HENKILÖITÄJA TAPAHTUMIA

POHJANTORNIOSTA

Yksi hyödyn ajan saavutuksia oli sahojen modernisoituminen.Yksiraamisista sahamyllyistä siirryttiin teknisempiin vesisahoihinja vihdoin vuonna 1857 höyrysahoihin. Muutosta haittasivat myössahauskiintiöt, koska pelättiin, että metsät loppuvat. Tornionlaaksonensimmäisen sahan perustivat torniolaiset Petter Pipping ja AbrahamFought Ylitorniolle, jossa myös Anders Kurt aloitti sahaustoimin-tansa. Vaikka talouselämä alkoi vapautua, joutui suomalaiskansal-linen liike yhä ahtaammalle. Alkoivat vaikeat venäläistämisvuodet.Sen vastustamiseen tarvittiin myös yhteisöjä ja kyvykkäitä yksilöitä.

Ateenassa vuonna 1896 alkaneilla olympialaisilla on ollut tärkeä japositiivinen propaganda-arvo itsenäisissä valtioissa. Suomi osallistuivuonna 1912 Tukholman kisoihin ilman omaa lippua mutta hyvällämenestyksellä. Kisoissa Suomi juostiin ”maailmankartalle”. Seuraavistavuoden 1920 Antwerpenin kisoista lähtien Suomen menestys on olluthyvä. Tämä tuki kansallista itsetuntoa ja auttoi, että selvisimmetulevista vaikeista vuosista. Viinan kotipoltto kiellettiin Suomessa vuonna 1866. Tavoitteenaoli kääntää kulutus mietoihin juomiin. Pienpanimoita alkoi syntyä javuonna 1873 perustettiin Torneå Bryggeri Aktiobolag. Vuonna 1899panimon palvelukseen ja vuonna 1910 sen toimitusjohtajaksi tuliVeikko Gellin. Hän johti panimoa menestyksellisesti vuoteen 1945asti. Panimo laajentui Rovaniemelle ja Kemiin.

Ville Pörhölä 1897–1964 ”Röyttänkarhu” aloitti pitkän urheilu-uransaRöyttässä. Harvinaisen monipuolisenaurheilijana hän hallitsi mm. kuulan,moukarin, painonheiton ja vauhditto-man pituushypyn. Ville saavutti urallaanjoukon Suomen ja Euroopan mesta-ruuksia. Hän oli maaotteluiden vakio-kalustoa ja moninkertainen olympia-kävijä. Pörhölä aloitti olympiauranAntwerpenistä vuonna 1930, oli Parii-sissa 1924, Los Angelesissa 1932 jaBerliinissä 1936. Antwerpenistä hänsai kuulantyönnön kultaa ja Los Ange-lesista moukarin hopeaa.

Anders Kurt 1824–1895 oli syntynyt Kuusamossa ja suoritti Peräpohjolassamerkittävän päivätyön puunjalos-tusteollisuuden uranuurtajana. Jo20-vuotiaana hän aloitti kauppiaanaRovaniemellä, mutta avioiduttuaanoululaisen Maria Dahlbergin kanssaperhe muutti Tornioon. Vuonna 1860hän osti Kristineströmin sahan Yli-torniolta, v. 1879 Sinetän sahanRovaniemeltä sekä v. 1875 Salminsahan Haaparannalta. Antti Kurtinperilliset jatkoivat sahaustoiminnanlaajentamista perustamalla vuonna1901 höyrysahan Tornion Kuusiluo-toon. Kurtin perintö Torniossa elääarkkitehti Lars Sonckin piirtämässä”Villassa” Itäranta 10:ssä.

1800-luku 1900-luku

Edward (Eetu) Isto 1865–1915,Tornion Vojakkalassa syntynyt tai-demaalari tuli tunnetuksi ”Hyök-käys” taulullaan, joka vertauskuval-lisesti esittää Bobrikovin aikaistavenäläis-sortoa. Taulussa Suomi-neitoon kaksipäisen kotkan ahdistamana.Tämä Berliinissä v. 1899 maalattutaulu tavoitti sanomallaan suomalai-set ja taulua levitettiin jäljennöksenätuhansiin koteihin.

Teollisuusneuvos Irma Stormbom1917–1985 oli kotonaan kasvanut isänsäVeikko Gellinin johtaman ja vuodesta 1933omistaman panimon sisäpiirissä. Amma-tillisen koulutuksen Irma hankki Saksasta.Vuonna 1946 panimossa tapahtui su-kupolvenvaihdos. Irma Stormbominaviomies, varatuomari Fredrik Stormbomaloitti toimitusjohtajana, jota työtäIrma jatkoi 1963 – 1971. Tämän jälkeenhän toimi hallituksen puheenjohtajana.Näinä vuosina panimossa toteutettiintiloina ja laitteina sen historian suurimmatinvestoinnit ja näin se kykeni olutmark-kinoiden avauduttua sopeutumaan kan-sainväliseen kilpailuun. Kotikaupunki Tornioja erityisesti sen kulttuurielämä oli IrmaStormbomille läheinen asia ja hänen työnsä jäljetnäkyvät yhä.

AikalaisiaKarl Handolin oli suomalais-ruotsalaisen lennättimen reviisori, jonkaidea Torniota ja Haaparantaa yhdistävästä sillasta toteutettiin talvella1886 – 1887.Petter Abraham Herajärvi eli ”Kalkkimaan Pappi”, joka pukeutumi-sensa ja toimiensa takia oli aikansa tunnetuimpia alatorniolaisia. Hänoli muistinero ja matkimistaidon mestari: ”Omin päinsä lukehmaankioppi – Viisun teki kaikista, rikhaista jopa kaksi”.

AikalaisiaHanna Åström oli Ruotsin Ala-Kainuusta Tornioon muuttaneennahkurisuku Åströmin jäsen, joka v. 1901 lahjoitti tilat ja maatPeräpohjolan kansanopiston käyttöön.Susanna Palo (Mylly-Sannu, Mäki-Sannu) Kukkolasta oli vuosisadanalun käsityönopetuksen uranuurtaja. Hän oli kansansivistyksenavarakatseinen kehittäjä ja oli Peräpohjolan kotiteollisuusyhdistyksenperustajia.

TORNION KAUPUNKITornion kulttuuritoimistoTornionlaakson maakuntamuseoKeskikatu 22, 95400 TornioPuh. (016) 432 11

MAI

NO

STO

IMIS

TO P

LUSM

ARK

OY –

TORN

ION

KIR

JAPA

INO

200

6

Antti Mikkelinpoika Keksi:”Nämät nähty, tapahtuwan, Tornion joell totisesti”

Wuosi Lugull luettawall 1677.

1764 – 1793

Gabriel Tuderus tuli Tornion kirkko-herraksi vuonna 1682. Hän oli syntynytVarsinais-Suomessa, Maariassa, ja olitullut tunnetuksi saamelaisten kään-nyttäjänä. Hänen toimiaan kuvaa sa-nonta: ”Tuderus tuo Herran pappi, jotavihas Lanta sekä Lappi”. Hänet tuomit-tiin eroamaan virastaan väärästä vih-kimisestä, mutta kuningas kumosi tuo-mion. Hän sai myös kuolemantuomionvirkamiesten pahoinpitelystä, muttasekin muuttui sakoksi. Sakkosummanhän sai käyttää kirkon kattoholvinmaalaukseen.

Anders Hellant 1717–1789 syntyi Pellossa, jossa torniolaisvanhemmatolivat sotaa paossa. Hän sai alkuopetuksen Tornion pedagogiossa, tuliylioppilaaksi Härnösandista, josta jatkoi Uppsalan yliopistoon. Täällä hänopiskeli matematiikkaa ja laki- ja taloustiedettä. Väitöskirjan Hellant tekikarsinapadosta eli uudesta kalastustavasta. Vuonna 1738 hänestä tuliLapinmaan taloustirehtööri. Virkanimike oli komea ja tehtäväkenttä sisällöllisestija alueellisesti laaja. Hellant julkaisi 18 tieteellistä artikkelia, oli mukanahyödynajan käytännön tehtävissä ja hänestä tuli kuninkaallisen tiedeakatemianjäsen. Aikaa riitti omaan yritystoimintaankin.

Johan Wegelius 1693–1764 toimijo vuonna 1630 perustetun Torninpedagogion rehtorina 1726 – 1757eli yhteensä 31 vuotta. Hän tuli yli-oppilaaksi Turussa, suoritti pappistut-kinnon Uppsalassa, toimi Enontekiönkappalaisena ja kutsuttiin Tornionpedagogion rehtoriksi. Pedagogioelvytettiin isonvihan tuhoista ja seeli Wegeliuksen aikana historiansaparhaita vuosiaan. Monet koulunoppilaista selvisivät sieltä suoraanyliopistoon. Torniossa Wegelius kir-joitti tunnetuksi tulleen postillansa”Se Pyhä Evankeliumillinen ValkeusTaivaallisesa Opisa ja PyhäsäElämäsä”.

1700-luku

Henrik Eerikinpoika, Tornion rikkainporvari ja Tuderuksen ”kilpakumppani”ei kirkolle lahjoittamisessakaan tahto-nut olla Tuderusta huonompi. Niinpähän yhdessä vaimonsa Brita Iisakintyt-tären kanssa lahjoitti v. 1687 kirkollekellon ja kattokruunun lisäksi kuorialähinnä olevan toisen holvin maalauk-sen.Lahjoitusteksti: ”Anno 1687 hawerwälachtat Hindrick Erickson tillika med– Brita Isackdotter förährat dhenna –til Gudz Ära och dena Torne StadzKyrkia til een liten Prydhnat”.

1600-luku1500-lukuPohjanperän – Norra Bottenin – hallinto oli vielä 1500-luvulla raken-tumassa. Kirkko oli saavuttanut jalansijan mm. Pirkkiössä, jonneTornion seurakunta perustettiin 1320-luvun lopulla. Riita siitä, kuuluukose Uppsalan vai Turun hiippakuntaan, ratkaistiin vasta v. 1346. Torniojäi Uppsalan tuomiorovastin palkkapitäjäksi. Papille palkanmaksu-kymmenyksinä menivät seurakunnan ruhtinaalliset kala-, turkis- javiljakymmenykset. Nämä sai aikanaan myös Eskil ja hänen varoihinsavoitiin lisätä myös Kemin palkasta säästynyt ”pesämuna” ja kaapatakertyneet tulot. Näin selittyvät Eskilin suuret tulot ja omaisuus. Kuninkaan ”käsi” ei vielä 1500-luvulla ulottunut Tornion laajaanLappiin. Apuna käytettiin pirkkalaisia eli birkarleja, jotka olivat mm.Tornionlaakson asutuksen tienraivaajia ja jotka aluksi olivat myösveronkantajia ja kauppiaita. Kun verotusoikeus lakkautettiin, joistakinpirkkalaisista tuli kuninkaan asiamiehiä ja vouteja. Heistä NiiloNiilonpoika Oravainen on mainio esimerkki.

Eskil Andreas RuuthTornion 1500-luvun kirkkoherroista jamahtimiehistä esiin nousee v. 1566kirkkoherraksi tullut Escillus eli EskilAndreas Ruuth. Hän oli syntyisin Uu-deltamaalta ja oli ennen Tornioon siir-tymistään toiminut Kemin kirkkoherra-na. Eskil tunnetaan oheisen vuoden1571 hopeaveroluettelon pohjaltaSuomen rikkaimpana pappina. Hänenomaisuutensa karttui turkis- ja kala-kymmenyksistä. Liiketoimiaan vartenhänellä oli mm. oma purjealus. Tie-detään, että kirkkoherra Eskil rahoittijopa kruunun sotatoimia Jäämerensuunnassa.

AikalaisiaAbraham Laurinpoika, Suensaaren ainut pirkkalainen aikana, jolloinTornion perustamisesta 1500-luvun lopulla alettiin puhua.Vuoden 1543 maakirjan mukaan Närän alueella asui Matti Matinpoika,josta nykyinen Mattila on saanut nimensä.

AikalaisiaTohtori Olof Burea pidetään Tornion ensimmäisen asemakaavan tekijänäv. 1643.Skellefteåsta muuttanut Anders Pederinpoika oli kaupunginensimmäinen pormestari.

AikalaisiaKultaseppä Sigfrid Carlenius nuorempi oli keskeisesti vaikuttamassasiihen, että valtaosa tuolloin Lappiin viedyistä hopeaesineistä valmistettiinTorniossa.Brigitte Witte oli Anders Hellantin osaava ja monipuolinen avustaja,joka vapautti tiedemiehen myös tutkimusrutiineista.

Niilo Niilonpoika OravainenTornion 1500-luvun maallinen merkki-mies oli ”pirkkalaisruhtinas” Niilo Nii-lonpoika Oravainen. Aikansa rikkaim-piin miehiin kuulunut Oravainen toimiTornion, Länsimeren ja ajoittain myösKemin Lapin lapinvoutina. VojakkalanOravaisensaaressa asustanut Niilo Ora-vainen ehdittiin erottaa kolmesti voudintoimestaan. Erityisesti saamelaiset va-littivat Oravaisen vallankäytöstä. Ora-vaisen väitettiin vaativan lahjuksia,määräävän kohtuuttomia lisäverojasekä anastavan väestön poroja. Vuonna1586 Niilo Oravainen tuomittiin jopakuolemaan tekemistään rikoksista. Hänselvitti kuitenkin varkautensa ja väki-valtaisuutensa 25 taalarin sakoilla.

Tällä vuosisadalla Lapin asuttaminen oli loppusuoralla. Vuonna 1621perustettu Tornio sai huomattavan osan Lapista kauppa-alueekseen.Siitä oli tulossa myös keskeinen sillanpääasema Lapin tutkimusmat-kailussa. Kesken tämän ”myötäisen” tapahtui onnettomuus. Tornionensimmäinen ja vain 36 vuotta vanha kirkko paloi v. 1682. Toisestakirkosta tuli kallein rakennus, johon kaupunki pitkiin aikoihin ryhtyi.Uusi, v. 1687 vihitty Hedvig Eleonoran kirkko, edustaa pohjalaistapuisten tukipilarikirkkojen jo harvaksi käynyttä perimää. Verokertymäantoi kullekin seurakuntalaiselle istumapaikan penkkirivistossä. Josjoku teki lahjoituksen seurakunnalle, istumapaikka siirtyi lähemmäsalttaria. Tornion vaurain porvari Henrik Eerikinpoika ja kirkkoherraGabriel Tuderus vaativat maistraatilta lupaa kattomaalauksiin, vaikkavasta osa katosta oli valmis eikä penkkirakenteitakaan vielä ollut.Tuderus sai kuoriholvin ja Eerikinpoika toisen holvin.

Tornion sijainti Pohjan perillä oli yhteiskunnan kehittymisen kannaltahaitta. Täällä pitkään elettiin luontaistaloudessa. Mutta vähitellen1700 -luvulla alkoi tulla muutoksia. Nyt alettiin puhua tuotannosta,tekniikasta ja kehittämisestä. Hyödyn aika teki tuloaan, ja Tornionasema Lappiin matkaavien tutkimusmatkailijoiden tukikohtana olivahvistumassa. Hyödyn aika ei ollut pelkästään massojen liike.Siihen tarvittiin kyvykkäitä yksilöitä kuten esim. Anders Hellant,Abraham Fought ja Petter Pipping. Muutos vaati myös sitä, ettäperusopetusta oli saatavissa. Tornioon oli jo v. 1630 perustettupedagogio, jota rehtori Johannes Wegelius nuoremman aikanamonipuolisesti kehitettiin. Osa oppilaista kävi sitä vain vuoden,mutta oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Osalla oli mahdollisuus,halu ja kyky käydä koulua vielä pitempään, ja monet heistä saat-toivat päästä suoraan Uppsalan yliopistoon. Osa oppilaista palasiTornioon tutkinnon suoritettuaan. Näin kotona ja maailmalla saatukoulutus koitui kotiseudun hyväksi.