täydentävät ehdot - ruokavirasto · 2.1 uutta 2015 uutta2015 kuva4:kuva:mmm_kuva-arkisto •...

Täydentävät ehdot

Sisällysluettelo

1 Mitä ovat täydentävät ehdot? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

2 Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

2.1 Uutta 2015 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

2.2 Jätä pientareita ja huolehdi maaperän kunnosta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

2.3 Torju hukkakauraa ja jättiputkea . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

2.4 Viljele peltoa ja pysyvien viljelykasvien alaa hyvän maatalouskäytännön mukaisesti 13

2.5 Huolehdi kesannoista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

2.6 Säilytä maisemapiirteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

2.7 Selvitä, tarvitsetko lupaa kasteluveden ottoon . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

2.8 Suojele pohjavettä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

3 Pysyvät laitumet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

4 Ympäristöön liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

4.1 Käsittele lantaa ja lannoitevalmisteita huolellisesti, uutta 2015 . . . . . . . . . . . 24

4.1.1 Noudata lannan varastointia koskevia määräyksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

4.1.2 Kuivalannan varastointi poikkeustilanteessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

4.1.3 Noudata rakenteellisia vaatimuksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

4.1.4 Noudata lannanlevityksen rajoituksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30

4.1.5 Noudata typpilannoituksen enimmäismääriä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32

4.1.6 Teetä lanta-analyysi viiden vuoden välein ja pidä kirjaa . . . . . . . . . . . . . . 33

4.2 Suojele luontoa, uutta 2015 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34

5 Kansanterveyteen sekä eläinten ja kasvien terveyteen liittyvät lakisääteiset hoitovaa-timukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41

5.1 Käytä ja säilytä kasvinsuojeluaineita oikein . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42

5.1.1 Hyvä kasvinsuojelukäytäntö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43

5.1.2 Kasvinsuojeluaineiden käyttö maatilalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44

2

5.2 Huolehdi rehujen turvallisuudesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47

5.2.1 Rehujen turvallisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

5.2.2 Täydentävien ehtojen rehukirjanpitovaatimukset . . . . . . . . . . . . . . . . . 52

5.2.3 Rehujen hankinta rekisteröidyltä tai hyväksytyltä rehualan toimijalta . . . . . . . 54

5.3 Tuota turvallisia elintarvikkeita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55

5.3.1 Alkutuotantopaikkojen vaatimukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56

5.3.2 Kielletyt aineet, sallitut eläinlääkkeet ja lääkityskirjanpito . . . . . . . . . . . . 61

5.3.3 Kasvinsuojeluainejäämät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

5.4 Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66

5.4.1 Eläinten merkitsemistä ja rekisteröintiä koskevat vaatimukset . . . . . . . . . . 67

5.4.2 Eläinlajikohtaiset merkitsemis- ja rekisteröintioppaat . . . . . . . . . . . . . . . 68

5.4.3 Sanastoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69

5.5 Eläintaudit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70

5.5.1 TSE -taudit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71

6 Eläinten hyvinvointiin liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset . . . . . . . . . . . . 74

6.1 Eläinten hyvinvointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75

6.1.1 Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja munivia kanoja koskevat tarkastukset . . . . 77

6.1.2 Muita tuotantoeläimiä koskevat tarkastukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79

7 Täydentävien ehtojen valvonta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80

8 Neuvo 2020 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82

9 Mihin täydentävät ehdot perustuvat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83

Liite 1. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86

Liite 2. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93

Liite 3. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98

Lukuohjeet ja tulostus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99

Julkaisun tiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100

3

Muutokset täydentävien ehtojen oppaassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101

Muistilista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105

4

1 Mitä ovat täydentävät ehdot?

Täydentävät ehdot ovat perusvaatimuksia,joiden noudattaminen on useimpien viljeli-jätukien ehtona. Täydentävät ehdot koostu-vat viljelyyn liittyvistä hyvän maatalouden jaympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistähoitovaatimuksista. Lakisääteiset hoitovaati-mukset liittyvät ympäristöasioihin, kansan-terveyteen, kasvien terveyteen sekä eläintenterveyteen ja hyvinvointiin.

Taulukko 1. Täydentävien ehtojen koko-naisuus

Kuva 1: Klikkaa kuvaa suurentaaksesi!

Ehdot koskevat useimpia viljeli-jätukia

Kun haet EU:n kokonaan tai osittain rahoit-tamia tai eräitä kansallisia viljelijätukia, sinuntulee tuntea ja noudattaa täydentäviä ehtoja.

Tuet, jotka vaativat tässä oppaassa kerrot-tujen ehtojen noudattamista luetellaan allaolevassa listassa. Täydentävien ehtojen lisäk-si viljelijätuissa on myös omia ehtoja, jotkaovat täydentäviä ehtoja vaativampia.

Tuet, joiden vaatimuksena ontäydentävien ehtojen noudatta-minen

• Perustuki• Viherryttämistuki• Nuoren viljelijän tuki• Peltokasvipalkkio• Lammas- ja vuohipalkkiot• Lypsylehmäpalkkio• Nautapalkkio• Ympäristökorvaus• Luonnonmukaisen tuotannon korvaus• Luonnonhaittakorvaus• Eläinten hyvinvointikorvaus• Pohjoiset hehtaarituet (Vain osa hyvänmaatalouden ja ympäristön ehdoista koskeepohjoisia hehtaaritukia. Ehdot koskevat val-tioneuvoston asetuksen (4 /2015) 4 §:n, 11§:n, 12 §:n 3 momentin ja 13—15 §:n osalta)

Täydentävät ehdot koskevat tuenhakijankaikkea maatalousmaata ja maatalouden har-joittamista. Täydentäviä ehtoja pitää nou-dattaa koko kalenterivuoden ajan (1.1. -31.12.). Kun lohkon hallinta muuttuu ja loh-kon vastaanottaja on itse hakenut tukea ky-seisenä tukivuonna, hän on vastuussa siirty-neen lohkon osalta täydentävien ehtojen nou-dattamisesta, siltä ajalta kuin lohko on hä-nen hallinnassaan. Jos siirtyneen lohkon hal-tija ei ole kyseisenä vuonna tuenhakija, täy-

5

dentävien ehtojen noudattaminen siirtyneel-lä lohkolla on alkuperäisen tuenhakijan vas-tuulla. Tällöin on hyvä sopia kirjallisesti, ettäkumpikin osapuoli vastaa täydentävien ehto-jen noudattamisesta siltä ajalta, kun lohko onheidän hallinnassa.

Mitä on maatalousmaaMaatalousmaalla tarkoitetaan peltojen, pysy-vien kasvien sekä pysyvien nurmien ja laitu-mien pinta-alaa.

Ehtojen noudattamista valvotaan tilakäyn-neillä tehtävillä tarkastuksilla. Tarkastus voi-daan tehdä myös esimerkiksi sellaisilla tiloil-la, joilla on jonkin muun valvonnan yhtey-dessä havaittu täydentävien ehtojen laimin-lyönti. Tarkastuksissa havaitut täydentävienehtojen laiminlyönnit vähentävät samanaikai-sesti kaikkien tukien määrää, joiden ehtonatäydentävien ehtojen noudattaminen on.

Kuva 2: Kuva: MMM_kuva-arkisto

Täydentävien ehtojen opas

Vuodesta 2015 lähtien täydentävien ehto-jen oppaita on vain yksi, jossa esitetääntäydentävien ehtojen kokonaisuus. Aikaisem-mat oppaat eli Maaseutuviraston julkaisema”Viljelytapa ja ympäristöehdot” sekä Elin-tarviketurvallisuusviraston (Evira) julkaisema

”Eläinten merkintä ja rekisteröinti, kasvin-suojeluaineet, rehut, elintarvikkeet, eläintau-deista ilmoittaminen ja eläinten hyvinvointi”eivät enää ole voimassa vuodesta 2015 alka-en haettaviin tukiin liittyen.

Täydentäviin ehtoihin 1.1.2015 tulevat muu-tokset on esitetty asiakokonaisuuksia esitte-levien lukujen kohdalla. Jos täydentäviin eh-toihin tai niiden valvontaan tulee muutoksia,ne päivitetään vuosittain täydentävien ehto-jen oppaaseen. Huomioithan myös sen, ettävain voimassa olevat säädökset ovat virallisiaoikeuslähteitä.

Mitä ehtoja opas käsittelee

Oppaassa esitetyt täydentävät ehdot liittyvätmaatalousmaan hoitoon ja käyttöön, kansan-terveyteen, eläinten ja kasvien terveyteen se-kä eläinten hyvinvointiin. Opas kertoo hyvänmaatalouden ja ympäristön vaatimuksista se-kä lakisääteisistä hoitovaatimuksista, jotkaliittyvät lannan huolelliseen varastointiin jakäyttöön, lintujen ja luontotyyppien suoje-luun, eläinten merkitsemiseen ja rekisteröin-tiin, kasvinsuojeluaineiden käyttöön, elintar-vikkeiden turvallisuuteen, rehuihin, eläintau-teihin ja eläinten hyvinvointiin.

Nämä ehdot tähtäävät siihen, että pellot säi-lyvät hyvässä viljelykunnossa, pysyvät laitu-met säilyvät, päästöjä vesistöihin vältetäänja luonnon monimuotoisuutta pidetään yllä,tiloilla tuotetut elintarvikkeet ja rehut ovatturvallisia ja tuotantoeläimet voivat hyvin.

Tuenhakijan on tunnettava täydentävät eh-dot. Ota täydentävät ehdot huomioon esi-merkiksi, kun

• suunnittelet kylvöjä, lannoitusta ja kas-vinsuojelutoimia

• viljelet

6

• teet kunnostustoimia maatalousmaalla• torjut hukkakauraa ja jättiputkea• varastoit ja levität lantaa• viljelet pohjavesialueilla

• viljelet Natura 2000 -alueilla• tuotat tuotteita elintarvike- tai rehu-

käyttöön• pidät tuotantoeläimiä.

7

2 Hyvän maatalouden ja ympäristönvaatimukset


Hyvän maatalouden ja ympäristönvaatimukset

• Pietareet, suojakaistat ja maaperänkunto

• Hukkakauran ja jättiputken torjunta• Viljely hyvän maatalouskäytännön mu-

kaisesti• Kesantojen hoito• Maisemapiirteiden säilyttäminen• Kasteluveden otto• Pysyvien laitumien ja nurmien hoito• Pohjaveden suojelu

8

2.1 Uutta 2015

Uutta 2015


• Piennarvaatimus 1 m (aikaisemmin 60cm)

• Jos pientareen kasvillisuus tuhoutuu,on tuhoutuneen pientareen tilalle kyl-vettävä nurmikasvillisuus heti olosuh-teiden salliessa (aikaisemmin ei ole ol-lut pientareen perustamisvaatimusta)

• Sängenpolttokielto (oljenpolttokieltoon laajennettu koskemaan myös kokosänkeä)

• Jättiputken torjuminen maatalous-maalta (uusi vaatimus)

• Marjojen ja hedelmien vähimmäistai-mimäärät (aikaisemmin ympäristötuenehtona)

• Luonnonhoitopeltojen hoitovaatimuk-set ovat poistuneet täydentävistä eh-doista

• Kesantojen niittovelvoite on poistunut(maatalousmaa on kuitenkin säilytettä-vä muiden tukivaatimusten perusteellaavoimena)

• Kesantopellon kasvipeitteisyysvaati-muksesta voidaan poiketa myös, joskyseessä on ylivoimainen este tai poik-keuksellinen olosuhde (uusi poikkeus)

• Kesantopelto voidaan päättää aikaisin-taan 1.9./15.7, jos alalle kylvetään taiistutetaan syyskylvöinen kasvi (aikai-semmin päivämäärää 15.7. ei ole mää-ritelty)

• Jos kesantopelto on ilmoitettu viher-ryttämistuen ekologisen alan kesannok-si, kasvusto voidaan päättää ja muo-kata 1.9/15.8., jos alalle kylvetään taiistutetaan syyskylvöinen kasvi. Tällöinvoin päättää ekologisen alan kesan-non kasvuston kemiallisesti aikaisin-taan 15.7

• Pohjavesialueella sijaitsevan kesanto-pellon siemenseoksen sisältö tulee mer-kitä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin(aikaisemmin on pitänyt osoittaa sie-menseoksen sisältö)

• Maaperän tiivistymisen ehkäisemistäkoskeva kohta on poistunut (raskaillakoneilla ajaminen märillä pelloilla)

• Pohjavesialueita ei erotella enää I ja IIluokan pohjavesialueisiin

• Maisemapiirteisiin kuuluvia puita eisaa leikata lintujen pesimäaikaan (uusi

9

kohta). Lue muutoksista tarkemmin luvuista2.2. -2.7.

10

2.2 Jätä pientareita ja huolehdi maaperänkunnosta

Jätä vesistöjen ja valtaojien varsille vähin-tään 1 metrin levyinen piennar. Piennarta eisaa muokata, lannoittaa eikä käsitellä kasvin-suojeluaineilla. Vaikeissa rikkakasvitapauksis-sa voit torjua rikkakasveja pientareelta pesä-ketorjuntana. Jos pientareen kasvillisuus tu-houtuu talven aikana, rikkakasvien pesäke-torjuntaa tehtäessä tai ojien kunnostustyönyhteydessä tai muusta vastaavasta syystä, ontuhoutuneelle pientareelle kylvettävä nurmi-kasvillisuus heti olosuhteiden salliessa.

Piennarta ei tarvitse jättää, jos maatalous-maan ja vesistön tai valtaojan välillä on met-sää, tonttimaata, tietä, pensaikkoa, jouto- taikitumaata tai muuta aluetta vähintään kes-kimäärin 10 metriä, eikä vesi nouse tulva-ai-kanakaan pellolle. Piennarta ei tarvita myös-kään, jos maatalousmaa on tulvapenkereentakana ja kuivatusvedet johdetaan pois esi-merkiksi pumppaamalla.

Piennar vähentää ojanpenkkojen sortumistaja maa-aineksen sekä ravinteiden kulkeutu-

mista ojiin ja vesistöihin. Pientareilla viihty-vät myös monet linnut sekä niittyjen kasvitja hyönteiset.

Valtaoja ja vesistö

Valtaoja on kaivettu avouoma, jonka tarkoi-tuksena on kerätä kuivatusalueen piiri-, sar-ka- ja salaojista sekä yläpuoliselta valuma-alueelta tulevat vedet ja johtaa ne pois kui-vatusalueelta. Valtaojaksi luetaan myös pel-tolohkorekisteriin merkityt muut uomat, jot-ka löytyvät viljelijöiden verkkoasiointipalveluVIPU:sta. Vesistöllä tarkoitetaan tässä valta-ojaa suurempia vesiuomia kuten puroa, jokea,lampea, järveä ja merta sekä muuta luon-nollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaaja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta;vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa jalähdettä.

Huolehdi siitä, ettei eroosio pääse kulutta-maan maatalousmaata.

11

2.3 Torju hukkakauraa ja jättiputkea

Tarkkaile hukkakauran ja jättiputken esiinty-mistä maatalousmaalla. Huolehdi hukkakau-ran torjunnasta maatalousmaalla kemiallises-ti, mekaanisesti, kitkemällä tai muulla taval-la. Ilmoita kunnan maaseutuelinkeinovirano-maiselle hukkakauran saastuttamat lohkot.

Maaseutuelinkeinoviranomainen voi antaaviljelijää sitovan hukkakauran torjuntaohjeentai vaikeammissa tapauksissa torjuntasuunni-telman. Noudata saamaasi ohjetta ja suunni-telmaa.

Torju kaukasian-, persian- ja armenianjätti-putki maatalousmaalta kemiallisesti, mekaa-nisesti, kitkemällä tai muilla toimenpiteillä.

Kuva 5: Kuva: Terhi Ryttäri, Armenian jätti-putki (Heracleum sosnowskyi)

12

2.4 Viljele peltoa ja pysyvien viljelykasvienalaa hyvän maatalouskäytännön mukaisesti

Viljelty pelto tarkoittaa kasvientuotantoa varten viljeltyä peltoa.

Ota paikkakunnan olosuhteet huomioon vil-jelyssä. Muokkaa, lannoita ja kylvä tai istutaviljelty pelto ja pysyvien kasvien ala tarkoi-tuksenmukaisella tavalla siten, että on mah-dollista saada aikaan tasainen itäminen jakasvusto. Huolehdi kasvinsuojelusta mekaa-nisesti, biologisesti, kemiallisesti tai kasvin-vuorotuksen avulla.


Viljele alueelle soveltuvia kasvilajeja ja -lajik-keita ja käytä riittävää siemenmäärää. Kyl-vä tai istuta viimeistään 30.6. Tiettyjen puu-tarhakasvien (taulukko 2) viljelyssä myöhem-pi kylvö on mahdollinen, mutta kylvä silloinlohkolle esikasvi viimeistään 30.6. Esikasvia eikuitenkaan tarvita, jos lohkolle istutetaan sa-laattikasveja, kiinankaalia, kukkakaalia, par-sakaalia, pinaattia tai tilliä.

Jos viljelet mansikoita, mesimarjoja tai jalo-maaraimia, hehtaarilla on oltava vähintään15 000 kasvia. Jos viljelet mainittuja kasve-

ja siten, että maanpinnan katteena ei käy-tetä muovia ja syntyvien rönsytaimien an-netaan juurtua emotaimien viereen, taimiti-heyden on oltava ensimmäisenä kasvukaute-na vähintään 11 000 kasvia hehtaarilla.

Jos viljelet herukoita tai karviaisia, hehtaa-rilla on oltava 1200 kasvia, vadelmia 2800kasvia hehtaarilla, marjatuomipihlajia ja tyr-nejä 800 kasvia hehtaarilla, pensasmustikoi-ta 2250 kasvia hehtaarilla sekä hedelmäpuita400 kasvia hehtaarilla.

Pyri korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuot-tamiseen. Jos et kuitenkaan korjaa satoa,huolehdi maatalousmaalla olevasta kasvus-tosta siten, että maatalousmaan kasvukun-to säilyy hyvänä ja että maatalousmaalle ontaas seuraavana vuonna mahdollista perustaauusi kasvusto tai tuottaa korjuu- ja markki-nakelpoinen sato.

Sängen poltto

Polta sänki ainoastaan silloin, jos se on vält-tämätöntä kylvön toteutuksen tai rikkakas-vien, kasvitautien tai tuholaisten kannalta.

Taulukko 2. Puutarhakasvit, jotka voitkylvää myöhemmin kuin 30.6., jos kyl-vät niille esikasvin viimeistään 30.6. *esikasviakaan ei tarvita

13

Hoida pysyviä nurmia ja laitumia

Voit lannoittaa pysyviä laitumia tarkoituksen-mukaisella tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, ettävoit lannoittaa alaa, mikäli korjaat pysyväl-tä laitumelta sadon laiduntamalla tai muul-

la tavalla sadon korjaamalla. Noudata py-syvien laitumien typpilannoituksessa valtio-neuvoston asetuksen eräiden maa- ja puu-tarhataloudesta peräisin olevien päästöjen ra-joittamisesta (1250/2014) laitumia koskeviaraja-arvoja (luku 4.1.5 , taulukko 8). Mikäliolet sitoutunut ympäristökorvaukseen, tuleesinun noudattaa ympäristökorvauksen mukai-sia lannoitustasoja. Voit myös uusia pysyvänlaitumen kasvuston muokkaamalla ja kylvä-mällä heinä- ja nurmirehukasvien siemenillä.

Jos käytät pysyvää laidunta tai pysyvää nur-mea laidunnukseen, siitä ei saa aiheutua maa-perän eroosiota ja maanpinnan on säilyttä-vä kasvipeitteisenä. Jos niität pysyvän laitu-men tai pysyvän nurmen kasvuston, huomioiniiton ajankohdassa ja toteuttamisessa luon-nonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu.

14

2.5 Huolehdi kesannoista

Kesantojen hoito kuuluu täyden-täviin ehtoihin.

Kesantopelto = tuotantoon käyttämä-tön pelto, joka on viher-, sänki- tai avo-kesantoa

Viherkesanto = yksi- tai monivuotisillanurmi-, riista-, maisema- tai niittykas-veilla kylvetty pelto

Avokesanto = pelto, joka on kasvukau-della ilman kasvipeitettä tai sänkeä

Sänkikesanto = pelto, joka on edellisentai sitä vanhemman kasvukauden viljan,öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvientai siemenmaustekasvien sängen peittä-mää ja muokkaamatonta

Kesannointi on vapaaehtoista ja voit pää-sääntöisesti hyödyntää kesantoja taloudelli-sesti. Viherkesantoa voidaan myös laiduntaa,jos pellon pinta säilyy nurmipeitteisenä. Josolet ilmoittanut kesantopellon viherryttämis-tuen mukaiseksi ekologiseksi alaksi, voit hyö-dyntää kesantoa taloudellisesti vasta 15.8.jälkeen. Lisätietoja viherryttämistuen mukai-sista ekologisista aloista löydät hakuoppaas-ta.

Säilytä kesannot maatalousmaana ja maata-louskäytön kannalta hyvässä kunnossa. Ke-sannoksi ilmoittamaasi alaa et voi käyttääkasvukauden aikana varastoalueena, esimer-kiksi säilörehupaalien säilytykseen.

Kesantopellon kasvipeitteisyys

Pidä kesantopellot pääsääntöisesti kasvipeit-teisinä tai sängen peittäminä ja uusi niidenkasvusto tarvittaessa. Viherkesanto on vesiensuojelun kannalta suositeltavin kesannointi-muoto. Voit kasvattaa kesantopellolla nurmi-, riista-, maisema- ja niittykasveja sekä näi-den kasvien seoskasvustoja. Kylvä kasvustoviimeistään 30.6, jos peltolohkolla ei ole en-nestään kylvettyä nurmea. Käytä kasvustonkylvössä riittävää määrää nurmi-, riista-, mai-sema- tai niittykasvien siemeniä, jotta saatpellolle peittävän kasvuston.

Pidä pohjavesialueella kesantopellot kasvi-peitteisinä. Jos perustat kesantopellon pohja-vesialueelle, siemenseoksen painosta enintään20 prosenttia voi olla apilan, virnan, sinimai-lasen, vuohenherneen, mesikän tai muun vas-taavan typpeä sitovan kasvin siementä. Mer-kitse siemenseoksen sisältö lohkomuistiinpa-noihin.

Estä kesantopelloilla rikkakasvien leviäminen.Voit torjua rikkakasvit kemiallisesti silloin,kun parannat pellon viljelykuntoa tai kasvus-ton päättämisen yhteydessä 1.9. alkaen.

Poikkeukset kesantojen kasvi-peitteisyydestä

Jos ilmoitat kesannoksi lohkon, joka ei oleaikaisemmin ollut viljelykäytössä, on lohkonoltava aina kasvipeitteinen.

Voit poiketa kesannon kasvipeitteisyysvaa-timuksesta, jos parannat kesantopellon vil-jelykuntoa torjumalla vaikeasti hävitettäviä

15

rikkakasveja, teet lyhytaikaisia kunnostustoi-menpiteitä tai poikkeamiseen on joku muuerityinen syy. Lyhytaikaisia kunnostustoimen-piteitä ovat salaojitus, kalkitus, ojien kai-vaminen ja perkaus sekä muut vastaavattoimenpiteet. Kasvipeitteisyysvaatimuksestavoit poiketa vain siinä laajuudessa kuin ly-hytaikainen kunnostustoimenpide edellyttää.Kesantopellon kasvipeitteisyysvaatimuksestavoit poiketa myös silloin kun kyseessä on allaolevan mukainen ylivoimainen este tai poik-keuksellinen olosuhde.

Tilanteet, joissa ylivoimainen este ja poik-keukselliset olosuhteet voidaan hyväksyä ke-sannon kasvipeitteisyysvaatimuksesta poik-keamiseen:a) tuensaajan kuolema;b) tuensaajan pitkäaikainen kyvyttömyysharjoittaa ammattiaan;c) tilaan merkittävällä tavalla vaikuttava an-kara luonnonmullistus;d) tilan kotieläinrakennusten tuhoutuminenonnettomuudessa;e) eläinkulkutauti tai kasvitauti, joka vahin-goittaa viljelijän koko karjaa tai osaa siitä, taivastaavasti viljelykasveja;f) koko tilan tai sen merkittävän osan pakko-lunastus, jos kyseinen pakkolunastus ei ollutennakoitavissa hakemuksen jättöpäivänä.

Kesantopellon lannoitus

Avo-, sänki- ja yksivuotista viherkesantoa eisaa lannoittaa. Voit lannoittaa monivuotistaviherkesantoa ainoastaan perustamisen yh-teydessä. Typpilannoitemäärä voi olla enin-tään 50 prosenttia luvussa 4.1.5, taulukossa8 , kohdassa ”muut viljat, niiden seokset jamuut peltokasvit” mainituista enimmäislan-noitusmäärästä.

Huomaa myös, että ympäristösitoumuksentehneillä tiloilla monivuotisen viherkesannon

perustamisvaiheen lannoitukselle on alemmatraja-arvot.

Kesantopellon kasvuston päättä-minen

Voit päättää kesantopellon kasvuston kemi-allisesti tai mekaanisesti 1. 9. alkaen. Jos kyl-vät kesantopellolle nurmikasveja tai syksylläkylvettäviä tai istutettavia kasveja, voit päät-tää kasvuston 15. 7. alkaen. Kesantopellonmuokkaus ja lannoitus on tehtävä tällöin kyl-vön tai istutuksen yhteydessä.

Jos olet ilmoittanut kesantopellon viherryt-tämistuen ekologisen alan kesannoksi, voitpäättää kasvuston muokkaamalla aikaisin-taan 15. 8., jos kylvät alalle nurmikasveja taisyksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja.Tällöin voit päättää ekologisen alan kesannonkasvuston kemiallisesti aikaisintaan 15.7.

Taulukko 3. Kesantopeltojen täydentä-vien ehtojen vaatimukset sekä viher-ryttämistuen ekologisen alan kesannonvaatimukset


16


17

2.6 Säilytä maisemapiirteet

Manner-Suomi

Säilytä puuryhmät ja yksittäiset puut, jotkaon suojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996)29 §:n 1 momentin 9 kohdan perusteella,jos ne kasvavat maatalousmaalla olevan pe-ruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella taitoisiinsa rajoittuvien peruslohkojen väliselläalueella enintään 0,2 hehtaarin alalla. Suoje-lupäätöksiä Manner-Suomessa tekevät ELY-keskukset. Tällaisten suojelukohteiden maise-maa hallitsevat puut ovat järeärunkoisia, iäk-käitä, usein monihaaraisia ja laajalatvuksisia.Männyn, kuusen, koivun ja tammen rungonläpimitta tulee olla 1,3 m korkeudella vähin-tään 60 cm ja muiden puulajien vähintään40 cm. Puita ei saa leikata lintujen pesimäai-kaan. Suojeltuja alueita ei saa raivata pelloksitai muuten muuttaa.

Säilytä myös luonnonmuistomerkit, jotka onsuojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996) 23ja 26 §:ssä, jos ne ovat peruslohkon sisällä,peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoit-tuvien peruslohkojen välisellä alueella. Luon-nonmuistomerkit ovat puita, puuryhmiä, siir-tolohkareita tai muita vastaavia luonnon-muodostumia, jotka on suojeltu kauneuden,harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen,tieteellisen arvon tai muun syyn perusteel-la. Suojellut luonnonmuistomerkit on yleensämerkitty myös maastoon. Puita ei saa leikatalintujen pesimäaikaan.

Kunnan ympäristöviranomaiset tekevät suo-jelupäätöksiä yksityismailla sijaitsevista koh-teista maanomistajan hakemuksesta tai suos-tumuksella. Luonnonmuistomerkkejä ei saavahingoittaa tai poistaa.

Ilmoita hallitsemallasi alalla olevat koh-

teet kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisel-le. Lohkojen välisellä alueella olevat kohteetilmoittaa alueen haltija. Tee kohteiden ilmoit-taminen päätukihaun yhteydessä lomakkeella442.

Ahvenanmaa

Säilytä puuryhmät ja yksittäiset puut, jot-ka on suojeltu luonnonsuojelusta annetunAhvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS1998:113) 5 §:n 8 kohdan perusteella, jos nekasvavat maatalousmaalla olevan perusloh-kon sisällä, peruslohkon pientareella tai toi-siinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alu-eella enintään 0,2 hehtaarin alalla. Suojeltu-jen puiden tulee olla Ahvenanmaan maakun-ta-asetuksen (ÅFS 113/1998) 5 §:n kohdan8 mukaisesti tammia, vaahteroita tai haapo-ja, joiden läpimitta mitattuna 130 cm kor-keudelta on vähintään 170 cm, tai katajia,joiden korkeus on yli 6 m. Suojelukohteistatulee olla aluerajaus, jonka maakuntahallitusvoi määritellä alueen maanomistajan tai hal-tijan pyynnöstä.

Säilytä myös luonnonmuistomerkit, jotkaon suojeltu luonnonsuojelusta annetun Ah-venanmaan maakuntalain (ÅFS 1998:82)6§:ssä, jos ne ovat peruslohkon sisällä, pe-ruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittu-vien peruslohkojen välisellä alueella. Luon-nonmuistomerkit ovat puita, puuryhmiä, siir-tolohkareita tai muita vastaavia luonnon-muodostumia, jotka on suojeltu kauneuden,harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen,tieteellisen arvon tai muun syyn perusteel-la. Suojellut luonnonmuistomerkit on yleensämerkitty myös maastoon. Puita ei saa leikatalintujen pesimäaikaan.

18

2.7 Selvitä, tarvitsetko lupaa kasteluvedenottoon

Kuva 9: Kuva: Pentti Sormunen/Kuvapank-ki Plugi

Kun käytät vettä kasteluun, selvitä ym-päristölupaviranomaiselta, tarvitsetko siihenvedenottoluvan. Lupaehtojen noudattaminenkuuluu täydentäviin ehtoihin, jos lupa tarvi-taan. Saat pääsääntöisesti johtaa vettä ve-sistöstä toisen vesialueelta talousvedeksi taiesimerkiksi kasteluvedeksi, jos vettä riittäämyös niille, jotka ottavat vettä omistajina taisaadun luvan perusteella. Lupa veden ottami-seen vesistöstä tarvitaan vesilain (587/2011)4 luvun (Ahvenanmaalla ÅFS 61/1996, lu-ku 6) mukaan esimerkiksi silloin, kun vettä eiriitä tarpeeksi niille vesialueen omistajille taiosakkaille, jotka ottavat vettä.

19

2.8 Suojele pohjavettä

Kuva 10: Kuva: Reijo Juurinen/ Kuvaliiteri

Pohjaveden kaikenlainen pilaaminen on kiel-letty ympäristönsuojelulailla (527/2014).Ympäristölle vaarallisten ja haitallisten ai-neiden päästäminen suoraan tai välillises-ti pohjaveteen on kielletty valtioneuvostonasetuksella 1022/2006. Viljelijän on omantilansa osalta huolehdittava, ettei tilan toi-minnasta aiheudu edellä mainitun asetuksen(1022/2006) liitteessä E mainittujen ympä-ristölle vaarallisten ja haitallisten aineidensuoria tai epäsuoria päästöjä pohjaveteen(esim. polttoaineista, voiteluaineista, kasvin-suojeluaineista).

Huolehdi, ettei tilallasi ole esimerkiksi vuo-tavia kasvinsuojeluainesäiliöitä, öljysäiliöitä,jäteöljykanistereita tai –tynnyreitä, hylätty-jä ajoneuvoja tai muita laitteita, joista voiaiheutua kasvinsuojeluaineiden tai hiilivety-jen suoria tai epäsuoria päästöjä pohjave-teen. Huolehdi myös, ettei kasvinsuojeluai-neiden varastoinnista, säiliöiden täyttämises-tä tai ruiskujen pesusta aiheudu suoria tai vä-lillisiä päästöjä pohjaveteen.

Selvitä pohjavesialueen sijainti

Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koske-vat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalous-maata pohjavesialueella. Selvitä kunnan ym-päristönsuojeluviranomaiselta sijaitseeko jo-kin lohkoistasi pohjavesialueella. Pohjavesi-alueiden rajaukset ovat kaikkien saatavillamyös Internetistä ympäristöhallinnon OIVA-palvelusta www.ymparisto.fi/oiva. Jos jokinlohko on pohjavesialueella vain osittain, tuleelohkon pohjavesialueella olevalla osalla nou-dattaa pohjavesialuetta koskevia rajoituksia.Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkon-sa. Huomaa, että kuntasi ympäristönsuoje-lumääräyksissä tai mahdollisessa tilan ympä-ristöluvassa tai muussa luvassa on voitu an-taa tarkempia rajoituksia pohjavesialueen vil-jelystä, esimerkiksi lannan levityksestä, kuinmitä täydentävät ehdot edellyttävät. Eri kun-nissa määräykset voivat olla erilaiset.

Käytä vain pohjavesialueella sallittujakasvinsuojeluaineita

Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet,joita ei saa päästää suoraan tai välillisestipohjaveteen on lueteltu taulukossa 4. Monis-sa kasvinsuojeluun käytettävissä valmisteis-sa on näitä aineita. Siksi useiden rikkakas-vien, kasvitautien ja tuhoeläinten torjuntaantarkoitettujen valmisteiden sekä kasvunsää-teiden käyttö on pohjavesialueella kokonaankielletty tai niiden käyttöä on rajoitettu. Nou-data valmisteen myyntipäällystekstissä mai-nittua rajoitusta pohjavesien suojelemiseksi.Rajoituksissa on eroja eri valmisteilla. Ohessaon esimerkki erään valmisteen käyttöä rajoit-

20

tavasta pohjavesilausekkeesta. Kasvinsuoje-luaineille voi tulla uusia rajoituksia ensimmäi-sen hyväksymisen jälkeen, minkä vuoksi ajan-tasaiset tiedot on hyvä tarkistaa aina ennenkäyttöä Tukesin ylläpitämästä kasvinsuojelu-ainerekisteristä (www.tukes.fi/kasvinsuojelu-ainerekisteri).Kasvinsuojeluainerekisteristä voi tehdä haunpohjavesialueella sallituista valmisteista tailistata valmisteet, joilla on jokin käyttöä kos-keva rajoitus pohjavesialueella. Valmisteentarkempi pohjavesirajoitus löytyy rekisteris-tä valmisteen tiedoista sekä myyntipäällyk-sen tekstistä. Voimassa olevia rajoituksia voittiedustella myös kunnan maaseutuelinkeino-viranomaiselta.

Esimerkki kasvinsuojeluaineen pohjave-sialuelausekkeestaPohjavesirajoitus: Kasvinsuojeluaine tai senhajoamistuote voi kulkeutua maassa, minkävuoksi sitä ei saa käyttää tärkeillä tai muil-la vedenhankinta-käyttöön soveltuvilla poh-javesialueilla (pohjavesialueluokat I ja II). Ta-

lousveden hankintaan käytettävien kaivojenja lähteiden ympärille tulee jättää vähintään30–60 metrin levyinen kasvinsuojeluaineellakäsittelemätön suojavyöhyke. Kasvinsuojelu-aineen käyttöä karkeilla hietamailla tai sitäkarkeammilla maalajeilla tulisi välttää.

Taulukko 4. Pohjavedelle vaaralliset ai-neet ja aineryhmiin kuuluvat vaarallisetaineet, joita ei saa päästää pohjaveteen(valtioneuvoston asetus 1022/2006).


21

3 Pysyvät laitumet

Säilytä pysyviä laitumia

Vuonna 2015 pysyvien laitumien säilyttämis-vaatimus on täydentävien ehtojen ehtona.Sen jälkeen vaatimus poistuu täydentävistäehdoista. Vuodesta 2015 alkaen pysyvien nur-mien säilyttämisvaatimus on myös osa uut-ta viherryttämistukea. Sen ehdoista voit lu-kea Maaseutuviraston julkaisemasta Hakuop-paasta 2015, joka julkaistaan maaliskuussaosoitteessa www.mavi.fi/hakuopas . Täyden-tävien ehtojen pysyvän laitumen ja viherryt-tämistuen pysyvän nurmen ehtoja ei pidä se-koittaa keskenään, vaikka niiden ehdot ovatosin samanlaisia.

Täydentävien ehtojen pysyvien laitumien säi-lyttämisvaatimus koskee sinua vain, jos sinul-la on vuonna 2014 ilmoitettua tai mahdolli-sessa valvonnassa todettua pysyvää laidunta.

Pysyvä laidun tarkoittaa maatalousmaata, jo-ta käytetään heinäkasvien tai muiden nurmi-rehukasvien kasvattamiseen viljelemällä (kyl-vämällä) tai luontaisesti (itse uudistuvasti) .Pysyvän laitumen tulee olla pääosin avoin-ta aluetta. Se voi sisältää muitakin laidun-nettavia lajeja, kuten pensaita ja/tai puita,edellyttäen, että enemmistönä ovat heinäkas-vit ja muut nurmirehukasvit. Enintään puoletpysyvänä laitumena olevan lohkon pinta-alas-ta saa olla puita ja pensaita ja puiden tiheyssaa olla enintään 50 puuta hehtaarilla. Py-syvä laidun voi olla maankäyttölajiltaan pel-toa tai luonnonlaidunta ja niittyä. Pysyväälaidunta ei tarvitse laiduntaa, eikä sen tarvit-se olla aidattu alue.

Pysyvien laitumien ja nurmien hoidosta ker-

rotaan tarkemmin tämän oppaan luvussa 2.4.

Hae ennakkolupa, jos haluat ot-taa pysyvän laitumen muuhunkäyttöön

Suomessa otetaan käyttöön vuonna 2015 py-syvien laitumien ennakkolupamenettely. Tä-mä tarkoittaa, että viljelijät eivät saa muut-taa pysyvänä laitumena olevan maan käyttö-tapaa ilman ennakkolupaa. Lupa pysyvän lai-tumen muuttamisesta muuhun käyttöön an-netaan, jos viljelijä muuttaa vastaavan suu-ruisen muun alan pysyväksi laitumeksi.

Maaseutuvirasto lähettää ennakkoluvan ha-kuohjeet niille viljelijöille, joilla on ollutvuonna 2014 pysyvää laidunta. Jos viljeli-jällä on tarve ottaa pysyvä laidun muuhunkäyttöön, hänen on haettava ennakkolupakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta vii-meistään 16.3.2015.

EU-asetuksen mukaan ennakkolupamenette-lyn käyttöönotto on pakollista, jos pysyvienlaidunten osuus maatalousmaasta on vähen-tynyt yli viisi prosenttia suhteessa pysyvienlaitumien vuoden 2003 viitealaan. Suomessavähennys oli vuonna 2014 yli kuusi prosent-tia. Pysyviä laitumia oli noin 16 000 hehtaa-ria.

Ennakkolupamenettelyn ja ennallistamisvel-voitteen ulkopuolelle jäävät alat, jotka onmetsitetty ympäristönäkökohdat huomioonottaen (ei joulukuusiviljelmät) sekä erityistu-kisopimuksiin kuuluvat alat.

22

4 Ympäristöön liittyvät lakisääteisethoitovaatimukset

Kuva 12: Kuva: Sakari Alasuutari/ Kuva-pankki Plugi

Ympäristöön liittyvät lakisääteisethoitovaatimukset

• Lannan ja lannoitteiden käyttö ja va-rastointi

• Luonnon suojeleminen maatalousmaal-la

23

4.1 Käsittele lantaa ja lannoitevalmisteitahuolellisesti, uutta 2015

Lannan ja lannoitevalmisteiden sisältämät ra-vinteet voivat pilata pinta- ja pohjavesiä. Sik-si lannan ja muiden maataloudessa lannoittei-na käytettävien aineiden käytölle on rajoituk-sia, jotka perustuvat valtioneuvoston asetuk-seen (1250/2014) eräiden maa- ja puutarha-taloudesta peräisin olevien päästöjen rajoit-tamisesta. Rajoitukset koskevat kaikkia vilje-lijöitä.

Tässä luvussa kerrotut lantaan ja lannoit-tamiseen liittyvät ehdot tulevat voimaan1.4.2015. Siihen saakka noudatetaan valti-oneuvoston asetusta (931/2000) maatalou-desta peräisin olevien nitraattien vesiin pää-syn rajoittamisesta.


Uutta lannan ja lannoitteiden käytössä ja va-rastoinnissa v. 2015:• Lantalan ohjetilavuudet muuttuneet, ks.taulukko 5• Prosessoiduille lannoille omat ohjetilavuu-det, ks. taulukko 7• Lantalan vähimmäistilavuuden laskemises-sa voidaan ottaa huomioon samana laidun-

kautena laitumelle jäävä lanta, naudoilla kui-tenkin enintään neljän kuukauden lanta• Ympärivuotisesti ulkona kasvatettavillanautalajeilla voidaan huomioida kuitenkin ko-ko ulkona vietetty kausi lantalatilavuusvaati-musta laskettaessa• Suppeita jaloittelualueita ei oteta enäähuomioon lantalan vähimmäistilavuutta las-kettaessa• Jos tilalla kertyy varastoitavaa kuivalantaatai jos tilalla varastoidaan kerrallaan enintään25 m3 kuivalantaa vuodessa, voidaan lantavarastoida esim. tiiviillä siirtolavalla joka ka-tetaan peitteellä (aikaisemmin 20 m3)• Lannan ja orgaanisten lannoitevalmistei-den kuormaaminen tulee tehdä tiivispoh-jaisella alustalla (oltava kunnossa 1.1.2016mennessä)• Pysyvien ruokinta- ja juottopaikkojen tuleeolla katetut ja tiivispohjaiset ja niille kertyvälanta on poistettava riittävän usein (oltavakunnossa 1.1.2016 mennessä)• Kattamisvaatimus ei koske toiminnallisestieläinsuojan yhteydessä sijaitsevien ulkotarho-jen ja jaloittelualueiden pysyviä ruokinta- jajuottopaikkoja.• Kuivalantaa, jonka kuiva-ainepitoisuus onvähintään 30 %, voidaan työteknisen tai hy-gieenisen syyn vaatiessa varastoida aumassa• Lannan ja orgaanisen lannoitevalmisteidenlevittäminen pellolle on kielletty 1.11-31.3• Varastointi aumassa on kielletty 1.11.-31.1• Pellon pintaan levitetty lanta ja orgaani-set lannoitevalmisteet on muokattava maa-han vuorokauden sisällä levityksestä, lukuunottamatta levitystä kasvustoon letkulevitti-mellä tai hajalevityksenä, 15.9. jälkeen kas-

24

vustoon lannoitetta saa laittaa vain sijoitta-malla• Lannoitus on kielletty edelleen 5 metriälähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrinvyöhykkeellä vesistöstä lannan ja orgaanistenlannoitevalmisteiden pintalevitys on kielletty,ellei peltoa muokata vuorokauden kuluessalevityksestä• Peltolohkon osilla, joiden kaltevuus on vä-hintään 15 %, lannan ja orgaanisten lannoi-tevalmisteiden levitys on aina kielletty• Liukoisen typen vuotuiset enimmäiskäyttö-määrät (kg/ha) määritetty, ks. taulukko 8• Jos liukoisen typen lannoitusmäärä ylit-tää 150 kg/ha vuodessa, määrä on jaettavavähintään kahteen erään, joiden levittämisenvälinen aika on vähintään kaksi viikkoa• Syyskuun alusta alkaen tuotantoeläintenlannassa ja orgaanisissa lannoitevalmisteissalevitettävän liukoisen typen määrä saa olla

enintään 35kg/ha• Liukoisen typen määrä huomioidaan koko-naisuudessaan osana seuraavan viljelykasvinlannoitusta• Viiden vuoden välein teetettävässä lanta-analyysissa on määriteltävä lannan sisältämäliukoinen typpi, kokonaistyppi ja kokonaisfos-fori• Kokonaistypen taulukkoarvot, taulukko 9• Kirjanpitovelvollisuuteen lisäyksiä aikai-sempaan verrattuna.

Lue muutoksista tarkemmin luvuista 4.1.1-4.1.6. Huomioithan, että valtioneuvostonasetuksessa eräiden maa- ja puutarhatalou-desta peräisin olevien päästöjen rajoittami-sesta (1250/2014) on myös muita vaatimuk-sia, joita sinun täytyy noudattaa, mutta jot-ka eivät kuulu täydentäviin ehtoihin. Tarkistakohdat 1.4.2015 voimaantulevasta asetukses-ta.

25

4.1.1 Noudata lannan varastointia koskeviamääräyksiä

Tilalla, jolla kertyy lantaa tuotantoeläintenpidosta, tulee olla lannan varastointitila. Ti-lan lantalaan pitää mahtua 12 kuukauden ai-kana kertyvä lanta lukuun ottamatta lantaa,joka jää laidunnuksessa laitumelle laidunkau-den aikana. Nautojen osalta voidaan ottaahuomioon enintään neljän kuukauden aikanalaitumelle jäävä lanta. Ympärivuotisesti ulko-na kasvatettavilla nautalajeilla voidaan huo-mioida koko ulkona vietetty kausi lantala-tilavuusvaatimusta laskettaessa. Mikäli eläi-met ovat yöt eläinsuojassa, voi laidunkau-desta huomioida vain puolet lantalatilavuut-ta laskettaessa, nautojen osalta kaksi kuu-kautta. Jaloittelualueilta ja pysyvistä ruokin-taja juottopaikoista säännöllisesti kerätyllelantamäärälle, jota ei voida suoraan hyödyn-tää lannoitteena, tulee olla lannan varastoin-titila.

Voit ottaa huomioon lantalan vähimmäisti-lavuuden laskemisessa viljelijöiden yhteislan-talat ja pihattojen kuivikepohjat. Pienempilantalakoko on mahdollinen myös, jos luovu-tat lantaa toiselle viljelijälle varastoon tai he-ti hyötykäytettäväksi, tai jos luovutat lantaasellaiselle hyödyntäjälle (esim. kompostointi-tai biokaasulaitos), jolla on ympäristönsuoje-lulain mukainen lupa ottaa lantaa vastaan.

Eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräi-sin olevien päästöjen rajoittamisesta annetunasetuksen 1250/2014 mukaiset lantalan mi-toitusperusteet on esitetty taulukossa 5. Tau-lukossa on esitetty ohjetilavuudet eri tuotan-toeläinten virtsalle, lietelannalle, kuivalannal-le ja kuivikelannalle. Lannan prosessoimisenvaikutukset vaadittuun varastointitilan ko-

koon on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 5. Lantaloiden ohjetilavuudet12 kuukauden varastoimisaikaa varteneläintä/eläinpaikkaa kohti lantatyypeit-täin (m3/eläin/vuosi, ilman sadevettä).


Taulukko 6. Lannan prosessoinnin vaiku-tus vaadittuun varastointitilan kokoon.


Jos sinulla on jo olemassa oleva lantala tai

26

jos rakennuslupahakemuksesi on tullut vi-reille ennen 1.4.2015, sovelletaan lantala-tilavuusvaatimuksissa edelleen valtioneuvos-ton asetuksen maataloudesta peräisin ole-vien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta(931/2000) mukaista taulukkoa 7.

Taulukko 7. Kuivalannan sekä virt-sa- ja lietesäiliön ohjetilavuudet (m3)12 kuukauden varastoimisaikaa varteneläintä (eläinpaikkaa) kohti asetuksen931/2000 mukaan.


Jos kuivalantaa syntyy tilalla enintään 25 m3vuodessa tai jos varastoit kerrallaan enintään25 m3 kuivalantaa, voit varastoida lannan tii-viillä siirtolavalla tai muulla vastaavalla alus-talla, joka on katoksessa tai joka katetaanpeitteellä.

Jos vastaanotat ja varastoit lantaa, tulee si-nulla olla lantala, joka on mitoitettu vuosit-tain vastaanotettavan määrän mukaan. Lan-talaa ei tarvita, jos säilytät kuivalantaa taiorgaanisia lannoitevalmisteita, joiden kuiva-ainepitoisuus on vähintään 30 %, pellolla le-vitysaikana korkeintaan neljä viikkoa levitystäodottamassa.

27

4.1.2 Kuivalannan varastointipoikkeustilanteessa

Kuivalantaa, jonka kuiva-ainepitoisuus on vä-hintään 30 %, voit varastoida aumassa työ-teknisen tai hygieenisen syyn niin vaatiessa.

Työteknisellä syyllä tarkoitetaan esimerkiksikelirikkoa tai lantalalaitteiden rikkoutumista.Hygieenisenä syynä voidaan pitää esimerkik-si lannan sisältämää taudinaiheuttajaa, kutensalmonellaa, listeriaa tai muuta tautia. Josperustat lanta-auman hygieenisen syyn vuok-si, tulee syyn olla aina eläinlääkärin hyväksy-mä.

Lanta-aumassa varastoinnista ei saa aiheutuavesistön pilaantumista tai sen vaaraa. Varas-tointi aumassa on aina kielletty pohjavesialu-eella ja tulvanalaisella alueella.

Sijoita auma kantavalle peltoalueelle. Jos pel-to on kalteva, sijoita auma lähelle pellon ylä-reunaa. Aumaa ei saa sijoittaa alle 100 met-rin etäisyydelle vesistöstä, valtaojasta tai ta-lousvesikaivosta eikä alle viiden metrin etäi-syydelle ojasta. Levitä auman pohjalle vähin-tään 20 cm:n nestettä sitova kerros, esimer-kiksi turvetta, ja peitä auma tiiviillä peitteel-lä. Poista aumantekopaikalta lumi ja muo-toile alusta siten, että nesteiden pääsy ym-päristöön estyy. Uuden auman saat sijoittaa

samalle paikalle kahden välivuoden jälkeen.

Sijoita yhteen aumaan vähintään yhden heh-taarin alalle tai enintään koko lohkolle ja sii-hen rajautuville lohkoille levitettävä määrälantaa tai orgaanista lannoitevalmistetta. Le-vitä aumaan varastoitu lanta tai orgaaninenlannoitevalmiste viimeistään vuoden kuluttuaauman perustamisesta.

Huomioi levittämisessä myös muut lannan le-vitykseen liittyvät vaatimukset, jotka on ker-rottu oppaan luvuissa 4.1.2 -4.1.6.

Jos varastoit kuivalantaa eläinlääkärin hyväk-symän hygieenisen syyn vuoksi aumassa, eiaumattua lantaa ole välttämätöntä levittääviimeistään vuoden kuluttua auman perusta-misesta. Tällöin myöskään aumaan sijoitet-tavan kuivalannan määrää ei ole rajoitettu.

Ilmoita kunnan ympäristönsuojeluviranomai-selle kuivalannan varastoinnista aumassa 14vuorokautta ennen varastoinnin aloittamis-ta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainensuorittaa tarvittaessa tarkastuksen ennen au-mavarastoinnin aloittamista. Edellä mainittuvaatimus ei kuulu täydentäviin ehtoihin, mut-ta täytyy silti huomioida.

28

4.1.3 Noudata rakenteellisia vaatimuksia

Lannan ja pakkaamattomien orgaanistenlannoitevalmisteiden varastointitilojen, lanta-kourujen ja muiden lannan johtamiseen tar-koitettujen rakenteiden tulee olla vesitiiviitä.

Rakenteiden ja laitteiden tulee olla sellaisia,ettei lannan tai orgaanisten lannoitevalmis-teiden siirron, käsittelyn ja varastointitilantyhjennyksen aikana pääse nesteitä ympäris-töön. Tee kuormaus kovapohjaisella alustal-la, joka kestää koneiden painon ja liikkumisenja jolta voidaan tarvittaessa kerätä varissuttai imeytynyt lanta tai orgaaninen lannoite-valmiste talteen.

Pysyvien ruokintapaikkojen tulee olla katetutja niille kertyvä lanta on poistettava riittävänusein. Kattamisvaatimus ei kuitenkaan kosketoiminnallisesti eläinsuojan yhteydessä sijait-sevien ulkotarhojen ja jaloittelualueiden pysy-viä ruokintapaikkoja.

Hoida jaloittelualueita siten, ettei pinta- japohjavesiin aiheudu ravinnepäästöjä.

Ota säilörehun valmistuksessa syntyvä puris-teneste talteen ja varastoi se tiiviissä säiliössätai vie se käsiteltäväksi puhdistamoon.

29

4.1.4 Noudata lannanlevityksen rajoituksia

Kuva 17: Kuva: Sakari Alasuutari/Kuva-pankki Plugi

Levitä lannoitteet pellolle siten, että valu-mia vesiin ei tapahdu eikä pohjamaa tiivis-ty. Ota lannoituksessa huomioon keskimää-räinen satotaso, viljelyvyöhyke, kasvinvuoro-tus ja maalaji. Älä levitä lannoitteita koskaanlumipeitteiseen tai routaantuneeseen eikä ve-den kyllästämään maahan.

Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteidenlevittäminen pellolle on kielletty 1.11. – 31.3.välisenä aikana. Voit poiketa lannan levittä-misen kieltoajasta ja levittää lantaa marras-kuun loppuun asti tilanteissa, joissa lantaa eiole voitu hyödyntää lannoitteena pellolla kas-vukauden aikana poikkeuksellisen sääolosuh-teen vuoksi. Poikkeuksellisena sääolosuhtee-na pidetään tilannetta, jossa pitkään jatku-neiden runsaiden sateiden ja vähäisen haih-dunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt lan-nan syyslevityksen viimeistään lokakuussa.

Jos levität lantaa marraskuussa, tee siitä il-moitus kunnan ympäristönsuojeluviranomai-selle lokakuun loppuun mennessä.

Perunan solunestettä voit levittää syksyllä

enintään 15.11.2015 asti, jos maa on sula jakuiva niin, että valumia vesistöön ei tapahdueikä pohjamaan tiivistymisvaaraa ole.

Voit säilyttää kuivalantaa ja orgaanisia lan-noitevalmisteita, joiden kuiva-ainepitoisuuson 30 % pellolla neljä viikkoa levitystä odot-tamassa levitysaika huomioon ottaen.

Jos levität pellon pintaan lantaa tai orgaa-nisia lannoitevalmisteita, pitää lanta mullatatai pelto kyntää vuorokauden sisällä levityk-sestä. Jos levität lannan tai orgaanisen lan-noitevalmisteen kasvustoon letkulevittimellätai hajalevityksenä, ei multaamista edellyte-tä.


Jos säilytät peltolohkon talven yli kasvipeit-teisenä, lantaa ja orgaanisia lannoitevalmis-teita saa 15.9. alkaen levittää lohkolle vainsijoittamalla, ellei kyseessä ole syysviljan kyl-vöä edeltävä lannan levitys.

Vesistöjen varsilla tehtävää lannoitusta on ra-joitettu. Lannoitus on kiellettyä viisi metriälähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrinvyöhykkeellä vesistöstä lannan ja orgaanis-ten lannoitevalmisteiden pintalevitys on kiel-letty, ellei peltoa muokata vuorokauden ku-luessa levityksestä. Edellä mainitut lannoitus-ja pintalevityskiellot eivät kuitenkaan estä ko-tieläinten laiduntamista kyseisillä alueilla.

Peltolohkon osilla, joiden kaltevuus on vä-

30

hintään 15 prosenttia, lietelannan, virtsan janestemäisten orgaanisten lannoitevalmistei-den levittäminen muulla tavoin kuin sijoit-tamalla on aina kielletty. Kalteville peltoloh-kon osille levitettävät muut lannat ja orgaa-niset lannoitevalmisteet on muokattava maa-

han kahdentoista tunnin sisällä levityksestä.

Jos käytät säilörehun puristenesteitä ja jaloit-telualueiden valumavesiä lannoitteena, tuleeniiden käytössä noudattaa myös edellä mai-nittuja lannoitteita koskevia levitysrajoituk-sia.

31

4.1.5 Noudata typpilannoituksenenimmäismääriä

Tuotantoeläinten lannassa ja lantaa sisältä-vissä orgaanisissa lannoitevalmisteissa vuosit-tain levitettävä kokonaistypen määrä saa ollaenintään 170kg/ha.

Noudata typpilannoituksessa liukoisen ty-pen käyttömäärille annettuja enimmäisrajoja.Liukoisen typen enimmäismääriin sisältyvätepäorgaanisissa lannoitteissa, tuotantoeläin-ten lannassa, mukaan lukien eläinten laidun-taessa syntyvä lanta sekä orgaanisissa lannoi-tevalmisteissa annetta liukoinen typpi.

Typpilannoituksen kasvilajikohtaiset enim-mäismäärät on esitetty taulukossa 8. Laidun-nukseen käytettävillä peltolohkoilla laitumel-le jäävän lannan sisältämä typpi on otet-tu huomioon taulukossa typpilannoituksenenimmäismäärissä.

Jos liukoisen typen lannoitusmäärä ylittää150 kg/ha vuodessa, on määrä jaettava vä-hintään kahteen erään. Levittämisen välilläon oltava vähintään kaksi viikkoa.

Syksyllä 1.9. alkaen tuotantoeläinten lannas-sa ja orgaanisissa lannoitevalmisteissa levitet-tävän liukoisen typen määrä saa olla enintään35kg/ha. Syksyllä levitetyn liukoisen typen

määrä huomioidaan kokonaisuudessaan osa-na seuraavan viljelykasvin lannoitusta. Syk-syllä levitetyn perunan solunesteen osalta liu-koisen typen enimmäismäärää 35kg/ha sovel-letaan vasta 1.1.2016 alkaen.

Taulukko 8. Liukoisen typen vuotui-set kasvilajiryhmäkohtaiset enimmäis-määrät (kg/ha).

Kuva 18: * Lannoitusta ennen syyskuun al-kua ei katsota syyslannoitukseksi,mutta se vähennetään enimmäis-määristä. Klikkaa kuvaa suuren-taaksesi!

32

4.1.6 Teetä lanta-analyysi viiden vuodenvälein ja pidä kirjaa

Teetä lanta-analyysi viiden vuo-den välein

Lanta-analyysissä tulee määrittää lannan si-sältämä liukoinen typpi, kokonaistyppi ja ko-konaisfosfori. Suunnittele lannoitus joko lan-ta-analyysin tai taulukkoarvojen (Taulukko9) mukaan. Säilytä lanta-analyysin tiedot jaorgaanisten lannoitevalmisteiden tuoteselos-teet, jotta voit esittää ne pyydettäessä val-vontaviranomaiselle.

Taulukko 9. Lannan taulukkoarvot.


Pidä kirjaa lannoituksesta vuosit-tain

Muistiinpanot on pyydettäessä toimitettavavalvontaviranomaiselle. Kirjanpidon tulee si-sältää tiedot peltojen ravinnelisäykseen käy-tetyn lannan ja orgaanisten lannoitevalmistei-den ja typpilannoitteiden määrästä sekä nii-den sisältämästä liukoisesta typestä ja koko-naistypestä, satotasoista ja ajankohdista, jol-loin lantaa tai orgaanista lannoitevalmistettaon levitetty pellolle.

33

4.2 Suojele luontoa, uutta 2015

Uutta 2015:

• Lajien rauhoitussäännöt ovat poistu-neet täydentävistä ehdoista

• Valtioneuvoston hyväksymään luon-nonsuojeluohjelmaan kuuluvalla tilanmaatalousmaalla ei saa tehdä sellais-ta toimenpidettä, joka vaarantaa alu-een suojelun tarkoituksen

• Luonnonsuojelulain (1096/1996) 24§mukaisen suojelualueen tai 25§ mukai-sen alueen rauhoitusmääräyksiä tuleenoudattaa

• Erityisesti suojeltavien lintulajien kan-nalta tärkeitä elinympäristöjä ei saamerkittävästi heikentää

• Suunnitelluista toimenpiteistä, jotkasaattavat merkittävästi heikentää Na-tura 2000 –verkostoon kuuluvan alueensuojelun perusteena olevia luonnonar-voja, mutta jotka eivät muutoin ole lu-van- tai ilmoituksenvaraisia, on tehtä-vä ilmoitus viimeistään 30 vuorokaut-ta ennen toimenpiteeseen ryhtymistäELY-keskukselle.

• Jos ELY-keskus kieltää 30 vuorokaudenkuluessa ilmoituksen saapumisesta toi-menpiteeseen ryhtymisen tai rajoittaasitä, päätöstä pitää noudattaa.

Säilytä maatalousmaan luonnonarvo-ja

Luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä jasäilyttämistä edellytetään sekä kansallises-sa lainsäädännössä että EU:n luonto- ja lin-tudirektiivissä. Tämän tavoitteen toteutumi-

nen vaatii ottamaan huomioon luonnonar-vot kaikessa toiminnassa, myös maatalou-dessa. Maaseudun keskeisiä luonnonarvojaovat luonnonvaraiset kasvit ja eläimet se-kä luontotyypit. Näistä monet voivat kuiten-kin kärsiä viljelytoimenpiteistä. EU:n luonto-direktiivin ja lintudirektiivin tavoitteena onsaada aikaan lajeille ja luontotyypeille sel-lainen suojelutaso, että niiden määrän vä-heneminen pysähtyy. Täydentäviin ehtoihinkuuluu luonnon suojeleminen luontodirektii-vissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajienelinympäristöjen suojelua varten perustetuil-la Natura 2000 –verkostoon sisältyvillä alueil-la sekä kaikkien luonnonvaraisten lintujen jaerityisesti lintudirektiivissä tarkoitettujen lin-tulajien sekä elinympäristöjen suojeleminenNatura-alueilla ja muullakin maatalousmaal-la.

Lintuja koskevat ehdot täyttyvät kun nouda-tat luonnonsuojelulain mukaisia suojeluohjel-miin liittyviä toimenpiderajoituksia, luonnon-suojelualueita ja erityisesti suojeltavien lajienesiintymispaikkoja koskevia päätöksiä ja mää-räyksiä sekä Natura 2000 –alueita koskeviasäännöksiä. Luontodirektiivin mukaisia luon-totyyppejä ja lajeja koskevat ehdot täyttyvät,kun noudatat Natura 2000 –verkostoa koske-via suojelupäätöksiä ja luonnonsuojelusään-nöksiä turvaten siten sen, ettei Natura 2000 -alueen suojelun perusteena olevia luontotyyp-pejä tai lajien elinympäristöjä merkittävästiheikennetä tai häiritä.

34

Älä heikennä Natura 2000 –alueenluonnonarvoja

EU:n Natura 2000 -verkostolla suojeltavatluontotyypit on lueteltu luontodirektiivin liit-teessä I, eläin- ja kasvilajit luontodirektiivinliitteessä II sekä lintulajit lintudirektiivin liit-teessä I. Lisäksi verkostolla suojellaan mui-takin muuttavia lintulajeja. Taulukoihin 10-11 on koottu näissä liitteissä luetellut, maa-talousalueilla esiintyvät keskeisimmät linnutsekä luontodirektiivin eläin- ja kasvilajit.

Taulukko 10. Maatalousympäristöissäesiintyviä Natura 2000 -alueiden valin-taperusteina olevia lintulajeja.


Taulukko 11. Maatalousympäristöissäesiintyviä lajeja, jotka on suojeltu Natu-ra 2000 -alueisiin liittyvien säännöstennojalla.


Suomessa Natura 2000 verkostoon valituistaalueista noin 5500 ha on maatalousmaalla.Näillä alueilla esiintyy erityistä suojelua vaati-via maatalousalueiden luontotyyppejä ja laje-ja. Selvitä kunnastasi tai alueesi ELY-keskuk-sesta, onko hallinnassasi olevilla mailla tai nii-den välittömässä läheisyydessä Natura 2000-alueita ja mitä näillä alueilla on tarkoitus eri-tyisesti suojella.

Älä hävitä tai heikennä merkittävästi niitä la-jeja tai luontotyyppejä, jonka perusteella alueon valittu Natura 2000 -alueeksi. Heikentä-miskielto koskee kaikentyyppistä toimintaa.Ilmoita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes-kukselle 30 vuorokautta ennen toimenpitees-tä, joka saattaa merkittävästi heikentää Na-tura 2000 –alueen luonnonarvoja. Tällainentoimenpide voi olla esimerkiksi pellon raivausNatura 2000 –verkostoon kuuluvalla alueella.

Suojelua vaativia maatalousmaan luonto-tyyppejä ovat luontodirektiivin mukaan me-renrantaniityt, kuivat nummet, kuivat niitytja pensaikot kalkkipitoisella alustalla, runsas-lajiset jäkkiniityt, runsaslajiset kuivat ja tuo-reet niityt, alvarit ja kalkkivaikutteiset kalli-okedot, siniheinäniityt, kosteat suurruohonii-tyt, tulvaniityt, alavat niitetyt niityt, vuoris-tojen niitetyt niityt, lehdes- ja vesaniityt sekähakamaat ja kaskilaitumet.

35

Luonnonarvojen heikentämiskielto koskeekaikkia niitä luonnonarvoja, joiden takia alueon valittu Natura 2000 -verkostoon. Valin-nan perusteena voi olla yhden tai useam-man luontotyypin tai lajin suojelutarve. Maa-talousympäristöissä esiintyviä lajeja ovat esi-merkiksi ruisrääkkä, peltosirkku ja pikkule-pinkäinen sekä hyönteisistä mm. ruijannoki-perhonen, punakeltaverkkoperhonen ja luhta-kultasiipi.

Maatalousmaiden Natura 2000 -kohteilleon eduksi, että niitä hoidetaan. Natura2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissayleensä kerrotaan toimenpiteistä, joilla alu-een suojeluarvoja voidaan edistää. Natura2000 -alueilla sijaitsevien maatalousmaidenhoito kannattaa suunnitella tapauskohtaises-ti yhdessä ympäristöviranomaisen kanssa.

Jos tilallasi on luonnonsuojelualueella tailuonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueellasijaitsevaa maatalousmaata tai viranomais-päätöksellä suojeltuja erityisesti suojeltavienlintulajien elinympäristöjä tai jos tilallasi onmaatalousmaata Natura 2000 –alueella taisen välittömässä läheisyydessä, huomioi seu-raavat kohdat:

• Natura 2000 -alueen valinnan perustee-na olevia luontotyyppejä (luontodirek-tiivin liite I) ei saa hävittää tai heiken-tää.

• Natura 2000 -alueen valinnan perustee-na olevia lajeja (luontodirektiivin liiteII)ei saa hävittää tai heikentää.

• Natura 2000 -verkostoon valinnan pe-rusteena olevia lintulajeja tai niidenelinympäristöjä ei saa merkittävästiheikentää.

• Jos tilallasi on luonnonsuojelualueellatai luonnonsuojeluohjelmaan kuuluval-la alueella sijaitsevaa maatalousmaa-ta tai viranomaispäätöksellä suojeltuja

erityisesti suojeltavien lintulajien elin-ympäristöjä, tilaasi koskevat suojelu-päätöksiin liittyvät rauhoitusmääräyk-set.

• Suunnitelluista toimenpiteistä, jotkasaattavat merkittävästi heikentävääNatura 2000 –verkostoon kuuluvanalueen suojelun perusteena olevia luon-nonarvoja, mutta jotka eivät muutoinole luvan- tai ilmoituksenvaraisia, ontehtävä ilmoitus viimeistään 30 vuo-rokautta ennen toimenpiteeseen ryhty-mistä ELY-keskukselle.

• Jos ELY-keskus kieltää 30 vuorokaudenkuluessa ilmoituksen saapumisesta toi-menpiteeseen ryhtymisen tai rajoittaasitä, päätöstä pitää noudattaa.

• Valtioneuvoston hyväksymään luon-nonsuojeluohjelmaan kuuluvalla tilanmaatalousmaalla ei saa tehdä sellais-ta toimenpidettä, joka vaarantaa alu-een suojelun tarkoituksen.

Tietoa eräistä maatalousympäristönlajeista

Ruisrääkkä

Kuva 22: Kuva: Jari Koster

36

Ruisrääkkä (Crex crex) on kuulunut pelto-jemme tyyppilintuihin viime vuosisadan puo-liväliin saakka, mutta laji hupeni hyvin vähiin,kun maatalous muuttui. Viime vuosina kantaon vahvistunut, mutta se on yhä uhanalainenja lajin säilyminen on riippuvainen Itä-Euroo-pasta tulevista linnuista.

Ruisrääkkä viihtyy monenlaisissa ympäristöis-sä. Suurin osa koiraista hakeutuu heinä- taikesantopelloille. Vesistöjen ja ojien varsilleperustetut suojavyöhykkeet ja -kaistat saavatmyös ruisrääkän asettumaan. Etenkin loppu-kesällä lajin tapaa usein myös viljapellolta.Joskus ääntelyä voi kuulla myös rantaluhdil-ta, taimikoista ja puutarhoista. Yleensä ruis-rääkän elinalueen tuntumassa on kosteikko,joka tarjoaa ravintoa etenkin kuivana kesä-nä. Avo-ojitetut pellot ovat suosittuja, silläniillä ravintoa ja suojaa ovat paremmin kuinsalaojitetuilla pelloilla.

Ruisrääkän väheneminen johtuu maatalou-den tehostumisesta ja yksipuolistumisesta.Laji on löytänyt kesantopelloista turvapai-kan. Ruisrääkkä saattaa melko sopeutuvanaja suuria poikueita tuottavana lintuna menes-tyä jatkossa hyvinkin, kunhan se otetaan pie-nin toimin viljelyssä huomioon.

Viljelytoimenpiteet ruisrääkän suojelemiseksi

• Tee niitto keskeltä reunoille tai pienem-pi ala kerrallaan. Tällainen niittotapasäästää poikasia silpoutumiselta niit-totöiden yhteydessä, koska ne ehtivätsiirtyä alta pois.

• Käytä traktorin ja niittokoneen edessäpuomia, johon on kiinnitetty kettinkiätai muuta laahusta, joka säikyttää lin-nut jo vähän ennen terän saapumista.

• Pienennä työskentelynopeutta, jottalinnut ehtivät suojaan. Ruisrääkät pa-kenevat suojaan juoksemalla, vain har-

voin lentämällä. Nopeasti liikkuva konevoi yllättää ruisrääkän, vaikka se onkinhyvä juoksija.

• Pidä sänkikorkeus puinnissa riittävänkorkeana, jotta terät menevät suojaanpainautuneiden ruisrääkkien yli.

• Käytä torjunta-aineita harkiten ja vältäniiden käyttöä etenkin pientareiden jasuojakaistojen läheisyydessä. Näin pel-lon pikkueliöt säästyvät ravinnoksi ruis-rääkille.

• Niitä kesantopellot mahdollisimmanmyöhään kesällä (elokuussa), jottaruisrääkän poikaset ehtivät varttuakasvillisuuden joukossa riittävän suu-riksi.

• Jätä suojakaistoja peltojen reunoille.Niiltä löytyy suuri määrä hyönteisiä jamuita pikkueläimiä ruisrääkän ravin-noksi. Perusta mahdollisuuksien mu-kaan suojavyöhykkeitä.

• Jätä latojen ja muiden rakennusten lä-heisyyteen ja avoimien kumpareiden,kivikasojen ja isojen kivien ympäril-le viljelemättömiä niittylaikkuja. Ruis-rääkkä löytää niiltä ravintoa ja suojaa.

• Suosi avo-ojia ja kosteikkoja ruisrääk-kien suoja- ja ruokailupaikoiksi.

Peltosirkku

37

Kuva 23: Kuva: Jari Koster

Peltosirkku (Emberiza hortulana) suosii mo-nipuolista maatalousympäristöä, jossa viljel-tävien viljalajien lukumäärä on suuri ja pel-toalueen pinta-ala riittävän suuri. Pieniltäpeltolaikuilta peltosirkku puuttuu. Mieluis-ta elinympäristöä ovat pienten pensas- jametsäsaarekkeiden ja ojien sekä tienvarrenpuukujien pilkkomat peltoalueet eli perintei-nen maatalousympäristö. Pohjois-Suomessaja Ruotsissa lajia tavataan pesivänä myöshakkuuaukeilla. Valtaosa Suomen peltosir-kuista suosii kuitenkin peltoalueita.

Peltosirkkujen määrää vähentää ja uhkaa eri-tyisesti maatalouden tehostuminen, peltoalu-eiden yksipuolistuminen ja sopivien puu- japensasryhmien väheneminen.

Viljelytoimenpiteitä peltosirkun suojelemisek-si

• Käytä torjunta-aineita harkiten.• Jätä riittävät suojakaistat peltojen reu-

noille ja noudata muutoinkin ympäris-tökorvauksen ehtoja.

• Vältä pesimäaikaista häirintää.• Hoida perinnemaisemia.

Pikkulepinkäinen

Kuva 24: Kuva: Markus Varesvuo

Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) viihtyy eri-laisilla avoimilla mailla, joilla on pensaik-koa ja sopivaa saalistusympäristöä. Katajake-dot, peltoaukeiden pensassaarekkeet ja reu-nat, niukkakasvustoiset saaret ja avohakkuu-alat ovat parhaita ympäristöjä pikkulepinkäi-sille. Hyvällä pikkulepinkäispaikalla on run-saasti kukkakasvillisuutta ja siten monipuoli-sesti saaliseläimiä. Ilmeisesti hakkuuaukeidenmerkitys pesimäpaikkoina on kasvanut, kunmaatalousympäristö on muuttunut.

Pikkulepinkäiskantaa eniten rajoittava tekijäon sopivan elinympäristön puute. Laji on kär-sinyt maaseutuympäristön, erityisesti viljelys-maan, yksipuolistumisesta. Metsätalous onkuitenkin luonut uuden elinympäristön avo-hakkuille.

Viljelytoimenpiteitä pikkulepinkäisen suojele-miseksi

• Hoida perinnemaisemia.• Kehitä maatalousympäristössä tapah-

38

tuvaa toimintaa monimuotoisen luon-non vaatimukset entistä paremminhuomioonottavaksi.

Ruijannokiperhonen

Kuva 25: Kuva: Olli Vesikko

Suomessa ruijannokiperhonen (Erebia pola-ris) esiintyy lähinnä Tenojoen ja sen sivu-jokien hiekkapohjaisilla joenrantaniityillä. Li-säksi laji asustaa Pohjois-Suomessa ihmisensynnyttämissä ympäristöissä, kuten laidunnii-tyillä ja tienvarsikedoilla.

Ruijannokiperhonen on nokiperhosten ryh-mään kuuluva keskikokoinen päiväperhonen.Siipien väritys on ruskehtavanmusta. Sekäetu- että takasiipien yläpinnoilla on 2–5punertavaa reunatäplää, joiden keskiosa onmusta. Naaraalla reunatäpliä on enemmänkuin koiraalla. Lajin siipiväli on koiraalla 33–41 mm ja naaraalla 34–42 mm. Perhonen len-tää heinäkuun alusta heinäkuun puoliväliin.Toukan ravintokasvi on lampaannata. Touk-ka talvehtii kaksi kertaa.

Punakeltaverkkoperhonen


Suomessa punakeltaverkkoperhosta (Eup-hydryas aurinia) esiintyy lähinnä Kaakkois-Suomessa.

Punakeltaverkkoperhonen on hiukan keskiko-koista pienempi päiväperhonen. Verkkoper-hosten ryhmälle on tyypillistä siipien tummaverkkokuviointi, jonka rajaamina on oranssejaja vaaleankellertäviä laikkuja. Takasiiven ala-reunassa on rivi mustia pisteitä, joista laji onerotettavissa sukulaisistaan, erityisesti kirjo-verkkoperhosesta. Perhosen siipiväli on 35–42 mm. Se lentää toukokuun lopussa ja ke-säkuussa.

Toukan ravintokasvi on purtojuuri ja se tal-vehtii ryhminä seittipussin sisällä purtojuu-ren tyviosassa. Lajin tyypillisin elinympäris-tö ovat metsäniityt, joilla kasvaa purtojuur-ta. Nykyisin lajille sopivat metsäniityt ovatpääosin metsänhakkuiden synnyttämiä.

Luhtakultasiipi

39


Luhtakultasiipeä (Lycaena helle) tavataannykyään enää lähes yksinomaan Pohjois-Suo-mesta.

Luhtakultasiipi on Suomen pienin kultasiipi-laji. Koiraan siivet hohtavat päältä violetin-hohtoisina, naaraan siiven pohjaväri on rus-kehtava. Lisäksi sillä on hieman punaista kir-jailua. Laji on viime vuosikymmeninä suures-ti harvinaistunut Suomessa. Kosteilla niityilläja jokien tulvarannoilla viihtyvää pientä per-hosta ei ole helppo havaita. Lajin tyypillinenesiintymispaikka on vanhoilla kosteilla niityil-lä niittyleinikin kukilla. Siipiväli on koiraalla22–26 mm ja naaraalla 22–27 mm. Perho-nen lentää kesäkuussa. Toukan ravintokasvion nurmitatar. Toukka talvehtii kotelona.

Idänverijuuri

Kuva 28: Kuva: Eija Kemppainen

Suomessa idänverijuurella (Agrimonia pilosa)on suppea esiintymisalue, joka sijaitsee pää-osin Etelä-Hämeessä.

Idänverijuuri on kookas ja kukinta-aikaan hel-posti havaittava, monivuotinen ja pitkäikäi-nen perinnebiotooppien kasvi. Se kasvaa nii-tyillä, laitumilla, valoisissa metsänreunoissaja kärrypolkujen varsilla. Idänverijuurikasvus-tojen uudistuminen vaatii runsasta valoa jaesimerkiksi laiduntavan karjan aiheuttamaamaanpinnan rikkoutumista. Vanhat kasviyk-silöt voivat silti elää kasvupaikoillaan jopakymmeniä vuosia, vaikka umpeenkasvu ete-nee. Umpeenkasvun takia uudistumiskyvy-töntä idänverijuurikasvustoa voidaan elvyttäähoitotoimien, kuten niittämisen ja maanpin-nan rikkomisen avulla.

40

5 Kansanterveyteen sekä eläinten ja kasvienterveyteen liittyvät lakisääteiset

hoitovaatimukset

Kuva 29: Kuva: A. Rinne/Plugi

Kansanterveyteen sekä eläinten jakasvien terveyteen liittyvät lakisäätei-set hoitovaatimukset

• Kasvinsuojeluaineiden käyttö• Eläinten ruokinnassa kielletyt tuotteet• Eläin- ja kasvintuotantotilojen elintar-

vike- ja rehuhygienia, tuotantoeläimil-tä kielletyt aineet, kasvinsuojeluaine- jaeläinlääkejäämät elintarvikkeissa

• Eläinten merkintä ja rekisteröinti• Sisämarkkinakauppaa ja tuontia koske-

vat ehdot; TSE-tauti

41

5.1 Käytä ja säilytä kasvinsuojeluaineita oikein

Täydentävien ehtojen valvontakoh-teet:

• Kasvinsuojeluun on käytetty vain Suo-messa hyväksyttyjä kasvinsuojeluainei-ta

• Kasvinsuojeluaineita on käytetty asi-anmukaisesti myyntipäällysmerkintöjänoudattaen ja ne on säilytetty erilläänelintarvikkeista ja rehuista lasten ulot-tumattomissa myyntipäällyksessä an-nettujen ohjeiden mukaan

• Kasvinsuojeluaineiden käytöstä on pi-detty kirjaa

Kasvinsuojeluaineita ovat tuhoeläinten, rik-kakasvien ja kasvitautien torjunta-aineet se-kä kasvunsääteet. Ainoastaan sellaisia kas-vinsuojeluaineita, jotka on hyväksytty käyttö-tarkoitukseensa Suomessa, on luvallista käyt-tää. Rekisteri hyväksytyistä kasvinsuojeluai-

neista on Turvallisuus- ja kemikaaliviraston(Tukes) internetsivuillawww.tukes.fi1.

Kasvinsuojeluaineita on käytettävä asianmu-kaisesti ottaen huomioon hyvän kasvinsuoje-lukäytännön periaatteet. Kasvinsuojeluainei-den voimassaoleviin käyttöohjeisiin tulee pe-rehtyä ja niitä on noudatettava. Kasvinsuo-jeluaineiden käytöstä on tehtävä muistiinpa-not.

Kuva 30: Kuva: A. Kivilahti

1http://www.tukes.fi

42

5.1.1 Hyvä kasvinsuojelukäytäntö

Viljelijän tulee noudattaa hyvää kasvinsuo-jelukäytäntöä. Kasvinsuojeluaineita on käy-tettävä kasvinsuojeluaineiden käyttöohjeissasallittuihin käyttötarkoituksiin. Kasvinsuoje-luainekäsittely valitaan, annostellaan ja ajoi-tetaan käyttöohjeen mukaan siten, että saa-vutetaan hyväksyttävä teho pienimmällä tar-vittavalla kasvinsuojeluaineen määrällä. Kas-vinsuojeluainekäsittelyn valinnassa otetaanhuomioon paikalliset olosuhteet ja mahdolli-suudet viljelytekniseen ja biologiseen torjun-taan.

Lisätietoja:

• Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tu-kes) (www.tukes.fi2)

– Kasvinsuojeluaineet– Kasvinsuojeluainerekisteri

• Kasvinsuojeluseura (www.kasvinsuoje-luseura.fi3)

– Kasvikohtaiset oppaat– Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjei-

ta –kirja

• Elintarviketurvallisuusvirasto Evira(www.evira.fi4)

– Kasvit – viljely ja tuotanto (huk-kakaura, kasvitaudit ja tuholaiset,kasvilajikkeet)

Kuva 31: Kuva: K. Kanerva

2http://www.tukes.fi3http://www.kasvinsuojeluseura.fi4http://www.evira.fi

43

5.1.2 Kasvinsuojeluaineiden käyttö maatilalla


Suomessa hyväksytyt valmisteet

Kasvinsuojeluaineena saa käyttää vain Suo-messa hyväksyttyjä valmisteita. Tukes päät-tää kasvinsuojeluaineeksi tarkoitettujen val-misteiden hyväksymisestä ja käytön ehdoistaSuomessa ja pitää yllä rekisteriä hyväksytyis-tä kasvinsuojeluaineista. Tukesin ylläpitämilläinternetsivuilla on kasvinsuojeluainerekis-teri5, josta on saatavilla ajantasaiset tiedotSuomessa hyväksytyistä kasvinsuojeluaineis-ta.

Kasvinsuojeluaineen myyntipäällys-merkinnät

Kasvinsuojeluaineita on käytettävä asianmu-kaisesti eli viljelijän on noudatettava val-misteen käyttöä koskevia myyntipäällykseenmerkittyjä sitovia määräyksiä.

Myyntipäällyksestä ilmenee kasvin-suojeluaineen

• käyttötarkoitus (esim. rikkakasvien tor-junta-aine)

• käyttökohde (esim. kevätvehnä)• säilytysohjeet• käyttömäärät ja -ajankohdat• käytön rajoitukset (esim. vesistöjen lä-

heisyydessä)• henkilönsuojaimet

Myyntipäällykseen on myös merkitty päivä-määrä, jolloin valmiste on hyväksytty käytet-täväksi kasvinsuojeluaineena. Siinä mainitaanmyös valmisteen sisältämien tehoaineiden ni-met ja niiden määrät. Myyntipäällyksessä onmerkittynä myös vaaraa ja turvallisuustoi-menpiteitä osoittavat varoitusmerkit ja -lau-seet. Päällykseen on kirjattu myös suojain-ohjeita, mahdollisia ruiskutusohjeita ja mui-ta mainintoja, esimerkiksi varoitus resistens-sin1) mahdollisesta kehittymisestä. Valmis-teen käytön rajoituksia ovat muun muassavaroaika2) ja ympäristöhaittojen ehkäisytoi-menpiteet. Rajoitus voi koskea myös käsit-telyajankohtaa tai sadonkäyttöä. Ympäristö-haittojen ehkäisytoimenpiteitä ovat käyttöra-joitukset vesistöjen läheisyydessä ja pohjave-sialueella, eliövaroitukset (esim. mehiläisra-joitus) ja toistuvan käytön rajoitus.

Myyntipäällysmerkinnät saattavat ajan kulu-essa muuttua, joten on hyvä tarkastaa voi-massa olevat merkinnät Tukesin internetsi-vuilta kasvinsuojeluainerekisteristä6.

5https://kasvinsuojeluaineet.tukes.fi6https://kasvinsuojeluaineet.tukes.fi

44

Lisätietoja ympäristörajoituksista jamuista kasvinsuojeluaineiden myynti-päällysmerkinnöistä7löytyy Tukesin inter-netsivuilta.

1)Resistenssillä tarkoitetaan eliön vastustus-kykyä eli kykyä vastustaa jotain ulkoistavaikutusta. Kasvinsuojeluaineiden yhteydes-sä sillä tarkoitetaan rikkakasvien, kasvitau-tien tai tuholaisten torjunta-ainekestävyyttä.2)Varoajalla tarkoitetaan kasvinsuojeluaine-käsittelyn jälkeistä aikaa, jolloin sadonkorjuuei ole sallittu.

Kasvinsuojeluaineiden säilytys

Kasvinsuojeluaineet on varastoitava erilläänelintarvikkeista ja rehuista sekä lasten ulot-tumattomissa myyntipäällyksessä annettujenohjeiden mukaan. Kasvinsuojeluaineet tuleesäilyttää lukitussa tilassa, jos myyntipäällyk-sessä niin vaaditaan. Kasvinsuojeluaineidenfysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet saat-tavat muuttua, mikäli niitä säilytetään pitkiäaikoja ja niistä voi tulla alkuperäistä myrkyl-lisempiä tai niiden teho voi muuttua. Van-hentuneet tai käyttämättömät, rekisteristäpoistetut kasvinsuojeluaine-erät tulee hävit-tää myyntipäällysmerkintöjen mukaisesti.

Kasvinsuojeluaineiden käyttökirjanpi-to täydentävissä ehdoissa

Viljelijän on tehtävä muistiinpanoja suoritta-mistaan kasvinsuojelutoimenpiteistä.

Muistiinpanoihin kirjataan:

• viljelykasvi• mitä rikkakasvia/rikkakasviryhmää,

kasvitautia tai tuhoeläintä on torjuttutai mihin tarkoitukseen kasvunsäädettäon käytetty

• kasvinsuojeluaineen nimi• kasvinsuojeluaineen käyttöajankohta ja

–määrä• pinta-ala, jolle kasvinsuojeluainetta on

käytetty.

Kasvinsuojeluaineiden käyttökirjanpitoa onsäilytettävä vähintään kolme vuotta täyden-tävissä ehdoissa, mutta ympäristökorvauk-sessa vähintään neljä vuotta sitoumuskau-den päättymisestä. Jos viljelijä on sitoutunutympäristökorvaukseen, sen ehtojen mukaises-ti tehdyt muistiinpanot kasvinsuojelusta ovatriittävät.

Käyttörajoitus vesistöjen läheisyydes-sä

Koska eräät kasvinsuojeluaineet tai niiden si-sältämät tehoaineet ovat vesieliöille myrkylli-siä, niille on määrätty käyttörajoitus vesistöil-le aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Tä-mä rajoitus kieltää valmisteen käytön tietylläetäisyydellä vesistöstä. Rajoitus on merkittymyyntipäällykseen. Lisätietoja vesistörajoi-tuksista8 löytyy Tukesin internetsivuilta.

Käyttö pohjavesialueilla

Kasvinsuojeluaineiden käytössä pohjavesialu-eilla on noudatettava erityistä varovaisuut-

7http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalit-biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Kasvinsuojeluaineet/8http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalit-biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Kasvinsuojeluaineet/Ymparistorajoitukset-

/Vesistorajoitus-/

45

ta. Eräät kasvinsuojeluaineet, niiden sisältä-mät tehoaineet tai niiden hajoamistuotteetovat helposti maassa kulkeutuvia ja siksi nii-den käyttö pohjavesialueilla (pohjavesialue-luokat I ja II) on kielletty kokonaan tai niidenkäyttöä on rajoitettu. Käyttökielto tai käy-tön rajoitus on merkitty myyntipäällykseen.Pohjavesilausekkeen ehdottomia määräyksiäon noudatettava. Ennen kasvinsuojeluaineenhankkimista ja käyttöä viljelijän on syytä var-mistaa, onko valmisteen käyttö sallittua poh-javesialueella. Tukesin internetsivuilta on lisä-tietoja pohjavesirajoituksesta9. Viljelijä voimyös tiedustella kunnan maaseutuelinkeino-viranomaiselta, onko tietyn kasvinsuojeluai-neen käyttö pohjavesialueilla sallittu vai ei.

Lisätietoja pohjaveden suojelusta on tämänoppaan luvussa 2.8 Suojele pohjavettä10.

Toistuvan käytön rajoitus

Eräiden kasvinsuojeluaineiden toistuvaa käyt-töä samalla kasvulohkolla tai alueella perät-täisinä vuosina on rajoitettu. Tämä johtuusiitä, että osa käytetyistä valmisteista voi pe-räkkäisinä vuosina käytettynä aiheuttaa ris-kiä maaperäeliöille tai säilyä maaperässä ha-joamatta seuraavaan kasvukauteen, jolloin nevoivat kertyä maaperään. Toistuvan käytönrajoitus on merkitty valmisteen myyntipääl-lykseen. Tukesin internetsivuilta löytyy lisä-tietoa toistuvan käytön rajoituksesta11.

9http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalit-biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Kasvinsuojeluaineet/Ymparistorajoitukset-/Pohjavesirajoitus/

10http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/zine-article/2-1-8-huomioi-ehdot-kun-kaytat-maatalousmaata-muuhun-kuin-viljelykayttoon/

11http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalit-biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Kasvinsuojeluaineet/Ymparistorajoitukset-/Toistuvan-kayton-rajoitus-/

46

5.2 Huolehdi rehujen turvallisuudesta

Täydentävien ehtojen valvontakoh-teet liittyvät rehujen turvallisuuteenja jäljitettävyyteen:

• jätteet, vaaralliset aineet, kasvinsuoje-luaineet, biosidit, siemenet, lannoitteetja lääkerehut on varastoitu ja käsitel-ty asianmukaisesti rehuista ja eläintenpitopaikoista erillään

• rehukirjanpito• kasvinsuojeluaineiden ja biosidien eli

haitallisten eliöiden torjunta-aineidenkäytöstä on kirjanpito

• rehut on hankittu rekisteröidyltä tai hy-väksytyltä rehualan toimijalta

• kielletyn eläinvalkuaisen käyttö• kullekin eläinlajille soveltuvan eläinval-

kuaista sisältävän rehun käytön varmis-taminen

Rehut1) vaikuttavat osaltaan elintarviketur-vallisuuteen, joten niiden on oltava turvallisiaja jäljitettävissä. Rehu ei ole turvallinen, josse vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen,ympäristöön tai eläimestä tuotettu elintarvi-ke ei ole rehun vuoksi ihmisravintona turval-lista. Rehujen turvallisuudesta vastaavat re-hualan toimijat, mukaan lukien viljelijät.

Rehuille asetettavat vaatimukset koskevatkasvien viljelyä ja sadonkorjuuta rehuksi, re-hun sekoitusta ja valmistusta omaan käyt-töön, myyntiin sekä vastikkeettomaan luovu-tukseen. Lisäksi vaatimukset koskevat elin-

tarviketuotantoeläinten2) ruokintaa kotoisil-la ja teollisilla rehuilla. Osa vaatimuksista,esimerkiksi vaatimus rehukirjanpidosta ja re-kisteröitymisestä rehualan alkutuotannon toi-mijaksi, ei koske elintarviketuotantoeläintenkasvatusta yksityiseen kotikäyttöön. Vaati-mukset koskevat rehujen kuljetusta, varas-tointia ja käsittelyä tuotantopaikalla sekä al-kutuotteiden kuljetusta tuotantopaikalta vas-taanottajalle, esimerkiksi toiselle maatilallatai rehutehtaaseen.


1)Rehulla tarkoitetaan mitä tahansa suunkautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan tar-koitettua ainetta tai tuotetta, mukaan lukienlisäaineet, riippumatta siitä, onko se jalostet-tu, osittain jalostettu vai jalostamaton. Esi-merkiksi eläinten ruokintaan tarkoitettu vilja,heinä, teollinen täys- tai täydennysrehu, c-vi-tamiini ja säilörehun säilöntäaine ovat rehua.2)Elintarviketuotantoeläimellä tarkoitetaaneläimiä, kuten nautoja, sikoja, kanoja ja he-vosia, joita tai joiden tuottamia tuotteitakäytetään elintarvikkeiden tuotannossa.

47

5.2.1 Rehujen turvallisuus

Rehujen käsittely, kuljetus ja varas-tointi tilalla

Tuotannon kaikissa vaiheissa on huolehdit-tava siitä, että rehut suojataan mahdollisil-ta saastumista ja pilaantumista aiheuttavil-ta tekijöiltä. Rehut eivät saa sisältää kiellet-tyjä aineita. Haitallisten aineiden, eliöiden jatuotteiden esiintymistä rehuissa on rajoitettuasettamalla kyseisten aineiden pitoisuudelleraja-arvot. Saastumista ja pilaantumista voiaiheuttaa esimerkiksi maaperästä tai vedestälähtöisin oleva mikrobiologinen taudinaiheut-taja, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineidenjäämät sekä jätteiden vääränlainen käsitte-ly ja hävittäminen. Tuhoeläinten torjunta ontärkeää sekä hyvän rehuhygienian vuoksi et-tä eläintautien ennaltaehkäisemiseksi. Lintu-jen ulosteiden joutuminen rehuihin on estet-tävä muun muassa niihin liittyvän salmonel-lariskin vuoksi. Myös eläinten kuivikkeet tu-lee suojata saastumiselta, koska eläimet saat-tavat niitä syödä, vaikka ne eivät rehua ole-kaan. Rehut ja kuivikkeet on vaihdettava riit-tävän usein ja huolehdittava, etteivät ne pää-se pilaantumaan. Rehuista otettujen rehutur-vallisuuden kannalta merkittävien näytteidentulokset on huomioitava tuotannossa.

Maatilalla käytettävän rehun jakelujärjestel-män on taattava, että eläimet saavat vainniille tarkoitettua rehua. Rehujen valmistuk-sessa, käsittelyssä, pakkaamisessa, varastoin-nissa, kuljetuksessa ja ruokinnassa käytet-tävät tilat, laitteet, säiliöt ja kuljetusväli-neet on puhdistettava säännöllisesti ja tar-peen mukaan desinfioitava puhdistuksen jäl-keen. Myös eläinten juottolaitteet on puhdis-tettava säännöllisesti. Erityisesti esimerkiksi

lääkerehun3) käsittelyn ja käytön jälkeen ajo-neuvot, rehun käsittely- ja ruokintalaitteistottulee puhdistaa, jotta vältetään seuraavan re-huerän saastuminen.

Kuva 34: Kuva: MMM kuva-arkisto

3)Lääkerehu on eläinlääkkeen tai eläinlääk-keiden ja rehun sekoitusta, joka on tarkoitet-tu sellaisenaan eläimille syötettäväksi sairaut-ta parantavien, ehkäisevien tai muiden lääk-keellisten ominaisuuksien vuoksi.

Eläinten juomaveden sekä laitteiden ja väli-neiden puhdistamiseen käytetyn veden on ol-tava puhdasta. Laidunruokinnassa ja rehunkorjuussa on huomioitava kasvinsuojeluaineil-le asetetut varoajat. Lannan levityksen ja re-hun korjuun tai laiduntamisen välillä on ol-tava riittävä aika, jotta lanta ei saastuta re-hua. Eläinperäistä lannoitevalmistetta, kutenliha/luujauhoa, käytettäessä tulee noudattaavähintään 21 vuorokauden varoaikaa eläinpe-räisen lannoitevalmisteen levityksen ja rehunkorjuun tai laiduntamisen välillä.

Puhdistus- ja desinfiointikemikaaleja tuleekäyttää käyttöohjeiden mukaan. Myös muitabiosideja, lannoitteita ja kasvinsuojeluaineitatulee varastoida, käsitellä ja käyttää valmis-tajan antamien ohjeiden mukaisesti. Niiden

48

sekä vaarallisten aineiden, kylvösiemenen jajätteiden käsittelyn ja varastoinnin on tapah-duttava rehuista ja eläinten pitopaikoista eril-lään. Eri eläinryhmille ja -lajeille tarkoitetutrehut, mukaan lukien lääkerehut, on varas-toitava siten, että estetään niiden joutuminensellaiselle eläimelle, joille niitä ei ole tarkoitet-tu. Eläinten ruokinnasta vastaavalla henkilöl-lä on oltava tehtävässään tarvittavat taidotja tiedot.

Lisätietoja:Rehujen varastoinnista12Kielletyistä aineista, eliöistä ja tuotteis-ta rehuissa13Ohjeita hiirien ja rottien asianmukaiseentorjuntaan14

Eläinvalkuaisen käyttöön liittyvätkiellot ja rajoitukset

Elintarviketuotantoeläimiä ei saa ruokkiaeläinvalkuaisella eikä sitä sisältävillä rehuilla.Syynä kieltoon on nautojen BSE -taudin (hul-lun lehmän taudin) leviämisen ehkäisy. Edel-lä mainittuun kieltoon on kuitenkin joitakinpoikkeuksia (ks. taulukko 12).

Keskeisintä kiellossa on, että liha/luujauhoja verijauho on kielletty elintarviketuotanto-eläinten, vesiviljelyeläimiä lukuun ottamatta,ruokinnassa ja kalajauho on kielletty märeh-tijöiden ruokinnassa.


Kalajauhon, muista eläimistä kuin märehti-jöistä saatujen käsiteltyjen eläinvalkuaistentai verituotteiden ja di- ja trikalsiumfosfaa-tin käyttö muiden elintarviketuotantoeläin-ten kuin märehtijöiden ruokinnassa edellyt-tää, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

• Jos samalla tilalla on sekä märehtijöitäettä muita eläimiä, on kalajauhoa, veri-tuotteita tai di- tai triklasiumfosfaattiasisältävät rehut käsiteltävä täysin eril-lään märehtijöistä ja märehtijöiden re-huista.

• Muista eläimistä kuin märehtijöistäsaatua liha/luujauhoa tai verijauhoa onsallittua käyttää elintarviketuotantoe-läimistä vain vesiviljelyeläinten ruokin-nassa. Sitä sisältävät rehut on pidet-tävä muiden elintarviketuotantoeläin-ten ulottumattomissa ja erillään mui-den elintarviketuotantoeläinten rehuis-ta.

• Jos tilalla käytetään kyseessä oleviaeläinperäisiä rehuja, on toiminta ensin

12http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuottajat/kirjanpito-+ja+muut+vaatimukset+rehujen+alkutuotannossa/


14http://www.tukes.fi/Tiedostot/Kemikaalituotteet/biosidit/Rottien ja hiirien torjunta_MTT13 032014.pdf

49

ilmoitettava Eviralle lomakkeella I re-kisteröintiä tai hyväksyntää varten. Il-moitusvaatimukset eivät koske täysre-huja käyttäviä tiloja, toisin sanoen ti-loja, jotka eivät valmista kotiseoksia.Ilmoitusvaatimukset liittyvät BSE- jamuiden TSE-tautien ehkäisyyn ja val-vontaan.

• Tilalla tapahtuvista kyseisten eläinval-kuaisen käytön pysyvistä muutoksistatulee tehdä myös ilmoitus Eviralle.

Lomake I15 eläinvalkuaisen käytöstä ilmoit-tamiseksi rekisteröintiä tai hyväksyntää var-ten löytyy Eviran internetsivuilta.

Maitopohjaisten tuotteiden ja entisten elin-tarvikkeiden käytössä elintarviketuotantoe-läinten ruokinnassa on rajoituksia tartunta-tautien ehkäisemiseksi. Lisätietoja maitopoh-jaisten tuotteiden käytön rajoituksista ja lo-make J16 tiettyjen maitopohjaisten tuottei-den käytöstä ilmoittamiseksi Eviraan löytyyinternetsivuilta. Lisätietoja entisten elin-tarvikkeiden rehukäytöstä17 löytyy Evirannettisivuilta.

Rehun lisäaineiden käyttöön liittyvätrajoitukset

Rehun lisäaineita ovat sellaiset aineet, mik-ro-organismit4 ja valmisteet, jotka tarkoituk-sellisesti lisätään rehuun. Lisäaineiden tarkoi-tuksena on esimerkiksi vaikuttaa suotuisastirehun tai eläimistä saatavien tuotteiden omi-naisuuksiin tai edesauttaa eläintuotantoa jaeläinten hyvinvointia. Lisäaineita ovat muun

muassa hivenaineet, vitamiinit ja aminoha-pot sekä kokkidiostaatit5. Myös säilörehunsäilöntäaineet ovat rehun lisäaineita tai nii-den seoksia eli esiseoksia. Rehun lisäaineistaja esiseoksista on pidettävä rehukirjanpitoa.

Rehun lisäaineita ei saa käyttää rehujen val-mistuksessa elleivät ne ole Euroopan unioninmenettelyn mukaisesti hyväksyttyjä. Lisäai-neiden käyttöön liittyy erilaisia ehtoja lisäai-neen luonteesta riippuen. Joillekin lisäaineil-le, esimerkiksi seleenille, on säädetty enim-mäispitoisuus rehussa, koska ne ovat eläimil-le myrkyllisiä eläimen saadessa niitä yli sää-detyn enimmäispitoisuuden. Kokkidiostaatte-ja sisältävien rehujen käyttö on kielletty mu-niville kanoille kokonaan ja muulle siipikarjal-le niiden käyttöön voi liittyä käyttökielto tie-tyn pituisena ajanjaksona ennen teurastusta(varoaika).

Rehun lisäaineiden käyttö oman kotiseok-sen valmistuksessa edellyttää rekisteröitymis-tä rehun valmistajaksi. Jos kotieläintuottajakäyttää rehunvalmistukseen kokkidiostaatte-ja tai tiettyjä eläimen tuotantoon vaikuttavialisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia, tuleehänen hakea rekisteröitymisen lisäksi hyväk-syntää Eviralta lomakkeella C. Edellä mainit-tu vaatimus ei koske täydennys- tai täysre-huja tai säilörehun säilöntäaineita käyttäviätiloja. Lisäaineita tulee käyttää pakkausmer-kinnöissä annettujen käyttöohjeiden mukaan.

Lisätietoja:EU:ssa hyväksyttyjen rehun lisäaineidenrekisteri18

Rekisteröityminen rehun lisäaineiden

15http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuottajat/elainvalkuaisen+rehukaytto/16http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuottajat/maidon+ja+maitopohjaisten+tuotteiden+rehukaytto/17http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuottajat/kirjanpito-

+ja+muut+vaatimukset+rehujen+alkutuotannossa/18http://ec.europa.eu/food/food/animalnutrition/feedadditives/registeradditives_en.htm19http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuottajat/rehun+lisaaineiden+ja+esiseosten+kaytto+tilalla/20http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuottajat/hyvaksyntaa+vaativien+lisaaineiden+kaytto/

50

käyttäjäksi19HyväksyntähakemusC20 kokkidiostaattientai eräiden muiden eläintuotantoon vaikutta-vien lisäaineiden tai esiseosten käyttöön

4 Mikro-organismilla tarkoitetaan yhdestä taimuutamasta solusta muodostunutta eliötä,kuten bakteeria, alkueläintä ja yksisoluista le-vää.5 Kokkidiostaatilla tarkoitetaan siipikarjansuolistostosairauden, kokkidioosin, ehkäisyyntarkoitettua valmistetta.

Ilmoitusvelvollisuus

Kaikilla rehualan toimijoilla, mukaan lukienviljelijöillä, on velvollisuus ilmoittaa Eviraan,jos on epäilys siitä, että tuotettu, valmistettu,maahantuotu tai jakelussa oleva rehu ei oleturvallista. Tällöin on ryhdyttävä välittömäs-ti toimenpiteisiin kyseisen rehun poistamisek-si markkinoilta ja rehun ruokinta eläimille onlopetettava.

Lisätietoja:Ilmoitusvelvollisuus21


51

5.2.2 Täydentävien ehtojenrehukirjanpitovaatimukset

Rehuista sekä niistä otettujen näytteidenanalyysituloksista ja kasvinsuojeluaineidensekä biosidien käytöstä on pidettävä kirjaa.Kirjanpitovaatimus koskee myös lääkerehujasekä lisäaineita ja esiseoksia, esimerkiksi säi-lörehun säilöntäaineita. Kirjanpito on perus-edellytys rehujen jäljitettävyydelle ja se kos-kee kaikkia rehun tuottajia ja kotieläintuot-tajia. Rehujen jäljitettävyys on tarpeen, jottarehuja voidaan mahdollisessa vaaratilantees-sa vetää kohdennetusti markkinoilta (käytös-tä). Tuottajan tulee pitää kirjaa seuraavistatiedoista:

• Tilalle ostetusta/vastikkeetta saadustarehusta rehun myyjän/toimittajan ni-mi ja osoite, tuotteen nimi tai luon-ne (esimerkiksi rypsirouhe), toimitus-päivä, määrä ja eläinryhmä, jolle rehuon syötetty.

• Tilalta myydystä/luovutetusta rehustarehun ostajan/vastaanottajan nimi jaosoite, tuotteen nimi tai luonne (esi-merkiksi kuivaheinä), toimituspäivä jamäärä.

• Tilalla itse tuotetuista rehuista rehunnimi, määrä ja eläinryhmä, jolle rehuon syötetty.

• Rehun käytön lopettamisaika, mikälikäyttöön liittyy varoaika.

• Rehuista otettujen näytteiden tulokset.• Kasvinsuojeluaineiden käyttö.

• Biosidien, kuten desinfiointiaineiden jatuhoeläinmyrkkyjen käyttö rehuvaras-toissa tai ruokinta-astioiden ja rehujenkuljetus-, siirto- tai punnitusvälineidenkäsittelyssä.

Lisäksi viljelijän on noudatettava kansallisenrehulainsäädännön vaatimusta rehuvarasto-jen tunnisteiden merkitsemistä rehukirjanpi-toon, vaikka täydentävät ehdot eivät edelly-tä rehuvarastojen tunnisteiden merkitsemistärehukirjanpitoon.

Lisätietoja rehuvarastojen merkinnästä22löytyy Eviran internetsivulta.

Tiedot rehuihin liittyen voi kirjata esimerkiksiEviran nettisivuilta löytyvään mallilomakkee-seen (rehukirjanpidon mallilomake23).


Rehujen kirjanpitovaatimukseksi riittää myösrehujen osto/myyntikuittien ja –tositteiden,



52

lääkerehuista lääkityskirjanpidon ja/ tai tilal-la tuotettujen rehujen osalta lohkokohtaisenkirjanpidon säilyttäminen, kun niistä käy sel-ville kirjanpidossa vaadittavat asiat.

Rehuista otettujen analyysitulosten kirjanpi-tovaatimukseksi riittää niistä saatujen ana-lyysitodistusten säilyttäminen.

Kasvinsuojeluaineiden kirjanpitovaatimukseton kuvattu oppaan osassa 5.1.2 Kasvin-suojeluaineiden käyttö maatilalla24. Josviljelijä on sitoutunut ympäristökorvaukseen,sen ehtojen mukaisesti tehdyt muistiinpanot

kasvinsuojelusta ovat riittävät myös rehu-vaatimusten osalta. Biosidien käyttökirjanpi-don tulee sisältää käytettyjen biosidien ni-met, määrät ja käyttöajat. Tietojen tulee ol-la tarvittaessa valvovan viranomaisen saata-villa. Rehukirjanpitoa ja kirjanpitoa biosidienkäytöstä tulee säilyttää viisi vuotta.

Lääkerehujen kirjanpidolle on täydentävissäehdoissa myös lääkityskirjanpitovaatimuksia.Lue lisää lääkerehujen lääkityskirjanpitovaati-muksista oppaan osasta 5.3.2 Kielletyt ai-neet, sallitut eläinlääkkeet ja lääkityskir-janpito25.

24http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/zine-article/4-1-2-kaytto-maatilalla/25http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/zine-article/5-3-2-kielletyt-aineet-sallitut-elainlaakkeet-ja-

laakityskirjanpito/

53

5.2.3 Rehujen hankinta rekisteröidyltä taihyväksytyltä rehualan toimijalta

Rehujen jäljitettävyyteen ja turvallisuuteenliittyen rehua saa hankkia vain rekisteröidyil-tä tai hyväksytyiltä rehualan toimijoilta. Han-kittaessa rehuja tilalle on varmistettava, ettärehun myyjä tai luovuttaja on rekisteröitynyttai hyväksytty rehualan toimijaksi. Rekiste-röitymisvelvoitetta ei kuitenkaan ole viljelijäl-lä, joka tuottaa rehua vuosittain korkeintaan3 ha:n viljelyalalla ja toimittaa kaiken tältäalalta saamansa rehun paikalliselle maatilal-le käytettäväksi. Rehun myyjän rekisteröity-minen rehualan toimijaksi on tarkastettavamyös ostettaessa rehuja tilalle suoraan toises-ta EU-maasta. Luettelot Suomessa rekis-teröidyistä rehualan toimijoista ja rehu-alan alkutuotannon toimijoista26 löytyvätEviran internetsivuilta.

Koko rehuketjun alkutuotannosta kaupanportaaseen asti on rekisteröidyttävä rehualantoimijoiksi. Suomessa rehua tuottavan, se-koittavan, valmistavan tai elintarviketuotan-

toeläimiä ruokkivan viljelijän on rekisteröidyt-tävä rehualan toimijaksi Eviraan lomakkeel-la F. Vuosina 2006-2009 saakka rekisteröity-misen pystyi tekemään myös tukihakulomak-keella. Lisätietoja27 ja lomake F28 rehu-alan alkutuotannon toimijaksi rekisteröitymi-seen ja rehualan toiminnoissa tapahtuneidenmuutosten ilmoittamiseen löytyy Eviran net-tisivuilta.


26http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/27http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuottajat/rekisteroityminen+alkutuotannon+toimijaksi/28http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuottajat/rekisteroityminen+alkutuotannon+toimijaksi/

54

5.3 Tuota turvallisia elintarvikkeita

Uutta vuonna 2015

Täydentävien ehtojen elintarvikehygieniaakoskevien vaatimusten valvontaan tulee mu-kaan uusia tuotantosuuntia vuonna 2015.Eläintuotantotilojen yleiset elintarvikehygie-niaa koskevat vaatimukset laajenevat koske-maan maidon- ja munantuotantotilojen li-säksi kaikkia eläintiloja. Täysin uutena koko-naisuutena valvontaan tulevat kasvintuotan-totilojen elintarvikehygieniaa koskevat vaati-mukset. Koska muutokset tulevat koskemaankaikkia viljelijöitä, on suositeltavaa, että vaa-timusten yksityiskohtiin tutustuttaisiin ohei-sen viljelijäoppaan tekstin avulla.

Lääkityskirjanpitoa koskevia vaatimuksia onjonkin verran tarkennettu. Eläinlääkkeitä jalääkerehuja koskevaan kirjanpitoon on lisätty

aikaisemmin vaadittujen tietojen lisäksi myöslääkityksen aloittaja sekä lääkkeen tai lääke-rehun käyttöaihe. Lisäksi viljelijän tulee huo-mioida, että kirjanpidon yhteydessä on säily-tettävä kaikki eläinlääkärin reseptit ja muutkirjalliset selvitykset lääkkeen tai lääkerehunluovutuksesta.

Kuva 38: Kuva: Plugi

55

5.3.1 Alkutuotantopaikkojen vaatimukset

Yhteiset vaatimukset kaikille tiloille

Eläimistä, kasveista ja sienistä saatavien elin-tarvikkeiden alkutuotantoon sovelletaan Eu-roopan yhteisön lainsäädäntöä sekä elintar-vikelakia, eläinten lääkitsemislakia ja näidennojalla annettuja asetuksia. Viljelijällä on vas-tuu tuottamiensa elintarvikkeiden turvallisuu-desta ja siksi hänellä on oltava riittävät tie-dot tuottamastaan elintarvikkeesta ja sen kä-sittelyyn liittyvistä terveysvaaroista.

Viljelijän on huolehdittava ja valvottava, et-tä myös hänen alaisuudessaan elintarvikkeitakäsittelevät henkilöt ovat riittävästi perehty-neet elintarvikehygieniaan. Jos viljelijä epäileetuottamansa elintarvikkeen voivan aiheuttaaterveysvaaraa ihmiselle, hänen on välittömäs-ti ilmoitettava tästä kunnan elintarvikeval-vontaviranomaiselle (esim. terveysvalvonnanjohtaja, kunnaneläinlääkäri tai terveystarkas-taja) ja käynnistettävä tarvittaessa jo luovu-tetun tuotteen takaisinveto ja muut toimen-piteet epäkohtien korjaamiseksi. Alkutuotan-non toimijan on huolehdittava kirjanpidon se-kä tuotteen mukana lähetettävien tietojenja pakkausmerkintöjen avulla, että elintarvik-keiden jäljitettävyys säilyy vähittäismyyntiinsaakka.

Alkutuotantopaikka on rakennettava ja hoi-dettava niin, ettei siellä tuotettavien ja käsi-teltävien elintarvikkeiden turvallisuus vaaran-nu. Tuotteiden suojaamiseksi saastumiseltarehun lisäaineita, eläinlääkkeitä, kasvinsuoje-luaineita, lannoitevalmisteita, biosidejä, ku-ten jyrsijämyrkkyjä ja desinfiointiaineita, jamuita vaarallisia kemikaaleja sekä jätteitä onkäsiteltävä, varastoitava ja käytettävä oikein.


Tilalla on oltava riittävästi puhdasta ja hy-vänlaatuista vettä kasteluvedeksi, eläintenjuomavedeksi ja puhtaanapitoon. Vedessä eisaa olla siinä määrin vierasta hajua tai makuaeikä myöskään pieneliöitä, loisia tai vieraitaaineita, että vesi voisi vaarantaa alkutuotan-non tuotteiden ja niistä saatavien elintarvik-keiden turvallisuuden. Kasvien kasteluvedensekä tuotteiden ja laitteiden pesuveden laatutulee tietyissä tapauksissa tutkituttaa sään-nöllisesti laboratoriossa. Tutkimukset vedes-tä tulee teettää esimerkiksi silloin kun omankaivon vettä käytetään kasvien sellaisenaansyötävien osien suoraan kasteluun tai lypsy-laitteiston ja maitosäiliön pesuun.

Elintarviketuotantoon käytettävien eläintenon oltava terveydentilaltaan sellaisia ja nii-tä on hoidettava ja käsiteltävä niin, että niis-tä saatavien elintarvikkeiden hyvä hygieeni-nen laatu turvataan. Eläimistä ihmisiin siir-tyvien tartuntatautien kulkeutuminen tilalleja niiden leviäminen on pyrittävä estämään,muun muassa etukäteistutkimuksilla ja pitä-mällä tilalle tuotavat uudet eläimet erilläänmuista eläimistä. Viljelijän tulee ilmoittaa vi-ranomaiselle (/ tilaa valvovalle eläinlääkäril-le / kunnan elintarvikevalvontaviranomaisel-

56

le) epäillyistä tautitapauksista tilalla. Jos on-gelmia havaitaan, on alkutuottajan ryhdyttä-vä asianmukaisiin toimiin tilanteen korjaami-seksi.

Alkutuotannon toimijan (viljelijän) il-moitusvelvollisuus

Alkutuotannon toimijan on ilmoitettava al-kutuotantopaikasta ja siellä harjoitettavas-ta toiminnasta kunnan elintarvikevalvonta-viranomaiselle. Ilmoittaminen ei kuitenkaanole tarpeen, jos kunnan elintarvikevalvonta-viranomainen saa edellä mainitut tiedot toi-selta viranomaiselta. Kunnan valvontaviran-omaisen tulee puolestaan ilmoittaa toimijal-le saaneensa tätä koskevat tiedot. Toimijanon myös ilmoitettava alkutuotannon toimin-nassa tapahtuneista olennaisista muutoksis-ta, toiminnan keskeyttämisestä yli vuodeksitai toiminnan lopettamisesta.

Maidontuotantotilojen on ilmoitettava kirjal-lisesti kunnan elintarvikevalvontaviranomai-selle

• raaka- ja ternimaidon luovuttamisestatilalta suoraan lopulliselle kuluttajalle

• ternimaidon toimittamisesta pakattunaja jäädytettynä paikalliseen vähittäis-myyntiin.

Munantuotantotilojen on ilmoitettava kirjal-lisesti kunnan elintarvikevalvontaviranomai-selle

• munien luovuttamisesta tilalta suoraanlopulliselle kuluttajalle

• munien toimittamisesta paikalliseenvähittäismyyntiin (kananmunat poik-keusalueella).

Kasvintuotantotilojen on ilmoitettava kirjalli-sesti kunnan elintarvikevalvontaviranomaisel-

le

• vihannesten, juuresten, hedelmien,marjojen, viljan ja sienten luovutta-misesta tilalta suoraan lopulliselle ku-luttajalle.

Lisätietoja ja opastusta: oman kunnan elin-tarvikevalvontaviranomaiset, aluehallintovi-ranomaiset ja Evira.

Alkutuotantopaikka (tila, tuotantotila) onmaatila, puutarha tai muu paikka, jossa har-joitetaan elintarvikkeiden alkutuotantoa.

Alkutuotannon toimija (viljelijä) on henkilötai yritys, joka harjoittaa elintarvikkeiden al-kutuotantoa, kuten elintarvikkeeksi käytettä-vien kasvien kasvatusta ja viljelyä, sadonkor-juuta, maidontuotantoa ja kaikkia eläintuo-tannon vaiheita ennen eläimen teurastusta.

Alkutuotannon toimijan kirjanpito-vaatimukset

Kirjanpitotietoja tarvitaan muun muassa elin-tarvikkeiden jäljitettävyyden varmistamisek-si, kun eläimiä myydään tai toimitetaan teu-raaksi. Kirjanpito voi koostua yhdestä tai use-ammasta tiedostosta (esim. eläinten lääkin-tä- ja terveyskortisto) ja se voi olla osa al-kutuotantopaikan laatu- tai muuta järjestel-mää.

Toimijan kirjanpidosta on löydyttävä tiedotvähintään seuraavista asioista siltä osin kuinne koskevat asianomaista alkutuotantoa:

• vastaanotetut ja elintarvikkeeksi toimi-tetut eläimet, säilytysaika 1 vuosi

• elintarvikkeeksi toimitetut alkutuotan-non tuotteet, säilytysaika 1 vuosi

• kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käyt-tö (esim. hyönteis- ja jyrsijämyrkyt, de-

57

sinfiointiaineet): aineen nimi, määrä jakäyttöaika, säilytysaika 5 vuotta

• eläimille syötetyn rehun luonne ja alku-perä, säilytysaika 5 vuotta

• eläinlääkkeet ja muut eläimille anne-tut hoidot, hoidon päivämäärät ja va-roajat, säilytysaika 5 vuotta (lääkekir-janpidosta tarkemmin kohdassa 5.2)

• näytteet, tutkimukset ja tarkastuk-set, joilla on merkitystä elintarvike-turvallisuuden kannalta, säilytysaika 5vuotta (kuten tulokset vesitutkimuk-sista, utaretulehdustutkimuksista, sal-monellavalvonnasta sekä tarkastusker-tomukset esimerkiksi maidontuotanto-tilan hygieniatarkastuksista)

Maidontuotantotilojen on pidettävä kirjaamyös

• maidon säilytyslämpötilasta, säilytysai-ka 1 vuosi

• automaattilypsyä käyttävällä tilalla onkirjanpitovelvollisuus muuttuneen mai-don ja ternimaidon sekä lääkittyjeneläinten maidon eläinkohtaisesta eril-leen ohjauksesta, muuttuneen mai-don erottelujärjestelmän käytöstä, lyp-sylaitteiden puhdistamatta jäämises-tä, pesuaineen puuttumisesta ja vedenväärästä lämpötilasta sekä vedinpesunseurannasta ja sen aikana tehdyistä ha-vainnoista. Tietoja on säilytettävä 1vuosi.

Munantuotantotiloilla on pidettävä kirjaamyös

• tilan munia vastaanottavaan muna-pakkaamoon lähetetyistä salmonella-valvontaa koskevista tiedoista, säilytys-aika 1 vuosi.

Kirjanpidon laatiminen ja säilyttäminen huo-

lellisesti kannattaa, sillä kirjanpidon tarkas-tus tiloilla on osa täydentävien ehtojen val-vontaa. Tietojen puuttuminen voidaan kat-soa säädöstenvastaiseksi toiminnaksi, jostavoi aiheutua tukien menetyksiä.

Maidontuotantoa koskevat erityisvaa-timukset

Maidontuotantotiloille on säädetty yleistenalkutuotantoa koskevien vaatimusten (edelläesitettyjen) lisäksi erityisesti maidontuotan-toon kohdistuvia vaatimuksia.

Tilojen, joissa pidetään ja lypsetään maitoatuottavia eläimiä ja joissa käsitellään maitoaja sen tuotantoon liittyviä välineitä ja lait-teita, on oltava sijainniltaan ja rakenteiltaansellaiset, että niissä on hyvät mahdollisuudethuolehtia eläinten puhtaudesta ja terveydes-tä, lypsyhygieniasta ja raakamaidon hygiee-nisestä laadusta. Tiloissa ei saa säilyttää mi-tään, mikä voisi heikentää maidon hygieenis-tä laatua. Maidon käsittelyssä käytettävienlaitteiden ja välineiden puhdistusta ja säily-tystä varten on oltava asianmukainen tila.

EläimetEläimet on pidettävä puhtaina eikä niissäsaa olla sairauksia tai vikoja, jotka heikentä-vät maidon hygieenistä laatua. Karjanhoita-jan on seurattava eläinten puhtautta ja kun-toa. Eläimet, joilla on oireita taudista jokavoi heikentää maidon hygieenistä laatua, tu-lee eristää muista maidontuotantoeläimistä.

Maidon jäähdytys- ja säilytystilatMaidon jäähdytystä ja säilytystä varten on ol-tava erillinen tila (maitohuone), joka ei olesuorassa yhteydessä eläintenpitotiloihin eikämuihinkaan sellaisiin tiloihin, joista voi siirtyälikaa tai hajua maitohuoneeseen. Maitohuo-ne on erotettava tällaisista tiloista välitilanja kahden suljettavan oven avulla taikka yh-

58

den oven avulla, jolloin ilmavirta ei saa olla li-kaisista tiloista maitohuoneeseen päin. Muu-ta kuin maidon ja lypsyvälineiden käsittelyäei maitohuoneessa saa tehdä. Maitohuone onsuojattava tuhoeläimiltä.

LypsyhygieniaEnnen lypsyä vetimet ja tarvittaessa utareetja niiden lähialueet on puhdistettava huolelli-sesti. Vedinkastoon tarkoitettuja aineita saakäyttää vain välittömästi lypsyn jälkeen. Lyp-sylaitteiston maitosuodattimet on vaihdetta-va ennen lypsyn aloittamista ja tarvittaessalypsyn kuluessa.

Elintarvikkeeksi luovutettavassa maidossa eisaa olla utaretulehdukseen viittaavia tai mui-ta havaittavia muutoksia. Eläimet, joissa ha-vaitaan utaresairauksien oireita tai maidonvälityksellä ihmiseen tarttuvan taudin oireitatai joiden maito sisältää jäämiä lääkityksenja varoajan aikana, on lypsettävä viimeiseksi,erillisellä lypsykoneella, käsin tai välittömäs-ti lypsyn jälkeen puhdistettavalla laitteistol-la. Näiden eläinten maito on lypsettävä eril-leen eikä maitoa saa luovuttaa elintarvikkeek-si. Ternimaito on lypsettävä erilleen muus-ta maidosta ja säilytettävä myös erillään. Al-kutuottajalla tulee olla toimintasuunnitelmasen varalle, että sairaan tai lääkityn eläimenmaito voidaan erottaa muusta maidosta ko-ko lääkityksen ja varoajan aikana. Lääkityteläimet tulee olla tunnistettavissa koko lääki-tyksen ja varoajan ajan.

Automaattisessa lypsylaitteistossa on oltavajärjestelmä, joka itsenäisesti havaitsee ja oh-jaa muuttuneen maidon erilleen elintarvik-keeksi tarkoitetusta maidosta ja johon lisäk-si voidaan ohjelmoida tiedot eläimistä, joidenmaito ohjataan erilleen.

Maidon kanssa kosketuksiin joutuvatpinnat ja lypsykoneen huoltoMaidon kanssa kosketuksiin joutuvien pin-

tojen tulee olla sileää, pestävää ja myrky-töntä materiaalia. Lypsylaitteisto ja -välineeton pidettävä puhtaina ja hyvässä toiminta-kunnossa. Ne on käytön jälkeen pestävä jatarvittaessa desinfioitava. Pesun ja mahdol-lisen desinfioinnin jälkeen laitteet ja välineeton huuhdeltava puhtaalla vedellä. Lypsyko-neen hyvä kunto ja toiminta on varmistet-tava huoltamalla ja testaamalla kone tarpeenmukaisesti ja säännöllisesti. Todistuksia huol-losta ja testauksesta on säilytettävä tilalla jane on pyydettäessä esitettävä valvontaviran-omaiselle.

Tilalta luovutettavan raakamaidon laa-tuMaito on mahdollisimman nopeasti lypsynjälkeen jäähdytettävä +6 asteen lämpötilaantai sen alle ja myös säilytettävä tilalla tässälämpötilassa. Maito ei saa kuitenkaan jäätyä.Kuljetussäiliöön siirrettävän maidon lämpöti-la saa olla korkeintaan +6 astetta (yksittäis-tapauksissa +10 astetta, jos kuljetussäiliönmaidon lämpötila ei tämän seurauksena yli-tä +6 astetta). Tilalta luovutettavan raaka-maidon on täytettävä kokonaispesäkelukua jasolupitoisuutta koskevat vaatimukset*.

* LehmäKokonaispesäkeluku: kahden kuukauden geo-metrinen keskiarvo alle 100 000 pmy/ml, vä-hintään 2 näytettä/kk.Soluluku: kolmen kuukauden geometrinenkeskiarvo alle 400 000 kpl/ml, vähintään 1näyte/kk. Tilalta suoraan kuluttajalle myy-dyn lehmän raakamaidon kokonaispesäkelu-vun tulee olla alle 50 000 pmy/ml ja solulu-vun alle 250 000 kpl/ml.

Muut eläimetKokonaispesäkeluku: kahden kuukauden ge-ometrinen keskiarvo alle 1 500 000 pmy/ml,vähintään 2 näytettä/kk; vaatimus on al-le 500 000 pmy/ml, jos tuotteen valmis-tukseen ei liity lämpökäsittelyä. Tilalta suo-

59

raan kuluttajalle myydyn vuohen raakamai-don kokonaispesäkeluvun tulee olla alle 50000 pmy/ml.

Munantuotantoa koskevat erityisvaa-timukset

Munantuotantotiloille on säädetty yleisten al-kutuotantoa koskevien vaatimusten (edelläesitettyjen) lisäksi erityisesti munantuotan-toon kohdistuvia vaatimuksia.

Munat on suojattava haitallisilta ulkoisiltavaikutuksilta. Ne on pidettävä puhtaina, kui-vina ja suojattuina hajuilta sekä iskuilta ja

suoralta auringonvalolta.

Toimijan tulee pitää kirjaa salmonellavalvon-taohjelman mukaisista tutkimuksista ja tar-kastuksista. Tätä kirjanpitoa tulee säilyttäätilalla vähintään 5 vuotta. Tiedot salmonel-lavalvontaohjelman mukaisista tutkimuksistaja tarkastuksista tulee toimittaa myös tilanmunia vastaanottavaan munapakkaamoon.Lähetetyistä tiedoista tulee pitää kirjaa ja si-tä on säilytettävä vähintään yksi vuosi.

Lisätietoa:Alkutuotannon vaatimuksista29Veden tutkimus- ja laatuvaatimuksista30Kansallisesta salmonellavalvontaohjel-masta31

29http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/alkutuotanto/30http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/alkutuotanto/veden+laatuvaatimukset/31http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/valvonta/salmonellavalvonta/

60

5.3.2 Kielletyt aineet, sallitut eläinlääkkeet jalääkityskirjanpito

Sallitut eläinlääkkeet

Eläimille annettujen lääkkeiden käytön tuleeolla hallittua. Tuotantoeläimille saa käyttäävain sellaisia lääkevalmisteita tai lääkeainei-ta, jotka on hyväksytty käytettäväksi tuo-tantoeläimille. Eläinlääkärin antamia ohjeitalääkkeen käytöstä on noudatettava. Aptee-kista ilman reseptiä saatavien lääkevalmis-teiden käyttöohjeet ovat pakkausselosteessa.Tietoja lääkkeistä ja niiden oikeasta käytös-tä saa eläinlääkäriltä tai apteekista. Lääkkei-den oikeasta käytöstä ja varoajoista on ai-na varmistuttava ennen lääkkeen antamistaeläimelle. On huomattava, että eläinlääkärinmääräämä varoaika voi poiketa tuoteselos-teessa mainitusta ajasta. Tuottaja on velvolli-nen pitämään säädösten mukaista kirjanpitoaeläinten lääkityksestä.

Kaikkien tuotantoeläimille sallittujen lääkeai-neiden turvallisuus arvioidaan ja tarvittaessatuotantoeläimelle tarkoitetulle lääkevalmis-teelle asetetaan varoaika. Varoajalla tarkoite-taan viimeisestä lääkkeen antamisesta lasket-tua vähimmäisaikaa, jonka kuluessa teuraste-tun eläimen lihaa tai muita tuotteita taikkaeläintä tai eläimen tuottamaa maitoa, huna-jaa tai munia ei saa luovuttaa elintarvikkeenakäytettäväksi. Varoaikana eläimestä saatujatuotteita saa käyttää ihmisravinnoksi säädös-ten mukaisesti vain erityistilanteissa. Tuotan-toeläimen on oltava tunnistettavissa lääkit-semisen ja lääkehoidon aikana sekä varoajankuluessa. Viljelijän tulee huolehtia varoaiko-jen noudattamisesta, sillä piittaamattomuusvaroajoista voi johtaa liian korkeisiin lääke-jäämäpitoisuuksiin elintarvikkeessa ja heiken-

tää siten elintarviketurvallisuutta.


Tuotantoeläinten lääkityksestä pidet-tävä kirjanpito

Tuotantoeläimen omistajan tai haltijan on pi-dettävä kirjaa eläimelle annetuista lääkkeis-tä (myös homeopaattisista lääkkeistä). Kir-janpitovaatimus koskee kaikkia eläimiä, joitapidetään, kasvatetaan, hoidetaan, teuraste-taan tai kerätään elintarvikkeiden tuottami-seksi. Kirjanpitoon on merkittävä eläinlääkä-rin tuotantoeläimelle antamat lääkkeet sekäomistajan itsensä tai muun henkilön tuotan-toeläimelle antamat lääkkeet. Myös tuotan-toeläimelle annetut lääkerehut on merkittäväkirjanpitoon.

Kirjanpidosta on lääkityksen osalta käy-tävä ilmi ainakin seuraavat tiedot:

1. eläimen tai eläinryhmän tunnistustie-dot;

2. lääkityksen antopäivämäärät;

61

3. lääkityksen aloittaja (eläinlääkäri, eläi-men omistaja tai haltija tai näiden val-tuuttama henkilö);

4. lääkkeen tai lääkerehun käyttöaihe;5. lääkkeen nimi;6. lääkkeen tai lääkerehun määrä;7. lääkkeelle tai lääkerehulle määrätty va-

roaika; sekä8. lääkkeen tai lääkerehun myyjä.

Esimerkiksi nautojen, vuohien ja lampaidentunnistustietona on suositeltava käyttää kor-vamerkin EU-tunnusta. Lääkkeen määrällätarkoitetaan eläimelle annetun lääkkeen mää-rää esimerkiksi millilitroina tai grammoina.Lääkkeen myyjällä tarkoitetaan lääkkeen an-tanutta tai myynyttä eläinlääkäriä tai lääk-keen myynyttä apteekkia tai muuta vastaa-vaa yritystä. Eläinlääkärin nimen asemestavoidaan käyttää eläinlääkärin tunnusnume-roa.

Eläimen omistaja tai haltija voi tehdä eläi-men lääkitystä koskevat merkinnät esimerkik-si eläimen siemennys- ja terveyskorttiin, si-kalakirjaan tai terveystarkkailukirjaan. Myöseläinlääkäreiltä saatujen lääkitystä koskevienkirjallisten selvitysten tai reseptien tallenta-minen kansioon riittää lääkityskirjanpidoksi,jos eläimen omistaja tai haltija lisää asiakir-joihin niistä puuttuvat tiedot. Eläimen omis-taja tai haltija voi myös kirjata eläimen lää-kitystä koskevat tiedot tähän tarkoitukseenvaraamaansa erilliseen vihkoon tai kirjaan.Kirjanpitoa voidaan pitää myös sähköisesti.Ehtona lääkkeiden luovutuksessa valtakun-nalliseen eläinten terveydenhuolto-ohjelmaanliittyneille eläinten omistajille tai haltijoilleon se, että eläimen omistaja tai haltija kir-jaa tiedot kaikista tuotantoeläimelle anne-tuista lääkkeistä terveydenhuollon seuranta-järjestelmään, jos järjestelmässä on sellainen

mahdollisuus, tai muuhun vastaavaan säh-köiseen järjestelmään, josta tiedot ovat siir-rettävissä terveydenhuollon seurantajärjestel-mään.

Kirjanpidon yhteydessä on säilytettävä kaik-ki tositteet kuten eläinlääkärin reseptit jakirjalliset selvitykset lääkkeen tai lääkerehunluovutuksesta sekä eläinlääkäriltä, apteekistatai lääkerehun luovuttajalta saadut muut to-sitteet lääkkeiden tai lääkerehujen myynnis-tä tai muusta luovutuksesta. Näitä ovat esi-merkiksi apteekista ostettujen reseptivapai-den lääkkeiden kuitit (esim. porsasrauta jasuun kautta annettavat nesteytysvalmisteet).

Kirjanpitoa on pidettävä siten, että tiedotkunkin eläimen tai eläinryhmän osalta ja kai-kista lääkityksistä voidaan saada helposti sel-ville koko kirjanpidon säilyttämisajalta. Tuo-tantoeläimen lääkitystä koskevaa kirjanpitoaon säilytettävä vähintään viiden vuoden ajanviimeisestä lääkkeen annosta huolimatta sii-tä, onko eläin elossa vai ei.

Kielletyt aineet

Seuraavien eläinten kasvua ja tuotantoa edis-tävien lääkeaineiden käyttö tuotantoeläimil-le on kokonaan kielletty: stilbeenit ja stilbee-nijohdannaiset sekä niiden suolat ja esterit,tyreostaattisesti vaikuttavat aineet, 17-beta-estradioli ja sen esterijohdannaiset, sekä nau-dan somatotropiini ja sen johdannaiset. Aino-astaan eläinlääkäri saa antaa tiettyjä estro-geenisesti, androgeenisesti ja gestageenises-ti vaikuttavia aineita samoin kuin beeta-ago-nisteja yksittäisten tuotantoeläinten hoitoontietyissä tarkoin rajatuissa tapauksissa.

Kiellettyihin aineisiin kuuluu myös sellaisia ai-neita (esimerkiksi kloramfenikoli, metronidat-soli tai nitrofuraanit), joiden jäämille elin-tarvikkeissa ei ole voitu asettaa kuluttajan

62

kannalta turvallista enimmäismäärää. Aineenkäyttö aineen käyttö tuotantoeläimille onkielletty lukuun ottamatta hevosia, joiden he-vospassiin tai tunnistusasiakirjaan on merkit-ty, että hevosen teurastaminen elintarvikkee-na käytettäväksi on kielletty.

Laittomasti lääkittyä eläintä ei saa pitää ti-lalla eikä sitä tai siitä saatavaa tuotetta saatoimittaa markkinoille. Kiellettyjen kasvune-distämiseen käytettyjen aineiden löytyminenelävistä eläimistä tai niistä saaduista elintar-vikkeista on aina vakava rikkomus. Jos eläin-tä on lääkitty kielletyllä aineella, aluehallin-toviranomaisen on määrättävä eläin lopetet-tavaksi. Eläimen ruho ja siitä saadut tuotteeton hävitettävä.

Eläinlääkejäämien ja kiellettyjen ai-neiden sekä lääkityskirjanpidon val-vonta

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden sisältä-mien vieraiden aineiden valvonta perustuuelintarvikelakiin ja se on osa elintarvikkei-siin liittyvää hygieniavalvontaa. Lääkitsemis-laki sisältää velvoitteita eläinten lääkinnästäja siihen liittyvästä valvonnasta sekä lääki-tyskirjanpidosta. Vierasaineasetuksessa sää-detään yksityiskohtaisesti vieraiden aineidenvalvonnasta.

Kuluttajien turvallisuuden varmistamisek-si toteutetaan vuosittain eläimistä saata-vien elintarvikkeiden vierasainevalvontaoh-jelmaa, jossa valvotaan, ettei tuotantoeläin-ten kasvatuksessa käytetä kiellettyjä ainei-ta ja etteivät elintarvikkeet sisällä eläintenlääkintään sallittujen lääke- aineiden jäämiäyli lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen.Aluehallintoviranomaiset ja aluehallintovi-rastojen määräyksestä toimivat eläinlääkärittekevät tiloilla myös lääkityskirjanpitoon koh-

distuvia valvontoja.

Aluehallintoviranomaiset, kunnalliset elintar-vikevalvontaviranomaiset ja Eviran palveluk-sessa olevat tarkastuseläinlääkärit ottavatvierasaineohjelman tutkimuksiin tarkoitetutnäytteet. Näytteitä otetaan sekä suoraan ti-loilta että esimerkiksi teurastamoilta elävis-tä eläimistä ja lihasta (nauta, sika, lammas,hevonen, siipikarja (kana, broileri, kalkkuna),tarhattu riista (sorsa, poro, villisika, strutsi)),maidosta, kanamunista ja hunajasta. Näyt-teet otetaan aina ennalta ilmoittamatta jasiten, että alkuperäinen tuotantotila on jälji-tettävissä. Eläimen omistajan tai haltijan onkustannuksellaan annettava valvontavirano-maiselle valvontaa ja tarkastusta varten tar-peellinen apu. Eläimen omistaja tai haltija onvelvollinen järjestämään sellaiset olosuhteet,joissa tarkastukset ja näytteenotto voidaantehdä turvallisesti ottaen huomioon eläimentavanomainen käyttäytyminen.

Jos vierasainevalvontanäytteestä saadaanmääräystenvastainen tulos, on viranomaisenryhdyttävä välittömästi selvittämään tapaus-ta. Tilalle tehtävässä tarkastuksessa pyritäänselvittämään todetun lääkejäämän alkuperäja syy määräystenvastaiseen tulokseen. Tar-kastuksen yhteydessä tarkastetaan myös vil-jelijän pitämä lääkityskirjanpito. Huolellisenja säädöstenmukaisen kirjanpidon avulla vil-jelijä voi osoittaa toimineensa oikein eläintenlääkitysten osalta.

Vierasainevalvontaohjelman lisäksi virano-maisvalvontaa toteutetaan mm. osana lihan-tarkastusta. Jos tarkastuseläinlääkäri tai kun-nan valvontaviranomainen epäilee eläimistäsaatavan elintarvikkeen sisältävän vieraita ai-neita yli lainsäädännön salliman määrän taikiellettyjä aineita, viranomainen on velvolli-nen tutkituttamaan elintarvikkeen sen tur-vallisuuden varmistamiseksi. Myös laitostentoteuttamassa omavalvonnassa tehdään suu-

63

ri määrä jäämätutkimuksia. Mikrobilääkejää-mätestejä tehdään meijereissä maidosta jateurastamoilla munuaisnäytteistä. Jos tutki-muksissa todetaan määräystenvastaisia näyt-teitä, laitoksen on ilmoitettava niistä lai-tosta valvovalle viranomaiselle, joka puoles-taan käynnistää tapauksen virallisen selvitte-lyn. Halutessaan myös viljelijä voi testata hoi-detun lehmän maidon varoajan jälkeen ennen

maidon toimittamista meijeriin mikrobilääke-jäämien varalta osana omaa omavalvontaan-sa.

Jos selvityksissä todetaan, että tuottaja ontoiminut säädösten vastaisesti, rikkomus ote-taan huomioon myös täydentävien ehtojenvalvonnassa ja se voi johtaa tukiseuraamuk-siin.

64

5.3.3 Kasvinsuojeluainejäämät

Sekä elintarvikkeiksi että rehuksi tarkoite-tuille kasveille saa käyttää ainoastaan sel-laisia kasvinsuojeluaineita, jotka on hyväk-sytty käyttötarkoitukseensa Suomessa. Kas-vinsuojeluainerekisteri, josta löytyvät ajan-tasaiset tiedot Suomessa hyväksytyistä kas-vinsuojeluaineista on Turvallisuus- ja kemi-kaaliviraston (Tukes) internetsivuilla osoit-teessa www.tukes.fi32. Kun kasvinsuoje-luaineita käytetään asianmukaisesti ja varo-aikoja noudatetaan ennen tuotteiden mark-kinoille saattamista, eivät käytöstä aiheutu-neet jäämät ylitä sallittuja enimmäismääriä.Sallitut enimmäismäärät löytyvät mm. EU-komission Internetsivuilta http://ec.euro-pa.eu/sanco_pesticides/public/index.cfm33,jossa haun voi tehdä myös suomenkielellä.

Kasvinsuojeluainejäämien määräystenmukai-suutta valvotaan mm. kansallisessa jäämä-valvontaohjelmassa, jossa kunnalliset elin-tarvikevalvontaviranomaiset ottavat näyttei-tä tukkukaupoista, pakkaamoista, vähittäis-myymälöistä ja maatiloilta. Näytteet otetaan

niin, että ne ovat jäljitettävissä takaisin tilal-le, jossa ne on tuotettu. Näytteitä saatetaanottaa myös niiltä tiloilta, joilla on havait-tu kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvissätarkastuksissa sellaisia laiminlyöntejä, joidenseurauksena tuotteissa voi esiintyä määräys-tenvastaisia kasvinsuojeluainejäämiä.

Mikäli näytteissä havaitaan määräystenvas-taisia kasvinsuojeluainejäämiä, rikkomus ote-taan huomioon myös täydentävien ehtojenvalvonnassa.


32http://www.tukes.fi33http://ec.europa.eu/sanco_pesticides/public/index.cfm

65

5.4 Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti

Täydentävien ehtojen valvontakoh-teet:

• Rekisteröityminen ko. eläinlajin pitä-jäksi

• Rekisteritietojen ajantasaisuus• Pitopaikkakohtaisten eläinluetteloiden

ajantasaisuus• Merkitseminen• Eläinten läsnäolo pitopaikassa/tilalla

Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin val-vonnassa ei ole uusia vaatimuksia. Eläintau-din puhjetessa on tiedettävä missä kukin eläinon ollut milläkin hetkellä, jotta todennäköi-

sesti tartunnan saaneet eli sairastuneen eläi-men kanssa jossain vaiheessa tekemisiin jou-tuneet eläimet voidaan erotella muista eläi-mistä.


66

5.4.1 Eläinten merkitsemistä ja rekisteröintiäkoskevat vaatimukset


Sikojen, nautaeläinten sekä lammas-ja vuohieläinten pitäjien on

• rekisteröidyttävä ko. eläinlajin eläin-tenpitäjäksi kunnan maaseutuelinkei-noviranomaiselle

• huolehdittava siitä, että eläimet ovatrekisteröidyssä pitopaikassa, jolla onpitopaikkatunnus

• huolehdittava siitä, että eläinten mer-kitseminen on kunnossa

– vapaita korvamerkkejä syntyviäeläimiä varten on oltava riittäväs-ti (naudat, lampaat, vuohet)

– eläinten on oltava merkitty jarekisteröity eläinlajikohtaistensäännöstenmukaisesti

– mahdolliset korvausmerkit tuleeolla tilattu ja kiinnitetty tarpeenmukaan (naudat, lampaat, vuo-het)

• pidettävä eläinluettelo kussakin pito-paikassa ajan tasalla (naudat, lampaat,vuohet ja siat)

• tehtävä rekisteri-ilmoitukset ilmoitus-aikojen puitteissa

– nautaeläimistä ilmoitukset teh-dään nautarekisteriin, jota päivit-tää Maatalouden LaskentakeskusOy

– sioista ilmoitukset tehdään sika-rekisteriin, jota päivittää Maata-louden Laskentakeskus Oy

– lampaista ja vuohista ilmoituksettehdään lammas- ja vuohirekiste-riin, jota päivittää MaataloudenLaskentakeskus Oy

• tehtävä sikojen eläinmääräilmoituksetsäännösten mukaisesti

Laiminlyönnit edellä mainittujen vaatimustennoudattamisessa johtavat tukivähennyksiin,mikäli tilalle tehdään eläinten merkinnän jarekisteröinnin valvonta.

Tarkempia ohjeita ja määräyksiä näis-tä vaatimuksista löytyy eläinlajikohtaisistamerkitsemis- ja rekisteröintioppaista.

67

5.4.2 Eläinlajikohtaiset merkitsemis- jarekisteröintioppaat


Eläinlajikohtaisiin oppaisiin on kerättynä sekäEU- lainsäädännöstä että kansallisesta lain-säädännöstä johtuvat eläinten merkitsemis-

ja rekisteröintivaatimukset. Sen lisäksi op-paissa on esitettynä esimerkiksi korvamerk-ki- ja korvaus merkkitilausten sekä rekisteri-ilmoitusten tekemiseen käytettävissä olevatilmoitusväylät.

Nautaeläinten merkitsemis- ja rekisteröinti-opas, Lampaiden ja vuohien merkitsemis- jarekisteröintiopas sekä Sikojen merkitsemis-ja rekisteröintiopas ovat tulostettavissa Elin-tarviketurvallisuusviraston Eviran internetsi-vuilta (www.evira.fi34 ). Oppaita voi myöstilata maksuttomasti Evirasta sekä Maata-louden Laskentakeskuksen asiakaspalvelusta(naudat, sekä lampaat ja vuohet).

34http://www.evira.fi

68

5.4.3 Sanastoa

Eläintenpitäjä

Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jokaon vastuussa eläimestä pysyvästi. Myös mm.kesälampaan ja -porsaan pitäjät ovat eläin-tenpitäjiä. Tilapäisesti eläimestä vastuussaolevat eläinvälittäjät eivät kuulu tähän ryh-mään. Eläintenpitäjän on ilmoittauduttavakuntansa maaseutuelinkeinoviranomaiselle jarekisteröidyttävä ko. eläinlajin pitäjäksi. Toi-minnan lopettamisesta on myös ilmoitettava.Ennen toiminnan lopettamista eläimistä teh-dään poistoilmoitus kyseiseen eläinrekisteriin,jonka jälkeen ilmoitus toiminnan lopettami-sesta tehdään kunnan maaseutuelinkeinovi-ranomaiselle.

Pitopaikka

Yksikkö, joka muodostuu yhdestä tai use-ammasta laitoksesta, rakennuksesta, tarhas-ta tai muusta paikasta ja jossa tuotantoe-läimiä pidetään, kasvatetaan tai käsitellään(navetat, pihatot, eläinhallit, laitumet).

Pitopaikkatunnus

Rekisteröidylle pitopaikalle annettu tunnus,jota käytetään ilmoitettaessa rekisteriin ao.paikan eläinjoukossa tapahtuneista muutok-sista (ostot, myynnit, siirrot toiseen pitopaik-kaan jne.) Tun nus on FI- alkuinen 12 nume-roinen merkkisarja.

Korvamerkki

Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymä(naudat, lampaat ja vuohet) merkki, jossaon valmiiksi painettuna eläimen EU-tunnus.Kaikilla 1.1.1998 lähtien syntyneillä naudoil-la ja pääsääntöisesti kaikilla 9.7.2005 lähtiensyntyneillä lampailla ja vuohilla on oltavakaksi merkkiä. Toinen korvamerkeistä voi ol-la elektroninen.

Merkintätunnus

Eläintenpitäjäkohtainen nelinumeroinen tun-nus, jota käytetään sikojen merkitsemiseentatuointina tai korvamerkkiin kirjoitettuna.

Eläinluettelo

Eläintenpitäjän pitopaikkakohtaisesti pitämä,ajan tasalla oleva eläinluettelo, josta käyilmi mm. eläinten perustiedot, mahdollisetosto- ja poistopäivämäärät, siirtopäivämää-rät, myös lähtö- ja määräpaikkatiedot. Kun-kin eläinlajin (nauta, sika, lammas ja vuohi)kohdalla on luettelonpidossa omat sääntönsä.Luetteloiden tietoja on säilytettävä vähintäänkolme vuotta.

Rekisteri, eläinrekisteri

Atk-pohjainen tietokanta, johon kunkineläintenpitäjän on ilmoitettava eläimistäänperustiedot ja tapahtuneet muutokset.

69

5.5 Eläintaudit


Täydentävien ehtojen valvontakoh-teet

Jos tilalla esiintyy jotain TSE–tautia, valvo-taan kuten aiemminkin, onko tila noudatta-

nut eläintautien ilmoitusvelvollisuutta. Lam-mas- ja vuohitiloilla tullaan tarkastamaanEU:n sisämarkkinakaupan ja tuonnin eläintenterveyttä koskevien vaatimusten täyttyminenTSE-tautien (scrapie -tauti) osalta.

Yleisesti voidaan todetaJos eläimen omistaja tai haltija huomaaeläintensä käyttäytymisessä tai yleisvoinnissajotain tavallisuudesta poikkeavaa – esimer-kiksi jalkojen aristelua, vapinaa – on syytäsoittaa eläinlääkärille. Eläinlääkärin tehtävä-nä on sitten selvittää mistä oireet johtuvat,onko kyseessä TSE-tauti vai jokin muu vaiva.

70

5.5.1 TSE -taudit


TSE eli tarttuva sienimäinen aivorappeuma(spongiforminen enkefalopatia) on kokooma-nimi usealle, eri eläinlajeilla esiintyvälle sa-mankaltaiselle taudille. Tunnetuimmat eläi-millä esiintyvät TSE -taudit ovat nautojenBSE ja lampaiden ja vuohien scrapie.

Ilmoitusvelvollisuus

Eläinten pitäjän on ilmoitettava välittömästikunnaneläinlääkärille, jos hän huomaa eläi-missään TSE -tautiin viittaavia oireita, jot-ka ovat alkuvaiheessa tyypillisesti käytöksenmuutos ja arkuus. Myöhemmin eläimillä ontasapaino- ja liikehäiriöitä, vapinaa ja kouris-tuksia. Loppuvaiheessa eläin voi jäädä ma-kaamaan pääsemättä ylös. Scrapie voi ai-heuttaa laihtumista ja voimakkaan kutinan,josta on johdettu sen suomenkielinen nimi-kin: ”kutkatauti”.

Myös kuolleista tai tilalla lopetetuista eläi-mistä on ilmoitettava, jos niillä ennen kuole-maansa oli hermostollisia oireita. Oireet vaih-televat suuresti eikä TSE -tautia voida tode-ta elävästä eläimestä. Niinpä oleellista taudinmäärittämisessä ovat kuolleiden eläinten ai-

vosoluista tehdyt laboratoriotutkimukset.

Mahdollisesti TSE -tautia sairastavaa eläin-tä ei saa siirtää pitopaikastaan. Tarvittaes-sa eläin lopetetaan ja siitä otetaan näytteettutkimuksia varten. Mitään ruhon osaa ei saakäyttää ennen kuin tutkimustulos on saatu.Tilalle annetaan rajoittavat määräykset. Jostauti todetaan, eläin on hävitettävä ohjeidenmukaan ellei ruhoa ole jo hävitetty. Mahdol-liset kontaktitilat kartoitetaan eläinrekisteriintehtyjen siirtoilmoitusten perusteella ja tar-kastetaan taudin varalta. Kunnaneläinlääkä-ri ja läänineläinlääkäri valvovat toimenpiteitäniin jokaisen epäillyn kuin todetunkin tartun-nan yhteydessä.

Lampaiden ja vuohien sekä niiden al-kioiden ja sukusolujen siirrot Euroo-pan unionin jäsenmaiden välillä jatuonti EU:n ulkopuolelta sekä nauto-jen tuonti EU:n ulkopuolelta

Jos viljelijä on tuonut lampaita, vuohia, nii-den sukusoluja tai alkioita mistä tahansamaasta tai jos hän on vienyt niitä EU-mai-hin, hänen on pidettävä luetteloa tuoduistatai viedyistä lampaista ja vuohista sekä nii-den alkioista ja sukusoluista. Luetteloa ja ter-veystodistuksia on säilytettävä vähintään vii-si vuotta tuonnin tai viennin jälkeen ja siinätulee olla lainsäädännön (Eläintautilain 65 §,MMM asetus 1024/2013) mukaiset tiedot.

Tilan tulee huolehtia siitä, että vientierät tar-kastetaan kunnaneläinlääkärin toimesta en-nen lähetystä ja että viljelijä on tarkasta-nut muista EU-maista saapuneet erät ja var-

71

mistanut, että terveysehdot täyttyvät. Täy-dentävien ehtojen tarkastuksen yhteydessäterveystodistuksista tarkastetaan, että EU-maiden välisille siirroille asetettuja ehtoja onnoudatettu scrapien osalta. EU:n ulkopuo-lelta tuotaville eläimille TSE -ehtojen (vuo-hien ja lampaiden osalta scrapie) täyttymi-nen varmistetaan eläinlääkinnällisen rajatar-kastuksen yhteydessä.

Sisämarkkinaviennin edellytyksetTSE -tautien suhteen

Viljelijä pyytää kunnaneläinlääkäriä teke-mään vientitarkastuksen ja täyttää terveysto-distuksen yhdessä kunnaneläinlääkärin kans-sa TRACES -järjestelmään.

1.9.2013 lähtien jalostuslampaiden ja -vuo-hien terveystodistuksen antamisen edellytyk-senä on ollut:Jalostuslampaat ovat olleet ARR/ARR-priono-proteiiningenotyyppiä tai pitopaikkakuuluu vapaaehtoiseen scrapie -valvontaan jasille on myönnetty terveysluokka 1, jos vien-ti suuntautuu Ruotsiin, Tanskaan tai Itäval-taan, tai terveysluokka 2, jos vienti suuntau-tuu muihin Euroopan unionin maihin. Jalos-tusvuohien osalta vaatimus pitopaikan ter-veysluokituksesta on vastaava kuin jalostus-lampailla eikä genotyyppivaihtoehtoa ole. Va-paaehtoiseen scrapie -valvontaan liitytään il-moittautumalla eläinten pääasiallisen pito-paikan sijaintialueen aluehallintovirastoon.

Tuonnin edellytykset TSE–tautiensuhteen

EU-maista tuotujen lampaiden ja vuo-hien mukana on oltava neuvoston direktii-vin 91/68/ETY edellyttämä terveystodistus(malli lähetetään viljelijälle, kun hän rekiste-

röityy lampaiden tuojaksi Eviraan). Lähettä-jämaan virkaeläinlääkäri tarkastaa lähetettä-vät lampaat ja vuohet 24 tunnin sisällä ennenlähetystä. Viranomainen tulostaa todistuksenTRACES -järjestelmästä tuontierän mukaanja lähettää terveystodistuksen myös sähköi-sesti vastaanottajamaan viranomaisille.

EU-maiden ulkopuolelta tuotujen lampaidenja vuohien mukana on seurattava eläinlää-kinnälliselle rajatarkastusasemalle komissionasetuksen 206/2010 mukainen terveystodis-tus (OVI-X tai OVI-Y teurastettaville lam-paille ja vuohille). Tuontiehtojen ml. TSE -tauteja koskevien ehtojen täyttyminen var-mistetaan erälle tehtävässä eläinlääkinnälli-sessä rajatarkastuksessa, jonka jälkeen myön-nettävän CVED- todistuksen tulee seurataerää ensimmäiseen määräpaikkaan (CVEDlöytyy sähköisestä TRACES- järjestelmästä).

Terveystodistuksen antamisen ehtona EU-maista on ennen 31.8.2013 tuotujen osalta:Suomeen saa tuoda toisista EU-maista aino-astaan sellaisia lampaita ja vuohia, jotka ovatolleet syntymästään saakka sijoitettuna py-syvästi tiloille, jotka ovat täyttäneet seuraa-vat ehdot vähintään seitsemän vuoden pitui-sen ajanjakson aikana ennen kyseisten eläin-ten kuljetuspäivää

• tilalla ei ole todettu yhtään scrapie -ta-pausta

• tilalla ei ole suoritettu scrapien vuoksihävittämistoimenpiteitä

• tilalla ei ole pidetty riskialttiita eläimiä

EU-maiden ulkopuolelta tuotujen nautojenmukana on seurattava eläinlääkinnällisel-le rajatarkastusasemalle komission asetuk-sen 206/2010 mukainen terveystodistus, jon-ka TSE -tauteja koskevien ehtojen täytty-minen varmistetaan erälle tehtävässä eläin-lääkinnällisessä rajatarkastuksessa, minkä jäl-

72

keen myönnettävän CVED -todistuksen tu-lee seurata erää ensimmäiseen määräpaik-kaan (CVED löytyy sähköisestä TRACES -järjestelmästä).

Lisätietoja:

Eläinten maahantuonti, sisämarkkina-kauppa ja vienti35

Eläinten terveysvalvonta36

35http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/tuonti+ja+vienti/36http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintautien+vastustaminen+ja+valvonta/terveysvalvonta/

73

6 Eläinten hyvinvointiin liittyvät lakisääteisethoitovaatimukset


Täydentävien ehtojen eläinten hyvin-voinnin valvonta kohdistuu seuraa-vien tuotantoeläinten pitoon:

• Naudat

• Siat• Lampaat• Vuohet• Munivat kanat• Hevoset• Biisonit• Tarhatut peurat• Strutsieläimet• Ankat, myskisorsat, hanhet• Kalkkunat• Turkiseläimet

74

6.1 Eläinten hyvinvointi

Vuodesta 2015 lähtien uusina valvontakoh-teina kaikille tuotantoeläimille ovat valaistus,sairaista ja vahingoittuneista eläimistä huo-lehtiminen ja eläinten suojaaminen huonoiltasääolosuhteilta asianmukaisesti. Lisäksi uu-sina eläinlajikohtaisina valvontakohteina on,että vasikoiden hyvinvointi tarkastetaan vä-hintään kaksi kertaa päivässä, vasikat saa-vat ternimaitoa viimeistään 6 tunnin kuluttuapoikimisesta, sikalan melutaso ei ylitä jatku-vasti 65 desibeliä ja sikalan betonisen rako-lattian vaatimukset täyttyvät. Vuonna 2016kaikille eläinlajeille tulee lisää uusia valvon-takohteita ja tällöin valvonta laajenee myösbroileritiloille.

Eläinten hyvinvointia koskevat täydentävätehdot muodostuvat jo voimassa olevastaeläinsuojelulainsäädännöstä, eivätkä siis tuotuotantoeläinten pidolle uusia vaatimuksia.Valvonta kohdistetaan etukäteen määritel-tyihin lainsäädännön vaatimuksiin. Valvonta-kohteet on määritelty sekä vasikoille että vä-hintään 6 kuukauden ikäisille naudoille, sioil-le, lampaille, vuohille ja muniville kanoille kul-lekin erikseen. Lisäksi muille tuotantoeläimil-le (hevoset, biisonit, tarhatut peurat, strutsi-eläimet, ankat, myskisorsat, hanhet, kalkku-nat ja turkiseläimet) on asetettu omia vaati-muksia. Kaikkia tuotantoeläimiä koskeva hy-vinvointilainsäädäntö on lueteltu luvussa 9Mihin täydentävät ehdot perustuvat37.Kalat, matelijat, sammakkoeläimet, nilviäisetja mehiläiset eivät kuulu täydentävien ehto-jen osalta tuotantoeläinten hyvinvointitarkas-tusten piiriin.

Täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinninotantavalvonnat kohdistetaan pääsääntöises-

ti nautoihin, sikoihin, lampaisiin, vuohiin jayli 350 kanan munintakanaloihin. Kuitenkinmyös muita edellä mainittuja tuotantoeläi-miä tarkastetaan näiden otantavalvontojenyhteydessä. Jos tilalla tarkastuksen yhteydes-sä havaitaan alkuperäiseen otantaan valittu-jen eläinlajien lisäksi muita tuotantoeläimiä,myös näiden eläinten hyvinvoinnista annetutvaatimukset valvotaan. Esimerkiksi, jos liha-karjatila on osunut tarkastusotantaan ja ti-lalla on myös ankkoja ja hanhia, valvotaannäiden kaikkien eläinten hyvinvointi.

Tuotantoeläinten hyvinvointia voidaan suun-nitellun otannan lisäksi tarkastaa täydentä-vien ehtojen osalta myös tilanteissa, joissatilalla on todettu säädösten vastaista eläin-ten pitoa jonkin muun eläinsuojelutarkastuk-sen yhteydessä. Jos tilalla käyvä eläinsuoje-luviranomainen toteaa eläinten hyvinvointiinliittyviä säädöksiä rikottavan, voidaan tarkas-tus laajentaa koskemaan täydentäviä ehtoja.Tällöin tilalle kohdistetaan tarkastus nimeno-maan täydentävien ehtojen vaatimusten osal-ta. Käytännössä tilalla käyvä eläinsuojeluvi-ranomainen on yleisimmin kunnaneläinlääkä-ri, mutta täydentävien ehtojen laajennuksentekee läänineläinlääkäri.

37http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/zine-article/5-mihin-taydentavat-ehdot-perustuvat/

75


Tuotantoeläimiä koskeva eläinsuojelulainsää-

däntö on esitelty Eviran Eläinsuojelulain-säädäntöä koottuna -sarjan eläinlajikohtai-sissa esitteissä, joita on tulostettavissa Evi-ran internet-sivuilta (www.evira.fi38). Li-säksi eläinsuojelulainsäädäntö on saatavissamaa- ja metsätalousministeriöstä postitse,puhelimitse (p. 029 516 2200) ja internet-sivuilta (www.mmm.fi39).

38http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/?a=category&cid=3239http://www.mmm.fi/fi/index/lainsaadanto/elainlaakintolainsaadanto/sisalto/f-hakemisto.html

76

6.1.1 Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia jamunivia kanoja koskevat tarkastukset


Tarkastuksissa valvotaan kaikkien eläinlajienosalta juottoa ja ruokintaa koskevia vaa-timuksia, pitopaikan tila- ja olosuhdevaati-muksia, valaistusta, sairaista ja loukkaan-tuneista eläimistä huolehtimista sekä eläin-ten suojaamista epäsuotuisilta sääolosuhteil-ta asianmukaisesti. Vasikoilla, sioilla, lampail-la ja vuohilla valvotaan myös niiden kiinnipi-toa. Sioilla ja kanoilla valvotaan lisäksi vaa-timuksia, jotka koskevat ilmanvaihdon häiri-öihin varautumista.

Näiden lisäksi naudoilla valvotaan vaatimuk-sia, jotka koskevat muun muassa kuivikkei-den käyttöä, vasikoiden sosiaalisten tarpeidentyydyttämistä, vasikoiden hyvinvoinnin tar-kastusta vähintään kaksi kertaa päivässä jaternimaidon saantia. Sioilla valvotaan lisäksivaatimuksia, jotka koskevat muuan muassasikalan melutasoa, ryhmäkasvatuksen toteu-tumista, sosiaalisten tarpeiden tyydyttämis-tä, porsaiden kastrointi-ikää, virikemateriaa-lin saantia ja sikaloiden betonisia rakolattioi-ta. Munivilla kanoilla valvotaan lisäksi muunmuassa pesiä, orsia ja pehkualuetta koske-

via vaatimuksia. Yksityiskohtaisemmin vaati-mukset on esitelty liitteessä 140.

Sioille riittävästi virikemateriaalia

Eläinsuojelusäädösten mukaan sikojen saata-villa on oltava jatkuvasti riittävä määrä viri-kemateriaalia lajinomaisten käyttäytymistar-peiden toteuttamiseen. Sioilla tulee olla esi-merkiksi kutterinpurua, turvetta, olkea, puu-ta tms. niin paljon, että ne voivat muodostaamateriaalista pieniä kasoja. Mikäli tämä eiole mahdollista (esim. lannanpoistojärjestel-män tukkeutumisen vuoksi), sioilla tulee ollajatkuvasti käytössä ”leluja” (palloja, ketjujayms.), joita olisi hyvä myös vaihdella. Lelu-ja käytettäessä sioille tulee myös tarjota vä-hintään kaksi kertaa päivässä olkea, heinää,sanomalehtiä, tms. manipuloitavaa materiaa-lia, mikä tyydyttää sian pureskelu- ja tonki-mistarvetta.

Milloin tarvitaan ilmanvaihdon häly-tysjärjestelmää?

Jos eläinten terveys ja hyvinvointi on riippu-vainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmäs-tä, on eläinsuojassa oltava järjestelmä, jokahälyttää toimintahäiriön sattuessa. Tällainenjärjestelmä on esimerkiksi täysin koneellinenilmanvaihto, jossa sekä poisto- että korvausil-man vaihto toimii koneellisesti. Hälytysjärjes-telmä voi olla esimerkiksi toimintahäiriön sat-tuessa syttyvä valo- tai äänimerkki tai mat-kapuhelimeen tuleva ilmoitus.

40http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/zine-article/liite-1/

77

6.1.2 Muita tuotantoeläimiä koskevattarkastukset

Muiden tuotantoeläinten (hevoset, biisonit,tarhatut peurat, strutsieläimet, ankat, mys-kisorsat, hanhet, kalkkunat ja turkiseläimet)osalta täydentävien ehtojen tarkastuksissavalvotaan muun muassa juottoa ja ruokin-taa koskevia vaatimuksia, pitopaikan tila- jaolosuhdevaatimuksia, valaistusta, sairaista jaloukkaantuneista eläimistä huolehtimista se-kä eläinten suojaamista epäsuotuisilta sää-olosuhteilta asianmukaisesti. Yksityiskohtai-semmin vaatimukset on esitelty liitteessä241.


41http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/zine-article/liite-2/

79

7 Täydentävien ehtojen valvonta

Miten vaatimusten noudattamis-ta valvotaan

Tässä oppaassa esitettyjen täydentävien eh-tojen noudattamista valvovat elinkeino-, lii-kenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus-ten) tarkastajat sekä aluehallintovirastojenläänineläinlääkärit.

Tilalle voidaan tehdä vuoden aikana useitatäydentävien ehtojen tarkastuksia. Käytän-nössä samoilla tiloilla voidaan tehdä myöstukivalvontaa tai eläimiin liittyvää perusval-vontaa, esimerkiksi ns. otantoihin perustuviaeläinsuojelutarkastuksia. Myös muun valvon-nan kuin täydentävien ehtojen valvonnan yh-teydessä havaitut täydentävien ehtojen lai-minlyönnit voivat johtaa tukileikkauksiin.

Tarkastaja täyttää jokaisesta tarkastuksestahavaintopöytäkirjan, josta käyvät ilmi tar-kastetut asiat ja mahdolliset laiminlyönnit.Jos tarkastaja havaitsee tilakäynnillä puut-teita täydentävien ehtojen noudattamisessa,hän kirjaa laiminlyönnit arviointiliitteeseen.Tarkastaja kirjaa arviointiliitteeseen myös ar-vionsa laiminlyönnin vakavuudesta, laajuu-desta, kestosta ja toistuvuudesta sekä tahal-lisuudesta. Seuraamus on pääsääntöisesti 3%, mutta edellä mainitut tekijät voivat vai-kuttaa alentavasti tai nostavasti ehdotettuunseuraamusprosenttiin. Jos laiminlyöntiä pide-tään tahallisena, on laiminlyönnin seuraamuspääsääntöisesti 20 %. Seuraamus kohdistuukaikkiin niihin haettuihin tukiin, jotka edellyt-tävät täydentävien ehtojen noudattamista.

Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden jaympäristön vaatimukset sekä lakisääteiset

hoitovaatimukset jaetaan seuraaviin osioihin,joita kutsutaan ehdonaloiksi:

• ympäristö, ilmastonmuutos ja hyvänmaatalouden ja ympäristön vaatimuk-set

• kansanterveys sekä eläinten ja kasvienterveys

• eläinten hyvinvointi• pysyvän laitumen säilyttäminen

Jos tarkastaja havaitsee samalla ehdonalallauseamman laiminlyönnin, tämän ehdonalanseuraamusprosentiksi tulee korkein yksittäi-selle laiminlyönnille ehdotettu seuraamuspro-sentti. Jos täydentävien ehtojen valvonnoissaeri ehdonaloilla havaitaan useampia kuin yksilaiminlyönti, jokaiselle ehdonalalle vahviste-taan erikseen seuraamusprosentti. Eri ehdon-alojen seuraamusprosentit lasketaan yhteen.Jos kyseessä ei ole toistuva tai tahallinen lai-minlyönti, seuraamus voi kuitenkin olla enin-tään 5 %.

Jos sama laiminlyönti havaitaan tilalla kol-men kalenterivuoden sisällä, kyseessä on tois-tuva laiminlyönti. Tällöin edellisellä kerrallakyseiselle laiminlyönnille annettu seuraamus-prosentti ja ID-valvonnassa edellinen koko-naissanktioprosentti kerrotaan kolmella. Vä-hennys voi kuitenkin olla enintään 15 % tau-lukossa 2 lueteltujen tukien kokonaismääräs-tä. Jos 15 %:n vähennys saavutetaan, vilje-lijälle lähetetään huomautuskirje. Jos viljeli-jä huomautuskirjeen saamisen jälkeen rikkooedelleen samaa säännöstä tai vaatimusta, lai-minlyöntiä pidetään tahallisena ja tämä voijohtaa jopa 100 % tukivähennykseen.

Jos laiminlyönti on vähäinen, voidaan sovel-

80

taa ns. varhaisvaroitusjärjestelmää. Tällöinvähäisestä laiminlyönnistä ei seuraa tukivä-hennyksiä, vaan viljelijälle lähetetään kirje,jossa edellytetään laiminlyönnin korjaamistaannetussa määräajassa. Määräaika voi vaih-della laiminlyönnistä riippuen. Jos myöhem-mässä, kolmen kalenterivuoden aikana teh-dyssä tarkastuksessa havaitaan, ettei laimin-lyöntiä ole korjattu, tulee laiminlyönnistä vä-hintään 1 % seuraamus alkuperäiseen havain-tovuoteen ja toistuvan laiminlyönnin seuraa-mus uudelleentarkastusvuoteen. Jos viljelijäon korjannut laiminlyönnin ennen määräajanpäättymistä, tukivähennystä ei tehdä. Var-haisvaroitusjärjestelmää ei voida soveltaa lai-minlyönteihin, joista aiheutuu välitön vaarakansanterveydelle tai eläinten terveydelle.

Ennen seuraamusprosentin vahvistamistakunkin ELY-keskuksen täydentävien ehto-jen koordinaattori voi muuttaa tarkastajanehdottamaa seuraamusprosenttia, jos katsoosen aiheelliseksi. Kun kaikki tilan kyseisenävuonna tehtävät täydentävien ehtojen val-vonnat on suoritettu, koordinaattori kokoaa

tilan kaikkien täydentävien ehtojen valvon-tojen tulokset yhteen ja vahvistaa lopullisenseuraamusprosentin,

Viljelijälle lähetettävässä lopullisessa pöytä-kirjassa luetellaan kaikki kyseisen vuoden tar-kastuksilla havaitut laiminlyönnit. Euromää-räiset tukivähennykset selviävät kunnan te-kemästä tuki- tai takaisinperintäpäätöksestä.Tukileikkaus kohdistetaan maksettavaan tu-keen tai se toteutetaan takaisinperintänä, jostuet on jo ehditty maksaa. Tukipäätökseenvoit hakea oikaisua ELY-keskuksesta.

Kuva 51: Kuva: MMM_kuva_arkisto

81

8 Neuvo 2020

Neuvo 2020 ja täydentävien ehtojenneuvonta

Neuvo 2020 – maatilojen neuvontajärjestel-mä tarjoaa luotettavaa ja asiantuntevaa neu-vontaa täydentävien ehtojen vaatimuksista.Neuvonta on täysin luottamuksellista eikä lii-ty täydentävien ehtojen valvontaan. Neuvon-takäynnit suunnitellaan aina tilan tarpeidenmukaisesti.

Neuvonnan korvaus maksetaan suoraan neu-vojalle tai tämän työantajalle. Neuvoja las-kuttaa viljelijältä ainoastaan arvonlisäveronosuuden antamastaan neuvonnasta ja neu-vontakäynnistä aiheutuneista matkakustan-nuksista.

Neuvontaa antavat Neuvo 2020-järjestel-

mään hyväksytyt neuvojat. Lisätietoa maa-tilojen neuvontajärjestelmästä ja listauksenhyväksytyistä neuvojista löydät osoitteestawww.mavi.fi.


82

9 Mihin täydentävät ehdot perustuvat

Hyvän maatalouden ja ympäristönvaatimukset

Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuk-set perustuvat maa- ja metsätalousministe-riön asetukseen (4/2015). Vaatimukset onmääritelty kansallisesti sen mukaan, mitävaaditaan Euroopan parlamentin ja neuvos-ton asetuksen (EU) N:o 1306/2013 artiklas-sa 94 ja liitteessä II. Vaatimukset koskevatviljelijöitä, jotka ovat hakeneet viljelijätukia,joihin kuuluu täydentävien ehtojen noudatta-minen. Taulukko 13 sisältää tässä oppaassaesitettyjen hyvän maatalouden ja ympäristönvaatimuksiin liittyvät kansalliset säädökset.

Taulukko 13. Täydentävien ehtojen hy-vän maatalouden ja ympäristön vaati-muksiin liittyvät kansalliset säädökset.


Lakisääteiset hoitovaatimukset

Lakisääteiset hoitovaatimukset perustuvatEuroopan parlamentin ja neuvoston asetuk-sen (EU) N:o 1306/2013 artiklaan 93 ja liit-

teessä II esitettyihin asetuksiin ja direktii-veihin. Hoitovaatimuksina mainittuja asetuk-sia on noudatettava sellaisenaan. Direktiiviensäännöksiä on noudatettava sellaisina kuin neon pantu Suomessa täytäntöön.

Täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoito-vaatimuksista sekä niiden ja hyvän maata-louden ja ympäristön vaatimusten noudat-tamisen valvonnasta säädetään valtioneuvos-ton asetuksessa 7/2015.

Taulukot 14-16 sisältävät tässä oppaassa esi-teltyjen lakisääteisten hoitovaatimusten sisäl-tämät asetukset, direktiivit ja niihin liittyvätkansalliset säädökset. Vaatimukset koskevatniitä viljelijöitä, jotka ovat hakeneet sellaisiaviljelijätukia, joihin kuuluu täydentävien eh-tojen noudattaminen.

Ahvenanmaalla noudatetaan lakisääteisissähoitovaatimuksissa EU-asetuksia sellaisenaansekä sovelletaan Ahvenanmaan lainsäädän-töä, jolla taulukoissa 14-16 mainitut direk-tiivit on pantu täytäntöön. Ahvenanmaanmaakuntahallitus antaa lisätietoja täydentä-viä ehtoja koskevasta lainsäädännöstä Ahve-nanmaalla.

Taulukko 14. Ympäristöön, ilmaston-muutokseen ja maan hyvään maatalous-kuntoon koskeviin lakisääteisiin hoito-vaatimuksiin liittyvät säädökset.

83


Taulukko 15. Kansanterveyttä, eläintenterveyttä ja kasvien terveyttä koskeviinlakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvätsäädökset.

Kuva 55: Sivu 1 – Klikkaa kuvaa suurentaak-sesi!




42http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/wp-content/uploads/sites/44/2015/01/Kansanterveyttä-ym-koskevat-saadokset.pdf

84

Lataa taulukko PDF-tiedostona42

Taulukko 16. Eläinten hyvinvointia kos-keviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiinliittyvät säädökset.



Lataa taulukko PDF-tiedostona43

43http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/wp-content/uploads/sites/44/2015/01/Eläinten_hyvinvointi_koskevat_säädökset.pdf

85

Liite 1.

Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia jamunivia kanoja koskevat täydentävienehtojen eläinten hyvinvoinnin valvon-taan liittyvät vaatimukset

Kaikkien tuotantoeläinten osalta on varmis-tettava, että pitopaikan valaistus on sopivasekä riittävä eläinten asianmukaiseen tarkas-tamiseen ja hoitamiseen. Sairaista ja vahin-goittuneista eläimistä on myös huolehdittavaja eläimet suojattava huonoilta sääolosuhteil-ta asianmukaisesti.

Naudat

Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, ettänestemäiset eritteet poistuvat asianmukaises-ti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin.

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen,että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallis-ten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haital-lisen korkeiksi. Eläinsuojan lämpötilan on ol-tava eläimille sopiva.

Naudan on saatava riittävästi sille sopivaahyvälaatuista ravintoa ja juotavaa. Ruokin-nassa on otettava huomioon kunkin eläimentarpeet. Naudalle annettavan rehun on ol-tava koostumukseltaan sille sopivaa. Nauto-jen juoma-astiat ja juottolaitteet on pidettä-vä puhtaina eivätkä virtsa ja ulosteet saa liatarehua tai juomavettä.

Jos rehua ei ole jatkuvasti tarjolla, pihatos-sa olevien kaikkien nautojen on voitava ruo-kinta-aikana syödä samanaikaisesti. Pihatos-sa ruokintapöydän reunan pituuden on olta-va täysikasvuista nautaa kohden vähintään

70 cm ja nuorkarjaan kuuluvaa nautaa koh-den vähintään 40 cm. Jos rehua on naudoil-le jatkuvasti tarjolla, ruokintapöydän reunanpituuden on oltava vähintään 40 cm täysi-kasvuista nautaa kohden ja vähintään 30 cmnuorkarjaan kuuluvaa nautaa kohden.

Ympärivuotisesti ulkona pidettävillä naudoil-la on oltava asianmukaiset ruokinta- ja juo-ma-astiat. Juoma-astioiden on oltava lämmi-tettäviä tai juomaveden tulee pysyä muutoinsulana ja sopivan lämpöisenä.

Pihatossa on jokaista alkavaa 10 lypsyleh-män ryhmää kohden oltava vähintään yksijuoma-astia tai juottolaite. Muilla kuin lypsy-lehmillä on jokaista alkavaa 20 naudan ryh-mää kohden oltava vähintään yksi juoma-as-tia tai juottolaite kuitenkin siten, että juoma-astioita tai juottolaitteita on yli 10 naudanryhmälle oltava vähintään kaksi. Kylmäpiha-tossa juoma-astioiden tai juottolaitteiden onoltava lämmitettäviä.

Parren on oltava niin pitkä ja leveä, että nau-ta voi seistä ja maata tasaisella alueella. Kyt-kettynä pidettävän lehmän, hiehon ja sonninparren etummaisen puoliskon on oltava kiin-teäpohjainen.

Vasikat

Kaikkia nautoja koskevien vaatimusten lisäk-si vasikoilla tulee noudattaa myös niille eri-tyisesti annettuja pitovaatimuksia.

Vasikoiden kunto, terveys ja hyvinvointi ontarkastettava vähintään kaksi kertaa päiväs-sä.

Vasikkaa ei saa pitää kytkettynä kuin tilapäi-

86

sesti esimerkiksi ruokinnan tai hoitotoimen-piteiden ajan.

Alle kaksiviikkoisella vasikalla on oltava hy-vin kuivitettu makuupaikka. Vanhemmilla va-sikoilla eläinsuojan lattian on oltava sellainen,että nestemäiset eritteet poistuvat asianmu-kaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin.

Yksittäiskarsinassa pidettävän vasikan karsi-nan on oltava vähintään vasikan säkäkorkeu-den levyinen ja karsinan pituuden vähintäänvasikan pituus mitattuna turvasta lantioluunistuinkyhmyyn kerrottuna 1,1:llä.

Yksittäiskarsinassa vasikan on voitava nähdäja koskettaa lajitovereita. Umpiseinäistä kar-sinaa voidaan käyttää vain eläinlääketieteel-lisestä syystä. Yli kahdeksanviikkoista vasik-kaa ei saa pitää yksittäiskarsinassa kuin eläin-lääketieteellisestä syystä.

Vasikat on ruokittava ja juotettava vähintäänkaksi kertaa päivässä. Vasikan on saatava ter-nimaitoa tai sitä korvaavaa valmistetta mah-dollisimman pian syntymän jälkeen, kuiten-kin viimeistään kuuden tunnin kuluttua syn-tymästä.

Sairaalla tai vahingoittuneella vasikalla onoltava jatkuvasti saatavilla puhdasta vettä.Kuumalla säällä kaikilla vasikoilla on oltavavettä jatkuvasti tarjolla.


Siat

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen,että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallis-ten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitalli-sen korkeiksi. Eläinsuojan lämpötilan on olta-va eläimille sopiva. Jos sikojen hyvinvointi onriippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjes-telmästä, sikalassa on voitava järjestää siko-jen hyvinvoinnin kannalta riittävä ilmanvaih-to ilmanvaihtojärjestelmän häiriöiden aikana.Tällöin on ilmanvaihtojärjestelmässä oltavahälytysjärjestelmä toimintahäiriöiden varalle.Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattavasäännöllisesti.

Valaistuksen voimakkuuden on oltava siko-jen pitopaikassa vähintään 40 luksia ainakin8 tunnin ajan päivässä.

Siat eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle,joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)).

Sikojen on voitava nähdä muita sikoja ja niil-lä on oltava mahdollisuus sosiaaliseen kanssa-käymiseen. Niitä on pidettävä ryhmässä pait-si, jos yksittäin pitoon on eläinlääketieteelli-nen syy tai syynä sian väliaikainen vihamieli-syys. Karjua voi kuitenkin pitää yksittäiskar-sinassa. Sikoja ei pidetä kytkettynä.

Ryhmäkarsinan betonisen rakolattian on ol-tava taulukossa 2 esitettyjen vaatimustenmukainen.


87

Emakkoa ja ensikkoa voidaan pitää erilläänryhmästä porsimisen ja tiineyttämisen ajan.Tämä aika alkaa viikkoa ennen odotettuaporsimista ja päättyy neljän viikon kuluttuatiinehtymiseen johtaneesta astutuksesta taisiemennyksestä. Tällöin niitä voidaan pitääkääntymisen estävässä porsitus- tai joutilas-häkissä.

Emakoita ja ensikoita voidaan pitää viik-koa ennen odotettua porsimista ja porsimi-sen ajan vailla näköyhteyttä muihin sikoihinesimerkiksi erillisessä porsitusosastossa. Por-simiskarsinassa on oltava emakon tai ensikontakana riittävästi esteetöntä tilaa porsimistavarten.

Porsituskarsinan tai -häkin on oltava sellai-nen, että emakko voi imettää pikkuporsaitavaikeuksitta. Jos emakko voi liikkua porsitus-karsinassa vapaasti, on karsinassa oltava pik-kuporsaita suojaavia rakenteita kuten porsas-aitoja.

Porsaat on kastroitava alle 8 päivän ikäise-nä, jos käytetään avointa leikkausmenetel-mää. Vanhemmat porsaat kastroi eläinlääkärianestesiaa ja kivunlievitystä käyttäen.

Pikkuporsailla on oltava porsituskarsinassakiinteäpohjainen ja kuiva makuualue, johonkaikki pikkuporsaat mahtuvat yhtä aikaa ma-kuulle. Lisäksi niillä on tarvittaessa oltava asi-anmukainen lämmitin.

Sikojen saatavilla on oltava jatkuvasti riittä-vä määrä sellaista materiaalia, jonka avullasiat voivat toteuttaa lajinomaisia käyttäyty-mistarpeitaan kuten tonkimista ja tutkimis-ta. Tällaista materiaalia on muun muassa ol-ki, heinä, puu, sahajauho, turve tai vastaa-vien materiaalien sekoitus. Kyseisen materi-aalin on oltava riittävän hyvälaatuista, jottase ei vaaranna sikojen terveyttä.

Yli kahden viikon ikäisillä sioilla on oltava jat-

kuvasti saatavilla puhdasta ja raikasta vettä.

Siat on ruokittava vähintään kerran päiväs-sä. Sian on saatava riittävästi sille sopivaahyvälaatuista ravintoa ja juotavaa. Ruokin-nassa on otettava huomioon kunkin eläimentarpeet. Rehun on oltava sioille ravintoaine-koostumukseltaan sopivaa ja riittävän ener-giapitoista. Ryhmäkarsinassa sikojen on voi-tava syödä yhtä aikaa, jollei rehua ole jatku-vasti tarjolla tai jollei ruokintaan käytetä au-tomaattista siat yksittäin ruokkivaa ruokin-talaitetta.

Emakot ja ensikot ryhmäkarsinassaEsteetöntä lattiapinta-alaa on oltava emak-koa kohden vähintään 2,25 m² ja ensikkoakohden 1,64 m². Edellä mainitusta pinta-alas-ta on emakoilla oltava vähintään 1,3 m² jaensikoilla vähintään 0,95 m² kiinteää tai sel-laista rakolattiaa, johon viemäröintiä vartentehtyjen aukkojen osuus on

• enintään 15 % pinta-alasta (1.1.2013toiminnassa olleet sikalat, joita ei pe-ruskorjattu. Näihin sikaloihin sovelle-taan vaatimusta 1.1.2028 alkaen.)tai

• enintään 10 % pinta-alasta(31.12.2012 jälkeen peruskorjatut jauudet sikalat)

• esteettömään lattian kokonaispinta-alaan ei lasketa mukaan ruokinta- taimakuuhäkkien alla olevaa lattia-alaa.1.1.2013 toiminnassa olevaan sikalaansovelletaan vaatimusta 1.1.2028 alka-en. Kuitenkin 31.12.2012 jälkeen pe-ruskorjattavan sikalan tai sen osastonja rakennettavan uuden sikojen pitopai-kan on täytettävä ko. vaatimukset, kunperuskorjaus tai uusi pitopaikka on val-mistunut.

Jos eläimiä pidetään alle kuuden eläimen ryh-

88

missä, eläinten käytettävissä olevan esteettö-män lattian kokonaispinta-alan on oltava 10% suurempi kuin eläinryhmän tarvitsema las-kennallinen pinta-ala osoittaa. Vähintään 40eläimen ryhmässä pidettävien eläinten käy-tettävissä olevaa esteetöntä lattian kokonais-pinta-alaa voidaan pienentää 10 %.

Emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinan sei-nämien pituuden on oltava yli 2,8 metriä. Josryhmäkarsinassa pidetään alle kuuden eläi-men ryhmää, karsinan seinämien pituuden onkuitenkin oltava yli 2,4 metriä.

Karjun karsinaKarjulla on oltava esteetöntä lattiapinta-alaavähintään 6 m².

• Tästä alasta vähintään 4 m² on olta-va kiinteäpohjaista lattiaa tai sellais-ta rakolattiaa, ritilälattiaa tai muullatavoin reijitettyä lattiaa, johon viemä-röintiä varten tehtyjen aukkojen osuuson enintään 10 prosenttia pinta-alasta.1.1.2013 toiminnassa olevaan sikalaansovelletaan vaatimusta 1.1.2028 alka-en. Kuitenkin 31.12.2012 jälkeen pe-ruskorjattavan sikalan tai sen osastonja rakennettavan uuden sikojen pitopai-kan on täytettävä ko. vaatimukset, kunperuskorjaus tai uusi pitopaikka on val-mistunut.

Jos karsinaa käytetään myös astutukseen, es-teetöntä lattiapinta-alaa on oltava vähintään10 m².

Munivat kanat

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen,että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallis-ten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitalli-sen korkeiksi. Eläinsuojan lämpötilan on olta-va eläimille sopiva. Jos kanalan ilmanvaihto

perustuu pääasiassa koneellisesti toimivaanilmanvaihtoon, eläinten terveyden ja hyvin-voinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon jär-jestämiseen on oltava mahdollisuus myös lait-teiston häiriöiden aikana. Koneellisesti toimi-vassa ilmanvaihtolaitteistossa on tarvittaes-sa oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa häly-tyksen häiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmäntoimivuus on testattava säännöllisesti.

Kaksi- tai useampikerroksisen kanojen pito-järjestelmän on oltava sellainen, että jokai-nen kerros voidaan tarkastaa suoraan ja vai-vatta ja että kanat voidaan poistaa kerrok-sista asianmukaisesti. Päällekkäin sijoitetta-vat kerrokset on rakennettava ja sijoitettavasiten, että kanojen ulosteet eivät putoa alem-piin kerroksiin.

Kanojen saatavilla on oltava riittävästi hyvä-laatuista ja sille sopivaa rehua sekä jatkuvastijuomavettä. Ruokinnassa on otettava huomi-oon kunkin eläimen tarpeet.

Kanalan valaistusrytmin on oltava sellainen,että vuorokaudessa on riittävän pitkä yhtä-jaksoinen pimeä aika.

Varustellut häkitTilaa kanaa kohden on oltava vähintään yh-teensä 750 cm², josta on oltava kanan käytet-tävissä olevaa alaa vähintään 600 cm². Niissäosissa häkkiä, jotka ovat käytettävissä olevanalan ulkopuolella, häkin korkeuden on oltavavähintään 20 cm. Häkin kokonaispinta-alanon aina oltava vähintään 2 000 cm².

Ruokintakourun pituuden on oltava vähin-tään 12 cm täysikasvuista kanaa kohden. Hä-kissä on oltava asianmukainen, kanaryhmällesopiva juottolaite. Jos kanojen juottoon käy-tetään vesinippoja tai kuppeja, kunkin kananulottuvilla pitää olla vähintään kaksi kuppiatai nippaa.

Kanoilla pitää olla pesä ja pehkua nokkimista

89

ja kuopimista varten. Häkissä on oltava sopi-vaa orsitilaa vähintään 15 cm kanaa kohden.Orsien on oltava kanoille sopivasta materiaa-lista ja sellaiset, että kanat voivat käyttää nii-tä vaikeuksitta. Pesä on erillinen munimiseentarkoitettu tila, jonka pohja ei ole kanojenkanssa kosketuksiin joutuvaa metalliverkkoa.

Häkkirivien välillä pitää olla vähintään 90 cmleveä käytävä. Alimman häkkikerroksen onoltava vähintään 35 cm korkeudella lattias-ta.

Avokanalat (lattiakanalat, kerrosritilä-kanalat)Avokanalassa saa olla enintään yhdeksän ka-naa käytettävissä olevan alan neliömetriäkohden.

Ruokinta- ja juottopaikoilla on oltava riittä-västi tilaa siten, että juomasta tai rehusta eisynny tarpeetonta kilpailua. Jos kanoilla käy-tetään ruokintakouruja, on niiden reunan pi-tuuden oltava vähintään 10 cm kanaa koh-den. Jos kanoilla käytetään pyöröruokkijoita,on niiden reunan pituuden oltava vähintään4 cm kanaa kohden.

Jos kanojen juottoon käytetään yhtäjaksoisiavesikouruja, on niiden reunan pituuden olta-va vähintään 2,5 cm kanaa kohden. Jos ka-noilla käytetään pyöröjuottolaitteita, on nii-den reunan pituuden oltava vähintään 1 cmkanaa kohden. Jos kanoilla käytetään vesi-nippoja tai -kuppeja, on kutakin alkavaa 10kanan ryhmää kohden oltava vähintään yksinippa tai kuppi siten, että kunkin kanan ulot-tuvilla on vähintään kaksi nippaa tai kuppia.

Kanoilla on oltava asianmukaiset tilat munin-taa varten. Jokaista alkavaa seitsemän ka-nan ryhmää kohden on oltava vähintään yk-si pesätila. Jos kanalassa käytetään yhteispe-siä, pesätilaa on oltava jokaista alkavaa 120kanan ryhmää kohden vähintään 1 m². Ka-nalassa on oltava tarkoituksenmukaisia orsia,

joiden pituuden on oltava vähintään 15 cmkanaa kohden. Orsien on oltava kanoille so-pivasta materiaalista ja sellaisia, että kanatvoivat käyttää niitä vaikeuksitta, eikä niissäsaa olla teräviä kulmia.

Kanojen käytettävissä on oltava pehkua nok-kimista ja kuopimista varten.

Vähintään 350 kanan avokanaloille ase-tettavat lisävaatimuksetKanaa kohden on oltava vähintään 250 cm²pehkulla varustettua aluetta, ja vähintäänyhden kolmasosan lattian pinta-alasta on ol-tava pehkulla varustettua. Orsia ei saa ollapehkualueen yläpuolella. Orsien välisen vaa-kasuoran etäisyyden toisistaan on oltava vä-hintään 30 cm sekä etäisyyden seinästä vä-hintään 20 cm.

Sellaisessa kanalassa, jossa kanat voivat liik-kua vapaasti eri tasojen välillä, voi tasoja ollaenintään neljä. Tasojen välisen esteettömänkorkeuden on oltava vähintään 45 cm.

Jos kanoilla on käytössä ulkotila, on sinnejohdettava useita vähintään 35 cm korkuisiaja vähintään 40 cm levyisiä ulosmenoaukko-ja. Ulosmenoaukot on sijoitettava rakennuk-sen koko pituudelle, ja niiden yhteenlasketunleveyden on oltava vähintään 2 metriä jokais-ta 1000 kanan ryhmää kohden. Tarhassa onpäästävä suojaan epäsuotuisilta sääoloilta japetoeläimiltä. Tarvittaessa tarhassa on oltavajuottolaitteet.

Lampaat

Lammasta ei saa pitää kytkettynä kuin ly-hytaikaisesti esimerkiksi ruokinnan, lypsyn taihoitotoimenpiteiden ajan.

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen,että ilman kosteus, lämpötila, pölyn määrätai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät ko-

90

hoa haitallisen korkeiksi.

Lampaan on saatava riittävästi sille sopivaahyvälaatuista ravintoa ja juotavaa. Ruokin-nassa on otettava huomioon kunkin eläimentarpeet. Lampaille annettavan rehun on olta-va ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvit-taessa kivennäisillä täydennettyä.

Jos rehua ei ole lampaille jatkuvasti tar-jolla, ryhmän kaikkien eläinten on voitavaruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Täl-löin ruokintahäkin reunan pituuden lammas-ta kohden on oltava vähintään 35 cm suoraaruokintahäkkiä käytettäessä ja vähintään 20cm ympyränmuotoista ruokintahäkkiä käy-tettäessä. Suoraa ruokintahäkkiä käytettä-essä ruokintahäkin reunan pituuden tiinettäuuhta kohden tulee olla vähintään 45 cm.

Jos rehua on jatkuvasti tarjolla, ruokintahä-kin reunan pituuden lammasta kohden on ol-tava vähintään 17 cm.

Karitsan on saatava ternimaitoa tai sitä kor-vaavaa valmistetta mahdollisimman pian syn-tymän jälkeen. Viikon ikäisestä alkaen karit-san saatavilla on oltava ruohoa, heinää taimuuta kuitupitoista rehua sekä puhdasta vet-tä.

Lampaiden juottolaitteet ja juoma-astiat onpidettävä puhtaina eivätkä virtsa ja ulosteetsaa liata rehua tai juomavettä. Vesi ei myös-kään saa päästä jäätymään.


Jos lammasta pidetään yksittäiskarsinassa,on karsinan oltava kooltaan vähintään 1,4 m²ja muodoltaan sellainen, että lammas pääseesiinä esteettä kääntymään ympäri.

Vuohet

Vuohta ei saa pitää kytkettynä kuin lyhyt-aikaisesti tilapäisesti esimerkiksi ruokinnan,lypsyn tai hoitotoimenpiteiden ajan.

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen,että ilman kosteus, lämpötila, pölyn määrätai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät ko-hoa haitallisen korkeiksi.

Vuohen on saatava riittävästi sille sopivaa hy-välaatuista ravintoa ja juotavaa. Ruokinnas-sa on otettava huomioon kunkin eläimen tar-peet. Vuohille annettavan rehun on oltava ra-vitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessakivennäisillä täydennettyä.

Jos rehua ei ole vuohille jatkuvasti tarjolla,ryhmän kaikkien eläinten on voitava ruokin-ta-aikana syödä samanaikaisesti. Tällöin ruo-kintahäkin reunan pituuden kiliä kohden onoltava vähintään 20 cm, nuorvuohta kohdenvähintään 33 cm, täysikasvuista vuohta koh-den vähintään 40 cm ja tiinettä kuttua koh-den vähintään 45 cm.

Vuohien juottolaitteet ja juoma-astiat on pi-dettävä puhtaina eivätkä virtsa ja ulosteetsaa liata rehua tai juomavettä, eikä vesi saapäästä jäätymään. Lypsettävien kuttujen saa-tavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä.


91

Jos täysikasvuista vuohta pidetään yksittäis-karsinassa, on karsinan oltava kooltaan vä-hintään 1,4 m² ja muodoltaan sellainen, että

vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ym-päri.

92

Liite 2.

Muita tuotantoeläimiä koskevat täy-dentävien ehtojen eläinten hyvinvoin-nin valvontaan liittyvät vaatimukset

Kaikkien tuotantoeläinten on saatava riittä-västi niille sopivaa hyvälaatuista ravintoa jajuotavaa. Ruokinnassa on otettava huomioonkunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, ettäjokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

Kaikkien tuotantoeläinten osalta on varmis-tettava, että pitopaikan valaistus on sopivasekä riittävä eläinten asianmukaiseen tarkas-tamiseen ja hoitamiseen. Sairaista ja vahin-goittuneista eläimistä on myös huolehdittavaja eläimet suojattava huonoilta sääolosuhteil-ta asianmukaisesti.

Peurat

Tässä oppaassa peuralla tarkoitetaan val-kohäntäpeuraa, kuusipeuraa, metsäpeuraa,metsäkaurista, japaninpeuraa ja saksanhir-veä.

Peuratarhan maaston, kasvillisuuden ja maa-pohjan on oltava peurojen tarhaukseen sopi-va. Peuratarhan pinta-alasta vähintään 10 %on oltava metsää tai pensaikkoa. Peurojen lu-kumäärän on oltava sopivassa suhteessa tar-han kokoon, maastoon ja kasvillisuuteen.

Eläimen pitopaikassa on huolehdittava riittä-västä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalli-set kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteusvaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia.

Samassa ryhmässä liikkuvien peurojen on voi-tava syödä samanaikaisesti. Sosiaalisessa ar-voasteikossa ylempänä oleva peura ei saa

päästä hallitsemaan koko ruokinta-aluetta jajokaisella peuralla on oltava mahdollisuusrauhalliseen syömiseen.

Peurojen lisäruokinnassa on vältettävä ravin-non koostumuksen tai määrän äkillisiä muu-toksia. Peurojen ruokinta- ja juottoastiat onpidettävä puhtaina eikä rehu saa tarpeetto-masti likaantua.

Strutsieläimet

Tässä oppaassa strutsieläimellä tarkoitetaanstrutsia, emua ja amerikannandua (tavallinenrhea).

Eläinsuojan on tarjottava strutsieläimille suo-ja epäsuotuisilta sääolosuhteilta kuten pakka-selta, lumelta, jäältä, tuulelta, sateelta ja los-kalta. Eläinsuojan on oltava vedoton ja kui-va. Sen lämpötilan, ilmanvaihdon ja valais-tuksen on oltava siellä pidettäville eläimillesopiva. Sähköjohdot on sijoitettava siten, et-tä ne ovat lintujen ulottumattomissa.

Strutsieläimille annettavan rehun on oltavaravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvitta-essa kivennäisillä täydennettyä. Ruokinnassaerityistä huomiota on kiinnitettävä ravinnonkoostumukseen, jotta vältetään nivel- ja luus-tovaurioiden syntyminen. Strutsieläinten saa-tavilla on oltava niille sopivaa karkeaa ja tuo-retta rehua. Alle kolmen kuukauden ikäistenpoikasten saatavilla on oltava jatkuvasti re-hua. Ruokinnassa on vältettävä äkillisiä ruo-kinnanmuutoksia. Eläinten saatavilla on olta-va jatkuvasti juomavettä.

Yli viiden päivän ikäisten strutsieläinten saa-tavilla on oltava pieniä määriä sopivan ko-

93

koista soraa tai pieniä kiviä ruuansulatustavarten.




Hevoset

Tässä oppaassa hevosella tarkoitetaan hevos-ta, ponia, aasia ja muuta vastaavaa kavioe-läintä.

Hoidossa olevalle eläimelle on annettava sil-le sopivaa hyvälaatuista ravintoa ja juomaa.Eläimen terveydelle tiettävästi vaarallisen ra-vinnon ja juoman antaminen on kiellettyä.Hevoselle annettavan rehun on oltava ravit-sevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa ki-vennäisillä täydennettyä.

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen,että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallis-ten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haital-lisen korkeiksi. Eläinsuojan lämpötilan ja va-laistuksen on oltava eläinsuojassa pidettäväl-le hevoselle sopivat. Jos eläinsuojan ilman-vaihto perustuu pääasiassa koneellisesti toi-mivaan ilmanvaihtoon, eläinten terveyden jahyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdonjärjestämiseen on oltava mahdollisuus myöslaitteiston häiriöiden aikana. Koneellisesti toi-mivassa laitteistossa on tarvittaessa oltavahälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen häi-riön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuuson testattava säännöllisesti.

Yksittäiskarsina


Edellä olevan taulukon tilavaatimuksia ei so-velleta silloin, kun kyseessä on hevosen tila-päinen ja lyhytaikainen säilyttäminen kilpai-lu-, näyttely- tai muun vastaavan matkan ai-kana.

Ryhmässä pidettävät hevoset

94



Silloin, kun hevosia pidetään ryhmässä, jo-kaista alkavaa 10 hevosen ryhmää kohdenon oltava käytettävissä sairaskarsina tai muuasianmukainen, tarvittaessa lämmitettävä ti-la hevosten ryhmästä erottamista ja hoitoavarten.

PilttuuPilttuun leveyden on oltava vähintään hevo-sen säkäkorkeus lisättynä 10 cm:llä ja pilt-tuun pituuden vähintään hevosen pituus lisät-tynä 25 cm:llä. Vierekkäisten pilttuiden väli-seinän kiinteän osan korkeuden on oltava vä-hintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna lu-vulla 0,9.

Biisonit

Tässä oppaassa biisonilla tarkoitetaan ameri-kanbiisonia.

Biisonien lukumäärän on oltava sopivassasuhteessa tarhan kokoon, maastoon ja kasvil-lisuuteen. Kutakin alkavaa kolmen täysikas-vuisen eläimen ryhmää kohden tarhassa onoltava tilaa vähintään yksi hehtaari.

Eläimen pitopaikassa on huolehdittava riittä-

västä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalli-set kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteusvaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia.

Samassa ryhmässä liikkuvien biisonien tu-lee voida syödä samanaikaisesti. Jokaisellaeläimellä on oltava mahdollisuus rauhalliseensyömiseen eikä sosiaalisessa arvoasteikossaylempänä oleva yksilö saa päästä hallitse-maan koko ruokinta-aluetta.

Biisonien saatavilla on oltava päivittäin riit-tävästi juomavettä.

Biisoneille annettavan rehun on oltava sopi-van ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tar-vittaessa kivennäisillä täydennettyä. Eläintensaatavilla on oltava päivittäin riittävästi kor-sirehua. Biisonien ruokinnassa on vältettä-vä rehun koostumuksen tai määrän äkillisiämuutoksia. Biisonien ruokinta- ja juottoasti-at on pidettävä puhtaina eikä rehu saa tar-peettomasti likaantua.

Ankat, hanhet ja myskisorsat

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen,että ilman kosteus, ilman virtausnopeus, pö-lyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuu-det eivät kohoa haitallisen korkeiksi.

Jos eläinsuojan ilmanvaihto perustuu pääa-siassa koneellisesti toimivaan ilmanvaihtoon,lintujen terveyden ja hyvinvoinnin kannaltariittävän ilmanvaihdon järjestämiseen on ol-tava mahdollisuus myös laitteiston häiriöidenaikana. Koneellisesti toimivassa ilmanvaihto-laitteistossa on tarvittaessa oltava hälytysjär-jestelmä, joka antaa hälytyksen häiriön sat-tuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on tes-tattava säännöllisesti.

Lintujen saatavilla on oltava riittävästi rehuaja juomavettä. Rehun on oltava ravitsevaa jatasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisil-

95

lä täydennettyä. Lintujen ruokintaan ja juot-tamiseen tarkoitetut laitteet ja välineet on pi-dettävä puhtaina eivätkä ulosteet saa liatarehua tai juomavettä.

Lintujen juomapaikkojen sekä muiden vesias-tioiden ympäristön pitämiseen riittävän kui-vana on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Lihantuotantoa varten pidettävien yli neljänviikon ikäisten ankkojen pitopaikassa saa ol-la ankkoja enintään 16 kg/m². Jos linnutpääsevät päivittäin ulkotarhaan, pitopaikassasaa olla ankkoja enintään 20 kg/m². Lihan-tuotantoa varten pidettävien yli neljän viikonikäisten hanhien pitopaikassa saa olla han-hia enintään 14 kg/m². Jos linnut pääsevätpäivittäin ulkotarhaan, pitopaikassa saa ollahanhia enintään 18 kg/m².

Siitokseen käytettävien ankkojen pitopaikas-sa on oltava tilaa jokaista ankkaa kohden vä-hintään 0,5 m². Jos linnut pääsevät päivit-täin ulkotarhaan, pitopaikassa on oltava tilaajokaista ankkaa kohden vähintään 0,25 m².Siitokseen käytettävien hanhien pitopaikassaon oltava tilaa jokaista hanhea kohden vä-hintään 1 m². Jos linnut pääsevät päivittäinulkotarhaan, pitopaikassa on oltava tilaa jo-kaista hanhea kohden vähintään 0,5 m².

Kalkkunat

Samassa tilassa pidettävän kalkkunaryhmänkoon on oltava sopivassa suhteessa lintujenikään, kokoon, sukupuoleen ja käytettävissäolevaan tilaan. Kalkkunoiden on pitopaikassapystyttävä seisomaan normaalissa asennossa,kääntymään, räpyttelemään, sukimaan, to-teuttamaan kalkkunoille tyypillisiä sosiaalisiakäyttäytymismuotoja ja pakenemaan muitakalkkunoita.

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen,

että ilman kosteus, ilman virtausnopeus, pö-lyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuu-det eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Lämpö-tilan on oltava eläinsuojassa pidettäville kalk-kunoille sopiva. Jos eläinten terveys ja hy-vinvointi on riippuvainen koneellisesta ilman-vaihtojärjestelmästä, eläinsuojassa on oltavamahdollisuus eläinten terveyden ja hyvinvoin-nin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestä-miseen myös koneellisen ilmanvaihtojärjestel-män häiriöiden aikana. Koneellisessa ilman-vaihtojärjestelmässä on oltava hälytysjärjes-telmä, joka antaa hälytyksen toimintahäiriönsattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus ontestattava säännöllisesti.

Kalkkunoiden saatavilla on oltava riittäväs-ti ravintoainekoostumukseltaan niille sopivaarehua sekä jatkuvasti juomavettä. Ruokin-taja juottolaitteiden korkeutta on säädet-tävä kalkkunoiden kasvun mukaan siten, et-tä kaikki kalkkunat voivat vaikeuksitta syödäja juoda. Juomaveden ja tarvittaessa myösrehun kulutusta on pystyttävä seuraamaan.Ruokinta- ja juottopaikoilla on oltava riittä-västi tilaa siten, että juomasta tai rehusta eisynny tarpeetonta kilpailua.

Kalkkunoiden ruokintaan ja juottamiseen tar-koitetut laitteet ja välineet on pidettävä puh-taina eivätkä ulosteet saa liata rehua tai juo-mavettä. Ruokinnassa on vältettävä rehunkoostumuksen tai määrän äkillisiä muutok-sia.

Turkiseläimet

Tässä oppaassa tarkoitetaan turkiseläimelläturkisten tuottamiseksi tai muuta vastaavaatuotantotarkoitusta varten tarhattavaa mink-kiä, hilleriä, kettua (sinikettu, hopeakettu japunakettu), sinsillaa ja rämemajavaa. Vaati-mukset koskevat soveltuvin osin myös supi-koiran ja soopelin tarhausta.

96

Turkiseläinten pitopaikassa on oltava riittäväsuoja epäsuotuisia sääolosuhteita kuten hai-tallista kylmyyttä, kuumuutta, tuulta ja sa-detta vastaan. Pitopaikka, varusteet ja lait-teet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa de-sinfioitava.

Turkiseläimille annettavan rehun on oltavaravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvitta-essa kivennäisillä täydennettyä.

Eläinten saatavilla on oltava päivittäin riittä-västi puhdasta vettä. Eläinten juoma-astiatja juottolaitteet on pidettävä puhtaina eivät-kä virtsa ja ulosteet saa liata rehua tai juo-mavettä.

TILAVAATIMUKSET

Minkki ja hilleri


Häkin leveyden on oltava vähintään 30 cm japituuden ilman pesäkoppia vähintään 70 cm.Häkin korkeuden on oltava vähintään 45 cm.

Kettu


Häkin leveyden on oltava vähintään 75 cm japituuden vähintään 100 cm. Häkin korkeudenon oltava vähintään 70 cm.

Rämemajava


Pitopaikan kokonaispinta-alan on oltava kui-tenkin vähintään 2 m². Pitopaikan lattiastavähintään 70 % on oltava kiinteäpohjainen.Rämemajavan pitopaikassa tai sen yhteydes-sä on oltava asianmukainen vesiallas ja kiin-teäpohjainen jaloittelualue.

Sinsilla

Pitopaikan lattiasta vähintään 25 % on olta-va kiinteäpohjainen. Sinsillalla on oltava pi-topaikassaan mahdollisuus päivittäisiin hiek-kakylpyihin.

97

Liite 3.Viranomaisten yhteystietoja

Lataa kuva PDF-tiedostona44

44http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/wp-content/uploads/sites/44/2015/02/Viranomaisten_yhteystiedot_Liite2_6.1.2.pdf

98

Lukuohjeet ja tulostus

Voit lukea opasta kaikilta päätelaitteiltanäyttökoosta riippumatta. Taulukot, kaaviotja kuvat suurentuvat, kun klikkaat niitä.

Jos luet julkaisua tietokoneeltasi, voit siirtyäseuraaville sivuille näytön alareunan tai näp-päimistön nuolinäppäimillä. Avaamalla va-

semmalta Sisällys-välilehden voit siirtyä suo-raan haluamaasi lukuun klikkaamalla si-tä. Kosketusnäytöllisellä päätelaitteella siir-ryt seuraavalle sivulle pyyhkäisemällä kuva-ruutua oikealle tai vasemmalle.

Tulosta opas tästä45

45http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/zine/41/pdf

99

Julkaisun tiedot

ISBN 978-952-453-892-3 (Verkkojulkaisu)

ISSN 1797-4429 (Verkkojulkaisu)

Kuvat: MMM_kuva-arkisto, Reijo Juuri-nen/Kuvaliiteri, Sakari Alasuutari/Kuva-

pankki Plugi, Jari Koster, Markus Varesvuo,Olli Vesikko, Eija Kemppainen, A. Rinne,A.Kanerva, K.Kanerva, A. Kivilahti,

Julkaisija: Maaseutuvirasto, PL 405, 60101Seinäjoki, Puh. 0295 31 2000, www.mavi.fi

100

Muutokset täydentävien ehtojen oppaassa

Täydentävien ehtojen opas julkaistaan31.3.2015. Tähän listaan kootaan julkaisunjälkeen tulleet muutokset.

24.4.2015

Kappale 4.1.4.

Peltolohkon osilla, joiden kaltevuus on vä-hintään 15 prosenttia, lannan ja orgaanistenlannoitevalmisteiden levitys on aina kielletty→ Peltolohkon osilla, joiden kaltevuus onvähintään 15 prosenttia, lietelannan, virtsanja nestemäisten orgaanisten lannoitevalmis-teiden levittäminen muulla tavoin kuin sijoit-tamalla on aina kielletty. Kalteville peltoloh-kon osille levitettävät muut lannat ja orgaa-niset lannoitevalmisteet on muokattava maa-han kahdentoista tunnin sisällä levityksestä.

Kappale 4.1.5.

Tuotantoeläinten lannassa mukaan lukieneläinten laiduntaessa syntyvä lanta sekä or-gaanisissa lannoitevalmisteissa vuosittain le-vitettävä kokonaistypen määrä saa olla enin-tään 170 kg/ha . → Tuotantoeläinten lan-nassa ja lantaa sisältävissä orgaanisissa lan-noitevalmisteissa vuosittain levitettävä koko-naistypen määrä saa olla enintään 170kg/ha.

4.6.2015

Kappale 2.2.

Lisätty: Valtaojaksi luetaan myös peltolohko-rekisteriin merkityt muut uomat, jotka löy-tyvät viljelijöiden verkkoasiointipalvelu VI-PU:sta.

Kappale 2.4.

Jos viljelet herukoita tai karviaisia, hehtaaril-la on oltava 2200 kasvia → Jos viljelet heru-koita tai karviaisia, hehtaarilla on oltava 1200kasvia

Kappale 2.6.Säilytä puuryhmät ja yksittäiset puut, jotkaon suojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996)29 §:n 1 momentin 9 kohdan perusteella, josne kasvavat peltoa, pysyvää laidunta tai pysy-vää nurmea olevan peruslohkon sisällä, perus-lohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvienperuslohkojen välisellä alueella enintään 0,2hehtaarin alalla → Säilytä puuryhmät jayksittäiset puut, jotka on suojeltu luonnon-suojelulain (1096/1996) 29 §:n 1 momentin9 kohdan perusteella, jos ne kasvavat maata-lousmaalla olevan peruslohkon sisällä, perus-lohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvienperuslohkojen välisellä alueella enintään 0,2hehtaarin alallaSäilytä puuryhmät ja yksittäiset puut, jot-ka on suojeltu luonnonsuojelusta annetunAhvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS1998:113) 5 §:n 8 kohdan perusteella, jos nekasvavat peltoa, pysyvää laidunta tai pysy-vää nurmea olevan peruslohkon sisällä, pe-ruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittu-vien peruslohkojen välisellä alueella enintään0,2 hehtaarin alalla. → Säilytä puuryhmätja yksittäiset puut, jotka on suojeltu luonnon-suojelusta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 1998:113) 5 §:n 8 kohdanperusteella, jos ne kasvavat maatalousmaallaolevan peruslohkon sisällä, peruslohkon pien-tareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohko-jen välisellä alueella enintään 0,2 hehtaarinalalla.

101

Kappale 4.1.2. Lisäykset punaisella, poistetutyliviivattu.

Kuivalantaa, jonka kuiva-ainepitoisuus on vä-hintään 30 %, voit varastoida aumassa työ-teknisen tai hygieenisen syyn niin vaatiessa.

Työteknisellä syyllä tarkoitetaan esimerkiksikelirikkoa tai lantalalaitteiden rikkoutumista.Hygieenisenä syynä voidaan pitää esimerkik-si lannan sisältämää taudinaiheuttajaa, kutensalmonellaa, listeriaa tai muuta tautia. Josperustat lanta-auman hygieenisen syyn vuok-si, tulee syyn olla aina eläinlääkärin hyväksy-mä.

Lanta-aumassa varastoinnista ei saa aiheutuavesistön pilaantumista tai sen vaaraa. Varas-tointi aumassa on aina kielletty pohjavesialu-eella ja tulvanalaisella alueella. Voit perustaaauman aikaisintaan helmikuussa. Varastointiaumassa on kielletty 1.11. – 31.1. välisenä ai-kana. Levitä siis aumaan varastoitu lanta au-man perustamisvuonna 1.4. -31.10 välisenäaikana.

Sijoita auma kantavalle peltoalueelle. Jos pel-to on kalteva, sijoita auma lähelle pellon ylä-reunaa. Aumaa ei saa sijoittaa alle 100 met-rin etäisyydelle vesistöstä, valtaojasta tai ta-lousvesikaivosta eikä alle viiden metrin etäi-syydelle ojasta. Levitä auman pohjalle vähin-tään 20 cm:n nestettä sitova kerros, esimer-kiksi turvetta, ja peitä auma tiiviillä peitteel-lä. Poista aumantekopaikalta lumi ja muo-toile alusta siten, että nesteiden pääsy ym-päristöön estyy. Uuden auman saat sijoittaasamalle paikalle kahden välivuoden jälkeen.Sijoita yhteen aumaan vähintään yhden heh-taarin alalle ja enintään koko lohkolle levitet-tävä määrä kuivalantaa.

Sijoita yhteen aumaan vähintään yhden heh-taarin alalle tai enintään koko lohkolle ja sii-hen rajautuville lohkoille levitettävä määrälantaa tai orgaanista lannoitevalmistetta. Le-

vitä aumaan varastoitu lanta tai orgaaninenlannoitevalmiste viimeistään vuoden kuluttuaauman perustamisesta.

Huomioi levittämisessä myös muut lannan le-vitykseen liittyvät vaatimukset, jotka on ker-rottu oppaan luvuissa 4.1.2 -4.1.6.

Jos varastoit kuivalantaa eläinlääkärin hyväk-symän hygieenisen syyn vuoksi aumassa, eiaumattua lantaa ole välttämätöntä levittääviimeistään vuoden kuluttua auman perusta-misesta. voit säilyttää auman talven yli pel-lolla. Tällöin myöskään aumaan sijoitettavankuivalannan määrää, jonka hygieenisen syynvuoksi sijoitat pellolle aumaan, ei ole rajoi-tettu.

Ilmoita kunnan ympäristönsuojeluviranomai-selle kuivalannan varastoinnista aumassa 14vuorokautta ennen varastoinnin aloittamis-ta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainensuorittaa tarvittaessa tarkastuksen ennen au-mavarastoinnin aloittamista. Edellä mainittuvaatimus ei kuulu täydentäviin ehtoihin, mut-ta täytyy silti huomioida.

Kappale 4.1.3. Lisäykset punaisella, poistetutyliviivattu.

Lannan ja pakkaamattomien orgaanistenlannoitevalmisteiden varastointitilojen, lanta-kourujen ja muiden lannan johtamiseen tar-koitettujen rakenteiden tulee olla vesitiiviitä.

Rakenteiden ja laitteiden tulee olla sellai-sia, ettei lannan tai orgaanisten lannoiteval-misteiden siirron, käsittelyn ja varastointiti-lan tyhjennyksen aikana pääse nesteitä ym-päristöön. Tee kuormaus tiiviskovapohjaisel-la alustalla, joka kestää koneiden painon jaliikkumisen ja jolta voidaan tarvittaessa kerä-tä varissut tai imeytynyt lanta tai orgaaninenlannoitevalmiste talteen.

Tiivispohjainen tarkoittaa tiiviydeltään vähin-

102

tään asfalttia vastaavaa ehjää pintaa asian-mukaisine pohjakerrosrakenteineen, jolta lan-ta ja valumavedet voidaan kerätä talteen.

Pysyvien ruokintapaikkojen tulee olla katetutja niille kertyvä lanta on poistettava riittävänusein. Kattamisvaatimus ei kuitenkaan kosketoiminnallisesti eläinsuojan yhteydessä sijait-sevien ulkotarhojen ja jaloittelualueiden pysy-viä ruokintapaikkoja.

Pysyvien ruokinta- ja juottopaikkojen tuleeolla katetut ja tiivispohjaiset ja niille kerty-vä lanta on poistettava riittävän usein. Kat-tamisvaatimus ei koske toiminnallisesti eläin-suojan yhteydessä sijaitsevien ulkotarhojen jajaloittelualueiden pysyviä ruokinta- ja juotto-paikkoja.

Hoida jaloittelualueita siten, ettei pinta- japohjavesiin aiheudu ravinnepäästöjä.

Ota säilörehun valmistuksessa syntyvä puris-teneste talteen ja varastoi se tiiviissä säiliössätai vie se käsiteltäväksi puhdistamoon.

Kappale 4.1.4 Lisätyt punaisella, poistetutyliviivattu

Levitä lannoitteet pellolle siten, että valu-mia vesiin ei tapahdu eikä pohjamaa tiivis-ty. Ota lannoituksessa huomioon keskimää-räinen satotaso, viljelyvyöhyke, kasvinvuoro-tus ja maalaji. Älä levitä lannoitteita koskaanlumipeitteiseen tai routaantuneeseen eikä ve-den kyllästämään maahan.

Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteidenlevittäminen pellolle on kielletty 1.11. – 31.3.välisenä aikana. Voit poiketa lannan levittä-misen kieltoajasta ja levittää lantaa marras-kuun loppuun asti tilanteissa, joissa lantaa eiole voitu hyödyntää lannoitteena pellolla kas-vukauden aikana poikkeuksellisen sääolosuh-teen vuoksi. Poikkeuksellisena sääolosuhtee-na pidetään tilannetta, jossa pitkään jatku-

neiden runsaiden sateiden ja vähäisen haih-dunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt lan-nan syyslevityksen viimeistään lokakuussa.

Jos levität lantaa marraskuussa, tee siitä il-moitus kunnan ympäristönsuojeluviranomai-selle lokakuun loppuun mennessä.

Poikkeuksenatästä, p Perunan solunestettävoit levittää syksyllä enintään 15.11.2015 as-ti, jos maa on sula ja kuiva niin, että valumiavesistöön ei tapahdu eikä pohjamaan tiivisty-misvaaraa ole.

Voit säilyttää kuivalantaa ja orgaanisia lan-noitevalmisteita, joiden kuiva-ainepitoisuuson 30 % pellolla neljä viikkoa levitystä odot-tamassa levitysaika huomioon ottaen.



Jos säilytät peltolohkon talven yli kasvipeit-teisenä, lantaa ja orgaanisia lannoitevalmis-teita saa 15.9. alkaen levittää lohkolle vainsijoittamalla, ellei kyseessä ole syysviljan kyl-vöä edeltävä lannan levitys.

Vesistöjen varsilla tehtävää lannoitusta on ra-joitettu. Lannoitus on kiellettyä viisi metriälähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrinvyöhykkeellä vesistöstä lannan ja orgaanis-ten lannoitevalmisteiden pintalevitys on kiel-

103

letty, ellei peltoa muokata vuorokauden ku-luessa levityksestä. Edellä mainitut lannoitus-ja pintalevityskiellot eivät kuitenkaan estä ko-tieläinten laiduntamista kyseisillä alueilla.

Peltolohkon osilla, joiden kaltevuus on vä-hintään 15 prosenttia, lietelannan, virtsan janestemäisten orgaanisten lannoitevalmistei-den levittäminen muulla tavoin kuin sijoit-tamalla on aina kielletty. Kalteville peltoloh-

kon osille levitettävät muut lannat ja orgaa-niset lannoitevalmisteet on muokattava maa-han kahdentoista tunnin sisällä levityksestä.

Jos käytät säilörehun puristenesteitä ja jaloit-telualueiden valumavesiä lannoitteena, tuleeniiden käytössä noudattaa myös edellä mai-nittuja lannoitteita koskevia levitysrajoituk-sia.

104

Muistilista

http://www.mavi.fi/fi/oppaat-ja-lomak-keet/viljelija/Documents/taydentavien-eh-

tojen-muistilista.PDF46

46http://www.mavi.fi/fi/oppaat-ja-lomakkeet/viljelija/Documents/taydentavien-ehtojen-muistilista.PDF

105

TÄYDENTÄVÄT EHDOT

TAULUKOT

1. Mitä ovat täydentävät ehdot?

Taulukko 1. Täydentävien ehtojen kokonaisuus

2.4 Viljele peltoa ja pysyvien viljelykasvien alaa hyvän

maatalouskäytännön mukaisesti

Taulukko 2. Puutarhakasvit, jotka voit kylvää myöhemmin kuin 30.6., jos kylvät niille esikas-

vin viimeistään 30.6. * esikasviakaan ei tarvita

2.5 Huolehdi kesannoista

Taulukko 3. Kesantopeltojen täydentävien ehtojen vaatimukset sekä viherryttämistuen eko-

logisen alan kesannon vaatimukset

2.8 Suojele pohjavettä

Taulukko 4. Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei

saa päästää pohjaveteen (valtioneuvoston asetus 1022/2006).

4.1.1 Noudata lannan varastointia koskevia määräyksiä

Taulukko 5. Lantaloiden ohjetilavuudet 12 kuukauden varastoimisaikaa varten eläintä/eläin-paikkaa kohti lantatyypeittäin (m3/eläin/vuosi, ilman sadevettä) valtioneuvoston asetuksen 1250/2014 mukaan.

Taulukko 6. Lannan prosessoinnin vaikutus vaadittuun varastointitilan kokoon.

Taulukko 7. Kuivalannan sekä virtsa- ja lietesäiliön ohjetilavuudet (m3) 12 kuukauden varas-

toimisaikaa varten eläintä (eläinpaikkaa) kohti nitraattiasetuksen 931/2000 mukaan.

4.1.5 Noudata typpilannoituksen enimmäismääriä

Taulukko 8. Liukoisen typen vuotuiset kasvilajiryhmäkohtaiset enimmäismäärät (kg/ha).

*Lannoitusta ennen syyskuun alkua ei katsota syyslannoitukseksi, mutta se vähennetään

enimmäismääristä.

4.1.6 Teetä lanta-analyysi viiden vuoden välein ja pidä kirjaa

Taulukko 9. Lannan taulukkoarvot

4.2 Suojele luontoa, uutta 2015

Taulukko 10. Maatalousympäristöissä esiintyviä Natura 2000 -alueiden valintaperusteina

olevia lintulajeja.

Taulukko 11. Maatalousympäristöissä esiintyviä lajeja, jotka on suojeltu Natura 2000 -aluei-

siin liittyvien säännösten nojalla.

5.2.1 Rehujen turvallisuus

9 Mihin täydentävät ehdot perustuvat

Taulukko 13. Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin liittyvät

kansalliset säädökset.

Taulukko 14. Ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja maan hyvään maatalouskuntoon koske-

viin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvät säädökset

Taulukko 15. Kansanterveyttä, eläinten terveyttä ja kasvien terveyttä koskeviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvät säädökset.

Taulukko 16. Eläinten hyvinvointia koskeviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvät säädökset

Liite 1.

Liite 2.