Luonnon Tutkija 3·2012 116. vsk.

Suomen Biologian Seuran Va-namon ja Societas pro Faunaet Flora Fennican yhteinen

kesäretki alkoi hienossa säässäNauvosta. Kokoonnuttiin Pärnäis-ten satamassa puolen päivän jäl-keen. Näkyvissä oli haahkapoi-kueita (Somateria mollissima) jamerimetsoja (Phalacrocorax car-bo). Kuppilasta sai herkullisia, tuo-reita munkkirinkilöitä. Tutustuttiin,tervehdittiin vanhoja tuttuja ja ve-restettiin muistoja aiemmilta Vana-mon retkiltä. Ismo ja Riitta Ulma-nen sekä Anja Leisma olivat tulles-saan nähneet Nauvon yllä kolmemerikotkaa (Haliaeetus albicilla).Puoli kahden aikaan lähti Eivor-

yhteysalus kohti Jurmoa. Poruk-kaamme kuului 18 osanottajaa sekäjärjestäjät Virpi Karén ja Leif Lind-gren. Puolentoista tunnin matkakului huomaamatta varsinkin niiltä,jotka söivät lautalla hernekeittoaoluen ja pannukakkua hillon ja ker-mavaahdon kera. Osa porukastavietti matkan kannella nauttien rai-tista meri-ilmaa. Sinne raahasivatvatsalaukkunsa lopulta myös tur-mioelämää lautan kuppilassa viet-täneet. Näkyvissä oli aurinkoistamerta, joutsenia, lokkeja, haahkoja,tiiroja, merimetsoja ym. Alus py-sähtyi Nötössä ja Aspössä ennensaapumistaan Jurmoon.

Päivä Jurmossa

Perillä purkauduimme tavaroinem-me laiturille ja saimme iloksemmekuulla, että tavarat kuljetetaan ma-japaikkaan kahden mönkijän perä-kärryssä. Saimme siten kävellä ki-lometrin matkan kylään mukavastimaisemia ihaillen. Pääjoukko kier-si pienelle luontotuvalle vievän po-lun kautta. He ihastelivat ainakinmerikaalia (Crambe maritima),

nuokkukohokkia (Silene nutans) jamatalaa hanhenpajua (Salix re-pens).Pieni joukko käveli helpompaa

reittiä tietä pitkin. Maisema oli al-varimaista nummea. Matkalla kat-seltiin mm. mäkikattaraa (Bromushordeaceus) ja mäkikauraa (Helic-totrichon pubescens). WWF:n ka-tajienkitkemisleiri oli saaressa, jaheidän telttansa ja joukkonsa nä-kyivät kauas. Kaiken valloittavia

katajia (Juniperus communis) rai-vataan monimuotoisuuden palaut-tamiseksi.Jurmobyssä majoituimme mök-

keihin. Saimme syödäksemme kas-viskeittoa ja saaristolaisleipää. Ra-vittuina lähdimme retkelle saarenitäpäähän. Alkumatkasta ohitettiinNorrgrannasin Mattsonien pihapii-ri, jossa käyskenteli kolme alpak-kaa ja lampaita. Alpakat olivat mel-koisen huvittava näky. Katseltiinkasveja, kuten mäkikattaraa, - kau-raa, - härkkiä (Cerastium semide-candrum) ja - lemmikkiä (Myosotisramosissima) sekä kissankäpälää

V a n a m o

Retki Saaristomerelle 7.—10. 6. 2012

Yllättävä näky Jurmossa: alpakka Norrgrannasin Mattsonien pihapiirissä.

85

Anne P

etä

inen

(Antennaria dioica), jäykkäpitkä-palkoa (Arabis hirsuta), karvaman-sikkaa (Fragaria viridis) ym.Kylän kappelia ympäröivällä

hautausmaalla tutkiskeltiin myöskasveja ja hautakirjoituksia. Kap-peliin ei päästy sisään, mutta ikku-noista ihasteltiin hienoa katostaroikkuvaa purjelaivan pienoismal-lia. Retki jatkui kohti saaren itäpää-tä. Polku oli kivinen ja kaita, mikäsai osan retkeläisistä kääntymäänmatkan varrelta takaisin. Toki en-simmäinen matkapäivä alkoi muu-tenkin jo painaa askelta.Mielenkiintoisia olivat kivike-

hät, joista Leif kertoi, että ne ovatjäänteitä silakanpyytäjien yöpy-missuojista. Niissä asui kuulemmakoko kyläkunta kalastaessaan jasuolatessaan silakkaa. Tällaiset yö-pymissuojat olivat Itämeren piiris-sä käytössä rautakaudelta aina1900-luvulle saakka. Jurmon yöpy-missuojien eli munkinkehien arvel-laan olevan keskiajalla tai varhai-sella uudella ajalla rakennettuja.Näimme myös ylämaankarjaa vael-tamassa jonossa kohti tuntematontamääränpäätä. Myöhemmin kuulim-me, että ne oli vasta tuotu Jurmoonlaiduntamaan ja siten lisäämäänmonimuotoisuutta.

Tapasimme lintuaseman hoitajanja hänen kaksi apulaistaan, jotkaolivat suorittamassa jokailtaista tä-hystystä. Mies kertoi lintuasemanhistoriasta. Lintuasematoiminta oliJurmossa alkanut 1960-luvun alus-sa. Havaituista lintulajeista ja eri-koisuuksista oli tarkat tiedot. Sensijaan saaren pesimälinnustosta jasen kehityksestä ei ollut tietoa, mi-kä hieman ihmetytti biologeja.Saaren itäosassa on kuulemma pe-sinyt etelänsuosirri (Calidris alpi-na schinzii) ja länsipuolen saaressapesii kaksi paria pikkutiiroja (Ster-na albifrons). Saimme myös kuul-la, että lintujen suojelemiseksi Jur-mosta on pyydystetty pois neljäkettua (Vulpes vulpes), joista kaksioli kantavia, ja yksi supikoira (Nyc-tereutes procyonoides). Toimenpi-teen jälkeen saaressa on nähty vieläainakin kolme kettua.Kävellessämme edelleen näim-

me viereisen pikkusaaren korkeim-malla kohdalla istumassa merikot-kan. Rantaniityllä laidunsi kolmemerihanhea (Anser anser), ja ve-dessä näkyi kolme lapasorsakoiras-ta (Anas clypeata) sekä 28 kyhmy-joutsenta (Cygnus olor). EtsimmeLeifin johdolla pohjannoidanluk-koa (Botrychium boreale) ja löy-

simmekin pitkähkön konttaamisenjälkeen kaksi yksilöä. Ketonoidan-lukkokin (B. lunaria) kelpasi meil-le oikein hyvin.Huomasimme matkan varrella

osan suorakulmaisen rakennuksenkivijalasta. Leif kertoi, että siinä onollut luostari. Luostarin arvellaanolleen Kökarin fransiskaaniveljes-ten perustama. Munkit olivat hank-kineet oikeuden verottaa tuottoisaasilakan- ja kilohailin pyyntiä. Jur-mon luostari raunioitui uskonpuh-distuksen myötä.Kustaa Vaasa oli lähettänyt saa-

relle nihtejään lopettamaan hylyn-ryöstöä. Saarelaiset näet houkutte-livat laivoja tulien avulla karik-koon. He ryöstivät lastit ja tappoi-vat miehistöt. Kustaa Vaasa siistitapoja tehokkaasti polttamalla ky-län ja tappamalla sen asukkaat. Sit-ten saari asutettiin ”kunnon ihmi-sillä”.Pääjoukko retkeläisistä palasi ta-

kaisin kämpille vasta kello 22. Seoli nähnyt loppumatkalla vielä suo-pöllön (Asio flammeus) ja tyllin(Charadrius hiaticula). Viimeineniltahavainto olivat pilkkasiipipari(Melanitta fusca) ja Hannu Ormio(Homo sapiens), kaikki uimassamajapaikkamme rannan edustalla.

Jurmon hautausmaalla tutkiskeltiin myös kasveja.

86

Anne P

etä

inen

Anne P

etä

inen

Anne P

etä

inen

Majapaikkamme Jurmon idyllisessä merimaisemassa.

Jurmo on kolmannen Salpausselän jatke. Retkeläiset matkalla kohti saaren kapenevaa itäkärkeä.

87

Aamu Jurmossa

Perjantaiaamuna tehtiin vielä luon-toretki Jurmon länsiosaan. Se aloi-tettiin ihastelemalla rannassa kuk-kivaa morsinkoa (Isatis tinctoria)ja merikaalia. Kylätien varressanäimme suikeanoidanlukon (Bot-rychium lanceolatum) ja harvinai-sen saunionoidanlukon (B. matri-cariifolium). Ylitsemme lensi neljävalkoposkihanhea (Branta leucop-sis).Myöhemmin mielenkiintomme

vangitsi minimaalinen rantamatara(Galium palustre) ja matala han-henpaju. Siitä oli lähtenyt silkin-pehmeää höytyä, jota maa oli pai-koin valkoisenaan. Saimme ihme-tellä myös hyvin harvinaista pikku-noidanlukkoa (Botrychium simp-lex). Hannu Ormio otti matkan var-relta karikenäytteitä selvittääkseenmaanilviäislajistoa. Täydelliset tie-dot niistä tulevat myöhemmin näh-täville Luonnontieteellisen keskus-museon havaintotietokantaan Ha-tikkaan (hatikka.fi).Kävimme katsomassa katajien-

torjuntajoukon puuhia. Tiuhan ka-tajikon poistaminen on raskasta jaaikaa vievää. Porukka työskentelikuorisora-alueella, joka on litorina-kauden aikaista subfossiilista sim-

pukkamurskaa. Se tuo paikalle mo-nia kasvilajeja. Näimme mm. val-kolehdokin (Platanthera bifolia),käärmeenpistonyrtin (Vincetoxicumhirundinaria), harmaakynsimön(Draba incana), suikeanoidanlu-kon ja mäkirikon (Saxifraga tri-dactylites), joka on tullut toissavuonna katajista raivatulle alueelle.Oli myös uhanalainen kalkinvaatijasakarahanhikki (Potentilla neu-manniana, syn. P. subarenaria),jonka Jurmon-populaatio on Suo-men suurin. Jurmossa on kuulem-ma yli 100 uhanalaista ja silmällä-pidettävää kasvi- ja eläinlajia.Tutustuimme Märtaskärrin let-

toon. Leif kertoi, että Jurmossa onVarsinais-Suomen parhaat letot(4 kpl), joilla on erityisesti hienojasammallajeja. Näimme uhanalaistarantaväkäsammalta (Campydia del -phus elodes) ja kalkkijalosammalta(Pseudo-calliergon lycopodioides),kihokkeja (Drosera), äimäsaroja(Carex dioica) ja ruskopiirtoheiniä(Rhynchospora fusca). Osa joukos-ta etsi merilettotähtimöä (Stellariacrassifolia var. minor), jonka jokuon raportoinut nähneensä paikalla.Sitä ei kuitenkaan löydetty.Katselimme villapääluikkaa

(Trichophorum alpinum), ruoho-kanukkaa (Cornus suecica) ja

nuokkukohokkia. Lähistöllä töyh-töhyyppä (Vanellus vanellus) hätis-teli varista (Corvus cornix) siirty-mään kauemmas. Etelänsuosirrinsuosimalta tulvaniityltä oli kulotet-tu pois kanervikkoa (Calluna vul-garis). Tulimme linnustonsuojelu-alueen rajalle, mistä punajalkaviklo(Tringa totanus) meitä muistuttihermoillen ja varotellen kovaääni-sesti. Suurin osa joukosta jäi vieläetsimään merilettotähtimöä. Pie-nempi porukka kääntyi takaisin.Kämpillä oli ruoan valmistuksenohessa havaittu pilkkasiipi. Pakkai-limme tavaroitamme, ja pääjoukonpalattua turhalta etsintäretkeltäänsöimme lounaan. Talsiessammekohti satamaa ylitsemme lensi kur-kipari (Grus grus) ja pensaassa nä-kyi istuskelemassa pikkulepinkäi-nen (Lanius collurio).Satamassa lastauduimme odotta-

viin veneisiin, joista toinen kuuluiMetsähallitukselle ja toinen oli tak-sivene. Lähdimme matkaan, muttasilloin syntyi rannassa vauhdikastaliikettä. Yksi reppuaan etsiskellytmatkalainen oli jäänyt kyydistä, jakaikki satamassa olevat alkoivathuitoa meille. Palasimme takaisinnoukkimaan eksyneen lampaan jasaimme joukkomme täysilukuisek-si.

Jungfruskärin kaunis lahti, Österfladan, joutsenperheineen lintutornista kuvattuna. Majoitustilat kuvassa oikealla puiden suojassa.

88

Anne P

etä

inen

Jungfruskäriin

Matkalla Jungfruskäriin koukka-simme Vitharunin ruokkisaarenvieritse ja saimme ihastella noin 40ruokin (Alca torda) lentoa ympäril-lämme. Hieno kokemus! Saarenkallioilla istuskeli lisäksi vielä yli20 ruokkia. Matka sujui melkeinliiankin joutuisasti, ja pian olimmeJungfruskärissä. Ajoimme laituriinpienen lahden, Österfladanin, suul-le, mistä saari näytti paratiisimai-selta.Järjestäydyimme majoitustiloi-

hin Bjonsin taloon, saunamökkiin,keittiövajaan ja kauempana sijait-sevaan vartiotupaan. Muutama ret-keläinen asui lisäksi teltassa. Leifpäätti majoittua Jungfruskärin lou-naisosan Skarpnäsin torppaan ja sainäin lyhyen hermojenlepuutustau-on ja hajuraon matkalaisiin.Asetuttuamme taloksi ihailimme

näkymää lahdelle. Siellä näkyi la-

pasorsapari, isokoskelo (Mergusmerganser), kyhmyjoutsenparikuuden poikasensa kanssa, 13 me-rihanhea ja mustakurkku-uikkuja(Podiceps auritus). Myöhemminlahden lintulistaa täydensivät hei-nätavi (Anas querquedula), tavi (A.crecca), heinäsorsapari (A. platyr-hynchos), telkkänaaras (Bucephalaclangula), kaksi pilkkasiipiparia jakaksi ristisorsaparia (Tadorna ta-dorna).Virpi Karén järjesti meille jäl-

leen muonatarjoilun, minkä jälkeenteimme retken lehdesniitylle rehe-vän metsikön halki. Meitä viihdyt-tivät muun muassa lehtokerttu (Syl-via borin), satakieli (Luscinia lus-cinia), mustarastas (Turdus meru-la), pajulintu (Phylloscopus trochi-lus), peippo (Fringilla coelebs),keltasirkku (Emberiza citrinella),punavarpunen (Carpodacus eryth-rinus), kultarinta (Hippolais icteri-na) ja västäräkki (Motacilla alba)

ihaillessamme lehtotesmaa (Mili-um effusum), etelänukonputkea(Heracleum sphondylium), karhun-putkea (Angelica sylvestris), soik-kokaksikkoa (Listera ovata), niitty-luhtalitukkaa (Cardamine pratensisssp. pratensis), katkeralinnunruo-hoa (Polygala amarella), seljakäm-mekkää (Dactylorhiza sambucina),räpelöä (Briza media), ahokirki-ruohoa (Gymnadenia conopsea var.conopsea), lupikkaa (Sesleria cae-rulea), rantahirvenjuurta (Inula sa-licina), heinäratamoa (Plantagolanceolata), vahasaraa (Carex flac-ca) ja monia muita kasveja.Leif esitteli Jungfruskärin perin-

nemaisemia, joita metsähallitushoitaa ja entistää. Niihin kuuluulehdesniittyjen lisäksi ketoja, haka-maita, rantaniittyjä ja aukeita niit-tyjä. Saimme perusteellisen selvi-tyksen, miksi maisemaa hoidetaan,vaikka saari kuuluu Saaristomerenkansallispuistoon. Puiston perusta-

89Luonnon Tutkija 3·2012 116. vsk.

Leif Lindgren kertoo perinnemaisemien hoidosta.

Anne P

etä

inen

miseen vaikutti tärkeältä osalta juu-ri huoli perinnemaisemien säilymi-sestä. Arvokkaimpia perinne-biotooppeja on kunnostettu jo vuo-desta 1979 lähtien. Entistettävätkohteet on valittu pääasiassa niissätavattavien kasvien perusteella.Jungfruskärin perinnebiotooppiensuotuisan suojelun tilaa ilmentäviälajeja ovat vahasara, seljakämmek-kä, ahokirkiruoho, kesähorkkakat-kero (Gentianella amarella var. lin-gulata), katkeralinnunruoho ja lu-pikka.Karjanhoitoa on harjoitettu aina-

kin siitä lähtien, kun ruotsinkieli-nen väestö saapui Saaristomerellekeskiajalla. Tasaisia alavia maitakäytettiin laitumina ja niitä niitet-tiin. Karjan talviravinnoksi katkot-tiin lehtipuista lehdeksiä. Parhaistamaista tuli matalakasvuisia ranta-niittyjä, aukeita heinäniittyjä ja leh-desniittyjä. Kuiville ja kivisille pai-koille syntyi ketoja ja hakoja. Ka-ruimmista maista tuli puuttomia

varpukankaita eli nummia sekämetsälaitumia.Saaristo kuitenkin autioitui

1900-luvun jälkipuoliskolla, minkäseurauksena perinnemaisemat rap-peutuivat. Merenrantaniityistä tuliruoikkoja. Aukeista heinäniityistä,kedoista ja lehdesniityistä tuli kor-keakasvuisia, ja vähitellen ne pen-soittuivat ja muuttuivat metsiksi.Samoin kävi hakamaille, metsälai-tumille ja nummille. Selkeän kuvanasiasta antaa Leif Lindgrenin kirjaSaaristomeren laitumet (2000) jaselvitys ”Perinnebiotooppien kas-vien ja kasvillisuuden seurantaSaaristomeren kansallispuistossa”(Metsähallituksen luonnonsuojelu-julkaisuja A 127, 2001). Jälkim-mäisestä on ammennettu tietojamyös tähän artikkeliin.Takaisinpäin kävellessämme

kuuntelimme vielä taivaanvuohen(Gallinago gallinago) mäkätystä jarytikerttusen (Acrocephalus scirpa-ceus) raksutusta. Ilta kului nuotio-

paikalla istuen, makkaraa paistaenja jutellen.

Lisää oppia perinnemaisemanhoidosta

Lauantaiaamuna sää muuttui satei-seksi, kuten sääennusteessa oli lu-vattu. Lähdimme kuitenkin aamiai-sen jälkeen retkelle. Leif kertoimeille perinnemaisemien palautus-toimista. Ennen raivaustöiden aloit-tamista perustettiin kiinteitä näyte-aloja, jotta hoitotoimien vaikutuksetnähtäisiin. Kertatoimenpiteenä teh-tävällä raivauksella pyrittiin palaut-tamaan umpeenkasvaneen perinne-biotoopin aikaisempi tila eli sukkes-siovaihe, jossa sen biologinen mo-nimuotoisuus on suurin. Sen jälkeensitä on ylläpidetty jokavuotisillahoitotoimilla, kuten laidunnuksellaja niitolla tai lehdestyksellä.Raivauksella poistetaan nopeasti

paljon biomassaa ja kuollutta or-gaanista ainetta. Se vähentää um-

Hannu Eskonen kuvaamassa lehdesniityn komeita seljakämmeköitä Jungfruskärissä.

90

Hannu E

skonen

Saaristomeren kesäretken osanottajat Jungfruskärissä. (Kuva Hannu Eskonen)

Iltahetki kului joutuisasti makkaraa paistaen ja jutustellen.

91

Anne P

etä

inen

Anne P

etä

inen

peenkasvun aikana kertyneiden ra-vinteiden ja varsinkin typen ja hii-len määrää. Kaadettujen puiden japensaiden kuolevista juurista va-pautuvat ravinteet ja valaistuksenlisääntyminen saavat ravinto-op-portunistit, erityisesti typensitoja-kasvit, kukoistamaan aikansa. Tä-mä raivauslannoitusvaihe kestääkymmenisen vuotta, minkä jälkeenperinnebiotooppilajeilla on mah-dollisuus saada yliote.Kävelimme ympäri saarta sade-

varusteissamme. Tutustuimme kas-villisuuden lisäksi armeijalta saa-reen jääneeseen rantasaunaan sekätykkiasemiin. Näimme varoittele-van rantasipin (Actitis hypoleucos)ja sen munapesän polun vieressä.Perinnemaisemien hoitajina toimi-vien lehmien ja lampaiden ulosteitanäkyi runsaasti. Saimme kuulla, et-tä jos lampaita on liikaa, ne syövätsellaisia kasveja, joihin eivät muu-toin koskisi. Liikalaidunnus johtaabiologisen monimuotoisuuden vä-henemiseen. Seurantatulosten pe-rusteella on useimmissa tapauksis-sa, myös Jungfruskärissä, kuiten-

kin pitänyt lisätä laidunnuspainettatai muodostaa nautakarjan ja lam-paiden yhteislaitumia.Palasimme leiriin syömään, vie-

timme vapaata iltapäivää, söimmetoistamiseen ja sitten olikin armei-jan rantasauna kuumana. Illallamyös sää kirkastui ja aurinko tulijälleen esiin. Jos joku poti vielänälkää aamiaisen, lounaan ja päi-vällisen jälkeen, asia korjaantuikello 22, kun saimme nauttia uusiaperunoita ja silliä. Nälkiintymisenvaaraa ei siis ollut ja iltanuotiollajäi makkaroita runsaasti yli. Ener-giaa riitti jopa ruotsinkielisten juo-malaulujen laulamiseen.Sunnuntaiaamuna teimme vielä

retken saaren eteläosaan. Aurinkopaistoi jälleen täydeltä terältä. Kul-jimme hakamaiden ja Spörsholme-nin epäonnistuneen lehdesniitynpoikki. Yli-innokas työntekijä olivastoin tarkoitusta kaatanut raitoja(Salix caprea) ja muutenkin liikaapuita. Loput kaatoi tapaninpäivänmyrsky 2011. Saimme siten moni-puolisen kuvan maiseman entistä-misestä. Näimme paitsi pitkäjäntei-

sen toiminnan hienoja tuloksiamyös pieleen menneitä yrityksiä,jotka havainnollistivat työn ongel-makohtia.Näimme Strandasin ja Storlan-

sin torpat ja niiden navetoidenjäännökset. Jäljellä oli lähinnä osiakivijalasta. Tässä osassa saarta olimyös yksi metsähallituksen kämp-pä sekä armeijan tykkiasema. Olihienoja kallioita ja rantaniittyä se-kä matala umpeenkasvanut lahtiGloet, jossa viitasammakot (Ranaarvalis) pulisevat keväällä. Tavalli-sia sammakoita (Rana temporaria)täällä ei ole tavattukaan. Kuulimmesatakieliä, kultarintoja, luhtakerttu-sen (Acrocephalus palustris) ja ry-tikerttusen.Palasimme retkeltä pakkaamaan

ja syömään vielä lounasta ennentaksiveneiden tuloa. Ne saapuivat-kin puoliltapäivin, ja jätimme hy-västit paratiisisaarelle.

Kiitokset: Leif Lindgren teki tähän kirjoi-tukseen useita hyviä korjauksia ja lisäyksiä;kiitokseni siitä hänelle.

Anne Petäinen

92 Luonnon Tutkija 3·2012 116. vsk.

Hyvästi paratiisisaari!

Anne P

etä

inen