Kustavin, Taivassalonja Vehmaan

varhaiskasvatussuunnitelma(VASU)

Nimi Kustavin, Taivassalon ja Vehmaanvarhaiskasvatussuunnitelma (VASU)

Kunta KustaviTaivassaloVehmaa

Hyväksymispäivämäärä 1.8.2017

SISÄLTÖ

1. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11.1. Varhaiskasvatussuunnitelman laadinta, arviointi ja kehittäminen. . . . . 11.2. Paikalliset erityispiirteet ja varhaiskasvatuksen järjestämisen tavat. . . 11.3. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21.4. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuva

varhaiskasvatus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31.5. PAIKALLISET PAINOTUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

2. Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . 52.1. Varhaiskasvatuksen järjestäminen ja toimintamuodot. . . . . . . . . . . . 52.2. Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua. . . . . . . . 72.3. Arvoperusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82.4. Oppimiskäsitys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92.5. Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidon

kokonaisuus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92.6. Laaja-alainen osaaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102.7. PAIKALLISET PAINOTUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

2.7.1. Kustavi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122.7.2. Taivassalo. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132.7.3. Vehmaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

3. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163.1. Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet. . . . . . . . 163.2. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183.3. Yhteistyö varhaiskasvatuksessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193.4. PAIKALLISET PAINOTUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

3.4.1. Vehmaan monialainen yhteistyö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 213.4.2. Taivassalon monialainen yhteistyö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21

4. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu jatoteuttaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

4.1. Pedagogisen toiminnan viitekehys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 224.2. Pedagoginen dokumentointi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234.3. Monipuoliset työtavat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234.4. Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä. . . . . . . . . . . 244.5. Oppimisen alueet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

4.5.1. Kielten rikas maailma. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254.5.2. Ilmaisun monet muodot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 264.5.3. Minä ja meidän yhteisömme. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

4.5.4. Tutkin ja toimin ympäristössäni. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 284.5.5. Kasvan, liikun ja kehityn. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

4.6. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia. . . . . . . . . . . . 304.7. PAIKALLISET PAINOTUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33

5. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 365.1. Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 365.2. Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen

aikana. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 365.3. Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . 375.4. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana. . . . . . . . . . . . . . 385.5. PAIKALLISET PAINOTUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38

6. Uusi tekstikappale. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41

7. Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa. . . . . . . . . . . 427.1. Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen. . . . . . . . . . . . . . 427.2. PAIKALLISET PAINOTUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42

7.2.1. Vehmaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43

1. Paikallinenvarhaiskasvatussuunnitelma

1.1. Varhaiskasvatussuunnitelman laadinta, arviointija kehittäminen

Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee laatia valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelmanperusteiden pohjalta paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Varhaiskasvatussuunnitelmanlaatimisvelvoite koskee myös kunnan hankkimaa muuta varhaiskasvatusta ja kunnanvalvomaa yksityistä lasten päiväkotitoimintaa tai yksityistä perhepäivähoitoa. Paikallisetvarhaiskasvatussuunnitelmat ovat velvoittavia ja niitä tulee arvioida ja kehittää.Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voidaan laatia kaikkia toimintamuotoja koskevaksi(päiväkoti, perhepäivähoito ja muu varhaiskasvatus) tai kullekin toimintamuodolleerikseen. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi sopia järjestäjärajat ylittävästä yhteistyöstävarhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa, arvioitaessa ja kehitettäessä.

Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan siten, että se määrittelee, ohjaa ja tukeevarhaiskasvatuksen järjestämistä paikallisesti. Suunnitelmaa laadittaessa tulee ottaahuomioon paikalliset erityispiirteet, mahdolliset pedagogiset painotukset, lasten tarpeet sekävarhaiskasvatusta koskevan arviointitiedon ja kehittämistyön tulokset. Paikalliset suunnitelmatvoivat tarkentaa valtakunnallisia perusteita, mutta ne eivät voi sulkea pois mitään lain, asetuksentai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämää tavoitetta tai sisältöä.

Varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa otetaan huomioon muut paikallisella tasolla tehtävätsuunnitelmat, kuten

• varhaiskasvatusta, lapsia ja perheitä koskevat suunnitelmat ja päätökset• esiopetuksen opetussuunnitelma• perusopetuksen opetussuunnitelma• mahdollinen perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma• lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma• kotoutumissuunnitelma.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstölle, huoltajillesekä lapsille annetaan mahdollisuus osallistua paikallisen varhaiskasvatussuunnitelmanlaatimiseen ja kehittämiseen.

Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä paikallisten opetuksen sekäsosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa. Lapsen kasvun jaoppimisen polun jatkuvuuden ja eheyden turvaamiseksi esi- ja perusopetuksen edustajatosallistuvat varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Varhaiskasvatuksenjärjestäjä hyväksyy varhaiskasvatussuunnitelman erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä,saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa varhaiskasvatusta varten.

Varhaiskasvatuksen järjestäjän tehtävänä on arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekäosallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Arviointia käsitellään tarkemmin osiossaToiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa.

1.2. Paikalliset erityispiirteet ja varhaiskasvatuksenjärjestämisen tavat

Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee laatia valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelmanperusteiden pohjalta paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Varhaiskasvatussuunnitelmanlaatimisvelvoite koskee myös kunnan hankkimaa muuta varhaiskasvatusta ja kunnanvalvomaa yksityistä lasten päiväkotitoimintaa tai yksityistä perhepäivähoitoa. Paikalliset

Pai

kalli

nen

varh

aisk

asva

tuss

uunn

itelm

a

1

Pai

kalli

nen

varh

aisk

asva

tuss

uunn

itelm

a

varhaiskasvatussuunnitelmat ovat velvoittavia ja niitä tulee arvioida ja kehittää.Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voidaan laatia kaikkia toimintamuotoja koskevaksi(päiväkoti, perhepäivähoito ja muu varhaiskasvatus) tai kullekin toimintamuodolleerikseen. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi sopia järjestäjärajat ylittävästä yhteistyöstävarhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa, arvioitaessa ja kehitettäessä.

Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan siten, että se määrittelee, ohjaa ja tukeevarhaiskasvatuksen järjestämistä paikallisesti. Suunnitelmaa laadittaessa tulee ottaahuomioon paikalliset erityispiirteet, mahdolliset pedagogiset painotukset, lasten tarpeet sekävarhaiskasvatusta koskevan arviointitiedon ja kehittämistyön tulokset. Paikalliset suunnitelmatvoivat tarkentaa valtakunnallisia perusteita, mutta ne eivät voi sulkea pois mitään lain, asetuksentai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämää tavoitetta tai sisältöä.

Varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa otetaan huomioon muut paikallisella tasolla tehtävätsuunnitelmat, kuten

• varhaiskasvatusta, lapsia ja perheitä koskevat suunnitelmat ja päätökset• esiopetuksen opetussuunnitelma• perusopetuksen opetussuunnitelma• mahdollinen perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma• lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma• kotoutumissuunnitelma.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstölle, huoltajillesekä lapsille annetaan mahdollisuus osallistua paikallisen varhaiskasvatussuunnitelmanlaatimiseen ja kehittämiseen.

Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä paikallisten opetuksen sekäsosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa. Lapsen kasvun jaoppimisen polun jatkuvuuden ja eheyden turvaamiseksi esi- ja perusopetuksen edustajatosallistuvat varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Varhaiskasvatuksenjärjestäjä hyväksyy varhaiskasvatussuunnitelman erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä,saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa varhaiskasvatusta varten.

Varhaiskasvatuksen järjestäjän tehtävänä on arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekäosallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Arviointia käsitellään tarkemmin osiossaToiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa.

1.3. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaVarhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus saadasuunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Näiden toteuttamiseksi laaditaanjokaiselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa olevalle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana tulee olla lapsen etu ja tarpeet.Suunnitelmaan kirjattavat tavoitteet asetetaan pedagogiselle toiminnalle. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelma laaditaan lapsen aloitettua päiväkodissa tai perhepäivähoidossa.Henkilöstö laatii suunnitelman yhteistyössä huoltajan kanssa. Lapsen mielipide ja toiveet tuleeselvittää ja huomioida suunnitelmassa. Henkilöstön vastuulla on etsiä sopivat keinot lapsennäkökulmien selvittämiseksi. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmista nousevat tavoitteet otetaanhuomioon lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa ja oppimisympäristöjen kehittämisessä.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnasta ja toteutumisen arvioinnista päiväkodeissavastaa henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus. Perhepäivähoidossa olevanlapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä käytetään lastentarhanopettajan asiantuntijuutta.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen osallistuvat tarpeen mukaan lapsen kehitystäja oppimista tukevat asiantuntijat tai muut tarvittavat tahot.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on dokumentti, johon kirjataan lapsen kehitystä, oppimistaja hyvinvointia tukevat tavoitteet ja toimenpiteet. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaalaadittaessa kuvataan lapsen osaaminen, vahvuudet, kiinnostuksen kohteet sekä yksilölliset2

tarpeet. On tärkeää, että lapsen huoltajan ja henkilöstön havainnot ja näkemyksetlapsen kehityksen ja oppimisen vaiheista sekä ryhmässä toimimisesta yhdistyvät lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmassa. Pedagogista dokumentointia (osio Pedagoginen dokumentointi)käytetään hyödyksi suunnitelmaa laadittaessa. Suunnitelmaa laadittaessa huomioidaan myöslapsen kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen tausta.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lapsen mahdollinen kehityksen ja oppimisen tukija sen toteuttaminen (osio Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana). Jos lapsella on jokinpitkäaikainen sairaus, joka vaatii lääkehoitoa päiväkoti- tai perhepäivähoitopäivän aikana, lapsellelaaditaan lääkehoitosuunnitelma osana lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettavavähintään kerran vuodessa. Suunnitelma on kuitenkin tarkistettava aina, kun siihen onlapsen tarpeista johtuva syy. Aloite suunnitelman tarkistamiseksi voi tulla henkilöstöltä, muultaviranomaiselta, jonka kanssa on tehty lapsen asioissa yhteistyötä, tai lapsen huoltajalta. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaa arvioitaessa arviointi kohdistuu erityisesti toiminnan järjestelyihin japedagogiikan toteutumiseen.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tulee sisältää seuraavat asiat:

• lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvät vahvuudet sekä lapsen kiinnostuksen kohteet• lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet sekä toimenpiteet tavoitteiden

toteuttamiseksi sekä toteutumisen arviointi• lapsen mahdollisesti tarvitsema tuki (osio Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki• mahdollinen lääkehoitosuunnitelma• lasten, henkilöstön ja huoltajien yhdessä sopimat asiat• suunnitelman laatimiseen osallistuneet muut mahdolliset asiantuntijat• tieto siitä, milloin suunnitelma on laadittu ja tarkistettu ja milloin suunnitelma tarkistetaan

seuraavan kerran.

1.4. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseenkatsomukseen perustuva varhaiskasvatus

Kaikessa varhaiskasvatuksessa noudatetaan laissa, sopimuksissa ja näissä perusteissavarhaiskasvatukselle asetettuja yleisiä tavoitteita ja toimintaperiaatteita. Nämä tavoitteet jatoimintaperiaatteet koskevat myös vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseenperustuvaa varhaiskasvatusta.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi tarjota varhaiskasvatuspalvelua, joka perustuu vaihtoehtoiseenpedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi Steiner-,Montessori-, Freinet- ja Reggio Emilia -pedagogiikat tai tiettyyn katsomukseen perustuvavarhaiskasvatuspalvelu.

Huoltajan valitessa lapselleen vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseenperustuvan varhaiskasvatuspalvelun, tulee huolehtia siitä, että huoltaja saa riittävästi tietoatoiminnan erityistavoitteista ja arvoista.

1.5. PAIKALLISET PAINOTUKSETKustavin, Taivassalon ja Vehmaan varhaiskasvatussuunnitelma (VASU) laaditaan ja hyväksytäänsuomen kielellä. VASU laaditaan kuntien välisenä yhteistyönä ja näin varmistetaan tasa-arvoisten varhaiskasvatuspalveluiden laatu kaikissa kolmessa kunnassa. Työtä johtaakuntien varhaiskasvatuksen henkilöstöstä koottu ryhmä, joka työstää, arvioi ja kehittäävarhaiskasvatussuunnitelmaa. Ryhmä kokoontuu joka vuosi kesäkuun ensimmäisellä viikolla.Kokoonkutsujana toimii Taivassalon varhaiskasvatuksen edustaja. Kaikki yksiköt osallistuvatvarhaiskasvatussuunnitelmatyöhön oman yksikkönsä käytäntöjä pohtimalla ja kehittämällä.Yksiköissä varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan jatkuvasti arjen tilanteissa sekä kootustikerran lukuvuodessa koko henkilöstön yhteistyönä. Huoltajilta kerätään palautetta jatkuvassa P

aika

lline

n va

rhai

skas

vatu

ssuu

nnite

lma

3

Pai

kalli

nen

varh

aisk

asva

tuss

uunn

itelm

a

vuorovaikutuksessa (päivittäisissä tapaamisissa, vanhempainvarteissa ja VASU-palavereissa)sekä vuosittain toteutettavan tyytyväisyyskyselyn avulla. Lapset osallistuvat (omat kyvyt jaryhmä huomioon ottaen) varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen, kehittämiseen ja arviointiinerilaisten toiminnallisten menetelmien avulla. Jatkuvaa arviointia tehdään lapsia havainnoimallaja keskustelemalla heidän kanssaan arjen toiminnassa.

VASU-työryhmässä on ollut edustus myös esiopetuksesta ja opetustoimesta. Yhteistyötäneuvolan kanssa on tehty mm. erilaisin keskusteluin.

Kustavissa, Taivassalossa ja Vehmaalla ei toteuteta vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseenkatsomukseen perustuvaa varhaiskasvatuspalvelua.

Varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa otetaan huomioon:

• Kustavin ja Taivassalon esiopetuksen opetussuunnitelma• Vehmaan esiopetuksen opetussuunnitelma• Kustavin ja Taivassalon perusopetuksen opetussuunnitelma• Vehmaan perusopetuksen opetussuunnitelma• Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus• Kotouttamisohjelma

4

2. Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleisettavoitteet

2.1. Varhaiskasvatuksen järjestäminen jatoimintamuodot

Kunta on velvollinen järjestämään varhaiskasvatusta niin laajasti ja sellaisin toimintamuodoinkuin kunnassa on tarvetta. Varhaiskasvatusta voidaan varhaiskasvatuslain mukaantoteuttaa päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena. Laissasäädetty lapsen oikeus varhaiskasvatukseen koskee päiväkodissa tai perhepäivähoidossaannettavaa varhaiskasvatusta. Huoltaja päättää lapsen osallistumisesta varhaiskasvatukseen.Esiopetuksessa olevalla lapsella tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen lainoikeuttamalla tavalla.

Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää varhaiskasvatuksen itse tai hankkia varhaiskasvatuspalvelujajulkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Hankittaessa varhaiskasvatuspalveluja muiltapalvelujen tuottajilta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelutvastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Varhaiskasvatuksenjärjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään varhaiskasvatusta koskeviensäädösten sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Yksityisen palvelunjärjestäjän ohjauksesta, neuvonnasta ja valvonnasta vastaavat kunnan toimielin tai senmääräämä viranhaltija, aluehallintovirasto sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.

Kunnan on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatusta voidaan antaa lapsen äidinkielenäolevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Viittomakieltä käyttävälle lapselle voidaanantaa varhaiskasvatusta viittomakielellä. Kunnan käytettävissä tulee olla varhaiskasvatuksessaesiintyvää tarvetta vastaavasti erityislastentarhanopettajan palveluja.

Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet perustuvat Suomen perustuslakiin,varhaiskasvatuslakiin ja päivähoidosta annettuun asetukseen sekä Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteisiin. Varhaiskasvatukseen sovelletaan myös soveltuvin osin säännöksiä sosiaalihuollostasekä hallintolakia ja lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta. Suomen perustuslain mukaanketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän,alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muunhenkilöön liittyvän syyn perusteella. Varhaiskasvatuksen järjestämisessä on otettava huomioonmyös velvoitteet, jotka tulevat muusta lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista,joihin Suomi on sitoutunut. Tällaisia ovat muun muassa yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki,Euroopan ihmisoikeussopimus, YK:n lapsen oikeuksien sopimus, YK:n yleissopimus vammaistenhenkilöiden oikeuksista, YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista sekä YK:n kestävänkehityksen tavoitteet. Varhaiskasvatusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Kaikki lapsetvoivat osallistua yhdessä varhaiskasvatukseen esimerkiksi tuen tarpeista, vammaisuudesta taikulttuurisesta taustasta riippumatta.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisista tavoitteista säädetään varhaiskasvatuslaissa. Tavoitteetohjaavat perusteiden sekä paikallisen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa,toteuttamista ja arviointia.

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on

1. edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua,terveyttä ja hyvinvointia;

2. tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista jakoulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista;

3. toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaamonipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset;

4. varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinenvarhaiskasvatusympäristö;

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

5

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

5. turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvätvuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä;

6. antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistääsukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaayleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista jakatsomuksellista taustaa;

7. tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukeavarhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;

8. kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimistavertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toistenihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;

9. varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviinasioihin;

10. toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsentasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukealapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Varhaiskasvatuksen järjestäjällä on velvollisuus kertoa huoltajille varhaiskasvatuksen tavoitteistaja toiminnasta sen eri toimintamuodoissa. Huoltajalle järjestetään mahdollisuus osallistua javaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lisäksihuoltajille järjestetään säännöllisesti mahdollisuus osallistua paikallisen ja yksikkökohtaisenvarhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin.

Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen vaihtelee perheiden valinnan, lasten lakisääteisenoikeuden ja varhaiskasvatuksen järjestäjän päätöksen mukaan. Tämä tulee ottaa huomioonpaikallisten suunnitelmien laatimisessa.

Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekäterveellinen ja turvallinen lapsen ikä ja kehitys huomioon ottaen. Toimitilojen ja toimintavälineidenon oltava asianmukaisia, ja niissä on huomioitava esteettömyys. Päiväkodissa taiperhepäivähoidossa olevalle lapselle on tarjottava täysipainoista ravintoa. Ruokailun onoltava tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu. Varhaiskasvatus on uskonnollisesti,katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Varhaiskasvatusta ei saa käyttääkaupallisen vaikuttamisen kanavana.

Varhaiskasvatuksessa noudatetaan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettuja säädöksiä.Varhaiskasvatuksessa otetaan lisäksi huomioon työsuojeluun ja turvallisuuteen liittyvätsäännökset, henkilötietoja koskevat säännökset sekä lasten kanssa työskentelevien rikostaustanselvittämistä ohjaavat määräykset. Varhaiskasvatuksessa ehkäistään kiusaamista ja puututaansiihen. Turvallisuuden edistämisen tulee olla suunnitelmallista ja säännöllisesti arvioitua.Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta jakulttuurista, sosiaalihuollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollostavastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa. Varhaiskasvatuksen henkilöstöä velvoittavatmyös säännökset, jotka koskevat sosiaalihuoltopalveluihin ohjaamista ja lastensuojeluilmoituksentekemistä.

Varhaiskasvatuksen toimintamuodot

Varhaiskasvatusta annetaan päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena,esimerkiksi kerho- tai leikkitoimintana. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelmanperusteiden tavoitteet ohjaavat kaikkia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja. Varhaiskasvatuksentoimintamuodot eroavat toisistaan oppimisympäristöiltään, resursseiltaan, henkilöstönkoulutukselta ja kelpoisuusvaatimuksilta, henkilöstörakenteilta, lapsiryhmien koolta sekä lastenja henkilöstön väliseltä suhdeluvulta. On tärkeää, että huoltajat saavat riittävästi tietoa kaikkientoimintamuotojen sisällöistä ja ominaispiirteistä. Huoltajan kanssa neuvotellaan siitä, mikävarhaiskasvatuksen toimintamuoto ja laajuus vastaavat lapsen tarpeita ja etua. Neuvontaaja ohjausta annetaan palvelujen piiriin hakeuduttaessa, mutta myös lapsen jo ollessavarhaiskasvatuspalvelujen piirissä.

6

Päiväkodeissa toteutettava varhaiskasvatus on yleisin varhaiskasvatuksen toimintamuodoista.Päiväkodeissa toiminta on ryhmämuotoista. Lapsiryhmät voidaan muodostaa eri tavoin ottaenhuomioon esimerkiksi lasten ikä, sisarussuhteet tai tuen tarve. Ryhmien tulee olla pedagogisestitarkoituksenmukaisia ja niiden muodostamisessa otetaan huomioon henkilöstön mitoitukseenja ryhmien enimmäiskokoon liittyvät säännökset. Päiväkodissa hoito- ja kasvatustehtävissätoimivista vähintään kolmanneksen tulee olla kelpoisia lastentarhanopettajan tehtävään,muilla tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetunlain 8 §:ssä säädetty ammatillinen kelpoisuus. Päiväkotien henkilöstönmoniammatillisuus onlaadukkaan varhaiskasvatuksen voimavara, kun kaikkien osaaminen on käytössä sekä vastuut,tehtävät ja ammattiroolit toteutuvat tarkoituksenmukaisella tavalla. Varhaiskasvatuslaki korostaapedagogiikan merkitystä ja samalla lastentarhanopettajan pedagogista vastuuta. Kokonaisvastuulapsiryhmän toiminnan suunnittelusta, toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuudentoteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä on lastentarhanopettajalla.Lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja muu varhaiskasvatuksen henkilöstö suunnittelevat jatoteuttavat toimintaa yhdessä.

Perhepäivähoito on pienessä ryhmässä toteutettavaa varhaiskasvatusta. Sitä voidaanjärjestää perhepäivähoitajan tai lapsen kotona tai ryhmäperhepäivähoitona. Perhepäivähoidossalapsiryhmiä muodostettaessa tulee kiinnittää huomiota tarkoituksenmukaisuuteen. Kodeissatyöskentelevät perhepäivähoitajat vastaavat oman ryhmänsä toiminnasta. Perhepäivähoidonjohtaminen tukee perhepäivähoitajien tavoitteellista toiminnan suunnittelua ja toteuttamista.

Muun varhaiskasvatuksen toteutus ja painopisteet vaihtelevat järjestäjän päätösten mukaan.Muuta varhaiskasvatusta voidaan järjestää esimerkiksi leikkipuisto- tai kerhotoimintana. Toimintaon ohjattua ja tavoitteellista. Muu varhaiskasvatus voi tarjota esimerkiksi ulkoilua, omaehtoistaleikkiä, taide- tai liikuntakasvatusta. Lisäksi muu varhaiskasvatus voi tarjota huoltajille ohjattuayhdessäoloa lasten kanssa sekä muita sosiaalisia kontakteja.

2.2. Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun jaoppimisen polkua

Varhaiskasvatus on keskeinen lapsia ja heidän perheitään koskeva palvelu, johon suurinosa lapsista osallistuu ennen oppivelvollisuutta. Lapset tuovat varhaiskasvatukseen mukanaanaiemman elämänkokemuksensa, jossa merkittävänä tekijänä ovat huoltajien ja lastenväliset vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteet. Henkilöstön tehtävänä on luoda luottamuksellinensuhde lapseen. Huoltajien ja henkilöstön välinen yhteistyö tuo lasten elämään jatkuvuuttaja turvallisuutta. Sovittaessa lapsen varhaiskasvatuksen tavoitteista avoin, arvostava jatasavertainen kohtaaminen on tärkeää. Säännöllinen yhteistyö on oleellista, jotta perheiden jahenkilöstön yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden.

Lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä tietämys lasten kasvusta, kehityksestä jaoppimisesta ovat pedagogisen toiminnan perustaa. Yhtä tärkeää on tuntea jokainen lapsi jaottaa huomioon hänen yksilöllinen kehityksensä. Lapsen tunteminen edellyttää mahdollisimmanpysyviä vuorovaikutussuhteita henkilöstön ja lasten välillä.

Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksenja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselleoppimiselle. Laadukkaan kokonaisuuden lähtökohtana on, että varhaiskasvatuksen sekä esi-ja perusopetuksen henkilöstö tuntee koulutusjärjestelmän sekä sen eri vaiheiden keskeisettavoitteet, ominaispiirteet ja käytännöt. Lasten hyvinvoinnin sekä kehityksen ja oppimisensujuvuuden vuoksi myös siirtymävaiheet suunnitellaan ja niitä arvioidaan.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä luo yhteistyön rakenteet ja tiedon siirron käytännöt, joiden avullasiirtymät kotoa varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen aikana sekä varhaiskasvatuksestaesiopetukseen ja sieltä perusopetukseen ovat mahdollisimman sujuvia. Siirtymävaiheissatehdään huoltajan kanssa yhteistyötä lapsen edun mukaisesti. Tietojen siirtämisessä voidaanhyödyntää varhaiskasvatuksen aikana koottuja dokumentteja, joissa kuvataan lapsen kehitystä

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

7

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

ja oppimista, sekä lapselle laadittua varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tiedon siirrossa noudatetaanvoimassa olevia säädöksiä.

2.3. ArvoperustaVarhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edunensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioonottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto YK:nLapsen oikeuksien sopimuksen, varhaiskasvatuslain ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksiakoskevan yleissopimuksen mukaisesti.

Lapsuuden itseisarvo

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseenlapsuuteen. Varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvosta. Jokainen lapsi onainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi,nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä.

Ihmisenä kasvaminen

Varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseensekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Henkilöstö tukee lasten kasvua ihmisyyteen, jotakuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan.Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihinihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia oikein. Henkilöstö ohjaalapsia toimimaan arvoperustan mukaisesti sekä keskustelemaan arvoista ja ihanteista.Varhaiskasvatuksessa kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikäkeneltäkään.

Lapsen oikeudet

Lapsella on oikeus ilmaista itseään, mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä tulla ymmärretyksiniillä ilmaisun keinoilla, joita hänellä on. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään opetukseen,huolenpitoon ja kannustavaan palautteeseen. Lapsella on oikeus leikkiä, oppia leikkien jailoita oppimastaan sekä rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta omienlähtökohtiensa mukaisesti. Lapsella on oikeus yhteisöllisyyteen ja ryhmään kuulumiseen. Lapsellaon oikeus saada tietoa monipuolisesti, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusiaasioita.

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuus

Varhaiskasvatus edistää suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kutenyhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta. Lapsilla tulee olla mahdollisuus kehittää taitojaanja tehdä valintoja esimerkiksi sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai muista henkilöönliittyvistä syistä riippumatta. Henkilöstön tulee luoda moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri.Varhaiskasvatus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuu edelleenlasten, heidän huoltajiensa sekä henkilöstön vuorovaikutuksessa.

Perheiden monimuotoisuus

Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheiden erilaisiinkieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luoedellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle. Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaan siten,että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi.

Terveellinen ja kestävä elämäntapa

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia terveyttä ja hyvinvointia edistäviin elämäntapoihin.Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan ja esteettistä ajatteluaan.Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan ja noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita niin, ettäsosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan. Varhaiskasvatus

8

luo perustaa ekososiaaliselle sivistykselle niin, että ihminen ymmärtää ekologisen kestävyydenolevan edellytys sosiaaliselle kestävyydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.

2.4. OppimiskäsitysVarhaiskasvatussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaanlapset kasvavat, kehittyvät sekä oppivat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristönkanssa. Oppimiskäsitys pohjautuu myös näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Lapsetovat synnynnäisesti uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen onkokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla. Siinä yhdistyvät tiedot, taidot, toiminta, tunteet,aistihavainnot, keholliset kokemukset ja ajattelu. Oppimista tapahtuu muun muassa lastenhavainnoidessa ja tarkkaillessa ympäristöään sekä jäljitellessä muiden toimintaa. Lapset oppivatmyös leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiinperustuvassa toiminnassa.

Varhaiskasvatuksessa oppimisen lähtökohtana ovat lasten aiemmat kokemukset, heidänmielenkiinnon kohteensa ja osaamisensa. On tärkeää, että uusilla opittavilla asioilla onyhteys lasten kehittyviin valmiuksiin sekä muuhun kokemusmaailmaan ja kulttuuritaustaan.Lapset oppivat parhaiten voidessaan hyvin ja kokiessaan olonsa turvalliseksi. Myönteisettunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät oppimista. Vertaisryhmä ja kokemusyhteisöön kuulumisesta ovat lapsen oppimisen ja osallisuuden kannalta keskeisiä. Lastentulee saada oppimiseensa henkilöstön ohjausta ja tukea. Lapsia kiinnostava, tavoitteellinen jasopivasti haastava toiminta innostaa oppimaan lisää. Jokaisen lapsen tulee saada onnistumisenkokemuksia ja iloa omasta toiminnastaan sekä itsestään oppijana.

Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaaja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa.Varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle sekä sen pedagoginen merkitysoppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa.

2.5. Pedagogisesti painottunut kasvatuksen,opetuksen ja hoidon kokonaisuus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa pedagogiikka perustuu määriteltyyn arvoperustaan,käsitykseen lapsesta, lapsuudesta sekä oppimisesta. Pedagogiikalla tarkoitetaan monitieteiseen,erityisesti kasvatus- ja varhaiskasvatustieteelliseen tietoon perustuvaa, ammatillisesti johdettuaja ammattihenkilöstön toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa lastenhyvinvoinnin ja oppimisen toteutumiseksi. Se näkyy varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa,oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa. Pedagogiikanpainottuminen varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa edellyttää pedagogista asiantuntemustasekä sitä, että henkilöstöllä on yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista ja hyvinvointiavoidaan parhaalla tavalla edistää.

Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus,opetus ja hoito muodostavat eheän kokonaisuuden. Näitä kolmea ulottuvuutta voidaantarkastella käsitteellisesti erillisinä, mutta käytännön toiminnassa ne nivoutuvat yhteen. Tämämahdollistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisenedistämisessä. Kasvatus, opetus ja hoito painottuvat eri tavoin eri-ikäisten lasten toiminnassasekä varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa.

Kasvatus on toimintaa, jonka myötä kulttuuriset arvot, tavat ja normit välittyvät, muovautuvatja uudistuvat. Osaltaan kasvatuksen tavoite on siirtää kulttuuriperintöä sekä tärkeinä pidettyjäarvoja ja traditioita seuraavalle sukupolvelle. Kasvatuksen avulla ohjataan lapsia muodostamaanomia mielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä toimimaaneettisesti kestävällä tavalla. Kasvatuksen sivistystehtävänä on ohjata tietoisesti lasten yksilöllisenidentiteetin muotoutumista siten, että lapset oppivat havaitsemaan oman toimintansa vaikutukset

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

9

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lasten kehitystä tuetaan niin, että he oppivat toimimaan sekäkäyttämään osaamistaan myös toisten hyväksi.

Opetuksen lähtökohtana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritelty oppimiskäsitys.Opetuksen tarkoitus on edistää lasten oppimista ja auttaa lapsia luomaan merkityksiä itsestään,toisista ihmisistä sekä ympäröivästä maailmasta. Varhaiskasvatuksessa lapsia innostetaanja motivoidaan opettelemaan uusia asioita sekä ohjataan käyttämään erilaisia oppimisentapoja. Opetus tukee ja siinä hyödynnetään lasten luontaista uteliaisuutta ja tutkimisen halua.Opetuksessa otetaan huomioon lasten kehittyvät taidot, mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet sekälasten yksilölliset tuen tarpeet. Lisäksi opetuksen perustana ovat oppimisympäristöille, laaja-alaiselle osaamiselle ja pedagogiselle toiminnalle asetetut tavoitteet.

Hoito on fyysisistä perustarpeista huolehtimista sekä tunnepohjaista välittämistä. Tavoitteenaon, että lapsi tuntee itsensä arvostetuksi ja ymmärretyksi sekä kokee olevansa yhteydessätoisiin ihmisiin. Vastavuoroinen ja kunnioittava vuorovaikutussuhde sekä myönteinen kosketusja läheisyys muodostavat perustan hyvälle hoidolle ja huolenpidolle. Päivittäin toistuvat tilanteet,kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, lepo ja hygieniasta huolehtiminen ovat keskeinenosa lapsen päivää. Varhaiskasvatuksen hoitotilanteet ovat aina samanaikaisesti kasvatus- jaopetustilanteita, joissa opitaan esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsestä huolehtimisen taitoja, ajanhallintaa sekä omaksutaan hyviä tottumuksia.

2.6. Laaja-alainen osaaminenVarhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten laaja-alaiselle osaamiselle. Laaja-alainenosaaminen muodostuu tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon kokonaisuudesta.Osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja sekä toimia tilanteen edellyttämällätavalla. Siihen, miten lapset käyttävät tietojaan ja taitojaan, vaikuttavat lasten omaksumat arvotja asenteet sekä tahto toimia. Laaja-alaisen osaamisen tarve nousee ympäröivän maailmanmuutoksista. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt jatulevaisuudessa edellyttävät tiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista. Laaja-alaisenosaamisen kehittyminen edistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteisönsä jäseninä. Osaamisenkehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi elämän. Laaja-alaisen osaamisentavoitteet kulkevat jatkumona varhaiskasvatussuunnitelman perusteista esi- ja perusopetuksenopetussuunnitelmien perusteisiin. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ovat ohjanneet tämänasiakirjan valmistelua, ja ne tulee ottaa huomioon paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa.

Laadukas pedagoginen toiminta vahvistaa lasten laaja-alaista osaamista. Laaja-alaisenosaamisen kehittymiseen vaikuttaa se, miten varhaiskasvatuksessa toimitaan, miten erioppimisympäristöjä käytetään sekä miten lasten hyvinvointia ja oppimista tuetaan. Laaja-alaisenosaamisen tavoitteet otetaan huomioon toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen kehittämisessäsekä kasvatuksessa, opetuksessa ja hoidossa. Osiossa Oppimisen alueet kuvattujen oppimisenalueiden tehtävänä on edistää lasten laaja-alaista osaamista.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi toisiinsa liittyvää laaja-alaisenosaamisen osa-aluetta:

• ajattelu ja oppiminen• kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu• itsestä huolehtiminen ja arjen taidot• monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen• osallistuminen ja vaikuttaminen.

Seuraavaksi kuvataan mitä laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueilla tarkoitetaan. Lisäksimääritellään varhaiskasvatuksen tehtävä kullakin osa-alueella.

Ajattelu ja oppiminen

Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristönkanssa ja muodostavat perustan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle.

10

Tiedon hankinta, jäsentäminen ja uuden luominen edellyttävät luovaa ja kriittistä ajattelua, jonkaperustaa luodaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten ajattelunja oppimisen taitoja.

Lasten ajattelu ja oppiminen kehittyvät monipuolisten ja merkityksellisten kokemusten avulla.Ihmettelylle, oivaltamiselle sekä oppimisen ilolle tulee olla tilaa. Leikissä lapsilla on mahdollisuuskäyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan, kokeilla yhdessä ideoitaan ja tutkia maailmaa. Lastentaitoja jäsentää, nimetä ja kuvata ympäristöä ja sen ilmiöitä tuetaan iän ja kehityksen mukaisesti.Lapsia rohkaistaan kysymään ja kyseenalaistamaan. Heidän kanssaan iloitaan onnistumisistaja opetellaan kannustamaan toisia. Lapsia kannustetaan myös sinnikkyyteen ja olemaanlannistumatta epäonnistumisista sekä keksimään ratkaisuja eri tilanteissa. Heitä ohjataansuuntaamaan ja ylläpitämään tarkkaavaisuuttaan. Päivittäinen, riittävä fyysinen aktiivisuus tukeelasten ajattelua ja oppimista. Toiminnan pedagoginen dokumentointi (luku 4.2) sekä yhteinenpohdinta auttavat lapsia havaitsemaan oppimistaan ja tunnistamaan vahvuuksiaan. Tämävahvistaa lasten uskoa omiin kykyihinsä.

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu

Lapset kasvavat kulttuurisesti, kielellisesti ja katsomuksellisesti moninaisessa maailmassa.Tämä korostaa sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen sekä kulttuurisen osaamisen merkitystä.Osaamiseen kuuluu taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä sekä kyky reflektoidaomia arvoja ja asenteita. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muitaon tärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Toimiva vuorovaikutus erilaisistakulttuuri- ja katsomustaustoista tulevien ihmisten kanssa edellyttää oman ja muiden kulttuurinja katsomuksellisen taustan ymmärtämistä ja kunnioittamista. Varhaiskasvatuksen tehtävä onedistää lasten kulttuurista osaamista sekä heidän vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojaan.

Lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Henkilöstö toimii mallinalapsille erilaisten ihmisten sekä kielellisen, kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuudenmyönteisessä kohtaamisessa. Lapsia ohjataan ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Yhteistyöhönperustuva toiminta luo mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja eri tilanteissa jaerilaisten ihmisten kanssa. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan, opetellaantarkastelemaan asioita eri näkökulmista sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita rakentavasti. Tämävahvistaa lasten sosiaalisia taitoja. Lapsia tuetaan kulttuuri-identiteettien rakentamisessa.Varhaiskasvatuksessa saadut kokemukset, tiedot ja taidot kulttuuriperinnöstä vahvistavat lapsenkykyä omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuuria. Esimerkiksi leikit, ruokailuhetket ja juhlat tarjoavattilaisuuksia jakaa kokemuksia erilaisista perinteistä ja tavoista. Lapsia tuetaan myönteisensuhteen luomisessa moninaiseen ympäristöön.

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot

Itsestä huolehtimiseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät taidot ovat kaikille tärkeitä.Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja sekäohjata heitä tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja. Varhaiskasvatuksessa tuetaanlasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen.

Lasten itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä tuetaan. Lapsia autetaan, ja heitä kannustetaanpyytämään apua sitä tarvitessaan. Lasten kanssa harjoitellaan erilaisia taitoja kuten pukeutumista,ruokailua sekä henkilökohtaisesta hygieniasta ja omista tavaroista huolehtimista. Lapsiaohjataan toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä sekälähiluonnossa ja liikenteessä. Lasten kanssa käsitellään heidän hyvinvointiaan edistäviä asioitakuten levon, ravinnon, liikunnan ja mielen hyvinvoinnin merkitystä. Lapsia autetaan tunteidenilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaanhavaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. Lapsia ohjataan myös kunnioittamaan jasuojelemaan omaa ja toisten kehoa.

Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen

Monilukutaitoa sekä tieto- ja viestintäteknologista osaamista tarvitaan lasten ja perheiden arjessa,ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Monilukutaito Va

rhai

skas

vatu

ksen

teht

ävä

ja y

leis

et ta

voitt

eet

11

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen edistävät lasten kasvatuksellista ja koulutuksellistatasa-arvoa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea näiden taitojen kehittymistä.

Monilukutaito on kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämisen sekävuorovaikutuksen näkökulmasta keskeinen perustaito. Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaistenviestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Monilukutaidon perustana on laaja tekstikäsitys, jonkamukaan erilaiset tekstit voivat olla muun muassa kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa taidigitaalisessa muodossa. Siihen sisältyy erilaisia lukutaitoja kuten kuvanlukutaito, numeerinenlukutaito, medialukutaito ja peruslukutaito. Monilukutaito liittyy kiinteästi ajattelun ja oppimisentaitoihin. Lasten kanssa nimetään asioita ja esineitä sekä opetellaan erilaisia käsitteitä. Lapsiainnostetaan tutkimaan, käyttämään ja tuottamaan viestejä erilaisissa, myös digitaalisissa,ympäristöissä. Monilukutaitoisiksi kehittyäkseen lapset tarvitsevat aikuisen mallia sekä rikastatekstiympäristöä, lasten tuottamaa kulttuuria sekä lapsille soveltuvia kulttuuripalveluja.

Lasten kanssa tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässä sekätutustutaan erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. Digitaalistadokumentointia hyödynnetään leikeissä, tutkimisessa, liikkumisessa sekä taiteellisessakokemisessa ja tuottamisessa. Mahdollisuudet kokeilla ja tuottaa sisältöjä itse ja yhdessä muidenlasten kanssa käyttäen apuna tieto- ja viestintäteknologiaa edistävät lasten luovan ajattelunja yhteistoiminnan taitoja sekä lukutaitoa. Henkilöstö ohjaa lapsia tieto- ja viestintäteknologianmonipuoliseen ja turvalliseen käyttöön.

Osallistuminen ja vaikuttaminen

Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselleja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisöntoimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvatkuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessakunnioitetaan näitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtäväon tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen.

Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminenvahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat jaarvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitojasekä yhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, ettäjokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kauttalasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidotmuovautuvat.

2.7. PAIKALLISET PAINOTUKSET

2.7.1. KustaviVarhaiskasvatuksen järjestäminen

Kustavin varhaiskasvatus järjestetään sosiaalitoimen alaisuudessa Suotorpan päiväkodissa.Päiväkodissa toimii kolme ryhmää eri ikäisille lapsille;

• Hillat 0-3-v• Karpalot 3-5-v• Eskarit

Siirtymäkäytännöt

Ennen kuin lapsi aloittaa varsinaisen päivähoidon, perheen kanssa sovitaantutustumiskäynneistä. Lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa, pidetään alkukeskustelu.Keskusteluja käydään ensin "ovensuu" -keskusteluina ja lapseen tutustumisen jälkeen sovitaan

12

varsinainen alkukeskusteluaika päiväkotiin. Huoltajien niin toivoessa, voidaan alkukeskusteluennen varhaiskasvatuksen aloittamista käydä myös perheen kotona.

Lapsen vaihtaessa ryhmää tai siirtyessä esiopetukseen, siirtyvät lasta koskevat dokumentit hänenmukanaan.

Arvoperusta

Suotorpan päiväkodin nykyiset ja tulevat arvot laadittiin yhdessä perheiden kanssa vuoden 2017keväällä, ne ovat turvallisuus, oikeudenmukaisuus, avoimuus ja lämminhenkisyys.

2.7.2. TaivassaloVarhaiskasvatuksen järjestäminen

Taivassalon varhaiskasvatus järjestetään sivistystoimen alaisuudessa päiväkoti Pikkupoijussa.Päiväkodissa toimii neljä osastoa eri ikäisille lapsille.

Metsämänsikat: 0-2v

Mustikat: 2-4v

Villivadelmat: 4-6v

Puolukat: Esiopetus

Varhaiskasvatus Taivassalossa

Siirtymäkäytännöt

Lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksen Taivassalossa pidetään alkukeskustelu. Siihenosallistuvat lapsen huoltaja/huoltajat ja tulevan ryhmän henkilökunnan edustaja.Alkukeskustelussa käydään läpi varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyviä käytäntöjä, sekähuoltajien esitäyttämä alkukeskustelukaavake. Alkukeskustelussa sovitaan myös lapsentutustumiskäynneistä, joita tulisi olla useita ennen varhaiskasvatuksen aloittamista.

Lapsen vaihtaessa ryhmää tai siirtyessä esiopetukseen, mukana siirtyvät myös tiedot lapsesta.Henkilökunnan tiedonsiirtopalaverissa käydään läpi lapsen vasu ja muut mahdolliset dokumentit.Kasvunkansio siirtyy lapsen mukana koko varhaiskasvatustaipaleen ajan.

Arvoperusta

Varhaiskasvatuksen tukirankana toimivat Taivassalon kunnan ja päiväkoti Pikkupoijun arvot.Taivassalon kunnan arvot ovat avoimuus, oikeudenmukaisuus, tavoitteellisuus ja luonto.Lisätietoa kunnan arvoista löydät Taivassalo 2020 - Paremppa arkki asiakirjasta.

Pikkupoijun nykyiset arvot laadittiin yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilökunnan, huoltajienja lasten kanssa vuoden 2016 syksyllä. Pikkupoijun arvot ovat turvallisuus, yhdenvertaisuus,huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö ja leikki.

Turvallisuus. Lapsi voi turvautua varhaiskasvatuksen aikuiseen, joka osoittaa aitoa kiinnostustaja välittämistä häntä kohtaan. Oppimisympäristö on fyysisesti ja psyykkisesti turvallinen. Rajat jasäännöt ovat ikätasoiset, selkeät ja yhteiset.

Yhdenvertaisuus. Kaikista lapsista huolehditaan ja välitetään yksilöllisten tarpeiden mukaan.Jokaiseen lapseen suhtaudutaan yhdenvertaisesti omanlaisena yksilönä sekä ohjataan häntähyväksymään erilaisuutta. Lapsella on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihinkehitystasoa vastaavasti.

Huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä yhdistetään huoltajien tietämys lapsestaanja varhaiskasvattajien ammatillinen tietämys lapsen kehityksestä. Yhteistyö perustuuluottamukseen, kuunteluun, kunnioitukseen ja dialogiin eli avoimeen vuorovaikutukseenosapuolten välillä.

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

13

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

Leikki. Leikille annetaan aikaa ja tarjotaan ikätason mukaiset välineet, jotka ovat helpostilasten saatavilla. Vahvistetaan leikkitaitoja ja kannustetaan lasta pitkäkestoiseen leikkiin ikätasonmukaisesti.

2.7.3. Vehmaa

Varhaiskasvatuksen järjestäminen

Vehmaan kunnan järjestämistä varhaiskasvatuspalveluista löytyy tietoa Vehmaan kunnannettisivuilta.

https://www.vehmaa.fi/paivahoito-ja-koulutus/varhaiskasvatus/

Siirtymäkäytännöt

Lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksen pidetään alkukeskustelu, johon osallistuvat lapsenhuoltaja/huoltajat ja tulevan ryhmän henkilökunnan edustaja. Alkukeskustelussa käydäänläpi varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyviä käytäntöjä, sekä huoltajien esitäyttämäalkukeskustelukaavake. Alkukeskustelussa sovitaan myös lapsen tutustumiskäynneistä, joitatulisi olla useita ennen varhaiskasvatuksen aloittamista. Tutustumiskäynnin yhteydessäperheelle annetaan Tervetuloa päiväkotiin/perhepäivähoitoon/kerhoon - infolehtinen (https://www.vehmaa.fi/paivahoito-ja-koulutus/varhaiskasvatus/lomakkeet-ja-linkit/) . Samaa käytäntöäkäytetään myös lapsen siirtyessä kunnan sisällä varhaiskasvatuspalvelusta toiseen.

Lapsen vaihtaessa ryhmää tai siirtyessä esiopetukseen, mukana siirtyvät myös tiedot lapsesta.Kasvunkansio siirtyy lapsen mukana koko varhaiskasvatustaipaleen ajan.

Arvoperusta

Vehmaan varhaiskasvatuksen arvot on laadittu yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilökunnan,huoltajien ja lasten kanssa vuoden 2016 syksyllä.

14

Kukan keskustassa ovat vanhempien esille tuomat arvot: yhteistoiminnan harjoittelu, toistenhuomioonottaminen, erilaisten taitojen harjoittelu, yhteistyö vanhempien kanssa, lapsenpersoonan huomioiminen sekä kasvun tukeminen.

Terälehdet kuvaavat henkilökunnan asettamia arvoja: kannustava ilmapiiri, positiivisuus jahuumori, lapsen oikeus saada tasapuolista hoitoa ja osallistua siihen, lapsen arvostaminenyksilönä ja ryhmän jäsenenä, turvallisuus, kasvatusyhteistyö, erilaisuuden hyväksyminen,tasa-arvoisuus, avoimuus ja toiminnan läpinäkyvyys, empatia , aito läsnäolo sekä leikki.Perhepäivähoidon arvona edellisten lisäksi kodinomaisuus.

Leppäkertuissa on lasten esille tuomia ajatuksia arvoista. Kiva päivä:"kuunteleminen, leikkiminen,että opitaan asioita ja tarvitaan kivoja kavereita". Turvallisuus: "turvavöitä, että on hyvä olla, etteitulis sotaa ja rosvoja ja on semmosta, ettei loukkaa". Hyvä leikki:" siinä on kaveri, kiipeilytelineessäon kiva leikkiä, hyvään leikkiin tarvitaan mielikuvitusta (=että keksii leikkejä), on kivoja leluja, kivakaveri osaa leikkiä, leikitään yhdessä ja sovussa ja kauniisti, leikitään niin, että tavarat jaetaanniin, että kaikki saavat yhtä paljon". Erilaisuuden hyväksyminen: " että se käy, voi leikkiä, vaikkatoinen on iholtaan eri värinen taikka puhuu eri kieltä".

Kuvan tausta merkitsee luonnon läheisyyden tärkeyttä, kukan liike liikkumista sekä robotti ajanhermolla pysymistä ja uusien haasteiden vastaanottamista.

Varh

aisk

asva

tuks

en te

htäv

ä ja

yle

iset

tavo

ittee

t

15

Varh

aisk

asva

tuks

en to

imin

taku

lttuu

ri

3. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri

3.1. Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavatperiaatteet

Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä tulee myös arvioida ja kehittää.Yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen edistää arvoperustan ja oppimiskäsityksen toteutumista.Toimintakulttuurin vaikutusten pohdinta ja sen ei-toivottujen piirteiden tunnistaminen jakorjaaminen ovat tärkeä osa toimintakulttuurin kehittämistä. Jatkuvan kehittämisen perusedellytyson, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustalla vaikuttavien arvojen, tietojen jauskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Kehittämisessä on tärkeää toisia arvostava,koko yhteisöä osallistava ja luottamusta rakentava dialogi. Lapsen etu on kaiken kehittämisenlähtökohta.

Johtaja edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun.Lisäksi johtaja rohkaisee työyhteisöä säännöllisesti kehittämään ja innovoimaan yhteistätoimintakulttuuria. Johtaja tukee yhteisön kehittymistä oppivaksi yhteisöksi, jossa osaamistakehitetään ja jaetaan. Päämääränä on, että yhteinen toiminta-ajatus ja toiminnan tavoitteetnäkyvät käytännöissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja ettäniitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Lapset ja huoltajat ovat mukana toimintakulttuurinkehittämisessä ja arvioinnissa.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria kehitetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä

Varhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä jatoisiltaan. Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille mielipiteille ja tunteille. Lapsia ja henkilöstöäkannustetaan rohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja.Jatkuvasti toimintaansa arvioiva ja kehittävä yhteisö haastaa itseään sekä tunnistaa ja hyödyntäävahvuuksiaan. Oppivassa yhteisössä arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaista käytöstä.Yhteisö rohkaisee kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen. Yhdessätekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä.

Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samallaammatilliseen kehittymiseen. Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työnsäännöllinen arviointi sekä huoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävätyhteisön oppimista. Oppimista edistää myös kehittämistyöstä, arvioinneista ja tutkimuksestasaadun tiedon hyödyntäminen.

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö

Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnilleja oppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviätoimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus kokea yhdessätekemisen ja leikin iloa. Yhteisössä kannustetaan kaikkia kekseliäisyyteen, mielikuvituksenkäyttöön, omaan ilmaisuun ja luovuuteen. Leikki saa näkyä ja kuulua. Lasten leikkialoitteille,kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa. Leikkiville lapsille ja aikuisillemahdollistetaan keskittyminen leikkiin.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön keskinäinen yhteistyö sekävuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan jaarvostavat yhteistyötä. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään vuorovaikutukseen sekä toimimaanryhmän jäseninä. Henkilöstö tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita.Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niidenratkaisemiseen.

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo

16

Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoakaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitäarvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoistakehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksistakehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen jamyönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Lasten ja huoltajien osallistuminentoiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin vahvistaa osallisuutta. Jokainen henkilöstönjäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä.

Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi yhdenvertaisina riippumatta henkilöönliittyvistä tekijöistä. Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurin kehittämisenkannalta on tärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteista keskustellaantyöyhteisössä. Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen, katsomukseen,vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa,eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekätavat toimia stereotyyppisten oletusten mukaisesti välittyvät lapsille. Varhaiskasvatus onsukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen taimuihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia.Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihinhienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaanlapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä.

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus

Varhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Kulttuurinenmoninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen,kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaanja hyödynnetään suomalaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristönkulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoatoisista kulttuureista ja erilaisista katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monestanäkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaanrakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisestikestävää kehitystä.

Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla.Henkilöstö ymmärtää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa,vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaankuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisestimoninaisessa maailmassa. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä malleja,ja kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä. Henkilöstö rohkaisee lapsia käyttämäänkieltä monipuolisesti. Lasten kielelliset lähtökohdat huomioidaan, ja heille annetaan aikaa jamahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin.

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa

Varhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia elämäntapoja.Varhaiskasvatuksen yhteisössä liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona sekä vältetäänpitkäkestoista istumista. Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikanarauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa.Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä jakeskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivänrakenne edistää hyvinvointia.

Varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisestaturvallisuudesta. Lapsella on oikeus saada lohdutusta sitä tarvitessaan. Varhaiskasvatuksessaei sallita kiusaamista, väkivaltaa eikä häirintää. Kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaanja sitä ehkäistään tietoisesti ja suunnitelmallisesti. Lasten kanssa opetellaan tunnistamaan jaratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti. Häirintä-, kiusaamis- tai väkivaltatilanteista keskustellaanlasten huoltajien kanssa ja etsitään yhdessä ratkaisuja. Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myöstapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy ja seuranta, turvallisuuskasvatus sekä tiloista ja välineistä

Varh

aisk

asva

tuks

en to

imin

taku

lttuu

ri

17

Varh

aisk

asva

tuks

en to

imin

taku

lttuu

ri

huolehtiminen. Varhaiskasvatus edellyttää toimivaa ja sitoutunutta turvallisuuden johtamista sekäturvallisuusasiat hallitsevaa henkilöstöä.

Kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisestikestävän elämäntavan välttämättömyys. Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullistasuhtautumista luontoon ja ympäristöön. Varhaiskasvatuksessa edistetään välineiden ja tilojenyhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä, korjaamista ja uusiokäyttöä.

3.2. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristötVarhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinenja turvallinen oppimisympäristö. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä,käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta.Oppimisympäristökäsite sisältää varhaiskasvatuksessa muun muassa fyysisen, psyykkisen jasosiaalisen ulottuvuuden. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että varhaiskasvatukselle asetetuttavoitteet voidaan saavuttaa ja että ne tukevat lasten terveen itsetunnon sekä sosiaalistenja oppimisen taitojen kehittymistä. Ergonomia, ekologisuus, viihtyisyys ja esteettömyys sekätilojen valaistus ja akustiikka, sisäilman laatu ja siisteys otetaan huomioon oppimisympäristöjärakennettaessa ja kehitettäessä.

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Niiden tulee tukealasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen,tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkiamaailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtojamieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihinsekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt näkyvätoppimisympäristöissä.

Oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa monenlaista pedagogista toimintaa ja ne muuntuvattarpeen mukaan. Henkilöstön tulee ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet, yksilölliset taidotja tarpeet sekä osiossa Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminenkuvatut varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteet. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissätoimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on mahdollisuusosallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Toiminta pedagogisesti tarkoituksenmukaisissaryhmissä edistää lasten ja henkilöstön keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa.

Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muitakunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön. Turvallisessa ilmapiirissä erilaistentunteiden näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa jaitsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan.

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta jasukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen.Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaannäkyväksi kulttuurista moninaisuutta.

Luonto sekä pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt ovat myös varhaiskasvatuksenoppimisympäristöjä. Ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksialeikkiin ja tutkimiseen. Niitä hyödynnetään liikunta- ja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina.

Lasten käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissäon tarvittaessa huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet. Tieto- ja viestintäteknologia on osamonipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä. Varhaiskasvatuksessa käytetään tieto- javiestintäteknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Lasten omia tieto- ja viestintäteknologisialaitteita, leluja ja muita välineitä käytetään varhaiskasvatuksen järjestäjän määrittämällä tavalla.Omien laitteiden, lelujen ja välineiden käytöstä sovitaan huoltajien kanssa.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ja vierailut esimerkiksi kirjastoon, museoon,kulttuuriperintökohteisiin, teatteriin ja huoltajien työpaikoille rikastavat lasten oppimisympäristöjä.

18

Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myös luontevan yhteistyömahdollisuuden henkilöstön jahuoltajien välille.

3.3. Yhteistyö varhaiskasvatuksessaYhteistyöllä tuetaan lapsen varhaiskasvatuksen järjestämistä siten, että jokainen lapsi saaoman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Vastuu yhteistyöntoteutumisesta ja suunnitelmallisuudesta on varhaiskasvatuksen järjestäjillä. He vastaavat myössiitä, että yhteistyötä toteutetaan tarvittaessa monialaisesti.

Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö

Huoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä merkitys varhaiskasvatuksessa. Yhteistyöntavoitteena on huoltajien ja henkilöstön yhteinen sitoutuminen lasten terveen ja turvallisenkasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen. Luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinenvuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus tukevat kasvatusyhteistyötä.

Kasvatustyöhön liittyvistä arvoista, tavoitteista ja vastuista keskustellaan sekä henkilöstönkesken että huoltajien kanssa. Yhteistyö on vuorovaikutteista ja edellyttää varhaiskasvatuksenhenkilöstöltä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Yhteistyössä huomioidaan perheiden moninaisuus,lasten yksilölliset tarpeet sekä huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Tarvittaessakeskusteluissa käytetään tulkkia molemminpuolisen ymmärryksen varmistamiseksi.

Yhteistyöllä voi olla erilaisia tehtäviä ja muotoja lapsen varhaiskasvatuksen aikana. Lastenpäivittäiset tapahtumat ja kokemukset jaetaan huoltajien kanssa. Kannustavat ja lapsen kehitystäja oppimista myönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä. Huoltajan ja henkilöstön havainnot jakeskustelut lapsen päivästä luovat pohjan lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiselle.

Yhteistyön merkitys on erityisen tärkeää siirtymävaiheissa, kuten lapsen aloittaessavarhaiskasvatuksessa ja varhaiskasvatuksen aikaisissa siirtymissä, lapsen vaihtaessa päiväkotiatai aloittaessa esiopetuksen. Yhteisellä keskustelulla on erityinen tehtävä laadittaessa lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaa (osio Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma). Yhteistyön merkityshuoltajien kanssa korostuu, kun suunnitellaan ja toteutetaan lasten kehityksen ja oppimisen tukea(osio Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki). Luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa huoltajien jahenkilöstön välisen yhteistyön myös haastavissa tilanteissa, esimerkiksi huolen herätessä lapsenhyvinvoinnista.

Lasten huoltajilla tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyöntavoitteiden suunnitteluun ja kehittämiseen yhdessä henkilöstön ja lasten kanssa. Tieto- javiestintäteknologiaa hyödynnetään huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Yhteistyö voi tukeamyös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta. Huoltajien verkostoituminen ja yhteinen toimintaerilaisissa tilaisuuksissa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaa tukea henkilöstön työlle.

Monialainen yhteistyö

Monialaisen yhteistyön tavoitteena on varmistaa varhaiskasvatuksen toteuttaminentoimintayksiköissä lasten tarpeita vastaavasti. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan onvarhaiskasvatusta järjestäessään toimittava monialaisessa yhteistyössä ja luotava tarvittavatyhteistyörakenteet.

Varhaiskasvatuksessa tehdään yhteistyötä neuvolan ammattilaisten, lastensuojelun sekä muidenterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijoiden kesken. Yhteistyön merkitys korostuu, kunjollain näistä tahoista herää huoli lapsen kehityksestä tai hyvinvoinnista tai kun lapsen tukeasuunnitellaan ja järjestetään. Laajaan terveystarkastukseen sisällytetään varhaiskasvatuksenhenkilöstön arvio alle kouluikäisen lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnista varhaiskasvatuksessahuoltajan kirjallisella suostumuksella. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan antama arvio on tärkeäosa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin arviointia sekä tuen tarpeidenvarhaista tunnistamista monialaisessa yhteistyössä.

Varhaiskasvatuksen yhteistyötahoilla tarkoitetaan kaikkia niitä alueellisia ja paikallisia toimijoita,joiden kanssa varhaiskasvatuksen on luontevaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyö esimerkiksi Va

rhai

skas

vatu

ksen

toim

inta

kultt

uuri

19

Varh

aisk

asva

tuks

en to

imin

taku

lttuu

ri

opetuksesta, liikunnasta, kirjastosta ja kulttuurista vastaavien tahojen ja muiden lähiympäristöntoimijoiden kanssa lisää oppimisympäristöjen monipuolisuutta ja tukee varhaiskasvatuksentavoitteita. Yhteistyö kunnan varhaiskasvatuksen ja sen alueella toimivien yksityistenvarhaiskasvatuspalvelujen tuottajien välillä on tärkeää. Muita varhaiskasvatuksen yhteistyötahojaovat esimerkiksi järjestöt, seurakunnat, poliisi sekä ravitsemus- ja siivouspalvelut.

3.4. PAIKALLISET PAINOTUKSETToimintakulttuurin kehittäminen

Paikallinen toimintakulttuuri perustuu kunnan ja varhaiskasvatuksen arvoihin. Varhaiskasvatuksenarvot on laadittu yhteistyössä lasten, huoltajien ja henkilökunnan kanssa. Nämä arvot löydätluvusta Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet (PAIKALLISET PAINOTUKSET)

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti. Se näkyy varhaiskasvatuksessamuuttuvina osaamistarpeina, oppimisen tapoina ja toimintaympäristöjen muutoksina. Uusitoimintakulttuuri voidaan luoda, kun tunnistetaan vanhat, perinteiset ajatusmallit ja toimintatavat.Tähän tarvitaan osaamisen ja työtapojen avaamista, uudelleenarviointia ja kehittämistä.Toimintakulttuuria kehittämällä vaikutetaan suoraan lasten kasvamisen ja oppimisen edistämiseeneli kaikkien muutosten lähtökohtana on lapsen etu. Tavoitteena on lapsen itsetunnon sekäsosiaalisten ja oppimistaitojen kehittyminen.

Osallisuus on yksi tärkeimmistä kehittämisen tavoitteista. Osallisuus on tunneyhteenkuuluvuudesta. Yksittäisen lapsen kohdalla se tarkoittaa sitä, että lapsi kokee tulevansakuulluksi sekä olevansa hyväksytty, arvostettu ja tärkeä. Kasvattajan tehtävä on mahdollistaalapsille yhteisiä kokemuksia, jotka vahvistavat ryhmään kuulumista ja tuottavat jaettua iloa.

Kulttuurisen moninaisuuden lisääntyessä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvokasvatuksen tietoinenvahvistaminen on nostettu yhdeksi kehityskohteeksi.

Kehittämisen keinoina painottuvat:

• henkilökunnan osaamisen vahvistaminen koulutusten kautta.• lasten ja huoltajien osallistaminen

Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt

Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt tarjoavat monipuolisesti vaihtoehtoja leikkiin, tekemiseenja kokemiseen sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä ovatsisä- ja ulkotilojen lisäksi luonto, leikkipuistot, liikuntapaikat ja muut rakennetut ympäristöt. Lisäksiotetaan huomioon lasten maaseutumainen kasvuympäristö sekä varsinaissuomalainen luonto,jotka tarjoavat mahdollisuuden monimuotoiseen oppimiseen jokaisena vuodenaikana. Lastenideat, leikit ja heidän tekemänsä työt näkyvät joka puolella.

Yhteistyö

Huoltajat ovat varhaiskasvatuksen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Yhteistyön tärkeimmättavoitteet ovat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen. Molemmin puolinenluottamus on avainasemassa tässä vuorovaikutuksessa. Varhaiskasvattajien tieto, taito jakokemus yhdistetään huoltajien tietämykseen omasta lapsestaan. Tärkeimmät yhteistyönmuodot ovat päivittäiset keskustelut huoltajien kanssa sekä VASU-keskustelut. Yhteistyönmerkitys korostuu erilaisissa siirtymävaiheissa, kuten lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessaja varhaiskasvatuksen aikaisissa siirtymissä. Vuosittain tehdään tyytyväisyyskysely lastenhuoltajille. Kyselyn tulokset julkistetaan ja ne menevät tiedoksi vanhemmille ja lautakuntaan.

Varhaiskasvatuksen yhteistyötahoja ovat kaikki ne toimijat, joiden kanssa varhaiskasvatuksenon luonnollista tehdä yhteistyötä. Monialaisen yhteistyön tavoitteina ovat lasten hyvinvoinnin jakehityksen turvaaminen sekä toimivan varhaiskasvatuksen toteutuminen. Näitä yhteistyötahojaovat esimerkiksi neuvola, muu terveydenhuolto (mm. terapeutit), koulu, lastensuojelu,järjestöt sekä kulttuuripalvelut yms. Lisätietoja luvussa Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri(PAIKALLISET PAINOTUKSET)

20

Koulun, esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen yhteistyöllä luomme joustavan ja yhtenäisenoppimisen polun.

Arvioinnin käytäntöjä:

• talopalaverit• tiimipalaverit• kyselyt henkilökunnalle, huoltajille ja lapsille• tiimitoiminnan arvioinnit• ryhmäVASU:t• lasten VASU:t• päivittäiset keskustelut huoltajien ja lasten kanssa• henkilökunnan itsearviointi• henkilökunnan ja esimiehen väliset keskustelut

3.4.1. Vehmaan monialainen yhteistyöNeuvolan kanssa on sovittu yhteistyöpalaverit neljä kertaa vuodessa (helmikuu, huhtikuu, syyskuuja marraskuu). Varhaiskasvatus kutsuu palaverit koolle. Palavereihin osallistuvat psykologi,lastenneuvolan terveydenhoitaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja lastentarhanopettajajokaisesta ryhmästä sekä tarvittaessa muita asiantuntijoita. Neuvola lähettää päivähoitoonkirjallisen palautteen lapsen 4-vuotisneuvolakäynnistä.

Perusopetuksen (alkuopetuksen) kanssa on sovittu, että punaisena lankana on kestäväkehitys, omatoimisuus, kaveruus ja vuoron odottaminen. Yhteisiä "tapahtumia" pidetään kerranlukukaudessa. Syksyllä tavataan pihaleikkien tai liikkumisen merkeissä koulun kutsumana jakeväällä kakkosluokkalaiset vierailevat päiväkodissa päiväkodin kutsumina.

3.4.2. Taivassalon monialainen yhteistyöNeuvolan kanssa on sovittu varhaisen tuen yhteistyöpalaverit neljä kertaa vuodessa.Varhaiskasvatus kutsuu palaverit koolle. Yhteistyöpalavereissa käsitellään lapsiryhmään liittyvistätoiminnallisista asioista, sekä yksittäistä lasta koskevia asioita. Lapsen asioita käsiteltäessäpyydetään aina huoltajilta kirjallinen lupa. Lupakaavakkeesta selviää myös asia, jotapalaverissa käsitellään. Palavereihin osallistuvat psykologi, lastenneuvolan terveydenhoitaja,varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja lapsen ryhmän lastentarhanopettaja sekä tarvittaessamuita asiantuntijoita (esim. puheterapeutti, toimintaterapeutti). Huoltaja saa halutessaanosallistua palaveriin omaa lasta koskevissa asioissa. Varhaiskasvatus täyttää lapsesta 4-ja 5-vuotishavainnointikaavakkeen, jonka huoltaja antaa terveydenhoitajalle neuvolakäynnillä.Neuvola antaa palautteen varhaiskasvatukselle lapsen 4- ja 5-vuotisneuvolakäynnistä.

Varh

aisk

asva

tuks

en to

imin

taku

lttuu

ri

21

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

4. Varhaiskasvatuksen pedagogisentoiminnan suunnittelu ja toteuttaminen

4.1. Pedagogisen toiminnan viitekehysVarhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja sen toteuttamista kuvaa kokonaisvaltaisuus.Tavoitteena on edistää lasten oppimista ja hyvinvointia sekä laaja-alaista osaamista (kuvio 1).Pedagoginen toiminta toteutuu lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessätoiminnassa. Lasten omaehtoinen, henkilöstön ja lasten yhdessä ideoima sekä henkilöstönjohdolla suunniteltu toiminta täydentävät toisiaan. Varhaiskasvatuksen pedagoginen toimintaläpäisee kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuuden.

Kuvio 1. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan viitekehys

Tavoitteellisen toiminnan perustan luovat arvoperusta, oppimiskäsitys, niihin pohjautuvatoimintakulttuuri sekä monipuoliset oppimisympäristöt, yhteistyö ja työtavat. Lasten mielenkiinnonkohteet ja tarpeet sekä heidän kasvuympäristöönsä liittyvät merkitykselliset asiat ovat toiminnansuunnittelun lähtökohtana. Lähtökohtana ovat myös oppimisen alueet. Laadukkaan pedagogisentoiminnan edellytyksenä on suunnitelmallinen dokumentointi, arviointi ja kehittäminen (osiotPedagoginen dokumentointi ja Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa). Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ohjaavat osaltaan toiminnan suunnittelua.

Pedagogisen toiminnan tavoitteita ja periaatteita tarkennetaan paikallisissavarhaiskasvatussuunnitelmissa. Tavoitteita tarkennettaessa otetaan huomioon22

varhaiskasvatuksen eri toimintamuodot, niiden henkilöstörakenne ja muut ominaispiirteet.Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmat ovatlapsiryhmän toiminnan suunnittelun lähtökohtia. Toimintaa toteutetaan niin, että jokaisella lapsellaon oikeus edetä oppimisessaan siten, että varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta muodostuulapselle mielekäs jatkumo.

4.2. Pedagoginen dokumentointiPedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen jakehittämisen keskeinen työmenetelmä. Se on jatkuva prosessi, jossa havainnot, dokumentitja niiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta.Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin,suunnitteluun ja kehittämiseen.

Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksenkohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisellaja monipuolisella tavalla. Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien, piirrosten taihenkilöstön havaintojen, avulla voidaan yhdessä lasten kanssa tarkastella heidän kehitystäänja oppimistaan. Lasten jo saavuttamat tiedot ja taidot, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet tulevatnäkyväksi pedagogisen dokumentoinnin kautta ja ovat toiminnan suunnittelun perusta.

Suunnitelmallisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii tuntemaanyksittäistä lasta, ymmärtämään lasten välisiä suhteita sekä ryhmän henkilöstön ja lastenvälisen vuorovaikutuksen luonnetta. Pedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on toteuttaavarhaiskasvatusta lapsilähtöisesti. Dokumentoinnin avulla saatuja tietoja ja ymmärrystähyödynnetään esimerkiksi työtapojen, oppimisympäristöjen, toiminnan tavoitteiden, menetelmienja sisältöjen muokkaamisessa jatkuvasti lasten kiinnostusta ja tarpeita vastaavaksi. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelma on osa pedagogisen dokumentoinnin prosessia (osio Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelma). Suunnitelmallista pedagogista dokumentointia tarvitaan myöslasten kehityksen ja oppimisen tuen tarpeiden arvioinnissa (osio Lapsen kehityksen ja oppimisentuki).

Pidemmältä aikaväliltä kootut dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnanarviointia ja henkilöstön toiminnan itsearviointia (osio Toiminnan arviointi ja kehittäminenvarhaiskasvatuksessa).

4.3. Monipuoliset työtavatTyötapojen valintaa ohjaavat varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät ja tavoitteet sekä lastenikä, tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet. Toiminnalliset sekä luovuutta ja osallisuuttaedistävät työtavat ovat lapsille luontevia oppimisen tapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lastenomaehtoinen ja ohjattu leikki, tutkiminen, liikkuminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaisu. Tieto-ja viestintäteknologiaa hyödynnetään toiminnassa. Monipuoliset työtavat ovat sekä oppimisenväline että opettelun kohde. Tämän vuoksi on tärkeää, että henkilöstö ohjaa lapsia kokeilemaan jakäyttämään erilaisia työtapoja erikokoisissa ryhmissä sekä itsenäisesti. Työskenneltäessä lapsiarohkaistaan kyselemään ja ihmettelemään sekä päättelemään ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä.

Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisiamahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekämuuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti. Pienempien lasten aloitteet ovatusein kehollisia ja sanattomia, joten niiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen edellyttäväthenkilöstöltä sensitiivistä läsnäoloa ja lapsen hyvää tuntemista.

Lapset ottavat osaa työtapojen suunnitteluun ja valintaan omien edellytystensä mukaisesti.Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan sekä kokeillaerilaisia työtapoja. Työtapojen vaihteleva käyttö tarjoaa eri-ikäisille ja eri tavoin oppiville lapsilleonnistumisen kokemuksia. Monipuoliset työtavat edellyttävät monipuolisia oppimisympäristöjä.

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

23

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

Työtapojen käytössä hyödynnetään henkilöstön ja lasten osaamista sekä kokeillaan ja kehitetäänuusia työtapoja.

4.4. Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinninlähteenä

Leikki on keskeinen toimintatapa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tarjotalapsille mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin. Leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista jahyvinvointia. Leikissä lapsi oppii, mutta lapselle itselleen leikki ei ole tietoisesti oppimisen välinevaan tapa olla ja elää sekä hahmottaa maailmaa. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita,uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin.

Lapselle leikin merkitys syntyy leikistä itsestään. Leikki tuottaa lapsille iloa ja mielihyvää.Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita: he jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovatsosiaalisia suhteita sekä muodostavat merkityksiä kokemuksistaan. Leikissä lapset rakentavatkäsitystä itsestään ja muista ihmisistä. Leikkiessään lapset sekä jäljittelevät että luovat uutta jamuuntavat näkemäänsä. Samalla he mallintavat ja testaavat haaveitaan ja toiveitaan. Mielikuvitusmahdollistaa sen, että lapset voivat kokeilla erilaisia rooleja ja ideoita, joita he muuten eivät voisitoteuttaa. Leikkiessään lapset voivat käsitellä itselleen vaikeita kokemuksia. Leikissä on turvallistakokeilla, yrittää ja erehtyä.

Leikissä yhdistyvät keskeiset oppimista edistävät elementit: innostus, yhdessä tekeminen ja omientaitojen haastaminen. Leikki kehittyy ja saa eri muotoja kokemusten karttuessa. Henkilöstön jalasten sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus luovat perustan ajattelun ja kielen kehityksellesekä kehittyville leikkitaidoille. Lapset havainnoivat, kokeilevat ja oppivat yhteisön sääntöjäleikissä. Ryhmässä leikkiessään lapset oppivat säätelemään tunteitaan ja tahtomistaan sekähuomioimaan toisten ihmisten näkökulmia. Yhteisöllisyys kasvaa leikin kautta ja vahvistaamyönteistä tunneilmastoa.

Leikki on varhaiskasvatuksen keskeinen työtapa. Pedagogisessa toiminnassa voidaan leikinjuonen kehittelyssä ja leikkimaailmojen rakentamisessa yhdistää esimerkiksi draamaa,improvisaatiota tai satuja. Henkilöstön tulee tiedostaa keskittyneen tutkimisen, spontaaninluovan ilmaisun sekä vauhdikkaiden liikunta- ja peuhausleikkien merkitys lasten hyvinvoinnilleja oppimiselle. Eri tilanteita voi rikastaa leikinomaisuudella. Lorut, sanaleikit, laulut ja yhteinenhassuttelu vahvistavat myönteistä ilmapiiriä, mikä tukee oppimista ja hyvinvointia.

Henkilöstön tehtävä on turvata leikin edellytykset, ohjata leikkiä sopivalla tavalla ja huolehtia siitä,että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena yhteisissä leikeissä omien taitojensa javalmiuksiensa mukaisesti. Henkilöstön tulee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tukea lastenleikin kehittymistä sekä ohjata sitä joko leikin ulkopuolelta tai olemalla itse mukana leikissä.Henkilöstön fyysinen ja psyykkinen läsnäolo tukee lasten välistä vuorovaikutusta ja ehkäiseeristiriitatilanteiden syntymistä.

Henkilöstön tulee havainnoida ja dokumentoida lasten leikkiä. Leikin havainnointi lisäähenkilöstön ymmärrystä lasten ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista sekä heidän tunteistaan jakokemuksistaan. Havaintoja käytetään leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa.Henkilöstöltä edellytetään herkkyyttä ja ammattitaitoa sekä sukupuolisensitiivisyyttä havaitalasten leikkialoitteita ja vastata niihin sopivalla tavalla.

Pitkäkestoiseen leikkiin tarvitaan aikaa, rauhaa ja tilaa sekä sopivia ja lasten saatavilla olevialeikkivälineitä ja materiaaleja. Oppimisympäristöjen tulee joustaa leikkien mukaan, sillä leikit eivätvälttämättä pysy paikallaan niille nimetyissä tiloissa.

Lasten kulttuurin ja lapsille suunnatun median tunteminen auttaa henkilöstöä ymmärtämäänlasten leikkejä. Myös erilaiset pelit ja digitaaliset välineet tarjoavat niihin monenlaisiamahdollisuuksia. Leikkiin kannustavassa oppimisympäristössä myös aikuinen on oppija.Henkilöstö keskustelee leikin merkityksestä ja lasten leikkeihin liittyvistä havainnoista huoltajienkanssa. Tällä tavoin voidaan edistää leikkien jatkumista kotona tai varhaiskasvatuksessa.

24

4.5. Oppimisen alueet

4.5.1. Kielten rikas maailmaVarhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekäkielellisten identiteettien kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa vahvistetaan lasten uteliaisuuttaja kiinnostusta kieliin, teksteihin ja kulttuureihin. Kielen kehityksen tukeminen kytkeytyy lapsenmonilukutaidon kehittymiseen (osio Laaja-alainen osaaminen). Lisäksi se on yhteydessämuun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvään laaja-alaiseen osaamiseen. Kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja,mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen.

Kieli on lapsille sekä oppimisen kohde että väline. Sen avulla lapsi ottaa haltuun erilaisia tilanteitaja asioita sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ilmaisee itseään ja hankkii tietoa.Lasten kielellistä kehitystä tukee monipuolinen varhaiskasvatuksen kieliympäristö sekä yhteistyöhuoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksessa lapsille annetaan kannustavaa ja johdonmukaistapalautetta heidän kielenkäyttö- ja vuorovaikutustaidoistaan.

Lapset voivat samaan aikaan omaksua useita eri kieliä, joiden kehittyminen ja käyttäminenvoi olla tilanteittain eriytynyttä. Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon, että lapset kasvavaterilaisissa kielellisissä ympäristöissä. Kotien tavat käyttää kieltä ja olla vuorovaikutuksessavaihtelevat, ja kodeissa voidaan puhua useita kieliä. Kielellistä ja kulttuurista moninaisuuttatehdään varhaiskasvatuksessa näkyväksi yhteistyössä huoltajien kanssa. Tämä osaltaan tukeelasten kielellisten identiteettien kehittymistä. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmiavarhaiskasvatuksessa käsitellään osiossa Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia.

Kielen oppimisen kannalta on tärkeää tiedostaa, että samanikäiset lapset voivat olla eri vaiheissakielen kehityksen eri osa-alueilla. Kielelliset identiteetit kehittyvät, kun lapsia ohjataan jatuetaan kielellisten taitojen ja valmiuksien keskeisillä osa-alueilla.

Kuvio 2. Lasten kielen kehityksen keskeiset osa-alueet varhaiskasvatuksessa

Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten kokemukset kuulluksi tulemisesta ja siitä,että heidän aloitteisiinsa vastataan, ovat tärkeitä. Henkilöstön sensitiivisyys ja reagointi myöslasten non-verbaaleihin viesteihin on keskeistä. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaankannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa.

Lasten kielen ymmärtämisen taitoja tuetaan runsaan kielellisen mallintamisen avulla.Johdonmukainen toiminnan sanallistaminen ja keskusteleminen tukevat lasten sanavarannonkehittymistä. Erilaisissa varhaiskasvatuksen tilanteissa käytetään kuvailevaa ja tarkkaa kieltä.Tarvittaessa käytetään kuvia, esineitä ja tukiviittomia.

Lasten puheen tuottamisen taitojen kehittymistä seurataan ja ohjataan. Lapsia rohkaistaanpuhumaan eri tilanteissa sekä aikuisten että toisten lasten kanssa. Tämä auttaa lapsiakäyttämään ja ymmärtämään puhuttua kieltä. Lasten kanssa kiinnitetään vähitellen huomiotamyös äänensävyihin ja äänenpainoihin.

Lasten kielen käyttötaitoja ohjataan ja kielen käyttöä pohditaan yhdessä lasten kanssaeri tilanteissa. Tavoitteena on tilannetietoisen kielen käytön vahvistuminen. Lasten kanssaharjoitellaan kertomista, selittämistä ja puheen vuorottelua. Lisäksi eläytyminen, huumorin käyttö Va

rhai

skas

vatu

ksen

ped

agog

isen

toim

inna

n su

unni

ttelu

ja to

teut

tam

inen

25

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

sekä hyvien tapojen opettelu vahvistavat lasten kielen käyttötaitoja. Tutustuminen erilaisiinteksteihin tukee kielen käyttötaitojen kehittymistä ja auttaa lapsia havaitsemaan puhutun jakirjoitetun kielen eroja.

Lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu, kun heidän kielellinen muistinsa ja sanavarantonsalaajenee. Henkilöstön tehtävä on tukea tietoisesti tätä kehitystä. Kielellisen muistin kehittymistätukevat esimerkiksi lorujen ja laululeikkien käyttö. Kielellä leikittely, nimeäminen sekä kuvaaviensanojen käyttäminen edistävät lasten kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä. Kiireetönkeskustelu ja lukeminen sekä tarinoiden kerronta tarjoavat mahdollisuuksia pohtia sanojen jatekstien merkityksiä ja opetella uusia käsitteitä asiayhteyksissä.

Lähiympäristön eri kielten havainnointi tukee lasten kielitietoisuuden kehittymistä. Henkilöstöntehtävänä on herättää ja lisätä lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä sekä vähitellenmyös lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Kielen havainnoinnin ja tutkimisen avulla suunnataanlasten huomiota sanojen merkityksistä kielen muotoihin ja rakenteisiin, kuten sanoihin, tavuihin jaäänteisiin. Lapsia rohkaistaan kirjoittamaan ja lukemaan leikillisesti.

Varhaiskasvatuksessa käytetään rikkaita ja vaihtelevia tekstejä. Lasten kanssa tutustutaanmonipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Lapsille kerrotaan tarinoita, ja heitä kannustetaan itsekeksimään niitä. Lasten kertomuksia, loruja ja sanallisia viestejä dokumentoidaan. Monilukutaitoatukevassa varhaiskasvatuksessa puheen rinnalla käytetään muun muassa visuaalisia, auditiivisiaja audiovisuaalisia viestejä sekä tekstejä.

4.5.2. Ilmaisun monet muodotVarhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen sekäsanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin jakulttuuriperintöön. Lasten ilmaisulle on luonteenomaista kokonaisvaltaisuus ja ilmaisun erimuotojen luova yhdisteleminen. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen edistävät lastenoppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtääja jäsentää ympäröivää maailmaa. Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät, kun lapsettutkivat, tulkitsevat ja luovat merkityksiä erilaisia ilmaisun taitoja harjoittelemalla. Kykykuvitella ja luoda mielikuvia on keskeistä myös lapsen eettisen ajattelun kehittymiselle.Kulttuuriperintöön, taiteeseen ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen vahvistaa lasten osaamistamyös monilukutaidon sekä osallistumisen ja vaikuttamisen osa-alueilla.

Kulttuuri on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Varhaiskasvatuksessa lapsille tarjotaanmahdollisuuksia nähdä ja kokea monipuolisesti taidetta ja kulttuuria. Taiteeseen ja kulttuuriinliittyvät kokemukset vahvistavat lasten kykyä omaksua, käyttää ja tuottaa kulttuuria. Samallalapset oppivat ymmärtämään taiteen ja kulttuuriperinnön merkitystä ja arvoa.

Ilmaisun eri muodot tarjoavat lapsille keinoja kokea ja hahmottaa maailmaa heitä puhuttelevallaja innostavalla tavalla. Taiteellinen ilmaisu tarjoaa lapsia motivoivia keinoja havaintojen,tunteiden ja luovan ajattelun näkyväksi tekemiseen. Ilmaisun eri muotoihin tutustutaanmoniaistisesti, erilaisia työtapoja, oppimisympäristöjä sekä lähiympäristön kulttuuritarjontaahyödyntäen. Oppimisympäristöjen esteettisyys, innostavuus, saatavilla olevat monipuolisetvälineet ja materiaalit sekä riittävä ohjaus ovat merkityksellisiä ilmaisumuotoihin tutustuttaessa.

Taidekasvatus sisältää sekä spontaania että ennalta suunniteltua toimintaa. Ilmaisun jaoppimisen prosesseissa korostuu kokeilu, tutkiminen, tekemisen eri vaiheiden harjoittelu ja niidendokumentointi. Jokaisen lapsen yksilöllistä ilmaisua tuetaan ja lasten yhteisille luoville prosesseilleannetaan riittävästi aikaa ja tilaa. Henkilöstön, lasten ja yhteistyökumppaneiden erityisosaamisenhyödyntäminen rikastuttaa taidekasvatusta.

Varhaiskasvatuksen musiikillisen ilmaisun tavoitteena on tuottaa lapsille musiikillisiakokemuksia sekä vahvistaa lasten kiinnostusta ja suhdetta musiikkiin. Lapsia ohjataanelämykselliseen kuuntelemiseen ja ääniympäristön havainnointiin. Lasten valmiudet hahmottaamusiikkia sekä äänen kestoa, tasoa, sointiväriä ja voimaa kehittyvät leikinomaisen musiikillisentoiminnan kautta. Heidän kanssaan lauletaan, loruillaan, kokeillaan erilaisia soittimia, kuunnellaanmusiikkia ja liikutaan musiikin mukaan. Lapset saavat kokemuksia perussykkeestä, sanarytmeistä26

ja kehosoittamisesta. Lapsia rohkaistaan käyttämään mielikuvitustaan ja ilmaisemaan musiikinherättämiä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi kertoen, kuvallisesti ilmaisten tai tanssien. Lapsetsaavat myös kokemuksia musiikin tekemisestä yhdessä sekä pienimuotoisten musiikkiesitystenharjoitteluprosesseista ja esiintymistilanteiden tuomasta onnistumisen ilosta.

Kuvallisen ilmaisun tavoitteena on kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen, muuhunvisuaaliseen kulttuuriin ja kulttuuriperintöön. Lapsilla on mahdollisuus nauttia kuvien tekemisestäsekä saada esteettisiä elämyksiä ja kokemuksia taiteen äärellä. Lapset harjoittavat kuvallistaajatteluaan, havainnointiaan ja kuvien tulkintaa monipuolisen kuvailmaisun avulla. Kuvantekemisen taitoja kehitetään moniaistisesti sekä yhteyksiä muihin ilmaisun muotoihinrakentaen. Lapset kokeilevat erilaisia kuvan tekemisen tapoja, välineitä ja materiaalejaesimerkiksi maalaamalla, piirtämällä, rakentamalla ja mediaesityksiä tekemällä. Lasten kanssahavainnoidaan heidän itse tekemiään kuvia, taideteoksia, mediasisältöjä, esineitä sekärakennetun ja luonnon ympäristön kohteita. Lapsia ohjataan tulkitsemaan ja kertomaanajatuksiaan kuvallisista viesteistä. Kuvia tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota esimerkiksiväreihin, muotoihin, materiaaleihin, tekijään, esitysyhteyteen ja kuvien herättämiin tunteisiin.

Suunnittelutaitoja, luovaa ongelmaratkaisua, rakenteiden, materiaalien ja tekniikoiden tuntemustaharjoitellaan käsityöllisen toiminnan kuten muovailun, rakentelun, ompelun ja nikkaroinnin avulla.Käsityöllisen toiminnan ja ilmaisun tavoitteena on tarjota lapsille tekemisen, kokemisen jaoivaltamisen iloa sekä nautintoa työskentelystä, jossa oma luovuus ja kädenjälki näkyvät. Lapsilletarjotaan mahdollisuuksia itse kokeilla, tutkia ja yhdistellä erilaisia pehmeitä ja kovia materiaalejasekä opetella työskentelyssä tarvittavia tekniikoita. Lapset saavat ideoida ja toteuttaa erilaisiateoksia ja esineitä. Lasten käsityöllisessä toiminnassa voidaan tarkastella ja hyödyntää sekälasten taustoihin liittyviä että paikallisia käsityöperinteitä.

Lapsia rohkaistaan sanalliseen ja keholliseen ilmaisuun esimerkiksi draaman, tanssin ja leikinkeinoin. Tavoitteena on, että harjoitukset ja leikit tarjoavat lapsille mahdollisuuden monipuoliseenkielelliseen ja keholliseen kokemiseen, ilmaisuun ja viestintään. Lasten mielikuvituksestanousevia tai heidän kokemiaan ja havaitsemiaan asioita työstetään yhdessä. Lapset saavatkokemuksia sekä spontaanista ilmaisusta että yhteisesti suunnitellusta, toteutetusta ja arvioidustaluovasta prosessista. Toiminnassa hyödynnetään monipuolisesti esimerkiksi lastenkirjallisuutta,sanataidetta, teatterin eri muotoja, tanssia ja sirkusta.

4.5.3. Minä ja meidän yhteisömmeLasten elinpiiri laajenee heidän aloittaessaan varhaiskasvatuksen kodin ulkopuolella. Kodinperinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi lapset kohtaavat toisenlaisiatapoja ajatella ja toimia. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtäälähiyhteisön monimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Tehtävää lähestytään eettisenajattelun, katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuudensekä median näkökulmista. Toiminnassa voidaan käyttää monipuolisesti esimerkiksi satuja,musiikkia, kuvataidetta, leikkiä, draamaa, erilaisia mediasisältöjä sekä vierailijoita, vierailuja jalähiympäristön tapahtumia. Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alue tukee erityisesti lastenkulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyväälaaja-alaista osaamista.

Eettisen ajattelun taitojen kehittymistä tuetaan pohtimalla lasten kanssa eri tilanteissa esiintyviätai lapsia askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Teemat voivat liittyä esimerkiksi ystävyyteen, oikean javäärän erottamiseen, oikeudenmukaisuuteen tai pelon, surun ja ilon aiheisiin. Eettisiä kysymyksiäkäsitellään lasten kanssa niin, että he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Lastenkanssa pohditaan myös ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita.

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovatlapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaanmuiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystäeri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettienkehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin.Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

27

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylleannetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.

Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa,katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Katsomuskasvatus tukee muun muassa lastenkulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyväälaaja-alaista osaamista.

Lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta pohtimalla suunnataan lastenmielenkiintoa historiallisiin asioihin sekä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Lisäksitarkastellaan lasten kasvuympäristöjen moninaisuutta.

Lapsille luodaan mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden tapahtumiin ja tilanteisiin. Tärkeitätiedon lähteitä ovat lapset ja heidän henkilöhistoriansa, lähiyhteisön jäsenet, esineistöt jaympäristöt. Lisäksi voidaan hyödyntää lasten huoltajien asiantuntemusta heidän omastakulttuuriperinnöstään. Menneeseen aikaan voidaan tutustua esimerkiksi lasten isovanhempienlapsuuden leikkien ja musiikin avulla.

Nykyhetkeä tarkastellaan käsittelemällä lasten kanssa heitä askarruttavia tai kiinnostaviaajankohtaisia asioita. Lasten kanssa tarkastellaan myös lähiyhteisön moninaisuutta sitäkunnioittaen. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa ihmisten, sukupuolten ja perheidenmoninaisuus. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia muttasamanarvoisia.

Menneisyyden ja nykyisyyden lisäksi on tärkeää pohtia tulevaisuutta ja sitä, miten voimmevaikuttaa suotuisan tulevaisuuden toteutumiseen. Tulevaisuuden pohdinta voi liittyä esimerkiksitulevan vuodenajan leikkien tai oman oppimisympäristön suunnitteluun. Lasten kanssa voidaanesimerkiksi rakentaa tulevaisuuden mielikuvitusmaailmoja tai pohtia tulevaa lapsia kiinnostavienammattien kautta.

Varhaiskasvatuksessa mediakasvatuksen tehtävänä on tukea lasten mahdollisuuksia toimiaaktiivisesti ja ilmaista itseään yhteisössään. Lasten kanssa tutustutaan eri medioihin jakokeillaan median tuottamista leikinomaisesti turvallisissa ympäristöissä. Lasten elämään liittyväämediasisältöä ja sen todenmukaisuutta pohditaan yhdessä lasten kanssa. Samalla harjoitellaankehittyvää lähde- ja mediakriittisyyttä. Lapsia ohjataan käyttämään mediaa vastuullisesti ottaenhuomioon oma ja toisten hyvinvointi. Mediassa esiintyviä teemoja voidaan käsitellä lasten kanssaesimerkiksi liikunnallisissa leikeissä, piirtämällä tai draaman keinoin.

4.5.4. Tutkin ja toimin ympäristössäniVarhaiskasvatuksen tehtävä on antaa lapsille valmiuksia havainnoida, jäsentää ja ymmärtääympäristöään. Lapsia ohjataan tutkimaan ja toimimaan luonnossa ja rakennetussa ympäristössä.Varhaiskasvatus tukee lasten matemaattisen ajattelun kehittymistä sekä vahvistaa myönteistäsuhtautumista matematiikkaan. Varhaiskasvatukseen sisältyy myös ympäristökasvatusta jateknologiakasvatusta. Oppimisympäristöihin liittyvät omakohtaiset havainnot, kokemukset jaelämykset auttavat lapsia ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita sekä kehittymään ajattelijoinaja oppijoina. Lasten kehittyvä taito nimetä asioita sekä käyttää erilaisia käsitteitä edistäämonilukutaitoa.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota oivaltamisen ja oppimisen iloa matemaattisenajattelun eri vaiheissa oleville lapsille. Lapset tutustuvat matematiikkaan ja sen osa-alueisiinhavainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Lapsia ohjataan kiinnittämään huomiotapäivittäisissä tilanteissa ja ympäristössä ilmenevään matematiikkaan. Lapsia innostetaanpohtimaan ja kuvailemaan matemaattisia havaintojaan. Havaintoja ilmaistaan ja tarkastellaanesimerkiksi kehollisesti tai eri välineiden ja kuvien avulla. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksialuokitella, vertailla ja asettaa järjestykseen asioita ja esineitä sekä löytää ja tuottaasäännönmukaisuuksia. Lapsia kannustetaan myös oppimisympäristöön liittyvien ongelmienlöytämisessä, pohtimisessa ja päättelyssä sekä ratkaisujen etsimisessä.

28

Lukukäsitteen kehittymistä tuetaan monipuolisesti vuorovaikutteisissa tilanteissa, esimerkiksileikkiä ja lapsia houkuttelevia materiaaleja hyödyntäen. Lapsia innostetaan havainnoimaanlukumääriä ympäristöstä ja taitojen karttuessa liittämään ne lukusanaan ja numeromerkkeihintaitojensa mukaan. Lukujonotaitoja ja nimeämistä voidaan kehittää esimerkiksi lorujen ja riimienavulla. Lasten kanssa kokeillaan mittaamista ja harjoitellaan sijainti- ja suhdekäsitteitä esimerkiksiliikuntaleikeissä, piirtäen tai eri välineiden avulla.

Erilaisilla harjoituksilla tuetaan lasten tilan ja tason hahmottamista. Lapsia kannustetaan tutkimaankappaleita ja muotoja sekä leikkimään niillä. Lasten geometrisen ajattelun vahvistamiseksiheille järjestetään mahdollisuuksia rakenteluun, askarteluun ja muovailuun. Aikakäsitettä avataanesimerkiksi vuorokauden- ja vuodenaikoja havainnoimalla.

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullistatoimimista ympäristössä sekä ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa. Ympäristökasvatussisältää kolme ulottuvuutta: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä sekä toimiminenympäristön puolesta. Lähiluonto sekä rakennettu ympäristö ovat sekä oppimisen kohteita ettäoppimisympäristöjä.

Luonnossa ja rakennetussa ympäristössä retkeily sekä ympäristön tutkiminen ovat tärkeäosa varhaiskasvatusta. Myönteisten kokemusten kautta lapsi oppii nauttimaan luonnosta jalähiympäristöstä ja hänen ympäristösuhteensa vahvistuu. Luonnon ilmiöitä havainnoidaan eriaistein ja eri vuodenaikoina. Niistä keskustellaan ja niitä tutkitaan. Samalla opetellaan ympäristöönliittyvien käsitteiden käyttöä. Eri kasvi- ja eläinlajien tunnistamisen harjoitteleminen vahvistaaluonnon tuntemusta. Lasten kanssa opetellaan etsimään tietoa heitä kiinnostavista asioista.Luonto voi olla myös esteettisen kokemisen ja rauhoittumisen paikka.

Lapsia ohjataan kunnioittamaan luontoa, sen kasveja ja eläimiä. Ympäristökasvatuksellaedistetään kestävään elämäntapaan kasvamista sekä siinä tarvittavien taitojen harjoittelemista.Näitä käytännön taitoja ovat esimerkiksi roskaamaton retkeily, kohtuullisuuden ja säästäväisyydenopettelu, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, energian säästäminen sekä jätteiden vähentäminenesimerkiksi kierrätyksen, tavaroiden korjaamisen ja uudelleenkäytön avulla. Samalla lapsiaohjataan kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin.

Teknologiakasvatuksen tavoitteena on kannustaa lapsia tutustumaan tutkivaan ja kokeilevaantyötapaan. Lapsia ohjataan myös havainnoimaan ympäristön teknologiaa ja keksimään omialuovia ratkaisuja. Lapsia rohkaistaan tekemään kysymyksiä, etsimään niihin yhdessä vastauksiaja tekemään päätelmiä.

Lasten kanssa havainnoidaan arjessa esiintyviä teknisiä ratkaisuja ja tutustutaan tietoteknologisiinlaitteisiin sekä niiden toimintaan. Erityistä huomiota kiinnitetään koneiden ja laitteiden turvalliseenkäyttöön. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoitaan esimerkiksi rakennelleneri materiaaleista sekä kokeilla eri laitteiden toimintaa. Lapsia kannustetaan kuvailemaantekemiään ratkaisuja. Pulmia ratkotaan ja onnistumisista iloitaan yhdessä. Tavoite on, ettälasten omakohtaisten kokemusten myötä herää ymmärrys siitä, että teknologia on ihmisentoiminnan aikaansaamaa. Toiminnassa voidaan hyödyntää lähiympäristön teknologisia ratkaisuja,esimerkiksi leluja, ja tutkia niiden toimintaperiaatteita.

4.5.5. Kasvan, liikun ja kehitynKasvan, liikun ja kehityn -oppimisen alueeseen sisältyy liikkumiseen, ruokakasvatukseen,terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on luoda pohjalasten terveyttä ja hyvinvointia arvostavalle sekä fyysistä aktiivisuutta edistävälle elämäntavalleyhdessä huoltajien kanssa. Tämä oppimisen alue tukee erityisesti itsestä huolehtimiseen ja arjentaitoihin liittyvää laaja-alaista osaamista.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti sekä kokemaanliikunnan iloa. Lapsia kannustetaan ulkoiluun ja liikunnallisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina.Ohjatun liikkumisen lisäksi huolehditaan siitä, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksiapäivittäiseen omaehtoiseen liikuntaan sekä sisällä että ulkona. Liikuntakasvatuksen tuleeolla säännöllistä, ja lapsilähtöistä, monipuolista ja tavoitteellista. Riittävä fyysinen aktiivisuus Va

rhai

skas

vatu

ksen

ped

agog

isen

toim

inna

n su

unni

ttelu

ja to

teut

tam

inen

29

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

on tärkeää lapsen terveelle kasvulle, kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Fyysiselläaktiivisuudella tarkoitetaan erilaisia ja kuormittavuudeltaan eritasoisia liikunnan tapoja, kutenleikkimistä sisällä ja ulkona, retkeilyä sekä ohjattuja liikuntatuokioita. Ryhmässä liikkuminenkehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja. Fyysisen aktiivisuudentulee olla luonteva osa lapsen päivää. Yhteistyössä huoltajien kanssa lapsia innostetaanliikkumaan myös vapaa-ajalla erilaisissa tiloissa ja ulkona erilaisissa olosuhteissa.

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on kehittää lasten kehontuntemusta ja -hallintaa sekä motorisiaperustaitoja, kuten tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja. Liikkumisessa hyödynnetääneri aisteja sekä erilaisista materiaaleista valmistettuja, liikkumaan innostavia välineitä. Lastenliikkumisen tulee vaihdella luontevasti kestoltaan, intensiteetiltään ja nopeudeltaan. Lasten tuleesaada kokemuksia yksin, parin ja ryhmän kanssa liikkumisesta. Varhaiskasvatuksessa lapsetsaavat kokemuksia erilaisista liikuntaleikeistä, kuten perinteisistä pihaleikeistä sekä satu- taimusiikkiliikunnasta. Eri vuodenaikoja tulee hyödyntää siten, että lapset saavat mahdollisuuksiaopetella kullekin vuodenajalle tyypillisiä tapoja ulkoilla.

Säännöllisellä ja ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lasten kokonaisvaltaiselle kehitykselle jamotoriselle oppimiselle. Tämän vuoksi lasten motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointion tärkeää. Henkilöstön tulee suunnitella päivän rakenne, sisä- ja ulkoympäristö sekä toiminnansisällöt niin, että lapset voivat monipuolisesti nauttia liikkumisesta eri tilanteissa. Liikuntavälineidentulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Varhaiskasvatuksessahuomioidaan liikuntavälineiden turvallisuus.

Ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekätukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. Lapsia ohjataan omatoimiseen ruokailuunja monipuoliseen, riittävään syömiseen. Päivittäiset ateriahetket järjestetään kiireettömässäilmapiirissä opetellen ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria. Eriaistien avulla ja tutkimalla tutustutaan ruokiin, niiden alkuperään, ulkonäköön, koostumukseen jamakuominaisuuksiin. Ruoasta keskusteleminen, tarinat ja laulut edistävät lasten ruokasanastonkehittymistä.

Varhaiskasvatuksessa pohditaan yhdessä lasten kanssa terveyteen ja turvallisuuteen liittyviäasioita. Lasten valmiuksia pitää huolta terveydestään sekä henkilökohtaisesta hygieniastaantuetaan. Lasten kanssa keskustellaan liikkumisen, levon ja hyvien ihmissuhteiden merkityksestähyvinvoinnille ja terveydelle. Lasten kanssa opetellaan turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissätilanteissa. Näitä voivat olla muun muassa pukeutumis-, ruokailu-, leikki- sekä ulkoilutilanteet.Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan lähiliikenteessä liikkumista ja turvalliseen liikkumiseen liittyviäsääntöjä ja tapoja. Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksiapyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.

4.6. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavianäkökulmia

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kieleen ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien katsotaankoskevan jokaista varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta. Lasten vaihtelevat kielelliset jakulttuuriset taustat ja valmiudet nähdään yhteisöä myönteisellä tavalla rikastuttavana. Kieli-ja kulttuuritietoisessa varhaiskasvatuksessa kielet, kulttuurit ja katsomukset nivoutuvat osaksivarhaiskasvatuksen kokonaisuutta.

Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatusta voidaanantaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Varhaiskasvatuksessavoidaan käyttää myös muita kieliä, kun se ei vaaranna varhaiskasvatussuunnitelman perusteissaasetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällöin tulee huolehtia myös lasten äidinkielenäolevan suomen/ruotsin kielen taidon kehittymisen tukemisesta. Henkilöstön, huoltajien ja erikulttuuriyhteisöjen keskinäisellä yhteistyöllä edistetään lasten ja perheiden kulttuuriperinteenjatkumista ja tuetaan lasten mahdollisuutta ilmentää omia kulttuuritaustojaan. Kaksi- jamonikielisissä ympäristöissä lapsia rohkaistaan vuorovaikutukseen.

30

Varhaiskasvatukseen osallistuu lapsia, jotka puhuvat äidinkielinään sekä ruotsia että suomea.Näiden kaksikielisten lasten kielellisen kehityksen sekä identiteettien kehityksen kannalta ontärkeää, että molempia kieliä tuetaan ja lapsia kannustetaan niiden käyttöön.

Saamelaislasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten saamelaistaidentiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan sekä antaa lapsille mahdollisuus opetellasaamelaisia perinnetietoja ja -taitoja. Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jonka oikeuksista omaankieleen ja kulttuuriin on säädetty perustuslaissa. Toiminnassa hyödynnetään lähiympäristöä sekäyhteistyötä huoltajien ja saamelaisyhteisön kanssa. Silloin kun varhaiskasvatus järjestetäänjollakin kolmesta saamen kielestä, sen erityisenä tavoitteena on vahvistaa kielen kehittymistä,ymmärtämistä ja käyttöä. Tavoitteena on lisätä lasten valmiuksia toimia saamenkielisessäympäristössä, omaksua saamen kieltä ja saamen kielellä. Henkilöstö vahvistaa saamen kieli- jakulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Romanilasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten myönteistäidentiteettikehitystä ja tietoisuutta omasta historiastaan ja kulttuuristaan sekä lisätä lastenosallisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi tuetaan lasten kielellistä kehitystä yhteistyössä lastenhuoltajien ja romaniyhteisön kanssa. Mahdollisuuksien mukaan lapsille järjestetään tilaisuuksiakäyttää ja omaksua romanikieltä. Henkilöstö vahvistaa romanien kieli- ja kulttuuriperinnönsäilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Viittomakieltä käyttävien lasten varhaiskasvatus voidaan toteuttaa joko viittomakielisessäryhmässä tai ryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista.Viittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli. Viittomakieltä käyttävät lapsetvoivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Viittomakielisen varhaiskasvatuksen tavoitteenaon tukea ja vahvistaa lasten kieli- ja kulttuuri-identiteettiä antamalla heille mahdollisuus käyttääja omaksua suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä yhteistyössä huoltajien kanssa.Tavoitteena on myös lisätä lasten valmiuksia toimia erilaisissa kieliympäristöissä sekä vahvistaalasten suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakielistä ilmaisua ja viittomavarantoa.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan monipuolisesti vieraskielisten ja monikielisten lasten kielitaidonsekä kieli- ja kulttuuri-identiteettien ja itsetunnon kehittymistä. Suomen/ruotsin kielentaidon kehittymistä edistetään tavoitteellisesti kielitaidon eri osa-alueilla lasten tarpeista jaedellytyksistä lähtien. Monipuolisten vuorovaikutustilanteiden ja oppimisympäristöjen avullalapsille tarjotaan mahdollisuuksia käyttää ja omaksua suomea/ruotsia toisena kielenä.Suomen/ruotsin kielen omaksumisen lähtökohtana on arkielämän konkreettinen kieli ja senilmaisuvaranto. Kielen ymmärtämis- ja tuottamistaitojen kehittyminen nivoutuvat toisiinsa.Lapsi saa valmiuksia havaintojen tekemiseen sekä oman ajattelunsa, tunteidensa jamielipiteidensä ilmaisemiseen tilanteeseen ja itselleen sopivalla tavalla. Osa lapsista tutustuusuomalaiseen kulttuuriin ja suomen/ruotsin kieleen vasta tullessaan varhaiskasvatukseen.Varhaiskasvatus tukee lapsen kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Huoltajille kerrotaansuomalaisen varhaiskasvatustoiminnan tavoitteista, sisällöistä ja menetelmistä. Huoltajien kanssakeskustellaan perheen kielellisestä ympäristöstä, kielivalinnoista, monikielisten ja -kulttuuristenidentiteettien muodostumisesta sekä äidinkielen tai –kielten kehityksen vaiheista ja merkityksestä.

Lapsille järjestetään mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia käyttää ja omaksua myös omaaäidinkieltään tai omia äidinkieliään. Oma äidinkieli sekä suomen/ruotsin oppiminen toisenakielenä rakentavat pohjaa lasten toiminnalliselle kaksi- ja monikielisyydelle. Vastuu lasten omanäidinkielen tai omien äidinkielien ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisestiperheellä. Tarvittaessa huoltajien kanssa käytävissä keskusteluissa käytetään tulkkia, jollavarmistetaan molemminpuolinen ymmärrys.

Kaksikielinen varhaiskasvatus

Kaksikielisen varhaiskasvatuksen järjestäminen perustuu kunnan tai yksityisen toimijanpäätökseen. Kaksikielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on hyödyntää lasten varhaisenkielenoppimisen herkkyyskautta tarjoamalla lapsille tavanomaista monipuolisempaakielikasvatusta. Lapsille tarjotaan tilaisuuksia omaksua kieliä ja käyttää niitä toiminnallisesti jaleikinomaisesti. Samalla luodaan pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle. Tavoitteena on, että

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

31

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

toiminta monikielisessä ympäristössä herättää lasten kielellisen uteliaisuuden ja kokeilunhalun.Myös monenlaiset kulttuurit kohtaavat luontevasti tällä tavoin järjestetyssä varhaiskasvatuksessa.

Kaksikielinen varhaiskasvatus jaetaan laajamittaiseen ja suppeampaan. Suppeammankaksikielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on herättää lasten mielenkiinto ja myönteinenasenne kieliä kohtaan. Laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa pyritään luomaanlapsille valmiuksia toimia kaksi- tai monikielisessä ympäristössä.

Laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatus

Kotimaisten kielten varhainen täydellinen kielikylpy varhaiskasvatuksessa

Ruotsinkielistä kielikylpyä voidaan järjestää suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa jasuomenkielistä kielikylpyä ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi sekä suomen- ettäruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa voidaan järjestää saamenkielistä kielikylpyä. Kotimaistenkielten varhainen täydellinen kielikylpy on ohjelma, joka alkaa varhaiskasvatuksessa jajatkuu perusopetuksen loppuun. Varhaiskasvatuksen kieli, esiopetuksen ja koulun opetuskielisekä toinen kotimainen tai saamen kieli muodostavat kokonaisuuden. Varhaiskasvatustoteutetaan pääosin kielikylpykielellä. Lasten äidinkielen tai äidinkielten taitojen kehittymistätuetaan yhteistyössä kotien ja huoltajien kanssa. Toiminnassa pyritään siihen, että kukinhenkilöstöön kuuluva käyttää johdonmukaisesti vain yhtä kieltä: joko kielikylpykieltä tai kieltä,jolla varhaiskasvatus on järjestetty. Lapsia kannustetaan kielikylpykielen käyttöön, mutta heillätulee olla mahdollisuus tulla ymmärretyksi myös äidinkielellään. Tavoitteena on valmius siirtyäkielikylpynä toteutettuun esiopetukseen ja edelleen perusopetukseen.

Muu laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatus

Muussa laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa osa toiminnasta (vähintään 25%) toteutetaan jollakin muulla kielellä kuin varhaiskasvatuslaissa säädetyllä varhaiskasvatuksenkielellä. Jotkut lapsista voivat puhua kyseistä kieltä äidinkielenään. Toiminta suunnitellaan siten,että eri kieliryhmät saavat kielen kehitykselleen tarvittavaa tukea. Ryhmissä voi olla myös lapsia,joille kumpikaan varhaiskasvatuksessa käytettävä kieli ei ole äidinkieli. Varhaiskasvatuksenjärjestäjä harkitsee tapauskohtaisesti huoltajan kanssa keskustellen, milloin tällainen järjestelytukee lapsen kehitystä.

Kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa toiminta suunnitellaan niin, että kahdella kielellätoteutetusta varhaiskasvatuksesta muodostuu kokonaisuus, jossa molemmat kielet ovat läsnäja kehittyvät vähitellen henkilöstön mallintamisen ja lasten aktiivisen toiminnan kautta. Mikälimahdollista, kukin henkilöstöön kuuluva jäsen käyttää vain jompaakumpaa kieltä aktiivisesti.Lapsella tulee olla mahdollisuus tulla ymmärretyksi myös äidinkielellään, suomeksi tairuotsiksi. Lapsia kannustetaan molempien kielten käyttöön. Tavoitteena on valmius siirtyä jokokaksikieliseen tai suomen-/ruotsinkieliseen esiopetukseen ja perusopetukseen.

Suppeampi kaksikielinen varhaiskasvatus

Kielirikasteinen varhaiskasvatus

Kielirikasteisella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jossa alle 25 prosenttiatoiminnasta järjestetään säännöllisesti ja suunnitellusti jollakin muulla kuin varhaiskasvatuslaissamääritellyllä varhaiskasvatuksen kielellä. Tavoitteena on kieltenoppimisen tukeminen, lastenmotivoiminen ja kielivalintojen monipuolistaminen. Lisäksi tavoitteena voi olla siirtyminenkielirikasteiseen tai muuhun kaksikieliseen esi- ja perusopetukseen tai muulla tavallavarhennettuun kieltenopetukseen.

Kielipesä

Kielipesätoiminnalla tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa toimintaa, jossa vahvistetaan lastentietämystä omasta kulttuuristaan ja tarjotaan mahdollisuus oppia perheessä tai suvussa puhuttuauhanalaista vähemmistökieltä tai alkuperäiskansan kieltä. Kielipesätoiminnan periaatteet voivatolla kielikylvyn kaltaisia.

32

4.7. PAIKALLISET PAINOTUKSETPEDAGOGISEN TOIMINNAN VIITEKEHYS

Paikalliset arvot löytyvät osiosta Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet (PAIKALLISETPAINOTUKSET)

Pedagogista toimintaa suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan yhdessä työyhteisön kanssa.Pohjaa näille asioille antavat:

- Lasten VASU:t Lisätietoja osiosta Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelma)

- Päivittäinen toiminta

• lasten havainnointi• joustavat käytännöt (pienryhmätoiminta, aikataulut yms.)• joustavuus toiminnan toteuttamisessa• avoin ja suvaitsevainen ilmapiiri

- Erilaiset lasten haastattelut

- Vanhempien kanssa tehtävä kasvatusyhteistyö

• päivittäiset keskustelut• asiakastyytyväisyyskyselyt• erilaiset vanhemmille suunnatut kyselyt

- Ajan hermolla pysyminen, lasten mielenkiinnonkohteiden tiedostaminen ja niiden huomioiminentoiminnan suunnittelussa.

PEDAGOGISTA DOKUMENTOINTIA:

• portfoliot / kasvunkansiot, sisältäen lapsen VASU:n• toimintasuunnitelmat• havainnointi ja vuorovaikutus• kehityksen ja oppimisen tuen dokumentit. Lisätietoja osiosta Lapsen kehityksen ja

oppimisen tuki• valokuvat ja videot• Daisy-sovellus

MONIPUOLISET TYÖTAVAT

• liikkuminen• metsä/luonto• musiikki• kädentaidot• leikki• juhlat• retket• hoitotilanteet

Edellä mainituissa tilanteissa henkilökunta tunnistaa pedagogiset mahdollisuudet ja hyödyntääniitä. Tilanteissa hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa.

Ulkopuolisten osaajien, kuten esimerkiksi opiskelijoiden, lasten vanhempien sekä isovanhempienvahvuuksien ja osaamisen hyödyntäminen arjessa.

LEIKKI KEHITYKSEN, OPPIMISEN JA HYVINVOINNIN LÄHTEENÄ

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

33

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

Kasvattaja antaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden leikkiin päivittäin sekä sisällä että ulkona.Tietoisuus lapsen leikin kehitysvaiheista ja leikin havainnointi auttavat leikin tukemisessa jatarkoituksenmukaisen leikkiympäristön suunnittelussa. Lapselle annetaan aikaa vapaaseenleikkiin yksin ja yhdessä toisten lasten kanssa. Ryhmän aikuinen osallistuu aktiivisesti leikkiin.Läsnäololla, tuella, ideoilla ja ohjauksella on suuri vaikutus siihen, miten leikki toimii ja kehittyy.Jokainen lapsi saa osallistua yhteiseen leikkiin, tuoda siihen omia ajatuksiaan, toiveitaan jaharjoitella vuorovaikutustaitojaan.

Varhaiskasvattajan tärkeä tehtävä on ymmärtää leikin merkitys lapsen oppimiselle jatasapainoiselle kehitykselle. Ympäristö (tilat, välineet ja aika) vaikuttaa siihen millaisia leikkejälapset voivat hoitopaikassaan leikkiä. Mahdollistetaan leikkiville lapsille ja aikuisille keskittyminenleikkiin. Lasten leikkiä rikastutetaan poimimalla leikki-ideoita lapsilta. Puututaan rohkeastiristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niiden ratkaisemiseen. Varhaiskasvatuksessaarvostetaan ulkona tekemistä ja kokemista. Lähimetsät ja -ympäristö ovat tärkeitä leikkipaikkoja,jotka tarjoavat loputtomasti uusia oppimisen ja tutkimuksen haasteita. Jokainen vuodenaika tuouusia mahdollisuuksia ja elämyksiä kaikkien aistien avulla.

Leikin on todettu heijastavan muun muassa ajattelun, kielen ja oman toiminnan ohjauksenvaikeuksia ja siksi varhaiskasvatuksessa onkin tärkeää leikin systemaattinen havainnointi jaarviointi. ( P-L.Koivunen ; T.Lehtinen s.166 ) Havainnoista kerrotaan vanhemmille käyttäen apunaesimerkiksi havainnointilomaketta tai kuvia.

OPPIMISEN ALUEET

-Kielten rikas maailma

Yhteistyö kirjaston, kulttuuritoimijoiden ja opetustoimen kanssa. Paikallismurteen huomioiminen.

-Ilmaisun monet muodot

Yhteistyö paikallisten taiteilijoiden kanssa mm. esitykset ja vierailut.

-Minä ja meidän yhteisömme

Aktiivinen ja vaihteleva yhteistyö lähiseudun tahojen kanssa.

• kirjasto• koulu• yhdistykset• liikuntahalli• vanhusten palveluyksiköt• elinkeinoelämä• perinteiden huomioiminen• avoimet ovet• perheille järjestettävät tapahtumat• seurakunta

-Tutkin ja toimin ympäristössäni

Liikkuminen kuuluu luonnollisena osana päivän toimintaan. Hyödynnämme monipuolisestilähiympäristöä niin ulkoilun kuin erikseen ilmoitettujen toimintojen osalta.

Mahdollisia kohteita:

• maatilaretket• kotiseutumuseo• lähimetsä• lähiympäristön tutkiminen kävellen (rakennukset, eläimet, vuodenaikojen mukaan vaihtuvat

luonto- ja maatila maisemat)

-Kasvan, liikun ja kehityn

34

Monipuolinen liikkuminen ja ympäristöjen hyödyntäminen. Ulkoilun vaihteleva sijainti mm. kävely,leikkipuisto, metsä/lähiympäristö ja piha-alue.

• liikuntahalli• lähimetsä• erilaiset liikuntatapahtumat ja -projektit

KIELEEN JA KULTTUURIIN LIITTYVIÄ TARKENTAVIA NÄKÖKULMIA

• eri kieli- ja kulttuuriryhmien varhaiskasvatus toteutetaan päiväkodissa jokapäiväisentoiminnan puitteissa

• erityislastentarhanopettaja toteuttaa kielen kehityksen tukemista yksilöllisesti/pienryhmissä• kaksikielistä varhaiskasvatusta annetaan tarpeen mukaan ja se suunnitellaan aina

tapauskohtaisesti• eri kulttuuritaustasta tulevien lasten huoltajia/perhettä käytetään asiantuntijoina oman

kulttuurinsa esille tuomisessa varhaiskasvatuksen henkilökunnalle ja lapsille• huoltajien/perheen toiveet ja odotukset varhaiskasvatukselle kirjataan lapselle tehtävään

varhaiskasvatussuunnitelmaan

Varh

aisk

asva

tuks

en p

edag

ogis

en to

imin

nan

suun

nitte

lu ja

tote

utta

min

en

35

Laps

en k

ehity

ksen

ja o

ppim

isen

tuki

5. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki

5.1. Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteetKehityksen ja oppimisen tuki on osa laadukasta varhaiskasvatuksen toimintaa ja kuuluu kaikillesitä tarvitseville lapsille. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan lapsen tuen tarve ja järjestetääntarkoituksenmukaista tukea tarpeen ilmettyä. Riittävän aikaisella ja oikein kohdennetullatuella voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Samalla voidaan ehkäistälapsen ongelmien syntymistä, kasvamista ja monimuotoistumista. Varhaiskasvatusta toteutetaaninkluusion periaatteiden mukaisesti.

Tuen järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen vahvuudet sekä oppimiseen ja kehitykseen liittyvättarpeet. Kehityksen ja oppimisen tuki rakentuu lasten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta sekäyhteisöllisistä ja oppimisympäristöihin liittyvistä ratkaisuista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaansiitä, että jokainen lapsi kokee itsensä hyväksytyksi omana itsenään sekä ryhmän jäsenenä.Kannustamalla lasta ja antamalla hänelle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin tuetaanlapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä.

Lapsen tuen tarpeen havaitsemisessa sekä tuen suunnittelussa ja toteuttamisessa yhteistyölapsen, huoltajan, lastentarhanopettajan, erityislastentarhanopettajan sekä varhaiskasvatuksenmuun henkilöstön kanssa on tärkeää. Tuen tarpeen havainnointi ja tuen antaminen kuuluvatkoko henkilöstölle heidän koulutuksensa, työnkuviensa ja vastuidensa mukaan. Sosiaali- jaterveydenhuollon henkilöstö osallistuu tarpeen mukaan lapsen tuen suunnitteluun ja arviointiin.

Lapsen tarvitsema tuki kirjataan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevan lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaan. Siihen kirjataan lapsen kehityksen ja oppimisen tukeen liittyvätvastuut ja työnjako, tukitoimenpiteet sekä niiden toteuttamistapa ja arviointi.

Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistätoimintaa. Tuki annetaan ensisijaisesti erilaisin joustavin järjestelyin lapsen omassa päiväkoti-tai perhepäivähoitoryhmässä. Lapsen edun vaatiessa tukea voidaan järjestää myös osittain taikokonaan erityisryhmässä.

Tukea voidaan antaa myös muussa varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen järjestäjänpäättämällä tavalla. Muussa varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää erityislastentarhanopettajankonsultaatiota lapsen tuen järjestämisessä. Yhteistyössä huoltajien kanssa voidaan myös sopia,että lapsi siirtyy päiväkotiin säännölliseen varhaiskasvatukseen saadakseen tarvitsemaansatukea.

5.2. Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muidenasiantuntijoiden kanssa tuen aikana

Varhaiskasvatus järjestetään yhteistyössä lapsen ja huoltajan kanssa siten, että jokainen lapsisaa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Huoltajankanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu erityisesti, kun lapsella on tuen tarvetta.Lapsi voi saada tukea myös muiden lapsia ja perheitä koskevien palvelujen kautta, kutenlastenneuvolasta, kasvatus- ja perheneuvolasta tai vammaispalveluista. On tärkeää, ettäpaikalliset lasten ja perheiden palvelut muodostavat tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden lapsentuen järjestämisessä.

Huoltajan kanssa keskustellaan tuen saamisen mahdollisuudesta ja tuen keskeisistä periaatteista.Hänen kanssaan sovitaan lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteuttamisen muodoista. Lapsiosallistuu yhteistyöhön tarkoituksenmukaisella, ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa sopivalla tavalla.

Huoltajaan ollaan yhteydessä heti, kun lapsella ilmenee kehityksen tai oppimisen haasteitatai henkilöstöllä herää huoli lapsen hyvinvoinnista. Huoltajalle annetaan tietoa lasta koskevienasioiden käsittelystä, tietojen saannista ja niiden luovuttamisesta sekä salassapidosta. Lapsen

36

tuen tavoitteet voidaan saavuttaa parhaiten silloin, kun kaikki osapuolet osallistuvat yhteistyöhön.Varhaiskasvatuksessa lapsi saa tarvitsemaansa kehityksen ja oppimisen tukea etunsa mukaisesti,vaikka huoltajat eivät sitoutuisikaan yhteistyöhön.

Monialaista yhteistyötä ohjaa lapsen edun ensisijaisuus. Yhteistyökäytännöt ja periaatteettulee sopia lastenneuvolan, lastensuojelun, kasvatus- ja perheneuvolan ja muidensosiaalitoimen palvelujen kanssa niitä tilanteita varten, joissa neuvotellaan lapsen asioista taiedellytetään viranomaisten puuttumista. Monialainen yhteistyö toteutetaan ensisijaisesti huoltajansuostumuksella. Yhteistyötä tehtäessä tulee noudattaa tietojen antoa ja salassapitoa koskeviasäännöksiä.

Varhaiskasvatusta järjestetään myös erikoissairaanhoidon piirissä. Varhaiskasvatuspalvelujen jasairaalan tai muun laitoksen keskinäisellä yhteistyöllä varmistetaan varhaiskasvatuksen jatkuvuuslapsen kunnon ja jaksamisen mukaisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsen turvallistenihmissuhteiden säilymiseen.

Vaikeasti vammaiset ja sairaat lapset voivat tarvita pidennettyä oppivelvollisuutta. Päätöspidennetyn oppivelvollisuuden aloittamisesta tehdään pääsääntöisesti ennen oppivelvollisuudenalkamista. Lapsen huoltajalle tulee antaa ajoissa tietoa pidennetyn oppivelvollisuudentoteuttamiseen liittyvistä seikoista. Pidennettyyn oppivelvollisuuteen liittyvistä päätöksistä jatoteuttamisen vaihtoehdoista määrätään Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

5.3. Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessaVarhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle jahyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla.Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustavamuuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäistentoimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia.

Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto taijärjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osalapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaantäydentävinä.

Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasvatuksen työtapojaja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältääpedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjäovat esimerkiksi erityislastentarhanopettajan konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainenohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekä tieto- javiestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö taimuu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat muun muassaryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvätratkaisut. Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollonasiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio.

Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä taisosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista,jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita taijollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässäedellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä taiapuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekäaikaa perustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisentai sairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- jaterveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.

Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnointia,dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista ja riittävyydestä.Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjä sekä niidensoveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa La

psen

keh

ityks

en ja

opp

imis

en tu

ki

37

Laps

en k

ehity

ksen

ja o

ppim

isen

tuki

lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvan tuensuunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen.

5.4. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuenaikana

Lapsen tarvitsema tuki, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen sekä niihin liittyvät vastuutja työnjako kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sen laadinnasta ja arvioinnistavastaa lastentarhanopettaja ja/tai erityislastentarhanopettaja yhteistyössä muun henkilöstönja lapsen huoltajan kanssa. Huoltajan ja lapsen osallisuutta suunnitelman laatimisessa jaarvioinnissa tuetaan. Lapsen mielipide selvitetään ja huomioidaan suunnitelmaa laadittaessa jasitä arvioitaessa (osio Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma).

Tuen toteutumista arvioidaan ja suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Annetuntuen vaikuttavuutta tulee arvioida säännöllisesti, ja suunnitelmaa tulee muuttaa tarpeenmukaan. Toiminnan tavoitteiden saavuttaminen tulee kirjata ja tavoitteita muuttaa uutta tarvettavastaavaksi. Suunnitelmasta tulee ilmetä, jos tuen tarve ja toimenpiteet ovat päättyneet. Tuentarve arvioidaan aina lapsen aloittaessa esiopetuksen. Esiopetukseen osallistuvan lapsen kasvunja oppimisen tuesta määrätään esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Kun lapsi saa kehitykseensä ja oppimiseensa tukea, hänen varhaiskasvatussuunnitelmaansatulee kirjata osiossa Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma kuvatun lisäksi seuraavat asiat:

Pedagogiset ja rakenteelliset ratkaisut

• oppimisympäristöihin liittyvät ratkaisut• henkilöstön mitoitukseen ja ryhmärakenteeseen liittyvät ratkaisut• lapsen tukeen liittyvät ratkaisut esimerkiksi, toiminnan eriyttäminen, lapsikohtainen

ohjaaminen, pienryhmätoiminta tai viittomien ja kuvien käyttö• tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä apuvälineiden käyttö

Tuen edellyttämä yhteistyö ja palvelut

• yhteistyö lapsen ja huoltajan kanssa• lapsen tuen toteuttamisen vastuut• erityisasiantuntijoiden, kuten erityislastentarhanopettajan palvelujen käyttö• sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio• mahdollisten kuljetusten järjestelyt ja vastuut

Tuen seuranta ja arviointi

• tavoitteiden toteutumisen seuranta• tukitoimien vaikutusten arviointi sekä arviointiajankohdat.

5.5. PAIKALLISET PAINOTUKSETTuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Lapset saavat tarvitsemansa kehityksen ja oppimisen tuen päiväkodissa, perhepäivähoidossatai avoimessa varhaiskasvatuksessa. Mikäli lapsi tarvitsee paljon yksilöllistä tukea, onpäiväkoti ensisijainen varhaiskasvatuspaikka. Henkilökunnan päivittäisten havaintojen lisäksilapsen kehitystä voidaan kartoittaa tarvittaessa 3-vuotiaiden (HALI) ja 5-vuotiaiden (KEHU)arviointitehtävistöillä. Arvioinnit tai osia niistä tehdään, jos henkilöstöllä ei ole riittävää tuntemustalapsesta tai heillä on huoli lapsen kehityksestä tai oppimisesta. Kun henkilöstö havaitsee lapsentarvitsevan kehityksessään ja oppimisessaan tukea, huoltajat, henkilöstö, varhaiskasvatuksenerityisopettaja (VEO tai erityislastentarhanopettaja ELTO) ja tarvittaessa muut asiantuntijatmiettivät yhdessä tuen muotoja, tavoitteita ja tarvittavia järjestelyjä. Nämä kirjataan lapsenVASU:un. Tuen vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisesti. Jos tuen vaikuttavuus ei ole riittävää,

38

tehdään yhteistyötä muiden asiantuntijoiden kanssa kehityksen ja oppimisen tarkempaa arviointiavarten. Tärkein yhteistyötaho on lastenneuvola, jonka kanssa pohditaan tuen järjestämisenmuotoja muutamia kertoja vuodessa.

Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen aikana

Lastenneuvolassa kaikille 4-vuotiaille lapsille tehdään laaja leikki-ikäisen neurologinen kehityksenarviointi ( LENE ). LENE:n tavoitteena on löytää mahdollisimman varhain sellaiset kehityksellisetongelmat, jotka voivat ennakoida oppimisvaikeuksia kouluiässä. Varhaiskasvatuksessa täytetään4-vuotiaan lapsen havainnointilomake, minkä huoltajat palauttavat lapsen neuvolakäynnillä.

Neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa esiin nousseet huolet käsitellään vanhempiensuostumuksella kuntoutustyöryhmässä, johon kuuluvat psykologi, lääkäri, terveydenhoitaja,huoltaja, puheterapeutti, mahdollisesti varhaiskasvatuksen edustus, toimintaterapeutti japerheneuvolan psykologi. Työryhmä laatii tarvittavat jatkotoimenpiteet ja lähetteet, sekä seuraasuositeltujen tukitoimien toteutumista ja tuloksia.

Mikäli perhepäivähoidossa olevalla lapsella on tuen tarvetta, perhepäivähoidonlastentarhanopettaja konsultoi perhepäivähoitajaa lapsen tukemisessa. Tarvittaessalastentarhanopettaja ja perhepäivähoitaja tekevät yhteistyötä varhaiskasvatuksen erityisopettajankanssa.

Jos avoimessa varhaiskasvatuksessa oleva lapsi tarvitsee tukea, hänelle laaditaan VASU.VASU:n laatii lastentarhanopettaja yhteistyössä VEO:n (tai ELTO:n) kanssa.

Pidennetty oppivelvollisuus

Kun lapsella on pidennetty oppivelvollisuus, huoltajat päättävät 5- vuotiaan lapsenoppivelvollisuutta edeltävään esiopetukseen osallistumisesta. Tällöin esiopetus järjestetäänvarhaiskasvatuksessa ryhmän muun toiminnan yhteydessä. Saadakseen oppivelvollisuuttaedeltävää esiopetusta, lapselle on tehtävä pedagoginen selvitys ja suosituserityiseen tukeen siirtymisestä. Näiden perusteella koulutoimen johtaja tekee päätöksenpidennetystä oppivelvollisuudesta ja erityisestä tuesta. Lapselle laaditaan henkilökohtainenopetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, HOJKS, joka toimii tiedonsiirron välineenävarhaiskasvatuksesta esiopetukseen.

Kun lapsi siirtyy oppivelvollisuuden piirissä olevaan esiopetukseen varhaiskasvatusyksikössä,hänelle tehdään uusi HOJKS, jonka tekemisessä voi hyödyntää 5-vuotiaana tehtyä HOJKS:a.

Kehitysvammaisen lapsen tuki

Kehitysvammaisilla, jotka ovat oppivelvollisuutta edeltävässä esiopetuksessa 5- vuotiaana,laadittu HOJKS toimii tiedonsiirron välineenä kouluun. Lisäksi keväällä tehdään uusi pedagoginenselvitys ja esitys erityisen tuen päätöksen sisällöstä.

Jos lapsella on kehitysvammadiagnoosi, hänelle laaditaan lapsen kuntoutussuunnitelmayhdessä ryhmän henkilökunnan, erityisopettajan (VEO tai ELTO) ja vammaispalveluohjaajankanssa. Erityishuoltopiiri lähettää lomakkeen sosiaalitoimen johtajalle vammaispalveluihin.Hän tekee arvion perusteella kirjauksen Erityishuolto-ohjelmaan joko koko- taiosapäiväisestä kuntouttavasta varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatuksen johtaja tekeepäätöksen asiakasmaksun hyvittämisestä. Maksutonta palvelua ei myönnetä takautuvasti.

Toimintakauden alussa varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu pedagogisentoimintasuunnitelman laatimiseen tuen ja sen toteuttamisen osalta. Toimintasuunnitelmaaarvioidaan keväisin.

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinta ja arviointi

• eritystä tukea tarvitsevien lasten havainnointi, tuen suunnittelu, toteutus ja arviointi tehdäänyhteistyössä yksiköiden henkilöstön, huoltajien, VEO:n (tai ELTO:n) ja tarvittaessa muidenasiantuntijoiden kanssa.

• laaditaan kahden kuukauden kuluessa lapsen tuen tarpeen ilmennyttyä tai tukeatarvitsevan lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksen La

psen

keh

ityks

en ja

opp

imis

en tu

ki

39

Laps

en k

ehity

ksen

ja o

ppim

isen

tuki

• lapsen kehityksen ja oppimisen tuen suunnitelmaa tehtäessä keskitytään opeteltavientaitojen ja sitä tukevien menetelmien suunnitteluun

• huoltaja voi ottaa tarvittaessa mukaansa tukihenkilön• lapsen tuen tarpeen seurantaa, arviointia ja dokumentointia tehdään jatkuvasti arjessa

yhdessä varhaiskasvatuksen erityisopettajan, lapsen ja huoltajien kanssa• laadinnan jälkeen lapsen varhaiskasvatussuunnitelma arvioidaan vähintään puolen vuoden

kuluttua ja jatkossa kahdesti vuodessa yhdessä huoltajien kanssa• monialainen arviointi toteutetaan vähintään kerran vuodessa• suunnitelmaa voidaan tarvittaessa tarkistaa ja arvioida sekä tavoitteita päivittää tarpeen

mukaan myös useammin huoltajien, ryhmän henkilöstön ja VEO:n (tai ELTO:n) yhteiselläsuostumuksella, mikäli lapsen tarve niin vaatii

• sovitaan lastenneuvolan kanssa yhteistyöstä tuen suunnittelussa ja seurannassa.

40

6. Uusi tekstikappale

Uus

i tek

stik

appa

le

41

Toim

inna

n ar

vioi

nti j

a ke

hittä

min

en v

arha

iska

svat

ukse

ssa

7. Toiminnan arviointi ja kehittäminenvarhaiskasvatuksessa

7.1. Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminenPedagogisen toiminnan arvioinnin tarkoitus on varhaiskasvatuksen kehittäminen sekä lastenkehityksen ja oppimisen edellytysten parantaminen. Paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman jalasten varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen seuranta, säännöllinen arviointi ja kehittäminenovat osa tätä tehtävää. Varhaiskasvatuksen toimintaa arvioidaan ja kehitetään kansallisen tasonsekä järjestäjä-, yksikkö- ja yksilötason näkökulmista.

Kansallisen tason arvioinnin tehtävänä on tukea varhaiskasvatuksen järjestäjiä arviointia jalaadunhallintaa koskevissa asioissa. Kansallisen tason arvioinnit palvelevat varhaiskasvatuksenkehittämistä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Arviointitietoja voidaan hyödyntäämyös kansainvälisissä vertailuissa. Ulkopuolista arviointia voidaan järjestää myös muiden tahojensuorittamana tai kansainvälisenä arviointina.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä seuraa ja arvioi säännöllisesti varhaiskasvatussuunnitelmia janiiden toteutumista eri toimintamuodoissa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää järjestäjä- jayksikkötason arvioinnissa käytettävistä menettelytavoista. On tärkeää, että paikallisilla päättäjillä,huoltajilla sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on ajantasaista tietoa varhaiskasvatuksentoteutumisesta ja sen laadusta. Keskeiset arviointitulokset tulee julkistaa. Järjestäjä- jayksikkötason arviointi on keskeinen osa varhaiskasvatuksen johtamista ja kehittämistäpaikallisesti. Lapsille ja heidän huoltajilleen on järjestettävä mahdollisuus säännöllisesti osallistuavarhaiskasvatuksen arviointiin.

Henkilöstön tavoitteellinen ja suunnitelmallinen itsearviointi on keskeisessä asemassavarhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Arvioinnin kohteena voi olla muunmuassa henkilöstön vuorovaikutus lasten kanssa, ryhmässä vallitseva ilmapiiri, pedagogisettyötavat, toiminnan sisältö tai oppimisympäristöt.

Yksilötason arviointi perustuu varhaiskasvatuslakiin ja tarkoittaa lastenvarhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen arviointia. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmantoteutumista on tärkeää arvioida aina ennen sen laatimista tai päivittämistä. Arvioinnin yhteydessälapsi, huoltaja ja henkilöstö pohtivat omalta osaltaan, miten yhdessä kirjatut toiminnan tavoitteet jasopimukset on huomioitu ja miten ne ovat toteutuneet varhaiskasvatuksen toiminnassa. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelman arviointi on myös osa lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin tukea.Tätä arviointitehtävää kuvataan tarkemmin osioissa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet japaikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ja Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, kunkin luvun lopussa, olevat paikallisesti päätettävätasiat ohjaavat paikallisen suunnitelman laatimisessa sekä sen arvioinnin suunnittelussa jatoteuttamisessa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä tarkistaa varhaiskasvatussuunnitelmaansa japarantaa sen laatua ja toimivuutta. Lisäksi paikalliset tarpeet ja kehittämistyön tulokset ohjaavatarviointia.

7.2. PAIKALLISET PAINOTUKSETVarhaiskasvatussuunnitelman toteutumista seurataan, arvioidaan ja kehitetään luvussaVarhaiskasvatuksen toimintakulttuuri (PAIKALLISET PAINOTUKSET) olevien toimintatapojenmukaan. Asiakastyytyväisyyskyselyn, työntekijöiden tarpeiden ja muiden esille tulevien asioidenmukaan valitaan vuosittain teemoja, joiden toteutumista seurataan ja kehitetään.

42

7.2.1. VehmaaVehmaan kunnassa järjestetään kaikille varhaiskasvattajille toimintavuoden jälkeen kehittämis- jahyvinvointi päivä, jossa arvioidaan kulunutta toimintavuotta sekä pohditaan kehittämiskohteita jakeinoja niiden saavuttamiseksi.

Henkilöstön oman työn arviointia ja kehittämistä käydään läpi:

• esimiehen ja työntekijän kahden keskiset keskustelut (kehityskeskustelu)• ryhmäkeskustelut• reflektointi arjessa

Vanhemmille osoitetussa tyytyväisyyskyselyssä kysyttäviä aihealueita ovat esim. ulkoilu,toiminnan sisältö,toimitilojen puitteet ja vuorovaikutus. Lapsille suunnataan oma kyselynsä, jossakartoitetaan lasten mielipiteitä varhaiskasvatuksesta. Tyytyväisyyskyselyiden perusteella valitaantoteutettavat kehittämisen kohteet tulevalle kaudelle.

Toim

inna

n ar

vioi

nti j

a ke

hittä

min

en v

arha

iska

svat

ukse

ssa

43