�

TGK-LAINEN

Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 3/2015

  �

Turun Greyhound Klubi ry

Kotipaikka Turku,ensirekisteröinti-

päivämäärä 4.3.1981

PUHEENJOHTAJAPetri Seppäläpetri.j.seppala (ät) gmail.comp. 040 417 8974

SIHTEERIErja Lindstedterjalindstedt (ät) gmail.comp. 050 514 7940

HALLITUKSEN JÄSENETHannu Niemihannu.t.niemi (ät) gmail.comp. 040 520 0512Mikko Aaltomikko.o.aalto (ät) gmail.comp. 044-311 4713Jouni NiemiJouni.Niemi (ät) vetman.fip. 050 012 1487

VARAJÄSENETJaana Lintunenp. 040 094 8647Iida Nikkiläiida.nikkila (ät) utu.fip. 040 412 0862

RAHASTONHOITAJAElina Ginmanelina.ginman (ät) gmail.comp. 040 536 3109

TGK:n pankkiyhteysNordea 232518-15408

Jäsenmaksu Vuodelle 2015 40 €(Vuodelle 2016 50 €)

Ratamaksut harjoituksissa 2015Kausikortti (Huom! vain jäsenille) 20 € Yksittäinen vetomaksu 5 € / veto / koira

Yhdistyksen tilille voi halutessaan lahjoittaa kannatusmaksuja.

TGK käyttää varat yhteiseksi hyväksi kerhon toimintaan ja radan ylläpitoon.

TGK:n Metsämäen rata täyttää 20 vuotta kesällä 2016.

Jäsenlehti TGK-lainenLehden 3/2015 synnytys: Mirja Piranta

Ilmoitushinnat1/1 sivu 50 €, 1/2 sivua 30 €

Kannen kuvaJaakko Stenroos: Tonttu-Hulia (Hooligan) haukotuttaa. Takak. Tomppa-tonttu (Fantom).

TGK 35 vuottaMetsämäen rata 20 vuotta

vuonna 2016

  �

PuheenjohtajaltaTervehdys, jäsenet!Myöhäinen ja pimeä syksy, tai oikeastaan kaiketi pitäisi sanoa ”talvi”. Lumesta ei ole tietoakaan, ainakaan juuri nyt, kun tätä kirjoittelen.

Vaikka on pimeää ja synkkää, meidän kerho ei pysähdy.

Kilpailukausi on jälleen takanapäin, ja siihen mahtui kosolti mahtavia kokemuk-sia ja myös uutta ajateltavaa seuraavalle kaudelle.

TGK toimi ryhmänä mahtavasti ja loi energiaa pitkin kautta, jokaiseen tapah-tumaan oli into päällä. Tiimi toimii! Toivon tätä jatkumoa myös seuraaville vuosille.

Meillä oli seitsemän kisapäivää täl-lä kaudella, mikä on ihan sopiva määrä. Kuitenkin kesällä mietimme jo seuraavaa kautta ja toimintaa, puhuimme myös ku-luista, jotka ovat kovat ja vaatisivat muu-toksia.

Lokakuun loppupuolella tapasimme Metsämäessä Turun Hip-poksen toimitusjohtajan ja sorvasimme tulevaa kisa-kautta ravikalenteriin.

Samalla kävimme sopi-musta läpi, vuokraa saatiin pudotettua alaspäin ja buf-fa saadaan jatkossa pitää.

Keskustelimme myös järjestysmiesasioista ensi kesäksi. Tarjoaisimme siis heille järjestysmiespalvelua esimerkiksi Kuninkuusra-veihin. Muutenkin palaveri oli mukava ja hyvähenki-

nen, voisiko sanoa, että samaa hiiltä pu-hallettiin. Kiitos siitä!

Viimeisessä kerhon hallituksen koko-uksessa päätimme hommata hiekkaa ra-dalle ja kunnostaa puutteita. Uutta ajanot-tolaitteistoa on myös tarkoitus hankkia jos mahdollista. Muutamia avoimeksi jääviä asioita vielä jäi, ja niistä kuullaan varmasti jatkossa.

Hiekkatalkoot olivat lokakuussa, ja siitä on juttua toisaalla lehdessä. Nikkilän Iidan viime vuonna myymistä enkelikorteista kertynyt 200 euroa käytettiin ratahiekan hankintaan. Haluan kiittää kaikkia kortteja ostaneita osallistumisesta ratamme kun-nostukseen.

Rataamme tullaan panostamaan vielä lisää myöhemmin.

Kerhon tämän kauden päätöstilaisuus pidettiin Laitilassa 31.10. Onnittelut kaikil-le menestyjille ja kiitos kaikille puurtajille!

Lehtemme TGK-lainen on tärkeä kerholle ja se toimii. Iso Kiitos siitä Mirja

Pirannalle, joka laittaa pot-kua touhuihin!

GRL:n gaala tullaan järjestämään jälleen Turus-sa. Innolla odotamme, mitä mukavaa silloin nähdään. Gaalasta infotaan tarkem-min, kunhan kaikki palikat loksahtavat kohdilleen.

Kiitos kuluneesta kau-desta!

Petri Seppälä

Puheenjohtaja ajanotto-työssä. (Kuva: Viara Gentchev)

  �

Sanaset synnyttämöstäIhanaa, TGK, ihanaa!

Juuri sitä se on, ker-holehden kokoaminen & taitto. TGK:ssa on virinnyt niin hieno ilohenki, että on etuoikeus saada tehdä tätä lehteä. Kiitos!

Ensi vuosi on TGK:lle tuplajuhlavuosi, kerho täyttää maaliskuussa 35 ja Metsämäen rata heinä-kuussa 20 vuotta. Olen-kin tarjoutunut tekemään kerholle neljä lehteä juh-lavuonna. Kukaan ole kieltänyt.

Hallitus on päättänyt, että TGK-lainen ilmestyy ainakin toistaiseksi vain netissä. Mikäli kassa riittävästi karttuu, paperileh-teä harkittanee uudelleen.

Niin talous kuin muukin toiminta on pitkälti psykologiaa. Suurissa ja pienissä puitteissa. Niinpä ajatuksilla on väliä. Mie-luummin siis positiivista. Se on todettu niin tutkimuksissa kuin käytännössä, mutta vastaanharaajia valitettavasti aina löytyy.

Eikä kiittämättömyyden tarvitse olla maailman palkka. Meillä kullakin itselläm-me on valta päättää onko vai ei. Itse kan-natan kiitollisuutta, koska elämä on lahja. Ja koska elämä on lahja, on kiitollisuus yksi onnen avaimista.

Niin tai näin, hyvä kuitenkin loppujen

lopuksi voittaa aina. Niin se menee, vaikka kuinka vastaan haraisi.

TGK:ssa hyvä henki kantaa ja tekemistä riit-tää. Kun jokainen kyn-nelle kykenevä osallistuu hommiin edes pienellä panoksella, kukaan ei pala loppuun. Oma-aloit-teisuus on valttia, oikein supervalttia.

Lähes viikoittaiset, välillä päivittäiset, yhtey-denpitoni sekä tönäisyt toimimaan ovat kantaneet

oivaa hedelmää. Ei jäänyt valkeita aukko-ja lehteen. Kiitos teille kaikille, jotka tavalla tai toisella olette osallistuneet tämän leh-den tekoon!

Tulevana juhlavuonna tarvitsen vielä enemmän apua, historian merkeissä, kos-ka en itse tunne yhtään TGK:n historiaa.

Olen jo pyytänyt apua Koskisen Ar-jalta, joka on ollut mukana tämän kerhon toiminnassa ihan alusta saakka, ja vähän ennen.

TGK:n menestyneet koirat on palkittu, samoin vuoden harrastaja 2015. Lämpi-mät onnittelut!Oikein hyvää joulunaikaa teille kaikille! Onnekasta juhlavuotta 2016!

Mirja Piranta

”Onneen tarvitaan kolme asiaa: jotakin mitä tehdä, joku jota rakastaa ja jotakin mitä toivoa.” (Yvonne Printemps)

  �

Kauden toiseksi viimeinen kisa 26.9.TURKU Classicin toteutumisen minimi-osallistujamäärä oli viime vuonna 10 koiraa, ilmoittautui 9. Vuodelle 2015 minimimäärää laskettiin. Kahdeksalla koiralla olisi kisattu, ilmoittautui kuusi.

Mutta sijoituslähtöjä juostiin, sekä whippetien Cup-finaalit.

FÖRSTI, virallisemmin Hurricane juoksi kauden toiseksi viimeisenä kisapäivänä koti-radalla whippetien 325-sijoituslähdössä kak-koseksi ajalla 21.24. Ja voitto lähellä, neljän sadasosan päässä. Suomisen Riitan kuo-nourheilija paransi omaa ennätystään lähes kaksi kymmenystä.

PAULI, kerhon uusi greyedustaja tuli uransa toiseen lähtöön. Viralli-siin tilastoihin merkittiin virallisesti: Pavo ja voitto sprintillä. Rahikaisen per-heessä on aihetta iloon, poika kohensi ennätys-tään liki puolella sekun-nilla lukemiin 19.40.

AULIS, kauden ko-meetta Klang vetäisi jälleen voiton ykkösen ajalla (29.22) 495:n grey-sijoituslähdössä. Samal-la Seppälän Nooran ja Petrin musta poika vah-visti asemaansa Vuoden Koirana. Saldo 109 pis-tettä, kun EGU:n tytöillä oli silloin 105 ja 103. Ykkösluokan diplomi oli myös tipahtamassa tas-suun Aulikselle.

UNKARIN poika Man Ray juoksi erikoi-sempaa matkaa 26.9. Saskia Suomisen omistama, Riitta Suomisen treenaama mus-tapoika kiri hopealle 560 metrin sijoitusläh-dössä K3-ajallaan 33.66.

MORSO, häntävammastaan toipunut The Peacemaker toi ilon silmään Haurusen Su-sannalle ja Mikolle. Lähtövoitto kakkosen ajalla 29.70. Morso karisti huolella historiaan entisen 495 metrin ennätyksensä, parannus sadasosaa vaille sekunti.

MirjaP

Morso & Mikko. (kuva: Erkki Ruusunen)

  �

Huli Special Cup -ykkönenMINNA LEPPÄNEN

Kama-gurka

JZ-TorstiHooligan

Kisa ykkös-kakkosluokkien whippetien Special Cup -finaaliin oli kova.

Kahdeksan koiraa halusi, kuusi pääsi. TGK:n vipuja ylsi mukaan kolme ja kerhon Huli räjäytti kotiradalla pankin. Poika Pete ja sen iskä Taavi sijoittuivat neljänneksi ja viidenneksi tasokkaassa lähdössä.

Edellispäivänä Leppäsen Minna poh-diskeli asetelmia:

”Metsämäessä huikeita lähtöjä taas huomenna! Pete ja Taavikin osallistuvat Whippet Special Cupin hurjaan kuuden yk-kösluokan koiran finaaliin.”

”Omilla koirilla ei menestyspaineita ole. Nuorella Petellä ei vielä ole valmiuksia taistella kaikkein kovimpien kanssa tasa-päisesti. Taavilla olisi tarvittavaa kovuutta, mutta antaa liikaa tasoitusta juoksemalla ulkona.”

”Loput neljä ovat todella tasaisia... Ka-magurka: lähtee ykköskopista ja sisäkaar-

teen pitämällä saa pienen edun. Hulaba-loo: kesällä mammalomalta palannut huip-punopea narttu haastaa koko uroslauman. Hooligan: pelkkiä ykkösluokan aikoja, voi kotiradallaan olla mahdoton lyötävä. JZ-Torsti: juoksi viimeksi hienon ennätyksen lyhyellä matkalla, nousukiidossa.”

”Kenellä lähtö onnistuu ja kuka pystyy kiihdyttämään parhaiten? Vai tuleeko ah-dasta kylki kyljessä juoksemista? Jännittä-vä kisa!”

Stenroosin Jaska heitti oman rankin-ginsa jännittävästä finaalista:

”Kyllä mä Junolle (JZ-Torsti) asettelen ennakkosuosikin viitan harteille viime vii-konlopun rytkäisyn perusteella. JS-ranking: 4-3-2-5-1-6”

Jaska siis rankkasi Hulin toiseksi, mut-ta mitä teki poika... ilman paineita.

MirjaP

  �

Whippet Special Cup -finaali Luokat 1-2 325 m

1. Hooligan 16,3 (3) 21.03 L12. JZ-Torsti 19,2 (4) 21.13 L13. Kamagurka 18,0 (1) 21.35 L24. WT-Bertil 16,3 (5) 21.39 L25. JZ-Taavi 17,1 (6) 21.65 L46. Hulabaloo 11,0 (2) 21.71 L4(Blits - Freida)om: P&J Stenroos, kasv: Maxwin

Huli keskittyi finaaliinsa loistavasti. (Kuva: Jaakko Stenroos)

TGK-laisittain meni whippeteiltä hienosti pakettiin kausi 2015. Hyvä pojat: Huli, Pete, Taavi!

Luokkien 3 - 5 Cup -finaaliin 26.9. pääsi kuusi TSGK:n koiraa.

Whippet Special Cup -finaali Luokat 3-5 325 m 1. Emigrant 14,2 (2) 21.66 L42. Isadora 10,5 (1) 21.74 L43. Tarde II 13,7 (5) 22.05 L54. Eddy Hawk 14,9 (6) 22.24 L65. Berenike 11,8 (4) 22.32 L66. Speedway 13,8 (3) 22.62 L7(Jammy Hawk - Fair Play)om: Tuula Malvisalo & Erkki Ruusunen, kasv: Waterram

SPRINTTERITITTELI selvisi lo-pullisesti kauden viimeisessä kilpailus-sa. EGU:n Schroeder sinetöi Metsä-mäessä lähtövoitollaan GRL:n tittelin itselleen pisteen erolla lähdön kolmo-seksi juosseeseen EGU:n Capes’ Lee Cooperiin.

TGK:n oma poika Pavo ”Pauli” juok-si veljensä imussa lähdön kakkosek-si.VUODEN KOIRA myös ratkesi vasta kauden viimeisenä kisapäivänä, kauden viimeisessä startissa. Omas-sa lähdössään neljänneksi juossut Aulis olisi menettänyt GRL:n tittelin, jos Braka ”Pricken” olisi voittanut omansa. Lopputulos: Vuoden Koira Klang 109 p. Vuoden Narttu Braka 108 p.

MP

Kausi päättyi 3.10. Greyhound Aulis jäi kirkkaim-pana loistamaan niin valtakun-nallisesti kuin omassa kerhos-sa.

  �

Greysiskosten kuntoutus keväästä saakka on vienyt Lintusen Jaanan energian siinä määrin, että whippet-Tommyn treenaus on hänen mukaansa jäänyt vähälle.

Nuorihan poika vielä on, vasta lokakuus-sa täytti kaksi. Vielä kerkiää poika näyttää, mikä on miehiään.

Tommy voitti Turussa luokkien 6 - 7 Whippet Special Cupin. Spinttimatka taittui TGK:n edustajalta aikaan 22.60 ja lähtösuo-ran puolivälistä maaliin poika johti.

Jaanalle tuli pysäytyspaikalla itku sil-mään sitä voitosta. Se oli hänelle enemmän kuin voitto, niin iso kokemus, että kyynelet alkoivat kastella kiinniottajankin poskia. Olin aitiopaikalla, kokemassa Jaanan tunteet.

Siihen hetkeen kiteytyi suuri toivo, jospa

Tommy toi ilon JaanalleKiusa ja Karmakin vielä voisivat juosta kil-paa...

”Tommyn voitto merkitsi minulle paljon, kaikki nämä vastoinkäymiset tämän harras-tuksen parissa unohtui”, Jaana huokaa.

”Hieno päätös tälle kaudelle. Ja mantteli on kyllä niin upea!”

Entä miten Jaana on löytänyt Tommyn kuonolaumaansa?

”Tommy tuli Miskalta viime syksynä tyttä-relleni Jutalle hoitoon ja jäi sitten lopullisesti Jutan koiraksi. Oli luonnollista, että Tommy treenasi minun greytyttöjen kanssa. Tällä hetkellä Tommy on meidän yhteisomistuk-sessa ja elelee minun greytyttöjen kanssa.”

Jaana kertoo Tommyn olevan energinen ja helppo treenata. Poika menee aina täysil-lä, vaikkei olisi juoksuseuraakaan.

”Kotona Tommy on myös helppo. Mut-ta sisälle merkkailu välillä koittaa hermoja”, Jaana paljastaa.

Ensi kaudelle Jaanalla ovat odotukset korkealla. ”Uskon, että Tommyllä on paljon enemmän annettavaa mitä tämä kausi on antanut ymmärtää.”

”Toivon ja uskon, jollei loukkaantumisia tule, niin luokka tulee olemaan aivan muu kuin nyt.”

Mirja PirantaKuva: Jutta Venhola

Whippet Special Cup -finaali Luokat 6-7 325 m 1. Crimdon Scapolite 14,4 (3) 22.60 L72. Diamond Black Dream 16,4 (1) 22.92 L73. Adrenalina 13,0 (2) 23.80 L7(Sir Duke - Boudicca II)om: Jutta Venhola & Jaana Lintunen, kasv: Crimdon Ruotsi

Tommyn voitonmerkit.

  �

”Väkimäärä yllätti, 63 koiraa”, ilakoi Iida. ”Olimme ilmeisesti mainostaneet hyvin! Oli ihan ensikertalaisiakin, jotka vaikuttivat in-nostuneilta.”

Taru, Heikki, Olli, Haurusen Mikko ja Tar-nasen Jaana ottivat vuorotellen aikaa. Petri ajoi viehettä. Maaria otti vastaan ilmot ja kir-jasi aikoja tauluun. Iida kirjoitti kunniakirjoja. Jutta, Lintusen Jaana ja Haurusen Susanna paistoivat makkaraa ja pitivät buffaa.

”Olli oli juossut kymmenen kilsan len-kin päivällä, koska treenaa Hannun kanssa juostavaan puolimaratoniin. Käsivieheen palautuksesta juoksukilometrejä tuli muka-vasti lisää”, Iida toteaa.

Meidät on löydettyPetri kertaa, että Makkarajuoksut on ollut jokavuotinen TGK:n kauden päätöstapahtu-ma ja yleensä radalla ovat olleet pääasias-sa greyt ja wipukat.

”Aikaisempina vuosina olemme markki-noineet tätä ratajuoksua myös muille roduil-le, ja väki on pikkuhiljaa löytänyt TGK:n ja Metsämäen radan”, puhis tuumii tyytyväise-nä, ja hehkuttaa edelleen:

”Tänäänkin ilma suosi meitä, vaikka pakkasen tuntua olikin ja tämä oli varmasti sopiva hetki lopettaa kausi tähän.”

”Ihmisiä koirineen oli ilahduttavasti ra-dalla ja kaikilla iloinen mieli, vaikka viimeiset joutuivat odottelemaan jonkin aikaa. Uusia kasvoja tapasimme ja todennäköisesti ensi kaudelle uusia treenaajia.”

”Todella onnistunut tapahtuma ja posi-tiivista palautetta kuului monelta taholta”, Lintusen Jaana komppaa.

Ilkka innostui”Makkarajuoksut Turun Metsämäessä keskiviikkona 7.10.2015. Paikalla kauden viimeistä ulkoilmatapahtumaa oli juhlista-massa noin 80 henkeä koirineen. Mukana oli ilahduttavan paljon myös muita karva-kuonoja kuin greyhoundeja ja whippetejä”, Virran Ilkka toteaa.

Taru kauden viimeisen kisan jälkeen:”Kausi 2015 päättyi racingin osalta Turussa kauniissa syyssäässä. Ensi viikolla keskiviikkona 7.10. vielä makkarajuoksut. Nähdään siellä!”

Hei, me tehtiin se!

Makkarajuoksut vetivät väkeä

Tahtoo juoksemaan!

  �0

”Ilmeisesti myös kahvi ja makkara te-kivät kauppansa. Hyvää PR:ää TGK:lle ja lajille!”

Iida varmistelee vielä, että ”tuliko buf-faan myös ostajia vai hakivatko ihmiset vain makkaraa?”

”Joku tais syödä neljä mak-karaa eikä edes maksanut... Minä!” Että kuka minä? No, yksi kerhon työmyyristä, puheenjoh-taja Petri, jolle makkarat ovat ’työsuhde-etu’.

”Kyllä ostivat ihmiset mak-karaa, kahvia, pizzaa, omena-

”Uusia kasvoja tapasimme ja todennäköises-ti ensi kaudelle uusia treenaa-jia.” (Petri)

Mikko ja JaanaT ajanotossa.

piirakkaa ja pillimehuja. Ja mak-karaa meni 15 pakettia, kahvia kolme pannullista, pellillinen omenapiirakkaa ja pizzaa”, buf-fatäti Jaana laskee.

Rotujen kirjoaKeli oli kaunis, mutta kolea. ”Lähtiessäni radalta lämpöä oli enää plus yksi aste”, Petri tote-aa.

Iida tarkasteli kunniakirjoja tehdessään osallistuneita koi-ria:

”Rotuja oli greyden ja vipu-jen lisäksi mm. saksanpaimenkoira, shiba, bullterrieri, kiinanharjakoira, tanskandog-gi, irlis, boxeri, villakoira, rhodesiankoira, dalmatiankoira, kettuterrieri, kääpiöpinseri, venäjänvinttikoira, saluki, siperianhusky, seropeja ja paljon pikkukoiria, joiden rotuja

en tunnista.””Ja tuolla juoksi Nami-nimi-

nen shiba! Mun koiralla ei ole-kaan täysin uniikki nimi.”Mainio tunnelma”Kyllä oli positiivinen tunnelma, vaikka jouduttiin odottelemaan,

  ��

”Saisipa tuota samaa tunnelmaa ra-cinginkin pariin!” (Olli)

tuli kylmä ja pimeä niin kaikki vaan olivat hyvillä mie-lin ja kiittelivät lähtiessään. Saisipa tuota samaa tun-nelmaa racinginkin pariin”, Olli toivoo.

Petri viivähtää vielä Makkarajuoksujen tunnel-massa. Kerhon puheenjohtajalla näet on aihetta le-veään hymyyn.

”Kaiken tehdyn lisäksi tämä ryhmätyö ja fiilis te-kemiseen, mikä tällä hetkellä TGK:n tiimillä on, on todella mahtavaa. Aina iloisilla mielin. Kiitos tästä kaudesta kaikille!”

Pikkutarinoista kokosi: Mirja PirantaKuvat: Iida Nikkilä

MINNA LEPPÄNEN

”HyvääPR:ääTGK:lle ja lajile!” (Ilkka)

Taru kirjaa tuloksia.

Tulostaulu kiinnostaa.

  ��

TGK:n ahkerat laittoivat radan talvilevolle sateisena sunnuntaina 25.10. Työn lomas-sa ahkerat pohtivat, että mikä on onnistunut parhaiten & tuottanut iloa TGK:n toiminnassa kisakaudella 2015?

”Kilpailuissa ja treeneissä kaikilla hyvä fiilis ja yhdessä tekeminen. Sekä TGK:n oma puffa”, kiteyttävät Lintusen Jaana, Erja, Min-na, Ilkka sekä Haurusen Susanna ja Mikko.

”Hyvä tunnelma kisoissa ja kaikessa mi-hin on ryhdytty, pilke silmäkulmassa. Härkää on otettu sarvista kiinni ja tartuttu hommiin. Kisojen pyörittäminen vaatii väkeä ja sitä on ollut mukavasti liikkeellä, mikä on ilahduttanut tiimiä”, vahvistaa puhis-Petri.

”Eniten iloa on tosiaan tuottanut se, että yhdessä tekemisen ilo on taas meillä nosta-nut päätään. Uusia vastuunkantajia on löyty-nyt ja kokonaan uusia harrastajiakin on ollut ilahduttavasti toiminnassa mukana”, Hannu myhäilee.

”Kilpailuja järjestettäessä ja muussakin kerhon toiminnassa se esiin putkahtanut ak-tiivisuus ja auttamisen halu on kyllä ’vanhan’ harrastaja-aktiivin mieltä ja sydäntä lämmittä-nyt aivan mahtavasti tällä kaudella.”

Kerhon tulevaisuus vaikuttaa siis valoi-salta.

Kehittämisen paikkojaTalkoissa luonnollisesti juteltiin myös kehittä-misen paikoista tulevaisuutta varten. Jaana, Erja, Minna, Ilkka, Susanna ja Mikko korosta-vat tiedonkulun tehostamista.

”Ja kisoihin selkeästi mietittyinä, ketkä toimihenkilöt ovat vastuussa mistäkin teke-misestä.”

Rakentavaa talkoo-

jutustelua

Sivun kuvat: Erja Lindstedt, Minna Leppänen

  ��

Petri on samoilla linjoilla. ”Ehkä se vastuualu-eiden jakaminen selkeyttäisi tilannetta ja teh-täviä. Tätä on yritetty aiemmin ja se on silloin kaatunut väen vähyyteen.”

”Kehittämisen paikka on tietysti se, miten saadaan vieläkin uusia ihmisiä lajiin mukaan ja hyvillä fiiliksillä tekemään omaa harrastus-ta”, Hannu miettii.

”Miten saisimme vielä tehostettua toimin-taamme niin, että esimerkiksi kilpailupäivän järjestämiseen olisi vieläkin helpompi tulla mukaan?”

Sitä kerhon vastuuhenkilöt nyt miettivät. Hannu tarkastelee asiaa pitkään toimineiden vinkkelistä.

”On tietysti paljon meidän kauan mukana olleiden vastuulla ohjeistaa ja opastaa uusia ihmisiä pääsemään helposti mukaan. Iso asia on myös tässä yhteydessä se, että toiminnas-samme vallitsee sellainen henki, että mukaan ’uskaltaa’ tulla.”

Juhlavuosi tulossaTalkooporukan kolmantena tehtävänä oli kes-kustella TGK:n juhlavuodesta. Kerho näet täyttää 35 vuotta vuonna 2016. Eikä siinä vie-lä kaikki, Metsämäen rata täyttää 20 vuotta.

Jaanan, Erjan, Minnan, Ilkan, Susannan ja Mikon juhlavuosi pääsi yllättämään.

”Ei oltu tietoisia juhlavuodesta, joten jäi vähän auki toi kysymys. Että mitä meihin vai-kuttaa TGK:n 35-vuotisjuhlavuosi.”

”Luulen, että juhlavuosi saa merkityk-sensä lähempänä kisakauden alkua ja ehkä Gaalassa jotain. Pidetään pari palaveria...”, kiteyttää Petri.

Hannu vakuuttaa, että kyllä se juhlavuosi vaikuttaa. ”Se vaikuttaa tietysti jo nyt paljon-kin, kun esimerkiksi suunnitellaan tulevan kauden kilpailuja. Kauden pääkisoissa, ja miksei kaikissakin otetaan varmasti jollain ta-valla klubin juhlavuosi huomioon.”

Erja kuvasi talkoissa kovasti trakto-ria ja tuumi: ”Olin nähtävästi kovin vaikuttunut tosta mikälie valtavasta vehkeestä, koska siitä on hyvin mon-ta kuvaa.”

Kasa: Petri, Hiekka putoaa: Minna

  ��

Ilo ja myönteinen henki toimivat innosta-vasti toimissa kuin toimissa. Niin työssä kuin harrastuksessa. Harrastuksessa ne vielä ko-rostuvat, koska useimmille meistä harrastuk-semme ovat lataavaa vastapainoa työlle.

TGK:ssa käy nyt hyvä hyrinä. Annetaan-han virinneen myönteisen ilohengen edelleen kasvaa!

Mirja Piranta

Vettä ja vettä... Talkoiltiin kosteissa olois-sa, mutta eipä haitannut.

Paikalle tuli viime vuonnakin radalla ol-lut Juho Jussila Ruskolta länkkärin kans-sa. Tuttuun rauhalliseen tyyliin tämä mun töistä tuttu kaveri kysyy:

”Mitäs tänään touhutaan?” Fiksattiin etusuoraa sekä kaunisteltiin

495:n lähtöpaikkaa ympäristöineen. Kaar-teisiin lisättiin samalla hiekkaa. Radan reunustus oli myös ohjelmassa, mutta ai-danteko odottaa kevättä.

Kopit peiteltiin porukalla ja pientä remppaa löytyy vielä niistäkin. Takasuora sai myös sen kaipaamansa fiksauksen, samoin 325:n lähtöpaikka.

Tehtävää riittää paljon, ja seuraavaksi

Haluamme panostaafiksauksen saa uusi lana-auton paikka. Keväämmällä kuitenkin, kun keväällä se parkki otetaan käyttöön.

Talkoohenki oli taas jälleen kerran mu-kava. Lopeteltiin viideltä ja päästiin lämpi-mään. Pari ideaakin syntyi esitettäväksi Metsämäelle. Panostamme siis rataan ja sen turvallisuuteen jatkossakin. Kiitos kai-kille! Matka jatkuu...

Keväällä, jos rahkeet riittävät, käydään ulkokaarteet läpi, että saadaan siistimpää ilmettä radalle. Lisäksi olen miettinyt la-naan uutta lisäosaa.

Ja ratahiekkaa tosiaan ostettiin enkeli-korteilla. Kiitos siitä!

Maatöitä riittää ensi vuodelle. Loppu-kommenttina haluan kiteyttää: Ilman rataa ja siihen panostamista ei olisi kisoja. Ja me haluamme panostaa!

Petri Seppälä

Viara Gentchev kuvasi syyskuussa 2015 pian 20 vuotta toimineen Met-sämäen radan.

  ��

Turun Greyhound Klubin kaudenpäättäjäi-siä vietettiin jälleen Laitilassa. Juhla sattui olemaan Pyhäinpäivänä, joten osallistujien toivottiin pukeutuvan Halloween-teeman mukaisesti.

Useampikin henkilö oli innostunut aja-tuksesta, siksipä vierasjoukko oli harvinai-sen monenkirjavaa.

Puheenjohtaja Petri aloitti illan tekemäl-lä yhteenvetoa kuluneesta kaudesta niin kil-pailujen kuin klubin muidenkin tapahtumien osalta.

Hän kertoili myös tulevan kauden 2016 suunnitelmista: olemme mm. vihdoin saa-neet luvan ryhtyä pitämään omaa ’buffaa’ kaikkina kisapäivinä.

Ehtoon edetessä koitti odotettu seremo-

Kauhua ja kunniaaa päättäreissä

nia eli menestyneiden palkitsemiset. Par-haiten pärjänneiden koirien omistajat saivat kiertopalkinnot ja kunniakirjat sekä tietysti raikuvat aplodit. Jostain sattuman oikusta juuri näiden ’kuonojen’ omistajat näyttivät ulkoasuiltaan – luvalla sanonen – porukan oudoimmilta.

Pian koitti sekin jännittävä hetki, jolloin paljastettiin Vuoden Harrastaja. Hänkin sai kunnon taputukset sekä muistoksi hienon kunniakirjan. Myös Petrin toiminta kerhon hyväksi tuli huomioitua, kun Haurusen Suski antoi hänelle kiitoksena mukavasta kaudes-ta ison laatikon Bis Bis -lakritsia.

Tämän jälkeen olikin tullut aika lähteä ruuanhakureissulle läheiseen ravintolaan. Iltapalaksi oli päätetty hankkia pitsoja.

Harvoinnähtyjä vieraita.

  ��

Asiaa hoitamaan lähtenyt valtuuskunta he-rätti lähipitseriassa ansaittua huomiota, ja tuli ikuistetuksi useammallakin kännykkäkameralla.

Syönnin ja leppoisan turinoinnin jälkeen ilta jatkui pienen sanakilpailun merkeissä, kunnes siirryttiin katsomaan Petrin tekemää mainiota kausikoostetta. Iloa koirien menestyksestä, jän-nitystä ennen lähtöä, ikuistettuja hetkiä vuoden mittaan hyvän musiikin soidessa.

Ohjelmassa oli myös yllätysnumero. Etenkin naisväen riemuksi näimme kevättalven Gaalas-sa kuvatun videon, jossa musiikkina oli Donna Summerin Hot Stuff, ja tanssijoina klubin omat herrat!

Hyvässä seurassa ja mukavissa tunnelmissa aika riensi nopeasti. Iso osa porukasta joutuikin lähtemään kotimatkalle heti viimeisen esityksen päätyttyä.

Muutamat toki jäivät vielä jatkamaan iltaa saunomisen ja seurustelun merkeissä.Teksti & kuvat: Minna Leppänen

Helppoa ja hyvää. Pitsat haettiin läheisestä ravintolasta.

Talkoissa syttyi idea viettää TGK:n kauden päättäjäiset Halloween-tyyliin. Erja huoles-tui keksinnöstä: ”Apua! Mun on nyt pakko tunnustaa että en oo ikinä ollut naamiaisissa tai vas-taavissa. Tai no penkkarit - ja niistähän nyt ei oo kauaa.”

”Hankala on ollut keksiä tuota Halloween-asua. Ihan kylällä-kin tänään kuljin sitä etsimäs-sä. Mutta vaivannäkö kannat-ti, huomenna sitten komeana TGKn päättäjäisiin. Toivotta-vasti paras asu palkitaan. Äl-kää järjestäjät sitten unohtako perinteistä kossupullokilliä”. (Ilkka)

”Tulee Ilkka kova kilpailu par-haasta asusta! Meneekö pal-kinto muuten asun tekijälle vai kantajalle?” (Minna)

  ��

”Lapsilla oli siellä hauskaa, kun vii-katemies heitä jahtasi. Tulivat itse vähän tökkimään ja pyytämään jah-taamaan heitä.” (Minna)

Bileissä nähtiin ainakin edesmennyt kartanon neito ja hukkunut merenkä-vijä, sepalus auki. Jotakin tekemistä heillä taisi olla Haurusen Susannan ja Mikon kanssa. Esiesiesiesi...van-hemmat vissiin.

(Pätkät poimi MP)

Oikean sanan arvaaminen oli hauskaa ja vauhdikasta. Isä-poika-selfie

Petri sai makean kiitoksen karta-nonneidiltä. Oikealla TGK:n vuo-den koiran & sprintterin, Auliksen, isäntäväki. Noora ja Petri. Morson Vuoden tulokas -palkinto

Susannalla.

  ��

Minna & Ilkka ja whippetpalkin-not: Taavi, vuoden koira, tulokas, sprintteri, Napo, vuoden veteraani.

Enni vastaanotti greytyttönsä Hel-kan vuoden VSP-palkinnon. Nie-mien Sini on vuoden veteraani.

*** TGK:n vuoden koirat 2015 ***Greyhound Avoin 1. Klang ”Aulis”2. Capes’ Bubbly Buff ”Helka”3. Capes’ Tananaa4. Man Ray5. Go Mary Blue6. The Peacemaker7. Brindle Fella8. Pavo9. I Am Pluto10. Lärka

Greyhound Sprintteri1. Klang ”Aulis”2. Capes’ Tananaa3. Capes’ Bubbly Buff4. Go Mary Blue5. Brindle Fella6. Pavo7. I Am Pluto8. Lärka9. Capes’ Gwen Renee10. Capes’ Messi

Greyhound Veteraani1. Go Mary Blue ”Sini”

Greyhound Tulokas1. The Peacemaker ”Morso”2. Pavo3. I Am Pluto4. Lärka5. Capes’ Gwen Renee

Whippet Avoin1. JZ-Taavi ”Taavi”2. Hooligan3. WT-Bertil4. Hurricane5. Crimdon Scapolite

Whippet Sprintteri1. JZ-Taavi ”Taavi”2. Hooligan3. WT-Bertil4. Hurricane5. Crimdon Scapolite

Whippet Tulokas1. JZ-Taavi ”Taavi”2. WT-Bertil3. Crimdon Scapolite

Whippet Veteraani 1. NN-Napoleon ”Napo”

Heikki Rahikainen sel-vitti kavereilleen mitä on greyurheilu:

”Greyhoundurhei-lu on sellaista, että monta koiraa laitetaan koppiin, ne juoksee tosi kovaa ja lopussa Klang voittaa.”

  ��

TGK:n vuoden harrastaja 2015 - Jaana

seen, oliko perhosia vatsassa vai tyynesti vaan pää kylmänä?Entäpä ajatukset Tommyn saades-sa ensimmäisen manttelinsa kau-den päätöskisassa?

”Ensimmäiset kisat Tommyn kanssa Tam-pereella eivät jännittäneet, ei ollut odotuksia enkä osannut pelätä loukkaantumisia, koska vipukoilla tapaturmia radalla käsittääkseni harvemmin on.”

”Jos jonain päivänä oma grey juoksee kilpailuissa, voin vaan k u v i t e l l a kuinka pal-jon jännit-tää.”

”Tommyn Turun-voitto

Onnittelut Jaa-na! Sinut valittiin tänä vuonna Tu-run Greyhound Klubin Vuoden harrastajaksi.Klassinen kysy-mys, miltä nyt tuntuu?

”Tottakai tuntuu hy-vältä, taikka vieläkin paremmalta.”Olet osallistunut monipuolisesti kerhon toimin-taan niin kisapäi-vinä, harjoituk-sissa, talkoissa kuin muissakin tapahtumissa , lisäksi olet halli-tuksen jäsen.Mistä löytyy virtaa tähän kaikkeen?

”Haaveilen kaikkien vastoinkäymisienkin jälkeen, että jonain päivänä olisi oma kilpuri tosi toimissa radalla.

”Kerhon toiminta pyörii melko pienellä porukalla, ja jollei ole tekijöitä, ei ole Turun radalla myöskään toimintaa.”

”Ei voi kuin ihailla ja myös kiittää heitä, jotka 90-luvulla ovat radan rakentaneet, ja vielä ottaneet henkilökohtaista lainaa sen rakentaakseen. Ilman niitä ihmisiä rataa ei olisi. Itse koen, että jos käytän rataa omi-en koirien juoksuttamiseen, on velvollisuus osallistua toimintaan.”Tällä kaudella olet päässyt myös kilpailemisessa tositoimiin. Miltä tuntui koiran vieminen ensi kertaa kilpailuissa esittelyyn ja kopituk-

26.9. oli Jaanalle ja Tommylle toivon päivä. Myöhem-min, 31.10. Jaana koki ison yllätyksen...

JUTTA VENHOLA

”... koen, että jos käytän rataa omien koirien juoksutta-miseen, on velvolli-suus osallistua toi-mintaan.”

  �0

mantteleineen toi niin hyvän mielen, että silmäkulma kostui. Ja joo, niissä kisoissa jännitti jo.”Millä mielin matkaat uuteen kau-

Vuoden harrastaja Jaana Lintunen sai lämpimät onnittelut puheenjoh-taja Petri Seppälältä.

teen ja millaisia terveisiä lähettäisit muille harrastajille?

”Uuteen kauteen odotusten ja jännityksen tuntein. Lähinnä jännittää, onko minulla yksi vipukka kisakoirana vai myös grey? Vaiko kaksi? Pyrin ajattelemaan positiivisesti, mut-ta olen myös valmis hyväksymään sen, jos tytöt eivät radalle pääse.”

”Terveisiä kanssaharrastajille haluaisin toivottaa: pidetään yhtä positiivista asennet-ta ja mieltä jatkossakin sekä treeneissä että kilpailuissa.”

Kysyi: Minna LeppänenVastasi: Jaana LintunenKuva: Minna Leppänen

Kiusa ja Karma edistyvät

Kävelymatolla vahvistetaan sisimpiä lihaksia.

  ��

Edellisessä lehdessä Jaana kertoi greysisarustensa epäonnen kevääs-tä 2015.

Elokuussa sekä Kiusa että Karma juoksivat kiihdytyskisoissa pätkän käsivieheen perässä. Silloin matka kisakoiraksi oli kuitenkin vielä hyvin pitkä. Miten tänään?

Jaana kertoo:

Kiusa on mielestäni nyt marraskuussa ihan OK. Tyttö juoksee, kurvailee ja väiste-lee puita ja toisia koiria ketterästi.

Mitään tasapainoon taikka neurologi-seen vaivaan viittaavaa ei ole nähtävissä. Toki vielä viimeistään keväällä käydään tut-kimuksissa, varmuuden vuoksi.

Karman kuntoutus edistyy vauhdilla.Päivittäisten kävelylenkkien lisäksi pari

kertaa viikossa ”vapaana” juoksua isolla ai-datulla lammaslaitumella vielä toistaiseksi varmuuden vuoksi.

Karman sisimmät lihakset olivat vielä kuukausi sitten (lokakuussa) olemattomat. Esimerkiksi laminaattilattialla koira ei py-synyt pystyssä, vaan jalat alkoivat liukua sivulle.

Kävelylenkit ollaan pyritty tekemään metsässä paksussa sammalpeitteessä ja sänkipellolla, jotta koira joutuu nostelemaan jalkojaan ylös. Tasapainolauta on ollut myös käytössä, on vaan aika hankala käytännös-sä.

Positiivista oli myös käynti Leena Piiran luona molempien tyttöjen kanssa, ei mitään ihmeellistä löytynyt.

Marraskuussa otettiin kuntoutusohjel-maan mukaan myös kävelymatto ja jump-papallo.

Verikokeissa emme ole vielä käyneet, mutta viimeistään alkuvuodesta. Uskoisin,

Nyt iloinen Karma nautiskelee ”pu-pun” kanssa. Ihan silmät välillä kiinni, kun on pitkästä aikaa niin kivaa...

Keväällä Karma oli huonona.

että liikunnan määrä lisääntyy, niin kokeet otetaan.

Jaana LintunenKuvat: Jutta Venhola

  ��

Eläinlääkärin tietoisku

Kutiava koira on aina hankala potilas, sillä kuti-naan on moninaisia syitä. Kaiken lisäksi eri tekijät voivat saada aikaan samanmoi-sia muutoksia.

Tutkittaessa ihopotilasta on kunnon valaistuk-sesta selvä hyöty. Suurennuslasikin voi olla tarpeen. Totta kai mikroskooppiakin tarvitaan erilaisten näytteiden tutkimiseen.

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa kä-sittelen kirppuja, täitä ja väiveitä.

Kevät on yleisintä aikaa, jolloin lemmikeistä löytyy kirppuja. Tämä johtunee lintukirppujen aktivoitumisesta pesimisen yhteydessä. Miksi sitten kirput aiheuttavat kutinaa? Nehän saa-vat ravintonsa verta imemällä, joten tässäpä syy.

Kirput ovat silmin nähtäviä, kooltaan 1-6 mm:n kokoisia, vikkeliä hyönteisiä. Niiden raa-jojen rakenne mahdollistaa nopean hyppimi-sen, varsinkin viimeinen jalkapari on pitkä.

Pohjoismaissa kirput eivät ole tavallinen löydös, Keski-Euroopassa sen sijaan kyllä. Koiran oma kirppu (Chetocephalides canis) on harvinainen sielläkin, mutta kissakirppu

Koiran ulkoloisistaJouni Niemi

OSA 1

(Ctenocephalides felis) ei. Lisäksi on lintu-, orava- ja siilikirppu-ja, jotka siis harhautuvat myös koi-riin ja kissoihin. Ja myös ihmiseen.

Nämä eivät kuitenkaan elä vieraslajissaan. Onneksemme nämä vieraslajit eivät pesiydy sisätiloihinkaan.

Kirpuista tummaa ulostettaKirpputartunnan varmistaa tietenkin itse kirp-pujen löytyminen.

Sen lisäksi kirput jättävät jälkeensä tum-maa ulostetta, joten sen löytyminen pakottaa etsimään tosissaan kirppuja. Tämä uloste on kuivaa ja hiekkamaista. Kirppulajien erotteluun tarvitaan mikroskooppia, sillä etenkin pään eri-laisuus erottaa kirput toisistaan.

Yleisin oire on siis kutina. Esimerkiksi yht-äkkinen kutina lenkillä. Iho voi myös herkistyä pidempään jatkuneessa tartunnassa, jolloin ihosta löytyy jo karvattomia ja tulehtuneita kohtia.

Tällöin kyseessä on jo kirpun puremas-ta aiheutunut allergia. Kirpun sylkiaine toimii tällöin allergian aiheuttajana. Itse asiassa sylkiaineen tehtävänä on helpottaa kirpun tun-keutumista ihosta läpi. Kutinan tunne syntyy histamiinin vapautuessa ihossa.

Kirpun elinkierto jopa kaksi vuottaKirpun elinkierto voi olla jopa kaksi vuotta. Kaikki riippuu olosuhteista.

Kirpun munat eivät jää eläimeen kiinni, vaan tippuvat ympäristöön. Naaras munii päi-vässä jopa 50 munaa. Lisäksi elinkierrossa on larva- ja pupa-vaiheet. Näidenkin aktivoitumi-seen vaikuttavat olot. Kosteissa ja lämpimissä oloissa kehittyminen on nopeampaa.

Pupa-vaiheessa tämä ulkoloinen on herk-kä jopa ympäristön hiilidioksidin määrälle.

Kirppu

  ��

Täi yleisin ulkoloinen meilläSuomessa koiran yleisin ulkoloinen on täi (Linognathus setosus).

Sekin käyttää ravinnokseen verta. Tästä aiheutuu myös samanlaiset oireet kuin kirp-putartunnassa: kutinaa, hilseilyä ja toissijaisia ihovaurioita.

Sekä täi että sen munat ovat silmin näh-tävissä, mutta toki suurennuslasi auttaa tutki-muksessa.

Täi on kooltaan 1,5-2 mm pitkiä. Munat ovat tiukasti kiinni karvoissa, joten nyhtämäl-lä karvaa saa helposti näytteen tutkittavaksi. Tyypillisimmillään tartunta on koiran etuosas-sa, päässä ja rinnassa..

Täitartunta on lajispesifinen eli kohdelajilla on aina oma täi-lajinsa.

Onneksemme siis koiran täit eivät tartu ih-miseen eikä toisiin eläinlajeihin.

Tartunta leviää koirissa joko suoran koske-tuksen tai sitten välillisesti pyyhkeiden ja harjo-jen välityksellä tai irtokarvojen välityksellä.

Väivettäkin löytyy...Ja sitten olisi vielä kolmas veijari käsiteltävänä. Väive on harvinaisempi kuin täi, mutta ajoittain sitäkin löytyy.

Elintavoiltaan väive eroaa täistä, sillä se ei ime lainkaan verta, vaan elää koiran ihon pintasolukosta ja eritteistä, esimerkiksi talista.

Sen rakenne on pulleampi ja pää ei olekaan niin kapea, että se työntyisi ihon läpi.

Väive (Trichodectes canis) on hyvin liikku-vainen ja tämän vuoksi se kutittaa ja aiheuttaa ihon ärsyyntymistä.

Kutinan vuoksi koira raapii itseään saaden lopulta ihonsa rikki. Näin syntyy ihotulehdus, joka siten taas kutiaa entistä enemmän.

Kolme - neljä lääkityskertaaNyt käsiteltyjen ulkoloisten torjunnassa on sel-vä ero: koirassa kiinteästi viihtyvät täi ja väive eivät vaadi ympäristön saneeraamista.

Aikaisemmin kirppujen kanssa taistelemi-nen on vaatinut myös ympäristön myrkyttä-mistä.

Onneksemme nyt kuitenkin myös sively-valmisteet leviävät ja tehoavat myös ympäris-tössä.

On muistettava, että munat ja liikkuvat hyönteiset elävät eri tahtiin, joten sen vuoksi lääkityksiä on tehtävä useamman kerran kol-men neljän viikon välein.

Mielenkiintoisen lisän tuo ulkoloisten toimin-ta koiran heisimadon (Dipylidium caninum) väli-isäntänä, joten sisäloisten häädössä on tällöin muistettava käyttää tähän loiseen toi-mivaa lääkitystä.

VäiveTäi

  ��

Kuvastamon Jouni Lappi käväisi turistina ka-meransa kera Metsämäen kisoissa 26.9.

Se oli ensimmäinen kerta, ja vasta toinen kerta, kun hän radalla juoksevia koiria kuvasi.

Kuvien tultua esiin TGK:n seinälle moni meistä ihastui tuoreisiin näkökulmiin. Miten päädyit kokeilemaan greyhoundien ja whippe-tien kuvaamista?

– Kokeilu alkoi ihan vahingossa, eli asun Hepokullassa ja satuin kulkemaan syyskuussa kameran kanssa Vätin radan

ohi, kun siellä oli Makkarakisat. Jäin siihen hetkeksi ku-vaamaan.

– Jaoin sitten kuvat Turun Vint-tikoirakerho ry:n Facebook-sivulla, ja sitä kautta taas

Nikkilän Iida kyseli kiinnostustani tulla kuvaa-maan Turun Greyhound Klubin kisoja.

Hetki Jounilta meni ensin ihmetellessä ja tarkkaillessa nopeusurheilijoidemme kisoja, mutta ”heti alusta lähtien kilpailijoiden vauhti vei mennessään”.

– Haastavinta oli löytää oikeat asetukset vallitsevaan valoon, ja sen jälkeen ehtiä kisaa-jien vauhtiin. Se yksi juoksu kun on aika nope-asti ohi, Jouni toteaa.

Ilmeet yllättivätJouni pääsi melko pian jyvälle lajistamme, ja niinpä hänelle alkoi jäädä aikaa miettiä sekä hakea erilaisia kuvakulmia.

– Kuten aina kuvatessa kilpailuja pitää olla valmiina kuvaamaan myös yllättäviä tilanteita.

Kisoista palattua Jounille paljastui vielä jotakin...

– Itseni yllätti kuvia katsellessani hurjat il-

”Vauhti vei mennessään”

Toisenlainen vinkkeli lajiimme. TGK:n Heikki johtaa.

  ��

meet, joita en itse ainakaan paljaalla silmällä rekisteröinyt.

– Jonkin verran minulla oli varmasti hyötyä siitä, että olen kuvannut aikaisemmin urheilua ja muita vauhtilajeja, hän pohdiskelee.

– Mutta vaatii vielä hieman harjoittelua, että saisin useammasta tilanteesta onnistunei-ta teräviä kuvia.

Jouni aloitti kuvaamisen 1990-luvun loppu-puolella, ja siitä vähitellen harrastus on vienyt miestä mennessään.

– Ja oma vaatimustaso sekä halu kehittyä on aina ollut pontimena.

Luontokilpailussa menestystä– Aikaisemmin osallistuin luontokuvakil-

pailuihin. Niistä voi jälkipolville mainita Kuu-samo Nature Photon ”luomusarjan” voiton vuonna 2012.

Kuvaamisesta löytyy Jounin mukaan jat-kuvasti kehitettävää sekä uutta opittavaa. Kun kuvaaja niin kokee, oma sisäinen motivaatio on kohdillaan, ja kehitystä myös tapahtuu.

– Varsinaista muodollista valokuvaajan koulutusta minulla ei ole, tosin olen harkinnut valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamista. Itse asiassa olen koulutukseltani ekonomi, lopetin toistaiseksi sen alan hommat vuonna 2013, joten olen niin sanottu alanvaihtaja.

Mitä alanvaihtaja sitten kuvaa kaikkein mieluiten?

– Kuvaan aika monipuolisesti ja pidän uusista haasteista. Maisemakuvaus on kiehto-vaa, aikaisemmin kuvasin luontoa enemmän, mutta viime aikoina olen kuvannut enemmän kaupunkimaisemaa ja erityisesti Turkua.

– Toisessa ääripäässä taas kuvaan mielel-läni urheilua, erityisesti erilaisia palloilulajeja. Niissä ovat herkkua yllättävät tilanteet, kun taas maisemakuvauksessa tunnelman, som-mittelun ja kuvakulman hakeminen on kiehto-vaa.

Monipuolinen kuvaaja on kokeillut monen-moista.

Ei kerkiä hymyillä, koska tahtoo voittaa...

Koppien edusta kuntoon, luista-va höttö kiinteäksi. Lähettäjä Joni Tuhkanen työssä.

Voittotunnelman aistii. TGK:n Jou-ni palkitsee EGU:n Saphiran.

  ��

Onkohan se ihan oma juttu kiteytynyt?– Tekisi melkein mieli sanoa, että minulla

ei ole sitä ”yhtä juttua”, hän tuumaa.– Tai se juttu on, että pyrin hakemaan koko

ajan uusia haasteita. Muotokuvaus ja esimer-kiksi lemmikkikuvaus ovat sellaisia, joita en ole vielä tosissani kokeillut.

– Mutta jos nykyisestä repertuaarista pitäi-si jokin valita, niin valinta osuu maisemakuva-ukseen.

Teksti: Mirja PirantaKuvat: Jouni Lappi, Kuvastamo

(Rajaukset tehty Jounin luvalla.)

Edessä 495 metriä. Svala, Valinor, Klang, Capes’ Jai Ho.

Handleri tsemppaa. Whippet Hula-baloo kohta lähtökopille.

Liikettä aidan takaa.

Jouni Lappi Turun Joulumarkkinoilla Luostarin Välikadulla 5.– 6.12. & 12.–13.12. klo 11–17.

  ��

Eräs torstaiaamupäivä, muutama päivä SM-ki-sojen jälkeen, Noora sai puhelimeen Messen-ger-viestin ja tietysti lukemaan normaalisti... Reagointi: ”WHAAAT…!”

Minä tietysti kysymään, että mitä nyt taas on tapahtunut? Noora kertoi viestin tulleen Ruotsista Kent Anderssonilta, Tukholman ker-hon kilpailunjohtajalta. Että he haluavat kutsua Auliksen juoksemaan Ruotsin Derbyyn 22.8. Eihän sitä voinut uskoa heti, mutta luin viestin ja pakko oli uskoa.

Siitä alkoi jonkinsorttinen kisakalenterin plaraus ja muutamia puheluita sinne tänne, ai-kamoinen jännitys ja erikoinen fiilis siitä syntyi. Mitäs nyt sitten kuuluu tehdä? Anu ja Hannu neuvoivat heti laivapaikkojen varausta, koska menevät nopeasti ja niitä on suhteellisen vä-hän, ja näin se juuri meni.

Muutama varaus tuli tehtyä ja peruttuakin. Lopulta oikea ja sopiva konsepti löydettiin ja matkaan päästään koirapaikkojen takia Hel-singistä, mutta takaisin päästään Turkuun. Tarkisteltiin vielä, milloin matkan voi viimeis-tään perua.

Seuraavaksi nousi mieleen rokotus ja muut sellaiset asiat, ja jälleen muutamia puheluita lääkäreille. Tässä meitä auttoi Jouni. Kaikki saatiin lopulta järjestymään ja päätimme läh-teä reissuun. Eipä näitä tilaisuuksia kauheasti välttämättä tule.

Ennen matkaa juostiin vielä Euroopan

Aulis kävi Ruotsissa

Derbyn kilpailu Tampereella.

Miten koira tämän nyt ottaa...Kisapäivää edeltävänä iltana päästiin matkaan kohti Helsinkiä, muksut mummulassa ja muut koirat jäivät Anulle ja Hannulle hoitoon. Kiitos siitä!

Helsingissä ajettiin Viikkarin laivaan ja oltaisiin aamusella sitten Tukholmassa. Meno-matka laivassa oli tietysti Aulikselle uusi asia ja itsekin jotenkin hieman stressaantunut siitä, miten koira tämän nyt ottaa...

Koirille varattu hätälaari kannella 9 kelpasi tasan kerran. Auliksen ilmeestä näki seuraavil-la kerroilla, että ”älä luule mun tuonne asioita tekevän”. No joo, pienihän se oli ja ruuhkai-sessa paikassa. Asiat tuli kuitenkin jotenkin tehtyä. Ehkä meni vähän ohi, mutta iso hätä jäi tekemättä.

Lymed-puku Aulikselle päälle, selvä rau-hoittuminen ja kisaruoka tulemaan aamuksi. Sitten päästiin nukkumaan. Pari kertaa se iso hätä sitten yöllä herätteli, mutta ei vaan onnistunut siihen neliönkokoiseen laatikkoon. Kelloa katsoessa totesin, että aamuherätys on parin tunnin päästä. Aika raskas yö oli.

Elohopea nousiLaiva saapui satamaan ruotsin aikaa kello 10. Vähän ennen raahauduttiin autoon päin ja

  ��

Auliskin sai katseita ihmisiltä, jotka tajusivat koiran olevan niitä juoksijakoiria. Satamas-ta sitten ulos, aamu oli tosi hieno keliltään ja muutama kuvakin tuli otettua.

Tukholman keskusta oli aikamoisessa tietyöremontissa, mutta lopulta oikea suunta Åkers Bergaan löytyi vain yhden harhan jäl-keen.

Heti piti löytää paikka missä ulkoiluttaa Aulis. Tosin jokunen kilometri piti ajaa löytääk-semme sopivan paikan, jossa olisi sopivan rauhallista. Matkaa radalle tais olla noin 50 km, joten olimme mukavasti ajoissa ilman kiirettä.

My viestissä ilmoitti, että radalla ei var-maankaan ole vielä ketään. Ajoimme kuitenkin paikalle ja saimme sopivan varjopaikan. Huo-masimme, että elohopea nousee tänään aika ylös, taisi lopulta olla 28 - 29 astetta.

Ilmomaksun kanssa ongelmaaRata oli hieno ja omassa olossaan. Väkeä al-koi hiljalleen valua radalle, ja kyllähän me aika h-moilasina oltiin siellä… Mitäs nyt? Täytyi siis tutkia ympäristöä. Aika pian tuli ihmisiä ystä-vällisinä tervehtimään suomalaisia kilpaveljiä ja -siskoja.

Vedimme siinä Nooran laajan englannin-taidon taskusta, (nyt saa nauraa jos haluaa…). Asiat tulivat kuitenkin jollain tavalla selville, mutta ilmoittautumismaksun hoitamisesta ei oikein tuntunut hajua olevan kenelläkään. Tai sitten eivät ymmärtäneet, mitä me solkkasim-me.

Lopulta tapasimme myös My Lefflerin, ilot ja surut kävimme pikaisesti läpi ja myös ilmomaksu selvisi. Se oli pitänyt maksaa ajat sitten tilille, mutta taisi mennä meiltä ohi. Asia hoidettiin kuitenkin hienosti, kun maksoimme kisan ja suomalainenkin sana tuli kassatädiltä: ”KIITOS”. Kiva fiilis.

Ennen varsinaisia startteja pääsimme aut-tamaan My:tä hänen koiriensa harjoitusjuok-suissa ja pääsimme sinuiksi rataan.”Voittaako tänään?”Eläinlääkärintarkastukset hoidettiin lähes

Autot varjossa. Klubirakennus.

Rataa suoralta, palkintopallit. Ra-taa kaarteesta. Siistiä.

Lähtökopit. Rataa viimeistellään kisakuntoon.

  ��

Tosi kiva oli myös kuul-la, kun toisia kiinniottajia tuli paikalle ja he kertoivat, että ”Klang on suosikki”. Siellähän tuo veikkaus on toiminnassa. Aikamoinen jännitys lisääntyi, aivan kuin sitä jo ei muutenkin olisi ollut. Eikä ollut kantta-relleja mitä vois kerätä.

Startti tapahtui ja huo-masin heti, ettei mennyt putkeen lähtökiihdytys. Yk-köskaarteessa aikamoista

kolinaa, takasuoralla ajattelin vielä nousua. Aulis oli tuolloin vielä kolmantena. Hyvä tais-telu maalisuoralla ei kuitenkaan nostanut ylös-päin, vaan lopullinen sijoitus neljäs. Ajattelin että siinä meni veikkaukset pieleen...

Videot tuli katsottua ja totesimme muuta-man kilpailijan kanssa, että sisäkopin koirat ampaisivat ulospäin, jolloin kolari oli varma. Kaarteeseen tullessa ne ulospäin lähteneet tulivat sitten sisälle, jolloin seuraava kolari tapahtui. Lopulta paukut ei enää riittäneet uu-destaan nousuun.

Kisapäivä oli hieno ja tunnelma upea, uu-sia ihmisiä tuli tavattua ja varmasti vielä me-nemme uudestaan.

Rata on hyvin turunkaltainen ja hyvässä kunnossa, mutta tällaiseen reissuun kan-nattaa mennä mielestäni pari päivää ennen, koska laivamatka vie yhden päivän ja koira rauhoittuu kisapäivään eri tavalla, kun aikaa on enemmän.

Tunnelit tutuiksiMyn kanssa vielä syömään ja kohti satamaa ajelemaan. Niin, todellakin ajelemaan, aikaa

samalla tavalla kuin Suo-messakin, mutta jokaiselta koiralta siru luettiin samas-sa paikassa. Lääkäri kysyi minulta, että voittaako tä-nään? Vastasin että, yrite-tään ainakin. Aika leppoisaa tuntui olevan joka puolella, Auliskin tapasi siskonsa Lil-jan lekurin jonossa.

Auliksen startti läheni ja lämmittelypaikkoja oli yksi metsäpolku, johon sijoitu-taan 2 - 3 lähtöä ennen. Sieltä puskasta alkoi sitten tulla kommenttia meikäläiselle siitä sun tästä, ja yllätykseksi joku kilpailijoista sanoi Nooralle:

”Jääräpäisiä nuo miehet!” Nauruahan se aiheutti, en muista kilpailuttajan nimeä, mutta helpotti kuulla suomen kieltä. Tilaisuus käytet-tiin hyödyksi ja kysymyksien tulva alkoi.

Seuraavaksi siirryttiin ”kutsu lähtöön -paik-kaan”, ja vielä tarkistettiin koiran tiedot. Ihmet-telin, miksi ei kenelläkään ole mitään numero-takkia päällä? Ei tarvitse olla, tapana on laittaa edustavan kerhon edustusasu päälle, lähinnä paita tai vastaava.

Ei meillä sellaisia ollut, mutta nyt ainakin tietää, jos joskus vielä menee.

Kiinniottajia ei oleRuotsissa ei ole kiinniottajia, ja sovimme, että minä menen ottamaan kiinni ja Noora hoitaa edustusasiat. Seuraavaksi sitten kutsu radalle, jonne mentiin lanan vielä ollessa siellä esittely-paraatin läpi kohti lähtöpaikkaa.

Minä olin jo siirtynyt kiinniottopaikalle ja Hannun kanssa sovimme livelähetyksen Suo-meen puhelimitse.

Klubi-liivissä esitte-lyyn.

  �0

meillä laivan lähtöön tais olla kaksi - kolme tuntia. Kohti Tukholman keskustaa ajaessa sai olla tarkkana. Reittejä oli tosiaan tietöiden takia muutettu, ja milloin missäkin oli sataman merkki.

Muuteltuja teitä ajellessa meni välillä ihan väärille reiteille, jolloin suuntana näkyi olevan tunnelit. Silloin myös navi lakkasi toimimasta.

Eipä siinä sitten muutakaan voinut kuin ajaa liikenteen virran mukana ja kaistaa vaih-dellen. Aika hienot tunnelireitit muuten!

Jonkin matkaa ajettua näkyi valoa tunnelin päässä, ja ensimmäiseksi mietimme, missähän sitä ollaan, kun tovi oli tunnelissa jo ajeltu.

Kuin ihmeen kaupalla ja mahtavalla navi-gointitaidolla olin osannut vaihdella oikeaan suuntaan ja totesimme vaan Nooran kanssa, että aivan niin kuin aina olis täällä ajeltu. Jon-kin sortin hilpeyttä aiheutti seikkailu.

Satamaan siis löydettiin ja kotimatka al-koi.

Huonointa reissussa oli, kun en saanut yh-täkään juoksukuvaa. Harmittaa.

Mutta kiitoksia kaikille niille, jotka auttoi-vat meidät matkaan. Auliksen fiiliksiä en osaa kuvitella, mutta hän hoitaa tuon tärkeimmän jutun.

Noora & Petri Seppälä

KOlme kuvaaTGK:n juhlavuoteen liittyen aloitan tässä leh-dessä pienen kuviin liittyvän juttusarjan.

Valitsin ensimmäiseksi muistelijaksi Taru Lehtosen. Tarun tehtävänä oli etsiä kolme Turun Greyhound Klubiin ja häneen liittyvää kuvaa kolmelta vuosikymmeneltä (1980-, 90- ja 2000-luku).

Juhlavuoden kaikissa neljässä lehdessä joku vuorollaan avaa itselleen merkitykselli-sesti TGK:n historiaa. Ilmoittautua saa, vihjata saa.

Kuvat voivat liittyä oman koirasi kilpailuun, pennun opettamiseen, uuden kuonokerholai-sen valintaan, tuomaritoimintaan, radan lait-toon, rakentamiseen, pikkujouluihin ja muuhun oheistoimintaan... Mutta punainen lanka koko ajan TGK.

Tärkeintä kuvissa siis on suuri merkityk-sellisyys sinulle kerhoosi liittyen.

Tehtäväsi on sitten kertoa muistosi kusta-kin kuvastasi, sekä palauttaa mieleesi, miltä tuntui silloin olla teegeekoolainen.

Muistellaan yhdessä!Tarulle merkitykselliset kuvat TGK:n riveis-

sä nostivat hänelle mieleen oheiset muistot.Mirja Piranta

Tässä me tgk-laiset nautitaan Ellun kanssa Tampereella Suomen Mesta-ruudesta.

Diamella ”Ellu” 28.11.1987 - 1997. (Calahorra The Signal - Sökövintin Oodi)

  ��

”Whippettyttöni Ellu kerkisi aloittaa ki-sauransa 80-luvulla. Kilpailimme molemmissa liitoissa. GRL:n kisoissa Ellu juoksi debyytti-kaudellaan 1989 yhdeksän starttia ja yhdek-sän voittoa. Marraskuussa kaksi täyttävä koira juoksi silloin Tampereella Suomen Mestariksi ja kauden lopulla tyttö pukeutui Kultamantteliin Porissa.

Oli niin hienoa aloittaa oman TGK-lais-koiran kanssa aivan huipulta. Mahtavia muistoja, koira joka rikkoi kaikkien ratojen rataennätyksetkin 480 metrin matkalla, sekä paranteli myös Suomen ennätystä kolme ker-taa 480:llä. Koko urallaan Ellu ilahdutti minua SVKL:n puolella starttilastoin 174: 107-33-12. GRL:n puolella myös piisasi iloa tähän tapaan: 35: 25-3-3.””Punkku oli ensimmäinen greyhoundini, ja avasi minulle aivan uuden maailman har-rastuksessani. Kaikkein hienointa oli voittaa Punkun kanssa oman kerhon järjestämä klas-sikkokisa, Turku Classic. Ei ole kuninkuusmat-kan voittanutta, niin jännä on 785 metrin kisa. Finaalipäivänä rata oli todella raskas, täysin hiekkavelliä, mutta niin se vaan poika upeasti juoksi maaliin ilman väsymyksen merkkejä.

Mun TGK-laiskoira Punkku oli vuonna 1999 GRL:n Vuoden Tulokas ja Vuoden Koi-ra -kakkonen ja oman kerhon ykkönen. Turku Classicin lisäksi Punkku voitti myös Junior Derbyn, Tampereella.”

”Hauska muisto liittyy pyttipannu-urak-kaan 2000-luvun alussa. Avustimme varoja saadaksemme Metsämäessä Kuninkuusra-veissa ja muidenkin kerhojen porukoita tuli silloin auttamaan.

Kerhollamme oli oma teltta, jossa pidimme juoma- ja ruokapistettä. Oli pannukäsi kovilla, niin ison määrän pyttipannua veivasin silloin. Hauskaa oli ja maailma haisi ja maistui pytti-pannulle. Tuo toi sitä yhteenkuuluvuutta, ja meillä kaikilla oli samanlaiset T-paidat pääl-lämme. Edustavaa, ja kyllä meidän teltta tuot-tikin silloin todella hyvin.”

Sateen piiskaamina Historian neljäs TC, Punkku eka TGK:n koira voittaja-na. (GR-lehti dokumentoi silloin arvo-kisoja.)

Ace Boon Coon ”Punkku” 21.6.1997 - 2011. (Fireline Machine Gun - Selecta Amerigo)

Me TGK:n ruoka- ja juomapisteen po-rukat touhuttiin mustissa T-paidoissa, joihinoli pai-nettu keltaisel-la tämäEGU:nReijaRanta-sen piirtä-mä kuva.

  ��

”Mitä parhainta uutta vuotta jokaiselle!Muistakaa aloittaa treenit nuorempien kanssa!”