uuskasvun polutcdn2.utbudet.com/storage/ma...uuskasvun polut – digitalisaation lupaus on jatkoa...

Digitalisaatio on yksi tämän vuosikymmenen keskeisimpiä tuottavuuteen, työhön ja kilpailukykyyn liittyvistä ilmiöistä. Tieto- ja viestintäteknologia on aikaansaanut merkittävän tuottavuusloikan tietotyössä ja automaatio on ollut teollistuneiden maiden kilpailukyvyn edellytys. Nyt digitalisaatio tuo yhteen sekä tietotyön, suorittavan työn ja teollisuuden kasvunäkymät.

Uuskasvun polut – Digitalisaation lupaus on Soneran Uuskasvu-kirja-sarjan kolmas osa. Kirja pohtii, millainen rooli digitalisaatiolle Suomessa annetaan kansallisen kilpailukyvyn kohentajana. Kykenemmekö valjasta-maan digitalisaation lupauksen uusista markkinoista ja tehokkaammasta julkisesta sektorista, vai jääkö kohtaloksemme kalliiden rakenteiden ylläpitäminen ja markkinaosuuksien menettäminen uusille kilpailijoille?

Ratkaisu tehdään joko itsenäisesti tai meidän puolestamme. Tämä kirja luo kokoavan katsauksen digitalisaatioon Suomessa ja toimii puheenvuorona tähän kansakunnan kohtalonkysymykseen.

Uuskasvun p

olut – Digitalisaation lupaus

Uuskasvun polut– Digitalisaation lupaus

”Minulle digitaalisaatio tarkoittaa sitä, että sen avulla voidaan lisätä olennaisesti järjestelmän älykkyyttä seuraavien vuosikymmenten aikana.”– Markku Wilenius

”Digitalisaation lupaus ei ole tietenkään mitenkään uniikki meille. Kyse on vain siitä, kuka sen tilan täyttää.”– Petri Rouvinen

Digitalisaation lupauksen lunastaminen:

• Valitse polku ja etene sitä pitkin

• Etsi suurta, tee sitä mikä on tänään mahdollista• Tee muutokselle tilaa

• Älä pelkää virheitä

• Valitse roolisi ja usko siihen

• Verkostoidu parhaiden kanssa

• Keskustele haasteista

• Johda muutosta

• Varmista turvallisuus

• Pidä digitalisaatio toiminnan ytimessä

linkedin.com/company/sonera

facebook.com/SoneraYrityksille

Sonera_B2B #SoneraB2D

OSALLISTU KESKUSTELUUN SOSIAALISESSA MEDIASSA:

Digitaalisuudesta puhuu näinä aikoina jokainen. Toistakymmentä vuotta sitten puhuttiin että kaikki mikä voidaan digitalisoida, tullaan myös digitalisoimaan tässä maailmassa. Tällä polulla olemme vasta aivan alkuvaiheessa. Kuten aina suurissa globaaleissa trendeissä käy, lyhyellä aikavälillä vaikutus tuntuu hitaalta ja pieneltä, mutta jälkeen-päin katsottuna vaikutus osoittautuu valtavaksi. Meillä on nyt lupa odottaa merkittävää tuottavuuden ja kilpailukyvyn kohentumista digitalisaation erilaisten vaikutusten ansiosta.

Kun tulin Suomeen vuoden 2012 alussa, ensimmäinen asia jonka kuulin oli, että Suo-men talouden tilanne on nyt huono, mutta kuuden kuukauden kuluttua se paranee. Olen nyt kuusi kertaa kuullut tämän saman tarinan. Talouteemme on tänä aikana kertynyt paljon korjausvelkaa. Aika näyttää, olemmeko päässeet jo kasvuun kiinni. Mutta juuri nyt tilanne on, että vienti ei vedä ja hyvinvointivaltion lasku kasautuu.

Ei Suomi ole ollut ongelmineen yksin. Matalat ajat ovat yhdistäneet Eurooppaa tällä vuosikymmenellä. Taantuman kokemus on ollut kipeällä tavalla yhteinen. Ja vastaavasti viime aikoina erot ovat syntyneet siitä tosiasiasta, että kun ajat ovat epävakaat, vain parhaat menestyvät.

Tätä vuosikymmentä on Suomessa leimannut kasvava tarve löytää oikea kehi-tyksen suunta. On etsitty lääkettä, joka nostaisi suomalaisen kilpailukyvyn jälleen kärkikastiin.

Lukijalle

Julkaisija: TeliaSonera Finland Oyj

Toimitus: Stella Kallionpää ja Riitta Grönroos (TeliaSonera)

Kirjoittajat: Jari Manninen (TeliaSonera), Vesa Brandt (toimittaja), Stella Kallionpää (TeliaSonera) ja Marko Lepola (TeliaSonera)

Liitteen kirjallisuuskatsaus: Leo Bergman (Aalto-yliopisto)

Ulkoasu ja graafinen suunnittelu: Matti Riikonen (Imagemaker)

Valokuvat: Vesa Brandt, Teemu Ullgren (Pekka Sivonen, s.96), Pekka Pajuvirta (Juhani Eskola, s.96), Sami Perttilä (Laura Räty, s.96), CGI (Karri Salminen, s.104), Anna Huovinen (Minna Kivimäki, s.104), Nina Fagerholm (Thomas Hallbäck, s.104), Olli Karttunen (Roope Mokka, s.137), Mika Kanerva (Saku Mäkinen, s.196)

Painatus: Vammalan kirjapaino Oy

Copyright: TeliaSonera Finland Oyj ISBN 978-952-5187-94-6 TeliaSonera Finland Oyj, Helsinki 2015

3

Työpäivien pidentäminen ja henkilökohtaisen työmäärän lisääminen voi ratkaista kansallisen kilpailukyvyn ongelman vain osittain. Tässä mallissa kysymys kuuluu, kuinka paljon pidempiä työpäiviä olemme valmiita – tai kykeneviä – tekemään? Suuremmat ja kestävämmät ratkaisut syntyvät toisen polun kautta. Tarvitaan uusia keinoja työn tuottavuuden kasvattamiseen.

Digitalisaation lupaus on lupaus yhteiskunnan lävistävästä tuottavuusloikasta. Perinteisesti tietoja viestintäteknologia on mahdollistanut uusia toimintatapoja tietotyössä. Se on tehnyt työstä paitsi mielekkäämpää ja joustavampaa, myös monilla tavoin tehokkaampaa. Nyt digitalisaation tekniikat murtautuvat uusille alueille. Kun aikaisemmin ICT heijastui valkokaulustyöhön, nyt vaikutukset tuntuvat sinikaulusaloilla.

Jo toistakymmentä vuotta sitten puhuttiin siitä, että kaikki mitä voidaan digitalisoida, tullaan digitalisoimaan. Tänä päivänä tämä visio vaikuttaa toteutu-van. Digitalisaatiojuna tuntuu nyt kulkevan vauhdikkaasti eteenpäin. Ilmassa on sähköä: kun katsoo ympärilleen, voi huomata, että itse asiassa moni asia on jo uudella tolalla.

Jokainen on varmasti huomannut jo lupaavaa kehitystä eri toimialoilla. Julki-sella sektorilla palveluväylähanke ja digitaalisen tunnistautumisen edistäminen ovat oikeansuuntaisia askeleita kohti palveluiltaan kattavampaa ja kustannus-rakenteeltaan järkevämpää valtiota. On nähtävissä uutta nousuvirettä työn tuottavuudessa ja Suomen taloudessa laajemminkin.

Muutoksen merkki on osaltaan se, että digitaalisuus on tullut jäädäkseen. Digitalisaatiota määrittävät kaksi asiaa: globalisaatio ja 24/7/365. Digitaalinen maailma on aina auki ja aina päällä. Tässä maailmassa odotusarvo on, että olemme jatkuvasti ja joka paikassa saavutettavissa.

Mitä digitalisaatiokehitys tarkoittaa toimintaympäristöjen ja työtapojen suhteen? Voidaan todeta, että kun siirrämme toimintaa, prosesseja ja palveluita digitaaliseen ja sähköiseen muotoon, liiketoiminnan ympäristö ja organisaatioiden riskiympäristö muuttuvat. Kyberturvallisuus on yhä tärkeämmässä roolissa, jopa niin, että sitä ei sovi sivuuttaa organisaatioiden johdon agendaltakaan.

Sonera on yritys, joka itsekin on keskellä suurta murrosta. Digitalisoituvassa maailmassa operaattorin rooli muuttuu ja kohdentuu jatkuvasti. Tietointensiivisen yhteiskunnan kehitys kyseenalaistaa vanhoihin toimintamalleihin ja oletuksiin perustuvien alojen jatkuvuuden. Operaattorit ovat tämän murrosaallon keskiössä: liiketoimintamme perusteita haastetaan jatkuvasti. Uudistuminen vaatii jatkuvaa kehittämistä ja selvää visiota huomispäivän maailmasta.

Toimintakentän muutos on johtanut Soneran pohtimaan digitalisaation vaikutuksia myös laajemmassa kontekstissa. Tämän kirjan myötä haluamme

jälleen ottaa osaa kansalliseen keskusteluun uusista kasvupoluista.Uuskasvun polut – Digitalisaation lupaus on jatkoa Soneran vuonna 2010

julkaistulle Uuskasvua ymmärtämässä ja 2012 julkaistulle Uuskasvun anatomia -teoksille.

Johdannon jälkeen kirja syventyy luvussa kaksi niihin haasteisiin, joita tänä päivänä kansakuntamme kohtaa, ja luku kolme pohjustaa digitalisaatiota tietoyhteis-kuntakehityksen jatkumona. Luvussa neljä käydään läpi digitalisaation avainilmiöitä. Viides luku pohtii digitalisaation johtamista ja potentiaalia työn tuottavuuden lisääjä-nä. Luku kuusi toimii kaukoputkena lähitulevaisuuteen: luomme esimerkinomaisen katsauksen seuraavan vuosikymmenen terveydenhoitoon ja liikenteeseen, ja niihin murroksiin, joita digitalisaatio mahdollisesti näillä aloilla aiheuttaa. Seitsemännessä luvussa kokoamme yhteen digitalisaation mahdollisuuksia ja opetuksia, ja luonnos-telemme niitä rytmittämään muutosta kohti tuottavampaa ja tehokkaampaa työtä.

Kun digitalisaatio ilmiönä on esitelty, annamme puheen-vuoron haastattelemillemme asiantuntijoille ja vaikuttajille. Kirjan yhteiskunnallinen painoarvo ja puhuttelevuus on pitkälti näiden näkökulmien ansiota. Haluankin tässä kohtaa sydämellisesti kiittää niitä näkijöitä ja tekijöitä, jotka antoivat oman panoksensa kokonaisuuteen haastattelui-den muodossa. Te tarjoatte lukijoillemme ja asiakkaillem-me kirkkaan näkymän siihen, missä vaiheessa ja vauhdissa suomalainen digitalisaatiojuna tänä päivänä on, ja mihin suuntaan se kulkee.

Valdur Laid, toimitusjohtaja, TeliaSonera Finland Oyj.

4 5

LUKIJALLE | Valdur Laid

TIETO ON TÄMÄN AJAN ÖLJY | Luku 1

TILANNEKUVA 2015 – MURROS VAI JÄMÄHTÄMINEN? | Luku 2

TIETOYHTEISKUNNASTA DIGITALISAATIOON | Luku 3

DIGITALISAATION MONET KASVOT | Luku 4

4.1. Digitaalisuuden teknologiaperusta

4.2. Teknologiailmiöiden laajentumat

4.3. Digitalisaation sosioekonomistiset ilmiöt

4.4. Digitalisaatio ja liiketoimintamallit

4.5. Onko elämää hypetyksen ulkopuolella?

DIGIHYPETYKSESTÄ DIGITUOTTAVUUTEEN – Mitä se vaatii johtamiselta? | Luku 5

HEIJASTUMIA SUOMESTA VUONNA 2025 | Luku 6

Suomen terveydenhuolto vuonna 2025

Suomen kaupunkiliikenne vuonna 2025

DIGITALISAATION LUPAUKSEN LUNASTAMINEN | Luku 7

PUHEENVUOROJA DIGITALISAATIOSTA

Resurssikysymys | Markku Wilenius

Uskallus katsoa tulevaisuuteen | Jyrki Kasvi

Kuinka kasvaa suuremmaksi niukkuuden maailmassa? | Roope Mokka

Sosiaalinen pääoma on parasta pääomaa | Mika Anttonen

Uusi vihreä oksa? | Petri Rouvinen

Häiriösumu vaatii itsekuria | Jyri Engeström

Päättävä digitaalinen jälkikirjoitus | Timo Airaksinen

Kuka omistaa tiedon? | Antti Poikola ja Ossi Kuittinen

Turvallisuus on luottamusta | Arto Räty

Suomi tarvitsee robottistrategian | Cristina Andersson

Älykkyys on markkinoilla pysymisen ehto | Aarne Halme

Yritys on tehty kestämään | Anne Berner

Aineettomasta fyysiseen, fyysisestä aineettomaan | Anni Ronkainen

Jakolinja on tässä | Leena Mörttinen

Ei ensimmäinen, vaan ensimmäisten joukossa | Saku Mäkinen

Kasvuyritysten kasvattajat | Inka Mero

Muutoksen keskellä | Hanno Nevanlinna, Futurice Oy

Korkea perussuorituksen taso | Tuomas Routto, Reaktor Innovations Oy

Lukutaito on digikansalaisen perusosaamista | Marjukka Peltonen, HelMet-kirjasto

Pelisilmää digimarkkinoille | Antti Tiihonen, Veikkaus Oy

0–100 | Jussi Lystimäki, Tori.fi

Uusi peluri | Pekka Lemettinen, Suomen Vahinkovakuutus Oy

Digitaalisen verokirstun saranat kuntoon | Markku Heikura, Verohallinto

Paloletkusta ei voi juoda tulevaisuudessakaan | Lauri Kivinen, Yleisradio Oy

Median tulevaisuus muurin varjossa | Johanna Suhonen, Kauppalehti

Rohkeasti laatikon ulkopuolelta | Pekka Ylihurula, S‐Pankki Oy

Puheenvuoro kuluttajalle | Lauri Ant-Wuorinen, Plastex Oy

Puusta pitkään | Erkki Tolvanen, Piklas Oy

Rohkeus ja äly | Timo Taalas, ZenRobotics Oy

Älykäs logistiikka mullistaa jätehuollon | Pirkka Palomäki, Enevo Oy

JÄLKISANAT –Tehokkuus, kasvu ja uusi liiketoiminta | Petri Niittymäki

LIITE: Digitaalinen liiketoiminta – akateeminen kirjallisuuskatsaus

Sisällysluettelo





3

8

18

30

42

48

56

66

73

75

76

92

95

103

112

121

122

129

137

143

150

155

159

165

173

177

181

185

188

193

196

201

204

207

210

215

219

223

227

231

235

239

244

249

252

258

264

266

Vuonna 2011 maailmassa oli arvion mukaan dataa 1,8 tsettatavua eli 1800 miljardia gigatavua.

LÄHDE: IDC, The Digital Universe

DATAN MÄÄRÄ KASVAA NOIN 40% VUOSITTAIN.

Globaalin talouden kehitys pakottaa meitä etsimään uusia tuottavuuden ja kasvun lähteitä. Kulloinkin jälkikäteen ym-märretään paremmin, mikä oli se voima, joka piti kehityksen liikkeessä. Teollistumisen lähteenä oli höyry, seuraavan aallon mahdollisti sähkö, tämän jälkeen öljy määritti sekä kulutusta että liikkumista. Tietotekniikan kehitys kohti digitalisaation aikaa on nostanut tiedon tuottavuuden tärkeimmäksi lähteeksi. Tieto on tämän ajan öljy.

Luku 1

201920152011

Tieto on tämän ajan öljy

8 9

Kun Eurooppa siirtyy vuoteen 2016, takana on jo melkein vuosikymmenen mittainen synkkä kausi. Kun maailma vajosi ennätysmäiseen lamaan vuonna 2007 Yhdys-valloista alkaneen finanssikriisin myötä, hyökyaallon vaikutukset tuntuivat kaikissa länsimaissa. Toipuminen on ollut epätasaista: kriisin jälkeen esiin ovat nousseet vahvimmat ja ketterimmät. Suomi ei ole kuulunut kumpaankaan kategoriaan.

Olemme kansakuntana suurien haasteiden edessä. Maata vaivaa yhtäaikaisesti väestön ikääntyminen, vientiteollisuuden vauhdin hidastuminen ja työn tuottavuuden haasteet. Suuria linjoja katsoessa Suomen vaihtotase on heikentynyt voimakkaasti vuoden 2007 jälkeen. Uhkana on, että käsillä on uusi normaalitila, jonka huippuhet-ket ovat ainoastaan heikkoja kaikuja niistä vahvoista ajoista, jotka nostivat Suomen edellisestä suuresta lamasta.

Talouskasvun kannalta katsottuna voidaan sanoa, että Suomi on menettänyt lähes kokonaisen vuosikymmenen. Tästä syystä hyvinvointivaltion rakenteisiin kohdistuvat nyt sen historian suurimmat paineet. Jos köyhät vuodet jatkuvat, on mahdollista, että seuraava sukupolvi perii yhteiskunnan joka on epätasa-arvoisempi, armottomampi ja toimintaedellytyksiltään rajatumpi ja riippuvaisempi kuin nyt. Silloin

me olemme kansakuntana epäonnistuneet.Kansantalouden jyrkkä syöksy haastaa sekä

julkisen että yksityisen sektorin toimijat etsimään uusia kasvu- ja tehokkuuspolkuja. Suomalaisen hyvinvointivaltion selviämisen ehtoina ovat sekä vientiteollisuuden renessanssi että julkisen sektorin toiminnan tehostaminen. Julkisessa keskustelussa uhkakuvat ovat selkeitä. Kuinka kirkkaina näyttäy-tyvät mahdollisuudet?

Jos kansakuntaa kuristavaa tiukkaa pirunnyrkkiä yrittäisi edes hieman raottaa, mistä tulokulmasta savottaan kannattaisi lähteä?

Tieto- ja viestintäteknologian ajatellaan mahdol-listavan samanlaisen tuottavuushypyn kuin aiemmin höyryvoima tai sähkö. Höyryvoiman keksimisestä

kului noin sata vuotta sen yleistymiseen ja sähkövoima mullisti teollisuutta merkit-tävästi myös noin sadan vuoden viiveellä. Tieto- ja viestintäteknologian modernit ensiaskeleet otettiin vasta 1940-luvulla. Tietotekniikan nousu jokapäiväiseen elämään tapahtui 1970–80-luvuilla, ja globaalin tietoverkon yleistyminen tapahtui viimeistään 1990-luvun lopussa. Historialliseen kontekstiin sijoitettuna ja höyryyn ja sähköön verrattuna ICT on todennäköisesti edelleen kehityskaarensa alkupäässä. Siitä huolimatta vaikutukset ovat jo nyt tuntuvia.

”Ihmiskunta on vasta aivan alussa tietoja viestintätekniikan käytössä. Se on talou-dellisena ilmiönä samanlainen kuin sähkö sata vuotta sitten ja höyrykone ennen sitä. Samalla tavalla kuin sähkö on hyödyttänyt ihmiskuntaa ja taloutta viimeisen sadan vuoden aikana, tietoja viestintäteknologia saattaa hyödyttää niitä seuraavat sata vuotta. Nämä kolme isoa keksintöä ovat keskenään samanarvoisia, ja niiden vaikutus on samansuuruinen. Tietysti tietoja viestintäteknologian merkitystä voimme vasta arvailla.” – Antti Tanskanen, Uuskasvua ymmärtämässä, 2010

Digitalisaation lupaus

”Iso kysymys on, pystyykö Suomi tuomaan disruptioita näille jokapäiväisen elämän ytimessä oleville alueille. Eli tuomaan digitaalisen asumisen, digitaalisen liikkumisen ja digitaalisen ruuan meidän pöytäämme.” – Roope Mokka

Kun katsotaan digitalisaation perustana olevia teknisiä sovelluksia, voidaan todeta, että digitalisaation lieveilmiöt ja pohjavirtaukset ovat olleet läsnä pitkään. Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen työn tuottavuuden ja liikevaihdon lisääjänä ei ole ollut millään muotoa marginaalinen ilmiö tällä vuosituhannella. Erityisesti tietoin-tensiivisillä aloilla ICT-ratkaisut ovat saaneet aikaan järjestelmällistä evoluutiota työn tekemisen tavoissa ja niiden tuottavuudessa. Tämä muutos on ollut asteittaista ja siinä määrin verkkaista, että kankeammatkin toimijat ovat ehtineet mukaan kyytiin.

Kun puhutaan digitalisaatiosta, puhetavoissa usein heijastuu evoluution sijaan revoluution eetos. Digitalisaatiossa viitataan nopeaan muutokseen, hyökyaaltoon, joka pyyhkäisee yli yhä useamman toimialan ja toimijan. Digitalisaation kautta ymmärretyssä murroksessa ensisijaisen tärkeää on oppia mukautumaan jatkuvaan muutokseen ja siihen ajatukseen, että vanhassa maailmassa menestykseen johtaneet toimintamallit saattavat digitaalisessa maailmassa kätkeä sisäänsä tuhon siemenen. Nokian romahdus matkapuhelinvalmistajana on paraatiesimerkki siitä, kuinka liian tiukasti menneisyyteen ankkuroitunut aikahorisontti voi upottaa tukevim-minkin seilaavan laivan.

Digitalisaatiokehityksen moottorit ovat sekä teknisiä että inhimilliseen toimintaan ja uskomuksiin perustuvia. Digitalisaation avainteknologioiden yleistyminen ja käyttökustannusten putoaminen on tuonut uusia, tehokkaampia toimintamalleja muun muassa pilvipalveluiden ja esineiden internetin kautta.

Teknologia itsessään ei kuitenkaan muuta mitään. Sen soveltamiseen tarvitaan oikeanlainen asenne ja näkemys toiminnan mahdollisuuksista. Voimakkaasti hype-tetty digitalisaatio ruokkii kattokäsitteenä tätä asenneilmastonmuutosta ja osaltaan vauhdittaa digitalisaation lieveilmiöiksi miellettyjä murroksia: juuri nyt on muodikasta sovitella digitalisaation odotuksia jatkuvasti uusiin yhteyksiin. Kun inhimillinen

“Ihmiskunta on vasta aivan alussa tietoja viestintätekniikan käytössä. Se on taloudellisena ilmiönä samanlainen kuin sähkö sata vuotta sitten ja höyrykone ennen sitä.”– Antti Tanskanen

Tieto on tämän ajan öljy Tieto on tämän ajan öljy10 11

mielikuvitus on kollektiivisesti laitettu liikkeelle, muutoksen voima on pitelemätön.Yhteinen tulema teknisestä ja sosiaalisesta muutoksesta on, että digitalisaation

myötä ja sen aikakaudella muotoillaan uudet toimintamallit, säännöt ja valta-asetel-mat. On syntynyt maailmanlaajuinen kilpajuoksu siitä, kuka valjastaa digitalisaation lupauksen nopeimmin, tehokkaimmin ja kekseliäimmin.

Tähän haasteeseen on tartuttava. Suomen kansantaloudelle digitalisaatio on uhka siksi, että kilpailu on nyt ja jatkossa globaalimpaa kuin koskaan ennen. Muun muassa verkkokauppojen invaasio on osoittanut, että suomalaiset toimijat

haastetaan yhä uusilla aloilla. Tässä asetelmassa on jo huomattu, että ei ole sellaista muuria tai kivijalkaa, joka digitalisaation voisi torjua. Maan vähittäistavarakauppa kipuilee ja huojuu, kun saksalaiset ja ruotsalaiset verkkokauppatoimijat haukkaavat oman osuutensa ennen niin uskollisesta asiakaskunnasta.

Mahdollisuudeksi digitalisaatio muuttuu silloin, kun asetelma ymmärretään kääntää ympäri, kun puolustuksellisesta asemasta päästään tiukkaan etunojaan. Torjuntataistelun sijaan on valmistau-duttava radikaalisti muuttamaan omaa positiota

ja ottamaan riskiä maan rajojen ulkopuolelta. Myös suomalaiset voivat valloittaa maailmanmarkkinoita. Digitaaliset työkalut ovat enemmän kuin koskaan kaikkien saatavilla. Kysymys on oikean asenteen ja näkemyksen hankkimisesta.

Tämä kirja on kolmas Soneran Uuskasvu-sarjassa

Uuskasvu, neogrowth, on professori Pentti Malaskan luoma käsite, joka pyrkii määrittelemään ja rajaamaan uudelleen reaalisen talouskasvun ehtoja ja kestävää kehitystä. Resurssien riittävyyden problematiikkaan ja ihmiskunnan kohtalonkysy-myksiin keskittynyt Malaska oli suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen uranuurtajia.

Malaska toimi myös kansainvälisen tulevaisuudentutkimuksen keskustelufooru-min Rooman klubin jäsenenä lähes sen alkumetreiltä saakka. Kun Rooman klubin kohua herättänyt Kasvun rajat -raportti julkaistiin 1972, Suomessakin virisi väittely siitä, millaisilla ehdoilla ihmiskunta voi hyvinvointiaan kestävästi lisätä. Raportin tarkoitus oli avata keskustelua kasvun reaalisista mahdollisuuksista, mutta aiheesta tulikin valtaeliitille kiusallinen.

Keskustelua seurattuaan Malaska tuli johtopäätökseen, että kasvu on politiikoille ja talouselämälle niin pyhä käsite, että sitä ei kannata liiaksi yrittää kyseenalaistaa. Tarvitaan rakentavampi tulokulma. Kun kasvuun lisätään neo-etuliite, käsitteen

luonne muuttuu rajaavasta eteenpäin katsovaksi. Uuskasvu-käsitteen viesti siis on, että kasvun rajojen sijaan on etsittävä uusia, kestävän kasvun polkuja. Polkuja jotka olisivat hieman innovatiivisempia ja liike-elämälle sopivampia.

Soneran Uuskasvu-kirjasarja tutkii ja happotestaa Malaskan uuskasvun teesejä suomalaisen yhteiskunnallisen elämän ja elinkeinoelämän kentällä. Missä ovat kansalliset vahvuutemme kestävämmän ja tuottavamman tulevaisuuden rakentami-sessa? Keitä ovat ne näkijät ja tekijät, jotka ovat jo löytäneet keinoja nousta seuraa-valle tuottavuuden portaalle? Mikä on tietoja viestintätekniikan rooli ja toimijoiden vastuu?

Kun kirjoitimme Sonerassa ensimmäisen Uuskasvu-kirjan vuonna 2010, oli Suomen kilpailukykykeskusteluiden ytimessä visio osaamisyhteiskunnasta. Keskus-teluissa vilahteli myös tietotyön tuottavuus ja toisaalta ihmisten jaksaminen. Puhuttiin jopa käsitteestä työpahoinvointi, joka oli perintöä finanssikriisin aiheuttamasta talouden lamaannustilasta. Kohtasimme asiakaskeskusteluissa useimmiten vain kustannusten säästämisen haasteita ja vain satunnaisesti strategista uudistumista. Samaan aikaan IT:n teknologinen suorituskyky oli jatkanut kehitystä samalla eksponentiaalisella käyrällä kuin ennenkin, hyödyt eivät vain tuntuneet siirtyvän työn tuottavuuteen.

Teleoperaattorin rooli on luonnostaan pohtia asioita viestinnän ja tietotekniikan kautta. Mietimme, voisiko tuottavuus kasvaa ja jaksaminen parantua, jos ymmärtäi-simme paremmin tapojamme kommunikoida työelämässä.

Havaintomme on, että uutta viestintätekniikkaa ei useinkaan ole tuotu työelämään johdetusti. Tyypillistä on, että uusi laite tai ratkaisu otetaan käyttöön ja toivotaan, että se ajautuu osaksi parhaita käytäntöjä ja syrjäyttää työstä tehottomammat toimintamallit.

Tietotyön lähihistoria tuntee useita loistavia esimerkkejä työtapojen murroksista, jotka ovat nostaneet työn tuottavuuden uudelle tasolle ja muuttaneet konkreettisella tavalla välitöntä kokemusympäristöämme. Samalla muutamat työvälineet ovat siirty-neet pysyvästi historiaan. Esimerkiksi erilliset pöytätietokoneet ja henkilökohtaiset tulostimet ovat lähes kokonaan kadonneet.

Oikein sovellettuina uudet välineet lisäävät radikaalisti tehokkuuttamme. Kuiten-kin, kun tutkimme toimintamalleja hieman lähemmin, huomasimme myös, että paljon uusia välineitä oli tuotu käyttöön vain vanhojen lisäksi ja että tehottomat toimintatavat oli ainoastaan toteutettu uudella välineellä. Ja joskus oli niin, että nämä uudet työvälineet soveltuivat vanhoihin toimintamalleihin huonommin kuin edeltäjänsä.

Ajan henki on, että työssä pitää antaa nopeuden, tehokkuuden ja tuottavuuden vaikutelma. Viestinnässä se tarkoittaa, että sähköposteja lähetetään eteenpäin lisäämällä viestiketjuun yhä uusia vastaanottajia – ja varmuuden vuoksi säilyttämällä

On syntynyt maailmanlaajuinen kilpajuoksu siitä, kuka valjastaa digitalisaation lupauksen nopeimmin, tehokkaimmin ja kekseliäimmin.


vanhat ketjussa. Näin tehottomuus siirtyy eteenpäin, mutta tunne tärkeydestä ja kiivaasta työn rytmistä on kaikilla.

Tuottavuuden näennäisen muodon tavoittelussa itse asia voi unohtua. Kun vastuu katoaa loputtomaan viestivirtaan, viestintä muuttuu tuottavuustekijästä kapulaksi rattaissa. Silloin kukaan ei kysy, kuinka moni päivän sadoista sähköposteista varsi-naisesti edisti yhteistä asiaa, ja kuinka moni edellytti, että juuri viestin vastaanottaja tekee asialle jotain.

Ehkä viestimme paljon vain siksi, että haluamme näyttää tuottavilta, verkottuneil-ta, sosiaalisilta ja näkyviltä?

Palataan uuskasvun ideaan. Tieto- ja viestintätekniikan nousun on sanottu aiheut-tavan samanlaisen yhteiskunnallisen ja elinkeinoelämän murroksen kuin aikanaan höyry siirryttäessä maatalousyhteiskunnasta teolliseen aikaan. Meneillään on uusi murroskausi – olemme siirtymässä teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan.

Jos höyry- ja sähkövertausta jatkaa, niin sähkön kulta-ajat ajoittuivat 1950- ja 1960-luvuille, jolloin prosessiteollisuus saavutti asemansa. Tätä seurasi öljyn aikakausi. Öljy ja sen jalostaminen polttoaineiksi ja muoveiksi mahdollistivat varsinai-sen kulutusyhteiskunnan synnyn. Öljy myös oli liikkumisen vapauden mahdollistaja ja siten kiihdytti kulttuurien sekoittumista supistamalla etäisyyksiä. Öljystä tuli jopa suurvaltapolitiikkaa määrittävä voima. Nykyhetkessä öljyn merkitys alkaa väistyä ja sen tilalle rinnalle nousee abstrakti hyödyke, tieto.

Tiedolla ei ole itseisarvoa vaihdannan kohteena. Tiedon arvo realisoituu hyödykkeenä vasta kun sitä käytetään, jaetaan ja yhdistellään uudeksi tiedoksi. Tämän lisäksi perustavanlaatuinen ero muihin hyödykkeisiin on, että tieto ei kulu sitä käytettäessä. Se voidaan jakaa ja yhdistää toiseen tietoon yhä uudelleen ja uudel-leen. Tieto myös liikkuu millisekunneissa maailman toiselle laidalle. Teollisen ajan logiikkaan ankkuroituneille tieto on suorastaan hämmästyttävä raaka-aine. Teollista analogiaa jatkaaksemme tieto on tämän ajan öljy.

Kun valmistava teollisuus siirtyi Aasian maihin, arveltiin että Suomen kaltaisissa maissa teollisuustyön tilalle syntyy tietotyön työpaikkoja. Kansallisen kilpailukyvyn arvioitiin saavan tuulta purjeisiin tietotyön tuottavuudesta.

Ongelmaksi alkoi muodostua, että tietotekniikan mahdollisuudet kehittyivät nopeammin kuin tietotyön tuottavuus. Pilviä vakaan ja seesteisen yhteiskunnan taivaalle toivat myös huoli tietotyöntekijöiden hyvinvoinnista ja toisaalta kestävän kehityksen edellytysten heikkenemisestä.

Tietotyön tuottavuusongelmat kulminoituvat tiedon jakamisen problematiikkaan. Tietoa jaetaan minäkeskeisesti: viestintäväline ja tiedon välitysmuoto valitaan itselle helposta näkökulmasta, ei niinkään vastaanottajan kannalta. Tuttuja välineitä käytetään sellaisiinkin asioihin, joihin ne eivät sovellu.

Eri organisaatioiden henkilöstötutkimusten tuloksia vertailtaessa huomataan, että samat asiat nousevat kehityskohteiksi vuodesta toiseen useimmissa organisaatiois-sa: tieto ei kulje ja yksiköiden välinen yhteistyö ei toimi. Ongelmaan puututaantyopaikoilla järjestämällä yhä enemman lähinnä informatiivisia kokoontumisia, joissa ei päätetä mistään eikä tuoteta mitään uutta. Koska johto kokee olemassa-olonsa tarkoitukseksi tiedonkulun ja yksiköiden välisen yhteistyön parantamisen, kokoontumisiin kutsutaan yhä enemmän väkeä. Seurauksena on entistä enemmän työpahoinvointia, kun työpäivät kuluvat erilaisissa kokouksissa, ja paine varsinaisten työtehtävien kasautumisen myös pakottaa tietotyöntekijät venyttämään työpäiviään iltoihin ja viikonloppuihin. Kun tehottomuus kertautuu, tietotyön lupaus muuttuu tietotyön kiroukseksi. Tuottavuusvajeeseen on löydettävä muita ratkaisuja.

Ilmiönä digitalisaatiossa on paljon samaa kuin parin vuosikymmenen takaisessa tietoyhteiskun-takeskustelussa. Erona on, että nyt digitalisaatio-keskustelussa työn tuottavuuteen liitetään ajatuksia tietotyön automatisoimisesta. Samaan aikaan robotteja ajatellaan valjastettavan sellaisiin työteh-täviin, joiden työvoimapula nähtiin vielä muutama vuosi sitten palveluyhteiskunnan kehittymisen uhkakuvana.

”Kuinka moninaisia ovatkaan ne tavat, joilla uuden digitaalisen teknologian impulssi leviää talouteen, ihmisten henkilökohtaiseen maailmaan, kommunikaatioon, kulttuu-riin, joka puolelle yhteiskuntaa?” – Markku Wilenius

Tuottavuutta ei saavuteta ilman että sitä johdetaan. Kun tieto on saanut öljyn aseman tuottavuuden raaka-aineena, on luontevaa, että tarjolla on nyt paljon tiedolla johtamisen seminaareja ja sovelluksia.

Tieto on aina ollut johtamisen elementtinä olemassa. Nyt tiedolla johtaminen on saanut uusia ulottuvuuksia: tiedon hakeminen on tullut helpoksi, kaikki tieto on kaikkialla saatavilla. Tänä päivänä ratkaisevaa on, osaako esittää sellaisia kysymyk-siä, joiden kautta oikea tieto ja toimintatapa löytyy eksponentiaalisesti kasvavasta datan ja mahdollisuuksien merestä. Monille toimijoille tämä aika on epävarmuuden aikaa: onko jokin innovatiivisempi polku sittenkin mahdollinen, joka on toistaiseksi jäänyt kulkematta?

Onko jokin innovatiivisempi polku sittenkin mahdollinen, joka on toistaiseksi jäänyt kulkematta?


Tuottavuuden etsimisen vaikeus

Voisiko digitalisaatio olla avain myös kestävään kehitykseen? Kansantalouden tilasta huolestuneet tahot järjestävät nyt erilaisia Suomi nousuun -seminaareja. Digitalisaa-tio nousee näissä seminaareissa usein ilmeisimmäksi ratkaisuksi. Huolta aiheuttaa reagointikyky: ehdimmekö mukaan ensimmäisten joukossa? Entä jos kansantalou-den mallit ja säännöt ovatkin vanhentumassa, jos työ siirtyy koneille ja ohjelmistoille?

Suomi pelasi globalisaatiokorttinsa 1990–2010 nojaten IT-valtteihin. Kun IT-kupla puhkesi ensimmäisen kerran 90-luvun lopussa, toivuimme siitä vielä mobiilitekniikan, tarkemmin ottaen matkapuhelinten valmistuksen avulla. Kun ylivertaiseen tehok-kuuteen viritetty logistiikkaketjukaan ei kyennyt estämään puhelinten valmistuksen

ajautumista Aasian maihin, myös puhelinten valmistuksen johtaminen alkoi valua muihin käsiin. Meillä oli selitys valmiina: tämä on vain rakenne-muutos – kun rutiinivalmistus karkaa halpamaihin, me voimme keskittyä korkeamman jalostusasteen tehtäviin.

Visiot olivat optimistisia. Haaveiltiin, että vakaa demokratia ja maantieteellinen sijainti Venäjän kyljessä houkuttelevat omalla painollaan maahan massiiviset tutkimus- ja kehityskeskittymät. Tässä asetelmassa suomalaisille olisi automaattisesti paalutettu selkeä ja mukava rooli: osa tekee kor-kean jalostusarvon tietotyötä vientiin ja suunnittelee

teknologiaa koko maailmalle. Toinen osa taas rakentaa Suomeen maailman parhaan palveluyhteiskunnan, joka sekin poikisi toimintamallien vientimahdollisuuksia.

Valittiin muutamia tutkimuksen ja kehityksen kärkiä kuten biotekniikka, peliteol-lisuus ja ympäristötekniikka. Näin tekivät muutkin kansakunnat. Kutsuttiin kokoon kansainvälisiä seminaareja, luotiin paljon hyviä kontakteja. Näiden pohjalta raken-nettiin kehitysohjelmia.

Toistaiseksi nämä kehitysohjelmat ovat ainakin ennakko-odotuksiin nähden tarkoittaneet paljon puhetta mutta vähän villoja.

”Metsäalaltakin syntyy johdannaisia ihan hirveän paljon. Se tie, joka alkaa metsästä, voi johtaa monille aloille. Cleantechistä puhutaan myös. Se onkin iso ja lupaava toi-miala. Mutta pitäisi ripeästi identifioida ne cleantechin osa-alueet, missä me oikeasti voimme olla hyviä. Pelkästään cleantechistä puhuminen ei riitä.” – Mika Anttonen

Jotain jäi huomaamatta. Suomalaiset eivät ymmärtäneet rakennemuutoksen suuruutta. Trukin penkiltä ei siirryttykään muutamassa vuodessa lääketeollisuuden biolaboratorioon, eikä hyviä suorittajia tuottanut koulujärjestelmä koulinutkaan työmarkkinoille loputtomasti luovia pelien suunnittelijoita.

Pellolta tehtaisiin oli lyhyt matka 1940–60 -luvuilla. Yrittäjistä tuli nopeassa tahdis-sa palkollisia. Kylän merkkihenkilöstä, sepästä, tuli tehtaan korjaamon metallimies. Paluumatka palkollisesta yrittäjäksi onkin pidempi, varsinkin kun sekä suurteollisuus että työväenliike ovat yhdessä valaneet niitä molempia hyödyttävät rakenteet.

”Maatalouden koneellistumisen alkaessa yli 70 prosenttia väestöstä oli maatalouden palveluksessa. Kun teollisen automaation vauhti oli kovimmillaan, teollisuus oli suurin toimialamme. Siellä oli kolmannes työvoimasta. Nyt teollisuus työllistää noin viidenneksen. Automaation kärki kohdistuu palvelusektoriin, jossa on 70 prosenttia työvoimastamme. Tuottavuus on noussut, mutta ei sillä tavalla kuin moni olisi toivonut. Ja mitä tulee nyt tähän menossa olevaan tuottavuuskehitykseen, niin on huomattava, että digitaalinen automaatio on vielä alkuvaiheessa. Sen takia tuotta-vuuden hyödyt eivät oikein koko painollaan pääse näkyviin.” – Matti Lehti, Uuskasvua ymmärtämässä, 2010

Valoa ovat tuoneet vain muutamat peliyritysten onnistumiset ja niiden näyttävät oikea-aikaiset myynnit. Mieleen hiipii väkisinkin ajatus, onko poliittinen talouselämän ohjaus yksinkertaisesti liian hidasta nykyisessä digitalisoituneessa globaalitaloudes-sa.

”Mutta yleensä nämä asiat korjaantuvat kriisien kautta: kun menee tarpeeksi huonosti, niin sitten alkaa tapahtua. Inhimillisesti katsottuna on hyvin ymmärrettä-vää, että hyvinvointiyhteiskuntaa yritetään pitää yllä velalla. Että talouden taantuman vaikutuksia pehmennetään tavallisten ihmisten arjessa. En tietenkään toivo, että kasvua tarvitsee synnyttää kurjuuden kautta, mutta joskus ihminen tarvitsee pakkoa, pelkästään hyvällä se ei innostu ponnistelemaan.” – Mika Anttonen

Toivottavasti opimme hyödyntämään tietoa kasvun lähteenä ilman kriisiytymistä. Parasta olisi lopettaa toivominen ja aloittaa tekeminen.

”Mutta yleensä nämä asiat korjaantuvat kriisien kautta: kun menee tarpeeksi huonosti, niin sitten alkaa tapahtua.”– Mika Anttonen






Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen?Kesään 2015 tultaessa Suomi on kansantaloutena kehittynyt vuosien ajan vastakkaiseen suuntaan kuin johtavat länsimaat. Suomen kannalta globaalin finanssikriisin vaikutus on ollut pitkäkestoinen ja ankara: vuoden 2012 jälkeen tuotanto on yksinomaan laskenut tai pysynyt entisellä tasolla. Suomalai-nen tuotanto on finanssikriisin jälkipyykin vuoksi vuonna 2015 edelleen noin viidenneksen alhaisemmalla tasolla verrattuna tasoon, jonka olisimme kuluvana vuonna saavuttaneet ilman kriisiä. Suomi uhkaa jäädä globaaleilla markkinoilla jalkoi-hin. Kuilu kasvaa: verrattuna sekä EU-maihin keskimäärin, että Japaniin ja Yhdysvaltoihin Suomen kansantalouden tunnusluvut jäävät tuntuvasti takamatkalle. Suomi on jäänyt polkemaan nollakasvu-uralle: viimeisimmät Suomen pitkän tähtäimen ennusteet lupailevat vain prosentin keskimääräistä kasvua vuosiksi eteenpäin.

Luku 2

LÄHDE: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, ETLA

SUOMEN BKT:N KEHITYS VERRATUNA RUOTSIIN JA SAKSAAN

115

120

2009 2011 2013 2015

100

95

105

110

Suomi

Saksa

Ruotsi

18 19

”Kaikki on nopeaa, pikaista, häilyvää ja vaihtuvaa. Ei ole mitään pysyvää. Nopeat heitot tulevat ja menevät nimettöminä. Ajan mittaan tästä kaikesta muodostuu jonkinlainen kokonaisuus. Tämä uusi digitaalinen yhteisö on kuin muurahaispesä, jokainen tekee äärimmäisen pieniä, nopeita liikkeitä. Ja siitä muodostuu mahtava tarkoitushakuinen kokonaisuus.” – Timo Airaksinen

Suomi mielletään hyväksi paikaksi asua, elää ja tehdä töitä. Menestymme jatkuvasti kansainvälisissä kilpailukyky-, hyvinvointi- ja onnellisuusvertailussa, kuten koettua elämänlaatua tilastoivassa EU-SILC-tutkimuksessa. Taloudelliset tunnusluvut eivät sen sijaan ole mairittelevia. Tilastokeskuksen raportoima työttömyysaste oli huhti-kuussa 2015 10,3 prosenttia eli 1,4 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Vaihtotase jäi maaliskuussa 2015 0,6 miljardia euroa alijäämäiseksi. Vaihtotase on pysynyt negatiivisena kesästä 2011. Tärkeimmät luottamusindikaattorit ovat olleet positiivisia viimeksi maaliskuussa 2012.

Epävarmat ajat heijastuvat kansalaisten arkeen. Media esittelee meille korttelien mittaisia leipäjonoja Helsingin Myllypurossa. Tutut kauppapaikat ovat tyhjillään. Ihmiset eivät voi hyvin, vaikka henkilökohtainen välitön toimeentulo olisikin kunnossa. Uutisissa raportoidaan, että hätkähdyttävän monet käyvät töissä mielialalääkkeiden varassa, laskutavasta riippuen jopa enemmän kuin joka kymmenes. Irtisanomisuhan alle joutuminen on arkipäivää työpaikoilla.

Jotain on tehtävä.

“Pitkällä tähtäimellä meillä on suuria mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen etenkin jos ICT onnistutaan ottamaan oikealla tavalla käyttöön sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; tuskin millään muulla yksittäisellä tekijällä on yhtä tärkeä rooli tuottavuuden parantamisessa.” – Mikko Kosonen, Uuskasvun anatomia, 2012

Juha Sipilän hallitus aloittaa tilanteessa, jossa edellisen hallituksen suuret uudistuk-set jäivät pitkälti toteuttamatta. Haasteita hallituksella, yrityksillä ja elinkeinoelämän etujärjestöillä varmasti riittää.

Ratkaisumallit ovat klassisia ja suomalaisittain tuttuja. Luotetaan siihen, että kollektiivisella sopimisella ja palkkamaltilla voidaan kohentaa kilpailukykyä, toteu-tetaan sisäinen devalvaatio, ja vastaavasti verotuksen kiristämisellä ja optimoinnilla saadaan lisää rahaa valtion kassaan.

Suomen ICT 2015 -työryhmän johtaja Pekka Ala-Pietilä korostaa Talouselä-mä-lehdessä 21/2015, että digitalisaation hyödyntämisen esteenä ovat tällä hetkellä vanhentunut lainsäädäntö ja ylisääntelyn purkamisen hitaus. Toinen este, jonka hän nostaa esiin, on luontainen halumme ripustautua olemassa oleviin toimintamalleihin ja rakenteisiin. Ala-Pietilä toivookin, että uusi hallitus osoittaa visioillaan ja rohkeilla kokeiluilla suuntaa.

”Missä on pakko voittaa? Sotesektorilla. Niitä ongelmia ei ratkaista ilman robotteja. Meidän on pakko kehittää sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan inhimillisesti ja arvok-kaasti hoitaa vanhuksia.” – Cristina Andersson

Rakenteelliset kysymykset yrittäjyyden ja kasvuyritysten, työn ja koulutuksen saralla ovat nyt kriittisiä. Kuinka syvälle rakenteelliset muutokset voivat ulottua? Millainen rooli ja odotusarvo digitalisaatiolle annetaan?

”Onko maallamme malttia vaurastua?”, kyseli pääministeri Urho Kekkonen vuonna 1952. Tuolloin kansallisena projektina oli koko maan teollistaminen. Nyt saman kysymyksen voisi esittää digitalisaation suhteen. Tartummeko sen mahdol-lisuuksiin vai jäämmekö puolustamaan digitalisaatiokehityksen tiellä olevia vanhoja tapoja, tottumuksia ja rakenteita? Uskallammeko ottaa askeleita innovatiivisemmille uuskasvun poluille?

”Robotiikka mahdollistaa, että se työ, joka viimeisten vuosikymmenien aikana on siirtynyt Suomesta ja Euroopasta Aasian maihin alkaa palata, kun se ei enää olekaan kalliimpaa Suomessa kuin Kiinassa.” – Timo Taalas

Kuka korjaa kestävyysvajeen?

Kenellekään ei pitäisi enää olla uutinen, että suurten ikäluokkien eläköityminen ja samaan aikaan tapahtuva eliniän kasvu heikentää huoltosuhdetta entisestään vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Eläkeiän korottamispäätös on vain yksi lääke.

Samanaikainen kansantalouden kasvun hitaus on ajanut valtion velkaantumisen kipu-rajoille. Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan velka suhteessa bruttokansantuot-teeseen ei saisi ylittää 60 prosenttia. Olemme ajautuneet jo rajan yli. Käytännössä tilanne korjaantuu vasta kun vienti virkistyy ja tuotanto lähtee selvään kasvuun.

Sipilän hallitusohjelma kirjoitettiin vahvasti julkisen talouden kustannuksia leikkaavaksi. Samalla etsitään keinoja tuotannon määrän ja yritysten kilpailukyvyn kasvattamiseksi tuotannon kustannusten kautta.

2010 2020 2030

LÄHDE: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, ETLA

50

60

70

LAPSIA JA VANHUKSIA SATAA TYÖIKÄISTÄ KOHDEN SUOMESSA 2010-2030

Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen? Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen?20 21

Leikkauksilla ja tuotannon määrän kasvulla ei kuitenkaan voida korjata kuin osa kes-tävyysvajeesta. Työn tuottavuudessa on saavutettava vähintään kilpailevien maiden kehitysvauhti. Tällä hetkellä valtaosa toivosta asetetaan digitalisaation vaikutuksille - koulutuksen lisääminen ei enää tuo riittävää tuottavuusparannusta.

Toisaalta digitalisaatio myös vie työpaikkoja, jolloin työtuloverokertymät vähe-nevät. Yhteiskunnan rahoitukseen on löydettävä uusia keinoja, käytännössä uusia veroja.

”Voidaanko työn verotuksen sijaan puhua robottiverosta? Silloin pitäisi määritellä, mikä on robotti. Se ei ole helppoa. Olisiko fiksuin lähestymistapa verottaa lisäarvoa? Tämä asetelma on sitä suuruusluokkaa, että siinä ei riitäkään yhden pienen Suomen muutokset. EU on ehkä pienin yksikkö, jolla olisi muskeleita tähän. Mutta se tarkoit-taisi sitä, että EU:lla pitäisi olla jonkinlainen tahtotila asiassa.” – Jyrki Kasvi

Tietotyön tulevaisuus?

Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä kansallisena projektina oli tie-toyhteiskunnan rakentaminen. Samalla muun muassa ETLA:n Olli Martikainen ja Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKE pohtivat tietotyön tuottavuutta, jonka

kehitysvauhti on jäänyt jälkeen tietotekniikan suori-tuskyvyn kasvusta.

Digitalisaatiokehitys luo meille uuden haasteen. Alamme ymmärtää, että uudet ilmiöt, kuten Big Data, anturiteknologian kehittyminen ja Internet of Things, kyseenalaistavat ikiaikaisiksi koettujen ammattien ja työtehtävien perustan. Samat ammatit, jotka ovat koko teollisen ajan olleet tietoja asiantuntijatyön korkeimpia ja arvostetuimpia ilmentymiä, statuspyramidin yläviiden-nestä, tulevat nyt uudelleen arvioiduiksi.

”Nykyinen keskiluokkahan tekee vaikkapa palkanlaskijan työtä, joka on tyypillisesti keskiluokkainen ammatti. Uskoisin, että jokaisessa vähänkin isommassa organisaa-tiossa on ainakin yksi henkilö, joka oikeasti tekee sitä hommaa. Se on sen tyyppinen rutiini, minkä minä olettaisin menevän kymmenen vuoden tähtäimellä täysin ohjel-malliseksi. Ja silloin niihin työtehtäviin laitetaan kokonaan ruksit päälle.” – Petri Rouvinen

Kehittyessään, kypsyessään ja syventyessään digitalisaatio paljastaa jotain järisyt-tävää inhimillisen suorituskyvyn ja työn luonteesta. Me emme olekaan niin ainutlaa-tuisia ja korvaamattomia kuin renessanssiajoista lähtien on totuttu ajattelemaan. Nyt

ymmärretään, että ennemmin tai myöhemmin digitalisaatio vie juristien, lääkäreiden, insinöörien ja journalistien työt – ainakin sellaisissa muodoissa ja tulotasoilla kuin ammattikuntien enemmistöt ovat tottuneet tekemään niitä.

Eräässä mielessä on kehittymässä uusi ihmiskuva, joka nojaa yhä enemmän kvantifioitaviin, mitattaviin ominaisuuksiin. Näitä ominaisuuksia voidaan jäljitellä, muuntaa digitaaliseksi dataksi ja monistaa kevein kustannuksin. Tässä asetelmassa mittaamattomuudesta tulee omaisuutta. Se, mitä voidaan edelleen kutsua luovuu-deksi, muuttuu kauppatavaraksi ja suuren lisäarvon lähteeksi.

Ne alat ja inhimilliset toiminnot, jotka eivät lankea luovuuden ja kvantifioimatto-muuden kastiin, joutuvat tavalla tai toisella digitaalisen vasaran alle. Tätä kehitystä vauhdittavat uuden edullisuustason saavuttaneet prosessori- ja anturitekniikat, jotka mahdollistavat massiivisten tietomäärien keräämisen ja analysoinnin. Algoritmit kehittyvät tekoälyn suuntaan. Terveyskeskuslääkärin diagnoosi voi korvautua, kun elimistön toimintojen mittaaminen kehittyy ja kun mittaustuloksia voidaan analysoida globaaleissa tietokannoissa. Insinöörin rakennettavaksi annettavat koneet ja sillat on jo mitoitettu ja piirretty jossain päin maailmaa, suunnitelmat voidaan kierrättää yhä uudelleen ja analytiikka muuntaa laskelmat paikallisia olosuhteita ja määräyksiä vastaaviksi muutamissa sekunnin osissa. Kun kaikki maailman oikeustapaukset ovat käytössä, kuka hyvänsä pystyy kirjaamaan analytiikkaohjelmalle sellaisen määrän parametreja, että tulos on vähintään yhtä hyvä kuin keskivertojuristin näkemys.

Journalistien työ on jo nyt kriisissä: internetin kautta kaikki tietolähteet ovat jokaisen käytettävissä ja tiedon varmennus tapahtuu sosiaalisen median työkaluilla nopeammin kuin koskaan. Tilitoimistoja ei myöskään pitkään tarvita verottajan palveluiden kehittyessä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ammattien murros nostaa esiin vaikeita kysymyksiä. Mitä pitäisi opiskella, jos useiden ammattien työpaikat vähenevät? Miten toimeentulo turvataan jatkossa? Miten yhteiskunta rahoitetaan kun suurimmat verotuloa tuovat ammatit eivät enää työllistä suuria joukkoja ja ostovoima ei kasva? Entä jos työttömyyttä ei ratkaista?

”Big Data ja Internet of Things kyseenalaistavat ikiaikaisiksi koetut ammatit.”


Koulutuksen tuottavuus?

ATK vietiin Suomen kouluihin tietotekniikkaluokkina. Kysymys oli hyvin pitkälle laitekeskeisestä toimenpiteestä. Toiveena oli lähinnä, että opettajat oppisivat hyödyntämään laitteita. Vuosituhannen vaihteessa Tilastokeskuksen tutkimukset arvioivat, että peruskoulun päättäneistä nuorista liki 15 prosenttia koki pudonneensa tietotekniikan kehityksestä. Samaan aikaan kouluille hankittu laitekanta vanheni hyvin nopeasti. Oppilailla alkoi olla kotonaan parempia laitteita kuin koululla oli käytettävissä, joskaan ei kaikissa perheissä.

Sähköiseen ylioppilaskirjoitukseen siirtyminen viitoittaa uuden aikakauden alkua koulujen teknologia-asenteissa. Tämän päätöksen myötä lukiot joutuvat miettimään opetuksen rakenteita ja tietotekniikan roolia opetuksessa pitkälti uudelleen.

Rakenteita on nyt muutettava pysyvästi. Enää kouluissa ei voida antaa laitteiden vanhentua ja jäädä marginaaliin. Paluuta vanhoihin menetelmiin ei enää ole. Toisaalta laitteiden hankinnan ja ylläpidon rahoitusta ei ole selkeästi ratkaistu. On vielä

pitkä matka siihen, että peruskoulujen kirjat on korvattu sähköisillä kirjoilla, vaikka tabletteja onkin yhä useammissa kouluissa.

”Minun fiilikseni suomalaisesta koulutusjärjes-telmästä on, että se on muuttumassa ja jollain tavalla amerikkalaistumassa ainakin siten, että se on digitalisoitumassa.” – Jyri Engeström

Tällä hetkellä taloustilanne ja hallitusohjelman säästöt ohjaavat suomalaista koululaitosta yhä suurempiin ryhmäkokoihin, joka ei välttämättä ole tulevaisuuden kannalta optimaalinen suunta.

”Eräs digitalisoitumiseen liittyvä työelämän asia muuten on, että ihmiset toimivat yhä pienemmissä yksiköissä. Tätä vastoin suomalaiset ihmiset kasvavat aika suurissa yksiköissä. Suomalainen on tyypillisesti osa erilaisia instituutioita ihan pienestä vauvasta pitäen aina keski- tai korkea-asteen koulutukseen saakka. En ole ihan varma, oppivatko suomalaiset lapset ja nuoret pienten yksiköiden kommunikointi- ja yhteistyötaitoja.” – Jyri Engeström

Eräs työurien pidentämisen tavoitteista on nopeuttaa nuorten työelämään siirtymis-tä. Toistaiseksi nuoret ovat reagoineet päinvastaisesti: erilaiset välivuodet ja ulko-

mailla suoritetut opintojaksot ovat yleistyneet. Jälleen hallitusohjelmassa haetaan keinoja nuorten nopeampaan työelämään siirtymiseen. Esimerkiksi yliopisto-opis-kelijoiden toivotaan ryhtyvän työnhakuun jo kandidaatin tutkinnon jälkeen. Tähän ajatteluun kuuluvat täsmällisemmät jatko-opinnot, jotka toteutuisivat siinä vaiheessa, kun oman työuran suunta alkaa hahmottua. Tätä tukee myös digitalisaation myötä vahvistuva tarve vaihtaa ammattia useita kertoja työuran aikana.

Samaan aikaan SAK:n johtaja Saana Siekkinen muistuttaa Helsingin Sanomissa, että tällä hetkellä noin 20 prosenttia nuorista jää ilman minkäänlaista ammatillista koulutusta.

Myönteinen esimerkki uudistumiskyvystä sivistystoimen saralla on kirjastolai-toksen kyky muuttaa toimintamallejaan ja tuoda uudet digitaaliset mahdollisuudet osaksi perustehtäväänsä. Digitalisaation ilmeisimmät uhat on käännetty merkittävik-si hyödyiksi.

”Meidän ei tarvitse olla opetussuunnitelman kanssa naimisissa, vaan voimme katsoa reippaasti eteenpäin. Kun koulu keskittyy tekstin tuottamiseen ja tekstin lukemiseen, me voimme katsoa mitä tarvitaan sitten kun tämän päivän lapset ja nuoret ovat aikuisia ja aloittelevat työelämässä. Jokainen yhteiskunta tarvitsee luovuutta, innovatiivisuutta, uteliaisuutta ja mielikuvitusta. Nämä ovat sellaisia juttuja, jotka asuvat ja kasvavat kirjastossa.” – Marjukka Peltonen

Yrittäjyyden polku?

Samaan aikaan, kun Suomi keskittyy reaktiivisesti pohtimaan väestön vanhenemisen myötä häämöttävää huoltosuhteen heikkenemistä, ja murehtii sosiaali- ja terveys-huollon uudistamisen vyyhtiä, lähinaapureissa on tehty kasvuhakuisia ratkaisuja yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Norjassa tehtiin, toki öljyrahojen turvin, selkeitä linjauksia yrittäjyyden edistämi-seksi. Yrityskentän modernisaatiota edistettiin tuntuvasti yksittäisellä päätöksellä: yritykset velvoitettiin asioimaan viranomaisten kanssa digitaalisesti. Siirtymäaika oli tarkoituksellisen lyhyt.

Ruotsissa taas Ericsson keskittyi Nokiaa selkeämmin kiinteän verkon ratkaisuihin ja tämän valinnan myötä ajautui vaikeuksiin kymmenen vuotta ennen matkaviestintää painottanutta Nokiaa. Ericssonin henkilöstövähennykset olivat suhteessa jopa suuremmat kuin myöhemmin Nokian. Ruotsissa voimavarat keskitettiin tuottamaan aidosti työllistäviä keskikokoisia yrityksiä, ei niinkään pien- ja mikroyrityksiä. Kun entisten nokialaisten yritykset palkkaavat nyt toista tai kolmatta työntekijäänsä, entisten ericssonilaisten perustamat yritykset toimivat globaalisti ja työllistävät sata ihmistä.

”En ole ihan varma, oppivatko suomalaiset lapset ja nuoret pienten yksiköiden kommunikointi- ja yhteistyötaitoja.”– Jyri Engeström


Viron siunas oli, ettei kukaan kaivannut vanhoja rakenteita. Luopumisen tuskaa ei ollut, joten parhaat käytännöt ja päätökset voitiin omaksua luovasti ja vapaasti, ja päätökset tehdä kokoontumalla samaan tilaan.

”Viro on pystynyt ajamaan näitä muutoksia läpi. Ei kyselty, sopiiko, vaan käytettiin sitä valtaa, joka hallinnolle on annettu ja tehtiin päätöksiä. Virossa on viety läpi sellaisia yhteistyökuvioita, mitä Suomessa ei ole pystytty luomaan.” – Jyrki Kasvi

On toki myönnettävä, että Viron palkkataso on pakottanut suorittavan työn tekijöi-täkin kansainvälistymään ja lähtemään maan rajojen ulkopuolelle töihin. Houkut-televa kohde on ollut Suomi ja lauttamatkan päässä olevat pääkaupunkiseudun rakennustyömaat ja siivousurakat. Vastaavasti suomalaiset työttömät asuvat paljolti

syrjäisemmillä alueilla, missä työlle ei ole kysyntää. Toistaiseksi hyvinvointiyhteiskunta on vielä onnistu-nut pitämään suojaverkot ehjinä koko maassa. Kriisi ei ole ollut vielä riittävän voimakas.

Suomikin puhuu kasvuseminaareissa yrit-täjyydestä. Toistaiseksi yrittäjyyden arvo on nähty työttömyysasteen hoidon kautta. Yrityksiä on luotu starttirahojen turvin ja kysyntää niille on luotu kotitalousvähennyksen avulla. On syntynyt paikallista pienyrittäjyyttä, joka sinänsä on arvokasta ja elinvoimaisuutta lisäävää, mutta vaihtotasetta se ei yksinään merkittävästi paranna. Tarvitaan myös vientimarkkinoille suuntaavaa yrittäjyyttä.

Onko meillä suomalaisilla perimässämme sittenkin joku yrittämistä vastustava ominaisuus? Vai onko meidät kasvatettu hakeutumaan suurten yritysten palkkalis-toille, jossa kovalla työllä on saatu itsellemme kohtuullisena pidetty osuus? Tämä oli turvallinen valinta viime vuosisadan loppupuolelle saakka. Rikastuminen ei ollut kenenkään ensisijainen tavoite, vaan selviytyminen seuraavan ankaran talven yli. Tätä perintöäkö me nyt vaalimme?

”Maan talousnäkymien suurin ongelma on se, että suomalaiset varmistelevat liikaa. Ja sitä pidetään hyveenä, kun pystyy tekemään bisnestä ilman riskiä. Mutta siihen väitteeseen sisältyy suuri valhe. Voitollista liiketoimintaa markkinatalouden ehdoilla ei voi saavuttaa ilman riskinottoa. Jos joku sanoo jotain muuta, niin ei ymmärrä, mistä puhuu. Tai sitten puhuu tietoisesti potaskaa.” – Mika Anttonen

Kasvuyritykset luovat uutta varallisuutta?

Viime aikoina kasvuyritykset ovat luoneet orastavaa valoa. Slush ja muut vastaavat startup-tapahtumat ovat saaneet paljon julkisuutta ja muokanneet yrittäjyyteen kohdistuvia asenteita myönteisempään suuntaan.

”Nyt Suomessa on tapahtunut merkittävä asennemuutos sen osalta, että kasvuyrit-täjyys voi olla vaihtoehto. Samaan aikaan kasvuyritysten laatu paranee jatkuvasti. Ehkäpä suurin syy on se, että meillä alkaa vähitellen olla sarjayrittämisen, sarjasijoit-tamisen ja omistamisen kulttuuria.” – Inka Mero

Alkuvuoden 2015 osalta Suomen pääomasijoitus ry raportoi merkittävää kasvua Suomeen kohdistuvissa ulkomaisissa sijoituksissa. Myös suomalaiset pääomasijoit-tajat ovat aktivoituneet. Näitä uusia pääomia kerääviä kasvuyrityksiä on kuitenkin vain joitakin kymmeniä ja niidenkin enemmistö on aivan toimintansa alkuvaiheessa. Hyvä alku, mutta ei varmastikaan riittävä.

Suomalaiset ovat onnistuneet muutamassa erityisesti pelialan startup-hankkeessa, joista näyttävin on tällä hetkellä Supercellin kasvatus ja myynti Japaniin. Startupien lupauksesta kertoo jotain se, että jo tämä yksittäinen kauppa sekä luonnollisesti yrityksen toiminta sinänsä toivat Suomeen merkittävästi uutta varallisuutta.

Nopeasti menestyneiden yritysten esimerkki on vahva ja inspiroiva. Lähihistorian onnistumista vedetään helposti myös pitkän aikavälin linjoja, mikä näkyy esimerkiksi ammattikorkeakoulujen innostuksena yrittäjyyskoulutukseen. Positiivisen asenteen lisäksi tarvitaan oikea tulokulma: yrittäjyysvalmiudet ovat hyviä taitoja sinänsä, mutta liikeidean käsite ei ole kadonnut mihinkään talouden perussanastosta.

”Yhdeksän kymmenestä liikeideasta on tolkutonta roskaa. Ei ole mietitty yhtään, miten se toteutetaan. Ei ole mietitty lainkaan, miten idea vietäisiin markkinoille, eikä ole mietitty ansaintalogiikkaa.” – Anne Berner

Jos startup-yritys rakennetaan pelkästään nopean exitin varaan ilman näkemystä seuraavista askelista, ollaan hyvin lähellä paljon parjattua ja kansallisena traumana käsiteltyä kasinotalouden ja 1990-luvun suuren IT-kuplan aikaista toimintaa.

”Ja sitä pidetään hyveenä, kun pystyy tekemään bisnestä ilman riskiä. Mutta siihen väitteeseen sisältyy suuri valhe.”– Mika Anttonen

”Suomen kasvuyritysten laatu paranee jatkuvasti. Meillä alkaa olla sarjayrittämisen, sarjasijoittamisen ja omistamisen kulttuuria.”– Inka Mero


Yrittäjyydessä ja startupeissa on kansantalouden kannalta huima potentiaali, jos toiminnan perusajatus on kasvattaa johdonmukaisesti kasvava ydin, joka saavuttaa joskus globaalisti toimivan suuryrityksen tason. Tältä pohjalta ponnistava yritys kykenee laajentumaan myös yritysostoin – valtaamaan muiden maiden vielä kehit-tymättömistä kasvuyrityksistä parhaat. Tämä tarkoittaisi, että suomalaiset startupit kehittyisivät samaan asemaan, missä ruotsalaiset keskisuuret yritykset toimivat jo tänään.

Arvoverkostojen mahdollisuudet?

Kuinka opimme kasvattamaan startupeista keskisuuria elinvoimaisia yrityksiä? Kuin-ka yhteiskuntamme tekee sen mahdolliseksi? Vuosituhannen vaihteessa uskottiin, että tietoyhteiskunnan arvontuotanto tapahtuu yritysverkostoissa. Vielä silloin Nokia menestyi ja uskoimme, että suuret yritykset ovat jatkossakin taloutemme selkä-

ranka. Tunnistimme yrityslainsäädännössämme rakenteita, jotka olivat verkostomaiselle toiminnalle esteitä, mutta niiden korjaamista ei vielä silloin nähty kriittisenä.

”Kaikki tämä merkittävästi murtaa tai muuttaa perinteistä teollisuutta ja isojen yritysten maailmaa. Uudet bisnekset eivät entiseen malliin synny isoihin

yhtiöihin. Se johtuu siitä, että uusien tuotteiden kehittämisen ja yritysten perustami-sen kustannukset ovat tulleet alas. Polarisaatio kasvaa: on huippuosaajatiimejä, jotka tekevät hyvin teknologiaintensiivisiä juttuja, ja sitten on teknologian mahdollistavia palveluyrityksiä.” – Inka Mero

Olemme sukupolvien ajan kasvaneet kiinni ajatukseen, että Suomi on pääomaköyhä maa. Tässä mielessä asetelma on muuttunut eduksemme. Digiaikana liiketoimintaa voidaan luoda ilman merkittävää pääomaa: globaaleissa arvoverkostoissa arvo alkaa kasautua verkostojen solmukohtiin. Eräs digitalisaation lupauksista on, että verkos-tosolmun roolin voi rakentaa pelkällä osaamisella ja ketteryydellä.

”Jos startupeja ajatellaan uuteen teknologiaan voimakkaasti ankkuroituvina yrityksinä, niin tällaisten yritysten toimintaedellytykset ovat Suomessa hyvät. Nämä ovat uutta ja erityistä kastia, jotka elävät pitkälti virtuaalisessa mailmassa. Näiden yritysten kukoistus tulee siitä suuresta hienoudesta, jota voisi kutsua vaikka superskaalautuvuudeksi.” – Leena Mörttinen

Vai meneekö meillä sittenkin ihan hyvin?

Toki täällä on myös uskallettu menestyä viime aikoina. Tietoyhteiskuntatyömme oli vuosituhannen vaihteessa maailman huipputasoa, koulujärjestelmämme niittää yhä mainetta ja Suomesta ponnistaa monia globaalisti menestyneitä yrityksiä, kuten Kone, Vaisala ja Wärtsilä. Menestymme kansakuntana myös yllättävän monissa kilpailukyky- ja onnellisuusvertailuissa. Myös poliittinen vakautemme ja hallintomme marginaalinen korruptioaste herättävät kateutta maailmalla.

”Ensinnäkin meidän pitää tajuta, että suomalainen hyvinvointi perustuu siihen että suomalaiset tekevät tuottavaa työtä: palveluita, teollisuutta, mitä tahansa. Samaan aikaan meidän pitää ymmärtää sekin, että kulutusvalinnoilla on merkitystä. Ostopää-tös on aina valinta, ihminen ei voi poimia rusinoita pullasta.” – Lauri Ant-Wuorinen

Onko kansanluonteemme ominaisuus, että synkistelemme normaaliaikoinakin? Onko valtionvelan kriisirajoilla keikkuminen vain tilapäinen häiriö, joka oikenee itsekseen kovalla työllä ja uskolla omiin mahdollisuuksiin? Ongelmia ja uhkakuvia on aina ollut, mutta aina niistä on myös päästy yli. Miksei sitten nyt?

”Sitten on tietysti aina se, kuinka paljon syntyy uusia töitä ja työnkuvia. Talous- historiassa on 200–300 vuotta puhuttu teknotyöttömyydestä, ja aina on oltu vähän pidemmässä juoksussa väärässä. Tästä näkökulmasta digitalisaatio tietysti on ilman muuta suuri mahdollisuus. On tietysti selvää, että jokainen muutos tuo uusia liiketoimintamahdollisuuksia, miksei uusia ammattejakin. Ja joku niitä aina tekee, ja joku niistä aina hyötyy.” – Petri Rouvinen

”Uudet bisnekset eivät entiseen malliin synny isoihin yhtiöihin.”– Inka Mero






Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioonTietoyhteiskunta oli alun perin talouselämän liike, jolla oli poliittinen tuki. ICT:n mahdollisuuksien hyödyntämiseen haettiin vauhtia yrityselämässä, hallinnossa ja yksityishenkilöiden hyvinvoinnissa. Tietoyhteiskunta oli vahvasti EU:n agendalla; viimeistään 1980-luvulla romahtanut eurooppa-lainen innovatiivisuus oli palautettava, jottei USA:n ylivalta tietotekniikan hyödyntämisessä kurjistaisi Eurooppaa globaalissa kilpailussa. Vuositu-hannen alussa yritykset alkoivat eriytyä tietoyhteiskunnan rakennuspro-jektista ja lopulta finanssikriisi latisti tietoyhteiskuntakeskustelun sisäl-löksi vain hallinnon tietotekniikkahankkeet. Tarvittiin uusi yhteinen termi, joka kuvaa jälleen uudelleen kaikkien toimijoiden yhteistä mahdollisuutta. Uutta aikaa peilaavaksi käsitteeksi valikoitui digitalisaatio.

HENKILÖKOHTAISEN TUOTTAVUUDEN NOSTO

PROSESSIEN TUOTTAVUUDEN NOSTO AUTOMATISOINNILL A

UUSIEN PROSESSIEN JA LIIKETOIMINTAMALLIEN LUOMINEN ICT:N AVULL A

Luku 3

2010

1970

1990

30 31

”Tietokone on tavallaan hiekka-aivo, jonka toimivimmat ja tärkeimmät osat on tehty rantahiekasta ja silikonista jalostamalla.” – Pentti Malaska, Uuskasvua ymmärtämässä, 2010.

Pentti Malaskan kuvaama hiekka-aivo täytti helposti kokonaisen huoneen. Nyt vastaava laskentateho saadaan mahdutettua mikroskooppisen pieneen tilaan, joka toimii esineiden internetin soluna, yksittäisenä sensorina upotettuna vaikka metsä- traktorin puomiin.

Viime vuosisadan lopulla Länsi-Euroopassa herättiin teollisuuden rakenne-muutokseen ja taloudellisen ylivallan keskittymiseen Yhdysvaltoihin. Syntyi ajatus

palveluyhteiskunnasta ja sen jatkumona kehitty-västä tietoyhteiskunnasta. EU:ssa tietoyhteiskun-ta ymmärrettiin aatteena, jonka turvin Euroopan piti vastata Yhdysvaltojen ICT:n hyödyntämiseen pohjautuvaan taloudelliseen ylivoimaan ja toisaal-ta säilyttää edes osa työpaikoista tuotannon ja suorittavan työn siirtyessä Itä-Euroopan ja Aasian kehittyviin talouksiin.

Digitalisaation kieli on USA:lle ja Euroopalle yhteinen. Nyt ensimmäistä kertaa tietoja viestintätekniikan murros ajoittuu yhteiskunnan rakenteiden murroskohtaan sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Tämän vuoksi tietoja viestintä-tekniikka ei ole enää asiaan erikseen vihkiytynei-den keskinäistä puuhastelua. Ilmiö puhuttaa sekä poliitikkoja, akatemiaa että yritysten ylintä johtoa.

”Digitalisaation lupaus ei ole tietenkään miten-kään uniikki meille. Itse asiassa ilmiö on pieniä paikallisia nyansseja lukuun ottamatta lähes täsmälleen globaalisti symmetrinen.” – Petri Rouvinen

Digitalisaatiolla viitataan tietotekniikan hyödyn-tämiseen sellaisella syvyydellä, että tietoja viestintätekniikka sulautuu yhä useampaan arkiseen asiaan sekä yksilöiden että yritysten arjessa. Kehityskulku on varsinaista digitalisaa-tion käsitettä huomattavasti vanhempi. Nyt koettu

muutos on tapahtunut viimeisen puolen vuosisadan aikana. Kun digitalisaatiokehi-tystä verrataan suurin historiallisiin kehityskulkuihin, meillä on lupa uskoa, että emme vielä täysin ymmärrä, mihin kaikkeen nuo ”hiekka-aivot” taipuvat. Kuten muillakin osa-alueilla, kehitys on purskeista. Ajan virrassa ajelehtivien aikalaisten on vaikea hahmottaa, miten paljon maailma on muuttunut. Vasta myöhemmin aikakausia voidaan hahmottaa suurempina kokonaisuuksina.

”Digitalisaatio nopeuttaa erilaisten prosessien syntymistä ja kuolemista. Positiivises-ti katsottuna periaatteessa vaikka kuinka pieni toimija pystyy murtamaan hyvinkin traditionaalisen alan hyvin pienellä innovaatiolla, kun oivallus on oikein hyvä.” – Saku Mäkinen

Tietotekniikalla on kaksi roolia: automatisointi ja muutoksien mahdollistaminen.Huomiomme keskittyi tietoteknisen ajan alkuvuodet lähes yksinomaan automatisaa-tioon. Kun suurimmat hyödyt oli saavutettu, käänsimme katseen henkilökohtaiseen tuottavuuteen.

Alla oleva kuva havainnollistaa digitalisaation lupauksia eri aikakausilla. Aika-kausia ei pidä kuitenkaan tulkita kategorisesti. Meillä on yhä automatisoitavaa, eikä henkilökohtainen tuottavuus ole saavuttanut kypsyyttä. Nyt tietotekniikan hyödyntä-misessä päähuomio on laajemmin toimintamallien uudistamisessa.

Digitalisaatiokehityksen keskeiset ajurit:• Tietokäsityksen kehitys: tiedolla voi olla useita käyttötarkotuksia ja sen arvo kasvaa jaettaessa

• Avoimen datan periaatteet

• Tietotekniikan kehittyminen

• Laskentatehon ja tallennustilan halpeneminen ja hajauttaminen, pilvipalvelut sekä anturitekniikan kehittyminen, mobiilien tietoverkkojen välityskyvyn taso

• Länsimaisen talousjärjestelmän kriisi

• Väestön ikääntymisen tuoma kestävyysvaje

• Taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön kestävän kehityksen haasteet

• Diginatiivien tulo työelämään ja digiadaptoituneiden nousu yhteiskunnan vaikuttajatehtäviin

19701990

2010

PROSESSIEN TUOTTAVUUDEN NOSTO AUTOMATISOINNILLA

HENKILÖKOHTAISEN TUOTTAVUUDEN NOSTO

UUSIEN PROSESSIEN JA LIIKETOIMINTAMALLIEN LUOMINEN ICT:N AVULLA

Tehostettiin ja uudelleen suunniteltiin prosesseja.

Logistiikka-, tuotanto- ja talousjohto

Tehostettiin ihmisten kykyä toimia prosesseissa, mobiliteetti, ICT:n arkipäiväistyminen.

Tietotyön esimiehet ja tekijät

Kaikki mahdolliset toiminnot ja sisällöt muuttuvat digitaaliseen muotoon teknologian avulla.

Yritysten strateginen ja liiketoimintajohto, omistajat

Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon32 33

Verkottuminen ja sosiaalisen median nopeus määrittävät nyt muutosta. Odotusarvo on, että kaikki tieto ja koko maailma ovat koko ajan saavutettavissa. Valta ja johtami-nen eivät perustu enää salattuun tietoon. Sama tieto on kaikilla. Poikkeustilanteissa olemme huomanneet, kuinka Twitter-viestien avulla saadaan yksityiskohtaisempi kuva tapahtumista kuin aiempien valtaviestimien, television ja radion kautta.

Nyt ymmärretään jo melko hyvin, kuinka digitaalisuus muuttaa pelikenttää niin elinkeinoelämässä, yhteiskunnan tasolla kuin yksilöiden arjessa. Se, kuinka tuot-

tavuus pidetään tässä kehityksessä riittävällä tasolla, ja kuinka tuota siirtymää kannattaisi johtaa, tulee varmasti tuottamaan haasteita.

Kestävä kasvu

Kestävän kasvun tematiikka kuuluu kiinteästi tietoyhteiskunnan alkuperäisiin tavoitteisiin. Digitalisaatiokehitystä pohdittaessa ihmiskun-nan kohtalonkysymykseksi saattaa muodostua se, millä tavoin tämä perintö voidaan siirtää digitalisaation johtamiseen.

Rooman klubin myötävaikutuksella muo-dostettu kestävän kehityksen määritelmä on puolustanut paikkaansa hyvin myös digiaikana. Luonnonvarojen ja ympäristön turvaaminen, sosiaalisen kehityksen ja talouden kestävä kehitys tiivistyvät nyt kestävän kasvun, eli

uuskasvun, sateenvarjon alle. Kestävä kasvu kumpuaa yhteiskunnan rakenteita rohkeasti ravistelevista

päätöksistä. Päätetään luopua vanhasta ja tehdä tilaa uudelle kasvulle. Osoitetaan rohkeutta lamaantumisen ja innostusta tyytyväisyyden sijaan. Ruokitaan vastuulli-suutta ahneuden korvikkeeksi. Yksioikoinen omien etujen puolustaminen on myrkkyä kestävälle kasvulle – samoin näennäisestä vallasta kiinni pitäminen.

Kestävä kasvu on digitalisaation murrosilmiöiden kääntämistä uhkista tuottavuu-den välikappaleiksi.

”Pidemmällä tähtäimellä luonnonvarojen kysyntä ylittää tarjonnan, mistä seuraa etteivät tämänkaltaiset yritykset voi jatkaa samalla logiikalla. On pakko keksiä uusia liiketoimintamalleja. Se ei ole helppo pelikenttä: ei ole historiallisesti kovin monia yrityksiä, jotka ovat radikaalisti uusineet liiketoimintamallinsa.” – Roope Mokka

Digitaalisuus ja Suomen tietoyhteiskunta

”Suomen ongelma on, että me olemme huonoja olemaan hyviä. Kun esimerkiksi tietoyhteiskuntavertailut 90-luvulla toitottivat, että me olemme hyviä, syntyi laiskuut-ta, ettei enää tarvitse tehdä mitään.” – Jyrki Kasvi

Vuosituhannen vaihteessa tietoyhteiskunnan rakentajat arvelivat, että tietoyhteis-kunta oli rakennettavissa 10–20 vuodessa. Toteutuessaan tämä visio olisi tarkoitta-nut että palvelut tuotetaan, myydään ja kulutetaan verkossa.

Suomessa Paavo Lipposen hallituksen aikaan tietoyhteiskuntakehitys nähtiin talouselämän, akatemian ja hallinnon yhteisponnisteluna. Kansallisen tietoyhteis-kuntastrategian toimenpideohjelman toteutuksen vetovastuu oli SITRAlla. Anneli Jäätteenmäen ja varsinkin Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana tietoyh-teiskuntaohjelman painopiste suuntautui hallinnon tietotekniikkaan ja digitaalisiin julkisiin palveluihin.

Suomen tietoyhteiskuntakäsitystä on kritisoitu liiallisesta ICT-valmistuksen painottamisesta. Tämä johti tietoyhteiskunta-mittarien romahtamiseen Nokian matkapuhe-linten markkinaosuuden myötä. Olimme toki edelläkävijä myös kansalaisten tietoyhteiskun-nassa. Täällä matkapuhelinliittymien määrä ylitti väestön määrän ensimmäisten joukossa, ja tehtiin paljon hyvää työtä esimerkiksi senioreiden ja lasten tietotekniikkavalmiuksien parissa. Suuressa kuvassa me kuitenkin jäimme paikoillemme. Muissa tietoyhteiskun-nan edelläkävijämaissa, kuten Virossa, tehtiin pysyvämpiä ratkaisuja palveluyhteiskunnan vahvistamiseksi, ja muovailtiin jouhevat demo-kratiajärjestelmät tietoyhteiskunnan perustaksi.

”Tämä on se realismin taso, jolla meidän pitäisi keskustella. Miten rakennetaan tätä automatisoitua yhteiskuntaa, joka kehittyy koko ajan ja kovaa vauhtia? Haluammeko me hillitä kehityksen vauhtia? Haluammeko me ottaa selkeämmän arvonäkökulman siihen maailmaan, mikä meillä on ollut ennen automatisaatiota? Miten säilytetään teknologian nousua edeltäneet perinteet, jotka kuitenkin ovat olleet yhteiskunnan ja ihmisen kehityksessä ratkaisevan tärkeitä?” – Aarne Halme

”Pidemmällä tähtäimellä luonnonvarojen kysyntä ylittää tarjonnan, mistä seuraa etteivät tämänkaltaiset yritykset voi jatkaa samalla logiikalla. On pakko keksiä uusia liiketoimintamalleja.”– Roope Mokka

”Miten säilytetään teknologian nousua edeltäneet perinteet, jotka kuitenkin ovat olleet yhteiskunnan ja ihmisen kehityksessä ratkaisevan tärkeitä?”– Aarne Halme


Miten digitalisaation ymmärretään muuttavan yrityksiä

”Kun mennään liiketaloudelliselle puolelle, eli siihen miten reaaliprosessit saadaan hallintaan, kehittämistarvetta alkaa löytyä. On tosin todettava, että reaaliprosesseja liiketoiminnan ekosysteemeissä tunnetaan hyvin vähän globaalillakin tasolla.” – Saku Mäkinen

Ilman digitalisaatiota ei Suomen Vieremällä valmistettaisi ”maailman parhaita met-säkoneita”. Ponsse perustaa toimintansa pitkälle digitalisaation mahdollisuuksiin. Konepajayritys voi menestyä kaukana maailman vallan keskittymistä ja asiakkais-taan, mutta silti toimia joustavasti ja palvella asiakkaita yksilöllisesti.

Digitalisaatio mahdollistaa yrityksille jatkuvat kokeilut ja ennen kaikkea yhteyden asiakkaisiin koko tuotteen tai palvelun käytön ajan. Myynnin ja ostamisen logiikka

muuttuu. Jos aiemmin myytiin ostotapahtuman jälkeen jotain pientä jälkimarkkinoinnin keinoin, nyt myydään jotain pientä ja kasvatetaan asi-akkuuden arvoa ja asiakkaan käyttökokemusta koko elinkaaren yli. Muutos asiakkuusprosessiin on dramaattinen.

Digitalisaatio muuttaa jokaisen yrityksen pe-likenttää. Osalla se tarkoittaa uusia työvälineitä, osalla se tarkoittaa koko toiminnan perusteiden muuttumista. Osa ryhtyy muutokseen tietoisesti, osa ajautuu luontaisen evoluution kautta, ja osa tulee mukaan ympäristön pakottamana kriisien kautta.

Muutamat yritystoiminnan totutut nyrkkisäännötkin alkavat rapautua. Useimmat niistä on luotu teollistumisen aikana, ja voivat hyvinkin olla jo aikansa eläneitä. Niistä on vain uskallettava luopua ajoissa ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin.

”Aikaisemmin arveltiin, että teknologiat vastasivat kuluttajan tarpeeseen. Nyt on käymässä niin, että teknologiatarpeita ei oikeastaan ole enää olemassa.” – Roope Mokka

”Yleisestihän sanotaan niin, että näissä asioissa eletään vielä varhaista aamua. Vaikka digitaalisia asioita on tehty monta vuotta, vasta prosentti on tehty ja 99 prosenttia on tekemättä. Kyllä junaan vielä ehtii mukaan, mutta viivytellä ei kauheasti enää voi. Vuoden päästä vauhti on todennäköisesti aika kovaa. Tämä koskee kaikkia toimialoja ja kaikkia yrityksiä, pieniä ja suuria, kotimaisia ja globaaleja.” – Anni Ronkainen

Toisaalta voidaan todeta, että kaikki digitalisaation vaikutukset ovat asioita, jotka ovat aina kuuluneet yritysten kehittämiseen: uudistuvat toimintamallit ja prosessien automatisointi, uudet tuotealueet ja tuoteominaisuudet ja asiakaskohtaamisten uudet mahdollisuudet. Se, mitä digitalisaatio todella mahdollistaa, on aidosti globaali toiminta hyvinkin pienillä pääomainvestoinneilla osana tehokkaita arvoverkostoja.

”Pitäisi olla rohkeutta kyseenalaistaa koko prosessi, pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä ollaan oikeasti tekemässä – ja tehdä se sitten tekniikan avulla. Vastaavia mahdollisuuksiahan meillä on koko Suomen yritykset sekä julkinen sektori täynnä, kun niihin vain uskallettaisiin tarttua.” – Jyrki Kasvi

Digitalisaatioon on yrityksissä suhtauduttava kokonaisvaltaisesti. Digitalisaatio ei ole vain joidenkin lomakkeiden muuntamista sähköisiksi. Digitalisaatio ei myöskään tarkoita yksinomaan itsepalveluratkaisuja, joilla tuottamaton työ siirretään asiak-kaiden tehtäväksi. Se ei ole liioin sitä, että keksitään joku uusi liiketoiminta-alue tai liiketoimintamalli, jota kokeillaan irrallaan kaikesta muusta tekemisestä.

”Uutta liiketoimintaa ei voi tehdä niin, että nyt palkataan jokin digitiimi, ja tämä tiimi alkaa sitten luoda uutta liiketoimintaa. Ja te vanhat parrat voitte tehdä entistä vanhaa, kun sieltäkin tulee rahaa ihan hyvin. Siinä kohtaa digipuoli helposti margina-lisoituu.” – Johanna Suhonen

Miten digitalisaation ymmärretään muuttavan yhteiskuntaa

Yhteiskunnan näkökulmasta digitalisaatio muuttaa kansallisen kilpailukyvyn edel-lytyksiä. Sijainti, kertynyt pääomamassa ja raaka-ainevarannot eivät olekaan enää kilpailukyvyn määrittäviä tekijöitä.

Hallinnon kannalta digitalisaatio tarkoittaa mahdollisuuksia luoda aidosti positii-vinen ja kansalaisensa mukaan ottava palveluyhteiskunta. Samalla voidaan purkaa teollisen yhteiskunnan aikaan tarpeelliseksi koettuja rakenteita, jotka ovat nyt jo muuttuneet rasitteiksi.

”Vähän vaikuttaa siltä, että digitalisaatiokeskustelussa annetaan välineille liian iso painoarvo. Eihän siitäkään ole puhuttu, että meillä on sähköyhteiskunta, vaikka sähköistäminen on mullistanut tätä maailmaa dramaattisesti. Suomessa se, että saatiin sähkö joka paikkaan, oli iso kansallinen projekti. Sähköistämistä ei tehty pelkästään taloudellisilla mittapuilla katsottuna. Ajatus oli, että on sivistysvaltion kriteeri, että joka torpassa on sähkö käytettävissä. Ehkä meidän pitäisi ajatella suomalaisen tietoyhteiskunnan ja esimerkiksi laajakaistaverkon rakentamista vähän samalla tavalla.” – Jyrki Kasvi

”Kyllä junaan vielä ehtii mukaan, mutta viivytellä ei kauheasti enää voi. Vuoden päästä vauhti on todennäköisesti aika kovaa.”– Anni Ronkainen


Muutokset voivat olla todella rajuja jos yhteiskunta määritellään kansalaisia yhdistä-väksi toimijaksi, jota johtaa demokraattisesti valitut henkilöt. Poliittinen päätöksen-teko nopeutuu ja muuttuu entistäkin julkisemmaksi. Varmasti päätöksenteosta tulee myös tasa-arvoisempaa, kun tieto eriarvoisesta kohtelusta välittyy millisekunneissa ja tapauksia voidaan verrata toisiinsa.

Sähköinen äänestäminen voi muuttaa paljonkin puolueiden perinteistä pai-noarvoa. Yksittäisten edustajien on vaikeampi selittää päätöksiään puoluekurin kautta, kun koko päätösketjua voidaan seurata reaaliajassa. Onko tulevaisuudessa tilausta nykyisten puolueiden kaltaisille edunvalvontaryhmille? Kun äänestäminen on helppoa, voidaanko edustajien luottamus mitata tiheämmin kuin kerran neljässä vuodessa?

Toisaalta nykyinenkin poliittinen malli on digitalisaatiota vauhdittava – tai ehkä politiikassa on opittu hyödyntämään digitalisaatiota jopa yrityksiä nopeammin. Kun päättäjät vaihtuvat neljän vuoden välein, tuloksien on näyttävä nopeasti.

”Ei mikään istuva hallitus halua, että heidän kehitysasiansa näkyvät vasta seuraavan hallituksen aikana. Käytän-nössä hankkeet pitäisi siis saada vietyä nopeasti läpi.” – Markku Heikura

Digitalisaation murros työelämässä tuottaa yhteiskunnalle myös uusia syrjäy-tymisuhan alla olevia ryhmiä. Tyypillisesti murrostilanteissa tuloerot kasvavat. Ne, jotka pääsevät muutokseen mukaan, vaurastuvat, ja ne, jotka myöhästyvät, köyhtyvät. Yhteiskuntarauhan ylläpi-täminen ja demokratian säilyttäminen vaatii uusia toimintamalleja julkiselta hallinnolta.

”Jos lisäarvon jakaminen toteutetaan kuten edellisessä murroksessa, silloin tuloerot kasvavat. Syntyy suuri syrjäytyneiden ihmisten joukko, jonka kokemukselle, ammat-titaidolle ja työlle ei ole kysyntää. Osa syntyneestä lisäarvosta pitäisi verotuksella ohjata näiden ihmisten uudelleenkouluttamiseen ja muihin toimiin, joilla sitten pehmennetään sitä murrosta.” – Jyrki Kasvi

Yhteiskunnan on myös varauduttava puolustautumaan sekä poliittisen kybervakoilun että globaalin kyberrikollisuuden uhilta. Näiden uhkien suhteen tietoisuus on herännyt, mutta lähitulevaisuudessa tarvittavat voimavarat liikkuvat vielä puhtaasti arvausten tasolla.

”Turvallisuusajattelumme poikkeaa hieman muista valtioista. Meillä turvallisuusajat-telu on pitkälti yhteistyöajattelua, jossa koko yhteiskunta varautuu kaikilla sektoreilla. Se perustuu eri sektoreiden yhteistyöhön lähtien yksilöistä, yhteisöistä ja järjestö-maailmasta aina yrityksiin ja viranomaistoimiin. Varautuminen ei siis tapahdu siiloissa kuten muualla.” – Arto Räty

Miten digitalisaation ymmärretään muuttavan yksilön maailmaa?

”Uteliaisuus herää tekemällä, ja uuden ilmiön kesyttäminen alkaa tekemisestä. Kun ekaluokkalaisille näyttää, että he voivat 3D-printata luokkaansa maskotin, se ruokkii mielikuvitusta aivan omalla tavallaan. Minulla on ollut näiden pajaluokkien kanssa herkullinen tilaisuus puhua mielikuvituksen tärkeydestä: maailma ei ole valmis ja uutta ei keksitä ilman mielikuvitusta.” – Marjukka Peltonen

Yksilön näkökulmasta digitalisaatio lupaa yleisen käsityksen mukaan paljon positiivisia vaikutuksia, mutta myös kriittisempiä kannanottoja on esitetty.

Yksilön kannalta keskeinen muutos on hänen luomansa tiedon muuttuminen hänelle itselleen arvokkaaksi varannoksi. Lisäksi hänen hänen mahdollisuutensa viestiä ja vaikuttaa omaan ja ympäristönsä hyvinvointiin ovat ennennäkemättömät. Toisaalta hänellä on lupa odottaa saavansa yhteiskunnalta ja yrityksiltä jatkuvasti parempia palvelukokemuksia.

Varmasti digitalisaatio rikastuttaa yksilön elämää. Osaaminen monipuolistuu ja ymmärrys maailmasta syvenee. Mahdollisuudet huolehtia omasta hyvinvoinnista paranevat tiedon ja palvelujen monipuolistumisen kautta. Lepoa ja palautumista palveleva viihdetarjonta monipuolistuu ja saatavuus paranee.

”Edessämme on ääretön digitaalinen meri, jossa on loputtomasti erilaisia vaihto-ehtoja. Mutta paloletkusta ei voi juoda, siihen tarvitaan hana. Tarvitaan taho, joka järjestää tiedon virrasta meille kuluttajille järkeviä suupaloja, nautinnollisia hetkiä ja

”Jos lisäarvon jakaminen toteutetaan kuten edellisessä murroksessa, silloin tuloerot kasvavat. Syntyy suuri syrjäytyneiden ihmisten joukko, jonka kokemukselle, ammattitaidolle ja työlle ei ole kysyntää.”– Jyrki Kasvi

”Edessämme on ääretön digitaalinen meri, jossa on loputtomasti erilaisia vaihtoehtoja. Mutta paloletkusta ei voi juoda, siihen tarvitaan hana.”– Lauri Kivinen


informaatiota. Luokittelee ja saattaa sisältöä ulottuvillemme ja tekee sen helposti vastaanotettavaksi. Tämä on mediayhtiöiden rooli nyt ja tulevaisuudessa.” – Lauri Kivinen

Mielipiteitä jakavaa keskustelua on käyty kehityssuunnasta, jossa tietoteknisiä laitteita asennetaan ihmisten sisälle. Marginaalista digikieltäytyjien joukkoa lukuun ottamatta kaikki hyväksyvät esimerkiksi sydämentahdistimet. Pankkikortin ja passin korvaava ihonalainen siru herättää jo enemmän kysymyksiä vaikkapa yksityisyyden suojasta.

Huolestuneita puheenvuoroja on esitetty myös digi-ilmiöiden vaikutuksesta fysiologiaamme, esimerkiksi näyttöjen vaikutuksista aivojen toimintaan.

”Digitalisaation kerrannaisvaikutuksista on alettu keskustella enemmän viime aikoina. On kuitenkin kovin helppoa sivuuttaa tämä ja keskustella digitalisaatiosta puhtaasti tek-nisenä ilmiönä. Silloin unohdetaan ajatella sitä mitä digitalisaatio tarkoittaa ihmiselle fyysisenä olentona.” – Jyri Engeström

Digitalisaation sosiaaliset vaikutukset ovat myös sekä positiivisia että huolta herättäviä.

”Tekniikka tyhmentää meitä, se laittaa meidät istumaan kuvaruudun viereen. Se myös heikentää meitä. Miksi lapset

liikkuisivat enää, kun he voivat pelata pelejä? Miksi pitäisi lähteä ulos, kun kaikki on tässä, maailma tulee luo. Digi ei pelasta meitä, mutta se auttaa meitä unohtamaan todellisuuden, koska me voimme aina paeta sitä.” – Timo Airaksinen

Yksilötasolla digitalisaatio herätti jo vuosituhannen vaihteessa keskustelua digitaali-sista kuiluista. Kun suuret massat siirtyvät uuteen, kuinka huolehdimme niistä joiden omaksumiskyky, fyysiset rajoitteet tai varallisuuden puute estävät digikehityksessä mukana pysymisen?

”Siinä vaiheessa, kun teknologia uutta, meillä on vielä mahdollisuus valita. Silloin se ei määrää meitä, ja voimme käyttää tai jättää käyttämättä sitä haluamallamme tavalla. Mutta sen jälkeen kun teknologia kypsyy ja valtaa alaa, kun se teknologian invaasio lopulta tulee, me emme voi sille oikein mitään, se vie mukanaan.” – Timo Airaksinen

Digitaalisten palveluiden kasvaessa on uhkakuvana esitetty, että sosiaalinen vieraantuminen lisääntyy, jos valtaosa sosiaalisista kontakteista tapahtuu vaikkapa matkapuhelimen kautta. Paradoksaalisesti sosiaalinen media voi eristää ihmisen aidoista sosiaalisista kohtaamisista. Meistä tulee huomaamattamme viestintäväline-riippuvaisia.

”Ihmisillä on jo niin voimakas fysiologinen kosketus mobiililaitteeseen, että siitä ei aidosti pystytä irrottautumaan. Samalla henkinen suorituskyky laskee ja kyky ratkaista yksinkertaisia ongelmaratkaisutehtäviä vähenee. Nämä ovat minusta kiinnostavia merkkejä sellaisesta ilmiöstä kuin extended self. Sen myötä tullaan myöntäneeksi, että mobiililaite on fyysinen osa ihmistä ja itseä.” – Jyri Engeström

Negatiivisia vaikutuksia ei pidä kuitenkaan ylikorostaa. Positiiviset mahdollisuudet ovat ylivertaiset. Enemmistö todennäköisesti omaksuu digitalisaatiopaletista parhaat puolet ja rikastuttaa siten niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointiaan.

”Siinä vaiheessa, kun teknologia uutta, meillä on vielä mahdollisuus valita. Silloin se ei määrää meitä, ja voimme käyttää tai jättää käyttämättä sitä haluamallamme tavalla.”– Timo Airaksinen






Digitalisaation monet kasvotMitä kaikkea voidaan digitalisoida? Mitä kaikkea täytyy digitalisoida? Missä kulkee digitalisaation raja? Kysymys liittyy tiedon luonteeseen. Aikaisemmin tieto on mielletty aineettomaksi. Tekstiä ja tekstipohjaisia aineistoja, ääniä ja musiikkia, valokuvaa ja liikkuvaa kuvaa on digitalisoitu jo pitkään. Digitalisaatio ja ICT eivät ole synonyymejä – digitalisaatio on myös käyttäytymismalleja, uusia tapoja ja tottumuksia, uusia liiketoimintamalleja ja uutta tuottavuuden tasoa. Digitalisaatio avaa meille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia, mutta innostuksen lomassa on oltava tietoinen myös mahdollisuuksien kääntöpuolesta. Viime kädessä kyse on tehokkuudesta ja tuottavuudesta, tietointensiivisistä liiketoimintamalleista – kilpailukyvystä.

Luku 4

BIG DATA JA ANALYTIKK A

OHJELMISTOKEHITYS

PILVIPALVELUT

MOBILITEETTI

MY DATA JA OPEN DATA

ROBOTIIKK A

TIETOVERKOT

DIGITA ALINEN VIESTINTÄ

K YBERTURVALLISUUS

PAIKK ARIIPPUMATON T YÖ

INTERNET OF THINGS

SOSIA ALINEN MEDIA

DIGITA ALINEN ASIAK ASKOHTA AMINEN

JOUKKOISTAMINEN

42 43

Digitalisaatio tämän ajan kuvaajana perustuu useamman ICT-alueen teknologisen kehitysvaiheen yhtäaikaiseen kypsymiseen sekä toiminnallisesti että taloudellisesti mielekkäälle tasolle.

Digitalisaation ajurit:

• Käytettävissä oleva laskentateho on kasvanut, sen hallittavuus parantunut ja hinta laskenut• Liikkuvuuden uusi taso nopeiden mobiiliverkkojen ja langattomien lähiverkkojen myötä • Ennennäkemättömän helposti hallittava skaalautuvuus pilvipalveluiden myötä• Viestinnän työkalujen integroituminen ja saavutettavuus• Anturi- ja radiotekniikan fyysisen koon pieneneminen ja hintatason halpeneminen• Globaalien tietoverkkojen nopeus, vakaus ja saavutettavuus • Ohjelmistojen kehittämisen tuottavuus

Yhdessä nämä ovat mahdollistaneet tiedon ja mittausdatan tuottamisen, varastoin-nin, käsittelyn ja jakamisen aivan uudella kustannustehokkuuden tasolla.

”Tällä hetkellä kehitys liittyy hyvin paljon siihen, että sillä itse asiassa rakennetaan uutta infrastruktuuria. Mutta se ei itsessään vielä selitä digitalisaation todellista luonnetta, vaan meidän täytyy kysyä, mitkä ovat ne yhteiskunnalliset tarpeet, joihin digitalisoituminen vastaa?” – Markku Wilenius

Teknisenä ilmiönä digitalisaatio pohjautuu mobiliteettiin, digitaaliseen viestintään, ohjelmoinnin evoluutioloikkaan, tietoverkkoihin, pilvipalveluihin, data-analytiikkaan sekä esineiden ja asioiden internetiin (Internet of Things; IoT-ratkaisuihin). Monet lä-hitulevaisuuden ratkaisut ovat yhdistelmiä näistä kyvykkyyksistä. Nämä yhdistelmät saavat mediassa omia kuvaavia nimiä, kuten robotiikka ja avoin data. Teknologiselle perustalle syntyy myös rakenteita uudistavia sosioekonomisia virtauksia kuten kuluttajistuminen ja joukkoistaminen. Mutta digitalisaatio on kaksiteräinen miekka: syntyy myös paljon uhkakuvia, kuten kyberuhkia ja yhteiskuntia jakavia digitaalisia kuiluja.

Tässä luvussa digitalisaation perusteita ja seurausilmiöitä tarkastellaan hieman tarkemmin teknologiaperustan kautta. Tämän kirjan liitteenä on Leo Bergmanin Aalto-yliopistossa työstämä kirjallisuuskatsaus digitaalisesta liiketoiminnasta. Hän löysi neljä perusteemaa: uusi teknologia, työtapojen muutos, liiketoimintamallien muutos sekä yhteiskunnalliset muutokset. Katsaus muodosti rungon tämän luvun kokoamiselle.

Fyysisen ja digitaalisen maailman rajojen hämärtyminen muuttaa käsitystämme tiedosta ja siitä mitä tiedolla voi tehdä. Seuraava taso on fyysisten objektien digi-talisointi. 3D-tulostaminen mahdollistaa fyysisestä maailmasta digitoitujen mallien muokkaamisen, muuttamisen ja monistamisen. Samalla kytkettyjen laitteiden lisääntyminen ja niiden käyttöliittymien kehittyminen kasvattavat jatkuvasti digitaali-suuden vaikutusaluetta ja sitä kirjoa ihmisten tarpeita ja haluja, joita uusilla tuotteilla ja palveluilla voidaan tyydyttää.

Tiedon ominaisuuksiin kuuluu rajaton siirrettävyys, kopioitavuus ja skaalautuvuus. Tieto on myös haavoittuvaa. Sitä on merkittävä, turvattava, salattava ja varmuuskopi-oitava tyystin eri tasolla kuin fyysistä omaisuutta. Tietoa siirrettäessä ja kopioitaessa on varmistuttava, että tiedon alku- ja loppupiste täsmäävät, ja että tieto säilyy matkalla muuttumattomana ja koskemattomana. Digitalisaatiossa korostuu myös tiedon käyttöoikeuksien hallinta, digital rights management. Tiedolla on omistaja ja varmentaja.

Maantieteestä tulee tietoliikenteen maantiedettä. Paikkakuntien välisillä etäisyyk-sillä on vähemmän merkitystä, kun ratkaisevammaksi tulee se, millainen latenssi eli tietoverkkoviive fyysisten sijaintien välillä on. Maailmankartta muodostuu tieto-liikenneyhteyksistä. Tässä asetelmassa merkittäväksi muodostuu verkkojen laatu. Etäisyyksiä mitataan millisekunneissa. Maailman pääkaupungit sijoittuvat uuteen karttaprojektioon verkkojen kapasiteetin mukaan. Uuden globalisaation jakolinjat kulkevat digitaalisten kyvykkyyksien mukaan. Esimerkiksi Afrikka on edelleen pimeä manner, kun katsotaan maanosan valmiutta kytkeytyä maailmanlaajuiseen tietoverk-koon.

Digitaalisessa maailmassa työ on riippuvainen laadukkaista yhteyksistä. Verk-koon kytkeytyneet, digitaalisesti kehittyneet alueet houkuttelevat työpaikkoja ja tuotantoa.

Miksi digitalisaatio muuttaa maailmaa juuri nyt?

Keskeisimpiä vaikuttimia murroksessa on tietoliikenteen sekä tiedon käsittelyn ja varastoinnin merkittävä halpeneminen. Tieto tallennetaan ja siirretään bitteinä. Tallennetun gigatavun tai siirretyn bitin hinta on vuosikymmenien ajan pudonnut kymmeniä prosentteja vuodessa.

Kun tiedon käsittely ei ole enää merkittävä tekijä, yksikkökustannusten rakenne muuttuu radikaalisti. Nousee esiin uusia toimintamalleja, jotka eivät aiemmalla kulurakenteella olleet kannattavia ja syntyy yhä enemmän hyödykkeitä, jotka ovat täysin aineettomia.

Esimerkiksi Walt Disneyn piirtäjien käsityönä tekemät piirrosanimaatiot olivat

Digitalisaation monet kasvot Digitalisaation monet kasvot44 45

työvoimakustannuksiltaan eri luokkaa kuin nykyiset Pixarin studioilla tehdyt tieto-koneanimaatiot. Murros näkyy myös elokuvien jakelussa. Uudet elokuvatuotannot jaetaan bitteinä välittömästi kaikkialle.

Digitaalinen maailma on nopeiden muutosten maailma. Kun prosesseista tulee tietointensiivisiä, niiden perusteet voidaan nopeasti muuttaa ja yhdistää uusilla tavoilla. Uber-taksipalvelu on käytetyin esimerkki uudesta toimintamallista, joka digitaalisilla ratkaisuilla yhdistää uudella tavalla kaksi laajalle levinnyttä fyysistä infrastruktuuria, henkilöautot ja älypuhelimet. Uber on kiinnostava esimerkki myös siksi, että se haastaa vahvasti säänneltyä ja sopimuksiin perustuvaa taksiliikenteen toimialaa.

”Digitalisaatiosta on puhuttu jollain tasolla jo ainakin kymmenen vuotta, mutta nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että jokaisen asiakkaan on mietittävä kuinka sen haasteisiin vastataan.” – Tuomas Routto

12 miljardia laitetta verkossa

1,7 laitetta jokaista maapallon ihmistä kohden

4,3 laitetta jokaista maapallon ihmistä kohden

33 miljardia laitetta verkossa

Strukturoimaton data

Pilvipalveluiden osuus

Strukturoitu data

LÄHDE: IDC, The Digital Universe 2010

LÄHDE: Cisco Global Cloud Index 2013-2018 -raportti

LÄHDE: Strategy Analytics (lokakuu 2014)

30 000 eksatavua (EB)

25 000

20 000

15 000

10 000

5 000

YRITYSTEN DATAN KASVU MAAILMANLAAJUISESTI

DATAKESKUKSIEN LIIKENTEEN KASVU

INTERNET OF THINGS – VERKKOON LIITETYT LAITTEET

2015

2020

2018 | 8,6 tsettatavua2013 | 3,1 tsettatavua

2014

2020

Digitalisaation monet kasvot Digitalisaation monet kasvot46 47

4.1. Digitaalisuuden teknologiaperustaDigitalisaation taustalla vaikuttaa kuusi suurempaa teknologiakokonaisuutta, joissa on viime vuosina tapahtunut merkittäviä teknisiä ja toiminnallista loikkia käytettävyy-dessä. Nämä tekniset kokonaisuudet ovat:

• Big Data ja data-analytiikka• Mobiliteetti• Pilvipalvelut ja tietoverkot• Digitaalinen viestintä• Internet of Things, IoT• Ohjelmistokehitys

4.1.1. Big Data ja data-analytiikka

Sensoreiden ja verkottuneiden laitteiden yleistyessä yhä useammista lähteistä keräytyvä tieto varastoituu Big Dataksi. Käsitteenä Big Data on syntynyt kuvaamaan valtavia ja eksponentiaalisesti kasvavia tietomääriä. Big Data avaa ennennäkemät-tömän ikkunan inhimillistä todellisuutta muokkaavien ilmiöiden ymmärtämiseen, koska aiempaa päättelyä on saattanut rajoittaa kulttuuriperimästämme kumpuavat rajoitukset, jotka eivät enää ole merkityksellisiä.

Suuret tietovarastot sinällään eivät ole uusi ilmiö. Ero aikaisempaan syntyy laskentakapasiteetin ja ohjelmointitaitojen merkittävästä kehittymisestä. Näiden edistysaskeleiden ansiosta pystytään toteuttamaan keinoälysovelluksia, jotka louhivat eri muodoissa tallennetuista tietomassoista esiin asioita, joita ei aiemmin ole voitu varmentaa tai edes kysyä.

Kun tiedon kerääminen ja varastointi mahdollistuu laajassa mittakaavassa ja vähäisin kustannuksin, ympäröivistä tapahtumista voidaan luoda aikaisempaa merkittävästi pidempiä aikasarjoja, konteksteja ja syy-seuraussuhteita. Esimerkiksi Amazonin verkkokaupassa asiakkaan ostopäätöstä edeltävä liikkuminen sivustolla tallentuu ja osaltaan muodostaa suurta kuvaa siitä, millaisia harkintaprosesseja tuotteiden ostoon verkkokaupasta liittyy. Tapahtumaketju analysoidaan ja liitetään osaksi pitkiä aikasarjoja. Tuloksena on maailman tehokkainta ja kohdennetuinta markkinointia ilman niitä rajoitteita, joita ihmisen päättely olisi tuottanut.

John Deere hyödyntää data-analytiikkaa uudella tavalla. Aiemmin John Deere on käyttänyt analytiikkaa koneiden kunnon ja huoltotarpeen seurantaan. Uutena sovellusalueena analytiikkaa käytetään myös metsäkoneiden käyttökoulutuksessa. Jokainen työvaihe analysoidaan ja peilataan aikaisempaan dataan. Näin yksittäisten

kuljettajien vahvuudet ja kehitysalueet tunnistetaan entistä tehokkaammin.Suurista tietomääristä tiivistyvät uudet johtopäätökset ja havainnot haastavat

vanhat liiketoimintamallit. Markkinoille tuotavien hyödykkeiden ja tuotteiden arvon painopiste siirtyy uusiin tapoihin hahmottaa toimintaa.

Suunto Oy hyödyntää Big Dataa ja data-analytiikkaa liikuntapalvelussaan, jossa asiakkaan suostumuksella kuntoilulaitteiden keräämiä henkilökohtaisia tietoja käytetään palvelun kehittämiseen. Suunto saa näin käyttöönsä suunnattoman määrän havaintoja ja pitkän aikavälin sarjoja siitä, kuinka eri lajien harjoittelu vaikut-taa suoritustasojen muutoksiin. Data-analyysi avaa valtavasti myös muita käyttö-mahdollisuuksia. Analytiikalla voidaan hahmottaa niitä tapahtumaketjuja, jotka ovat johtaneet uuden tuotteen, laitteen tai urheiluvälineen ostoon. Näin voidaan peilata esimerkiksi kolme maratonia juosseen juoksukenkävalintoja muihin lajin harrastajien hankintoihin.

Analytiikka on siis korvaamaton työkalu myynnin ja markkinoinnin kohdenta-misessa. Itse asiassa sovellusalueet ovat laajempia: Big Datan ja analytiikan hyö-dyntäminen tuo varmuutta kaikenlaisten toimintaennusteiden tekemiseen. Suurten tietomäärien käyttö heijastuu sekä loppuasiakkaille toimitettavissa tuotteissa että organisaatioiden sisäisiin kehityshankkeisiin.

Matkapuhelinten kehittäjät hyödyntävät Big Dataa määritellessään puhelinten akkujen optimaalista kokoa. Erilaisten sovellusten käyttötavat ja niiden edellyttämä energiantarve välittyvät suoraan matkapuhelinyhtiöille. Analytiikalla saavutettava varmuus käyttöprofiileista ja seuraavista kehitysaskelista on esimerkiksi asiakasky-selyihin verrattuna ratkaiseva.

Vodafone kartoittaa analytiikalla operaattoria vaihtavien asiakkaiden päätökseen vaikuttavia tekijöitä. Lähtöpäätöstä valmistelevat asiakkaat käyvät esimerkiksi keskimääräistä useammin katsomassa liittymäsopimuksensa päättymispäivämää-rää. Ennakoinnin myötä asiakaskokemusta voidaan pyrkiä parantamaan ennen kuin asiakkuus päättyy.

Kun analytiikka ja algoritmit kehittyvät ja tulevat osaksi inhimillistä toimintaa, koneälystä kasvaa ihmistä tehokkaampi.

Gartnerin asiantuntijat käyttävät esityksissään esimerkkinä syöpädiagnostiikkaa, jossa päästään koneälyllä kymmeniä prosenttiyksiköitä tarkempiin tuloksiin: kun ihmislääkärin onnistumisprosentti on noin 50, IBM:n supertietokoneen Watsonin demonstraatiossa syöpädiagnooseista oikeaan osui 90 prosenttia.

Digitalisaation monet kasvot | Digitaalisuuden teknologiaperusta Digitalisaation monet kasvot | Digitaalisuuden teknologiaperusta48 49

4.1.2. Mobiliteetti

”Asiat pitää olla mobiililaittessa - tai vähintäänkin verkossa. Emme me ei oikein nähneet mitään perustetta, minkä takia esimerkiksi autovakuutuksen ottamisen vuoksi pitäisi mennä konttoriin.” – Pekka Lemettinen

Kannettavien, laskentatehoisten ja verkkovalmiiden älylaitteiden yleistyminen ja muuttuminen osaksi yhteiskunnallista perusinfrastruktuuria nopeuttaa digitalisaa-tion aikaansaamia prosessimuutoksia. Aika ja paikka menettävät merkitystään. Mobiliteetti näkyy työajan tehostumisena ja tarpeettomien prosessien karsiutumise-na. Mobiililaitteiden nopeiden yhteyksien avulla organisaation työntekijöiden pääsy tietolähteisiin ja sovelluksiin ei riipu ajasta tai paikasta. Laitteiden lähiviestintäominai-suudet taas mahdollistavat tunnistamisen, tiedon vaihdon ja maksamisen oivalluksia. Laitteiden paikannustekniikoiden kehittyminen mahdollistaa työn ohjaukselle ja tavaralogistiikalle uusia kehittämispolkuja.

Helsinki-Vantaan lentokentällä lentokoneiden siivousaikataulut suunniteltiin aikaisemmin lentojen aikataulujen mukaan. Aikataulujen muutokset johtivat siivous-henkilökunnan yliresursointiin. Kun lennonjohdon ajantasaiset laskeutumistiedot

yhdistettiin mobiileihin työnohjausratkai-suihin, siivoushenkilöstön tehokkuus nousi uudelle tasolle. Nyt koneiden siivoamisesta vastaavat työntekijät ovat oikealla portilla oikeaan aikaan.

Helsinki-Vantaan siivoustoiminnan tehos-tuminen on esimerkki mobiliteetin murrosvai-kutuksen laajenemisesta. Mobiliteettiaalto on lähtenyt liikkeelle tietotyöstä, ja nyt mobiilien ratkaisuiden vaikutus ulottuu suorittavaan työhön. Älylaitteet tulevat osaksi suorittavaa työtä. Toimintaa tehostavien sovellusten kehittäjät luovat uusia menestyskonsepteja aloilla, joita on ajateltu konservatiivisina ja fyy-sisiin reunaehtoihin tiukasti ankkuroituneina.

Mobiliteetti tulee osaksi ostoprosessia uusilla tavoilla. Ostosten tekemisen paikka-sidonnaisuus murtui kun verkkokauppaos-tamista ryhdyttiin optimoimaan mobiileille

alustoille. Seuraava askel on purkaa myös tavaroiden toimitukseen liittyviä toimin-tamalleja asiakkaan hyödyksi. Vähittäiskauppojen toimituspalvelut ovat viitoittaneet

tietä paikkasidonnaisuuden tulemiselle. Asiakas voi valita ostosten toimituskohteeksi autonsa. Tietojärjestelmä paikantaa auton ja toimitus tapahtuu automaattisesti. Ostosten toimittajalla on kertakäyttöinen avain, jolla takaluukun voi avata.

4.1.3. Pilvipalvelut ja tietoverkot

Pilvipalveluiden tulo muutti tullessaan IT-pohjaisen liiketoiminnan logiikan. Pilvipal-velut mahdollistivat nopean käyttöönoton ja skaalautuvuuden verrattuna perinteisiin IT-ratkaisuihin. Kun pilven murros tapahtui, fyysisten servereiden viikkojen mittaiset toimitusajat, huollot ja ohjelmoinnit siirtyivät historiaan. Prosessiajat kaventuivat viikoista minuutteihin. IT-ratkaisuista tuli täsmällisesti liiketoimintaan sopivia ja monista liiketoiminnan aloista vähemmän pääomaintensiivisiä.

Pilven toimintaidea ja -edellytys on, että sen täytyy olla aina saavutettavissa. Pilvipalveluiden toimivuuden edellytyksenä ovat läpäisykykyiset tietoverkot ja tehokkaat datakeskukset, joiden toiminta on varmennettu satunnaisten laite- ja kaapelirikkojen, luonnonilmiöiden sekä rikollisen toiminnan varalta.

Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry:n kyselytutkimuksen mukaan pilvi-palveluiden käytössä osana liiketoimintaa on tapahtunut merkittävä murros lyhyessä ajassa. Kun vuonna 2012 viidesosa vastanneista ilmoitti, että heillä on pilvipalveluiden hyödyntämiselle liiketoiminnassa muotoiltu strategia, vuonna 2014 jo lähes kaksi kolmasosaa oli muodostanut näkemyksen pilvipalveluiden strategisesta käytöstä. Kehitys jatkuu huimana. Jo vuonna 2018 ennustetaan että yli kaksi kolmasosaa globaalista ICT-kuormasta prosessoidaan pilvipohjaisissa datakeskuksissa – yritysten perinteisten datakeskusten jäädessä alle yhden kolmasosan.

Tietoverkkojen komponentteihin integroituu yhä enemmän data-analytikkaa ja keinoälyä, joita hyödynnetään kapasiteetin riittävyyden varmistamisessa. Koko ekosysteemin kannalta kriittiset tiedot voivat saada paremman prioriteetin verkossa ja vastaavasti vähemmän kriittinen tietoliikenne voi hidastua dynaamisen ohjauksen kautta. Data-analytiikka myös parantaa pääsynhallinnan, tietosuojan ja tietoturvallisuuden tasoa tietoverkoissa.

Tietoliikenneyhteydet ovat kriittisiä kuljetuspalveluille

Mäntylä tarjoaa erikoiskuljetuksia

Pohjoismaihin. Luotettavat verkkoyhteydet

ja toimiva kenttä ovat kuljetustoiminnalle

kriittisiä, sillä kuljetusautojen sijainti pitää

olla koko ajan tiedossa ja kuljettajien pystyä

soittamaan toisilleen, asiakkaille ja toimistoon

mistä tahansa. Asiakaspalvelu ja toimintojen

suunnittelu helpottuu, kun toimistolta

nähdään karttapohjalla missä kuljetusauto

liikkuu ja kuljettaja kuittaa reaaliaikaisesti

milloin kuorma on vastaanotettu ja purettu.

Mäntylä E&E

Modernit viestintävälineet perinteiseen kahvilaan

Porvoolainen kahvila- ja cateringyritys Café

Cabriole otti käyttöön viestintäpalvelun,

jonka avulla puheluita voidaan ohjata

matkapuhelinliittymiin. Asiakaspalvelu

paranee, kun vaihteeseen soittavan

asiakkaan voi suoraan yhdistää oikealle

henkilölle vaikka tämä olisi esimerkiksi

cateringkeikalla. Ratkaisu tukee liikkuvan

työn tekemistä mahdollistaen samalla hyvän

tavoitettavuuden.

Café Cabriole


Nyt pilvipalvelujen soveltamisessa siintää seuraava vaihe. Kun toiminta edellyttää nopeita ratkaisuja, pilotointia ja ripeitä markkinakokeiluja, pilvipalvelut liukuvat yhä tiiviimmin osaksi bisneksen ydintä. Toiminnan jatkuvuuden kannalta kriittisimmät järjestelmät ovat pilvessä; pilven luotettavuudesta tulee kriittinen tekijä.

Pilviympäristöjen integroituminen toisiinsa asettaa haasteita, joiden ratkaise-misessa ei saa epäonnistua. Tarvitaan uudenlaista, laajempaa ja samaan aikaa tiukempaa ajattelua järjestelmäarkkitehtuurissa. Jatkuvuuden varmistamiseen liittyvät sekä verkkoyhteyden tarjoajan että muiden yhteistyökumppanien laadun tarkastaminen.

Tietoverkkojen osalta tämä kehitys kuvaa kasvavaa tarvetta kapasiteetille, laadulle, korkealle käytettävyydelle sekä mobiilisuudelle. Kaikkea näitä tulee kyetä kehittämään ympäristössä, jossa yhdistetään käyttäjät ja sovellukset sekä tietovarannot globaalissa verkossa hyödyntäen erilaisia hybridiratkaisuja. Näitä ovat muiden muassa julkiset ja yksityiset pilvitoteutukset, joissa hyödynnetään niin kiinteät kuin mobiilit alustat kattavia tietoverkkoratkaisuja.

4.1.4. Digitaalinen viestintä

Vielä hetki sitten puhelu, sähköposti ja tekstiviesti olivat nopeimmat tavat digi-taalisessa viestinnässä. Tänään reaaliaikaiset viestinnän muodot kuten Twitter, Facebook, WhatsApp, Instagram ja Lync ovat ottaneet paalupaikan digitaalisessa viestinnässä tehdessään yhdeltä monelle tapahtuvan viestinnän helpoksi, mutta säilyttäen myös henkilökohtaisuuden. Mikä tahansa merkittäväksi luokiteltava tapahtuma raportoidaan lähes välittömästi kaikkialle maailmaan. Viestintäkulttuuri muuttuu nopeatempoisemmaksi uutisoinniksi ja todistajanlausuntojen muotoiluksi ympäröivistä tapahtumista. Myös yritysten toimintaympäristöt muuttuvat koko ajan. Kyetäkseen toimimaan tehokkaasti ja oikein, on työntekijöiden saatava tietoa ja sama tieto on oltava monella toimijalla yhtäaikaisesti.

Tekniikan edistysaskeleiden myötä ympyrä on sulkeutumassa. Olemme jälleen siirtymässä kuvan ja tunteen aikaan. Puhelinaikana viestinnästä karsiutuivat ilmeet ja eleet. Tekstipainotteisuuden aikaan katosivat lisäksi äänensävyt. Pikaviestintä palautti viestinnän spontaaniuden ja puheenomaiset epätäydelliset lauseet. Kun videoneuvottelujärjestelmät kehittyvät käytettävyydeltään puhelimen kaltaiseksi työkaluksi, neuvotteluissa korostuvat jälleen elekieli, ilmeet ja koko se ihmisten välisen viestinnän spektri, josta puhelimen ja sähköpostin valtakaudella on luovuttu. Kehitys ei lopu tähän. Uusi viestintätekniikka mahdollistaa inhimillisten puutteiden tukemisen. Esimerkiksi reaaliaikainen tulkkaaminen kahden kielen välillä on nurkan takana. Kun viestintäteknologian harppaukset yhdistetään mobiliteetin lupauksiin,

on hyvin todennäköistä, että seuraavalla vuosikymmenellä harvinaisemmillakin kielialueilla vierailevilla älylaitteen käyttäjillä on taskussaan simultaanitulkki.

Uudenlaiset algoritmit ja Big Data tekevät mahdolliseksi esimerkiksi Twitter-viesti-en tunnetilojen analysoinnin. Yritysten kannalta tunnekartastojen luominen auttaa tilannekuvan luomisessa sekä toiminnan kohdentamisessa haastavimmissakin tilanteissa.

Digitaalinen viestintä edesauttaa tarkoituksenmukaisen tiedon helppoa ja tietoturvallista saatavuutta. Tieto on saatava oikeaan aikaan ja oikealle taholle, kulloinkin tarkoituksenmukaiseen viestintävälineeseen ja usein monikanavaisesti. Digitaalinen viestintä mahdollistaa toiminnan kehittämisen ja uusien toimintatapojen käyttöönoton. Esimerkkejä ovat asiakaspalvelun laatuparannukset, asiakaskohtaamisten uudet tavat, myynti-prosessin nopeuttaminen sekä projekti- ja kumppaniyhteistyön tehostaminen. Digitaalisen viestinnän palveluja tarvitaan yhä enemmän kun työn tietovaltaistuminen jatkuu. Se vastaa myös nuorten, työelämään tulevien sukupolvien tottumuksia ja odotuksia.

4.1.5. Internet of Things

Internet of Things (IoT) -ilmiö on syntynyt tiedonhallinnan kokonaiskustannusten romahduksesta. Kun IoT-yksiköiden ja -sensoreiden hinta painuu alle euron kap-palehintaan, mahdollistuvat suuriin volyymeihin perustuvat ratkaisut. Nyt IoT-ilmiö on edennyt yli leimahduspisteen, ja kentällä tapahtuu vuosi vuodelta enemmän. Tietoverkkoihin kytkettyjen ja kytkeytyvien laitteiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti kattaen kaiken, jonka kytkeytyminen tuottaa yrityksille tai kuluttajille hyötyä. IoT-so-vellukset alkavat näkyä arkipäiväisessä elämässä. Jo nyt markkinoilla on esimerkiksi golfmailoja, jotka tuottavat käyttäjälleen tarkkaa tietoa lyönneistä.

Aikakauslehti Economist totesi syyskuussa 2014, että IoT:n ympärillä käydään vilkasta keskustelua standardeista. Maailman johtavat IT- ja ICT-toimijat kuten AT&T, Cisco ja IBM muodostavat suuria ja kilpailevia yhteenliittymiä pyrkiessään luomaan universaalin arkkitehtuurin sille, kuinka miljardit laitteet kytkeytyvät toisiinsa. IoT:n ympärille luotavien uusien standardien vastapainona vaikuttavat internetin tiedonsiir-

Positiivisen viestinnän vallankumous

Vaasan Oy:llä on käytössä strategiaa tukeva

yhtenäinen viestintäratkaisu koko konsernille.

Myyntihenkilöstöllä on käytössä liikkuvan työn

mahdollistavat työvälineet (ml Microsoft Lync),

jolloin esim. tilauskäsittely hoituu aika- ja

paikkariippumattomasti. Ratkaisun edut ovat

tiedonkulun paraneminen, läpinäkyvyyden

lisääntyminen, työskentelyn tehostuminen ja

työtyytyväisyyden paraneminen.

Vaasan Oy


rossa käytettävän klassisen IP-protokollan puolustajat. Tiedonsiirron ekosysteeminä IoT-ilmiö on vielä kypsymisvaiheessa. Gartnerin arvion mukaan suuretkaan yhteen-liittymät eivät lähitulevaisuudessa saavuta määräävää asemaa, vaikkakin suurten yritysten vuoropuhelu kiihdyttää IoT-ilmiön kehitystä ja sen ympärille syntyviä sovelluksia. Esineiden internetin ympärillä nähdään mielenkiintoisia uusia avauksia ja myös kiristyvää kilpailua.

IoT:lle on käytössä rinnakkaisia termejä, joiden joiden erot ovat akateemisessa mielessä lähinnä siinä, kuinka paljon analytiikka ja automaatiota on sisällytetty kä-sitteeseen. Teollisuus puhuu mielellään teollisesta internetistä (Industrial Internet) ja toisaalta viestinnän kielessä puhutaan koneiden välisestä kommunikaatiosta, M2M, machine to machine, erotuksesta ihmisen käymästä televiestinnästä. Kattavimpana käsitteenä on esitetty myös Internet of Everything, jossa kaikki kommunikoivat ristiin ja kaikkea myös ohjataan analytiikan avulla.

Riippumatta siitä miten tätä viestinnän ja internetin sovellusta kutsutaan, nyt etsitään mielenkiintoisia sovellusalueita ja liiketoimintamalleja. Suomalainen startup-yritys Ruuvi on tuonut markkinoille yksikkökustannuksiltaan hyvin alhaiset IoT-sensorit. Sensori on rakennettu energialähteenä toimivan nappipariston ympä-rille. Näitä voidaan sijoittaa esimerkiksi puihin, jolloin metsän todellisia kasvuolosuh-teita voidaan seurata ja mallintaa entistä tarkemmin. Hoitokustannukset kohdentuvat paremmin ja tuotetun raaka-aineen tuleva käyttökohde voidaan määrittää optimaa-

lisemmin.

”Tai entä jos kaikki Suomen puut laitettaisiin verkkoon RF-sirutunnisteiden avulla? Tässä olisi se oikea kunnianhimon taso. Tekniikka on nykyään niin halpaa, että se ei enää määritä toiminnan rajoja. Esimerkiksi itseorganisoitu-vat verkot ovat täysin olemassa ja toteutetta-vissa olevaa teknologiaa.” – Jyrki Kasvi

Esineiden internetin maailmaan syntyy hierarkioita kyvykkyyksien mukaan. Tällä hetkellä olemme vaiheessa, jossa sensorit keräävät tietoa ympäröivästä maailmasta, mutta havainnoitaviin ympäristöihin ei

vaikuteta. Seuraava vaihe IoT:n kehityksessä on kyvykkyys vaikuttaa ympäristöön. IoT-yksiköiden kehitys kulkee kohti autonomisia ratkaisuita, jotka pystyvät mukautu-maan muuttuviin olosuhteisiin, kuten edellä mainitussa Ruuvin esimerkissä tapahtuu.

Kuten pilvipalvelut, IoT muuttuu palveluperustaiseksi ja helposti integroitavaksi. Näin erilaisia IoT-palveluita voidaan liittää osaksi suurempaa liiketoiminnan ekosysteemiä. Ja kuten pilvipalvelut, IoT tulee murtamaan useiden alojen toimintaperiaatteita.

IoT:n tuottamia murroksia tullaan näkemään koko yhteiskunnan laajuudella. Esimerkiksi vähittäiskaupassa sensorit varmistavat, että varastot pysyvät aina ajan tasalla. Terveydenhoidossa potilaiden etävalvonta tehostuu, ja kun kyvykkyyspor-taassa noustaan ylemmäs, potilailla saattaa aina olla mukanaan henkilökohtainen terveydenhoitaja. Myös itsehoidossa nähdään uusia avauksia.

”Tärkein asia on ollut se, että on menty liiketoiminta edellä. Valitaan hyvin perinteinen toimiala, ja lähdetään sitten murtamaan. Jäteala on tyyppiesimerkki alasta, joka on ollut pitkään jo olemassa mutta toimintamallit ovat pysyneet suhteellisen samanlaisi-na vuosikymmenestä toiseen.” – Pirkka Palomäki

4.1.6. Ohjelmistokehityksen tuottavuus

Digitalisaation ydin on syvällä ohjelmistoissa, ohjelmointikielissä, menetelmissä, algoritmeissa ja ohjelmoinnin evoluutiossa. Vanhat perinteiset tavat rakentaa oh-jelmistoja ja integroida niitä toisiinsa mullistuvat nyt ällistyttävän nopeasti. Avoimen lähdekoodin projektit ovat jo kauan aikaa sitten muuttaneet ohjelmistoprojektien kustannustason, kehitysnopeuden ja luoneet uuden maailmanlaajuisen, kumulatiivi-sen evoluution.

Ohjelmistoprojektit, jotka alusta alkaen suunnitellaan käytettäväksi liikkuvilla päätelaitteilla ja joiden taustajärjestelmät rakennetaan pilvipohjaisten arkkitehtuu-rien varaan, ovat olleet jo vuosia todellisuutta. Seuraavaksi ovat vuorossa entistä laajemmat pilviohjelmointiympäristöt kuten IBM Bluemix, Amazon Web Services tai Microsoft Azure – näissä koko kehitysympäristö on siirtynyt pilveen, ja tuotanto, testaus ja kehitysympäristöt on virtualisoitu. Ympäristöt tukevat jo nyt oppivien algoritmien käyttöä, Big Data analytiikan vaatimia tietokantarakenteita ja analytiikka-menetelmiä, tiedon visualisointia, IoT-antureiden tunnistamista ja datan keräämistä tai valmiita liiketoimintaprosessien runkoja.

Kaikki tämä mahdollistaa uudentyyppisen lähestymistavan digitalisaatioon – asioita, liiketoimintamalleja, käyttöliittymiä tai sovelluksia on mahdollista kehittää ja testata ennennäkemättömän nopeasti ja kustannustehokkaasti. Ohjelmistojen ominaisuudet voidaan tuoda vaiheittain käyttöön tai ratkaisun tarvitsema palvelinka-pasiteetti skaalata tunneissa maailmanlaajuiseksi ratkaisuksi. Uudeksi kilpailuteki-jäksi muodostuukin ohjelmisto-osaaminen ja sen tuomat mahdollisuudet.

Älykkäät turvarannekkeet terveydenhuollon tueksi

Oululaisen teknologiayritys 9Solutionsin

turvarannekkeet on suunniteltu

terveydenhoidon tueksi ikääntyvien

ja kuntoutuvien ihmisten kotihoitoon.

Rannekkeiden sisällä on sim-kortit, jotka

yhdistävät laitteet internetiin ja varmistavat

tarvittaessa nopean avunsaannin.

9Solutions


4.2. Teknologiailmiöiden laajentumatKuuden teknologialustan ympärille on kehittynyt uusia tasoja. Tekninen kehitys ja uudet soveltamistavat jäsentyvät käsitteellisesti uusiksi teemoiksi digitaalisuuden sateenvarjon alle. Tässä luvussa tarkastellaan osaa teemoista, kuten kyberturvalli-suutta, robotiikkaa ja sosiaalista mediaa.

Media nostaa keskusteluun uusia käsitteitä jatkuvasti. Osa niistä jää varmasti elämään ja osa katoaa hyvinkin nopeasti tai korvautuu uudella nimellä.

”Kiinnostava kehitysvaihe, mitä kohti nyt ollaan menossa digitalisaation suhteen, on että se alkaa tulla osaksi yhteiskunnallisia rakenteita. Samalla lailla sähköistyminen ja autoistuminen ovat aiemmin tulleet kiinteäksi osaksi yhteiskunnan infraa.” – Markku Wilenius

4.2.1. Kyberturvallisuus

Digitaaliset prosessit on hajautettu toimijoiden välille ja maantieteellisesti eri paikkoi-hin, tehostettu äärimmilleen ja niistä on poistettu kaikki viiveet ja puskurit. Mitä siis tapahtuu, kun prosessi katkeaa?

Useimmissa digitaalisuuteen pohjatuvissa palveluissa myös palvelun arvonmuo-dostus on erilainen. Se on yhä useammin jatkuvan ansainnan, kuukausilaskutuksen tai pienten transaktioiden muodostama virta, ei enää kertaostos tai investointi. Monet myytävät ja ostettavat asiat ovat muuttuneet aineettomiksi, eli uudella tavalla varastettavissa tai kopioitavissa oleviksi tuotteiksi tai palveluiksi. Aineettomat palvelut ovat myös alttiitta eri motivaatioista kumpuavalle kiusanteolle. Joskus kiusa tehdään taloudellisista syistä, joskus valtapoliittisista, joskus kiusaaja tavoittelee mainetta vertaisten keskuudessa, mutta joskus kiusa tehdään vain siksi, se on tehty aivan liian helpoksi.

Uusien palveluiden tai tuotteiden julkaisut ovat entistäkin aikakriittisempiä – markkinoiden tarjoama aikaikkuna kaventuu, ja kilpailijoiden mahdollisuus vastata uutuuteen on entistäkin nopeampi. Tuotteen tai palvelun lanseerauksen on onnistut-tava suunnitellusti. Kaikki häiriöt ja yllätykset voivat olla kohtalokkaita.

Yritysten työskentelytavat ja toimintamallit muuttuvat digitalisaation seurauksena. Tulevaisuuden merkittävimmät ICT-ratkaisut nojaavat pilveen. Tässä kehityksessä on syytä huomioida myös digitaalisen tiedon sijainnin, kopioitavuuden ja turvaamisen tärkeys. Varkauksien ja vakoilun riskit täytyy ottaa huomioon liiketoimintasuunnitel-missa ja toimintatapoja luotaessa. Asiakaskohtaamiset täytyy suunnitella siten, että mahdollisuudet identiteettivarkauksiin minimoidaan, niiden tapahtumiseen on varau-duttu ja myös epäonnistuneiden asiakaskohtaamisten hoitaminen on suunniteltua.

LÄHDE: PWC, The Global State of Information Security Survey 2015

KYBERTURVALLISUUS – VAARATILANTEIDEN KASVU

40 miljoonaa

35

30

25

20

15

10

5

2009

2010

2011

2012

2013

2014

Digitalisaation monet kasvot | Teknologiailmiöiden laajentumat Digitalisaation monet kasvot | Teknologiailmiöiden laajentumat56 57

Digitaalisen viestinnän nopeus ja uudet mahdollisuudet takaavat kielteisen huomion, uutisoinnin laajuuden ja kansainvälisyyden myös silloin, kun jotain epämiellyttävää tapahtuu.

Digitaalisuuden mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii siirtymistä aivan uudelle tasolle tietojärjestelmien muutosten nopeudessa, muutosten monimutkaisuudessa sekä monitoimittajaympäristöjen hallinnassa. Yritykset eivät enää ole saaria tai saa-rekkeita, vaan jatkuvasti muuttuvien arvoverkostojen osia. Verkostomainen toiminta luo merkittäviä hyötyjä, mutta tuottaa myös uuden ominaisuuden – yhden toimijan kohtaamat kyberturvallisuuden ongelmat ovatkin välittömästi koko verkoston ongel-mia. Nyt tarvitaan vuoropuhelua liiketoimintajohdon ja it-johdon välillä. Kehityksen on oltava systemaattista, ulottuen asiakastarpeesta kumppanien ekosysteemeihin.

Digitaalisen maailman hyötyjen hinta on siis tarve huomioida alituisuus, hajautus, alttius ja jatkuvuus. Tietoturvallisuus on ennen pilvipalveluita ja laajempaa digitali-soitumista ollut oma eriytynyt it-kehityksen alueensa. Nyt tarvitaan vuoropuhelua liiketoimintajohdon ja it-johdon välillä. Vuoropuhelun on oltava organisoitua, syste-maattista ja sen täytyy tuottaa realistia, toteutuskelpoisia ratkaisuja, jotka ulottuvat asiakaskokemusten turvaamisesta kumppanien ekosysteemeihin asti.

Vuoropuhelun täytyy myös ulottua tulevaisuuden suunnitelmiin sekä esimerkiksi IoT-ratkaisujen vaikutuksiin ja riskeihin. Verkottuneiden laitteiden toimintahäiriöt merkitsevät syvälle fyysiseen maailmaan ulottuvia vaikutuksia.

Kansainväliseen politiikkaan ja turvallisuuskysymyksiin keskittyvä amerikkalainen tutkimusyritys CSIS arvioi vuonna 2014 kyberrikollisuuden aiheuttaneen maailman-laajuisesti noin 445 miljardin dollarin tappiot. Ohjelmistotalo McAfeen pessimistisin arvio kyberrikollisuuden kustannuksista oli 575 miljardia dollaria eli yli kymmenen kertaa Suomen valtion vuoden 2015 budjetin verran.

Maailmanlaajuisesti tiedon turvaamiseen käytetty rahamäärä on kasvanut usei-den prosenttien vuosivauhdilla. Lisääntyvästä turvallisuustietoisuudesta huolimatta kyberturvallisuudessa on edelleen paljon saavuttamatta: Gartnerin arvion mukaan kyberturvallisuuteen käytetään rahaa vuonna 2015 noin 77 miljardia dollaria. Vuosina 2009–2014 kasvu oli lineaarista.

Kyberrikollisuuden kärki kohdistuu johtaviin talouksiin ja innovaatiokeskittymiin. Vaikka noin puolet kyberrikollisuudesta kohdistuu Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Japaniin ja Saksaan, Suomi ei ole saari eikä turvallinen lintukoto: globaalissa toimintaympä-ristössä jokainen verkottunut yritys tai organisaatio on potentiaalinen kohde. Jos hallussa on kriittistä ja arvokasta tietoa, sen suojaaminen on aina hyvä investointi.

Kyberturvallisuus on myös haaste lainsäädännölle. Puolustusministeriön hallinno-nalan vuonna 2014 tehty tulevaisuuskatsaus Suomen puolustus 2020-luvulla toteaa, että kyberpuolustus on kriittinen suorituskykyalue. Tämä vaatii rahallista panostusta,

mutta ennen kaikkea lainsäädäntöä joka mahdollistaa puolustusvoimille riittävät toimivaltuudet valvontaan ja vaikuttamiseen kyberympäristöissä. Samanlaisia laillisuusrajoitteita on myös kaikilla julkisilla ja yksityisillä toimijoilla, joissa ollaan hyvin lähellä eettisiä ja perustuslaillisia kysymyksiä. Lainsäädännön pitäisi pysyä teknisen kehityksen vauhdissa.

”Lainsäädäntö on hirvittävän hidas työkalu. Hyvä esimerkki tästä saatiin taannoin, kun modeemikaappauslaki säädettiin, vaikka modeemeja ei ollut käytetty enää moneen vuoteen. Modeemikaappaustyyppinen rikollisuus oli käytännössä jo kadonnut.” – Jyrki Kasvi

4.2.2. Sosiaalinen media

Viime vuosituhannen lopulla internetin ja sen edeltäjän ARPANETin foorumeista kehittyneet vertaisviestinnän työkalut muodostavat nyt tietoverkoissa toimivan viestintäsovellusryhmittymän, jotka kutsutaan yleisnimellä sosiaalinen media eli some. Vuosituhannen vaihteessa termeinä oli semanttinen web ja WEB 2.0. Yhteistä sosiaalisen median sovelluksille on, että jokaisella käyttäjällä ja käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen sisällön tuottaja ja toimia vastavuoroisesti tuotetun sisällön kuluttajana. Joukkoviestintämediasta sosiaalinen media poikkeaa juuri vastavuoroisuuden ja vertaiskontrollin voiman osalta. Samalla se haastaa auktori-teetteja ja murtaa vanhoja sopimuspohjaisia rakenteita.

Digitaalisuutta kiihdyttävänä ilmiönä some on ruokkinut joukkoistamista ja tiedonkulun nopeutta esimerkiksi leikkaamalla uutisten toimittamisen työvaiheen tiedon ketjusta. Somessa tiedon oikeellisuuden varmentaminen perustuu vertaisar-viointiin. Samalla tiedon kuluttajan oma vastuu kasvaa. Tarvitaan medialukutaitoa ja mediakritiikin osaamista.

Horisontaalinen tiedonvälitys on avannut uusia mahdollisuuksia ja uhkia. Toisaalta tiedonvälitys on demokratisoitunut, mutta toisaalta myös propagandan levittäminen ja keskustelun manipulointi on mahdollistunut. Tiivistetysti digitaalisen viestinnän aika on sekä vilkkaan kansalaiskeskustelun ja kaksisuuntaisen yritysviestinnän että trollien ja vallananastajien aikaa.


4.2.3. Avoin Data ja My Data

Big Dataan liittyy kiinteästi avoimen datan käsite, Open Data. Taustalla on talouspo-liittinen näkemys, että kun julkisin varoin kerätty tieto avataan tutkijoiden ja talous-elämän käyttöön mielekkäin kustannuksin, syntyy kaupallisin ehdoin palveluita, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa ja kansalaisia. Samalla syntyy uusia työpaikkoja ja tätä kautta lisää verotuloja ja varallisuutta. Avoimen datan aate on laajentunut kattamaan myös yritysten hallussa olevaa tietoa silloin kun se ei ole erikseen suojattavaa tai yrityksen liiketoiminnan kannalta kriittistä. Oletus on, että kaikilla yrityksillä on tietoa, joka on yrityksen oman liiketoiminnan kannalta hyödytöntä. Kun tätä tietoa yhdiste-tään muuhun avoimeen dataan, syntyy uutta arvokasta tietoa.

”Ennen avoimuudella etupäässä tarkoitettiin julkaistun tiedon uudelleen käyttämisen problematiikkaa. Tavallaan asia nähtiin tekijänoikeuskysymyksenä, ja kieltojen ja rajoitusten vastapainoksi kehitettiin Creative Commons -luvitus. Nyt ei keskustelu enää painotu tiedon avaamiseen, vaan avatun tiedon käytettävyyteen, eli siihen kuinka tiedon avaaminen voisi luoda uutta liiketoimintaa.” – Ossi Kuittinen

Esimerkiksi jokin luonnonilmiö voi houkutella poikkeuksellisen suuren joukon ihmisiä tiettyyn paikkaan. Operaattorin näkökulmasta tämä heijastuu verkkotukiasemien kuormituksen kasvuna. Jos teleoperaattori jakaisi tukiasemien äkillisen muutoksen eteenpäin, voisi pelastuslaitos ennakoida mahdolliset sairaankuljetustarpeet, taksikeskus tulevat kuljetustarpeet ja alueen palveluyritykset voisivat kutsua lisä-henkilökuntaa töihin ennen kuin yllättävä tilanne on muuttunut akuutiksi. Satunnaista verkon kuormitustiedon kaupallistamista on vaikea sovittaa operaattoreiden liiketoi-mintamalleihin, mutta esimerkiksi yrittäjäjärjestölle palvelu voisi olla merkittävä lisä palveluvalikoimaan. Käytännössä avoimen tiedon jakamisen lisäksi tarvitaan siis vain yksi toimija, joka näkee liiketoimintamahdollisuutenaan seurata yllättäviä ihmisvirto-jen muutoksia ja informoida asianosaisia silloin, kun sellainen osuu kohdalle.

Kun avoimen datan käsitettä laajennetaan yksilön käyttäytymistä ja ominai-suuksia sisältävään tietoon, puhutaan omasta tiedosta, My Datasta. Sen filosofinen perusta on, että yksilöllä on omistusoikeus suurimpaan osaan hänestä ja hänen käyttäytymisestään kerättyyn tietoon. Edelleen yksilöllä pitäisi olla oikeus ja työkalut hallinnoida tietojaan ja päättää kuka tietoja saa hyödyntää. Kun tätä ajatusmallia viedään eteenpäin, hyvinkin nopeasti ollaan tilanteessa, jossa tiedon omistaja myös päättää tiedon hyödyntämisen hinnan. Kyseessä on merkittävä paradigmanmuutos, joka tulee haastamaan useampiakin vakiintuneita tiedonhallinnan rakenteita. Saadakseen My Dataa käyttöönsä organisaatioiden ja yritysten täytyy sopeuttaa tavoitteensa tiedon omistajien arvomaailmaan ja toisaalta varmistaa, että tietoja

hyödynnetään tietojen alkuperäisten omistajien hyödyksi. Jos arvovastaavuus ja omistajahyöty eivät täyty, tiedosta on oltava valmius maksaa käypää markkinahintaa.

”Tällä hetkellä meillä on vaikutusvaltaa vain hyvin pieneen osaan tästä tiedosta ja tulevaisuuden skenaarioissa henkilökohtaisen tiedon määrä on yleensä ainoastaan lisääntymään päin. Tämä on aivan kestämätön tilanne!” – Antti Poikola

On ilmeistä, että My Datan hallinnointiin syntyy merkittäviä palveluntarjoajia, jotka hoitavat tietojen käytön lupatoimintaa sekä tarvittaessa tietojen anonymisointia käyt-tötarkoitukseen soveltuvaan muotoon. Syntyy luotettavien operaattoreiden verkosto, jotka tuottavat palveluitaan sekä tietojen omistajille että niiden hyödyntäjille.

Kun luodaan My Data -operaattoritoiminnan malli, jossa henkilöt voivat luovuttaa henkilökohtaisiksi luokiteltuja käyttöoikeuksia hyväksymilleen toimijoille joko sellaisenaan tai anonymisoituna, luodaan mahdollisuudet että yhteiskunnallisesti merkittävät ja eettisesti hyvämaineiset toimijat tulevat saamaan nykyistä vaivat-tomammin omaan Big Data -analysointiinsa huomattavasti nykyistä rikkaampaa yksilöityä tietoa. Tämä johtaa yhä vahvempiin ja osuvampiin analysointimalleihin osana koko Big Data - ja Open Data -maailmaa.

My Datan mahdollisuudet ovat vasta avautumassa. On kuitenkin mahdollista jo nyt hahmottaa uudenlaisia tiedon käyttötilanteita. Esimerkiksi personal trainerille voidaan avata sykemittarin kerryttämää dataa, terveystarkastuksen veriarvoja sekä kauppojen kanta-asiakasdatan ostokäyttäytymistietoja. Näiden tietojen perusteella rakennettu kunto-ohjelma on todennäköisesti huomattavasti yksilölle sopivampi ja elämänlaatua kohottavampi kuin ne ohjelmat, joita tällä hetkellä saadaan pelkillä hatarilla haastattelutiedoilla.

Ote Liikenne ja viestintäministeriön 2014 julkaisemasta raportista My Data – johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen:

Viime vuosina erityisesti julkishallinnon keräämiä tietovarantoja on avattu niiden hyötykäytön lisäämiseksi. Myös ihmisten henkilötiedon alueella selkeillä datan hallinnan periaatteilla, paremmalla yhteentoimivuudella ja datan siirrettävyydellä voidaan saavuttaa mittavia hyötyjä. Tällä hetkellä henkilötieto on rajusti alikäytetty raaka-aine uusille palveluille. Avoimella datalla ja My Datalla on ilmeisiä liittymäkohtia. Molemmissa tarvitaan yhteisistä periaatteista sopimista, viisasta sääntelyä sekä koneluettavia rajapintoja, standardeja ja palveluita tiedon hallittuun siirtämiseen, varas-tointiin, käsittelyyn ja analysointiin. Avoimen tiedon määritelmän mukaan avoin aineisto on teknisesti ja juridisesti kenen tahansa vapaasti käytettä-


vissä, uudelleen käytettävissä ja jaettavissa. Vastaavasti My Data voitaisiin määritellä niin, että se on teknisesti ja juridisesti datan kohteen itsensä vapaasti käytettävissä, uudelleenkäytettävissä ja jaettavissa. My Datasta voi tulla avointa dataa:

MUUNNOSTEN KAUTTA – Esimerkiksi suuri osa julkisista tilastoista syntyy kyselytutkimusten tai muiden yksilöiden henkilötietojen pohjalta yhdistele-mällä, aggregoimalla ja anonymisoimalla. On tärkeää tietää, mitä haasteita anonymisointiin liittyy.

YKSILÖIDEN VALINNAN KAUTTA – Voi olla ihmisiä, jotka ovat valmiita avaa-maan omaa henkilötietoaan hyödyttääkseen muita. Esimerkiksi vaikeasta sairaudesta kärsivä saattaa mielellään jakaa omaa terveysdataansa, jos voi siten edistää lääketieteellistä tutkimusta ja auttaa muita sairastuneita.

4.2.4. Robotiikka

”Jos robotiikkaa googlaa, joka päivä alalta tuntuu löytyvän jokin uusi innovaatio. Tämä on heijastuma siitä, että markkina on räjähdysmäisessä kasvussa. Robotti-teknologia tulee yhä uusille alueille, ja robotiikkaa kutsutaankin 3e-teknologiaksi: emerging, exponential, everywhere. Robotisaatio on nopeasti etenevä megatrendi, joka vaikuttaa sekä yrityksiin että yhteiskuntiin, ja kaikkiin ihmisiin. Robotiikka on eksponentiaalinen teknologia, se kehittyy kiihtyvällä vauhdilla.” – Cristina Andersson

Robotiikan ensimmäisessä aallossa automatisoitiin teollisen tuotannon työvaiheita. Robotiikka on edelleenkin keskeisiä teollisen tuottavuuden parantamisen työkaluja. Teollisesta tilasta robotiikka on siirtynyt liikenteeseen, ja jopa niin pitkälle, että julkisen liikenteen seassa on jo nähty kokeilumuotoisia ajoneuvoja ilman kuljettajaa. Robottien uskotaan raivaavan itselleen yhä enemmän elintilaa kodeissa, varsinkin siivouksessa ja energiankulutuksen hallinnassa. Hoivatyössä robotteja tavataan tukemassa vanhusten ruokailua, lääkehuoltoa ja kommunikaatiota. Alkutuotannossa taas robotiikka on valtaamassa navetat.

Digitalisaation ilmiöistä robotiikan edellytys on sensoritekniikan kehittyminen ja enenevässä määrin kytkeytyminen tietovarastojen analysointipalveluihin tietoverk-kojen avulla. Modernin robotiikan uudet sovellukset nojaavat tekoälyn kyvykkyyksien lisääntymiseen, ja autonomisten ominaisuuksien terävöitymiseen.

Robotit ovat aina herättäneet myös pelkoa. Elokuvien maailmassa robotit kehitty-vät ihmisiä älykkäämmiksi, mutta huomattavasti konkreettisempi pelko on työpaik-kojen menettämisessä muuallakin kuin teollisuudessa ja toisaalta inhimillisyyden

LÄHDE: IFR Statistical Department

TEOLLISUUSROBOTTIEN KASVU VUOSITTAIN ALUEELLISESTI

140 000 yksikköä

120 000

100 000

80 000

60 000

40 000

20 000

Aasia

Eurooppa

Amerikka

2014

2013

20122011

2010


katoamisessa kun jäämme hoivatyössä robottien käsiin. Robotiikan asiantuntijat näkevät asioita hieman laajemmin: vaikka robotiikka vie työpaikkoja niin se myös synnyttää uusia. Tässäkin on vain uskottava, että tehtävien siirtyessä roboteille jää ihmisille aikaa tehdä työtehtäviä jotka ovat kokonaisuuden kannalta tuottavampia.

”Tulonjakokysymys nousee varmasti esiin. Britannian esimerkki näyttää, että tällä hetkellä robotiikka vielä lisää työpaikkoja. Siihenkin täytyy varautua, että ne alkavat korvata joitakin työpaikkoja.” – Cristina Andersson

Robotiikka syö myös nykyisiä hoiva-alan työpaikkoja. Vastaavasti jossain elämänti-lanteissa robotteja henkilökohtaisessa ja päivittäisessä hoidossa hyödyntävä kokee palvelun tarpeen vähemmän nöyryyttävänä kuin ihmisen avun. Robotit mahdollista-vat itsenäisemmän elämän ja korkeamman oman elämänhallinnan tunteen.

”Tarkkuushitsauksen tekeminen teollisuusrobotilla ei edellytä kummoista älyä. Palvelurobotiikassa tilanne on toinen. Työtehtäviä ei voida tuoda robotin luo, vaan robotin täytyy liikkua työtehtävien luokse. Useimmiten toimintaympäristöt ovat robotin kannalta hyvin epämääräisiä, joten robotit tarvitsevat sellaisen aistinta‐ ja na-vigaa- tiokyvyn, että ne pääsevät työtehtäviensä luokse. Kehittyneellä aistintakyvyllä on merkitystä myös työtehtävien ymmärtämisessä, jotta robotti pystyy suorittamaan ne järkevästi.” – Aarne Halme

4.2.5. Digitaalinen asiakaskohtaaminen

Digitaalisen asiakaskohtaamisen kattoajatuksena on käyttää soveltuvia medioita samanaikaisesti. Näin kohtaamisesta kasvaa rikkaampi ja tuottavampi molempien osapuolien kannalta. Yritysten ja organisaatioiden verkkosivustoilla on yhä useammin mahdollista käydä pikaviestikeskusteluja, joihin liittyy sekä puheyhteys että reaa-liaikainen kuva ja dokumenttien jakamismahdollisuus. Jos digitaalista asiakaskoh-taamista seuraa fyysinen tapaaminen, on luonnollista että aiemmat keskustelut ovat myös fyysisessä kohtaamisessa läsnä. Asiakkaan ei tarvitse käydä läpi samaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen. Luonnollisesti tämä edellyttää, että asiakas tunnistetaan luotettavasti kaikissa kohtaamisissa.

Digitaalinen asiakaskohtaaminen muuttaa myyntiprosessia, joka aiemmin alkoi tunnistetusta ostoaikeesta ja päätyi kauppaan. Tämän jälkeen alkoi toimitusprosessi ja jälkimarkkinointi. Digitalisaation aikana asiakas saattaa tehdä ensimmäisen kaupan jo ennen myyjän kohtaamista ja myynti jatkuu aivan asiakkuuden elinkaaren päähän saakka. Arkinen esimerkki ovat autojen navigaatiolaitteet, joilla on suh-teellisen edullinen hankintahinta. Edullinen hankintahinta on portti jatkopalveluihin ja sisältöihin: myöhemmin asiakas ostaa erilaisia karttapäivityksiä, valvontakame-

ratietoa ja tietoa nähtävyyksistä ja palveluista. Näissä digitaalisissa lisätuotteissa hinnoitteluprosessi, myyntitapahtuma sekä toimitus ovat automaattisia ja reaaliaikai-sia. Kun vanhalla ajalla jälkimarkkinoinnin merkitys oli rajatumpi, nyt siitä on kasvanut keskeinen osa asiakassuhteen ja laitteen elinkaaren aikaista arvonkertymää.

Uusin ulottuvuus digitaalisessa asiakas-kohtaamisessa ovat digitaalinen kyltittäminen (Digital Signage) ja informaatiotaulut. Näyt-tötekniikan ja verkottumisen kehittyminen on vauhdittanut perinteisen ulkomainonnan murrosta. Yhä useampi ulkomainonnan paikka on varustettu näyttötekniikalla, jonka sisältö voidaan vaihtaa dynaamisesti. Näyttöjä voidaan käyttää mainonnan lisäksi uutisvirran ja liikkuvan kuvan esittämiseen. Osa näytöistä pystyy jo nyt havainnoimaan ympäristöä omaa valovoimaansa säätääkseen. Edis-tyksellisimmät laitteet tunnistavat näytön tai opasteen lähellä olevan viestinnän kohteen, ja tunnistustiedon perusteella personoivat sisältöään. Muutamat näytöt mahdollistavat myös kaksisuuntaisen kommunikaation.

Asiakaskokemuksen laatua voidaan parantaa automatisoiduilla näytöillä. Esi-merkiksi ajoneuvon tankkauksen yhteydessä asiakasta voidaan polttoainepumpun informaatiotaululla ohjeistaa tilaamaan itselleen lisätietoa ajotottumuksista tai ajoneuvon uusista mahdollisuuksista. Jälleen on vain mielikuvitus rajana. Tunnista-mattomalle ohikulkijalle informaatiotaulu tai digikyltti voi tarjota personoimattoman mainosnäkymän tai hyötyinformaation. Toinen arkinen esimerkki on asuinkiinteistön ala-aulan nimitaulu. Digitaalisessa muodossa sen informaatio voi päivittyä käytän-nössä samalla hetkellä kun asukas on tehnyt muuttoilmoitukseen taloon tai siitä pois. Lisäksi porraskäytävän taulua voidaan käyttää ajankohtaisten tapahtuminen ja talonyhtiön asioiden tiedotuskanavana.

Tienvarren infotaulu voi samalla kerätä tietoa liikenteestä ympärillään, välittää ruuhkatietoja ja tunnistaa vaikkapa säätilan muutokset. Näin kertyy lisää tietoa Big Data -analysointeihin. Sama toiminnallisuus taas palvelee sisätiloissa kauppakes-kuksen tai kulttuurilaitoksen ihmisvirtojen ohjausta.

Asiakas saa helposti palvelua myös yöaikaan

Vaasan sairaanhoitopiirin

asiakaspalveluratkaisuna on neuvontapuhelin,

josta asiakkaat saavat neuvoja terveydellisiin

asioihin. Asiakkaita pystytään auttamaan

kustannustehokkaasti puhelimitse

terveydellisissä asioissa, jotka eivät

välttämättä vaadi päivystysluonteista hoitoa.

Yksi parhaimmista ominaisuuksista on

takaisinsoittotoiminto, jonka asiakkaat ovat

kokeneet hyväksi tavaksi saada helposti

yhteys ja apua ongelmaan.

Vaasan

sairaanhoitopiiri


4.2.6. Jatkuvuuden hallinta

Digitalisaatio luo yrityksille tarpeen nopeuttaa ICT-palveluiden kehittämistä, hallita niihin liittyviä kustannuksia sekä hyödyntää useita palveluntoimittajia saumattomana kokonaisuutena. Tietojärjestelmät ovat entistä monimutkaisempia, palveluiden ja ratkaisujen tuottamiseen osallistuu entistä enemmän toimijoita ja katkosten vaiku-tukset ovat kriittisiä. Palveluintegraatio ja palveluiden johtaminen (SIAM, lyhenne termistä Service Integration and Management) luo asetelmaan tarvittavia yhtenäisiä malleja ja toimintatapoja. Jatkuvuuden hallinnan käsitteellä viitataan myös yllättävän tapahtuman häiriön minimointiin, jota käsiteltiin aiemmin osana kyberturvallisuutta.

Onnistuneesti toteutettu ratkaisu tarjoaa mahdollisuuden liiketoimintavaatimus-ten nopeaan toteuttamiseen, joustavaan resursointiin, kulujen ja palvelulaadun hallintaan sekä ICT-toimittajien osaamisen syvään hyödyntämiseen.

Onnistumisen pohjaksi täytyy kuitenkin rakentaa toimiva ICT-arkkitehtuuri, selkeästi määritellyt prosessit, palveluiden mitattavuus ja johtamisrakenne. Toimit-tajien kyky määritellä palvelunsa selkeiksi osiksi kokonaisuutta ja palveluprosessien yhteensopivuuden varmistaminen muutostenhallinnan sekä kyberturvallisuuden osalta on äärimmäisen tärkeää.

ICT-infrastruktuurin muutos kohti pilvipalveluja sekä loppukäyttäjäsovellusten mobilisoituminen älypuhelimiin ja muihin päätelaitteisiin luo paineita seurata palve-luiden toimivuutta yksittäisten sovellusten tasolla koko infrastruktuuriketjun lävitse. Tällöin perinteiset menetelmät yksittäisten ketjun osien valvonnasta eivät enää riitä, vaan ratkaisut täytyy tuoda jatkuvuudenhallintapalveluiden (SCM, Service Continuity Management) piiriin.

4.3. Digitalisaation sosioekonomistiset ilmiötTeknologian kehittyminen asettaa uusia normeja ja muuttaa ajan myötä yhteiskun-nan pelisääntöjä. Osa digitaalisuudesta on käyttäytymismalliemme kehittymistä ja sopeutumista uuden tekniikan mahdollistamana. Osa ilmiöistä juontaa työ- ja vapaa-ajan käyttäytymismallien lähentymisestä ja jopa sekoittumisesta. Osa taas kumpuaa taloudellisten, henkisten ja fyysisten valmiuksien eroista tai vain erilaista elämäntilanteista ja persoonallisista piirteistämme.

4.3.1. Kuluttajistuminen

Organisaatioiden hankintoihin ja päätöksentekomalleihin on kehittynyt totutuista hankintamalleista poikkeava tapa toimia, joka on saanut talousmediassa kutsuma-

nimen kuluttajistuminen. Termin perusajatus on, että yritysten ostopäätökset saavat kotitalouksien ostopäätösten kaltaisia piirteitä: tietoa haetaan internetin hakukoneil-la, valintoja suunnitellaan ja niistä keskustellaan vertaisverkostoissa. Ostopäätökset kypsyvät jo paljon ennen kuin tuotteen tai palvelun myyjä tunnistaa asiakkaansa. Toisaalta kuluttajistunut asiakkuus on kehittyvä. Asiakkuus alkaa kokeilevalla hankinnalla ja asiakkuuden arvo kasvaa lisähankintojen kautta koko asiakkuuden ajan. Tämä on kustannustehokasta molemmille osapuolille vain digitaalisen asiakas-kohtaamisen hallinnan työkaluin. Ilmiöön liittyy myös henkilökohtaiset arvostukset hankintakriteereinä, jolloin toimittajan mainepääoma ja eettisyys saavat suuremman merkityksen.

Samasta ilmiöstä juontuu myös BYOD-käsite, Bring Your Own Device, joka kuvaa trendiä, jossa sallitaan organisaatioiden sisäverkkoihin henkilöstön omia laitteita. Tämä oli aluksi hyvin vahvaan standardointiin panostaneille tietohallinto-organisaa-tioille kauhistus, joka nähtiin myös hallitsemattomana tietoturvariskinä. Työtehon kannalta BYOD on ollut kuitenkin monessa tapauksessa huikea parannus, sillä huip-puammattilaiset ja diginatiivit nuoret ovat jo siirtyneet monilta osin monipuolisempiin ja suorituskykyisempiin päätelaitteisiin. Vastaava laitekanta oli organisaatioiden hankintapolitiikan hitauden vuoksi harvinainen.

Kuluttajistuminen voidaan nähdä myös käytettävyyden vaateena. Sovelluksia ja käyttöliittymiä voidaan organisaatioissa kouluttaa luokkaopetuksella. Sitä vastoin sovelluskauppojen tarjoamen sovellusten kaupallinen menestys perustuu helposti ymmärrettäviin käyttöliittymiin, joiden oppiminen ei edellytä käyttöohjeisiin tutus-tumista tai johdonmukaista koulutusta. Digitalisaation myötä avautuneet sovellus-kaupat ovat mahdollistaneet markkinat lukuisille pienempien yritysten tuottamille sovelluksille.

Digitalisaatio on myös tuonut pelien maailman työpaikoille. Yrityspeleillä on johtamista toki mallinnettu ja harjoiteltu aina, ja samoin pelejä on käytetty koulu-tuksen monipuolistamisessa. Viihdepelituotteiden markkinan laajuus on ohjannut tuottamaan entistäkin ilmaisuvoimaisempaa grafiikkaa ja sen esittämiseen soveltu-vaa riittävän nopeaa näyttötekniikkaa. Pelien nopeus on myös vaatinut tehokkaita ohjaustyökaluja. Tämä virtuaalitodellisuuden maailma on ollut helposti siirrettävissä asiantuntijatyön käyttöön esimerkiksi terveydenhuoltoon lääkäreiden avuksi, in-sinööreille suunnitteluun, mutta nyt myös yhä enemmän tuote- ja palvelukehityksen käyttöön. Pelien kautta voidaan ennakoida ihmisten käyttäytymistä reaalimaailman tilanteissa. Pelillistäminen on tapa hahmottaa tavoitteita rytmittämällä niitä aivojem-me kannalta omaksuttaviin osakokonaisuuksiin myönteisten ja kielteisten palauttei-den kautta. Palvelukehityksessä pelimäisyys mahdollistaa useamman vaihtoehdon avaamien polkujen tarkastelun ja vaikutusten arvioinnin ennen lopullista valintaa.

Digitalisaation monet kasvot | Digitalisaation sosioekonomistiset ilmiöt Digitalisaation monet kasvot | Digitalisaation sosioekonomistiset ilmiöt66 67

4.3.2. Paikkariippumaton työ

Yksin suoritettavaa asiantuntijatyötä on aina tehty ajasta ja paikasta riippumatta. To-dellinen harppaus asiantuntijatyössä kuitenkin saavutettiin, kun internet, sähköposti ja lähiverkkojen yhdistämispalvelut yleistyivät ja toivat mukanaan työkalupakkiin tiedostojen siirrot ja yhteiskäyttöiset tietovarastot. Jälleen uusi vaihe etätyössä alkoi, kun videoneuvotteluratkaisut vähensivät nopeasti matkustamisen tarvetta vuositu-hannen vaihteessa.

Digitalisaation leiman paikkariippumaton työ on saanut mobiliteetin, kevyiden videoyhteyksien, pikaviestintäsovelluksien ja ennen kaikkea verkkokokous- ja työryhmäsovellusten myötä. Aika- ja paikkariippumattoman työskentelyn tavat ja käytännöt ovat juurtuneet asiantuntijatyöhön niin vaivihkaa, ettei tätä digitalisaation yleisintä ilmentymää työpaikoilla edes tiedosteta.

Toimistot ja toimipaikat supistuvat. Asiantuntijat eivät tarvitse omaa työpistettä, vaan arvostavat yhä enemmän uutta valinnanvapautta: puhtaasti teknisestä näkökul-masta katsottuna työn tekemisen paikan voi valita tuottavuuden kannalta parhaiten

ja sieltä missä tarvittavat sosiaaliset kontaktit ovat mielekkäimmin läsnä.

Esimiestyölle digitalisaation haaste on työn mittaaminen ja ristiriita kompensaatiomallien kanssa. Rakenteellisesti organisaatioissa mitataan työtä vielä ajassa. Digitalisaation edetessä yhtä useamman työtä mitataan jatkossa suoritteissa ja vaikuttavuudessa. Esimiestyö on jatkuvaa tasapainoilua va-pauksien ja rajoitusten välillä. Digitalisaation aikana esimies joutuu hyväksymään, että hänen omat toimintamallinsa ja arvonsa eivät ole ainoat oikeat. Esimiehen ja alaisten välistä luottamusta mitataan aktiivisesti. Tässä asetelmassa liike ei pysähdy: luottamusta luodaan ja sitä menetetään jokaisena työ-päivänä.

”On hyvin tärkeää rakentaa luottamuksen kulttuuria. Luottamuksen kulttuuri lähtee syvältä organisaation rakenteista. Siilou-tumisesta pitäisi jo organisaatiokaavioissakin päästä eroon. Organisaatiokaaviot voi aina piirtää jotenkin, ja aina niitä varmaankin tulee olemaan. Mutta ei niiden tarvitse määrittää sitä, miten me teemme töitä.” – Hanno Nevanlinna

4.3.3. Digitaalinen kuilu

Digitaalinen kuilu kuului jo 1990-luvun tietoyhteiskuntakeskustelun käsitteistöön. Alkuperäisessä merkityksessään sillä hahmoteltiin uhkakuvaa, jossa osa väes-töstä syrjäytyy, jos tietoyhteiskunnan palvelut muuntuvat liian nopeasti ainoiksi toimintamalleiksi. Ääriesimerkkinä oli, että jos äänestäminen siirrettäisiin kokonaan internetin kautta tapahtuvaksi, osa vanhuksista, vammaisista ja heikompiosaisista tulisi samalla ulossuljetuksi mahdollisuudesta käyttää äänioikeuttaan.

Pahimmillaan digitaaliseen kuiluun putoajat koetaan jarruna muiden onnelli-suudelle. Heidän vuokseen vanhoja rakenteita ei voida purkaa: yhteiskunta joutuu ylläpitämään päällekkäisiä rakenteita. Heitä ruvetaan syrjimään ja syntyy uusi yhteiskuntaluokka, joka ajautuu vähempiarvoisempiin työtehtäviin tai kokonaan työelämän ja yhteiskunnan turvaverkostojen ulkopuolelle.

Organisaatioissa digitaalinen kuilu ilmenee useimmiten tilapäisenä häiriönä, joka johtuu prosessin kannalta oleellisen työvaiheen suorittajan sovelluksen käyttöoi-keuksien tai -osaamisen puutteesta.

Digitaalisen kuilun maalaaman uhkakuvan vuoksi on jäänyt toteuttamatta ratkaisuja, jotka olisivat sekä käyttäjien että palveluiden tuottajien kannalta mie-lekkäitä. Haasteena on ollut päällekkäisten rakenteiden aiheuttamat kustannukset. Siirtymäajan yli olisi pitänyt säilyttää myös vanhan palvelumallin rakenteet, jolloin kustannukset olisivat ylittäneet käytettävissä olevat varat.

Suomi olisi voinut teknisen osaamispohjan kannalta katsottuna hyvinkin siirtyä sähköiseen äänestykseen samaan aikaan Viron kanssa. Erona oli, että Suomessa siirtymä olisi digitaalisen kuilun vuoksi todennäköisesti muuttanut hallinnon poliittisia valtasuhteita liian nopeasti.

Nyt suomalainen yhteiskunta tarjoaa jo internet-yhteydet kirjastojen ja muiden julkisten palvelupisteiden kautta. Samoin yhä jotkin haja-asutusalueet ja jopa kaupunkien pientaloalueet ovat epävarmojen, hitaiden ja riittämättömien tietolii-kenneyhteyksien varassa. Tästä syystä esimerkiksi TV-signaalin antenniverkon lähetyksistä ei voida kokonaan luopua.

”Miten suhtaudutaan julkisen median palveluun? Tämä on sellainen kysymys, jota joudutaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ratkomaan laajemminkin. Ylen kohdalla kysymys on, täytyykö kaiken tarjonnan olla kaikkien saavutettavissa millä tahansa laitteessa, missä tahansa maastonkohdassa koko Suomen alueella?” – Lauri Kivinen

Yksi esimerkki eriarvoistavasta digitalisaatiokehityksestä on palveluiden edellyt-tämä sähköinen tunnistautuminen verkkopankkitunnuksin. Edelleen on joukko ihmisiä, jotka eivät saa jostain harkinnanvaraisesta syystä verkkopankkitunnuksia

Tablettitietokoneet yhdistävät talonrakentajat ja toimiston

Puurakentamisen erityisosaaja

Puurakentajat käyttää rakennustyömaalla

tablettitietokoneita, joilla tarkastellaan

mallipiirustuksia, lähetetään valokuvia,

soitetaan puheluita ja etsitään tietoa.

Mallipiirustukset säilyvät tallessa tabletilla ja

tarvittaessa muutoskuvia ja ohjeita saadaan

nopeasti. Sim-korttien avulla netti toimii joka

paikassa.

Kuninkaankylän

Puurakentajat


peruspankkipalveluiden tarjoajaltaan. Kaikki palvelut eivät tue muita sähköisiä tunnistautumiskeinoja, kuten mobiilivarmennetta ja kansalaisvarmennetta. Lisäksi mobiilivarmenne tarvitsee henkilökohtaisen liittymän ja kansalasivarmenne siru-kortinlukijan. Tilanteen selkeyttämiseksi on tehty lakimuutos, jonka vaikutuksia nyt seurataan. Yleinen käsitys kesällä 2015 on, että kestävää ja kattavaa ratkaisua ei vielä ole löydetty.

Vaikka ajan myötä koko aktiivinen väestö on todennäköisesti oppinut käyttämään tietokoneita ja matkapuhelimia, digitaalinen kuilu on ilmiönä huomioitava myös vastaisuudessa.

4.3.4. Joukkoistaminen

Joukkoistaminen on sosiaalisen median ja internetin mahdollistama toimintatapa jossa työtehtävä jaetaan suurelle määrällä ihmisiä. Joukkoistamalla voidaan joko tuottaa digitaalista sisältöä tai kerätä rahoitusta hyvin pieninä erinä yhteisöllisenä liikkeenä toimien. Joukkoistamisessa tehdyn työn kompensaatio ei ole perinteinen palkka, vaan yhteisön arvostus ja sitä kautta ehkä mahdollistuva myöhempi ansainta.

Suomessa tunnetuimpia yhteisöllisesti tai joukkoistamalla tuotettu tuote on Linus Torvaldsin alulle laittama Linux-käyttöjärjestelmä. Toinen esimerkki on Wikipedia, joka käytännössä suisti ikiaikaiset tietosanakirjainstituutiot kuten Encyclopedia Britannican vallasta tiedon ylimpänä auktoriteettina.

Rahoituksessa Suomessa tunnetuin hanke on nyt Uusi Lastensairaala -hanke, jossa yhtä hyvinvointiyhteiskunnan infrastruktuurin keskeistä elementtiä elementtiä on vauhditettu kansanliikkeellä. Tähän liikkeeseen on osallistunut henkilöitä kaikista yhteiskunnan kerroksista, kuten myös yrityksiä sekä järjestöjä kaikista kokoluokista. Lastensairaalan rahoituskampanjan ympärillä tapahtunut kansallinen mobilisaatio on näyttänyt toteen joukkoistamisen mahdollisuudet.

Tämän kaltaisessa rahoituksessa on myös innostuksen ja sitoutumisen vastapai-nona esitetty kritiikkiä sen vuoksi, että joukkoistamalla pakotetaan demokraattinen päätöksentekokoneisto muuttamaan prioriteettejään.

Tuote- ja palvelukehityksessä hyödynnetty joukkoistaminen ja asiakkaiden osallistaminen kätkee yrityksen kannalta sisäänsä myös riskejä. Markkinatutkimuk-sista on useita esimerkkejä, joissa liiallinen tai toisaalta väärin kohdennettu asiakas-palautteiden kerääminen on johtanut dramaattisiin virhearviointeihin. Tunnetuimpia tarinoita on Yhdysvaltojen autoteollisuuden virhearvio tila-autojen kysynnästä. Tarinan mukaan amerikkalaiset perheenemännät eivät nähneet tutkimuksissa tarvetta tila-autoille, koska olivat tottuneet farmariautoihin, eikä uutta vaihtoehtoa avattu ymmärrettävästi. Japanilaiset automerkit vyöryivät tila-autoilla markkinoille

romahduttaen farmariautojen kysynnän. Seurauksena oli kansallinen kriisi amerikka-laisen autoteollisuuden työpaikkojen määrän romahtaessa.

Kotimaisia esimerkkejäkin on lukuisia, vaikka niistä harvemmin puhutaan. Vallilan Anne Bernerillä on runsaasti näyttöä onnistumisista, joten hän uskaltaa myös kertoa joukkoistamisen nurjista puolista.

”Todella harvat kuluttajat ovat ideoissaan tällä tavalla edellä. Se johtuu siitä, että kuluttajat perustavat ajattelunsa tyypillisesti historiatietoon. Vallila oli noin kymmenen vuotta sitten kovasti edelläkävijä joukkoistamisessa kun lanseerasimme nettisivuston, jonne kuosiehdotuksia saattoi syöttää ja äänestää tuotantoon. Nämä kuosit olivat kaupallinen floppi, ne eivät menneet lainkaan kaupaksi.” – Anne Berner

Joukkovoiman johtaminen on oma lajinsa ja kuten kaikessa johtamisessa, on ymmärrettävä tavoite ja käytettävissä olevien henkilöiden kyvykkyys ja mahdollisuus perehtyä asiaan. Joukkoistaminen ei korvaa asiantuntijuutta, mutta voi oikein käytettynä vahvistaa ja inspiroida sitä.

4.3.5. Digitaaliset ekosysteemit

Liiketoimintaekosysteemi on 1990-luvulla keskusteluun nostettu käsite, jossa arvoverkon eri vaiheiden yritykset, kilpailijat, asiakkaat ja muut sidosryhmät toimivat yhteistyössä. Näiden toimijoiden väliset roolit saattavat välillä vaihdella. Ekosys-teemiajattelun ydin on, että näin toimien kukin systeemin osa kehittyy paremmaksi omassa erityisosaamisessaan. Arvoverkosto ja klusteri ovat vastaavia termejä, jotka eri aikakausina on akateemisen keskustelun ulkopuolella ymmärrettyä käytännössä ekosysteemin synonyymeiksi.

Digitaalisuus tuo ekosysteemi- ja klusteriajatteluun globaalin näkökulman. Uusi näkökulma käsittää mahdollisuuden ekosysteemin entistä nopeampaan muuttumi-seen, mahdollisesti jopa päivittäiseen tai hetkittäiseen vaihtumiseen sekä entistä laajemman eri toimialojen yli ulottuvan arvonmuodostuksen. Digitalisaation myötä hyvinkin pienen erityisosaamisen haltija voi nousta ekosysteemissä kriittisen toimijan rooliin. Tämän ilmiön kääntöpuolena on, että parhaan osaamisen tai kumppaniver-koston löytäminen ja ylläpito muuttuvat entistäkin haastavimmiksi. Koneen Kati Hagros toteaa Microsoftin Circle -lehdessä uskovansa, että fyysinen tuote, sen ympärille kerätty data ja luotu ekosysteemi muodostavat kokonaisuuden, jossa verkottuneen ekosysteemin arvo on paljon suurempi kuin itse tuotteen arvo. Hagrosin mukaan Koneen tapauksessa ekosysteemi esimerkiksi kattaa kaiken kiinteistödatan ja lisäksi liikennetiedon kiinteistön vaikutuspiirissä. Tässä menesty-minen edellyttää toimintatapojen muuntumista entistä avoimemmaksi ja verkottu-neemmaksi, jotta esimerkiksi startup-yhteistyö on mahdollista.


4.3.6. Digitalisaation etiikka

Robotiikan, Big Datan ja data-analytiikan ilmentymänä koneäly tai keinoäly herättää myös vahvoja eettisiä kysymyksiä. Huolestuneimmat kommentaattorit, kuten Stephen Hawking, Elon Musk ja Bill Gates, varoittavat mahdollisuudesta, että keinoäly tulee tuhoamaan ihmisyyden. Maltillisemmat aikalaiset peilaavat keinoälyn vaikutuksia jokapäiväisen elämän rikastajina. Globaalisti tunnetuimpia koneälyyn paneutuvia ajattelijoita on Ray Kurzweil, joka käsittelee aiheita useissa kirjoissa ja kolumneissa. Hän arvioi Observer-lehden haastattelussa alkuvuonna 2014, että vuo-teen 2029 mennessä robotit ymmärtävät ihmisten kieltä, flirttailevat, kertovat vitsejä, oppivat kokemuksistaan ja päihittävät älykkyydessä ihmiskunnan parhaimmatkin aivot. Kurzweil edustaa tekoälyyn optimistisesti suhtautuvaa laitaa. Hän uskoo, että ihmiskunta tulee hallitsemaan tämänkin murroksen eettiset haasteet.

Robotit ja IoT-ratkaisut välittävät tietoa paitsi niiden hyödyntäjille myös laitteiden valmistajille huollon tarpeisiin. Haasteena on, kuinka nämä tiedot pidetään erillisinä. Toisaalta kun keinoäly integroituu syvemmin robotteihin, myös pilvipalveluiden tieto-varastohaut tulevat arkisiksi ja algoritmit tekevät yhä monimutkaisempia päätelmiä anturidatan perusteella.

”Nyt olisi käytävä keskustelua robotiikan pelisäännöistä. Esimerkiksi siitä, millä tavoin robotit saavat olla yhteydessä pilveen.” – Cristina Andersson

Ääriesimerkkinä on mainittu itseohjautuvat autot. Ennemmin tai myöhemmin ne joutuvat sellaiseen törmäystilanteeseen, jossa analytiikka ratkaisee kenen osaksi koituu kuolla joko törmäyksen tai äkillisen väistön seurauksena. Jonkun on koodatta-va tuo algoritmi autojen ohjausjärjestelmiin.

4.4. Digitalisaatio ja liiketoimintamallit “Ennen kilpailua on käyty ensisijaisesti tuotteiden ominaisuuksista. Viimeisen viiden vuoden aikana keskeiseksi osaksi kilpailua on tullut palvelun käytettävyys.” – Antti Tiihonen

Yhä useammassa yrityksessä murroksen mahdollisuuksiin ja uhkiin on havahduttu. Digitalisoinnin vaikutus liiketoiminnalle on noussut perinteisestä teknologia- ja tehostus-teeman roolista liiketoimintastrategian ytimeen. Johtoryhmissä yleistyy uusia rooleja kuten Chief Digital Officer, samaan aikaan kun hallituksissa haetaan keinoja uusiutua, jotta yritys selviäisi murroksesta ja löytäisi roolinsa digitalisaation murtamissa arvoketjuissa.

Mahdollisuuksien lisäksi yrityksiä pakottaa liikkeelle murroksen synnyttämä uhka. Talouslehtien otsikoissa toistuvat yritysten kohtaamat haasteet ja ”kuolinilmoituk-set”, kun digitalisaatio madaltaa markkinoille tulon esteitä ja markkinoille rynnii uusia yrityksiä, jotka löytävät aikaisempaa parempia tapoja palvella asiakkaita.

Digitaalisuuden synnyttämät liiketoimintamahdollisuudet voidaan luokitella kolmeen osa-alueeseen: tuottavuus, kasvu ja uusiutuminen. Usein yritysten tunnis-tamat mahdollisuudet ovat yhdistelmä useampaa tekijää – oleellista on kuitenkin tarkastella mahdollisuuksia laajasta näkökulmasta ja löytää aidosti kilpailukykyä kasvattavia ratkaisuja.

Digitaalisen ympäristön kehitystarpeita ei ainoastaan tule johtaa yrityksen liiketoimintastrategiasta – yhä useammin nämä ovat itse liiketoimintastrategian ytimessä. Jos liiketoimintaympäristön murros on maltillinen, voidaan jatkaa tuotta-vuutta ja liiketoiminnan kasvua tukevia hankkeita. Jos puolestaan kilpailutilanne tuo merkittäviä muutoksia, on keskityttävä täysin uusiin avauksiin ja uuden digitaalisen liiketoiminnan käynnistämiseen. Liiketoimintastrategia ohjaa myös sitä, tuleeko yrityksen toimia digitaalisten mahdollisuuksien edelläkävijänä vai nopeana seuraaja-na uusien toimintamallien voittaessa alaa.

TUOTTAVUUSJatkuva toiminnan tehostaminen ja tuottavuuden kasvatus ovat osa lähes kaikkien yritysten strategiaa. Toimenpideohjelmat hakevat keinoja tehostaa prosesseja ja toimintatapoja sekä tukea toiminnan ja työtekijöiden tuottavuutta. Digitaaliset ratkai-sut tukevat näitä tavoitteita monella tapaa, kuten automatisoimalla ja optimoimalla tuotantoa, tukemalla paikka- ja aikariippumatonta työntekoa tehokkailla viestintärat-kaisuilla, tarjoamalla yrityksen asiakkaille palveluja internetin yli ja ulkoistamalla osan yrityksen toiminnasta itsepalvelusivustoille.

Digitalisaation monet kasvot | Digitalisaatio ja liiketoimintamallit 73Digitalisaation monet kasvot | Digitalisaation sosioekonomistiset ilmiöt72

KASVUPeliyhtiö Supercell on loistokas esimerkki siitä, kuinka digitaalisten tuotteiden ja palvelujen tapauksessa internet hälventää markkinarajoja ja tarjoaa välittömän pää-syn globaaleille markkinoille. Myös fyysisten tuotteiden tai palvelujen tapauksessa digitaalinen kanava voi toimia merkittävänä kasvun mahdollistajana ulottuen uusiin asiakassegmentteihin tai uusille markkinoille. Koska sama toimii myös toisinpäin, kasvaa kansainvälinen kilpailu, ja paikalliseksi mielletyt markkinat avautuvat globaalille kilpailulle. Myös tarjoaman rikastuttaminen digitaalisilla lisäpalveluilla voi luoda kasvua – esimerkkinä aiemmin mainitut Suunnon sykemittareiden ympärille rakennetut verkkopalvelut ja verkottuvat muut laitteet ja sovellukset.

UUSIUTUMINEN Perinteisesti yritysten liiketoiminnan uusiutuminen on ollut vuosikymmenten yli tapahtuvaa hallittua muutosta. Digitalisoinnin siivittämänä liiketoimintaympäristön jatkuvasti kiihtyvä muutos on nostanut uusiutumisen osaksi yritysten arkea. Edessä on usein ydinliiketoiminnan transformaatio, ei pelkästään muutama IT:tä soveltava tehostushanke ja uuden digitaalisen myyntikanavan pystytys, kuten monessa yrityk-sessä yhä toivotaan. Uusiutumista tulee ohjata syväymmärrys yrityksen asiakkaiden muuttuvista tarpeista, oman arvolupauksen jatkuva kehittäminen ja liiketoimintaa oikeaan suuntaan vievien digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen.

Yrityksen ja toimialan tilanne vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mikä tavoitteista – tuottavuus, kasvu, uusiutuminen – korostuu ja minkä tasoisia digitalisointiaskeleita haetaan. Suomen yrityskenttää on usein kritisoitu pitkittyneestä tehostamisen yliko-rostamisesta, jossa liiketoimintaa on ”säästetty hengiltä” ilman riittävää panostusta kasvun löytämiseen ja uusiin avauksiin. Viime aikoina painopiste onkin alkanut siirtyä tuottavuudesta kohti kasvua – tästä kertoo muun muassa kauppakamarin (2/2015) teettämä pk-yritysten hallitusbarometri, jossa jopa 40 prosenttia pk-yrityksistä ilmoitti käynnistävänsä uutta liiketoimintaa ja 25 prosenttia laajentavansa toimintaa tai käynnistävänsä vientiä.

4.5. Onko elämää hypetyksen ulkopuolella?“Kaikki digitalisoitumiseen liittyvä kehitys on pääsääntöisesti tapahtunut viime vuosina nopeammin kuin mitä on ennustettu.” – Antti Tiihonen

Digitalisaatiokeskustelussa nousee jatkuvasti esiin uusia suurta yleisöä kiinnostavia soveltamisaloja. Median kiinnostus on luontevaa siitäkin syystä, että tänä päivänä ei juuri ole nykyelämän aluetta, johon jokin digitalisaation lonkeroista ei ulottuisi.

Digitalisaation mahdollisuudet ovat koukuttavia, ja uusia digitalisaation puo-lestapuhujia ja menestyneitä soveltajia nousee jatkuvasti esiin. Organisaatioissa käynnistetään digitalisaation nimissä lukuisia hankkeita.

Tässä myllerryksessä viisas aikalainen palauttaa mieliin vanhan liikkeenjohdon konsulttien toistaman hokeman: ”liikkeenjohdon kirjallisuuden lukeminen on hyödyllistä, mutta vain yhden kirjan lukeneet ovat organisaatiolle kauhistus”. Digi-in-nostujankin on syytä tutustua kokonaisuuden mahdollisuuksiin ja vaikutuksiin ennen yhden hyvältä vaikuttavan idean toteuttamista.

Digitalisaatioon liittyy paljon totuttuja rakenteita muuttavaa ja toisaalta paljon eturistiriitoja. Jotta innovatiivisempia polkuja voidaan kulkea, täytyy jonkun olla valmis luopumaan jostain, joko taloudellisesta tai sosiaalisesta edusta. Joskus on luovuttava jopa vallasta. Se on tunnetusti kaikkein vaikeinta.

Kansakunnat joutuvat tekemään globaalissa vaihdannassa valintoja. Kunkin on valittava perinteisen kansakuntien kilpailumallien mukaisesti ne osa-alueet, joissa niissä on suhteellinen kilpailuetu verrattuna muihin. On luonnollista, että paikallinen media vahvistaa uskoa juuri kullekin kansakunnalla otollisen digitalisaation osa-alueen tärkeyteen kokonaisuudessa. Globaalissa informaatiovirrassa digitalisaation monimuotoisuus ja useat mahdolliset etenemispolut hämmentävät poliittista päättä-jää. Onko koulutuksen tai elinkeinoelämän tukipanostusten kohde sittenkään oikea? Olemmeko tekemässä kestävän kehityksen kannalta oikeita valintoja?

Olemme eräässä mielessä samassa tilanteessa kuin teollistumisen aikakautena. Alumiiniteollisuus hakeutui sähköintensiivisenä teollisuudenalana paitsi raaka-ainei-den lähelle, myös lähelle vakaita vesivoimalähteitä.

Digitalisaation sähköintensiiviset alat ovat datakeskukset. Suomen geopolitiikka ja ydinvoimapäätökset energiapolitiikassa tekevät maasta tietoinfrastruktuurin kannalta vakaan sijoituspaikan.

On selvää, että anturitekniikka ja Big Data eivät ole viimeisiä digitalisaation ajureita, ja yhtä varmaa on, että mobiilitekniikassa ja tietoverkoissa nähdään vielä entistä suoritusvoimaisempia teknisiä sukupolvia. Myöskään viestintäteknologian kehitys ei ole pysähtymässä.

Digitalisaation monet kasvot | Onko elämää hypetyksen ulkopuolella? 75Digitalisaation monet kasvot | Digitalisaatio ja liiketoimintamallit74

Digihypetyksestä digituottavuuteen – Mitä se vaatii johtamiselta?Kuulemme päivittäin konkreettisia esimerkkejä ja hätkähdyttäviä visioita siitä, miten arkiset asiat muuttuvat ympärillämme. Kertojan kokemus-tausta määrittää, näyttäytyykö digitalisaatio mahdollisuutena pelastaa maailma vai pelottavana uhkakuvana, joka haastaa ihmisyyden perusteet. Keskustelu karkaa helposti itse asiasta. Digitaalisuus on vain teknologioi-ta ja ajatusmalleja, viitekehys, jonka kautta tuottavuutta ja asiakaskoke-musta tarkastellaan. Ja ennen kaikkea johdetaan uudelle tasolle.

Luku 5

62% 48%

22%27%34%

50%

VERKKOLIIKETOIMINTAA

IT:N KULUTTAJISTUMISTA (BYOD)

PILVIPALVELUITA

BIG DATAA

SOSIAALISTA MEDIAA

TEOLLISTA INTERNETIÄ (IOT)

ORGANISAATIOLLANI ON SELKEÄ SUUNNITELMA JA STRATEGIA HYÖDYNTÄÄ LIIKETOIMINNASSA...

LÄHDE: TIVIA ry

76 77

”Yrityksiä olisi ymmärrettävä ja osattava viedä digitalisoituvaan maailmaan rohkealla ja holistisella otteella. Se ei auta, jos aletaan puuhastella ja keksiä kaikkea kivaa, jonka seurauksena mennään sitten sinne someen kertomaan itsestään. Muutoksen pitää olla huomattavasti perustavampi.” – Leena Mörttinen

Modernin globalisaation aikakauden katsotaan alkaneen Bretton Woodsin sopimuk-sesta vuonna 1944. Tavoitteena oli pitää maailman talous ja etenkin valuuttakurssit vakaina. Sittemmin on ymmärretty vakausmekanismien aiheuttavan massan hitauden kaltaisen vaikutuksen. Siinä vaiheessa kun suuntaa pitäisi jo muuttaa, massa jatkaa liikettään vanhaan suuntaan. Globalisaatio iskee kansallisiin talouksiin ja yrityksiin kuten aallot rantakiviin, välillä tyrskyten ja välillä seesteisesti vetäytyen.

Moderni ICT-teknologia sai alkunsa samoihin aikoihin kuin globalisaatio. Se myös käyttäytyy samalla tavalla kuin globalisaatio. Molempien todellisen voiman ymmär-tää vasta silloin, kun huomaa voimien vievän väärään suuntaan. Digitalisaatio ruokkii globalisaatiota ja globalisaatio ruokkii digitaalisuutta.

”Globaalin talouden rakenteet ovat sellaisia, että meidät haastetaan digitalisaation kautta jo kotimarkkinoillakin. Ei ole enää mitään sellaista toimialaa, joka tässä maailmassa voisi olla totaalisesti eristyksissä.” – Mika Anttonen

Ne, jotka osaavat ennakoida globalisaation ja digitalisaation aaltojen suunnan muutokset ja yhteisvaikutukset, saavat merkittävän edun verrattuna niihin, jotka ovat aallon saapuessa paikallaan. Tästä digiajan johtamisessa on kyse. On päätettävä, milloin kulloiseenkin digitalisaation ilmiöön lähdetään mukaan.

Juuri kun on oppinut jotain, maailma on jo sen verran erilainen, että on taas opittava muuta. Ykkösten ja nollien lisääminen bisneslogiikkaan tuo vaan sen, että työssä on pakko olla mukana täysillä. Tai sitten pysyy pelissä vain hetken. – Jussi Lystimäki

Mahdollisuuksia arvioidaan hyötynäkökulmien kautta, mutta yhä enemmän johta-misessa sijaa saavat myös vastuullisen toiminnan kysymykset, filosofisempi hyvän ja humanistisen välittämisen painottaminen. Digitaalisen tiedonvälityksen nopeus ja sosiaalisen median aikaansaaman mediavallan hajautuminen on antanut yhteiskun-tavastuulle uudenlaisia merkityksiä. Päätösten on kestettävä eettinen tarkastelu.

Digitalisaatio ei ole saareke, jonka voi jättää tietohallinnon huoleksi tai vakuutuk-sella hoidettavissa oleva riski. Se ei myöskään ole yksittäinen mahdollisuus, johon tarttumisesta voi päättää erillisenä kysymyksenä. Sen vaikutukset eivät myöskään ilmesty tyhjästä. Ne ovat seurausta joko kypsyvistä teknologioista tai talouspoliitti-sista päätöksistä. Esimerkiksi EU vauhditti sähkömarkkinoiden avautumista kilpai-lulle kulutusmittauksen reaaliaikaisuuden vaateella. Ne päätökset tehtiin 90-luvun

puolivälissä ja reilu vuosikymmen myöhemmin oltiin valmiit viemään kaikkiin koteihin etäluettavat kulutusmittarit. Tämä kiihdytti IoT-teknologiat nykyiseen kehitysvauh-tiinsa. Yhtä tehokkaita muutoksen moottoreita ovat myös yritykset, joiden uusi liiketoimintamalli edellyttää toimittajiltaan aivan uudenlaisia valmiuksia.

”Tänä päivänä pitäisi ajatella niin, että kaikki liiketoiminta on digitaalista liiketoimin-taa, se vain näyttäytyy eri tavoilla. Jotkut tekevät sillä suoraan rahansa, toiset taas hyödyntävät digitaalisia teknologioita omalla alueellaan.” – Anni Ronkainen

Tuottaako ICT teknologia?

Aloitimme Sonerassa Uuskasvu -kirjasarjan vuonna 2010 vauhdittaaksemme keskustelua kysymyksestä miksi tuottavuus kehittyy merkittävästi tekniikkaa hitaammin. Juha Siltala oli julkaissut kohua herättäneen Työelämän huonontumisen lyhyt historia -kirjansa jo vuonna 2004, mutta tuon vuosikymmen loppupuolella työelämän ilmapiirin koettiin vain heikentyneen. Synkkyyttä lisäsivät vielä laskelmat luonnonvarojen riittävyydestä.

Tieto- ja viestintätekniikan investointeja on aina perusteltu tuottavuushyödyillä. Me-dia kuitenkin raportoi jatkuvasti julkisten hankkeiden budjettien ylittymisistä ja jopa yhteiskunnallisesti merkittävien järjestelmäprojektien keskeyttämisistä. Yrityksissä pitkittyneet ja hyödyiltään vesittyneet hankkeet ovat aivan yhtä lailla arkipäivää.

TEKNINEN KEHITYS

LUONNONVARAT

TYÖHYVINVOINTI

TUOTTAVUUS

Digihypetyksestä digituottavuuteen Digihypetyksestä digituottavuuteen78 79

Usko ICT-ratkaisujen tuottavuushyötyihin on rapistunut. ICT:n hyödyntäminen on ajautunut puurtamiseksi. Uusiin mahdollisuuksiin ei jakseta tai haluta tarttua. IT-ammattilaisten osaamista kehittävä ja alan arvostusta vaaliva yhdistys, TIVIA ry, julkaisee vuosittaista IT-barometria, joka kuvaa ICT:n tilaa suomalaisissa organi-saatioissa. Barometrin analyysit tekee professori Tomi Dahlberg. Yhtenä tuloksena vuoden 2014 barometrissä hän esittää, että uusien teknologioiden johtaminen ja käyttö liiketoiminnassa on vaatimatonta. IT-väki kokee yhä jäävänsä organisaatioissa yksin ja sivuun strategisesta johtamisesta. Tämä on hälyttävä signaali.

Kun Suomessa keskustellaan onnistuneista ICT:n hyödyntäjistä, useimmat osaa-vat mainita verottajan menestystarinan. Verohallinto arvioi, että henkilöverotuksen automaatioaste on saatu nostettua jo 80 prosenttiin. Samalla asiakastyytyväisyys on kasvanut ja kustannukset pienentyneet. Olisiko niin, että ICT-tuottavuuden ydinaja-tus löytyykin tästä asenteesta – millaiset toimintamallit ovat asiakkaalle helpoimmat, ja kuinka koko organisaation kannalta toimintaa voitaisiin yksinkertaistaa?

”Kun pääsääntöisesti tietotekniikkaväkeä on ajateltu vähän sellaisena kummallisena porukkana, joka nousee kellareista kutsuttaessa, niin täällä tilanne on aivan toisin-päin. Vaikka verohallinnon johto on pääsääntöisesti lakimiestaustaista, niin he koko ajan hakevat sitä, miten tämän tai tuon jutun voisi tehdä tietotekniikalla yksinkertai-semmin.” – Markku Heikura

Yksinkertaisimmillaan tuottavuus on se, mitä saadaan kun toiminnan tuotokset jaetaan käytetyillä panoksilla. Automatisoinnin aikaan ICT:n avulla tuottavuus parani vielä kiistattomasti. Investointihyödykkeiden tuottavuutta parannettiin 1970-luvulla ennakoivan kunnossapidon opeilla. ICT:n ensimmäistä hyötyjä oli, että vikoja voitiin raportoida ja vikojen todennäköisyyksien laskeminen muuttui koneellisesti tehtynä kannattavaksi. Asiantuntijatyössä tuottavuus lisääntyi suunnittelutehtävissä ja sovellusten ohjelmoinnissa. Insinööritoimistojen piirustuslaudat vaihtuivat tietoko-neella tehtyyn suunnittelutyöhön ja ohjelmointikielet sulautuivat sovelluskehittimiin. Nämä olivat alkuajan tuottavuusvallankumouksen ilmentymiä. Mutta helpot hyödyt oli nopeasti korjattu. Lopulta teknologian kehitys erkani tuottavuuden kehityksestä.

Nyt meidän pitää saada ICT tuottamaan myös palvelualoilla. Palvelusektori vastaa noin kahta kolmasosaa Suomen bruttokansantuotteesta, ja työllistää saman verran työvoimasta. Palveluiden tuottavuus ei ole juurikaan kasvanut, vaikka juuri palvelu-työssä informaatiolla, tiedolla ja viestinnällä on ratkaiseva rooli. Mitä perustavammin suomalainen elinkeinorakenne ankkuroituu asiantuntijapohjaiseen palvelutyöhön, sitä suuremman roolin tieto ja viestintä saavat. Kysymykseksi työn tuottavuuden kannalta nousee se, miten tätä tietoa hyödynnetään ja erityisesti, miten sitä jaetaan

ja jalostetaan organisaatiossa. Tässä asetelmassa ICT-välineet ja niiden käyttötavat nousevat keskeiseen rooliin työn tuottavuudessa.

Taloustieteen professori Matti Pohjola on laskenut ICT:n tuottavuusvaikutuksia ja ennakoinut tuottavuuspotentiaaleja (Teknologiateollisuus: Suomi uuteen nousuun, ICT ja digitalisaatio tuottavuuden ja talouskasvun lähteinä, 9/2014). Tutkimuksen mukaan työn tuottavuuden kasvusta puolet selittyy ICT:n vaikutuksilla, josta taas noin puolet on muuta kuin elektroniikkateollisuutta. Muiden ICT:n vaikutuskanavien yhteenlaskettu panos on kehittynyt suhteellisen tasaisesti ainakin koko Pohjolan laskelmien tarkastelujakson ajan 1998–2013.

36

38

20

28

12

4

32

16

24

8

0

1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013

34

18

26

10

2

30

14

22

6

KOKONAISTUOTANNON KUMULATIIVINEN KASVU, %

TYÖN TUOTTAVUUDEN KUMULATIIVINEN KASVU, %

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIAN VAIKUTUS TYÖN TUOTTAVUUDEN KASVUUN, %

ELEKTRONIIKKATEOLLISUUDEN KONTRIBUUTIO, %

ICT:N MUIDEN VAIKUTUSKANAVIEN YHTEENLASKETTU KONTRIBUUTIO, %

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIAN MERKITYS SUOMEN TALOUSKASVUSSA 1998–2013


Pohjola päätyi laskelmissaan ennakoimaan eri asioiden vuotuisia tuottavuusvaiku-tuksia. Hänen arvionsa mukaan tuottavuuden vuotuiseen kasvuvauhtiin taantumasta

toipuminen toisi 0,8 prosentin kasvun. Se on selvästi vähemmän kuin mihin on aiemmin totuttu. Tieto- ja viestintätekniikan käytön lisääntymisen vaikutus tuottavuuteen voisi olla noin 1,4 prosenttia.

Yksittäisilmiönä teollisen internetin (IoT) vuo-tuinen tuottavuuden kasvuvaikutus on arviolta jopa noin 1,7 prosenttia. Tämä edellyttää, että IoT:n mahdollisuudet hyödynnetään siinä laajuudessa kuin ne nyt ymmärretään.

Digitalisaation tuottavuuspotentiaali on todellinen. Pohjolan ennakoimat kasvuvaiku-tukset ovat toteutuessaan merkittäviä lukuja, niitä kannattaa tavoitella. Työn tuottavuus on kasvanut keskimäärin 2–3 prosenttia vuodessa.

Työ ja digitalisaatio

Digitalisaation arvellaan hyvinkin nopeasti muuttavan ja jopa lopettavan useita asian-tuntijatöitä kuten luvussa kaksi todettiin. Mitä enemmän työ toistuu saman tyyppisenä ja perustuu kyllä-ei -muotoisiin päätösketjuihin, sen varmemmin työ voidaan ainakin osittain automatisoida.

”Esimerkiksi toimeentulotuen tukipäätösten tekeminen on pitkälti käsityötä, koska sää-dökset edellyttävät niin. Mitään harkintavaltaa toimeentulotuen perusosan osalta käsittelijällä ei kuitenkaan ole. Miksi ihmeessä päätöksiä

sitten ei saada sähköistettyä? Miksi ei ole algoritmia, joka pyöräyttää sen laskelman ja tekee päätöksen automatisoidusti? Niin kauan kuin ihmiset istuvat virastossa ja tekevät tekniikalla päätöksiä, toimintaa ei ole aidosti digitalisoitu.” – Jyrki Kasvi

Kuinka paljon organisaatioissa onkaan työtehtäviä, joita ei tarvita tai jotka ovat helposti ja edullisesti korvattavissa automatisaatiolla? Niistä on uskallettava luopua ja samalla aktiivisesti opittava pois uudistumista hidastavista toimintamalleista.

Ympäristöä, joka teki työtehtävät tarpeelliseksi, ei välttämättä enää ole olemassa.Joukkoistaminen on työvoiman tarvetta ja työtehtäviä karsiva digitalisaation

voima. Tehtäviä voidaan hajauttaa jopa kasvottomalle verkostolle. Sosiaalinen media on luonut uudet pelisäännöt, jossa epäluotettava informaatio ja sen tuottaja ky-seenalaistetaan nopeasti. Perinteistä työtä vähentää myös verkossa jaetun tietojen kierrättäminen yhä uudelleen.

Organisaation ulkopuolisia kykyjä voidaan hyödyntää entistä paremmin, kun tietovarastojen jakaminen on arkipäiväistynyt pilvipalveluiden kautta. Myös osa-ai-kaisen työvoiman käyttö kasvaa, kun sähköiset työvuorojärjestelmät mahdollistavat samanaikaiset työsopimukset useamman työnantajan kanssa. Nykyään jopa 15 prosenttia työvoimasta tekee osa-aikatyötä, noin 380 000 henkeä. Heistä noin viidennes on niin sanotun nollatuntisopimuksen varassa. Osa-aikaisten osuuden työelämässä ennustetaan jatkossa kasvavan voimakkaasti.

Digitalisaatio siis poistaa työtä organisaatiosta ja nostaa jäljelle olevan työn suhteellista tuottavuutta samalla kun tietoja viestintätekniikan työkalut nostavat jäljelle jäävän henkilöstön tehokkuutta.

Teollisen tuotannon ICT-tuottavuus

”Käsillä on aivan mahtava uusi vaihe, jossa tarvitaan uudenlaisia materiaaleja, oli sitten kyse vaikka polttoaineista tai rakennus‐ tai sisustusteollisuuden uusista tuot- teista. Kun näihin uusiin tuotteisiin vielä luodaan yhteys älykkyyteen, niin pikkuhiljaa ymmärretään, minkälaisia uusia synergioita näiden vanhojen toimialojen sisällä voisi oikeasti syntyä.” – Markku Wilenius

Konecranesin toimitusjohtajana toiminut Pekka Lundmark totesi syksyllä 2014, ettei Konecranes enää laajasti ajatellen myy vain nostureita, vaan turvallisia nosto-suoritteita. Nostureiden keskeiset osat on varustettu useita eri suureita mittaavilla kommunikoivilla antureilla, jotka varmistavat sekä laitteen osien että käyttötapojen turvallisuuden. Konecranesin kilpailuvaltiksi on muotoutunut tapaturmia ehkäisevien nostureiden valmistaminen. Älykkäiden nosturien myötä turvallisuus lisääntyy samalla kun tuottavuus kasvaa virhetoiminteiden vähentyessä. Antureiden tuottama tietomäärää todellisissa käyttötilanteissa voidaan hyödyntää myös laitteiden jatkoke-hityksessä. Aiemmin kohtuuttomina pidetyt mittaustietotarpeet saadaan nyt koottua aiempaan verrattuna mitättömin kustannuksin.

Vastaavia esimerkkejä teollisessa tuotannossa on lukuisia. Digitalisaatio ja varsinkin IoT:n synonyymi teollinen internet muuttavat oleellisesti varsinkin investoin-tihyödykkeiden luonnetta.

”Ihmismielen työvälineet muuttuvat taakaksi, kun ympäristöä, joka teki ne tarpeelliseksi, ei enää ole olemassa.”– Henri Bergson, 1859–1941, ranskalainen filosofi

Sanojen “ihmismielen työvälineet” tilalle voi

laittaa useita työelämän käsitteitä, esimerkiksi

työhuoneet, raportit, budjetit, lomakkeet,

toimintamallit, tietojärjestelmät, kokoukset tai

vaikkapa pöytätietokoneet. Ovatko kokoukset

ja raportit vain jäänteitä, joista ei ole huomattu

luopua? Onko meillä tapoja ja tottumuksia

joista olisi pitänyt jo oppia pois, raivata tilaa

tuottavammalle työlle?

Entäpä jos “ihmismielen työvälineet” sanapari

korvataan organisaation toimenkuvilla? Onko

toimintaympäristö yhä sellainen, että jokaiseen

tehtävään kannattaa sitoa henkilö? Voisiko

tehtäviä ryhmitellä uudella tavalla?


Uudet rakenteet ja niiden tuomat synergiat tarkoittavat usein välikäsien ja hidastei-den karsiutumista pois tuotantoketjusta. Kun synergioista saatavat säästöt yhdis-tyvät nopeutuneisiin toimituksiin, saavutetaan sellaista kilpailuetua, joka haastaa tuotannon siirron halpamaihin. Jo nyt tunnetaan esimerkkejä, joissa digitalisaatio on mahdollistanut jo kerran alhaisten työvoimakustannusten maihin karanneille tehtaille tien takaisin Eurooppaan ja Suomeen. Eikä kyse ole pelkästään älykkäämmästä robotiikasta halpatyön korvaajana, vaan kokonaan uusista tavoista rakentaa tuotan-tokoneisto yhdessä kumppaniverkoston ja asiakkaiden kanssa.

”Minä katson vähän surulla sitä, että kilpailevat kotimaiset toimijat lähtevät raken-tamaan tehdasta Latviaan, josta he sitten ajattelevat tulevansa pohjoismaisille markkinoille bulkkitavaralla. Eli tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin, jolloin etu tuotteen valmistuskustannuksiin saattaa olla kymmenen prosentin luokkaa.” – Erkki Tolvanen

Yksi tärkeimmistä teknologian aikaansaaman tuottavuuden vaikutuksista on työntekijöiden hyvinvoinnin kasvu. Robotit tekevät toistuvat, vaaralliset ja fyysisesti haastavat tehtävät. Lisäksi anturiteknologian parantuessa se aika ja energia mikä työntekijöillä on aiemmin kulunut varoaikojen ja varoetäisyyksien määrittelyyn käytetään toimintamallien ja itse tuotteiden parantamisen innovointiin.

”Suomalaiselta tuotannolta odotetaan tietysti jonkinlaista tehokkuutta jatkossakin. Tuottavuuden kehityksessä on pysyttävä mukana. Uskon, että robotiikka on ainut keino pysyä mukana pelissä ja pitää tuotantoa Suomessa.” – Aarne Halme

Palveluiden tuottavuus

”Kirjastolla on mahdollisuus olla etunojassa kokeilemassa parhaita oppimisen käytäntöjä. Jos jokin juttu ei toimi, niin se jää siihen yhteen luokkaan.” – Marjukka Peltonen

Palveluiden tuottavuus on monisyisempi ilmiö kuin tuotannollisen työn tuottavuus. Vaikka palvelutapahtuman tuottavuutta voidaan tehostaa, itse palvelua ei voi varas-toida, vaan se on tuotettava kysynnän mukaan. Jos kysyntää ei ole, käsillä on suuri ja nopeasti kertautuva tuottavuushukka. Palvelutuotannon tehokkuuden parantamisen haasteena on, että palvelutuotteeseen on vaikea lisätä suoritteen tehokkuutta mit-taavia antureita, vaikka palvelun suoritusympäristöä voidaan havainnoida. Teollisuus puhuu toimintaa mullistavasta teollisesta internetistä, mutta palveluiden internetin tyyppistä käsitteistöä ei ole syntynyt.

“Haluamme että myynti ja markkinointi tuntuvat asiakkaista entistä enemmän kohdennetuilta palveluilta. Asiakkaiden pitää voida kokea tarjontamme hyödyllisenä.” – Antti Tiihonen

Teollisen internetin kehityksen kiihdytin on ollut muuntaa teollinen liiketoiminta palveluiden suuntaan: aluksi huoltopalveluiksi ja siitä yhä pidemmälle suoriteperus-taiseksi. Siksi Konecranes ei tänä päivänä myy nostureita vaan nostosuoritteita ja Koneen liiketoiminnan ydintä ovat lentokenttien sujuvien matkustajavirtojen ansiosta ajoissa lähtevät lentokoneet.

Digitalisaation mahdollistama tuottavuus löytynee palveluiden osalta tiedon analysoinnin kautta. Mallintamalla tietomassoja, joiden merkitys ei ole itsestäänsel-vyys, saadaan vastauksia kysymyksiin, joita ei ole aiemmin edes ymmärretty kysyä.

Esimerkiksi analyysi voisi kertoa, miten suuremman alueen liikennevirrat vaikut-tavat tienvarsikahvilan kysyntään, kun perjantai-illan liikennevirtoja tarkastellaan yhdessä kahvilan toteutuneen myynnin ja vallitsevan säätilan kanssa. Data-analyysi voisi kertoa 100 kilometrin päässä olevasta liikenteen valvonnan mittauspisteestä, jossa mitatut keskinopeudet näyttävät korreloivan kahvilan myynnin kanssa. Kuljettajan ja matkustajien jaksaminen ei riipu matkasta vaan ajasta. Kunkin päivän suosituin taukopaikka valikoituu matkan etenemisen perusteella. Jos kahvilan johto analysoi liikenteestä kertyvää reaaliaikaista dataa edellä mainitussa pisteessä, voidaan seuraavien tuntien asiakasmäärästä saada luotettavampia ennusteita. Näin kunkin päivän myynnistä saadaan paras mahdollinen tuotto ja koko henkilökunta on kysynnän kannalta tuottavimmissa tehtävissä: tarjottavaa on sopivasti ja kassajono-jen sujuvuus antaa parhaan asiakaskokemuksen.

“Asiakastietoa saadaan nykyään reaaliaikaisesti. Jotta sitä voitaisiin hyödyntää asiakkaiden parhaaksi, meillä pitää olla kyky tehdä nopeita toimenpiteitä, ketterää kehitystä ja kohdennettua palvelua.” – Antti Tiihonen

Viestintä ja tuottavuus

Työn tuottavuudessa viestinnällä on aina ollut merkittävä rooli. Jos työn teettäjä ja tekijä ymmärtävät toisensa väärin, työ on tuottavaa vain sattuman oikusta. Tämä korostuu viestinnän kirjon kaventuessa. Viestintäväline vaikuttaa ratkaisevasti viestin ymmärrettävyyteen. Sanoiksi tai tekstiksi koodattu viesti voi menettää ymmärrettä-vyyttä ja vaikuttavuutta kun äänensävyt, eleet ja ilmeet jäävät pois kokonaisuudesta. Kirjallisessa viestinnässä tahattomat väärinymmärrykset ovat aiheuttaneet riitoja, yritysten välisten liikesuhteiden kariutumisia ja jopa sotia kansakuntien välillä.


Osana asiakkaidemme muutoshaasteiden kartoittamista olemme tutkimuksen keinoin selvittäneet asiakkaidemme viestintätapoja. Havaintojemme mukaan organisaatioiden lähestymiskulma ICT:n hyödyntämiseen on ollut melko suoraviivai-nen – annetaan käyttäjille välineet ja palvelut yksitellen käyttöön ja uskotaan, että he löytävät parhaat tavat hyödyntää niitä. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Soneran tutkimustietokanta, jonne on kuvattu noin 2 000 käyttäjän viestintävälinekäyttäytymi-nen, kuvaa karua totuutta: keskimäärin vain noin 12 prosenttia käyttäjistä osaa valita viestintävälineen tai sen käyttötavan organisaation kannalta tuottavimmalla tavalla.

Viestin käytettävyyden ja ymmärrettävyyden lisäksi on osattava huomioida tiedon jatkokäytettävyys. Kirjallinen numeerinen viesti voi olla nopeammin hyödynnettävis-sä excel-tiedostona kuin tekstinä sähköpostissa tai ääneen luettuna puhelimessa. Puhelin ei tuota arkistoa vaikka äänensävyt ovat rikkaammat. Video tuo myös ilmeet ja eleet viestiin mukaan. Sähköpostin tai liitetiedoston voi avata uudelleen ja viestin sisältöön voi palata kun aiheesta saa uutta informaatiota.

Tiedosta tuottavuutta

Professori Matti Pohjolan laskelmissa tietoja viestintätekniikan merkitys työn tuottavuudelle on liki puolet. Toinen puolikas saavutetaan muun muassa oppimisen, prosessien selkeyttämisen, keskittymisen paranemisen ja paremman johtamisen kautta. Tässä kappaleessa syvennymme siihen, millaisia muutoksia johtamisen käytäntöihin uusi asetelma voi tuoda.

Käytössämme on valtava määrä tietoa välittömästi, ajasta ja paikasta riippumatta. Olemme eläneet ubiikissa eli verkottuneen tietotekniikan lävistämässä yhteiskunnas-sa jo pitkään. Tuottavuuden kannalta ei olekaan kyse siitä, onko meillä tietoa, vaan saadaanko tiedot jäsennettyä sellaiseen muotoon, että niiden perusteella tehdään oikeita, tuottavuutta lisääviä päätöksiä kuten edellä mainittu kahvilaesimerkki havainnollisti.

Vaikka tiedon määrä ei takaa parempia päätöksiä, Big Data mahdollistaa tuottavuuden entistä tarkemman analysoinnin. Digitalisaation aikakaudella kaikkea voidaan mitata reaaliajassa ja halpaa analysointikapasiteettia on rajattomasti. Tuot-tavuuden johtamisesta on tulossa reaaliaikaisiin mittareihin reagoimista, jatkuvaa hienosäätöä ja muutosten vaikutusten testaamista.

Parhaimmillaan analysoitu tieto pakottaa muuttamaan rakenteita niin, että alamme ymmärtää ilmiöiden takana olevia ajureita ja hahmottamaan uudenlaisia syy-seuraussuhteita. Esimerkiksi Soneran tekemä mallinnus osoitti vastoin ennak-ko-oletusta, että irtisanomisten kasvaessa pienyrittäjien mobiililiittymien ja -laittei-den myyty määrä nousee. Kävi ilmi, että isoista yrityksistä irtisanotut perustivat omia

yrityksiä ja tarvitsivat viestintävälineitä. Havainto on kriittinen johtamisen kannalta. Ennen tätä mallinnusta yhdeksän päättäjää kymmenestä olisi tehnyt tuotannon supistamispäätöksiä työttömyyden kasvaessa ja se viimeinenkin olisi säilyttänyt tason ja odottanut ihmettä. Oikea päätös olisi ollut lisätä kapasiteettia.

Päättäminen, tekeminen ja analysointi elävät symbioosissa. Olemme siirtymässä vanhakantaisesta talouden tunnuslukujen varassa johtamisesta aitoon tiedolla johtamiseen. Ja koska tieto on luonteeltaan monistettavaa, se ei kulu käytössä. Kun tiedon liikkumisnopeus entisestäänkin kasvaa, olemme siirtymässä reagointinopeu-den ja skaalautuvuuden johtamiseen. Runollisesti ilmaistuna digitaalisuus vapauttaa resurssi-intensiivisen maailman kahleista ja avaa tietointensiivisen tulevaisuuden.

”Lähtökohtaisesti ei ole kansallisia rajoja eikä organisaatiorajoja. Kenttä on kaikille avoin. Ja toinen on nopea skaalattavuus. Voittajia ovat ne jotka skaalautuvat nyt eikä huomenna.” – Anni Ronkainen

Nopeasti pienestä suureksi skaalautuva liiketoiminta on jo sinällään haaste suurten organisaatioiden hitaille ja riskejä minivoiville päätöksentekomalleille. Todellisiin ongelmiin törmätään silloin, kun uuden tuotteen tai palvelun kysyntä vaihtelee rajusti jonkin muun muuttujan kuin stabiilin vuodenaikakierron seurauksena. Vastaukseksi on tarjottu yritysten verkostoitumista. Tässä olemme kuitenkin edenneet hitaasti.

”Suomessa on totuttu melko yksinkertaisiin ansaintamalleihin ja tekemiseen. Jokainen firma pitää omat asiat omina asioinaan. Siksi on syntynyt aika vähän sellaisia yhteistyömalleja, missä yhtiöt yhdistäisivät syvempiä toimintojaan.” – Jussi Lystimäki

Digitalisaation myötä paikalliset markkinoiden tai suljettujen yhteisöjen vaikutus vähenee ja päätöksenteossa on huomioitava globaalin skaalautuvuuden mahdolli-suudet. Asiakkaat voivat sijaita missä päin maailmaa tahansa ja heidän kulttuurinen viitekehyksensä ja arvopohjansa voi merkittävästi poiketa välittömästä toimintaym-päristöstä. Ja mikä tärkeintä, asiakkaiden määrä ei ole rajoitettu. Aiemmin Suomi oli pienenä markkinana monelta osin suojassa kilpailulta kielimuurin ja syrjäisen sijainnin vuoksi. Nyt lieksalaisen kukkakioskin pahin kilpailija ei ole enää lähimarketin tuotetarjoama, vaan kilpailija voi olla kenialaisen ruusutarhan perustama verkko-kauppa.

”Lähtökohtaisesti ei ole kansallisia rajoja eikä organisaatiorajoja. Kenttä on kaikille avoin.”– Anni Ronkainen


”Digi on oma maailmansa. Sillä on oma logiikkansa ja omat lainalaisuutensa, kuten mittakaavattomuus ja lähellä nollaa olevat toiminnan monistamiskustannukset. Tästä seuraa, että yritteliäälle yksilölle on radikaaleja mahdollisuuksia sellaisilla aloilla, joilla ei ennen voinut tehdä mitään tai hyvin vähän sieltä Pihtiputaalta käsin. Nyt on mahdollista toimia Pihtiputaalla, mutta saavuttaa globaali asema melko lyhyessä ajassa. Tämä on hyvin radikaali muutos.” – Petri Rouvinen

Tiedon jakaminen ja suojaaminen

Kun tietomäärä kasvaa, sen hallittavuuteen täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota. Organisaatiot ovat pakotettuja päättämään mitkä tiedot ovat omia ja missä tukeudutaan yhteisiin. Jotta yhteisiä tietovarastoja syntyisi, täytyy kaikkien avata jotain.

Avoimen datan ensimmäinen aalto on verovaroin kootun tiedon avoimuus, kuten Maanmittauslaitoksen kartta-aineistojen avaaminen. Kun hyvät kokemukset avoi-mesta datasta lisääntyvät, hyvin nopeasti seuraa, että yritystenkin kannattaa jakaa omia tietovarastojaan niiltä osin kun tiedot eivät liity ydinliiketoiminnan kilpailukykyyn tai asiakas- ja toimittajasuhteiden luottamuksellisuuteen. Tietojen vaihdannan kulttuurin rakentaminen maksaa tuntuvia osinkoja: maailmalla on tietoa, joka voisi kansakuntaamme rikastuttaa, jos sitä oikealla tavalla osaisimme hyödyntää.

”Avoimuus laajentaa uudelleen käytettävyyden käsitettä. Esimerkiksi tietoyhteiskun-tastrategioissa puhuttiin pitkään siitä, että tiedon pitää olla uudelleen käytettävää julkishallinnon sisällä. Tätä on edistetty, mutta avoimuuden tulee todella koskea kaikkia. Tietoa on voitava käyttää uudelleen riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen ja kuka sitä käyttää.” – Antti Poikola

Avoin tieto johtaa keskustelun nopeasti varoittaviin puheenvuoroihin kilpailuetujen menettämisestä ja kyberuhkien maailmaan. Yritysten johdon on ymmärrettävä ja säännöllisesti päivitettävä tilannekuvaa potentiaalisten uhkien suhteen. On varaudut-tava kriittisiin tietoihin kohdistuviin hyökkäyksiin ja luotava valmius hallita tilanne, kun hyökkäyksen kohteeksi joudutaan.

”Kyberuhat ulottuvat kaikille yhteiskuntasektoreille ja kaikkiin yhteiskunnallisiin toimintoihin. Siksi kyberuhat ovat kriittisiä uhkia.”

”Uhat eivät enää ole luonteeltaan sellaisia, jotka syntyvät tiettynä päivänä ja lakkaavat seuraavana. Uhat ovat jatkuvasti olemassa, niiden aste vain vaihtelee. Tästä seuraa, ettei voida määrittää, milloin yhteiskunta on poikkeustilassa. Kun katsotaan kyberturvallisuutta, Suomi on jatkuvasti poikkeustilassa.” – Arto Räty

Johtamisen kannalta näkökulma ei saa olla mustavalkoinen. Niin helppoa kuin täydellinen sulkeutuminen olisikin, niin samalla tullaan helposti sulkeneeksi organisaatiolta mahdollisuuksia. Avoimen datan työpajoissa useille organisaatioille on ollut yllätys, kuinka paljon piilevää liiketoimintapotentiaalia tietovarastoissa on ollut odottamassa oikeaa kumppania ja hänen toista tarkoitusta varten keräämiä tietojaan.

”Toisaalta liiketoimintamahdollisuuksia on katsottu paljon yksittäisen tiedon arvon perusteella ja jälleenmyyntiarvon kannalta, ei niinkään yksilön kokonaisvaltaisen hyödyn kannalta. Kun sinänsä arvottomalta kuulostavia tietoja tarkastellaan uudesta näkökulmasta yhdistellen, syntyykin mielenkiintoista tietoa, esimerkiksi ravinnon ja hyvinvoinnin yhteyksistä tai vaikkapa liikkumisen alueella.” – Ossi Kuittinen

Nopea reagointi, jatkuva liike

”Meidän olisi tunnustettava tämä tosiasia ja tunnistettava, mitä globaalissa talou-dessa pärjääminen vaatii. Yksi keskeinen asia siinä pärjäämisessä on se, että ottaa riskiä.” – Mika Anttonen

Muutostarpeen määrittely on johtamisen peruselementti, ja muutoksen hallinta on jatkuvaa tasapainoilua reagoinnin ja aloitteellisuuden välillä. Reaktiivisesti muutos tehdään, jotta havaitun ongelman tai ennakoidun uhkan vaikutukset voidaan mini-moida, tai jopa kääntää voitoksi. Proaktiivisesti muutos tehdään, jotta jokin tavoite voitaisiin saavuttaa.

Niin tuskalliselta kuin muutosprosessien läpivienti ajoittain vaikuttaa, juuri muutos määrittää johtamisen. Vanhan säilyttäminen ja käynnissä pitäminen on valvomista, ei johtamista.

”Tämä valtava meneillään oleva teknologinen maanjäristys vaatii suurta visiota. Makroekonomistit tai komiteat eivät pysty keksimään, mistä kasvu syntyy. He haluavat karttaa riskiä, he pelkäävät ja pelaavat mieluummin turvallisesti. Siksi radikaaleimmat ratkaisut tulevat visionäärisiltä omistajilta.” – Leena Mörttinen

Uusi maailma ja uudet ratkaisut syntyvät virheistä. Jatkuva onnistuminen kertoo virheiden välttämisestä. Jos virheitä ei synny, organisaatio on todennäköisesti valjastettu vain ennalta-arvattavien tulosten tekemiseen. Riskejä ei oteta, eikä innovatiivisille ratkaisuille anneta mahdollisuutta. Jatkuva onnistuminen tarkoittaa toisin sanoen, että juuri sillä hetkellä ollaan liian hitaita oppimaan. Vuosituhannen vaihteen eräs liikkeenjohdon hokema oli, että hyvin menestyvää yritystä ei pelasta mikään. Lähihistoria on osaltaan näyttänyt toteen tämänkin hokeman.


Digitaalisuus mahdollistaa virheiden tekemisen myös johtamisessa. Tofi.fi:n Suomen liiketoimintojen johtaja Jussi Lystimäki kertoo, että Tori.fi ylläpitää palvelustaan markkinoilla jatkuvasti kymmeniä versioita. Taktiikka mahdollistaa jatkuvan kokeilun, muuttamisen ja oppimisen. Tori.fi:ssä on ymmärretty, että enää ei innovaatiivista tutkimus- ja kehitysyksikköä voida eristää liiketoiminnan ulkopuolelle keksimään uusia juttuja, vaan nyt on uskallettava tuoda kehittäminen ja kokeilu suoraan liiketoi-minnan ytimeen.

”Kokeilemme jatkuvasti uusia versioita ja hypoteeseja, jotka voisivat toimia.” – Jussi Lystimäki

Toisaalta uskallus on aina suhteutettava omaan taustaan ja niihin arvoihin, joihin toiminta pohjautuu. Uutta ei pidä luoda vain siksi että se on uutta, jos ei tiedä miten uudessa tilanteessa pitää edetä. Nopea seuraaja voi olla toisinaan viisain strategia.

”Me emme voi olla aivan ensimmäinen edelläkävijä, koska se olisi pioneeritoimintana helposti verorahojen väärinkäyttöä. Pioneeritoimintaan voi lähteä joku muu, joka ottaa riskiä ja ansaitsee sillä. Yleisradion pitäisi pysytellä siinä pääjoukon eturivin tuntumassa.” – Lauri Kivinen

Miten olla muutosjohtaja digiaikana (promille päivässä)

Oikea-aikainen ja oikeansuuntainen reagointi yllätyksiin on tekijä, joka erottaa jyvät akanoista. Joskus kysymys on kyvystä olla reagoimatta ja pitää päämäärätietoisesti

kiinni alkuperäisistä suunnitelmista. Joskus taas suunnitelmia muutetaan jatkuvasti ja ollaan tilanneherkkiä johtajia. Valitettavasti ani harvoin matkan varrella tiedetään, kumpi lähestymistapa johtaa parempaan loppu-tulokseen. Ja vielä harvemmin saavutetaan paras mahdollinen tulos, vaikka jälkiviisaasti onnistumisen jälkeen joskus lopputulosta sellaiseksi väitetäänkin. Voittajat kirjoittavat historian.

”Muutoshan on aina vaikeaa, varsinkin itsensä muuttaminen. Ja toisten muuttaminen on vielä paljon vaikeampaa. Siksi me muutammme päivittäistä tekemistä vähän kerrallaan. ” – Hanno Nevanlinna

Muutosjohtamisen vivahteet voi yksinkertaistaa kahteen vaihtoehtoon: tehdä muutoshanke kokonaan alusta tai edetä pienten jatkuvien muutosten polkua kohti päämäärää. Ehkäpä onkin niin, että digitalisaation johtamista ei pidäkään lähestyä kokonaisuutena. Koko organisaation siirtäminen digiaikaan yhdellä askeleella ei varmasti onnistu.

Johtamisen näkökulmasta asteittaisen kehittämisen haaste on päättää resur-soinnista ja ajoituksesta. Milloin uusi asia pitää tehdä ja milloin on oikea aika irrottaa parhaat voimat uutta tekemään? Kenties on lisäksi löydettävä keino pitää keskinker-taisuuden hyväksyjät ja vanhojen rakenteiden ihannoijat kaukana projektista.

Asteittaisen kehityksen ajatus on suuri, mutta mahtuu kahteen sanaan: promille päivässä. Jos muutoksen kohteena olevaa asiaa parantaa joka päivä yhden tuhan-nesosan, vuoden päästä ollaan noin 44 prosenttia parempia. Johtajuus, joka ohjaa pieneen parantamiseen joka päivä, saa varmasti muutoksen aikaiseksi.

”Jos joka päivä parantaisimme jotain asiaa yhden promillen, olisi se vuoden päästä 44 prosenttia parempi. Näppärää prosenttilaskemista, vaiko jotain käytännössä merkityksellistä? Aika usein kuulen käytävän keskustelua jostain muutoshankkeesta, onko kyseessä evoluutio vai revoluutio. Haetaanko toimintaan pientä parannusta vai isoa muutosta? Väitän, että kaikki revoluutionomaiset muutokset ovat tulosta systemaattisista, joka päivä tapahtuvista pienistä parannuksista.” – Mika Hyötyläinen, Soneran yritysmarkkinoinnin johtaja, blogikirjoitus, heinäkuu 2012

Suuret innovaatiotkin ovat lähes aina perustuneet pitkiin ja hiljaisiin prosesseihin. Eivät Applen, Googlen tai Supercellin ensimmäiset tuotteet olleet markkinoille tullessaan erityisen poikkeuksellisia tai ensimmäisiä lajissaan. Ne näyttävät häm-mästyttävän hienoilta kehitysloikilta siksi, että ne murtautuvat yleiseen tietoisuuteen hyvin nopeasti kun media kiinnostuu niistä. Tämä on digimuutoksen johtajan hyvä muistaa. On valittava digitalisaation paletista ne asiat, joiden hyödyntämiseen on nyt parhaat valmiudet ja riittävästi kyvykkyyttä, jotta organisaation lähiajan tavoitteet saavutetaan. Ja samaan aikaan on kehitettävä niitä kyvykkyyksiä, joita tarvitaan seuraavaksi matkalla kohti suurempia tavoitteita.

”Suurilla yrityksillä yleisesti ottaen on suurin halu, mutta samaan aikaan pienin kyky ottaa uusia ajatuksia vastaan.”– Roope Mokka






Luku 6

Heijastumia Suomesta vuonna 2025Digitalisaatio merkitsee syvää murrosta useilla toimialoilla. Digitalisaation tulevaisuuskuvista voisi kirjoittaa monta erillistä kirjaa, mutta tässä kappaleessa valitsimme kaksi erilaista näkökulmaa: terveydenhoidon ja liikenteen. Molemmat vaikuttavat jokaiseen suomalaiseen ja ovat kansantaloudellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittäviä aloja, jotka muuttuvat - tai voisivat muuttua - digitalisaation myötä radikaalistikin.

92 93

Vuonna 2013 terveydenhuoltomenot olivat 18,5 miljardia eli 9,1% BKT:sta. Asukasta kohden menot olivat 3 395 euroa.

Vuonna 2013 terveydenhuoltomenojen julkisen rahoituksen osuus oli 75,6%.

9,1 %

75,6 %

Suomen terveydenhuolto vuonna 2025Suomalaisen terveydenhuollon menojen osuus suhteessa bruttokansantuottee-seen on noussut Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuoden 1995 7,7 prosentista vuoden 2013 9,1 prosenttiin. Suhdeluku on edelleen OECD-maiden keskitasoa, mutta trendi kertoo terveydenhuollon menojen kasvusta. Sosiaali- ja terveysministeriön ennuste vuoden 2014 terveydenhoitomenoista on 18,95 miljardia euroa, joka tarkoittaa noin puolen miljardin euron nousua vuoden 2013 menoihin verrattuna. Tehostuspaineet ovat kovat esimerkiksi väestön ikääntymisen takia.

Terveydenhuollossa ei kuitenkaan sovi jumittua tuijottamaan pelkkiä lukuja, sillä inhimillistä ulottuvuutta ei saa unohtaa - kyse on lopulta suomalaisten hyvinvoinnista. Miten teknologia saataisiin parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan ydintoimintaa; nopeaa avun saamista, tehokasta diagnosointia ja ihmisten välisiä kohtaamisia? Esitimme väittämiä Suomen terveydenhuollon tilasta vuonna 2025 lääkäreiden ja potilaiden näkökulmasta.

Kirjassa Uuskasvun anatomia (2012) valtiovarainministeriön ICT-johtaja Timo Vallin mukaan etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa uudelle teknologian hyödyntämisen ajattelutavalle on suuri tarve.

“Suuressa sairaalassa saattaa yhden potilaan hoidossa olla käytössä jopa 15 eri tietojärjestelmää. Järjestelmien määrä on kasvanut vuosien saatossa, ja ne on pahimmillaan kytketty purukumi- ja rautalankavirityksillä toisiinsa.”

Voiko digitalisaatio parantaa asiakaskokemusta ja lisätä työhyvinvointia hankalien tietojärjestelmien ja ylimääräisen vaivan sijaan?

Ihmisillä on aina ollut tarve liikkua. Historiallisesti teknologian kehitys on vapauttanut ihmisen liikkumaan yhä nopeammin ja yhä kauemmas. Teknologian halpenemisen myötä oman auton hankkiminen on tullut mahdolliseksi suuremmalle osalle väestös-tä. Tavaraliikenteen osalta globalisaatio on mahdollistanut yhä laajemman tuote-valikoiman, mutta edelleen valtaosa tavaroista pitää hakea kaupasta itse. Olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa teknologia vapauttaa meidät liikkumasta?

Teknologia on kohdannut liikenteen ja terveydenhuollon jo kauan aikaa sitten. Nähtäväksi jää, miten ne vaikuttavat toisiinsa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tässä luvussa tarjoamme muutaman vision ja testaamme niiden realistisuutta asiantuntijahaastatteluin.

Heijastumia Suomesta | Suomen terveydenhuolto vuonna 2025 9594

”Tällä hetkellä 74 prosenttia terveydenhuollon kuluista menee 10 prosentin potilasosuuden hoitamiseen.”– Pekka Sivonen

PEKKA SIVONEN on ICT-yritys Digian perustaja.Hän johtaa Vertical Health Accelerator -ohjelmaa, jonka tavoite on yhdistää kasvu- ja suuryritykset kehittämään terveydenhuollon tuotteita ja palveluita.

LAURA RÄTY on Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja ja toiminut sosiaali- ja terveysministerinä vuosina 2014-2015. Koulutukseltaan Räty on lääkäri.

JUHANI ESKOLA on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja. Hän on koulutukseltaan lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä yleislää-ketieteen, lastentautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri.

Teknologian kehittyessä lääkäreiden työtehtävät kehittyvät enemmän kohti asiantuntijaroolia. Vuonna 2025 lääkärit keskittyvät enemmän tieteelliseen tutkimustyöhön ja koneet hoitavat diagnosoinnin ja hoitomääräykset.

RÄTY: “Muutos lääkärin roolissa on tapahtunut jo nyt. Kansalaisilla on nykyään niin paljon saatavilla olevaa tietoa, että lääkärin tehtävä on toimia tiedon tulkkina. Lääkärien ammattitaito ei enää perustu pelottavaan auktoriteettiuskoon, vaan asiantuntemukseen ja ihmisten kohtaamiseen.”

ESKOLA: “Koneet voivat kymmenen vuoden päästä hoitaa terveydenhoidon rutiininomaiset tehtävät kuten mittaamisen, jossa ne ovat luontaisesti parempia kuin ihmiset. Potilaan kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja hoitamiseen tarvitaan kuitenkin aina ihmistä. Lääkäriä tarvitaan tekemään johtopäätökset kaikesta saata-villa olevasta tiedosta. Toivon, että teknologiariippuvuudesta päästään kymmenessä vuodessa eroon. Lääkäri ei muutu laboratorioteknikoksi tai insinööriksi, vaan potilaan ja lääkärin suhteessa säilyy inhimillinen aspekti.

En usko, että lääkäreiden työaika vähenee, mutta työn luonne muuttuu. Töitä tehdään enemmän etänä, rutiinin-omaiset työtehtävät kuten monitorointi automatisoidaan ja reseptin- ja todistustenkirjoituksesta päästään eroon. Toivon, että lääkärit pääsevät tulevaisuudessa käyttämään enemmän hyväksi opintojensa ja työvuosien tuomaa viisautta ja koke-musta keskittymällä monimutkaisempiin kokonaisuuksiin ja päätöksentekoon.”

SIVONEN: “Tällä hetkellä 74 prosenttia terveydenhuollon kuluista menee 10 prosentin potilasosuuden hoitamiseen. Se pakottaa terveydenhoidon fokusta siirtymään ennal-taehkäiseviin toimenpiteisiin. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi erilaisten puettavien sensoreiden määrän kasvua. Näiden sensoreiden avulla ihmisistä saadaan jatkuvasti dataa, jonka pohjalta häntä voidaan valmentaa. Uskon, että kymmenen vuoden päästä lääkärit ovat nykyistä enemmän elämäntapavalmentajia.

Kymmenen vuoden päästä koneet hoitavat nykyistä enemmän toimenpiteitä, esimerkiksi tekevät diagnooseja. IBM:n tekoälytietokone Watson pystyy jo tällä hetkellä tekemään diagnooseja hämmästyttävällä tasolla saamansa informaation perusteella. Suomessakin esimerkiksi verinäytteiden pohjalta johtopäätösten tekeminen koneellistuu jo lähivuosina.“

Heijastumia Suomesta | Suomen terveydenhuolto vuonna 2025 Heijastumia Suomesta | Suomen terveydenhuolto vuonna 2025 96 97

2025 robotti tekee yleisimmät leikkaukset.

SIVONEN: “Pitää varmaan paikkansa. Olen hämmentynyt siitä, mitä robotit pystyvät tekemään jo nyt. Etenkin rutiinitoimenpiteissä robotti on hyvä. Hintakehitys tukee myös robottien käyttöönottoa: tällä hetkellä halvin robotti Japanissa maksaa 1500 dollaria, mutta jo parin kolmen vuoden päästä hinta on 150 dollaria.”

ESKOLA: “Varmasti robotin tekemät leikkaukset kehittyvät ja yleistyvät. Päätöksen-teossa tarvitaan kuitenkin lääkärin ymmärrystä esimerkiksi siitä, onko potilas valmis leikkaukseen tai kannattaako leikkausta tehdä.”

RÄTY: “Robotteja käytetään jo nyt apuna esimerkiksi vatsaleikkauksissa. Uskon, että robottien käyttö lisääntyy, mutta ei se robotti yksin siellä leikkaussalissa ole kymmenenkään vuoden päästä. Tähän mennessä teknologia ja robotiikka eivät ole syrjäyttäneet ihmistä, vaan luoneet uudenlaisia tapoja hoitaa lääkärin työtä.”

2025 sairausdiagnoosit ovat tarkempia, koska yleisimmät sairaudet diagnosoi kone, joka pystyy käyttämään enemmän tietoa kuin yksittäinen lääkäri.

ESKOLA: “Ihan varmasti. Diagnoosit kehittyvät varmasti vielä nykyistä pikkutarkem-paan sairauksien pilkkomiseen ja virhediagnoosit vähenevät. On tärkeä ymmärtää, että esimerkiksi dementia ei ole vain yksi tauti vaan se voidaan jakaa 20–100 useaan erilaiseen sairauden tyyppiin tai alalajiin, joihin pitää suhtautua eri tavalla. Ennen sanottiin, että potilas kuoli vanhuuteen, mutta nykyään sitä ei enää hyväksytä.

Diagnosoinnissakin kyse on lopulta potilaan kokonaistilanteen ymmärtämisestä. Lääkärikäynnin aikana saattaa esimerkiksi selvitä, ettei potilaan syy tulla lääkäriin olekaan alkuperäinen potilaan valittama fyysinen oire vaan vaikkapa yksinäisyys. Tällaista diagnosointia kone ei koskaan ymmärrä.”

SIVONEN: “Pitää paikkansa. Kehitys näkyy myös epidemioiden aikaisemmassa diagnosoinnissa ja hallitsemisessa. Esimerkiksi Bill ja Melinda Gatesin säätiö tekee paljon töitä malarian kitkemiseksi maapallolta ja käyttää siihen supertietokoneita ja parhaita asiantuntijoita.”

RÄTY: “Kuulostaa uskottavalta. Diagnooseja ei tälläkään hetkellä – ja vielä vähem-män tulevaisuudessa – tehdä pelkästään katselemalla, kuuntelemalla ja koputte-lemalla vaan kuvantamalla, mittaamalla ja paikantamalla. Vaatisi kuitenkin suuren edistysaskeleen, että kone alkaisi yksin tekemään diagnooseja, koska keinoäly ei ole tähän mennessä pystynyt yhdistämään sitä kaikkea, mihin ihminen pystyy: aistimaan, oppimaan ja käyttämään hyödyksi aiempia kokemuksia.”

Vuonna 2025 saman potilasmäärän hoitamiseen tarvitaan vähemmän lääkäreitä kuin nyt.

RÄTY: “Toivon, että tulevaisuudessa lääkäri käyttäisi vastaanottoaikaa vain potilaan tutkimiseen ja diagnoosin tekemiseen. Tällä hetkellä aikaa menee valitettavasti ihan liikaa esimerkiksi tietojärjestelmien käyttämiseen, potilastietojen kirjaamiseen ja todistusten kirjoittamiseen. Teknologian käyttö terveydenhuollossa ei ole itseisarvo: kun uutta teknologiaa kehitetään, niin on mietittävä tarkkaan, mihin tarkoitukseen sitä lopulta käytetään.

Jos verrataan tietojärjestelmien käyttöä, niin Virossa on tehty joissain asioissa valtavan suuri teknologialoikka, kun taas Suomessa on monessa paikassa käytössä vanhoja ja huonoja tietojärjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään. Virossa on alettu hankkia teknologiaa paljon myöhemmin kuin Suomessa. Kun liikkeelle on lähdetty niin sanotusti puhtaalta pöydältä, ei ole kohdattu olemassa olevan ja uuden teknologian yhdistämisen taakkaa.

SIVONEN: ”Pitää paikkansa. Koneet tulevat mukaan diagnoosien tekemiseen ja asiat pyritään terveydenhoidon alalla muutenkin tekemään entistä fiksummalla tavalla niin, että työntekijät voivat käyttää aikaansa tehokkaam-min. Lääkärikäynnit sähköistyvät ja diagnooseja voidaan tehdä myös etänä. Suomessa on korkealaatuinen tietoliikenneinfra ja nopeasti vanheneva väestö, joten meillä on sekä tarve että kyky implementoida tämäntyyppisiä toimintamalleja nopeasti.

Uskon, että tulevaisuudessa osan lääkäreiden työstä hoitavat koneet ja osa jaetaan uudelleen lääkärien ja hoitajien kesken. Hoitajat voivat tehdä sellaisia asioita jotka tällä hetkellä ihan turhaan menevät lääkärin hoidettavaksi. Esimerkiksi hyvin iso osa hoitajista pystyy diagnosoimaan suurimman osan sellaisista taudeista, jotka lääkärit nyt diagnosoivat. Toki tällaiset asiat liittyvät terveydenhuoltoalan henkilökun-nan sisäiseen työnjakoon.”

ESKOLA: “Kun rutiinitehtävät automatisoidaan ja siirretään roboteille, niin kyllä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lääkärin työn merkitys vähenee. Ihmisten vaatimustaso nousee ja virheiden sietokyky vähenee jatkuvasti. Ennen hyväksyttiin helpommin se, että lääkäri hoiti potilasta ja silti hän kuoli. Nykyään hoidon tason rima on kor-keammalla. Lisäksi lääkärin työtehokkuuteen vaikuttaa kasvanut dokumentaation vaatimus: kaikki diagnoosit, hoitopäätökset ja niiden perustelut pitää olla dokumen-toituna.”

”Virossa on tehty joissain asioissa valtavan suuri teknologialoikka.”– Laura Räty


”Arvioidaan, että jo vuonna 2020 internetiin yhteydessä olevia laitteita on maailmassa 50 miljardia ja iso osa näistä laitteista on ihmisen kehon ympärillä.”– Pekka Sivonen

”Ylipainon hoitamiseen menee jo nyt saman verran rahaa kun sotimiseen.”– Pekka Sivonen

2025 suomalaiset sairastavat yleisimpiä sairauksia nykyistä vähemmän, koska ovat tietoisempia omasta terveydentilastaan ja todennäköisyyksistään sairastua. Kuluttajat saavat reaaliaikaista tietoa kännykkäänsä esimerkiksi syömistään ravintoaineista suhteessa suosituksiin.

RÄTY: “Tälläkin hetkellä ihmisillä on todella paljon tietoa saatavilla. En usko, että teknologia itsessään muuttaa ihmisten toimintatapoja, mutta sitä voidaan käyttää välineenä tietouden lisäämisessä.”

ESKOLA: “Meillä on jo kohtuullisen hyviä keinoja ennusteiden tekemiseen ja riskin arviointiin. Ihmiset ovat kymmenen vuoden päästä varmasti vielä paljon nykyistä tietoisempia omasta terveydentilastaan, mutta pelkkä tieto ei riitä: nyt jo tiedetään,

että tupakointi tappaa ja silti ihmiset polttavat. Vaikka kehityssuunta onkin tiedon kasvu, se ei yksinään ratkaise isoja ongelmia: kymmenessä vuodessa ei esimerkiksi ylipaino-ongelmia saada kuriin. Lopulta kyse on ihmisten asen-teesta.”

SIVONEN: “Kuulostaa todennäköiseltä. Toisaalta myös trendit ohjaavat tuotekehitystä, minkä huomaa siinä, mitä on tapahtunut

esimerkiksi tupakanpoltolle viimeisen parinkymmenen vuoden aikana: tupakan-polttajat tuntevat itsensä nykyään jo vähän junteiksi, koska siihen liittyy sosiaalisen hyväksynnän paine.

Toisaalta tällä hetkellä maailmassa on 1,9 miljardia ylipainoista ja 600 miljoonaa vakavasti ylipainoista ihmistä. Joidenkin arvioiden mukaan vuonna 2030 yli puolet maapallon väestöstä on liikalihavia. Tämä on pelottava skenaario, koska ylipainon hoitamiseen menee jo nyt saman verran rahaa kun sotimiseen. Tarvitaan paljon asennekasvatusta, jotta suomalaiset oppivat syömään terveellisesti. Koen, että teknologialla on tässä rooli; olen tavannut vaikka kuinka monta ihmistä, jotka ovat ottaneet aktiivisuusrannekkeen käyttöön ja sen avulla saamansa ajantasaisen tiedon ansiosta he ovat alkaneet kiinnittää huomioita liikkumiseen ja syömiseen.”

2025 suomalaisten terveydentilan seuranta on niin reaaliaikaista, että ambulanssi tulee paikalle jo ennen sydänkohtauksen alkamista.

ESKOLA: “Teknisesti tämä olisi kymmenen vuoden päästä varmasti mahdollista, mutta en tiedä, miten pitkälle se on järkevää. Uskon, että ainakin riskipotilaita monitoroidaan, jotta voidaan nähdä sydänkohtauksen ensimmäiset merkit mahdolli-simman aikaisin.

Pitää myös miettiä, onko tällaiseen seurantaan mahdollisuuksia, miten se järjestettäisiin ja miten toimittaisiin hälytysten ja väärien hälytysten tapauksissa. Jo tällä hetkellä esimerkiksi tiedetään, että aivojen verenkiertohäiriöiden nopea hoito on tärkeää. Nyt kipuillaan sen kanssa, onko meillä varaa rakentaa niin hyvä ambulanssi- tai lääkärihelikopteriverkosto, että joka puolelta Suomea voitaisiin hakea potilas hoitoon riittävän nopeasti.”

RÄTY: “Teknologian käytön tarpeen pitää tulla ihmisten sairauksien hoidon ja kansan-terveyden kautta järkevistä lähtökohdista. Lääketieteen kannalta ei ole oleellista tutkia kaikkea mahdollista mitä ihmisestä voitaisiin tutkia. Jo nyt voidaan seurata ihmisen sykettä tai sydänfilmiä etänä, mutta on toinen asia, onko järkevää seurata kaikkien suomalaisten sydänfilmiä. Lääkäreiden tehtävä on käyttää asiantuntemustaan siihen, mitä teknologian mahdollistamia lääketieteellisiä toimen-piteitä kannattaa tehdä.“

SIVONEN: ”Arvioidaan, että jo vuonna 2020 internetiin yhteydessä olevia laitteita on maailmassa 50 miljardia ja iso osa näistä laitteista on ihmisen kehon ympärillä. Kaikesta siitä, mitä kannamme normaalisti mukanamme – korut, käsilaukut ja silmälasit – on mahdollista kehittyä verkkoon kytkettyjä laitteita.

3G-modeemi virtalähteineen on tällä hetkellä pienimmillään puvuntakin napin kokoinen. Kymmenen vuoden päästä modeemi on jo niin pieni, että se pystytään siirtämään ihmiseen implanttina. Sen avulla ihmisen terveydentilaa voisi seurata reaaliajassa etänä. Tietenkin suuri kysymys on, kuka lähtisi tällaiseen toimintamalliin mukaan. Lääketieteen ja teknologian kehittyessä joudutaan miettimään sitä, miten ihmiset motivoidaan siihen, että heitä hallitusti monitoroitaisiin etänä.”


Henkilöliikenteestä 72% tapahtuu henkilöautolla. Keskimääräinen matka henkeä kohden päivässä on 41 km.

Yli 90% liikenneonnettomuuksista aiheutuu inhimillisistä syistä.

72 % yli 90 %

Suomen kaupunkiliikenne vuonna 2025Kauppa-asiointi ja palvelut ovat edelleen merkittävä matkustamisen syy, mutta ihmisten ja tavaroiden liikenne ja liikkumisen tarpeet muuttuvat teknologian kehityk-sen myötä, toteavat Risto Linturi ja Ossi Kuittinen Liikenneviraston tutkimuksessa “Liikennetiedon visiot” (2014).

Tiedon hyödyntäminen, teknologian halpeneminen ja älypuhelinten yleistyminen ovat ajaneet liikenteen kehitystä. Tutkimuksen mukaan hyödyllisimmiksi nousseet liikennetiedon käyttötarkoitukset liittyvät oman autoilun matkakohtaisiin tietoihin sekä liikenteen sujuvuuteen vaikuttavien tietojen saamiseen. Toisaalta myös vakuu-tusyhtiöt ovat kiinnostuneita autoilijoiden reiteistä ja ajotavasta.

2025 puettavat älylaitteet- ja rannekkeet yleistyvät. Tällä hetkellä pioneerien biohakkerointi yleistyy kaikkia suomalaisia koskevaksi oman unen, liikkumisen ja syömisen seuraamiseksi.

RÄTY: “Tällä hetkellä älylaitteita- ja rannekkeita käytetään paljon, mutta kymmenen vuoden päästä itsensä mittaus on varmasti jo pois muodista. Lisäksi kerätystä tiedosta suurin osa on sellaista, mitä ihmisen on ihan kiva tietää itsestään, mutta ei sillä lääketieteellisesti tai kansanterveyden kannalta ole mitään merkitystä.”

SIVONEN: “Uskon näin. Toki jää nähtäväksi, koskettaako tämä kehitys ihan jokaista suomalaista, mutta iso trendi on liikahtamassa. Uskon, että päälle puettavat laitteet kehittyvät sellaisiksi, ettei niitä edes huomaa, vaan ne upotetaan vaikkapa tekstiileihin. Hyvinvointiteknologia on Suomelle iso mahdollisuus. Meidän ja muiden Pohjoismaiden olisi syytä toimia tämän kasvavan alan testimarkkinana.”

ESKOLA: “Tässäkään esteenä ei ole teknologia vaan ihmisten asenteet. En koe tarvitsevani ranneketta seuratakseni omaa syömistäni, eikä minulla riitä mielenkiinto seuraamaan omaa saati muiden unta. Jotkut ovat kiinnostuneita tällaisesta tiedosta ja kokevat sen auttavan elämänhallinnassa. Tekniset vimpaimet tähän ovat jo varsin pitkällä – ja tulevat vielä kehittymään.”





Heijastumia Suomesta | Suomen kaupunkiliikenne vuonna 2025 103Heijastumia Suomesta | Suomen terveydenhuolto vuonna 2025102

KARRI SALMINEN työskentelee CGI:llä ja on älyliikenneverkosto ITS Finlandin puheenjohtaja. Yhdistyksen tavoite on liikenteen sujuvuuden, turvallisuuden ja ympäristöystävällisyyden parantaminen tietoja viestintätekniikkaan perustuvien palvelujen ja järjestelmien avulla.

THOMAS HALLBÄCK on Volvo Car Finlandin tiedotusjohtaja, joka on työskennellyt autoalalla 10 vuotta. Volvo on valmistanut autoja vuodesta 1927 lähtien ja kehittänyt lukuisia automaailmaa muuttaneita innovaatioita.

MINNA KIVIMÄKI on Liikenne- ja viestintämi-nisteriön liikennepolitiikan osaston ylijohtaja. Liikennepolitiikan osaston toimialaan kuuluvat liikennejärjestelmän suunnittelua, kehittämistä ja kunnossapitoa, liikennealan lainsäädäntöä sekä lii-kenteen veroja ja maksuja koskevat asiat. Kivimäki on toiminut myös liikenteen erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä.

”Euroopassa menehtyy tällä hetkellä vuosittain noin 40 000 ihmistä liikenneonnettomuuksiin. On kummallista, että olemme hyväksyneet tällaisen jatkuvan massamurhan, johon autojen keskinäinen kommunikaatio ja automaatio tuovat ratkaisun.”– Karri Salminen

Heijastumia Suomesta | Suomen kaupunkiliikenne vuonna 2025 Heijastumia Suomesta | Suomen kaupunkiliikenne vuonna 2025104 105

Automaation arvioidaan parantavan turvallisuutta ja uusien palveluiden helpottavan liikkumista. Yhteiskunnan tasolla uudet liikenneratkaisut voisivat säästää rahaa ja lisätä ympäristöystävällisempiä liikkumisen muotoja. Minkälaisia sovelluksia älylii-kenne voisi kymmenen vuoden päästä tarjota ja kuinka laajasti näistä ratkaisuista voitaisiin hyötyä? Esitimme liikenteen ja autoalan asiantuntijoille väitteitä Suomen liikenteestä vuonna 2025.

Vuonna 2025 Suomessa ei ole enää yhtään liikenneonnettomuutta, koska autot toimivat niin automaattisesti.

SALMINEN: “Euroopassa menehtyy tällä hetkellä vuosittain noin 40 000 ihmistä liikenneonnettomuuksiin. On kummallista, että olemme hyväksyneet tällaisen jatkuvan massamurhan, johon autojen keskinäinen kommunikaatio ja automaatio tuovat ratkaisun. Ihminen on lopulta aika surkea kuski.

Vakavista liikenneonnettomuuksista vapaa Suomi on pitkän kehityksen seuraus, enkä usko, että se tapahtuu vielä kymmenen vuoden päästä. 1970-luvulla kuolemantapauksia Suomen liikenteessä oli vuosittain noin 1000 ja tällä hetkellä 250-300. Kun teknologiaa osataan soveltaa paremmin niin inhimillisten riskien määrä ja varsinkin vakavammat liikenneonnet-tomuudet vähenevät.

Tulevaisuudessa ihmisen rooli muuttuu kuljettajasta matkustajaksi. Esimerkiksi liian lähellä ajavat autot väistävät toisiaan automaat-tisesti, luistonestojärjestelmät ja kaistavahti tekevät ajautumisen toiselle kaistalle lähes mahdottomaksi ja vireysvalvontalaitteet valvovat kuljettajan silmänliikkeitä.”

KIVIMÄKI: “Kuulostaa hyvältä, muttei vali-tettavasti ole vielä kymmenen vuoden päästä mahdollista. Yhdeksän kymmenestä liikenneonnettomuuksista aiheutuu inhimillisistä tekijöistä, joten on odotettavissa että liikenneturvallisuus paranee kun automati-saatio liikenteessä kasvaa. Haasteena kuitenkin on se, ettei uusien ominaisuuksien hyötyjä saada kovin nopeasti käyttöön, koska Suomessa on vanha ja hitaasti

”Perinteisesti liikenneturvallisuutta parantaessa ollaan keskitytty auton ominaisuuksiin kolarin varalta, mutta nyt kehitetään ratkaisuja, jotka estävät kolarit kokonaan.”–Thomas Hallbäck ”Yksityisautoilua ja julkisia

sekä markkinaehtoisesti tarjottuja palveluita ei pidä nähdä vastakkainasetteluna, tulevaisuudessa ne muodostavat saumattoman kokonaisuuden.”– Minna Kivimäki


uusiutuva autokanta. Nykyisellä uusiutumistahdilla tänään ostettavat autot ovat vielä liikenteessä vuonna 2025. Liikenneonnettomuuksien vähentämiseen on toki muitakin työkaluja kuin teknologia, esimerkiksi liikennejärjestelyt ja sääntöjen kehittäminen.”

HALLBÄCK: “Perinteisesti liikenneturvallisuutta parantaessa on keskitytty auton ominaisuuksiin kolarin varalta, mutta nyt kehitetään ratkaisuja, jotka estävät kolarit kokonaan. Volvolla on nollavisio liikenneonnettomuuksissa vuonna 2020, mutta tämä koskee vain silloin valmistettuja Volvon autoja. Suomessa autojen keski-ikä on noin 12 vuotta, joten automaatio ei ole kaikissa autoissa vielä yhtä korkealla tasolla kymmenen vuoden päästä.

Uskon, että näemme itseohjautuvia autoja var-masti jollain aikavälillä. Lapset kasvavat maailmaan, jossa he ovat jatkuvasti internetissä ja yhteydessä muuhun maailmaan, eikä autoilu voi olla poikkeus tähän. Kehitys on tosin kiinni myös muusta kuin teknologista: itseohjautuvat autot vaativat esimer-kiksi myös hyviä kaistamerkintöjä ja lainsäädännön muutoksia.

Seuraava kehitysaskel on, että osan matkasta ihminen ajaa itse ja jotkut pätkät auto ajaa autonomisesti. Göteborgissa on 50 kilometrin pituisia tieosuuksia, joilla Volvon insinöörit kokeilevat itseohjautuvaa autoa. Vuonna 2017 kuluttajille luovute-taan 100 autoa, jotka pystyvät ajamaan näillä merkityillä reiteillä autonomisesti.”

Vuonna 2025 kaupunkilainen ei tarvitse omaa autoa.

HALLBÄCK: “Kuulostaa aika utopistiselta, se riippuu niin paljon siitä missä asuu. Kun Kehä kolmosenkin sisällä paikasta A paikkaan B matkustaminen voi viedä julkisilla 1,5 tuntia niin olemme hyvin kaukana siitä, että julkinen liikenne palvelisi kaikkia kaupunkilaisia.

On yleiseurooppalainen ilmiö, että autojen omistaminen ei ole nuorille ihmisille niin tärkeää ja voi olla, että kymmenessä vuodessa autojen määrä Suomessa vähe-nee. Autoteollisuuden täytyy siis tarjota monipuolisempia auton omistamismuotoja. Kaupunkilainen voi vaikkapa omistaa pienen hybridiauton työmatkustamista varten ja pakettiin kuuluu mahdollisuus vuokrata isompaa autoa viikonlopun mökkimatkoja varten.”

KIVIMÄKI: “Liikkuminen on perustarve joka ei poistu. Vaikkei Suomen kokoisessa maassa olekaan esimerkiksi suuria liikenneruuhkia, niin maailman suurkaupungeissa ne ovat todellinen ongelma. Tarve uusien liikenneratkaisuiden löytämiselle on globaali.

Väite on rohkea, mutta suurimmissa kaupungeissa voisi pitää paikkansa. Jo nyt Helsingin kantakaupungista noin 60 prosenttia talouksista on autottomia. Uskon, että vuonna 2015 autoja yhä omistetaan kaupungeissakin, mutta sen takia että halutaan, ei siksi että olisi pakko.

Perinteisesti ajatellaan, että liikkuminen tarkoittaa yksityisautoilua tai julkisen sektorin tarjoamaa jotain muuta. Uskon, että tälläkin sektorilla on tilaa uudenlaisille palveluille. Digitaalitaloudesta ollaan jo nyt opittu, että kuluttajat odottavat palveluilta helppokäyttöisyyttä, räätälöintiä ja aika- ja paikkariippumattomuutta. Liikennepalve-lut sen sijaan perustuvat pitkälti ennalta sovittuihin reitteihin ja aikatauluihin. Palve-luntarjoajien tehtävä on miettiä, minkälaiset liikkumisen palvelut koetaan hyödyllisiksi ja meidän tehtävämme liikenne- ja viestintäministeriössä on olla olematta esteenä näille palveluille.

Yksityisautoilua ja julkisia sekä markkinaehtoisesti tarjottuja palveluita ei pidä nähdä vastakkainasetteluna, tulevaisuu-dessa ne muodostavat saumattoman kokonaisuuden, joka tarjoaa kaupunki-laiselle mahdollisuuden valita itselleen parhaan tavan liikkua. Palveluiden lisäksi muut kulkuvälineet kuten pyörät ja muut kevyet sähkökäyttöiset kulkuvälineet kehittyvät. Samalla esimerkiksi etäpalve-lut poistavat pakkoliikkumisen tarvetta.“

SALMINEN: “Tulevaisuuden liikenne rakentuu yhä enemmän loppukäyttäjien tarpeiden pohjalle. Vaikka ihminen tarvitsisi henkilöautoa päivittäin niin hänen ei tarvitse omistaa autoa 24 tuntia vuorokaudessa, vaan matkustus hoidetaan tarpeen mukaan eri keinoin. Uskon, että siirrytään yksityisautoilusta moninaisempaan tapaan liikkua mutta yksinkertai-sempaan tapaan hankkia nämä palvelut. Esimerkiksi Helsingissä toimiva Kutsuplus sijoittuu joukkoliikenteen ja tilausliikenteen välimaastoon.

Yksityisautoilun määrään vaikuttavat myös kaavoitus, maankäyttö, työpaikkojen sijainti ja ilmastopolitiikka. Lisäksi yksityisautoilun asema statussymbolina on jo

”Suomalainen käyttää liikkumiseen tällä hetkellä keskimäärin 300 euroa kuussa. Uskon, että tämä summa jaetaan kymmenen vuoden päästä järkevämmin.”– Karri Salminen

”Veikkaan että Suomessa ei tule yhtä suurta poliittista painetta hybridiautoihin siirtymiseen kuin vaikkapa saasteista kärsivässä Kaliforniassa.”– Thomas Hallbäck


murentunut. Nykyään nuoret eivät enää hanki ajokorttia heti täysi-ikäistyttyään vaan odottavat nähdäkseen, onko kortille ylipäätään tarvetta. Digitalisaatio muuttaa ihmisten käyttäytymistä, kun sähköisen viestinnän myötä auto ei ole enää välttämät-tömyys kavereiden tapaamiseen.

Kysymys on myös kansantaloudellinen: on investointinäkökulmasta järjetöntä millainen määrä pääomaa seisoo tällä hetkellä autotalleissa ja kadunvarsilla. Yksi-tyisauto on keskimäärin käytössä alle 4 prosenttia ajasta, joten 96 prosenttia ajasta

tämä kymmenien tuhansien eurojen investointi seisoo parkkiruudussa. Syy on se, että tähän mennessä ei juurikaan ole ollut järkevämpiä vaihtoehtoja.

Suomalainen käyttää liikkumiseen tällä hetkellä keskimäärin 300 euroa kuussa. Uskon, että tämä summa jaetaan kymmenen vuoden päästä järkevämmin niin, että jokainen voi rää-tälöidä itselleen sopivan paketin eri liikkumisen muodoista. Pakettiin voisi sisältyä joukkoliiken-nevälineitä, vuokra-auto, taksi ja jaettu auto. Kun liikkuminen palveluna toimii riittävän hyvin, niin kyllä varmasti moni alkaa miettimään, että pitääkö autoon todella enää investoida.”

Vuonna 2025 liikenteen melu tarkoittaa enää pelkästään hiljaista taustasuhinaa, koska suurin osa autoista toimii sähköllä.

SALMINEN: “Vuonna 2025 yhä suurempi osa autoista toimii muilla energialähteillä kun nykyisenmuotoisilla polttomoottoreilla. Autoteollisuus on ymmärtänyt, että liikenteen digitalisointi on suuri mahdollisuus, jonka kehityksen kärjessä on kuljetta-va. Myös liikenteen palveluntarjoajien tulee ymmärtää tämä. Liikenteen kehittyminen ei tarkoita autoteollisuuden loppua vaan sen muuttumista, ainakin niiden toimijoiden osalta, jotka ymmärtävät muutostarpeet. Voi olla, että tulevaisuudessa autofirma rakentaa kaupunkeihin esimerkiksi jaettavien autojen verkostoja.“

KIVIMÄKI: “Sähköautot todella vähentävät melua erityisesti kaupunkiajossa. Tällä hetkellä Suomessa on noin 1000 sähköautoa. Jos nykykehitys jatkuu, niin vuonna 2025 niitä on 100 000. Toisaalta Suomessa on noin kaksi miljoonaa autoa, joten sähköautojen osuus ei tällä kehityksellä ole niin suuri että se vaikuttaisi melutasoon. Lisäksi vaikka sähköautot ovat hiljaisempia kaupunkiajoissa, niin maantieajossa rengasmelu on sähköautoissa suurin piirtein samanlaista.

On vaikea sanoa, eteneekö sähköautobuumi. Se riippuu siitä, mitä muita vaihtoehtoja markkinoille tulee. Tämänhetkiset merkit näyttävät siltä, että muita uusiutuvia energian muotoja tutkitaan liikkumisen mahdollistajana, mutta on vaikea ennustaa, mikä lopulta muuttuu uudeksi normiksi ja millä aikavälillä.“

HALLBÄCK: “Sähköautoja on vuonna 2025 varmasti enemmän verrattuna tähän päivään, mutta jos sähköautojen määrä olisi tuolloin 10 prosenttia koko Suomen autokannasta, eli noin 200 000 kappaletta, niin olisi tapahtunut jo huikea kehitys. Volvo uskoo vahvemmin hybri-diautoon, jolla lyhyet matkat taittuvat sähköllä mutta tarpeen tullen voidaan ajaa bensiinillä tai dieselillä. Se näkyy siinä, että tulevaisuudessa jokaiseen uuteen Volvon automalliin tulee myös hybridivaihtoehto.

Veikkaan, että Suomessa ei tule yhtä suurta poliittista painetta hybridiautoihin siirtymiseen kuin vaikkapa saasteista kärsivässä Kalifor-niassa. Porkkanoita tarvittaisiin. Meillähän on jo autovero, jossa otetaan huomioon päästöt. Hybridiautosta hyötyy siis verotuksellisesti, mutta hybridi- ja sähköautojen teknologiset ratkaisut ovat kuitenkin vielä melko kalliita, joten autotkin ovat hintavia. Hinnat pitaisi saada alemmaksi, jotta ne yleistyisivät.”

Vuonna 2025 kenenkään ei tarvitse enää seisoa ruuhkassa tai etsiä parkkipaikkaa.

KIVIMÄKI: “Uskon, että autoilijat saavat vapaista parkkipaikoista koko ajan tietoa niin, että tyhjäkäynti ja korttelien kiertäminen loppuu. Monipuolisten liikkumisen palveluiden myötä yksityisautojen määrä vähenee. Reaaliaikaisella tiedolla pystytään hallitsemaan liikenneruuhkia ja ehkä jopa ennakoimaan niitä. Samalla autoilijat saavat tietoa palveluista, liikenneverkon kunnosta ja mahdollisista tietöistä.

Liikenteestä kerättävää dataa voisivat yksittäisten autoilijoiden lisäksi käyttää myös palveluntarjoajat ja yhteiskunnalliset toimijat. Tiedon keräämiseen ja käyttämi-seen tarvitaan tietenkin pelisääntöjä niin, että turvallisuus, tietosuoja ja liikesalaisuu-det eivät joudu vaaraan. Sääntelijät hakevat rajoja tiedon jakamisessa, eikä kyse ole pelkästään liikenteestä, vaan laajasti eri yhteiskunnan sektoreista. Tulevaisuudessa se, miten nämä tietosuojahaasteet kohdataan niin ettei estetä tiedon hyödyntämisen luomia mahdollisuuksia, korostuu entisestään. “

”Liikenteen datavirrat ovat älykkään liikenteen ruokavalio: tälläkin hetkellä liikennetietoa voidaan kerätä ja jalostaa sekä liikenteen ohjausta että palveluiden kehittämistä varten.”– Karri Salminen






SALMINEN: “Näin tulee varmasti tapahtumaan, mutta ei vielä kymmenen vuoden päästä. Liikenteen datavirrat ovat älykkään liikenteen ruokavalio: tälläkin hetkellä liikennetietoa voidaan kerätä ja jalostaa sekä liikenteen ohjausta että palveluiden kehittämistä varten. Autoista voidaan kerätä esimerkiksi ajomatkatietoa ja paikka-tietoa, jonka avulla jokainen voisi aamulla katsoa, millä liikennevälineellä työmatka taittuisi nopeimmin: omalla autolla, jaetulla autolla vai joukkoliikennevälineillä.

Kysymys on myös kustannussäästöistä ja kaupungin infrastruktuurista. Yhden parkkipaikan kokonaiskustannukset Helsingin keskusta-alueella ovat tällä hetkellä yli 50 000 euroa. Ilman uusia liikkumisen muotoja ja yksityisautoilun vähentämistä Helsingin niemi ei kestä sitä autoistumista, mitä uusien asuinalueiden kuten Jätkäsaaren ja Kalasata-man myötä tulee.“

HALLBÄCK: “En usko, ettei kymmenen vuoden päästä ei tarvitsisi etsiä parkkipaikkaa, mutta voidaan aiheellisesti kysyä että missä Suomes-sa on ruuhkia tai onko niitä edes. Autoteollisuus kehittää koko ajan ratkaisuja, joiden avulla liikenneinformaatiota saadaan reaaliajassa autoon ja voidaan välttää liikenteen pahimmat pullonkaulat.”

Vuonna 2025 kukaan ei lähde enää autolla kauppareissulle.

HALLBÄCK: “Yksi auton hyödyllisimpiä käyttötarkoituksia on se, että sillä saadaan ostokset kätevästi kotiin. En usko, että kymmenen vuoden päästä kukaan ei lähtisi autolla kauppaan. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi eri puolilla sijaitsevat drop off -laatikot yleistyvät, joihin palveluntarjoaja voi toimittaa vaikkapa ruoat. Volvolla on jo nyt sovellus, jolla pystytään avaamaan ja sulkemaan auton ovet älypuhelimella. Tämän avulla ostokset voidaan toimittaa suoraan autoon niin, että palveluntarjoajalle lähetetään viesti, jossa olevalla linkillä takakontin voi avata.”

SALMINEN: “En usko, että ihmiset käyvät kymmenen vuoden päästä kaupassa ostamassa enää perustavaraa läheskään siinä määrin kuin nyt. Tavaralogistiikka kehittyy roimasti ja uusia liikennemuotoja syntyy. Suomi olisi tällaisille logistisille kokeiluille erinomainen laboratorio. Logistiikan ratkaisut ja älyliikenne jotka vaativat softa-, teknologia- ja liiketoimintaosaamista olisivat erinomainen vientituote Suomel-le.”

KIVIMÄKI: “Varmasti kymmenen vuoden päästäkin ihmiset käyvät itse kaupassa, mutta uskon, että muitakin vaihtoehtoja on nykyistä enemmän tarjolla. Verkko-os-tamisen suhteen on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, kuljetuspalvelut varmasti yleistyvät ja jo nyt puhutaan vaatteiden virtuaalisovituksesta ja tuotteiden 3D-tulostuksesta.

Tavaraliikennelogistiikassa on vielä paljon kehitettävää. Nyt jo tutkitaan, voitaisiin-ko nelikoptereilla toimittaa tavaraa ja voitaisiinko kuljetukset tehdä sellaisina vuo-rokaudenaikoina, jolloin muu liikenne ei häiriintyisi. Jo nyt on täysin automatisoituja satamaterminaaleja ja Amazon kehittää palveluitaan siihen suuntaan, että tavara, jonka ostamista vasta mietit, on jo matkalla luoksesi. Kymmenen vuoden päästä on varmasti ratkaisuja, joita ei osata nyt edes kuvitella. Niin se on mennyt tähänkin asti.“

Digitalisaation lupauksen lunastaminen Digitaalisuus on tietoyhteiskunnan jatkumoa, ja tietoyhteiskunta oli jatkumo automaattisen tietojenkäsittelyn marssista työpaikoille ja koteihin. Välissä oli millenium, jonka pelättiin romahduttavan jopa koko länsimaisen kulttuurin. Joskus puhuttiin uudesta taloudesta ja monesta muusta asiasta, jotka olivat aikanaan kaikkien huulilla. Digitaalisuudenkin jälkeen tulee kehityspyrähdyksiä, joita vauhditetaan joko poliitikkojen, talouden asiantuntijoiden tai insinöörien toimesta. Nyt on kuitenkin aika lunastaa tässä ajassa olevat lupaukset.

Luku 7

ETSI SUURTA, TEE SITÄ MIK Ä ON TÄNÄ ÄN MAHDOLLISTA

TEE MUUTOKSELLE TIL A A

ÄL Ä PELK Ä Ä VIRHEITÄ

VALITSE ROOLISI JA USKO SIIHEN

VERKOSTOIDU PARHAIDEN K ANSSA

KESKUSTELE HA ASTEISTA

JOHDA MUUTOSTA

VARMISTA TURVALLISUUS

PIDÄ DIGITALISA ATIO TOIMINNAN Y TIMESSÄ

VALITSE POLKU JA ETENE SITÄ PITKIN

112 113

Digitalisaation lupauksessa on kyse kansakunnan kilpailukyvyn kasvattamisesta tietoja viestintätekniikan avulla. Uusi kasvu syntyy yritysten kilpailukyvystä ja hallinnon tehokkuudesta.

”Kysymys on siitä, että tulevaisuus nähdään kirkkaasti ja koko ajan. Pitäisi koettaa tehdä päätöksiä enemmän tulevaisuuden ehdoilla. Ajatus on ihan kaunis, ja se periaatteessa toimii. Valitettavasti lähihistoriassaan Suomi ei ole ollut niiden visio-näärisimpien kansakuntien joukossa, jos katsotaan vaikka näitä lähimpiä verrokkeja Ruotsia ja Saksaa.” – Petri Rouvinen

Digitalisaation portti on nyt avoimena. Kaikkia sen mahdollisuuksia ei vielä tunneta. Varmasti algoritminen ajattelu kehittyy ja koneäly on huomenna kehittyneempää kuin tänään. Suoritinteho paranee ja tietoverkot nopeutuvat. Suomessa pitää uskaltaa nyt kulkea innovatiivisempia uuskasvun polkuja. Tiedolla ja osaamisella menestyy jatkossakin. Jos huomioit ympäristön, talouden ja sosiaalisen kestävän kehityksen vaateet, olet myös hyväksytty menestyjä ja haluttu yhteistyökumppani.

Digitalisaation lupauksen lunastamisen kymmenen teesiä ovat:

• Valitse polku ja etene sitä pitkin• Etsi suurta, tee sitä mikä on tänään mahdollista• Tee muutokselle tilaa • Älä pelkää virheitä• Valitse arvopositiosi ja usko siihen• Verkostoidu parhaiden kanssa• Keskustele haasteista• Johda muutosta• Varmista turvallisuus• Pidä digitalisaatio toiminnan ytimessä

Valitse polku ja etene sitä pitkin

Kaikilla organisaatioilla on perimänsä. Myös digitalisaation hyödyntämisessä kaikki ovat vähintään alussa jollain polulla. Kaikkea ei tarvitse tehdä samaan aikaan. Kaikkea sitä mitä muut tekevät ei tarvitse itse tehdä. Valitse se osa digitalisaatiosta, joka innostaa laajasti organisaatiota.

”Ehkäpä se on uteliaisuus, mikä pitää vauhdin yllä.” – Jussi Lystimäki

On tärkeää ymmärtää, mikä on toiminnan kannalta ominta ydinosaamisaluetta, ja keskittyä siihen.

”Suomessa pankkialalla pyörii hyvin pieni piiri. Tästä syystä ei oikein pystytä ajatte-lemaan aidosti uudella tavalla asiakkaan näkökulmasta. Meidän näkökulmastamme suurimmat murrokset syntyvät palveluiden käytön ylivoimaisesta helppoudesta, mikä tuo uusia hyötyjä asiakkaille. Näin saadaan asiakkaat innostumaan ja käyttä-mään uusia palveluita” – Pekka Ylihurula

Etsi suurta, tee sitä mikä on tänään mahdollista

Digitalisaation mahdollisuuksia ja onnistumisia on tässäkin kirjassa esitelty lukuisia. Kuten kaikkialla elämässä, myös digitalisaation alueella on suurten onnistumisten lisäksi suuri joukko epäonnistumisia. Armollisuus on myös osa digitalisaation lupausta. Lähes jokainen organisaatio on jo nyt onnistunut jossain digitalisaation askeleessa.

Luvussa viisi pohdittiin digiajan johtamista. Suuret menestykset tulevat harvoin sattumalta, niiden eteen on tehtävä työtä. Promillen parantaminen päivässä ei ole epärealistinen tai uuvuttava kerta-askel. Pidemmällä aikavälillä tulokset kasvavat kuitenkin suuriksi.

“Ei saa tyytyä kopioimaan olemassa olevia tuotteita vaan pyrkiä löytämään ratkaisuja sellaisiin ongelmiin, mitä ei ole aiemmin osattu ratkoa. Sitä kautta löytyvät suurimmat innovaatiot. Toki siinä pelissä riskitkin kasvavat, mutta samalla myös mahdollisuu-det.” – Timo Taalas

Tee muutokselle tilaa

Muutos ei tapahdu itsestään, sille on luotava mahdollisuus. Uuskasvun kantava aja-tus on, että jostain pitää osata luopua jotta uudelle kasvulle syntyy tilaa. Luopuminen voi joskus tarkoittaa kokonaista liiketoiminta-aluetta. Viisasten kiveä oikea-aikaisesta luopumisesta ei taida olla olemassa. Jokainen luopuminen on näkökulmasta riippuen samaan aikaan sekä liian varhainen että liian myöhäinen. Viisaan aikalaisen neuvo voisi olla, että luopumista kannattaa harkita silloin kun asia tai toimintapa muodostuu esteeksi sellaisen polun kulkemiselle joka on innostusta herättävä ja tuntuu innovatii-visemmalta kuin aiemmat.

Yhteiskunnan näkökulmasta teollisen yhteiskunnan instituutioille digitalisaation muutosvauhti on usein auttamattomasti liian nopea. Se on vain hyväksyttävä ja hallinnon on etsittävä toimintamallit, jotka mahdollistavat elinkeinoelämän tarvitse-mat muutokset.

Digitalisaation lupauksen lunastaminen Digitalisaation lupauksen lunastaminen 114 115

“Lainsäädäntö on hirvittävän hidas työkalu. Hyvä esimerkki tästä saatiin taannoin, kun modeemikaappauslaki säädettiin, vaikka modeemeja ei ollut käytetty enää moneen vuoteen. Modeemikaappaustyyppinen rikollisuus oli käytännössä jo kadonnut.” – Jyrki Kasvi

Älä pelkää virheitä

Uuskasvun polkujen kulkeminen tarkoittaa aina riskien ottamista. Digitaalisessa maailmassa riskejä voi merkittävästi rajoittaa kehittämisen nopeuden ja helpon skaalautuvuuden ansiosta:

• Tarvittava tuotantokapasiteetti ja laskentateho skaalautuu pilvipalveluna• Kehittämisen menetelmät ovat nopeutuneet• Sovellukset ovat integroitavia ja uudelleenkäytettäviä• Vaikutuksia voidaan simuloida data-analyyseillä avoimiin

tietovarastoihin tukeutuen• Lähes kaikkea reaalimaailman toimintaa voidaan mitata sensorein avulla

ja data voidaan analysoida

”Nopeasti muuttuvassa digimaailmassa ei voi pärjätä, ellei kokeile rohkeasti. Haaste on siinä, että ajatellaan, että meidän firmassahan asia on jo näin. Vaikka monessa paikassa tosiasiassa ei ole. Tämän ajatuksen sisäistäminen riippuu paljon toimialas-ta. Perusajatus on, että jos kokeilu ei tuottanut sitä odotetuinta tulosta, niin melkein joka paikassa tätä pidetään edelleen epäonnistumisena, mikä karsii rohkeutta kokeilla muita asioita jatkossa. Kuitenkin epäonnistuminen tuotti arvokkaan koke-muksen siitä, miten ei kannata toimia.” – Hanno Nevanlinna

Innostus ei saa sokaista liikaa. Reaalitalous on yhä olemassa. Kaikkea ei voi kehittää ja testata, saati tuotannollistaa valmiiksi virtuaalitodellisuudessa.

Kokeile, erehdy, opi ja aloita alusta. Toimiva ratkaisu löytyy usein iteroinnin ja epäonnistumisten sarjan jälkeen, pahinta on jäädä paikoilleen tai toistaa jotain mikä ei toimi.

“Meitä vie eteenpäin se, että jokaisesta epäonnistumisesta opitaan jotain. Monesti asiat voi ratkaista yksinkertaisesti, joka useimmiten onkin se oikea ratkaisu. Mutta välillä kannattaa valita se vaihtoehto, jossa on vähän enemmän työtä jos sen kautta oppii jotain uutta, mikä vie koko yritystä eteenpäin.” – Timo Taalas

Valitse roolisi ja usko siihen

Helsingin Sanomat siteerasi maaliskuussa 2015 yhdysvaltalaista TechCrunch-verk-kolehteä: ”Uber, maailman suurin taksiyhtiö, ei omista yhtään ajoneuvoa. Facebook, maailman suosituimman median omistaja, ei luo lainkaan sisältöä. Alibaba, maailman arvokkain jälleenmyyjä, toimii ilman omaa varastoa. Airbnb, maailman suurin majoitustarjoaja, ei omista yhtään asuntoa”.

Digitalisaation lupaukseen liittyy mahdollisuus tehdä suuria asioita ilman massii-visia pääomia. On valittava se osa arvontuotannon verkostosta, jonka uskoo hallit-sevansa ja jossa haluaa menestyä. Arvoketjumaailmassa oli omistettava ja hallittava niitä kohtia, joissa tapahtui merkittävin asiakkaan kokema arvonlisäys ja useimmiten arvonlisäys edellytti merkittäviä investointeja.

Digitaalisissa ekosysteemeissä tuo arvonmuodostuksen keskittymä voi olla hyvinkin pienen idean varassa, ja vieläpä sellaisen idean, jonka kopioiminen on erittäin vaivatonta. Kaikki voittajat eivät ole olleet ensimmäisiä. Joku on voinut tehdä virheet puolestasi tai joltain on voinut loppua usko liian aikaisin.

Globaali markkina on nähtävä mahdollisuutena, mutta myös rajatun markkinan strateginen vaihtoehto on olemassa. TechCrunchin luettelemat yritykset ovat lähteneet liikkeelle hyvinkin paikallisesti.

”Kun kupla (internet) puhkesi 2000-luvun alussa, vielä kymmenen vuoden päästäkin jaksettiin jankuttaa että ei se silloinkaan lähtenyt. Ja koska silloin tehtiin ihan oikein, kun ei investoitu, ei nytkään kannata olla etunenässä. Sitä toivoisi, että päästäisi eteenpäin. Digitaalinen kehitys menee hirvittävän nopeasti eteenpäin. Me tarvit-semme enemmän sellaisia onnellisia epäonnistumisia, joista opitaan, ettei kaikki voi mennä kerralla tuubiin.” – Anni Ronkainen

Verkostoidu parhaiden kanssa

Digitalisaation aikakaudella osaaminen on julkisempaa ja osaamisen varmentaminen tapahtuu nopeammin kuin koskaan ennen. Osaamista, jota ei löydy verkosta, ei ole olemassa – tai jos on, sen rakentaja on ottanut tietoisen riskin paitsioon jäämisestä. Osaamisen kehittyminen taas pohjautuu siihen, että oma osaaminen jaetaan toisten käyttöön. Ja kun uutta tietoa luodaan, se jaetaan nopeasti niiden kanssa, jotka tuottavat uutta hyötyä.

”Lupaavasta yrityksestä löytyy hyvän innovaation lisäksi huippuosaajatiimi, joka haluaa olla jossain asiassa maailman paras. Ambitiotaso on globaali, ja toteutuskyky on erittäin nopea joko tuotekehityksen, kaupallistamisen tai markkinoinnin puolella.” – Inka Mero


Inka Meron näkökulma on hyvä lähtökohta hyvän kumppanin löytämiseen: luot-topelaaja on sellainen, joka aidosti haluaa olla jossain asiassa maailman paras. Toinen merkityksellinen kriteeri parhaille on halu löytää uutta ja innostavaa. He eivät ripustaudu asioihin, jotka olivat merkityksellisiä ympäristössä, jota ei enää ole olemassa.

Keskustele haasteista

Uuskasvun polkuja kulkiessa jokainen kohtaa hetkiä, jolloin polku näyttää päättyvän. Kaikkeen uudistumiseen liittyy hetkiä, jolloin näyttää siltä, ettei ratkaisua ole olemas-sa.

Joukkoistaminen on digitalisaation keskeinen mahdollisuus. Kun kuvaat haastee-si yleisellä tasolla verkostoillesi, saat todennäköisesti vähintäänkin vihjeitä tiedosta ja tekijöistä, joiden avulla ratkaisu voisi löytyä. Joskus joudut palaamaan polullasi hieman taaksepäin, mutta haasteiden kieltäminen tai salaaminen ei ole viisas valinta.

Digitalisaation voima on verkostojen synnyttämisessä. Globaalit tietoverkot ja viestintätyökalut varmistavat, että jostain löytyy tekijä jokaiseen asiaan jota tarvitset. Kaikkia ratkaisuja ei tarvitse keksiä, eikä kaikkea osaamista tarvitse olla itsellä.

”Erilaisilta toimijoilta mukaan tarttuvia ideoita voi ristipölyttää toisilla aloilla.” – Tuomas Routto

Johda muutosta

Vaikka teknologia mahdollistaa paljon, mitään ei saavuteta ilman henkilöstön sitoutumista. Johdon pitää olla innostava ja kannustava. Muutos vaatii henkilöstöltä askelia pois mukavuusalueelta. Niitä askelia ei oteta ilman määrätietoista johtamista läpi organisaation rakenteen.

Verohallinnon onnistuminen pohjautuu johtamisen määrätietoisuuteen ja jatku-vaan vaihtoehtojen tunnusteluun.

”Tässä talossa me emme näe eroa normaalitoiminnan ja digitalisaation välillä. Verohallinto on määrätietoisesti vienyt digitalisaation mahdollisimman pitkälle ja syvälle toimintaansa…

…Vaikka verohallinnon johto on pääsääntöisesti lakimiestaustaista, niin he koko ajan hakevat sitä, miten tämän tai tuon jutun voisi tehdä tietotekniikalla yksinkertai-semmin.” – Markku Heikura

Toinen usein esiin nouseva digitalisaation onnistuja on Kemppi Oy. Kempin toimitus-johtaja Anssi Rantasalo kertoo yrityksen aloittaneen määrätietoisen digitalisaation

johtamisen jo 1990-luvulla. Eräässä mielessä Kemppi on teknologinen perfektionisti: jokaisessa kehityshaasteessa käyttöön on otettu sen hetken paras teknologia. Esimerkkinä Rantasalo käyttää suurnopeuskameraa, jolla hitsaussuoritusta voitiin analysoida sen käyttöönoton aikaan aivan ennennäkemättömällä tavalla.

Digitalisaation myötä tietoja viestintätekniikan rooli organisaatioissa on muuttunut. IT ei ole enää muihin päätöksiin sopeutuja, joka toteuttaa liiketoiminnan toiveita mahdollisimman edullisesti. IT ei ole myöskään enää ikävä kieltäjä ja kaiken kehityksen jarru.

Uudet teknologiat eivät koskaan ole itseisarvo. Tavoitellun vaikuttavuuden varmistamiseksi on tärkeää, että yrityksen teknologiakehitys kulkee aina käsi kädessä yrityksen työskentelytapojen kehittymisen kanssa. Esimerkiksi uusien viestintäratkaisujen synnyttämä yhteisöllinen tuottavuus toteutuu vasta kun proses-sit ja työskentelytavat saadaan hyödyntämään uusia välineitä. Ihmiset on saatava ajattelemaan ja toimimaan uudella tavalla ja luopumaan toimintamalleista, jotka olivat ennen hyvinkin tarpeellisia.

Digitalisaation mahdollisuudet ja muutosten edistyminen on nostettava koko johtoryhmän kiinnostuksen kohteeksi. Sitä ei voi enää ulkoistaa yksin tietohallinnon tai konsulttien murheeksi. Digitalisaatio ansaitsee organisaation parhaan johtamis-kyvykkyyden jakamattoman huomion.

Huolehdi turvallisuudesta

Kaikella hyvällä on vastavoima. Digitalisaation nurjalla puolella ovat kyberuhat. Tiedosta ne ja varaudu niihin ennen kuin kohtaat ne. Kyse ei ole siitä, tuletko kohtaa-maan kyberhyökkäyksiä, vaan siitä milloin kohtaat niitä.

”Kyberuhat ulottuvat kaikille yhteiskuntasektoreille ja kaikkiin yhteiskunnallisiin toimintoihin” – Arto Räty

Kyberturvallisuuden uhkia ei pidä kuitenkaan liioitella. Kyberuhat kohdistuvat ihmis-ten tekemiin ratkaisuihin. Kyberkriisejäkin aiheuttavat ihmiset ja ihmisten tekemien laitteiden häiriöt. Ihmiset voivat varautua niihin, kunhan vain päättävät niin tehdä.

Pidä digitalisaatio toiminnan ytimessä

Tietotekniikan hyödyntämisen historiassa on runsaasti esimerkkejä organisaatioista, jotka ovat eristäneet tietotekniikan omaksi saarekkeekseen. Harvat niistä ovat menestyneet. Digitalisaatiota ei saa eristää liiketoiminnasta.


”Tulevaisuudessa erilaiset alueet alkavat integroitua keskenään. Enää ei puhuta, että tuo on biologiaa ja tuo puun jalostusta, ja tuo tuolla on digitaalista teknologiaa, vaan alkaa syntyä erilaisia yhdistelmiä. Ja varmaan kaikki fiksut yritykset hakevat tätä vuorovaikutusten rajapintaa.” – Markku Wilenius

Luota digitalisaation lupaukseen

Digitalisaation lupaus on lohdullinen. Kyse ei ole taikatempuista, eikä mukaan lähteminen edellytä hyödyntäjältään mitään poikkeuksellisia kyvykkyyksiä.

Digitalisaation sateenvarjon alta löytyy jokaiselle organisaatioille mahdollisuuk-sia, jotka ovat kaikille organisaatioille hallittavia ja kunkin organisaation kokoisia. Digitalisaatiosta hyötyvät kaikki organisaatiot. Asiakkaat, kilpailijat, yhteiskunta ja kumppanit ottavat digitalisaation askeleita joka päivä. Tämän kehityskulun ulko-puolelle ei voi enää jäädä. Digitalisaation maailma ei myöskään ole koskaan valmis: jatkuvasti syntyy uusia soveltamisen oivalluksia, luodaan uusia liiketoimintamalleja ja teknologiset kivijalat kehittyvät vauhdilla.

”Kiinnostava kehitysvaihe, mitä kohti nyt ollaan menossa digitalisaation suhteen, on että se alkaa tulla osaksi yhteiskunnallisia rakenteita. Samalla lailla sähköistyminen ja autoistuminen ovat aiemmin tulleet kiinteäksi osaksi yhteiskunnan infraa.” – Markku Wilenius

Digitalisaation polulla eteneminen edellyttää, että ymmärrät oman toimintasi haasteet ja keskustelet niistä jonkin digitalisaation asiantuntijan kanssa. Haasteiden tunnistamisesta aukeavat mahdollisuudet.

Digitalisaatiossa ja uuskasvussa ei ole kyse muusta kuin aktiivisuudesta.

Ota yhteyttä digitalisaation mahdollistajaan.

Puheenvuoroja digitalisaatiostaLähestymiskulmia digitalisaatioon on rajattomasti. Me aloi-timme tämän kirjan matkan tutkimalla, mitä digitaalisesta liiketoiminnasta on kirjoitettu akateemisessa maailmassa. Löydöksiemme joukossa oli sinisenä hohtavia mahdollisuuk-sien meriä ja ukkospilvien ympäröimiä synkkyyden syöverei-tä. Useimmat kirjoittajat tarjosivat viiltäviä analyysejä inno-vaatioiden avaamista poluista sekä innostavia esimerkkejä kaupallisista onnistujista.

Mitä tuo kaikki tarkoittaa Suomelle nyt, vuonna 2015, kun käsissämme on alati paisuva hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden korjausvelka, luottamus tulevaan on alamaissa ja vientimme kipuilee.

Hyvinvoiva kilpailukykyinen Suomi rakennetaan innostuneella ja määrätietoisella tekemisellä. Digitalisaatio tarjoaa tähän työkaluja.

Tarvitsemme avoimella keskustelulla luodut yhteiset tavoitteet ja niille kestävät ratkaisut. Tästä on kyse uuskasvussa: vain yhdessä löydämme innovatiivisempia polkuja. Tarvitsemme heitä, jotka näkevät mahdollisuu-det ja ennakoivat vaaran paikat. Tarvitsemme myös heitä, jotka ovat itse kokeilleet ja oppineet onnistumaan.

Kuten aiemmissa Uuskasvu-kirjoissa, käännyimme jälleen tunnettujen ja mielenkiintoisten suomalaisten puoleen ja kysyimme heiltä mitä digi-taalisuus merkitsee heidän työssään, viitekehyksessään ja ajattelussaan keväällä 2015.

Tässä osassa kirjaa tarjoamme lukijalle 30 kiinnostavaa näkökulmaa digitalisaation lupaukseen.

Puheenvuorot





Digitalisaation lupauksen lunastaminen 120 121

Seuraavan 20 vuoden aikana globaaliin keskiluokkaan on nouse-massa noin kolme miljardia uutta, luonnonvaroja länsimaiseen ta-paan kuluttavaa ihmistä. Tämä tuottaa ihmiskunnalle luonnonvaro-jen käyttöön liittyvän yhtälön, joka ei nykyisen resurssitehokkuuden tasolla ole mahdollinen. Professori ja tulevaisuudentutkija Markku Wilenius uskoo, että digitalisaatio on ratkaisijan asemassa tulevien vuosikymmenten kiperissä resurssikysymyksissä. Uusista ratkai-suista voi kehittyä myös vientivaltti Suomelle.

Markku Wilenius | tulevaisuudentutkija, Turun yliopisto

Resurssikysymys

Maailmanhistorian kehityslinjat hitsautuvat raameistaan kiinni murroksellisiin teknologioihin, jotka muuttavat yhteiskuntien perusteita, sosiaalisia rakenteita, elintapoja ja inhimillisen toiminnan logiikkaa. Esimerkkinä aiemmista muutosaalloista ovat höyryvoima, rautatiet ja sähköistyminen. Professori Markku Wilenius uskoo, että digitalisaatio merkitsee samanlaista murrosta ihmiskunnan historiassa.

”Kuinka moninaisia ovatkaan ne tavat, joilla uuden digitaalisen teknologian impulssi leviää talouteen, ihmisten henkilökohtaiseen maailmaan, kommunikaatioon, kulttuu-riin, joka puolelle yhteiskuntaa?

Wileniuksen mukaan digitalisaation valtakausi on alkanut vähitellen jo 1970‐luvun alusta.

”Digitalisaatio alkaa tulla osaksi yhteiskunnallisia rakenteita. Se on kiinnostava kehitysvaihe. Samalla lailla sähköistyminen ja autoistuminen ovat aiemmin tulleet kiinteäksi osaksi yhteiskunnan infraa.”

Millainen digitalisaation yhteiskunnallinen vaikutus on? Se voi olla kokonaisvaikutuk-siltaan paljon rautateitä ja höyrykonetta suurempi, mutta samaan aikaan sen rooli on toisenlainen.

”Tällä hetkellä kehitys liittyy hyvin paljon siihen, että rakennetaan uutta infrastruktuu-ria. Mutta se ei itsessään vielä selitä digitalisaation todellista luonnetta, vaan meidän täytyy kysyä, mitkä ovat ne yhteiskunnalliset tarpeet, joihin digitalisoituminen vastaa?”

Digitalisaation painopiste on ollut ensimmäisessä kehitysvaiheessa uusissa kom-munikaatiokanavissa. Aina kun teknologia on ottanut askeleen eteenpäin, kommuni-kaatio on säilynyt keskeisenä ulottuvuutena. Samalla kouluttautuminen, koulutuksen syvyys ja ihmisten tietoisuus ympäröivästä maailmasta ovat lisääntyneet.

”Tämä on tuottanut sellaisen välttämättömän alustan sille, että jokaisesta ihmisestä lähtevät kommunikaatiotarpeet ovat löytäneet omat kanavansa. Aiemminhan kommunikaatiojärjestelmät ovat olleet pitkälti yksisuuntaisia.”

Wilenius näkee, että viimeisimmässä kehitysaallossa digitalisaatio alkaa vastata kysymykseen, kuinka resursseja käytetään fiksummin. Maailmanmarkkinoilla hyödykkeiden ja useiden raaka‐aineiden hinnat ovat jo lähteneet radikaaliin nousuun.

”Siitä lähtien kun Aasia ja erityisesti Kiina tulivat osaksi maailmantalouden valtavirtaa ja sen kehityksen painopisteeksi, kysymys, ketkä omistavat ne materiaaliset ja henki-set resurssit, joilla yhteiskuntaa tulevaisuudessa rakennetaan, on noussut aivan toisella tavalla esiin. Aikaisemmin tämä ei ollut mikään ongelma, koska tarjonnalla ei

Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Markku Wilenius 123122

vielä ollut nähtävissä olevaa kattoa. Tarjonta saattoi kasvaa ja kysyntä kasvoi hitaasti sen perässä. Mutta nyt ollaan vähitellen tulossa siihen tilanteeseen, että tarjonnassa alkaa tulla rajat vastaan. Varsinkin kun puhutaan uusiutumattomista raaka‐aineista, markkinat toimivat aina jollain tasolla niin, että kun kysyntä kasvaa yli tarjonnan, hinnat todellakin pyrkivät kasvamaan.”

Suuri linja on nyt se, että raaka‐aineiden ja hyödykkeiden hinnannousut vähitellen pakottavat yhteiskunnat etsimään toisenlaisia ratkaisuja siihen, mitä tuotetaan, miten se tuotetaan ja millä yhteiskuntien jatkuvuus kokonaisuudessaan turvataan. Näiden peruskysymysten lisäksi yhteiskunnalliselle tasolle nousevat yhä enemmän ympä-ristön saastumisen ongelmat ja se, kuinka luonnonvaroja kuten metsiä ja kalakantoja kohdellaan.

”Nämä asiat ovat aikaisemmin olleet marginaali‐ilmi-öitä, mutta ne ovat koko ajan tulossa enemmän kaiken keskelle. Kommunikaatiovallankumouksesta ollaan siirtymässä resurssivallankumouksen aikaan. Ja siinä digitalisaatio tulee keskeiseksi käyttövoimaksi. Digi-talisaation ja digiteknologian avulla taloutta pystytään hienosti sanottuna rematerialisoimaan.”

Wilenius havainnollistaa ilmiötä kolmiona, jossa yhdessä kulmassa ovat digiteknologia ja sen sovelluk-

set. Toisessa kulmassa ovat fyysinen tuotanto ja fyysinen kulutus. Ja kolmannessa kulmassa ovat inhimillinen pääoma ja älykkyys. Näiden kolmen ulottuvuuden välillä tapahtuu jatkuvasti enemmän. Tästä rajankäynnistä syntyy uusia resurssitehokkaita ratkaisuja.

Aikataulu ei ole väljä. Maapallon väestö lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla ja aineel-linen hyvinvointi kasvaa. Seuraavan 20 vuoden aikana keskiluokkaan on tulossa noin kolme miljardia ihmistä lisää. Se tuottaa yhtälön, joka ei Wileniuksen mukaan nykyisellä resurssitehokkuudella oikeastaan ole mahdollinen. Ottajia on enemmän kuin otettavaa.

”Kuinka tämä yhtälö toimisi? Se voi toimia siten, että resurssien tuottavuus aluksi viisinkertaistuu, ja sitten seuraavien vuosikymmenien aikana vielä uudelleen viisinkertaistuu. Tämä tarkoittaa, että resursseja pitäisi käyttää kymmenen kertaa fiksummin. Mikä sitten tuottaa tällaisen tehokkuuskyvyn? Näen, että digitalisaatio on aivan keskeinen osa ratkaisua. Minulle digitaalisaatio tarkoittaa sitä, että sen avulla voidaan lisätä olennaisesti järjestelmän älykkyyttä seuraavien vuosikymmenten aikana.”

Wilenius uskoo, että digitaalisten ratkaisujen saralla Suomessa on vahvaa potentiaa-lia, mutta sitä ei juuri käytetä, eikä sen mahdollisuuksia ymmärretä.

”Mielenkiintoinen digitalisaation kehitysvaihe koettiin maassamme 1990‐luvun puolivälistä eteenpäin, kun ensimmäiset merkittävät teknologian sovellukset alkoivat näkyä internetin kehityksessä. Se näkyi esimerkiksi pankkitoiminnassa ja teleoperaattoreiden palvelutarjonnassa. Silloin alettiin aidosti luoda sitä uutta infrastruktuuria, jota tarvittiin kommunikaation leviämiseksi. Suomi oli monella lailla etunenässä siinä.”

”Tämä etulyöntiasema menetettiin erittäin huonolla johtamisella. Metsäteollisuu-dessa tehtiin valtavat hukkainvestoinnit, mistä seurasi noin kuuden miljardin lasku. Lisäksi teknologiateollisuudessa mokattiin todella pahasti, Outokumpu etunenässä. Meillä oli yhtäkkiä monilla eri saroilla tällaista kompastelua ja dramaattisia mokia. Nyt on niin, että Suomessa ollaan monilla näillä alueilla vähän niin kuin ruotsalaisten vasalleja, mikä on suorastaan hirtehistä. Ruotsissa ei ollut koskaan sellaista teknolo-giaosaamista, mitä meillä oli. Mutta näin vaan on käynyt, kun he ovat olleet fiksumpia kauppamiehiä ja osanneet hoitaa bisneksensä paremmin. Niin me putosimme siihen kuoppaan, jossa tällä hetkellä ollaan.”

Kaatumisen jälkeen on noustava ylös ja otettava askelmerkeistä opiksi.

”Menneiden tapahtumien takia meistä on tullut kauhean varovaisia. Se näkyy esimerkiksi yritysten investoinneissa. Nyt olisi aika päästä tämän trauman yli ja alkaa rohkeasti toteuttaa erilaisia kokeiluja. Kokeiluja tulisi tehdä eritoten sellaisilla alueilla, joissa fyysinen luonnonvaroja hyödyntävä suora tuotanto, digitaaliset mahdollisuu-det ja inhimillinen älykkyys yhdistettäisiin.”

Wilenius on vakuuttunut siitä, että luonnonvaratalous ja sen viisas jalostaminen tulevat jatkossakin olemaan suomalaista peruskalliota. Suomalainen vankka osaami-nen voi tuottaa vientikelpoisia ratkaisuja kestävämpien yhteiskuntien selkärangaksi.

”Tämä vaatisi jonkinlaista kansallista tahtotilaa aidosti kestävän yhteiskunnan demoamisesta. Aidosti kestävällä tarkoitan kolmea asiaa; luonnonvaroja käytetään kestävällä tavalla, teknologista kapasiteettia hyödynnetään ja järjestelmän osana toimivien ihmisten älykkyyttä hyödynnetään tehokkaasti.”

Suomen energiajärjestelmä on enimmäkseen valoisa esimerkki.

”Suomessa energiaa on tuotettu ja investointeja tehty lähinnä sillä perusteella, että se olisi edullista ja huoltovarmaa. Sillä menolla on tuotettu järjestelmä, jossa on

“Digitalisaation ja digiteknologian avulla taloutta pystytään hienosti sanottuna rematerialisoimaan.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Markku Wilenius Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Markku Wilenius124 125

monia hyviäkin puolia. Esimerkiksi on luotu markkina, joka tarjoaa ihmisille aitoja mahdollisuuksia valita energiantuottajansa. Mutta sitten on tehty ja ollaan edel-leenkin tekemässä massiivisia virhearviointeja sen suhteen, että yritetään järjestää keskitettyä energiantuotantoa, jossa vettä kiehutetaan atomin ytimiä halkaisemalla. Se ei oikein ole sitä tulevaisuuden teknologiaa.”

”Se mikä on tapahtunut kommunikaatiojärjestelmien ja digitalisaation integraatiossa, eli järjestelmä on hajautunut ja kaksisuuntaistunut, tapahtuu parasta aikaa ener-giajärjestelmän puolella. Tätä ei ole meillä tajuttu.”

Tavalla tai toisella materiaalienergiatehokkuutta kasvatetaan. Syntyy uutta energia-teknologiaa, jolla hajautunut järjestelmä voidaan toteuttaa. Sen lisäksi älykkyyttä lisätään älyverkkojen avulla. Kaksisuuntaisuus luo uusia hyötyjä ja nostaa koko järjestelmän tuottavuutta.

”Tässä olemme jääneet täysin jälkijunaan. Se on paradoksi maassa, jossa teknolo-gisia innovaatioita on vaikka kuinka paljon. Täällä ei ole ymmärretty asiaa sellaisesta näkökulmasta, joka voisi tukea kasvua, työllisyyttä ja investointeja. On kysyttävä,

saataisiinko tästä aikaan jotain sellaista, joka loisi uutta profiilia Suomelle tulevaisuudessa. Ja se kysymys on esitettävä nyt. Nyt me olemme koko ajan enemmän putoamassa siitä kelkasta, joka tarjoaisi mahdollisuuden uusiin kokeiluihin.”

Wilenius visioi esimerkiksi teleoperaattoreiden syvempää yhteistyötä metsäteollisuuden tai vaikkapa kaupunkien vesihuoltojärjestelmien

kanssa. Keskeistä on löytää uudenlaisia kotimarkkinoilla konseptoitavia yhdistelmiä, joita tarvitaan joka puolella maailmaa.

”Suomi on menettänyt 30 miljardia euroa tavaraviennistä vuoden 2007 jälkeen. Jos emme enää koskaan pysty saavuttamaan vastaavaa tavaraviennin tasoa, millä tuo summa sitten kompensoidaan? Sen täytyy olla juuri tämäntyyppisten järjestelmien, tietotaidon ja uusien yhteistyömallien kehittäminen ja niiden vieminen maailmalle.”

Wilenius uskoo, että yrityskentästä kyllä löytyisi kokeilemisen ja uusien konseptien eteenpäin viemisen intohimoa.

”Avauksia voidaan tehdä niin, että vähän kurkotetaan eteenpäin ja katsotaan, kuinka tuomalla poliittiset päätöksentekijät mukaan saataisiin enemmän aikaan.”

Muistissa on myös rohkaisevia historiallisia tapahtumia. Wilenus nostaa esimerkiksi 1990‐luvun alun, jolloin bruttokansantuote niiasi yli 10 prosenttia.

”Sieltäkin kuopan pohjalta päästiin ylös. Silloinkin tehtiin virheitä, mutta kuitenkin iso kuva oli se, että Suomi pääsi hurjaan vauhtiin. Tämä kertoo sitä, että me suomalaiset olemme ainakin uudistuskykyisiä.”

Nyt haasteena on katsoa tulevaisuuteen, ja tehdä tulevaisuutta kohti merkittäviä päätöksiä.

”Viimeaikaisten hallitusten toiminta on ollut hyvin reaktiivista. Tehdään leikkauslis-toja, ja yritetään lähinnä selvitä välittömästi käsillä olevasta tilanteesta. Selviytymi-sessä suomalaiset ovat aina olleet hyviä, se on suorastaan kollektiivinen ominaisuus, joka syntyy, kun satutaan elelemään näillä leveysasteilla. Mutta tästä eteenpäin se ei enää riitä, vaan luovia impulsseja täytyisi saada enemmän. Käytännössä se tarkoit-taa fiksua yhteiskuntapolitiikkaa, esimerkiksi sellaista ympäristöä, jossa yritykset voisivat operoida vapaammin. Nähtäväksi jää, pystyykö Sipilän hallitus tähän.”

Saksan Energiewende, siis politiikan suunnan muutos kohti uusiutuvia energiamuo-toja, on esimerkki vahvan yhteiskunnallisen vision vaikutuksesta talouden rattaisiin.

”Meilläkin paljon räksytetään, että nyt ne tukevat ihan päättömästi uusiutuvaa, kallista energiaa. Suuret saksalaiset energiantuottajat vetävät investointeja pois sieltä, missä havaitaan, että tulevaisuutta ei ole, kuten ydinvoima‐ ja hiilibisneksistä. Samaan aikaan paukkuja pannaan tuleviin ja uusiutuviin teknologioihin. Vaikka se on kallista, niin se on investointi sekä yrityksille että yhteiskunnalle. Uskon, että ne todelliset palkinnot alkavat tulla sieltä vasta viiden tai kymmenen vuoden jälkeen. Siksi on hyvä että tiedetään, että tämä on päätetty linja, ja se pitää.”

Suomi on ollut perinteisesti hyvä pääomaintensiivisessä raskaassa teollisuudessa.

”Ylpeys synnytti sisäänpäin kääntynyttä ajattelua. Esimerkiksi metsäteollisuus kuunteli sellaisia konsultteja, jotka ajattelivat aivan samalla tavalla kuin he ja kaikki sisäinen kritiikki vaiennettiin. Näinhän useimmiten tapahtuu, että kun valtavirta vetää linjoja, marginaalissa olevien ajatuksia ei suvaita. Mutta jos ajattelee, miten valtavia mokia he tekivät siinä vaiheessa maailman parhaalla tietämyksellä, niin ymmärtää myös sen, mikä tekee mistäkin yrityksestä tai toimijasta tai yhteiskunnasta tai yksi-tyisestä ihmisestä oikeasti hyvän. Se on se, että sietää heterogeenisyyttä ja erilaista ajattelua, ja osaa myös integroida tätä erilaista ajattelua organisaation toimintaan.”

Wilenius arvioi, että metsäteollisuus hyödyntää jatkossa entistä enemmän digitaali-teknologiaa ja älykkyyttä tuotekehityksessä ja tuotannossa.

“Jos emme enää koskaan pysty saavuttamaan vastaavaa tavaraviennin tasoa, millä tuo summa sitten kompensoidaan?”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Markku Wilenius Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Markku Wilenius126 127

”Käsillä on aivan mahtava uusi vaihe, jossa tarvitaan uudenlaisia materiaaleja, oli sitten kyse vaikka polttoaineista tai rakennus‐ tai sisustusteollisuuden uusista tuot-teista. Kun näihin uusiin tuotteisiin vielä luodaan yhteys älykkyyteen, niin pikkuhiljaa ymmärretään, minkälaisia uusia synergioita näiden vanhojen toimialojen sisällä voisi oikeasti syntyä.”

”Tulevaisuudessa erilaiset alueet alkavat integroitua keskenään. Enää ei puhuta, että tuo on biologiaa ja tuo puun jalostusta, ja tuo tuolla on digitaalista teknologiaa, vaan alkaa syntyä erilaisia yhdistelmiä. Ja varmaan kaikki fiksut yritykset hakevat tätä vuorovaikutusten rajapintaa.”

Älykkyyden kasvattaminen koneiden välillä on materiaalitehokkuuden kannalta rat-kaisevan tärkeää. Robotiikka mahdollistaa sen, mikä on teollisen logiikan mukaisen massatuotannon toinen puoli. Sen mukaan tehokkuuksia löytyy vain räätälöimällä.

”Uskon, että aika nopeasti päästään siihen vaiheeseen, että yhä suurempi osa tavaroista ja koneista saadaan tämän tyyppisistä vehkeistä ulos yksilöllisesti tuu-nattuina. Se on tämän yhteiskunnan ja tämän resurssitehokkuuden näkökulmasta äärimmäisen fiksua.”

Suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittäminen vaatii rohkeutta ja selvää visiota. Tietoyhteiskunnan toimiviin rakenteisiin investoiminen on samalla tavalla tärkeää kuin fyysisen liikenneinfrastruktuurin rakentaminen. Uudet, kansallisen kilpailukyvyn takaavat ratkaisut eivät ole enää kiinni teknologian saatavuudesta, vaan asenteesta ja mielikuvituksesta, sanoo Jyrki Kasvi.

Jyrki Kasvi | kansanedustaja, Vihreät

Uskallus katsoa tulevaisuuteenlinkedin.com/company/sonera




129Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Markku Wilenius128

Digitalisaation murrosteknologiat kuten IoT, Big Data, robotiikka ja pilvipalvelut nivoutuvat toisiinsa: esineiden internet tuottaa valtavan määrän dataa, jota Big Datan analyysikeinoilla voidaan hyödyntää; robotiikan nousu edellyttää datan analysointiin perustuvaa tekoälyä. Jyrki Kasvi katsoo, että aito digitaalisuus ja digitalisaatio ovat inhimillisen toiminnan korvaamista, tukemista joka mahdollistuu uusien disruptii-visten teknologioiden avulla. Syntyy uusia toimintatapoja, jotka aiheuttavat syvälle ulottuvaa yhteiskunnallista muutosta, jolta kukaan ei voi eristäytyä.

”Tällä hetkellä maitotilojen suureneminen on eräs digitalisaation aikaansaamista muutosaalloista. Se johtuu siitä, että vain isoilla maitotiloilla kannattaa investoida lypsyrobotteihin. Lypsyrobotit ovat huomattavasti ihmistä hellempiä puhdistaessaan utareet ja laittaessaan lypsylaitteet paikoilleen. Lehmä pääsee lypsylle silloin, kun se itse kokee tarpeelliseksi. Sen ei tarvitse odottaa lypsämistä, mikä suojaa utareiden kudoksia repeämiltä. Tästä syystä lehmä elää vuoden pidempään ja sairastaa vähemmän. Lypsyrobotti maksaa itsensä nopeasti takaisin. Kyseessä on valtava rakennemuutos suomalaisen maitotalouden tuotantorakenteessa. Pientiloista tulee suurtiloja. Robotiikka mahdollistaa kannattavamman liiketoiminnan mutta vain riittävällä tilakoolla.”

Kasvi visioi että, pian jokainen Suomen metsäpalsta voisi olla verkossa. Tämä avaisi uudenlaisen näkymän metsän kasvuun ja kehitykseen, mikä tekisi metsänhoidosta täsmätoimintaa.

”Entä jos kaikki Suomen puut laitettaisiin verkkoon RF‐sirutunnisteiden ja laser-keilauksen avulla? Tässä olisi se oikea kunnianhimon taso. Tekniikka on nykyään niin halpaa, että se ei enää määritä toiminnan rajoja. Esimerkiksi itseorganisoituvat sensoriverkot ovat täysin toteutettavissa olevaa teknologiaa.”

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on kehitetty ad hoc ‐sensoriverkkoa, joka seuraa, miten metsäpalo etenee. Lentokoneista levitetään metsäpaloalueelle yksinkertaisia pieniä sensoreita, jotka mittaavat esimerkiksi lämpöä ja kosteutta. Näissä sensoreissa on pieni lyhyen kantaman radiolähetinvastaanotin yhteyksiä varten. Joukossa on muutamia sensoreita, joissa on parempi radioliikennekapasiteetti. Näin muodostuu tarkka ja kattava etäsensoriverkko alueelle, jolle aiemmin on ollut vaikeaa nähdä metsäpalosavun vuoksi.

”Tietysti myös sotilassovellukset ovat tässä melkoiset. Näin esimerkiksi voidaan havaita reaaliajassa, että tulossa on 18 panssarivaunua, joista yhden telaketju on vähän rikki.”

Uudet teknologiat voivat olla ällistyttäviä, mutta viime kädessä digitalisaatiossa on kysymys uusien ajattelutapojen omaksumisesta ja uuden yhteiskunnan rakentami-sesta kokonaisuutena.

”Vähän vaikuttaa siltä, että digitalisaatiokeskustelussa annetaan välineille liian iso painoarvo. Eihän siitäkään ole puhuttu, että meillä on sähköyhteiskunta, vaikka sähköistäminen on mullistanut tätä maailmaa dramaattisesti. Suomessa sähkön saa-minen joka paikkaan oli iso kansallinen projekti. Sähköistämistä ei tehty pelkästään taloudellisilla mittapuilla katsottuna. Sivistysvaltion kriteerinä pidettiin sitä, että joka torpassa on sähkö käytettävissä. Ehkä meidän pitäisi ajatella suomalaisen tietoyh-teiskunnan ja esimerkiksi laajakaistaverkon rakentamista vähän samalla tavalla.”

”Operaattoreiden yleispalveluvelvoite on toki tätä ajattelua, mutta aina voidaan käydä keskustelua, ollaanko riittävän kunnianhi-moisella tasolla. Esimerkiksi tietoliikenneka-pasiteetissa valokuitu on aika tavalla eri asia kuin kuparikuitu.”

Kansallisen kilpailukyvyn kannalta katsottu-na verkkoinfrastruktuuriin panostaminen on tulevaisuuteen investoimista.

”Ruotsi investoi koko valtakunnan kattavaan valokuituverkkoon, minkä vuoksi vaikkapa Facebookin palvelukeskukselle voidaan tarjota aivan toisenlainen tietoliikennekapasiteetti kuin suuressa osassa Suomea. Samalla tavoin kuin tehtaalle pitää olla rautatie, palvelinkeskukselle pitää olla kunnon valokuituyhteydet. Ja toisin kuin Suomessa, Ruotsilla on tämä infra olemassa koko maassa. Se on kilpailuetu.”

Tekniikan kehitys ja soveltaminen määrittelee yhteiskunnan rakenteita. Teol-listumisen aikana koneet käänsivät muun muassa maatalouden tuottavuuden räjähdysmäiseen kasvuun, mikä olennaisesti muutti suomalaisen maatalousvetoisen yhteiskunnan rakennetta.

”Aina väitetään, että teollistuminen oli sitä että perustettiin tehtaita. Oli se sitäkin, mutta vielä suurempi murros tapahtui maatalouskoneistossa. Aiemmin maatiloilla saattoi olla 10–20 henkeä töissä. Kun murros oli ohi, tiloilla ei ollut välttämättä yhtään työntekijää, oli vain isäntäpari. Työpaikat olivat siirtyneet teollisuuteen. Ajatellaanpa

Vähän vaikuttaa siltä, että digitalisaatiokeskustelussa annetaan välineille liian iso painoarvo. Eihän siitäkään ole puhuttu, että meillä on sähköyhteiskunta, vaikka sähköistäminen on mullistanut tätä maailmaa dramaattisesti.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Jyrki Kasvi Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Jyrki Kasvi130 131

ihmisiä, jotka olivat aikaisemmin olleet maaseutuyhteisön avainhenkilöitä: 10–20 vuotta myöhemmin kukaan ei enää tarvinnut seppää tai riuskaa tukin ajajaa. Ja ei ole mitään syytä olettaa, että tämä olisi yhtään kivuttomampi murros. Tai että tämä ei kestäisi vähintään sukupolven ajan.”

Kuinka uuden tekniikan tuottama lisäarvo jaetaan? Digitalisaatio merkitsee yhä enemmän globaalien markkinoiden ehdoilla toimimista. Kasvi muistuttaa, että kyse on myös poliittisista päätöksistä.

”Jos lisäarvon jakaminen toteutetaan kuten edellisessä murroksessa, tuloerot kasvavat. Syntyy suuri syrjäytyneiden ihmisten joukko, jonka kokemukselle, ammat-titaidolle ja työlle ei ole kysyntää. Osa syntyneestä lisäarvosta pitäisi esimerkiksi verotuksella ohjata näiden ihmisten uudelleenkoulutukseen ja muihin toimiin, joilla pehmennetään murrosta.”

Mutta onko enää esimerkiksi työn verotuksella merkitystä, jos suuri osa työstä automatisoidaan algoritmien ja robotiikan avulla?

”Voidaanko työn verotuksen sijaan puhua robottiverosta? Silloin pitäisi määritellä, mikä on robotti. Se ei ole helppoa. Olisiko fiksuin lähestymistapa verottaa lisäarvoa? Tämä asetelma on sitä suuruusluokkaa, että siinä ei riitä yhden pienen Suomen muutokset. EU on ehkä pienin yksikkö, jolla olisi muskeleita tähän. Mutta se tarkoit-taisi sitä, että EU:lla pitäisi olla jonkinlainen tahtotila asiassa.”

Laki on tylppä instrumentti tietoyhteiskunnan ohjaamiseen

Kun teknologia kehittyy yhä nopeammin, laki jää tylpäksi instrumentiksi. Teknologiaa säätelevästä laista tulee helposti enemmänkin rajoite teknologian kehitykselle.

”Lainsäädäntö on hirvittävän hidas työkalu. Hyvä esimerkki tästä saatiin taannoin, kun säädettiin modeemikaappauslaki, vaikka modeemeja ei ollut käytetty enää moneen vuoteen ja modeemikaappaustyyppinen rikollisuus oli käytännössä jo kadonnut.”

”Tietysti lailla on paikkansa, mutta meidän pitäisi aloittaa keskustelu ketterästä lainsäädännöstä, samalla tavoin kun puhutaan ketterästä ohjelmoinnista ja ketteräs-tä järjestelmäkehityksestä.”

Ketterä lainsäädäntö tarkoittaisi esimerkiksi lainsäädäntötyön avaamista julkiseen keskusteluun.

”Muutetaan vähän kurssia, ja kokeillaan uutta lähestymistapaa. Suomalainen lainsäädäntöprosessi menee yleensä niin, että tavoitteet on tiukkaan pultattu kiinni etukäteen. Ja sitten puolesta vuodesta kahteen vuoteen sorvataan lakiesitystä sen tavoitteen saavuttamiseksi. Valitettavasti fiksatut tavoitteet eivät enää toimi, koska maali liikkuu entistä nopeammin.”

Reaaliaikainen talous, reaalinen talouspolitiikka

Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn koordinoima XBRL Suomi ‐hanke pyrkii luomaan valtakunnallisia käytäntöjä taloushallinnon tosiaikaisuuteen.

”Tällä hetkellä talouspolitiikka ei ole edes reaktiivista, koska meillä ei ole tietoa siitä, missä me olemme juuri nyt. Saati että se olisi ohjaavaa eli proaktiivista.”

Uudessa toimintamallissa yritykset raportoisivat tunnuslukunsa reaaliaikaisesti PRH:lle ja verottajalle. Näin talouden tilannekuva nähtäisiin kuukauden tarkkuudella. Tämä mahdollistaisi uudenlaisen, reaalimaailmaan perustuvan talouspolitiikan.

”Valitettavasti rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että reaaliaikaista taloutta sorvataan ulkomaisen esimerkin mukaan. Suomi tulee siinä monta vuotta esimerkiksi Saksaa ja Ruotsia jäljessä. Nyt on nähty, että tämä toimii, ja että siitä on hyötyä kaikille osapuolille. Nyt pitäisi vaan jonkun pikkuisen investoida siihen.”

Suomi ja Viro ovat viime aikoina tiivistäneet yhteistyötään reaaliaikaisen yhteiskun-nan kehittämisessä. Kasville Viro näyttäytyy maana, joka on ottanut tietoyhteiskun-nan tulevaisuudenvisiot tosissaan ja panostanut niihin oikeassa paikassa.

”Viro on pystynyt ajamaan näitä muutoksia läpi. Ei kyselty että sopiiko, vaan käytet-tiin sitä valtaa, joka hallinnolle on annettu ja tehtiin päätöksiä. Virossa on viety läpi sellaisia yhteistyökuvioita, mitä Suomessa ei ole pystytty luomaan. Otetaan esi-merkiksi tämä kaiken ytimessä oleva sähköinen tunnistaminen. Se onnistui Virossa, koska teleoperaattorit, pankit ja valtio saivat yhdessä sovittua, miten se tehdään.”

”Suomessa taas teleoperaattorit ja pankit ovat kinanneet keskenään siitä, kumpi saa siitä bisneksen. Sen seurauksena Suomessa sähköinen tunnistaminen jäi paperilap-puasteelle, ja edelleen hanke tuntuu etenevän hyvin tahmeasti, jo toistakymmentä vuotta. Viro lähti vuosisadan vaihteessa paljon huonommasta lähtöasetelmasta kuin Suomi, ja nyt Suomi on ottamassa käyttöön 13 vuotta sitten Virossa kehitettyä palveluväylää toivoen, että se ratkaisee täkäläiset ongelmat. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta onhan tämä noloa. Pitäisiköhän sähköinen tunnistautuminenkin hankkia Virosta?”


Viron malli Suomeen?

”Suomen ongelma on että me olemme huonoja olemaan hyviä. Kun esimerkiksi tietoyhteiskuntavertailut 90‐luvulla toitottivat, että me olemme hyviä, syntyi laiskuut-ta, ettei enää tarvitse tehdä mitään.”

Suomi on mielenkiintoisessa tilanteessa kun katsoo kansainvälisiä vertailuja tietoyhteiskuntakehityksestä. Joissain vertailuissa Suomi pärjää hyvin – toisissa ei. Valmiuksissa Suomi on maailman kärkeä edelleen, tekninen infrastruktuurimme ja osaamisemme ovat huipputasolla. Mutta me emme käytä näitä valmiuksia hyväksi.

Kenties alleviivaavin esimerkki tästä on Suomen koulutus. Suomen koulujen tietotekninen varustelu on ihan kohtuullinen. Ei Euroopan huippua, mutta ei siinä ole mitään hävettävääkään. Tästä huolimatta Suomen kouluissa käytetään tietotekniik-kaa oppimisen välineenä vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.

”Samaan aikaan Viro on lähtenyt rakentamaan demokraattista ja läpinäkyvää yhteiskuntaa, ja he ovat menneet meistä näissä asioissa komeasti ohi.”

Mikä Virossa on erilaista? Kasvi nostaa esiin avoimuuden ajatuksen, joka kiitettävällä tavalla ohjaa suunnittelua ja toteutusta. Kaikki poliittisen järjestelmän valmisteluasia-kirjat asian käynnistymisestä lähtien ovat verkossa kenen tahansa saatavilla. Suomalaisiin järjestelmiin verrattuna avainsana on käytön helppous.

”Virossa poliitikon on täysin mahdotonta sanoa, että keskeneräisistä asioista ei pidä keskustella, koska niistä on mahdotonta olla keskustelematta. Se johtuu siitä, että joka ikinen muistio on verkossa ja helposti löydettävissä. Kyllä Suomessakin kaikki asiakirjat ovat saatavilla, mutta ensin täytyy jotenkin vain tietää, että ne ovat olemas-sa. Viroon verrattuna suomalainen hankerekisteri on huomattavan hankala käyttää.”

”Voidaan sanoa, että onnistuneiden ja käyttäjälähtöisten digitalisaatiohankkeiden ansiosta Viro on Suomea avoimempi ja demokraattisempi. Ongelmia voidaan ratkaista vain kun ne nähdään. Jos ne lakaistaan maton alle, ongelmat eivät ratkea, vaan tulee kuhmurainen matto.”

Ei automatisoitua vanhaa prosessia, vaan kokonaan uudet toimintatavat

Kasvi kritisoi päättäjiä vanhoihin toimintamalleihin ja rakenteisiin ripustautumisesta. Tekniikkaa ei ole käytetty toimintatapojen muuttamiseen vaan vanhojen rakenteiden tekohengittämiseen. Uusi tekniikka pyörittää vanhoja prosesseja. Hän painottaa, että olisi tärkeää katsoa asetelmaa rohkeasti laatikon ulkopuolelta, ja pohtia miten muuttaa vanhoja ja löytää uusia toimintatapoja.

”Esimerkiksi toimeentulotuen tukipäätösten tekeminen on pitkälti käsityötä, koska säädökset edellyttävät niin. Mitään harkintavaltaa toimeentulotuen perusosan osalta käsittelijällä ei kuitenkaan ole. Miksi ihmeessä päätöksiä sitten ei saada sähköis-tettyä? Miksi ei ole algoritmia, joka pyöräyttää sen laskelman ja tekee päätöksen automatisoidusti? Niin kauan kuin ihmiset istuvat virastossa ja tekevät tekniikalla päätöksiä, toimintaa ei ole aidosti digitalisoitu. Pikemminkin se tarkoittaa, että toiminta on jäykistetty. Tekniikka sinänsä jäykistää prosesseja ja laskee tuottavuutta, koska se voi hävittää inhimillisen joustavuuden. Tämä on niin sanottu tuottavuus-paradoksi, joka koettiin 80-luvulla teollisuudessa, ja nyt julkinen sektori kipuilee samojen kysymysten parissa.”

Kriisien kautta uuteen kasvuun

Kasvi arvioi, että rohkeimmat muutokset syntyvät toisinaan kriisien kautta. Pank-kikriisi aiheutti 90‐luvulla sellaisen positiivisen lieveilmiön, että suomalaiset pankit nousivat edelläkävijöiksi toimintansa digitalisoinnin kautta.

”Se oli do or die. Kun pankkisektoria katsoi silloin, kenelläkään ei mennyt hyvin. Oltiin valmiita syömään kitkerää lääkettä, minkä ansiosta suomalaiset pankit ovat nyt Euroopan kilpailukykyisempien joukossa. Ilmeisesti tänä päivänä me emme ole vielä riittävän syvällä kriisissä. Suurimmalla osalla suomalaisista menee vielä ihan hyvin. Muutos olisi tietysti niin paljon kivuttomampaa toteuttaa silloin, kun asiat ovat hyvin. Miksi aina pitää olla oikeasti kuilun partaalla, ennen kuin tajutaan, että tarttis tehdä jotain?”

Pankkien opetuksista pitäisi ammentaa muillakin toimialoilla.

”Pitäisi olla rohkeutta kyseenalaistaa koko prosessi, pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä ollaan oikeasti tekemässä – ja tehdä se sitten tekniikan avulla. Vastaavia mahdollisuuksiahan meillä on koko Suomen yritykset sekä julkinen sektori täynnä, kun niihin vain uskallettaisiin tarttua.”

“Suomen ongelma on että me olemme huonoja olemaan hyviä.”


”Minä kutsun tätä Suomen tämänhetkistä ilmapiiriä päätöksentekolamaksi. Talousla-ma on oikeastaan seurausta siitä, että ei kyetä tekemään päätöksiä tai investoimaan. Se, että mieluummin supistetaan toimintaa tarkoittaa, että näivetämme bisnestä sekä julkisella että yksityisellä puolella sen sijaan, että miettisimme, mihin me investoimme pystyäksemme toimimaan fiksummin kuin ennen.”

Kasvi antaa esimerkin menestyksekkäistä teknisistä investoinneista. Uudenkaupun-gin autotehdas investoi 200 robottiin. Nyt robotit tekevät yli 90 prosenttia autokorien hitsaustöistä.

”Siitä seurasi, että tehdas palkkasi 300 ihmistä lisää. Tuottavuutta siis parannetaan investoimalla, ei leikkaamalla. Leikkaaminen ainoastaan supistaa toimintaa.”

Uusien, rohkeiden investointien ja strategioiden haaste on osittain rakenteellinen. Pörssiyhtiöiden pitää neljännesvuosittain vakuuttaa osakkeenomistajilleen, että ne ovat hyvä sijoituskohde. Siinä asetelmassa on harvoin mahdollista pysähtyä mietti-mään, miltä oma liiketoiminta näyttää seuraavalla vuosikymmenellä.

”Usein näissä kuvioissa on se ongelma, että kehitystyöntekijät ja päätösten tekijät – he, jotka päättävät investoidaanko 50 miljoonaa euroa vai ei – ovat usein sen men-neen maailman kasvatteja, jotka ovat tehneet omaisuutensa ja bisneksensä vanhoilla pelisäännöillä. Vaatii todella suurta kypsyyttä nähdä sen maailman muuttuvan ja katoavan, mihin oma ura on perustunut.”

Startupien ja innovaatioiden rahoitus

Vanha maailma katoaa vähitellen ja uusi syntyy. Startup-yritykset haastavat mark-kinat ketteryydellään. Mutta millaiset olosuhteet Suomessa on uusien liikeideoiden kasvattamiselle? Kasvi näkee, että Ruotsissa kasvuyritykset ovat saaneet vankem-paa jalansijaa. Vanha raha on löytänyt uusiin yrityksiin eri tavalla kuin Suomessa. Tämän seurauksena myös uutta pääomaa on syntynyt aikaisemmassa vaiheessa.

”Suomessa on nyt sellainen jännä vaihe, että meillä alkaa nousta esiin niitä ensim-mäisiä yrittäjiä, jotka ovat tehneet hyvän tilin startupeilla. Nyt tileillä polttelee uutta rahaa. Minä toivon, että osa tästä rahasta ohjautuisi eteenpäin uusiin yrityksiin. Enkelisijoittajan osaaminen vaatii tietysti kokemusta ja pokerinpelaajan mielenlaatua, kun ehkä vain yksi kymmenestä sijoituksesta tuottaa. Mutta muuten ne todella hullut ja tuottoisat ideat eivät jää haaviin.”

Demos Helsingin Roope Mokka pohtii yritysten kasvumahdollisuuksia maailmassa, jonka resurssit käyvät niukemmiksi, innovaatioiden painopiste siirtyy ruohonjuuritasolle ja disruptiiviset teknologiat tekevät suorista kehityslinjoista epätodennäköisiä.

Roope Mokka | perustaja ja partneri, Demos Helsinki

Kuinka kasvaa suuremmaksi niukkuuden maailmassa?

137Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Jyrki Kasvi136

Ajatushautomo Demos Helsingin perustajajäsenelle Roope Mokalle digitalisaatio on ennen kaikkea yhteiskunnallisten megatrendien katalyytti. Se ei siis ole varsinaisesti muutos itsessään, vaan muiden muutosvoimien vauhdittaja. Perustava muutos kohdistuu tapoihimme olla julkisissa tiloissa, kotona ja töissä. Mokka erottelee viisi globaalia megatrendiä, joiden ympärille syntyy uusia yhteiskunnallisia ja digitaalisia ilmiöitä.

Materiaalisen merkitys kasvaa

Väestönkasvu ja elintason kohoaminen aiheuttaa niukkuutta luonnonvaroiltaan rajallisessa maailmassa.

”Tästä niukkuuden maailmasta puhutaan eri tavoilla, uhkien tai mahdollisuuksien kautta. Jotkut puhuvat ilmastonmuutoksesta, toiset biopolttoaineista. Kaikki tämä keskustelu liittyy ylätasollaan materiaalisuuteen. Niin esineiden internet kuin jakamistalous ovat luonteeltaan materiaalisia ilmiöitä.”

Materia ei ole digitalisoitumassa eikä digitaalimaailma materialisoitumassa. Nämä kaksi ovat perustavanlaatuisesti tulossa yhteen ja vaihtamassa keskenään ominai-suuksia.

Kun planetaarisella tasolla huolehditaan materian riittävyydestä, kuluttajatasolla materiaalilla on yhä vähemmän merkitystä. Mokka nostaa esimerkiksi jakamis-palvelut, jotka digitaalisella alustalla mahdollistavat vaikkapa autojen ja asuntojen jakamisen. Jakamisen periaate ja logiikka viittaa alun perin tiedostojen jakamiseen.

”Mutta tämä ei tarkoita sitä, että jaettavien asioiden materiaalinen luonne häviäisi – päinvastoin se korostuu tehostuneen käytön myötä.”

Kaupungistuminen nopeutuu

”Todellisuudessa globalisaatio on metropolisaatiota. Maailman metropolialueet liittyvät yhteen ja niistä syntyy tavallaan valtava maa. Sellaisia ilmiöitä, joita on Helsingin keskustassa, löytyy myös Pekingin ja São Paulon keskustoista ja muilta maapallon metropolialueilta. Metropolisaatio, kasvu ja dynamiikka ovat yhä enem-män kasvavissa talouksissa – käytännössä Aasiassa. Tämä tarkoittaa sitä, että luovuus ja dynamiikka ovat muualla kuin vanhoissa länsimaissa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa.”

Kulutus moninaistuu

”Diversisaatio eli monipuolistuminen ihmisten elämäntavoissa kasvaa. Ihmisen pe-rustiedoista kuten iästä, kotipaikasta ja taustasta on mahdotonta tietää minkälainen hän on. Aiemmin voitiin olettaa, että suurin osa ihmisistä on töissä ja tuloluokasta voitiin tietää suurin piirtein, millä tavoin hän kuluttaa. Nyt siirtolaisuus lisääntyy ja jatkuvasti tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat kasvaneet vieraissa kulttuureissa. Pienempien sosiaalisten ryhmien merkityksellisyys kasvaa.”

”Helsinkiläisellä ja lontoolaisella on enemmän yhteistä kuin helsinkiläisellä ja iisal-melaisella. Suomalaisuuden merkitys vähenee, ja elinympäristön samankaltaisuus ratkaisee heimouden.”

Tekniikkaa on kaikkialla ja se vastaa planetaarisiin kysymyksiin

Teknologia murtautuu kaikkialle, eli se planetarisoituu. Teknologiat eivät ole Piilaak-son tai CERNin yksinoikeutta. Samaan aikaan teknologioista on tullut niin halpaa, että vaikkapa etäsensoreita voi olla kaikkialla.

”Aikaisemmin arveltiin, että teknologiat vastasivat kuluttajan tarpeeseen. Nyt on käymässä niin, että teknologiatarpeita ei oikeastaan ole enää olemassa. Kaikilla tällä maapallolla on niin paljon kaikkea, että yritykset eivät voi enää kasvaa kuluttajatuot-teita myymällä ja perinteisiin kuluttajatarpeisiin vastaamalla.”

Teknologiaan kohdistuvat odotukset painottuvat esimerkiksi ilmastonmuutoksen, ikääntymisen tai elämäntapasairauksien kaltaisten ongelmien ratkaisuun, sellaisten ongelmien, jotka ovat kaupungistumisen sekä elintason ja ympäristökuormituksen kasvun myötä planetaarisia.

”Suuret ja kasvavat yritykset eivät enää ajattele, että tuotanto on olemassa ensisijai-sesti kuluttajien ongelmien ja tarpeiden tyydyttämiseksi.”

Ihmiskuva muuttuu

Ihmiset ovat yhtä aikaa yksilöllisiä ja yhteisöllisiä.

”Tässä ajassa yksilön ja yhteisön välinen suhde on muuttumassa. Me toteutamme itseämme ryhmissä ja seuraamme sellaisia ryhmiä, joista me koemme saavamme henkistä selkärankaa, tyyliä ja elämänsisältöä. Tätä kautta me olemme hyvinkin vähän yksilöllisiä, mutta toisaalta koemme itsemme erittäin ainutkertaisiksi ja yksilöllisiksi.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Roope Mokka Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Roope Mokka138 139

Toisin kuin klassinen taloustiede olettaa, ihminen ei maksimoi omaa etuaan, vaan on pikemminkin empaattinen ja yhteistyöhön pyrkivä, hyvin vähän itsenäisiä päätöksiä tekevä olio.

”Ihmisen käyttäytymismallien tutkimukset viittaavat siihen, että tämä on uusi ihmiskuva.”

Uusi ajattelumalli muuttaa palveluntarjoajien toimintalogiikkaa, kun palveluita ei tarjota yksilöille, vaan jonkin ryhmän jäsenille. Ihminen voi olla useamman eri ryhmän jäsen. Hänen kulutusvalintansa riippuvat siitä, mihin ryhmään hän kokee kulloinkin eniten kuuluvansa. Tälle ihmisen ja yhteisön väliselle suhteelle ei ole vielä keksitty liiketoimintamallia.

”Esimerkiksi Facebookin merkitys ja vaikutus ryhmiä yhteen kokoavana alustana on jatkuvasti heikentynyt. Siitä on tullut enemmän broadcast-mallinen kanava mainoksi-neen, kuten televisio. Se johtuu osaltaan siitä, että tätä mallia varten on jo olemassa liiketoimintamalli.”

Suuryritykset muutoksen paineessa

Mokka uskoo, että uudet liiketoimintamallit syntyvät tavalla tai toisella näiden viiden megatrendin kautta. Demos Helsinki on tehnyt yhteistyötä kansainvälisten suuryri-

tysten kuten Ikean ja Unileverin kanssa uusien toimintamallien konseptoinnissa.

”Sekä Ikean että Unileverin liiketoiminta-mallit perustuvat pohjimmiltaan materiaalin nopeisiin liikkeisiin. Pidemmällä tähtäimellä luonnonvarojen kysyntä ylittää tarjonnan, mistä seuraa etteivät tämänkaltaiset yritykset voi jatkaa samalla logiikalla. On pakko keksiä uusia liiketoimintamalleja. Se ei ole helppo pelikenttä: ei ole historiallisesti kovin monia yrityksiä, jotka ovat radikaalisti uusineet liiketoimintamallinsa.”

Pienikin muutos voi merkitä uutta liiketoi-mintaa. Mokka antaa esimerkin autoteolli-

suudesta. Audi pilotoi autojen yhteisomistamiseen liittyvää palvelua, joka auttaa koordinoimaan yleistyvää yhteiskäyttöä ja ‐omistamista mobiiliapplikaation kautta.

”Uuden palvelumallin kokeiluun vaikuttavat materiaaliset ilmiöt. Ihmiset eivät enää halua autoja entiseen tapaan, koska ne eivät enää mahdu kaduille ja päästöjäkin on alettu säännellä. Myös bensiinin hinta on alkanut jarruttaa ostopäätöksiä. Siksi jakaminen yleistyy.”

Millaisella tasolla suuryritysten kyky on uusien ajatusten vastaanottoon?

”Suurilla yrityksillä yleisesti ottaen on suurin halu, mutta samaan aikaan pienin kyky ottaa uusia ajatuksia vastaan. Positiivisiakin esimerkkejä tietysti on. Esimerkiksi Unilever teki sellaisen havainnon, että he eivät voi enää kasvaa myymällä saippuaa, on löydettävä jotain uutta. Heillä on korkeat odotukset digitalisaation mahdollisuuk-sien suhteen, joten heidän kannaltaan uutta liiketoimintaa voi lähitulevaisuudessa syntyä vaikkapa siitä, että saippuapaketit alkavat kommunikoida jollain tavalla.”

Julkisen sektorin muutoskyvykkyys saa Mokalta positiivisen arvion.

”Sanotaan usein, että valtiot ovat hitaita, konservatiivisia ja byrokraattisia. Jos verrataan loppuun asti viritettyihin suuryrityskoneisiin, valtiot ovat toimissaan melko notkeita ja reaktiivisia!”

Digitalisaation juuret ja tulevaisuus

”Digitalisaation juuret ulottuvat pitkälle lähihistoriaan. Suomessahan kehitettiin esimerkiksi maailman ensimmäinen visuaalinen internetselain, sitä ei vain kukaan alkanut käyttää. Harrastuspohjalta Suomessa kehitettiin myös paljon ei‐kaupallisia sovelluksia kuten Unix. Näille sovelluksille maailman digitali-saatio on sittemmin osaltaan rakentunut.

Suomessa myös kännykkäpelit kaupallistettiin ensimmäisten joukossa. Mokka ennustaa, että pieneen ruutuun perustuvat pelit eivät tule enää synnyttämään suuria tulovirtoja.

”Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että ruudun tuijotteluun käytettävää aikaa ei enää voida kovin paljon lisätä. Siksi kannattaa katsoa uusille alueille, joille digitalisaatio on hyvää vauhtia menossa. Kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti siihen, mihin kuluttajat käyttävät tällä hetkellä paljon rahaa. Tämä mallintaa tulevia disruptioita.”

“Uuden palvelumallin kokeiluun vaikuttavat materiaaliset ilmiöt. Ihmiset eivät enää halua autoja entiseen tapaan, koska ne eivät enää mahdu kaduille ja päästöjäkin on alettu säännellä.”

“Ruudun tuijotteluun käytettävää aikaa ei enää voida kovin paljon lisätä. Siksi kannattaa katsoa uusille alueille, joille digitalisaatio on hyvää vauhtia menossa.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Roope Mokka Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Roope Mokka140 141

Kun katsotaan suurta kuvaa, perustavimmat kulutuksen alueet ovat edelleen asuminen, liikenne ja ruoka. Mokka näkee näillä alueilla suuria mahdollisuuksia globaaleihin liiketoiminnallisiin läpimurtoihin.

”Jos näillä alueilla pystytään luomaan uusia tarpeita ja uusia palveluita, silloin palvellaan tarpeita, jotka eivät tule tyydytetyiksi. Iso kysymys on, pystyykö Suomi tuomaan disruptioita näille jokapäiväisen elämän ytimessä oleville alueille. Eli tuomaan digitaalisen asumisen, digitaalisen liikkumisen ja digitaalisen ruuan meidän pöytäämme.”

Onko Suomessa hyvät edellytykset kasvattaa uusia disruptoivia liiketoimintamalleja? Mokka uskoo, että ruohonjuuritason toiminnasta todennäköisimmin kumpuaa ideoita, jotka oikein ohjattuina haastavat vallitsevat toimintamallit liiketoiminnallisesti kannattavalla tavalla. Kaikki keksinnöt, jotka ovat tuottaneet merkittäviä liiketoimin-taetuja Suomessa, ovat tavalla tai toisella olleet harrastelijoiden tekemiä, Mokka kärjistää.

”Miksi Suomessa on esimerkiksi niin elävä peliteollisuus, miksi osaamista löytyy? Näitä asioita ei suinkaan ole opittu koulussa tai suurissa yrityksissä. Suomalaisen peliteollisuuden juuret ovat 1980‐luvulla aloittaneissa demoja väsäävissä pienissä porukoissa. Eli nyt jos haluaisi saada jotain uutta aikaan, niin tulisi tarkoin antennein kuulostella, missä mielenkiintoista harrastustoimintaa on ja tukea sitä. Suuret muutokset syntyvät ruohonjuuritasolla.”

Suomi tarvitsee vähintään 200 000 vientiteollisuuden työpaikkaa, jotta hyvinvointivaltion tulevaisuus olisi turvattu. Vientiteollisuus ei vedä, elleivät tavoitteet ole selkeät ja riittävän korkealla. On valitta-va ne alat, joissa on mahdollisuus kehittyä maailman parhaaksi ja rakennettava sellainen joukkue, joka voittaa tiukalla yhteispelillä, sanoo polttonesteyritys ST1:n Mika Anttonen.

Mika Anttonen | hallituksen puheenjohtaja, ST1‐konserni

Sosiaalinen pääoma on parasta pääomaa





143Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Roope Mokka142

Suomalaisilla on ongelma. Meiltä puuttuu riskinottohalukkuutta. Meiltä puuttuu riskinottohalukkuutta, vaikka vienti sakkaa ja hyvinvointivaltion lasku lankeaa maksettavaksi. Meiltä puuttuu riskinottohalukkuutta, vaikka toimettomuudella on lähitulevaisuudessa riskien realisoitumista vakavammat seuraukset.

”Maan talousnäkymien suurin ongelma on se, että suomalaiset varmistelevat liikaa. Ja sitä pidetään hyveenä, kun pystyy tekemään bisnestä ilman riskiä. Mutta siihen väitteeseen sisältyy suuri valhe. Voitollista liiketoimintaa markkinatalouden ehdoilla ei voi saavuttaa ilman riskinottoa. Jos joku sanoo jotain muuta, niin ei ymmärrä, mistä puhuu. Tai sitten puhuu tietoisesti potaskaa.”

Polttonesteitä valmistavan ja myyvän ST1‐kon-sernin hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen on kasvattanut ST1:n haastamaan pohjois-maiset polttoainemarkkinat. Hän kertoo, että varsinkin ST1:n starttivaiheessa riskiä otettiin kaksin käsin.

”Kyllä me olemme kovalla riskillä menneet koko ajan, ja menemme jatkossakin. Se kuuluu liiketoimintaan. Jos haluaa olla maailman paras

jossakin asiassa, niin on pakko ottaa riskiä. Sellaisia bisneksiä, joissa ei oteta riskiä, kutsutaan monopoleiksi. Ja sellaiset ovat ainakin periaatteessa laittomia.”

Uusi globaali talous haastaa kotimarkkinatkin

”Globaalin talouden rakenteet ovat sellaisia, että meidät haastetaan digitalisaation kautta jo kotimarkkinoillakin. Ei ole enää mitään sellaista toimialaa, joka tässä maailmassa voisi olla totaalisesti eristyksissä.”

Uudessa globaalissa taloudessa elää seitsemän miljardia ihmistä, ja vuosittain väestö lisääntyy lähes sadalla miljoonalla. Noin neljä miljardia ihmistä eli yli puolet maapallon väestöstä elää alle viiden euron ostovoimalla suhteutettuna suomalaiseen ostovoimaan. Anttonen painottaa, että jos globaalin liiketoimintaympäristön olo-suhteita ei tunnisteta, ei myöskään ymmärretä, millaista riskinottoa menestykseen tarvitaan.

”Tässä maailmassa ne, jotka tienaavat viitosen päivässä ovat valmiita ottamaan aika lailla riskiä vain sen takia, että saisivat ruokaa. Ne, joilla asiat ovat hyvin, yrittävät välttää riskinottoa. Mutta kun millään paikalla ei voi pysyä: joko mennään alaspäin tai ylöspäin. Liike ei pysähdy.”

Suomen henkinen haaste on, että me yritämme pysyä paikallamme pyörivän pallon päällä.

”Meidän olisi tunnustettava tämä tosiasia ja tunnistettava, mitä globaalissa taloudes-sa pärjääminen vaatii. Yksi keskeinen asia on riskinotto.”

Osaamista täytyy vahvistaa niillä muutamilla segmenteillä, missä meillä on mahdolli-suus voittaa maailmanmestaruus, Anttonen tiivistää.

”Otetaan urheiluesimerkki: Liettua on hyvin pieni maa, mutta vuodesta toiseen maan joukkue pelaa koripalloa maailmanmestaruudesta. Miten? Siellä kaikki asiat tehdään koripallon ehdoilla. Kaikille lyödään pallo kouraan, ja siihen keskitytään. Tämä on aika pitkälti nykyisen maailmanjärjestyksen toimintamalli. Jos haluaa menestyä jossakin, siihen täytyy ihan oikeasti panostaa. On oltava paras tai ainakin palkintosi-joilla 1–3, jotta ylipäänsä syntyy kannattavaa liiketoimintaa.”

Kun tämä logiikka viedään liiketoimintaan, on etsittävä globaalitaloudesta ne roolit ja ne toimialat, missä suomalaiset voisivat olla parhaita. Sitten on panostettava niihin ja otettava riskiä. Ennen kaikkea on panostettava osaamiseen, tuotekehitykseen ja tutkimukseen.

”Me emme voi korkean kustannustason maana valita kustannusintensiivistä seg-menttiä. Siinä kilpailussa ei voi pärjätä, vaan meidän täytyy pärjätä osaamiskilpai-lussa. Ja siinä, että osataan ottaa riskiä oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Toimiala on valittava, vaikka aluksi vääräkin toimiala. Sekin on paljon parempi kuin ei tehdä valintaa lainkaan. Sitten on priorisoitava, keskityttävä, yritettävä olla paras. Tämä ajattelu meillä vielä ontuu pikkuisen, tai aika paljonkin.”

Anttosen kokemuksen mukaan Suomi on yrityksen perustamisen ja kasvattamisen kannalta hyvä maa toimia.

”Se narina, mitä aiheeseen liittyen kuulee jatkuvasti, tulee lähinnä sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan yrityksiä perustaneet eivätkä yhtään mitään investoineet. Ei peli ole tällä hetkellä siitä kiinni, etteikö meillä olisi edellytyksiä Suomessa yrittää ja harjoittaa yritystoimintaa. Suomessa on moneen muuhun maailman maahan verrattuna erinomaiset edellytykset perustaa yrityksiä ja harjoittaa yritystoimintaa. Sen sijaan meiltä puuttuu ihmisiä, jotka suhtautuvat tekemiseen riittävällä kun-nianhimolla ja intohimolla. Joilla on halua menestyä. Halua riskinottoon. Ja näitä ei yksikään hallitus millään poliittisilla päätöksillä saa aikaan, nämä asiat lähtevät ihan meistä itsestämme.”

“Jos haluaa olla maailman paras jossakin asiassa, niin on pakko ottaa riskiä. Sellaisia bisneksiä, joissa ei oteta riskiä, kutsutaan monopoleiksi.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Mika Anttonen Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Mika Anttonen144 145

Suomella menee aineellisesti mitattuna paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Anttonen pohtii, että eräässä mielessä meillä on maha nyt liian täynnä. Tällaisessa ympäristössä ei synny riittävää intohimoa ja halua panna itseään peliin, halua menestyä. Ei kukaan halua ottaa riskiä, kun maha pullottaa.

”Mutta yleensä nämä asiat korjaantuvat kriisien kautta: kun menee tarpeeksi huonosti niin alkaa tapahtua. Inhimillisesti katsottuna on hyvin ymmärrettävää, että hyvinvointiyhteiskuntaa yritetään pitää yllä velalla ja talouden taantuman vaikutuksia pehmentää ihmisten arjessa. En tietenkään toivo, että kasvua tarvitsee synnyttää kurjuuden kautta, mutta joskus ihminen tarvitsee pakkoa, pelkästään hyvällä se ei innostu ponnistelemaan.”

Suomalaisessa nuorisossa on toivon kipinä

”Esimerkiksi Supercellillä on globaalit tavoitteet, heidän markkinansa on koko maailma. Tämä kunnianhimon taso on juuri oikea, ja he tekevät työtään intohimolla. Menestystähän siitä syntyy.”

”Vaikka kyllähän se on niin, että tuohon Supercellin segmenttiin panostaa tänä päivänä everybody and his brother. Siellä kilpailu tulee jatkossa olemaan todella

kovaa. Kestomenestyksen kannalta on katsottava tuotekehitystä, tutkimusta ja niitä osaavia tekijöitä. Tältä pohjalta olisi pystyttävä generoimaan sellaisia kassavirtoja globaaleilta markkinoilta, että ne ovat tämän kansallisvaltio Suomen kannalta relevantteja. Keihäänkärkiä ei tarvitse olla kovin montaa kappaletta, kun glo-baali markkina on seitsemän miljardia ihmistä. Kun nousee jonkin tavaran tai palvelun osalta

globaaliksi ykkösyritykseksi, voi helposti saavuttaa useamman miljardin liikevaihdon ja useamman sadan miljoonan liikevoiton siitä yhdestä pienestä segmentistä.”

Anttonen uskoo, että Suomelle luontaiset menestysalat perustuvat metsään tavalla tai toisella.

”Metsäalaltakin syntyy johdannaisia ihan hirveän paljon. Se tie, joka alkaa metsästä, voi johtaa monille aloille. Cleantechistä puhutaan myös. Se onkin iso ja lupaava toimiala. Mutta pitäisi ripeästi identifioida ne cleantechin osa‐alueet, missä me oikeasti voimme olla hyviä. Pelkästään cleantechistä puhuminen ei riitä.”

Kulttuuristen vahvuuksien tunnistaminen johtamisessa

Kulttuuristen vahvuuksien tunnistaminen on menestyksekkään liiketoiminnan ytimessä. Suomalaisille sopii edestä ja esimerkillä johtaminen.

”Tämä innostaa ja kannustaa aina suomalaisia, kun nähdään, että johtajat tekevät niin kun puhuvat. Se on suomalaisia puhutteleva voima, ja sillä saadaan paljon hyvää aikaiseksi organisaatioissa.”

Kohtuullisuus kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Ylenpalttiset palkitsemisjärjestelmät luovat yksittäisiä menestystarinoita, mutta eivät rakenna joukkuehenkeä. Anttonen antaa esimerkin. Salossa eräs Nokialle työskennellyt tehdasinsinööri oli tehnyt kännykkään merkittävän keksinnön. Nokian optiojärjestelmän kautta hänelle tilitettiin palkkaperjantaina kaksi miljoonaa euroa. Insinööri ei maanantaina tullutkaan enää töihin. Yhtiön johdossa ihmeteltiin kovasti, miten näin voi tapahtua.

”On erittäin tärkeää ymmärtää suomalaiset kulttuurilliset tekijät oikein. Tälle salolaiselle kännykkäinsinöörille se, että hänelle lyödään kaksi miljoonaa kouraan, oli ehdottomasti väärä palkitsemistapa. Amerikassa taas tämä insinööri, joka olisi perjantaina saanut sen palkkiopotin, olisi maanantaina tullut töihin tekemään seuraavat kaksi tai neljä miljoonaa euroa. Mutta suomalaiseen sielunmaisemaan ja tähän meidän kulttuuriimme liittyy tietynlainen kohtuullisuuden ajattelu. Tällaisia asioita pitää pystyä ottamaan huomioon, kun miettii voittajatiimien ja voittamisen kulttuurin rakentamista. Millä tavoin saadaan koko joukkue puhaltamaan yhteen hiileen ja rakennetaan voittava joukkue?”

Suomalainen ei oleta saavansa työsuorituksesta korvausta, joka tekee hänet taloudellisesti täydellisen riippumattomaksi. Eikä hän toisaalta hyväksy sitäkään, että joku toinen saa sen.

”Jos firman sisällä on sellaisia portaita, että jollakin tasolla kaveri voi tienata yks kaks monta miljoonaa, ja toinen organisaatiotasoa alempana ei tähän pääse, niin miten luulisit, että näiden kahden organisaatiotason välinen yhteistyö sujuu?”

”Sellainen anglosaksiseen järjestelmään perustuva joukkue, missä rahalla hoidetaan kaikki asiat, ei suomalaisessa kulttuurissa saa aikaiseksi maailman parasta suori-tusta. Me pärjäämme paljon paremmin sellaisella joukkueella, jossa kaikki jäsenet kokevat, että tämä on meidän yhteinen asia. Ja meillä on suunnilleen suurin piirtein yhteiset pelisäännöt, kuinka tätä onnistumista kohti mennään.”

“Metsäalaltakin syntyy johdannaisia ihan hirveän paljon. Se tie, joka alkaa metsästä, voi johtaa monille aloille.”


Kohtuullisuuden ilmapiiri

Moni työyhteisö tarvitsee siis onnistuakseen oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuu-den ilmapiirin.

”Silloin kaikki ponnistelevat tavoitteen puolesta, ja syntyy sellainen harmonia, että sillä voi voittaa maailmanmestaruuden. Jääkiekossakin voittoja on otettu ei siksi, että meillä on parhaat yksilöt, vaan siksi että olemme pelanneet parhaiten joukkueena.”

Sama pätee globaalilla kentällä. Suomalaisten täytyisi oivaltaa, että meillä ei välttä-mättä ole edes omilla vahvuusalueillamme maailman parhaita aivoja käytössä. Mutta jos joukkue saadaan toimimaan niin se, mitä asiakkaalle globaaleilla markkinoilla tarjotaan voi olla huippuluokkaa.

”Voittopakettiin sisältyy sellaisia arvoja, kuten suomalainen rehellisyys ja luotetta-vuus. Ne ovat sellaisia juttuja, jotka rakentuvat koko tiimin suorituksesta. Ne eivät synny siitä yhdestä huippukaverista, joka miettii jotakin teknistä juttua.”

Anttonen arvioi, että noin 200 000 – 300 000 ihmistä suomalaisesta työvoimasta pitäisi olla mukana sellaisessa toiminnassa, joka tähtää omilla segmenteillään maailman parhaaksi. Nämä ihmiset pystyisivät luomaan riittävästi vientituloja, jotta nykyinen yhteiskuntamalli voitaisiin pääosiltaan säilyttää.

”Myös kotimarkkinoiden työtä täytyy arvostaa. On se sitten sairaanhoitoa, vanhus-tenhoitoa, opetusta, mitä tahansa töitä. Kysymys on tietynlaisesta harmoniasta ja toisten ihmisten kunnioittamisesta. Hyvinvointiyhteiskunnan yhteiskuntarakenne on suuri etuoikeus. Monessa muussa maassa yhteiskunta ei tarjoa huippusuorituksen tekijöille juuri mitään. Tästä johtuen huippupelaajat eivät myöskään arvosta ympäröi-vää yhteiskuntaa samalla tavalla, vaan hoitavat rahalla itsensä elämässä eteenpäin. Heillä on omat yksityiskoulut ja turvamiehet. Tällaisia yhteiskuntia on tämä maailma täynnä, kun taas näitä Skandinavian kaltaisia hyvinvointiyhteiskuntia on aika vähän. Hyvin pieni osa maailman populaatiosta elää niin oikeutettua elämää kun me Suo-messa ja Pohjoismaissa elämme. Meillä esimerkiksi turvallisuutta pidetään itsestään selvyytenä. Ei meidän tarvitse murehtia, ovatko lapsemme turvassa koulutiellä. Näitä asioita pitäisi muistaa arvostaa ja vaalia.”

Sosiaalinen pääoma on parasta pääomaa

Anttosen mukaan ylivoimaisesti merkittävin asia on se, mitä me teemme ja miten toimimme yhdessä. Viime kädessä se ratkaisee yhteisön menestyksen.

”Joukkueen yhteispelin kannalta sosiaalinen pääoma eli luottamuksen ilmapiiri on ratkaiseva. Mutta on ymmärrettävä, että myös huippusuoritusta tarvitaan. Eli me tarvitsemme menestystä maailmalla, jotta tämän turvallisen ja hyvän yhteiskunnan tarvitsemat resurssit syntyvät. Itsestään ne eivät synny.”

Sosiaalinen pääoma syntyy koulutuksen, opiskelun ja sivistyksen kautta.

”Onneksi meillä on julkinen sektori, joka hoitaa sen sosiaalisen pääoman synnyttämi-sen hyvin pitkälle, tasa‐arvoisen koulutuksen ja hyvin monen muun hyvinvointiyhteis-kunnalle ominaisen piirteen kautta. Julkinen sektori ja huippuunsa viritetyt joukkueet ovat erottamattomassa symbioosissa keskenään. Ei näitä voi erottaa toisistaan, jos halutaan tällaisen hyvinvointiyhteiskunnan toimivan. Tarvitaan siis julkinen sektori ja kohtuullisuuden yhteiskunnan, että tämä suomalainen juttu toimii käytännössä. Minä itse uskon siihen vahvasti. Tämä ei ole millään lailla utopia. Näitä mausteita kun siihen soppaan sopivasti ripotellaan, niin kyllä tästä hyvä tulee.”






Fyysisen talouden menestystarinoista rikastuneet suomalaiset ehtivät tottua hyvinvointivaltion ideaan ja laajaan keskiluokkaiseen turvallisuuteen. Digitalisaatio tuo globaalin kilpailun jokaiseen niemennokkaan ja saarelmaan. Vauhti kiihtyy ja hitaat uhkaavat pudota kelkasta. Etlan Petri Rouvinen ohjeistaa tarttumaan digitalisaation mahdollisuuksiin – ennen kuin niistä tulee meille uhkia.

Petri Rouvinen | toimitusjohtaja, Etlatieto Oy

Uusi vihreä oksa?

”Suomen telehistoriassa ja miksei sähköhistoriassa Suomi onnistui olemaan aikaisten pioneerien joukossa. Itse asiassa olimme esimerkiksi myös sellun keitossa ensimmäisten maiden joukossa maailmassa.”

Edelläkävijöiden joukkoon kuuluminen maksoi Suomelle tuntuvia osinkoja, joita käytettiin hyvinvointivaltion rakentamiseen. Syntyi käsitys hyvinvoinnin tasosta, jonka ajateltiin olevan kestävä kuin suomalainen peruskallio.

”Meidän kollektiivisesta suomalaisesta näkökulmastamme se vanha maailma oli aika tavalla valmis. Meillä oli vihreä oksa alla, ja meidän kannaltamme katsottuna maailma olisi voinut pysyä sellaisena kuin se oli. Ehkäpä nyt aistimme uhkaa siitä, että digitalisaatio muuttaa monta asiaa.”

Mikä muuttuu?

”Puhutaan keskiluokan ohentumisesta. Totta kai jotkut nousevat sinne tulojakauman yläpäähän, mutta nyt näyttää siltä, että voittopuolisesti enemmän tiputaan keski-luokasta pois. Tämä melko hyvinvoiva keskiluokka on edessä olevan muutoksen kärjessä, ja se on jotain uutta. Vanhassa kuviossa teknisen kehityksen aikaansaamat muutoskivut ovat tyypillisesti osuneet koulutusosaamisen ja tulotasojakauman alapäähän. Nyt muutos iskee siihen kohtaan, missä se tuntuu.”

Muutoksen ytimessä on useiden keskiluokkaisten ammattien siirtyminen historiaan automatisaation ja tehokkaampien toimintamallien myötä.

”Nykyinen keskiluokkahan tekee vaikkapa palkanlaskijan työtä, joka on tyypillisesti keskiluokkainen ammatti. Uskoisin, että jokaisessa vähänkin isommassa organisaa-tiossa on ainakin yksi henkilö, joka oikeasti tekee sitä hommaa. Se on sen tyyppinen rutiini, minkä minä olettaisin menevän kymmenen vuoden tähtäimellä täysin ohjel-malliseksi. Ja silloin niihin työtehtäviin laitetaan kokonaan ruksit päälle.”

Rouvinen huomauttaa jakkaraltaan, että ekonomistinkin työssä arkiset asiat kuten tilastollinen analyysi ja kirjallisuuskatsaukset ovat lähitulevaisuuden koneiden pe-ruskauraa. Ruksit päälle. Muutos on kevyempi, jos näistä töistä tulee ohjelmallisesti tuettuja, jolloin niihin käytetty työaika kutistuu.

”Sitten on tietysti aina se, kuinka paljon syntyy uusia töitä ja työnkuvia. Tähän liittyy myös kaikenlaisia utopioita esimerkiksi siitä, että käydään lyhentämään keskimääräistä työaikaa ja niin edespäin. Jollain tähtäimellä voi näinkin olla, mutta kyllä maailma on kaikkiaan hyvin ison asian edessä, ja tätä ei kauhean yleisesti ole tiedostettu. Minä odottelen jotain samanlaista murrosta kuin silloin kun ihmiset

Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Petri Rouvinen 151150

tulivat pelloilta tehtaisiin. Yksi sukupolvi meni satanistisiin tehtaisiin, ennen kuin niistä tuli hyviä työpaikkoja. Tässäkin voi käydä niin, että joku sukupolvi ehditään hukata.”

Rouvinen huomauttaa, että vastaavanlaista kehitystä on ollut maailman sivu.

”Taloushistoriassa on 200–300 vuotta puhuttu teknotyöttömyydestä, ja aina on oltu vähän pidemmässä juoksussa väärässä. Tästä näkökulmasta digitalisaatio tietysti on ilman muuta suuri mahdollisuus. On tietysti selvää, että jokainen muutos tuo uusia liiketoimintamahdollisuuksia, miksei uusia ammattejakin. Ja joku niitä aina tekee, ja joku niistä aina hyötyy.

”Tässä mielessä se, onko digitalisaatio haaste vai mahdollisuus, on half empty – half full ‐kysymys.”

Rouvinen näkee digitalisaation voittopuolisesti mahdollistajana. Kynnys luoda uutta liiketoi-mintaa globaalilla tasolla on laskenut kahdesta syystä. Kustannus aloittaa globaali toiminta on olennaisesti pienempi, samoin kuin toiminnan kohteiden saavuttaminen.

”Digi on oma maailmansa. Sillä on oma logiik-kansa ja omat lainalaisuutensa, kuten mitta-kaavattomuus ja lähellä nollaa olevat toiminnan

monistamiskustannukset. Tästä seuraa, että yritteliäälle yksilölle on radikaaleja mahdollisuuksia sellaisilla aloilla, joilla ei ennen voinut tehdä mitään tai hyvin vähän sieltä Pihtiputaalta käsin. Nyt on mahdollista toimia Pihtiputaalla, mutta saavuttaa globaali asema melko lyhyessä ajassa. Tämä on hyvin radikaali muutos.”

Rouvinen lisää, että samaan aikaan Pihtiputaalle voi toki tupsahtaa kilpailija toiselta puolelta maapalloa.

”Digitalisaation lupaus ei ole tietenkään mitenkään uniikki meille. Itse asiassa mahdollisuudet ovat pieniä paikallisia nyansseja lukuun ottamatta lähes täsmälleen globaalisti symmetrisiä. Kyse on vain siitä, kuka sen tilan täyttää. Paikallisuus ei tietenkään kokonaan yhtälöstä häviä, mutta Pihtipudas tulee haastetuksi. Monessa asiassa emme elä enää missään lintukodossa.”

Digitalisaation paineessa etsitään kansallisia kehityslinjoja, joista tulevaa kilpailuetua voitaisiin saada. Mitkä ovat Suomen valttikortit uudessa kilpailutilanteessa?

”Suomella on relevantteja menestystekijöitä kuten koulutustaso, tietynlainen osaaminen ja toimivat verkostot. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi näyttäytyy pääsääntöisesti aina erittäin vahvana.”

Rouvinen painottaa, että tässä kehitysvaiheessa kysymys on ennen kaikkea toimeen tarttumisesta.

”Laajojen joukkojen täytyisi laajasti tutkia erilaisia mahdollisuuksia. Ja sitten kun hyvä soveltamisidea välähtää, niin sen kanssa pitäisi juosta helvetin kovaa. Skaba on globaali! Kun yksi idea skaalautuu aggressiivisemmin kuin muut, periaatteessa se voi tyydyttää globaalin kysynnän. Toteutus vaatii toki vähän infraa tuekseen, mutta sitähän saa markkinoilta.”

Digitaalisuuteen liittyvät toimintamahdollisuudet ovat symmetrisiä: teoriassa kaikilla on käytössään tarvittavat välineet.

”Ja suurimmalla osalla maailmaa on riittävästi hoksottimia ymmärtää, mistä tässä on kysymys. Silloin tästä tulee nopeuspeli. Onneksi se ei ole sentään sellainen nopeus-peli, että idea pitäisi saada ensimmäisenä markkinoille. Mutta se voi ratkaista, että on ensimmäisien joukossa puskemassa hartiavoimin idean globaalia monistamista.”

”Valitettavasti meillä mättää sekä toimeen tarttumisessa että skaalautumisessa. Suomi ei ole ollut ympäristö, joka skaalaa lupaavia ituja isoiksi nopeasti, ei varsin-kaan globaalissa katsannossa.”

Jos ryhtiliikettä ei tehdä, pitkällä aikavälillä isommat markkinat dominoivat, Rouvinen aprikoi.

”Silloin hyvässäkin lykyssä meidän roolimme olisi tarjoilla alkutason ideoita muiden skaalattaviksi. Ei tämä peli sellainenkaan voi olla. Mutta toisaalta nykyasetelmassa on isoja haasteita Suomen kannalta, enkä minä oikein tiedä, mitä niiden suhteen pitäisi tehdä.”

Joko maailman on muututtava, meidän on muututtava, tai sitten meidän asemamme maailmassa muuttuu. Rouvinen pitää väistämättömänä, että yhteiskunnan peli-sääntöjä joudutaan sorvaamaan uuteen muotoon. Ne kansakunnat, jotka järjestävät asiansa vain hieman tehokkaammin, nousevat todennäköisesti pitkällä tähtäimellä vauraammiksi. Kysymys on pienistä aste‐eroista. Jos talous kasvaa kaksi prosenttia vuodessa, elintaso nelinkertaistuu 72 vuodessa. Jos talous kasvaa prosentin vuo-dessa, se ainoastaan tuplaantuu 72 vuoden aikana. Kymmenien vuosien aikavälillä visioiden selkeys ratkaisee.

“Nyt on mahdollista toimia Pihtiputaalla, mutta saavuttaa globaali asema melko lyhyessä ajassa. Tämä on hyvin radikaali muutos. ”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Petri Rouvinen Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Petri Rouvinen152 153

”Kysymys on siitä, että tulevaisuus nähdään kirkkaasti ja koko ajan. Pitäisi koettaa tehdä päätöksiä enemmän tulevaisuuden ehdoilla. Ajatus on ihan kaunis ja se periaatteessa toimii. Valitettavasti lähihistoriassaan Suomi ei ole ollut niiden visio-näärisimpien kansakuntien joukossa, jos katsotaan vaikka näitä lähimpiä verrokkeja Ruotsia ja Saksaa. Molemmat ovat minun mielestäni tehneet sellaiset työmarkkina-uudistukset, jotka ovat enemmän yhdenmukaisia tämän tulevan talouden kanssa. Suomi ei ottanut ole näihin verrattuna oikeastaan mitään merkittävää askelta.”

Seuraavan sukupolven hyvinvoinnin järjestäminen näyttäisi jäävän seuraavan sukupolven harteille.

”Kautta historian toivo on aina laitettu nuoriin, että he keikuttaisivat venettä. On ehkä jollain tasolla huolestuttavaa, että nykyiset nuoret sukupolvet eivät ole erityisen innostuneita veneen keikuttamisesta, eivät ainakaan vallankumousmielessä. Pikemminkin hyväksytään toimiminen näissä puitteissa. Syntyykö siitä suuria tekoja? En tiedä.”

Digitalisaatio ei ole kokonaan harmiton ilmiö. Piilaaksossa sarjayrittäjänä toimiva Jyri Engeström on nähnyt, että digi-talisaation lieveilmiöt voivat aiheuttaa riippuvuutta ja tehdä meistä koneen jatkeita.

Jyri Engeström

Häiriösumu vaatii itsekuria

Lapset seisoskelevat koulun pihalla, eivätkä oikein tiedä mitä seuraa-vaksi pitäisi tehdä. Kouluaikana ei ole lupaa käyttää omia puhelimia ja korvaavaakaan tekemistä ei tunnu löytyvän. Lapset ovat unohtaneet kuinka leikitään. Eräs koulu on kehittänyt innovaation: koululaiset konsultoivat koulun palvelukokonaisuuteen kuuluvia leikkimiskonsult-teja siitä, kuinka leikitään ilman laitteita.

Esimerkki on Jyri Engeströmin aikalaistodistus San Franciscosta. Piilaaksossa sarjayrittäjänä toimiva Engeström on nähnyt, millaisia muotoja digitaalinen vallankumous on saanut Yhdysvalloissa.

Engeström tuli Piilaaksoon alun perin vuonna 2007 myytyään perustamansa yhteisö‐ ja mikroblogipalvelu Jaikun Googlelle. Vuonna 2012 Engeström myi toisen menestysyrityksensä Ditton Grouponille. Engeström on tehnyt rehevän tukun rahaa digitalisaatioon liittyvillä liikeideoilla ja yrityksillä, mutta suhtautuu varauksella erityisesti mobiilimaailman lieveilmiöihin.





155Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Petri Rouvinen154

Kriittisyydelle on aihetta. Yhdysvalloissa mobiililaitteiden jatkuva käyttö on synnyt-tänyt ilmiöitä, joita voisi nimittää riippuvuudeksi. Engeström viittaa tutkimukseen, joka selvitti millä tavalla älypuhelin vaikuttaa käyttäjäänsä silloin kun käyttäjä ei pääse puhelimeen käsiksi. Pulssi kohoaa ja adrenaliinieritys alkaa. Olo muuttuu epämukavaksi. Pahoinvointioireet kasvavat varsinkin silloin kun puhelin on päällä. Jos puhelimeen tulee viestejä ja niitä ei pääse lukemaan, verenpaine nousee.

”Ihmisillä on jo niin voimakas fysiologinen kosketus mobiililaitteeseen, että siitä ei aidosti pystytä irroittautumaan. Samalla henkinen suorituskyky laskee ja kyky ratkaista yksinkertaisia ongelmaratkaisutehtäviä vähenee. Nämä ovat minusta kiinnostavia merkkejä sellaisesta ilmiöstä kuin extended self. Sen myötä tullaan myöntäneeksi, että mobiililaite on fyysinen osa ihmistä ja itseä.”

Engeström uskoo, että kyse on eräänlaisesta yhteiskunnallisesta heiluriliikkeestä. Nyt heiluri on pitkään kulkenut kohti ääriasentoa. Jossain vaiheessa se heilahtaa toiseen suuntaan. Silloin arvostetaan jälleen niitä asioita, jotka ovat mobiililaitteiden invaasiossa jääneet vähemmälle huomiolle. Silloin digitalisaatiosta vetäytyminen muuttuu etuoikeudeksi. Sitä myydään ja paketoidaan erilaisiksi retriiteiksi.

Tässä heilurin asennossa mobiililaitteet ovat kuitenkin luoneet roppakaupalla uutta liiketoimintaa. Välittömän tarpeentyydytyksen kulttuuri on saanut tuulta purjeisiin mobiililait-teisiin perustuvista uusista palvelukonsepteis-ta. Palveluita ja tavaroita voi hankkia vartissa kotiovelle. Mobiileja tilauspalveluita löytyy laidasta laitaan: tilata voi lämmintä ruokaa,

drinkin, hieronnan, koiran ulkoilutuksen tai sohvan. Lista on loputon, ja uusia palve-luita syntyy kuin sieniä sateella.

”Täällä Jenkeissä on vallalla sellainen ’minä haluan kaiken heti ja nyt’ ‐kulttuuri. Tämä on varsinkin täällä San Franciscon lahden alueella viime aikoina puhuttanut paljon.”

”Palveluyhteiskunnan muutos täällä on tavaton tällä hetkellä. En minäkään enää parkkipaikkaa autolle koskaan etsi – siellä on kaveri odottamassa, joka parkkeeraa auton ja pesee sen. Ja palvelu on vieläpä halvempi verrattuna parkkihalliin.”

”Hieno asiahan siinä on se, että aikaa ainakin teoriassa säästyy kaikenlaiseen kultturelliin toimintaan ja itsensä kehittämiseen. Yllättävää tai ei, ihmiset kuitenkin tuntuvat tekevän säästyneellä ajalla vielä enemmän erilaisia mobiilijuttuja.”

Uudet mobiilipalvelut ovat siirtäneet osan arkisista kohtaamisista virtuaalisiksi ja supistaneet käsitystä niihin käytettävästä ajasta. Kun vuorovaikutus tapahtuu ruu-tujen ja muiden välineiden kautta, se häivyttää fyysisen ja kosketeltavan maailman epärelevantiksi, Engeström kritisoi.

”Digitalisaation kerrannaisvaikutuksista on alettu keskustella enemmän viime aikoina. On kuitenkin kovin helppoa sivuuttaa tämä ja keskustella digitalisaatiosta puhtaasti teknisenä ilmiönä. Silloin unohdetaan ajatella sitä mitä digitalisaatio tarkoittaa ihmiselle fyysisenä olentona.”

Digitalisaatio muuttaa arvotuksiamme kyvyk-kyyksien suhteen. Tärkeämmäksi nousevat sellaiset kyvykkyydet, jotka suoraviivaistavat ja nopeuttavat mobiililaitteiden ja tietokoneiden käyttöä, esimerkiksi visuaalinen hahmotuskyky ja älykkyys. Ruudun käyttötaidot korostuvat, mutta sen kustannuksella muut asiat kuten kehollinen vuorovaikutus jäävät vähemmälle huomiolle.

”Esimerkiksi nuorten ihmisten tietokoneen tai älypuhelimen käyttö on enimmäkseen jatkuvaa katkosta ja häiriötä. Sellainen ympäristö ei ruoki pitkäjänteisyyttä ja keskit-tymistä.”

Itsekurin merkitys kasvaa

Ihminen voi mobiililaitteiden kautta osallistua lähes rajattomaan määrään erilaisia aktiviteetteja ja kuulua erilaisiin piireihin.

”Positiivinen puoli on se, että kyky vaikuttaa asioihin kasvaa. Mutta se vaatii ihmisiltä enemmän. Valta tuo vastuuta. Uskon, että tässä korostuvat sellaiset asiat kuten itsekuri.”

Yhä enemmän tarvitaan kykyä nähdä olennainen häiriöiden, sähinän ja markkinoinnin läpi.

”Kaiken välitön saatavilla olo tuottaa sen valitettavan tilanteen että viihdytämme itsemme kuoliaiksi. On niin paljon viihdettä ja häiriötä ympärillä, että oman tahdon

“Kaiken välitön saatavilla olo tuottaa sen valitettavan tilanteen että viihdytämme itsemme kuoliaiksi.”

“Ihmisillä on jo niin voimakas fysiologinen kosketus mobiililaitteeseen, että siitä ei aidosti pystytä irrottautumaan. Samalla henkinen suorituskyky laskee ja kyky ratkaista yksinkertaisia ongelmaratkaisutehtäviä vähenee.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Jyri Engeström Puheenvuoroja digitalisaatiosta| Jyri Engeström156 157

säilyttäminen on taito. Pitkäjänteisyyttä vaativien asioiden toteuttaminen jatkuvassa häiriösumussa ei ole itsestään selvä juttu.”

Millaiselta näyttävät suomalaisen kasvatus‐ ja koulutusjärjestelmän valmiudet kasvattaa lapsia ja nuoria niin, että he olisivat valmiimpia digitalisaation muovaamaan yhteiskuntaan?

”Minun fiilikseni suomalaisesta koulutusjärjestelmästä on, että se on muuttumassa ja jollain tavalla amerikkalaistumassa ainakin siten, että se on digitalisoitumassa. Eräs digitalisoitumiseen liittyvä työelämän asia muuten on, että ihmiset toimivat yhä pienemmissä yksiköissä. Tätä vastoin suomalaiset ihmiset kasvavat aika suurissa yksiköissä. Suomalainen on tyypillisesti osa erilaisia instituutioita ihan pienestä vauvasta pitäen aina keski‐ tai korkea‐asteen koulutukseen saakka. En ole ihan varma, oppivatko suomalaiset lapset ja nuoret pienten yksiköiden kommunikointi‐ ja yhteistyötaitoja.”

”Suomalainen koulu jää toimintaympäristönä kauemmaksi ja kauemmaksi siitä ympäristöstä, mikä muualla elämässä lapsilla ja nuorilla aikuisilla on. Se on ehkäpä suurin haaste.”

Filosofi Timo Airaksinen opastaa suhtautumaan teknologiaan terveellä kriittisyydellä. Jos tekniikan annetaan viedä ihmistä, digitalisaatiossa piilee inhimillisen maailmanlopun siemen. Nyt on löydettävä oikea näkökulma ja tietoisuuden taso digitalisaation vaikutuksiin ja uuteen yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

Timo Airaksinen | käytännöllisen filosofian professori, Helsingin yliopisto

Päättävä digitaalinen jälkikirjoitus





159Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Jyri Engeström158

“Tekniikka tyhmentää meitä, se laittaa meidät istumaan kuvaruudun viereen. Se myös heikentää meitä.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Airaksinen Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Airaksinen160 161

”Kuljin kerran Mumbaissa lentokentälle riksalla valtavan slummin läpi. Siellä vallitsi aavemaisen pölyinen valaistus. Slummi koostui silminkantamattomiin parimetrisistä vajaa muistuttavista asumuksista. Paikallinen yhteiskunta toimi niillä ehdoilla: siellä oli kauppoja ja mopoja, autoja ja ihmisiä. Silloin ymmärsin, että tämä on yksi mahdollisista tulevaisuuksista meille länsimaisille ihmisillekin. Ekokatastrofin jälkeen ylikansoittuneella ja tyhjiin pumpatulla maapallolla me häärimme aivan onnellisina siellä pölypilven sisällä. Tämän vision toteutuminen tarkoittaa sitä, että kaikki nämä hienot digitaalilaitteistot eivät sittenkään pelastaneet meitä.”

Digitalisaation odotetaan synnyttävän uutta liiketoimintaa ja sen avulla saavutettavan uusia tehokkuuksien tasoja. Filosofi Timo Airaksiselle asia ei ole näin yksinkertainen.

Hänen mukaansa digitalisaatioon liittyy lieveil-miöitä, joihin me ihmiset fyysisinä ja historial-lisina olentoina emme ole täysin valmiita. Jos yhteys reaaliseen maailmaan katkeaa, jonain päivänä maailma saattaa muistuttaa Airaksisen Intiassa saamaa visiota.

Osallistuvan kansalaisuuden ja demokratian kannalta katsottuna Airaksinen on huolestunut julkisen keskustelun pinnallistumisesta. Hän

maalaa tulevaisuutta tummilla väreillä, ammentaen sosiaalisen median heijastamista vuorovaikutusmalleista.

”Kaikki on nopeaa, pikaista, häilyvää ja vaihtuvaa. Ei ole mitään pysyvää. Nopeat heitot tulevat ja menevät nimettöminä. Ajan mittaan tästä kaikesta muodostuu jonkinlainen kokonaisuus. Tämä uusi digitaalinen yhteisö on kuin muurahaispesä, jossa jokainen tekee äärimmäisen pieniä, nopeita liikkeitä. Siitä muodostuu mahtava tarkoitushakuinen kokonaisuus.”

Airaksisen visiossa digitaalinen elämä on kuin muurahaiselämää. Jokainen osaa hyvin pienen asian ja reagoi ympäristön ärsykkeisiin heti ilman suurempaa vastuuta tai käsitystä kokonaisuudesta.

”Nopeasti ryhdytään toimeen ja pian annetaan olla. Tästä muodostuu jonkinlainen koko yhteiskunnan lävistävä synkronisaatio. Ilman suunnitelmallisuutta, ilman päämäärää, ilman vastuuta, ilman tulevaisuutta.”

Demokratian maaperästä on huolestuttu filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä niiden koko historian ajan, mutta digitalisaatio saattaa tuoda vielä hieman lisää painoa raskaille hartioille.

”Tekniikka tyhmentää meitä, se laittaa meidät istumaan kuvaruudun viereen. Se myös heikentää meitä. Miksi lapset liikkuisivat enää, kun he voivat pelata pelejä? Miksi pitäisi lähteä ulos, kun kaikki on tässä, maailma tulee luo. Digi ei pelasta meitä, mutta se auttaa meitä unohtamaan todellisuuden.”

Airaksinen on pohtinut tekniikan kehitystä ja digitalisaatiota tällä vuosituhannella kirjoissaan Tekniikan suuret kertomukset (2003) ja Ihmiskoneen tulevaisuus (2006).

Digitalisaatio ja kulutuskäyttäytyminen

Kun tarkennetaan kuvaa tulevaisuuden skenaarioista nykyhetkeen, esiin piirtyvät muun muassa kuluttamisen kehityslinjat. Airaksinen arvioi, että digitalisaatio muut-taa kulutuksen paljolti virtuaaliseksi ja tämä muuttaa suhdettamme ympäröivään maailmaan.

”Kaikki kuvat ja kertomukset tulevat iholle kuvaruudun tai somen tai minkä tahansa kautta. Ennen piti mennä kauppaan katsomaan sitä tavaraa, nyt tavara tulee minun luokseni.”

Tavaroiden materiaalinen perusta etääntyy ymmärryksestämme. Filosofi puhuu tavaran fetissiluonteen korostumisesta.

”Fetissi viittaa taikakaluun, ja nykykontekstissa käytettynä käsitteenä se on peräisin Karl Marxin Pääomasta. Tästä näkökulmasta esimerkiksi tuoli on tavarafetissi silloin kun sen alkuperä ja valmistustapa eivät ole muistissa; miten se on tehty, kuka sen teki, ja millä hinnalla. Silloin ei ollenkaan ymmärretä, kuinka kallista se tavara on inhimillisesti ajatellen. Fetisistinen tavara elää aina ensimmäistä elämäänsä, ikään kuin sillä ei olisi mitään materiaalista taustaa.”

Airaksinen nostaa näkymättömiin jäävistä kustannuksista esiin sekä tuotanto‐olo-suhteet että ympäristökuormituksen. Materian harhainen helppous johtaa myös tavaran ja kuluttamisen pornografisoimiseen.

”Pornografisella tarkoitan, että katsotaan ja tuijotetaan jotain sellaista, mitä ei ymmärretä – ja joka kuitenkin lumoaa. Esimerkiksi nuori mies lukee autolehdestä Ferrarin testiä huuli pyöreänä ja silmät tollollaan, vaikka hänellä ei ole koskaan mahdollista nähdä, ostaa tai kokeilla sitä. Vastaavasti naiset lukevat ruokapornoa, sisustuspornoa, vaatepornoa ja niin edespäin.”

Digitalisaatio ja tavaran virtualisointi tuovat tämänkaltaisen materiaalin ihon alle. Netissä voi viettää rajattomasti aikaa selaamassa materiaalia, joka ei koskaan lopu.

“Siinä vaiheessa, kun teknologia on uutta, meillä on vielä mahdollisuus valita. Silloin se ei määrää meitä, ja voimme käyttää tai jättää käyttämättä sitä haluamallamme tavalla ”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Airaksinen Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Airaksinen162 163

”Kun ostaa lehden, niin se lehti on joskus luettu. Jos se lehti on digitaalisesti painettu, se on virtuaalinen tuote. Lehti luetaan ja heitetään menemään. Mutta virtuaalimaailmassa se materiaali on ikuista. Se ei koskaan lopu, se on rajatonta ja aina ihmeellisempää ja ihmeellisempää. Tästä syystä luonteeltaan pornografinen materiaali on koukuttavaa, vaarallista ja mahdollisesti myös tuhoisaa.”

Airaksinen väläyttää toivon kipinän. Nopeasti yleistyvät 3D‐printterit saattavat korjata suhdettamme tavaroihin.

”Jos printtaan 3D‐printterillä työkaluni, niin tuskin enää suhtaudun niihin fetisistisesti sen jälkeen, kun olen tehnyt ne itse itselleni. Ehkä minä silloin ymmärrän niihin tavaroihin liittyvän ajan, vaivan, kustannukset ja tekotavan. Voi olla, että 3D‐printterit kiinnittävät tavaran materiaaliseen perustaansa eri tavalla kuin se, että niitä haettai-siin kaupasta.”

3D‐printteri saattaa siis yllättävällä tavalla palauttaa terveemmälle pohjalle rakentu-van käsityöläisajattelun, kun jokainen tavara on hieman erilainen ja antaa inhimillisiä

viitteitä tekijästään. Yksilöllisyys muistuttaa meitä siitä, että tavarassa on jotakin erikoista, että sillä on materiaalinen perusta.

Tekniikan invaasio

Tekniikan filosofiassa puhutaan teknologis-tisesta determinismistä. Se tarkoittaa sitä, että tekniikka muuttaa ympäröivää kulttuuria. Me kulkeudumme tahdottomina tekniikan mukana.

”Siinä vaiheessa, kun teknologia on uutta, meillä on vielä mahdollisuus valita. Silloin se ei määrää meitä, ja voimme käyttää tai jättää käyttämättä sitä haluamallamme tavalla. Mutta sen jälkeen kun teknologian invaasio lopulta tulee, me emme voi sille oikein mitään. Se vie mukanaan.”

”Esimerkiksi suihkulentokoneiden alkuvaiheessa meillä oli ainakin teoriassa mahdol-lisuus päättää, mihin niitä käytetään. Mutta kun kone on kerran rakennettu, lastattu täyteen ihmisiä ja viety suurella voitolla Kanariansaarille, niin ideasta tulee invaasio.”

Samalla tavalla tietotekniikan ja digitalisaation sovellukset vievät mukanaan. Jos innovaatiot ovat tehokkaita, niiden käytön suhteen ei ole valinnanvaraa.

”Käytön logiikka muuttuu vain kriisissä tai uuden korvaavan keksinnön kautta. Niin kauan kuin vanha teknologia on vallassa, on mentävä aika pitkälti sen mukaan, ja siitä on hyvin vaikea päästä irti.”

Tekninen kehitys tapahtuu siis teknologian ehdoilla. Airaksinen lisää, että se mitä suunnitellaan, ei yleensä toteudu, vaan tapahtuu jotain yllättävää.

”Tekniikan omituisuus on se, että samoin kuin talouselämää, sitä ei voi suunnitella. Se tuottaa yllätyksiä. Tätä ihmisten on vaikea ottaa tosissaan. Ajattelemme, että tulevaisuus on nähtävissä, ja tältä pohjalta rakennetaan yhteiskuntaa. Teknologisen yhteiskunnan omituisuus on se, että kehityssuunnasta ei voida olla varmoja. Se mistä nykyään haaveillaan, ei toteudu, vaan toteutuu jotakin paljon ihmeellisempää.”

Airaksinen pohtii, olisiko digitaalisuus sellainen asia, joka lopettaa tekniikan kehi-tyksen? Se olisi viimeinen muoto tekniikan kehityksessä, ja sen jälkeen kehitystä voitaisiin ennustaa digitaalisuuden lainalaisuuksien perusteella. Se tarkoittaisi, että murroksia ja kriisityyppistä kehitystä ei enää tapahdu.

Uutta vettä hyvinvointivaltion myllyyn

Palataan pölyisten slummien kaukaiselta vaikuttavaan visioon. Airaksinen arvioi, että hyvinvointivaltio sellaisena kuin se on Suomessa opittu tuntemaan, ei hyvin todennä-köisesti selviä seuraavalla vuosikymmenellä. Itse asiassa sen perustaan lyötiin särö jo 1990‐luvun laman hoitotalkoissa.

”Sanoisin, että hyvinvointivaltio oli olemassa Suomessa 1980‐luvulla hetken, kun Suomi valmistautui 1990‐luvun suureen lamaan. Sen 80‐luvun unelman perässä on eletty siitä lähtien, kun hyvinvointivaltio on rapautunut hitaasti mutta varmasti. Hyvinvointivaltio oli 80‐luvullakin mahdollinen vain siksi, että suomalainen talouspoli-tiikka oli huttua, joka tuhosi itsensä poliitikkojen armaalla myötävaikutuksella vuosina 1990–91.”

Airaksisen mukaan hyvinvointivaltio on kaikesta huolimatta suomalaista yhteiskun-nallista visiota määrittävä utopia, jonka eteen kannattaa tehdä työtä.

“Jotta hyvinvointivaltion ideasta voitaisiin pitää kiinni seuraavalla vuosikymmenellä, tarvitaan niitä, jotka maksavat laskun. Suomi tarvitsee uusia innovaatioita, vientiä ja kassavirtaa. Teknologialla on väistämätön roolinsa uusien liiketoiminta‐avauksien synnyttämisessä. Luonteeltaan epälineaarinen teknologia nostaa vaikeusastetta suoraan napakymppiin tähtääville yrityksille.”

Digitaalisen tiedon avoimuudesta on keskusteltu yli kaksikymmentä vuotta. Digitalisaatio tuo uusia sovellusalueita vapaasti hyödynnet-tävälle tiedolle ja luo uusia liiketoiminnan ekosysteemejä. Tieto on demokratian ja liiketoiminnan voiteluöljy.

Antti Poikola | Helsinki Institute for Information Technology Ossi Kuittinen| hallitusammattilainen

Kuka omistaa tiedon?

165Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Airaksinen164

Tekninen kehittely on Airaksisen mukaan aina ollut hieman utopistisia.

“Me yritämme aina kuvitella mahdollisen maailman, jossa tekniikka toimii. Sitä maailmaa ei vielä ole, se on siis utopiaa. Se on positiivinen utopia, koska pyritään luomaan jotain uutta ja hyvää. Ja hypettäminen ja utopioiden luominen on nykyään entistä yleisempää, koska utopioiden luomiseen liittyy tietty ansaintalogiikka. Niin on helpompi saada ideansa myydyksi.”

”Samoin tiedotusvälineissä on niin kauhea tunku, että kukaan ei saa normaaleja ajatuksia niissä läpi, siksi ne täytyy pukea utopistiseen kaapuun. Jotakin dramatiik-kaa pitää saada mukaan.”

Airaksinen näkee olennaisena innovaatioiden logiikan ymmärtämisen. Innovaatio-bisneksessä menestyminen edellyttää toiminnan kaksisuuntaisuutta: kehittäjältä asiakkaalle ja asiakkaalta kehittäjälle.

”Innovaatio on menestyksekkäästi lanseerattu keksinnön kehitelmä, ja menestys on aina kiinni kuluttajasta.”

Airaksinen muistuttaa, että hyvä soveltamisidea voi rakentua myös olemassaolevan tekniikan varaan.

Airaksinen suhtautuu varauksella kansallisesti johdettuihin mahdollisuuksiin kätilöidä teknologisten innovaatioiden syntyä. Tiede ja innovaatiot eivät välttämättä edisty hallinnon kautta.

”Suomalaiset ajattelevat, että hallinto ratkaisee aina kaiken. Me menemme inno-vaatioiden sijaan liikaa hallinto edellä. Ajatellaan, että kun hallinto on kunnossa, niin alamaiset tekevät mitä tarvitaan. Suomessa kannattaisi kysyä, mitä hallinto tosiasiassa tekee. Hallinto hankkii itselleen etuja ja paisuttaa itseään ja toimenku-vaansa. Helsingin yliopistossakin oli yhteen aikaan enemmän hallintohenkilöitä kuin tutkijoita. Mistä löytyvät nämä omituiset, erikoiset ja harvinaiset tyypit, jotka tekevät sen likaisen työn?”

Olisiko aika palata laitteiden ja somen sähköisestä kuplasta takaisin torille, istua pullakahville ja kuunnella, mitä sillä naapurilla olikaan sanottavaa?

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Antti Poikola & Ossi Kuittinen Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Antti Poikola & Ossi Kuittinen166 167

Avoin data tarkoittaa jalostamatonta raakadataa, jota on kertynyt yrityksille tai organisaatioille. Tämä avataan julkiseen ja vapaaseen käyttöön. Suomessa avoimen datan juuret ulottuvat 1990‐luvun puoliväliin.

Helsinki Institute for Information Technologyn tutkija ja Open Knowledge Finland ry:n puheenjohtaja Antti Poikola vertaa suomalaisia avoimen datan käytäntöjä Yhdysval-toihin, joka on tällä vuosituhannella johtanut tiedon avaamiseen liittyvää keskustelua. Siellä julkinen hallinto on aktiivisesti edistänyt julkisen sektorin avointa dataa jo viime vuosikymmenellä. Suomessa avoimesta datasta käytiin periaatekeskusteluita 2000‐luvun alkuvuosina osana valtion tuottavuusohjelmakeskusteluita. Kysymys oli, pitikö julkishallinnon tuottamalla tiedolla olla hinta. Laajempi hallinnon ja yritysten yhteinen näkemys muodostettiin Kataisen hallitusohjelman valmistelutyössä 2010.

POIKOLA: ”Minulla oli silloin naiivi usko, että totta kai Suomessa on avoin data, että tämä on jo avoin yhteiskunta. Kyllähän me pystymme tekemään samat jutut kuin siellä rapakon takana. Sitten kun aloin selvittää suomalaisen datan avoimuutta niin törmäsin suorastaan seinään. Yleinen käsitys oli se, että kyllähän nämä tiedot löytyvät jostain nettisivuilta. Paljastui, että datan avoimuus ja helppo saatavuus on täysin vierasta suomalaiselle julkishallinnolle.”

Ossi Kuittinen toimi aiemmin Sitrassa kehitysjohtajana keskittyen innovaatio‐ ja tietoyhteiskuntastrategioihin. Hän on työuransa aikana perehtynyt laajalti ihmislähei-sen tietotekniikan mahdollisuuksiin elämänlaadun parantamiseksi. Nyt Kuittinen on it‐alan startup‐yrityksissä toimiva hallitusammattilainen. Sekä Poikola että Kuittinen toimivat asiantuntijoina liikenne‐ ja viestintäministeriön henkilödataa koskevassa selvityksessä vuodelta 2014.

KUITTINEN: ”Ennen avoimuudella tarkoitettiin etupäässä julkaistun tiedon uudel-leenkäyttämisen problematiikkaa. Asia nähtiin tekijänoikeuskysymyksenä ja kieltojen ja rajoitusten vastapainoksi kehitettiin Creative Commons ‐luvitus. Nyt ei keskustelu enää painotu tiedon avaamiseen, vaan avatun tiedon käytettävyyteen, eli siihen kuinka tiedon avaaminen voisi luoda uutta liiketoimintaa. Startup‐sektorilla on useita kiinnostavia lähtöjä, joiden ytimessä on olevan tiedon hyödyntäminen.”

Kuittisen mukaan jo vuonna 1995 kirjoitettu tietoyhteiskuntastrategia oli verrattain moderni.

”Keskeinen ajatus oli, että tiedon avoimuus pitää demokratian ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta oleelliset tiedot kansalaisten käytettävissä. Tuolloin vain jäätiin sille tasolle, että kansalainen pääsi näkemään tiedot ja sai niistä tulostetun kopion.

Laajemmin vaatimus konekielisesti luettavassa muodossa olevasta avoimesta julkisesta tiedosta tuli mukaan keskusteluun vasta vuonna 2010.”

POIKOLA: ”Avoimuus laajentaa uudelleenkäytettävyyden käsitettä. Esimerkiksi tietoyhteiskuntastrategioissa puhuttiin pitkään siitä, että tiedon pitää olla uudelleen käytettävää julkishallinnon sisällä. Tätä on edistetty, mutta avoimuuden tulee todella koskea kaikkia. Tietoa on voitava käyttää uudelleen riippumatta siitä, mihin tarkoituk-seen ja kuka sitä käyttää.”

Poikola uskoo, että Open Datan juuret ovat pitkälti siinä avoimuuden filosofiassa, joka yleisesti edistää myös avoimen lähdekoodin kehittymistä. Open Datan heijas-tukset ulottuvat näin useamman kymmenen vuoden taakse. 2000‐luvulla ajatusmalli on laajennut avoimesta lähdekoodista erilaisiin konteksteihin, kuten avoimeen dataan ja avoimeen päätöksentekoon.

Kun avoimuudesta käytiin Suomessa keskustelua, Kuittinen työskenteli Sitrassa tietoyhteiskunnan kysymysten parissa.

”Avoimuuden teema oli pinnalla jo viime vuosikymmenen lopulla. Esimerkiksi Obaman ensimmäinen hallinto lähti ajamaan hallinnon avoimuutta voimakkaasti. Washingtonin tietovarastojen avaamisen myötä puhuttiin miljoonien dollareiden hyödystä.”

Onko tiedon avoimuutta liikuttava voima avoin yhteiskunta vai uudet liiketoiminta-mahdollisuudet? Poikola katsoo, että Yhdysvallat ja Eurooppa arvottavat avointa dataa eri tavalla.

POIKOLA: “Suomessa ja yleisesti Euroopassa avoimen datan liiketoimintapotentiaali on kiinnostanut varsinkin poliittisia päättäjiä, kun taas kapitalismin kukoistuksen kehdossa Yhdysvalloissa ketään ei varsinaisesti kiinnosta, tehdäänkö datalla bisnestä. Avoimen datan edistäminen on siellä ihan puhtaasti demokratia‐ ja läpinä-kyvyysasia.”

Syy ovat nopeat voitot vaikuttavuudessa: avoimuus‐, demokratia‐ ja läpinäkyvyysas-pektit ovat suoraviivaisempia ja helpommin tavoitettavissa.

POIKOLA: ”Voi mennä vielä pitkään ennen kuin avoimesta datasta syntyy merkittä-vämpää bisnestä.”

Poikola kertoo, että Suomessa ongelma on toistaiseksi ollut tietojen hajanainen avaaminen.

”Se ei ruoki bisnesideoiden kehittämistä ja luottamusta siihen että tarvittava data on aina saatavilla, jos jokin satunnainen tietovaranto aukeaa tuolta ja toinen täältä.”

”Voi mennä vielä pitkään ennen kuin avoimesta datasta syntyy merkittävämpää bisnestä”– Antti Poikola


Poikolan mukaan Suomessa on jo tehty muutamia merkittäviä datakantojen avauk-sia, kuten maanmittauslaitoksen ja ilmatieteen laitoksen aineistot. Maanmittauslai-toksen tietojen avaamisen kautta latausmäärät ovat monikymmenkertaistuneet.

”Latenttia kysyntää siis on ollut, mikä on aiemmin jäänyt hinnoittelujen takia toteutu-matta.”

Kuittinen jatkaa:

”Toisaalta liiketoimintamahdollisuuksia on katsottu paljon yksittäisen tiedon jälleen-myyntiarvon perusteella, ei niinkään yksilön kokonaisvaltaisen hyödyn kannalta. Kun sinänsä arvottomalta kuulostavia tietoja tarkastellaan uudesta näkökulmasta yhdistellen, syntyykin mielenkiintoista tietoa, esimerkiksi ravinnon ja hyvinvoinnin yhteydestä.”

”Koetun hyödyn näkökulmasta nämä tietokannat ovat jo sellaisia, joista voidaan suoraan nähdä bisneshyötyä. Sitä vastoin jokin satunnainen kirjaston kirjaluettelo ei välttämättä ole sitä parasta raaka‐ainetta bisnekselle.”

Poikola arvioi, että uusien toimintamallien kehittyminen vaatii rohkeaa harjoittelua erilaisilla aineistoilla.

”Minä olen joutunut vähän painamaan jarrua suurimmille odotuksille tässä viime aikoina, kun toimittajat aina kysyvät, että milloin se seuraava Nokia sitten syntyy tästä avoimesta datasta.”

Tiedon sanotaan olevan öljyä joka toimii tärkeänä raaka‐aineena yhteiskunnalle. Poikola

haluaisi muotoilla vertauskuvan uudelleen. Avoin data on öljyä voiteluainemielessä, ei niinkään raaka‐aineena. Avoin data vähentää kitkaa erilaisissa yhteiskunnallisesti tärkeissä toiminnoissa.

”Totta kai tietyllä datalla voi myös tehdä suoraan tuotteita, mutta kuten Ossi mainitsi, kyse on näkökulmasta ja asioiden yhdistämisestä. Aika suuri osa datasta on sel-laista, joka vain tekee toiminnoista jouhevampia, järkevämpiä ja helpompia. On siis muistettava, että yhteys lopputuotteeseen ja liiketoimintaan ei ole välttämättä niin suoraviivainen.”

Kuittinen jatkaa ajatusta:

”Esimerkiksi karttadatalle ja ilmastodatalle on käytännön sovelluskohteita erilaisten suunnistustoimintojen suunnittelussa ja vakuutustoiminnassa. Aikaisemmin nämä aineistot olivat maksullisia, mikä leikkasi potentiaalisesta käyttäjäryhmästä kaikki pienemmät toimijat ja sellaiset, joilla ei vielä ole loppuun asti mietittyä bisnesmallia. Suljetusta datasta kärsii kokeilemisen ja kehittämisen kulttuuri.”

Poikola kertoo tutkimuksista, joissa on vertailtu maita, joissa kartta‐aineistot on avoimia, ja niitä joissa ne eivät ole avoimia. Paikkatietoalan liiketoimintayritysten kasvu oli ollut yli 15 prosenttia nopeampaa maissa, joissa tieto oli ollut avointa.

”Tämä kasvu keskittyi nimenomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Suurten yritysten joukossa ei ollut mitään eroa. Vastaava vertailu on tehty sääliiketoiminnasta Yhdysvalloissa, missä meteorologiset aineistot ovat olleet pitkään avoimia. Euroop-paan verrattuna liikevaihto on moninkertainen niillä alueilla, jotka hyödyntävät avointa sääaineistoa.”

Datan avaaminen tarkoittaa että avaaja ei saa enää suoria tuloja tiedoistaan, mikä nostaa kynnystä tietojen avaamiseen. Siksi avoimen datan edistäminen vaatii myös poliittisen tahtotilan muodostamista.

”Tulojen menetyksen vuoksi aikaisempaan hallitusohjelmaan kirjattiin, että ilma-tieteen laitokselle ja vastaaville organisaatioille kompensoidaan näitä menetyksiä. Mielenkiintoista sinänsä on se, kuinka suuria ne menetykset lopulta ovat, kun kakusta otetaan pois siirrot muille julkishallinnon toimijoille, mikä on käytännössä taskusta toiseen siirtelyä. Sitten vähennetään vielä nippu transaktiokustannuksia. Jäljelle jää jokin osa, mikä ei ole nolla. Mutta niitä aika usein myös liioitellaan, kun niitä ei ole edes laskettu.”

Avoimen datan asia sinänsä etenee, uskovat Poikola ja Kuittinen. Se on juna, joka on lähtenyt hyvin liikkeelle.

KUITTINEN: ”Avoimessa datassa Suomi on nähdäkseni hyvässä keskikastissa maailmanlaajuisesti, ei kärjessä mutta ei missään tapauksessa jäljessäkään.”

Suomessa kaupungit ovat lähteneet poikkeuksellisen rohkeasti avoimen datan kehitykseen mukaan, kun maailman mittakaavassa kehitys on ollut enemmän valtionhallinnon vetämää. Kuuden suurimman kaupungin (Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu) muodostama Kestävän kaupunkikehityksen yhteistyöstrate-gia 6Aika ohjaa datan ja toimintaprosessien avaamista. Strategia keskittyy kolmeen tiedon avaamisen teemaan: avoin data, avoin osallistuminen ja avoimet innovaatiot.

”Vallasta luopuminen ei ole lähtökohtaisesti kovin bisneslähtöinen ajatus, mutta sen pitää tapahtua, jotta palvelut toimisivat yhteen. Vaihtoehtona on suljetut saarekkeet.”– Antti Poikola


My Data: Henkilökohtainen tieto ei ole henkilökohtaista

Jokaisesta ihmisestä kertyy jatkuvasti suuri määrä henkilötietoa. Kaikki maksut, transaktiot, bussikortin käyttö, kirjastossa käynti, kanta‐asiakaskortin vilauttaminen, tai minkä tahansa verkkopalvelun käyttäminen luovat digitaalisen jalanjäljen.

POIKOLA: ”Tällä hetkellä meillä on vaikutusvaltaa vain hyvin pieneen osaan tästä tiedosta ja tulevaisuuden skenaarioissa henkilökohtaisen tiedon määrä on yleensä ainoastaan lisääntymään päin. Tämä on aivan kestämätön tilanne!”

Henkilötieto on luonteeltaan hajanaista ja sirpaloitunutta.

”Tähän mennessä kaikki tietosuoja on perustunut organisaatioiden välisiin sopi-muksiin, joita pyritään sääntelemään niin, että ihmistä suojellaan tavalla tai toisella. Valitettavasti samalla se sama ihminen on siirretty täysin syrjään itseään koskevien tietojen hallinnasta ja siirtelystä organisaatioiden välillä.”

Poikola uskoo, että tällä vuosikymmenellä tehdään uusia ratkaisuja henkilödatan käytön pelisäännöistä.

”Nyt on tietynlainen ikkuna auki siinä, että mitä henkilödatan käsittelylle tapahtuu. Tähän mennessä henkilödatan periaatteet ovat kehittyneet sellaisen mallin mu-kaisesti, jonka rajat alkavat häämöttää. Tutkimusten mukaan ihmisten luottamus organisaatioiden tapaan käsitellä heidän henkilökohtaisia tietojaan laskee kuin lehmän häntä. Facebookista ei oikein pidetä mutta silti sitä käytetään, osaltaan siksi että vaihtoehtoa ei ole. On vain ajan kysymys milloin joku tuo markkinoille ratkaisun joka ei ole paha ja johon ihmiset voivat luottaa.”

My datan perusajatus on kehittää tietoarkkitehtuuriratkaisuja siten, että henkilökoh-taisen tiedon hallinta palautetaan yksilölle. Kuittinen näkee henkilökohtaisen tiedon osana perustavia oikeuksia.

KUITTINEN: ”Jos halutaan edistää demokratiaa ja ihmislähtöisyyttä, digitaaliseen maailmaankin on pakko saada ihmisoikeudet. Kyse on arvovalinnoista. Yksilö voi kertoa enemmän itsestään yrityksille, joihin hän luottaa. Näin eettinen toiminta nousee yrityksille nykyistä merkitsevämmäksi kilpailueduksi. Tästä hyötyvät kaikki.”

Suomessa henkilötiedon kehittämistä on pohdittu yhteistyössä yritysten kanssa molemminpuolisen hyödyn näkökulmasta. Miksi organisaatio tai yritys haluaisi luovuttaa datansa eteenpäin?

Yritysten ja organisaatioiden välisellä tietojenvaihdolla on helposti ymmärrettävä peruste. Datan arvo kasvaa kun sitä jaetaan.

”Esimerkiksi vähittäiskaupan kanta‐asiakkuuksien kautta saatava kuva kuluttajasta monipuolistuu, jos tietoja voidaan vaihtaa muunlaisten tietojen omistajien kuten teleoperaattoreiden tai pankkien kanssa.”

Kuittinen tuo esiin myös yritysten asiakastiedon laadun ja sen hallinnan kustan-nukset. Jokaisen suomalaisen nimi ja osoite on tallennettu kymmenien yritysten tietojärjestelmiin. My Data ‐ajattelun myötä henkilöille avautuisi kokonaisnäkemys henkilökohtaisiin yhteystietoihin. Todennäköisesti myös motivaatio korjata virheet kasvaisi.

”Asiakastiedon laatu on ongelma kaikille yrityksille. Ihmiset muuttavat sekä vaihtavat sähköpostiosoitteita, puhelinnumeroita, työnantajia ja tehtäviä. Yritysten CRM‐jär-jestelmät ovat täynnä virheitä, jotka aiheuttavat merkittäviä hukkakustannuksia ja jopa liiketoimintamahdollisuuksien menetyksiä. Puhumattakaan siitä, paljonko virheiden korjaamiseen käytetään työaikaa. Jos tuota My Data ‐ajatusta vie eteenpäin, niin nykyisin tuntemamme CRM‐järjestelmät voisivat ajan mittaan jäädä tarpeettomiksi, kun eettiset yritykset voivat kysyä ajantasaiset tiedot aina kun niitä tarvitsevat.”

Kaikkiaan yksilön motiivi luovuttaa tietonsa eteenpäin on kuluttajavetoinen.

”Ihmiset luovuttavat tietojaan organisaatiolle saadakseen esimerkiksi parempaa palvelua tai alennuksia. Ei mainoksia välttämättä vieroksu-ta, niitä jopa tilataan sellaisista asioista, jotka kiinnostavat.”

Kaikkiaan henkilötiedon pelikentällä vallitsee epäsuhta: yritykset ja organisaatiot käyttävät valtaa yli yksilöiden. Poikola muistuttaa, että kuten avoimessa datassa, myös henkilödatassa ihmisoikeudelliset ja demokraattiset näkökul-mat ovat helposti ymmärrettävissä. Tämä ei kuitenkaan vielä motivoi esimerkiksi kauppaketjua tai teleoperaattoria avaamaan hallitsemaansa dataa ja tasapainotta-maan valta‐asetelmaa.

”Vallasta luopuminen ei ole lähtökohtaisesti kovin bisneslähtöinen ajatus, mutta sen pitää tapahtua, jotta palvelut toimisivat yhteen. Vaihtoehtona on suljetut saarekkeet. Google tai Apple synnyttävät ekosysteemeitä jotka toimivat hyvin sisäisesti, mutta niiden välillä on vaikea liikkua.”

Kyberturvallisuuden näkökulmasta Suomi on jatkuvassa niin sanotussa poikkeustilassa. Suomalaiset kompensoivat rajallista kyberpuolustusbudjettia vahvaan luottamukseen perustuvalla laajalla verkostolla. Puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty näkee kyberturvallisuuden kansallisten vahvuuksien ankkuroituvan hyvään koulutustasoon ja kansainvälisiin yhteyksiin.

Arto Räty| kansliapäällikkö, puolustusministeriö

Turvallisuus on luottamusta

173Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Antti Poikola & Ossi Kuittinen172

Henkilötietojen vapaan kulun standardi on toteutunut esimerkiksi matkapuhelin-numeroiden tapauksessa. Sen ansiosta operaattorin vaihtaminen onnistuu ilman puhelinnumeron vaihtoa.

”Suomessa on lähestytty tätä kysymystä siitä näkökulmasta, että yritetään luoda yh-tenäisesti toimiva standardi. Olisi useampia henkilödataoperaattoreita, jotka toisivat toiminnallaan oman lisäarvonsa kokonaisuuteen, ja tarvittaessa jakaisivat tietojaan muiden toimijoiden kanssa. Tässä mallissa ihminen olisi sijoitettu valtarakenteiden keskiöön.”

Tapahtuuko henkilötietojen hyödyntäminen suljetulla vai avoimella mallilla, on vielä avoin kysymys. Googlen, Applen ja Facebookin kaltaisilla toimijoilla on tarvittaessa resursseja edistää myös suljettuja toimintamalleja. Poikola arvioi, että suurten toimijoiden voitto merkitsisi tappiota suomalaisille.

”Jos suljettu malli voittaa, on aivan varmaa, että yksikään suomalainen toimija ei tule olemaan ravintoketjun huipulla. Ne paikat on jo viety. Mutta jos avoin malli yleistyy, ja useat toimijat voivat lähteä rakentamaan omaa bisnestä yhteisellä standardilla, niin siinä asetelmassa olisi varmasti Suomellakin paljon annettavaa. Täällä on ennenkin saatu aikaan yhteentoimivuuden käytäntöjä yksinkertaisesti saattamalla oikeat ihmiset oikeiden pöytien ääreen ja laittamalla toimeksi. Ratkaisu tehdään tällä vuosikymmenellä.”





“Uhat eivät enää ole luonteeltaan sellaisia, jotka syntyvät tiettynä päivänä ja lakkaavat seuraavana. Uhat ovat jatkuvasti olemassa, niiden aste vain vaihtelee.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Arto Räty Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Arto Räty174 175

”Turvallisuusajattelumme poikkeaa hieman muista valtioista. Meillä turvallisuusajat-telu on pitkälti yhteistyöajattelua, jossa koko yhteiskunta varautuu kaikilla sektoreilla. Se perustuu eri sektoreiden yhteistyöhön lähtien yksilöistä, yhteisöistä ja järjestö-maailmasta aina yrityksiin ja viranomaistoimiin. Varautuminen ei siis tapahdu siiloissa kuten muualla.”

Suomessa on käytössä niin kutsuttu kokonaisturvallisuuden ratkaisumalli, jota on kehitetty asteittain toisen maailmansodan jälkeen. Mallin peruskivi on rakentaa hyvää tilannetietoisuutta yhtäaikaisesti usealla yhteiskunnallisen toiminnan tasolla. Kyberturvallisuuden osalta tietoisuus perustuu pitkälti Viestintäviraston alaisen Kyberturvallisuuskeskuksen ylläpitämään CERT‐ ja NCSA‐toimintaan, minkä lisäksi tilannekuva nojaa vahvaan luottamukseen ja toimivaan tiedonkulkuun yritysmaailman eri toimijoiden välillä. Kansainvälinen yhteistyö ja verkostoituminen ovat keskeisiä asioita luotaessa kyberturvallisuutta. Yksin emme pärjää.

”Me hyödynnämme tätä verkostossa olevaa osaamista laajasti yhteisen hyvän eteen. Se toimii Suomessa yhä yllättävän hyvin.”

Syy yhteistyömalliin on käytännöllinen ja tuttu.

”Meillä Suomessa ei ole varaa perustaa samanlaisia kyberturvakeskuksia kuten muissa valtioissa, joissa on tuhansia ihmisiä töissä ja joilla on miljardeja bud-jetissa. Meidän ajattelumme perustuu pelkistetysti kahteen asiaan: tilannetietoisuuteen ja yhteiskunnas-samme olevan osaamisen ja kapasiteetin yhteiseen käyttöön.”

Rädyn mukaan kyberturvallisuus jatkuvasti voimistuvana trendinä on osoittanut suomalaisen ratkaisumallin vahvuudet.

”Kyberuhat ulottuvat kaikille yhteiskuntasektoreille ja kaikkiin yhteiskunnallisiin toimintoihin. Siksi kyberuhat ovat kriittisiä.”

Turvallisuutta ei voida ajatella enää erillisiin siiloihin jakautuvana asiana.

”Uhat eivät enää ole luonteeltaan sellaisia, jotka syntyvät tiettynä päivänä ja lak-kaavat seuraavana. Uhat ovat jatkuvasti olemassa, niiden aste vain vaihtelee. Tästä seuraa, ettei voida helposti määrittää milloin yhteiskunta on poikkeustilassa. Kun katsotaan kyberturvallisuutta, Suomi on jatkuvasti niin sanotusti poikkeustilassa. Suomalaisiin toimijoihin jatkuvasti kohdistuva hyökkäysmäärä on merkki siitä.“

Räty katsoo, että suomalainen lainsäädäntö on osittain jäljessä kyberuhkien asetta-miin vaatimuksiin nähden.

”Meillä on valmiuslainsäädäntö ja poikkeustilalainsäädäntö. Näiden lainsäädäntöjen rajat perustuvat tiettyihin indikaattoreihin, jotka määrittävät milloin laajentuneet toimivaltuudet tulevat voimaan. Kyberin osalta indikaattoreiden ylitys ja toisaalta myös selkeä vastustaja on vaikea määrittää.”

Rädyn mukaan kyberuhat ovat kuitenkin jo muuttaneet suomalaista ajattelua. Ministeriötasolla tietoturvallisuuskeskustelu muuttui kyberturvallisuuskeskusteluksi noin 10 vuotta sitten.

”Opimme ymmärtämään, että uhka on luonteeltaan jotakin muuta kuin tietoturvaa. Kysymys on laajemmasta ilmiöstä, jossa tietoturva muodostaa yhden työkalun kyberuhan torjumiseen. Tietoturva ei ole ratkaisu yksinään. Kenties tämä ymmärrys on tullut selkeänä pöytään Suomen kyberturvallisuusstrategiaprosessin kautta.”

Maailmassa menetetään eräiden arvioiden mukaan vuodessa noin 400 miljardia euroa kyberrikollisuuden vuoksi. Suomi ei ole lintukoto, vaan osa tästä rikollisesta toiminnasta kohdistuu myös Suomeen.

”Meiltä karkaa suuri määrä hyödyllistä teknistä tietoa. Tämä tieto olisi muutettavissa rahaksi ja työpaikoiksi, mutta se meneekin muiden käsiin, koska meidän tietojärjes-telmämme vuotavat.”

Räty lisää, että kansainvälisesti katsottuna suomalaiset tietoverkot ja järjestelmät ovat kuitenkin yllättävän puhtaita.

”Tieto‐ ja kyberturvallisuutta pitää vaalia operaattoreiden, yritysten sekä kriittisten järjestelmien ja infran tasoilla. Se ei toimi niin, että hoidetaan vaan yläleiriä ja muut unohdetaan. Kaikki nämä kolme tarvitaan. Ja tätä työtä on tehtävä johdonmukaises-ti, koska kyberissä turvallisuus on aika pitkälti sitä, että heikoin lenkki ratkaisee. Ja heikkoja lenkkejä meiltä aina valitettavasti löytyy.”

Koulutus, koulutus ja koulutus

Puolustusministeriön kokemuksen mukaan suomalaisen yrityskentän oma kybero-saaminen vaihtelee tapauskohtaisesti.

”Näyttää siltä, että kyberturvallisuus otetaan vakavammin askel kerrallaan. Erittäin paljon on vielä tehtävissä. Tässä on jokaisella yrityksellä ja organisaatiolla peiliin katsomisen paikka.”

Robotiikka on megatrendi, joka on luonut uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Suomalaista robotiikkaa edistävän Airo Islandin yrittäjä Cristina Andersson kiirehtii löytämään robotiikan kansalliset vahvuudet.

Cristina Andersson| perustaja, Airo Island

Suomi tarvitsee robottistrategian

177Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Arto Räty176

”Kun taas puhutaan kyberturvallisuuden ylläpitämisestä ja vahvistamisesta kan-sallisella tasolla, uskon erityisesti kolmeen asiaan. Ne ovat koulutus, koulutus ja koulutus.”

Suomalaisen kyberosaamisen pohja säilyy tulevaisuudessakin tukevana, jos suoma-lainen koulumaailma, ammattikorkeakoulut ja yliopistot ottavat kyberturvallisuuden vakavasti ja luovat omaa osaamista Suomeen.

”Ilman tätä osaamista me emme tule pärjäämään, se on kaiken a ja o. Osaamista ei voi hankkia vain kotimaassa, se vaatii myös kansainvälistä verkottumista.”

Räty kertoo, että vienninedistämismatkoilla useimmiten on mukana muutama tietoturva‐alan yritys.

”Ne ovat maailmanluokan yrityksiä. Juuri nyt meillä on kovaa osaamista, myös pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Näistä yrityksistä voi olla ylpeä!”





“Nyt olisi käytävä keskustelua robotiikan pelisäännöistä. Esimerkiksi siitä, millä tavoin robotit saavat olla yhteydessä pilveen.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Cristina Andersson Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Cristina Andersson178 179

Cristina Andersson on tarkastellut robotiikan ja keinoälyn vaikutuksia Jari Kaivo‐ojan kanssa kirjoittamassaan kirjassa BohoBusiness – Ihmiskunnan voitto koneesta (2012). Anderssonin teesi on, että robotiikasta tulee – tai se on jo – niin kutsuttua ubiikkiteknologiaa, eli kaikkialla läsnä olevaa. Inhimillisen toiminnan lävistävän robo-tiikan lupaus on, että se vapauttaa ihmisen yhä useammalla alalla luovaan työhön, jossa ihmisen luontaiset henkiset kyvyt pääsevät oikeuksiinsa. Syntyy boheemien, luovien ja itsenäisten ihmisten luokka, jonka luoma lisäarvo on inhimillisemmällä pohjalla kuin koskaan aikaisemmin moderneissa yhteiskunnissa.

Robotiikan lupaus on siis radikaalisti jälkiteollinen yhteiskunta. Andersson uskoo, että nousun merkit ovat ilmassa.

”Robotiikka on eksponentiaalinen teknologia, eli se kehittyy kiihtyvällä vauhdilla. Joka päivä alalta tuntuu löytyvän jokin uusi innovaatio. Tämä on heijastuma siitä, että markkina on räjähdysmäisessä kasvussa. Robottiteknologia tulee yhä uusille alueille, ja robotiikkaa kutsutaankin 3e‐teknologiaksi: emerging, exponential, everywhere. Robotisaatio on megatrendi, joka vaikuttaa sekä yrityksiin, yhteiskuntiin että kaikkiin ihmisiin.”

Anderssonin viesti on, että robotiikan tuloon pitäisi varautua huomattavasti nykyistä syvemmällä tasolla. Tarvitaan visioita siitä, mitkä robotiikan suuret linjat ovat ja mihin nojaavat mahdolliset kansalliset vahvuudet. Robottistrategia on keino linjata robotii-kan nykyisiä ja tulevia painopisteitä. Andersson muistuttaa, että Euroopan unioni on laatinut robotiikkastrategian jo vuonna 2009. Suomella ei sellaista vielä ole. Suomi voisi liittyä EU:hun myös robotiikan osalta, Andersson huomauttaa.

”Osaamisemme kaipaa päivittämistä ja robotiikan innovaatiot odottavat tulemistaan. Itse asiassa robottimarkkinana Suomi menee takapakkia, päinvastoin kuin monet kilpailijamaat.”

Eurooppalaisista maista ainakin Britannialla, Ranskalla ja Tanskalla on oma robot-tistrategia, ja myös Saksalla ja Ruotsilla on syvät robotiikkaperinteet.

”Britannia on tällä hetkellä hyötymässä hyvin näkyvästi robotiikasta siten, että suuret yritykset kuten Rolls Royce, Jaguar, Dyson ja McLaren ovat palauttamassa tuotan-toaan takaisin Britanniaan. Tämä tapahtuu nimenomaan siksi, että robotit tekevät työtä halvemmalla kuin ihminen halvan tuotannon maissa.”

Pelisäännöt selviksi

Robotiikkastrategia liittyy paitsi kilpailukyvyn varmistamiseen, myös robotiikan sovittamiseen jokapäiväisen elämän kontekstiin.

”Nyt olisi käytävä keskustelua robotiikan pelisäännöistä. Esimerkiksi siitä, millä tavoin robotit saavat olla yhteydessä pilveen. Myös tulonjakokysymys nousee varmasti esiin. Britannian esimerkki näyttää, että tällä hetkellä robotiikka vielä lisää työpaikkoja. Siihenkin täytyy varautua, että ne alkavat korvata joitakin työpaikkoja.”

Andersson tyrmää ajatuksen robottiverosta uuden tulonjaon sääntelijänä.

”Todennäköisesti se johtaisi siihen, että Suomeen ei tule robotteja. Kiina on tällä hetkellä voimakkaimmin kasvava robottimarkkina. Vuonna 2017 Kiinan ennustetaan olevan maailman robotisoitunein maa. Jos alamme säädellä robottiveroja, niin emme saa tuotantoa nousuun Suomessa – eikä myöskään robotteja hyödyntäviä palveluita.”

Jälkiteollista utopiaa on tavoiteltava globaalien markkinoiden ehdoilla. Robotiikkaosaamisen keskittäminen ekosysteemin kaltaiseksi ryhmittymäksi saattaa olla pienen maan kilpailuvaltti. Airo Island yhdistys (Artificial Intelligence & Robotics in Finland) pyrkii rakentamaan uutta ekosysteemia ja kokoamaan yhteen kotimaista ja kansainvälistä robotiikkaosaamista. Airo Island sijaitsee Helsingin vanhassa kaupungissa.

”Airo Islandin ideana on lisätä tietoisuutta robotisaatiosta ja sen mahdollisuuksista, mutta ennen kaikkea se on ekosysteemin kohtaamiskeskus, markkinapaikka ja ver-kosto. Airo edistää mukana olevien toimijoiden asiaa ja tuotteita. Se tulee olemaan sekä fyysinen että teollista internetiä hyödyntävä palvelukehitysalusta. Tarjoamme tukea robotisoinnin simulointiin, joka on tärkeä osa robotin kehityskaarta. Simuloin-nin kautta osaaminen voidaan konkretisoida potentiaalisille sijoittajille ja asiakkaille.”

Airon toiminta‐ajatukseen kuuluu myös tekoälyn kehittäminen: kaikkien robotiikan sovellusten ei tarvitse olla mekaanisia. Sovellusten kehittämisessä Suomesta löytyy paljon osaamista, joka tosin täytyy päivittää vastaamaan robotiikan tarpeita.

”Robottien tehokas ja turvallinen toiminta vaatii uudenlaisia digitaalisia arkkitehtuu-reja. Sanoisin, että peliala on se alue, josta uutta robotiikkaosaamista kannattaisi lähteä etsimään ennemmin kuin perinteisistä insinööritieteistä. Made in Finland ‐robottien avulla rakennamme maahan uutta osaamista ja innovaatiokykyä. ”

Robottien valmistajat ovat siirtymässä palvelusektorille. Maailmalla on jo ravintoloita, joissa on pelkästään robottitarjoilijoita. On myös hotelleita, joita pyörittävät robotit.

Robottien evoluutio muuttaa yhteiskuntia. Älykkäät koneet ovat tulleet osaksi teollisuutta ja seuraavaksi niiden nousu nähdään palvelualoilla. Robotiikan tutkimuksen suomalaisiin uranuurtajiin lukeutuva Aarne Halme katsoo, että robotiikan ja automatisaation nopea kehitys palauttaa meidät perimmäisten kysymysten äärelle: mikä inhimillisessä perinnössä on tärkeää?

Aarne Halme | professori emeritus, automaatio‐ ja systeemitekniikan laitos, Aalto‐yliopisto

Älykkyys on markkinoilla pysymisen ehto

181Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Cristina Andersson180

Kun robotit alkavat näkyä jokapäiväisessä elämässä, niiden soveltamista vastuulli-semmissakin tehtävissä ryhdytään pohtimaan.

”Japani kuuluu maailman johtaviin robotiikan kehittäjiin ja hyödyntäjiin. He aikovat ratkaista sotesektorin isoja ongelmia robottien avulla. Japanissa robotiikan aja-tellaan tarjoavan mahdollisuuden itsenäisen ja arvokkaan elämän pidentämiseen. Robotit tukevat vanhuksia henkilökohtaisissa päivän rutiineissa.”

Andersson näkee, että suomalainen sairaanhoitokenttä voisi tarjota mahdollisuuksia pilotoida uusia robotiikan sovelluksia.

”Uudessa lastensairaalaprojektissa olemme ideoineet hoivakaverin, jonka tarkoitus on lyhentää lasten sairaalassaoloaikoja. Hoivakaveri on kotiin lainattava robotti, joka näyttää nallelta tai mollamaijalta. Kun hoivakaveria esimerkiksi rutistaa, se tekee tiettyjä mittauksia lapsesta ja välittää ne lääkärille. Hoivarobotin avulla lapsi voi siis itse muuttua hoitotoimenpiteiden kohteesta aktiiviseksi toimijaksi omassa hoitopro-sessissaan.”

Robotiikan kolme kärkeä

Andersson näkee, että robotisaation osalta Suomessa olisi kirkastettava kolme asiaa: missä halutaan voittaa, missä on pakko voittaa ja mistä saadaan helpot voitot.

”Haluamme voittaa siellä, missä meillä on luontaisia vahvuuksia ja erikoistumista, kuten arktisten alueiden sovelluksissa. Metsäsektorilta voidaan johtaa myös biota-louden sovelluksia. Voimmeko esimerkiksi kehittää bioenergiatuotantoon liittyvää robotiikkaa?”

”Sotesektorilla taas on pakko voittaa. Niitä ongelmia ei ratkaista ilman robotteja. Meidän on pakko kehittää sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan inhimillisesti ja arvok-kaasti hoitaa vanhuksia.”

”Mistä helppoja voittoja sitten on saatavilla? Teollisuudessa on mahdollista saada robotisoimalla erittäin hyviä asioita aikaiseksi nopeallakin aikataululla ja ilman pyörän keksimistä uudelleen.”

“Uskon, että robotiikka on ainut keino pysyä mukana pelissä ja pitää tuotantoa Suomessa.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Aarne Halme Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Aarne Halme182 183

Professori emeritus Aarne Halme on suomalaisen robotiikan Grand Old Man. Halme on ensimmäisten joukossa ollut kehittämässä suomalaista robotiikan tutkimusta TKK:lla, Oulun yliopiston säätö‐ ja systeemitekniikan laitoksella, ja myöhemmin Aalto‐yliopistossa automaatio‐ ja systeemitekniikan laitoksella. Ennen eläköitymis-tään Halme toimi Suomen akatemian Älykkäiden koneiden huippuyksikön johtajana.

Halme on nähnyt robottien tulevan ensin osaksi suomalaisen teollisuuden arkea. Suljetuista teollisuushalleista toimintansa aloittaneet robotit ovat kehittyneet liikku-viksi työkoneiksi ja osaksi ihmisen arkikokemusta palvelurobotiikan nousun myötä. Viimeisen 40 vuoden aikana ihmiset ovat tottuneet robotteihin ja mukautuneet niiden aiheuttamiin muutoksiin töissä ja vapaa‐ajalla.

Teollisuusrobotit ovat jo 1970‐luvulta lähtien Suomessakin käytäntöön vakiintunut teknologia. Valtavirtaa niistä tuli 1980‐luvun puolivälissä. Tuolloin metallikonepaja-teollisuus uudistui merkittävästi, ja teollisuusrobotit tulivat jokapäiväiseen normaa-likäyttöön tuotannossa. Halme nostaa esimerkiksi Uudenkaupungin autotehtaan, jossa autokorien valmistus on täysin automaattista.

”Tämäntyyppisessä tehdasteollisuudessa on ihmisiä manuaalityössä enää lähinnä loppukokoonpanossa. Se johtuu siitä, että loppukokoonpano on työvaiheiltaan haastava, ja tehtaassa siihen liittyy tarkastustoimintaa ja laadunvalvontaa – sellaisia toimintoja, missä ihminen on edelleen paljon koneita parempi.”

”Metalliteollisuus ajautui 1980‐luvulla kriisiin käytännössä siksi, että tuotantotek-nologia oli jäänyt muusta maailmasta jälkeen. Silloin tehtiin se virhe, että yritettiin korjata katetta viilaamalla vanhoja tuotteita. Ei ymmärretty, että tuotantojärjestelmiä täytyy muuttaa.”

Kun Tekes perustettiin 80‐luvun alussa, kehittämiskeskuksen ensimmäisiä suuria teknologiaohjelmia oli valmistavan teollisuuden uusiminen robotiikkaa hyödyntäen.

”Tältä pohjalta Suomessa metalliteollisuus ja tuotantojärjestelmät viilattiin aika onnistuneesti uuteen uskoon. Silloin myös robotisaatio tuli osaksi uusia tuotantomal-leja. Siitä asti suomalaisen teollisuuden automaatioaste on ollut hyvin korkea.”

Robotiikan rooli Suomen tuotannossa

Halme katsoo, että työkoneiden rakentaminen on Suomen vientiteollisuuden selkä-ranka. Erilaiset teollisuusrobotit kuten Cargotecin valtavat nosturirobotit ja suuret metsäkoneet ovat tällä hetkellä ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa tuottoisinta robotiikkaosaamistamme.

”Suomessa on useita yrityksiä, jotka ovat markkinajohtajia alallaan. Näille yrityksille markkinoilla pysymisen elinehto on, että ne pysyvät mukana robotiikan evoluutiossa. Se tarkoittaa älykkyyden tuomista maatalous‐, rakentamis‐ ja kaivoskoneisiin. Suomen kannalta kyseessä on hyvin tärkeä sektori.”

Halme uskoo, että teollisuusrobotiikan uudet askeleet ovat älykkyyden lisäksi tuoreiden sovellusalueiden kehittämistä.

”Esimerkiksi ZenRobotics käyttää teollisuusrobotteja hieman epätavallisesti soveltaen jätevirran kompo-nettien lajitteluun.”

”Suomalaiselta tuotannolta odotetaan tietysti jonkinlaista tehokkuutta jatkossakin. Tuottavuuden kehityksessä on pysyttävä mukana. Uskon, että robotiikka on ainut keino pysyä mukana pelissä ja pitää tuotantoa Suomessa.”

Palvelurobotiikka nousee ohi teollisuusrobotiikan

Palvelurobotteja käytetään ihmisten ja yhdyskuntien toiminnan tukemiseen. Teollisuusrobotiikkaan verrattuna palvelurobotiikka on vasta kehittymässä olevaa liiketoimintaa. Arviot kehityksestä vaihtelevat. Esimerkiksi kansainvälisen robotiik-kayhdistyksen IRF:n ennusteen mukaan palvelurobottien markkinavolyymi ylittää tehdasrobottien volyymin vuonna 2017. Varmaa kuitenkin on, että volyymi kasvaa.

Kaikissa teollisuustöissä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta periaate on se, että robotit eivät liiku, vaan ne ohjelmoidaan toimimaan paikallaan millimetrin tarkkuudella.

”Tarkkuushitsauksen tekeminen teollisuusrobotilla ei edellytä kummoista älyä, koska työkohde ja hitsaustyökalun liike voidaan ohjelmoida etukäteen tarkasti. Palvelu-robotiikassa tilanne on toinen. Työtehtäviä ei voida tuoda robotin luo, vaan robotin täytyy liikkua työtehtävien luokse. Useimmiten toimintaympäristöt ovat robotin kannalta hyvin epämääräisiä, joten robotit tarvitsevat sellaisen aistinta‐ ja navigaa-tiokyvyn, että ne pääsevät työtehtäviensä luokse. Kehittyneellä aistintakyvyllä on merkitystä myös työtehtävien ymmärtämisessä, jotta robotti pystyy suorittamaan ne järkevästi.”

Palvelurobotteihin liittyy samanlaisia visioita kuin teollisuusrobotteihin: ne ottavat ajan mittaan ihmiselle sopimattomat työt ja tehtävät. Näkyvimmät palvelurobotiikan toiminta‐alueet ovat koti ja julkiset tilat. Näin robotiikka tulee osaksi yhteiskuntaa.

Uuden yrityksen perustaminen on helpompaa kuin kos-kaan, mutta kestävän yritystoiminnan lainalaisuudet eivät ole juuri muuttuneet. Hyvä yrittäjyys edellyttää tervettä realismia ja kykyä sovittaa uudet liiketoiminnan trendit oikeaan kontekstiin. Vallila Interiorin Anne Berner katsoo digitalisaatiota konservatiivisen toimialan kautta. Haastat-telu on tehty 23.4.2015, ennen kuin Berner valittiin liiken-ne‐ ja viestintäministeriksi.

Anne Berner | hallituksen puheenjohtaja, Vallila Interior, liikenne‐ ja viestintäministeri

Yritys on tehty kestämään

185Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Aarne Halme184

Toinen palvelurobotiikan sovellusten kehitysalue on ihmiselle epäsuotuisat olosuh-teet. Avaruusmatkailu tai meren pohjassa olevien luonnonvarojen hyödyntäminen mahdollistuvat nimenomaan robotiikan kautta. Kehitystä tehdään paitsi turvallisuus‐, myös kustannussyistä: ihmisen vieminen ääriolosuhteisiin on erittäin kallista.

Robotiikan uhkakuvat: skifiä vai realismia?

Halme on havainnut julkisessa keskustelussa, kuinka osa ihmisistä hahmottaa digitalisaation ja robotisaation science fiction ‐tyyppisenä lennokkaana asiana. Osa on aidosti sitä mieltä, että ilmiöihin liitettävät visiot esimerkiksi koneiden vallasta todella tapahtuvat tulevaisuudessa.

”Eivät he automaattisesti ole väärässä. Se, mitä voidaan kuvitella, on sitä mitä hetken päästä tehdään. Eri suunnista arkitodellisuuteen murtautuvan ilmiön muoto ja rajat kirkastuvat yhteiskunnallisen keskustelun kautta. Siksi on aika sovittaa robotiikkaa myös lakikeskusteluun. Tarvitaanko robotteja varten samanlaista lainsäädäntöä kuin esimerkiksi geeni‐ tai ydinvoimateollisuudessa?”

”Henkilökohtaisesti uskon, että kaikista villeimpiin uhkakuviin ei tarvitse varautua. Robotit eivät minun nähdäkseni koskaan – tosin koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan – tule tekemään itse itseään ja ryöstäytymään tällä tavalla käsistä.”

Halme lisää, että kun automaatiota tarkastellaan hieman laajemmin, siihen liittyy salakavalaa inhimillisiin elinympäristöihin vaikuttavaa kehitystä. Ihmiset tulevat huomaamattaan riippuvaisiksi erilaisista älylaitteista.

”Tänä päivänä älylaitteiden käyttöön on oikeastaan pakko oppia. Kenties villeimpien science fiction ‐heittojen sijaan olisi avattava keskustelua teknologian vaikutuksista inhimillisiin toimintamalleihin, kulttuuriin ja instituutioihin. Paluu jonkinlaiseen teknologiaa edeltävään maatalousyhteiskuntaan ei ole enää mahdollista.”

”Tämä on se realismin taso, jolla meidän pitäisi keskustella. Miten rakennetaan automatisoitua yhteiskuntaa, joka kehittyy koko ajan ja kovaa vauhtia? Haluammeko me hillitä kehityksen vauhtia? Haluammeko me ottaa selkeämmän arvonäkökulman siihen maailmaan, mikä meillä on ollut ennen automatisaatiota? Miten säilytetään teknologian nousua edeltäneet perinteet, jotka kuitenkin ovat olleet yhteiskunnan ja ihmisen kehityksessä ratkaisevan tärkeitä?”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Anne Berner Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Anne Berner186 187

Kun Vallila Interior perustettiin vuonna 1935, yritykset tarvitsivat paljon pääomaa. Suurin osa uusista yrityksistä oli teollisia yrityksiä, jotka tarvitsivat suuria investoin-teja toiminnan aloittamiseen ja kasvattamiseen. Kun pääoma oli kiven alla, yrityksiä laajennettiin ja kehitettiin kieli keskellä suuta.

Tätä taustaa vasten Vallila Interiorin hallituksen puheenjohtaja, kolmannen polven yrittäjä Anne Berner katsoo nykyistä startup‐yritysten esiinmarssia. Berner toimii itsekin yrityssijoittajana ja osallistuu aktiivisesti sijoituskohteidensa liiketoiminnan kehittämiseen.

”Tänä päivänä yrityksen perustaminen on piece of cake, eikä rahoituksenkaan saanti ole ylitsepääsemätön ongelma. Haaste on enemmän se, onko idea toteutuskelpoi-nen, tuoko se oikeasti kilpailuetua? Onko tiimi osaava, vai luuleeko se vain olevansa poikkeuksellinen ja onko yritys aidosti benchmarkannut itseään minnekään?

”Yhdeksän kymmenestä liikeideasta on tolkutonta roskaa. Ei ole mietitty yhtään, miten se toteutetaan. Ei ole mietitty lainkaan, miten idea vietäisiin markkinoille, eikä ole mietitty ansaintalogiikkaa.”

Bernerin mukaan yrityksen perustamisen helppous on luonut sekä laiskaa että helppoa ajattelua. Yrityksiä voidaan laittaa pystyyn minkä tahansa asian ympärille.

”Liiketoimintasuunnitelma on, että exitin kautta kääritään maallista hyvää. Ei suunni-tella sitä, että siitä liiketoiminnasta tulisi mitään kestävää. Tämä on minusta absurdi ajattelutapa. Mietitään vain, miten valuaatio nousee ilman realismia ja ankkureita ympäröivään maailmaan.”

Uusissa yritysideoissa on aina kourallinen, joka poikkeaa tästä. Nämä yrittäjät tekevät niska vääränä töitä ja sitä kautta saavat yrityksen hyvään lentoon.

”Sitten iskee exit‐ajattelu päälle ja lupaava firma myydään pois.”

Uusi yrityskulttuuri haastaa perinteisen ansaintalogiikan ja omistajuuskonseptin. Osakuntamallinen toiminta ja matalan hierarkian verkostot korvaavat perinteisen osakeyhtiömallin. Berner näkee kehityksessä huolestuttavia piirteitä: jos yrityksiä omistetaan verkostoina, niitä ei itse asiassa omisteta enää lainkaan.

”Eräs ilmiöön liittyvistä kysymyksistä on, että kun esimerkiksi osakuntamallinen toi-minta yleistyy varsinkin digitaalisissa yrityksissä, onko meillä tulevaisuudessa enää osakeyhtiöitä sellaisessa muodossa kuin tänä päivänä? Osakeyhtiö on kuitenkin ollut liike‐elämän kehityksen kannalta yksi keskeisimpiä innovaatioita.”

Vallila digitaalisessa leikkauksessa

Bernerin mukaan tarvitaan fyysisen ja digitaalisen maailman kohtaamisia. Nyt digitaalinen ja fyysinen maailma ovat eriytymässä, mutta jollain aikavälillä niiden täytyy tulla jälleen yhteen.

”Sen eteen pitää nyt tehdä työtä. Digitaalisen maailman pitää päästä uudelleenra-kentamaan fyysistä maailmaa. Jos tätä ei tapahdu, niin me voimme heittää hyvästit tälle hyvinvointiyhteiskunnalle. Digitaalinen maailma voi luoda joitakin yksittäisiä merkittäviä exittejä, mutta se ei omana itsenään luo riittävästi. Ja jollei sitä arvoa synny fyysisen maailman digitalisoinnilla, me olemme lirissä.”

Berner kertoo, että Vallilan tavoitteena on olla tekstiilialan digitaalisin yhtiö.

”Olemme määritelleet tavoitteen siten, että digitalisaatio vaikuttaa kaikkiin toi-mintoihin henkilöstöjohtamisesta markkinointiin, hallintoon, logistiikkaan ja sitten asiakaspintaan.”

Vallilan ensisijainen kontakti asiakkaaseen on aiemmin ollut jälleenmyyjäkanavat. Nyt myös verkkokauppa ja digitaaliset viestintä‐ ja markkinointikanavat tarjoavat yhteyden asiakkaisiin. Berner kertoo, että Vallilaan tulee useampia kuosisuunnitte-luehdotuksia jopa viikoittain. Ideoita lähetetään kuvina tai viittauksina maalauksiin ja taideteoksiin.

Ehdotukset eivät ole johtaneet vielä merkittäviin kaupallistamisiin.

”Todella harvat kuluttajat ovat ideoissaan tällä tavalla edellä. Se johtuu siitä, että kuluttajat perustavat ajattelunsa tyypillisesti historiatietoon. Vallila oli noin kymme-nen vuotta sitten edelläkävijä joukkoistamisessa kun lanseerasimme nettisivuston, jonne kuosiehdotuksia saattoi syöttää ja äänestää tuotantoon. Nämä kuosit olivat kaupallinen floppi, ne eivät menneet lainkaan kaupaksi.”

Voisiko digitaalisuus muuttaa tekstiililiiketoimintaa vielä radikaalimmin? Onko mahdollista muuttaa kuoseja puhtaasti digitaalisiksi ja rajattomasti skaalautuviksi? Berner ei lämpene ajatukselle.

”Ehkä jonain päivänä verhokankaat ovat pelkästään heijasteita tai ne luodaan vir-tuaalisesti. Mutta tällä hetkellä kysymys on aika paljon siitä, millainen idea kankaan pintaan fyysisesti painetaan. Verhokankaat ovat toistaiseksi hyvin konservatiivinen tuote.”

Digitaalisen ja fyysisen liiketoiminnan raja‐aidat huojuvat. Samalla kun Google tekee uusia avauksia aineellisessa maailmassa, kivijalkaan ank-kuroitunut lähikauppa pohtii kuinka syvälle digitaaliseen liiketoimintaan on mentävä, jotta palautetaan verkkoon kadonneet asiakkaat. Googlelta Keskolle siirtynyt Anni Ronkainen näkee digitalisaation mahdollisuutena päivittää suomalainen kaupankäyntiosaaminen tälle vuosituhannelle.

Anni Ronkainen | Chief Digital Officer, Kesko Oyj

Aineettomasta fyysiseen, fyysisestä aineettomaan

”Luulen, että nyt ollaan aallonmurtajalla siinä mielessä, että liiketoiminnan digita-lisointi ei voi olla enää vasemmalla kädellä tekemistä. Että hoidetaan muka ensin tämä oikea bisnes, ja sitten tehdään nämä nörttipoikien hommelit. Digitaalisuus pitää kääntää voimavaraksi. Agendalla sen pitää olla ehdottomasti yliveroinen, sillä muutenhan se ei tule toteumaan.”

Googlen Suomen toimintojen maajohtajan tuolilta Keskon digitaalisen liiketoiminnan kehitystehtäviin siirtynyt Anni Ronkainen patistaa tulevaisuudestaan kiinnostuneita yrityksiä hankkimaan selkeän näkemyksen siitä, millä tavalla liiketoiminnan digitali-sointi voi muuttaa pelikenttää seuraavien vuosien aikana.

”Yleisestihän sanotaan, että näissä asioissa eletään vielä varhaista aamua. Vaikka digitaalisia asioita on tehty monta vuotta, vasta prosentti on tehty ja 99 prosenttia on tekemättä. Kyllä junaan vielä ehtii mukaan, mutta viivytellä ei kauheasti enää voi. Vuoden päästä vauhti on todennäköisesti aika kovaa. Tämä koskee kaikkia toimialoja ja kaikkia yrityksiä, pieniä ja suuria, kotimaisia ja globaaleja.”

Tulevaisuuden suuntaa voi osittain peilata historian kautta.

”Ne asiat, joista viime vuosituhannen viimeisinä vuosina puhuttiin ja suunniteltiin, ovat tapahtuneet nyt parin viimeisen vuoden aikana. Silloin tehtiin isoja mobiilimark-kinointijuttuja, puhuttiin WAPista ja muusta. Samoin mietittiin sitä, miten brändiä rakennetaan verkossa.”

Ronkainen kertoo, että kun hän aloitti työt Googlella vuonna 2008, hakusanamark-kinointi oli kuin olisi hepreaa puhunut mainostajille. Muutama erikoistunut mediatoi-misto teki digitaalista markkinointia.

”Ajatus uusista toimintamalleista ja liiketoimintamalleista on ollut kauan olemassa, mutta teknisesti ja infrastruktuurin näkökulmasta se on vasta ollut mahdollista tehdä nyt paljon, paljon myöhemmin. Mobiilimarkkinointi on ollut tätä päivää vasta pari vuotta.”

Googlen kehityskaari ei ole pysähtynyt mobiiliteknologian läpimurtoon. Aineettoman tiedon jakamisesta ponnistanut Google ankkuroi nyt liiketoimintaansa fyysiseen maailmaan. Google rakentaa supernopeaa verkkoinfrastruktuuria Yhdysvalloissa, kehittää itseohjautuvia autoja ja osti älykkäisiin pientalojen lämmitysratkaisuihin erikoistuneen Nestin. Googlen rohkeat panostukset heijastavat seuraavaa trendiä: digitaalisuus sumentaa fyysisen maailman ja aineettoman maailman rajoja.

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Anni Ronkainen 189188

Kaikki kulkee kohti digitaalisuutta

”Tänä päivänä pitäisi ajatella niin, että kaikki liiketoiminta on digitaalista liiketoimin-taa, se vain näyttäytyy eri tavoilla. Jotkut tekevät sillä suoraan rahansa, toiset taas hyödyntävät digitaalisia teknologioita omalla alueellaan.”

Vähittäiskauppa on kipuillut digitalisaatiohaasteiden edessä. Näkemystä etsitään kuumeisesti siihen, millainen on uusi normaalitila. Mitä polkua pitkin vähittäiskauppa pitäisi tuoda vastaamaan kulutustapojen muutokseen? Ronkainen rekrytoitiin Keskoon kehittämään vähittäiskaupan toimintoja vastaamaan digitaalisen ajan haasteisiin.

”Kun puhutaan kaupan alan toimijoista, suuri yleisö helposti ajattelee niin, että digitaalisuus on pelkkää verkkokauppaa. Verkkokauppa on pelkkä jäävuoren huippu, kyse on paljon muustakin. Digitaalisuus on myös markkinointia, se on tapa kommu-nikoida, olla yhteydessä asiakkaaseen. Se on myös modernimpi tapa tehdä töitä. Tämä ei koske pelkästään vähittäiskauppaa, vaan kaikkia yrityksiä.”

Ronkainen näkee monikanavaisuuden vähittäiskaupassa tärkeäksi yksittäiseksi kehityskohteeksi.

”On kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka sujuvasti kuluttaja voi sukkuloida eri kanavien välillä. Niin ei kuitenkaan tule käymään, että kaikki ruokakaupan ostoksista menisi verkkoon.”

Kehittyneemmillä markkinoilla verkkokaupan osuuden ennusteet vähittäiskaupasta ovat 10–15 prosenttia. Tärkeintä on tunnistaa ydinasiakasryhmät kanavasta riippu-matta, ja luoda heille joustavaa ja kohdennettua palvelua. Palvelun tason on oltava samanlainen riippumatta siitä, kohdataanko asiakas kasvotusten vai asioiko hän verkossa.

”Tässä mielessä kanavalla ei ole kuluttajalle kauheasti merkitystä.”

Parempi palvelukokemus syntyy käyttökokemuksen kautta. Ronkainen pohtii, että verkkokaupassa käynnin pitäisi olla yhtä miellyttävää kuin fyysisessä kaupassa käynti.

”Toiminnan pitää olla brändin näköistä kautta linjan. Toimivaan prosessiin kuuluu ensinnäkin, että asiakas löytää etsimänsä tuotteen. Palvelukokemus voi vahvistua esimerkiksi niin, että jos tuote on loppu, suositellaan vastaavaa. Myös offline‐ prosessit on laitettava kuntoon. Jos sähköpostipalautteeseen vastauksen saa-misessa on kahden viikon odotusaika, asiakaspalvelusta tulee nopeasti vitsi – ja sosiaalisessa mediassa viesti kyllä kulkee. ”

Miltä näyttäisi kivijalkatavaratalo vuonna 2020?

”Lähitulevaisuudessa voi olla niin, että tavarataloissa on perusvalikoimien lisäksi paljon erilaisia ostostiloja, joissa digitaalisuus ja fyysisyys yhdistyvät. Siellä voi olla esimerkiksi showroomeja, testausalueita ja sovituskoppeja. Mutta tavaraa ei oteta-kaan mukaan, vaan se tilataan kotiin. Tämä mahdollistaisi hyvinkin laajat valikoimat.”

Ronkainen arvioi, että fyysisissä myymälöissä käyminen vähenee.

”Mutta ne ihmiset, jotka tulevat sinne, ovat paljon valmiimpia ostamaan tuotteita. He ovat tehneet netissä taustatutkimusta. Jos ennen lähdettiin siitä, että myyjällä oli paras tuotetason tietämys, ja asiakas kuunteli kiltisti, niin nyt saattaakin olla, että asiakkaat ovat todella perillä tuotteiden ominaisuuksista. Siinä myyjä joutuu koville.”

”Itse pitäisin sellaisesta palvelusta, että kun menen vaikkapa ruokakauppaan, minut tunnistetaan mobiililaitteen kautta ja tehdään suosituksia esimerkiksi ostohisto-riaan perustuen.”

Digitaalisen maailman parametrit

Pohjoismaiset verkkokaupat tavoittelevat asiakkaita keskimäärin kymmeneltä markki-nalta. Sitä vastoin suomalaiset verkkokaupat etsivät asiakkaita keskimäärin viidestä maasta. Miksi suomalaiset eivät ole pärjän-neet verkkokaupassa?

”Siihen on varmasti useampia syitä. Yksi on selkeästi se, että me emme ole kasvun suhteen kovin kunnianhimoisia. Meille riittää helposti se, että saa omansa pois, perhe elää, ja saa palkat maksettua. Kolmen prosentin kasvukin voi olla jollekin ihan hyvä, vaikka mahdollista olisi saada jopa 30 prosentin kasvu. Meillä on myös aika lyhyt kauppamieshistoria. Siinä kun ruotsalaiset ja hollantilaiset ovat tehneet kan-sainvälistä kauppaa satoja vuosia, me olemme tehneet sitä 80‐luvun puolesta välistä sen jälkeen, kun Kekkonen lopetti myymästä suomalaista tuotantoa Neuvostoliit-toon. Ja kolmas asia on se, että me olemme B to B ‐puolen toimijoita. Viennistämme arviolta 90 prosenttia on B to B ‐sektorilta.”

Internetkuplan romahdus vuosituhannen vaihteessa vaikuttaa Ronkaisen arvion mukaan edelleen jollain tasolla suomalaisten asenteisiin ja rohkeuteen digitaalisessa liiketoiminnassa.

“Lähitulevaisuudessa voi olla niin, että tavarataloissa on perusvalikoimien lisäksi paljon erilaisia ostostiloja, joissa digitaalisuus ja fyysisyys yhdistyvät.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Anni Ronkainen Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Anni Ronkainen190 191

”Kun kupla puhkesi 2000‐luvun alussa, vielä kymmenen vuoden päästäkin jaksettiin jankuttaa että ei se silloinkaan lähtenyt. Ja koska silloin tehtiin ihan oikein kun ei investoitu niin ei nytkään kannata olla etunenässä.”

”Digitaalinen kehitys menee hirvittävän nopeasti eteenpäin. Me tarvitsemme enemmän sellaisia onnellisia epäonnistumisia, joista opitaan, ettei kaikki voi mennä kerralla tuubiin.”

Ronkainen erittelee kaksi digitaalisen maailman parametria, jotka uutta liiketoimintaa suunnittelevien pitää muistaa aina.

”Lähtökohtaisesti digitaalisessa maailmassa ei ole kansallisia rajoja eikä organisaatiorajoja. Se on kaikille avoin. Ja toinen on nopea skaalattavuus. Voittajia ovat ne jotka skaalautuvat nyt eikä huomenna.”

Digitalisaation mahdollisuudet ymmärtävä, startup‐ajattelutavan omaksunut uusi sukupolvi saattaa räjäyttää pankin ottaessaan ohjat vakavaraisissa perheyrityksissä. Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Leena Mörttinen toivoo yrittämisen kulttuurin muutoksen pyyhkäisevän yli maan elinkeinoelämän lähivuosina.

Leena Mörttinen | toimitusjohtaja, Perheyritysten liitto

Jakolinja on tässä





193Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Anni Ronkainen192

Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Leena Mörttinen uskoo, että Suomen yritysken-tällä on meneillään jako menestyjiin ja putoajiin. Jakolinjat syntyvät yritysten kyvystä investoida toiminnan digitalisointiin ja kilpailukyvyn päivityksiin.

Kun katsotaan yritysten toimintaedellytyksiä investoidun pääoman tuotto‐odo-tusten ja nopeuden kannalta, startupeilla on parhaimmat näköalat. Näistä osa toki hyytyy matkalle, mutta menestyneille on ainakin teoriassa luvassa ämpärillä maallis-ta hyvää, mistä kirkkaimpana osoituksena ovat Suomen pelialan supertähdet.

”Jos startupeja ajatellaan uuteen teknologiaan voimakkaasti ankkuroituvina yrityksinä, niin tällaisten yritysten toimintaedellytykset ovat Suomessa hyvät. Nämä ovat uutta ja erityistä kastia, jotka elävät pitkälti virtuaalisessa mailmassa. Näiden yritysten kukoistus tulee siitä suuresta hienoudesta, jota voisi kutsua vaikka superskaalautuvuudeksi. Tässä maailmassa toimiva bisnesenkeli pystyy muutamalla kymmenellä tuhannella pyörittämään uutta yritystä kohtuullisen pitkään.”

Kun verrataan superskaalautuvia, virtuaalisella kentällä toimivia yrityksiä fyysiseltä pohjalta ponnistaviin, ero on huikea.

”Kun perustetaan kivijalka‐ tai tehdashal-liyritystä, kulmakerroin on kovin erilainen. Voimakkaasti fyysisessä toimintaympäris-tössä yksinomaan toiminnan iskuun laittami-sessa menee vuosia, ja tämä aika on monille sijoittajille liian pitkä ja epävarma.”

Mörttinen painottaa, että jokaisella yrityksellä, niin uudella kuin vakiintuneella, pitäisi olla digitalisaatiostrategia. Jos ei ole, sellainen pitäisi tehdä mahdollisimman pian.

”Yrityksiä olisi ymmärrettävä ja osattava viedä digitalisoituvaan maailmaan rohkealla ja holistisella otteella. Se ei auta, jos aletaan puuhastella ja keksiä kaikkea kivaa, jonka seurauksena mennään sitten sinne someen kertomaan itsestään. Muutoksen pitää olla huomattavasti perustavampi. Jos puhutaan edelleen vaikkapa teollisista toimijoista, niin työkalujen täytyy todennäköisimmin olla IoT‐maailmasta.”

Vaihtoehto on, että tuottavuushyödyt jäävät saamatta. Kun kilpailijoiden tuottavuus paranee, vanhalla mallilla menestyminen muuttuu mahdottomaksi. Liikevaihto kuihtuu. Jossain vaiheessa myös investointikyky laskee. Yritykset joilla on heikko tase eivät näytä houkuttelevilta sijoituskohteilta. Siinä tilanteessa vaihtoehdot alkavat olla vähissä.

Yhä useammalla alalla tullaan sen tosiasian eteen, että liiketoimintamalleilta vaadi-taan radikaaleja muutoksia.

”Toiminnan pyörittäminen on ollut yksinkertaista, mutkatonta ja nopeaa, jos on tottunut toimimaan alihankkijana suuren kumppanin kyljessä. Nyt pitäisi yrittää asetella toimintansa niin, että voi löytää päämiehiä maailmalta. Pitäisi kansainvälistyä ja investoida ja pitäisi heilauttaa koko järjestelmä päälaelleen ja tarjota jotain uutta. Se on aikamoinen vaatimus. Monille se on suorastaan kvanttihyppy, joka jotenkin pitäisi saada aikaiseksi. Ja haaste on valmistavaa teollisuutta laajempi.”

Mörttisen mukaan eräs kohtalonkysymys on, onnistuvatko suomalaiset yritykset pääsemään kiinni globaaleihin arvoketjuihin ja pystyvätkö ne rakentamaan sellaisia toimintamalleja, joilla löytyy uusia päämiehiä aina tarpeen vaatiessa.

”Tämä vaatii huippujohtamista, huippuosaamista ja huippuluokan markkinatunte-musta.”

Sanotaan, että perheyrityksen kvartaali on neljännesvuosisata. Mörttinen näkee, että pitkäjänteisyydestä voi seurata keskimääräistä tukevampaa kilpailuetua markkinoilla. Edellytyksenä on, että yrityksille on kertynyt investoitavaa pääomaa, ja että sukupolvenvaihdoksessa löytyy teknologiaviisas startup‐ympäristössä kasvanut uuden polven ajattelija, joka tuntee globaalit bisnesmallit ja uuden talouden realiteetit.

”Tämä voisi olla ihan ylivoimainen konsepti, koska silloin uskalletaan investoida välittämättä siitä, mitä joku ekonomisti sanoo. Tämä valtava meneillään oleva teknologinen maanjäristys vaatii suurta visiota. Makroekonomistit tai komiteat eivät pysty keksimään, mistä kasvu syntyy. He haluavat karttaa riskiä, he pelkäävät ja pelaavat mieluummin turvallisesti. Siksi radikaaleimmat ratkaisut tulevat visionääri-siltä omistajilta.”

“Se ei auta, jos aletaan puuhastella ja keksiä kaikkea kivaa, jonka seurauksena mennään sitten sinne someen kertomaan itsestään.”





Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Leena Mörttinen Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Leena Mörttinen194 195

Saku Mäkinen näkee horisontaaliset liiketoiminnan ekosysteemit suoma-laisen kilpailukyvyn säilymisen edellytyksenä. Yhteistyötä tulee tiivistää ja sen avulla tavoitella kansainvälisiä markkinoita. Olisi korkea aika unohtaa keskinäinen nahistelu paikallisissa hiekkalaatikoissa.

Saku Mäkinen | teollisuustalouden professori, Tampereen teknillinen yliopisto

Ei ensimmäinen, vaan ensimmäisten joukossa

Tampereen teknillisessä yliopistossa teollisuustalouden professorina työskentelevän Saku Mäkisen tutkimusala on teollisten yritysten kilpailukyky ja innovaatioiden luonti ja kehittyminen. Hänen viimeaikaiset kiinnostuksen kohteensa käsittelevät erityisesti systeemisiä konteksteja, joista puhutaan kun eri toimijoiden tai toimialojen yhteisistä leikkauspisteistä synnytetään tuotteita ja palveluita.

Mäkisen tutkimustyö liittyy kysymykseen, mitä yritysten pitäisi tehdä pysyäkseen kilpailukykyisinä digitalisaation myötä monimutkaisemmiksi muuttuvissa arvoketjuis-sa tai paremminkin nopeasti kehittyvissä ekosysteemeissä, kun yhä useampi tuote koostuu laite‐, ohjelmisto‐, analyysi‐ ja palvelukomponenteista.

”Suurin osa teollisista toimialoista voidaan nähdä nykyään systeemisinä kokonai-suuksina. Esimerkiksi koneenrakentajat eivät enää vain rakenna laiteosia ja sitten yhdistä niitä toisiinsa. Sen sijaan enenevässä määrin kyse on eri teknologioiden ja toimialojen toimijoiden yhdistymisestä asiakasarvon luonnissa. Tässä mallissa liiketoiminta‐ ja innovaatioekosysteemit kokonaisuutena nousevat keskeisiksi kilpailukyvyn lähteiksi. Samaan aikaan kuitenkin, totta kai, oikein fokusoimalla ja omaa globaalia erityisalaa dominoimalla on edelleen mahdollista olla kilpailukyinen toimija, jos fokus on hyvin vahvasti kansainvälisen asiakaskunnan koettuun arvoon pohjautuva.”

Haaste nousee kokonaisuuden hallinnasta: kuinka osa‐alueisiin keskittyneet toimijat kykenevät koordinoimaan yhteistyötä?

”Digitalisoituminen luo valtavia liiketoimintamahdollisuuksia, joita kuitenkaan ei täysin pystytä hyödyntämään ilman kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Syntyy systee-minen ongelma, jossa intressejä asiakasarvon luontiin ja ideoita on olemassa, mutta kenelläkään ei ole asemaa ja samanaikaista lyhyen tähtäimen kiinnostusta tehdä aloitetta. Lisäksi asiakkaan näkökulmasta tämä on hankala asetelma, kun vastuullis-ta neuvottelukumppania ei löydy.”

Osaaminen siiloissa

”Suomessa on valtavasti muun muassa ICT‐, koneenrakennus‐, terveysteknologia‐ ja ympäristöteknologian maailmanluokan osaamista. Kysymys on, kuinka saadaan eri toimijoita yhdistelemään osaamistaan ja luomaan uutta asiakasarvoa kansainvälisillä markkinoilla. Nykyaikainen kilpailukyky rakentuu innovaatioekosysteemien muodos-tamien erilaisten osaamisten hyödyntämisen pohjalle.”

Jos kansallista sillanrakennustaitoa ei löydy, vaihtoehto on siiloutuminen, joka johtaa helposti tehottomuuteen ja kilpailukyvyn menetykseen. Siiloutumisen aiheuttamia

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Saku Mäkinen 197196

ongelmia on nähtävissä esimerkiksi älykkäiden sähköverkkojen ratkaisujen käyt-töönoton ongelmissa.

”Kymmenkunta vuotta sitten kun älykkäitä sähkömittareita tuotiin kuluttajille pilot-tihankkeina, asiantuntijat tiesivät, että tämä on tärkeä juttu joka johtaa merkittäviin muutoksiin. On hyvin masentavaa nähdä, että sen jälkeen on hukattu kansallisesti vuosikymmen globaalisti merkittävää liiketoimintapotentiaalia.”

Mäkinen toteaa, että markkinoiden ja ideoiden kantavuuteen luottaminen ei ole ongelmatonta vallitsevassa finans-siympäristössä, mikä on ollut normaalitila vuoden 2007 jälkeen. Riskinottokyky on vakiintuneilla toimijoilla yleisesti pienentynyt merkittävästi. Nykytilanteesta katsottuna tulevaisuushorisontti on kapeampi ja epävarmempi. Uudet tekniikat vähentävät ennustettavuutta entisestään.

”Digitalisaatio nopeuttaa erilaisten innovaatioiden syntymistä ja kuolemista. Posi-tiivisesti katsottuna periaatteessa vaikka kuinka pieni toimija pystyy muuttamaan hyvinkin traditionaalisen alan jos oivallus on hyvä. Tämäntyyppisen lähestymistavan tueksi on Suomessa tapahtunut viime vuosina merkittävää asenneilmapiirin kehit-tymistä. Esimerkiksi yrittäjyys on noussut aivan uudenlaiselle arvostuksen tasolle. Tätä kehityskulkua pitää edistää ja vahvistaa ja helpottaa pienten teknologiayritysten kansainvälisille markkinoille pääsyä kaikin tavoin.”

Suomessa hallitaan perinteisesti insinööritieteet, mutta kaupallisessa soveltamises-sa on laajasti ottaen petrattavaa.

”Kun mennään liiketaloudelliselle puolelle, eli siihen miten reaaliprosessit saadaan hallintaan kansainvälisillä markkinoilla kilpailukykyisesti, kehittämistarvetta alkaa löytyä. Tässäkin on tapahtunut merkittävää kehittymistä viime vuosina, meiltä löytyy briljantteja esimerkkejä kansainvälisillä markkinoilla menestymisestä ja pärjäämises-tä. Suomalaisilla tulisikin olla enemmän rohkeutta lähteä kansainvälisille markkinoil-le. Tässäkin kansallista yhteistyötä eri toimijoiden kesken voisi käyttää vahvuutena.”

Verkosto ohjautuu markkinoiden ehdoilla

Toimijaverkostoissa on myös haittapuolia. Jos esimerkiksi toimijoiden intressit menevät ristiin, asiakkaan saama arvo laskee. Jonkun on siis otettava systeemin

johtajuus ja koordinoitava hanketta asiakasarvon maksimoinnin näkökulmasta. Poliittisella päätöksenteollakin on tässä roolinsa, mutta se ei yleensä ole innovaatio-ekosysteemin tärkein toimija.

”Jos esimerkiksi valtiovalta vastaa ohjauksesta tällaisessa systeemissä, markkina‐ ja strategialinjaukset tehdään etukäteen yläportaalla olettaen tiettyjen teknologia‐ ja markkinaehtojen täyttymistä. Usein käy kuitenkin niin, että näin tehdyt valinnat eivät todellakaan ole tarkoituksenmukaisia valintoja, erityisesti nopeasti muuttuvilla toimialoilla. Liian tiiviin tai ennalta määrätyn ohjauksen vaarana on, että ekosysteemi etääntyy markkinavoimien evoluutiosta. Tämän vuoksi koordinaation ja linjanvetojen pitäisi tapahtua toimijoiden kesken ja tukien asiakasarvon toimittamista ja luomista.”

Professori näkee strategiset osaamisen keskittymät eli SHOKit yhtenä potentiaa-lisena keinona lähestyä systeemitason johtamisen ongelmaa. Hän myös osallistuu erilaisissa rooleissa FIMECCin ja CLEENin tutkimusohjelmiin ja toimin-taan.

”Eri alojen toimijoiden on kuitenkin otettava pallo haltuun ja katsottava yhdessä suuntaa. Globaaleille markki-noille pääsy on sellainen palkinto, jonka vuoksi kannattaisi hetkeksi unohtaa tämä pienessä hiekkalaatikossa telmimi-nen. Myös poliittisella ohjauksella voidaan merkittävästi vaikuttaa uusien lähtöjen ja jopa uusien toimialojen menestykseen kansainvälisillä markkinoilla, mutta ohjauksen pitää enemmän tukea yritysten toimintaa kuin ohjata niiden valintoja.”

Ei ensimmäinen, vaan ensimmäisten joukossa

Kuinka ratkaiseva kilpailuetu siis syntyy? Mäkisen mukaan ensimmäisenä markki-noilla oleminen ei ole välttämättä optimaalinen tila.

”Edelläkävijöiden on todennäköisesti tehtävä kaikki asiat ensin väärin. Ensimmäisenä tehdyt virheet ovat kalliita, sillä niihin liittyy investointeja, kehitystä, pilotointia, demonstrointia, markkinointia ja koko tuotantoketjun panos. Sen sijaan nopeasti muuttuvilla areenoilla ekosysteemin osaamiseen nojaaminen antaa merkittävää taustanojaa, jonka päälle voi rakentaa oman, kilpailukykyisesti kestävän profiilinsa. Ja samaan aikaan muiden virheistä oppien voidaan toimia kilpailukykyisesti.”

“On hyvin masentavaa nähdä, että sen jälkeen on hukattu kansallisesti vuosikymmen globaalisti merkittävää liiketoimintapotentiaalia.”

“Globaaleille markkinoille pääsy on sellainen palkinto, jonka vuoksi kannattaisi hetkeksi unohtaa tämä pienessä hiekkalaatikossa telmiminen.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Saku Mäkinen Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Saku Mäkinen198 199

Mäkisen viesti on, että Suomi on pieni ja suhteellisen köyhä kansakunta verrattuna moneen muuhun maahan. Meillä ei ole varaa tehdä kalliita virheitä. Suomen kokoi-selle maalle viisaampi toimintamalli on tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa, kansainvälisestikin, ja soveltaa nopeasti johtavia teknologioita.

”Suomella on kansallinen vahvuus, jota ei pidä unohtaa: olemme perinteisesti kansakunta, joka pystyy tekemään yhteistyötä.”

Tässä on kriittinen piste: kun teknologiat ja erilaiset toimialat tulevat yhä lähemmäs toisiaan, yhteistyökyvyn merkitys kasvaa.

”Erilaisten osaamisprofiilien yhteen saattaminen ekosysteemin toiminnassa merkit-see enemmän kuin tiukka yhden substanssiosaamisen dominointi. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, kun asiakasarvo pidetään toiminnan keskiössä.”

Kyky kehittää nopeasti uutta liiketoimintaa on varsinkin pienten ja startup‐vaiheessa olevien yritysten vahvuus. Suurilla yrityksillä olisi paljon saatavaa innovaatioyhteis-työstä pienempien kumppaneiden kanssa. KoppiCatch auttaa pieniä ponnistamaan seuraavalle portaalle ja suuria löytämään uuden liiketoiminnan mahdollisuudet.

Inka Mero | perustaja ja hallituksen puheenjohtaja, KoppiCatch Oy

Kasvuyritysten kasvattajat





201Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Saku Mäkinen200

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Inka Mero Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Inka Mero202 203

Inka Meron ja Harry Santamäen perustama KoppiCatch on aikaisen vaiheen sijoitus-yhtiö ja yrityskiihdyttämö. KoppiCatch etsii sijoituskohteita vuosittain noin 600–700 tapaamastaan kasvuyrityksestä. Yritykset vaihtelevat ideavaiheessa olevista yrityk-senaluista merkittävän kansainvälisen kasvun yrityksiin. KoppiCatchin yrityskiihdyt-tämötoiminta antaa vauhtia uusille yrityksille tyypillisesti noin kahden vuoden ajan. Suurten yritysten kanssa KoppiCatch terävöittää strategisia näkemyksiä kasvuun ja uusiin innovaatioihin liittyen.

Kun KoppiCatch aloitti toimintansa vuonna 2008, markkinoilla ei ollut juurikaan toimijoita, jotka auttaisivat aikaisen vaiheen kasvuyrityksiä kansainvälistymisessä, rahoituksen keräämisessä ja bisneksen kasvattamisessa.

”Meidän filosofiamme ja ajatuksemme on aina ollut se, että pitää olla kristallinkirkas näkemys kasvuyrityksen toiminnasta. Yrityksen idea ja markkinoille menon maali on kiteytettävä ja se vaatii kokemusta ja näkemystä kulloisestakin bisnesympäristöstä.”

KoppiCatch keskittyy teknologiakentässä erityisesti media‐ ja analytiikka‐alan yhti-öihin sekä verkkokauppaa, teollista internetiä ja opetustoimialaa murtaviin yrityksiin.

”Nämä ovat sellaisia aloja, joilla on teknologia‐ tai palveluvaikutteisina merkittäviä kasvumahdollisuuksia. Ja sinänsä näillä kaikillahan on yhtymäkohtia toisiinsa. Medi-asta on tullut verkkokauppaa ja verkkokaupasta on tullut mediaa. Myös analytiikka on koko ajan tärkeämpi juttu.”

Kun pöytä on oikea, on katsottava millaisilla pelimerkeillä markkinoille lähdetään. Mistä tunnistaa kasvukelpoisen yrityksen?

”Lupaavasta yrityksestä löytyy hyvän innovaation lisäksi huippuosaajatiimi, joka haluaa olla jossain asiassa maailman paras. Ambitiotaso on globaali ja toteutuskyky on erittäin nopea joko tuotekehityksen, kaupallistamisen tai markkinoinnin puolella.”

Kasvuyrittäjyys on todellinen vaihtoehto

Mero arvioi, että Nokian jälkeisen rakennemuutoksen synnyttämästä startup ‐aallosta ja suomalaisen peliteollisuuden synnyn jälkeisestä kasvuyritysten aallosta on tultu uuteen vaiheeseen.

”Nyt Suomessa on tapahtunut merkittävä asennemuutos sen osalta, että kasvuyrit-täjyys voi olla vaihtoehto. Samaan aikaan kasvuyritysten laatu paranee jatkuvasti. Ehkäpä suurin syy on se, että meillä alkaa vähitellen olla sarjayrittämisen, sarjasijoit-tamisen ja omistamisen kulttuuria.”

Mero arvioi, että seuraavan kymmenen vuoden aikana kasvuyritysten määrä

kymmenkertaistuu. Katalyyttinä ovat tekoäly, robotiikka ja muut digitalisaatiota eteenpäin vievät tekniikat. Innovaatiosykli kiihtyy ja haastaa vakiintuneet toimijat.

”Kaikki tämä merkittävästi murtaa ja muuttaa perinteistä teollisuutta ja isojen yritysten maailmaa. Uudet bisnekset eivät entiseen malliin synny isoihin yhtiöihin. Se johtuu siitä, että uusien tuotteiden kehittämisen ja yritysten perustamisen kustannukset ovat tulleet alas, samoin nopeus on kiihtynyt. Polarisaatio kasvaa: on huippuosaajatiimejä, jotka tekevät hyvin teknologiaintensiivisiä juttuja, ja sitten on teknologian mahdollistavia palveluyrityksiä.”

Mero uskoo, että jos me nyt teemme yhteiskuntana oikeat valinnat ja oikeat päätök-set, Suomi voi olla seuraavalla vuosikymmenellä tai nopeamminkin maailman paras paikka perustaa kasvuyritys. Resurssit ovat kunnossa: maassa on huippuosaajia, ja täällä on keskitytty syvälliseen tuotekehitystoimintaan. Muutamilla alueilla on kaupallistettu palveluita ja tuotteita niin, että ylletään globaaleille markkinoille.

Meron kauhuskenaario on, että Suomessa on hiipuva teollisuus, ja kasvuyritys-kenttä ei ole riittävän kilpailukykyinen. On työttömyyttä, velkaantunut valtion talous ja erittäin raskas kuntasektori.

”Tämä johtaa siihen, että veronmaksun kantokyky tietyllä yhteiskuntaluokalla ei enää kestä. Joka johtaa sitten siihen, että huippuosaajat menevät muualle töihin.”

Kauhuskenaario muistuttaa suurelta osin Suomea vuonna 2015. Mero haluaisi uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Voittoresepti syntyy uusista ja rohkeista liiketoimin-tamalleista ja niiden kasvupohjana toimivista yhteiskunnallisista uudistuksista sekä työmyönteisestä asennemuutoksesta.

”Digitalisaatio ja tietotaitoyhteiskunta voivat olla Suomen vahvuus. Me olemme moneen maahan verrattuna erittäin etuoikeutettuja, mutta se edellyttää valintoja, työtä ja todella rajuja päätöksiä. Suomessa pitää katsoa laajemmin koko yhteiskun-tarakenteiden läpi. Meidän täytyy ajatella niin päin, että yrittäjyyden, sijoittamisen ja omistamisen pitäisi olla kannattavaa tässä maassa. Ja jokaisen näistä asioista päättävän pitäisi ymmärtää, mitä ihmisten palkkaaminen tarkoittaa. Kuinka älyttö-män kallista se tänä päivänä on, ja kuinka joustamattomia työelämän rakenteet ovat niin pienten kuin isojen yritysten näkökannalta.”

”Monet asiat kulminoituvat pieniin yksityiskohtiin, kuten onko kannattavampaa sijoittaa liikkuville osakemarkkinoille vai yksityiseen kasvuyritykseen? Mikä on vero-kohtelu pääomia hävittäessä tai niitä palautettaessa, miten kannustetaan yrityksiä tekemään tuotekehitysinvestointeja? Miten kannustetaan isoja yrityksiä tekemään yhteistyötä kasvuyritysten kanssa?”

Asiakaslähtöinen ja ketterä palveluiden kehittäminen on monille yrityksille elinehto kiristyvässä kilpailussa. Futurice kasvaa vauhdilla auttamalla yrityksiä sopeutumaan digitalisaation pelisääntöihin, onnistumaan ja epäonnistumaan – ne molemmat kuuluvat menestykseen digitaalisessa maailmassa.

Hanno Nevanlinna | kulttuurijohtaja, Futurice Oy

Muutoksen keskellä

”Me tavoittelemme noin 30 prosentin vuotuista kasvua. Se on hyvä luku, koska silloin tuplaantumisvauhtimme on kaksi ja puoli vuotta. Se taas tarkoittaa, että talossa on kaikkina aikoina enemmän kauemmin talossa olleita kuin juuri taloon tulleita. Me olemme kokeilleet selkeästi korkeampiakin kasvuprosentteja, mutta siitä syntyy vähän hassu asetelma, kun kaikki kokevat olevansa ihan uusia. Hölmöä sanoa näin tässä suhdannetilanteessa, mutta me pyrimme pitämään kasvuvauhtimme korkein-taan 30 prosentissa.”

Millaisella alalla toimii yritys, joka joutuu keskellä lamaa jarruttamaan kasvuvauh-tiaan? Futurice kuuluu niihin uuden talouden voittajiin, joille digitalisaation muutos-paineet luovat yksipuolisesti uutta liikevaihtoa.

Digitalisaatio tuo mukanaan globalisaation varjopuolia: murroksellisia toimijoita ja tekniikoita tulee peliin yhä uusista suunnista, joten kilpailu kiristyy. Digitaalinen maailma on epävarmuuden maailma. Tällä kentällä Futurice sparraa yrityksiä kehit-tymään uudelleen kilpailukykyisiksi ja muutoksiin sopeutuviksi pelureiksi. Futurice tekee myös digitaalisten palveluiden muotoilua ja osallistuu niiden rakentamiseen.

”Tulevaisuutta ei voi suunnitella, mutta siihen voi yrittää varautua. Tarvitaan kette-ryyttä, jota monilla ei ole. Liiketoimintamme perustuu siihen, että useimmat yritykset eivät ole valmiita vastaamaan digitalisaation asettamiin haasteisiin. Me autamme asiakkaitamme menestymään digitaalisessa maailmassa. Se tarkoittaa sitä, että autamme kehittämään sisäistä kulttuuria ja toimintatapoja sellaiselle kypsyystasolle, että asiakkaan on mahdollista rakentaa menestyviä digitaalisia palveluita.”

Kun kilpailu kiristyy, asiakkailla on valinnanvaraa. Syntyvät ostajan markkinat. Tässä asetelmassa asiakkaiden kuunteleminen on aito välttämättömyys.

”On mietittävä tarkasti, millaista asiakaskokemusta rakennetaan. Enää ei puhuta vain siitä, mikä on se faktinen arvo, jonka yrityksesi tuottaa asiakkaalle ja kuinka se tuotetaan. Kyse on koko siitä dialogista, jota asiakkaiden kanssa käydään.”

Tämä tulee myös muuttamaan johtamisjärjestelmiä: ratkaiseva tieto ei olekaan kulmahuoneessa, vaan asiakkailla ja heidän kanssaan työskentelevillä ihmisillä.

”Heidän kokemustaan on osattava hyödyntää, jotta tiedetään mikä toimii.”

Vanha maailma oli sitä, että suunnitellaan ensin ja tehdään sitten. Siinä vanhassa maailmassa tehtiin viisivuotissuunnitelmia ja edettiin sen mukaan. Tai vielä pidempiä, kun suunniteltiin vaikkapa paperitehdas seuraavaksi 50 vuodeksi. Tämä malli ei enää toimi. Ketterästä tuotekehityksestä on tullut asiakkaiden kuuntelun lisäksi monien yritysten kipupiste.

Futurice on vuonna 2000 perustettu suomalainen IT-alan yritys, joka on valittu vuosina 2012

ja 2013 Suomen parhaaksi työpaikaksi Great Place to Work Institute Finlandin tutkimuksessa.

Yrityksellä on toimintaa Suomen lisäksi Saksassa, Iso-Britanniassa ja Sveitsissä ja se työllistää

yhteensä noin 200 työntekijää.

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Hanno Nevanlinna – Futurice Oy 205204

”Tuotekehityksessä toimivat ihmiset on otettava erittäin vakavasti. Digimaailmassa tekemisen taso täytyy saada vaikuttamaan suoraan yrityksen strategiaan. Se, mitä voi tehdä juuri nyt vaikuttaa voimakkaasti siihen, mitä meidän kannattaa tehdä.”

Napakymppiin ei aina voi osua ensimmäisellä yrittämällä, mutta yrityksestä on opittava. Futuricen valmentamina asiakkaat luovat kokeilemisen kulttuurin. Epäon-nistumisten hyväksyminen on osa kasvuprosessia.

”Nopeasti muuttuvassa digimaailmassa ei voi pärjätä, ellei kokeile rohkeasti. Haaste on siinä, että ajatellaan, että meidän firmassahan asia on jo näin. Vaikka monessa paikassa tosiasiassa ei ole. Tämän ajatuksen sisäistäminen riippuu paljon toimialas-ta. Perusajatus on, että jos kokeilu ei tuottanut sitä odotetuinta tulosta, niin melkein joka paikassa tätä pidetään edelleen epäonnistumisena, mikä karsii rohkeutta kokeilla muita asioita jatkossa. Kuitenkin epäonnistuminen tuotti arvokkaan koke-muksen siitä, miten ei kannata toimia.”

Nevanlinna näkee, että luottamuksen kulttuurin pitkäjänteinen rakentaminen maksaa itsensä takaisin ennen pitkää.

”Luottamus lähtee syvältä organisaation rakenteista. Siiloutumisesta pitäisi jo organisaatiokaavioissakin päästä eroon. Organisaatiokaaviot voi aina piirtää joten-kin, ja aina niitä varmaankin tulee olemaan. Mutta ei niiden tarvitse määrittää sitä, miten me teemme töitä.”

Futuricen taktiikka on, että ei lähdetä tavoittelemaan liian suurta muutosta.

”Otetaan riittävän pieni joukko ihmisiä. Meillä kaikissa projekteissa lähtökohtana on se, että mukana on aina edustajia tekniikan väestä. Lisäksi siellä on käyttäjiä ymmärtäviä design-puolen ihmisiä ja liiketoimintaa ymmärtäviä ihmisiä. Tämä pyhä kolmiyhteys pätee aina. Tämän joukon kanssa opetellaan yksinkertaisia palvelusuun-nittelumenetelmiä, joilla voi harjoitella kohtaamaan sen tosiasian, ettei tiedäkään kaikkia asioita.”

Futuricen havainto on, että pienissä askelissa eteneminen tekee muutoksesta henkisesti helpompaa verrattuna siihen, että mennään suoraan uusiin toimintatapoi-hin. Toimintamalliin kuuluu, että edelläkävijäryhmän työskentely tehdään näkyväksi kaikille muualla organisaatiossa. Näin käynnistyy muutos, joka lähtee sisältäpäin.

”Muutoshan on aina vaikeaa, varsinkin itsensä muuttaminen. Ja toisten muuttaminen on vielä paljon vaikeampaa. Siksi me muutamme päivittäistä tekemistä vähän kerrallaan.”

Kun asiakkaiden digitalisaatiohaasteet koskettavat koko liiketoimintaa, ratkaisuaikataulu on parhaimmillaankin kireä. Teknologiayhtiö Reaktor taklaa kiperiäkin tilanteita ketteryydellä ja monipuolisten tiimien näkemyksellä.

Tuomas Routto| operatiivinen johtaja, Reaktor Innovations Oy

Korkea perussuorituksen taso

Reaktor on vuonna 2000 perustettu suomalainen IT-alan yritys, joka työllistää yhteensä noin 300

työntekijää Suomessa, Tokiossa ja New Yorkissa. Reaktor on valittu Great Place to Work Institute

Finlandin tutkimuksessa Suomen parhaaksi työpaikaksi vuosina 2008–2011. Vuonna 2014 Reaktor

on järjestänyt koodauksen maailmanmestaruuskilpailut ja lasten koodikoulun.

207Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Hanno Nevanlinna – Futurice Oy206

”Digitalisaatiosta on puhuttu jollain tasolla jo ainakin kymmenen vuotta, mutta nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että jokaisen asiakkaan on mietittävä kuinka sen haasteisiin vastataan.”

Reaktorin operatiivinen johtaja Tuomas Routto kertoo, että ohjelmistotalon asiakkaat ovat tyypillisesti tilanteessa, jossa vanhat opit ei enää päde.

”Enää ei riitä se, että tehdään vanhaa juttua enemmän. Asiakkaat joutuvat mietti-mään toimintaansa kokonaan uudestaan. Monille asiakkaille digitalisaatio tarkoit-taakin mahdollisuutta ja tarvetta tehdä parempaa bisnestä, kykyä myydä tuotteita ja palveluita paremmin. Meidän tehtävämme on ratkaista nämä haasteet asiakkaan liiketoiminnan eduksi, oli sitten kysymys puhtaista it-haasteista tai digitaalisesta palvelumuotoilusta.”

Reaktor Innovations Oy perustettiin vuonna 2000. Kuten monilla muilla vuositu-hannen vaihteen it-yrityksillä, myös Reaktorin perustajilla oli suuret suunnitelmat ja katse naulittuna loistavaan tulevaisuuteen. Ja kuten niin monilta muilta, myös Reaktorilta jäi huomaamatta, että pinnan alla muutoksen paine kasautui. 1990-luvun vauhtivuosien jälkeen IT-kupla oli pulleimmillaan, ja juuri kun Reaktor oli laitettu toimintakuntoon, kupla puhkesi. Yritykseltä katosivat markkinat.

”Siinä tilanteessa jouduttiin kovan paikan eteen. Mitä pitäisi tehdä? Olimme kaikki juuri lopettaneet vakituisissa työpaikoissa ja firma laitettu pystyyn.”

Otettin riski, hyppy tyhjyyteen.

”Päätimme, että meillä on niin hyvä porukka kasassa, että kokeillaan kuitenkin kepillä jäätä. Siitä se sitten lähti lentoon.”

Uhkapeli kannatti. Reaktor on rekrytoinut jatkuvasti uutta työvoimaa. Kun perusta-mishetkellä työntekijöitä oli kymmenen, tänään yritys työllistää yli 300 ihmistä.

”Vaikka se tuntuu isolta hyppäykseltä, olemme kasvaneet tasaisesti, ja itse asiassa aika maltillista vauhtia. Kasvu on ollut täysin orgaanista. Ainoa keino kasvaa on se, että onnistumme kasvattamaan asiakkaidemme liiketoimintaa. Aluksi me ajattelim-me, että siihen tavoitteeseen riittää, että meillä on maailman parhaat ohjelmoijat. Sitten huomasimme, että kokonaisuuteen kuuluu muitakin juttuja. Ymmärsimme, että meidän pitää tehdä käyttöliittymiä, ja että meidän pitää tehdä designia.”

Reaktorin henkilöstö koostuu ohjelmoijien lisäksi muun muassa designereista, muotoilijoista, liiketoiminnan suunnittelijoista ja tutkijoista. Reaktor suunnittelee ja toteuttaa digitaalisia palveluratkaisuja laajasti eri toimialoille. Asiakkuudet ulottuvat finanssisektorilta vähittäiskauppaan ja julkiselta sektorilta teollisuuteen. Routto

näkee, että pelikentän monipuolisuus on rikkaus.

”Erilaisilta toimijoilta mukaan tarttuvia ideoita voi ristipölyttää toisilla aloilla.”

Nopeatempoisella pelikentällä yritys on jatkuvasti kohdentanut fokustaan.

”Maailma muuttuu niin nopeasti, että ei ole mitään yhtä teknologiaa tai jotain tiettyä juttua mihin voisi ripustautua.”

Toimialat ja erikoistumisalueet korostuvat, hiipuvat ja vaihtuvat ajan mittaan, mutta yksi asia pysyy. Reaktor vannoo ketterän ja innovatiivisen ohjelmistokehityksen nimeen. Kun kuluttajistuminen on tuonut teknologian kaikkien ulottuville, samalla IT-ammattilaistiimin osaamisprofiili on muuttunut. Routto kertoo, että vielä 15 vuotta sitten teknologia itsessään oli sellaista mustaa magiaa, että pelkästään työkalujen käytön hallitsevia huippuosaajia jouduttiin etsimään kissojen ja koirien kanssa. Nyt työkalut alkavat olla kaikkien saatavilla ja hallinnassa. Kysymys on siitä, kuinka niitä sovelletaan ja yleisessä käytössä olevia komponentteja yhdistetään uusilla tavoilla. Luovuus korostuu. Ja luovuuden on löydyttävä nopeasti.

”Asiakkaamme ovat erittäin fiksua porukkaa. Reaktorille tulevat haasteet ovat siten hyvin aitoja haasteita. Lisäksi se aika, missä idean on tultava valmiiksi palveluksi, on hyvin lyhyt. Siksi emme juuri teoretisoi toimistolla, vaan menemme ensimmäiseen versioon mahdollisimman pian. Vaikka sitä ei kukaan haluaisi, palautesykli nopeutuu koko ajan. Tässä pelissä kaiken a ja o on pitää toiminnan fokus jatkuvasti kirkkaana, ja se ei ole koskaan helppo tehtävä. Mutta kun siinä onnistutaan, asiat voidaan tehdä mahdollisimman ketterästi.”

Routto korostaa, että digitaalisten haasteiden parissa työskentelevien toimijoiden elinehto on, että asiakkaat voivat jatkuvasti luottaa yrityksen ongelmanratkaisuky-kyyn.

”Yhdistävä tekijä täällä on nöyryys omaan tekemiseen: ei ole kiveen hakattua, että oma osaaminen kantaa maailman tappiin asti. On siis opittava jatkuvasti uutta ja mentävä eteenpäin. Tämä on keskeinen motivaattori. Samalla kyky toimia tiimissä on välttämätön ominaisuus.”

Kuinka työntekijät voivat pysytellä kilpailukykyisinä jatkuvasti uusien asioiden oppimista edellyttävällä alalla? Routto torjuu ajatuksen että kärkikastissa voivat pysyä vain nuoret ja energiset huippusuorittajat.

”Jos käytetään urheiluanalogiaa, niin menestymisen edellytyksenä on korkea pe-russuorituksen taso maailmanennätysten tavoittelun sijaan. Kyse ei ole räjähtävästä sprintistä, vaan pitkäjänteisestä kestävyysharjoittelusta.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Tuomas Routto – Reaktor Innovations Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Tuomas Routto – Reaktor Innovations Oy208 209

HelMet-kirjasto tekee hartiavoimin työtä, jotta seuraava sukupolvi oppisi käsittelemään ja arvottamaan tietoa. Medialukutaitoon ja digikansalai-suuteen valmentaminen on tulevaisuuden kirjaston tärkeimpiä tehtäviä.

Marjukka Peltonen | erikoiskirjastonhoitaja, HelMet-kirjasto, Tapiola

Lukutaito on digikansalaisen perusosaamista

Tapiolan kirjaston erikoiskirjastonhoitaja Marjukka Peltonen tapaa säännöllisesti työssään koululais- ja päiväkotiryhmiä. Perinteisten kirjasto- ja tietoaineistopalvelui-den hallinnoinnin ja tarjoamisen lisäksi kirjaston rooli on kasvatuksellinen: yhteistyötä tehdään koulujen ja päiväkotien kanssa.

”Tätä kautta me tapaamme päivittäin kirjaston ei-käyttäjiä. Kun kouluryhmä kävelee opettajan johdolla kirjastoon, jokaisessa ryhmässä on sellaisia, jotka eivät koe kirjastoa tarpeelliseksi. Pyrimme näillä vierailuilla tekemään kirjastosta sellaisen elämyksen, mikä nostaisi halukkuutta tulla uudestaan.”

Peltonen arvioi, että lasten ja nuorten kirjastotyössä kirjaston vaikutus on merkittä-vin.

”Me olemme ensisijaisesti lukutaito-organisaatio, mutta tämä käsitys on hyvin laaja. Se ei tarkoita sitä, että olisi saatava jokaiselle lapselle taito ja halu lukea kokonainen kirja. Sen sijaan jokaisella peruskoululaisella pitäisi olla taito lukea ja tulkita toisen viestejä, olivat ne missä muodossa tahansa: tekstinä, kuvana, videona, verkossa, paperilla. Laajasti ymmärrettynä lukutaitoon kuuluu myös kyky saada oma viesti kerrottua eteenpäin.”

Kirjasto täydentää koulujen opetusta. Opetussuunnitelmien ulkopuolella toimiminen avaa mahdollisuuden luovuuteen ja pidemmälle katsovien visioiden toteuttamiseen.

”Kirjastolla on mahdollisuus olla etunojassa kokeilemassa parhaita oppimisen käytäntöjä. Jos jokin juttu ei toimi, niin se jää siihen yhteen luokkaan.”

Kirjaston lähestymistapa on toiminnallinen ja pelillinen. Peltonen kertoo, että Yökirjastossa katsotaan itse tehtyä lyhytelokuvaa, pelisuunnittelutunnilla puuhataan omaa peliä. Avaruuspeli tutustuttaa pelaamisen varjolla fysiikkaan ja astronomiaan.

”Meidän ei tarvitse olla opetussuunnitelman kanssa naimisissa, vaan voimme katsoa reippaasti eteenpäin. Kun koulu keskittyy tekstin tuottamiseen ja tekstin lukemiseen, me voimme katsoa mitä tarvitaan sitten kun tämän päivän lapset ja nuoret ovat aikuisia ja aloittelevat työelämässä. Jokainen yhteiskunta tarvitsee luovuutta, innovatiivisuutta, uteliaisuutta ja mielikuvitusta. Nämä ovat sellaisia juttuja, jotka asuvat ja kasvavat kirjastossa.”

Entä millaisia tiedonkäsittelyn valmiuksia tulevaisuuden työelämässä tarvitaan? Peltonen näkee tärkeäksi kyvyn kontekstualisoida ja arvottaa ympäröivää tietoa.

”Verkkokeskusteluissa tieto pirstaloituu ja kommentointi muuttuu pinnalliseksi. Facebook-seinillä huomaa, että kommentoidaan pelkän otsikon ja ehkä muutaman

Tapiolan kirjasto on osa Espoon kaupunginkirjastoa ja toimii Espoon kulttuurikeskuksen

yhteydessä. Perinteisen kirjastotoiminnan lisäksi tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja

vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä. HelMet-

kirjastoissa oli vuonna 2014 liki 12 000 000 fyysistä käyntiä ja yli 8 000 000 verkkovierailua.

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Marjukka Peltonen – HelMet-kirjasto 211210

ystävän kommentin perusteella. Liian helposti me luulemme tietävämme, että tämä on kokonaiskuva. Jos lukisi viestiketjun syvemmin, niin sieltä voikin paljastua jokin toinen näkökulma.”

Peruskoulun ja keskiasteen kouluyhteistyössä pyritään avaamaan tietoa ja tiedon-hakua laajemmin. Kirjaston käyttöön liittyvä opetus on siis muutakin kuin kirjaston hyllypaikkojen opastusta. Peltonen arvioi, että kirjaston rooli tiedonhankinnan opastajana kaikkiaan tulee kasvamaan.

”Perinteisimmille kirjastonkäyttäjille tämä toimintafilosofia saattaa olla vielä vieras. Me haluaisimme viedä toimintaa yhä enemmän siihen, että opastamme yksilöllisesti kirjaston asiakkaita heidän tiedonhakuhaasteissaan. Me tarjoamme erilaista opas-tusta niin paljon kuin rahkeet riittävät. Esimerkiksi senioreille tehdään nykyisin paljon yksilöopastusta laidasta laitaan. Me neuvomme vaikkapa verkkopankin käytössä tai autamme tabletin käyttöönotossa. Eräs työntekijöistämme tekee jopa kotikäyntejä.”

Kirjaston rooli on muuttumassa analogisesta kirjavarastosta verkkoratkaisuja käyttäväksi kansalaistoiminnan keskukseksi. Missä vaiheessa kirjaston muutos on

alkanut tapahtua?

”Suurin muutos on luonnollisesti nähty tällä vuosikymmenellä, mutta jo 2000-luvun puolella otettiin ensimmäisiä askeleita. Siinä vaiheessa kun hakukoneet alkoivat toimia paremmin ja paremmin, kirjastossa painopiste on muuttunut tiedosta kaunokirjallisuuteen. Hyvin harva tarvitsee enää kirjastoa tietokokoelmana.”

Kirjasto ei kuitenkaan ole muuttumassa pelkästään kaunokirjallisuuteen painottu-vaksi paikaksi. Tieto ja osaaminen kuuluvat edelleen kirjaston tehtävään.

”Kirjastolain mukaan kirjaston tehtävä on tarjota mahdollisuudet aktiiviseen digitaa-liseen kansalaisuuteen. Tämä velvoite on ymmärrettävä laajasti, siinä ei voida jäädä kirjan viereen istumaan.”

Kestävä side kirjaston käyttöön syntyy käsillä tekemisen kautta. Kirjaston uuden roolin muovaamisessa helpointa on aloittaa käsin kosketeltavista asioista. Tapiolan kirjastossa tuorein tulokas ovat uudet pajatilat. Asiakkaiden käytössä on monenlaisia valmistamiseen liittyviä laitteita perinteisistä ompelukoneista 3D-printtereihin. Valmistuspajojen yhteydessä tutustutaan myös ohjelmointiin.

”Uteliaisuus herää tekemällä, ja uuden ilmiön kesyttäminen alkaa tekemisestä. Kun ekaluokkalaisille näyttää, että he voivat printata luokkaansa maskotin, se ruokkii mielikuvitusta aivan omalla tavallaan. Minulla on ollut näiden pajaluokkien kanssa herkullinen tilaisuus puhua mielikuvituksen tärkeydestä: maailma ei ole valmis ja uutta ei keksitä ilman mielikuvitusta.”

Sähköinen kirjasto

HelMet-kirjaston verkkokäynnit lähestyvät vääjäämättömästi fyysisten vierailuiden määrää. HelMet-kirjastoissa oli vuonna 2014 liki 12 000 000 fyysistä käyntiä ja yli 8 000 000 verkkovierailua.

”Verkkokäyntien kasvu on ollut reipasta tällä vuosikymmenellä. Sähköiset vierailut eivät ole enää pelkkää tietokannan käyttöä, vaan sähköisten aineistojen käyttö lisääntyy. Sähkökirjojen suhteen suomalainen kustannusmaailma on ollut hyvin varovainen. Sähköisten kirjojen verotuskohtelu on ollut valitettavan ankara, mikä on näkynyt myös kirjastojen valikoimissa.”

Englanninkielinen kustannusmaailma on vähintään viisi vuotta edellä suomalaista. Tästä syystä HelMet-kirjastojen e-aineistot ovat toistaiseksi voittopuolisesti englan-ninkielisiä.

Peltonen patistaa päivittämään e-aineistojen pelisäännöt tälle vuosituhannelle. Kirjastojen toiminnan kannalta se avaisi mahdollisuuksia pitää kirjastojen vaikutta-vuus korkeammalla tasolla. Kun digitaalisiin aineistoihin voidaan aidosti panostaa, se tuo säästöjä aineiston suhteen. E-aineisto on kestävämpää, ja se mahdollistaa laajempia yhteishankintoja.

”Ne kirjat, joita ei tarvita enää joka kirjaston hyllyssä, voisivat e-aineistoina olla helposti verkosta saatavilla.”

Peltosen arvion mukaan HelMet-kirjaston käytetyin aineisto on englanninkielisiä aikakauslehtiä ja harrastelehtiä sisältävä lehtikokoelma.

”Siinä on vielä niin upea sopimus, että lainamäärä on rajaton. Kuka tahansa voi lainata tuoreinta numeroa yhtä aikaa niin paljon kuin sielu sietää, ja se toimii joka puolella maailmaa. Etelä-Afrikassa herätti hämmästystä, kun latasin lehtiä ladatta-vaksi tablettiin Espoon kirjastosta.”

“Kirjastolain mukaan kirjaston tehtävä on tarjota mahdollisuudet aktiiviseen digitaaliseen kansalaisuuteen.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Marjukka Peltonen – HelMet-kirjasto Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Marjukka Peltonen – HelMet-kirjasto212 213

Millainen on 2020-luvun kirjasto?

Jo nyt pilottikäytössä on erilaisia mobiiliteknologian mahdollistamia uusia palvelu-malleja, kuten lisättyyn todellisuuteen perustuva virtuaalikirjahylly, jossa kirjavinkki avautuu kun iPadille näytetään kirjan kansikuvaa. Ihmisten mukanaan kantamat älylaitteet ovat tulevaisuuden kirjaston perusinfraa.

”Verkkopohjaiset palvelut sumentavat kirjaston fyysisiä rajoja. Uskon, että myös työväenopistot ja kirjastot lähenevät toisiaan.”

”Kirjasto on tekemisen ja touhuamisen paikka. Lukurauhan kannalta tulee olemaan myös hiljaisia, eristyneitä ja syrjäisempiä tiloja. Mutta suurin osa kirjastoa on jotakin muuta, se on yhdessä oppimista ja tekemistä.”

Kirjaston rooli on myös yhteisöllinen ja joillekin se on vahvin linkki yhteiskunnan jäsenyyteen. Havainto korostui, kun Peltonen työskenteli pitkään Itäkeskuksen kirjastossa.

”Siellä oli lehtisaliasiakkaita jotka totesivat, että tämä kirjastopuoli kun vielä hoituu, niin en ole täysin yhteiskunnan ulkopuolella.”

”Kirjastot rakentavat osallisuutta ja osaamista. Kirjastot ovat olleet demokraattisen yhteiskunnan perustajia. Ja ne ovat olleet yksi syy siihen, minkä takia Suomesta on kehittynyt suhteellisen innovatiivinen, pärjäävä ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Tämän roolin täyttäjää tarvitaan jatkossakin.”

”Kirjaston osuus kunnan budjetista on noin prosentin luokkaa. Vaikuttavuudeltaan kirjasto on tuntuvasti tätä prosenttiosuutta merkittävämpi.”

Digitalisaation myötä Veikkauksen pelirintamalla tapahtuu vuodessa enemmän kuin aiemmin puolessa vuosisadassa. Veikkaus vastaa rahapelien globaaliin kilpailuun kehittämällä uusia digitaalisia palveluita ketterästi ja asiakaslähtöisesti.

Antti Tiihonen | VP Digital Sales, Veikkaus Oy

Pelisilmää digimarkkinoille

Veikkaus on vuonna 1940 perustettu suomalainen rahapeliyhtiö, jonka tunnetuimpiin tuotteisiin

kuuluvat Lotto, Jokeri ja Keno. Vuonna 2015 Veikkauksen peleistä hieman alle puolet pelataan

verkossa. Yritys työllistää reilut 300 ihmistä ja sen omistaa Suomen valtio.

215Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Marjukka Peltonen – HelMet-kirjasto214

Veikkaus perustettiin vuonna 1940 ja yrityksen ensimmäinen – ja pitkään myös ainoa – peli oli Vakioveikkaus. Raha-arpojen rinnalle tuli vuonna 1970 potin räjäyttänyt Lotto. Urheiluvedonlyönti alkoi vuonna 1994 ja Keno 2000-luvun alussa.

“Pelien kehitys on historiallisesti ollut erittäin hidasta. Nykyisin tapahtuu yhdessä vuodessa enemmän asioita kuin aikaisemmin 50 vuodessa. Toinen pelialan trendi on siirtyminen jättivoittoisista tuuripeleistä päivittäisempään pelaamiseen.”

Veikkauksen historian ensimmäinen digitalisoitumispiste sijoittuu vuoteen 1989, jolloin lopetettiin lottokuponkien fyysinen lähettäminen ja tieto alkoi kulkea kioskeis-ta ja marketeista kaapeleita pitkin Veikkauksen keskuspelijärjestelmään. Vuonna 1997 Veikkaus avasi Suomen ensimmäisen verkkopelijärjestelmän.

“Digitalisaatio sopii hyvin rahapeleille, koska tuote on aineeton. Meillä ei ole varas-to- tai logistiikkakustannuksia. Palvelumme ydin ovat verkossa kulkevat ykköset ja nollat.”

Uudet haasteet: päätelaitteiden monipuolisuus ja asiakasdatan merkitys

Antti Tiihonen vastaa Veikkauksen digitaalisen asiakasrajapinnan kehittämisestä. Pesti on verrattain uusi Veikkauksen organisaatiokaaviossa.

“Vuonna 2010 heräsimme siihen, että verkkopohjaisia palveluita täytyy pystyä kehittämään ihan eri tavalla kuin siihen mennessä.”

Veikkaus päätti koota yhteen kaikki ne yksiköt, joilla on kosketus asiakkaisiin verkos-sa.

“Aloimme rakentaa kaikkia käyttöliittymiä uudestaan. Nyt ne kaikki ovat meidän oman ketterän kehityksen piirissä, kun aikaisemmin ne olivat osa pelijärjestelmän infrakokonaisuutta.”

Syy muutokselle oli, että Veikkaus haluaa kehittää toimintojaan nopeammin ja ketterämmin, eikä tehdä pitkäaikaisia projekteja, joiden lopputuloksia ei pysty enää jatkojalostamaan.

“Toimintaympäristö muuttuu teknisesti niin nopeaa vauhtia, että kentällä ei pärjää enää millään yksittäisellä isolla staattisella järjestelmällä. Tarvitsemme notkeaa teknologiaa jota pystytään ketterästi kehittämään.”

Digitalisoitumista ajaa myös analytiikkatyökalujen kehittyminen. Analytiikka on erityisen tärkeää asiakasdatan hyödyntämisessä.

“Asiakastietoa saadaan nykyään reaaliaikaisesti. Jotta sitä voitaisiin hyödyntää asiakkaiden parhaaksi, meillä pitää olla kyky tehdä nopeita toimenpiteitä, ketterää kehitystä ja kohdennettua palvelua. Tässä haluamme olla edelläkävijä. Haluamme että myynti ja markkinointi tuntuvat asiakkaista entistä enemmän kohdennetuilta palveluilta. Asiakkaiden pitää voida kokea tarjontamme hyödyllisenä.”

Digitaalista pelikokemusta rakentaessa haaste on myös, että verkkoon mennään monilla erilaisilla päätelaitteilla. Laitteiden kirjosta huolimatta käytettävyys ei saa kärsiä.

“Aikaisemmin riitti, kun palvelu suunniteltiin käytettäväksi tietokoneilla. Nyt verkko-yhteyksien päässä toimivat jo kaikki kannettavat päätelaitteet ja pikkuhiljaa kodinko-neet ja autotkin alkavat olemaan verkkoyhteyksillä ohjelmoitavissa. Verkkopalvelun täytyy tukea myös jatkuvasti kehittyvää päätelaiteympäristöä.”

Netissä kilpailu kiristyy ja käytettävyys korostuu

Tiihosen mukaan kilpailu on ollut erityisesti vedonlyönnissä ja kasinopeleissä jo pitkään globaalia. Kilpailuasetelma on kuitenkin muuttunut.

“Ennen kilpailua on käyty ensisijaisesti tuotteiden ominaisuuksista. Viimeisen viiden vuoden aikana keskeiseksi osaksi kilpailua on tullut palvelun käytettävyys. Jos asia-kaskokemus netissä ei ole riittävän hyvä, palvelu tai palveluntarjoaja vaihtuu paljon nopeammin kuin kivijalkaympäristössä.”

Veikkauksen strategiassa keskeisinä vaatimuksina ja kehityksen moottoreina ovat helppous ja nopeus. Asiakkaan polkua rekisteröitymisestä tai mainonnasta aina pelaamiskokemukseen ja peleihin liittyviin lisäpalveluihin asti halutaan helpottaa ja nopeuttaa.

“Tällä saralla on vielä paljon tekemistä, mutta nyt olemme hyvällä tiellä kun analytiik-ka tukee kaikkea kehittämistä.”

Tällä hetkellä Veikkauksen peleistä hieman alle puolet pelataan verkossa.

“Kaikki digitalisoitumiseen liittyvä kehitys on pääsääntöisesti tapahtunut viime vuosina nopeammin kuin mitä on ennustettu. Jos nykytahti jatkuu, niin jossain

“Ennen kilpailua on käyty ensisijaisesti tuotteiden ominaisuuksista. Viimeisen viiden vuoden aikana keskeiseksi osaksi kilpailua on tullut palvelun käytettävyys.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Antti Tiihonen – Veikkaus Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Antti Tiihonen – Veikkaus Oy 216 217

vaiheessa vuonna 2016 on sellaisia viikkokierroksia, joissa verkkopelaaminen ylittää kivijalan kautta tulevan pelaamisen.”

Tiihosen mukaan verkkopainotteisuus parantaa asiakaskokemusta, koska verkko-pelaajista saadaan enemmän asiakastietoa, jota voidaan hyödyntää palveluiden kehityksessä.

“Veikkaus on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut yhtä lukuun ottamatta joka vuosi ja kasvu tulee verkosta. Kivijalkapuolikin on meille tärkeää, mutta se on käytännössä pitänyt viime vuosina tasonsa. Huomionarvoista on, että kivijalkape-laaminen ei kuitenkaan ole vähentynyt. R-kioskilla lottoavat eivät ole siis siirtäneet rivejään verkkoon, vaan nettipelaaminen on tuonut Veikkaukselle aivan uutta kasvua.”

Jakamistalouden megatrendi luo tavarakauppaan uuden renessanssin. Tori.fi on noussut 2010-luvulla Suomen ylivoimaisesti suurimmaksi verkkokaupaksi. Jussi Lystimäki näkee Tori.fi:n kehittyvän kohti kaikkien tavaroiden ja palveluiden ekosysteemialustaa.

Jussi Lystimäki | toimitusjohtaja, Tori.fi

0–100

Vuonna 2009 avattu Tori.fi on kuluttajille ilmainen kauppapaikka netissä. Nyt puolet

suomalaisista käyttää Tori.fi:tä aktiivisesti kuukausittain ja kolmannes viikoittain. Uniikkeja

kävijöitä on viikossa yli miljoona. Torin omistaa norjalainen merdiakonserni Schibsted Group,

jolla on vastaavanlaisia kauppapaikkoja 34 maassa ja joka työllistää noin 3000 henkeä.





219Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Antti Tiihonen – Veikkaus Oy 218

Norjalaisen Schibsted-viestintäkonsernin joulukuussa 2009 Suomeen lanseeraama verkkopohjainen osto- ja myyntipaikka Tori.fi on kasvanut muutamassa vuodessa maan johtavaksi käytettyjen tavaroiden kauppapaikaksi. Toimitusjohtaja Jussi Lystimäki on luotsannut Tori.fi:tä alkumetreiltä nykyiselle paalupaikalle.

Lystimäellä oli pitkä kokemus suomalaisesta mediakentästä ennen uuteen verkkotoriin siirtymistään. Hän kertoo, että norjalaisten konsepti näyttäytyi poten-tiaalisena haastajana alusta asti.

”Tori.fi:n taustalla on mielenkiintoinen mediatalo, mikä helpotti suuresti päätöstäni lähteä mukaan vuoden 2009 kesällä. Kyse ei ole perinteisestä turvallisuushakuisesta talosta, kuten niin usein Suomessa. Heillä on selkeästi ilmaistu tahtotila ja kyvykkyys toteuttaa asioita.”

Visio oli alusta saakka, että Tori.fi:stä kehitetään Ruotsin ja Norjan kaltainen koko-naisuus. Näissä maissa kauppapaikat ovat laajoja, kaikenlaisten tavaroiden ja myös palveluiden alustoja. Ruotsissa Blocket-nettikauppapalvelun liikevaihto on noin 100 miljoonaa euroa, ja Norjassa Finn kerää 170 miljoonan liikevaihdon. Katteet ovat molemmissa maissa esimerkilliset.

”Se oikeastaan tässä kiehtoi, että voiko tällaiseen mittakaavaan päästä Suomessa? Onnistuisimmeko luomaan 100 miljoonan euron liikevaihdon 50 miljoonan tuloksella? Aika harva mediatalo täällä yltää vastaavaan.”

Tori.fi lanseerattiin joulukuussa 2009. Lystimäki kertoo, että sivusto starttasi puolit-tain valmiilla tuotteella ja aggressiivisella markkinoinnilla. Tärkeintä oli ensimmäises-sä vaiheessa saada nimi kaikkien huulille, järjestelmää kehitettäisiin sitten vauhdissa vastaamaan käyttäjien mieltymyksiä. Muutamassa vuodessa on nähty, kuinka uhkapeli on kannattanut: Tori.fi on kasvanut kiistattomaksi markkinajohtajaksi. Puolet suomalaisista käyttää Tori.fi:tä aktiivisesti kuukausittain ja kolmannes viikoittain. Uniikkeja kävijöitä on viikossa reipas miljoona.

Mutta oliko Tori.fi:n lanseeraus sittenkään uhkapeliä? Lystimäki selventää konser-nin markkinanäkemystä.

”Suomessa on totuttu melko yksinkertaisiin ansaintamalleihin ja tekemiseen. Jokai-nen firma pitää omat asiat omina asioinaan. Siksi on syntynyt aika vähän sellaisia yhteistyömalleja, missä yhtiöt yhdistäisivät syvempiä toimintojaan. Esimerkiksi Norjassa konsernin palvelut toimivat muiden isojen yhtiöiden, kuten pankkien tai matkatoimistojen, myyntikanavana. Siellä on edetty aika pitkälle siitä mallista, että ostetaanpa bannerimainos.”

Tähän suuntaan Lystimäki haluaa markkinoita täälläkin viedä. Hän näkee tulevaisuu-dessa Tori.fi:n alustan osana yritysten digitaalisen myynnin kokonaisratkaisuja.

”Sen sijaan, että kauppiaat nojaisivat pelkästään omaan verkkokauppaan, he voivat kokeilla erilaisia ja täydentäviä jakeluteitä. Me voimme pian Suomessakin tarjota yhden näyteikkunan ja ostokanavan lisää.”

Lystimäki visioi Tori.fi:n muuttuvan pidemmällä tähtäimellä yhä enemmän tavaroiden ja palveluiden yleiskohteeksi, hakukoneeksi jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

”Alustaamme tullaan kytkemään mahdollisuuksia kampaamopalvelun buukkaami-sesta tilaustöiden teettämiseen.”

“Tori.fi on siis teoriassa kaiken tavaran ja kaikkien palveluiden kauppapaikka. Tämän ajatuksen pohjalta pohdimme, että meidän pitää olla niin sympaattinen brändi ja kokemus käyttäjälle, että hän levittää sanaa eteenpäin.”

Kasvun myötä kilpailukenttä on muuttunut. Kun Tori.fi aloitti toimintansa, verrokit olivat kotimaiset mediayhtiöt Sanoma, Alma ja Otavamedia. Nyt Tori.fi:n haastajia ovat suurimmat globaalit toimijat.

”Facebook, Google ja Amazon kokeilevat saman-laisia malleja, mitä me teemme. Tämä on se peli, missä pitää pärjätä jokaisessa maassa.”

Ei Tori.fi aivan aseettomasti käy jättiläisiä vastaan. Schibsted toimii 34 maassa. Konsernilla on noin 3 000 hengen organisaatio, josta yli 700 henkilöä on ohjelmistokehityksessä.

”Olemme palkanneet ihmisiä muun muassa Googlelta ja Twitteriltä. Meillä on samoja kyvykkyyksiä kuin näillä suurimmilla taloilla, sillä erotuksella että kaikki kyvykkyys suunnataan kaupantekoympäristöön. Tämä vääntövoima on Tori.fi:n menestyksen edellytys. Valtaosa suurista muutoskehityksestä tai alustamuutoksista tehdään keskitetysti, mikä on ratkaisevaa kulupotin tuottavuudelle.”

Ydintoimintojen kehittäminen tapahtuu keskitetysti ja kansainvälisesti.

”Suomessa keskitymme siihen, että saamme mukaan parhaat ja aktiiviset kaverit, joiden tehtävänä on innovoida olemassa olevaa alustaa eteenpäin. Suomenkin kaup-pa-alusta kehittyy osittain kansainvälisistä rakennuspalikoista. Pitää katsoa, mitä Ruotsissa, Espanjassa tai Filippiineillä tapahtuu, ja voisiko sitä hyödyntää täällä.”

“Kokeilemme jatkuvasti uusia versioita ja hypoteeseja, jotka voisivat toimia.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Jussi Lystimäki – Tori.fi Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Jussi Lystimäki – Tori.fi 220 221

Lystimäki kertoo, että toimintaa pyöritetään startupmaisesti, sillä rajoitteella, että ihan kaikkea ei voida räjäyttää.

”Kokeilemme jatkuvasti uusia versioita ja hypoteeseja, jotka voisivat toimia.”

”Meidän pitää saada entistä enemmän palvelun käyttöön frekvenssiä brändilojalitee-tin kautta. Ihmisten pitää kokea, että paikallinen ratkaisu on riittävän hyvä.”

Sisääntulokulma markkinaan on ollut tarjota nopein ja helpoin tapa tehdä kauppaa keskeisimmillä kuluttamisen tavaroilla. Tori.fi:n vahvuus perustuu aktiivisimpien käyttäjäryhmien profilointiin.

”Esimerkiksi lapsiperheiltä luistimet, polkupyörät ja kaikki muutkin tarvikkeet jäävät pieniksi ja tarpeettomiksi nopeasti. Ja sisustuksen, kalustuksen ja huonekalujen puolella avainryhmäksi nousevat muun muassa opiskelijat. Kun palvelu toimii saumattomasti ja luotettavasti, meitä suositellaan paljon ystäville. Ja tuotto kasvaa sitä mukaa, kun viesti kulkee.”

Tori.fi kehittää uusia tuoteryhmiä, joissa syvemmät yhteistyömallit ovat mahdollisia. Esimerkiksi autokaupassa kokonaisuuteen voidaan tuoda huoltoja, autorahoitusta, vakuutuksia ja muita auton hankintaan tai ylläpitoon liittyviä palveluita. Kun asunto-kauppa on vilkastunut Tori.fi:ssä, myös kiinteistönvälittäjät ovat olleet yhteydessä. Toimivat yritysekosysteemit perustuvat luottamukseen ja palvelun laatuun.

”Jos kävijät tulevat aina uudelleen, niin sille pohjalle voidaan luoda muutakin. Ja jos kävijöitä ei ole, niin kaikki tämä on aika työlästä.”

Tori.fi on saavuttanut paljon Suomen nettikauppamarkkinoilla. Lystimäki ei suostu tuudittautumaan menestykseen. Tutka on pidettävä päällä ympäri vuorokauden.

”Jos nettiympäristössä aikoo pärjätä, niin aika helposti urautuu siinä vaiheessa, kun asiat alkavat luistaa ja tulee menestystä. Sitä alkaa väittää itselleen, että omiin käsiin on sattunut osumaan juuri ne lainalaisuudet jotka toimivat jatkossakin.”

”Tietyllä lailla tämä on rankka paikka olla töissä. Juuri kun on oppinut jotain, maailma on jo sen verran erilainen, että on taas opittava muuta. Ykkösten ja nollien lisääminen bisneslogiikkaan tuo vaan sen, että työssä on pakko olla mukana täysillä. Tai sitten pysyy pelissä vain hetken. Näitä esimerkkejä kyllä riittää.”

”Ehkäpä se on uteliaisuus, mikä pitää vauhdin yllä.”

Suomen Vahinkovakuutus tuli konservatiiviselle vakuutusalalle puhtaalta pöydältä – digitaaliset toimintamallit edellä. Uuteen lähestymistapaan kuuluvat läpinäkyvät hinnoittelumallit, verkkokauppavetoisuus ja nopeat vakuutuspäätökset. Suomen Vahinkovakuutus on ensimmäinen uusi toimija Suomen vahinkovakuutusmarkkinoilla sataan vuoteen.

Pekka Lemettinen | toimitusjohtaja, Suomen Vahinkovakuutus Oy

Uusi peluri

Suomen Vahinkovakuutus aloitti toimintansa vuonna 2012 ja myy vakuutuksia POP Vakuutus

-nimellä. Yrityksellä ei ole kivijalkamyymälöitä, vaan se myy kaikki vakuutuksensa verkossa.

Yrityksellä on noin 70 000 asiakasta. Suomen Vahinkovakuutuksen omistaa POP Pankki -ryhmä.

223Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Jussi Lystimäki – Tori.fi 222

”Meillä on alusta asti ollut vahvasti digitaalisuuteen perustuva visio uudesta vahinko-vakuutusyhtiöstä tähän melko oligopolistiseen ja kilpailtuun markkinaan. Halusimme nostaa tämän hieman vanhoillisen ja jäykäksikin kuvatun vakuutustoimialan toden teolla kuluttajavetoisuuden trendiin mukaan.”

Suomen Vahinkovakuutuksen toimitusjohtaja Pekka Lemettinen huokuu haastajan asennetta. Suomen Vahinkovakuutuksen on toimittava tehokkaammin, selkeämmin ja asiakkaan ajankäyttöä kunnioittavammin. Ja kaiken tämän tehokkuuden pitää kääntyä konkreettiseksi asiakashyödyksi, eli edullisemmaksi hinnoitteluksi.

”Eli asiat pitää olla mobiililaittessa – tai vähintäänkin verkossa. Emme me ei oikein nähneet mitään perustetta, minkä takia esimerkiksi autovakuutuksen ottamisen vuoksi pitäisi mennä konttoriin.”

Suomen Vahinkovakuutus tarjoaa vakuutuksia niin sanotulla white label -periaat-teella, mikä tarkoittaa että SVV pyörittää vakuutusliiketoimintaa käytännön tasolla, mutta kumppanina oleva yritys brändää, markkinoi ja myy vakuutukset omaan liiketoimintaansa sopivalla tavalla. SVV:n asiakkaita ovat toistaiseksi POP-Pankkiryh-mä ja Säästöpankki. Suomen Vahinkovakuutuksen tuotteiden piirissä on noin 70 000 asiakasta.

”Käytännössä olemme keränneet nämä asiakkaat kolmelta suurimmalta vakuutusyh-tiöltä.”

Lemettinen arvioi asiakkaiden siirtymishalukkuuden syyksi muun muassa tuotevies-tinnän selkeyden. SVV on tietoisesti lähtenyt arkipäiväistämään alan kielenkäyttöä ja tuonut läpinäkyvyyttä hinnoitteluun.

”Vakuutustuotteet sisältävät aika tavalla juridiikkaa ja niihin on tarkoituksella leivottu kaikkea monimutkaista vertailun vaikeuttamiseksi. Me mietimme aluksi, uskaltaisim-meko me kirjoittaa tuotteet kansankielelle. Mietinnän tulos oli, että totta kai! Samalla avasimme vakuutukset niin, että niiden sisällön ja hinnanmuodostuksen näkee suoraan verkkokaupassa.”

Puhtaalta pöydältä katsottuna verkkokauppa oli järkevin myynti- ja palvelukanava. Kun liiketoiminta nojaa verkkokaupan toimivuuteen, palvelukokemuksen rakentumi-nen on mietitty ensi askeleesta saakka huolella.

”Aika useat verkkopalvelut, mukaan lukien pankkien ensimmäiset verkkopalvelut, ovat olleet itsepalvelukanavia. Meidänkin toimintafilosofiamme on ollut tehdä tehokas itsepalvelukanava. Me tuumimme, miten verkkokaupasta saisi palvelukana-van. Toimme kauppaan muun muassa chat-toiminnallisuutta. Tarkoituksena on tehdä

verkkokaupasta niin mielenkiintoinen ja helppo, että asiakkaat innostuvat ja vievät viestiä eteenpäin.”

Lemettinen kertoo monien epäilleen, että uusi tulokas ei tällä toimintamallilla onnistu houkuttelemaan muita kuin nuoria asiakkaita.

”Ja nuorta asiakaskuntaa tietysti tulikin aluksi. Kuitenkin tällä hetkellä asiakkais-tamme yli puolet on vanhempia kuin 30-vuotiaita. Tämä kertoo sen, että tällaisessa konservatiivisessa tuotteessa verkkopohjainen asiointi ei ole enää nuorten juttu. Se muutos on tapahtunut todella nopeasti.”

Lemettinen arvioi, että digitalisaatio on alkanut rapauttaa suurten vakuutusyhtiöiden kivijalkaa noin viisi vuotta sitten.

”Nopeasti suuret vakuutusyhtiöt ovat tulleet tästä tietoisiksi, varsinkin nyt, kun on tullut uusia toimijoita, jotka ovat vieneet heiltä asiakkaita. Suunta on toki heilläkin toimintojen digitalisointiin, mutta heidän lähtökohtansa on vaikea, kun pitäisi samaan aikaan hallita transitio vanhasta uuteen ja laittaa siihen vauhtia. Se on aika kivuliasta muutosjohtamista ja saneerausta vaativa toimenpide ja sen takia hankkeet yleensä viivästyvät. Se on selvä, että meidän kilpailijoilla on taitava johto, mutta isot laivat kääntyvät hitaasti.”

Painava legacy

”Vahinkovakuutusmarkkinoilla kyse on kolmen suuren oligopolista. Valtaosa nojaa keskittämisstrategiaan, eli pyritään sitomaan asiakas erilaisilla järjestelmillä, joiden kulut lopulta asiakas maksaa, aivan samoin kuin vähittäiskaupan järjestelmissä. Tässä me kuljemme vastavirtaan, eli haluamme heti kertoa nettohinnan ikään kuin sloganilla, että ota heti edullinen vakuutus. Ei tarvitse juosta niiden alennusten ja keskittämisten perässä, me kerromme suoraan riskin perusteella lasketun hinnan.”

Miksi Suomen Vahinkovakuutus on ensimmäinen yritys vahinkovakuutusmarkkinoilla sataan vuoteen? Lemettinen arvioi yhdeksi syyksi alan pääomaintensiivisyyden. Vakavaraisuusvaateet nostavat kynnystä alalle pyrkiville uusille toimijoille.

”Asetelmaa voi kuvata sellaisella nyrkkisäännöllä, että yhtä myytyä euroa vastaan täytyy kasvuyhtiössä varata noin 30 senttiä vastuita varten. Tämä turvaa kuluttajien aseman. Eli pääomittamisen tarve ei ole syntynyt pelkästään liiketoiminnan pyörit-tämiseen tarvittavasta rahasta, vaan myös vakavaraisuusvaateista. Tämä on ehkä korottanut kynnystä. Tyypillisesti lähinnä pankkiryhmillä on ollut riittävästi pääomaa.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pekka Lemettinen – Suomen Vahinkovakuutus Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pekka Lemettinen – Suomen Vahinkovakuutus Oy224 225

Lemettinen lisää, että alkuinvestoinnit olivat Suomen Vahinkovakuutuksellakin verrattain raskaat. Vakuutussofta on melko raskasta ja prosessiorientoitunutta. Toisaalta investoinnit on nyt tehty ainakin 10 vuodeksi eteenpäin.

”Tässä uusilla toimijoilla on kuitenkin kilpailuetu. Kun aloitetaan puhtaalta pöydältä, käytetään uusimpia teknologioita ja rakennetaan tuotteet yksinkertaisesti. Tuo-tantomme pyörii yhdessä järjestelmässä, kun perinteisellä vakuutusyhtiöllä voi olla kymmeniä järjestelmiä.”

Suomen Vahinkovakuutuksessa järjestelmien kehittämisen johtava analogia on ajatella vakuutustoimintaa tehtaana.

”Tehdasajattelussa keskeistä on monistettavuus. Näin päästään siihen suureen digitalisointipoten-tiaaliin. Kun digitalisointia on ajateltu perinteisesti jakelukysymyksenä, niin meillä se koskee koko tehdasta. Eli kaikki työvaiheet, jotka voi suorittaa koneilla, digitalisoidaan. Tässä prosessiorientoi-tuneessa liiketoiminnassa niitä vaiheita on paljon. Vastaamme kilpailuun tehokkuudella. Ja kun

olemme alusta lähtien rakentaneet koneiston niin, että pääsemme myös asiakkuuk-siin ja asiakaskäyttäytymisiin kiinni, meillä on mahdollisuus hinnoitella vakuutukset tarkemmin ja riskivastaavammin.”

Vahinkoalttiit asiakkaat maksavat vakuutuksistaan korkeamman hinnan kuin varovai-semmat vakuutuksenottajat.

”Vanhoissa yhtiöissä tässä ajattelussa on suuria eroja. Suuremmat vakuutusyhtiöt saattavat ajatella vaikkapa nuoria yhtenä ryhmänä. Meitä kiinnostaa hyvin tarkasti se, minkälaisia alaryhmiä nuorten ryhmän sisällä on. Tämän selvittämiseksi olemme panostaneet liiketoimintatietojärjestelmiin, jotka selvittävät riskitasot tarkemmin. Verkkopohjaisessa bisneksessä voimme katsoa verkosta tulevia asiakkaita hyvinkin tarkasti. Näin voimme myös suunnata digimarkkinointiamme tuottavammalla tavalla.”

Lemettinen visioi, että yrityksen vakuutustuotteet voivat jatkossa olla digitaalisesti integroituneita muihin tuotteisiin, esimerkiksi ajoneuvorahoitukseen.

”Tässä vaiheessa todistamme konseptimme toimivuuden kuluttaja-asiakkaissa Suomessa näillä yhteistyöbrändeillä. Seuraava aalto on se, että jatkamme kansain-välistymistä ja tuomme kokonaan uudenlaisia vakuutustuotteita markkinoille.”

“Se on selvä, että meidän kilpailijoilla on taitava johto, mutta isot laivat kääntyvät hitaasti.”

Tietojärjestelmien toimivuus ratkaisee verokarhun vireysasteen. Tietohallintojohtaja Markku Heikura vastaa verohallinnon ICT-toimintakyvyn päivityksestä seuraavalle vuosikymmenelle. Lähitulevaisuudessa siintävät talouden tunnuslukujen reaaliaikaiset raportoinnit ja harmaan talouden vastainen taistelu.

Markku Heikura| tietohallintojohtaja, Verohallinto

Digitaalisen verokirstun saranat kuntoon

Verohallinnon keräämät verotulot ovat Suomen julkisen talouden merkittävin tulonlähde.

Verohallinto kerää noin kaksi kolmasosaa Suomen veroista ja veronluonteisista maksuista

Tullin ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin hoitaessa loput. Verohallinnon tavoite on saada

veronmaksajat toimimaan omatoimisesti ja vähentää tarvetta asioida toimipisteissä.

227Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pekka Lemettinen – Suomen Vahinkovakuutus Oy226

”Tässä talossa me emme näe eroa normaalitoiminnan ja digitalisaation välillä. Verohallinto on määrätietoisesti vienyt digitalisaation mahdollisimman pitkälle ja syvälle toimintaansa. Henkilöverotuksen automaatioaste on tällä hetkellä noin 80 prosenttia ja veronkantoyksikössä se on noin 96 prosenttia.”

Toiminnan digitalisointi on ollut verohallinnossa ykkösprioriteetti, sillä tietojärjes-telmien toimivuus ratkaisee verokarhun vireysasteen. Toiminnan digitalisointi ja vanhojen rakenteiden purkaminen on antanut kuluneen 20 vuoden aikana suunnan verohallinnon toiminnan kehittämiselle. Veroehdotusmalliin siirtyminen vuonna 1996 oli esimakua verottajan kyvystä uudistaa toimintamalleja kustannustehokkaasti asiakaslähtöisempään suuntaan.

”Aiemminhan se oli sitä, että kaiken maailman apteekkikuitit piti kerätä veroilmoi-tuksen liitteeksi. Verohallinnossa laskettiin tuolloin auki tämän käytännön hyödyt ja haitat, ja todettiin että se mitä voitetaan kuittirumbassa menetetään työkustannuksi-na.”

Vuosituhannen vaihteen jälkeen verohallinnon kehittämisstrategian ja valtion tuot-tavuusohjelman mukaan panostettiin sähköiseen asiointiin kuten verkkopohjaiseen veroehdotukseen ja verokorttiin. Tehtyjen uudistusten ansiosta viimeisen kymmenen vuoden aikana verohallinnon resurssitarve on laskenut 6 700 henkilötyövuodesta 4 800 henkilötyövuoteen. Samaan aikaan säästökiireessä tehdyt tietotekniikkainves-toinnit olivat siiloutuneet ja muuttuneet vaikeaselkoiseksi vyyhdiksi.

”Vuosina 2004–2009 verohallinnossa tehtiin valtava määrä kehitystyötä. Tämä johti tilanteeseen, joka on melkein joka paikassa nähty, että järjestelmien kokonaisuuden hallinta ja arkkitehtuuri pirstoutuivat. Järjestelmäratkaisut tehtiin pääsääntöisesti ja yksikkökohtaisesti tiettyyn toimintoon. Lopputuloksena oli melkoista spagettiarkki-tehtuuria.”

Heikura kertoo, että verohallinto ajautui tilanteeseen, jossa järjestelmien ylläpitokus-tannukset alkoivat nousta merkittävästi. Uusien sovellusten tuominen oli asteittain vaikeampaa ja kehittämisen vauhti alkoi hidastua.

”Silloinen johto huomasi, että tältä kehityssuunnalta loppuvat sekä rahat että tekijät.”

Heikura lisää, että nopeus on kasvanut myös poliittisella kentällä.

”Ei mikään istuva hallitus halua, että heidän kehitysasiansa näkyvät vasta seuraavan hallituksen aikana. Käytännössä hankkeet pitäisi siis saada vietyä nopeasti läpi.”

Heikura vastaa verohallinnon ICT:n päivityksestä seuraavalle vuosikymmenelle. Haasteena on tehdä verojärjestelmistä mukautumiskykyisiä ja valmiita vastaamaan

uusiin digitaalisiin toimintamalleihin. Vanhasta tietojärjestelmäruodosta oli siis päästävä eroon, mutta mitä tilalle? Verohallinto päätyi perusteellisen perkaamisen jälkeen kolmeen vaihtoehtoon.

”Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut silloisten järjestelmien tehostamistoimet. Siten oltaisi saavutettu suurimmillaan noin 10–15 prosentin parannukset, mikä ei olisi ratkaissut varsinaisesti mitään.”

Toinen vaihtoehto olisi ollut järjestelmien uudistaminen komponenttimallin mukaan. Näin verohallinto ostaisi markkinoilta esimerkiksi toiminnanohjaus- sekä kirjanpito-järjestelmän ja integroisi ne.

”Tämä olisi vaatinut omanlaistaan osaamista. Lisäksi julkinen hankintakäytäntö nähtiin siinä mielessä riskinä, että jokainen komponentin kilpailutus on erittäin haastavaa. Jos kilpailutukset menevät valitukseen, niiden käyttöönotto hidastuu entisestään. Siksi verohallinto päätyi kolmanteen vaihtoehtoon, eli markkinoilta hankittavaan verotusta silmällä pitäen rakennettuun kokonaispakettiin. Tämä kilpailutettiin, ja nyt meillä on meneillään ensimmäiset käyttöönotot.”

Mihin verotusjärjestelmän pitää taipua ja mitä sillä säästetään?

”Käyttöliittymäpuolen voi rakentaa ulospäin miten haluaa. Mutta jos se vaatii taustalle kymmeniä järjestelmiä, niin se on aika raskasta duunia. Otetaan esimerkiksi YLE-vero, joka näkyy verokortissa yhtenä rivinä. Sen yhden rivin näkyminen vaati muutoksia 17 järjestelmään. Nyt olemme siinä askelluksessa, että kun tämä tie saadaan onnistuneesti läpi, niin olemme korvanneet jopa 60–70 järjestelmää yhdellä.”

Kun tullaan seuraavalle vuosikymmenelle, verottaja on tietojärjestelmien osalta uudistunut radikaalisti. Uudistuminen näkyy kustannus-säästöinä ja siinä, että jatkossa muutoksia voidaan toteuttaa nopeammin. Lisäksi asiakkaista saadaan kattava kokonaiskuva verotukseen liittyen.

”Jos asiakas omistaa vaikkapa osakkeita, maata, metsää tai perintöjä niin tulevai-suudessa kaikki tämä on yhdellä vilkaisulla hahmotettavissa. Nyt jokaisen verolajin suhteen on mentävä eri järjestelmän kautta katsomaan näitä tietoja. Asiakkaan kannalta tämä tarkoittaa, että palvelu tehostuu. Kokonaiskuva mahdollistaa ennakoi-van ohjauksen ja asiakasryhmien tarkemman segmentoinnin.”

“Otetaan esimerkiksi YLE-vero, joka näkyy verokortissa yhtenä rivinä. Sen yhden rivin näkyminen vaati muutoksia 17 järjestelmään. ”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Markku Heikura – Verohallinto Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Markku Heikura – Verohallinto228 229

Mitä enemmän kauppa ja liiketoiminta muuttuvat sähköiseksi ja digitaaliseksi, tavaran, kaupan ja rahavirtojen liikkuminen nopeutuu ja irtoaa maantieteellisestä perustasta.

”Esimerkiksi verkkokaupat eivät ole välttämättä Suomessa eivätkä lähimaillakaan. Meidän on pystyttävä tämän muutoksen vauhdissa muuttamaan myös verotustoi-mintaa.”

Digitalisaation myötä harmaa talous teettää verottajalle vuosi vuodelta enemmän harmaita hiuksia.

”Jos verottaja pääsee vasta puolentoista vuoden päästä käsiksi johonkin nopealla aikataululla toteutettuun kuvioon, niin se on melko varmasti menetetty tapaus. Meidän pitäisi nopeammin päästä näihin kiinni.”

Valtiovarainministeriön kanssa yhteistyössä rakenteilla oleva keskitetty tulorekisteri on yhden luukun periaatteella toteutettava hanke, joka vähentää ratkaisevasti sekä asiakkaiden että viranomaisten työmäärää ja tekee harmaan talouden toiminnasta vaikeampaa.

”Nyt yrittäjä joutuu ilmoittamaan ansaintatiedot moneen paikkaan, työeläkevakuu-tuslaitokselle, Kelalle, verottajalle – herra ties mihin. Jatkossa olisi yksi paikka, mihin tulotiedot ilmoitetaan, mikä mahdollistaa kuukausittaisen tiedon keräämisen.”

Eräs ympyrä sulkeutuu, kun vuosiperustaisesta veroehdotuksesta luovutaan vähitellen ja siirrytään jatkuvasti päivittyviin verotietoihin. Heikura muistuttaa, että verotusjärjestelmien uusiminen on ensisijaisesti juridinen ja poliittinen prosessi. Taustalla vaikuttaa aito halu ja mielenkiinto uusien toimintamallien kehittämiseen.

”Kun pääsääntöisesti tietotekniikkaväkeä on ajateltu vähän sellaisena kummallisena porukkana, joka nousee kellareista kutsuttaessa, niin täällä tilanne on aivan toisin-päin. Vaikka verohallinnon johto on pääsääntöisesti lakimiestaustaista, niin he koko ajan hakevat sitä, miten tämän tai tuon jutun voisi tehdä tietotekniikalla yksinkertai-semmin.”

Kun digitaalinen ähky lisääntyy, Yleisradion rooli kirkastuu suurten tietomäärien suodattajana. Julkisen palvelun tehtävä on tarjota ammattimaisesti ja riippumattomasti tuotettua tietoa ja sisältöä kaikille suomalaisille.

Lauri Kivinen | toimitusjohtaja, Yleisradio Oy

Paloletkusta ei voi juoda tulevaisuudessakaan

Yleisradio on vuonna 1926 perustettu julkisen palvelun viestintäyhtiö, jonka omistaa Suomen

valtio. Ylellä on muun muassa televisio- ja radiokanavia sekä internetpalveluita.

231Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Markku Heikura – Verohallinto230

”Edessämme on ääretön digitaalinen meri, jossa on loputtomasti erilaisia vaihto-ehtoja. Mutta paloletkusta ei voi juoda, siihen tarvitaan hana. Tarvitaan taho, joka järjestää tiedon virrasta meille kuluttajille järkeviä suupaloja, nautinnollisia hetkiä ja informaatiota. Luokittelee ja saattaa sisältöä ulottuvillemme ja tekee sen helposti vastaanotettavaksi. Tämä on mediayhtiöiden rooli nyt ja tulevaisuudessa.”

Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen uskoo, että laadukkaat tuotannot, terävä journalismi ja asiakaslähtöisen palvelukokemus riittävät vastaamaan kotimaisen me-dian uhkakuviin. Kilpailupaine on paitsi sisäinen myös ulkoinen: julkisten palveluiden säästöpaineessa myös Yleisradio joutuu jatkuvasti petraamaan. Kun median kulutus muuttuu verkko- ja mobiilipohjaiseksi, alan luonne muuttuu laajasti ja ratkaisevasti. Digitaalisessa meressä luoviminen edellyttää medialta suurta mukautumiskykyä.

”Kyse on suuresta murroksesta: Suomessa ja muualla Euroopassa on käynyt niin, että yhtäkkiä kilpailu tuleekin Yhdysvalloista. Internet-yhtiöt kilpailevat ajastamme, niistä internetissä käytetyistä minuuteista. Se kuinka suomalaiset mediat pystyvät tähän vastaamaan, on yhä vakavampi kysymys. Haasteena on tuoda merkityksellistä sisältöä sellaiselle yleisölle, jolla on periaatteessa kaikki maailman tieto käytettä-vissään. Tässä maailmassa ja ajassa on vastattava odotuksiin suhteellisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja maailmankuvan avartamisesta.”

Kilpailu tulee verkosta

Sekä Yleisradion että muiden mediayhtiöiden täytyy omistuspohjasta riippumatta opetella paremmin hallitsemaan verkon ehdoilla tapahtuvat toiminta- ja tuotantota-vat. Digitalisointi vaatii suuria muutoksia tuotanto- ja jakelukoneistoon. Yleisradion strategia on viedä Yle Areenan myötä ohjelmisto kokonaisuudessaan myös verkkoon, ja tuottaa yksi saumaton jakelumuoto Ylen video- ja audiosisällöille.

Yle Areenan pilottiversio oli verkossa toimiva Yleisradion tuottaman audiovisuaa-lisen materiaalin digitaalinen kirjasto Elävä arkisto. Vuonna 2005 yhtenä viimeisistä toimitusjohtajana tehdyistä päätöksistään Ylen silloinen toimitusjohtaja Arne Wessberg teki toimeksiannon Elävän arkiston julkaisemisesta verkossa. Elävä arkisto avautui verkossa syksyllä 2006. Juhannusviikolla 2007 käynnistyi Yle Areena.

Areenaa voidaan pitää kansallisena menestystarinana. Verkkopalvelun sisältöjä ja toiminnallisuuksia on kehitetty johdonmukaisesti ja palvelua on päivitetty vas-taamaan mobiililaitekatselun vaatimuksiin. Vuoteen 2014 mennessä Yle Areenasta kasvoi Suomen suosituin kotimainen verkkobrändi.

Kivinen myöntää, että Areenan alkusuoralla otettiin riskejä.

”Se oli täydellinen askel pimeyteen, mutta koitui meidän onneksemme. Ei Yleis-radiossa osattu arvata, mitä uuden nettipohjaisen palvelun kehittäminen toisi tullessaan.”

Epäselviä asioita oli paksu nippu. Esimerkiksi nettitoistoon liittyvät tekijänoikeudelli-set käytännöt eivät olleet vielä muovautuneet.

”Muun muassa musiikin esittämisen oikeudet palvelun kautta olivat epäselvällä pohjalla, kuten myös ulkomailta tulevan käytön salliminen tai rajoittaminen. Yleisradio joutui vakuuttamaan studiot siitä, että tavara ei vuoda Areenasta piraattimarkkinoille. Urheiluoikeuksien kanssa oli kyseenalaista, kuinka maanpäälliset lähetysoikeudet on sovitettavissa verkkomaailmaan.”

”Ja kukaan ei siinä kohtaa arvannut, mihin se tulisi johtamaan. Onneksi oli rohkeita hulluja, jotka uskalsivat kulkea sitä polkua tietämättä, mitä kaikkea siitä seuraa!”

Mistä syntyvät seuraavat menestykset?

Kivinen kertoo, että vaikka visioita olisi, uusien palveluiden lanseerauksessa Yleisradiolla suuri kysymys liittyy ajoitukseen: milloin on aika oikea aika ryhtyä kehitystyöhön?

”Me emme voi olla aivan ensimmäinen edelläkävijä, koska se olisi pioneeritoimin-tana helposti verorahojen väärinkäyttöä. Pioneeritoimintaan voi lähteä joku muu, joka ottaa riskiä ja ansaitsee sillä. Yleisradion pitäisi pysytellä siinä pääjoukon eturivin tuntumassa.”

Eräs lähitulevaisuuden kehitysaskel liittyy tuotantojen kohdentamiseen tarkasti rajatuille yleisöille. Yle Areenaan voidaan tuoda esimerkiksi urheilutapahtumien kuten olympialaisten ajan toimiva digitaalinen kanava. Verkkopalvelun kautta mediasisältöjä voidaan tuottaa tehokkaammin myös vähemmistöille.

Kohdennettujen julkisten palvelujen tuottamiseen liittyy perustava kysymys: miten määritellään julkisten palvelujen rajat ja vastuu?

”Miten suhtaudutaan julkisen median palveluun? Tämä on sellainen kysymys, jota joudutaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ratkomaan laajemminkin. Ylen kohdalla

”Se oli täydellinen askel pimeyteen, mutta koitui meidän onneksemme. Ei Yleisradiossa osattu arvata, mitä uuden nettipohjaisen palvelun kehittäminen toisi tullessaan.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Lauri Kivinen – Yleisradio Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Lauri Kivinen – Yleisradio Oy232 233

kysymys on, täytyykö kaiken tarjonnan olla kaikkien saavutettavissa millä tahansa laitteessa, missä tahansa maaston kohdassa koko Suomen alueella?”

Kivinen näkee, että Yleisradion haasteet liittyvät tiedon infrastruktuuriin. Analogisis-sa järjestelmissä televisio- ja radio-ohjelmien jakaminen valtakunnan kattavuudella oli yksinkertaisempaa ja edullisempaa. Digitaalisissa palvelumalleissa kehitystä rajoittava tekijät ovat muun muassa datayhteyksien saatavuus ja laatu.

”Tämän takia joudumme miettimään asetelman uudelleen. Mikä sisältö on julkisen palvelun ydintä ja mikä sisältö täydentää julkista palvelua? ”

Kauppalehti näyttää suuntaa digitaalisen uutismedian kaupallistamises-sa. Vaikka kieli on suomi, kilpailu on globaalia. Siksi digitaaliseen luku-kokemukseen joudutaan investoimaan niin että tuntuu. Tässä kilpailussa pienimmät mediatalot eivät kauaa jaksa ilman innovatiivista uutta otetta, ennustaa Kauppalehden Johanna Suhonen.

Johanna Suhonen | sisältömyynnin johtaja, Kauppalehti

Median tulevaisuus muurin varjossa

Kauppalehti on Suomen suurin taloussanomalehti ja ilmestyy viisi kertaa viikossa.

Monimediaan kuuluvat Kauppalehti, Kauppalehti Optio sekä digitaaliset sisältöpalvelut. Lehti on

osa Alma Media -konsernia.





235Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Lauri Kivinen – Yleisradio Oy234

Maailman lehtitalojen keskuudessa käytiin vuosia keskustelua siitä, kuinka verkko-median suuret lukijamäärät voitaisiin kääntää liikevaihdoksi. Ensimmäinen merkittävä peliliike nähtiin keväällä 2010, kun New York Times toi mittaroidun maksumuurin sivustolleen.

”Siihen asti kukaan ei oikeastaan uskonut, että verkon uutisista pystyy tekemään rahaa. Yleissanomalehdet olivat sitä lyhyesti 1990-luvulla kokeilleet, huonolla menestyksellä.”

Vuonna 2010 aika oli kypsä: NYTin kokeilu onnistui yli odotusten. Tästä alkoi laatuleh-tien maksumuurien aikakausi verkossa.

Kauppalehdellä oli ollut digitaalista sisältömyyntiä vuodesta 1996 saakka. Maksullisuus oli kohdistunut pörssianalyyseihin ja taloustietoon. New York Timesin vauhdittamana toukokuussa 2012 Kauppalehti toi käyttöön Suomen ensimmäisen mittaroidun maksumuurin. Lehden seinien sisällä kokemukset muurista ovat positii-visia.

”Kauppalehti on niitä harvoja suomalaisia medioita, jotka ovat pystyneet täysin tai lähes täysin korvaamaan sen sisältöliikevaihdon, mitä printissä menetetään. Toki talousmedialle digitaalisesta sisällöstä laskuttaminen on paljon helpompaa, kun tarjoamamme tieto on rahanarvoista tavaraa ja kytkökset bisnekseen ovat ilmeisiä.”

Maksumuurin kaupallinen kannattavuus tuottaa uutismedialle kipeästi kaivattuja lisä-tuloja. Kun lehtitalot voivat todistetusti tehdä rahaa digitaalisilla tuotteilla, fyysisten tuotteiden ylle alkaa kerääntyä mustia varjoja.

”Se on selvää jo nyt, että printin käyttöliittymä ei enää kiinnosta kaikkia lukijoita, ja printin käyttö tulee vähenemään jatkossakin.”

Suhonen näkee kuitenkin, että printti on eräänlainen premium-palvelu varsinkin, jos se toimitetaan aamulla tuoreeltaan kotiin. Printtilehteen liittyy kenties korostu-neimmin ajatus olennaisimpien uutisten kokoamisesta kompaktiksi, miellyttävästi luettavaksi kokonaisuudeksi.

”Lehdessä on ammattilainen tehnyt kaikesta maailman sisällöstä valikoiman parhaita juttuja: nämä kaikkien pitää tietää. Siihen liittyy tietynlainen käsitys siitä, että tämä on päivän agenda. Tämän kun olen lukenut, niin tiedän, mitä maailmassa tapahtuu. Sama ajattelutapa on televisiouutisissa ja iltauutisissa. Tästä syystä en usko, että lehdet täysin katoaisivat pitkään aikaan.”

Samaan aikaan lehtialan murrokset kasautuvat. Suhonen arvioi, että iPadin tulo markkinoille vuonna 2010 on viimeaikaisista lehtimedian käyttötapojen murroksista

merkittävin. iPad edusti ensimmäistä digitaalista käyttöliittymää, jolla on aidosti miellyttävää lukea lehtiä.

Puoli vuosikymmentä iPadin invaasion jälkeen yhä useammat hylkäävät printtileh-det ja siinä sivussa muunkin maksumedian. Printti hylätään esimerkiksi aikaviiveen vuoksi: kyse on edellisenä päivänä tehdystä tuotteesta, joka on digitaaliseen tempoon tottuneessa maailmassa syntyessään vanhentunut. Tiedonvälityksen nopeuden lisäksi sisältövaatimukset ovat muuttuneet.

”Ihmiset haluavat nykyisin enemmän sisältöjä, jotka liittyvät omaan viiteryhmään. Nämä sisällöt ovat yhä enemmän esimerkiksi somen kautta muodostuneiden viiteryhmien valikoimia, eivät ammattitoimittajien.”

Uutta tasapainoa haetaan lyhytjänteisemmästä ja kevyemmästä mediavirrasta. Suhonen näkee, että median tulovirrat syntyvät paitsi laadukkaasta journalismista, myös kevyellä otteella toteutetuista viihteellisistä jutuista ja nostoista.

”Viihdettäkin tarvitaan suomen kielellä, jotta markkina ei tulisi niin yksipuolisen globaaliksi. En tiedä onko markkina näin suuri jatkossa, mutta viihde on kuitenkin me-gatrendi. Juuri nyt kaikki tässä maailmassa viihteellistyy.”

Miltä mediamarkkinat näyttävät seuraavalla vuosikymmenellä?

”Uskon, että Suomessa ei vielä täysin ymmärretä kuinka kamalan pieni suomen-kielinen mediamarkkina on. Kotimaiset markkinat kutistuvat ja meillä on enemmän kansainvälistä tarjontaa kilpailussa mukana.”

Suhonen arvioi, että mediatalojen selviytymiseen vaikuttaa kaksi asiaa, niin meillä kuin muualla.

”Voimissaan ovat sellaiset, jotka pystyvät pitämään kiinni kovan luokan laatujourna-lismista. Myös sellaiset mediatalot ovat vakaammalla perustalla, jotka tiedostavat, että digitaalisissa käyttöliittymissä tai palveluissa ei ole olemassa mitään Suomi-lii-gaa. On tähdättävä tarpeeksi korkealle siten, että myös digitaalisten palveluiden käytettävyys on samaa luokkaa kuin kansainvälisillä markkinoilla.”

Kauppalehdelle digitaalipalveluiden verrokit ovat Financial Times, Wall Street Journal ja New York Times.

”Ihmiset haluavat nykyisin enemmän sisältöjä, jotka liittyvät omaan viiteryhmään. ”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Johanna Suhonen – Kauppalehti Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Johanna Suhonen – Kauppalehti236 237

”Suomalaiselle mediayritykselle sellaisen käyttökokemuksen tason toteuttaminen on tosi kovaa työtä.”

Media-ala on ensimmäisten joukossa joutunut digitalisaation kovempiin kouriin. Verkkopohjainen tiedonvälitys haukkasi osan lukijakunnasta jo internetin ensimet-reillä. Suhonen kertoo, että media-alalla koetaan edelleen tietynlaista menneiden hyvien aikojen krapulaa. Tähän on löydyttävä lääke, tuleen ei saa jäädä makaamaan. Digitalisaatioprojekteihin on tartuttava kuin Jussi kuokkaan.

”Täällä mediapuolellakin on sitä ilmiötä, että vanhaa liiketoimintaa halutaan kovasti suojella – ja se vie puhdin pois uudelta toiminnalta.”

”Uutta liiketoimintaa ei voi tehdä niin, että nyt palkataan jokin digitiimi, ja tämä tiimi alkaa sitten luoda uutta liiketoimintaa. Ja te vanhat parrat voitte tehdä entistä vanhaa, kun sieltäkin tulee rahaa ihan hyvin. Siinä kohtaa digipuoli helposti margina-lisoituu.”

Kauppalehden toimituksessa kaikki tekevät kaikenlaisia juttuja. Kauppalehti käyttää kahta sisältötaktiikkaa. Perinteisten uutisnostojen lisäksi yleisöä houkutellaan sosiaalisesta mediasta. Toiminta ei ole kanavariippuvaista. Kaikissa kanavissa lehti seuraa suurennuslasin kanssa, millaiset jutut tuovat lisää tilauksia.

”Olemme halunneet alusta asti rakentaa yhteistä organisaatiota. Digitalisaatio muuttaa niin syvällisesti erilaisia toimintoja ja aloja, että sitä ei voida enää margina-lisoida. Tai heittää propellihattuosastolle kehitystehtäviä ja antaa heidän kehitellä keskenään. Näin se homma ei jalkaudu mihinkään.”

Suhonen katsoo, että digitalisoinnin onnistuminen edellyttää, että lähdetään liikkeelle yrityskulttuurista ja muutetaan työn tekemisen prosessit.

”Kun ennen vanhaan mediabrändit ovat olleet sisällön ja kaiken muunkin suhteen vähän sellaisia, että päätoimittaja päättää, nyt digitaalisuuden myötä kaikkien toimit-tajien ja mediassa työskentelevien pitäisi olla hyvin yrittäjähenkisiä, mikä tarkoittaa omien juttujen myymistä uudelleen ja uudelleen. Kun lehtibrändin markkinointi muuttuu yhä enemmän vuoropuheluksi lukijoiden ja tekijöiden välillä, myös toimittaji-en pitäisi olla innostuneita esimerkiksi siitä, miten uutta juttua jaetaan somessa.”

Alun perin S‐ryhmän säästökassatoiminnan jatkajaksi perustettu S‐Pankki on kasvanut askel kerrallaan perinteisen pankkitoiminnan haastajaksi. Mobile first ‐ajattelu ja digitaalisten innovaatioiden hyödyntäminen yhdistettyinä vähittäiskaupan asiakasrajapintaan antavat S‐Pankille tuhdit eväät finanssimarkkinoilla.

Pekka Ylihurula | toimitusjohtaja, S‐Pankki Oy

Rohkeasti laatikon ulkopuolelta

S‐Pankki perustettiin vuonna 2006 korvaamaan Osuuskauppojen säästökassoja ja vuonna

2014 sillä oli noin 2,7 miljoonaa asiakasta. S‐Pankin omistaa S‐ryhmä ja LähiTapiola.

239Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Johanna Suhonen – Kauppalehti238

S‐Pankin juuret ovat S‐ryhmän säästökassatoiminnassa. Säästökassat hallinnoivat asiakkaiden talletuksia osuuskaupoissa. Kassat olivat sadan vuoden ajan elimellinen osa osuuskuntia ja osuuskauppojen toimintaa.

”Alkurysäys S‐Pankin perustamiselle oli vuoden 2003 lakimuutos osuuskuntalakiin. Uusi laki teki säästökassatoiminnan harjoittamisesta Suomessa käytännössä mahdotonta.”

Siirtymäaikaa oli viisi vuotta: S‐ryhmän säästökassatoiminnan takarajaksi asetettiin vuosi 2008.

”S‐ryhmän piti siinä tilanteessa miettiä, että mitäs sitten tehdään. Aikataulu oli pirun kireä. Silloin käytiin kaikkien pankkien kanssa neuvottelut mahdollisista yhteistyökuvioista. Aika nopeasti päädyttiin siihen, että sopivaa kumppania ei löydy. Ymmärrettiin, että ainoa tapa jatkaa oli perustaa oma pankki.”

S‐Pankki on toiminut 2007 lokakuusta lähtien. Kun pankki perustettiin, säästökasso-jen pääomat muuttuivat talletuksiksi. Tästä saatiin jo alkuun laaja asiakaspohja.

Ylihurula kuvailee S‐Pankin aloitusta puhtaalta pöydältä lähtemiseksi. Aluksi kattaus oli karu, listalta löytyivät vain perustavimmat pankkipalvelut.

”Näinkin puhtaalta pöydältä lähteminen oli S‐Pankille aika loistava juttu. Perus-pankkipalveluissa ei juurikaan kilpailua ollut, eikä vieläkään kukaan varsinaisesti profiloidu tällaisten peruspankkipalveluiden ylivoimaisena tarjoajana. Tämän lisäksi nähtiin, että markkinoilta on saatavissa esimerkiksi maksuliikennetuottoja, joista voitiin rakentaa ihan kannattavaa liiketoimintaa. Meillä oli ennalta jonkun verran kulutusluottoja. Kolmas tukijalka oli säästämisen tuotteet, määräaikaistalletukset ja säästötilit. Nämä perusasiat kantoivat pitkään.”

Ylihurula nostaa S‐Pankin ratkaisevien kyvykkyyksien joukkoon hyvän valmiuden tehdä yrityskauppoja: tätä kautta on johdonmukaisesti haettu uutta kasvua. S‐Pank-ki osti Citibankin Suomen kuluttajaliiketoiminnot vuonna 2010.

”Siinä tehtiin hyvä kauppa, ja samalla saatiin hyvää osaamista luottokannan lisäksi. Kaupan myötä pystyimme laajentamaan kulutusluottojen tarjontaa.”

Seuraava askel oli kohti rahastoliiketoimintaa. FIM‐kaupan jälkeen S‐Pankki toi tuotevalikoimaansa S‐säästörahastot. Asiakkaat voivat siirtää S‐bonukset rahastoi-hin automaattisesti niiden tilityspäivänä.

”Tämä on eräs digi‐innovaatioistamme. Se ei heti kuulosta kovin innovatiiviselta, mutta se on itse asiassa juuri sellaista sataprosenttisesti digitaalista palveluproses-sia jota me olemme hakemassa. On paljon sellaista liiketoimintaa, jossa pitää tehdä

samanlainen kansanomaistaminen, kuten nyt on tehty bonusrahastoissa. Tällaisten peliliikkeiden ja palveluinnovaatioiden kautta me haluamme kasvaa todella isoksi toimijaksi.”

“Vaikka perinteiset pankit pyrkivät puhumaan asiakkailleen selkokieltä, se on heille vaikeaa, koska he ovat edelleen syvällä sisällä perinteisissä pankkiprosesseissa. Suomessa pankkialalla pyörii hyvin pieni piiri. Tästä syystä ei oikein pystytä ajatte-lemaan aidosti uudella tavalla asiakkaan näkökulmasta. Esimerkiksi rahastoliiketoi-minnassa ollaan Suomessa selvästi jäljessä mihin tahansa kehittyneeseen Euroopan maahan, ja erityisesti Ruotsiin verrattuna. Ja sillä alalla on kasvupotentiaalia.”

LähiTapiola lähestyi S‐ryhmää 2013. Tapiola oli perustanut oman pankin kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta oli jäänyt marginaaliseksi toimijaksi.

”Sieltä tuli aloite pankkien yhdistämisestä. LähiTapiola Pankin fuusiossa palettiimme tuli monipuolinen paketti. Vaikka LähiTapiola Pankki oli hyvin pieni pankki, se oli kuitenkin yleispankki. Eli juuri sellainen, mitä me olemme täällä varoneet. Olemme ajatelleet, että on keksittävä aidosti oma näkemys, strategia ja kulma perustuen omiin vahvuuksiin, siihen mitä me osaamme. Ideana on alusta asti ollut, että ei lähdetä rakentamaan sata kertaa pienempää kopiota Nordeasta tai Osuuspankista, koska siinä pelissä me häviämme aina.”

Fuusio toteutettiin, sillä se kasvatti S‐Pankin kokoa ja tasapainotti tasetta. Ylihurula arvioi, että pankkien yhdistymisestä saadaan tulevina vuosina merkittäviä kulusyner-gioita. LähiTapiola Pankin myötä S‐Pankki otti valikoimaansa yleispankin palvelutuo-tantoa: asuntolainoja, luotonantoa, yritysluottoja, maatilarahoitusta.

”Tässä meillä onkin sulattelemista ja prosessien rakentamista. Nythän näyttäisi siltä, että S‐Pankki on samanlainen yleispankki kuten muutkin. Siksi on ehdottoman tärkeätä säilyttää visio kirkkaana. S‐Pankki on kauppapankki ja tiiviisti osa S‐ryh-mää. Tältä pohjalta me kehitämme ylivoimaisen helppoja ja hyödyllisiä tuotteita asiakkaille.”

Kun helppous ohjaa S‐Pankin palveluiden kehittämistä, Ylihurula nostaa S‐mobiiliso-velluksen vielä bonusrahastoja suuremmaksi innovaatioksi. S‐mobiilisovelluksessa yhdistyvät kaupan ja pankin toiminnot, kuten S‐bonusjärjestelmän seuranta.

”Digitaalisesta disruptiosta puhutaan meillä paljon. Meidän näkökulmastamme suu-rimmat murrokset syntyvät palveluiden käytön ylivoimaisesta helppoudesta, mikä tuo uusia hyötyjä asiakkaille. Näin saadaan asiakkaat innostumaan ja käyttämään uusia palveluita. Asiakkaat pitävät joustavasta tavasta seurata, paljonko S‐bonusta

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pekka Ylihurula – S‐Pankki Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pekka Ylihurula – S‐Pankki Oy240 241

kertyy. Monet käyttäjät eivät edes tiedä, mihin mobiilialustamme taipuu. Esimerkiksi tavaraostojen takuukuitit tulevat palveluun suoraan, joten jos tavara rikkoutuu tai pitää vaihtaa, fyysisiä kuitteja ei tarvita.”

Ylihurula ihmettelee, kuinka nopeasti digitalisaatio etenee erityisesti pankkitoimialal-la, ja kuinka tuuliseksi teknologinen murros alan tekee. Uusiin tulijoihin suhtaudutaan ylimielisesti tai hermostuneesti.

”Suomessa on meneillään todella kova kilpailu, kun uusia toimijoita tulee toimialan ulkopuolelta. Minullekin on monta kertaa naurettu vähän nenän vartta pitkin, että te olette vain tuollainen kakkospankki. Toisaalta se, että meillä ei ole vanhaa legacya, eli raskaita konttoreita joka niemennokassa, voi olla myös etu.”

S‐Pankin hakemusta Finanssialan Keskusliittoon ei hyväksytty.

”Kyllähän me sinne isojen poikien klubiin vähän pyrittiinkin, mutta nyt olemme tyy-tyväisiä, ettemme ole mukana. Me haluamme olla ulkopuolella, asiakkaiden kanssa samassa kerhossa. Sillä tavalla me pystymme kehittämään sellaisia avauksia, mitä muut eivät tekisi.”

”Me ammennamme kilpailuetua kaupan puolelta. Siellä on paljon asiakasviisautta verrattuna pankkien toimintatapaan ja ympäristöön.”

S‐Pankilla on noin 2,7 miljoonaa asiakasta. Ylihurula täsmentää, että puolet tästä määrästä käyttää S‐Pankin palveluita arjen asiointiin.

”Nyt meidän on mietittävä, miten saamme asiakkaat käyttämään enemmän S‐Pankin palveluita. Digitaalisuus on vääjäämättä se suunta, mihin tulemme menemään. Vahvat digitaaliset palvelut yhdistettynä Suomen laajimpaan kivijalkaverkostoon ovat keihäänkärkemme. Kaupan kassa on paikka, mistä löytyy aina apua. Ideana on siis olla joka paikassa läsnä. Siihen ei kukaan ulkomainen kilpailija pysty.”

Ylihurula uskoo, että juuri kukaan ei käy enää 2020‐luvulla pankkikonttoreissa.

”2000‐luvulla syntyneet ihmiset eivät välitä pätkääkään siitä, kuinka pitkään heidän pankkinsa on toiminut. Ei historian havinalla ole heille väliä, se voi olla jopa painolasti. Se ratkaisee, että asiointi on helppoa sillä jokaiselta löytyvällä valtakapulalla eli äly-puhelimella. Ja että palvelua saa helposti, silloin kun itse tuntee sitä tarvitsevansa.”

Niin kutsuttu mobile first ‐ajattelu ohjaa S‐Pankin palveluiden kehittämistä.

”Meillä puhuttiin alusta lähtien, että verkkopankki on S‐Pankin pääkonttori. Se käsitys muuttui hyvin pian, kun toimme S‐mobiilin palveluvalikoimaamme. Nyt

kirjautumisia on mobiilin kautta enemmän kuin verkkopankin kautta. Tämä on se suunta, minne aivan varmasti tällä alalla mennään ja muutos on hyvin nopea.”

Ylihurula visioi, että pankkipalvelut yhdistyvät muihin toimialoihin. Pelkillä perinteisillä pankkitoiminnoilla erottautuminen on tulevaisuudessa vaikeaa.

”On tuotava elementtejä ihan muilta toimialoilta mukaan, olipa kyse kaupan alasta tai mistä tahansa. Jotain sellaista mikä istuu sopivasti ihmisen jokapäiväiseen arkeen. Se on varmastikin eräs disruptio, joka tulee tapahtumaan.”

Ylihurulan mukaan kuluttajistumisen trendi alkoi vaikuttaa pankkisektorilla S‐Pankin perustamisen aikoihin 2000‐luvun puolivä-lissä.

”Silloin alettiin puhua enemmän siitä, onko pankkien hinnoittelu läpinäkyvää ja onko alalla riittävästi kilpailua. Monet pankit joutuivat tarkempaan syyniin ja keskustelun kohteeksi, kun aiemmin ne pysyttelivät vähän siellä tornissa, joissa puhutaan hienoista asiakkaista ja instituutioista.”

Ylihurulan mukaan S‐Pankin johtamisessa rohkaistaan ajattelemaan laatikon ulkopuolelta.

”Joskus joku kommentoi uusia ideoita vähän kriittisesti että missään muussa pankis-sa ei tehdä näin. Minä taputan silloin käsiä, että nyt olemme ehkä löytäneet jotain. Se vaatii tietyn asenteen ja ajattelukyvyn ja tietenkin oman johdon aidon innostumisen, että uskalletaan kyseenalaistaa voimassa olevia käytäntöjä.”

”Ei voi tietää, minkälainen ensi vuoden maailma on. Ja entisestään se tarkoittaa sitä, että viisaus ei asu jossakin yhdessä henkilössä tai yhdessä huoneessa, vaan pitää olla todella tarkkana ja nöyränä tämän muutoksen edessä.”

”Joskus joku kommentoi uusia ideoita vähän kriittisesti että missään muussa pankissa ei tehdä näin. Minä taputan silloin käsiä, että nyt olemme ehkä löytäneet jotain.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pekka Ylihurula – S‐Pankki Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pekka Ylihurula – S‐Pankki Oy242 243

Nopeat prototyypit ja joukkoistaminen voivat pelastaa suomalaisen valmistavan teollisuuden. Plastex tekee sosiaalisesta mediasta ja digitaalisista viestimistä kumpuavista ideoista uusia kuluttajalähtöisiä tuotteita.

Lauri Ant-Wuorinen | toimitusjohtaja, Plastex Oy

Puheenvuoro kuluttajalle

Vuonna 1936 perustettu Plastex on Suomen vanhin yhä toimiva muovitehdas, joka valmistaa muun

muassa kastelukannuja, kauhoja ja bensakanistereita. Lisäksi Plastex toimittaa käyttötavaroita

Suomen suurimmille vähittäiskaupan keskusliikkeille sekä muovipakkauksia teollisuudelle. Yritys

työllistää noin 40 ihmistä ja sen omistaa Ant-Wuorisen perhe.

Vuonna 1936 perustettu puhallusmuovituotteiden valmistaja Plastex on Lohjalla toi-miva perheyritys, joka tunnetaan muun muassa Eero Aarnion suunnittelemista joka kodin klassikoiksi nousseista käyttötavaroista kuten kastelukannuista. Tuotteiden kotimaisuusaste on korkea: sekä suunnittelu että valmistus tapahtuvat Suomessa. Jos Lauri Ant-Wuorisen visio toteutuu, niin on myös tulevaisuudessa.

Globalisaatio on asettanut suomalaiselle valmistavalle teollisuudelle vaikeita haasteita. Mitä työvoimaintensiivisempi ala, sen korkeammat ovat kiinteät kustan-nukset. Ne pitävät katteet matalina ja kasvattavat toiminnan riskiä. Suomalainen valmistava teollisuus on ajettu puolustusasemiin. Vientinäkymien sijaan pohditaan, kuinka halpatuotantomaiden bulkki-invaasiota voitaisiin torjua. Voitot ovat paikallisia ja yksittäisiä.

”Hintapeli on oma pelinsä. Me olemme aikoinaan toimineet Ikean alihankkijana. Vaik-ka olisimme mitä tehneet, niin alle omakustannushinnan näitä tuotteita ei voi myydä. Siinä asetelmassa on kaksi vaihtoehtoa: joko alkaa fuskata raaka-ainevahvuudesta tai vastaavista jutuista, tai sitten on painettava työvoimakustannuksia alas, mikä ei ainakaan Suomessa toimi. Lisäarvo tuotteeseen pitää löytyä jotain muuta kautta.”

Digitalisaatio saattaa luoda Plastexille valoa tunne-lin päähän ja mahdollistaa uusia toimintamalleja.

”Käyttötavarapuolella iso juttu on se, että alkaa aidosti kuunnella käyttäjiä. Vastavuoroisuus kuluttajien kanssa on hyvin oleellinen juttu. Tänä päivänä pystymme kommunikoimaan reaaliajassa sosiaalisessa mediassa. Kun hyviä ideoita syntyy, pystymme saman tien piirtämään ne 3D-prototyy-peiksi. Näin voimme pyytää muotoilijalta tai kuluttajalta palautetta ilman, että rautaa tai muovia on työstetty tuntiakaan.”

Ant-Wuorinen kertoo, että uusi ajatusmalli lähti siitä, kun kuluttajat lähestyivät toi-veella että Plastex loisi paremman bensiinisuppilon veneen moottoria varten. Syntyi EKO-suppilo, joka on osoittautunut myös kaupallisesti kannattavaksi tuotteeksi.

”Kävimme sisäänostajien luona 3D-pikamallin kanssa. Tätä kautta tuotteeseen tehtiin parannuksia. Muutama iso ketju sanoi, että ne ottavat sen kokeiluun. Näin uskalsimme tilata muottia siihen tuotteeseen, ja nyt se on mennyt kaupaksi hirveän hyvin.”

Uuden toimintamallin kokeileminen kirkasti ajatuksen yhdistää kuluttaja, muotoilija ja suomalainen tehdas.

”Kävimme sisäänostajien luona 3D-pikamallin kanssa. Tätä kautta tuotteeseen tehtiin parannuksia.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Lauri Ant-Wuorinen – Plastex Oy 245244

”Plastex on tehnyt tuotteita pian 80 vuotta. Tokihan me olemme kuunnelleet kulutta-jia aina jollain tavalla, mutta meillä ei aiemmin ole ollut oikein minkäänlaista järkevää tapaa kommunikoida kuluttajien kanssa. Kuluttajilla ja kentällä on valtavasti hyviä ideoita. Hypoteesi on, että näin pystytään tekemään parempia tuotteita verrattuna siihen, että olisimme itse kehittäneet tuotteen työpöydän ääressä ja sitten menneet markkinoille uskoen, että käsissä on helvetin hyvä tuote.”

”Aikaisemmin kukko lauloi aina ylhäältä alaspäin. Oli se sitten mikä tahansa yritys, organisaatio tai politiikan toimija, niin nyt tieto alkaa kulkea myös alhaalta ylöspäin. Ja lisäksi alkaa muodostua erilaisia ryhmittymiä, heimoja, minkä tahansa aihepiirin ympärille. Ei ole enää mitään ainoaa oikeaa totuutta, vaan se on pirstaloitunut erilaisiin kokonaisuuksiin.”

Plastexin strategia on etsiä sosiaalisesta mediasta ja muusta digitaalisesta viestin-tävirrasta erilaisten harrasteiden ja arjen toimintojen ympärille syntyneitä heimoja kuten marjastajia.

”Näiltä ryhmiltä me kysymme, mihin suuntaan tuotteita pitäisi viedä. Teemme näin ennen kuin muotit on lyöty valmiiksi ja tuotetta valmistettu 100 000 kappaletta varastoon.”

Toinen Plastexin kokeilu on ollut joukkorahoitettu Hookie-amppeliruukku. Siihen idea tuli muotoilija Niko Laukkariselta.

”Me laitoimme amppeliruukkuprototyypin ennakkomyyntialustalle 4000 euron alarajalla. Tämä opetti Plastexille joukkorahoitusprosessin etenemistä ja käyttöä osana tuotannon suunnittelua.”

Uudet tavat kommunikoida asiakkaiden kanssa muuttavat Plastexin roolia tavaroiden valmistajana. Joukkoistaminen tulee enenevässä määrin määrittelemään Plastexin tapaa tuoda uusia tuotteita markkinoille.

”Eräässä mielessä me olemme vähän niin kuin kustannustoimittaja: meidän täytyy oppia ohjaamaan kentältä nousevia ideoita oikeaan suuntaan. Olisihan tämä var-maan analogisessakin maailmassa jollain tavalla ehkä voinut toimia, tosin hitaasti, hankalasti ja kalliisti. Varmaankin juuri tästä syystä joukkoistamista ei ole aikaisem-min niin paljon harrastettu.”

Sukupolvenvaihdos tapahtui vuonna 2011, kun Ant-Wuorinen siirtyi yrityksen joh-toon. Plastexin toiminnan kehittäminen on merkinnyt uuden kommunikaatiokulttuurin sisäänajoa.

”Kun astuin remmiin, firmassa oli urautuneita työtapoja. Telexistä on sentään nyt jo luovuttu, mutta faksi on vielä ahkerassa käytössä. Jossain vaiheessa stressasin hirveästi siitä, että käytämme liikaa faksia. Mutta eihän sillä ole loppujen lopuksi merkitystä, kunhan tieto vain kulkee ja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tässä mielessä viestimiseen voidaan käyttää vaikka savumerkkejä.”

Ant-Wuorinen uskoo, että yritysten sisäinen viestintä kehittyy kohti reaaliaikaisuutta, mikä nopeuttaa osaltaan tuotantoprosessejakin.

”Prosessien väliajat pitäisi pystyä kuromaan aivan minimiin. Siitä ei ole kenellekään mitään lisäarvoa että joudutaan odottamaan. Näyttäisi siltä, että Suomessa on jääty tuotantoprosessien nopeuttamisessa ja toiminnan tehostamisessa jälkeen, jos vertaa Yhdysvaltoihin tai vaikkapa Ruotsiinkin, oli sitten kyse 3D-tulostuksesta, verkkokaupasta, asiakaspalvelusta, saavutettavuudesta tai mistä tahansa.”

”Sen näkee jo siitä, kun katsoo monen suu-remmankin yrityksen nettisivuja ja siellä ei ole mitään kanavaa, millä asiakas tai sidosryhmä voi olla järkevästi yhteydessä.”

Mukaan pääseminen vaatii uuden opettelua sekä tekniikan suhteen, mutta ennen kaikkea asennepuolella.

”Meidän pitää oppia ymmärtämään se perus-tava olemassaolon oikeutus, että me olemme kaikki jollain tavalla asiakaspalvelijoita siinä vuorovaikutusketjussa jota kutsutaan liiketoiminnaksi.”

Miksi Plastex pystyy kilpailemaan halpatuotantomaissa tehtyjen tuotteiden kanssa?

”Se on pieni ihme, eikä se kovin kannattavaa taida ollakaan. Ensinnäkin meidän pitää tajuta, että suomalainen hyvinvointi perustuu siihen että suomalaiset tekevät tuottavaa työtä: palveluita, teollisuutta, mitä tahansa. Samaan aikaan meidän pitää ymmärtää sekin, että kulutusvalinnoilla on merkitystä. Ostopäätös on aina valinta, ihminen ei voi poimia rusinoita pullasta.”

Ant-Wuorinen myöntää, että Plastexilla on vielä pitkä matka kuljettavanaan suomalai-sen alkuperän viestinnässä ja brändäämisessä.

”Hyvä esimerkki meidän brändäysosaamisesta on se, että olemme 75 vuoden ajan laittaneet kaikki suomalaisuudesta kertovat tarrat aina sinne pohjaan, että kukaan ei näkisi niitä. Nyt olemme nostaneet enemmän esiin sitä, että Plastexin tuotteet

”Kun astuin remmiin, firmassa oli urautuneita työtapoja. Telexistä on sentään nyt jo luovuttu, mutta faksi on vielä ahkerassa käytössä.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Lauri Ant-Wuorinen – Plastex Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Lauri Ant-Wuorinen – Plastex Oy 246 247

tehdään Lohjalla. Seuraava steppi on, että kerromme, kuka työntekijöistämme on tuotteen tehnyt.”

Ant-Wuorinen näkee vastuullisen tuotantoprosessin viestimisen kilpailuvalttina kotimarkkinoilla.

”Viestintätekniikka tuo valtavasti mahdollisuuksia kommunikoida tätä lisäarvoa kuluttajille. Esimerkiksi tuotantoprosessin avaaminen kuluttajille on suuri mahdolli-suus niille firmoille, jotka toimivat vastuullisesti.”

Ruotsissa ja Yhdysvalloissa on paremmin pystytty hyödyntämään digitaalisuuden mahdollisuudet markkinoinnissa, sosiaalisessa mediassa ja verkkokaupassa, Ant-Wuorinen arvioi. Näissä maissa on ennakkoluulottomammin lähdetty rakenta-maan uusia palveluita ja kanavia.

”Suomalaiset ovat vähän konservatiivisia ja kansakuntanakin vähän sulkeutuneita. Somehan ei toimi sulkeutuneena. Jos me jotain haluamme myydä, niin kyllähän meidän pitää uskaltaa kertoa tarinamme. Tietysti jos et usko myymiisi tuotteisiin ja tarinoihin, niin sitten on ehkä parempi olla hiljaa. Siinä voi tosin käydä niin, että joku itseensä uskova ruotsalainen myy sitten omat tuotteensa meille.”

”Seuraavalla vuosikymmenellä Plastexin pitäisi olla ideoitujen muotoasioiden kohtausalusta. Alustalla yhdistyvät suomalaisten ja miksei koko maailman ihmisten muotoideat ja käyttöideat sekä Plastexin tehdas. Visioni on, että tehtaasta tulee ulos loistavia tuotteita ja hyviä tarinoita.”

Plastexin vientinäkymiin Ant-Wuorinen suhtautuu peruspositiivisesti. Venäjän lisäksi kiikarissa on Keski-Eurooppa, Saksa, Britannia ja Skandinaviasta Ruotsi ja Norja.

”Nykyiselläänkin meillä olisi mahdollisuuksia vahvistaa muun muassa Baltian vientiä. Jenkkeihinkin pitäisi uskaltaa tavalla tai toisella mennä. Silloin olisimme jo vähän eri bisneksessä. Sinne ei kannata lähteä konttitolkulla viemään tavaraa Lohjalta, vaan puhuttaisiin lisensoidusta valmistamisesta.”

3D-tulostus voi muuttaa pidemmällä aikavälillä myös Plastexin toimitusketjua.

”Tämä voisi tarkoittaa sitä, että toisimme kaikki Plastexin tuotteet 3D-malleiksi, joita voitaisiin myydä eri jakelukanaviin.”

Piklas on pientalojen ikkunoihin ja oviin keskittyvä perheyritys, joka hakee kasvua markkinoilta digiälyllä tehostetulla tuotanto- ja myyntikoneistolla.

Erkki Tolvanen | toimitusjohtaja, Piklas Oy

Puusta pitkään

Suomalainen perheyhtiö Piklas valmistaa vuosittain noin 70 000 ikkunaa ja ulko-ovea.

Piklas-ikkunoiden tuotanto alkoi Pyhännän Rakennustuote Oy:n osana jo 1970-luvun alussa

ja vuodesta 2006 Piklas Oy on toiminut omana yhtiönä. Oman ulko-ovimalliston tuotanto

Pyhännän tehtaalla käynnistyi alkuvuodesta 2015.

249Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Lauri Ant-Wuorinen – Plastex Oy 248

Piklas on 1960-luvulla perustettuun PRT-Forest -konserniin kuuluva perheyritys. Pyhännän Rakennustuote -nimellä aloittaneen yrityksen ensimmäinen tuotemerkki oli Jukkatalot. Puun jalostamiseen keskittyneeksi konserniksi kasvaneeseen PRT- Forest -konserniin kuuluvat Piklasin ja Jukkatalon lisäksi hirsitaloihin erikoistunut Kontiotuote Oy, Lappli-talot Oy, keittiökalustekomponenttivalmistaja Mellano Oy, puutavaran jalostukseen keskittyvä PRT-Wood Oy sekä ammattirakentajille puuelementtejä valmistava Prt-Pro. Vuonna 2006 konserni toi siihen saakka oman talotuotannon komponenttitarpeisiin suunnitellut ikkunat pientalomarkkinoille Piklas-tuotemerkin alla. Piklas-ikkunoiden markkinaosuus on noin 10 prosenttia Suomen pientaloikkunamarkkinoista.

Suomalaisten pientaloikkunoiden markkinat ovat poikkeuksellisen tiiviit: karmistandardit vaihtelevat maittain siten, että muiden maiden markkinoille valmis-tetut ikkunat ovat harvoin valmiita tuontitavaraksi Suomeen. Kääntäen myöskään suomalaiset ikkunat eivät ole vientiartikkeleita sellaisinaan. Tolvasen mukaan vientimaiden ikkunastandardien mukaisten ikkunoiden valmistaminen veisi nopeasti toiminnan katteet. Näin suomalaiset pientaloikkunamarkkinat toimivat ainakin toistaiseksi pitkälti kotimaisen kysynnän varassa. Tolvanen kertoo, että kun Piklas tuli markkinoille 2006, kasvu oli vaatimatonta.

”Tehdyt investoinnit olivat olleet sitä luokkaa, että 40 prosenttia investointikapasitee-tista ei aidosti ollut käytössä. Aiemmin meillä ei ollut lainkaan kuluttajajakelua, joten 2013 kesällä ryhdyimme kehittämään ikkunoiden verkkokauppaa. Ajatuksena oli alusta asti tuoda asiakkaille läpinäkyvyyttä tuotteiden hinnanmuodostukseen.”

Verkkokauppa mahdollisti jakeluportaan keventämisen. Kun uusi digitalisoitu myyntikanava saatiin kuntoon, Piklas laajensi pientaloihin mittatilaustyönä tehtäviin ulko-oviin vuoden 2015 alussa. Tämä oli lähtölaukaus kohti uusia, tehokkaampia tuotantomalleja.

”Pääsimme rakentamaan ovitehdasta puhtaalta pöydältä, mikä oli ihanteellinen tilanne. Päätimme toteuttaa ovipuolen toiminnanohjausjärjestelmän siten, että siihen pystytään tuomaan tieto valmiina mahdollisimman kaukaa tuotantoketjusta.”

Kun asiakas asioi verkkokaupassa, hän suunnittelee haluamansa ovet itse käyttäen verkkokaupan graafista suunnitteluohjelmaa.

”Meillä oli tavoitteena, että asiakkaan näkemä ovi olisi mahdollisimman todenmu-kainen. Ovimallistomme laajuus on 38 miljoonaa, mikä syntyy siitä kun teemme korkeusmittoja sentin välein, joita on 64. Leveysmittoja on 40 ja meillä on koko värikartasto käytössä, 210 väriä. Ja sitten on vielä 100 ovimallia.”

Oikeilla mitoilla toteutettava virtuaalimalli havainnollistaa, kuinka asiakkaan tekemät pienet muutokset vaikuttavat ovien elementtien kuten ikkunoiden sijoitukseen. Kun sopiva ovimalli löytyy, asiakas tekee verkkokaupasta tilauksen, joka menee suoraan Piklasin tehtaalle ja tuotannonohjausjärjestelmään.

Lisäksi käytössä on lentoyhtiöiden varausjärjestelmästä tuttu malli, jolla asiakas voi määritellä ovien tuotanto- ja toimitusaikataulut. Jos väljempi aikataulu sopii, järjestelmä optimoi tilauksen sellaisille ajoille, joilla tehtaalla on alikapasiteettia. Näin vältetään sekä ylityötunnit että alitehokas tuotanto. Asiakkaalle lasketaan palkinnok-si muutaman prosentin alennus.

Ovien tuotanto uudella mallilla on pilottivaihe suuremmassa kasvusuunnitel-massa: Piklasin ikkunatuotannon toiminnan-ohjausjärjestelmä päivitetään samanlaiseen järjestelmään lähitulevaisuudessa.

”Minä katson vähän surulla sitä, että kilpailevat kotimaiset toimijat lähtevät rakentamaan tehdasta Baltiaan, josta he sitten ajattelevat tulevansa pohjoismaisille markkinoille bulkkitavaralla. Eli tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin, jolloin etu tuotteen valmistuskustannuksiin saattaa olla kymmenen prosentin luokkaa.”

Tolvanen huomauttaa, että kun välikäsiä jätetään tuotantoketjusta pois, säästö on suurempi. Digiälyn tuominen tuotantoon ja sen oikein kohdentaminen avaa Kauko-Itään karanneille tehtaille tien takaisin Eurooppaan ja Suomeen. Piklas on tuotantojärjestelmän uudelleenjärjestelyiden jälkeen palkannut tuotantoon 50 uutta työntekijää.

”Samanaikaisesti muu markkina sukeltaa 11 prosentin kulmassa!”

”Minä katson vähän surulla sitä, että kilpailevat kotimaiset toimijat lähtevät rakentamaan tehdasta Baltiaan, josta he sitten ajattelevat tulevansa pohjoismaisille markkinoille bulkkitavaralla.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Erkki Tolvanen – Piklas Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Erkki Tolvanen – Piklas Oy250 251

Robottien perinteinen tehtävä on ollut toistaa tarkkaan määriteltyjä työvaiheita. Koneälyn nopea kehittyminen on murros, joka tuo roboteille jatkuvasti uusia tehtäviä ja toiminta-alueita. Suomen johtavan robotiikkayrityksen ZenRoboticsin visio on kehittää koneita, joita voidaan asteittain tuoda yhä haastavampiin ympäristöihin.

Timo Taalas | toimitusjohtaja, ZenRobotics Oy

Rohkeus ja äly

Vuonna 2007 perustettu ZenRobotics Oy kehittää robottia, joka poimii kierrätysmateriaalit

liukuhihnalta jätteidenkäsittelylaitoksella. Yritys työllistää noin 50 henkilöä.

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Taalas – ZenRobotics Oy 253252

Tuomas Lukka, Harri Valpola ja Juho Peltomaa perustivat ZenRoboticsin vuonna 2007. Perustajajäsenten taustoista löytyi vahvaa robotiikka- ja tekoälyosaamista sekä yrittäjä- ja markkinointitaustaa. Varsinainen liikeidea löytyi vasta muutaman vuoden selvitystyön jälkeen.

“Parin ensimmäisen vuoden aikana kävimme melkein 50 suomalaisessa firmassa kysymässä, minkälaisissa ongelmissa robotiikka voisi auttaa. Tutkimme robotiikan mahdollisuuksia esimerkiksi varastonhallinnassa sekä ydinvoima- tai kaivosteollisuu-dessa”, kertoo ZenRoboticsin toimitusjohtaja Timo Taalas.

Vuonna 2009 perustajajäsenet havaitsivat, että rakennusjätteen lajittelu on roboteille sopiva tehtävä. Markkinoilla ei ollut tähän hyvää ratkaisua ja liiketoimintanäkökul-masta rakennusjätettä oli paljon. Yritys aloitti tuotekehitysprosessin rakentamalla ja testaamalla prototyyppejä.

“Teimme ensimmäisen kaupan vuonna 2013. Tuote ei kuitenkaan ollut vielä täydelli-nen ja saman vuoden aikana jatkoimme tuotteen kehitystä.”

Neljän vuoden tuotekehityksen mahdollisti hyvä rahoitus. ZenRobotics on saanut rahoitusta Finnveralta, Tekesiltä ja kansainväliseltä sijoitusyhtiöltä.

“Pienellä yrityksellähän ei koskaan ole liikaa rahaa, mutta onneksi on löytynyt sellaisia tahoja, jotka ovat uskoneet tähän ideaan.”

Robotti oppii kuin ihminen - toiston kautta

Tehtaissa on ollut jo vuosikymmeniä käytössä robotteja liukuhihnan varrella. Robot-tien perinteinen tehtävä on ollut toistaa tarkkaan määriteltyä työvaihetta, esimerkiksi hitsata tietyt osat yhteen tai maalata tietty kohta.

“Me näemme uutena robotiikan mahdollisuutena robottien tuomisen haastavampiin ympäristöihin.”

Tämä tarkoittaa, että robotti hahmottaa toimintaympäristöään entistä paremmin. Yleensä esimerkiksi liukuhihnalla liikkuu aina samanmuotoisia keksejä. Rajoitettu haaste voi olla vaikkapa se, että robotin pitää etsiä missä kohtaa liukuhihnaa poimittava keksi on. Rakennusjäte sen sijaan on täysin rajoittamaton ongelma: materiaalikappaleet ovat keskenään hyvin erimuotoisia ja -painoisia. Robotin on silti osattava päätellä, mikä mikin kappale on.

”Kappaleiden tunnistamisen lisäksi robotin haasteena on niihin tarttuminen. Se ei ole ihmisellekään ihan helppoa - pikkulapsetkin ottavat välillä lasista kiinni niin, että se kaatuu.”

”Pyrimme tekoälyn avulla opettamaan robotille, että kipu on paha asia ja sitä tulee välttää. Lopputuloksena robotti kirjaimellisesti minimoi kivun uhan: se ei tehnyt yhtään mitään.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Taalas – ZenRobotics Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Taalas – ZenRobotics Oy254 255

Aluksi ZenRobotics yritti ratkaista ongelman koodaamalla robotille ehtoja siitä, miten esineitä tuli nostaa. Lopulta löytyi tehokkaampi keino: robotille luotiin alkeellinen ymmärrys tilanteesta tekoälyn avulla.

”Robotti oppii poimimaan esineitä samalla lailla kuin pikkulapsi: yrityksen ja erehdyksen kautta. Robotti tarttuu esineitä tietystä kohdasta kiinni, nostaa sen ja selvittää pysyykö se otteessa vai ei. Jos poiminta onnistuu, robotti yrittää toistaa samankaltaisia poimintoja ja vastaavasti epäonnistuessaan pyrkii välttämään näitä poimintoja jatkossa.”

Tekoälyn kehittäminen johti välillä arvaamattomiin lopputuloksiin.

“Pyrimme opettamaan robottia suojaamaan itseään kolhuilta. Liitimme robottiin niin sanotun kipusensorin, joka mittaa siihen kohdistuvia voimia. Pyrimme tekoälyn avulla opettamaan robotille, että kipu on paha asia ja sitä tulee välttää. Lopputuloksena robotti kirjaimellisesti minimoi kivun uhan: se ei tehnyt yhtään mitään.”

Tekoäly arkipäiväistyy

Oppiminen laajentaa robottien käyttömah-dollisuuksia. Tavallisesti robotit on mielletty tehdaskäyttöön, mutta pian robotit astuvat tuotantolinjoilta ihmisten rinnalle jakamaan työtehtäviä.

“Nyt jo löytyy robotteja, jotka kävelevät metsässä ihmisen perässä kantaen tavaroi-ta. Tai robotteja, joita käytetään rakennus-työmailla niin, että ne osaavat piirustusten mukaan sijoittaa itsensä oikein ja porata reiät lattian läpi juuri oikeaan kohtaan.”

Tekoälyn tarkoitus ei ole ainoastaan luoda kilpaileva ihminen tai huippuälykäs laite, vaan auttaa arkipäiväisissäkin asioissa kuten sähköpostiin tulevan roskapostin suodattamisessa. Taalas kertoo, että kuluttajapuolella on jo nähty viihdyttävien robottien esiinmarssi. Lemmikkikoiraroboteista kehitys jatkuu robottiohjattuun autoon.

“Esimerkiksi Volvolla on auto, joka tarkkailee jalankulkijoita. Jos kuljettaja näyttää ajavan ihmisen päälle, auto jarruttaa. Nämä ovat kaupallisia esimerkkejä ihmisten arjessa näkyvästä robotiikasta. Kehityssuunta ei ole se, että markkinoilla olisi välit-

tömästi itsestään ajavia autoja, vaan tavalliseen autoon tulee enemmän ja enemmän robottimaisia ominaisuuksia.”

Tekoälyn ympärillä liikkuu entistä enemmän rahaa, mikä taas houkuttelee ihmisiä ja ideoita.

“Vastikään tehtiin koe, jossa pyrittiin selvittämään, tunnistaako ihminen keskuste-levansa tekoälyn kanssa. Ensimmäistä kertaa oli ainakin viitteitä, että tekoäly pystyi huijaamaan ihmistä. Se tarkoittaa sitä, että kehitys on saavuttanut pisteen, jossa tekoälystä on tullut uskottavaa.”

Taalas torjuu kuitenkin ajatuksen ihmisroboteista.

“Tekoäly on vielä todella kaukana edes yksinkertaisesta kärpäsestä. Itsensä tiedos-tava tekoäly ei ole lähitulevaisuutta.”

Käytännön sovellukset ovat realistisempi kehityskaari roboteille.

”Se, että alalle investoidaan ympäri maailmaa kuitenkin mahdollistaa sen, että pienemmillä ponnistuksilla pystytään tuomaan Google-autoja ja lajittelurobotteja. Tekoälyn tekeminen tulee koko ajan helpommaksi, kun tekniikat ja laskentateho kehittyvät”

Vievätkö robotit kaikki työpaikat?

Taalas näkee, että robotti ei ole vain uusi kone muiden koneiden rinnalla, vaan evoluution seuraava askel.

“Robotiikka mahdollistaa ihmisten auttamisen yhä monimutkaisemmissa ja vai-keammissa tehtävissä. Robotit osaavat tehdä sellaisia tehtäviä, joihin koneet eivät aiemmin kyenneet.”

Robotiikkakeskustelu johtaa usein uhkakuviin koneista, jotka tekevät ihmiset tarpeettomiksi.

“En näe ollenkaan mahdollisena vaihtoehtoa, että robotit syrjäyttäisivät ihmiset tai tekisivät heidät tarpeettomiksi. Samanlaista keskustelua on käyty jo satoja vuosia sitten, kun tuotiin kutomakoneita Englantiin. Ihmiset rikkoivat näitä uusia koneita peläten, että ne veisivät kaikki työpaikat. Eiväthän ne työpaikat mihinkään kadon-neet, ne muuttuivat.”

Taalas arvioi, että robotit jatkavat tätä samaa kehitystä tekemällä niitä töitä, jotka ovat ihmisille tylsiä ja vaarallisia.

”Robotiikka mahdollistaa, että se työ, joka viimeisten vuosikymmenien aikana on siirtynyt Suomesta ja Euroopasta Aasian maihin alkaa palata kun se ei enää olekaan kalliimpaa Suomessa kuin Kiinassa.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Taalas – ZenRobotics Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Timo Taalas – ZenRobotics Oy256 257

“Robotiikka myös luo työpaikkoja esimerkiksi robottien suunnittelussa, asenta-misessa ja huollossa. Tuotanto muuttuu suuntaan, jossa henkilöstökulut eivät muodosta suurinta kuluerää. Robotiikka mahdollistaa, että se työ, joka viimeisten vuosikymmenien aikana on siirtynyt Suomesta ja Euroopasta Aasian maihin alkaa palata, kun se ei enää olekaan kalliimpaa Suomessa kuin Kiinassa.”

ZenRoboticsin tulevaisuus

Älykkäät jäterobotit ovat ZenRoboticsille vasta ensimmäinen tuotesovellus.

“Meillä on alusta asti ollut keskeisenä ajatuksena se, että tällä jätteiden lajitteluro-botilla näytämme, että pystymme tekemään ajattelevia robotteja. Kun meillä on toimiva ympäristö ja bisnes, jota kautta myös tulee rahoitusta, niin tämä sama teknologia toimii hyvin monilla aloilla.”

ZenRoboticsin tähtäimessä on olla kymme-nessä vuodessa suuryritys.

“Kymmenen vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta se on myös lyhyt kun puhutaan teknologioista. Tärkeintä on pysyä mukana kehityksen eturintamassa. Me pyrimme välttämään sitä, että tuudittautuisimme

turvallisuuden tunteeseen, että nyt kaikki on hyvin.”

Suomeen kaivataan yrittäjähenkeä ja uskallusta kokeilla

ZenRobotics on suomalaisessa kentässä ainoita robotiikan toimijoita, kun taas Ruotsissa ala on paljon kehittyneempi. Taalas ei näe, että ero johtuisi osaamisen puutteesta.

“Suomesta löytyy sekä tekoälyosaamista että perinteisemmän robotiikan ymmärrys-tä. Haaste on näiden kahden asian yhdistäminen, jotta voitaisiin tehdä näitä toisen sukupolven robotteja, jotka kykenevät muuhunkin kuin siihen yksinkertaisimpaan automaatioon.”

Ongelma on Taalaksen mukaan osaltaan suomalaisten riskinottohalussa.

“Tällaisen uuden innovatiivisen teknologian kaupallistaminen vaatii ihmisiltä aika

paljon rohkeutta ja yrittäjähenkeä, jotta uskalletaan lähteä oman idean kanssa vähän kuin tyhjän päälle ilman varmuutta siitä, tuleeko rahaa. Tähän auttaisi, jos kynnystä lähteä yrittäjäksi madallettaisiin.”

ZenRoboticsin arvoihin kuuluvat riskinotto ja sen hyväksyminen, että välillä tulee epäonnistumisia.

“Meitä vie eteenpäin se, että jokaisesta epäonnistumisesta opitaan jotain. Monesti asiat voi ratkaista yksinkertaisesti, mikä useimmiten onkin se oikea ratkaisu. Mutta välillä kannattaa valita se vaihtoehto, jossa on vähän enemmän työtä jos sen kautta oppii jotain uutta, joka vie koko yritystä eteenpäin.”

Näitä oppimiskokemuksia on ZenRoboticsillakin ollut. Taalas ei halua puhua kauno-puheisesti haasteista vaan rehdisti ongelmista.

”Emme halua piilotella asioita, vaan pyrimme puhumaan suoraan. Esimerkiksi ensimmäisten toimittamiemme robottien suorituskyky ei ollut riittävän hyvä ja roboteissa oli kestävyysongelmia. Ne eivät toimineet ollenkaan niin hyvin kuin aiemmat prototyypit.”

ZenRobotics pohti pitkään, pitäisikö ainoastaan vähän viilata robottia ja jatkaa sen myymistä vai ottaa puolen vuoden aikalisä tuotekehitykseen. Yritys päätti kokonaan hylätä siihen asti käyttämänsä menetelmän. Päätös hirvitti silloin, mutta osoittautui myöhemmin kannattavaksi.

“Emme pyri hiomaan robotteja viisi prosenttia paremmiksi, vaan rakennamme ne mieluummin kokonaan uudelleen ja parannamme suorituskykyä 50 prosenttia. Rohkeus vaikeisiin päätöksiin löytyy siitä, että kun ongelma korjataan kunnolla, meillä on käsissä tuote jonka takana on helppo seistä.”

Resepti Suomen robotiikkanousuun on Taalaksen mukaan osaavat ihmiset, hyvä idea ja rohkeus lähteä näiden kanssa eteenpäin.

“Ei saa tyytyä kopioimaan olemassa olevia tuotteita vaan pyrkiä löytämään ratkaisuja sellaisiin ongelmiin, mitä ei ole aiemmin osattu ratkoa. Sitä kautta löytyvät suurimmat innovaatiot. Toki siinä pelissä riskitkin kasvavat, mutta samalla myös mahdollisuu-det.”

Enevo hyödyntää langatonta sensoriteknologiaa jätekeräysten optimoinnissa. Palveluperustainen ratkaisu säästää kymmeniä prosentteja jätteenkeräyksen logistiikkakustannuksissa. Esineiden internetiin pohjaava liiketoimintamalli taipuu tarvittaessa myös uusille toiminta-alueille.

Pirkka Palomäki | Chief Technology Officer, Enevo Oy

Älykäs logistiikka mullistaa jätehuollon

Vuonna 2010 perustettu Enevo tuottaa langattomia sensoreita, joiden avulla jäteastioiden

täyttöastetta voidaan seurata ja jätelogistiikkaa optimoida. Yritys toimii yli 20 maassa.

”Tärkein asia on ollut se, että on menty liiketoiminta edellä. Valitaan hyvin perinteinen toimiala, ja lähdetään sitten murtamaan.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pirkka Palomäki – Enevo Oy 259258

Perustajat Fredrik Kekäläinen ja Johan Engström miettivät jo yrityksen alkumetreillä, mistä tulokulmasta voimakkaasti nousussa olevasta Internet of Things -ilmiöstä löytyisi kannattavaa liiketoimintaa. Asioiden internet oli täynnä lupausta, ja sen ympärillä roihusi aivoenergiamyrsky: IoT-teknologian valjastaminen uusien toiminta-mallien kautta voisi luoda uusia, ennennäkemättömiä menestystarinoita.

”Varsinainen alkusysäys liikeidealle syntyi, kun Fredrik alkoi keskustelemaan Johanin kanssa asumiskustannusten noususta Johanin taloyhtiössä. Johan manasi, kuinka vastikkeet kasvavat vuosi vuodelta. Miksi näin on? Mikä nostaa kustannustasoa? Huomattiin, että esimerkiksi roskia ja kierrätysmateriaalia kerättiin Johanin taloyh-tiöissä määrätyn aikataulun mukaan, vaikka jätesäiliöt olisivat lähes tyhjiä. Taloyhtiö maksaa jokaisesta keräyksestä listahinnan mukaan. Todettiin, että tämä ei ole teho-kasta jätettä tuottavalle taloyhtiölle eikä jätekeräysyritykselle. ”

Siitä välähti kipinä. Voisiko jätekeräyksen järjestää enemmän tarvepohjaisesti?

”Tärkein asia on ollut se, että on menty liiketoiminta edellä. Valitaan hyvin perinteinen toimiala, jota lähdetään sitten mur-tamaan. Jäteala on tyyppiesimerkki alasta, joka on ollut pitkään jo olemassa mutta toimintamallit ovat pysyneet suhteellisen samanlaisina vuosikymmenestä toiseen.”

Palomäki määrittelee Enevon toimintamallin termillä Waste Management 3.0.

”Monet toimivat tällä hetkellä 2.0 -vaiheessa. Se tarkoittaa, että kiinteät reitit ja aikataulut on suunniteltu ja optimoitu jossain määrin, mutta keräys on edelleen kalenteripohjaista. Reittejä ajetaan niin, että esimerkiksi kuukauden ensimmäisenä maanantaina käydään tietyissä paikoissa, ja kuukauden ensimmäisenä tiistaina käy-dään toisissa paikoissa. Toimintamalli 3.0 perustuu tarvepohjaiseen mallinnukseen.”

Waste management 2.0:aan verrattuna Enevon ratkaisu säästää 30–40 prosenttia logistiikan kustannuksista, ja kokonaan optimoimattomaan jätehuoltoon verrattuna jopa yli 70 prosenttia.

”Markkinoille on tietysti tullut muitakin firmoja, joiden liikeidea perustuu sensoreiden käyttöön ja IoT:hen. Me emme profiloi itseämme samalla tavalla, vaikka toki mekin valmistamme sensoreita.”

”Meillä on eräänlainen jätteen ja kierrätysmateriaalin sääkartta, mihin perustuen voimme arvioida melko tarkasti, miltä tilanne näyttää esimerkiksi kuukauden päästä.”

”Suomen rooli on hyvin tärkeä. Meillä on lähellä asiakkaita, joiden kanssa on helppo toimia ja pilotoida asioita.”

Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pirkka Palomäki – Enevo Oy Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pirkka Palomäki – Enevo Oy260 261

Enevon sensori sijoitetaan jäteastian sisään. Toiminta perustuu samanlaiseen ultraäänitutkaan kuin veneen kaikuluotain. Greipin kokoisen kuoren sisällä on lämpötila-anturi, kiihtyvyysanturi, orientaatioanturi ja 3G-modeemi. Laite on käytän-nössä moderni viisitaajuuksinen matkapuhelin, joka kertoo langattomasti esimerkiksi jäteastian täyttöasteen ja lämpötilan. Sensorin paristolle luvataan 10 vuoden käyttöikä ilman vaihtoja ja teknologia toimii kaikenlaisissa ääriolosuhteissa.

”Vaikka se mitä Enevo tekee, on tietysti pohjimmiltaan fyysinen juttu, ero on siinä, että me emme näe itseämme sensorifirmana. Liiketoimintamallissamme sensoripuoli on tavallaan välttämätön paha. Itse asiassa me tarjoamme älykästä logistiikkajärjes-telmää, jonka avulla jätteen- ja kierrätysmateriaalin keräystoiminta saadaan lähes täysin automatisoitua.”

Liiketoimintamalli on palveluperusteinen. Enevon palvelumallissa asiakkaalle anne-taan käyttöön tabletti, joka navigoi seuraavalle tyhjennyspaikalle. Enevon palvelun

tehokkuus terävöityy tuomalla mukaan sensoritietojen lisäksi keräyshistoriaa ja mahdollisimman paljon saatavilla olevaa ympäristödataa kuten säätietoja.

”Meillä on eräänlainen jätteen ja kierrä-tysmateriaalin sääkartta, mihin perustuen voimme arvioida melko tarkasti, miltä tilanne näyttää esimerkiksi kuukauden päästä. Tämän ennusteen pohjalta järjestelmämme optimoi keräysaikataulut ja reitit. Tässä toimintamallissa saattaa olla niin, että kun tietty jäteastia on vain puoliksi täynnä, se kannattaa silti ottaa kyytiin, koska se on ennustemallin mukaan laskettuna taloudelli-sesti tehokkaampaa.”

”Me haluamme tehdä tästä mahdollisimman helposti ymmärrettävän ja käytännössä testattavan. Viesti on se, että kun asiakas ei ota tätä käyttöön, niin hän jättää rahaa joka päivä pöydälle.”

Palomäki kertoo, että Enevo on määritellyt markkina-asemansa niin, että asiakkaat ymmärtävät ostavansa Enevolta oman liiketoimintansa tehostamista.

”Esimerkiksi kunnallisella puolella se voi tarkoittaa, että verorahat ovat vähissä, minkä takia on paineita tehostaa toimintaa ja vähentää väkeä. Toisaalta kierrätys lisääntyy ja kasvaa megatrendinä. Raaka-ainetehokkuuteen kiinnitetään huomiota.”

Jätepaperin eli paperikartongin ja sekapaperin hinta maailmanmarkkinoilla on noin 70–80 euroa tonnilta. Jätepaperin kerääjille tämä raaka-aine on ilmaista. Kustannuk-set syntyvät logistiikasta ja käsittelystä.

”Enevon ratkaisulla jätepaperin kerääjät saavat enemmän tonneja samalla rahalla, mikä nostaa heidän katetta. Tietysti se mahdollistaa senkin, että heillä on enemmän kapasiteettia. Asiakkaat voivat näin ottaa hoidettavakseen uusia alueita.”

Autoja ajetaan vähemmän, joten hiilidioksidipäästöt ja typpipäästöt vähenevät. Kun jätteet kerätään oikea-aikaisesti, vältytään ylitäytöltä.

”Olemme löytäneet markkina-alueen, jossa pystymme tuottamaan asiakkaalle uutta arvoa. Toissa keväänä tehtiin isompi rahoituskierros. Samaan aikaan mukaan tuli muutamia yksityissijoittajia. Tämän avulla firma on pystynyt vauhdittamaan markki-noille menoa ja kasvua.”

Markkinoita ympäri maailman

Enevon ensisijainen kohderyhmä ovat kehittyneet markkinat. Jätteen ja kier-rätysmateriaalin määrä korreloi korkean kansantulon kanssa. Kohdemarkkinoita ovat globaalisti korkean elintason maat ja alueet, Yhdysvallat, Kanada, Eurooppa, Japani, Singapore, Australia ja Uusi Seelanti, Ara-biemiraatit, ja sellaiset alueet joilla nousee uusia kaupunkeja ja rakennetaan infrastruktuuria. Asiakkaiden määrä on noussut yli sadan yli 20 maassa.

”Suomen rooli on hyvin tärkeä. Meillä on lähellä asiakkaita, joiden kanssa on helppo toimia ja pilotoida asioita. Enevon tuotekehitys on kokonaisuudessaan täällä Suo-messa. Tällä hetkellä maayhtiöitä eli omia tytäryhtiöitä on Yhdysvalloissa Bostonissa, Englannissa Nottinghamissa, Saksassa Berliinissä ja Japanissa Tokiossa. Tarkoitus on tämän vuoden aikana avata useampaan muuhunkin maahan oma tytäryhtiö.”

”Teollisen internetin puolella viimeisintä teknologiaa voidaan selkeästi ja helppotajui-sesti hyödyntää analytiikan, sensoriteknologian ja verkkojen kautta. Näin pystytään rakentamaan asiakkaalle selkeä kokonaisratkaisu.”

Osallistu keskusteluun

Kyberturvallisuus

Pilvipalvelut

Jatkuvuuden hallinta

Internet of Things

Digitaalinen viestintä

Datakeskus

Big Data

263Puheenvuoroja digitalisaatiosta | Pirkka Palomäki – Enevo Oy262

”Tämän toimialan koko on tuhat miljardia globaalisti. Tästä summasta valtaosa on logistiikan kustannuksia. Me katsomme sellaisia alisegmenttejä missä olemme hyviä. Tältä pohjalta me myöhemmin laajennamme.”

”IoT-buumin myötä on tullut paljon teollisen internetin kehitysalustoja, mihin voi inte-groida erilaisia sensoreita ja rakentaa monenlaisia käyttöliittymiä. Onhan niillä oma paikkansa, ja niillä on nopea tehdä ja testata asioita. Mutta se, että ymmärretään asiakastarve kunnolla ja pystytään tekemään asiakkaan arvoketjuun sopiva ratkaisu, on vieläkin tärkeämpää.”

Voiko Enevon innovaatiota käyttää jossakin muussa ympäristössä?

Enevolla on nestepinnan korkeutta mittaava sensori, joka toimii säiliöastiassa. Käyttöaluetta ovat esimerkiksi pikaruokaravintoloiden keittimien öljy, jota voidaan tuottavalla tavalla kierrättää.

”Yhtä lailla tämän voi kääntää toisinkin päin. Miksi meidän täytyisi pelkästään kerätä, mehän voimme myös toimittaa. Mahdollisuuksia on valtavasti.”

”Pohdimme jatkuvasti strategisia alueita, joille voimme laajentaa tulevaisuudessa. Tietysti näin pienellä firmalla tärkeää on pitää fokus selkeänä, että ydinliiketoiminta saadaan ensin kunnolla lentoon. On saavutettava merkittävä markkinaosuus. Näin pienellä porukalla ei kannata ratkaista liian montaa segmenttiä yhtä aikaa. Mutta ihan varmasti kun tämä firma menee eteenpäin, niin yhä enemmän älykäs logistiikka laajemmin ymmärrettynä tulee Enevon ytimeen.”




Digitalisaatio on todennäköisesti eräs tätä vuosikymmentä voimakkaimmin määrittävistä ilmiöistä. Tänä päivänä jokaisella on oma tulokulmansa digitalisaatioon. Monet niistä ovat oikeita. Jokainen keskustelu rikastuttaa käsityksiämme digitalisaation luonteesta. Samaan aikaan kokonaisuuden hahmottaminen saattaa muuttua kuitenkin haastavammaksi. Siten on luontevaa, että teknologisten käsitteiden jäsentäminen liiketoiminnan uusien mahdollisuuksien kannalta ei aina kuulu omimpaan osaamisalueeseen.

Teknologisten käsitteiden ympärille tarvitaan osaamista ja näkemystä muuttuvista työtavoista, kommunikaatiosta ja digitaalisista kohtaamisista. Tarvitaan myös rohkeutta aloittaa, kokeilla ja tehdä päätöksiä.

Soneran juuret ovat perinteisessä tietoverkoissa ja mobiiliyhteyksissä. Tämän perinnön perustalle on uusien kyvykkyyksien ja kumppanuuksien myötä kasvanut laaja digitaalinen syväosaaminen, joka auttaa asiakkaitamme luotettavasti luovimaan monimutkaistuvassa digitaalisen viestinnän ja liiketoiminnan virrassa. Tänä päivänä Soneran missio on auttaa asiakkaitamme menestymään digitalisaation haarautuvilla poluilla, olla digitaalisen liiketoiminnan mahdollistaja.

Monet toimialat, tietoliikennealaa myöten, ovat murroksessa. Se, että tehdään asioita vanhojen toimintamallien mukaan, mutta vain hieman tehokkaammin, ei enää riitä. Yhä useammin kilpailukyvyn edellytyksenä on löytää toimintaan kokonaan uusi tulokulma.

Digitalisaatioon liittyy monenlaisia lupauksia ja odotuksia, kuten myös haasteita ja uhkakuvia.

Tämän kirjan tehtävä on luoda tilannekuva digitalisaatiosta Suomessa. Kirjan toteutuksen ovat mahdollistaneet ne kymmenet asiantuntijat, visionäärit ja tulevai-suuden tekijät, jotka ovat auliisti avanneet omaa näkökulmaansa digitalisaatioon. Kiitos heille!

Jälkisanat –Tehokkuus, kasvu ja uusi liiketoiminta

Sielultaan tämä kirja on synteesi ja syväterävä otos ajan virrasta. Sen tarkoitus on jatkaa Soneran Uuskasvu-kirjasarjan puheenvuoroja tämän vuosikymmenen kenties tärkeimpään kansalliseen aiheeseen: millä keinoin nostamme Suomen takaisin eturiviin? Millaisia ovat uuden kilpailukykymme tekijät ja kasvun avaimet? Millainen merkitys digitalisaatiolle tässä kansallisessa savotassa annetaan?

Me uskomme, että työn tuottavuuden kasvattamisessa ja uusien markkina-aluei-den valloituksessa digitalisaatiolla on keskeinen rooli. Nyt jos koskaan on aika innostua digitalisaation mahdollisuuksista. Ja juuri nyt kannattaa myös keskustella digitalisaatioon liittyvistä kipeistäkin valinnoista ja haasteista.

Tähän keskusteluun kutsumme kaikki lukijamme ja asiakkaamme, ja kaikki suomalaiset.

Kun visio on selkeä, on tartuttava toimeen. Uuden sukupolven teleoperaattori Sonera haluaa olla asiakkailleen ja muille yhteistyön osapuolille luotettu kumppani digitalisaation monilla poluilla. Tutkimuksissa Sonera mielletään luotettavaksi kumppaniksi, jolla on vahva osaaminen muun muassa eri organisaatioiden välisten tietovirtojen automatisoinnista sekä esineiden verkottamisesta. Me olemme aina halunneet positioida itsemme luotetuksi neuvonantajaksi. Tehtävämme on auttaa asiakkaitamme sekä perusinfra-struktuuripalveluissa, kuten tie-toverkkoyhteyksissä, mutta yhä kasvavammassa määrin myös hahmottamaan digitalisoitumisen merkitys heidän liiketoiminnalleen ja siirtymään hallitusti kohti uutta maailmaa.

Me Sonerassa autamme digitalisaation syväosaajana asiakkaitamme valitsemaan oikeat kasvupolut.

Ota yhteyttä! Me olemme valmiita digitalisaation matkalle.

Petri Niittymäki, yritysliiketoiminnan johtaja, TeliaSonera Finland Oyj.

264 265

Digitaalinen liiketoiminta – akateeminen kirjallisuuskatsausLeo Bergman (Aalto-yliopisto)

Tämän tekstin tarkoituksena on muodostaa kirjallisuuskatsauksen avulla yleiskuva digitaalista liiketoimintaa käsittelevästä akateemises-ta kirjallisuudesta. Systematic review -metodologian avulla otettiin tarkasteluun 21 artikkelia, joista ilmeni digitaaliseen liiketoimintaan liittyvät neljä perusteemaa: uusi teknologia, työtapojen muutos, liiketoimintamallien muutos sekä yhteiskunnalliset muutokset. Kirjalli-suuskatsauksen perusteella digitaalisen liiketoiminnan pohjana oleva kehitys teknologiassa johtaa muutoksiin työntekotavoissa ja liiketoi-mintamalleissa, mikä taas osaltaan asettaa muutospaineita yhteiskun-nalle niin talousjärjestelmän kuin lainsäädännön kannalta.

Liite:1. JohdantoDigitalisoituminen on käsite, jota nykyään usein kuulee käytettävän puhuttaessa tulevaisuuden muutostrendeistä yritysmaailmassa. Teknologian kehittyessä on usein epäselvää, miten ja millä skaalalla uusi teknologia muuttaa yritysten toimintaperiaat-teita ja -edellytyksiä. Sama koskee myös digitalisoitumista, sillä sen vaikutuksista ei vielä täysin olla varmoja. Koska digitalisoituminen terminä on näin ollen jokseenkin uusi ja sen vaikutukset oletettavasti moninaisia, yleisluotaava katsaus digitalisoitu-miseen liiketoiminnan näkökulmasta on tarpeellinen. Tämän tekstin tarkoituksena on tuottaa yleiskatsaus aihetta koskevaan akateemiseen kirjallisuuteen systemaattista kirjallisuushakua (systematic review) metodologiana käyttäen. Tavoitteena on saada aikaiseksi yhteenveto siitä, mitä digitalisoituminen oikeastaan on, miten se ilmenee ja mitä kautta se vaikuttaa liiketoiminnan kehittymiseen nyt ja tulevaisuudessa. Tarkoituksena on myös selvittää, mitkä muodostuvat kriittisiksi menestystekijöiksi liiketoiminnalle digitaalisessa ympäristössä ja minkälaisia muutoksia ja muutospai-neita se aiheuttaa ympäröivälle yhteiskunnalle.

2. MenetelmätKirjallisuuskatsaus toteutettiin käyttämällä systemaattista kirjallisuushakua Tranfiel-din et al. (2003) määrittelemällä tavalla. Kyseisessä metodissa pyritään imitoimaan lääketieteen parissa käytössä olevaa meta-analyysikirjallisuuskatsausmenetelmää, jossa selvitetään systemaattisesti, minkälaisiin johtopäätöksiin jonkun tietyn tutkimusalan artikkelit ovat päätyneet. Metodologian tavoitteena on siten laajentaa tämä tutkimustapa myös muihin tieteenaloihin, tässä tapauksessa siis kauppa- ja yhteiskuntatieteisiin.

Systemaattisessa kirjallisuushaussa hakuprosessi jaetaan kolmeen eri vaihee-seen: suunnitteluun, toteutukseen ja raportointiin (Tranfield, Denyer et al. 2003). Suunnitteluvaiheessa määritellään, mitä halutaan tutkia ja miksi, sekä tehdään ”review protocol”, eli tutkimusprotokolla, jolla määritellään tarkemmin, miten tutki-mus tehdään. Tutkimusprotokollan tarkoituksena on tallentaa tarkkaan ja objektiivi-sesti tutkimuksen metodiikka tutkimuksen toistettavuuden takaamiseksi. Se sisältää yleensä tietoa näytejoukosta, eli miten ja millä perusteella kirjallisuuskatsaukseen otetut artikkelit valitaan. Näihin määrityksiin sisältyy tiedot, mitä hakukoneita on käytetty, millä hakusanoilla sekä millä muilla parametreillä haut on suoritettu.

Koska tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, miten nimenomai-sesti akateeminen kirjallisuus suhtautuu digitalisoitumiseen, hakukoneiksi valittiin

Digitaalinen liiketoiminta – akateeminen kirjallisuuskatsaus 267266

ProQuest, Emerald, EBSCO, Sage, ScienceDirect, Scopus sekä Web of Science. Alustavina hakusanoina käytettiin termejä ”digital enterprise*” OR ”digital business transformation*” OR ”digital business process*” Lisäksi kriteereinä oli, että hakusana löytyy artikkelin tiivistelmästä, artikkeli on vertaisarvioitu, siitä löytyy koko teksti ja että se on kirjoitettu vuonna 2010 tai sen jälkeen akateemisessa julkaisussa. Näin ollen saatiin ensimmäisellä hakukierroksella eri hakukoneista yhteensä 123 tulosta, joista osa on duplikaattilöydöksiä, eli artikkeleiden varsinainen kokonaismäärä oli pienempi. Alustavan tarkastelun jälkeen oli selvää, ettei kyseinen haku tuottanut kattavaa katsausta digitalisoitumisesta, sillä termillä ”digital enterprise” on erityisesti tarkoitettu eräänlaista prosessioptimointiin ja tehdastuotantoon liittyvää toimintata-paa, eikä yleisesti ottaen digitalisoitumista yritysnäkökulmasta. Lisäksi ”digital busi-ness transformation” ei tuottanut kattavaa määrää artikkeleita. Täten hakusanoiksi valittiin termi ”digital business*” joka tuottikin yhteensä 232 hakutulosta edellä mainituilla hakukoneilla. Hakutuloksia lähdettiin tutkimaan käyttäen kriteereinä julkaisujen impact factoria sekä artikkeleiden saamia viittauksia. Artikkelikokoelman rajaamisessa käytettiin myös kvalitatiivista tarkastelua, jossa tiivistelmiä lukemalla selvitettiin, löytyvätkö hakutermit todella teksteistä ja liittyvätkö artikkelit sisällöltään nimenomaisesti liiketoiminnan digitalisoitumiseen. Näin hahmotettiin digitalisoitumi-selle viisi erilaista temaattista alakategoriaa: vaikutukset yhteiskuntaan, liiketoimin-tamalleihin, yritysten käyttämään teknologiaan ja yritysten työntekotapoihin. Näistä jokaisesta pyrittiin etsimään relevanteimmat artikkelit. Seuraavaksi suoritettiin siis uudet haut näistä alajoukoista yläjoukon ”digital business*” sisältä. Näin saatiin rajattua jokaisesta aiheesta 4-10 artikkelin joukko.

Koska digitalisoitumisen aiheuttamien yhteiskuntaan liittyvien vaikutusten kannalta voidaan olettaa myös akateemisessa hengessä kirjoitettujen kirjojen tuovan oleellista kontribuutiota tutkimukselliseen keskusteluun, eikä siis välttämättä vain tieteellisissä lehdissä julkaistujen artikkeleiden, suoritettiin hakusanoilla ”digital busi-ness*” etsintä Google Books -hakukoneella. Saatu tulosjoukko lajiteltiin merkityksel-lisyyden (relevance) kautta siten, että vain vuodesta 2010 eteenpäin julkaistut kirjat otettiin käsittelyyn. Näillä ehdoilla otettiin tarkasteluun kymmenen parasta tulosta, joista tarkasteltiin kirjoittajien taustoja. Lopulta käsittelyyn päätyi Brynjolfsson & McAfee:in kirjoittama teos ”Race Against the Machine” (2012). Teos otettiin mukaan lopulliseen tarkasteluun, koska kirjoittajat ovat MIT:n digitalisoitumista tutkivan osaston johtavia asiantuntijoita ja ovat olleet aikaisemmin mukana ilmiöön liittyvässä tieteellisessä keskustelussa.

3. LöydöksetKirjallisuuskatsauksen perusteella digitaalinen liiketoiminta on ilmiö, jonka perimmäi-nen lähtökohta on uuden teknologian aiheuttamat muutosvoimat yritysten toimintaan monen eri tekijän kautta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella digitaalinen liiketoiminta on peruslähtökohdiltaan yritystoimintaa, jossa hyödynnetään digitaalitekniikkaa yrityksen kehitysasteesta riippuen joko hyvin yksinkertaisesti pelkkänä työkaluna tai laajempialaisesti koko yrityksen toiminnan perustana.

Digitaalisella liiketoiminnalla havaittiin olevan kategorisesti ajatellen neljä suurta digitalisoitumiseen, eli digitaalisen teknologian käyttöönoton kytkeytyvää vaiku-tusalaryhmää. Nämä neljä kategoriaa ovat yhteiskuntaan, liiketoimintamalleihin, teknologiaan ja työntekotapoihin liittyvät muutokset.

3.1. Vaikutukset yritysten käyttämään teknologiaan ja työkaluihin

Digitalisoitumisella on luonnollisesti vaikutusta teknologiaan ja työkaluihin, joita yritykset käyttävät. Koska tämä teknologinen muutos on toimintatapamuutosten perimmäisenä syynä ja taustalla, on syytä aloittaa digitalisoitumisten vaikutusten läpikäyminen näiden teknologiatrendien analyysillä. Kirjallisuushaun perusteella kiinnostavimmiksi teemoiksi nousivat Big Data (Janke 2011, Chen, Chiang et al. 2012), pilvipalvelut (McAfee 2011) ja digitaaliset työkalut ja tuotantometodit (Liu, Chen 2010, Huang, Qu et al. 2012, Monostori, Csáji et al. 2010).

Vaikutukset yhteiskuntaan

Vaikutukset liiketoimintamalleihin

Vaikutukset yritysten käyttämään

teknologiaan/työkaluihin

Vaikutukset työntekotapoihin

Digital Business

Digitaalinen liiketoiminta – akateeminen kirjallisuuskatsaus Digitaalinen liiketoiminta – akateeminen kirjallisuuskatsaus268 269

3.1.1. Big Data

Big Data -analyysillä on perinteisesti tarkoitettu tekniikoita, joilla hankitaan käyttö-kelpoista informaatiota suuresta määrästä muuten vaikeasti tulkittavaa dataa. Chen, Chiang et al. (2012) jakaa Big Datan kolmeen eri alaluokkaan, jotka ovat kronologi-sessa kehitysjärjestyksessään BI&A 1.0, 2.0 ja 3.0. Ensimmäisellä versiolla tarkoi-tetaan yritysten sisäistä data warehouse -toimintaa, jossa tilastollisin menetelmin hankitaan informaatiota mittareista, joita yritys haluaa tarkkailla. Nämä menetelmät ovat periaatteessa verrattain yksinkertaisia, ja niillä saadaan informaatiota vain jo jokseenkin valmiiksi strukturoidusta datasta. Näihin menetelmiin kuuluvat muun muassa yritysten suoriutumista seuraavat erinäiset scorecard-menetelmät. Niitä käyttäviä järjestelmiä tarjoavat monet suuret IT-yritykset, kuten SAP, Oracle ja IBM. Seuraavan sukupolven metodit (2.0) ottavat huomioon strukturoimattoman inter-net-pohjaisen datan asiakkaista ja yrityksistä. Näihin palveluihin kuuluu esimerkiksi Google Analytics, jolla saadaan tietoa internetkäyttäjien selaustavoista ja preferens-seistä. Toisen sukupolven tekniikoihin kuuluu myös sosiaalisen median hyödyntä-minen käyttäjien henkilökohtaisten kulutushalujen analysoimisessa, minkä pohjalta yritysten on mahdollista ”käydä dialogia” asiakkaidensa kanssa, jolloin perinteinen yhdensuuntainen tuottaja-asiakas -vuorovaikutussuhde muuttuu enemmän kahden-suuntaiseksi. Kolmannen sukupolven Big Data -metodit eroavat aikaisemmista siten, että ne hyödyntävät ensisijaisesti mobiilitietoja, joista voidaan päätellä erinäisiä käyttäytymismalleja ja kulutuspreferenssejä. Lisäksi 3.0 -menetelmiin kuuluvat myös laitteiden ja tuotteiden (RFID) sijaintietojen käyttäminen analyysien pohjana. (Chen, Chiang et al. 2012)

3.1.2. Pilvipalvelut

Big Datan lisäksi toinen tietotekniikkaan liittyvä perustrendi digitalisoitumisessa on pilvipalveluiden esiinmarssi, jolla on odotettavissa suuria vaikutuksia organi-saatioiden toimintatapoihin. Näiden palveluiden perusajatuksena on ulkoistaa osa yritysten IT-toiminnoista kustannus -ja suoritusetujen saamiseksi. Pilvipalvelut on yksinkertaistetusti jaettu perinteisesti kolmeen eri peruskategoriaan: Infrastructure as a Service (IaaS), Platform as a Service (PaaS) ja Software as a Service (SaaS). Ensimmäinen näistä, IaaS, on toimintatavoiltaan yksinkertaisin, ja siinä toimittaja tarjoaa asiakkaalleen palvelintilaa ilman ohjelmistoja tai kehitystyökaluja. IaaS-asi-akkaat ovat usein teknologiayrityksiä, joilla on paljon IT-osaamista ja jotka kykenevät kehittämään ja ylläpitämään omat ohjelmistonsa. PaaS on tästä jokseenkin räätälöidympi ratkaisu, jossa toimittaja tarjoaa palvelimien lisäksi kehitystyökalut, joilla asiakas voi itse rakentaa tarvitsemansa sovellukset. SaaS taas on pilvipalvelu-tyypeistä räätälöidyin. Siinä toimittaja tarjoaa asiakkaalleen jo valmiin sovelluksen,

jonka käyttö tapahtuu toimittajan palvelimilla. (McAfee 2011)Pilvipalveluilla on monia eri hyödyntämismahdollisuuksia, joista kaikkia ei vielä ole täysin ymmärretty, koska uuden teknologian täysi hyödyntäminen tulee usein toimin-tatapamuutoksista, jotka syntyvät pidemmällä aikavälillä. McAfee (2011) kuitenkin listaa pilvipalveluiden hyödyiksi ainakin yksilöiden parantuneen työtehokkuuden, yhteistyön helpottamisen organisaation sisällä, ja data-analyysin sekä ohjelmistoke-hittämisen mahdollisuuksien parantamisen.

3.1.3. Digitaaliset tuotantometodit ja työkalut tuotannossa

Digitalisoitumisella on vaikutuksia myös valmistavan teollisuuden toimitusketjujen hallintaan. Näihin digitaalitekniikan tuomiin uusiin metodeihin luetaan muun muassa materiaalivirtojen seurantaan käytettävät RFID- ja GPS-teknologiat (Huang, Qu et al. 2012). Lisäksi digitaalitekniikka tuo yrityksille mahdollisuuden vastata paremmin toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin parantamalla tuotantoprosessien ja toimitusketjujen ketteryyttä. Näihin mahdollisuuksiin lukeutuvat esimerkiksi läpinäkyvyyden lisääminen organisaatiorajojen välillä tuotannossa ja logistiikassa digitaalitekniikan avulla (Monostori, Csáji et al. 2010).

3.2. Vaikutukset työntekotapoihin

Digitaalitekniikan kehittymisellä on vaikutuksia myös organisaatioiden työntekota-poihin ja -prosesseihin. Eräs suuri digitalisoitumisen tuoma muutos ajattelutavassa on, miten työympäristö mielletään. White (2012) toteaa IT:n ja erityisesti mobiilitekno-logian antavan yrityksille mahdollisuuden muokata työympäristöään

i. paremmin sopeutuvaksi yrityksen työympäristön muutoksiin;ii. luovuutta edesauttavaksi esimerkiksi organisaationallisia rajoja rikkomalla (tiedon jakaminen koko yrityksen sisällä);iii. paikasta riippumattomaksi edesauttaen yhteydenpitoa eri puolilla maailmaa olevien resurssien (henkilöiden ja kiinteiden resurssien) välillä

Digitalisoitumisen aiheuttamat muutokset työympäristössä johtavat muutoksiin myös henkilöstöjohtamisessa. Eräs uutuuskäsite onkin Virtual Human Resources Development (VHRD) (Fagan 2014, Bennett 2010, McWhorter 2014), jossa henkilös-töjohtaminen ja työtapojen muokkautuminen pohjautuu verkkoutuneeksi kehittyneen ympäristön asettamille mahdollisuuksille ja haasteille (McWhorter 2014). Eräs tapa määritellä VHRD on kuvata se kuten Bennett (2009). Hänen mukaansa se on:“media rich and culturally relevant webbed environment that strategically improves expertise, performance, innovation, and community-building through formal and informal learning”


Toisin sanoen VHRD tarkoittaa siis verkottunutta työympäristöä, joka strategisesti tukee asiantuntijuutta, suoriutumista, innovointia ja yhteisöllisyyttä muodollisen ja epämuodollisen oppimisen kautta. Verkottuneisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä tilaa, jossa sovellukset, laitteet ja ihmiset toimivat langattomasti yhdessä digitaalisessa ympäristössä. Tähän määritelmään sopii esimerkiksi laitteiden internet, Internet of Things. Parhaimmillaan verkottuneisuus lisää työyhteisön potentiaalia, koska se mahdollistaa ideoiden ja materiaalin vaihdon koko yrityksen sisällä. Epämuodollinen oppiminen taas nähdään oppimisprosesseina, jotka tulevat esiin esimerkiksi virtuaalisten ryhmätapaamisten tai sosiaalisen median kautta, ja helpoimmin se toteutuu, kun käytettävän kanavan ”media richness” on mahdolli-simman suuri. Tällä tarkoitetaan, että mitä visuaalisempi ja lähempänä normaalia fyysistä kanssakäymistä virtuaalinen kommunikointi on, sitä paremmin yhteisö kykenee jakamaan hiljaista tietoaan epämuodollisen oppimisen kautta. (McWhorter 2014)

3.3. Liiketoimintamalleihin liittyvät muutokset

Kirjallisuuskatsauksen perusteella digitalisoitumisen vaikutukset yritysten liike-toimintamalleihin ovat moninaisia. Digitalisoitumisella on merkitystä siihen, mitkä perustrendit muokkaavat tulevaisuuden liiketoimintaa ja millä lähtökohdilla yritykset siten rakentavat liiketoimintamalliaan (Bharadwaj, El Sawy et al. 2013) ja minkä pro-sessien kautta yritysten tulisi rakentaa arvolupaustaan (Keen, Williams 2013). Lisäksi digitalisoitumisen tuoma sosiaalinen ulottuvuus tuotteisiin ja palveluihin luo uusia mahdollisuuksia asiakkaiden hyödyntämiseksi arvonluonnissa (Oestreicher-Singer, Zalmanson 2012). Toisaalta digitaalisessa liiketoiminnassa on perinteisesti lähdetty pitkälti teknologia edellä tuotteen fyysisten ominaisuuksien lähtökohdista, vaikka digitaalitekniikka tarjoaisi suuria mahdollisuuksia asiakkaiden tarpeiden entistä tarkempaan selvittämiseen (Setia, Venkatesh et al. 2013).

3.3.1. Funktionaalinen IT vs. strateginen IT

Liiketoimintamallien kannalta digitalisoitumista ja tietotekniikkaa on perinteisesti ajateltu funktionaalisista lähtökohdista siten, että IT-strategia on liiketoimintastra-tegiasta erillinen komponentti, joka vain tukee tätä päätoimintoa. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana tapahtunut teknologinen kehitys on kuitenkin tuonut IT-stra-tegiaan paljon uusia mahdollisuuksia, jotka ovat muokanneet itse liiketoimintastrate-giaa. Teknologian tuomat muutokset laskentatehossa ja globaalissa verkottumisessa ovat tuoneet monia yrityksiä lähemmäksi dynaamisempaa toimintatapaa, jossa operoidaan modulaarisesti, hajautetusti ja funktioiden välisesti globaalissa toimin-taympäristössä. Digitaalitekniikka lisäksi on myös luonut mahdollisuuden reagoida

tehokkaasti suuriin ja äkillisiin muutoksiin yrityksen ympärillä. Koska muutokset ovat olleet näin perustavanlaatuisia, olisikin tarvetta ajatella IT-strategiaa abstraktim-masta lähtökohdista siten, että se on jo peruslähtökohtana liiketoimintastrategiaa laadittaessa. (Bharadwaj, El Sawy et al. 2013)

3.3.2. Digitaalinen arvonluonti

Toinen liiketoimintamalleihin kiinteästi liittyvä seikka digitalisoitumisen näkökulmasta on käsitys arvonluonnista liiketoimintamallin rakentamisen lähtökohtana ja erityisesti siitä, miten digitalisoituminen vaikuttaa siihen (Keen, Williams 2013, Oestreicher-Sin-ger, Zalmanson 2012, Setia, Venkatesh et al. 2013).

Lähtökohtaisesti digitaalitekniikan mahdollisuudet parantaa arvonluontia ja -kohdentamista ovat suuret (Setia, Venkatesh et al. 2013). Perinteisessä ajatteluta-vassa digitaalitekniikkaa on ajateltu konkreettisen tuotteen lähtökohdista ja jätetty digitalisoitumisen mahdollisuudet parantaa asiakaslähtöisyyttä osittain käyttämättä, koska digitaalituotteiden perusominaisuuksia ei ole välttämättä aina ymmärretty riittävän syvällisesti. Digitaalitekniikkaa pitäisikin hyödyntää myös asiakkaiden preferenssien tarkempaan tarkasteluun. Esimerkkejä tällaisista metodeista ovat esimerkiksi aktiiviset asiakaspalvelujärjestelmät, joissa palautteen saatuaan yritys välittömästi esittää tarkentavia kysymyksiä asiakkaan mielipiteistä. (Setia, Venkatesh et al. 2013). Toisaalta yritys voi digitaalisessa maailmassa hyödyntää asiakkaitaan myös suoremmin arvonluonnissa. Näin voidaan toimia erityisesti sisällöntuottajien liiketoimintaympäristössä, jossa sisällön käyttäjien luoma yhteisöllisyys lisää käyttäjien halukkuutta maksaa sisällöstä ja sen ympärille rakennetusta palvelusta (Oestreicher-Singer, Zalmanson 2012).Perinteisemmän asiakaslähtökohtanäkökulman lisäksi digitaalisen liiketoiminnan tulevaisuuteen liittyy arvoarkkitehtuurin (value architecture) käsite. Menestyvien di-giyritysten määrittävänä tekijänä onkin se, että niiden kehitystä ja toimintaa ei ohjaa pelkästään liiketoimintamalli vaan arvoarkkitehtuuri. Tämän ajatusmallin perustana on, että arvo ei määrity suoraan tuotteesta tai palvelusta vaan siitä, minkälaisen vaih-toehtomaailman (choice space) yritys pystyy asiakkailleen ja itselleen tuottamaan. Toisin kuin perinteisillä teollisuusaloilla, joilla mahdollisuudet ovat rajattuja tuotteen spesifien ominaisuuksien tai alan tarkan säännöstelyn takia, digitaalista liiketoi-mintaa taas ajaa nimenomaan mahdollisuus tuoda palveluita ja tuotteita monille eri asiakasaloille, lisäten näin sekä asiakkaiden että omia mahdollisuuksia. Eräs esimerkki yrityksestä, joka kykenee mainitun kaltaiseen mahdollisuusavaruuden laajentamiseen on Amazon. Sen perinteinen liiketoimintamalli on ollut luoda mark-kinapaikka eri kustantajien kirjoille siten, että mahdollisimman moni asiakas pääsee käsiksi mahdollisimman moniin kirjoihin. Näin Amazon on luonut eräänlaisen ekosys-


teemin, joka laajentaa sekä kustantajien että loppukäyttäjien mahdollisuusavaruutta luoden lisäarvoa kaikille. Arvoarkkitehtuuri on keskeistä tässä arvonluontiproses-sissa, sillä se määrittää, miten luoda uusia mahdollisuuksia sekä asiakkaalle että itselle. Sen perusajatuksena on kyetä dynaamisesti välittämään muutokset yrityksen toimintaympäristössä sen liiketoimintamalliin ja prosesseihin. Arvoarkkitehtuuri siis koostuu itse liiketoimintamallista, prosesseista, jotka luovat arvoa (Value Engine), ja toisista prosesseista, jotka tutkivat, minkälaisia muutoksia liiketoimintaympäristössä tapahtuu (Opportunity Platform). (Keen, Williams 2013).

3.4. Digitalisoitumisen vaikutukset yhteiskuntaan

Digitalisoitumisen vaikutukset yhteiskuntaan ovat, kuten teknologisella kehityksellä yleensäkin, talouspoliittisia (Brynjolfsson, McAfee 2012) ja lainsäädännöllisiä.(Clemons, Madhani 2010, Tsatsou, Elaluf-Calderwood et al. 2010). Lisäksi digitali-soituminen asettaa yhteiskunnalle eettisiä (Wigan, Clarke 2013, Xiao, Xiao 2013) ja

Value Narrative

Opportunity Platform

Value Engine

Our plan to generate• For customers, company, shareholders, and partners• For now and in the future• with specific metrics

VALUE ARCHITECTURE Our operational capabilities

• Value generating activities• Linked through process designs and relationships that we build and source to deliver value now

Our business practices that• Determine the level to which we are willing to invest to not be locked out of unknown future opportunities• Invest in and manage our resources accordingly• Identify and respond quickly to new value generating opportunities

koulutuspoliittisia haasteita (Helenius 2013).Bjornjolfsson ja McAfee käyvät läpi kirjassaan Race Against the Machine

digitalisoitumisen vaikutuksia yhteiskuntaan työmarkkinoiden ja talousjärjestelmän kannalta. Heidän pääteesinsä on, että digitalisoituminen vähentää työvoiman tarvetta kaikkialla, mikä johtaa eriarvoistumiseen, sillä työn vähetessä pääomatu-loilla elävät rikastuvat ja palkkatyöllä elävät köyhtyvät. Kirjoittajat alleviivaavat, että nykykehityksen linjat eroavat perustavanlaatuisesti aikaisemmin tapahtuneesta teknologisen kehityksen aiheuttamasta työpaikkojen tuhoutumisesta, sillä digi-talisoitumisen myötä automaatio alkaa syrjäyttää ihmisiä myös ei-tuotannollisilta aloilta kuten luovasta työstä. Näihin ilmiöihin lukeutuvat muun muassa robotiikka, puheentunnistus, koneoppiminen ja itseohjautuvat laitteet. Näin ollen automaatio siirtyy digitalisoitumisen myötä tehtaista markkinointiin, myyntiin, palvelusektorille ja jopa lääketieteeseen, jossa IBM on jo nyt (2015) lanseeraamassa tekoälyyn perus-tuvaa robottilääkäriä, Watsonia. Kirjan mukaan digitalisoituminen ajaa miettimään uudelleen, miten rakennamme talousjärjestelmämme.

Digitalisoitumisen tuomat lainsäädäntöön liittyvät haasteet ovat kytköksissä uusien liiketoimintamallien mukanaan tuomiin ilmiöihin, joihin ei välttämättä aina löydy ratkaisua perinteisistä, teollisuusyhteiskunnan periaatteille rakennetuista laeista. Esimerkiksi amerikkalainen monopolilainsäädäntö ei täysin sovellu digitaa-lisen liiketoiminnan maailmaan, jossa määritelmät monopoleille ja monopoliaseman väärinkäytölle ovat erilaisia ja epäselvempiä verrattuna perinteiseen valmistavaan teollisuuteen (Clemons, Madhani 2010). Lisäksi nopeasti kehittyvä digitaalinen liiketoiminta aiheuttaa haasteita EU:lle, jonka jähmeät direktiivit eivät aina sovellu uusiin digitaalisiin liiketoimintamalleihin (Tsatsou, Elaluf-Calderwood et al. 2010). Lainsäädäntöön ja etiikkaan liittyviä haasteita ovat myös Big Datan ja pilvipalveluiden esiin tuomat kysymykset siitä, kuka omistaa datan ja kuka sitä saa myydä (Wigan, Clarke 2013). Näihin asioihin liittyy esimerkiksi julkisesta henkilötietodatasta tehdyt analyysit, joita yritys myy eteenpäin kysymättä henkilötietojen omistajalta. Lisäksi haasteeksi muodostuu tietojen suuri keskittyminen erinäisille toimijoille, mikä voi muodostaa uusia uhkia. Näin tapahtuu esimerkiksi jos terveystiedot keskitetään suurempiin yksiköihin pois hajautetuista lähteistä, jolloin kyberhyökkäykset voivat aiheuttaa aikaisempaa suurempia vahinkoja (Wigan, Clarke 2013).Helenius (2013) lisää digitalisoitumisen vaikutusten listalle myös koulutuspoliittiset haasteet. Hänen mukaansa toimintaympäristömme digitalisoituminen vaatii yhä laajempialaista ja poikkitieteellistä osaamista, jota koulutusjärjestelmämmekin olisi siten tuettava.


4. JohtopäätöksetKuten on jo aikaisemmin mainittu, digitaalisen liiketoiminnan perimmäinen lähtökoh-ta on uuden digitaaliteknologian käyttöönotto. Yleisesti ottaen kuitenkin hyvin usein teknologisen kehityksen myötä ensimmäinen askel on hyödyntää uutta tekniikkaa perustuen vanhoihin toimintatapoihin siten, että prosessit sinänsä eivät muutu, vaan uutta työkalua käytetään samoilla periaatteilla kuin vanhojakin, vaikka tämä mene-telmä ei välttämättä olisi se kaikista tehokkain. Kirjallisuuskatsauksen perusteella samaa ilmiötä on havaittavissa myös digitaalisessa liiketoiminnassa. Digitaalisuus mahdollistaa prosessiteknisesti tehokkaamman toiminnan tuotannossa (Monostori, Csáji et al. 2010, Liu, Chen 2010, Chen, Chiang et al. 2012), mutta toisaalta sillä on mahdollisuus vaikuttaa myös työskentelytapoihin (Bennett 2009, McWhorter 2014, Fagan 2014, Bennett 2010). Perustavanlaatuisimman muutoksen digitaalisuus aiheuttaa yrityksille kuitenkin muuttuneen toimintaympäristön ja kilpailun kautta. Koska digitaalisessa maailmassa muutokset ovat nopeita, on ehdottoman tärkeää yrityksen menestyksen kannalta, että se on ymmärtänyt, minkälaiset tuotteet ja palvelut tuottavat parhaiten arvoa asiakkailleen. Ne yritykset, jotka pystyvät ym-märtämään arvon maksimaalisten lisämahdollisuuksien tuottamisena asiakkailleen erinäisten palvelukokonaisuuksien kautta yksittäisten tuotteiden sijaan, menestyvät parhaiten (Keen, Williams 2013). Klassinen esimerkki on verrata Nokiaa ja Applea. Kummatkin toimivat kyllä digitaalisella pelikentällä, mutta vain toinen ymmärsi Keenin ja Williamsin periaatteen arvonluonnista riittävän aikaisin. Sen sijaan, että Apple olisi vain rakentanut hyvää yksittäistä tuotetta (iPhone) kuten Nokialla oli pyrkimyksenä, se päätti jo aikaisessa vaiheessa lähteä luomaan ekosysteemiä, joka lisää mahdollisuuksia sekä loppukäyttäjille että muille palveluntuottajille (Keen, Williams 2013). Digitaalisiin ekosysteemeihin olisi ehkä tarpeellista tehdä oma kirjallisuuskatsauksensa, sillä ilmiö näyttää olevan keskeisessä roolissa digitaalisen liiketoiminnan menestystekijöiden kannalta. Teoriaa digitaalisuuden kokonaisvaltai-suuden hyödyistä tukee myös Bharadwaj, El Sawy et al:in (2013) toteamus siitä, että ne yritykset, jotka osaavat rakentaa digitaalisuuden sisään jo yrityksen strategiaan sen sijaan, että pitäisivät sitä vain funktionaalisena lisänä yrityksen toiminnassa, saavuttavat kilpailuetua toisiin verrattuna.

Koska digitalisoituminen lisää työn tuottavuutta ja syrjäyttää olemassa olevia työpaikkoja, ilmiöllä on myös yhteiskunnallisia vaikutuksia. Mikäli ilmiö etenee niin pitkälle kuin Björnjolfsson ja McAfee (2012) olettavat, talousjärjestelmään on tehtävä muutoksia. Massatyöttömyyden uhatessa olisi laskettava työn verotusta huomatta-vasti ja/tai kehitettävä irtisanotuille jokin vaihtoehtoinen tulonlähde kuten perustulo, sillä jos suuri osa työvoimasta jää työttömäksi ilman tuloja, asiakaskunnan ostovoima

laskee, eikä teknologian kehityksestä sinänsä hyötyneille yrityksille ja niiden tuot-teille välttämättä jää enää ostajia. Kaiken kaikkiaan digitalisoitumisen aiheuttamiin vaikutuksiin talousjärjestelmässämme tulisi paneutua lisää ja lisätutkimukset aiheesta olisivat varmasti tarpeellisia. Talousjärjestelmän lisäksi yhteiskunnan on otettava huomioon myös lainsäädännölliset muutospaineet, joita digitalisoituminen sille asettaa. Digitaaliaikaan soveltumattomat jähmeät direktiivit ja teollisella ajalla laaditut määräykset eivät välttämättä edesauta uuden teknologian käyttöönottoa tai edelleen kehittämistä.

Kaiken kaikkiaan kirjallisuuskatsauksen abstraktimman tason huomiona voidaan pitää digitalisoitumisen luomien muutosten asteittaisuus konkreettiselta teknologiatasolta työtapojen muuttumisen kautta uusiin liiketoimintamalleihin ja -toimintaperiaatteisiin sekä lopulta yhteiskunnallisen tason muutoksiin. Toisaalta on huomioitavaa, että yhteiskunta itse voi lainsäädännöllään ja myös koulutuspolitii-kallaan vaikuttaa siihen, miten teknologiaa sovelletaan ja kehitetään, jolloin kehityk-sestä tulee oikeastaan syklistä vaiheiden teknologia - työtavat - liiketoimintamallit - yhteiskunta - teknologia kautta.


Artikkelit teemoittain

Vaikutukset yhteiskuntaan

BRYNJOLFSSON, E. and MCAFEE, A., 2012. Race against the machine: How the digital revolution is accelerating innovation, driving productivity, and irreversibly transforming employment and the economy. Brynjolfsson and McAfee.

CLEMONS, E.K. and MADHANI, N., 2010. Regulation of digital businesses with natural monopolies or third-party payment business models: Antitrust lessons from the analysis of Google. Journal of Manage-ment Information Systems, 27(3), pp. 43-80.

HELENIUS, M., 2013. Business and Information Systems Engineering--In Quest for Research and Education Agenda in Europe, Business Informatics (CBI), 2013 IEEE 15th Conference on 2013, IEEE, pp. 180-189.

TSATSOU, P., ELALUF-CALDERWOOD, S. and LIEBENAU, J., 2010. Towards a taxonomy for regulatory issues in a digital business ecosystem in the EU. Journal of Information Technology, 25(3), pp. 288-307.

WIGAN, M.R. and CLARKE, R., 2013. Big data’s big unintended consequences. Computer, 46(6), pp. 46-53.

XIAO, Z. and XIAO, Y., 2013. Security and privacy in cloud computing. Communications Surveys & Tutorials, IEEE, 15(2), pp. 843-859.

Vaikutukset yritysten käyttämään teknologiaan/työkaluihin

CHEN, H., CHIANG, R.H. and STOREY, V.C., 2012. Business Intelligence and Analytics: From Big Data to Big Impact. MIS quarterly, 36(4), pp. 1165-1188.

HUANG, G.Q., QU, T., ZHANG, Y. and MAROPOLOUS, P.G., 2012. Guest editorial: digital enterprise technology. Journal of Intelligent Manufacturing, 23(6), pp. 2319-2321.

JANKE, F., 2011. The use of hidden data in electronic business networks: Benchmark and network perfor-mance indicators. IDIMT-2011: Interdisciplinarity in Complex Systems: 19th Interdisciplinary Information Management Talks, 7(9.9), pp. 2011.

LIU, S.F. and CHEN, R., 2010. Architecture Design of Customer-Oriented Digital Enterprise Systems. Applied Mechanics and Materials, 26, pp. 858-861.

MCAFEE, A., 2011. What every CEO needs to know about the cloud. Harvard business review, 89(11), pp. 124-132.

Vaikutukset työtapoihin

BENNETT, E.E., 2010. The coming paradigm shift: Synthesis and future directions for virtual HRD. Advances in Developing Human Resources, 12(6), pp. 728-741.

BENNETT, E.E., 2009. Virtual HRD: The intersection of knowledge management, culture, and intranets. Advances in Developing Human Resources, 11(3), pp. 362-374.

DAVENPORT, T., 2012. Data scientist: the sexiest job of the 21st century. Harvard Business Review, October 2012 issue.

FAGAN, M.H., 2014. Exploring a sociomaterial perspective on technology in virtual human resource development. Advances in Developing Human Resources, , pp. 1523422314532094.

MCWHORTER, R.R., 2014. A synthesis of new perspectives on virtual HRD. Advances in Developing Human Resources, 16(3), pp. 391-401.

MONOSTORI, L., CSÁJI, B.C., KÁDÁR, B., PFEIFFER, A., ILIE-ZUDOR, E., KEMÉNY, Z. and SZATHMÁRI, M., 2010. Towards adaptive and digital manufacturing. Annual reviews in Control, 34(1), pp. 118-128.

WHITE, M., 2012. Digital workplaces Vision and reality. Business Information Review, 29(4), pp. 205-214.

Vaikutukset liiketoimintamalleihin

AL-DEBEI et al. 2010. Developing a unified framework of business model concept. European Journal of Information Systems (2010) 19, 359–376. doi:10.1057/ejis.2010.21; published online 11 May 2010 .

BHARADWAJ, A., EL SAW Y, O.A., PAVLOU, P.A. and VENKATRAMAN, N., 2013. DIGITAL BUSINESS STRATEGY: TOWARD A NEXT GENERATION OF INSIGHTS. MIS Quarterly, 37(2).

KEEN, P. and WILLIAMS, R., 2013. Value Architectures for Digital Business: Beyond the Business Model. MIS Quarterly, 37(2), pp. 643-647.

OESTREICHER-SINGER, G. and ZALMANSON, L., 2012. Content or community? a digital business strategy for content providers in the social age. A Digital Business Strategy for Content Providers in the Social Age (July 01, 2012) .

SETIA, P., VENKATESH, V. and JOGLEKAR, S., 2013. Leveraging Digital Technologies: how Information Quality Leads to Localized Capabilities and Customer Service Performance. MIS Quarterly, 37(2), pp. 565-A4.

TIETO/KAIROS FUTURE. 2013. The Future of Business Transformation. Konsulttitutkimus.


Kyberturvallisuus

Pilvipalvelut

Jatkuvuuden hallinta

Internet of Things

Digitaalinen viestintä

Datakeskus

Big Data

Osallistu keskusteluun




Digitalisaatio on yksi tämän vuosikymmenen keskeisimpiä tuottavuuteen, työhön ja kilpailukykyyn liittyvistä ilmiöistä. Tieto- ja viestintäteknologia on aikaansaanut merkittävän tuottavuusloikan tietotyössä ja automaatio on ollut teollistuneiden maiden kilpailukyvyn edellytys. Nyt digitalisaatio tuo yhteen sekä tietotyön, suorittavan työn ja teollisuuden kasvunäkymät.

Uuskasvun polut – Digitalisaation lupaus on Soneran Uuskasvu-kirja-sarjan kolmas osa. Kirja pohtii, millainen rooli digitalisaatiolle Suomessa annetaan kansallisen kilpailukyvyn kohentajana. Kykenemmekö valjasta-maan digitalisaation lupauksen uusista markkinoista ja tehokkaammasta julkisesta sektorista, vai jääkö kohtaloksemme kalliiden rakenteiden ylläpitäminen ja markkinaosuuksien menettäminen uusille kilpailijoille?

Ratkaisu tehdään joko itsenäisesti tai meidän puolestamme. Tämä kirja luo kokoavan katsauksen digitalisaatioon Suomessa ja toimii puheenvuorona tähän kansakunnan kohtalonkysymykseen.

Uuskasvun p

olut – Digitalisaation lupaus


”Minulle digitaalisaatio tarkoittaa sitä, että sen avulla voidaan lisätä olennaisesti järjestelmän älykkyyttä seuraavien vuosikymmenten aikana.”– Markku Wilenius

”Digitalisaation lupaus ei ole tietenkään mitenkään uniikki meille. Kyse on vain siitä, kuka sen tilan täyttää.”– Petri Rouvinen

Digitalisaation lupauksen lunastaminen:

• Valitse polku ja etene sitä pitkin

• Etsi suurta, tee sitä mikä on tänään mahdollista• Tee muutokselle tilaa

• Älä pelkää virheitä

• Valitse roolisi ja usko siihen

• Verkostoidu parhaiden kanssa

• Keskustele haasteista

• Johda muutosta

• Varmista turvallisuus

• Pidä digitalisaatio toiminnan ytimessä





uuskasvun polutcdn2.utbudet.com/storage/ma...uuskasvun polut – digitalisaation lupaus on jatkoa...

Documents