urheilu ja sydämen rytmihäiriöt - ebm- · pdf file1105 vyysurheilu jatkuu...

8

Click here to load reader

Upload: vuongthuy

Post on 17-Feb-2018

213 views

Category:

Documents


1 download

TRANSCRIPT

Page 1: Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt - ebm- · PDF file1105 vyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Vaikka urheilijan eteisvärinä useimmiten onkin ns. lone fibrillation,

1103

KatsausMatti Viitasalo

Duodecim 2008;124:1103–10

U rheilijat ovat väestön terveintä osaa. Sil­ti he eivät ole suojassa sydämen rytmihäi­riöiltä. Tavalliset rytmihäiriömekanismit

toimivat myös urheilijoilla, ja lisäksi urheile­minen aiheuttaa rytmihäiriöitä. Traagisinta on nuoren urheilijan äkkikuolema rytmihäiriön vuoksi. Urheilijoiden terveydenhuollon suuri haaste on pyrkiä estämään nuoren tarpeeton menehtyminen. Käytännön lääkäri joutuukin usein pohtimaan, voiko urheiluharrastus jatkua sydämen rytmihäiriöistä huolimatta.

Hitaat rytmihäiriöt

Urheiluharrastus voimistaa sydämen rytmiä hi­dastavan parasympaattisen hermoston vaikutus­ta ja vähentää rytmiä nopeuttavan sympaattisen hermoston vaikutusta. Kestävyysurheilu aiheut­taa myös autonomisesta hermostosta riippuma­tonta sisäistä mukautumista sinus­ ja eteis­kam­miosolmukkeissa hidastaen sykeimpulssin syntyä ja johtumista (Stein ym. 2002). Kestävyysurhei­lijan syke saattaa hidastua yöllä alle 30 lyöntiin minuutissa (kuva 1) ja yksittäinen tauko kahden lyönnin välillä voi olla noin kolme sekuntia. Ellei

hidas rytmi aiheuta oireita, tutkimustarvetta ei ole ja harrastus voi jatkua. Hitaan rytmin vuok­si oireilevalta urheilijalta tutkitaan lepo­EKG ja hänelle tehdään EKG:n vuorokausirekisteröinti ja sydämen kaikututkimus (Pellicia ym. 2005). Viime vuosina on julkaistu myös asiaa koskevia kansainvälisiä ohjeita ja suosituksia (Link ym. 1999, Zipes ym. 2005).

Urheilijoilla esiintyy tavallista useammin en­simmäisen ja toisen asteen eteis­kammiokat­kosta jo murrosikäisestä alkaen (Viitasalo ym. 1982, 1984). Johtuminen hidastuu eteis­kammio­solmukkeessa, ja tällainen katkos ilmenee het­kellisesti hitaan rytmin aikana tyypillisesti syke­taajuuden äkillisen muutoksen yhteydessä. Ellei johtumishäiriö pahene rasituksen aikana eikä häiriö aiheuta oireilua, hoitoa ei tarvita eikä ur­heiluharrastusta tarvitse rajoittaa.

Jos poikkeavan hidas rytmi tai johtumishäiriö liittyy rakenteelliseen sydänsairauteen, urheilu­harrastuksen rajoitukset riippuvat sydänsairau­

Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt

Tavalliset sydämen rytmihäiriöt ovat myös urheilijoiden yleisimpiä rytmihäiriöitä. Yht­äkkiä alkava ja päättyvä nopea säännöllinen tiheälyöntisyys on urheilijoillakin toden­näköisimmin eteis­kammiosolmukkeen kiertoaktivaatiotakykardia, ja siitä aiheutuva oireilu saattaa haitata yhtä hyvin huippu­urheilijaa kuin kuntoilijaa. Supraventrikulaari­set takykardiat paranevat katetrihoidolla, ja sen jälkeen urheiluharrastus voi jatkua rajoi­tuksetta. Kestävyysurheilu lisää alttiutta eteisvärinään ja eteislepatukseen, ja tämä alttius suurenee erityisen selvästi, jos kestävyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Urheilijoiden runsas kammiolisälyöntisyys on yleensä vaaratonta, mutta sydänsairaus on suljettava pois ennen kuin rajoitukseton urheiluharrastus voi jatkua. Periytyvät ryt­mihäiriösairaudet aiheuttavat rajoituksia kilpaurheilulle. Jos urheilijalla on sydänsairaus, urheilu lisää äkkikuoleman riskiä.

Miika Hernelahden ym. pääkirjoitus »Kilpaurheilijoiden sydänperäiset äkki-kuolemat» s. 1067

Page 2: Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt - ebm- · PDF file1105 vyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Vaikka urheilijan eteisvärinä useimmiten onkin ns. lone fibrillation,

1104

den aiheuttamista rajoituksista (Maron ja Zipes 2005). Iäkkäillä urheilun harrastajilla hitaaseen sykkeeseen liittyvä lievä oireilu saattaa parantua harrastusta keventämällä.

Supraventrikulaariset rytmihäiriöt

Eteislisälyönnit ja eteistakykardia. Urheilijoilla esiintyy eteislisälyöntejä yhtä usein kuin muilla­kin terveillä ihmisillä. Erittäin hidas syke saattaa lisätä eteislisälyöntisyyttä. Iän myötä eteislisä­lyöntien määrä lisääntyy. Jos oireena on vain sy­dämen »hypähtely» ja sydän on normaaliraken­teinen, ei tarvita urheilurajoituksia eikä muuta hoitoa kuin rauhoittelua. Hankalampia oireita voidaan yrittää lievittää beetasalpaajalla.

Myös urheilijoilla esiintyy paikallisesti al­kavaa eteistakykardiaa. Tyypillisiä oireita ovat toistuvat nopean rytmin pyrähdykset ja epäta­vallisen nopea syke. Jos oire ilmenee rasituksen aikana, suorituskyky huononee jonkin verran. Oiretta aiheuttava rytmihäiriö olisi hyvä saada rekisteröidyksi esimerkiksi oirejohteisen EKG:n avulla, jotta voidaan olla varmoja rytmihäiriön

vaarattomuudesta. Lisäksi rakenteellinen sydän­sairaus on suljettava pois. Beetasalpaajan tai kal­siuminsalpaajan käyttö saattaa lievittää oireilua. Eteistakykardiaa tuottava pesäke voidaan polt­taa ja rytmihäiriöalttius poistaa katetrihoidolla. Hoito on aiheellinen, jos eteistakykardiaan liit­tyy nopea eteis­kammiojohtuminen (kuva 2).

Eteisvärinä ja eteislepatus. Kestävyysurheilun harrastus lisää alttiutta eteisvärinään ja eteisle­patukseen (Karjalainen ym. 1998). Eteisvärinän elektrofysiologiset perusteet ovat sähköärsyk­keen hidastunut johtumisnopeus, lyhentynyt refraktaariaika ja eteisten suurentunut koko. Kestävyysurheilu aiheuttaa näitä kaikkia. Vuosi­en pitkäkestoinen intensiivinen harjoittelu lisän­nee eteiskudoksen arpeutumista, jolloin sähkö­ärsykkeen johtumisnopeus hidastuu (Hoogsteen ym. 2004). Urheilijoilla yleiset sympaattisen hermoston äkilliset impulssit ja parasympaat­tisen hermoston voimakas vaikutus lyhentävät refraktaariaikaa. Kun kestävyysharjoittelu lisäk­si suurentaa eteisten kokoa, eteisvärinän elektro­fysiologiset edellytykset lisääntyvät. Erityisen selvästi eteisvärinäalttius suurenee, jos kestä­

Kuva 2. Eteistakykardia huippuluokan kestävyysurheilijalla. Kolmatta QRs-heilahdusta edeltävä negatiivinen P-aalto viittaa vasem-masta eteisestä alkavaan eteisaktivaatioon, joka aloittaa noin kymmenen sekuntia kestävän eteistakykardian 200/min. sinusrytmin taajuus on 57/min. Eteistakykardia parannettiin katetripoltolla vasemman eteisen oikeasta alaosasta.

Kuva 1. Yöllinen sinusbradykardia huippuluokan maastohiihtäjällä. Kahden peräkkäisen PP-välin keskiarvo 2,7 s vastaa syketaa-juutta 22/min. Nauhanopeus 25 mm/s.

M. Viitasalo

Page 3: Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt - ebm- · PDF file1105 vyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Vaikka urheilijan eteisvärinä useimmiten onkin ns. lone fibrillation,

1105

vyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Vaikka urheilijan eteisvärinä useimmiten onkin ns. lone fibrillation, urheilija on aina tutkittava sydänsairauden mahdollisuuden vuoksi. Myös stimuloivien aineiden vaikutuksen ja kilpirau­hasen liikatoiminnan mahdollisuus on otettava huomioon. Perusselvityksiin kuuluvat kliininen rasituskoe, EKG:n vuorokausirekisteröinti ja sy­dämen kaikututkimus.

Urheilijan eteisvärinän todennäköisesti paras hoito olisi urheiluharrastuksen vähentäminen, jos urheilija vain olisi tähän halukas. Urheilijoi­den eteisvärinän aiheuttamaa oireilua voidaan usein vähentää yksilöllisesti räätälöidyn kohtaus­lääkityksen avulla. Eteisvärinän kammiovasteen hidastaminen beetasalpaajan tai kalsiuminsal­paajan avulla saattaa myös riittää hoidoksi. Jos oireilu on hankalaa, eteisvärinän katetrihoito voi olla aiheellinen (Eteisvärinä: Käypä hoito ­suositus 2005). Eteisvärinän katetrihoito, jossa tehdään laajat poltot vasemman eteisen sisälle, ei kuitenkaan ole riskitöntä, eikä rytmihäiriön paraneminen ja hyvä pitkäaikainen tulos ole varmaa. Silloin tällöin ohimenevästi ilmaantuva

eteisvärinä ei ole vaarallinen muuten terveelle urheilijalle, ellei eteisvärinän kammiovaste rasi­tuksen aikana ole huomattavan nopea (kuva 3). Urheiluharrastus voidaankin yleensä sallia mah­dollisen sydänsairauden aiheuttamien rajoitusten mukaisesti. Jos antikoagulanttihoitoa pidetään aiheellisena, raju kontaktiurheilu on sen aikana kiellettyä.

Eteislepatuksen tavallisin muoto on ns. tyypil­linen eteislepatus, jossa rytmihäiriötä ylläpitävä sähköärsyke kiertää oikeaa eteistä vastapäivään ja aiheuttaa EKG:ssä helposti tunnistettavan P­aallon (Mäkijärvi 2003). Se on kestävyysurheili­joilla ja iäkkäillä kuntoilijoilla yleisempää kuin muulla väestöllä. Eteislepatusta voi olla mahdo­ton erottaa sinusrytmistä ilman EKG:n rekiste­röintiä. Vaikka syke saattaa tuntua normaalilta, eteislepatus huonontaa fyysistä suorituskykyä enemmän kuin eteisvärinä. Tämä johtuu siitä, että lepattavat eteiset huonontavat kammioiden täyttymistä vielä enemmän kuin pumppaamatto­mat eteiset värinän aikana. Eteislepatus saattaa urheilijalla olla eteisvärinää vaarallisempi, jos eteislepatukseen liittyy 1:1­eteis­kammiojohtu­

Kuva 3. Vaarallisen nopea eteisvärinän kammiovaste veteraanisuunnistajalla. Kuvan yläreunan numerot näyttävät QRs-heilahdus-ten väliä; 233 ms vastaa syketaajuutta 257/min. Kytkennät vastaavat EKG-kytkentöjä V5, V1 ja V3 ylhäältä lukien. Perusrytmi on eteis-värinä. Neljäs ja viides QRs-heilahdus osoittavat toiminnallista vasenta haarakatkosta ja myöhemmät QRs-heilahdukset toiminnallista oikeaa haarakatkosta. Nauhanopeus 25 mm/s.

Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt

Page 4: Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt - ebm- · PDF file1105 vyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Vaikka urheilijan eteisvärinä useimmiten onkin ns. lone fibrillation,

1106

minen. Tämän ilmiön riski on erityisen suuri, jos urheilusuorituksen aikana käytetään ryhmän IC rytmihäiriölääkkeitä ilman beetasalpaajan samanaikaista käyttöä. Oikean eteisen alaosan katetrihoito parantaa tyypillisen eteislepatuksen ja on lähes riskitön. Urheiluharrastuksen jatka­minen kuitenkin lisää eteisvärinän riskiä eteis­lepatuksen katetrihoidon jälkeen (Heidbuchel ym. 2005).

Eteis-kammiosolmukkeen kiertoaktivaatio-takykardia on urheilijoilla yhtä yleinen kuin muillakin ihmisillä. Yhtäkkiä alkava ja yhtäk­kiä päättyvä nopea säännöllinen rytmihäiriö on urheilijoillakin todennäköisimmin eteis­kammio­solmukkeen kiertoaktivaatiotakykardia. Tämä rytmihäiriö johtuu kahdesta tai useammasta elektrofysiologisilta ominaisuuksiltaan erilaisesta osasta eteis­kammiosolmukkeessa yleensä muu­ten täysin normaalissa sydämessä. Jos tyypilli­nen oire on haittaava tai esiintyy usein, sydämen elektrofysiologinen tutkiminen rytmihäiriön syyn selvittämiseksi on aiheellinen. Tämä rytmihäiriö voidaan lähes aina parantaa oikeaan eteiseen tehtävällä katetripoltolla, eikä urheilijaa haittaa­via lääkehoitoja silloin tarvita. Katetrihoidon jäl­keen harjoittelun voi aloittaa viikon kuluessa ja maksimaaliset kilpailusuoritukset ovat sallittuja kolmen kuukauden kuluttua.

Eteis-kammiokiertoaktivaatiotakykar-dia ja Wolff–Parkinson–Whiten oireyh-tymä (WPW). Osa kohtauksittaisesta supraventrikulaarisesta tiheälyöntisyydes­tä johtuu eteisten ja kammioiden välisen oikoradan välittämästä takykardiasta. Jos tällaisia rytmihäiriökohtauksia saavan henkilön EKG:ssä on normaalin rytmin aikana delta­aalto, kyseessä on WPW­oireyhtymä, ilman delta­aaltoa ns. piilevä oikorata. Tiheälyöntisyyskohtauksia saa­va urheilija kannattaa tutkia elektrofysio­logisessa laboratoriossa, jossa myös pii­levä oikorata voidaan todeta. Oikoradat on erittäin usein mahdollista katkaista saman toimenpiteen yhteydessä. Pelk­kä EKG:n delta­aalto ilman rytmihäiriö­oireita tarkoittaa eteis­kammio­oikora­dan olemassaoloa ja sitä, että kyseinen oikorata johtaa sähköärsykettä ainakin

eteisistä kammioihin. Tällainen eteisistä kammi­oihin johtava oikorata voi olla urheilijalla vaa­rallinen, koska mahdollisen eteisvärinän aikana (eteisvärinä on oikoratapotilailla tavallista ylei­sempää) oikorata saattaa johtaa sähköärsykkeen erittäin nopeasti eteisistä kammioihin (kuva 4). On suositeltavaa tutkia delta­aallon ominaisuu­det elektrofysiologisesti, vaikka rytmihäiriöitä ei vielä olisi esiintynyt ja parantaa vaaralliset oiko­radat ennen kuin nuori urheilija aloittaa sys­temaattisen valmennusohjelman. Koska osaan eteis­kammio­oikoradoista liittyy muitakin sy­dämen rakenteen poikkeavuuksia, sydämen kai­kututkimus kuuluu aina asiaan.

Kammiolisälyönnit ja kammiotakykardia

Kammiolisälyönnit ovat urheilijoilla yhtä yleisiä kuin muillakin terveillä ihmisillä. Joskus urhei­luharrastus aiheuttaa runsastakin kammiolisä­lyöntisyyttä (Biffi ym. 2002). Urheilijoiden hidas perussyke saattaa joskus provosoida kammiolisä­lyöntisyyttä. Toisaalta erittäin intensiivinen har­joittelu muuttaa autonomisen hermoston tasa­painon urheilijoilla tavallisesti hallitsevasta pa­rasympaattisen hermoston vaikutuksesta kohti sympaattisen hermoston suurempaa vaikutusta

y d i n a s i a t

➤  Kestävyysurheilijan sykkeen hidastuminen yöllä alle 30 lyöntiin minuutissa ei aiheuta tut-kimustarvetta, ellei hidas syke aiheuta oireita.

➤  Kestävyysurheilun harrastus lisää alttiutta eteisvärinään ja eteislepatukseen, ja tämä alttius suurenee iän karttuessa.

➤  yhtäkkiä alkava ja päättyvä nopea säännölli-nen rytmihäiriö on todennäköisimmin eteis-kammiosolmukkeen kiertoaktivaatiotakykar-dia, joka paranee katetrihoidolla.

➤  Jos urheilijalla todetaan runsaasti kammio-lisälyöntejä tai lisälyönnit tuottavat oireita, sydänsairaus on suljettava pois.

M. Viitasalo

Page 5: Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt - ebm- · PDF file1105 vyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Vaikka urheilijan eteisvärinä useimmiten onkin ns. lone fibrillation,

1107

(Iellamo ym. 2002), ja myös tämä ilmiö herkis­tää sydäntä kammiolisälyöntisyyteen.

Jos urheilijalla todetaan runsaasti kammio­lisälyöntejä tai lisälyönnit tuottavat oireita, sy­dänsairaus on suljettava pois. Kliininen tutki­mus, lähisukulaisten sydäntapahtumien selvittä­minen, EKG ja sydämen kaikututkimus kuuluvat aina asiaan. Tarvittaessa tehdään myös kliininen rasituskoe, EKG:n vuorokausirekisteröinti ja sy­dämen magneettitutkimus. Jos sydänsairautta ei ole, urheiluharrastus voidaan yleensä sallia.

Erittäin runsaan lisälyöntisyyden vuoksi on suositeltu muutaman kuukauden urheilutaukoa, vaikka sydänsairautta ei olisikaan. Jos lisälyön­nit katoavat urheilutauon aikana, urheiluharras­tus voi jatkua (Biffi ym. 2002). Oireita aiheutta­van kammiolisälyöntisyyden hoidoksi sopii ko­keilla beetasalpausta. Sen teho on yleensä hyvä sympatikotoniaan liittyvässä lisälyöntisyydessä

mutta huono hidaslyöntisyyteen liittyvässä.Kammiotakykardia. Lyhytkestoista oireeton­

ta kammiotakykardiaa voidaan tervesydämisellä pitää normaalina ilmiönä, jos takykardia on alle kymmenen lyöntiä eikä ylitä taajuutta 180/min (Viitasalo 2003a). Urheilijan pitkäkestoinen yhdenmuotoinen kammiotakykardia vaatii pe­rusteellisen tutkimuksen elektrofysiologisessa keskuksessa. Jos sydänsairautta ei ole, pitkä­kestoinen yhdenmuotoinen kammiotakykardia voidaan parantaa katetrihoidolla ja harjoittelua sopii jatkaa kolmen kuukauden kuluttua. Myös oireita aiheuttavan monimuotoisen kammio­takykardian syy on selvitettävä ennen urheilu­harrastuksen jatkamista. Jos tämän rytmihäiriön aiheuttaja on akuutti myokardiitti, rytmihäiriö paranee myokardiitin parantuessa. Muissa ta­pauksissa urheiluharrastus rajoitetaan kevyisiin lajeihin.

Kuva 4. Eteis-kammio-oikoradan välittämä hengenvaarallinen eteisvärinä, joka aiheutti nuoren urheilijan tajuttomuuden urheilu-suorituksen aikana. Raajakytkennät ovat ylhäällä ja rintakytkennät alhaalla. Kammiovaste on nopeimmillaan 350/min. Nauhanopeus 50 mm/s. oikorata parannettiin katetrihoidolla vasemmasta eteis-kammiorajasta.

Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt

Page 6: Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt - ebm- · PDF file1105 vyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Vaikka urheilijan eteisvärinä useimmiten onkin ns. lone fibrillation,

1108

Perinnölliset rytmihäiriöt

Synnynnäinen pitkä QT -oireyhtymä merkitsee estettä kilpaurheilulle. Kilpaurheiluun liittyvä sympaattisen hermoston voimakas aktivaatio voimistaa kääntyvien kärkien kammiotakykar­dian käynnistymismekanismeja ja ylläpitää nii­tä sekä myötävaikuttaa siihen, että rytmihäiriö muuttuu kammiovärinäksi pitkä QT ­oireyhty­mässä (Viitasalo 2003b). Kilpaurheilun aiheut­tama vaara on erityisen suuri LQT1 ­alamuodon potilailla ja sairautta aiheuttavan mutaation kan­tajilla. Alamuodon LQT2 oireettomilla mutaa­tionkantajilla fyysisesti kevyen lajin kilpaurheilu voidaan sallia, jos QT­aika on normaali.

Katekoliamiiniherkkä monimuotoinen kam-miotakykardia aiheuttaa muuten tervesydämi­sille henkilöille monimuotoista kammiolisälyön­tisyyttä ja monimuotoista kammiotakykardiaa rasituksen aikana (Swan ym. 2000). Näiltä hen­kilöiltä kilpaurheilu on kielletty äkkikuolemaris­kin vuoksi.

Brugadan oireyhtymä tarkoittaa kokonaisuut­ta, jossa EKG:ssä todetaan osittainen tai täydelli­nen oikea haarakatkos, kohonnut ST­väli oikean­puoleisissa rintakytkennöissä V1–V3 ja alttius kammiotiheälyöntisyyteen, kammiovärinään ja äkkikuolemaan ilman muuta sydänsairautta (Toi­vonen ym. 2005). Vaikka Brugadan oireyhtymäs­sä rytmihäiriö alkaa tyypillisesti lepotilassa, kil­paurheilun tuottamat lisävaihtelut autonomisen hermoston toimintaan altistanevat potilaita rytmi­häiriölle eikä kilpaurheilua pidetä suotavana.

Tajunnan menetys

Urheilusuoritukseen liittyvä pyörtyminen on vakava oire, jonka syy on aina selvitettävä. Oi­retta on pidettävä merkkinä hengenvaarallises­ta sydänperäisestä ongelmasta, kunnes toisin osoitetaan (Colivicchi ym. 2002). Sydänsairaus on suljettava pois. Kliinisen tutkimuksen ja EKG:n lisäksi sydämen kaikututkimus, rasitus­koe ja EKG:n vuorokausirekisteröinti kuuluvat asiaan (kuva 5). Ellei syy näissä tutkimuksissa selviä, tehdään kallistuskoe ja tarvittaessa sydä­men elektrofysiologinen tutkimus ja sepelvaltimo­kuvaus.

Urheilusuoritus voi aiheuttaa tajunnan mene­tyksen myös ilman sydänsairautta tai sydämen rytmihäiriötä. Tällöin kyseessä on heijaste, joka saattaa käynnistyä sydämen esi­ ja jälkikuor­mituksen äkillisten muutosten johdosta heti ra­situksen jälkeen (Crisafulli ym. 1999). Äkkiä vähenevä sydämen diastolinen täyttö voi voi­makkaan inotrooppisen stimulaation vallitessa aktivoida kammioiden mekanoreseptorien väli­tyksellä vasovagaalisen reaktion, ja seuraukse­na on asystole ja verenpaineen romahtaminen. Paras keino tämän heijasteen ehkäisemiseksi on päättää maksimaalinen suoritus alaraajojen ke­vyeen lihastyöhön.

Rytmihäiriöperäinen äkkikuolema

Tuoreessa italialaisessa seurantatutkimuksessa, jossa 1 386 000:aa henkilöä (112 000 urheilijaa) seurattiin 21 vuotta, urheilijoiden sydänperäisten äkkikuolemien ilmaantuvuus oli 2,1/100 000/v. Vertailuväestön vastaava luku oli 0,7 (Corra­do ym. 2003). Miesurheilijoiden riski oli suu­rempi kuin naisurheilijoiden, mutta lajien välil­

Kuva 5. Nuori naispyöräilijä oli ylämäkeä ajaessaan kaatunut ilmeisen tajuttomuuskohtauksen vuoksi. Hänellä todettiin mit-raaliläpän prolapsi sekä monimuotoisia kammiolisälyöntejä ja ly-hyitä kammiotakykardian pyrähdyksiä. lyhin QRs-heilahdusten väli 210 ms vastaa taajuutta 285/min. Nauhanopeus 25 mm/s. Kilpaurheilu kiellettiin, ja vakavan rytmihäiriön riskin vuoksi po-tilaalle asennettiin rytmihäiriötahdistin. Vuotta myöhemmin hän lyyhistyi elottomana vaellusretkellä, mutta rytmihäiriötahdistin pysäytti kammiovärinän. seuraavien kymmenen vuoden aikana kammiovärinä ei ole uusinut.

M. Viitasalo

Page 7: Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt - ebm- · PDF file1105 vyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Vaikka urheilijan eteisvärinä useimmiten onkin ns. lone fibrillation,

1109

lä ei ollut eroja. Urheilijoiden äkkikuolemista 89 % liittyi rasitustilanteeseen, verrokeilla osuus oli vain 9 %. Urheilijoiden ryhmässä peräti 50 vainajalla 51:stä löydettiin hengenvaaralliselle

rytmihäiriölle fyysisessä rasituksessa altistava merkittävä sydänsairaus. Siten urheiluun liittyy lisääntynyt äkkikuoleman riski vain, jos urheili­jalla on sydänsairaus.

Rytmihäiriö Oire1 Diagnoosikeino Hoito Urheilurajoitus

sinus bradykardia EiHuimaus

EKGVuorokausi-EKG

EiEi

EiHarjoittelun vähentä-

minen

toisen asteen eteis- kammiokatkos

EiHuimaus

Pyörtyminen

EKGoire-EKG

Elektrofysiologinen tutkimus

EiEi

tahdistin

EiHarjoittelun vähentä-

minenKontaktiurheilun

kielto

Eteislisälyönnit Epäsäännöllinen syke Vuorokausi-EKG Rauhoittelu, beeta-salpaus

Ei

Eteistakykardia tiheälyöntisyys Vuorokausi-EKG Katetrihoito Ei

Eteislepatus Heikotus EKG, vuorokausi-EKG Katetrihoito Ei

Eteisvärinä tiheälyöntisyys EKG, vuorokausi- EKG

Kohtauslääkitys Harjoittelun vähentä-minen

Eteis-kammiosolmuk-keen kiertoaktivaatio-takykardia

tiheälyöntisyys Elektrofysiologinen tutkimus

Katetrihoito Ei

Eteis-kammio-oikoradan välittämä eteis-kam-miokiertoaktivaatio- takykardia

tiheälyöntisyys Elektrofysiologinen tutkimus

Katetrihoito Ei

Kammiolisälyönnit Ei lisälyöntituntemus

EKGVuorokausi-EKG, sydän-

men kaikututkimus

EiBeetasalpaus, jos

todetaan sydän-sairaus

EiUrheilukieltoja, jos

sydänsairaus

Kammiotakykardia tiheälyöntisyys

Pyörtyminen

oire-EKG, sydämen kaikututkimus

Elektrofysiologinen tutkimus

Beetasalpaus, katetrihoito

Rytmihäiriö- tahdistin

Urheilukieltoja, jos sydänsairaus

Vain kevyt urheilu sallittu

Pitkä Qt -oireyhtymä EiPyörtyminen

EKG, DNaEKG, DNa

BeetasalpausBeetasalpaus

Kilpaurheilukielto2

Kilpaurheilukielto

1 Jos sydämen rytmihäiriö aiheuttaa urheilijalle oireita, sydämen normaali rakenne varmistetaan kaikututkimuksen avulla.2 lQt2 tai lQt3 sairaustyyppiä aiheuttavan mutaation oireettomalle kantajalle kevyt kilpaurheilu voidaan sallia, jos EKG on normaali.

TauluKKo. suhtautuminen urheilijoiden sydämen rytmihäiriöihin.

Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt

Page 8: Urheilu ja sydämen rytmihäiriöt - ebm- · PDF file1105 vyysurheilu jatkuu intensiivisenä veteraani­iässä. Vaikka urheilijan eteisvärinä useimmiten onkin ns. lone fibrillation,

1110

Yleisimmät urheilussa äkkikuolemalle altis­tavat sydänsairaudet ovat hypertrofinen kardio­myopatia, sepelvaltimotauti, myokardiitti, mit­raaliprolapsi, laajentava kardiomyopatia ja oikean kammion arytmogeeninen dysplasia. Edellä mainitussa italialaisessa aineistossa hyper­trofisen kardiomyopatian osuus oli kuitenkin huomattavan pieni verrattuna muihin vastaaviin tutkimuksiin, joiden mukaan tämä sydänsairaus on nuorten urheilijoiden sydänperäisten äkki­kuolemien yleisin perussyy. Tämän eron arvel­laan johtuvan Italiassa 20 vuoden ajan tehdyistä nuorten urheilijoiden systemaattisista terveystar­kastuksista (Corrado ym. 2005). Vastaavaa seu­lontaohjelmaa on myös Suomessa esitetty otetta­vaksi käyttöön (Kala 2006, Hernelahti ym. tässä numerossa).

Iäkkäämmillä urheilijoilla äkkikuoleman riski lisääntyy lähinnä sepelvaltimotaudin lisääntymi­sen myötä. Lontoon maratonille 24 vuoden ai­kana osallistuneista 580 000 juoksijasta on juok­sun aikana kuollut kahdeksan keski­iän saavut­tanutta. Veteraanimaratoonarin kuolemanriski oli hieman pienempi kuin moottoripyöräilijän vastaava laskennallinen riski Euroopan teillä (Pedoe 2004).

Taulukossa annetaan menettelyohjeita siitä, miten urheilijan rytmihäiriöihin tulee suhtautua.

lopuksi

Liikuntaharrastus on kaksiteräinen miekka: säännöllinen liikunta vähentää riskiä saada sy­dänsairaus, mutta toisaalta urheilu lisää äkki­kuoleman riskiä, jos urheilijalla on sydänsairaus. Koko väestöä ajatellen nykykäsitys puoltaa vah­vasti liikunnan harrastusta urheilemiseen sisälty­västä äkkikuoleman riskistä huolimatta. Koska riski lisääntyy iän myötä, keski­iän saavutta­neiden urheilijoiden kannattaa selvityttää oma urheiluun liittyvä riskinsä ja sovittaa harrastus mahdollisen sydänsairauden sallimiin rajoihin. Tässä käytännön lääkäri voi auttaa. Nuorilla urheilijoilla esimerkiksi kilpailulisenssin saami­sen ehtona tulisi olla terveystarkastus.

KirjallisuuttaBiffi a, Pelliccia a, Verdile l, ym. long-term clinical significance of

frequent and complex ventricular tachyarrhythmias in trained athletes. J am Coll Cardiol 2002;40:446–52.

Colivicchi F, ammirati F, Biffi a, Verdile l, Pellicia a, santini M. Exercise-related syncope in young competitive athletes without evidence of structural heart disease. Clinical presentation and long-term outcome. Eur Heart J 2002;23:1125–30.

Corrado D, Basso C, Rizzoli G, schiavon M, thiene G. Does sports activity enhance the risk of sudden death in adolescents and young adults? J am Coll Cardiol 2003;42:1959–63.

Corrado D, Pellicia a, Björnstrand HH, ym. Cardiovascular pre-participa-tion screening of young competitive athletes for prevention of sudden death: proposal for a common European protocol. Eur Heart J 2005;26:516–24.

Crisafulli a, Melis F, orru V, lener R, lai C, Concu a. Hemodynamic during a postexertional asystolia in a healthy athlete: a case study. Med sci sports Exerc 1999;32:4–9.

Eteisvärinä [verkkoversio]. Käypä hoito -suositus. suomalaisen lääkäri-seuran Duodecimin ja suomen Kardiologisen seuran asettama työryhmä. Helsinki: suomalainen lääkäriseura Duodecim 2006 [päivitetty 16.11.2005]. www.kaypahoito.fi

Heidbuchel H, anne W, Willems R, adriaenssens B, Van de Werf F, Ector H. Endurance sports is a risk factor for atrial fibrillation after ablation for atrial flutter. int J Cardiol 2005;107:67–72.

Hoogsteen J, schep G, van Hemel NM, van der Wall EE. Paroxysmal atrial fibrillation in male endurance athletes. a 9-year follow up. Eu-ropace 2004;6:222–8.

iellamo F, legramante JM, Pigozzi F, ym. Conversion from vagal to sympa-thetic predominance with strenuous training in high-performance world class athletes. Circulation 2002;105:2719–24.

Kala R. Urheilijansydän. Duodecim 2006;122:1597–605.Karjalainen J, Kujala U, Kaprio J, sarna s, Viitasalo M. lone atrial fibrilla-

tion in vigorously exercising middle aged men: case-control study. BMJ 1998;316:1784–5.

link Ms, olshansky B, Estes NaM. Cardiac arrhythmias and the athlete. Curr opin Cardiol 1999;14:24–33.

Maron BJ, Zipes DP. 36th Bethesda Conference: eligibility recommenda-tions for competitive athletes with cardiovascular abnormalities. J am Coll Cardiol 2005;45:1312–75.

Mäkijärvi M. supraventrikulaariset takykardiat. Kirjassa: Hiekkilä J, Huikuri H, luomanmäki K, Nieminen Ms, Peuhkurinen K, toim. Kardiologia. Jyväskylä: Kustannus oy Duodecim 2003, s. 747–50.

Pedoe Dst. sudden death risk in older athletes: increasing the denomina-tor. Br J sports Med 2004;38:671–2.

Pelliccia a, Fagard R, Björnstad HH, ym. a European society of Cardiology consensus document: recommendations for competitive sports participation in athletes with cardiovascular disease. Eur Heart J 2005;26:1422–45.

stein R, Medeiros CM, Rosito Ga, Zimerman li, Ribeiro JP. intrinsic sinus and atrioventricular node electrophysiologic adaptations in endur-ance athletes. J am Coll Cardiol 2002;39:1033–8.

swan H, Viitasalo M, toivonen l, Piippo K, Kontula K. Perinnöllinen monimuotoinen kammiotiheälyöntisyys tajuttomuuskohtauksien ja äkkikuolemien syynä. Duodecim 2000;116:589–94.

toivonen l, Järvenpää J, swan H, ym. Brugadan oireyhtymä – uusi tulokas periytyvien rytmihäiriösairauksien kirjoon. Duodecim 2005;121: 1301–8.

Viitasalo M, Kala R, Eisalo a. ambulatory electrocardiographic recording in endurance athletes. Br Heart J 1982;47:213–20.

Viitasalo M, Kala R, Eisalo a. ambulatory electrocardiographic findings in young athletes between 14 and 16 years of age. Eur Heart J 1984;5:2–6.

Viitasalo M. EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti ja monitorointi. Kirjassa: Heik-kilä J, Huikuri H, luomanmäki K, Nieminen Ms, Peuhkurinen K, toim. Kardiologia. Jyväskylä: Kustannus oy Duodecim 2003(a), s. 112–35.

Viitasalo M. synnynnäiset repolarisaation poikkeavuudet. Kirjassa: Heikkilä J, Mäkijärvi M, toim. EKG. Hämeenlinna: Kustannus oy Duodecim 2003(b), s. 470–6.

Zipes DP, ackerman MJ, Estes M, Grant ao, Myerburg RJ, Van Hare G. task force 7: arrhythmias. J am Coll Cardiol 2005;45:1354–63.

MATTI VIITASALO, dosentti, erikoislääkäriHYKS:n kardiologian klinikka

PL 340, 00029 HYKS

SidonnaiSuudeT:

Ei sidonnaisuuksia