Ve

er

a Sa

lmi Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja

Puluboi ja Poni

seikkailevat kirjan lisäksi äänikirjassa,

kuunnelmassa ja teatteriesityksessä.

Tämä kilja ei laula, sillä soiva papeli on älyttömän kallista.

otava.fi | L 84.2

kansi: emmi jormaLainen

isBn 978-951-1-27335-6

”Kirja on kerrassaan mainio”,

kirjoitti Kaleva Puluboin ja Ponin

kirjasta (2012).

Tässä kiljassa loiskuu ja laivoaa — nimittäin meli ja minä ja vähän Ponikin.

minusta oli juuli tulossa sankali, kun Poni sotki kaiken. minun piti jättää kesken koko jännä peli ja taistelut Pouselin kanssa ja plinsessan pelastaminen. Poni määläsi minut sen sijaan pelastamaan isäänsä. majakkasaalelta! Olisi saanut Poni itse lähteä! Tai Ponin äiti, niin olisi loppunut se hössötys vauvan kanssa!

mutta vohoutsi, miten huljiin seikkailuihin minä joudun! minusta tulee suuli sankali. eikä vain sellainen kännykkä-ekspoksi-pleisteissöni-sankali.lukekaa ihmeessä tämä tajuton tositalina, Puluboin ja Ponin mekaplusplusekstlatuplasupelkakkonen!

Plööt!

Ilmainen lukunäyte

2

helsingissä

kustannusosakeyhtiö

otava

3

helsingissä

kustannusosakeyhtiö

otava

Töttelöö! Alvatkaa kuka täällä?Ettekö millään alvaa? Minä kellon. Olen Puluboi,

teidän lentävä ystävänne, hieno lintu. Olen mies. Lintumies, tai ehkä palemminkin mieslintu. Ja tässä on tämä hilveän hieno ja kosteudesta ki-maltava Puluboin ja Ponin loisketiivis kilja.

No nyt te tietenkin ihmettelette, että mikä se sem-moinen loisketiiviskilja on. Se on sellainen kilja, jossa puhutaan niin loiskuvia juttuja, että meinaa tulla ihan litimäläksi. On sadevesitynnyleitä,

6

lännejä, sadepisaloita ikkunalaudalla ja sa-depilviä, vessanpönttöjä ja yksi liian jänskä uimaleissu. Ja sitten ilmassa leijailee lois-tavia kiljaimia ja ympälillä loiskahtelee meli. Sitten on sellainen loistokoju. Loistokoju ei sitten ole sama asia, kuin tolikoju, jossa on vinksuttava tolni. Lois-tokoju on toisenlainen.

Elikkäs.Mukavaa, että olette istahtaneet siihen

kiljan ääleen. Me olemme tämän Ponin kanssa kiljoittaneet teille, lakkaat lapset, kaikki naapulit ja linnut ja koilat ja kissat ja supikoilat ja lakkaat akvaa-liokalat ja malsut ja hampstelit ja hipstelit ja hipit ja bodalit ja kiltit käppä-näukkelit ja mukavat muolit. Me olem-me kiljoittaneet tämän kiljan siksi, että haluamme keltoa, miten meidän kummankin elämään yhtäkkisesti tuli semmoinen vinksuttava tolni, joka vinksuttaa silmäänsä vinksvinks. On muitakin syitä. Niistä kellon lisää myöhemmin SILLÄ:

Seulaavan mainoskatkon taljoaa PULUBOI!

56

lännejä, sadepisaloita ikkunalaudalla ja sa-depilviä, vessanpönttöjä ja yksi liian jänskä uimaleissu. Ja sitten ilmassa leijailee lois-tavia kiljaimia ja ympälillä loiskahtelee meli. Sitten on sellainen loistokoju. Loistokoju ei sitten ole sama asia, kuin tolikoju, jossa on vinksuttava tolni. Lois-tokoju on toisenlainen.

Elikkäs.Mukavaa, että olette istahtaneet siihen

kiljan ääleen. Me olemme tämän Ponin kanssa kiljoittaneet teille, lakkaat lapset, kaikki naapulit ja linnut ja koilat ja kissat ja supikoilat ja lakkaat akvaa-liokalat ja malsut ja hampstelit ja hipstelit ja hipit ja bodalit ja kiltit käppä-näukkelit ja mukavat muolit. Me olem-me kiljoittaneet tämän kiljan siksi, että haluamme keltoa, miten meidän kummankin elämään yhtäkkisesti tuli semmoinen vinksuttava tolni, joka vinksuttaa silmäänsä vinksvinks. On muitakin syitä. Niistä kellon lisää myöhemmin SILLÄ:

Seulaavan mainoskatkon taljoaa PULUBOI!

TötTölö-tööLÖÖ! Nyt on oikea aika hank-kia kauko-ohjattavia kaloja, onkiohjaimia, bullaus-koneita, mylskymitaleja, maljastusmittaleita, mita-linpaljastimia ja pialumoottoleita, kaikki tavala on tietysti loisketiivistä, sillä Hismassa on Hilveän Hölmöt Hinnat! Jopa miljoonanpiljoonan plosentin alennukset! Ostakaa silmää vinkkaava tolni! Ostakaa ladiopuhelin malli Pulufon T2000, se on pomminkestävä. Kaikille ostajille kaupan päälle papiljotit! Kal-juille höylylullalauta. Koko klääsäkasa tuttuun alennushintaan yks ysi ysiiii. SÄNTÄÄ siis HISMAAN! Siellä on niin Hilveän Hölmöt Hinnat!Alennukset eivät koske kauko-ohjattavia kaloja, onkiohjaimia, bul-lauskoneita, mylskymitaleja, maljastusmittaleita, mitalinpaljastimia, eivätkä pialumoottoleita. Eivät koske myöskään mitään tolneja, pu-helimia, eivätkä valsinkaan tukkapapiljotteja tai jotain höylyskeittejä!

TULE PIAN, sillä tuotteita on hajoitettu (iso) määlä!

7

TötTölö-tööLÖÖ! Nyt on oikea aika hank-kia kauko-ohjattavia kaloja, onkiohjaimia, bullaus-koneita, mylskymitaleja, maljastusmittaleita, mita-linpaljastimia ja pialumoottoleita, kaikki tavala on tietysti loisketiivistä, sillä Hismassa on Hilveän Hölmöt Hinnat! Jopa miljoonanpiljoonan plosentin alennukset! Ostakaa silmää vinkkaava tolni! Ostakaa ladiopuhelin malli Pulufon T2000, se on pomminkestävä. Kaikille ostajille kaupan päälle papiljotit! Kal-juille höylylullalauta. Koko klääsäkasa tuttuun alennushintaan yks ysi ysiiii. SÄNTÄÄ siis HISMAAN! Siellä on niin Hilveän Hölmöt Hinnat!Alennukset eivät koske kauko-ohjattavia kaloja, onkiohjaimia, bul-lauskoneita, mylskymitaleja, maljastusmittaleita, mitalinpaljastimia, eivätkä pialumoottoleita. Eivät koske myöskään mitään tolneja, pu-helimia, eivätkä valsinkaan tukkapapiljotteja tai jotain höylyskeittejä!

TULE PIAN, sillä tuotteita on hajoitettu (iso) määlä!8

No vooi hitsunpliut, kun oikeasti minulla ei ole myynnissä mitään, ei yhtään mitään. Ei mitään tolnia, ei papiljotteja. Voi halmi. Minä haluaisin niin kau-heasti, että minusta tulisi mainosmies mainostaja tai sitten hieno telkkali-ukko tai agenttipoliisi tai muu jäntskä, mutta minä olen vain joku typelä tavallinen alkipulu. En kello siitä mitään.

Minä olen soittanut sinne telkkaliin ja ne sanoi-vat, etteivät talvitse minua, kun siellä on jo joku telkkalilintu.

Minä menen telkkaliin ja uutisiin ja nettiin ja mainoksiin ja kaikkiin koteihin ja laittelen ih-misten taloja lemonttiin ja laitan niille mitaleja kaulaan ja panen papiljotteja ja minä menen va-kaviin ohjelmiin juttelemaan ja tanssikilpailuihin ja minä laulan ja matkustelen ja kokkailen ja kakkailen ja kaikki tuntevat minut! Minusta tulee SANKALI! PELASTAJA! Jihuu. Jahuu! TÖÖTTÖÖTTÖÖT! Väistäkää! Täältä tulee: Telkkalilintu Puluboi Palttasaal Palmuuuuu!

Minun ihana vaimoni Kaija Kolakop-sis on Intiasta kotoisin, ja siksi hänellä on elittäin hienot mietteet. Näin hän sanoi: ”Aaaaina, pida olla sulla uks unelma. Jooos ei sulla ole uks unelma, sulla ei ole midan.”

89

Niin sanoi minun vai-moni kielikuls-silta tullessaan, ja häntä minä uskoin. Minulla oli siis ihan kiva olo, vaikka ollutkaan vielä telkkalilintu tai mikään agentti, koska se oli minun unelmani. Jos ei minulla sitä unelmaa olisi ollut, mi-nulla ei olisi ollut mitään!

Hieman histoliaa elikkä wanhoja juttuja ja pelin-teellisiä pelinnetalinoita, PLÖÖTS: Vietin lapsuuteni Hakaniemen kivan tolin leunalla. Siellä, missä halmaa on todellakin halmaata, siellä missä kilkon kello kilkuttaa plimplom laalalaa, siellä missä peltika-tot kimmeltävät aulingonlaskussa ja missä tuoksuvat iha-naiset bullat ja kamalaiset kalat. Sieltä onnen maasta

99

Niin sanoi minun vai-moni kielikuls-silta tullessaan, ja häntä minä uskoin. Minulla oli siis ihan kiva olo, vaikka ollutkaan vielä telkkalilintu tai mikään agentti, koska se oli minun unelmani. Jos ei minulla sitä unelmaa olisi ollut, mi-nulla ei olisi ollut mitään!

Hieman histoliaa elikkä wanhoja juttuja ja pelin-teellisiä pelinnetalinoita, PLÖÖTS: Vietin lapsuuteni Hakaniemen kivan tolin leunalla. Siellä, missä halmaa on todellakin halmaata, siellä missä kilkon kello kilkuttaa plimplom laalalaa, siellä missä peltika-tot kimmeltävät aulingonlaskussa ja missä tuoksuvat iha-naiset bullat ja kamalaiset kalat. Sieltä onnen maasta

10

lensin yli suulen ja mahtavan Hämeentien ja jännittävien seikkailujen kautta löysin upean vaimon, joka muni ne munat. Katsokaas ne, josta kuoliutuivat lapset. Laste-ni nimet ovat Lola ja Kolaboi. Onko hienot nimet? Minä olen ne keksinyt.

Sitten, tiedättekö Ponin? Hän on minun kavelini ja naapulini. Minä olen pelastanut hänet. Siitä kel-

lotaan edellisessä kiljassa, jonka minä ja Poni kiljoitim-me. Tässäkin kiljassa minä pelastelen, mutta en Ponia. En kello yhtään mitään vielä, mutta minä olen upea, hieno sankali. Paitsi tässä alussa olen vähän läjähtänyt. Mutta ei voi mitään.

Niin lapset, te kysytte, tai en minä tiedä kysyttekö, ihan sama, mutta kuitenkin ehkä kysytte, miksi me kiljoitim-

10

me tämän kiljan. Että mikä vinksuttava silmä, ja että ei nyt vinksuttava silmä ole syy kiljoitella kiljoja. ONPAS!

Sitä paitsi minusta on niin jäntskyä kiljoitella täl-laisia upeita tositalinoita, joissa minä esiinnyn itse! Ehkäpä te siellä vilnuilette minulle ja ilvistelette ja nau-leskelette ja sanotte että ”olisit kiljoittanut päiväkiljaa”. Ei haittaa, lällättäkää vaan. Minä panen tähän papelille pikkuisen tällaista pommitusta: Patau! Tustustustus! Latatatatatatata! Pumpum. Pouvou! PLÖÖTS!

Siinä edellisessä kiljassa minä olin ihan tyhmä pik-kuvauva. Nyt minä olen paAAljon jälkevämpi. Nykyään minä tykkään pyssyistä. Pleikkalipyssyistä. Niin ja peleistä. Kaikenlaisista pleikkalipeleistä. Minä tyk-kään niistä niin niin niin hilveästi. Pelit ovat niin jänniä, niin jänniä, siis niin älyttömän kivoja ja jänniä, että minä en nyt millään meinaa päästä tästä eteenpäin jankuttamasta, kun pelit ovat niin niin niin kivoja ja jänniä.

Mutta mutta, nyt Poni hauaa keltoa jotain Poni-asioita.

10

11

me tämän kiljan. Että mikä vinksuttava silmä, ja että ei nyt vinksuttava silmä ole syy kiljoitella kiljoja. ONPAS!

Sitä paitsi minusta on niin jäntskyä kiljoitella täl-laisia upeita tositalinoita, joissa minä esiinnyn itse! Ehkäpä te siellä vilnuilette minulle ja ilvistelette ja nau-leskelette ja sanotte että ”olisit kiljoittanut päiväkiljaa”. Ei haittaa, lällättäkää vaan. Minä panen tähän papelille pikkuisen tällaista pommitusta: Patau! Tustustustus! Latatatatatatata! Pumpum. Pouvou! PLÖÖTS!

Siinä edellisessä kiljassa minä olin ihan tyhmä pik-kuvauva. Nyt minä olen paAAljon jälkevämpi. Nykyään minä tykkään pyssyistä. Pleikkalipyssyistä. Niin ja peleistä. Kaikenlaisista pleikkalipeleistä. Minä tyk-kään niistä niin niin niin hilveästi. Pelit ovat niin jänniä, niin jänniä, siis niin älyttömän kivoja ja jänniä, että minä en nyt millään meinaa päästä tästä eteenpäin jankuttamasta, kun pelit ovat niin niin niin kivoja ja jänniä.

Mutta mutta, nyt Poni hauaa keltoa jotain Poni-asioita.

12

Minä katselin, kuinka Miisun äiti tunki laukkuja auton ta-kaluukkuun. Miisu ja Miska olivat ottaneet jo kengät pois ja kaivaneet matka-Afrikan tähden esiin. Se oli hieno. Sii-nä oli magneettiset nappulat. Saisinpa minäkin sellaisen. Miisu vilkutteli välillä minulle kättään, joka oli sykkyrä-tassuna. Odotus paistoi hänestä kuin aurinko. Minäkin yritin näyttää iloiselta. Huiskutin suitsilla niin, että ne sattuivat naamaani, kaaduin hirnuen maahan, mölysin ja mietin: Miten minä pärjään kesän ilman Miisua, ilman parasta ystävääni? Miten minä ikinä keksin mitään?

— Ihahaa, minä nousin mölisten ylös. Miisu roikkui auton ikkunasta maukuen miauta. Minä näytin etuhampaitani ja korskuin taitavasti, lönkytin hitaasti eteenpäin, lähem-mäs ikkunaa. Pelottelin. Miisu kiljui kauhusta. Hampaani olivat lopulta kiinni ikkunassa, vääntelin naamaani niin hyvin kuin osasin, ja Miisu oli jo hypännyt peloissaan Mis-kan syliin. Harmitti, kun Miisun piti lähteä.

1213

— Ei Poni, lopeta, lopeta. Minä pelkään, Miisu aneli.— Millainen se mökki on, mitä siellä tehdään? minä

kysyin vähän möreästi.— Se on iso, sanoi Miisu.— Se on pieni, sanoi Miska.— Siellä voi uida, kiljui Miisu.— Siellä voi pelata sulkapalloa, sanoi Miska.— Siellä on serkutserkutserkut, Miisu huusi keikkuen

Miskan sylissä.— Ja eno. Se osaa virvelöidä, sanoi Miska— Hei sitten Poni, Miisun äiti sanoi ja Miskakin heilutti

heihei-kättään, mikä oli epätavallista.

13

14

Sitten Miisun äiti pamautti auton oven kiinni, päks, käynnisti moottorin, trön, ja niin katosi maisemista koko porukka.

Asfalttipihalle tuli aivan hiljaista.

Jostain kaukaisuudesta leijui hitsauksen hajua. Se tuli te-lakalta saakka. Se oli seikkailun tuoksu. Minä istahdin pehmeälle nurmelle, huiskautin hännälläni kärpästä.

— Moi Vihernurmi, minä tervehdin vihreää ja raikasta kesäystävääni Vihernurmea.

Se oli minun nurmeni, taivas oli minun taivaani, koko maailma oli minun, mutta minä en keksinyt mitään te-kemistä. Mitä lomalla tehtiin? Uitiin? Asfalttipihalla ei ollut järveä, ei merta. Luettiin? Kaikki kirjat oli luettu jo. Kirjasto oli kesälomalla. Leikittiin? Muita lapsia ei asunut talossa. Suitseni olivat katkenneet. Sitä paitsi oli mahdo-tonta ratsastaa itse itsellään.

Äiti tuli kovalla kiireellä pihalle ja keskeytti suitsiajatukse-ni. Hänellä oli pyykit suuressa muovikorissa.

— Poni, huuda jos alkaa sataa. Tuolta tulee mustan nä-köisiä pilviä.

— Iihahaa, eivät ne tänne ole tulossa, minä vastasin ja katselin, kuinka Taivaansini tuuppi pilviä eteenpäin, muo-dosti armeijaa. Lounaissaaristossa alkaisi pian pilvien sota.

1415

Äiti sai minun harmaan muumilakanani narulle, se liehui siellä kuin kummitus.

— Äh, vauva itkee, sanoi äiti, jätti pyykit koriin ja juoksi meidän A-rapun ovesta kiireellä sisään.

— Onhan siellä isä, minä hirnahdin, mutta äiti ehti jo mennä.

Katselin Taivaansineä. Näin kuinka se kuljetti sydämen muotoista ystäväpilveä jonnekin sinne, minne Miisukin meni. Toinen pilvi tuli auringon eteen, juuri minun ylä-puolelleni, ja alkoi sataa. Se pilvi oli yksinäisyyspilvi ja satoi suolaista vettä. Siinä minä istuin Vihernurmellani harmaan pilven alla sateessa ja ajattelin, että jos mitään jännittävää ei pian tapahdu, ja sataa koko kesän, minä haalistun ja muutun pyykkinarukummitukseksi, niin kuin muumilakana, ja siinä se on, minun kesälomani.

1515

Äiti sai minun harmaan muumilakanani narulle, se liehui siellä kuin kummitus.

— Äh, vauva itkee, sanoi äiti, jätti pyykit koriin ja juoksi meidän A-rapun ovesta kiireellä sisään.

— Onhan siellä isä, minä hirnahdin, mutta äiti ehti jo mennä.

Katselin Taivaansineä. Näin kuinka se kuljetti sydämen muotoista ystäväpilveä jonnekin sinne, minne Miisukin meni. Toinen pilvi tuli auringon eteen, juuri minun ylä-puolelleni, ja alkoi sataa. Se pilvi oli yksinäisyyspilvi ja satoi suolaista vettä. Siinä minä istuin Vihernurmellani harmaan pilven alla sateessa ja ajattelin, että jos mitään jännittävää ei pian tapahdu, ja sataa koko kesän, minä haalistun ja muutun pyykkinarukummitukseksi, niin kuin muumilakana, ja siinä se on, minun kesälomani.

16

Ja se onkin jo kellon aika semmoinen, että on hyvä plötsähtää mukavasti johonkin tyynymeleen tai pal-lomeleen tai pehmoiseen pesään tai sänkyyn. Alkaa maailman palas ohjelma. Ihan lötkönä ja hiljaa!

Tiluliluliluliluliu.

Tässä on Pultsu Palmu Peliuutisista hyvää päivää.

Malkkinoille on tälähtänyt käsittämättömän mahtava pelikone PUXBOX YX 2000T sata.

Se on potkunkestävä, iskunkestävä, pläjähdyk-sen kestävä, tölmäyksen kestävä, putouksen kestävä, töläystiivis, loisketiivis, vesitiivis, limutiivis, imuteho 10, puhallusteho 10, äänitehosteet 10, 1A, 2B, 3D, ja siinä on 4 ohjainta. Lisävalusteina tennismaila, lätkä-maila, onki, siivet, nokka, töyhtö, halakan valpaat, pylstö, otsalamppu, pielutyyny, viikset, siivoushans-kat ja muuta semmoista.

Tämä pelikone on jälkyttävän kallis. No niin. Seitsemän uutisissa sitten tälkeä tiedotus kuningaskun-nasta. Nyt näkemiin.

Tiluliluliluliu

18

Isä seisoi olohuoneen nurkassa maalaustelineen edessä katsellen valkoista kangasta. Tuolille oli asetettu paletti, siihen oli törsötetty öljymaaleja, kaikki vielä koskematto-mia. Punaista, keltaista, sinistä ja paljon vihreää. Pensseli roikkui isän suupielestä kuin piippu. Isä etsi inspiraatiota.

— Isä, lähdetään telakalle katsomaan laivojen rakenta-mista, sanoin ja makasin lattialla.

Isä siirsi pensselin korvansa taakse muttei katsonut-kaan minuun.

— Isä, mennään katsomaan, kun meri myrskyää.Isä ei kuullut. Ehkä inspiraatio oli tulossa kovalla mete-

lillä.

17

Tiluliluliluliluliu.

Tässä on Pultsu Palmu Peliuutisista hyvää päivää.

Malkkinoille on tälähtänyt käsittämättömän mahtava pelikone PUXBOX YX 2000T sata.

Se on potkunkestävä, iskunkestävä, pläjähdyk-sen kestävä, tölmäyksen kestävä, putouksen kestävä, töläystiivis, loisketiivis, vesitiivis, limutiivis, imuteho 10, puhallusteho 10, äänitehosteet 10, 1A, 2B, 3D, ja siinä on 4 ohjainta. Lisävalusteina tennismaila, lätkä-maila, onki, siivet, nokka, töyhtö, halakan valpaat, pylstö, otsalamppu, pielutyyny, viikset, siivoushans-kat ja muuta semmoista.

Tämä pelikone on jälkyttävän kallis. No niin. Seitsemän uutisissa sitten tälkeä tiedotus kuningaskun-nasta. Nyt näkemiin.

Tiluliluliluliu

18

Isä seisoi olohuoneen nurkassa maalaustelineen edessä katsellen valkoista kangasta. Tuolille oli asetettu paletti, siihen oli törsötetty öljymaaleja, kaikki vielä koskematto-mia. Punaista, keltaista, sinistä ja paljon vihreää. Pensseli roikkui isän suupielestä kuin piippu. Isä etsi inspiraatiota.

— Isä, lähdetään telakalle katsomaan laivojen rakenta-mista, sanoin ja makasin lattialla.

Isä siirsi pensselin korvansa taakse muttei katsonut-kaan minuun.

— Isä, mennään katsomaan, kun meri myrskyää.Isä ei kuullut. Ehkä inspiraatio oli tulossa kovalla mete-

lillä.

18 19

Vauva makasi peitollaan, äiti oli pukenut sille keltaisen mekon.

— Isä, pelataan Afrikan tähteä. Sinä saat laserpyssyn, ve-sipyssyn ja tohvelikranaatin beduiinien ja rosvojen varalta. Minä voin laittaa pelinappulat ja rahat valmiiksi.

Mutta isä seisoi hievahtamatta ja katseli keskittyneesti tyhjää kangasta.

— Ei mitään pyssyjuttuja, sanoi äiti ja nappasi kauhan vauvan kädestä. Vauva uhkaili sillä muovilehmää, joka nökötti peitolla. Minä kellahdin tylsistyneenä vauvan vie-reen.

— Kerro vauva, mikä sinun nimesi on. Ole kiltti ja kerro. Muuten äiti pakottaa sinut olemaan Pirkitta tai Marketta.

19

20

— Pättä, sanoi vauva.— Pättä? Haluaisitko sinä olla Pättä?— Äkä, vauva vastasi siihen.Sitten vauva pani suunsa kiinni, alkoi panna silmiää-

nkin, joten minä kannoin hänet sänkyyn ja panin peiton päälle.

— Äiti, vauva haluaa olla Äkä-Pättä.— Mikä?, äiti kysyi.— Äkä-Pättä.— Jaa. Minäkin ajattelin, että väliviivanimi saattaisi olla

hyvä. Esimerkiksi Virve-Marjo.

Kokosin tyynyistä huoneeni ikkunalaudalle kasan, kä-vin siihen makaamaan ja vedin verhon takanani kiinni. Se on minun salamajani. Minä sanoin itselleni:

— Nyt on kesäloma, Poni. Katso, kuinka Taivaansini on puhdas, siivonnut sinua varten. Katso, kuinka Viher-nurmi on hento, kasvanut sinua varten. Ei enää koulua. Ei enää pakkoja. Vapaus! Laukkaa harja hulmuten, kuin mongolianvillihevonen, yritin innostaa itseäni, vaan en minä innostunut. Minä ikävöin Miisua. Miksi Miisulla oli hieno kesä? Miksi Miisulla oli kesämökki? Minäkin halusin kesämökin.

Piirrän tähän millaisen.

20 21

212122

Isä oli saanut kutsun Majakkasaaren taiteilija-asuntoon viikoksi. Siksi hän etsi niin vimmatusti inspiraatiota, joka oli piiloutunut jonnekin. Minä yritin ehdottaa äidille kai-kenlaisia vaihtoehtoja lomailulle.

— Emme me voi nukkua teltassa vauvan kanssa, vauva vilustuu, sanoi äiti.

— Emme me voi mökkejäkään vuokrailla, siellä on vai-kea hoitaa vauvaa, ei ole lämmintä vettä, ei ole sähköpat-tereita, ei ole mikroa, sanoi äiti.

Isä ei lainkaan huomannut meidän suunnittelematon-ta kesäämme.

Silloin minä näin, kuinka Puluboi kiisi läpi taivaan! Kyl-läpä hän lensi kovaa. Avasin nopeasti ikkunan ja huusin:

— Pulubooooi! Mutta tuuli vei huutoni länteen. Pulu-boi oli matkalla itään.

Nopeasti minä kirjoitin kirjeen ja juoksin sen kanssa pi-han matalan talon ovesta sisään, portaat ylös kolmanteen kerrokseen, renkutin ullakon oven auki, (se onnistui äidin hiuspinnillä) ja vein kirjeen rikkinäisen ikkunan eteen. Siinä oli tyhjä pesä. Puluboin ja perheen pesä.

Seuraavana aamuna ikkunalaudalleni oli ilmestynyt kirje Puluboilta.

Tällainen oli kirjeenvaihtomme kokonaisuudessaan:

22

Hei Puluboi!Näin sinut äsken taivaalla lentelemässä ja huusin perääsi, muttet kuullut.Muistelin meidän ihanaa yhteistä viime kesää.Emme ole nähneet pitkään aikaan. Haluaisin kuulla, miten sinä voit ja miten perheesi voi.Kaipaan sinua kovasti. Jos löydät kirjeeni, tule ikkunani taakse ja koputa. Muistathan sinä koodin.

Toivoo ystäväsi Poni

Alvoisa Poni,

Telve. Joo kuule. Töttölöö. Tlööt! Plööt! Plöts!

Minä olen ollut hiukan kiileinen. Enkös mennytkin lu-

jaa? Minulla on ihan koko ajan kiile. Vaimoni Kaija Ko-

lakopsis käy päivisin kielikulsseilla, ja lapseni aloittivat

juuli nokkimistieteellisen kakkikolkeakoulun valmenta-

van kesäkulssin. Sillä välin minun pitäisi pelastaa yksi

plinsessa. Hän on pulassa. En nyt ehdi tässä kiljoitella

kiljeitä. Soli.Täytyy mennä. Mutta. Nähdään tässä,

toivoo lentävä ystäväsi, kiileellinen pelastaja-Puluboi

24

Illansuussa alkoi tihuttaa vettä, sitten kuului koputus ikkunan takaa.

Kop kop kop. KOOP KOOP KOOP.— Puluboi, minä kiljuin ja avasin ikkunan.— Missä, missä, missä sinä olet piileskellyt syksystä

saakka? Puluboi, tule tänne, minä huusin riemuissani ja nappasin pulun syliini ja rutistin häntä itseäni vasten kuin pehmoeläintä. Märät siivet kahisivat ja räpyttivät. Lintuja on vaikea halata.

— Hei, ei ei! Minä menen lyttyyn ja lyppyiseksi, Puluboi vastusteli pyristellen irti minun halauksestani.

— Et ole vielä oppinut ärrää.— Olenpas!— Et ole, minä kiusoittelin, vaikka tiesin.— Olenpas, mutta minä en sitä sano! En koskaan,

milloinkaan, ikimaailmassa lausu sitä lumaa lämälämä-kiljainta, jossa ympylän alla on kaksi jalkaa. Yök ympylä! Yök jalat! Plööts. Ihan pökäle-kiljain!

Kuules nyt Puluboi.Miten niin et ehdi kirjoitella? Ala tulla tänne ikkunalaudalle, niin kuin olisi jo.T. Poni

23

Hei Puluboi!Näin sinut äsken taivaalla lentelemässä ja huusin perääsi, muttet kuullut.Muistelin meidän ihanaa yhteistä viime kesää.Emme ole nähneet pitkään aikaan. Haluaisin kuulla, miten sinä voit ja miten perheesi voi.Kaipaan sinua kovasti. Jos löydät kirjeeni, tule ikkunani taakse ja koputa. Muistathan sinä koodin.

Toivoo ystäväsi Poni

Alvoisa Poni,

Telve. Joo kuule. Töttölöö. Tlööt! Plööt! Plöts!

Minä olen ollut hiukan kiileinen. Enkös mennytkin lu-

jaa? Minulla on ihan koko ajan kiile. Vaimoni Kaija Ko-

lakopsis käy päivisin kielikulsseilla, ja lapseni aloittivat

juuli nokkimistieteellisen kakkikolkeakoulun valmenta-

van kesäkulssin. Sillä välin minun pitäisi pelastaa yksi

plinsessa. Hän on pulassa. En nyt ehdi tässä kiljoitella

kiljeitä. Soli.Täytyy mennä. Mutta. Nähdään tässä,

toivoo lentävä ystäväsi, kiileellinen pelastaja-Puluboi

24

Illansuussa alkoi tihuttaa vettä, sitten kuului koputus ikkunan takaa.

Kop kop kop. KOOP KOOP KOOP.— Puluboi, minä kiljuin ja avasin ikkunan.— Missä, missä, missä sinä olet piileskellyt syksystä

saakka? Puluboi, tule tänne, minä huusin riemuissani ja nappasin pulun syliini ja rutistin häntä itseäni vasten kuin pehmoeläintä. Märät siivet kahisivat ja räpyttivät. Lintuja on vaikea halata.

— Hei, ei ei! Minä menen lyttyyn ja lyppyiseksi, Puluboi vastusteli pyristellen irti minun halauksestani.

— Et ole vielä oppinut ärrää.— Olenpas!— Et ole, minä kiusoittelin, vaikka tiesin.— Olenpas, mutta minä en sitä sano! En koskaan,

milloinkaan, ikimaailmassa lausu sitä lumaa lämälämä-kiljainta, jossa ympylän alla on kaksi jalkaa. Yök ympylä! Yök jalat! Plööts. Ihan pökäle-kiljain!

Kuules nyt Puluboi.Miten niin et ehdi kirjoitella? Ala tulla tänne ikkunalaudalle, niin kuin olisi jo.T. Poni

24

25

— Ympylä ja ympylä, minä matkin. — Se on är-kirjain ja ihan tavallinen. Ei se mikään ruma ole.

— Se on luma! Se on kilosana! Maailman lumin kilo-sana!

— Hei, eihän riidellä heti alkuun, minä sovittelin.

Puluboi on minun rakas ystäväni, mutta siitä huolimatta saimme aina riidan aikaiseksi. Mistä tahansa, käytösta-voista, hevosista, terveysasioista, kännyköistä.

— Onko sinulla muuten vielä se puhelin? minä nauroin, ja se oli lämmintä naurua.

— Ladiopuhelin Pulufon T2000 ei pulua pulaan jätä, Puluboi lausui ja kaivoi taskustaan kännykänromun, jossa ei ollut edes akkua.

— Pälä pälä, Puluboi lausui luuriin.Minä nostin käteni korvalleni ja vastasin:— Pälä pälä.— Toimii, ilahtui Puluboi ja tunki kännykkänsä jonne-

kin siipensä suojaan.

— Nyt ei karata kotoa, niin kuin viimeksi, eihän? minä sanoin.

— Ei ole mitään talvetta. On muutenkin jännää, sanoi Puluboi.

— Mitä jännää? Mikä se prinsessajuttu oikein on?— No kuule, se on sellainen plinsessa, jolla oli synty-

25

26

mäpäivät, ja juuli kun hän lupesi avaamaan paketteja, tuli paikalle ilkeä noita ja vei hänet linnaansa, eikä kukaan muu kuin minä voi pelastaa häntä! Ajattele! Minä kuulin, kuinka hän huusi apua. Mikä onni, mikä tsäkä, että vaimo ja lapset syöksyivät kesäkulsseille juuli nyt, niin minulla on kaikki päivät aikaa tehdä tätä tälkeää auttamistyötä.

— Auttamistyötä? Puluboi, puhu totta, ole kiltti. Suo-messa ei ole prinsessaa, minä muistutin.

— On.— Ei ole.— Onpas.— Eipäs.— Kyllä tämä yksi ainakin on, Puluboi vain kinasi.— No, missä te olette muka tavanneet, minä kysyin epä-

uskoa äänessäni.— Hän tuli minun pleikkaani.— Mihin?— Pleikkaan. Pleisteissön äkspök kaks. Haloo, tokstoks-

toks, Puluboi koputti sulkaisella siivellään päätäni.— Puhutko sinä pelistä Puluboi? Minä otin ankaran

ilmeen.— Kauniista plinsessasta minä puhun. Hän huutaa

apua. Help. Help.— Puluboi, se on pelkkä peli. Ei prinsessa ole oikea. Se

on vain tietokoneella tehty.

2627

Puluboi alkoi räpyttää siipiään her-mostuneesti ikkunalaudalla.

— Kuule Poni. Se plinsessa on minun lakas ystäväni ja nyt minä en tuhlaa tässä enempiä aikoja. Tel-veheippa. Pitää mennä. Hyvää päi-vänjatkoa. TÖÖT! Kuitti, huikkasi Puluboi ja kaarsi tuuleen.

— Ja koska sinä väität, ettei plin-sessa ole totta, niin minäkin voin keltoa koko Suomen maalle yhden totuuden, Puluboi julisti harmaan-tuneessa Taivaansinessä. — Minä voin keltoa kaikille, jotka eivät vielä tiedä, että sinä et ole mikään Poni vaan ihminen! Hyvät Suomen ihmiset ja linnut! Kuulkaa, kun minä teille huudan: Poni ei ole eläin vaan tavallinen tyt-tööööö!!!!! Ei kavioita! Ei tulpaa! Ei haljaa! Ei mitääääään! Leikkisuitset! Iltotulpa! Poni ei ole totta! Hän ei ole aito! Tekoponi, senkin tekoponi!

Puluboi oli oikeassa. Minä en ole poni. Minä olen tyttö.Kun olin neljävuotias, luulin olevani Poni.Kun olin viisi, ajattelin olevani tyttö, josta kasvaa isona

Poni.Kuusivuotiaana tiesin olevani tyttö, joka leikkii Ponia.Edelleen leikin joka päivä Ponia, vaikka olenkin vain

28

tavallinen tyttö. Haluaisin saada oman Ponin. Mutta ponit eivät voi asua kerrostaloissa. Ja ne ovat todella kalliita.

Kävin sänkyyni makaamaan. En voinut uskoa todeksi sitä, mitä juuri oli tapahtunut. Minun viime kesäni Puluboin kanssa oli ollut elämäni hauskin kesä. Hieman surullinen, pikkuisen jännittävä ja pulmallinen, mutta joka tapauk-sessa ihana kesä!

Ja nyt Puluboi ei suostunut edes tulemaan luokseni, sillä hänellä oli peli kesken!

2728

tavallinen tyttö. Haluaisin saada oman Ponin. Mutta ponit eivät voi asua kerrostaloissa. Ja ne ovat todella kalliita.

Kävin sänkyyni makaamaan. En voinut uskoa todeksi sitä, mitä juuri oli tapahtunut. Minun viime kesäni Puluboin kanssa oli ollut elämäni hauskin kesä. Hieman surullinen, pikkuisen jännittävä ja pulmallinen, mutta joka tapauk-sessa ihana kesä!

Ja nyt Puluboi ei suostunut edes tulemaan luokseni, sillä hänellä oli peli kesken!

Tiluliluliluliu!Ja se on peliuutisista taas Pultsu, päivää.

Seulaava uutinen ja hyvin tälkeä tiedotus tu-lee kuningaskunnasta. Kuningas ja kuningatal ovat huolissaan plinsessasta, joka katosi syntymä-päivänään. Hänen katoamisestaan on kulunut nyt viisi päivää. Hänet nähtiin viimeksi noita-Kamillan seulassa. Noidan tuntomelkit: lentävä luuta, näppyläinen

nenä, liila noitahattu, liila viitta. Yleisesti alvellaan, että noita vei hänet linnaansa, joka sijaitsee pelimaailman oikeassa laidassa. Sitä valtioi eläs iso Pouseli. Ku-ningas ja kuningatal pyytävät ihmisiä ja lintuja pelaamaan niin paljon kuin mahdollista ja vie-lä vähän sen päälle, jotta plinsessa saadaan pian kotiin. Löytäjä saa löytöpalkinnoksi viltuaalikak-kua. Se on sellaista pelikakkua, jota voi katsella omasta pleisteissönistä, tai deeässästä tai mikä hälveli nyt onkin käpälässä eli siivessä.

Ja sitten säätietoja:Peli-ilmat ovat olleet jo viikkoja melko lämpimät, nyt näyttää

siltä että idästä olisi tulossa sateisia lintamia. Tuulettimet ja vii-lentimet kannattaa naksauttaa hyvissä ajoin pois päältä, jotteivät pelikoneet viilene. Pimennysvelhojen hankintaa kuitenkin suositel-laan, sillä aulinkoista säätä on jonkin vellan luvassa. Onneksi tosi vähän. Ihan ministi. Mutta kuitenkin. Elikkä sitten vaan suuntaa-maan ohjaimia kohti telkkalia, vai onko teillä pienet käsikonsolit?

Ja nyt peliuutisista näkemiin.

Tiluliluliluliluliu!

29

Tiluliluliluliu!Ja se on peliuutisista taas Pultsu, päivää.

Seulaava uutinen ja hyvin tälkeä tiedotus tu-lee kuningaskunnasta. Kuningas ja kuningatal ovat huolissaan plinsessasta, joka katosi syntymä-päivänään. Hänen katoamisestaan on kulunut nyt viisi päivää. Hänet nähtiin viimeksi noita-Kamillan seulassa. Noidan tuntomelkit: lentävä luuta, näppyläinen

nenä, liila noitahattu, liila viitta. Yleisesti alvellaan, että noita vei hänet linnaansa, joka sijaitsee pelimaailman oikeassa laidassa. Sitä valtioi eläs iso Pouseli. Ku-ningas ja kuningatal pyytävät ihmisiä ja lintuja pelaamaan niin paljon kuin mahdollista ja vie-lä vähän sen päälle, jotta plinsessa saadaan pian kotiin. Löytäjä saa löytöpalkinnoksi viltuaalikak-kua. Se on sellaista pelikakkua, jota voi katsella omasta pleisteissönistä, tai deeässästä tai mikä hälveli nyt onkin käpälässä eli siivessä.

Ja sitten säätietoja:Peli-ilmat ovat olleet jo viikkoja melko lämpimät, nyt näyttää

siltä että idästä olisi tulossa sateisia lintamia. Tuulettimet ja vii-lentimet kannattaa naksauttaa hyvissä ajoin pois päältä, jotteivät pelikoneet viilene. Pimennysvelhojen hankintaa kuitenkin suositel-laan, sillä aulinkoista säätä on jonkin vellan luvassa. Onneksi tosi vähän. Ihan ministi. Mutta kuitenkin. Elikkä sitten vaan suuntaa-maan ohjaimia kohti telkkalia, vai onko teillä pienet käsikonsolit?

Ja nyt peliuutisista näkemiin.

Tiluliluliluliluliu!

3031

Seuraavana aamuna puin kiireellä vaatteet päälleni. Ah-min voileivän niin nopeasti kuin osasin. Televisio paasasi säätiedotustaan. Sadetta, matalapainetta ja ukkosrintamia. Heitin mitalit kaulaani, harjasin poninhännän, suoristin mekonhelman ja asetin suitset. Mutta mitalit menivät sol-muun, häntä oli takkuinen ja suitset edelleenkin katki. Mekko oli sitä laatua, jonka sai sileäksi vain silitysraudalla.

— Retroa, sanoi isä.— Poni, älä kolistele, vauva itkee, äiti huusi olohuoneesta.

— Äläkä laita sitä hienoa mekkoa.— Sitä retroa, tarkensi isä.Minä en nyt ehtinyt vastailla, sillä minulla oli kiire.— Heippa, minä huusin ja juoksin raput alas. Laukkasin

suoraa päätä virastotaloon tapaamaan ystävääni Mini-millaa. Tämä oli hätätapaus.

PULUBOIn kiljumiskatkos:Nyt ei Puluboi pysy millään hiljaisena, kun tulee vilastotalokohta! Ihan pakko on huutaa:

Vilastotalo! Vilastotalo!Tuhannessa ikkunassa valo valo valo!Ikkunoiden takana auttajia sata!Ulkona kolisee junajunalata!

TÖÖTS, oliko kaunis lunoluno? Aijaha-juu, jassoo! Ponilla oli joku juttu kesken!Soli nyt ihan hilveästi. Tööt! Telvemoljens! Tölö-tölö!

3131

Seuraavana aamuna puin kiireellä vaatteet päälleni. Ah-min voileivän niin nopeasti kuin osasin. Televisio paasasi säätiedotustaan. Sadetta, matalapainetta ja ukkosrintamia. Heitin mitalit kaulaani, harjasin poninhännän, suoristin mekonhelman ja asetin suitset. Mutta mitalit menivät sol-muun, häntä oli takkuinen ja suitset edelleenkin katki. Mekko oli sitä laatua, jonka sai sileäksi vain silitysraudalla.

— Retroa, sanoi isä.— Poni, älä kolistele, vauva itkee, äiti huusi olohuoneesta.

— Äläkä laita sitä hienoa mekkoa.— Sitä retroa, tarkensi isä.Minä en nyt ehtinyt vastailla, sillä minulla oli kiire.— Heippa, minä huusin ja juoksin raput alas. Laukkasin

suoraa päätä virastotaloon tapaamaan ystävääni Mini-millaa. Tämä oli hätätapaus.

PULUBOIn kiljumiskatkos:Nyt ei Puluboi pysy millään hiljaisena, kun tulee vilastotalokohta! Ihan pakko on huutaa:

Vilastotalo! Vilastotalo!Tuhannessa ikkunassa valo valo valo!Ikkunoiden takana auttajia sata!Ulkona kolisee junajunalata!

TÖÖTS, oliko kaunis lunoluno? Aijaha-juu, jassoo! Ponilla oli joku juttu kesken!Soli nyt ihan hilveästi. Tööt! Telvemoljens! Tölö-tölö!

32

33

Mutta hetkinen. Te ette taida ymmärtää, mistä on kyse. Antakaa siis minua kertoa virastotalosta. Olette kai käy-neet siellä neuvolassa? Tai kenties lääkärissä, kun teidän kurkkunne on ollut kipeänä, ettekä ole voineet niellä?

Ehkäpä äitinne ja isänne on käynyt siellä hoitamassa jotakin paperiasioita. ”Menee vain hetki, vien tämän lapun ja tämän todistuksen, tämän kuitin, raportin ja selostuksen, hakemuksen ja anomuksen sekä selvityspyynnön”, ja te olette jääneet ulos odottelemaan. Siinä hetkessä onkin mennyt ihan kamalan kauan, sillä virastotalo on niin mahdoton sokkelo, ettei sieltä hetkessä löydä etsimäänsä.

Ehkä te ette ole käyneet juuri minun kaupunkini vi-rastotalossa, mutta ei hätää: kaikissa kaupungeissa, jopa kylissä on omat virastotalonsa, ja ne ovat kaikki ihan sa-manlaisia. Niissä on satoja ja satoja ikkunoita, joiden pe-seminen ei koskaan lopu.

Minimilla on tohtori. Hän työskentelee virastotalossa, minun lääkärini Milla-Briitta Trömsin huoneessa, hänen apulaisenaan.

Hän on niin pieni, ettei häntä oikein voi nähdä ilman suurennuslasia. Minulla on onneksi sen verran hyvä näkö, että minä näen hänet oikein hyvin.

Minimilla auttaa pulaan joutuneita. Hänellä on mit-tarit ja piipparit ja generaattorit, hänellä on kaupunki täynnä agentteja ja muita apureita. Eli jos olet esimerkiksi

34

vielä lapsi, ja sinun pitää ratkaista, miten saada äiti kotiin Intiasta, tai miten isän saisi muuttumaan tavalliseksi, kun hän käyttäytyy vaikkapa niin kuin lammas, niin Minimilla auttaa. Minimillalla on keinot kaikkeen.

Tässä, piirrän teille Minimillan, siihen ei mene paljoa-kaan sivutilaa hukkaan.

Niin minä siis painelin aamuvarhaisella virastotalon sivurakennuksesta sisään. Olin vähän märkä, sillä ulko-na satoi pehmeää tihkua. Menin kolmanteen kerrokseen, koputin huoneen numero 321 oveen ja menin sisään. Minimilla paikansi juuri agenttejaan sinisenä hohtavan tietokoneruudun ääressä.

Suitsait, nopeasti, minä kerroin huoleni Minimillalle.

33

33

Mutta hetkinen. Te ette taida ymmärtää, mistä on kyse. Antakaa siis minua kertoa virastotalosta. Olette kai käy-neet siellä neuvolassa? Tai kenties lääkärissä, kun teidän kurkkunne on ollut kipeänä, ettekä ole voineet niellä?

Ehkäpä äitinne ja isänne on käynyt siellä hoitamassa jotakin paperiasioita. ”Menee vain hetki, vien tämän lapun ja tämän todistuksen, tämän kuitin, raportin ja selostuksen, hakemuksen ja anomuksen sekä selvityspyynnön”, ja te olette jääneet ulos odottelemaan. Siinä hetkessä onkin mennyt ihan kamalan kauan, sillä virastotalo on niin mahdoton sokkelo, ettei sieltä hetkessä löydä etsimäänsä.

Ehkä te ette ole käyneet juuri minun kaupunkini vi-rastotalossa, mutta ei hätää: kaikissa kaupungeissa, jopa kylissä on omat virastotalonsa, ja ne ovat kaikki ihan sa-manlaisia. Niissä on satoja ja satoja ikkunoita, joiden pe-seminen ei koskaan lopu.

Minimilla on tohtori. Hän työskentelee virastotalossa, minun lääkärini Milla-Briitta Trömsin huoneessa, hänen apulaisenaan.

Hän on niin pieni, ettei häntä oikein voi nähdä ilman suurennuslasia. Minulla on onneksi sen verran hyvä näkö, että minä näen hänet oikein hyvin.

Minimilla auttaa pulaan joutuneita. Hänellä on mit-tarit ja piipparit ja generaattorit, hänellä on kaupunki täynnä agentteja ja muita apureita. Eli jos olet esimerkiksi

34

vielä lapsi, ja sinun pitää ratkaista, miten saada äiti kotiin Intiasta, tai miten isän saisi muuttumaan tavalliseksi, kun hän käyttäytyy vaikkapa niin kuin lammas, niin Minimilla auttaa. Minimillalla on keinot kaikkeen.

Tässä, piirrän teille Minimillan, siihen ei mene paljoa-kaan sivutilaa hukkaan.

Niin minä siis painelin aamuvarhaisella virastotalon sivurakennuksesta sisään. Olin vähän märkä, sillä ulko-na satoi pehmeää tihkua. Menin kolmanteen kerrokseen, koputin huoneen numero 321 oveen ja menin sisään. Minimilla paikansi juuri agenttejaan sinisenä hohtavan tietokoneruudun ääressä.

Suitsait, nopeasti, minä kerroin huoleni Minimillalle.