Päihdetyön erikoislehti 4 n 2014

KUKA PÄÄSEE

PALVELUIHIN?

NUORET, PÄIHTEET JA SEKSUAALINEN

KALTOINKOHTELU

VERTAISET TEKEVÄT TOISENLAISTA

HUUMEPOLITIIKKAA

2 Tiimi 4 n 2014

TIIMIPäihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi

50. vuosikerta ILMESTYY viisi kertaa vuodessa, ISSN 0358-6936

JULKAISIJA A-klinikkasäätiö,Maistraatinportti 2, 00240 Helsinki,www.a-klinikka.fi, p. (09) 6220 290, fax (09) 175 276

PÄÄTOIMITTAJA Aino Majava,aino.majava@a-klinikka.fi TOIMITUSSIHTEERI Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi ULKOASU Katriina Iho

TOIMITUSNEUVOSTO Marja Holmila (pj.), Kristiina Koskiluoma, Satu Lipponen, Aino Majava, Mikko Salasuo, Ilpo Salonen, Kaija Seppä, Kaarlo Simojoki, Teemu Tiensuu, Jouni Tourunen

TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSETA-klinikkasäätiön keskustoimisto,toimistonhoitaja p. (09) 6220 290,tilaukset@a-klinikka.fi TILAUSHINTA 25 euroa/vuosi

ILMOITUKSET Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi

PAINOPAIKKA Esa Print

KANNEN KUVA Scanstockphoto

4 n 2014Päihdetyön erikoislehti

166

PÄÄKIRJOITUS: Keisarin uudet vaatteet Kaarlo Simojoki 3

LYHYESTI 4

Hyvin saatavilla, mutta huonosti tarjolla Miina Kajos 6

Toteutuuko asiakaslähtöisyys? Sinikka Yli-Koski 9

KATAINEN: Yöllä yhdessä Anu Katainen 11

Nuoret, päihteet ja seksuaalinen kaltoinkohtelu Anni Susineva 12

TYÖ JA TEKIJÄ: Auli Saukkonen 16Antti Jääskeläinen

Tabusta puheeksi 20

SARVANTI:Kannabiksen kotikasvatusrangaistukset kohtuuttomia Tapani Sarvanti 21

Digipelaamisesta koetaan haittoja 22

FATTALUUTA: Velat haltuun Annika Kokkonen 24

TIETEEN KENTILTÄ 25

TUTKITTUA:Perhehuolet painavat päihdepalvelujen asiakkaita Outi Kanste 26 Tuuli Pitkänen Nina Halme

Vertaiset tekevät toisenlaista huumepolitiikkaa Aino Majava 28

KIRJAT: Kivi kenkään Jukka Heinonen 30

HENKIREIKÄ: Mahtavat verkostot, yhteistyökumppanit ja laaja ystäväpiiri Sari Ilvonen 31

4 n 2014 Tiimi 3

PÄÄKIRJOITUSKAARLO SIMOJOKI • kaarlo.simojoki@a-klinikka.fi, twitter: @kaarlosimojoki

On uskallettava kyseenalaistaa totuttu.

Kaarlo Simojoki on A-klinikkasäätiön ma. johtava ylilääkäri.Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Keisarin uudet vaatteetMaailma ympärillä muuttuu kovaa vauhtia, jopa siihen malliin, että pessimistisimmät ennakoivat romahdusta. On yllättäviä ja tiukkoja kuntien säästölinjauksia, kilpailutuksia ”vain hinta ratkaisee” -hengessä, lainsäädännön muutoksia sekä tietenkin sote. Viimeisin on Suomen kaikkien aikojen mittavin sosiaali- ja terveydenhuoltoa mullistava uudistus, minkä pitäisi varmistaa kaikille kansalaisille laadukkaat ja tasa-arvoiset palvelut.

Kuten usein aiemminkin, julkisesta keskustelusta ja suunnitelmista ovat puuttuneet päihde- ja mielenterveysongelmaiset läheisineen – juuri he, jotka ovat eniten kärsineet sosiaali- ja terveydenhuollon välisistä rajoista ja sektoriajatte-lusta. Vääjäämättä tulee mieleen, muuttuuko heidän kohdallaan mikään vai puetaanko vanha syrjivä järjestelmä vain uusiin vaatteisiin. Jäävätkö he entistä herkemmin mammuttimaisissa organisaatioissa vaille tarvit-semiaan palveluita? Asenteet ja vanhat toimintamallit muuttuvat hitaas-ti ja uudistuminen vaatii vahvaa osaamista, tahtoa ja eettistä johtamista.

A-KLINIKKASÄÄTIÖ on monen muun yleishyödyllisen järjestön tavoin joutunut keskelle murroksen myrskylaineita. Kuntien säästöt yhdistettynä tiukkaan hankintalakiin ovat ajaneet A-klinikkasäätiön tilanteeseen, johon ei olisi ikinä uskonut päädyttävän: säästöt kohdistuvat myös työntekijöihin. Ei ole suurentelua puhua todellisesta kriisistä, josta ulospääsy tuntuu melkein mahdottomalta.

Kaikille potilailleni olen aina painottanut kriisin olevan mahdollisuus todelliseen muutokseen. Miksi en uskoisi siihen myös nyt? On löydettävä uskallus kyseenalaistaa totuttu ja luoda uudet toimintamallit, joilla pärjätään muuttuneessa maailmassa.

MATKA KOHTI tulevaisuuden A-klinikkasäätiötä ei tule olemaan helppo. Melkein tekisi mieli lainata Winston Churchillin kuuluisia sanoja maailman roihutessa – mikä kuitenkin lienee turhan dramaattista. Sen sijaan on hyvä muistaa erityinen vahvuutemme: moniammatillinen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö. Se on ollut pohja työskentelytavallemme, jossa huomioidaan apua tarvitseva kokonaisuutena ja kohdataan hänet ainutkertaisena ihmisenä heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Vaikka integraatio on kaikkialla toistettu mantra, suurimmalla osalla organisaatioista on siihen vielä pitkä matka. Sen takia vaikeinakin aikana on huolehdittava siitä, ettemme riko toimivaa yhteistyötämme tai sorru keskinäiseen syyttelyyn ja omien etujen sokeaan puolustamiseen. Muuten saatamme menettää sen keskeisen edun ja voimavaran, jolle rakennamme uutta ja jolla pärjäämme pitkälle tulevaisuuteen.

Ennen kaikkea uskon myös siihen, että loppujen lopuksi ainoa oikeutus selvitä ja mahdollisuus pärjätä on niillä, jotka hoitavat tuomitsematta, kunnioittaen ja kokonaisvaltaisesti apua tarvitsevia. Ja sen me kyllä osaamme!

4 Tiimi 4 n 2014

Motivaattori auttaa seuraamaan alkoholinkäyttöä

n Helsingin Diakonissalaitos on julkistanut älypuhelimiin ladattavan Motivaattori-sovel-luksen. Sen avulla voi tarkastel-la omaa suhdettaan alkoholiin ja alkoholinkäyttöön liittyviä tunnetiloja. Sovellukseen määritellään tavoitteita koskien alkoholinkäyttöä ja seurataan tavoitteiden toteutumista. Motivaattori on kehitetty yh-dessä Aalto-yliopiston tietotek-niikan laitoksen kanssa.

Motivaattori toimii Android-puhelimissa. Sovelluksen voi ladata Google Play -kaupasta ja se on maksuton. Sovellus on tarkoitus kääntää myöhemmin myös Windows- ja iOS-puhelimiin.

Mainiemen kuntoutustoiminta päättyyn Kuntoutustoiminta loppuu Mainiemen kuntoutuskeskuksessa Lammilla 31.10. Kuntoutuskeskusta ylläpitää Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä, jossa on 29 jäsenkuntaa. Kunnista suurimmat ovat Tampere, Lahti ja Hämeenlinna.

Kuntayhtymän hallituksen päätös merkitsee loppua pitkälle historialle, sillä Mainiemi on tuottanut kuntoutuspalveluja päihdeongelmaisille jo 90 vuotta.

Kuntoutustoiminnan lopettamista Mainiemessä on perusteltu palvelujen ky-synnän vähenemisellä ja kiinteistöjen korjaustarpeilla. Suuret jäsenkunnat halua-vat siirtää päihdekuntoutuksen painopistettä laitoksista avokuntoutukseen.

Kuntouttava työtoiminta yleisempää pienemmissä kunnissan Kuntouttava työtoiminta on yleisempää pienemmissä, alle 25 000 asuk-kaan kunnissa. Kaupunkimaisissa kunnissa työtoimintaa käytettiin vähem-män, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksestä.

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistui 2013 arviolta 24 000 henkilöä, joista noin viidesosa oli alle 25-vuotiaita. Työtoimintaa järjestettiin tavallisten työpaikkojen lisäksi työllistämisyksiköissä, kuten työpajoissa.  Työtoiminta-jakson pituus oli tyypillisimmillään alle kuusi kuukautta.

Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena on edistää pitkään työttömänä olleen elämänhallinnan ja työllistymisen edellytyksiä.

Kuntouttava työtoiminta 2013 – Kuntakyselyn osaraportti. THL, Tilastoraportti 19/2014. Myös internetissä.

n Millaisia mielikuvia suomalaisilla on erilaista aine- ja toiminnallisista riippuvuuksis-ta? Mitä ajatellaan hoidon mahdollisuuksista? YTM Tanja Hirschovits-Gerz selvitti kysy-myksiä sosiaalipsykologian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan.

Tuloksista kävi ilmi, että riippuvuudet ovat suomalaisten mielestä eri tavoin vaaral-lisia. Kovia huumeita pidettiin riippuvuusriskiltään vaarallisimpina ja niihin liittyvää riippuvuutta vaikeimmin itse voitettavana. Alkoholi arvioitiin yksilölle vähemmän hai-talliseksi riippuvuudeksi kuin lääke- tai huumeriippuvuus. Toiminnalliset riippuvuudet nähtiin kaikilla mittareilla aineriippuvuuksia vähemmän haitalliseksi.

Naiset uskoivat miehiä enemmän hoidon mahdollisuuksiin auttaa irti riippuvuuk-sista. Miehet uskoivat naisia vahvemmin omin avuin toipumiseen.

Suomalaisten riippuvuuskäsityksiä selvittäneen osatutkimuksen aineistona oli vuonna 2007 toteutettu suomalaiselle aikuisväestölle suunnattu kysely.

Tanja Hirschovits-Gerz: Suomalaisten riippuvuuksia koskevat mielikuvat. Acta Universitatis Tamperensis 1963. Tampereen yliopisto 2014. Myös internetissä.

Suomalaisten mielikuvia riippuvuuksista tutkittuSc

ansto

ckph

oto

4 n 2014 Tiimi 5

Oman vastuun korostaminen kaventaa tukian Kansalaisten oman vastuun korostaminen hyvinvoinnistaan aiheuttaa heille suunnattujen tukien kaventamista. Tukien heikkeneminen osuu erityi-sesti päihdeongelmaisiin, pitkäaikaistyöttömiin ja maahanmuuttajiin, ilme-nee YTM Arto Selkälän väitöstutkimuksesta. Toisin kuin julkisuudessa on an-nettu ymmärtää, tukien kaventaminen on vain osittain yhteydessä kuntien heikentyneisiin taloudellisiin resursseihin.

Tutkimuksen mukaan myös sosiaali- ja terveysjohtajien asenteilla on vai-kutusta siihen, mille väestöryhmille palveluita suunnataan. Moraaliin nojaa-van puhetavan kohteena ovat juuri päihdeongelmaiset, pitkäaikaistyöttö-mät ja maahanmuuttajat.

Arto Selkälän väitöstutkimuksen aineistona oli Soste ry:n tekemiä kyselyjä kuntien sosiaalijohtajille vuosilta 1997–2007. Lisäksi aineistoon kuului kunti-en, kuntayhtymien, kuntien yhteistoiminta-alueiden sekä sairaanhoitopiirien sosiaali- ja terveyspolitiikasta vastaaville johtajille vuonna 2011 tehty kysely.

Arto Selkälä: Kansalaisuuden hallinta suomalaisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Acta Universitatis Lapponiensis 248. Lapin yliopisto 2013. Myös internetissä.

A-klinikkasäätiö aloitti yt-neuvottelutn A-klinikkasäätiö on aloittanut koko henkilöstönsä kanssa yt-neuvot-telut. Tavoitteena on etsiä ja saavuttaa noin 1,7 miljoonan euron säästöt vielä vuoden 2014 aikana. Säästötarve johtuu siitä, että kuluvan vuoden aikana asiakkaiden ohjaaminen palveluihin on vähentynyt tuntuvasti.

Aggressiivinen käytös lisää nuorten juomistan Aggressiivisesti käyttäytyvät nuoret juovat todennäköisem-min ja suurempia määriä alkoho-lia kuin muut. Myös tupakointi ja keskittymisvaikeudet lisäävät nuorten alkoholinkäytön toden-näköisyyttä. Lisäksi tytöillä kuu-kautisten varhainen alkamisikä ja vanhempien avioero ovat yhtey-dessä alkoholinkäyttöön. Sen si-

jaan masennus ja ahdistuneisuus eivät näytä lisäävän nuorten alko-holinkäyttöä.

Tulokset saatiin tutkimuksesta, jossa selvitettiin psykososiaalis-ten ongelmien yhteyttä alkoholin-käyttöön 13–18-vuotiailla. Tutki-mukseen osallistui 4 074 kuopio-laista nuorta.

Petri Kivimäki et al.: Alcohol use among adolescents, aggressive behaviour, and internalizing problems. Journal of Adolescence 6/2014.

LYHYESTI

n A-klinikkasäätiön tämän vuoden päihdetiedotuspalkinnon on saanut näyttelijä ja kirjailija Peter Franzén. Hän on pitänyt näkyvästi esillä niiden lasten ja nuorten asiaa, joiden perheis-sä on haitallista päihteidenkäyttöä.

Franzénin osin omakohtaisiin koke-muksiin perustuva romaani Tumman veden päällä sai runsaasti huomiota ja sen pohjalta tehtiin myös näytelmä ja elokuva. Tarina sai jatkoa romaanissa Samoilla silmillä.

Päihdetiedotuspalkinto jaettiin nyt 16. kerran, ja se julkistettiin Päihdetie-dotusseminaarissa 3.6.

Ranskassa asuva Peter Franzén ei päässyt vastaanottamaan palkintoa, mutta hän muisti seminaariväkeä videotervehdyksellä. Palkinnon saajan julkisti A-klinikkasäätiön viestintäpäällikkö Aino Majava.

Päihdetiedotus-palkinto Peter Franzénille

Auli

Sauk

kone

n

6 Tiimi 4 n 2014

Teksti: ANU PÄRSSINENanu.parssinen@a-klinikka.fiKuvitus: PÄIVI KARJALAINEN

Teksti: MIINA KAJOSkajos@iki.fiKuvitus: PÄIVI KARJALAINEN

Päihdepalveluja on hyvin saatavilla, mutta samaan aikaan niissä nähdään paljon parannettavaa. Tätä mieltä ollaan järjestöissä ja seurakunnissa.

Hyvin saatavilla, mutta huonosti tarjolla

Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman (Mieli 2009) mukaan päihdepalveluissa asiakkaan asemaa tulisi vahvistaa, mielenterveys- ja päihde-

työn avohoitoyksiköt tulisi yhdistää ja hoidon tulisi painot-tua perustasolle.

Millaisia epäkohtia kolmannen sektorin toimijat nä-kevät päihdepalvelujärjestelmässä ja mitä mieltä he ovat

Mieli 2009 -ohjelman tavoitteiden täyttymisestä? Selvitin asiaa Metropolia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan kou-lutusohjelmaan tehdyssä opinnäytetyössäni. Tein työni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Päihteet mielessä -hankkeessa.

Haastattelin yhteensä 15:ttä kolmatta sektoria edusta-vaa henkilöä neljästä kunnasta ja valtakunnalliselta tasolta.

4 n 2014 Tiimi 7

> > >

Haastatelluissa oli muun muassa seurakuntien diakonia-työn ja päihdepalveluita tuottavien järjestöjen henkilöstöä sekä vertaisia ja vapaaehtoistyöntekijöitä.

Haastateltavista kahdeksan oli miehiä ja seitsemän nai-sia. Työntekijöillä oli kokemusta päihdetyöstä 2–18 vuotta ja vertaisilla ja vapaaehtoisilla 15–29 vuotta. Näin haasta-teltavien voidaan katsoa edustavan laajaa ja pitkäkestoista asiantuntemusta päihdetyön kentältä. Työn teoreettinen viitekehys oli kansalaislähtöinen kehittäminen, joka tar-koittaa kansalaisten osallisuutta ja avointa asiantuntijuutta korostavaa tiedonmuodostusta.

”Palvelua on hyvin saatavilla, mutta huonosti tarjolla”, totesi yksi haastateltavista. Tämä tiivistää hyvin sen, ettei palveluiden saatavuus automaattisesti takaa palveluiden saavutettavuutta. Vaikka palvelut olisivat muodollisesti saatavilla, eivät ne välttämättä ole kaikille ihmisryhmille yhdenvertaisesti lähestyttäviä ja esteettömiä esimerkiksi ai-kaan, sijaintiin, palvelun sisältöön ja muotoon, asenteisiin tai viestintään liittyvien syiden takia.

Haastatteluissa tuli ilmi peräti 15 väliinputoajaryhmää, joiden kannalta päihdepalveluiden saavutettavuudessa on ongelmia.

Voiko epämotivoitunutta auttaa?Epämotivoituneet asiakkaat mainittiin väliinputoajaryh-mäksi jokaisessa haastattelussa. Haastateltavien näkemyk-set poikkesivat huomattavasti toisistaan sen suhteen, onko epämotivoituneiksi katsottuja ylipäätään mahdollista ja mielekästä auttaa. Osa haastateltavista oli sitä mieltä, että asiakkaan oma motivaatio on ehdoton edellytys hoidon onnistumiselle eikä päihdetyö ole edes mielekästä ilman sitä. Toiset korostivat motivaatiota herättävän työn ja me-netelmien tärkeyttä.

Inhimillisyyden, itsemääräämisoikeuden ja haittojen vähentämisen näkökulmasta on mielestäni itsestäänselvää, että asiakkaan pitää olla oikeutettu saamaan tarvitsemansa apu ja tuki, vaikka motivaatiota ei tietyllä hetkellä olisi tai vaikka päihteiden käyttö jatkuisi. Kuten muuan haastatel-tava totesi:

”Se motivaatiohan syntyy sitä kautta, että työntekijöil-lä on motivaatiota puhua asioista, heille tärkeistä asioista. Ja sitten motivaatio varmaan syntyy siinä dialogissa silloin, kun se oikea kohta on. Ja se kohta voi olla mikä tahansa. Mutta meillä työntekijöillähän se pitää olla se motivaatio.”

Stereotypiat syrjäyttävätPäihdepalveluiden väliinputoamisen syyt olivat jaoteltavis-sa järjestelmä-, työntekijä- ja asiakaslähtöisiin syihin.

Päihdeongelmaan kytkeytyvät vahvat ja yksipuoliset stereotypiat tulivat eri tavoin esiin kaikissa haastatteluissa väliinputoamisen syynä. Yksi haastateltavista korosti myös median roolia mielikuvien luomisessa:

”Mediassa olevat tarinat, mitkä liittyy huumeiden käyt-

Tuleeko asiakkaan olla jo valmiiksi motivoitunut?

Avohoitopainotteisuutta kohtaan vallitsi epäilyä.

8 Tiimi 4 n 2014

töön, niin kyllä ne on aika graaveja verrattuna taas vaikka mielenterveysongelmiin. Erittäin harvoin tulee mediassa läpi ihmisen tarina, kun puhutaan huumeista tai seksityös-tä. Et se on enempi se tarina väkivallasta ja niin edelleen.”

Palveluiden integraatiossa nähtiin sekä hyvää että huonoa.

Päihdepalvelujärjestelmän keskeiseksi epäkohdaksi nostettiin rahapula.

Väliinputoamisen syytTyöntekijöiden, vertaisten ja vapaaehtoisten

haastatteluissa nousi esiin useita päihdepalvelu-jen väliinputoajaryhmiä. Epämotivoituneet mai-nittiin kaikissa haastatteluissa. Muut ryhmät sai-vat lähinnä yksittäisiä mainintoja (1–4 mainintaa). Näitä väliinputoajaryhmiä olivat muun muassa maahanmuuttajat, monihäiriöiset, asunnottomat, nuoret ja vanhukset.

Väliinputoamisen syyksi mainittiin ylivoimai-sesti useimmin vahvat stereotypiat. Järjestelmä-lähtöisiksi väliinputoamisen syiksi nähtiin stereo-typioiden lisäksi palveluiden pirstaleisuus ja sat-tumanvaraisuus, laitoshuollon alasajo, byrokratia, pitkät jonot, kilpailuttaminen, työhyvinvointion-gelmat ja resurssipula. Työntekijälähtöisiksi asi-akkaiden väliinputoamisen syiksi nähtiin työnte-kijöiden stereotypioiden lisäksi pelot, negatiiviset asenteet ja tiedon puute.

Asiakkaista lähtevinä palveluista väliinputoa-misen syinä pidettiin stereotypioiden lisäksi asi-akkaiden häpeää, ylpeyttä, aggressiivisuutta, vi-ranomaispelkoa, tiedon puutetta ja motivaation puutetta.

Miina Kajos on neurobiologi ja sosionomi (amk), joka työskenteli vuonna 2013 tutkimusassistenttina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Päihteet mielessä -hankkeessa. Hän on sittemmin siirtynyt Suomen CP-liiton palvelukseen.

Juttu perustuu Miina Kajoksen opinnäytetyöhön ”Hyvin saatavilla, mutta huonosti tarjolla”: kolmannen sektorin toimijoiden näkemyksiä päihdepalvelujärjestelmän aukoista. Metropolia-ammattikorkeakoulu 2013. Opinnäyte myös internetissä.

Ennakkoluulottomuutta perättiinPäihdepalvelujärjestelmän saavutettavuuden parantami-seksi haastatteluissa toivottiin enemmän ehkäisevää, etsi-vää, yhteisöllistä, haittoja vähentävää ja sukupuolen mu-kaan eriytettyä työtä. Palvelukirjon toivottiin olevan ny-kyistä laajempi, palveluketjujen eheämpiä, laitoshoitojak-sojen pidempiä ja luottamuksen asiakkaaseen vahvempi. Työhyvinvointiin ja työntekijöiden koulutukseen kaivattiin parannuksia.

Haastatteluissa kaivattiin myös ennakkoluulotonta uu-sien toimintatapojen etsimistä, jossa kolmannen sektorin toimijoilla voisi olla iso rooli. Nykyjärjestelmä koettiin hy-vin sanktioivaksi. Tästä tulisi monen haastateltavan mieles-tä edetä kohti haittojen vähentämiseen tähtäävää suuntaa, jossa ihmistä itseään kuunneltaisiin. Leimaavaan kielen-käyttöön pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, jotta siitä voisi oppia irti.

Suurin osa haastateltavista koki myönteiseksi päihde- ja mielenterveyspalveluiden yhdistämisen, sillä samanai-kaisten päihde- ja mielenterveysongelmien koettiin lisään-tyneen. Osa näki ongelmat ylipäätään toisistaan erottamat-tomina. Toisaalta palveluiden integraatio koettiin paikoin myös ongelmaksi, koska osa päihdeongelmaisista ei halua leimautua mielenterveysongelmaisiksi ja päinvastoin. Li-

Rahapula nostettiin kaikissa haastatteluissa keskeiseksi päihdepalvelujärjestelmän epäkohdaksi. Eräs haastateltava kuvasi tilannetta seuraavasti:

”Kyllähän täs on tämmönen, ei voi puhua juustohöyläs-tä, vaan kirveestä, mikä on ajanut alas näitä hyviä kuntout-tavia yhteisöllisiä yksiköitä. Sehän on valtava tappio, koska niissä on ollut valtava substanssi, osaaminen, tietotaito ja myös sitte että kun päihdehuoltolaki jo määrittelee, et se pi-täis olla tarpeen mukainen ja yksilöllinen hoitovaihtoehto, niin niitä kyllä saa nyt hakea. Jos ja kun asioita kilpailute-taan, niin kuka ne lopulta maksaa? Ne maksaa asiakkaat. Se on heidän selkänahastaan veke.”

säksi palveluiden yhdistämisen pelättiin etenevän liiaksi psykiatrian ja terveyspuolen ehdoilla, jolloin sosiaalipuolen näkemykset uhkaavat jäädä varjoon.

Haastatteluissa suhtauduttiin epäillen Mieli 2009 -suunnitelman avohoitopainotteisuuteen. Moni korosti, etteivät avopalvelut voi korvata laitoshuoltoa niin laajamit-taisesti kuin ehdotetaan. Erityisenä huolenaiheena nousi esiin, että laitoshuoltoa on jo tuntuvasti vähennetty, vaikka Mieli 2009 -suunnitelmassakin edellytetään, että korvaavi-en palveluiden pitäisi olla olemassa ennen tähän ryhtymis-tä. Muuten kolmannen sektorin toimijoiden näkemykset vaikuttivat olevan pitkälti sopusoinnussa Mieli 2009 -suun-nitelman tavoitteiden kanssa. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole haastateltujen mielestä toteutuneet riittävästi.

4 n 2014 Tiimi 9

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja niiden mukana päih-detyötä ohjataan monin erilaisia strategioin, ohjel-min ja ohjeistuksin. Jo useamman vuoden ajan käyn-

nissä olleessa kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunni-telmassa ensimmäisenä linjauksena on vahvistaa asiakkaan asemaa. Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelmassa halutaan tehostaa mielenterveys- ja päihdepalveluiden

Toteutuuko asiakaslähtöisyys?

Teksti: SINIKKA YLI-KOSKIsinikka.yli-koski@kolumbus.fiKuvitus: PÄIVI KARJALAINEN

Asiakkaiden palvelutarpeisiin pystytään vastaamaan aiempaa paremmin. Kuitenkin laitos- ja jatkohoidossa vaihtoehdot ovat supistuneet, katsovat

päihdeasiamiehen toimiston kyselyyn vastanneet.

koordinaatiota ja yhteensovittamista siten, että palvelut muodostavat asiakaslähtöisen ja helposti saavutettavan ko-konaisuuden.

Asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaiden osallisuutta koros-tetaan paljon, mutta miten työntekijät käytännön päihde-työssä pystyvät vastaamaan vaatimukseen? Ovatko valta-kunnalliset linjaukset olleet avuksi käytännön työssä? > > >

10 Tiimi 4 n 2014

Viestejä kentältäNäin päihdehoitopaikoissa asiakastyötä tekevät kertoivat päihdepalvelujen tilanteesta päihdeasiamiehen toimiston kyselyssä:

”ASIAKKAAN valinnan mahdollisuudet esimerkiksi laitoshoidon osalta minimoidaan. Ulkopuolelta tulee paineita hoitoaikojen ja tapaamiskertojen vähentämiseen.”

”HOITOVAIHTOEHTOJA ei välttämättä ole ja henkilöstön määrä suhteessa asiakasmääriin on vähentynyt.”

”HUOLESTUNEENA seuraan arvojen koventumista ja päihdeasiakkaiden palveluiden saatavuuden hankaloitumista.”

”YLHÄÄLTÄ OHJAUTUVUUTTA on tullut lisää ja se on joskus ristiriidassa asiakaslähtöisyyden kanssa.”

Kommentoi juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Päihdeasiamiehen toimisto kyseli asiakastyötä teke-viltä asiakasnäkökulman toteutumisesta. Sähköiseen ky-selyyn poimittiin vastaajat satunnaisesti eri puolilta maata päihdepalveluja tuottavista organisaatioista. Kysely lähetet-tiin 12 työyhteisöön ja siihen saatiin 23 vastausta. Vastaajis-ta 15:tä myös haastateltiin.

Kyselyssä tiedusteltiin, miten vastaajat pystyvät omasta mielestään vastaamaan asiakkaan palvelutarpeeseen. Onko muutosta tapahtunut parempaan vai huonompaan suun-taan? Millaisia muutokset ovat olleet ja miten asiakasnäkö-kulmaa vastaajien mielestä voisi vahvistaa?

Sähköisen kyselyn lisäksi tehtiin lyhyt kysely vuoden 2013 Päihde- ja mielenterveyspäivillä. Siihen saatiin 22 vas-tausta.

Raha saatavuuden esteenäKummankin kyselyn vastaajista suurin osa oli sitä mieltä, että asiakkaan palvelutarpeeseen pystytään vastaamaan ai-empaa paremmin. Vastauksissa tuotiin esiin, että asiakas on mukana oman hoitonsa suunnittelussa alusta alkaen ja hänen tarpeitaan otetaan huomioon. Hoitoa ei enää suun-nitella pelkästään ylhäältä päin eikä massapäätöksiä tehdä. Myös päihdehuollon tulostavoitteet ovat ohjanneet asen-netta palvelulähtöisempään suuntaan.

Missä asioissa palvelu on mennyt huonompaan suun-taan? Vastausten mukaan asioihin ei ehditä paneutua tar-peeksi, koska asiakasmäärät kasvavat. Asiakkailla on hy-vin monenlaisia ongelmia, mikä vaikuttaa palvelutarpeen määrään. Esimerkiksi korvaushoitoasiakkaat eivät saa hoi-toa yhtenäisesti eikä omahoitajuus toteudu. Kuntien raha-

Sinikka Yli-Koski työskentelee edunvalvontakoordinaattorina päihdeasiamiehen toimistossa.

tilanne vaikeuttaa palvelujen saatavuutta ja etenkin laitos-hoitoon pääsyä. Jatkohoidon vaihtoehdot ovat supistuneet.

Vastauksissa katsottiin, että avopalveluihin pääsee ny-kyään aiempaa nopeammin. Toisaalta laitospaikkojen vä-heneminen tuntuu paineena avopalveluissa.

Miten asiakasnäkökulmaa voisi vahvistaa? Tärkeim-pänä keinona pidettiin asiakkaan ja hänen läheistensä riit-tävää kuulemista. Muina tapoina mainittiin yhteydenpito asiakkaisiin, asiakaspalautteen kerääminen, eri hoitotaho-jen riittävä yhteistyö ja erilaisten hoitovaihtoehtojen takaa-minen.

Vaikuttamista toivottiinA-kiltojen liiton ylläpitämä päihdeasiamiestoiminta sisäl-tää asiakkaiden edunvalvontaa ja neuvontaa koko Suomen laajuudessa. Kyselyissä haluttiin myös palautetta ja toivei-ta koskien päihdeasiamiestoimintaa. Vastauksissa nähtiin, että päihdeasiamiehen rooli eräänlaisena ”valtakunnalli-sena oikeudellisena neuvonantajana” on vakiintunut. Toi-mintaa pidettiin yleisesti asiallisena ja hyvänä.

Ohjauksen, konsultoinnin ja koulutuksen ohella toi-veena esiin nousi vaikuttamistoiminta ja osallistuminen julkiseen keskusteluun. Tiedottamista ja kannanottoja toi-vottiin. Erityisesti haluttiin, että päihdeasiamies seuraa sää-dösten ja ohjeiden vaikutusta päihdeasiakkaiden hoitoon tai hoitamattomuuteen ja valvoo asiakkaiden edun toteu-tumista, kun lainsäädäntöä ollaan muuttamassa.

4 n 2014 Tiimi 11

Antti Maunu on selvittänyt tuoreessa väitöskirjassaan Yöllä yhdessä – yökerhot, biletys ja suomalainen sosiaalisuus, mikä vetää nuoria aikuisia yökerhoihin 2000-luvun Suomessa. Bilettämisessä on Maunun mukaan kyse sosialisaatiosta omiin tärkeisiin viiteryhmiin mutta myös yhteiskunnan ja kulttuurin moraalisiin toimintatapoihin. Tapamme juhlia kertoo kiteytyneesti siitä, mikä on ajallemme ominaista.

MAUNUN VÄITÖSKIRJAN innoittamana pohdin omaa juhli-mishistoriaani. Kaksi vuosikymmentä sitten Suomi rämpi lamassa. EU-jäsenyydestä äänestettiin, mutta vain neuvoa antaen. Radiossa soi Taikapeilin Jos sulla on toinen ja Samuli Edelmannin Ihana valo. Muodikkain tyyli löytyi kirpputoreilta. Itse olin kesällä 1994 16-vuotias. En vaivannut päätäni suurtyöttömyydellä vaan juhlin peruskou-lun päättymistä ja lukion alkua – ja ihan vain kesää. Olin erityisen ylpeä kehittämästäni juomasekoituksesta, johon tuli yksi osa isältä pihistettyä kotiviiniä, yksi osa sekamehutiivistettä ja kaksi osaa greippilimonadia.

Vuonna 2004 elettiin talouskasvun ja vaurauden aikaa, mutta vuosi päättyi surul-lisiin uutisiin Aasiaa runnelleesta tsunamista. Nightwish myi Suomessa tuplaplatinaa mutta menestyi erinomaisesti myös ulkomailla. Samana vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana nykyisen tärkeän viiteryhmäni, Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen pikkujouluissa. Järjestelyissä käytimme runsaasti aikaa sen pohtimiseen, minkälaiset juomat toisivat parhaalla tavalla tulisen thai-ruoan aromit esiin. Juhlat olivat railakkaat ja laatikkoviiniä riitti aamuyölle.

Kesällä 2014 olemme eläneet pitkittyneen taantuman epävarmuudessa. Ukrai-nan tilanne sekä Israelissa ja Palestiinassa jatkuvat levottomuudet ovat herättäneet huolta. Vuoden musiikki-ilmiö on ollut rap-artisti Cheek. Vaikka taantumassa ollaan-kin, Cheek ei ole kotikutoinen resupekka vaan suosii pukeutumisessaan Guccia ja Yves Saint Laurentia. Kesäkuussa kävin katsomassa, miten nykynuoret juhlivat koulujen päättymistä. Kaupungilla oli hiljaista. Juhannuksena tarjosin ystävilleni cava-sangriaa.

MAAILMA MUUTTUU ja juhlimisen tavat sen myötä. Maunun tutkimus osoittaa, miten 2000-luvun nuorten aikuisten biletys heijastelee moniarvoista ja sirpaloitunutta yhteiskuntaa, jossa oma elämänpolku ja sosiaaliset sidokset on valittava itse. Omat muistoni kertovat Suomen kansainvälistymisestä ja vaurauden kasvusta mutta myös Maunun kuvaamasta yhteiskunnan eriytymisestä.

Entäpä vuonna 2024? Ennustan jatkuvuutta ja katkoksia. Siemailen juhannukse-na olutta saunan kuistilla. Radiossa soivat Cheekin ja Samuli Edelmannin yhteistyön hedelmänä syntyneet rap-virret. Sauna lämpenee aurinkopaneeleilla.

KATAINEN

ANU KATAINEN • anu.h.katainen@helsinki.fi

Yöllä yhdessä

Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Tapamme juhlia kertoo, mikä on ajallemme ominaista.

12 Tiimi 4 n 2014

Nuoret, päihteet ja seksuaalinen kaltoinkohtelu

ANNI SUSINEVAanni.susineva@exitry.fi

Päihteillä oireilun takana saattaa olla seksuaalisen kaltoinkohtelun

tuottamaa pahaa oloa ja ahdistusta.

4 n 2014 Tiimi 13

> > >

Nuoret, päihteet ja seksuaalinen kaltoinkohtelu kietoutuvat yhteen monin eri tavoin. Päihtei-den käyttö voi altistaa joutumista seksuaalisen

kaltoinkohtelun uhriksi. Päihdekäyttöä voi rahoittaa vas-tikkeellisella seksillä. Se voi olla myös tapa turruttaa sek-suaalisen väkivallan kokemuksista syntyvää pahaa oloa ja ahdistusta.

Muistaa kuitenkin pitää myös kolikon toinen puoli: esimerkiksi alkoholin käyttö voi olla nuorilla osa sosiaalista

Seksuaalinen kaltoinkohtelu – mitä se on?Seksuaalinen kaltoinkohtelu tarkoittaa seksuaalista itse-määräämisoikeutta ja seksuaalista turvallisuutta loukkaavaa tekoa, oli se sitten rikoslaissa kriminalisoitu tai ei.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu voi olla seksuaalista häirin-tää, seksuaalisuuden haukkumista, vihjailua, seksinostoyri-tyksiä tai seksinostoa nuorelta. Se voi olla myös seksuaalista väkivaltaa, kuten fyysistä ahdistelua, hyväksikäyttöä, pakot-tamista seksuaalisiin tekoihin tai raiskaus.

Seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemus on subjektiivinen kokemus. Puhekielessä vähäpätöiseltäkin kuulostava seksu-aalinen häirintä voi tuntua yhdestä nuoresta ahdistavalta ja joku toinen ei välttämättä koe sitä ahdistavaksi. Jokaisen omaa kokemusta tilanteesta on kunnioitettava.

Vastuu on aina tekijällä. Vastuu on tekijällä myös silloin, kun esimerkiksi raiskauksen uhri on humalassa tai muuten tiedottomassa tilassa.

yhdessäoloa ja tapahtua suhteellisen turvallisissa tilanteis-sa. Tällöin siihen ei liity negatiivisia kokemuksia, esimer-kiksi väkivaltatilanteita tai onnettomuuksia.

Uhria ei saa syyllistääPäihteiden vaikutuksen alaisena tilannetaju hämärtyy, omat rajat ja estot katoavat ja reaktiokyky ja kyky itsesuo-jeluun heikentyvät. Humalassa tai pöllyssä voi olla vaikea suojella itseään. Päihtyneenä niin nuori kuin aikuinenkin päätyy helpommin tilanteisiin, joihin ei selvin päin lähtisi. Silloin voi myös altistua tilanteille, joissa joutuu seksuaali-sen kaltoinkohtelun uhriksi.

Rikoksesta vastuussa on aina tekijä, eikä uhria saa syyl-listää tilanteesta. Mikäli nuori on joutunut päihtyneenä seksuaalirikoksen kohteeksi, hänen voi olla erityisen vaikea hakea apua, koska hän syyllistää tilanteesta itseään. Päihtei-

Rikoksesta vastuussa on aina tekijä.

Scan

stock

photo

14 Tiimi 4 n 2014

tä käyttävän nuoren kanssa olisi hyvä keskustella siitä, mi-ten voi pitää kiinni omasta turvallisuudesta päihtyneenä.

Päihteiden käyttö voi olla pyrkimys lievittää pahaa oloaMonet nuoret ja aikuiset pyrkivät lievittämään pahaa olo-aan päihteiden käytöllä. Ongelmakäyttöön voivat ajaa esi-merkiksi traumaattiset kokemukset, kuten koulukiusaami-nen, yksinäisyys tai seksuaalinen väkivalta.

Päihdeongelmaa hoitaessa pitäisi pohtia myös kuor-mittavien tekijöiden, kuten seksuaalisen väkivallan koke-musten, käsittelyä. Nuoren kohdalla päihteiden käyttö voi olla oireilua ja pahan olon lievitystä, mutta nuori itse ei välttämättä osaa linkittää tätä esimerkiksi tapahtuneeseen raiskaukseen. Mahdollista on sekin, että nuori tiedostaa, mistä paha olo johtuu, mutta syyllisyyden vuoksi hän ei halua puhua asiasta vaan turruttaa pahoinvointinsa päih-teisiin.

Rahaa tai päihteitä vastineeksi seksistä Nuoren päihteiden käytön rahoittaminen vastikkeellisella seksillä on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle. Vastikkeel-lisesta seksistä puhutaan, kun nuori alle 18-vuotias vaihtaa seksuaalisia tekoja esimerkiksi rahaan, päihteisiin, tavaraan tai vaikkapa yöpaikkaan. Seksuaalinen teko voi olla paljas-tava valokuva, nettiseksi, livenä tapahtuva hyväily, suuseksi tai yhdyntä.

Nuoren on aikuista vaikeampaa tunnistaa rajansa ja pi-tää niistä kiinni. Näin hän voi joutua tilanteisiin, joita hän ei hallitse ja päätyä tekemään tekoja, joita hän ei haluaisi tehdä. Vastikkeellinen seksi voi tuntua helpolta ja nopeal-ta tavalta rahoittaa päihteiden käyttöä ja olla siksi koukut-tavaa. Vastikkeellisessa seksisuhteessa oleminen voi myös

Ota puheeksi• Kysy suoraan.• Älä tuomitse äläkä syyllistä.• Myötätunto ja tuki riittävät pitkälle.• Lupaa selvittää asiaa yhdessä nuoren kanssa

ja kulje rinnalla. • Kerro nuorelle velvollisuudestasi tehdä rikos- ja

lastensuojeluilmoitus.• Muista puhua aiheesta myös ennaltaehkäisevästi,

ennen kuin mitään on sattunut.

olla helpompaa päihtyneenä kuin selvin päin. Vastikkeelli-sen seksin kokemus saattaa olla nuorelle palkitseva ja antaa vallan ja itsenäisyyden tunnetta. Kuitenkin vastikkeellisella seksillä on isoja vaikutuksia kasvavan nuoren minäkuvaan ja itsearvostukseen.

Korvauksen antaminen tai lupaaminen seksuaalisesta teosta alle 18-vuotiaalle on rikos. Vastuu on aina ostajal-la tai sen yrittäjällä, ei nuorella. Kun alle 18-vuotias nuori on vastikkeellisen seksin piirissä, ostajasta on aina tehtävä rikosilmoitus ja nuoresta lastensuojeluilmoitus. Tilanne täytyy katkaista mahdollisimman pian, vaikka nuori voi vastustaa tätä.

Päihteiden käyttöään seksin myymisellä rahoittavan täysi-ikäisen nuoren kanssa on mietittävä muita vaihto-ehtoja mutta myös nostaa esiin turvallisuuskysymykset. Miten nuori pitää huolta turvaseksistä? Miten nuori pitää huolta fyysisestä ja henkisestä turvallisuudestaan? Miten nuori määrittelee omat rajansa? Entä onko nuorella muita keinoja taloudellisen tilanteensa parantamiseen, onko esi-merkiksi olemassa sosiaaliturvaa, jota nuori ei ole ymmär-tänyt hakea?

Miten työntekijänä tukea nuorta? Nuoren kanssa työskentelevä ja häneen läheisen suhteen luonut ammattilainen on nuorelle kullan arvoinen. Työs-kenneltäessä päihdeongelman kanssa ammattilaisen on hyvä pitää mielessä myös nuoren mielenterveysongelmat ja seksuaalisuuteen liittyvät haasteet. Päihteiden käyttö,

Traumaattiset kokemukset voivat ajaa päihteiden ongelmakäyttöön.

4 n 2014 Tiimi 15

Mikä on Nuorten Exit?Nuorten Exit ennaltaehkäisee nuoriin kohdistuvaa seksuaalista kaltoinkohtelua ja vastikkeellista seksiä. Järjestö tekee ennaltaehkäisevää työtä verkossa, kouluissa, kaduilla ja tapahtumissa sekä kouluttaa ammattilaisia. Nuorten Exit tarjoaa matalan kynnyksen tukea ja neuvontaa 13–29-vuotiaille nuorille ja heidän läheisilleen.

Nuorten Exit on toiminut pääkaupunkiseudulla vuodesta 2010. Toiminta vakinaistui vuoden 2014 alussa, ja sitä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

mielenterveysongelmat ja seksuaalinen kaltoinkohtelu ei-vät ole toisistaan irrallisia, vaan ne vaikuttavat toisiinsa. Kaikilta nuorilta asiakkailta tulisi muun seksuaalisuuden kartoittamisen lisäksi säännönmukaisesti kysyä seksuaali-sen kaltoinkohtelun tai vastikkeellisen seksin kokemuksis-ta. Nuori ei ota itse kokemustaan helposti puheeksi häpeän ja syyllisyyden vuoksi.

Olisi hienoa, jos työntekijä uskaltaisi kysyä suoraan nuoren kokemuksista. Monet Nuorten Exitiin yhteyttä ottaneet nuoret ovat kertoneet, että kontakti esimerkiksi sosiaalityöntekijään tai päihdetyöntekijään on jo olemas-sa, mutta nuori ei ole uskaltanut kertoa tapahtuneesta kal-toinkohtelusta. Monesti nuori olisi toivonut työntekijän itse kysyneen asiasta.

Seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemuksen käsittely vaatii työntekijältä rohkeutta. Koska voi olla hyvin vaikea arvioida, kenellä nuorella on ollut kaltoinkohtelun koke-muksia, olisi tärkeä ottaa asia puheeksi kaikkien nuorten kanssa. Teema olisi hyvä sisällyttää käytössä oleviin pu-heeksiottamisen malleihin.

Yksi erityinen seksuaaliseen kaltoinkohteluun liitty-vä tabu on poikien kokema seksuaalinen kaltoinkohtelu. Seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhrin rooli on pitkälti käsikirjoitettu tytöille ja nuorille naisille. Kuitenkin kaiken ikäiset pojat kokevat seksuaalista häirintää tai väkivaltaa tai he ovat vastikkeellisissa seksisuhteissa. Seksuaalisen kal-toinkohtelun kokemukset tulisi ottaa säännönmukaisesti puheeksi myös poikien kanssa.

Muutkin kokemukset, esimerkiksi kuuluminen seksu-aali- tai sukupuolivähemmistöön, on syytä ottaa puheeksi

Myös pojat kokevat seksuaalista kaltoinkohtelua.

Nuoren on aikuista vaikeampaa tunnistaa rajansa.

nuorten kanssa ja avata keskustelu niiden osalta. Käsitte-lemätön, ristiriitainen kokemus seksuaalisesta suuntautu-misesta tai sukupuolen kokemuksesta voi aiheuttaa masen-nusta, ahdistusta ja päihteiden ongelmakäyttöä ja jossain tilanteissa jopa altistaa hyväksikäyttäville suhteille.

Ole avoin ja etsi tietoaSeksuaalisen kaltoinkohtelun, väkivallan ja vastikkeelli-sen seksin kohtaamista työssä ei juuri käsitellä sosiaalialan koulutusohjelmissa. Ammattilainen joutuu itse etsimään lisätietoa ja koulutusta teemasta. Yksittäisen ammattilaisen mielenkiinto ja perehtyneisyys on arvokasta, mutta asiak-kaan kannalta se on hakuammuntaa. Jotta kaikki seksuaa-

lista kaltoinkohtelua kokeneet nuoret saisivat apua, tietotai-toa tarvitaan jokaiselle ammattilaiselle.

Työntekijän ei tarvitse tietää kaikkea seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, väkivallasta ja vastikkeellisesta seksistä, mutta hän voi olla avoin ja etsiä lisätietoa. Seksuaalineu-vojia ja -terapeutteja voi konsultoida ja yhdessä nuoren kanssa pohtia, olisiko hyödyllistä tavata seksuaalisuuteen erikoistunutta työntekijää. Tärkeintä nuorelle kuitenkin on se, että oma työntekijä uskaltaa puhua asiasta, on myötä-tuntoinen eikä syyllistä. Tämän jälkeen nuorelle voi etsiä lisätietoa ja tukea.

Sosionomi (amk) ja seksuaalineuvoja Anni Susineva työskentelee järjestötyöntekijänä Nuorten Exit ry:ssä.

KOMMENTOI juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

16 Tiimi 4 n 2014

Teksti & kuvat:AULI SAUKKONENauli.saukkonen@a-klinikka.fi

Antti Jääskeläinen on menneenä kesänä omistanut osan vapaa-ajastaan tekemällä päihdetyötä vapaa-ehtoisena. Hänet saattoi tavata SPR:n tai YAD:n

vapaaehtoisena viideltä musiikkifestivaalilta.Tätä haastattelua tehdessä festareista ensimmäinen,

Kosmos Festival Ristiinassa, on jo takana päin. Tapahtuma sujui rauhallisesti, mutta erityisesti yksi tapaus jäi mieleen.

”Siellä oli poika, joka oli ottanut DOC:ta ja amfetamii-nia. Hän kramppaili ja oli melko pihalla. Tyttöystävä oli hä-tääntynyt ja paniikissa. Poika vietiin sitten ambulanssilla. Hän tuli kyllä takaisin festareille vielä saman päivän aikana – vähän vaisuna tosin.”

Kesätapahtumat keräävät paljon ihmisiä, enemmän nuoria kuin vanhoja, ja festarialueella päihteitäkin väistä-mättä liikkuu.

”Eniten näkyy alkoholi, yleensä se aiheuttaa häiriöt ja huonokuntoisuuden. Huumeet näkyvät alkoholiin liitty-

Turvan tuoja

Kävitkö kesällä isossa yleisötapahtumassa? Saattaa olla, että näit siellä Antti Jääskeläisen

punaisissa liiveissä.

vinä. Perinteisistä huumeista ongelmana ovat olleet lähin-nä gamma- ja lakkayliannostukset. Ihmiset sammuvat ja saattavat kramppailla, jolloin heidän hengitystään täytyy tarkkailla. Tänä kesänä jännittää MDPV, jota sekoitetaan amfetamiiniin ja myydään amfetamiinina. Sen vaikutukset kuulostavat pelottavilta”, Jääskeläinen sanoo.

Antti Jääskeläinen kertoo aina kysyvänsä oireilevil-ta nuorilta, mitä he ovat nauttineet. Näin tiedetään, mitä pitää tarkkailla. Jääskeläinen on mukana Nopsa-ringissä,

4 n 2014 Tiimi 17

TYÖ JA TEKIJÄ

> > >

huumeongelmia kohtaavien verkostossa, jossa jaetaan tie-toa ajankohtaisista huumeilmiöistä ja huumeidenkäytön riskeistä.

Pelisilmää tarvitaanIsommilla festivaaleilla SPR pitää yllä selviämisasemaa, mutta pienemmissä tapahtumissa vapaaehtoiset kiertävät väen joukossa punaiset liivit päällä ja reppu selässä. Festa-

rialueella tehdään yhteistyötä etenkin järjestyksenvalvoji-en kanssa. Pyrkimys on kartoittaa tilannetta ja väkeä koko ajan ja ennakoivasti. Jos joku alkaa olla liian päihtynyt, ky-sytään kaverilta, pystytkö pitämään huolta. Tämä toimii yleensä hyvin.

Jääskeläiselle on kehittynyt hyvä ”päihdetutka”. Kun tä-män jutun kuvia otetaan, hän bongaa käytetyn huumeruis-kun kuvauspaikalta. Vähän matkan päästä löytyy neulan pakkaus ja neulasuojus.

18 Tiimi 4 n 2014

”Kun kaikennäköistä on nähnyt riittävästi, osaa jo tun-nistaa, mihin jotkut putken pätkät tai folion palat liittyvät”, Jääskeläinen kuittaa.

Festarivieraiden kanssa käydään keskusteluja. Herätel-lään ihmisiä miettimään omaa päihdekäyttöä ja pohtimaan sen mielekkyyttä. Hyvänä keskustelunavaajana toimii va-paaehtoisten jakama SPR:n Särkyvää-setti, muovikotelo, jonka sisällä on laastareita, haavapyyhe, kondomi ja ensi-apu- ja päihdetietoa.

”Yleensä vastaanotto positiivinen. Pitää vain olla pe-lisilmää sen suhteen, missä tilanteessa menee puhumaan. Esimerkiksi kesken bändin kuuntelun ei tuppauduta pu-heisiin. Aloitetaan jutustelulla ja katsotaan, mihin se ete-nee”, Jääskeläinen sanoo.

Antti Jääskeläinen aloitti vapaaehtoistyön kolmisen vuotta sitten SPR:n nuorten turvatalosta. Toiminnassa mu-kana olleet opiskelukaverit vinkkasivat, että homma saat-taisi kiinnostaa Anttiakin. Jääskeläinen kävi tutustumassa turvatalon toimintaan, kouluttautui vapaaehtoistyöhön ja on siitä lähtien toiminut vapaaehtoisena.

Tätä ennen Antti Jääskeläinen oli tehnyt töitä vahti-mestarina tavaratalossa ja valvojana RAY:n nuorten viihde-pelihallissa. Hänellä on järjestyksenvalvojakortti ja armei-jassa hän on saanut sotilaspoliisin koulutuksen.

”Itsellä on aina ollut vähän tendenssiä ihmisten turval-lisuuden ylläpitoon”, hän naurahtaa ja sanoo olevansa kiin-nostunut ihmisten auttamisesta. Jääskeläinen muistuttaa siitä, mikä loppujen lopuksi on kaiken elämän tarkoitus: säilyttää elämä hengissä.

Luottamus auttaa enitenSen, mitä nuorille päihteistä kerrotaan, pitää olla rehellistä ja realistista, sanoo Antti Jääskeläinen. Hänellä itselläänkin on kokemus huonosta valistuksesta omilta kouluvuosilta. Myöhemmin työelämässä törmättyään työkaveriin, joka kertoi polttavansa pilveä, Jääskeläinen jäi odottamaan, milloin kaveri piikittää heroiinia. Näin ei koskaan käynyt. Jääskeläinen alkoi miettiä, mikä siitä mitä hän oli päihteistä kuullut, ylipäänsä piti paikkansa.

”Huono valistus vie pohjan pois asialliseltakin tiedolta. Asiat pitää kertoa mutta oikeissa mittasuhteissa. Kerrotaan ennemmin oikeaa faktatietoa kuin ääritapauksista.”

Huumepuhe on hänen mielestään usein liian yksioi-

koista ja ehdotonta. On erilaisia aineita. Jotkut ovat jopa hengenvaarallisia käyttäjilleen, jotkut ovat vaarallisia kans-saihmisille. Jotkut huumeet eivät aiheuta suurta vaaraa eli-mistölle, mutta ne ovat vahvasti addiktoivia ja sitä kautta helposti pilaavat käyttäjänsä elämän.

”Monestakaan aineesta käyttö ei herkästi näy. Loppu-töitä ja väitöskirjoja on tehty amfetamiinin voimalla. Johta-ja käyttää kannabista rentoutuakseen, elämä on hallinnassa eikä käyttö aiheuta ongelmaa. Tosin moni on lopettanut kannabiksen käytön, kun on alkanut tuntua siltä, ettei enää saa mitään aikaan.”

Pahimpana päihdeongelmana Suomessa Jääskeläinen pitää subutexia, joskin se on astetta vähemmän vaarallinen kuin heroiini.

”Subutex koukuttaa nopeasti ja vie ihmiset mennes-sään. Elämäntapa muuttuu, menee työpaikat ja ihmissuh-teet. Ei oikein kenelläkään subutexin käyttäjällä ole onnel-lista tarinaa.”

Muille ihmisille vaarallisimpana aineena Jääskeläinen pitää alkoholin ja bentsodiatsepiinien yhdistelmää. Seu-raavaksi pahin on alkoholin yhteiskäyttö anabolisten ste-roidien kanssa. Nämä yhdistelmät tuottavat arvaamatonta ja aggressiivista käyttäytymistä.

Jääskeläinen soisi, että ihmiset yleensäkin tietäisivät ai-neista enemmän. Näin vanhemmat eivät joutuisi täydelli-seen paniikkiin, kun lapsi jää kiinni kannabiksen käytöstä.

”Lasten ja vanhempien välinen luottamus on paras ase päihdekäyttöä ja päihdeongelmia vastaan. Jos luottamus vallitsee, lapsi voisi tulla aina kertomaan, on tehnyt mitä hyvänsä. Tuntuu myös siltä, että jos elämä kunnossa, to-dennäköisyys, että ihminen on päihteen vietävissä, on pie-nempi.”

Psytrance liikuttaaAinut kesän 2014 festivaali, jossa Jääskeläinen itse oli vie-raana, oli Jysäri-festivaalit Himoksella. Häneen saa vipinää tanssibiitti. Omin juttu on psytrance, psykedeelinen trance, joka on yksi konemusiikin alalajeista. Yksi suurimpia alan tapahtumia on Boom Festival Portugalissa. Jääskeläinen on ollut mukana festivaaleilla monta kertaa. Kuusipäiväinen tapahtuma vetää kymmeniä tuhansia ihmisiä. Vaikka fes-tarialueella kaikki päihteet on dekriminalisoitu, tapahtuma on erittäin rauhallinen.

”Huono valistus vie pohjan pois asialliseltakin tiedolta.”

4 n 2014 Tiimi 19

Antti JääskeläinenTyössäSPR:n ja YAD:n vapaaehtoistyöntekijäna jalkautuvassa päihdetyössä ja SPR:n nuorten turvatalossa. Palkkatyössä olen tehnyt erilaisia projektitöitä tekniikan alalta. Olen tällä hetkellä työttömänä ja etsin töitä.

KoulutusTekniikan ylioppilas Tampereen teknillisestä yliopistosta. Opinnot ovat muuten valmiina mutta diplomityö on kesken.

KotoisinOlen syntyisin Espoosta ja asunut kouluajat Vihdissä. Nykyinen asuinpaikka on Helsinki.

Työssäni palkitseeVapaaehtoistyössä palkitsee se, että pystyy suojelemaan ihmisiä.

Rakkain työkaluPuhe.

Paras saamani palauteMuistan festareilta parikymppisen päihtyneen tytön, joka sai paniikkikohtauksen ja pelkäsi mielenterveytensä puolesta. Häntä rauhoiteltiin, ja kun hän parin tunnin pelon ja pahoinvoinnin jälkeen hymyili, se sulatti sydämen.

VapaallaVietän aikaa ystävien kanssa, uin, pelaan pelejä verkossa, katson elokuvia.

MottoPitäkää huolta toisistanne.

TYÖ JA TEKIJÄ

Jääskeläinen arvelee, että rauhallisimpia ovat yhteen rajattuun musiikkityyliin keskittyvät tapahtumat, joihin tullaan juuri musiikin ja siihen liittyvän kulttuurin vuok-si. Tapahtumissa, joissa yleisömagneettien avulla pyritään tavoittamaan mahdollisimman paljon ja laaja kirjo ihmisiä, hulinaa tahtoo olla enemmän.

Antti Jääskeläinen perää suhteellisuudentajua päihde-asioihinkin: ihmiset käyttävät päihteitä pitääkseen hauskaa, saadakseen elämyksiä tai poistaakseen pahaa oloaan. Näin on ja näin on aina ollut.

”Eläimet päihtyvät ja ihmiset päihtyvät. Sitä on tehty tuhansia vuosia.”

20 Tiimi 4 n 2014

Sininauhaliitto on julkaissut kirjan Kynnykset sileiksi, jonka toivotaan tuovan tietoa ja rohkai-

sevan kehittämään päihde- ja mielenterveyspal-veluja paremmin vammaisten ihmisten saatavil-le. Kirjan on tuottanut Sininauhaliiton Emppa-toiminta, joka edistää esteettömiä ja saavutettavia päihde- ja mielenterveyspalveluja. Emppaan tulee jonkin verran kyselyjä lähinnä kehitysvammais-ten asumispalveluista koskien sitä, mitä tehdä asukkaan ongelmallisen alkoholinkäytön kanssa.

Kirjan julkistustilaisuudessa puhunut Rinneko-ti-säätiön johtava psykologi Esa Chydenius arveli, että lievästi kehitysvammaisten alkoholinkäyttö-tottumukset alkavat lähestyä valtaväestön alkoho-linkäyttöä. Kaikista kehitysvammaisista noin kolme neljäsosaa on lievästi kehitysvammaisia.

Hyvä lähtökohta aloittaa keskustelu päihteidenkäytöstä myös vammaisen ihmisen kohdalla on kysyä, miksi hän tulee hakemaan apua. Kysymysten on hyvä olla lyhyitä ja konkreettisia. Keskustelun rinnalla Chydenius käyttää rooli- ja mielikuvaharjoituksia ja ryhmätoimintaa.

”Myös psykoterapia on mahdollinen, jos ihmisellä itsellään on halukkuutta arvioivaan keskusteluun. Siinä tarkastellaan esimerkiksi ajatuk-sia, tunteita, tuntemuksia ja sisäisiä yllykkeitä. Terapian ei tarvitse olla pitkäaikaista, 5–10 kertaa voi riittää.”

Toiveena tasavertainen kohteluPelkoja ja ennakkoluuloja on molemmin puolin, arveli julkistustilaisuudessa puhunut ”Kristian” päihdepalveluissa työskentelevien ja vammaisten ihmisten suhteesta. CP-vammainen Kristian ryhtyi käyttämään alkoholia opiskeluaikanaan ”nollatak-seen päänsä”. Juominen karkasi käsistä, kun hän toimi yrittäjänä ja paloi siinä loppuun. Hän pääsi lopulta jaloilleen pitkän kuntoutusjakson aikana.

”Minulla on mutu-tuntuma, että päihdeon-gelmat eivät ole vammaisilla ihmisillä ainakaan pienempiä kuin normiväestöllä. Yksinäisyys on riskitekijä. Vammaisen pitää myös ponnistella enemmän todistellakseen, että on yhtä hyvä kuin muutkin”, Kristian sanoi.

Millainen palvelu olisi vammaiselle avun hakijalle hyvä? Ennen kaikkea kyse on asenteista, Kristian painotti.

”Tasavertainen kohtelu ja ymmärrystä vammai-sen elämästä. Uskaltakaa kohdata meidät ja toivot-takaa meidät tervetulleiksi. Puhukaa asiakkaalle itselleen eikä hänen mahdolliselle avustajalleen.”

Kynnykset sileiksi -kirjassa faktatiedon lomas-sa kerrotaan sarjakuvan muodossa neljän ihmisen tarina alkoholinkäytöstä. Kristian on yksi heistä. Sarjakuvat ovat Aino Sutisen käsialaa.

Irene Komu & Sirpa Pöllönen (toim.): Kynnykset sileiksi. Tavoitteena esteettömät mielenterveys- ja päihdepalvelut. Sininauhaliitto 2014.

Aino Sutinen

Tabusta puheeksiKun toinen ei kysy eikä toinen puhu, ajatellaan, että asiat ovat hyvin. Vammaisten ihmisten päihteidenkäyttö on edelleen pitkälle tabu.

4 n 2014 Tiimi 21

SARVANTITAPANI SARVANTI • tapani.sarvanti@gmail.com

Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti on sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos emeritus.Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Kannabiksen kotikasvatus tulkitaan aina huumausainerikokseksi.

Kannabiksen kotikasvatusrangaistukset kohtuuttomia

Viime vuosina useampi kuin joka kymmenes käräjäoikeuksien huumaus-ainerikoksista on koskenut kannabiksen kotikasvatusta. Kannabiksen kotiviljely on yleistynyt voimakkaasti 2000-luvulla, tosin jyrkin nousu on jo tasaantunut. Aktiivikasvattajia on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan 10 000. Kannabiksen pienimuotoisesta kasvattamises-ta on tullut aikaisempaa helpompaa ja samalla lopputuotteen laatu on parantunut.

Euroopassa kannabiksen kotiviljely on korvannut Marokosta tuotavaa hasista ja rikollisorganisaatioiden osuus jakelussa on laskenut. Viljely asettaa näin kyseenalai-seksi huumepolitiikan, joka perustuu tuonnin ja salakuljetuksen ehkäisemiseen. Tietenkin myös kaupallinen toiminta kotiviljelyn ympärillä on lisääntynyt.

HUUMAUSAINERIKOKSISTA säädettäessä pienimuotoista viljelyä ei juuri kuviteltu olevan-kaan Suomessa. Huumausaineiden viljely rinnastettiin huumausaineiden valmistukseen ja määritettiin rikokseksi.

Kannabiksen kotikasvatus tulkitaan aina huumausainerikokseksi riippumatta viljelmän koosta tai laadusta, eikä siitä voida rangaista kaikkein lievimpänä huumausaineen käyttöri-koksena. Vähäisimmillään tuomioita annetaan muutamasta viiden sentin mittaisesta kotona kasvatetusta taimesta. Kunnollisen sadon saaminen vaatii vaivannäköä, elämänhallintaa, joskus sofistikoituneita innovaatioita. Poliisi tulkitsee tämän kuitenkin helposti ammat-timaisuudeksi ja katsoo, että viljelemiseen liittyy aina levittämisen riski.

Monet VTT Jussi Perälän haastattelemista kotiviljelijöistä korostivat, että kasvatuksesta on muodostunut heille harrastus. Sitä verrattiin puutarhanhoitoon, chilien kasvattamiseen ja kotiviinin valmistamiseen. Haastatellut olivat tutkimuksessa avoimia, he halusivat ymmärrystä toiminnalleen.

Viljelyä harrastavat nuoret ja nuoret aikuiset miehet, jotka asuvat ikätovereitaan useam-min yksin, lisäksi heillä on harvemmin perhettä tai lapsia. Ankarat rangaistukset ja huumausai-nerikollisen leima lisäävät tämän ryhmän syrjäytymisvaaraa.

RIKOSLAKIPROJEKTIN asettama professori Träskmanin työryhmä ehdotti rikoslakiin kolmea astetta. Huumausainerikoksena rangaistaisiin huumausaineiden laiton valmistaminen, kuljettaminen, levittäminen ja hallussapito. Törkeän huumausainerikoksen perusteet tulisi luetella tarkasti. Lisäksi ehdotettiin vähäisiä huumausainerikoksia varten erillistä huumausaine-rikkomusta koskevaa säännöstä, joka olisi pitänyt sisällään myös huumeiden käytön.

OTT Heini Kainulainen kritisoi väitöskirjassaan suomalaista huumausainekontrollia liian ankaraksi. Olisikin harkittava Kainulaisen ja työryhmän ehdotuksia soveltaen muutosta, jossa pienimuotoinen viljely voitaisiin rinnastaa huumausaineiden käyttöön.

22 Tiimi 4 n 2014

Digipelaamisesta koetaan haittoja

Scan

stock

photo

4 n 2014 Tiimi 23

Enemmistö suomalaisista on myös sitä mieltä, että peliteollisuuden pitäisi kantaa vastuuta niistä pe-laajista, joille pelaaminen aiheuttaa haittoja.

Tämä selviää A-klinikkasäätiön, Sininauha-liiton ja niiden yhteisen Peluuri-palvelun teettämän väestö-kyselyn tuloksista. Digitaalisella pelaamisella tarkoitetaan muuta kuin rahapelaamista esimerkiksi pelikonsolilla, tie-tokoneella tai kännykällä. Tutkimus tehtiin Taloustutkimus Oy:n viikoittaisella Telebus-puhelinhaastattelukierroksella heinä-elokuun vaihteessa. Tutkimuksessa haastateltiin tu-hatta 15 vuotta täyttänyttä suomalaista.

Vastaajista 45 prosenttia kertoi pelaavansa digitaalisia pelejä ja 15 prosenttia kertoi pelaavansa niitä päivittäin tai lähes päivittäin. Pelaaminen painottui nuoriin ikäluokkiin: alle 25-vuotiaista pelasi 85 prosenttia.

”Yllätyin siitä, miten sukupolvipainotteinen asia digi-pelaaminen on. Se keskittyy vahvasti nuoriin ikäluokkiin: ne pelaavat, jotka ovat tottuneita pelaamaan”, sanoi tutki-muksen tuloksia esitellyt Taloustutkimuksen tutkimus-päällikkö Juho Rahkonen.

”Ei tarvitse olla ennustajaeukko tietääkseen, että di-gipelaaminen ja siihen liittyvät ongelmat lisääntyvät”, hän jatkoi.

Pelaamiseen mennyt aika yleisin koettu haittaKyselyn vastaajista 40 prosenttia arvioi, että digipelaami-nen on saattanut aiheuttaa haittoja jollekin läheiselle. Di-gitaalisia pelejä pelaavista vastaajista 19 prosenttia oli koke-nut oman pelaamisen aiheuttavan haittoja itselle. Päivittäin digipelejä pelaavista haittoja oli kokenut yli neljännes, 26 prosenttia.

Haitoista tyypillisimmät liittyivät ajankäyttöön: pelaa-miseen meni liikaa aikaa, jonka olisi voinut käyttää johon-kin muuhun. Myös peleihin syntyvää riippuvuutta tuotiin esiin. Fyysisistä haitoista eniten mainintoja saivat niskavai-vat ja silmien väsyminen.

Kyselyn vastaajista noin puolet piti digipelaamisesta aiheutuvia haittoja ongelmana Suomessa. Toisaalta paljon pelaavasta alle 25-vuotiaiden ikäryhmästä tätä mieltä oli vain noin neljännes.

Kyselyn tulosten lehdistötilaisuudessa herätti keskus-telua, onko liikapelaaminen itsessään ongelma. Suomalai-sen pelialan kattojärjestössä Neogames Finland ry:ssä poli-tiikkaprosessien kehitystä pelialan näkökulmasta seuraava J-P Kaleva totesi, että pakeneminen pelien maailmaan on

enemmän oire muista ongelmista kuin itse ongelma. Tukea tarvitaan, mutta sitä tarvitaan juuri siihen ongelmaan, joka liikaa pelaavalla on.

”Kannamme vastuun monialaisen yhteistyön kautta, jossa ongelmat nähdään kokonaisuutena eikä vain rajattu-na yhteen kysymykseen.”

Digipelaajat kasvava asiakasryhmäDigitaalisen pelaamisen haittoja ja läheisten huolta kohda-taan A-klinikoilla ja nuorisoasemilla, Peluuri-puhelinpal-velussa, Peliklinikalla ja sen yhteydessä toimivassa info- ja tukipiste Tiltissä.

”Digipelaajat ovat kasvava asiakasryhmä, viime vuon-na Peluurin puheluista seitsemän prosenttia tuli digipelaa-jilta tai heidän läheisiltään”, kertoi Peluurin kehittämispääl-likkö Mari Pajula.

Hänen mukaansa yhteyttä ottavat itsekin tietävät, että viihdepelaajat eivät kuulu Peluurin ydinasiakaskuntaan, sillä palvelu on suunnattu rahapeliongelmaisille. Tästä huolimatta Peluurissa koetetaan auttaa myös viihdepelaajia mahdollisimman hyvin.

Tiltissä viihdepelaajia tavataan silloin tällöin. Tyypil-linen tapaus on äiti, joka tulee Tilttiin teini-ikäisen, äidin mielestä liikaa pelaavan poikansa kanssa. Tiltissä on tavattu myös nuoria pariskuntia, joista jommankumman pelaami-nen tuottaa ongelmia parisuhteessa.

”Tällöin on selvitelty heidän kokonaistilannettaan ja toimittu sovittelijoina”, sanoi Tiltin projektipäällikkö Jenni Kämppi.

Palveluille kysyntää, mistä rahoitus?”Palveluille olisi kysyntää, mutta rahoitusmalli on avoin”, Peluurin kehittämispäällikkö Mari Pajula totesi. Sekä hän että Sininauhaliiton johtaja Aarne Kiviniemi pitivät selvä-nä, että peliongelmaisten riittävät hoitopalvelut eivät toteu-du kuntien rahoituksella.

Verkkopohjaisia kuntoutusohjelmia tahoillaan kehitel-leet A-klinikkasäätiö, Peluuri ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS ovat tiivistämässä yhteistyötään. Va-likoimaan kuuluu jo päihde- ja mielenterveyspalveluja sekä apua rahapeliongelmiin. Ensi vuodesta alkaen apua saavat myös digipelaajat. HUS ja Peluuri tarjoavat verkossa tietoa ja oma-apuvälineitä samalla, kun A-klinikkasäätiö kehittää verkkopohjaista terapiaa digipelaajille.

Suomalaiset arvioivat varsin yleisesti läheistensä kokeneen haittoja digitaalisesta pelaamisesta.

24 4 n 2014 Tiimi

Velat haltuun

Fattaluudat ovat huomanneet haasteita työskennellessään ulosottovirastoa koskevien asioiden parissa. Selkeät linjaukset puuttuvat, ohjeistus ei ole tarpeeksi ymmärrettävää ja sopimusten saaminen on kiinni työntekijästä. Tämä kaikki nostaa kynnystä palata työelämään vuosien jälkeen. Pitkä työttömyys ja mahdollinen päihteiden käyttö ovat kerryttäneet velkoja. Tiedossa oleva työpaikka luo toivoa paremmasta – vai luoko sittenkään?

Kun pitkän kuntoutusprojektin jälkeen uskaltaa viimein ottaa ison askeleen elämässään ja siirtyä työelämän pyörteisiin, on viimeistään aika alkaa maksaa myös kertyneitä velkoja. Tuntuu hyvältä ajatukselta päästä vihdoin omille jaloilleen ja ottaa selvää, minkälaisella maksusuunni-telmalla pääsisi eroon mieltä painavista veloista.

Totuus saattaa kuitenkin olla toisenlainen. On arpapeliä, saako maksusuunnitelman heti vai vasta puolentoista vuoden päästä, jolloin palkasta ulosmitataan siihen asti niin suuri osa, että toimeentulo tulee jatkossakin olemaan sosiaalitoimen varassa ja tunne omille jaloilleen pääsystä katoaa.

Mitä muuta helpotusta tilanteeseen löytyy? Kuntien järjestämästä talous- ja velkaneuvon-nasta voi saada apua velkojen selvittämiseen ja niiden kanssa elämiseen. Joskus velkojen maksu ulosoton kautta saattaa olla järkevin ratkaisu, varsinkin jos velkojen määrä on sen verran pieni, että ulosmittaamalla ne tulevat maksetuksi kohtuuajassa.

Kun velkaantuminen on päättynyt ja tulot vakiintuneet, kysymykseen voi tulla velkajärjeste-ly tai Takuu-Säätiön takaus velkojen maksamiseen. Tämä tie ei kuitenkaan ole helppo eikä lyhyt, eikä maksuvaraksikaan lasketa kovin paljon suurempaa osaa kuin toimeentulotuen perusosa. On kuitenkin palkitseva ja helpottava tunne, mikäli jompaan kumpaan järjestelyyn onnistuu pääsemään ja saa mahdollisuuden maksaa velkansa yhden väylän kautta. Jotkut kunnat

tarjoavat asukkailleen myös sosiaalista luottoa, josta saattaa joissain tapauksissa löytyä ratkaisu velkojen maksuun tai velkakierteen katkaisemiseksi.

Kaiken kaikkiaan vaihtoehtoja on monia, mutta tietoa niistä ja niihin hakeutumisesta on joskus vaikea löytää, varsin-kaan jos ei tiedä, mistä etsiä.

Ensimmäinen askel ja helpotus velkataakasta selviä-miseen on aina selvittää velkojen todellinen tilanne. Joskus velat tuntuvat suuremmilta kuin ovatkaan, kun muistutus-laskua toisen perään tippuu postiluukusta. Epätietoisuus todellisesta tilanteesta painaa helposti enemmän mieltä

kuin todellinen tieto suuremmistakin veloista. Mikäli taloustilanteen selvittäminen tuntuu yksin vaikealta, fattaluudat voivat olla avuksi asioiden vireille saamisessa ja tulla vaikka mukaan talous- ja velkaneuvonnan käynnille.

FATTALUUTAANNIKA KOKKONEN • annika.kokkonen@windowslive.comTiimin Fattaluuta-palstalla kerrotaan projektin kokemuksista: mikä palveluissa käyttäjien näkökulmasta toimii ja missä on parantamisen varaa?

Annika Kokkonen on koulutettu fattaluuta.Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-hankkeessa koulutetaan vapaaehtoisia tukihenkilöitä – fattaluutia – ihmisille, jotka tarvitsevat apua palveluissa.

4 n 2014 Tiimi 25

Kognitiiviset kyvyt elpyvät korvaushoidossaKUINKA KORVAUSHOITOPOTILAAT pärjää-vät tiedonkäsittelykykyä, tarkkaavuutta, työmuistia ja tapahtumamuistia vaativissa tehtävissä? Asiaa tutki neuropsykologi Pekka Rapeli väitöstutkimuksessaan.

Korvaushoidon äskettäin aloittaneiden potilaiden suoriutumista arvioitiin kolme kertaa ensimmäisen hoitovuoden aikana. Tutkimukseen osallistui 14 buprenorfiinilla ja 12 metadonilla hoidettua potilasta sekä 14 vertailuryhmään kuuluvaa. Osatutkimukseen, jossa selvitettiin potilaiden lääkityksen osuut-ta kognitiiviseen suoriutumiseen, osallistui 104 vähintään puoli vuotta hoidossa ollutta potilasta.

Tutkimuksen tulosten mukaan korvaushoi-

toa saavien kognitiivinen suoriutuminen oli monelta osin odotuksia parempi. Suoriutumi-nen kuitenkin heikkeni, jos korvaushoitolääk-keen lisäksi käytettiin runsasta psykiatrista lääkitystä tai päihteitä.

Vakiintuneessa hoidossa olevien korvaus-hoitopotilaiden lähelle normaalia yltänyt kognitiivinen suoriutuminen tukee käsitystä, jonka mukaan keskushermostolla on hyvä kyky korjata opioidien väärinkäyttöhistoriaan liittyviä tiedonkäsittelytoimintojen puutteita. Korvaushoitopotilailla, joiden viimeaikainen päihteidenkäyttö tai samanaikainen muu keskushermostolääkitys on runsasta, korjaa-minen ei näyttäisi onnistuvan yhtä hyvin.

Pekka Rapeli: Cognitive function in opioid substitution treated patients. Associations with drug treatment variables. Tutkimuksia 130, THL 2014.

Ohjaus ryhmiin tuotti tulostaISO-BRITANNIASSA tehdyssä tutkimuksessa haluttiin selvittää, lisääkö lääkärin tai vertai-sen aktiivinen ohjaus ja rohkaisu asiakkaiden osallistumista 12 askeleen ohjelman ryhmiin hoidon aikana ja sen jälkeen. Lisäksi haluttiin tietää, vaikuttaako osallistuminen ryhmiin hoidon jälkeiseen raittiuteen.

Tutkimukseen osallistui 151 katkaisuhoidos-sa ollutta, jotka jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluneita rohkaisi 12 askeleen ryhmiin lääkäri ja toiseen ryhmään kuuluneita ryhmiin aktiivisesti osallis-tuva vertaistyöntekijä. Kolmannen ryhmän

asiakkaat saivat vain tiedon kotipaikkakunnalla tarjolla olevista ryhmistä.

Lääkärin tai vertaisen aktiivinen ohjaus lisäsi merkitsevästi hoidon aikaista ryhmiin osallis-tumista kontrolliryhmään verrattuna (88 % vs. 73 %). Vertaisen ohjaus lisäsi merkitsevästi ryhmiin osallistumista myös hoidon jälkeen.

Seurantahaastatteluun 2–3 kuukaut-ta hoidon päättymisen jälkeen osallistui 83 prosenttia tutkimushenkilöistä. Raittiiden osuuksien erot eri ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Victoria Manning et al.: Does active referral by a doctor or 12-step peer improve 12-step meeting attendance? Results from a pilot randomized control trial. Drug and Alcohol Dependence 1-2/2012.

TIETEEN KENTILTÄTieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: www.a-klinikka.fi/tietopuu/tutkittua.

26 Tiimi 4 n 2014

OUTI KANSTE, TUULI PITKÄNEN & NINA HALMEouti.kanste@thl.fituuli.pitkanen@a-klinikka.finina.halme@thl.fi

Lapsista ja perheestä kysyminen on ensisijainen lähtökohta au-tettaessa vanhempia ja perheitä.

Monissa päihdehoitoyksiköissä asiak-kaiden lapsista kysytään kuitenkin har-voin eikä sen nähdä olevan edes tar-peen. Etenkin miesasiakkaiden kohdal-la lapsista kysyminen saatetaan ohittaa. Lasten ja perheen puheeksi ottamiseen on kehitetty työmenetelmiä, jotka so-veltuvat hyvin myös päihdehoitoon.

Tuoreessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja A-klinikkasäätiön tutkimus-raportissa (Perälä ym. 2014) on kuvat-tu pienten lasten vanhempien avun ja tuen tarpeita, avun saamista ja osalli-suutta perheessä ja palvelutilanteessa sekä kokemuksia yhteistoiminnasta.

Tutkimukseen osallistui 34 laitoskun-toutusjaksolla olevaa vanhempaa ja 132 päihdehoitoyksiköiden työntekijää eri puolelta maata. Työntekijöistä kol-me neljäsosaa toimi esimiestehtävissä. Puolet työskenteli avomuotoisissa ja puolet laitosmuotoisissa sekä puolet julkisen ja puolet yksityisen palvelun-tuottajan yksiköissä.

Perhehuolet painavat päihdepalvelujen asiakkaitaPäihdepalveluja käyttävillä pienten lasten vanhemmilla on monenlaisia lapseen, perheeseen ja vanhemmuuteen liittyviä huolia ja avuntarpeita. Tämä haastaa kehittämään palveluja ja yhteistyötä.

Huolet puheeksi Päihdepalveluja käyttäneiden pien-ten lasten vanhempien huolenaiheet liittyvät erityisesti taloudelliseen tilan-teeseen, parisuhteeseen, syyllisyyden tunteisiin ja lasten hyvinvointiin. Monet vanhemmat ovat huolissaan omista voimavaroistaan. Lähes neljäsosa van-hemmista tunsi huolta yksinäisyydestä ja vastuun kantamisesta yksin vanhem-pana. Huolta aiheuttivat myös ex-puo-lisot.

Päihdepalveluissa toimivat ammatti-laiset kohtaavat näitä huolia usein. Am-mattilaisten mukaan vaikeinta on ottaa puheeksi vanhemman kanssa parisuh-deongelmia, avio- tai avoeroon liitty-viä huolia, perheessä olevia mielenter- veysongelmia ja vakavaa sairautta. Myös syyllisyydentunteet, vanhem-muuden taidot ja lapsen tunne-elä-mään liittyvät huolet koettiin hankaliksi aiheiksi.

Selkeät ohjeet ja toimintatavat aut-tavat ammattilaisia ottamaan puheek-si vaikeitakin asioita. Osalla päihdehoi-

toyksiköistä puuttuivat kuitenkin sovi-tut menettelytavat huolten aiheuttami-en tilanteiden ratkaisemiseksi ja toimiin ryhtymiseksi.

Yhteistoiminnan tehostamiselle tarvettaMonilla päihdehoidossa olleista van-hemmista oli kokemusta moniammatil-lisesta verkostotyöstä. Vanhemmat oli-vat kokeneet tapaamisten edistäneen perheen tavoitteiden saavuttamista. He eivät kuitenkaan olleet kokeneet it-seään täysin tasavertaisiksi osallistujiksi ja mahdollisuudessa vaikuttaa perheen asioihin oli toivomisen varaa.

Ammattilaisten arvioiden mukaan päihdehoitoyksiköissä lapsiperheiden asioita koskeva yhteistyö toimi parhai-ten sosiaalipalvelujen ja opetustoimen kanssa. Sujuvinta yhteistyö oli sosiaa-lityöntekijän, lastensuojelun ja perhe-työntekijän kanssa. Yhteistyö terveys-palvelujen suuntaan koettiin haasteek-si. Yhteistyön tehostamisen tarvetta nähtiin erityisesti ehkäisevien terveys-palvelujen, kuten äitiys- ja lastenneuvo-lan sekä kouluterveydenhuollon, suun-taan.

Päihdepalveluja käyttäneiden lap-siperheiden kanssa toimivien tahojen yhteistyö jää usein tiedon vaihtamisen

Lapsiperheille tarjolla olevien palvelujen tuntemisessa kehittämisen varaa.

4 n 2014 Tiimi 27

TUTKITTUATutkittua-palstalla kerrotaan

päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista.

Marja-Leena Perälä, Outi Kanste, Nina Halme, Tuuli Pitkänen, Kristiina Kuussaari, Airi Partanen & Sirpa Nykänen: Vanhempi päihdepalveluissa – tuki, osallisuus ja yhteistoiminta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 21/2014. Myös internetissä.

Outi Kanste ja Nina Halme ovat erikoistutkijoita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Tuuli Pitkänen on vanhempi tutkija A-klinikkasäätiössä.

tasolle. Päihdehoitoyksiköiden ammat-tilaisista noin puolet oli sitä mieltä, että eri tahot tuntevat toistensa yksittäisiä palveluja, mutta palvelut suunnitellaan omista lähtökohdista. Noin neljä viides-osaa oli sitä mieltä, että suunnittelussa ei useinkaan käytetä tietoa muiden pal-veluista eikä päällekkäisiä toimintoja vältetä. Lapsiperheiden palvelut suun-nitellaan harvoin yhteistyössä eri taho-jen kesken, ja ne muodostavat hyvin harvoin toiminnallisen kokonaisuuden, jota suunnittelee pysyvä moniammatil-linen tiimi.

Avomuotoisissa päihdehoitoyksi-köissä lapsiperheiden palveluja oli so-vitettu yhteen useammin kuin laitos-muotoisissa. Julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välillä ei ollut tässä eroja. Mitä enemmän palveluja oli sovi-tettu yhteen, sitä enemmän oli sovittu-ja toimintatapoja, kuten sopimista yh-teisistä tavoitteista ja käytännöistä.

Päihdeongelmista kärsiviä vanhem-pia, joilla on lapsiin ja perheeseen liit-tyviä ongelmia, voidaan auttaa aikai-sempaa tehokkaammin sovittamalla yhteen lapsiperheille tarjolla olevia pal-veluja. Päihde- ja lapsiperhepalveluissa on tärkeää kehittää yhtenäisiä toimin-talinjoja ja työvälineitä yhteistoimin-taan.

Perheiden näkemykset huomioon Lapsiperheiden palvelujen kehittämi-sessä ammattilaiset pitivät tärkeänä pa-nostamista ehkäisevään perhetyöhön, mielenterveyspalvelujen ja lastensuo-jelun yhteistyön tiivistämistä sekä lapsi-perheiden mahdollisuuksia saada apua virka-ajan ulkopuolella. Pienten lasten vanhempien näkemyksissä nousivat esille lisäksi päihdehoitopaikkojen ja lastenhoitopalvelujen lisääminen sekä kriisiapujärjestelmän parantaminen. Erityisesti toivottiin kotiapua ja lap-senhoitoavun saamista kriisitilanteissa sekä enemmän mahdollisuuksia per-hehoitoon.

Lapsiperheiden näkemykset tulisi ot-taa huomioon päihdepalvelujen kehit-tämisessä. Päihdehoitoyksiköissä toimi-vista ammattilaisista yli puolet oli sitä mieltä, että pienten lasten vanhemmat eivät ole lainkaan mukana palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä.

Monialaisesti yhteen sovitettujen lasten ja perheiden palvelujen raken-

taminen on palvelujärjestelmän kehit-tämisen haaste. Tämä edellyttää sitä, että eri toimijat tuntevat toistensa työn ja tarjolla olevat palvelut laaja-alaises-ti. Päihdehoitoyksiköissä toimivat am-mattilaiset tunsivat keskinkertaisesti lapsiperheille tarjolla olevat erityis- tai erikoispalvelut, kolmannen ja yksityi-sen sektorin palvelut sekä erilaiset tu-kimuodot. Parhaiten tunnettiin sosiaa-lityöntekijöiden ja lastensuojelun pal-velut sekä toimeentulotukiasiat. Mitä paremmin palvelut tunnettiin, sitä hel-pommin pystyttiin kohtaamaan lapsi-perheiden huolia ja ryhtymään tarvitta-viin toimiin sekä tukemaan vanhempi-en ja perheiden osallisuutta.

Vaikeinta on ottaa puheeksi parisuhteen ja perheen ongelmia.

Lapsiperheiden palveluja tulee sovittaa yhteen.

28 Tiimi 4 n 2014

Helsingin Vinkin Malmin toimipiste on täynnä väkeä. Käynnissä on Suomen käyttäjäyhdistys Lumme ry:n ja ruotsalaisen Stockholm Brukar-

förening -yhdistyksen tapaaminen. Yhteistä puhuttavaa riittää kolmella kielellä. Yhdistysten toimintaedellytykset ovat erilaiset, sillä naapurimaat harjoittavat keskenään eri-laista huumepolitiikkaa.

A-klinikkasäätiön ylläpitämän Vinkin terveys- ja so-

Vertaiset tekevät toisenlaista

huumepolitiikkaa

AINO MAJAVAaino.majava@a-klinikka.fi

Näin Tukholmassa: käytetyt neulat ja ruiskut voi vaihtaa puhtaisiin, kunhan se tapahtuu matalalla profiililla.

siaalineuvontatyössä korostuvat huumeisiin liittyvän ris-kikäyttäytymisen ehkäisy ja vähentäminen, asiakkaiden kokonaisvaltainen elämäntilanteiden kohtaaminen ja tar-vittava palveluihin ohjaus. Erityistä huomiota kiinnitetään uusien C-hepatiittitartuntojen ehkäisyyn ja laajentuneen vertaistoiminnan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntä-miseen.

Koulutetut vapaaehtoistyötä tekevät käyttäjät mahdol-

Suomen Lumpeen ja Stockholm Brukarföreningin yhdistysaktiivit vaihtoivat kokemuksia Malmin Vinkissä.Je

tro Ko

kko

4 n 2014 Tiimi 29

listavat Malmin pienen terveys- ja sosiaalineuvontapisteen pyörittämisen. Toimipisteessä työskentelee normaalisti kaksi työntekijää ja vertainen.

”Ilman vertaisia tämä ei olisi mahdollista”, kertoo ai-noana työntekijänä vuorossa oleva Mika Mikkonen.

Vertaistoimijat toimivat aktiivisesti omissa verkostois-saan. Tavoitteena on luoda kontakti niihin käyttäjiin, joita ei muilla keinoin tavoiteta. Vertaisten kentältä tuoman tie-don avulla Vinkin työntekijät voivat reagoida huumeilmi-öihin nopeastikin.

Epävirallista työtä ennen virallista”Vertaistyötä tehtiin epävirallisesti jo ennen kuin Vink-kiä olikaan”, kertovat vapaaehtoiset Tuija ja Päivi. Tarvet-ta käyttäjien keskinäiselle tuelle oli jo siksi, että ennen ter-veysneuvontapisteiden avaamista 1997 puhtaiden käyttö-välineiden saaminen oli hyvin vaikeaa.

Nykyään välineitä saa terveysneuvontapisteistä sekä ammatillisen etsivän katutyön ja jalkautuvien vertaisten tu-ella. Vapaaehtoistyöntekijä Anita kokoaa jaettavia etsivän katutyön peruspaketteja.

”Viisi ruiskua ja neulaa, viisi desinfiointilappua ja kui-valappua, filttereitä, klikkikuppeja, kondomi ja liukuvoide”, hän luettelee.

”Onko siitä jo pari vuotta kun aloitin! Aika kuluu niin nopeasti. Lähdin vapaaehtoiseksi Vinkkiin heti, kun kuulin mahdollisuudesta. Tämä käy terapiasta itsellenikin”, sanoo Anita.

Työllä on merkitystä, sillä Anitan mukaan käyttäjillä on yllättävän vähän tietoa pistämisestä ja sitä kautta leviä-vistä taudeista. Anita on käynyt Vinkin koulutuksen lisäksi Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-koulutuksen, jossa koulu-tettiin tukihenkilöitä ihmisille, jotka tarvitsevat apua pal-velujen hakemisessa.

Käyttäjäyhdistys Lumme on tuottanut videon, jossa näytetään, kuinka pistetään turvallisesti. Ruotsalaiset kol-legat kehuvat sitä.

Vertaistyötä tehtiin jo ennen Vinkkiä.

”Eräs Vinkin asiakas katsoi videon tarkkaan ja totesi, että tämä minun olisi pitänyt nähdä jo vuosia sitten”, kertoo Mika Mikkonen.

Julkinen keskustelu puuttuu RuotsistaRuotsissa kunnat saavat päättää siitä, järjestävätkö ne ter-veysneuvontaa piikkihuumeiden käyttäjille vai eivät. Stock-holm Brukarförening -yhdistyksen puheenjohtaja Christi-na Paulsrud kertoo, että koko maassa on vain kuusi kun-nallista neulojenvaihtopistettä.

Ruotsissa on vain kuusi kunnallista

neulojenvaihtopistettä.

”Se ei tietenkään riitä”, hän sanoo. ”Huumepolitiikka on Ruotsissa on kovin ideologista.

Puhtaiden käyttövälineiden jakamisen katsotaan antavan vääränlaisen viestin.”

Ruotsalaiset vertaiset toimivat tilanteessa parhaansa mukaan. Tukholman käyttäjäyhdistyksen ylläpitämissä ti-loissa käy päivittäin jopa satoja avun tarvitsijoita. Christina Paulsrud kertoo, että 70 prosenttia Tukholman käyttäjäyh-distyksen asiakkaista on asunnottomia. He tarvitsevat pal-jon apua elämisen perusasioiden hoitamisessa.

Tukholmassa käyttövälineitä saadaan lahjoituksina eu-rooppalaisilta vertaistoimijoilta ja niitä jaetaan tiskin alta. Viranomaiset eivät puutu käyttäjäyhdistyksen toimintaan, kunhan neulojen vaihto tapahtuu matalalla profiililla. Ver-taisilla on lupa auttaa toisiaan, mutta esimerkiksi apteekeis-sa ruiskuja ja neuloja ei saa myydä huumeiden käyttäjille.

Paulsrudin kollega Louise Persson pohtii, että Ruotsis-sa ei ole juuri käyty julkista keskustelua piikkihuumeiden käyttäjien terveysneuvonnasta. Suomessa suhtautuminen asiaan on ehkä käytännöllisempi.

”En oikeastaan tiedä, mitä tavalliset ruotsalaiset ajatte-levat neulojen vaihtamisesta. Ainakin tuntuu siltä, etteivät he halua meitä naapuriinsa”, Louise Persson miettii.

30 4 n 2014 Tiimi

Tampereen A-klinikan kouluttaja Jukka Oksa-nen on koonnut teoriaan ja pitkään työkoke-mukseensa perustuvan tietonsa opaskirjaksi asiakastyöstä tekeville. Kirjan näkemykset ei-vät rajaudu päihdetyöhön, vaan ne ovat Ok-sasen mukaan sovellettavissa vaikkapa vel-kaneuvonnassa, työvoimapalveluissa tai so-siaalitoimessa.

Kirjan keskiössä on motivoinnin tärkeys. Il-man asiakkaan motivaatiota mikään muutos asiakastyössä ei ole mahdollinen. Motivoin-nin käsitteen Oksanen määrittelee napakasti jo johdannossa: ”Motivointi on yksinkertais-ta keskustelua arkisesta toiminnasta ja siihen liittyvistä muutoksista.” Ihan yksinkertaista homma ei kuitenkaan näytä olevan, sillä kir-joittaja käyttää 270 sivua näkemyksensä sel-keyttämiseen.

Oksanen vertaa muutostilannetta kaupan-käyntitilanteeseen. Asiakkaalle tarjotaan jo-takin, jonka saadakseen hänen on luovuttava jostakin. Motivointi on tarjouksen ”kääre”, jol-la tarjouksen hyväksymistä edistetään. Kirjan neljässä osassa tarkastellaan johdonmukai-sesti hyvän kääreen elementtejä: muutoksen havaitsemista, haastattelutaitoja, asiakas-työn suunnitelmallisuutta ja sen seurantaa.

Jukka Oksanen on usein verrannut moti-vointia kiven asettamiseen kenkään. Kivi voi olla pieni sirunen, mutta ajan mittaan sen hiertäminen pakottaa harkitsemaan muu-tosta. Oksasen teksti on erinomaisen hieno-varaista erittelyä siitä, miten asiakas saadaan havahtumaan tuon kiven olemassaoloon ja miten häntä tuetaan muutosten toteuttami-sessa.

Kirjassa ei sinänsä tuoda esiin mitään en-nen kuulumattomia oivalluksia. Sen ansio-na on erinomaisen selkeällä kielellä tuotettu kokonaisesitys vuorovaikutustyöstä asiakas-suhteessa. Sen tarkka erittely tuottaa oival-luksia epäilemättä kaikille lukijoille. Itse jäin erityisesti pohtimaan lyhyehkön ”Dialoginen asiantuntijuus” -luvun antia. Samoin teoksen loppupuolen pohdinnat muutosten ja tu-loksellisuuden arvioinnista jäsentävät joskus kohtuuttomiltakin tuntuvia työhön kohdis-tuvia odotuksia.

Toisena ansiona pidän kirjan ajatusten yleistettävyyttä. Alakohtaisia spesiaalitaitoja toki tarvitaan aina, mutta päihdetyökin on saattanut sortua liialliseen erityisyytensä ko-rostamiseen.

Kirja pitäytyy selkeästi motivoivien vuoro-vaikutustaitojen alueella. Hyvä niin. Oksanen osaa myös rajata tekstinsä. Hän myös välttää tiukkapipoisuutta huomauttaen useampaan kertaan tekstinsä olevan vain yksi yritys mui-den joukossa motivoinnin tarkastelussa.

Toivottavasti kirja löytää paikkansa erilais-ta asiakastyötä tekevien ammattilaisten käsi-kirjastoissa.

Kun joku vielä kirjoittaisi yhtä sel-keät yhteenvedot ihmisestä biofyysi-senä olentona sekä yhteiskunnan ja yh-teisöjen jäsenenä, meillä alkaisikin olla pakka kasassa.

KIRJAT

Kivi kenkään

JUKKA HEINONEN • jukka.e.heinonen@gmail.com

Jukka Heinonen on sosiologi, joka on työskennellyt pitkään päihdetyössä.

Jukka Oksanen: Motivointi työvälineenä. PS-kustannus 2014.

4 n 2014 Tiimi 31

HENKIREIKÄSARI ILVONEN • sari.ilvonen@pori.fi

Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään.

Mahtavat verkostot, yhteistyökumppanit ja laaja ystäväpiiri

Sari Ilvonen toimii ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattorina Porin kaupungissa. Hän haastaa seuraavaksi kirjoittajaksi Matti Mäkelän, joka on erityissuunnittelija sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksessa.

Sari

Ilvos

en ko

tialb

umi

Katsaus kalenteriini osoittaa, että sieltä löytyy paljon erilaisia työryhmiä. On ohjausryhmä, ehkäisevän päihdetyön ryhmä, Terve kunta -verkosto, elinkeinon tarjontatyöryhmä, Valomerk-ki-tiimi, päihdevalmiusryhmä, Nuorten verkosto, nuorisopäivys-tystiimi ja savuton verkosto sekä Pakka-verkosto, Preventiimin avainhenkilötapaaminen ja Ehkäpä Helsingissä. Lisäksi löytyy pari vanhempainiltaa ja muut tapaamiset, kokoukset, koulutuk-set ja kohtaamiset.

Vapaa-ajalle on sovittu ammattiyhdistystoimintaa, vaate-kutsut, ”vanhojen” ystävien kohtaaminen, pyöräretki naisten kesken, lenkkejä naapurin rouvan kanssa, useita kyläilyjä ja lukematon määrä lasten kuljettamisia harrastuksiin. Ja mikä parasta, kaikki tämä tapahtuu ensimmäisen kuukauden aikana kesälomalta paluun jälkeen.

Joku voisi kokea edellä mainitun ahdistavaksi ja vähintään sekavaksi. Itse ajattelen niin, että minun voimavaranani niin työssä kuin vapaa-ajalla ovat muut lähellä olevat ihmiset, laajat verkostot, joiden kanssa saan tehdä mielekästä työtäni ja viettää vauhdi-kasta vapaa-aikaani.

Esimieheni on leikkisästi tituleerannut minua joskus ”verkostoqueeniksi”. Ei niin paljon leikkiä, ettei osa tottakin. Toki työnkuvani velvoittaa minua verkostoitumaan, mutta en näe siinä mitään pakkoa. Suorastaan nautin siitä, että kohtaan erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä yhteisen kehittämisen ja toteuttamisen merkeissä.

Verkostotyössä ja paikallisia toimintoja koordinoidessa ja kehittäessä saan jakaa osaamistani ja ennen kaikkea oppia muilta. On erittäin opettavaista ja ”kukkahattutädin” silmiä avaavaa pohtia esimerkiksi alkoholielinkeinon kanssa, mitä toimia seuraavaksi toteutamme paikallisten päihdehaittojen ehkäisyn ja terveyden edistämisen nimissä. Yhtä mielekästä on alakoulun vanhempainillassa keskustella ja pohtia vanhempien kanssa yhdessä esimerkiksi sitä, mikä on lapselle sopivaa ja mikä haitallista pelaamista.

Olen saanut kuulla, että ”et sä jaksa tota vauhtia loputtomiin”. En varmasti jaksai-sikaan, ellei tämä olisi minulle ominainen tapa tehdä työtä, elää ja olla. Toki on joskus ihanaa höllätä ja iltaisin käpertyä villasukat jalassa sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa, mutta sitä ennen päivän mittaan työryhmissä on kehitetty ja sovittu seuraavista toimista, tehty ruokaa, viety lapset treeneihin, käyty pienellä juoksulenkillä ja hoidettu iltapisut ja -pusut.

Koen olevani erittäin onnekas, kun saan sekä työssäni että vapaa-ajallani olla oma itseni ja toimia itselleni ominaisella tavalla.

Sari Ilvosen kokouskumppaneina tällä kertaa ravintoloitsijat Harri Vilkuna ja Lauri Turtola.

VERKOTTAJA 2013–2016 – päihde- ja mielenterveystyön kokemusta, vertaisuutta ja ammattiapua -hanke kutsuu ammattilaisia, maallikoita ja muita asiasta kiinnostuneita kohtaamaan, esittäytymään ja vuoropuhelemaan päihde- ja mielenterveystyön yhteistyö- ja rajapinnalla.

16.10. klo 9-16 Teemana yhteinen työ ja jaettu osaaminen. Äänessä ja kuulolla osallistujat erilaisten ajatusten rajapinnalla. Mukana toimijoita päihde- ja mielenterveystyön keskeisistä järjestöistä ja hankkeista: Mielenterveysseura, Mielenterveyden Keskusliitto, Kuntoutussäätiö, A-klinikkasäätiö, A-Kiltojen Liitto, Kalliolan Setlementti, Omaiset Mielenterveystyön Tukena, Mielen avain ja sen osahankkeet, Koulutetut kokemusasiantuntijat KokoA, KokeNet-kokemusneuvojat, Muotialan toimintakeskus, VETY, a-paja, MiepäOsaa, MPNet-verkostot jne. Kohtaamisia ja vuoropuhelua virittää ja värittää Helsingin Tarinateatterin playback-työskentely yhdessä osallistujien kanssa.

17.10. klo 9-16Teemana verkosto- ja yhteiskehittäminen. Osallistujat kohtaavat toisiaan palvelu- ja auttamistoiminnan rajapinnalla. Rakennetaan sovitulla ja vapaalla haulla konkreettista yhteistyötä julkisten palvelujen ja kolmannen sektorin areenalla. Infoiskuilla ja ”palopuheilla” tehdään näkyväksi toimivan ja toiveikkaan yhteistyön ja jaetun osaamisen kokemuksia. Energiaa, iloa ja vauhtia päivän vuoropuhelulle antaa teatteriklovni Maija.

Rajapinnalla-päivät 16.–17.10.2014Balderin sali (Aleksanterinkatu 12, Helsinki)

Mukaan päiville mahtuu 200 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittaudu 30.9. mennessä: verkottajahanke.fi/ilmoittautumisloma-ke. Ilmoittautua voi kumpaankin tai vain toiseen päivään. Päiville ei ole osallistumismaksua.

Lisätietoja: verkottajahanke.fiAri Terävä, A-klinikkasäätiö, Verkottaja-hanke, p. 045 6577 465, ari.terava@a-klinikka.fi