vapo oy€¦ · musten tuloksista (pöyry environment oy 2009). aineistoon koottiin vuosien 2003–...

TURVETUOTANNON OMINAISKUORMITUSSELVITYS 2003–2011

16UEC0218 23.4.2013

VAPO OY TURVETUOTANTOALUEIDEN VESISTÖKUORMITUKSEN ARVIOINTI Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien 2003–2011 tarkkailuai-neistojen perusteella

1

Copyright © Pöyry Finland Oy

Vapo Oy Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi – Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien 2003–2011 tarkkailuaineistojen perusteella Sisältö

1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 1

2 AINEISTO JA MENETELMÄT ....................................................................................... 1

2.1 Tarkkailuaineistot ................................................................................................................ 1 2.2 Nettokuormitusten laskenta .................................................................................................. 2

3 OMINAISKUORMITUKSEEN VAIKUTTAVAT SÄÄOLOSUHTEET ....................... 3

3.1 Sadannan ja valunnan määrä ja laatu .................................................................................... 3 3.2 Vuodenaikojen pituudet ja valunnan jakautuminen .............................................................. 4 3.3 Valunnan jakautuminen turvetuotantoalueilla ....................................................................... 6 3.4 Ilmastonmuutos ................................................................................................................... 6

4 HUMUS, VÄRI JA KIINTOAINE .................................................................................... 9

5 VALUNTA ....................................................................................................................... 11

5.1 Ojittamaton alue ................................................................................................................ 11 5.2 Metsäojitettu alue............................................................................................................... 12 5.3 Kuntoonpanovaiheessa oleva alue ...................................................................................... 14 5.4 Tuotannossa oleva alue ...................................................................................................... 16

6 VALUMAVEDEN LAATU ............................................................................................. 21

6.1 Ojittamaton alue ................................................................................................................ 21 6.2 Metsäojitettu tai sarkaojitettu alue ...................................................................................... 23 6.3 Kuntoonpanovaiheessa oleva alue ...................................................................................... 26 6.4 Tuotannossa oleva alue ...................................................................................................... 28 6.4.1 Perustaso ........................................................................................................................... 28 6.4.2 Pintavalutus ....................................................................................................................... 30 6.4.2.1 Ojitetut ja ojittamattomat pintavalutuskentät ...................................................................... 31 6.4.3 Kasvillisuuskenttä, kosteikko ............................................................................................. 34 6.4.4 Kemikalointi ...................................................................................................................... 35

7 VESIENKÄSITTELYN TEHO ....................................................................................... 36

7.1 Pintavalutuskentät ja kosteikot ........................................................................................... 36 7.2 Kemikalointi ja laskeutusaltaat ........................................................................................... 37 7.3 Tarkkailutulokset ............................................................................................................... 37 7.4 Ojitetut ja ojittamattomat pintavalutuskentät ...................................................................... 40

8 MUUN MAANKÄYTÖN OMINAISKUORMITUKSET .............................................. 40

8.1 Luonnonhuuhtouma ........................................................................................................... 40 8.2 Metsätalous ........................................................................................................................ 41

2


8.3 Maatalous ........................................................................................................................... 43

9 TURVETUOTANTOALUEEN KUORMITUKSEN ARVIOINNISSA KÄYTETTÄVÄT OMINAISKUORMITUSLUVUT ..................................................... 43

9.1 Nettokuormituksen laskenta ................................................................................................ 43 9.2 Kuntoonpanovaihe .............................................................................................................. 44 9.2.1 Ympärivuotinen pintavalutuskenttä ..................................................................................... 44 9.2.2 Pintavalutuskenttä sulan maan aikana ................................................................................. 47 9.3 Tuotantovaihe ..................................................................................................................... 49 9.3.1 Perustaso ............................................................................................................................ 49 9.3.2 Ympärivuotinen pintavalutuskenttä ..................................................................................... 50 9.3.3 Pintavalutuskenttä sulan maan aikana ................................................................................. 51 9.3.4 Ojitetut ja ojittamattomat pintavalutuskentät ....................................................................... 51 9.3.5 Kasvillisuuskenttä, kosteikko .............................................................................................. 54 9.3.6 Kemikalointi ....................................................................................................................... 54 9.4 Kuormituksen jakautuminen vuodenajoittain ...................................................................... 55 9.5 Ominaiskuormituslukujen käyttö vesistökuormituksen arvioinnissa .................................... 57

10 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖT VERRATTUNA MUUHUN MAANKÄYTTÖÖN ........................................................................................................................................... 58

11 YHTEENVETO ................................................................................................................ 60

12 VIITTEET ........................................................................................................................ 62

Liitteet Liite 1 Tarkkailukohteet Liite 2 Turvetuotantoalueiden tarkkailuaineistot 2003–2011 Liite 3 Veden laadun tausta-aineistot (luonnontilainen, metsätalous, sarkaojitettu) Liite 4 Turvetuotantoalueen kuntoonpanotöiden eteneminen yleisesti Liite 5 Pintavalutuskenttien jaottelu aiemman ojitustilanteen mukaan Pöyry Finland Oy Mari Kangasluoma, DI,FM Ari Nikula, FM Antti Leskelä, FM Jarmo Sillanpää, ins.(Amk) Kari Kainua, FM Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti [email protected] www.poyry.fi

3


1


1 JOHDANTO Turvetuotantoalueiden YVA-hankkeissa sekä ympäristölupahakemuksissa vesistöön kohdistuvaa kuormitusta arvioidaan yleensä olemassa olevien kuormitustarkkailuaineis-tojen pohjalta. Arviointia on usein vaikeuttanut erilaisten lähtöaineistojen luotettavuu-den ja kattavuuden vaihtelu. Vaikutusarviointia helpottamaan vuonna 2009 laadittiin Vapo Oy:n toimeksiannosta kooste turvesoiden kuormitustarkkailujen ja muiden tutki-musten tuloksista (Pöyry Environment Oy 2009). Aineistoon koottiin vuosien 2003–2008 tarkkailutulokset Vapo Oy:n turvesoilta ympäri Suomea. Selvityksessä vertailtiin turvesoiden valumia, veden laatua sekä ominaiskuormituksia turvetuotannon eri vai-heissa sekä eri vesienkäsittelymenetelmillä. Vedenlaatu- ja ominaiskuormitustarkastelut tehtiin kiintoaineen, fosforin ja typen suhteen.

Tässä raportissa kuormitusselvitystä on päivitetty ja laajennettu. Aineistoon on lisätty vuosien 2009–2011 tarkkailutulokset, minkä lisäksi tarkasteluun on otettu koko vuosi-jaksolta mukaan kemiallinen hapenkulutus CODMn, joka kuvaa veden sisältämän elope-räisen aineksen kuten humuksen määrää. Myös vesienkäsittelymenetelmien jakoa sekä maantieteellistä jakoa on hieman muokattu.

2 AINEISTO JA MENETELMÄT

2.1 Tarkkailuaineistot Lähtöaineistoina tarkastelussa käytettiin Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kuormitus-tarkkailuaineistoa koko Suomesta tuotantosoiden osalta vuosilta 2003–2011. Aineisto on jaettu kolmeen osaan: Pohjois-Suomi, Länsi-Suomi ja Itä-Suomi. Alueellinen jako on esitetty kuvassa 2-1. Tarkkailusuot sijaitsevat kuvaan merkityn katkoviivan eteläpuolel-la.

Kuva 2-1 Tarkkailuaineistojen alueellinen jako.

2


Pohjois-Suomi käsittää Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ely-keskusten alueet. Itä-Suomen alueeseen kuuluvat Kaakkois-Suomen, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Poh-jois-Karjalan ely-keskusten alueet. Länsi-Suomen alueeseen kuuluvat Uudenmaan, Var-sinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ely-keskusten alueet. Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä tarkkailuaineistojen laajuudessa ja sisällössä on monel-ta osin eroja. Suurimpana erona voidaan pitää kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailun vähäisyyttä Etelä-Suomessa verrattuna Pohjois-Suomen melko laajaan kuntoonpanovai-heen tarkkailuun. Kuntoonpanovaiheessa ympärivuotista virtaamamittausta ei ole juuri-kaan ollut myöskään Pohjois-Suomessa ennen vuotta 2008.

Lähtöaineistosta on tarkistettu ja korjattu tiedossa olevia virheellisesti merkittyjä ve-sienkäsittelymenetelmiä. Esimerkiksi kosteikkokenttiä on voitu virheellisesti luokitella pintavalutuskentiksi. Mikäli käyttökelpoista tarkkailuaineistoa ei ollut saatavilla, arviointiin on käytetty apu-na kirjallisuudesta löytyviä tutkimuksia ja muuta käytettävissä olevaa tietoa.

Taulukossa 2-1 on esitetty tarkkailuaineistossa mukana olevien tarkkailukohteiden sekä vesinäytteiden määrät vesiensuojelumenetelmittäin tarkasteluvuosijaksolla. Osalla koh-teista vesiensuojelumenetelmä on vaihtunut tarkastelujaksolla, jolloin kohteet ovat mu-kana molempien vesienkäsittelymenetelmien lukumäärissä. Tarkkailukohteet on lueteltu liitteessä 1. Taulukko 2-1 Tarkkailukohteiden ja -näytteiden määrät Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomen tarkkailuaineistossa eri vesiensuojelumenetelmittäin.

2.2 Nettokuormitusten laskenta Nettokuormituksella tarkoitetaan turvetuotannosta aiheutuvaa kuormitusta, joka saadaan kun mitatusta kokonaiskuormituksesta (bruttokuormituksesta) vähennetään luonnon-huuhtouman osuus. Luonnonhuuhtouman arvioinnissa on turvetuotantoalueiden tutki-muksissa jo pitkään käytetty seuraavia taustapitoisuuksia: kiintoaine 2 mg/l, kokonais-fosfori 20 µg/l ja kokonaistyppi 500 µg/l. Kyseiset pitoisuudet ovat olleet vuodesta 2000 lähtien käytössä eri ely-keskusten alueella ja niiden käyttö perustuu ympäristökeskusten turvetuottajille antamaan ohjeeseen (esim. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kirje turvetuottajille 16.2.2004). Fosfori- ja typpipitoisuudet on esitetty ainakin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen Vitmaojan taustahuuhtoumia koskevassa raportissa (Sallmén 2000) ja ne pohjautuvat luonnontilaisilla soilla tehtyihin tutkimuksiin. Kuor-

Kohteita, kpl Näytteitä, kpl Kohteita, kpl Näytteitä, kpl Kohteita, kpl Näytteitä, kplKuntoonpanosuotPintavalutuskenttä, ympärivuot. 23 668 30 735 5 84Pintavalutuskenttä, kesä 12 244 1 16TuotantosuotPerustaso 46 1002 24 2849 18 1147Pintavalutuskenttä, ympärivuot. 18 1521 28 1950 17 575Pintavalutuskenttä, kesä 71 1355 15 605Kasvillisuuskenttä, ympärivuot. 19 1081Kasvillisuuskenttä, kesä 10 212 3 32Kemikalointi 4 266 2 105 9 947

Itä-SuomiLänsi-SuomiPohjois-Suomi

3


mituslaskennassa käytössä olevia taustapitoisuuksia on verrattu luonnonhuuhtouman eri tutkimustuloksiin tämän raportin kappaleissa 6.1 ja 6.2. Humuksen määrää kuvaavan CODMn-arvon osalta nettokuormituksia ei yleensä ole kuormitustarkkailuissa laskettu, sillä CODMn:lle ei ole asetettu viranomaisten kanssa so-vittua taustapitoisuutta. Tässä raportissa on tutkimustiedon nojalla pyritty löytämään käyttökelpoinen taustapitoisuus nettokuormitusten laskemiseksi. Humusta on käsitelty myös raportin kappaleessa 4.

3 OMINAISKUORMITUKSEEN VAIKUTTAVAT SÄÄOLOSUHTEET

3.1 Sadannan ja valunnan määrä ja laatu Sademäärissä on huomattavaa vaihtelua Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Etelä-Suomessa vuotuinen sademäärä vaihtelee noin 600 mm:stä yli 700 mm:iin, kun taas pohjoisimmassa Suomessa sadanta voi jäädä alle 500 mm:iin. Vuosien välillä voi olla merkittävää vaihtelua sademäärissä. Kuvassa 3-1 on esitetty vuosisadanta Suomessa jaksolla 1981–2010 keskimäärin. Vuosihaihdunta jakautuu Suomessa suunnilleen sa-malla tavoin kuin sadanta. Suurinta haihdunta on Etelä-Suomessa (suurimmillaan noin 500 mm) ja vähäisintä Pohjois-Lapissa (noin 100 mm). Lumen pinnasta tapahtuva haihdunta on vähäistä.

Kuva 3-1 Vuotuinen sademäärä 1981–2010 (vasemmanpuoleinen kuva) ja haihdunta (oikean-

puoleinen kuva) pitkällä aikavälillä keskimäärin. (lähteet: Ilmatieteen laitos 2012, Vakkilainen 1986)

Pintavalunnan määrä riippuu sade- ja lämpötilaolosuhteista. Vuotuisesta sadannasta haihtuu Suomessa keskimäärin noin puolet. Valunnat kasvavat etelästä pohjoiseen, kos-

4


ka pohjoisessa vuosihaihdunta on huomattavasti vähäisempää kuin etelässä. Saukkosen & Kortelaisen (1995) tutkimuksessa keskimääräinen valunta oli 230–430 mm/a ja Poh-jois-Suomessa valunta oli keskimäärin 25 % suurempi kuin Etelä-Suomessa. Etelä-Suomessa vuosivalunta on keskimäärin tasoa 200–300 mm ja Pohjois-Suomessa 300–400 mm (Kuva 3-2). Keskivaluman arvot ovat vastaavasti Etelä-Suomessa keskimäärin 6–10 l/s km2 ja Pohjois-Suomessa 10–13 l/s km2. Ilmansaasteet ja kaukokulkeuma vaikuttavat sadeveden laatuun. Suomen ympäristökes-kus ja Ilmatieteen laitos ovat tutkineet sadannan mukana tulevaa ilmalaskeumaa ympäri Suomea. Sadannan laatua on tarkasteltu Etelä- ja Pohjois-Suomen mittausasemien v. 1996–1998 keskimääräisten mittaustulosten perusteella (Vuorenmaa ym. 1999 ja 2001, Järvinen & Vänni 1998). Etelä- ja Pohjois-Suomen mittausasemien rajana on käytetty suunnilleen kuvassa 1 esitettyä aluejakoa Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen välillä. Vuosina 1996–1998 Etelä-Suomessa 18–23 mittausasemalla sadevedessä oli keskimää-rin noin 1000 µg/l kokonaistyppeä ja 28 µg/l kokonaisfosforia. Pohjois-Suomessa 9–13 mittausasemalla pitoisuuksien vuosikeskiarvot olivat noin 680 µg/l typpeä ja 26 µg/l fosforia. Etelä-Suomessa sadevedessä on näin ollen noin 50 % suurempi typpipitoisuus verrattuna Pohjois-Suomeen.

Kuva 3-2 Vuotuinen valunta (mm/a) pitkällä aikavälillä keskimäärin. (lähde: Suomen ympäristö-

keskus)

3.2 Vuodenaikojen pituudet ja valunnan jakautuminen Vuodenaikojen pituudet vaihtelevat vuosien sääolojen mukaan, ja niissä on myös selviä alueellisia eroja Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Ilmastolliset erot maan eri osissa ovat erityisen suuret talvikuukausina. Ilmatieteen laitoksen vuodenaikojen määritelmät vuo-rokauden keskilämpötilan perusteella ovat seuraavat: terminen talvi < 0 °C; terminen kevät 0–10 °C, terminen kesä > 10 °C ja terminen syksy 0–10 °C.

Kuvassa 3-3 on esitetty pysyvän lumipeitteen keskimääräiset satamis- ja sulamisajan-kohdat Suomessa vuosina 1971–2000. Pohjois-Suomessa pysyvä lumipeite sataa yleen-

5


sä marraskuussa, mutta Lapissa jo lokakuussa, ja pysyvän lumen aika kestää noin tou-kokuun alkuun – puoliväliin asti. Lumipeitteinen kausi (talvi ja kevät) kestää pohjoises-sa noin puoli vuotta. Keski-Suomessa pysyvä lumi sataa yleensä marraskuun lopussa tai joulukuun alussa, ja sulaa huhtikuun loppupuolella. Eteläisimmässä Suomessa ja ranni-kon lähellä pysyvä lumipeite voi sataa vasta joulukuun loppupuolella ja hävitä maalis-kuun lopussa tai huhtikuun alussa, jolloin lumipeitteen kesto jää noin 3 kuukauteen. Suurin osa valunnasta ajoittuu kevääseen, kesään ja syksyyn. Talviaikaisen valunnan osuus vuosivalunnasta on edelleen vähäinen Pohjois-Suomessa, vaikka talvet ovatkin viime vuosina muuttuneet yhä lämpimämmiksi. Etelä-Suomessa selvästi Pohjois-Suomea suurempi osuus valunnasta tulee talvella. Ilmatieteen laitoksen lumitilastojen mukaan lumipeitteisten päivien lukumäärä on Etelä-Suomessa noin 100–150 d, kun Pohjois-Suomessa lumipeitteisiä päiviä on noin 175–225 d. Etelässä sadanta tulee vete-nä suurimman osan vuodesta, joten valumat pysyvät korkeampina ympäri vuoden.

Kuva 3-3 Keskimääräinen pysyvän lumipeitteen satamispäivä (vasemmanpuoleinen kuva) sekä pysyvän lumipeitteen sulamispäivä (oikeanpuoleinen kuva) pitkällä aikavälillä keskimäärin. (Lähde: Ilmatieteen laitos)

Kevätvalunnan osuus vuosivalunnasta on Etelä-Suomessa noin 40–50 % ja Pohjois-Suomessa noin 50–60 %; Saukkosen & Kortelaisen (1995) tutkimuksen mukaan metsä-talousalueilla kevätvalumien osuus oli keskimäärin 50 % koko vuoden valumista, vaik-ka kevätjaksot ajallisesti edustivat vain 10–15 % koko vuodesta (35–50 vrk). Etelä-Suomessa kevätvalunnan määrä on arviolta 100–200 mm ja Pohjois-Suomessa 140–180 mm. Kesävalunta muodostaa yleensä vuosivalunnasta vain pienen osan, mutta se voi vaihdella paljonkin sateisuudesta riippuen. Syysvalunta kasvaa yleensä jakson loppua kohden. Pohjois-Suomessa syysvalunta jää usein Etelä-Suomea pienemmäksi, koska lumi tulee pohjoisessa aikaisemmin.

6


3.3 Valunnan jakautuminen turvetuotantoalueilla Turvetuotantoalueiden päästötarkkailuissa vuodenajat on jaoteltu joko hydrologisesti tai kalenterivuosittain. Hydrologisin perustein tehty jako kuvaa paremmin eri vuodenaikoi-hin liittyvää valuntaa ja vesistökuormitusta. Vuodenaikojen pituudet vaihtelevat sää-olosuhteiden mukaan joka vuosi, joskus huomattavastikin, joten yleisellä tasolla vuo-denaikojen jaottelu voidaan tehdä vain suuntaa-antavasti. Suuntaa-antavasti jaoteltuna keskimääräiset vuodenaikojen pituudet (vrk) Etelä- ja Pohjois-Suomessa turvetuotanto-alueilla ovat:

Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi Pohjois-Suomi 156 32 134 43 365 Etelä-Suomi 145 30 150 40 365

Pohjois-Suomessa kevät alkaa keskimäärin huhtikuun alussa ja Etelä-Suomessa maalis-kuun lopussa. Kesä alkaa Pohjois-Suomessa toukokuun alussa ja päättyy syyskuun puo-livälissä. Etelä-Suomessa kesä alkaa huhtikuun lopussa ja päättyy syyskuun loppupuo-lella. Tässä selvityksessä käytetään sekä Itä- että Länsi-Suomen kohdalla samoja Etelä-Suomen vuodenaikojen pituuksia. Kuvassa 3-4 on havainnollistettu turvetuotantoalueilta ympärivuotisesti mitatun valu-man jakautumista vuodenajoittain Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa keskimäärin v. 2003–2011 virtaamamittausaineistojen ja vuodenaikajaottelun perusteella. Pohjois-Suomessa Etelä-Suomea suurempi pintavalunnan määrä (noin 300–400 mm) voi johtaa suurempiin kevättulviin. Etenkin Länsi-Suomessa vastaavasti talviaikaisen valunnan osuus on selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa.

Kuva 3-4 Turvetuotantoalueiden vuosivalunnan jakautuminen vuodenajoittain Pohjois-, Länsi- ja

Itä-Suomessa keskimäärin vuosina 2003-2011. Osa Itä-Suomen valumista on laskettu koko Suomen aineistolla.

3.4 Ilmastonmuutos Ilmaston lämpeneminen tulevaisuudessa voi lisätä Suomessa sekä tulvia että kuivia kau-sia. Ilmastonmuutoksen todennäköisyydestä ja suuruudesta on osin ristiriitaisia käsityk-siä, mutta muutoksen suunta on kaikissa ilmastoskenaarioissa samankaltainen. Suurim-

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Pohjois-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi

Talvi

Kevät

Kesä

Syksy

7


mat muutokset tulevat tapahtumaan valunnan, virtaaman ja vedenkorkeuksien vuoden-sisäisessä vaihtelussa (Korhonen 2007). Ilmastonmuutoksen aiheuttama ilman lämpöti-lan nousu vaikuttaa lumen kertymiseen ja sulamiseen, mikä kasvattaa talviajan virtaa-mia sekä pienentää lumen kevätsulannan aiheuttamia virtaamia. Suomessa talvi- ja ke-vätaikaisen keskivaluman on jo havaittu nousevan ja kevättulvien esiintyvän aiempaa aikaisemmin (Korhonen & Kuusisto 2010 Veijalaisen 2012 mukaan). Talviaikaisten tulvien esiintyminen voi kasvaa erityisesti Etelä-Suomessa, koska talvet ovat vähälumisia ja sataa runsaasti. Kevään lumen sulamisvesitulvien suuruus pienenee lauhempien talvien johdosta etenkin maan etelä- ja keskiosissa. Kesällä haihdunta kas-vaa ja voi esiintyä kuivuutta, mutta myös entistä enemmän rankkasateita, jotka vaikut-tavat voimakkaimmin pienissä latvavesistöissä, taajamissa sekä vesistöissä, joissa vir-taamaa tasaavia järviä on vähän. Syksyllä sateisuus lisääntyy ja loppusyksyn virtaamat kasvavat; tosin syysvalunnan muutoksia on vaikeampi arvioida, koska edellisen kesän kuivuus tai märkyys vaikuttaa syksyn valuntaoloihin. Kaiken kaikkiaan valuntaolosuh-teissa voi tapahtua äärevöitymistä kumpaankin suuntaan. Muutokset kuitenkin voivat vaihdella paikallisesti, riippuen valuma-alueen sijainnista ja ominaisuuksista. Vaikutuk-set voivat olla melko selkeitä Etelä- ja Keski-Suomessa jo lähivuosikymmeninä, kun taas Pohjois-Suomessa hydrologisten muutosten arvioidaan olevan vielä suhteellisen pieniä seuraavien 30 vuoden aikana. Pohjoisessa kevättulvien odotetaan kasvavan vielä muutaman vuosikymmenen ajan, koska sadanta on keskimäärin kasvussa. (Korhonen 2007; Veijalainen 2012; Veijalainen ym. 2012). Myös Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän vesistömallijärjestelmän (WSFS-VEMALA) ilmastonmuutosskenaarioiden mukaan Suomessa ilmastonmuutos voi nostaa talviaikaisia virtaamia selvästi nykytasosta. Vesistömallijärjestelmän tietojen (haettu 13.9.2012) mukaan esimerkiksi Selkämereen purkautuvien jokien virtaamat tulevat kas-vamaan kuluvalla tarkastelujaksolla 2010–39 talvella noin 25 %. Vastaavasti virtaamat pienenevät lähes saman verran keväällä ja kesällä (Kuva 3-5). Vuositasolla kokonaisvir-taaman ei odoteta muuttuvan paljon, seuraavien 30 vuoden aikana kasvua on arviolta al-le 2 %. Leudot talvet ja entistä rankemmat sadetapahtumat voivat lisätä kiintoaineen, ravintei-den ja muiden aineiden huuhtoutumista valuma-alueilta vesistöihin. Muutokset ovat kui-tenkin samankaltaisia virtaamassa tapahtuvien muutosten kanssa: Kuormituksen jakau-tuminen vuositasolla muuttuu valuntaolosuhteiden mukaan, mutta kokonaisuutena huuhtouman määrä pysyy lähivuosina jokseenkin samana tai kasvu on lievää (Kuva 3-5).

8


Kuva 3-5 Selkämereen laskevien vesistöjen virtaama nykyään sekä tulevaisuudessa ilmaston-

muutosskenaarioiden mukaan (vasen puoli) sekä Selkämereen laskeviin jokiin tuleva kiintoainehuuhtouma (tonnia/vrk, ylempi kuva) ja kumulatiivinen fosforihuuhtouma (tonnia, alempi kuva) nykyään sekä tulevaisuudessa ilmastonmuutosskenaarioiden mukaan (oikea puoli). Kuvat: WSFS-VEMALA, Suomen ympäristökeskus.

9


4 HUMUS, VÄRI JA KIINTOAINE Eloperäisen aineksen maatumisprosessissa esimerkiksi soilla muodostuu vesiliukoista orgaanista ainetta, jota kulkeutuu valumavesien mukana alapuolisiin vesistöihin. Liuen-neet orgaaniset humusaineet antavat suovesille niiden tyypillisen keltaisen tai ruskean värin sekä lisäävät vesien happamuutta. Orgaanisen aineksen esiintymismuodot ja koos-tumus vaihtelevat ja muuttuvat muun muassa erilaisten biologisten, fysikaalisten ja bio-kemiallisten toimintojen, kuten hajoamisen seurauksena. Humusaineet esiintyvät vedes-sä liukoisena, kolloideina sekä kiinteässä muodossa (Kronberg 1999). Saostunut, kiinteä humus luetaan kiinteään eloperäiseen ainekseen eli kiintoaineeseen (Särkkä 1996).

Veden mukana liikkuvan aineksen määrää seurataan vesinäyttein, jotka analysoidaan laboratoriossa. Viranomaisten hyväksymissä tarkkailuohjelmissa määritykset tehdään aina standardien mukaisesti. Menetelmien luotettavuutta ja toistettavuutta seurataan laa-tujärjestelmien mukaisesti ja analyysilomakkeissa on aina viittaus käytettyyn standar-diin ja virhemarginaaleihin. Menettelyn tavoitteena on saada mm. ainemäärien osalta luotettava ja vertailukelpoinen tietopohja kuormituksen määrästä. On tärkeää erottaa toisistaan käsitteet kiintoaine, väri ja humus sekä niiden määritysta-vat: Kiintoainemäärityksessä näyte suodatetaan suodattimen läpi vakuumi- tai painesuoda-tuksella, yleensä käytetään 1,2 µm suodatinta. Tietyn vesimäärän suodatuksen jälkeen suodatin kuivataan 105 °C lämpötilassa ja suodattimelle jäänyt massa punnitaan. Määri-tys kuvaa siis ko. suodattamalla vesinäytteestä poistettujen kiinteiden suodattimen huo-koskoon ylittävien orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden (hiukkasten) määrää (kuiva-painoa). Periaate on täysin sama myös esimerkiksi metsäojitusten, turvepeltojen jne. seurannoissa ja näin samanlaisella suodattimella tehdyt määritykset ovat keskenään ver-tailukelpoisia. Veden värin mittauksessa käytetään yleisesti platina-asteikkoa (Pt), missä tutkittavaa vettä verrataan platina-asteikkoon värikiekon avulla. Värissä on siis mukana humusai-neiden lisäksi kaikki väriä aiheuttavat aineet, mm. rauta, mineraalisamennus, levät, kiin-toaine jne. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että veden väriluku 6,6 mgPt/l vastaa suun-nilleen 1 mg/l humusta.

Humus eli humusaineet ovat pitkälle hajonneita orgaanisia aineita, joita esiintyy kaik-kialla luonnonvesissä. Ne koostuvat useista erilaisista ja monimutkaisista hiiliyhdisteis-tä, jotka ovat pääasiassa peräisin hajoavasta eläin- ja kasviaineksesta, mutta osittain myös mikro-organismien, kasvien ja eläinten eritteistä. Humusaineet ovat liukoisia tai kolloidisia, joten ne läpäisevät kiintoainemäärityksessä käytetyn suodattimen. Humusaineiden määrittämiseksi ei ole olemassa yhtä tiettyä analyyttistä menetelmää. Spesifisesti humusaineiden pitoisuus voidaan määrittää vain eristämällä humusaine ve-destä ja määrittämällä humusaineet gravimetrisesti kuivatusta isolaatista, mikä on mo-nimutkainen ja hankala menetelmä (Kronberg 1999). Käytännössä veden humuspitoi-suuden kuvaamiseen käytetäänkin erilaisia yksinkertaisempia menetelmiä. Humuksen määrää voidaan mitata esimerkiksi liuenneen orgaanisen hiilen pitoisuutena (DOC, dis-solved organic carbon). Velvoitteellisissa seurannoissa käytetään pääasiassa värilukua ja CODMn-arvoa (kemiallinen hapenkulutus) kuvaamaan humuspitoisuutta. CODMn-arvo tarkoittaa KMnO4:n (kaliumpermanganaatin) aiheuttamaa orgaanisen ai-neen kemiallista hajoamista kiehuvassa vedessä 20 min aikana hapenkulutuksella mitat-tuna. Määritys kuvaa siis kaikkea näissä oloissa tapahtuvaa veden sisältämän aineksen hapettumista ja sen määrää vedessä. Permanganaatti hapettaa myös humusta, joten hu-

10


muspitoisten vesien CODMn-arvo on korkeampi kuin kirkkaiden. Silti permanganaatti hapettaa vain osan orgaanisista aineista, eivätkä esimerkiksi aminohapot hapetu. KMnO4-arvot voidaan laskennallisesti muuttaa CODMn-arvoiksi.

Kemiallisen hapenkulutuksen määrittämisen etuna on menetelmän suhteellinen helppo-us ja sen toistettavuus. Värin määrityksen hyvinä puolina ovat menetelmän nopeus ja helppous ja haittoina menetelmän subjektiivisuus, sekä muiden värjäävien aineiden, ku-ten raudan vaikutus määritystulokseen. Runsaasti humusta sisältävissä vesissä on yleen-sä myös suuret rautapitoisuudet. Suomen järvien keskimääräinen väriarvo on Särkän (1996) mukaan luokkaa 50 mg Pt/l. Seuraavassa on esitetty vesipuitedirektiivin mukainen järvityyppiluokittelu väriarvon perusteella (Pilke 2012):

Vähähumuksinen < 30 mgPt/l Humusjärvet 30–90 mgPt/l

Runsashumuksinen > 90 mgPt/l Yli puolet Suomen järvistä kuuluu humuspitoiseen järvityyppiin, ja jokivedet ovat rus-keita etenkin Pohjanmaan runsassoisella alueella. Luonnollinen CODMn-taustapitoisuus voi hyvin suuresti vaihdella etenkin sen mukaan, kuinka suuri osuus valuma-alueesta on suota. Suomessa soiden suuren määrän takia vesien keskimääräinen humuspitoisuus on suurimpia maailmassa. (Maa- ja metsätalousministeriö 2011; Pöyry Finland Oy 2010) Mm. Geologian tutkimuskeskuksessa on tutkittu Suomen purovesien laatua (Lahermo ym. 1996, Tenhola ym. 2003). Vuonna 1990 tehdyssä laajassa tutkimuksessa (1162 ve-sinäytettä) purovesien CODMn-arvo oli koko maassa keskimäärin noin 13 mg/l O2 (me-diaani 11 mg/l O2; vaihteluväli 0,3–45 mg/l O2). Suurimmat arvot (> 25 mg/l O2) esiin-tyivät Länsi-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan runsassoisilla alueilla sekä Keski- ja Itä-Suomessa. Vuonna 1995 hieman suppeammassa seurantatutkimuksessa (286 näytettä) määritettyjen pitoisuuksien mediaani oli 8,7 mg/l O2 ja vaihteluväli 0,5–71 mg/l O2 (Tenhola ym. 2003). Kuvassa 4-1 on esitetty purovesistä määritetyt keskimääräiset ha-penkulutusarvot eri puolilla Suomea vuonna 1995 (Tenhola ym. 2003).

Purovesien väriarvo oli v. 1995 koko maassa keskimäärin 60 mgPt/l (mediaani), vaihte-luväli 5–720 mgPt/l (Tenhola ym. 2003). Väriarvon maantieteellinen jakautuma oli lä-hes sama kuin hapenkulutusarvojen, eli korkeimmat arvot ( >150 mgPt/l) esiintyivät Länsi-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Keski- ja Itä-Suomessa.

11


Kuva 4-1 Purovesien keskimääräinen hapenkulutusarvo (KMnO4 ja siitä laskettu CODMn-arvo) v. 1995 (kuva: julkaisussa Tenhola ym. 2003).

5 VALUNTA

5.1 Ojittamaton alue Ojittamattoman luonnontilaisen suoalueen valuntaa tasaava vaikutus on tutkimuksien mukaan pienempi kuin yleensä oletetaan, eli ns. pesusienivaikutusta ei luonnontilaisilla soilla ole. Ojittamattomilta soilta vesi purkautuu kevättulvan sekä voimakkaiden satei-den jälkeen yleensä hyvin nopeasti, kun vedet löytävät purkautumisreitin alapuoliseen vesistöön. Luonnontilaiset suot voivat leikata valuntahuippuja suoalueiden tasaisuuden ja painannesäilynnän ansiosta, mutta ylivalumatilanteissa suon vedenvarastointitila täyt-tyy yleensä nopeasti, jolloin huippuvalunnoista voi muodostua suuria. Suon turvetila-vuudesta jopa 80–95 % voi olla vettä, joka pysyy suon vesivarastossa pitkään. Luonnon-tilaisilla soilla valuntakynnys on korkea. Valuntakynnys tarkoittaa suhteellista korkeus-asemaa, joka pohjavedenpinnan on saavutettava, jotta valuma alueelta käynnistyisi. (Päivänen 2007) Pohjavalunta eli pitkän kuivan kauden jälkeen esiintyvä valunta on luonnontilaisilla soilla usein hyvin vähäistä ja voi loppua kesäkaudella kokonaan. Kevättulvan jälkeen vesi poistuu suolta pääasiassa haihtumalla. Luonnontilaisilta soilta suokasvillisuuden kautta tapahtuva veden haihdunta on voimakkaampaa kuin haihdunta vapaasta vesipin-nasta. (Päivänen 2007)

Pohjois-Suomessa on mitattu luonnontilaisten Vitmaojan (Yli-Ii) ja Joutensuon (Vuoli-joki) valuntaa 2000-luvun puoliväliin asti. Siuruanjoen vesistöalueella sijaitsevan Vit-

CODMn mg/l O2 0,3 – 9,6

9,6 – 18,1 18,1 – 28,1 28,1 – 70,6

12


maojan valuma-alue mittauspaikalla on melko suuri turvesoihin verrattuna (13,5 km2). Vitmaojan vertailualue sijaitsee soidensuojelualueella ja suon osuus valuma-alueesta on 72 %. Joutensuon valuma-alueen pinta-ala on noin 2,1 km2. Liuhapuron (Valtimo) lähes ojittamaton valuma-alue on kuulunut Metlan Nurmes-tutkimukseen ja valumaa on mi-tattu pitkään. Liuhapurolla suon osuus valuma-alueesta on 49 %.

Valumat voivat vaihdella suuresti, sekä alueellisesti että vuosittain. Esimerkiksi Vitma-ojalla valumat ovat olleet 2000-luvulla selvästi suurempia kuin Joutensuolla (Taulukko 5-1). Vitmaojalta on kuitenkin mitattu ajoittain poikkeuksellisen korkeita valuma-arvoja, joita ei kaikilta osin ole pidetty täysin luotettavina. Vitmaojan käytöstä turvesoi-den taustahuuhtouman laskennassa luovuttiin Pohjois-Suomessa vuonna 2004. Jouten-suon valumia on aiemmin käytetty Kainuun alueella turvesoiden taustahuuhtouman las-kentaan. Keskimäärin koko Suomessa valumat ovat tyypillisesti luokkaa 6–13 l/s km2 (kappale 3.1). Pohjois-Suomessa valunta on tyypillisesti suurempaa kuin Etelä-Suomessa, koska haihdunta on vähäisempää.

5.2 Metsäojitettu alue Luonnontilaisen suon ojitus laskee välittömästi suon valuntakynnystä, mikä mahdollis-taa valunnan nopeutumisen ja pohjaveden pinnan alentumisen. Mitä kapeampi ojituksen sarkaleveys on, sitä enemmän pohjavesipinta ojan lähellä laskee. Suon pinnasta veden haihtuminen (evaporaatio) vähenee pintaturpeen kuivuessa. Ojitusta välittömästi seu-raavina vuosina suolta poistuukin enemmän vettä valumalla kuin haihtumalla, päinvas-toin kuin luonnontilaisella alueella (Ahti ym. 2005). Sekä vesivaraston lasku että evapo-raation väheneminen suurentavat välittömästi ojituksen jälkeen valuntaa ympäristöön. Vesivaraston tyhjentymisellä on merkitystä noin 2 ensimmäisen vuoden ajan ojituksen jälkeen. Ylivalumat ojitetulta suolta ovat sitä suurempia, mitä tiheämpi on ojaverkosto. (Päivänen 2007) Metsäojituksen välitön vaikutus on valuntahuippuja lisäävä, joskin tapauskohtaista vaih-telua esiintyy. Ojituksen vaikutukset valuntahuippuihin riippuvat olennaisesti sateen tai lumen sulamisen luonteesta, ojituksen tehokkuudesta ja kasvillisuudesta, erityisesti puustosta. (Päivänen 2007) Kuvassa Kuva 5-1 on havainnollistettu metsäojituksen kah-dentyyppistä vaikutusta alueen ylivalumatilanteisiin Päiväsen (2007) mukaan. Molem-pia vaikutustapoja voi esiintyä ojitetuilla alueilla eri valuntahuippujen aikaan. Suon valuntakynnyksen aleneminen nostaa pysyvästi alivaluntaa, eli ojituksen seurauk-sena kuivan kauden valumat kasvavat luonnontilaiseen suohon verrattuna (Kuva 5-1, ti-lanteet 1 ja 2). Metsäojitukset ovat Seunan (1982) mukaan nostaneet Ranuan Ylijoella talvi- ja kesäalivalumia jopa noin 50 %. Talviaikaisen valunnan kasvu pienensi vastaa-vasti kevätylivalumaa noin 10 %. Kuva 5-1, tilanne 1 vastaa kyseistä tapausta. Pohja-vesipinnan laskiessa pintaturpeen ilmatila suurenee eli vedenvarastoitumistila suolla kasvaa. Veden varastoitumistilan kasvu voi myös leikata valuntahuippuja sekä tasata tulvia lähinnä tulvan alkuvaiheessa ja pienillä ylivalumilla (Kuva 5-1, tilanne 1).

13


Kuva 5-1 Metsäojituksen mahdollisia vaikutustyyppejä ylivaluntatilanteeseen yksinkertaistettuna

Päiväsen (2007) mukaan. Tarkempi kuvaus kts. teksti.

Varsinaisina tulva-aikoina ja voimakkaiden sateiden aikaan vedenvarastoitumistila täyt-tyy kuitenkin nopeasti sekä ojitetuilla että ojittamattomilla soilla. Ojitetuilta soilta vesi pääsee purkautumaan ojia pitkin ympäristöön luonnontilaista aluetta nopeammin. (Päi-vänen 2007, Sallantaus 1983). Seunan (1982) tutkimuksessa hetkelliset kesäylivalumat nousivat metsäojituksen jälkeen noin 35 %. Kuva 5-1, tilanne 2 havainnollistaa tätä vai-kutustyyppiä.

Alueen vuosivalunta kasvaa ojitusten myötä ainakin aluksi vesivaraston laskun takia. Alatalon (2000) tutkimuksen mukaan ojitukset lisäsivät vuosivaluntaa heti ojituksen jäl-keen noin 10–21 %. Mattssonin ym. (2006) tutkimuksen mukaan metsäojitukset nostivat vuosivaluntaa vain hieman, mutta vaikutus oli pitkäaikainen. Esimerkiksi Suopuron alu-eella (Sotkamo) metsäojitukset nostivat 1980-luvun alussa vuosivaluntaa edeltävästä ta-sosta vajaat 10 % (Alatalo 2000). Vuosivalunnan on todettu voivan palata ojituksen jäl-keen alkuperäiselle tasolleen 15–20 vuodessa (Seuna 1982). Ojitetulla suolla puuston kehitys lisää vähitellen alueelta tapahtuvaa haihduntaa. Puus-ton aiheuttama veden haihtuminen pitää pohjavesipintaa alemmalla tasolla kuin suon ol-lessa luonnontilassa. Kuitenkin mikäli ojitus on tehty vajaatehoisesti, ojat pääsevät kas-vamaan umpeen ja ojitettu suo on karuhkoa rämettä, puuston kehitys ja haihdunta voi ojituksen jälkeen olla hidasta, jolloin suon vesitalous saattaa jo alle 20 vuodessa palata lähelle luonnontilaista. (Ahti ym. 2005) Metsäojien suositeltava kaivusyvyys 60–110 cm, mutta metsäojat voivat mataloitua suhteellisen nopeasti. Metsäntutkimuslaitoksen pysyvillä inventointikohteilla Pohjois-Suomessa suometsien alkuperäiset uudisojat ovat mataloituneet 50–60 syvyyteen 14–26 vuodessa. (Lauhanen & Ahti 2000).

Taulukossa Taulukko 5-1 on esitetty esimerkkinä pienten metsäojitettujen valuma-alueiden (Kotioja/Ranua, Suopuro/Sotkamo, Välipuro/Sotkamo, Pahkaoja/Halsua ja Huhtisuonoja/Ruokolahti) valumatiedot 2000-luvulta. Kyseisillä valuma-alueilla ei juu-rikaan ole luonnontilaisia soita ja turvemaiden osuus valuma-alueista on noin 40–80 %. Valuma-alueista on metsäojitettu ainakin 30 %. (Saukkonen & Kortelainen 1995, Alata-lo 2000).

Kesäaikaiset valumat ovat olleet pohjoisessa hieman suurempia kuin etelämpänä, sen si-jaan talviajan valuma on etelässä ollut suurempi kuin pohjoisessa (Taulukko 5-1). Vuo-sivalumassa ei luonnontilaisten ja metsäojitettujen kohteiden välillä ole oleellista eroa. Luonnontilaisten ja metsäojitettujen vertailukohteiden sijainti on esitetty kuvassa 5-2.

14


Taulukko 5-1 Luonnontilaisten ja metsäojitettujen pienten valuma-alueiden keski-määräisiä valumatietoja 2000-luvulta.

Vuosi Talvi Kesä l/s km2 l/s km2 l/s km2 Luonnontilainen

Vitmaoja 19,6 6,4 14,8 Liuhapuro 11,7 4,8 6,9 Joutensuo

4,2

Metsäojitettu Kotioja 14,3 3,2 10,7

Suopuro 11,6 4,1 7,5 Välipuro 11,5 4,2 7,8

Pahkaoja 10,3 5,8 5,9 Huhtisuonoja 6,5 4,3 2,6

Kuva 5-2 Taulukossa Taulukko 5-1 esitettyjen luonnontilaisten ja metsäojitettujen valuma-alueiden

sijainti.

5.3 Kuntoonpanovaiheessa oleva alue Turvesuon kuntoonpano turvetuotantoa varten alkaa puuston poiston ja eristysojien sekä tiestön rakentamisen jälkeen suon vesienkäsittelyrakenteiden rakentamisesta ja sarkaoji-tuksesta. Kuntoonpanokohteet ovat usein keskenään hyvin erilaisia aiemmasta maan-

15


käyttötavasta, suon vetisyydestä ja kuntoonpanotöiden vaiheesta riippuen. Mikäli suo on ollut luonnontilainen ennen sarkaojitusta, vesivaraston tyhjentyminen ojituksen jälkeen voi aiheuttaa huomattavaa lyhytaikaista valunnan kasvua. Edellä (kappaleessa 5.2) ku-vatut ojituksen vaikutukset valuntaan ovat voimakkaimmillaan ojitusta seuraavan en-simmäisen vuoden aikana. Luonnontilaisen suon valmistelu turvetuotantoon voi kestää noin 2–3 vuotta, kuitenkin suon kosteudesta, kuivatuksen onnistumisesta ja muista olo-suhteista riippuen kuntoonpanovaihe voi edetä nopeamminkin. Liitteessä 4 on kuvattu turvetuotantoalueen kuntoonpanotöiden eteneminen yleisesti. Sarkaojituksen, jossa sarkaleveys on n. 20 m ja ojasyvyys n. 150 cm, vaikutukset suon hydrologiaan ovat voimakkaammat kuin metsäojituksen. Metsäojituksessa sarkaleveys on yleensä n. 40 m ja ojasyvyys vaihtelee yleensä n. 50–100 cm ojan kunnosta ja mata-loitumisesta riippuen (Lauhanen & Ahti 2000). Metsäojitusten on todettu nostavan vuo-sivaluntaa luonnontilaisesta tasosta ojituksen jälkeen noin 10 % (Alatalo 2000), joten sarkaojitus nostaa valuntaa tätä enemmän. Sallantauksen (1983) mukaan turvetuotanto-alueiden kokonaisvalunta on lähellä Suomen keskimääräistä kokonaisvaluntaa, mutta sarkaojitettavana olevilla alueilla valuma kasvaa ojittamattoman alueen tasosta ensim-mäisenä ojitusvuonna noin vuosivalunnan verran (6–10 l/s km2). Huomattava osa valu-man lisäyksestä esiintyy kuitenkin jo muutaman ensimmäisen kuukauden aikana ojituk-sesta, jonka jälkeen keskivaluma palautuu lähelle normaalitasoa. Sallantauksen tutki-musaineiston mukaan ojitusalueilla valumat olivat ojituksen jälkeisenä vuonna keski-määrin noin 50 % suurempia kuin tuotantoalueilla vastaavaan aikaan. Mikäli suo on sarkaojitettu jo vuosia tai vuosikymmeniä aikaisemmin, varsinainen tyh-jentymisvalunta on jo tapahtunut heti ojituksen jälkeen ja suo on oleellisesti jo kuivunut. Tällöin varsinaiset kuntoonpanotyöt koostuvat mm. pintakasvillisuuden poistosta, ojien kunnostamisesta sekä vesiensuojelurakenteiden, kokoojaojien, eristysojien ja teiden te-kemisestä (liite 4). Pintakasvillisuuden poistaminen vähentää kasvillisuuden kautta ta-pahtuvaa haihduntaa. Aina selvää muutosta valumatilanteessa ei kuitenkaan havaita. Vuotuisilla sääolosuhteilla on suuri vaikutus valunnan suuruuteen. Metsäojitetun tai sarkaojitetun suon valmistelu turvetuotantoon voi kestää 1–2 vuotta, edullisissa olosuh-teissa lyhyemmänkin ajan.

Turvesuon kuntoonpanovaiheessa tuleva tyhjentymisvalunta on suurimmillaan ensim-mäisen vuoden aikana ojituksen alkamisesta ja tyhjentymisvalunnan suuruus riippuu suon kosteudesta. Suoalueen kuivatus turvetuotantoa varten voidaan myös tehdä vaiheit-taisena, jolloin suoalueen vesivaraston tyhjentymisvalunta ja tästä aiheutuva vesistö-kuormitus eivät kohdistu vastaanottavaan vesistöön yhdellä kertaa, vaan ne jakautuvat tasaisemmin useille vuosille. Kokonaisuutena kuntoonpanovaihe kuitenkin aiheuttaa ab-soluuttisesti yhtä suuren vesimäärän vapautumisen, tehtiin kuntoonpano sitten vaiheit-taisena tai yhdellä kertaa. Kuntoonpanovaiheessa olevilla ojitusalueilla valuma on Sal-lantauksen (1983) mukaan tasaisempaa kuin varsinaisilla tuotantoalueilla, koska yliva-lumat ovat pienempiä ja toisaalta alivalumat suurempia kuin tuotantosoilla.

Pohjois-Suomessa kuntoonpanokohteilla lähtevän valunnan määrää on mitattu jatkuva-toimisesti ympäri vuoden, mittausten painottuessa kuitenkin kesä- ja syyskauteen. Mit-tauskohteet ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta olleet pintavalutuskenttiä tai kos-teikkoja. Myös Etelä-Suomen kuntoonpanokohteilta on hyvin vähän jatkuvatoimisesti mitattua virtaamatietoa. Tarkastelussa eivät ole mukana hetkelliset virtaamahavainnot. Tarkasteluaineistosta on rajattu pois sellaiset kohteet, joilla virtaamamittausta ja veden laadun tarkkailua on tehty laskuojapisteellä, koska useimmiten tuolloin ei ole sarkaoji-tus ollut vielä käynnissä. Näillä kohteilla päästötarkkailupiste on siirtynyt vesiensuojelu-rakenteelle vasta sen valmistuttua ja varsinaisten kuntoonpano-ojitustöiden alettua.

16


Kuntoonpanovaiheen tarkkailu on viime vuosina ollut usein lisäalueiden tarkkailua, jol-loin vesissä on voinut olla mukana myös tuotantovaiheessa olevien alueiden valumave-siä.

Taulukossa Taulukko 5-2 on esitetty Pohjois-Suomen kuntoonpanosoilta mitattuja va-lumatietoja. Taulukossa tulosten lukumäärä (n) tarkoittaa laskennassa mukana olevien jaksokeskiarvojen lukumäärää. Perustason kuntoonpanokohteita on vähän ja virtaama-tietoa on niukasti, minkä vuoksi esitetään vain pintavalutuskentällisten kohteiden tulok-set. Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisillä kuntoonpanokohteilla vuosivaluma on ol-lut keskimäärin noin 17 l/s km2 ja kesäaikainen valuma noin 18 l/s km2 (Taulukko 5-2). Vuosivaluma on ollut kuntoonpanokohteilla keskimäärin noin hieman suurempi kuin tuotantovaiheen pintavalutuskentällisillä soilla (15 l/s km2, Taulukko 5-3). Länsi- ja Itä-Suomesta kuntoonpanovaiheen valumamittaustietoa on käytettävissä niin vähän, ettei keskimääräisiä arvoja esitetä. Taulukko 5-2 Kuntoonpanovaiheen turvesoiden valumat 2000–2011 eri vuodenaikoina. n = tulosten lukumäärä.

Kuntoonpanosoiden valumissa on ollut huomattavaa vaihtelua sekä vuosien välillä että kohteiden välillä. Osa kuntoonpanokohteista on ollut kuntoonpanon loppuvaiheessa, mikä on pienentänyt valumia.

5.4 Tuotannossa oleva alue Avoimilta, puuttomilta turvesoilta lumipeite häviää aikaisemmin kuin metsäisiltä alueil-ta. Kevätvalunta alkaa turvetuotantoalueilla usein muuta ympäristöä aikaisemmin, mikä voi osittain tasata lähivesistöalueen kevätylivaluntaa kokonaisuutena. Turvesuon kui-vuminen tiivistää turvetta, mikä heikentää pysyvästi turpeen vedenjohtavuutta sekä ve-denpidätyskykyä. (Sallantaus 1983) Kasvittomilta tuotantokentiltä ei myöskään tapahdu kasvien kautta haihduntaa. Sadevesi imeytyy heikosti kuivuneeseen pintaturpeeseen, mikä aiheuttaa sadeveden nopean kulkeutumisen pintavaluntana ojiin. Ylivalumat voi-vat näin ollen kasvaa tuotantoa edeltävästä tilanteesta. Turvetuotantoalueen sarkaojien kaltevuudella ja vesiensuojelurakenteiden mitoituksella on suuri merkitys valuntahuippujen tasaamisessa. Tuotantoalueiden valumavesien käsit-telyssä käytettävät vesiensuojeluratkaisut, kuten päistepidättimet, laskeutusaltaat ja pin-tavalutuskentät, toimivat hyvin kun virtaamat ovat pieniä ja tasaisia. Ongelmia voi kui-tenkin syntyä suurten virtaamahuippujen aikana. Laskeutusaltaissa ja niiden yläpuoli-sessa ojastossa sijaitsevat virtaamansäätöpadot voivat tasata lyhytaikaisia valumahuip-puja jakamalla virtauksen pidemmälle ajalle. Myös vesien pumppaus vesienkäsittelyyn tasaa valumahuippuja jakamalla virtauksen pidemmälle ajalle; jakson kokonaisvalumaa virtaamansäätö tai pumppaus ei pienennä. Pumput mitoitetaan valumalle 80–100 l/s km2.

Talvi Kevät Kesä Syksy VuosiPintavalutusPohjois-Suomi keskiarvo 11 51 18 16 17

minimi 0,4 19 1,4 0,3maksimi 105 112 160 41mediaani 5,2 41 11 15 12n 20 19 52 45

Valuma l/s km2

17


Taulukoissa 5-3, 5-4 ja 5-5 on esitetty keskimääräiset valumat Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomen tarkkailusoilla eri vesienkäsittelymenetelmillä. Taulukoissa tulosten lukumäärä (n) tarkoittaa laskennassa mukana olevien jaksokeskiarvojen lukumäärää. Vuoden kes-kivalumien laskennassa on käytetty keskimääräisinä vuodenaikojen pituuksina (vrk) seuraavia:

Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi Pohjois-Suomi 156 32 134 43 365 Etelä-Suomi 145 30 150 40 365

Kuvassa Kuva 3-4 on esitetty vuosivalunnan jakautuminen vuodenajoittain Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa kaikilla vesienkäsittelymenetelmillä keskimäärin.

Perustason (sisältäen laskeutusaltaalliset sekä virtaamansäädölliset kohteet) vesiensuo-jelulla varustetuilla turvetuotantoalueilla kesäaikaiset valumat ovat olleet Pohjois-Suomessa keskimäärin 17 l/s km2, Länsi-Suomessa 14 l/s km2 ja Itä-Suomessa 24 l/s km2 (Taulukko 5-3). Itä-Suomen aineisto on pieni kesää lukuun ottamatta ja tämä on otettava huomioon tuloksia tarkasteltaessa. Pohjois- ja Itä-Suomessa kevätaikaiset va-lumat ovat olleet suurempia kuin Länsi-Suomessa. Pohjois-Suomen talviaikainen valu-ma on pienempi kuin Etelä-Suomessa. Perustason kohteissa on talven ja kevään osalta mukana myös kemikalointisuot, joilla talvikaudella ei kemikalointi ole käytössä, sekä kohteet, joilla on talvikaudella pintavalutuskenttä ohitettu. Virtaamansäädön periaatteena on tasata suurimpia virtaamahuippuja pidemmälle ajan-jaksolle ja pienentää veden virtausnopeutta ojissa. Käytännössä virtaamansäädön vaiku-tukset valumaan on mahdollista havaita vain lyhytaikaisten valumahuippujen aikana. Jakson kokonaisvaluntaan virtaamansäätö ei vaikuta. Länsi-Suomen tarkkailuaineistossa virtaamansäädöllisiä kohteita on ollut lähes yhtä paljon kuin laskeutusaltaallisia kohtei-ta. Taulukko 5-3 Tuotannossa olevien perustason varustettujen turvesoiden keskivalumat Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa eri vuodenaikoina. n = tulosten lukumäärä.

Valuma l/s km2

Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi Perustaso Pohjois-Suomi keskiarvo 9,2 71 14 18 17

minimi 0,6 18 1,7 4,5 maksimi 42 111 60 35 mediaani 7,5 67 11 15 15 n 27 28 131 14

Länsi-Suomi keskiarvo 16 31 8,2 17 14 minimi 1,7 2,4 0,2 0,5 maksimi 62 237 29 135 mediaani 14 26 7,0 14 12 n 119 119 119 119

Itä-Suomi keskiarvo 21 68 16 33 24 minimi 4,6 6,3 1,3 6,6 maksimi 59 202 49 81 mediaani 16 71 13 28 21

n 12 19 60 17

18


Pintavalutuskentällisillä tuotantosoilla kesän keskivaluma on ollut pohjoisessa 15 l/s km2, lännessä 13 l/s km2 ja idässä 14 l/s km2 (Taulukko 5-4). Itä-Suomen aineisto on kesää lukuun ottamatta pieni, joten muiden vuodenaikojen valumien laskentaan on käy-tetty koko Suomen aineistoa. Pohjois-Suomessa kevään valumat ovat olleet kesäaikai-seen verrattuna suhteessa suurempia kuin Länsi-Suomessa, mikä johtuu suuremmasta lumen sulannasta. Talvella valumat ovat olleet suurempia Länsi-Suomessa. Itä-Suomen kesän valumat ovat olleet samaa tasoa kuin Pohjois- ja Länsi-Suomessa. Lähes kaikki ympärivuotisesti toiminnassa olevat pintavalutuskentät toimivat ympäri-vuotisella vesien pumppauksella, gravitaatiolla toimivia kenttiä on vain vähän. Pump-paus ei kuitenkaan pienennä jaksojen kokonaisvalumaa. Pitkän sateettoman kauden jäl-keen kuivat pintavalutuskentät ja muut kosteikot voivat pidättää huomattavasti vettä en-nen kuin valumavesiä jälleen purkautuu vesistöön. Pintavalutuskentiltä kasvillisuuden kautta tapahtuva haihdunta voi olla etenkin kesällä merkittävää; vettä voi myös pidättyä käsittelykentillä oleviin painanteisiin. Tämä hieman pienentää pintavalutuskenttien su-lan maan aikaisia valumia verrattuna laskeutusaltaallisiin kohteisiin.

Kasvillisuuskenttiin sisältyvät tarkasteluaineistossa kaikki kosteikkokäsittelyn muodot, jotka eivät täytä pintavalutuskenttien määritelmää, kuten mm. maaperäimeytys-haihdutuskentät, ruokohelpikentät sekä mitoitusohjeita selvästi pienemmäksi jäävät pin-tavalutuskentät. Kohteet voivat olla keskenään hyvin erilaisia, mikä vaikeuttaa tulosten vertailua. Mukana on erittäin hyviä kosteikkoja ja toisaalta heikosti toimivia kosteikko-ja. Länsi-Suomen alueella kasvillisuuskenttiä on ollut useita myös ympärivuotisessa tarkkailussa, Pohjois-Suomen alueelta kasvillisuuskenttien tarkkailutuloksia on lähinnä kesäajalta ja kohteita on myös Etelä-Suomea vähemmän. Itä-Suomen aineistossa kasvil-lisuuskenttiä ei juuri ollut, joten kesän valumat on esitetty koko Suomen aineiston kes-kiarvona.

Kasvillisuuskentillä kesäaikaiset valumat ovat olleet 8–11 l/s km2 eli samaa luokkaa kuin pintavalutuskentällisillä kohteilla (Taulukko 5-4). Länsi-Suomen kasvillisuusken-tillä etenkin kevään, mutta myös syksyn valumat ovat olleet pintavalutuskenttiä suu-rempia.

19


Taulukko 5-4 Tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten ja muiden kasvillisuus-kentällisten turvesoiden keskivalumat Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa eri vuoden-aikoina. n = tulosten lukumäärä.

Talvi Kevät Kesä Syksy VuosiPintavalutusPohjois-Suomi keskiarvo 8,7 58 11 18 15

minimi 0,0 7,4 0,4 0,0maksimi 20 147 43 39mediaani 8,0 57 10 18 14n 60 55 176 77

Länsi-Suomi keskiarvo 14 29 8,7 18 13minimi 0,8 5,2 0,8 4,3maksimi 56 67 27 46mediaani 11 23 6,8 16 11n 49 48 49 49

Itä-Suomi keskiarvo 11 45 9,1 19 14minimi 0,4 6,1 1,0 2,2maksimi 36 115 40 51mediaani 9,3 40 7,1 17 12n 111 112 53 141

KasvillisuuskenttäPohjois-Suomi keskiarvo 11

minimi 2,5maksimi 20mediaani 9,3n 20

Länsi-Suomi keskiarvo 14 41 8,3 22 15minimi 1,7 4,7 0,1 5,6maksimi 40 177 30 61mediaani 15 25 5,9 19 12n 40 39 39 31

Itä-Suomi keskiarvo 9,1minimi 1,0maksimi 26mediaani 7,0n 60

Valuma l/s km2

20


Valumavesien kemiallinen puhdistus on yleensä käytössä vain sulan maan aikana eli 6–7 kuukauden ajan. Pohjois-Suomessa kemikalointisoita on ollut tarkkailussa 4 kpl ja Itä-Suomessa 9 kpl. Länsi-Suomessa ei ole ollut kemikalointikohteita virtaamamittauk-sessa, joten Länsi-Suomen osalta valumat on esitetty koko Suomen keskiarvona. Poh-jois-Suomessa kemikalointisoilla kemikalointiajan (kesä/syksy) keskivaluma on ollut 10 l/s km2 ja Itä-Suomessa 12 l/s km2 (Taulukko 5-5). Vedet pumpataan kemikalointiin, millä voidaan tasata virtaamahuippuja, mutta käsittelymenetelmä ei sinänsä vaikuta merkittävästi kokonaisvalumaan. Kemikalointisoiden valumat ovat kuitenkin olleet kes-kimäärin hieman pienempiä kuin perustason soilla.

Taulukko 5-5 Tuotannossa olevien kemikaloinnilla varustettujen turvesoiden keskivalumat Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa kemikalointiaikana. n = tulosten lukumäärä.

KemikalointiaikaKemikalointiPohjois-Suomi keskiarvo 10

minimi 1,7maksimi 42mediaani 7,4n 37

Länsi-Suomi keskiarvo 11minimi 2,1maksimi 34mediaani 8,7n 86

Itä-Suomi keskiarvo 12minimi 2,4maksimi 27mediaani 10n 49

Valuma l/s km2

21


6 VALUMAVEDEN LAATU

6.1 Ojittamaton alue Luonnontilaisilta, häiriintymättömiltä valuma-alueilta epäorgaanisen kiintoaineen ja ra-vinteiden huuhtoutuminen on yleensä melko vähäistä. Luonnontilaisella suolla vesi vir-taa suon pintakerroksissa, missä turve on heikosti maatunutta, ja veteen pääsee liuke-nemaan vain vähän kiintoainetta ja ravinteita (Klöve 2000). Pohjois-Suomessa veden laatua on tarkkailtu luonnontilaisilla alueilla mm. Joutensuolla (Vuolijoki, F = 2,1 km2) sekä Vitmaojalla (Yli-Ii, F = 13,5 km2). Vitmaojan tarkkailutie-toja käytettiin Pohjois-Suomessa vuoteen 2003 asti turvesoiden taustahuuhtouman arvi-ointiin. Vitmaojan valuma-alueen maaperä on runsasravinteinen, mikä nostaa fosforipi-toisuutta; kiintoainepitoisuutta voi puolestaan nostaa Vitmaojan alueella esiintyvä uo-maeroosio. Taulukossa 6-1 on esitetty ojittamattomalta luonnontilaiselta alueelta lähteneen valuma-veden laatu eri tutkimuksiin perustuen sekä vertailun vuoksi luonnonhuuhtouman arvi-ointiin käytössä olleet taustapitoisuudet. Keskiarvo on laskettu painottamalla tutkimus-kohteiden määrää eri tutkimuksissa. Tarkemmin taustakohteiden tiedot ja tulokset käy-vät ilmi raportin liitteestä 3. CODMn-arvot on tarvittaessa muunnettu tutkimustulosten TOC/DOC-arvoista. Muunto-kertoimet CODMn:n ja DOC:n välillä hieman vaihtelevat eri kirjallisuuslähteissä, mutta tässä yhteydessä muunnos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuden (DOC) ja hapenku-lutusarvon (CODMn) välillä on pohjautunut seuraaviin yhtälöihin (Joensuu 2002, www.ymparisto.fi):

CODMn = KMnO4 / 3,95 KMnO4 = (DOC – 3,2) / 0,164

Mikäli tiedossa on ollut vain TOC-arvo (kokonais-orgaaninen hiili) eikä DOC-arvoa (liuennut orgaaninen hiili), on laskennassa oletettu, että TOC ≈ DOC. Tämän oletuksen aiheuttama virhemarginaali arvioidaan pieneksi, sillä raja TOC:n ja DOC:n välillä on liukuva (Pöyry Finland Oy 2010). Tämän tarkastelun yhteydessä keskimääräiseksi suh-deluvuksi DOC:n ja CODMn:n välillä saatiin tutkimustuloksista 1,35 (CODMn : DOC ≈ 1,35).

Ojittamattomalta alueelta lähteneessä vedessä kiintoainepitoisuus on ollut eri tutkimuk-sissa Suomessa keskimäärin 1,4 mg/l, fosforipitoisuus 17 µg/l ja typpipitoisuus noin 460 µg/l sekä CODMn-arvo noin 32 mg/l O2 (Taulukko 6-1). Etelä-Suomessa typpipitoisuu-det ja kemiallinen hapenkulutus ovat olleet keskimäärin hieman Pohjois-Suomea korke-ammat. Aineistossa on mukana myös vuoden 2012 tuloksia (Vapon ennakkotarkkailujen tuloksia, TASO-tutkimushankkeen tuloksia, OIVA-tietokannan tuloksia), jolloin kesä oli erittäin sateinen ja paikoitellen esiintyi tulvia, mikä on voinut vaikuttaa veden laatua heikentävästi. Toisaalta aineistossa on mukana myös vähäsateisia vuosia.

22


Taulukko 6-1 Ojittamattomalta luonnontilaiselta alueelta lähteneen veden laatu eri tutkimuksissa keskimäärin Etelä- ja Pohjois-Suomessa sekä taustahuuhtouman arvioinnissa käytössä olleet taustapitoisuudet. Tarkemmat kirjallisuusviitteet raportin lopussa.

Luonnontilainen kohde kohteita Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Viite

kpl mg/l µg/l µg/l mg/l O2 Etelä-Suomi

Saukkonen & Kortelainen (1995) 1 1.2 14 460 31 a Mattsson ym. (2003) 6 0.7 21 583 38 c Sallantaus (1983) 1 - 18 760 58 d Ennakkotarkkailukohteet (Vapo Oy) 4 1.6 16 792 57 e Puntarisuo A 1 2.4 14 865 45 f TASO, Pyhä-Häkki 1 1.8 14 449 40 g

Pohjois-Suomi Kortelainen ym. (2006) 12 1.2 14 333 26 b, h

Mattsson ym. (2003) 10 0.7 11 317 20 c Vuollekoski & Joensuu (2006) 1 0.4 16 411 - i Heikkinen (1990) 1 3.6 55 390 27 m Hynninen & Sepponen (1983) 1 9.5 42

n

Välipuro, Sotkamo 1990-2000 1 0.8 17 566 50 j Liuhapuro, Valtimo 2000-2012 1 0.8 23 572 46 j Vitmaoja 1 4.6 27 432 25 k Joutensuo 1 4.0 17 594 22 l

keskiarvo Etelä-Suomi 14 1.2 18 657 45 keskiarvo Pohjois-Suomi 29 1.5 16 362 25 Keskiarvo koko Suomi 43 1.4 17 460 32

Käytössä olleet taustapitoisuudet 2.0 20 500

Viitteet a: Saukkonen & Kortelainen 1995; luonnontilainen vertailualue Kruunuoja (1960-70)

b: Kortelainen ym. 2006; veden laatu luonnontilaisilla vanhoilla valuma-alueilla (1975-1999) c: Mattsson ym. 2003; veden laatu luonnontilaisilla valuma-alueilla (1997-1999)

d: Sallantaus 1983; luonnontilainen vertailusuo e: Vapo Oy, ennakkotarkkailut v. 2012 pisteiltä jotka sijaitsevat ojittamattomien alueiden alapuolella

f: Imatran voima Oy 1988; luonnontilainen vertailusuo g: TASO-projektin tuloksia 2011-2012, Ympäristöhallinnon OIVA-tietokanta

h: Ahtiainen & Huttunen 1995; 6 luonnontilaista valuma-aluetta ennen metsätaloustoimenpiteitä i: Vuollekoski & Joensuu 2006; luonnontilainen vertailualue 2003-2005

j: lähde: Ympäristöhallinto, OIVA-tietokanta, tulokset v. 1990-2000 / 2000-2012 k: Vitmaoja vuosi 1993-2004

l: Joutensuo kesä 2000-2006 m: Heikkinen 1990, luonnontilainen suo 1985-86

n: Hynninen & Sepponen 1983, luonnontilainen suo 1972-75

23


6.2 Metsäojitettu tai sarkaojitettu alue Metsäojitetulta alueelta lähtevään veteen voi huuhtoutua hieman enemmän kiintoainetta ja ravinteita kuin ojittamattoman luonnontilaisen alueen valumaveteen. Pohjavesipinnan lasku lisää pintaturpeen ilmatilaa. Hapellisessa ympäristössä turpeen hajoaminen kiih-tyy, mikä voi lisätä erityisesti typen vapautumista. (Klöve 2000). Kiintoaineen huuhtou-tuminen tulvahuippujen aikana voi olla merkittävää ojitusalueelta useita vuosia ojituk-sen jälkeen (Päivänen 2007). Mattssonin ym. (2006) mukaan turvemaalle tehtyjen oji-tusten jälkeen kiintoainekuormat olivat koholla noin 5 vuoden ajan ojituksesta, mutta typpi- ja fosforikuormat olivat pysyneet luonnontilaista suurempina vielä 20 vuotta oji-tuksen jälkeen. Valumaveden kokonaistyppipitoisuudet eivät kuitenkaan joidenkin tut-kimustulosten mukaan kohoa metsäojitusta edeltävästä tasosta. Muun muassa Ahti ym. (2005) ja Joensuu ym. (2006) ovat havainneet kokonaistyppipitoisuuksien olevan oji-tuksen jälkeen hieman aiempaa pienempiä. Ko. tutkimusten mukaan metsäojitus nostaa etenkin ammoniumtypen pitoisuutta, mutta orgaanisesti sitoutuneen typen määrä pie-nentyy ojitusten jälkeen, mikä voi näkyä kokonaistyppipitoisuuden laskuna. Mikäli vanhat metsäojat ovat voimakkaasti sammaloituneet, valumavesien pitoisuudet voivat olla myös hyvin lähellä luonnontilaisilta soilta tulevien vesien pitoisuuksia (Ahti ym. 2005).

Metsätalouskäytössä olevien alueiden vedenlaatua ja huuhtoumaa vesistöihin on mitattu ja arvioitu useissa tutkimuksissa. Taulukossa 6-2 on esitetty metsäojitettujen alueiden vedenlaatutuloksia eri lähteisiin perustuen. Aineistoon on otettu mukaan vanhat metsä-ojitusalueet (yli 10 vuotta edellisestä ojituksesta) sekä muut metsätalousalueet. Tarkkai-lukohteet ovat turvemaavaltaisia; tutkimuksesta riippuen suon osuus tutkimusalueilla on vaihdellut noin 40–70 %. Kaikista kohteista ei maaperätietoa ollut saatavilla. Tutkimus-kohteet on karkeasti jaoteltu Etelä- ja Pohjois-Suomeen, mikäli se saatavilla olleiden tie-tojen perusteella on ollut mahdollista. Kirjallisuuslähteiden lisäksi tietoja on muutamien kohteiden osalta täydennetty ympäristöhallinnon OIVA-tietokannasta. Keski-Suomen Ely-keskuksen koordinoiman TASO-tutkimushankkeen tulokset perustuvat toistaiseksi julkaisemattomaan aineistoon (tarkkailuaineistot 5.10.2012 asti). Keskiarvot on laskettu painottamalla tutkimuskohteiden määrää eri tutkimuksissa. Tarkemmin taustakohteiden tiedot ja tulokset käyvät ilmi raportin liitteestä 3. Aineistossa on mukana myös vuoden 2012 tuloksia (Vapon ennakkotarkkailujen tuloksia, TASO-tutkimushankkeen tuloksia, OIVA-tietokannan tuloksia), jolloin kesä oli erittäin sateinen ja paikoitellen esiintyi tul-via, mikä on voinut vaikuttaa veden laatua heikentävästi. Toisaalta aineistossa on mu-kana myös vähäsateisia vuosia. Keskimäärin kaikkien tarkasteltujen vanhojen metsätalousalueiden vesissä on ollut 5,0 mg/l kiintoainetta, 46 µg/l fosforia, 738 µg/l typpeä sekä 41 mg/l happea kuluttavaa ai-nesta (Taulukko 6-2). Muilta osin veden laadussa ei ole ollut suurta alueellista eroa Ete-lä- ja Pohjois-Suomen välillä, mutta typpipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus on Ete-lä-Suomessa ollut korkeammalla tasolla kuin pohjoisessa.

Turvetuotantoalueiden taustahuuhtouman arvioinnissa käytetyt taustapitoisuudet ovat olleet pieniä verrattuna metsätalousalueiden valumaveden laatuun.

24


Taulukko 6-2 Metsäojitetulta alueelta lähteneen veden laatu eri tutkimuksissa keskimäärin Etelä- ja Pohjois-Suomessa sekä taustahuuhtouman arvioinnissa käytössä olleet taustapitoisuudet. Tarkemmat kirjallisuusviitteet raportin lopussa.

Metsäojitettu kohde kohteita Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Viite

kpl mg/l µg/l µg/l mg/l O2 Etelä-Suomi

Saukkonen & Kortelainen (1995) 8 4.2 30 714 29 a Vuollekoski & Joensuu (2006) 1 2.4 31 1149

g

Ennakkotarkkailukohteet (Vapo Oy) 13 3.3 44 987 62 b TASO, Vanha metsäojitusalue 2011-12 1 * 27 732 36 c TASO, Hakkuu + maanmuokkaus 2011-12 1 * 42 697 54 c TASO, Metsäojitusalue 2011-12 1 * 23 631 56 c TASO, Metsäojitusalue + kosteikko 2011-12 1 * 24 646 57 c Huhtisuonoja, Ruokolahti 2000-2008 1 11 28 848 32 d

Pohjois-Suomi Saukkonen & Kortelainen (1995) 4 2.9 26 490 21 a

Vuollekoski & Joensuu (2006) 1 2.4 33 510

g Ennakkotarkkailukohteet (Vapo Oy) 13 5.4 44 803 42 b Kotioja, Ranua 2000-2010 1 1.7 25 600 23 d Ylijoki, Ranua 2000-2012 1 2.4 31 611 19 d Murtopuro, Valtimo 2000-2012 1 0.8 20 524 39 d Kivipuro, Sotkamo 2000-2012 1 0.8 23 586 49 d Koivupuro, Sotkamo 2000-2012 1 0.8 13 458 32 d Suopuro, Sotkamo 2000-2012 1 1.0 8.7 393 33 d

Koko Suomi (ei maantiet. jaottelua) Joensuu ym. (2006) 40 6.5 41 695 39 e

Joensuu ym. (1999), vanhat ojitusalueet 75 4.9 56 738 41 f

Kohteiden lukumäärällä painotettu keskiarvo keskiarvo Etelä-Suomi 27 3.9 37 861 49

keskiarvo Pohjois-Suomi 24 3.8 35 670 36 Keskiarvo koko Suomi 166 5.0 46 738 41

Käytössä olleet taustapitoisuudet 2.0 20 500 Viitteet

a: Saukkonen & Kortelainen 1995; veden laatu turvemaavaltaisilta metsätalousalueilta b: Vapo Oy ennakkotarkk. 2004-2012, keskiarvot pisteiltä jotka enintään n.1000 m päässä metsäojit. hankealueelta c: TASO-projektin tuloksia 2011-2012, lähde: Keski-Suomen Ely-keskus 2012 *) kiintoainetuloksia ei esitetty, määritetty eri menetelmällä kuin muuten, eivät vertailukelpoisia. Tulokset esitetty liitetaulukossa raportin liitteenä

d: lähde: Ympäristöhallinto, OIVA-tietokanta, tulokset v. 2000-2012 e: Joensuu, Vuollekoski & Karosto 2006; 40 vanhaa metsäojitusaluetta f: Joensuu ym. 1999; vanhat metsäojitusalueet v. 1990-1992 g: Vuollekoski & Joensuu 2006; metsätalousalueet, vanhat toimenpiteet

25


Vapo Oy:n suunnittelemiin turvetuotantohankkeisiin liittyen on otettu useina vuosina ennakkotarkkailunäytteitä hankealueen alapuolisesta vesistöstä. Suunniteltu hankealue on voinut olla joko metsäojitettu tai jo aikaisemmin kokonaan tai osittain sarkaojitettu. Taulukossa 6-2 on mukana keskimääräiset sulan maan ajan tulokset sellaisilta ennakko-tarkkailupisteiltä, jotka sijaitsivat verrattain lähellä (enintään 1000 m päässä) turvetuo-tantoon suunniteltua metsäojitettua hankealuetta. Ennakkotarkkailutulokset ovat olleet pääosin samaa tasoa kuin muille metsäojitetuille alueille eri lähteissä esitetyt pitoisuus-arvot (Taulukko 6-2). Vanhojen metsäojien kunnostusojituksen jälkeen veden laatu voi muuttua. Tutkimusten mukaan erityisesti kiintoainepitoisuudet kohoavat selvästi aiemmasta tasosta, ja myös fosforin osalta tapahtuu pitoisuusnousua. Typpi- tai humuspitoisuuteen kunnostusojituk-sella ei tutkimustulosten valossa ole pitoisuuksia nostavaa vaikutusta. Vaikutukset ovat suurimmat heti ojituksen jälkeen ja pienenevät jo muutamassa vuodessa. Kunnostusoji-tusten jälkeen veden laadun on todettu palautuneen noin kymmenessä vuodessa aiem-malle tasolleen. Alueen maaperän ominaisuuksilla ja ojitussyvyydellä on suuri vaikutus veden laatuun. Taulukossa 6-3 on esitetty kunnostusojitettujen alueiden tutkimustulok-sia 3–9 vuoden seurannoista. Taulukko 6-3 Kunnostusojitetuilta metsätalousalueilta (alle 10 v. ojituksesta) lähteneen veden laatu eri tutkimuksissa keskimäärin.

Kunnostusojitettu kohde kohteita Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Viite

kpl mg/l µg/l µg/l mg/l O2 Joensuu ym. (2002, 2006) 40 24 56 652 31 a Joensuu ym. (2012)

b

-hienojakoiset kivennäismaat 1 68 100 -karkeat kivennäismaat 1 8.5 47 Vuollekoski & Joensuu (2006) 3 20.0 70 728

c

keskiarvo 45 25 58 658 31

Viitteet a: Joensuu ym. 2002, 2006: kunnostusojituksen jälkeinen seuranta (1-9 vuotta ojituksen jälkeen)

b: Joensuu ym. 2012; kunnostusojitus ja maalajin vaikutus c: Vuollekoski & Joensuu 2006; metsätalousalueet, tuore kunnostusojitus

Osa Vapo Oy:n veden laadun ennakkotarkkailuista on tehty sarkaojitettujen hankealuei-den alapuolella. Kaikki kyseiset hankealueet oli sarkaojitettu noin 25 vuotta aikaisem-min, jolloin alueet ovat kuivuneet oleellisesti luonnontilaisesta. Pohjois-Suomessa sar-kaojitettuja ennakkotarkkailukohteita oli 9 kpl ja tuloksia käytettävissä vuosilta 1995–2009; Etelä-Suomessa tarkkailukohteita oli 2 kpl ja tuloksia vuosilta 2005–2007. Useilla sarkaojitetuilla kohteilla on ollut jo käytössä laskeutusallas vesien käsittelyssä, mikä on osaltaan vaikuttanut veden laatuun.

Sarkaojitetuilta tarkkailualueilta lähteneessä vedessä on ollut koko Suomen ennakko-tarkkailutulosten perusteella selvästi enemmän kiintoainetta, fosforia ja typpeä kuin metsäojitettujen alueiden valumavedessä (Taulukko 6-4). Typpeä ja fosforia on ollut myös enemmän kuin metsätalouden kunnostusojitusalueilla tehdyissä tutkimuksissa (Taulukko 6-3). Kiintoaine- ja fosforipitoisuudet ovat olleet etelässä ja pohjoisessa sa-maa tasoa, mutta typpipitoisuudet ja CODMn-arvot ovat olleet Etelä-Suomessa korke-ampia, kuten metsäojitettujenkin alueiden kohdalla on todettu.

26


Taulukko 6-4 Sarkaojitetuilta alueilta lähteneen veden laatu keskimäärin Vapo Oy:n ennakkotarkkailutulosten perusteella. n = näytteiden lukumäärä.

Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n

mg/l µg/l µg/l mg/l O2

Etelä-Suomi 6,5 74 2640 84 41 Pohjois-Suomi 8,4 80 1907 39 79

Koko Suomi 8,0 79 2040 48 120

6.3 Kuntoonpanovaiheessa oleva alue Kuntoonpanovaiheessa valumaveden laatu saattaa heikentyä kuntoonpanoa edeltävästä tilanteesta. Sarkaojitus laskee pohjaveden pintaa, ja kuivatusvaiheen alussa valuntahui-put voivat muodostua suuriksi, mikä voi lisätä kiintoaineen ja siihen sitoutuneiden ra-vinteiden huuhtoutumista. Turpeen lämpötilan noustessa orgaanisen aineen hajoaminen kiihtyy, ja turpeen hapellisen kerroksen kasvaessa pintakerroksissa olevat ravinteet liu-kenevat aiempaa helpommin sade- ja sulamisvesien mukaan. (Klöve 2000) Ojitusten vaikutukset valumaveden laatuun vaihtelevat kuitenkin mm. suotyypistä riippuen, ja pi-toisuusmuutoksia ei aina esiinny selkeästi lainkaan tai ne ovat havaittavissa vain jonkin aineen osalta. Sallantaus (1983) totesi tutkimuksessaan, että turvesoilla liukoisen fosforin pitoisuudet olivat korkeimmillaan kesän tai talven alivalumakausina, ja ylivirtaamatilanteissa fosfo-ripitoisuudet olivat alhaisimmillaan. Näin ollen suuremman valunnan aikana veden laatu ei ravinteiden osalta ole aina keskimääräistä heikompi, vaikka huuhtoumat vesistöön kokonaisuutena kasvavatkin ylivalumatilanteissa. Kiintoaineen osalta kuitenkin valun-nan suuruus vaikuttaa myös pitoisuuksiin selvästi. Korkeimmat kiintoainepitoisuudet esiintyvät nousevan valunnan sekä suurimpien valumahuippujen aikaan. Pääosa kiinto-ainekuormituksesta tuleekin varsin lyhyenä aikana. Kiintoaineen mukana kulkeutuu myös ravinteita, joista merkittävimmin fosforia. Kuitenkin mitä korkeampi kiintoainepi-toisuus on, sitä karkeammasta aineksesta se koostuu, jolloin se sisältää sitoutunutta fos-foria suhteessa vähemmän. (Sallantaus 1983)

Pintakasvillisuus poistetaan kuntoonpanoalueelta vasta suon kuivuttua juuri ennen tuo-tantovaihetta. Kasvillisuus pidättää ravinteita ja kiintoainetta, mikä osaltaan vähentää huuhtoutumista valumaveteen. Kuntoonpanovaiheessa sarkaojien kaivutyöstä aiheutuva kiintoaineen huuhtouma on merkitykseltään melko vähäinen, koska valtaosa kaivutöistä tehdään talvikaudella valunnan ollessa pientä. (Sallantaus 1983). Ojitussyvyydestä riip-puu, kuinka suuri muutos ojituksen jälkeen tapahtuu alueen pohjavesivalunnassa. Li-sääntyvä pohjavesivalunta voi aiheuttaa mm. veden värin vaalentumista ja pH:n nousua. (Marja-aho & Koskinen 1989)

Kuivatusvaiheen alussa vasta käyttöön otetut vesiensuojelurakenteet eivät välttämättä toimi odotetulla tavalla. Esimerkiksi ojitetuille alueille rakennetuilta pintavalutuskentiltä saattaa tällöin huuhtoutua ravinteita vesistöön. Aikaisemmin tehdyillä metsälannoituk-silla voi olla vaikutusta valumaveden ravinnepitoisuuksiin.

Usein kuntoonpanovaiheen päästötarkkailu on voinut alkaa laskuojan tarkkailulla, mutta tarkkailupaikka on siirretty vesiensuojelurakenteelle sen valmistuttua ja sarkaojituksen alkaessa. Tarkkailuaineistosta on rajattu pois kaikki sellaiset laskuojanäytteet, jotka ei-vät kuvaa varsinaista kuntoonpanovaihetta.

27


Taulukossa Taulukko 6-5 sekä liitteessä 2 on esitetty pintavalutuskentällisiltä kuntoon-panovaiheen turvesoilta lähteneen veden keskimääräinen laatu eri vuodenaikoina Poh-jois-, Länsi- ja Itä-Suomessa. Pitoisuuksien vuosikeskiarvot on laskettu vuodenaikojen pituudella painotettuna. Valtaosa kuntoonpanosoista on pintavalutuskentällisiä ja mui-den vesiensuojelumenetelmien soiden kuntoonpanovaiheen tarkkailuaineistot ovat pie-niä. Näin ollen esitetään vain pintavalutuskentällisten kohteiden tulokset. Pohjois-Suomen alueelta kuntoonpanovaiheen tarkkailuaineistoa on selvästi eniten ja Itä-Suomesta vähiten. Itä-Suomen osalta aineisto on kesää lukuun ottamatta niin pieni, että muiden vuodenaikojen tulokset on esitetty koko Suomen keskiarvona. Länsi-Suomen aineistosta jätettiin pois Pirttiahonsuon kevään 2011 tulokset, koska tuolloin vesiä meni pintavalutuskentän ohi ja toisaalta tuloaltaan penkalta pääsi turvetta tuloaltaaseen. Näin ollen tulokset eivät ole edustavia tai yleistettävissä muille soille. Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisillä kuntoonpanosoilla veden laatu on ollut pa-rempi kuin Länsi- ja Itä-Suomen soilla. Itä-Suomen kesän pitoisuudet ovat ravinteiden osalta suurempia kuin muualla, mutta muutoin veden laatu on kesällä Länsi-Suomen ta-solla. Etelä-Suomessa moni pintavalutuskenttä on voitu joutua rakentamaan lähtökoh-taisesti heikommalle alueelle, kuten ojitetulle tai pienikokoisemmalle alueelle, jolloin pintavalutuskentän puhdistustehot eivät välttämättä ole yhtä hyviä kuin Pohjois-Suomessa. Pohjoisessa kentät on suurimmaksi osaksi pystytty sijoittamaan hyville, ojit-tamattomille suoalueille. Taulukko 6-5 Pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen turvesoiden keskimääräinen veden laatu Pohjois-, Etelä- ja Itä-Suomessa 1999–2011. n = näytteiden lukumäärä.

Pohjoisen pintavalutuskentällisillä turvesoilla kuntoonpanon aikaiset kiintoainepitoi-suudet ovat tuotantovaiheen (Taulukko 6-7) tasolla, mutta ravinteita kuntoonpanosoiden vesissä on ollut hieman tuotantosoita enemmän. Myös CODMn-arvo on ollut kuntoon-panovaiheessa suurempi. Länsi-Suomen pintavalutuskentällisillä kuntoonpanokohteilla kiintoaine- ja fosforipitoisuudet sekä CODMn-arvot ovat olleet keskimäärin hieman suu-rempia kuin tuotantovaiheen soilla. Typpipitoisuudet ovat olleet kuntoonpanovaiheessa pienempiä. Itä-Suomen kesän pitoisuudet ovat olleet kauttaaltaan kuntoonpanovaiheessa

Pintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn nKuntoonpano mg/l µg/l µg/l mg/lPohjois-SuomiTalvi 3,7 78 1581 43 181Kevät 4,4 35 864 24 96Kesä 5,0 58 1214 46 492Syksy 2,7 38 1356 30 143Vuosi 4,1 62 1357 41

Länsi-SuomiTalvi 5,2 100 1752 58 94Kevät 9,5 73 1302 39 131Kesä 11 85 1517 71 383Syksy 3,3 62 1683 68 128Vuosi 7,6 87 1611 63

Itä-SuomiTalvi 4,2 84 1641 48 286Kevät 7,3 59 1145 33 240Kesä 9,9 145 1965 68 62Syksy 3,3 51 1541 48 285Vuosi 6,7 103 1722 55

28


suurempia kuin tuotantovaiheessa. Veden laatu on ollut keskimäärin heikompi kuin taustapitoisuuden taso metsäojitetulla alueella keskimäärin (Taulukko 6-2), mutta eri vuodenaikoina veden laatu on vaihdellut, ja pitoisuustaso on ajoittain ollut myös keski-määräistä taustapitoisuutta alhaisempi.

6.4 Tuotannossa oleva alue Turvetuotantoalueen valumavedessä kiintoaine-, rauta-, humus-, fosfori- ja typpipitoi-suudet ovat luonnontilaiseen tai metsäojitettuun alueeseen verrattuna usein koholla. Etenkin epäorgaanisen typen pitoisuudet voivat nousta. Pitoisuuksien muutokset aiem-paan tilanteeseen verrattuna vaihtelevat kuitenkin suuresti. Jos alueelta purkautuu ojien kautta merkittävästi pohjavesiä, veden laatu on usein hyvä verrattuna turvesoiden kes-kimääräiseen tasoon. (Marja-aho & Koskinen 1989)

Tuotantovaiheen turvesoiden veden laatu ei oleellisilta osin merkittävästi eroa kuntoon-panovaiheen soiden veden laadusta. Tuotantokentällä ei ole vettä ja ravinteita sitovaa kasvillisuutta ja kuivunut pintaturve sitoo heikosti vettä, joten valumahuiput voivat hieman kasvaa verrattuna kuntoonpanovaiheeseen. Riittävissä ylivalumatilanteissa va-lumavesi voi huuhtoa myös tuotantokentän pinnalta kiintoainetta ojiin. Vähän maatu-neiden turvemaiden eroosioalttius on kuitenkin selvästi pienempi kuin kivennäismaiden, ja usein suurempi osa kiintoainekuormituksesta onkin peräisin ojien eroosiosta eikä itse turvetuotantokentältä. Vanhoilla mataloituneilla tuotantokentillä maatunut turve on puo-lestaan eroosiolle herkempää ja heikosti laskeutuvaa verrattuna vähemmän maatunee-seen turpeeseen, jolloin kiintoainehuuhtoumia voi tulla enemmän. (Sallantaus 1983) Verrattuna kuntoonpanovaiheen alussa esiintyvään tyhjentymisvaluntaan, turvetuotan-toalueella valunta ja kuormitus eivät painotu tuotannon alkuvuosiin, vaan ojituksen vai-kutukset ovat vuodesta toiseen samantyyppisiä. Turvetuotantoalueen koko elinkaarta ajatellen suurempi osa vesistökuormituksesta ajoittuu selvästi kuntoonpanovaihetta pi-demmälle tuotantoajalle.

Seuraavassa on esitetty tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräiset vedenlaatutiedot v. 2003–2011 eri vesienkäsittelymenetelmillä. Vuoden keskipitoisuudet on laskettu vuo-denaikojen pituuksilla painottaen, käyttämällä kohdassa 3.3 esitettyä suuntaa-antavaa vuodenaikajakoa. Tarkemmat pitoisuusjakaumat on esitetty liitteessä 2.

6.4.1 Perustaso Laskeutusaltaat poistavat roudattomalla kaudella oikeassa mitoitustilanteessa parhaim-millaan kiintoainetta noin 30–40 % (Selin & Koskinen 1985). Kiintoaineeseen sitoutu-nutta fosforia altaissa poistuu yleensä korkeintaan 20 %. Liukoisia ravinteita laskeu-tusaltailla ei voida käytännössä poistaa. Poikkeuksellisten tulvien aikana altaiden kapa-siteetti voi ylittyä, jolloin altaat eivät toimi tarkoituksenmukaisesti.

Virtaaman säädössä viivytetään virtaamahuippujen aikana tulevia valumavesiä padot-tamalla. Kun virtausnopeus ojissa on pienempi kuin ns. kriittinen virtausnopeus, kiinto-ainetta ei huuhtoudu uoman pohjalta. Virtaaman säätö pienentää myös kentän pinnalta vesien mukana huuhtoutuvaa kiintoainekuormaa, koska kelluva turve ehtii vettyä ja las-keutua. Kun kiintoainekuorma pienenee, poistuu myös osa ravinnekuormasta, koska osa fosforista ja typestä on sitoutuneena kiintoaineeseen. Ojaan kertyvä liete puolestaan alentaa epäorgaanisten ravinteiden kuormitusta. Klöven (2000) mukaan virtaamansää-dön puhdistustehokkuus on kiintoaineen osalta 90 %, fosforin osalta 20–50 % ja typen osalta 13–50 %. Vastaavasti Marttilan (2005) mukaan virtaamansäätö yhdistettynä pe-rustason vesiensuojeluun parantaa kiintoaineen poistumista 61 %, fosforin poistumista

29


47 % ja typen poistumista 45 % perustason vesienkäsittelyllä varustettuun turvesuohon verrattuna. Virtaamansäädön vaikutukset veden laatuun ja kuormitukseen on käytännössä mahdol-lista havaita vain lyhytaikaisesti, hetkellisten virtaamahuippujen aikana. (Klöve 2000, Sallantaus 1983) Tästä johtuen virtaamansäädön vaikutusta valuntahuippujen aikaisen kuormituksen pienentämisessä on vaikea saada normaaleilla päästötarkkailumenetelmil-lä näkyviin tuloksissa, koska virtaamahuiput eivät näy tarkkailukauden keskiarvoissa.

Taulukossa Taulukko 6-6 on esitetty perustason vesienkäsittelyllä (laskeutusallas ja/tai virtaamansäätö) varustettujen turvetuotantoalueiden keskimääräinen veden laatu. Länsi-Suomessa laskeutusaltaallisia turvesoita on ollut ympärivuotisessa tarkkailussa enem-män kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Suurimmat erot alueiden välillä koskevat CODMn-arvoa, joka on ollut kaikkina vuodenaikoina Pohjois-Suomessa selvästi muun Suomen arvoja pienempi. Länsi-Suomen kiintoainepitoisuudet ovat olleet hieman pienempiä kuin muualla Suomessa. Typpipitoisuudet ovat olleet valumavesissä melko korkeita, koska laskeutusallasmenetelmällä typpeä ei saada poistettua. Typpeä on ollut Etelä-Suomen alueella valumavesissä keskimäärin hieman enemmän kuin Pohjois-Suomessa. Korkeampaan typpipitoisuuteen vaikuttaa osaltaan Etelä-Suomessa suurempi ilmasta tu-leva typpilaskeuma. Fosforipitoisuudet ovat olleet pienimpiä Länsi-Suomessa. Happea kuluttavan aineksen arvioitu taustapitoisuustaso (Pohjois-Suomessa 36 mg/lO2, Etelä-Suomessa 49 mg/lO2) on yleensä alittunut Pohjois-Suomessa ja usein myös Itä-Suomessa. Taulukko 6-6 Perustason vesiensuojelulla varustettujen tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräinen veden laatu Pohjois-. Länsi- ja Itä-Suomessa. n = näytteiden lukumäärä.

Perustaso Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn nmg/l µg/l µg/l mg/l

Pohjois-SuomiTalvi 12 140 2044 17 194Kevät 17 65 1390 15 100Kesä 15 62 1673 30 669Syksy 13 72 3306 21 39Vuosi 14 97 1999 22

Länsi-SuomiTalvi 7,0 66 2371 47 675Kevät 12 69 1637 33 703Kesä 13 102 2125 61 1128Syksy 12 68 2748 65 477Vuosi 10 81 2251 53

Itä-SuomiTalvi 10 94 2065 39 82Kevät 15 72 1523 33 139Kesä 16 109 2117 57 839Syksy 12 73 2242 49 87Vuosi 13 96 2061 47

30


6.4.2 Pintavalutus Pintavalutuskentillä turvesuolta tulevat valumavedet johdetaan luonnontilaiselle suolle tai muuten kosteikkokäsittelyyn soveltuvalle turvemaalle. Kentän pintakerroksen kasvil-lisuus sekä itse turvekerros suodattaa vedestä mekaanisesti kiintoainetta sekä siihen si-toutuneita ravinteita. Liukoiset ravinteet pidättyvät kasvillisuuden alapuolisiin turveker-roksiin kemiallisten ja biologisten prosessien vaikutuksesta. Hyvin toimiva pintavalu-tuskenttä voi poistaa kiintoaineesta 50–90 % ja kokonaisfosforista sekä -typestä noin 50 % (Turveteollisuusliitto ry 2004). Puhdistustehot ovat parhaimmat kesäaikana, mutta kentät poistavat myös jäätyneen maan aikana etenkin kiintoainetta ja fosforia.

Taulukossa Taulukko 6-7 on esitetty pintavalutuskentällisten turvesoiden keskimääräi-nen veden laatu Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa. Itä-Suomen talven, kevään ja syksyn aineisto oli niin pieni, että niiden osalta tulokset on esitetty koko Suomen keskimääräi-sinä arvoina. Pintavalutuskentiltä lähtevän veden laatu on kiintoaineen ja ravinteiden osalta parempi kuin perustason vesiensuojelun (Taulukko 6-6) turvetuotantoalueilla. Etenkin Pohjois-Suomen osalta ero on suuri. CODMn-arvot ovat sitä vastoin olleet suu-rin piirtein samalla tasolla perustason vesienkäsittelyllä varustettuihin soihin nähden koko Suomessa. Pohjois-Suomessa kaikki pitoisuudet ovat pienempiä kuin muualla Suomessa. Perustason turvesoiden tapaan happea kuluttavan aineksen arvioitu taustapi-toisuustaso on yleensä alittunut Pohjois-Suomessa ja usein myös Itä-Suomessa. Taulukko 6-7 Pintavalutuskentällisten tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräinen veden laatu Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa. n = näytteiden lukumäärä.

Etelä-Suomen hieman heikompaan veden laatuun on voinut vaikuttaa se, että optimaali-sen pintavalutuskenttäalueen puuttuessa pintavalutuskentät on Etelä-Suomessa usein jouduttu rakentamaan huonommille alueille kuin pohjoisessa, kuten esimerkiksi ojite-tuille, metsälannoitetuille ja pienemmille alueille. Pohjois-Suomessa kentät on suurim-

Pintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn nmg/l µg/l µg/l mg/l

Pohjois-SuomiTalvi 3,7 38 1128 24 369Kevät 4,7 31 884 16 198Kesä 5,1 55 1045 34 2054Syksy 3,1 35 1428 26 255Vuosi 4,2 43 1112 27

Länsi-SuomiTalvi 4,8 73 2267 51 432Kevät 8,9 55 1494 36 384Kesä 7,9 89 1766 69 779Syksy 5,5 52 2158 61 355Vuosi 6,5 76 1986 58

Itä-SuomiTalvi 4,3 57 1743 39 837Kevät 7,5 47 1292 30 675Kesä 6,1 74 1540 56 930Syksy 4,5 45 1822 45 731Vuosi 5,3 62 1631 46

31


malta osaltaan voitu rakentaa paremmille ja ojittamattomille alueille, joten ne ovat usein lähtökohtaisesti tehokkaampia kuin monet Etelä-Suomen pintavalutuskentät.

6.4.2.1 Ojitetut ja ojittamattomat pintavalutuskentät Tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutuskenttien veden-laatutulokset vuosilta 2003–2011 koko Suomesta on esitetty taulukossa Taulukko 6-8. Seuraavissa taulukoissa tuloksia on lisäksi eritelty Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomen osalta. Pintavalutuskentät on jaettu vain ojitettuihin ja ojittamattomiin, eli esimerkiksi ojituksen laajuutta tai ojien suuntia ei ole ollut mahdollista huomioida tarkastelussa tarkemmin. Käytettävissä olleet tiedot pintavalutuskentällisten kohteiden ojitustilanteesta ovat liit-teessä 5. Ojittamattomilta pintavalutuskentiltä lähteneessä vedessä oli keskimäärin vähemmän kiintoainetta ja fosforia kuin ojitetuilla kentillä (Taulukko 6-8). Kemiallisen hapenkulu-tuksen (CODMn) ja typen suhteen ei ollut suuria eroja vuosikeskiarvoissa, kuitenkin ke-säaikana ojittamattomilla kentillä näyttää olleen myös selvästi pienemmät typpipitoi-suudet ja CODMn-arvot. Kesäajan pitoisuudet olivat noin 20–30 % pienempiä ojittamat-tomilla pintavalutuskentillä kuin ojitetuilla. Ennestään ojittamattomia pintavalutuskent-tiä oli Pohjois-Suomessa suurin osa eli 67 % tarkkailukohteista; Länsi-Suomessa osuus oli 50 %. Taulukko 6-8 Tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutus-kenttien keskimääräinen veden laatu vuosina 2003–2011.

Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisillä turvesoilla oli tarkkailutuloksissa havaittavissa selvää eroa ojitustilanteesta johtuen, sillä kaikkien tarkasteltujen pitoisuuksien osalta veden laatu oli jonkin verran tai selvästi parempi ojittamattomilla kentillä (Taulukko 6-9). Ojitetuilta pintavalutuskentiltä lähteneessä vedessä oli varsinkin kiintoainetta ja fosforia enemmän kuin ojittamattomilla kentillä. Ero oli melko selvä kaikkina vuoden-aikoina.

PintavalutusOjitetut Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n

mg/l µg/l µg/l mg/l

Koko maaTalvi 5,3 59 1667 40 325

Kevät 7,6 52 1291 29 248Kesä 6,9 84 1501 54 1229

Syksy 5,1 52 1741 41 299Vuosi 6,1 68 1579 45

Ojittamattomat Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn nmg/l µg/l µg/l mg/l

Koko maaTalvi 3,6 56 1807 39 512

Kevät 6,8 40 1195 27 427Kesä 5,4 57 1205 42 2534

Syksy 3,8 38 1778 43 432Vuosi 4,6 53 1518 39

32


Taulukko 6-9 Tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutus-kenttien keskimääräinen veden laatu Pohjois-Suomessa vuosina 2003–2011.

Länsi-Suomessa veden laatu ojitetuilla ja ojittamattomilla pintavalutuskentillä vaihteli voimakkaammin, eikä vedenlaatuero ollut niin selkeä kuin Pohjois-Suomessa. Esimer-kiksi keskimääräinen typpipitoisuus oli ojittamattomilla kentillä kevättä lukuun ottamat-ta muina vuodenaikoina suurempi kuin ojitetuilla (Taulukko 6-9). Kemiallisen hapenku-lutuksen (CODMn) suhteen eroa ei vuositasolla ollut. Itä-Suomen turvesoilla ojitetuilta pintavalutuskentiltä lähteneen veden laatu näytti olevan heikompi kuin ojittamattomilta kentiltä lähteneen veden laatu, lukuun ottamatta kiintoainetta, joka oli samaa tasoa tai jopa heikompi ojittamattomilla kentillä ojitettuihin verrattuna (Taulukko 6-11). Kesää lukuun ottamatta näytemäärät Itä-Suomesta olivat tosin varsin pienet. Kaikkiaan tarkkailutulosten perusteella on selvää, että ojittamattomilta pintavalutusken-tiltä lähtevän veden laatu on pääsääntöisesti parempi kuin kentillä, jotka ovat olleet alun perin metsäojitettuja. Etenkin Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa erot veden laadussa olivat vuosien 2003–2011 tarkkailuaineistossa selviä. Pohjoisessa ja idässä ojittamatto-mat pintavalutuskentät voivat olla lähtökohdin kooltaan tai muilta ominaisuuksiltaan pa-rempia kuin Länsi-Suomessa, mikä voi selittää kenttien parempaa toimintaa.



Pohjois-SuomiTalvi 5,0 44 1143 25 158

Kevät 5,8 40 956 17 71Kesä 6,5 71 1223 37 610

Syksy 4,4 43 1539 27 124Vuosi 5,5 53 1203 29


Pohjois-SuomiTalvi 3,0 34 1118 23 211

Kevät 4,0 26 846 16 127Kesä 4,5 49 973 33 1444

Syksy 2,1 29 1344 25 131Vuosi 3,5 38 1068 26

33


Taulukko 6-10 Tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutus-kenttien keskimääräinen veden laatu Länsi-Suomessa vuosina 2003–2011.

Taulukko 6-11 Tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutus-kenttien keskimääräinen veden laatu Itä-Suomessa vuosina 2003–2011.



Länsi-SuomiTalvi 6,0 70 2044 52 146

Kevät 9,5 65 1516 37 122Kesä 9,4 99 1684 68 257

Syksy 7,2 61 1869 54 115Vuosi 7,8 81 1834 58


Länsi-SuomiTalvi 4,1 74 2383 51 286

Kevät 8,6 50 1483 36 262Kesä 7,1 84 1806 69 522

Syksy 4,7 48 2291 65 240Vuosi 5,8 73 2062 58



Itä-SuomiTalvi 3,5 83 2281 52 21

Kevät 7,0 48 1438 32 55Kesä 6,0 97 1845 72 362

Syksy 3,1 60 2005 52 60Vuosi 4,8 83 2002 59


Itä-SuomiTalvi 2,4 36 1249 28 15

Kevät 9,0 51 1186 25 38Kesä 6,1 54 1290 44 568

Syksy 5,2 32 1416 27 61Vuosi 4,8 44 1279 34

34


6.4.3 Kasvillisuuskenttä, kosteikko Turvesoiden valumavedet puhdistuvat kasvillisuuskentillä sekä mekaanisesti että maa-perän biologisten prosessien kautta. (Turveteollisuusliitto ry 2004) Kasvillisuuskenttiin sisältyy tässä tarkastelussa haihdutus-imeytyskentät, ruokohelpikentät ja esimerkiksi pintavalutuskentät, jotka eivät täytä mitoitusarvoja. Kasvillisuuskenttien puhdistustehot vaihtelevat hyvin suuresti, tarkkailuaineistossa on mukana sekä erittäin hyvin että erit-täin heikosti toimivia kenttiä.

Pienten pintavalutuskenttien ja kosteikkojen on todettu voivan pidättää hyvin etenkin kiintoainetta ja epäorgaanista typpeä, vaikka kentät eivät täytäkään kaikilta osin hyd-raulisia mitoitusohjeita. Kenttien puhdistustehot eivät välttämättä merkittävästi pienene, jos veden virtaus ylittää hydraulisen kuormituksen suositusarvot sulan maan aikana. Kenttien toimintatehot ovat heikoimmillaan talvella ja keväällä, mutta kosteikkokenttien runsaalla kasvillisuudella on todettu olevan selvästi puhdistustehoa edistävä vaikutus myös jäätyneen maan aikana. (Keränen & Marja-aho 2005) Taulukossa Taulukko 6-12 on esitetty kasvillisuuskentiltä lähteneen veden laatu keski-määrin Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa vuosina 2003–2011. Pohjois- ja Itä-Suomesta tarkkailuaineistoa kasvillisuuskentiltä on niukasti verrattuna Länsi-Suomeen, ja ympäri-vuotisia tuloksia on vain Länsi-Suomesta. Itä-Suomen kesän aineistokin oli niin pieni, että tulokset laskettiin koko Suomen aineistolla. Pohjois-Suomen kasvillisuuskentillä valumaveden kesän keskimääräiset pitoisuudet ovat olleet hieman heikompia kuin pin-tavalutuskentillä. Länsi-Suomen tarkkailukohteilla pitoisuudet ovat olleet pääpiirteis-sään samalla tasolla kuin pintavalutuskentillä. Kasvillisuuskenttien osalta pitoisuuksissa on ollut kohteiden välisistä eroista johtuen suurta vaihtelua. Taulukko 6-12 Kasvillisuuskentällisten tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräinen veden laatu Pohjois-, Länsi ja Itä-Suomessa. n = näytteiden lukumäärä.

Kasvillisuuskenttä Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn nmg/l µg/l µg/l mg/l

Pohjois-SuomiKesä 9,3 86 1385 41 212

Länsi-SuomiTalvi 6,8 89 2050 44 233Kevät 12 60 1446 30 217Kesä 6,7 82 1425 51 427Syksy 6,1 59 1806 50 204Vuosi 7,2 81 1717 46

Itä-SuomiKesä 7,5 86 1417 48 671

35


6.4.4 Kemikalointi Kemiallinen puhdistus on hyvin tehokas vesienkäsittelymenetelmä, jossa valumavesistä saostetaan roudattomalla kaudella kiintoainetta, humusta ja ravinteita juomavesienkin puhdistuksessa käytettävillä kemikaaleilla. Kemikalointisoilla saavutetaan fosforin osal-ta yleensä erittäin hyvä puhdistustulos (75–95 %). Typen osalta puhdistus jää hieman huonommaksi (30–60 %) ja kiintoaineen osalta tulokset vaihtelevat (30–90 %). (Turve-teollisuusliitto ry 2004)

Taulukossa Taulukko 6-13 on esitetty kemikaloinnista käsittelykaudella lähteneen ve-den laatu keskimäärin Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa. Kemiallisen käsittelyn vaiku-tuksesta valumaveden fosforipitoisuudet ovat selvästi alhaisempia kuin muilla menetel-millä; pitoisuudet ovat lähes luonnontilaisen alueen valumaveden eli taustapitoisuuksien tasolla. Typpipitoisuudet ovat olleet pintavalutuskenttien tasoa ja kiintoainepitoisuudet lähellä perustason tasoa. Alueiden välillä on ollut varsin suuria eroja niin näytemäärissä kuin pitoisuuksissa. Kemikalointisuot ovat Etelä-Suomessa keskittyneet alueille, missä turvetuotantoalueelta käsittelyyn tuleva valumavesi on ollut luontaisesti ravinteikkaam-paa kuin Pohjois-Suomessa, jolloin kemikaloinnin teho voi jäädä heikommaksi kuin pohjoisessa. Toisaalta Pohjois-Suomen kemikaloinnin tarkkailuaineistossa on mukana kohteita, joilla fosforipitoisuudet ovat maaperän ominaisuuksista johtuen poikkeukselli-sen korkeita. Taulukko 6-13 Kemikaloinnilla varustetuilta tuotantovaiheen turvesoilta lähteneen veden laatu Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa vuosina 2003–2011 kemikalointiaikana (kesä ja syksy). n = näytteiden lukumäärä.

Kemikalointi Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn nmg/l µg/l µg/l mg/l

Pohjois-SuomiKemikalointiaika 11 33 1103 11 266

Länsi-SuomiKemikalointiaika 11 11 1936 14 105

Itä-SuomiKemikalointiaika 14 20 1671 19 681

Koko SuomiKemikalointiaika 13 22 1554 17 1052

36


7 VESIENKÄSITTELYN TEHO

7.1 Pintavalutuskentät ja kosteikot Turvetuotannon vesienkäsittelymenetelmien toimivuudesta on kattavimmin tutkittua tie-toa pintavalutuskentiltä. Pintavalutuskentällä ravinteita, kiintoainetta, humusta ja rautaa poistuu turvetuotannon valumavedestä fysikaalis-kemiallisten ja biologisten prosessien tuloksena. Keskeisimmät pintavalutuskenttien toimivuuteen vaikuttavat tekijät ovat kentän koko, käyttöaste, kaltevuus, turvepaksuus, turpeen maatuneisuusaste sekä kentällä mahdolli-sesti esiintyvät oikovirtaukset ja valumavesien mahdollinen kontakti alapuolisen mine-raalimaan kanssa. Turpeella on keskeinen merkitys ravinteiden pidättäjänä kasvillisuu-den merkityksen ollessa pienempi. Kasvillisuudella on kuitenkin tärkeä välillinen mer-kitys kentän toiminnan kannalta, koska se kuljettaa happea syvempiin turvekerroksiin ja tehostaa näin ravinteiden poistumiin johtavia prosesseja, parantaa veden leviämistä ken-tälle, hidastaa veden virtausta ja tehostaa näin kiintoaineen laskeutumista ja suodattaa vedestä kiintoainetta (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Turvetuotantoalueen valumavedestä on kyettävä poistamaan samanaikaisesti useita eri tavoin käyttäytyviä aineita. Vesienkäsittelyn puhdistusteho määritetään pitoisuus-reduktiona tai kuormitusreduktiona. Parhaimmat poistumat saavutetaan kesä-lokakuussa, jolloin maa ei ole roudassa ja biologisten prosessien toimintaa varten läm-pötilat ovat tarpeeksi korkeita (Ihme 1994 Postilan 2007 mukaan). Taulukossa 7-1 on esitetty kirjallisuudessa esitetyt keskimääräiset roudattoman kauden vedenlaatumuuttu-jien arvioidut kuormitusreduktiot. Taulukko 7-1 Pintavalutuskenttien keskimääräiset roudattoman kauden kuormitus-reduktiot (%) (Savolainen ym. 1996 Postilan 2007 mukaan).

Turvetuotannon orgaanisen kuormituksen määrää kuvataan kemiallisella indikaattorilla CODMn (kemiallinen hapenkulutus). Se kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettu-vien orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden määrää, mistä humusaineet muodostavat osan (Postila ym. 2011). Määritys tehdään suodattamattomasta vesinäytteestä, joten sii-hen sisältyy myös orgaaninen kiintoaine. Humusaineita pidättyy eri prosesseissa pinta-valutuskentille jonkin verran. Puhdistustehokkuutta heikentää kuitenkin se, että kuivina jaksoina kosteikon turve hajoaa ja märkinä jaksoina hajoamisen tulokset huuhtoutuvat kosteikolta. Puhdistettavat valumavedet myös lannoittavat kosteikkoa, minkä seurauk-sena turvetta hajottavat bakteerit viihtyvät (Heikkinen 2011). Postilan ym. (2011) mukaan myös ojitetulle suoalueelle voidaan perustaa turvetuotan-non valumavesiä puhdistava kosteikko. Ojitetun kosteikon alueelta voi kuitenkin huuh-toutua humusaineita, fosforia ja rautaa. TuVeKu-hankkeen vuoden 2010 tulosten (Klöve

Ominaisuus Poistuma (%)CODMn 4─21

Kok.P 46─57PO4-P 51─71

Kok.N 29─49NH4-N 33─92

NO2+3-N 41─55

Kiintoaine 55─72Rauta 30─58

37


ym. 2012) mukaan kiintoaineen poistumat olivat hyviä myös ojitetuilla vesiensuojelu-kosteikoilla (n. 70 %), mutta ravinteiden puhdistustehot vaihtelivat voimakkaasti. Mitoi-tusohjeiden mukaisilla pintavalutuskentillä saavutetut reduktiot olivat keskimäärin hie-man parempia kuin ojitetuilla kosteikoilla (=ojitetulla pintavalutuskentällä), mutta ero pitoisuusreduktioissa oli tilastollisesti merkittävä vain fosfaattifosforin osalta. Humusta ei ko. tutkimuksessa saatu tehokkaasti poistettua niin ojitetulla kuin ojittamattomalla-kaan kentällä.

7.2 Kemikalointi ja laskeutusaltaat Kemiallisella puhdistuksella kiintoainetta voidaan saada poistumaan 50–90 %, koko-naisfosforia 50–85 %, kokonaistyppeä 1–35 % ja happea kuluttavaa ainesta 70–90 %. Viime vuosina kokonaistyppeä on voitu poistaa keskimäärin 30–40 % (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Savolaisen ym. (1996b) mukaan laskeutusaltailla saa-daan poistettua kiintoaineesta roudattomana kautena 30–40 %. Kiintoaineen mukana poistuu myös osa valumaveden ravinteista, orgaanisesta aineesta ja raudasta. Liukoisten ravinteiden pitoisuuksiin laskeutusaltailla ei voida vaikuttaa.

7.3 Tarkkailutulokset Itä-, Länsi- ja Pohjois-Suomen tarkkailuaineistoista koottuja tuotantovaiheen turvesoi-den pintavalutuskenttien, kosteikkojen ja kemikaloinnin keskimääräisiä puhdistustehoja on esitetty taulukoissa Taulukko 7-2, Taulukko 7-3 ja Taulukko 7-4. Puhdistustehon tarkastelu on tehty kullekin turvesuolle kunkin laskentajakson (esim. kesä) keskimää-räisten vedenlaatutietojen perusteella (jakson keskiarvo vesienkäsittelyrakenteen ylä-puolella vrt. jakson keskiarvo vesienkäsittelyrakenteen alapuolella), ei yksittäisten näy-tekertojen veden laadun perusteella. Vastaava puhdistustehon laskentatapa on ollut myös turvesoiden kuormitustarkkailuiden raportoinnissa käytössä.

Bruttoreduktiot on laskettu mitatusta veden laadusta vesienkäsittelyn ylä- ja alapuolisten pitoisuuksien erotuksesta, joten taustahuuhtouma on tehon laskennassa ollut mukana. Esimerkiksi taulukossa 7-1 esitetyt arvot pintavalutuskenttien reduktioille ovat bruttore-dutioita. Seuraavissa taulukoissa on lisäksi laskettu nettoreduktiot, joissa keskimääräi-nen taustapitoisuus on otettu huomioon. Taustapitoisuus on vähennetty mitatusta veden laadusta ennen reduktion laskemista, jolloin puhdistusteho koskee ainoastaan turvetuo-tannon aiheuttamaa lisäkuormitusta (nettokuormitusta). Tämä laskentatapa kuitenkin hankaloittaa etenkin CODMn:n tehon laskentaa, koska suuri osa turvetuotantoalueilta tuotantovaiheessa mitatuista CODMn-arvoista on etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa usein ollut pienempiä kuin kirjallisuustutkimusten tuloksena laskettu keskimääräinen pitoi-suus (Etelä-Suomessa 49 mg/l O2, Pohjois-Suomessa 36 mg/l O2). Netto-puhdistustehoa ei näin ollen voida CODMn:n osalta laskea. Erityisesti humuksen osalta nettotarkastelu vaatisi tarkemman, mitatun tiedon kunkin turvetuotantoalueen ympäristön taustapitoi-suustasosta. Muiden pitoisuuksien osalta taustapitoisuuksina on tarkastelussa käytetty 2 mg/l kiintoainetta, 20 µg/l fosforia ja 500 µg/l typpeä. Tehon tarkastelut ovat pitoisuus-reduktioita eli niissä ei ole huomioitu virtaamia ja esimerkiksi veden haihtumista pinta-valutuskentillä. Kiintoaine on tulosten perusteella poistunut pintavalutuskentillä melko hyvin (42–98 %, Taulukko 7-2). Fosforin ja typen puhdistustehot ovat vaihdelleet enemmän kohteesta riippuen, ja joiltakin heikommin toimivilta kentiltä ravinteita on huuhtoutunut, heiken-täen keskiarvoa. Pintavalutuskentät ja kosteikot ovat aineiston perusteella poistaneet happea kuluttavaa ainesta varsin heikosti. Kentät poistavat eloperäistä kiintoainetta ja rautapitoista humusta, mutta toisaalta niiltä huuhtoutuu molekyylipainoltaan pienempää

38


humusta. Tarkasteltaessa nettopitoisuuksia puhdistustehot ovat pintavalutuskentillä sa-maa luokkaa tai lievästi parempia kuin bruttoreduktiot (Taulukko 7-2). Muilla kasvilli-suuskentillä (Taulukko 7-3) puhdistustehot ovat olleet hieman heikompia kuin pintava-lutuskentillä. Kasvillisuuskentiltä tehontarkkailutuloksia on vähemmän kuin pintavalu-tuskentiltä ja kohteet myös eroavat toisistaan enemmän.

Taulukko 7-2 Pintavalutuskentällisten tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräinen puhdistusteho (%) Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa. Brutto = teho laskettu ylä- ja alapuolisten mitattujen pitoisuuksien erona, Netto = ennen tehon laskemista keskimääräinen taustapitoisuus vähennetty sekä ylä- että alapuolisesta vedenlaadusta.

Taulukko 7-3 Kasvillisuuskentällisten tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräinen puhdistusteho (%) Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa. Brutto = teho laskettu ylä- ja alapuolisten mitattujen pitoisuuksien erona, Netto = ennen tehon laskemista keskimääräinen taustapitoisuus vähennetty sekä ylä- että alapuolisesta vedenlaadusta.

Brutto NettoPintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n Kiintoaine Kok.P Kok.N

% % % % kpl % % %Pohjois-Suomi

Talvi 78 25 30 -18 22 88 32 42Kevät 54 36 23 -2 22 56 58 37Kesä 68 10 33 -27 72 77 17 46Syksy 62 33 37 7 31 68 42 49

Länsi-SuomiTalvi 61 19 7 -39 49 73 22 10Kevät 50 16 15 -7 63 63 24 23

Kesä 50 8 16 -19 72 64 19 24Syksy 42 26 21 -1 74 51 35 27

Itä-SuomiKesä 75 34 36 -6 48 84 39 45Syksy 98 86 48 -10 26 100 100 58

Brutto NettoKasvillisuuskenttä Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n Kiintoaine Kok.P Kok.N


Kesä 21 -8 -8 -63 7 4 -30 -73Syksy 61 38 29 -29 1 82 63 50

Länsi-SuomiTalvi 26 2 17 -18 9 42 17 25Kevät 22 -3 7 4 14 31 -2 11Kesä 45 14 7 -19 18 60 22 7Syksy 27 11 10 -3 17 32 19 11

Itä-SuomiTalvi 48 29 9 -7 4 51 36 11Kevät 35 42 40 30 4 40 59 51Kesä 39 35 34 1 4 44 41 42Syksy 58 30 37 22 4 64 46 43

39


Kemiallinen käsittely on poistanut valumavedestä fosforin ja happea kuluttavan ainek-sen kohtalaisen hyvin. Etenkin taustapitoisuus huomioon ottaen fosforin poistuma (net-to) on ollut erittäin tehokasta. Kiintoaineen poistumat ovat vaihdelleet ja typestä on saa-tu poistumaan yleensä noin 30 % (Taulukko 7-4). Taulukko 7-4 Kemikaloinnilla varustettujen tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräinen puhdistusteho (%) Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa. Brutto = teho laskettu ylä- ja alapuolisten mitattujen pitoisuuksien erona, Netto = ennen tehon laskemista keskimääräinen taustapitoisuus vähennetty sekä ylä- että alapuolisesta vedenlaadusta.

Kuntoonpanovaiheen turvetuotantoalueilla tehon tarkkailua on tehty enemmälti vuodes-ta 2009 alkaen. Taulukossa Taulukko 7-5 on esitetty keskimääräiset tulokset Länsi- ja Pohjois-Suomesta v. 2009–2011. Itä-Suomesta kuntoonpanosoiden tehontarkkailutietoja ei ollut. Nettoreduktiotarkastelua ei kuntoonpanosoiden osalta tehty. Pohjois-Suomen tarkkailukohteilla kiintoaine on poistunut jo pintavalutuskenttien käyt-töönottovaiheessa tehokkaasti ja typen osalta on päästy samalle tasolle kuin tuotanto-vaiheen soilla, mutta puhdistustehot ovat fosforin ja humuksen suhteen olleet usein heikkoja (Taulukko 7-5). Kentiltä on tapahtunut fosforin ja orgaanisen aineen huuhtou-tumista etenkin talvella ja kesällä. Kentän aikaisempi maankäyttö (ojitukset, metsän lannoitus) sekä kentän rakenteelliset ominaisuudet (virtaaman jakautuminen, turvepak-suus) vaikuttavat puhdistustehoon. Taulukko 7-5 Pintavalutuskenttien keskimääräiset puhdistustehot (%) bruttokuor-mituksesta kuntoonpanovaiheen turvesoilla Länsi- ja Pohjois-Suomessa v. 2009–2011.

Brutto NettoKemikalointi Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n Kiintoaine Kok.P Kok.N


Kesä 28 79 42 68 18 31 91 58Syksy -13 73 34 57 11 -83 85 51

Länsi-SuomiKevät 34 68 29 71 1 38 100 40Kesä 72 87 38 83 2 77 100 49Syksy 52 87 26 75 2 54 100 31

Itä-SuomiTalvi 79 84 36 68 1 81 95 46Kevät 68 90 44 77 1 75 100 64Kesä 47 89 37 74 45 51 97 48Syksy 25 42 3 16 1 26 50 4

Kuntoonpano Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n

Pintavalutus % % % % kplPohjois-Suomi

Talvi 82 5 31 -9 15Kevät 57 5 17 -7 13Kesä 45 -22 13 -51 47Syksy 72 27 45 2 8

Länsi-SuomiTalvi 74 21 32 -20 14Kevät 61 16 28 -1 20Kesä 60 25 21 -14 28Syksy 65 28 26 5 27

40


7.4 Ojitetut ja ojittamattomat pintavalutuskentät Pintavalutuskenttien puhdistustehon tarkkailutuloksia tarkasteltiin myös pintavalutus-kentän aiemmasta ojitustilanteesta saatujen tietojen mukaan (liite 5). Kaikista pintavalu-tuskentistä tietoa aiemmasta ojitustilanteesta ei ollut käytettävissä eivätkä nämä tulokset ole vertailussa mukana. Tulokset on esitetty taulukossa Taulukko 7-6. Vertailun mukaan ojittamattomilla pintavalutuskentillä puhdistusteho on ollut etenkin kesällä ja syksyllä pääsääntöisesti parempi kuin aiemmin ojitetuilla kentillä. Ojitetun ja ojittamattoman kentän puhdistustehoissa on ollut eniten eroa Pohjois-Suomen kohteilla, kun Länsi-Suomessa erot ovat olleet pienempiä tai eroa puhdistustehossa ei ole ollut havaittavissa lainkaan. Kohteiden väliset vaihtelut mitatuissa puhdistustehoissa ovat olleet suuria. Pääsääntöisesti vertailun perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että puhdistustehot ovat todennäköisemmin parempia ojittamattomilla kentillä kuin aiemmin ojitetuilla kentillä. Aiemmin metsäojitetun pintavalutuskentän puhdistustehoon vaikuttaa merkittävästi, mihin suuntaan metsäojat ovat kulkeneet suhteessa pintavalutuskentän virtaussuuntaan ja ennen kaikkea kuinka tehokkaasti ojat on saatu tukittua oikovirtausten muodostumi-sen estämiseksi.

Taulukko 7-6 Keskimääräiset puhdistustehot (%) aiemmin ojitetuilla ja ojittamattomilla pintavalutuskentillä Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa.

8 MUUN MAANKÄYTÖN OMINAISKUORMITUKSET

8.1 Luonnonhuuhtouma Luonnonhuuhtouman suuruutta voidaan laskea taulukossa Taulukko 6-1 esitettyjen kes-kimääräisten pitoisuuksien sekä keskimääräisen valunnan avulla. Käyttämällä Suomen valunnan keskitasoa 300 mm/a (noin 10 l/s km2) sekä ojittamattoman alueen veden laa-tua (kiintoaine 1,4 mg/l, fosfori 17 µg/l, typpi 460 µg/l ja CODMn 32 mg/l O2) saadaan luonnontilaisen alueen huuhtoumaksi keskimäärin 4,4 kg/ha a kiintoainetta, 0,054 kg/ha a fosforia, 1,45 kg/ha a typpeä ja 100 kg/ha a CODMn.

OJITETTU PVK OJITTAMATON PVKBrutto Brutto

Pintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n

% % % % kpl % % % % kpl

Pohjois-SuomiTalvi 78 52 32 13 13 73 49 31 -68 7

Kevät 32 30 14 -13 11 74 38 28 4 9

Kesä 66 0 28 -31 24 73 18 38 -20 37

Syksy 48 23 31 8 16 82 51 41 10 9

Länsi-SuomiTalvi 59 29 5 -46 14 65 9 6 -37 26

Kevät 33 16 12 -2 15 57 16 15 -14 33

Kesä 49 10 23 -16 17 50 22 18 -15 37

Syksy 46 24 19 -10 15 46 39 27 3 35

Itä-SuomiKesä 69 2 30 -11 17 83 77 43 -3 31

41


Luonnon taustahuuhtouman ja metsätaloustoimenpiteiden aiheuttaman kuormituksen laskemiseksi on Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty typpi-, fosfori- ja kiinto-ainekuormituksen laskentamenetelmä KALLE (Finér ym. 2010). Laskentamenetelmässä käytetään eri alueille taulukossa 8-1 esitettyjä luonnonhuuhtoumaa kuvaavia vuosi-kuormituksia. Luvut pohjautuvat tutkimuksissa Mattsson ym. 2003 ja Kortelainen ym. 2006 esitettyyn aineistoon. Verrattaessa huuhtoumia turvetuotantoalueisiin on syytä käyttää koko Suomelle esitettyjä turvemaan arvoja. Turvemaavaltaisilla alueilla ei sel-keää eroa huuhtoumien suuruudessa ole esiintynyt Suomen eri osien välillä (Finér ym. 2010). Myös kiintoaineelle on käytetty samaa keskimääräistä arvoa koko Suomen alu-eella. Huuhtoumat ovat lähes yhtä suuria kuin koottujen vedenlaatutietojen perusteella edellä arvioidut huuhtoumat.

Taulukko 8-1 Luonnontilaisen metsäalueen huuhtoumat (Finér ym. 2010).

Kiintoaine Kok.P Kok.N kg/ha a kg/ha a kg/ha a Etelä-Suomi * 5.1 0.052 1.52 Pohjois-Suomi * 5.1 0.039 0.93 Koko Suomi ** 5.1 0.053 1.44 * turvemaata < 30 %

** turvemaata > 30 % Luonnontilaisen alueen huuhtoumia on esitetty eri julkaisuissa. Tyypillistä tuloksille on

suuri vaihteluväli, mikä johtuu valuma-alueiden ominaisuuksien vaihtelusta. Luonnonti-laisten valuma-alueiden kokonaistypen huuhtouma voi vaihdella välillä 0,3–2,9 kg/ha a, riippuen mm. maaperän koostumuksesta, kasvillisuudesta, topografiasta, typpilas-keumasta, hydrologiasta ja ilmastosta. Etelä-Suomessa sijaitsevan mustikkatyypin kan-kaan typpihuuhtouma voi olla lähes kymmenkertainen Pohjois-Suomessa sijaitsevaan karuun, mäntyvaltaiseen valuma-alueeseen verrattuna. Alueen kuusivaltaisuus sekä metsän korkeampi ikä lisää kokonaistypen huuhtoumaa. (Sillanpää ym. 2006)

Fosforin osalta huuhtoumien vaihteluväli on ollut 0,03–0,15 kg/ha a (Kenttämies 1998). Maaperän geologiset ominaisuudet vaikuttavat fosforihuuhtoumaan ratkaisevasti. Luon-nontilaisten alueiden fosforihuuhtoumien erojen syyt voivat olla monimutkaisia ja vai-keasti tulkittavia (Åström ym. 2005).

Heikkinen (1999, Sallménin 2000 mukaan) on katselmuslausunnossa esittänyt luonnon-huuhtouman arvoiksi seuraavat: 17 kg/ha a kiintoainetta, 0,14 kg/ha a fosforia, 2,4 kg/ha a typpeä ja 128 kg/ha a CODMn. Suuruusluokan perusteella on mahdollista, että kyseiset luvut kuitenkin kuvaavat enemmänkin metsäojitettua aluetta kuin häiriintymätöntä luonnontilaista aluetta.

8.2 Metsätalous Metsätalouden aiheuttama vesistökuormitus on merkityksellisintä latvavesistöissä (Finér ym. 2010). Ravinnekuormitus voi olla luonnontilaiseen alueeseen nähden koholla useita vuosia, jopa pysyvästi, ojitusalueen hydrologiassa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kortelaisen ym. (2006) mukaan pitkän aikavälin vaikutuksia tarkasteltaessa metsätalo-usmailta huuhtoutuvan kokonaisfosforin määrä on noin kaksinkertainen häiriintymättö-miin valuma-alueisiin verrattuna, vastaavasti kokonaistypen huuhtouma on noin 40 % suurempi. Saukkonen & Kortelainen (1995) mittasivat vanhoilla metsätalousalueilla

42


Etelä- ja Pohjois-Suomessa keskimäärin fosforihuuhtoumaksi 0,1 kg/ha a, typpihuuh-toumaksi 1,9 kg/ha a ja kiintoainehuuhtoumaksi keskimäärin 3,9 kg/ha a. Metsätalousalueen huuhtouman suuruutta voidaan laskea myös taulukossa Taulukko 6-2 esitettyjen keskimääräisten pitoisuuksien sekä keskimääräisen valunnan avulla. Käyttä-mällä valuntana 300 mm/a (noin 10 l/s km2) sekä ojitetun alueen veden laatua (kiintoai-ne 5,0 mg/l, fosfori 46 µg/l, typpi 738 µg/l ja CODMn 41 mg/l O2) saadaan metsäojitetun alueen huuhtoumaksi keskimäärin 16 kg/ha a kiintoainetta, 0,15 kg/ha a fosforia, 2,3 kg/ha a typpeä ja 129 kg/ha a CODMn. Verrattuna Saukkosen & Kortelaisen tuloksiin, kiintoainehuuhtouma on vedenlaadun perusteella laskettuna selvästi suurempi mutta fosfori ja typpi ovat samaa luokkaa. Metsätalouden kuormituksen KALLE –laskentamenetelmää varten on koottu tutkimuk-sista keskimääräisiä metsätalouden fosforin, typen ja kiintoaineen huuhtoumatietoja (Finér ym. 2010). KALLE –laskentamenetelmässä metsätaloustoimenpiteiden kuormi-tuksia laskettaessa oletetaan, että metsätaloustoimenpiteiden vesiensuojelusta on huo-lehdittu jättämällä suojakaistoja ja kunnostusojituksessa rakentamalla laskeutusaltaita. Taulukossa Taulukko 8-2 on esitetty metsätaloustoimenpiteiden aiheuttama lisäkuormi-tus (netto-ominaiskuormitus) kymmenen vuoden ajalla toimenpiteestä. Kunnostusoji-tuksen 10 vuodelle jaettu keskimääräinen ominaiskuormitus on noin 0,10 kg/ha a fosfo-ria ja 75 kg/ha a kiintoainetta. (Finér ym. 2010) Kuormituksen vaihteluväli on erittäin suuri, mutta kuormitus on suurinta ensimmäisten viiden vuoden aikana.

Metsänuudistamisen (hakkuu, maanmuokkaus) fosforikuormitus on kunnostusojitusta pienempää. Hakkuun aiheuttaman typpikuormituksen on arvioitu olevan keskimäärin 2,6 kg/ha a. Kuormitukset ovat suurempia kuin luonnontilaisen alueen (Taulukko 8-1). Typen osalta Finérin (ym.) esittämä keskimääräinen huuhtouma on samaa luokkaa kuin keskimääräisten vedenlaatutietojen perusteella laskettu, mutta fosforihuuhtouma on hieman pienempi. Taulukko 8-2 Metsätaloustoimenpiteiden aiheuttama lisäkuormitus (netto-ominais-kuormitus) toimenpiteen jälkeisten 10 vuoden keskiarvona sekä kuormituksen muutos toimenpiteen jälkeen (1. vuosi toimenpiteen jälkeen … 10. vuosi toimenpiteen jälkeen) (Finér ym. 2010).

Kiintoaine Kok.P Kok.N kg/ha a kg/ha a kg/ha a Hakkuu, maanmuokkaus - 0.064 2.59 vaihtelu 1. vuosi --> 10.vuosi

0.10…0.01 4.30…0.007

Kunnostusojitus

74.9 0.098 - vaihtelu 1. vuosi --> 10.vuosi 420…7 0.42…0.007

Kunnostusojituksen yhteydessä tehtävillä laskeutusaltailla on oletettu voitavan poistaa kiintoainehuuhtoumasta 30 %, minkä mukana pienenee hieman myös fosforikuormitus. Kunnostusojituksen on arvioitu lisäävän alapuoliseen vesistöön kiintoaineen mukana huuhtoutuvaa fosforin määrää, mutta ei vaikuttavan kokonaistypen huuhtoutumiseen. Kuitenkin tämä arviointitapa voi aliarvioida todellista typpikuormitusta, jos orgaanista typpeä sisältävää kiintoainesta irtoaa ojituksen seurauksena runsaasti eikä sitä saada las-keutusaltaissa poistettua. (Finér ym. 2010) Kuormitus tulee aliarvioiduksi myös, jos metsätaloustoimenpiteiden vesiensuojelusta ei ole todellisuudessa kaikkialla huolehdittu asianmukaisesti, mikä on hyvin todennäköistä.

43


Metsätalousalueen kokonaiskuormituksia arvioitaessa taulukon 8-2 lukuihin on lisättävä luonnonhuuhtouman osuus. KALLE-laskentatyökalu on ladattavissa Metlan internet-sivuilta.

KALLE-menetelmässä ei arvioida orgaanisen aineen kuormituksia. Saukkosen ja Korte-laisen (1995) tutkimuksessa havaittiin pienillä metsätalousvaluma-alueilla orgaanisen hiilen huuhtoumaksi (TOC) Etelä-Suomessa 61 kg/ha a ja Pohjois-Suomessa 50 kg/ha a. Muuntokertoimella 1,3 CODMn-huuhtoumaksi arvioidaan Etelä-Suomessa 79 kg/ha a ja Pohjois-Suomessa 65 kg/ha a. Nämä luvut ovat brutto-ominaiskuormituksia eli kuvaavat kokonaishuuhtoumaa.

8.3 Maatalous Maatalous on vesiemme suurin ravinnekuormittaja. Peltoviljelyn ravinnekuormitukseen vaikuttaa eroosion voimakkuus, joka riippuu pellon maalajista, jyrkkyydestä ja liukois-ten ravinteiden huuhtoutumisalttiudesta. Eroosion voimakkuuteen vaikuttaa myös pel-lolla viljeltävä laji, viljavuus, kuivatustilanne ja lannoituskäytäntö. Karjanlannan levitys yhdistää peltoviljelyn ja karjatalouden kuormituksen. Suomessa on arvioitu huuhtoutuvan fosforia viljellyistä maista 0,8–1,9 kg/ha a. Typpeä huuhtoutuu viljellyiltä mailta Suomessa noin 10–20 kg/ha a. Näihin huuhtoutumiin si-sältyy myös karjanlannan levitys (Rekolainen ym. 1995, Vuorenmaa ym. 2002, Yli-vainio ym. 2002). Kiintoaineen osalta arvioidut peltoviljelyn huuhtoumat ovat olleet suuria vaihdellen 610–3300 kg/ha a välillä (Karjaanjoki-life 2005). Kuormitusten vaih-telu on hyvin suurta riippuen mm. peltojen kaltevuudesta, suojakaistoista, viljelykas-veista, lannoitteista ja viljelymenetelmistä. Maatalouden aiheuttamat huuhtoumat vesiin ovat joka tapauksessa yleensä moninkertaiset verrattuna metsätalouden keskimääräisiin huuhtoumiin.

9 TURVETUOTANTOALUEEN KUORMITUKSEN ARVIOINNISSA KÄYTETTÄVÄT OMINAISKUORMITUSLUVUT

9.1 Nettokuormituksen laskenta Turvetuotantoalueiden netto-ominaiskuormitukset saadaan vähentämällä mitatuista brutto-ominaiskuormituksista arvioidun luonnonhuuhtouman osuus. Etelä-Suomen tur-vesoiden päästötarkkailuissa on koko tarkasteluvuosijaksolla käytetty luonnonhuuh-touman arvioinnissa yhteisesti sovittuja luonnontilaisen alueen taustapitoisuuksia (2 mg/l kiintoainetta, 20 µg/l fosforia ja 500 µg/l typpeä). Taustapitoisuuksien ja turvetuo-tantoalueelta mitatun valuman avulla on laskettu tarkkailukohteen taustakuormitus, joka on vähennetty mitatusta bruttokuormituksesta. Pohjois-Suomessa vastaavaan netto-kuormitusten laskutapaan siirryttiin vuonna 2004; vuoteen 2003 asti taustahuuhtoumat arvioitiin Siuruanjoella sijaitsevalta Vitmaojan valuma-alueelta mitattujen kuormitustie-tojen perusteella.

CODMn-arvolle ei ole aiemmin laskettu nettokuormituksia tarkasteluvuosijaksolla mil-lään alueella. Tätä työtä varten ne laskettiin siten, että taustapitoisuutena käytettiin met-säojitettujen kohteiden keskimääräisiä arvoja 36 mg/lO2 Pohjois-Suomessa ja 49 mg/lO2 Etelä-Suomessa. Arvo saatiin kohdassa 6.2 esitetyn metsäojitettujen alueiden vedenlaa-tutarkastelun mukaisesti. Kullekin kohteelle laskettiin tausta-CODMn-kuormitus tausta-pitoisuuden ja kohteella mitatun valuman avulla.

44


9.2 Kuntoonpanovaihe Kuntoonpanovaiheessa tehtävä sarkaojitus nostaa alueelta lähtevää vuosivaluntaa tur-peen pintakerroksiin varastoituneen vesimäärän tyhjentymisen takia, mutta vaikutukset ovat kirjallisuuden perusteella havaittavissa vain lähinnä ensimmäisen vuoden aikana; suurimmat vaikutukset keskittyvät jo muutamiin ensimmäisiin kuukausiin sarkaojituk-sen jälkeen. Vesivaraston alkuvaiheen tyhjentymisen jälkeen ojituksen vaikutukset ovat pysyvät ja samanlaiset kuntoonpanovaiheen loppuajan sekä tuotantovaiheen alettua. Kuntoonpanovaihe kestää usein enintään 2 vuotta (liite 4). Hyvissä olosuhteissa kun-toonpano turvetuotantoa varten voi kestää jopa alle vuoden. Tuotantovaiheessa ei ta-pahdu oleellisia muutoksia keskivalumaan; valumatilanteet voivat sen sijaan äärevöityä kuntoonpanovaiheesta, koska vettä haihduttava ja pidättävä pintakerros poistetaan tuo-tantokentältä. Kuntoonpanovaiheen ominaiskuormitusten laskennassa on oletettu, että sarkaojitusta seuraavana ensimmäisenä vuotena noin 6 kuukauden ajan valumat ovat noin kaksinker-taiset verrattuna tuotantoalueisiin, jonka jälkeen valuma laskee tuotantovaiheen soiden tasolle (Sallantaus 1983). Kuntoonpanovaiheen ominaiskuormitukset on laskettu en-simmäiselle vuodelle käyttämällä keskivalumana 1,5 × tuotantosoiden keskivalumaa. Sitä seuraaville vuosille valumana on käytetty tuotantosoiden keskivalumaa.

9.2.1 Ympärivuotinen pintavalutuskenttä Pintavalutuskentällisiltä kuntoonpanosoilta oli kohtalaisen paljon vedenlaatuaineistoa (liite 2), jota on hyödynnetty kuormitusten arvioinnissa. Kuntoonpanokohteilta mitatut ominaiskuormitukset ovat kuitenkin olleet monin osin pienempiä kuin tuotantosoilla. Koska tarkkailutuloksissa ei välttämättä ole saatu näkymään sarkaojituksen aloituksesta johtuvaa vesivaraston tyhjenemisvaluntaa, mitattua kuormitusaineistoa ei ole käytetty kuntoonpanovaiheen ominaiskuormituksen arvioinnissa, vaan pintavalutuskentällisille kuntoonpanosoille ominaiskuormitukset on laskettu alueittain kuntoonpanosoiden kes-kimääräisellä vedenlaadulla sekä tuotantosoiden 1…1,5 -kertaisilla valumilla. Länsi-Suomen aineistosta jätettiin pois Pirttiahonsuon kevään 2011 tulokset, koska tuolloin vesiä meni pintavalutuskentän ohi ja toisaalta tuloaltaan penkalta pääsi turvetta tuloal-taaseen, joten kuormitustulokset eivät ole edustavia.

Pintavalutuskentällisten kuntoonpanosoiden ominaiskuormitukset on esitetty taulukois-sa Taulukko 9-1 ja Taulukko 9-2. Pohjois- ja Itä-Suomen pintavalutuskentällisille kun-toonpanosoille tällä menetelmällä lasketut ominaiskuormitukset olivat ensimmäistä oji-tusvuotta seuraavina vuosina (Taulukko 9-2) keskimäärin 21–26 % suurempia verrattu-na pintavalutuskentällisten tuotantosoiden mitattuihin kuormituksiin (Taulukko 9-6). Kuten edellä on jo mainittu, Itä-Suomen pintavalutuskentällisten kohteiden kohdalla jouduttiin käyttämään aineiston vähäisyyden vuoksi talven, kevään ja syksyn osalta ko-ko Suomen keskimääräistä ominaiskuormitusaineistoa. Länsi-Suomen kohdalla erot kuntoonpanovaiheen ja tuotantovaiheen ominaiskuormituksien välillä olivat pienempiä. Typpikuormitus oli Länsi-Suomen kuntoonpanosoilla pienempi kuin tuotantosoilla.

45


Taulukko 9-1 Pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset ensimmäisenä kuntoonpanovuonna.

1. ojitusvuosi Brutto NettoPintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn

g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d

Pohjois-SuomiTalvi 41 0,88 18 481 19 0,65 12 74Kevät 335 2,67 65 1808 184 1,17 27 0,0Kesä 74 0,86 18 677 44 0,56 11 142Syksy 64 0,90 32 716 17 0,43 20 0,0Vuosi g/ha d 82 1,03 24 697 42 0,64 14 84

Vuosi kg/ha a 30 0,38 8,7 254 16 0,23 5,1 31

Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn


Länsi-SuomiTalvi 92 1,76 31 1025 56 1,41 22 157Kevät 354 2,73 49 1464 279 1,98 30 0,0Kesä 121 0,96 17 798 99 0,74 11 246Syksy 75 1,42 39 1553 29 0,96 27 431Vuosi g/ha d 123 1,48 28 1026 89 1,13 19 211

Vuosi kg/ha a 45 0,54 10 374 32 0,41 6,9 77



Itä-SuomiTalvi 60 1,18 23 668 32 0,90 16 0,0Kevät 426 3,43 67 1925 309 2,26 38 0,0Kesä 116 1,70 23 797 93 1,47 17 220Syksy 81 1,26 38 1200 31 0,77 26 0,0Vuosi g/ha d 115 1,59 28 882 80 1,23 19 90

Vuosi kg/ha a 42 0,58 10 322 29 0,45 7,1 33

46


Taulukko 9-2 Pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset 2. ja sitä seuraavina kuntoonpanovuosina.

Kuntoonpanovaiheen yleisesti ottaen hieman heikommasta veden laadusta sekä hieman suuremmasta valumasta johtuen ensimmäisen ojitusvuoden keskimääräiset ominais-kuormitukset ovat selvästi suurempia verrattuna tuotantovaiheen turvesoihin (Taulukko 9-6). Suurimmalla osalla uusista kuntoonpanokohteista on ympärivuotisesti toimiva pin-tavalutuskenttä.

2. ja seuraavat kuntoonpanovuodet NettoPintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn


Pohjois-SuomiTalvi 28 0,59 12 321 13 0,43 8,1 50Kevät 223 1,78 43 1205 123 0,78 18 0,0Kesä 49 0,57 12 451 30 0,38 7,1 94Syksy 43 0,60 21 477 11 0,28 13 0,0Vuosi g/ha d 55 0,69 16 465 28 0,43 9,3 56

Vuosi kg/ha a 20 0,25 5,8 170 10 0,16 3,4 20



Länsi-SuomiTalvi 61 1,18 21 684 37 0,94 15 105Kevät 236 1,82 33 976 186 1,32 20 0,0Kesä 81 0,64 11 532 66 0,49 7,6 164Syksy 50 0,95 26 1035 19 0,64 18 287Vuosi g/ha d 82 0,98 18 684 59 0,75 13 140

Vuosi kg/ha a 30 0,36 6,7 250 22 0,28 4,6 51




Vuosi kg/ha a 28 0,39 6,9 215 19 0,30 4,7 22

47


9.2.2 Pintavalutuskenttä sulan maan aikana Perustason kuntoonpanokohteiden aineiston suppeudesta johtuen sulan maan aikaisen pintavalutuksen ominaiskuormituksien laskennassa talven ja kevään osalta käytettiin tuotantovaiheen soiden tarkkailutuloksia, sillä kuntoonpanovaiheen ja tuotantovaiheen valumaveden laadulla ei ole todettu olevan huomattavia oleellisia eroja. Ensimmäisen ojitusvuoden osalta käytettiin tuotantosoiden 1,5 -kertaisia valumia. Kesän ja syksyn laskenta tehtiin samalla tavalla kuin ympärivuotisen pintavalutuksen kuntoonpanokoh-teilla. Tulokset on esitetty taulukoissa Taulukko 9-3 ja Taulukko 9-4. Sulan maan aikaisen pintavalutuksen kuntoonpanovaiheen ominaiskuormitukset ovat yleisesti ottaen suurempia kuin ympärivuotisen pintavalutuksen (taulukot Taulukko 9-1 ja Taulukko 9-2). CODMn:n osalta kuitenkin Pohjois- ja Länsi-Suomessa koko vuoden ominaiskuormitus on hieman pienempi kuin ympärivuotisessa pintavalutuksessa. Länsi-Suomessa tilanne on samanlainen myös fosforin suhteen.

Taulukko 9-3 Sulan maan aikaisen pintavalutuksen kuntoonpanovaiheen turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset ensimmäisenä kuntoonpanovuonna.

1. ojitusvuosi Brutto NettoPintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn


Pohjois-SuomiTalvi 142 1,66 24 199 118 1,42 18 0,0Kevät 1533 5,98 127 1373 1350 4,15 81 0,0Kesä 74 0,86 18 677 44 0,56 11 142Syksy 64 0,90 32 716 17 0,43 20 0,0Vuosi g/ha d 230 1,66 32 538 187 1,23 21 52

Vuosi kg/ha a 84 0,60 11,7 196 68 0,45 7,8 19



Länsi-SuomiTalvi 147 1,38 50 983 105 0,96 39 0,0Kevät 477 2,78 66 1358 396 1,97 46 0,0Kesä 121 0,96 17 798 99 0,74 11 246Syksy 75 1,42 39 1553 29 0,96 27 431Vuosi g/ha d 156 1,33 37 1000 118 0,95 27 148

Vuosi kg/ha a 57 0,48 13 365 43 0,35 9,9 54




Vuosi kg/ha a 101 0,86 17 406 83 0,68 12,4 33

48


Taulukko 9-4 Sulan maan aikaisen pintavalutuksen kuntoonpanovaiheen turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset 2. ja sitä seuraavina kuntoonpanovuosina.

2. ja seuraavat kuntoonpanovuodet NettoPintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn


Pohjois-SuomiTalvi 95 1,11 16 133 79 0,95 12 0,0Kevät 1022 3,98 85 915 900 2,77 54 0,0Kesä 49 0,57 12 451 30 0,38 7,1 94Syksy 43 0,60 21 477 11 0,28 13 0,0Vuosi g/ha d 153 1,10 21 359 125 0,82 14 35

Vuosi kg/ha a 56 0,40 7,8 131 46 0,30 5,2 13



Länsi-SuomiTalvi 98 0,92 33 655 70 0,64 26 0,0Kevät 318 1,85 44 905 264 1,31 31 0,0Kesä 81 0,64 11 532 66 0,49 7,6 164Syksy 50 0,95 26 1035 19 0,64 18 287Vuosi g/ha d 104 0,88 24 667 79 0,63 18 99

Vuosi kg/ha a 38 0,32 8,9 243 29 0,23 6,6 36




Vuosi kg/ha a 67 0,58 11,4 271 55 0,45 8,3 22

49


9.3 Tuotantovaihe

9.3.1 Perustaso Taulukossa Taulukko 9-5 on esitetty perustason vesienkäsittelyllä (laskeutusaltaat / sar-kaojapidättimet / virtaamansäätö) varustettujen turvetuotantoalueiden keskimääräiset ominaiskuormitukset vuosilta 2003–2011 Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa. Länsi-Suomessa ominaiskuormitukset olivat yleisesti hieman pienempiä kuin muualla Suo-messa, mutta CODMn:n osalta selvästi pienin ominaiskuormitus oli Pohjois-Suomessa. Perustason turvesoiden tulokset on esitetty myös liitteessä 2. Taulukko 9-5 Perustason turvetuotantoalueiden keskimääräiset ominaiskuormitukset. n = kohteiden lukumäärä.

Brutto NettoPerustaso Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n

g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d kpl

Pohjois-SuomiTalvi 89 1,19 19 142 70 1,01 14 0,0 28Kevät 760 3,34 83 864 643 2,19 52 0,0 30Kesä 194 0,66 24 340 165 0,44 18 0,0 50Syksy 149 0,90 54 311 119 0,61 46 0,0 14Vuosi g/ha d 194 1,15 30 298 161 0,86 23 0,0

Vuosi kg/ha a 71 0,42 11 109 59 0,31 8,2 0,0

Länsi-SuomiTalvi 92 0,76 31 627 66 0,50 24 0,0 120Kevät 260 1,32 41 716 203 0,78 26 0,0 121Kesä 73 0,52 15 402 60 0,39 12 71 120Syksy 141 0,79 35 748 113 0,53 28 54 120Vuosi g/ha d 103 0,71 26 555 80 0,48 20 35

Vuosi kg/ha a 38 0,26 9,5 203 29 0,18 7,3 13

Itä-SuomiTalvi 155 1,32 40 287 129 1,04 35 0,0 20Kevät 676 3,08 87 1511 400 1,83 52 0,0 27Kesä 188 1,26 29 793 135 0,98 21 80 84Syksy 331 1,97 63 1197 290 1,49 51 0,0 26Vuosi g/ha d 231 1,51 42 695 172 1,13 32 33

Vuosi kg/ha a 84 0,55 15 254 63 0,41 12 12

50


9.3.2 Ympärivuotinen pintavalutuskenttä Taulukossa Taulukko 9-6 on esitetty ympärivuotisesti toiminnassa olevien pintavalutus-kenttien keskimääräiset ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina 2003–2011. Itä-Suomen kohdalla käytettiin aineiston vähäisyyden vuoksi talven, kevään ja syksyn osal-ta koko Suomen keskimääräistä pintavalutuskentällisten soiden ominaiskuormitusaineis-toa. Pintavalutuskenttien ominaiskuormitukset ovat Pohjois-Suomessa selvästi pienem-piä kuin Etelä-Suomessa. Pintavalutuskenttien tarkkailutulokset ovat taulukoituna myös liitteessä 2. Taulukko 9-6 Pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräiset ominais-kuormitukset. n = kohteiden lukumäärä.

Brutto NettoPintavalutus Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n


Pohjois-SuomiTalvi 25 0,21 7,8 137 13 0,08 4,1 0,0 60Kevät 180 1,34 41 717 93 0,42 18 0,0 55Kesä 45 0,43 9,6 287 28 0,25 5,0 0,0 192Syksy 46 0,50 26 408 22 0,21 17 0,0 76Vuosi g/ha d 48 0,43 14 275 26 0,19 7,1 0,0

Vuosi kg/ha a 18 0,16 4,9 100 10 0,07 2,6 0,0


Vuosi kg/ha a 29 0,26 8,1 202 21 0,18 6,2 24

Itä-SuomiTalvi 39 0,45 15 309 23 0,28 11 0,0 112Kevät 249 1,35 41 741 166 0,58 20 0,0 114Kesä 61 0,52 14 415 37 0,25 8,9 115 72Syksy 80 0,78 31 579 53 0,48 23 24 140Vuosi g/ha d 70 0,59 19 417 44 0,31 12 50

Vuosi kg/ha a 25 0,22 6,8 152 16 0,11 4,5 18

51


9.3.3 Pintavalutuskenttä sulan maan aikana Taulukossa Taulukko 9-7 on esitetty sulan maan aikaisen pintavalutuksen ominais-kuormitukset. Laskennassa käytettiin talven ja kevään osalta perustason ominaiskuormi-tuksia ja kesän sekä syksyn osalta pintavalutuskentällisten kohteiden kuormituksia. Taulukko 9-7 Sulan maan aikaisen pintavalutuksen keskimääräiset ominaiskuormitukset. n = kohteiden lukumäärä.

9.3.4 Ojitetut ja ojittamattomat pintavalutuskentät Tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutuskenttien omi-naiskuormitukset vuosilta 2003–2011 eri vuodenaikoina on esitetty seuraavassa taulu-kossa (Taulukko 9-8). Pintavalutuskentät on jaettu vain ojitettuihin ja ojittamattomiin, eli esimerkiksi ojituksen laajuutta tai ojien suuntia ei ole huomioitu tarkastelussa tar-kemmin. Käytettävissä olleet tiedot pintavalutuskenttien jaottelusta ojitustilanteen mu-kaan ovat liitteessä 5. Ojittamattomien pintavalutuskenttien ominaiskuormitukset olivat keskimäärin hieman pienempiä kuin ojitettujen. Vuositasolla suurin ero oli fosforissa, jonka ominaiskuormi-tukset ojittamattomilla pintavalutuskentillä olivat keskimäärin 35 % pienempiä (brutto-kuormituksia tarkasteltaessa). Kiintoaineen osalta ero oli 27 %, kemiallisen hapenkulu-tuksen (CODMn) osalta 16 % ja typen osalta 9 %. Talvella ominaiskuormitusten erot oli-vat jokaisen parametrin suhteen suurempia kuin kesällä, mikä viittaa ojittamattomien kenttien parempaan toimintaan talvikaudella. Esimerkiksi kiintoaineen talven ominais-

Brutto NettoKiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n


Pohjois-SuomiTalvi 89 1,19 19 142 70 1,01 14 0,0 28Kevät 760 3,34 83 864 643 2,19 52 0,0 30Kesä 45 0,43 9,6 287 28 0,25 5,0 0,0 192Syksy 46 0,50 26 408 22 0,21 17 0,0 76Vuosi g/ha d 126 1,02 22 290 99 0,74 14 0,0

Vuosi kg/ha a 46 0,37 8,0 106 36 0,27 5,2 0,0


Vuosi kg/ha a 32 0,26 9,2 219 24 0,18 6,9 24

Itä-SuomiTalvi 155 1,32 40 287 129 1,04 35 0,0 20Kevät 676 3,08 87 1511 400 1,83 52 0,0 27Kesä 61 0,52 14 415 37 0,25 8,9 115 72Syksy 80 0,78 31 579 53 0,48 23 24 140Vuosi g/ha d 151 1,08 32 472 105 0,72 24 50

Vuosi kg/ha a 55 0,39 12 172 38 0,26 8,9 18

52


kuormitus ojittamattomilla pintavalutuskentillä oli 40 % ja kesällä 12 % pienempi kuin ojitetuilla pintavalutuskentillä. Vastaavasti CODMn:n ominaiskuormitus oli talvella 37 % ja kesällä 15 % pienempi kuin ojitetuilla kentillä.

Taulukko 9-8 Tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutuskenttien ominaiskuormitukset koko maassa 2003–2011. n = kohteiden lukumäärä.

Taulukoissa Taulukko 9-9 ja Taulukko 9-10 on esitetty Pohjois-Suomen ja Länsi-Suomen tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutuskenttien keskimääräiset ominaiskuormitukset. Pohjois-Suomessa ojittamattomien pintavalutus-kenttien ominaiskuormitukset olivat koko maan tavoin pienempiä kuin ojitettujen kent-tien ja vuositasolla suurimmat erot olivat kiintoaineen ja fosforin ominaiskuormituksissa (n. 30 %). Talven ja kesän ominaiskuormitusten erot olivat kaikkien parametrien osalta samaa luokkaa.

Länsi-Suomessa ojittamattomien pintavalutuskenttien ominaiskuormitukset olivat fosfo-rin (ero vuositasolla oli 39 %), kiintoaineen (25 %) ja CODMn:n (12 %) suhteen pienem-piä kuin ojitettujen kenttien. Sen sijaan typen ominaiskuormitus oli ojittamattomilla pin-tavalutuskentillä vuositasolla keskimäärin 5 % suurempi. Talvella kaikki ominaiskuor-mitukset olivat selvästi pienempiä ojittamattomilla pintavalutuskentillä. Kesällä sekä typen (31 %) että CODMn:n (12 %) ominaiskuormitukset olivat suurempia ojittamatto-milla pintavalutuskentillä. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava suhteelli-sen pienet kohteiden lukumäärät. Itä-Suomen aineisto oli niin rajallinen, että sen osalta tarkempaa ominaiskuormitusten jaottelua ei ole tehty. Itä-Suomen osalta voidaan käyttää koko Suomen tuloksia, jotka si-sältävät myös Itä-Suomen tulokset.

Brutto Netto

Ojitetut Vesien- Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn nsuojelu g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d kpl

Koko maaTalvi pvk 52 0,60 17 396 31 0,38 12 0,0 46

Kevät pvk 263 1,55 40 652 186 0,89 21 0,0 45Kesä pvk 54 0,58 12 385 36 0,41 7,9 42 99

Syksy pvk 118 1,09 31 574 88 0,76 23 0,0 58

Vuosi g/ha d 78 0,73 19 434 53 0,48 12 17Vuosi kg/ha a 29 0,27 6,9 158 19 0,17 4,5 6,0

Brutto Netto

Ojittamattomat Vesien- Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n

suojelu g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d kpl

Koko SuomiTalvi pvk 31 0,36 15 251 17 0,22 11 0,0 66Kevät pvk 236 1,20 41 794 150 0,35 19 0,0 69

Kesä pvk 48 0,42 11 327 29 0,21 6,0 0,0 215Syksy pvk 51 0,55 31 584 25 0,25 23 0,0 82

Vuosi g/ha d 57 0,47 17 365 34 0,23 11 0,0Vuosi kg/ha a 21 0,17 6,3 133 12 0,08 4,1 0,0

53


Taulukko 9-9 Tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutuskenttien ominaiskuormitukset Pohjois-Suomessa 2003–2011. n = kohteiden lukumäärä.

Taulukko 9-10 Tuotantovaiheen turvesoiden ojitettujen ja ojittamattomien pintavalutuskenttien ominaiskuormitukset Länsi-Suomessa 2003–2011. n = kohteiden lukumäärä.

Brutto Netto

Ojitetut Vesien- Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n


Pohjois-SuomiTalvi pvk 27 0,26 8,3 152 14 0,11 4,4 0,0 24

Kevät pvk 215 1,53 40 635 130 0,66 19 0,0 21Kesä pvk 60 0,59 12 342 40 0,39 6,9 0,0 57

Syksy pvk 67 0,57 26 412 39 0,28 19 0,0 32

Vuosi g/ha d 60 0,53 15 295 37 0,28 8,3 0,0Vuosi kg/ha a 22 0,19 5,3 108 13 0,10 3,0 0,0

Brutto Netto



Pohjois-SuomiTalvi pvk 24 0,18 7,4 127 12 0,06 3,9 0,0 36Kevät pvk 158 1,21 42 766 71 0,28 17 0,0 34

Kesä pvk 38 0,36 8,7 264 22 0,19 4,2 0,0 135Syksy pvk 31 0,46 26 404 9,3 0,16 16 0,0 44

Vuosi g/ha d 42 0,37 13 266 21 0,14 6,5 0,0Vuosi kg/ha a 15 0,14 4,8 97 7,6 0,05 2,4 0,0

Brutto Netto

Ojitetut Vesien- Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n


Länsi-SuomiTalvi pvk 83 1,03 28 699 51 0,71 20 0,0 20

Kevät pvk 297 1,65 38 591 247 1,15 25 0,0 21

Kesä pvk 55 0,65 12 475 41 0,52 8,3 133 22Syksy pvk 104 0,92 26 764 76 0,64 18 26 20

Vuosi g/ha d 91 0,91 22 605 66 0,66 15 58Vuosi kg/ha a 33 0,33 8,0 221 24 0,24 5,6 21

Brutto Netto



Länsi-SuomiTalvi pvk 39 0,56 23 400 23 0,40 20 0,0 30

Kevät pvk 290 0,92 34 709 243 0,44 22 0,0 29

Kesä pvk 51 0,47 15 534 36 0,32 11 150 28

Syksy pvk 77 0,66 43 864 49 0,37 35 96 29

Vuosi g/ha d 69 0,56 23 531 49 0,37 18 72Vuosi kg/ha a 25 0,20 8,4 194 18 0,13 6,6 26

54


9.3.5 Kasvillisuuskenttä, kosteikko Kasvillisuuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset on esitetty taulukossa Taulukko 9-11. Pohjois- ja Itä-Suomesta oli kosteikkokentiltä aineistoa vain kesäajalta. Itä-Suomessa myös kesän kuormitusaineisto oli niin pieni, että kuormitukset laskettiin koko Suomen aineiston avulla. Länsi-Suomessa kasvillisuuskenttien kiintoai-ne- ja fosforikuormitukset ovat olleet hieman suurempia kuin pintavalutuskentillä, mutta typpi- ja CODMn-kuormitukset ovat olleet hieman pienempiä kuin pintavalutuskentillä (vrt. Taulukko 9-6). Pohjois-Suomessa kasvillisuuskenttien kesän kuormitukset olivat hieman suurempia kuin Länsi-Suomessa ja Pohjois-Suomen pintavalutuskentillä. Kas-villisuuskenttien tarkkailutulokset ovat myös liitteessä 2. Taulukko 9-11 Kasvillisuuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräiset ominais-kuormitukset. n = kohteiden lukumäärä.

9.3.6 Kemikalointi Kemikalointisoilta saatuun tarkkailuaineistoon perustuvat keskimääräiset ominaiskuor-mitukset ovat taulukossa Taulukko 9-12. Länsi-Suomessa ei ole mitattu virtaamia kemi-kalointisoilla, joten kuormitukset on esitetty Pohjois- ja Itä-Suomen aineiston keskiar-vona. Itä-Suomen kemikalointisoilla kiintoaineen, typen ja CODMn:n ominaiskuormi-tukset ovat olleet suurempia kuin Pohjois-Suomessa. Suuremmat kuormitukset johtuvat siitä, että monella Itä-Suomen kemikalointisuolla käsittelyyn tulevan veden laatu on ol-lut Pohjois-Suomea heikompi, mikä voi heikentää puhdistustehoa. Myös keskivalumat ovat olleet Itä-Suomessa Pohjois-Suomen kemikalointisoita suurempia, mikä on osittain johtunut ulkopuolisista vesistä ja virtaaman laskentatavasta. Pohjois-Suomessa puoles-taan keskimääräistä fosforikuormitusta hieman nostaa joillakin alueilla maaperän omi-naisuuksista johtuen luontaisesti koholla oleva fosforipitoisuus. Kemikalointisoiden tar-kemmat tulokset ovat myös liitteessä 2.

Brutto NettoKasvillisuuskenttä Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n


Pohjois-SuomiKesä 74 0,59 11 323 56 0,38 6,0 0,0 20

Länsi-SuomiTalvi 77 0,98 23 480 56 0,75 18 0,0 40Kevät 527 2,31 46 714 459 1,61 29 0,0 41Kesä 55 0,47 7,8 305 41 0,34 4,3 0,0 40Syksy 107 0,96 29 786 80 0,77 23 0,0 40Vuosi g/ha d 108 0,88 19 461 86 0,65 14 0,0

Vuosi kg/ha a 40 0,32 7,0 168 31 0,24 5,0 0,0

Itä-SuomiKesä 61 0,51 8,8 312 46 0,36 4,9 1,8 61

55


Taulukko 9-12 Kemikaloinnilla varustettujen turvetuotantoalueiden keskimääräiset käsittelykauden (kesä ja syksy) ominaiskuormitukset. n = kohteiden lukumäärä.

9.4 Kuormituksen jakautuminen vuodenajoittain Kaikilta turvesoilta tuotantokaudella eli touko-lokakuun välisellä ajalla tulevan kuormi-tuksen osuus koko vuoden kuormituksesta on v. 2003–2011 tarkkailutulosten perusteel-la jakson pituudella painotettuna Pohjois-Suomessa keskimäärin 48 %, Länsi-Suomessa 44 % ja Itä-Suomessa 52 % (Kuva 9-1, Kuva 9-2 ja Kuva 9-3). Etenkin Länsi-Suomessa talvikauden kuormituksen osuus on isommasta valumasta johtuen suhteellisesti suurem-pi kuin Pohjois-Suomessa; pohjoisessa vastaavasti kevätaikainen kuormitus on suhtees-sa suurempaa kuin etelässä.

Kuva 9-1 Tuotantovaiheen turvesoiden v. 2003–2011 kuormitusten jakautuminen vuodenajoittain Pohjois-Suomessa keskimäärin.

Brutto NettoKemikalointi Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn n


Pohjois-SuomiKäsittelykausi 108 0,35 12 118 83 0,20 7,6 0,0 39

Länsi-SuomiKäsittelykausi 134 0,28 16 170 112 0,13 11 0,0 92

Itä-SuomiKäsittelykausi 153 0,23 18 217 134 0,07 14 0,0 53

Keskiarvo 134 0,28 16 170 112 0,13 11 0,0

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Kiintoaine Fosfori Typpi CODMn Kaikki ka.

Talvi

Kevät

Kesä

Syksy

56


Kuva 9-2 Tuotantovaiheen turvesoiden v. 2003–2011 kuormitusten jakautuminen vuodenajoittain Länsi-Suomessa keskimäärin.

Kuva 9-3 Tuotantovaiheen turvesoiden v. 2003–2011 kuormitusten jakautuminen vuodenajoittain Itä-Suomessa keskimäärin.

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %


Talvi

Kevät

Kesä

Syksy

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %


Talvi

Kevät

Kesä

Syksy

57


9.5 Ominaiskuormituslukujen käyttö vesistökuormituksen arvioinnissa Tässä selvityksessä koottuja keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja voidaan käyttää turvetuotantoalueen vesistökuormituksen arviointiin ennen alueen turvetuotantoon ot-tamista, alueen kuntoonpanovaiheessa sekä tuotantovaiheessa. Seuraavassa on mainittu muutamia ominaiskuormituslukujen käyttöön liittyviä seikkoja.

Arvio alueen vesistökuormituksesta turvetuotantoa edeltävässä tilanteessa saadaan, kun käytetään alueelta mitattua todellista veden laatua sekä kyseiselle vesistöalueelle sopi-vaa keskivalumaa. Mikäli hankealueelta ei ole käytettävissä omia ennakkotarkkailutu-loksia, alueen vesistökuormitus ennen sen ottamista turvetuotantoon voidaan laskea lu-vussa 6 esitettyjen vedenlaadun pitoisuusarvojen (Taulukko 6-1, Taulukko 6-2 ja Tau-lukko 6-4) perusteella ojittamattomalle, metsäojitetulle tai jo aikaisemmin sarkaojitetul-le alueelle. Mikäli alueen omaa valumaa ei ole tiedossa, voidaan kuormitusta arvioida käyttämällä esimerkiksi valuma-arvoa 10 l/s km2, joka vastaa Suomen keskimääräistä vuosivalunnan tasoa (300 mm/a). Tällä valuma-arvolla ja keskimääräisillä pitoisuustie-doilla lasketut ominaiskuormitusluvut suoalueelle ennen turvetuotantoon ottamista on esitetty taulukossa Taulukko 9-13. Taulukon netto-ominaiskuormitukset ojitetulle alu-eelle on laskettu vähentämällä bruttoarvoista luonnontilaisen alueen kuormitukset. Kunkin suoalueen taustakuormitusta voidaan arvioida myös laskemalla turvesuon mita-tuista ominaiskuormituksista brutto- ja nettokuormitusten erotus. Tällä tavoin tausta-kuormituksesta tulee todennäköisesti erisuuri kuin taulukossa (Taulukko 9-13) esitetyt taustakuormitukset. Tämä johtuu lähinnä suolta mitatun todellisen valuman ja tässä käy-tetyn valuma-arvon (10 l/s km2) erosta. Mitattua valumaa käyttäen saadaan todenmukai-sempi kuva alueen taustakuormituksesta. Taulukko 9-13 Luonnontilaisen (ojittamattoman) sekä metsäojitetun ja sarkaojitetun suoalueen arvioidut ominaiskuormitukset keskivalumalla 10 l/s km2.

Turvetuotantoalueen kuntoonpano- ja tuotantovaiheiden kuormitusarviot voidaan tehdä edellä kappaleissa 9.2 ja 9.3 esitettyjen taulukoiden mukaisesti. Vuosikeskiarvot on koottu myös yhteenvetotaulukkoon Taulukko 11-1. Kuntoonpanovaiheen kuormitusar-vio tulee laskea erikseen ensimmäiselle sarkaojitusvuodelle, jolloin vesistökuormitus on

Brutto NettoKiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn

g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha dLuonnontilainen (ojittamaton)Etelä-Suomi 10 0.16 5.7 389Pohjois-Suomi 13 0.14 3.1 216Koko maa 12 0.15 4.0 276

MetsäojitettuEtelä-Suomi 34 0.32 7.4 423 23 0.16 1.8 35Pohjois-Suomi 33 0.30 5.8 311 20 0.16 2.7 95Koko maa 43 0.40 6.4 354 31 0.25 2.4 78

SarkaojitettuEtelä-Suomi 56 0.64 23 726 46 0.48 17 337Pohjois-Suomi 73 0.69 16 337 60 0.55 13 121Koko maa 69 0.68 18 415 57 0.54 14 138

58


suurimmillaan. Sarkaojitusvuotta seuraavana vuotena ja jäljellä olevana kuntoonpanoai-kana kuormitus on hieman pienempää. Suurimmalla osalla uusista kuntoonpanokohteista on vesienkäsittelynä ympärivuotinen pintavalutuskenttä, jonka ominaiskuormitusluvut on esitetty edellä. Mikäli kohteessa kuitenkin on sulan maan aikana toiminnassa oleva pintavalutuskenttä, talven ja kevään osalta käytetään perustason vesienkäsittelyn ominaiskuormituksia. Taulukkoon Taulukko 11-1 koottuja ominaiskuormituksia voidaan käyttää vuosikuormi-tuksien laskemiseksi. Itä-Suomen muita pienemmän tarkkailuaineiston vuoksi kuormi-tuksia jouduttiin laskemaan paikoin käyttäen hyväksi koko Suomen aineistoa. Käytän-nössä kuormitukset on laskettu kaiken käytössä olleen aineiston painotetuilla keskiar-voilla. Samaa periaatetta on käytetty myös muutamien Pohjois- ja Länsi-Suomen puut-teellisten vedenlaatujen ja kuormituksien arvioinnissa. Kemikalointisoiden (Taulukko 9-12) osalta erot Pohjois- ja Itä-Suomen mitatuissa kuormituksissa ovat johtuneet osittain mittaustavassa olleista eroista sekä käsittelyyn tu-levan veden laadun eroista. Itse kemikalointikäsittely on samanlainen koko maassa. Kemikaloinnin osalta voidaan kesäajalta käyttää koko Suomen alueella taulukossa Tau-lukko 9-12 esitettyä keskimääräistä ominaiskuormitusta.

10 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖT VERRATTUNA MUUHUN MAANKÄYTTÖÖN Taulukossa Taulukko 10-1 on vertailtu turvetuotantoalueiden ominaiskuormituksia tä-män raportin luvussa 8 esitettyihin muun maankäytön keskimääräisiin ominaiskuormi-tuksiin. Luonnontilaisen ja metsäojitetun alueen ominaiskuormitusten vaihteluvälit on laskettu vedenlaatutaulukoissa (Taulukko 6-1 ja Taulukko 6-2) olevan pitoisuuksien vaihteluvälin mukaan, käyttäen keskimääräistä 10 l/s km2 valumaa. Turvesoiden osalta on esitetty tuotantovaiheen pintavalutuskentällisten ja perustason turvesoiden vuosita-son ominaiskuormitusten keskiarvot sekä keskiarvojen vaihtelu maan eri osissa. Turvetuotantoalueilla keskimääräiset ominaiskuormitukset ovat kiintoaineen ja ravintei-den osalta selvästi suurempia kuin ojittamattomilla tai metsäojitetuilla alueilla. Kuiten-kin vaihteluvälit ovat melko laajoja etenkin luonnontilaisilla ja metsätalousalueilla, jol-loin turvesoiden kuormitukset voivat ulottua osittain samalle pitoisuusalueelle. Humuk-sen osalta keskimääräinen kuormitus on myös turvesoilla muita alueita suurempaa, mut-ta kuormituksissa ei ole suurta eroa, jos verrataan kuormitusten vaihteluvälejä (Taulukko 10-1). Vedenlaatutarkasteluiden yhteydessä kappaleessa 6 havaittiin, että tuotantovaiheen turvesoilta lähtevästä vedestä mitatut CODMn-arvot voivat olla samaa tasoa tai alhaisempia kuin Pohjois- tai Etelä-Suomelle kirjallisuus- ja tutkimuslähteiden perusteella arvioitu keskimääräinen taustapitoisuus. Turvetuotantoalueelta ei välttämättä huuhtoudu humusta vesistöön enempää kuin valumavedessä olisi ilman turvetuotantoa. Kuntoonpanovaiheessa turvesoiden pitoisuustasot ovat kuitenkin myös humuksen osalta tyypillisemmin taustatasoa suurempia.

Pitoisuustasot turvetuotantoalueilta vesistöön purkautuneessa vedessä voivat olla kes-kimääräisen CODMn-tason alapuolella, vaikka puhdistusteho jää usein heikoksi. Tur-vesoiden tarkkailuaineiston perusteella humuksen poistuminen pintavalutuskentillä ja kosteikoilla on ollut suhteellisen heikkoa, ja esimerkiksi pintavalutuskentiltä on useim-miten lähtenyt pienimolekyylistä orgaanista ainesta liikkeelle. Pintavalutuskentällisten turvesoiden keskimääräinen CODMn-kuormitus on tarkkailuaineistojen perusteella ollut suurimmillaan noin 200–220 kg/ha a, joka on noin kaksinkertainen verrattuna luonnon-

59


huuhtouman tai metsätalouden keskimääräiseen tasoon (Taulukko 10-1). Maatalouden kuormitukset ovat pääsääntöisesti huomattavasti turvetuotantoalueita suurempia.

Taulukko 10-1 Arvioitu luonnonhuuhtouma, metsätalouden (vanha ojitus / uusi kunnostusojitus) ja maatalouden ominaiskuormitus (brutto) sekä turvetuotantoalueiden ominaiskuormitusten keskiarvot Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa (brutto) v. 2003–2011 aineiston perusteella. Tulosten vaihteluväli esitetty suluissa (Heikkinen ja Saukkonen & Kortelainen eivät ole esittäneet vaihteluväliä).

Luonnonhuuhtouma (metsä) (1 5.1 (0.9-48) 0.05 (0.02-0.15) 1.4 (0.29-2.3)

Luonnonhuuhtouma (2 4.4 (1.3-30) 0.05 (0.03-0.17) 1.5 (1.0-2.7) 96 (63-180)

Luonnonhuuht./metsätalous (3 17 0.14 2.4 128Metsätalous (4 (vanha ojitus, >10 v.) 3.9 0.10 1.9Metsätalous (2 (vanha ojitus, >10 v.) 15.8 (2.5-35) 0.15 (0.03-0.18) 2.3 (1.2-3.6) 129 (66-196)

Metsätalous (1 (kunnostusojitus, <5 v) 74.9 (7-420) 0.10 (0.01-0.42) 0.0 (0)

Turvetuotantoympärivuotinen PVK 24 (18-29) 0.21 (0.16-0.26) 6.6 (4.9-8.1) 151 (100-202)kesäaikainen PVK 44 (32-55) 0.34 (0.26-0.39) 9.7 (8.0-12.0) 166 (106-219)perustaso 64 (38-84) 0.41 (0.26-0.55) 12 (10-15) 189 (109-254)

Maatalous (5 1955 (610-3300) 1.35 (0.8-1.9) 15 (10-20)1) Finér ym. 20102) laskettu keskimääräisen vedenlaadun ja 10 l/s km2 valuman perusteella3) Heikkinen 1999 (katselmuslausunto), Sallménin (2000) mukaan4) Saukkonen & Kortelainen 19955) Rekolainen ym. 1995, Vuorenmaa ym. 2002, Ylivainio ym. 2002, Karjaanjoki-life 2005

CODMn

kg/ha aKiintoaine

kg/ha aKok.P

kg/ha aKok.N

kg/ha a

60


11 YHTEENVETO Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arvioinnissa käytetyt laskentaperusteet ja -aineistot ovat vaihdelleet paljon turvesoiden YVA-hankkeissa ja ympäristölupahake-muksissa. Arviointia on voinut vaikeuttaa tietyiltä alueilta olemassaolevan tarkkailuai-neiston vähäisyys, mikä on heikentänyt arvioinnin luotettavuutta. Tässä selvityksessä on tarkasteltu turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen laskentaperusteita ja koottu Vapo Oy:n vuosien 2003–2011 päästötarkkailuaineistojen ja kirjallisuuden perusteella käytet-tävät ominaiskuormitusluvut Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomen alueelle turvesoiden vesis-tökuormituksen laskentaa varten. Raportti on päivitys vuonna 2009 laadittuun vastaa-vaan selvitykseen. Useiden eri tutkimusten keskiarvona valumaveden laatu luonnontilaisilla, ojittamatto-milla turvemailla on noin 1,4 mg/l kiintoainetta, 17 µg/l fosforia, 460 µg/l fosforia, 460 µg/l typpeä ja 32 mg/l O2 CODMn. Metsätalousalueilla puolestaan keskimääräinen veden laatu on hieman heikompi, noin 5,0 mg/l kiintoainetta, 46 µg/l fosforia, 738 µg/l typpeä ja 41 mg/l O2 CODMn. Turvetuotantoalueiden osalta metsäojitettujen alueiden veden laa-tu kuvaa usein paremmin vertailutilannetta ennen turvetuotantoa ja pitoisuustasoa tur-vesuon ympäristössä. Turvesoiden nettokuormitusten arvioimiseksi on luonnonhuuhtouman laskentaan ylei-sesti käytetty koko Suomessa sovittuja samoja taustapitoisuuksia (kiintoaine 2 mg/l, ko-konaisfosfori 20 µg/l ja kokonaistyppi 500 µg/l). Humukselle (CODMn) taustapitoisuutta ei ole ollut käytössä. Tässä raportissa käytettiin kuormituslaskennassa humuksen tausta-pitoisuutena metsäojitettujen alueiden keskimääräistä CODMn-arvoa, joka on Etelä-Suomessa luontaisesti korkeampi (49 mg/l O2) kuin Pohjois-Suomessa (36 mg/l O2). Taulukkoon Taulukko 11-1 on koottu eri vesienkäsittelymenetelmille arvioidut keski-määräiset ominaiskuormitukset (g/ha d) vuositasolla. Sulan maan aikaisen pintavalutuk-sen ominaiskuormitukset on laskettu käyttämällä talvelle ja keväälle perustason omi-naiskuormituksia ja kesälle ja syksylle pintavalutuksen ominaiskuormituksia. Sulan maan aikaisen kemikaloinnin osalta on vastaavasti käytetty talven ja kevään osalta pe-rustason ominaiskuormituksia. Ympärivuotisesta kemikaloinnista ei ole riittävästi tark-kailuaineistoa luotettavien ominaiskuormituslukujen esittämiseksi.

Kuntoonpanosoilta kuormitustarkkailuaineistoa on edelleen selvästi vähemmän kuin tuotantosoilta, joten suokohtainen sekä vuosien välinen huomattava vaihtelu korostuu aineistossa. Laskennassa on arvioitu kuntoonpanosoiden valuman olevan kuntoonpano-vaiheen alussa ensimmäisenä sarkaojitusvuotena 1,5-kertainen verrattuna tuotantosoi-den valumaan. Pintavalutuskentällisillä kuntoonpanosoilla ensimmäistä ojitusvuotta seuraavina vuosina kuormitukset olivat osassa Suomea noin 25 % suurempia kuin tuo-tantosoilla, mutta vaihtelua kuitenkin esiintyi, ja osittain kuormitukset olivat kuntoon-panosoilla pienempiä kuin tuotantosoilla. Pintavalutuskenttä on yleisin vesienkäsittely-menetelmä uusilla turvetuotantoalueilla ja se tulee myös tulevaisuudessa lisääntymään vanhoilla turvetuotantoalueilla.

Tuotantovaiheen pintavalutuskentällisten soiden kuormitukset olivat Pohjois-Suomessa varsin pieniä verrattuna Länsi- tai Itä-Suomeen. Pintavalutuskentillä ravinteet ja kiinto-aine saadaan yleensä suhteellisen hyvin poistumaan, mutta humuksen suhteen pintavalu-tuskentät toimivat verrattain heikosti ja puhdistustehot voivat jäädä negatiivisiksi. Etelä-Suomessa pintavalutuskenttien sijaintipaikat voivat usein olla lähtökohdiltaan heikom-pia kuin Pohjois-Suomessa, mikä heikentää niiden puhdistuskykyä Pohjois-Suomeen verrattuna. Sulan maan aikainen pintavalutus toimii kokonaisuutena ympärivuotista kenttää heikommin etenkin kiintoaineen ja typen suhteen. Pintavalutuskentän aiemmalla

61


ojituksella näyttää tarkkailuaineistojen perusteella olevan jonkin verran vedenlaatua heikentävää vaikutusta verrattuna ojittamattomiin pintavalutuskenttiin. Kasvillisuuskentällisiin tarkkailukohteisiin sisältyy mm. haihdutus-imeytyskenttiä, ruo-kohelpikenttiä ja mm. pieniä pintavalutuskenttiä, jotka eivät täytä mitoitusarvoja. Kas-villisuuskenttien ominaiskuormituksissa oli kohteiden välillä melko paljon vaihtelua. Kemikalointi on sulan maan aikana tehokkain menetelmä fosforin ja humuksen poista-miseen, mutta vuositasolla sen kuormitusta usein nostaa talviaikana käytössä oleva pe-rustason vesiensuojelu.

Taulukko 11-1 Keskimääräiset ominaiskuormitukset turvesuon kuntoonpanovaiheessa (ojitusvuosi ja seuraavat kuntoonpanovuodet) sekä tuotantovaiheessa eri vesiensuojelumenetelmillä vuositasolla Pohjois-, Länsi- ja Itä-Suomessa keskimäärin.

Brutto NettoJakso Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn


Pohjois-Suomi

KUNTOONPANOVAIHEPVK ympärivuotinen, 1. ojitusvuosi vuosi 82 1,0 24 697 42 0,6 14 84PVK ympärivuotinen, seuraavat vuodet vuosi 55 0,7 16 465 28 0,4 9,3 56PVK sulan maan aikana, 1. ojitusvuosi vuosi 230 1,7 32 538 187 1,2 21 52PVK sulan maan aikana, seuraavat vuodet vuosi 153 1,1 21 359 125 0,8 14 35

TUOTANTOVAIHEPerustaso vuosi 194 1,1 30 298 161 0,9 23 0,0Pintavalutuskenttä ympärivuotinen vuosi 48 0,4 14 275 26 0,2 7,1 0,0Pintavalutuskenttä sulan maan aikana vuosi 126 1,0 22 290 99 0,7 14 0,0Kasvillisuuskenttä vuosi 111 0,9 20 464 87 0,7 14 0,7Kemikalointi sulan maan aikana vuosi 170 0,9 23 219 141 0,7 16 0,0

Länsi-Suomi

KUNTOONPANOVAIHEPVK ympärivuotinen, 1. ojitusvuosi vuosi 123 1,5 28 1026 89 1,1 19 211PVK ympärivuotinen, seuraavat vuodet vuosi 82 1,0 18 684 59 0,8 13 140PVK sulan maan aikana, 1. ojitusvuosi vuosi 156 1,3 37 1000 118 0,9 27 148PVK sulan maan aikana, seuraavat vuodet vuosi 104 0,9 24 667 79 0,6 18 99

TUOTANTOVAIHEPerustaso vuosi 103 0,7 26 555 80 0,5 20 35Pintavalutuskenttä ympärivuotinen vuosi 78 0,7 22 553 57 0,5 17 66Pintavalutuskenttä sulan maan aikana vuosi 89 0,7 25 601 65 0,5 19 66Kasvillisuuskenttä vuosi 108 0,9 19 461 86 0,7 14 0,0Kemikalointi sulan maan aikana vuosi 129 0,6 21 364 101 0,4 14 0,0

Itä-Suomi

KUNTOONPANOVAIHEPVK ympärivuotinen, 1. ojitusvuosi vuosi 115 1,6 28 882 80 1,2 19 90PVK ympärivuotinen, seuraavat vuodet vuosi 77 1,1 19 588 53 0,8 13 60PVK sulan maan aikana, 1. ojitusvuosi vuosi 277 2,4 47 1112 226 1,9 34 90PVK sulan maan aikana, seuraavat vuodet vuosi 185 1,6 31 742 151 1,2 23 60

TUOTANTOVAIHEPerustaso vuosi 231 1,5 42 695 172 1,1 32 33Pintavalutuskenttä ympärivuotinen vuosi 70 0,6 19 417 44 0,3 12 50Pintavalutuskenttä sulan maan aikana vuosi 151 1,1 32 472 105 0,7 24 50Kasvillisuuskenttä vuosi 111 0,9 20 464 87 0,7 14 0,7Kemikalointi sulan maan aikana vuosi 187 0,9 31 327 143 0,6 24 0,0

62


Turvetuotantoalueiden valumaveden CODMn-arvot olivat tarkkailuaineistoissa monin paikoin samaa tasoa tai jopa pienempiä kuin keskimääräinen taustapitoisuuden taso. Tästä johtuen esimerkiksi Pohjois-Suomessa humukselle ei juurikaan ollut laskennallis-ta nettokuormitusta. Vaikka selvitykseen koottiin taustapitoisuuden määrittämiseksi mahdollisimman laaja ja luotettava vedenlaatuaineisto eri lähteistä, humuspitoisuuden paikalliset vaihtelut voivat kuitenkin olla suuria, mikä luo epävarmuuta laajalle maantie-teelliselle alueelle esitettyyn taustapitoisuuteen. Turvetuotantoalueiden tarkempia vesis-tövaikutusarvioita tehtäessä olisi syytä verrata turvetuotantoalueen veden laatua mielui-ten kyseisen turvesuon läheltä mitattuun ja tunnettuun taustapitoisuustasoon.

12 VIITTEET Ahti, E., Kaunisto, S., Moilanen, M. & Murtovaara, I. (toim.). 2005. Suosta metsäksi. Suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä käyttö. Metsäntutkimuslaitoksen tie-donantoja 947. Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö. Ahtiainen, M. & Huttunen, P. 1995. Metsätaloustoimenpiteiden pitkäaikaisvaikutukset purovesien laatuun ja kuormaan. Julkaisussa Saukkonen, S. & Kenttämies, K. (toim.): Metsätalouden vesistövaikutukset ja niiden torjunta. METVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.

Alatalo, M. 2000. Metsätaloustoimenpiteistä aiheutunut ravinne- ja kiintoainekuormitus. Suomen ympäristö 381. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.

Finér, L., Mattsson, T., Joensuu, S., Koivusalo, H., Laurén, A., Makkonen, T., Niemi-nen, M., Tattari, S., Ahti, E., Kortelainen, P., Koskiaho, J., Leinonen, A., Nevalainen, R., Piirainen, S., Saarelainen, J., Sarkkola, S. ja Vuollekoski, M. 2010. Metsäisten va-luma-alueiden vesistökuormituksen laskenta. Suomen ympäristö 10.

Heikkinen, K. 1990. Transport of organic and inorganic matter in river, brook and peat mining water in the drainage basin of the River Kiiminkijoki. Aqua Fennica 20(2): 143–155. Heikkinen, K. 2011. Valumavettä puhdistavat kosteikot ja pintavalutuskentät vesien hoidossa. TuKos-projektin seminaari 1.9.2011, seminaariaineisto. Hynninen, P. & Sepponen, P. 1983. Erään suoalueen ojituksen vaikutus purovesien laa-tuun Kiiminkijoen vesistöalueella Pohjois-Suomessa. Silva Fennica 17(1): 23–43. Ihme, R. 1994. Pintavalutus turvetuotantoalueiden valumavesien puhdistuksessa. VVT julkaisuja 798. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Imatran Voima Oy 1988. Soinin ja Karstulan kunnissa olevien turvetuotantoalueiden lähtötilanteen vedenlaatuselvitys. Ilmatieteen laitos 2012. Suomen ilmastoa kuvaavat vertailukauden 1981-2010 keskiar-vot. http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastollinen-vertailukausi. Luettu 28.8.2012. Joensuu, S. 2002. Effects of ditch network maintenance and sedimentation ponds on ex-port loads of suspended solids and nutrients from peatland forests. Väitöskirja. Metsäntutkimuslaitos.

Joensuu, S., Ahti, E. ja Vuollekoski, M. 2002. Effects of ditch network maintenance on the chemistry of run-off water from peatland forests. Scandinavian Journal of Forest Research 17: 238–247.

63


Joensuu, S., Vuollekoski, M. & Karosto, K. 2006. Kunnostusojituksen pitkäaikaisvaiku-tuksia. Julkaisussa: Kenttämies, K. & Mattsson, T. (toim.): Metsätalouden vesistökuor-mitus. MESUVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 816. Suomen ympäristö-keskus. Helsinki. Joensuu, S., Vuollekoski, M., Kauppila, M. 2012. Valumaveden kiintoaine- ja fosforipi-toisuuden kehityksestä kunnostusojituksen jälkeen. Vesitalous 4/2012: 30–34. Järvinen, V. & Vänni, T. 1998. Sadeveden pitoisuus- ja laskeuma-arvot Suomessa vuonna 1996. Suomen ympäristökeskuksen moniste 120. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.

Karjaanjoki-Life 2005. Vesiensuojelun suunnittelun integroiminen alueelliseen metsä-suunnitteluun – osahankkeen loppuraportti. Tapio.

Kenttämies, K. 1998. The effects of modern boreal forestry practices on waters. Julka-isussa: Kajander, J.(toim.): XX Nordic Hydrological Conference. Nordic Association for Hydrology, Helsinki 1998. NHP Report 44: 142–162. Kenttämies, K. 2006. Metsätalouden fosfori- ja typpikuormituksen määritys. Julkaisussa Kenttämies, K. ja Mattsson, T. (toim.) 2006. Metsätalouden vesistökuormitus. MESUVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 816. Keränen, J. & Marja-aho, J. 2005. Pienten pintavalutuskenttien ja kosteikkojen ympäri-vuotinen käyttö turvetuotantovesien puhdistuksessa (PINKO). Loppuraportti vuosien 2001–2004 tutkimuksista. Vapo Oy Energia.

Klöve, B. 2000. Turvetuotantoalueen vesistökuormituksen synty. Virtaaman säädön käyttö ja soveltaminen vesiensuojeluun. Jordforsk, Norwegian Centre for Soil and Envi-ronment Research. Klöve, B., Saukkoriipi, J., Tuukkanen, T., Heiderscheidt, E., Heikkinen, K., Marttila, H., Ihme, R., Depre, L. ja Karppinen, A. 2012. Turvetuotannon vesistökuormituksen ennakointi ja uudet hallintamenetelmät. Suomen Ympäristö 35. Suomen ympäristökes-kus. Korhonen, J. 2007. Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut. Suomen Ympäristö 45. Suomen ympäristökeskus. Kortelainen, P., Mattsson, T., Finér, L., Ahtiainen, M., Saukkonen, S. ja Sallantaus, T. 2006. Controls on the export of C, N, P and Fe from undisturbed boreal catchments, Finland. Aquatic Sciences 68: 453–468.

Kronberg, L.1999. Content of humic substances in freshwater. Teoksessa: Limnology of Humic Waters. Keskitalo, J. ja Eloranta P. (toim.) Backhuys Publishers. Leiden, Hollan-ti. Lahermo, P., Väänänen, P., Tarvainen, T. & Salminen, R. 1996. Suomen geokemian at-las, osa 3: Ympäristögeokemia – purovedet ja sedimentit. Geologian tutkimuskeskus. Espoo.

Lauhanen, R. & Ahti, E. 2000. Kunnostusojituksella kestävään suometsien kasvatuk-seen. Metsätieteen aikakauskirja 2/2000, Tieteen tori (308–315). Metsäntutkimuslaitos ja Suomen Metsätieteellinen Seura. Maa- ja metsätalousministeriö 2011. Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuul-lisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi. Työryhmämuistio. Helsinki.

64


Marja-aho, J. & Koskinen, K. 1989. Turvetuotannon vesistövaikutukset. Vesi- ja ympä-ristöhallinnon julkaisuja 36. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. Marttila, H. 2005. Virtaaman säätö ja kiintoaineen kulkeutuminen turvetuotantoalueen uomissa. Diplomityö. Oulun yliopisto. Mattsson, T., Finér, L., Kortelainen, P. ja Sallantaus, T. 2003. Brook water quality and background leaching from unmanaged forested catchments in Finland. Water, Air and Soil Pollution 147: 275–297.

Mattsson, T., Ahtiainen, M., Kenttämies, K. & Haapanen, M. 2006. Avohakkuun ja oji-tuksen pitkäaikaisvaikutukset valuma-alueen ravinne- ja kiintoainehuuhtoumiin. Julkai-sussa: Kenttämies, K. & Mattsson, T. (toim.): Metsätalouden vesistökuormitus. MESUVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 816. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Pilke, A. 2012 (toim.). Ohje pintaveden tyypin määrittämiseksi. Suomen ympäristökes-kus. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011. Pintavalutuskenttä – puhdistustulokseen vaikut-tavat tekijät. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=78545&lan=FI. Luettu 14.9.2012. Postila, H. 2007. Soistuvien metsäojitettujen turvemaiden käyttö vesiensuojelurakentee-na turvetuotannon vesienpuhdistuksessa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ra-portteja 6. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.

Postila H., Heikkinen K., Saukkoriipi J., Karjalainen S. M., Kuoppala M., Härkönen J., Visuri M., Ihme R. & Klöve B. 2011. Tur¬vetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely. TuKos-hankkeen loppuraportti. Päivänen, J. 2007. Suot ja suometsät – järkevän käytön perusteet. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. Pöyry Environment Oy 2009. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa. Yhteenveto tutkimusten ja kuormitus-tarkkailujen tuloksista. Vapo Oy.

Pöyry Finland Oy 2010. Selvitys turvetuotannon humuspäästöistä ja humuksen merki-tyksestä vesistöissä.

Rekolainen, S., Pitkänen, H., Bleeker, A.,& Felix, S. 1995. Nitrogen and phosphorus fluxes from finnish agricultural areas to the Baltic sea. Nordic Hydrology 26: 55–72.

Saukkonen, S. & Kortelainen, P. 1995. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutus ravinteiden ja orgaanisen aineen huuhtoutumiseen. Julkaisussa Saukkonen, S. & Kenttämies, K. (toim.): Metsätalouden vesistövaikutukset ja niiden torjunta. METVE-projektin loppu-raportti. Suomen ympäristö 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.

Sallantaus, T. 1983. Turvetuotannon vesistökuormitus. Pro gradu -työ. Helsingin yli-opisto, limnologian laitos.

Sallmén, M. 2000. Vitmaojan soveltuvuus luonnonhuuhtouman seurantaan Pohjois-Pohjanmaan jokivaluma-alueilla. Mitattujen huuhtoumien vertailu muissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Savolainen, M., Heikkinen, K. & Ihme, R. 1996. Turvetuotannon vesiensuojeluohjeisto. Suomen ympäristöopas 6. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.

65


Savolainen, M., Kaasinen, A., Heikkinen, K., Ihme, R., Kämä, T. ja Alasaarela, E. 1996b. Turvetuotannon vesiensuojeluvaihtoehtojen tapauskohtainen vertailu. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Ympäristönsuojelu. Suomen ympäristö 35.

Selin, P. & Koskinen, K. 1985. Laskeutusaltaiden vaikutus turvetuotantoalueiden vesis-tökuormitukseen. Vesihallituksen tiedotuksia 262. Vesihallitus. Helsinki.

Seuna, P. 1982. Influence of forestry draining on runoff and sediment discharge in the Ylijoki basin, North Finland. Aqua Fennica 12: 3–16. Vesiyhdistys ry. Helsinki.

Sillanpää, P., Bilaletdin, Ä., Kaipainen, H., Frisk, T., Sallantaus, T. 2006. Metsätalou-den aiheuttaman kuormituksen laskentamenetelmä. Suomen Ympäristö 817. Pirkan-maan ympäristökeskus. Särkkä, J. 1996. Järvet ja ympäristö. Limnologian perusteet.

Tenhola, M., Lahermo, P., Väänänen, P. & Lehto, O. 2003. Alueellisessa geokemialli-sessa purovesikartoituksessa todettujen fysikaalisten ominaisuuksien ja alkuainepitoi-suuksien vertailu Suomessa vuosina 1990, 1995 ja 2000. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 159. Espoo. Turveteollisuusliitto ry. 2004. Turvetuotannon vesienpuhdistusmenetelmät. http://www.turveteollisuusliitto.fi/user_files/files2/Ymparistojaosto/090401tuotekortit.pdf

Vakkilainen, P. 1986. Haihdunta. Julkaisussa Mustonen, S. (toim.) 1986: Sovellettu hy-drologia. 503 s. Vesiyhdistys ry. Helsinki.

Veijalainen, N. 2012. Estimation of climate change impacts on hydrology and floods in Finland. Aalto University publication series. Helsinki.

Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012. Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. Suomen Ympäristö 16. Suomen ympäristökeskus. Vuollekoski, M. & Joensuu, S. 2006. MESUVE-hankkeessa perustettujen erityisaluei-den tuloksia. Julkaisussa: Kenttämies, K. & Mattsson, T. (toim.): Metsätalouden vesis-tökuormitus. MESUVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 816. Suomen ympä-ristökeskus. Helsinki. Vuorenmaa, J., Järvinen, O. & Leinonen, L. 1999. Sadeveden pitoisuus- ja laskeuma-arvot Suomessa vuonna 1997. Suomen ympäristökeskuksen moniste 165. Suomen ym-päristökeskus. Helsinki.

Vuorenmaa, J., Järvinen, O. & Leinonen, L. 2001. Sadeveden laatu ja laskeuma Suo-messa vuonna 1998. Suomen ympäristö 468. Suomen ympäristökeskus ja Ilmatieteen laitos. Helsinki. Vuorenmaa, J., Rekolainen, S., Lepistö, A., Kenttämies, K.,& Kauppila, P. 2002. Losses of nitrogen and phosphorus from agricultural and forest areas in Finland during the 1980s and 1990s. Environmental Monitoring and Assessment 76: 213–248.

Ylivainio, K., Esala, M. ja Turtola, E. 2002. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn typpi- ja fosforihuuhtoumat. Kirjallisuuskatsaus. Maa- ja elintarviketalous 12. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Åström, M., Aaltonen, E-K. ja Koivusaari, J. Changes in leaching patterns of nitrogen and phosphorus after artificial drainage of a boreal forest – a paired catchment study in Lappajärvi, western Finland. Boreal Environment Research 10: 67–78.

Liite 1.1PERUSTASOPohjois-Suomi Tuloksia: Länsi-Suomi Tuloksia:Tuotantosuo Perustaso talvi/kevät kesä/syksy Tuotantosuo Perustaso talvi/kevät kesä/syksy

1 Alalamminsuo la x 1 Haukineva x x2 Ansosuo la x 2 Helminkäiskeidas x x3 Hangassuo la1, la2 x 3 Hormaneva x x4 Heinineva la1 x x 4 Iso-Korvaneva x x5 Heposuo la1-2 x 5 Isosuo x x6 Hietalahdenaapa la1 x 6 Jämiänkeidas x x7 Jakosuo kem1 x 7 Kairineva x x8 Joutenneva la6 x 8 Kolkunsuo x9 Joutsensuo la1 x 9 Korpisalonneva x x

10 Jyletneva la1-2 x 10 Lamminneva x x11 Jääräsuo la1 x 11 Latikka-Ristineva x x12 Kapulasuo vsp1 x 12 Laurinneva x x13 Katvansuo la3 x 13 Läyniönsuo x x14 Keisarinsuo la3 x 14 Mäkikylänsuo x x15 Keskiaapa la x 15 Naarasneva x x16 Kettusuo la1-2 x 16 Pajusuo x x17 Koivulanneva la, la4 x 17 Porrasneva x x18 Koppelosaarensuo la1 x 18 Ristineva x x19 Kuljunneva la x 19 Saarikeidas x x20 Kuusisuo la2 x 20 Satamakeidas x x21 Kynkäänsuo la1-2 x 21 Sompaneva x x22 Kynkäänsuo la3-4 x x 22 Teerineva x x23 Laakasuo la6 x 23 Valkeissuo x x24 Latva-aapa la1 x 24 Östra Mossen x x25 Lehtosuo Hyrynsalmi la4 x26 Lumiaapa la1 x27 Lumiaapa la3 x x Itä-Suomi Tuloksia:28 Marttilansuo la2 x Tuotantosuo Perustaso talvi/kevät kesä/syksy29 Naurissuo la4 x 1 Haukkasuo x x30 Niskansuo la x 2 Hirsisuo x x31 Nurmesneva la1-4 x 3 Hirvisuo x32 Onkineva la1-2 x 4 Huppionsuo x33 Pelsonsuo la3 x 5 Huuhansuo x x34 Pihlajaneva la1-4 x 6 Juvainsaarensuo x x35 Piipsanneva KEM2 x 7 Jylhäsuo x36 Puuroneva la2 x 8 Lakeanrahka x37 Rakkaviidanaapa la2 x 9 Laviassuo x38 Siiviläniemenaapa la3 x x 10 Lenninsuo x39 Suksiaapa la1 x 11 Leppisuo x x40 Suurisuo Kajaani la1 x 12 Multaharjunsuo x41 Teikovuoma vps1 x 13 Nokeissuo x x42 Teuravuoma la2 x 14 Pakinsuo x43 Varisneva la1-2 x 15 Suursuo x x44 Varpusuo Sotkamo la1 x 16 Tiirinsuo x x45 Vittouvenneva la1-2,la3 x 17 Valkianjärvensuo x x46 Äijönneva la x 18 Vehkataipaleensuo x x

Liite 1.2PINTAVALUTUSPohjois-Suomi Tuloksia: Pohjois-Suomi Tuloksia:Tuotantosuo Pintavalutus talvi/kevät kesä/syksy Tuotantosuo Pintavalutus talvi/kevät kesä/syksy

1 Ahmaneva pvk1 x 47 Lumiaapa pvk2 x2 Alalamminsuo pvk1 x 48 Lyypäkinaapa pvk x3 Epäillyksensuo pvk2 x 49 Muljunaapa pvk2 x4 Haaponeva pvk2 x 50 Niskansuo pvk1, pvk2, pvk3 x5 Hakasuo pvk1 x x 51 Nurmesneva pvk1, pvk2, pvkA x6 Hankilanneva pvk1, pvk2 x x 52 Ojaneva pvk1 x7 Haukkasuo pvk2 x 53 Olki-Peurasuo pvk1 x x8 Hietalahdenaapa pvk1 x 54 Osmalamminneva pvk1 x x9 Hirviojanaapa pvk1 x 55 Palosuo pvk1 x

10 Humpinsuo pvkA x x 56 Parkkisenrimpi pvk1 x11 Isoaapa pvk1 x 57 Paskoneva pvk1 x x12 Isonivansuo pvk1 x 58 Pehkeensuo pvk1 x x13 Iso-Pihlajasuo pvk1 x 59 Pelsonsuo pvk2 x14 Iso-Pukasuo pvk1 x 60 Peltosuo pvk3 x15 Isosuo pvk1, pvk2-3 x x 61 Pihlajaneva pvk1 x x16 Iso-Tuohiaapa pvk1 x 62 Piipsanneva pvk1, 2, 3, 4 x17 Itäsuo pvk1 x x 63 Pohjoinen Latvasuo pvk1 x18 Jakosuo pvk1 x x 64 Polvisuo pvk1 x19 Jousineva pvk1, pvk2 x 65 Puntarisuo pvk1 x20 Jouttenisenneva pvk1 x 66 Puutionneva pvk1 x21 Jouttenoinen pvk x 67 Puutiosuo pvk2, pvk3 x x22 Keskiaapa pvk2-3 x 68 Päällysneva pvk1 x x23 Kivineva Kärsämäki pvk1 x 69 Raja-aava pvk1 x24 Kivineva Pulkkila pvk1, pvk2 x 70 Rauansuo pv x x25 Kivisuo pvk1 x 71 Rautamullansuo pvk x26 Kivisuo, Kajaani pvk1 x 72 Ristivuoma pvkE x27 Komppasuo pvk1 x 73 Saarineva pvk1 x x28 Kompsasuo pvk1 x 74 Saarisuo pvk1 x29 Kontio-Klaavunsuo pvk1, pvk2 x x 75 Sapilassuo pvk1, pvk2 x30 Kontiosuo pvk1 x 76 Siiviläniemenaapa pvk1 x x31 Korentosuo pvk1 x x 77 Siloneva pvk1 x32 Kortesuo pvk1 x 78 Sivakkasuo pvk1 x33 Koutuansuo pvk1 x 79 Susiojanlatvasuo pvk1 x34 Kuikkasuo pvk1 x 80 Suurisuo, Vuolijoki pvk1 x x35 Kuljunneva pvk1 x 81 Teerilammensuo pvk1 x36 Kurenluijanneva pvk1 x 82 Ternuvuoma pvk1 x37 Kuuhkamonneva pvk1 x 83 Teuravuoma pvk1 x38 Kuusisuo pvk1 x 84 Turkkisuo pvk2 x39 Kynkäänsuo pvk1, pvk2, pvk3 x 85 Tuppuraneva pvk x40 Kärjenrimpi pvk1 x x 86 Tuulisuo pvk1 x41 Laukkuvuoma pvk1 x 87 Vaaraojanlatvasuo pvk1 x42 Lehdonsuo pvk1 x 88 Vasamanneva pvk1 x x43 Lehtoneva pvk1 x 89 Äijönneva pvk1 x44 Leväjänkä pvk1 x45 Leväsuo pvk2 x46 Luesuo pvk1 x

Pohjois-Suomi Tuloksia: Pohjois-Suomi Tuloksia:Kuntoonpanosuo Pintavalutus talvi/kevät kesä/syksy Kuntoonpanosuo Pintavalutus talvi/kevät kesä/syksy

1 Ahmaneva pvk1 x 19 Märsynneva pvk1 x x2 Alalamminsuo pvk1 x 20 Niskansuo pvk1, pvk2 x3 Haukkasuo pvk1, pvk2 x x 21 Olki-Peurasuo pvk1 x x4 Hirviojanaapa pvk1, pvk2 x x 22 Palosuo pvk1 x5 Iso-Lamminneva pvk x x 23 Paskoneva pvk1 x x6 Iso-Pihlajasuo pvk1 x x 24 Pehkeensuo pvk x x7 Isosuo, Vaala pvk1 x 25 Pelsonrimpi pvk1 x8 Jouttenoinen pvk x x 26 Puutiosuo pvk x x9 Jäkäläsuo pvk1 x x 27 Saariaapa pvk1 x x

10 Kaartivuoma pvk1, pvk2 x 28 Saarineva pvk1 x11 Kivineva Kärsämäki pvk x 29 Sapilassuo pvk1 x12 Kivineva Pulkkila pvk2 x 30 Sauvasuo pvk1 x x13 Korentosuo pvk1 x x 31 Ternuvuoma pvk1 x14 Kupsussuo pvk1 x x 32 Vaaraojanlatvasuo pvk1 x15 Kuuhkamonneva pvk1, pvk2 x x 33 Varesaapa pvk2 x16 Kärjenrimpi pvk1, pvk2 x x 34 Vasamanneva pvk1 x17 Lampsisuo pvk1 x x 35 Verkaneva pvk1 x x18 Muljunaapa pvk3 x x 36 Äijönneva pvk1 x x

Liite 1.3PINTAVALUTUSLänsi-Suomi Tuloksia: Itä-Suomi Tuloksia:Tuotantosuo Pintavalutus talvi/kevät kesä/syksy Tuotantosuo Pintavalutus talvi/kevät kesä/syksy

1 Helminkäiskeidas x x 1 Ahmonsuo x x2 Hirvineva x x 2 Dragmossen x x3 Hormaneva x x 3 Isoneva x4 Isoneva x x 4 Karhunsuo x5 Iso-Rydistönkeidas x x 5 Kesselilänsuo x6 Joutsuo x x 6 Kiihansuo x7 Kampinkeidas x x 7 Konnunsuo x x8 Kapustanneva x x 8 Korpisuo x x9 Korpisalonneva x x 9 Kuivastensuo x x

10 Lammi-Kahalasuo x x 10 Lakeanrahka x11 Lammisuo x x 11 Lahnasuo x12 Laurinneva x x 12 Lampsansuo x13 Linturahka x x 13 Lintusuo x14 Mustakeidas x x 14 Liittosuo x x15 Naarasneva x x 15 Läntinen Suurisuo x16 Nanhiansuo x x 16 Multaharjunsuo x17 Porrasneva x x 17 Oritsuo x x18 Ristineva x x 18 Paljasuo x19 Röyhynsuo x x 19 Pyöreäsuo x20 Sammatinneva x x 20 Raatesuo x x21 Sarvanneva x x 21 Rajasuo x x22 Satamakeidas x x 22 Ruskeasuo x23 Savonneva x x 23 Saaransuo x24 Tervasuo x 24 Vehkaojansuo x25 Ukonmurronsuo x x 25 Kirkkosuo x x26 Vehkaneva x x 26 Konnunsuo x27 Viitalanneva x x 27 Linnansuo x x28 Väärälammensuo x x 28 Mekrijärvensuo x x

29 Puohtiinsuo x x30 Suurisuo x

Länsi-Suomi Tuloksia: 31 Tuohtaansuo x xKuntoonpanosuo Pintavalutus talvi/kevät kesä/syksy 32 Valkeasuo x

1 Eurassuo x2 Heiniahonneva x3 Heitonneva x x Itä-Suomi Tuloksia:4 Hirvikeidas x x Kuntoonpanosuo Pintavalutus talvi/kevät kesä/syksy5 Huidankeidas x x 1 Dragmossen x x6 Isoneva x x 2 Koivusuo x x7 Kairinneva x 3 Korholansuo x x8 Koivansuo x x 4 Läntinen Suurisuo x9 Korpisalonneva x x 5 Rahkasuo x

10 Kurkisuo x 6 Vehkasuo x x11 Leppisuot 2 x x 7 Teyrisuo x12 Linturahka x x13 Madesneva x14 Matosuo x15 Mesiänsuo x16 Nanhiansuo x x17 Permisuo x18 Pirttiahonsuo x x19 Raumjärvensuo x20 Rinnansuo x21 Ruissaarenneva x22 Rukoneva x x23 Rääsysuo x x24 Sarasuo x x25 Sarkinneva x x26 Savonneva x27 Soidinsuo x x28 Ukonmurronsuo x x29 Umpilammensuo x x30 Vittassuo x x

Liite 1.4KASVILLISUUSKENTTÄPohjois-Suomi Tuloksia: Länsi-Suomi Tuloksia:Tuotantosuo Kasv.kenttä talvi/kevät kesä/syksy Tuotantosuo Kasv.kenttä talvi/kevät kesä/syksy

1 Erkansuo hiB x 1 Alkkia x x2 Hanhineva Muhos hi1 x 2 Höystösensuo x x3 Kynkäänsuo rh1 x 3 Iso-Korvaneva x x4 Luomaneva hi1 x 4 Isosuo x x5 Pelsonrimpi hi1, hi2 x 5 Jokipolvensuo x x6 Pelsonsuo hi2 x 6 Jämiänkeidas x x7 Porkanneva rh1 x 7 Kontio- ja Palloneva x x8 Suksiaapa rh1 x 8 Kurkikeidas x x9 Viitasuo rh1 x 9 Lammasneva x x

10 Vittasuo hi1 x 10 Leppisuot x x11 Mustakeidas-Saarikeidas x x12 Mäkikylänsuo x x

Itä-Suomi Tuloksia: 13 Okssuo x xTuotantosuo Kasv.kenttä talvi/kevät kesä/syksy 14 Palloneva x x

1 Torvmossen x 15 Saarikeidas x x2 Lakiasuo x 16 Sarkinneva x x3 Valkeasuo x 17 Sarvaneva x x

18 Satamakeidas x x19 Takaneva x x

KEMIKALOINTIPohjois-Suomi Tuloksia: Itä-Suomi Tuloksia:Tuotantosuo kemikalointi talvi/kevät kesä/syksy Tuotantosuo kemikalointi talvi/kevät kesä/syksy

1 Jakosuo kem1 x 1 Jylhäsuo x2 Navettarimpi kem1 x 2 Kurkisuo x x3 Piipsanneva kem1 x 3 Lakeanrahka x4 Piipsanneva kem2 x 4 Leppisuo x

5 Nokeissuo x6 Ropolansuo x

Länsi-Suomi Tuloksia: 7 Suursuo x xTuotantosuo kemikalointi talvi/kevät kesä/syksy 8 Viransuo x

1 Haapasuo x 9 Vuotsinsuo x2 Haukineva x

Liite 2.1Pohjois-Suomi Brutto Netto2003-2011 keskiarvot n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Valuma n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn

mg/l µg/l µg/l mg/l l/s km2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha dTuotantosuotPerustaso

talvi keskiarvo 194 12 140 2044 17 9 28 89 1,2 19 142 70 1,0 14 0,0min 3,0 20 700 7,4 0,6 7,1 0,0 0,6 10 2,9 0,0 0,3 0,0max 31 851 3598 52 42 430 4,4 71 740 329 4,1 46 2,8mediaani 11 55 1972 14 8 56 0,3 12 79 44 0,1 8,2 0,0

kevät keskiarvo 100 17 65 1390 15 71 30 760 3,3 83 864 643 2,2 52 0,0min 1,9 15 834 2,3 18 98 0,9 17 212 0 0,0 9,0 0,0max 77 340 2167 34 111 3429 12 155 2012 3261 11 113 0,0mediaani 12 45 1350 14 67 506 2,8 76 823 474 1,8 40 0,0

kesä keskiarvo 669 15 62 1673 30 14 50 194 0,7 24 340 165 0,4 18 0,0min 3,1 11 702 2,1 1,7 2 0,1 2 38 0 0,0 1,3 0,0max 75 280 3500 84 60 982 2,6 130 2177 879 2,3 104 786mediaani 12 49 1571 26 11 98 0,5 17 245 72 0,3 13 0,0

syksy keskiarvo 39 13 72 3306 21 18 14 149 0,9 54 311 119 0,6 46 0,0min 2,8 24 2185 11 4,5 34 0,3 15 81 10 0,0 11 0,0max 58 197 7050 60 35 387 2,9 146 779 341 2,6 133 140mediaani 8,8 37 2845 16 15 119 0,5 45 257 84 0,3 39 0,0


mg/l µg/l µg/l mg/l l/s km2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha dTuotantosuotPintavalutuskenttä

talvi keskiarvo 369 3,7 38 1128 24 8,7 60 25 0,2 7,8 137 13 0,1 4,1 0,0min 0,5 11 394 9,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0max 27 146 3610 79 20 248 0,7 28 344 214 0,4 21 98mediaani 2,8 30 1008 20 8,0 14 0,2 6,8 120 0,2 0,1 2,9 0,0

kevät keskiarvo 198 4,7 31 884 16 58 55 180 1,3 41 717 93 0,4 18 0,0min 0,5 12 477 4,5 7,4 12 0,1 5,0 147 0,0 0,0 0,0 0,0max 24 83 2030 59 147 1069 4,3 114 3416 976 2,9 66 0,0mediaani 3 27 840 14 57 144 1,1 36 572 47 0,2 15 0,0

kesä keskiarvo 2054 5,1 55 1045 34 11 192 45 0,4 10 287 28 0,2 5,0 0,0min 0,5 7,2 381 7,2 0,4 0,2 0,0 0,4 5,0 0,0 0,0 0,0 0,0max 30 783 4114 128 43 364 4,0 45 1449 330 2,9 40 0,0mediaani 3,9 36 947 30 10 28 0,3 7,4 242 9,0 0,1 3,0 0,0

syksy keskiarvo 255 3,1 35 1428 26 18 76 46 0,5 26 408 22 0,2 17 0,0min 0,5 8,0 343 5,5 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0max 16 120 5256 74 39 228 1,6 103 1801 200 1,1 94 0,0mediaani 2,8 30 1219 24 18 27 0,4 20 306 2,4 0,1 11 0,0

KuntoonpanosuotPintavalutuskenttä

talvi keskiarvo 181 3,7 78 1581 43 11min 0,5 13 548 13 0,4max 12 679 5200 137 105mediaani 3,3 47 1358 37 5,2

kevät keskiarvo 96 4,4 35 864 24 51min 0,5 11 294 9,2 19max 14 88 1665 41 112mediaani 3,0 32 853 24 41

kesä keskiarvo 492 5,0 58 1214 46 18min 0,5 12 516 10 1,4max 13 458 3078 119 160mediaani 3,6 32 1006 41 11

syksy keskiarvo 143 2,7 38 1356 30 16min 0,5 7,7 460 6,9 0,3max 13 150 2600 77 41mediaani 2,2 32 1183 31 15


mg/l µg/l µg/l mg/l l/s km2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha dTuotantosuotKasvillisuuskenttä

kesä keskiarvo 212 9,3 86 1385 41 11 20 74 0,6 11 323 56 0,4 6,0 0,0min 1,3 16,4 534 10 2,5 3,7 0,1 1,4 33 0,0 0,0 0,0 0,0max 21 287 3081 93 20 510 1,7 25 897 491 1,5 21 538mediaani 7,7 88 970 38 9,3 30 0,4 8,0 216 12 0,2 3,0 0,0

Pohjois-Suomi Brutto Netto2003-2011 keskiarvot n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Valuma n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn

mg/l µg/l µg/l mg/l l/s km2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha dTuotantosuotKemikalointi

kem.kausi keskiarvo 266 11 33 1103 11 10 39 108 0,3 12 118 83 0,2 7,6 0,0min 1,3 6,0 332 1,3 1,7 2,6 0,0 0,8 2,7 0,0 0,0 0,0 0,0max 54 203 2800 35 42 697 2,3 57 692 652 2,1 39 40mediaani 8,0 25 1021 10 7 47 0,1 9,1 60 33 0,0 4,6 0,0

Liite 2.4Länsi-Suomi Brutto Netto2003-2011 keskiarvot n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Valuma n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn


talvi keskiarvo 675 7,0 66 2371 47 16 120 92 0,8 31 627 66 0,5 24 0,0min 1,1 17 1074 14 1,7 3,8 0,1 3,7 33 0,0 0,0 2,5 0,0max 45 247 4769 130 62 1195 5,1 137 3159 1089 4,1 123 2765mediaani 5,4 58 2219 43 14 59 0,6 24 447 34 0,3 18 0,0

kevät keskiarvo 703 12 69 1637 33 31 121 260 1,3 41 716 203 0,8 26 0,0min 1,3 17 655 12 2,4 5,8 0,1 2,7 34 0,0 0,0 1,7 0,0max 189 583 3380 151 237 2838 5,3 288 3174 2797 4,3 87 1892mediaani 7,0 51 1623 32 26 140 0,9 33 591 89 0,4 22 0,0

kesä keskiarvo 1128 13 102 2125 61 8,2 120 73 0,5 15 402 60 0,4 12 71min 2,7 23 747 18 0,2 3,3 0,0 0,3 13 1,9 0,0 0,2 0,0max 88 446 3838 157 29 427 1,7 52 1718 387 1,3 42 816mediaani 9,3 91 2155 60 7,0 61 0,4 13 320 45 0,3 10 45

syksy keskiarvo 477 12 68 2748 65 17 120 141 0,8 35 748 113 0,5 28 54min 1,4 17 1057 19 0,5 4,9 0,1 0,9 26 1,0 0,0 0,7 0,0max 202 227 5728 156 135 1135 6,3 247 2742 1105 4,0 189 1171mediaani 7,2 62 2708 62 14 84 0,6 30 605 61 0,4 25 77


mg/l µg/l µg/l mg/l l/s km2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha dTuotantosuotPintavalutuskenttä

talvi keskiarvo 432 4,8 73 2267 51 14 50 57 0,7 25 520 35 0,5 20 0,0min 0,5 9,4 474 16 0,8 0,4 0,0 0,8 26 0,0 0,0 0,4 0,0max 33 233 5100 117 56 223 2,7 83 2119 187 2,0 70 1091mediaani 3,7 67 2068 48 11 35 0,4 21 425 18 0,4 16 0,0

kevät keskiarvo 384 8,9 55 1494 36 29 50 298 1,3 36 652 249 0,8 24 0,0min 1,1 12 473 13 5,2 19 0,2 10 160 0,0 0,0 2 0,0max 69 280 3825 79 67 3323 8,8 110 2185 3232 7,5 78 98mediaani 4,4 48 1393 32 23 99 0,8 28 474 45 0,4 17 0,0

kesä keskiarvo 779 7,9 89 1766 69 8,7 50 52 0,5 13 498 38 0,4 10 143min 0,8 11 558 16 0,8 2,5 0,0 1,2 22 0,0 0,0 0,8 0,0max 35 761 4844 173 27 199 1,9 41 1479 187 1,8 32 693mediaani 6,0 68 1634 68 6,8 42 0,4 11 422 26 0,3 7,8 149

syksy keskiarvo 355 5,5 52 2158 61 18 49 90 0,8 36 811 61 0,5 28 68min 0,3 11 98 21 4,3 4,7 0,1 5,3 172 0,0 0,0 3,0 0,0max 29 143 4567 135 46 591 2,5 198 1648 525 1,8 184 670mediaani 3,9 51 2000 63 16 58 0,7 35 798 25 0,4 23 113

Länsi-Suomi2003-2011 keskiarvot n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn

mg/l µg/l µg/l mg/lKuntoonpanosuotPintavalutuskenttä

talvi keskiarvo 94 5,2 100 1752 58min 1,0 11 303 25max 22 530 4730 150mediaani 3,8 76 1767 52

kevät keskiarvo 131 9,5 73 1302 39min 1,2 14,8 483 16max 66 469 3160 79mediaani 6,2 45,2 1169 37

kesä keskiarvo 383 11 85 1517 71min 0,9 15 490 25max 137 316 2950 108mediaani 3,9 61 1390 69

syksy keskiarvo 128 3,3 62 1683 68min 0,5 14 509 31max 15 471 3520 127mediaani 2,7 36 1575 68



talvi keskiarvo 233 6,8 89 2050 44 14 40 77 1,0 23 480 56 0,8 18 0,0min 1,1 14 927 15 1,7 2,1 0,0 2,1 48 0,0 0,0 0,0 0,0max 34 259 5375 112 40 664 4,9 155 1134 512 3,4 117 289mediaani 5,8 82 1942 41 15 43 0,7 16 407 21 0,5 11 0,0

kevät keskiarvo 217 12 60 1446 30 41 41 527 2,3 46 714 459 1,6 29 0,0min 1,7 23 810 13 4,7 21 0,2 7,1 148 0,0 0,1 0,0 0,0max 55 165 2575 60 177 8190 23 267 2486 7884 19,8 191 230mediaani 7,8 50 1325 29 25 157 1,2 29 553 117 0,7 19 0,0

kesä keskiarvo 427 6,7 82 1425 51 8,3 40 55 0,5 7,8 305 41 0,3 4,3 0,0min 2,2 15 686 16 0,1 0,3 0,0 0,3 89 0,3 0,0 0,0 0,0max 20 177 3090 106 30 466 1,3 19 845 444 1,1 14 184mediaani 6,1 82 1312 48 5,9 30 0,4 6,1 232 19 0,3 3,7 0,0

syksy keskiarvo 204 6,1 59 1806 50 22 40 107 1,0 29 786 80 0,8 23 0,0min 1,0 12 775 18 5,6 8,6 0,1 7,7 146 0,0 0,0 0,0 0,0max 21 118 3533 85 61 669 3,1 60 2218 588 7,3 182 532mediaani 5,0 57 1763 51 19 77 0,8 24 659 46 0,5 18 53

Länsi-Suomi2003-2011 keskiarvot n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn

mg/l µg/l µg/l mg/lTuotantosuotKemikalointi

kem.kausi keskiarvo 105 11 11 1936 14min 7,3 4,0 1571 8,4max 19 24 2350 25mediaani 10 10 1894 13

Liite 2.7Itä-Suomi Brutto Netto2003-2011 keskiarvot n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Valuma n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn


talvi keskiarvo 24 10 94 2065 39 21 20 155 1,3 40 287 129 1,0 35 0,0min 2,7 31 1038 13 4,6 30 0,4 8,0 36 7,5 0,4 12 0,0max 32 263 2830 96 59 481 2,6 111 1111 444 2,3 91 0,0mediaani 7,8 86 2011 30 16 115 1,2 38 131 82 0,9 30 0,0

kevät keskiarvo 37 15 72 1523 33 68 27 676 3,1 87 1511 400 1,8 52 0,0min 2,1 21 805 16 6,3 27 0,2 5,5 137 12 0,1 2,8 0,0max 125 173 2233 71 202 5488 15 351 5844 1305 5,3 236 453mediaani 8,1 60 1489 29 71 400 2,9 58 905 226 1,7 36 0,0

kesä keskiarvo 839 16 109 2117 57 16 82 188 1,3 29 793 135 1,0 21 80min 3,1 13 651 10 1,3 6,9 0,2 1,8 152 4,7 0,1 1,3 0,0max 133 360 5006 123 49 1155 5,3 75 2513 716 4,9 63 630mediaani 12 99 1919 50 13 126 1,0 24 638 95 0,6 17 109

syksy keskiarvo 93 12 73 2242 49 33 26 331 2,0 63 1197 290 1,5 51 0,0min 3,0 8,6 1210 12 6,6 47 0,1 13 198 19 0,0 11 0,0max 43 251 5000 125 81 2081 5,8 167 3083 1953 4,4 132 582mediaani 9,2 62 2310 43 28 199 1,5 59 1103 142 0,9 45 0,0


mg/l µg/l µg/l mg/l l/s km2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha dTuotantosuotPintavalutus

talvi keskiarvo 36 3,0 59 1765 40 5,1 2 23 0,2 9,0 186 27 0,1 5,3 0,00min 0,6 6,7 457 8,9 4,8 10 0,2 7,4 186 27 0,1 5,3 0,00max 5,2 137 4400 109 5,5 35 0,2 11 186 27 0,1 5,3 0,00mediaani 3,3 47 1550 29 5,1 23 0,2 9,0 186 27 0,1 5,3 0,00

kevät keskiarvo 93 7,9 49 1325 29 53 9 395 2,0 62 1383 1,9 0,0 1,5 0,00min 1,2 15 663 6,8 2,9 7,0 0,1 2,8 102 1,9 0,0 1,5 0,00max 48 2004 2004 116 173 1692 9,9 183 3911 1,9 0,0 1,5 0,00mediaani 6,2 35 1333 25 26 54 5,7 22 56 1,9 0,0 1,5 0,00

kesä keskiarvo 930 6,1 74 1540 56 9,1 72 61 0,5 14 415 36,6 0,2 8,9 46min 1,1 18 605 10 1,0 2,3 0,0 1,1 36 0,0 0,0 0,7 0,0max 23 304 5520 210 40 484 6,7 54 2003 393 3,7 27 300mediaani 5,0 454 1369 52 7,1 30 0,3 12 357 13 0,2 7,1 69

syksy keskiarvo 121 4,3 44 1666 37 28 15 215 2,2 45 690 550 5,3 76 0,0min 0,7 7,0 413 4,0 6,6 6,1 0,1 2,7 120 0,0 2,3 20 0,0max 19 155 3533 98 128 2238 16 245 1395 2018 14 190 654mediaani 2,9 31 1600 29 21 49 0,8 31 535 90 2,4 47 0,0

Itä-Suomi2003-2011 keskiarvot n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn

mg/l µg/l µg/l mg/lKuntoonpanosuotPintavalutus

talvi keskiarvo 11 5,9 55 1672 41min 1,7 33 1050 24max 8,3 87 2133 70mediaani 7,5 45 1833 29

kevät keskiarvo 13 6,1 85 1633 36min 4,3 38 1350 18max 7,3 112 1950 51mediaani 6,8 106 1598 38

kesä keskiarvo 62 9,9 145 1965 68min 1,8 14 691 48max 20 420 3040 89mediaani 10 82 2096 76

syksy keskiarvo 14 8,8 85 2130 57min 1,1 28 1767 42max 24 135 2867 76mediaani 4,5 86 1850 57



kesä keskiarvo 32 6,4 129 1521 58 7,2 1 20 0,7 12 413 7,3 0,6 8,4 110min 3,3 19 680 14 7,2 20 0,7 12 413 7,3 0,6 8,4 110max 11 385 2450 110 7,2 20 0,7 12 413 7,3 0,6 8,4 110mediaani 5,1 69 1520 69 7,2 20 0,7 12 413 7,3 0,6 8,4 110

Itä-Suomi Brutto Netto2003-2011 keskiarvot n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Valuma n Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn

mg/l µg/l µg/l mg/l l/s km2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha dTuotantosuotKemikalointi

kem.kausi keskiarvo 681 14 20 1671 19 12 53 153 0,2 18 217 134 0,1 14 0,0min 3,9 5,4 582 4,5 2,4 22 0,0 3,3 41 19 0,0 2,2 0,0max 35 68 4636 57 27 572 1,2 43 718 525 0,8 31 426mediaani 12 14 1536 13 9,8 145 0,2 16 175 130 0,0 12 0,0

Liite 3.1

arvioitu arvioituTOC:sta CODMn:sta

Luonnontilainen kohde suo-% näytteitä Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn TOC (DOC)kpl mg/l µg/l µg/l mg/l O2 mg/l

Etelä-SuomiSaukkonen & Kortelainen 1995; turvemaavaltaiset valuma-alueet

Kruunuoja 88 kevät, syksy 1962-92 1.2 14 460 31 23 mediaani

Mattsson ym. 2003; turvemaavaltaiset valuma-alueetHuosionkorpi 2 21 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.5 8 340 18 13 keskiarvoSusimäki 24 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.8 37 560 47 35 keskiarvoPyhä-Häkki 1 42 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 1.2 13 430 34 25 keskiarvoPyhä-Häkki 3 22 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.7 18 520 42 31 keskiarvoSidländet 1 39 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.5 26 940 49 36 keskiarvoSidländet 2 36 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.3 24 710 39 29 keskiarvo

0.7 21 583 38 28

Sallantaus 1983; luonnontilainen vertailusuoHäädetkeidas koko vuosi 1980-81 18 760 58 43 keskiarvo

Vapo Oy, ennakkotarkkailut, keskiarvot pisteiltä jotka sijaitsevat enintään n.1000 m päässä metsäojitetulta hankealueeltaKynnyssuo 5 kesä 2012 0.8 9.4 850 61 45 keskiarvoLintuneva 5 kesä 2012 1.6 13 774 65 48 keskiarvoSikarämäkkö 4 kesä 2012 2.8 19 545 45 34 keskiarvoTorronsuo 10 koko vuosi 2011-12 1.1 22 997 55 41 keskiarvo

1.6 16 792 57Imatran Voima Oy, Soinin ja Karstulan turvetuotantoalueiden lähtötilanteen vedenlaatuselvitys, luonnontilainen suo

Puntarisuo A 5 kesä 1985-87 2.4 14 865 45 33 keskiarvoTASO-hankkeen tulokset, luonnontilainen kohde

Pyhä-Häkki Mustospuro 18 koko vuosi 2011-2012 1.8 14 449 40 30 keskiarvo

Pohjois-SuomiKortelainen ym. 2006; luonnontilaiset vanhat valuma-alueet * kiint.pitoisuudet täydennetty tutkimuksesta Ahtiainen & Huttunen 1995

Murtopuro 54 11-20/v. kevät, syksy 1979-82 1.2* 31 440 39 29 mediaaniLiuhapuro 53 11-20/v. kevät, syksy 1979-95 0.5* 23 420 34 25 mediaaniSuopuro 64 11-20/v. kevät, syksy 1979-82 1.4* 11 340 34 25 mediaaniVälipuro 53 11-20/v. kevät, syksy 1979-95 0.9* 16 450 41 30 mediaaniKivipuro 28 11-20/v. kevät, syksy 1979-82 1.4* 25 430 39 29 mediaaniKoivupuro 53 11-20/v. kevät, syksy 1979-82 1.9* 12 300 18 13 mediaaniIso-Kauhea 50 11-20/v. kevät, syksy 1992-95 14 510 32 24 mediaaniKorsukorpi 56 11-20/v. kevät, syksy 1992-95 11 370 27 20 mediaaniOijusluoma 1 28 11-20/v. kevät, syksy 1992-94 9 220 11 8 mediaaniOijusluoma 2 41 11-20/v. kevät, syksy 1992-94 7 210 15 11 mediaaniOijusluoma 3 38 11-20/v. kevät, syksy 1992-94 3 130 8 6 mediaaniOijusluoma 6 37 11-20/v. kevät, syksy 1992-94 5 180 14 10 mediaani

1.2 13.9 333 26 19

Mattsson ym. 2003; turvemaavaltaiset valuma-alueetPiilopirtinaho 1 47 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.3 11 390 28 21Piilopirtinaho 2 45 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.4 11 460 38 28Kortesuo 42 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 1.6 12 340 16 12Roninsuo 55 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.2 15 290 22 16Ritalehto 40 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.3 19 300 22 16Joutensuo 42 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.6 13 270 16 12Takkupuro 1 27 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.4 5 190 12 9.1Takkupuro 2 51 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.6 5 210 15 11Kivimäki 24 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 0.1 7 310 16 12Kivimäki/Runkaus 71 11/vuosi kevät, syksy 1997-99 2.2 8 410 14 10

0.7 11 317 20 15

Vuollekoski & Joensuu 2006; luonnontilainen suoalueKurkisuo 11/vuosi koko vuosi 2003-05 0.4 16 411 keskiarvo

Heikkinen 1990; luonnontilainen suoalueKeihäsoja 71 kesä, syksy 1985-86 3.6 55 390 27 17 keskiarvo

Hynninen & Sepponen 1983; luonnontilainen suoalueKirsioja 61 1 /kk koko vuosi 1972-73 8.0 36 keskiarvoKirsioja 61 1 /kk koko vuosi 1974-75 11 47 keskiarvo

9.5 42OIVA-tietokannan aineistot

Välipuro 53 141 kevät, syksy 1990-2000* 0.8 17 566 50 37 * varmuudella luonnontilainen Liuhapuro 49 223 kevät, syksy 2000-2012 0.8 23 572 46 34 v.2000 asti

Muut tarkkailuaineistotVitmaoja 72 koko vuosi 1993-2004 4.6 27 432 25 19 keskiarvoJoutensuo n.100 kesä 2000-2006 4.0 17 594 22 16 keskiarvo

tarkkailu-

jakso

Liite 3.2

arvioitu arvioituTOC:sta CODMn:sta

Metsätalouskohde suo-% näytteitä Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn TOC (DOC)kpl mg/l µg/l µg/l mg/l O2 mg/l

Etelä-SuomiSaukkonen & Kortelainen 1995; turvemaavaltaiset valuma-alueet

Huhtisuonoja 47 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 6.0 40 600 18 15 mediaaniKatajaluoma 37 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 6.4 40 950 25 18 mediaaniHeinästönluoma 59 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 5.1 32 850 43 30 mediaaniSydänmaanoja 52 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 2.5 28 880 36 26 mediaaniTöllinoja 38 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 2.1 17 400 15 11 mediaaniKesselinpuro 37 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 3.2 40 700 35 26 mediaaniVertailualue 65 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 4.2 26 760 32 27 mediaaniPahkaoja 41 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 3.7 20 570 25 18 mediaani

4.2 30 714 29 21Vuollekoski & Joensuu 2006, "Mesuve-hankkeessa perustettujen erityisalueiden tuloksia"; vanha metsätalousalue

Santamäensuo 11/vuosi koko vuosi 2003-2005 2.4 31 1149 keskiarvo

Vapo Oy, ennakkotarkkailut, keskiarvot pisteiltä jotka sijaitsevat enintään n.1000 m päässä metsäojitetulta hankealueeltaTalkkunasuo 3 kesä 2008 0.5 34 687 42 31 keskiarvoAlhonkeidas 7 kesä 2007-2009 6.4 40 680 44 33 keskiarvoHeinäahonsuo 4 kesä 2012 5.4 39 1350 65 48 keskiarvoHinkkasuo 4 kesä 2012 3.3 19 508 26 19 keskiarvoIso-Saapasneva 4 kesä 2012 7.7 103 1600 100 74 keskiarvoJulkuneva 3 kesä 2012 3.9 26 980 72 54 keskiarvo

Karjosuo 1 5 kesä 2012 0.8 23 876 68 50 keskiarvoKarjosuo 2 5 kesä 2012 1.9 20 630 38 28 keskiarvoKonttisuo 1 5 kesä 2012 1.6 43 916 67 50 keskiarvoKonttisuo 2 5 kesä 2012 2.0 47 1026 74 55 keskiarvoKuitulan Isosuo 5 kesä 2012 4.2 74 1420 79 58 keskiarvoRättisuo 4 kesä 2012 1.8 35 1060 69 51 keskiarvoSuljetunneva 5 kesä 2012 3.9 70 1100 62 46 keskiarvo

3.3 44 987 62 46Keski-Suomen Ely-keskus, TASO-tutkimushankkeen metsätalousalueet

Vanha metsäojitusalue, Patinmetsä 19 koko vuosi 2011-12 2.4 ¤ 27 732 36 27 keskiarvoHakkuu + maanmuokkaus, Kangasaho 18 koko vuosi 2011-12 1.4 ¤ 42 697 54 40 keskiarvoMetsäojitusalue, Soidinräme 1* 16 koko vuosi 2011-12 2.0 ¤ 23 631 56 41 keskiarvoMetsäojitus, kosteikko, Soidinräme 2* 17 koko vuosi 2011-12 2.2 ¤ 24 646 57 43 keskiarvo* mukana näytteet syyskuuhun 2012 asti, ennen kunnostusojituksen ja kosteikon tekemistä ¤ kiintoainemääritys tehty 0.45 µm suodattimella, ei täysin vertailukelpoinen muiden kiintoainemääritysten kanssa

OIVA-tietokannan aineistotHuhtisuonoja 47 103 koko vuosi 2000-08 11 28 848 32 23 keskiarvo

Pohjois-SuomiSaukkonen & Kortelainen 1995; turvemaavaltaiset valuma-alueet

Joutenpuro 46 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 3.2 19 460 29 21 mediaaniKirsioja 59 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 4.0 31 380 20 15 mediaaniKotioja 54 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 1.7 25 520 20 15 mediaaniYlijoki 59 4-12 /v. kevät, syksy n. 1962-92 2.6 29 600 16 13 mediaani

2.9 26 490 21 16

Vuollekoski & Joensuu 2006, "Mesuve-hankkeessa perustettujen erityisalueiden tuloksia"; vanha metsätalousalueTapaninsuo 11/vuosi koko vuosi 2003-2005 2.4 33 510 keskiarvo

Vapo Oy, ennakkotarkkailut, keskiarvot pisteiltä jotka sijaitsevat enintään n.1000 m päässä metsäojitetulta hankealueeltaTainivaaranaapa 5 kesä 2007-2008 5.2 35 794 26 19 keskiarvoMakkara-aapa 3 kesä 2008 0.7 39 563 32 24 keskiarvoIso Pajusuo 4 kesä 2004-2005 1.9 12 373 31 23 keskiarvoKonttisuo 3 kesä 2008 1.8 42 597 36 27 keskiarvoMantilansuo 2 kesä 2009 9.7 122 1190 45 33 keskiarvoKuohunneva 8 kesä 2005-2008 4.5 45 839 58 43 keskiarvoNuolisuo 1 kesä 2007 2.5 21 570 33 24 keskiarvoIsosuo 4 kesä 2004-2005 7.8 51 550 33 24 keskiarvoIso-Lehmisuo 3 kesä 2005 12.1 39 657 29 21 keskiarvoKaatiaisneva 8 kesä 2005-2008 8.1 54 861 42 31 keskiarvoPahaneva 4 kesä 2004-2005 11.4 32 573 31 23 keskiarvoSaarineva 3 kesä 2004-2005 3.4 34 1337 53 39 keskiarvoTervajoensuo 3 kesä 2009 1.1 50 1533 102 76 keskiarvo

5.4 44 803 42 31

OIVA-tietokannan aineistotKotioja 54 146 koko vuosi 2000-10 1.7 25 600 23 17 keskiarvo

* varmuudella luonnontilainen Ylijoki 59 144 koko vuosi 2000-12 2.4 31 611 19 14 keskiarvoMurtopuro 50 124 koko vuosi 2000-12 0.8 20 524 39 29 keskiarvoKivipuro 32 118 koko vuosi 2000-12 0.8 23 586 49 36 keskiarvoKoivupuro 57 121 koko vuosi 2000-12 0.8 13 458 32 24 keskiarvoSuopuro 70 118 koko vuosi 2000-12 1.0 9 393 33 25 keskiarvo

Koko SuomiJoensuu, Vuollekoski, Karosto. 2006. Kunnostusojitusten pitkäaikaisvaikutuksia, Mesuve-projektin loppuraportti.

yli 10 v. ojituksesta, 40 kohdetta 5/vuosi kevät, syksy 2004 6.5 41 695 39 29 keskiarvo

Joensuu, Ahti & Vuollekoski 1999. Vanhoilta metsäojitusalueilta valuvan veden kemialliset ominaisuudet. Metla tiedonantoja 74575 kohdetta 2815 1990-92 4.9 56 738 41 30 keskiarvo

tarkkailu-

jakso

Liite 2

Turvetuotantoalueen kuntoonpano

Turvetuotantoalueen kuntoonpanon esimerkkialueena on pidetty noin 100 ha tuotantoaluetta. Turvetuotantoalueeksi valmisteltavan suon kuntoonpano aloitetaan poistamalla suolta mahdollinen aines- ja energiapuu. Puuston poistoa tehdään ympärivuoti-sesti, mutta märimpien paikkojen hakkuut ajoittuvat yleensä jäätyneen maan ajalle. 100 ha tuotantoalueen puuston poisto kestää puuston määrästä ja hak-kuuolosuhteista riippuen kuukaudesta yhteen vuoteen. Tämän jälkeen valmistelua jatketaan kaivamalla tuotantoalueen ympärille eris-tysojat, joilla turvetuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet johdetaan vesien-suojelurakenteiden ohi. Korkeusolosuhteiden salliessa eritysojiin voidaan jättää kaivukatkoja ennen laskuojaa. Kaivukatkojen kohdalla vedet valuvat pintavalun-tana laskuojaan. Mikäli kaivukatkoja ei pystytä tekemään, korvataan ne eris-tysojiin purkukohtien yläpuolelle kaivettavilla lietetaskuilla. Normaalikokoista (2 m3/m) eristysojaa pystyy kaivamaan noin 45 m/h. 100 ha tuotantoalueelle tehtävä eristysojitustyö kestää 2-4 viikkoa. Eristysojien kaivun päätyttyä tuotantoalueen valmistelua jatketaan vesiensuoje-lurakenteiden rakentamisella ja niille johtavien ojien kaivulla. Yleisimmin tuotan-toaleen vesiensuojelurakenteisiin kuuluvat laskeutusaltaat, pumppaamo ja pumppausallas sekä pintavalutuskenttä. Lisäksi vesiensuojelua tehostetaan myöhemmin tehtävillä sarkaojarakenteilla. Pintavalutuskentän reunat pengerretään jotta veden kulku koko pintavalutus-alueen läpi varmistuisi. Penkereen ydin rakennetaan ja tiivistetään sulalla maal-la jolloin pintavalutuskenttä voidaan ottaa nopeasti käyttöön. Jos pengerrys on tehty talvella, tiivistetään penger seuraavana kesänä läpivirtausten estämiseksi. Vesiensuojelurakenteita voidaan tehdä ympärivuotisesti, mutta märimmillä pai-koilla työ on tehtävä talvella. Luiskien vakavuuden varmistamiseksi altaiden kai-vu voidaan tehdä kaksivaiheisena. Yleensä vesiensuojelurakenteiden toteutta-mien kestää kuukaudesta puoleen vuoteen. Mikäli pintavalutuskenttä rakennetaan metsäojitetulle alueelle, pidentää metsä-ojien tukkiminen pintavalutuskentällä kentän valmisteluaikaan 1-2 viikkoa. Mikäli ojien tukkiminen tehdään koneella, on työ tehtävä ennen kentän pengerrystä. Vesien johtaminen pintavalutuskentälle ja suon kuivaaminen aloitetaan heti kun penkereet ovat riittävästi tiivistyneet. Ensin tehdään reuna- ja kokoojaojaston kaivu. Ojastojen kaivutyötä voidaan tehdä kaivinkoneella kaivaen noin 20 m/h. 100 ha alueelle reuna- ja kokooja-ojastojen kaivutyö kestää 2-4 kk. Sarkaojitus voidaan tehdä joko siihen tarkoitetulla jyrsimellä tai kaivinkoneella kaivaen. Sarkaojaa syntyy kaivinkoneella noin 100 m/h. Sadan hehtaarin sarka-ojitus kestää 1-2 kuukautta. Sarkaojitusta voidaan tehdä ympärivuotisesti. Märät

arn16

Text Box

Liite 4

Liite 2

alueet voidaan esiojittaa (kopo-ojat) ennen varsinaista sarkaojitusta. Sarkaojien alapäähän asennetaan päisteputket, lietteenpidättimet ja niiden yläpuolelle kai-vetaan turvepaksuuden salliessa sarkaoja-altaat. Yleensä sarkaojat puhdiste-taan / uusitaan jyrsimellä heti kenttien muotoilutöiden päätyttyä. Reuna- ja kokoojaojien kaivu sekä sarkaojituksen kaivutyöt kestävät noin 100 ha laajuisella alueella kokonaisuutena 3-6 kk. Suon pinnan kuivuttua kentät valmistellaan tuotantokuntoon. Puiset alueet on jyrsittävä kunnostusjyrsimellä. Poikkeaman aiheuttavat ympäristöturvetta sisäl-tävät alueet, joilta kannot on poistettava keräämällä. Jyrsinnän jälkeen tuotan-toalueen sarat ruuvataan oikeaan poikkileikkausprofiiliin. Tuotantokenttien muo-toilua voidaan täydentää myös lanaamalla. Sarkaojitettujen kenttien kunnostus-työt ajoittuvat yleensä sulan maan kaudelle. Uuden alueen kuntoonpanoa jatke-taan kunnostusnostolla heti muotoilutöiden päätyttyä. Kunnostusnostossa syn-tynyttä turvetta käytetään auma-alueiden perustamiseen. 100 ha tuotantoalueen sarkaojitettujen kenttien kunnostaminen kestää kaikkiaan 2-4 viikkoa. Mikäli suon kunnostus tehdään tuotantokaudella, varsinainen turvetuotanto al-kaa välittömästi kunnostusnoston (kesto noin 1 viikko) päätyttyä. Kokonaiskes-toltaan valmistelutyöt kestävät yleensä 1-2 vuotta, mutta hyvissä olosuhteissa hanke voi valmistua jopa puolessa vuodessa. Tuotantoalueen tiestön rakennustyöt pyritään yleensä aloittamaan aivan valmis-teluvaiheen alussa, jotta valmistelun aikainen työmaaliikenne helpottuisi mah-dollisimman pian. Ensimmäisenä raivataan tielinjat. Tierungot rakennetaan heti puuston raivaamisen päätyttyä. Tierunkojen vahvikkeena käytetään paksutur-peisilla alueilla tuotantoalueelta raivattua ainespuuksi soveltumatonta puuta. Kangas- ja kuivilla turvemaillakin tienrakentamista voidaan tehdä ympärivuoti-sesti. Märille turvemaille tiepenger tehdään yleensä talviaikana jäädytetyn tie-rungon päälle. Penkereen sulettua se tiivistetään ja tasoitetaan seuraavana ke-sänä. Tämän jälkeen tiepenkereelle ajetaan murskekerrokset ja tien käyttö voi-daan aloittaa. Olosuhteista riippuen tien rakentaminen kestää yleensä muuta-masta kuukaudesta 1,5 vuoteen.

arn16

Text Box

Liite 3

Liite 5

Ojitetut pintavalutuskentät Ojittamattomat pintavalutuskentät

Suo Alue Suo Alue Suo AlueDragmossen Itä-Suomi Ahmaneva Pohjois-Suomi Liittosuo Itä-SuomiHankilanneva Pohjois-Suomi Ahmonsuo Itä-Suomi Linnansuo Itä-SuomiHelminkäiskeidas Länsi-Suomi Alalamminsuo Pohjois-Suomi Linturahka Länsi-SuomiIsoneva Itä-Suomi Epäillyksensuo Pohjois-Suomi Luesuo Pohjois-SuomiIsonivansuo Pohjois-Suomi Haaponeva Pohjois-Suomi Lyypäkinaapa Pohjois-SuomiItäsuo Pohjois-Suomi Hakasuo Pohjois-Suomi Läntinen Suurisuo Itä-SuomiJousineva Pohjois-Suomi Haukkasuo Pohjois-Suomi Muljunaapa Pohjois-SuomiJoutsuo Länsi-Suomi Helminkäiskeidas Länsi-Suomi Mustakeidas Länsi-SuomiJouttenisenneva Pohjois-Suomi Hietalahdenaapa Pohjois-Suomi Naarasneva Länsi-SuomiKapustaneva Länsi-Suomi Hirvineva Länsi-Suomi Niskansuo Pohjois-SuomiKarhunsuo Itä-Suomi Hirviojanaapa Pohjois-Suomi Nurmesneva Pohjois-SuomiKeskiaapa Pohjois-Suomi Hormaneva Länsi-Suomi Ojaneva Pohjois-SuomiKesselilänsuo Itä-Suomi Humpinsuo Pohjois-Suomi Olki-Peurasuo Pohjois-SuomiKirkkosuo pv1 Itä-Suomi Isoaapa Pohjois-Suomi Osmalamminneva Pohjois-SuomiKorpisuo Itä-Suomi Isoneva Länsi-Suomi Parkkisenrimpi Pohjois-SuomiKuljunneva Pohjois-Suomi Iso-Pihlajasuo Pohjois-Suomi Peltosuo Pohjois-SuomiKynkäänsuo Pohjois-Suomi Iso-Pukasuo Pohjois-Suomi Pihlajaneva Pohjois-SuomiLahnasuo Itä-Suomi Iso-Rydistönkeidas Länsi-Suomi Piipsanneva Pohjois-SuomiLakeanrahka Itä-Suomi Isosuo Pohjois-Suomi Polvisuo Pohjois-SuomiLaurinneva Länsi-Suomi Iso-Tuohiaapa Pohjois-Suomi Porrasneva Länsi-SuomiLintusuo Itä-Suomi Jakosuo Pohjois-Suomi Puntarisuo Pohjois-SuomiLumiaapa Pohjois-Suomi Jousineva Pohjois-Suomi Puohtiinsuo pv1 Itä-SuomiMekrijärvensuo Itä-Suomi Jouttenisenneva Pohjois-Suomi Puutionneva Pohjois-SuomiMultaharjunsuo Itä-Suomi Jouttenoinen Pohjois-Suomi Puutiosuo Pohjois-SuomiNanhiansuo Länsi-Suomi Kampinkeidas (Kauhajoki) Länsi-Suomi Päällysneva Pohjois-SuomiNurmesneva Pohjois-Suomi Kiihansuo Itä-Suomi Raja-aava Pohjois-SuomiOritsuo Itä-Suomi Kirkkosuo Itä-Suomi Rajasuo Itä-SuomiPaljasuo Itä-Suomi Kivineva Kärsämäki Pohjois-Suomi Rauansuo Itä-SuomiPalosuo Pohjois-Suomi Kivineva Pulkkila Pohjois-Suomi Ristineva Länsi-SuomiPalosuo Yli-Ii Pohjois-Suomi Komppasuo Pohjois-Suomi Ristivuoma Pohjois-SuomiPaskoneva Pohjois-Suomi Kompsasuo Pohjois-Suomi Röyhynsuo Länsi-SuomiPehkeensuo Pohjois-Suomi Konnunsuo Itä-Suomi Sammatinneva Länsi-SuomiPelsonsuo Pohjois-Suomi Kontiosuo Pohjois-Suomi Sapilassuo Pohjois-SuomiPiipsanneva Pohjois-Suomi Korentosuo Pohjois-Suomi Savonneva Länsi-SuomiPohjoinen Latvasuo Pohjois-Suomi Korpisalonneva Länsi-Suomi Susiojanlatvasuo Pohjois-SuomiPyöreäsuo Itä-Suomi Kortesuo Pohjois-Suomi Suurisuo, Vuolijoki Pohjois-SuomiRaatesuo Itä-Suomi Koutuansuo Pohjois-Suomi Teerilammensuo Pohjois-SuomiRautamullansuo Pohjois-Suomi Kuikkasuo Pohjois-Suomi Ternuvuoma Pohjois-SuomiRuskeasuo Itä-Suomi Kuivastensuo Itä-Suomi Tervasuo Länsi-SuomiSaaransuo Itä-Suomi Kurenluijanneva Pohjois-Suomi Teuravuoma Pohjois-SuomiSaarineva Pohjois-Suomi Kuuhkamonneva Pohjois-Suomi Tuohtaansuo Itä-SuomiSaarisuo Pohjois-Suomi Kuusisuo Pohjois-Suomi Tuppuraneva Pohjois-SuomiSarvaneva Länsi-Suomi Kynkäänsuo Pohjois-Suomi Turkkisuo Pohjois-SuomiSatamakeidas, ap Länsi-Suomi Kärjenrimpi Pohjois-Suomi Tuulisuo Pohjois-SuomiSiiviläniemenaapa Pohjois-Suomi Lammi-Kahalasuo Länsi-Suomi Ukonmurronsuo Länsi-SuomiSiloneva Pohjois-Suomi Lammisuo Länsi-Suomi Vaaraojanlatvasuo Pohjois-SuomiSivakkasuo Pohjois-Suomi Lampsansuo Itä-Suomi Valkeasuo Itä-SuomiSuurisuo Itä-Suomi Laukkuvuoma Pohjois-Suomi Vasamanneva Pohjois-SuomiTuulisuo Pohjois-Suomi Lehdonsuo Pohjois-Suomi Viitalanneva Länsi-SuomiVehkaneva Länsi-Suomi Lehtoneva Pohjois-Suomi Väärälammensuo Länsi-SuomiVehkaojansuo Itä-Suomi Leväjänkä Pohjois-SuomiÄijönneva Pohjois-Suomi Leväsuo Pohjois-Suomi

vapo oy€¦ · musten tuloksista (pöyry environment oy 2009). aineistoon koottiin vuosien 2003–...

Documents