tarkastelussa kibs-toimipaikat pÄÄkaupunkiseudulla

Pro gradu -tutkielma Aluetiede

Suunnittelumaantiede

TOIMIPAIKKOJEN DYNAMIIKKA – TARKASTELUSSA KIBS-TOIMIPAIKAT PÄÄKAUPUNKISEUDULLA

Salla Jäntti

2018

Ohjaaja: Mari Vaattovaara

HELSINGIN YLIOPISTO MATEMAATTIS-LUONNONTIETEELLINEN TIEDEKUNTA

GEOTIETEIDEN JA MAANTIETEEN LAITOS MAANTIEDE

PL 64 (Gustaf Hällströmin katu 2)

00014 Helsingin yliopisto

Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Laitos/Institution– Department

Geotieteiden ja maantieteen laitos

Tekijä/Författare – Author

Salla Maria Jäntti

Työn nimi / Arbetets titel – Title

Toimipaikkojen dynamiikka – tarkastelussa KIBS-toimipaikat pääkaupunkiseudulla

Oppiaine /Läroämne – Subject

Aluetiede (suunnittelumaantiede)

Työn laji/Arbetets art – Level

Pro gradu

Aika/Datum – Month and year

Toukokuu 2018

Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages

66 sivua + liitteet

Tiivistelmä/Referat – Abstract

Yritysten sijaintipaikkapäätökset ovat yleensä harkittuja, mutta myös sattumalla voi olla vaikutusta sijoittumiseen. Sijaintiteoriat pyrkivät selittämään toimipaikkojen sijoittumisen taustalla olevia syitä. Porterin klusteriteoria on yksi tunnetuimmista sijaintiteorioista. Klusterit ovat keskittymiä, jotka sisältävät samalta tai läheisiltä toimialoilta olevia toimijoita, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Erityisesti osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut (KIBS) hyötyvät keskittymisestä. Toimipaikkojen sijoittumiseen vaikuttaa keskeisesti saavutettavuus, joka muun muassa mahdollistaa markkinoiden laajentamisen ja parantaa työvoiman saatavuutta. Julkisella sektorilla on myös keskeinen vaikutus sijoittumiseen muun muassa maankäytön suunnittelun ja elinkeinopolitiikan kautta. Toimipaikkojen uudelleensijoittuessa niillä on jo oma historiansa, joka vaikuttaa osaltaan sijoittumiseen. Uudelleensijoittumisen syynä on yleensä yrityksen laajenemisesta johtuva tilan puute. Sijoittumiseen vaikuttaa henkilökohtainen havaintokyky ja epätietoisuus, jotka selittävät sitä, että lähemmille alueille sijoitutaan kauempia useammin. Toimipaikkojen markkinoilla pysymiseen vaikuttaa keskeisesti luova tuho, joka on taloudellista järjestelmää ylläpitävä voima. Sen myötä tehottomammat toimipaikat tuhoutuvat ja tehokkaampia tulee tilalle. Tässä tutkielmassa selvitettiin KIBS-toimipaikkojen dynamiikkaa pääkaupunkiseudulla. Tutkielman tavoitteena oli antaa kokonaiskuva vuosien 2008–2013 pääkaupunkiseudun KIBS-toimipaikoista: missä ne sijaitsevat, mihin syntyy uusia toimipaikkoja, miten ne uudelleensijoittuvat ja missä tuhoutuu toimipaikkoja. Tutkielmassa hyödynnetty aineisto rajattiin SeutuCD-aineistosta. Aineistosta rajattiin pois alle 1 hengen yritykset. Aineistoa analysoitiin paikkatieto- ja tilastomenetelmillä, hyödyntäen pääosin ArcMap- ja Excel-ohjelmistoja. Tutkielmaa varten mallinnettiin toimipaikkojen henkilöstömäärän mukaisesti 17 keskeisintä toimipaikkakeskittymää hot spot -analyysin avulla. Toimipaikkojen määrä vaihteli tarkastelujakson aikana 7565–10705 välillä. Toimipaikat keskittyvät tutkielman mukaan voimakkaimmin Helsingin kantakaupunkiin. Muut keskittymistä sijaitsevat pääväylien läheisyydessä. Tiettävästi ainakin osan toimipaikkakeskittymien kehittymiseen on ollut historialla vaikutusta. 74 % toimipaikoista oli liike-elämän palvelut -alaryhmästä. 69 % aineiston toimipaikoista oli alle 4 hengen toimipaikkoja. Pienet toimipaikat sijaitsivat hyvin hajallaan ympäri pääkaupunkiseutua. Vain alle viidennes 2008 vuoden toimipaikoista oli vielä samalla paikalla vuoden 2013 aineistossa. Toimipaikka on voinut tuhoutua, muuttaa tai yrityksen henkilöstömäärä on voinut pudota alle 1. Vuosittain aloitettiin keskimäärin 570 uutta toimipaikkaa ja keskimäärin 612 toimipaikkaa hävisi aineistosta vuosittain. Toimipaikkoja uudelleensijoittui tarkastelujakson aikana yhteensä 4777. 17 % toimipaikkakeskittymien toimipaikoista sijoittui lähtöalueelle. Viidellä alueella suurin osa muutoista sijoittui omalle alueelle. Muilla alueilla suurin osa muutoista sijoittui oman kunnan alueelle muualle kuin toimipaikkakeskittymiin. On tärkeää ymmärtää toimipaikkojen dynamiikkaa, sillä yrityksillä on keskeinen vaikutus kunnan talouteen ja vaikutus on myös päin vastainen: julkisella sektorilla on keskeinen vaikutus yritysten dynamiikkaan. Tulosten yhteenvetona voidaan todeta toimipaikoissa tapahtuvan hyvin paljon dynamiikkaa. Dynamiikan taustojen syvällisempi tarkastelu vaatisi kvalitatiivisia menetelmiä tutkielmassa hyödynnettyjen kvantitatiivsten menetelmien rinnalle.

Avainsanat – Nyckelord – Keywords

Sijaintiteoriat, klusterit, uudelleensijoittuminen, luova tuho, pääkaupunkiseutu, KIBS-toimipaikat

Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto, Helda

Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty

Faculty of Science

Laitos/Institution– Department

Department of Geosciences and Geography

Tekijä/Författare – Author

Salla Maria Jäntti

Työn nimi / Arbetets titel – Title

Dynamics of establishments – examination of KIBS establishments in the Helsinki metropolitan area

Oppiaine /Läroämne – Subject

Regional studies (Planning Geography)

Työn laji/Arbetets art – Level

Master’s thesis

Aika/Datum – Month and year

May 2018

Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages

66 pages + appendices

Tiivistelmä/Referat – Abstract

Usually enterprises make careful considerations about where to set up their business, but at times coincidence may also be a factor. Locations theories aim to explain the reasons impacting decisions over the location of their businesses, with Porter’s cluster theory being one of the best known theories of this kind. Clusters are concentrations of actors that work in the related field and interact with each other. Knowledge intensive business services (KIBS) especially benefit from clustering. Accessibility is one of the main factors that impact firm locations. Accessibility, for example, helps enterprises expand their markets and improves availability of labour. The public sector has also impact on firm locations, for example through land use and industrial policy. When companies relocate they have already their history which impacts their relocation choices. The reason for the relocation is usually lack of space caused by firm expansion. Because of personal perception and uncertainty locations which are nearer are chosen more often. Creative destruction is force that maintains economical structure, having a crucial role to play in a company’s survival in the market. Accordingly, weaker companies are destroyed and replaced by more efficient ones. The aim of this thesis has been to explain dynamics of KIBS establishments in the Helsinki metropolitan area between the years of 2008-2013, answering questions of where companies locate, where new companies come into existence, how companies relocate and where companies fail. The information source for this thesis was SeutuCD data, with companies that had less than 1 employee removed from the data. The data were analysed with GIS methods and statistics. The main software utilised were ArcMap and Excel. 17 of the main establishment concentrations by employee were modelled by Hot Spot -analyse. The number of establishment were 7565–10705 over the sample period. Establishments were concentrated mainly in inner city districts of Helsinki, with other concentrations near main roads. History has impacted the development of at least some of the concentrations. 74 % establishments were from the subgroup of the business services. 69 % of the establishments had fewer than 4 employee. Smaller establishments were scattered around metropolitan area. Only less than one in five stayed in the same place between 2008 and 2013. Establishment might have failed, relocated or the size of the firm might have fallen to under 1 employee. On average, each year there were 570 new establishments and 612 establishments that failed. A total 4777 establishments relocated during the period in question. 17% of the establishments initially located in clusters relocated to the same area. In five areas the majority of relocations occurred within the same area. In other areas the majority of relocations occurred in the same municipality outside of the clusters. It is important to understand the dynamics of company locations because companies are central to municipal economies. The public sector also impacts the dynamics of companies. The same concentrations have stayed in the same place for years but establishments of the concentrations have regenerated many times. This thesis analysed the dynamics by using quantitative methods, with the potential for further study of the dynamics to be done using qualitative methods.

Avainsanat – Nyckelord – Keywords

Location theories, clusters, relocation theory, creative destruction, Helsinki metropolitan area, KIBS establishments

Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited

The Digital Archive of University of Helsinki, Helda

Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 1

1.1 Tutkielman tausta ......................................................................................................... 1

1.2 Tutkielman tavoite ja rakenne ...................................................................................... 2

2 SIJAINTITEORIAT ........................................................................................................... 4

2.1 Klassiset sijaintiteoriat ................................................................................................. 4

2.1.1 Teollisuuden sijaintiteoriat ................................................................................... 5

2.2 Klusteriteoria ............................................................................................................... 5

2.2.1 Porterin klusteriteoria ........................................................................................... 6

2.2.2 Klustereiden synty ................................................................................................ 7

2.2.3 Klusteriteorian kritiikki ........................................................................................ 8

2.3 Uusi talousmaantiede ................................................................................................. 10

2.4 Toimialan vaikutus sijoittumiseen ............................................................................. 10

2.5 Keskeisimmät toimipaikkojen sijoittumiseen vaikuttavat tekijät .............................. 11

2.5.1 Saavutettavuus .................................................................................................... 11

2.5.2 Julkisen sektorin vaikutus ................................................................................... 12

2.6 Toimipaikkojen uudelleensijoittuminen .................................................................... 13

3 LUOVA TUHO ................................................................................................................ 15

4 TUTKIMUSKOHTEEN RAJAUS .................................................................................. 17

4.1 Osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut (KIBS) ................................................... 17

4.2 Pääkaupunkiseutu tutkimuskohteena ......................................................................... 18

4.3 Toimipaikkojen sijoittuminen Suomessa ................................................................... 19

4.3.1 Pääkaupunkiseudun keskeisimmät toimipaikka-alueet ...................................... 19

4.3.2 Yrittäjien näkemyksiä sijaintipaikkapäätöksiin .................................................. 22

4.3.3 Toimipaikkojen uudelleensijoittuminen Suomessa ............................................ 23

5 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT ................................................................ 25

5.1 Aineiston esittely ....................................................................................................... 25

5.1.1 Aineiston rajallisuuteen liittyvät ongelmat ......................................................... 26

5.2 Aineiston käsittely ja analysointi ............................................................................... 27

5.2.1 Aineiston rajaus ja siistiminen ............................................................................ 27

5.2.2 KIBS-toimipaikkakeskittymien mallintaminen .................................................. 27

5.2.3 Aineiston analysointi .......................................................................................... 28

6 YRITYSTEN DYNAMIIKKA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA ..................................... 30

6.1 Toimipaikkojen sijoittuminen .................................................................................... 30

6.1.1 Toimipaikat alueittain ......................................................................................... 37

6.1.2 Työpaikkojen sijoittuminen ................................................................................ 39

6.1.3 Toimialojen sijoittuminen .................................................................................. 41

6.1.4 Paikallaan pysyneet toimipaikat ......................................................................... 44

6.1.5 Uudet toimipaikat ............................................................................................... 45


6.3 Aineistosta hävinneet toimipaikat .............................................................................. 51

7 KESKUSTELU ................................................................................................................ 54

7.1 Toimipaikkojen sijoittuminen .................................................................................... 54

7.1.1 Historian vaikutus toimipaikkojen sijoittumiseen .............................................. 55

7.1.2 Toimialojen sijoittuminen .................................................................................. 56

7.1.3 Toimipaikan koon vaikutus sijoittumiseen ......................................................... 56

7.1.4 Paikallaan pysyneet toimipaikat ......................................................................... 57

7.1.5 Uudet toimipaikat ............................................................................................... 57


7.3 Aineistosta hävinneet toimipaikat .............................................................................. 59

8 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ..................................................................... 60

LÄHTEET ................................................................................................................................ 63

LIITTEET

KUVAT

Kuva 1. Porterin klusteriteorian pohjalla oleva timanttimalli .................................................... 6

Kuva 2. KIBS-toimipaikkojen laskennallinen henkilöstömäärä 150 m x 150 m ruuduittain

pääkaupunkiseudulla (Kuva: Laakso ym. 2013: 69) ................................................................ 20

Kuva 3. Hot spot-analyysin tulokset visualisoituna kartalle .................................................... 31

Kuva 4. Keskeisimpiin toimipaikkakeskittymiin valitut ruudut sekä ruudut, jotka on poistettu

keskittymistä. Pohjalla on hot spot-analyysin tulokset ............................................................. 32

Kuva 5. Tutkielmaa varten mallinnetut keskeisimmät toimipaikkakeskittymät

pääkaupunkiseudulla ................................................................................................................ 33

Kuva 6. KIBS-toimipaikat pääkaupunkiseudulla vuosina 2008 ja 2013, pallon koko ja sävy

visualisoivat toimipaikan henkilöstömäärää, väri visualisoi vuotta ......................................... 35

Kuva 7. Toimipaikkojen määrä, kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois verrattuna

kaikkien toimipaikkojen määrään ............................................................................................. 36

Kuva 8. Toimipaikkojen henkilöstön määrä, kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois

verrattuna kaikkien toimipaikkojen määrään ........................................................................... 37

Kuva 9. Eri toimialojen osuudet alueittain. Pallon suuruus visualisoi toimipaikkojen määrää

alueella ...................................................................................................................................... 43

Kuva 10. Yhden hengen yritysten ja kaikkien toimipaikkojen toimialoittainen jakautuminen

sekä kaikkien toimipaikkojen henkilöstön jakautuminen toimialoittain .................................. 44

Kuva 11. Uudet toimipaikat toimialoittain. Pallon koko visualisoi vuosien 2008–2013 aikana

aloitettujen toimipaikkojen yhteenlaskettua määrää alueella. Selitteen pallon koko visualisoi

190 toimipaikan määrää ........................................................................................................... 47

Kuva 12. Uusien toimipaikkojen yhteenlasketut henkilöstömäärät toimipaikan aloitusvuonna

alueittain ja vuosittain visualisoituna kartalle. Selitteen punaisen pylvään pituus kuvastaa 410

työpaikkaa ................................................................................................................................. 48

Kuva 13. Alueen sisäisten muuttojen osuus lähtöalueen kokonaismuuttomäärästä ................. 51

Kuva 14. Aineistosta hävinneet toimipaikat vuosittain ja alueittain pylväsdiagrammilla

visualisoituna. Selitteen punaisen pylvään pituus kuvastaa 140 toimipaikkaa ........................ 52

TAULUKOT

Taulukko 1. KIBS-toimialat toimialaluokituksen TOL-2008 mukaan ..................................... 18

Taulukko 2. Vuokrattavana olevien toimistotilojen tunnuslukuja pääkaupunkiseudulla (Örn &

Henriksson 2017). ..................................................................................................................... 21

Taulukko 3. Voimassa olevat ja 1/2017–8/2017 aloitetut toimistotilojen vuokrasopimukset

pääkaupunkiseudun keskeisimmillä toimistomarkkina-alueilla (Henriksson 2018). ............... 22

Taulukko 4. Toimipaikkojen dynamiikan tunnuslukuja ........................................................... 30

Taulukko 5. Alueen numeroa vastaava kaupunginosan nimi ................................................... 34

Taulukko 6. Yhden hengen yritysten toimipaikkojen määrä vuosittain, määrän muutos

edellisestä vuodesta sekä vuosittainen osuus kaikista toimipaikoista ...................................... 36

Taulukko 7. Toimipaikkojen määrä alueittain ja vuosittain. .................................................... 38

Taulukko 8. Toimipaikkojen määrä alueittain ja vuosittain, kun alle neljän hengen toimipaikat

on rajattu pois ........................................................................................................................... 39

Taulukko 9. Toimipaikkojen yhteenlaskettu henkilöstömäärä alueittain ja vuosittain. ........... 40

Taulukko 10. Toimipaikkojen yhteenlaskettu henkilöstömäärä alueittain ja vuosittain, kun alle

neljän hengen toimipaikat on rajattu pois. ................................................................................ 41

Taulukko 11. Paikallaan pysyneet toimipaikat alueittain ......................................................... 45

Taulukko 12. Aineistosta hävinneet toimipaikat vuosittain ..................................................... 53

LIITTEET

LIITE 1. KIBS-toimipaikat Helsingin ydinkeskustan, ydinkeskustan läheisten alueiden ja

Ruoholahden/Länsisataman alueella

LIITE 2. KIBS-toimipaikat Kalasataman/Sörnäisen, Vallilan/Pasilan ja Herttoniemen alueella

LIITE 3. KIBS-toimipaikat Meilahden/Laakson, Munkkiniemen, Pitäjänmäen ja Lassilan

alueella

LIITE 4. KIBS-toimipaikat Lauttasaaren ja Otaniemen/Keilaniemen/Tapiolan alueella

LIITE 5. KIBS-toimipaikat Vantaankosken, Veromiehen ja Tikkurilan alueella

LIITE 6. Tietojenkäsittelypalvelut-alaryhmän toimipaikkojen jakautuminen alueittain ja

vuosittain

LIITE 7. Tutkimus ja kehittäminen -alaryhmän toimipaikkojen jakautuminen alueittain ja

vuosittain

LIITE 8. Liike-elämän palvelut -alaryhmän toimipaikkojen jakautuminen alueittain ja

vuosittain

LIITE 9. Yksityinen koulutus -alaryhmän toimipaikkojen jakautuminen alueittain ja vuosittain

LIITE 10. KIBS-toimipaikkojen toimialoittainen jakautuminen vuosittain

LIITE 11. Uudet toimipaikat vuosittain ja alueittain

LIITE 12. Uusien toimipaikkojen henkilöstömäärä alueittain ja vuosittain

LIITE 13. Uudelleensijoittuneet toimipaikat lähtöalueittain ja vuosittain

LIITE 14. Uudelleensijoittuneet toimipaikat lähtöalueittain ja vuosittain, kun alle neljän

hengen toimipaikat on rajattu pois

LIITE 15. Uudelleensijoittuneet toimipaikat lähtöalueittain ja vuosittain, kun alle 50 hengen

toimipaikat on rajattu pois

LIITE 16. Uudelleensijoittuneet toimipaikat tuloalueittain ja vuosittain

LIITE 17. Uudelleensijoittuneet toimipaikat tuloalueittain ja vuosittain, kun alle neljän


LIITE 18. Uudelleensijoittuneet toimipaikat tuloalueittain ja vuosittain, kun alle 50 hengen


LIITE 19. Toimipaikkojen nettomuutto (tulomuutto-lähtömuutto) alueittain ja vuosittain

LIITE 20. Toimipaikkojen nettomuutto (tulomuutto-lähtömuutto) alueittain ja vuosittain, kun

alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois

LIITE 21. Muuttaneiden toimipaikkojen henkilöstömäärä yhteenlaskettuna alueittain ja

vuosittain ennen muuttoa


vuosittain ennen muuttoa, kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois


vuosittain ennen muuttoa, kun alle 50 hengen toimipaikat on rajattu pois


vuosittain muuton jälkeen


vuosittain muuton jälkeen, kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois


vuosittain muuton jälkeen, kun alle 50 hengen toimipaikat on rajattu pois

LIITE 27. Muuttaneiden toimipaikkojen keskimääräinen henkilöstömäärä alueittain ja

vuosittain ennen muuttoa

LIITE 28. Muuttaneiden toimipaikkojen keskimääräinen henkilöstömäärä alueittain ja

vuosittain muuton jälkeen

LIITE 29. Muuttaneiden toimipaikkojen henkilöstömäärän nettotulos (henkilöstömäärä

tuloalueella muuton jälkeen-henkilöstömäärä lähtöalueella ennen muuttoa)

LIITE 30. Muuttaneiden toimipaikkojen henkilöstömäärän nettotulos (henkilöstömäärä

tuloalueella muuton jälkeen-henkilöstömäärä lähtöalueella ennen muuttoa), kun alle neljän


LIITE 31. Mihin toimipaikkojen muutot suuntautuneet

LIITE 32. Aineistosta hävinneet toimipaikat alueittain ja vuosittain

1

1 JOHDANTO

1.1 Tutkielman tausta

Yritystoiminnalla on keskeinen vaikutus kunnan talouteen. Vaikutus on myös toisen

suuntainen: kunnilla on keskeinen vaikutus siihen, mihin yritykset sijoittuvat sekä yritysten

toimintaedellytyksiin. Yritysten sijaintipäätökset ovat pääosin harkittuja. Joissain tapauksissa

myös sattumalla on voinut olla vaikutusta sijoittumiseen. Sijaintiteoriat ovat kautta aikain

pyrkineet löytämään syitä taloudellisen toiminnan sijoittumiselle. Smith (1776) oli

ensimmäisiä, joka toi ajatuksiaan yritystoiminnan keskittymisestä esiin. Nykyisin Porterin

klusteriteoria on yksi tunnetuimmista sijaintiteorioista ja sen lukuisat muunnelmat.

Yritystoiminta on jatkuvassa muutoksessa. Sen lisäksi että yrityksiä syntyy ja tuhoutuu sekä

yritykset kasvavat ja supistuvat, myös yritysten toiveet sijoittumiseen sekä toimitiloihin

muuttuvat. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää tekijöitä toimipaikkojen sijoittumisen taustalla.

Toimipaikkojen dynamiikka, eli toimipaikkojen uudelleensijoittuminen, syntyminen ja

tuhoutuminen, vaikuttaa osaltaan yritystoiminnan alueelliseen sijoittumiseen. Toimipaikkojen

dynamiikan lisäksi toimitilamarkkinat ovat jatkuvassa muutoksessa. Toistuvasti olemassa

olevia toimitiloja poistetaan käytöstä ja samaan aikaan korvaavaa tilaa valmistuu markkinoille.

Toimitilojen tilatehokkuuteen kiinnitetään nykyisin entistä enemmän huomiota, minkä

seurauksena useat toimitilojen käyttäjät hakeutuvat etsimään tehokkaampia tiloja.

Kaupungistuminen ja väestönkasvu aiheuttavat myös osaltaan paineita kaupunkirakenteen

tiivistämiselle ja olemassa olevan rakennuskannan tehokkaammalle käytölle (Haapamäki ym.

2011.).

Toimitilojen muutosten lisäksi yritystoiminta ei pysy samanlaisena vuodesta toiseen.

Yritystoiminta tulee todennäköisesti jatkossa olemaan entistä monimuotoisempaa. Tutkimukset

yritystoiminnan sijoittumisesta ovat kohdistuneet yleensä yleisellä tasolla yritysten

sijoittumiseen, jolloin mikroyritykset ja erityisesti yksityisyrittäjät ovat jääneet pienemmälle

huomiolle. Yhä useampi työllistää jo nyt itse itsensä. Tämä vaikuttaa myös toimitilatarpeisiin.

Itsensä työllistävät erottuvat myös tilastoissa tarkasteltaessa toimipaikkojen sijoittumista, sillä

itsensä työllistävä voi sijoittaa toimintansa oman erillisen työtilan tai -pisteen

työhuoneyhteisössä sijasta kotiinsa. (Laakso ym. 2012.)

Keskeisimpien elinkeinojen muuttuessa ovat myös sijoittumisen tarpeet muuttuneet.

2

Teollisuudelle on tärkeää tehokkaat kuljetuskustannukset. Liikenteellisen saavutettavuuden

tärkeys ei ole vähentynyt, vaikka nykyisin talous nojautuu entistä enemmän

osaamisintensiivisiin aloihin. Ennusteiden mukaan tulevaisuuden toimistotilat tulevat

alueellisesti keskittymään entistä enemmän. Keskittymisestä hyötyvät erityisesti

osaamisintensiiviset alat, joille henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä tiedon leviämisen

vuoksi. (esim. Laakso & Loikkanen 2004: 34; Huovari 2012; Loikkanen ym. 2012: 22–23.)

Tässä tutkielmassa tarkastellaan osaamisintensiivisten liike-elämän palveluiden toimipaikkojen

dynamiikkaa. Osaamisintensiivisillä liike-elämän palveluilla tarkoitetaan toimialoja, jotka

palvelevat toisia yrityksiä tai julkista sektoria ja, joissa asiantuntijaosaaminen on keskiössä

(Metsä-Tokila 2017: 10).

1.2 Tutkielman tavoite ja rakenne

Tutkielman tavoitteena on selvittää millainen dynamiikka pääkaupunkiseudun KIBS eli

osaamisintensiivisten liike-elämän palveluiden toimipaikoilla on. Tutkimuskysymykset ovat

seuraavat:

1. Miten toimipaikat sijoittuvat pääkaupunkiseudulla?

2. Miten toimipaikat uudelleensijoittuvat pääkaupunkiseudulla?

3. Missä aineistosta poistuvat toimipaikat sijaitsevat?

Tutkielmassa analysoidaan dynamiikkaa hyödyntäen aiempia tutkimuksia ja esimerkkejä

aiheesta sekä aiheeseen liittyvää teoriaa. Tutkielma antaa kokonaiskuvan toimipaikkojen

sijoittumisesta sekä hyödyllistä tietoa toimipaikkakeskittymien tilanteesta. Toimipaikkojen

dynamiikasta pääkaupunkiseudulla ei tiettävästi ole tällä rajauksella ja tässä laajuudessa tehty

ennen tutkimusta.

Tutkielmassa käydään ensin toimipaikkojen sijoittumiseen liittyviä teorioita kattavasti läpi

lähtien liikkeelle varhaisimmista sijoittumiseen liittyvistä ajatuksista, joista ensimmäisiä lienee

Smithin (1776) ajatukset. Keskeisimpien sijaintiteorioiden lisäksi kappaleessa käydään vielä

tarkemmin läpi saavutettavuuden ja julkisen sektorin vaikutukset sijoittumiseen. Tutkielman

varsinainen teoriaosuus päättyy kappaleeseen, jossa käydään läpi Schumpterin (1942)

kehittämä teoriapohja luovasta tuhosta (luku 3). Teoriaosuuden jälkeen esitellään

tutkimuskohteen rajaus eli toisin sanoen osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut ja

pääkaupunkiseutu sekä käydään läpi tutkielman kannalta oleellista ja ajankohtaista tutkimusta

3

Suomesta (luku 4). Seuraavassa kappaleessa esitellään tutkielmassa hyödynnetty

tutkimusaineisto eli SeutuCD-aineisto sekä kuinka sitä on rajattu ja käsitelty tutkielmaa varten.

Tutkielmassa hyödynnetyt menetelmät esitellään myös tässä kappaleessa (luku 5). Tämän

jälkeen siirrytään analyysi-kappaleeseen, jossa esitellään tutkimuskysymyksiin saadut tulokset

samassa järjestyksessä kuin tutkimuskysymykset on numeroitu (luku 6). Tulosten jälkeen

siirrytään keskustelukappaleeseen, jossa käydään läpi keskeisimmät tulokset keskustellen

niiden suhdetta aiempiin tutkimuksiin aiheesta (luku 7). Lopuksi vielä esitellään keskeisimmät

johtopäätökset tutkielmaan liittyen (luku 8).

4

2 SIJAINTITEORIAT

Sijaintiteoriat ovat kautta aikain pyrkineet etsimään syitä ajanjakson aikana vallalla olevien

elinkeinojen sijoittumiseen. Ensimmäiset sijaintiteoriat perustuivat luonnollisesti maatalouden

sijoittumiseen ja teollistumisen myötä käsiteltiin sijaintiteorioissa lähinnä teollisuuden

sijoittumista. Nykyisin sijaintiteoriat käsittelevät pääosin palvelualojen sijoittumista ja

erityisesti keskittymisestä hyötyviä osaamisintensiivisiä aloja. Ensimmäiset sijaintiteoriat ovat

syntyneet 1800-luvulla, mutta kansantaloustieteessä on sivuutettu myöhemmille

sijaintiteorioille keskeisiä aiheita tiettävästi jo 1700-luvulla. Skotlantilainen taloustieteilijä

Smith (1776) lienee ensimmäisiä tunnetuimpia henkilöitä, joka käsitteli sijainnin merkitystä

markkinoilla. Hän painotti erikoistumista, joka voi johtaa suurtuotantoon, mistä seuraa niin

kutsuttuja mittakaavaetuja. Erikoistuminen on niin ikään yhteydessä väestön ja työpaikkojen

kasautumiseen. Tämän vastakohtana Smith piti hajautunutta aluerakennetta, jossa kotitaloudet

voivat tuottaa kaiken tarvitsemansa. Smithin esittelemät ajatukset ovat luoneet hyvin

varteenotettavan pohjan myöhemmille sijaintiteorioille. (Laakso & Loikkanen 2004: 34.)

2.1 Klassiset sijaintiteoriat

Niin kutsutut klassiset sijaintiteoriat olivat ensimmäisiä teorioita, jotka nimenomaisesti

pyrkivät löytämään syitä taloudellisten toimintojen sijoittumiselle. Viitekehyksenä näille

teorioille oli uusklassinen taloustiede, jonka mukaan tärkeimpiä sijaintiin liittyviä tekijöitä ovat

luonnonvarat, markkinoiden saavutettavuus sekä kuljetuskustannukset. Keskiössä näissä

teorioissa on ollut löytää yritykselle optimaalisin sijainti, jossa yritys voi toimia kaikkein

tehokkaimmin. (Lumijärvi 1983: 32.) Teorioissa on tunnistettu kasautuminen ja sen edut, mutta

vasta uudemmat teoriat ovat käsitelleet syvällisemmin tekijöitä, jotka ovat keskeisiä

kasautumisen muodostumisessa. Klassiset sijaintiteoriat ovat joka tapauksessa luoneet hyvin

kestävän pohjan sijaintiteorioille, eikä niitä voi olla käsittelemättä vaikka tässä tutkielmassa

keskitytään osaamisintensiivisiin liike-elämän palveluihin teollisuuden sijaan. (esim. Rantanen

2011: 2; Kolehmainen 2016: 46.)

Ensimmäisiä sijaintiteorioita on Von Thünenin (1826) lanseeraama malli

kuljetuskustannuksista. Maatalous oli vielä 1800-luvulla keskeinen elinkeino, vaikka

kaupungistuminen oli jo alkanut. Maatalous antoi alkusysäyksen myös sijaintiteorioihin. Mallin

mukaan alueella tuotettavien maataloustuotteiden valikoima määräytyy tuotantoalueen

etäisyydestä markkinoihin, sillä tuotteiden kuljetuskustannukset riippuvat sijainnin lisäksi

5

tuotteesta. Von Thünen esitti sijoittumismallin tulokset myös matemaattisesti. (Laakso &

Loikkanen 2004: 34.)

2.1.1 Teollisuuden sijaintiteoriat

Teoriaperusta alueelliseen kasautumiseen eli agglomeraatioon liittyvistä eduista pohjautuu

teollisuuden sijaintiteorioihin, joista perinteisimpiä ovat Alfred Marshallin ja Alfred Weberin

tutkimukset aiheesta. Marshall esitti jo vuonna 1890 agglomeraatioteoriansa, jonka mukaan

yritysten sijoittumiseen vaikuttaa yrityksen sisäisten tekijöiden, kuten yrityksen koon ja

toimialan, lisäksi myös ulkoiset vaikutukset. Ulkoisia vaikutuksia ovat muun muassa työvoima,

energia ja infrastruktuuri. Tuotantoa voidaan lisätä sitä enemmän, mitä enemmän näitä ulkoisia

tekijöitä jaetaan muiden toimijoiden kanssa. Marshall listasi kirjassaan kolme ulkoisvaikutusten

päätekijää, jotka vaikuttavat talouskasvuun: keskittymisen mahdollistama erikoistuneiden

tuotteiden ja palveluiden tarjonta, työvoiman ja osaamisen erikoistuminen sekä tiedon

leviäminen yritysten välillä. Weberin (1909, 1929) mukaan puolestaan yritysten sijoittumisen

kannalta oleellisimpia tekijöitä ovat kuljetukseen ja työvoimaan liittyvät kustannukset sekä

toimintojen keskittymisestä ja hajautumisesta aiheutuvat hyödyt ja haitat. (esim. Simmie 2001:

18–19; Vilmi 2012; Kolehmainen 2016: 46–48.)

Kasautumiseen liittyvät edut on jaettu perinteisesti kolmeen osaan: yrityksen sisäisiin

mittakaavaetuihin, lokalisaatioetuihin ja urbanisaatioetuihin. Yrityksen sisäisiä mittakaavaetuja

ovat nimensä mukaisesti mittakaavaeduista syntyvät yrityksen sisäiset edut, jotka syntyvät

tuotannon sijoittuessa yhteen maantieteelliseen sijaintiin. Niitä ei kuitenkaan yleensä lasketa

mukaan taloudellisiin kasautumisetuihin, sillä muut toimipaikat eivät hyödy niistä.

Lokalisaatioetuja ovat puolestaan toimialan sisäiset edut, jotka syntyvät saman toimialan

yritysten sijoittuessa lähekkäin. Tiedon leviäminen on yksi esimerkki lokalisaatioeduista.

Urbanisaatioedut ovat kaikkien yrityksien käytettävissä, huolimatta toimialasta. Hyvä

esimerkki urbanisaatioeduista on toimiva infrastruktuuri. (Weber 1909; Marshall 1927; Weber

1929; Jacobs 1969.) Kasautumisedut ovat poikkeuksetta osana kaikkia uudempia

sijaintiteorioita.

2.2 Klusteriteoria

Michael Porterin (1990) kehittämä klusteriteoria on nykyisin yksi nimekkäimmistä

sijaintiteorioista. Se kohdistui alun perin pääosin kansakuntien kilpailuetuun. Perinteisesti

6

kansakunnan kilpailuetua ylläpitäneet toimialat ovat muodostaneet keskittymiä sen sijaan että

ne olisivat jakautuneet tasaisesti ympäri maata. Tämän vuoksi klusteriteoria on käyttökelpoinen

myös nykyisessä globaalissa taloudessa, vaikka nykyisin ennemmin alueet kuin kansakunnat

kilpailevat keskenään. Klusterit ovat keskittymiä, jotka sisältävät valikoiman samalta tai

läheisiltä toimialoilta olevia toimijoita, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Useat

klusterit sisältävät yksityisten yritysten lisäksi myös muita kilpailun kannalta oleellisia

toimijoita kuten yliopistoja. Kilpailu lienee keskeisin klusteria ylläpitävä tekijä.

2.2.1 Porterin klusteriteoria

Porterin klusteriteoria avaa selitystä sille kuinka kilpailukykyisen toimialan toimijoiden

muodostamat tihentymät syntyvät. Teorian pohjalla on timanttimalli, joka koostuu neljästä

tekijästä, jotka ovat vuorovaikutuksessa ja vaikuttavat toisiinsa (kuva 1). Neljä tekijää ovat:

tuotannontekijäolot, kysyntäolot, lähi- ja tukialat sekä yrityksen strategia, rakenne ja

kilpailutilanne. Pääasiallisesti toimialojen kilpailuympäristöä kehittää juuri nämä neljä tekijää.

Julkisella sektorilla on olennainen vaikutus kaikkiin tekijöihin. Näiden lisäksi klustereiden

syntyyn ja olosuhteisiin voi vaikuttaa myös sattumanvaraiset tapahtumat. Kilpailuetutimantin

ennakoitavuus on haastavaa, vaikka se selittää hyvin selvästi prosessin, joka saa aikaan

toimialan synnyn. (M. Porter 1991.)

Kuva 1. Porterin klusteriteorian pohjalla oleva timanttimalli

Tuotannontekijät ovat hyödykkeitä, joita kilpailevat toimijat tarvitsevat toimiakseen.

Työvoima, luonnonvarat, infrastruktuuri, koulutus ja pääoma ovat esimerkkejä

tuotannontekijöistä. Tuotannontekijät voidaan Porterin mukaan luokitella muutamalla eri

7

tavalla, joista yksi on jako perittyihin ja luotuihin tuotannontekijöihin. Luotujen

tuotannontekijöiden merkitys on suurempi laadukkaampien ja pysyvämpien etujen

hankinnassa. Kilpailuetuun vaikuttaa erityisesti jatkuva investointi tuotannontekijöihin ja

niiden laatuun. (M. Porter 1991: 102–115.) Tuotannontekijöitä tulee myös hyödyntää

tehokkaasti. Musterd ja Murie (2010: 20–22) ovat nimenneet tuotannontekijät ”koviksi

tekijöiksi”. Heidän mukaansa kovat tekijät ovat tärkeämpiä isoille yrityksille kuin pienille

yrityksille ja start-upeille. Koulutus on yleisesti yksi korostetuimpia tekijöitä kasautumiseen

liittyen. Esimerkiksi Glaeser & Saiz (2003) ovat todenneet, että yli vuosisadan ajan kaupungit,

joissa on korkeaa koulutusta, ovat kasvaneet muita kaupunkeja nopeammin. Nämä kaupungit

kasvavat heidän mukaan sen vuoksi, että niistä tulee taloudellisesti tuottavampia eivätkä

viehättävyyden kasvun vuoksi.

Porterin mukaan juuri paikallinen kysyntä on tärkeää kilpailuedun kannalta, sillä on

luonnollista ja edullista panostaa paikallisiin markkinoihin. Lähellä sijaitsevien asiakkaiden

kanssa kommunikointi on helpompaa yksinkertaisesti läheisen sijainnin vuoksi, sillä tapaamiset

onnistuvat paremmin. Kysynnän laatu on yleensä oleellisempaa kuin sen määrä. On

mahdollista, että kulttuurierot aiheuttavat haasteita, joilta välttyy todennäköisemmin suosimalla

paikallisia markkinoita. (M. Porter 1991: 115–130.)

Tukialoja ovat toimittajayritykset, joista saadaan toimintaa tukevia hyödykkeitä kuten laitteita,

ohjelmistoja ja välituotteita. Lähialoja ovat alat, joiden toiminta on lähellä toisiaan. Lähellä

sijaitsevien lähi- ja tukialojen vuorovaikutus vaikuttaa huomattavasti innovaatiokehitykseen,

sillä innovaatiot syntyvät usein vanhaa keksintöä kehittämällä tai siihen pohjautuen: innovaatio

syntyy harvoin täysin tyhjästä. (M. Porter 1991: 130–138.)

Ympäristö muokkaa yritysten toimintatapoja samansuuntaiseksi. Timanttimallissa yrityksen

strategialla ja rakenteella tarkoitetaan lähinnä maan sisäisiä tapoja, kuten johtamisjärjestelmää.

Kilpailutilanne on olennainen paikallisella tasolla, koska lähellä sijaitsevat kilpailevat toimijat

kannustavat kilpailuedun tuottamiseen ja ylläpitämiseen. Paikalliset yritykset hakeutuvat myös

kansainvälisille markkinoille sitä enemmän mitä suurempaa paikallinen kilpailu on. (M. Porter

1991:138–155.)

2.2.2 Klustereiden synty

Klustereiden synty lähtee käyntiin usein vain yhden yrityksen toiminnasta, jonka toiminta on

8

lähtenyt yleensä ainoastaan yhden perustekijän antamasta alkusysäyksestä. Perustekijä on

yleensä tuotannontekijäolot, tuki- ja lähialat tai kysyntäolot. Tuotannontekijänä voi olla

esimerkiksi koulutettu työvoima tai luonnonvarat. Tilanteessa, jossa toimiala syntyy hankkija-

tai lähialoilta, on se syntynyt tuki- ja lähialojen vaikutuksesta. Kysyntäolot voivat kannustaa

toimialan syntyyn erityisesti, jos paikallinen kysyntä on poikkeuksellista, sofistikoitunutta tai

vaativaa. Joskus klusterit voivat syntyä myös sattuman kautta, mutta siihen tarvitaan yleensä

muita syntyä selittäviä tekijöitä.

Toimialan käynnistyessä alkavat kilpailijat kiinnostumaan siitä mahdollisuuksien mukaan.

Yritysten fuusiot tai yrityksistä irtautuneet toimialaa uudistavat yritykset antavat uudelle

toimialalle potkua. Kilpailijoiden kiinnostumisen lisäännyttyä muut perustekijät tulevat yhä

olennaisemmiksi ja hyödyt alkavat kasvamaan. Kotimainen kilpailu sekä osaava työvoima ovat

lähes aina tarpeen toimialan alkuvaiheessa. Kilpailu myös innostaa yrityksiä etsimään muita

kilpailuetutimantin etuja. Stabiili kilpailuetu voi kehittyä hyvin nopeasti, jos etuja on jo alkuun

useammissa perustekijöissä tai niitä kehitetään aktiivisesti. Kilpailuedun kasvaessa perustekijät

vahvistavat toinen toisiaan. Kun kilpailuetutimantti on syntynyt ja sen sisäiset kaksisuuntaiset

vahvistusmekanismit vaikuttavat, toimiala on voinut saavuttaa huomattavan

innovaatiokehityksen jopa vuosikymmeniksi. (M. Porter 1991: 193–195, 1998: 84.)

2.2.3 Klusteriteorian kritiikki

Klusteriteoria on saanut kritiikkiä erityisesti klustereiden haasteellisesta tunnistamisesta.

Klusteri-käsite on joidenkin tutkijoiden mielestä yleistynyt jopa liikaa, sillä sitä käytetään usein

kuvaamaan myös vaatimattomia keskittymiä, joista löytyy joitain aineksia esimerkiksi

keskittymisen mukanaan tuomista eduista ja sosiaalisista verkostoista, mutta ne eivät ole

klustereita Porterin määrittelemässä laajuudessa. (Gordon & McCann 2000.) Tutkijoilla on

luonnollisesti eriäviä käsityksiä käsitteen käytettävyydestä. Esimerkiksi Musterd & Murie

(2010: 22–24) täsmentävät Porterin (1990) lanseeraaman klusterin olevan eri kuin heidän

mukaansa yleisessä käytössä oleva klusteriteoria. He tiivistävät Porterin klusterin tarkoittavan

teollisen sektorin määritelmää ja yleensä myös alueellisesti käsittävän laajemman alueen kuin

yleisesti käytössä oleva klusterin määritelmä.

Myös pääkaupunkiseudulta löytyy ristiriitaisia tutkimuksia klustereihin liittyen. Laakso ym.

(2013: 63–81) ovat esitelleet Helsingin seudulta kuusi eri avainklusteria. He ovat käyttäneet

9

klusterikäsitteen lähteenä Porterin (1998) määritelmää. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston

(2013: 18) tekemän selvityksen1 johtopäätöksissä puolestaan todetaan, ettei teoreettisen

analyysin ja haastattelujen perusteella pääkaupunkiseudulta löydy klustereita. Selvityksen

mukaan pääkaupunkiseudulta löytyy vain kasautumista. Klustereille on selvityksen mukaan

potentiaalia, mutta kasautuneet alueet eivät täytä klustereiden verkostoitumisen ja tiiviin

yhteistyön vaatimuksia. Selvityksessä on käytetty lähteenä Porterin (1990, 1998) kirjoituksia.

Porter (1998: 204) kuitenkin vahvistaa, että klustereiden ongelmana toisinaan on, että yritykset

eivät ole tekemisissä keskenään, vaikka heillä olisi siihen potentiaalia samankaltaisten

liiketoimien, haasteiden tai mahdollisuuksien vuoksi. Klusteriteoriaan kuuluu verkostoitumisen

lisäksi myös muun muassa yhteiset työvoimamarkkinat. Ihmisten vaihtaessa työpaikkaa

vaikuttaa se myös verkostoitumiseen ja sitä kautta toimipaikkojen tuottavuuteen.

Maantieteellinen läheisyys vaikuttaa työvoiman voimakkaampaan vaihtuvuuteen. (Lahdelma

ym. 2016.)

Boschmanin (2004) teoria kumoaa klusteriteorian sekä muut kasautumisteoriat, joiden mukaan

saman toimialan verkostoituminen lisää kilpailuetua. Hän on kehittänyt termin toisiinsa liittynyt

erilaisuus (related variety), jonka mukaan ne alueet menestyvät parhaiten, joilla kiinnitetään

erityistä huomiota erilaisten toimijoiden kanssakäymisen lisäämiseen. (Harmaakorpi ym. 2008:

143–144.) Toisaalta urbanisaatioedut (ks. luku 2.1.1) tuovat etuja kasautumiselle, vaikka niissä

on kyse eri toimialojen palveluihin panostamisesta. Urbanisaatioeduiksi luetaan kaikki

elinympäristöä palvelevat tekijät infrastruktuurista viihdepalveluihin.

Musterd & Murie (2010: 23) tähdentävät kuinka klusteriteoria tulisi käsittää laajempana

kokonaisuutena, johon on vaikuttanut myös esimerkiksi eri alueellisten tasojen ohjauskeinot.

He esittelevät kaksi käsitettä: polkuriippuvuuden (path depency) ja uppoutuneisuuden

(embeddedness). Ne korostavat historiallisesti syntyneitä paikallisia olosuhteita.

Polkuriippuvuus painottaa rakenteiden kuten yhteiskunnallisten instituutioiden ja

organisaatioiden merkitystä. Niiden juuret ovat usein kaukana, mutta niillä on edelleen

merkittävä vaikutus kehitykseen.

Uppoutuneisuus on alun perin Polanyin (1944) määrittelemä termi. Sen mukaan talous ei ole

erillinen kokonaisuutensa vaan sen toiminta on ”kiinnittyneenä” sosiaalisiin suhteisiin ja niiden

1 Selvityksessä on tutkittu löytyykö pääkaupunkiseudulta klustereita.

10

verkostoihin sekä instituutioihin. Käsite on edelleen käyttökelpoinen esimerkiksi globaaliin

verkostoyhteiskuntaan liittyvässä tutkimuksessa. Globalisaatiosta huolimatta maat, joissa

taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen vakaus ovat säilyneet, ovat olleet muita otollisempia

nopealle talouskasvulle. Verkostojen toimintaan ja tuloksiin vaikuttaa myös aiemmat

tapahtumat sekä tulevaisuuden odotukset. (Temple 1999; Linnamaa 2004: 57.)

2.3 Uusi talousmaantiede

Uudemmassa kaupunkitaloustieteen tutkimuksessa tuloksia pyritään johtamaan teoreettisista

malleista käsin mallintamalla yksittäisen kaupungin sijaan ennemmin kaupunkiverkostoja.

Tutkimusta kutsutaan uudeksi talousmaantieteeksi (New Economic Geography). Sen

merkittävimpänä alullepanijana oli Paul Krugman. Hän toi esille kasautumisen mukanaan

tuomia etuja yritystoiminnalle sekä kasautumisen aiheuttamaa kierrettä, jossa kasvukeskukset

kasautuvat kokoajan enemmän keräten yritystoimintaa ja väestöä puoleensa. Tässä sovelletaan

Marshallin (ks. luku 2.1.1) jo 1800-luvun lopussa julkaisemia näkemyksiä keskittymisen

eduista. Krugmanin mukaan yritystoiminnan sijoittuminen on yhteydessä kasvaviin tuottoihin,

kuljetuskustannuksiin ja kysyntään. Vähentääkseen kuljetuskustannuksia valitsevat yritykset

sijainnin, jossa on suuri paikallinen kysyntä. Kysyntä on taas suurta siellä, missä tuottajat

sijaitsevat. Näin tästä syntyy kierre, jossa tuotanto kasaantuu tietylle alueelle. Uudessa

talousmaantieteessä korostetaan, ettei keskittyminen välttämättä ole seurausta päätöksistä, jotka

on tehty tulevaisuutta ajatellen. Myös sattumalla sekä historialla on vaikutusta taloudellisten

toimintojen sijoittumiseen.

Krugman on kehitellyt ydin-periferia-mallin, joka on yksi esimerkki uudesta

talousmaantieteestä. Sen mukaan taloudellinen toiminta jakautuu kahden alueen välille. Toinen

alue alkaa kehittymään jonkin sijaintiedun ansiosta. Taustalla voi olla joskus hyvin pieni etu tai

jopa sattuma. Mallissa tiettyjen parametrien arvot muuttuvat ja ylittävät kynnysarvon, jolloin

alkaa kumulatiivinen kausaatio, jonka seurauksena toinen alue kehittyy toisen alueen

kustannuksella. Skaalahyötyjen ja kuljetuskustannusten vaikutukset selittävät kyseisen

kehityksen. (Krugman 1991a, 1991b.)

2.4 Toimialan vaikutus sijoittumiseen

Sijoittumisen tärkeys ja mekanismit vaihtelevat toimialoittain sekä muuttuvat ajan kuluessa.

Kaikki toimialat eivät pyri kasautumaan, eikä kaikille toimialoilla synny yhtä suuria hyötyjä

11

kasautumisesta. Tuotannollisten toimipaikkojen sijoittumisen keskiössä on

kustannustehokkuus. Osaamisintensiivisillä aloilla puolestaan sijoittumiseen vaikuttaa

erityisesti markkinoiden ja osaamisen saavutettavuus. Osaamisintensiiviset alat ovatkin

kaikkein keskittyneimpiä aloja. (esim. Huovari 2012: 9; Kolehmainen 2016: 49.) Graham

(2009) on laskenut toimialakohtaisia tuottavuusjoustoja kasautumisen suhteen. Laskelmien

tulokset esittävät kuinka paljon toimialan tuottavuus kasvaa, kun suuren keskittymän

saavutettavuus kasvaa tai keskittymä itsessään laajenee. Tuloksista voidaan päätellä, että

palvelualat hyötyvät jalostusalaa enemmän keskittymistä. Rahoitus- ja vakuutusala on listan

kärjessä, mutta niillä ei ole suurta eroa toisena ja kolmantena tuleviin liike-elämän palveluihin

sekä kuljetus- ja tietoliikenteeseen.

Loikkanen ym. (2012: 35–37) ovat tutkineet, kuinka suuri osuus eri toimialojen työllisyydestä

sijoittuu Suomen seitsemään keskusalueeseen koko maan työllisyydestä vuosina 2008 sekä

1988. Heidän tutkimuksessaan liike-elämän palvelut ja rahoitustoiminta olivat toimialoista

eniten keskittyneet keskusalueille. Maatalous ja teollisuus olivat Suomessa puolestaan vähiten

keskittyneitä keskusalueille. Laakso & Loikkanen (2004: 161–166) ovat tutkineet

pääkaupunkiseudun sisällä toimialoittaisia keskimääräisiä etäisyyksiä Helsingin keskustasta.

Heidän mukaan liike-elämän palvelut kuuluvat keskimääräistä keskustahakuisempiin

toimialoihin. Keskustahakuiset toimialat tarvitsevat vain vähän tilaa ja ne hyötyvät keskustan

kasautumiseduista. Tietojenkäsittelypalvelut eivät ole keskustahakuisia eivätkä

keskustapakoisia. Niille tyypillistä on kuitenkin toimialan keskinäinen keskittyminen.

2.5 Keskeisimmät toimipaikkojen sijoittumiseen vaikuttavat tekijät

Tässä kappaleessa keskeisimpiä sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä käydään läpi erityisesti

paneutumalla tutkielman kannalta olennaisimpiin tekijöihin sekä erityisesti tutkimukseen, joka

on tutkielman kannalta varteenotettavinta eli ajankohtaiseen KIBS-aloihin kohdistuvaan

suomalaiseen tutkimukseen.

2.5.1 Saavutettavuus

Saavutettavuus on ollut kautta aikain yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa yritysten

sijoittumiseen ja kilpailuetuun. Saavutettavuus on sekä liikenteellistä liikennejärjestelmään

nojautuvaa että kommunikaatiosaavutettavuutta. Kommunikaatiosaavutettavuudessa voidaan

hyödyntää tietoliikenne- ja muita viestintäyhteyksiä. Yritys hyötyy paremmasta

12

saavutettavuudesta asiakaskunnan kasvulla, sillä markkinoiden laajentaminen mahdollistuu.

Yritykset voivat myös laajentaa tarvittavien raaka-aineiden, välituotteiden ja palveluiden

toimittajien joukkoa. Työvoiman saatavuus paranee saavutettavuuden kasvaessa. Työvoiman

saatavuuteen vaikuttaa olennaisesti myös saavutettavuus viihtyisään elinympäristöön ja

laadukkaaseen palvelutarjontaan. (Loikkanen ym. 2012: 22–23.)

Tietoliikenteen kehittymisen myötä etäisyydellä ei ole enää juuri merkitystä. Sähköisten

palveluiden toimittamisessa ei ole väliä onko asiakas toisella puolella maailmaa vai samassa

kaupungissa. Kommunikaatiosaavutettavuus ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös

liikenteellistä saavutettavuutta. Nykyisin kyky kehitellä innovaatioita on kuljetuskustannusten

minimointia tärkeämpää. On todettu, että tiedon leviäminen vaatii henkilökohtaisia kontakteja,

minkä vuoksi sijainnin merkitys on jopa kasvanut osaamisintensiivisten alojen yleistymisen

myötä. (Huovari 2012; Loikkanen ym. 2012: 22–23.)

2.5.2 Julkisen sektorin vaikutus

Julkisella sektorilla on merkittävä rooli yritysten sijoittumisessa maankäytön suunnittelun,

elinkeinopolitiikan, tonttipolitiikan, liikennepolitiikan, aluepolitiikan sekä palvelujen tarjonnan

kautta. Yritystoiminnalla on merkittävä vaikutus kunnan taloudelle, työllisyydelle ja väestön

toimeentulolle, minkä vuoksi kunnat kilpailevat yrityksistä erityisesti elinkeinopolitiikan ja

kaavoituksen välityksellä. Kilpailu on aiheuttanut sen, että toimitiloista on ylitarjontaa melkein

jokaisessa Helsingin seudun kunnassa. (Loikkanen ym. 2012: 100; Lahdelma ym. 2016.)

Porterin (2003) mukaan taloudelliset ohjauskeinot ovat erityisen tärkeitä juuri paikallisella

tasolla, sillä merkittävimmät taloudelliset vaikutukset ilmaantuvat paikallisesti, kuten

vaikutukset paikalliseen työllisyyteen. Tämän vuoksi alueelliset ohjauskeinot tulisi fokusoida

erityisesti jo olemassa oleviin klustereihin tai joihin alueella todella on potentiaalia.

Klusteriteorian yleistymisen myötä elinkeinopolitiikkaa harjoittivat entistä useammat

kaupungit kehittämällä toimintatapoja, joilla edistää klustereiden kehittymistä (Musterd &

Murie 2010: 23).

Aluekehittämisen ohjelmissa erikoistuminen ja alueen erityispiirteiden huomioiminen ovatkin

merkittävässä osassa. Työ- ja elinkeinoministeriöllä oli vuosina 2014–2017 käynnissä

Innovatiiviset kaupungit eli INKA-ohjelma. Sen päämääränä oli alueellisten

13

innovaatiokeskusten vahventaminen. Ohjelman loppuarvioinnissa todetaan, että kaupungeilla

on keskeinen rooli innovaatioekosysteemien kehittäjänä. Kilpailun todetaan kirittävän

kaupunkeja, mutta toimijoiden välille tarvitaan aktiivisempaa vuoropuhelua. (Kortesoja ym.

2017.) Euroopan Unionin yksi rakennerahastovarojen myöntämisedellytys on ollut vuodesta

2014 alkaen älykkään erikoistumisen käsitteelle perustuvien tutkimus- ja

innovaatiostrategioiden kehittäminen. Älykkäässä erikoistumisessa erityistä on, että siinä

kiinnitetään huomioita alueen erityispiirteisiin ja kannustetaan hyödyntämään olemassa olevaa

osaamista. Alueen tulee valita näistä muutamia painopistealoja, joihin kohdistaa

rakennerahastovarat. (Euroopan komissio 2014.) Suomessa älykkään erikoistumisen aluetasona

toimivat maakunnat (Luoto & Virkkala 2017: 11).

2.6 Toimipaikkojen uudelleensijoittuminen

Uudelleensijoittumisen teoria (relocation theory) eroaa sijaintiteorioista siinä, että yrityksen

uudelleensijoituttua on uusi sijainti korvannut vanhan sijainnin. Usein muuttohalun tai -tarpeen

onkin laukaissut vanhaan sijaintiin tai toimipaikkaan liittyvä tekijä. Yrityksen

uudelleensijoituttua on yrityksellä jo oma historiansa, joka osaltaan vaikuttaa

uudelleensijoittumiseen. Uudelleensijoittumisen prosessi voidaan jakaa kahteen osaan, joista

toinen ovat työntävät tekijät, jotka aiheuttavat muuttopäätöksen ja toinen ovat vetävät tekijät,

jotka vaikuttavat siihen, miksi johonkin sijaintiin muutetaan. Yksinkertaistaen yrityksen

muuttoprosessi etenee seuraavasti:

1. Päätös muutosta

2. Vaihtoehtoisten muuttokohteiden etsiminen

3. Vaihtoehtoisten muuttokohteiden arviointi

4. Muuttokohteen valinta

(Pellenbarg ym. 2002: 3–7.)

Sijaintiteorioiden yksi suuntaus ovat behavioristiset sijaintiteoriat, joihin erityisesti yritysten

uudelleensijoittuminen voidaan yhdistää. Behavioristiset sijaintiteoriat tuovat sen puolen esiin,

ettei yrityksillä todellisuudessa ole kaikkea tietoa saatavilla eikä kykyä hyödyntää sitä.

Sijoittumiseen vaikuttaa myös henkilökohtainen havaintokyky sekä epätietoisuus. Tällä

voidaan selittää sitä, että läheisimmille alueille muutetaan kauempia tuntemattomampia alueita

useammin. Muuttoon liittyy myös aina tulevaisuuden tilanteen ennakointi.

Tuntemattomampaan sijaintiin muuttaminen lisää epävarmuutta tulevaisuuteen. (Pellenbarg

14

ym. 2002: 7–8.)

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että uudelleensijoittumiseen vaikuttaa eniten yrityksen

laajentuminen ja tästä johtuva tilan puute (Brouwer ym. 2004: 336; Pellenbarg 2005). Aiemmat

tutkimukset ovat osoittaneet, että alle 10 hengen yritykset muuttavat useammin kuin muut

yritykset. Tätä suuremmilla yrityksillä ei kuitenkaan ole havaittavissa eroja muuttojen määrissä.

(Pellenbarg ym. 2002: 29.) Pellenbarg (2005) on tutkinut yritysten uudelleensijoittumista

Hollannissa. Vuonna 2002 7,7 % hollantilaisista yrityksistä muutti toimipaikan sijaintia. Luku

on pysynyt lähes samana vuosien 1991–2002 aikana. Vuosina 1986–1990 luku oli hieman

alhaisempi 4,5–5,5 %. Vuonna 1999 huono asuntomarkkinoiden tilanne on ollut kolmanneksi

tärkein ja huono saavutettavuus viidenneksi tärkein syy työntävistä tekijöistä. Muut viidestä

tärkeimmästä työntävästä tekijästä eivät liity sijaintiin. Viidestä vetävästä tekijästä puolestaan

kolme liittyy sijaintiin. Toisena on toimittajien ja asiakkaiden saavutettavuus, neljäntenä on

suotuisa sijainti liikenteen näkökulmasta ja viidentenä asuntojen saatavuus.

15

3 LUOVA TUHO

Luova tuho (creative destruction) on Itävaltalaisen taloustieteilijän Joseph Schumpterin (1942)

kehittämä teoriapohja talouden rakennetta uudistavasta prosessista, jossa tehottomammat

tuotteet ja tuotantotavat tuhoutuvat, jolloin parempia sekä tehokkaampia syntyy tilalle. Tilalle

syntyvät tuotteet ja tuotantotavat ovat innovaatiota eli uusia tai olennaisesti parannettuja

tuotteita tai tuotantotapoja. Innovaatiot aiheuttavat luovan tuhon, sillä niiden myötä vanhat

tuotteet ja tuotantotavat väistyvät pois markkinoilta. Luovan tuhon keskeisenä synnyttävänä

tekijänä on yritysten välinen kilpailu. Luova tuho on aina ollut olennainen osa taloutta, sillä se

on taloudellista järjestelmää ylläpitävä voima. Sen myötä talouden tuottavuus kasvaa.

Kustannuskilpailukyvyn2 heiketessä luova tuho voimistuu ja kustannuskilpailukyvyn ongelmat

korjaantuvat. Suomen kustannuskilpailukyky oli vuonna 2013 yhtä heikolla tasolla kuin se oli

1980-luvun lopulla. Luovan tuhon vaikutus voimistuu taantumien aikaan, sillä silloin talouden

rakenne uudistuu heikoimpien tuotteiden ja tuotantotapojen poistuessa. Tutkielma kohdistuu

vuosille 2008–2013, mikä on mielenkiintoista luovan tuhon näkökulmasta, sillä talouskriisi

alkoi lähestymään juuri vuonna 2008 ja vuosi 2009 oli taantuman vuosi.

Luova tuho on suoraan yhteydessä työpaikkoihin. Luovan tuhon vaikutus työpaikkoihin voi

toteutua seuraavalla kahdella tavalla:

1. Yritysten tulo tai poistuminen markkinoilta

2. Markkinoilla pysyvät yritykset lisäävät tai vähentävät työpaikkojen määrää

Luovan tuhon vauhti ja sen vaikutukset jakautuvat epätasaisesti. Hyvinvointivaltio kiihdyttää

luovaa tuhoa mutta myös tasaa sen vaikutuksia. Kun yhä useammat saavat mahdollisuuden

hyödyntää innovointikykyä, syntyy innovaatioita entistä enemmän. Taloudellisilla

kannustimilla voidaan vaikuttaa siihen, mihin ihmisten innovatiivisuus kohdistuu. Esimerkiksi

jos taloudelliset kannustimet on säädetty tukemaan entistä ympäristöystävällisempien

tuotteiden innovointia, niitä myös syntyy entistä enemmän. Innovatiivisuuteen vaikuttaa myös

useat eri elinympäristöön vaikuttavat poliittiset toimenpiteet kuten asuntopolitiikka. Jos ihmiset

eivät pääse tarpeeksi sujuvasti muuttamaan paikasta toiseen, vaikuttaa se myös työvoiman

saantiin mikä vaikuttaa innovaatioiden kehittämiseen. Jos työvoimaa ei ole tarpeeksi saatavilla,

ei yrittäjällä ole tarpeeksi mahdollisuuksia kehittää tuotettaan eteenpäin markkinoille. (esim.

Maliranta 2014; Kauhanen ym. 2015.)

2Kustannuskilpailukyky on tuotannontekijöiden hinta verrattuna niiden tuottavuuteen.

16

Luovaan tuhoon vaikuttaa myös kaavoitus. Tiheä yhdyskuntarakenne edistää yritysten välistä

kilpailua ja sen myötä luovaa tuhoa. Erityisesti kasvukeskuksissa kaavoituksen vauhdittaminen

vaikuttaisi positiivisesti luovaan tuhoon. Kaiken kaikkiaan hyvin toimiva luova tuho sisältää

samoja tekijöitä, joita vaaditaan klustereiden syntyyn ja ylläpitoon. Kilpailua, jota pidetään

keskeisimpänä klusteria ylläpitävänä tekijänä, vaaditaan myös luovaan tuhoon, sillä silloin

tehottomat yritykset kuolevat ja tehokkaat selviävät. Hyvin toimivaan luovaan tuhoon vaaditaan

saataville osaavaa työvoimaa. Porterin klusteriteorian pohjalla olevan timanttimallin yksi tekijä

on tuotannontekijäolot, joihin kuuluu osaava työvoima. (Maliranta 2014: 108, 112.)

17

4 TUTKIMUSKOHTEEN RAJAUS

4.1 Osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut (KIBS)

1990-luvun laman aikaan tuhoutuneet teollisuuden ja maatalouden työpaikat ovat korvautuneet

erityisesti Helsingin seudulle ja muihin yliopistokaupunkeihin syntyneillä

osaamisintensiivisillä työpaikoilla, joissa asiantuntijaosaaminen on keskeistä (Huovari 2012).

Muutosprosessia kuvaa hyvin Schumpterin (1942) kehittämä teoriapohja luovasta tuhosta (ks.

luku 3). Prosessin myötä kilpailuedun merkitys on muuttunut, sillä se ei synny enää

kustannustehokkuudesta samalla tavoin kuin teollisuusvaltaisessa yhteiskunnassa. Muutoksella

on ollut vaikutusta luonnollisesti myös sijaintiteorioihin. Nykyisessä palveluvaltaisessa

yhteiskunnassa talous nojautuu koko ajan entistä enemmän osaamisintensiivisiin aloihin, minkä

seurauksena kyvystä kehitellä innovaatioita on tullut tärkeämpää kuin kuljetuskustannusten

minimointi. Innovaatioissa erityistä on se, että ne syntyvät yleensä ennemmin toimijoiden

verkostoitumisen vaikutuksesta kuin yhden yrityksen sisällä. (Malmberg & Power 2006.)

Toimijoiden verkostoitumisen kannalta voi olettaa saman toimialan kasautumisen olevan

tärkeää.

Toinen keskeinen muutos talouteen liittyen on globalisaatio, joka on mahdollistanut yritysten

toiminnan ja markkinoiden laajentamisen valtion rajojen ulkopuolelle. Kaupunkien ja

kaupunkiseutujen merkitys on globalisaatiosta huolimatta lisääntynyt ja paikallisten

sijaintitekijöiden sekä ominaispiirteiden arvo on jopa kasvanut. Ulkoisvaikutusten vuoksi

kasautuminen voimistuu, minkä seurauksena kaupunkiseutujen tuotannon kasvu syntyy

edelleen pääosin omien markkinoiden mahdollistamasta laajemmasta palveluntuotannosta eikä

globaaleille markkinoille tarkoitetusta tuotannosta. (esim. Phelps & Ozawa 2003; Scott 2006.)

Tämä tutkielma kohdistuu osaamisintensiivisiin liike-elämän palveluihin (KIBS: Knowledge-

Intensive Business Services). Liike-elämän palveluilla tarkoitetaan toimialoja, jotka palvelevat

toisia yrityksiä tai julkista sektoria. Osaamisintensiivisyys on rajannut toimialoista esimerkiksi

kiinteistöpalvelut pois (Metsä-Tokila 2017: 10.). Syynä rajaukseen on se, että kansantalous ja

erityisesti kaupunkialueiden talous perustuvat nykyisin entistä enemmän osaamisintensiivisiin

yrityksiin. Osaamisintensiiviset alat ovat myös niitä, jotka erityisesti hyötyvät keskittymisestä.

Suomessa osaamisintensiivisten alojen työvoima on hyvin keskittynyttä Helsingin seudulle,

sillä puolet koko maan osaamisintensiivisten alojen työvoimasta työskentelee Helsingin

seudulla. Rajaus on hyvin yleinen niin kotimaisessa kuin kansainvälisessä tutkimuskentässä.

18

Sitä on käytetty esimerkiksi Helsingin seudun yritysraportissa. Raportissa KIBS-toimialat on

jaettu toimialojen perusteella neljään alaryhmään: tietojenkäsittelypalveluihin, tutkimukseen ja

kehittämiseen, liike-elämän palveluihin sekä yksityiseen koulutukseen (Taulukko 1). (esim.

Laakso ym. 2013: 68; Metsä-Tokila 2017: 10.)

Taulukko 1. KIBS-toimialat toimialaluokituksen TOL-2008 mukaan

Tietojenkäsittelypalvelut

582 Ohjelmistojen kustantaminen

62 Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta

63 Tietopalvelutoiminta

Tutkimus ja kehittäminen

72 Tieteellinen tutkimus ja kehittäminen

Liike-elämän palvelut

69 Lakiasiain- ja laskentatoimenpalvelut

70 Pääkonttoreiden toiminta: liikkeenjohdon konsultointi

71 Arkkitehti- ja insinööripalvelut; tekninen testaus ja analysointi (pl. autokatsastus

71201)

73 Mainostoiminta ja markkinatutkimus

74 Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle

78 Työllistämistoiminta

82 Hallinto- ja tukipalvelut liike-elämälle

Yksityinen koulutus

8532 Keskiasteen ammatillinen koulutus

854 Korkea-asteen koulutus

8559 Muualla luokittelematon koulutus

856 Koulutusta palveleva toiminta

4.2 Pääkaupunkiseutu tutkimuskohteena

Tutkielman kohdealueena toimii pääkaupunkiseutu. Pääkaupunkiseutu koostuu neljästä

kunnasta: Helsingistä, Espoosta, Vantaasta ja Kauniaisesta. Asukkaita 31.3.2018

19

pääkaupunkiseudulla oli 1 158 329. Samaan aikaan koko Suomen väkiluku oli 5 513 708.

(Tilastokeskus 2018b.) Pääkaupunkiseutu on väestökeskittymän lisäksi merkittävä

taloudellinen keskittymä Suomessa. Vuonna 2015 pääkaupunkiseudulla sijaitsi 19 % maan

toimipaikoista, työskenteli 29 % henkilöstöstä ja tuotettiin jopa 39 % maan liikevaihdosta

(Tilastokeskus 2017).

Pääkaupunkiseutu jää jälkeen useilla eri sektoreilla, kun sitä vertaillaan muihin pohjoismaisiin

suurkaupunkeihin. Antikainen ym. (2018) ovat tehneet raportin Helsingin metropolialueen

kilpailukyvyn haasteista. Raportissa vertaillaan Helsingin seutua muihin pohjoismaisiin

suurkaupunkeihin. Helsingin seutu koostuu pääkaupunkiseudun lisäksi 10 kehyskunnasta.

Raportin mukaan Helsingin seudun kaupunkirakenne on muihin pohjoismaisiin

suurkaupunkeihin verrattuna hyvin hajanainen. Helsingin seudulla alakeskusten välinen

saavutettavuus julkisilla kulkuneuvoilla on verrattain kehnoa. Helsingissä myös matka-aika

junalla päärautatieasemalta lentokentälle verrattuna muihin pohjoismaisiin suurkaupunkeihin

on hyvin hidas. Myös liike-elämän palveluiltaan Helsingin seutu on selvästi vähemmän

tuottavampi kuin muut pohjoismaiset suurkaupungit. Ero korostuu erityisesti informaatio-,

liike-elämä ja rahoituspalveluissa, jotka ovat keskeisiä suurkaupunkien taloudellista toimintaa

vauhdittavia toimialoja.

4.3 Toimipaikkojen sijoittuminen Suomessa

Toimipaikat keskittyvät Suomessa hyvin vahvasti pääkaupunkiseudulle. Tässä alaluvussa

käydään läpi toimipaikkojen sijoittumiseen liittyvää aiempaa tutkimusta. Ensin esitellään

keskeisimpiä toimipaikka-alueita pääkaupunkiseudulla. Sen jälkeen esitellään tutkimuksia,

joissa on selvitetty yrittäjien näkemyksiä sijaintipaikkapäätöksiin. Sitten esitellään

toimistotilojen viimeaikaista tilannetta pääkaupunkiseudulla. Viimeiseksi esitellään

toimipaikkojen uudelleensijoittumiseen liittyvää aiempaa tutkimusta.

4.3.1 Pääkaupunkiseudun keskeisimmät toimipaikka-alueet

Laakso ym. (2013: 68–69) tutkivat KIBS-toimipaikkojen sijoittumista Helsingin seudulla

hyödyntäen vuoden 2011 aineistoa. Heidän tutkimuksen mukaan Suomen KIBS-toimialojen

henkilöstöstä puolet työskentelee Helsingin seudulla. Vielä suurempi osuus on

tietojenkäsittelypalveluiden-alaryhmällä, jonka henkilöstöstä 61 % työskentelee Helsingin

seudulla. Toimipaikkojen suurin keskittymä sijaitsi vuonna 2011 Helsingin ydinkeskustassa

20

(kuva 2). Muita keskittymiä Helsingissä oli Pasila-Vallila-alue, Valimon aseman eteläpuoli

sekä Lauttasaari. Espoossa suurimmat keskittymät löytyivät Otaniemi-Keilaniemi-alueelta,

Leppävaarasta ja Mankkaalta. Vantaalta puolestaan suurimmat keskittymät löytyivät

Vantaankosken ympäristöstä ja Aviapoliksesta.

Kuva 2. KIBS-toimipaikkojen laskennallinen henkilöstömäärä 150 m x 150 m ruuduittain

pääkaupunkiseudulla (Kuva: Laakso ym. 2013: 69)

Otaniemen alue on hyvä esimerkki keskeisimmistä toimipaikkakeskittymistä, missä historialla

on ollut vaikutusta kehitykseen. Sen yhtenä kehityksen alkusysäyksistä voidaan pitää 1950-

luvulla tehtyä päätöstä siirtää sinne Teknillinen korkeakoulu. Keilaniemeä alettiin kehittämään

vasta 1972 valmistuneen Keilaniemen asemakaavan myötä. Se salli 24 kerroksisen Nesteen

tornin rakentamisen sekä muutoinkin alueelle ajan resursseihin nähden merkittävästi kerrosalaa

toimistorakentamiseen. Nesteen rakennus valmistui lopulta 20 kerroksisena 1976 ja

rakentaminen muutoin alkoi vasta 1980-luvun puolivälissä. Nokia oli ostanut Espoon

kaupungilta alueen Keilalahden pohjukasta jo 1980-luvun alkupuolella. Hanke lykkääntyi,

minkä seurauksena Nokian pääkonttori valmistui Keilaniemeen vuonna 1997. Rakentaminen

Keilaniemessä kiihtyi entisestään 2000-luvun alkupuolella. Nykyisin Keilaniemi on

toiminnallisesti hyvin yksipuolinen sisältäen pääosin vain toimistorakennuksia.

Liikenteellisesti Keilaniemi on ollut melko yksityisautoilupainotteinen. Syksyllä 2017

21

valmistunut metro on monipuolistanut alueen liikenteellistä saavutettavuutta.

Otaniemi/Keilaniemi/Tapiola -aluetta kehitetään edelleen erityisesti huippuosaamisen

näkökulmasta. (Marila 2011.)

Pääkaupunkiseudulla on huomattavan suuri toimistotilojen vajaakäyttöaste.

Pääkaupunkiseudun toimistotilojen käyttöaste on yksi Euroopan suurkaupunkien

matalimmista. Syyskuussa 2017 pääkaupunkiseudun toimistotilojen käyttöaste oli 81,4 %

(Taulukko 2).

Taulukko 2. Vuokrattavana olevien toimistotilojen tunnuslukuja pääkaupunkiseudulla (Örn &

Henriksson 2017).

Vajaakäyttöä lisää tilankäytön tehostaminen ja uudisrakentaminen. Helsingin merkittävimmistä

toimistomarkkina-alueista matalimmat käyttöasteet on Pitäjänmäellä ja Lauttasaaressa. Tyhjää

käyttötilaa löytyy kuitenkin kaikilta alueilta, myös Helsingin ydinkeskustasta, jossa käyttöaste

syyskuussa 2017 oli 87 %. Espoossa tyhjää toimistotilaa on erityisesti Kilo-Mankkaan alueella.

Vantaalla lentokentän ympäristössä käyttöaste oli syyskuussa 2017 noin 70 %. Vajaakäytöstä

huolimatta pääkaupunkiseudulla on käynnissä useita uusien toimistorakennuksien hankkeita.

Eniten toimistotiloja on suunnitteilla Keski-Pasilaan, Kalasatamaan ja Jätkäsaareen.

Taulukossa 3 on esitetty voimassaolevien toimistotilojen vuokrasopimusten määrät alueittain

sekä 1/2017-8/2017 välillä solmittujen uusien vuokrasopimusten määrät. (Henriksson 2018.)

22

Taulukko 3. Voimassa olevat ja 1/2017–8/2017 aloitetut toimistotilojen vuokrasopimukset

pääkaupunkiseudun keskeisimmillä toimistomarkkina-alueilla (Henriksson 2018).

4.3.2 Yrittäjien näkemyksiä sijaintipaikkapäätöksiin

Keskuskauppakamarin Alueiden kilpailukyky -selvityksessä (Keskuskauppakamari 2016)

yritysjohtajia on pyydetty arvioimaan kuinka paljon eri tekijät ovat vaikuttaneet tai vaikuttavat

yrityksen sijaintipaikkapäätökseen ja toimintaedellytyksiin Suomessa. Vuoden 2016

selvityksessä vastaajia oli yhteensä 1122 useilta eri toimialoilta ja eri puolilta Suomea. Viisi

yleisintä tekijää, jotka kyselyn mukaan vaikuttivat sijaintiin ja toimintaedellytyksiin paljon tai

erittäin paljon olivat sopivan työvoiman saatavuus, liikenneyhteydet, markkinoiden läheisyys,

kasvukeskuksen sijainti alueella sekä turvallinen ja viihtyisä elinympäristö. Edellä mainitut

tekijät ovat pysyneet lähes samoina useiden vuosien ajan.

Kyselyn vastauksissa oli hieman eroja toimialoittain sekä alueittain. Palvelualalla viidentenä

oli jaetulla sijalla turvallinen ja viihtyisä elinympäristö sekä elinkeinorakenteen monipuolisuus.

Palvelualoilla muista erottavia tekijöitä olivat myös yritysten väliset yhteistyömahdollisuudet

sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulun sijainti alueella. Yritysjohtajilta kysyttiin myös, mihin

tekijään pitäisi panostaa alueella enemmän yrityksen kilpailukyvyn parantamiseksi. Helsingin

seudulla yleisimpiä vastauksia olivat liikenneyhteydet/saavutettavuus, yritykselle sopivan

työvoiman saatavuus sekä työvoimakustannukset. Lisäksi muihin alueisiin erona asuntojen

hinta nousi voimakkaimmin Helsingin seudulla esille. (Keskuskauppakamari 2016: 7–13.)

Alueittaisia kommentteja löytyi Viikin, Aviapoliksen sekä Vantaanlaakson osalta. Niissä

yritykset pitivät sijaintia ruuhkaisen Helsingin ulkopuolella tärkeänä sujuvan pääväylille

23

siirtymisen vuoksi. Viikkiin toivottiin kuitenkin joukkoliikenteen osalta parannusta. (Helsingin

kaupunkisuunnitteluvirasto 2013.)

Laakson ym. (2012) selvityksen yhteydessä tehtiin kysely 1–3 hengen yritysten

toimitilatarpeista ja sijoittumiseen vaikuttavista tekijöistä. Kyselyyn vastasi 48 henkilöä.

Kyselyyn vastanneet toivoivat tiloja erityisesti Helsingin kantakaupungista ja keskustasta.

Suurin osa vastanneista toivoi toimitilaa toimistokeskittymästä, kauppakeskuksesta tai

toimistohotellista. Asuinalueelta toimitilaa toivoi lähes kolmannes vastanneista. Toimitiloilta

toivottiin erityisesti sopivaa vuokratasoa.

4.3.3 Toimipaikkojen uudelleensijoittuminen Suomessa

Laakso ym. (2013: 94–95) ovat tutkineet toimipaikkojen uudelleensijoittumista

pääkaupunkiseudun lisäksi KUUMA-kunnista3 muodostuvalla Helsingin seudulla. Heidän

tutkimuksen mukaan noin 3 % Helsingin seudun vuoden 2010 toimipaikoista muutti toiseen

kuntaan vuoden 2011 aikana. Raportissa mainitaan vielä useamman toimipaikan muuttaneen

kunnan sisällä sekä oletettavasti jokusen toimipaikan muuttaneen myös Helsingin seudun ja

muun Suomen välillä, mutta näitä ei selvitetty tutkimuksessa.

Raportissa mainittiin muuttamisen liittyvän henkilöstömäärän kasvuun, sillä muuttaneilla

toimipaikoilla henkilöstömäärä kasvoi vuoden 2011 aikana 8 % ja kaikilla toimipaikoilla kasvoi

henkilöstömäärä vain 1,7 %. Muuttaneet toimipaikat olivat myös keskimääräistä selvästi

pienempiä. Henkilöstömäärä oli vuonna 2011 keskimäärin 2,5 henkilöä niissä toimipaikoissa,

jotka muuttivat, ja 6,2 henkilöä niissä, jotka eivät muuttaneet. Helsingin seudun sisäisessä

muutossa pääkaupunkiseudulta hävisi 149 toimipaikkaa KUUMA-kuntiin. Pääkaupunkiseudun

kunnista vain Kauniaisiin muutti enemmän toimipaikkoja kuin sieltä pois. Suurin

toimipaikkojen nettomenetys oli Helsingissä. Kaikkiin KUUMA-kuntiin muutti enemmän

toimipaikkoja kuin sieltä pois. Kun muuttaneista toimipaikoista laskettiin kuntaan

muuttaneiden toimipaikkojen henkilöstömäärä ja vähennettiin siitä kunnasta pois muuttaneiden

toimipaikkojen muuton aikainen henkilöstömäärä, saatiin pääkaupunkiseudun luvuksi 513,

josta voidaan päätellä pääkaupunkiseudulle muuttaneiden yritysten olleen

henkilöstömäärältään suurempia kuin sieltä pois muuttaneiden.

3 Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula, Vihti, Mäntsälä ja Pornainen ovat

KUUMA-kuntia.

24

Tietoa kuinka moni yritys muuttaa vuosittain ei ollut saatavilla Patentti- ja rekisterihallituksen

nettisivuilla. Nettisivuilla oli kaupparekisteritilasto, josta löytyi osoite- tai yhteystietonsa

muuttaneiden yritysten määrä. Osoite- tai yhteystietonsa muuttaneiden yritysten osuus

laskettiin kaupparekisterissä 31.12.2016 olevien yritysten määrästä. Tuloksen mukaan 7,3 %

kaupparekisterissä 31.12.2016 olleista yrityksistä on ilmoittanut osoite- tai yhteystietonsa

muuttuneen 2016 vuoden aikana. (Patentti- ja rekisterihallitus 2017.) Vuosittain

pääkaupunkiseudulla noin 300 000–400 000 neliömetriin toimistotiloja muuttaa uudet

käyttäjät. Bruttokäyttöönoton tilastointi on tehty vuosien 2006–2016 aikana.

Pääkaupunkiseudun toimistotilakanta on noin 8,5 miljoonaa neliömetriä, eli noin 4 %:n

toimistotilakannasta saa uudet käyttäjät vuosittain. (KTI Kiinteistötieto Oy 2016.)

Rothe ym. (2014) tutkivat Yritystietojärjestelmän (YTJ) osoitteenmuutoksia päätoimipaikkojen

osalta Suomessa 21.12.2005–12.7.2011. Muuttoaineisto sisälsi 49 540 osakeyhtiötä ja kun sen

jakaa Tilastokeskuksen tietojen mukaisella osakeyhtiöiden määrällä (129 656 kpl) saadaan

prosenttiosuudeksi 38, josta voidaan todeta yhden kolmesta osakeyhtiöstä muuttaneen ainakin

kerran viiden ja puolen vuoden aikana. Aineisto sisälsi vain viimeisimmän muuton, joten osa

osakeyhtiöistä on voinut muuttaa useamman kerran ajanjakson aikana. Valtaosa muuttaneista

yrityksistä kuului pienimpään luokkaan liikevaihdon ja henkilöstömäärän mukaan

tarkasteltuna. Muuttoetäisyyksien mediaani oli 4,65 km ja keskiarvo 29,22 km. Yli viiden

hengen yrityksillä oli keskimääräistä lyhempi muuuttoetäisyys kuin 0–4 henkilön yrityksillä.

Loimijoki (2011) on tutkinut pääkaupunkiseudun sisäisiä yritysten muuttoja. Hän on jakanut

tutkielmassaan postinumeroalueiden mukaisesti pääkaupunkiseudun 13 alueeseen, joista 12 on

toimistoalueita. Yli jäänyt alue kattaa suurimman osan pääkaupunkiseudun pinta-alasta.

Toimistoalueet soveltavat Catella Property Groupin toimistomarkkina-aluejakoa ja KTI

Kiinteistötieto Oy:n kuvaamia merkittävimpiä toimistoalueita. Loimijoki tutki minkä tyyppisiä

yrityksiä on muuttanut toimistoalueille tai toimistoalueilta pois. Toimistoalueille muuttaneisiin

yrityksiin luettiin myös alueen sisällä uuteen sijaintiin muuttaneet. Suurimpaan osaan alueista

muutti enemmän yrityksiä omalta alueelta kuin muilta. Analyysissä erottui erityisesti toimialoja

tarkasteltaessa teknologia-ala erityisen suurella osuudella Otaniemi-Keilaniemi-alueelle sekä

Leppävaaraan muuttaneiden yrityksien toimialoista.

25

5 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT

Tutkimuksen pääasiallisena aineistona hyödynnettiin paikkatietoaineistoja, jotka rajattiin

Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) ylläpitämästä SeutuCD-aineistosta. Tutkielma

on luonteeltaan kvantitatiivinen. Menetelminä tutkielmassa hyödynnettiin paikkatieto- ja

tilastomenetelmiä.

5.1 Aineiston esittely

Tutkielmaa varten rajattiin pääkaupunkiseudun KIBS-alojen toimipaikkojen tiedot Helsingin

seudun Ympäristöpalveluiden (HSY) ylläpitämästä SeutuCD-aineistosta. SeutuCD-aineisto

pitää sisällään kattavan valikoiman eri rekisteritietoja sekä kartta-aineistoja. Tutkielmassa

hyödynnettiin SeutuCD-aineistosta vain yritys- ja toimipaikka -aineiston yritysten toimipaikat

(YrTP) -tiedostoa. Tutkielmassa hyödynnettiin SeutuCD-aineistoja vuosilta 2010–2015, eli

vuosilta 2008–2013 tehtyjä tilastointeja. Tutkielmasta pyrittiin tekemään mahdollisimman

ajankohtainen, minkä vuoksi valittiin juuri nämä vuodet. Aineiston tiedot pohjautuvat

Tilastokeskuksen yritysrekisteriin. HSY on tuottanut yhdessä KaupunkitutkimusTA Oy:n

kanssa aineiston SeutuCD:lle. Tuottaminen on pitänyt sisällään aineiston tarkistamista ja

täydentämistä. Aineisto on tehty vastaamaan Tilastokeskuksen vuosittaista toimipaikkatilastoa,

mutta se sisältää joitain eroja siihen. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt on poistettu SeutuCD-

aineistosta ja aineistoon on kerätty vain taloudellista toimintaa harjoittavat yritykset. (HSY

2016.)

Tutkielmassa alueellisen tarkastelun muuttujana toimivat yritysten toimipaikat. Julkisen

hallinnon suosituksen (JHS:n) mukainen määritelmä toimipaikalle tai toimialayksikölle on

seuraava: ”Fyysinen paikka, jossa yhteisö, yritys tai yritystyyppinen yksikkö tai näiden osa

sijaitsee, ja jossa tuotetaan pääasiassa yhdenlaisia tavaroita tai palveluita.” Keskeistä

toimipaikalle on, että siellä on henkilöstöä. Useilla yrityksillä on vain yksi toimipaikka, mutta

suurilla yrityksillä voi olla jopa satoja toimipaikkoja ympäri maailmaa. Toimipaikkakohtainen

rajaus työssä on järkevää, sillä toimipaikkakohtainen tieto mahdollistaa parhaiten

maantieteellisen tarkastelun. Myös toimialarajauksen vuoksi toimipaikkakohtainen tarkastelu

on perusteltua, sillä yrityksellä voi olla toimipaikkoja eri toimialoilla. (Juhta 2015;

Tilastokeskus 2018a.) KIBS-alojen toimipaikkana on yleensä toimisto. Toimipaikka toimii

SeutuCD-aineistossa perusyksikkönä.

26

Aineisto sisältää useita eri ominaisuustietoja toimipaikoista. Tutkielmassa hyödynnettiin

ominaisuustiedoista seuraavia kenttiä: toimipaikan toimiala, toimipaikan henkilöstömäärä,

toimipaikan sijainti, toimipaikan osoite, yrityksen henkilöstömäärä sekä toimipaikan

aloituspäivämäärä. Toimipaikkojen toimiala on luokiteltu Euroopan yhteisön tilastollisesta

toimialaluokituksesta (NACE) johdetulla Suomen kansallisen version (TOL) mukaan.

Toimialaluokitus on annettu toimipaikalle sen keskeisimmän toiminnan eli sen, jolla on suurin

rooli yksikön arvonlisäyksessä. Vuosina 2010–2015 käytetty toimialaluokitus on TOL-2008.

(Tilastokeskus 2008.) Henkilöstön määrä vastaa aineistossa kokovuosityöllisten henkilöiden

määrää. Osa-aikaisten työntekijöiden työmäärä on muunnettu vastaamaan kokovuosityöllisten

henkilöiden määrää. Esimerkiksi työntekijä, joka työskentelee vain puolikkaalla työajalla

vastaa puolikasta kokovuosityöllistä henkilöä. Toimipaikkojen osoitetieto on peräisin useista

eri lähteistä. (HSY 2016.)

5.1.1 Aineiston rajallisuuteen liittyvät ongelmat

Suurin aineistoon liittyvä haaste todennäköisesti on osoitetietojen väärin kirjaus, mikä tulee

esille toimipaikkojen uudelleensijoittumisen analyysissa. Toimipaikkojen osoitetieto on

peräisin useista eri lähteistä, mikä lisää tiedon luotettavuuden epävakautta. Osoitetieto on myös

muutoin voitu kirjata väärin. Väärin kirjattu osoite on aiheuttanut sen, että muuttotieto on jäänyt

analyysin ulkopuolelle tai analyysiin on tullut ylimääräinen muutto mukaan.

Aineisto kerätään vain vuosittain. Toimipaikka on voinut uudelleensijoittua saman vuoden

aikana, jolloin sen toiminta on myös lakannut. Tällöin sitä ei ole kirjattu aineistoon. Aineistoon

on kirjattu vain toimipaikat, jotka ovat toimineet yli puoli vuotta tilastovuonna, mikä voi niin

ikään aiheuttaa pienen virhemarginaalin. Mikäli toimipaikan sijainti on muuttunut useampaan

kertaan vuoden aikana, on sekin mahdotonta selvittää aineistosta. Aineistosta on myös

mahdollista selvittää vain aineistossa olevien toimipaikkojen uudelleensijoittuminen. Jos

toimipaikka muuttaa aineiston ulkopuolelle, jää se työssä selvittämättä.

Tutkielma kohdistuu toimipaikkojen tarkasteluun. Henkilöstömäärä antaa mielenkiintoista

tietoa toimipaikkojen liikkuvuutta tutkiessa, sillä aiemmat tutkimukset aiheesta kertovat, että

toimipaikan uudelleensijoittuminen liittyy usein henkilöstömäärän kasvuun. Suurimmalla

osalla yrityksistä toimipaikkoja on vain yksi, mutta osalla toimipaikkoja on useampia.

Aineiston henkilöstömäärä monitoimipaikkaisten yritysten osalta on kuitenkin vain suuntaa

27

antava, joten tarkasteltaessa henkilöstömääriä voi tarkasteluun tulla virheellisiä havaintoja.

5.2 Aineiston käsittely ja analysointi

Ennen varsinaiseen analyysiin siirtymistä tuli aineistoa käsitellä ja rajata. Aineiston käsittely

lähti liikkeelle tiedostoformaatin muutoksella. SeutuCD-aineisto on MIF-muotoisena, joten

aineiston käsittely aloitettiin tiedostomuunnoksella, jolla aineisto muunnettiin Shape-

tiedostoksi. Muunnos tehtiin QGIS-ohjelmalla. Kun aineisto oli muunnettu Shape-tiedostoksi,

pystyi sitä käsittelemään ArcGIS 10.3.1. -ohjelmistolla.

5.2.1 Aineiston rajaus ja siistiminen

SeutuCD-aineisto kattaa vuodesta 2010 lähtien koko Helsingin seudun, joten aineistosta tuli

rajata pois muut kuin pääkaupunkiseudun kunnat. Rajaus tehtiin myös aiemmille vuosille, sillä

aiemmatkin vuodet sisälsivät toimipaikkoja pääkaupunkiseudun rajojen ulkopuolelta. Rajaus

rajasi aineistosta myös toimipaikat, joiden sijainti oli aineistossa virheellinen. Rajaus tehtiin

yksinkertaisesti aluerajauksella ArcGIS-ohjelmistolla. Rajauksessa aineiston ulkopuolelle jäi

myös joka vuoden kohdalla muutamia satoja toimipaikkoja, joiden sijaintitieto oli virheellinen.

Aineisto sisältää tiedot kaikkien yritysten toimipaikoista. Tämä tutkielma kohdistuu KIBS-

toimialoihin, jotka tuli niin ikään rajata aineistosta. Rajaus tehtiin valitsemalla attribuutti-

taulusta KIBS-toimialoja vastaavat arvot toimialan kertovasta kentästä SQL-kyselyllä Select

By Attributes -toiminnolla.

Aineistoa rajattiin muutoin Excel-ohjelmalla. Excel mahdollistaa tehokkaamman aineiston

käsittelyn kuin paikkatieto-ohjelmat joten oli järkevää tehdä aineiston rajaamiset Excelissä.

Aineisto muunnettiin Excel-tiedostoksi ArcGIS-ohjelmalla. Näiden kahden rajauksen jälkeen

aineistosta rajattiin vielä pois yritykset, joiden henkilökuntamäärä on alle 1. Kaikkien

tarkasteltavien vuosien rajatut aineistot koottiin samaan Excel-taulukkoon. Aineistosta pyrittiin

löytämään mahdollisimman hyvin virheelliset osoitteet koordinaatteja hyödyntämällä.

5.2.2 KIBS-toimipaikkakeskittymien mallintaminen

Tutkielmaa varten mallinnettiin keskeisimmät KIBS-toimipaikkojen keskittymät

pääkaupunkiseudulla. Sijoittumisen mallintamisessa hyödynnettiin Excel-tiedostoa, johon oli

kerätty kaikkien tutkielmassa tarkasteltavien vuosien tiedot. Ensin Excel-tiedosto tuli muuntaa

takaisin Shape-tiedostoksi. Tämän jälkeen pistemäiset toimipaikat muutettiin rasterimuotoisiksi

28

niin, että pääkaupunkiseudulle muodostui 250m x 250m ruutuja, joissa oli ominaisuustietona

ruudun sisältämien toimipaikkojen henkilöstömäärä yhteenlaskettuna.

Ruudut tuli muuntaa takaisin vektorimuotoiseksi, sillä niille tehtiin hot spot -analyysi. Hot spot

-analyysi on vektorityökalu, joka etsii klusteroituvat alueet sekä pienimmille että suurimmille

arvoille ja merkitsee ne sinisellä ja punaisella. Tuloksena analyysista on Z-arvo. Jos Z-arvo on

positiivinen, muuttujan suuret arvot ovat klusteroituneet. Jos z-arvo on puolestaan negatiivinen,

muuttujan pienet arvot klusteroituvat. Lähellä nollaa olevat z-arvot merkitsevät, ettei

klusteroitumista ole havaittavissa. Merkitsevyystasot on merkitty Gi_Bin-sarakkeeseen luvuin

+/- 3 (99 % merkitsevyystaso), +/- 2 (95 % merkitsevyystaso) sekä +/- 1 (90 %

merkitsevyystaso). Arvot, jotka eivät ole tilastollisesti merkittäviä on merkitty luvulla 0.

Analyysi tehtiin muutoin oletusarvoin, mutta kohtaan, jossa valitaan kuinka spatiaaliset suhteet

mallinnetaan, valittiin ”CONTIGUITY_EDGES_CORNERS”, jolloin kunkin kohteen

naapuriksi luetaan ne kohteet, joita kyseinen kohde koskettaa solmukohdan kautta.

(Environmental Systems Research Institute 2016.) KIBS-toimipaikkakeskittymiksi valittiin

ruudut, joissa Gi_Bin sarakkeessa oli arvo 2 tai 3 eli tilastollisesti merkitsevät ja melkein

merkitsevät ruudut. Osa näistä ruuduista sisälsi alle 61 työpaikkaa, ne rajattiin pois. Valittujen

ruutujen solmukohdissa olevat ruudut, joissa oli yli 300 työpaikkaa, valittiin puolestaan KIBS-

toimipaikkakeskittymiin mukaan. Jäljelle jäävät alueet jaoteltiin kunnittain (muu Helsinki, muu

Espoo, muu Vantaa sekä Kauniainen).

5.2.3 Aineiston analysointi

Toimipaikat ovat SeutuCD-aineistossa pistemäisinä kohteina. Toimipaikkojen

ominaisuustietojen visualisointi on kuitenkin mielekästä alueittain. Spatiaalisen kyselyn avulla

voidaan hakea pisteiden ominaisuustietoihin alue, johon ne kuuluvat. Tutkielmassa

hyödynnettiin ArcGIS:n Intersect kyselyoperaattoria. (Environmental Systems Research

Institute 2017.) Kyselyoperaattorilla saatiin yhdistettyä mallinnettuihin alueisiin

ominaisuustietoja sekä selvitettyä mihin alueeseen toimipaikka kuuluu. Tutkielman analyysi

osiossa muuttujia on tarkasteltu ristiintaulukoinnin avulla. Ristiintaulukoinnissa tarkastellaan

kohteena olevan selitettävän muuttujan jakaumaa selitettävän muuttujan eri luokissa sekä

niiden välisiä riippuvuuksia (KvantiMOTV 2004). Ristiintaulukointi on tehty tutkielmassa

pääosin Excelin Pivot-työkalun avulla.

29

SeutuCD-aineisto ei sisällä suoraan toimipaikan muuttotietoa, joten muuttotieto pääteltiin

vertaamalla kahta peräkkäistä tilastointiaineistoa Excelissä. Jos toimipaikka löytyi peräkkäisten

vuosien aineistoista ja toimipaikan osoite oli muuttunut, tulkittiin toimipaikka muuttaneeksi.

SeutuCD-aineistossa on kyseiseltä vuodelta vain yli puoli vuotta toimineet toimipaikat. Uudet

toimipaikat ovat toimipaikkoja, joiden aloittamispäivämäärä on edellisen vuoden

loppupuoliskolla tai tilastointivuoden alkupuoliskolla. Aineistosta ei ollut mahdollista selvittää

toimipaikkoja, joiden toiminta on lopetettu, sillä aineisto sisältää tiedon vain käynnissä olevista

toimipaikoista pääkaupunkiseudulla ja vuoden 2010 jälkeen Helsingin seudulla. Tutkielmassa

selvitettiin aineistosta hävinneet toimipaikat siten, että edellisen vuoden toimipaikat yhdistettiin

seuraavan vuoden Helsingin seutu aineistoon ja etsittiin toimipaikat, joita ei löytynyt seuraavan

vuoden Helsingin seutu aineistosta.

30

6 YRITYSTEN DYNAMIIKKA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA

Tässä luvussa esitellään tutkimuskysymyksiin saadut tulokset seuraavassa järjestyksessä:




Toimipaikkojen dynamiikan tarkasteluun tuli rajata SeutuCD-aineistoa. Rajaamalla aineistosta

pääkaupunkiseudun KIBS-toimipaikat, joissa työskentelee vähintään 1 henkilö, saatiin

aineistosta taulukossa 4 esitetty kokonaiskuva.

Taulukko 4. Toimipaikkojen dynamiikan tunnuslukuja

Toimipaikkojen sijoittumista varten mallinnettiin keskeisimmät toimipaikkakeskittymät, näin

toimipaikkojen dynamiikkaa pystyttiin tarkastelemaan paremmin alueittain. Toimipaikkojen

dynamiikan tarkastelu ei ole täysin yksinkertaista. Yritysmaailmassa tapahtuu paljon erilaisia

yritysten fuusioita, kuten yritysten toimintojen yhdistymisiä ja yritysten jakautumisia. Toisin

sanoen aloittanut yritys voi olla pitempään toimineesta yrityksestä jakautunut yritys. Tai toisin

päin: lopettanut yritys voi olla vain yhdistänyt toimintansa toisen yrityksen kanssa.

6.1 Toimipaikkojen sijoittuminen

Toimipaikkojen sijoittuminen mallinnettiin hyödyntämällä HotSpot-analyysiä. Analyysistä

erottuivat hyvin toimipaikkakeskittymät, jotka saivat suuria z-arvoja ja pieniä p-arvoja.

Analyysistä selvisi myös, etteivät henkilöstömäärältään pienet ruudut klusteroidu. Kuvassa 3

31

on esitetty hot spot-analyysin tulokset kartalla. Hot spot-analyysista näkee selvästi, että

työpaikat ovat keskittyneet merkittävimmin Helsingin keskustaan.

Kuva 3. Hot spot-analyysin tulokset visualisoituna kartalle

Keskeisimmiksi KIBS-toimipaikkakeskittymiksi valittiin ruudut, joissa Gi_Bin sarakkeessa oli

arvo 2 tai 3 eli tilastollisesti merkitsevät ja melkein merkitsevät ruudut. Osa näistä ruuduista

sisälsi alle 61 työpaikka, mikä katsottiin olevan liian vähän toimipaikkakeskittymälle, sillä

analyysi tehtiin aineistolla, johon oli yhdistetty kaikkien tutkielmassa tarkasteltavien vuosien

toimipaikat. Jos kuuden vuoden yhdistetyssä aineistossa yhdessä ruudussa on alle 61

työpaikkaa, on yhden vuoden aineistossa keskimäärin 10 työpaikkaa 250m x 250m ruudussa.

Nämä ruudut otettiin pois analyysistä. Alueiden solmukohdissa sijaitsi myös ruutuja, joissa oli

yli 300 työpaikkaa. Nämä ruudut eivät valikoituneet tilastollisesti merkitseviksi tai melkein

merkitseviksi, sillä niiden solmukohdissa ei ollut ruutuja, joissa olisi ollut tarpeeksi paljon

työpaikkoja, että ruutujen olisi voitu sanovan klusteroituvan. Alueiden solmukohdissa olevat

yli 300 työpaikkaa sisältävät ruudut päätettiin yhdistää keskeisimpiin KIBS-

toimipaikkakeskittymiin. Poistetut ja mukaan otetut ruudut näillä määrittelyillä on esitetty

kuvassa 4. Kuvassa 5 on alueet numeroituna ja taulukossa 5 on alueen nimi. Keskeisimpien

32

toimipaikka-alueiden pinta-ala (12,9 km2) kattaa 1,7 % pääkaupunkiseudun maapinta-alasta

(770,35 km2).

Kuva 4. Keskeisimpiin toimipaikkakeskittymiin valitut ruudut sekä ruudut, jotka on poistettu

keskittymistä. Pohjalla on hot spot-analyysin tulokset

33

Kuva 5. Tutkielmaa varten mallinnetut keskeisimmät toimipaikkakeskittymät pääkaupunkiseudulla

34

Taulukko 5. Alueen numeroa vastaava kaupunginosan nimi

Toimipaikkojen sijoittumista vuosina 2008 ja 2013 visualisoi kuvan 6 kartta. Karttaan on

visualisoitu työpaikkojen määrä toimipaikoittain. Pallon koko ja sävy visualisoivat toimipaikan

henkilöstömäärää ja pallon väri visualisoi tilastointivuotta. Kuvasta huomaa kuinka suuremmat

toimipaikat sijoittuvat Helsingin ydinkeskustan lisäksi erityisesti pääväylien varsille sekä

asemaseuduille. Liitteissä 1-5 on samasta karttavisualisoinnista toimipaikkakeskittymittäin

tarkennetut kuvat.

35

Kuva 6. KIBS-toimipaikat pääkaupunkiseudulla vuosina 2008 ja 2013, pallon koko ja sävy visualisoivat toimipaikan henkilöstömäärää, väri visualisoi vuotta

36

Alle neljän hengen toimipaikkojen osuus kaikista toimipaikoista vuosina 2008–2013 oli 69 %.

Aikasarjassa eniten toimipaikkoja oli vuonna 2008 ja vähiten vuonna 2010. Kuvasta 7 huomaa

selvästi, että pienten toimipaikkojen määrä on huomattava.

* Kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois.

Kuva 7. Toimipaikkojen määrä, kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois verrattuna kaikkien

toimipaikkojen määrään

Toimipaikoista huomattava osa on yhden hengen toimipaikkoja (Taulukko 6). Vuosina 2008 ja

2009 yhden hengen toimipaikkojen osuus toimipaikoista oli noin puolet. Yhden hengen

toimipaikkojen määrä laski vuosien 2009–2010 välillä 69 %, minkä jälkeen yhden hengen

toimipaikkojen osuus kaikista toimipaikoista on ollut 20–25 %.

Taulukko 6. Yhden hengen yritysten toimipaikkojen määrä vuosittain, määrän muutos edellisestä

vuodesta sekä vuosittainen osuus kaikista toimipaikoista

Vuosi Toimipaikkojen

määrä

Muutos edellisestä

vuodesta

Osuus kaikista

toimipaikoista

2008 5439

51 %

2009 4788 -12 % 49 %

2010 1502 -69 % 20 %

2011 1706 14 % 21 %

2012 1730 1 % 21 %

2013 2054 19 % 25 %

37

Vuosittaiset henkilöstömäärät eroavat toimipaikkojen vuosittaisista määristä, sillä

henkilöstömäärä oli suurin vuonna 2012 ja vähäisin vuonna 2008 (kuva 8).

* Kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois.

Kuva 8. Toimipaikkojen henkilöstön määrä, kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois

verrattuna kaikkien toimipaikkojen määrään

6.1.1 Toimipaikat alueittain

Taulukkoon 7. on listattu toimipaikkojen kokonaismäärä alueittain ja vuosittain. Muu Helsinki

ja muu Espoo alueilla oli eniten toimipaikkoja. Niissä sijaitsi 46 % toimipaikoista. Muu Vantaa

-alueella oli heti Helsingin ydinkeskustan ja ydinkeskustan läheisten alueiden jälkeen eniten

toimipaikkoja.

38

Taulukko 7. Toimipaikkojen määrä alueittain ja vuosittain.

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Yhteensä

1 972 931 836 901 950 927 5517

2 1415 1257 1005 1127 1158 1119 7081

3 207 202 184 213 226 206 1238

4 192 190 172 178 192 192 1116

5 62 50 41 39 36 25 253

6 304 283 258 284 300 259 1688

7 236 229 183 193 191 186 1218

8 23 30 22 22 25 24 146

9 49 45 40 32 34 26 226

10 165 170 149 162 170 138 954

11 36 30 26 30 26 24 172

12 3530 3164 2160 2290 2354 2363 15861

13 392 383 378 400 413 365 2331

14 96 87 109 130 138 143 703

15 29 31 36 32 33 31 192

16 1878 1708 1182 1308 1287 1383 8746

17 20 18 17 15 14 13 97

18 27 31 46 57 64 74 299

19 34 33 21 27 29 30 174

20 960 861 658 717 705 697 4598

21 78 59 42 49 56 62 346

Yhteensä 10705 9792 7565 8206 8401 8287 52956

Muutos* % -8,5 % -22,7 % 8,5 % 2,4 % -1,4 %

*Muutos edelliseen vuoteen verrattuna

Toimipaikkojen vuosittaiset määrät alueittain, kun alle neljän henkilön toimipaikat on rajattu

pois, eroavat huomattavasti toimipaikkojen kokonaismääristä (Taulukko 8). Ero johtuu siitä,

että 69 % toimipaikoista on alle neljän hengen toimipaikkoja. Muu Helsinki sisälsi myös

rajauksen jälkeen eniten toimipaikkoja, mutta muu Espoo tuli vasta Helsingin ydinkeskustan ja

ydinkeskustan läheisten alueiden jälkeen. Erot muun Helsingin, Helsingin ydinkeskustan ja

Helsingin ydinkeskustan läheisten alueiden välillä olivat selvästi tasaisemmat kuin

tarkasteltaessa kaikkia toimipaikkoja. Muu Vantaa ja Otaniemi/Keilaniemi/Tapiola sisälsivät

saman verran toimipaikkoja.

39

Taulukko 8. Toimipaikkojen määrä alueittain ja vuosittain, kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu

pois

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Yhteensä

1 417 446 400 429 451 464 2607

2 368 409 356 387 408 381 2309

3 103 106 102 113 122 111 657

4 84 85 87 98 100 95 549

5 26 26 23 17 21 6 119

6 129 147 154 155 166 141 892

7 84 86 77 78 76 68 469

8 15 19 20 19 19 17 109

9 19 20 27 20 15 10 111

10 97 87 85 96 107 79 551

11 20 20 19 21 18 13 111

12 528 563 486 485 509 478 3049

13 174 194 194 197 213 186 1158

14 58 61 66 79 90 94 448

15 17 17 19 16 20 18 107

16 250 280 236 260 272 267 1565

17 17 16 13 10 10 7 73

18 17 18 28 32 35 45 175

19 21 21 13 14 15 15 99

20 164 211 187 203 208 185 1158

21 7 9 9 5 7 2 39

Yhteensä 2615 2841 2601 2734 2882 2682 16355

Muutos* % 8,6 % -8,4 % 5,1 % 5,4 % -6,9 %


6.1.2 Työpaikkojen sijoittuminen

Ydinkeskusta sisälsi alueittaisessa tarkastelussa eniten työpaikkoja (taulukko 9). Toiseksi

eniten sisälsi muu Helsinki, jonka jälkeen ydinkeskustan läheiset alueet ja muu Espoo.

40

Taulukko 9. Toimipaikkojen yhteenlaskettu henkilöstömäärä alueittain ja vuosittain.

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Yhteensä

1 14963 14206 13866 13901 14885 13223 85044

2 8456 9230 8709 10443 10214 8987 56039

3 4920 5469 4946 5434 7438 7366 35573

4 1624 1791 1871 2352 2344 2346 12328

5 1299 1424 1373 714 1030 151 5991

6 4654 4318 4139 4357 4391 3787 25647

7 1938 2112 2057 2615 2633 2337 13692

8 1487 1208 1534 1221 1177 1216 7842

9 793 774 915 760 695 530 4467

10 5400 5289 5734 5182 6048 4773 32426

11 1434 1497 1550 869 1494 1391 8235

12 12638 14168 13430 14842 14274 11524 80876

13 6331 6820 6818 6560 7481 6788 40799

14 1762 1852 2213 2903 3663 3041 15435

15 1071 1171 1276 1136 1274 1187 7115

16 8139 8675 7468 8405 7608 8038 48333

17 1514 1189 1080 1268 1228 1000 7279

18 410 261 555 770 847 1061 3903

19 564 678 773 1083 1201 1130 5429

20 4007 4597 4509 5331 4711 3796 26951

21 116 147 137 115 153 118 785

Yhteensä 83520 86876 84952 90261 94789 83790 524188

Muutos* % 4,0 % -2,2 % 6,2 % 5,0 % -11,6 %


Taulukossa 10 on esitetty työpaikkojen määrä alueittain ja vuosittain, kun alle neljän henkilön

toimipaikat on rajattu pois. Ero ydinkeskustan ja muun Helsingin välillä on rajauksen jälkeen

suurempi. Helsingin ydinkeskustan läheiset alueet sisälsivät edelleen kolmanneksi eniten

työpaikkoja, mutta neljänneksi eniten sisälsi muun Espoon sijaan Otaniemi/Keilaniemi/Tapiola

-alue. Työpaikkojen määrä kasvoi kaikkien toimipaikkojen aineistossa tarkastelujakson aikana

keskimäärin 0,3 % vuosittain ja rajauksen jälkeen väheni keskimäärin 0,2 %.

41

Taulukko 10. Toimipaikkojen yhteenlaskettu henkilöstömäärä alueittain ja vuosittain, kun alle neljän

hengen toimipaikat on rajattu pois.

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Yhteensä

1 14281 13422 13014 12985 13911 12343 79955

2 7428 8037 7540 9137 8898 7730 48771

3 4801 5324 4779 5237 7257 7179 34577

4 1509 1639 1698 2195 2168 2143 11352

5 1265 1394 1346 688 1005 117 5814

6 4453 4108 3929 4098 4132 3554 24274

7 1780 1898 1866 2423 2441 2146 12554

8 1478 1193 1530 1217 1166 1197 7781

9 758 739 896 738 657 500 4289

10 5324 5166 5602 5059 5938 4665 31754

11 1417 1480 1538 852 1475 1370 8132

12 10144 10666 10694 11884 11261 8512 63160

13 6052 6495 6454 6156 7080 6422 38659

14 1713 1816 2120 2793 3565 2937 14944

15 1054 1144 1248 1106 1255 1168 6976

16 6815 6829 5971 6742 6018 6284 38658

17 1509 1183 1069 1258 1219 993 7231

18 395 240 524 717 786 1000 3662

19 549 659 756 1060 1176 1103 5303

20 3305 3703 3683 4476 3895 2965 22027

21 67 80 93 56 86 38 421

Yhteensä 76097 77215 76349 80876 85390 74365 470294

Muutos* % 1,5 % -1,1 % 5,9 % 5,6 % -12,9 %


6.1.3 Toimialojen sijoittuminen

Kuvassa 9 näkyy KIBS-toimialojen alaryhmien jakautuminen alueittain. Alaryhmittäiset

määrät alueittain ja vuosittain löytyy liitteistä 6–9. Tietojenkäsittelypalveluiden osuus aineiston

toimipaikoista on 20 %. Niiden klusteroituminen näkyy kartalta selvästi. Leppävaarassa

tietojenkäsittelypalveluiden osuus KIBS-alojen alaryhmistä on 49 %. Muita alueita, joissa

tietojenkäsittelypalveluiden osuus on yli kolmannes, on Pitäjänmäki, Munkkiniemi, Lassila,

Otaniemi/Keilaniemi/Tapiola, Nihtisillan alue, Herttoniemi sekä Veromies.

Tietojenkäsittelypalveluiden osuus on alle viidennes Helsingin ydinkeskustassa, muu Vantaa -

alueella, muu Helsinki -alueella, Helsingin ydinkeskustan läheisillä alueilla, Kauniaisessa,

Tikkurilassa sekä Meilahdessa/Laaksossa.

Tutkimus ja kehittäminen -alaryhmän osuus KIBS-toimipaikoista pääkaupunkiseudulla on vain

2 %. Kaikilla muilla alueilla, paitsi Meilahdessa, alaryhmän osuus on 0–4 % toimipaikoista.

42

Meilahdessa tutkimus ja kehittäminen -alaryhmän osuus KIBS-toimipaikoista on 26 %. Näistä

73 % oli TOL 2008 -luokituksen tarkimman tason mukaan lääketieteellistä tutkimusta ja

kehittämistä. Herttoniemessä, Nihtisillan alueella, Vantaankoskella eikä Tikkurilassa ollut

yhtäkään tutkimus ja kehittäminen -alaryhmän toimipaikkaa koko tarkastelujakson aikana.

Liike-elämän palvelut on suurin KIBS-toimialojen alaryhmä. Sen osuus kaikista

pääkaupunkiseudun KIBS-toimipaikkojen toimialoista on 74 %. Suurimmat osuudet ovat

Helsingin ydinkeskustan läheisillä alueilla sekä Kauniaisissa, joissa alaryhmän toimipaikkojen

osuus kaikista KIBS-toimipaikoista on noin 80 %. Pienimmät liike-elämän palveluiden osuudet

ovat Pitäjänmäellä, Meilahdessa/Laaksossa sekä Leppävaarassa, joissa niiden osuus on alle

puolet KIBS-toimialan toimipaikoista.

Yksityisen koulutuksen osuus on 5 % KIBS-toimipaikoista. Meilahdessa/Laaksossa ja

Tikkurilassa yli 10 % toimipaikoista on yksityisen koulutuksen toimipaikkoja.

Munkkiniemessä eikä Vantaankoskella ollut yhtäkään yksityinen koulutus -alaryhmän

toimipaikkaa tarkastelujakson aikana. Muilla alueilla yksityisen koulutuksen toimipaikkojen

osuus KIBS-toimipaikoista oli 1–8 %.

43

Kuva 9. Eri toimialojen osuudet alueittain. Pallon suuruus visualisoi toimipaikkojen määrää alueella

44

Tutkielman aineistosta valtaosa toimipaikoista on yhden hengen toimipaikkoja, minkä vuoksi

toimialojen jakautuminen henkilöstön mukaan eroaa huomattavasti toimialojen jakautumisesta

toimipaikoittain (kuva 10). Liike-elämän palveluiden osuus vähenee huomattavasti ja

tietojenkäsittelypalveluiden osuus kasvaa, kun tarkastellaan henkilöstön jakautumista

alaryhmiin. Tietojenkäsittelypalvelut ovat henkilöstömäärältään suurempia toimipaikkoja kuin

liike-elämän palvelut, sillä henkilöstöstä lähes kolmannes työskentelee

tietojenkäsittelypalveluissa, vaikka toimipaikoista vain viidennes on

tietojenkäsittelypalveluiden toimipaikkoja. Liike-elämän palveluiden osuus KIBS-

toimipaikoista oli koko tarkastelujakson ajan selvästi suurin alaryhmä. Yhden hengen yritysten

toimipaikoissa liike-elämän palveluiden osuus tarkastelujakson aikana oli 79 %. Alle neljän

hengen toimipaikkojen määrä väheni huomattavasti vuosien 2008–2010 välillä, jolloin myös

liike-elämän palveluiden määrä väheni huomattavasti (LIITE 10). Muissa toimialoissa ei ollut

yhtä rajuja muutoksia.

Kuva 10. Yhden hengen yritysten ja kaikkien toimipaikkojen toimialoittainen jakautuminen sekä

kaikkien toimipaikkojen henkilöstön jakautuminen toimialoittain

6.1.4 Paikallaan pysyneet toimipaikat

Aineistosta selvitettiin toimipaikat, jotka löytyvät aineistosta koko tarkastelujakson ajan. Eli

toisin sanoen toimipaikat, jotka ovat pysyneet vuodet 2008–2013 paikallaan sekä joiden

yrityksen henkilöstömäärä ei ole tippunut minään vuosista alle yhden. Analyysin tuloksena

saatiin 1954 toimipaikkaa. Paikallaan pysyneiden toimipaikkojen alueittainen jakautuminen on

esitetty taulukossa 11. Paikallaan pysyneistä 910 eli 47 % sijaitsee keskeisimmillä toimipaikka-

45

alueilla, mikä on hieman enemmän kuin osuus, joka kaikista toimipaikoista sijaitsee (44 %).

Pysyvimpiä toimipaikat olivat Munkkiniemessä, jossa yli puolet pysyivät tarkastelujakson ajan

paikallaan. Alueittaisessa tarkastelussa vuoden 2008 toimipaikoista pienin osuus oli samalla

paikalla vuoteen 2013 saakka Meilahdessa/Laaksossa. Muilla kuin keskeisimmillä

toimipaikka-alueilla pysyvyys oli vähäisempää kuin keskimäärin, sillä niissä toimipaikoista

vain 16 % pysyi paikallaan vuoteen 2013 saakka. Paikallaan pysyneiden toimipaikkojen

keskimääräinen henkilöstömäärä vuoden 2013 aineistossa oli 18 henkeä, mikä on enemmän

kuin kaikkien aineistossa tarkasteltavien toimipaikkojen keskimääräinen henkilöstömäärä, joka

oli 10 henkeä. Paikallaan pysyneiden toimipaikkojen henkilöstömäärä kasvoi 13 % vuodesta

2008 vuoteen 2013.

Taulukko 11. Paikallaan pysyneet toimipaikat alueittain

Alue Toimipaikkojen

määrä vuonna 2008

Samalla paikalla

vuoteen 2013 asti

Osuus 2008 vuoden

toimipaikoista

1 972 230 24 %

2 1415 248 18 %

3 207 50 24 %

4 192 47 24 %

5 62 4 6 %

6 304 69 23 %

7 236 45 19 %

8 23 12 52 %

9 49 5 10 %

10 165 37 22 %

11 36 10 28 %

12 3530 571 16 %

13 392 102 26 %

14 96 27 28 %

15 29 8 28 %

16 1878 286 15 %

17 20 6 30 %

18 27 6 22 %

19 34 4 12 %

20 960 177 18 %

21 78 10 13 %

Yhteensä 10705 1954 18 %

6.1.5 Uudet toimipaikat

Uusia KIBS-toimipaikkoja on aloitettu pääkaupunkiseudulla tarkastelujakson aikana

keskimäärin 570 kappaletta vuosittain (LIITE 11). Uusia toimipaikkoja on aloitettu

tarkastelujakson aikana määrällisesti eniten alueille, joilla oli myös eniten toimipaikkoja

46

tarkastelujakson aikana. Suhteellisesti eniten uusia toimipaikkoja aloitettiin Lassilassa,

Leppävaarassa, Ruoholahdessa/Länsisatamassa ja Kauniaisissa. Lassilassa vuosien 2008–2013

aikana aloitettujen toimipaikkojen osuus näiden vuosien yhteenlasketusta toimipaikkojen

määrästä on 9 %. Muissa edellä mainituissa uusien toimipaikkojen osuus on 8 %. Suhteellisesti

vähiten toimipaikkoja on aloitettu Vantaankoskella ja Meilahdessa/Laaksossa. Vantaankoskella

tarkastelujakson aikana aloitettujen toimipaikkojen määrä kaikista tarkastelujakson

yhteenlasketuista toimipaikoista oli 3 % ja Meilahdessa/Laaksossa 5 %. Aloitettujen

toimipaikkojen määrät vaihtelivat osalla alueista huomattavasti vuosittain. Esimerkiksi

Helsingin ydinkeskustassa aloitettiin vuonna 2013 eniten toimipaikkoja, vaikka silloin

aloitettiin yhteensä vasta kolmanneksi eniten toimipaikkoja.

Kuvan 11 karttaan on visualisoitu piirakkadiagrammiin uudet toimipaikat toimialoittain ja

alueittain. Kun vertaa karttaa kuvan 9 karttaan huomaa joitain eroja toimialojen jakautumisessa.

Esimerkiksi Helsingin ydinkeskustaan ja Vallillaan/Pasilaan tarkastelujakson aikana

aloitetuista toimipaikoista suurempi osa on tietojenkäsittelypalveluiden toimialalta kuin näillä

alueilla olevasta toimipaikkojen kokonaismäärästä.

47

Kuva 11. Uudet toimipaikat toimialoittain. Pallon koko visualisoi vuosien 2008–2013 aikana

aloitettujen toimipaikkojen yhteenlaskettua määrää alueella. Selitteen pallon koko visualisoi 190

toimipaikan määrää

Tarkastelujakson aikana pääkaupunkiseudulla aloitetut toimipaikat ovat työllistäneet yhteensä

keskimäärin 2834 henkilöä aloitusvuosina (LIITE 12). Uusissa toimipaikoissa työskenteli

keskimäärin 5 henkilöä, mikä on puolet vähemmän kuin koko aineistoa tarkasteltaessa. Muu

Helsinki -alueella on määrällisesti eniten henkilöstöä tarkastelujakson aikana aloitetuissa

toimipaikoissa ja toiseksi eniten on muu Espoo -alueella. Uusissa toimipaikoissa suhteellisesti

eniten henkilöstöä on Tikkurilassa, jossa toimipaikkojen yhteenlasketusta henkilöstön määrästä

12 % on tarkastelujakson aikana aloitettujen toimipaikkojen henkilöstöä.

Kuvan 12 kartassa on esitetty uusien toimipaikkojen alueittaiset ja vuosittaiset yhteenlasketut

henkilöstömäärät. Kuvasta erottuu esimerkiksi muu Vantaa -alueelta tilastointijakso 2008–

2009, jolloin siellä aloitetuissa uusissa toimipaikoissa oli henkilöstöä 524, kun keskimäärin

siellä aloittaneissa uusissa toimipaikoissa oli aloitusvuonna 232 henkilöä. Vielä selkeämpi oli

vuosi 2009–2010 Pitäjänmäellä, kun siellä aloittaneissa toimipaikoissa henkilöstöä oli 443, kun

keskimäärin siellä aloittaneissa uusissa toimipaikoissa aloitusvuonna oli henkilöstöä 112.

48

Helsingin ydinkeskustassa aloitettujen toimipaikkojen yhteenlasketusta henkilöstömäärästä

erottui aikasarjassa sama vuosi kuin toimipaikkojen osalta: 2012–2013. Silloin siellä

aloittaneissa uusissa toimipaikoissa oli yhteensä 773 henkilöä, kun keskimäärin siellä

aloittaneissa toimipaikoissa aloitusvuonna oli 304 henkilöä.

Kuva 12. Uusien toimipaikkojen yhteenlasketut henkilöstömäärät toimipaikan aloitusvuonna alueittain

ja vuosittain visualisoituna kartalle. Selitteen punaisen pylvään pituus kuvastaa 410 työpaikkaa


Vuosina 2008–2013 KIBS-toimipaikkoja uudelleensijoittui yhteensä 4777 (LIITE 13). Kun

tämä määrä suhteutetaan keskimääräiseen toimipaikkojen määrään tarkastelujakson aikana,

saadaan suuntaa antava tieto siitä, kuinka suuri osuus toimipaikoista uudelleensijoittui vuosien

2008–2013 välillä. Tarkastelujakson aikana toimipaikkojen keskimääräinen määrä oli 8826.

Uudelleensijoittuneiden toimipaikkojen osuus keskimääräisestä toimipaikkojen määrästä on 54

%. Uudelleensijoittuneiden toimipaikkojen henkilöstömäärä kasvoi keskimäärin 6,3 % muuton

yhteydessä. Muuttaneilla toimipaikoilla keskimääräinen henkilöstömäärä ennen muuttoa oli 8

ja muuton jälkeen 9 (LIITE 27; LIITE 28).

49

Henkilöstömäärältään pienet toimipaikat liikkuivat selvästi enemmän kuin

henkilöstömäärältään suuremmat toimipaikat. Kun alle neljän hengen toimipaikat rajattiin

muuttojen kokonaismäärästä pois, jäi muuttoja jäljelle 1609 (LIITE 14). Kun rajattiin vielä alle

50 hengen toimipaikat pois, jäi muuttaneita toimipaikkoja enää 113 jäljelle (LIITE 15).

Erityisesti vuosien 2008–2009 välillä tehtiin paljon henkilöstömäärältään pienien

toimipaikkojen muuttoja. Silloin tehtiin muuttoja tarkasteltavista vuosista toiseksi eniten. Kun

muuttojen määrästä on rajattu alle neljän hengen toimipaikat pois, muuttoja tehtiin vuosien

2008–2009 tilastoinnissa kolmanneksi eniten. Kun tarkastellaan aineistoa, josta on rajattu alle

50 henkilön toimipaikat, on vuosien 2008–2009 välillä tehty muuttoja vasta neljänneksi eniten.

Määrällisesti eniten toimipaikkojen liikkuvuutta tapahtui muu Helsinki -alueella (LIITE 16).

Sieltä muutti eniten toimipaikkoja ja sinne muutti eniten toimipaikkoja. Myös henkilöstön

osalta muu Helsinki -alue oli listan kärjessä, kun tarkasteltiin mistä muutti eniten henkilöstöä

ja mihin muutti eniten henkilöstöä (LIITE 21; LIITE 24). Kun alle neljän hengen yritykset

rajattiin analyysista pois, edelleen muu Helsinki -alueelta muutti määrällisesti eniten

toimipaikkoja. Muu Helsinki -alueen sijaan Helsingin ydinkeskustaan muutti määrällisesti

eniten toimipaikkoja (LIITE 17). Toiseksi eniten toimipaikkoja muutti Helsingin ydinkeskustan

läheisille alueille. Tulokset olivat samat myös henkilöstön osalta (LIITE 22; LIITE 25).

Vantaankoski, joka on myös toimipaikkojen määrältä pienin alue, oli stabiilein alue määrällistä

toimipaikkojen uudelleensijoittumista tarkasteltaessa. Sieltä uudelleensijoittui kaikkina

tarkasteltavina vuosina 2 toimipaikkaa ja sinne uudelleensijoittui 3 toimipaikkaa. Kun alle 50

hengen toimipaikat rajattiin pois, eniten toimipaikkoja muutti pois Helsingin ydinkeskustan

läheisiltä alueilta (LIITE 15). Toiseksi ja kolmanneksi eniten muutti Helsingin ydinkeskustasta

ja muu Helsinki -alueelta. Herttoniemestä, Lassilasta, Nihtisillan alueelta, Veromiehestä eikä

Kauniaisista muuttanut yhtäkään 50 hengen tai suurempaa toimipaikkaa tarkastelujakson

aikana. 50 hengen tai suurempia toimipaikkoja uudelleensijoittui eniten Helsingin

ydinkeskustaan, toiseksi eniten muu Helsinki -alueelle, kolmanneksi eniten muu Espoo -

alueelle ja Helsingin ydinkeskustan läheisille alueille vasta neljänneksi eniten (LIITE 18).

Toimipaikkojen uudelleensijoittumisen nettomuutto (LIITE 19) laskettiin vähentämällä

alueelle muuttaneiden toimipaikkojen määrästä alueelta muuttaneiden toimipaikkojen määrä.

Tarkasteltaessa kaikkien tarkasteltavien vuosien yhteenlaskettua nettomuuttoa on muu Espoo

saanut eniten uusia toimipaikkoja ja toiseksi eniten Helsingin ydinkeskusta. Kolmantena ja

50

neljäntenä ovat Leppävaara ja Veromies. Luvut vaihtelevat kuitenkin hyvin paljon vuosittain.

Sekä muu Espoo -alueella että Helsingin ydinkeskustalla on myös vuosia, jolloin ne ovat

menettäneet toimipaikkoja. Toisena vuosista, jolloin Helsingin ydinkeskusta on menettänyt

toimipaikkoja, ydinkeskustan läheiset alueet voittivat toimipaikkoja ja toisena toimipaikkojen

määrä pysyi samana. Veromies ja Leppävaara ovat olleet joka vuosi muuttovoittajia. Muu

Helsinki on menettänyt määrällisesti eniten toimipaikkoja nettomuutossa tarkasteltaessa

kaikkia vuosia ja toiseksi eniten Helsingin ydinkeskustan läheiset alueet -alue. Kolmantena on

Lauttasaari ja neljäntenä Ruoholahti/Länsisatama. Myös näiden luvut vaihtelevat vuosittain ja

kaikilla näillä neljällä alueella on myös vuosia, jolloin ne ovat saaneet enemmän toimipaikkoja

kuin menettäneet. Helsingin ydinkeskusta on saanut eniten toimipaikkoja toimipaikkojen

nettomuutossa, joka on laskettu toimipaikoille, jotka jäävät jäljelle rajattaessa alle 4 hengen

toimipaikat (LIITE 20). Helsingin ydinkeskusta ja Vallila/Pasila ovat saaneet toiseksi eniten

toimipaikkoja rajauksen jälkeisessä nettomuutossa. Muu Helsinki menetti myös rajauksen

jälkeisessä nettomuutossa eniten toimipaikkoja ja Lauttasaari toiseksi eniten.

Muuttaneiden toimipaikkojen henkilöstömäärän nettotuloksen (henkilöstömäärä tuloalueella

muuton jälkeen-henkilöstömäärä lähtöalueella ennen muuttoa) mukaan henkilöstömäärä pysyi

tasaisimpana Kauniaisissa (LIITE 29). Meilahti menetti eniten henkilöstöä ja Helsingin

ydinkeskusta sai eniten henkilöstöä. Edellä mainitut alueet ovat samoilla paikoilla myös, kun

tarkastelusta on rajattu pois alle neljän hengen toimipaikat (LIITE 30).

Uudelleensijoittuneista toimipaikoista 2139 eli 45 % sijoittui lähtöalueelle (LIITE 31; Kuva

13). Näistä 1336 eli 62 % muutti alueiden muu Helsinki, muu Espoo, muu Vantaa sekä

Kauniaisen sisällä. Näillä alueilla, Kaunaista lukuun ottamatta, oli suurimmat osuudet alueen

sisäisten muuttojen osuudessa lähtöalueen kokonaismuuttomäärästä. Nämä alueet ovat pinta-

alaltaan hyvin suuria, joten näiden osalta lähtöalueelle sijoittuminen uudelleensijoittumisessa

ei tarkoita välttämättä lyhyttä muuttomatkaa. Keskeisimmistä toimipaikka-alueista Helsingin

ydinkeskustassa, ydinkeskustan läheisillä alueilla, Vantaankoskella ja Vallila-Pasila alueella

muutettiin suhteellisesti eniten alueen sisällä. Tarkastelujakson aikana Munkkiniemestä

muuttaneista yksikään ei sijoittunut Munkkiniemeen. Vantaankoskesta ja Munkkiniemestä pois

muuttaneiden määrä oli molemmissa hyvin vähäinen, joten ne eivät ole tilastollisesti

merkitseviä. Herttoniemessä alueen sisällä muuttaneiden osuus oli vain 9 %. Lassilassa ja

Meilahdessa/Laaksossa osuudet olivat Herttoniemen jälkeen pienimmät: 13 %. Kun

51

tarkasteltiin mihin muutot sijoittuivat, sijoittui toimipaikkakeskittymistä vain viidellä alueella

isoin osa muutoista omalle alueelle. Nämä alueet olivat Helsingin ydinkeskusta, Helsingin

ydinkeskustan läheiset alueet, Ruoholahti/Länsisatama, Vallila/Pasila sekä

Otaniemi/Keilaniemi/Tapiola. Kaikilla muilla alueilla isoin osa muutoista sijoittui oman

kunnan alueelle muualle kuin toimipaikkakeskittymiin.

Kuva 13. Alueen sisäisten muuttojen osuus lähtöalueen kokonaismuuttomäärästä

6.3 Aineistosta hävinneet toimipaikat

Aineistosta ei ollut mahdollista selvittää toimipaikkoja, joiden toiminta on lopetettu, sillä

aineisto sisältää tiedon vain käynnissä olevista toimipaikoista pääkaupunkiseudulla ja vuoden

2010 jälkeen Helsingin seudulla. Toimipaikat, joita ei löytynyt seuraavan vuoden aineistosta,

ovat lopettaneet toimintansa, muuttaneet aineistoalueen ulkopuolelle, muuttaneet toimialaa tai

niiden tilastoinnissa on tapahtunut virhe. Toimipaikkojen tuhoutuminen on kuitenkin

mielenkiintoinen tieto tutkittaessa toimipaikkojen dynamiikkaa, joten analyysiin päädyttiin

ottamaan mukaan aineistosta hävinneet toimipaikat. Näistä toimipaikoista todennäköisesti osa

on joka tapauksessa tuhoutunut.

Yhteensä toimipaikkoja hävisi aineistosta koko tarkastelujakson aikana 3060, joka on 7 %

vuosien 2008–2012 yhteenlasketuista toimipaikoista (Taulukko 7; LIITE 32). Aineistosta

hävinneiden toimipaikkojen keskimääräinen henkilöstömäärä oli 9. Määrällisesti eniten

toimipaikkoja tuhoutui tarkastelujakson aikana muu Helsinki ja muu Espoo -alueilla.

Suhteellisesti eniten toimipaikkoja tuhoutui Meilahden/Laakson ja Vantaankosken alueelta,

52

joissa molemmissa toimipaikoista tuhoutui 13 %. Suhteellisesti vähiten toimipaikkoja tuhoutui

Veromiehen alueelta. Kuvassa 14 on esitetty vuosittain ja alueittain hävinneiden toimipaikkojen

määrät pylväsdiagrammilla. Kuvasta huomaa esimerkiksi ettei muu Vantaa ja Muu Espoo -

alueilla aineistosta hävinneiden toimipaikkojen määrä vuonna 2012 ollut suhteellisesti yhtä

suuri kuin Helsingin kolmella eniten toimipaikkoja menettäneellä alueella: muu Helsinki -

alueella, ydinkeskustan läheisillä alueilla sekä ydinkeskustassa.

Kuva 14. Aineistosta hävinneet toimipaikat vuosittain ja alueittain pylväsdiagrammilla visualisoituna.

Selitteen punaisen pylvään pituus kuvastaa 140 toimipaikkaa

Taulukossa 12 on aineistosta hävinneiden toimipaikkojen määrät. Muu syy voi olla, että

toimipaikka on muuttanut pois Helsingin seudun alueelta, sen toiminta on lopetettu, se on

vaihtanut toimialaa tai sen tilastoinnissa on tapahtunut virhe. Selvästi suurinosa aineistosta

hävinneistä toimipaikoista sisälsi joko 4 henkilöä tai vähemmän.

53

Taulukko 12. Aineistosta hävinneet toimipaikat vuosittain

Vuosi Aineiston

koko

Poistuneet

aineistosta

Löytyy Hki-

seutu aineistosta

Yrityksen

henkilöstö-

määrä vä-

hentynyt 0:n

Muu

syy

Ei löydy

Hki-seutu

aineistosta

”tuhoutunut”

Toimipaikan

hnklm 0–4

”tuhoutu-

neissa”

Yrityksen

hnklm 1–4

”tuhoutu-

neissa”

2008 10705 2650 1738 913 825 912 (9 %) 804 759

2009 9792 3329 2615 2314 302 714 (7 %) 586 555

2010 7565 1109 736 708 29 373 (5 %) 284 252

2011 8206 1373 940 892 48 433 (5 %) 320 276

2012 8401 1769 1141 812 329 628 (7 %) 413 381

2013 8287

54

7 KESKUSTELU

Tutkielman tarkoituksena oli perehtyä KIBS-toimipaikkojen dynamiikkaan

pääkaupunkiseudulla vuosien 2008–2013 välillä. Tavoitteena oli selvittää mihin toimipaikat

sijoittuvat, mihin toimipaikat uudelleensijoittuvat sekä missä toimipaikkoja syntyy ja tuhoutuu.

Toimipaikkojen dynamiikan tarkastelujen pohjalla hyödynnettiin toimipaikkojen

ominaisuustietoja. Tässä luvussa käydään läpi keskeisimpiä analyysien tuloksia keskustellen

niiden suhdetta aiempiin tutkimuksiin aiheesta.

7.1 Toimipaikkojen sijoittuminen

Tutkielmassa mallinnettiin henkilöstömäärältä keskeisimmät toimipaikkakeskittymät

hyödyntäen kaikkia tutkielmassa tarkasteltuja vuosia. Laakso ym. (2013: 68–69) tutkivat KIBS-

toimipaikkoja Helsingin seudulla vuoden 2011 aineiston perusteella. Heidän tutkimansa vuosi

on puolivälissä tässä tutkielmassa tarkastelluista vuosista, joten odotetusti kaikki heidän

mainitsemansa keskittymät löytyvät tässä tutkielmassa mallinnetuista keskeisimmistä

toimipaikkakeskittymistä. Yksi keskeisimmistä sijoittumiseen vaikuttavista tekijöistä on

saavutettavuus. Kaikki yritykset eivät pyri sijoittamaan toimipaikkaansa keskustaan, vaikka

Helsingin keskusta on merkittävin toimipaikkojen keskittymä. Keskustassa sijaitsemisessa on

myös haittapuolia kuten ruuhkat. Esimerkiksi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston (2013)

Viikissä, Aviapoliksessa sekä Vantaanlaaksossa tekemien haastatteluiden perusteella sijainti

ruuhkaisen Helsingin ulkopuolella oli yrityksille tärkeää sujuvan pääväylille siirtymisen

vuoksi. Kun tarkastelee tutkielmassa mallinnettujen toimipaikkakeskittymien sijainteja,

sijaitsevat kaikki niistä pääväylien varrella. Useat toimipaikoista sijaitsevat lisäksi pääväylien

solmukohdissa tai juna- tai metroaseman läheisyydessä.

Toimipaikoista 56 % sijaitsi muualla kuin tutkielmassa mallinnetuissa

toimipaikkakeskittymissä. Tämä johtuu siitä, että toimipaikkakeskittymät mallinnettiin

toimipaikkojen henkilöstömäärän mukaisesti ja tutkielmassa tarkastelluista toimipaikoista 69

% oli alle neljän henkilön toimipaikkoja. Henkilöstömäärältään pienemmät toimipaikat

sijoittuvat muutoinkin hajaantuneemmin kuin isommat toimipaikat. Kun tuloksista rajattiin alle

neljän henkilön toimipaikat pois, jäljelle jääneistä toimipaikoista enää 36 % sijaitsi muilla kuin

mallinnetuilla alueilla.

55

7.1.1 Historian vaikutus toimipaikkojen sijoittumiseen

Musterdin & Murien (2010: 23) mukaan klustereita käsitellessä tulisi huomioida laajemmin

niiden syntyyn vaikuttaneita syitä. He esittelivät käsitteen polkuriippuvuus (path depency), joka

painottaa rakenteiden kuten yhteiskunnallisten instituutioiden ja organisaatioiden merkitystä

klustereiden kehityksessä. Tutkielmassa mallinnetuista toimipaikkakeskittymistä useilla on jo

pidempi historia takanaan, mihin on vaikuttanut esimerkiksi yhteiskunnallisen instituution

kuten korkeakoulun perustaminen alueelle. Otaniemi/Keilaniemi/Tapiola alueen kehitykseen

on vaikuttanut sen lisäksi, että alueelle on perustettu korkeakoulu, myös mittavat

toimistorakentamisen kaavoitukset (ks. luku 4.3.1). Porterin (ks. luku 2.2.1) mukaan klusterin

synty lähtee usein käyntiin vain yhden toimijan seurauksesta. Keilaniemen alueen kehittäminen

kiihtyi entisestään, kun sinne valmistui Nokian pääkonttori. Otaniemen lisäksi Meilahden

kehittyminen on lähtenyt liikkeelle sairaalan ja korkeakoulun perustamisen myötä. Meilahden

sairaala-alueen rakentaminen alkoi 1900-luvun alussa ja lääketieteellinen tiedekunta siirrettiin

keskustasta sinne 1970-luvulla (Museovirasto 2009).

Porterin (2003) mukaan alueelliset ohjauskeinot tulisi fokusoida erityisesti jo olemassa oleviin

klustereihin. Otaniemi/Keilaniemi/Tapiola aluetta kehitetään edelleen erityisesti

huippuosaamisen näkökulmasta (Marila 2011: 26). Myös Meilahtea kehitetään edelleen. Siellä

toimii AMCH (Academic Medical Center Helsinki) eli Akateeminen lääketiedekeskus

Helsinki, jonka muodostavat HUS (erikoissairaanhoidon palveluja tuottava kuntayhtymä),

Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta sekä Helsinki Institute of Life Science

(HiLIFE). Alueella toimii Terkko Health Hub, joka on terveyden ja life science eli terveys-,

ruoka ja ympäristöalojen startup-keskittymä. Alan yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta

huolehditaan tarjoamalla yhteiset tilat alan toimijoille. Alueella on myös käynnissä kolme

yhteistyöhanketta, joilla pyritään kehittämään alan toimijoiden välistä yhteistyötä ja

yritystoimintaa. (Museovirasto 2009; HUS 2018.) Jos Meilahden/Laakson alueella ei vielä ole

havaittavissa klusteriin vaadittavaa verkostoitumista, on Meilahdella/Laaksolla selvästi

potentiaalia kehittyä klusteriksi. Klusterissa voi olla sekä julkisia että yksityisiä toimijoita.

Meilahden/Laakson alueella on molempia. Mikä olennaisempaa, sieltä löytyy aineksia kaikkiin

klusterin timanttimallin tekijöihin: tuotannontekijäoloihin (esim. koulutus/osaava työvoima),

kysyntäoloihin, lähi- ja tukialoihin sekä kilpailulle.

56

7.1.2 Toimialojen sijoittuminen

Tutkielmasta erottui muutamia havaintoja toimialojen sijoittumisesta. Liike-elämän palvelut,

joka oli suurin alaklusteri, sijoittui keskustan lisäksi erityisesti toimipaikkakeskittymien

ulkopuolelle. Laakson & Loikkasen (2004: 161–166) mukaan liike-elämän palvelut ovat

keskustahakuisin toimiala, sillä ne tarvitsevat vain vähän tilaa ja ne hyötyvät keskustan

kasautumiseduista. Liike-elämän palveluiden osuus kaikista toimipaikoista oli 74 %. Helsingin

ydinkeskustassa osuus oli 77 % ja keskustan läheisillä alueilla 80 % (LIITE 8). Yhden hengen

yritysten toimipaikoista liike-elämän palveluiden osuus oli 79 % toimipaikoista, mikä selittää

sen, että liike-elämän palvelut ovat sekä keskittyneet keskustaan, että hajaantuneet

toimipaikkakeskittymien ulkopuolelle.

Meilahdessa erityistä oli suhteellisen korkea tutkimus ja kehittäminen -alaryhmän

toimipaikkojen osuus, sillä Meilahdessa KIBS-toimipaikoista 26 % kuului tutkimus ja

kehittäminen -alaryhmään. Näistä 73 % oli lääketieteellistä tutkimusta ja kehittämistä. Tähän

vaikuttaa todennäköisesti alueella sijaitseva sairaala ja lääketieteellinen tiedekunta. Helsingin

kaupunkisuunnitteluvirasto (2013: 9-11) analysoi pääkaupunkiseudun työpaikkakeskittymien

toimialarakenteen erikoistumista määrittelemällä työpaikkakeskittymien erikoistumisindeksin

(location quotient, LQ). Meilahti sai analyysissa LQ-arvoksi 23,3, jolla alue pääsi Helsingin

seitsemän alueen joukkoon, joilla LQ-arvo oli yli 15 ja työpaikkamäärä yli 100 henkeä.

Laakson & Loikkasen (2004: 161–166) mukaan tietojenkäsittelypalvelut eivät ole

keskustahakuisia, mutta niille ominaista on toimialan keskinäinen keskittyminen.

Tietojenkäsittelypalveluiden osuus tutkielmassa tarkastelluista KIBS-toimipaikoista oli 20 %.

Tietojenkäsittelypalveluiden osuus oli suurin Leppävaarassa, jonka lisäksi esimerkiksi

Otaniemi/Keilaniemi/Tapiola -alueella suuri osa toimipaikoista kuului

tietojenkäsittelypalveluiden alaklusteriin. Molempien alueella sijaitsee korkeakoulu, jossa on

mahdollisuus opiskella tietojenkäsittelyä, millä on mahdollisesti ollut vaikutusta

tietojenkäsittelypalveluiden keskittymiseen alueille.

7.1.3 Toimipaikan koon vaikutus sijoittumiseen

Laakson ym. (2012) mukaan yhä useampi työllistää nykyisin itse itsensä. Tämän huomasi myös

tutkielmaan rajatusta aineistosta, josta 33 % oli yrityksiä, joiden henkilöstömäärä oli 1.

Tutkielmasta rajattiin toimipaikat, joiden henkilöstömäärä oli alle 1 pois, sillä ne ovat

57

toiminnaltaan todennäköisesti hyvin pienimuotoista. Laakson ym. (2012) mukaan itsensä

työllistävillä toimipaikka voi sijaita kotona, mikä voi olla yksi selittävä tekijä alle neljän hengen

toimipaikkojen hajautuneisuudelle. Myös yrittäjille tehdyt kyselyt (Laakso ym. 2012;

Keskuskauppakamari 2016) puoltavat tutkielmassa havaittua tulosta, että alle neljän hengen

toimipaikat sijoittuvat eri tavoin. Vaikka suurin osa 1–3 hengen yrittäjistä kyselyn mukaan

toivoi toimistotilaa muualta kuin kotoa, toivoi kuitenkin kolmannes vastaajista toimitilaa

asuinalueelta. Kyseessä oli myös pelkkä toive. Merkittävimmin kyselyn mukaan toivottiin

sopivaa vuokratasoa, joka lienee toteutuvan parhaiten toimiston sijaitessa kotona.

Keskuskauppakamarin teettämässä kyselyssä puolestaan nousi esille hyvä saavutettavuus.

Toimipaikan koon vaikutusta sijoittumiseen havainnollistaa hyvin kuva 6, josta huomaa kuinka

alle 1,1 henkilön toimipaikat sijaitsevat hajallaan ympäri pääkaupunkia, mutta

henkilöstömäärältä suuremmat toimipaikat muodostavat keskittymiä. Keskittymät mukailevat

pääväyliä ja useat niistä ovat sijoittuneet liikenteen solmukohtiin.

7.1.4 Paikallaan pysyneet toimipaikat

Kun tarkasteltiin kuinka suuri osuus vuoden 2008 toimipaikoista pysyi paikallaan vuoteen 2013

saakka, pysyi mallinnetuista toimipaikkakeskittymistä kolmanneksi suurin osuus toimipaikkoja

paikallaan Lassilassa, johon aloitettiin eniten toimipaikkoja tarkastelujakson aikana.

Uudelleensijoittumisen tarkastelussa Lassila oli yksi alueista, jossa muuttoja sieltä tai sinne

tapahtui suhteellisen vähän. Lassilassa tuhoutuneiden toimipaikkojen määrä oli keskimääräistä.

Näistä analyyseistä voidaan päätellä Lassilan olevan suhteellisen stabiili toimipaikkojen

suhteen. Alueen toimipaikat on rakennettu vasta 2000-luvun alussa, joten se varmasti osaltaan

selittää alueen stabiilisuutta (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2002). Lassilassa

toimipaikkoja oli suhteellisen vähän toimipaikkoja vuonna 2008, mikä voi myös osaltaan

selittää alueen stabiilisuutta.

7.1.5 Uudet toimipaikat

Meilahdessa/Laaksossa aloitettiin suhteellisesti tarkasteltuna toiseksi vähiten toimipaikkoja.

Siellä pysyi myös pienin osuus toimipaikoista paikallaan tarkastelujakson ajan.

Henkilöstömäärän nettomuuttoa tarkasteltaessa menetti Meilahti/Laakso toiseksi eniten

henkilöstöä tarkasteltavien vuosien aikana. Toisin kuin Lassilassa, Meilahden/Laakson

kehittyminen on lähtenyt liikkeelle jo vuosikymmeniä sitten, mikä voi osaltaan selittää

työpaikkojen suhteellisen vilkasta dynamiikkaa alueella. Meilahti/Laakso sijaitsee suhteellisen

58

lähellä Helsingin keskustaa, kun tarkastellaan kaikkia tutkielmassa mallinnettuja keskeisimpiä

toimipaikka-alueita. Alueella ei ole metro- eikä juna-asemaa, vaikkakin bussi- ja

raitiovaunuyhteydet alueelle ovat hyvin kattavat. Liikenteellinen saavutettavuus voi vaikuttaa

joidenkin yrittäjien muuttopäätöksiin sillä osa yrittäjistä pitää sijaintia ruuhkaisen Helsingin

ulkopuolella hyvänä asiana.


Uudelleensijoittuneiden toimipaikkojen määrän osuus tarkastelujakson keskimääräisestä

toimipaikkojen määrästä oli 54 %, mikä on enemmän kuin Rothen ym. (2014: 6) tekemän

tutkimuksen osoitteenmuutosten suhteutettu määrä osakeyhtiöihin. He tutkivat

osoitteenmuutoksia vain pääkonttoreiden osalta ja saivat osuudeksi 38 %. Tässä tutkielmassa

osuus on luonnollisesti isompi, sillä tässä tutkielmassa tarkasteltiin toimipaikkatasolla

uudelleensijoittumista.

Uudelleensijoittuneista toimipaikoista 45 % sijoittui lähtöalueelle, kun tarkastelussa oli myös

tutkielmassa mallinnettujen toimipaikkakeskittymien ulkopuoliset alueet (muu Helsinki, muu

Espoo, muu Vantaa sekä Kauniainen). Kun tarkastelussa oli vain toimipaikkakeskittymät,

sijoittui 17 % uudelleensijoittuneista toimipaikoista lähtöalueelle. Toimipaikkakeskittymistä

viidellä alueella muutoista suurin osa sijoittui omalle alueelle. Muilla alueilla suurin osa

muutoista sijoittui oman kunnan alueelle muualle kuin toimipaikkakeskittymiin. Myös aiemmat

tutkimukset ovat osoittaneet, että läheisimmille alueille muutetaan kauempia alueita useammin

(Pellenbarg ym. 2002: 7-8).

Tulokset osoittivat myös aiemmin todetun havainnon, jonka mukaan uudelleensijoittumiseen

vaikuttaa eniten yrityksen laajentuminen ja tästä johtuva tilan puute (Brouwer ym. 2004;

Pellenbarg 2005). Uudelleensijoittuneiden toimipaikkojen henkilöstömäärä kasvoi enemmän

kuin paikallaan pysyneiden toimipaikkojen. Muuttaneiden toimipaikkojen henkilöstömäärä

kasvoi keskimäärin 6,3 % ja paikallaan pysyneiden keskimäärin 3,7 %. Muuttaneiden

toimipaikkojen keskimääräinen henkilöstömäärä oli 8 ja koko aineiston keskimääräinen

henkilöstömäärä oli 10. Muutoista 66 % oli alle neljän hengen toimipaikkojen muuttoja.

Kaikista toimipaikoista alle neljän hengen toimipaikkoja oli 69 %. Tarkastelujakson aikana

aloittaneiden toimipaikkojen keskimääräinen henkilöstömäärä oli puolet pienempi kuin

kaikkien toimipaikkojen. Myös tuhoutuneiden toimipaikkojen keskimääräinen

59

henkilöstömäärä oli 10 % pienempi kuin kaikkien toimipaikkojen keskimääräinen

henkilöstömäärä. Toisin sanoen pienemmissä toimipaikoissa tapahtui tarkastelujakson aikana

enemmän toimipaikkojen syntymistä ja tuhoutumista, mikä voi osaltaan selittää sen, että

muuttaneiden alle neljän hengen toimipaikkojen osuus on hieman pienempi kuin alle neljän

hengen toimipaikkojen osuus.

7.3 Aineistosta hävinneet toimipaikat

Aineistosta hävisi suhteellisesti eniten toimipaikkoja Meilahdessa/Laaksossa ja

Vantaankoskella. Ne olivat myös alueita, joissa aloitettiin vähiten uusia toimipaikkoja. Myös

nettomuuttoa tarkasteltaessa menettivät alueet henkilöstöä uudelleensijoittumisessa.

Meilahti/Laakso menetti toiseksi eniten henkilöstöä nettomuuttoa tarkasteltaessa ja

Vantaankoski viidenneksi eniten.

Aineistosta hävinneiden toimipaikkojen osuuksia tarkasteltaessa huomaa, että taantumalla on

ollut vaikutusta aineistosta hävinneisiin toimipaikkoihin, sillä vuosien 2008–2009 välillä

hävinneiden toimipaikkojen osuus vuoden 2008 toimipaikoista oli 9 %, mikä oli suurin

tarkasteltavien vuosien aikana. Juuri vuona 2009 oli taantuma (Kauhanen ym. 2015).

Kolmanneksi suurin osuus hävisi vuosien 2009–2010 välisenä aikana, jolloin aineistosta

hävinneiden toimipaikkojen osuus vuoden 2009 toimipaikoista oli 7 %.

60

8 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkielman tarkoituksena oli analysoida osaamisintensiivisten liike-elämän palveluiden

(KIBS) toimipaikkojen dynamiikkaa pääkaupunkiseudulla ja peilata sitä aiempiin tutkimuksiin

aiheesta. Karkeat tutkimuskysymykset olivat seuraavat:




Tutkielma aloitettiin käsittelemällä tutkielman kannalta oleellisimpia sijaintiteorioita aina

1700-luvulta nykypäivään saakka sekä käytiin läpi ajankohtaisia ja tutkielman kannalta

oleellisia tutkimuksia ja selvityksiä aihepiiristä. Teorian jälkeen esiteltiin tutkielmassa

hyödynnetty aineisto sekä siitä tehty empiirinen analyysi, jolla pyrittiin vastaamaan

tutkimuskysymyksiin. Analyysin pohjalta tehtyjä havaintoja tarkasteltiin tutkielman alussa

esiteltyjen teorioiden näkökulmasta.

Aihepiiriä on tutkittu pääkaupunkiseudulla useissa eri tutkimuksissa. Sillä rajauksella ja

laajuudella, millä tässä tutkielmassa aihepiiriä lähestyttiin, ei tiettävästi ole aihepiiriä aiemmin

pääkaupunkiseudulla tutkittu. Tutkielmassa hyödynnetty SeutuCD-aineisto sisältää kattavan

katsauksen toimipaikkojen ominaisuustietoja. Aineisto aiheutti kuitenkin myös haasteita

tutkielmaan. Aineisto ei tarjonnut suoraan kaikkia tutkielmassa kaivattuja tietoja kuten tietoa

toimipaikan uudelleensijoittumisesta tai lopettamisesta. Aineistoa tuli myös siistiä ja korjailla

laajasti ennen kuin sitä pystyi hyödyntämään. Aineiston siistimisestä huolimatta siihen jäi

todennäköisesti virheellisiä tietoja, eivätkä tutkielman tulokset ole näin ollen täysin paikkansa

pitäviä. Keskeisimpien toimipaikkakeskittymien mallintaminen aloitettiin jakamalla

pääkaupunkiseutu 250m x 250m ruutuihin. Ruutuihin jako on voinut hieman vääristää

analyysiä, jos jokin keskittymä on jakautunut kohdasta, joka on vaikuttanut keskeisesti

analyysiin. Tutkielmasta saadut analyysien tulokset vastasivat kuitenkin hyvin paljon aiempia

tutkimuksia ja ennakkokäsityksiä alueista, joten tulosten perusteella aineiston ja analyysien

voidaan todeta olleen toimivia tutkielman kannalta.

Tutkielmassa havaittiin toimipaikoista suuren osan olevan henkilöstömäärältä hyvin pieniä

toimipaikkoja. Pienien toimipaikkojen ja suurempien toimipaikkojen havaittiin sijoittuvan

hyvin eri tavalla, mitä selittää erityisesti se, että itsensä työllistävien toimipaikka voi sijaita

61

kotona. Tutkielmassa mallinnettiin pääkaupunkiseudun 17 keskeisintä KIBS-

toimipaikkakeskittymää. Toimipaikkakeskittymistä esiteltiin joitain havaintoja kuinka

historialla on ollut vaikutusta niiden kehittymiseen. Kaikkien alueiden osalta syitä ei tarkasteltu

tarkemmin. Tarkemmin tarkasteltiin keskittymiä, jotka erottuivat analyyseistä. Esimerkiksi

Meilahdessa oli omanlainen toimialajakauma ja Lassila erottui toimipaikkojen dynamiikan

vuoksi muista alueista.

Keskeinen huomio tuloksista on, että toimipaikoissa tapahtuu hyvin paljon dynamiikkaa, niin

alueellisesti kuin muutoinkin. Keskeisimmät toimipaikka alueet ovat pysyneet jo pitkään

samoina, mutta toimipaikat alueilla ovat uusiutuneet useaan kertaan vuosien saatossa. KIBS-

toimipaikkojen määrä pääkaupunkiseudulla vaihtui tutkielman tarkastelujakson aikana

vuosittain, ollen alimmillaan 7565 ja korkeimmillaan 10705. Vuosittain aloitettiin keskimäärin

570 toimipaikkaa ja toimipaikkoja hävisi aineistosta vuosittain keskimäärin 612. Toimipaikkoja

myös uudelleensijoittui vuosittain keskimäärin 955. Voimakasta dynamiikkaa kuvastaa

keskeisesti se, että vain 18 % vuoden 2008 aineiston toimipaikoista löytyi tutkielman aineistosta

ja oli samalla paikalla vielä vuonna 2013. Dynamiikkaan vaikuttaa keskeisesti luova tuho, joka

on voimakkaampaa taantumien aikaan. Dynamiikkaa ja luovaa tuhoa tapahtuu silti jatkuvasti.

Tutkielman alkuvuosien aikaan Suomessa oli taantuma, mikä näkyy erityisesti toimipaikkojen

tuhoutumisessa. Tutkielman tarkastelujakson aikana keskimääräinen vuosittainen

toimipaikkojen aloittamismäärä oli 42 toimipaikkaa vähemmän kuin keskimääräinen

tuhoutumismäärä.

Vaikka sattumalla voi olla vaikutusta yritystoiminnan sijoittumiseen eikä kaikkien

toimipaikkakeskittymien osalta välttämättä tiedetä syitä miksi ne ovat syntyneet juuri sinne,

suurin osa toimistotiloissa toimivista yrityksistä on harkinnut sijoittumispäätöstä. On tärkeää,

että keskeisimpiä toimipaikka-alueita kehitetään ja toimipaikkojen toimintaedellytyksistä

alueilla pidetään huolta. Laajentuminen ei ole ainoa syy, minkä vuoksi toimipaikkoja

uudelleensijoittuu, vaikka muuttopäätös aiheutuukin yleensä toimipaikan laajentumisesta ja

tästä johtuvasta tilanpuutteesta. Uudelleensijoittumisen työntävänä tekijänä voi olla myös

toimipaikan ympäristöön liittyvät tekijät, kuten huono saavutettavuus. Toimipaikkojen

uudelleensijoittuessa on todennäköistä, että toimipaikka uudelleensijoittuu lähtöalueen

läheisyyteen, sillä toimipaikat uudelleensijoittuvat läheisimmille alueille useammin kuin

kauemmille. Tämän vuoksi on myös tärkeää, että yrityksellä on hyvät toimintaedellytykset

62

alueella.

Tässä tutkielmassa sijoittumista tutkittiin vain kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimustulosten

analysoinnissa hyödynnettiin aiemmin aihepiiristä tehtyjä selvityksiä, joissa esimerkiksi

yritysjohtajille on tehty haastatteluja ja kyselyjä toimipaikkojen sijoittumisesta. Mahdollisessa

jatkotutkimuksessa voitaisiin tutkimusta laajentaa ja lähestyä myös kvalitatiivisin menetelmin.

Tutkielma kattoi vain vuodet 2008–2013. Mielenkiintoista olisi tutkia toimipaikkojen

dynamiikkaa myös ennen tutkielmassa tarkasteluja vuosia sekä tutkielmassa tarkasteltujen

vuosien jälkeisiä vuosia. Kaupungit ja yritystoiminta ovat jatkuvassa muutoksessa. On myös

todennäköistä, ettei yritystoiminnan tärkeys kunnan taloudelle tule ainakaan vähenemään.

Näiden syiden vuoksi on tärkeää, että aihepiiriä tutkitaan myös vastaisuudessa.

63

LÄHTEET

Antikainen J., T. Aro, E. Holstila, T. Hämäläinen & I. Soininvaara (2018). Selvitys Helsingin

seudun kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamisesta kaupunkien mestarien liigaan. 54

s., MDI Public Oy, Helsinki.

Boschma R. (2004). Competitiveness of regions from an evolutionary perspective. Regional

Studies 38: 9, 1001-1014.

Brouwer A.E., I. Mariotti & J.N. Van Ommeren (2004). The firm relocation decision: An

empirical investigation. The Annals of Regional Science 38: 2, 335-347.

Environmental Systems Research Institute (2017). Intersect. <http://pro.arcgis.com/en/pro-

app/tool-reference/analysis/intersect.htm>. 26.4.2018.

Environmental Systems Research Institute (2016). Hot Spot Analysis (Getis-Ord Gi*).

<http://desktop.arcgis.com/en/arcmap/10.3/tools/spatial-statistics-toolbox/hot-spot-

analysis.htm>. 13.4.2018.

Euroopan komissio (2014). Älykästä erikoistumista koskevat kansalliset / alueelliset

innovaatiostrategiat (RIS3).

<http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docgener/informat/2014/smart_specialisatio

n_fi.pdf>. 5.3.2018.

Glaeser E.L. & A. Saiz (2003). The rise of the skilled city. NBER Working paper 10191, 46.

Gordon I.R. & P. McCann (2000). Industrial clusters: complexes, agglomeration and/or social

networks? Urban Studies 37: 3, 513-532.

Graham D.J. (2009). Identifying urbanisation and localisation externalities in manufacturing

and service industries. Papers in Regional Science 88: 1, 63-84.

Haapamäki J., P. Hietanen, V. Mikkonen, S. Neunonen, O. Niemi, S. Nissinen, A. Rantanen,

S. Ruoppila, A. Staffans & H. Tervainen (2011). Käyttäjälähtöiset tilat. Tekesin julkaisu

12: 2011.

Harmaakorpi V., V. Harmaakorpi & H. Melkas (2008). Innovaatiopolitiikkaa järjestelmien

välimaastossa. 251 s., Suomen kuntaliitto, Helsinki : Lappeenrannan teknillinen

yliopisto.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto (2013). Pääkaupunkiseudun työpaikkakeskittymät -

klustereitako? 2013:19: Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston

selvityksiä, 314 s.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto (2002). Kehä-I:n varressa Lassilassa, Kortteli 29140,

Asemakaavan muutoksen selostus, Helsinki.

Henriksson A. (2018). Toimitilamarkkinat Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla 2017,

Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot.

http://pro.arcgis.com/en/pro-app/tool-reference/analysis/intersect.htm

http://pro.arcgis.com/en/pro-app/tool-reference/analysis/intersect.htm

http://desktop.arcgis.com/en/arcmap/10.3/tools/spatial-statistics-toolbox/hot-spot-analysis.htm

http://desktop.arcgis.com/en/arcmap/10.3/tools/spatial-statistics-toolbox/hot-spot-analysis.htm

http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docgener/informat/2014/smart_specialisation_fi.pdf

http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docgener/informat/2014/smart_specialisation_fi.pdf

64

HSY (2016). SeutuCD'15 Ohjeet ja Kuvaukset. 43 s., Edita Prima Oy, Helsinki.

Huovari J. (2012). Globalisaatio ja tuotannon sijoittuminen. 44 s., Pellervon taloudellinen

tutkimuslaitos, Helsinki.

HUS (2018). AMCH-kampus ja yhteistyöverkosto. <http://www.hus.fi/hus-

tietoa/Sivut/Kayttoehdot-ja-tekijanoikeudet.aspx>. 30.4.2018.

Jacobs J. (1969). The economy of cities., Vintage Books.

Juhta (2015). JHS 195 Toimipaikan ja toimipaikkaan liittyvien käsitteiden

määritelmät. <http://www.jhs-suositukset.fi/suomi/jhs195>. 5.3.2018.

Kauhanen A., A. Kauhanen, M. Maliranta, P. Rouvinen & V. Vihril (2015). Työn murros :

riittääkö dynamiikka? 112 s., Taloustieto, Helsinki.

Keskuskauppakamari (2016). Alueiden kilpailukyky 2016: Yritysten näkökulma,

Keskuskauppakamari, Helsinki.

Kolehmainen J. (2016). Paikallinen innovaatioymprist: Kohti alueellisen innovaatiotoiminnan

ymmrtmist.

Kortesoja A., M. Hjelt, T. Miller, S. Palomäki & S. Sepponen (2017). Kaupunkien uusi rooli

innovaatioiden edistämisessä-INKA-ohjelman loppuarviointi.

Krugman P. (1991a). Geography and trade. 142 s., MIT press.

Krugman P. (1991b). Increasing returns and economic geography. Journal of political

economy 99: 3, 483-499.

KTI Kiinteistötieto Oy (2016). KTI Markkinakatsaus Syksy 2016.

KvantiMOTV (2004). Ristiintaulukointi.

<http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/ristiintaulukointi/ristiintaulukointi.html>.

9.3.2018.

Laakso S., P. Kilpeläinen & P. Mäenpää (2012). Pienyritysten toimintamahdollisuuksien

tukeminen Östersundomin kaavoituksessa.

Laakso S., P. Kilpeläinen & V. Tähtinen (2013). Helsingin seudun yritysraportti. 110 s.,

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, Helsinki.

Laakso S. & H.A. Loikkanen (2004). Kaupunkitalous : johdatus kaupungistumiseen,

kaupunkien maankäyttöön sekä yritysten ja kotitalouksien sijoittumiseen. 472 sivua s.,

Gaudeamus, Helsinki.

Lahdelma T., S. Laakso & M. Grsbeck (2016). Toimipaikkojen läheisyys ja työvoimavirtojen

verkostot pääkaupunkiseudulla. 53 s., Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki.

http://www.hus.fi/hus-tietoa/Sivut/Kayttoehdot-ja-tekijanoikeudet.aspx

http://www.hus.fi/hus-tietoa/Sivut/Kayttoehdot-ja-tekijanoikeudet.aspx

http://www.jhs-suositukset.fi/suomi/jhs195

http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/ristiintaulukointi/ristiintaulukointi.html

65

Linnamaa R. (2004). Verkostojen toimivuus ja alueen kilpailukyky. Kunnallistieteellinen

aikakauskirja 4: 7: 323–326.

Loikkanen H.A., H.A. Loikkanen, S. Laakso & I. Susiluoto (2012). Metropolialueen talous :

näkökulmia kaupunkitalouden ajankohtaisiin aiheisiin. 442 s., Helsingin kaupunki,

tietokeskus, Helsinki.

Loimijoki T. (2011). Toimistokäyttäjien sijoittuminen pääkaupunkiseudun toimistoalueille,

Aalto-yliopisto, Espoo 35 s.

Lumijärvi T. (1983). Aluetaloustieteen perusteet. Tutkimuksia / Tampereen yliopisto.

Aluetiede 76 s.

Luoto I. & S. Virkkala (2017). Paikkaperustainen aluekehittäminen strategisena ohjenuorana.

Maliranta M. (2014). Luovan tuhon tie kilpailukykyyn–Miten innovointi vaikuttaa yrityksiin,

kansantalouteen ja kansalaisiin. Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiö.Julkaisusarja 4: .

Malmberg A. & D. Power (2006). True clusters/a severe case of conceptual headache.

Marila R. (2011). Keilaniemen alue - rakentumisen vaiheet. 53 s., Arkkitehtitoimisto SARC.

Marshall A. (1927). Principles of economics: an introductory volume.

Metsä-Tokila T. (2017). Toimialaraportti: Ohjelmistoala ja Tekninen konsultointi. 53 s., Työ-

ja elinkeinoministeriö.

Museovirasto (2009). Meilahden sairaala-alue.

<http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4656>. 5.5.2018.

Musterd S. & A. Murie (2010). Making competitive cities. 360 s., Wiley-Blackwell,

Chichester.

Patentti- ja rekisterihallitus (2017). Patentti- ja rekisterihallitus, Kaupparekisteritilastot.

<https://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yritystenlkm.html>.

Pellenbarg P.H., L.J. Van Wissen & J. Van Dijk (2002). Firm relocation: state of the art and

research prospects., University of Groningen Groningen.

Pellenbarg P.H. (2005). Firm migration in the Netherlands. 26 s., Faculty of Spatial Sciences,

Urban and Regional Studies Institute (URSI) University of Groningen, the Netherlands.

Phelps N.A. & T. Ozawa (2003). Contrasts in agglomeration: proto-industrial, industrial and

post-industrial forms compared. Progress in Human Geography 27: 5, 583-604.

Polanyi K. (1944). The Great Transformation. The Political and Economic Origins of Our

Time., Beacon Press., Boston.

Porter M. (2003). The Economic Performance of Regions. Regional Studies 37: 6-7, 549-578.

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4656

https://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yritystenlkm.html

66

Porter M. (1991). Kansakuntien kilpailuetu. 879 s., Otava, Helsinki.

Porter M.E. (1998). Clusters and the new economics of competition. Harvard Business

Review 76: 6, 77-90.

Porter M.E. (1990). The competitive advantage of nations. Repr. p. 855 s., Macmillan,

London.

Rantanen L. (2011). Yrityksen sijoittuminen talousteoreettisena kysymyksenä. 71 s.,

Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto.

Rothe P., M. Christersson, N. Ounasvuori, S. Heino, A. Sarasoja & S. Nenonen (2014).

Uudelleensijoittumisen prosessit ja liiketoiminta-Repbu-hankkeen loppuraportti.

Schumpeter J. (1942). Creative destruction. Capitalism, socialism and democracy 825: .

Scott A.J. (2006). Creative cities: Conceptual issues and policy questions. Journal of urban

affairs 28: 1, 1-17.

Simmie J. (2001). Innovative cities. 254 s., Spon Press, London.

Smith A. (1776). An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations, 2 vols.

W.Strahan and T.Cadell.[MTG] .

Temple J. (1999). The new growth evidence. Journal of economic Literature 37: 1, 112-156.

Tilastokeskus (2018a). Käsitteet, Toimipaikka, Määritelmä 3.

<https://tilastokeskus.fi/meta/kas/toimipaikka.html#tab3>. 5.3.2018.

Tilastokeskus (2018b). Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön ennakkotilasto

[verkkojulkaisu]. <http://www.stat.fi/til/vamuu/index.html>. 9.5.2018.

Tilastokeskus (2017). Statfin-tilastotietokanta - 003 -- Toimipaikat kunnittain 2013-2015.

<http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__yri__alyr/statfin_alyr_pxt_003.p

x>.

Tilastokeskus (2008). Toimialaluokitus TOL 2008. 402 s., Multiprint Oy, Helsinki.

Vilmi L. (2012). Yritysten markkinoilletulon ja markkinoilta poistumisen makrotaloudellisista

vaikutuksista. Kansantaloudellinen aikakauskirja 108: 4, 501-504.

von Thnen J.H. (1826). Der isolierte Staat in Beziehung auf Nationalkonomie und

Landwirtschaft. Gustav Fischer, Stuttgart (reprinted 1966) .

Weber A. (1929). Theory of the Location of Industries. 256 s., University of Chicago Press.

Weber A. (1909). Ueber den standort der industrien. 268 s., Рипол Классик.

https://tilastokeskus.fi/meta/kas/toimipaikka.html#tab3

http://www.stat.fi/til/vamuu/index.html

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__yri__alyr/statfin_alyr_pxt_003.px

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__yri__alyr/statfin_alyr_pxt_003.px

LIITTEET

LIITE 1. KIBS-toimipaikat Helsingin ydinkeskustan, ydinkeskustan läheisten alueiden ja Ruoholahden/Länsisataman alueella

LIITE 2. KIBS-toimipaikat Kalasataman/Sörnäisen, Vallilan/Pasilan ja Herttoniemen alueella

LIITE 3. KIBS-toimipaikat Meilahden/Laakson, Munkkiniemen, Pitäjänmäen ja Lassilan alueella

LIITE 4. KIBS-toimipaikat Lauttasaaren ja Otaniemen/Keilaniemen/Tapiolan alueella

LIITE 5. KIBS-toimipaikat Vantaankosken, Veromiehen ja Tikkurilan alueella

LIITE 6. Tietojenkäsittelypalvelut-alaryhmän toimipaikkojen jakautuminen alueittain ja vuosittain.

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Osuus*

1 158 155 136 152 185 179 17 %

2 188 170 148 167 168 172 14 %

3 58 57 55 67 78 70 31 %

4 30 31 36 46 50 55 22 %

5 5 5 3 3 3 2 8 %

6 61 62 63 67 69 64 23 %

7 66 59 47 44 40 34 24 %

8 7 12 11 11 13 13 46 %

9 21 16 15 10 11 8 36 %

10 75 75 75 76 77 65 46 %

11 16 12 11 13 13 11 44 %

12 493 463 341 365 394 385 15 %

13 164 162 160 172 166 168 43 %

14 52 45 49 68 66 61 49 %

15 14 11 17 14 14 9 41 %

16 335 311 250 275 275 297 20 %

17 4 5 4 4 4 3 25 %

18 9 9 11 19 25 28 34 %

19 4 3 1 2 3 5 10 %

20 164 146 110 112 120 115 17 %

21 10 7 4 5 7 7 12 %

Yht. 1934 1816 1547 1692 1781 1751 20 %

*Tietojenkäsittelypalvelut-alaryhmän toimipaikkojen osuus alueen KIBS-toimipaikoista

LIITE 7. Tutkimus ja kehittäminen -alaryhmän toimipaikkojen jakautuminen alueittain ja vuosittain.

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Osuus*

1 16 16 12 11 11 9 1 %

2 16 11 15 17 15 14 1 %

3 2 2 2 3 1 1 1 %

4 3 2

1

1 %

5 15 14 11 12 11 4 26 %

6 3 3 3 3 4 1 1 %

7 1 1

1 2 3 1 %

8 1

1 %

9

0 %

10 1 1

1

0 %

11 1 1

1 %

12 53 52 49 47 45 34 2 %

13 13 12 15 17 16 11 4 %

14 2 2 4 3 4 5 3 %

15

0 %

16 31 29 20 25 21 23 2 %

17

0 %

18 1 1 2 3 2 3 4 %

19

0 %

20 10 11 9 13 12 9 1 %

21

1 1 1 1 %

Yht. 169 158 142 157 146 118 2 %

* Tutkimus- ja kehittäminen -alaryhmän toimipaikkojen osuus alueen KIBS-toimipaikoista

LIITE 8. Liike-elämän palvelut -alaryhmän toimipaikkojen jakautuminen alueittain ja vuosittain

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Osuus*

1 759 722 648 688 711 699 77 %

2 1148 1011 789 888 920 891 80 %

3 139 134 120 134 137 122 63 %

4 151 145 128 122 134 133 73 %

5 34 22 19 17 15 17 49 %

6 216 194 172 192 200 180 68 %

7 163 166 132 144 146 147 74 %

8 15 18 11 11 12 11 53 %

9 28 28 25 22 22 17 63 %

10 83 86 67 79 84 69 49 %

11 16 16 14 16 12 13 51 %

12 2802 2492 1650 1753 1789 1854 78 %

13 203 198 191 198 219 177 51 %

14 38 37 50 54 65 74 45 %

15 14 19 18 17 17 20 55 %

16 1426 1280 853 938 933 1006 74 %

17 16 13 13 11 10 10 75 %

18 17 20 32 34 36 41 60 %

19 26 25 16 22 22 25 78 %

20 746 661 507 556 545 551 78 %

21 63 48 34 38 42 50 79 %

Yht. 8103 7335 5489 5934 6071 6107 74 %

* Liike-elämän palvelut -alaryhmän toimipaikkojen osuus alueen KIBS-toimipaikoista

LIITE 9. Yksityinen koulutus -alaryhmän toimipaikkojen jakautuminen alueittain ja vuosittain

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Osuus*

1 39 38 40 50 43 40 5 %

2 63 65 53 55 55 42 5 %

3 8 9 7 9 10 13 5 %

4 8 12 8 9 8 4 4 %

5 8 9 8 7 7 2 16 %

6 24 24 20 22 27 14 8 %

7 6 3 4 4 3 2 2 %

8

0 %

9

1

1 1 1 %

10 6 8 7 7 8 4 4 %

11 3 1 1 1 1

4 %

12 182 157 120 125 126 90 5 %

13 12 11 12 13 12 9 3 %

14 4 3 6 5 3 3 3 %

15 1 1 1 1 2 2 4 %

16 86 88 59 70 58 57 5 %

17

0 %

18

1 1 1 1 2 2 %

19 4 5 4 3 4

11 %

20 40 43 32 36 28 22 4 %

21 5 4 4 5 6 4 8 %

Yht. 499 483 387 423 403 311 5 %

*Yksityinen koulutus -alaryhmän toimipaikkojen osuus alueen KIBS-toimipaikoista

LIITE 10. KIBS-toimipaikkojen toimialoittainen jakautuminen vuosittain

LIITE 11. Uudet toimipaikat vuosittain ja alueittain

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Yht. * **

1 78 71 55 50 58 88 400 7 % 67

2 115 93 64 59 53 57 441 6 % 74

3 22 17 12 19 14 15 99 8 % 17

4 20 15 8 9 11 9 72 6 % 12

5 3 5 1 1 3 13 5 % 3

6 21 19 13 16 15 18 102 6 % 17

7 16 16 8 9 9 18 76 6 % 13

8 1 4 1 2 2 10 7 % 2

9 5 3 1 2 1 1 13 6 % 2

10 12 12 9 9 12 8 62 6 % 10

11 4 1 2 2 3 3 15 9 % 3

12 248 190 128 105 128 165 964 6 % 161

13 44 28 20 24 22 25 163 7 % 27

14 10 3 8 13 12 12 58 8 % 10

15 2 1 4 2 2 11 6 % 2

16 149 99 71 85 73 85 562 6 % 94

17 1 2 3 3 % 2

18 1 1 5 2 7 4 20 7 % 3

19 3 2 3 5 13 7 % 3

20 77 64 34 43 36 43 297 6 % 50

21 9 3 1 3 5 5 26 8 % 4

Yht. 838 648 447 454 466 567 3420 6 % 570

*Osuus kaikista toimipaikoista

** keskimääräinen vuosittain aloitettujen toimipaikkojen määrä

LIITE 12. Uusien toimipaikkojen henkilöstömäärä alueittain ja vuosittain

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Yht. * **

1 207 276 188 197 188 773 1829 2 % 305

2 246 463 178 223 308 227 1646 3 % 274

3 354 94 78 201 36 200 963 3 % 161

4 38 105 21 29 33 87 313 3 % 52

5 1 215 1 4 12

233 4 % 39

6 144 76 49 76 102 101 547 2 % 91

7 24 254 16 59 70 181 604 4 % 101

8 1 19 26

79 116 240 3 % 40

9 43 4 4 12 1 4 69 2 % 12

10 38 71 443 44 63 14 673 2 % 112

11 121 56 4 2 9 5 197 2 % 33

12 761 824 483 263 424 703 3458 4 % 576

13 85 161 357 184 130 87 1004 2 % 167

14 86 7 21 245 63 56 478 3 % 80

15 3 15 26

118 17 178 3 % 30

16 347 486 305 600 275 186 2199 5 % 367

17 14

11 25 0 % 4

18 3 2 17 4 67 160 254 7 % 42

19 142 277 105

150 674 12 % 112

20 98 524 190 240 174 167 1393 5 % 232

21 4 4 1 3 8 8 29 4 % 5

Yht. 2618 3798 2686 2492 2157 3254 17007 3 % 2835

*Osuus kaikkien toimipaikkojen henkilöstömäärästä

** Vuosittain aloitettujen toimipaikkojen keskimääräinen henkilöstömäärä

LIITE 13. Uudelleensijoittuneet toimipaikat lähtöalueittain ja vuosittain

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 124 125 54 97 164 564

2 197 146 72 129 227 771

3 38 29 12 21 49 149

4 29 26 12 20 31 118

5 8 2 1 4 8 23

6 50 26 11 27 48 162

7 23 29 15 23 44 134

8 1

1 1 1 4

9 8 5 7 3 10 33

10 21 21 9 12 22 85

11 4 3 1 3 5 16

12 378 310 137 188 353 1366

13 44 41 35 44 65 229

14 11 11 5 15 20 62

15 3 4 3 2 7 19

16 193 169 68 91 167 688

17 2 1

3

18 5 4 2 3 9 23

19 3 5

2 4 14

20 65 72 31 49 80 297

21 2 4 5

6 17

Yht. 1209 1033 481 734 1320 4777

LIITE 14. Uudelleensijoittuneet toimipaikat lähtöalueittain ja vuosittain, kun alle neljän hengen


Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 43 55 28 49 85 260

2 49 60 21 45 84 259

3 21 14 3 15 28 81

4 13 10 5 13 15 56

5 2 2

3 5 12

6 17 15 9 11 23 75

7 6 12 9 10 21 58

8

1 1 1 3

9 1 3 4 2 4 14

10 14 9 2 7 11 43

11 2

1 4 7

12 54 85 35 55 80 309

13 18 21 16 19 36 110

14 6 7 2 8 13 36

15 2 3

5 10

16 35 43 15 22 37 152

17 1 1

2

18 3 3 1 2 8 17

19 1 5

2 3 11

20 7 27 11 18 27 90

21 1 2

1 4

Yht. 293 378 164 283 491 1609

LIITE 15. Uudelleensijoittuneet toimipaikat lähtöalueittain ja vuosittain, kun alle 50 hengen

toimipaikat on rajattu pois.

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 4 2 1 2 6 15

2 1 4 1 5 9 20

3 1 2

1 7 11

4 1

1

2

5

1

1

6 3 1 1 1 2 8

7

2 2

8

1

1

10 1 2 1 1

5

12 2 3

1 9 15

13 2 2

2 4 10

14

4 4

16 2 2

4 3 11

17 1

1

19

2 2

20 1

1 3 5

Yht. 18 19 5 20 51 113

LIITE 16. Uudelleensijoittuneet toimipaikat tuloalueittain ja vuosittain

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 130 133 52 96 182 593

2 172 162 72 131 206 743

3 32 22 13 23 39 129

4 35 26 16 19 39 135

5 3 2

2 6 13

6 46 34 15 25 38 158

7 25 29 6 15 36 111

8 3 1

1 2 7

9 2 7 2 5 5 21

10 23 21 18 17 15 94

11 4 3 3 2 4 16

12 370 265 123 193 364 1315

13 46 51 34 44 51 226

14 12 24 8 18 27 89

15 6 4 2 2 4 18

16 211 154 69 90 197 721

17 1 2

3

18 8 8 9 7 18 50

19 1 1

2 7 11

20 74 80 33 39 73 299

21 5 4 6 3 7 25

Yht. 1209 1033 481 734 1320 4777

LIITE 17. Uudelleensijoittuneet toimipaikat tuloalueittain ja vuosittain, kun alle neljän hengen


Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 65 55 20 55 102 297

2 62 56 23 46 92 279

3 18 11 4 18 27 78

4 16 14 9 12 22 73

5 1 1

2

4

6 27 24 9 12 23 95

7 8 9 3 6 15 41

8 3 1

1 2 7

9 4 1

2 7

10 9 10 11 13 9 52

11 3 1 1 1

6

12 45 60 26 52 91 274

13 20 20 16 27 28 111

14 9 14 4 11 17 55

15 2 2

2 4 10

16 34 29 17 27 46 153

17 1 1

2

18 3 5 6 2 15 31

19 1 1

5 7

20 18 21 14 16 24 93

21

2

2

Yht. 345 339 166 303 524 1677

LIITE 18. Uudelleensijoittuneet toimipaikat tuloalueittain ja vuosittain, kun alle 50 hengen

toimipaikat on rajattu pois.

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 4 4 5 10 23

2 2 2 2 2 5 13

3 1 1

4 7 13

4 1 1

1 2 5

6 2 2

1 2 7

7

1

2 3

8

1 1

10 1 1

2

11 1

1

12 2 4 1 2 7 16

13 2

3 3 8

14 1

2 2 5

15

1 1 2

16 2 1 1 3 8 15

17 1

1

18 1

1 2

19 1 1

1 3

20 1 1

1 3

Yht. 20 21 5 24 53 123

LIITE 19. Toimipaikkojen nettomuutto (tulomuutto-lähtömuutto) alueittain ja vuosittain

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 6 8 -2 -1 18 29

2 -25 16 0 2 -21 -28

3 -6 -7 1 2 -10 -20

4 6 0 4 -1 8 17

5 -5 0 -1 -2 -2 -10

6 -4 8 4 -2 -10 -4

7 2 0 -9 -8 -8 -23

8 2 1 -1 0 1 3

9 -6 2 -5 2 -5 -12

10 2 0 9 5 -7 9

11 0 0 2 -1 -1 0

12 -8 -45 -14 5 11 -51

13 2 10 -1 0 -14 -3

14 1 13 3 3 7 27

15 3 0 -1 0 -3 -1

16 18 -15 1 -1 30 33

17 -1 1 0 0 0 0

18 3 4 7 4 9 27

19 -2 -4 0 0 3 -3

20 9 8 2 -10 -7 2

21 3 0 1 3 1 8

Yht. 6 8 -2 -1 18 29

LIITE 20. Toimipaikkojen nettomuutto (tulomuutto-lähtömuutto) alueittain ja vuosittain, kun alle

neljän hengen toimipaikat on rajattu pois.

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 22 0 -8 6 17 37

2 13 -4 2 1 8 20

3 -3 -3 1 3 -1 -3

4 3 4 4 -1 7 17

5 -1 -1 0 -1 -5 -8

6 10 9 0 1 0 20

7 2 -3 -6 -4 -6 -17

8 3 1 -1 0 1 4

9 -1 1 -3 -2 -2 -7

10 -5 1 9 6 -2 9

11 3 -1 1 0 -4 -1

12 -9 -25 -9 -3 11 -35

13 2 -1 0 8 -8 1

14 3 7 2 3 4 19

15 0 -1 0 2 -1 0

16 -1 -14 2 5 9 1

17 0 0 0 0 0 0

18 0 2 5 0 7 14

19 0 -4 0 -2 2 -4

20 11 -6 3 -2 -3 3

21 0 -1 0 0 -1 -2

Yht. 52 -39 2 20 33 68

LIITE 21. Muuttaneiden toimipaikkojen henkilöstömäärä yhteenlaskettuna alueittain ja vuosittain

ennen muuttoa.

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 872 805 1429 894 2114 6114

2 873 1169 337 1211 2194 5784

3 348 437 71 288 1998 3142

4 218 256 70 344 245 1133

5 33 13 1 396 79 522

6 491 342 563 206 668 2270

7 72 116 116 132 573 1009

8 1

276 10 6 292

9 45 33 29 38 87 232

10 209 357 96 406 138 1207

11 4 40 1 16 83 144

12 994 1412 537 1723 2570 7237

13 277 316 237 522 1473 2825

14 77 121 34 107 800 1140

15 19 24 6 6 88 143

16 709 927 191 998 1071 3896

17 74 45

119

18 102 29 11 19 87 247

19 50 71

18 331 469

20 200 382 145 394 560 1681

21 2 14 38

13 67

Yht. 5670 6909 4188 7728 15178 39673


ennen muuttoa, kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 759 694 1369 791 1955 5568

2 708 1034 246 1041 1925 4954

3 329 410 53 276 1957 3024

4 194 232 56 332 215 1029

5 24 13

394 75 505

6 455 322 558 179 612 2125

7 54 87 103 109 536 889

8

276 10 6 291

9 37 30 24 37 74 202

10 198 336 80 397 119 1129

11 39

13 81 133

12 688 1054 373 1473 2112 5701

13 245 282 199 474 1413 2613

14 73 114 29 97 781 1095

15 18 23

85 126

16 541 734 108 871 850 3104

17 72 45

117

18 99 27 10 18 83 237

19 45 71

18 329 463

20 148 310 106 332 462 1358

21 6 34

6 46

Yht. 4687 5863 3623 6861 13676 34709


ennen muuttoa, kun alle 50 hengen toimipaikat on rajattu pois

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 338 151 1041 210 961 2700

2 151 421 86 515 1033 2205

3 97 301

107 1574 2079

4

93

211

304

5

374

374

6 248 65 470 52 346 1182

7

228 228

8

276

276

10 53 212 61 345

671

12 179 239

1000 1367 2785

13 119 113

205 939 1376

14

611 611

16 168 349

633 349 1500

17 72

72

19

325 325

20 67

111 182 360

Yht. 1492 1944 1934 3762 7915 17047


muuton jälkeen

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 1072 1279 307 1099 3169 6926

2 880 1024 906 1365 2043 6217

3 311 262 56 914 1765 3308

4 336 245 90 251 458 1380

5 22 11

17 12 62

6 470 493 127 227 719 2036

7 129 136 435 56 605 1361

8 27 6

4 77 114

9 5 89 6 10 38 148

10 180 397 210 199 152 1138

11 22 62 13 6 7 109

12 1075 1255 1406 1227 1948 6911

13 436 297 209 1020 858 2821

14 132 516 48 513 478 1687

15 28 27 3 102 107 267

16 757 506 279 654 2020 4217

17 330 44

374

18 32 119 70 29 241 490

19 83 90

4 327 503

20 335 419 184 188 410 1536

21 6 7 39 6 11 69

Yht. 6668 7282 4387 7892 15445 41673


muuton jälkeen, kun alle neljän hengen toimipaikat on rajattu pois

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 959 1124 235 1008 3011 6338

2 707 829 810 1200 1822 5367

3 288 235 38 904 1736 3201

4 310 219 75 232 421 1257

5 20 7

17

45

6 439 468 113 200 683 1904

7 104 97 431 37 568 1237

8 27 6

4 77 114

9 85 5

33 123

10 160 373 196 193 140 1062

11 21 60 8 5

93

12 622 911 1240 979 1515 5268

13 392 233 175 984 806 2590

14 128 495 41 499 455 1617

15 21 24

102 107 254

16 507 281 188 537 1753 3267

17 330 42

372

18 23 114 63 20 232 453

19 83 90

323 496

20 249 309 149 147 310 1164

21

35

35

Yht. 5390 6001 3802 7069 13992 36255


muuton jälkeen, kun alle 50 hengen toimipaikat on rajattu pois

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 368 478

406 1813 3065

2 156 157 593 773 798 2477

3 95 131

731 1417 2373

4 59 105

107 132 403

6 117 145

73 371 706

7

411

367 778

8

63 63

10 74 270

344

11

60

60

12 191 353 1000 473 456 2474

13 190

612 381 1183

14

282

438 241 961

15

96 60 156

16 138 51 53 278 1322 1842

17 330

330

18

74

58 132

19 83 90

266 438

20 81 52

72 205

Yht. 1882 2247 2057 3986 7816 17988

LIITE 27. Muuttaneiden toimipaikkojen keskimääräinen henkilöstömäärä alueittain ja vuosittain

ennen muuttoa

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 7 6 26 9 13 11

2 4 8 5 9 10 8

3 9 15 6 14 41 21

4 8 10 6 17 8 10

5 4 7 1 99 10 23

6 10 13 51 8 14 14

7 3 4 8 6 13 8

8 1

276 10 6 73

9 6 7 4 13 9 7

10 10 17 11 34 6 14

11 1 13 1 5 17 9

12 3 5 4 9 7 5

13 6 8 7 12 23 12

14 7 11 7 7 40 18

15 6 6 2 3 13 8

16 4 5 3 11 6 6

17 37 45

40

18 20 7 6 6 10 11

19 17 14

9 83 34

20 3 5 5 8 7 6

21 1 4 8

2 4

Yht. 5 7 9 11 11 8

LIITE 28. Muuttaneiden toimipaikkojen keskimääräinen henkilöstömäärä alueittain ja vuosittain

muuton jälkeen

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 8 10 6 11 17 12

2 5 6 13 10 10 8

3 10 12 4 40 45 26

4 10 9 6 13 12 10

5 7 5

9 2 5

6 10 14 8 9 19 13

7 5 5 73 4 17 12

8 9 6

4 38 16

9 3 13 3 2 8 7

10 8 19 12 12 10 12

11 6 21 4 3 2 7

12 3 5 11 6 5 5

13 9 6 6 23 17 12

14 11 22 6 29 18 19

15 5 7 2 51 27 15

16 4 3 4 7 10 6

17 330 22

125

18 4 15 8 4 13 10

19 83 90

2 47 46

20 5 5 6 5 6 5

21 1 2 7 2 2 3

Yht. 6 7 9 11 12 9

LIITE 29. Muuttaneiden toimipaikkojen henkilöstömäärän nettotulos (henkilöstömäärä tuloalueella

muuton jälkeen-henkilöstömäärä lähtöalueella ennen muuttoa)

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 -200 474 -1122 205 1055 812

2 -7 -145 569 154 -152 433

3 37 -175 -15 626 -233 166

4 -118 -11 20 -93 213 247

5 11 -2 -1 -379 -67 -461

6 21 151 -436 21 51 -234

7 -57 20 319 -76 32 352

8 -26 6 -276 -6 71 -179

9 40 56 -23 -28 -49 -84

10 29 40 114 -207 14 -69

11 -18 22 12 -10 -77 -35

12 -81 -157 868 -496 -622 -326

13 -159 -19 -28 498 -615 -4

14 -55 395 14 406 -322 547

15 -9 3 -3 96 19 124

16 -48 -421 88 -344 949 321

17 -256 -1 0 0 0 255

18 70 90 59 10 154 243

19 -33 19 0 -15 -4 34

20 -135 37 39 -206 -150 -145

21 -4 -7 1 6 -2 2

Yht. -998 373 199 164 267 2000

LIITE 30. Muuttaneiden toimipaikkojen henkilöstömäärän nettotulos (henkilöstömäärä tuloalueella

muuton jälkeen-henkilöstömäärä lähtöalueella ennen muuttoa), kun alle neljän hengen toimipaikat on

rajattu pois

Alue 2008–2009 2009–2010 2010–2011 2011–2012 2012–2013 Yht.

1 200 430 -1134 217 1056 770

2 -1 -205 564 159 -103 413

3 -41 -175 -15 628 -221 176

4 116 -13 18 -100 207 228

5 -4 -6 0 -376 -75 -461

6 -16 146 -445 22 72 -221

7 50 10 328 -72 32 349

8 27 6 -276 -6 71 -178

9 -37 55 -20 -37 -40 -79

10 -38 37 117 -204 21 -67

11 21 21 8 -8 -81 -40

12 -66 -143 868 -494 -598 -433

13 147 -49 -24 510 -607 -23

14 55 381 11 402 -327 522

15 3 1 0 102 22 127

16 -34 -453 81 -334 903 163

17 258 -3 0 0 0 255

18 -76 87 53 2 149 216

19 38 19 0 -18 -6 33

20 101 -1 43 -185 -152 -194

21 0 -6 1 0 -6 -11

Yht. 703 138 179 209 316 1546

LIITE 31. Mihin toimipaikkojen muutot suuntautuneet

Lähtöalue

Tuloalue 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 Yht.

1 238 147 19 6 4 10 7 1

9 1 93 17 7 2 19 1 2

10

593

2 135 304 29 19 2 20 19

3 4 2 147 15 4

30

10 1 744

3 11 25 42 2 1 7 5

1 2

20 5 2

5

1

129

4 14 25 10 29 1 2 2

8

39 2

1

2

135

5 2 1

3

6 1

13

6 8 12 5 10

48 6

1 3 3 43 3

2 7

2

5

158

7 6 11 6

1 2 23 2

36 9

12

3

111

8 2 1

1

3

7

9 2

3

14

2

21

10 4 7 2 4 1 7 7

20 1 26 3

1 6

1 4

94

11

1

3 2 8

1

1

16

12 91 166 20 38 6 42 38

15 15 5 732 27 6

54

5 48 6 1314

13 11 14 5 1 2 3 7

10

26 67 8 5 56

3

9

227

14 3 7 3 2

1 4

2 4

13 11 11

22

2

4

89

15

3 1

1 1

4 8

18

16 23 41 3 2 2 5 14

9

82 54 22 2 442

15 4 720

17

1 1

1

3

18 2 2 1 1

1

2

7 4 1 1 3 1 5

19

50

19 1

3 7

11

20 8 5 3 4

13 2

3 1 67 8 1

15

8 5 156

299

21 3

1

3 3

2 7

6 25

Yht. 564 771 149 118 23 162 134 4 33 85 16 1366 229 62 19 688 3 23 14 297 17 4777

LIITE 32. Aineistosta hävinneet toimipaikat alueittain ja vuosittain

Alue 2008 2009 2010 2011 2012 Yht. Osuus alueen

toimipaikoista

1 83 65 47 38 65 298 6 %

2 137 87 43 64 83 414 7 %

3 12 12 5 18 14 61 6 %

4 11 8 9 9 12 49 5 %

5 11 3 4 2 10 30 13 %

6 22 18 11 16 26 93 7 %

7 15 16 5 6 9 51 5 %

8 6

1 7 6 %

9 3 4 3 2 3 15 8 %

10 9 13 12 9 17 60 7 %

11 5 3

3 11 7 %

12 288 237 105 118 199 947 7 %

13 23 24 14 17 32 110 6 %

14 7 4 7 10 10 38 7 %

15 4

1 3 2 10 6 %

16 160 143 59 68 77 507 7 %

17 3 3 4 1

11 13 %

18 1

1 3 1 6 3 %

19 2 6 1 1 5 15 10 %

20 105 56 40 46 53 300 8 %

21 11 6 2 2 6 27 10 %

Yht. 912 714 373 433 628 3060 7 %

tarkastelussa kibs-toimipaikat pÄÄkaupunkiseudulla

Documents