tulevaisuutta rakentamaan!

Tulevaisuutta Tulevaisuutta rakentamaan!rakentamaan!

Vanhustenpäivä 4.10.2015

Vanhustenviikko 4.–11.10.2015

2

Vanhustyön keskusliitto kiittää sydämel-

lisesti Keskinäistä Eläkevakuutusyhtiö Il-

marista taloudellisesta tuesta julkaisun

painattamiseen.

Julkaisija: Vanhustyön keskusliitto

ISBN 978-951-806-227-4

978-951-806-228-1 (pdf )

Toimitus: Leena Valkonen

[email protected]

Taitto: Mainospalvelu Kristasta Oy

AD Krista Jännäri

Kansi: Toni Kitti

Paino: Savion Kirjapaino Oy,

Kerava

Vanhustenviikko 4.–11.10.2015

Sisällys

Pääkirjoitus: Tulevaisuutta rakentamaan – varautuminen vanhuuden vuosiin..............................................3

Kolumni: Keskiarvoinko kohti tulevaa?.....................................................................................................................................4

Miten varautua toimintakyvyn muutoksiin...........................................................................................................................5

Ennakoi asumisesi iän myötä – korjausrakentaminen on hyvä ja halpa keino...............................................6

Yksinäisyyteen puuttuminen on kaikkien yhteinen asia...............................................................................................8

Järjestöt rakennuspuina tulevaisuuteen..............................................................................................................................10

Vanhanakin voi muuttaa mieltään..........................................................................................................................................12

Kohti uutta elämänvaihetta – Punainen Risti käynnistää eläkevalmennukset............................................14

Ilmarinen selvitti: 80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiä.......................................................................................16

Tulevaisuutta rakentamaan.........................................................................................................................................................18

Ikäihmisten olohuone tarjoaa mukavaa seuraa ja tekemisen meininkiä myös juhlapyhinä...............20

SeniorSurf-päivä 6.10.2015...........................................................................................................................................................22

Vanhustenpäivä 4.10.2015

3

Tulevaisuutta rakentamaan! 2015

Tulevaisuutta rakentamaan – varautuminen vanhuuden vuosiin

V iime vuonna Vanhustyön keskusliitto

– Centralförbundet för de gamlas väl

ry nimesi Vanhustenviikon teemaksi

Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. Leh-

temme sekä viikon pääjuhla sisälsivät eettisiä

pohdintoja ja ehdotuksia palvelujärjestelmän

kehittämiseksi. Tänä vuonna herätämme kes-

kustelua vanhuuden vuosien suunnittelemi-

seksi teemalla Tulevaisuutta rakentamaan. On

kiintoisaa kuulla minkälaisia odotuksia ja suun-

nitelmia iäkkäillä ihmisillä on ja on ollut.

Vanhuuseläkeiästä on muodostumassa

työelämäiän pituinen, jopa 30–40 vuoden pi-

tuinen ajanjakso. Teemamme, tulevaisuutta

rakentamaan, tuo mieleen rakennusprojektin,

mikä sisältää vanhuusikään soveltuvia kieliku-

via. Rakennuksen suunnittelussa eri vaiheet lii-

tetään toisiinsa peräkkäin sekä samanaikaisesti

ja lisäksi on mietittävä miten rakennus tulee

valmiiksi, miten siellä on hyvä elää ja liikkua,

miten varaudutaan huonoon säähän ja yllätyk-

siin. Hyvät asumisolosuhteet luovat perustan

iäkkäiden ihmisten kotona asumiselle.

Kysyin vuosia sitten väitöstutkimuksessani

83-vuotiailta kotona asuvilta henkilöiltä heidän

tulevaisuuden suunnitelmiaan. Tyypillisin vas-

taus oli, että ”sais olla mahdollisimman terve ja

asua kotona mahdollisimman kauan eikä olis

vaivaksi kellekään”. Yllättävän moni kertoi mat-

kasuunnitelmistaan, puuhista mökillä tai aiko-

muksista osallistua järjestö- ja kesätapahtumiin.

Konkreettisista suunnitelmistaan kertoneet

henkilöt hoitivat pääasiassa itse omat asiansa

ja osallistuivat kodin ulkopuolisiin tapahtumiin.

Usealla haastatetulla toiminnanrajoitteet al-

koivat vaikeuttaa elämää, minkä seurauksena

vähennettiin osallistumista kodin ulkopuolisiin

sosiaalisiin tapahtumiin. Haastatellut sanoivat,

että ”vanhuus alkaa näyttäytyä”. Henkilöt, jotka

vastasivat tulevaisuuden suunnitelmia koske-

vaan kysymykseeni ”päivä kerrallaan”, osoittau-

tuivat tarvitsevansa paljon apua. Kysymys näyt-

ti toimivan yleisellä tasolla toimintakykyisyyden

mittarina.

Ihmissuhteiden toimivuus on hyvinvoinnin

osatekijöitä. Vaikka puolisot elävät aiempaa pi-

dempään yhdessä, sisältyy vanhuusikään ih-

missuhteiden menetyksiä. Ihminen kehittyy

ja oppii läpi elämänsä, mikä helpottaa mielen

tasapainoisuuden ylläpitämistä muutostilan-

teissa.

Vanhuuteen varautuminen on kuin teki-

si oman elämän strategiaa. Talo rakennetaan

vankalle maaperälle ja vastaavasti vanhuusi-

kää kannattaa suunnitella omista vahvuuk-

sista käsin. Usko oppimisen mahdollisuuksiin

kannustaa selviytymiseen ja osallistumiseen

muuttuvassa yhteiskunnassa. Tietoteknisistä

taidoista on tulossa itsenäisen elämän edelly-

tys. Teknologian kehittyessä tulee ikääntyneil-

le ihmisille olla riittävästi tarjolla turvalliseksi

koettavaa ohjausta ja kannustavia harjoittelun

mahdollisuuksia.

Kannattaako oman vanhuusikään tehdä

varautumissuunnitelma – sitä pohtivat tämän

vuoden 2015 Vanhustenviikon suunnittelemi-

seksi tuotetun lehtemme kirjoittajat. Nautin-

nollisia lukuhetkiä.

SATU HELIN, TtT

Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja

4

T ulevan ennustaminen on vaikeaa, näin-

hän on usein todettu. Sitä toki voi ja

on syytäkin pohtia. Lähteä vaikka siitä,

mitä nyt tiedetään ja mitä emme vielä tiedä. Se

tiedetään, että väestö vanhenee. Keskimääräi-

nen elinikä nousee, yhä enemmän tulee jo sata

vuottakin täyttäneitä.

Kunnanisät eivät taida enää jokaiseen syn-

tymäpäivä juhlaan ehtiä. Arvellaan myös, että

keskimäärin vanhat ihmiset ovat pitempään

parempikuntoisia, paremmin koulutettuja, pa-

remmin toimeentulevia. Varmaa lienee myös,

että työssä ollaan keskimäärin pitempään. Kai-

ken kaikkiaan keskimäärin tapahtunee monia,

useimmiten myönteisiä asioita. Tähän keski-

määräisyyteen on kuitenkin syytä esittää aina-

kin kolme kommenttia.

Ensinnäkin kannattaa muistaa fi losofi Oiva Ketosen jo vanha toteamus, etteivät ihmiset

elä keskiarvoina. Tulevaisuudessakin on huo-

nokuntoisia, ennen aikaisesti kuolevia, huonos-

ti toimeen tulevia ihmisiä. Tulevaisuuden suuri

kysymys onkin, tuleeko eriytyminen ja eriar-

voistuminen ikäihmisväestön osalta monissa

suhteissa kasvamaan. Millaiseksi muodostuu

eläkeläisen toimeentulo, jos työelämästä on

pudottu jo viisikymppisenä ja tehty koko työ-

ura katkenneita pätkätöitä?

Tarvitaan siis tietoa ja sitä saadaan tutki-

muksin. Keskimääräistiedon ohella – sitähän

nykyisin on olemassa runsaastikin – tarvitaan

tietoa ennen kaikkea ikäihmisväestön elämän-

tilanteiden ja sen kehityssuuntien koko kirjos-

ta. Tarvitaan myös ennakoivaa tutkimusta siitä,

miten vaikkapa vanhuspoliittiset eri ratkaisut

vaikuttavat ikäihmisten arkeen ja elämään.

Vaikutuksia on tarkasteltava niin aiottujen, ta-

voiteltujen, kuin myös ei-aiottujen, ei-tavoitel-

tujen vaikutusten osalta.

Ns. vanhuspalvelulaki ja siinäkin kirjattu ’ko-

tona niin pitkään kuin mahdollista’ -linjaus on

tästä hyvä esimerkki. Tieto vanhuspolitiikan ja

vanhustenhoidon ratkaisujen seurauksista an-

taa perustan kestävälle, oikeudenmukaiselle ja

inhimilliselle toiminnalle.

Tulevaa voi kolmanneksi pohtia myös

vanhuuskäsitysten osalta. Nykyistä kuvastoa

hallitsee edelleen tietty kaksijakoisuus: on

virkeitä hyväkuntoisia ja vähemmän virkeitä

huonokuntoisia. Tässä tarvittaisiin yhä vahvem-

min eräänlaista gerontologista realismia sekä

myös kielenkäytön arviointia. Onko virkeys esi-

merkiksi määre, jota me ikääntyvät – suuriin

ikäluokkiin kuuluvana olen joukossa muka-

na - itse haluaisimme käytettävän, kun meitä

luonnehditaan niin ryhmänä kuin yksilöinäkin?

Kielenkäytössäkin saattaa usein olla mukana

tietynlaista piiloageismia. Ikääntyvänä haluaisi

tulevaisuuden, jossa meitä kohdellaan myön-

teisessä mielessä aikuisina, kunnostamme tai

virkeydestämme välittämättä.

Teksti: Jyrki Jyrkämä, sosiaaligerontologian professori (emeritus)

Keskiarvoinko kohti tulevaa?

5


5

O maa vanhenemistaan kannattaa

miettiä ja suunnitella jo ennakolta,

sanoo oikeustieteen tohtori, perheoi-

keuden tutkija Anna Mäki-Petäjä-Leinonen.

Oikeudellisin toimin on mahdollista ilmaista,

miten haluaa asiansa ja hoitonsa järjestettävän,

jos toimintakyky heikkenee. Tulevaisuuden

ennakointi varsinkin ikääntyessä on herkkä ja

haastava asia.

– Olisi kuitenkin hyvä, että suunnittelisim-

me tulevaisuutta silloin, kun olemme vielä ter-

veitä. Ilmaisisimme tahtomme, kuka voisi hoi-

taa asioitamme ja miten haluamme itseämme

hoidettavan, silloin kun toimintakykymme on

heikentynyt. Ikääntymisen ennakointi on vielä

suhteellisen harvinaista. Oikeudellisia toimia

esimerkiksi edunvalvonnasta tehdään yleisim-

min muistisairaiden kanssa ja vasta sen jälkeen

kun sairaus on jo diagnosoitu.

– Lievässä dementian vaiheessa ihminen

kykenee vielä suunnitelmien tekemiseen, hän

voi tehdä hoitotahdon ja edunvalvontavaltuu-

tuksen. Tulevaisuuden suunnitteluun liittyy

taloudellisten asioiden järjestäminen ja arjen

sujumiseen liittyvät kysymykset. Ikääntymisen

ennakoinnissa on kyse yksilön itsemääräämis-

oikeuden toteuttamisesta. Se vahvistaa yksilön

autonomiaa.

– Kun ihmisen omaa mielipidettä ei voi

enää kuulla, voidaan sitä noudattaa, jos tarvit-

tavat suunnitelmat ja valtuutukset on tehty.

EdunvalvontavaltuutusEdunvalvontavaltuutuksella henkilö voi etukä-

teen järjestää asioidensa hoidon sen varalta,

että hän tulee myöhemmin kykenemättö-

mäksi hoitamaan niitä itse. Valtuuttaja nime-

ää valtuutetun, joka on suostunut tehtävään,

sekä määrittelee asiat, jotka valtuutus kattaa.

Edunvalvontavaltuutus on ennakoiva toimi ja

se tulee voimaan vasta kun henkilö ei kykene

enää hoitamaan asioitaan. Tällöin valtuutettu

henkilö voi pyytää maistraattia vahvistamaan

valtuutuksen, jolloin se tulee voimaan.

Hoivan suunnittelu ja hoitotahtoHoivan suunnittelu ei tarkoita kuoleman tai

loppuajan suunnittelua, vaan sitä, mitä halu-

aa arjeltaan, kun toimintakyky on heikentynyt.

Haluaako asua pitkään kotona vai siirtyä laitos-

maiseen asumiseen? Hoivatahdossa voi tuoda

esille omia elämänarvojaan, mieltymyksiään ja

toiveitaan. Hoivatahdossa voi määritellä myös

varojensa käyttöä ja ilmaista, kenet haluaa

mahdolliseksi edunvalvojaksi.

Virallinen hoitotahto on tahdonilmaus

elämän loppuajan hoidosta. Hoitotahdossa

ilmaistaan erityistoiveita hoidon suhteen ja

siinä voi ilmaista kieltäytymisen tietyistä hoi-

totoimenpiteistä esimerkiksi elvytyksestä. Hoi-

totahto tehdään yleensä kirjallisesti ja se tulisi

sisällyttää potilasasiakirjoihin.

– Elvytyskiellot ovat juridisesti sitovia, poti-

lasta ei saa hoitaa jos hän on pätevästi ilmaissut

hoitotahtonsa, tutkija toteaa.

Henkilö voi valtuuttaa myös jonkun lähei-

sensä hoitosuostumusten antamiseen. Kyse

on terveydenhuoltovaltuutuksesta ja valtuu-

tus tulee voimaan, jos henkilö ei pysty enää

itse tekemään hoitoaan koskevia päätöksiä.

Valtuuttajalla voi myös olla hoitotahto ja tieto

hoitotahdosta tulee olla myös valtuutetulla.

Jos henkilö ei ikääntymisen tai sairauden

vuoksi kykene valvomaan etujaan, hänelle

voidaan määrätä edunvalvoja. Edunvalvojan

määräämisen voi panna vireille holhousviran-

omainen, henkilö itse tai joku hänen läheisis-

tään. Edunvalvoja voidaan määrätä myös vas-

toin henkilön tahtoa, jos tuomioistuin katsoo

päätökseen olevan riittävät perusteet. Edun-

valvojana voi toimia maistraatin vahvistama

yksityishenkilö tai virallinen edun val voja.

Lomakkeita ja malleja:Muistiliiton hoitotahtolomake, Muistiliitto.fi , Elämänlaatutestamentti, Muistiasiantuntijat.fi

Kirjallisuutta: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Ikääntymisen ennakointi – Vanhuuteen varautumisen keinot, 2014.

Miten varautua toimintakyvyn muutoksiin?Teksti: Leena Valkonen

6

V anhustyön keskusliitto on ollut edel-

läkävijä ihmisen hyvinvoinnin ja asu-

misolosuhteiden yhdistämisessä. Jo

1990 -luvun alussa oli korjausneuvontaa, joka

kohdistui Sotainvalidien veljesliiton toimesta

sotiemme veteraaneihin.

Itsekin tuolloin kunnan sosiaalijohtajana

kiersin monta veteraanin kotia yhdessä kunnan

korjausneuvojan tai sotainvalidien veljesliiton

piiritoimiston toiminnanjohtajan kanssa. Se

oli kunnankin kannalta järkevää, koska kotien

korjaus vähensi suoraan muiden palvelujen ja

kotoa poissiirtymisen tarvetta. Idea oli yksin-

kertainen ja helppo. Korjaustarve selvitettiin,

tehtiin korjaussuunnitelma, laskettiin kustan-

nusarvio, tehtiin korjaus ja laskutettiin Valtion-

konttoria.

Tuolta ajalta muistan erityisesti Pohjois-

Karjalassa käynnistetyn Sokora- sosiaalisen

korjausrakentamisen hankkeen, jossa korjaus-

toimenpiteitä laajennettiin koskemaan koko

vanhusväestöä. Koska hankkeelle haettiin

myös EU-hankerahaa ensimmäisenä sosiaalise-

na hankkeena Suomen liityttyä Euroopan unio-

niin, oli hankkeessa mukana myös teknologian

osuus. Hienosti sanoen hankkeeksi muodos-

tui ”Life Liberty through social technology”.

Eli samalla, kun levennettiin ovia, poistettiin

kynnyksiä tai rappujen viereen tehtiin luiskia,

katsottiin hellan korkeus, apukahvat, turvapu-

helintarpeet, ovien sähköinen avaus ja sängyn

korkeus.

Jotenkin minusta edelleen tuntuu, että

tuo mainio joukko, joka Pohjois-Karjalassa tä-

tä juttua teki, oli aikaansa edellä. Into kehittää

kotona asumisen turvallisuutta ja välttää tur-

hia tai liian aikaisin tapahtuvia laitossijoituksia

veti kuntien päättäjätkin ajattelemaan asiaa.

Arkkitehtien, insinöörien sekä sosiaali- ja ter-

veydenhuollon ihmisten toimiminen yhdessä

parantaa korjausrakentamisen vaikuttavuutta.

Keskusliiton korjausneuvonta on tuloksellista.

Veteraanien korjausneuvonnan hallinnoin-

ti siirtyi Vanhustyön keskusliitolle 2000-luvun

alussa. Ensin korjausneuvonnan piiriin tulivat

sotaveteraanit ja sitten muut vanhukset. Työtä

riittää edelleen molemmissa väestöryhmissä.

Vuosien myötä korjauskohteiden määrä on

vakiintunut noin 1000 kohteeseen, kertoo

korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso lii-

tostamme. Vaikka korjausneuvonnan tulokset

ja yhteiskunnalliset vaikutukset kyetäänkin nä-

kemään monia muita sosiaalisia investointeja

nopeammin ja helpommin, on syytä edelleen

tuoda esiin näitä tietoja päättäjille ja kansalai-

sille.

Vaikuttavaa korjausneuvontaa

Vanhustyön keskusliitto on tehnyt vaikutusar-

viointeja, joiden tulokset ovat yksiselitteisen

rohkaisevia. Korjaukset ovat ensisijassa hyödyn-

täneet vanhuksia itseään. Jälkipolville korjattuja

asuntoja on siirtynyt muun muassa Varsinais-

Suomessa koko tutkimusjaksolta (1996–2012)

kahdeksan prosenttia. Eli epäily ”valtio rakentaa

Ennakoi asumisesi iän myötä – korjausrakentaminen on hyvä ja halpa keino

Teksti: Elli Aaltonen, Keskusliiton puheenjohtaja

Kuva: Antero Hiilesvuo

VTKL pitää tärkeänä, että• korjausavustusten tulorajaa

nostetaan vuosittain

• korjausavustuksia tulisi voida hakea

kaksi kertaa vuodessa

• tiedottamiseen ja neuvontaan tulee

saada lisää voimavaroja

... jotta kotona elämisen perusedelly-

tyksiä voidaan parantaa ja kehittää.

7


lasten hyväksi” ei siten pidä paikkaansa, vaan

vanhukset itse hyötyvät näistä korjauksista.

Kun tuostakin tutkimuksesta otetaan ne

henkilöt, joiden asuntoihin aikanaan tehdyt

korjaukset olivat asukkaan kannalta välttämät-

tömiä, olisi asumisvuosien määrä yhteensä

näissä Varsinais-Suomen tutkituissa kohteissa

329 vuotta. Siis 329 vuotta Varsinais-Suomen

kunnat säästivät laitos- tai tehostetun palve-

luasumisen menoja. Rahaa näihin välttämät-

tömän korjauksen kohteisiin (N=40) käytettiin

avustuksina noin puoli miljoonaa. Vastaava kus-

tannus kodin ulkopuolella asumisesta vaikka

palvelukotitasoisessa ympäristössä olisi tarkoit-

tanut lähes 12 miljoonaa. Ei jää pienintäkään

epäselvyyttä korjausrakentamisen taloudelli-

suudesta ja kustannusvaikuttavuudesta.

Turvallinen koti helpottaa asumista

Oma kysymyksensä on, mitä korjausrakenta-

minen merkitsee vanhuksille itselleen. Koti on

turvallinen ja siellä ja sen ympäristössä voi liik-

kua kompastumatta. Pelkästään lonkkaleikkaus

saattaa viedä vanhuksen sairaalaan ja sen jäl-

keiseen palvelukotiin. Yhden lonkkamurtuman

hoidon välittömät kulut ovat yhteiskunnalle

noin 25 000 euroa. Kun kaikki välilliset kulut

lasketaan mukaan, nousee kustannus yli 50 000

euroon. Tähän kustannuserään kuuluu sairaa-

lahoidon jälkeinen kuntoutus, hoidon ja tuen

tarve ja mahdollinen lisätarve vuodepaikoille

ja kuntoutustiloille.

Turvattomuus lisää myös liikkumattomuut-

ta. Jo muutamassa viikossa loppuu aktiivinen

liikunta. Liikkumattomuus hävittää lihasvoimaa

5 % päivässä. Toimiva ja asianmukaisesti va-

rustettu asunto helpottaa asukkaan omaa toi-

mintaa ja myös omaishoitajien sekä kotihoidon

työntekijöiden työtä.

Kuntatalous, valtion talous, henkilön oma

talous, terveys ja henkinen hyvinvointi parane-

vat muutostyön myötä. Toivon, että jatkossa

saadaan vielä asetus asuntojen korjaus-, ener-

gia- ja terveyshaitoista muutettua siten, että

omavastuuta alennetaan. Silloin asuntojen kor-

jauksen hyöty kasvaa edelleen. Moni vanhus

pelkää ottaa pankkilainaa tai käyttää talletuk-

sensa korjauksen omavastuun maksamiseen

ja siksi kieltäytyy korjauksesta. Seuraavaksi

tulevatkin kaatumiset, lisääntynyt palvelujen

tarve ja aikaistunut kotoa muutto. Näitä kuluja

laskiessa asteittainen omavastuun laskeminen

olisi pieni investointi korjausrakentamiseen.

Keskusliiton korjausneuvontaVanhustyön keskusliitolla on 15 korjaus-

neuvojaa eri puolilla Suomea. He auttavat

maksutta tarvittavien muutostöiden kar-

toituksessa, suunnittelussa ja avustusten

hakemisessa. Neuvontatoiminta toteute-

taan Raha-automaattiyhdistyksen tuella.

Korjausneuvojien yhteystiedot löytyvät

keskusliiton nettisivuilta www.vtkl.fi /Kor-

jausneuvonta.

Karl-Erik Sternbergillä on nivelrikko ja hänen por-

taissa kulkemisensa on ajoittain hyvinkin vaikeaa.

Taloon asennettu tuolihissi on helpottanut huomat-

tavasti kotona asumista.

8

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty haas-

taa kansalaisia yksinäisyyden torjuntaan.

Ministerin mukaan yksinäisyys on yhtä suuri

terveys riski kuin tupakointi ja kolme kertaa

tappavampaa kuin ylipaino.

M inisteri kokosi huhtikuussa monialai-

sen foorumin pohtimaan yksinäisyy-

den syitä, seurauksia ja keinoja tor-

jua ihmisten yksinäisyyttä. Mukana oli asiantun-

tijoita, tutkijoita, viranomaisia sekä järjestöjä.

Laura Räty kertoo pohtineensa paljon ai-

emmissa tehtävissään lääkärinä ja Helsingin

apulaiskaupunginjohtajana yksinäisyyttä ja sen

mukanaan tuomia yksilöllisiä ja yhteiskunnalli-

sia vaikutuksia.

– Yksinäisyys on vaarallista, se sairastuttaa.

Tutkimusten mukaan itsensä yksinäisiksi koke-

vat käyttävät muita enemmän terveyspalvelui-

ta. Yksinäisyys liittyy hyvin usein myös masen-

nukseen, joka puolestaan aiheuttaa pitkiä sai-

rauslomia ja työkyvyttömyyttä. Masennuksen

vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä

on jatkuvasti kasvanut.

Ihmisten ja perheiden yksinäisyys on yksi

tämän ajan isoista haasteista, ministeri sanoo.

Se on ilmiö, joka ei katoa virkatyönä.

– Esimerkiksi vanhuusiän masennus on hy-

vin usein seurausta yksinäisyydestä. Viranomai-

set voivat tehdä oman osansa yksinäisyyden

ehkäisyssä, mutta vaikka he tekevät parhaansa,

se ei aina riitä, sillä paras lääke yksinäisyyteen

on toinen ihminen. Tarvitaan monia toimia ja

monien tahojen yhteistyötä.

Kaikki yksin olevat tai asuvat eivät kuiten-

kaan ole yksinäisiä, Räty painottaa.

– Yksin oleminen ei suinkaan ole kiellettyä.

Keskeistä on se, millaisena itse kokee oman yk-

sinäisyytensä. Joillekin yksinäisyys voi olla hyvin

ahdistavaa. Se on osatekijä myös syrjäytymises-

sä.

Yksinäisyyden syyt moninaisia

Paljonko yksinäisyyttä todellisuudessa on ja on-

ko se lisääntynyt? Tähän kysymykseen ministe-

rin mukaan on vaikea vastata. Kun jotain asiaa

tutkitaan, niin se tunnistetaan herkemmin ja

siitä puhutaan. Kun puhutaan enemmän, koe-

taan, että itselläkin voi olla samoja ongelmia.

– Yhtenä syynä yksinäisyyden kokemuksiin

on perheyhteyden kaventuminen. On muutet-

tu maaseudulta taajamiin ja kaupunkeihin ja

esimerkiksi välimatka omiin vanhempiin tai iso-

vanhempiin on pitkä. Ollaan fyysisesti erillään.

Kaupungeissa ollaan yksinäisiä, kun ei tunneta

naapureita ja lokeroidutaan omiin asuntoihin.

Suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu helposti

myös pärjäämisen kulttuuri. Teen töitä ja pär-

jään itse. Ei osata hakea apua eikä ottaa sitä

vastaan, Laura Räty pohtii yksinäisyyden syitä.

Teksti: Leena Valkonen

Ministeri Laura Räty:

Yksinäisyyteen puuttuminen on kaikkien yhteinen asia

9


Miten eteenpäin?

Laura Rädyn mielestä yksinäisyyden ehkäisy

lähtee yhdyskuntasuunnittelusta. Tehdään sel-

laisia kaavoitus- ja asumisratkaisuja, jotka mah-

dollistavat yhteisöllisyyden.

– Yhteiskuntamme hienoimpia saavutuksia

on se, että ihmiset voivat elää toimintakykyisinä

pidempään. Ikäihmisten yksinäisyyteen paras

lääke mielestäni on yhteisöllinen asuminen,

jossa toiminta perustuu asukkaiden omalle ak-

tiivisuudelle ja yhdessä tekemiselle. Liikenteen

ja muun ympäristön tulee tukea ikääntyneiden

ihmisten liikkumista ja osallistumista. Miksei

esimerkiksi vanhustentaloja ja päiväkoteja voi-

si rakentaa samoihin paikkoihin. Tai koulujen

lähelle, joissa olisi yhteinen ruokailumahdolli-

suus?

– Yhteiset tapahtumat ja erilainen kansa-

laistoiminta ovat tärkeitä. Meillä on valtava

voimavara heissä, jotka siirtyvät eläkkeelle. Elä-

keikäiset osallistuvat, tekevät ja tapaavat toisi-

aan. Tähän on luotava sellaisia paikkoja, joissa

kansalaistoimintaa on mahdollista toteuttaa.

Kipeät asiat puheeksi

Laura Räty sanoo, että ministeriön tehtävänä

on nostaa kipeitä asioita puheeksi. Yksinäisyys

ja sen torjunta on yksi sellainen. Ministeri haluaa

murtaa rajaa julkisen sektorin, viranomaisten ja

järjestöjen välillä sekä madaltaa kynnystä yhtei-

seen toimintaan yksinäisyyden lievittämiseksi.

Kaupunkeja ja kuntia hän kehottaa kat-

somaan ympärille ja etsimään jonkin yhden

konkreettisen asian, jota kunnassa voisi viedä

eteenpäin yhteisöllisyyden edistämiseksi yh-

teistyössä esimerkiksi paikallisten järjestöjen

kanssa. Yksinäisyyden torjunta ei ole kuiten-

kaan pelkän yhden tahon työtä, siihen tarvi-

taan kaikki. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.

Ystäväpiiri-toiminta torjuu yksinäisyyttäIäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä

vähentävää, tieteellisesti vaikuttavaksi

todettua Ystäväpiiri-toimintaa on

toteutettu Vanhustyön keskusliitossa

Raha-automaattiyhdistyksen tukemana

jo lähes kymmenen vuoden ajan,

vuodesta 2006 lähtien.

Suomessa noin 700 koulutettua

Ystäväpiiri-ohjaajaa.

Ryhmiin osallistunut yli 7000 iäkästä

ihmistä, joista 90 % kokee yksinäisyyden

lievittyneen ryhmässä. 60 % jatkaa

yhteydenpitoa tai tapaamisia myös

ohjatun ryhmän jälkeen, mikä on yksi

toiminnan tavoitteista

Ryhmiin osallistuneista 98 % suosittelee

toimintaa myös muille.


10

Teksti: Markku Lehto

Kuva: Antero Aaltonen

Mitä mahdollisuuksia järjestöt tarjoavat tule-

vaisuuden rakentamiseen ja mikä rooli järjes-

töillä on tämän päivän yhteiskunnassa. Sitä

pohtii Vanhustyön keskusliiton valtuuston pu-

heenjohtaja Markku Lehto.

E nnen kuin mennään tulevaisuuteen, on

hyvä vilkaista menneeseen. Huomaam-

me, että järjestöt ovat olleet kiitettävästi

aukomassa uusia latuja. Monet nykyisistä toi-

mintamuodoista ovat saaneet alkunsa järjestö-

aktiivien toimesta. He ovat uudistaneet lasten,

vanhusten ja vammaisten hoidon ja hoivan

sisältöä.

Virallinen suhtautuminen on kuitenkin ollut

aaltoilevaa. 1970-luvun alussa edistyksen kärki-

joukko uskoi järjestöjen työn tulleen tehdyksi.

Vastuu hyvinvoinnin turvaamisesta julistettiin

siirtyneeksi valtiolle.

Tuota pikaa havaittiin valtion kassan tyhje-

nevän uhkaavaa vauhtia. Taas alettiin kaivata

järjestöjä ja vapaaehtoistoimintaa. Puhuttiin

hyvinvointivaltion kriisistä. Siitä selvittiin ja

usko valtioon palautui. Kunnes ajauduttiin

90-luvun kriisiin ja uudelleen keskusteluun

valtion tehtävistä. Lamasta noustiin, ja kuten

tiedämme, runsaan kymmenen vuoden päästä

päädyttiin pitkäaikaiseen taantumaan. Siinä ol-

laan edelleen. Kuinka ollakaan, taas puhutaan

monien toimijoiden yhteiskunnasta. Kyynikko

kysyy, ovatko järjestöt käyttökelpoinen kulissi

vaikeita aikoja varten?

Puheiden ja todellisuuden ristiriita

Järjestöjen tarpeellisuus on vankemmalla poh-

jalla. Yhteiskunta on kehkeytymässä monikult-

tuuriseksi. Tiedonvälitys ja työelämä mullistuu

eivätkä kansalaiset pysy vauhdissa mukana. Sa-

malla olemme taloudellisesti yhä tiukemmin

sidoksissa globaaliin ympäristöön. On paljon

esimerkkejä, jotka osoittavat, että vanha hy-

vinvointivaltion idea nikottelee. Niihin järjestöt

voivat tarjota paremmin toimivan vastauksen.

Tavoitteita ja termejä on uudistettu jär-

jestöjä puhuttelevaan suuntaan. On puhuttu

aktiivisesta yhteiskunnasta, osallistuvasta yh-

teiskunnasta, suuresta yhteiskunnasta, kump-

panuuden yhteiskunnasta, paikallisyhteisöjen

yhteiskunnasta ja uuden hallinnan yhteiskun-

nasta. Yhteistä tälle sanataituruudelle on pyrki-

mys siirtää tehtäviä julkiselta sektorilta yksilöille,

perheille, lähiyhteisöille, kolmannelle sektorille

ja yhteiset arvot jakaville yrityksille.

Kokemukset eri maista ovat ikävä kyl-

lä olleet yleviä puheita karumpia. Ei vähiten

Suomessa, jossa kilpailuttamisen periaate on

omaksuttu poikkeuksellisen puhdasoppisesti.

Sen seurauksena sosiaalipalvelujen kilpailutta-

minen on tosiasiassa tärvellyt vanhoja hyvin

toimivia kumppanuuksia.

Läheisyyden ja paikallisten voimien vahvis-

tamisen sijasta hallitsevaan asemaan nousevat

suuret palveluketjut, joiden tehtävänä on tuot-

taa voittoa kansainväliselle omistajakunnalle.

Tulos näyttää vahvistavan kyynikkojen käsitystä

kauniiden puheiden ja todellisuuden välisestä

ristiriidasta. Tällaistako on tulevaisuus?

Järjestöillä monta tehtävää

Voidaksemme arvioida järjestöjen merkitystä,

on niiden toimintaa tarkasteltava avarammasta

näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysalan järjestöil-

lä on ensiksikin edunvalvontatehtäviä. Ne koet-

tavat pitää huolta siitä, että jäsenistön tarpeet

otetaan yhteiskunnassa huomioon. Suuri osa

sosiaali- ja terveysjärjestöistä on ainakin osit-

tain tätä varten perustettu. Toiseksi niillä on

lähes poikkeuksetta neuvonta- ja tiedonväli-

tystehtävä jäsenistölle ja sitä kautta elävä yh-

Järjestöt rakennuspuina tulevaisuuteen

11


teys todellisuuteen. Ne eivät elä kauniiden ta-

voitteiden taikapulverissa. Kolmanneksi järjestö

voi tarjota toiminta-areenan, mahdollisuuden

toimia, kohdata toisia, toteuttaa omia ideoita

ja vaikuttaa yhdessä. Neljänneksi järjestö voi

tarjota ammatillisia palveluja niitä tarvitseville.

Näistä kolme ensin mainittua ovat tehtäviä,

jotka järjestöillä varmasti pysyvät ja joiden tarve

kasvaa. Järjestöjen onkin huolehdittava siitä,

etteivät nämä tehtävät pääse unohtumaan pal-

velutehtävän kustannuksella.

Tämäkään ei riitä kuvaamaan järjestön yh-

teiskunnallista funktiota. Viime aikoina monet

merkittävät henkilöt ovat kiinnittäneet huo-

miota yhteiskunnan haavoittuvuuteen kriisiti-

lanteissa. Olemme rakentaneet yhteiskuntaa,

joka nojaa lineaariseen, ”kaikki jatkuu häiriöttä”

kehitykseen.

Hyvinvointivaltion mahdollisuudet suojau-

tua ulkoisilta häiriöiltä ovat kuitenkin vähenty-

neet ja sisäinen liikkumavara on pienentynyt.

Silloin on tärkeää, että yhteiskunnassa on mo-

nia autonomisia toimijoita, jotka voivat jous-

tavasti reagoida yllättäviin muutoksiin. Se on

parempi tae turvallisesta tulevaisuudesta kuin

monoliittinen, keskitettyihin ketjuihin nojaava

palvelukonsepti. Keskitetty viisaus voi olla pai-

kallisesti tuhoisaa epäviisautta.

Toiminnan monimuotoisuus säilytettävä

Nyt kun kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja

ollaan kokoamassa suuremmiksi tuotantokom-

binaateiksi, on erityistä huomiota kiinnitettä-

vä siihen, että niiden sisällä säilyy toiminnan

monimuotoisuus. Ja vielä tärkeämpää on, et-

tä toimijat ovat sitoutuneet toimimaan myös

vaikeina aikoina. Voittoa tavoittelemattomat

kolmannen sektorin palvelut ovat tässä suh-

teessa kiistaton voimavara, jota kannattaa käyt-

tää hyödyksi. Itse asiassa sitä ei ole varaa olla

käyttämättä, jos jonkinlainen itsesuojeluvaisto

on tallella.

Järjestöjen roolia on katsottu aivan liian ka-

peasta näkökulmasta. Vielä ei ole myöhäistä

korjata virhettä. Järjestöt tarjoavat meille rik-

kaan ja monimuotoisen tulevaisuuden ellem-

me itse tärvele tätä mahdollisuutta.

1212

Y mpäri maailman on havahduttu siihen,

että muistisairauksien määrä lisääntyy,

kun väestö vanhenee. Mutta mieli voi

vanhuudessa sairastua muutenkin kuin muistin

ja älyllisten toimintojen osalta.

On sunnuntai-iltapäivän venyttely- ja ke-

honhuoltotunti kuntosalilla. Kun kymmenen

vuotta sitten liityin jäseneksi, pohdin, olisinko

huomiota herättävän vanha ryhmäliikunnassa

tai kuntosalilaitteissa. Nyt ainakin puolet tunnil-

la on ikäisiäni tai vanhempia, ja suuri osa jatkaa

suoraan kahvakuulatunnilta. Terveysviestintä

on mennyt perille: kehosta on huolehdittava,

jos haluaa elää vielä vanhanakin itsenäistä ja

tyydyttävää elämää. Mutta hyvin toimiva keho

ei yksin riitä pitämään toimintakykyisenä. Myös

mielestä täytyy huolehtia.

Tutkimusten mukaan jopa 15–30 % yli

65-vuotiaista ihmisistä kärsii mielenterveyden

häiriöistä. Erityisen yleisiä ovat masennus- ja

ahdistushäiriöt, jotka aiheuttavat paitsi inhimil-

listä kärsimystä, myös melkoisia taloudellisia

kustannuksia. Mielenterveyden ylläpito muut-

tuvassa maailmassa on tärkeä haaste sekä yk-

sittäisille ihmisille että yhteiskunnille.

Teksti: Marja Saarenheimo

Vanhanakin voi muuttaa mieltään

Mielialaongelmien ytimessä

on usein puutteellinen kyky

hyväksyä itseään ja omaa

elämäntilannettaan.

13


Miten mielen kunnosta huolehditaan?

Keho ja mieli ovat kokonaisuus, ja siksi hyvä ra-

vinto, riittävä uni ja fyysinen harjoittelu hoitavat

myös mieltä. Mieli on kuitenkin oikukas eikä

siihen ole helppo vaikuttaa. Emme läheskään

aina tule toimineeksi mielemme parhaaksi,

vaan juutumme epäsuotuisiin tottumuksiin ja

jäämme vanhojen ajattelu- ja toimintamalliem-

me vangeiksi, koska emme osaa vapautua niis-

tä. Personal trainer voi kertoa, kuinka vahvistaa

heikkoja reisilihaksia, mutta kuka kertoisi, miten

vahvistaa tai rauhoittaa alavireistä ja stressaan-

tunutta mieltä.

Yksi tehokkaimpia vastalääkkeitä psyykki-

selle stressille ja masentuneelle mielelle on riit-

tävä määrä mielekästä ja mielihyvää tuottavaa

tekemistä päivittäin. Joskus tarvitaan ”ulkoinen

toiminnanohjaaja”, jollaisena voi toimia vaikka

kalenteri tai aktiviteettipäiväkirja. Kalenteria

silmäilemällä näkee helposti, onko toimintaa

liikaa vai liian vähän ja millaisesta tekemisestä

elämä koostuu. Onko riittävästi sosiaalista toi-

mintaa? Entä fyysistä aktiivisuutta? Mitä voisi

lisätä ja mitä vähentää?

Sosiaalisuus ja vuorovaikutus ovat ihmisyy-

den tunnusmerkkejä. Tarvitsemme muita tun-

teaksemme itsemme kokonaisiksi. Yksi lähei-

nen ja tärkeä ihminen voi vastata rakastetuksi

tulemisen tarpeeseemme, mutta tarvitsemme

myös laajempaa verkostoa kokeaksemme kuu-

luvaksi johonkin. Toisaalta laajakaan sosiaalinen

verkosto ei poista yksinäisyyden kokemustam-

me, jos meiltä puuttuu kyky kiintyä ja kiinnittyä.

Kognitiivisten kykyjen, kuten tarkkaavuu-

den ja toiminnanohjauksen roolista mielialan

säätelyssä on saatu viimeaikaisissa tutkimuk-

sissa runsaasti tietoa. Aivojen aktivointi ei ole

tärkeää ainoastaan muistisairauksien ehkäise-

misessä vaan myös mielialaongelmien torjumi-

sessa ja hoitamisessa. Matemaattiset tehtävät,

muistiharjoitukset ja uusien taitojen opettelu

ylläpitävät aivojen muovautuvuutta vielä van-

huudessakin ja auttavat myös mielialan sääte-

lyssä.

Monien ongelmana on kielteisten ajatusten

vatvominen. Masentunut murehtii menneitä ja

ahdistunut puolestaan tulevia huolenaiheita.

Kielteiset ajatuskehät käynnistyvät huomaa-

matta eikä niitä ole helppo katkaista. Kysees-

sä on noidankehä, joka kuluttaa elimistöä ja

uuvuttaa mieltä. Terapeutit suosittelevat hen-

gitysharjoituksia ja mindfulness-meditaatiota,

kun haluamme oppia tyynnyttämään huolten

vaivaamaa mieltämme.

Mielialaongelmien ytimessä on usein puut-

teellinen kyky hyväksyä itseään ja omaa elä-

mäntilannettaan. Olemme onnettomia, koska

tunnemme epäonnistuneemme elämässä. Pel-

käämme olevamme taakaksi muille ja uskom-

me, että kaikilla muilla asiat ovat paremmin.

Kierrämme pettymysten, kiukun ja syyllisyyden

kehää pääsemättä irti. Yritämme kaikin voimin

pitää kärsimystä loitolla, mutta se pureutuu

meihin kiinni yhä tiukemmin. Ystävät ja läheiset

voivat olla suureksi avuksi, mutta joskus tarvi-

taan myös ammattiapua.

Voiko vanhuutta suunnitella?

Eläkkeellä vietetään nykyisin parhaimmillaan

jopa neljä vuosikymmentä, ja vanhuuteen

liittyvät käsitykset ja odotukset ovat aivan toi-

senlaiset kuin esimerkiksi vielä viisikymmentä

vuotta sitten. Aiemmat valintamme vaikutta-

vat suuresti siihen, millainen vanhuudestamme

tulee. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä

tarttua toimeen, sillä olemme kykeneviä muut-

tumaan koko elämänkulun ajan.

Mielen taidot nousevat nykyään yhä use-

ammin keskusteluun, ja kirjakaupat sekä inter-

net pullistelevat itsehoito-oppaita, joissa neu-

votaan, kuinka mieltään voi harjoittaa. Kyse ei

kuitenkaan ole taikatempuista, vaan sitkeästä

ponnistelusta ja toivon ylläpitämisestä myös

pettymysten hetkinä. Elämä ei myöskään ole

reilua – jollain on jo lähtökohdissaan muita hei-

kommat valmiudet hoitaa mieltään. Tarvitaan

mielenterveyden ammattilaisia ja palveluita,

jotka tavoittavat ikäihmiset siinä missä nuoret

ja työikäisetkin.

14

Punainen Risti käynnisti vuonna 2014 Täyttä

elämää eläkkeellä -hankkeen, jonka keskei-

senä sisältönä ovat kokonaisvaltaiset hyvin-

vointi- ja eläkevalmennukset eläkkeelle lähitu-

levaisuudessa siirtyville. Eläkkeelle siirtyy tällä

hetkellä ja lähitulevaisuudessa suuri määrä eri

alojen ammattilaisia.

H eistä monet ovat hyväkuntoisia ja

heillä on runsaasti tietotaitoa. Me jär-

jestönä näemme tämän osaamisen

voimavarana, jonka haluamme saada vapaa-

ehtoistoiminnan kautta edelleen yhteisöjen

käyttöön. Samalla tarjoamme myös eläkkeelle

jääville itselleen tukea ja työkaluja uuden tilan-

teen kohtaamiseen sekä mielekästä elämän-

sisältöä työuran jälkeen, sanoo Täyttä elämää

eläkkeellä -hankkeen projektikoordinaattori,

Saija Ohtonen-Jones.

Eläkkeelle siirtyminen on aina elämänmuu-

tos, ja usein se voi olla myös vaikea sellainen.

Muutoksen vaikutukset eivät välttämättä tun-

nu heti, vaan ne voivat tulla eteen vasta jonkin

ajan kuluttua. Siksi muutoksen luonteesta on

hyvä olla tietoinen.

– Kun tulevaa elämän vaihetta ja sen mu-

kanaan tuomia muutoksia miettii etukäteen,

eivät asiat tule yllätyksenä ja näin muutokseen

sopeutuminen helpottuu. Samalla voi myös

pohtia, minkälaisen eläkeläiselämän itselleen

haluaa rakentaa – mistä unelmoi ja mitä kaik-

kea haluaa vielä tehdä ja saavuttaa. Eläkeikä

on mahdollisuuksia täynnä, Ohtonen-Jones

kannustaa tulevia eläkeläisiä.

Eläkemuutoksen kohtaamiseen ja siihen

valmistautumiseen ei tällä hetkellä ole kuiten-

kaan juuri tukea saatavilla. Vielä 80-luvulla elä-

kevalmennuksia järjestettiin, mutta pikku hiljaa

tarjonta hiipui.

Mielekästä elämänsisältöä vapaaehtoistoiminnastaTäyttä elämää eläkkeellä -valmennuksissa tar-

jotaan käytännön työkaluja eläkkeelle valmis-

tautumiseen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin

edistämiseen sekä omien voimavarojen hyö-

dyntämiseen.

Eläkeläisyyteen ja eläkkeelle siirtymiseen

pureudutaan teorian kautta tutustumalla

muuttuneisiin eläkeläisyyden määritelmiin

ja eläkkeelle siirtymisen mukanaan tuomiin

konkreettisiin muutoksiin elämässä. Valmen-

nuksessa pohditaan omia arvoja, unelmia ja

tavoitteita, mietitään omia rooleja sekä hahmo-

tetaan omia voimavaroja erilaisten harjoitusten

muodossa.

– Omakohtainen pohdiskelu ja asioiden

käsittely pienryhmässä luovat hyvän pohjan

tulevaisuuden suunnitelmille. Muiden samassa

tilanteessa olevien kommentit ja kokemukset

toimivat antoisana vertaistukena. Eläkeläisyy-

teen ei tarjota yhtä valmista malliratkaisua,

vaan kannustetaan jokaista pohtimaan omaa

tilannettaan ja löytämään oman polkunsa eläk-

keelle siirtymiseen, Saija Ohtonen-Jones kuvai-

lee valmennusta.

– Osallistujat pääsevät myös tutustumaan

Punaisen Ristin monipuoliseen toimintaan ja

heitä kannustetaan kokeilemaan vapaaehtoi-

seksi ryhtymistä, esimerkiksi ystäväksi ystävä-

toimintaan tai terveyspisteissä toimimista.

Valmennus kiinnostaaTäyttä elämää eläkkeellä -hankkeen avausta-

pahtumat järjestettiin helmi-maaliskuun aika-

na neljän pilottipiirin alueella, joita ovat Oulu,

Satakunta, Savo-Karjala ja Kaakkois-Suomi. Ti-

laisuudet keräsivät paikalle yhteensä yli kak-

Teksti: Merja Joro ja Saija Ohtonen-Jones

Kuva: Merja Joro

Kohti uutta elämänvaihetta– Punainen Risti käynnistää eläkevalmennukset

15


sisataa asiasta kiinnostunutta kuulijaa. Avaus-

tapahtumissa asiantuntijapuhujat käsittelivät

yleisemmin samoja teemoja, joita hankkeen

valmennuksissa käsitellään syvemmin.

Valmennusta on kehitetty ja testattu vii-

me vuoden puolelta aina helmikuun loppuun

saakka, jolloin järjestettiin viimeinen pilottival-

mennus Oulussa.

Monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa jo

mukana oleva eläkeläispariskunta Raili ja Paa-vo Salmi Muhokselta saapui yhdessä Oulussa

järjestettyyn pilottivalmennukseen.

– Kun molemmat jäävät eläkkeelle ja ol-

laankin yhdessä 24/7, muutokseen on lähes

mahdoton varautua. Mielikuvitus ei riitä, vaikka

kuinka yrittää, toteaa Raili naurussa suin.

Työelämän jättämä tyhjiö päivärytmissä on

hyvä täyttää jollain toiminnalla.

– Mottonani on, että joka päivä pitää tehdä

yksi hyvä työ. Loppuaika katsotaan sitten, mitä

voisi tehdä, kertoo Paavo.

Työnantajat mukaan yhteistyöhönValmennuksia järjestävät ja vievät eteenpäin

oman piirinsä alueella Punaisen Ristin koulutta-

mat valmentajat, joista ensimmäiset koulutet-

tiin maaliskuun puolivälissä. Tulevaisuudessa

valmentajia on tarkoitus kouluttaa lisää ja val-

mennusten tarjontaa laajentaa myös pilottipii-

rien ulkopuolelle. Eläkevalmennus on tarkoitus

laajentaa osaksi Punaisen Ristin toimintaa val-

takunnallisesti.

Hanke tähtää laajasti myös kumppanuuk-

sien ja yhteistyöverkostojen rakentamiseen.

Yhteistyötä tarjotaan erityisesti työnantajille,

muille järjestöille sekä kunnille. Työnantajat

kutsutaan yhteistyöhön tarjoamalla valmen-

nuksia osaksi ikäjohtamista sekä iäkkäämpien

työntekijöiden hyvinvoinnin edistämistä. Li-

säksi valmennuksia järjestetään myös kaikille

avoimina yleisövalmennuksina.

Hankkeen tavoitteena on myös lisätä eri-

ikäisten eläkeläisten keskinäistä tukea ja suku-

polvien välistä vuorovaikutusta sekä korostaa

eläkeikäisten osaamista ja elämänviisautta.

– Haluamme edistää eläkeikäisten hyvää

arkea sekä vaikuttaa asenteisiin, päätöksente-

koon ja puheenaiheisiin myönteisen ikäidenti-

teetin vahvistamiseksi. Eläkkeelle siirtyvät tulisi

nähdä ensisijaisesti yhteiskunnan voimavarana.

He ovat jo antaneet paljon ja heillä on edelleen

annettavaa lähiympäristölleen. Eläkeikäisiä ei

tule millään muotoa nähdä vain rasitteena tai

kulueränä, kiteyttää Ohtonen-Jones.

Täyttä elämää eläkkeellä -hanke on osa RAY:n

tukemaa ja Vanhustyön keskusliiton koordinoi-

maa Eloisa ikä -avustusohjelmaa. Hanke kestää

vuoden 2017 loppuun.

Palautetta valmennuksesta

” Keskustelut muiden kanssa antoivat

paljon sopeutumiseen”

”Lisääntyvä vapaa-aika on viisasta

valjastaa myös vapaaehtoistoimintaan,

joka antaa mielekkyyttä ja lisää tunnetta,

että minua todellakin tarvitaan”

” Olisipa ollut itsellä mahdollisuus ko.

valmennukseen ennen eläköitymistä,

hyvin toimi nytkin”

16

Suurin osa 80-vuotiaista on elämäänsä tyyty-

väisiä ja toimintakykyisiä, ilmenee Ilmarisen

tekemästä tutkimuksesta. Enemmistö asuu

edelleen omassa kodissaan eikä tarvitse pal-

veluita selvitäkseen arjesta. Eläkeläiset ovat

myös säästäväisiä: eläke riittää elämiseen hy-

vin puolella 80-vuotiaista.

T utkimuksemme mukaan valtaosalla

tämän päivän 80-vuotiailla menee mu-

kavasti. Tulos on jopa yllätys yleiseen

mielikuvaan verrattuna, sanoo Ilmarisen elä-

kevakuuttamisesta vastaava varatoimitusjoh-

taja Sini Kivihuhta.

Ikäryhmästä 87 prosenttia asuu kotona ja

45 prosenttia yksin. Naisista yksin asuu noin

60 prosenttia, miehistä vain noin 20 prosent-

tia. Suurin osa ei tarvitse lainkaan palveluita,

ja useimmiten päivät kuluvat kotona arkisissa

askareissa.

– Positiivista on sekin, että vain joka kym-

menes kyselyyn vastanneesta oli mielestään

yksinäinen, Kivihuhta kertoo.

Eläke riittää useimmille

Tutkimuksen mukaan eläke riittää elämiseen

hyvin joka toiselle. Erityisen hyvin eläke riittää,

jos se on vähintään 1400 euroa kuukaudessa.

Pieni osa 80-vuotiasta on pelkän kansaneläk-

keen varassa. Suurimalla osalla 80-vuotiasta

on säästöjä, mutta vain harva on joutunut

turvautumaan niihin. Joka kuudes oli tehnyt

jossain vaiheessa eläkkeelle jäätyäänkin töitä.

Vapaaehtoistyötä on tehnyt reilu kolmannes ja

lastenlapsia hoitanut yli puolet.

Tutkimus kertoo myös, että eläke riittää

suurimmalle osalle 80-vuotiaista lähes yhtä

hyvin nyt kuin eläkkeelle jäädessä 20 vuotta

sitten. Sen sijaan eläkkeen riittävyys seuraavan

viiden vuoden aikana huolettaa jo kasvavaa

joukkoa eläkeläisiä, arvioi Sini Kivihuhta.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan

80-vuotias saa eläkettä keskimäärin 1540 eu-

roa kuukaudessa. Miesten keskieläke on 1 770

euroa, naisilla 1 380 euroa.

Joka kolmas tarvitsee palveluita arjessa selviämiseen

Elinvoimaa 80-vuotiaat saavat erityisesti per-

heestä, sukulaisista ja ystävistä. Sosiaalisista

suhteista voimaa saavat erityisesti naiset. Myös

liikunta ja muut harrastukset ovat tärkeitä.

Huolenaiheena ikääntyvillä on etenkin oma

terveys ja jaksaminen sekä yhteiskunnan tek-

nistyminen. Sen sijaan esimerkiksi asumisjär-

jestelyt eivät huoleta 80-vuotiaita.

– Mielenkiintoinen yksityiskohta tutkimuk-

sessa on, että eniten sekä 80-vuotiaita miehiä

että naisia huolettaa naisten terveys, Kivihuhta

sanoo.

Kyselyn mukaan tämän päivän 80-vuotiaat

pärjäävät oman arvionsa mukaan arjessa vielä

hyvin. Palveluja arjesta selviämiseen on käyttä-

nyt noin kolmannes. Suurin osa, 65 % vastan-

neista, odottaa kuitenkin tulevaisuudessa saa-

vansa palveluita yhteiskunnalta. Vajaa puolet

odottaa saavansa palveluita myös perheeltään.

Kolmannes on varautunut ostamaan hoivapal-

veluita itse.

Tutkimuksessa selvisi, että sukupuolten

välillä on eroja. Naiset ovat kaiken kaikkiaan

miehiä tyytyväisempiä, aktiivisempia ja sosi-

aalisempia. Naiset ovat myös säästäväisempiä.

Yhtenä syynä siihen on, että heidän eläkkeensä

on miehiä pienempi, Kivihuhta arvioi.

Ilmarinen selvitti:

80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiäTeksti: Leena Valkonen

Kuva: Marja Haapio

17


Sopiva eläkeikä on joustavasti 65 vuotta

Valtaosa vuonna 1935 syntyneistä eläkeläisistä

on ollut eläkkeellä jo 20 vuotta. Miehillä taka-

na on keskimäärin 40 vuoden työura, naisil-

la vuosia työelämässä kertyi keskimäärin 35.

– Vanhuuseläkeikä vuonna 1935 syntyneillä

oli virallisesti 65 vuotta, mutta varhennetulle

vanhuuseläkkeelle pääsi jo 60-vuotiaana ja yk-

silölliselle varhaiseläkkeelle 55-vuotiaana. Työ-

kyvyttömyyseläkepolku oli nykyisenkaltainen

ja työttömille tien eläkkeelle tarjosi työttömyys-

eläke. Keskimäärin tämän päivän 80-vuotiaat

jäivät eläkkeelle noin 60-vuotiaana, Sini Kivi-

huhta kertoo.

Useimmat 80-vuotiaat olivat sitä mieltä,

että sopiva eläkeikä on 65 vuotta. Monissa vas-

tauksissa painottui eläkkeelle siirtymisen jous-

tavuus terveydestä ja kunnosta riippuen.

Kyselyyn tehtiin puhelimitse loka-joulu-

kuussa 2014 ja siihen vastasi yhteensä 500

vuonna 1935 syntynyttä eläkeläistä. Vastaajissa

oli sekä työ- että kansaneläkettä saavia eläke-

läisiä ympäri Suomen. Vastausprosentti oli 52.

Tulokset julkistettiin helmikuussa Ilmarisen ja

Vanhustyön keskusliiton yhteisessä iAreena

-seminaarissa Helsingissä.

iAreena 2015

iAreena on Ilmarisen ja Vanhustyön keskus-

liiton järjestämä seminaari ajankohtaisesta

ikääntyvien asioihin liittyvästä teemasta. Tä-

män vuoden teemana oli 15 vuotta eläkkeellä,

miten menee? Tilaisuudessa teemaan liittyen

puhuivat myös professori Kaisu Pitkälä Hel-

singin yliopistosta sekä toiminnanjohtaja Satu Helin ja vanhempi suunnittelija Anu Jansson

Vanhustyön keskusliitosta. Lisäksi käytiin pa-

neelikeskustelu. Tilaisuuden materiaalit ovat

luettavissa: www.ilmarinen.fi /uutishuone.

Taustatietoa ikäluokasta

• • Vuonna 1935 syntyi 70 000 lasta,

36 000 poikaa ja 34 000 tyttöä

• • 80-vuotiaita on 30 000. Heistä 12 000

on miehiä ja 18 000 naisia

• • 80-vuotiaat saavat eläkettä keskimäärin

1 540 € kuukaudessa. Miehet saavat

1 770 € ja naiset 1 380 €.

18

Tulevaisuutta rakentamaan

Tulevaisuuden rakentaminen on jokaisen sukupolven tehtävä. Elä-mään kuuluvat oikeudet, velvoitteet ja vastuut, vastuu itsestä. Elämä on myös yhteisöllisyyttä, toisensa aut-tamista ja vähintäänkin toisensa sietämistä.

Näin lausuu toinen tämänvuotisen

Vanhustenviikon julisteen malleista,

monitahoinen vaikuttaja, perheen-

isä, isoisä, isoisoisä, omaishoitaja sekä

luonnon seuraaja ja kuuntelija Aaro Peuraniemi, 87. Espoossa asuva Peu-

raniemi on sodassa ollut veteraani,

työskennellyt työhygieenikkona, ollut

poliittinen vaikuttaja ja mukana mo-

nissa luottamustehtävissä. Hän on ol-

lut mm. perustamassa Suomen ensim-

mäistä vanhusneuvostoa Espooseen.

Aaron perheeseen kuuluvat vaimon

lisäksi kuusi lasta, kahdeksan lasten-

lasta ja kolme lastenlastenlasta.

18

Teksti: Leena Valkonen

Kuvat: Leena Valkonen, Toni Kitti

19


– Lapissa syntyneenä ja kasvaneena mi-

nulla on vahva suhde luontoon. Se on mielen

vahvuuden lähde ja tasapainottaja. Ihminen

on myös fyysinen olento. Olen aina liikkunut

ja nykyisinkin käyn joka aamu ulkona lenkillä.

Liikunta on kaikille suositeltavaa, sillä säästää

itselleen monta toimintakykyistä vuotta.

– Lappilaiseen mentaliteettiin kuuluu myös

toinen toisistaan välittäminen ja vahva perhe-

ja sukuyhteys. Hiukan minua huolettaa se, että

ihmiset ovat muuttuneet, tulleet lyhytjänteisik-

si. Tietäminen ja taitaminen on siirtynyt erilaisiin

sähköisiin välineisiin ja eletään hurjan nopeassa

syklissä. Vanhemmilta ihmisiltä ei ehditä kysyä,

heitä ei ehditä kuunnella. Perheyhteydet ovat

kaventuneet, kun asutaan eri paikkakunnilla tai

on muutettu ulkomaille. Vanha perimätieto ei

välity ja tapakulttuuri on jäämässä unholaan.

– Ikääntyvä väestö on elämän teknistymi-

sen vuoksi jäämässä paitsioon. Kaikilla van-

hemmilla ihmisillä ei ole taitoa käyttää erilaisia

tietoteknisiä laitteita, eikä nuoremmilla ole ai-

kaa opettaa. Sosiaalinen elämä kaventuu, kun

tulee menetyksiä. Kun puoliso, läheiset ihmiset

tai ystävät kuolevat rinnalta, syntyy huoli, miten

minun käy. Kuka minusta pitää huolen? Tähän

on hyvä varautua hankkimalla harrastuksia ja

sosiaalisia suhteita. Tähän voimme vaikuttaa

kaikki yhdessä järjestämällä mahdollisuuksia

yhdessäoloon ja yhteisölliseen toimintaan.

– Tällä hetkellä tunnen olevani onnellises-

sa elämänvaiheessa. Tunnen suurta rakkautta

itseäni ja laajaa sukuani kohtaan. Ikä tuo per-

spektiiviä ja auttaa laittamaan asioita mittasuh-

teisiin. Olen aina tehnyt paljon työtä ja pyrkinyt

tekemään vastaan tulevat asiat niillä taidoilla

ja sillä osaamisella, jota minulla on. Olen kii-

tollinen erityisesti kasvattajilleni. Mukanani on

muistireppu, josta voi aina ottaa tukea. Suku-

polvet siirtävät arvoja, joista seuraava sukupolvi

voi rakentaa jälleen uutta.

Vapaaehtoistoiminta on arvokasta

Venla Lindström on tänä vuonna 19 täyttä-

vä abiturientti Tuusulasta. Kuvauksen jälkeen

olivat edessä matematiikan, kemian ja fysiikan

kirjoitukset. Venlalla on jo selvä näkemys tule-

vaisuudestaan.

– Koulussa olen aina pitänyt biologiasta, se

on ollut lempiaineeni. Haluan lääkäriksi, koska

olen kiinnostunut sekä ihmisestä biologisena

kokonaisuutena että erilaisten ihmisten kans-

sa työskentelystä. Uskon, että lääkärinä pystyn

oikeasti auttamaan ihmisiä

– Olin jo 15 vuotiaana vanhainkodissa töis-

sä. Vedin mm. jumppatuokioita, erilaisia toi-

mintahetkiä ja soitin pianoa. Tykkäsin siitä ja

vanhusten kanssa oli mukava olla.

– Viimeaikoina olen käynyt yksin tai poi-

kaystäväni kanssa vapaaehtoisena palveluta-

lossa sunnuntai-iltapäiväisin juttelemassa van-

husten kanssa. Samalla he ovat saaneet silitellä

poikaystäväni pientä koiraa. Ikäihmiset ovat

vaikuttaneet onnellisilta, kun saavat kosketella

koiraa ja jutella.

– Omalta osaltani näen tulevaisuuden ra-

kentamisen tällä hetkellä tiukkana opiskeluna,

että pääsen toivomalleni alalle. Vapaaehtois-

työtä pidän tärkeänä, sitä voi tehdä monella eri

alueella ja siitä voi saada paljon sisältöä omaan

elämään. Vanhuksia arvostan myös ja heidän

elämänkokemustaan. Kun vapaaehtoisena

kuuntelee ikääntyneiden ihmisten tarinoita,

oppii samalla myös itse. Nuorten ei kannata

ärtyä mummoille kassajonossa. Voisi miettiä,

miten itse voisin tutustua johonkin vanhaan

ihmiseen. Vapaaehtoistyö ei välttämättä vie

paljon aikaa. Jo vaikka vain tunnin vapaaeh-

toistyö viikossa voi tuottaa mielettömästi iloa

kaikille osapuolille.

20

Ikääntyneiden ihmisten itsenäisen elämän

tueksi luotu Ikäihmisten olohuone -projekti

tarjoaa Oulun ja Tuiran palvelukeskuksissa hy-

vää seuraa ja toiminnallista ohjelmaa kaikille

iäkkäille ihmisille neljänä iltana viikossa. Toi-

mintaa on myös juhlapyhinä, jolloin monilla

saattaa olla hyvinkin yksinäistä.

O ulun Palvelusäätiön palvelukeskuksen

tiloissa huokuu lämpö ja ystävyys, kun

ikäihmiset ovat kokoontuneet viettä-

mään yhteistä iltaa. Projektipäällikkö Hannele Huovinen kertoo, että Oulussa kokeillaan pi-

lottina toimintamallia, jossa tarjotaan tekemi-

sen mahdollisuuksia ikääntyneille ihmisille nii-

nä aikoina, kun muut paikat ovat yleensä kiinni.

Toiminnan käynnisti Oulun eläkkeensaajat ry.

Huovinen sanoo, että toiminta on otettu

ilolla vastaan ja ikäihmisten olohuoneessa käy

noin 30–60 henkilöä illassa.

– Meillä on täällä paikalla aina useita ohjaa-

jia, sekä erilaista tekemistä tai ohjelmaa, mihin

jokainen voi osallistua halutessaan. Suunnit-

telemme aina etukäteen ohjelmiston, josta

näkee tulevien viikkojen tapahtumat. Olohuo-

ne-projekti tarjoaa paljon erilaisia aktiviteette-

ja, kuten musiikki-, peli-, tietovisa-, elokuva-,

tuolijumppa-, bingo- ja leipomisiltoja. Meillä

käy myös jonkin verran vierailijoita kertomassa

alueen muista hankkeista ja projekteista sekä

kaupungin tarjoamista kulttuurielämyksistä. Tä-

nään meillä onkin tiedossa vauhdikas ilta, sillä

luvassa on zumbaa Anne Kalliokosken ohjaa-

mana.

Paikka, jossa voi olla yhdessä

Olohuoneen tarkoituksena on tarjota yksinäi-

sille ikäihmisille paikka, jossa voi tavata vertai-

siaan, vaihtaa kuulumisia, tutustua uusiin ih-

misiin ja osallistua kerhotoimintaan. Tavoittee-

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Ikäihmisten olohuoneessa seuraa ja tekemisen meininkiä myös juhlapyhinä

namme on saada iäkkäät ihmiset tuntemaan

myös se, että he ovat osa yhteisöä.

Hannele Huovisen mukaan Olohuone-

projektia seurataan tarkasti ympäri Suomen.

Projekti sai jo tänä vuonna valtakunnallisen ys-

tävänpäivätunnustuksen ansiokkaasta toimin-

nasta ikäihmisten osallisuuden edistämiseksi.

– Olohuone on auki esimerkiksi joulun py-

hinä, mikä on ikävä kyllä monelle ihmiselle kaik-

kein yksinäisintä aikaa. Tämän hetken tavoittee-

na on järjestää toimintaa aktiivisesti myös läpi

kesän.

Ikäihmisten olohuone -projektin projektipäällikkö

Hannele Huovinen kertoo hankkeen työllistävän

noin 14 työntekijää, joista suurin osa on tuntityönte-

kijöitä. Kuvassa projektin saama Ystävänpäivätun-

nustus.

21


Ystävyyttä ja ikivihreitä

Ikäihmisten olohuone alkaa täyttyä hiljalleen,

kun ikäihmiset saapuvat paikalle tervehtien

iloisesti tuttuja ohjaajia. Elli Saarela kertoo

käyvänsä aktiivisesti erilaisista tapaamisissa jo-

ka viikko.

Elli kertoo tavanneensa vierellään istuvan

Paavo Westin olohuoneessa viime syksyn ai-

kana. Kumpikin täyttää tänä vuonna 80 vuotta.

Oulun keskustasta kävellen paikalle saapunut

Liisa Liimatainen, 72, kertoo käyvänsä viikon

aikana useassa eri tapaamisessa ympäri Oulua.

– Minulla ei ole omia lapsia, joten liikun aktiivi-

sesti tapaamassa muita ikäisiäni ihmisiä. Täällä

olohuoneessa on mukavaa siksi, kun täällä on

aina tarjolla jotakin ohjelmaa ja aktiviteetteja.

Yksin asuva Irja Polojärvi 87, viihtyy olo-

huoneella. Hänellä ei ole omaisia Oulussa. Irja

kertoo saaneensa tiedon olohuoneesta Turussa

asuvalta tyttäreltään. Ystävälliset ihmiset ja mu-

kava ohjelma saavat hänet viihtymään olohuo-

neella. Päivisin Irja kävelee paljon yksin ja käy

mm. ruokkimassa lintuja säännöllisesti. Kun-

nostaan pirteä rouva pitää huolta liikkumalla

ja venyttelemällä päivittäin. Irjaa kiinnostaa olo-

huoneen tarjonnassa olevat liikunta ja musiikki

ja hän heläyttääkin muiden iloksi laulunpätkän

rakkaasta kotiseudustaan Karjalasta. Näkövam-

mansa vuoksi Irja tarvitsee jonkin verran apua

ja kokee tulleensa autetuksi sekä ystävällisesti

vastaanotetuksi. Irja kertoo odottavansa aina

seuraavaa iltaa, jolloin voi tulla olohuoneelle

seurustelemaan ja viihtymään.

Ohjaajan näkökulmasta katsottuna on hie-

noa huomata, kuinka paljon olohuone antaa

uutta sisältöä ikäihmisten elämään, kertoo oh-

jaaja Ansku Launonen.

– Usein kävijöiden suusta kuuluu, kuinka

olohuoneella on paljon mukavampaa viettää

iltaa kuin kotona kiikkustuolissa istuskellen.

”On tämä semmonen henkireikä,” kertoo pa-

lautteessaan 22 vuotta omaishoitajana ollut

kävijä. ”Olohuoneella saa nauraa, kun muuta

nauramista ei elämässä tällä hetkellä ole,” hän

jatkaa. Eräässä palautelomakkeessa luki: ”Mon-

ta iltaitkua on jäänyt pois olohuoneen avaami-

sen jälkeen.”

Ohjaajat totesivat, että joulun ajan aukio-

lot osoittautuivat tarpeellisiksi. Eräskin kävijä

kertoi olleensa 10 edellistä joulua yksin jääty-

ään leskeksi ja nautti nyt joulusta olohuoneella

kaikkina päivinä. Kerätyn kyselyn perusteella

kävijät kokevat saaneensa olohuoneelta uusia

tuttavia, sisältöä elämään sekä hyvää mieltä ja

virkistystä.

Ikäihmisten olohuone -projekti aloitti toimintan-

sa elokuussa 2014 ja se toimii kesäkuun 2017 lop-

puun saakka. Projekti kuuluu RAY:n rahoittamaan

Eloisa ikä- avustusohjelmaan, jota koordinoi Van-

hustyön keskusliitto.

Valtakunnallista iäkkäiden ulkoilupäivää viete-

tään jo yhdeksättä kertaa vanhustenviikon tors-

taina. Tämän vuoden teemana on kannustaa

ikäihmisiä kokeilemaan kuntoilua ulkona.

Kutsu järjestöt, palvelutalot, julkinen sektori

ja yritykset järjestämään yhteinen tapahtuma

liikuntapuistossa. Hyödynnä valmiita materiaa-

leja verkkosivulta

voimaavanhuuteen.fi /ulkoilupaiva.

Liikuntapuistot ovat ilmaisia Liikuntapuistot ovat ilmaisia harjoittelupaikkoja!harjoittelupaikkoja!

Kuva

: Oss

i Gu

sta

fsso

n

Vallataan liikuntapuistot iäkkäiden käyttöön 8.10.2015

22

SeniorSurf-päivä 6.10.2015 Teksti: Tiina Etelämäki, Minna Piispanen,

Satu Veltheim

SeniorSurf-päivä tuo ikääntyneet ihmiset ja

tietotekniikan mukavasti ja sopuisasti yhteen.

Päivä on tarkoitettu tutustumista ja kokeile-

mista sekä aiheeseen syventymistä varten.

S eniorSurf-päivänä järjestetään eri puo-

lilla Suomea tilaisuuksia, joissa pääsee

tutustumaan kannettaviin, tabletteihin

ja älypuhelimiin, saa tietoa tietoturvasta, saa

opastusta pulmaan oman laitteen kanssa tai

voi vaikka käydä ilmoittautumassa vapaaeh-

toiseksi nettiopastajaksi. Tapahtuman järjestäjä

voi painottaa sitä minkä tärkeäksi ja tarpeelli-

seksi kokee.

Haastamme eri toimijoita mukaan Seni-

orSurf-päivän järjestämiseen. Voit toimia myös

yksittäisenä kansalaisena ja käydä vaikkapa

iäkkään läheisen tai naapurin luona kysymäs-

sä, millaista apua hän tarvitsisi tietotekniikan

käyttöön. SeniorSurf-päivä on osa Vanhusten-

viikkoa ja Vanhustyön keskusliitto toimii tapah-

tuman koordinoijana. SeniorSurf saa rahallis-

ta tukea Raha-automaattiyhdistykseltä sekä

Suomen Kansanterveysyhdistykseltä. Ilmoita

tapahtumistasi Facebookissa ja Twitterissä.

DigiKylli seikkailee

Painan tallan pohjaan,

Opastan, neuvon ja ohjaan.

Arvioin, havainnoin ja tutkin,

Harvoin kuitenkaan hutkin.

Tekniikan oppiminen voi viedä aikaa,

Mutta mikä ilo: kosketuksen taikaa!

Avaa laite, pyyhi ja hipaise,

Tabletilla maksamaan laskut kipaise.

Kun osaa palveluja käyttää,

Voi laite terveysaseman sijainnin näyttää.

Missä on paikka ja kuka on kuka?

Google tietää... vaikeeta muka!

Nettiopastus on tärkeä juttu,

Verkkomaailma olla sais kaikille tuttu.

Toinen hartaasti harkitsee,

toinen nopeasti kiitää,

Oma tahti oppiessa tärkein on pitää.

Ole rohkea, kokeile ja pyydä apuja,

Mukava on surff ata kohti uusia latuja.

SenioriVerkko - hyvinvointia mobiilisti on pro-

jekti vuosille 2014–2017, jossa myös DigiKylli

seikkaillee. DigiKylli ehtii moneen paikkaan,

koska hän on virtuaalinen persoona. Hän ha-

vainnoi mielellään projektielämää ja pohtii ää-

neen mitä tapahtuu ympäristössä. Hän myös

haluaa herättää keskustelua ikääntyneiden hy-

vinvointiin liittyen.

Projekti kuuluu Vanhustyön keskuslii-

ton koordinoimaan ja RAY:n rahoittamaan

Eloisa ikä -avustusohjelmaan. Lue DigiKyllin

ajatuksia:digikylli.blogspot.fi /.

Lisätietoawww.vtkl.fi /seniorsurf

Facebook: SeniorSurf

Twitter: SeniorSurf

Sähköposti: [email protected]

uksia:digikylli.blogspot.fi /.

23

Tulevaisuutta rakentamaan! 2015Vanhustyön keskusliitto TYÖMME LÄHTEE SYDÄMESTÄ!

Malmin kauppatie 26,

00700 Helsinki

Puhelin (09) 350 8600

Faksi (09) 350 86010

[email protected] , www.vtkl.fi

Vanhustyön keskusliitto on aktiivinen mielipidejohtaja, joka edistää

monipuolisesti ikääntyneiden ihmisten hyvinvointia ja toimii vanhustyön

järjestöjen edunvalvojana.

JäsenistöLiiton jäseninä on runsaat 340 yleishyödyllistä vanhustyön toimijaa eri puolilta Suomea. Jäsen-

yhteisöt tuottavat mm. asumis- ja hoivapalveluja, kotihoitoa, päivätoimintaa ja kuntoutusta sekä

ylläpitävät merkittävää määrää vuokra-asuntoja ikääntyneille ihmisille. Yhteisöt järjestävät myös

monipuolista ryhmä- ja vapaaehtoistoimintaa ikääntyneille ihmisille.

Vanhuspoliittinen vaikuttaminen ja edunvalvontaLiitto toimii jäsenyhteisöjensä yhteenliittymänä ja tukee niiden toimintaa. Vaikuttaa aktiivisesti

yhteiskuntapolitiikkaan ja lainsäädännön valmisteluun. Pitää yhteyttä alan viranomaisiin ja muihin

vaikuttajiin.

Ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen • • Ystäväpiiri-toimintaa ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden lievittämiseksi.

• • Asuntojen korjausneuvontaa veteraaneille ja muille ikäihmisille.

• • Senioritoimintaa ja vapaaehtoistoimintaa osallisuuden lisäämiseksi.

• • Vahvike – Vanhusten ja ikääntyneiden ihmisten ryhmätoiminnan ohjaamisen tueksi kehitetty

maksuton materiaalipankki netissä.

KehittämistoimintaVanhustyön keskusliiton kehittämistyön pääpaino on toimintakäytäntöjen uudistamisessa.

Meneillään on SeniorSurf tietotekniikkataitojen edistämiseksi, valtakunnallisen RAY:n Eloisa ikä

-ohjelman koordinointi ikäihmisten hyvän arjen tukemiseksi ja 2015 käynnistynyt Kotiturva-hanke.

Vanhustyö-lehtiAlan arvostettu aikakauslehti vanhustenhuollon ammattilaisille ja päättäjille

– ilmestyy seitsemänä numerona vuodessa. Lehti kertoo vanhustyön hyvistä

käytännöistä ja ajankohtaisista teemoista.

Vanhusteko 2015 – Ilmarinen palkintoVanhustyön keskusliitto ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen hakevat ehdokkaita

Vuoden vanhusteko -palkinnon saajiksi. Palkinnon suuruus on 5 000 euroa ja

se myönnetään hyvälle vanhustyön teolle tai hankkeelle.

Tule mukaan ja ilmoita ideasi 18.6.2015 mennessä.

Palkinto jaetaan Vanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa,

joka pidetään Kajaanissa 4.10.2015. Lisätietoja www.vtkl.fi >vanhustenpäivä ja -viikko.

Tapaat meidät mm. Kuntamarkkinoilla 9.–10.9.2015 sekä Apuväline 2015 -messuilla

5.–7.11.2015 Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa.

Lisätietoja www.vtkl.fi .

ILMARINEN ON YHTÄ LÄHELLÄ KUIN LÄHIN

tulevaisuutta rakentamaan!

Documents