauhan ja tulokset – mitä pitempiaikainen apu-raha, sen myönteisemmät vaikutuk-set. Apuraha koetaan myös taiteel-lisen laadun tunnustuksena, oman kirjallisen työn hyväksymisenä. Kirjalliseen elämään apurahoil-la on siten ainakin kaksi myönteistä vaikutusta. Ne kasvattavat meillä jul-kaistavien kirjojen määrää ja turvaa-vat kirjallisuutemme monimuotoi-suutta. Näiden lisäksi ne näyttäisivät ylläpitävän käsityksiä kirjailijan-työstä, toteaa Jokinen.

Laadun tae vai toimeentulo? Kirjailija rakentaa kirjailijantyön-sä ja toimeentulonsa apurahajärjes-telmän varaan. Hallinnon näkökul-masta apuraha on puolestaan etuus,

joka jaetaan taiteellisen laadun perusteella. Laadun määritteik-si Jokinen löysi päättäjien vas-tauksista persoonallisuuden, kielitietoisuuden, sanoman ja subjektiivisen lukuelämyksen. Selkeitä kriteereitä ei ole, vaan arvokysymyksistä neuvotellaan aina uudelleen. Kirjailijoiden kokemus onkin, että päätökset syntyvät imagoperustein ja jul-kisuuden kautta. Jokinen kaipaa apurahojen päättäjiltä laadullisen keskuste-lun avausta. Hän ehdottaa, että päättäjät rohkeasti muotoilisivat oman linjansa – joka sitten vaih-tuisi päättäjien vaihtuessa. Näin voitaisiin ainakin yrittää tavoi-tella aitoja valintoja perustelui-neen, sanoo Jokinen. Ongelmana on, että kirjailijan näkökulmasta kyse on sittenkin enemmän toimeentulosta. Mi-ten kausittain vaihtelevat kri-teerit pystyisivät huomioimaan pitkäjänteisen tuen ja kirjailijoi-den elämänkulun? Jokisella on hyvä ehdotus: olisiko mahdol-lista taata kirjailijapalkkatyyp-pinen toimeentulo tietyn mää-rän apurahavuosia keränneille kirjailijoille? Joka tapauksessa Vallan kir-jailijat on kiinnostava koko-naisuus kaikille apurahajärjes-telmästä, sen käytännöistä ja merkityksistä kiinnostuneille. Satojen sivujen tutkimusta ja an-keaa kantta ei kannata säikähtää. Teksti on mukavalukuista, eri-tyisen kiehtovaksi sen tekevät lukuisat suorat lainaukset niin kirjailijoiden kuin päättäjienkin vastauksista.

Elina Jokinen: Vallan kirjailijat. Valtion apu-rahoituksen merkitys kirjaili-joille vuosituhannen vaihteen Suomessa. Helsinki: Avain. 2010.Kuva: Iida Liimatainen

Taku TarviTsee

osaamisTasi!

TAKU vastaa vuosittain useisiin esitettyihin

lausuntopyyntöihin, mutta järjestö ottaa myös

kantaa erilaisiin aloitteisiin ja asiain valmiste-

luun ennakoivasti ja oma-aloitteisesti. Tarkas-

teltava toimintakenttä rakentuu kunta- ja val-

tiosektorilta yksityissektorille ja järjestöalaan

sekä ammatinharjoittajiin asti. Opiskelijoiden

edunvalvonta on myös merkittävästi kasvava

toimenpidealue.

Haluatko olla mukana vaikuttamassa siihen, missä järjestömme näkyy ja millaisiin asioihin otamme kantaa? Jos vastasit kyllä, niin liity TAKUn asiantuntijarinkiin, jolta tarvit-taessa pyydetään mielipidettä omalta osaamis-alueeltasi. Tai rinki voi olla oma-aloitteinen ja nostaa tärkeitä asioita käsittelyyn.

Työskentelymuotona on pääasiallisesti säh-köposti ja verkkoympäristö. Ringin jäsenyys ei edellytä kokoontumisia tai muuta aikaa vie-vää toimintaa. Ja tarvittaessa nokakkain kes-kustelua, on myös yhteisiä istuntoja mahdol-lista järjestää.

Ilmoittaudu mukaan asiantuntijaksi:

kirsi.herala@taku.fi

tai kysy lisää

kirsi.lajunen@taku.fi (varapuheenjohtaja, sidosryhmän vetäjä).

T A K U 15

16 T A K U

Musiikin uudet tilat

”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt”

Kesän festivaalikauden uusi ilmiö oli, että taidemusiikki hakeutuu uu-siin paikkoihin. Mitä hullua – fes-tivaali menee metsään ja yleisöä viedään vankilaan? Turun musiik-kijuhlat vieraili karua historiaa ker-tovissa paikoissa, kuten Kakolan vanhassa vankilassa ja parantumat-tomasti sairaille tarkoitetussa Seilin saaressa. Tuusulanjärven kamari-

LÄÄNINTAITEILIJA Laura Piirto

K o l u m n i s a r j a l ä ä n i n t a i t e i l i j o i s t a

S ä v e l t a i t e e n l ä ä n i n t a i t e i l i j a , S a t a k u n n a n t a i d e t o i m i k u n t a

musiikin taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto tarttui leikkisällä tavalla lastenlaulun henkeen: ”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllä-tyt!”, ja musiikkiyleisöä houkuteltiin Ainolan metsään. Helsingin Juhlaviikot haki uutta pehmeämmin, ja kotikonsertit uuti-soitiin jokaiselle ihmiselle sopivak-si. Samalla kun vierailee kodeissa ihmisten luona, voi kuunnella mu-siikkia. Tämä on mukavaa ja kodi-kasta. Tuttujen kanssa voi vaihtaa kuulumisia, eikä konserttiin menoon ole kynnystä enempää kuin kylään mentäessä. Tämä on samalla viitta-us aikaan ennen suuria konserttisale-ja. Sana kamarimusiikki kertoo, että musiikkia on ollut tapana kuunnel-la kodeissa. Taidemusiikin perinne juontaa juurensa ylevistä tiloista: hovien saleista ja holvikirkoista. Savonlin-nan oopperajuhlat kuuluu maamme festivaalien kärkeen ja on asettunut nimensä mukaisesti luontevasti lin-naan. Taidemusiikki on keskittynyt saleihin, jotka ovatkin nykyään varta vasten musiikille rakennettuja tiloja. Helsingin paljon puhuttua musiikki-taloa odotetaan kovasti. Kuitenkin Helsingin Juhlaviikoilla oli poikkea-va ote – kotikonsertit tarjosivat eri-laista mihin on totuttu. Mistä tämä kertoo? Ihmisille tar-jotaan erilaisia tapoja kokea musiik-kia. Musiikki kulkee pois saleista. Samalla siinä on taidemusiikin uusi ilme. Alttoviulisti Teemu Kupiai-nen on jo pitkään kiertänyt maail-maa kaduilla soitellen, ja näin ko-dittomatkin voivat saada osansa musiikista. Satakunnassa katusoit-to on tullut osaksi Rauman Festivo -kamarimusiikkiviikkoa idyllises-sä Vanhassa Raumassa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohtei-siin. Konserttitilan ja konsertin kä-site avartuu. Tapahtumanjärjestäjän ikuinen kysymys on, miten saada yleisöä paikalle. Pitkän perinteen taidemu-siikilla on tarve uusiutua tämän päi-vän yhteiskunnassa. Se että on ole-massa, ei enää riitä. Markkinoille on

tultava uudella tapaa, jotta taidemu-siikki nousisi houkuttelevana esiin tulvivasta tarjonnasta. Vakiintunet tapahtumat vetävät asiakaskuntaansa koolle vuosi vuodelta. Kuitenkin kä-vijämäärien nousuja ja laskuja seura-taan. Erikoiset asetelmat hätkähdyt-tävät ja saavat huomiota. Musiikin tarkoitus on saada korvat hörölleen – kuuntelemaan, mitä tämä on? Läänintaiteilijan kysymys on vuorostaan: miten järjestää kulttuu-rielämää pieniin kyliin. Katselen maakunnassa ympärilleni klassis-ta musiikinkoulutustani peilaillen - suuria saleja ei niin vain löydykään. Pianistina huomaan, että konsert-tiflyygeleitä on harvassa. Soitintani ei voi laittaa reppuun tai kuljettaa ta-vallisella henkilöautolla. Tässä kohtaa kosketinsoitinten vanhempi malli cembalo on osoit-tautunut paljon toimivammaksi rat-kaisuksi – sitä on helpompi siirtää ja kuljettaa kuin pianoa. Maakuntaan voi helposti viedä vanhaa musiikkia! Eri asia kuitenkin on, miten konser-teissa on totuttu käymään. Omassa työssäni olen halunnut tuoda musiikin ihmisten lähelle, jot-ta kynnys tutustua siihen ei olisi suu-ri. Uteliaisuuden herääminen on en-simmäinen vaadittava seikka. Usein konserteissa kuulijakuntana on van-hempaa väkeä. Kulkeminen pitkien matkojen taakse esimerkiksi orkes-terikonserttiin voi olla lähtemisen vaivan takana. Kulttuurin keskuksia suunnitel-laan, mutta läänintaiteilijan haas-teena voi olla myös, miten saada kulttuuri kukoistamaan keskusten ulkopuolella. Kesän festivaalikau-si osoittaa, että musiikki ei ole aina tiloista riippuvainen. Maakunnasta löytyy oikeastaan monia mahdolli-suuksia toteuttaa erilaista kulttuuria. Kiinnostavat tilat kaatavat musiikin raja-aitoja. Läänintaiteilijan työ on altistaa ihmisiä taiteelle. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

T A K U 17

Lapsuuden kotiLevy: Ernos: RUTTO JA ROMU (1968)Biisi: Harhaa

n Harhaa-biisiä suorastaan huu-datettiin meillä kotona lauantaisin. Kuunneltiin paljon musaa muu-tenkin, mutta tämä jäi erityisesti mieleen, koska tajusin, että äiti oli oikeesti fanittanut bändiä nuoruu-dessaan. Äidistä näki, kuinka hienoa siitä oli tyttösenä ollut kun Ernos tuli Hattulan työväentalolle soittamaan. Jo lapsena aavistin, että äidin men-neisyydessä on jotain sellaista mitä en lapsena voi tavoittaa, nyttemmin tajuan, että se oli nuoruus. Musiikillisesti Ernos on musta vieläkin kiinnostavaa. Siinä stem-malaulanta ja miesten falsettilau-lu on aitoa. Siitä kuulee, että laulu on pistetty kerralla purkkiin. Ei lii-an loppuun hiottua nykylevytysten persoonatonta ja virheetöntä sointia vaan senkin edestä fiilinkiä.

EnsirakkausLevy: Metallica: BLACK ALBUM (1991)Biisi: Nothing Else Matters

n Ensirakkauteni, hmm. Se tapah-tui, kun olin kuudennella luokal-la Hurttalan koulussa. Luulen, että amor iski Katinalan puistossa, jossa me varhaisteinit hengasimme. Se-ukkasin ensirakkauteni kanssa puoli vuotta, mikä on muuten aivan pirun pitkään tuossa iässä. Sitten sanoin pojalle, että voidaan kyllä olla edel-leen jos tahot, mutta en tykkää pus-sailla. Ja siihen se sitten pikku hil-jaa päättyi. Katkerana teininä olisin kuitenkin halunnut olla just sen po-jan kanssa, siis sitten kun pussailu-kin alkoi kiinnostaa. Ensirakkauteni fanitti James Het-fieldiä jo nassikkana ja oli meidän kylällä tosi rock. Taitaa tehdä työk-seen jotain rockin parissa edelleen. Kotibileissä soi aina Nothing Else Matters kun pussailtiin. Taisi oikeas-ti enimmäkseen soida Neon2, mutta sen osuuden voi helposti unohtaa.

LEV Y H Y L L Y

Tällä palstalla vaihtuvat kirjoittajat paljastavat elämänsä ja levyhyllynsä salaisuuksia ennalta määrättyihin teemoihin liittyen. Tämänkertainen kirjoittaja Noora HerraNeNon 30-vuotias lasten ja nuorten kulttuurikeskuksen johtaja Hämeenlinnasta.

AikuistuminenLevy: Depeche Mode: VIOLATOR (1990)Biisi: Personal Jesus

n Yhtäkkiä tajusin, miten paskaa musiikkia olin kuunnellut koko tei-ni-ikäni. Tajusin, että en edes tykän-nyt kuuntelemastani musiikista, vaan olin vaan mennyt kavereiden muka-na. Depeche Moden Violator oli eko-ja, joita oikeasti itse halusin kuun-nella. Tätä kukaan ei mulle tuonut, vaan hain/löysin sen itse kirjastosta (kuinka vanhaksi sitä tunteekaan it-sensä… kuka teini tutustuu musaan kirjastossa nykypäivänä?!?). Violator-levy on minulle aina ko-konaisuus, josta ei kovin moni bii-si edes toimi yksinään. Jos joku pi-tää valita, niin se on Personal Jesus. Siinä on vaan niin äärimmäisen löy-sä mutta räjähtävän tiivis tunnelma. Levystä tulee edelleen mieleen Tam-pereen yksiö, yksinäisen ihmisen sosiaalinen yliaktiivisuus ja vuoden ikkunalaudalla elänyt kaupan ruuk-kubasilika.

NytLevy: Muse: THE RESISTANCE (2009)Biisi: Undisclosed Desires

n Viime vuoden ajan ykköslevyjä on ollut ehdottomalla ylivoimaisuudel-la Musen The Resistance. Siinä on jotain niin taitavaa saatu yhteen le-vyyn ahdettua, että se jo pelkästään on suuri ihme. Taito, tai oikeammin nerokkuus, näkyy sanoituksissa, klassisten kappaleiden yhdistämises-tä omaan musaan, sävelkuluissa, ok-taaveja leikkisästi ylittelevässä lau-lussa ja rumpukompeissakin. Lempibiisiksi levystä on noussut Undisclosed desires, joka mun mie-lestä kertoo rakkaudesta. Omaan tä-män hetkiseen elämään levy liittyy ainakin silla lailla, että se on niitä harvoja asioita, joista ollaan siip-pani kanssa täysin saamaa mieltä. Myös meidän kaksivuotias neiti tyk-kää tanssahdella sen tahtiin ja sanoo ”äiti laita kokkia”(rokkia).

T A K U 17

18 T A K U

Mitä yhteistä on Savonlinnan oop-perajuhlilla, Pikseli Ähkyllä, Kaus-tinen Folk Music Festivalilla, Maa-ilma Kylässä -festivaalilla ja Ma-donnan konsertilla Jätkänsaaressa 6.8.2009? Ainakin se, että ne kaik-ki ovat esimerkkitapauksia Tuotta-ja2020-hankkeen tutkimusproses-sin ensimmäisessä vaiheessa. Li-säksi ne kaikki ovat monipuolisen toimijaverkoston yhteistyön tulosta. Ja tuon verkoston solmukohdassa puuhaa tuottaja.

Strategioissa puhutaan klustereista, verkostoista ja hybrideistä. Oli toi-mijajoukon nimitys mikä tahansa, tapahtumatuotannon kohdalla tuot-taja toimii sen keskiössä. Ympärillä oleva ameebamainen toimijajoukko sisältää erilaisia toimijatahoja omi-ne intresseineen. Lisäksi jokaisel-la on omia tulevaisuushaasteitaan. Tuoreessa Kulttuuri kokoaa -kartoi-tuksessa tarkastellaan tuottajan toi-mintaympäristön muutosta kamele-onttimaisesti muuttuvan verkoston näkökulmasta käsin.

Tuottaja tilapäisorganisaation pyörityksessä

Tapahtumatuotannon kentälle on leimaa-antavaa organisaation oman henkilöstön ja yhteistyöverkoston kausittainen syke. Yhteistyö on usein monivuotista ja se toistuu syklisesti aktiivisiin ja passiivisempiin kausiin. Tapahtumien määrä näyttää lisään-tyvän nopeammin kuin asiakaskun-ta, vaikka asiakkaita houkuteltaisi yhä kiihkeämmin Suomen rajojen ulkopuolelta. Esimerkiksi Savonlinnan ooppe-rajuhlilla on 16 ympärivuotista työn-

tekijää, mutta kesän sesongin ajaksi toteuttajataho kasvaa 700-900 hen-kilön suuruiseksi tilapäisorganisaa-tioksi. Näiden tilapäistyöntekijöiden joukossa on joukko kausittain työl-listettäviä kulttuurituotannon eri alu-eiden ammattilaisia, jotka kiertävät sesongin aikana nomadimaisesti ta-pahtumasta toiseen. Kiristyvä kilpailu yhdistettynä ta-pahtumatuotannon vuotuiseen syk-keeseen on työllisyyden näkökul-masta haastava yhtälö ratkaistavaksi. Pakottaako syke tapahtumatuotanto-organisaatioiden toimijoita hakeutu-maan tulevaisuudessa yhä useammin sesongin ulkopuolella toisiin tehtä-viin? Onko takulaisen tulevaisuus toimenkuvia, joissa kulttuuritoi-minnan kautta saatavat tulot kattavat vain osan ansiotulosta ja loppu ke-rätään kaupan kassana tai vaikkapa ajamalla taksia?

Paikallisesta globaaliin?

Organisaatiot ovat olleet varsin lo-kaaleja. Etenkin virtuaalipalveluiden kasvun myötä toiminnan epäillään kansainvälistyvän ohjelmasisältöjen rinnalla myös tuotannon organisoin-nin alueella. Jo nyt on ollut nähtävis-sä paikallisia liittymiä, kuten East-wayn ostama PopZoo. Samanaikai-sesti syntyy myös kansainvälisiä liit-tymiä, kuten globaalin markkinajoh-tajan asemassa olevan Live Nationin vahva tulo kotimaisille markkinoille ostamalla Welldone agency. Yrityskaupoista huolimatta aina-kin osa alihankintaverkostosta säily-nee tulevaisuudessakin alueellisena. Oman alueen toimijoilta ostetaan tai vuokrataan tapahtumasta riippuen työvoimaa, palveluita, kalustoa, ra-haa, ohjelmaa tai markkinointiapua. Etenkin tekniikkapalveluiden osalta on ennustettavissa jatkuvaa kasvua

ja erikoistumista. Siellä on myös mahdollisia kansain-välisiä markkinoita. Esi-merkiksi digitaalisesti tuo-tettavat lavadekoraatiot ovat yksi nopeasti kehittyvistä palvelualueista. Pidemmällä tähtäyksellä kehitystrendinä näyttäytyy ajatuksia ainakin kahteen suuntaan. Osittain tapahtu-mat saattavat keskittyä luo-mu- ja lähitapahtumiksi, jois-sa keskiössä on oman alueen tuotteiden ja palveluiden korostuminen keskeisenä markkinoitiviestinnän(kin) erotteluvälineenä. Toisaal-ta markkinoilla voimistuu samanaikaisesti tapahtuma-tuotantoalan suuryritysten toiminta. Kansainvälisille toimijoille Suomi on yksi ta-pahtumaetappi rosteriin kuu-luvien artistien kiertueilla.

Kunta yhteistyökumppanista tapahtuman asiakkaaksi

Tapahtumat ovat laajan toi-mijaverkoston dynamoita: niiden ympärillä toimii suu-ri joukko eri alojen ihmisiä, joiden yhteistyönä syntyy moniulotteisen asiakasvir-ran kokonaispalvelu. Julki-nen sektori saa kehityskulun myötä yhä moninaisempia tehtäviä ja rooleja. Tapahtu-matuottajat näkevät kunnan kumppanina, joka saattaa rahoittaa tai taata lainoja. Heillä on myös sääteleviä tehtäviä etenkin lupakäytän-töihin liittyen. Tuottajat kokevat usein henkistä yhteyttä julkis-sektorin toimijoiden kans-

Kulttuuri kokoaaK a t r i H a l o n e n

T A K U 19

sa: ollaan samalla, hyvällä asialla. Edistetään taidepohjaista työsken-telyä kuntalaisten palvelemiseksi. Molemmat puolet näkevät myös ta-pahtumien myönteiset vaikutukset alueen elinvoimaisuuteen. Samalla yhä useammin nähdään yhteisiä intressejä, joista kunnan odotettiin maksavan infrastruktuu-rin tarjoamisen ohella selvää rahaa. Osa tapahtumista toimii kunnalle markkinointiviestinnän kanavina. Tulevaisuudessa häilyy ajatus, että kunta muuttuu yhä useammin "kas-vottoman rahoittajan" sijasta mark-kinointiviestinnällisiä ja muita ta-voitteita asettavaksi tapahtumatuo-tannon maksavaksi asiakkaaksi.

Tuottajan osaamishaasteet

Tilapäisorganisaatioiden hallinta, kiristyvä kilpailu ja rahoituspohjan muutokset tuovat mukaan haasteita tuotannon keskipisteessä tasapainoi-levalle tuottajalle. Operationaalinen tuotantoprosessi kustannustehokas hallinta, verkoston kautta hankitta-vien synergiaetujen paikantaminen ja hyödyntäminen sekä asiakasläh-töinen sisältösuunnittelu maustavat tuottajan arkea tulevaisuudessa yhä voimakkaammin. Yksi hallinnoinnin osa-alueista on talkootyönä tehtävä vapaaehtoistyö, jonka alueella on ideologisten muu-tosten ja verotuksen vuoksi on tapah-tumassa merkittäviä muutoksia. Va-paaehtoistyö on osalle tapahtumis-ta onnistumisen edellytys, osa sen sijaan haluaa palkata vähintäänkin keskeisten vastuualueiden hoitajiksi työntekijän ja kokee vapaaehtoistyö-läisen riskinä. Tuotantosektorin am-mattimaisuuden jatkuva kasvu onkin jättänyt monet erilaisten tapahtumi-en hallinnoissa vapaaehtoispohjalta toimineet puuhamiehet ja harraste-lijat ulkopuolelle.

Tule mukaan!

Tuottaja2020 -hanke on saavuttanut ensimmäisen etappinsa: julkaissut ensimmäisen hahmotelman siitä, keitä kulttuuritapahtuman tuotan-nolliseen verkostoon oikein kuu-luu. Lisäksi on pohdittu hieman sitä, millaisia muutospaineita verkostoon kohdentuu. Näistä muutospaineista on valittu muutamia jatkossa tarkem-min pohdittavaksi. Hankkeen seuraava etappi on riippuvainen sinusta takulainen. Jo-

INFOAEuroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittaman Tuottaja2020-hank-keen keskeinen rikkaus on koko kult-tuurituotannon alan ammattikorkea-koulusektorin yhteistyö. Projektin koordinoi Metropolia ammattikor-keakoulu. Kumppaneina toimivat Taku ry:n lisäksi kulttuurituotannon koulutusohjelmat Humanistisesta ammattikorkeakoulusta, Yrkeshög-skolan Noviasta ja Mikkelin ammat-tikorkeakoulusta sekä Kulttuuripo-liittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore. Lisäksi tiedon levittämisen kumppanina toimii Aalto-yliopiston hallinnoima Luova Suomi -hanke.

Mikäli huomasit kiinnostuneesi Tuot-taja2020 -hankkeesta, ilmianna it-sesi tilaamalla hakkeen uutiskirje si-vustolla tuottaja2020.metropolia.fi Samaisen sivuston kautta voit myös ladata itsellesi Tuottaja2020 -hank-keen ensimmäisen raportin Kulttuuri kokoaa. Kulttuuritapahtumien muut-tuvat verkostot.

kaiselle takulaiselle lähetetään lo-kakuussa sähköinen kysely, jonka kautta haluamme kuulla sinun aja-tuksiasi kulttuuri- ja tapahtumatuo-tannon tulevaisuudesta. Tulevaisuus ei tipahda eteemme annettuna, vaan luomme sitä yhdessä. Takulaisten kannalta paras tulevaisuus rakentuu silloin, kun tunnistamme millaisia asioita haluamme edistää ja mit-kä reitit ovat epätoivottuja suuntia. Tunnistaminen auttaa arkipäiväisis-sä valinnoissa ja vie pienin askelin toivottavaan suuntaan. Tulevaisuus rakennetaan yhdessä. Kulttuurialan tulevaisuus on sinun, minun, kaikkien takulaisten sydä-men asia. Siksi ei ole ihan yhdente-kevää, millaisiin tulevaisuuskuviin kukin sitoutuu. Yhteistyössä on voi-maa – etenkin tässä asiassa.

MILLAISIA OVAT KULTTUURI-

TAPAHTUMAT VUONNA 2020?

KirjoitusKilpailu taKuN jäseNilleOn vuosi 2020 ja olet tuottamassa kulttuurita-pahtumaa. Missä olet? Mikä tapahtuma? Mitä ympärilläsi tapahtuu? Keiden kanssa toimit yh-teistyössä? Keitä odotetaan paikalle?

Kirjoita aiheesta minä-muotoinen tarina, jonka pituus on maksimissaan 5000 merkkiä. ”Minä” voi olla fiktiivinen kertoja tai juuri sinä.

Teksti alkaa näin: ”Pari tuntia sitten sain vies-tin, jota oikeastaan osasin odottaa…”. Vain sinä tiedät miten tarina jatkuu. Otsikoi teks-tisi itse.

Parhaat tarinat palkitaan ja julkaistaan TAKU-lehdessä. Kirjoituksia hyödynnetään Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittaman valta-kunnallisen Tuottaja2020 -hankkeen (tuotta-ja2020.metropolia.fi) tutkimusmateriaaleina. Tekstejä voidaan kokonaisuudessaan tai osit-tain julkaista myös hankkeen julkaisuissa, mi-käli tekijä antaa siihen luvan.

Lähetä tekstisi 15.11.2010 mennessä osoit-teeseen https://elomake.metropolia.fi/lomak-keet/2700/lomake.html

Liitä mukaan yhteystietosi ja maininta siitä saa-ko tekstiä käyttää tutkimusjulkaisuissa ano-nyymisti tai nimellä.

20 T A K U

SOSIOKULTTUURINEN INNOSTUMINEN HELSINKILÄISISSÄ KOULUISSA JA PÄIVÄKODEISSA

”Osa Helsingin kaupungin Annan-talon taidekeskuksen taiteilijois-ta jalkautuu kaupungin pohjoisel-le ja itäiselle alueelle päiväkoteihin (N=21) ja ala-asteen kouluihin (N=5) erilaisten taideprojektien mukana vuonna 2010. Annantalol-la järjestetyssä Arviointiseminaa-rissa 9.9.2010 esiteltiin kevään ja kesän projektien arviointituloksia ja annettiin eväitä tulevaan työhön. Tässä artikkelissa kerrotaan kou-lussa toteutettujen projektien arvi-oinnin tuloksia.

Hankkeen taustana on Annantalon ilmastointiremontti, minkä johdos-ta taidekeskus muutti Töölöön vuo-den 2010 alusta ja osa taiteilijoiden työstä jalkautettiin talon ulkopuo-lelle. Projektien pituus oli vähin-tään 10 tuntia viiden viikon aika-na, mutta useimmat taiteilijat olivat työpisteissään useamman kuukau-den ja osa koko kevään ajan. Jal-kautuvia taiteilijoita on yhteensä 27 ja heistä 19 osallistui kevään ja ke-sän projekteihin. Taiteilijat edusta-vat kaikkia Annantalon taidealoja (kuvataide, sanataide, teatteri, tans-si ja musiikki). Hanketta seuraa Do-kumentointi tiimi, jossa on taiteili-joita valokuvauksen, videoinnin ja animaation aloilta. Arviointikysely suoritettiin Inter-net pohjaisella Webropol-kyselyl-lä. Kyselyihin vastanneita oppilai-ta oli 107, taiteilijoita 16, ja koulun opettajia 6. Koulujen vastaukset saatiin Kontulan ala-asteelta, Mus-takiven ala-asteelta ja Myllypuron ala-asteelta. Näissä kouluissa tai-dealoina olivat grafiikka, sarjaku-va ja teatteri. Sosiokulttuurisen innostamisen prosessissa innostajan rooli koros-tuu yleensä projektin alkuvaiheessa, sillä hänen vastuullaan on pohjatyön tekeminen, organisointi ja ihmisten kiinnostuksen herättäminen, herkis-täminen ja motivointi. Innostaminen perustuu ihmisten omaan toimin-taan, joten vastuu innostumisesta ja

Jalkautuminen Taide lasten arkeen -– 2010

”Oli ilo huomata sarjakuvaprosessin toimivan. Varsinkin kirjoittamista välttelevät pojat lähtivät hyvin mukaan ja innostivat toisiakin. Projektista syntyi oppilaita ja koko luokkaa lähentävä yhteinen missio.”

(Annantalon jalkautunut taiteilija, 2010)

sen säilymisestä ei kuulu pelkästään innostajalle vaan myös toimijalle.(Leena Kurki, 2000, Sosiokulttuu-rinen innostaminen, Tampere. Vas-tapaino). Innostajalla pitää olla globaale-ja visioita, vastuullisuutta, itsekriit-tisyyden kykyä, tutkimuksellista ja luovaa henkeä sekä vakavuutta täyttää antamansa lupaukset. Op-pilaiden vastauksista käy ilmi, että taideprojektit loivat hyvää mieltä (70%) ja ne herättivät eniten innos-tumisen, ilahtumisen ja onnellisuu-den tunteita. Taide antoi myös kana-via tunneilmaisulle (64%). Oppilaat kokivat taideprojektit positiivisena yhteisöllisenä toimintana ja projek-tien sisällöistä keskusteltiin luokas-sa innostuneesti (61,6%). Aika kului nopeasti ja oppilaat kokivat onnistu-misen elämyksiä. Koulujen opettajat osallistui-vat aktiivisesti projekteihin ja hei-dän mielestään projektit soveltuivat erinomaisesti osaksi koulun toi-mintaa. Opettajat huomasivat oppi-laissa myönteistä muutosta proses-sin myötä.

”Kun oppilaat pääsivät työssä vauh-tiin, monet tekivät sitä innokkaasti, vaikka olivat kenties suunnittelu-vaiheessa olleet hivenen pessimis-tisiä.”

”Oppilaat vaikuttivat innostuneilta, mikä näkyi heidän käytöksessään; keskittyivät työntekoon, ilmapiiri oli rento ja saivat aikaiseksi”.

Kumppanuusyhteistyö taiteilijaopet-tajan kanssa antoi erinomaisesti (4.6 / 5) uusia virikkeitä opetustyöhön. Projektit olivat opettajien mielestä. Innostavia (4.2 /5 ), luovia (4.4 /5), tiedollisesti antoisia (4.2/5), eheyt-täviä (3.5/5), opetustyötä tukevia (4.2/5), taiteellisia (4/5) sekä oppi-laskeskeisiä (4.4/5). Taidetoiminnan parasta antia oli se että,

“Lukuaineissa heikot oppilaat saat-tavat olla hyviä taideaineissa. Luo-vuus on aina kiehtovaa”.

”Oppilaille mahdollisuus kokea jo-tain sellaista, mitä itse ei pysty tar-joamaan ja keskittyminen samaan työhön pidemmän aikaa, kuin yksit-täisissä kuvistöissä, eli koko proses-sin käyminen läpi.”

”Ilo ja innostus uuden asian/vanhan tiedon oppimiseen uudella oppimis-tyylillä ja opetusmetodilla.”

”Asiansa osaava ja oppilaiden kans-sa hyvin toimeentuleva taiteilija-opettaja. Itse taidetoiminta, johon ei tässä tapauksessa olisi päästy tu-tustumaan ilman kyseistä kurssia.” Mahtava lopputulos = oppilailta syntyi toinen toistaan hienompia grafiikkatöitä

Opettajien havaintojen mukaan op-pilaat saivat ja uskalsivat ilmaista itseään luovasti (3,6/5) ja projektiin liittyvä keskustelu oli melko vilkas-ta (3/5). Projektin aikana tapahtui

U l l a S a l o m ä k i

T A K U 21T A K U 21

22 T A K U

positiivista ryhmäytymistä (3.2/5) ja se aiheutti myönteisiä ilmapiiri-muutoksia (3.6/5). Niissä yhdistyi hyvin tiedon ja käytännön tekemis-prosessi (4.2/5) ja melko hyvin tie-don ja tunneilmaisun yhdistyminen (3/5). Opettajien mielestä projek-ti viritti melko huonosti (2.4/5) yh-teisölliseen luovuuteen mutta piristi erinomaisesti koulun arkea ja loi po-sitiivista kouluviihtyvyyttä (4.8). Suurimmalla osalla taiteilijois-ta ei ollut kokemusta kouluissa tai päiväkodeissa tehtävästä työstä. Annantalo tarjoaa erinomaiset tilat ja materiaalit taidetoimintaan, jo-ten toiminnan siirtäminen Annanta-lon ulkopuolelle vaati yritteliäisyyt-tä ja kykyä heittäytyä haasteisiin. Kouluissa työskennelleet taiteili-jat (N=6) kävivät suunnittelemassa projektia yhteistyössä henkilökun-nan kanssa. Osalla oli projektisuun-nitelma valmiina ja osa suunnitteli sisällön vasta paikanpäällä. Pääosin projektit eivät liittyneet jo toteutetta-vaan aihekokonaisuuteen (4/6). Ryhmän ja työskentelyn lähtö-tilanne oli kaikissa kouluissa mel-ko hyvä (3.3/6). Negatiivisin palau-te tuli työskentelytiloista (2.6/6) ja tarjolla olevista tarvikkeista (3.1/6).

Lasten vuorovaikutustaidot olivat lähtötilanteessa taiteilijoiden arvi-on mukaan melko huonot. (2.5/6). Nimittelyä, kiusaamista, häiriköin-tiä ja päälle puhumista ei esiintynyt paljon, mutta ei myöskään positii-visen palautteen tai kannustuksen antamista. Ryhmädynamiikka kehittyi työs-kentelyn aikana positiivisesti (5/6).

“Koko ajan parempaan suuntaan. Oma tuntuma opetustilanteisiin ja kontakti oppilaisiin kehittyi koko prosessin ajan hyvin positiivisella tavalla. Luokkia oli kaiken kaikki-aan neljä ja niiden välillä oli ero-ja. Yhteistyö opettajien kanssa su-jui jokseenkin hyvin: sain sen tuen mitä pyysin ja halusin. Toisaalta sain myös vapauden toteuttaa projektia niin kuin olin ajatellut.” (grafiikka)

“ Hieman ujoista, joistakin eristäy-tyneistä ja joistakin villeistä lapsista kehittyi koko ryhmässä hyvin toimiva joukko. Erityisesti pienryhmissä toi-miminen oli hyvää.” (teatteri)

“ Yhdisti uusia kavereita lapsille. Innostus lisääntyi alkuennakkoluu-lojen jälkeen. Eri opettajien kanssa yhteistyö syveni. Loppua kohden oli oikein ilo tavata heitä. Taitaa tulla ikävä” (tanssi)

Kaikki taiteilijat kohtasivat joitakin ongelmia koulutyössä

l Koulujen kiireinen aikataulu l Tavaroiden kuljettaminen l Tilojen soveltumattomuus taiteelliseen toimintaan l Sisäänpäin kääntynyt ilmapiiri opettajienhuoneessa l Liian isot ryhmät ja liian vähän aikuisia, liian vähän tietoa ryh- mästä ennen projektin alkua, liian paljon väsyneitä opettajia l Informaatiokatkokset rehtorin ja opettajien välillä

Hyvällä etukäteen suunnittelulla koulun kanssa voidaan välttyä mo-nelta ongelmalta. Yllätyksiä kuiten-kin sattuu mutta kyselyn mukaan prosessin aikana oli huomattavas-ti enemmän ilon aiheita kuin on-gelmia.

Parhaita hetkiä prosessin aikana oli-vat lasten ilo, taidemenetelmän toi-mivuus, lasten innostuneisuuden kasvaminen ja ”hankalien” ryhmi-en aktiivinen osallistuminen.

“Parhaita hetkiä oli paljon. Ehkä lämmittävintä oli nähdä oppilaiden aito ilo nähdessään ensimmäiset lo-pulliset vedokset kun oli pitkään en-sin suunniteltu ja työstetty paino-laattoja” (grafiikka)

Lasten innostuksen kasvaminen, eri luokkien yhteishengen kasvami-nen harjoitusten edetessä, ilo liik-kua. Yhteishenki opettajien kans-sa. Yhteisöllisyyden kasvaminen.” (tanssi)

T A K U 23

Jalkautuminen kouluihin jatkuu myös v. 2011 Annantalollla opetus ja kulttuuri-

ministeriön myöntämän Taiteilija koulussa -valtionavustuksen tuella. Taiteilija koulussa

-projektia toteutetaan myös viidessä Taikalamp-pu verkoston lasten kulttuurikeskuksessa läpi Suo-

men sekä Konserttikeskuksen Konsertti joka kouluun -projektissa. Annantalo koordinoi hanketta Helsingissä

yhteistyössä Kanneltalon, Malmitalon, Stoan ja Vuota-lon alueellisten kulttuurikeskusten kanssa. Edelliset tahot palkkaavat 10 nuorta alle 30v taiteilijaa eri taiteen aloilta toteuttamaan pitkäkestoisia projekteja.

T A K U 23

24 T A K U

gallupgallup

24 T A K U

– Omassa työssä Konserttikeskuksessa arviointi perustuu paljolti opetta-jilta kerättävään palautteeseen. – Lasten näkökulma arvioinnissa pitäisi kyllä ottaa paremmin huomioon. Tarvittaisiin lisää välineitä kerätä palautetta lapsilta– Jaamme saadun palautteen kyllä muusikoille, mutta emme ohjaa, valvo tai tiedä mitä se saa aikaan.– Meillä on tekeillä kyllä oppari aiheesta, mutta arvioinnin kehittäminen on iso prosessi, johon menisi helposti yhden kokopäiväisen ihmisen työt

Veera Paasiprojektipäällikkö, Helsinki

– Pitäisi lisätä keinoja, miten suoraan lapsilta ja nuorilta saadaan autenttisia kokemuksia. Hätätilassa tietoa voi kerätä tietysti opettajien kautta.– Seminaarissa tuli mieleen, että olisiko keinoja, joissa hauskalla taval-la voisi esimerkiksi työpajan jälkeen kerätä palautetta niin että se sopii ti-lanteen luonteeseen. – Palautelomake esimerkiksi vaikuttavan ja tunneperäisen kokemuksen jäl-keen latistaa tunnelmaa.– Yksinkertaisimmillaan voi kirjata ylös jotain lasten yksittäisiä komment-teja. Näitä voisi käyttää paitsi toiminnan kehittämisessä myös toiminnan esittelemisessä ja markkinoinnissa.– Lomaketyyppinen palautteen kerääminen on totaalisen turhaa jos ei sitä sitten oikeesti analysoida ja käsitellä ja käytetä kehittämiseen,

– Yllätyin positiivisesti seminaarin sisällöstä. Se sai miettimään, että oman työn arviointi tapahtuu peilaamalla kokemuksia yhdessä muiden saman-tyylistä työtä tekevien kanssa– Välillä on vaikea saada tällaisia tilaisuuksia, kun tekee työtä yksin– Arvioitaessa voisi kysyä, onko toiminta jatkunut. On esimerkiksi toteutta-nut aisti-projektin ja selviää, että opettajat ovat innostuneet sisällöstä niin paljon että he ovat jatkaneet vastaavaa työtä koko vuoden. Silloin tietää, että hommassa on ollut jotain järkeä. Jatkuvuudesta on kyllä haasteellis-ta kerätä tietoa.

TAKUn gallup-toimitus vieraili suuressa kaupungissa kuun-

telemassa uteliaana Annantalolla järjestetyn Jalkau-tuminen – taide lasten arkeen arviointiseminaaria.

Paikanpäällä tiedusteltiin muutamilta osallistujilta omia koke-

muksia ja kehitysideoita taide- ja kulttuurikentän arviointiin.

Paula Maunukulttuuriohjaaja, Tampere

Saara Vesikansakoordinaattori, Tampere

T A K U 25

gallupgallup Katariina Aro on keväällä HUMAKista kult-tuurituottajaksi (amk) valmistunut nuori nainen. Hän on työskennellyt sekä har-joitellut paljon elokuvan parissa: tuotan-toharjoittelijana, tuotantoassistenttina, tuotantokoordinaattorina ja toimistosih-teerinä sekä aiemmin myös teknisel-lä puolella. Elokuva-alalla työskentelyn vuoksi hän halusi tehdä opinnäytetyön tästä aiheesta. Tuotantokoordinaattorin rooli elokuvatuotannoissa -opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa, ammatti-korkeakoulujen opinnäytetietokannassa, osoitteessa www.theseus.fi

Katariinan opinnäytetyössä ei kerrota kaik-kea elokuva-alan toimintakulttuureista. Hän toteaa, miten elokuva-alan ”toimis-totöissä” sekä nimikkeissä näyttää olevan samanlaisia piirteitä kuin kulttuurituotta-juudessa. Se, mikä hänestä on erityistä tai tyypillistä alan toimintakäytännöissä on se, että näitä paikkoja ei ilmoitella lehdis-sä. Kaikki työt ovat produktiokohtaisia. Samat ihmiset pyörivät eri tuotannoissa, ja tekevät joskus useampaakin tuotantoa yhtä aikaa. Työsuhteen kesto riippuu sii-tä, tehdäänkö lyhyttä vai pitkää elokuvaa ja millainen työnkuva kulloinkin on. Ly-hytelokuvan koko kuvaus voi kestää pari päivää, Katariina kertoo. Katariina kertoo alan nopeasta muut-tumisesta niin, että joitain vuosia sitten ei tunnettu nimikettä tuotantokoordinaatto-ri. Se näyttää yleistyneen nyt. Tuotanto-koordinaattorin töitä saatetaan kuitenkin tehdä muillakin nimikkeillä, vaikka tuo-tantosihteerinä. Katariina halusi opinnäy-tetyössään asemoida ammattinimikkeen elokuvatuotannon kentälle: mitä koordi-naattorin töihin voisi kuulua? Tuotanto-koordinaattori on osittain käytössä oleva nimike, jonka toimenkuva liittyy elokuva-tuotannon esituotantoon. Aron opinnäyte-työn tavoitteena oli selkiyttää mahdollista toimenkuvaa, koska samat työt voivat olla jaettu eri tuotannoissa esimerkiksi apulais-ohjaajille, tuotantoassistenteille tai tuotan-tosihteerille.

Elokuva-koordinaattorin toimenkuvan mallintamista

Hyvin usein alalle vain ajaudu-taan ja koulutustausta on aika kirjava ja käytännön kokemusta tarvitaan. Tosin kulttuurituottajan tai media-alan koulutuksesta on huomattavasti apua. Tuotantokoordinaattorin työn mallinnus Katariinan työssä sisältää erilaisia tehtäviä, joista osa on varsin tuttuja myös tuottajille: lupia, sopi-musneuvotteluita, tiedotusta, sidos-ryhmätyötä, matkajärjestelyjä ja hal-linnollisia töitä. Tuotantokoordinaattorit ovat varsinaista prekariaatin aatelia, kos-ka työsuhteiden kesto vaihtelee pa-rista viikosta jopa melkein vuoteen. Työpäivät voivat olla todella pitkiä varsinkin juuri ennen kuvausten al-kua. Nimikkeiden jatkuva muuttu-minen ja kirjo yhdistää myös kult-tuurituottajuuteen. Työtä oppii tekemällä, koska ensimmäisessä tuotannossa näkee, sopiiko alalle ja kiinnostaako se. Elokuva-alalla on myös tunnettava sopimukset ja tie-dettävä hintansa, koska produktit ovat niin erilaisia. Glamour on kaukana tuotanto-koordinaattorin työstä: sopivia luon-teenpiirteitä ovat pedanttius, pikku-

P ä i v i R u u t i a i n e n

H U M A K i n l e h t o r i

AMMATTIKORKEAKOULUJEN OPINNÄYTETöISTÄ AJANKOHTAISTA TIETOATuotantokoordinaattorin rooli eloku-vatuotannoissa-opinnäytetyö on lu-ettavissa Theseuksessa, ammattikor-keakoulujen opinnäytetietokannassa, osoitteessa www.theseus.fi . Kult-tuurituottajien opinnäytetöitä kannat-taa seurata tästä tietokannasta, kos-ka niistä saa monipuolista tietoa siitä, mistä nuoret tulevat tuottajat ovat kiin-nostuneita. Skaala on laaja Humanisti-sessa ammattikorkeakoulussa, koska keväällä 2010 valmistuneet ovat olleet kiinnostuneita työkalujen antamisesta kuvataiteilijan työhön, eri taiteenalo-jen sisällöistä tuottajan työn erilaisiin piirteisiin. HUMAKin opinnäytetyö voi olla tutkimuksellinen tai toiminnallinen, jolloin opinnäytteen osana tuotetaan joku produkti. Tämä voi olla julkaisu, ohje, tapahtuma tai kurssi. Produktit ovat voineet olla hyvin erilaisia kes-kenään. Esimerkiksi Kimmo Kousa tuotti opinnäytteen produktina julkai-sun ”Haitanneeko tuo mittää, Laurit-salan kauppalan poikien muistelmat”. Tavanomaisempia ovat tuottamisen osa-alueisiin liittyvät oppaat tai vaik-ka lastenlevy.

tarkkuus ja huolellisuus. Se, mitä Katariina arvostaa alalla on kuva-usryhmän yhteisöllisyys. Jos ei tule toimeen ihmisten kanssa, niin alalla ei selviä, toteaa Katariina. Työryh-mä on melkein kuin perhe ja kuva-usten loppuessa tulee samanlainen tyhjyyden tunne kuin kesäleiriltä pa-lattaessa. Hyvin tehdystä työstä saa myös kiitosta.

T A K U 25

26 T A K U

Hakusaatto

Kulttuurialan oppilaitokset tuotta-vat kiitettävän määrän lyhyteloku-vaa, teatteria, tanssia, konsertteja ja muita tempauksia joka vuosi. Oppilaitosten kupeessa ja lähikau-punginosissa asuvat ihmiset saavat laaja-alaisen kattauksen kulttuuria edullisesti, laadukkaasti ja nopeas-ti. Vai saavatko?

Opiskeluaikanani Metropoliassa aloin miettiä, hyödyntävätkö oppi-laitokset lähialueidensa tarjoamaa yleisöpohjaa kyllin tehokkaasti ja löytävätkö asukkaat oppilaitok-siin. Ainakaan erikseen kutsumat-ta. Auttaisiko kynnyksen yli talut-taminen? Kehittelin Metropolian Urbaani luovuus -hankkeessa menetelmän, Hakusaattopalvelun, jolla yleisöä aktivoidaan liikkeelle. Hakusaatto-palvelu on positiivinen ja hauska keino, joka pyrkii yhteisöllisyyden

lisäämiseen, tiedonkeruuseen, ihmi-siin tutustumiseen ja yleisömäärien lisäämiseen. Hakusaattopalvelun ideana on hakea yksittäisiä ihmisiä tai ryhmiä vaikkapa kotoaan katsomaan teatte-riesitystä, verkostoitumaan, ratkaise-maan ongelmia tai vain viettämään aikaa yhdessä. Yhteisen kokemuk-sen jälkeen kävellään takaisin ha-kupaikkaan. Tärkeintä ei ole mihin ollaan menossa vaan miksi ollaan menossa.

Tavoitteena kestävät tulokset

Hakusaattopalvelun malli on hyvin yksinkertainen. Tarkoituksena on liikkua yhdessä paikasta A paikkaan B. Matkan varrella keskustellaan valituista teemoista. Ennen yhteistä kulttuurikokemusta on voitu tavata jo aiemmin tutustuen ja keskustellen siitä, mitä tuleman pitää. Hakusaat-topalvelukokeiluissa voidaan myös osallistaa tulevaa yleisöä vaikkapa

teatterin tekemiseen jo tuotantovai-heessa. Aivan ensimmäisessä ha-kusaattopalvelukokeilussa ryhmä Aktiivisia senioreita vietiin katso-maan Metropolian esittävän taiteen näytelmän harjoituksia. ”Hakusaattopalvelun ohjaajana olin peloissani. Olisiko kuitenkaan järkevää sekoittaa harjoitusten dy-namiikkaa sillä, että paikalle tulee ylimääräistä väkeä. Tuntematonta väkeä. Jälkeenpäin asiaa Niskavuo-ren Hetan ohjaaja Veli-Pekka Kohon kanssa analysoitaessa tultiin tulok-seen että Aktiivisten Senioreiden läsnäolo oli ollut hyvä asia”. (ote vetäjän omasta päiväkirjasta). Eri kaupunginosissa on ominai-set piirteensä, yhteisönsä ja mark-kinointiväylänsä. Perinteinen julis-temarkkinointi ei välttämättä tavoita lähialueen ihmisiä. Ainakaan jos ei etukäteen tiedä, missä alueen ihmiset liikkuvat, millaisia tapahtumia asuk-kaat toivovat ja milloin niitä kannat-taa järjestää.

T e k s t i : S u s a n n a S n e l l m a n K u v a t : T e r j o A a l t o n e n

vie perille

T A K U 27

Kun opiskelija palvelun järjestäjänä tutus-tuu alueen yhteisöihin, hän verkostoi asukkaita ja oppilaitoksia yhteen. Tämä myös luo pal-velun toteuttajalle vahvan markkinointiväylän tulevia tapahtumia varten. Prosessin aikana pyritään saamaan kestäviä tuloksia. Ne voivat olla uusia katsojaryhmiä, uusia verkostoja, informaatiota, ystäviä tai jo-tain muuta tärkeää. Vaikka verkostoitumisen tärkeys on itses-tään selvä asia ja siitä puhutaan paljon, voisi sitä vieläkin enemmän korostaa. Toimivat ja vahvat verkostot voivat olla opiskeluaikana opitun tietotaidon jälkeen yksi tärkeimmistä pääomista.

Kulttuuritarjonta tutuksi

Hakusaattopalvelu auttaa avaamaan oppilai-tosten ja asukkaiden kautta ovia suurempiin yhteisöihin. Kun oppilaitos kutsuu asukkaan kylään, tämä reagoi siitä lähtien herkemmin oppilaitoksen tarjoamaan kulttuuritarjontaan ja löytää itsenäisesti paikalle. Toteuttajalle, varsinkin opiskelijalle, hakusaattopalvelujen järjestäminen on antanut mahdollisuuden tu-tustua alueen yhteisöihin: kaupunginosayhdis-tyksen aktiivitoimijoihin, harrastuspiireihin ja erilaisiin ryhmiin kuten vaikkapa leikkipuis-tossa käyvät perheet. Hakusaattopalvelu muo-vautuu jokaisen toteuttajan käsissä vastaamaan erilaisia tavoitteita. Parhaimmillaan se on kulttuurialan opiskelijalle väline verkostoitua jo opiskeluaikana ja rohkaistua kehittämään omia jalkauttavia menetelmiä. Opiskeluajan aikana solmitut kontaktit säilyvät. Työelämään siirryttyä ne ovat kullanarvoisia.

”mun mielestä täällä on aika paljon kult-

tuuria jos vaan avautuu sille tarjonnalle.

Joka illalle riittäis varmaan jotain. Kou-

lujen pitäis tuoda itseään enemmän esil-

le. Olisko mahdollista jalkautua vaikka

tänne pihoille kun tulee kevät, sitten tulisi

katsojia. Rohkeesti pitäisi tulla ja esitellä.

Sittenhän se leviäis ku kulovalkea” - hakusaatettava kertoo alueensa

kulttuuritarjonnasta Arabianrannassa syksyllä 2008

Kirjoittaja on valmistunut Metropolia ammatti-korkeakoulusta Kulttuurituotannon (AMK) aikuis-koulutusohjelmasta keväällä 2010. Hakusaatto-palvelu on kehitetty osittain opiskeluaikana Met-ropolian Urbaani luovuus -hankkeessa.

Kirjoittajan opinnäytetyö aiheesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005129061

28 T A K U

Taide ja kulttuuri lisäämään hyvinvointia

M a r j a - L i i s a R u o t s a l a i n e n

Syksy saapuu ja talveen taittaa, muut-toliike etelään vie virtaa elämän. Tar-koittaisiko tuo nyt sitten niitä kesän sirputtajia vai meitä ihmisiä susirajal-ta? Iloisessa Itä-Suomessa kuitenkin kohdataan tuleva talvi reilusti, sata-koon vaikka lunta tupaan.

Vuoden vaihteessa voimaan tullut alue-hallinnon organisaatioiden muutos on näyttäytynyt tällaiselle normi-hanke-työntekijälle yllättävänkin vähäisesti; raporttia on saanut kirjoittaa ja mak-satukset kulkeneet omia aikataulujaan ihan niin kuin aiemminkin. Lääninhal-lituksen ja TE-keskuksen vastuuhen-kilöt ovat sijansa löytäneet uusistakin toimipisteistä ja sähköpostit kulkevat entiseen malliin.

Kuuleman mukaan pientä hienosäätöä työtehtävien jaossa vielä on: millaisia sivistyspuolen asioita sittenkin vielä ELY-keskuksessa edistettäisiin ja kuka siitä vastuuseen nimettäisiin? Entä onko epäilys ilmassa, että Maakunta-liitossa keskitytään kehittämään vain tietynlaisia kulttuurisektorin alatoimi-aloja niiden vähemmän yleisöystäväl-listen kustannuksella? Tai siis rahoitus-osuuksilla. Kehittämisideoita kuitenkin saa tarjota, ja toimintatapojen muutok-set taitavat turvata hankkeiden suunnit-

telutyöhön panostamisessa entistä pa-remmat toteuttamisedellytykset.

Kuntaliitoksien osalta on löytynyt jo kriittinen purnausvaihe. Luottamuk-sen osoituksena kai sitä on pidettävä, näin sivusta seuraajana. Alueen pää-päivälehden sivuilta on saanut seurata ”kansalainen kysyy ja kulttuuriasiois-ta päättävä vastaa” -keskustelua siitä, kuinka kuntaliitoksen mukana siirtynyt kulttuuriomaisuus saa arvoisensa koh-telun hallinta-, markkinointi-, ylläpitore-surssien puitteissa. Kyllähän kaikkien potentiaalisten kulttuurimatkailukohtei-den tulee näkyä tasaveroisesti – laajen-tuneista kuntarajoista huolimatta.

Taitaa olla muuallakin sama tilanne, ettei aiemminkaan ollut liikoja henki-löstöresursseja kulttuuripalveluiden tarjonnassa, ja tuskinpa liitokset ovat uusia toimia näihin hommiin missään päin Suomea avanneet. Voi vain ar-vailla kasvaneen työmäärän moninai-suutta kiinteistömassojen, toimintojen yhtenäistämisen ja toimijaryhmien laa-jenemisien myötä.

Taidetoimikuntakin on vellonut muu-toksen pyörteissä, ainakin hallintora-kenteen myötä. Jää nähtäväksi miten se heijastuu tänne kentälle. Ainakin nyt tilanne on seesteinen, alueellisen tai-detoimikunnan jäsenet ovat alojensa kärkeä ja läänintaiteilijoiden pestit alu-

een tarpeiden mukaiset. Perustoiminta on siis perinteistä muotoa. Taidetoimi-kunnilla taitaa onneksi olla kohtuulli-sen hyvä itsemääräämisoikeus, jolloin myös ketteryys kentän äänien tarpei-siin vastaamisessa on rivakkaa.

Organisaatiot muuttuvat ja joskus myös ihmiset työtehtäviensä myötä, mutta millaiseksi muuttuu alueellinen taidepolitiikka? Strategisella tasolla tai-detaan keskittyä luovien alojen moni-muotoiseen kehittämiseen ja rajapin-tayhteistyön tavoitteluun. Onko silloin yksilölähtöisellä taiteen tekemisellä si-jaa ja arvoa?

Kulttuurimyönteisyys heijastuu mo-nipuolisen toiminnan toteutumisena, jonka edistämiseksi niitä myönteisiä rahoituspäätöksiä tehdään. Projekti-työssä painotetaan verkostoitumisen tärkeyttä, siihen pyritään organisaati-oidenkin välillä, vähintään henkilösuh-teissa. Taidepolitiikka lienee aktiivista keskustelua erilaisissa verkostoissa tiettyjen asioiden edistämiseksi, sa-maan tapaan kuin luovien alojen yri-tystoiminnan kehittämistoimet tähtää-vät luovan talouden kautta Suomen kilpailukyvyn kasvattamiseen.

Lokakuussa loiskitaan – sanottiin taannoin Lappajärvellä, kun peliman-nibileitä pidettiin. Loiskuuko taide- ja kulttuurialojen aluekehittäminen rapa-kossa ennenkuin organisaatiot saavat toimintonsa virtaviivaistettua? Se var-maan nähdään sitten, kun paluumuut-tajat saapuvat sieltä etelästä.

KULTTUURIPOLITIIKKAA KENEN KANSSA?

T A K U 29

LATU – Luovien alojen tulevaisuus Etelä-Karjalassa on Humanistisen ammattikorkeakoulun hanke, jonka aikana kartoitetaan alueen luovi-en alojen toimijoita ja sitä kautta lisätään yhteistyömahdollisuuksia sekä näkyvyyttä. Hankeaika on toukokuusta 2010 maaliskuun 2011 loppuun. Hanke on osa Työ- ja elin-keinoministeriön KOKO - Koheesio ja kilpailukyky -ohjelmaa.

Tavoitteena on tuoda luovan alan toimijat ja heidän tuotteensa sekä

palvelunsa kaikkien käden ulottuville niin, ettei niitä tarvitse etsiä. Toiminnassa hyödynne-

tään mm. kompastu kulttuuriin menetelmää, jossa taidetta ja kulttuu-ria tuodaan yllättäviin

paikkoihin.

Esikuvana toimii Humakin aiemmin toteuttamasta hankkeesta, Turun kulttuuriyrittäjyyskeskuksesta, saa-dut erinomaiset kokemukset. Huolimatta alueemme värikkäästä ja runsaasta luovien alojen toimi-jajoukosta, on toiminta talouden näkökulmasta katsottuna pientä ja jää usein eteläkarjalaisten ja mat-kailijoiden ulottumattomiin. Sa-moilla linjoilla on tilastokeskuksen yliaktuaari Aku Alanen tuoreessa alueanalyysissa, jossa todetaan: ”Häntäpäässä sijaitsee Etelä-Karja-la, jossa ei juuri ole taloudellisesti merkittävää kulttuurista toimintaa.” Mittareita on tietenkin monenlaisia, mutta vuosittainen sijoittuminen kulttuurimittausten häntäpäähän puhuu omasta puolestaan.

M i n n a T a i p a l e

LATUa luoville aloille

Nyt mukaan kutsutaan kaikenlaisia ja -kokoi-sia eteläkarjalaisia luo-

van toimialan yrittäjiä ja yrittäjämäisesti toimivia kulttuurin ammattilaisia

esittelemään osaamistaan ja tekemään yhteistyötä näkyvyyden lisäämisek-si. Haastamme myös eri

yritykset, työpaikat, virastot ja julkiset

organisaatiot miettimään mahdollisuutta ottaa tiloihinsa näyttelyitä.

Menneenä kesänä luovat alat esit-täytyivät Lappeenrannan Hiekka-linnassa. Parhaillaan kulttuuriin voi kompastua Lappeenrannan lentoase-malla ja Imatran Kylpylässä. Ennak-koluulotonta lähestymistä toivotaan niin luovien alojen toimijoilta kuin vastaanottajilta. Hankkeen aikana toteutetaan näyttelyiden lisäksi mm. luovien alojen toimijoiden ja matkailuyrittäjien kohtaamistuokio sekä luovien alojen esittelykatalogi asiakaslähtöisestä näkökulmasta. Jatkossa voidaan siis hyödyntää oman alueen tuotteita niin yrityslah-joissa kuin vaikkapa työpaikkojen koulutustilaisuuksissa.

LISÄTIETOJA: Minna Taipale, projektipäällikköHumanistinen ammattikorkeakouluLappeenrannan kampusPöyhiänniementie 2, 54100 Joutsenop. 020 7621 400minna.taipale@humak.fi

Kuva: Lappeenrannan kaupunki/Raimo Suomela T A K U 29

30 T A K U

Hyvinvointiterveiset Lapista

Artikkeli:

Hyvinvointia edistävien taide- ja kulttuuri-lähtöisten menetelmien ja toimintatapojen tilaus sosiaali- ja terveysaloilla on viime vuonna lisääntynyt huomattavasti. Myös poliittisissa linjauksissa alkaa entistä enem-män painottua taiteen ja kulttuurin rooli ter-veyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä. Taiteen ja kulttuurin parissa toimiville tämä on avannut uusia työpolku-ja ja kiinnostavia työhankkeita. Näin myös Lapin taidetoimikunnan hallinnoiman Kau-neimmat iltalaulut -projektin kautta olemme saaneet osaltamme vahvistaa arjen kulttuu-risuutta ja kokea laulun ja musiikin iloa La-pin hoitolaitoksissa.

Kauneimmat iltalaulut -projekti Lapin hoitolaitoksissa 2009-2010

TAVOITTEENA ELINVOIMAA MUSIIKISTA

Mielestämme musiikkia, soittamista ja laulamista tar-vitaan kaikkialla. Sairaala- ja hoitoyhteisöt eivät ole poikkeus vaan näissä mil-jöissä kaipaus mielekkää-seen tekemiseen, luovaan hetkeen ja kokemusten ja-kamiseen toisten ihmisten kanssa saattaa olla jopa voi-makkaampi kuin muuten elämässä. Tarkoituksenamme oli tavoittaa Lapin hoitolai-toksien asiakkaita: hoidos-sa olevia potilaita ja heidän omaisiaan sekä myös hoi-tohenkilökuntaa ja tarjota heille virkistävä ja mieltä rauhoittava musiikkihetki. Tilaisuuksissa olemme lau-

laneet yhdessä, esittäneet soolonu-meroita ja keskustelleet laulupe-rinteistä. Olemme kiertäneet myös potilashuoneissa tuomassa musiik-kikokemuksia heille, jotka ovat ha-lunneet lauluja kuulla ja laulaa yh-dessä, mutta terveyssyistä eivät ole päässeet paikan päälle. Jenny ja Antti Wihurin rahas-ton sekä Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston tuella hankkeen tilaisuudet pystyttiin pitä-mään hoitolaitoksille maksuttomina. Hanke toteutettiin 2009 - 2010 Lapin alueen hoitolaitoksissa, sairaaloissa, palvelu- ja vanhainkodeissa, päivä-keskuksissa, kehitysvammaisten toi-mintayksiköissä ja vuodeosastoilla. Kauneimpia iltalauluja on kuultu Kemissä, Keminmaassa, Tornios-sa, Ylitorniossa, Rovaniemellä, Ke-mijärvellä, Sallassa, Sodankylässä ja Ivalossa.

K a t j a R a k k o l a i n e nL ä ä n i n t a i t e i l i j a L a p i n t a i d e t o i m i k u n t a

T i i n a T ä h d e n v a l oL a u l a j a j a v a l m e n t a j a , V a l k o i s e t S i i v e t

T A K U 31

Hankkeen työryhmään kuu-luivat läänintaiteilija Katja Rakko-lainen ja laulaja Tiina Tähdenvalo. Säestäjänä tilaisuuksissa toimi mu-siikin opettaja Kari Ovaskainen. PROJEKTIN VAIKUTUS

Musiikin vaikutus tunteita hoitava-na ja ihmisten hyvinvointia tuke-vana on merkityksellistä. Ihmiset ovat voineet tilaisuuksissa palata muistoissaan omaan lapsuudenai-kaan, jolloin heille laulettiin ja lau-lamalla itsekin tulivat monet laulut tutuiksi. Ihmisten positiivisuus, kiitolli-suus ja välillä reaktion vahvuus on yllättänyt. Saimme seurata kuinka laulut nostattivat esiin tunteita ja toi-vat muistoja mieleen, välillä haikei-ta, välillä iloisia. Joissakin paikois-sa lähti joku asiakkaista spontaanisti tanssimaan hoitajan tai omaishoita-jan kanssa. Ihmisten tilanteet ovat ol-leet monenlaisia. Kohtasimme myös fyysisiä kipuja ja olosuhteita, joissa elämä ei ole helppoa. Jokainen tilai-suus on ollut erilainen.

TILAISUUKSIEN SISÄLTö

Ohjelmistossamme on ollut erilai-sia lauluja yhteislauluina ja esityksi-nä Kauneimmat iltalaulut -teemalla. Halusimme koota mahdollisimman monipuolisen otannan eri elämän aloilta. Tärkein valintaperuste oli laulujen välittämät erilaiset tunne-tilat, tuttuus sekä kertovat ja kauniit sanoitukset. Laulutilaisuuksissa olemme huomanneet miten laulujen tun-nelmat ja tarinat ovat ”vieneet mu-kanaan”. Olemme tunnelmoineet erilaisissa mielikuvissa milloin Sai-maan saaressa, milloin Inarinjärvel-lä, olemme eläneet tarinoita todeksi, ”surreet” yhdessä miten Päivänsä-teen ja Menninkäisen kohtaaminen päättyi ja kuinka Oi niitä aikoja he-rättää muistoja menneistä ajoista. Olemme huomanneet miten laulut, joissa on koskettava ja tuttu sisäl-tö, herättävät kerta toisen jälkeen vahvoja kokemuksia ja tunnetiloja, myös meillä tilaisuuksien vetäjillä. Ihmiset ovat hymyilleet, nauraneet, kommentoineet ja välillä kyyneleet ovat virranneet. Tuloksena on ollut virkistynyt olotila ja iloinen mieli.

LOPUKSI

Meille tämä hanke on ollut rikastut-tava kokemus, kasvattava ja ainut-laatuinen. Lapissa on hoitoalan yk-siköitä, joissa ei ehkä koskaan käy ketään ulkopuolisia tuomassa oman osaamisensa kautta vaihtelua ja iloa arkeen. On erittäin tärkeää viedä kulttuuri- ja taide-elämyksiä myös näihin paikkoihin. Hyvin palkitsevaa oli henki-lökunnan mukanaolo kaikissa ti-laisuuksissamme. Usein hoitajien silmissä oli luettavissa myös ilon tunne: ”minunkin asiakas osaa tä-män laulun ja on tässä nyt täysillä mukana”. Henkilökunnan motivoi-tuminen tilaisuuksiin, hetkeen heit-täytyminen ja mukanaeläminen oli merkityksellistä projektin toteutu-misen kannalta. Monessa paikassa on laulettu ja lauletaan. Mutta myös siellä, missä paljon lauletaan, osattiin iloita täs-tä projektista ja se otettiin lämmöl-lä vastaan. Tämän projektin myötä olemme huomanneet, kuinka yhdes-sä laulaminen virkistää. Laulamisel-la on myös työkykyä ylläpitävää ja edistävää vaikutusta.

Kiitämme rahoittavia tahoja mahdollisuudesta toteuttaa tämä projekti ja jokaista ihmistä, jonka olemme kohdanneet. Olemme vieneet, olemme saaneet.

32 T A K U

ENCATC

eli European Network of Cultural Administration Training Centres on nimeänsä laajempi kokonaisuus sekä toiminnaltaan että alueeltaan. Alun perin eurooppalaiseksi suun-niteltuun korkeakoulujen yhteistyö-verkostoon kuuluu nykyisin jäseniä myös Australiasta, Turkista, Venäjäl-tä ja Pohjois-Amerikasta. Varsinai-nen jäsenyys organisaatiossa myön-netään kulttuurialan korkeakouluille, niin kulttuurituotannon kuin -hallin-non tehtäviin kouluttaville. Lisäk-si yhteistyöjäseniksi kuuluu mm. kulttuuri-instituutteja eri maista ja esimerkiksi Budapestin observato-rio. Missiokseen järjestö määritte-lee kulttuurituotannon, -hallinnon ja alan käytäntöjen eli koko taide- ja kulttuurialan kehittämisen koulutus-yhteistyön kautta Euroopassa ja laa-jemmallakin. ENCATCin mukaan tämä saavutetaan vastaamalla ajan vaatimuksiin niin politiikassa, talo-udessa, yhteiskuntajärjestelmissä ja teknologiassa. Giannalia Coglian-dro Beyensin mukaan ENCATCin rooli Euroopan kulttuurialueen ja -alan muovautumisessa on tärkeä, sillä organisaation jäsenet vastaavat tulevien kulttuuriorganisaatioiden, -instituuttien ja -rakennusten johta-jien kouluttamisesta. Tällä hetkellä esimerkiksi käsitellään kuinka laaja-alaista kulttuurialan akateemikkojen tutkintojen tulisi olla, pitäisikö esi-merkiksi tapahtumatuottajan hallita myös terveydenhoitoalan perusteet

Mikä ihmeen encatc?TAKU ry haki viime vuonna ja sai suppor-ting memberin eli vapaasti kääntäen yhteistyö- tai kannatusjäsenen statuksen kansainvälisessä ENCATC-verkostossa. Idea verkostoon liittymisestä saatiin TAKUn ruotsalaiselta kollegajärjestöltä DIK-iltä. On tullut aika selvittää jäsenillemme tarkemmin mikä on ENCATC, sillä ensi vuonna järjestön suurin tapahtuma järjestetään Suomessa. TAKU tapasi ENCATCin pääsihteerin ja suurimman apurahasäätiön hallinnoijan Giannalia Cogliandro Beyensin syyskuun alussa.

voidakseen tuottaa nyky-yhteiskun-nassa kaivattuja palveluita riittävän kohdistetusti? ENCATC tuo yhteen alan kouluttajat koko alueelta pohti-maan näitä suuria linjauksia.

Työ käytännössä

ENCATCin päätoimisto sijaitsee Brysselissä ja on varsin kansainvä-linen kokonaisuus sinänsä, etenkin vuosikonferenssin lähestyessä ja monikansallisten harjoittelijoiden-sa myötä (tämä vinkkinä harjoitte-lupaikkoja etsiville). Henkilöstöä toimistolla on toimintaan nähden vähän, työn pääpaino on verkoston ylläpito nykyteknologian voimin ja tapahtumajärjestelyihin osallistuvat seminaarin pitopaikkojen jäsenet etunenässä. Omien sanojensa mu-kaan ENCATC lobbaa, verkostoituu, kouluttaa, sparraa tutkijoita, nostaa tietoisuutta alasta ja pyrkii helpot-tamaan työvoiman opiskelijoiden, opettajien ja tuottajien liikkuvuutta Euroopassa. Tarkoituksensa toteut-tamiseksi katto-organisaatio ja sen operatiiviset ryhmät organisoivat lukuisia seminaareja ja koulutuksia, omansa niin tutkijoille, opettajille kuin alan opiskelijoille, onpa mu-kana kulttuuritutkijan kansainväli-nen vuosipalkintokin. Kulttuurialan kehitystyö tehdään pääsääntöisesti teemafoorumeissa ja kahdessa foo-rumien alaisessa käytäntöryhmässä, joihin kaikki jäsenet voivat hakea paikkoja vuosikonferenssin yhtey-dessä. Alan yhteiskunnallisia muu-toksia peilaten ja vapaasti kääntäen nämä työryhmät ovat: - Luova yrittäjyys ja koulutus kulttuurielämässä- Kulttuuriperintöön liittyvien kohteiden hyödyntäminen- ”Kulttuuriobservatoriot” ja kulttuuritietous- Yleisökäytänteet Euroopassa- Kansainvälinen Eurooppa- Taiteet ja Terveys - Urbaani hallinto ja kaupunkien kulttuurikäytännöt

Rajat ylittävää yhteistyötä

Rahoituksensa ENCATC saa Eu-roopan komissiolta. Tämä määrit-

telee myös organisaation toimintaa, joka keskittyy yhteistyöverkoston luomiseen ja niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimijoiden yhdis-tämiseen koko Euroopan laajuudel-ta. ENCATC toimii myös partnerina isoissa komission hankkeissa kuten kulttuuripääkaupunki-ohjelmassa. Lisäksi järjestö tekee yhteistyötä mm UNESCOn, Euroopan neuvos-ton, European Cultural Foundationin (Eurocult) ja AAAE eli Association of Arts Administration Educators kanssa. Lisäksi järjestöllä on oma apurahasäätiönsä Thomassen Fund, jonka kautta konferensseihin tai muuhun työskentelyyn osallistuvat yksittäiset opiskelijat tai tutkijat voi-vat saada lisärahoitusta, myös mat-kakuluja seminaariosallistumiseen.

He tulevat tänne

Kaiken kaikkiaan ENCATCin toi-minta kuulostaa yhtä monimuotoi-selta kuin kirjava jäsenkokonaisuus antaa ymmärtääkin. Giannalia Cog-liandron puhe pulppusi vuolaas-ti kielirajat ylittäen kun hän pääsi vauhtiin organisaationsa kuvailus-sa, kiireessä unohtuvat englannin-kieliset ilmaisut korvattiin ranskan tai italian vastaavilla, sillä toimintaa ENCATCilla on paljon. Tärkein on tietenkin tämän vuoden lokakuussa järjestettävä vuosikonferenssi, tällä kertaa koulutuksen rakennetta poh-tiva ja kiehtovasti nimetty "Can I Google it?" -seminaarikokonaisuus toimiston kotimaaperällä eli Brysse-lissä. Konferenssin yhteydessä työ-ryhmät kokoontuvat ja seminaari-ohjelma huipentuu kaikille jäsenille vapaaseen vuosikokoukseen. Ilmoit-tautuminen niin tähän kuin opiske-lijoiden konferenssiin on yhä mah-dollista, ohjeet ja kuvaukset löytyvät järjestön kotisivuilta www.encatc.org. Ensi vuonna tapahtumaan osal-listuminen on meidän näkökulmas-tamme kuluttomampaa, sillä järjes-tämisvastuu on ENCATCin suoma-laisilla jäsenillä ja pitopaikkana on siis Suomi. Viimeistään silloin tähän järjestöön on syytä tutustua!

L a u r a P i i r a i n e n

T A K U 33

encatc- perustettu v. 1992 Varsovassa- vuonna 2010 (elokuussa) 127 jäsentä, joista 92 täysjäsen-tä, 30 yhteistyöjäsentä ja viisi yksilöjäsentä 33 maassa, joihin kuuluvat Euroopan maiden lisäksi mm. Australia, Kanada, Ve-näjä ja Yhdysvallat.- Suomalaisia täysjäseniä ovat: Turun taideakatemia (Turun Amk), Metropolia amk, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin ammattikorkeakoulu, Novia amk, Sibelius-Akatemia, Jyväskylän yliopisto ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu.- TAKU ry on ainoa suomalainen associate member eli yhteis-työjäsen.

Kuva/Photo ENCATC

34 T A K U

Iina sai duunijakson mielenkiintoisimman työtehtävän ja sukelsi HIPPO-hahmon sisälle. Kuva: Vilja Tamminen

Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXissa Hämeenlinnassa pohdittiin viime talvena apuja nuorten hanka-laan kesätyötilanteeseen. Samalla vuosittain heinä-elokuun vaihteessa järjestettävä koko perheen tapahtu-ma Lasten taidefestivaali Hippalot kaipasi runsaasti työvoimaa. Nämä kaksi asiaa yhdistämällä syntyi ke-sän hauskin projekti, kahden viikon mittainen Hip-kesäduuni, joka toi-vottavasti saa jatkoa myös tulevi-na kesinä. Kesäduuniprojektin kohderyh-mäksi valittiin 15-17 –vuotiaat nuo-ret. Projektilla haluttiin tarjota mah-dollisesti ensimmäinen kesätyöko-kemus, turvallinen ja mukava sellai-nen. Työpaikkailmoitus julkistettiin ARXin nettisivuilla tammikuussa ja hakuaikaa oli maaliskuulle. Määrä-aikaan mennessä postiluukkuun ti-pahti kolmisenkymmentä hakemus-ta, joista valittiin haastatteluun kak-sitoista motivoitunutta kulttuuriin suuntautunutta nuorta. Työhaastat-telut sujuivat hienosti ja niiden pe-rusteella valittiin duuniporukkaan seitsemän nuorta. Yksi liittyi vielä joukkoon maahanmuuttajapalvelui-den kautta, jolloin duunarien päälu-ku nousi kahdeksaan.

Hippaloiden kesäduuniohjelma tarjosi kurkistuksen kulttuuriduunarin työhön

Erikoisin työtehtävä: HIPPOna toimiminen

Joukkion kahden viikon mittainen työrupeama alkoi heinäkuun puoli-välissä. Ensimmäinen viikko omis-tettiin festivaalin somistamiseen ja toinen varsinaiseen festivaalityöhön. Ensimmäisellä viikolla kesäduunarit maalasivat ja somistivat kaupungin varikolta löytyneitä penkkejä ja kuk-karuukkuja, ideoivat ja somistivat ARX-talon julkisivun ja rakensivat elämystila Leonardon leikkipuistoa. Toinen viikko kului festivaalitehtä-vissä – työpajojen apuohjaajana toi-miessa, ovilipunmyynnissä ja festi-vaalikaupassa. Teatterista innostunut Iina sai varsin spesiaalin tehtävän ja pääsi festivaalin pääyhteistyökump-panin Hämeenlinnan Seudun Osuus-pankin HIPPO-hahmon sisään. Hir-muisesta helteestä huolimatta Iina jaksoi hymyillä vielä viimeisenä fes-tivaalipäivänä kömpiessään kuuman puvun sisästä. Kesäduunareiden joukosta löytyi kaksi erityisesti tekniikasta kiinnos-tunutta nuorta, Eerika ja Tatu. Kak-sikko liittyi festivaaliviikoksi tek-niikkatiimiin ja pääsi seuraamaan aitiopaikalta esitysten pystyttämistä ja purkua sekä kaikkea mahdollista siinä välissä tapahtuvaa. Esiintyjät antoivat kiitosta reippaasta rouda-us- ja rakennusavusta. Niin tätä kak-

sikkoa kuin muita duunareita joutui patistamaan illalla kotiin, niin hyvin porukka viihtyi töissä.

Ei palkka, vaan työn sisältö

Kesäduunareille maksettiin kau-pungin määrittelemää noin viiden euron tuntipalkkaa. Palkka tuntui meistä aikuisista hirmuisen pienel-tä, mutta työhaastattelussa kukaan ei pitänyt työstä maksettavaa palk-kaa kynnyskysymyksenä. Palkkaa enemmän nuoria kiinnosti mahdol-lisuus mielekkääseen tekemiseen ja mahdollisuuteen päästä tutustu-maan kulttuurialaan aivan oikeasti. Kertoipa joku kavereidensa ajavan nurmikkoa kaksi viikkoa samaisel-la korvauksella – siihen verrattuna kesäduunarimme tunsivat olevansa onnenpekkoja. Nuorten kanssa kaksi viikkoa viettänyt ohjaustoimintaa Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Elina Järvelä kuvaa kesäduunipro-jektia onnistuneeksi. – Nuoret toivat piristystä taloon ja jakso oli varmas-ti yhtä antoisa heille kuin meidän koko työyhteisöllekin, hän sanoo ja toivoo projektin saavan jatkoa myös tulevina vuosina. Samaa mieltä jat-kosta on koko ARX-talon väki, sen verran mahtava väriläiskä tuo iloinen duunaritiimi oli.

T e k s t i : R i i k k a - L e e n a P u i s t o l a K u v a : V i l j a T a m m i n e n

T A K U 35

Hippaloiden kesäduuniohjelma tarjosi kurkistuksen kulttuuriduunarin työhön

P a n u H ä m e e n a h o

36 T A K U

TAKU-lehden kymmenen kysymystä -palsta pureutuu siihen, mitä taide- ja kulttuurialan ammattilaiset puuhaavat vapaa-ajallaan.

1. Nimi ja ammatti/asema/organisaatio Lassi Saressalo, pääsihteeri Suomen Kotiseutuliitto

2. Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi? Hain siihen, kun paikka tuli auki. 3. Mitä työhösi kuuluu? Suuren kokonaisuuden (yli 800 jäsenyhteisöä) toimin- nan kehittäminen, toimiston (9 henkeä) työn johto. 4. Mitä harrastat? Tietokirjailua sekä lukien että tehden.

5. Millainen on sinun harrastushistoriasi, lyhyin oppimäärä? Itse asiassa tiede- ja tietokirjoittamista koko elämä.

6. Miten harrastuksesi ja työsi sopivat yhteen? Ovat saman asian kaksi toisiaan täydentävää puolta.

7. Mikä harrastuksessasi on parasta? Luova kirjoittaminen, tiedon haku ja synkronointi, sanan käyttö.

8. Mikä haastavinta? Oikeassa olemiseen pyrkiminen.

9. Mikä on kiinnostavin haaste lähitulevaisuudessasi? hm...

10 Mitä vapaa-ajanviettotapaa suosittelisit TAKU:n lukijoille? Lukeminen sivistää ja on mukavaa.kysymystä

10Akavan Erityisalojen jäsenyhdistys-ten jäsenille on tarjolla monipuolisia jäsenetuja edunvalvonnasta konk-reettisiin yksittäisiin jäsenetuihin. Jäsenyhdistyksemme jäsenenä saat kattavan edunvalvonnan, ansiosidon-naiseen työttömyysturvan ja mah-dollisuuden vaikuttaa työelämään ammattiliittosi kautta. Yksi rahan arvoisista eduista on myös liiton jäsenkoulutus. Akavan Erityisalat tarjoaa monipuolista ja laadukasta koulutusta ajankohtai-sista aiheista. Koulutukset painottu-vat edunvalvontaan ja ne toteutetaan jäsenten koulutustarpeiden ja toivei-den pohjalta. Koulutusten tavoittee-na on tukea ja edistää jäsenten työ-markkinaosaamista, hyvinvointia ja menestymistä.

Liiton jäsenkoulutukset tarjoavat oppia työelämää varten

Haluaisitko saada vinkkejä, mi-ten palkasta kannattaa neuvotella? Kiinnostaisiko kuulla, miten sosiaa-lista mediaa on mahdollista hyödyn-tää yritystoiminnassa ja verkostoitu-misessa? Entä haluaisitko kehittyä esiintyjänä? Akavan Erityisalat jär-jestää loppuvuoden aikana näihin ja moniin muihin aiheisiin liittyviä koulutuksia, joihin ehdit vielä hy-vin mukaan.

Uusi koulutussarja työhyvinvoinnistaOmien jäsenkoulutustensa lisäk-si liitto järjestää yhteistyössä TJS Opintokeskuksen kanssa työhy-vinvointiin liittyvän koulutussar-jan, joka käynnistyy syksyn aika-na ja jatkuu ensi vuoden puolella.

Koulutussarjassa käsitellään muun muassa sitä, miten voidaan ennal-taehkäistä epäasiallista kohtelua ja selvittää työpaikan ristiriitatilantei-ta sekä minkälaisia vaikutusmah-dollisuuksia työntekijällä on omaan työhönsä. Saat tietoa liiton järjestämis-tä koulutustilaisuuksista ja alueta-pahtumista Akavan Erityisalojen verkkosivuilta, uutiskirjeistä ja Yh-teenveto-lehdestä. Ensi vuoden kou-lutusesite postitetaan kaikille jäse-nille joulukuun Yhteenveto-lehden välissä. Tarkkaile siis postiasi ja nap-paa esite talteen! Jaana Parkkola Akavan Erityisalat

T A K U 37

Syksyn myötä moni takulainen-kin solmii uuden työsopimuksen. Osa varmistuneen hankerahoituk-sen myötä tai sen toivossa, joku ensi kesän tuotantoa ajatellen, toinen aivan jonnekin mistä työ-tä vain sai rahoittaakseen kulttuu-rialan opintonsa. Joku tekee elä-mänsä ensimmäisen toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen, joku aloittelee uutta työtä toivo-en sen johtavan pysyvään työsuh-teeseen. On hienoa päästä kiinni etenkin sellaiseen työhön mitä on haaveillut ja intoa kesän jäl-jiltä riittää. Muistathan kuiten-kin huolehtia omasta turvastasi työmaailmassa ja käyttää jäsen-palvelujasi – eli tarkistuta työso-pimuksesi juristilla.

ÄLÄ ALLEKIRJOITA MITÄ TAHANSA!?

J ä r j e s t ö s i h t e e r i n p a l s t a

Vähintäänkin kannattaa lukea so-pimus tarkasti ennen oman puu-merkin raapustamista. Ovatko siellä pienet jutut kuten vaikka-pa sairausajan palkka mainittu-na, viitataanko esimerkiksi TA-KUn suositukseen työsuhteen ehdoiksi? Miten lomarahat, en-täpä liukumat työajassa? Miten palkkapäivä on määritelty, että sen saa vähintään palkkaturvasta

jos firma meneekin alta? Mikä-li jokin kohta askarruttaa, kysy siitä asiantuntijalta ennen kuin laitat nimesi alle. Sillä kun so-pimus on allekirjoitettu, sen voi muuttaa vain uudella sopimuksel-la. Joten on viisasta ottaa selvää ennen kuin allekirjoittaa ja vielä fiksumpi hoitaa itselleen oikeu-denmukaisen sopimuksen ennen itse työn aloittamista – varmuu-den vuoksi.

Turvaa itsesi työelämässä, se on jäsenoikeutesi!

terveisinLaura TAKUn toimistolta

aKavaN erityisalojeN syKsyN 2010 jäseNKoulutuKset Koulutussarja työhyvinvoinnista yhteistyössä TJS Opintokeskuksen kanssa:l 2.11. Tampere: Epäasiallisen toiminnan ratkaiseminen työpaikoillal 18.11. Helsinki: Epäasiallisen toiminnan ratkaiseminen työpaikoillal 2.12. Turku: Miten vaikutan työssä ja työhön

Liiton yleiset jäsenkoulutukset:l Työyhteisötaidot voimavaranal Tie työhön – työelämän ABCl Sosiaalisen median hyödyntäminen yritystoiminnassa ja verkostoitumisessal Kehity esiintyjänä – varmuutta esiintymiseen (jatko)l Vuokratyöntekijä – tunne oikeutesil Miten neuvottelen palkkanil Työsuhde päättyi – laittomasti vai laillisesti

Katso koulutusten ajankohdat ja paikkakunnat liiton koulutusesitteestä tai verkkosivuilta.

Koulutukset ovat maksuttomia ja avoimia kaikille Akavan Erityisalojen jäsenyhdistysten jäsenille. Voit ilmoittau-tua koulutuksiin Akavan Erityisalojen sähköisen asioinnin kautta osoitteessawww.akavanerityisalat.fi

Tervetuloa!

38 T A K U

jäsensihteerit: Jäsenrekisteri:

jaana Honni 0201 235 344

Jäsenrekisteri, jäsenmaksut:Katja Kosonen 0201 235 346

Jäsenmaksut:Mary luokkamäki 0201 235 348 040 582 2215

asiamiehet:ahola arjapuh. 0201 235 359 tai 040 730 7081Tutkimustoiminta, palkkatilastot

juntunen Kalevipuh. 0201 235 351 tai 040 582 2780Valtiosektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Korpisaari jaakkopuh. 0201 235 363 tai 040 777 9422Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

sipilä,riikkaTyömarkkina-asiamiespuh. 0201 235 336 tai 040 587 2732Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmä- ja yritysyhdistystoiminta YTN:ssä, yhteiskunnallinen vaikuttaminen

TYöTTö

MYYSKASSA

erityiskoulutettujen työttömyyskassa

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki Puh. (09) 7206 4343 Fax (09) 272 1212 Puhelinajat: MA - PE klo 12.00 - 15.00

ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa ayt

Ratavartijankatu 2 C, 00520 HelsinkiPuh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660

S-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

www.akavanerityisalat.fi/tyottomyysturva

J Ä S E N S I V U T

jäseNtietojeN päivitysHelposti Netissä jäseNKaNavalla

www.akavanerityisalat.fi

Sisään jäsenkanavalle ja sähköiseen asiointiin pääset klikkaamalla sivun oikeassa yläkulmassa

näkyvää SÄHKöINEN ASIOINTI JÄSENILLE -painiketta. Käyttäjätunnuksena kanavalle toimii

henkilökohtainen jäsennumero, joka löytyy jäsenkortista. Ensimmäisellä

kirjautumiskerralla salasanana toimii oma syntymäaika (ppkkvv).

lomakkeisiin pääset jäseNyys -valikon kautta. pääset sivuille myös

taKun sivujen kautta www.taku.fi

INTERNET

lakimiehet:eskola Kari, lakimiespuh. 0201 235 367Yksityissektorin edunvalvonta sekä yksityis- ja valtiosektorin työsuhdeneuvonta

ikonen Harri, lakimiespuh. 0201 235 354 tai 040 722 4368Kunta- ja valtiosektorin palvelussuhdeneuvonta

leppänen Maarit, lakimiespuh. 0201 235 353 tai 040 837 7984Julkisen sektorin työ- ja virkasuhdeneuvonta

torvela tuire, lakimiespuh. 0201 235 356 tai 0400 871 381Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvon-ta, ammatinharjoittajien edunvalvonta sekä perhe- ja perintöoikeudelliset asiat

viitala linda, lakimiespuh. 0201 235 352 tai 040 352 2177Yksityissektorin työsuhdeneuvonta

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 S-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

38 T A K U

T A K U 39

J Ä S E N S I V U T

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Maistraatinpor tti 4 A, 00240 Helsinki l puh. 0201 235 393 l s-posti taku@kaapeli.fi

T A K U N H A L L I T U K S E N J Ä S E N T E N Y H T E Y S T I E D O T 2 010

Piia Jaatinen lastenohjaaja Jokisivuntie 7, 38300 Kiikka gsm 044 309 9752 piia.jaatinen@gmail.com

Mari Lankinen Tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. (014) 624 384 gsm 050 5363 231 mari.lankinen@jkl.fi

Veera Lampi Toiminnanjohtaja / Opiskelija Uudenmaan Vihreät / Helsingin yliopisto, humanistinen tdk gsm 0400 861199 veera.lampi@helsinki.fi

Varajäsenet Ville Niutanen Opiskelija HUMAK / Kulttuurituotanto Puh. 040 841 2066 ville.niutanen@pp.inet.fi

Merja Isotalo Yrittäjä Tmi Kulttuuripajasto Rantapuisto 25, Forssa gsm 050 336 3253 isotalo@sci.fi

Salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542 Salla.AM.Heikkinen@uta.fi

Toiminnanjohtaja Kirsi Herala gsm 040 511 1200 Puh. 0201 235 393 kirsi.herala@taku.fi

Järjestösihteeri Laura Piirainen gsm 0440 664 800 laura.piirainen@taku.fi

Hallituksen Petri Katajarinnepuheenjohtaja Maistraatinportti 4 A, 6 krs 00240 Helsinki gsm 040 164 6665 petri.katajarinne@taku.fi

Hallituksen varapj. Kirsi Lajunen tuottaja gsm 050 340 7176 kirsi.lajunen@taku.fi

Hallituksen jäsenet Varsinaiset jäsenet Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen keskustoimikunta Puh. (09) 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Matti Karhos Pääsihteeri, Sysmän Suvisoitto Tattimetsäntie 56, 19700 Sysmä gsm 040 836 6647 matti.karhos@sysmansuvisoitto.com

Elise Pedersen Koordinaattori Katajikonkatu 1 A 2 33820 Tampere gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

Juha Isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) koulutuspoliittinen sihteeri gsm 050 531 8414 juha@oranssi.org

40 T A K U

AkAvAn ErityisAlojEn vuosikErtomus 2009 1

Työtä elämään-urapäivä

4.11.2010 Vanha ylioppilastalo, Helsinki

Millainen on tulevaisuuden työelämä?

Millaisia valmiuksia ja kykyjä

tulevaisuudessa tarvitaan?

Mitä nuoret odottavat työltä ja työelämältä?

Miten löydän työpaikan?

Tervetuloa opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden

urapäivään Vanhalle 4.11.! Päivä alkaa aamukahvein klo 9 ja päättyy klo 16.15.

Urapäivässä ovat puhumassa mm. Ylen entinen toimitusjohtaja, SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner,

Itellan työsuhdejohtaja Pekka Kähkönen, Eilakaislan toimialapäällikkö Anna Leino,

pääministerin erityisavustaja Annika Saarikko ja Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki.

Tilaisuuden juontaa Aamu-tv:stä tuttu Tomi Korhonen.

Lisää tietoa tilaisuudesta osoitteessa www.akavanerityisalat.fi