tÄnÄÄn karjalainen juhlaväki, · 2016-12-08 · me viemään karj alaisuutta tulevaisuuteen....

KNro 30 • Perjantaina 30. heinäkuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

Kesä on karjalaisille juuril-le paluun aikaa, kun mat-kustamme näille juhlille jaKarjalaan etsimään meilletuttuja perheittemme ja su-kujemme paikkoja ja koke-maan niiden löytämisenmyötä suuria, väkeviä tun-teita. Kuusi vuosikymmen-tä on kulunut aikaa viimei-sestä evakkoon lähdöstä.Aika on pitkä, mutta samal-la kovin lyhyt. Lyhyt siinäkatsannossa, että kurkijo-kistenkin kotiseutua on asu-tettu väkevästi ainakin 700vuotta.

Tätä matkaa vuodesta1944 tähän päivään olem-me kokemassa tänään tääl-lä. Minulla oli suurenmoi-nen tilaisuus puhua pariviikkoa sitten äitini kotikir-kossa Lumivaarassa. Kunon mukana kirkontäydenyleisön veisuussa Lumivaa-ran kirkon holveissa, kuu-lee kirkonkellojen heläh-dykset Kumolan kylän ylit-se samalle kirkkotielle mis-sä niin monet esi-isämmeovat kulkeneet ja saadanauttia pyhää ehtoollistasiinä isiemme rakentamas-sa kirkossa, silloin ymmär-rämme viimeistään mistäme olemme ja mihin mekuulumme.

Siinä katsannossa hei-motunteemme on ajatonta.Karjalaisuus on meidänmielissämme ja sydämis-sämme, olemme sitten mis-sä tahansa, se tunne ei olesidottu paikkaan. Karjalai-suudessa on viime kädessäkysymys kuitenkin monisa-tavuotisesta vanhasta kult-tuurista, jonka ainespuistaovat suomalaisenkin kult-tuurin väkevimmät näytötrakennettu.

Täällä asiat asettuvat oi-keisiin mittoihin. Kun meil-lä on näköala tarpeeksi kau-as menneisyyteen ja tule-vaisuuteen, me saamme sii-tä valtavaa pääomaa karja-laiseen kulttuuriin ja senhyväksi tehtävään työhön.Tulevaisuuteen suuntautu-va ikävä luo toivon, sen toi-von varassa ja innoittama-na me palaamme tänne juu-rillemme vuodesta toiseenkokemaan sellaista yhteen-kuuluvuuden tunnetta, jotatuskin missään muussa kuinkarjalaisten heimossa koe-taan.

Ja näiden elämysten voi-malla jaksamme taas työs-kennellä sen hyväksi ettäKarjalan kirkkojen kukois-tus palautuu ennalleen jaettä sukujemme vanha kirk-kotie, on jonakin päivänämeidän lapsiemme kirkko-tie.

Karjalainen identiteettija kulttuuri eivät ole aikaanja paikkaan sidottuja. Kar-jalainen tapakulttuuri ja

mieli elävät siellä missäkarjalaiset kulloinkin ovat;niin Yhdysvaltojen Flori-dassa, Kanadan Vancouve-rin seudulla, Ruotsissa kuinTverissäkin, Aunuksessa jaVienassa. Minulla oli tilai-suus vierailla leppeässäsyysillassa Vienan KarjalanPääjärven Niskan kylässäihmettelemässä Iki-Kian-non kulkemienja kuvaami-en kylien yhtä aikaa pysäh-tYnyttä ja silyi käsin kos-keteltavaa elävää karjalai-suutta. Savusaunan tuok-suiset kahvit hörpätään tu-vassa, jossa haastellaan tie-tysti karjalaksi ja muistel-laan karjalaiskylien elettyäelämää. Täältä paikalta eivoi muuta kuin lähettää hil-jaisen pyynnön näiden ky-lien ja siellä olevien vieläsuomea ja karjalaa haasta-vien ihmisten puolesta. Heovat pelkällä sinnikkäälläolemassaolollaan muserta-van ylivoimaisen valtakult-tuurin puristamina tehneetkarjalaisuuden hyväksi elä-mänmittaisen, ihmisen ko-koisen työn.

Meillä täällä olevilla ontahto tehdä työtä karjalai-suuden, monisatavuotisenheimokulttuurin hyväksi jasen puolesta. Tämän työnjatkamista odotetaan nytmeidän sukupolviltamme,

jotka haluamme myös näis-sä kesätapaamisissammemuistaa myös Karjalaanjääneitä esi-isiämme japoisnukkuneita polvia. Sa-malla kun tunnistammevahvan traditiomme ja juu-remme, meidän työmmeonnistuminen mitataan kui-tenkin siinä, miten hyvin j aelinvoimaisena onnistum-me viemään karj alaisuuttatulevaisuuteen.

Karjalan Liitto tulee pa-nostamaan jälkipolvien pa-rissa tehtävään työhön. Ke-säjuhlien kokemuksenavoimme todeta, että olem-me saaneet hyvin sodanjäl-keen syntYneiden sukupol-vien edustajia mukaan. Tä-hän kasvaneeseen mielen-kiintoon tuleekin nyt tarttuakaikilla Liiton seuratoimin-nan tasoilla siten, että voi-simme tarjota jokaiselle su-kupolvelle omannäköistäilmettä ja toimintaa. Olenusein korostanut sitä, ettäjokaisen sukupolven oikeusja velvollisuus on tehdäkarjalaisuudesta oman it-sensä näköinen kulttuuri.Näin karjalaisuus on vuosi-satojen saatossa tähänkinsaakka muuttunut ja muok-kautunut eri sukupolvienkäsissä. Vastuuta karjalai-suuden tulevaisuudesta tu-leekin siirtää yhä enemmän

uusien karjalaissukupolvi-en harteille.

Jokainen sukupolvi, jo-kainen ikäluokka, löytääKarjalansa uudelleen.Karjalaa kuljetaan kesäisinristiin rastiin, käydään koti-kylissä, laskemassa koskiaja pyytämässä lohia, teh-dään pyhiinvaellusmatkojaKarjalan ennen niin kukois-taviin luostareihin, ihmetel-lään Laatokan suuruutta javanhoja taistelupaikkoja.Oman elämänsä suuria het-kiä kokevat ne naiset jamiehet, jotka laskevat sep-peleen tänäkin kesänä isi-ensä ja veljiensä haavoittu-mis- ja kaatumispaikoilletai löytävät kotiensa kivija-lat ja vuosisataisen asumi-sen jäljet Karjalasta. Hekinlöytävät Karjalansa, jokasiihen saakka oli elänytvain tarinoissa.

Tästä kumpuaa KarjalanLiiton suuri tehtävä, tehtä-vä tulevaisuuden hyväksi.Tietoisuus Karjalaisuudestahalutaan ja voidaan siirtääsukupolvelta toiselle. Vaik-ka Karjalaisuus onkinmuuttunut ja muuttuu edel-leen vuosikymmenien saa-tossa ja Karjalaisen traditi-on määrä arjen elämässäkenties vähenee, Karjalai-sen heimotunteen ja yhtei-söllisyyden merkitys kas-vaa. Tätä osoittavat ne tänä-kin kesänä pidetyt ja edessäolevat sadat juhlatilaisuu-det, joihin osallistuu tuhan-sittain Karjalaisia. Suku-polvityö on kantanut hedel-mää, yhä useampi nuoriperhe saapuu tilaisuuksiinetsimään juuriaan, omaa it-seään. Useimmat uusistaKarjalaseuroista on suku-seuroja, joissa Karjalaisuuson heimorajojen ylitse kul-keva yhdistävä side.

Karjalaisen identiteetinylläpitämisessä ja vaalimi-sessa meillä on kosolti teh-tävää. Juuri meidän täällänyt olevien tulee avataKarjalanja Karjalaisuudenikkunat selälleen, kulkea jakokea. TaIjota tietoa histo-riasta ja nykypäivästä, mut-ta samalla pitää Karjalantaiteiden ja tarinoiden liek-ki lämpimänä.. Tapakult-tuuri, kieli ja juhlaperinteenjatkaminen vuodesta toi-seen on sekin tärkeä osaheimoperinnettä. Tästä kai-kesta me saamme sosiaalis-

ta pääomaa, yhdessä koke-misen ja ymmärtämiseniloa, jolle kovien arvojennykymaailmassa on yhäenemmän tarvetta ja kysyn-tää.

Karjalaisuus synnyttääsuomalaisten mielissä etu-päässä myönteisiä mieliku-via. Meillä on käyttövoi-maa, itsenäinen ja joskus it-sepäinenkin mieli. Olemmerajan kansaa, joka on tottu-nut tulemaan toimeen vai-keassakin oloissa ja ym-märtämään erilaisia kult-tuureita. Olemme sopeutu-neet evakkoinakin, muttaemme ole unohtaneet juuri-amme. Italialainen kirjaili-ja sanoo, että kansat elävätmenneisyydestään. Jos eitunne historiaansa, on kuinkylväisi asvaltille.

Siteitä koti-Karjalaan,sen muistamiseen, Karjalai-sen kulttuurin ja Karjala-kysymyksen esilläpitoon eitule katkaista. Oikeastaanon käymässä niin, ettämitävähemmän joukossammeon niitä, jotka omakohtai-sesti ovat Karjalassa synty-neet ja eläneet, sitä merki-tyksellisemmäksi Karjalameille jälkipolville tulee.

Siksi ei olekaan ihme,että sodan jälkeen syntynei-den sukupolvien mielessäykkösasiaksi ja mielenkiin-non kohteeksi kmjalaisuu-dessa onkin noussut suku-tutkimus. Halu tietää, mistäsuku tulee ja mihin kulttuu-risen viitekehyksen itsekuuluu, minkälaista karja-laista perinnettä mie omas-sa elämässäni edustan jamukanani kuljetan.

Karjalaiset haluavat sa-maistua karjalaisiin luon-teenpiirteisiin kuten sie jamie henkeen, sosiaalisuu-teen, vieraanvaraisuuteen,jotka kaikki kulkevat ve-renperintönä meissä. Suku-tutkimukseen meidän tulee-kin nuoriamme kannustaaja tarjota siihen yhä uusiavälineitä j≈a mahdollisuuk-sia.

Toinen tähän välittömäs-

Karjalan Liiton pj, kansanedustajaMarkku Laukkanen

Kurkijokijuhlat 25. 07. 2004 Loimaalla

Karjalainen juhlaväki,

ti liittyvä mielenkiinnonkohde kohdistuu kotiseutu-matkailuun - halutaan käy-dä tutkimusmatkoilla kat-somassa muisteluksista tut-tuja paikkoja, paikkoja, jos-sa suku on saattanut elääsatoja vuosia, paikkoja,joista on kuullut tarinoitakoko lapsuuden, niin, ettätutuksi ovat tulleet. Tähänliittyy myös kanssakäymi-nen Karjalan nykyasukkai-den kanssa.

Kolmas tärkeä alue onKarjalaa ja karjalaisuuttakoskeva tieto, joka karjalai-sen itsetunnon kannalta onmitä tärkeintä rakennus-puuta. Siksi on tärkeää kir-joittaa Karjalasta, kirjoittaaedelleenkin pitäjä-, kylä-koulupiirija sukukirjoja,julkaista muisteluksia, do-kumentteja sekä tallentaaKarjalaa kuvin ja sanoin tu-leville polville.

Me karjalaiset olemmekäyneet Karjala-keskuste-lua paitsi suurella asiantun-temuksella, myös maltillaja vastuumme tuntien. Liit-toa on yli kuusi vuosikym-mentä johdettu siten, ettäsiitä ei ole tullut poliittistaääriliikettä, vaan osa raken-tavaa suomalaista kansa-laistoimintaa, joka on pitä-nyt Karjalan ja karj alaisuu-den vahvana ja elävänä suo-malaisessa elämänmuodos-sa.

Olemme suuri kansalais-järjestö, joka on voinuttuottaa oikeita tietoja käytä-vään keskusteluun ja tehdäKarjalaa koskevia aloittei-ta. Kulttuuri- ja tiedotus-keskuksen toiminta Viipu-rissa on tästä hyvä esimerk-ki. Samanlaisen kulttuuri-keskuksen, Laatokka-kes-kuksen perustamisesta Sor-tavalaan pohjois- karjalais-ten kanssa yhteistyössäkäymme parhaillaan kes-kusteluja.

Olemme antaneet kulu-neiden vuosien aikana mal-lin Karjalaan siitä, miten

JATKUU SIVULLA 4

SisäsivuillaTÄNÄÄN

Kurkijoki-juhlilta,saatesanat sivulla ............................. 3Kurkijoki-juhlienkuvasatoa sivulla .............................. 4Lähetää Hiitola-juhlii sivulla .......... 5Kotona Karjalassa sivulla ............... 6Hiitolaisten vihreä kulta sivulla...... 7

Kansanedustaja Markku Laukkanenpiti juhlapuheen Kurkijoki-juhlilla.

Perjantaina 30. heinäkuuta2 – 2004 – N:o 30

30.7.2004

Monenmoisiaprofeettoja

Hartaus sunnuntaiksi 1.8.9. sunnuntai helluntaista

Miten oli mukavaa!

1. Missä Suomen vaalipiiris-sä on vian yksi kunta?

2. Missä kaupungissa onTulliniemi?

3. Kuka arkkitehti suunnitte-li Finlandia-talon?

4. Kuka näytteli pääosaa elo-kuvassa Rosvo-Roope?

5. Minkä kirkon piirissä piis-pa nimittää papin ilmanvaalia?

6. Minkä tyyppinen perna-rutto on vaarallisin?

7. Mitä toista nimeä myöskäytetään valkosipulista?

8. Kenen lisänimi koulussaoli Känä?

9. Mitä mauriaiset ovat?10. Millä sanoilla päättyy

tuntematon sotilas?

Kuolleita

Rakkaamme

Pentti EliasTIRKKONENsyntynyt 17.4.1920 Kurkijoellakuoli 2.7.2004 TAYS:ssa Tampereella

Penttiä rakkaudella muistaenHelvi-puolisoAhti ja Alpo perheineensisar- ja velivainajien lapset perheineensekä kaikki muut sukulaiset, ystävät janaapurit niin Sorjosta jaMetsämaalta kuin muultakin

Elo uuras on ehtinyt iltaan,käsi ahkera rauennut,työpäivä pitkä on päättynyt,lepo iäinen alkanut

Rakkaamme on siunattu Metsämaan kirkossa lauantaina24.heinäkuuta 2004 omaisten ja läheisten läsnäollessa.Sydämelliset kiitokset kaikille Penttiä muistaneille ja

hautajaisiin osallistuneille

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ... 60 centtiä/mm Muut sivut .... 45 centtiä/mm

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

pe 30.7 Astala 31.7 Elena, Helenasu 1.8 Mairema 2.8 Kimmoti 3.8 Linnea, Nea,

Vanamoke 4.8 Veerato 5.8 Salme, Sanelma

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

[email protected]

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

T I L A A

Vesikoskenkatu 13 As 2132200 Loimaa

Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551

Matkapuh. 050-521 3336

Kurkijoki-juhlat ovat taas ohi ja niin muka-vaa oli. Vaikka päässä humisi ja jalat olivat pol-viin asti tunnottomat, selkä oli hikinen ja kädetvenyneet kymmenen senttiä tavaroita raahates-sa, niin kyllä hyvä olo meni sittenkin kaikkienvaivojen ohi.

Mistä se hyvä olo sitten tulee? No, ihmisistä-pä tietenkin.

Harvoin sitä kerralla näkee niin suurta määräähymyileviä ja hyväntuulisia ihmisiä. Harvoinkuulee kahden päivän aikana niin monia ystäväl-lisiä sanoja, saa kannustusta ja siunausta.

Moni ääni sai kasvot – olimme puhuneet vainpuhelimessa ja nyt oli mahdollisuus kohdastakasvokkain. Moni kytenyt ideanpoikanen sai sii-vet – odotettavissa on edelleen monenlaisia kir-joituksia, hyvinkin erilaisista aiheista, kun saikirjoittajien kanssa silmitysten suunnitella. Ihansuotta niin moni niin arasti, että josko sopisi –hyvänen aika, eihän koko tämä lehti olisi ole-

Profeetat ovat omituinen ihmislaji, jota lienee esiinty-nyt lähes koko ihmiskunnan historian ajan. Heidän osan-sa on nähdä erityisesti oikeudenmukaisuuteen liittyvätasiat muita tarkemmin. Usein heillä on myös taito aavis-taa, mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Nykymaailmassakin kulkee varmaan profeettoja, muttaheidän erottamisensa muista saarnaajista ja julistajistaon vaikeaa. Puhetta, kuvaa, painettua tekstiä ja kuultuasanaa tuntuu tulevan niin sanotusti jokaisesta tuutista.Miten sieltä erotat tärkeän asian kaiken sinänsä mielen-kiintoisen tai vain viihdyttävän aineiston joukosta?

Tuskin koskaan aiemmin on ollut niin helppo johdatel-la ihmisiä kuin nykyisten tiedotusvälineiden aikana. Onyllättävän helppo suunnata heidän huomionsa niin, ettäpaljon asioita jää katveeseen. Koko maailma seuraa sa-moja katastrofiuutisia. Yhdet ja samat analyytikot voivatsaada kymmeniä, jopa satoja miljoonia katsojia. Jos jou-kossamme todella olisi oikea profeetta, jolla olisi tärkeääsanottavaa, kuinka hän saisi äänensä kuuluviin?

Erilaisten katsomusten ja kilpailevien maailmankuvienkeskellä räpistelevä ihminen joutuu usein hämmennyksiinkoettaessaan erottaa olennaisen epäolennaisesta. Vielävaikeampaa on sillä, joka yrittää löytää kaiken moninai-suuden keskeltä lopullisen totuuden. Tuntuu, että kaikenkattava ja kaikille samanlaisena avautuva totuus on men-nyt piiloon. Vain hiljaa kuunnellen ihminen voi aavistaa,mikä on todella tärkeää hänelle ja ehkä muillekin.

Jobin kirjassa kerrotaan, kuinka ihminen kaivaa esiinmaan aarteet, mutta niillä hän ei voi osaa viisautta. Ju-mala yksin tuntee viisauden lähteen. Ehkä totuuden etsi-jän ohjeeksi sopisi sama sana, jonka Jumala sanoi Jobille:Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaapahaa.

Sirkku Nyström

massa ilman teitä kaikkia; niin kirjoittajia kuinlukijoitakin!

Jos minun ” konttini surivat”, kuten täälläpäinsanotaan, niin kuinka murehtuneet olivatkaanMarttojen jalat. He tekivät valtavan työn ja an-saitsevat siitä kiitokset. Samoin kaikki talkoo-laiset: Kaikki ihanat näyttelijät, tuolien kantajat,parkkipaikan ohjaajat ja myyntipöydän hoitajatsekä lipunmyyjät. Teidän kaikkien työpanos olitodella merkittävä ja toivon, että teidän mielen-ne on yhtä hyvä kuin omani – sehän on parhainkiitos silloin, kun tekee pyyteetöntä työtä toistenhyväksi!

Toivottavasti ensi vuonna juhlien järjestäjätsaavat kokea saman ilon!

Kiitos myös jokaiselle, joka toi oman panok-sensa hymyjen määrään, puheensorinaa, ystävi-en ja tuttavien tapaamiseen, lauluun, iloon ja lii-kutukseen! Tervetuloa ensi vuonna uudelleen!

Maire Soiluva

Perjantaina 30. heinäkuuta 2004 – Nro 30 – 3

N:o 31. Lauantaina elokuun 7. p:nä 1954

Karjalan Liiton ja senjäsenseurojen tilaisuuk-sia vuonna 2004Tilaisuudet KarjalatalollaHelsingissä ellei toisinmainittu. Karjalan Liittory, Käpylänkuja 1, 00610Helsinki, puh. 09-7288170

31.7.-1.8. Koivisto-juhla,Perniö

31.7. Hutrin sukuseuransukutapaaminen, Tam-pere

31.7.-1.8. Kivennavan Ki-hut, Lammi

Elokuu1.8. Sakkola-juhla, Huitti-

nen1.8. Sortavalan pitäjäseu-

ran 50-vuotisjuhla, Jy-väskylä

1.8. Evakkojuna-tapahtu-ma, Jokioinen jaHumppila, järj. Jokiois-ten Karjalaisseura

4.-7.8. Aunuksen Karjalanmatka, ks.www.palkjarvi.cjp.net/

7.-8.8. Hiitolan pitäjäjuh-la, Pori

7.-8.8. Impilahti-juhla,Outokumpu

7.-8.8. Kuolemajärven pi-täjäjuhla, Turku

11.-15.8. Zabelinon karja-laisia tapaamaan –mat-ka (Novgorod, Tihvinä,Zabelino)

24.-29.8. Tverin karjalai-set, matka

29.8. Viipurin pitäjäseu-ran Elojuhla

Tapahtuma-kalenteri

Ken tietää? Kuva Kurkijokimuseon kokoelma

su 15.8.04 klo. 15. 00

Kurkijokipuistossa(Puutarhurinkadun jaYlistaronkadun risteys)

Järj.Loimaan Seudun Karjalaseura ry

Loimaan Karjalakuoro

Xät~~ÉÉÇÄù{w≠ÇIbäA Åâ|áàÉà|Ät|áââá

Saatesanat 2004, Eino Vepsä

ARVOISATJUHLAVIERAAMME

Tänä kesänä tulee kulu-neeksi 60 vuotta siitä, kunjouduimme lähtemään ko-deistamme Kurkijoelta jakaikilta muiltakin Karjalanpakkoluovutetuilta alueilta.Se on ajallisesti jo yli kaksisukupolvea sitten. SilloinKarjalassa parhaassa mie-huusiässä olleet vanhem-pamme ja esivanhempam-me ovat jo hyvin suureltaosalta saaneet iäisyyskut-sun. Jäljellä on vielä tätämaallista taivalta taittamas-sa silloin lapsuus- ja nuo-ruusvuosia eläneitä evakoi-ta, sotapakolaisia, jotkaovat myöhemmin sijoitus-kunnistaan levinneet lähesympäri maapallon.

Ensimmäinen suuri pa-kolaisaalto lähti Karjalastaliikkeelle jo 1600-luvun al-kupuolella, kun ruotsalaisettulivat ja valloittivat Karja-lamme. Tuolloin Pähkinä-saaren rauhan rajan itäpuo-leinen Karjala joutui länti-sen naapurimme valtaan.Näillä uusilla ruotsalaistenvalloittamilla alueilla asu-neet karjalaiset olivat kaik-ki ortodokseja. Kun uudet

isännät alkoivat pakko-käännyttää valloittamiensaalueiden asukkaita luterilai-sen uskon piiriin sekä anka-rammin verottaa näitä ei lu-terilaisia, katsoivat he par-haimmaksi jättää vaikkakotinsa kuin että olisivatluopuneet isiensä uskosta jalähtivät pakolaisina itäänAunukseen ja aina Tveriinsaakka. Vain viisi prosent-tia karjalaisista jäi tuolloinpaikoilleen.

Nämä kaksi viimeistäNeuvostoliiton aloittamaasotaa johti siihen, että kaik-ki karjalaiset lähtivät pa-koon länteen tänne vapaak-si jääneeseen Suomeen.Vain muutamien ihmistenkerrotaan jääneen omastatahdostaan koteihinsa, jois-sa heidän ei kumminkaansallittu asua.

Tuhannet meidän esi-vanhemmistamme ovat siisjoutuneet kokemaan samankohtalon kuin mekin. Hei-dän viimeisillä leposijoil-laan kukkivat luonnon omatkukat. Heidän tuntematto-miksi jääneet leposijansaovat Luojamme hoidossa.

Osa näistä leposijoistaon meidän tuntemissammeJumalan puistoissa, puis-toissa, jonne voimme men-nä kunnioittamaan heidänrakkaita muistojaan.

Kohta täältä juhlastam-me lähtevät yhteiset kukka-tervehdyksemme on tarkoi-tettu kaikille poisnukku-neille heimomme jäsenille.Näin me haluamme kiittääheitä kaikesta siitä, mitä heovat meidän hyväksemmetehneet. Toinen kukkater-vehdys viedään Karjalanmultiin siunattujen omais-temme muistomerkille jatoinen sankaripatsaalle kii-tollisina heidän suurimmas-ta uhristaan isänmaammekovimpina kohtalon aikoi-na. Molemmat viedään tä-hän Kanta-Loimaan kirk-komaalle.

Nouskaamme seisaal-tamme lähettämään kukka-tervehdyksiemme viejät jasamalla hengessä kiittä-käämme menneitä sukupol-via siitä, että voimme va-paassa ja hyvinvoivassamaassa tänään juhlia omaapitäjäjuhlaamme.

Kuvassa on Elisenvaaran soittokunnan torvisoittokunta Ojajärvellä kesäjuhlissa vuonna1937. Keitä soittajamiehet mahtavat olla?Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperätai puhelimitse 050-4036050 Maria Kauppinen tai sähköpostilla [email protected].

Kurkijoki-juhlille kokooonnuttiin Loimaan kunnan Hirvikoskelle viime viikonvaihteessa.

Ohjelma sisälsi niin vakavaa kuin humorististakin ohjelmaa ja ihmiset viihtyivät.


JATKOA SIVULTA 1

mittavia hankkeita kansa-laisjärjestö voi vapaaehtois-pohjalta toteuttaa. Kunnos-tetut ja hoidetut kirkko-maat, kirkot ja muistomer-kit viestivät omaa väkevääkieltään läsnäolostammetänäkin päivän Karjalassa.

KL.n alotteiden pohjaltaon vihdoin käynnistynyttyö siviilihautausmaidensaattamisesta valtio sopi-muksen piiriin samalla ta-voin kuin sotilashautaus-maat ovat.

Meillä on oikeus esittäävetoomus Venäjän viran-omaisille, että tämä työm-me voi häiriöittä jatkua, ko-tiseutumatkailijoiden tur-vallisuus, kokoontumis- jatoimintaoikeus turvataan ja

että Venäjän viranomaisetryhtyvät todellisiin toimiinkotiseutumatkojen rajanyli-tys-muodollisuuksien hel-pottamiseksi. Suuri kä-denojennus olisi, jos kokoluovutettu alue voitaisiinvihdoin avata matkailulle.Suomenlahden ulkosaarienavaaminen matkailulle jaViipuri-kortin palauttami-nen edistäisivät paitsi histo-rian ymmärrystä myös ta-loudellista ja kulttuuristakanssakäymistä Karjalassa.

Keskustelussa on ollutesillä myös maan vuokraus-ja osto-oikeuden myöntä-minen ulkomaalaisille.Arkkitehti Grotenfeltin vi-sio karjalaisesta kylä- ja ta-lokulttuurista voisi ollahuomisen uudisrakentami-sen myötä jälleen todelli-suutta. Monella suomalai-

selle on vapaa-ajan asuntotänä päivänä ulkomaillaEtelä-Ranskassa tai Poh-jois-Italiassa, miksei se voi-si olla Karjalassa, Kirvussatai Laatokalla, jos siihenavautuisi todellinen mah-dollisuus? Meidän ei pidäainakaan olla sitä mahdolli-suutta torjumassa, vaanedistämässä.

Karjala on historiallises-ti, maantieteellisesti ja talo-udellisesti alue, josta Suo-men tulee ja kannattaa ollakiinnostunut. Vanha sanon-ta sanoo, että kun naapuriaei voi valita, paras tavoitel-la kumpaakin hyödyntäväärinnakkaiseloa. Suomenhallituksen tulisikin laatiaKarjala-ohjelma, jossamääriteltäisiin selkeästiSuomen tavoitteet alueensuhteen. Meille ei ole yh-

dentekevää, miten meillehistoriallisesti tärkeä aluesosiaalisesti ja taloudelli-sesti kehittyy. Suomen jaVenäjän rajalla on tänä päi-vänä Euroopan syvin elin-tasokuilu, jonka syvenemi-nen entisestään ei milläänmuotoa ole Suomen etu.

Suomen ulko- ja turval-lisuuspoliittinen toiminta-ympäristö muuttuu voi-makkaasti. Siihen vaikutta-vat Venäjän kehitys ja Bal-tian maiden EU- ja Natojä-senyydet. Karjalan tulevasosiaalinen, taloudellinen japoliittinen vakaus tai mitta-vien ympäristöongelmienja kansainväliseen rikolli-suuteen liittyvien pulmienratkaiseminen ei ole yksinSuomen, vaan koko EU:nyhteinen huoli.

Luovutettu Karjala on

nähtävä nykyisessä Euroo-pan kehityksessä merkittä-vänä suurten mahdollisuuk-sien alueena. Itämeri on pa-laamassa sodanjälkeisenrappioon johtaneen välivai-heen jälkeen juurilleen dy-naamisen kasvun, vahvistu-van talouden ja rikkaanmoni satavuotisen kulttuu-rin alueeksi. Tässä työssäSuomen tulee olla aloitteel-linen ja olla mukana ja läs-nä aktiivisesti suomalaisenKarjalan kehittämistyössä.Ajatus, että emme toimisiKarjala-asiassa milläänmuulla tavoin ja keinoinkuin vain palautuksen hy-väksi, ei ole karjalaistenetujen mukainen. PohjoisenEuroopan kehitys on avaa-massa yhä mittavampiamahdollisuuksia suoma-laisten läsnäoloon ja toi-

mintaan alueella.Meille on annettu hieno

perintö, upea maa, jota kar-jalainen heimo on vuosisa-toja viljellyt, kehittänyt javarjellut. Valtiollisista ra-joista huolimatta se on siltiyhä, aina Karjalaa. Meilläonkin kaikki syy tänä päi-vänä sanoa kalevalaisen ru-nonlaulajan sanoin: Varjelevakainen sitä.

Meillä on unelmamme,uskomme ja toivon tähtem-me. Niistä pidämme kiinni.Työ Karjalan ja karjalaisuu-den hyväksi vaatii pitkäjän-teisyyttä ja asiaan sitoutu-mista. Niitä ominaisuuksiameillä on. Tiedämme sydä-missämme, että olemme oi-kealla asialla.

Ja tässä itse morsian ja sulhanen :Varpu Ojala ja Heikki Laine, onnit-

telemassa sulhasen mamma KaijaJoensuu. Näytelmässä kurkijkelai-

nen morsian nai loimaalaisen sulha-sen, niinpä näyttelijätkin olivat tie-tysti okeasti joko kurkijokelaisii tai

täänpuolelaisii...

Kurkijoki-Säätiön hallituksen puheen-johtaja Anna-Maija Nurminen-Lempi-nen avasi Muistojen iltamat toivottaenihmiset lämpimästi tervetulleiksi.

Loimaan kunnan kunnanhallituksenpuheenjohtaja Tarja Kiviniemi esittiLoimaan tervehdyksen sunnuntain päi-väjuhlassa. Näin katsottiin jo tulevai-suuteen; ensi vuonna virallisesti on ole-massa vain yksi Loimaa.

Kurkijoki-Säätiön puheenjohtaja PerttiHartikka tervehti puheellaan sunnun-tain päiväjuhlaan saapunutta runsaslu-kuista väkijoukkoa. Hän painotti juhli-en merkitystä jokaiselle kurkijokelaisel-le, jokaiselle kurkijokelaisjuuriselle.

Kukkatervehdykset lähtevät Karjalaan jääneiden vainajienmuistomerkille ja Sankarivainajien muistomerkille, edessäLeena Virtanen ja Lauri Laukkanen, takana Saini ja MarttiRepo.

Vanha, 1800-luvulta peräisin oleva Kurkijoen kartta, oli yksiKurkijoki-museon hankevetäjä Ulla Clercin ja hankkeen oh-jausryhmän ideoima tuote, jota myytiin museon avajaisissaja juhlilla. Kaunista karttaa on saatavissa sekä museolta ettälehden toimituksesta. Avajaisista tarkemmin ensi viikon leh-dessä.Paikallinen Karelia-kvartetti vahvistettuna säestäjä Heikki Poutasella, ilahdutti juhlaväkeä kauniilla laululla ja soitolla.

Leena Virtasen kirjoittama Keträpuun sijoillasai raikuvat aplodit yleisöltä. Kuvassa lapset:Morsiamen sisaren lapsia esittivät Marjukka jaKaroliina Laine sekä Oskari Ojala, takana mor-siamen sisarta esittänyt Elina Keloniemi-Hurtti-la, morsiamen äiti Sirkka Lukka, sulhasen isäMatti Tapio, morsiamen isä Martti Meskanen jakokin apulainen Leena Meskanen.


KARJALAINENPITÄ JÄ SEURAHiitolaiset ryHiitolaiset ry

Pitäjäjuhlii männää ainalauvantaina, sunnuntaina.Sial ko pääsyy haastamaatuttui kanssa karja1aa.Siel on jokkaisel nii lustiisentäi lähetää sin justii.Sielt ain löytyy tuttuloitasitähä ei mikkää voita.Kuulumissi! kysellää, käy-vää läpi päivä sää. killaneon vointi siul, mitkä kolotuk-set miul.

Kylhä täällä riittää juttuujokkaisel nii monta tuttuu.Tappaamisest ilotaasiint ko viel myö tunnetaa.Oot sie käynt jo Hiitolakkotkulmii siellä kahtomas?

Mitähän ruokaa laittaisi?Siinä onkin nykyisin miet-timistä kerrakseen. Erilais-ten tutkimusten tuloksetosoittavat milloin minkäkinelintarvikkeen vaarallisuu-den. Kiellettyjen listallaovat ainakin suola, sokeri,rasvat sekä erilaiset maito-ja viljatuotteet. Kaikistakielloista huolimatta monetaikakauslehdet suorastaanpursuavat toinen toistaanherkullisimpia ruoka- ja lei-vontaohjeita. Lehtien seu-raavilla sivuilla onkin sittenjo mitä erilaisimpien vita-miinipillereiden ja laihdu-tuskonstien käyttöohjeita.

Kilot lähtivätYllättävän tehokkaan

laihdutuskuurin piti erästyökaverini 90-luvulla.

Kutsun häntä tässä Pekak-si. Aktiivisen urheilu-uranlopettamisen jälkeen hänel-le oli kertynyt ylipainoamelko runsaasti. Laihdutta-mispäätöksensä aloittami-seen vaikutti esite, jossamainostettiin Tampereellapidettävää kaksipäiväistäterveiden elämäntapojenlaihdutusseminaaria. Semi-naarin ohjelma koostui eri-laisten ravintoalan asian-tuntijoiden luennoista jabisneksen tekijöiden tuote-esittelyistä.

Todella tehokas oli semi-naarin anti ollut, sillä Pek-ka palasi töihin melkeinkuin hurmoshenkisenä: nyt

Piirakoita vai pillereitä?lähtevät kilot ja nopeasti.Mukanaan oli suuri laati-kollinen veteen sekoitetta-via annospusseja sekä purk-kikaupalla erilaisia vitamii-nipillereitä. Eikä satsi ollutmaksanut kuin vähän alle1.000 mummonmarkkaa (n.160 euroa)! Jostain syystämeitä työkavereita vähänhymyilytti. Neljä kertaapäivän aikana Pekka työ-paikan keittiössä ”hyrskyt-ti” ruokaansa annospussienmukana saamassaan puolenlitran kannellisessa tölkis-sä. Kävimme aina sillointällöin suurella mielenkiin-nolla katsomassa, että min-kähän värinen ”litrinki” oli

kulloinkin vuorossa, silläannosten värit vaihtelivatmyrkynvihreästä vaalean-punaiseen ja joskus jopakeltaiseen.

Kyllä meiltä kuitenkinalkoi hymy hyytyä emme-kä meinanneet todeksi us-koa, sillä Pekan paino al-koi pudota ihan silmissä jakilot lähtivät vauhdilla.Kerran kuurin aikana hänenpiti käydä Tampereellakontrollissa. Siellä oli ke-huttu kuinka hyvin kuuri olihäneen tehonnut. Kehumi-nen tietenkin vain ”löi löy-lyä kiukaalle.” Kuurin lop-puajaksi piti taas ostaa laa-tikollinen kalliita ruokapus-

seja ja pillereitä.. Hyvin olilaihdutusaatteelle antautu-neiden ravintogurujen jabisneksen tekijöiden infor-maatio tehnyt tehtävänsä,sillä saamiaan ohjeita Pek-ka noudatti tunnontarkasti.Kun tuon kuurin kestoaika,kolme kuukautta, oli kulu-nut, oli painokin pudonnut– uskomatonta, mutta totta- lähes 25 kiloa. Pekka olitulokseensa erittäin tyyty-väinen, mutta meidän työ-kavereiden mielestä aikai-semmin iloisen ja vähänpyöreänaamaisen työkave-rimme olemus oli muuttu-nut kuin ”kuoleman kuvak-si”. Kalliiksi tuli Pekanlaihduttaminen, sillä kuurinlopettamisen jälkeen kilotpalautuivat melko nopeastitakaisin. Mielenkiintoinen

ja ainutlaatuinen tapausmeille sivusta seuranneille-kin.

Mitä opimme tästä? MePekan työkaverit opimmeainakin sen, että jos on tar-vetta pudottaa painoaan, eikannata käyttää mitään kal-liita poppakonsteja, vaansyödä terveellisesti ja har-rastaa liikuntaa kukin voi-miensa mukaan.

Eihä täss tää enempäätarvii miettii mitä ruokaalaittas. Karjalapiiraat, mu-navoi ja karjalapaisti on ihavarmast parempaa ku mit-kää pillerit tai laihutuslit-rinkit!

”Maistus varmaa sullek-kin!!”

IPPA

Kun muistojen nauhaa näinkeriä saan

tunnen kuin saapuisin taasHiitolaan.

Vaik’ unta tuo kaunista vainlieneekin

todeksi sen uskoisin.

Raija Laaksonen

Hiitolan muistoja(Kuvatekstit laulusta Hiitolan muistoja)

Nään maisemat mahtavatkuin tarujen

jylhän ja korkeanLinnavuoren…

Nään lahtien hohtavanhopeavyön

kuullossa kesäisenyön……

Oot Hiitola meille sämuistojen maa,rannoilles mieleni ainhalajaa…Sun kunnailtas kauniistalapsuudestain,muistot mä tallettaasain….

Viel’ tienoota kauneintasyntymämaan

kunnaalles seisahdankatselemaan

Nään viljan mä pelloillalainehtivan

laaksoissa maan ihanan…

Taas kuunnella Asilankoskella saakuohujen lauluakaunehimpaaTaas aavoilta Laatokan koinoustessaankunnaille luo loistoaan…

Olik tuomet justii kukas,entäs käet, olik ne hukas?

Tippa silmis muistetaameijä ommaa Hiitolaa.Sota-aja muistot kovatmielii painuniet ne ovat.Kaik yhessä vaa kestettiimasennukset estettii.Elävä miel ettiipäivaik tuo kotikulta jäi.

Kyyneliet on vuoteniet hel-potusta tuottaniet.Ko on nauru, laulu helkkäntpaha mielon pois sit mänt.HiitalajuhlisPoris täälläkaik myö ollaa hyväl päällä.

Terttu KetolaTäällä tänä-päivänäkkii mahottomasttuttui näkkii. Oma murti!kalkatus,vällii naurupurskahus.Ilo pinnas Karjalaisilnii on miehil niiko naisil.ohjelmaakii kuunnellaa, .päässää tuttuu tunnel-maa.

Vuuvet vierii vuuve per-rää mut ≈juhlat meijätyhtii kerrää. Vaik meillissää. ikkää karttuu pit-tää oikei keppii tarttuu,lähettävä on vaa mukkaapois ei jäähä nyt kukkaa.

LÄHETÄÄ HIITOLA JUHLIILÄHETÄÄ HIITOLA JUHLIILÄHETÄÄ HIITOLA JUHLII



Tämä kesä on minulletodellinen juhlien kesä. Ke-säkuussa oli rippijuhlat, jot-ka olivat sikäli erikoiset,että tuli kuluneeksi 50 vuot-ta omasta ripillepääsystäni.Kullaan seurakunnalla ontapana kutsua silloin senajan rippikoululaiset kirk-koon ehtoolliselle ja sen jäl-keen seurakuntakodille ruo-kailemaan ja muistelemaansilloisia rippikoulumuisto-ja.

Oli todella mukava tava-ta entisiä rippikoululaisia,joita kaikkia en enää edestuntenut. Meitä oli silloin61 rippikoululaista. Tähäntilaisuuteen oli saapunut 19.Kymmenen oli jo siirtynyt

ajasta ikuisuuteen. Oli to-della mukava tilaisuus.

Viikko tämän jälkeenolivatkin sitten vuorossaKarjalan Liiton kesäjuhlatJoensuussa. Sain olla lippu-kulkueessa airuena siskoniRaijan kanssa, poikani Arinkantaessa Hiitolan pitäjä-seuran lippua. Tässä tapah-tumassa oli muutakin jän-nittämistä: Poikani osallis-tui Karjalan maratoniinvoittaen oman sarjansa jaoli myös koko kilpailun toi-nen.

30.7. on myöskin tulossaerikoinen juhla Raumalla,entinen opettajani täyttää80 vuotta ja hän on kutsu-nut entiset oppilaansa juhli-

Juhlien kesä

Hiitola oli suuri pitäjä,sen osoittaa jo sekin että pi-täjässä oli 40 kylää. Toisetkylistä olivat suuria runsas-väkisiä kyliä toiset taas pie-niä, vain muutaman talonkyliä.

Oma kotikyläni Nehvolakuului näihin pienehköihinkyliin, jossa oli vain vähäntoistakymmentä taloa.

Nehvola oli kuitenkin sepaikka jonne Hiitolan vii-meinen kansakoulu raken-nettiin 1934-35. Tähän uu-teen koulupiiriin kuuluiNehvalan ympäristöstä mo-nia eri kyliä, monet vainparin-kolmen talon “taaja-mia”.

Näiden Nehvolan lähi-kylien lapset kävivät sittenNehvolan koulua. Koulu olikaksiopettajainen, yläkou-lun opettajana toimi vii-meksi Leonard Männikköja alakoulunopettajana ElliNemlander. Näiden opetta-jien ohjauksessa sitä opit-tiin monet tärkeät asiat niinhyvin, että ne vieläkin mie-lessä ovat. Männikkö aina-kin tunnettiin aika ankara-na opettajana, jonka luun-appi kajahti aika kuuluvanaellei joku kunnolla osannutolla.

Nehvolan koulua kävi-vät lapset Päijälästä, Tiuru-lasta, Huiskonniemestä,Kavonsalmelta, Itulasta,Piimälästä, Lauralasta, Tu-julasta, Ulaskanniemestä,

Tenholasta ja sotien välilläMustolastakin, koska sieltäkoulu oli vaurioitunut so-dan melskeissä.

Postin Nehvolan asuk-kaat saivat noutaa Lauro-lasta, jonne se päivittäintuli. Usein sitä tuotiin sa-malla naapurinkin posti kunkerran asialla oltiin.

Kauppakin oli aikoinaanollut Nehvolan Alakylässä.Ei kuitenkaan enää omanmuistini aikana.

Vaikka kotikylämme oli-kin pieni kylä löytyi sieltämonen eri ammatin taitajia.Suurin osa kylänväestä olimaanviljelijöitä, sillä sil-loin oltiin joka paikassa lä-

hes “omavaraisia”. Pienimaatilkku oli lähes kaikilla.Kotieläimiä oli myös mel-kein jokaisessa talossa. Toi-set olivat ahkeria kalastajia,sillä olihan Laa

tokka tunnettu kalajärvi.Ainakin oma isäni SimoTattari oli todellinen kala-mies. Saalista riitti useinmyös muillekin oman per-heen lisäksi.

Kylästä löytyi ompelija.Vieläkin muistuu mieleenMaikki Tattarin käsinvei-vattava ompelukone, jollavalmistui monenlaista pääl-lepantavaa. Suutarin hom-mia hoiteli Tutin Mikko.Pikilangan tekoa me saim-

me monta kertaa silmätsuurina seurata. Puusepänhommien taitaja oli taasoma isä. Ainakin talvisai-kaan oli höyläpenkki ahke-rassa käytössä kun isä val-misti suksia, rekiä, hevo-senluok

kia, veneitä ja vaikkapamitä joku vain tarvitsi.

Hierojia lienee ollut oi-kein kaksittain ja niitähänsilloin tarvittiin kun raskas-ta ruumiillista työtä tehtiin.Hierojan saapuessa taloonhierottiin niin ukot kuinmummotkin muiden hierot-tavien lisäksi.

Maiseman mäkisyys an-toi ky1än paikoi1le nimiä.

Nehvolastakin löytyi mon-ta mäkeä. Oli Mikkelinmä-kit Rapatinmäki,Pih1ajamäki, Petäjämäki,-Katajamäki, Hievatsunmä-ki, Häränmäki ja keskelläky1ää Aaronmäki, josta tal-vella sai hankikantojen ai-kaan mahtavat kyydit kel-kalla Nehvolan lahdellepäin. Päijälän ja Nehvolanrajamailla oli myös Pälä-mäki, mistä lienee nimensäsaanutkin. Lieneekö sieltäpälätystä kuu1umut?

Mököpää oli mielestäm-me hauska paikannimi, on-kohan se ollut joku mökö-tyspaikka? Oman kotipaik-kamme nimi oli Kangasta-la, lieneekö ollut joku en-teellinen nimi, sillä naisval-taiseksi ajan myötä kotim-me muuttui. Meiltä Päijä-lään päin alkoi alamäki,joka oli saanut nimekseenLikasrinne. Jossain oli tie-toa, että nimi olisi peräisinsiitä, kun Päijälästä päin tu-levat hevoskuormat tulivatLikasrinteeseen niin hevo-set päästelivät kikkaroitaanrinteeseen ja niinhän siitämuodostui Likojenrinne.Tiedä häntä tätäkään. Mur-halampi, kartassa kuitenkinHievatsunlampi oli ainakinmeistä lapsista vähän pelot-tava paikka lampeen liitty-vään vanhaan tarinaan liit-tyen. Hievatsummäki olikuitenkin meidän parasmetsämansikoiden poimi-

mispaikka. Mekin sieltäihan litrakaupalla niitä poi

mimässa käytiin.Välisalmi oli se paikka

missä isän vene oli ja sieltäaina kalareissulle lähdet-tiin. Aronlahti heti Väli sal-men loputtua oli se paikkamissä usein ensimmäinenhauki jo uistimeen kävi.

Nyt kotiseutumatkoi1lakotikylässä kulkiessammeolemme saaneet ihan tyh-jässä kylässä kulkea, ei ai-nuttakaan rakennusta sielläole enää jäljellä. Koulu olikuitenkin kymmenkuntavuotta paikoillaan nyt sekinon laitettu kuntoon ja onjonkun yksityisen hallin-nassa.

Aaronmäki keskel1ä ky-lää on kuitenkin se paikkajonne lapsuuden

aikaisia leikkipaikkojaaina muistelemaan menem-me. Mäellä kasvaa monen-värisiä kissankäpä1iä jamuitakin kukkia runsaasti.

Maisemat tutut ja rak-kaat ovat kuitenkin jäljellä.Moni on kotirauniotkin löy-tänyt. Muistot kotikylästäeivät kuitenkaan koskaan .mielestä katoa. Rakas Neh-vola, Hyvä Hiitola. 5yn-nyinpaikka parhain. 5uo-kantaan pysähtyy auto jasiitä Päijäläänpäin erkaneetie joka meidät johdatteleenäille unohtumattomillelapsuudenmaille.

Terttu Ketola

KOTIKYLÄ NEHVOLAHIITOLASSA

Ruohottunut Nehvolanlahti. Oikealla Mikkelinmäki, vasemmalla Rapatinmäki.

maan kanssaan. On kulunut58 vuotta kun hän on ollutLeineperin koulussa opetta-jana, olen ollut silloin toi-sella luokalla. Leineperi onhänen ensimmäinen virka-paikkansa ja näin ollen olenhänen ensimmäisiä oppilai-taan. Tämä on todella mie-luinen tapaaminen.

Seuraavana onkin sittenvuorossa Hiitolan juhlat jailtamat 7-8.8. Niihin juhliinvalmistautuminen onkin joaloitettu. OhjelmaryhmäEvakot esiintyy, molem-missa tilaisuuksissa jaolemme harjoitelleet ohjel-maa, soiton ja laulun mer-keissä. Myös emännille riit-tää töitä juhlien yhteydessä.

Mielenkiintoinen juhlienkesä.

JuhlaterveisinAiri Vihavainen

Rippikoululaisia 50-vuoden takaa Kullaan kirkon portailla.

”Viiden-tähden hotelli”Taas tänäkin vuonna teh-

tiin Hiitolan Pitäjäseurantoimesta useita matkoja ko-tikunnaille Karjalaan. Eh-käpä se, että nyt eletään ai-koja jolloin 60 v. sitten ko-tiemme ovet sulkeutuivatlopullisesti sai monen läh-temään mukaan, toisaaltavuosi vuoden jälkeen mo-nille ei kesä ala ennen kuinon päässyt käyskentele-mään entisille kotipihoille.Suurin osa matkalaisista olijo aikaisempina vuosinakinollut matkoillamme muka-na, mutta aina on joukossaensikertalaisiakin, ja kuin-ka ollakaan melkeinpäkaikkiin iskee se ”Hiitolanhuuma” joka pitää ottees-saan ja vetää sinne aina uu-destaan ja uudestaan.

Majoituspaikkamme Ra-holan koulu sai viiden täh-den hotellin arvosananeräältä 10v. matkalaiselta.Hän totesikin että tämä onvarmasti Venäjän paras ho-telli kun ruokakin oli niinhyvää.

PerilläHiitolassa

Tälläkin kertaa Hiitolas-sa oleskelumme alkoimenneitä sukupolvia muis-taen. Kellotapulin paikallaolevalle muistomerkille ta-pahtui kukkasten laskemi-

Käynti kotona Hiitolassanen kolmen sukupolvenvoimin. Erityisen juhlalli-seksi tämän muistomerkeil-lä käynnin teki Hiitolan kir-konkellojen soiminen, tosinvain kasetilta, sillä 1950luvun lopulla kirkko syttyihitsauskipinästä ja paloi po-roksi, samoin kävi kellota-pulille 1968.

Sankarivainajien muis-tomerkille kukkaterveh-dyksen laski itseoikeutetus-ti Sinikka Rajainmäki oli-han kulunut tarkalleen 60v.kun pieni evakkotyttö jäisodan seurauksena isättö-mäksi. Vaikka aikaa on ku-lunutkin vuosia oli tilan-teessa herkkyyttä ja juhla-vuutta.

KotipihoillaKotipaikoilla kierrelles-

sä oli meitä iso sakki use-ammasta perheestä ja olitosi rattoisa päivä kun vuo-rollaan kaikkien ”kotona”käytiin.

Retkemme alkoi Haapa-lahdesta, mennessämmesinne pisti silmään että nyton teiden sivuun nousemas-sa kovasti uusia rakennuk-sia. Hyvin siistin näköisiäne uudet pihapiirit Hiito-lassa ovatkin, mutta ne van-hat on ihan samalla tavallarempallaan kuin ovat olleetjo vuosikausia. Tunnustus-ta pitää antaa kuitenkin kas-

vimaiden siisteydelle, kaipatalven elanto on pitkälti senantien varassa.

Uitonsalmen sillalla py-sähdyimme tarinoimaanpaikallisten kalamiestenkanssa. Käsiä apuna käyttä-en jonkinlainen keskustelusaatiinkin aikaiseksi. Hyvinystävällisesti ovat nykyisetHiitolaiset meihin suhtautu-neet ja niin onkin parastapuolin sun toisin.

Aikanaan Mainiemessäolleella Grigorkoffin kesän-viettopaikalla piknikillä ol-lessamme, saimme seurak-semme sen nykyisen isän-nän Boriksen, hän toi kas-vimaaltaan meille tuorettasipulia leivän päälle ja ma-koisalta maistui.

Laurolan kartanon seutupitää tietysti myös jokareissulla katsastaa, ja ainasurkeampaan kuntoon näyt-tää ”kartanokin” vuosi vuo-delta menevän. Sieltä kulkitiemme Piimälän kauttaNehvolaan. Melko vauh-dikkaasti taittui osa matkas-ta kun naapurin miehenkanssa sivuvaunun kyydis-sä loppumatka päästiin. Osaseurueestamme jatkoi pati-kointia Tutin kautta meidänpihamaalle, joka olikin vii-meinen etappimme. Siinäkoivun juurella vietimme

JATKUU SIVULLA 8



Vuonna 1947 perustettuHiitola-säätiö on hyvissävoimissaan. Kiitos tästäkuuluu viisaille päätöksillejoita aiemmat ja nykyiset-kin Hiitola-säätiön valtuus-kunnat ja hallitukset ovattehneet. Säätiön varallisuuskoostuu käteisvaroista, ra-hastoista, huoneistosta (ny-kyinen kokous- ja arkistoti-la) ja ”vihreästä kullasta”eli Niivalan metsätilastaSavitaipaleella.

Hiitolassa vuonna 1930perustettu Karjalan Valo Oyoli kassavarojen karttuessahankkinut SavitaipaleenLyytikkälän kylästä yksi-tyishenkilöiltä vuonna1951 noin 50ha Niivala- ni-misen metsätilan. Tämäntuottoisan sähköyhtiön lo-pettamispäätös tehtiin pianmetsäkaupan jälkeen vuon-na 1953 jolloin kuusi vuot-ta toiminut Hiisi-säätiö osti

kyseisen metsätilan Karja-lan Valo Oy:lta kahdenmiljoonan markan kauppa-hinnalla. Tuo ostopäätösoli viisas, koska metsätilaon nykyisin tärkeä säätiöntoimintaa tukeva tulonläh-de.

Metsätilasta on noin85% kuusi- tai mäntypuus-toa ja 15% on lehtipuuta.Kokonaispuustomäärä onnoin 8000m3 ja vuosittai-nen kasvu on 200-250m3

luokkaa. Suositeltava hak-kuumäärä on 4.3% puus-tosta vuodessa. Metsäti-laamme hoitaa nykyään

Savitaipaleen metsänhoito-yhdistys tehden tarvittaviahoitotoimenpiteitä. Viimei-sin hakkuu saatiin valmiiksivuonna 2003 kokonaismää-rän ollessa noin 1000m3.Edellinen suurempi uudis-tushakkuu oli vuonna 1997jolloin hakkuumäärä olimyös noin 1000m3.

Nykyinen 10-vuotinenmetsänhoitosuunnitelma onvoimassa vuoteen 2009saakka ja tämän suunnitel-man toteutumista säätiö ak-tiivisesti valvoo. Kaksivuotta sitten säätiö teki tai-mien istutusretken palstalle

ja tänä vuonna valtuuskun-ta ja hallitus tekivät jälleenuuden tarkastusmatkan.Tällaiselle matkalle oli ole-massa selvä tarve, koskapalstastamme vastaavaalue-esimies oli vaihtunutnoin vuosi sitten. Itsellenituoreena säätiön asiamie-henä matka oli varsin pal-jon tietoa antava ja erittäinmielenkiintoinen. Bussi-matka tehtiin 11.-12.6.2004 ja mukana olikoko valtuuskunta ja läheskaikki hallituksen jäsenet.Runsas osallistujamäärälämmitti asiamiehen miel-tä.

Matkan ansiosta saimmevälitettyä viestin metsän-hoitoyhdistykselle siitä ettätodella seuraamme Niiva-lan metsätilan tapahtumia.Olimme myös ”sopivan”kriittisiä metsän tilasta jatotesimme alue-esimiehel-le mm. etteivät uudet tai-met kaikilta osin näyttäneethyviltä. Toki hyvässä yh-teistyöhengessä kiersimmelohkoja läpi. Näin maallik-kona toteaisin että metsä-palstalla oli kaksi erilaistapuolta: uudistushakkuitaläpi käynyt Vartusjärvenpuolisko ja valtatie 13:ntoisella puolen oleva met-sätilan Kuolimo-järvenpuoleinen osa missä oli”silmänkantamattomiin”60-70-vuotiasta uudistus-kypsää mäntymetsää, jon-ka voisi tarvittaessa rahak-sikin muuttaa mutta sen voimyös antaa olla vielä vuo-sia rauhassa. Yhtä kaikki:hyvältä näytti, vihreä kul-tamme on hyvissä käsissäammattilaisten hoidettava-na. Mainittakoon vieläerikseen, että onpa Hiitola-säätiön metsissä nähty lei-jona kuten Ruokolahdellavuonna 1992. Tässä tapa-uksessa leijona oli oikea,nimittäin 90-luvun lopullaSavitaipaleen Lions- klubioli istuttamassa taimia met-säpalstallamme.

Kari RajainmäkiHiitola-säätiön asiamies

Hiitolaisten vihreä kulta

Metsänhoidon ollessaammattilaisten käsissä, jääHiitola-säätiön tehtäväksisen kirjattujen sääntöjennoudattaminen ja niidenhengen toteuttaminen. Mai-nittakoon että säännöt (sää-tiön tarkoitusta koskevaosuus) ovat säilyneet oleel-lisesti samana alusta alka-en:

Säätiön tarkoituksena onvaalia entisen Hiitolan kun-nan asukkaiden ja heidänjälkeläistensä keskuudessakarjalaista yhteishenkeä jakulttuuria sekä tukea hei-dän henkisiä ja taloudellisiapyrkimyksiään. Säätiö to-teuttaa tarkoitustaan myön-tämällä avustuksia ja apura-hoja sekä harjoittamalla tie-dotus- ja virkistystoimin-taa.

Tällä tavoin säätiö ontoiminutkin. Tulevaisuu-dessakaan sääntöjä ja ta-voitteita ei muutettane aina-kaan heppoisin perustein.Sen sijaan em. toimintata-poja voidaan aina sääntöjenpuitteissa kehittää. Nykyi-sin säätiön toimesta järjes-tettävä päätapahtuma onvarttuneen väen virkistys-leiri johon on vuosittain ha-kenut 50-60 vuonna 1939

Hiitolassa kirjoilla ollutta.Ensisijaisen tärkeää on tal-lettaa asianmukaisesti kaik-ki tieto joka jo on kerätty taion vielä ”nurkissa”. Hyväämallia sain itsekin nähdävieraillessani Kurkijoki-juhlien viikonloppuna Kur-kijoki-museon avajaisissa jamyöskin Unto MiikkulaisenKurkijoen kihlakunnanmurresanakirjan julkista-mistilaisuudessa.

Lisäksi pitää katsoaeteenpäin: kuinka esim. saa-da nuoria mukaan edistä-mään karjalaista yhteishen-keä? Siinäpä miettimistä.Säätiön toiminnassa tuleetulevaisuudessakin huoleh-tia hiitolaisen kulttuurin jat-kuvuudesta; sääntöjen hen-gen mukaisesti. Oikeastaantässä tulee toimia samoinperiaattein kuin metsänhoi-dossakin: myös nuoren tai-miston kasvusta pitää huo-lehtia. Tämä tarkoittaa sitä,että hiitolaisten yhteisöjentoimintaan pitää tasaisestisaada mukaan myös nuoriauuden polven jäseniä. Li-säksi tämä tarkoittaa sitä,että säätiön toiminnassa tu-lee olla sekä varttuneille ettänuoremmille suunnattuja ta-pahtumia ja tekoja.

Hiitolassa oli myös orto-doksinen kirkko ja sen lä-histöllä hautausmaa. Tähänvanhaan ortodoksiseenhautausmaahan oli vainajiahaudattu 1800- luvun alku-puolelta asti.

Siellä oli tavattomanvanhoja hautakiviä muisto-kirjoituksineen, samoinupeita taottuja rautaisia ris-tejä, joissa kohokirjaiminvainajan nimi, syntymäaikaja kuolinpäivä. Näistä meusein laskimme minkä ikäi-siä nämä haudatut olivatkuollessaan olleet. Olihansiellä myös lastenkin hauto-

ja. Ihan surumieli tuli kunajattelimme miten pieniänämä vainajat olivat olleet.

Suosittu muistokirjoitususeissakin hautakivissä oli:”Hiljaa iltakello lyö päättyipitkä päivätyö. Haudan le-poon hiljaiseen Herra kut-sui väsyneen.”

Joskus teimme pieniäkukkaseppeleitä ja laitoim-me joillekin haudoille, sa-moin kitkimme suurempia,rikkaruohoja pois muuta-milta haudoilta. En muista,että koskaan meillä olisi ol-lut pelottavaa tunnetta siitä,että me olemme hautaus-maalla. Mummo oli meillesanonut että, hautausmaaon Jumalan puisto ja siellähaudoissa olevat ovat Ju-

Iloinen lapsuuden leikkipaikkamalan lapsia. Hautausmaaoli meiltä kunnalliskodinrantaan menevän polun var-rella ja tietenkin kun kesä-aikana rampattiin rantaanuimaan niin ainahan sitähautausmaakin siinä samal-la tuli kovastikin tutuksi.

Täystuho, on se sanamillä nyt kuvailisin tuotameidän lapsuudenaikaistatuttua paikkaa.

Tämänhetkistä hautaus-maan tilaa on vaikeaa mil-lään sanoilla kuvata, niinkammottavassa kunnossasiellä kaikki on. Kaikenlai-sia hökötyksiä, aitoja, suu-ria erimallisia muistokiviäja erilaisia puuristejä, pöy-tiä, tuoleja, astioita ja mei-dän mielestä kaikkea sel-

laista mikä ei oikein sinnekuuluisi. Ainakaan sil-mämme ei millään tahdotottua noihin suuriin muo-vikukkaisiin hökötyksiin,joita haudoilla on.

Sinne hautausmaallekuitenkin aina kotiseutu-matkoilla askeleemme kai-kesta huolimatta vievät.Täytynee vain todeta:Maassa maan tavalla. Kult-tuuri erot ovat monissa eriasioissa suuret, sille ei voimitään. Hautausmaakult-tuuri on siitä yksi hyvä esi-merkki. Joidenkin rakkaitaovat kuitenkin sinne mei-dän aikanamme haudatut,kuin nekin, jotka sinne nytmaan poveen on laitettu.

Terttu Ketola

Komeita muovikukkia?Tiurilan ortodoksisellahautausmaalla, 2002.


T I L A A

Luomutuotteet suoraan myllystäReijo Tupala p. 02-5381172 tai 050-5144133

LEINEPERIN MYLLY

Kuljetus- ja nostotyöt, maanrakennusurakointi jamaa-ainesten myynti. Kullaa. Puh. 0400 150783.

RAJAINMÄKI ky

RUUKIN PIDOTPitopalvelua vuosien kokemuksella

Puh. 02- 538 1289 / Leineperi

www.silokallio.fiKullaa

02 - 559 1411

Silokallion kurssikeskus

• ihtenäine ja vähä itepäinekii• rahan vastaanottoa ja luotonantoa• Siull´ja miull` ja vähä´muilleki´• Soittaen 03-517132• Surfaten www.suodenniemensaastopankki.fi

SUODENNIEMEN SÄÄSTÖPANKKI

Yrjönkatu 15, 28100 PORIPuh.02-630 2100, Fax.02-630 2125

Kotiseutumatkat KarjalaanHiitola, Käkisalmi, Kurkijoki...

Matkasi järjestää:

Jouko Ijäs OyCNC ohjattua polttoleikkausta

Järvikyläntie 763 29280 JärvimaaPuh. 02 5377722 Fax 02 5377720

ONKS TIETOOVASTAUKSET1. Helsingin

vaalipiirissä.2. Hangossa.3. Alvar Aalto.4. Tauno Palo.5. Katolisessa kirkossa.6. Keuhkopernarutto.7. Kynsilaukka.8. Urho Kekkosen.9. Muurahaisia.10. Aika velikultia.


SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

Ruokakauppa Sinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

SuomalainenKukkakaali

139kg

kg399SnellmanMarinoidut

Kasslerpihvit

239SparTrio jäätelö2 l.(1,20 l)

pkt

OolanninValkosipuliperunat

400 g (3,23 kg)

129

MarinoituBroilerinfileepihvi

990kg

NorjalainenMerilohifile

599kg

Tarjoukset voimassa: perjantai–sunnuntai 30.7.–1.8.2004

Tuoretoriltamme

OTA 3MAKSA 2

ApetitQuick&Tastyateriat300 g

OTA 3MAKSA 2

OululaisenReissumies235 g

SunsilkShampoo250 ml

OSTA 2saat Sunsilk

Hoitoaineen 200 mlkaupan päälle

KesäextraaKesäextraa

199rasia 200

pkt249pkt 245

pkt

HK Kabanossi400-500 g

(6,23-4,98 kg)

AtriaSaunapalvi

350 g (2,78 kg)

ValioVoimariini

400 g (4,98 kg)

VaasanTäyshyvät

640 g (3,13 kg)

taas rattoisia hetkiä syöden,juoden, tarinoita kertoillenja laulellen. Laulaessa mie-li herkistyy aina niin etteitainnut ainoakaan silmäpa-ri kuivaksi jäädä.

Toisena matkapäivänäkiertelimme katselemassaHiitolan nähtävyyksiä, ret-keemme kuului mm. Karja-lan työlaitos Linnavuori,Asilankoski ja Sahakoski.

YlistysKarjalaiselle naiselle

Iltaisin oli hauska viettääyhteisiä illanviettoja. Mu-siikki soikin komeasti sillä

olihan huuliharpun lisäksimatkalla mukana myös ha-nuri ja kolme hyvää hanu-rinsoittajaa.

Soiton ja laulun lomassakertoilimme kuulumisiakotipaikkakierroksiltamme.Kaikilla olikin ollut onnis-tunut päivä ja jopa uusialöytöjäkin oli tapahtunut.

Tässä tarinointi illassakertoi eräs Satakuntalais-mies kuinka oli edelleen,50v. jälkeenkin hyvin on-nellinen karjalaisesta vai-mostaan. Perusteluina vai-monvalinnalle aikanaan olinuoren miehen seurantakuinka karjalaiset miehetsaattoivat pitää pitkiäkin ta-

rinatuokioita, naisväenpuolestaan koko ajan häärä-tessä jotain, se sai hänet va-kuuttuneeksi että hänen tu-levan vaimon pitää olla eh-dottomasti karjalainen.Karjalaistytöt olivat myöstosi nättejä ja se saikin mo-nen paikkakuntalaisen po-jan sydämen sykkimäänvinhaa tahtia.

Ilmojen haltiatVaikka muualla on ollut

hyvinkin epävakaiset ilmaton nämä kotiseutumatkatsaatu taaskin tehdä kauniis-sa karjalaisessa säässä.Tuonne ylöspäin katseenisuunnatessani pidänkin sitäsuosionosoituksena meitä

niin monessa tuulessa kuintuiskussakin kulkeneitaevakoita kohtaan.

Taas on kesän matkattehty, mutta mikäli lähtijöi-tä on riittävästi syyskuun10-12.pv Hiitolan Pitäjä-seuran toimesta lähdemmevielä yhdelle matkalle Hii-tola - Kurkijoki seudulleSilloin palaamme tunnel-miin 60 vuotta sitten.

Hyvää kesää kaikille lu-kijoille, Hiitolan pitäjäjuh-lilla Porissa 7.-8.8. tava-taan.

Raija Laaksonen

JATKOA SIVULTA 6

Sinikka Rajain-mäki kotiranta-

millaan.

tÄnÄÄn karjalainen juhlaväki, · 2016-12-08 · me viemään karj alaisuutta tulevaisuuteen....

Documents