Tikkurilan

Tikkurilan asiakaslehtiJuhlanumero • lokakuu 2012

2

04 « Taika STarduST – himmeäSTi hohTava efekTila­Syyri

05 « Supi Suojaa nyT myöS Saunan laTTian

06 « CruSellinSilTa uuSi maamerkki helSingiSSä

08 « SilTojen pinTakäSiTTely Tikkurilan TuoTTeilla

10 « vuoreS − ekokaupunki keSkellä luonToa

12 « puolalaiSTa kaTuTaideTTa porilaiSen liike­Talon SeinäSSä

13 « lapSia ja linTuja kelTaiSeSSa kaupungiSSa

14 « TieSiTkö eTTä: jääkiekkoareena kaipaa maaleja

16 « deSignpääkaupunkivuoden paviljonki – kaikil­le avoin olohuone ja TapahTumaTori

19 « keSTävää kauneuTTa – kaikille meille

20 « oulun vanha pappila palaSi loiSToonSa

22 « 60­luvun blondi kampukSella

24 « värikäS merenpohja koriSTaa Tallinnan remonToiTua lenToSaTamaa

28 « SuurpelTo houkuTTelee väreillä ja moder­neilla muodoilla

30 « ylevää valkoiSTa vai kommunikoivia värejä? keSkuSTelua julkiSen Tilan arkkiTehTuuriSTa

32 « uuTTa väriä maiSemaSuunniTTeluun

34 « värikarTan SynTy

36 « 150 vuoTTa määräTieToiSTa brändinrakennuSTa

Tikkurilan vieSTi | TäSSä numeroSSa

366

16

34

24

10

33

Nro 2/201284. vuosikerta

Julkaisija: Tikkurila OyjKuninkaalantie 1PL 53, 01301 Vantaapuh. (09) 857 71, faksi (09) 8577 6902www.tikkurila.fi

Maalausneuvonta (vain alan ammat-tilaisille): ma–pe klo 8–19, puh. (09) 8577 3720

Sävytyskaavapalvelu: ma–pe klo 8–16, puh. (09) 8577 3730

Väripalvelu: ma–pe klo 8–16, puh. (09) 8577 3716

Tikkurilan Maalilinja (kotimaalareille):ma–pe klo 8–19, puh. 010 860 8600 (pvm/mpm)

Päätoimittaja: Arto Lehtinen

Toimituskunta: Pirjo Ahola, Mikko Auer, Riitta Eskelinen, Heidi Hirvelä, Pekka Kotilainen, Heidi Koukonen, Rami Kuparinen, Jarkko Mattila, Marika Raike, Matti Vahteristo, Seija Varila, Leif Wirtanen

Toimitussihteeri, lehden ulkoasu ja taitto: Mirkka Lempiäinen

Paperi: UPM Fine 100 g ja Edixion 250 gPaino: Punamusta OyISSN 0356-3987

Tikkurilan

pääkirjoiTuS

Pintakäsittely on kannattava investointi

Rakentamisen laatu on puhuttanut alan ammattilaisia jo pitkään. Rakennusteollisuus RT käynnisti

kesällä kehityshankkeen rakentamisen laadun parantamiseksi. Hankkeessa on tarkoitus kehittää

yhtenäisiä mittareita työmaiden laaduntuottokyvyn arviointiin sekä työkaluja laatuvirheiden seu-

rantaan ja vähentämiseen. Lähes tuhat rakennusalan edustajaa pohti verkkokeskustelussa syitä

rakentamisen laatuongelmiin ja etsi keinoja niiden ratkaisemiseksi. Yleisimmät reklamaatioiden

aiheet ovat pysyneet samoina jo 1990-luvulta, ja ne liittyvät useimmiten viimeistelyyn.

Tikkurila haluaa painottaa oikealla tavalla ja oikeaan aikaan suoritetun pintakäsittelyn merkitystä

rakentamisen ja korjausrakentamisen investoinneissa. Tähän liittyen käynnistimme loppukesällä

yhdessä Mailand Communications Oy:n kanssa ammattikunnalle suunnatun viestintäkampanjan,

jonka on määrä jatkua vuoteen 2014 asti. Kampanjan kuluessa Tikkurila puhuu kaikkien pintakäsit-

telyn päätöksentekoon osallistuvien tahojen puolesta, olkoon sitten kyseessä rakennuttaja, omista-

ja, urakoitsija, suunnittelija tai rakennusten käyttäjä. Erityisesti korostetaan tiedon ja ammattitaidon

merkitystä. Uskomme, että pystymme näin omalta osaltamme vaikuttamaan rakentamisen laa-

tuun ja sitä kautta myös kohentamaan alan mainetta.

Kerromme tässä lehdessä muun muassa siltojen pintakäsittelystä, Tallinnan meri-

museon uuden osaston Lentosataman näyttävistä designlattioista sekä

värikarttojen luomisesta ja valmistamisesta. Nämä kaikki ovat hyviä esi-

merkkejä laadun merkityksestä kaikessa pintakäsittelyyn ja väreihin

liittyvässä toiminnassa.

Toivomus värikarttoja koskevasta jutusta tuli eräältä lukijaltamme.

Otamme mielellämme vastaan toiveita ja juttuideoita, joten laittakaa

toki postia tulemaan osoitteella riitta.eskelinen@tikkurila.com.

Antoisia lukuhetkiä!

Arto Lehtinen

4

Taika Stardust on hopea- tai kultakimalteita sisältävä vesiohen-

teinen ja läpikuultava efektilasyyri. Se on täyshimmeä ja akry-

laattipohjainen. Tuotetta ei sävytetä. Taika Stardust on M1-luokitel-

tu.

Tuote soveltuu seinäpinnoille asuin-, toimisto- ja liiketiloissa sekä

vastaavissa kuivissa tiloissa. Sitä voidaan käyttää myös kattopintojen

koristeluun. Efekti on hienovarainen ja vaatii riittävän valaistuksen.

Jotta sen herkkä kauneus tulisi esiin, tarvitaan sivuvalo, luonnon-

valo tai hyvä kohdevalaistus.

Taika Stardust on omiaan korostamaan Harmony-sisustusmaalin

täyshimmeää pintaa, mutta tuotetta voidaan käyttää myös muiden

sisustusmaalien päällä. Koska Taika Stardust on läpikuultava, sisus-

tusmaalin väri vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen.

Taika Stardust sekoitetaan hyvin ennen käyttöä. Tuote levitetään

ristiin rastiin telalla tai siveltimellä tasaisesti koko käsiteltävälle pin-

nalle. Erillistä rajausmaalausta ei tehdä, vaan rajapinnat käsitellään

työn edetessä. Tuotteelle ominainen maitomaisuus häviää pin-

nan kuivu essa. Haluttaessa pinta voidaan käsitellä uudelleen noin

vuoro kauden kuluttua. Pinta on käyttöönottokuiva noin kahden

vuorokauden kuivu misen jälkeen.

Taika Stardustia voidaan käyttää myös sablonimaalauksessa, jol-

loin työvälineeksi soveltuu parhaiten normaali, pieni tela tai sivel-

lin. Vaahto muovisia työvälineitä emme suosittele.

Kokeile Stardustia ensin esim. paksulle pahville tai muulle

harjoitu salustalle. Tarkemmat ohjeet löytyvät Tikkurilan Taika-

oppaasta, tuote selosteesta ja osoitteesta www.tikkurila.fi .

Taika STarduST – himmeästi hohtava efektilasyyriTeksti: Joonas Auvinen ja Pia HämäläinenKuvat: Martti Järvi

uuTuudeT

5

Saunan puiset lattiat ja lattiaritilät ovat olleet kauan ilman käsittely-

suositusta. Nyt tähänkin tarkoitukseen on kehitetty oma tuote,

sävytettävä Supi Lattiaöljy. Tikkurilan Kuultavat sisävärit -kartasta voit

valita mieleisesi sävyn luomaan saunatiloihisi oikeanlaisen tunnelman.

Kasviöljypohjainen Supi Lattiaöljy sisältää pintaa suojaavia homeen-

estoaineita. Se suojaa lattiat ja lattiaritilät lialta ja kosteudelta ja vähen-

tää puupinnan halkeilua. Koska öljykäsitelty pinta hylkii vettä ja likaa,

se myös pysyy puhtaampana ja puhdistuu helpommin kuin käsittele-

mätön pinta.

Näin käsittelet lattiat Supilla

Kostuta uusi puupuhdas pinta kevyesti ja hio siitä mahdolliset pystyyn

nousset puukuidut pois. Levitä Supi Lattiaöljy puupuhtaalle alustal-

le kertaalleen siten että pintaan ei muodostu näkyvää kalvoa. Anna

öljyn imeytyä alustaan noin 30 minuuttia, ja pyyhi sen jälkeen kaikki

imeyty mätön öljy pois. Jos käsittely tehdään useampaan kertaan tai

liian runsaalla öljymäärällä, pinta kuivuu hitaasti, jää tahmeaksi ja on

kastuessaan epämiellyttävän liukas. Lisäksi öljy saattaa alkaa hilseillä.

Huomaa, että käsiteltävän lattiapinnan lämpötilan on oltava > 10 °C,

jotta öljy imeytyy ja kuivuu toivotulla tavalla.

Pese aiemmin öljytyt puulattiat tai ritilät Supi Saunapesulla käyttö-

ohjeen mukaan harjaamalla. Anna pinnan kuivua ja hio se kevyesti.

Poista mahdollinen vanha kalvomainen pinta kokonaan ennen kuin

käsittelet pinnan Supi Lattiaöljyllä.

Käsitellyn pinnan lopulliseen väriin vaikuttavat oleellisesti puun

oma väri, valittu värisävy ja puun huokoisuus eli värin imeytyminen.

Yksittäisessä laudassakin imeytyminen saattaa vaihdella.

Lattia kestää kävelyä muutaman tunnin kuluttua käsittelystä. Käsi-

telty pinta voidaan ottaa käyttöön noin kahden vuorokauden kuivu-

misen jälkeen. Esilämmitä sauna ennen käyttöönottoa ja tuuleta se

hyvin.

Käsittele uutta pintaa varoen noin viikon ajan. Vältä tänä aikana lat-

tian liiallista likaantumista. Mikäli joudut puhdistamaan pintoja pian

pintakäsittelyn jälkeen, puhdista ne kevyesti nihkeällä puhdistus-

liinalla.

Huoltokäsittely tarvittaessa

Huoltokäsittely tehdään tarvittaessa, eli silloin kun puun pinta tun-

tuu ja näyttää kuivalta ja vesitippa ei enää helmeile, vaan vesi imey-

tyy puuhun. Jatkuvassa kosteusrasituksessa olevat pinnat tarvitsevat

uusintakäsittelyä ajoittain.

Lattioiden kulku-urat ja naarmut voit korjata pienellä määrällä Supi

Lattiaöljyä. Rajaa huollettava alue muutaman laudan leveydeltä.

Puhdista lattia korjattavalta alueelta Supi Saunapesulla etiketin oh-

jeen mukaan. Pinnan kuivuttua hio se kevyesti ja levitä öljyä ohuelti

korjattavalle alueelle. Pyyhi noin 30 minuutin jälkeen imeytymätön

öljy pois.

Mikäli lattia on kauttaaltaan kuivahko, kulunut ja naarmuinen, puh-

dista ja käsittele öljyllä koko lattia.

Nautinnollisia saunahetkiä uuden Supi Lattiaöljyn seurassa!

Supi Suojaanyt myös saunan lattianTikkurilan Supi-saunatuoteperhe kasvaa kasvamistaan. Supi Lattiaöljy on kaivattu uutuus, jolla suojaat saunasi puulattian ja -ritilät kauniisti. Saat helppohoitoista puupintaa kaikkiin kosteisiin tiloihin. Supi-perheestä löy-dät Lattiaöljyn lisäksi kaikki tuotteet myös lauteiden sekä seinä- ja katto-paneeleiden suojaamiseen ja saunan pintojen pesuun.

Teksti: Joonas Auvinen ja Pia HämäläinenKuvat: Martti Järvi

uuTuudeT

6

Ruoholahdenkanavan ylittävä Crusellinsilta val-mistui Helsinkiin viime vuonna. Pylonit kohoavat 49 metriä merenpinnan yläpuolelle ja alikulku-korkeutta on 5,25 metriä. 143 metriä pitkällä ja 25 metriä leveällä sillalla on ajoradat molempiin suuntiin ja kaksi kevyen liikenteen kaistaa sekä keskellä alue raitiotieliikenteelle.

Teksti: Arja SchadewitzKuvat: Matti Kallio

7

Helsingin eteläkärkeen nousevan uuden

Jätkäsaaren asuin- ja toimitila-alueen

rakennustyöt alkoivat syksyllä 2008 Crusellin-

sillasta, josta tuli pääväylä länteen. Jätkäsaari

on osa Helsingin Länsisatamaa, jonne alettiin

rakentaa asuntoja Vuosaaren sataman avau-

duttua. 2020-luvulla valmistuvalle alueelle tu-

lee asuntoja noin 16 000 ihmiselle ja liiketilaa

noin 6 000 työpaikalle.

Crusellinsilta on Helsingin kaupungin

vuonna 2001 järjestämän kansainvälisen silta-

kilpailun satoa. Tavoitteena oli löytää korkea-

tasoinen siltaratkaisu, joka ilmentää alueen

luonnetta ja huomioi siltapaikan maisemalli-

set vaatimukset.

Siltakilpailun voittajaehdotusta pidettiin

liian kalliina kaupungin silloisessa talous-

tilanteessa. Jatkosuunnitteluun valittiin

kolme edullisempaa ehdotusta, joista nyt

toteutunut silta mukailee kilpailussa esitet-

tyä, Suunnittelu Kortes Oy:n suunnittelemaa

Merimiekat-nimistä vaihtoehtoa.

Suomen ensimmäinen mallinnettu infra-kohde

Näyttävä vinoköysisilta rakennettiin Länsi-

satamankadun jatkeeksi yhdistämään Ruoho-

lahti ja Jätkäsaaren länsireuna toisiinsa. Silta

oli poikkeuksellisen vaativa urakka sekä raken-

netyyppinsä että geometriansa takia.

– WSP Finland tuotti kaikki sillan rakenne-

suunnitelmat tietomalleilla. Kyseessä on

ensimmäinen kokonaan mallintamalla suun-

niteltu silta koko Suomessa, kertoo projektin-

johtaja Ville Alajoki Helsingin kaupungin

raken nusvirastosta.

Sillan päällysrakenne on pituussuuntaan

jännitetty betoninen palkki, ja poikkisuun-

nassa se toimii liittorakenteena. Teräspylo-

nit seisovat teräsbetonijaloilla. Jännitetyssä

siltaraken teessa ei sinänsä ole mitään uutta.

Mutta kun pituussuunnassa jännitetty betoni-

rakenne toimii poikittaissuunnassa liittoraken-

teena, kyseessä on harvinaisuus.

– Mallintamisen pilottina toimiminen ai-

heutti hankkeelle ongelmiakin. Tarkka kiinni-

pitäminen arkkitehdin haluamasta erittäin

hoikasta muodosta johti monimutkaiseen ja

tiheään raudoitukseen, mikä teki sillasta vaa-

tivan mallinnettavan, toteaa WSP Finlandin

liiketoimintajohtaja Pekka Pulkkinen.

Suurin osa putkista ja johdoista mahdutet-

tiin sillan kannen alle pääpalkkien väliin. Tek-

niikkaa sijoitettiin myös siltakanteen yhteyksi-

en varmistamiseksi kaikissa olosuhteissa.

SILKO-hyväksytyt pintakäsittelyaineet Tikkurilasta

Pylonien ulkopuoli ja teräskaiteet käsitel-

tiin Tikkurilan EPZn(R)EPPUR310/5-FeSa2½-

maalausjärjestelmällä, jolla on Liikenne-

viraston (ent. Tiehallinto) siltapinnoitteille

myöntämä SILKO-hyväksyntä teräsrakenteille

rasitusluokkaan C5 eli hyvin ankaraan meri- ja

teollisuusilmastoon. Teräskaiteiden pohja- ja

välimaali ovat samat kuin pyloneissa, mutta

pintaan valittiin kaksi erilaista polyuretaani-

maalia. Pylonit viimeisteltiin Temathane 50:llä

ja teräskaiteet Temadur 50:llä.

Pylonien sisäpuolet sekä vaijerien läpi-

viennit ja vaijerikotelot suojattiin Tikkurilan

EP250/2-FeSa2½-maalausjärjestelmällä, jolla

myös on SILKO-hyväksyntä. Tematar TFA so-

veltuu teräs-, sinkki- ja betonipinnoille erityi-

sesti maan- ja vedenalaisissa rakenteissa ja

muodostaa kovaa kulutusta ja veden upotus-

rasitusta hyvin kestävän kalvon.

–Teräsrakenteet toimitettiin siltapaikalle

pääasiassa valmiiksi pintamaalattuina, kertoo

Petteri Nygren. Värisilta Oy:stä. joka vastasi

asennuspaikalla tehdyistä maalaustöistä. Näi-

tä olivat hitsausliitosten maalaukset ja teräs-

rakenteen korjausmaalaukset sekä pintojen

touch up -pintamaalaukset.

• Tilaaja: Helsingin kaupunki • Rakennesuunnittelu: WSP Finland Oy • Mallinnus: WSP Finland Tekla Oyj:n ohjelmistolla• Paalut ja teräsrakenteet: Rautaruukki Oyj• Teräsrakenteiden asennus: Siltera Oy• Urakointi: Skanska Infra Oy• Maalaustyöt asennuspaikalla: Värisilta Oy

Faktat

CruSellinSilTa uusi maamerkki Helsingissä

Tuote Kuivakalvonpaksuus (µm)

Temazinc 77 40

Temacoat gpl-S mio 2 x 85

Temathane 50 2 x 50

yhteensä 310

Pylonien ulkopuoli: EPZn(R)EPPUR310/5-FeSa2½

Tuote Kuivakalvonpaksuus (µm)

Tematar Tfa 2 x 125

yhteensä 250

Pylonien sisäpuoli: EP250/2-FeSa2½

8

Suurin osa Suomen sillastosta kuuluu Liikennevirastolle, Rata-

hallintokeskukselle ja suurimmille kaupungeille. Siltojen korjausta

ohjaa Suomessa SILKO-projekti. Sen tavoitteena ovat korjausrakenta-

misen kehittäminen, rakenteiden säilyvyyden parantaminen sekä vai-

kuttaminen siltojen uudisrakentamiseen ja ylläpitoon. SILKO-projektin

puitteissa laaditaan SILKO-ohjeet. Ohjeet laaditaan työryhmissä, joiden

toimialat ovat:

• betonityöryhmä; betonirakenteet ja niiden suojaaminen

• terästyöryhmä; teräsrakenteet ja niiden suojaaminen

• pintarakennetyöryhmä; vedeneristykset ja päällysteet

• siltapaikkatyöryhmä; siltapaikan verhoukset ja laitteet (siltapaikan

viimeistely)

• yleistyöryhmä; kivi- ja puurakenteet, kuivatuslaitteet, sauma-

rakenteet sekä muut varusteet ja laitteet.

Ohjeet hyväksyy SILKO-toimikunta. SILKO-ohjeita laaditaan ja uusi-

taan jatkuvasti. Tämä on välttämätöntä, koska korjausaineet ja -mene-

telmät kehittyvät jatkuvasti.

Betonirakenteiden osalta on käytössä ohje "Betonirakenteet –

betoni sillankorjausmateriaalina – yleiset laatuvaatimukset". Teräs-

siltojen pintakäsittelyyn käytetään ohjeistoa "1.351 Teräsrakenteet

– pintakäsittely – osat 1–5" sekä "1.356 Teräsrakenteet – pintakäsitte-

lyn korjaustoimenpiteen määritys". Ohjeissa määritellään mm. yleiset

laatu vaatimukset, pintakäsittelyn suunnittelu sekä pintakäsittely aineet.

Myös työturvallisuus ja ympäristönsuojelu on otettu huomioon.

Betonisiltojen historiaa

Suomessa betonia käytettiin aluksi raudoittamattomana. Vanhin vielä

käytössä oleva betonisilta on Helsingissä, Mannerheimintiellä, edus-

kuntatalon lähellä oleva rautatien alikulkusilta, joka valmistui vuonna

1894. Suomen vanhin raudoitettu betonisilta, nk. teräsbetonisilta, on

vuonna 1911 rakennettu Tönnön silta Orimattilassa.

Betonin normitus, eli viranomaisten määräysten käyttöönotto,

alkoi Suomessa 1920-luvulla. Vuonna 1929 valtioneuvosto vahvisti

"Betoni- ja rautabetonirakenteiden määräykset". Vuoden 1954 nor-

miuudistuksessa julkaistiin "Betoni- ja teräsbetonirakenteiden nor-

maalimääräykset" teknillisine ohjeineen. Ensimmäiset esijännitettyjen

betonirakenteiden normit teknillisine ohjeineen julkaistiin vuonna

1958.

Liikenneviraston hallinnassa on noin 16 900 siltaa, joista terässiltoja

on noin 1 150 ja teräs- ja jännebetonisiltoja noin 11 500 kpl. Loput ovat

mm. putkisiltoja.

Tikkurilan betonisilloille tarkoitetut SILKO-hyväksytyt tuotteet

Tikkurilalla on tuotteita kolmessa betonirakenteiden korjaus aineiden

ohjeessa. Nämä ovat:

• Finnseco Polytop harmaa ohjeessa "Paikkausaineet" (ohje 3.231)

• Alfagel 400 ohjeessa "Vettä hylkivät impregnointiaineet ja impreg-

nointiaineet" (ohje 3.252)

• Finngard 150 -suojamaali ja Finngard 500 -suojapinnoite ohjeessa

"Pinnoitusaineet" (ohje 3.253).

SilTojen pinTakäSiTTely Tikkurilan tuotteillaTeksti: Leif Wirtanen ja Tiina Killström

Kuvat: Tikkurila Oyj

Maantie E18. Huitinjoensilta S8, Suomusjärvi.

9

Finnseco Polytop harmaa on sementtipohjainen polymeeri-

modifi oitu pinnoituslaasti. Tuotetta käytetään myös mm. asuinraken-

nusten betonipintojen tasoittamiseen, ja se muodostaa erinomaisen

alustan maalille tai pinnoitteelle.

Alfagel 400 on vesiohenteinen, geelimäinen, hyvin betoniin tunkeu-

tuva suoja-aine, joka estää veden ja kloridien tunkeutumisen alustaan

ja parantaa näin betonirakenteiden säilyvyyttä. Impregnointiaineiden

käyttökohteita ovat siltarakenteissa niiden reunapalkit sekä suola-

rasitukseen joutuvat alus- ja päällysrakenteet.

Finngard 150 ja Finngard 500 ovat vesiohenteisia pinnoitusaineita,

jotka suojaavat betonia kosteudelta ja karbonatisoitumiselta. Siltojen

betonipintoja pinnoittamalla parannetaan sillan ulkonäköä ja säily-

vyyttä, estetään betonin karbonatisoitumista, estetään veden ja mah-

dollisesti myös kloridien tunkeutumista betoniin ja tehostetaan sillan

rakenteiden havaitsemista. Finngard 150 ja Finngard 500 -tuotteita voi-

daan hyvin käyttää myös muissa ulkobetonirakenteissa.

Terässiltojen pintakäsittelyn historiaa

Ensimmäiset terässillat rakennettiin rautateiden käyttöön. Rautatie-

sillaksi rakennettiin myös Suomen vanhin teräsristikkosilta vuonna

1870. Silta ylittää Kymijoen Korian kohdalla, ja se on edelleen käytössä

maantiesiltana. Vanhin edelleen käytössä oleva rautatiesilta taas on

Kyrön salmen ratasilta vuodelta 1908.

Vuonna 1934 Rautatiehallitus laati ohjeistuksen koskien terässiltojen

ja niiden osien laatua, käsittelyä ja maaleja sekä maalausta. Pohjamaa-

laukseen sallittiin vain lyijymönjä, pintamaalaukseen taas pigmentoitu

pellavaöljyvernissa.

1940-luvulla tulivat alkydimaalit, joissa niissäkin pohjamaalin pig-

mentointi perustui lyijymönjään. 1960- ja 1970-luvulla tulivat kotelo-

palkkisillat ja suuret, betonikantiset niitatut palkkisillat, joissa pohja-

maalaus tehtiin lyijymönjäpohjaisilla pohjamaaleilla ja pintamaalaus

alkydimaaleilla.

1970- ja 1980-luvulla yleistyivät nykyäänkin käytössä olevat sinkki-

pölypohjamaalit ja sinkkisilikaattipohjamaalit, ja kloorikautsuja alettiin

käyttää väli- ja pintamaaleina. 1990-luku toi mukanaan sinkkipöly-

pohjamaalien päällemaalaukseen MIO- tai alumiinipigmentoidut

epoksivälimaalit ja polyuretaanipintamaalit.

Tikkurilan terässilloille tarkoitetut SILKO-hyväksytyt suojamaa-lausyhdistelmät

Terässiltojen pintakäsittelyyn hyväksytyt Tikkurilan suojamaalausyhdis-

telmät löytyvät ohjeesta "3.351 Teräsrakenteet – uudis- ja uusintamaa-

lauksen maalausjärjestelmät" sekä "3.352 Maalausjärjestelmät".

Yksityiskohtaiset tiedot terässilloille hyväksytyistä maalausjärjestel-

mistä löytyvät osoitteesta

http://www.tikkurila.fi/teollinen_maalaus/metalliteollisuus/metallite-ollisuuden_tuotteet/silko_hyvaksytyt_tuotteet

Dunaujvaros-silta, Unkari.

10

Tämän vuoden asuntomessukaupunki oli Tampere. Sen uusi, luonnonläheinen ekokaupunginosa Vuores alkoi rakentua keskelle vaihtelevaa, vesistöjen pilkkomaa ylänköaluetta. Vuores sijaitsee vain seitsemän kilometrin ja hyvien kulkuyhteyksien päässä kaupungin keskustasta. Tulevaisuudessa joukkoliikenne keskustaan on suunniteltu hoidettavaksi raitiotien avulla. Vuorekseen pääsee hyvin myös kevyen liikenteen väyliä pitkin, joten omaa autoa ei välttämättä tarvita.

Teksti: Marika RaikeKuvat: Mikko Auerniitty ja Asuntomessujen mediapankki

vuoreS − ekokaupunki keskellä luontoa

Tehostevärejä on käytetty myös pientaloissa. Vasemmalla kuvassa Lakka-kivitalo HausKaks. Oikealla kuvassa Tervakukka.

Taide leimaa koko aluetta ja on useiden rakennusten kiinteä osa.

Tehostevärejä on käytetty myös

11

Ekologisen kaupunginosan Vuoreksesta

tekee se, että alueella on tutkittu uusiutu-

vien energiamuotojen hyötyjä, ja esimerkiksi

jätteiden käsittely alueella hoidetaan yhteisen

jäteputken avulla. Myös sade- ja hulevesien

luonnonmukaista käsittelyä ja ohjaamista on

tutkittu ja kehitetty. Pikkukaupunkimaiseksi

suunnitellulla alueella laadukas arkkitehtuuri,

luovuus ja ekologisuus yhdistyvät luonnon-

läheisessä ympäristössä. Kun Vuores valmis-

tuu vuonna 2020, sen asukasmäärän pitäisi

suunnitelmien mukaan olla jo yli 13 000.

Energiaratkaisut syynissä

Näyttelytaloissa on pyritty energian tehok-

kaaseen käyttöön. Kerros-, rivi- ja paritalot

lämpenevät kaukolämmöllä. Passiivi- ja jopa

nolla energiataloja alueelle on rakennettu

useita. Tampereen kaupunki on tullut eko-

henkisiä rakennuttajia vastaan alentamalla

tonttien vuokrat puoleen ensimmäisten vii-

den vuoden ajaksi, mikäli talossa täyttyvät vä-

hintään passiivienenergiatalon vaatimukset.

Rakennuttajilla on siis ollut tarjolla aikamoi-

nen porkkana, joka on rohkaissut heitä raken-

tamaan energiatehokkaita taloja.

Kaukolämmön lisäksi alueen omakotitalois-

sa on hyödynnetty erilaisia uusia lämmitys-

järjestelmiä. Uusiutuvien energiamuotojen,

kuten puun ja auringon, käyttöä on pyritty

lisäämään. Maa- ja ilmalämpöpumppuja

on suosittu, ja nollaenergiataloissa aurinko-

keräimien tuottama ylimääräinen energia on

mahdollista johtaa kaupungin yleiseen verk-

koon. Asukkaiden omalla vastuulla on tietysti

asumisesta johtuva energiankulutus, mutta

siihenkin taloissa on olemassa erilaisia älykkäi-

tä teknisiä ratkaisuja. Myös led-tekniikalla tuo-

tettu katuvalaistus on säädettävissä liikenne-

määrien sekä vuoden- ja vuorokaudenaikojen

mukaan.

Jätehuolto maan alla

Uusinta tekniikkaa on hyödynnetty Vuoreksen

alueella myös jätteiden keräämisessä. Tässä

600 asukkaan kylässä hyödynnetään Mari-

matic Oy:n kehittämää alipaineella toimivaa

putki keräysjärjestelmää. Jätteiden keräyspai-

kat sijoitetaan asukkaiden helposti saavutet-

taviksi. Keräyspaikoissa on eri jätelajeille – bio-

jätteelle, paperille, kartongille ja sekajätteelle

– omat syöttöpisteensä, ja jäte esikäsitellään

osittain jo paikan päällä.

Putkikeräysjärjestelmällä saadaan rauhoi-

tettua pihakatualue raskaalta jäteautoliiken-

teeltä, ja energiaa säästyy jätekuljetuksissa.

Raskaan liikenteen puuttuminen myös lisää

katualueen turvallisuutta. Samalla kiinteistö-

jen piha-alueelta vapautuu tilaa, kun erillisiä

jätekatoksia ei tarvita, vaan jäteautot kerää-

vät jätteet keskitetysti täysistä jätekonteista.

Vastaavanlaista, maailman suurinta jätteiden-

keräysjärjestelmää, Marimatic Oy toimittaa

tällä hetkellä myös Saudi-Arabian Mekkaan.

Persoonallinen katunäkymä

Alueen laadukas arkkitehtuuri pyrkii ottamaan

huomioon erilaisten asukkaiden tarpeet. Vuo-

reksessa on sulassa sovussa kerrostaloja, pari-

ja rivitaloja sekä yksittäisiä ja kytkettyjä oma-

kotitaloja. Leimallista näille kaikille on se, että

ihan perusratkaisuja taloissa ei ole käytetty,

vaan on pyritty luomaan alueen identiteettiä

korostavaa kaupunkimaista ilmettä. Talot on

suunniteltu lähelle katulinjaa, mikä luo vaiku-

telmaa kaupunkimaisesta ympäristöstä.

Värisuunnittelussa Vuoreksen alueella on

kiinnitetty huomiota rakennusten yksityis-

kohtiin, joita on korostettu paikoin hyvinkin

kirkkailla, ei niin perinteisillä väreillä. Julki-

sivuissa on käytetty paljon rappausta ja puuta.

Iloinen yllätys alueella on Vuoreksen Puisto-

kadun varrella oleva leikkisän kirkasvärinen

kerrostalo ja sen taiteelliset autokatosmuurit.

Lisäksi aluetta elävöittää pysyvä, osaksi ra-

kennuksia inte groitu taide. Julkisille paikoille

Tampereen kaupunki on hankkinut teoksia.

Esimerkiksi Pertti Kukkosen suunnittelema

veistosmuuri rajaa hienosti alueen keskellä

kulkevaa perenna-aluetta. Alueen yleisilme

on kuitenkin rauhallinen ja kutsuva.

SOS-lapsikylän lapset saavat asua oikeassa kodissa korttelikotiprojektin ansiosta. Värikäs talo on yksi alueen katseenvangitsijoista.

12

Maailmankuulu puolalainen katutaiteilija Mariusz Waras,

taitelijanimeltään M-City, maalasi toukokuussa näyttä-

vän, kerrostalon korkuisen maalauksen Porin Antinkatu 13:n

Liikekulman päätyseinään. Seinämaalaus oli osa Porin taide-

museon Street Art – The New Generation -näyttelyn ja kau-

punkitaideprojektin ohjelmistoa. Projektin yhteydessä Porin

taidemuseo, Asunto Oy Porin Antinkatu 13, Porin taidekoulu,

Rakastajat-teatteri, porilaiset taiteilijaseurat ja Gallen-Kallelan-

kadulla toimivat yritykset järjestivät Street Fest -nimisen katu-

juhlan.

Teos "657" liitetään osaksi Porin kaupungin taidekokoelmaa.

Pori haluaa lisää laillisia, tilattuja seinämaalauksia.

– Porista voisi tulla Suomen pikku-Berliini, näyttely ama-

nuenssi Pia Hovi-Assad haaveilee. Kaupunkiin odotetaan vielä

paria ulkomaalaista taiteilijaa seinämaalausten tekoon. Yksi

kohde on VR:n vanhat veturitallit.

Jättisabloneja ja tarkkaa suunnittelua

Mariusz Waras kuvaa teoksessaan ihmisen arjen jakautumista

työhön ja vapaa-aikaan. Kaksiosaisen teoksen toinen puoli ku-

vaa sitä osaa kaupungista, jossa ihmiset asuvat, toinen sitä jossa

he työskentelevät. Teoksessa nämä kaksi ovat repeytyneet irti

toisistaan eivätkä kohtaa lainkaan.

Taiteilija käytti jättikokoisia, tarkkaan suunnitelmaan perustu-

via ja numeroituja sabloneja. Työn vasempaan puoliskoon niitä

tarvittiin 77 kappaletta, ja yhtä sablonia voi käyttää vain kerran.

Tikkurilan Kivisil-julkisivumaalilla ja sablonimaalaukseen sovel-

tuvalla maalilla toteutettu työ valmistui kolmessa ja puolessa

päivässä.

Waras on syntynyt v. 1978 Gdyniassa Puolassa. Hän on val-

mistunut Gdanskin kuvataideakatemiasta. Projektiinsa m-city

liittyen hän on tehnyt satoja seinämaalauksia eri puolilla maa-

ilmaa, Euroopassa, Pohjois-ja Etelä-Amerikassa ja Kaakkois-

Aasiassa. Pisin hänen töistään on 85 metriä pitkä seinä Los

Angelesissa, korkein 45-metrinen seinä Gdanskissa. Työn poh-

jaksi soveltuvat niin talojen julkisivut kuin siltojen kannatin-

pylväät, portaikot, alikulkukäytävät tai metroasemat.

Warasin töissä toistuvat usein kaupunkimaisemat, musta-

valkoiset, anonyymit ja keskenään samantyyliset rakennukset,

jotka muodostavat tiheitä ryhmittymiä ja kuvioita. Monet töistä

ovat kriittisiä kannanottoja, jotka liittyvät kaupunkiympäristö-

jen sosiaalisiin ja poliittisiin konflikteihin. Muita hänen käyttämi-

ään aiheita ovat kulkuvälineet ja sarjakuvahahmot.

Street Art – The New Generation -näyttely jatkoi Porin taide-

museosta Tanskaan.

Näyttely on esillä Kunsthallen Brandtsissa Odensessa 7.9.–25.11.2012. Näyttelykatalogi ilmestyy loppuvuodesta 2012.

www.poriartmuseum.fi www.brandts.dk

puolalaista kaTuTaideTTaTeksti: Riitta EskelinenKuvat: Erkki Valli-Jaakola / Porin taidemuseo ja Alina Zemojdzin

porilaisen liiketalon seinässä

13

Napa Illustrations Agency -kuvitusagentuurin järjestämä

lasten seinämaalaustyöpaja pidettiin 29.7.2012 Helsin-

gin Kalliossa Skidit Festarit -tapahtumassa. Maaleiksi oli saatu

purkki kaupalla Tikkurilan Jokeria eri väreissä. Suuri, neliosainen

vanerilevy sai toimittaa seinän virkaa, sillä lupaa maalata suoraan

festivaalipaikan seiniin ei sentään saatu.

Maalausten lähtökohtana oli Markku Kaskelan kirjoittama

Vanhankaupunginlahti-runo. Se löytyy Napa Illustrations Agen-

cyn julkaisemasta Keltainen kaupunki -kirjasta, johon on kerätty

ja kuvitettu Helsinki-aiheisia tekstejä suomalaisilta nykykirjailijoil-

ta. Keltainen kaupunki – Kuvitettuja tarinoita Helsingistä -projek-

ti on osa virallista Helsinki Design World Capital -ohjelmaa.

Kaskelan runossa havainnoidaan sekä lintujen että ihmisten

elämää Vanhankaupunginlahden lintuharrastajien näkökulmas-

ta. Maalaustyöpajan teoksessa jatkuu ihmisten ja lintujen maa-

ilmojen sekoittamisen teema, johon perustuivat myös runon

alkuperäiset kuvitukset Keltainen kaupunki -kirjassa. Seinämaa-

lauksen mittakaava ja lasten osuus maalausprosessissa vaativat

kuitenkin omanlaisiaan ratkaisuja.

Jo ennen varsinaisen työpajan alkua maalattiin teoksen taus-

toiksi pelkistettyjä näkymiä Vanhankaupunginlahden alueelta.

Maalausten pääasia eli linnut jätettiin lasten toteutettavaksi työ-

pajassa. Lintujen maalaamisen helpottamiseksi teetettiin lentä-

vien, uivien, kävelevien ja istuvien lintujen muotoisia sabloneja,

joiden avulla maalaaminen sujuu kätevästi pieniltäkin lapsilta.

Työpajassa jokainen lapsi sai siis valita mieluisensa linnun, etsiä

sille paikan taustamaalausten maisemista ja värittää linnun ha-

luamallaan tavalla.

Aurinkoisena ja lämpimänä heinäkuun sunnuntaina festivaali-

alue kuhisi lapsiperheitä heti aamusta alkaen. Kuvittaja Nadja

Sarell oli värvätty työpajan vetäjäksi, mutta innokkaita pieniä ja

vähän isompiakin maalareita riitti niin paljon, että maalausten

suunnittelijakin eli allekirjoittanut päätyi touhuamaan mukana

koko päivän.

Maisemat täyttyivät toinen toistaan erikoisemmista siivekkäis-

tä, ja maalareilla tuntui olevan hauskaa. Olipa lintujen maalaa-

minen erään palautteen mukaan jopa kivointa koko festareilla!

Valmis teos odottaa vielä toistaiseksi lopullista sijoituspaikkaa.

Lapsia ja lintuja Keltaisessa kaupungissa

Osana 150-vuotisjuhlavuottaan Tikkurila Oyj on lanseerannut sosiaalisen vastuun ohjelman "Kestävää kauneutta", jonka tarkoi-tuksena on entisestään korostaa Tikkurilan vastuullisuutta markkinoilla ja alueilla, joilla yritys toimii. Tähän mennessä ohjelmaan liittyviä projekteja on toteutettu tai niitä on meneillään kahdeksassa maassa. Seuraavassa kerrotaan tapahtumasta, jossa lapset ja taiteilijat tekivät yhteistyötä .

Teksti: Jussi KaakinenKuvat: Jussi Kaakinen ja Johanna Sinkkonen, Napa Illustrations Agency

14

Jääkiekkoareenojen lattiat ovat yleensä säänkestävää

betonia. Ennen kuin areena voidaan jäädyttää, se täy-

tyy pinnoittaa ja varustaa viivoilla ja muilla tärkeillä mer-

kinnöillä. Käytettäville väreille on olemassa tarkat koodit:

valkoinen väri on TVT 0201, maalivahdin vaaleansinisen

alueen koodi on NCS 0020-R90B, sinisten viivojen NCS

3060-B ja punaisten viivojen NCS 1080-Y90R.

Tikkurilan Temafloor 150 on kaksikomponenttinen liu-

otteeton epoksimaali, joka soveltuu erinomaisesti kiekko-

areenoiden betonilattioiden maalaukseen. Valkoinen

maali kuultaa jään läpi ja tekee jään pinnan valoisaksi.

Tämän ansiosta pelaajien ja kiekon liikkeitä on helppo

seurata sekä paikan päällä että kotisohvalla.

Temafloor 150:llä pinnoitettu lattia sopii hyvin myös

jäädyttämättömällä kentällä pelattavan rullakiekon peli-

alustaksi. Pinta on saumaton, kestää hyvin mekaanista

rasitusta, ja sen kitkaominaisuudet ovat optimaaliset.

Temafloor 150 on erinomainen tuote myös jääkiekko-

areenan katsomotilojen, portaikkojen ja huoltokäytävien

pinnoittamiseen.

Esikäsittelyssä ei saa fuskata…

Ennen pinnan käsittelyä on mitattava betonin rakenne-

kosteus. Jos betonin suhteellinen kosteus on enemmän

kuin RH 97 %, betoni on kuivatettava ennen maalausta.

Mahdolliset öljyt ja kemikaalit poistetaan emulsiopesulla.

Käsiteltävä pinta sinkopuhdistetaan tai hiotaan

timantti hiomakoneella tai vastaavalla. Alustassaan hei-

kosti kiinni oleva vanha maalipinta poistetaan kokonaan

puhtaaseen betoniin asti. Hiontapöly poistetaan imuroi-

malla.

…eikä maalaustyössä

Betonilattia pohjustetaan Temafloor 150:llä, jota on ohen-

nettu 30–50 % Ohenne 006 1029:llä. Mahdolliset kolot

kitataan Colofill-epoksitasoitteella. Pohjamaalin pitää kui-

vua 6–24 tuntia, ja sen jälkeen tehdään pintamaalaus n.

30 % ohennetulla Temafloor 150:llä. Viivat voi maalata 24

tunnin kuluttua pintamaalauksesta.

Lisätietoa: Tikkurilan tekninen asiakaspalvelu, p. (09) 8577 4205

TieSiTköeTTä?

Kalvonpaksuus 150–300 µm

Tiheys, käyttövalmis seos 1,7 kg/l

Täysin kovettunut 7 vrk

betonin kosteus < 97 %

Maalauslämpötila +15 °C…+35 °C

värit TVT, RAL, NCS

Puristuslujuus, ISO 604 44,4 Mpa

Taivutuslujuus, ISO 178 41,0 Mpa

Kimmomoduuli, ISO 178 3 240 Mpa

Vetolujuus, ISO 527-2 22,9 Mpa

Max. lämmönkesto upotuksessa, iSo 3248

+60 °C

Max. lämmönkesto, kuiva lämpö, iSo 3248

+70 °C

Vedenkestävyys kyllä

Paloluokitus, EN 13501-1 bfl-s1

Tekniset tiedot (+23 °C, RH 50 %)

15

jääkiekkoareena kaipaa maalejaTeksti: Riitta EskelinenKuvat: Tikkurila Oyj

Daugavpils Ice Hall, Daugavpils, LatviaGloben, (Ericsson Globe),Tukholma, RuotsiHartwall Areena, HelsinkiHK Areena, TurkuIce Palace, Pietari, VenäjäImatran Jäähalli, ImatraJyväskylän Jäähalli, JyväskyläKokkolan Jäähalli, KokkolaLuzhniki, Moskova, VenäjäKämphallen, Örnsköldsvik, Ruotsi

Naantalin Jäähalli, NaantaliOulunkylän Jäähalli, HelsinkiParaisten Jäähalli, ParainenPirkkolan Jäähalli, HelsinkiRaision Jäähalli, RaisioSallan Jäähalli, SallaSalmisaaren Jäähalli, HelsinkiSport Palace, Pietari, VenäjäValtti-Areena, Vantaa

Tikkurilan tuotteilla maalattuja jääkiekkoareenoja

16

Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon väliselle alu-eelle Helsingin Ullanlinnaan toukokuussa pystytetty Designpääkaupunkivuoden Paviljonki ylitti rohkeim-matkin odotukset. Vilkkaimpina päivinä siellä kävi jopa 1 100 ihmistä. Paviljongin toteuttivat World Design Capital Helsinki 2012, Aalto-yliopisto, Arkkitehtuuri-museo, Design museo, UPM ja Stara.

Teksti: Riitta EskelinenKuvat: Tuomas Uusheimo

deSignpääkaupunkivuoden paviljonkiKaikille avoin olohuone ja tapahtumatori

17

Paviljongin mielenkiintoinen arkkitehtuuri perustui Aalto-yliopiston

opiskelijan Pyry-Pekka Kantosen kilpailuehdotukseen Museo-

polku. Nimi viittaa tavoitteeseen yhdistää uudella tavalla Arkkitehtuuri-

museon ja Designmuseon toimintoja. Kantosen ideana oli suunnitella

tila, joka olisi puistomaisen avoin mutta kuitenkin suojassa sateelta.

Paviljonki haluttiin rakentaa puusta, koska puu on jokaiselle suoma-

laiselle tuttu ja läheinen, uusiutuva, kestävä ja kierrätettävä materiaali.

Suunnittelusta vastasi Aalto-yliopiston puustudio, ja ohjaajana toi-

mi professori Pekka Heikkinen. Hänen lisäkseen hanketta ohjasivat

diplomi- insinööri Hannu Hirsi, arkkitehti Risto Huttunen, muotoilija

Mikko Paakkanen ja arkkitehti Karola Sahi. Projektipäällikkönä toimi

Ransu Helenius Aalto-yliopistosta.

– Tämä oli erityinen ja ainutlaatuinen kokemus puustudiolle, profes-

sori Heikkinen toteaa.

Pyry-Pekka Kantosen lisäksi puustudion työryhmään kuuluivat opis-

kelijat Markus Heinonen, Marko Hämäläinen, Janne Kivelä, Wilhelmiina

Kosonen ja Inka Saini.

Kantonen kiittelee puustudiossa opiskeluun liittyvää kokeilunhalua

ja tiivistä ryhmätyötä.

– Pääsimme seuraamaan haastavaa projektia alusta loppuun, suun-

nittelusta toteutukseen eli ensimmäisistä luonnoksista Paviljongin

käyttöönottoon, Kantonen kuvailee monimuotoista oppimisprosessia.

Suomalaisen puuarkkitehtuurin taidonnäyte

Paviljonki edusti hienolla tavalla modernia suomalaista puu-

arkkitehtuuria. Katos koostui kahdeksasta puumaisesta pilarista,

kolmio maisesta arinapalkistosta ja läpinäkyvästä katteesta. Palkit olivat

liimattuja kotelopalkkeja, joiden pinnat olivat 18 mm:n koivupintais-

ta vaneria ja ydin rakennesahatavaraa. Kate oli läpikuultavaa poly-

karbonaattikennolevyä. Paviljongin katetun alueen pinta-ala oli noin

470 m².

Katoksen pilarit olivat kuusisakaraisia vanerikotelorakenteita. Ne

oli sidottu yhteen vaakasuunnassa kierretangoilla ja pystysuunnassa

veto tangoilla. Kotelorakenne muodostui palkkien tavoin rakennepuu-

tavarasta tehdyistä ydinristikoista sekä niihin molemmin puolin liima-

tuista 18 mm:n koivuviilupintaisista vanereista.

Paviljongin lattia rakennettiin 600 mm leveästä ja 30 mm paksusta

mäntyliimalevystä. Lattialevyaihiot käsiteltiin valmiiksi Helsingin kau-

pungin rakentamispalveluista vastaavan Staran puutyöpajalla Arabi-

assa. Lattiat käsiteltiin hennon harmaiksi Tikkurilan Valtti Puuöljyllä, ja

väriksi valittiin Valtti-värikartasta 5083 Kivi.

Lattialevyaihioiden pinta-ala oli 470 m². Lisäksi portaaseen ja luis-

kaan tarvittiin 185 m² levyaihioita. Puun kosteuseläminen saatiin hal-

lintaan käsittelemällä kaikki aihiot ympäriinsä. Yhteensä öljyttävää pin-

taa oli noin 1 300 m².

Monikäyttöinen ja helposti lähestyttävä tila

Paviljonki oli avoin ja valoisa tila, jonka helsinkiläiset ja matkailijat ot-

tivat heti omakseen. Se koostui katetusta terassista sekä kahdesta

kolmion muotoisesta, suljettavasta ja puolilämpimästä tilasta. Pienem-

mässä sijaitsi keittiö ja ulkokahvilan tarjoilutiski. Suurempi kolmio toimi

ohjelma tilana, jota voitiin tarvittaessa laajentaa terassille.

Paviljongin monipuolista ohjelmaa koordinoi ajatushautomo

Demos. Paviljonki oli auki toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin,

Paviljongista tuli nopeasti kaikille yhteinen, helposti lähestyttävä olohuone. Siellä järjestettiin muun muassa keskustelutilaisuuksia, joogatunteja, lavatansseja ja elokuvaesityksiä.

18

• Rakennuttaja: World Design Capital Helsinki 2012• Toteuttajat: World Design Capital Helsinki 2012, Aalto-yliopisto, Arkkitehtuurimuseo,

Designmuseo, UPM• Suunnittelu: Aalto-yliopiston Puustudion opiskelijat Pyry-Pekka Kantonen, Markus

Heinonen, Marko Hämäläinen, Janne Kivelä, Wilhelmiina Kosonen, Inka Saini• Ohjaajat: professori Pekka Heikkinen, insinööri Hannu Hirsi, arkkitehti Risto Huttunen,

muotoilija Mikko Paakkanen, arkkitehti Karola Sahi• Projektipäällikkö: Ransu Helenius• Katetun alueen pinta-ala: 470 m²• Puu- ja komposiittimateriaalit: UPM • Puuosat ja urakointi: Stara• Lattian pintakäsittely: Valtti Puuöljy

Faktat

yhteensä 105 päivää. Ohjelmassa oli muun muassa työpa-

joja, elokuva esityksiä, musiikkia, keskustelua, lavatansseja,

lukupiirejä ja ohjattua lounasjoogaa. Tilassa voi myös vain

rentoutua vaikkapa istahtamalla hetkeksi lukunurkkauk-

seen tutkimaan designia käsittelevää kirjallisuutta.

Saumatonta yhteistyötä

– Erikoislaatuisen rakennuksen suunnittelu on ryhmätyöta

ja kokonaisuudessaan haastavaa touhua. Onnistuminen

edellyttää vahvaa arkkitehtonista näkemystä, huolellista

toteutussuunnittelua, taidokasta toteutusta sekä valtavaa

määrää työtunteja. Ehdottomana edellytyksenä on myös

kaikkien hankkeeseen osallistuvien tahojen vahva moti-

vaatio. Tällä kertaa kiitoksen ansaitsevat eri alojen suun-

nittelijat, rakennuttaja ja tilaajat, viranomaiset, tavaran-

toimittajat, ohjelmanjärjestäjät sekä erityisesti urakoitsija.

Yhteinen ponnistelu on kantanut hedelmää.

– Paviljonki oli toteutettu hienosti ja siellä oli voimakas

tunnelma. Tästä syystä se onkin herättänyt kiinnostusta

sekä ammattipiireissä että muualla, sekä kansainvälisesti

että kansallisesti. Hienointa on kuitenkin ollut huomata,

että ihmiset ottivat paikan omakseen ja runsaalla läsnä-

olollaan antoivat rakennukselle ihan oikean elämän, ker-

too projektipäällikkö Ransu Helenius.

Paviljonki suunniteltiin niin, että se oli mahdollista

purkaa ja koota uudelleen. Toivottavasti sille löytyy vielä

paikka jostakin, sillä sen verran hyvin se täytti tehtävänsä

ja elävöitti designpääkaupunkia monimuotoisella tarjon-

nallaan.

Paviljonki haluttiin rakentaa suomalaisille tutusta ja läheisestä materiaalista, puusta.

19

Yhteiskuntamme varat ovat rajalliset ja jul-

kinen rahoitus ei aina riitä kaikkeen. Vali-

tettavan usein rahat loppuvat juuri silloin, kun

on tarkoitus luoda jotain kaunista ja usein hy-

vin käyttäjälähtöistä uniikkia ympäristöä. Tä-

hän ihmisten kauneudenkaipuuseen Tikkurila

on tarjonnut tänä vuonna mahdollisuuksia.

Päiväkoteja, kouluja, terveyskeskus, vanhus-

ten hoitolaitos − kaikkea tätä on kaunistettu

Tikkurilan 150-vuotisen taipaleen kunniaksi.

Pieniin ympäristömme kaunistushankkeisiin

on voinut hakea ja saada maalilahjoituksia

Kestävää kauneutta, Sustainable beauty -pro-

jektin kautta.

Juhlavuoden hankkeen ideana on ollut

lisätä ihmisten ja yhteisöjen omaa halua ko-

hentaa ympäristöään. Erilaiset yhteisöt ja

yhdistykset ovat voineet ideoida ja toteuttaa

parempaa ja värikkäämpää ympäristöä Tik-

kurilan maalein. Kiinnostus tämänkaltaiseen

omaehtoiseen toimintaan on lisääntynyt sitä

mukaa kuin yhteiskunnan rahoitusta ollaan

pienentämässä kaikkialta.

Fresko maalattiin Lujalla

Helsingin Myllypuron terveyskeskuksessa to-

teutettiin megaluokan taidemaalausseinä tai-

teilija Terike Haapojan suunnitelman mukaan.

Taiteilijan apuna oli 6-henkinen työryhmä.

Auringon radiospektriä kuvaava freskomaisen

suurikokoinen teos Spectrum avautuu kuu-

den metrin levyisenä ja 15 metrin korkuisena

terveyskeskuksen porrashuoneessa.

Teos tehtiin yhteistyössä Metsähovin radio-

tutkimusaseman kanssa, ja sitä varten sävy-

tettiin 120 litran purkkia Luja Himmeä -maa-

lia taiteilijan luonnoksen mukaan. Tikkurilan

Colour Service loi jokaiselle värisävylle oman

sävytyskaavansa, ja näin helpotettiin taiteilijan

työtä ja lyhennettiin itse maalausprosessia.

Terike Haapoja on tullut tunnetuksi uutta

mediaa hyödyntävistä töistään. Hän on toimi-

nut visuaalisena suunnittelijana myös monis-

sa tanssitaiteen produktioissa. Tunnustuksena

työstään Haapoja sai Suomen Dukaattipalkin-

non 2008 ja Vuoden Nuori Taiteilija -palkinnon

2007. Hänen aiemmat teoksensa ovat olleet

videoita, installaatioita ja performansseja, ei

niinkään maalauksia.

Kestävää kauneutta – kaikille meilleTeksti: Marika Raike Kuvat: Pekka Vainonen ja Tikkurila Oyj:n arkisto

Tikkurila on vastuullinen toimija, joka haluaa edistää lasten, nuorten, aikuisten ja vanhus-ten hyvinvointia osallistumalla aktiivisesti projekteihin, joissa maalilla ja väreillä luo-daan iloa, viihtyisyyttä ja kestävää kauneutta erilaisiin tiloihin ja ympäristöihin. Tutustu lähemmin http://www.tikkurilagroup.com/fi/150/kestavaa_kauneutta/

20

oulun vanha pappila palasi loistoonsa

Oulun Vanha pappila kunnostettiin vanhaa kunnioittaen. Harvinaisen talon julkisivuun valittiinkin perinnemaali. Pellavaöljymaali sopii pe-rinteisten, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten maalaa-miseen.

Teksti: Riikka VakkuriKuvat: Markku Ruottinen

21

Harvinainen talo on siksi, ettei Oulun keskustassa ole juuri säilynyt

muita vanhoja puutaloja. Vuonna 1827 valmistunut, Carl Ludvig

Engelin suunnittelema pappila on onnistunut välttämään kaupungis-

sa 1880-luvulla riehuneen tulipalon ja toisen maailmansodan pommi-

tukset.

Ajan hampaalta seurakunnan toimisto- ja juhlatiloina käytetty talo ei

kuitenkaan ollut säästynyt. Se oli vaarassa lahota käsiin. Lahovaurioita

löytyi alapohjasta, välipohjasta ja seinärakenteista. Ne olivat toden-

näköisesti aiheutuneet vesikaton vuodoista. Talo joutui käyttökieltoon

ja edessä oli perusteellinen saneeraus.

Engelin henkeen

Arkkitehti Jorma Tepon suunnitteleman peruskorjauksen lähtökohtana

oli säilyttää rakennuksen henki ja kunnioittaa alkuperäistä arkkitehtuu-

ria. Kunnostuksessa oli kyse kuitenkin pikemminkin peruskorjauksesta

kuin entisöinnistä. Työ on tehty Museoviraston ja Pohjois-Pohjanmaan

museon valvonnassa.

– Vanhaa pyrittiin säilyttämään aina kun se oli mahdollista, esimer-

kiksi väliovet ja ikkunat entisöitiin, Teppo sanoo.

Peruskorjauksen ensimmäinen vaihe käynnistyi vuonna 2008. Ke-

sällä 2011 vuorossa oli kolmas vaihe, julkisivun ja katon korjaus. Talon

muun kunnostuksen tapaan myös julkisivun saneeraus oli perusteel-

linen.

– Julkisivun saneerauksessa vaikeinta oli parantaa rakenteiden tuu-

lettuvuutta julkisivua purkamatta. Onnistuimme siinä, Teppo kertoo.

Maalausurakan työläin ja kriittisin vaihe oli vanhojen maalien pois-

taminen.

– Vanhoja maalikerroksia löytyi seitsemän ja ne hilseilivät. Pelkkä

huoltomaalaus ei riittänyt, vaan kaikki vanhat maalit jouduttiin pois-

tamaan, kertoo Mika Suojanen Maalaus- ja tasoitetyö M. Suojanen

Oy:stä.

– Maali poistettiin infrapunalämmittimen avulla. Oikea lämpötila oli

tärkeää, jotta maali saatiin kaavittua pois. Liian viileällä maali ei lähde

pois ja liian kuuma taas polttaa laudan.

Pintaan perinteinen pellavaöljymaali

Vanhan pappilan julkisivun väri säilyi entisellään, Engelin suunnittele-

mille empirerakennuksille tyypillisesti heleän keltaisena. Ikkunanpielet

maalattiin valkoisella.

Julkisivumaaliksi Jorma Teppo valitsi pellavaöljymaalin, jolla raken-

nus oli myös edellisen kerran maalattu. Sokkelin holvirapattu luonnon-

kivi puolestaan kalkkimaalattiin.

Pellavaöljymaali on perinteinen maali, jolla on alkujaan maalattu lä-

hinnä arvorakennuksia, kuten kirkkoja ja kartanoiden päärakennuksia.

Niinpä maali sopikin hyvin Vanhan pappilan kunnostamiseen.

Käytetty Lin Pellavaöljymaali on vanhan ajan öljymaali, jonka side-

aineena on perinteisiä öljyjä. Se muodostaa vettä hylkivän pinnan ja

suojaa puurakenteita kosteudelta ja muulta säärasitukselta. Ajan myö-

tä se himmenee ja vaalenee.

Vanhan ajan maalien käyttö edellyttää tuotteiden erityisominaisuuk-

sien tuntemista ja perinteisten työmenetelmien hallintaa.

– Pellavaöljyä sisältävät maalit kuivuvat hitaasti hapettumalla. Niille

ainoa oikea työtapa on sivellinlevitys. Maali sivellään tiukkaan, ohuina

kerroksina, jotta maalikalvo kuivuu rypistymättä pohjia myöten, muis-

tuttaa Tikkurilan projektimyyntipäällikkö Tomi Heino.

Mika Suojasen mielestä maali on helppo työstettävä, kunhan tietää,

miten se käyttäytyy.

– Liukas maali levittyy hyvin. Kuivumisajat ovat tärkeitä tällä tuot-

teella maalattaessa. Pohjan ja pinnan maalaamisen välissä pitää olla

neljä vuorokautta.

Onneakin oli matkassa, sillä kesä oli lämmin ja kuiva, joten maalaus-

työ eteni ilman viivytyksiä.

Nyt loistoonsa palautettu rakennus on jälleen kovassa käytössä. Siel-

lä työskennellään ja juhlitaan. Seurakuntalaiset järjestävät tunnelmalli-

sessa puutalossa muun muassa muistotilaisuuksia, kastejuhlia ja häitä.

• Oulun seurakuntayhtymän toimitilat• Valmistunut vuonna 1827• Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema• Edustaa empire-tyylisuuntaa• 2 250 m²• Peruskorjaus vuosina 2008–2012• Peruskorjauksen pääsuunnittelija: arkkitehti Jorma Teppo, Arkkitehtitoimisto Jorma

Teppo Oy• Julkisivu ja katto: pääurakoitsija Maalaus- ja tasoitetyö M. Suojanen Oy• Julkisivumaali Lin Pellavaöljymaali

Faktat

Tikkurilan projektimyyntipäällikkö Tomi Heino (vas.) auttoi Maalaus- ja tasoitetyö M. Suojasen Iikka Pyyk-köstä (kesk.) ja Mika Suojasta (oik.) Oulun Vanhan pappilan vaativassa peruskorjauksessa.

22

Valkoinen väri erottaa liikuntatieteellisen muis-ta Alvar Aallon Jyväskylän yliopiston alueelle suunnittelemista rakennuksista. Kokonaan suojellun kohteen haastava kunnostus on nyt saatu päätökseen ja julkisivukin viimeistelty Museoviraston edellyttämällä tavalla.

Teksti: Virve JuholaKuvat: Juha Sorri

60­luvun blondi kampuksella

Liikuntatieteellisen tiedekunnan ulkorappaus pin-noitettiin Tikkurilan 1-komponenttisella Finngard-silikaattimaalilla. Kaikki kohteessa käytetyt maalit ovat M1-päästöluokiteltuja eli päästöttömiä.

23

Liikuntatieteellisen päärakennus täydentää yliopistoalueen kokonai-

suudeksi, joka edustaa Aallon arkkitehtonista ajattelua 1950-luvun

alusta lähtien. Se muistuttaa ulkopinnaltaan enemmän Aallon suunnit-

telemia museoita kuin kampuksella vallitsevaa punatiili-ilmettä.

Rakennusta korjattiin merkittävästi viimeksi vuosina 1997–1998.

Tällä kertaa kyseessä oli sisäilman ongelmista juontuva korjaus, vah-

vistavat rakennuttamisesta ja valvonnasta vastannut Juhani Koponen

PTS Kiinteistötekniikka Oy:stä ja projektin arkkitehti Jorma Peltonen

Arkkiteh titoimisto LPV Jyväskylä Oy:stä.

Löytyykö alkuperäistä vastaavaa ainetta?

– Monissa kohdin syy sisäilmaongelmiin oli rakennekerroksissa ja

ilmanvaihdossa, selventää Koponen. Pintamateriaalit menevät raken-

teita avattaessa uusiksi sekä sisällä että ulkona.

– Kaikki alakatot uusittiin, joten ne piti maalata uudelleen. Kosteus-

vaurioiden korjaus edellytti, että viidesosa julkisivun muurauksesta

purettiin. Muurauksen ja rappauksen jälkeen julkisivu maalattiin kaut-

taaltaan.

– Suojellussa kohteessa on tärkeää, että käytettävät rakennus- ja

muutkin aineet ovat samoja kuin mitä on alun perin käytetty, sanoo

Peltonen. Maaleista puhuttaessa tulee tietenkin esiin, onko alkupe-

räisen kaltaista ainetta enää saatavissa, onko sitä nykyisten määräys-

ten mukaan esimerkiksi päästöjen vuoksi mahdollista enää käyttää

ja löytyykö vastaavanlaista uutta ainetta. Lisäksi on selvitettävä, onko

pintaan laitettu välillä jotakin muuta ainetta, joka pitää ehkä poistaa

ennen korjaavaa pinnoitetta.

Sävy ja kiilto kohdilleen

– Tässä S1-suojellussa kohteessa oli tärkeää selvittää, millainen alku-

peräinen valkoinen väri on ollut, onko se muuttunut ja miten, Pelto-

nen jatkaa.

– Ulkoseinän uudet rakenteet tehtiin samoihin mittoihin ja käytettiin

lämmöneristyskyvyltään parempia eristeitä. Uuden rapatun pinnan

tuli olla vanhan mukainen.

– Koostumuksen lisäksi maalipinnan kiiltoasteen tulisi olla alkuperäi-

sen mukainen sekä sisällä että ulkona, Peltonen muistuttaa.

– Samoin on kiinnitettävä huomiota pinnan rakenteeseen ja telan

jättämään jälkeen, jotta voidaan saavuttaa alkuperäisen kaltainen

loppu tulos.

Julkisivun alkuperäinen pintamateriaali oli kalkkimaali. Jo

1990 -luvulla päädyttiin pinnoittamaan rakennus silikaattimaalilla, joka

paremmin suojaa rappausta säävaurioilta ja ilman saasteilta. Projektin

aikana laadittiin useita värimalleja, jotta päästiin lähelle julkisivun alku-

peräistä, nyt jo ajan patinoimaa sävyä.

Alusta asti oikein

– Rakennuksen suojeluun liittyvät vaatimukset käytiin tarkasti läpi

Alvar Aalto -säätiön ja Museoviraston kanssa jo hankesuunnittelun yh-

teydessä vuonna 2008, Koponen kertoo. – Purkutyöt aloitettiin maalis-

kuussa 2011, ja työ luovutettiin tilaajalle elokuussa 2012.

– Ilmanvaihto-ongelmien lisäksi liikuntatieteellisen rakennuk-

sen käyttö on 1960-luvulta muuttunut, ja siksi sen perusteellinen

kunnos taminen on aiheellista. Jonkin verran ihan uusiakin yksityis-

kohtia rakennuksesta löytyy, kuten vesikatolle sijoitetut konehuoneet,

tekniikka kanaalit ja muut talotekniikan laitteet, joiden väriksi valittiin

ruskea. Joka tapauksessa liikuntatieteellisen tiedekunnan ilme on edel-

leen hyvin pelkistetty, niin kuin alusta asti on ollut tarkoituskin.

60­luvun blondi kampuksella

Yläkerran hallin ominaispiirteenä ovat isot, valaistut kattoikkunat, joista luonnonvalo pääsee tilaan. Luonnon- ja keinovalon yhdistämisen tutkiminen on tyypillistä Aallon arkkitehtuurille.

24

Viron merenkulkumuseo avasi toukokuussa uuden osaston Tallinnan Lento-sataman vesitasohalleissa. Jo rakennus sinänsä on nähtävyys, ja sen huolel-lisesti suunniteltu ja toteutettu kunnostus on kunnianosoitus sen rikkaalle ja värikkäälle historialle. Yksi museon katseenvangitsijoista on betonilattia, josta on loihdittu värikäs merenpohja Tikkurilan designlattiamenetelmällä.

Teksti: Rymas Herman ja Arja SchadewitzKuvat: Anastassia Biryukova ja Arja Schadewitz

värikäS merenpohjakoristaa Tallinnan remontoitua lentosatamaa

25

Tallinnan sataman lähistöllä sijaitsevan

uuden Lentosatama-museon vaikuttava

merenpohjaimitaatio toteutettiin osin Tikku-

rilan epoksituotteilla käyttäen ohenneruisku-

tusta, joka on yksi Tikkurilan lanseeraamista

designlattiamenetelmistä. Designlattiat so-

veltuvat julkitiloihin, kuten ostoskeskuksiin,

toimistoihin jne. Lopputulos on hämmästyt-

tävä – ei jälkeäkään tylsästä harmaasta beto-

nista, vaan jännittävä kolmiulotteinen vaiku-

telma merestä ja sen eri syvyyksistä.

Viron merenkulkumuseon uusi osasto

Osana Viron merenkulkumuseota Lento-

sataman tehtävänä on kerätä, säilyttää ja

esitellä virolaisen ja kansainvälisen meri-

kaluston historiaa. Kiinnostusta merenkulun

historiaan ja saavutuksiin pidetään yllä järjes-

tämällä koko maailman mittapuunkin mu-

kaan ainutlaatuisia näyttelyitä poikkeuksel-

lisessa ympäristössä ja tarjoamalla kävijöille

nerokkaita interaktiivisia sovelluksia.

Merenkulkumuseon seitsemän ensimmäi-

sen kuukauden tavoite oli 100 000 kävijää.

Joidenkin mielestä tavoite oli kova, mutta jo

ensimmäisen kuukauden aikana Lentosata-

massa kävi 45 000 ihmistä, ja heistä kolmas-

osa oli ulkomaalaisia.

Museo tarjoaa elämyksiä kolmessa eri

tasossa: veden alla, päällä ja yllä. Siellä voi

lentää lentosimulaattorilla kaupungin ylä-

puolella, laskeutua sukellusvenesimulaat-

torilla meren syvyyksiin, uittaa altaassa

laivojen pienois malleja ja katsella erilaisia

meren eläviä. Runsaat 5 000 neliömetriä kä-

sittävään tilaan on asetettu näytteille yli 200

täysikokoista merenkulkuun ja sotahistoriaan

liittyvää esinettä.

Museon ehdoton keskipiste on Viron ainoa

jäljellä oleva sukellusvene Lembit. Näytteil-

lä on myös Saarenmaan edustalta löytynyt,

1500-luvulta peräisin oleva Maasilinn-laivan

hylky (kuva viereisellä sivulla). Merisotaa ja

merivoimien historiaa käsittelevä näyttely on

jaettu seitsemään aiheeseen: merenkulkutai-

to, vesitasokoneet, navigointilaitteet, lento-

konehallit, laivastoaseet, rannikkopuolustus

ja sukellusveneet.

Lentosatama-museossa on esillä kopio

maailman ainoasta vesilentokone Short

184:n näköiskappaleesta. Tätä kuuluisaa

britti läistä konetta käytettiin laajalti ennen

toista maailmansotaa, mutta yhtään alkupe-

räistä konetta ei ole säilynyt.

Pitkä mutta onnistunut remontti

Viron merenkulkumuseo oli jo vuosia etsinyt

satamaa kasvavalle museolaivastolleen. Osa

tulevasta Lentosatamasta kuului ympäris-

töministeriölle, ja loppuosan omistuksesta

riideltiin. Kaikki päättyi kuitenkin onnellises-

ti vuoden 2006 heinäkuussa, jolloin Viron

viran omaiset lopultakin ottivat Lentosata-

man uudelleen haltuunsa ja saivat päätök-

seen 10 vuotta jatkuneen oikeusjutun.

Tässä vaiheessa Lentosatama oli surkeassa

kunnossa. Työt aloitettiin museon alueella

vuonna 2007. Ensimmäisessä vaiheessa kun-

nostettiin osa satamasta sekä rakennettiin

satamarakennus ja ulkoalue. Lisäksi museon

ulkoilmanäyttelyä laajennettiin ja näytteille

asetettiin mm. ainoa ennen sotia rakennet-

tu höyryjäänmurtaja Suur Tõll, joka purjehti

aikoinaan Suomen lipun alla nimellä Wäinä-

möinen.

Lentosataman kunnostus alkoi toden

teolla toukokuussa 2010. Suunnittelusta

vastasi virolainen arkkitehtitoimisto KOKO

Architects , ja koordinoinnista huolehtivat

toimiston perustajat And rus Kõresaar ja

Raivo Kotov. Rakentajana toimi virolainen

Nordecon AS.

KOKO Architects -toimiston hanke liit-

tää Lento satama osaksi Viron merenkulku-

museota on yksi 301 kansainvälisestä projek-

tista, jotka on valittu ehdolle tämänvuotiseen

World Architecture Festival (WAF) Awards

-kilpailuun. Kilpailussa palkitaan maailman

parhaita arkkitehtisuunnittelun tuloksia, ja

palkinnot jaetaan Singaporessa tämän vuo-

den lokakuussa.

Energiatehokas ja tilaa säästävä lattia-lämmitys

Kunnostuksen yhteydessä myös lentokone-

hallien lattiat varustettiin tämän päivän tek-

niikalla. Suuressa satamahallissa on 6 300 ne-

liön alalla käytössä Uponorin vesikiertoinen

lattialämmitys, jossa hyödynnetään lähiener-

giaa, merivettä. KOKO Architects ja suunnit-

telutoimisto Hevac OÜ kehittivät konseptin,

joka mahdollistaa energiatehokkaan lämmi-

tyksen viemättä lainkaan tilaa satamahallista.

Monivaiheinen lattiapinnoitus

Vaativan lattiapinnoitustyön suoritti virolai-

Toisen kerroksen kahvilan lattiakuviot on tehty tarroilla, joiden päälle on levitetty vesiohenteinen polyuretaani-pintalakka Fontedur FL Matt.

Tykkitasanteen lattioissa vaihtelevat Temafloor P 300 -epoksipinnoitteen harmaat sävyt. Päällimmäisenä on himmeä polyuretaanilakka.

26

nen Epoproff OÜ. Alkuvaiheessa jouduttiin te-

kemään lukuisia pintanäytteitä siinä toivossa,

että työ jonakin päivänä kantaisi hedelmää.

Epoproff OÜ:n omistaja Ago Valtson esitteli

monivaiheisen lattianpinnoitusprojektin työ-

vaiheita näin.

Pohjakerroksen merenpohjaimitaatio

ohenneruiskutusmenetelmällä:

1. Uusi betonilattia karhennettiin timantti-

hiomakoneella.

2. Pinta pohjustettiin Temafloor 400 -epok-

silakan ja Ohenne 1029:n seoksella.

3. Pintaan levitettiin kaksi kerrosta itsestään

siliävää Temafloor P 300 -epoksipinnoi-

tetta käyttäen kuvasuunnitelman kuutta

eri sinistä väriä (kuvat sivuilla 24 ja 27).

4. Pinnoitteen päälle ruiskutettiin ohen-

netta paremman merenpohjaefektin ai-

kaansaamiseksi.

5. Kun pintaan oli kiinnitetty perforoidut

tarrat erilaisia merkintöjä varten, koko

alue käsiteltiin kolmeen kertaan epoksi-

kyllästeellä, joka tehtiin liuottamalla

epoksilakkaa veteen. Myös kalakuviot

tehtiin tarroilla.

Kahvila- ja tykkitasanteiden epoksilattiat:

1. Pinta karhennettiin timanttihiomako-

neella paremman tarttuvuuden aikaansaa-

miseksi. Varmistettiin, ettei epoksipinnoi-

tetta päässyt valumaan tasanteen laidoille.

2. Pinta kyllästettiin kahteen kertaan Te-

mafloor 400 -epoksilakalla, jota oli ohen-

nettu n. 30–50 % Ohenne 1029:llä.

3. Pinta välimaalattiin Temafloor 400

-epoksilakalla ja Temafloor P 300 -epoksi-

pinnoitteella. Itsestään siliävä epoksipin-

noite sekoitettiin epoksilakkaan, johon

lisättiin hienoa hiekkaa. Pinnoite antoi vä-

likerrokselle väriä, jolloin halkeamat ja kolot

oli helpompi havaita ja korjata seuraavana

päivänä. Hiekan lisääminen parantaa tar-

tuntaa, samalla kun välikerros täyttää huo-

koset, kolot ja epätasaisuudet sekä tekee

pinnoitekerroksesta paksumman.

4. Halkeamat ja kolot paikattiin epoksita-

soitteella.

5. Itsestään siliävä, kaksikomponenttinen

ja liuotteeton Temafloor P 300 -epoksi-

pinnoite levitettiin hammastetulla lastalla.

Hammastuksen koko valittiin kerrospak-

suuden mukaan. Pinnoite levitettiin lastalla

ja tasoitettiin telalla. Lattioihin käytettiin

neljää eri harmaata ja valkoista sävyä.

6. Lopuksi pintaan levitettiin kaksikompo-

nenttinen, vesiohenteinen polyuretaani-

pintalakka Fontedur FL Matt.

Epoproffille tämä oli ensimmäinen tämän

tyyppinen ja näin monivaiheinen lattianpin-

noitusprojekti, mutta olemme hyvin tyytyväi-

siä lopputulokseen. Lentosataman rakenteet,

näyttelyt ja ainutlaatuinen design ovat saa-

neet huomiota monissa kansainvälisissä me-

dioissa, ja palaute on ollut erittäin myönteistä.

Tikkurilan ja Epoproffin yhteistyö on ollut he-

delmällistä, ja toivomme, että meille tarjoutuu

uusia ja mielenkiintoisia haasteita myös tule-

vaisuudessa.

Lisätietoja:www.lennusadam.eu/fiwww.youtube.com/watch?v=J5aQln0ge9k&feature=related

Näyttelyssä esillä olevia erilaisia merimerkkejä on käsitelty Tikkurilan Temadur-maaleilla.

Lentosataman eteisaulan lattialla uiskenteleva kalaparvi johdattaa museokävijät kokemuksiin merellisessä ympäristössä.

27

Vesitasohallien värikäs historia

Vesitasohallit ja koko Lentosatama-kompleksi suunniteltiin vuosina

1916–1917 osaksi ennen sotia rakennettua Pietari Suuren merilinnoi-

tusta. Vesitasohallit suunnitteli ja rakensi tanskalainen yritys Christiani &

Nielsen.

Nämä luultavasti maailman ensimmäiset isot, 50 x 100 metrin suuruiset,

kolmen toisiinsa kylketyn teräsbetonikupolin alla sijaitsevat lentokone-

hallit oli tarkoitettu sen ajan suurimmille vesitasokoneille. Sodan vuoksi

marraskuussa 1917 annettiin määräys keskeyttää rakennustyöt, ja tästä

syystä osa alkuperäisestä projektisuunnitelmasta jäi toteuttamatta.

Valitettavasti enää ei ole mahdollista tarkastella alkuperäisiä ja täydellisiä

rakentamisasiakirjoja, sillä Christiani & Nielsenin arkistot paloivat yhtiön

pääkonttorissa Kööpenhaminassa riehuneessa tulipalossa vuonna 1943.

Tammikuussa 1919 Viron puolustusvoimat otti haltuunsa koko Lento-

sataman, ja maaliskuussa perustettiin merivoimien lentolaivue. Lopulli-

sesti satama rakennuksineen ja vesitasohalleineen valmistui 1920-luvun

puolivälissä.

Kesäkuussa 1940 koko alue luovutettiin Baltian Punalaivaston käyttöön,

ja sodan jälkeen siellä toimi sataman avustava laivasto sekä Baltian

meren kulkuvirasto. 29.12.1989 perustettiin valtion omistama pienyritys

SEK sekä Eestin neuvostotasavallan rakennuskomitea, jonka hallintaan

osoitteessa Küti 17 sijainnut alue vesitasohalleineen siirrettiin.

Tästä alkoi useiden omistajavaihdosten kausi, joka jatkui huolimatta

5.10.1993 annetusta itsenäisen Viron hallituksen määräyksestä, jonka

nojalla sotilastukikohta siirrettiin puolustusministeriön alaisuuteen. Lo-

pullisesti valtio sai voiton Lentosataman laittomista omistajista vuoden

2006 heinäkuussa, jolloin Korkein oikeus teki asiassa päätöksensä.

Lähde: www.meremuuseum.ee

28

Suurpellon asuntorakentaminen on ko-

vassa vauhdissa. Nykysuuntauksen mu-

kaisesti alueen 325 hehtaarin pinta-alasta 89

hehtaaria on kuitenkin varattu puistoille ja

viheralueille. Kaksi taloyhtiötä muodostavat

11 pienkerrostaloa odottavat ensimmäisiä

asukkaitaan, ja kesän aikana rakennettu väljä

pihapiiri houkuttelee lapsiperheitä, viherpeu-

kaloita ja puistomaista asuinaluetta arvosta-

via.

Osateollinen rakentaminen yleistyy

Pienkerrostaloissa ylimmän huoneiston si-

säänkäynti on korkeintaan toisessa kokonaan

maan päällä olevassa kerroksessa. TA-Asunnot

Oy:n asunto-osakeyhtiöissä Piilipuuntie 14

ja 18, kuten muuallakin Suomessa, suosittiin

talon runkoratkaisuna kestävää ja luotettavaa

puurunkoa. Yhä useammin työmaalle ei kui-

tenkaan tuoda ”pitkää tavaraa”, vaan taloteh-

taalla rakennettuja valmiselementtejä.

– Talot koottiin suurelementeistä ja pinnoi-

tettiin ja viimeisteltiin paikan päällä työmaalla,

kertoo toimitusjohtaja Jarmo Ojanperä pää-

urakoitsijana rappaus- ja pinnoitustöissä toi-

mineesta PK Urakointi Oy:stä.

Tikkurila oli mukana osateollisessa raken-

nusprojektissa. Talojen julkisivut tehtiin

tuulettuviksi käyttämällä Knaufin sementti-

kuituista Aqupanel-levyä, joka pinnoitettiin

Finngard Silikonihartsipinnoitteella. Noin

8 000 neliömetrin kokoinen julkisivupinta on

pääväriltään vaalea, mutta tehosteena on pal-

jon väritettyjä pintoja.

– Ison kohteen pinnoitustöissä oli omat

monimutkaisuutensa. Nyt harrastetaan paljon

erilaisia parvekkeita, aukkoja ja sisäänvetoja.

Värisävyjäkin on kaiken kaikkiaan kuusi, jatkaa

parvekesaneerauksiin ja julkisivukorjaustöihin

erikoistunut Ojanperä.

Kehä II:n varrelle Espooseen rakentuu uudenlainen puistokaupunki, Suurpelto. Seuraavan kymmenen vuoden aikana kaupunki ja luonto yhdistyvät uniikiksi kokonaisuudeksi. Alueen rakentamisen tunnuspiirteet toistuvat lokakuussa valmistuneissa kahdessa puurunkoisessa pienkerrostaloyhtiössä. Valmiselementtejä, paljon vaaleita pintoja ja rohkeasti tehosteita – suomalaiset suosivat teollista esivalmistusta ja uskaltavat vihdoin käyttää värejä.

Teksti: Maarit MyrbergKuvat: Matti Sulanto

Suurpelto houkuttelee väreillä ja moderneilla muodoilla

Elementeistä kootut puurunkoiset pienkerrostalot levytettiin, rapattiin ja pinnoitettiin työmaalla. ”Tällä on totuttu menemään”, sanoo toimitusjohtaja Jarmo Ojanperä Tikkurilan pinnoitteiden valinnasta.

29

• As Oy Piilipuuntie 14 ja As Oy Piilipuuntie 18, Espoo• 11 puurunkoista pienkerrostaloa• Rakennusvuosi 2012• Julkisivupinta-ala 8 000 m²• Pinnat Knaufin Aqupanel-levy, pinnoitus Finngard Silikonihartsipinnoitteella ja

Silikoni hartsimaalilla

Faktat

Suurpelto houkuttelee väreillä ja moderneilla muodoillaKasvaa kuin pientaloja sateella?

Kasvaa kuin sieniä sateella -sanonnan voi pian

muuttaa muotoon "kasvaa kuin esivalmistet-

tuja pientaloja pellolla".

Suurpelto edustaa elementti- ja pientalo-

rakentamisen suosion kasvua. Johtavien suo-

malaisten pientaloteollisuuden puu-, hirsi- ja

kivitalovalmistajien yhdistyksen PTT ry:n ba-

rometristä selviää, että Suomessa rakenne-

taan vuosittain 10 000–15 000 uutta pienta-

loa, mikä on noin 40 prosenttia maassamme

vuosittain valmistuvista asunnoista. Kerros-

alalla mitattuna yli 60 prosenttia valmistuvista

asuntoneliöistä on pientaloissa. Lähivuosina

sekä pientalorakentamisen että teollisen osa-

rakentamisen arvioidaan edelleen kasvavan.

Ajan trendit ja vaatimukset näkyvät muus-

sakin kuin rohkeammassa värien käytössä.

PTT ry:n mukaan nykyaikainen pientalo on

huomattavasti kehittyneempi kuin joitakin

vuosikymmeniä sitten, sillä pientalorakentaji-

en laatuvaatimukset ovat koventuneet. Lisäksi

nykyaikaisen pientalon rakentaminen vaatii

entistä enemmän ammattiosaamista raken-

nustyömaalla mm. tiukentuneiden energia-

määräysten takia.

Suurpelto edustaa elementti- ja pientalorakentamisen suosion kasvua.

30

Niinhän se on. Meillä on monta viime vuosikymmenien teatteria,

museota, taidetaloa ja kaupallista rakennusta, jotka ovat valkoi-

sia. Sisällä vallitsee niin harras tunnelma, että kävijä varoo tuottamasta

turhia ääniä.

Olemme tottuneet siihen, että julkisessa tilassa on oltava jotakin juh-

lallista, pyhättömäistä – riippumatta siitä, mitä siellä pitäisi tehdä tai

ajatella. Normi on olemassa – juuri tuoltahan kirkon, kauppakeskuksen,

jäähallin tai taidemuseon pitääkin näyttää. Ja jos se poikkeaa normista,

nousee ainakin iltapäivälehdissä kohu.

Itsenäistyneen Suomen identiteettiä luotiin 1920-luvulta lähtien

yhtä lailla olympialaisissa kuin arkkitehtien ja muotoilijoiden työpöydil-

lä. Maailmalla kunniaa niittäneet suoritukset korotettiin kansakunnan

kaapin päälle, ja siellä ne ovat pysyneet. Arkkitehtuurimme kauneus-

ihanteet periytyvät vieläkin monelta osin sieltä saakka.

Värit ovat viestintää

Koulussa meille kerrottiin, että väri on valon ominaisuus, joka havai-

taan näkö- ja väriaistilla. Toisaalta se on minkä tahansa esineen ominai-

suus, jota voidaan arvioida sävyn, vaaleuden ja saturaation perusteella.

Väri liittyy läheisesti näkemiseen, sillä näemme paljon hämärässä, vaik-

ka emme enää erotakaan värejä.

Väreihin liittyviä arvolatauksia käytetään hyväksi kaikenlaisessa ih-

misten välisessä viestinnässä. Sinivalkoinen kravatti on suomalaisten

mielestä tyylikkään raikas, mutta italialainen asuurinsininen kumman

tunkkainen. Siellä taas sitä pidetään maailman kauneimpana sinisenä.

Arkkitehdit ja taiteilijat käyttävät tätä tietoa ihmisten käyttäytymises-

tä ja arvostuksista hyödykseen, kun he suunnittelevat tilan käytettä-

vyyttä, viihtyisyyttä ja turvallisuutta.

Julkinen tila on tärkeä kokemusmaailma

Arkkitehti Juhani Pallasmaa on perehtynyt syvällisesti väreillä vaikut-

tamiseen. Hän on suunnitellut ja toteuttanut useita tunnettuja värin,

materiaalin ja muodon yhdistelmiä pitkäaikaisen työtoverinsa, taiteilija

Jorma Hautalan kanssa.

– Julkinen tila ja julkisten tilojen arkkitehtuuri on kaikkien omaisuut-

ta ja kokemusmaailmaa. Siellä väri tuo lisää piirteitä koettuihin etäi-

syyksiin sekä rakenteiden painon tai volyymin tuntuun, Juhani Pallas-

maa pelkistää.

Kulttuurilaitoksissa päädytään usein harmoniseen vaaleuteen ja jos-

kus jopa kelmeään ilmeettömyyteen, mutta piristäviä poikkeuksiakin

on. Pallasmaa ja Hautala muun muassa viittaavat Rovaniemellä vuonna

2011 avattuun Korundi-taidekeskukseen. Siellä Hautalan värisommit-

telut luovat visuaalista sointia Pallasmaan suunnittelemaan konsertti-

saliin.

– Salin sivuseiniin tarvittiin sarja syvennyksiä akustiikan takia. Pää-

timme sävyttää ne liukumaan valkoisesta okran, vihreän ja punaisen

kautta mustaan, kuin erikorkuiset sävelet, Jorma Hautala kertoo.

Kauppakeskukset puolestaan edustavat julkisen tilan toista ääri-

päätä. Mainonta, kyltitys, ihmisvirta ja jokaisen liikkeen oma tarjonta

luo värien ja viestien melskeen, johon visuaalinen suunnittelu voi vielä

Arkkitehti Juhani Pallasmaa ja taidemaalari Jorma Hautala esittävät kysymyksen onko suomalaisen arkkitehtuurin ”valkoisen laatikon ihanne” aina paikallaan.

Teksti: Alpo RäinäKuvat: Sami Kulju, Rauno Träskelin, Juhani Pallasmaan ja Jorma Hautalan arkistot

ylevää valkoista vai kommunikoiviavärejä?Keskustelua julkisen tilan arkkitehtuurista

31

tuoda tilaa oivalluksille. Kannattaa joskus pysähtyä katse-

lemaan.

– Kampin kauppakeskuksessa Helsingissä värivyöhyk-

keet ja rullaportaiden värivatsat rytmittävät muuten hillit-

tyä kokonaisuutta kuin vihellykset, Pallasmaa kuvailee.

Valkoisia taiteen temppeleitä

– 1920-luvulle asti rakensimme useimmiten materiaalien

värisesti, kunnes modernismi toi valkoisuuden kuvasta-

maan puhtautta, hygieniaa, jopa korkeaa moraalia. Valkoi-

suuden suosio liittyi myös 1900-luvun alussa Välimeren

ympäristöjen ihailuun. Erona vain on se, että Välimeren

maissa valkoisella on funktio, se vähentää kuumenemista,

Pallasmaa hymyilee.

Taidemuseoissa hallinnut ”valkoisen laatikon ihanne” on

viime vuosina saanut haastajakseen ”wau-arkkitehtuurin”.

Se tosin toteutuu vain jos rakennuttajalla on riittävän suuri

budjetti.

Väriä käytetään voimakkaammin luomaan tunnelmia,

jotka määrittävät erilaisia tiloja. Pallasmaa ja Hautala halu-

avat painottaa, että mikä tahansa intensiivinen ratkaisu ei

riitä eikä kestä aikaa.

– Värivalinnalla pitää olla aina perusteltu tarina. Pelkkä

huomion herättäminen ei riitä rakennuksen funktioksi. Voi

jopa sanoa, että joissakin tapauksissa nykytaiteella tehdään

arkkitehtuurioopperaa.

Väri ja valo pelaavat yhteen

Alvar Aalto oli varmasti 1900-luvun suurin vaikuttaja suo-

malaisessa arkkitehtuurissa, ja maallikko yhdistää usein hä-

net näyttäviin valkoisiin julkisiin rakennuksiin. Pallasmaa ja

Hautala painottavat kuitenkin, että Aalto oli erittäin taitava

värien käyttäjä.

– Ehkä paras esimerkki on Paimion parantola. Sen väritys

ihastuttaa joka kerta – ja tarina on kestävä, koska väreillä on

toipumista edistäviä tehtäviä.

Alvar Aalto -museon verkkonäyttely kertoo kattavas-

ti Paimion parantolan tarinan myös värien suunnittelun

osalta. Päivänvaloa eri suunnista hyödyntävät yleiset tilat

ovat tunnelmaltaan iloisia ja rauhoittavia. Väreinä ovat ym-

päristöön sopivat sininen, keltainen, valkoinen ja harmaa.

Potilashuoneiden intiimiys, taivaansiniset katot ja epäsuora

valaistus on puolestaan mietitty pitkäaikaisten potilaiden

hyvinvoinnin näkökulmasta.

Vuosikymmenien kokemuksella totuus kiteytyy yksinker-

taisimmilleen:

– Arkkitehtuurin pitäisi olla sellaista, että siinä on hyvä

olla, sanoo Juhani Pallasmaa

lue myös:

Juhani Pallasmaa: The Eyes of the Skin – Architecture and the Senses

www.alvaraalto.fi

Juhani Pallasmaan suunnittelema Forum Asematunneli-yhdyskäytävän väritettypylväikkö Sokoksen tavaratalon kohdalla. Nykyään pylväät on maalattuvalkoisiksi.

Juhani Pallasmaa (oik.) tunnetaan maailmalla sekä arkkitehtinä ja muotoilijana että arkkitehtuurin opettajana ja ajattelijana. Jorma Hautala on pitkällä urallaan tehnyt useita taideteoksia julkisiin kohteisiin.

Juhani Pallasmaa ja Jorma Hautala suunnittelivat Meksikon innoittaman Aleksin pihan vuonna 1991.

32

Iloiset parkkiruudut sekä leikkipaikan värikkäät turva-alustat antavat eloa Arabianrannan Kaanaankadun korttelipihalle.

33

Harmaa betoni ja tumma asfaltti aidossa karuudessaan ovat mate-

riaaleja, joiden keskellä eletään monessa suomalaisessa taajamas-

sa. Toisinaan kuitenkin herää ajatus siitä, että harmauden keskelle voisi

tuoda väriä. Näin tapahtui Espoon keskuksessa ja Arabianrannan Kaa-

naankadulla, missä Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy:n suunni-

telmien pohjalta maalattiin pysäköintiruutuja kirkkailla perusväreillä.

Värien voimaa asfalttiviidakossa

Piakkoin päättyvän Designpääkaupunkivuoden kunniaksi käynnis-

tettiin Espoon kaupungin ympäristötaideprojekti, jonka tavoitteena

oli elävöittää Espoon keskusta. Yksi osaprojekti oli Espoon keskuksen

maisema taide, jonka konsultiksi pyydettiin Näkymä Oy.

– Esitimme kaupungille kymmenkunta erilaista ideaa, joista osan

teemana oli harmaan keskuksen elävöittäminen värien avulla. Mie-

timme, miten maisemaan saisi väriä helposti ja suhteellisen edullisesti,

kertoo Näkymä Oy:n toimitusjohtaja, maisema-arkkitehti MARK Matti

Liski.

– Päädyimme kahteen ratkaisuun. Kaupungin varastoista löytyi isoja

neliskulmaisia betonisia istutusruukkuja, jotka maalattiin iloisilla perus-

väreillä. Niihin istutettiin erilaisia kasveja, ja istutukset koottiin ryhmiksi

eri puolille aluetta. Lisäksi asfalttiin maalattiin pysäköintiruutuja samoja

värejä käyttäen.

– Istutusruukkujen maaliksi valittiin Tikkurilan kaksikomponentti-

nen, puolikiiltävä akryylipolyuretaanimaali Temadur 20. Maali kestää

erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta sekä säilyttää kiiltonsa ja värinsä

pitkään. Sen etuna on myös laaja värivalikoima: saatavilla on Tikkuri-

la Symphonyn sekä RAL-, NCS-, SSG- ja BS-värikarttojen värit, kertoo

Tikkurilassa teollisia suunnittelijoita ja arkkitehteja palveleva asiakas-

vastaava Marjut Lehto. Pohjamaalina käytettiin kaksikomponenttista

hartsimodifioitua epoksimaalia Temacoat RM 40. Pysäköintiruudut

maalattiin asfalttiin kaksikomponenttisella amiiniadduktikovetteisella

epoksipintamaalilla Temacoat GPL:llä. Myös tämä tuote kestää kovaa

kulutusta ja kemikaaleja, ja se soveltuu myös betonilattioiden maalaa-

miseen.

Silmäniloa Arabianrannassa

Näkymä Oy sai tehtäväkseen suunnitella myös Helsingin Arabian-

rannan suuren korttelipihan. Projekti käynnistyi vuonna 2008 ATT –

Helsingin asuntotuotantotoimiston julistamalla suunnittelu- ja tarjous-

kilpailulla. Kaanaankadulle rakennettiin kaksi taloyhtiötä, joista toisessa

on asumisoikeusasuntoja ja toisessa vuokra-asuntoja. Suunnittelusta

vastasi Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy. Toimisto

pyysi Näkymä Oy:tä ympäristösuunnittelijaksi mukaan kilpailuun, ja

työryhmän ehdotus voitti.

– Halusimme luoda alueelle ruutukuvioita kasveilla ja maaleilla. Myös

tällä alueella parkkiruutuja maalattiin voimakkailla väreillä, keltaisella,

punaisella, oranssilla, vihreällä ja sinisellä. Samat värit toistuvat leikki-

alueiden pehmustetuissa turva-alustoissa, kertoo pihasuunnittelu-

projektista vastannut maisema-arkkitehti MARK Tiina Perälä Näkymä

Oy:stä. Myös Arabianrannan parkkiruudut maalattiin Temacoat GPL:llä.

uutta väriä maisemasuunnitteluunTeksti: Riitta EskelinenKuvat: Näkymä Oy

Espoon keskuksen urakan valmistuttua suunnitteluryhmä asettui ryhmäkuvaan. Vas. maisema-arkkitehdit Tiina Perälä ja Matti Liski, maisema-arkkitehtiylioppilas Sofia Tigerstedt sekä maisema-arkkitehdit Reeta Pellinen, Pia Kurki, Katja Orrainen ja Yrjö Ala-Heikkilä.

34

Värimallien avulla tehdään ostopäätöksiä,

ja värimallit toimivat mielikuvien tukena

tuotteiden markkinoinnissa. Ennen kuin väri-

kartta on sisustajan apuna, takana on monen

osaajan ja ammattilaisen työpanos.

Suunnittelusta kaikki lähtee

Vaikka mielikuvamme halutusta väristä olisi

kuinka tarkka, tarvitsemme usein päätök-

senteon tueksi värimallia. Kulutustavara-

teollisuuden värimallit ovat jokapäiväisiä

asioita. Valitsemme netti- tai postimyynnistä

vaatteita ja tavaroita digitaalisten tai offset-

painettujen värimallien perusteella. Voim-

meko oikeasti luottaa näihin värimalleihin?

Emme. Toisaalta kulutustavaroiden värien

valintaan emme tarvitsekaan kovin tarkkoja

värimalleja. Sisustustuotteiden, esimerkiksi

maalien, värin valinnassa on erilaiset kriteerit.

Jotta sisustuskoko naisuuden lopputulos oli-

si enna koitavissa, on maaleista oltava tarkat

väri mallit. Mutta miten tarkka värimalli syntyy

värikarttaan?

Värikarttojen suunnittelu on erittäin tärkeää

taustatyötä, jotta saadaan markkinoille sellai-

sia värejä, joista kuluttajat ovat kiinnostuneita.

Maalivärikarttojen uusimisen ajallinen sykli

on riippuvainen ajassa liikkuvista trendeistä,

tuoteuutuuksista ja kuluttajamieltymysten

muutoksista. Esimerkiksi Tunto-struktuuri-

pinnoitteiden tuotteen ja värikartan ideointi

ja inspiraatio lähti alkuperäisistä maan väreistä

ja maaperän erilaisista pinnanmuodoista. Värit

heijastelevat tämän päivän luonnonläheistä

megatrendiä, joka suosii aitoja materiaaleja

sekä autenttisia, rosoisia pintoja. Tunne Väri

-kokoelman valinnat tehtiin helpottamaan

tämän päivän kiireistä kuluttajaa, joka suosii

helppoja ja nopeita ratkaisuja. Värikartan tai

värilastun olemus, muoto, koko ja tekstisisältö

määräytyvät usein värikartan käyttötarkoituk-

sen mukaan.

Värikartta tehdään aidolla maalilla

Värikarttojen värimallit ovat oikeastaan ma-

teriaalinäytteitä, sillä ne on tehty paperille

aidolla maalilla. Värikarttatekniikoita on kak-

si, väripalojen liimaustekniikka (engl. chip

mounting) sekä suoramenetelmä (direct de-

positing), joka muistuttaa silkkipainamista.

Kumpaakin tekniikoista käytetään yleisesti

kaikissa värikarttatöissä. Tämän lisäksi joissakin

värikartoissa on myytävällä tuotteella käsin

maalattuja materiaalinäytteitä. Yksi esimerkki

tästä on Tunto-värikartta, jonka takasivulla on

aito, käsin tehty materiaalinäyte.

Värikarttamaalin sideaine voi olla nitrosellu-

loosa tai vesiohenteisen tuotteen kysessä

ollen akrylaatti. Tiukentuvan ympäristölain-

säädännön myötä trendi on Euroopassa kään-

tymässä vesiohenteisiin tuotteisiin päin myös

värikarttojen valmistuksessa. Tikkurila on jo

vuosikymmenen ajan kehittänyt ja käyttänyt

omaa vesiohenteista värikarttamaaliaan.

Värikarttamaalien sävytykseen voidaan

käyttää useita sävytysjärjestelmiä. Maailman

tarkimmat värikartat syntyvät, kun samaa

sävytysjärjestelmää käytetään värikartassa ja

myytävässä maalituotteessa. Silloin ei esiin-

ny metameriaa värikartan ja maalin välillä eri

valonlähteiden vaikutuksessa. Suomessa Pa-

raisilla toimiva Norcolour Oy Ab on uranuur-

taja vesiohenteisen värikarttamaalin käytössä.

Tikkurila ja Norcolour ovat yhdessä kehittä-

neet maalia ja värikartan valmistusmenetel-

miä.

Tarkka silmä on kaiken perusta

Värikarttamaalien sävytys- ja hyväksymis-

prosessi on hyvin tarkka. Värikarttatehtaalla

värimestarit sävyttävät maalit maalinvalmis-

tajan standardien mukaan, ja ensimmäiset

värivedokset (engl. proof ) lähetetään maalin-

valmistajan tarkastettavaksi. Tarkastus teh-

Värimalleja paperilla − arkipäiväinen juttu. Autoja, meikkejä ja tietenkin sisustusmateriaaleja myydään väreillä, joihin liit-tyy olennaisesti mielikuvia. Autoa tai ehostusaineita ei voi valita ajattelematta niiden väriä. Otanko Chilinpunaisen vai Arktisen valkoisen, siinäpä kysymys.

Teksti: Marika RaikeKuvat: Pekka Vainonen

värikarTan SynTy

35

dään spektrofotometrillä sekä silmin tarkas-

tellen.

Silmämääräinen tarkastelu saattaa joskus

olla vielä tarkempi. Lopputuotteessa, eli sei-

nään maalatussa maalissa, mahdollinen poik-

keama ei ole enää havaittavissa. Jos sävytyk-

sessä on toivomisen varaa, vedos palautetaan

värikarttatehtaalle, ja sävytystyö sekä hyväk-

symisprosessi jatkuu, kunnes väri on kohdal-

laan. Jos värit ovat heti alussa kohdallaan,

väri kartan valmistus voi alkaa. Ihmissilmä on

kuitenkin tekniikan ohella välttämätön.

Värikarttatehtaalla saattaa olla käytössä

monta erilaista värikartan valmistustekniik-

kaa. Ensin pinnoitetaan (engl. coating) leve-

ää erikoispohjustettua paperia. Jos halutaan

monta väriä samalle sivulle, on mahdollista

tehdä raidoitus erivärisillä maaleilla (engl. stri-

pe coating). Esimerkiksi Tikkurila Symphony

-väriviuhka on tehty raidoittamalla paperia.

Lopuksi maalilla pinnoitettu paperi kuivataan

ja leikataan halutun kokoisiksi, värikarttapoh-

jaan kiinnitettäviksi paloiksi tai suunnittelijoille

tarkoitettuihin värikansioihin soveltuviksi A5-

kokoisiksi arkeiksi.

Värikarttatehtaalla värimallit liimataan val-

miisiin offset-painotekniikalla valmistettuihin

värikarttapohjiin. Tämä työvaihe on osittain

käsityötä ja vaatii erittäin suurta tarkkuutta,

jotta värimallipalat asettuvat pohjaan niin

kuin on tarkoitus. Liimaustyökalu tehdään

yleensä puusta, joskus myös muovista. Jos

värikartta on monisivuinen tai kaksipuolinen,

liimaus saatetaan tehdä useammassa vai-

heessa. Liimauksen jälkeen kartta menee laa-

duntarkastukseen. Sen jälkeen se taitellaan ja

viimeistellään sekä vyötetään ja pakataan val-

miiksi maalikauppoja varten. Valmis kartta käy

vielä läpi lopullisen hyväksyntätarkastuksen

ennen jakeluun menoa. Asiakas ja maalikaup-

pias voivat tilata kartan sähköpostilla, netistä

tai faksilla.

• Maalattavaa pintaa n. 457 000 m²• Lastuja yhteensä n. 44 000 000 kpl• Jos lastut laitettaisiin peräkkäin, jonosta tulisi n. 5 266 km, eli se ulottuisi melkein

Timbuktuun asti (5 328km)• Vesiohenteista Akvi-maalia kuluu n. 60 000 litraa eli 20 litran purkkeja n. 3 470 kpl• Jos maalipurkit kasattaisiin päällekkäin, niistä tulisi yli 1,3 km korkea torni

…ja ekotietoajos kaikki tämä olisi tehty liuoteohenteisella maalilla:Ehovoc Oy:n mukaan nitroselluloosahöyry on noin 13 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi (CO2). Yllä mainitusta maalimäärästä tulisi noin 42 tonnia liuotehöyryjä tai haittavaikutukseltaan 546 tonnin Co2- päästöt. Tämä vastaa keskimäärin noin 250 henkilöauton ajomäärää vuoden aikana.

Lähde: Henrik Granholm Norcolour Oy

Faktat -Tikkurilan Tunne Väri -värilastuprojekti numeroina…

Norcolour Oy:n Henrik Granholm (vas.) ja sävytysosaston esimies Henrik Gestranius tutkivat onnistu-nutta ajoa. Henrik Granholm on toisen polven värikarttatehtailija, ja Henrik Gestranius sävyttäjineen on värikartanvalmistuksen avainhenkilöitä.

Stripe Coating -linjalla ajetaan Tikkurilan värikarttojen sävyt kilometrien pituisina paperivuotina.

36

Kun vuonna 1862 Keravanjoen varteen perustetussa Tikkurilan

öljynpuristamossa alettiin keittää vernissaa vuonna 1867, tuotteita

myytiin alusta asti Tikkurila-nimellä. Maali- ja lakkatehtaan käynnistyes-

sä vuonna 1919 brändinrakennusta jatkettiin tiukassa tilanteessa ulko-

maisia kilpailijoita vastaan.

Laajamittainen valistus- ja kurssitoiminta käynnistyi 1920-luvun lo-

pulla ja jatkuu edelleen nimillä markkinointi ja asiakaskoulutus. Tikkuri-

lan Viestiä on julkaistu säännöllisesti vuodesta 1929 sota-aikaa lukuun

ottamatta. Punaista lisäväriä nähtiin markkinointimateriaaleissa jo sa-

moihin aikoihin, ja punainen logo otettiin käyttöön vuonna 1948.

Tämä lähes sata vuotta jatkunut määrätietoinen brändinrakennus

ei ole jäänyt ilman huomiota. Jo 1930-luvulta noin puolet suomalai-

sista on luottanut Tikkurilan tuotteisiin. Vuonna 2008 tuli julkinen tun-

nustus, kun Suomen Mainostajien Liitto nimesi Tikkurila Oy:n Vuoden

Brändinrakentajaksi. Liiton hallitus kiinnitti valinnassaan erityisesti huo-

miota siihen, että "Tikkurila on kehittänyt markkinointiviestinnässään

lisäarvoa kuluttajille palveluina ja johdonmukaisesti pitäytynyt valitse-

massaan brändimaailmassa."

Perustelut jatkuivat: "Tikkurilan maailmassa maali ei ole vain seinälle

levitettävää väriä, vaan keskeinen osa sisustusta ja maiseman rakenta-

mista. Tikkurilan brändinrakennus on ollut moniulotteista, eri aisteihin

vetoavaa ja johdonmukaista, mikä on saanut aikaan vahvoja mieli- ja

muistikuvia. Heidän markkinointiviestintänsä on myös helposti tun-

nistettavaa." Seuraavassa kuvakoosteessa esitellään Tikkurilan markki-

noinnin ja viestinnän eri keinoja ja ilmenemismuotoja kautta vuosi-

kymmenten.

150 vuotta määrätietoista brändinrakennusta

Teksti: Arja SchadewitzKuvat: Tikkurila Oyj, Kimmo Arho, Christina Forsgård, Timo Junttila ja Göran Lindberg

150 vuotta määrätietoista brändinrakennusta

1920-luvun lopulla yhtiö uskaltautui Eurooppaan esittelemään tuot-teitaan maailmannäyttelyissä. Barcelonasta (1929) ja Antwerpenista (1930) tuli kunniakirjat, Brysselistä (1935) kultamitali ja Pariisista (1937) hopeamitali. Palkintoja tuli myös Suomen Messujen laatukilpailuissa. Oheisissa kuvissa näkyy Brysselin satoa.

37

Tikkurila kehitti määrätietoisesti kotimaan myyntiverkostoaan ja kannusti

kauppiaita mm. näyteikkunakilpailulla. Kuvassa on vuonna 1937 palkittu

näyteikkuna O/Y D. W. Widbom A/B:n myymälässä Porissa. Seuraavana

vuonna Tikkurila julkaisi jopa Ikkuna-asetelmien esittelykirjasen, josta

kauppiaat saivat somistusideoita.

Maalausalan ammattilaiset pääsivät testaa-maan tuoteuutuuksia, ja heistä huolehdittiin monin eri tavoin. Kuvassa Tikkurilan tehtaiden päivälliset syksyllä 1939 Suomen Maalari-Työnantajain Liiton (nyk. Pintaurakoitsijat ry:n) vuosikokouksessa Viipurissa. Pöydän päässä peilin edessä Tikkurilan johtoa.

Vuoden 1952 Kevätmessuilla Helsingissä maalat-tiin vielä siveltimellä – maalaustela oli jo keksitty USA:ssa, mutta se tunnettiin vasta ammatti-maalarien keskuudessa. Maalaaminen muuttui radikaalisti Tikkurilan esiteltyä seuraavana vuonna ensimmäisen Suomessa kehitetyn lateksimaalin Jokerin ja kotimaalareiden tutustuttua maalaus-telaan.

38

Vuonna 1965 Schildt & Hallberg, Teknos ja Suomen Väriteollisuus esiintyivät Moskovan kansainvälisessä kemiannäyttelyssä Finnpaint-yhteisosastolla. Kaksi vuotta myöhemminSchildt & Hallberg ja Teknos perustivat Tukhol-maan yhteisen tytäryhtiön, joka on nykyään Tikkurilan omistuksessa. Kuvassa Neuvostoliiton pääministeri Aleksej Kosygin (kesk.) tutustuu messujen Suomen osastoon.

Tikkurilaan luotettiin myös vaativissa ulkomaisissa kohteissa, kuten tässä Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa. Vuonna 1974 Tikkurilan tuotteilla tehtiin täydellinen uudelleenmaalaus arvokkaaseen renessanssi-huvilaan. Samana vuonna Tikkurilan tehtaat saivat ensimmäiset bilateraalikaupan puitteissa neuvotellut toimitukset Neuvostoliiton teolli-suudelle ja suuriin rakennusprojekteihin kuten Kostamukseen. Kuvassa katolta avautuvaa Roomaa ihailee putkimies Kari Nieminen.

Tikkurila toi markkinoille ensimmäisen oman sävytysjärjestelmänsä Monicolorin vuonna 1970. Vuoden 1988 loppuun mennessä oli

toimitettu jo yli 3 000 sävytyskonetta kaikkiaan 15 eri maahan. Tämä ajoneuvoyhdistelmä kiersi pitkin Länsi-Eurooppaa esittelemässä

Monicolor- järjestelmää vuonna 1983. Kuvassa vas. Timo Koski, Stig Sjöberg, Markku Holopainen ja Ariane Karjalainen.

39

Miranol-alkydimaalien ansiosta kukoistanut idänkauppa lähti pienen kangertelun jälkeen uuteen nousuun vuoden 1980 Moskovan olympialaisten jälkeen. Tikkurilan teollisuusmaaleil-le oli vuonna 1979 perustettu oma osasto, jonka tuotteita esitellään tässä Corrosion Protection -näyttelyssä Leningradissa vuonna 1983. Vas. Kyösti Jäppinen, Karl-Henrik Kvikant ja Pirkko Ikonen.

Tikkurilan sävytystoiminta laajeni 1990-luvulla kaikille man-tereille, ja myös Tikkurilan maalit löysivät tiensä yhä kauem-mas. Vantaan ja Budapestin välillä aloitettiin säännöllinen rekkaliikenne vuonna 1994. Yhtiön listautuessa vuonna 2010 Helsingin pörssiin Tikkurilan maalituotteita myyviä kauppoja oli noin 800 Suomessa ja lähes 10 000 noin 40 maassa eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa.

Syksyllä 2006 Tikkurila esitteli uuden tavan markkinoida tuotteitaan, kun erilaisia eläin-hahmoja käsiteltiin maaleilla, tasoitteilla ja pinnoitteilla, jotka tekivät pinnoista funktio-naalisia tai muuten puoleensavetäviä. Eläimet herättivät ihastusta kotimaassa Koskettava-näyttelyssä Design Partners -tapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla, Habitare-messuilla Messukeskuksessa ja Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla. Keväällä 2008 eläimet lennätettiin New Yorkiin Designmuseon näyttelyyn varustettuina mielenkiintoisella äänimaailmalla. Kuva Kaapelitehtaalta.

Tikkurilan Viestin osoitteenmuutokset ja tilaukset:

www.tikkurila.fi/viesti

Puna

mus

ta 8

2102

1

Kiitos KaiKille luKijoillemme, vauhti Kiihtyy edelleen!