talous ja yhteiskunta 1/2006

&1/2006

T a l o u sY h t e i s k u n t a

1 2006

&1/2006

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Heikki TaimioPääkirjoitus .................................................................................... 1

Jukka Jalava ja Matti PohjolaTieto- ja viestintäteknologian vaikutus bruttokansantuotteen jatyön tuottavuuden kasvuun Suomessa vuosina 1995–2002.......... 2

Mika Maliranta ja Petri RouvinenTietokoneet Suomen tuottavuuden lähteenä .................................. 8

Raili MäkitaloTieto- ja viestintätekniikalla tehokkuutta julkiseen palvelutuo-tantoon? ......................................................................................... 13

Kari SairoKone- ja metallituoteteollisuuden rakennemuutos ........................ 19

Martti af HeurlinTeknologiassa ja innovaatioissa on tehtävä valintoja .................... 24

Heli KukkoLiiketoimintaosaamisen kehittämishaasteet .................................. 31

Juhana VartiainenTuottavuus, palkkaerot ja palkkaneuvottelut ................................. 36

Stephen NickellSuomalainen työttömyys eurooppalaisessa vertailussa .................. 42

Jukka PekkarinenKolumni: Palkansaajien tutkimuslaitos: suuntana tulevaisuus ..... 50

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä .................................................... 52

34. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Reija LiljaToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiMarja-Liisa RajakangasJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 22,00 €Irtonumero 7,00 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuva:Markku Böök

ISSN 1236–7206

Pudotus-pelilläkölisää tuot-tavuutta?

Heikki Taimio

LISÄLUKEMISTA

� Ari Hyytisen ja Petri Rouvisen toi-mittamassa kirjassa Mistä talouskas-vu syntyy? (Taloustieto Oy 2005)käsitellään laajemmin lehtemme tä-män numeron teemaa. Se antaamyös runsaasti viitteitä alan muu-hun kirjallisuuteen. Tilastokeskusjulkaisee tietoja Suomen tuottavuu-den kasvusta; sen uusin julkaisu,Tuottavuuskatsaus 2004 sisältää tie-toja myös julkisen toiminnan tuot-tavuudesta. Osoitteesta www.tilasto-keskus.fi löytyvät myös tilastosivut“Tiede, teknologia ja tietoyhteis-kunta”. Uuden teknologian vaiku-tuksia tarkastelevat hallituksen tie-toyhteiskuntaohjelman sivut www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi ja useidentahojen yhteistyönä kehitetty sivus-to www.tietoyhteiskunta.fi� EU KLEMS-projektissa (www.euklems.net) tutkitaan tuottavuu-den kehitystä EU-maissa. Hollan-tilaisen Groningenin yliopiston Growth& Development Centre (www.ggdc.net) on tuottavuustutkimuksen eu-rooppalainen keskus, joka ylläpitäämyös laajaa tietokantaa. Se toimiiyhteistyössä yhdysvaltalaisen Con-ference Boardin (www. conference-board.org) kanssa. Myös USA:nNational Bureau of Economic Re-searchilla (www.nber.org/programs/pr/pr.html) on tuottavuuden tutki-musohjelma.� Suomen työmarkkinoiden toimi-vuutta tarkasteltiin Valtioneuvostonkanslian globalisaatioselvityksentaustaraporteissa, joiden yhteenve-to on julkaisussa Vertaileva näkö-kulma Suomen työmarkkinoihin(Valtioneuvoston kanslian julkaisu-sarja 21/2004). Työmarkkinoidensopimusjärjestelmää käsittelee myösKari Alhon ja Jukka Pekkarisen toi-mittama kirja Sovitaan palkoista(Taloustieto Oy 2004). Työttömyys– taloustieteellisiä puheenvuoroja(toim. Kari Hämäläinen, HeikkiTaimio ja Roope Uusitalo) puoles-taan on kokoelma artikkeleita, jois-sa analysoidaan suomalaista työttö-myyttä mikrotaloudellisesta näkö-kulmasta.

EU:n vanhoissa jäsenmaissa kasvaahuoli siitä, että työn tuottavuuden kas-vu jää jatkuvasti jälkeen Yhdysvallois-ta. Keskeinen syy tähän on se, etteiyksityisillä palvelualoilla ole pystyttyhyödyntämään uutta tietoja viestin-täteknologiaa, ICT:tä. Ero Yhdysval-toihin on suurin tukku- ja vähittäiskau-passa sekä rahoitusalalla.

Uusinta teknologiaa on toki tarjollaAtlantin molemmilla puolilla. Sen sijaanEurooppa näyttäisi tulevan jälkijunas-sa siksi, etteivät ICT:tä heikoimmin hyö-dyntävät yritykset väisty sitä parhaitenhyödyntävien tieltä yhtä ripeästi kuinYhdysvalloissa. Pelkkä rauta ja softa ei-vät näet riitä: pitää olla myös osaamis-ta ja tehokasta organisointia. Esimer-kiksi kauppa tarvitsee taitavia johtajiaja isoja yksiköitä, joita eivät kaavamää-räykset tai aukioloajat kahlitse.

Uuden teknologian tuottavuutta edis-tävä hyödyntäminen edellyttää raken-nemuutosta – pudotuspeliä, jossa hei-kot yksiköt kuolevat ja vahvat menes-tyvät. Ekonomistit kutsuvat tätäschumpeterilaiseksi luovaksi tuhoksi.Säälimätön kilpailu edistää sitä.

Yleiseurooppalainen huoli ei kuiten-kaan näyttäisi koskevan yhtä paljonSuomea. Jos meillä tuottavuuskehityson todellakin ollut lähes Yhdysvalto-jen luokkaa, niin ei voi kuin ihmetelläkahta seikkaa.

Ensinnäkin meillä valitetaan kilpai-lun puutetta, kun taas Yhdysvalloissasen väitetään olevan todella kovaa.Tällainen on tilanne esimerkiksi tuk-ku- ja vähittäiskaupassa. Suomessakilpailu on ollut erityisen näkyväämatkapuhelu- ja laajakaistapalveluis-sa, joissa kuitenkin pudotuspeli onmennyt niin veriseksi, että yritystenkannattavuus on kärsinyt ja palvelutovat jääneet jälkeen monista muistamaista.

Toiseksi Suomen työmarkkinoita pi-detään yleisesti hyvin joustamattomi-na verrattuna Yhdysvaltoihin, muttatuottavuus kasvaa silti nopeasti. Tän-ne vaaditaan lisää yrityskohtaisia jous-toja ja palkkaerojen kasvua. Saataisiin-ko niiden avulla todellakin tuottavuus-kehitystä nopeutettua entisestään? Ai-nakin se olisi ristiriidassa tuloerojenkasvun hillinnän kanssa.�

EU:n vanhoissa jäsenmaissa kasvaahuoli siitä, että työn tuottavuuden kas-vu jää jatkuvasti jälkeen Yhdysvallois-ta. Keskeinen syy tähän on se, etteiyksityisillä palvelualoilla ole pystyttyhyödyntämään uutta tietoja viestin-täteknologiaa, ICT:tä. Ero Yhdysval-toihin on suurin tukku- ja vähittäiskau-passa sekä rahoitusalalla.

Uusinta teknologiaa on toki tarjollaAtlantin molemmilla puolilla. Sen sijaanEurooppa näyttäisi tulevan jälkijunas-sa siksi, etteivät ICT:tä heikoimmin hyö-dyntävät yritykset väisty sitä parhaitenhyödyntävien tieltä yhtä ripeästi kuinYhdysvalloissa. Pelkkä rauta ja softa ei-vät näet riitä: pitää olla myös osaamis-ta ja tehokasta organisointia. Esimer-kiksi kauppa tarvitsee taitavia johtajiaja isoja yksiköitä, joita eivät kaavamää-räykset tai aukioloajat kahlitse.

Uuden teknologian tuottavuutta edis-tävä hyödyntäminen edellyttää raken-nemuutosta – pudotuspeliä, jossa hei-kot yksiköt kuolevat ja vahvat menes-tyvät. Ekonomistit kutsuvat tätäschumpeterilaiseksi luovaksi tuhoksi.Säälimätön kilpailu edistää sitä.

Yleiseurooppalainen huoli ei kuiten-kaan näyttäisi koskevan yhtä paljonSuomea. Jos meillä tuottavuuskehityson todellakin ollut lähes Yhdysvalto-jen luokkaa, niin ei voi kuin ihmetelläkahta seikkaa.

Ensinnäkin meillä valitetaan kilpai-lun puutetta, kun taas Yhdysvalloissasen väitetään olevan todella kovaa.Tällainen on tilanne esimerkiksi tuk-ku- ja vähittäiskaupassa. Suomessakilpailu on ollut erityisen näkyväämatkapuhelu- ja laajakaistapalveluis-sa, joissa kuitenkin pudotuspeli onmennyt niin veriseksi, että yritystenkannattavuus on kärsinyt ja palvelutovat jääneet jälkeen monista muistamaista.

Toiseksi Suomen työmarkkinoita pi-detään yleisesti hyvin joustamattomi-na verrattuna Yhdysvaltoihin, muttatuottavuus kasvaa silti nopeasti. Tän-ne vaaditaan lisää yrityskohtaisia jous-toja ja palkkaerojen kasvua. Saataisiin-ko niiden avulla todellakin tuottavuus-kehitystä nopeutettua entisestään? Ai-nakin se olisi ristiriidassa tuloerojenkasvun hillinnän kanssa.�

2

Tietoteollisen vallankumouksen vaiku-tusten hahmottamiseksi tässä artikke-lissa on laskettu eri tavoin, miten tie-toja viestintäteknologia (ICT, Infor-mation and Communications Techno-logy) on vaikuttanut kokonaistuotan-non eli bruttokansantuotteen ja työ-

tuntia kohti lasketun tuotannon eli työntuottavuuden kasvuun kansantalou-dessamme. Tarkastelu on jouduttu ra-jaamaan ajanjaksoon 1995–2002, kos-ka tätä kirjoitettaessa vain näiltä vuo-silta on saatu kansantalouden viralli-seen tilinpitoon perustuvia tietoja in-vestoinneista tietoja viestintätekno-logiaan.

Vaikutusta bruttokansantuotteen kas-vuun mitataan kahdella eri tavalla.

Jukka JalavaEkonomisti, Pellervontaloudellinen tutkimuslaitosErikoistutkija, [email protected]

Matti PohjolaProfessori, [email protected]

Tieto- ja viestintä-teknologianvaikutusbruttokansantuotteen ja työntuottavuuden kasvuun Suomessavuosina 1995–20021

Vielä melko äskettäin Suomen talouskasvua vauhdittituntuvasti kännyköiden ja muiden tietoliikenne-välineiden valmistus. Nyt laitevalmistuksesta on tullutkypsä toimiala, joten tuottavuuden kasvu on entistäenemmän uuden teknologian käytön varassa.

1 Tämä kirjoitus perustuu raporttiimmeJalava ja Pohjola (2005). Kiitämme TapioVirkkusta ja Kristiina Pietikäistä hyödylli-sistä kommenteista.

3

Ensimmäiseksi arvioidaan, kuinka suu-ri osa kasvusta ilmenee ICT-tavaroi-den ja -palvelujen tuotantona, ts. senkasvukontribuutio. Näitä ovat tieto-koneiden, ohjelmistojen ja viestintä-välineiden valmistus sekä teleliikenneja tietojenkäsittelypalvelut. Kasvuvai-kutus saadaan selville kertomalla ICT-tuotannon osuus bruttokansantuot-teesta ICT-tuotannon kasvuvauhdil-la.

Vuosina 1995–2002 bruttokansan-tuotteen määrä kasvoi keskimäärin 4,1prosentin vauhdilla. ICT-tuotannonkontribuutio kasvuun oli 1,3 prosent-tiyksikköä vuodessa (taulukko 1). Noinkolmannes (31 %) kasvusta syntyi si-ten ICT-tuotannossa. Sen osuus ko-konaistuotannosta oli lähes 6 prosent-

tia vuosina 1995–2002 ja kasvuvauhtikeskimäärin vajaat 23 prosenttia vuo-dessa tarkasteluperiodilla.2

ICT:n valmistuksen osuus kansan-tuotteesta on meillä OECD-maiden

suurin, mikä selittää osaltaan suurenkasvukontribuution. Tuotanto on li-säksi kasvanut ripeästi näillä toimialoil-la.

Näin laskettu kasvuvaikutus on se,jota meillä käytetään julkisessa keskus-telussa puhuttaessa ICT-toimialojenmerkityksestä. Toinen kasvuvaikutuk-sen laskentatapa perustuu tietoja vies-tintäteknologian käyttöön tuotannon-tekijänä (taulukko 1). Mitä enemmänkansantaloudessa on pääomaa ja työ-voimaa sekä mitä parempi on sen käyt-tämä teknologia, sitä suurempi on kan-santuotteen määrä.

Bkt:n kasvu syntyy työn ja pääomanmäärien kasvusta sekä niiden käytöntehokkuuden – kokonaistuottavuuden– paranemisesta. Kokonaistuottavuu-den kasvu tulee pääosin teknologises-ta kehityksestä. Se ilmenee uusina tuot-teina ja palveluina sekä uusina tuotan-totapoina.

Tuotannollisessa käytössä olevat tie-tokoneet ja niiden oheislaitteet, tieto-

2 Tietyn tuotteen tai palvelun vaikutustalouskasvuun saadaan selville laskemallasen tuotannon kasvu suhteutettuna senosuuteen koko taloudesta. Esimerkiksi tau-lukosta 1 voimme tarkistaa ICT-tuotan-non kasvun (22,83 %) vaikutuksen kokotalouteen (osuus 5,96 %): 0,2283*0,0596on noin 0,0136. Taulukossa raportoitu1,27 %-yksikköä eroaa tästä hieman, kos-ka se on laskettu aidoista vuosikasvuistaeikä niiden keskiarvoista.

3 Taulukossa ln % tarkoittaa kyseisenmuuttujan logaritmin muutosta vuodessakerrottuna luvulla 100. Se on hyvin lähel-lä tavanomaisesti laskettua prosenttimuu-tosta.

Matti Pohjola ja Jukka Jalava ovat usean vuoden ajan tutkineet tietoja viestintäteknologiankasvu- ja tuottavuusvaikutuksia. He ovat mm. mukana eurooppalaisessa EUKLEMS-hank-keessa, jossa selvitetään tuottavuuden kasvua kansantalouden eri toimialoilla kaikissa EU-maissa (www.euklems.net).

Taulukko 1. Talouskasvun osatekijät Suomessa vuosina 1995–2002.3

Osuus bkt:sta Määrän kasvu Kasvukontribuutio(%) (ln %) (ln %)

Bkt:n määrä 100,00 4,09 4,09

ICT- ja muu tuotantoICT-tuotanto 5,96 22,83 1,27Muu tuotanto 94,04 3,00 2,82

TuotannontekijätPääomapalvelut 33,24 3,05 1,03

Asuntopääoma 8,30 2,21 0,20ICT-pääoma 3,60 17,49 0,66Muu pääoma 21,34 0,90 0,19

Työpanos 66,76 1,85 1,24 Kokonaistuottavuus 1,81

ICT-alat 0,48Muut toimialat 1,33

Pääoman laatu 33,24 0,83 0,28Pääoman määrä 33,24 2,22 0,75Työpanoksen laatu 66,76 0,27 0,18Työpanoksen määrä 66,76 1,58 1,06

4

liikennevälineet ja ohjelmistot ovat osakansantalouden pääomakantaa. Vuon-na 2002 niiden osuus koko kannastaoli vajaat 4 prosenttia. ICT-pääomankontribuutio bkt:n kasvuun saadaankertomalla sen kasvuvauhti ICT-pää-oman tulojen osuudellakansantulosta (kun siisensin on vähennettypalkansaajakorvaukset jamuun kuin ICT-pää-oman osuus). Tulo-osuus oli ajanjaksolla1995–2002 melko pieni(3,6 %), mutta ICT-pää-oma kasvoi nopeasti(17,5 % vuodessa). Senkasvukontribuutio oli sik-si suuri, lähes 0,7 pro-senttiyksikköä vuodessa, mikä oli noinkaksi kolmasosaa koko pääomapanok-sen kontribuutiosta.

Tieto- ja viestintäteknologia vaikut-taa talouskasvuun myös toista kautta.Teknologian nopean kehityksen vuoksikokonaistuottavuus kasvaa ripeästi juu-ri ICT-toimialoilla. Niiden kontribuu-tio kokonaistuottavuuden kasvuun oliliki 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa.

ICT:n yhteenlaskettu kasvukontri-buutio oli siten keskimäärin 1,1 (=lähes 0,7 + lähes 0,5) prosenttiyksik-köä vuodessa. Näin ollen runsas nel-jännes (28 %) bkt:n 4,1 prosentin kas-vuvauhdista syntyi ICT:n kontribuu-tiona.

ICT:n kasvuvaikutuksen eurooppa-laisessa vertailussa Suomi pärjää hy-vin. Tulos on parempi kuin esimerkiksiIsossa-Britanniassa. YhdysvalloissaICT:n kontribuutio oli vastaavalla ajan-jaksolla kuitenkin suurempi, 1,3 pro-senttiyksikköä. Ero Suomeen tuleeICT-pääoman vaikutuksesta, sillä kontri-buutiot kokonaistuottavuuteen olivatsamaa luokkaa.

Olemme tehneet tässä artikkelissaesitettyihin laskelmiin ICT:n hintojenlaatukorjauksen sekä bruttokansan-tuotteeseen että pääomakantaan. Käyt-tämällä ns. hedonisia hintaindeksejä(kts. tarkemmin jaksossa Laskelmienongelmia) bkt:n kasvu nousee hiemankansantalouden virallisen tilinpidon

lukua korkeammaksi. Laatukorjattukasvuvauhti oli keskimäärin 4,1 pro-senttia virallisen kasvuvauhdin olles-sa 3,9 prosenttia vuosina 1995–2002.Laatukorjauksen vaikutus ei kuiten-kaan ole niin suuri, että se selittäisi

erot ICT:n vaikutuksis-sa Suomen ja Yhdysval-tojen välillä.

Talouspoliittisessa kes-kustelussamme on vii-me aikoina kannettuhuolta myös investoin-tien hitaasta kasvusta.Sitä on pidetty riittä-mättömänä uusien työ-paikkojen syntymisenkannalta. Investointientehtävänä ei kuitenkaan

ole luoda työpaikkoja vaan kasvattaakansantalouden tuotantopotentiaalia.Tässä keskustelussa on jäänyt koko-naan vaille huomiota se pääomaraken-teessa tapahtunut muutos, joka on laa-dun muutoksen kautta lisännyt pää-omapalvelujen määrää (kuvio 1). Kunesimerkiksi tietoja viestintätekniikanhinnan laskiessa yritykset investoivatvähemmän rakennuksiin ja enemmänuuteen teknologiaan, jonka rajatuot-tavuus4 on suurempi, niin pääomapal-velujen kokonaisvirta kasvaa, vaikkapääoman kokonaismäärä ei muuttui-sikaan.

Pääoman tuotantokyky on kasvanut0,8 prosenttiyksikköä suuremmallavuosivauhdilla ajanjaksolla 1995–2002kuin mitä voi päätellä kansantaloudentilinpidossa julkaistujen investointitie-tojen perusteella. Otettaessa kantaainvestointien riittämättömyyteen olisipääomakannassa tapahtunut rakenne-muutos otettava huomioon. Tehotto-mat investoinnit eivät työllisyysongel-miamme ratkaise. Ei siis riitä että in-vestoidaan vain johonkin, vaan inves-tointien tulisi olla ”järkeviä”.

ICT työn tuottavuuden kasvu-tekijänä

Bkt-laskelmat antavat kansantaloutem-me kasvukyvystä melko positiivisenkuvan. Tarkastelujakso oli kuitenkinsiinä suhteessa poikkeuksellinen, ettätehtyjen työtuntien määrä kasvoi 1,6prosentin vuosivauhdilla (taulukko 2).Työtunnit ovat yleensä vähentyneet1960-luvun lopun jälkeen, mutta1990-luvun lopulla ne kasvoivat lama-

Eri laskentamene-telmien mukaantieto- ja viestintä-teknologia tuotti28–31 % Suomenvuosien 1995–2002talouskasvusta.

Kuvio 1. Pääomapanoksen kasvuasteet vuosina 1996–2002 (ln %).

4 Tuotannontekijän rajatuottavuus ku-vastaa sitä tuotoksen lisäystä, mikä syntyyyhden yksikön lisäyksestä panoksessa. Tä-ten esimerkiksi lisäämällä tietokoneita tu-hannella eurolla saadaan enemmän aikai-seksi kuin jos lisäisimme saman verran ra-kennuksia.

5

kaudesta toipumisen seurauksena.Kansantalouden pitkän ajan suoritus-kyvystä saa paremman kuvan tarkas-telemalla työn tuottavuutta. Vuosina1995–2002 bruttokansantuotteen mää-rä tehtyä työtuntia kohti kasvoi keski-määrin 2,5 prosenttia vuodessa.

Työn tuottavuus nousee sitä nope-ammin mitä nopeammin kasvaa pää-omaintensiteetti eli pääomapanoksenmäärä työntuntia kohti, mitä nope-ammin nousee työvoiman laatu jamitä nopeammin kehittyy teknologiaeli kokonaistuottavuus. Koulutus ontärkein työvoiman laatua parantavatekijä. Eri tekijöiden kontribuutiotvoidaan laskea samalla tavoin kuinedelläkin tehtiin. Pääomavaltaistumi-sen kontribuutioksi saadaan 0,5, työ-voiman laadun 0,2 ja kokonaistuot-tavuuden 1,8 prosenttiyksikköä vuo-dessa. Kokonaistuottavuuden osuustyön tuottavuuden kasvusta oli sitensuuri, 72 prosenttia. Olemmekin siir-tyneet panoksia lisäävästä kasvustakasvuun jossa tiedon merkitys on ko-rostunut.5

ICT-pääoman kontribuutio työntuottavuuden kasvuun oli 0,6 prosent-tiyksikköä eli suurempi kuin pääomankokonaiskontribuutio. Tämä tarkoit-taa sitä, että muun kuin ICT-pääomanvaikutus tuottavuuden kasvuun oli ne-

gatiivinen, mikä on osaselitys sille, ettätyön tuottavuuden kasvuvauhti on hi-dastunut aiempiin vuosikymmeniinverrattuna. Koska työn tuottavuus kas-vaa sitä nopeammin mitä nopeamminlisääntyy pääomapalvelujen määrä teh-tyä työtuntia kohti, niin negatiivinenkasvukontribuutio merkitsee sitä, ettäpääomapanos kasvoi työtuntien mää-rää hitaammin.

Arviomme ICT-pääoman kasvu-kontribuutiosta on hyvin lähellä mui-ta vastaavia laskelmia. EpävirallisiaICT-tietoja käyttäen mittasimme ai-emmin kontribuution olleen meillä 0,6prosenttiyksikköä vuosina 1995–2001siinä osassa kansantaloutta, josta onjulkinen ja asuntosekto-ri rajattu pois (Jalava jaPohjola 2002; Jalava2003). Timmer, Ypmaja van Ark (2003) pää-tyivät puolestaan lu-kuun 0,7 EU-maidenkeskinäisessä vertailus-sa.

Näiden tulosten valos-sa ICT:n kasvuvaikutusnäyttää Suomessa ol-leen selvästi pienempikuin Yhdysvalloissa mutta suurempikuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa.Vastaavin menetelmin arvioitu kontri-buutio oli nimittäin 0,93 prosenttiyk-sikköä Yhdysvalloissa vuosina 1995–2001 ja 0,57 prosenttiyksikköä Isos-

sa-Britanniassa vuosina 1994–1998(Jorgenson, Ho ja Siroh, 2003; Oul-ton, 2002).

Kokonaistuottavuuden kontribuutiovoidaan jälleen jakaa kahteen osaan:ICT-aloilla syntyneeseen ja muilla toi-mialoilla syntyneeseen. Edellinen oli 0,5ja jälkimmäinen 1,3 prosenttiyksikköävuodessa.

ICT:n yhteenlaskettu vaikutus työntuottavuuden kasvuun oli 1,1 prosent-tiyksikköä vuodessa. Kasvusta peräti43 prosenttia syntyi ICT:n kontribuu-tiona, mikä on osoitus meneillään ole-van teknologisen kehityksen muutos-voimasta. Työn tuottavuuden kasvu-vauhdin hidastumisen yhtenä syynäoli muun kuin ICT- ja asuntopääomannegatiivinen vaikutus. Vaikka ICT-pääoman kontribuutio oli suuri, niinse ei ollut niin suuri, että se olisi kään-tänyt työn tuottavuuden kasvun kiih-tyväksi kuten Yhdysvalloissa tapah-tui.

Laskelmien ongelmia

Tässä esitetyt kasvulaskelmat on pe-riaatteessa helppo tehdä. Käytännös-sä niiden laatimisessa on kuitenkinneljä suurta ongelmaa. Ensimmäinenliittyy tietoja viestintäteknologiantuotteiden hintojen ja määrien mittaa-miseen. Tuotannon arvoja koskevat

kansantalouden tilinpi-totiedot muutetaan mää-riä kuvaaviksi luvuiksijakamalla arvot sopivil-la hintaindekseillä. Pe-rinteisesti hintaindeksisaadaan seuraamalla sa-man tuotteen hintakehi-tystä periodista toiseen.ICT:n osalta tilanne onvaikeampi nopean tek-nologisen kehityksenvuoksi. Tuotteet katoa-

vat nopeasti markkinoilta ja uusia tu-lee jatkuvasti tilalle. Siksi tarvitaan eri-koismenetelmiä, ns. hedonisia hin-taindeksejä, jotka mittaavat tuotteenominaisuuksien (esimerkiksi tietoko-neen laskentatehon) hintaa pikem-

Taulukko 2. Bruttokansantuotteen ja työn tuottavuuden kasvun osatekijät Suo-messa vuosina 1995–2002.

Osuus bkt:sta Määrän kasvu Kasvukontribuutio(%) (ln %) (ln %)

Bkt:n määrä 100,00 4,09 4,09Työtuntien määrä 1,58 1,58Työn tuottavuus 2,51 2,51

Pääomavaltaistuminen 33,24 1,47 0,51Asuntopääoma 8,30 0,64 0,06ICT-pääoma 3,60 15,90 0,60Muu pääoma 21,34 -0,67 -0,15

Työpanoksen laatu 66,76 0,27 0,18Kokonaistuottavuus 1,81 1,81

ICT-alat 0,48Muut toimialat 1,33

5 Ks. aiheesta enemmän julkaisusta Hyy-tinen ja Rouvinen (2005).

Vuosina 1995–2002tieto- ja viestintä-teknologia selitti1,1 prosenttiyksik-köä työn tuottavuu-den 2,5 prosentinkasvusta.

6

minkin kuin itse tuotteen hintaa. Pul-ma on siinä, ettei tällaisia indeksejäole meillä kehitetty. Sovelsimme sik-si Yhdysvaltojen tilastoviranomaistenlaatimia, kuviossa 2 kuvattuja indek-sejä.6

Tietokoneiden ja oheislaitteiden hin-taindeksin arvo on nyt vain 0,03 pro-senttia siitä mitä se oli vuonna 1960.Itse tietokoneiden hinta on laskenutvieläkin nopeammin, sillä oheislaittei-den hintakehitys on ollut maltillisem-paa. Ohjelmistojen hintaindeksin arvoon 70 prosenttia siitä, mitä se oli tar-kasteluperiodin alussa. Niiden hinnateivät ole pudonneet tietokoneiden tah-dissa, koska suuri osa ohjelmistojenkustannuksista on palkkoja. Viestin-tävälineiden hinta on nyt korkeampikuin vuonna 1960. Se on kuitenkinlaskenut 1980-luvun puolivälistä al-kaen.

Olemme tehneet ICT:n hintojen laa-tukorjauksen sekä bruttokansantuot-teeseen että pääomakantaan. Tämän

tuloksena bkt:n kasvu nousee hiemankansantalouden virallisen tilinpidonlukua korkeammaksi. Laatukorjattukasvuvauhti oli keskimäärin 4,09 pro-senttia virallisen kasvuvauhdin ollessa3,9 prosenttia vuosina 1995–2002.Laatukorjauksen vaikutus ei näin ol-len ole kovin suuri.

Kasvulaskennan toinen ongelmakoskee pääomakannan mittaamista.Kansantalouden tilinpidossa pääomaamitataan tavanomaisesti nettopääoma-kannalla. Se kuvaa käytettävissä ole-vien pääomaesineiden varallisuusar-voa eikä siksi sovi tuottavuusanalyy-siin. Tuotantoteorian mukainen pää-oman käsite on ns. tuottavaan pää-omakantaan (productive capitalstock) perustuva pääomapalvelujenvirta (capital services). Se edustaakiinteän pääoman palveluja samallatavalla kuin työ edustaa inhimillisenpääoman palveluja. Esimerkiksi toi-mistorakennus antaa henkilöstölle suo-jan sateelta ja kylmältä sekä tarjoaatilan tavaroiden säilytykselle. Pääoma-palvelut kuvaavat tuotannossa käytet-tävien pääomaesineiden kykyä luodatuloa.7

Kasvulaskennan kolmas käytännönongelma liittyy työpanoksen mittaami-

seen. Työn määrää on helppo mitatatehdyillä työtunneilla. Ongelma syntyysiitä, että erityppinen työvoima vaikut-taa tuotantoon eri tavoin. Työntekijäteroavat toisistaan esimerkiksi koulu-tuksen, iän, sukupuolen ja työmark-kina-aseman (yrittäjä/palkansaaja)mukaan. Jos käytettävissä olisi tiedotkunkin työntekijäryhmän keskimääräi-sestä rajatuottavuudesta, niin kokonais-työpanos saataisiin laskemalla rajatuot-tavuuksilla painotetut työtunnit yhteen(eli kuinka paljon kuhunkin ikä-kou-lutus- jne. ryhmään jaoteltu työpanospystyy tuottamaan). Käytännössä ra-jatuottavuuksia ei pystytä mittaamaan,vaan tehdään oletus siitä, että kussa-kin ryhmässä keskimääräinen palk-kataso kuvaa rajatuottavuutta. Tällätavoin lasketaan mm. koulutuksenkontribuutio talouskasvuun, jos käy-tettävissä on tieto siitä, miten työnte-kijöille maksettava palkka riippuu kou-lutustasosta. Samalla tavoin voidaanperiaatteessa laskea ikärakenteen muu-toksen kasvukontribuutio, jos eri ikä-ryhmiin kuuluville maksetaan erilaistapalkkaa.

Kasvulaskennan neljäs ongelma onkokonaistuottavuuden kasvun jakami-nen eri toimialoille. Tässä olemme teh-neet sen ns. duaalimenetelmällä8 käyt-täen hyväksi eri toimialojen valmista-mien tuotteiden hintatietoja. Ajatukse-na on, että esimerkiksi ICT-tuotteidenhintojen lasku kuvaa ICT-toimialan ko-konaistuottavuuden kasvua. Informaa-tioteknologian poikkeuksellisen vahvahintojen lasku on jäljitettävissä puoli-johdinteknologiassa tapahtuneeseen

6 Tämä tehdään Schreyerin (2000) esit-tämällä tavalla siten, että Yhdysvalloillemitattua ICT:n ja muiden investointiensuhteellista hintakehitystä sovelletaan myösSuomeen.

7 Käytämme pääoman poistofunktionaempiiristen tutkimusten mukaan useim-miten havaittua geometrista muotoa japainotamme eri pääomatyypit yhteen käyt-tämällä niiden rajatuottavuuksia eikä pelk-kiä hintoja.

8 Duaalimenetelmässä verrataan esim.ICT-tuotteiden hintojen muutosta kan-santalouden keskimääräisiin työn ja pää-oman hintoihin. Duaalimenetelmän käyt-tö on huomattavasti vähemmän dataa tar-vitseva menetelmä kuin ns. varsinainen ko-konaistuottavuuslaskenta, jossa tarvitaankaikkien alaerien arvo-, määrä- ja hinta-tietoja.Lähde: National Income and Product Accounts, Bureau of Economic Analysis, www.bea.gov.

Kuvio 2. Tieto- ja viestintäteknologian komponenttien hintakehitys Yhdysval-loissa vuosina 1960–2003 (indeksejä, 2000 = 1, logaritmiasteikko).

7

huimaan kehitykseen ja siitä seuran-neen nopean hintojen laskuun. Kunoletamme tuotantopanosten hintojenkasvavan samaa tahtia kaikilla toimi-aloilla, niin voimme valmistettujen tuot-teiden hintakehitysten eroista päätelläerot kokonaistuottavuuden kehitykses-sä eri toimialoilla.

Johtopäätöksiä

Suomi on kiistatta hyötynyt meneil-lään olevasta tietoja viestintätekno-logian vallankumouksesta. Hyöty onsaatu pääosin tuotteiden – lähinnä tie-toliikennevälineiden – valmistuksenkautta. Tämä näkyy yhtäältä näiden

toimialojen suurenakontribuutiona työntuottavuuden kasvuunja toisaalta niiden suu-rena osuutena kansanta-loutemme viennistä.

ICT-valmistuksen osuuskansantuotteesta on meil-lä kasvanut toiseksi suu-rimmaksi EU-maissa. Se onkasvanut, vaikka tuot-teiden hinnat ovat laske-neet nopeasti. Tämä onvoinut tapahtua vain si-ten, että tuotteiden ky-syntä on kasvanut vielä-kin nopeammin kuin hin-nat ovat laskeneet. Uu-sien tuotteiden kysynnänhintajousto on yleensäsuuri. Sen ansiosta kuntuottavuuden kasvu jatuottajien keskinäinenkilpailu laskevat hintoja,niin kysyntä kasvaa niinpaljon, että koko toimi-ala kasvaa. Tuottavuu-den kasvu näkyy näintuotannon kasvuna eikäresurssien vähenemise-nä.

Tilanne on toinen sel-laisilla toimialoilla, joidentuotteet ovat jo vakiin-nuttaneet asemansa ko-titalouksien kulutusra-

kenteessa, esimerkkinä rahoitusja va-kuutuspalvelut. Vaikka tuottavuudenkasvu laskisikin hintoja, niin kysyntäei enää kasva riittävän nopeasti. Tästäseuraa, että tuottavuuden kasvu näkyytoimialan tuotantopanosten käytön vä-henemisenä.

ICT:n laitevalmistuksesta on tullut joniin kypsä toimiala, että sen kompo-nentit ovat pitkälle standardisoitujamassatuotteita. Niiden valmistus on-kin siirtymässä alhaisen palkkatasonmaihin. Kehitys merkitsee sitä, ettei-vät näiden toimialojen osuudet kansan-tuotteesta ja työllisyydestä enää välttä-mättä kasva. Kontribuutiot työn tuot-tavuuden kasvuun jäänevät siksi tule-vaisuudessa nykyistä pienemmiksi.

Tuottavuuden kasvu on entistä enem-män uuden teknologian käytön varas-sa.�

KIRJALLISUUS

Hyytinen, A. & Rouvinen, P. (toim.)(2005): Mistä talouskasvu syntyy?,ETLA B214, Helsinki: Taloustieto Oy.

Jalava, J. (2003): Den nya ekonomin iFinland: produktion och användning avIKT, Ekonomiska Samfundets Tidskrift,56, 17–24.

Jalava, J. & Pohjola, M. (2002):Economic growth in the New Economy:Evidence from advanced economies,Information Economics and Policy, 14,189–210.

Jalava, J. & Pohjola, M. (2005): Tieto-ja viestintäteknologia tuottavuuden jatalouskasvun lähteenä, Liikenne- ja vies-tintäministeriön julkaisuja 11/2005,Helsinki: Edita.

Jorgenson, D. & Ho, M.S. & Stiroh, K.(2003): Lessons from the U.S. growthresurgence, Journal of Policy Modeling,25, 453–470.

Oulton, N. (2002): ICT andproductivity growth in the UnitedKingdom, Oxford Review of EconomicPolicy, 18, 363–379.

Schreyer, P. (2000): The contributionof information and communicationtechnology to output growth: A study ofthe G7 countries, OECD, STI WorkingPaper 2000/2.

Timmer, M. & Ypma, G. & van Ark, B.(2003): IT in the European Union:Driving productivity divergence?,Groningen Growth and DevelopmentCentre, Research memorandum DG-67.

Jukka Jalavan ja Matti Pohjolan tutkimukset osoittavat, ettäSuomi on kiistatta hyötynyt meneillään olevasta tietoja vies-tintäteknologian vallankumouksesta. Hyöty on saatu pää-osin tuotteiden – lähinnä tietoliikennevälineiden – valmis-tuksen kautta. Jatkossa tuottavuuden kasvu on kuitenkinentistä enemmän uuden teknologian käytön varassa.

8

Pitkän aikavälin talouskasvu voi pe-rustua vain työn tuottavuuden kas-vuun. Työn tuottavuus puolestaan pa-ranee, kun työntekijät saavat käyttöön-sä enemmän ja parempia työtä helpot-tavia koneita ja laitteita tai kun tehtä-vien järjestelyä parannetaan tai kun työ-voiman osaaminen paranee. Tänävuonna voimme viettää näiden ajatus-ten 230-vuotisjuhlaa, sillä Adam Smithesitti ne vuonna 1776 kuuluisassa kir-

jassaan ”Kansojen varallisuus: tutki-mus sen olemuksesta ja tekijöistä”.

Adam Smith oli todella tarkkanäköi-nen. Hänen analyysissään oli tässäkohdin vain kaksi puutetta. Ensiksi-kään hänellä ei ollut mitään kvantita-tiivisia arvioita talouskasvun eri teki-jöiden merkityksestä. Toiseksi hän eipohtinut eikä tutkinut sitä, mitkä teki-jät lopulta vaikuttavat pitkän aikavälintalouskasvuun. Kansakunnan elintason

Mika MalirantaTutkimuspäällikkö[email protected]

Petri RouvinenTutkimusjohtajaEtlatieto [email protected]

TietokoneetSuomentuottavuudenlähteenäTieto- ja viestintäteknologian tarjoamat uudet työ-välineet kuten esimerkiksi tietokoneet tarjoavatmahdollisuuksia työn tuottavuuden merkittäväänparantamiseen. Kaikki vaikutukset eivät vielä olenähtävissä tuottavuustilastoista, mutta luultavasti netulevat näkyviin tulevina vuosina.

9

kannalta keskeisiä ovat seuraavat kaksikysymystä:

1. Kuinka paljon yritykset ovat hank-kineet tuottavuutta kohottavia konei-ta työntekijöilleen?

2. Kuinka paljon kone parantaa työn-tekijän tuottavuutta yrityksessä?

Luonnollisesti nämä kaksi kysymys-tä ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Yri-tysten arvio siitä, kuinka paljon koneparantaa tuottavuutta, vaikuttaa luon-nollisesti siihen, kuinka paljon niitäpäätetään hankkia.

Koneen tuottavuusvaikutuksen suu-ruus riippuu puolestaan monista erilai-sista tekijöistä. Tässä kirjoituksessa kes-kitytään tarkastelemaan tietokoneenvaikutusta. Monissa työtehtävissä tär-keitä ovat sellaiset tietokoneen ominai-suudet kuin suoritinteho tai tallennus-kapasiteetti. Tietokone yksinään onkuitenkin hyödytön työväline. Sen tuot-tavuusvaikutus riippuu ohjelmistojenlaadusta. Huonot ohjelmistot tuhlaavatkoneen fyysisiä resursseja ja käyttäjäntyöaikaa. Myös työntekijän osaamisellaon merkitystä. Vaikka monet ohjelmis-tot ovat entistä helppokäyttöisempiä,ohjelmistot kuitenkin muuttuvat tihe-ään tahtiin. Uusien ohjelmistojen no-pea oppiminen vaatii hyvää osaamista.

Työntekijöiden korkea osaamistaso,tehokkaat koneet ja hyvät ohjelmistot-kaan eivät vielä takaa korkeaa tuotta-vuutta. Myös Smithin mainitsema työ-tehtävien oikeanlainen organisointi ontärkeää. Näin on erityisesti silloin, kunotetaan käyttöön kovin uudenlaisiatyövälineitä.

Adam Smithin työn ensimmäisenpuutteen korjaamisessa tehtiin suuren-moisia edistysaskeleita 1950-luvulla,jolloin alettiin kehittää niin sanottuakasvulaskentaa. Menetelmällä voidaanlaskea numeerisia arvioita kasvun eriosatekijöistä. Näitä ovat mm. pääoma-kannan kasvu sekä pääomapanoksenja työpanoksen laadun muutos. Tuol-loin Suomi oli kasvututkimuksen etu-rintamassa, sillä Olavi Niitamon(1958) väitöskirja lukeutui alan pio-neeritöihin maailmassa.

Myöhemmin on tehty valtava määräteoreettista ja empiiristä tutkimustyötäsen selvittämiseksi, kuinka tuottavuu-teen voidaan vaikuttaa. Kyse on loppu-jen lopuksi taloustieteen tärkeimmästätutkimuskysymyksestä. Kuten Hulten(2001) toteaa, yhteiskunnan hyvinvoin-nin kehitys riippuu kokonaistuottavuu-den kasvusta. Kokonaistuottavuus ot-taa huomioon työn tuottavuuden lisäk-

si myös pääoman tuottavuuden kasvun.Teknologinen kehitys vaikuttaa koko-naistuottavuuden kasvuun, mutta neeivät ole sama asia. William Easterly(2001) vertaa teknologiaa ruokaresep-tiin. Ruokaresepti sisältää tiedon siitä,kuinka erilaisista raaka-aineista saadaanmaittava ateria. Teknologia on tieto sii-tä, miten tuotantopanoksista saadaanaikaan arvonlisäystä sisältävä tuotos.

Parhaatkaan reseptit eivät takaa hy-vää ateriaa eikä edistyksellisin teknolo-gia korkeaa tuottavuutta ja hyvinvoin-tia. Teknologia on otettava menestyk-sellisesti käyttöön (implementoitava)ennen kuin se näkyy tuottavuusnume-roissa. Jovanovic (1997) on arvioinut,että Yhdysvaltojen kansantaloudessateknologioiden implementoinnista ai-heutuvat kustannukset ovat ainakin 20-kertaiset T&K-menoihin verrattuna.

Vaikka tietoja viestintäteknologiat(ICT, Information and Communica-tions Technology) ovat yleiskäyttöisyy-tensä johdosta käytännössä jokaisen ny-kyihmiselle ja -yritykselle maittavan re-septin osina, sinänsä niistä ei ole vat-santäytteeksi. Silti ICT:hen liittyy jotainaivan erityistä. Yleisesti reilun kahden-sadan vuoden teollinen historiammejaetaan höyryn, sähkön ja tietoteknii-kan käytön yleistymisen ajamiin kehi-tysvaiheisiin. Manuel Castells (2000)näkee samassa ajanjaksossa vain yhdenmerkittävän (tietotekniikan ajaman)murroksen siirryttäessä industrialismistainformationalismiin. Mm. Chris Free-manin (Freeman ja Perez 1988) yhdis-tetyssä ”pitkien syklien” ajattelussa sa-malle aikavälille mahdutetaan viisi aal-toa, joista viimeisin, ICT:hen liittyvä, ontosin vasta nousussa.

Jukka Jalavan ja Matti Pohjolan tut-kimukset osoittavat, että tietotekniikantalousvaikutukset ovat jo nyt – olles-samme vielä syklin ”kiihdytysvaihees-sa” – merkittävämpiä kuin sähkön ai-koinaan.1 Pikkuhiljaa tietoon pohjau-tuva talous hakee muotoaan. Vaikkaihmiset ja organisaatiot muuttuvatkinhitaasti, useamman vuosikymmenen

Mika Maliranta ja Petri Rouvinen ovat viime aikoina tutkineet muun muassa kannettavien jalangattomien teknologioiden vaikutuksia.

1 Ks. Jalavan ja Pohjolan artikkeli tässälehdessä ja myös Koski (2005).

10

tähtäimellä vaikutukset ovat olleet jatulevat olemaan radikaaleja. SinänsäSuomen lähtöasetelmat siirryttäessäkohti tietotaloutta ovat hyvät (Rouvi-nen ja Ylä-Anttila, 2006); realisaatiojää nähtäväksi.

Tietokoneet kansakunnantuottavuuden kohottajina

Suomalaiset työntekijät käyttävät työs-sään tietokonetta kansainvälisesti ver-taillen paljon (kuvio 1). Käyttäjienmäärä lisääntyi nopeasti Suomessa vii-me vuosituhannen lopulla. Aikaisem-missa tutkimuksissamme (esim. Mali-ranta ja Rouvinen 2003, 2004) ilme-ni, että tietokoneen käyttäjien määrälisääntyi tuolloin noin 3 prosenttiyk-sikköä vuodessa. Jotta voisimme arvi-oida, kuinka paljon tämä tietokonei-den käytön nopea diffuusio on vaikut-tanut Suomen keskimääräisen työntuottavuuden kasvuun, tarvitaan arviotietokoneen tuottavuusvaikutuksesta.Tämän selvittämisessä olemme käyt-

täneet ekonometrisiä menetelmiä ja Ti-lastokeskuksen erinomaisia yritys- jahenkilöaineistoja. Tällaiset aineistot tar-joavat mahdollisuuden tutkia sitä, kuin-ka paljon tietokoneiden käyttö on ko-hottanut työn tuottavuutta yrityksissä,kun samalla lukuisat muut työn tuot-tavuuteen vaikuttavat tekijät on myösotettu huomioon tilastol-lista mallia käyttäen.

Usein käytettyyn kas-vulaskentaan verrattunamenetelmällämme onuseita etuja. Koska las-kelmamme perustuvatsaman toimialan eri yri-tysten väliseen vertai-luun, käyttämässämmemenetelmässä (toisinkuin kasvulaskennassa) hintaindeksientarkkuus ei ole kriittinen tekijä. Tämäon tärkeä etu varsinkin tutkittaessa tie-totekniikan vaikutuksia palveluissa. Pal-veluhintaindekseissä on nimittäin kaik-kialla maailmassa vielä paljon kehitet-tävää ennen kuin niiden avulla voidaantehdä luotettavaa tuottavuusanalyysiä.

Menetelmämme toinen etu on siinä,ettei tuottavuusvaikutusten suuruuttatarvitse päätellä yritysten tekemien pa-nostusten perusteella, vaan vaikutuksiavoidaan tutkia suoraan. Mikään ei ni-mittäin takaa, että tuottavuusvaikutuk-set olisivat kaikissa yrityksissä saman-laiset tai että yritykset tietäisivät ICT:ntuottavuusvaikutuksien suuruuden ko-vin tarkasti – kyseessä on sen verranuudenlaiset työvälineet.

Laskelmiemme perusteella tietoko-netta käyttävä työntekijä on keskimää-rin 10–20 prosenttia tuottavampi kuinilman tietokonetta työskentelevä. Va-rovaisen arvion mukaan tietokoneidenkäyttö kohotti näin ollen Suomen työntuottavuutta noin 0,3 prosenttia vuo-dessa (3 prosenttiyksikön lisäys tieto-koneiden käytössä x 10 prosentin tuot-tavuusvaikutus = 0,3 prosentin tuot-tavuusvaikutus). On syytä korostaa,että tämä arvio koskee vain tietoko-neita ja niissä olevien ohjelmistojenvaikutusta. Kun mukaan otetaan In-ternet- ja lähiverkkoyhteydet, vuosit-tainen tuottavuusvaikutus on kaksin-kertainen eli noin 0,6 prosenttia.

Vaikka yllä esitetyt luvut ovat relevant-teja arvioitaessa tietotekniikan merki-tystä koko taloudelle, peittävät ne kui-tenkin alleen suuren vaihtelun eri toi-mialojen, yritysten, toimipaikkojen jajopa henkilöiden välillä niin poikkileik-kauksena kuin yli ajankin. Nyt jo van-

hahtavien tulostemmevalossa näyttäisi siltä, ettävaikutukset palveluissaolisivat jonkin verranteollisuutta suuremmat.Vaikutukset ovat myösvoimakkaampia ICT-aloilla.

Merkittävin löydök-semme tässä suhteessalienee kuitenkin se, että

tietokoneiden tuottavuusvaikutuksetvaihtelevat voimakkaasti yrityksen jatoimipaikan iän mukaan jopa siten,että ne voivat vanhimmissa yksiköissäolla jopa selvästi negatiivisia. Tätä voi-daan pitää epäsuorana osoituksena or-ganisatorisen muutoksen ja täydentä-vien (ei-teknisten) innovaatioiden kes-

Kuvio 1. Tietokonetta työssään käyttävien osuus, 2002 (%).

Lähde: Eurostat, Statistics on the information society.

Tietotekniikankäyttö on kohotta-nut Suomen työntuottavuutta noin0,6 prosenttiavuodessa.

11

keisestä merkityksestä tietotekniikkaahyödynnettäessä. Uusissa yrityksissä jatoimipaikoissa työvoiman rakenne jatyötehtävien organisointi on usein sel-lainen, että tietoja viestintäteknolo-giavälineiden tuottavuuspotentiaalitsaadaan tehokkaammin hyödynnettyä.Esimerkiksi päällekkäisiä, vanhoihintoimintamalleihin perustuvia työtehtä-viä on useammin vanhoissa kuin uu-sissa työpaikoissa. Tulokset kertovatsiitä, että ainakin merkittävissä mur-roksissa – kuten tietotalouteen siirty-misessä – yrityssyntymillä ja -kuolemil-la sekä osuussiirtymillä (toimivien yri-tysten ja toimipaikkojen toisistaanpoikkeavilla kasvuvauhdeilla) on jopatavanomaista tärkeämpi merkitys tuot-tavuus- ja talouskasvun tukijoina.

Tällä vuosituhannella ICT:n vaikutuk-set eivät enää voi tulla perusteknologi-oiden nopeasta leviämisestä. Silti olem-me spekuloineet, että vaikutukset tuot-tavuuskehitykseen voivat kuluvalla vuo-sikymmenellä olla jopa edellisen vastaa-via suurempia lähinnä kahdesta syystä:(1) vaikutukset tulevat pitkähköllä vii-veellä, koska ihmiset ja organisaatiotkeksivät ja sopeutuvat hitaasti uusientyökalujen tehokäytön edellyttämiin toi-mintatapoihin ja (2) ICT-pääoma itses-sään ”syvenee” tai paranee laadullisestiesimerkiksi kannettavuuden ja langat-tomuuden kautta.

Toistaiseksi näihin hypoteeseihin liit-tyvää empiirisesti tai teoreettisesti to-distusvoimasta tutkimusta on niukalti.Ensimmäisen osalta yleiskäsityksenäon, että keskimääräinen aikaviive tie-totekniikkainvestoinnista sen täysimää-räiseen hyödyntämiseen on muutamis-ta vuosista muutamiin vuosikymmeniinja vieläpä siten, että merkittävä osa in-vestoinneista ei koskaan maksa itse-ään takaisin.

Toiseen kohtaan liittyen piakkoin jul-kaistava tutkimuksemme (Maliranta jaRouvinen 2006) on tietääksemme la-jissaan ensimmäinen tieteellinen kont-ribuutio. Käytämme siinä ekonomet-ristä mallia, jolla eristetään tietoteknis-ten laitteiden tiettyjen (lisä)ominaisuuk-sien kuten kannettavuuden tai langat-toman viestinnän vaikutukset itse lait-

teista kuten pöytä- tai kannettavastatietokoneesta. Verratessamme nor-maalia lähiverkkoon kytkettyä PC:täja vastaavaa kannettavaa, jälkimmäi-sen tuottavuusvaikutus työkäytössä olikeskimäärin kaksinkertainen. Langat-tomuuden (lisä)tuottavuus-vaikutukseteivät olleet yhtä kiistattomia, mikäsaattoi osin johtua siitä, että käytettytilastoaineisto koski vuotta 2001, jol-loin langattomuuden yrityskäyttö olilähinnä kokeilua.

Tietotekniikka ja palvelujentuottavuus

Paitsi suuren osuutensa ja teollisuuteenverrattuna pitkälti realisoimattomantuottavuuspotentiaalinsajohdosta palvelut ovatlähivuosien talouskehi-tyksen keskiössä mones-ta muustakin syystä: vä-estön ikääntyminen joh-taa ainakin nykyisellätuotantorakenteella hy-vinvointi- ja sosiaalipal-velujen kysynnän lisään-tymiseen; teknologinenkehitys lisää väli- ja lop-putuotteina kulutettavi-en palveluiden kysyntääsekä mahdollistavana että tarpeita luo-vana voimana; globalisaatio näkyy suo-raan esimerkiksi kuljetus- ja tietoliiken-nepalveluissa sekä epäsuorasti kansain-välisen työnjaon syvenemisen kautta tu-levissa palvelutarpeissa.

Baumolin (1967) klassista argument-tia mukaillen kansantalouden tuotta-vuuskasvu saattaa hidastua kysynnänsiirtyessä enenevässä määrin lopputuot-teina kulutettavien palveluiden suun-taan. Tämän taudin seurauksena hy-vinvointimme nousutahti näyttäisi siispikku hiljaa murenevan yhteiskunnal-lisen kehityksen myötä. Tämä argu-mentti pitää sisällään ajatuksen, ettätuottavuuskehitys palveluissa on väis-tämättä teollisuutta heikompaa. Näinlieneekin asian laita, jos ajatellaan hius-tenleikkuun kaltaisia, perinteisimpiähenkilökohtaisia palveluita, joihin ei liity

merkittäviä mittakaavaetuja tai tekno-logisia mahdollisuuksia.

Vasta-argumenttina voidaan kuitenkintodeta, että ainakin Suomessa on hy-vät edellytykset useamman vuosikym-menenkin mittaiseen ”siirtymävaihee-seen”, jossa palveluiden teollisuuttanopeampi tuottavuuskasvu on mahdol-lista pelkästään soveltamalla teollisentoiminnan logiikkaa ja hyväksi havait-tuja menettelytapoja palveluihin (esi-merkiksi toiminnanohjausjärjestelmienkäyttöönotto terveydenhuollossa) sekäruokkimalla mikrotaloudellista uudistu-mista (tuottamattomien yksiköiden alal-ta poistumista ja/tai kutistumista sekätuottavien alalle tuloa ja/tai kasvua) esi-merkiksi tervettä kilpailua tukemalla.Lisäksi ainakin merkittävältä osin digi-

talisoitavissa olevien pal-velujen osalta voitaisiinpikemminkin puhuaBaumolin taudin negaa-tiosta, koska teollisuu-dessa on aina fyysisenmaailman rajoitteita, jol-loin ne eivät täysimääräi-sesti hyödy keskeistenICT-panosten hinta–laa-tu-suhteen jatkuvasta pa-ranemisesta tai tietotuo-tannon ”äärimmäisistä”mittakaavaeduista (ker-

ran tuotetun digitoidun tiedon jälleen-jakelukustannus on alhainen).

Tietotekniikka ja vähittäis-kaupan tuottavuus

Julkisessa keskustelussa pohditaanusein sitä, miksi USA:ssa on tapahtu-nut voimakas tuottavuuden kasvukiih-dytys, kun taas Eurooppa näyttää jää-neen vanhalle uralleen. Robert Gor-don (2004) arvioi taustalla olevia tut-kimuksia jossain määrin kriittiseen sä-vyyn. Hän tekee seuraavia huomioita:

– Sekä USA että Eurooppa ovat hy-vin heterogeenisia. Nämä vertailut peit-tävät alleen sen, että USA:n eri osa-valtiot ja Euroopan maat ovat keske-nään sangen erilaisia. Hän mm. huo-mauttaa, että oikeastaan olisi parempi

Toisin kuin monestiluullaan myösmonilla palvelu-aloilla on vielärunsaasti käyttä-mättömiä mahdol-lisuuksia kohottaatyön tuottavuutta.

12

verrata Saksaa ja Ranskaa Keskilän-nen sydänmaihin sekä Suomea jaRuotsia Kalifornian Piilaaksoon.

– USA:n tuottavuuskasvuero Euroop-paan verrattuna näyttää perustuneenyksinomaan kolmeen toimialaan: vähit-täiskauppaan, tukkukauppaan ja vakuu-tusalaan. Vakuutusalalla tuotoksen jatuottavuuden mittaus on sen verranepävarmalla pohjalla, että sen tuotta-vuusnumeroista lienee paras vaieta –varsinkin maiden tai mantereiden väli-sissä vertailuissa. Vähittäiskauppa näyt-tää kattavan peräti 55 prosenttia USA:nja Euroopan välisestä tuottavuuskasvu-erosta. Tosin näihinkin vertailuihin onsyytä suhtautua hyvin varovaisesti, kos-ka eri maissa käytetään eri tavalla laa-dittuja hintaindeksejä, mikä haittaa tuot-tavuuskasvulukujen vertailtavuutta.

– Vähittäiskauppa on siis ollut kes-keinen tekijä USA:n hyvässä tuottavuus-kasvussa. Erityisesti tätä taustaa vastenon kiinnostava havaita, että keskimää-räisen myymälän työn tuottavuudenkasvuvauhti on ollut kutakuinkin nollaviime vuosina (Foster, Haltiwanger jaKrizan 2002)! Näin siitä huolimatta, ettämyymälöissä on otettu mittavasti käyt-töön uutta tietotekniikkaa. Vähittäis-kauppasektorin tuottavuuden kasvu onperustunut yksinomaan mikrorakentei-den muutokseen. USA:ssa on perus-tettu suuri määrä suurmyymälöitä (eri-tyisesti Wal-Mart), joissa mm. mitta-kaavaetuja hyödyntäen on saatu aikaansuuri myynnin määrä myyjää kohti.Samaan aikaan pieniä myymälöitä onlakkautettu (ks. esim. Hausman ja Leib-tag 2005). Vaikka vähittäiskaupassakäytetään paljon tietotekniikkaa niinUSA:ssa kuin Euroopassakin, tuotta-vuus on kiinni myös monista muista te-kijöistä. Tässä tapauksessa lienee syytäkohdistaa yhtä paljon tai jopa enemmänhuomioita kaavoituspolitiikkaan kuinICT:n käytön kannustimiin ja esteisiin.Kaavoituspolitiikka on saattanut estäätai hidastaa esimerkiksi tehokkaampi-en ulkomaisten kauppaketjujen tulonSuomen markkinoille ja näin hidastaatuottavuuden kasvua. Osittain kyse voitietysti olla tietoja viestintäteknologiankäytöstä, mutta on myös monia muita

tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä, ku-ten esimerkiksi mittakaavaedut. Onhyvä muistaa, että esimerkiksi ulkomaa-laiset yritykset ovat olleet paikallisia yri-tyksiä tehokkaampia jo ennen ”uuttataloutta”, eli tietoja viestintäteknolo-gia ei ole ainoa tuottavuuserojen syy.

On jonkin verran viitteitä siitä, ettäSuomen vähittäiskaupassa alkoi tapah-tua tuottavuutta vahvistavaa toimipaik-karakenteiden muutosta (”luovaa tu-hoa”) viime vuosituhannen viimeisinävuosina (Maliranta 2003). Tuloksiin onsyytä suhtautua jossain määrin varo-vaisesti, mutta ainakin ne ovat linjassasen havainnon kanssa, että Suomenvähittäiskauppa näyttää kuroneen um-peen tuottavuuseroa Yhdysvaltoihinnähden. Toisaalta nämä laskelmatpäättyvät vuoteen 2000, joten olisi tar-vetta tutkia sitä, mitä Suomen vähit-täiskaupan mikrotason dynamiikalle ontapahtunut tällä vuosituhannella.

Mikroaineistojen hyödyntäminen tar-joaa samalla mahdollisuuden pureutuamoniin muihin tämän sektorin tuotta-vuusmittauksiin liittyviin pulmakohtiin.On myös tärkeää, että seikkaperäinenanalyysi tarjoaa mahdollisuuden aina-

kin arvioida, mikä merkitys on olluttietotekniikalla ja mikä muilla tuotta-vuustekijöillä. Nämä ovat niitä tutki-muskysymyksiä, joille Adam Smith vii-toitti tietä 230 vuotta sitten, mutta ai-neistojen, analyysimenetelmien ja työ-välineiden (esim. tietokoneiden ja ti-lasto-ohjelmistojen) puuttuessa hän eipäässyt niitä selvittämään.�

KIRJALLISUUS

Baumol, W. J. (1967): Macroeconomicsof unbalanced growth: The anatomy ofurban crises, American EconomicReview, 57, 415–426.

Castells, M. (2000): The informationage: Economy, society, and culture, 2ndEdition, Vol. 1, Malden, MA: BasilBlackwell.

Easterly, W. (2001): The elusive questfor growth. Economists’ adventures andmisadventures in the tropics,Cambridge, MA: MIT Press.

Foster, L. & Haltiwanger, J. & Krizan,C. J. (2002): The link between aggregateand micro productivity growth: Evidencefrom retail trade, NBER Working PaperNo. 9120.

Freeman, C., & Perez, C. (1988): Ataxonomy of innovations, teoksessa Dosi,

Mika Malirannan ja Petri Rouvisen tutkimukset viittaavat siihen, että tuottavuus voi nous-ta huomattavasti tietotekniikan parannusten lisäksi sitä kautta, että tehdään organisato-risia muutoksia tietotalouteen siirtymiseksi. Tällöin vanhoihin toimintamalleihin perustu-via, heikosti tuottavia yksiköitä häviää ja uusia, tuottavampia yksiköitä tulee niiden tilalle.

13

G. & Freeman, C. & Nelson, R. & Silver-berg, G. & Soete, L. (Eds.): Technical-change and economic theory, New York,NY: Columbia University Press.

Gordon, R. J. (2004): Why was Europeleft at the station when America’sproductivity locomotive departed?NBER Working Paper No. 10661.

Hausman, J. & Leibtag, E. (2005):Consumer benefits from increasedcompetition in shopping outlets:Measuring the effect of Wal-Mart,NBER Working Paper No. 11809.

Hulten, C.R. (2001): Total factorproductivity: a short biography, teoksessaHulten, C.R. & Dean, E.R. Harper, M.J.(Eds.): New developments inproductivity analysis, Chicago, IL:University of Chicago Press.

Jovanovic, B. (1997): Learning andgrowth, teoksessa Kreps, D. & Wallis, K.(Eds.): Advances in Economics, Vol. 2,318–339, New York: CambridgeUniversity Press.

Koski, H. (2005): Teknologian diffuu-sio ja talouskasvu, teoksessa Hyytinen,A. & Rouvinen, P. (toim.): Mistä talous-kasvu syntyy? 73–88, Helsinki: Talous-tieto, ETLA B 214.

Maliranta, M. (2003): Micro leveldynamics of productivity growth. Anempirical analysis of the Great Leap infinnish manufacturing productivity in1975–2000, Helsinki: Etla A 38. www.etla.fi/files/1075_micro_level_ dynamics.pdf

Maliranta, M. & Rouvinen, P. (2003):Tieto- ja viestintäteknologian tuottavuus-vaikutukset Suomen liike-elämässä,Kansantaloudellinen aikakauskirja, 99,164–180.

Maliranta, M., & Rouvinen, P. (2004):ICT and business productivity – Finnishmicro-level evidence, teoksessa OECD(Ed.): The economic impact of ICT –measurement, evidence andimplications, 213–240, Paris: OECD.

Maliranta, M., & Rouvinen, P. (2006):Informational mobility and productivity:Finnish evidence, Economics ofInnovation and New Technology, 15,tulossa.

Niitamo, O.E. (1958): Tuottavuudenkehitys Suomen teollisuudessa vuosina1925–1952, Kansantaloudellisia tutki-muksia 20, Helsinki.

Rouvinen, P., & Ylä-Anttila, P. (2006):Finland – a prototypical knowledgeeconomy?, teoksessa S. Dutta, S. & DeMeyer, A. & Jain, A. & Richter, G. (Eds.):The Information Society in an enlargedEurope, Heidelberg: Springer, tulossa.

Smith, Adam (1933): Kansojen varal-lisuus. Tutkimus sen olemuksesta ja te-kijöistä (1776), suom. Toivo T. Kaila, Por-voo ja Helsinki: WSOY.

Maamme väestön ikääntyminen lisäälähivuosikymmeninä hyvinvointipalve-lujen tarvetta. Eläke- ja hyvinvointime-not kasvavat, mutta työikäisen väes-tön määrän vähentyminen hidastaakansantuotteen ja veropohjan kasvua.

Julkisen sektorin menojen kasvua onvaikea rahoittaa kiristämällä verotus-

Raili MäkitaloNeuvotteleva virkamiesValtiovarainministeriö[email protected]

Tieto- javiestintä-tekniikallatehokkuuttajulkiseen palvelutuotantoon?

Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa runsaastimahdollisuuksia julkisten palvelujen tehostamiseen,mutta merkittäviä määrällisiä ja laadullisia hyötyjäsaadaan vasta sitten, kun teknologia osataanyhdistää palvelumallien ja toimintatapojenuudistamiseen.

14

ta. Veroasteen nostaminen heikentäisitalouskasvua, joka uhkaa hidastua joväestön ikääntymisen seurauksena.Talouskasvu voi hidastua pitkällä ai-kavälillä 1–1,5 prosenttiin vuodessa1.Nykymuotoisen hyvinvointivaltion yl-läpito edellyttäisi 2–3 prosentin talous-kasvua.

Vaikka talous-, työllisyys ja verotu-lokehitys jatkuisi myönteisenä, julkisentalouden tasapainon säilyttämiseen tar-vittaneen pidemmällä aikavälillä meno-kehityksen hillinnän ohella myös tu-lonsiirtojen ja palvelujärjestelmien uu-distamista toisiaan tukevasti. Suomessa

julkisyhteisöjen menotovat yli 50 prosenttia brut-tokansantuotteesta.

Palvelutoiminnoissa kes-keisimpiä menokehityk-sen sopeuttamiskeinojaovat:

– palveluvalikoiman taipalvelujen määrän ja laa-dun tai kohdentamisentarkistaminen

– kustannusten ja riski-en uudelleenkohdentami-nen

– tuottavuuden ja te-hokkuuden parantami-nen.

Tästä keinovalikoimastakansalaiset hyväksyneväthelpoimmin kestävällä ta-valla toteutetut tuotta-vuus- ja tehokkuusparan-nukset.

Näin ollen tuottavuudenmerkitys talouskasvun jaaineellisen elintason var-mistajana voimistuu en-tisestään. Työn ja pää-oman tuottavuuden sekäkokonaistuottavuudenjatkuva parantaminen onvälttämätöntä kansanta-louden suotuisan kehi-tyksen vuoksi. Tuotta-

vuuden ja tehokkuuden parantaminenon myös keskeistä, kun palveluihinkäytettävissä olevat voimavarat pitääsaada riittämään kasvaviin palvelutar-peisiin.

Julkisen sektorin palveluiden tuot-tavuuden (tuotokset/suoritteet suh-teessa panoksiin) ja tehokkuuden(vaikutukset/hyödyt suhteessa panok-siin) parantamisessa osaaminen, uu-distumiskyky ja teknologian hyödyn-täminen ovat keskeisiä asioita. Tieto-ja viestintätekniikan tehokas käyttöön-otto valtion ja kuntien palvelutoimin-noissa näyttää olevan taitolaji; kehi-tystyössä pitää onnistua yhdistämäänasiakkaiden palvelutarpeet ja -odotuk-set, palveluja tuottavien työyhteisöjenhyvinvointi ja veronmaksajien intres-si saada parempia palveluja entistä-

kin edullisemmin. Nimenomaan työ-valtaisilla palvelualoilla teknologian pi-täisi auttaa vapauttamaan henkilöstöäinhimillistä vuorovaikutusta edellyttä-vään työhön.

Kunnat paljon vartijoita

Palvelutarpeisiin ja -odotuksiin vaikut-tavat muutokset väestön ikärakentees-sa, alue- ja perherakenteissa sekä kan-salaisten elintavoissa. Kansalaisten ar-vostamien hyvinvointipalveluiden ke-hittäminen on ensisijaisesti poliittis-hallinnollisen päätöksentekokoneistonvastuulla ja ohjauksessa. Suomen kun-nat vastaavat kansainvälisesti katsottunapoikkeuksellisen laajasti hyvinvointipal-velujen järjestämisestä.

Kuntaorganisaatiot tuottavat palve-lut pääosin itse. Viimeisimmän, vuotta2002 koskevan selvityksen mukaankaikista Suomessa tuotetuista terveys-palveluista järjestöjen ja yritystenosuus oli 22 prosenttia kustannuksis-ta ja 17 prosenttia henkilöstöstä. So-siaalipalveluissa yksityisen tuotannonosuus oli kummallakin tavalla lasket-tuna 24 prosenttia. Sosiaalitoimenkäyttökustannuksista ostopalveluihinkunnat käyttivät 12,6 prosenttia. Ter-veydenhuollon käyttökustannuksiinverrattuna ostopalvelujen osuus oli 2,6prosenttia2. Perusopetuksen antajistanoin prosentti on muiden kuin kunti-en ylläpitämiä kouluja. Kuntaliiton sel-vityksen mukaan yksityiset ostopalve-lut kuntien siivouksen kustannuksis-ta ovat keskimäärin 10 prosenttia.

1 Valtiovarainministeriön arvioiden mu-kaan talouskasvu hidastuu pitkällä aika-välillä 1,5 prosenttiin vuodessa. Ks. tarkem-min Valtiovarainministeriö (2005).

2 Henkilöstöllä mitattuna vuonna 2002yritysten osuus oli sosiaalipalveluissa 5,9prosenttia ja terveyspalveluissa 11,8 pro-senttia, kun vastaavat järjestöjen osuudetolivat 18,1 prosenttia ja 5,0 prosenttia.Kuntien ja kuntayhtymien ostopalveluistaei ole tarkkaa kuvaa, koska ostopalvelu-kustannuksiin eivät kirjaudu välttämättäkaikki palvelujen ostot. Tilastokeskuksenvuoden 2004 tietojen mukaan sosiaali- jaterveystoimessa ostot ”muilta” olivat noinmiljardi eli 7,7 prosenttia, mutta osa os-toista kirjautuu myös menolajiin ”muidenpalvelujen ostot”, jotka olivat runsaat 900miljoonaa.

Raili Mäkitalo laatii parhaillaan selvitysmiehenä pääministerinasettaman, tietoja viestintätekniikalla aikaansaatuja julkisensektorin tehostamishyötyjä selvittäneen TEHO-TIVI-hankkeentoteutussuunnitelmaa.

15

Kiinteistöjen kunnossapidon ja huol-lon palveluissa ostopalvelujen osuuson noin kolmannes. Palveluntuottaji-en välisen kilpailun vaikutus kunta-palvelujen hinta-laatusuhteeseen onvähäinen.

Kuntien palvelutuotannon menoke-hitys on ollut tällä vuosikymmenelläkovempaa kuin rahoituspohjan eli brut-tokansantuotteen kasvu. Kuntien me-not ovat kasvaneet viimeisten viidenvuoden aikana keskimäärin yli 5 pro-senttia vuodessa (kuvio 1).

Eri tahoilla tehtyjen tutkimusten jaselvitysten mukaan julkisen sektorinydin- ja tukipalveluissa on suuria kus-tannus-, tuottavuus- ja laatueroja3.Tuottavuuskehitys on ollut huonoakeskeisimmissä hyvinvointipalveluissa(taulukko 1). Palvelujen tuloksellisuuttaheikentävät palveluprosessien pirstou-tuneisuus ja tuottajaorganisaatioissa ta-pahtuva ns. osaoptimointi, jossa ku-kin taho korostaa omia näkökulmiaanja voi siirtää asiakkaita ja kustannuk-sia toisten organisaatioiden vastuulle.

Palvelutuotannossa on siis kehittämi-sen tarvetta ja mahdollisuuksia.

Palvelu- ja rahoitushaasteisiin nähdentähänastiset kuntaliitosten ja seudulli-sen yhteistyön tulokset sekä palvelu-rakenteita tai toimintamalleja koske-vat uudistukset ovat olleet vaatimatto-mia. Julkisen sektorin muut kehitys-hankkeet ja tietoja viestintätekniik-kainvestoinnit eivät ole myöskään tuot-taneet riittävästi laadullisia ja määrälli-siä tehostamishyötyjä

Kuntien järjestämisvastuulla olevaapalvelutuotantoa voidaan tehostaa:

– organisaatio- ja kuntakohtaisin toi-min uudistamalla toiminta- ja palve-lumalleja, palveluprosesseja ja -raken-teita ja hyödyntämällä samanaikaisestitehokkaasti tietoja viestintätekniik-kaa

– laadukkaalla johtamisella sekä oi-kealla henkilöstö- ja osaamisrakenteella

– syventämällä ja laajentamalla yh-teistyötä eli uudistamalla työnjakoa, eri-koistumalla ja hakemalla mittakaava-etuja yhteistyössä kuntaorganisaatioi-den sekä julkisen sektorin muiden or-ganisaatioiden kanssa

– verkottuvin toimintamallein yksi-tyisen ja kolmannen sektorin kanssa.

Kehitystyön etsikkoaika onkäsillä

Palvelujen asiakaslähtöisyys, laatu jakustannustehokkuus ovat tuloksellis-ten ja tehokkaiden palvelujen keskei-siä ominaisuuksia. Asiakas- ja tietoin-tensiivisyys sekä työvaltaisuus vaikut-tavat erityisesti palvelujen kehitystyö-hön. Tietoon perustuvan asiantuntija-työn luonne tulee muuttumaan. Tek-nologian ansiosta ”aivokapasiteetti” jainformaatiotulva moninkertaistuvat jafyysinen työ kevenee. Verkottuvat pal-velujen järjestämistavat yleistyvät.

Työikäisen väestön supistuminen vai-keuttaa tulevina vuosina henkilöstönsaantia ja nostaa palkkakustannuksia.

Kuvio 1. Paikallishallinnon tulot ja menot, miljardia euroa.

Lähde: Tilastokeskus, ennuste VM.

3 Eroista ovat raportoineet esimerkiksiValtion taloudellinen tutkimuskeskusVATT, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus-ja kehittämiskeskus Stakes, Kuntaliitto jaTilastokeskus.

Taulukko 1. Eräiden peruspalvelujen tuottavuus, muutos edellisestä vuodesta.

Lähteet: VATT, Stakes ja Tilastokeskus.

Tiedon Menot v. 2003 Muutos, prosenttiaTehtävä tuottajat mrd. euroa 1988 1999 2000 2001 2002 2003

Terveyskeskukset VATT 2,6 -0,2 -2,4 0,2 -3,3 -3,4 -3,2Erkoissairaanhoito** CHESS 3,6 -2,2 0,1 -0,3Vanhusten laitoshoito CHESS 1,2 -6,4 -0,5 -0,5

Kuntien kokonais-tuottavuus TK 12,3 -2,2 -1,4 -1,8 -2,5 -3,2 -1,5Koulutuspalvelut TK 5,5 -3,3 -1,1 -1,3 -1,5 -3,4 -0,9Kirjastopalvelut TK 0,3 2 -0,3 -0,5 -0,5 0,3 -0,5Sosiaalipalvelut TK 6,8 -1,1 -1,9 -2,7 -4,5 -3,2 -2,3

**Koko somaattisen erikoissairaanhoidon tuottavuus.

16

Julkisen sektorin suuri eläkepoistumaantaa toisaalta mahdollisuuksia uudis-taa toimintatapoja sekä palveluja hen-kilöstörakenteita. Osaamisen paranta-minen ja työn sisällöllinen uudistami-nen asettavat henkilöstöpolitiikalle suu-ria haasteita.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi, ettävuoteen 2011 mennessä tuottavuudenparantamisen seurauksena valtion bud-jettitaloudessa eläkkeelle siirtymisen jamuun lähtövaihtuvuuden vuoksi va-pautuvista työpaikoistatarvitsisi täyttää keski-määrin vain joka toinen.Tästä huolimatta val-tionhallinnon uusrekry-tointitarve olisi noin17 500 henkilöä.

Kansantalouden tilin-pidon mukaan kunnal-lishallinnon henkilöstö-menot ovat noin 62 pro-senttia toimintamenois-ta. Kuntien eläkevakuu-tuksen mukaan seuraavan kymmenenvuoden aikana kuntasektorilta jää van-huus- ja työkyvyttömyyseläkkeellenoin 146 000 henkilöä. Kuntatyön-antajat arvioivat, että henkilöstömää-rä vähenisi kymmenessä vuodessa15 000:lla.

Henkilötyön tehostamiskei-not tiedossa – kehittäminenhaasteellista

Henkilötyötä voidaan säästää julkisis-sa palveluissa monin tavoin. Keskeisiäovat tarpeettoman ja päällekkäisentyön vähentäminen, palveluja henki-löstörakenteiden, prosessien ja orga-nisaatioiden uudistaminen, toimintojenmarkkinaehtoistaminen, tietoja vies-tintätekniikan ja muun tuotantotekno-logian tehokas hyödyntäminen, tehtä-vien sisällöllinen kehittäminen, ohjaus-ja johtamisjärjestelmien kehittäminensekä henkilöstön osaamisen, motivaa-tion, työkyvyn ja työtyytyväisyyden pa-rantaminen.

Teknologian tehokas soveltaminenyhdistettynä toimintatapojen ja palve-

lumallien uudistamiseen auttaa paran-tamaan asiakkaiden saamia palvelujaja lisäämään työn tuottavuutta. Tästäantavat viitteitä onnistuneet kehitys-hankkeet. Palvelutuotannon arviointei-hin liittyen on esitetty arvioita, että pal-veluissa teknologian tuottavuushyödytvoisivat olla jopa tavaratuotantoa suu-remmat.

Asiakkaat ja henkilöstö ovat verrat-tomia palvelutuotannon innovaatioi-den lähteitä, mutta heitä on hyödyn-

netty huonosti kehittä-mistyössä. Innovaatioi-den syntymistä ja hyö-dyntämistä pitäisi vauh-dittaa kehittämällä hen-kilöstön kannustejärjes-telmiä ja verkottamallatehokkaammin tutki-mus- ja kehitystyötäsekä vauhdittamalla in-novaatioiden levittämis-tä.

Palvelutoiminnoissatyöskentelevän henkilöstön tehtävätmuuttuvat entistä vaativammiksi. Jul-kisen sektorin olisi kyettävä ennakoi-maan, mitkä ovat sen toiminnat ja teh-tävät tulevaisuudessa. Tarvitaan konk-reettisia henkilöstösuunnitelmia, joissaennakoidaan kuinka paljon ja minkä-laisen osaamisen omaavaa henkilös-töä julkisissa tehtävissä tarvitaan. Näinvoidaan valmistautua toiminnallisiintarpeisiin perustuviin uusrekrytointei-hin ja nykyhenkilöstön osaamisen ke-hittämiseen.

Olisi myös kyettävä kehittämään joh-tamista sekä henkilöstön kannustavaapalkitsemista, osaamista, motivaatiotaja työkykyä sillä tavoin, että henkilös-tömenot pysyvät tulokehityksen rajois-sa, vaikka palkkataso nousee vaatimus-ja koulutustason myötä.

Tieto- ja viestintätekniikallatuottavuutta ja tehokkuutta?

Pääministeri Matti Vanhasen asetta-massa tietoja viestintätekniikalla ai-kaansaatuja tehostamishyötyjä selvittä-neessä hankkeessa (TEHO-TIVI -han-

ke) analysoitiin kymmenen erilaistakehityshanketta (mm. laboratorioliike-laitos, Kelan asianhallintahanke, terve-ydenhuollon call center, veroehdotus).Hankkeessa selvitettiin, miten tieto- javiestintätekniikan käyttöönotolla ja sa-manaikaisella toimintojen kehittämisel-lä saavutetaan laadullisia ja määrällisiätehostamishyötyjä.

Selvityksen mukaan tietoja vies-tintätekniikka auttaa parantamaanmerkittävästi palvelujen tuottavuuttaja tehokkuutta samalla kun asiakkai-den saamat palvelut ja henkilöstöntyöviihtyvyys paranevat. Onnistuneissakehityshankkeissa saavutetut säästötvoivat kohota jopa 25 prosenttiin, jakapasiteetin käyttöaste voi parantualiki kolmanneksen. Tieto- ja viestin-tätekniikan käyttöönotto ei kuiten-kaan yksin tehostanut toimintoja.Tarvittiin samanaikaista toimintamal-lien ja -käytäntöjen monipuolista uu-distamista.

Asiakkaille kehitystyö merkitsi useis-sa hankkeissa mm. todennetusti pa-rempaa laatua, nopeampaa ja tasa-arvoisempaa palvelujen saatavuutta,asiakastyytyväisyyden paranemista,ajan ja kustannuksien säästöjä ja jopavähäisempiä kärsimyksiä. Palvelujatuottavassa organisaatioissa todettiinesimerkiksi työilmapiirin paranemis-ta, osaamisen lisääntymistä sekä pa-rempaa yhteistyötä sidosryhmien kes-ken. Joissakin osaorganisaatioissaotettiin myös käyttöön kannustinjär-jestelmiä uusiin toimintatapoihin liit-tyen sekä yhtenäistettiin palvelujentuottamistapaa ja muutettiin organi-saatiomuotoa.

TEHO-TIVI:n ohjausryhmä suosit-tikin kehittämisen painopisteen siirtä-mistä nykyisten toimintamallien uudis-tamiseen – palvelujen toteuttamiseenuudella tavalla – hyödyntäen samalla

Kun julkiselta sek-torilta jää paljontyöntekijöitä eläk-keelle, on oikeaaika uudistaa pal-veluja ja toiminta-tapoja.

4 Ks. tarkemmin http://www.tietoyhteis-kuntaohjelma.fi/esittely/fi_FI/raportit_ja_selvitykset/. Asiasta laajemmin ks. www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi . Pääministerinjohdolla toimiva tietoyhteiskuntaohjelmanministeriryhmä ja tietoyhteiskuntaneuvostoseuraavat TEHO-TIVIn täytäntöönpa-noa.

17

tehokkaasti teknologian mahdollisuuk-sia.4

Kun kehitystyön lähtökohtana onasiakaslähtöisyys ja vastuullinen asiak-kuus, palvelut paranevat ja toiminnattehostuvat monella tapaa. Jotta palve-lu on asiakaslähtöistä, vuorovaikutteis-ta ja tehokasta, on poistettava muunmuassa asiakasrajapinnassa ja palvelu-prosesseissa olevat pullonkaulat, joitaovat aikaa ja rahaa vievät ja asiakas-palvelua huonontavat käytännöt, toi-mintatavat yms. sekä kehitettävä pal-veluja ja niiden tietojärjestelmiä vas-tuullista asiakkuutta ja järkevää palvelu-jen käyttöä tukeviksi. Asiakkuuden-,ajan- ja asianhallinnan onnistuneellakehitystyöllä ja teknologian käytöllä onmahdollista saavuttaa laadullisia jamäärällisiä hyötyjä, joita saavat asiak-kaat, henkilöstö ja viime kädessä ve-ronmaksaja.

Tieto- ja viestintätekniikkainvestoin-tien hyötyjen lisäämiseksi on samallauseimmiten myös uudistettava toimin-tatapoja, palveluprosesseja ja -malle-ja, kehitettävä henkilöstön tehtäviä,toimenkuvia ja osaamista sekä uudis-tettava ohjaus-, johtamis- ja kannus-tekäytäntöjä. Työtä koskevat järjeste-

lyt ovat myös tarpeen, kun pyritäänpääoman tuottavuuden parantami-seen. Mittakaava- ja erikoistumisetu-jen aikaansaaminen edellyttää mones-ti muutoksia palvelurakenteissa, tuki-palvelujen kokoamista sekä tietojärjes-telmien integrointia ja varsinaista pal-velutuotantoa tehostavia, taustatyötäkoskevia järjestelyjä.

Selvitän 31.03.06 mennessä TEHO-TIVI-hankkeen pohjalta tietoyhteis-kuntaohjelman ministeriryhmän29.09.06 päätöksen mukaisesti mm.sitä, miten tulisi järjestää julkishallin-non tietoja viestintätekniikkaa tehok-kaasti hyödyntävien palvelumallien jatoimintainnovaatioiden verkottami-nen, tuotteistaminen ja monistaminensekä miten saataisiin aikaan hyvienkäytäntöjen “innovaatiopankki” ja ra-kenteellisten osaajien verkosto, joltavoisi saada asiantuntija-apua palvelu-jen rakenteellisten uudistusten suun-nittelussa.

Kunta- ja palvelurakennehan-ke – tehostuvatko palvelut?

Palvelujen optimaalinen järjestäminenedellyttää usein kuntajaotuksesta poik-keavia väestöpohjia. Organisaatiokoh-tainen (kunnat, kuntayhtymät, valtionviranomaiset, Kela) ja usein osaopti-mointeihin perustuva palvelujen ratio-nalisointi voi johtaa varsinkin väestö-katoalueilla julkisen palveluverkostonrapautumiseen ja kokonaistaloudelli-sesti huonoihin ratkaisuihin.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuk-seen liittyen tarvittaisiin arvioita, mil-laiseen hyvinvointipalvelujen verkos-

Raili Mäkitalo korostaa, että onnistuneissa julkisten palvelujen kehityshankkeissa tieto- javiestintätekniikka on ollut suureksi avuksi mutta vain jos samalla on uudistettu monipuo-lisesti toimintamalleja ja –käytäntöjä.

Hyvinvointipolitiikan tavoiteasettelu on päätöksentekijöiden vastuulla

Julkisen sektorin palvelutuotannon tuottavuuden ja tehokkuuden parantaminenkestävällä tavalla näkyy:– kustannus- ja menokehityksen parempana hallintana– parantuvana palvelujen saatavuutena ja laadunhallintana– voimavarojen vapautumisena uusiin tai muuttuviin tarpeisiin– kehittyvinä työtehtävinä, työhyvinvointina ja kilpailukykyisenä palkkauksena– julkisen sektorin parempina tuloksina ja vaikuttavuutena– kansalaisten hyvinvoinnin kasvuna.

Päätöksentekijöiden vastuulla on linjata sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällätavalla palvelujen kehittämistä. Kehitystyön nopeuttaminen, konkreettisten hyö-tyjen aikaansaaminen ja vapautuvien voimavarojen uudelleenkohdentaminen oniso haaste poliittis-hallinnolliselle ohjaukselle. Päätöksentekijän tulisi asettaa pal-velujen kehityshankkeille:– selkeät ja todennettavissa olevat laadulliset ja määrälliset asiakashyötyjen lisää-mistavoitteet– henkilötyön kehittämis- ja säästötavoitteet– palvelujen laatu- ja kustannustavoitteet sekä euromääräiset säästötavoitteet– vapautuvien voimavarojen uudelleenkohdentamistavoitteet.

18

toon on tarvetta ja varaa sekä millai-silla palvelumalleilla palvelut voidaanturvata parhaiten palveluja kustan-nuspaineet huomioonottaen. Tulevai-suuden hyvinvointimallissa olisi kyet-tävä yhdistämään myös kestävällä ta-valla ja innovatiivisesti julkisen sekto-rin, erilaisten yhteisöjen ja yrittäjyyden(ml. sisäinen yrittäjyys)5 osaamista javoimavaroja. Palvelumallien uudista-miseen tarvitaan uusia teknologia- japalveluinnovaatioita, organisaatioita jaohjausta koskevia innovaatioita sekäuudentyyppisiä palvelutuotantoverkos-toja ja yhteispalveluja.

Ohjauskeinojen uudistami-seen tarve

Poliittinen päätöksentekijä kohdentaaverovarat oikeina pitämiensä asioidentekemiseen (allokatiivinen tehok-kuus). Poliittis-hallinnollisilla ohjaus-mekanismeilla olisi myös varmistetta-va, että palvelut tuotetaan jatkuvasti”oikein” (tuotannollinen, tekninen te-hokkuus). Ohjauksella pitäisi huoleh-tia myös siitä, että jatkuvasti kehite-tään uusia tapoja tehdä oikeita asioi-ta, ts. dynaaminenkin tehokkuus pa-ranee.

Poliittishallinnollisessa ohjauksessa onkäytettävissä suuri joukko perinteisiäohjauskeinoja:

– lainsäädäntö ja muu normatiivinenohjaus

– taloudellinen ohjaus eli tehtävienhoitoon osoitetut voimavarat; voima-varojen allokointikäytännöt/budjetti-ohjaus, tulosohjaus ja -seuranta, sopi-musohjaus, hankkeiden resurssointi

– rakenteiden ohjaus eli organisaa-tiorakenteet ja -mallit, palvelujärjestel-mät, henkilöstörakenteet, vastuu-,kannuste- ja johtamisjärjestelmät

– informaatio-ohjauksen eri muodotkuten ohjeet, suositukset, standardit,kehittämislinjaukset ja tavoitteenaset-

telut, ohjelmaperusteiset hankkeet, po-litiikkaohjelmat, tutkimus- ja kehitys-työn sekä seurannan tuloksena synty-vä tieto, arviointi ja koulutus.

Perinteisten ohjauskeinojen lisäksi onkäytettävissä myös muita palvelutuo-tannon ohjauskeinoja: palautejärjestel-mät, asiakkaan mahdollisuus valitapalvelutapa ja -paikka tai palvelujentuottaja, kysynnän ja valinnan tukemi-nen esimerkiksi palvelusetelillä, tulok-sellisuuden palkitsemistavat, tulosyk-sikköjen laskennallinen eriyttäminen,liikelaitostaminen tai yhtiöittäminen,tilaaja-tuottajasovellutukset, palvelun-tuottajien kilpailuttaminen jne.

Palvelutuotannon ohjauskeinojenkäytössä on kehittämisen ja eheyttä-misen tarvetta. Ohjaus ei tue riittäväs-ti asiakaslähtöistä ja tehokasta palve-lujen järjestämistä ja tuottamista eikäole riittävän vuorovaikutteista6. Palve-lutuotannon ohjauksen pitäisi olla sel-laista, että palvelujen järjestäjillä jatuottajilla on mahdollisuus ja intressipalvelujen tehokkuuden jatkuvaan pa-rantamineen.�

KIRJALLISUUS

Valtiovarainministeriö (2005): Suomenvakausohjelman tarkistus, Valtiovarain-ministeriö, Taloudelliset ja talouspoliitti-set katsaukset 4a/2005. www.vm.fi/tie-dostot/pdf/fi/98127.pdf

Kauppinen, S. & Niskanen, T. (2005):Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- jaterveydenhuollossa. Stakes Raportteja288.

Valtioneuvoston kanslia (2005): Tie-toja viestintätekniikalla aikaansaaduttehostamishyödyt julkisessa hallinnossa,Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 9/2005.

5 Sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan yrit-täjyyden elementtien ja jossain määrinansaintalogiikan tuontia organisaation si-säiseen toimintaan.

6 Parhaillaan selvitetään valtiovarainmi-nisteriön toimeksiannosta informaatio-ohjausta ja sen kehittämistarpeita kunti-en järjestämisvastuulla olevissa hyvinvoin-tipalveluissa. Tutkimus valmistuu helmi-kuussa 2006.

19

Metalliteollisuus on Suomen suurinteollisuudenala. Sen osuus koko teol-lisuuden tuotannon arvosta oli 50 %vuonna 2004, ja sen kasvu on vuo-desta 1994 lähtien ollut selvästi no-peampaa kuin teollisuuden kasvu kes-kimäärin. Metalliteollisuuden osuus

koko Suomen tavaraviennistä oli 55prosenttia vuonna 2004. Viennin arvooli 26,7 miljardia euroa, josta 51 %meni EU-maihin.

Ala työllisti vuonna 2004 noin 198 000henkeä. Toimihenkilöiden suhteellinenosuus alan työntekijöistä on kasvanut.

Kari SairoTutkijaMetallityöväen [email protected]

Kone- jametallituote-teollisuudenrakenne-muutos

Kone- ja metallituoteteollisuuden tuottavuuskehityson ollut heikkoa, ja alan yrityksiä sekä suuri osa sennoin 100 000 työpaikastakin on vaarassa hävitäulkomaille. Alalle perustettu TRIO-toimenpide-ohjelma pyrkii kääntämään kehityksen suunnan.

Kari Sairo on kone- ja metallituoteteollisuudelle perustetunTRIO-toimenpideohjelman johtoryhmän jäsen.

20

Vuonna 1975 työntekijöiden osuuskoko henkilöstöstä oli 74 %, kun sevuonna 2004 oli noin 60 %.

Metalliteollisuus koostuu metallienjalostuksesta, elektroniikka- ja sähkö-teollisuudesta sekä kone- ja metallituo-teteollisuudesta. Tässä artikkelissa ra-jaan tarkasteluni mielenkiintoisessa ke-hitysvaiheessa olevaan kone- ja metal-lituoteteollisuuteen, joka työllistää noin100 000 henkeä. Ala on edelleenkintyöntekijävaltainen siten, että noin 35prosenttia alan henkilöstöstä lasketaantoimihenkilöiksi.1 Verrattuna kokoteollisuuteen kone- ja metalliteollisuu-den työntekijöiden keski-ikä on huo-mattavan korkea ja suuret ikäluokatovat yliedustettuina. Alan yritysten kan-nattavuus on suhteellisen matala jatyön tuottavuuden kehitys heikko (ku-vio 1). Toimialan toisen asteen amma-tillisiin oppilaitoksiin hakeutuvien opis-kelijoiden määrä on olemassa oleviakoulutuspaikkoja pienempi.

Metalliteollisuudella on kuitenkinmerkittävä rooli Suomen vaurauttaluotaessa. Viennin lisäksi toimiala ke-hittää ja tuottaa korkean teknologiantuotteita ja palveluja usealle muullemaamme talouden kannalta tärkeälletoimialalle. Näistä keskeisimpinä voimainita metsäteollisuuden, energian-tuotannon ja kemianteollisuuden. Li-säksi toimialan yritykset ovat kansain-välisesti kilpailukykyisiä ja ala pystyikasvattamaan tuotantonsa määrääkoko 1990-luvun (kuvio 2). OECD-maiden joukossa tätä voidaan pitääsaavutuksena.

Päähankkijat, komponentti-toimittajat ja järjestelmätoi-mittajat

Kone- ja metallituoteteollisuuden run-gon muodostavat muutamat kymme-net suhteellisen suuret suomalaiset yri-tykset. Näiden yritysten asema toimi-alan kehityksen kannalta on merkittä-vä. Ne ovat alansa kansainvälisiä mark-

kinajohtajia tai ainakin keskeisimpienyritysten joukossa. Samaiset yrityksetovat aiempina vuosina vastanneet suu-resta osasta suomalaisen metalliteolli-suuden valmistuksesta.

Jo useamman vuoden ajan nämä yri-tykset ovat pyrkineet keskittymään sii-hen, minkä ne arvioivat olevan omaaydinosaamistaan ja luopuneet määrä-tietoisesti omasta valmistustoiminnas-taan. Ydinosaamista on asiakkuuksien

ja yrityksen tuotemerkkien hallinta,toimittajaverkkojen hallinta sekä tut-kimus ja tuotekehitys. Yritysten pal-veluliiketoiminnan osuus kasvaa. Sa-malla vastuu muista toiminnoista ku-ten tuotteen valmistuksesta, sen laa-dusta, tehokkuudesta ja toimitusvar-muudesta siirtyy yrityksen toimittajil-le. Toiminnan luonteen muuttuminennäkyy myös henkilöstörakenteessa,joka on korkeammin koulutettua ja

Lähde: Teknologiateollisuus ry (2005).

Kuvio 1. Työn tuottavuuden kehitys metalliteollisuudessa.

1 Tilastokeskus, Yritysten rakenteet-tie-tokanta 2005. Lähde: Tilastokeskus.

Kuvio 2. Koneiden ja laitteiden valmistus, tuotannon määrän trendikuvaaja,indeksi 2000 = 100, viimeinen havainto tammikuu 2005.

21

nuorempaa kuin valmistukseen erikois-tuneissa yrityksissä. Kyseiset määritel-mät täyttäviä yrityksiä on alettu kut-sua myös päähankkijoiksi johtuen nii-den johtavasta asemasta toimittajaver-koston ja asiakkaan välisessä rajapin-nassa.

Huolimatta siitä, että päähankkijayri-tyksiä edelleenkin kutsutaan suomalai-siksi, ne ovat lähinnä globaaleja yri-tyksiä, sillä niiden toiminnot ovat ha-jautuneet ympäri maailmaa. Myös hen-kilöstö, omistajat ja asiakkaat jakaan-tuvat laajasti eri mantereille ja maihin.Kansallisuus ei ole päähankkijan omi-naisuus, vaan se, että se on vahvastiedustettuna yritykselle tärkeillä mark-kinoilla.

Alan toisen yritysryhmän muodosta-vat pääasiassa pienet yritykset. Näidenyritysten tehtäväksi on jäänyt teollinenvalmistustoiminta. Yritysten teknolo-ginen taso on selvästi päähankkijoitamatalampaa ja sekä henkilöstö ettäjohto ikääntyneempää ja matalammankoulutustason omaavaa. Myös yritys-ten resurssit T&K-toimintaan ovat erit-täin rajoitetut. Näitä yrityksiä kutsu-taan komponenttitoimittajiksi.

Toimintatavan muutoksen seurauk-sena komponenttitoimittajayritystenolisi kuitenkin pystyttävä vastaamaanpäähankkijayritysten eli niiden asiak-kaiden asettamiin vaatimuksiin. Niiltävaaditaan kykyä luoda ja hallita omattoimittajaverkostonsa, kehittää omaavalmistus- ja kokoonpanotekniikkaansaja osallistua tuotekehitykseen yhdessäpäähankkijan kanssa. Yritysten tulisipystyä vastaamaan suurempien järjes-telmäkokonaisuuksien toimittamisestapäähankkijoille. Siten yrityksiä kutsu-taan järjestelmätoimittajiksi.

Kone- ja metallituoteteolli-suuden haasteet

Suomi on teollisuuspolitiikassaan pa-nostanut yritysten T&K-toiminnan tu-kemiseen. On nähty, että vahva tutki-mus- ja kehitystoiminta sekä pitää yri-tyksiä Suomessa että houkuttelee yri-tyksiä investoimaan Suomeen. Kone-

ja metallituoteteollisuuden kehitys onkuitenkin tullut vaiheeseen, jossa tämänäkemys ei välttämättä enää ole oikea.Yritykset tekevät merkittävän osuudentutkimustoiminnastaan Suomessa.Tuotantoa siirretään kuitenkin yhämerkittävämmissä määrin ulkomaille.Tästä on jo löydettävis-sä merkkejä tarkastelta-essa alan vientimäärienkehitystä suhteessa val-mistukseen Suomen ul-kopuolella. Siten T&K-toiminta ei välttämättäenää luo työpaikkoja ko-timaanhan.

Siten Suomen kannal-ta keskeinen kysymyson, tulisiko kehityspa-nosten suuntaamista ar-vioida uudelleen. Missämäärin ja miten Suomenkannattaa tukea globaa-lien yritysten T&K-toi-minnan kehittämistä, josemme voi olla varmojasiitä, että hyödyt palau-tuvat meille? Tulisikojulkinen rahoitus teolli-suuden kehittämisen tu-kemiseksi suunnata uudella tavalla tu-kemaan yritysten välisten toimintamal-lien kehittämistä.

Globaalit päähankkijayritykset toimi-vat omista lähtökohdistaan loogisesti.Niiden markkinat, toiminta- ja kilpai-luympäristö ovat muuttuneet radikaa-listi 1980-luvulta lähtien johtuen en-nen kaikkea suurten kehittyvien mai-den (ent. Neuvostoliitto, Kiina, Brasi-lia ja Intia) tulosta avoimen markki-natalouden piiriin. Usein kasvavatmarkkinat yhdistyvät halpaan työvoi-maan, jonka kanssa Suomen kaltainenkalliin työvoiman maa ei pärjää kus-tannuskilpailussa.

Suomalaisen teollisuuden haaste uu-dessa tilanteessa on se, miten muutam-me investointien karsimiseen keskitty-neen toimintamallin uutta kasvua luo-vaksi toiminnaksi. Viime aikoina on yhäuseammin nostettu esille kasvuyritys-ten tukeminen sekä uusien liiketoimin-tatapojen ja teknologisten innovaatioi-

den merkitys kotimaisen teollisuudenkehittämisessä, sillä kilpailukyky ei voiperustua kustannusten karsintaan. Eiainakaan pitkällä aikavälillä.

Kuten todettu globaalit päähankkijateivät ole kiinnostuneita valmistustoi-mintaan panostamisessa Suomessa ja

ovat ulkoistaneet omanvalmistuskapasiteettin-sa. Tällä hetkellä alanvalmistuksesta vastaavatsuurelta osin pienetkomponenttitoimittajat,joilla ei ole juurikaan ko-kemusta kansainvälises-tä liiketoiminnasta. Nii-den teknologinen tasoon suhteellisen matala janiiltä puuttuvat kehittä-misresurssit, niin talou-delliset kuin henkisetkin.Lisäksi sekä henkilöstöettä johto on suhteelli-sen ikääntynyttä.

Globaalit päähankkijatkuitenkin tarvitsevat tuo-tevalmistusta. Ne pyrki-vät löytämään kumppa-nikseen sellaisia järjes-telmätoimittajia, jotka

kykenevät toimittamaan suurempiakokonaisuuksia, ottamaan vastuutatuotesuunnittelusta ja tuotantojärjestel-mien kehittämisestä sekä toimimaankansainvälisesti.

Kone- ja metallituoteteollisuuden val-mistus on pienyritysvaltaista teollisuut-ta. Henkilöstön määrällä mitattunavaltaosa yrityksistä on alle 100 hen-gen yrityksiä, joiden liiketoimintamallion “yritetään tehdä sitä, mitä asiakashaluaa”.

Suomalaisen kone- ja metallituote-teollisuuden viimeaikainen kehitys onjohtanut siihen, että meiltä puuttuulähes kokonaan korkean teknologianvalmistukseen erikoistunut keskisuur-ten yritysten joukko, joka pystyy glo-baaliin toimintaan. Samalla kun teolli-suuspolitiikan päähuomio suuntautuikorkean teknologian yritysten kehit-tämisen tukemiseen, teollisuuspoliitti-seen katveeseen jäivät työllisyyden kan-nalta keskeiset pk-yritykset.

Kone- ja metalli-tuoteteollisuudessavoidaan kysyä,tulisiko julkistaT&K-panostustasuunnata uudelleentukemaan voimak-kaammin pk -yri-tysten toimintaa,koska siten varmis-tettaisiin panostuk-sen ohjautuminenparemmin kotimai-sen teollisuudenkehittämiseen.

22

Kehityksen seurauksena on syntynyttilanne, jossa voimme menettää sekämerkittävän osan korkean teknologianpäähankkijoista että pk-yrityksiä. Mi-käli globaalit päähankkijat eivät löydäSuomesta sopivia yhteistyökumppanei-ta, ne etsitään muualta. Koska pää-hankkija haluaa tehdä yhteistyötä sa-man yrityksen kanssa globaalilla tasolla,se tekee sitä myös Suomessa. Silloinsuomalaiset toimittajayritykset eivätmenetä vain vientimahdollisuuksiaanvaan ne menettävät myös sopimuksen-sa kotimaantoimituksiin.

Päähankkijan kannalta sillä ei olemerkitystä, onko toimittajayritys suo-malainen vai jostain muualta. Päähank-kijan kannalta on kuitenkin tärkeääT&K-toiminnan ja tuotannon välinenyhteistyö esimerkiksi tuotteen valmis-tettavuuden kannalta. Läheisyydellä josinänsä uskotaan olevan positiivinenvaikutus yritysten yhteistyön kehitty-miseen. Siten suomalaisella kone- jametallituoteteollisuudella on vielä tois-taiseksi mahdollisuus hyödyntää vah-vaa teollista rakennettaan kehittämäl-lä sitä päähankkijoiden tarpeen kan-nalta oikeaan suuntaan.

Suomen taloudelle kannalta yhdentoimialan näivettyminen ei ole välitönongelma, sillä taantuva toimiala luo-vuttaa työvoimaansa kasvaville toimi-aloille. Lisäksi alan työvoima on suh-teellisen iäkästä ja siirtyisi kohtuullisennopeasti työvoiman ulkopuolelle. Pit-

källä aikavälillä kehityksen seurauksetolisivat kuitenkin huonot. Taantuvateollisuus ei houkuta työvoimaa, inves-toinnit pienenevät entisestään ja me-netämme alalle jo syntyneen osaami-sen ja kehittämispotentiaalin. Siten kor-kean kustannustason maalle tärkeätvientitulot jäävät saamatta ja muidentoimialojen kehityksen kannalta tärkeätoimiala taantuu. Mitä tämän kaltai-sen kehityksen välttämiseksi tulisi teh-dä?

Kasvuyritysten kehityshaaste:kaikki uusiksi

Suomalaisen kone- ja metallituoteteol-lisuuden tulevaisuuden kannalta kes-keisessä roolissa ovat keskisuuret yri-tykset, joiden teknologian taso on kor-kea, jotka toimivat globaaleissa yritys-verkostoissa ja jotka soveltavat kehit-tyneitä liiketoimintamalleja.

Kone- ja metallituoteteollisuuden työ-markkinajärjestöt (Teknologiateollisuusry, Metallityöväen Liitto ry, Toimihen-kilöunioni ry, Insinööriliitto ry ja Tek-niikan Akateemisten Liitto ry) käynnis-tivät yhdessä julkisten T&K- ja rahoi-tusorganisaatioiden kanssa vuoden2004 alusta TRIO-toimenpideohjel-man, jonka keskeisenä tavoitteena ontukea alan yritysten kehitystä kansain-välisen tason toimijana kehittämällä lii-ketoimintamalleja ja teknologioita. Toi-menpideohjelman keskeinen tavoite onkeskisuurten, korkean teknologian jakansainväliseen toimintaan kykenevienyritysten kehityksen tukeminen.

Toimialalle on näiden vuosien aikanakasvanut vajaat kaksikymmentä kes-kisuurta, kasvuhakuista yritystä, jotkaselvästi pyrkivät kehittämään toimin-taansa edellä määriteltyyn suuntaan.TRIO-toimenpideohjelmasta saatujenkokemusten ja Metalliliiton teettämi-en yritystutkimusten2 perusteella näitäyrityksiä voitaisiin kuvata seuraavasti:

• Yritysten kasvu on perustunut pää-hankkijoilta ulkoistetun tuotantokapa-siteetin ostoon.

• Yritykset ovat perheyrityksiä, jayrittäjäriski on keskittynyt. Johto onsuhteellisen ikääntynyttä.

• Yritysten johdon liiketoimintaosaa-minen on lähinnä kokemuksen kauttahankittua. Uuden johdon rekrytointion meneillään.

• Nopeasta kasvusta johtuen yritys-ten velkaantumisaste on korkea ja oma-varaisuus heikko.

• Yritysten kansainvälinen toimintaon vähäistä, mutta ne pyrkivät kehit-tämään sitä.

• Lähes jokaisella yrityksellä on tuo-tantoyksikkö Suomen lähialueilla hal-van työvoiman maissa.

• Yritysten henkilöstö on suhteelli-sen ikääntynyttä, ja henkilöstön osaa-minen edustaa keskitason tai matalaateknologiaa.

• Yritykset pyrkivät kehittämään ver-kostomaista toimintamallia suhteessasekä omiin asiakkaisiinsa (päähankki-joihin) että toimittajiinsa.

• Yritysten ICT-infrastruktuuri perus-tuu suhteellisen matalaan teknologiaan.

• Yritysten käyttämät valmistusme-netelmät ovat vakiintuneita, jolloin nevoidaan helposti siirtää halpojen tuo-tantokustannusten maihin.

• Työn tuottavuuden kehityksen tasoon matala.

Lista on yleinen kuvaus yrityksistä,ja yritysten väliset erot voivat olla suu-ria. Se kuvaa kuitenkin suhteellisenkattavasti toimialan keskeisempiä haas-teita. Sen pohjalta haluan nostaa esillemuutamia kehittämishaasteita.

Talouden vapautumisen seuraukse-na Suomen teollisuuspolitiikan reuna-ehdot ovat muuttuneet merkittäväs-ti, mistä on seurannut, että taloudenkasvun kannalta merkittävät inves-tointipäätökset tehdään yrityksissä.Julkinen sektorin rooliksi on jäänytyritysten toimintaympäristön kehittä-minen niiden toimintaedellytyksillesuotuisaksi, jolloin huomio on kiinni-tettävä yritysten innovaatiotoiminnantukemiseen, T&K-toiminnan edistä-miseen, rahoitusjärjestelmien kehittä-

Taulukko 1. Kone- ja metallituote-teollisuuden yritysten lukumäärä jahenkilöstön määrä henkilöstön suu-ruusluokittain 2004.

Suuruus- Yritysten Henkilöstönluokka määrä määrä

–4 5 637 6 6505–9 883 5 80310–19 588 8 00620–49 466 1381350–99 175 12 232100–249 101 16 196250–499 22 7 980500–999 16 11 0931 000– 6 10 951

Lähde: Tilastokeskus.

2 Näitä yritystutkimuksia on tehnyt Asi-akastieto Oy vuosina 2004 ja 2005, mut-ta niitä ei ole julkaistu.

23

miseen sekä koulutus- ja työvoimapo-litiikkaan. Kone- ja metallituoteteol-lisuuden keskeisyyden kannalta ontärkeää, että alan rakennemuutos ote-taan myös teollisuuspolitiikassa huo-mioon.

Ensimmäiseksi on turvattava alanyritysten taloudelliset toimintaedelly-tykset. Ala on pienyritysvaltaista, ja siel-lä on vain muutamia kymmeniä sel-västi kasvuhakuista yritystä. Alan no-peasta rakennemuutoksesta johtuenyritysten velkaantumisaste on huoles-tuttavan korkea ja omavaraisuusasteheikko suhteessa niiden kannattavuu-den tasoon. Selvityksen piirissä olleestayritysjoukosta nopeimmin kasvaneenviidenneksen omavaraisuusaste oli alle20 %. Lisäksi yrittäjäriski kasaantuuyleensä vain omistajayrittäjän kannet-tavaksi.

Siten olisi tärkeää selvittää ja luodayritysrahoitusjärjestelmä, jolla tuetaankasvavia yrityksiä niiden vaikeimmankasvuvaiheen yli. Toisaalta olisi myöstärkeää selvittää, miten yrittäjäriskinhajauttaminen on mahdollista. Tavoit-teena ei ole pelkästään vaikuttaa pie-nen yritysjoukon kehittymiseen vaantarjota rahoitusja omistusjärjestelyt,

jotka tukevat ja kannustavat pieniä yri-tyksiä kehittämään toimintaansa kas-vuhakuisesti.

Toinen keskeinen kehittämisalue onyritysten johdon liiketoimintaosaami-sen kehittäminen. Jos tavoitteena onyritysten teknologiatason nosto, lii-ketoimintaosaamisen kehittäminen jakansainvälistyminen, on luonnollista,että kehitystehtävästä selviytyminenvaatii ensisijaisesti johdon osaamisentason nostamista. Suomi tarvitseekasvuhakuisia yrittäjiä. Kone- ja me-tallituoteteollisuuden kasvuhakuistenyritysten johto on osoittanut, että setäyttää tällaiselta yritystoiminnaltavaadittavat kriteerit. Yrittäjillä on il-

miselvästi kyky tunnistaa uusia kas-vumahdollisuuksia, kantaa riskiä, joh-taa toimintaa ja luoda uutta. Nykyi-nen rakennemuutos on kuitenkin sii-nä määrin mittava, että myös julkisiaponnistuksia vaaditaan. Toisaalta isoosa yrittäjistä on ikääntyneitä, jotenmyös johdon ja omistajuuden vaih-tamisen mahdollisuus on otettavahuomioon.

Kolmantena on yritysten kansainvä-listyminen. Nykyinen toiminta- ja kil-pailuympäristö edellyttää yritysten kan-sainvälistymistä. Yritysten on kasvaak-seen löydettävä kansainvälisiä markki-noita. Useat yritykset ovat jo aloitta-neet sen omalta osaltaan perustamallapienen tuotantoyksikön Suomen lähel-le johonkin halpojen tuotantokustan-nusten maahan. Investointi perustuustrategiaan, jonka mukaan halpojentuotantokustannusten ja matalammanteknologian yksikössä valmistetaanmatalamman teknologian komponen-tit ja Suomessa taas korkeamman tek-nologian järjestelmät.

Suomalaisen tuotannon kannalta täs-sä strategiassa on kuitenkin eräs heik-kous. Jos yrityksen teknologinen ke-hitys pysähtyy ja valmistusmenetelmätvakiintuvat, niin silloin yritykselle ei jäämuuta mahdollisuutta kuin siirtää kokotoimintansa halvan tuotantokustannuk-sen piiriin. Päätökset siirtää tai valmis-taa kotimaassa ovat pelkästään yritys-johdon harkinnan varassa.

Yrityksille syntyy tilanne, jossa nevoivat jatkuvasti vertailla ja kehittääeri maissa toimivia yksiköitään. Hal-van työvoiman maiden tuottavuuttaon helpompi kehittää siirtämällä sin-ne uudempaa teknologiaa ja koulut-tamalla henkilöstöä. Selvä on, ettäsuomalainen yksikkö ei kovin kauaavoi puolustaa kilpailukykyään, jos työ-voimakustannukset meillä ovat 21,4euroa työntekijää kohti, kun halvantyövoiman maissa ne ovat alle 6 eu-roa.

Lienee selvää, että näin suurten kus-tannuserojen umpeen kuromiseksisuomalaiselta yksiköltä vaaditaan huo-mattavasti korkeamman tason tekno-logian soveltamista.

Kari Sairon mielestä kone- ja metallituoteteollisuuden suurin vaara on yritysten teknologi-sen kehityksen pysähtyminen ja valmistusmenetelmien vakiintuminen.

Puola 5,8 €Unkari 4,6 €Viro 3,8 €Venäjä 2,2 €Intia 0,6 €

Taulukko 2. Metalliteollisuuden työn-tekijöiden kokonaistyövoimakustan-nukset eräissä maissa, keskimäärin eu-roa/tehty työtunti.

Lähde: Teknologiateollisuus ry (2005).

24

Martti af [email protected]

Teknologiassa jainnovaatioissaon tehtävävalintojaSuomessa on kiistatta tehty parinkymmenen

vuoden aikana hyviä valintoja teknologia- ja

innovaatiopolitiikassa. Meillä on hyvät lähtö-

kohdat jatkaa hyvien valintojen tekemistä.

Valintojen tekemisessä vuorovaikutus on

avainsana.

Osaamisvalintojen tekeminen on kes-keinen osa tulevaisuuden tekemistä.Erityisesti pienen maan on tehtävä va-lintoja. Valintoja on tehtävä kaikilla ta-soilla: julkinen sektori, yritykset, yksit-täiset innovaatiot ja liikeideat. Toimin-

Neljäntenä kehittämisalueena tullaansuomalaisten yritysten teknologian jaliiketoimintamallien uudistamiseen.Tuottavuus- ja kannattavuuskilpailus-sa menestyminen vaatii kokonaan uu-denlaisten toimintamallien käyttöönot-toa.

Yritysten tulee pystyä toimimaan ver-kostojen osana ja kehittämään sekäkäyttöönottamaan verkostojen yhtei-siä toimintatapoja. Tämä edellyttääuusien toimintatapojen, johtamis- jatuotantojärjestelmien sekä informaa-tioteknologian soveltamista yrityksenkaikilla tasoilla. Lisäksi yritysten tuleepystyä nopeasti sopeutumaan uusiintilanteisiin sekä jatkuvasti kehittämäänomaan toimintaansa. Kansainvälinentoiminta on luonnollinen osa näidenyritysten arkipäivää.

Suuri haaste on uusien toimintamalli-nen käyttöönottaminen. Se on kallistaja vie aikaa. Muutos vaatii henkilöstönkouluttamista, harjoittelua ja sopeutu-mista uuteen. Alan työntekijät ovatikääntyneitä. Uusien toimintamallienomaksuminen saattaa olla heille liiansuuri tehtävä. Siksi alan yritysten ja työ-markkinajärjestöjen tulisikin pohtia alanhoukuttelevuuden parantamista.

Keskeinen kysymys on se, onko meil-lä jo nyt riittävästi niitä yrityksiä, joi-den halu kasvaa ja kehittyä sekä ke-hittymiskyky ovat riittävän suuretmuutoksen aikaansaamiseksi. Toisaaltahaluun ja kykyyn voidaan hiukan vai-kuttaa myös ulkoa päin.

Metalliteollisuuden TRIO-toimenpi-deohjelma on ottanut haasteen vastaanja pyrkii tukemaa yrityksiä niiden lii-ketoimintamallien, teknologioiden jakansainvälistymisen kehittämisessä.Tavoitteena on saada kaikkiaan 800yritystä kehittämään toimintaansaTRIOn sateenvarjon alla. Vuonna2004 alkaneessa ohjelmassa oli vuo-den 2005 lopulla mukana jo tavoitteeksiasetettu määrä siten, että esisuunnit-teluvaiheessa oli noin 600 yritystä, han-kesuunnitteluvaiheessa 170 yritystä jatoteutusvaiheessa 150 yritystä. TRIOllaon kattava alueellinen tukiverkosto,jonka tehtävä on tukea ja auttaa yri-tyksiä kehittymään.�

25

taympäristön muuttuessa valintojen te-kemisen vaatimukset kasvavat. Suomenteknologia- ja innovaatiopolitiikassa teh-tiin selvä valinta 1970-luvun lopulla: onpanostettava teknologian kehittämiseenja sen hyödyntämiseen elinkeinotoimin-nassa. 1980-luvulla tiede- ja teknolo-giapolitiikan linjauksissa asetettiin tavoit-teeksi nostaa tutkimuspanostusta vai-heittain 80- ja 90-lukujen aikana. Teh-dyt linjaukset ovat myös käytännössäolleen myötävaikuttamassa siihen, ettätutkimus- ja kehityspanostus on nous-sut aivan uudelle tasolle.

Se, että tavoitteet ja suunnitelmat myöstoteutuvat käytännössä, ei ole itsestään-selvyys. Korkealla poliittisella tasolla teh-dään usein tärkeitä linjauksia, joita eikäytännössä saavuteta. Yksi esimerkkitästä on EU:n Lissabonin linjaus nostaaEU-alueen tutkimus- ja kehitystoimin-nan volyymi vuoteen 2010 mennessäuudelle kolmen prosentin tasolle brut-tokansantuotteesta, mitä tavoitetta ei ollakuitenkaan edes lähestymässä.

Suomessa innovaatiotoiminnan julki-set ja yksityiset panostukset ovat nous-seet käytännössä jatkuvasti 25 vuodenajan, ja tämä kehitys on nostanut Suo-men maailman tutkimus- ja kehitysme-

tiikkatasolla valitun linjan takana ovatolleet käytännössä kaikki poliittiset ryh-mittymät ja eriväriset hallitukset, ja toi-seksi valitulla linjalla on ollut vahva yk-sityisen ja julkisen sektorin sekä työ-markkinajärjestelmän tuki.

T&k-investoinneilla saaduttulokset ovat vahvistaneetjatkamista valitulla linjalla

Politiikkatasolla pitkäjänteisen kehityk-sen linjaa on tukenut se, että saavutet-tiin selviä kansallisesti merkittäviä tulok-sia jo 80- ja 90-lukujen aikana. Tältäpohjalta on ollut helpompaa tehdä uu-sia, entistä haasteellisempia linjauksia.

Toinen – ja ehkä keskeisin tekijä –on se, että yritykset ovat todella lähte-neet uudistumaan panostamalla tutki-mus- ja kehitystoimintaan. Teollisuu-den ennätysnopea rakennemuutos onollut tulosta panostusten kasvattami-sesta, ja myös toisin päin rakennemuu-tos on mahdollistanut t&k-investoin-tien kasvattamisen edelleen. Julkisen

Suomen strategisiin valintoihin perustuvasta tutkimus- ja kehitystyöstä merkittävä osa toteu-tuu Tekesin teknologiaohjelmissa, joita ohjaavat Tekesin strategian sisältölinjaukset. Molem-mista toimintakokonaisuuksista Tekesissä on vastannut ylijohtaja Martti af Heurlin.

Kuvio 1. Tutkimus- ja kehityspanostus eräissä OECD-maissa vuosina 1990–2005.

Lähteet: OECD, Main Science and Technology Indicators ja Tilastokeskus.

notilastojen huipulle (kuvio 1). Tämänpitkäjänteisen politiikan kehitystä ovattukeneet kaksi keskeistä tekijää: poli-

26

puolen rahoituksella on ollut selvästikannustava vaikutus yritysten t&k-in-vestointien lisäämiseen, mikä on voituosoittaa useissa sekä Suomessa teh-dyissä (mm. ETLA) että kansainväli-sissä selvityksissä (mm. OECD).

Rakennemuutoksen lisäksi teknolo-gia- ja innovaatiopolitiikan keskeinentulos on ollut, että tuottavuuskehityskokonaisuutena on ollut Suomessapoikkeuksellisen myönteistä verrattu-na kilpailijamaihimme (kuvio 2). Täs-säkin rakennemuutoksella on merkit-tävä osuutensa, mutta t&k-toimintakaiken kaikkiaan on ollut tärkein vai-kuttava tekijä. Erityisen voimakastakokonaistuottavuuden kehitys on ol-lut ICT-teollisuudessa ja –palveluissa,mutta se on ollut hidasta rakentami-sessa ja kiinteistö- ja liike-elämän pal-veluissa. Michael Porteria lainaten yri-tykset sijoittavat tutkimus- ja kehitys-toimintaan juuri tuottavuuden paran-tamiseksi.

Suomen bruttokansantuotteen kehi-tys on ollut hyvää muttei huipputasoa.Asukasta kohti se olisi voinut olla suo-

tuisampaakin, ja erityisesti suhteutet-tuna yritysten t&k-panostusten mää-rään bkt:n kehitys on ollut alle moni-en muiden maiden tason. Mutta näinon muissakin korkean t&k-intensitee-tin maissa – osa yritysten t&k-toimin-nasta hyödynnetään myös muissa mais-sa. Bkt:hen kuitenkin vaikuttaa moniamuita avaintekijöitä, joten e.m. poh-jalta ei voi vetää suoria johtopäätöksiäSuomen innovaatiopanostusten tulok-sellisuudesta.

Teollisuustuotannon merkitys Suo-messa on säilynyt suurempana kuinmonissa muissa kehittyneissä maissa(kuvio 3) – ja myös jatkossa palvelu-jen osuuden kasvaessa vientiteollisuusmuodostaa elinkeinoelämän perustan.

Tutkimus- ja kehityspanostuksella onvaikutettu elinkeinoelämän rakenne-muutokseen ja viennin rakenteeseen.Viennissä on kasvanut merkittävästiteknologiaintensiivisten tuotteidenvienti (kuvio 4).

Yritykset ovat osaamistarpei-den määrittelyssä avainase-massa

Yritysten ja elinkeinoelämän menes-tys on yhteiskunnan kehityksen pe-rusta. Globaali talous ulottuu Suo-

Kuvio 2. Kokonaistuottavuuden kasvu eräissä OECD-maissa.

Lähde: OECD Productivity database.

1) 1995–20022) 1995–2003

Vertailu perustuu ICT-tuotteiden hintojenperusteella harmonisoituihin lukuihin.

Lähde: Tullihallitus.

Kuvio 3. Teollisuustuotannon volyymi-indeksi 1990–2002.

27

messa kaikkialle. Ennen kaikkea Suo-mesta ulottuu globaalin talouden mah-dollisuudet kaikkialle. Siten osaamis-valinnoissa yritysten tekemät valinnatovat tärkeimpiä valintoja yhteiskun-nassa. Yhä avoimempi maailmantalo-us ja kilpailu vaativat yrityksiä uudis-tumaan yhä nopeammin. Liiketoimin-toja uudistetaan ja uusia liiketoimin-takonsepteja kehitetään tutkimus- jakehitystoiminnan ja innovaatioidenavulla.

Selkeä huoli yritysten tutkimus- jakehitysinvestointien sekä suunnittelus-sa että käytännön suuntaamisessa onniiden rajoittuminen liian lyhyelle ai-kajänteelle. Lyhyen tähtäimen tulok-sentekovaatimukset painottavat no-peiden tulosten saamista, jolloin pit-kän aikavälin strategiset valinnat jasijoitukset jäävät helposti vähemmäl-le huomiolle. Tässä julkisilla rahoit-tajilla on tärkeä rooli kannustaa yri-tyksiä pitkäjänteiseen osaamispohjankehittämiseen usein yhteistyössä yli-opistojen ja muun julkisen tutkimuk-sen kanssa.

Tekes on paitsi rahoittaja myös yri-tysten partneri osaamispohjan raken-

tamisessa. Tekes tukee rahoituksellaanja asiantuntijapalvelullaan yritystenosaamisvalintaprosesseja, joista pariesimerkkiä seuraavassa.

Teknologiaohjelmien valmistelussakäydään yritysten kanssa strategia-keskusteluja ohjelmien suuntaukses-ta ja painotuksista, jotta ne mahdolli-simman hyvin palvelevat erityisestiyritysten pitkän aikavälin osaamistar-peita. Ohjelmista vähän lisää tuon-nempana.

Yritysten t&k-hankkeiden valmiste-luun liittyen käydään yleensä yritys-kohtaisia strategiakeskusteluja niidenliiketoiminnan ja teknologian kehitys-trendeistä. Näitä keskusteluja käy-dään noin tuhannen yrityksen kanssavuosittain.

Erityisesti aloittavien yritysten ja pk-yritysten kanssa rahoitetaan ja toteu-tetaan usein valmisteluhankkeita, jois-sa määritellään yrityksen osaamistar-peita ja strategisia valintoja. 2005 to-teutettiin 437 tällaista pk-yrityksen val-misteluhanketta. Ne kohdistuivat seu-raaviin teemoihin: markkinaselvitys105, liiketoimintasuunnitelma 82, kan-sainvälien yhteistyön valmistelu 81,

muu esiselvitys 70, teknologiastrate-gia 61, tutkimuspalvelujen siirto pk-yritykselle 56 ja ICT:n hyödyntäminenpk-yrityksessä 42 kpl. Näiden valmis-teluhankkeiden avulla yritykset suun-taavat osaamis-, teknologia- ja muitaliiketoimintavalintojaan.

Yritysten järjestöt ja toimialajärjestötovat toteuttaneet jo vuosikymmeniästrategisten osaamisvalintojen proses-seja, joissa arvioidaan toimialan tilaaja määritellään tulevaisuuden teknolo-gia- ja osaamistarpeita. Nämä järjes-töjen prosessit ovat olleet merkittäviäyhteistyöfoorumeita alan yrityksille jasidosryhmille. Tätä avointa vuorovai-kutusta ja toimintatapaa voi pitää yh-tenä merkittävänä kilpailukykytekijä-nä suomalaisessa innovaatioympäris-tössä. Esimerkiksi Teknologiateollisuustoteuttaa säännöllisesti näitä linjauspro-sesseja jäsenkunnassaan, ja näillä onsuuri merkitys sen takia, että ala edus-taa nykyään noin 80 prosenttia Suo-men teollisesta tutkimus- ja kehitys-toiminnasta. Myös Tekes on osin osal-listunut näihin teollisuusjärjestöjen pro-sesseihin.

Yhteistyötä vahvistettava jul-kisten toimijoiden kesken

Yliopistot, niiden yksiköt tai verkostotsekä VTT ovat myös aktivoituneet stra-tegisten linjausten tekemisessä viimevuosina. Tämän merkitys korostuu sii-nä, että yliopistot ja tutkimusyksikötnäin sijoittavat omat avainosaamisen-sa paitsi elinkeinoelämän ja yhteiskun-nan tarpeiden mukaisesti myös suh-teessa muihin tutkimusyksiköihin jamuun muassa kansainvälisen yhteis-työn suuntaamiseksi.

Aluetasolla toimijoita on useita, jot-ka määrittelevät strategisia tarpeita,mm. maakunnat, teknologia- ja osaa-miskeskukset ja TE-keskukset. Tekeson viime vuosina ollut aktivoimassa jatoteuttamassa alueellisten teknologi-astrategioiden tekemistä. Näissä pro-sesseissa on linjattu alueen elinkeino-elämän ja osaamisten lähtökohdistakeskeiset teknologia- ja osaamistarpeet

Kuvio 4. Suomen tavaravienti 1960–2004.

20 vuoden aikana tapahtunut merkittävä rakennemuutos.Rakennemuutos edellyttää korkeampia t&k-investointeja,

jotta pärjätään globaaleilla markkinoilla.

Lähde: Tullihallitus.

28

tulevaisuudelle. Niiden toteuttamises-sa on hyödynnetty laajasti yhteistyötäuseiden alueellisten toimijoiden kes-ken.

EU:n t&k-puiteohjelmien suuntaami-nen on tärkein eurooppalainen linja-usvalinta. Näiden valintojen mukaisestisuunnataan noin viisi prosenttia kokoEuroopan yksityisestä ja julkisesta tut-kimus- ja kehitystyöstä.

Johtuen laajasta ja heterogeenisestaEU-yhteisöstä on puiteohjelmissa vai-keampaa tehdä voimakkaita strategi-sia valintoja. Tehtävät valinnat ovat eu-rooppalaisia kompromisseja – yhteisiävalintoja. EU:n pyrkimys kasvattaamerkittävästi t&k:n osuutta budjetis-saan on Euroopan kilpailukyvyn kan-nalta oikea tavoite. Nyt näyttää kui-tenkin siltä, että joudutaan tyytymään

oon, vaan enemmänkin on toiveita sii-tä, että vieläkin paremmin voisi men-nä.

Edellä on tuotu esille tärkeimpiä saa-vutuksia. Seuraavassa esitetään vieläpari uusinta arviota kilpailukyvystä jainnovaatiotoiminnasta.

WEFin1 viimeisimmässä raportissaSuomi on edelleen kärkisijoilla: tämän-hetkisessä kilpailukyvyssä 6. ja kasvu-kilpailukyvyssä 1 (kuvio 5).

Uusimman, tammikuussa 2006 jul-kaistun European Innovation Score-boardin2 (EIS) mukaan Suomi on kol-men kärkijoukossa Euroopassa Sveit-sin ja Ruotsin kanssa. Suomella ei tä-män mukaan ole yhtään heikkoa aluet-ta, vaan olemme kaikilla viidellä mit-tausalueella neljän parhaan joukossa(Suomen sijoitus suluissa): Innovati-on drivers (1.), Knowledge creation(1.), Innovation & entrepreneurship(3.), Application (4.), Intellectualproperty (4).

1 World Economic Forum (WEF) julkai-see vuosittain eri maita vertailevia kilpai-lukykyraportteja.

2 Ks. http://trendchart.cordis.lu/scorebo-ards/scoreboard2005/index.cfm.

selvästi alkuperäisiä tavoit-teita alhaisempaan kas-vuun. Suomi on pystynythyvin vaikuttamaan näihinlinjauksiin ja myös hyö-dyntämään ohjelmien ko-konaisuutta. On vielä ko-rostettava sitä, että kansal-lisilla tasoilla tehtävät va-linnat ovat selvästi tär-keämpiä kuin EU:n puit-teissa tehtävät valinnat.Tämä johtuu ennen kaik-kea suuremmasta toimin-tavolyymistä mutta myöst&k:n suuntaamisestakansallisten intressien mu-kaisesti.

Suomalaisen huip-puluokan innovaa-tioympäristön onuudistuttava

Suomi sijoittuu tunnetustikorkealle käytännössä kai-kissa kilpailukykymittareis-sa. Kannanotot Suomenalisuoriutumisesta kilpailu-kyvyn tulospuolella eivätperustu analyyttiseen arvi-

Martti af Heurlin korostaa, että Suomessa strategisten osaa-misvalintojen tekemisessä Tekesillä on keskeinen rooli perustu-en sen keskeiseen asemaan rahoittajana ja asiantuntijana sekävuorovaikutteiseen toimintatapaan asiakkaiden ja sidosryhmi-en kanssa.

Kuvio 5. Kasvukilpailukyky ja tämän hetken kilpailukyky.

Lähteet: IMD, The World Competitiveness Yearbook 2005; WEF, The Global CompetivenessReport 2005–2006.

Suomi USA

Singapore

Ruotsi TanskaTaiwan

IslantiSveitsiAustraliaNorja

AlankomaatKanada

Iso-Britannia Japani

SaksaKorea

Uusi-Seelanti

ViroItävalta

Malesia Chile

BelgiaRanska

Israel IrlantiHongkong

Kilpailukyky, sijaluku1

6

11

16

21

26

3131 26 21 16 11 6 1

Tämän hetken kilpailukyky, sijaluku

29

Tekesillä keskeinen rooli osaa-misvalintojen tekemisessä

Ennakointitoiminnalla luodaan kuvaatoimintaympäristön muutoksista jaglobaaleista trendeistä, jotka vaikut-tavat kunkin maan tai organisaationstrategisiin valintoihin. Ennakointi-työn merkitys on viime vuosina ko-rostunut, ja myös Tekes panostaamerkittävästi ennakointityöhön ja senprosessien kehittämiseen. Tässä hy-vällä alulla olevaa yhteistyötä paitsiasiakkaiden myös muiden julkistentoimijoiden kanssa on edelleen vah-vistettava. Eri alojen vuorovaikutus jaosaamistarpeiden yhdistäminen te-hostaa toimintaa ja luo synergiaetu-ja, joita ei vielä hyödynnetä riittäväs-ti.

Toimintaympäristön globaali muu-tos on yhteinen, ja sen kuvan pohjal-ta kunkin organisaation on rakennet-tava strategiansa kunkin tehtävien, re-surssien ja tavoitteiden mukaisesti.Ennakoinnissa hyödynnetään jo yh-teistyötä mm. Tekesin, Suomen Aka-temian, KTM:n hallinnonalan muidentoimijoiden ja Sitran kesken. Kuiten-kin on tärkeää tarkastella osaamistar-peita erilaisten tehtävien ja tavoittei-den näkökulmista eikä näin ole syytäpyrkiä yhteen suureen ennakointipro-sessiin.

Tekes aktivoi, suuntaa ja rahoittaatutkimus- ja kehitystyötä yrityksissä,yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa 450miljoonalla eurolla (2006). Tästä ra-hoituksesta noin puolet suunnataanstrategisten valintojen perusteella kan-sallisten teknologiaohjelmien muodos-sa.

Näiden ohjelmien suuntaamiseen vä-lineenä käytettään ns. teknologiastra-tegiaprosessia, jolla arvioidaan, mihinteemoihin ohjelmia on suunnattava,jotta ne mahdollisimman hyvin vastaa-vat elinkeinoelämän ja yhteiskunnanmuuttuvia tarpeita.

Näissä strategian sisältölinjauksis-sa on tarkoitus nimenomaan rajoit-tua substanssiasioihin – osaamisensisältökysymyksiin. Tekesin yleises-sä strategiassa otetaan kantaa laa-

Lähde: Tekes.

Kuvio 6. Tekesin strategian sisältölinjausten vuorovaikutuskenttä.

Markkinatrendit

Teknologiatrendit

Globaalitmegatrendit

Yhteiskunnanarvot ja tavoitteet

Tekesin toiminta-ajatus,visio ja strategia

Kauppa- ja teollisuusministeriö Kansainvälinenennakointi

• EU, USA, Kiina Japani ja muut maat

Tekesin strategian sisältölinjaukset• sovellutusten painopisteet

• teknologioiden painopisteet

• klustereiden strategiset osa-alueet• klustereiden murroksesta ja yhteis-

työstä nousevat liiketoiminta-mahdollisuudet

Tutkimuslaitokset,korkeakoulut,

yliopistotYritykset

Alueidenstrategiat jaalueellisetteknologia-strategiat

Teollisuusliito:toimialalinjaukset

ja strategiat

SuomenAkatemia

mm. ETLAja Sitra

Teknologiaohjelmat jahankerahoitus

Visionti- jastrategiakeskustelut

Kansainvälinenliiketoiminta-

ympäristö

jemmin teknologia- ja innovaatiopo-litiikan toteutuksen päämääriin, kei-noihin, toimintatapoihin ja rakentei-siin.

Teknologiastrategiaprosessissa (ku-vio 6) hyödynnetään Tekesin rooliainnovaatioympäristön keskeisenä toi-mijana. Se perustuu Tekesille annet-tuun tehtävään ”edistää teollisuudenja palvelujen kehittymistä teknologianja innovaatioiden keinoin. Tämä uu-distaa elinkeinoja, kasvattaa jalostus-arvoa, tuottavuutta ja vientiä ja sitenluo työllisyyttä ja hyvinvointia.” Stra-tegian tekemisestä ja myös sen toteut-tamisesta vastaa Tekes tiiviissä yhteis-työssä asiakkaiden ja sidosryhmienkanssa.

Tämän prosessin onnistumisen pe-rustan muodostaa se, että Tekes toi-minnassaan soveltaa hyvin vuorovai-kutteista toimintatapaa. Tekesläisetkäyvät yritysten kanssa jatkuvasti stra-tegiakeskusteluja yritysten liiketoi-minnan kehityksestä ja teknologian jainnovaatioiden suuntaamisesta muut-tumassa toimintaympäristössä. Näi-

den eri alojen suurten ja pk-yritystenkanssa käytyjen keskustelujen pohjaltarakentuneelle osaamispohjalle perus-tuu myös teknologiastrategiaproses-si. Prosessi toteutettiin käytännössävuoden 2004 aikana. Tämä prosessisisälsi laajat keskustelut asiakkaiden,niiden järjestöjen ja sidosryhmienkanssa. Siinä arvioitiin kansainvälisiätoimintaympäristön muutoksia ja nii-den vaikutuksia Suomeen erityisestiinnovaatiotoiminnan kannalta. Tämäprosessi on itse asiassa jatkuva, ja noinkolmen vuoden välein julkaistaan ao.sisältölinjaukset kuten tehtiin kevääl-lä 2005.

Sisältölinjausten teknologioiden pää-teemat (kuvio 7) ovat varsin yhte-neväisiä muissa maissa toteutettujenvastaavien linjausten kanssa. Varsinai-set kansalliset valinnat ovat niiden tar-kemmissa sisällöissä. Esimerkiksi tie-toja viestintäteknologiassa korostu-vat erityisesti langattomuus, laajakais-tainen tietoliikenne, ohjelmistointen-siiviset tuotteet ja järjestelmät, tietä-myksen ja sisällön hallinta sekä uusi-

�

�

�

�

�

�

30

en sovellusten ja palvelujen testiym-päristöt.3

Strategian sovellusten painopisteet(kuvio 8) kertovat, millä aloilla em. tek-nologioita sovelletaan ja minkä sovel-lusalojen osaamista on myös kehitet-tävä.

Sisältölinjausten rakenne on ymmär-rettävä matriisimaisena kokonaisuute-na. Tällä pyritään korostamaan sitä,että on tärkeää yhdistää eri osaamisiaja sovellusalueita. Esimerkiksi ICT-,bio- ja liiketoimintaosaamista hyödyn-netään sekä terveyden ja hyvinvoinnin

Lähde: Tekes.

Kuvio 8. Strategian sovellutusten painopisteet

Lähde: Tekes.

Kuvio 7. Strategian teknologioiden painopisteet

Tieto- javiestintäteknologia

Bioteknologia

Liiketoimintaosaaminenja liiketoiminnan kehittäminen

Nanoteknologia Materiaaliteknologia

Työ javapaa-aika

Terveys jahyvinvointi

Turvallisuus

Ympäristö ja energia

Palvelut

Uudistuvat tuotteetja liiketoimintamallit

3 Tässä yhteydessä ei ole mahdollista men-nä kuvauksissa yksityiskohtaiselle tasolle.Kuvaus löytyy Tekesin www-sivuiltawww.tekes.fi/tekes/sisaltolinjaukset2005.html .

alueella sekä palveluissa ja tietysti itseICT-sektorilla. On pyrittävä hyödyn-tämään niiden vuorovaikutusta ja sy-nergiaa. Näitä periaatteita sovelletaanmyös linjausten implementoinnissakansallisissa teknologiaohjelmissa.

Sisältölinjauksen keskeiset yleisem-män tason valinnat kohdistuvat seu-raaviin asioihin:

– Klusterien vahvojen teollisten yti-mien uudistuminen

– Klusterien lupaavien osa-alueidenkasvu

– Uusien yhdistelmien ja liiketoimin-tojen syntymisen edistäminen

– Palveluiden merkitys– Tieto- ja viestintäteknologian laaja

soveltaminen– Sovelluksiin tähtäävien osaamisen

keskittymien muodostaminen

– Liiketoimintaosaaminen – laajen-taminen ja syventäminen

Erityisesti pienen maan on tehtävä va-lintoja. Suomen vahvuutena innovaa-tiotoiminnassa laajasti ymmärrettynäon nähtävä kyky kommunikoida jul-kisen, yksityisen, poliittisen ja työmark-kinakentän ja myös median kesken -eikä vain kommunikoida, vaan tehdämyös päätöksiä. Tämä vahvuus on ky-ettävä hyödyntämään entistä laajem-min elinkeinoelämässä ja yhteiskunnanpäätöksenteossa kasvavien globaalienhaasteiden edessä.�

31

Tekes on nostanut innovaatiotoimin-nan edistämisen ja liiketoimintaosaa-misen kehittämisen vielä aiempaa sel-keämmin esille uudessa strategian si-sältölinjauksessaan. Käsittelen tässäartikkelissa näiden linjausten mukaises-ti liiketoimintaosaamisen kehittämiseenliittyviä haasteita osana suomalaista in-novaatioympäristöä. Lisäksi kuvaanjoitakin Tekesin toimenpiteitä tällä alu-eella. Artikkeli ei kata kaikkea Tekesinliiketoimintaosaamisen kehittämiseentähtäävää toimintaa, jota toteutamme

läpileikkaavana teemana uudistetussaorganisaatiorakenteessamme.

Suomessa on viimeisen parin vuosi-kymmenen aikana panostettu pitkäjän-teisesti teknologian kehittämiseen.Tammikuussa 2006 julkaistun Euro-pean Innovation Scoreboardin (EIS2005) mukaan Suomi on yleisindikaat-torilla mitattuna Euroopan kolman-neksi innovatiivisin kansakunta Ruot-sin ja Sveitsin jälkeen. Vertailu ennus-taa Suomen innovaatiokehityksen jat-kuvan vahvana tulevaisuudessakin.

Heli [email protected]

Liiketoiminta-osaamisenkehittämis-haasteetSuomessa teknologisista innovaatioista on ollut

vaikea kehittää menestyvää liiketoimintaa. Tekes

pyrkii parantamaan liiketoimintaosaamista mo-

nin tavoin.

32

Myös yritysten panostukset innovaa-tiotoimintaan ovat Suomessa säilyneetkorkealla tasolla, kun esimerkiksiRuotsissa, Saksassa ja Ranskassa onpuolestaan nähty selkeä yritysten pa-nostusten väheneminen.

Pitkäjänteisyys ja yhteinen näkemyskehittämissuunnasta on johtanut hy-viin tuloksiin. Samalla kun suomalai-set yritykset ovat nousseet kärkisijoillekansainvälisissä tutkimus- ja kehitys-panostusten vertailuissa, myös sijoite-tun pääoman tuottoaste on noussut kil-pailijamaiden tasolle. Viennin osuusSuomen bruttokansantuotteesta kak-sinkertaistui 1990-luvulla, ja kansain-välisillä markkinoilla on useita menes-tyviä suomalaisia teollisuusyrityksiä.Myös korkean teknologian tuotteidenvientimme on kaksinkertaistunut vii-meisen kymmenen vuoden aikana.

Asemamme kansainvälisissä kilpailu-kykyvertailuissa on säilynyt vuodestatoiseen vahvana. World Economic Fo-rumin (WEF 2005) vuoden 2005 ver-tailun mukaan Suomi oli maailman kil-pailukykyisin maa. WEF arvioi Suomenparhaaksi kasvukilpailukyvyssä ja toi-seksi parhaaksi liiketalouden kilpailuky-vyssä heti Yhdysvaltojen jälkeen. Kan-sainvälisten vertailujen ja aikaansaatu-jen tulosten perusteella voidaan kiistat-ta sanoa, että Suomella on hyvä pohjaliiketoimintaosaamisessa.

Kilpailukykyvertailuissa menestymisenon kuitenkin todettu korreloivan hei-kosti maamme talous-kasvun kanssa ja etenkinvertailujen kyky ennustaatulevaa talouskehitystäon heikko (Hyytinen etal. 2005). Suomessabruttokansantuote hen-keä kohden on vain ke-hittyneiden maiden kes-kitasoa, ja hyvästä kas-vustaan huolimatta vien-nin osuus bruttokansan-tuotteesta on vain muu-taman prosenttiyksikönEU:n keskiarvoa korkeampi. Hyvin-vointimme voi kuitenkin perustua vainpitkän aikavälin talouskasvuun.

Viime aikoina onkin käyty vilkasta

julkista keskustelua inno-vaatiojärjestelmämme toi-mivuudesta. Investointim-me teknologisen osaami-sen luomiseen ei tunnutäyttävän kansantaloutem-me kasvuun liittyviä odo-tuksiamme. Väkilukuunsuhteutetun bruttokan-santuotteemme vertailu-maihin nähden alhaista ta-soa on usein selitetty liike-toimintaosaamisen puut-teella. Panostus teknologi-aan ei muunnu riittävästiuusiksi, kasvaviksi liiketoi-minnoiksi. Riittääkö osaa-mispohjamme teknologia-investointien hyötyjen ko-tiuttamiseen myös tulevai-suudessa?

Liiketoimintaosaa-misen kehittämisenneljä painopistettä

Keväällä 2005 julkaistussaTekesin strategian sisältö-linjauksissa liiketoiminta-osaaminen nostettiin aiem-paa vahvemmin panostus-alueeksi teknologiaosaami-sen rinnalle. Liiketoiminta-osaaminen on käsitteenävaikeasti määriteltävä, ja se voidaan ym-

märtää monin tavoin.Tekesissä liiketoiminta-osaamisella tarkoitetaankykyä yhdistää poikkitie-teellistä ja monialaistaosaamista, jolla luodaanteknologiaan ja innovaa-tioihin pohjautuvaa kan-nattavaa ja kasvukykyis-tä liiketoimintaa.

Strategiassaan Tekeson määritellyt neljä liike-toimintaosaamisen ke-hittämisen painopistettä:

– tutkimustulosten kaupallistamisentehostaminen

– aloittavien yritysten rahoitus ja lii-ketoimintaosaamisen kehittäminen

– yritysten kasvun ja kansainvälisty-misen tukeminen

– soveltavan liiketoimintatutkimuk-sen edistäminen

Vuonna 2006 Tekes jatkaa tavoittei-den ja toimenpiteiden tarkempaa mää-rittelyä sisältölinjauksissa valituilla pai-nopistealueilla. Samalla pilotoidaan joi-takin uusia toimintamalleja.

Tutkimustulosten kaupallista-misen tehostaminen

Viimeisen neljän vuoden aikana Te-kes on toteuttanut teknologiakeskus-verkoston avulla kansallista Tutkimuk-sesta liiketoimintaa- eli TULI 2002-2005–ohjelmaa. Siinä teknologiakes-

Heli Kukko on toiminut Tekesin Liiketoimintaosaaminen –yksiköstä vastaavana teknologiajohtajana syksystä 2004 lähti-en.

Suomella on hyväosaamispohja inno-vaatio- ja liiketoi-minnassa, muttatämä ei ainakaanvielä näy täysimää-räisesti viennissä jatalouskasvussa.

33

kukset tunnistavat yhdessä yliopisto-jen innovaatioasiamiesten kanssa jul-kisrahoitteisen tutkimuksen piiristävuosittain noin 600 kaupallistamispo-tentiaalia omaavaa tulosta. Näistä va-likoidun noin 250 idean hyödyntämis-mahdollisuuksia selvitetään tarkem-min ulkopuolisten asiantuntijapalve-luiden avulla. Ohjelman loppuarviointion juuri valmistunut. Arviointihetkel-lä noin 14 prosenttia jatkokehitetyis-tä ideoista oli johtanut yrityksen pe-rustamiseen ja noin 12 prosenttia tek-nologian lisensointiin.

Loppuarviointi (Valovirta ym. 2006)totesi TULI-toimintamallin perusläh-tökohdiltaan hyväksi ja erittäin tarpeel-liseksi. Etuja ovat muun muassa hyvätunnettuus tutkijoiden piirissä, toimin-nan ja rahoituksen nopeus ja jousta-vuus sekä alueellisia innovaatioiden vä-littäjärakenteita kehittävä vaikutus.Selkeimpinä ongelmakohtina puoles-taan nousee esiin teknologiapohjaltaanhyvin tutkimuksellisten hankkeiden jat-kokehittämisen rahoitus ennen yrityk-sen perustamista ja sen jälkeenkin sekäjoillakin alueilla innovaation jatkoke-hittämisen palveluprosessin heikkou-det. Myös Tekesin vuonna 2005 teet-tämä julkisen tutkimuksen kaupallis-tamisen haasteita kartoittava selvitys(Hjelt ym. 2006) nosti selkeästi esilletarpeen yliopistorahoituksen ulottami-sen innovaation validointiin (nk. proof-of-concept) ennen yrityksen perusta-mista tai muuta varsinaista kaupallis-tamisvaihetta.

Edellä mainittujen lisäksi yliopisto-jen puolelle tarvitaan kaupallistamisel-le myönteistä kulttuurimuutosta, kau-pallistamista edistävien rakenteiden jakannusteiden luomista sekä liiketoi-mintaosaajien tuomista lähemmäs yli-opistoja ja tutkimusprojekteja. Tule-va yliopistokeksintöjä koskeva laki-muutos on askel oikeaan suuntaan.Yliopistojen tulee kyetä suorittamaanperustehtäväänsä vahvan osaamispoh-jan pitkäjänteisessä luomisessa, mut-ta niiden mahdollisuuksia ja velvolli-suuksia syntyvän osaamisen liiketoi-minnallisen hyödyntämisen edistämi-sessä on lisättävä. Nämä näkökulmat

tulisi huomioida yliopistojen tulosoh-jauksessa. Myös yritysten vaikutustatutkimuksen suuntaamiseen tulisi li-sätä nykyisestään hyödynnettävyydenparantamiseksi.

Tekes toteutti vuonna 2005 yliopis-toille suunnatun kokeilumuotoisen ra-hoitushaun tutkimustulosten kaupallis-tamiseen (nk. Kauppi-haku). Haun ta-voitteena oli lisätä laajempiin tutkimus-kokonaisuuksiin liittyvää pitkäjäntei-sempää ja tavoitteelli-sempaa kaupallistamis-työtä sekä tiivistää liike-toimintaosaajien ja yli-opistojen yhteistyötä.Haussa myönnettiin yh-teensä 1,8 miljoonaneuron rahoitus kahdek-salle 1–2 vuoden mittai-selle tutkimuslähtöisenliiketoiminnan kehittä-misprojektille. Pilottiapyritään laajentamaanvuonna 2006 vielä muutamalla projek-tilla, joiden tuloksia päästään arvioi-maan myöhemmin. Tämän lisäksi Te-kesin tavoitteena on tänä vuonna to-teuttaa myös uuden proof-of-concept-tyyppisen rahoituksen pilotointi tut-kimuslaitoksille.

Aloittavien yritysten rahoitusja liiketoimintaosaamisen ke-hittäminen

Osaamiseen perustuvalla ja uusia tek-nologioita ja menetelmiä kaupallisiintarkoituksiin riskihakuisesti soveltavallayrittäjyydellä on selkeä positiivinen vai-kutus talouskasvuun. Uusia osaamisin-tensiivisiä yrityksiä tarvitaan elinkeino-elämän rakenteiden uudistajana. Nemyös synnyttävät suuren osan uusistatyöpaikoista.

Tutkimusten mukaan uusien yritys-ten synty on Suomessa melko vaati-matonta moniin muihin maihin verrat-tuna. Kansainvälisesti vertaillen yrittä-jyysaktiivisuutemme on säilynyt alhai-sena. Viimeisimmän Global Entrepre-neurship Monitorin (GEM) tutkimus-raportin (Arenius ym. 2005) mukaan

se oli vuonna 2004 vain 4,4 prosent-tia. Myös asenteet yrittäjyyttä kohtaanovat pysyneet melko kielteisinä. Suo-malaisille aloittaville teknologiayrityk-sille on myös ominaista liian pieni koko,oman pääoman niukkuus sekä yrityk-sen osaamisen kapea-alaisuus ja tek-nologiapainotteisuus.

Aloittavien teknologiayritysten pää-omarahoitukseen liittyvien markkina-puutteiden korjaamiseksi ja yrittäjyy-

teen liittyvän riskin ja-kamiseksi Tekes lansee-rasi vuonna 2004 uu-den rahoitusmuodon,Perustamislainan. Se onaivan yrityksen perusta-misvaiheeseen, perusta-misesta ja toiminnankäynnistämisestä aihe-utuvien kustannustenkattamiseen tarkoitettuvakuudeton pääomalai-na. Lainaa myönnetään

kaksivaiheisena siten, että ensimmäi-sen vaiheen enimmäismäärä on100 000 euroa ja toisen vaiheen200 000 euroa. Vuosina 2004–2005Tekes myönsi noin 6,3 miljoonan eu-ron rahoituksen yhteensä 64 perus-tettavalle yritykselle. Tämän vuodenaikana tulemme teettämään ensim-mäisen arvioinnin tästä uuden rahoi-tusmuodosta.

Tekes on toissavuonna käynnistänytyhteistyössä kauppa- ja teollisuusmi-nisteriön, Sitran, TE-keskusten jauseiden alueellisten rahoittajatahojenkanssa teknologiakeskuksille suunna-tun yrityskehityspalveluiden kehittä-mishankkeen (nk. Yrke-hankkeen).Hankkeen tavoitteena on parantaateknologiakeskusten yrityshautomoi-den toimintaprosesseja ja aloittavilleyrityksille suunnattuja yrityskehityspal-veluita sekä samalla kaksinkertaistaahautomoissa palveluiden piirissä ole-vien yritysten määrä. Hankkeen yh-teydessä on myös luotu uusia jousta-via rahoitusmuotoja, joilla voidaanteknologiakeskusten välityksellähankkia aloittaville yrityksille liiketoi-mintavalmiuksien kehittämispalvelujayksityisiltä palveluntarjoajilta. Esi-

On lisättävä yli-opistojen mahdolli-suuksia ja velvolli-suuksia hyödyntääliiketoiminnallisestiniiden luomaaosaamista.

34

merkkeinä tällaisista ovat erilaiset ju-ridiset tai markkinaselvitykset.

Aloittavien teknologiayritysten osaa-minen on tyypillisesti kapea-alaista jateknologiapainotteista. Tänä vuonnaTekes lanseeraa kauppa- ja teollisuus-ministeriön toimeksiannosta välittäjä-organisaatioiden välityksellä uuden ra-hoitusmuodon, joka on tarkoitettu ko-keneiden liiketoiminta-ammattilaistenosaamisen hankkimiseen aloittavienyritysten käyttöön. Tavoitteena on pa-rantaa aloittavien yritysten pääomasi-joituskelpoisuutta kehittämällä niidenliiketoimintanäkemystä ja johtamisme-netelmiä.

Yritysten kasvun ja kansain-välistyminen tukeminen

Kotimarkkinoiden pieni koko aiheut-taa suomalaisille teknologiayrityksillevarhaisen kansainvälistymisen pakon.Pienten ja keskisuurtenkin yritystenkasvu ja kansainvälistyminen ei ole yl-tänyt odotusten tasolle. Uusista yrityk-sistä ainoastaan noin viisi prosenttiakehittyy kasvuyrityksiksi. Merkittävis-sä määrin kyseessä on kasvuhalutto-muus, mutta puutteita on myös tai-doissa ja kannusteissa. Yritykset kan-sainvälistyvät pitkälti ulkomaisen omis-tuksen ja sen avaamien markkinaka-navien kautta, ei niinkään suomalai-sen kansainvälistymisosaamisen avul-la.

Tutkimusten (mm. Larjovuori ym.,2004) mukaan suomalaiset kansainvä-lisesti toimivat pienet ja keskisuuretyritykset pitävät tärkeimpinä osaami-sen kehittämiskohteina markkinatun-temusta, markkinointiosaamista, kan-sainvälisen liiketoimintastrategian luo-mista ja kansainvälisen toiminnan joh-tamista. Liiketoimintakulttuurien tun-temuksessa, jakelukanavien löytämi-sessä ja yhteistyöverkoston valinnassaon myös haasteita. Asiakastarpeidensyvällinen ymmärtäminen ja huomiointioman tuote- ja palvelutarjonnan ke-hittämisessä ja asiakashyötyjen selkeäviestiminen ovat erityisiä osaamishaas-teita kehityskaarellaan jo varhain kan-

sainvälistyville yrityksil-le.

Tekes kannustaa yri-tyksiä kehittämään uuttateknologiaa ja sen liike-toiminnallista hyödyntä-mistä rinnakkaisina jainteraktiivisina osinatuotekehitystä. Tekesvoi hyväksyä esimerkik-si markkinaselvityksistä,jakelukanavaselvityksis-tä ja liiketoimintasuun-nitelman laatimisesta ai-heutuvia kustannuksiaosaksi tuotekehityspro-jektin kustannusbudjet-tia.

Viime aikoina Tekeson monipuolistanut tek-nologiaohje lmiaan.Olemme jatkossa tuo-massa tutkimuksellistenohjelmien rinnalle selke-ästi markkinaläheisem-piä ohjelmia, joissa voi-daan edistää klusterei-den sisäistä verkottu-mista ja uusien liiketoi-mintamallien kehittä-mistä. Markkinaläheis-ten ohjelmien avullaedistetään erityisestipienten ja keskisuurtenyritysten teknologialii-ketoiminnan kokonais-valtaista kehittämistä.Esimerkkinä markkinaläheisestä tek-nologiaohjelmasta on vuoden 2006alussa käynnistyvä Verso-ohjelma, jokapanostaa kansainvälisille markkinoilletuotteistettaviin vertikaaleihin ohjelmis-tosovelluksiin.

Soveltavan liiketoimintatutki-muksen edistäminen

Kauppatieteellinen tutkimus ja koulu-tus ovat avainasemassa kansallisen lii-ketoimintaosaamisemme rakentami-sessa. Viimeaikaiset alan koulutusta jatutkimusta koskevat selvitykset ovatkuitenkin nostaneet esille joukon haas-

teita. Teettämämme selvitykset sekätutkimuslaitosten ja yritysten edustaji-en kanssa käydyt keskustelut ovat vainvahvistaneet näitä tuloksia.

Kauppatieteellinen toiminta on Suo-messa hyvin perusopetukseen suun-tautunutta. Kauppakorkeakoulujentulosohjaus painottaa aloittavien opis-kelijoiden määrää, jolloin laatu jää toi-selle sijalle. Perusresurssit opiskelijaakohden ovat vaatimattomat alan joh-taviin korkeakouluihin verrattuna.Kauppakorkeakoulujemme yhteenlas-kettu osuus maamme yliopistojen jakorkeakoulujen kokonaisrahoitukses-ta on vain 3,7 prosenttia (sisältäenbudjettirahoituksen ja ulkopuolisen

Heli Kukon mielestä tulevaisuudessa tarvitaan liiketoiminta-tutkimuksen kulttuurin uudistamista siten, että poikkitieteel-linen tutkimusote ja yhteistyö yritysten kanssa lisääntyvät.Tutkimusnäkökulman tulee olla yritysten tarpeista lähtevä jaliiketoimintaympäristön ja johtamisen tulevaisuuden haas-teisiin suuntautuva.

35

rahoituksen). Vajaa 60 prosenttiakauppatieteiden rahoituksesta maas-samme kohdistuu kauppakorkeakou-luihin lopun 40 prosentin hajautuessaeri yliopistoihin. Kriittistä massaa onvaikea koota pirstaleisuuden vuoksi, jatarvitaankin strategisia valintoja, foku-sointia ja yhteistyön tiivistämistä.(Opetusministeriö 2005)

Liiketoimintatutkimuksen merkitysosaamispohjan luomisessa on niinikään aliarvostettu. Vuoden 2004 yli-opistojen tilinpäätöstietojen mukaankauppatieteellisen tutkimuksen osuusmaamme tutkimuksen kokonaisrahoi-tuksesta on vain 5,1 prosenttia. Kaup-pakorkeakoulujemme yhteenlaskettuosuus tästä jää noin puoleen, eli nii-den yhteenlaskettu osuus Suomen tut-kimuksen kokonaisrahoituksesta onvain 2,5 prosenttia. On ilmeistä, ettäkansallisen kilpailukyvyn ja sitä tuke-van osaamispohjan turvaamiseksi lii-ketoimintatutkimuksen ja -koulutuk-sen resursointia on lisättävä ja laatuta-soa nostettava. (Opetusministeriö2005)

Tulevaisuuden menestyksemme kan-nalta on aivan ratkaisevaa, että yri-tysten panostukset Suomessa tapah-tuvaan uuden osaami-sen ja innovaatioidenluomiseen säilyvät mer-kittävinä. Erityisesti tek-niikan, lääketieteen jaluonnontieteiden aloillaonkin jo onnistuttu luo-maan hyvä yhteistyö-kulttuuri alojen merkit-tävien yritysten ja eräi-den korkeakoulujen vä-lille. Tekesin teettämänsuomalaisten yritystenjohdolle suunnatunhaastattelututkimuksen (Lehtinen2005) mukaan yrityksillä on myöskiinnostusta lisätä yhteistyötään liike-toimintatutkimusta tekevien yliopisto-jen kanssa. Laajentamalla yhteistyötäkolmikantaiseksi teknologisen tutki-muksen, liiketoimintatutkimuksen jayritysten väliseksi yhteistyöksi Suo-mella on mahdollisuus luoda kansain-välisestikin ainutlaatuista osaamista.

Tavoitteen saavuttamiseksi kauppa-korkeakoulujen tutkimuskulttuuria pi-täisi muuttaa siten, että yritykset ovattutkimuskohteen sijasta tutkimus-kumppaneita. Tutkimuksen tulee koh-distua yritysten tulevaisuuden haastei-siin, ei niinkään tapahtuneeseen kehi-tykseen. Tiede- ja oppituolirajat pitäi-si kyetä ylittämään poikkitieteellisenosaamisen yhdistämisen mahdollista-villa uusilla rakenteilla. Muutostarpeetovat haasteellisia, mutteivät mahdot-tomia.

Tekes on valmistellut liiketoiminta-osaamisen edistämiseksi uutta tekno-logiaohjelmaa. Ohjelman tavoitteenaon vahvistaa yritysten ja korkeakoulu-jen liiketoimintatutkimuksen välistäyhteistyötä, lisätä perustutkimuksenrinnalle yritysten tarpeista lähtevää so-veltavaa liiketoimintatutkimusta sekäkannustaa yliopistoja kotimaisen jakansainvälisen yhteistyön lisäämiseen.Lisäksi ohjelma kannustaa erityisestiyritysryhmiä pitkäjänteiseen tutkimuk-selliseen liiketoimintaosaamisen kehit-tämiseen. Ohjelman tutkimus- ja ke-hitysprojekteissa on tavoitteena kehit-tää yritysten tarpeista lähtevää osaa-mista ja sen soveltamista uusina toi-

mintamalleina strategi-sen johtamisen, inno-vaatiojohtamisen, osaa-misten johtamisen,markkinoinnin ja asiak-kuuksien hallinnan sekäliiketoimintaverkostojenja -kumppanuuksienjohtamisen osa-alueilla.

Ohjelmavalmistelunyhteydessä Tekes to-teutti syksyllä 2005 tut-kimuslaitoksille suun-natun rahoitushaun,

jossa rahoitimme 11 tutkimushanket-ta yhteensä 3 miljoonalla eurolla. Vuo-delle 2006 on suunniteltu noin 5 mil-joonan euron lisäpanostusta. Uudenteknologiaohjelman lisäksi Tekes tu-lee vuonna 2006 kohdistamaan kas-vavan määrän myös ohjelman ulko-puolista niin sanottua vapaata tutki-musrahoitusta liiketoiminta- ja inno-vaatiotutkimukseen.

Tekes liiketoimintaosaamisenrahoittajana

Ajoittain kuulee esitettävän toivomuk-sia, että valtion tulisi teknologiapanos-tusten tavoin tukea myös markkinoin-tiponnistuksia, jotka voivat olla pienil-le ja keskisuurille yrityksille varsin kal-liitakin. Tällainen tuki on ikävä kyllämahdotonta. Kansainvälisten säädös-ten mukaan markkinointitoimenpitei-den kuten esimerkiksi jakelukanavanluomisen julkinen rahoitus aiheuttaaniin merkittävän markkinahäiriön, ettäse on yksiselitteisesti kiellettyä. Julki-nen rahoitus on perusteltavissa vainsiellä, missä on havaittavissa selkeitäpuutteita markkinamekanismien nor-maalissa toiminnassa.

Kansainväliset säädökset on tuotuEuroopan unionin ja Suomen lainsää-däntöön. Tekeskin voi rahoituksellaantukea ensisijaisesti pienten ja keskisuur-ten teknologia- ja osaamislähtöistenyritysten liiketoimintavalmiuksia paran-tavia ja esikaupalliseen kehittämisvai-heeseen liittyviä selvityksiä, kutenmarkkinatutkimuksia, jakelukanava-vaihtoehtojen kartoituksia tai liiketoi-mintasuunnitelmien laatimista. Tämänlisäksi voimme rahoittaa liiketoiminnantutkimusta yliopistoissa ja korkeakou-luissa.

Valintoja, pitkäjänteisyyttä jayhteistyötä

Kansallisen kilpailukyvyn rakentami-seksi ei ole nopeita hokkuspokkus-temppuja. Talouskasvua synnyttäväosaamispohjamme tulee nähdä ny-kyistä laajemmin. Pelkkä teknologia-osaaminen ei yksin luo riittävää kil-pailuetua, sillä tulevaisuuden kilpailu-etu syntyy yhtälailla liiketoimintaosaa-misesta kuin innovaatioistakin. Mo-lempien osaamisalueiden osalta onmyös tehtävä selkeitä strategisia va-lintoja kriittisen massan aikaansaami-seksi.

Teknologia- ja liiketoimintaosaamis-ta on tulevaisuudessa kehitettävä yhävuorovaikutteisemmin, johdonmukai-

Suomalaiset yrityk-set eivät juuri kehi-ty kasvuyrityksiksi,ja niiden kansain-välistyminen tapah-tuu pitkälti ulko-maisen omistuksenkautta.

36

semmin ja pitkäjänteisemmin innovaa-tiojärjestelmän toimijoidemme tiivisty-vänä yhteistyönä. On tukevampi seis-tä kahdella jalalla – vahvasti vuorovai-kutteisen teknologisen ja liiketoimin-taosaamisen varassa.�

KIRJALLISUUS

Arenius, P. & Autio, E. & Kovalainen,A. (2005): Finnish entrepreneurialactivity in regional, national and globalcontext. Helsinki: Tekes TechnologyReview 176/2005.

EIS (2005): Comparative analysis ofinnovation performance, European trendchart on innovation. http://trendchart.cordis.lu/scoreboards/scoreboard2005/pdf/EIS%202005.pdf

Hyytinen, A. & Rouvinen, P. (toim.)(2005): Mistä talouskasvu syntyy? ETLAB 214, Helsinki: Taloustieto Oy.

Hjelt, M. & Niinikoski, M-L & Syrjä-nen, M. & Valovirta, V. & Törmälä, T.(2006): Julkisten tutkimustulosten kau-pallinen hyödyntäminen, julkaisematonloppuraporttiluonnos, Helsinki: Tekes.

Larjovuori, R.-L. & Laiho, M. & Talo-nen, H. (2004): Kansainvälistyvän pk-yrityksen liiketoimintaosaamisen kehit-tämistarpeet, KTM:n Julkaisuja 27/2004.

Lehtinen, T. (2005): Uudistuva liike-toiminta ja johtaminen teknologiaohjel-man valmisteleva konsultointi, julkaise-maton selvitysraportti, Tekes.

Opetusministeriö (2005): Yliopistoti-lastot 2004, Taulukoita KOTA-tietokan-nasta, Opetusministeriön julkaisuja2005:26.

Valovirta, V. & Oosi, O. & Uusikylä, P.& Maula, M. (2006): Ideat kasvamaaninnovaatioiksi, Tutkimuksesta liiketoi-mintaa TULI 2002–2005 -ohjelman lop-puarviointi, Tekes, Teknologiaohjelmara-portti 2/2006, tulossa.

WEF (2005): The global competi-tiveness report 2005–2006, Houndmills:Palgrave Macmillan.

Suomen palkkaneuvottelujen peli-sääntöjen on vastattava kahteen tar-peeseen. Yhtäältä palkanmuodostuk-sen on oltava kokonaistaloudellisesti jatoimialakohtaisesti joustavaa. Tämätarkoittaa käytännössä sitä, että pal-jon puhuttu koordinoitu ja keskitettysopimusmekanismi pidetään edelleen

Juhana VartiainenTutkimusjohtajaKonjunkturinstitutet,[email protected]

Tuottavuus,palkkaerotja palkka-neuvottelutTyöelämässä ja tuotantomenetelmissä tapahtu-

neiden muutosten takia tuottavuuden nope-

ampi kasvu saattaa Suomessa edellyttää siirty-

mistä kohti yrityskohtaisten palkkausjärjestel-

mien suurempaa käyttöä.

37

toimintakunnossa. Suomi on pieniavoin kansantalous, joka on yhä altiskeskeisten vientimarkkinoiden suhdan-nehäiriöille. Siksi on hyvä, että käy-tössämme on neuvottelumekanismi,jonka avulla voidaan tarvittaessa no-peastikin vaikuttaa kaikkien alojen taijoidenkin avainalojen palkkakustan-nuksiin. Lisäksi palkkaneuvottelujenyhteensovittaminen yleensä hillitseeammattijärjestöjen välille toisinaan nou-sevaa kilpailuasetelmaa. Tällainen yh-teisesti sovittu tulopolitiikka koskeeyleensä vain palkkojen keskimääräistäneuvotteluvauhtia, eikä sen tarkoitusole koskaan ollut määrätä suhteellisiapalkkaeroja.

Palkkaneuvottelujen toinen tärkeätehtävä on huolehtia työn hinnoittelus-ta niin, että työpanos kohdentuu te-

hokkaasti eri tehtäviin jaeri toimialoille ja että työn-tekijöillä on soveliaat kan-nustimet ponnisteluissaan.Tämä vaatimus liittyy en-sisijaisesti suhteellisiinpalkkoihin: kun jonkinalan tuottavuus nouseeyritysten innovaatioidenansiosta, on tärkeää, ettätämä ala voi rekrytoida li-sää työvoimaa. Lisäksi yri-tysten sisäisten palkkaus-tapojen olisi luotava sove-lias yhteys työntekijän suo-rituksen ja palkkauksenvälille. Taloudellinen te-hokkuus edellyttää tällöin,että työntekijän tuottavuu-den ja hänen palkkauk-sensa välillä on läheinenyhteys: tällöin työntekijävoi omasta yksilöllisestänäkökulmastaan valita sel-laisen työskentelytavan,joka on myös kansantalo-udellisen tehokkuudenmukainen.

Näiden vaatimusten li-säksi palkkaukseen liittyypaljon tuottavuudesta jatalouden tehokkuudestariippumattomia toiveita japyrkimyksiä. Palkkojen

jakauma määrää pitkälle palkansaaji-en lopullisen tulojakauman, ja monetovat sitä mieltä, että palkkojen jakau-man olisi oltava sellainen, että ihmis-ten väliset palkkaerot eivät muodos-tuisi kohtuuttomiksi. On kuitenkinmuistettava, että jos markkinavoimattoimivat hyvin, ne yleensä työntävätpalkkausjärjestelmää sellaiseen suun-taan, jossa palkka vastaa työntekijäntuottavuutta. Siksi palkkausjärjestel-mälle ei voi asettaa kovin ankaria oi-keudenmukaisuusvaatimuksia, aina-kaan silloin kuin tällaiset vaatimuksetolisivat ristiriidassa markkinavoimienkanssa. Tulonjaosta huolehtimiseenmeillä onkin paljon tehokkaampia jatarkoituksenmukaisia keinoja kuinpalkkapolitiikka – eli verotus ja tulon-siirrot.

Yhtenäisten korotusten sopi-musjärjestelmä

Pohjoismaiseen työkulttuuriin on van-hastaan kuulunut pyrkimys yhtenäisiinpalkankorotuksiin sekä pieniin palkka-eroihin ammattiryhmien ja tehtäväryh-mien sisällä. Perinne on osittain hei-jastanut pohjoismaiden solidaarista ar-vomaailmaa, mutta sillä on myös van-kat tehokkuusperustelut: jos tietynosaamistason työvoima on samanhin-taista kaikkialla, tehokkaimmat yrityk-set voivat laajentua, jolloin keskimää-räinen tuottavuus kasvaa. Hyvä palk-kajärjestelmä siis nimenomaan ei teepalkkausta riippuvaiseksi yrityksen tu-loksesta.

Tämä alkuperäisen Rehn-Meidner-mallin (ks. Pekkarinen ja Vartiainen2004) perustelu on edelleen aivan pä-tevä. Juuri tällainen palkkapolitiikkamyötävaikutti Suomessakin siihen, ettäsähköteknisen teollisuuden huima tuot-tavuuden nousu 1990-luvun jälkipuo-liskolla näkyi erinomaisena kannatta-vuutena, joka johti nopeaan rakenne-muutokseen ja sähköteknisen toimialannopeaan laajenemiseen.

Toisin kuin yleisesti luullaan, Ruot-sinkaan koordinoitu palkkamalli eikaatunut tähän ”sama palkka samastatyöstä”-periaatteeseen. Ruotsin keski-tetty malli romahti siksi, että tämä1950-luvulla omaksuttu periaate hy-lättiin 1960-luvulla, jolloin palkkakes-kustelu läpipolitisoitui ja lähtökohdaksiotettiin ammattiliittojen parissa pikem-minkin ”sama palkka kaikesta työstä”-pyrkimys. Sitä ennen yhtenäisten pal-kankorotusten periaate oli toiminutnimenomaan halutulla tavalla eli nos-tanut tuottavuutta, koska tuottavim-mat yritykset laajenivat ja kannattamat-tomat lopettivat toimintansa1.

Juhana Vartiainen johtaa makrotaloudellista tutkimusta Ruot-sin valtiovarainministeriön alaisessa Suhdanneinstituutissa,mutta hän seuraa toisinaan myös suomalaista talouspoliittistakeskustelua.

1 Hibbs ja Locking (2000) ovat osoitta-neet tämän tilastollisen yhteyden palkka-politiikan muutoksen ja tuottavuuskasvunvälillä Ruotsissa: Rehn-Meidner-mallinkäyttöönoton jälkeen tuottavuuden kasvunopeutui, mutta voimakas solidaarisuus-pyrkimys johti 1970-luvulla taas tuotta-vuuskasvun hidastumiseen.

38

Yhtenäiset korotukset ovat Suomes-sa usein olleet myös suhdannepoliitti-sesti järkeviä. Tulosopimusten ja yhte-näisten sopimuskorotusten avulla voi-daan palkkakustannuksia myös nope-asti sopeuttaa suhdannevaihteluihin jaalhaiseen inflaatioon il-man, että tarvitsee jokatyöpaikalla repiä aukijokaista sopimusta.

Perinteisessä palkka-mallissamme ei olekaanmitään hävettävää, var-sinkaan kun tuottavuus-kasvu on viimeisten 10vuoden aikana ollut Suo-men teollisuudessa erin-omaista ja yritysten kan-nattavuus hyvä. Nykyi-nen lähtökohta on siis osoittautunutvarsin toimivaksi. Siksi palkkasopimus-ten ja -neuvottelujen uudistamisessa eitarvitse toimia hätiköidysti, vaan voi-daan rauhassa arvioida uudistustarpeitaja niiden perusteluja. Myös useimmatyritykset antavat arvoa sille, että työ-rauhasta sovitaan kollektiivisesti eikäpaikallisesti enää oteta käyttöön työ-taistelutoimia.2

Mahdollisia muutossuuntiaon monia

Yritysten edustajat ovat kuitenkin vii-me aikoina puhuneet suurempienpalkkaerojen ja yksilö- ja yrityskohtai-semman palkanmuodostuksen puoles-ta. Monien yritysten johtajat selvästi-kin toivovat entistä enemmän yritys-kohtaista toimintavapautta palkan-muodostukseen.

Käytännössä tämä merkitsisi sitä, ettänykyisen kaltaisista kaikkia koskevistayleiskorotuksista luovuttaisiin. Vaihto-ehtoisia sopimistapoja onkin sitten to-della monenlaisia. Vertailukohtana voiolla esimerkiksi Ruotsin nykyinen kir-java sopimuskäytäntö, jossa elävät rinta

rinnan monet erilaiset sopimustavat.Taulukossa 1 raportoidaan erilaistensopimustyyppien yleisyys Ruotsin kan-santalouden eri sektoreilla. ”Potti” tar-koittaa yrityskohtaista pottia, ja sen tasovoidaan joko määrätä työehtosopi-

muksessa tai sen keski-määräisestä tasostakinvoidaan neuvotella pai-kallisesti, jolloin yleensäon asetettu perälautata-so, jota sovelletaan, jospaikalliset osapuolet ei-vät pääse yksimielisyy-teen. Potin jakautumi-sesta päätetään aina pai-kallisesti. Paikalliseenpottineuvotteluun liittyyusein kuitenkin yksilö-

kohtainen minimikorotus. Taulukosta1 käy ilmi se, miten nopeasti palkan-korotusten yksilöllistyminen on Ruot-sissa edennyt myös julkisen työnanta-jan piirissä.

Yleiskorotus on siis Ruotsissa laajastikorvattu minimikorotuksella, joka onselvästi tähänastista palkkanormia al-haisempi, sekä sopimuksella ”potista”,joka tarkoittaa yrityksen keskimääräis-tä palkkakustannusten nousua. Potinjakautumisesta neuvotellaan puoles-taan yrityksissä, joko yksilöllisesti taijohdon ja luottamusmiesten kesken.

Liittojen kesken voidaan myös esi-merkiksi sopia pelkästä potin suuruu-desta ilman yksilökohtaista minimiko-rotusta, tai voidaan sopia liittotasollasiitä, että potista neuvotellaan paikal-lisesti mutta että jokaiselle tulee vä-hintään minimikorotus. Kaikkein pie-

nin on kollektiivisen sopimuksen mer-kitys sellaisissa kokonaan numerotto-missa sopimuksissa, joissa vain tode-taan, että yrityksissä käydään palkka-neuvotteluja työrauhan vallitessa. Täl-laiset sopimukset ovat yleisiä Ruotsinakateemisesti koulutettujen toimihen-kilöiden parissa, ja niiden piirissä ole-vat ovat viime vuosina kokeneet var-sin nopean ansioiden nousun – muttanämä ryhmät ovat tietysti viime vuo-sina olleet myös markkinavoimiensuosiossa.3

Tämä palkanmuodostuksen yksilöl-listyminen on sujunut Ruotsissa yllät-tävänkin sopuisasti. Valtaosa Ruotsinpalkansaajista toimii jo sellaisten työ-ehtosopimusten parissa, jotka jättävätpalkankorotusten jakautumisen paikal-lisiin neuvotteluihin, myös julkisen sek-torin tehtävissä.

Kaikki tällaiset uudistukset lisäävätyritysjohdon mahdollisuuksia suhteel-listen palkkaerojen muuttamiseen no-peammin kuin mikä nyt on Suomessamahdollista. Suomen tähänastinen-kaan palkkajärjestelmä ei tietenkäänole määrännyt koko palkkarakennet-ta, vaan yrityksille on ollut mahdollis-ta muuttaa henkilöiden välisiä palkka-eroja, kunhan tehtäväkohtaisista mi-nimipalkoista pidetään kiinni. Kaikkiakoskeva yleiskorotus on kuitenkin mer-kinnyt sitä, että palkkarakenteen muu-tos on ollut aina hidasta. Vain kaik-kein parhaiten kannattavissa yrityksis-sä ja nopean tuottavuuden kasvun toi-mialoilla on palkan nousuvara ollut niin

Yhtenäiset palkan-korotukset suosivattehokkaimpiayrityksiä ja sitenvahvistavat keski-määräisen tuotta-vuuden kasvua.

2 Tämä kävi selvästi ilmi Elinkeinoelä-män tutkimuslaitoksen ja Palkansaajientutkimuslaitoksen toteuttamassa palk-kausjärjestelmän uudistustarpeita koske-vassa kyselyssä (Alho ym 2003). Lähde: Medlingsinstitutet, Tukholma.

Sopimustyyppi Yksityiset Kunta Valtio

Kaikkia koskeva yleiskorotus 11 0 0Yleiskorotus, paikallisesti neuvoteltava potti 18 0 0Paikallinen potti, minimikorotus 28 0 0Paikallinen potti, ei minimikorotusta 12 72 0Paik. pottineuvottelu, perälauta, minimikorotus 16 0 62Paik. pottineuvottelu, perälauta, ei minimikorotusta 8 0 0Numeroton sopimus, paikallinen neuvottelu 7 28 38

Taulukko 1. Ruotsin sopimustyypit, prosenttiosuudet eri sektoreilla.

3 Ks. Lundborg (2005).

39

suuri, että merkittävä suhteellistenpalkkojen muuttaminen on ollut mah-dollista samalla kun lähes kaikki ovatsaaneet yleiskorotuksen.

Työelämän muutokset taustal-la

Miten tällaisia muutoksia voisi perus-tella? Palkansaajajärjestöjen pyrkimyk-senä on vanhastaan ollut se, että pal-kankorotukset ja palkkatasot olisivatmahdollisimman yhtenäisiä. Tämä hei-jastaa työntekijöiden riskin karttamis-ta ja myös pyrkimystä rajoittaa työn-tekijöiden keskinäistä kilpailua. Se olihyvin luonteva pyrkimys silloin, kuntyönteko oli tayloristisempaa ja työn-tekijän mahdollisuudet vaikuttaaomaan tuottavuuteensa oli vähäisem-pi kuin nykyään. Se kumpuaa tietystiosittain myös ajalta, jolloin teollistumi-nen oli vasta käynnissä ja alkutuotan-nosta siirtyvän työvoiman runsaustyönsi palkkoja alaspäin. Yllä kuvattuRehn-Meidner-ajattelu loi samalle pyr-kimykselle luontevan liukuhihnatyöhönsopivan perustelun.

On kuitenkin mahdollista, että ny-kyaikainen osaamiseen perustuva työ-elämä edellyttää niin paljon tehok-kaampia kannustimia yksilö- ja ryh-mätasolla, että tästä ajattelusta olisiSuomessakin syytä siirtyä kohti suu-rempaa yrityskohtaisten palkkausjär-jestelmien käyttöä. Perusteena ja rat-kaisevana kriteerinä on tällöin nimen-omaan se, millä tavoin parhaiten edis-tetään tuottavuuden kasvua. Tuotta-vuus on siis ratkaiseva näkökohta.Vaikka yrityskohtaisempi palkanmuo-dostus esitetään Suomessa usein ni-menomaan yrityskohtaisen palkka-joustavuuden lisäämisen keinona, tär-kein näkökohta on se, miten palkka-järjestelmät liittyvät tuottavuuden kas-vuun4.

Mielestäni onkin mahdollista nähdäyrityskohtaisemman palkanmuodos-tuksen vaatimusten taustalla tuotanto-menetelmien muutoksia. Vaikka ai-heesta on vaikea muodostaa kokonais-kuvaa, on mahdollista, että tuotanto-

menetelmät ovat pikku hiljaa liikku-neet sellaiseen suuntaan, jossa seuraa-vat mekanismit korostuvat:

a) Työsuoritus tulee riippuvaisem-maksi työntekijän ja työntekijöidenponnisteluista.

b) Työssä syntyvä tuotos riippuu en-tistä enemmän ryhmien suorituksestaeikä vain yksilöllisestä suorituksesta.

c) Työssä on monia avainhenkilöitä,joiden suoritus vaikuttaa voimakkaas-ti koko yrityksen tai tu-losyksikön suoritukseen.

d) Yksilön työn tulos-ten suora mittaaminen javalvominen on entistävaikeampaa.

e) Työntekijät muodos-tavat joustavia tuotanto-tiimejä, joissa tehtävät jatyönjako vaihtelevat.

Jos tällaiset trendit ovattotta, ne voivat merkitäsitä, että Suomessakinolisi ehkä annettava entistä enemmäntilaa yrityskohtaiselle palkanmuodos-tukselle. Työn taloustieteessä ei ole mi-tään yhtä yleisesti hyväksyttyä teoriaa,jonka avulla kaikkia näitä ilmiöitä voi-daan analysoida, eivätkä kaikki muu-tostrendit a)-e) välttämättä johda sa-moihin johtopäätöksiin. Seuraavat nä-kökohdat kuitenkin tukevat yritystenvaatimuksia yrityskohtaisemmastapalkkajärjestelmästä.

Jos työntekijän tuottama arvonlisä onentistä riippuvaisempi työntekijänomasta ponnistelusta ja vähemmänriippuvaista suorituksen suorasta oh-jauksesta, on perusteltua, että luodaantähänastista voimakkaampi yhteysponnistelun, palkkauksen ja suorituk-sen välille. Tämähän ei ole sinänsämitään uutta teollisuudessa, jossa onaina tehty yksilöllistä urakkatyötä. Ny-kyaikainen työ on kuitenkin usein sel-laista, että suora yksilöllinen urakka-

sopimus sopii siihen huonosti. Tämäjohtuu siitä, että yhden yksilön teke-mien suoritusten mittaaminen ja mää-ritteleminen etukäteen on vaikeaa taimahdotonta. Siksi palkkaus pitää ta-valla tai toisella sitoa koko ryhmän suo-ritukseen sekä monipuoliseen arvioontyöntekijän toimista5.

Ryhmäpalkkiot ja ryhmäkohtaiset tu-lospalkkiot sekä yksilöllisen suorituk-sen monipuolinen ja ei-mekaaninen

arviointi ovat tällaisessatilanteessa luonteva palk-kapolitiikan etenemis-suunta monissa yrityksis-sä. Muutostrendit a)-e)tukevat tätä kehityskul-kua. Jos yksilön työn ar-von mittaaminen ja työnyksilöllinen valvominenon vaikeaa, ei palkkaus-ta voi perustaa vain yksi-löllisille urakkasopimuk-sille. Mutta koska työn-

tekijöiden ponnistelujen ja lopputulok-sen välillä on vahva yhteys, palkkauk-seen on kuitenkin syytä rakentaa jon-kinlainen tulokseen perustuva meka-nismi. Ryhmäkohtaiset tulospalkkiot jaryhmäkohtaiset palkkiopalkat ovatluonteva ratkaisu, koska ne samallaluovat työntekijöille yllykkeen valvoaja kannustaa toinen toisiaan. Jos kaik-ki tietävät, että kaikkien palkkaus riip-puu kaikkien toimista, syntyy ryhmä-paine hyvään työntekoon. Tällöin van-hanaikaiseen tehdastyöhön kuuluvakeskitetty suorituksen valvonta kor-vautuu ryhmähengellä ja keskinäisellävalvonnalla6.

Mahdollisimman yhtenäiset palkan-korotukset koetaan tässä tilanteessamonissa yrityksissä varmaankin hyvänhenkilöstö- ja palkkapolitiikan rajoit-teiksi. Yllä käsitellyt muutostrendit te-kevät entistä tärkeämmäksi, että yri-

4 Keskustelussa tunnutaan usein ajatel-tavan, että yrityskohtainen palkanmuodos-tus johtaisi automaattisesti suurempaanjoustavuuteen niin, että palkat joustaisi-vat yrityksen tuloksen mukaan. Tälle aja-tukselle ei löydy kovin paljon empiiristä eikänormatiivista tukea tutkimuksesta.

”Palkkaus pitäätavalla tai toisellasitoa koko ryhmänsuoritukseen sekämonipuoliseenarvioon työntekijäntoimista.”

5 Muutostrendi d), suorituksen mittaa-misen vaikeus, merkitsisi yksinään sitä, ettäolisi siirryttävä laajemmin pelkkään suori-tuksesta riippumattomaan kuukausi- taituntipalkkaan.

6 Olemme kuvanneet tulospalkkioidenteoreettisia perusteluja kirjassamme Snell-man, Uusitalo ja Vartiainen (2003).

40

tykset voivat luoda omia kannustinjär-jestelmiään, joiden avulla tuottavuuttavoi kehittää. Tuotantomenetelmienmuutos todennäköisesti siis korostaayritysten omien kannustinjärjestelmi-en tarvetta.

Mikään yksi palkkapolitiikan malli eivarmaankaan sovi kaikkiin yrityksiin,mutta mielestäni suomalaisiakin työ-ehtosopimuksia olisi siis syytä kehittääsuuntaan, joka antaa enemmän tilaayrityskohtaisille palkkausjärjestelmille.Työehtosopimuksissavoidaan tietysti edelleensopia palkkausjärjestel-mien yleisistä ja hyvistäperiaatteista sekä eri teh-täväluokkien minimi-korvauksista.

Hyvässä henkilöstöpo-litiikassa on olennaistatyön vaativuuden arvi-ointi, henkilökohtaisensuorituksen arviointisekä joidenkin tai kaik-kien palkkioiden sitomi-nen yksilön ja ryhmänsuoritukseen. Tällainenpalkanmuodostus onvelvoittavaa ja vaativaatyöpaikan molemmille osapuolille,mutta se on tärkeä osa tuottavuudenparantamista. Esimiesten on osattavakäydä alaistensa kanssa keskustelujatyöntekijän panoksesta ja kyettävä oh-jaamaan heitä työn parantamisessa.Työntekijöiden on jatkuvasti mietittä-vä, miten he voisivat tehdä työnsä pa-remmin.

Tällaisten palkkausjärjestelmien tar-koitus on tuottavuuden kasvattaminen.Onnistuessaan ne kasvattavat useinsekä tuottavuutta että palkkaeroja.Niihin liittyy siis usein myös toimialo-jen sisäisten ja ammattiryhmien sisäis-ten palkkaerojen kasvu.

Palkkaerot ja tuottavuudenkasvu

Vaikka tutkimustieto on aika vajavais-ta, on myös jonkinlaista empiiristänäyttöä siitä, että palkkausjärjestelmi-

en muutos on yhteydessä tuottavuu-den kasvuun. Pelkät palkkaerot eivättietenkään sinänsä ”nosta” tuottavuut-ta. Oikeammin voisi sanoa, että kan-nustavat palkkausjärjestelmät saattavatkasvattaa sekä keskimääräistä tuotta-vuutta että palkkaeroja.

Ruotsissa on käytetty yksilö- ja yri-tysaineistoja tämän kysymyksen va-laisemiseen. Heyman (2002) esittääekonometrisen analyysin, jossa seli-tettävänä tekijänä on tuottavuus eli

yrityksen arvonlisä hen-kilöstön määrällä jaettu-na, ja selittäjänä on ta-vanomaisten yksilönominaisuuksia kuvaavi-en muuttujien lisäksi toi-mihenkilöiden palkka-hajonta yrityksen sisäl-lä. Hajontamitta saa sel-västi positiivisen kertoi-men: mitä korkeampipalkkahajonta toimi-henkilöiden välillä, sitäkorkeampi on tuotta-vuus. Tuntipalkkaistentyöntekijöiden kohdal-la tällaista yhteyttä eilöydy.

Ruotsissa on herättänyt huomiotamyös Lundborgin tutkimus (2005),jossa löytyi tilastollinen yhteys tuotta-vuuskasvun sekä palkkaerojen - niinyritysten sisäisten erojen kuin ammat-tiryhmien sisäisten erojen - välillä.Lundborgin tulokset ovat samansuun-taisia kuin Heymanin, mutta tilastolli-nen analyysi on hieman toisenlainen.Lundborg mittaa jokaiselle ammatti-ryhmälle ryhmän sisäisen palkkahajon-nan muutoksen vuosilta 1996-2002.Sen jälkeen hän selittää yritysaineistollayritysten tuottavuuden kasvua sillä, mi-ten paljon ne ovat käyttäneet sellaisiaammattiryhmiä, joissa palkkahajonnankasvu on ollut voimakasta. Toisin sa-noen Lundborg osoittaa, että tuotta-vuuden kasvu on ollut erityisen nope-aa sellaisissa yrityksissä, jotka käyttä-vät paljon sellaisia ammattiryhmiä, joi-den ryhmänsisäinen palkkahajonnankasvun on ollut nopeaa. Tuloksen tul-kinta ei ole aivan helppoa. On kuiten-

kin mahdollista ajatella, että se heijas-taa yritysten sisäisten kannustinjärjes-telmien merkitystä. Toinen mahdolli-suus on, että ammattiryhmän sisäisetpalkkaerot lisäävät työntekijöiden ura-ponnisteluja, koska palkka voi noustamyös sitä kautta että luo itselleen hy-vän maineen ja onnistuu siirtymäänkorkeampaa palkkaa maksavaan yri-tykseen.

Yhdysvaltalaiset tutkijat Dunne, Fos-ter, Haltiwanger ja Troske (2000)ovat puolestaan tehneet vastaavanlai-sia analyysejä USA:n teollisuutta kos-kevalla aineistolla. He osoittavat, ettäteollisuuden rakennemuutos on lisän-nyt selvästi yritysten välisiä ja toimi-paikkojen välisiä palkkaeroja. Sekätuottavuus että palkat ovat kasvaneetnopeasti niissä yrityksissä, joissa onotettu nopeasti käyttöön tietotekniik-kaa. Yritysten sisäisissä palkkaerois-sa ei sitä vastoin näkynyt suurtakaankasvua.

Suomesta kertoo puolestaan jotakinesimerkiksi tulospalkkausta koskevatutkimuksemme (Snellman, Uusitaloja Vartiainen 2003), josta ilmeni, ettätulospalkkausta käyttävät yritykset oli-vat muita yrityksiä huimasti tuottavam-pia. Vaikka koko tuottavuusero tus-kin heijastaa tulospalkkauksen kausaa-lista vaikutusta, ero on niin suuri, ettäon vaikea uskoa, ettei tällaista vaiku-tusta olisi ollenkaan.

Miten näitä tuloksia olisi tulkittava?Pohjoismaista saadut tulokset näyttä-vät osoittavan, että nopeaan tuotta-vuuskasvuun liittyy usein erityisesti toi-mihenkilöiden välisten palkkaerojenkasvu yritysten tai toimialojen sisällä.Heymanin tulokset näyttäisivät tuke-van ajatusta, jonka mukaan yritystensisäiset kannustinjärjestelmät olisivatavainasemassa: korkea tuottavuudenkasvu yrityksessä liittyi tilastollisestiyhteen sen kanssa, että yrityksen si-säiset, toimihenkilöiden väliset palkka-erot olisivat kasvaneet. Tämän voisi tul-kita niin, että yritykset voivat nostaatuottavuuttaan lisäämällä palkkauksenkannustavuutta, ja tähän liittyy yrityk-sen sisäisten palkkaerojen kasvu.USA:n tulokset tukivat kuitenkin tois-

Tuottavuutta pa-remmin edistävienpalkkausjärjestel-mien käyttöönottotodennäköisestikasvattaisi myöspalkkaeroja, muttatuloerojen kasvuavoitaisiin hillitäverotuksella jatulonsiirroilla.

41

ta tulkintaa: tuottavuuden kasvu liit-tyy siihen, miten nopeasti yrityksessäon otettu käyttöön tietokonetekniik-kaa, ja toimialan sisäiset palkkaerotkasvavat nimenomaan siksi, että yri-tysten väliset palkkaerot kasvavat.

Lundborgin tulokset ovat sopusoin-nussa kummankin edellisen tulkinnankanssa mutta tekevät mahdolliseksivielä kolmannenkin tulkinnan. Josammattiryhmän sisäiset palkkaerotkasvavat, se saattaa lisätä työntekijöi-den liikkumista paremmin palkattujenja paremmin tuottavien tehtävien pe-rässä. Tällöin tuottavuuden nousu saat-taa perustua myös siihen, että ainakinavaintoimihenkilöt koettavat edetä ural-laan myös siirtymällä työpaikasta toi-seen.

Mitään yhtenäistä kokonaiskuvaapalkkaerojen ja tuottavuuskasvun yh-teydestä ei siis ole helppo muodostaa,mutta silti tuottavuuden kasvuun näyt-tää usein tavalla tai toisella liittyvän ai-nakin toimihenkilöiden ansioiden suu-rempi vaihtelevuus – joko yrityksensisällä, ammattiryhmän sisällä tai yri-tysten välillä.

Pienin askelin eteenpäin

Vaikka kokonaiskuvan muodostami-nen on vaikeaa, eriytyneemmät palkan-korotukset saattaisivat Suomessakinjohtaa tuottavuuden kohenemiseen.Koska asiaa koskeva tieto on vajavais-ta, olisi tietysti järkevää edetä varsinpienin askelin. Käytännössä tällainentoimintatapa merkitsisi sitä, että tulo-sopimuksissa sovittaisiin yksilökohtai-sesta minimikorotuksesta sekä ala- jayrityskohtaisista ”palkkapoteista” elipalkan keskimääräisestä noususta.Korotusten jakaminen jäisi entistäenemmän yrityskohtaisten neuvottelu-jen varaan. Näin henkilöstöjohtajilla jaluottamusmiehillä olisi paikallistasollaentistä enemmän sanottavaa siitä, keillepalkankorotukset jaetaan.

Tällainen muutos voi tuntua pelotta-valta monilla työpaikoilla, varmaanerityisesti sellaisten matalapalkkaistentyöntekijöiden parissa, jotka eivät koeneuvotteluvoimaansa erityisen hyväk-si. Kannattaa kuitenkin muistaa kol-me seikkaa, jotka voivat hälventää näi-tä pelkoja. Ensinnäkin työehtosopi-muksissa olisi toki edelleen minimipalk-

koja eri tehtäväluokille. Toiseksi siir-tyminen alhaiseen inflaatioon vei jokehitystä toiseen suuntaan eli ”tasa-arvoisti” reaalipalkkojen nousua. Aiem-massa, korkean inflaation taloudessalopulliset palkannousut määräytyivätusein pitkälti palkkaliukumien perus-teella. Vakaa rahan arvo sitä vastoinsuojaa reaaliansioita aiempaa parem-min.

Kolmas ja ehkäpä ratkaiseva näkö-kohta on kuitenkin se, että matalapalk-kaistenkin asemaa voi ajan mittaan japysyvällä tavalla kohentaa vain tuotta-vuuden kasvu. Jos kannustavat palk-kausjärjestelmät nostavat tuottavuuttapalkkatasa-arvon kustannuksellakin, eiuudistuksesta häviäjien joukko ehkä lo-pultakaan ole kovin suuri.

Parake esikuvana?

Itse ehdottaisin, että suomalaiset työ-markkinaosapuolet ottaisivat yhdeksilähtökohdaksi teknologiateollisuudes-sa jo 15 vuotta käytössä olleen työeh-tosopimuksen, ”Paraken”, joka sääte-lee metalliteollisuuden työntekijöidenansioita ja jossa on olennaista juuri työnvaativuuden arviointi sekä työntekijänhenkilökohtaisen suorituksen arvioin-ti. Se on järkevä kompromissi osapuol-ten pyrkimysten välillä: palkanmuodos-tuksesta tulee yksilöllisempää, muttayksilöllisyyden periaatteista sovitaantyöehtosopimuksessa.

Parake on sopimus, joka vaatii sekähenkilöstöjohtajilta että luottamusmie-hiltä paljon. Elinkeinoelämän puheen-vuoroissa olisi ehkä syytä enemmänkorostaa juuri tätä tuottavuuden ke-hittämisen ja hyvän palkkapolitiikanmolemminpuolista velvoittavuutta: ettätarkoitus ei ole uhkailla tai saada pika-voittoja pienipalkkaisten työntekijöidenkustannuksella vaan toimia niin, ettätuottavuus kasvaisi.

Pienipalkkaisten alojen ammattiliitto-jen ja luottamusmiesten kannalta tämäkehityssuunta on vaativa. Mutta nykyi-sessäkin mallissa on riskinsä: jos halu-taan jatkaa yhtenäisten palkankorotus-ten toimintatapaa, työnantajat tulevat

Juhana Vartiaisen mielestä Suomen nykyisessä palkkamallissa ei ole mitään hävettävääkoska tuottavuus on kasvanut nopeasti – mutta elinkeinoelämän toivomukset yrityskoh-taisten palkkausjärjestelmien laajentamisesta on myös syytä ottaa vakavasti eikä oikopäätätorjua.

42

Suomen työttömyysaste on nyt las-kenut alle euroalueen keskiarvon,mutta se on edelleen selvästi korke-ampi kuin useimmissa Pohjois-Euroo-pan maissa. Seuraavassa erittelen suo-malaisen työttömyyden taustalla ole-via tekijöitä ja tarkastelen myös ylei-

Stephen NickellRahapoliittisen komitean jäsenEnglannin keskuspankki

Suomen työttömyysaste painuu pian niin alas,

että inflaatio uhkaa kiihtyä, ellei tehdä uudis-

tuksia työmarkkinoiden instituutioihin ja

pureta hyödykemarkkinoiden sääntelyä.

Suomalainentyöttömyyseurooppalaisessavertailussa1

1 Esitelmä Palkansaajien tutkimuslaitok-sen seminaarissa “Työttömyys: mikrotasonnäkökulma” Helsingissä 16.1.2006. Olenkiitollinen Chris Shadforthille hänen avus-taan tämän kirjoituksen laatimisessa.

vaatimaan yleiskorotusten tason niinalas, että luottamusmiesten on vaikeasitä perustella jäsenilleen. Tässä suh-teessa Ruotsin kokemukset ovat va-rovaisen rohkaisevia. Monissa ruotsa-laisten työmarkkinaosapuolten pu-heenvuoroissa todetaan, että yrityskoh-taiset kannustinjärjestelmät ovat ylei-sesti nostaneet palkka- ja henkilöstö-politiikan laatua. Sekä henkilöstöjoh-to että luottamushenkilöt ovat oppi-neet toimimaan uudella tavalla niin,että suurilta ristiriidoilta on enimmäk-seen vältytty.�

KIRJALLISUUS

Alho, K. & Heikkilä, A. & Lassila, J. &Pekkarinen, J. & Piekkola, H. & Sund, R.(2003): Suomalainen sopimusjärjestel-mä – työmarkkinaosapuolten näkemyk-set, ETLA Sarja B 203, Palkansaajientutkimuslaitos Tutkimuksia 89 Helsinki:Taloustieto.

Dunne, T. & Haltiwanger, J. & Foster,L. & Troske, K. (2000): Wage andproductivity dispersion in U.S. manu-facturing: the role of computer invest-ment, NBER Working Paper No. 7465.

Heyman, F. (2002): Pay inequality andfirm performance: evidence frommatched employer-employee data, FIEFWorking Paper No. 186.

Hibbs, D. & Locking, H. (2000): Wagedispersion and productive efficiency:evidence for Sweden, Journal of LaborEconomics, 18, 755-782.

Lundborg, P. (2005): Individual wagesetting, efficiency wages andproductivity in Sweden, FIEF WorkingPaper No. 205.

Pekkarinen, J. & Vartiainen, J. (2004):Globalisaatio ja palkkaneuvottelut, teok-sessa Moisala, J. & Pekkarinen, J. & Tai-mio, H. & Vartiainen, J.: Vertaileva nä-kökulma Suomen työmarkkinoihin, Val-tioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2004.

Snellman, K. & Uusitalo, R. & Vartiai-nen, J. (2003): Tulospalkkaus ja teolli-suuden muuttuva palkanmuodostus,Helsinki: Edita.

43

semmin erilaisten ryhmien työllisyys-asteita. Aluksi kuvailen Suomen työ-markkinoita suhteessa muihin OECD-maihin ja kerron lyhyesti historiallisestataustasta. Sen jälkeen tarkastelen, millätavalla Suomen työmarkkinat ovatmuuttuneet 1990-luvun alun jälkeen,ja lopuksi kiinnitän huomiota muuta-miin erityiskysymyksiin kuten miestenjäämiseen työvoiman ulkopuolelle jahyödykemarkkinoiden sääntelyn pur-kamiseen.

Taulukko 1 esittää yleiskuvan OECD-maiden työmarkkinoista. Suomessatyöttömyys on yhä verrattain korkea,joskin pitkäaikaistyöttömien osuus onmelko pieni. Suomen työllisyysaste, 67prosenttia, ylittää EU:n keskiarvon,mutta se on selvästi alhaisempi kuinuseimmissa muissa Pohjois-Euroopan

Stephen Nickell on maailman tunnetuimpia työmarkkinatutki-joita. Ennen jäämistään eläkkeelle hän toimi professorina Lon-don School of Economicsissa.

maissa, joissa työllisyys-asteet tyypillisesti koho-avat reilusti yli 70 pro-sentin. Sitä vastoin kes-kimääräiset vuotuisettyöajat Suomessa ovatEuroopan korkeimpia,mikä johtuu osittainosa-aikatyötä tekeviennaisten epätavallisen al-haisesta osuudesta.

Taulukoista 2 ja 3 nä-emme, että parhaassatyöiässä olevista miehistäepätavallisen suuri osaon työvoimaan kuulu-mattomia2 ja että aivankuin Isossa-Britanniassaenemmistö heistä onsitä sairauden tai va-jaakuntoisuuden takia(OECD 2004). Sitävastoin parhaassa työi-ässä olevista naisista ver-rattain pieni osa on työ-voiman ulkopuolella.Myös ikääntyneistä mie-histä suuri osa on Suo-messa työvoimaan kuu-lumattomia, etenkinverrattuna useimpiinmuihin Pohjois-Euroo-pan maihin, ja jälleenikääntyneiden naisten

kohdalla tilanne on päinvastainen.Nuorten työttömyysaste on Suomes-sa yli 20 prosenttia, mikä on tyypilli-sempää Etelä-Euroopalle, ja tämä viit-taa joihinkin heikkouksiin siirtymävai-heessa koulutuksesta työelämään.

Kaiken kaikkiaan Suomen työmark-kinoista muodostuu sekalainen kuva.Erityisesti työiässä olevien miesten työs-säkäynti on huomattavan vähäistä ver-rattuna muuhun Pohjois-Eurooppaan.Naisten kohdalla tilanne ei ole tällai-nen.

Historiallinen tausta

1990-luvun alkupuolelta lähtien Suo-mi on ollut mukana Euroopan yhteis-valuuttaprosessissa. Evidenssi viittaa

siihen, ettei tällä ole ollut mitään va-kavia seuraamuksia työmarkkinoidentoimivuudelle, ja esimerkiksi Alanko-maat ja Irlanti ovat menestyneet eri-tyisen hyvin. Yleisesti ottaen euroalu-een jäsenyys ei ole vakava este työ-markkinareformeille pienessä avota-loudessa, joskin Duvalin ja Elmesko-vin (2005) tulokset osoittavat, ettäsuuressa taloudessa yhteisvaluutta voivähentää halukkuutta rakenteellisiinuudistuksiin.

Tarkasteltaessa nimenomaan suo-malaisen työttömyyden historiaa pi-tää muistaa, että Suomi kärsi 1900-luvun pahimman taantumansa 1990-luvulla. Kuitenkin vaikka Suomenkokemus 1990-luvun alkuvuosina olilaajuudessaan ainutlaatuinenOECD:ssä, muillakin Pohjoismailla jaIsolla-Britannialla oli samanlaiset työt-tömyyskokemukset (taulukko 4).Kullakin maalla oli nousukausi 1980-luvun lopulla, jolloin työttömyys olimerkittävästi alempi kuin sen histori-allisesti ottaen korkea taso 1980-lu-vun alkupuolella. Tämän nousukau-den yhteinen piirre kaikissa neljässämaassa oli omaisuusarvojen ja varsin-kin asuntojen hintojen dramaattinennousu. Kun nousukausi katkesi,omaisuusarvot laskivat nopeasti, ko-rot nousivat jyrkästi, pankkijärjestel-mä kärsi vaurioita ja tapahtui huomat-tavaa velkadeflaatiota. Vuoteen 1993mennessä työttömyys oli noussut val-tavasti kaikissa neljässä maassa. Kui-tenkin sen jälkeen työttömyys on alen-tunut huomattavasti.

Taantuma oli kuitenkin Suomessapahempi kuin muualla, koska asunto-ja rahoitusmarkkinoiden romahduksenja sitä seuranneen kotimaisen kulutuk-sen laskun lisäksi kauppa Neuvostolii-ton kanssa pysähtyi lähes täysin vuo-den 1990 jälkeen. Koska Neuvostolii-ton osuus Suomen viennistä oli lähes20 prosenttia, tämä merkitsi huomat-tavaa kielteistä lisäsokkia.

Vuoden 1993 jälkeen Suomessa kui-tenkin työttömyys on alentunut jatku-

2 He siis eivät ole työllisiä eivätkä myös-kään aktiivisesti työtä etsiviä työttömiä.

44

Taulukko 2. Työttömyys, työvoiman ulkopuolella oleminen ja työllisyys iän ja sukupuolen mukaan v. 2004.

Lähde: OECD Employment Outlook 2005, taulukko C.

Työttömyysaste (%) Työvoimen ulkopuolella olevien osuus (%) Työllisyysaste (%)Sukupuoli Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet NaisetIkä 25–54 55–64 25–54 55–64 25–54 55–64 25–54 55–64 25–54 55–64 25–54 55–64

EurooppaSuomi 7,0 7,6 7,6 7,0 10,0 44,3 15,4 45,7 83,7 51,5 78,1 50,4Alankomaat 3,7 3,9 4,4 3,1 6,3 41,3 22,0 66,4 90,2 56,4 74,5 32,5Belgia 6,0 4,1 7,4 2,8 8,9 59,0 25,7 78,2 85,7 39,3 68,8 21,2Espanja 6,9 6,0 13,8 9,4 7,5 37,3 31,7 72,8 86,1 58,9 58,9 24,6Irlanti 4,5 2,9 3,1 1,5 8,3 33,4 32,1 65,5 87,6 64,7 65,8 34,0Iso-Britannia 3,8 3,9 3,4 2,1 9,0 32,0 23,2 51,7 91,0 68,0 74,2 47,3Italia 5,2 4,1 9,2 4,0 8,7 56,0 36,4 79,6 86,5 42,2 57,8 19,6Itävalta 4,3 4,7 4,4 4,1 8,6 61,4 20,6 80,7 87,4 36,8 75,8 18,5Norja 4,3 1,5 3,3 0,6 9,9 25,7 17,2 36,9 86,2 73,2 80,0 62,7Portugali 5,1 6,0 7,1 5,1 7,8 37,2 19,4 55,2 87,4 59,1 74,9 42,5Ranska 7,4 5,5 9,8 7,1 6,4 55,7 20,2 65,0 86,7 41,9 72,0 32,5Ruotsi 5,7 5,8 5,2 4,0 9,9 24,0 14,7 29,8 85,0 71,6 80,8 67,4Saksa 9,8 10,9 9,0 12,0 6,7 45,2 18,0 66,2 84,2 51,2 74,6 29,8Sveitsi 3,5 3,1 4,6 3,4 4,3 20,9 19,2 44,3 92,3 76,7 77,1 53,8Tanska 4,4 5,5 5,1 5,8 8,7 26,7 15,1 42,4 87,3 69,3 80,6 54,2EU 6,5 6,2 8,3 6,4 7,6 44,8 24,5 65,5 86,4 51,8 69,2 32,3MuuAstralia 3,9 4,2 4,3 3,3 10,9 35,6 28,0 56,9 85,7 61,7 68,9 41,7Japani 4,3 5,3 4,5 3,0 3,8 17,5 31,9 49,9 92,1 78,1 65,0 48,6Kanada 6,1 6,1 5,9 5,7 8,4 34,0 18,4 51,0 86,0 62,0 76,8 46,2Uusi Seelanti 2,5 2,4 3,3 2,6 8,4 21,8 24,8 40,4 89,4 76,4 72,7 58,1Yhdysvallat 4,6 3,9 4,6 3,7 9,5 31,3 24,7 43,7 86,3 66,0 71,8 54,3

Huom. Vangit eivät sisälly näihin lukuihin. Tästä ei koidu suurta virhettä lukuun ottamatta Yhdysvaltoja, jossa vankien huomioon ottaminenkohottaisi työvoiman ulkopuolella olevien osuutta parhaassa työiässä olevista miehistä noin kahdella prosenttiyksiköllä.

Taulukko 1. Työllisyys ja työttömyys OECD-maissa v. 2004.

Lähde: OECD Employment Outlook 2005, taulukot A, B ja F.

Työttömyysaste Pitkäaikaistyöttömien Työvoiman ulkopuolella Työllisyysaste Tehdyt työtunnit, keski- (%) (>12 kk) osuus olevien osuus (%) (%) määrin, kaikki työntekijät

EurooppaSuomi 8,9 23,4 26,2 67,2 1 688Alankomaat 4,6 32,5 23,4 73,1 1 357Belgia 7,8 49,6 34,7 60,5 1 522Espanja 10,8 37,7 30,3 62,0 1 799Irlanti 4,5 34,3 31,4 65,5 1 642Iso-Britannia 4,6 21,4 23,8 72,7 1 669Italia 8,0 49,7 37,5 57,4 1 585Itävalta 4,5 24,5 29,8 66,5 1 550*Norja 4,4 9,2 20,9 75,6 1 363Portugali 6,7 43,2 27,1 67,8 1 694Ranska 9,7 41,6 30,5 62,8 1 441Ruotsi 6,4 18,9 21,3 73,5 1 585Saksa 9,5 51,8 27,3 65,5 1 443Sveitsi 4,4 33,5 19,0 77,4 1 556*Tanska 5,4 22,6 19,8 76,0 1 454EU 8,0 42,4 29,2 65,0 –MuutAustralia 5,5 20,7 26,4 69,5 1 816Japani 4,7 33,7 27,8 68,7 1 789Kanada 7,2 9,5 21,8 72,6 1 751Uusi Seelanti 3,9 11,7 23,4 73,5 1 826Yhdysvallat 5,5 12,7 24,6 71,2 1 824

*Vuonna 2003.

45

Lähde: OECD.

Taulukko 4. Työttömyysasteet (%) eräissä maissa.

83 87 88 89 90 91 92 93 94 95

Suomi 5,4 5,0 4,5 3,4 3,2 7,5 13,0 16,4 16,8 15,2Norja 3,5 2,1 3,2 4,9 5,8 5,6 6,0 6,6 6,0 5,5Ruotsi 3,9 1,9 1,6 1,4 1,7 2,7 5,9 9,0 9,4 8,8Iso-Britannia 12,4 10,3 8,6 7,2 6,9 8,7 10,1 10,0 9,2 8,5

96 97 98 99 00 01 02 03 04 05

Suomi 14,6 12,7 11,4 10,2 9,8 9,1 9,1 9,0 8,9 8,3a

Norja 4,8 4,0 3,2 3,2 3,4 3,6 3,9 4,5 4,4 4,7a

Ruotsi 9,6 9,9 8,2 6,7 5,6 4,9 4,9 5,6 6,4 6,3b

Iso-Britannia 8,0 6,9 6,2 5,9 5,4 5,0 5,1 5,0 4,6 4,6a

a = kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen keskiarvo, b = ensimmäinen vuosineljännes.

vasti tähän päivään saakka. Tästä huo-limatta inflaatio on pysynyt suhteelli-sen vakaana. Se nousi yhtäjaksoisestivuodesta 1996 vuoteen 2000, kuntyöttömyys oli nopeassa laskussa, muttase hidastui jälleen 2000-luvun alkuvuo-sina, kun euroalueen rahapolitiikkaa olikiristetty vuonna 2000. Toisin kuin val-taosassa euroaluetta työttömyys ei kui-

tenkaan noussut Suomessa vuosina2001–2003, ja se alkoi jälleen alentuavuonna 2004. OECD odottaa Suo-men työttömyysasteen laskevan 7,3prosenttiin vuoteen 2007 mennessä.Vaikka tämä on enemmän kuin yhte-näkään vuonna aikavälillä 1960–90, seedustaa selkeää parannusta verrattu-na 1990-lukuun.

Lähde: OECD Employment Outlook 2005,taulukko C.

Taulukko 3. Nuorisotyöttömyys (15–24-vuotiaat, %) v. 2004.

Yhteensä Miehet Naiset

EurooppaSuomi 20,8 22,2 19,4Alankomaat 8,0 7,9 8,1Belgia 17,5 15,8 19,5Espanja 22,0 18,7 26,4Irlanti 8,1 8,7 7,4Iso-Britannia10,9 11,8 9,9Italia 23,5 20,7 27,2Itävalta 11,0 11,3 10,7Norja 11,7 12,6 10,7Portugali 15,3 13,5 17,6Ranska 21,3 20,8 22,0Ruotsi 17,0 17,8 16,1Saksa 11,7 13,3 9,7Sveitsi 7,7 8,0 7,3Tanska 7,8 8,5 7,1EU 15,6 15,3 160MuutAustralia 11,7 12,2 11,1Japani 9,5 10,6 8,3Kanada 13,4 14,9 11,8Uusi Seelanti 9,3 8,7 10,1US 11,8 12,6 11,0

Taulukko 5. Työttömyysaste (%).

1960–64 1965–72 1973–79 1980–87 1988–95 1996–99 2000–01 2002 2004

Suomi 1,4 2,4 4,1 5,1 9,9 12,2 9,4 9,1 8,9Alankomaat 0,9 1,7 4,7 10,0 7,2 4,5 2,6 2,8 4,6Australia 2,5 1,9 4,6 7,7 8,7 7,9 6,5 6,4 5,5Belgia 2,3 2,3 5,8 11,2 8,4 9,2 6,8 7,3 7,8Espanja 2,4 2,7 4,9 17,6 19,6 19,4 13,5Espanja* 15,8 11,0 11,4 10,8Irlanti 5,1 5,3 7,3 13,8 14,7 8,7 4,0 4,4 4,5Iso-Britannia 2,6 3,1 4,8 10,5 8,8 6,8 5,2 5,1 4,6Italia 3,5 4,2 4,5 6,7 8,1 9,9 8,4 7,4 6,9Itävalta 1,6 1,4 1,4 3,1 3,6 4,3 3,7 4,2 4,5Japani 1,4 1,3 1,8 2,5 2,5 3,9 4,9 5,4 4,7Kanada 5,5 4,7 6,9 9,7 9,5 8,7 7,0 7,7 7,2Norja 2,2 1,7 1,8 2,4 5,2 3,8 3,6 3,9 4,4Portugali 2,3 2,5 5,5 7,8 5,4 6,0 4,1 5,0 6,7Ranska 1,5 2,3 4,3 8,9 10,5 11,5 9,0 8,9 9,7Ruotsi 1,2 1,6 1,6 2,3 5,1 8,6 5,5 4,9 6,4Saksa (L) 0,8 0,8 2,9 6,1 5,6 7,4 6,4 6,8 7,7Sveitsi 0,2 0,0 0,8 1,8 2,8 3,5 2,6 3,2 4,4Uusi Seelanti 0,0 0,3 0,7 4,7 8,1 6,8 5,7 5,2 3,9USA 5,5 4,3 6,4 7,6 6,1 4,8 4,4 5,8 5,5

Huomautuksia: Nämä luvut vastaavat OECD:n vakioimia työttömyysasteita ja kansainvälisen työjärjestön ILOn määritelmää niin pitkälle kuinmahdollista. Poikkeus tässä on Italia, jolle käytämme Yhdysvaltain Bureau of Labor Statisticsin ”työttömyysasteita yhdysvaltalaisin käsittein”,erityisesti sen tekemää korjausta OECD:n vakioimiin työttömyysasteisiin ennen vuotta 1993. Tämä luo työttömyysasteen, joka alittaa OECD:nvakioiman työttömyysasteen 1,6 prosenttiyksiköllä vuoden 1993 jälkeen. Rivillä Espanja* annetut työttömyysasteet viittaavat ILOn hiljattainkorjaamiin työttömyysasteisiin. Aikaisemmilta vuosilta olemme käyttäneet lukuja, jotka on raportoitu teoksessa Layard, Nickell ja Jackman(1991). Myöhemmille vuosille olemme käyttäneet OECD:n (2005) taulukkoa A.

46

Taulukko 6. Työttömyyskorvausjärjestelmä ja aktiivinen työvoimapolitiikka.

Korvaussuhde (%) Työttömyys- Panostus aktiiviseen työvoimapolitiikkaan korvausten (prosenttia bkt:stä; suluissa suhteutettuna saantiehtojen työttömyysasteeseen) tiukkuus

1988–95 1999 2001 1995 1993 1998 2000/01

Suomi 0,53 0,54 0,52 2,7 1,69 (0,10) 1,40 (0,12) 0,94 (0,10)Alankomaat 0,70 0,70 0,71 3,7 1,59 (0,24) 1,74 (0,42) 1,74 (0,67)Australia 0,26 0,25 0,42 3,6 0,71 (0,07) 0,42 (0,05) 0,46 (0,07)Belgia 0,48 0,46 0,45 3,1 1,24 (0,14) 1,42 (0,15) 1,32 (0,19)Espanja 0,68 0,63 0,64 – 0,50 (0,02) 0,70 (0,04) 0,84 (0,08)Irlanti 0,40 0,35 0,36 1,7 1,54 (0,10) 1,54 (0,21) 1,14 (0,29)Iso-Britannia 0,22 0,17 0,18 2,6 0,57 (0,05) 0,34 (0,05) 0,37 (0,07)Italia 0,26 0,60* 0,59* – 1,36 (0,13) 1,12 (0,10) –Itävalta 0,34 0,42 0,39 2,3 0,32 (0,08) 0,44 (0,10) 0,53 (0,15)Japani 0,30 0,37 0,27 – 0,09 (0,04) 0,09 (0,02) 0,28 (0,06)Kanada 0,58 0,49 0,46 2,8 0,66 (0,06) 0,50 (0,05) 0,41 (0,06)Norja 0,62 0,62 0,64 3,3 1,15 (0,19) 0,90 (0,27) 0,79 (0,22)Portugali 0,65 0,65 0,70 2,8 0,84 (0,15) 0,78 (0,15) 0,61 (0,15)Ranska 0,58 0,59 0,61 2,7 1,25 (0,11) 1,30 (0,11) 1,32 (0,14)Ruotsi 0,72 0,74 0,74 3,7 2,97 (0,34) 1,97 (0,24) 1,39 (0,29)Saksa 0,37 0,37 0,38 2,6 1,53 (0,19) 1,26 (0,14) 1,21 (0,16)Sveitsi 0,61 0,74 0,75 – 0,38 (0,10) 0,77 (0,22) 0,45 (0,18)Tanska 0,64 0,66 0,65 3,0 1,74 (0,17) 1,66 (0,32) 1,58 (0,36)Uusi Seelanti 0,29 0,30 0,28 2,7 0,79 (0,08) 0,63 (0,08) 0,57 (0,10)Yhdysvallat 0,26 0,29 0,29 3,3 0,21 (0,03) 0,17 (0,04) 0,15 (0,03)

Korvaussuhde on laskettu työttömyysjakson ensimmäiselle vuodelle kolmen eri perhetyypin keskiarvona. Lähde: OECD.Työttömyyskorvausten saantiehtojen tiukkuus – lähde: Danish Ministry of Finance (1999), kuvio 2.4d.Aktiivinen työvoimapolitiikka: menot suhteessa bkt:hen (suluissa suhteutettuna työttömyysasteeseen). Lähde: OECDEmployment Outlook 2001, taulukko 1.5; 2003, taulukko 4.2.*Nämä luvut viittaavat ”liikkuvuus”korvaukseen, jota maksetaan niille, jotka joutuvat työttömiksi joukkoirtisanomisen takia.Suurin osa italialaisista työttömistä ei kuulu tähän kategoriaan.

Tasapainotyöttömyys Suomes-sa

Nickellin (1999) artikkelissa oli yksi-tyiskohtainen analyysi suomalaisestatyöttömyydestä vuoteen 1994 saakka.Se sisälsi 1990-luvun alun tasapaino-työttömyyden estimaatin3, joka oli 8,2prosenttia 1990-luvun alussa, kun seoli ollut 6,6 prosenttia 1980-luvun puo-livälissä. Nämä estimaatit ottivat huo-mioon työttömyyskorvausjärjestelmäneri puolia, aktiivisen työvoimapolitii-kan, palkanasetannan, verokiilan jaomistusasunnoissa asuvien suhteellisenosuuden. Estimaattien pohjana oleva

yhtälö käyttää maiden välistä poikki-leikkausaineistoa identifioidakseen näi-den tekijöiden vaikutuksen työttömyy-teen. Taulukosta 5 näemme työttö-myyden kehityskulun OECD-maissa1960-luvulta lähtien, ja Nickell et al.(2002, 2005) esittävät evidenssiä, ettäsuuri osa tästä kehityksestä voidaanselittää laajasti määriteltyjen työmark-kinainstituutioiden muutoksilla.

Tarkastelkaamme nyt, kuinka työ-markkinoiden instituutiot ovat muut-tuneet 1990-luvun alun jälkeen sekäSuomessa että koko OECD:ssä. Työt-tömyyskorvausjärjestelmän eräitä pe-ruspiirteitä on koottu taulukkoon 6,ja ne viittaavat siihen, että suomalai-sen järjestelmän anteliaisuus ei ole juu-rikaan muuttunut 1990-luvun alku-puolen jälkeen. Työttömyysturvansaantiehtoja on kyllä tiukennettu mut-tei kovinkaan paljoa. Kuten voimmenähdä ainakin vuonna 1995 Suomes-

sa oli yksi vähiten tiukista työttömyys-korvausjärjestelmistä. Esimerkiksi pi-tää edelleen paikkansa, että ikäänty-neillä on työttömiksi tullessaan oikeustyöttömyys- tai eläketurvaan normaa-liin (65 vuoden) eläkeikään asti.4

Panostus aktiiviseen työvoimapolitiik-kaan on vähentynyt Suomessa muttavain sitä mukaa kun työttömyys onlaskenut, joten sen menot työtöntäkohti ovat pysyneet vakaina suhteessabruttokansantuotteeseen. Näin ollenmeidän ei pitäisi odottaa tasapainotyöt-tömyysasteen juurikaan muuttuneentyöttömyysturvassa tai aktiivisen työ-voimapolitiikan menoissa tapahtunei-den muutosten johdosta.

Taulukko 7 keskittyy palkanmuodos-tuksen instituutioihin, ja näemme, ettäSuomi on yhä yksi korkeimpien jär-

3 Tasapainotyöttömyysasteen laskeminenperustui Nickellin ja Layardin (1999) tau-lukon 15 sarakkeen 1 yhtälöön. [Sillä tar-koitetaan tässä kiihtymätöntä inflaatio-vauhtia vastaavaa työttömyysastetta eli ns.NAIRUa (Non-Accelerating InflationRate of Unemployment) – toim. huom.]

4 Koskela ja Uusitalo (2002) kertovattästä yksityiskohtaisemmin.

47

jestäytymisasteiden maista OECD:ssä, jaettä Suomessa palkkasopimustenkoordinaatio on kaikkein korkeim-malla tasolla. Kuten useimmissa Man-ner-Euroopan maissa suomalaisissapalkanmuodosrtuksen instituutioissaon tapahtunut vain vähän muutoksia.Toisin on ollut anglosaksisissa mais-sa, joissa on tapahtunut yleisesti am-mattiyhdistysliikkeen heikkenemistä1990-luvun alun jälkeen. Kuitenkinkoordinaation korkea taso suomalai-sissa palkkaneuvotteluissa takaa, et-tei palkanmuodostuksen instituutioi-den vaikutus tasapainotyöttömyyteenole suuri.

Toisin kuin työttömyyskorvaukset japalkanmuodostus taulukon 8 sisältämättiedot verotuksesta viittaavat siihen, ettätyön verotus on Suomessa keventynyt

jonkin verran 1990-luvun al-kupuolelta lähtien. Tämänvahvistavat Koskela ja Uu-sitalo (2002, kuvio 4.6), jot-ka raportoivat, että koko-naisverokiila on alentunutlähes neljä prosenttiyksikköävuoden 1996 jälkeen.5 Kunomistusasumisen suhteelli-sessa osuudessa ei ole Suo-messa tapahtunut juuri mi-tään muutosta viime vuosi-na (OECD 2005, Chart2.11), niin verokiilan alene-miset ovat ainoat institutio-naaliset muutokset, jotka pi-tää ottaa huomioon lasket-taessa uudelleen sellainen ta-sapainotyöttömyysaste, jokaraportoitiin Nickellin (1999)artikkelin taulukossa 16.Olettaen neljän prosenttiyk-sikön alenemisen verokiilas-sa suomalainen tasapaino-työttömyysaste on 7,4 % eli0,8 prosenttiyksikköä alem-pi kuin 1990-luvun alku-puoliskolla.

Verokiilan vaikutus, siis ta-sapainotyöttömyysasteenkahden prosenttiyksikönaleneminen verokiilan jo-kaista 10 prosenttiyksikönalenemaa kohti, on suhteel-

lisen vaatimaton, jos sitä verrataan esi-merkiksi Prescottin (2004) laajalti jul-kisuutta saaneisiin tuloksiin. Hänen tut-kimuksessaan verokiilan 10 prosent-tiyksikön aleneminen luo noin 7,5 pro-senttiyksikön lisäyksen kokonaistyöpa-noksessa. Jos kuitenkin tarkastelem-me Nickellin (2006) taulukon 4 rapor-toimia tuloksia, niin on selvää, ettäPrescottin (2004) tulokset poikkeavatkauaksi niistä, luultavasti siksi, että neon saatu ottamatta samalla huomioonmuita työmarkkinainstituutioita.

Yhteenvetona voimme näin ollen to-deta, että Suomen tasapainotyöttö-

myysasteen karkea estimaatti on nyt7,4 prosenttia. On mielenkiintoista,että OECD ennustaa toteutuvan työt-tömyysasteen saavuttavan tämän tasonvuonna 2007. Niinpä työttömyydenvastaiset alenemiset vaatisivat työmark-kinainstituutioiden parannuksia, joshalutaan välttää inflaatio-ongelmia.6

Tämä analyysi on kylläkin jossain mää-rin karkea, ja on olemassa muita teki-jöitä, joita emme ole vielä tarkastel-leen lainkaan. Teemme niin seuraavas-sa.

Muita näkökohtia suomalai-sista työmarkkinoista

Kaksi tärkeää asiaa, joita kannattaa tar-kastella, ovat työn tarjonnan lisäämi-sen esteet ja hyödykemarkkinoidensääntely. Kuten yllä totesimme mies-ten työllisyysasteet ovat alhaisia verrat-tuna useimpiin muihin Pohjois-Euroo-pan maihin, osittain koska työvoimaankuulumattomia on niin paljon. Ikään-tyneillä on yhä vahvoja kannustimiasiirtyä työvoiman ulkopuolelle, erityi-sesti sen jälkeen kun he ovat jääneettyöttömiksi. Maailmassa, jossa odotet-tavissa oleva elinikä nousee jatkuvastija missä nyt ymmärrämme, että työntarjonnan vähentäminen on hyödytönkeino alentaa työttömyyttä, taloudelli-set kannustimet poistua varhain työ-voimasta ovat täysin naurettavia, silläne vähentävät tuotantoa ja työllisyyttäsamalla kun ne heikentävät julkista ta-loutta.

Kiperämpi ongelma, joka on samaSuomessa ja Isossa-Britanniassa, onniiden miesten suuri määrä, jotka kär-sivät sairaudesta ja vajaakuntoisuu-desta. Isossa-Britanniassa, jossa työ-markkinat ovat melko kireät, on saa-vutettu varsin merkittävää menestys-tä kokeilemalla uutta tarjontapuolen

5 He kuitenkin raportoivat vuosina1992–94 tapahtuneen verokiilan huo-mattavan nousun, jonka keskeinen tarkoi-tus oli kattaa paisuva budjettialijäämä va-kavan taantuman edetessä.

6 Koska Suomi kuuluu euroalueeseen,inflaatio-ongelmista seuraa kilpailukyvynmenetyksiä toisille euroalueen maille, jatämä johtaa kielteisiin vaikutuksiin ulko-maankaupassa, jotka saavat työttömyydenpalaamaan takaisin kohti tasapainotaso-aan.

Professori Nickellin mielestä Suomessa kannattaisi kiinnit-tää huomiota työikäisten miesten työvoimaosuuden nosta-miseen. Tämä edellyttää sitä, että puretaan kaikki taloudelli-set kannustimet siirtyä työvoiman ulkopuolelle samalla kuntuetaan eri tavoin työllistymistä.

48

talouspolitiikkaa (Pathways to Work),jossa ihmisiä pyritään siirtämään vam-maistuelta ja työkyvyttömyyseläkkeel-tä työllisiksi. Tähän politiikkaan kuu-luu neljä osaa: i) työnvälitysapu mu-kaan lukien paikallisten työnantajienyhteistyö, ii) pääsy työvalmennus- javastaaviin ohjelmiin, iii) pääsy kun-toutukseen ja iv) taloudelliset kannus-timet työntekoon. Tämä on pintapuo-lisesti ottaen kallista politiikkaa, mut-ta loppujen lopuksi se maksaa itsensätakaisin enemmän kuin sataprosent-tisesti.

Todettakoon lopuksi, että hyödyke-markkinoiden sääntelyn purkaminenvoi auttaa kohottamaan työllisyysas-teita (esim. Haffner et al. 2001).Taulukosta 9 näemme, kuinka hyö-dykemarkkinoiden sääntelyä on pu-rettu Suomessa merkittävästi 1990-luvun puolivälistä lähtien, ja se on nytsaavuttanut tason, jolla sääntely onvähemmän tiukkaa kuin useimmissa

kuulumattomuus sairauden ja va-jaakuntoisuuden takia. Taloudellisetkannustimet jättäytyä pois työelämäs-tä ovat kaikkein huonoimpia keinoja,ja ne pitäisi yksinkertaisesti poistaa.Paljon kiperämpää on tehdä jotakinlaajalle vajaakuntoisuudelle, muttaIsossa-Britanniassa on saavutettu me-nestystä vajaakuntoisten työllistämises-sä. Lopuksi korostettiin sitä, kuinkatärkeää on purkaa sääntelyä palvelu-sektorilla, koska tämä on nyt työllisyy-den kasvun kantava voima kehittyneissämaissa.�

KIRJALLISUUS

Conway, P.& Janod, V. & Nicoletti, G.(2005): Product market regulation inOECD countries: 1998 to 2003, OECDEconomics Department Working PapersNo.419.

Danish Ministry of Finance (1999),The Danish Economy: Medium TermEconomic Survey. www.fm.dk/db/filarkiv/9133/samlet.pdf .

Duval, R. & Elmeskov, J. (2005): Theeffects of EMU on structural reforms inlabour and product markets, esitelmäkonferenssissa “What Effects is EMUhaving on the Euro Area and its MemberCountries?”, Euroopan keskuspankki,Frankfurt, 16.–17.6. 2005.

Ebbinghaus, B. & Visser, J. (2000):Trade unions in Western Europe,London: Mac-Millan.

Haffner, R.C.G.& Nickell, S. &Nicoletti, G. & Scarpetta, S. & Zoega,G. (2001): European integration,liberalization and labor market perfor-mance”, teoksessa Berto-la, G. & Boeri,T. & Nicoletti, G. (Eds.): Wel-fare andemployment in United Europe, Camb-ridge, MA: MIT Press.

Koskela, E. & Uusitalo, R. (2002): Theunin-tended convergence: how Finnishunemploy-ment reached the Eu-ropeanlevel, esitelmä konferenssissa “CESifoConference on Unem-ployment inEurope: Reasons and Remedies”, 6.–7.12.2002. Myös Pal-kansaajientutkimuslaitos, Työpapereita No. 188,2003.

Layard, R. & Nickell, S. & Jackman, R.(1991): Unemployment, Oxford:Oxford University Press.

Nickell, S. (1999): Finnish unemploy-ment: a view from the outside”, FinnishEconomic Papers, 12, 62–81.

Euroopan maissa, huomattavinapoikkeuksina Tanska, Irlanti, Ruot-si ja Iso-Britannia. Sääntelyn purka-minen on erityisen tärkeää palvelu-sektorilla, koska kukoistava palvelu-sektori pystyy helposti työllistämäänne, joita ei enää tarvita taloudenmuilla sektoreilla, etenkin teollisuu-dessa.

Yhteenveto

1990-luvun alussa Suomen tasapaino-työttömyysaste oli 8,2 prosenttia Nick-ellin (1999) tulosten mukaan. Sen jäl-keen työmarkkinoiden instituutioidenainoa merkittävä muutos on ollut työnverotuksen alentuminen, joka on las-kenut tasapainotyöttömyysasteen 7,4prosenttiin. Muita huomionarvoisiaseikkoja ovat ikääntyneiden saamattaloudelliset edut työvoimasta poistu-misesta sekä miesten laaja työvoimaan

Taulukko 7. Palkanmuodostuksen instituutiot.

Järjestäytymisaste Yleissitovuuden aste Koordinaatio (%) (%) (indeksi)

88–95 96–98 00 90 94 00 85–89 90–94 95–00

Suomi 76 80 76 95 95 95 5 5 5Alankomaat 24 24 23 80 85 85 4 4 4Australia 43 35 25 80 80 80 4 2 2Belgia 52 – 56 90 90 90 4 4 4,5Espanja 16 18 15 76 78 80 3,5 3 3Irlanti 51 43 38 – – – 2,5 4 4Iso-Britannia 42 35 31 54 40 35 1 1 1Italia 40 37 35 83 82 82 2 3 4Itävalta 45 39 37 99 99 99 4 4 4Japani 24 22 22 23 21 15 4 4 4Kanada 36 36 28 38 36 32 1 1 1Norja 56 55 54 70 70 70 4,5 4,5 4,5Portugali 34 25 24 79 71 80 3 4 4Ranska 10 10 10 92 95 95 2 2 2Ruotsi 84 87 79 86 89 90 3 3 3Saksa 32 27 25 90 92 68 4 4 4Sveitsi 25 23 18 53 53 40 4 4 4Tanska 76 76 74 69 69 80 4 3 4Uusi Seelanti 35 21 23 67 31 25 4 1 1Yhdysvallat 16 14 13 18 17 14 1 1 1

Järjestäytymisaste: ammattiliittojen jäsenmäärä suhteessa työntekijöiden määrään. Lähde:Ebbinghaus ja Visser (2000). Vuoden 2000 tiedot ovat peräisin OECD Employment Outlookin(2004) taulukosta 3.3.Yleissitovuuden aste – lähde: Ochel (2000). Vuoden 2000 tiedot löytyvät julkaisun OECDEmployment Outlook (2004) taulukosta 3.3.Koordinaatio: indeksi 1–5. Lähde: OECD Employment Outlook (2004), taulukko 3.5.

49

Taulukko 8. Työn verotus.

Kokonaisverokiila (%) Keskimääräinen ansiotuloveroaste (%)

1988–95 1996–2000 1997 2000 2004

Suomi 64 62 49 47 44Alankomaat 47 43 44 45 44Australia – – 25 23 29Belgia 49 51 57 56 54Espanja 46 45 39 38 38Irlanti 41 33 34 29 24Iso-Britannia 47 44 32 30 31Italia 67 64 52 47 46Itävalta 59 66 46 45 45Japani 33 37 21 24 27Kanada 50 53 32 32 32Norja 61 60 37 37 37Portugal 41 39 34 34 33Ranska 67 68 49 48 48Ruotsi 78 77 51 50 48Saksa 52 50 52 52 51Sveitsi 36 36 30 30 29Tanska 60 61 45 44 42Uusi Seelanti – – 22 20 21Yhdysvallat 45 45 31 31 30

Kokonaisverokiila: ansiotuloveroprosentti + sosiaalivakuutusmaksuprosentti + kulutusvero-prosentti. Lähde: OECD:n tietokanta ja Centre for Economic Performance, London Schoolof Economics. Perustuu OECD:n keräämään kansantalouden tilinpitoaineistoon.Keskimääräinen tuloveroaste: ansiotulovero + sosiaalivakuutusmaksut. Laskettu yksinäisellehenkilölle, joka saa keskipalkkaa. Sosiaalivakuutusmaksut sisältävät sekä työnantajan ettäpalkansaajan osuudet.

Taulukko 9. Hyödykemarkkinoiden sääntelyn purkaminen.

Sääntelyn indikaattorit Yleiset hyödyke-(vaihteluväli 0–6 vähiten säädellystä eniten markkinoiden

säädeltyyn) sääntelyt1978 1982 1988 1993 1998 1998 2003

Suomi 5,6 5,5 4,8 4,0 2,6 2,1 1,3Alankomaat 5,3 5,5 5,5 4,1 3,0 1,8 1,4Australia 4,5 4,5 4,2 3,3 1,6 1,3 0,9Belgia 5,5 5,5 5,0 4,3 3,1 2,1 1,4Espanja 4,7 4,7 4,6 4,2 3,2 2,3 1,6Irlanti 5,7 5,7 5,1 4,8 4,0 1,5 1,1Iso-Britannia 4,3 4,2 3,5 1,9 1,0 1,1 0,9Italia 5,8 5,8 5,8 5,3 4,3 2,8 1,9Itävalta 5,2 5,1 4,5 3,9 3,2 1,8 1,4Japani 5,2 5,2 3,9 3,2 2,9 1,9 1,3Kanada 4,2 4,2 2,8 2,6 2,4 1,4 1,2Norja 5,0 5,0 4,3 3,2 2,5 1,8 1,5Portugali 5,9 5,9 5,4 4,9 4,1 2,1 1,6Ranska 6,0 5,9 5,7 4,7 3,9 2,5 1,7Ruotsi 4,5 4,4 4,2 3,5 2,2 1,8 1,2Saksa 5,2 5,2 4,7 3,8 2,4 1,9 1,4Sveitsi 4,5 4,5 4,5 4,4 3,9 2,2 1,7Tanska 5,6 5,5 5,5 4,0 2,9 1,5 1,1Uusi Seelanti 5,1 5,1 3,6 2,2 1,4 1,4 1,1Yhdysvallat 4,0 3,3 2,5 2,0 1,4 1,3 1,0

Ensimmäiset viisi saraketta ovat yksinkertaisia keskiarvoja indikaattoreille 7 toimialalla: kaasu, sähkö, posti, telekommunikaatio, lentoliikenne,rautatiet, maanteiden rahtiliikenne. Lähde: OECD Employment Outlook (2002), taulukko 5.A.3.Kaksi viimeistä saraketta viittaavat koko talouteen, ja niissä korkeammat luvut merkitsevät tiukempaa sääntelyä. Lähde: Conway et al. (2005),taulukko 24.

Nickell, S.J. & Nunziata, L. & Ochel,W. & Quintini, G. (2002): TheBeveridge curve, unemployment andwages in the OECD from the 1960s tothe 1990s, teoksessa Aghion, P. &Frydman, R. & Stiglitz, J. & Woodford,M. (Eds.): Knowledge, information, andexpectations in modern macro-economics: essays in honor of E.S. Phelps,Princeton, N.J.: Princeton UniversityPress.

Nickell, S. & Nunziata, L. & Ochel,W. (2005): Unemployment in the OECDsince the 1960s. What do we know?,Economic Journal, 115, 127.

Nickell, S. (2006), Work and taxes,teoksessa Agell, J. & Sorensen, P.B.(Eds.): Tax policy and labor marketperformance, Cambridge, MA: MITPress, tulossa.

Ochel, W. (2000): Collective bar-gaining coverage, Munich: Ifo Institute,julkaisematon käsikirjoitus.

OECD (2004): OECD EconomicSurveys: Finland, Paris: OECD.

OECD (2005): OECD EmploymentOutlook 2005, Paris: OECD.

Prescott, E.C. (2004): Why do Amer-icans work so much more thanEuropeans? Federal Reserve Bank ofMinneapolis Quarterly Review, 28:1, 2–13.

50

Siirryin vuoden vaihteessa pois Pal-kansaajien tutkimuslaitoksen johtajanpallilta julkisen hallinnon palvelukseen.Muutto vanhasta, tutusta työpaikastatapahtui sekavin tuntein. Uusi tehtäväministeriössä tapahtuvassa talouspoli-tiikan valmistelussa kiinnosti. Toisaal-ta mieli oli haikea, kun jouduin jättä-mään itselleni rakkaaksi käyneen, asi-antuntevan, avoimesti keskustelevan jahyvässä kehitysvaiheessa olevan työyh-teisön.

Aiemman Työväen taloudellisen tut-kimuslaitoksen vakiinnuttaminen Pal-kansaajien tutkimuslaitokseksi aluntoista kymmentä vuotta sitten ei olluthelppo tehtävä. TTT:n rahoituspoh-jasta oli hävinnyt puolet pois. Kolmen

palkansaajakeskusjärjestön – SAK:n,STTK:n ja AKAVAn – yhteisesti rahoit-tamasta laitoksesta ei ollut aiempia ko-kemuksia. Epäluuloja oli. Mielialojasynkisti vielä tuore lama. Pätevien tut-kijoiden rekrytoinnille välttämättömätasiat kuten tutkimuslinjausten uskot-tavuus ja toimintapohjan vakaus eivätolleet näissä oloissa itsestään selviä.

Laitos pääsi kuitenkin hyvin käyntiin.Taustayhteisöjen tuen ohella tähänmyötävaikutti se, että PT:lle luotiin hetialkuun johdonmukainen tutkimusstra-tegia. Laitos keskittyi ydinalueilleen,työn taloustieteen ja julkisen taloudentutkimukseen sekä taloudellisen kehi-tyksen seurantaan ja ennakointiin sa-moin kuin talouspolitiikan arviointiin.

Jukka PekkarinenYlijohtajaKansantalousosastoValtiovarainministeriö[email protected]

Palkansaajientutkimuslaitos:suuntana tulevaisuusRunsaassa vuosikymmenessä Palkansaajien

tutkimuslaitos on päässyt hyvään vauhtiin.

Jatkossa tärkeintä on vahvistaa sen tutkimus-

toiminnan perusrahoitusta ja itsenäisyyttä.

KOLUMNI

51

Voimien kokoaminen on tuottanuttulosta. Työn taloustieteessä Palkansaa-jien tutkimuslaitoksen keskeinen ase-ma on tunnustettu. Laitos on mukanamm. pohjoismaisessa työn taloustieteenhuippuyksikössä, joka on äskettäinaloittanut toimintansa. Työmarkkina-kysymysten tutkimuksen kehittämistäon edesauttanut se, että alan jatkokou-lutus on Suomessa hyvällä mallilla.Päteviä tutkijoita on ollut saatavilla.

Julkisen talouden osalta laitoksen is-kukyvyn parantaminen on edennyt hi-taammin. Tähän on ollut syynä se, ettäalan jatkokoulutus on meillä vähäistäeikä valmiiksi päteviä tutkijoita ole ol-lut helppo löytää. Mutta PT:n kehityson päässyt tässäkin suhteessa hyväänvauhtiin. Laitos on myötävaikuttanutratkaisevasti esimerkiksi siihen, että maa-hamme on kehitetty avoimeen tutkimus-

käyttöön tarkoitettu mikro-simulointimalli JUTTA. Sekuvaa työ- ja pääomatulojensekä verojen ja tulonsiirto-jen jakautumista yksityiskoh-taisesti kotitalouksien kes-ken. Julkisen hallinnon ulko-puolisten asiantuntijoidenkäytössä tällaista mallia eimeillä ole ennen ollut.

Laitoksen perinteisesti vah-va asema taloudellisen ke-hityksen ja talouspolitiikankommentoijana on säilynyt.Talous & Yhteiskunta -leh-destä on tullut, muotisanoinilmaistuna, hyvä tuote. Mo-net taustayhteisöt ovat op-pineet antamaan arvoa PT:ntehokkaalle tietopalvelulle.

PT on hyvä työyhteisö.Sen avoin, keskusteleva il-mapiiri on korvaamattomanarvokas tutkimuskapasitee-tin kehittäjä. Tältä pohjaltalaitosta on otollista kehittääedelleen.

Tuloksellinen, pitkäjäntei-nen tutkimustoiminta edel-lyttää vakaata rahoitusta.Johdonmukainen strategiatukee osaltaan rahoituksenhankintaa. Mutta ratkaise-

van tärkeää on riittävän vahva, tausta-yhteisöjen maksamista kuluosuuksistasekä valtionavusta koostuva perusra-hoitus. Tässä suhteessa ei Palkansaaji-en tutkimuslaitoksen – eikä muiden-kaan taloudellisten tutkimuslaitostem-me – tilanne ole aivan tyydyttävä. Osit-tainen riippuvuus ulkoisesta, hanke-kohtaisesta rahoituksesta on ilmanmuuta tarpeen tutkimustoiminnan ak-tiivisuuden ja tason ylläpitämiseksi. Siltisoisi, että PT:n kaltainen laitos onnis-tuisi vahvistamaan perusrahoitustaan.Edistystä tässä suhteessa on tapahtu-nut, mutta ei vielä aivan riittävästi.

Yhteistyöstä palkansaajajärjestöjenkesken on itselleni jäänyt hyvä mieli.Olen oppinut siitä paljon. Näin uskonolleen koko henkilöstön laita. Arvos-tettuna tieteellisenä tutkimuslaitokse-na PT on arvokas resurssi myös taus-

tayhteisöjen omalta kannalta tarkastel-tuna. Ajatellaanpa vain, millaisiksi suo-malaisen talouskeskustelun asetelmattyömarkkinajärjestöjen kannalta jäisi-vät, jos PT:tä ei olisi.

Omaa asiantuntemustaan ja strate-gista panostustaan kehittämällä taus-tayhteisöt voivat hyötyä PT:n tutkimus-toiminnasta jatkossa vielä paljon enem-män. Pitkän päälle tuloksellisin yhteis-työ tutkimuslaitoksen ja taustayhteisö-jen kesken tapahtuu tutkimusstrategi-an luomisessa sekä siihen perustuvantutkimusohjelman linjaamisessa. Tut-kimuksen toteutus on laitoksen asia.Siinä ovat määrääviä tieteelliset kritee-rit. Tutkimuksen itsenäisyys on laitok-sen korkeatasoisuuden ja uskottavuu-den ehdoton edellytys. Rahoittaman-sa laitoksen toiminnan arvioinnissataustayhteisöjen on totta kai hyvä käyt-tää hyväksi aika ajoin objektiivista, ul-kopuolista asiantuntija-apua.

Strategisiin kysymyksiin keskittyvätutkimus on monelta osin vääjäämättäkriittistä. Eihän muuten voisi oikeastaanollakaan, jos kerran tutkimuksen kei-noin haetaan osviittaa niin vastaistenhaasteiden ja uhkien kuin mahdollisuuk-sienkin varalta. Korkeatasoiseen tieteel-liseen tutkimustoimintaan verrattunavähäpätöisempi on se PR-arvo, jota ar-vostetun tutkimuslaitoksen ylläpito taus-tayhteisöille tuo. Tieteelliselle tutkimus-laitokselle ei sen sijaan kuulu suoraaroolia esimerkiksi medioissa käytäväs-sä ideologisessa kamppailussa siitä, mi-ten kansalaiset yhteiskunnan ja siinä vai-kuttavat voimat mieltävät. Muunkaltai-set instituutiot, kuten puolueet ja kan-salaisjärjestöt, hoitavat tällaista tehtävää.Tutkijat voivat tietysti halutessaan osal-listua tällaiseen, lähinnä poliittiseen kes-kusteluun kansalaisina. Tutkimuslaitok-sen tehtävä se ei ole.

Tutkimustieto on arvokas mutta vai-keasti kumuloitava ja usein myös hank-alasti hyödynnettävä resurssi. Sen vaa-liminen vaatii pitkämielisyyttä sekä tut-kijoilta että tutkimustyön rahoittajilta.Palkansaajien tutkimuslaitoksen piirissätällaista yhteistyötä on opeteltu vuo-sikymmenten ajan. Tältä perustalta PT:non hyvä jatkaa.�

Jukka Pekkarinen tuli Työväen taloudellisen tutkimuslaitok-sen palvelukseen vuonna 1984 ja toimi sen jatkajan, Palkan-saajien tutkimuslaitoksen johtajana vuosina 1993–2005.

52

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2005:12

Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2005:11


Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2006:01

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2006:01

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Työttömyysaste Suomessa1995:01–2005:12


Korot1997:01–2006:01

Lähde: Suomen Pankki.

Kirja kokoaa yhteen viimeaikaista ta-loustieteellistä tutkimusta työttömyy-den syistä ja seurauksista. Kirjoittajatovat lähestyneet tutkimuskysymyksiäuusista näkökulmista. Kirjan artikke-lit käsittelevät mm. työttömien toi-meentuloa ja henkistä hyvinvointia,työttömyyden rakennetta sekä viime-aikaisten talouspoliittisten ratkaisujenvaikutuksia nuorten ja ikääntyneidentyöttömyyteen.

ISBN 951–37–4616–Xs. 242Hinta 29 €Edita Publishing OyPL 800, 00043 Edita, vaihde 020 450 00Asiakaspalvelu: puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380Kirjaa on saatavilla Edita Publishing Oy:n kirjakaupassa:Annankatu 44, 00100 Helsinki, puh. 020 450 2566.Verkkokirjakauppa: www.edita.fi/netmarket

Pitkäsen ja Sauramon tutkimus kertoo,kuinka Suomesta on tullut pääomaa vievämaa: yritykset ovat rahoittaneet pääasias-sa voitoillaan investointejaan, jotka ovatsuuntautuneet entistä enemmän ulkomail-le. Mahdollisuus pääoman vientiin voi han-kaloittaa työmarkkinaneuvotteluja, koska selisää epävarmuutta palkkaratkaisujen ta-loudellisista seurauksista, mikä puolestaanvoi ruokkia työmarkkinajärjestöjen välistäepäluottamusta.

Tutkimuksia 98/2005ISBN 952–209–018–2 s. 78Hinta 13,50 €Palkansaajien tutkimuslaitosTilaukset: [email protected], puh. 09–2535 7338,faksi 09–2535 7332

Tu t k i m u k s i a 98

Ritva PitkänenPekka Sauramo

P A L K A N S A A J I E N T U T K I M U S L A I T O S

Pääoman lähtöSuomalaisten yritystenkansainvälistyminen ja

tulopolitiikka

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista. Vuosikerta22,00 €

Irtonumero 7,00 €

ISSN 1236-7206

talous ja yhteiskunta 1/2006

Government & Nonprofit