1

           

          

        Dnro KESELY/116/07.02/2010 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VESANGAN KOSKIREITIN KUNNOSTUS 

(JYVÄSKYLÄ, MUURAME) 

 

 

 

 

 

 

  Anssi Eloranta & Pasi Perämäki     Keski‐Suomen ELY‐keskus   30.12.2015 

 

 

Jyväskylä 2015 

  2

 

  3

TIIVISTELMÄ 

Vesangan koskireitin virtavesikunnostuksen keskeisiä tavoitteita ovat: (a) Päästä lähemmäksi koski‐ ja niva‐alueiden 

luontaista rakennetta ja toimintaa Muuratjärven ja Vähä‐Vesankajärven välisellä vesialueella, (b) avata 

mahdollisimman esteetön ja luonnonmukainen vaellusväylä Vähä‐Vesankajärven ja Päijänteen väliselle jokijatkumolle, 

(c) lisätä virtavesiluonnon monimuotoisuutta, (d) parantaa hankealueen kala‐ ja raputaloudellisia edellytyksiä, (e) 

tehdä kunnostus pääsääntöisesti ns. täydellisen kunnostuksen periaatteella. Eliöstön palautumisen nopeuttamiseksi 

tarpeeton kunnostusalueen tallaaminen ja käsittely minimoidaan, (f) parantaa erityisesti virtakutuisten vaelluskalojen 

sekä ravun lisääntymis‐ ja poikastuotantoedellytyksiä, (g) muuttaa ihmistoiminnan turmelema koskimiljöö aiempaa 

mielenkiintoisemmaksi, viihtyisämmäksi ja esteettisesti kauniimmaksi, sekä (h) edistää myös muita hankealueen 

virkistyksellisiä päämääriä. Mahdolliset Siekkilänkosken ja Ylä‐Saukkolankosken patoa koskevat muutostyöt eivät 

sisälly tähän suunnitelmaan. 

Keski‐Suomen TE‐keskus ja Keski‐Suomen ympäristökeskus ottivat Vesangan koskireitin kunnostussuunnittelukohteeksi 

3.5.2005. Hankesuunnittelu keskeytettiin vuonna 2009, kun ilmeni, ettei alueen yläosassa ollut osakaskuntaa ja että 

alueella oli myös joitakin ”isännättömiä” vesialueita. Samoihin aikoihin Saukkolanjoesta löydettiin harvinainen 

vesisammalesiintymä, jolle rajattiin oma suojelualue. Hanke‐edellytykset täyttyivät kesällä 2013, jolloin keskeytettyä 

hanketta voitiin jatkaa. Hankkeeseen liittyvät taustaselvitykset tehtiin vuosijaksolla 2005─2015. Aineiston pohjalta 

Keski‐Suomen ELY‐keskus laati tämän toteutus‐, rahoitus‐ ja luvanhakukelpoisen kunnostussuunnitelman joulukuussa 

2015 ja suunnitelma esiteltiin asianosaisille Jyväskylän Tikkalassa 7.4.2016. 

 

Hankealue sijaitsee Kymijoen vesistössä, Pohjois‐Päijänteen länsiosassa. Se kuuluu Kuusjärven alueeseen (14.285) ja 

Jyväskylän kaupunkiin. Vesistöalueen pinta‐ala on 72 km2, keskivirtaama noin 0,6 m3/s, ja sen vedet purkautuvat 

Muuratjärven Saukkolanlahteen. Hankealueella on 13 kunnostettavaa virtavesialuetta, joiden yhteispituus on noin 3,9 

km, uomaleveys 2–30 m, putouskorkeus noin 53 metriä (kaltevuus 1,4 %) ja kunnostettavien koskien vesipinta‐ala 3,5 

ha. Vesienhoidon 2. suunnittelukaudella Vesangan koskireitin fys‐kemiallinen tila oli hyvä, hydrologis‐morfologinen 

huono sekä ekologinen tyydyttävä. Ekologisen tilan nostaminen hyvään luokkaan edellyttää uomakunnostuksia ja 

patorakenteiden muuttamista. 

Vesangan reitin virtavesiluontoa ovat muuttaneet pääasiassa uitto, maa‐ ja metsätalous, vesilaitokset ja 

siltarakenteet. Edellä mainittujen vesirakentamistoimien aikana koskialueita on kanavoitu perkaamalla ja ampumalla 

sekä sivu‐uomia eristämällä. Päijänteen ja Vähä‐Vesankajärven välisen jokijatkumon katkaisee kaksi täydellistä estettä: 

Siekkilänkosken myllypato sekä Ylä‐Saukkolankosken pohjapato. Ihmistoiminnan seurauksena koskireitin 

virtavesiluonto on ekologisesti ja maisemallisesti pahoin taantunut. 

Kappaleessa 8 esitetään Vesangan koskireitin kunnostustoimien periaatteet ja kohdentuminen. 

Kunnostustoimenpiteet on ryhmitelty osa‐alueittain perustoimenpiteisiin (suojakiveys, lisääntymisalueet, vesitys) ja 

täydentäviin erityistoimenpiteisiin (muun muassa sivu‐uomien vesitys, eroosiotoimet, kasvillisuuden käsittely), jotka 

pohjaavat alueen luontaisten virtavesityyppien ominaisuuksiin. Ratkaisuja on havainnollistettu runsaalla kuva‐

aineistolla.  

Pelkästään hankesuunnittelussa käytettävissä olleiden tietojen perusteella on arvioitavissa, että Vesangan koskireitin 

virtavesikunnostuksella on mahdollista moninkertaistaa hankealueen luonnon‐ ja kalataloudelliset hyödyt. 

Kunnostustoimilla edistetään myös Muuratjärven sekä reitin välijärvien kalataloudellista käyttöä, arvokalasaaliita ja 

samalla myös lupatulohyötyjä. Hanke tukee samalla erilaisten luonnonsuojelualueiden, uhanalaisten lajien sekä niiden 

elinympäristöjen suojelu‐ ja elvyttämistavoitteita ja vesienhoidon tavoitteita.  

Laajasti arvioituna Vesangan koskireitin virtavesikunnostusta onkin pidettävä selvästi kannattavana ja 

yleishyödyllisenä vesistöhankkeena.  

 

 

  4

 

SISÄLLYSLUETTELO 

1   HANKKEEN TAVOITTEET.........................................................................  6 

2   SUUNNITTELUN VAIHEET.......................................................................  6 

3   HANKEALUE...........................................................................................  7 

3.1 Perustiedot.................................................................................  7 

3.2 Hydrologia..................................................................................  12 

3.3 Veden laatu................................................................................  13 

4   OMISTUSOLOT......................................................................................  17 

5   HANKEALUEEN VEDENKÄYTTÖMUODOT...............................................  18 

5.1  Veden hankinta ja jätevedet.......................................................  18 

5.2  Vesivoima...................................................................................  18 

5.3  Säännöstely................................................................................  19 

5.4  Kuivatus.....................................................................................  20 

5.5  Turvetuotanto............................................................................  20 

5.6  Vesi‐ ja maantieliikenne.............................................................  22 

5.7  Uitto..........................................................................................  23 

5.8  Kaavatilanne..............................................................................  24 

5.9  Luontoarvot...............................................................................  25 

5.10  Kulttuurihistorialliset kohteet....................................................  29 

5.11  Muut käyttömuodot..................................................................  29 

6   KALATALOUS........................................................................................  30 

6.1 Yleisesti.....................................................................................  30 

6.2 Kalastusolot koskialueilla..........................................................  31 

6.3 Koskivesien kalatalouskäyttö....................................................  35 

7   KUINKA IHMISTOIMINTA ON MUUTTANUT..........................................  36 

8   KUNNOSTUSTOIMENPITEET.................................................................  37 

8.1 Kunnostusalue ja periaatteet.....................................................  37 

8.2 Toimenpiteiden kuvaus..............................................................  37 

8.3 Myllyjoen‐Mustajoen alue..........................................................  39 

8.3.1  Siekkilänkoski...................................................................  40 

8.3.2  Mustajoki.........................................................................  42 

8.4 Neulajoki...................................................................................  43 

 

  5

 

8.4.1  Neulajoen yläniva.............................................................  44 

8.4.2  Neulajoenkoski.................................................................  45 

8.5 Kuohunjoki.................................................................................  47 

8.5.1  Kuohunjoen virtavesialueet..............................................  47 

8.6  Vispilänjoki................................................................................  49 

8.6.1  Konttikoski........................................................................  50 

8.6.2  Raiviokoski........................................................................  53 

8.6.3  Kinnarinkoski.....................................................................  55 

8.6.4  Tammikoski.......................................................................  57 

8.6.5  Maksingankoski.................................................................  60 

8.7 Saukkolanjoki (Myllyjoki)............................................................  62 

8.7.1  Ylä‐Saukkolankoski............................................................  62 

8.7.2  Ala‐Saukkolankoski............................................................  64

   

9 KUNNOSTUSTOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET MUIHIN KÄYTTÖMUOTOIHIN  67 

10 KUNNOSTUKSEN HYÖDYT...........................................................................  69 

11 KUNNOSTUKSEN OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET.........................................  69 

12   JATKOTOIMENPITEET..................................................................................  70 

12.1  Kunnostuksen toteuttaminen.......................................................  70 

12.2  Hankkeen seuranta.......................................................................  71 

12.3  Kalataloudellinen käyttö ja hoito.................................................  71 

  LIITTEET 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  6

1  HANKKEEN TAVOITTEET 

Vesangan koskireitin virtavesikunnostuksen keskeisiä tavoitteita ovat: 

 

(a) Päästä lähemmäksi koski‐ ja niva‐alueiden luontaista rakennetta ja toimintaa Muuratjärven ja 

Vähä‐Vesankajärven välisellä vesialueella. 

(b) Avata mahdollisimman esteetön ja luonnonmukainen vaellusväylä Vähä‐Vesankajärven ja 

Päijänteen väliselle jokijatkumolle. 

(c) Lisätä virtavesiluonnon monimuotoisuutta. 

(d) Parantaa hankealueen kala‐ ja raputaloudellisia edellytyksiä.  

(e) Tehdä kunnostus pääsääntöisesti ns. täydellisen kunnostuksen periaatteella. Eliöstön 

palautumisen nopeuttamiseksi tarpeeton kunnostusalueen tallaaminen ja käsittely minimoidaan. 

(f) Parantaa erityisesti virtakutuisten vaelluskalojen sekä ravun lisääntymis‐ ja 

poikastuotantoedellytyksiä. 

(g) Muuttaa ihmistoiminnan turmelema koskimiljöö aiempaa mielenkiintoisemmaksi, viihtyisämmäksi 

ja esteettisesti kauniimmaksi. 

(h) Edistää myös muita hankealueen virkistyksellisiä päämääriä. 

 

2   SUUNNITTELUN VAIHEET 

Vesangan koskireitti on luoteisen Päijänteen merkittävin jatkumokokonaisuus. Siksi sen kunnostamiseen on ollut kiinnostusta jo pitkään. Muuratjärven vesistön lauttaussäännön kumoamisen yhteydessä Keski‐Suomen Maatalouskeskus ry ja Keski‐Suomen kalatalouspiiri tekivät yhteisaloitteen 17.11.1980 (liite 41). Siinä esitettiin vahingollisten ja haitallisten uittorakenteiden poistamisen lisäksi myös perattujen uomien kunnostusta. Samoihin aikoihin Keski‐Suomen virtavesien kunnostustyöryhmä (VIRVE‐työryhmä) arvioi Vesangan koskireitin kuuluvan maakunnan 160 tärkeimmän ja kiireellisemmin kunnostettavan kohteen joukkoon (Keski‐Suomen seutukaavaliitto 1982). 

Koskireitin alaosa Muuratjärvestä Päijänteeseen kunnostettiin uoman osalta uittosäännön kumoamisen yhteydessä vuonna 1988. Tämän lisäksi Alakoskeen rakennettiin Suomen ensimmäinen denil‐tyypin kalatie vuonna 1992, jolloin jatkumo saatiin vaellusvapaaksi Saukkolanjoen pohjapatoon asti.  

Koskireitin yläosan virtavesialueet Muuratjärvestä Vähä‐Vesankajärveen päätettiin ottaa suunnittelukohteiksi Keski‐Suomen TE‐keskuksen ja Keski‐Suomen ympäristökeskuksen välisessä palaverissa 3.5.2005.  

Vuonna 2009 hankesuunnittelu keskeytettiin, kun ilmeni, ettei alueen yläosassa ollut osakaskuntaa ja että alueella oli myös joitakin ”isännättömiä” vesialueita. Samoihin aikoihin Saukkolanjoesta löydettiin harvinainen vesisammalesiintymä, jolle rajattiin oma suojelualue (liite 3b). Hanke‐edellytykset täyttyivät kesällä 2013, jolloin keskeytettyä hanketta voitiin jatkaa.   

Vesangan reitin kunnostussuunnitteluun liittyvät uomamittaukset ja sähkökoekalastukset tehtiin vuonna 2005. Neulajoen ja Saukkolanjoen mittausaineistoja täydennettiin vuosina 2007 ja 2012. Luontoarvojen inventointi tehtiin syksyllä 2007 ja sitä päivitettiin kesällä 2015.  

Toimenpidekartoituksia tehtiin lokakuussa 2007 ja lokakuussa 2013.  Kalatalousoloja koskeva tiedustelu ja haastattelu tehtiin yhteistyössä kohdealueen osakaskuntien kanssa vuonna 2015.  Kiinteistöselvitys laadittiin keväällä 2015 ja luontoselvitysten päivitykset kesällä 2015. Kaavakysymykset on päivitetty tammikuussa 2016.   

Keski‐Suomen Ely‐keskus järjesti yhdessä Saukkolan kyläyhdistyksen kanssa keskustelutilaisuuden 

Vesangan reitin kunnostuksesta ja Kuusjärven vedenkorkeusasiasta Tikkalan koululla 27.11.2013. 

  7

Vesangan reitin kunnostussuunnitelman valmistumisesta laadittiin tiedote 

Keski‐Suomen ELY‐keskuksen internetsivuille 6.4.2016. Sanomalehti Keskisuomalaisessa ja 

Muuramelaisessa (?) esiteltiin hanketta ennen sen esittelytilaisuutta. Siitä lähetettiin myös erillinen kutsu 

kaikille asianosaisille ja keskeisille viranomaisille. Suunnitelman julkinen esittely pidettiin Tikkalan 

koululla Jyväskylässä 7.3.2016. Tilaisuuteen osallistui 35 henkilöä.   

 Kun tekstissä puhutaan uoman vasemmasta ja oikeasta rannasta, tarkastelu tapahtuu alavirtaan 

katsottuna. 

 

3   HANKEALUE 

3.1   Perustiedot 

Valuma‐alue 

Hankealue kuuluu Muuratjärven valuma‐alueeseen (F= 375 km2; L= 13,2 %), joka purkaa vetensä Pohjois‐

Päijänteen länsiosaan ja kuuluu näin Kymijoen vesistöalueeseen. Valuma‐alueen pohjoiset 

vedenjakajamaat sijaitsevat yli 200 metrin korkeudessa, josta vedet kerääntyvät lukuisien järvien ja 

koskialueitten kautta Muuratjärven Saukkolanlahteen (90,1 m mpy; kuva 1).  

Vesistöalueluokituksen mukaan hankealue kuuluu kokonaan Kuusjärven alueeseen (14.285), jonka pinta‐

ala on 72 km2 ja järvisyys 5.4 %. Hankealueen ja sen lähialueiden maankäyttötiedot on määritetty 

ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmän mukaan (taulukko 1).  

Yleisesti tarkasteltuna hakealuetta (14.285) voidaan maankäytön osalta luonnehtia metsätalousvaltaisiksi 

valuma‐alueeksi. Pelto‐ ja turvemaiden osuus on keskinkertainen. Maatalousalueet sijaitsevat pääosin 

Lähteelän‐ ja Riskoperän alueilla. Joen tai järven rantaan asti ulottuvia viljelyalueita on seitsemän. Niiden 

lisäksi pääuomaan tulee huomattava joukko ojia ilman ojakatkoa tai pintavalutusta. Alueen järvisyys on 

alhainen, mikä aiheuttaa huomattavia vedenkorkeuden vaihteluita. 

Taulukko 1.  Vesangan reitin valuma‐alueen koko ja maankäyttömuodot (ArcGIS – VALUE‐

käyttöliittymä). 

 

 

 

 

 

 

(*) Maankäyttömuotoprosenttien summa ei ole 100, koska suoprosenttien lasku perustuu turveperäisten 

maiden summaukseen, joka sisältänee osaksi päällekkäisyyttä metsäprosentin kanssa. 

 

 

 

Valuma‐alue 

 

VA 

nro 

 

Pinta‐ala

km2 

 

METSÄ 

% 

 

PELTO 

% 

 

SUO 

% 

 

VESI 

% 

 

Vesankajärven va 

Kuusjärven a 

Muuratjärven lähialue 

 

14.286 

14.285 

14.281 

 

55 

72 

87 

 

79 

83 

52 

 

4 

6 

6 

 

11 

7 

4 

 

10 

5 

40 

  8

KUVA 1.  Kuusjärven (14.285) ja sen läheisten valuma‐alueiden sijainti. Koko Muuratjärven vesistöalueen 

(14.28) purkupiste on merkitty punaisella ympyrällä, muut purkupisteet mustilla nuolilla. 

Lähde: Maanmittauslaitos. 

 

  9

Vesialueet 

Vesangan koskireitti Vähä‐Vesangasta Muuratjärveen on pituudeltaan 16,3 kilometriä, 

putouskorkeudeltaan 55,4 m ja kaltevuudeltaan 0,34 %. Hankealue koostuu 5 pikkujärvestä ja kuusi 

järviä yhdistävästä joesta: Vesangan Myllyjoki, Kotanen (Ala= 9 ha, Zmax= 7 m), Mustajoki, Mustajärvi (16 

ha, 11m), Neulajoki, Neulajärvi (16 ha, 3 m), Kuohunjoki, Iso‐Lampsi (42 ha, 5 m), Vispilänjoki, Kuusjärvi 

(1,1 km2, ?) ja Saukkolanjoki (Myllyjoki) (kuva 2a ja 2b). Kokonaisalasta noin 70 % on järviä (11,4 km) ja 

noin 30 % (5 km) ja jokiuomaa. Hankealueella on yhteensä 13 kunnostettavaa koski/niva‐aluetta, joiden 

yhteispituus on noin 3,8 km, uomaleveys 2–30 metriä, putouskorkeus noin 52 metriä ja vesipinta‐ala 

3,5 ha (taulukko 2). Taulukossa esitetyt pinta‐alat sisältävät koko koskialan ilman kosken sisällä olevia 

suvantoalueita. Kosken ylä‐ ja alaraja on määritetty 0,2 m s‐ 1 virtausnopeuden mukaan.  

  Taulukko 2. Vesangan reitin koskialueiden fyysiset mitat. Tiedot perustuvat 11.─20.7.2005 ja 

17.─18.10.2012 (Neulajoki) tehtyihin kenttämittauksiin. 

 

   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VIRTA‐ALUE 

 

PITUUS (m) 

 

 

LEVEYS 

(m) 

 

PUTOUS‐ 

KORKEUS 

 

KOSKEN KOKONAIS‐

PINTA‐ALA (m2) 

Siekkilänkoski  200  2‐14  4,3  800 

Mustajoki  100  4‐8  1,6  500 

Neulajoen yläniva  50  5‐13  0,05          500 

Neulajoenkoski  600  4‐25  10,9  5 000 

Kuohun virtavesialueet 30 

60 4‐11 

0,60 

0,49 

250 

400 

Konttikoski  570  4‐16  9,95  4 800 

Raiviokoski  420  3‐11  5,97  3 300 

Kinnarinkoski  170  4‐13  2,23  1 500 

Tammikoski  430  3‐14  5,92  3 500 

Maksingankoski  280  3‐8  0,96  2 000 

Ylä‐Saukkolankoski  500  5‐30  6,68  7 500 

Ala‐Saukkolankoski  450  5‐23  3,29  5 000 

YHTEENSÄ  3 860  2–30  52,94  35 050 

  10

 

Kuva 2a.  Vesangan koskireitin ylä‐ ja keskiosan kunnostettavat koskialueet. 

Vihreä katkoviiva osoittaa hankealueen ylärajan. 

Lähde: Maanmittauslaitos. 

 

 

  11

 

Kuva 2b.  Vesangan koskireitin keski‐ ja alaosan kunnostettavat koskialueet. 

Vihreä katkoviiva osoittaa hankealueen alarajan. 

Lähde: Maanmittauslaitos. 

 

  12

Merkittävimmät koskireitille laskevat sivu‐uomat ylävirrasta alavirtaan 

ovat: Mustapuro‐Pikku‐Lampsi (lännestä), Kaivo‐oja‐Marjojärvi (lännestä), Koiraoja (idästä), Saarijärvi 

(lännestä), Koiraojan (idästä), Tiehisenoja‐Ylä‐Maksinka (idästä), Pitkäjärvi‐Pahalampi (lännestä) ja 

Nälköjärven haara (lännestä). 

Vesangan reitin vesialueiden nimistössä esiintyy jonkin verran vaihtelua eri karttojen ja asiakirjojen 

kesken. Vähä‐Vesankajärven laskujoki Myllyjoki tunnetaan Siekkilänjokena ja Mustajoki myös 

Kotasenpuron nimellä. Kuohunjoesta on käytetty Lampsinjoen nimeä sekä Kuusjärven alapuolisesta 

Myllyjoesta nimeä Saukkolanjoki. 

 

3.2  Hydrologia 

  Vesangan koskireitin alueella ei ole valtakunnallista vedenkorkeusasteikkoa. Lähin valtakunnallinen 

korkeusasteikko sijaitsee vesistöalueen keskusjärvessä Muuratjärvessä: 

  14.4800  Muuratjärvi, Isolahti, E‐ranta  N60 + 89,36 (1910–2016) 

  Oheiseen taulukkoon on kirjattu Muuratjärven vedenkorkeuksia 40 vuoden havaintojaksolta.  

  *)Tiedusteluun perustuva keskiarvo 1970‐luvulle; **) arvio kesäkaudelta; 

  ***) Tapaninsuon kuivatushankkeen yhteydessä määritettiin vastaavaksi arvoksi 

  101,39. 

  Ylä‐Saukkolankosken 3‐aukkoinen, yhdistetty uitto‐ ja myllypato purettiin uittosäännön kumoamisen 

yhteydessä vuonna 1989 ja sen tilalle rakennettiin betoninen ylisyöksypato (kuva 13 ja 14). Uuden padon 

tehtävä on Kuusjärven vedenkorkeuksien turvaaminen ja padon hoidon helpottaminen. Uusi pato 

rakennettiin Peltokankaan (1983) laatiman mitoituksen pohjalta itsesäätelevänä rakenteena.  

  Muuratjärven vesistön uittosäännön kumoamissuunnitelmassa (Peltokangas 1983) mainitaan, että 

Saukkolanjoki on perkaamaton (s.8). Lähempi rantatarkastelu kuitenkin osoittaa, että koko jokea on 

perattu eri yhteyksissä. Ylä‐Saukkolankosken perkauksia nähdään esimerkiksi kuvissa 114, 115 ja 117. 

  Tämän hankkeen yhteydessä on tehty aloitteita nykyisen pohjapadon, joka sijaitsee yli 400 metriä 

Kuusjärven luusuasta alavirtaan, siirtämisestä Kuusjärven luusuaan. Tätä hanketta varten aloitettiin 

Kuusjärven vedenkorkeustietojen kerääminen. Keski‐Suomen ELY‐keskus asensi tätä tarkoitusta varten 

Kuusjärven luusuaan, sen oikealle rannalle vedenkorkeusasteikon 18.3.2014. Asteikon lukijana on 

toiminut Kalevi Horttonen.   

 

  Hankealuetta lähinnä sijaitseva valtakunnallinen virtaama‐asema on Muuratjärven luusuassa, 

vesistöalueen alaosassa. 

     

 

Vedenkorkeus 

(N60) 

Muuratjärvi 

1970–2010 

(N60) 

(F=375 km2) 

Kuusjärvi 

1981–1982 

(N60) 

(F=128 km2) 

HW 

MHW 

MW 

MNW 

NW 

91,12 

90,63 

90,19 

89,93 

89,70 

101,21 

101,16*), ***) 

100,50 

100,26 *), **) 

100,11 

  13

  14.4800  Muuratjärvi‐luusua; purkautumiskäyrä 35.04 (1969‐) 

 

 

 

   

 

 

 

 

*)Vesistöalueen latva‐alueelle (Vesankajärven vesistöalue) on määritetty laskennalliset virtaama‐arvot 

suhteutettuna Muuratjärven havaittuihin arvoihin.  

   

  Hankealueen yläjuoksulla Vesankajärvistä Iso‐Lampsiin on useita lämpötila‐ ja korkeusvaihteluita tasaavia 

pikkujärviä. Sen sijaan Iso‐Lampsin ja Kuusjärven välinen jokijakso on järvetön, minkä vuoksi 

suppojäämuodostus on varsin yleistä. Suppo ei kuitenkaan aiheuta laajoja ja haitallisia tulvituksia vaan 

sen vaikutukset rajautuvat yleensä uoman läheisyyteen. 

 

 

3.3  Veden laatu 

Kuusjärven alueelta (14.285) on saatavissa vedenlaatutietoa kohtalaisen runsaasti, pääasiassa kuitenkin 

1970‐luvun jälkeiseltä ajalta. Ympäristöhallinnon Hertta‐tietojärjestelmään (versio 5.3) on kyseisen 

valuma‐alueen pääuomassa yhteensä 15 veden laadun havaintopaikkaa. Näistä vain muutamasta on 

näytteenottokertoja enemmän kuin kymmenen. Tämän lisäksi näytteiden vuodenaikaisjakauma on 

huomattava. 

Hankealueen pintaveden yleiseen laatutarkasteluun poimittiin seitsemän kohdealuetta: Iso‐Musta; 

Vesankajärvi 1 ja 2 (yhdistetty); Neulajoki, Neulajärvi ja sen luusua (yhdistetty), Vispilänjoki 1 ja 2 

(yhdistetty); Ylä‐Saukkolanjoki; Muuratjärvi 1/7 ja Muuratjoki. 

 

Varsinaisen hankealueen (Vähä‐Vesankajärvi‐Ala‐Saukkolanjoki) kesäaikainen pintaveden laatu 

vaihtelee varsin vähän. Sille on ominaista alhaiset elektrolyyttimäärät, hyvät happiolot, selvä 

happamuus, kohtalaiset rauta‐ ja humuspitoisuudet sekä keskirehevän veden ravinnearvot (taulukko 3 ja 

4). Järvien suuren vesimassaan sekoittuessaan etenkin veden väri‐, rauta‐ ja happamuusarvot paranevat 

virtavesien tilanteeseen verrattuna. Hankealueen veden laatu on selvästi parempaa kuin vesistöalueen 

latvavesien, mutta selvästi huonompaa kuin vesistöalueen alajuoksulla (Muuratjärvi‐Muuratjoki). 

Hankealueen veden laatu ei aseta rajoituksia vaativimpienkaan lajien menestymiselle. 

 

Vesankajärvi on hankealueen latva‐alueen keskusallas, joka tasoittaa ylävirran veden laatua ja 

sedimentoi kiinteitä aineita. Se kokoaa valumavedet reitin kahdesta päähaarasta. Läntinen haara laskee 

Iso‐Mustan, Vasaraisen ja Koveroisen kautta, itäinen puolestaan Kalliojärven, Pitkäjärven ja Saarijärven 

kautta. Edellinen haara on rehevä ja tummavetinen, kun taas jälkimmäinen keskirehevä ja keskiruskea.  

 

 

 

Virtaama (m3/s) 

Muuratjärven luusua

F=375 km2, L=13,2 %

1969–2016 

Neulajärven luusua 

F=68 km2, L= 9,0 % 

(Kaiteran nomogrammi) 

Vähä‐Vesankajärven 

luusua *) 

F= 55,14 km2, L=9,7 % 

 

HQ 

MHQ 

MQ 

MHQ 

NQ 

 

24 

11 

3,8 

1,4 

0,35 

 

7,3 

4,4 

0,60 

0,10 

0,03 

 

3,5 

1,6 

0,56 

0,21 

0,05 

  14

Taulukko  3.    Hankealueen pintaveden avovesikauden (15.6.‐ 15.10.) laatukeskiarvoja 

aikajaksolta 1971 ‐ 2015. IMA= Iso‐Musta, VKJ=Vesankajärvi 1 ja 2, NJJ = Neulajoki‐Neulajärven luusua, 

VSPJ= Vispilänjoki 1 ja 2, YSJ= Ylä‐Saukkolanjoki, MUJÄ= Muuratjärvi 1/7 ja MUJO= Muuratjoki. Sulkeissa 

olevien keskiarvojen näytteitä kolme tai vähemmän. *) = kaikki havainnot mukana. 

 

 

Hankealueen (Siekkilänkoski‐Ala‐Saukkolankoski) happamuus ei ole kalatuotantoa rajoittava tekijä 

(taulukko3).  Aikajakson 1973–2015 havaintoaineistossa (N= 155 näytettä) oli vain yksi pH‐arvon 6,0 

alittava havainto (5,9; Ylä‐Saukkolankoski 19.4.99). Koko aineistosta 37 % oli alle ja 63 % yli pH‐arvon 6,5. 

Vastaavat luvut Vesankajärvessä olivat 54 % ja 46 %. Latvajärvistä Kalliojärvi on huomattavan hapan. Sen 

kaikista pintavesihavainnoista (N= 82) 55 % oli pH‐alueella 5,5–5,9 ja 11 % alle pH‐arvon 5,5. Toisaalta 

reitin alajuoksun (Muuratjärvi‐Muuratjoki) havainnoista 16 % ylitti pH‐arvon 6,9. EIFACin (1969) mukaan 

kalatuotannon kannalta edullinen pH‐alue on 6.5–8.5.   

 

Havaintoalue/ 

muuttuja 

IMA 

(N=52) 

VKJ 

(N=24) 

NJJ 

(N=12) 

VSPJ 

(N=7) 

YSJ 

(N=21) 

MUJÄ 

(N=30) 

MUJO 

(N=69 ) 

02 –kyll %  81  92  90  80  89  95  95 

Väri 

mg/l Pt 160  85  70  85  90  30  35 

CODMn mg02/l  23  13  12  13  13  7  7 

pH  6,5  6,6  6,6  6,6  6,7  7,0  6,9 

Rauta ug/l Fe  1 230  (430)  575  580  (560)  80  140 

Alumiini 

ugAl/l*) ‐  160  195  255  280  50  85 

Sähjoht. mS/m  3,8  3,3  3,7  3,9  4,1  4,2  4,4 

Ammonium‐N 

ug/l *) 31  5  7  13  15  7  10 

Kok. P ug/l  38  18  17  17  19  7  12 

  15

 

Alkaliniteetti mittaa veden puskurikykyä vastustaa pH:n muutosta. Se antaakin pelkkää pH‐arvoa 

luotettavamman kuvan happamuuden kehityksestä. Hankealueen aineiston ((Siekkilänkoski‐Ala‐

Saukkolankoski) puskurikyky oli keskimäärin hyvää, vaikka joukossa oli muutama välttävää (0,05 – 0,1 

mmol/l) tasoa kuvaava arvo. Yhdessäkään tapauksessa hankealueen alkaliniteetti ei pudonnut nollaan. 

Sen sijaan Kalliojärvessä alkaliniteetti putosi kolme kertaa (19.4.82, 14.4.83 ja 18.4.85) nollaan. Kun 

otetaan huomioon hankealueen pH‐, alkaliniteetti‐ ja väriarvot, vesialueen puskurikykyä voidaan pitää 

hyvänä.  

Alumiinin on havaittu aiheuttavan kalakuolemia paljon korkeammilla pH‐arvoilla, kuin jos kyse olisi 

pelkästään vetyionikonsentraation myrkyllisistä vaikutuksista. Myrkyllisimmillään alumiinin vaikutukset 

ovat veden pH:n ollessa noin 5.0. Jo niinkin alhaisissa liukoisen alumiinin pitoisuuksissa kuin 200 µg/l on 

voitu todeta vahingollisia vaikutuksia kaloihin. ‐ Hankealueen keskimääräinen kokonaisalumiinipitoisuus 

vaihteli paikan mukaan pitoisuusalueella 160–280 ugAl/l (N=28). Korkein pitoisuus 390 ugAl/l on mitattu 

Vispilänjoessa 1.4.2009.  Alumiinin osalta ongelmia tarkasteltavalla alueella ei näin ollen ole.  

Hankealueen rautapitoisuudet (taulukko 3) ovat keskisuuret. Ympärivuotisen aineiston (N=81) keskiarvo 

oli 690 ugFe/l ja korkein havaintoarvo 1 400 ugFe/l (Ylä‐Saukkolankoski 1.4.2009). Edellä mainitusta 

havaintoaineistosta 7 % ylitti 1 000 ugFe/l.  Latva‐alueilla rauta‐arvot ovat astetta suuremmat, 

länsihaarassa (Iso‐Musta‐Koveroinen) 1 000‐1 200 ja itähaarassa (Kallio‐Pitkäjärvi) 250–660 ugFe/l. 

Valuma‐alueen alaosassa (Muuratjärvi‐Muuratjoki) pitoisuudet laskee 80–200 mikrogrammaan. Kun 

tarkastellaan pelkästään hankealueen happamuus‐ sekä alumiini‐ ja rauta‐arvoja, todennäköisyys 

vaelluskalojen lisääntymisen epäonnistumiseen on vähäinen. 

Fosfori on hankealueen minimiravinne. Fosforikuormalla ei sinänsä ole vahingollisia vaikutuksia 

kalastoon, mutta välillisesti se vaikuttaa mm. veden laatuun, mädinkehitykseen sekä poikas‐ ja 

ravintotuotantoon. Yleisesti ottaen havaintopaikkojen kesäkeskiarvot olivat hieman talvisia korkeammat 

(taulukko 4). Koko hankealue on luokiteltavissa keskirehevän ja rehevän välimaastoon (taulukko 4). 

Pikku‐Lampsista laskevat vedet lisäävät pääreitin fosforipitoisuutta. Samoin Kuusjärveen laskevat 

lisävedet kohottavat reitin keskipitoisuutta. Muuratjärvi voidaan luokitella karuksi, niukkaravinteiseksi 

vesialueeksi, mutta Muuratjoessa keskipitoisuus nousee lisäkuormituksen vuoksi hieman karua 

rehevämpään luokkaan. Valuma‐alueen yläosa, sen läntinen haara kuuluu kauttaaltaan 

rehevöityneeseen vesialueeseen (30─38 ugP/l). Itäinen haara on astetta vähäravinteisempi (18─21 

ugP/l). Poikkeuksen tekee hapan Kalliojärvi, joka on huomattavan karu ja happamoitumisvaarassa ollut 

vesialue. Edellä mainitut pitoisuudet mahdollistavat esimerkiksi sinileväkukinnat. 

a‐klorofyllikeskiarvot vahvistavat ravinnearvojen perusteella saatua käsitystä alueen rehevyydestä: Iso‐

Musta 34 ug/l (1,5–150, N=47), Vasarainen 23 ug/l (8,5–24, N= 6), Koveroinen 11 ug/l (4,5─21, N= 17),  

Kalliojärvi 2,5 ug/l (1,7─6,2, N= 18), Pitkäjärvi 11,3 ug/l (3,4─22; N= 13), Saarijärvi 11,9 ug/l (8,4─19, N= 

6), Vesankajärvi 11,8 ug/l (3,8─24, N= 22), Neulajärvi 7,7 ug/l (5,5─10,4, N=  7), Iso‐Lampsi 10,7 ug/l  

(6,8─19,7; N= 11), Kuusjärvi 8,7 ug/l (2,7─13; N= 9) ja Muuratjärvi 3,3 ug/l (1,5─5,2; N= 24). 

 

 

 

 

 

 

 

  16

Taulukko 4.  Hankealueen pintavesien kokonaisfosforiarvot 1971 ‐ 2015. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuranta‐

piste 

TALVI 

15.2. – 20.4. 

KESÄ 

15.6. – 15.10. 

 

ugP/l  vaihteluväli 

havainto‐

määrä  ugP/l  vaihteluväli 

havainto‐

määrä 

Iso‐Musta  31  11‐43  18  38  27‐100  48 

Vasarainen  29  24‐42  6  30  24‐37  8 

Koveroinen  21  12‐31  15  26  19‐61  20 

Kalliojärvi  5  3‐9  16  7  5‐10  23  

Pitkäjärvi  21  12‐30  12  (22)  15‐29  2 

Saarijärvi  18  13‐27  9  16  13‐22  11 

Vesankajärvi  17  11‐27  21  18  12‐24  24 

Neulajoki‐ 

Neulajärvi 17  12‐24  9  17  12‐28  12 

Pikku‐Lampsi  24  21‐28  12  24  21‐28  12 

Iso‐Lampsi  19  14‐34  16  23  14‐30  16 

Vispilänjoki  16  13‐18  6  17  15‐19  11 

Kuusjärvi‐Ylä‐

Saukkolanjoki 20  13‐41  7  19  14‐26  31 

Muuratjärvi 

1/7 6  5‐8  7  7  3‐12  25 

Muuratjoki  10  4‐39  33  12  3‐24  64 

  17

 

Ammonium‐typpi kuvannee parhaiten turvetuotantoalueiden valumavesivaikutusta. Luonnontilaisen 

suon tausta‐arvona käytetään yleisesti pitoisuutta 20 ug/l. Tarkkailutulosten perusteella tämä 

luonnontilaisuusraja alittui kaikilla havaintopaikoilla (5─15 ug/l; taulukko 4). Edellä mainittu raja‐arvo 

ylittyy selvästi valuma‐alueen yläosassa, sen läntisessä haarassa: Iso‐Musta 31 ug/l (4─100; N= 24), 

Kinnaslampi 53 ug/l (6─140; N=32) ja Koveroinen 47 ug/l (3─100 ug/l; N= 22).  

Hankealueen vesistä löytyy niukasti hygieenistä tarkkailuaineistoa aikajaksolta 1974–2014. Vasaraisen 

fekaalisten enterokokkien keskiarvo oli 1 kpl/100 ml (0–5 kpl, N=6) ja lämpökestoisten kolibakteerien 

myös 1 kpl/100 ml (0─1 kpl, N=2). Vastaavat bakteeriarvot Vesankajärvessä olivat 1 (0─6, N= 19) ja 22 (0‐

130; N= 7), Iso‐Lampsissa 3 kpl (0─24; N= 22) ja 11 kpl (0─11; N= 7), Kuusjärvessä molemmat 0 sekä 

Muuratjoessa 11 kpl (0─35; N= 7) ja 23kpl (1─75; N= 9). 

Yleisesti ottaen havaintopaikkojen vesi soveltuu hygieenisessä mielessä uimiseen hyvin, mutta huonosti 

maito‐ tai muun talouden tarkoituksiin. 

 

Vesangan reitti  (14.281_a01; keskisuuret kangasmaiden joet) on EU:n vesienhoidon 2. 

suunnittelukaudella käyttöön otettu vesimuodostuma. Se on tyypitelty ympäristöhallinnon Hertta‐

järjestelmään alla esitetyillä sanallisilla määreillä:  

 

Muuttuja/ 

reitin osa 

Fys‐kemiallinen 

tila 

Hydrologis‐ 

morfologinen tila Biologinen tila  Ekologinen tila 

Vesangan reitti  hyvä  huono  hyvä  tyydyttävä 

  

Tarkasteltava vesimuodostuma kuuluu fys‐kemialliselta ja biologiselta tilaltaan hyvään tilaluokkaan. 

Muodostuman valuma‐alueella maatalouden ja metsätalouden osuudet kokonaiskuormituksesta ovat 

merkittäviä. Hydrologis‐morfologinen muuttuneisuusluokka on huono ja vastaavasti HyMo‐tilan muutos 

erittäin suuri. Ekologisen tilan nostaminen hyvään luokkaan edellyttää uomakunnostuksia ja 

patorakenteiden muuttamista. Vesienhoidon toimenpideohjelma (2016–2021) sisältää 

elinympäristökunnostuksia ja kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä. Vesimuodostumaan liittyvät 

yhteistoimenpiteet sisältävät maa‐ ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormitusta vähentäviä 

toimenpiteitä.  

 

4   OMISTUSOLOT 

 

Kiinteistöselvitys 

Hankealueen rantakiinteistöjen ja vesialueiden omistussuhteet on selvittänyt paikkatietoinsinööri Juha 

Romula ja päivittänyt tutkija Pasi Perämäki (liite 1).  

 

Vesialueiden omistajat 

Hankealueella toimii seuraavat kaksi osakaskuntaa: 

 

 

  18

Vesangan osakaskunta     

Jari Pöllänen 

Vanha Sipiläntie 1 

41 940 Vesanka 

050 326 32 06 

Muuramen osakaskunta     

Raimo Kivi 

Kotirannantie 90 

40 950 Muurame 

040 573 78 51 

 

5  HANKEALUEEN VEDENKÄYTTÖMUODOT 

5.1  Veden hankinta ja jätevedet 

 

Hankealueen pintavettä ei käytetä satunnaista enempää talousvetenä, vaan ensisijaisesti kastelu‐, pesu‐, 

piha‐allas‐ ja saunavetenä. Hankealueella ei ole jätevedenkäsittelylaitoksia, jotka purkaisivat puhdistetut 

vetensä hankealueen vesiin.  

Jyväskylän Energian vedenottamo (AK405) sijaitsee Kitunen –lammen itäpuolella, noin 750 m Vesalan 

leiri‐ ja kurssikeskuksesta lounaaseen. Vedenottolaitokselta lähtevä puhdasvesilinja kulkee Mustajärven 

poikki ja alittaa hankealueen toimenpidealueet kahdessa kohtaa: Mustajoessa Myllyperäntien 

ylävirranpuolella ja Siekkilänkoskessa Myllyperäntien eteläpuolella (liite 11). Toinen haara kulkee länteen 

ja alittaa Vispilänjoen sen yläosalla. Tällä alueella ei tehdä toimenpiteitä. Muita puhdasvesilinjan ylityksiä 

ei Vispilänjoen poikki ole. Linjanomistajan yhteystieto: Jyväskylän Energia Oy, Verkot/Juha Kettunen, PL 

410, 40101 Jyväskylä. 

Hankealueen alajuoksulla on yksi hankealueen poikki viety vesijohtolinja. Se kulkee Ala‐Saukkolankosken 

niskalla, Saukkolahdentien sillan ylävirranpuolella kulkee tiensuuntaisesti puhdas‐ ja jätevesilinja (liite 

38). Linjan omistaa Rannankylän Isolahden Vesiosuuskunta (Pj. J. Salila, Saukkolahdentie 793, 40 950 

Muurame). 

Edellisessä kappaleessa mainitun Ala‐Saukkolankosken lisäksi toimenpideuomien poikki on vedetty 

seuraavat jätevesilinjat: Mustajoessa Myllyperäntien ylävirranpuolella ja Siekkilänkoskessa 

Myllyperäntien eteläpuolella (liite 8). Kyseiset linjat kulkevat siten puhdasvesilinjan vieressä. 

Kuohunkoskentien eteläpään talojen jätevesiputkesta on ylivuotoputki suoraan Kuohunjokeen.   

 

5.2    Vesivoima 

Hankealueen vesivoimaa on hyödynnetty ainakin kuudessa sen koskista: Siekkilän‐, Kontti‐, Raivio‐, 

Tammi‐, Ylä‐Saukkolan ja Ala‐Saukkolankoskessa. Jäljempänä seuraavat vesilaitostiedot perustuvat 

seuraaviin julkaisuihin: Blomqvist (1911), uittosääntö‐ katselmusasiakirjoihin, Keski‐Suomen 

seutukaavaliitto (1982) ja Kilpioja (2010).  

(1) Siekkilän mylly sijaitsee Vähä‐Vesankajärven luusuasta alkavan Myllyjoen Siekkilänkosken oikealla 

rannalla (kuva 3). Nykyinen mylly edustaa varhaista teollista vesimyllyperinnettä 1880‐luvulta. 

Myllyn käyttö perustuu Vaasan läänin maaherran myöntämään lupaan.  Siinä on määrätty myös 

yläpuolisen vesistön padottamisesta ja veden johtamisesta myllyyn. Kosken oikealla rannalla on  

  19

aiemmin ollut myös uittoränni. P. Määtän (suullinen ilmoitus) mukaan 

myllylupaan sisältyisi määräys, että kalankulun aikaan patoluukut on pidettävä auki.  

Myllymiljööseen kuuluu myös 1800‐luvulla rakennettu holvikaarinen kivisilta (kuva 3) sekä 

uudistettu myllärin asuinrakennus. Myllyn ja raamisahan käyttö lopetettiin myllärin kuoltua vuonna 

1975.  

 

P. Määttä osti myllytilan vuonna 1977, kunnosti myllyrakennukset ja lähimiljöön sekä myllyssä 

olevan generaattorin. Vesilaitos tuottaa nykyisin omistajansa taloudessa tarvitseman sähkön. Vesi 

myllyyn johdetaan padosta muoviputken avulla. Nykyinen omistaja hoitaa patoa ”nykytilan ylläpito” 

–periaatteella eli yläpuolisen Vähä‐Vesankajärven vedenkorkeus pyritään pitämään mahdollisimman 

samanlaisena ympäri vuoden. Myllypato on tällä hetkellä täydellinen vaelluseste jokijatkumon 

latvavesiin pyrkiville vesieliöille (kuva 7). Yhteystiedot: Pentti Määttä, Myllyperäntie 29, 41 940 

Vesanka. 

(2) Konttikosken mylly sijaitsee Vispilänjoen varressa, noin 1,3 km Iso‐Lampsin luusuasta alavirtaan 

Konttikosken vasemmalla rannalla (kuva 4). Vesiylioikeuden päätöksessä 52/1997 (1168 KSv 10) 

maininta, että Konttikosken myllyn lupapäätöksestä ei ole tietoa. Mylly rakennettiin 1870‐luvun 

alkupuolella.  Alkuaikoina se sai käyttövoimansa puisella vesirattaalla, myöhemmin sen tilalle laitettiin 

"makaava ostoturbiini". Tämän lisäksi mylly pyöritti pärehöylää ja sähkögeneraattoria, joka jauhoi sähköä 

pimeän aikaan. Vuoteen 1956 saakka lähitalojen sähkö saatiin myllystä. Jauhatus Konttikosken myllyssä 

päättyi vuonna 1960. Vuonna 1998 myllypato purettiin ja tilalle rakennettiin koko uoman poikki ulottuva 

pohjapato. Yhteystiedot: Virpi Koskinen, Jönsaksenpolku 4 G 92, 01600 Vantaa; 0400‐815 667. 

(3) Saukkolan mylly (Ylä‐Saukkolankosken Ylämylly) oli kolmas merkittävä mylly Vesangan reitin varrella. 

Se sijaitsi noin 400 metriä Kuusjärven luusuasta alavirtaan, Ylä‐Saukkolankosken vasemmalla rannalla. 

Mylly rakennettiin ja sai luvan 1860‐luvulla (Peltokangas 1983). Asiakirjoja siitä ei ole kuitenkaan säilynyt. 

Myllyn vieressä oli koko uoman sulkenut yhdistetty mylly‐ ja uittopato (kuva 13). 1980‐luvulle tultaessa 

myllyrakenteet olivat jo hävinneet ja pato tullut huonokuntoiseksi. Keski‐Suomen vesipiirin toimesta 

laadittiin suunnitelma vanhan uittosäännön kumoamisesta ja mylly/uittopadon korvaamiseksi 

itsesäätelevällä ylisyöksypadolla, joka rakennettiin vuonna 1989. Tämä pato määrittää tällä hetkellä 

yläpuolisen Kuusjärven vedenkorkeustason. Sen hoitovelvoite kuuluu valtiolle: Keski‐Suomen ELY‐keskus, 

Pl 250, 40101 Jyväskylä.  

(4) Muut myllyt. Edellä mainittujen myllyjen lisäksi hankealueella on ollut myllyjä ainakin Raivio‐ ja 

Tammikoskessa sekä Ylä‐Saukkolankosken alaosassa (Keskisenmylly) ja Ala‐Saukkolankoskessa 

(sarka/viljamylly). Näistä laitoksista on joko kaikki rakenteet hävinneet tai jäljellä on pelkästään 

perustuksia, johdekanavan jäänteitä tai myllynkiviä. 

 

(5) Muut laitokset. Kuohunjoen varressa on aiemmin ollut sekä rautaruukki että naulatehdas. Näistä ei 

kuitenkaan ole enää jäljellä selviä jäänteitä. 

 

5.3  Säännöstely  

Vaikka Vesangan reitin varrella onkin ollut monia vesilaitoksia, varsinaista yläpuolisten altaiden 

voimataloudellista säännöstelyä ei siellä ole harjoitettu. Myllylupiin kylläkin liittyi määräyksiä etenkin 

ylimmistä padotuskorkeuksista. Mylly‐ ja uittotoiminnan loputtua useimmista padotuksista tai 

velvoitteista on luovuttu kokonaan (Raivio‐, Tammikoski) tai pato on muutettu itsesääteleväksi 

pohjapadoksi (Kuohun‐, Kontti‐ ja Ylä‐Saukkolankoski). 

Siekkilän myllypatoa (kuva 7) omistaja hoitaa patoa settijärjestelyllä niin, että yläpuoliset 

vedenkorkeudet pysyisivät mahdollisimman vakiona. Varsinaista padotussääntöä ei ole tiedossa (P. 

Määttä, suullinen tiedonanto). Tällä hetkellä pato on täydellinen vaelluseste.  

  20

 

Niemi‐, Neula‐, Iso‐Lampsi‐ ja Pikku‐Lampsinjärven perkaushankkeen (ks. kuivatus) päätökseen sisältyi 

määräys Konttikosken säännöstelypadon rakentamiseksi Vispilänjokeen. Koska padon hoito osoittautui 

ongelmalliseksi, paikalliset laittoivat vireille hankkeen padon muuttamiseksi kiinteäksi pohjapadoksi. 

Tällä Keski‐Suomen vesipiirin suunnittelemalla ja rakentamalla padolla nostettiin myös hieman 

yläpuolisen Iso‐Lampsijärven alivesiä. Järvi oli tässä vaiheessa alkanut pahoin kasvamaan umpeen. 

Konttikosken pohjapato ulottuu koko uoman poikki (kuva 8). Rakenne mahdollistaa kalan kulun 

keskivesiä ylemmissä vesikorkeuksissa, mutta alivesillä se on vähintään hidaste. Pato rakennettiin 

elokuussa 1998.   

Edellisessä kappaleessa mainitun perkaushankkeen seurauksena myös Neulajärvi alkoi kasvaa umpeen. 

Järven luusuapato oli myös huonokuntoinen. Tämä ja paikallisen aloitteen myötä Neulajärven luusuaan 

rakennettiin pohjapato (Kaisto 2003; kuva 43). Padossa on kalojen kulkua varten alivesiaukko. Padolla 

nostettiin myös yläpuolisen Neulajärven alivettä noin 40 cm. 

  Ylä‐Saukkolankosken pohjapato rakennettiin korvaamaan aiemman mylly‐ ja uittopadon (Peltokangas 

1983). Vanhan padon tilalle Keski‐Suomen vesipiiri suunnitteli ja rakensi itsesäätelevän pohjapadon 

vuonna 1989 (kuva 14). Padon päätarkoitus oli turvata yläpuolisen Kuusjärven vedenkorkeuksien 

säilyttäminen. Uusi pato rakennettiin betonisena ylisyöksypatona, joka sulki koko jatkumon täydellisesti 

ylävirtaan vaeltavilta vesieläimiltä. Aiempi pato ei ollut tässä mielessä yhtä täydellinen vaelluseste. 

Toisaalta patoa suunnitellut insinööri ei huomioinut padon yläpuolella tehtyjä perkauksia, vaan totesi 

virheellisesti hankesuunnitelmassa, ettei perkauksia ollut tehty. Keskimääräisiä vedenkorkeuksia 

hahmotellessaan kyseinen insinööri kuuli vain paria alavan rannan omistajaa, minkä seurauksena 

Kuusjärven keskiylivesikorkeus määritettiin todellista alemmaksi. 

 

Edellisestä seurasi, että Kuusjärven ja padon väliset koskialueet tuhoutuivat ja Kuusjärven umpeenkasvu 

voimistui. Viimeksi mainitusta ja sen vähentämisestä on Keski‐Suomen ELY‐keskukselle ja sen edeltäjille 

tehty useita ehkäisyesityksiä. Vesangan reitin kunnostuksesta ja Kuusjärven vedenkorkeusasiasta 

järjestettiin avoin keskustelutilaisuus Tikkalan koululla 27.11.2013, jossa yksimielisesti ehdotettiin Ylä‐

Saukkolankosken nykyisen padon poistamista ja korvaamista uudella, Kuusjärven luusuaan sijoitettavalla 

pohjapadolla. 

 

5.4  Kuivatus 

 

Hankealueen läheisyydessä on toteutettu ainakin kolme kuivatushanketta: 

Maanviljelymaan kuivattamiseksi käynnistettiin Niemi‐, Neula‐, Iso‐Lampsi‐ ja Pikku‐Lampsijärven 

perkaushanke. Vesistötoimikunta myönsi hankkeelle toteuttamisluvan syyskuussa 1934. Päätökseen 

sisältyi myös Vispilänjoen Konttikosken säännöstelypato, joka myöhemmin muutettiin pohjapadoksi (ks. 

säännöstely). Perkaushanke saatettiin päätökseen vuonna 1938 (Kaisto 2003).  

Saukkolan‐Tapaninsuon kuivatus, Jyväskylän mlk (Tn:o 229 KSv 1:1). Tällä hankkeella ei arvioitu olevan 

haittaa Ylä‐Saukkolankosken patohankkeelle. 

Saari‐ ja Maksinkajärvien laskuojan perkaushanke, Jyväskylän mlk (Tn:o 297 Ta 1). Hanke laitettiin vireille 

vuonna 1945 ja toteutettiin vuosina 1982–83. Hankesuunnitelman mukaan sillä ei ollut vaikutusta Ylä‐

Saukkolanjoen patohankkeeseen.  

 

5.5  Turvetuotanto 

 

Muuratjärven vesistöalueella on kaksi turvetuotantoaluetta: Valkeissuo‐Vuorimäen sekä Valkeissuon  

  21

   

  turvetuotantoalue. Molemmat tuotantoalueet sijaitsevat vierekkäin Vesangan vesistöalueen (14.286) 

luoteisrajalla. Tuotantoalueiden jätevedet laskevat Kukkopuron kautta Kinnaslampeen ja täältä edelleen 

Turvakkojokea myöten Koveroisiin ja Vesankajärveen. Matkaa tuotantoalueelta virtavesikunnostuksen 

ylärajalle Vähä‐Vesankajärveen tulee vesitse noin 12 km.   

(a) Vapo Oy:n Valkeissuon turvetuotantoalue (Vapo Oy, Pl 22, 40 101 Jyväskylä) on laajuudeltaan 55,1 

ha ja sijaitsee Petäjäveden kunnassa. Turvetuotanto alueella aloitettiin vuonna 1997. 

Tuotantotoiminta perustui Itä‐Suomen ympäristölupaviraston myöntämään 

ympäristölupapäätökseen (nro 112/04/1; 20.12.2004). Alueella on tuotettu jyrsinpolttoturvetta ja 

ympäristöturvetta. Tuotannon arvioidaan päättyvän vuoden 2030 tienoilla.  

Edellä mainitussa ympäristölupapäätöksessä määrättiin vesienkäsittelyrakenteiksi sarkaojien 

lietesyvennyksiä, päisteputkia, virtausta sääteleviä sihtejä ja patoja, eristysojien lietesyvennyksiä sekä 

kaksi laskeutusallasta. Tuotantoalueen vedet on kaikkina aikoina johdettava niiden kautta. Alueelle 

määrättiin myös käyttö‐, kuormitus‐ ja vesistötarkkailuohjelma. Viimeksi mainitun seurantapaikoiksi 

nimettiin Kukonpuron suu, Kinnaslampi ja Koveroinen. Luvan saajalle määrättiin myös kalatalousmaksu 

sekä lupamääräysten tarkistamisvelvoite 31.3.2011 mennessä.  

Ominaiskuormituksen perusteella Valkeissuon vuosittainen bruttokuorma alapuoliseen vesistöön oli noin 

2 400kg kiintoainetta, 720 kg typpeä ja 18 kg fosforia. Vesistötarkkailun perusteella edellä mainittu 

kuormitus lisää keskivirtaamatilanteessa Kukkopuron ja Kinnaslammen kokonaisfosforipitoisuutta noin 8 

ug/l, kokonaistyppipitoisuutta 387 ug/l ja kiintoainepitoisuutta 0,7 mg/l. Vastaavat pitoisuuden nousut 

Koveroisen luusuassa ovat 2,5 ugP/l, 92 ugN/l ja 0,2 mgKA/l sekä Vesankajärvessä 1,3 ugP/l, 46 ugN/l ja 

0,1 mgKA/l. Hetkelliset pitoisuuslisät voivat olla huomattavasti suuremmat.  

Luvanhaltijan mukaan toiminnan virkistyskäyttöhaitat Koveroiseen ja Vesankajärveen ovat vähäiset. 

Kalataloushaittaakin näille järville aiheutuu, mutta niiden vaikutus hukkuu muiden samansuuntaisten 

tekijöiden vaikutukseen.   

Ympäristölupahakemuksen lupamääräysten tarkistamispäätöksessään (Nro 36/2013/1; 22.3.2013) 

aluehallintovirasto määräsi mm. ympärivuotisen pintavalutuskentän, jonka puhdistusvaatimukset ovat 

50 % kiintoaineesta, 40 % kokonaisfosforista ja 20 % kokonaistypestä, kalatalousmaksun noston ja 

vaatimuksen lupamääräysten tarkistamisesta viimeistään 30.4.2023.  

 

(b) Valkeissuon‐Vuorimäen turvetuotantoalue (Mikko Survo, Kirjakantie 338, 41 940 Vesanka; 0400 

343046) on laajuudeltaan 44 ha ja sijaitsee Petäjäveden ja Jyväskylän kaupungin rajalla. 

Turvetuotanto alueella aloitettiin vuonna 1996. Tuotantotoiminta perustui Itä‐Suomen 

ympäristölupaviraston myöntämään ympäristölupapäätökseen (nro 113/04/1; 20.12.2004). Vaasan 

hallinto‐oikeus vahvisti päätöksen pienin muutoksin 31.5.2006 ja KHO vahvisti sen lopullisesti 

19.4.2007. Alueella on tuotettu jyrsinpolttoturvetta. Tuotannon arvioidaan päättyvän vuoden 2030 

tienoilla.  

Edellä mainitussa ympäristölupapäätöksessä määrättiin vesienkäsittelyrakenteiksi virtaamansäätöpatoja 

ja laskeutusaltaita ja pintavalutuskenttä. Tuotantoalueen vedet on kaikkina aikoina johdettava 

vesiensuojelurakenteiden kautta. Alueelle määrättiin myös käyttö‐, kuormitus‐ ja 

vesistötarkkailuohjelma. Viimeksi mainitun seurantapaikoiksi nimettiin Kukonpuron suu, Kinnaslampi, 

Koveroinen, Pieni‐Musta ja Iso‐Musta. Luvan saajalle määrättiin myös kalatalousmaksu sekä 

lupamääräysten tarkistamisvelvoite 31.3.2011 mennessä.  

Valkeissuon‐ Vuorimäen turvetuotantoalueen vuosittaiseksi nettopäästöjen suuruudeksi on arvioitu 1500 

kg kiintoainetta, 420 kg typpeä ja 12 kg fosforia. Luvanhaltijan mukaan turvetuotannon vaikutus 

Kukkopurossa ja Kinnaslammessa näkyy korkeana typpi‐ ja humuspitoisuutena. Tuotannon vaikutukset 

  22

Koveroisen veden laatuun vähäiset. Sen sijaan tuotantolohko 3 vaikutukset 

Pieni‐ ja Iso‐Mustalampeen ovat suuret: vesi on tummaa, ravinteikasta ja levätuotanto on voikamasta. 

Vesistötarkkailun mukaan purkualueella ei ole havaittu turvetuotannosta aiheutuvaa pilaantumista tai 

merkittävää veden laadun muuttumista. Kalataloushaittana pidettiin pyydysten likaantumista ja 

vähäarvoisen kalan suurta määrää.   

Ympäristölupahakemuksen lupamääräysten tarkistamispäätöksessään (Nro 37/2013/1; 22.3.2013) 

aluehallintovirasto määräsi mm. virtauksen säätöpatoja, sarkaojarakenteita ja laskeutusaltaan sekä 

vaatimuksen lupamääräysten tarkistamisesta viimeistään 30.4.2023. Vesienkäsittelyn tehostamiseksi 

tuottaja on esittänyt AVIlle pintavalutuskentän rakentamista lohkojen 1 ja 2 jätevesien käsittelemiseksi. 

Keski‐Suomen ELY‐keskus on antanut asiasta lausuntonsa (KESELY/287/07.00/2010) 17.6.2015. 

Parantamisohjeiden ohella ELY‐keskus esitti, että pintavalutuskentän sulan maan aikaisen 

puhdistustehon on oltava 50 % kiintoaineen sekä 20 % kokonaisfosforin ja – typen osalta. Ellei tässä 

onnistuta lisäsuunnitelma tehostamisesta on toimitettava AVIlle. 

 

5.6  Vesi‐ ja maantieliikenne  

Vesangan reittiä ei ole nimetty kehitettäviin veneilykohteisiin vesien käytön kokonaissuunnitelmissa 

(esim. Vesihallitus 1981) tai muissa maakunnallisissa veneilyselvityksissä (Kankainen ym. 1988). Tästä 

huolimatta kyseistä reittiä tai sen osaa on myöhemmin ehdotettu yksittäisin aloittein vesiretkeilyreitiksi. 

Näin tehtiin mm. Keski‐Suomen 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksessakin.  

Veneretkeilyreittihankkeista on sittemmin luovuttu, koska Vesangan reitti soveltuu järvialtaita ja 

laajempia suvantoaltaita lukuun ottamatta huonosti veneilykäyttöön. Melontakin on hankalaa ja 

vaarallistakin uoman risukkoisuuden, vähävetisyyden (MQ 1,3 m3/s), kapeuden, jyrkkyyden (korkeusero 

55 m) ja mutkaisuuden vuoksi. Turvallinen melonta monella Vesangan reitin koskella edellyttää 

keskiylivedenaikaista vesikorkeutta ja huomattavaa kokemusta. Jotta vaaralliset koskialueet saataisiin 

turvallisiksi ja laskukelpoisiksi, tarvittaisiin uomien voimakkaita lisäperkauksia. Tämänkin jälkeen järkevät 

koskenlaskumahdollisuudet rajoittuisivat lyhyisiin tulvanjälkeisiin ylivesikausiin. Veneilyreitin 

rakentaminen olisi siten huomattavassa ristiriidassa koskien luontoarvojen, vireillä olevan 

kunnostushankkeen ja eräiden muiden käyttömuotojen kanssa.  

Kunnostettaviksi suunniteltujen virtavesikohteiden yli on 7 yksityistien ja 4 yleisen tien ylitysrakennetta 

ja polkusiltaa: 

Siekkilänkosken vanha kivisilta sijaitsee Siekkilänkosken myllyn alavirranpuolella PL 1+40 (liite 6; kuva 

3). Se on museaalista arvoa omaava ja lohkokivistä rakennettu holvisilta. Sillä ei ole enää liikenteellistä 

merkitystä. Yhteystieto: Myllyperän tiehoitokunta, pj. Timo Kettu, Myllyperäntie 97, 41 940.   

Myllyjoen silta sijaitsee Siekkilänkosken puolivälissä PL 0+70 (liite 6; kuva 17). Silta on betoninen 

laattasilta, joka on perustettu osittain kallion ja osaksi lohkokivien/kivien päälle. Yhteystieto: Myllyperän 

tiehoitokunta, pj. Timo Kettu, Myllyperäntie 97, 41 940.   

Mustajoen silta sijaitsee Mustajoen niskalla PL 0+80 (liite 9; kuva 22). Silta on lohkokiviperustalle 

rakennettu betoninen laattasilta. Yhteystieto: Myllyperän tiehoitokunta, isännöitsijä Timo Kettu, 

Myllyperäntie 97, 41 940. 

Kotasenpuron silta (KeS‐5029) on Vaasa‐Jyväskylä‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1968 

Kotasenpuron eli Mustajoen alaosaan PL 0‐30 (liite 9; kuva26 ja 27). Silta on teräksinen putkisilta, jossa 

putken kokonaispituus on 38 m, vapaa‐aukko 3,98 m ja alikulkukorkeus 3,1 m. Rakenne on vastikään 

kunnostettu sujutusmenetelmällä puolipohjauksena. Siltaan on alustavasti suunniteltu maakunnan 

ensimmäinen rumpurakenteeseen sopiva lamellirakenne, joka helpotta etenkin kalojen alivedenaikaista  

 

  23

 

vaellusta. Sillan omistaja on Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL 

250, 40101 Jyväskylä. 

Neulajoen silta (KeS‐5042) on Saukkola‐Kuohu‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1969. Se ylittää 

Kuohujoen luusuanivan (= Neulajärven luusua). Silta on teräksinen putkisilta, jossa putken kokonaispituus 

on 16,3 m, vapaa‐aukko 4,95 m ja alikulkukorkeus 1,4 m (kuva 44 ja 46). Sillan omistaja on 

Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL 250, 40101 Jyväskylä. 

Kuohunkosken putkisilta ylittää Kuohunkosken sen yläosalla PL 0+40 (liite 15; kuvat 48‐50). Kyseessä 

lienee ovaalinmuotoinen, metallivalmisteinen putkisilta, jonka pohja on katettu luonnonkivellä. 

Yhteystieto: Kuohun keskustan yksityistie, isännöitsijä Veijo Paajanen, Naalinpolku 2 as.2, 40270 Palokka; 

puh. 045 140 5999. 

Konttimyllyn silta sijaitsee Vispiläjoen Konttikosken niskalla PL 5+80 (liite 18; kuva 55). Silta on 

puukantinen ja lohkokivi‐/betonivaluperustainen. Yhteystieto: Konttimyllyn yksityistie, toimitsijamies Atri 

Vainikainen, Vuorimäentie 71, 40950 Muurame, puh. 050 585 8807. 

Raiviokosken silta (KeS‐949) on Saukkola‐Kuohu‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1975 

Raiviokosken keskiosaan PL 2+30 (liite 21; kuva 74 ja 75). Silta on teräsbetoninen holvisilta, jonka 

kokonaisleveys on 16,7 m (matka jonka joki kulkee sillan alla), vapaa‐aukko 4,5 m ja alikulkukorkeus 1,8 

m. Sillan omistaja on Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL 250, 

40101 Jyväskylä. 

Mustalaissilta (KeS‐712) on Saukkola‐Vesanka‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1976 

Tammikosken keskiosaan PL 1+60 (liite 27; kuva 99 ). Silta on teräsbetoninen holvisilta, jonka 

kokonaisleveys on 13,2 m (matka jonka joki kulkee sillan alla), vapaa‐aukko 4,5 m ja alikulkukorkeus 1,6 

m. Sillan omistaja on Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL 250, 

40101 Jyväskylä. 

Maksingankosken silta sijaitsee Maksingankosken niskalla PL 2+70 (liite 30; kuva 105). Silta on 

puukantinen puupalkkisilta jossa perustuksena on betonivalu. Yhteystieto: Kuusimäen tienhoitokunta (pj. 

Matti Krats, Herneniementie 29B, 41 940 Vesanka, puh. 0400 706 737 

Saukkolanjoen yläkosken ylityspaikka sijaitsee Saukkolanjoen yläosalla PL 0+85 (liite 33; kuva 12 ja 120). 

Ylityspaikka koostuu kahdesta, rinnakkaisesta, aallotetusta metallista valmistetusta putkisillasta. 

Yhteystieto: Kuusimäen tienhoitokunta (pj Matti Krats, Herneniementie 29B, 41940 Vesanka, puh. 0400 

706 737. 

Saukkolanjoen alaosan silta (KeS‐1191) on Tikkala‐Keljo‐tien vesistösilta, joka rakennettiin vuonna 1996 

Saukkolanjoen alaosaan PL 2+85 (liite 36; kuva 123). Silta on jännitetty betoninen palkkisilta, 

puolielementtirakenteinen, jonka kokonaisleveys on 9,3 m (matka jonka joki kulkee sillan alla), vapaa‐

aukko 14,98 m ja alikulkukorkeus 1,99 m. Sillan omistaja on Liikennevirasto ja kunnossapidosta huolehtii 

Keski‐Suomen ELY‐keskus, PL 250, 40101 Jyväskylä. 

Näiden varsinaisten siltojen lisäksi hankealueen jokijatkumon yli on rakennettu kevyitä puurakenteisia 

polkusiltoja Neulajoessa (kuva? ), Kuohunkoskessa (kuva 53) ja Konttikoskessa (kuva 9). 

 

5.7  Uitto 

Neljää Muuratjärveen laskevaa sivuvesistöä on perattu ja käytetty irtouittoon (Keski‐Suomen 

seutukaavaliitto 1982). Ainoa virallinen ja uittosäännöllä vahvistettu uittoväylä oli pohjoisesta 

Muuratjärven Saukkolanlahteen laskeva Saukkolanjoen (Myllyjoen) uoma. Tämä ”Muuratjärven vesistön 

lauttaussääntö” (1935)  koski Päijänteen ja Kuusjärven välistä uomaosaa. Hämeen läänin maaherra oli  

  24

 

vahvistanut tämän uittosäännön 5.11.1934. Vaikka virallisesti (= uittosäännön mukaan)  uittoväylään 

kuului vain Kuusjärvi‐Muuratjärvi‐Päijänne, uittoa ja uittoperkauksia on kuitenkin tehty Vesankajärvistä 

alkaen. Uittoruuhia oli ainakin Siekkilänkoskessa, Kuohunkoskessa, Konttikoskessa (Blomqvist 1911), Ylä‐

Saukkolankoskessa (kuva 13) ja Ala‐Saukkolankoskessa. Väylällä on uitettu viimeksi vuonna 1964. 

Uittosäännön kumoamissuunnitelma valmistui vuonna 1983 ja Itä‐Suomen vesioikeus (N:o 40/Va II/86) 

kumosi sen päätöksellään 14.4.1986. Vesioikeus määräsi vesihallituksen mm. poistamaan 

Saukkolankoskissa olleet uittoruuhet ja muuttamaan Ylä‐Saukkolankoskessa ollevan uitto‐ ja myllypadon 

koko uoman sulkevaksi betoniseksi ylisyöksypadoksi. (kuva 14). Kyseinen pato on tällä hetkellä 

jokijatkumon alin täydellinen nousueste vaelluskaloille. 

Uittoväylän tarpeisiin tehdyt perkaukset, jokimutkien oikaisut sekä näiden toimien myötä uomasta 

poistetut kivet ja huuhtoutuneet lisääntymissorikot ovat palauttamatta ja uoma kunnostamatta. 

Huomattava osa tässä kunnostussuunnitelmassa esitetyistä toimenpiteistä on uittotoimenpiteiden 

aiheuttamien muutosten korjaamista.  

 

5.8  Kaavatilanne 

Ympäristölakimies Ritva Schiestl (31.7.2015) ja arkkitehti Liisa Bergius (29.1.2016) Keski‐Suomen ELY‐

keskuksen Y‐vastuualueelta selvittivät Vesangan koskireitin kaavakysymyksiä.  

Voimassa olevat rantaosayleiskaavat ja ranta‐asemakaavat: 

Hankealueen pohjoisosassa on voimassa Jyväskylän oikeusvaikutteinen Kuohu‐Vesanka‐Ruoke 

osayleiskaava, joka kuitenkin on Kuohun kylän osalta oikeusvaikutukseton. Jyväskylän maalaiskunnan 

kunnanvaltuusto hyväksyi kaavan 28.04.2008 ja se tuli lainvoimaiseksi 14.1.2011. Osayleiskaavaote ja 

kaavamääräykset ovat liitteessä 4 (Otteet Liiteri ‐palvelusta). 

Kuohu‐Vesanka‐Ruoke osayleiskaava (Liiteri –palvelu): 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  25

Hankealueen eteläosassa Muuratjärven ranta‐alueella Jyväskylän puolella 

on voimassa Tikkalan osayleiskaava, jonka Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi 14.12.2009 

(lainvoima Hämeenlinnan hallinto‐oikeuden päätöksellä 8.4.2011) ja Saukkolahden ranta‐asemakaava, 

jonka mukaiset alueet on osoitettu myös osayleiskaavassa. Muuramen puolella on voimassa 

Muuratjärven rantayleiskaava, jonka Muuramen kunnanvaltuusto hyväksyi 21.6.2004. 

Osayleiskaavaotteet ja kaavamääräykset (Otteet Liiteri‐palvelusta) ja ranta‐asemakaavan 

arkistokorttitallenne ovat liitteessä 4. 

Tikkalan osayleiskaava ja Muuratjärven rantayleiskaava (Liiteri ‐palvelu): 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saukkolahden ranta‐asemakaavaote (ELY‐keskuksen arkistokortti): 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  26

 

Hankealueen välialue on muutoin kaavoittamatonta, mutta Kuusjärvellä on Jyväskylän puolella 

pienialainen Vasikkasaaren ranta‐asemakaava. Ranta‐asemakaavan arkistokorttitallenne on 

liitteessä 4.  

Vasikkasaaren ranta asemakaavaote (ELY‐keskuksen arkistokortti): 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaavamerkinnät: 

Kuohu‐Vesanka‐Ruoke ‐osayleiskaavan alue 

 

Myllyjoen rannat valtatie 23 eteläpuolella, samoin kuin Vähä‐Vesanka –järven ranta‐alueet 

joenniskan molemmin puolin on osoitettu Kuohu‐Vesanka‐Ruoke  ‐osayleiskaavassa pääosin maa‐ 

ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Lisäksi joen ja järven ranta‐alueet on osoitettu luonnon 

monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiksi alueiksi kasvillisuuden vuoksi (luo‐1). Määräyksen 

mukaan alueen käyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee turvata alueen luonnonarvojen 

säilyminen. Myllyjoen ja valtatien väliselle alueelle on osoitettu yksi omakotitalon rakennuspaikka 

merkinnällä AO‐1 (erillispientalojen alue / melualue).  Valtatien varsialue on osoitettu 

melualueeksi. Valtatien pohjoispuolella Myllyjoen varsi on osoitettu Myllyperäntien eteläpuolella 

erillispientalojen alueeksi merkinnällä AO‐1 (erillispientalojen alue / melualue) ja Myllyperäntien 

pohjoispuolella erillispientalojen alueeksi merkinnällä AO‐5 (erillispientalojen alue / ranta‐alue). 

Joen rannalla on myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia merkinnällä sr 

(kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde / rakennusinventointikohde).  

Myllyjoen varren AO‐5 –korttelialue ulottuu Kotasen etelärannalle saakka. Korttelissa on viisi 

rakennuspaikkaa joen ja järven ranta‐alueella. AO‐5 –korttellin pohjoisrajaan rajoittuu Kotasen 

itärannalla lähivirkistysalue/yhteisranta (VL‐1). Kotasen itärannalla on lisäksi maa‐ ja 

metsätalousvaltaista aluetta (M) ja AO‐5 –kortteli, johon on osoitettu kolme rakennuspaikkaa.  

  27

 

Kotasen pohjoisrannalla on myös AO‐5 –kortteli, jossa on kolme rakennuspaikkaa ja luoteisrannalla 

loma‐asuntojen korttelialue (RA), jossa on yksi rakennuspaikka. Kotasen länsiranta, samoin kuin 

Kotasesta Mustajärveen laskevan joen alkupään pohjoisranta on osoitettu M‐alueeksi. Muilta osin 

Kotasesta laskevan joen rannat Myllyperäntien pohjoispuolella ovat länsirannalla AO‐1 –

korttelialuetta ja itärannalla AO‐5 –korttelialuetta. Ranta‐alueella on myös kulttuurihistoriallisesti 

arvokkaita rakennuksia merkinnällä sr. Myllyperäntien ja valtatien välinen alue on suojaviheraluetta 

(EV) ja valtatien eteläpuolella yleisen tien aluetta (LT) Mustajärven rantaan saakka.  

Mustajärven ranta‐alueille on osoitettu M‐aluetta ja yhteensä kahdeksan omakotitalojen 

rakennuspaikkaa AO‐5 kortteleihin järven länsi‐ ja itärannalle. Yli puolet Mustajärvesta ja sen ranta‐

alueista on osoitettu tärkeäksi pohjavesialueeksi (pv) samoin kuin puolet Mustajärvestä laskevan 

Neulajoen varsialueesta. Neulajoen varret on osoitettu pääosin M‐alueeksi. Joen keskivaiheilla on 

etelärannalla kuuden loma‐asunnon RA‐korttelialue. Neulajoen varsialue on osoitettu kokonaan 

suojavyöhykkeeksi (sv), jonka puusto ja muu kasvillisuus sekä maapohja tulee pitää 

mahdollisimman luonnontilaisina.  

Kuohun kylä mukaan lukien Neulajoen alajuoksun rannat pellon reunasta Neulajärveen ja 

Neulajärven ja Iso‐Lampsin välisen joen rannat sekä Neulajärven ja Iso‐Lampsin ranta‐alueet 

mukaan lukien Vispiläjoen joenniska on jätetty oikeusvaikutuksettomaksi yleiskaava‐alueeksi ja 

osoitettu asemakaavoitettavaksi alueeksi. Alueelle ei ole vielä laadittu asemakaavaa.  

Oikeusvaikutteinen Kuohu‐Vesanka‐Ruoke osayleiskaava‐alue jatkuu sähkölinjasta etelään. Kaava‐

aluetta on joen molemmilla rannoilla Konttimyllyntien eteläpuolelle pellon reunaan saakka. 

Vispiläjoen rannat on osoitettu tähän saakka suojavyöhykkeeksi (sv). Joen itärannalle on osoitettu 

M‐aluetta ja kaksi lomarakennuspaikkaa (RA), maatilan talouskeskus (AM, Myllylä) ja maatilan 

ympärille maatalousaluetta (MT) sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia (sr) ja yksi 

rantasaunan rakennuspaikka. Joen länsirannalle on osoitettu maatalousaluetta (MT) ja vähän maa‐ 

ja metsätalousvaltaista aluetta (M) sekä kaksi loma‐asunnon rakennuspaikkaa (RA). Lisäksi joen 

länsirannalle on osoitettu kaksi rantasaunan rakennuspaikkaa.  

Konttimyllyntien eteläpuolella alueella, jolla kaava‐aluetta on vain Vispilänjoen koillispuolella, on 

osoitettu yksi lomarakennuspaikka (RA). Muutoin rannat ovat maa‐ ja metsätalousaluetta (M).  

 

Tikkalan osayleiskaavan ja Muuratjärven rantayleiskaavan alueet 

 

Vispiläjoen alajuoksu on kaavoittamatonta Kuusjärveen saakka. Kuusjärven Jyväskylän puoleisella 

ranta‐alueella samoin kuin osalla Vasikkasaarta on voimassa pienialainen Vasikkasaaren ranta‐

asemakaava. Myllyjoki Kuusjärvestä Muuratjärveen on kaavoittamatonta. Joen alajuoksulla on 

kuitenkin kaava‐aluetta siltä osin kuin joki sijaitsee Muuratjärven rantavyöhykkeen sisällä. 

Muuratjärven rannalla on Jyväskylän puolella Tikkalan oikeusvaikutteinen yleiskaava ja 

Saukkolahden ranta‐asemakaava. Näissä kaavoissa joen ja järven ranta‐alue on osoitettu maa‐ ja 

metsätalousalueeksi (M). Killiäislahden itäpuolella olevaan niemeen on osoitettu neljä loma‐

asunnon rakennuspaikkaa (RA) ja niemen pohjoispuolelle veneidenpitopaikka.  

Muuramen puolella Vispilänjoen alajuoksun varrella ja Muuratjärven rannalla on voimassa 

Muuratjärven rantayleiskaava. Joen ranta‐alue on osoitettu maa‐ ja metsätalousvaltaiseksi 

alueeksi, jolla on ympäristöarvoja (MY) ja järven ranta‐alue maa‐ ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi 

(M). Joen ranta‐alueelle ja Mäntyniemeen on lisäksi osoitettu yhteensä neljä loma‐asunnon 

rakennuspaikkaa RA.    

 

 

  28

 

5.9  Luontoarvot 

Suunnittelubiologi Tomi Hakkari inventoi, kokosi ja päivitti hankealueen ranta‐ ja vesikasvillisuutta sekä 

muita luontoarvoja koskevan tietämyksen (liite 3). Perusaineistot on hankittu elokuussa 2005 ja 2013 

(Neulajoki). Tämän lisäksi luontoarvoselvitystä varten päivitettiin koko hankealuetta koskeva luontotieto, 

mikä oli alueesta kertynyt vuoden 2005 jälkeen. Havaitut lajit on esitetty taulukkona. Hankealueelta on 

useita havaintoja uhanalaislajeista.  Lausunnossa on annettu myös koskikohtaisia suosituksia 

luontoarvojen huomioon ottamisesta kunnostuksen aikana. Selvyyden vuoksi täsmennettäköön, että 

lausunnossa Alempi ja Ylempi Myllyjoki ovat synonyymejä Saukkolanjoelle. 

Yleisesti lausunnossa arvioidaan, että kunnostustoimet tulevat pitkällä tähtäimellä olemaan hyödyllisiä 

uhanalaiselle ja harvinaiselle virtavesilajistolle. Lausunnossa kiinnitetään kuitenkin huomiota ennen‐

jälkeen ‐seurannan välttämättömyyteen.   

Huomattavimmat alueelta inventoidut luontoarvot ja niiden osalta annetut suositukset ovat: 

(a)   Mustajoen uhanalainen ja harvinainen vesihyönteislajisto on poikkeuksellisen 

runsas ja monipuolinen, mikä asettaa erityisvaatimuksia kunnostustoimille. 

Suositellaan niskalla olevan haavan säilyttämistä ja koskikaralle saarekkeita, jotka 

ovat keskivedellä vedenpinnan yläpuolella. 

(b)    Neulajoen osalta ei annettu suosituksia. Huomionarvoisina lajeina mainitaan 

alaosassa tavattu kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), kotkasiipisammal 

(Fissidens pusillus) ja virtavesimittari (Aquarius najas).  

(c)   Kinnarinkoskessa (Vispilänjoki) on kohtalaisen runsas kirjojokikorennon esiintymä, 

jonka elinolosuhteet tulisi turvata. Alueella on merkitystä koskikaran 

muuttoaikaisena levähdyspaikkana, vaikkei esiintymä asetakaan erityisvaatimuksia 

kunnostukselle. 

Ojalan luonnonsuojelualueella (YSA207508) on sen luonnontilan muuttamista 

rajoittavia rauhoitusmääräyksiä, jotka on otettava huomioon kunnostuksessa ja 

koneiden siirtoreittiä suunniteltaessa. Luonnonsuojelualueella on todettu myös 

liito‐oravaesiintymä. 

(d)   Tammikoskesta (Vispilänjoki) on myös inventoitu verrattain runsas 

kirjojokikorennon esiintymä, jonka elinolosuhteet tulisi turvata. Vesimittarin osalta 

korostetaan kunnostuksen logistista suunnittelua sekä lajille ominaisten 

rikkonaisten ja hidasvirtaisten alueiden säästämistä. Liito‐oravaesiintymän 

tukemiseksi suositellaan kolopuiden säästämistä ja lehtipuutiheikköjen läpi 

tehtävien ajourien määrän minimoimista.  

(e)    Maksingankosken (Vispilänjoki) alaosan valtapuut suositellaan jätettäväksi 

paikoilleen. 

(f)   Ala‐Saukkolankoski on luontoarvoiltaan hankealueen merkittävin virtavesialue. Sen 

tärkeimmät luontoarvot ovat eräät sammaleet ja jäkälät, hirvenkello, 

virtavesimittari ja liito‐orava. Purosuomusammalesta (aiemmin kalliosuomusammal) 

esiintymisalueesta on tehty rajauspäätös, jonka mukaan siellä ei saa tehdä 

esiintymää vaarantavia toimenpiteitä (liite 3 b). Ennen kunnostusta tulee olla 

yhteydessä lajiasiantuntijaan. Mikäli hirvenkelloesiintymäaluetta tarvitsee käyttää 

kulkualueena, työt tulee tehdä talvella tai syksyllä kukinta‐ajan jälkeen. Liito‐

oravaesiintymän säilyttämiseksi suositellaan kolopuiden säästämistä (liitteen 3a  

 

  29

 

liitekartta). Vesimittarin osalta korostetaan kunnostuksen logistista suunnittelua 

sekä lajille ominaisten rikkonaisten ja hidasvirtaisten alueiden säästämistä. 

Myllyjoen luonnonsuojelualue (YSA207068) pitää sisällään koko Saukkolanjoen 

länsirannan Ylä‐Saukkolankosken alasuvannosta kunnan rajalle sekä molemmat 

rannat ja itse uoman Jyväskylä‐Tikkala‐tiestä alavirtaan. Osa tästä 

suojelukokonaisuudesta koostuu yhden erityisesti suojeltavan lajin 

(purosuomusammal) rajauspäätöksestä (ERA203911). Alueilla on omat 

suojelumääräykset. 

 

5.10  Kulttuurihistorialliset kohteet 

Keski‐Suomen ympäristökeskus pyysi 11.10.2007 Keski‐Suomen museolta (Pl 634, 40 101 Jyväskylä) 

lausuntoa mahdollisesti kunnostushanketta museaalisesti rajoittavista kohteista. Museo antoi 

lausuntonsa 16.11.2007 (liite 2). Siinä museo mainitsee kolme kohdetta: Siekkilänkosken 

mylly/sahalaitos, Konttikosken mylly ja Koivuniemi‐niminen kiinteistö. Museo ei ole lausunnossaan 

antanut tarkempia ohjeita mainitsemiensa kohteiden museoarvojen säilyttämisestä eikä huomioon 

ottamisesta. 

 

Siekkilänkosken mylly/sähkölaitos on maakunnallisesti arvokas, joka edustaa varhaista teollista 

vesimyllyperinnettä (1880‐luvulta). Myllymiljööseen kuuluu myös kiviholvisilta ja myllärin asuinrakennus. 

Museon mukaan myös läheiset liikenneympäristöt tulee ottaa kunnostussuunnittelussa huomioon.  

 

Konttikosken mylly (vuodelta 1930) on paikallishistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä kohde. 

Myllymiljöö edustaa 1900‐luvun alun rakennusperintö ja on pelastamisen arvoinen ympäristö. 

Kuohunkosken rannalla (Neulajärven ja Iso‐Lampsin välillä) on Koivuniemi‐niminen kiinteistö. Tilalla on 

1800‐luvun lopulla rakennettu huvilarakennus, jonka historia liittyy Kuohunkosken manufaktuuripajaan. 

Tällä alueella on löytynyt pajakuonaa. Jäänteet pajasta ovat hävinneet jo 1900‐luvun alussa. 

 

Museon lausunnossa ei mainita eikä käsitellä muita hankealueen museaalisia kohteita.  

 

5.11  Muut käyttömuodot 

Hankealueen kunnostettavien koskialueiden ylitse on vedetty yhteensä 16 puhelin‐ tai sähkölinjaa (liite 

6, 9, 15, 18, 21, 27, 33 ja 36).  

Hankealueella on useita kalankasvatukseen ja/tai maisemointiin kaivettuja altaita. Useimpien 

vesitykseen käytetään reitin vettä. Inventointihetkellä vaikutti siltä, ettei missään altaassa enää 

kasvatettu kaloja. Mahdollisista kasvatusluvista ei ole tarkempaa tietoa. Altaita oli seuraavasti: 1 kpl 

Siekkilänkoskessa (or), 3 kpl Neulajoenkoskessa (vr), 5 kpl Konttikoskessa (or:4, 1:vr) ja 2 kpl 

Raiviokoskessa (or).  

Kunnostettaviksi suunniteltujen virtavesialueiden äärellä on 13 loma‐asuntoa (Neulajoki, vr:2 kpl; 

Konttikoski, vr: 2 kpl, or: 4 kpl; Maksingankoski, or: 1 kpl; Ylä‐Saukkolankoski , vr: 3 kpl, or: 1 kpl). 

Vakinaisia asuinkiinteistöjä on vastaavasti 7 kpl: Siekkilänkoski; or: 1kpl; Mustajoki; or: 1 kpl; 

Kuohunkoski, or; 2 kpl; Raiviokoski, or: 1 kpl; Tammikoski, vr: 1 kpl; Ala‐Saukkolankoski; or: 1 kpl.  

 

 

  30

6  KALATALOUS 

6.1  Yleisesti                                                                                                                                          

Vesangan koskireitti on luoteisen Päijänteen merkittävin jatkumokokonaisuus. Se koostuu lukuisista 

pienjärvistä ja lammista sekä niiden välisistä virtavesistä. Vesiverkostoon kuuluu myös huomattava 

joukko pienehköjä sivupuroja. Koskireitin yläjuoksu on metsäistä, harvaan asuttua saloseutua, kun taas 

keski‐ ja alajuoksu maatalousvaltaista ja tiheämmin asuttua aluetta. 

 

Vesanka‐Muuratjärven välinen koskireitti yhdessä Muuratjärven ja Päijänteen keskusaltaan kanssa 

muodostaa merkittävän jokijatkumon. Alue on Jyväskylän länsipuolen merkittävin virtavesipotentiaali 

esimerkiksi vaelluskalaston ja sen poikastuotannon kannalta. Tiedustelualueella ja sen välittömässä 

läheisyydessä (Muuratjärvi‐Muuratjoki) elää enemmistö Keski‐Suomen vesistä tavatuista kalalajeista. 

Vesangan reitin kalastuksesta on vähän kirjallista tietoa, mikä osittain johtunee alueen 

kalatalousjärjestelmän järjestäytymättömyydestä. 

 

Hankealueen tämänhetkinen kalastus vaihtelee koskialueiden pienimuotoisesta ja vailla säätelyä 

olevasta vapaa‐ajankalastuksesta järvialueiden kohtalaiseen kalastukseen. Kalastusta harjoitetaan 

useimmilla järvialueilla ympärivuotisesti. Verkko ja katiska ovat tyypillisesti tärkeimmät 

kotitarvepyydykset, kun taas viehe‐ ja pilkkikalastus dominoivat vapaa‐ajankalastuksessa.  

 

Yleisesti ottaen hankealueen järvikalastuksen (Lampsinjärvet ja Kuusjärvi) pääkohteina ovat särki, ahven, 

hauki, made, kuha ja lahna. Arvokaloista siika lienee yleisin. Muuratjärven kalasto on selvästi koko 

valuma‐alueen monipuolisin ja tuottavin. Made, hauki ja lahna ovat Muuratjärven tyypillisiä saalislajeja, 

mutta muikku‐ ja siika ovat myös varsin yleisiä saalislajeja. Sen sijaan taimen on harvinainen. 

 

Muuratjärven Saukkolanlahden, Saukkolanjoen ja Kuusjärven eteläosan alueella arvioidaan olevan noin 

50 kalastusoikeuden haltijaa. Muilta alueilta ei ole vastaavia tietoja.  

 

Selvästi taantuneiksi tai lisääntyneiksi kalalajeiksi ei osattu yksimielisesti nimetä mitään lajia, vaan 

kalastajien näkemykset menivät melko ristiin. Ainoastaan kuha‐ ja haukikannat näyttäisivät kuitenkin 

olevan viime vuosien menestyneimmät lajit.  

 

Osakaskunnat pitivät pyydysten limoittumista kohtalaisena ja ajoittaisena. Saukko, minkki ja majava 

(Neulajoki) koettiin jossain määrin haitallisiksi eläimiksi. Suurimmiksi haitoiksi osakaskunnat kokivat 

jokien suualueiden (Neula‐, Kuohun‐, Vispilän‐ ja Saukkolanjokien) umpeenkasvun, joita alueen 

kuivatushankkeet olivat voimistaneet.  Kuusjärven vedenkorkeudet ja erityisesti niiden vähävetisyys ja 

siitä johtuva umpeenkasvu on alajuoksun merkittävimpiä ongelmia. 

Istutukset ovat hankealueen pääasiallisin kalaveden hoitomuoto. Istutuksia järvialueille on tehty 

pääasiassa osakaskunnan toimesta. Oheisessa taulukossa (taulukko 5) järvikohtaiset istukasmäärät 

vuoden 2005 jälkeen. Kuha ja siika ovat selvät pääistukkaat. Merkintäistutuksia ei hankealueelle ole 

tehty. 

  31

Taulukko 5. Vesangan reitille tehdyt istutukset (kpl) vuosijaksolla 2005–2014. 

 

 

 

 

 

 

 

Mukana ovat vain yksikesäiset ja sitä vanhemmat istukkaat: Kuhat, siiat ja harjukset 1‐kesäisiä, taimenet 1‐kesäisiä – 3 vuotiaita, järvilohet 2‐3 vuotiaita ja ravut aikuisia. 

 

 

6.2  Kalastusolot koskialueilla 

Koskikalasto ja rapu 

 

Vesangan koskireitin hidasvirtaisissa ja kasvillisuusrantaisissa suvannoissa elää varsinaisten virtavesilajien 

lisäksi myös seisovan veden kalalajeja. Osa kaloista käyttää koskireittiä vaellusväylänä sekä lisääntymis‐ 

ja poikastuotantoalueina. Toisaalta Ylä‐Saukkolankosken ja Siekkilänkosken pohjapadot ovat tällä 

hetkellä täydellisiä vaellusesteitä ylävirtaan pyrkiville kaloille. Tulva‐ ja kutukauden jälkeen useat 

satunnaisvierailijat palaavat takaisin suvanto‐ tai järvialueelle. Hankealueen koskista on ravun ja 

nahkiaisen lisäksi tavattu ainakin seuraavat 10 kalalajia: kivisimppu, made, hauki, särki, säynävä, 

salakka, ahven, kiiski, puronieriä ja taimen.  

 

Vesangan reitillä on todennäköisesti alkujaan elänyt oma, vaeltava ja luontaisesti lisääntyvä taimenen 

osakanta. Päijänteen vaellustaimen lienee noussut reitillä ainakin Muuratjärveen, todennäköisesti aina 

Vesankajärviin saakka. Vielä 1970–90‐luvuilla Vispilänjoestakin tiedetään saadun 2‐4 –kiloisia yksilöitä 

vapakalastuksessa (S. Kilpioja, suullinen tiedonanto). Sitä ylempien koskien taimenkannat lienevät olleen 

paikallisia, vaeltamattomia osakantoja. Asiasta ei kuitenkaan löydy tarkempia, kirjallisia mainintoja. 

Reitin vaellustaimenkannan romahduksen pääasiallisimpana syynä ovat vesilaitos‐ ym. pohjapadot, 

osittain myös veden laatumuutokset ja uitto‐ ja kuivatusperkaukset. Ylä‐Saukkolankosken padon 

yläpuolinen taimenkanta on nykyisin erittäin heikko (vrt. sähkökoekalastus). Taimenkannan perinnöllistä 

tilaa ei selvitetty.  

Puronieriä on reitin kalaston ainoa vieraslaji. Lajia saatiin sähkökoekalastuksissa ainoastaan Savilammista 

Kinnarinkoskeen laskevasta purosta ja sen suualueelta (P. Perämäki, suullinen ilmoitus). Reitin pääuoman 

muista koskista sitä ei tavattu.  Puronieriä lienee peräisin 1960–1980‐ luvulla tehdyistä 

satunnaisistutuksista tai mahdollisesti paikallisesta kasvatusaltaista. Kyseiset altaat sijaitsevat noin 

kilometrin päässä joen suulta.  

Jokirapua tavataan koko hankealueen mitalta, mutta sen kanta on kalastustiedustelun mukaan heikko. 

Myös täplärapu on viime vuosina levittäytynyt Päijänteestä Muuratjokeen, Muuratjärveen ja 

Saukkolanjokeen. Ensimmäiset havainnot Saukkolanjoesta ovat vuodelta 2006 (V.‐M. Paananen, 

Kalalaji  Muuratjärvi Kuusjärvi Iso‐Lampsi Vesankajärvi Yhteensä 

kpl  % 

kuha  104 060 11 275 909 5 435  121 679 54,7

siika  79 407 1 500 4 272  85 179 38,3

taimen  8 235   8 235 3,7

järvilohi  4 882   4 882 2,2

harjus  1 665   1 665 0,8

rapu  750  750 0,3

Yhteensä  198 249 12 775 909 10 457  222 390 100

  32

suullinen tiedonanto). Vuoden 2005 sähkökoekalastuksissa hankealueelta 

saatiin yhteensä 60 jokirapua. Kaikki ravut pyydettiin Vähä‐Vesanka‐ ja Kuusjärven välisiltä 

virtavesialueilta.. 

 

Sähkökoekalastus 

Hankealueella on tehty ainoasta yksi sähkökoekalastus. Keski‐Suomen ELY‐keskus (entinen 

ympäristökeskus) sähkökoekalasti hankealueen koskia elo‐syyskuussa 2005 (taulukko 6). Koekalastusten 

kenttävastaavana toimi tutkija Pasi Perämäki apulaisenaan A.P. Eloranta ja J. Iso‐Tuisku. Hyvän 

tulosvertailtavuuden saavuttamiseksi pyyntitapahtuma vakioitiin. Kvantitatiivisesti pyydettyjä koskia oli 

10. Neulajoessa ei koekalastettu lainkaan, koska se otettiin hankkeeseen mukaan vasta myöhäisemmässä 

suunnitteluvaiheessa. Näytealojen otannassa painotettiin kohdekosken tyyppialueita. Yksityiskohtaiset 

näytealakuvaukset ja saaliit on taltioitu Keski‐Suomen ELY‐keskuksen arkistoon ja ympäristöhallinnon 

Hertta‐järjestelmän koekalastusosioon. Kvantitatiivisten näytealojen lisäksi täydentävää tietoa kalastosta 

saatiin kvalitatiivisissa pyynneissä. Syksyn 2005 pyyntiolosuhteet Vesangan reitillä olivat kohtalaiset. 

Kaikkien kalojen pituudet mitattiin, osa punnittiin ja osasta otettiin suomu‐ tai otoliittinäytteitä. 

 

Taulukko 6.  Vesangan reitin kvantitatiivisen sähkökalastuksen pyyntitiedot vuodelta 2005. 

 

 

 

 

 

 

 

 

   

 

Vesangan reitin virtavesien sähkökoekalastuksissa saatiin yhteensä 368 kalaa ja yhdeksän kalalajia: 

hauki, kivisimppu, made, särki, salakka, ahven, kiiski, säynävä ja puronieriä. Pituuden vaihteluväli 

ahvenella 58–154 mm, kivisimpulla oli 24–103 mm (2 yks yli 100 mm), mateella 75–303 mm ja ravulla 15 

–102 mm. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muuttuja  29.8.‐21.9.2005 

 

Veden lt (oC) 

Kalastusvuorokausia (d) 

Kalastettu pinta‐ala (m2) 

Keskimääräinen ala (m2) 

Näytealoja (kpl) 

Kvantitatiivinen pyyntiaika (h) 

 

8,9 – 17,0 

11 

2 512 

84 

30 

23 

  33

 

Kvantitatiivisen pyynnin (N= 368 kpl) selvä valtalaji oli ahven (36 % ja EF; esiintymisfrekvenssi 93 %). (vrt. 

alla oleva taulukko). 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kalatiheydet määritettiin laji‐ ja näytealakohtaisesti sähkökalastustulosten perusteella ja 

ympäristöhallinnon Hertta‐tietojärjestelmän koekalastusosiota hyväksi käyttäen. Tiheyksien 

estimoinnissa käytettiin Keski‐Suomen ELY‐keskuksen myös edellä mainitun tietojärjestelmän 

kalastavuusarvoja (p), jotka olivat keskimäärin alhaisempia kuin ELY‐keskuksen aiemmin käyttämät 

maakuntakohtaiset tummien vesien "suurpopulaatioarvot".  

Vesangan reitin koskikalaston keskimääräiseksi tiheydeksi arvioitiin 0.333 yksilöä neliömetrillä (taulukko 

7). Nämä arvot kuvastavat tiheyksiä näytealojen kaltaisilla ranta‐ ja matalanveden alueilla, ei koko 

koskipinta‐alalla. Muihin vastaavasti pyydettyihin keskisuomalaisiin kunnostuskohteisiin verrattuna 

Vesangan koskireitin kalaston keskitiheys oli selvästi keskimääräistä pienempi (Eloranta ym. 2001, 

Eloranta 2003). Suurin havaittu kokonaistiheys Keski‐Suomen virtavesien kunnostuskohteilla on ollut 2.79 

yks/m2 Tarhian reitillä (Keuruu; kesäkuu –83), kun taas Vesangan reitin kaltaisia alhaisen tiheyden 

kohteita ovat olleet muun muassa Rutajoen alaosa (0,22 yks/m2, Leivonmäki; heinä‐elokuu –91), 

Leukunjoki (0,22 yks/m2, Kivijärvi, lokakuu 2007), Kupanjoki (0,36 yks/m2, Keuruu, lokakuu 2007) ja 

Myllyjoki (0,53 yks/m2, Joutsa).  

Haukia saatiin ainoastaan yksi koko koekalastuksessa. Made (23 yks) on näin potentiaalisempi 

petokalariski tarkastelualueella. Mateen keskitiheydeksi saatiin 0,029 yks/m2, joka on pienimpiä 

havaittuja Keski‐Suomessa. Yleisesti ottaen predaatioriski ei tällä hetkellä vaikuta kovin suurelta. Sekä 

haukia että mateita saatiin kaikki pyynnit huomioiden 15 koskelta. Koko Vesangan reitin jatkumo ja 

koekalastustulokset huomioiden Konttikoskessa petokalariski näyttäisi olevan selvästi suurimmillaan.  

 

 

 

 

 

 

Kalalaji 

Vesangan koskireitti 

   N    %  EF % 

Ahven 

Kivisimppu 

Särki 

Salakka 

Made 

Kiiski 

Säynävä 

Hauki 

Puronieriä 

134 

77 

75 

50 

23 

5 

2 

1 

1 

36 

21 

20 

14 

6 

1,4 

0,5 

0,3 

0,3 

93 

67 

50 

20 

50 

10 

7 

3 

3 

Yhteensä  122   100   

  34

   

Taulukko 7.  Vesangan reitin koskien kvantitatiiviset sekä laji‐ ja näytealakohtaiset kalatiheydet 

(yks/m2). 

     

Näyteala  Ahven  Kivisimppu  Made  Yhteensä 

VSR 1  0,111  0  0,029  0,214 

VSR2  0,105  0  0,061  0,285 

VSR3  0,098  0  0,043  0,141 

VSR4  0,254  0,065  0,052  0,382 

VSR5  0,051  0  0  0,152 

VSR6  0,026  0,553  0,024  0,603 

VSR7  0,068  0,537  0,031  0,636 

VSR8  0,056  0  0  0,348 

VSR9  0,172  0,114  0,054  0,438 

VSR10  0,406  0,083  0  0,527 

VSR11  0,113  0,043  0  0,170 

VSR12  0,029  0,384  0  0,419 

VSR13  0,111  0,018  0  0,129 

VSR14  0,034  0  0  0,034 

VSR15  0,144  0,058  0  0,202 

VSR16  0,184  0,015  0,050  0,301 

VSR17  0,071  0  0  0,084 

VSR18  0,060  0,053  0,016  0,129 

VSR19  0,085  0,335  0  0,454 

VSR20  0,235  0,103  0  0,494 

VSR21  0,072  0  0  0,127 

VSR22  0,053  0,346  0  0,465 

VSR23  0,064  0,021  0  0,322 

VSR24  0,299  0,087  0  0,439 

VSR25  0,269  0  0,079  0,484 

VSR26  0,033  0,088  0,029  0,906 

VSR27  0  0,301  0,018  0,447 

  35

VSR28  0,076  0,127  0,025   

VSR29  0,287  0,069  0,041  0,397 

VSR30  0  0  0,035  0,035 

KAIKKI  0,119  0,113  0,029  0,333 

 

 

 

6.3  Koskivesien kalatalouskäyttö 

Kalastusjärjestelyt  

Vesangan koskireitin kalastuksesta ja sen historiasta on niukasti tietoa. Millään alueen 

kalataloustoimijalla ei ole tai ollut erityistä käyttö‐ tai hoito‐ohjelmaa (kiintiöt, erikoisrajoitukset, 

kirjanpito jne) tälle vesialueelle. Tällä hetkellä Vesangan reitin virtavesialueet ovat lähinnä lähialueen 

pienimuotoisen virkistyskalastuksen kohteena. 

Kalastusseura Mulloset ry vuokrasi metsähallitukselta 10 vuodeksi Vispilänjoen (Konttikoski‐Tammikoski) 

koskialueita 1960‐luvulla. Sopimukseen sisältyi myös kohta paikallisten rannanomistajien huomioimisesta 

kalastuksessa. Saaliista ja kalastuksesta ei ole tarkempaa tietoa. Vuokra‐alueensa hoitotoimina seura 

istutti sekä taimenia että puronieriää. Pääistukkaana oli 1‐vuotias taimen, jota istutettiin 1 500 kpl/kevät. 

Näiden lisäksi seura toi alueelle puronieriää. Todennäköisesti sähkökoekalastuksen yhteydessä 

Kinnarinkosken alueelta saadut yksilöt ovat peräisin näistä istutuksista (Seppo Routti ja Simo Kilpioja, 

suullinen tiedonanto). Mulloset keskeyttivät kalastustoimintansa vuokra‐alueella kuitenkin ennen 

vuokra‐ajan loppumista. Syynä olivat seuran istuttamat kookkaat taimenemot, jotka oli saatu edullisesti 

joltain kalalaitokselta. Tieto kookkaista saaliskaloista levisi Jyväskylän seudulla. Tämän seurauksena 

paikalle saapui suuri joukko luvattomia kalastajia, jotka ärsyttivät myös paikalliset rannanomistajat. 

Tapahtumien seurauksena kalastustoimet keskeytettiin kokonaan (S. Routti, suullinen tiedonanto).     

Jokireitin koskista ei ole muodostettu myöskään erillistä lupakalastusaluetta, vaan vesialueilla saa 

Saukkolanjokea lukuun ottamatta kalastaa normaalilla järviluvalla. Poikkeuksen säännöstä tekee 

metsähallitus, jonka omistamilla virtavesillä saa kalastaa vain heidän valtakunnallisella 

virtavesikalastusluvalla. Jokivarteen ei ole kalastajia varten rakennettu nuotio‐ tai muita 

leiriytymispaikkoja. 

 

Metsähallitus omistaa Kuusjärven lisäksi alueita Kontti‐, Raivio‐, Kinnarin‐, Tammi‐ ja 

Maksingankoskesta. Kyseisillä alueilla ei ole käyttö‐ ja hoitosuunnitelmaa. Mainituilla virtavesikohteilla 

saa kalastaa vain metsähallituksen valtakunnallisella virkistyskalastusluvalla. Istuksia tai muita vastaavia 

hoitotoimia ei metsähallituksen toimesta tehdä (O. Urpanen, metsähallitus, suullinen ilmoitus). 

Muuramen kalastuskunta hallitsee Saukkolanjokea ja Kuusjärven eteläosaa. Kalaviranomainen on 

nimennyt Saukkolanjoen lohi‐ ja siikapitoiseksi alueeksi. Hankealueen alaosassa, Saukkolanjoessa on 

Keski‐Suomen ELY‐keskuksen toimesta määritetty kalastuslain (378/2015) mukaiseksi 

vaelluskalavesistöksi (KL § 64–65).  Edellisen perusteella esimerkiksi mato‐onginta on kiellettyä.  

Kuusjärvessä osakkaat saavat 10 ja pienosakkaat (< 2 ha) 2 pyydysmerkkiä ilmaiseksi. Kalastuskunta on 

tehnyt järveen myös istutuksia. Muita hoitotoimia tai kalastusrajoituksia ei kalastuskunta ole asettanut.    

Tämä kunnostushanke keskeytettiin väliaikaisesti, kun havaittiin, että osa vesialueista oli ”isännättömiä” 

ja ettei hankealueen yläosalla ollut lainkaan kalataloudellisesta käytöstä ja hoidosta vastaavaa toimijaa.  

Keski‐Suomen kalatalouskeskuksen myötävaikutuksella hankealueen yläosaan muodostettiin uusi  

  36

 

osakaskunta, Vesangan osakaskunta vuonna 2013, jonka jälkeen hanketta jatkettiin. Vesangan 

osakaskunta ei ole toistaiseksi laatinut hankealueen koskikalastukselle erityisiä kalastussääntöjä. 

Virtavesien nykykalastus on Saukkolanjokea lukuun ottamatta vapakalastusta, katiskapyyntiä ja mato‐

ongintaa, jota ei säädellä käytännössä lainkaan.  

 

Kalavesien hoito 

Selvitysalue kuuluu Keski‐Suomen ELY‐keskuksen (PL 250, 40101 Jyväskylä; 020 636 0400) alueeseen. 

Kalatalousasioiden osalta alue kuuluu puolestaan ELY –kalatalouspalvelut, Järvi‐Suomeen, joka toimii 

Pohjois‐Savon ELY‐keskuksen (PL  2000, 70101 Kuopio) alaisuudessa. Kalatalousneuvonnasta vastaa 

Keski‐Suomen Kalatalouskeskus (PL 112, 40101 Jyväskylä; 020 ‐ 747 3300). Kalatalousviranomaisen ja 

neuvonnan lisäksi järvialueiden kalataloudellista ohjaus‐ ja määräysvaltaa käyttää metsähallitus, yksi 

kalastusalue sekä kaksi osakaskuntaa.  

 

Pohjois‐Päijänteen kalastusalue 

Isännöitsijä: Timo Meronen 

PL 112 

40 101 Jyväskylä 

Puh. 0400 735 286 

sähköposti: timo.meronen @ahven.net 

Hallituksen pj: Ari Seppälä 

Salovuorentie 

41 800 KORPILAHTI 

Puh. 040 730 00 15 

sähköposti: komppa‐seppala@co.inet.fi 

Osakaskuntien yhteystiedot on kirjattu kappaleeseen 4. 

 

7   KUINKA IHMISTOIMINTA ON MUUTTANUT HANKEALUETTA 

 

Hankealueen ja sen vesialueiden hyötykäyttö on historiallisesti edennyt keskisuomalaisittain varsin 

tavanomaisella tavalla. Ennen 1850‐lukua Vesangan reitin koskialueita on hyödynnetty rajoitetusti ja 

uoman voidaan olettaa olleen varsin luonnontilainen. Siltoja, ruukkiteollisuutta (Kuohunkoski) ja etenkin 

myllytoimintaa jokivarressa oli kyllä jo näihin aikoihin, mutta niiden vaikutus rajoittui suppealle alueelle. 

Sivu‐uomia eristettiin, uomia perattiin ja jokirantoja peitettiin perkausmassoilla.  

1900‐luvun ensimmäisellä puoliskolla rakennettiin uittoväylästöä Vähä‐Vesankajärveen saakka, vaikka 

virallisesti uittoväylästö ulottui vain Kuusjärveen. Uittopadot sulkivat jokijatkumon ainakin osittain tai 

ajoittaisesti. 1980‐luvulla Ylä‐Saukkolankosken vanha uitto/myllypato korvattiin massiivisella betonisella 

ylisyöksypadolla, joka sulki vesieläinten läpikulkumahdollisuudet Muuratjärvestä ylävirtaan täydellisesti. 

Myös Siekkilänkosken myllypato on edelleen täydellinen vaelluseste. Sen sijaan keskijuoksun vanhat 

myllypadot korvattiin pohjapadoilla. 

Maa‐ ja metsätalouden ojitukset, Kuohun jätevedet sekä kosteiden alueiden kuivatukset ja perkaukset 

kasvattivat merkittävästi ainevirtaamaa, rehevöittivät vesialueita ja lisäsivät jyrkkien, epävakaiden 

jokitörmien eroosiota (Raiviokoski, Tammikosken alaosa) ja samalla suvantojen ja järvien mataloitumista.  

  37

 

Niemi‐, Neula‐, Iso‐Lampsi‐ ja Pikku‐Lampsinjärven vedenlaskut vähensivät muutoinkin matalien altaiden 

sietokykyä ja umpeenkasvua. Myöhemmillä padotushankkeilla on pyritty vähentämään kyseisiä 

haittavaikutuksia. Kala‐altaiden rakentaminen lisäsi lähinnä paikallista ravinnekuormitusta. Nykyisin 

niistä on lähinnä maisemallista ja alivesiaikaista vesityshaittaa. Paikallista ja pienialaista haittaa on 

aiheutunut myös siltojen ja linjaverkostojen rakentamisesta. 

Edellä mainittujen muutostoimien seurauksena virtavesieliöiden lisääntymis‐ ja poikastuotantoalueet 

supistuivat ja niiden laatu heikkeni. Pahimmillaan padot estivät ja estävät vieläkin vaelluksen 

Siekkilänkosken ja Ylä‐Saukkolankosken yläpuolisille alueille. Jatkumoiden esteellisyyden lisäksi 

jokialueen uomarakenne, hydrologinen vakaus ja veden laatu huononivat merkittävästi. Edellä kuvatun 

kehityksen myötä jokisysteemin rakenne ja toiminta häiriintyivät ja virtavesiluonnon monimuotoisuus 

kaventui.  

Nyt tehtävät kunnostustoimet ovat ensisijaisesti maa‐ ja metsätalouden, mutta osin myös taajama‐

asutuksen virtavesijaksoille aiheuttamien vaurioiden ekologista korjaamista. Tavoitetilana on 

Vesangan reitin virtavesien luontainen ominaistyyppi.   

 

8  KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

8.1  Kunnostusalue ja –periaatteet 

 

Hankealue sisältää Vesangan reitin pääuoman Vähä‐Vesankajärvestä Muuratjärven 

Saukkolanlahteen (kuva 2a ja 2b). Varsinaiset kunnostustoimet kohdistuvat edellä mainitun 

hankealueen 12 koski‐ ja nivajaksoon. 

Suurilla reittikoskilla kunnostusratkaisut on kuvattu hyvinkin tarkasti. Vesangan koskireitillä ei 

vastaavanlainen yksityiskohtaisuus ole tarpeen, vaikka kartoitukset ovatkin tehty nykykäytäntöä 

tarkemmin. Tässä suunnitelmassa kunnostustoimenpiteet on ryhmitelty osa‐alueittain 

perustoimenpiteisiin ja täydentäviin erityistoimenpiteisiin. 

Toimenpiteiden toteutuksessa jäljitellään alueen luontaisen virtavesityypin ominaisuuksia ja 

luonnetta.  Osa‐alueiden nykytilaa ja ongelmia on havainnollistettu runsaalla kuva‐aineistolla. 

Perustoimenpiteet  (vrt. kpl 8.2) ovat nimensä mukaisesti kunnostusratkaisuja, jotka tehdään 

tarkasteltavan osa‐alueen kaikilla tarkoitukseen soveltuvilla kohdilla ottaen huomioon tuohon 

alueeseen liittyvät reunaehdot. Tällaisia reunaehtoja voivat olla esimerkiksi asutut rannat ja 

Natura‐ yms. suojelualuemääräykset. Perustoimenpiteisiin kuuluvat muun muassa vesitys, 

lisääntymisalueet, poikasalueiden rakentaminen, eroosiosuojaus ja kasvillisuuden käsittely. 

Erityistoimenpiteet on puolestaan sellaisia kunnostusratkaisuja, jotka on merkitty 

toimenpidekarttoihin yksilöidysti ja joista tarvittaessa laaditaan yksityiskohtaiset ja 

pienimittakaavaiset rakennekuvat ja selostukset. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa 

patorakenteet, maisemakohteet, kala‐altaat ja erilaiset linjaverkostot. 

Kun puhutaan uoman vasemmasta ja oikeasta rannasta, tarkastelu tapahtuu alavirtaan.  

8.2  Toimenpiteiden kuvaus 

Tässä kappaleessa kuvataan perustoimenpiteet ja niiden rakentamisen perusperiaatteet, jotta niitä ei 

tarvitse toistaa kaikkien koskien yhteydessä. Yksityiskohtaisemmat kuvaukset löytyvät aiheeseen 

liittyvistä opaskirjoista ja oppaista kuten esimerkiksi Ahola & Havumäki (2008) ja Eloranta (2010).  

  38

 

Erityistoimenpiteiden kuvaukset on tehty erikseen kyseisen osa‐alueen kuvauksen yhteydessä. 

 

PERUSTOIMENPITEET  

Lisääntymisalueet 

Alueiden yksityiskohtainen sijainti ratkaistaan työn kuluessa. Toimenpidekartan merkinnät ovat vain 

ohjeellisia. Soravalinnat ja rakenneratkaisut tehdään ensisijaisesti taimenen vaatimusten mukaan. 

Lisääntymisalueet luodaan laikuittaisina, lisääntymisajankohdan vesiolosuhteet huomioiden sekä 

riittävällä alavirranpuoleisella suojakiveyksellä täydennettynä. Koskien alapuolisiin suvantoihin tms. 

hidasvirtaisiin kohtiin huuhtoutuneita ja laskeutuneita sorakerroksia hyödynnetään etenkin 

vaikeakulkuisilla virtavesialueilla.  

 

Suojapaikka‐ ja suojakiveykset 

Paikallisesti tyypillinen kunnostuskivimateriaali saadaan uomarannan perkausvalleista (= aiempaa 

koskenpohjaa) tai lähialueen peltoraunioista.  Kiviaineksen kokovaihtelu ulottuu päänkokoisesta 

kookkaisiin lohkareisiin. Suuria kiviä ja lohkareita tarvitaan kookkaiden asento‐ tai vaelluskalojen 

suojapaikoiksi joko yksin tai ryhminä. Poikaskivikot puolestaan rakennetaan kerroskivikoiksi, jotka 

muodostavat ilmavan, virtauksen riittävästi läpäisevän ja runsaasti suojakoloja tarjoavan kokonaisuuden. 

Monotonisia, harvakivisiä ja yksikerroksisia poikaskivikoita täydennetään vaihtelevankokoisella ja –

korkuisella lisäkiveyksellä. Suojattomaksi peratuille, mutta virtausvaatimukset täyttäville pohja‐alueille 

tehdään kokonaan uusia suojapaikkakiveyksiä.  

Sortuma‐ tai syöpymäherkkiä ranta‐ tai saarialueita vahvistetaan kulmikkaalla, hyvin paikallaan pysyvällä 

kiviaineksella. Mikäli rakenteissa joudutaan käyttämään teräväsärmäistä ampu‐ tai louhekiveä tai 

sileänpyöreää monttukiveä, kiviaines sijoitetaan piiloon, muun kiviaineksen taakse.  

 

Piensyvänteet ja –montut 

Uomaperkausten tai ojitusten seurauksena ainevirtaamat ovat kasvaneet ja johtaneet myös 

virtavesialueiden luonnottomaan mataloitumiseen ja pohjan pienpiirteisyyden häviämiseen. Tällaisia 

tasasyvyisiä ns. lentokenttäpohjia monipuolistetaan vaihtelevanmuotoisilla ja ‐suuruisilla piensyvänteillä 

ja –montuilla. Rakenteita tehtäessä on tärkeää välttää tekemästä niistä reunoiltaan äkkijyrkiksi ja liian 

syviksi. Näin vaimentunutkin virtaus pääsee huuhtelemaan koko syvännealuetta niin, ettei lasketusallas‐

efektiä pääse syntymään. Sopivalla kiviaineksella tuetaan myös rantatörmän alapuolisia koveroita tms. 

onkaloita niiden romahtamisen estämiseksi. 

Toimenpidekarttoihin ei ole piirretty lainkaan pienialaisia syvänteitä. Sen sijaan niihin on otettu mukaan 

koskialueen linjausta rytmittävät laajemmat syvänteet, joita laajennetaan, syvennetään tai 

monipuolistetaan.  

Uuoman vesitys 

Vesityksen lähtökohtana on, ettei maa‐alueita muuteta pysyviksi vesialueiksi. Myöskään kuivaan, 

alkuperäisen uoman ulkopuoliseen rantamaanhan ei kajota ilman maanomistajan suostumusta. 

Suvantojen sekä ylä‐ ja alapuolisten järvien vedenkorkeudet pidetään entisellään. Matalahkoja, 

suoperäisiä ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä ranta‐alueita käytetään lyhytaikaiseen ylivesien 

tulvitukseen ja kiintoaine/ravinnekuorman laskeuttamiseen, jollaisina ne pääsääntöisesti nykyäänkin 

toimivat..  

Uoman vesitystä parannetaan vesisyvyyttä lisäämällä, tukittuja tai tukkeutuneita uomaosia aukaisemalla, 

kasvillisuuden poistolla sekä tarkoituksenmukaisilla vedenohjaus‐ ja pidätysratkaisuilla. Näihin kuuluvat  

  39

 

esimerkiksi keinotekoisten "saunapatojen" korvaamiset luonnonkoskikynnyksillä ja perkauskivien 

liettämien rantakivikoiden ilmastukset ja vesittämiset. Ranta‐kivikoiden vesityksen merkitys korostuu 

alivesiolosuhteissa. Onnistuneessa kunnostuksessa tärkeät suojapaikka‐ ja lisääntymisalueet pysyvät 

vesittyneinä ympäri vuoden.  Vesityksessä vältetään virtauksen kokonaan pysäyttäviä kohtia tai pitkiä 

yhtenäisiä suoravirtauksia. Pohjakynnykset rakennetaan vaihtelevankorkuisina ja –levyisinä siten, että 

rakenne liittyy saumattomasti kosken muuhun rakenteeseen. 

 

Hankkeen yhteydessä arvioidaan myös vanhojen kalalammikoiden vaikutuksia kyseisen kosken 

vesittymiseen ja maisemalliseen ilmeeseen.  

 

Jätemateriaalin poisto ja rantapuuston käsittely 

Jokirannat ja virtakapeikot ovat edelleen valitettavan usein roskan ja romun kaatopaikkoja. Sieltä löytyy 

myös monia aiemmasta vesienkäytöstä peräisin olevia lahonneita ja ruostuneita rakenteita ja romuja. 

Varsinkin vanhojen vesilaitosten ja siltojen läheisyydessä olevat ranta‐alueet ovat usein nuhruisia 

perkauskivimassojen, romujen, roskien ja rakennusjätteen kattamia ja sammalten naamioimia alueita. 

Tällaisen ”jätepaikan” tai perkausvallin päälle on monin paikoin kasvanut ylitiheä leppä‐, paju‐ ja 

vadelmapensastiheikkö.  

Yllä kuvatun kaltaiset alueet käsitellään ennen koneiden tuloa kunnostuskohteelle, jotta vältetään romu‐ 

ja jäteaineksen leviäminen ja silpoutuminen ranta‐alueelle. Rantojen käsittelystä sovitaan 

maanomistajan sekä tarvittaessa myös museo‐ ja luonnonsuojeluasiantuntijoiden kanssa. Samalla 

tarkistetaan myös mahdolliset suunnitteluvaiheessa annetut suositukset (vrt. liite 3).  

Maisemoitaessa käsitellään myös riukumaista, ylitiheää ja huonokuntoista puustoa/pensastoa. 

Tavoitteena on tasapainoinen, lähellä vesirajaa kasvava, esteettisesti kaunis ja vaihtelevalajinen 

rantapuusto ja –pensasto. Pääsääntöisesti rannan kelopuut säästetään kääpien ja kolopesijöiden 

elinpaikoiksi. Samalla edistetään luontaisen rantakasvillisuuden paluuta. Harvennusvaiheessa mietitään 

myös koneurien kulkua. Seuraavaksi käsittelyalueelta poistetaan jäte, roska ja romu. Vasta tämän jälkeen 

aloitetaan mahdollisen perkauskiven siirtäminen ja levitys uomaan.  Sopivissa paikoissa puuainesta 

laitetaan myös pohjarakenteiden sekaan virtavesieliöstön ravinnoksi ja suojapaikaksi.  

 

8.3  Myllyjoen‐Mustajoen alue 

Vesankajärvet (145,5 mpy) ovat valuma‐alueen yläosan keskusaltaana, johon latvavedet laskevat kahden 

pääreitin kautta. Vedet kerääntyvät keskisuomalaisittain korkealta, suoperäiseltä ja maastomuodoiltaan 

vaihtelevalta vedenjakaja‐alueelta. Läntinen eli Musta‐järvien, Vasaraisten, Kinnaslammen ja Vasaraisten 

kautta purkautuvat vedet ovat laadullisesti itäistä reittiä huonommat. Vesankajärvet sijaitsevat Vesangan 

taajama‐alueen läheisyydessä ja niiden poikki kulkee sekä Jyväskylä‐Keuruu valtatie että rautatie. 

Ominaisuudet: Varsinainen kunnostushankealue alkaa Siekkilänkosken myllypadolta. Hankealueen 

yläosa (Vähä‐Vesanka‐Mustajärven luusua) on noin 1,9 km pitkä uomajakso, johon kuuluu kaksi järveä 

(Kotanen, Mustajärvi) ja kaksi jokiosuutta (Mylly‐ ja Mustajoki). Jokiuoman osuus on noin 300 metriä.   

Tarkastelualue on harvaan asuttua, varsin avointa kylätaajama‐aluetta. Jokiuoman poikki kulkee 

kaikkiaan viisi tieväylän ylitystä. Molempien koskien rantaan on tieyhteys. 

 Uoman muutostekijät: Aluetta on ihmisen toimesta muutettu muun muassa uiton, vesilaitoksen, 

liikenteen ja asutuksen vuoksi. Kohdealue on kulttuuriympäristöä, jossa sijaitsee myös koko reitin ainoa 

toiminnassa oleva vesilaitos (Siekkilän mylly). Kahdessa kohtaa uoman poikki kulkee jäte‐ ja  

  40

 

puhdasvesilinja (Jyväskylän Energia).  

 

8.3.1  Siekkilänkoski 

 

  Sijainti, mitat ja kuvat: Siekkilänkoski on osa Myllyjokea, joka laskee loivasti mutkitellen SE‐NW‐

suunnassa Vähä‐Vesangasta Kotaseen (kuva 2a). Koskijakso on noin 200 m pitkä, 2–14 m leveä ja 4,3 

metriä pudottava (kaltevuus 2,15 %) ja se sijaitsee Myllyjoen keski‐ ja alaosassa. Koskeen liittyvät 

oheistiedot löytyvät seuraavista kuvista ja liitteistä: 

Kuva 2a  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 5a  Hankealueen pituusleikkaus  

Liite 6  Siekkilänkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja 

kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet 

Liite 7  Siekkilänkosken poikkileikkaukset 

Liite 8  Siekkilänkosken kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen kuvat 3, 7 ja 15‐20. 

 

Luontoarvot: Kohdealueella ei ole tiedossa erityisesti huomioitavia luontoarvoja (liite 3). 

 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

 

Siekkilänkosken keskeinen kunnostustavoite on jatkumon yhdistäminen ylävirranpuoleiseen 

vesistönosaan, virtavesilajien elinympäristöjen lisääminen ja parantaminen sekä alueen kulttuuriarvojen 

huomioiminen. 

 

(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 2+00 paalulle 0‐50. 

(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti 

koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: myllyalue (pato‐myllysilta), välialue (myllysilta‐kylätie) ja 

alakoski (kylätie‐Kotanen). Myllypadon ja kylätien välisellä alueella (pl 1+90‐0+90) kunnostus tehdään 

kevyenä ja kylätiestä alavirtaan voimallisemmin. Kaikki sora ja osa kiviaineksesta tuotava kohteen 

ulkopuolelta. Kunnostuskohteiden saavutettavuus työkoneilla hyvä.  

 

Pl 1+90 ‐1+50: Myllyuoman poikastuotantoalueen (kuva 15‐16) toimista sovitaan yksityiskohtaisesti 

omistajan kanssa. Perkauskivivalleista osa käytetään suojakiveykseen ja vedenohjaukseen, osa 

muutetaan vesittyviksi kivimatalikoiksi ja/tai saarekkeiksi. Vesityksessä pyritään ympärivuotiseen 

saantoon, mikä edellyttää padon muuttamista tavoitteen mukaisesti (ks. Myllypato; kuva 7). 

Vahingollisten tulvavaikutusten ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi riskikohtia vahvistetaan ja uoman 

vasemmalla rannalla kulkevaa vanhaa uittouomaa muutetaan siten, että haitalliset tulvavedet voivat 

purkautua myös tätä kautta. Myllyrakennuksen oikealta puolelta aiemmin kulkenut tulvauoma tukitaan 

ja ranta‐aluetta vahvistetaan.  

  41

 

Pl 1+40–0+90: Kanavamaisuutta vähennetään jakamalla uoma pohjakynnyksillä syvähköiksi ja 

hidasvirtaisiksi välialtaiksi, joihin sijoitetaan muutamia kookkaita vedenalaisia suojakiviä (kuva 17).  

Pl 0+90‐0+00: Kapea ränniksi perattu uoma muutetaan koskimaiseksi, loivasti mutkittelevaksi 

virtavesialueeksi. Tarvittavat uomalevitykset tehdään pääasiassa vasemmalla rannalla ja vain 

luonnontilaiseen rantaviivaan saakka. Oikean rannan matalia, tulvaherkkiä kohtia vahvistetaan 

maanomistajan ohjeiden mukaisesti. Kohtalainen kiveys pl 0+80‐0+20, kevytkiveys pl 0+20‐0+00 (kuvat 

18‐20).  

 

(c) Erityistoimenpiteet    

Myllypato (1+90) on poikittainen settipato, jolla säädellään ”näppituntumalla” Vähä‐Vesankajärven 

korkeutta. Pato on pääosin täydellinen vaelluseste (kuva 7). Padon ohi tulee myös vuotovesiä. P. Määtän 

(suullinen tiedonanto) mukaan vanhoissa vesilaitospapereissa on vaatimus kalan läpikulun 

järjestämisestä kalojen liikkumisen aikaan. Lähempää tietoa siitä, kuinka asian on käytännössä hoidettu, 

ei ole tiedossa. – Padon muuttaminen läpikulkukelpoiseksi ei kuulu tämän suunnitelman piiriin. Asian 

tullessa ajankohtaiseksi varmistetaan vanhan myllypadon lupaehdot ja laaditaan suunnitelma padon 

muuttamiseksi ohikulkukelpoiseksi (esimerkiksi pystyrakouomaksi).  

Jokiuoman pudotus myllyn kulmalla (pl 1+50) on äkkijyrkkä ja alivesitilanteessa osittainen vaelluseste. 

Kyseistä aluetta pyritään muuttamaan nousua helpottavaksi alavesikorkeutta nostamalla ja 

putouskohtaa loiventamalla. 

 

Myllyyn, sen rakenteisiin ja vanhaan lohkokiviseen myllytien siltaan ei kosketa. Sama koskee kylätien 

sillan lohkokiviseinämiä. Keski‐Suomen museon kanssa sovitaan tarvittaessa mahdollisista toimista, joilla 

näiden rakenteiden kulttuuriarvoa ja niiden säilymistä voidaan edistää.    

Savipuro on lähdeoja, joka laskee Mustamäestä Keuruun tien alitse ja yhtyy Myllyjokeen paalulla 1+60 

(vr). Ojan kautta on kulkeutunut jokeen huomattavia määriä hienojakoista kiintoainesta (P. Määttä, 

suullinen ilmoitus). Ojavesi tulisi pintavaluttaa ennen yhtymistään Myllyjokeen haitallisen 

sedimenttikuorman vähentämiseksi. 

Kylätien, myllytien ja uoman muodostamassa kolmiossa on tekolammikko, joka on rakennettu luultavasti 

kalankasvatusaltaaksi ja käytetty myöhemmin lähinnä uima‐ ja maisemalampena (kuva 17). Lammikon 

vesi johdetaan maahan kaivetulla putkella myllypadon yläpuolelta (kuva 15). Koska myllyuoman 

vesimäärät ovat alivesillä huomattavan pienet, kunnostuksen yhteydessä selvitetään, onko 

maisemalammikon vesimäärällä oleellista merkitystä Myllyjoen alivesiaikaisiin virtaamiin. Mikäli sillä on 

vaikutusta, suositellaan putken kiinnipitämistä alivirtaamien aikana. 

Kylätien ylävirran puolella kulkeva putkilinja (0+85) merkitään ennen kunnostustöitä (kuva 17). 

Kyseiseen uomakohtaan jätetään riittävä turvaväli putkien rikkoutumisen välttämiseksi. 

Varsinainen koskijakso päättyy suvantolampeen (kuva 20). Sen alaosassa joki on ilmeisesti alun perin 

purkautunut oikealle. Nykyisin tämä jokihaara (0‐50) on suljettu lautapadolla suvantolammen 

vesikorkeuden pitämiseksi sopivana uimiseen. Kunnostuksessa em. keinotekoinen patorakennelma 

korvataan luonnonkivi kynnyksellä, jonka harjakorkeus asemoidaan nykyisen padon tasolle.  

 

 

 

 

  42

 

8.3.2  Mustajoki 

 

Sijainti, mitat ja kuvat: Mustajoki laskee Kotasen lounaispäästä kaartaen N‐S‐suunnassa Mustajärveen 

(kuva 2a). Joki alkaa suvantomaisena uomana (240 m), kapenee sitten 250 metriä pitkäksi jokiosuudeksi 

ja yhtyy lopuksi Mustajärven pohjoisosaan. Mustajoen kunnostettava koskialue on noin 250 m pitkä, 4–8 

m leveä ja 1,6 metriä pudottava (kaltevuus 1,60 %). Alue on harvaan asuttua kulttuuriympäristöä, jonka 

poikki kulkee Jyväskylä‐Keuruu maantie sekä kosken niskalla paikallistie. Koskeen liittyvät oheistiedot 

löytyvät seuraavista kuvista ja liitteistä: 

Kuva 2a  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 5a  Hankealueen pituusleikkaus  

Liite 9  Mustajoen pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

sähkökoekalastusalueet 

Liite 10  Mustajoen poikkileikkaukset 

Liite 11  Mustajoen kunnostustoimenpiteet 

    Kohdealueen kuvat 21─28.   

 

Luontoarvot: Mustajoen uhanalainen ja harvinainen vesihyönteislajisto on poikkeuksellisen runsas ja 

monipuolinen, mikä asettaa erityisvaatimuksia kunnostustoimille. Suositellaan niskalla olevan haavan 

säilyttämistä ja koskikaralle saarekkeita, jotka ovat keskivedellä vedenpinnan yläpuolella (liite 3).  

 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

Mustajoen keskeinen kunnostustavoite on vahvistaa monipuolisen virtavesilajiston elinmahdollisuuksia, 

parantaa putkisillan läpikulkuväylää sekä lisätä myös alaosan suojapaikkojen määrää. 

 

(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 1+00 paalulle 0‐50. Tämän lisäksi kevyitä kunnostustöitä tehdään 

paalulle 1‐40 asti. 

(b)  Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kosken tarkoituksenmukaisilla kohdilla. Putkisillan sujutuskorjauksen 

(2013) aikana kosken alaosaa perattiin ja yksipuolistettiin merkittävästi. Osa perkauskivistä on käytetty 

ranta‐alueen uudelleen muotoiluun. Siksi perkauskivet eivät riitä, vaan sekä kunnostuskiveä että 

lisääntymissoraa on kuljetettava muualta lisää (kuva 24). Saavutettavauus etenkin kosken itärannalle hyvä. 

Sen sijaan joen alaosaan pääsy on selvästi hankalampaa. Todennäköisin ajoura kulkee tielevikkeeltä 

viistoon alas.  Jyrkkien rantojen vuoksi sietää kohtalaista veden nostoa.  

Pl 1+10–0+60: Sillan yläpuolinen suvantoallas säilytetään uimapaikkana (kuva 21). Niskalle sijoitetaan 

vain 1─2 kookkaampaa asentokiveä. Varotaan silta‐aukon tukkeutumista ja uoman alittavaa putkilinjaa. 

Sillan jälkeinen uomaosuus kunnostetaan peruskoskeksi (kuva 23).  

Pl 0+60‐0+40: Monipuoliseksi poikastuotantoalueeksi, jossa 1‐2 monikerroksellista saareketta. 

Pääsaarekkeen oikea puoli syvähköksi pääuomaksi, vasen puoli edellistä matalammaksi ja kapeammaksi 

poikasuomaksi (kuva 25). 

 

  43

 

Pl 0+40‐0‐20: Hidasvirtainen, nivamainen alue, johon myös syvempi monttu. Steriiliä ja tasakapeaa 

uomaa rantoineen kivetään kauttaaltaan vaihtelevalla kiviaineksella. Virtausta nopeutetaan ennen 

putkisiltaa, muttei liian voimakkaaksi (kuva 26). 

Pl 0‐20─1‐40: Putkisillan uusimisen yhteydessä osa pohja‐aineksesta on ruopattu pois, joten uoma 

tarvitsee näillä kohdilla täydennyskiveystä, joka samalla suojaa syöpymäherkkiä kohtia. Vähäisen 

pudotuksen vuoksi sillan alapuolista, hiekkaista uomaosaa käsitellään varoen ja harvalla nivamaisella 

kiveyksellä. Hankalan ajouran vuoksi lisäkivimateriaali voitaneen pudottaa sillalta/parkkilevikkeeltä 

alavirranpuolelle. Jokisuusta poistetaan pajukkoa ja tilalle asetetaan muutama kookas kivi suuntaamaan 

houkutusvirtausta järvestä ylävirtaan nouseville kaloille (kuva 28). 

(c) Erityistoimenpiteet    

Kylätien alavirran puolella kulkeva putkilinja (0+75) merkitään ennen kunnostustöitä (kuva 23). 

Kyseiseen uomakohtaan jätetään riittävä turvaväli putkien rikkoutumisen välttämiseksi. 

Maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän lohkokivisillan (0+90) rakenteisiin ei kosketa (kuva 

22). Mikäli sen perustuksessa tarvitaan tukiainesta, silloin käytetään pääosin veden alle jäävää ja 

poikasten suojapaikaksi sopivaa luonnonkiveä. Sillan alle jätetään suojasyvänne. 

Putkisillan edustan jyrkähköä, vasenta rantaa (0‐15) vahvistetaan eroosion estämiseksi (kuva 25). 

Keski‐Suomen ELY‐keskus teki putkisillan toispuolisen sujutuskorjauksen (0‐20‐0‐35; kuva 25) kesällä 

2013. Liikenneviranomainen on suunnitellut lamellirakenteen asentamista putken sisälle kalankulun 

helpottamiseksi. Vaikka putki on varsin pitkä, sen pudotusero ei ole suuri, joten virtausnopeus ei pääse 

kiihtymään liian suureksi. Lamelleja suositeltavampi ratkaisu onkin kattaa putkisillan pohja paikalleen 

holvaantuvalla kivimateriaalilla, jonka joukossa on myös kookkaampia yksittäisiä kiviä.   

 

8.4  Neulajoki 

Neulajoki on hankealueen erämaisin jokijakso. Se laskee Mustajärvestä (139,4 m mpy) Neulajärveen. 

Joen yläosa (1,2 km) kulkee mäkisessä ja metsäisessä ympäristössä, jossa myös kunnostettavat koski‐ ja 

niva‐alueet sijaitsevat. Joen alajuoksulla (1,4 km) virtaus on hidasta ja uoma kulkee loivasti mutkitellen 

rantapensaston holvaamassa uomassa. Metsäojitusten ja hitaan virtauksen vuoksi uomaan on 

huuhtoutunut myös huomattavat määrät kiintoainesta. Neulajoen kunnostettava alue on jaettu kahteen 

osaan lyhyeen Neulajoen ylänivaan sekä pidempään, pehmeäpohjaisen suvantojakson jälkeiseen 

koskialueeseen, Neulajoenkoskeen.  

Neulajoen koskialuetta on ihmisen toimesta muutettu varsin vähän. Kosken alueella on merkkejä 

aiemmasta vesilaitostoiminnasta, mutta tarkemmat tiedot puuttuvat. Vaikka uoma ei olekaan ollut 

virallisena uittoväylä, sitä on kuitenkin useassa kohden perattu etenkin irtouiton mahdollistamiseksi. 

Neulajoen poikki ei ole rakennettu tieväyliä, mutta koskialueen vasemman rannan kiinteistölle tulee 

tieyhteys. Kosken yläosan ainoa tieyhteys on noin 60 metrin päähän uomasta rakennettu metsätie joen 

vasemmalla rannalla. Tarkastelualueella on vain pari vakituisesti ja pari virkistyskäyttöön tarkoitettua 

kiinteistöä. Keskijuoksun vasemmalla rannalla on lisäksi kolme lampimaista muodostumaa, joista yksi 

(uomaa lähinnä) lienee kaivettu virkistyskäyttötarkoituksessa ja kaksi muuta ovat peräisin soranotosta. 

Neulajoen osalta ei annettu luontoarviosuosituksia. Huomionarvoisina lajeina mainitaan alaosassa 

tavattu kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), kotkasiipisammal (Fissidens pusillus) ja virtavesimittari 

(Aquarius najas) (liite 3).  

Neulajoen yläosa ei ole todennäköisesti kovin herkkä tulvavaikutuksille, koska joki virtaa mäkien välissä ja 

koska rannat muodostuvat monin paikoin turvepohjaisista ja terassimaisista alueista. Kyseiset alueet  

  44

 

sopivat hyvin ylivesien lyhytaikaiseen viivytykseen.  

 

8.4.1  Neulajoen yläniva 

Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat: 

 

Kuva 2a  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 3  Luontoarvot  

Liite 5a  Hankealueen pituusleikkaus 

Liite 12a  Neulajoen ylänivan pintakartta, poikkileikkauslinjat ja valokuvauspaikat  

Liite 13  Neulajoen poikkileikkaukset 

Liite 14a  Neulajoen ylänivan kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen kuvat 29–30.   

 

Sijainti, mitat ja kuvat:  Neulajoen yläniva alkaa noin 200 metrin päässä Neulajoen luusuasta. Niva on 

noin 50 m pitkä, 5‐13 m leveä ja vain 5 cm pudottava (kaltevuus 0,1 %) 

uomajakso.    

Ominaisuudet:  Yläniva on erämainen, osin turvepohjainen ja hidasvirtainen uomajakso, jonka 

keskivaiheilla on virtausta kiihdyttävä perkauskivikko. Molemmin puolin uomaa 

on ylitiheää vesikasvillisuutta. Sedimentti on tukkinut myös kivikon 

rannanpuoliset osat ja virtaus keskittyy pääasiassa uoman keskelle.  Kosken 

rantaan asti ei ole tieyhteyttä, mutta metsätie kulkee noin 60 metrin päässä 

oikealla rannalla. Koskialueella on useita kallioisia kohtia. Lähirannat ovat 

asumatonta, viettävää metsätalousmaata. Matalarantaisuuden vuoksi Ylänivan 

tulva‐alttius on kohtalainen.  

Materiaalit ja ajoura:  Sora on tuotava muualta, mutta paikallinen kivimateriaali riittää harvaan 

kiveykseen. Kunnostuspaikalle saakka ei ole tieyhteyttä. Molempien rantojen 

kautta kuitenkin päästään varsin helposti joko metsätien (or) tai vanhan 

metsäkoneuran (vr) kautta.   

 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

Neulajoen ylänivan keskeinen kunnostustavoite on parantaa uoman läpikuljettavuutta ja lisätä 

virtavesilajiston elinympäristöjen määrää ja laatua. 

 

(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 0+60 paalulle 0+00.  

(b) Kohdealueella tehdään vain perustoimenpiteitä (8.2). Toimenpiteet keskitetään kivisen ja peratun 

uomakapeikon alueelle, johon rakennetaan joen ylin lisääntymis‐ ja poikastuotantoalue. Kasvittunutta ja 

sedimentin iskostamaa ranta‐aluetta puhdistetaan ja vedenohjausta tehostetaan. Muutoin pääuoman 

alueelle sijoitetaan yksittäisiä asentokiviä (kuva 29). 

  45

 

(c) Erikoistoimenpiteitä ei tehdä lainkaan Ylänivan alueella. Sen sijaan Neulajoenkosken ja Mustajärven 

välisessä uomassa kasvavat, ryteikkömäiset ja sedimenttiä ja virtausta pidättävät pajukot raivataan. 

Ylänivan alavirranpuoleisella osalla on paikoin erittäin tiheitä kaislakasvustoja, jotka perataan yhdessä 

paikalle kasaantuneen ylimääräisen pohjasedimentin kanssa.   

 

8.4.2  Neulajoenkoski 

Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat: 

 

Kuva 2a  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 3  Luontoarvot  

Liite 5a  Hankealueen pituusleikkaus 

Liite 12a  Neulajoenkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat ja valokuvauspaikat  

Liite 13  Neulajoen poikkileikkaukset 

Liite 14a  Neulajoenkosken kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen valokuvat 31–40.   

 

Sijainti, mitat ja kuvat:  Neulajoenkoski alkaa vaajat 200 metrin päässä ylänivan alarajalta alavirtaan. 

Koski on noin 600 metriä pitkä, 4‐25 m leveä ja 10,9 m pudottava (kaltevuus 1,8 

%) uomajakso.    

Ominaisuudet:  Neulajoenkoski yläosastaan on erämainen, mutta alaosassa tulee 

kulttuurivaikutteita (tie, asutusta, vanha hiekkakuoppa, maisema‐allas). 

Tarkasteltava uomajakso on hankkeen pisin ja myös huomattavan 

monimuotoinen. Siihen kuuluu pieniä suvantolampareita, lyhyitä nivoja, 

koskisaaria, kallioisia ja putousmaisia osia sekä kesämökkirantoja.  

  Kosken rantaan asti ei ole tieyhteyttä, mutta metsätie kulkee noin 60 metrin 

päässä oikealla rannalla. Koskialueella on useita kallioisia kohtia. Lähirannat ovat 

asumatonta, viettävää metsätalousmaata. Matalarantaisuuden vuoksi Ylänivan 

tulva‐alttius on kohtalainen.  

  Neulajoenkoski laskee koillisesta lounaaseen ja kaartuu lopuksi loppuosassaan 

luoteeseen. Tarkastelujakso jakaantuu myös neljään selvään osa‐alueeseen 

koskisaarien, suvantojen ja koskijakson mukaisesti. Neulajoenkoskea on ihmisen 

toimesta muutettu koko matkaltaan. 

Materiaalit ja ajoura:  Sora on tuotava muualta, mutta paikallinen kivimateriaali riittää 

kiveystarpeeseen. Vasemmalta rannalta on kunnostettavaan uomaan hyvä 

yhteys useasta kohdin. 

 

 

  46

 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

Neulajoenkosken keskeinen kunnostustavoite on parantaa uoman läpikuljettavuutta ja lisätä 

merkittävästi kalojen ja muun virtavesilajiston elinympäristöjen määrää ja laatua. Kosken suuri pinta‐

ala antaa erinomaiset edellytykset huomattavalle elinympäristölisäykselle. 

 

(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 6+00 paalulle 0+00.  

(b) Kohdealueella tehdään perustoimenpiteitä (8.2.). Kunnostettava alue jakaantuu selkeisiin, hyvin 

kokonaisuutta rytmittäviin osa‐alueisiin: 

Pl 6+00–4+25: Koskisaarien ja loivien koskiväylien osa‐alue (kuvat 31─34). Selvennetään ja voimistetaan 

välialtaita ja –peilejä. Suuri lisääntymisalueeksi soveltuva potentiaali. Erityishuomio alivesikauden vesien 

ohjaamiseen tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Ylimmän koskisaaren kohdalla virtaamajaoksi 

muotoillaan: 60 % pääuomaan (or) ja 40 % poikasuomaan (vr). Alemmalla koskisaarialueella (5+00) 

oikean rannan puoleinen uoma poikasuomaksi, keskiuoma pääuomaksi ja vasemman rannan uoma 

tulvauomaksi. Vastaava virtaamajako: 30 %, 70 % ja 0 %. Uoma‐alue 1+15‐0+90 muutetaan 

poikastuotantoalueeksi. 

Pl 4+25─2+50: Tyypillinen kanavamaiseksi perattu virtavesijakso, jossa Neulajoenkosken merkittävin 

suvantoallas (4+15‐3+90; kuva 34). Soveltuu kriittisten kausien (talvi, hellekaudet) suojasyvänteeksi. 

Jakson yläosa (0+40‐3+45) kunnostetaan harvalla lohkarekiveyksellä, kun taas kanavamaista alajuoksua 

luonnonmukaistetaan peruskunnostustoimenpiteillä (kuvat 35 ja 36). Tämä alue omaa erittäin suuren 

poikastuotantopotentiaalin. 

 Pl 2+50─0+90: Kuohuva ja maisemallisesti näyttävä koskijakso (kuvat 39 ja 40). Alaosan vasemmalla 

rannalla sijaitsee huvilakiinteistö. Antaa mahdollisuuden erittäin moni‐ilmeiseen peruskunnostukseen ja 

huomattavaan poikastuotantolisään. Niska‐alueen virtaamajaoksi: 90 % pääuoma ja 10 % sivu‐uoma (vr). 

Edellisen vasemmalle puolelle jäävä oja jätetään pelkäksi tulvauomaksi. Alemman koskisaaren vasen 

puoli kunnostetaan vaellusväyläksi ja oikean puolen uoma poikastuotantoon. Näiden virtaamajaoksi 

tavoitellaan: 40 % ja 60 % (or). 

Pl 0+90─0+00: Syvähkö, hidasvirtainen hiekkamaan uomajakso tarvitsee eroosion suojaustoimia, harvan 

lohkarekiveyksen sekä sahiosuudelle (0+40‐0+25) vaihtelevamman kiveyksen (kuvat 41 ja 42).. 

 

(c) Erikoistoimenpiteet 

  

Puuston ja kasvillisuuden käsittely. Joen yläosan lisäksi myös kunnostusalueen keskiosa on pahoin 

ryteköitynyt (kuvat 31 ja 35). Ennen uomakunnostustoimenpiteitä pajuryteiköt poistetaan. Paikalle 

jätetään vain kokonaisuuteen sopivia rantapensasryhmiä. Kaikki kelo‐ ja lahopuut jätetään paikoilleen. 

Paaluvälillä 0+80‐0+50 kasvavat rantakoivut (or) katkaistaan ja poistetaan uomasta (kuva 39). Muutkin 

rantatörmällä olevat, uomaan kaatuneet ja/tai eroosiovaaran aiheuttavat rungot poistetaan.    

 

Poikasuomat. Paalualueille 6+00‐5+45 (or), 5+20‐4+95 (or), 2+05‐1+95 (vr) ja 1+50‐1+35 (or) kunnostetaan 

monikerroksiset poikastuotantoalueet. Ympärivuotisen vesityksen varmistamiseksi kiinnitetään 

erityishuomio vesimäärän jakoon (ks. edellä) sekä kapean ja syvähkön alivesiuoman rakentamiseen. 

 

Eroosion torjuntatoimet. Varsinkin kosken alaosa (0+90‐0+00) on varsin herkästi syöpyvää maaperää, joka 

on jo osittain sortunut. Kyseisiä kohtia vahvistetaan lisäsyöpymisten estämiseksi. Ylisuuret runkopuut tulee 

katkaista niin, että puiden juuret jäävät sitomaan maaperää. Suojaustoimia tehdään myös sellaisilla 

uomakohdilla, joissa tulvavedet saattavat aiheuttaa vahinkoa. Kosken yläosan (5+10‐4+90) vasemmalla  

  47

 

rannalla jokivedet levittäytyvät epämääräisesti perkauskivimateriaalin sekaan ja ranta‐alueelle. Kyseinen 

alue muutetaan ja vahvistetaan selvärantaiseksi. Saaren yläkärjen (5+10, vr) kynnystä nostetaan ja vettä 

ohjataan enemmän pääuoman oikean rannan poikasuoman suuntaan. Vasemmalle rannalle jätetään 

ainoastaan tulvauoma. 

 

Rantalevitykset kuuluvat perattujen rantojen perustoimenpiteisiin. Paalualueella 3+40‐2+50 uoma on 

perattu voimallisesti molemmin puolin uoman rannalle. Tätä kanavamaista uomaa levitetään alkuperäisen 

uoman leveydeltä luonnonmukaisuuden aikaansaamiseksi. Samassa yhteydessä uomaa kivetään niin, että 

veden virtaus muuttuu suorasta kiitovirtauksesta monipuoliseksi ja luonnollisesti mutkittelevaksi 

virtaukseksi. 

 

Vanha uitto/vesilaitosväylä (2+45‐2+05) kunnostetaan maisemakoskeksi, joka toimii myös tulvauomana ja 

alaosastaan poikastuotantopaikkana (kuva 37). Poikaset voivat veden vähentyessä helposti vetäytyä 

pääuomaan. Koskiuoman kallioniskan jälkeinen ”porras” puhdistetaan ampu‐ ja irtokivilohkareista, jotka 

käytetään rantojen vahvistamiseen. 

 

Paalualueilla 1+35‐1+20 ja 0+20‐00+5 olevat syvänteet jätetään rannanomistajien uimapaikoiksi. Niillä 

vältetään runsaita kiveyksiä ja niistä kuten pihapiirien rantatoimista sovitaan yksityiskohtaisesti omistajien 

kanssa.  

 

8.5  Kuohunjoki 

Kuohunjoki purkautuu itä‐länsi‐suunnassa Neulajärvestä (127,2 m mpy) Kuohun kylätaajaman läpi Iso‐

Lampsiin. Joen kokonaispituus on noin 400 metriä, joka jakaantuu kahteen nivamaiseen virtavesi‐ 

(kunnostettavat alueet) sekä kahteen hidasvirtaiseen suvantojaksoon. Ranta‐alueet ovat nykyisin osin 

rehevähköä sekametsäaluetta ja osin pihapiirialuetta.   

Kuohunjokea on ihmisen toimesta muutettu monin tavoin. Vaikka joki ei olekaan ollut virallisena 

uittoväylänä, sieltä on museon toimesta löydetty jälkiä uittokourusta (liite 2). Myllyrakenteista ei ole 

mainintoja, mutta rautaruukin eli manufaktuuripajan jäänteitä kuonakasoineen on jokivarresta löydetty. 

Koska joki sijaitsee kylätaajamassa kahden järven välisellä kannaksella, uoman yli on rakennettu myös 

siltarakenteita. Nykyiset ylityspaikat ovat putkisiltoja (kuva7 42 ja 49 ). Molemmat edellä mainitut järvet 

laskettiin kuivatustarkastuksessa 1930‐luvulla. Vesistöhaittojen vuoksi Neulajärven alivesiä nostettiin 

luusuaan rakennetulla pohjapadolla. Vesistökuormitus on myös lisännyt järven nuhraantuneisuutta.  

 

8.5.1  Kuohun virtavesialueet 

Kyseisten alueiden sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat: 

 

Kuva 2a  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 3  Luontoarvot  

Liite 5a  Hankealueen pituusleikkaus 

Liite 15   Kuohunkosken virtavesialueiden pintakartta, poikkileikkauslinjat, 

valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet  

  48

 

Liite 16  Kuohunkosken virtavesialueiden poikkileikkaukset 

Liite 17  Kuohunkosken virtavesialueiden kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen kuvat 41–54.   

 

Sijainti, mitat ja kuvat: Kuohunjoen luusuaniva alkaa heti Neulajärvestä. Niva on 30 m pitkä, 4‐11 m 

leveä ja noin 60 cm pudottava (kaltevuus 2,0 %) uomajakso. Se laskee putkisillan lävitse välisuvantoon, 

jota pihapiirit reunustavat molemmin puolin. 

Kuohunjoen alaniva alkaa välisuvannosta, kylätien ylävirranpuolelta ja päättyy tien alapuoliseen 

suvantoon. Se on noin 60 m pitkä, 4‐11 m leveä ja 49 cm pudottava (kaltevuus 0,82 %) uomajakso.  

Ominaisuudet: Molemmat kohteet sijaitsevat kulttuurimaisemassa, kylätaajaman alueella. Luusuaniva 

on matala ja suojaton sorasahi, jossa virtaus kiihtyy liian suureksi. Samalla oikean rannan eroosioalttius 

on kasvanut. Myös tulva‐alttius on kohtalainen.  

Alanivan niskaa (kuva 48) on kavennettu uoman rantaveteen kasatuilla perkauskivivalleilla. Uoman poikki 

kulkee jäte‐ ja puhdasvesilinja. Uomaan on johdettu myös jätevesien ylivuotoputki. Niva laskee 

kanavamaisena, tasalevyisenä perkauskivikynnyksen ylitse piensuvantoon. Tämän ruovikkorantaisen 

levennyksen jälkeen uoma jatkuu ruovikkoisena ja hidasvirtaisena. Joen laskualue on runsaan 

vesikasvillisuuden peitossa ja vasen lasku‐uoma kasvanut lähes umpeen. 

Materiaalit ja ajoura: Luusuanivassa ei tarvita lisäsoraa, mutta etenkin rannan syöpymäherkkyys 

edellyttää runsaasti lisäkiveä. Alanivassa tilanne on päinvastainen ja siellä tarvitaan voittopuolisesti 

lisääntymissoraa. Kunnostuspaikoille on hyvät tieyhteydet, mutta itse uomassa työskentelyä rajoittavat 

ranta‐alueen jyrkkyys ja pihapiirit.  

Luontoarvot: Kuohunjoen alueelta ei ole tiedossa kunnostuksessa huomioon otettavia luontoarvoja (liite 

3).  

 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

 

Kuohunjoen virtavesialueiden keskeisiä kunnostustavoitteita ovat uoman läpikuljettavuuden 

parantaminen (luusuaniva) ja suojapaikkojen lisääminen. 

 

(a) Toimenpidealue ulottuu luusuanivassa paalulta 0+70 paalulle 0+00 sekä alanivassa vastaavasti paalulta 

0+80 paalulle 0+00 (uoman suualueen perkausta lukuun ottamatta). 

(b) Kohdealueella tehdään pääasiassa perustoimenpiteitä (8.2.) seuraavasti: 

Luusuaniva 

Pl 0+70–0+40: Etenkin pohjapadon ylävirranpuolen kiveyksissä ollaan varovaisia, ettei vaikuteta liiaksi 

Neulajärven vedenkorkeuksiin. Avointa luusuapohjaa täydennetään 5‐6 maisemakivellä ja vähäisellä 

poikaskiveyksellä (kuva 43).  

Pl 0+40‐0+15: Pohjapadon alavirranpuoleista steriiliä ”lentokenttäpohjaa” monipuolistetaan erikokoisella 

kiviaineksella ja piensyvänteellä lyhyeksi koskialueeksi (kuvat 43 ja 44). Kuivan kauden virtausuoma 

pohjapadon alivesiaukolta putkisiltaan tehdään kapeana, nykyistä syvempänä ja katetaan karkeammalla 

poikaskiviaineksella. Alavirran koko virtausjakauma pyritään saamaan vaihtelevaksi. Uoman molempia  

 

  49

 

rantoja, erityisesti oikeanpuoleista kaarretta vahvistetaan eroosion torjumiseksi. Vesirajaan upotetaan 

lisäksi muutama laakea maisemalohkare. 

 Pl 0+15–0+00: Putkisillan alusta ja lähialueet jätetään suojaisaksi piensuvannoksi. Putkisillan alavirran 

puolelle asetetaan 3‐4 pienlohkareen ryhmä (kuva 44). 

Alaniva 

Pl 0+80‐0+45: Osa niska‐alueen perkausvallien kiviaineksesta jätetään rantasuojaukseksi ja loput 

käytetään harvan, lyhyen koskikiveyksen luomiseen. Pääosa lisääntymisalueista rakennetaan tälle 

alueelle (kuva 47 ja 48).  

Pl 0+45‐0+00: Putkisillan alusta ja lähialue jätetään suojasyvänteeksi (kuvat 48 ja 49). Putken ja maan 

välistä liitoskohtaa vahvistetaan niin, ettei vesi pääse rakenteen väliin. Sillan alustan vesisyvyyden 

pitämiseksi halutunlaisena uomaa kivetään kivikavennuksin ja ‐kynnyksin. Kanavamaisuus häivytetään 

ohjaamalla virtaus mutkittelevaksi. Paalulla 0+08 sijaitseva 3‐portainen kynnysrakennelma säilytetään, 

mutta veden virtausta etenkin vasemmalla rannalla parannetaan kiveystä aukaisemalla (kuvat 49─54). 

Rakenteen joukkoon asetetaan muutama kookkaampi lohkare, jotka näkyvät myös korkeanveden 

kautena.  

   

(d) Erikoistoimenpiteet 

  

Vaellusuoma. Matalissa kohdissa ja luusuanivan pohjapadossa varmistetaan kalojen 

läpikulkumahdollisuus. Oleellista on varmistaa nousuväylän riittävän vesimäärän säilyminen myös 

alivesikausina. Putkisiltojen pohja katetaan paikallaan pysyvällä kivimateriaalilla. Kattemateriaalia 

sijoitettaessa on otettava huomioon tarvittava virtaamavara. Ylitysrakennetta myöhemmin uusittaessa 

paikalle suositellaan joko pientä elementtisiltaa tai kaarirumpua. 

 

Jokiuoman alajuoksun avaaminen. Vasemmanpuoleinen laskuväylä Iso‐Lampisiin on kasvamassa umpeen 

ja oikeanpuoleisessakin on niin paljon vesikasvikertymää, että uoma tulee avata niittämällä tai jopa 

kevytruoppauksella.  

 

Jäteveden ylivuotoputki on asennettu alanivan putkisillan luona siten, että häiriötilanteessa jätevedet 

purkautuvat luonnonvesiin. Nykytilanne ei vastaa nykyaikaista vesiensuojelukäytäntöä. Siksi Jyväskylän 

Energian kanssa tulisikin neuvotella ylivuotoputken poistamisesta kyseiseltä paikalta. 

 

Lahonneet puuportaat poistetaan luusuanivan oikealta rannalta. 

 

8.6  Vispilänjoki 

Vispilänjoki on hankealueen pisin jokijakso. Tämä 5,5 kilometrin pituinen ja vajaat 26 metriä pudottava 

jokiosuus laskee Iso‐Lampsista (126,0 m mpy) ensin luoteinen‐kaakko‐suunnassa ja kaartaa lopussa 

etelään Kuusjärveen. Vispilänjoki mutkittelee pienipiirteisesti vaihtelevassa maa‐ ja 

metsätalousympäristössä. Tarkasteltavaan jokijatkumoon sisältyy viisi laajahkoa koskialuetta (Kontti‐, 

Raivio‐, Kinnarin‐, Tammi‐ ja Maksingankoski) sekä joukko pienempiä niva‐alueita.  

Vispiläjoen aluetta on ihmisen toimesta muutettu monin tavoin, paikoin voimakkaastikin. Jokiuomaa on 

suoristettu uittoa‐ ja kuivatusta varten. Yläpuolisten järvien haittavaikutusten vähentämiseksi joen 

yläosaa on uudelleen nostettu Konttikosken padolla. Miltei jokaista koskea on padottu ja muutettu myös 

vesilaitosten vuoksi. Uoman poikki on rakennettu myös sähkö‐, vesihuolto‐ ja tielinjoja. Koko uoman  

  50

 

pituudelta on myös harvakseltaan vakituista‐ ja vapaa‐ajanasutusta. Vispilänjoen luontoarvoja 

tarkastellaan kunkin kosken kohdalla erikseen.    

 

8.6.1  Konttikoski 

 

  Konttikoskeen liittyvät oheistiedot löytyvät seuraavista kuvista ja liitteistä: 

Kuva 2  Alueen yleiskartta (2a‐2b) 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 5a  Hankealueen pituusleikkaus (5a) 

Liite 18  Konttikosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja 

kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet 

Liite 19  Konttikosken poikkileikkaukset 

Kohdealueen kuvat 4, 8 ja 55–70. 

 

Sijainti, mitat ja kuvat: Konttikoski on Vispiläjoen ylin koski. Se virtaa pääasiassa NW‐SE‐suuntaisesti, 

mutta mutkittelee parissa paikassa voimakkaasti (kuva 2a). Koski on noin 570 m pitkä, 4–16 m leveä ja 10 

metriä pudottava (kaltevuus 1,7 %). 

 

Ominaisuudet: Vispilänjoen yläosa muuttui hidasvirtaiseksi suvantoalueeksi, sen jälkeen kun 

Konttikoskeen rakennettiin pohjapato Iso‐Lampsin vesipinnan nostamiseksi. Kosken niskan ylittää 

paikallistie siltoineen ja viljelykset ulottuvat molemmin puolin uoman läheisyyteen. Käytöstä poistetut 

myllyrakennukset sijoittuvat kosken vasemmalle rannalle, kalankasvatusaltaat puolestaan molemmille 

lähirannoille. Myllykosken yli on rakennettu kevyt kävelysilta sekä kala‐altaan vesitykseen tarkoitettu 

putki. 

Myllykoskea seuraa kaarresuvanto sekä metsäinen, kapea ja kivikkoinen koski. Viimeksi mainittu levenee 

alaosastaan monimuotoiseksi uomaksi ja päättyy paalulla 3+20 välisuvantoon. Molemmilla rannoilla on 

rantakiinteistö. Paalulla 2+25 on kivinen pohjapato, jolla pidetään suvannon vesikorkeutta normaalia 

ylempänä. Pohjapatoa seuraa varsin erämainen, metsäinen ja kevyesti perattu koskiosuus. Paalulla 1+10 

ympäristö muuttuu avoimeksi. Vasemman rannan läheisyydessä on laaja peltoalue ja oikea ranta‐alue on 

asuttua pihapiiriä kosken alarajalle saakka.     

 

Materiaalit ja ajoura: Kaikki Konttikoskessa tarvittava sora‐aines on kuljetettava muualta. Myös 

keskisuurta ja poikastuotantoon soveltuvaa päänkokoista kiveä tarvitaan runsaasti etenkin ennen 

välisuvantoa sekä suvannon jälkeisellä koskijaksolla. 

Konttikosken oikean rannan läheisyyteen on tieyhteys koko kosken pituudelta. Ranta‐asutuksen vuoksi 

kunnostuskohteen alaosan sopivin ajoura näyttäisi kulkevan peltoalueen kautta. Ranta‐alueen jyrkkyys ja 

pihapiirit rajoittavat koneiden käyttöä vain muutamassa kohdin.  

Luontoarvot: Konttikosken alueelta ei löydetty harvinaisia tai uhanalaisia kasveja eikä muitakaan 

luontoarvoja. Tämän vuoksi alueen luontoarvoista ja niiden huomioon ottamisesta ei myöskään annettu 

erityisiä suosituksia (liite 3). 

 

 

  51

 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

 

Konttikoski on hankealueen toiseksi pisin koski. Sen keskeisiä kunnostustavoitteita ovat 

pohjapatoalueen läpikulun parantaminen sekä virtavesilajien tuottavien elinympäristöjen lisääminen ja 

parantaminen sekä alueen kulttuuriarvojen huomioiminen. 

 

(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 5+75 paalulle 0‐15. 

(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti 

koski jakaantuu neljään perusalueeseen: myllyalue (patosuvanto‐myllykoski), kaarrekoski 

(kaarresuvanto‐myllysuvanto), metsäkoski (välisuvanto‐saunasuvanto) ja alakoski (sauna‐peltokaarre). 

Myllypadon ja kylätien välisellä alueella (pl 1+90‐0+90) kunnostus tehdään kevyenä ja kylätiestä 

alavirtaan voimallisemmin. 

 

Pl 5+75–5+15: Myllysuvannon vallitsevia vedenkorkeuksia ei muuteta. Padon yläpuolelle sijoitetaan 

muutama yksittäinen lohkare suoja‐ ja maisemakiviksi (kuvat 8 ja 55). Myllyn ranta‐aluetta vahvistetaan 

ja roompoolikiveyksen joukkoon asennetaan muutama kookas luonnonkivi. Padolta välipeiliin (5+20) 

ulottuva pääuoma pidetään koskimaisena, mutta varmistetaan vaelluskalojen sujuva nousureitti 

pohjapadon ohi (kuva 58). 

 

Pl 5+15─4+50: Tämä uomajakso on perattu kanavamaiseksi ja perkauskiviaines on käytetty osittain 

rannalla olevien kala‐altaiden tukemiseen (kuvat 57 ja 58). Myllykosken jyrkimmän pudotuksen alle 

(5+15) muotoillaan leveä ja syvähkö välipeili, jossa nousijat voivat levähtää ennen kuohukoskea. 

Kanavamaisuutta hävitetään ja kiitovirtausta heikennettään rantalaajennoksilla (= vanhaa uoma‐aluetta) 

ja pohjakynnystyksillä. Samalla virtaus saadaan mutkittelevaksi ja monimuotoisemmaksi. Rannalle 

nostettu pienkiviaines käytetään poikastuotantoalueiden kerroskivikkoihin. Lisääntymisalueita 

sorastetaan pääasiassa jakson puolivälistä alavirtaan. Alasuvanto jää levähdysalueeksi ja sen 

ulkokaarretta suojataan virran kulutukselta (kuva 59). Suvannon pohjalle sijoitetaan muutama 

vedenalaiskivi. 

Pl 4+50─4+00: Kapea koskialue, jota väljennetään pääosin oikealta rannalta. Matalia ja syöpymäherkkiä 

kohtia vahvistetaan (kuva 60). Harvahko lohkarekiveys. Uoman reuna‐alueille rakennetaan 

poikaskivikkoa.  

Pl 4+00─3+20: Erittäin monimuotoinen niva‐koskialue, jossa elinympäristöjä kaikille ikäryhmille. Tällä 

hetkellä vesitys on tehoton, pohja tasamatalaa ja kiveykset hajallaan. Korkeat rantatörmät 

mahdollistavat voimallisetkin kunnostustoimet. Vasen ranta ajokelvoton, mahdollinen ura talon (or) 

pohjoispuolitse. Vesitys johdetaan koko vuoden pääuoman vasenta reunaa sekä oikean rannan 

saunauoman kautta. Paalulla 3+25 (vr) tehostetaan vasemman rannan virtausta (kuva 61). Keskiuoman 

virrankieltä hajotetaan kookkailla suojapaikkalohkareilla, jotka jatkavat virta‐aluetta suvantoon päin. 

Hajallaan olevia pienkiviryhmiä kootaan sopiville paikoille särkkämäisiksi kerroskivikoiksi. Samalla 

huuhdotaan kiviryhmien päälle kasvaneita turpeita pois. Paalulla 3+38 (or) aukaistaan perkausniemen 

juureen läpikulkuväylä ja saman rannan pienuomat kunnostetaan poikastuotantoalueiksi.  

 

Pl 3+20─2+25: Välisuvanto, jonka vasemmalla rannalla kesäasunto (kuva 62). Paalulla 2+95 on laituri ja 

uimapaikka. Suvantoalueen kunnostustoimenpiteet kohdistetaan ainoastaan sen yläpäähän (kookkaita 

yksittäisiä lohkareita) ja alapäähän (”saunapato”). Viimeksi mainittua on tarkoitus harventaa mutta 

pidentää, jolloin nykyiset vedenkorkeudet pysyvät nykyisenkaltaisina (kuva 63). 

 

  52

 

Pl 2+25─1+25: Metsäinen, voimakkaasti perattu ja moniuomainen jokijakso. Sen rannat ovat varsin 

matalat, joten voimakkaita lisäkiveyksiä ei voida tehdä. Lähirantoja voidaan käyttää lyhytaikaiseen 

yliveden viivytykseen. Uomajakso soveltuu erinomaisesti vanhempien kalojen elinalueeksi. Rytmitetään 

pikkusyvänteiden ja suojakivikoiden ketjuksi. Oikean rannan perkaussaarekkeiden takaa aukaistaan kaksi 

kapeaa poikasuomaa. Ennen aukaisua tarvitaan ryteikön raivaamistoimia. Jakson loppuosassa tehdään 

myös poikastuotantoaluetta ja virtauksen hidastusta. 

Pl 1+25─0‐15: Metsäjakson jälkeen uoma tulee avoimeen ja asuttuun ympäristöön (kuvat 63─65). 

Samalla se pudottaa koskimaisena useassa portaassa ja rauhoittuu alaosastaan hidasvirtaiseksi 

peltomeanderiksi. Oikea ranta‐alue on pihapiiriä, kun taas peltoalue tulee uoman läheisyyteen 

vasemmalla rannalla. Koneiden ja lisämateriaalin tuonti on myös helpointa täältä vasemman rannan 

kautta. Saunarakennuksen kohdalle (1+12) on rakennettu kivipadotuksella uimapaikka ja se yli 

kävelysilta, johon on kiinnitetty myös uimatikkaat (kuvat 9 ja 66). Kosken alaosassa, oikealla rannalla on 

pihalammikko, joka ottaa vetensä ylävirrasta (0+50; kuva 69). 

Kunnostuksessa vasemman rannan avoimet, kapeat saariuomat (1+20‐0+85) muutetaan hyvin 

vesittyviksi poikaspuroiksi. Pääuoman puolella ”saunapato” luonnonmukaistetaan koskimaiseksi 

kynnykseksi. Kynnysten kiviaineksessa käytetään myös kookkaampaa kiviainesta tasakokoisuuden 

hävittämiseksi. 100 metrin uomaosuus kosken alaosassa rytmitetään pienten välipeilien ja 

koskikynnysten sarjaksi, jota täydennetään rantakaistoille kunnostettavilla poikasten suojapaikka‐alueilla 

(kuvat 67 ja 68). Jakson alaosassa kiveystä harvennetaan yksittäisiksi suojapaikkalohkareiksi (kuvat 69 ja 

70).   

 

(c) Erityistoimenpiteet    

Myllysuvannon pohjapato (5+60) on koko uoman poikki rakennettu ponttikynnys, jossa ei ole vaelluksen 

turvaavaa alivesiaukkoa (kuva 8). Tilanteen korjaamiseksi rakenteeseen tehdään kaksi 30 cm leveää 

aukkoa, toinen pääuoman keskiosaan ja toinen oikean rannan sivu‐uoman keskelle (kuva 56). Aukkojen 

tulee olla aina vesittyneitä ja niiden vesisyvyys pitäisi olla ainakin 20 cm. Aukkojen lähialueet ylä‐ ja 

alavirtaan muotoillaan ja kivetään siten, että vaeltajat löytävät aukon helposti sekä pääsevät uimaan sen 

ohitse liiaksi rasittumatta. Aukkojen lähialuetta muotoillaan myös niin, että aukkovaikutus kompensoituu 

toisen kohdan lisäkiveyksellä. 

 

Ns. saunapatojen luonnonmukaistaminen tehdään kolmella kohtaa (2+25, 1+05, 0+50; kuvat 63 ja 66). 

Kivistä rakennetut, suoraviivaiset ja tasakorkuiset pohjapadot ovat sekä maisemallisesti torsoja että 

ekologisesti kyseenalaisia. Nämä padot korvataan vaihtelevankokoisesta kiviaineksesta rakennetuilla 

rakenteilla, jotka näyttävät ulospäin lyhyeltä koskipätkältä. Patoon tehdään alivesiä varten vähintään yksi 

selvä nousuväylä.  

Konttikosken yläjuoksulla on neljä kala‐allasta, joita ei ole käytetty vuosiin. Kolme altaista on 

myllykosken oikealla ja yksi, suurempi allas kosken vasemmalla rannalla. Altaiden vesitys on hoidettu 

pohjapadon yläpuolelta. Suuren altaan (vr) vesitysputki on viety ilmateitse uoman ylitse (kuva 58). Koska  

kalankasvatus on loppunut, on syytä selvittää altaiden vesityksen vaikutus luonnonuoman alivesiaikaisiin 

vesimääriin. Uoman yli rakennettu vesiputki on myös maisemallinen rasite. 

 

Uoman ylitse on rakennettu kolme siltarakennetta (4+95, 1+12 ja 0+90). Keskimmäinen näistä on 

hyväkuntoinen, kaksi muuta selvästi huonokuntoisempia. Mikäli näitä rakenteita ei enää käytetä, tulee 

ne joko kunnostaa tai poistaa vaaraa‐aiheuttavina käytöstä.     

Keskikosken oikealla rannalla oleva perkausniemeke katkaistaan juurestaan vedenvaihdon 

parantamiseksi. Katkaisukohta vahvistetaan ja viimeistellään poikastuotantoa varten. Muita poikasuomia  

  53

 

kunnostetaan paalukohdilla 5+50‐5+30 (or), 2+10‐1+75 (or), 1+25‐1+05 (vr) ja 1+00‐0+80 (vr). 

 

Huomattavampaa rantaryteikön poistoa tehdään paalualueella 2+25‐1+80 (or) ja 0+75‐0+00 (vr). 

Äkillisten tulvatilanteiden torjunnassa tarvittaviin lyhytaikaisiin veden viivytyksiin soveltuvia ranta‐

alueita on esimerkiksi oikean rannan paalualueilla 2+00 sekä 0+30‐0+00. 

 

8.6.2  Raiviokoski 

Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat: 

 

Kuva 2a  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 3  Luontoarvot  

Liite 5b  Hankealueen pituusleikkaus 

Liite 21  Raiviokosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja 

kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet  

Liite 22  Raiviokosken poikkileikkaukset 

Liite 23  Raiviokosken kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen kuvat 5 ja 71–84.   

 

Sijainti, mitat ja kuvat:  Konttikosken jälkeen Neulajoki laskee suvantoalueelle, tekee meanderimutkan 

ja jatkaa hidasvirtaisena uomana Raiviokoskelle. Se on 420 m pitkä, 3‐11 m leveä 

ja lähes 6 metriä pudottava (kaltevuus 1,4 %) uomajakso.    

Ominaisuudet:  Raivionkoski alkaa hidasvirtaisesta, syvähköstä suvannosta, jonka vasemmalla 

rannalla on kapea heinikkovyöhyke ja sen takana pelto. Suvannon oikealla 

rannalla on asuttu kiinteistöalue, jonka rantatörmälle on kaivettu kala‐allas ja 

sen ylittävä maisemasilta (kuva 71). Kunnostusalue alkaa noin 30 metriä 

alavirtaan tämän kiinteistön etelärajasta.  

  Kunnostettava uomajakso kaartaa pellon alakulmasta (noin 4+40) kaakkoon ja 

jatkaa kaakkoon metsäisenä ja nivamaisena uomana. Vasemmalla puolen on 

hakkuuaukea ja oikealla rannalla tiheä sekametsä. Rannat ovat melko matalat. 

Paalulla 3+15 veden virtaus kasvaa, ranta‐alueet nousevat ylemmäksi ja uoma 

kaartaa vasempaan. Uoman on myös perattu voimakkaasti molemmille rannoille 

uomaa. Uoma putoaa sitten kapeana, kuohuvana koskena maantien kaarisillalle. 

Uoman oikealle rannalle jää vanha kalankasvatuslammikko, jonka purkuputki 

yhtyy koskeen vähän ennen siltaa. 

  Sillan alavirranpuolella uoma jatkaa mutkittelevana sahi‐suvanto‐vuorotteluna 

runsaat 200 metriä ennen kuin muuttuu hidasvirtaiseksi suvannoksi. Uoman 

oikea ranta on varsinkin tien jälkeen huomattavan jyrkkä ja vyöryvä, 

myöhemmin pihapiirin avointa rantaa. Vasen ranta on laakeampaa ja metsäistä. 

Paalulta 2+00 paalulle 1+60 kulkee vanha myllykanava (kuva 5). Myllystä on  

  54

 

  jäljellä enää jäänteitä lohkokivisestä perustuksesta.     

 

Materiaalit ja ajoura:   Raiviokosken yläosassa tarvitaan vain vähän lisäkiveä, mutta kaikki sora on 

kuljetettava muualta. Sillan jälkeisellä uomaosalla osa sorasta saadaan uomasta, 

mutta lisäkiveä tarvitaan enemmän kuin yläjuoksulla.  

Koskelle on hyvä perustieyhteys. Ylävirran ajoura olisi luontevinta vasemman 

rannan aukon kautta. Sillan luona on parempi operoida kala‐altaan puolelta. 

Alavirran yläosan ajoura voisi kulkea vanhan myllyuoman (vr) sivuitse, kun taas 

toimialueen alaosaan päästään helpommin oikealta rannalta kiinteistön rajaa 

myöten.   

Luontoarvot:   Raiviokosken alueelta ei löydetty harvinaisia tai uhanalaisia kasveja eikä 

muitakaan luontoarvoja. Tämän vuoksi alueen luontoarvoista ja niiden 

huomioon ottamisesta ei myöskään annettu erityisiä suosituksia (liite 3). 

 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

 

Raivionkoskella ei ole vaellusesteongelmia. Kosken kunnostuksen perustavoitteena onkin 

vesielinympäristöjen kaksinkertaistaminen ja niiden laadun parantaminen. Erityishuomiota kiinnitetään 

myös sillan alavirranpuoleisen eroosiorinteen (or) vahvistamiseen. 

 

(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 4+30 paalulle 0‐20.   

(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti 

koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: matalarantainen yläniva (4+30‐3+30), kivinen koskiuoma 

(3+30‐1+90) ja sahi‐suvanto‐jakso (1+90‐0‐20). Ylimmän alueen kunnostus tehdään kevyempänä kuin 

alemmilla virranosilla. 

Pl 4+30–3+30: Toimenpidealueen yläpuolinen suvanto varsin matalarantainen, joten suvannon vallitsevia 

vedenkorkeuksia ei muuteta. Kiveykset tehdään harvana, yksittäisinä pinta‐ ja vedenalaislohkareina 

(kuvat 71 ja 72). Vakaat rantakoverot säilytetään. Uomaan kaatuneet runkopuut pätkitään ja sijoitetaan 

kiviaineksen kanssa pohjalle. Rannalle nostetut kivet (ei maakivet) vedetään uomaan suojakiviksi. 

Oikealla rannalla tiheikön raivausta. Jakson loppuun muotoillaan ympäristöään syvempi peilialue.  

Pl 3+30‐2+35: Edellisen peilialueen jälkeen uoma kapenee ja muuttuu voimakkaasti peratuksi, syväksi ja 

kapeaksi kuohukoskeksi, jossa eliöstön on vaikea löytää suotuisia asuinalueita. Myös kosken ohittaminen 

vesieläimille on haasteellista. Jakson yläosasta on muotoiltavissa erinomainen poikasalue (3+30‐3+00; 

kuva 73). Myös vasemman rannan koveroita hyödynnetään suojapaikkoina. Kyseisen välipeilin jälkeen 

kunnostuksen painopiste on kosken ohitettavuudessa. Kapeaa ja syvää uomaa levennetään/korotetaan 

sekä kynnystetään 4‐5 kynnys‐peili‐rakenteella (kuvat 74 ja 75). Kunnostettaessa on tärkeää varmistaa, 

että kynnyksissä on selkeä alivesiaukko. Kosken rauhoittamisessa käytetään uoman molemmilla rannoilla 

olevaa alkuperäistä pohja‐ainesta. Oikean rannan käytöstä sovitaan tarkemmin maanomistajan kanssa. 

Sillan alusta jätetään varjoisaksi suojapaikaksi, jonka ylä‐ ja alavirranpuolelle rakennetaan kynnykset 

veden nostamiseksi ja virtauksen rauhoittamiseksi. Myös sillan näkemäalue uomansuuntaan avataan. 

Pl 2+35‐0+85: Sillan alapuolelle pieni kivikynnys, jolla pidetään sillanalustan vesitys riittävänä (kuva 76). 

Tämän jälkeen monimuotoiseksi koskijaksoksi suvantomutkaan (‐1+80) saakka (kuva 77). Vasenta rantaa 

vahvistetaan ja virtausta hajotetaan myös oikealle rannalle, johon syvennetään ja kivetään kapea 

poikasuoma. Sen oikeaa reunaa vahvistetaan.  Mutkasuvannon vesikorkeutta nostetaan ja kaarteen  

  55

 

 

oikeanrannan eroosio‐suojausta parannetaan (vrt. c‐kohdan vyörymäkohdan suojaus; kuva 79). Uomaväli 

suvannosta paalulle 1+50 kunnostetaan rauhallisesti virtaavaksi poikastuotantoalueeksi, jossa 

monimuotoinen kiveys‐ ja virtausvaihtelu (kuvat 78, 80 ja 81). Vanhan myllykanavan alapää jätetään 

avoimeksi. Uomaosuus 1+50‐0+85 muotoillaan kookkaamman kalan elinalueeksi, josta löytyy syviä 

peilikohtia ja voimakasvirtaisia, kapenevia kuohukohtia. Ulkokaarteisiin jätetään riittävä rantasuojaus.  

Pl 0+85‐0‐20: Lammikkosuvannon (0+85) jälkeinen uomaosuus on aluksi hidasvirtaista koskea, joka 

vaihtuu niva‐alueeksi ja lopuksi syvähköksi ja pehmeäpohjaiseksi suvannoksi (kuvat 82─84). Keskelle 

lammikkosuvantoa muotoillaan kaksi monikerroksellista kivisaareketta, joilla vesi ohjaan molempia 

rantoja myöten. Paalun 0+50 kohdille padottu uimapaikka säilytetään, mutta keinotekoista ”saunapatoa” 

muutetaan luonnonmukaisemmaksi koskikavennukseksi. Alaosan sora‐hiekkapohjaisia alueita 

täydennetään muutamilla yksittäisillä lohkareilla, joista osa jää uppokiviksi. Etenkin vasemman rannan 

tuntumaan tuodaan päänkokoista kiviainesta poikasten suojapaikoiksi.  

 

(c) Erityistoimenpiteet    

Raiviokoskessa on kolme kalankasvatusallasta. Kaksi altaista sijaitsee maantien yläpuolella, kosken 

oikealla rannalla (Pl 3+00‐2+50) ja yksi tien alavirranpuolella, oikean rannan pihapiirissä (Pl 1+20‐1+00). 

Altaat on rakennettu kalankasvatusta varten 1980‐luvulla. Sillan yläpuolella olevassa altaan 

poistokanavassa on myös pienturbiini. Viimeksi mainittua ei saatu koskaan toimimaan halutalla tavalla ja 

kalankasvatustakin harjoitettiin vain lyhyen ajan. Altaiden omistajalla on suunnitelmissa muuttaa tien 

yläpuolinen allasalue lähirantoineen eräänlaiseksi ”metsäpuistoksi”.  

Omistajan kanssa suunnitellaan nyt ratkaisuista, joissa molempien tavoitteet voidaan riittävästi 

huomioida. Kunnostajan kannalta tärkeää olisi saada mataloitettua altaan uomanpuoleista vallia niin, 

että uomaa voitaisiin turvallisesti levittää vanhan uoman leveyteen ja käyttää muotoilussa myös uoman 

pohjalta perattua kiviainesta. Toisaalta vesitysjärjestely pyritään ratkaisemaan niin, että alivesillä kaikki 

vesi ohjautuu luonnonuomaan. Tällöin altaan poistoputki suljetaan veden pysyttämiseksi altaassa. 

Altaiden omistajan yhteystiedot: Pasi Reunanen, Raiviokoskentie 365, 41 940 Vesanka. 

 

Raiviokosken mylly on sijainnut kosken vasemmalla rannalla. Rakennuksen kivijalan jäänteitä löytyy 

paalulta 1+70. Käyttövesi myllyyn ohjattiin joesta kanavalla (pl 2+05‐1+60). Kanavan yläpää on täytetty, 

mutta alapää on vielä maastossa nähtävissä (kuva 5). 

 

Tien alavirranpuoleinen jokikaarre on jyrkkä ja vyöryvä (or; 2+00‐1+70; kuva 79). Kyseinen rinnealue on 

sortunut useaan kertaan ja osittain täyttänyt myös alla olevaa suvantoa. Tilanteen vakiinnuttamiseksi 

alueella tulisi tehdä eroosiosuojaustoimenpiteitä. Rinteen juuriosa vahvistetaan ensin kookkaalla 

lohkareaineksella. Ylemmät osat katetaan sitten geotekstiilillä ja pienikokoisemmalla kiviaineksella, jonka 

päälle levitetään pohjamaata nurmetukselle. Rinteen yläosan törmällä kasvavat suuret kuuset ovat 

rinteen pysyvyyden kannalta suuri riskitekijä. Ennen suojaustoimenpiteitä tulisikin harkita, puiden 

latvaosien katkaisua. Suvannon vesipinnan nostolla (= vesipaineen kasvattamisella) voidaan myös jonkin 

verran lisätä maamassojen paikallaan pysymistä.  

 

8.6.3  Kinnarinkoski 

Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat: 

 

Kuva 2a  Alueen yleiskartta 

  56

 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 3  Luontoarvot  

Liite 5b  Hankealueen pituusleikkaus 

Liite 24  Kinnarinkosken pintakartta, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

sähkökoekalastusalueet  

Liite 25  Kinnarinkosken poikkileikkaukset 

Liite 26  Kinnarinkosken kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen valokuvat 10 ja 85–88.   

 

Sijainti, mitat ja kuvat:  Vajaa 400 m Raiviokosken jälkeen Vispilänjoki kapenee Kinnarinkoskeksi. Se on 

170 m pitkä, 4‐13 m leveä ja 2,2 m pudottava (kaltevuus 1,3 %) virtavesijakso. 

   

Ominaisuudet:  Kinnarin peltosuvannossa Vispilänjoki virtaa hidasvirtaisena suvantona. 

Suvantoon laskee molemmilta puolin kuivatusoja. Suvantoa reunustaa 

heinittynyt ja osin pajukkoinen rantaterassi. Vasemmalla rannalla sijaitseva 

luonnonsuojelualue alkaa paalulta 1+30. Varsinainen koskijakso alkaa noin 

paalulta 1+55, jossa uoma kaartaa loivasti ja virtaus kiihtyy. Oikealla rannalla on 

useita vakaita koveroita. Paalun 1+20 jälkeen uoma muuttuu kivikkoisemmaksi, 

paikoin kuohuvaksi. Suvantomutkassa  0+90 uoma kaartaa voimakkaasti oikealle 

ja laskee tasakapeana ja vähäkivisenä alasuvantoon (0+00). Loppusuoran 

puolivälissä (0+50) pääuomaan laskee vasemmalta puro.  

  Kinnarinkosken rannat ovat kauttaaltaan kohtalaisen matalat, mikä on otettava 

huomioon kiveyksen voimakkuudessa. 

Materiaalit ja ajoura:   Kaikki Kinnarinkosken kunnostuksessa tarvittava sora‐aines on kuljetettava 

kosken ulkopuolelta. Lisäkiveä tarvitaan etenkin kosken yläosassa sekä 

loppusuoralla.  

 

Materiaalikuljetukset ja koneajot on luontevinta tehdä vasemmalla rannalla 

kulkevalta tieuralta, joka kulkee lähimmillään noin 30 m päässä uomasta. Kosken 

yläosaan päästänee peltoalueen ja alaosaan puronvartta myöten.   

Luontoarvot:   Kinnarinkoskessa on kohtalaisen runsas kirjojokikorennon esiintymä, jonka 

elinolosuhteet tulisi turvata. Myös koskikara käyttää aluetta muutonaikaisena 

levähdyspaikkana. 

  Ojalan luonnonsuojelualueella (YSA207508) on sen luonnontilan muuttamista 

rajoittavia rauhoitusmääräyksiä, jotka on otettava huomioon kunnostuksessa ja 

koneiden siirtoreittiä suunniteltaessa. Luonnonsuojelualueella on todettu myös 

liito‐oravaesiintymä. 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

 

Kinnarinkosken ainoa perustavoitteista poikkeava asia on sivupuron (0+50) rumpurakenteen 

muuttaminen nousukelpoiseksi. 

  57

 

(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 1+80 paalulle 0‐20. 

(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti 

koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: hidasvirtaiseen yläjuoksuun (1+80‐1+30), kiviseen ja 

koskimaiseen keskikoskeen (1+30‐0+90) sekä nivamaiseen, suoraan alakoskeen (0+90‐0‐20). 

Pl 1+80–1+30: Matalarantaisuutensa vuoksi kiveykset tällä jaksolla tehdään yksittäisillä suojalohkareilla 

ja niin harvana, etteivät vallitsevat vedenkorkeudet muutu (kuva 85). Kosken niska sijoitetaan paalulle 

1+55, jonka jälkeen kiveystä tihennetään ja suora virtaus hajotetaan. Vakaat rantakoverot jätetään 

paikoilleen. Perkausvallin levityksellä saadaan liiaksi puristunutta virtausta rauhoitettua. 

1+30─0+70: Tällä alueella jarrutetaan ylisuurta päävirtausta kivisärkillä ja keskivirran lohkareilla, jolloin 

rantavirtaukset voimistuvat (kuvat 86─89). Samalla ranta‐alueilla syntyy laadukkaita 

poikastuotantoalueita. Mutkan alueelle jätetään myös selvät peilialueet.   

0+70─0‐20: Tasaleveä ”lentokenttäpohja” on suvantoa edeltävää kiviryhmää (0+00) lukuun ottamatta 

huomattavan yksitoikkoinen (kuva 90). Tämän vuoksi tätä uomaosaa rytmitetään kolmella 

suvantoaltaalla sekä pienemmillä levähdysalueilla. Keskivirtaan sijoitettavilla yksittäislohkareilla ja 

kerrossärkillä hidastetaan virtausta ja käännetään uusille ranta‐alueelle rakennettaville 

poikastuotantoalueille. Paalukohdalle 0+12  tehdään kivikuristusta, jolla saadaan virtausta uudelleen 

kiihdytettyä. Alaosan (0+00‐>) sahimaisuutta ja  poikkikiveystä hajotetaan pidemmälle matkalle 

suvannon suuntaa, samalla kun hajotetaan keskiuoman virtausta ranta‐alueille. Kiveys päättyy harvaan 

lohkarekiveykseen. 

 

 (c) Erityistoimenpiteet    

Paalualueet 1+80 (vr), 0+75 (or) sekä alasuvanto (vr, or) soveltuvat ylivesien lyhytaikaiseen 

tulvittamiseen ja haitta‐ainesten laskeuttamiseen.  

 

Kinnarintie ylittää Kitusenpuron paalulla 0+50. Puro laskee kirkasvetiseltä lähteikköalueelta ja yhtyy 

pääuomaan paalulla 0+50 (vr; kuva). Puron alaosa sopii erinomaisesti pienten poikasten elinalueeksi. 

Mikäli poikastuotantoaluetta halutaan laajentaa ylävirtaan, se edellyttää ylitysrakenteen vaihtamista 

kaarirumpuun tai putkisiltaa, joka upotetaan riittävän syvälle (kuva 10). Nykytilannetta voidaan osittain 

parantaa myös rummun alavirran puolista uomaa kynnystämällä niin, että alavesi saadaan rummun 

alareunan yläpuolelle. 

Alasuvanto (vr & or; 0+00‐>) on kasvanut molemmilta rannoiltaan umpeen. Umpeenkasvun 

hallitsemiseksi molempien rantojen liettymäalueita perataan ja niille johdetaan tehostetusti virtausta. 

Viimeksi mainittu toteutetaan alakosken kiveyksellä, jolla ohjataan vettä keskivirrasta ranta‐alueille. 

 

8.6.4   Tammikoski 

Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat: 

 

Kuva 2a  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 3  Luontoarvot  

Liite 5b  Hankealueen pituusleikkaus 

  58

 

 

Liite 27  Tammikosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja 

kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet  

Liite 28  Tammikosken poikkileikkaukset 

Liite 29  Tammikosken kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen kuvat 91–104.   

 

Sijainti, mitat ja kuvat:  Tammikoski on 430 m pitkä, 3‐14 m leveä ja lähes 6 metriä pudottava (kaltevuus 

1,4 %) uomajakso.   

Ominaisuudet:  Kinnarinkosken jälkeen Vispilänjoki virtaa hidasvirtaisena suvantona luoteesta 

kaakkoon. Noin 350 m päässä uoma kuristuu uudelleen koskijaksoksi, joka alkaa 

mietona peltonivana, voimistuu tämän jälkeen mutkittelevaksi ja voimakkaasti 

peratuksi koskijaksoksi. Keskikosken vasemmalla rannalla on ollut vesilaitos, 

myöhemmin myös suksitehdas. Paikalla on edelleen rakenteiden kivijalkoja, 

rakennusten osia sekä toimintaan liittyvää ruostunutta rautaromua. Sillan 

jälkeen uoma virtaa peltoalueella, jossa vesi on uurtanut uomaa syvälle. 

Rantatörmät ovat paikoin pystysuorat ja romahtaneet.  

  Yläosan ranta‐alueet eivät ole erityisen herkkiä tulvimiselle. Kosken 

alijäähtyminen ja sen aiheuttama hyytäminen kuitenkin jonkun verran lisää 

tulvaherkkyyttä.  

Materiaalit ja ajoura:   Sillan ylävirran puoleisilla osuuksilla perkauskiveä on kohtalaisesti, alavirran 

peltorannoilla vähemmän. Suurin lisämateriaalitarve on keskikoskessa (3+25‐

2+40), jossa kiveä tarvitaan huomattavasti sekä suojaukseen, pohjakynnyksiin 

että suojapaikkojen rakentamiseen. Toimenpidealueen alaosaa lukuun 

ottamatta kaikki sora‐aines on kuljetettava muualta.  

  Luontevimmat ajourat löytyvät uoman itärannalta (= vasen ranta), jossa pellot 

ulottuvat monin paikoin rannan läheisyyteen. Haasteellisinta on kuljettaa 

lisämateriaali keskikoskelle, jonne pyritään vanhaa myllyuraa myöden.   

Luontoarvot:   Tammikosken luontoinventoinneissa on löydetty kohtalaisen runsas 

kirjojokikorentoesiintymä, jonka elinolosuhteet tulisi turvata. Vesimittarin osalta 

korostetaan kunnostuksen logistista suunnittelua sekä lajille ominaisten 

rikkonaisten ja hidasvirtaisten alueiden säästämistä. Liito‐oravaesiintymän 

tukemiseksi suositellaan kolopuiden säästämistä ja lehtipuutiheikköjen läpi 

tehtävien ajourien määrän minimoimista.  

 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

 

Tammikoski on keskipitkä ja ympäristöltään varsin vaihteleva virtavesialue. Yläosan ”saunapatoa” 

lukuun ottamatta uomassa ei ole ihmisen rakentamia vaellusesteitä tai –hidasteita. Keskikosken 

jyrkkyys ja veden keskittyminen ovat kuitenkin tekijöitä, jotka edellyttävät moniportaista kynnystystä 

alivesiaukkoineen. Kosken alaosassa tarvitaan jyrkkien peltorantojen mittavampaa eroosiosuojausta. 

Muutoin toimet ovat kunnostuksellisia perustoimenpiteitä. 

 

  59

 

(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 4+35 paalulle 0‐20. 

(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti 

koski jakaantuu neljään perusalueeseen: hidasvirtaiseen ylänivaan (4+35‐3+40), putousmaiseen ja 

kuohuvaan keskikoskeen (1+90‐2+50, kanavamaiseksi perattuun koskijaksoon (2+50‐0+60) ja syvähköön 

erosoituneeseen alanivaan (0+60‐0‐20). Näistä perusalueista kaksi keskimmäistä ovat selvästi muita 

vaativammat. 

Pl 4+35–3+40: Toimenpidealueen yläpuolinen suvanto on varsin matalarantainen, joten suvannon 

vallitsevia vedenkorkeuksia ei muuteta. Kiveykset tehdään harvana, yksittäisinä pinta‐ ja 

vedenalaislohkareina. Perkaussaren (4+00‐3+85) ympärille ja etenkin saaren oikealle puolelle 

kunnostetaan poikastuotantoalue (kuva 92). Viimeksi mainittu tarvitsee myös tehostettua virranohjausta 

pääuomasta. Vakaat rantakoverot säilytetään. Uomaan kaatuneet runkopuut pätkitään ja sijoitetaan 

kiviaineksen kanssa pohjalle. Rannalle nostetut kivet (ei maakivet) vedetään uomaan suojakiviksi. 

Oikealla rannalla on tiheikön raivausta. Jakson loppuun muotoillaan ympäristöään syvempi peilialue.  

Pl 3+40‐2+50: Hieno, S‐muotoinen koskialue, joka sijaitsee metsän suojassa. Koskessa on useita äkillisiä 

pudotuksia, joissa ei ole selvää nousuväylää (kuvat 93─96). Kohteen ensisijainen kunnostustehtävä on 

kynnystää uomaa luonteviin nousujaksoihin ja lepoaltaisiin. Kynnyksiin tehdään selvät ja kestävät 

alivesiaukot. Vasempaan rantaan keskittynyttä päävirtausta hajotetaan kuivissa ja matalissa kohdissa 

vastakkaiselle rannalle (kuva 95). Saman rannan poikastuotanto‐olosuhteita parannetaan myös 

suojarakenteiden ja rantavarjostuksen osalta. Nousun kannalta on tärkeää, että kosken alla on riittävän 

suojaisa lepoallas, jossa kalat voivat kerätä voimiaan ennen voimakkainta ponnistusta. 

Pl 2+50‐0+60: Jakson yläosa maantiesiltaan saakka on hyvin kanavamainen: suora, kapea, suojaton ja 

nopeasti virtaava. Jakson oikea ranta on esteettisesti kaunis ja hyvin hoidettu. Sen sijaan vasen ranta on 

risukkoisempi ja pääosa perkausmateriaaalista on läjitetty tälle puolelle (kuva 98). Kunnostuksessa 

palautetaan joen mutkitteleva virtaus avaamalla uomaan lahdekkeita ja ohjaamalla kiveyksellä virtaus 

kulkemaan näiden lahdekkeitten kautta. Suoraa kiitovirtausta rikotaan ja ohjataan sijoittamalla 

keskiuomaan virtausta jakavia kivisärkkiä tai kookkaita yksittäiskiviä. Pienpoikasalueet rakennetaan 

pääasiassa rannan tuntumaan. Ennen siltaa (1+85) kiveystä harvennetaan ja kiveämisessä käytetään 

lähinnä yksittäislohkareita. Sillan alusta jätetään varjoisaksi leposyvänteeksi (kuva 99). Siltasuvannon 

jälkeinen koskialue muutetaan koskialueeksi, jossa on kaksi, monikerroksellista ja aina vesittynyttä 

uomasärkkää. Ranta‐alueiden vedenvaihtoa parannetaan perkauskivikasoja hajottamalla.  

Pl 0+60‐0‐20: Kosken loppuosa kulkee savikkoisessa, eroosioherkässä peltomiljöössä (kuvat 100─104). 

Jakson koski‐jaksotuksessa noudatetaan uoman luontaista rytmiä. Peilialueiden virtausta hidastetaan ja 

niiden pohjalle sijoitetaan vedenalaista suojakivikkoa. Peilien väliset lyhyet koskijaksot kivetään 

koskimaisiksi kaikille ikäryhmille.  

Jakson loppuosassa uoma syvenee ja muuttuu hidasvirtaiseksi. Tämä alue kunnostetaan kookkaiden 

kalojen tarpeisiin (kuva 104). Kunnostusratkaisuna ovat ensisijaisesti kookkaat yksittäiskivet.  

 

 (c) Erityistoimenpiteet    

Mittavampia eroosiosuojaustoimenpiteitä tarvitaan paalukohdilla 3+00‐2+85 (or), 2+95‐2+65 (vr), 0+85‐

0+60 (vr) ja 0+05‐0‐15 (or). Köngäsalueen vasemman rannan niemen läpi on luultavasti jossain vaiheessa 

johdettu vesilaitosvesiä (kuva 96). Jossain vaiheessa tuo yhteys on katkaistu täytemaalla. Siitä huolimatta 

penkereen lävitse tulee suotovesiä, jotka kasvattavat eroosioriskiä. Tämän kohdan vahvistamisessa 

tarvitaan luultavasti geotekstiiliä ja lisämaata. Alaosan vahvistuspaikkojen kiveykset tehdään siten, että 

ne ovat samalla vesieläinten suojapaikkoina.   

  60

 

Huomattavampaa rantaryteikön käsittelyä tehdään paalualueella 4+30‐3+50 (or) ja 2+20‐1+65 (vr). 

 

8.6.5 Maksingankoski 

 

Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat: 

 

Kuva 2b  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 3  Luontoarvot  

Liite 5b  Hankealueen pituusleikkaus 

Liite 30  Maksingankosken pintakartta, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

sähkökoekalastusalueet  

Liite 31  Maksingankosken poikkileikkaukset 

Liite 32  Maksingankosken kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen valokuvat 105–112.   

 

Sijainti, mitat ja kuvat:  Maksingankoski on 280 m pitkä, 3‐8m leveä ja 1,0 m pudottava (kaltevuus 0,3 %) 

virtavesijakso.    

Ominaisuudet:  Tammikosken jälkeinen jokialue on alavaa, perattua viljelysaluetta. Joen varressa 

ollut Keski‐Maksinka‐järvi on kuivattu miltei kokonaan. Uomaan laskee myös 

oikealta rannalta huomattava määrä ojia. Noin 900 metriä pitkän välisuvannon 

jälkeen, paikallistien sillan kohdalla, Vispilänjoki kapenee ja sen lähirannat 

muuttuvat viettävämmiksi.  

 

Maksingankoskea on perattu voimakkaimmin kaikista reitin koskista. Perkausten 

vuoksi nykyinen uoma on aiempaa jyrkkärantaisempi, syvempi ja kapeampi. 

Perkausmassoja on nostettu molemmille puolille uomaa, mutta erityisesti sen 

vasemmalle rannalle ja rantaveteen. Se on nykyisin reitin aneemisin ja 

loivaviettoisin koskijakso. 

 

 Kunnostettava virtavesialue alkaa niskalla olevan sillan kohdalta ja jatkuu varsin 

suoraviivaisesti koillisesta lounaaseen. Paalulla 0+85 uoma kaartaa vasempaan, 

kohden etelää laskien lopuksi pieneen jokisuvantoon. Sen oikealla rannalla on 

vakituisesti asuttu kiinteistö, jonka pihapiirissä on pieni maisemalammikko. Noin 

250 m edellä mainitun jokisuvannon jälkeen Vispilänjoki päättyy ja yhtyy 

alapuoliseen Kuusjärveen.  

 

Koska Maksingankoski on kaivettu varsin syvään ja rannat ovat korkealla, 

tulvaherkkyys on vähäinen. Tulvakysymykset huomioidaan erityisemmin kosken 

alaosassa sekä joissakin vasemman rannan perkausvallien loivennuksissa. 

Molempien rantojen risukkoisuus on huomattava. 

 

  61

 

Materiaalit ja ajoura:   Kaikki Maksingankosken kunnostuksessa tarvittava sora‐aines on kuljetettava 

kosken ulkopuolelta. Lisäkivitarve on vähäinen ja koskee lähinnä kookkaita, 

yksittäisiä lohkareita. 

 

Materiaalikuljetukset ja koneajot on luontevinta tehdä vasemman rannan kautta 

(kuva 108). Ilmeisesti uomaperkauksien aikainen ura on kulkenut kyseisellä 

puolella. Tällä rannalla kasvava puusto koostuu pääasiassa perkausvallilla 

kasvavasta lepästä.   

Luontoarvot:   Maksingankosken alueelta ei löydetty harvinaisia tai uhanalaisia kasveja. 

  Luontoselvityksessä (liite 3) suositeltiin alaosan valtapuiden jättämistä 

  paikoilleen. 

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

 

Maksingankoskessa ei ole vaellusesteitä. Kunnostuksen päätavoite on voimakkaasti peratun 

kanavauoman muuttaminen oleellisesti nykyistä monipuolisemmaksi lisääntymis‐ ja 

poikastuotantoalueeksi.  

(a) Toimenpidealue ulottuu paalulta 2+75 paalulle 0‐10. 

(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti 

koski on lähes yksi yhtenäinen, monotoninen virtavesijakso, jossa ei ole selvää koski‐suvanto‐rytmitystä.  

Pl 2+75–2+35: Sillan yläpuolella ensisijaista pajutiheikköjen poistaminen. Rannan mataluuden vuoksi 

niskakiveys tehdään harvana niskakiveyksenä. Silta ei kavenna ja sen molemmilla rantakaistoilla on 

kuivapolut. Sillan jälkeinen uoma kunnostetaan loivaksi ja harvakiviseksi koskeksi (kuva 105 ja 106).  

Pl 2+35‐0+10: Tämä erittäin monotoninen uoma‐alue rytmitetään kolmella suvanto/peilialueella (2+35‐

2+15, 1+50‐1+25, 0+95‐0+50; kuvat 107─110). Muu uomaosuus muutetaan virtausolosuhteiden mukaan 

vaihtelevaksi niva‐ ja koskialueeksi. Tasaisen syväksi perattuun uomaan pyritään saamaan myös 

syvyysvaihtelua yksittäisillä lohkareilla sekä kerroskivisaarekkeilla.    

Pl 0+10‐0‐10: Suvannon ylävirranpuoleiseen päähän (0+00‐0‐10) kivetään keskiveden pinnantasoon 

ulottuva kivisärkkä, joka pakottaa virtausta molempien rantojen suuntaan (kuvat 111 ja 112). 

Särkkäkohdan alavirranpuolelle sijoitetaan muutama kookas lohkare antamaan suvantoon elävyyttä ja 

asentopaikkoja. 

 

 (c)  Erityistoimenpiteet    

Sillan ylävirranpuoleisia betoniperustuksia suojataan ja tuetaan eroosiolta (vr,or: 2+75‐2+70). 

Suojamateriaali toimii myös kuivapolkuna ja monikerroksisena suojakiveyksenä.  

 

Kanavamaiseksi perkausmassoilla kavennettua uomaa levitetään toisin paikoin alkuperäisen uoman 

levyisiksi lahdekkeiksi. Toisissa kohdin virtausta voidaan kiihdyttää puolestaan niemekkeiksi muotoilluilla 

kavennuksilla, joiden yli vesi virtaa keskivesitilanteessa. Samalla suora kiitovirtaus saadaan muutettua 

luonnollisesti mutkittelevaksi virtaukseksi. 

Tällaisilla hyvin yksitoikkoisiksi muutetuilla uomanosilla otetaan myös maisemaseikat normaalia 

enemmän huomioon. Haluttu muutos saadaan aikaan esimerkiksi edellä mainituilla levityksillä ja 

kavennuksilla, rantalohkareiden käytöllä sekä perkausvallirannan (vr) paikoittaisella muotoilulla. 

 

  62

 

8.7  Saukkolanjoki (Myllyjoki) 

Saukkolanjoki purkautuu Kuusjärven (100,3 m mpy) kaakkoiskulmasta ja virtaa pohjois‐etelä –suunnassa 

Muuratjärven Saukkolanlahteen. Joen kokonaispituus on noin 1650 metriä ja se jakaantuu kahteen 

koskijaksoon (Ylä‐ ja Ala‐Saukkolankoski) sekä muutamaan niva‐ ja suvantoalueeseen. Joen yläosa on 

harvaan asuttua kulttuuriympäristöä, mutta alaosa alavaa kosteikkoaluetta.   

Saukkolanjokea on ihmisen toimesta muutettu monin tavoin. Virallinen uittoväylä ulottui Päijänteestä 

Kuusjärveen ja joen vesivoimaa käytettiin useammassa vesilaitoksessa. Uiton lisäksi jokiuomaa on 

yläosastaan perattu ja padottu pohjapadolla.  Jokiuoman yli kulkee yksi yleinen‐ ja yksi paikallistie. Joen 

keski‐ ja yläosa on harvaan asuttua.   

 

8.7.1   Ylä‐Saukkolankoski 

Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat: 

 

Kuva 2b  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

Liite 3  Luontoarvot  

Liite 5b  Hankealueen pituusleikkaus 

Liite 33  Ylä‐Saukkolanjoen pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja 

kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet  

Liite 34  Ylä‐Saukkolankosken poikkileikkaukset 

Liite 35  Ylä‐Saukkolankosken kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen kuvat 113–122.   

 

Sijainti, mitat ja kuvat:  Ylä‐Saukkolankoskeksi luetaan tässä virtavesialue, joka ulottuu Kuusjärven 

luusuasta Keskimyllynkosken alapuoliseen suvantoon. Näin laskien uomajakson 

pituudeksi saadaan 500 m, leveydeksi 5‐30 m leveä ja putouskorkeudeksi 6,7 m 

(kaltevuus 1,3 %). Tähän uomajaksoon kuuluu kaksi koskea ja yksi suvantoalue. 

Ominaisuudet:  Ylä‐Saukkolankoskea voidaan luonnehtia puolikulttuurialueeksi. Asutus tulee 

uoman viereen yläosan vasemmalla ja alaosan oikealla rannalla. Uomaa on 

kauttaaltaan perattu uoman molemmille rannoille ja osittain myös rantaveteen.  

Uoman yli kulkee yksi sähkölinja sekä yksityistie. Viimeksi mainitun 

ylitysrakenteena on kaksi putkisiltaa, jotka pudottavat alapäästään vähäisen. 

Vanhat uittorakenteet ja ylämylly on purettu, mutta keskimyllystä on vielä 

jäljellä lohkokivinen perustus (kuva 6). Vanhan uitto/myllypadon paikalla on 

nykyisin täydellisesti uoman sulkeva betoninen ylisyöksypato (kuva 14). Sillä 

pidetään myös yläpuolisen Kuusjärven vedenkorkeudet halutulla tasolla.  

  Asumattomat ranta‐alueet ovat etenkin perkauspaikoiltaan pensoittuneet (kuva 

116). Perkausten ja padotuksen vuoksi yläosan virtavesialueet ovat muuttuneet 

erittäin heikkotuottoisiksi kanavauomiksi. Samalla monet ranta‐alueet ovat 

kuivuneet tai allikoituneet. Keskisuvannon matalat ranta‐alueet ovat laajalti  

  63

 

  tiheän sarakasvuston peittämänä. Tulva‐alttius on rannan mataluuden vuoksi 

paikoin kohtalainen.   

Materiaalit ja ajoura:  Kaikki sora on tuotava muualta, mutta paikalla oleva kivimateriaali kattaa noin 

80 % tarpeesta. Kunnostusalueille on hyvät tai kohtalaiset yhteydet ja ajourat. 

Luontoarvot:   Ylä‐Saukkolankosken alueelta ei löydetty harvinaisia tai uhanalaisia kasveja tai 

muita luontoarvoja, jotka pitäisi erityisellä tavalla ottaa kunnostuksessa 

huomioon.    

   

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

Ylä‐Saukkolankosken tärkein kunnostustavoite on avata vaellusyhteys Muuratjärvestä Kuusjärveen sekä 

muuttaa nykyisen pohjapadon paikka Kuusjärven luusuaan (laaditaan erillinen suunnitelma). Tämä ja 

esitetyt kunnostustoimet kaksinkertaistaisivat virtavesilajiston elinympäristöjen määrän ja 

parantaisivat niiden laatua. 

 

(a) Toimenpidealue: Pl 4+70 – pl 0‐10. 

 

(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti 

koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: Kuusjärven luusua‐alueeseen (4+70‐4+10), saunakoskeen ja sitä 

seuraavaan suvantoalueeseen (4+10─1+60) ja kuohuvaan ja pado uun koskijaksoon (1+60─010). 

Pl 4+70–4+10: Koska tämä uoma‐alue on kaavailtu uudeksi pohjapatoalueeksi, yksityiskohtaisia 

toimenpideratkaisuja ei voida vielä esittää. Siitä huolimatta niska‐alueelle ja koskisaaren alavirran 

puolelle sijoitetaan useita kookkaita suoja‐ ja maisemalohkareita. Koskisaaren (kuva 11) oikeanpuoleinen 

väylä muutetaan poikastuotantoalueeksi. Tavoite edellyttää virtauksen tehostamista, sorastusta ja 

etenkin pienemmän kiviaineksen paikalle tuontia.  

Pl 3+90─3+05: Tämän ns. Saunakosken keskeinen toimenpide on aukaista uomaa alkuperäiseen 

leveyteensä, koska perkausten ja vesiläjitysten aiheuttama kaventuma padottaa vedet ajoittain saunan 

kivijalan yläosaan saakka. Väljentyneelle alueelle kivetään muutama hyvin vesittyvä poikaskivialue ja 

yksittäisiä lohkareita suvantojen puoleisiin päihin. 

Pl 3+05─2+45: Välisuvantoon tuodaan muutama vedenalaislohkare, muutoin merkittävämmät toimet 

aloitetaan noin paalulta 2+80. Tämän alueen perustoimenpiteenä on poikastuotantouoman 

rakentaminen (or: 2+75─2+55) ja tehoste u vesi äminen. Myös oikean rannan perkauskivivallin levitys 

ja rantapensaikkojen poisto (ks. erityistoimenpiteet) antavat mahdollisuuden yläosan merkittävimmän 

poikastuotantoalueen luomiseen. Tällä alueella tarvitaan runsaasti lisää poikastuotantoon soveltuvaa 

kivimateriaalia. 

Pl 1+90─0+80 (yksityis e): Yläsuvanto jätetään helle‐ ja jääajankohtien lepoaltaaksi. Nykyisen 

pohjapadon poiston jälkeen suvannon loppupää muuttuu virtavesialueeksi. Sen keskiväylälle sijoitetaan 

kookkaampia virekiviä ja ranta‐alueille kapeita poikastuotantokaistoja. Nykyinen pohjapato on 

perustettu kallioon ja se on täydellinen vaelluseste (kuvat 13 ja 14). Pato tullaan poistamaan, mutta 

poistosuunnitelma liitetään uuden, Kuusjärven luusuaan sijoitettavan pohjapadon suunnitelmaan. 

Putkisillan ja pohjapadon välinen kallioinen uomaosa (kuvat 13 ja 118) kunnostetaan monipuoliseksi ja 

eri‐ikäisille yksilöille sopivaksi virta‐alueeksi. Kunnostuksessa kiinnitetään erityishuomio selkeän ja 

alivesilläkin hyvin toimivan nousuväylän kunnostamiseen.  

 

  64

 

 

Pl 0+80─0‐10: Tässä kohden tarkasteltava jokialue pudottaa voimakkaimmin ja siinä on myös useita 

kalliopintoja (kuvat 5, 119, 120, 121 ja 122). Kosken yläosassa painopiste on selväpiirteisen ja helposti 

edettävän vaellusväylän kunnostamisessa. Oikean rannan rakennusten tulvariskien vähentämiseksi 

virtauspainetta pyritään suuntaamaan nykyistä enemmän uoman vasemman rannan suuntaan. 

Poikastuotantoalueita kunnostetaan hidasvirtaisille ja riittävän syville ranta‐alueille. Silokallioalueet 

jätetään kiveämättä. Huomattava poikastuotantoaluelisä saadaan kunnostettua kosken alaosaan, sen 

vasemman‐ ja oikeanpuoleiseen haaraan (kuva 122). Pääosa virtaamasta suuntautuu nykyisin 

voimakkaana kiitovirtauksena keskiuoman läpi. Tätä virtausta hajotetaan avaamalla sivuväylien 

suualueita, kiveämällä keskiuomaa kookkaiden yksilöiden väyläksi ja ohjaamalla keskiuoman virtaamaa 

näihin sivu‐uomiin. 

 (c) Erikoistoimenpiteistä merkittävin on uuden pohjapadon rakentaminen Kuusjärven luusuaan (kuvat 11 

ja 113). Padon lupahakemus ja rakennesuunnitelma eivät sisälly tähän kunnostussuunnitelmaan. Pato tulisi 

rakentaa kosken niskaa muistuttavana pohjapatona, jossa on kaksi alivesiaukkoa – toinen pääuoman ja 

toinen poikasuoman puolella. Ihanteellisin ratkaisu olisi sellainen, jossa tämän kunnostushankkeen ja 

uuden pohjapadon rakentaminen voitaisiin toteuttaa samanaikaisesti. 

Perkausten ja ojitusten myötä muutamiin uomakohtiin on kertynyt sedimenttikasaumia (3+85─3+65 (or); 

2+65─2+50 (or); 0+15─0‐05 (vr) ja 0+10─0‐10 (or)), jotka tullaan perkaamaan ja muuttamaan 

luonnonmukaisempaan tilaan. Yksi keskeinen pyrkimys on palauttaa virtaamaa niille alueille, jotka olivat 

alun perinkin paremmin vesittyneitä. Alimman uomakohdan (kuva 122) osalta on välttämätöntä, ettei 

virtaamaa hajoteta liian laajalle alueelle. Alevesikausien vuoksi etenkin oikean rannan uoma tehdään 

kapeana ja syvänä. Onnistuneella vesijaolla kyetään hillitsemään myös alasuvannon umpeenkasvua.  

Aiemmissa uomaperkauksissa pohjakiviä on läjitetty myös vesialueelle (or: 3+60─3+15; kuvat 114 ja 115; 

vr: 2+70─2+50; kuva 116). Näiden kapeikkokoh en liiallista padotusta ja virtausnopeuden kiihtymistä 

heikennetään leventämällä uomaleveyttä kiveystä harventamalla. Kiviaines käytetään kapeikkojen 

ulkopuolisilla uomaosuuksilla.  

Matalan rannan ja rakennusten läheisyyden vuoksi tehdään suojaavia eroosiotoimenpiteitä saunan 

edustalla (vr: 3+40; kuva 114) ja Keskimyllyn rannassa (or:0+45). 

Huomattavimmat rantapusikoiden käsittelytoimet tehdään paalualueilla 3+85─3+20 (or), 2+75─2+50 (vr, 

kuva 116), 1+40 (or) ja koskisaari (0+05, kuva 122). 

Aiemmin käytössä olleet uimapaikat (vr: 3+50; or: 1+40) säilytetään ja niiden mahdollisesta muuttamisesta 

sovitaan rannanomistajan kanssa (kuvat 114 ja 117). 

Kuusimäen yksityistien kaksoisputkisilta (0+80, kuvat 12 ja 120) ovat alivesillä pudottavia, maisemallisesti 

torsoja eikä niiden läpi ole ns. kuivapolkua. Edellisen vuoksi kyseiset ylitysrakenteet tulisikin 

tulevaisuudessa pyrkiä korvaamaan elementtisillalla. Mikäli putkisiltoja ei korvata sillalla, tulisi valita 

halkaisijaltaan yksi, suurikokoinen putkisilta, jonka pohja katetaan kauttaaltaan luonnonkiviaineksella. 

Mainittu toimenpide ei kuitenkaan sisälly tähän kunnostussuunnitelmaan. 

 

8.7.2   Ala‐Saukkolankoski 

Tämän kosken sijaintiin ja ominaisuuksiin liittyvät kuvat ja liitteet ovat: 

 

Kuva 2b  Alueen yleiskartta 

Liite 1  Kiinteistöaluekartta 

  65

 

Liite 3  Luontoarvot (3a ja 3b) 

Liite 5b  Hankealueen pituusleikkaus 

Liite 36  Ala‐Saukkolanjoen pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja 

kvantitatiiviset sähkökoekalastusalueet  

Liite 37  Ala‐Saukkolankosken poikkileikkaukset 

Liite 38  Ala‐Saukkolankosken kunnostustoimenpiteet 

Kohdealueen kuvat 123–134.   

 

Sijainti, mitat ja kuvat:  Ala‐Saukkolankoskeksi luetaan tässä virtavesialue, joka ulottuu Tikkala‐Keljo‐

maantien ylävirran pohjakynnykseltä kunnan rajalle. Tämän uomajakson pituus 

on 450 m, leveys 5‐23 m leveä ja putouskorkeus 3,3 m (kaltevuus 0,7 %). Tähän 

uomajaksoon kuuluu useita lyhyitä pikkukoskia, niiden välisiä suvantopätkiä sekä 

sivu‐uomia. 

Ominaisuudet:  Ilman uomaa ylittävää maantietä ja yksittäistä ranta‐asunto (oikea ranta) Ala‐

Saukkolankoskea voisi luonnehtia erämaiseksi virtavesialueeksi. Sillan jälkeisen 

koskimutkan ohittamiseksi uittaja kaivoi suoran uittokanavan, jonka pohjalle 

rakennettiin uittoränni (kuvat 124─126). Se poistettiin vesiviranomaisen 

toimesta 1980‐luvulla.  Uomaa on kauttaaltaan perattu molemmille rannoille ja 

osittain myös rantaveteen.  Teräspalkkisillan lisäksi kosken alaosan yli oli 

rakennettu kevytsilta maatalouskäyttöä varten. Tulvat huuhtelivat sen 2000‐

luvun ensivuosikymmenellä, eikä siitä ole enää jäljellä kuin yksittäisiä 

irtorakenteita (kuva 132). Luonnonkosken yläosassa on aiemmin ollut myös 

vesilaitos ja sitä varten kaivettu ylä‐ ja alakanava. Laitoksesta on enää jäljellä 

vain joitakin betoni‐ ja puujäänteitä.  

  Asumattomat ranta‐alueet ovat etenkin perkauspaikoiltaan pensoittuneet. 

Perkausten ja padotuksen vuoksi yläosan virtavesialueet ovat muuttuneet 

erittäin heikkotuottoisiksi kanavauomiksi. Samalla monet ranta‐alueet ovat 

kuivuneet tai allikoituneet. Keskisuvannon matalat ranta‐alueet ovat laajalti 

tiheän sarakasvuston peittämänä. Tulva‐alttius on rannan mataluuden vuoksi 

paikoin kohtalainen.   

Materiaalit ja ajoura:  Kaikki sora on tuotava muualta, mutta paikalla oleva kivimateriaali kattaa noin 

80 % tarpeesta. Kunnostusalueille on hyvät tai kohtalaiset yhteydet ja ajourat. 

Luontoarvot:  Ala‐Saukkolankoski on luontoarvoiltaan hankealueen merkittävin virtavesialue. 

Sen tärkeimmät luontoarvot ovat eräät sammaleet ja jäkälät, hirvenkello, 

virtavesimittari ja liito‐orava. Purosuomusammalesta (aiemmin 

kalliosuomusammal) esiintymisalueesta on tehty rajauspäätös, jonka mukaan 

siellä ei saa tehdä esiintymää vaarantavia toimenpiteitä (liite 3 b). Ennen 

kunnostusta tulee olla yhteydessä lajiasiantuntijaan. Mikäli 

hirvenkelloesiintymäaluetta tarvitsee käyttää kulkualueena, työt tulee tehdä 

talvella tai syksyllä kukinta‐ajan jälkeen. Liito‐oravaesiintymän säilyttämiseksi 

suositellaan kolopuiden säästämistä (liitteen 3a liitekartta). Vesimittarin osalta 

korostetaan kunnostuksen logistista suunnittelua sekä lajille ominaisten 

rikkonaisten ja hidasvirtaisten alueiden säästämistä. 

  66

 

Myllyjoen luonnonsuojelualue (YSA207068) pitää sisällään koko Saukkolanjoen 

länsirannan Ylä‐Saukkolankosken alasuvannosta kunnan rajalle sekä molemmat 

rannat ja itse uoman Jyväskylä‐Tikkala‐tiestä alavirtaan. Osa tästä 

suojelukokonaisuudesta koostuu yhden erityisesti suojeltavan lajin 

(purosuomusammal) rajauspäätöksestä (ERA203911). Alueilla on omat 

suojelumääräykset. 

    

KUNNOSTUSTOIMENPITEET 

Ala‐Saukkolankosken tärkein kunnostustavoite on turvata ja parantaa purosuomusammalen 

elinympäristöä, vaelluskalojen nousu yläpuolisille virtavesijaksoille sekä lisätä virtavesieliöstön 

tuotantoalaa.  

(a) Toimenpidealue: Pl 3+10 – pl 1‐70 . 

(b) Perustoimenpiteet (8.2) tehdään kaikilla kyseisiin ratkaisuihin sopivilla kohdilla. Kunnostuksellisesti 

koski jakaantuu kolmeen perusalueeseen: Yläkoskeen (3+10─2+50), sammalsuojelualueeseen (2+50─0+00) 

ja hidasvirtaiseen alasuvantoon (0+00─1‐70). 

Pl 3+10–2+75: Ala‐Saukkolankosken kunnostus aloitetaan noin 30 m maantiesillasta ylävirtaan (kuva 123. 

Tälle alueelle kivetään monimuotoinen poikastuotantoalue, jota jatketaan noin 10 m sillan 

alapuolellekin. Sen sijaan sillan alusta jätetään leposyvänteeksi.  

Pl 2+75─2+50: Luonnonuoman ja uittouoman yhtymäkohdassa sijaitsevaa keinotekoista kivikynnystä 

muutetaan niin, että uittouoman alivesikynnystä nostetaan ja vastaavasti luonnonuomaan virtaavaa 

osuutta kasvatetaan (kuvat 123 ja 124). Lohkareita käytetään suojapaikka‐ ja maisemakivinä, muu kiveys 

tehdään poikaskiveykseksi. Luonnonuoman suvantoon sijoitetaan muuta uppo‐ ja pintalohkare.  

Vanha uittokanava: Kanavasta on jo poistettu aiemmat rännirakenteet (kuva 125), joten sen 

keskijuoksulla ei tehdä lainkaan toimenpiteitä.  

Pl 2+50─1+00: Kyseinen uoma‐alue on rauhoitettu uhanalaisen kalliosuomusammalen vuoksi (liite 3b; 

kuvat 127─129). Suojelupäätöksen mukaisesti alueella ei tehdä lainkaan laajoja kunnostustoimenpiteitä. 

Pääosa kunnostustoimista on vedenohjausta sekä ulkopuolelta tuotavan kiviaineksen sijoittamista. 

Toimenpiteet tehdään sammalasiantuntijan valvonnan alaisena. Sammaleen kannalta on tärkeää, ettei 

vallitsevia vesikorkeuksia kohoteta merkittävästi.  

Pl 1+05─0+70: Uittokanavan alaosan (= saaren) ylä‐ (kuva 130) ja alavirran puoleista päätä (kuva 126) 

aukaistaan ja levitetään samalla, kun sen virtausta parannetaan. Kanavan alaosa kivetään 

poikastuotantoa varten. Saman kohdan pääuoman puoleista kiivasvirtaista ja suojatonta uomaa kivetään 

sekä aikuisten että poikasten tuotantoon soveliaalla kiviaineksella. Kiveyksellä pyritään myös 

mutkittelevaan virtaukseen ja uittokanavan alapään parempaan vesitykseen. Paaluvälille 0+85─0+70) 

jätetään leposuvanto, johon sijoitetaan muutama vedenalainen uppokivi. 

Pl 0+65─0+00: Monipuolinen kahden saaren uoma‐alue, jonka kunnostusta rajoittaa 

kalliosuomusammalen huomioiminen. Molempien saarien rannanpuoleiset uomat (kuvat 131 ja 132) 

pyritään vesittämään nykyistä paremmin vedenohjauksella ja kivikon varovaisella avaamisella. Ennen 

kunnostusta suunnitelluista toimenpiteistä keskustellaan sammalasiantuntijan kanssa. 

Poikastuotantoaluetta varten alueelle kuljetetaan lisäkiveä alueen ulkopuolelta.  

 

 

  67

 

Pl 0+00─1+70: Tällä uomajaksolla virtaus hidastuu ja vesisyvyys kasvaa jo niin paljon, että alueen kahteen 

uomakapeikkoon (kuvat 133 ja 134) kivetään vain niva‐alueet, joiden kiviaineksena käytetään uittajan 

rantaan perkaamia kookkaita lohkareita.   

 (c) Erikoistoimenpiteistä ylimmäisenä on kivistä kasatun, suoraviivaisen ”saunapadon” hajottaminen ja 

muuttaminen koskimaiseksi niskakynnykseksi (kuva 123). 

Huomattavimmat rantapusikoiden käsittelytoimet tehdään molemmilla rannoilla paalualueella 

(0+95─0+00). 

Aiemmin käytössä ollut uimapaikka (or: 2+50) ja venevalkama (or:0+17) säilytetään ja niiden 

mahdollisesta muuttamisesta sovitaan rannanomistajan kanssa. 

Uhanalaisen kalliosuomusammalen elinympäristöt otetaan huomioon edellä ja liitteessä 3 kuvatulla 

tavalla. 

 

9  KUNNOSTUSTOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET MUIHIN KÄYTTÖMUOTOIHIN 

 

Kalatalous 

Vesangan koskireitti on luoteisen Päijänteen merkittävin sivujokikokonaisuus. Tämä virtavesikunnostus 

on tärkeä osa erityisesti vaeltavan ja uhanalaisen järvitaimenen elvyttämishanketta. Kunnostustoimilla 

luonnonmukaistetaan koskiympäristöjä, parannetaan virtavesien arvokalaston, ravun ja muiden 

vesieliöiden elinmahdollisuuksia. Koska kyse on 13 koskialueesta, hankkeella voi saavuttaa 

poikkeuksellisen suuria kalataloushyötyjä. Vaelluskalojen on esitettyjen kunnostustoimenpiteiden jälkeen 

mahdollista nousta Päijänteestä Vähä‐Vesankajärvelle saakka. Tällä hetkellä Siekkilän‐ ja Ylä‐

Saukkolankosken padot estävät täydellisesti kalojen pääsyn ylävirtaan. Näiden patojen avaaminen ei 

sisälly tähän hankesuunnitelmaan. Kohteen sijainti Jyväskylän kaupungin läheisyydessä tarjoaa myös 

erinomaiset mahdollisuudet jokikohteen virkistyskalastus‐ ja retkeilykäytön kehittämiseen.   

Edellä luetelluista positiivisista vaikutuksista huolimatta kunnostustoimien toteuttaminen tulee 

aiheuttamaan lyhytaikaisesti kalojen mahdollista karkottumista sekä mahdollisesti myös kalastuksen ja 

ravustuksen tilapäistä estymistä. Haittojen suuruuteen vaikuttavat mm. toteutusajankohta, pohjan laatu 

ja kunnostusalueen sijainti.  

 

Vedenhankinta 

Kunnostustoimenpiteistä ei aiheudu pysyviä vaikutuksia vedenhankintaan. Kunnostus aiheuttaa 

kotitalouksille lähinnä lyhytaikaista ja paikallista veden samenemista. Mikäli kunnostuksen seurauksena 

vaikutetaan vedenhankintaan, kunnostaja huolehtii vesihuollosta. Hankealueen uoman poikki kulkee 

neljässä kohdassa lika‐ tai puhdasvesilinja (Siekkilänkoski, Mustajoki,  Kuohunjoen Alaniva ja Ala‐

Saukkolankoski). Kyseiset paikat on merkitty kunnostuskarttoihin. Alueella ei ole kiinteää talousveden 

hankintaan tarkoitettua laitteistoa. 

Vesivoima 

Vesangan koskireitin koskivoimaa on hyödynnetty Siekkilän‐, Kuohun‐, Kontti‐, Raivion‐, Tammi‐ ja 

Saukkolankoskissa ainakin 1800‐luvulta alkaen. Siekkilän (1975) ja Konttikosken (1960) myllyjä lukuun 

ottamatta vesilaitoskohteet lopettivat toimintansa jo ennen 1960‐lukua eikä niistä ole enää jäljellä 

muuta kuin kiviperustuksen jäänteitä.  

 

  68

 

Siekkilänkosken vesilaitoksen nykyinen omistaja on kunnostanut myllyn (kuvat 3 ja 15) yhden‐talon 

sähköntuotantoa varten. Vesi otetaan turbiiniin Vähä‐Vesankajärven luusuaan rakennetusta settipadosta 

(kuvat 7 ja 15). Myllylupaa ei ole löydetty, mutta omistajan (P. Määttä, suullinen ilmoitus) mukaan siihen 

sisältyi velvoitemääräys patoluukun aukipitämisestä kalankulun aikana.      

Uitto 

Vesangan reitin uitto perustui ”Muuratjärven vesistön lauttaussääntöön” vuodelta 1935. Se koski 

Päijänteen ja Kuusjärven välistä uomaosaa. Vaikka virallisesti (= uittosäännön mukaan) uittoväylään 

kuului vain Kuusjärvi‐Muuratjärvi‐Päijänne, uittoa ja uittoperkauksia on kuitenkin tehty Vesankajärvistä 

alkaen ja uittoruuhia on ollut Siekkilänkoskea myöten. Kyseisen uittoväylän irtouitto loppui vuonna 1964 

ja Itä‐Suomen vesioikeus (N:o 40/Va II/86) kumosi sen päätöksellään 14.4.1986.    

Uittoväylätöiden aiheuttamat ekologiset haitat ja vahingot ovat käytännöllisesti katsoen kokonaan 

toteuttamatta: perkauskivet ovat rantatörmällä ja uoman rantavedessä, kutusorat huuhtoutuneena 

alavirrassa, niva‐alueet liettyneinä, suuret lohkareet ja kalliot ammuttuina jne. Tässä suunnitelmassa 

esitellyt kunnostustoimenpiteet ovatkin suurelta osin uittotoimien aiheuttamien muutosten korjaamista. 

Vesiliikenne 

Hankealueen uomastoa ei ole esitetty minkään tasoiseksi veneilyreitiksi. Välijärviä ja suvantoja lukuun 

ottamatta Vesangan reitti soveltuu huonosti veneilykäyttöön. Melontakin on hankalaa ja vaarallista 

uoman risukkoisuuden, vähävetisyyden (MQ 1,3 m3/s), kapeuden, jyrkkyyden (korkeusero 55 m) ja 

mutkaisuuden vuoksi. Turvallinen melonta monella Vesangan reitin koskella edellyttäisi 

keskiylivedenaikaista vesikorkeutta ja huomattavaa kokemusta.  

Tulvasuojelu ja maankuivatus 

Koskialueiden vedenkorkeuksien muutokset ovat ensisijaisesti alueen luonnontilaan palauttamista tai 

vakiinnuttamista. Kunnostustoimenpiteet pyritään tekemään lisäksi niin, ettei vaikuteta koskien 

yläpuolen vallitseviin vedenkorkeuksiin eikä siten synnytetä vettymishaittoja. Sen sijaan jokivarren 

kosteikko‐ ja rahkarantoja käytetään hyväksi lyhytaikaiseen ja vahinkoa aiheuttamattomaan tulvavesien 

viivytykseen ja haittakuormituksen laskeuttamiseen.  

Virkistyskäyttö 

Vesangan koskireitin kunnostuksella ei aiheuteta mainittavaa haittaa vakituiselle tai loma‐asutukselle tai 

muulle vesistön virkistyskäytölle. Päinvastoin kunnostustoimenpiteillä edistetään esimerkiksi 

asumisviihtyisyyttä, maisemallisia arvoja sekä kalastus‐, retkeily‐ ja uintimahdollisuuksia. 

 

Luonnon‐ ja kulttuurihistorian huomioiminen  

Vesangan koskireitin luonnonsuojelulliset (kpl 5.9), kaavoitukselliset (kpl 5.8) ja kulttuurihistorialliset 

arvot (kpl 5.10) on selvitetty erillisissä inventoinneissa. Hankealueen merkittävimmät luontoarvot ovat 

kirjojokikorento sekä purosuomusammal. Edellinen on luontodirektiivin liitteen IV laji ja jälkimmäinen 

erityisesti suojeltava laji, jonka esiintymälle on tehty oma rajauspäätös (ERA203911). Lajin huomioon 

ottamisesta on mainittu suojelumääräyksissä. Tämän lisäksi molempien lajien huomioon ottamisesta 

kunnostuksessa sovitaan ELY‐keskuksen luonnonsuojeluasiantuntijoiden kanssa ennen hankkeen 

toteuttamista.  

Toisaalta tämän kunnostushankkeen ja suojeluarvojen säilyttämisen tavoitteet ovat pääosin 

yhteneväiset, koska kunnostustoimilla tullaan oleellisesti parantamaan koko virtavesiekosysteemin 

toimintaedellytyksiä sekä lajistollista monimuotoisuutta. 

 

  69

 

10  KUNNOSTUKSEN HYÖDYT 

Virtavesikunnostuksella voidaan sen toteutustavasta ja laajuudesta riippuen saavuttaa monenlaisia 

hyötyjä. Osa näistä hyödyistä on rahassa mitattavia, osa vaikeasti arvioitavia ns. aineettomia hyötyjä. 

Kalataloudellisen hyödyn osatekijöitä ovat esim. virtavedessä elävien rapu‐ ja kalakantojen 

vahvistuminen ja monipuolistuminen, arvokalojen poikastuotannon lisääntyminen, saalismäärän ja 

lupatulojen lisääntyminen sekä ekologinen, opetuksellinen ja tieteellinen hyöty. Kalataloudellisen 

kokonaishyödyn arviointi on vielä nykyisinkin huomattavan työläs ja osin epätarkka tehtävä. Hyödyn 

määrittämistä vaikeuttaa mm. arviointimenetelmien kehittymättömyys ja lajikohtaisten pohja‐arvojen 

vajavaisuus.  

Vesangan koskireitti ei kuulu maakunnan tunnetuimpiin virtavesikalastuskohteisiin. Sen merkitystä 

kuitenkin lisää sen sijainti Jyväskylän keskustaajaman läheisyydessä sekä yhteys Päijänteeseen aiemmin 

kunnostetun Muuramenjoen ja Muuratjärven altaan kautta. Tarkasteltava alue kuuluukin luoteisen 

Päijänteen tärkeimpiin vaelluskalojen lisääntymis‐ ja poikastuotantoalueisiin. Kunnostustoimilla on 

mahdollista merkittävästi lisätä Vesangan koskireitin taimen‐, harjus‐ ja rapukantaa.  

Toinen hanketta puoltava seikka on sen soveltuvuus mielenkiintoiseksi ulkoilu‐ ja retkeilyalueeksi. 

Alueella on myös mahdollista järjestää pienimuotoista, mutta hyvin rajattua ja ohjattua 

vapakalastustoimintaa. Rajoittamaton kalastus ei ole kuitenkaan mahdollista.   

Nykyisten pinta‐ala, poikastiheys‐ ja uomaominaisuustietojen perusteella on arvioitavissa, että Vesangan 

reitin virtavesien kunnostuksella on mahdollista erittäin merkittävästi lisätä hankealueen 

luonnontaloudellisia ja kalataloudellisia hyötyjä. Liitteessä 39 on esimerkinomaisesti havainnollistettu 

yhden hyötytekijän eli yksikesäisen taimenen (80–110 mm) tiheyksien tuomaa lisäarvoa. Hankkeella 

voidaan välillisesti parantaa myös välijärvien kalataloudellista käyttöä, arvokalasaaliita ja samalla myös 

lupatulohyötyjä.  

Pelkästään näiden edellä esitettyjen seikkojen perusteella voidaan arvioida, että Vesangan reitin 

koskien virtavesikunnostus on selvästi kannattava ja yleishyödyllinen vesistöhanke.     

 

11  KUNNOSTUKSEN OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET  

 

Vesilain 3:2 pykälän mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa 

vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden 

laatua tai määrää, ja jos edellä mainitusta muutoksesta aiheutuu samassa pykälässä mainittu seuraus. 

Vesilain 3:3 pykälässä on kuitenkin mainittu ne vesitaloushankkeet, jotka aina vaativat lupaviranomaisen 

luvan. 

Vesilain 3:4 pykälän mukaan lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä 

terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön 

luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus‐ 

tai elinkeino‐oloja.  

Vesilain 3:4 pykälän mukaan rakentamislupa vesitaloushankkeelle edellyttää, ettei hanke sanottavasti 

loukkaa yleistä tai yksityistä etua tai että hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on 

huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. 

Vesangan koskireitin kunnostushanke on yleisen tarpeen vaatima toimenpide, jonka toteuttaminen ei 

loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan  

  70

 

hyvitettäviä edunmenetyksiä. Näin ollen vesilain 2 luvun 7 §:ssä ja 3 luvun 4 §:ssä säädetyt 

edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa.  

Kunnostuksen toteuttamisessa tarvittavien alueiden käytöstä (vrt. 2 luvun säännökset ja 3:4) tullaan 

ennen töiden aloittamista sopimaan maan‐ ja rannanomistajien sekä asianomaisten viranomaisten 

kanssa (suojelualueet ja ‐lajit). Mainitunkaltaista menettelyä on hyvällä menestyksellä noudatettu Keski‐

Suomessa yli 30 vuoden ajan. 

 

12   JATKOTOIMENPITEET 

12.1  Kunnostuksen toteuttaminen 

 

Kunnostussuunnitelman esittelyn sekä mahdollisten korjausten ja täydentämisten jälkeen hankkeelle 

haetaan toteuttamislupa ja toteuttamisrahoitus. Keski‐Suomen ELY‐keskus neuvottelee asianosaisten 

kanssa hankerahoituksesta sekä luvanhakijasta.  

Edellä mainittujen osavaiheiden jälkeen aloitetaan kunnostustoimenpiteiden toteutuksen valmistelu. 

Näihin valmistelutoimenpiteisiin kuuluu mm. ajourista ja kunnostusmateriaalista sopiminen. 

Pitkäaikainen kokemus on osoittanut, ettei sopimuksia ole mielekästä näiltä osin tehdä jo 

suunnitteluvaiheessa, koska vaihtoehtoja on paljon, kunnostusolosuhteet vaihtelevat ja asianosaisia 

saattaa olla runsaasti. Tällaisessa tilanteessa sidotaan resursseja helposti hukkatyöhön.  

Tämän suunnitelman kaltaisissa valuma‐alueen pienvesiin kohdistuvissa kunnostuksissa ei ole 

mahdollista kustannuskestävästi laatia kovin yksityiskohtaista toteutussuunnitelmaa.  Siksi ohessa on 

määritelty vain kunnostuksen perusperiaatteet, puiteratkaisut ja toimialueet (kappale 8).  

Kunnostuksen perusperiaatteisiin kuuluu säilyttää kunnostusalueen luontaiset vesistölliset 

ominaisuudet, auttaa virtavesiluonnon omien korjaavien hoitoprosessien käynnistymistä sekä 

monipuolistaa kunnostusalueen rantaa ja vesiuomaa siten, että ne tarjoavat elinmahdollisuudet 

mahdollisimman monelle ko. vesistötyypissä elävälle virtavesieliölle. Selkeä, tasapainoinen ja teknis‐

biologisesti perusteltu toimenpidesuunnitelma muodostaa VAIN perustan onnistuneelle 

kunnostushankkeelle.  

Kunnostushankkeen lopputulos riippuu aiempaa enemmän urakoitsijan asiantuntemuksesta ja tilaajan 

valvontakyvystä, koska uomaratkaisuja ei enää voida esittää kovin yksityiskohtaisesti ja hankkeita 

ulkoistetaan yhä enemmän palveluntarjoajille. Kunnostukseen valittavalta urakoitsijalta ja työn ohjaajilta 

tuleekin edellyttää riittävää kunnostusosaamista. Toisaalta valtion myöntämän kunnostusrahoituksen 

tarkoituksenmukainen käyttö edellyttää myös riittävää valvontaa. 

Tulvat ja jäät voivat vaikuttavat vastakunnostettuun uomaan muuta aluetta herkemmin.  Tämän vuoksi 

onkin suositeltavaa, että kunnostetut alueet tarkastetaan, korjataan ja täydennetään jos korjattavaa 

ilmenee. Suositus koskee myös maisemallista loppusiistimistä. Mahdollisesti tarvittavat kunnostuksen 

jälkityöt tehdään kevättulvan jälkeen kunnostusta seuraavana vuotena. Jälkityöt ovat yleensä 

pienimuotoista, lähinnä miesvoimaa vaativaa parannus‐ ja täydennystyötä.  

Ottaen huomioon hankereitin aiemmin mainitut veden laatua, uoman liettymistä ja rantatörmien 

syöpymistä koskevat riskit, kohdealuetta tuleekin näiltä osin seurata riittävästi. Maankäyttömuotojen ei 

saa vaarantaa kunnostustuloksia eikä siten tärkeiden maa‐ ja vesieliöiden elinolosuhteita. Toisaalta 

kohdealueen vesienhoidollinen ekologinen tila on tyydyttävä. Ekologisen tilan nostaminen hyvään 

vesienhoidolliseen luokkaan edellyttää uomakunnostuksia ja patorakenteiden muuttamista. 

 

  71

 

12.2  Hankkeen seuranta  

Ehdotus työaikaiseksi seurantaohjelmaksi on liitteessä 40. Se tarvitsee myös täydennystä kunnostuksen 

jälkeiseltä ajalta. Ainoastaan siten voidaan todentaa kunnostuksen ja sen jälkeisten hoitotoimenpiteiden 

vaikutus. Seurannassa karttuvaa tietoa voidaan samalla hyödyntää myös mahdollisista myöhemmistä 

ohjaustoimista päätettäessä.  

 

12.3  Kalataloudellinen käyttö ja hoito 

Tämä suunnitelma ei sisällä hankealueen kalataloudellista käyttö‐ ja hoitosuunnitelmaa. 

Vesangan koskireitin kunnostus ei sellaisenaan vielä takaa asetettujen kalataloudellisten päämäärien 

toteutumista. Liian helposti unohdetaan, että virtaava ja seisova vesi ovat vaelluskalojen kannalta 

erottamaton kokonaisuus ja että koskiuoman teknisbiologinen kunnostaminen (tämä suunnitelma) on 

vain osa tätä kokonaisuutta. Kalataloudellisesti toimivat lisääntymis‐ ja poikastuotantoalueet tarvitsevat 

rinnalleen sekä toimivia, tuottavia ja turvallisia vaellusväyliä että syönnösalueita. Kalataloudellinen 

kunnostushanke on siksi yhtä hyvä kuin sen heikoin osakokonaisuus. 

Kalastusalueen kalataloudellista käyttö‐, hoito‐ ja seurantaohjelmaa tulisi täydentää Vesangan 

koskireitin (Muuramenjoki ja Muuratjärvi mukaan lukien) sekä Muuramenjoen päijänteenpuoleiset 

lähialueet kattavalla yksityiskohtaisella käyttö‐ ja hoitosuunnitelmalla. Siinä tulisi tarkastella kaikkia 

kunnostusalueeseen liittyviä kalatalouskysymyksiä, mutta erityisesti kalastuksen ohjaamista 

kokonaistavoitteen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Virtavesialueiden "villi" ja kontrolloimaton kalastus 

vaatii pikaisia uudelleen järjestelyitä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa niitä hoitoperiaatteita, joita 

maakunnan taimenkantojen tutkimus‐, kehittämis‐ ja hyödyntämisprojekteissa on saatu.   

 

Keski‐Suomen ELY‐keskus 30.12.2015 

 

FL, kalabiologi        Anssi Eloranta 

 

Iktyonomi          Pasi Perämäki 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  72

KIRJALLISUUS 

Ahola, M. & Havumäki, M. (toim.) 2008. Purokunnostusopas. Käsikirja metsäpurojen kunnostajille. – 

Kainuun ympäristökeskus ja Pohjois‐Pohjanmaan ympäristökeskus. Ympäristöopas. Vammalan Kirjapaino 

Oy, 92 s. 

Blomqvist, E. 1911. Lisiä Suomen hydrografiaan. II. Kymijoki ja sen vesistö. – 235 s. Helsinki. 

Eloranta, A. 2010. Virtavesien kunnostus. – Kalatalouden Keskusliitto. Julkaisu nro 165. Vammalan 

Kirjapaino Oy, 278 s. 

Kaisto, L. 2003. Neulajärven kunnostus, Jyväskylän mlk. – Keski‐Suomen ympäristökeskus. Moniste 14 s. + 

liitteet 

Kankainen,M., Herva,H., Halinen,P., Lehtinen,A., Okker,S., Olkinuora,P. & Tissari,M. 1988. Vesiretkeilijän 

Keski‐Suomi. – Keski‐Suomen seutukaavaliitto. Moniste 116 s. 

Keski‐Suomen seutukaavaliitto 1982. Keski‐Suomen virtaavien vesien perusselvitys ja kunnostusohjelma. 

– Keski‐Suomen seutukaavaliitto. ‐ Keski‐Suomen seutukaavaliitto. Julkaisu nro 64, sarja B.  

Keski‐Suomen seutukaavaliitto 1988b. Vesiretkeilijän Keski‐Suomi. – Keski‐Suomen seutukaavaliitto. Sarja 

B, julkaisu nro 91. 

Kilpioja, O. 2010. Tarina Konttikosken myllystä. – Meijän Perä, Sarvenperän kylälehti 3/2010: 8‐9. 

Peltokangas, J. 1983. Muuratjärven vesistön lauttaussäännön kumoaminen. Muurame, Korpilahti. – 

Keski‐Suomen vesipiirin vesitoimisto. Moniste 14 s. 

Vesihallitus 1981. Päijänteen alueen vesien käytön kokonaissuunnitelma. – Vesihallituksen julkaisuja 36. 

 

  73

LIITELUETTELO  

 

Liite 1  Kiinteistöluettelo ja kartta (1a‐1d)  

 

Liite 2  Keski‐Suomen museon lausunto 

 

Liite 3  Luontoarvot (3a‐3b) 

 

Liite 4  Hankkeeseen liittyvät kaavakartat  

 

Liite 5  Hankealueen pituusleikkaus (5a‐5b) 

 

Liite 6  Siekkilänkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

  sähkökoekalastusalueet 

Liite 7  Siekkilänkosken poikkileikkaukset 

 

Liite 8  Siekkilänkosken kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 9  Mustajoen pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

  sähkökoekalastusalueet 

Liite 10  Mustajoen poikkileikkaukset 

 

Liite 11  Mustajoen kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 12  Neulajoen pintakartta, poikkileikkauslinjat ja valokuvauspaikat (12a‐12b) 

 

Liite 13  Neulajoen poikkileikkaukset 

 

Liite 14   Neulajoen kunnostustoimenpiteet (14a‐14b) 

 

Liite 15   Kuohunkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

  sähkökoekalastusalueet 

 

Liite 16  Kuohunkosken poikkileikkaukset 

 

Liite 17  Kuohunkosken kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 18  Konttikosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

  sähkökoekalastusalueet 

 

Liite 19  Konttikosken poikkileikkaukset 

 

Liite 20  Konttikosken kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 21  Raiviokosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

  sähkökoekalastusalueet 

 

 

  74

Liite 22  Raiviokosken poikkileikkaukset 

 

Liite 23  Raiviokosken kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 24  Kinnarinkosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

  sähkökoekalastusalueet 

 

Liite 25  Kinnarinkosken poikkileikkaukset 

 

Liite 26  Kinnarinkosken kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 27  Tammikosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

  sähkökoekalastusalueet 

 

Liite 28  Tammikosken poikkileikkaukset 

 

Liite 29  Tammikosken kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 30  Maksingankosken pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja kvantitatiiviset 

  sähkökoekalastusalueet 

 

Liite 31  Maksingankosken poikkileikkaukset 

 

Liite 32  Maksingankosken kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 33  Saukkolanjoen yläosan pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja 

  kvantitatiiviset  sähkökoekalastusalueet 

 

Liite 34  Saukkolanjoen yläosan poikkileikkaukset 

 

Liite 35  Saukkolanjoen yläosan kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 36  Saukkolanjoen alaosan pintakartta, poikkileikkauslinjat, valokuvauspaikat ja 

  kvantitatiiviset  sähkökoekalastusalueet 

 

Liite 37  Saukkolanjoen alaosan poikkileikkaukset 

 

Liite 38  Saukkolanjoen alaosan kunnostustoimenpiteet 

 

Liite 39  Taimenen poikastuotantohyödyn arvio 

 

Liite 40  Ehdotus työaikaiseksi vaikutusseurannaksi 

Liite 41  Keski‐Suomen maatalouskeskus r.y:n ja Keski‐Suomen Kalatalouspiirin 

  lausunto 17.11.1980