Irtonumero 12 €6/2011

Hulevedet

www.vesitalous.fi 6/2011 Irtonumero 12 €

4 Hulevesiongelmat kärjistyvät vanhoilla, tiivistyvillä kaupunkialueillaNORA SILLANPÄÄ

HULEVEDET6 Tutkimustietoa keskustojen hulevesistä ja biosuodatuksesta

MARJO VALTANEN, NORA SILLANPÄÄ JA HEIKKI SETÄLÄ

Kaupunkien keskusta-alueiden hulevesien käsittelyyn tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo valuma-alueen sisällä. Hulevesien hallinnassa kaivataan sekä viivyttävää että laadullista käsittelyä, johon muualla maailmassa on sovellettu muun muassa biosuodatusta.

11 Taajamapurot osana hulevesien hallintaaLEENA SÄNKIAHO, ULRIKE HUTH JA GERALD KREBS

Kaupunkipurojen ja -ojien kunto ja niiden kokonaisvaikutus vesistöihin on jätetty usein vähäiselle huomiolle. Vihdin Nummelassa on jo vuosia pyritty parantamaan Enäjärven kuntoa, ja yhtenä keinona on otettu käyttöön myös taajamapurojen kunnostus.

16 Yhteistyöllä teollisuuskiinteistöjen hulevedet hallintaanANNIINA POUTA, NIINA TIAINEN, NORA SILLANPÄÄ JA HEIKKI SETÄLÄ

Teollisuusalueilla hulevesien hallintaa hankaloittavat suurten hulevesimäärien lisäksi alueilla käytettävät ympäristölle haitalliset aineet. Eri osapuolten näkemykset hulevesien hallintaan sopivista ratkaisuista herättävät kiistaa erityisesti pohjavesialueilla.

20 Hulevesien hallintaa tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössäJARNO HUJANEN JA LEENA SÄNKIAHO

Kouvolassa, kuten monissa muissa suomalaisissa kaupungeissa, tiivis kaupunkirakentaminen ja kovien pintojen lisääntyminen ovat lisänneet hulevesien aiheuttamaa tulvariskiä. Osallistuminen Stormwater -hankkeeseen mahdollisti Kouvolan ydinkeskustan alueella normaalista poikkeavien hulevesienhallintaratkaisujen toteuttamisen.

VESIEN LAATU24 Tuloksia pilottikokeesta pienellä valuma-alueella Saarijärven vesireitin varrella

TIINA SIIMEKSELÄ, TARJA STENMAN JA ANNELI YLIMARTIMO

HISTORIAA29 Varsovan vesihuollon historialliset käännekohdat

KATRIINA ETHOLÉN

AJANKOHTAISTA33 Vaasan Vesi hakee lisäenergiaa jätevedestä

HARRI MANNILA

34 Maakuntajärvet on valittuESKO KUUSISTO

36 Islannissa Vesiyhdistyksen matkalla 14.-18.9.2011JARI SILANDER

38 Tekstiviesteillä tehoa vesihuollon asiakaspalveluun

40 Ajankohtaista Vesiyhdistykseltä

UUTISIA42 HANAA!

42 Econet laajentaa biokaasumarkkinoille

43 Oy Rehau Ab:lle uudet toimitilat ja näyttelytila

43 ABS:n EffeX -uutuustuotteet

43 12. pohjoismainen jätevesikonferenssi Helsingissä

45 Liikehakemisto

50 Abstracts

51 Parempien paikkatietoaineistojen äärellä hydrologisessa tutkimuksessa?PETTERI ALHO

Seuraavassa numerossa

teemana on Vesiosaamisen vienti

Vesitalous 1/2012 ilmestyy 3.2. Ilmoitusvaraukset 3.1. mennessä.

VOL. LII

JULKAISIJAYmpäristöviestintä YVT OyAnnankatu 29 A 18, 00100 Helsinki. Puhelin (09) 694 0622

KUSTANTA JATalotekniikka-Julkaisut OyHarri MannilaE-mail: harri.mannila@talotekniikka-julkaisut.fi

Yhteistyössä Suomen Vesiyhdistys ry

PÄÄTOIMITTA JATimo MaasiltaMaa- ja vesitekniikan tuki ryAnnankatu 29 A 18, 00100 HelsinkiE-mail: timo.maasilta@mvtt.fi

TOIMITUSSIHTEERITuomo HäyrynenPuistopiha 4 A 10, 02610 Espoo. Puhelin 050 585 7996E-mail: tuomo.hayrynen@talotekniikka-julkaisut.fi

TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSETTaina HihkiöMaa- ja vesitekniikan tuki ryPuhelin (09) 694 0622, faksi (09) 694 9772E-mail: vesitalous@mvtt.fi

ILMOITUKSETHarri MannilaKoivistontie 16 B, 02140 Espoo. Puhelin 050 66174E-mail: harri.mannila@gmail.com tai ilmoitus.vesitalous@mvtt.fi

ULKOASU JA TAITTOJarkko NarvannePuhelin 050 523 27 68

PAINOPAIKKAFORSSA PRINT 2011 | ISSN 0505-3838

Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit.

TOIMITUSKUNTA

Minna Hanski, dipl.ins., neuvotteleva virkamies, Maa- ja metsätalousministeriö

Tapio Kovanen, tekn.lis., ympäristöneuvos, Suomen Vesiyhdistys ry.

Esko Kuusisto, fil.tri., hydrologi, Suomen ympäristökeskus

Riina Liikanen, tekn.tri., vesihuoltoinsinööri, Suomen Vesilaitosyhdistys ry.

Hannele Kärkinen, dipl.ins., ympäristöinsinööri, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Saijariina Toivikko, dipl.ins., vesihuoltoinsinööri, Suomen Vesilaitosyhdistys ry.

Riku Vahala, tekn.tri., vesihuoltotekniikan professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu

Olli Varis, tekn. tri, vesitalouden professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu

Erkki Vuori, lääket.kir.tri., professori, emeritus, Helsingin yliopisto, oikeuslääketieteen osasto

Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.Vuosikerran hinta on 55 €.

Tämän numeron kokosi Nora SillanpääE-mail: nora.sillanpaa@aalto.fi

Kannen kuva: Jarkko Narvanne: Huleveden huuhtomaa...

6/2011Sisältö

Hulevesiongelmat kärjistyvät vanhoilla, tiivistyvillä kaupunkialueilla

4 Vesitalous 6/2011

Vielä 2000-luvun alussa hulevesiä ei aina pidetty tär-keänä tutkimus- tai kehityskohteena. Hulevesien hallinnassa on kuitenkin Suomessa tapahtunut mer-

kittävää kehitystä aivan viime vuosina: muun muassa lainsää-dännön uudistaminen, uudet hulevesien suunnitteluohjeet sekä kuntien ja kaupunkien laatimat hulevesiohjelmat luo-vat sellaisia kipeästi kaivattuja hallinnollisia ja periaatteellisia raameja, joita viranomaiset ja suunnittelijat tarvitsevat uusi-en menetelmien ja toimintatapojen laajempaan käyttöönot-toon. Nykyisin on myös selvää, että tarvitsemme runsaasti li-sää tutkimustietoa kaupunkialueiden hydrologiasta sekä käy-tännön kokemuksia vaihtoehtoisten hulevesien johtamis-, viivytys- ja käsittelyrakenteiden soveltamisesta kylmässä il-mastossa. Lisäksi hulevesien laatu- ja määräkysymykset osa-taan jo luontevasti yhdistää kaupunkiekologiaan ja ekosystee-mipalveluiden turvaamiseen liittyviin tavoitteisiin.

Tähän mennessä Suomessa hulevesien hallintaa on uu-distettu erityisesti uusien asuinalueiden suunnittelun yhtey-dessä. Kuitenkin hulevesiongelmat kärjistyvät erityisesti van-hoilla, tiivistyvillä kaupunkialueilla. Tässä Vesitalous-lehden hulevesinumerossa esitellään Stormwater-hankkeessa vuosina 2008-2011 toteutettuja tutkimustoimenpiteitä ja rakennus-hankkeita. Hankkeen toteutuskohteiksi valikoitui projek-tipartnereiden tarpeiden pohjalta ongelmallisimpia huleve-sikohteita eli olemassa olevia keskusta-, liike- ja teollisuusalu-eita. Vanhoilla, tiiviillä kaupunkialueilla viemäriverkostojen kapasiteetin kasvattaminen perinteisin putkiviemäröintime-netelmin voi olla tehotonta, kallista tai jopa mahdotonta toteuttaa. Näillä alueilla olemassa oleva infrastruktuuri, ra-kennukset, liikennealueet ja muu kunnallistekniikka asetta-vat selkeät rajoitteet toteutettaville ratkaisuille. Lisäksi muun muassa teollisuusalueilla ja pohjavesialueilla ympäristölupien määräykset voivat tiukasti rajoittaa uusien hallintaratkaisujen kehittämistä ja toteuttamista.

Lehden teema-artikkelit esittelevät Kouvolan keskusta-alueen ja Hollolan Salpakankaan teollisuusalueen hulevesien hallinnan kehittämistä. Samalla valotetaan tutkimustuloksia Kouvolan ja Lahden keskusta-alueiden hulevesien laadusta, teollisuuskiinteistöjen hulevesien haitta-aineista, hulevesien biosuodatuskokeista ja Nummelan taajamapurokunnostuk-sesta. Valitettavasti kaikkia hankkeessa toteutettuja toimen-piteitä ei tämän lehden sivuille voitu mahduttaa, joten asiasta enemmän kiinnostuneita kehotan tutustumaan esimerkiksi hankkeen erilliseen loppuraporttiin.

Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamilta kehitys-hankkeilta edellytetään tiivistä yhteistyötä eri osatoteutta-jien välillä. Stormwaterissa tätä yhteistyötä olivat toteutta-massa kuusi projektipartneria: Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Liikelaitos Kouvolan Vesi, Hollolan vesihuoltolai-tos, Lahti Aqua Oy sekä Lahden tiede- ja yrityspuisto Oy. Monipuolista tiimiä täydensi hankkeen ohjausryhmä, jossa edustettuina olivat Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympä-ristökeskus, Vesilaitosyhdistys (VVY), Elinkeinoelämän kes-kusliitto EK ja Päijät-Hämeen liitto. Hankekokonaisuus toi yhteen vahvaa tutkimuksellista otetta, vesihuollon osaamista, mielenkiintoisia pilottikohteita, yritysyhteistyötä sekä maa-kunnallista näkökulmaa. Uusien tutkimustulosten ja inves-tointien lisäksi Stormwaterin kaltaisten yhteishankkeiden pa-rasta antia ovat eri toimijoiden verkottuminen, eri näkökul-mien esiintuominen sekä tutkimustyön ja käytännön kehi-tystoimenpiteiden yhdistäminen. Vastaavaa toimintamallia voi hyvin suositella hulevesiteeman ympärille, missä ilmiöi-den ymmärtäminen ja ongelmien ratkaiseminen edellyttää monialaista asiantuntijuutta ja yhteistyötä.

PÄÄKIRJOITUS

NORA SILLANPÄÄdipl. ins.E-mail: nora.sillanpaa@aalto.fi

Kirjoittaja toimi Stormwater-hankkeen projektipäällikkönä Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksella Lahdessa. Hankkeen vastuullisena johtajana toimi professori Heikki Setälä.

Vaikka hulevesistä aiheutuvat tulvimis- ja vedenlaatuongel-mat usein kärjistyvät kaikkein

tiiveimmin rakennetuilla alueilla, kau-punkien keskusta-alueiden hulevesistä on Suomessa mitattua tietoa vähänlai-sesti. Esimerkiksi valtakunnallisessa hu-levesitutkimuksessa (Melanen, 1982) mukana olleilla keskusta-alueilla läpäi-semättömiä pintoja oli korkeimmil-laankin alle 70 prosenttia valuma-alu-eesta. Tiiviisti rakennetuissa keskustois-sa läpäisemättömien pintojen määrä voi kuitenkin olla 80…90 prosentin luok-kaa, joten tutkimustietoa tiiviisti pääl-lystettyjen alueiden hulevesien ominai-suuksista tarvitaankin vielä paljon.

Erillisviemäröinnin rinnalla keskus-ta-alueiden hulevesiongelmia voitaisiin vähentää paikallisella ja hajautetulla käsittelyllä valuma-alueen sisäpuolella. Paikalliseen käsittelyyn soveltuvat hyvin biosuodatusrakenteet, jotka ovat pääasi-assa tarkoitettu pienten valuma-aluei-den, kuten pysäköintialueiden sekä tie- ja piha-alueiden hulevesien imeyttämi-seen ja suodattamiseen. Rakenteita on jo toteutettu useissa lämpimissä mais-sa, mutta erityisesti kylmässä ilmastossa niiden toimivuudesta ei vielä ole riittä-västi tietoa.

Biosuodatusrakenteiden etuja ovat niiden monipuolisuus sekä viivyt-tävinä että puhdistavina rakentei-na sekä pieni tilantarve kaupunki-alueilla. Biosuodatusrakenteiden tulee koostua sellaisista maaker-roksista, missä tapahtuu aineiden pidättymistä biologisten, kemi-

allisten ja mekaanisten prosessien kaut-ta. Muun muassa kasveilla ja maaperän eliöillä arvioidaan olevan suuri merkitys niiden toimivuuden kannalta.

Lahden hulevedetEuroopan aluekehitysrahaston rahoitta-massa Stormwater-hankkeessa Helsingin yliopisto tutki hulevesien määrää ja laa-tua Lahdessa kahdella keskusta-alueella vuosina 2008–2010. Alueet olivat 6…7 hehtaarin kokoisia ja sisälsivät 87 pro-senttia (hyvin tiivis alue) ja 72 prosent-tia (tiivis alue) läpäisemätöntä pintaa. Alueet koostuivat suurimmaksi osaksi asuin- ja liikekiinteistöistä sekä kaduis-ta. Alueilla mitattiin sadantaa sekä hu-levesien virtaamaa putkiviemärissä ym-päri vuoden minuutin mittausvälillä. Automaattisilla näytteenottimilla tut-kittiin pitoisuuksien vaihteluita sade- ja sulamistapahtumien aikana.

Touko-syyskuun sadetapahtumil-le määritettiin valuntakertoimet, jotka vaihtelivat etenkin pienillä tapahtumilla suuresti riippuen sadannan määrästä se-kä sadetta edeltäneen jakson olosuhteis-ta. Yli yhden millimetrin kokoisille sa-detapahtumille laskettiin keskimääräiset valuntakertoimet vaihteluväleineen, jot-ka ovat esitettynä ohessa (Taulukko 1). Keskimääräinen valuntakerroin oli hy-

MARJO VALTANENFMHelsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitosE-mail: marjo.valtanen@helsinki.fiKirjoittaja toimii tohtorikoulutettavana ympä-ristöekologian osastolla Lahdessa. Hänen väi-töskirjatyönsä käsittelee hulevesien ominai-suuksia ja biosuodatusta kylmässä ilmastossa.

NORA SILLANPÄÄdipl. ins.Aalto-yliopistoE-mail: nora.sillanpaa@aalto.fiKirjoittaja toimi Stormwater-hankkeen projektipäällikkönä Helsingin yliopistolla

HEIKKI SETÄLÄProfessoriHelsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitosE-mail: heikki.setala@helsinki.fiKirjoittaja toimi Stormwater-hankkeen vastuul-lisena johtajana sekä toimii kaupunkiekosystee-mitutkimuksen professorina ympäristöekologi-an osastolla Lahdessa.

Kaupunkien keskustojen hulevesien ominaisuuksista on tietoa hei-kosti, vaikka hulevesistä on aiheutunut ongelmia ja erillisviemä-röinti on edelleen yleisin tapa hoitaa hulevedet. Keskusta-alueiden hulevesien käsittelyyn tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo valu-ma-alueen sisällä. Hallinnassa kaivataan sekä viivyttävää että laa-dullista käsittelyä, johon muualla maailmassa on sovellettu muun muassa biosuodatusta.

Tutkimustietoa keskustojen hulevesistä ja biosuodatuksesta

Taulukko 1. Valuntakertoimet ≥1 mm sadeta-pahtumissa touko-syyskuussa 2009 ja 2010.

HULEVEDET

6 Vesitalous 6/2011

HULEVEDET

vin tiiviisti rakennetulla alueella huo-mattavasti suurempi kuin tiiviisti raken-netulla alueella, josta voidaan päätellä, että etenkin tiheästi rakennetuilla alu-eilla pienetkin läpäisemättömän pinnan määrän muutokset vaikuttavat merkit-tävästi hulevesien määrään.

Kesäajan keskimääräisissä sadeta-pahtumien haitta-ainepitoisuuksissa (EMC = event mean concentration) oli runsaasti vaihtelua (Taulukko 2). Keskimääräisesti suurimmat pitoisuu-det kokonaistypen ja -fosforin sekä ko-konaisorgaanisen hiilen osalta havaittiin hyvin tiiviisti rakennetulla alueella, kun taas osa raskasmetalleista oli pitoisuuk-siltaan suurempia tiiviisti rakennetulla alueella. Eri aineiden pitoisuuksissa ei esiintynyt tutkimusjaksolla suuria ero-ja tutkimusalueiden välillä, mutta hy-vin tiiviiltä alueelta kesäaikana tullut ainehuuhtouma oli noin kaksinkertai-nen (Taulukko 3). Tämä johtui hyvin tiiviin alueen suuremmasta hulevesien määrästä, jonka vuoksi alueelta tuleva ainekuormitus on suurempi kuin tiiviil-tä alueelta poistuva ainekuorma. Hyvin tiiviiltä alueelta havaittiin huuhtoutu-van myös paljon erimuotoista kiinteää roskaa, mikä nähtiin silmämääräisesti mittausasemakäynneillä.

Verrattaessa aineiden pitoisuuksia ruotsalaisiin raja-arvoihin osa haitta-ai-nepitoisuuksista ylitti Tukholman veden antamia raja-arvoja hulevesille, joiden mukaan kiintoaineen ja sinkin maksimi-arvot ylsivät jo korkeisiin lukemiin sekä useimmat haitta-aineiden mediaaneis-ta tai maksimiarvoista voitiin luokitella keskitasoksi (Stockholm Vatten 2001). Luokituksessa sekä keskitason että kor-kean luokan pitoisuuksille suositellaan jonkin asteista käsittelyä, mutta myös kuormituksen arvioinnin tärkeyttä pai-notetaan pelkkien pitoisuuksien arvioin-nin sijaan. Raskasmetalleista suurin osa ylitti myös SEPA:n järvi- ja virtavesille antamia raja-arvoja, joilla voi olla eliös-tölle haitallisia vaikutuksia vastaanotta-vissa vesistöissä (Swedish Environmental Protection agency 2000).

Hulevesien biosuodatuskokeetBiosuodatusrakenteita testattiin Lahden Jokimaan lysimetrilaitoksella. Kokeita varten laitoksella oli käytössä kahdek-san kahden kuutiometrin kokoista lysi-

Taulukko 3. Hulevesien haitta-aineiden kokonaiskuormitus kesältä 2009.

Taulukko 2. Hulevesien haitta-aineiden tapahtumien aikaisten keskimääräisten pitoisuuksien mediaani sekä minimi- ja maksimiarvot kesä- ja elokuulta 2009.

Kuva 1. Kasvillinen biosuodatusrakenne maanpinnalta kuvattuna.

7www.vesitalous.fi

HULEVEDET

metriä, joissa maaperän olosuhteet säi-lyvät lähes luonnollisina läpi vuoden (Kuvat 1 ja 2). Lysimetrien rakenne noudatti kirjallisuudessa esitettyjä suo-situksia biosuodatusrakenteille. Lisäksi haluttiin käyttää alueelle tyypillisiä sekä helposti saatavilla olevia maa-aineksia. Kasveiksi valittiin erilaisia olosuhteita kestäviä lajeja, jotka kasvattavat nope-asti myös laajat ja pitkät juuret. Kaksi lysimetriä jätettiin kasvittomiksi, jotta voitiin tutkia kasvien vaikutusta raken-teiden toimintaan. Huleveden puhdis-tuminen tapahtuu pääasiassa kahdessa ylimmässä rakennekerroksessa, orgaani-sessa kerroksessa ja suodatinkerrokses-sa (Kuva 3). Jotta helposti tukkeutuvat suodatinkankaat voidaan jättää pois ra-kennekerrosten välistä, rakenteen tulee olla voimakkaasti kerrostettu.

Kastelukokeissa tutkittiin miten hulevesien tavanomaiset haitta-aineet (ravinteet ja metallit) pidättyvät maa-kerroksiin. Kokeissa sovellettiin taulu-koissa 1 ja 2 esitettyjä mittaustuloksia Lahden hulevesistä. Rakenteen kuvit-teellisen valuma-alueen suunniteltiin vastaavan kauttaaltaan päällystettyä aluetta, jonka valuntakerroin on noin 0,9. Tutkittava biosuodatusalue edusti kolmea prosenttia valuma-alueestaan. Kastelukokeita tehtiin kolmena eri vuo-denaikana. Syksyn ja kesän mitoitussa-teeksi valittiin 20 mm sadetapahtuma, jonka havaittiin kattavan 80 prosenttia vuosittaisesta valunnasta Lahden kes-kustan alueilla. Lisäksi kesän kokeissa testattiin myös 4 mm sadetapahtumaa pienemmällä intensiteetillä. Keväällä simuloitiin tyypillisiä sulamistapahtu-

mia, jotka olivat intensiteetiltään pieniä ja määrältään 3…10 mm kokoisia ta-pahtumia. Kasteluissa käytettiin keino-tekoista hulevettä, joka sisälsi nitraattia, fosfaattia, sinkkiä, kuparia ja alumiinia. Kiintoaineeseen sitoutuneiden aineiden oletettiin pidättyvän rakenteen pinnal-le, joten kokeissa testattiin liuennees-sa muodossa olevien aineiden pidätty-mistä. Osa rakenteista kasteltiin myös tiesuolalla (NaCl), jotta voitiin selvittää suolan vaikutusta muiden aineiden pi-dättymiseen maaperässä.

Aineiden pidättyminen rakenteisiin on esitetty taulukossa 4, josta nähdään, että sinkin, kuparin ja fosfaatin pidätty-minen oli kaikkina vuodenaikoina hy-vä. Ensimmäiset kastelukokeet tehtiin syksyllä 2009 noin neljän kuukauden päästä rakenteiden perustamisesta, min-

Kuva 2. Lysimetrien alaosat maan alta kuvattuna.

8 Vesitalous 6/2011

HULEVEDET

Kasvillisuuskerros:Viiruhelpi, paljakkapaju, rantakukka

Orgaaninen kerros (35 cm):hiekka-multaseos (50/50)

hiekka (0-2 mm)

PINTAKERROS:- Tiivis kasvillisuus estäätukkeutumisen- Tiheä juuristo edistäävedenläpäisevyyttä- Pidättää vettä- Puhdistaa, suodattaa

Suodatinkerros (80 cm)

Siirtymäkerros (25 cm)

Salaojakerros (25 cm)

Kyllästynyt kerros (30 cm)

Orgaaninen kerros (35 cm)

KERROSTETTU POHJA:- Ehkäisee hienonaineksen kulkeutumisenalaspäin- Ei tukkeutuviasuodatinkankaita- Tehokas kuivatus

sora (8-16 mm)

sepeli (16-32 mm)

sora (2-6 mm)

Salaoja Ø 110

Kuva 3. Biosuodatuslysimetrin rakenne.

kä vuoksi maaperä ei ollut vielä ehtinyt stabiloitumaan ja etenkin nitraattia pää-si huuhtoumaan maaperästä itsestään. Jo keväällä nitraatistakin pidättyi kas-villisiin rakenteisiin lähes puolet, mikä on hyvä tulos maaperässä hyvin liikku-valle nitraatille. Kesäajalta nitraatin pi-

dättymisestä ei puolestaan ole tuloksia. Alumiinin pidättyminen ensimmäisissä kasteluissa oli hyvä, kun taas myöhem-missä kasteluissa alumiinia huuhtoutui myös maaperästä itsestään. Suolalla ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta aineiden pidättymiseen.

Kastelukokeissa havaittiin, että en-simmäisissä kasteluissa syksyllä 2009 rakenteet imeyttivät vettä hitaasti ja 20 mm kokoisen sadetapahtuman imeyttämiseen kului useampi tunti. Kesällä 2010 kasvilliset rakenteet imeyt-tivät nopeasti jo suuriakin määriä vettä, vaikka kastelukokeen ajaksi rakenteen pinnalle muodostui vesipinta. Samalla havaittiin, että kasvien juuria esiintyi alimmissa kerroksissa asti ja kasvit oli-vat juurineen muokanneet maaperän hyvin vettä johtavaksi. Kasvittomien rakenteiden orgaaninen kerros puoles-taan tiivistyi ajan mittaan ja imeytti vet-tä joka kastelussa hitaammin. Tulokset viittaavat siihen, että kasvittomat bio-suodatusrakenteet ovat tehottomia, mi-käli rakenne sisältää myös hienojakoi-sesta aineksesta koostuvan orgaanisen

Taulukko 4. Haitta-aineiden pidättyminen biosuodatusrakenteisiin eri vuodenaikoina.

9www.vesitalous.fi

HULEVEDET

pintakerroksen. Orgaanisen kerroksen on kuitenkin havaittu olevan hyvin tär-keässä asemassa aineiden pidättymisen kannalta (esim. Muthanna 2007), joten sen poisjättäminen edellyttää muiden kerrosten puhdistuskyvyn parantamis-ta. Kasvillisuuden käyttö on suositelta-vaa, sillä paremman vedenläpäisevyyden lisäksi niiden on raportoitu pidättävän osan haitta-aineista.

Päätelmät ja suosituksetKeskusta-alueiden hulevesien pitoisuu-det ylittivät käsittelytarpeelle esitettyjä raja-arvoja; samalla kuitenkin havait-tiin, että kuormituksen kannalta tärkeä merkitys on pitoisuuksien lisäksi alu-eelta muodostuvan huleveden määrällä. Tämä on syytä ottaa suurten vaihtelui-den ohella huomioon myös mittaami-sessa, jolloin hulevesistä tulisi mitata jat-kuvatoimisesti molempia määrää ja laa-tua oikeanlaisten arvioiden tekemiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että kasvilli-

suus paransi biosuodatusrakenteen toi-mintaa erityisesti parantamalla raken-teen vedenläpäisevyyttä. Parhaimmat puhdistustulokset saatiin fosfaatin, sin-kin ja kuparin osalta. Typen osalta puh-distustulos parani rakenteen ikääntyes-sä. Suolalla ei ollut merkittävää vaiku-tusta puhdistustuloksiin. Hulevesistä johtuviin ongelmiin voitaisiin parhai-ten vaikuttaa yhdessä sekä vähentämällä läpäisemätöntä pintaa että parantamalla käsittelyä (esim. biosuodatuksella).

Tässä artikkelissa esitetyt tulokset ovat vain osa kerätystä tutkimusaineis-tosta. Tulokset kokonaisuudessaan tul-laan julkaisemaan Marjo Valtasen väi-töskirjassa. Tulevaisuudessa tarvitaan edelleen lisää tutkimusta eri maankäyt-tömuotojen hulevesien ominaisuuksista sekä erilaisten biosuodatusrakenteiden toimivuudesta kylmissä ilmasto-olosuh-teissa. Myös pidempiaikainen tutkimus on tarpeen, jotta voidaan selvittää miten rakenteet toimivat esimerkiksi viiden

vuoden kuluttua ja kulkeutuvatko pi-dättyneet aineet maaperästä ajan myö-tä pohjaveteen. Rakenteita tulisi lisäksi testata käytännössä oikeissa kohteissa, joissa muutkin tekijät, kuten hulevesien muut haitta-aineet, saattavat vaikuttaa rakenteiden toimintaan.

KirjallisuusMelanen, M. 1982. Valtakunnallisen hulevesitutki-muksen tulokset. Vesitalous 3: 1-20.

Muthanna, T. 2007. Bioretention as a sustainable stormwater management option in cold climates. Doctoral thesis, Norwegian University of Science and Technology, Faculty of Civil Engineering.

Stockholm Vatten 2001. Klassificering av dagvatten och recipienter samt riktlinjer för reningskrav – Del 2 Reningskrav och Dagvattenklassificering.

Swedish Environmental Protection agency 2000. Environmental Quality Criteria – Lakes and Water-courses. Report 5050. ISBN 91-620-5050-8

•

•

•

•

10 Vesitalous 6/2011

HULEVEDET

Vihdin Enäjärven kunnostuksella on jo lähes 30 vuoden historia. Matala (keskisyvyys 3,5 m ja

maksimi 11 m) ja melko pieni (ala noin 500 ha) Enäjärvi on kärsinyt maatalou-den kuormituksesta sekä Nummelan ja Ojakkalan taajamien jätevesistä, jotka johdettiin vielä 70-luvulla Enäjärveen. Myös järven sisäinen fosforikuormitus vaikuttaa veden laatuun. Esimerkiksi vuosittaiset leväkukinnot ja happikato ovat haitanneet järven virkistyskäyttöä. Järveä on kunnostettu monin eri mene-telmin, kuten hapettamalla, ja kalasta-malla. Lisäksi valuma-alueen vaikutuk-sia vesistöön on pyritty pienentämään rakentamalla järveen laskeviin ojiin las-keutusaltaita sekä kosteikkoja.

Taajamien hulevesien aiheuttama kuormitus on myös tunnistettu yhdek-si merkittäväksi veden laadun heikentä-jäksi. Aktiivinen kansalaistoiminta ja tal-kootyö ovat olleet merkittävässä osassa järven kunnostusta. Vesistöjen kunnos-tus Nummelassa ei siis ole uusi asia - mu-kana ovat olleet esimerkiksi Vihdin kun-ta, nykyinen Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, nykyinen Uudenmaan ELY se-kä alueelliset ympäristöjärjestöt ja vesien-suojeluyhdistykset. (Reunanen, 2005).

Kilsoin UomaKilsoin uoma on yksi Enäjärveen las-kevista ojista ja sen valuma-alue kat-taa noin seitsemänneksen järven ko-konaisvaluma-alueesta (Kuva 1).

GERALD KREBSdipl.ins., tohtorikoulutettavaAalto-yliopisto

Kaupunkipurojen ja -ojien kunto ja niiden kokonaisvaikutus vesis-töihin on jätetty usein vähäiselle huomiolle. Vihdin Nummelassa on jo vuosia pyritty parantamaan Enäjärven kuntoa, ja yhtenä keinona on otettu käyttöön myös taajamapurojen kunnostus. Aalto-yliopis-ton vesitekniikan tutkimusryhmä, osana Stormwater-hanketta, tut-ki ojakunnostuksen vaikutuksia alueella vuosina 2008–2009.

Taajamapurot osana hulevesien hallintaa– vedenlaatumittaukset kaupunkiuoman kunnostuksen yhteydessä

LEENA SÄNKIAHOdipl.ins., projektipäällikköAalto-yliopistoE-mail: leena.sankiaho@aalto.fi

ULRIKE HUTHdipl.ins., tohtorikoulutettavaAalto-yliopisto

Kirjoittajat työskentelevät Aalto-yliopiston Vesitekniikan tutkimusryhmässä ja ovat olleet mukana Stormwater-projektissa.

Kuva 1. Kilsoin uoman valuma-alueet, maankäyttö sekä pohjaveden virtaussuun-nat. Kunnostettu kohta sijaitsee noin 1 km järvestä, taajaman eteläpuolella.

11www.vesitalous.fi

HULEVEDET

Uoma sijoittuu Vihdin Nummelan taa-jaman lounaispuolelle. Kilsoin valuma-alue on noin 500 hehtaaria ja ojan pi-tuus, mukaan lukien kolme latvaojaa, on 4 km. Ojasto alkaa metsämailta ja pelloilta, joten maatalouden merkitys veden laatuun ja virtaamiin on mer-kittävä. Kilsoin uoman kunnostus liit-tyy merkittävästi hulevesien hallintaan, sillä ojaan laskee osa Nummelan taa-jaman hulevesistä. Valuma-alueen ra-kennuskanta on muuttunut lähivuosi-na, kun Nummelan taajama on kasva-nut. Vuosien mittaan ojaa on perattu ja suoristettu - ongelmaksi ovat muo-dostuneet esimerkiksi hulevesivirtaama-piikkien aiheuttama ojan eroosio sekä eroosiolta suojaavan kasvuston puute. Kiintoaineen pidättyminen ojassa on ollut melko vähäistä, sillä tulvatasan-teet puuttuivat täysin. Alun perin kun-nalla oli tarkoitus korjata eroosio-on-gelma putkittamalla oja osittain, mutta lopulta päädyttiin luonnonmukaisem-paan ratkaisuun, jonka myötä 1,5 km järvestä yläjuoksuun uoma on kaavoi-tettu taajamavesien hallintaan tarkoite-tuksi puistoksi.

Aalto-yliopiston tutkimusjak-so ajoittuu vuosille 2008–2009, jol-loin uomasta kunnostettiin ensimmäi-nen noin 200 metrin mittainen osuus. Kunnostettu uoman osuus sijoittuu alueelle, johon rakennetaan parhaillaan asuinaluetta entiselle maatalousmaalle. Kunnostuskohdassa yhtyvät pelto-ojan vedet (valuma-alue 1) sekä taajamas-ta johdetut hulevedet (valuma-alueet 2 ja 3). Aalto-yliopiston tutkimusteh-tävät Nummelassa voidaan jakaa kol-meen toisiaan tukevaan osaan: valuma-alueen maankäytön vaikutusten arvioi-minen, maisemarakentamisen keinot hulevesien hallinnassa ja uoman kun-nostuksessa sekä kunnostamisen vai-kutusten arvioiminen vedenlaatu- ja virtaamamittauksilla.

Uoman kunnostus luonnonmukaisemmaksiUoman kunnostus aloitettiin syyskuussa 2008 kohdasta, johon Nummelan taa-jaman hulevedet purkautuvat, ja ojas-ta kunnostettiin kunnan työntekijöiden avulla ja talkoovoimin noin 200 met-rin osuus. Ojan eroosioherkkiä, jyrkkiä penkereitä loivennettiin niin, että ojalle Kuva 2. Kilsoin uoma ennen sekä kunnostuksen aikana ja sen jälkeen.

12 Vesitalous 6/2011

HULEVEDET

saatiin enemmän tilaa. Penkereet suo-jattiin kivin, biohajoavalla siemenma-tolla sekä pajukimpuilla. Näiden teh-tävänä on toimia eroosiosuojana sekä kasvualustana myös luonnollisesti ke-hittyvälle kasvustolle. Kunnostuksen reunaehtoina toimivat alueen tiet, ver-kostot ja yksityisomistuksessa olevat maat. Maisemallisesti kunnostuksen vaikutukset olivat nähtävissä jo kesällä 2009 (Kuva 2). Avouoman materiaa-li- ja kaivukustannukset ovat huomat-tavasti pienempiä kuin putkiviemärin. Vihdin kunta ja Uudenmaan ELY jatkoi kunnostusta keväällä 2010 rakentamal-la kosteikon Enäjärven rantaan.

Valuma-alue ja virtaamaValuma-aluelähtöisen suunnittelun tavoitteena on huomioida maankäy-tön vaikutukset kunnostuskohteeseen. Esimerkiksi valuma-alueen läpäise-mättömän pinnan osuus indikoi usein vastaanottavien taajamapurojen tilaa ja kunnostustarvetta. Yleisenä oletuk-sena on, että läpäisemättömän pinnan osuuden kasvaessa myös virtaamat li-sääntyvät. Kilsoin valuma-alueesta noin 40 prosenttia on metsämaata, 14 prosenttia maatalousmaata ja 13 pro-senttia taajaman läpäisemätöntä pin-taa. Valuma-alue on jaettu kahdeksaan osavaluma-alueeseen.

Veden laatu- ja virtaamamittaukset on toteutettu pääsääntöisesti neljässä eri pisteessä: Pelto-mittauspiste kuvaa pel-lolta ja metsästä tulevaa vettä (N1, valu-ma-alue 1), Putki (valuma-alue 2, N2) taajaman hulevesiä ja Pato (Valuma-alu-eet 1-3, N3) taajaman ja pellon yhteis-vaikutusta. Alapato (valuma-alueet 1-6, N6) kuvaa Enäjärveen laskevaa vettä (Kuva 1).

Yhtenä osatehtävänä projektissa oli tutkia valuma-alueen maankäyttöä ja sen vaikutusta virtaamiin ja kuormituk-seen. Paikkatietoanalyysin, maastotutki-muksin sekä korkeusmallin avulla pys-tyttiin karkeasti arvioimaan valuma-alu-eiden rajat sekä erilaisten rakennettujen pintojen osuus valuma-alueesta ja siten esimerkiksi rationaalimenetelmää käyt-täen arvioimaan pintavalunnan muo-dostumista eri alueilta (Krebs, 2009).

Käytössä on ollut myös alueen hule-vesiverkostokartat. Paikkatietoanalyysin tuloksia tarkennettiin virtaamamit-

tauksilla; alueella oli käytössä kol-me virtaamamittausasemaa (Pelto, Pato ja Alapato) eri vuodenaikoina. Vertaamalla tehtyjä virtaamamittauksia huomattiin, että mitatut osuudet poik-kesivat arvioiduista valuntasuhteista. Virtaamamittauksista arvioitu huleve-sivalunta (maaliskuu 2009 - lokakuu 2009) taajamasta osoittautui huomat-tavasti pienemmäksi kuin paikkatie-toanalyysin avulla määritetty valun-ta, kun taas peltoalueen osuus osoit-tautui virtaamamittauksilla paikkatie-toarviota huomattavasti suuremmaksi (Taulukko 1). Kesäsateista johtuva vä-litön valunta näkyy taajaman hulevesis-sä, mutta kokonaisuuden kannalta nä-mä vesimäärät jäävät pieniksi ja hetkel-lisiksi virtaamapiikeiksi.

Syytä eroon alettiin etsiä pohjave-sialueesta (Uudenmaan ympäristökes-kus ja Vihdin vesi, 2009). Merkittäviä eroja valunnassa alueiden välillä saat-taa syntyä, koska taajama on keskit-tynyt hyvin vettä läpäisevälle pohja-veden muodostumisalueelle eikä hu-levesiverkosto kata koko aluetta, kun taas pelto on heikosti vettä läpäisevää. Pohjavesialueen rajoja, vedenjakajia ja virtaussuuntia tarkkailemalla voidaan olettaa, että taajamassa syntyvä pohja-vesi purkautuu osittain pelto-ojiin ja pohjavettä pumpataan myös huleve-siverkostoon. Pohjavesialueen veden-jakajat eivät seuraakaan maanpinnan muotoja, vaan taajaman pohjoispuo-len pohjavesivirtaamat suuntautuvat uomasta poispäin.

Virtaamamittauksista voidaan tode-

ta, että peltoon verrattuna taajamassa syntyy huomattavasti jyrkempiä vir-taamapiikkejä, jotka tasoittuvat ala-virtaan mentäessä. Huleveden imeyt-täminen nähdään usein hyvänä vaih-toehtona taajamien vesien hallintaan. Nummelan tapauksessa imeyttämällä voitaisiin tasoittaa taajaman kesäsa-teiden virtaamahuippuja, mutta mer-kitys koko puron virtaaman kannal-ta ei tule olemaan suuri, ellei kevät-sulantaa ja syyssateita saada pidätettyä myös pelloilla. Myös imeytyksen takia nouseva pohjavedenpinta saattaa aihe-uttaa ongelmia taajaman alavimmilla alueilla, joissa jo nyt pumpataan vesiä hulevesiverkostoon.

Veden laatu ja hulevesikuormatKunnostetun uoman tarkoituksena on parantaa vedenlaatua sekä vähen-tää ravinteiden ja kiintoaineen pääsyä Enäjärveen. Mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa oli myös hulevesien ai-heuttama kuormitus, jonka laskemi-seen tarvitaan sekä virtaama- että laatu-mittauksia. Lähtökohtaisesti alue ei ole yksiselitteinen, koska taajamavesien ja peltovesien vedenlaadut ovat hyvin eri-laisia. Alue on laaja ja sadanta-valunta-prosessit maankäytön takia erilaisia eri vuodenaikoina.

Yksittäiset vesinäytteet eivät anna kattavaa kuvaa vedenlaadun muutoksis-ta, joten tässä tutkimuksessa käytettiin laajasti jatkuvatoimisia vedenlaatuantu-reita sekä automaattisia näytteenottimia. Yhtenä tavoitteena projektissa oli määrit-

13www.vesitalous.fi

HULEVEDET

tää jatkuvatoimisten mittareiden sovel-tuvuus hulevesimittauksiin. Taulukossa 1 on esitetty mittausajankohdat, mitta-pisteet sekä mitatut suureet. Mitta-ase-milla mitattiin esimerkiksi veden same-utta, sähkönjohtavuutta, lämpötilaa (YSI 600), nitraattityppeä (s::can) sekä hiilivetyjä (Trios EnviroFlu-HC).

Eri aineet reagoivat eri tavalla satee-seen: sameus, kiintoaine ja sen mukana kokonaisfosforin pitoisuudet usein kas-vavat virtaaman kasvaessa, kun taas säh-könjohtavuus ja nitraattityppi pienene-vät. Hulevesien hiilivetypitoisuudet py-syivät sateista huolimatta melko samois-

sa lukemissa tai kohosivat hieman, joten voidaan päätellä virtaavan veden pyyh-kivän mukanaan asfaltille kertyneitä öl-jyjakeita (Kuva 3). Sameuden korkeim-mat pitoisuudet saattavat olla tuhatker-taisia keskimääräisiin pitoisuuksiin ver-rattuna, kun muilla suureilla vaihtelu on 2…10-kertaista. Sameutta lukuun ot-tamatta kuormia laskettaessa virtaama-vaihtelut osoittautuivat merkittäväm-mäksi kuin pitoisuusvaihtelut. Veden laadussa tapahtuva muutos hulevedessä on tosin nopeampaa ja jyrkempää.

Tietyillä mittausjaksoilla esiintyy sameuden ja fosforin pitoisuuksien vä-

lillä korrelaatio ja siten sameusarvoja ja virtaamia voidaan käyttää fosforikuor-mien laskemiseen. Esimerkiksi syksyn 2009 fosforikuormista vain 22 prosent-tia syntyy taajamassa ja 78 prosenttia pellolta. Nitraatti- ja typpipitoisuudet hulevesistä olivat melko alhaisia ja vaih-telu oli verrattain pientä. Selkeitä typen pitoisuuspiikkejä ei osunut mittaus-ajanjaksoille, joten kuormituslaskuissa voidaan käyttää myös mittausten keski-arvoa. Syksyllä 2009 noin 75 prosenttia Enäjärveen laskevista nitraattikuormis-ta on peräisin pelloilta ja vastaavasti 25 prosenttia taajamasta.

Mittauskohta Pelto, N1 Putki, N2 Pato, N3 Alapato, N6Prosessit Valuma alue

pääsääntöisestipeltoa ja metsää

Taajama,pienteollisuus,rakentamaton

taajama, lentokenttä

Pellon ja putkenyhteisvaikutus

Vaikuttaako Padon jaAlapadon välillä

oleva laskeutusallasveden laatuun?

Valuma alue(Katso kuva 1)

1 2 1 3 1 6

Vettä läpäisemättömänpinnan osuus valumaalueesta

2,5% 21,3 % 14,1% 12,6%

Laskennallisesti arvioituvalunnan osuuskokonaisvalunnasta

35% 50% 89% 100 %

Virtaamamittauksistalaskettu virtaaman osuus,syksy 2009

55% 36% 91% 100%

Ala [ha]Paikkatieto

160 210 390 450

Tehollinen ala [ha]Virtaama/sadanta

265 150 415 470

VirtaamaSameus

Johtokyky

Syksy 2008

Ojakunnostuksen seuranta

VirtaamaSameus

Johtokyky

SameusJohtokyky

AutomaattinennäytteenotinKokonaistyppiKokonaisfosfori

VirtaamaSameus

Johtokyky

VirtaamaSameus

Johtokyky

VirtaamaSameus

Johtokyky

Kevät 2009

Kevätsulanta

VirtaamaSameus

Johtokyky

SameusJohtokyky

NitraattityppiHiilivedyt Automaattinen

näytteenotinKokonaistyppiKokonaisfosfori

AutomaattinennäytteenotinKokonaistyppiKokonaisfosfori

Syksy 2009

Syyssateet, vertailuedelliseen syksyyn

VirtaamaSameus

JohtokykyNitraattityppi

SameusJohtokykyHiilivedyt

VirtaamaSameus

Johtokyky

VirtaamaSameus

JohtokykyNitraattityppi

Taulukko 1. Mittauskohdat, valuma-alueet ja mitatut suureet eri mittausajankohtina.

14 Vesitalous 6/2011

HULEVEDET

Kuinka hyvin kunnostus toimii?Projektissa saatiin kerättyä kattavaa ve-denlaatu- ja virtaama-aineistoa kun-nostuksen aikana ja vuosi sen jälkeen. Eroosiosuojauksen toimivuutta tutkit-tiin esimerkiksi vedenlaatumittauksista tilastollisin menetelmin ja massatasei-den avulla. Vaikka penkereet on nyt pa-remmin suojattu eroosiolta, on kunnos-tettu alue ollut tutkimusajankohtana vielä häiriintynyt maanmuokkauksesta. Asiaa monimutkaistaa se, että kunnos-tettuun kohtaan laskee vesiä kahdesta hyvin erityyppisestä valuma-alueesta, joiden valuntaprosessit eroavat toisis-

Kuva 3. Hiilivetykuormat Nummelan taajaman valuma-alueelta vuoden 2009 kevätsulannan ja syyssateiden aikana. Keskimääräinen pitoisuus on noin 20 μg Naftaleenia/l ja suurin päivittäinen kuorma noin 200g.

Syksy

Kevät

taan melko paljon. Ravinnekuormien kannalta taajamavesien osuus on vain noin neljännes ja maatalouden huo-mattavasti suurempi. Kasvukauden ul-kopuolella tapahtuvaa ravinnekuormi-tusta on vaikea saada pidättymään tai vähenemään ojastossa, mutta vuonna 2010 rakennettu kosteikko toivottavas-ti auttaa tähän ongelmaan.

Kokonaisvaltaisen hulevesien hallin-nan periaatteisiin kuuluu esimerkiksi hulevesien hyödyntäminen maisemal-lisesti ja osallistaa suunnitteluun monia eri aloja. Maisemasuunnittelun kannal-ta alue on onnistunut ja kasvualusta, jo-ka uomaan luotiin, on päässyt kehitty-

mään hyvin. Kunnostusprojektiin saa-tiin mukaan myös monia eri tahoja, hu-levesiuoma huomioitiin kaavoituksessa ja erityisesti talkoilla toteutettu kun-nostus lisäsi tietoisuutta vaihtoehtoisis-ta hulevesien hallintamenetelmistä.

KirjallisuusKrebs, G. (2009) Development of land-use within the urbanizing Kylmäoja watershed, Diplomityö, TKK.Reunanen S. toim. (2005) Vihdin Enäjärvi-projekti vuosina 1998–2004, Uudenmaan ympäristökeskus- monisteita 167. ISBN 952-463-107-5 (pdf).Uudenmaan ympäristökeskus & Vihdin Vesi (2009). Nummelanharjun pohjavesialueen suojelusuunni-telma. Vihti.

•

•

•

15www.vesitalous.fi

HULEVEDET

Stormwater- hankkeen Hollolan osaprojektin tavoitteena oli selvit-tää Salpakankaan ja Kukonkoivun

teollisuusalueilla syntyvien huleve-sien käsittelyyn sopivia ratkaisuja. Teollisuuskiinteistöjen rakennuslupa-ehtoina on niitä rakennettaessa 1960–80-luvuilla ollut, että hulevedet käsitel-lään kiinteistökohtaisesti, joten kiinteis-töillä hulevesiä on alun perin johdet-tu piha-alueilla sijaitseviin imeytyskai-voihin tai lähimaastoon imeytymään. Teollisuusalueet sijaitsevat I-luokan pohjavesialueella, joten uusissa ympä-ristölupaehdoissa edellytetään pohja-veden pilaantumisriskin minimointia. Alueella maaperä on läpäisevää hiekkaa ja soraa, ja pohjaveden pinta sijaitsee noin 30 metrin syvyydessä. Hankkeessa toteutettiin Salpakankaan teollisuusalu-eella kahden yrityksen hulevesien käsit-tely ympäristölupaehtojen mukaises-ti rakentamalla hulevesiviemäri ja vii-vytysallas. Ennen käytännön ratkaisuja hankkeessa toteutettiin teollisuuskiin-teistöjen hulevesiselvitys yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa.

Maaperänäytteitä ja suodatuskokeitaHanke käynnistyi vuonna 2009 maa-peränäytteenotolla, jonka tavoitteena oli tunnistaa hulevesien mukana kul-keutuvia haitta-aineita sekä arvioida hulevesien puhdistustarvetta ja imeyt-tämisestä aiheutuvaa pohjaveden pi-laantumisvaaraa. Maaperänäytteitä kerättiin viideltä teollisuuskiinteistöl-tä imeytyskaivoista sekä maastossa si-jaitsevilta imeytysalueilta. Vertailun vuoksi yksi näytepiste valittiin lähei-sestä metsämaastosta, jonne huleve-siä ei ollut imeytetty. Maaperänäytteet

otettiin sekä pintamaasta että noin 1,0…1,5 metrin syvyydeltä pitoisuuse-rojen havaitsemiseksi. Imeytyskaivoista syvempi näyte otettiin imeytyskaivon pohjan alapuolelta, jolloin näytteenot-tosyvyys maanpinnasta oli 3…4 met-riä. Näytteistä analysoitiin hulevesis-sä tyypillisesti esiintyviä haitta-ainei-ta kuten nitraatti, TOC, raskasmetallit (Cu, Ni, Cd, Cr, Pb ja Zn), öljyhiili-vedyt ja PAH-yhdisteet. Näiden lisäk-si analysoitiin mahdollisuuksien mu-kaan tutkimuskiinteistöllä käytössä olevia yhdisteitä (VOC-yhdisteet, no-nyylifenolit, nonyylifenolietoksylaatit ja bisfenoli-A).

Maaperäanalyysejä täydennettiin laboratorio-olosuhteissa toteutetuilla imeytyskokeilla. Imeytyskoe suoritettiin 0,5 metrin korkuisilla maakolumneil-la (Kuva 1), joita sadetettiin synteet-tisellä hulevedellä. Tutkittaviksi hait-ta-aineiksi valittiin sinkki ja bisfeno-li-A (BPA). Imeytyskokeessa testattiin sekä alueen luonnollisen maaperän pi-dätyskykyä että tavallista hiekkasuoda-tinta (rakennushiekkaa, raekoko 0…2 mm). Luonnollinen maaperä oli peräi-sin lähialueen metsästä. Imeytymistä kasvillisuuskerroksen läpi testattiin ko-lumneilla, jossa luonnollisen kivennäis-maa-ainekerroksen päällä oli säilytet-ty eloperäinen maakerros kasveineen. Lisäksi testattiin luonnollista kiven-näismaa-ainesta ilman kasvillisuutta. Jälkimmäinen edustaa tilannetta, jossa hulevesi johdetaan suoraan pohjamaa-han imeytymään. Hiekkasuodatin edus-ti keinotekoista, rakennettua suodatus-rakennetta. Imeytyskokeen tarkempi to-teutus sekä maaperätutkimuksen kaikki tulokset on esitelty Niina Tiaisen Pro gradu-työssä (Hätinen, 2010).

ANNIINA POUTAInsinööri (AMK), Hollolan kuntaKirjoittaja on osallistunut projektityöntekijänä Stormwater-hankkeen Hollolan osaprojektiinE-mail: anniina.pouta@gmail.com

NIINA TIAINEN (O.S. HÄTINEN)FM, Saimaan vesiensuojeluyhdistys ryKirjoittaja on tehnyt Pro gradu -tutkielmansa Stormwater-hankkeen Hollolan osaprojektissaE-mail: niina.e.tiainen@gmail.com

NORA SILLANPÄÄdipl. ins., Aalto-yliopistoKirjoittaja toimi Stormwater-hankkeen projektipäällikkönä Helsingin yliopistollaE-mail: nora.sillanpaa@aalto.fi

HEIKKI SETÄLÄKaupunkiekosysteemitutkimuksen professori, Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos, Lahden kampus.Kirjoittaja toimi Stormwater-hankkeen johtajana.E-mail: heikki.setala@helsinki.fi

Yhteistyöllä teollisuuskiinteistöjen hulevedet hallintaanTeollisuusalueilla hulevesien hallintaa hankaloittavat suurten hulevesimäärien lisäksi alueilla käytettä-vät ympäristölle haitalliset aineet. Myös eri osapuolten näkemykset hulevesien hallintaan sopivista rat-kaisuista herättävät kiistaa erityisesti pohjavesialueilla. Kaikkia tahoja parhaiten tyydyttävät ratkaisut löytyvätkin tiiviin yhteistyön ja neuvotteluiden tuloksena.

16 Vesitalous 6/2011

HULEVEDET

Pitoisuudet pienenivät syvemmällä maaperässäMaaperänäytteiden perusteella hulevesi-en mukana teollisuusalueella kulkeutuu pääasiassa kaikille kaupunkimaankäyt-tömuodoille tyypillisiä yhdisteitä kuten raskasmetalleja, öljyhiilivetyjä ja PAH-yhdisteitä. Kyseisten aineiden esiinty-miseen hulevesissä vaikuttavat erityises-ti piha-alueilla tapahtuva raskas liiken-nöinti sekä rakennusmateriaalit, kuten galvanoidut metallipinnat. Yksittäisistä näytepisteistä havaittiin myös teolliseen toimintaan liittyviä yhdisteitä, mutta vain pieninä pitoisuuksina.

Pohjaveden pilaantumisvaaraa ar-vioitiin vertaamalla maaperästä ha-vaittuja pitoisuuksia PIMA-asetuk-sessa määrättyihin kynnysarvoihin (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007). Kynnysarvot alittavista maa-aineksista ei tulisi aiheutua maaperän tai pohjave-den pilaantumisen vaaraa (Reinikainen 2007). Kynnysarvoja ylittäviä pitoi-suuksia havaittiin pääasiassa imeytys-kaivojen ylemmistä maanäytteistä sin-kin, kuparin ja öljyhiilivetyjen osalta (Kuva 2). Orgaanisten aineiden ei ha-vaittu ylittävän kynnysarvoja minkään yhdisteen osalta. Imeytyskokeessa ha-vaittiin, että eri kastelukokeissa sink-ki pidättyi lähes täysin (>99 %) kaik-kiin tutkittuihin maa-ainestyyppeihin. Sama päti myös BPA:han luonnollisessa maaperässä mutta keinotekoisessa hiek-kasuodattimessa pidättymisprosentti jäi 70 prosenttiin. Suurimmat pitoisuudet sinkkiä ja BPA:ta havaittiin kasvillisuus-kolumnin humuksellisesta pintakerrok-sesta. Tulokset osoittivat erityisesti sink-kipitoisuuksien pienenevän kolumnissa syvemmälle mentäessä (Kuva 3). Myös kiinteistöiltä kerätyissä maaperänäyt-teissä pitoisuudet pienenivät syvemmäl-le mentäessä (Kuva 2).

Ratkaisuna hulevesiviemäri ja viivytysallasHulevesiselvityksen jälkeen hulevesien johtaminen pohjaveden muodostumis-alueen ulkopuolelle toteutettiin raken-tamalla Salpakankaan teollisuusalueelle hulevesiviemäri ja 250 m³ vetoinen hu-levesiallas, jonka tarkoitus on huleveden virtaaman tasaaminen ja helposti haih-

Kuva 1. Imeytyskokeessa käytetyt kolumnit (Kuva: Niina Tiainen).

Kuva 2. Sinkin ja raskaiden öljyhiilivetyjakeiden pitoisuuksien keskiarvot (mg/kg) ja keskihajonnat imetyskaivoissa, maastossa sijainneissa hulevesien purku- ja imeytysalueilla sekä metsämaastossa (vertailunäyte) verrattuna PIMA-kynnysarvoihin. Pinta = pintamaanäyte, syvä = näyte 1…1,5 metrin syvyydestä.

Kuva 3. Sinkin (mg/kg) sitoutuminen eri maa-aineksiin ja imeytyskolumnin pinta- ja keskikerrokseen (0…5 cm ja 5…28 cm).

17www.vesitalous.fi

HULEVEDET

tuvien epäpuhtauksien haihduttami-nen (Kuva 4). Vesi kulkeutuu altaaseen noin 50 metriä pitkän, kivetyn avo-oja-osuuden kautta, mikä osaltaan edistää virtaavan veden ilmastumista. Altaaseen kertyy hulevesiä noin kolmen hehtaarin alueelta ja se mitoitettiin mitoitussateen 160 l/s/ha (kesto 10 min; kerran viides-sä vuodessa toistuva) vesimäärän mukai-sesti. Allas rakennettiin matalaksi ja laa-keaksi (maksimivesisyvyys 0,8 m), jot-ta haihtuminen ja kiintoaineen laskeu-tuminen olisi tehokkaampaa ja altaan turvallisuus tulisi huomioiduksi. Allas tiivistettiin bentoniittimatolla imeyty-misen estämiseksi ja onnettomuustilan-teiden varalta altaan perään asennettiin sulkuventtiili.

Hulevesijärjestelmän rakentamiskus-tannukset olivat noin 220 000 euroa, josta altaan osuus on noin 30 prosenttia. Järjestelmä ei varsinaisesti vaadi sään-nöllistä huoltoa. Viivytysaltaan poh-jan puhdistaminen mahdollisesti sinne kertyneestä sakasta voi tulla aiheellisek-si vuosien kuluessa. Järjestelmän toi-mivuutta seurataan tarkastuskäynnein, jotka painottuvat asentamisen jälkei-seen syksyyn ja rankempien sateiden yhteyteen.

Luonnonkivillä eroosiosuojaustaHulevesiviemärin purku jouduttiin ra-kentamaan jyrkän rinteen alapuolelle (Kuva 5), jotta ympäristölupaehtojen vaatimus pohjaveden muodostumis-alueen ulkopuolelle johtamisesta täyt-tyi. Rakentamisen yhteydessä purku-paikkaa vahvistettiin eroosion ehkäise-miseksi luonnonkivillä, ja niistä ase-teltiin myös ojassa virtaavaa vettä vii-vyttävä kivikko jonkin matkan päähän purkupaikasta (Kuva 6). Purkupaikka sijaitsee Kintterönsuolla vajaan kilomet-rin päässä teollisuusalueesta. Suon läpi on aiemmin kaivettu oja, jota nyt hyö-dynnettiin purkuojana.

Varmuutta innovatiivisuuden kustannuksellaJärjestelmä on ollut artikkelin kirjoit-tamishetkellä käytössä noin kolmen kuukauden ajan ja se on toiminut hy-vin. Purkupaikassa ei ole havaittavissa eroosion merkkejä. Salpakankaan teolli-suusalueen hulevesien käsittely putken-

Kuva 4. Hulevesiallas purkusuunnasta päin kuvattuna (Kuva: Anniina Pouta).

Kuva 5. Hulevesijärjestelmän purku jouduttiin rakentamaan jyrkän rinteen alapuolelle (Kuva: Anniina Pouta).

18 Vesitalous 6/2011

HULEVEDET

päätekniikalla eli viemärin purkaminen viivytysaltaan kautta oli vaatimaton ratkaisu kehitysprojektin antina, mut-ta tyypillinen rakennettujen kaupunki-maisten alueiden hulevesiratkaisu. Pitt ja Clark (2003) toteavat, että hulevesi-järjestelmien uudistamisessa jo raken-netuilla alueilla päädytään usein johta-maan hulevedet viemärissä viivytysal-taan kautta, vaikka se ei olekaan kus-tannusten tai käsittelyn tehokkuuden kannalta aina paras ratkaisu. Hollolassa toteutetun ratkaisun vahvuus on sen en-nakoitavuus: samantyyppisistä järjes-telmistä on runsaasti käyttökokemus-ta. Pohjavesien suojelu on tämän rat-kaisun ansiosta maksimaalisella tasolla. Heikkoutena on imeytyksen ja huleve-den varsinaisen puhdistamisen vähyys.

Stormwaterin kaltaisessa yhteishank-keessa on ollut antoisaa yhteistyö eri asiantuntijoiden välillä.

Tutkimusosion tulosten perusteella kohdekiinteistöillä olisi ollut mahdol-lisuuksia myös kiinteistökohtaisen bio-

suodatuksen ja imeytyksen pilotointiin huomioiden samalla mahdolliset onnet-tomuustilanteet riittävillä varotoimilla. Kuitenkin kiinteistöjen ympäristöluvat edellyttivät hulevesien poisjohtamis-ta pohjaveden muodostumisalueelta. Hollolan hankkeessa sopivaa ratkaisua haettiin monen osapuolen kanssa use-asta näkökulmasta. Tällainen monita-hoinen neuvottelu on rikastuttavaa ja tietojen yhdistäminen on tärkeää opti-maalista ratkaisua haettaessa. Suomessa ratkaisujen kirjo on suppeampi kuin kansainvälisellä tasolla ja käyttöönote-tut ratkaisut eivät aina välttämättä ole optimaalisia. Jotta lisää hallintavaih-toehtoja saataisiin käyttöön, olisi roh-keasti huomioitava myös vähemmän perinteiset ratkaisut päätöstenteossa jo-ka kohteessa. Tässä auttaa eri tahojen asiantuntemuksen yhdistäminen.

Hollolan osaprojekti herättää ky-symyksen siitä, tarkastellaanko ympä-ristölupaehtoja laadittaessa liian ka-peaa osa-aluetta ympäristön laadusta.

Voisiko ympäristön kannalta optimaa-lisen ratkaisun hakemiseen liittyä myös luontaisesti tarjolla olevien ratkaisujen hyödyntämistä: sadevesien imeyttämis-tä pohjaveden riittävyyden turvaami-seksi ja maaperän käyttämistä huleve-sien puhdistukseen?

KirjallisuusHätinen, Niina. 2010. Hulevesien haitta-aineet ja käsittelytarve pohjavesialueilla sijaitsevilla teolli-suuskiinteistöillä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Ympäristöekologian tutkimuksia ja raport-teja, No. 77. 65 s.Pitt, R., Clark, S. 2003. Chapter 5: Emerging controls for critical source areas. Teoksessa: Field and Sullivan (toim.) 2003. Wet-Weather Flow in the Urban Wa-tershed: Technology and Management. CRC Press LL. S. 103-139.Reinikainen J. 2007: Maaperän kynnys- ja ohjear-vojen määritysperusteet. Suomen ympäristökeskus. Edita Prima oy., Helsinki. 164 s.Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007: – Maaperän pi-laantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ym-päristöministeriö, Helsinki.

•

•

•

•

Kuva 6. Purkupaikan eroosiosuojaus ja viivyttämistä varten rakennettu kivikko (Kuva: Anniina Pouta).

19www.vesitalous.fi

HULEVEDET

Kouvolan keskustan kehittymisen seurauksena kesäisten rankka-sateiden hulevedet ovat aiheut-

taneet toistuvaa tulvimista. Stormwater -hankkeeseen valittiin Kouvolan kes-kustasta kaksi ongelma-aluetta, jotka vaativat akuutteja toimia hulevesien hallinnan parantamiseksi. Molemmat ongelma-alueet sijaitsevat aivan ydin-keskustan läheisyydessä ja alueiden hu-levesienhallinta on osittain linkittynyt toisiinsa. (Kuva 1)

Ensimmäinen ongelma-alue sijaitsee kävelykadun pohjoispäässä, jossa kesäi-set rankkasateet ovat aiheuttaneet lähes joka kesä toistuvan hulevesitulvan, jo-ka pahimmassa tapauksessa on levin-

nyt kadun päässä sijaitsevien liikekiin-teistöjen sisälle. Alueelle tarvittiin yk-sinkertainen ja kustannustehokas rat-kaisu, joka vähentää ongelma-alueelle virtaavan veden määrää ilman alueen hulevesiverkoston kapasiteetin kasvat-tamista tai tekemättä siihen muita suu-ria muutoksia.

Ratkaisuna tulvimiseen päädyttiin katkaisemaan hulevesien virtaus pahim-malle ongelma-alueelle rakentamalla ko-rotettu suojatie. Hulevesien poistumista kaduilta tehostettiin kitakaivoilla sekä korotetun suojatien yhteyteen asennet-tu hulevedet keräävä kouru (Kuva 2). Risteysalueella muodostuvat hulevedet jaettiin kahteen hulevesiverkostoon jat-kamalla alueen toista verkoston osaa myös ongelma-alueelle. Näin saatiin ja-ettua vedet tasaisemmin verkostoon.

Toinen ongelma-alue sijaitsi Keskuspuiston vieressä, joka muodostaa keskusta-alueen alimman kohdan ja on siten altis rankkasateiden aiheuttamalle tulville. Pahimmassa tapauksessa alueel-le kerääntyneet hulevedet ovat tulvineet alueen vieressä sijaitsevan liikekiinteis-tön kellariparkkiin. Hulevesiongelmaan haettiin ratkaisua, jolla voitaisiin vähen-tää alueen hulevesiverkostossa virtaavan veden määrää ja siten ylläpitää hulevesi-viemärin kykyä vastaanottaa hulevesiä.

Keskustan alueella Keskuspuisto osoittautui sijainniltaan ja kooltaan ai-noaksi alueeksi, joka soveltuisi suur-ten hallintarakenteiden alustaksi. Viivyttämällä hulevesiä merkittävissä määrin keskustan alueella voidaan sää-dellä keskustan alueelta virtavan hule-veden määrää ja siten säästää kapasiteet-tia hulevesiverkoston alemmille osille

Hulevesien hallintaa tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä

JARNO HUJANENYmpäristötekniikan insinööri (AMK)Toimistoinsinööri, Liikelaitos Kouvolan VesiE-mail: jarno.hujanen@kouvola.fiJarno Hujanen toimi projekti-insinöörinä Kouvolan Stormwater-hankkeiden osaprojekteissa.

LEENA SÄNKIAHOdipl.ins.Aalto-yliopisto, Ympäristö- ja yhdyskuntatekniikan laitos, Vesitekniikan tutkimusryhmäE-mail: leena.sankiaho@aalto.fiLeena Sänkiaho on toiminut Stormwater-hankkeen osaprojektin projektipäällikkönä keväästä 2010.

Kouvolassa, kuten monissa muissa suomalaisissa kaupungeissa, tiivis kaupunkirakentaminen ja läpäi-semättömien pintojen lisääntyminen ovat lisänneet hulevesien aiheuttamaa tulvariskiä. Osallistuminen Stormwater -hankkeeseen mahdollisti Kouvolan ydinkeskustan alueella normaalista poikkeavien hule-vesienhallintaratkaisujen toteuttamisen, millä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia hulevesitulvien ehkäisyssä nyt ja tulevaisuudessa.

Kuva 1. Ongelma-alueet Kouvolan keskustassa.

20 Vesitalous 6/2011

HULEVEDET

sekä ulottaa vaikutukset yli keskusta-alueen. Rakenteeseen päätettiin johtaa hulevesiä kahdesta keskustan alueen hulevesiverkostosta.

Soveltuvien alueiden vähyyden ja hulevesiverkoston korkeusaseman ta-kia maanpäälliset ratkaisut joudut-tiin hylkäämään ja päädyttiin maan-alaiseen rakenteeseen, joka sijoitettiin Keskuspuiston keskellä sijaitsevan hiek-ka-alueen alle. Rakenteen ominaisuuk-sia määriteltäessä oli tärkeää, että puis-ton käyttöä yleisötapahtumien järjestä-

misessä ei olisi tarvetta muuttaa tulevai-suudessa. Rakenteelle asetettiin vaati-mus kestää raskaiden ajoneuvojen aihe-uttama kuormitus, mitä mahdollisesti käytetään puiston alueella. Rakenteelle vaaditun pitkän käyttöiän takia erityis-huomiota kiinnitettiin myös tarkastet-tavuuteen ja puhdistettavuuteen.

Viivytysrakennetta kilpailutettaessa rakenteen materiaalia tai lopullista ka-pasiteettia ei vielä määritelty vaan tar-jouskilpailulla haettiin kaikkia mah-dollisia ratkaisuja. Tarjouskilpailussa oli

mukana useiden eri valmistajien muovi-sia hulevesikasetteja, mutta rakenteeksi tarjottiin myös betonista valmistettua holvia. Kokonaistaloudellisuudeltaan Wavin-Labkon Oy:n muovinen hule-vesikasetti osoittautui kuitenkin kaik-kien edullisimmaksi ja parhaiten vaadi-tut ominaisuudet täyttäväksi (Kuva 3). Yhtenä vaikuttavana tekijänä oli, että kasetti mahdollisti rakenteen tarkasta-misen normaaleja viemäreiden tarkas-tus- ja puhdistuslaitteita käyttämällä.

Viivytysrakenteen kapasiteetiksi va-littiin 1 000 m³ - tällöin rakenteeseen mahtuu kahdelta eri hulevesiverkos-ton muodostamalta noin 9 hehtaarin valuma-alueelta 15 mm sademäärä. Rakenteen täydellinen tyhjentäminen vapaalla virtauksella hulevesiverkoston korkeusasemien takia ei ole mahdol-lista. Lisäksi hulevesien imeyttäminen suurissa määrissä maaperään ei ole maa-perätutkimusten perusteella mahdollis-ta. Noin 60 prosenttia rakenteen kapa-siteetista joudutaankin tyhjentämään pumppauksella. Tämä ei ole täysin ne-gatiivinen asia, koska rakenteeseen voi-daan varastoida hulevettä myöhempää hyödyntämistä varten kuten puiston kasvien kasteluun.

Hankkeen aikana saatujen kokemus-ten perusteella ratkaisut ovat olleet on-nistuneita, koska hulevesitulvia ei ole alueella enää esiintynyt. Rakenteen val-mistumisen jälkeen ei ole esiintynyt erit-täin rankkoja sateita, jotta olisi saatu ko-kemuksia rakenteen toimimisesta ääriti-lanteissa. Voidaan kuitenkin todeta, nor-maalien kesäisten ukkosmyrskyistä saa-tujen kokemusten perusteella, että viivy-tysrakenne toimii odotusten mukaisesti.

Sade- ja virtaamamittauksetKesällä 2009 Kouvolan keskustaan asennettiin sade- ja virtaamamittarit. Mittausväli oli yksi minuutti ja data siirrettiin gsm-yhteydellä mittauspalve-lun tarjoajan kotisivuille. Mittauksista saatujen tulosten perusteella voidaan ar-vioida sateiden vaikutuksia verkostossa tapahtuvaan virtaamaan sekä verkoston kapasiteetin riittävyyttä ja tulvatilatei-den muodostumista.

Sade- ja virtaamamittauksen tulok-sia vertaamalla laskettiin valuma-alueelle valuntakerroin. Saatujen mittausten pe-rusteella yli 5 mm sateilla valuntakerroin

Kuva 2. Korotettu suojatie Alueella 1.

Kuva 3. Hulevesikasetteja asennusvaiheessa Kouvolan keskuspuistossa (Alue 2).

21www.vesitalous.fi

HULEVEDET

vaihteli välillä 0,57…0,83 (Kuva 4). Valuntakertoimen keskiarvoksi sadeta-pahtumien kesken saatiin 0,75. Suurin mittausjakson aikana mitattu yhden päivän sademäärä oli 38,2 mm ja suu-rimmaksi hetkelliseksi maksimi-inten-siteetiksi mitattiin 157 l/s/ha (10 mi-nuutin keskiarvo). Vaikka mitatut sade-

määrät olivat ajoittain hyvinkin suuria, Kouvolan keskustan alueella ei esiinty-nyt hankkeen aikana hulevesitulvia.

Huleveden laatuVesimäärien lisäksi Kouvolan keskustas-sa haluttiin kartoittaa huleveden laatua. Keskustan alueella sijaitsee pääsääntöi-

sesti liikekiinteistöjä, pysäköintipaik-koja ja teitä – alueen muutamat viher-alueet ovat heikosti yhteydessä huleve-siviemäreihin. Tavoitteena oli kehittää laatumittauksia erityisesti kunnan tai vesilaitoksen tarpeisiin ja ottaa näyttei-tä, joista voidaan päätellä keskimääräisiä pitoisuuksia ja kuormitusarvoja.

Kuva 4. Sade- ja virtaamamittauksen tuloksia vertaamalla laskettiin valuma-alueelle valumakerroin. Saatujen mittausten perusteella yli 5 mm sateilla valumakerroin vaihteli välillä 0,57…0,83.

Kuva 5. Kuvassa on esitetty Kouvolan keskustan metallikuormat virtaamatapahtumaa kohden. Sinkki- ja kuparikuormat ovat selvästi muita suurempia.

22 Vesitalous 6/2011

HULEVEDET

Näytteenotto suoritettiin automaatti-sella näytteenottimella, joka oli yhdistet-ty virtaamamittaukseen. Näytteenotto käynnistyi tietyn kuutiomäärän ohitet-tua mittauskohdan ja pinnankorkeuden ollessa yli 5 cm. Näytteenottoväli riip-pui kyseisenä vuodenaikana oletettavis-sa olevasta päivittäisestä sademäärästä vaihdellen 5 ja 20 kuutiometrin välil-lä. Pienintä näytteenottoväliä käytettiin keväällä lumien sulamiseen ja suurinta syyssateiden aikana. Näytteenotto suo-ritettiin jatkuvatoimisena ja saaduista näytteistä muodostettiin kokoomanäy-te. Kokoomanäyte pyrittiin muodosta-maan aina yhden sadetapahtuman ajalta esimerkiksi yhden vuorokauden aikana. Tällaisia virtaamatapahtumia osui kesä-kuun 2009 ja marraskuun 2010 välil-le 33 kappaletta, ja näytteenotto kattaa noin puolet koko tutkimusajanjakson virtaamista.

Näytteenottimella saadaan otet-tua kokoomanäyte, jonka pitoisuus on niin sanottu EMC-arvo eli virtaamal-la painotettu keskiarvo (EMC= event mean concentration). Näytteistä ana-lysoitiin esimerkiksi kiintoaine, koko-naisfosfori ja kokonaistyppi. Lisäksi määriteltiin yleisimmät raskasmetal-lit kadmium, kromi, kupari, lyijy, nik-keli ja sinkki. Metalli- ja ravinnepitoi-suuksia on esitetty Taulukossa 1 ja nii-tä on verrattu Tukholman vesilaitok-sen laatimiin huleveden raja-arvoihin (Stockholm Vatten, 2001), joista korkea arvo kuvaa mahdollista käsittelytarvet-ta. Kuparipitoisuudet ovat pääsääntöi-sesti korkeita; sinkillä ja lyijyllä esiintyy muutamia pitoisuuksia, jotka ylittävät korkean pitoisuuden rajan.

Erityisesti kupari on oletettavasti pe-räisin rakennusmateriaaleista: valuma-

alueen katot ovat pääsääntöisesti pelti- ja bitumikattoja, mutta alueella on myös kuparikattoja. Lyijy on listattu yhdeksi EU:n vesipuitedirektiivin prioriteettiai-neeksi: Kouvolan mittausten keskiarvo 6,9 μg/l on jo lähellä pintavesille asetet-tua laatunormia (7,2 μg/l). Kadmiumilla lähes 85 prosenttia näytteistä jäi alle määritysrajan, kun nikkelin ja kromin osalta osuudet olivat vastaavasti 30 ja 40 prosenttia. Ensimmäisissä viidessä näyt-teessä öljyjakeet ja PAH-yhdisteet esiin-tyivät lähellä tai alle määritysrajan, joten niiden analysoinnista luovuttiin.

Jotta kokonaisvaikutusta voidaan ver-tailla eri alueilla tai eri sadetapahtumien välillä kannattaa pitoisuuksista ja virtaa-mista laskea kuormitusarvoja (Kuva 5 ja Taulukko 2). Tapahtumakohtaiset kuormat ovat riippuvaisia virtaamista ja pitoisuuksista. Kokonaisvaltaisemman kuvan kannalta kannattaa laskea myös vuosikuormia (Taulukko 2). Alueellisten vuosikuormien arvioon käytettiin kah-ta menetelmää: keskimääräisistä pitoi-suuksista ja virtaamista laskettiin vuo-sikuorma ja vastaavasti tapahtumakoh-tainen kuormitus suhteutettiin koko-naisvirtaamaan. Tulokset molemmilla menetelmillä ovat hyvin samansuun-taiset; epävarmuutta laskelmiin ja ver-

tailuun tulee valuma-alueen koon mää-rittämisestä sekä pitoisuuksien ja vuosi-sadannan vaihteluista. Kuormat vastaa-vat kirjallisuudesta löytyviä arvoja, joita on määritelty samantyyppisille maan-käyttöalueille (Burton & Pitt, 2002; Novotny, 2003).

Viivytysrakenteella ei tule olemaan merkittäviä vaikutuksia vuosittaisiin ai-nekuormiin, sillä rakenteen päätarkoi-tuksena on viivyttää tulvahuippuja. Osa kiintoaineesta saattaa pidättyä rakentee-seen, mutta liukoisessa muodossa esiin-tyvien metallien pidättymien on epäto-dennäköistä. Tulvahuippujen pidättä-misellä saattaa kuitenkin olla positiivi-nen vaikutus veden laatuun verkoston ja uoman alajuoksulla, jossa virtaama-piikkien pienentäminen vähentää myös mahdollista eroosiota.

KirjallisuusBurton, G. & Pitt, R. (2002) Stormwater Effects Handbook, A Toolbox for Watershed Managers, Scientist and Engineers. CRC Press.Novotny, V. (2003) Water Quality: Diffuse Pollution and Watershed Management, 2nd edition. John Wiley and Sons.Stockholm Vatten (2001) Klassificering av dag-vatten och recipienter samt riktlinjer för renings-krav, Dagvattenklassificering, del 2.

•

•

•

Vuosikuormitus pinta-alaa kohden

Kadmium,Cd

Kromi,Cr

Kupari,Cu

Lyijy,Pb

Nikkeli,Ni

Sinkki,Zn

kg/ha/yr laskettu ka. virtaamasta ja ka. pitoisuudesta

0,0005 0,01 0,4 0,03 0,01 0,7

kg/ha/yrlaskettu tapahtumakohtaisista kuormista ja suhteutettu ajanjakson kokonais-virtaamaan

0,0006 0,01 0,3 0,03 0,01 0,6

Vastaavuus kirjallisuudessakg/ha/yr (Burton & Pitt, 2002, Novotny, 2003)

asuinalue (0,02)

keskusta- alue (0,4),moottoritie (0,4)

asuinalue (0,01-0,07)

tiheä asuinalue (0,7), paikoitus (0,8)

Taulukko 2. Kouvolan keskustan ainehuuhtoumat määriteltiin vuosien 2009 ja 2010 mittausaineiston pohjalta. Tuloksia on verrattu kirjallisuudesta löytyviin vertailuarvoihin (Burton & Pitt, 2002; Novotny, 2003).

SS N kok. P kok. Pb Cd Cu Zn Ni CrRaja-arvot mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/lAlhaiset pitoisuudet <50 <1240 <100 <3 <0,3 <9 <60 <45 <15

Kohtuullisen korkea 50-175 1250-5000 100-200 3-15 0,3-15 9-45 60-300 45-225 15-75Korkeat pitoisuudet >175 5000 >200 >15 >1,5 >45 >300 >225 >75

MittaustuloksetMediaani 74,5 900 130 4 <0,3 61 130 2 2Min 11 250 37 1 <0,3 17 50 <0,5 <1Max 890 2400 1900 51 0,52 220 600 6,5 15

Osuus alle määritysrajan 0/33 0/33 0/33 0/33 28/33 0/33 0/33 10/33 13/33

Taulukko 1. Kouvolan keskustan hulevesien EMC-pitoisuuksia ajalla 6.7.2009 - 16.11.2010. Raja-arvot perustuvat Tukholman hulevesistrategiaan (Stockholm Vatten, 2001).

23www.vesitalous.fi

HULEVEDET

Saarijärven reitti on 80 km pitkä jokien, koskien ja järvien muo-dostama vesistöreitti, joka al-

kaa Suomenselän vedenjakajamailta Kyyjärven ja Perhon kuntien rajalta ja laskee Päijänteeseen. Saarijärven reitin tila on huolestuttava: yli puolet reitin vesistöistä sijoittuu tyydyttävään tai si-täkin huonompaan käyttökelpoisuus-luokkaan. Reitin vedet ovat luonnos-taan tummia ja runsashumuksisia, min-kä lisäksi hajakuormitus ja paikallisesti turvetuotanto vähentävät vesien käyttö-kelpoisuutta. (Huuskonen 2008)

Tässä artikkelissa selostetaan ensim-mäisen Saarijärven reitin varrella, pie-nellä valuma-alueella, toteutetun jat-kuvatoimisen vedenlaadun seurannan tuloksia. Jatkuvatoimista vedenlaadun seurantaa hajakuormituksen arvioinnis-sa on aiemmin tutkittu savimailla muun muassa Lepsämänjoen alueella (Särkelä ym. 2006; Valkama ym. 2007). Syksyllä 2010 toteutetun seurantajakson tavoit-teena oli testata, miten jatkuvatoimi-nen vedenlaadun mittaus toimii Keski-Suomessa tyypillisillä karkeammilla mail-la. Tutkimuksessa selvitettiin metsä- ja maatalousvaltaisen valuma-alueen halki virtaavasta valtaojasta muun muassa nit-raattitypen, fosforin, sameuden ja kiinto-aineen pitoisuuksia ja niiden keskinäisiä riippuvuuksia syysvalunnan aikana.

Tutkimus on osa kolmevuotista MAISA - Maatalouden vesiensuojelun kehittäminen Saarijärven vesistöreitin

varrella –hanketta. EU:n maaseutura-haston rahoittaman ja Jyväskylän am-mattikorkeakoulun hallinnoiman hank-keen tarkoituksena on edistää maata-louden vesiensuojeluun liittyvän uuden tiedon, tekniikoiden ja innovaatioiden käyttöönottoa Saarijärven vesistöreitin valuma-alueella.

Aineisto ja menetelmätTutkimusalue sijaitsee Saarijärven Tarvaalassa, ja on osa Saarijärven reit-tiin kuuluvaa Summasjärven valuma-aluetta. Summasjärvi on vedenlaatuluo-kitukseltaan tyydyttävä. Tutkimuksessa seurattiin vedenlaatua ja määrää valta-ojassa, jonka valuma-alueen koko on 128,7 hehtaaria (Kuva 1) (valuma-alue on Salaojakeskuksen määrittämä). Maaston korkeuserot valuma-alueella ovat suuret. Alueen korkeimman koh-dan, Kusiaismäen huipun (212,3 m) ja automaattianturin mittauspisteen (115 m) välinen korkeusero on lähes sata metriä. Alueella sijaitsee useita lähteitä.

Valuma-alueesta noin 86 prosenttia on metsätalousmaata ja 14 prosenttia maatalousmaata, jossa pääasiallisina vil-jelykasveina vuonna 2010 olivat nurmi ja rypsi. Vallitseva maalaji on hiekkamo-reeni, ja toisena valtamaalajina on hie-su. Tutkimusalueen pellot ovat multavia hiesupeltoja. Hiesu lukeutuu hienora-keisiin, lajittuneisiin kivennäismaala-jeihin ja koostuu pääosin savilajitteesta

Automaattinen vedenlaadun seuranta

Tuloksia pilottikokeesta pienellä valuma-alueella Saarijärven vesireitin varrella

TIINA SIIMEKSELÄAgrologi (AMK)E-mail: tiina.siimeksela@gmail.com

MAISA -hankkeessa testattiin syksyllä 2010 jatkuvatoimista veden-laadun seurantaa muilla kuin savimailla. Tutkimustulostemme pe-rusteella jatkuvatoimisella seurannalla saadaan tarkkaa tietoa va-lumaveden kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksista. Vaikka suurin osa mitatusta fosforista oli liukoisessa muodossa, laboratoriossa määri-tetyn kokonaisfosforin ja automaattianturin mittaaman sameuden välinen positiivinen korrelaatio oli merkitsevä.

ANNELI YLIMARTIMOMMT, FM, T&K-asiantuntijaJyväskylän ammattikorkeakoulu

TARJA STENMANFM, projektipäällikköJyväskylän ammattikorkeakoulu

24 Vesitalous 6/2011

VESIEN LAATU

ja hienosta hiedasta, joiden molempien osuus on 20…30 painoprosenttia.

Automaattiset mittausanturit asen-nettiin valtaojaan. Mittaustaajuus oli kerran tunnissa ja tiedonsiirto tapahtui kaksi kertaa päivässä GSM-yhteydellä laitetoimittajan palvelimelle sekä mit-tausaseman verkko-osoitteeseen www.luodedata.fi/jamk. Mittauspaikan ylä-puolella oli kolmiomittapato.

Mittausjakson (1.9.–22.11.2010) pituus oli 83 vuorokautta ja se kat-toi syyskauden 2010, veden jäätymi-seen saakka. Jaksoa edeltänyt kesä oli Keski- Suomessa Ilmatieteen laitok-sen tilastojen mukaan poikkeukselli-sen helteinen ja vähäsateinen. Myös mittausjakson aikana Saarijärvellä sa-demäärät jäivät huomattavasti pitkäai-kaisia keskiarvoja pienemmiksi: syys-kuukausien yhteenlaskettu sadesum-ma oli vain 58 mm, alle kolmasosa

alueen keskimääräisistä syksyn sade-määristä. Sadesummat saatiin noin vii-den kilometrin päässä mittauspistees-tä olevalta sääasemalta. Keskivirtaama valtaojassa mittausjaksolla oli 4 lit-raa sekunnissa, vaihteluvälin olles-sa 0…18,5 l/s. Virtaama oli pienintä mittausjakson alussa. Suurimmat vir-taamat mitattiin syyskuun lopussa ja marraskuun alussa.

Valtaojan vedestä mitattiin S::can UV-VIS spektrometrillä optisesti same-us (FTU) ja nitraattitypen (NO3-N) pitoisuus. Anturi puhdistettiin auto-maattisesti paineilmalla joka toinen tunti ja lisäksi manuaalisesti kerran vii-kossa. Anturin mittaamat sameusarvot kalibroitiin vastaamaan laboratoriossa määritettyjä mittauspisteen veden ko-konaisfosfori- ja kiintoainepitoisuuk-sia. Tämän jälkeen arviot kokonaisfos-fori- ja kiintoainepitoisuuksista saatiin

laitetoimittajalta, perustuen vedenlaa-tumuuttujien välisiin riippuvuuksiin. Virtaamamittaus toteutettiin ilmanpai-nekompensoidun paineanturin avul-la. Anturi mittasi pinnankorkeutta, joka muutettiin laitetoimittajan da-tapalvelussa mittapatokaavan avulla virtaamaksi.

Mittauspisteestä otettiin mittausjak-son aikana viisi vesinäytettä suurimpien virtaamien aikana. Näytteiden määrää voitaneen pitää riittävänä syksyn 2010 olosuhteissa, sillä seurantajaksolle sijoit-tuneiden pitkien sateettomien kausien aikana, virtaaman ollessa minimaalis-ta, vesinäytteiden ottamista ei katsot-tu tarkoituksenmukaiseksi. Näytteistä analysoitiin laboratoriossa muun mu-assa happamuus, sameus, kiintoaine-pitoisuus sekä kokonaisfosforin, liuen-neen kokonaisfosforin, kokonaistypen ja nitraattitypen pitoisuudet.

Kuva 1. Tutkimuksen kohteena olleen valuma-alueen sijainti Saarijärven reitin varrella sekä valuma-alueen rajat, maalajit ja mittauspisteen sijainti.

25www.vesitalous.fi

VESIEN LAATU

Tulokset ja niiden tarkastelu

Automaattiantureiden

toiminta

Automaattiantureiden mittaamat tulok-set ja vesinäytteistä laboratoriossa mää-ritetyt tulokset olivat pääosin hyvin lä-hellä toisiaan. Optisesti mitatun sameu-den arvot vastasivat erittäin hyvin la-boratoriossa määritettyjä sameusarvoja (r²=0,9088). Myös automaattianturei-den mittaamien sameusarvojen perus-teella lasketut kokonaisfosforipitoisuu-det vastasivat erinomaisesti laboratori-ossa määritettyjä arvoja (r²=0,9506), mikä vahvistaa laitetoimittajan ilmoit-tamaa kokonaisfosforin selitysastetta 80…95 prosenttia.

Nitraattitypen kohdalla automaatti-anturin mittaamat arvot (mg/l) vasta-sivat laboratoriossa vesinäytteistä mää-ritettyjä NO3-N –arvoja tyydyttävästi (r²=0,7858). Automaattianturin tulos oli jokaisella havaintokerralla laborato-riossa saatua arvoa suurempi. Ero selit-tyy todennäköisesti sillä, että suuressa osassa vesinäytteistä NO3-N -pitoisuus jäi lähelle automaattianturin määritys-rajaa 0,3 mg/l, mikä aiheutti ongel-mia anturin kalibroinnissa. Lisäksi kui-van kesän ja syksyn vuoksi vesinäytteitä saatiin otettua harvoin. Myös kiintoai-nepitoisuuksissa oli jonkin verran poik-keamaa laboratoriossa määritettyjen ja mittausasemalta saatujen arvojen välil-lä (r²=0,7388). Keskimäärin erot olivat noin ±10 prosenttia.

Sameuden, kiintoaineen ja

kokonaisfosforin välinen

yhteys

Sameuden keskiarvo mittausjaksolla oli 2,5 FTU-yksikköä vaihteluvälin olles-sa 0,4…26,4 FTU. Tutkimuspisteen ojavesi oli pääosin kirkasta tai lievästi sameaa ja suurimmat sameusarvot mi-tattiin virtaaman ollessa suurimmil-laan. Sameus lisääntyi nopeasti virtaa-man lisääntyessä ja saavutti huippun-sa ennen virtaamahuippua (Kuva 3). Ilmiötä kutsutaan nimellä positiivinen hysteresis. Saman ilmiön ovat havain-neet muun muassa Särkelä ym. (2006) Lepsämän joella savimailla tehdyissä tutkimuksissa.

Sameuden lisääntyessä yleensä myös veden kiintoainepitoisuus lisääntyy, sillä

sameus kertoo veteen suspendoituneis-ta hiukkasista (Valkama ym. 2007a). Myös tässä tutkimuksessa havaittiin sameuden ja kiintoainepitoisuuden vä-lillä merkittävä positiivinen korrelaatio. Laboratoriossa vesinäytteistä määritet-tyjen sameusarvojen sekä kiintoainepi-toisuuksien välinen korrelaatiokerroin oli 0,931. Automaattianturin optisesti mittaamien sameusarvojen sekä labora-toriossa määritettyjen kiintoainepitoi-suuksien välinen riippuvuus oli jonkin verran heikompi (r=0,860). Muun mu-assa Valkama ym. (2007a) ovat rapor-toineet sameuden ja kiintoainepitoi-suuden välisestä erittäin merkitsevästä korrelaatiosta savimailla, joilla veteen suspendoituneet hiukkaset ovat kool-

taan ja rakenteeltaan hyvin homogee-nisiä. Hiukkasten koon, värin ja luku-määrän vaihtelu voivat muuttaa same-usarvoa, vaikka veden kiintoainepitoi-suus pysyisikin samana (Valkama ym. 2007a). Karkeammilla mailla hiukkaset eivät ole tasalaatuisia, joten veden kiin-toainepitoisuuden määrittäminen opti-sesti mitatun sameuden perusteella on epävarmempaa.

Kiintoainepitoisuuden vaihteluväli tut-kimusjaksolla oli 0…36,8 mg/l, keskiar-von ollessa 2,9 mg/l. Kiintoainepitoisuus reagoi sameuden tavoin nopeasti virtaa-man muutoksiin ja saavutti maksimiar-vonsa ennen virtaamahuippua. Saman ovat todenneet myös Valkama ym. (2007a). Positiivinen hysteresis viittaa sii-

Kuva 2. Virtaaman (l/s) ja tärkeimpien vedenlaatumuuttujien (mg/l, P-tot. μg/l) vaihtelu mittausjaksolla.

Kuva 3. Sameus lisääntyi nopeasti virtaaman lisääntyessä ja saavutti huippunsa ennen virtaamahuippua.

26 Vesitalous 6/2011

hen, että kiintoainepitoisuuden kohoa-misen aiheuttaa uoman pohjasta virtaa-man mukana liikkeelle lähtevä aines.

Muun muassa Särkelä ym. (2006) ovat todenneet sameuden korreloivan erittäin merkitsevästi kokonaisfosfo-rin kanssa. Esimerkiksi Valkama ym. (2007a) ovat selittäneet veden sameu-den ja kokonaisfosforipitoisuuden välis-tä voimakasta korrelaatiota fosforin voi-makkaalla taipumuksella sitoutua savi-hiukkasten alumiini- ja rautayhdistei-siin, jolloin sameuden ja kiintoaineen välinen voimakas riippuvuus johtaa voi-makkaaseen korrelaatioon myös sameu-den ja kokonaisfosforin välillä. Toisin sanoen fosfori kulkeutuu vedessä kiin-toaineeseen sitoutuneena.

Myös tässä tutkimuksessa havaittiin erittäin merkittävä positiivinen korre-laatio (r=0,976) veden kiintoainepi-toisuuden ja kokonaisfosforipitoisuu-den välillä (Kuva 4). Sama todettiin automaattianturilla mitatun sameu-den ja laboratoriossa määritetyn koko-naisfosforipitoisuuden välillä (r=0,975) (Kuva 5).

Poikkeuksellisen em. havainnosta tekee se, että tutkimusalueeltamme tu-levasta fosforikuormituksesta oli labo-ratoriossa määritettyjen vesinäytteiden perusteella keskimäärin 95 prosenttia liukoisessa muodossa. Laboratoriossa määritetyn liukoisen kokonaisfosforin ja automaattianturin mittaaman sameu-den välinen korrelaatiokerroin oli 0,936

(r²=0,8759, p=0,0193). Vastaava kor-relaatiokerroin partikulaarisen fosforin osalta oli 0,810 (r²=0,6568, p=0,097). Partikulaarisen fosforin osuus koko-naisfosforista oli kuitenkin keskimää-rin vain 5 prosenttia.

Sameuden ja liukoisen fosforin vä-lisestä korrelaatiosta ei ole toistaiseksi löytynyt mainintaa eikä lisätietoa kirjal-lisuudesta. Veden fosforipitoisuus saa-vutti mittausjaksolla huippuarvonsa en-nen virtaamahuippua tai samanaikaises-ti virtaamahuipun kanssa, minkä vuoksi ei ole todennäköistä, että fosforikuor-mitus olisi tullut vajoveden mukana tai salaojavaluntana. Havaitsemamme kokonais- ja liukoisen fosforin positii-vinen hysteresis sekä vahva korrelaa-tio niin sameuden kuin kiintoaineksen kanssa voivat pikemmin viitata siihen mahdollisuuteen, että liuosfaasissa ollut liukoinen fosfori oli kuivuuden vuoksi pidättynyt tehokkaasti maahiukkasiin ja sateen lisättyä maan vesipitoisuutta va-pautunut nopeasti veteen. Mahdollisesti fosfori oli vapautunut pintavalunnan mukana huuhtoutuneista maahiukka-sista ja/tai sekä kiintoaine että fosfori olivat lähteneet liikkeelle uoman poh-jalta virtaaman kasvaessa.

Kokonais- ja liukoisen fosforin kor-relaatiota sameuden ja kiintoaineen kanssa voi selittää myös jokin toistaisek-si tuntematon tekijä. Tässä tutkimuk-sessa näiden riippuvuussuhteiden syitä ei pystytty tarkemmin selvittämään ja asia vaatiikin lisäselvitystä ja -tutkimus-ta laajemmalla aineistolla.

Tutkimuksessamme kokonaisfosfo-rista keskimäärin 95 prosenttia oli liu-koisessa muodossa. Myös Saarijärven ja Virkajärven (2010) tekemissä tutkimuk-sissa on havaittu nurmiviljelystä tulevan fosforikuormituksen olevan pääosin liu-koisessa muodossa. Heidän mukaansa maan fosforinsitomiskapasiteetti oli tär-kein fosforikuormituksen määrään vai-kuttava tekijä. Tutkimusalueemme hie-supelloilla maan ravinteidenpidätysky-ky on melko hyvä, mutta kuivuus ko-vettaa maan pinnan huonontaen veden-läpäisykykyä. Tällöin sadevesi muodos-taa pintavirtauksia maan pinnalle ja ravinteet ovat alttiita huuhtoutumisel-le. Hiesupeltojen suhteellisen korkea pH 6,4 edesauttaa myös osaltaan fosfo-rin vapautumista liukoiseen muotoon.

Kuva 4. Automaattianturin sameusarvojen perusteella lasketun kiintoainepitoisuu-den ja laboratoriossa määritetyn kokonaisfosforipitoisuuden välinen regressio.

Kuva 5. Automaattianturilla mitatun sameuden ja laboratoriossa määritetyn ko-konaisfosforipitoisuuden välinen regressio.

27www.vesitalous.fi

Johtopäätökset

Automaattisella vedenlaadun mittauk-sella saatiin tarkkaa tietoa hiekkamo-reeni- ja hiesuvaltaisen valuma-alueen veden kiintoaine- ja ravinnepitoisuuk-sista sekä pystyttiin havaitsemaan vir-taamamuutosten aiheuttamat nopeat muutokset pitoisuuksiin. Yksittäisissä vesinäytteissä nopeat muutokset jäävät huomaamatta, sillä näyte edustaa vain näytteenottohetken tilannetta. Näin ollen esimerkiksi vesinäytteisiin perus-tuvat kuormituslaskelmat saattavat olla huomattavasti epävarmempia kuin jat-kuvatoimiseen mittaukseen perustuvat laskelmat. Jatkuvatoimisen vedenlaa-dun seurannan soisi yleistyvän nimen-omaan hajakuormituksen arvioinnissa, joka on tähän saakka ollut hyvin vaikeaa ja tulokset ovat olleet enemmän tai vä-hemmän epätarkkoja arvioita.

Tämä tutkimus on ensimmäinen Saarijärven vesireitillä tehty jatkuvatoi-

minen vedenlaadun mittaus ja osa isom-paa kokonaisuutta, jolla Saarijärven rei-tin tilaa pyritään selvittämään. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida vielä tehdä päätelmiä maatalouden aiheutta-masta kuormituksesta Saarijärven rei-tillä, mutta jatkossa MAISA -hankkees-sa tullaan seuraamaan hajakuormitusta peltovaltaisella alueella jatkuvatoimisel-la mittauksella. Alkamassa oleva valta-kunnallinen TASO -hanke puolestaan käyttää Saarijärven reittiä pilottikoh-teenaan tutkiessaan metsätalouden ja turvetuotannon aiheuttamaa kuormi-tusta. Kokonaiskuva Saarijärven reitin kuormituksesta muodostuu näin pala palalta.

KirjallisuusHuuskonen, I. 2008. Puhdasta luontoa ja kulttuu-rimaisemaa. Saarijärven Lehtolan kyläläisten ve-sistösuhde. Ympäristöntutkimuskeskuksen tiedon-antoja 170. Jyväskylän yliopisto. www.jyu.fi/eril-lis/ymtk/puhdasta_luontoa.pdf-1.

•

Saarijärvi, K. & Virkajärvi, P. 2010. Nurmiviljelyn fos-forikuormitus on liuenneessa muodossa. Vesitalous 51, 2, 22-25.Siimekselä, T. 2011. Automaattinen vedenlaadun seuranta. Tuloksia pilottikokeesta maa- ja metsätalo-usvaltaisella valuma-alueella Saarijärven reitin var-rella. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakou-lu. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102222523Särkelä, A., Lahti, K., Vahtera, H., Penttilä, S. & Ah-tela, I. 2006. Automaattinen veden laadun seuranta avuksi hajakuormituksen arviointiin. Testausta pel-tovaltaisen valuma-alueen joessa ja ojassa. Vesita-lous 47, 4, 20-25.Valkama, P., Lahti, K. & Särkelä, A. 2007a. Automaat-tinen veden laadun seuranta Lepsämänjoella. Terra 119, 3-4, 195-206. Suomen maantieteellinen seu-ra: HelsinkiValkama, P., Lahti, K. & Särkelä, A. 2007b. Fosfori-kuormituksen arviointi pelto-ojan valuma-alueella ylivirtaama-aikoina. Vesitalous 48, 5, 30-34.Valkama, P., Lahti, K. & Särkelä, A. 2008. Fosfo-ri- ja typpikuormituksen muodostuminen Lepsä-mänjoessa kevät- ja syystulvatilanteissa. Vesita-lous 49, 5, 26-30.

•

•

•

•

•

•

Kuva 6. Maisemaa Saarijärven vesireitin varrelta. (Kuva: Tarja Stenman)

28 Vesitalous 6/2011

Varsovan kunnallinen vesi- ja viemärilaitos (MPWiK) vietti tä-nä vuonna 125-vuotispäiviään. Kesäkuun 3. päivänä 1886 avat-tiin kaupungin ensimmäinen vesilaitos, joka nykyään tunne-taan nimellä Keskusvesilaitos, epävirallisemmin ”suodatinase-ma”. Kävin tutustumassa aluee-seen syyskuussa oppainani ve-silaitoksen puolelta Marzena Wojewódzka ja Ewa Grzymala sekä Lindley-asiantuntija, pro-fessori Ryszard Żelichowski.

Veiksel jakaa Varsovan kahtia; va-semmalla rannalla sijaitsee kau-pungin historiallinen keskus-

ta, joen toisella puolella sijaitseva Pragan alue on ollut perinteisesti teollisuusalu-etta. Vuonna 1851 tsaari Nikolai I antoi määräyksen vesihuollon järjestämisestä Varsovaan. Tehtävä lankesi rakennusko-mitean neuvonantaja Henryk Marconille, jota ohjeistettiin tutustumaan varsinkin Hampurin uuteen vesilaitokseen. Sen oli suunnitellut englantilainen insinööri William Lindley (ks. Vesitalous 2/2010).

Marconin vesilaitos avattiin vuon-na 1855 palvelemaan vasemman ran-nan asukkaita. Pian alkoi esiintyä vaa-timuksia vedenlaadun parantamiseksi. Ongelmana oli, että laitos otti vettä lä-heltä jätevesien laskupaikkaa. Vuonna 1875 tuolloin vielä Venäjän keisarikun-taan kuuluvan Varsovan väliaikaiseksi

pormestariksi (toisinaan käytetään myös nimitys-tä presidentti) nimitettiin Sokrates Starynkiewicz, joka ymmärsi kasvavan kuolleisuuden johtuvan huonosta vesihuollos-ta. Starynkiewicz tunsi William Lindleyn ansiot ja pyysi tätä suunnittele-maan Varsovaan uuden ve-si- ja viemärijärjestelmän.

Vuonna 1880 William Lindleyn vanhin poi-ka, William Heerlein Lindley (1853–1917), tu-li Varsovaan tehtävistä syr-jään siirtyvän isänsä tilalle jatkamaan valmisteluja ja neuvotteluja. Suunnitelmat hyväksyttiin Pietarissa 1881, ja W. H. Lindleystä tuli pääinsinööri.

Vesi- ja viemärilaitoksen alkuajatLindleyn veljessarjan keskimmäiselle, Robert Searles Lindleylle, lanke-si työn tekniset valmiste-lut. Myöhemmin nuorin veli, Joseph Lindley, kor-vasi hänet. Voikin sanoa, että Varsovassa kyseessä oli isän ja kolmen pojan yhteishanke.

Czerniakowskakadulle rakennettiin pääpump-puasema, josta Veikselistä pumpattu vesi johdettiin Koszykowakadun varrel-le rakennetulle suodatin-asemalle (Stacja Filtrów) eli nykyiselle Keskusvesilaitokselle. Suodatinaseman näkyvin rakennus on noin 40 metriä korkea torni, jonka teh-tävänä muun muassa oli taata paineen säilyminen verkostossa. Tänne raken-nettiin myös konehuoneet, saostusaltaat,

hidassuodatusallasryhmät (joista johtuu alueen nimitys) ja puhtaan veden säiliöt. Rakentaminen toteutettiin vaiheittain. Viidennen rakennusvaiheen valmistuttua vuonna 1896 vesilaitoksen voi sanoa val-mistuneen. Pragaan vettä alettiin johtaa

KATRIINA ETHOLÉNE-mail: ketholen@saunalahti.fi

Varsovan vesihuollon historialliset käännekohdat

William Heerlein Lindley on saanut muistomerkin Varsovaan. Kuva: Katriina Etholén.

Vuonna 1886 valmistuneet hidassuodatusgalleriat ovat yhä käytössä. Kuva: Katriina Etholén.

29www.vesitalous.fi

HISTORIAA

tuona samaisena vuonna Kierbedźin sil-lan alla kulkevan vesijohdon kautta. Juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syt-tymistä Lindley suunnitteli laajennuk-sia, mutta sota esti aikeet. 1920-luvulla tehtävät laajennukset osittain kattoivat

Lindleyn alulle panemat suunnitelmat.Epidemiat Venäjällä olivat saaneet

maan hallituksen antamaan pikaisen siunaukselle kaikille hygieniatasoa nos-taville hankkeille. Lindley lähti viemä-rijärjestelmän suunnitteluun samalla in-

nolla kuin vastavalmistuneen vesilaitok-sen suunnitteluun. Lindley-perheen ta-varamerkiksi muodostunut sekaviemä-rijärjestelmä rakennettiin kuljettamaan talous- ja teollisuusjätteet sekä sadeve-det jokeen. Luvut puhuvat puolestaan:

Piirustus tornista, joka rakennettiin vuosien 1883 ja 1886 välillä. Kuva: Archiwum MPWiK.

30 Vesitalous 6/2011

HISTORIAA

kaupungin kuolleisuus väheni vuosien 1880 ja 1910 välisenä aikana merkittä-västi, muun muassa lavantautiin kuol-leiden määrä laski 103,7:stä 18,2:en 100 000 asukasta kohti.

Vuonna 1918 Varsovan vesijohto-verkoston pituus oli 324 kilometriä ja viemäriverkoston 205,3 kilometriä. Vuonna 1926 valmistui jo aiemmin suunniteltu uusi hidassuodatusallas-ryhmä. Funktionalistista muotokieltä edustavat sisäänkäynnit oli rapattu, ja näin ne poikkesivat Lindleyn tiiliark-kitehtuurista. Kanadalaista teknologiaa hyödyntävä pikasuodatuslaitos valmis-tui 1933. Upeasta art deco -arkkiteh-tuurista vastasi Antoni Jawornicki.

Kohti nykypäivääToinen maailmansota vaurioitti pahoin vesi- ja viemärilaitoksen rakennuksia. Vesihuolto pyrittiin hoitamaan sodas-ta huolimatta, mutta syyskuussa 1944 viimeisetkin työntekijät joutuivat anta-maan periksi. Vedenjakelu loppui mo-neksi kuukaudeksi. Varsovan kansan-nousun aikana ainoina vesilähteinä olivat vesilaitoksen työntekijöiden kaivamat uudet tai kunnostamat vanhat kaivot. Viemäriverkosto puolestaan toimi tie-donvälitys-, kuljetus- ja evakuointikana-vana, ja sen tuntevat viemärityöntekijät olivat suureksi avuksi. Andrej Wajda on tehnyt aiheesta upean elokuvan ”Kanal – kirottujen tie”. Taistelujen laannuttua saksalaiset suunnittelivat kriittisimpien paikkojen tuhoamista, mutta esimerkiksi

suodatinaseman tuhoaminen onnistut-tiin estämään. Kaikkiaan 128 PMWiK:n työntekijää kuoli sodan aikana.

Toukokuussa 1945 vesilaitos saatiin jälleen toimimaan ja hieman myöhem-min myös jätevesipumppaamo. Vesi- ja viemäriverkko jatkoivat laajenemis-taan vedentarpeen kasvaessa. Keskellä Veikseliä seisova vedenottamo Gruba Kaśka eli Lihava Katja aloitti toimintan-sa kesällä 1964 toimittaen Pragan ohella vettä myös joen vasemmalle puolelle.

1970-luvulla suodatinasemalla van-han saostusaltaan paikalle nousi täysin alueen muista rakennuksista arkkiteh-tuuriltaan poikkeava ns. Toinen proses-silinja kemiallisine vedenkäsittelyteknii-koineen. Ulkoisista puutteistaan huoli-matta se toimii hyvin eikä ole kaivan-nut nykyaikaistamista. Viime vuoden lokakuussa alueella avattiin otsonointi- ja aktiivihiilisuodatuslaitos. Tällä ker-taa arkkitehtuurissa otettiin huomioon myös alueen historialliset rakennukset.

JätevedenpuhdistusVaikka jätevesien käsittely oli jossain määrin ollut myös Lindleyn mielessä, ja sitä suunniteltiin sen jälkeenkin, niin vas-ta 1970-luvun alussa käynnistyi Varsovan ensimmäisen nykyaikaisen jätevedenpuh-distamon, Czajkan, suunnittelu. Laitos käynnistyi lopulta tammikuussa 1991. Czajka sijaitsee Veikselin oikealla rannalla, perinteisellä teollisuusalueella. Laitoksen käynnistyessä 30 prosenttia jätevesistä oli lähtöisin teollisuudesta, nykyään vain

Otsonointi- ja aktiivihiilisuodatuslaitos sulautuu hyvin arkkitehtuuriltaan vanhaan rakennuskantaan. Kuva: Katriina Etholén.

31www.vesitalous.fi

HISTORIAA

noin 10 prosenttia. Vuosikymmenen lo-pulla tehtiin päätös myös vasemman ran-nan alueiden liittämisestä Czajkan piiriin. Varsovan jätevesistä tuolloin vielä suurin osa laskettiin jokeen käsittelemättöminä. Täten kaupunki oli Puolan suurin yksit-täinen käsittelemättömän jäteveden läh-de. Yhdessä Budapestin kanssa kaupun-git muodostivat Keski-Euroopan suu-rimmat ongelmapesät tässä asiassa. Tällä hetkellä jätevesistä puhdistetaan lähes 70 prosenttia.

MPWiK:llä on parhaillaan meneil-lään laajoja hankkeita. Osittain EU-va-roilla (ympäristönsuojeluun keskittyvä koheesiorahasto) vaiheittain toteutetta-va The Water Supply and Wastewater Treatment in Warsaw Project on puo-livälissä. Hankkeen toiseen vaihee-seen kuului muun muassa edellä mai-nitun vedenlaatua parantaneen otso-nointi- ja aktiivihiilisuodatuslaitoksen rakentaminen.

Nyt meneillään oleva kolmas vaihe keskittyy jäteveden käsittelyyn. Nelisen vuotta sitten aloitettiin Czajkan nykyai-kaistaminen ja laajentaminen sekä liet-teiden termisen käsittelylaitoksen raken-taminen. Lämmön ja sähkön suhteen laitos tulee olemaan omavarainen, sillä alueella tapahtuvien prosessien seurauk-sena syntyvät biokaasut ja höyry käy-tetään laitoksen tarvitseman energian tuottamiseen. Työn arvioidaan valmis-tuvan ensi kesänä. Laajennuksen myö-tä puhdistamo saavuttaa 435 000 kuuti-on puhdistuskapasiteetin päivässä. Tämä takaa kaikkien Varsovan jätevesien käsit-telyn ennen kuin ne lasketaan Veikseliin. Vasemmalta rannalta vastaanotettavien jätevesien kuljetuksen parantamiseksi joen alle porataan laaja jätevesitunneli.

Uudistusten myötä kaupungin omat jäteongelmat ratkeavat, mutta niillä on myös laajempia ympäristöllisiä vaiku-tuksia. Ne parantavat sekä Veikselin et-tä samalla myös Itämeren tilaa varsinkin Gdańskin lahdessa. Czajkasta tulee samal-

la yksi edistyneimmistä puhdistamoista Euroopassa. Varsovan toinen puhdista-mo, Południe, aloitti toimintansa 2006.

Myös John Nurmisen Säätiöllä on yh-teistyötä MPWiK:n kanssa. Aiesopimus Varsovan kaupungin kanssa fosforin-poiston tehostamisesta kaupungin puh-distamoilla allekirjoitettiin jo vuonna 2008. Tuolloin myös toteutettiin tekni-nen selvitys tarvittavista investoinneis-ta ja toimista. Säätiön mukaan Czajkan puhdistamon valmistumisen jälkeen tar-vitaan puolen vuoden periodi, jonka ai-kana nähdään, miten puhdistamon ra-vinteidenpoisto toimii. Tämän jälkeen voidaan arvioida, tarvitaanko lisätehos-tusta HELCOM-tason saavuttamiseksi.

Kuten Marzena Wojewódzka toteaa-kin, Czajkan valmistumista voi verrata W. H. Lindleyn vesi- ja viemärijärjestel-män valmistumiseen. Varsovan veden laadun ja jätevesienkäsittelyn parantami-seen tähtäävä ohjelma on tällä hetkellä suurin tämän alan projekti Euroopassa. Näiden lisäksi MPWiK:n vuosien 2009–2015 investointisuunnitelmiin kuuluu

kaikkiaan noin 1 500 muuta hanketta.Suodatinasema osoitteessa Koszyko-

wakatu 81 on nykyään suojeltu kokonai-suus, johon voi tutustua lauantaisin ke-sä- ja heinäkuussa. Tarkemmat ajat löy-tyvät MPWiK:n nettisivuilta. Tuolloin voi tutustua myös Lindleyn aikaisessa pumppurakennuksessa sijaitsevaan mu-seoon, jossa esitellään vesilaitoksen his-toriaa ja nykypäivää. Entiset työpajati-lat on kunnostettu kokous- ja konfe-renssitiloiksi. Huomattavinta kuitenkin on, että alue vanhimpia suodatusaltaita myöten on yhä käytössä, ja täältä jae-taan vettä noin puolelle Varsovan asuk-kaista. Myös Lindleyn aikaisesta viemä-riverkostosta kaupungin keskustan alu-eella on yhä noin 90 prosenttia käytössä. Ainutlaatuisuutensa vuoksi muiden mu-assa Societas Lindleiana (Lindleyn suvun perintöä Puolassa vaaliva järjestö) profes-sori Żelichowskin johdolla yrittää saada historiallisen vesi- ja viemärijärjestelmän UNESCOn maailmanperintölistalle.

Lindleyn perintö elää myös joka kol-mas vuosi järjestettävässä sukukokouk-sessa. Ympäri Eurooppaa hajaantuneen suvun yhdistämiseen tarvittiin yksi puo-lalainen professori, joka opiskeluaikanaan otti tutkimuskohteekseen Varsovassa vai-kuttaneen englantilaisen insinöörin.

KirjallisuusRyszard Żelichowski ja Jarosław Zieliński: 125 years of Warsaw Municipal Waterworks. Warszawa 2011.

Alkuperäinen pumppuhuone, jossa nykyään sijaitsee vesilaitoksen museo. Kuva: Katriina Etholén.

Lisätietoawww.watertime.net/docs/WP2/D44_Warsaw.dochttp://asp-pl.secure-zone.net/v2/index.jsp?id=61/137/210&startPage=14www.mpwik.com.plwww.lindleiana.pl

32 Vesitalous 6/2011

HISTORIAA

Jäteveteen on sitoutunut mer-kittäviä määriä lämpöenergiaa. Toisaalta vesilaitoksilla ja jäte-vesilaitoksilla on paljon raken-nuksia, joiden lämmittämiseen tarvitaan energiaa. Miksi siis ei hyödynnettäisi muutoin huk-kaan heitettävää energiaa! Teksti

Vaasan Vedellä tavoitteena on hyödyntää jäteveden energiaa puhdistamon lämmityksessä.

Jäteveteen on sitoutunut paljon lämpö-energiaa. Jätevettä syntyy Vaasassa kaik-kiaan noin 25 miljoonaa litraa vuoro-kaudessa. Jäteveden energiasisältö vaih-telee vuodenaikojen mukaan, sillä osa energiasta lämmittää jätevesiverkostoa talvella. Puhdistamolle on rakennettu uusia katettuja allasyksiköitä, jotka tar-vitsevat lisälämpöä. Nykyinen jäteveden lämpöpumppu on mitoitettu puhdista-mon omaan tarpeeseen. Uudella nyt hankittavalla lämpöpumpulla pystytään tuottamaan noin 90 % puhdistamon lämmitystarpeesta ja ilmanvaihtosanee-rauksen jälkeen 100 %. Kovilla pakkasil-la ja yöaikaan minimivirtaamilla ja myös varajärjestelmänä tarvitaan jatkossa kau-kolämpöä. Puhdistamolta poistuvan jä-teveden lämpötila laskee noin yhdellä asteella, joka samalla vähentää merellä jään heikentymistä puhdistamon edus-talla, missä nyt talvella on noin yhden neliökilometrin suuruinen sula. Sula on sinällään selkeä turvallisuusriski ja läm-pökuorma muutoin haitallinen, joten lämpötilan lasku auttaa kummassakin tapauksessa AIRIX Talotekniikka Oy:n LVI-suunnittelija Ari Oranen kertoo.

Lämpöpumpun toimittajaksi valittiin tarjouskilpailun perusteella Oy Scancool Ab, jolla on kokemusta vastaavista toi-mituksista ja valmiudet kehittää tuotet-taan tilaajan vaatimusten mukaisiksi. Lämpöpumpun teho yms. toiminta ja käyttötiedot kenttäolosuhteissa pystytään varmistamaan lopullisesti vasta laitoksen valmistumisen jälkeen. Myöhemmin on mahdollista harkita myös muita energia-vaihtoehtoja (aurinkolämpö, merivesi- tai maalämpö) Oranen jatkaa. Koko projek-

tin hinta-arvio rakennuksineen on noin 400 000 euroa. Kustannusarviota pie-nentää saatu noin 100 000 euron ener-gia-avustus. Koska pumppu kuluttaa myös sähköä, joka on noin kolmasosa saavutettavasta vuosittaisesta noin 50 000 euroa kokonaistuotosta, projektin takai-sinmaksuaika on 8–10 vuotta ehkä jopa nopeamminkin, toteaa Vaasan Veden toi-mitusjohtaja Pertti Reinikainen.

AIRIX Talotekniikka Oy:n suunnit-telijat ovat arvioineet puhdistamon laa-jennuksen ja tehostamisen edellyttämät suunnittelu- ja rakennustarpeet sekä ot-taneet kantaa energia-asioihin, mukaan lukien puhdistamon lämmitys ja ilman-vaihto. Suunnittelijan rooli lämpöpum-pun hankinnassa rajoittuu yleensä mi-toitus- ja hankintaselvityksiin ja kilpai-lutukseen, koska paras tietämys teknii-kasta on alan laitetoimittajilla ja koska laitteissa käytetään patentoitua ja tuote-suojattuja teknologiaa, jota ei voida esit-tää suunnitelmissa perinteiseen tapaan. Tästä syystä laitteet on järkevä hankkia avaimet käteen -periaatteella. Tällöin ti-laaja asettaa laitteelle vain toiminnalliset vaatimukset (hyötysuhde, ottoteho, läm-mitysteho jne.). Urakkatarjousten arvi-oinnissa voidaan tällöin painottaa pe-rusinvestoinnin sijaan käyttötaloutta, eli laitteella saavutettavaa taloudellista hyö-tyä ja laitteen jo nytkin toiminnallista ja teknistä laatua. Vastaavaa menettelyä on käytetty puhdistamoilla mm. kompres-sorien ja ilmastimien hankinnassa.

Oranen kertoo edelleen, että vesilai-toksilla ja jätevedenpuhdistamoilla on mahdollisuus kehittää ja hyödyntää ve-silämpöpumppuja osana laitosten läm-mitysjärjestelmiä. Puhdasvesilaitoksilla vedenhankinnassa raakaveden lämpöä voidaan hyödyntää laitosten lämmityk-seen ja samalla saadaan lähtevän veden lämpötilaan laskettua. Viimeaikainen kiinnostus hyödyntää talousveden tai kiinteistöistä poistuvan jäteveden läm-pö-energiaa lämmöntalteenotossa ei ole aivan yksiselitteistä vesilaitosten toimin-nan kannalta toteaa Reijo Haronen AIRIX Ympäristö Oy:stä, koska veden jäähdyttäminen ennen jätevedenkäsit-telyä heikentää puhdistamoiden puh-distustehoa erityisesti typenpoistossa.

Kiinteistöissä puhdistamattoman jä-teveden lämmöntalteenotto on myös ongelmallinen huonon hyötysuhteen ja asuinkiinteistöihin rakennettavien lämmönvaihtimien suuren huoltotar-peen kannalta. Kiinteistöjen jäteveden energiasisältö kannattaakin hyödyntää jätevesiverkoston lämpöhäviöihin ja jä-tevesilaitosten energialähteenä.

Asiaa pitäisi tutkia laajemmin otta-malla huomioon myös jätevedenpuh-distukselle aiheutuvat lisäkustannukset. Jäteveden lämpötilan muutoksen tiede-tään vaikuttavan käyttökustannuksissa (mm. ilmastuksen tehontarpeeseen ja kemikaalienkulutukseen) positiivisel-la tavalla. Puhdistamoiden biologisis-sa prosesseissa lämpötilan laskulla on negatiivisia vaikutuksia, jota pitää sel-vittää perusteellisesti ennen kuin läm-mön talteenottoa ryhdytään suunnit-telemaan kiinteistöissä tai laitoksilla, Haronen päättää.

Uuden laitteiston testit tehdään mar-ras-joulukuussa 2011 ja asennukset se-kä käyttöönotto alkuvuodesta 2012. Toimitus tulee seuraamaan tulevaisuu-dessa Vaasan Veden niin salliessa toteu-tusta ja lämpöpumpun asennuksella saavutettuja hyötyjä.

Vaasan Vesi hakee lisäenergiaa jätevedestä

Kohteessa on käynnissä monta urakkaa. Lämpöpumppukeskuksen rakennusurakka ja talotekniikka ovat vielä auki. Rakentaminen aloitettu 2010, ja kohde valmistuu 2012.

Tilaaja: Vaasan Vesi

Pääsuunnittelu ja valvonta: AIRIX Ympäristö Oy

Prosessi- ja rakennussuunnittelu: AIRIX Ympäristö Oy

Talotekninen suunnittelu ja automaatio-suunnittelu: AIRIX Talotekniikka Oy

Urakoitsijoita: Skanska Infra Oy (esiselkeytys ja kanavoinnit), Wasacon Oy (välipumppaamo, me-tanoliasema), T&A Mämmelä Oy (biologisen osan putkisto- ja koneistosaneeraus), Hyxo Oy (jälkisuo-datusyksikkö), JAP Oy (sähkötyöt), Putkiasennus K. Pietarinen Oy / Lakeuden Ilmastointi Oy (LVI-työt)

Laitetoimittajia: Tamflow Oy (ilmastimet), Scancool Oy (lämpöpumppukeskus)

Prosessiautomaation toimittaja: Insta Automaatio Oy

Rakennusautomaation toimittaja: Fidelix Oy

HARRI MANNILA

33www.vesitalous.fi

AJANKOHTAISTA

Suomen maakunnat ovat saa- neet nimikkojärvensä. Ennak-kosuosikit pitivät pääosin pin-tansa, mutta yllättäjiäkin oli.

ESKO KUUSISTOSuomen ympäristökeskusE-mail: esko.kuusisto@ymparisto.fi

Maakuntajärvikilpailu käyn-nistettiin Suomen ympäris-tökeskuksen Järviwiki-sivus-

tolla maaliskuussa 2011. Kilpailun en-simmäisessä vaiheessa kansalaiset saivat ehdottaa ja perustella hyviä ehdokkaita maakuntajärviksi. Yhteydenottoja tuli yhteensä noin 500 ja niissä ehdotettiin yli 150 eri järveä.

Perusteluissa oli asiaa, tunnetta ja huumoria. Otetaanpa pari esimerkkiä:

• Järvi on ikäisekseen hyvin säilynyt. Levärypyt vähäisiä, pinta kaunis, komea historia ja vapaa-ajan asukkaita riittää! (Luumäen Kivijärvi, nimim. "Hilkka")

• Ei veneilijä voi sanoa olleen mäihän huonon, jos sokkeloisten saarten kupeessa voi nähdä norpan nostavan viiksekkään kuonon. (Pihlajavesi, nimim. "Huihai")

Perusteluvaihe päättyi elokuun puo-livälissä. Sen jälkeen kilpailun arvioin-tiraati kävi ehdotukset läpi ja valitsi nii-den pohjalta kolme finalistia kuhunkin maakuntaan. Kisan toinen vaihe käy-tiin tekstiviesti- ja postikorttiäänestyk-senä 14.–30. syyskuuta.

Noin 13 000 ääntä annettiinLoppukilpailussa annettiin kaikkiaan noin 13 000 ääntä, niistä 9 100 tekstivies-tillä ja 3 900 postikorteilla. Edellisiä jär-jestäjät odottivat enemmän, jälkimmäisiä tuli arvioitua runsaammin. Kun maakun-takukat valittiin vuonna 1982, kokonais-äänimäärä oli 8 500. Lintukisassa vuonna 1985 äänten määrä oli vain 5 500, kiviki-sassa vuonna 1989 se oli jopa 20 000.

Jos nettiäänestys olisi sallittu, ää-niä olisi todennäköisesti tullut paljon

enemmän kuin tekstareilla ja korteilla. Suomessa on kuitenkin vielä huomat-tava määrä kansalaisia, joilla ei ole net-tiyhteyttä. Niinpä kilpailun raati päätti ’tasa-arvon nimissä’ sulkea nettiäänes-tyksen pois. Netin käyttömahdollisuus olisi myös saattanut johtaa siihen, että samat henkilöt olisivat äänestäneet lu-kuisia kertoja.

Valitut maakuntajärvet on esitetty ohessa (Taulukko1). Selvin äänestystulos oli Kymenlaaksossa, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla, joissa voit-tajajärvet Vuohijärvi, Lappajärvi ja Lestijärvi saivat yli 70 prosenttia maa-kuntansa äänistä. Varsin vakuuttavasti voittajiksi selvisivät myös Pyhäjärven Pyhäjärvi Pohjois-Pohjanmaalla, Vanajavesi Kanta-Hämeessä ja Pielinen Pohjois-Karjalassa.

Tiukin kisa käytiin Kainuussa ja Varsinais-Suomessa, joissa johtopaik-ka vaihtui edestakaisin äänestyksen ede-tessä. Haastajat – Kainuussa Lentua ja Varsinais-Suomessa Painio – sai-vat kuitenkin lopulta taipua suosikeil-

Maakuntajärvet on valittuKärkisten silta ylittää Päijänteen. Siitä tuli Päijät-Hämeen maakuntajärvi, mutta Keski-Suomessa voiton vei Keitele.

Kuva

: Pek

ka V

äisä

nen

34 Vesitalous 6/2011

AJANKOHTAISTA

le, Oulujärvelle ja Säkylän Pyhäjärvelle. Viimeksi mainittu ylsi maakuntajärveksi myös Satakunnassa, siellä selkein numeroin.

Yli 40 prosenttia äänistä annettiin Uudellamaalla. Maakuntajärven tittelin vei Tuusulanjärvi 3 352 äänellä en-nen Lohjanjärveä, jonka äänisaalis oli 2 128. Missä tahansa muussa maakunnassa Lohjanjärven äänimäärä olisi riittänyt kirkkaasti ykkössijaan.

Koko oli pääosin valttiaSuurin kokonaan maakunnassa sijaitseva järvi selviytyi voit-tajaksi seitsemässä maakunnassa. Lisäksi kuusi voittajista oli maakuntansa suurimpia, mutta naapurin kanssa jaettuja jär-viä. Loput kuusi olivat maakuntansa järvien pinta-alatilastossa sijoilla 2, 2, 3, 5, 6 ja 10. Kauimpaa kärjestä ponnisti maakun-tansa nimikoksi Tuusulanjärvi.

Kisan suurin yllätys oli Kallaveden jääminen kakkossijalle Pohjois-Savossa, vieläpä selvin numeroin. Voittaja oli Juojärvi, josta osa sijaitsee Pohjois-Karjalassa ja osa Etelä-Savossa. Ehkä Kallavettä pidettiin niin itsestään selvänä voittajaehdokkaana, ettei sen puolesta ryhdytty edes kampanjoimaan.

Koska useimmat Suomen suurista järvistä ovat säännös-teltyjä, myös valituista nimikkojärvistä 14 on säännöste-lyn piirissä. Lisäksi Saimaan, Keiteleen, Längelmäveden ja Pielisen pinnankorkeutta voidaan tarvittaessa säädellä poik-keusjuoksutuksin. Vain Lestijärvi on nimikkojärvistä täysin luonnontilainen.

Suurin osa maakuntajärvistä on ekologiselta tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Vanajaveden, Lappajärven ja Luodonjärven tila on tyydyttävä, Tuusulanjärven vain välttävä. Osassa suu-rempiakin järviä on alueita, jotka ovat pääallasta huonom-massa tilassa. Luontainen rehevyystasokin vaihtelee reheväs-tä ja runsaskalkkisesta Östra ja Västra Kyrksundetista erittäin karuun Puulaan.

Maakuntajärvikilpailun järjesti Suomen ympäristökeskus yhteistyössä YLEn Suomi express -ohjelman kanssa. Maa- ja vesitekniikan tuki ry rahoitti kilpailua.

Maakunta Maakuntajärvi Osuus (%) maakunnan äänistä

Ahvenanmaa Östra och Västra Kyrksundet 47Etelä-Karjala Saimaa 56Etelä-Pohjanmaa Lappajärvi 71Etelä-Savo Puula 55Kainuu Oulujärvi 42Kanta-Häme Vanajavesi 61Keski-Pohjanmaa Lestijärvi 71Keski-Suomi Keitele 51Kymenlaakso Vuohijärvi 74Lappi Inari 51Pirkanmaa Längelmävesi 55Pohjanmaa Larsmosjön (Luodonjärvi) 40Pohjois-Karjala Pielinen 61Pohjois-Pohjanmaa Pyhäjärven Pyhäjärvi 68Pohjois-Savo Juojärvi 45Päijät-Häme Päijänne 58Satakunta Säkylän Pyhäjärvi 59Uusimaa Tuusulanjärvi 60Varsinais-Suomi Säkylän Pyhäjärvi 45

Taulukko 1. Valitut maakuntajärvet.

35www.vesitalous.fi

AJANKOHTAISTA

JARI SILANDER Suomen ympäristökeskus

Vesiyhdistyksen 40 hengen ryh-män laskeuduttua Reykjavikin lentokentälle vastassa oli matka-

opas Jouko Joensuusta sekä autonkuljet-taja Tanni. Matkaoppaamme, joka oli geologi, opasti meidät Blue Lagooniin. Matkalla ohitimme vetyaseman ja hur-moksessa, ennen valuutan romahtamis-ta, rakennettuja kerrostaloja. Pian py-sähdymme yhdelle parkkipaikalle, nä-ky oli mielenkiintoinen kuin kuussa. Ympärillä oli isoja mustia lohkareita, joi-den yli ei oikeastaan nähnyt. Lyhyen kä-velyn jälkeen saavuimme aukealla, jossa uskomattoman kaunis näkymä pysäh-dytti meidät. Edessämme oli useita höy-ryäviä sinisiä lampia. Lopulta uimme lammessa, jonka reunalta saattoi kauhoa keholleen vaaleaa mutaa, isoista ämpä-reistä. Muta kuivui iholle muutamassa minuutissa, jonka jälkeen se huuhdel-

tiin pois. Tuntui, kuin olisimme nuor-tuneet vuosia. Matka jatkui Reykjavikin keskustahotelliin, jossa yövyimme.

Torstaina aloitimme tutustu-malla geotermiseen voimalaan Hellisheidivirkjunissa, joka sijaitsee lä-hellä mannerlaattojen liitoskohtaa, ku-ten tällaiset laitokset yleensä. Teholtaan noin 700 MW laitos tuottaa sekä kauko-lämpöä että sähköenergiaa. Sieltä matka jatkui kohti edessä siintävää vesiputo-usta nimeltä Seljalandsfoss, jonka saa-toitte nähdä Amazing Race -ohjelmassa. Toisen yön vietimme Efri-Vikissämin kylän idyllisessä Hotel Lakassa, jossa oli mahdollisuus myös golfaamiseen.

Perjantaina lähdimme kohti jäätik-köä ja saavuimme sinne hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Satoi paljon, joten jäätikköä oli vaikea nähdä sateen ja su-mun keskeltä. Vartin kävelyn jälkeen, kun pääsimme jäätikön päälle, alkoi aurinko paistaa. Voitte kuvitella mikä

tuuri meillä oli tässä sateisessa maassa. Näky oli sanoin kuvaamaton ja tunnel-ma oli katossa. Siinä sitä seisottiin ikui-sen jäätikön alueella, joka katoaa vähi-tellen, noin 20 metriä vuodessa, ja nau-titaan auringonpaisteesta.

Muutaman kymmenen kilometrin ajomatkan päästä löytyi kerrassaan upea paikka, Jökulsarlonin jäätikköjärvi. Tämä paikka on puolestaan tuttu James Bondin ”Die Another Day” elokuvasta, osuva nimi sillä paikka oli aivan fantas-tinen. Ajelu vedessä, renkailla varuste-tulla veneellä, oli hieno elämys. Nuori opas pilkkoi tuota yli 1 000 vuotta van-haa jäätä, jota saimme nauttia Hannan Leijona juoman kanssa. Olipa paikalla myös muutamia hylkeitä, katselemassa toimintaamme.

Paluumatkalla majoituspaikkaam-me ohitimme myös Thingvellirin kan-sallispuiston. Iltapalana nautimme va-laskalaa ja kuuntelimme Islannin kan-

Islannissa Vesiyhdistyksen matkalla 14.-18.9.2011

36 Vesitalous 6/2011

AJANKOHTAISTA

Geysir purkautumassa.

sallislaulun, Joukon järjestämänä ja paikallisten laulaman. Pohjoismaisena yhteistyön innoittamina lauloimme heille Maamme-laulun ja juhlimme yhdessä islantilaisen ja suoma-laisen syntymäpäiviä.

Lauantain tutustumiskohteenamme oli Geysir, yksi keskei-nen syy matkustaa Islantiin. Sitä ennen oli kuitenkin nähtävä Gullfossin putoukset. Siellä veden pauhu oli, kuten arvasitte, kor-via huumaava. Jos ei ole nähnyt Niagaran putouksia, niin tämä kohde kannattaa ottaa ohjelmaan ainakin Islannin matkalla.

Noin 10 km päässä olivat sitten vuorossa Geysirit, kiehto-vat luonnonnähtävyydet, joita emme kovin helposti unohda. Vesi alkaa kuplia, heilahtelee, nousee ja purkautuu räjähtäväl-lä voimalla kohti taivasta yli 30 metrin korkeuteen laskeutuen pisaroina sitä kuvaavien päälle – ainakin, jos on tuulen alla. Sieltä matka jatkui tarkastelemaan mannerlaattojen reunaa, jonka ympärillä maisema muistutti jo enemmän Lapin tuntu-reita kuin laavakenttää. Geysireiltä matka jatkui ensimmäiseen yöpymispaikkaamme.

Luulin, että onnistuneen matkan kruunaa aurinkoinen sää. Erehdyin, koska matkamme Islantiin oli jokaisen kruunun arvoinen ilman aurinkoakin. Kohteet olivat huolella valitut, aikataulu oli juuri sopiva eli ei ollut kiirettä, mutta ei luppo-aikaakaan. Ruoka oli joka paikassa maistuvaa ja noutopöydät olivat hyvä valinta. Vesiyhdistys ja useat vieraat kiittivät lahjoin vieraanvaraisuudesta islantilaisia ystäviämme, jotka auttoivat tämän onnistuneen matkan tekemisessä.

Islannin retkeä muisteltiin 19.10. Kirsti ja Raimo Korhosen emännöiminä/isännöiminä Vuosaaren Golfklubin tiloissa valo-kuvia katsellen ja erinomaisesta tarjoilusta nauttien. Illan ohjel-maan kuului myös keskustelu seuraavasta opintomatkakohtees-ta. Eniten kannatusta sai Irlanti, joten vuoden 2012 retki suun-tautuu mitä todennäköisimmin tuolle vihreälle saarelle.

Saint-Gobain Pipe Systems OyNuijamiestentie 3 A, 00400 HELSINKI • Merstolantie 16, 29200 HARJAVALTA

Puh. 0207 424 600 • fax 0207 424 601 • E-mail: sgps.finland@saint-gobain.comwww.sgps.fi

Sade- ja hulevedet hallintaan AQUATOP-kansistoilla

Aquatop-sadevesikansiston muotoilun ansiosta vesi ohjautuu ritiläkannen nieluihin eikä ritilän ohi. Vedenläpäisykyky on suuremman aukko-pinta-alan ansiosta 25-50 % parempi kuin perinteisissä sadevesiritilöissä.

Aquatop-tuoteperheeseen kuuluvan tarkastus-kaivon kansi on lukkiutuva ja siinä on tiivis nostokolo. Rakenne estää tehokkaasti sadeve-sien pääsyn verkostoon.

37www.vesitalous.fi

AJANKOHTAISTA

Nokian vesikriisi loppuvuonna 2007 herätti monet suomalai-set vesihuoltolaitokset mietti-

mään uudelleen toimintamalleja kriisi- ja erityistilanteissa. Se, että vedenkulut-tajia ei tavoitettu mahdollisimman no-peasti, oli yksi keskeisistä asioista, jotka pahensivat Nokialla saastuneen talous-veden aiheuttamia vahinkoja.

Kriisitilanteiden ohella tiedottami-seen on syytä kiinnittää huomiota myös tilanteissa, joissa veden jakelu katkeaa joko ennalta arvaamatta tai suunni-tellun verkoston korjaustoimenpiteen seurauksena. Vesilaitoksen lähettämä tieto vesikatkon syystä ja odotettavis-sa olevasta kestosta pitää ihmiset rau-hallisena, ja saadun tiedon perusteella asiakkaat voivat paremmin suunnitella vaihtoehtoisia vedenhankinnan keino-ja. Viestitys normaalioloissa on hyvää harjoitusta kriisitilanteita varten.

Tietoa nopeasti ja täsmällisestiMatkapuhelinten tekstiviestien hyö-dyntäminen vesihuoltolaitosten tiedot-tamisen välineenä on viime vuosina ol-lut kehitystyön kohteena. Kehittämisen lähtökohtana on se, että lähes kaikilla suomalaisilla on matkapuhelin, ja että lähetetty tekstiviesti tavoittaa ihmiset huomattavasti nopeammin kuin posti-laatikkoon jaettu ilmoitus tai vesihuol-tolaitoksen verkkosivuille laadittu tie-dote. Useat suomalaiset vesihuoltolai-tokset ovatkin jo ottaneet käyttöönsä tekstiviestitiedottamisjärjestelmiä.

– Nokian vesikriisin jälkipyykin sel-vittyä vesihuoltolaitoksilla oli selkeä nä-kemys, että tiedottamisen kehittämisek-si oli tehtävä jotain. Asiaa tutkiessam-me kävi ilmeiseksi, että ajantasaisinta ja täsmällisintä tietoa asiakkaista saadaan

parhaiten vesihuoltolaitosten laskutus- ja asiakastietojärjestelmästä. Näiden tietojen yhdistäminen kartta- ja johto-tietojärjestelmän kanssa teki mahdol-liseksi hyvin yksinkertaiset ja nopeat määritykset kohderyhmästä, jolle vies-tit toimitetaan. Karttajärjestelmä ei ole välttämätön asiakkaiden rajaamisessa. Asiakastietojärjestelmästä voidaan poi-mia suoraan halutut kohderyhmät eri hakuehdoin tiedottamista varten, ker-too palvelujohtaja Jukka Sirkiä Logica Suomi Oy:stä.

Nokialta hyvää palautettaNokialla kaupungin vesihuoltolaitok-sella tekstiviestipalvelu on ollut ahkeras-sa käytössä; vuonna 2010 tehtiin yli sata tekstiviestitiedotetta. Toimistoinsinööri Tapio Ketola on ollut aktiivisesti mu-kana, kun tekstiviestijärjestelmää on ke-hitetty ja otettu käyttöön.

– Vesihuoltolaitoksen tiedottamis-järjestelmä joutui vesikriisin jälkeen poikkeuksellisen kriittisen tarkaste-lun kohteeksi ja pohdimme eri vaih-toehtoja tilanteen parantamiseksi. Tekstiviestipalvelun kehittämisessä läh-dettiin siitä, että järjestelmän käyttämi-nen on oltava helppoa ja tiedon on kul-jettava nopeasti ja täsmällisesti veden käyttäjille, Tapio Ketola kertoo.

Nokian vesihuoltolaitoksen järjes-telmässä on yhdistetty eri ohjelmisto-toimittajien tuotteita yhdeksi koko-naisuudeksi. Siinä käytetään hyväksi asiakastietojärjestelmää, selainpohjais-ta karttatietopalvelua ja tekstiviesti-en massalähetykseen suunniteltua työ-kalua. Tekstiviestien kulkua voidaan myös seurata reaaliajassa, ja tarvittaes-sa viestittää asiakkaalle muilla keinoil-la, jos tekstiviesti ei ole mennyt jostain syystä perille.

– Ohjelmisto on vastannut hyvin odotuksiimme, ja vesihuoltolaitoksen henkilökunta osaa käyttää sitä. Myös asiakkailta olemme saaneet runsaasti kiitosta. Palvelun käyttöönoton jälkeen emme ole saaneet juuri lainkaan soittoja laitokselle, että ’miksi vettä ei tule’, sa-noo Tapio Ketola.

Lappeenrannassa tekstiviestit odottamattomiin häiriöihinLappeenrannan Energia Oy:n vesihuol-topalveluissa tekstiviestipalvelu otettiin käyttöön vuoden 2011 alussa. Yhtiössä huomattiin, etteivät perinteiset tiedot-tamisvälineet kuten kotisivut, lehti-il-moitukset, paikallisradio ja tiedoteja-kelu postilaatikoihin palvele riittävän hyvin asiakaskuntaa, vaan niitä käytet-täessä osa asiakaskunnasta jää tavoitta-matta tai tiedon perillemeno kestää lii-an kauan.

– Tekstiviestit tuntuivat meille par-haalta ratkaisulta etenkin kun järjes-telmä sopi yhteen olemassa olevan oh-jelmistomme kanssa. Hyödynnämme palvelussa asiakasrekisteriämme, josta voimme poimia asiakastiedot esimer-kiksi katuosoite tai postinumero ker-rallaan, kertoo tiedottaja Kirsi Kesseli Lappeenrannan Energiasta.

Lappeenrannassa tekstiviestejä käy-tetään ainoastaan vesihuollon häiriö-tilanteissa, kun tiedote on saatava asi-akkaille saman vuorokauden aikana. Tyypillisesti kysymyksessä ovat äkilli-set vesijohtovuodoista aiheutuvat käyt-tökatkokset. Tällöin tekstiviestin lisäksi yhtiön kotisivuille laaditaan tiedote asi-asta. Suunniteltujen saneerausten aihe-uttamista, hyvissä ajoin tiedossa olevista vesikatkoksista ilmoitetaan entiseen ta-paan muun muassa tiedotejakelulla.

Tekstiviesteillä tehoa vesihuollon asiakaspalveluunYllättävästä vesivuodosta tai suunnitellusta saneerauksesta johtuvan vedenjakelukatkoksen sattuessa vesihuoltolaitoksen perinteinen toimintamalli on ollut tiedotteiden vieminen asiakkaan postilaatikkoon. Modernimpi lähestymistapa tilanteeseen on kuitenkin jo monien vesihuoltolaitosten käytössä; tiedotteet voidaan lähettää jopa muutamassa minuutissa suoraan tarkasti rajatun asiakaskunnan matkapuhelimiin.

38 Vesitalous 6/2011

AJANKOHTAISTA

Palvelu käyttöön myös jätevesipuolellaEuran kunnan vesihuoltolaitoksel-la tekstiviestitiedottamisesta on koke-musta muutaman kuukauden ajalta. Järjestelmässä käytetään hyväksi sekä asi-akas- että johtotietojärjestelmiä, ja vies-tinnän kohderyhmä valitaan tyypillisesti jokainen katu kerrallaan. Tekstiviestejä

on käytetty sekä kiireellisissä että suun-nitelluissa jakelukatkoksissa.

– Nopeampi viestintä antaa mahdol-lisuuden aloittaa korjaustyöt huomat-tavasti nopeammin kuin ennen, jolloin tiedottaminen katkoksista saattoi kes-tää useita päiviä, kertoo käyttöpäällikkö Kalevi Tuominiemi Euran kunnasta.

Hyvin toimiva järjestelmä on roh-

kaissut Euran kuntaa laajentamaan teks-tiviestitiedotusta jätevedenkäsittelyyn.

– Olemme käynnistäneet asiakas-tietojen keräämisen Eurajoen varren maanomistajista, ja heti vuodenvaih-teen jälkeen olemme valmiit tiedotta-maan asianosaisille tekstiviestein myös mahdollisista häiriöistä jätevedenpuh-distamon toiminnassa.

Tiedottamisen kohderyhmän rajauksessa voidaan käyttää esimerkiksi karttaohjelmistoja.

Hallitsemme vesihuollon koko elinkaaren. FCG:n suunnittelema Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo voitti vuoden 2009 RIL-palkinnon.

FCG Finnish Consulting Group Oy • FCG – Hyvän elämän tekijät • www.fcg.fi

39www.vesitalous.fi

AJANKOHTAISTA

IWA:n1 hallinnollinen vuosikokous2 Wienissä 25.9.20111 IWA = International Water Association2 Hallinnollinen vuosikokous = Governing Assembly

40 Vesitalous 6/2011

Talous

IWA:n taloudellinen tilanne on tyy-dyttävä. Talous noudattaa kahden vuo-den sykliä, koska merkittävä osa tulois-ta tulee kahden vuoden välein pidettä-vistä kongresseista. Jäsentilanteessa oli-si parannettavaa, sillä jäseniä on 130 maasta, mutta maajäseniä on vain 65. Maailmanlaajuisen laman vuoksi viimei-senä kolmena vuotena (2009–2011) ali-jäämä on ollut vuosittain noin 300 000 puntaa. Vuonna 2012 arvioidaan ylijää-mäksi noin 500 000 puntaa. Talouden suunnittelussa on tehty periaatepäätös, että kassavarat pyritään pitämään välil-lä 1,3–1,5 milj. puntaa. Taloutta pyri-tään kohentamaan siirtämällä työtä pois Euroopasta, mutta siinä vaikutus alkaa vasta puolen vuoden kuluttua. Tanskan äänivaltainen jäsen lähetti ennen ko-kousta kirjeen IWA:n toiminnanjohta-ja Paul Reiterille sekä muille pohjois-maille ja esitti huolestuneisuutensa jär-jestön taloudellisesta tilanteesta.

Julkaisutoiminta

Julkaisutoiminnan tulos on ollut hy-vä. Uusia julkaisuja ovat ”Journal of Water, Sanitation and Hygiene for Development” ja ”Journal of Water Reuse and Desalination”. IWA:n WaterWiki on osoittautunut menes-tykseksi (14 000 kävijää/kk). Vuonna 2010 on julkaistu 40 kirjaa. Vuoden 2010 julkaisutoiminnan nettotuotto oli 1,6 milj. puntaa.

Presidentin valinta jaksolle

9/2012–9/2014

IWA:n presidentiksi valittiin uudel-leen Glen Daigger (Australia). Muita ehdokkaita ei ollut. Uusi kausi on syyskuusta 2012 syyskuuhun 2014. Kiitospuheessaan Daigger totesi et-tä meillä on kolme etua: jäsenkunta, IWA:n henkilökunta ja yhteistyökump-panit. Suurin ongelma ei ole veden puu-

te vaan tiedon levittäminen. IWA:n jä-senillä on ongelmien ratkaisemiseksi muiden jäsenten tuki ja verkosto.

Kongressin 2016 isäntä

IWA:n vuoden 2016 kongressin pito-paikaksi valittiin Brisbane, Australia. Sen tarjous oli arvioitu parhaaksi. Brisbanen hyviä puolia oli esittelemässä noin kuuden hengen delegaatio. Kova kilpailu kongressin pitopaikasta osoit-taa sen suuren paikallisenkin taloudel-lisen merkityksen. Seuraavat kongressit ovat Busanissa (Etelä-Korea) (2012) ja Lissabonissa (2014).

Keskustelu toiminnan

kehittämisestä

Reiterin ehdotus keskustelusta IWA:n kehittämisestä tyssääntyi. Keskustelu piti tapahtua noin 10 pyöreässä pöydäs-sä. Valtuutetut eivät kuitenkaan halun-neet keskustelua. Ensinnäkin siksi, että aiheita ei annettu etukäteen, eikä niistä siten voitu keskustella kansallisella ta-solla, ja toisekseen siksi, että aiheet oli muotoiltu englanniksi niin epäselväs-ti, että vain syntyperäinen kielen taita-ja saattoi ymmärtää, mitä tarkoitetaan. Jatkossa tulisi käyttää yksinkertaisem-paa englannin kieltä. Vaatimusta kan-nattivat myös äidinkielenään englantia käyttävät.

EWA:n1 30-v tilaisuus ja seitsemäs EWA:n Brysselin konferenssi

EWA:n 30-v juhlatilaisuus

Tilaisuus on kutsuvieraille. Tilaisuuden avasi istuva presidentti Pertti Seuna. Hän käsitteli järjestön historiaa vuodes-ta 1981 ja sen muodostumista European Water Pollution Control Association-nimisenä. Presidentti painotti järjestön

1 EWA = European Water Association

merkitystä yli 51 000 vesialan ammatti-laisen yhteenliittymänä ja järjestön mer-kitystä vesialan kentässä Euroopassa.

EU:n komission edustaja Peter Gammeltoft (Vesien ja merien suoje-luyksikön johtaja, Ympäristöasioiden Pääosastolta, Head of Protection of Water and Marine Environment Unit, Directorate General for the Environment) totesi EWA:n olevan puolueeton vesialan toimija joka ei ole ajamassa omia etujaan. EWA on siinä mielessä hyvin käyttökelpoinen asian-tuntijaorganisaationa. Puheessaan Gammeltoft totesi, että työ ei suinkaan pääty vesipuitedirektiiviin, vaan ensi syksynä on tulossa vesiasioita käsittele-vä luonnos, johon sisältyy myös vesi-lainsäädäntö. Komission edustajan pu-heenvuoro oli hyvin EWA:n toimintaa ylistävä.

Osamu Fujiki (kuvassa Pertti Seunan kanssa) toi terveiset maanjäristyksen tu-hoista toipuvasta Japanista ja luovutti sake-tynnyrin (pienen).

Osamu Fujiki toi terveiset maanjäris-tyksen tuhoista toipuvasta Japanista ja luovutti Pertti Seunalle pienen sa-ke-tynnyrin.

SUOMEN VESIYHDISTYS r.y.Ajankohtaista Vesiyhdistykseltä

EWA:n Brysselin

konferenssi 2011

Konferenssin aiheena oli taajamien te-hokas jätevesien käsittely edellytykse-nä vesipuitedirektiivin toimeenpanos-sa. Konferenssi keskittyi tänä vuon-na taajamien jätevesien käsittelyn (91/271/EEC) direktiivin 20-vuotiseen taipaleeseen.

Konferessissa on kolme osuutta ja li-säksi paneelikeskustelu.

Tilaisuuden avasivat Baden-Württenbergin osavaltion edustaja ja EWA:n presidentti Pertti Seuna.

Johdantoesitelmän piti Jose Rizo EU:n Komissiosta. Hän totesi, että EU15 maat (vanhat jäsenmaat) ovat huolehtineet hyvin täytäntöönpanos-ta. Joitain puutteita on vielä tiedonke-ruussa. EU12 mailla (uudet jäsenmaat) on vielä parannettavaa sekä tiedonke-ruussa että teknisessä toteutuksessa. Isot keskittymät (yli 150 000 asukasta) vas-taavat 43 % ravinnekuormasta. Suurin vaikutus saadaan parantamalla näiden jätevesien käsittelyä. Tilanneraportti on tulossa lähiaikoina.

Ensimmäisen osuuden aihe oli taa-jamien jätevesien käsittelyn tilanne Euroopassa. Tilannetta tarkasteltiin Reinin valuma-alueen, Tonavan valu-ma-alueen ja Välimeren alueen kan-nalta. Reinin alueen tilannetta selosti Joachim Bley (Saksa). Sandozin onnet-tomuuden jälkeen aloitettiin Reinin toi-mintasuunnitelma. Reinin veden laatu on selvästi parantunut. Alueelle on pe-rustettu varoitus- ja hälytysjärjestelmä. Tällä hetkellä on huomio suunnattu or-gaanisiin haitta-aineisiin. Energian tuo-tannon jätelämmön vaikutukset ovat myös olleet esillä. Kriittisenä jokiveden lämpötilana pidetään 28 °C.

Matthias Zessner (Itävalta) toimii Tonavan alueelle perustetussa kansain-välisessä Tonavan suojelukomissios-sa. Siinä on 15 jäsentä mukaan lukien Euroopan Unioni. EWA:lla on tarkkai-lijan asema. Tonavan ongelmia ovat ra-vinteet, orgaaniset aineet ja myrkylliset kemikaalit. Taajamien jätevesien käsit-telyn tehostaminen erityisesti ravintei-den osalta lähivuosina on välttämätön-tä. Myös hajakuormituksen vähentämi-nen on tarpeen erityisesti Mustanmeren suojelemiseksi.

Giuseppe Bortone ( Ita l ia) es i t te l i Välimeren alueen ti-lannetta Italian kannal-ta. Italiassa on suuria eroja eri alueiden välil-lä. Käsittelemättömiä jätevesiä on 25 %. Investointien tarve on suuri. Erityisiä haastei-ta ovat kastelu ja veden uudelleen käyttö.

Toisen osuuden aihe oli olemassa olevat ja tulevat haasteet. Theo Schmitt (Saksa) käsit-teli sadevesien aiheutta-maa kuormituta ja kä-sittelyä. Hän vaati in-tegroitua suunnittelua, jossa sadevedet otetaan huomioon kaavoituk-sessa ja alueiden suun-nittelussa eikä ainoas-taan teknisenä ongel-mana detaljisuunnitte-lussa. Pintavalunnasta keskinkertaisesti tai voimakkaasti pilaantu-neet vedet tulisi käsitellä jollakin taval-la. Keskinkertaisesti pilaantuneet voitai-siin imeyttää ja voimakkaasti pilaantu-neet edellyttävät jätevedenpuhdistamo-käsittelyä. Mahdollisuuksien mukaan tulisi pyrkiä valumavesien käsittelyyn syntypaikalla.

Jean-Marc Choubert (Ranska) kertoi CEMAGREF:in tutkimuksesta koskien prioriteettiaineiden ja uusien esille tulevien aineiden käyttäytymises-tä jätevedenpuhdistamoilla. Hän tote-si, että karkeasti 80 % poistuu vedestä tehokkaassa puhdistuksessa ja noin 2/3 päätyy lietteeseen.

Kolmannen osuuden aiheena oli tule-vien investointien tarve. Karoly Kovacs (Unkari) selosti vesi-infrastruktuurin investointeja. Investointiohjelmassa ei ole riittävästi otettu huomioon käytön aikaisia kustannuksia. Investointien suunnittelussa on saatu hyviä koke-muksia saksalaisesta (Saksan vesiyhdis-tys DWA) dynaamisesta elinkaarimallis-ta (DCCC Guidelines).

Bruno Tisserand (Ranska) selosti vesihuollon kustannusten ja tuottojen

tasapainoa Euroopassa. Esitelmöitsijä toimii myös EUREAU:ssa (Euroopan vesilaitosten järjestö) jätevesikomissi-on puheenjohtajana. Hän totesi että täydelliseen tasapainoon ei ole päästy. Toisaalta joissakin tapauksissa kerätään rahaa veroluonteisesti yhteiskunnan muihin tarpeisiin. Vesilaitokset tarvit-sevat lisää rahaa jatkuvaan kunnostuk-seen ja laajenemiseen sekä lisääntynei-den päästömääräysten ja laatuvaatimus-ten täyttämiseen. Tisserand totesi myös että veden hinnalla ei näytä olevan yh-teyttä veden kulutukseen.

Tilaisuus päättyi paneelikeskusteluun jota veti presidentti Seuna. Osallistujina olivat päivän esitelmöitsijät ja lisäksi ylei-sö sai kommentoida ja kysyä. Keskustelu kulki veden hinnasta käyttökustannus-ten takaisin maksajaan, mikropollutan-teihin, tutkimustarpeeseen ja mallinnuk-seen. Kovacs otti esille vesihuollon ylika-pasiteetin. Suunnittelussa on yliarvioitu veden kulutus henkilöä kohden. Samalla Kovacs kritisoi pullovesiä ja kysyi vesipul-loa näyttäen kuka olisi valmis maksamaan kuutiometristä vettä 1 000 euroa.

41www.vesitalous.fi

SUOMEN VESIYHDISTYS r.y. Ajankohtaista Vesiyhdistykseltä

New Yorkin pörssissä alkoi kaupankäynti 1.11.2011 kolmella uudella osakkeella: ITT Corporation, ITT Exelis ja Xylem. ITT Corporation jatkaa konsernin

aiempaa autoteollisuus-toimintaa, ITT Exelis puolestaan jatkaa konsernin puolustus- ja informaatio -liiketoimintaa sekä Xylem jatkaa konsernin vesiteknologia- ja kemikaali -liiketoimintoja

Suomessa merkittävin muutos on siis se, että ITT:n ni-mi katoaa ja tilalle tulee Xylem. Muut ITT-konsernin lii-ketoiminnot eivät ole läsnä täällä. Yhtiön liikevaihto on n.

16 mEur ja se työllistää Suomessa 32 henkilöä sekä toimii ennen kaikkea veden siirtämisessä, käsittelyssä ja analysoin-nissa niin julkishallinnon kuin yksityiselläkin puolella. Yhtiö on ollut Suomessa vuodesta 1957.

Yhtiön vanhat tuotemerkit kuten Flygt, Godwin, Leopold, Lowara, Sanitaire, Vogel ja Wedeco säilyvät samana, vaikka yrityksen nimi muuttuikin. Tuotemerkit kattavat sellaisia tuoteryhmiä kuin pumput, sekoittimet, ilmastimet, suodat-timet, pumppaamot, valvontalaitteet ja varusteet.

”Xylem” on kreikkaa ja tarkoittaa kasvissa olevaa kudosta, joka kuljettaa vettä ja ravinteita juurista ylöspäin.

ITT jakautui kolmeksi – Suomessa merkittävin muutos on yhtiön nimen muutos Xylem-nimiseksiTeksti HARRI MANNILA

Vesilaitosyhdistys (VVY) on ryhtynyt toimenpiteisiin edistääkseen Suomen vesihuollon kehityksen, histo-rian ja yhteiskunnallisen merkityksen tuntemusta ja

näkyvyyttä. Vuonna 1996 VVY julkaisi Tapio S. Katkon te-kemän VETTÄ! -historiakirjan. Siinä kuvattiin Suomen ve-sihuollon kehitystä yli 400 sivun, yli 200 valokuvan ja noin 100 piirroksen avulla.

Valmisteilla on Tapio S. Katkon kirjoittama jatko-osa, HANAA! Suomen vesihuolto – kehitys ja yhteiskunnalli-nen merkitys. Teos kuvaa Suomen vesihuoltoa, sen kehitystä ja yhteiskunnallista merkitystä. Tarkoituksena on täydentää ja päivittää VETTÄ! -kirjan pitkän aikavälin kuvaukset ny-kypäivään saakka sekä erityisesti tuoda esille uusia löydöksiä, alan viimeaikaista kehitystä sekä tulevaisuuden näkymiä.

Kirjan ohjausryhmässä Tapio S. Katkon tukena toimi-vat toimitusjohtaja Osmo Seppälä, rakennusneuvos Esko Haume, talousneuvos Vesa Mäenpää, senior consultant Tauno Skyttä, professori Riku Vahala, apulaisjohtaja Mika Rontu ja emeritus apulaisjohtaja Mikko Korhonen.

HANAA! -historiateos on hyvä lahja kenelle tahansa: ystä-välle sekä yhteistyö- ja liikekumppanille. Se on tarpeellinen ja mielenkiintoinen julkaisu kaikille vesihuollon parissa oleville sekä muillekin vesiasioista kiinnostuneille. Kirjan julkaisee Vesilaitosyhdistys.

HANAA!

Econet Oy on ostanut 14.10.2011 päivätyllä kaupalla ruotsalaisen Landskrona Vatten & Miljöteknik Ab:n.

Econet Oy:n tiedotteen mukaisesti Ruotsin Landskronassa toimiva Landskrona Vatten & Miljöteknik Ab (entinen YIT:n omistama yhtiö) on toteuttanut Ruotsissa 1990-luvun alusta useita kaatopaikkakaasujen jalostus- ja hyö-tykäyttö- sekä biokaasulaitosprojekteja. Yhtiö on myös tunnettu lukuisista kunnallisista vedenkäsittelylaitosprojekteista ja teolli-suuden - etenkin paperi- ja sellutehtaiden -jätevedenkäsittely-projekteista. Ruotsin lisäksi referenssikohteita on mm. Baltiassa ja Venäjällä.

Econet-konsernin toimitusjohtaja Matti Leppäniemi osti 2,5 vuotta sitten YIT:n vesi- ja ympäristöliiketoiminnan. Yhtiö

jatkaa näin YIT:n seuraajana Ruotsin biokaasumarkkinoil-la. Econet näkee Ruotsin suurena mahdollisuutena liiketoi-minnalleen ja kauppa mahdollistaa samalla vahvan jalansijan Pohjoismaiden alueella.

Nimellä Econet Vatten & Miljöteknik Ab jatkava yri-tys kehittää edelleen ympäristöä säästävää biokaasun jalos-tus- ja hyötykäyttöliiketoimintaa. Uusien omistajien tavoit-teena on olla myös vesihuoltolaitosten johtava urakoitsija Pohjoismaiden ja Itämeren alueella.

Econet-konserni on vesi- ja ympäristöalan monipalvelu-yritys, johon kuuluu Econet Oy ja Oy Slamex Ab. Econet Oy:n liikevaihto vuonna 2010 oli 20,1 miljoonaa euroa. Henkilöstöä Econet-konsernissa on noin 40.

Econet laajentaa biokaasumarkkinoillewww.econetgroup.fi

42 Vesitalous 6/2011

UUTISIA

ABS:n EffeX pyrkii jatkuvasti suunnittelemaan, kehittä-mään ja valmistamaan markkinoiden innovatiivisimpia ja resursseja säästäviä ratkaisuja. Tuotevalikoiman uudis-

tus aloitettiin vuonna 2009 ottamalla käyttöön maailman en-simmäiset jätevesiuppopumput, joihin on asennettu premium-efficiency-luokan moottori. Vuonna 2010 esiteltiin maailman ensimmäinen upposekoitin, jossa on kestomagneettimoottori.

Nyt ABS on tuonut markkinoille kaksi uutta laitetta: hi-taasti pyörivä, energiaa säästävä XSB-virtauskehitin ja PC 441 -pumppuohjain. Kunnallisiin pumppausasemiin tarkoi-tettu PC 441 -järjestelmä mahdollistaa jopa neljän pumpun ja lisälaitteiston ohjauksen ja valvonnan.

Energiansäästöä ja hiilipäästöjen vähentämistä koskevien kasvavien vaatimusten vuoksi ABS pyrkii lisäämään moot-toreidensa tehokkuutta. ABS:n EffeX-malliston XFP-jäte-vesiuppopumppuihin on asennettu yhdysrakenteiset pre-mium-efficiency-luokan IE3-moottorit IEC60034-30-stan-dardin mukaisesti. ABS:n keskinopeuksisen XRW-uppose-koittimen IE3-luokan kestomagneettimoottori taas takaa käyttäjille jopa 35 prosentin tehonparannuksen verrattuna nykyisiin keskinopeuksisiin sekoitinmalleihin.

ABS:n EffeX-malliston täydellinen esittely löytyy osoit-teesta: www.ABSEffeX.com

ABS-pumput kuuluvat Sulzer Pumps –konserniin.

ABS:n EffeX -uutuustuotteet

Saksalaisen Rehau Ag:n (kotipaikka Sveitsissä) suomalai-nen tytäryhtiö Oy Rehau Ab avasi uuden näyttelytilan 20.10.2011 Vantaan Technopoliksessa. 1.9. aloittanut

toimitusjohtaja Ilkka Koskimies esitteli tiloja lehdistölle ker-toen yhtiön läpikäymistä muutoksista. Yhtiön Suomen va-rasto on ulkoistettu Kühne + Nagel Ltd:lle. Yhtiön tuoteva-likoimat olivat näyttävästi esillä tuoteryhmätauluissa. Yhtiö työllistää Suomessa 17 henkilöä. Rehau kehittää ja valmistaa muovituotteita rakentamisen, teollisuuden ja autonvalmista-jien tarpeisiin. Rakentaminen jakautuu kunnallistekniikkaan, talotekniikkaan ja sähköasennusjärjestelmiin. www.rehau.fi

Oy Rehau Ab:lle uudet toimitilat ja näyttelytila

Kuvassa toimitusjohtaja Ilkka Koskimies (oikealla) ja myynti-insinööri Juho Pasanen (kunnallistekniikka).

Konferenssi sai melkoisen suosi-on, kun yli 300 osanottajaa lä-hinnä Pohjoismaista kävi kuun-

telemassa esitelmiä ja katsomassa pos-tereita totesi konferenssiorganisaation vastaava Saijariina Toivikko VVYstä. Osanottajamäärä taisi olla ennätys kon-ferenssien historiassa, mikä ehkä kuvas-taa kiinnostusta päivän polttavien asioi-den kehitykseen.

Tuntuu siltä, että jäteveden energiasi-sältö on tämän päivän yksi kuumimmis-

ta aiheista. Sekä konferenssissa että muu-alla asiaa käsitellään kaiken aikaa, ja rat-kaisujakin toteutetaan vesilaitoksilla. Ja miksi ei olisikin, valtavat määrät fossiili-sia polttoaineita pystytään korvaamaan hyödyntämällä mm. lämpöpumppuja.

Mutta monta muuta tärkeää aihetta oli esillä Konferenssissa. Esitelmien sisäl-töjen määrää kuvatkoon julkaistun esi-telmämateriaalin sivumäärä, noin 400. Näistä voi kysellä Vesilaitosyhdistykseltä lisää. Tiedotustilaisuudessa oli esillä kol-

me erillistä lyhennelmää laajemmista esityksistä norjalaisen Stavangerin kau-pungin jätevesilaitoksen uudesta maata-louden lannoitetuotantomallin testauk-sesta ”Uusi lannoite-tehdas osana alu-eellista jätevesien käsittelylaitosta”, ruot-salaisten raportista ”Vesi- ja jätevesiput-kistojen tila” (lähinnä korjausvelan suh-teen) ja turkulaisesta Kakolanmäen jä-tevedenpuhdistamon biokaasulaitoksen ja lämpöpumppulaitoksen käyttökoke-muksista sekä todetuista hyödyistä.

Vesilaitosyhdistys järjesti Helsingissä 14.-16.11. marraskuuta 12. Pohjoismaisen jätevesikonferenssin yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa (Svenskt Vatten, DANVA, Norsk Vann, Samorka, NORDIWA). Konferenssin tavoitteena oli jakaa kokemuksia pohjoismaisilta vesihuoltolaitoksilta sekä esitellä käy-tännönläheisesti uusimpia jätevesi- ja verkostotutkimuksen tuloksia. Teksti HARRI MANNILA

12. pohjoismainen jätevesikonferenssi Helsingissä

43www.vesitalous.fi

UUTISIA

VESITALOUS 2011 • SISÄLTÖ

Vesitalous 1/2011Mauri PekkarinenBiokaasusta sähköä ja lämpöä muun uusiutuvan ohella

Ari Kangas ja Saku LiuksiaMädätysprosessin muuttaminen mesofiilisesta termofiiliseksi

Ari Kangas ja Charlotta LundMesofiilisen ja termofiilisen mädätysprosessin vertailua

Jouni Lillman, Heikki Sandelin ja Jarmo HiltunenMädätyksen tehostaminen saneeraamalla

Pekka PeuraOnko biokaasusta liikenteeseen?

Teija Paavola, Petri Kapuinen, Tapio Salo ja Jukka RintalaKierrätysravinteita biokaasulaitoksista

Päivi LehtoKäytännön kokemukset biokaasulaitosten rejektivesien koostumuksesta ja käsittelystä

Jukka SalmelaÄmmässuon kaatopaikkakaasusta sähköä ja lämpöä

Esko KuusistoTalven 2009 – 2010 lumiolot

Iiro-Pekka AirolaNepalin köyhimpiä kyliä heräteltiin vesihuoltoon

Miina Porkka ja Matti KummuDropler.org – maailman vesitilastot vuorovaikutteisina netissä

Jukka LeskeläBiokaasusta sähköä?

Vesitalous 2/2011Kai KaatraMaankäyttö ja vesitalous kohtaavat

Katri NuujaMaankäytön suunnittelu ja vesitalous – sääntelystä ja sen kehittämisestä

Riitta Tornivaara-RuikkaKaavoituksella hulevedet hallintaan

Marika Orava, Marika Bremer, Ulla-Maija Rimpiläinen ja Ritva Valo-WossilusHulevedet Vantaan kaupungin maankäytössä

Sakari Toivakainen, Timo Laukkanen ja Olli DahlSoveltuuko rinnakkaissaostus selluteollisuuden jätevesille?

Jorma NiemiJokien orgaanisen hiilen pitoisuuksista 1967-2008

Milla SaarinenKasvillisuuden, eläinten ja luvattomien toimenpiteiden vaikutus maapatojen turvallisuuteen

Juha Laasonen, Jyrki Kotola ja Tomi KotorantaPuuston vaikutus maapatojen turvallisuuteen

Esko MeloniHajajätevesiasetus ajoi karille ja sitä muutettiin – muuttuiko mikään?

Saijariina Toivikko ja Riina LiikanenIWA:n maailman kongressi ja näyttely 2010

Anna ValtonenJätevedenpuhdistuksen juhla-vuotena koottiin muistoja yhteen

Perttu HyötyValuma-alueraja vai kunnanraja?

Vesitalous 3/2011Mika RontuYhdyskuntatekniikka 2011 –näyttely Turussa on vesihuollon ammattilaisten kohtaamispaikka

Tarja Pitkänen, Päivi Meriläinen ja Ilkka T. MiettinenTalousvesivälitteisten mikrobiologisten riskien kvantitatiivinen arviointi

Heidi LahtiVesikemikaalit ja standardisointi

Hanna JärvenpääVesihuoltojärjestelmiin liittyvät rakennustuotteet ja niiden CE-merkintä

Inka RuotsalainenItämeren valuma-alueen jätevedenpuhdistamot

Eija Vinnari ja Matias LaineVesihuoltolaitosten yhteiskuntavastuuraportointi

Tuomo HäyrynenUusilla keinoilla korjausvelan kimppuun

Yrjö LundströmOnko fosfori loppumassa maapallolta – jätevesilietteestäkö helpotusta?

Markus SoimasuoBiotestit ekotoksisuuden arvioinnissa

Asko Särkelä, Pasi Valkama, Noora Mielikäinen ja Kirsti LahtiAutomaattinen veden laadun seuranta taajan haja-asutuksen jätevesien kuormittamassa ojassa

Samrit Luoma ja Birgitta BackmanMerenpinnan vaihtelu näkyy pohjavedessä Hankoniemellä

Jere NieminenNeuvottelumenettely käyttöön suunnitteluhankintoja ja rakennusurakoita koskevissa hankinnoissa

Vesa KeinonenVesi ja yhdyskuntien kehitys –seminaarit tarkastelevat vesihuoltoa eri näkökulmista

Matti VanhanenItämerta ei ole menetetty

Vesitalous 4/2011 Olli VarisHyvät, pahat ja rumat

Marko KeskinenKohti kokonaisvaltaisempaa veden hallintaa – mutta miten?

Ville Satka ja Jukka PaateroUusiutuvat energialähteet Suomessa ja maailmalla

Ville Satka ja Jukka PaateroVesivoima ja pohjoismaiset sähkömarkkinat

Björn KlöveSuomen uusi suostrategia ja vaikutukset vesien tilaan

Anne SalminenJäteveden lämmön hyötykäyttö – uusiutuvan energian käyttöä vai energian säästöä?

Pia OeschVesi ja energia – oiva pari yhdessä

Kaisa Västilä, Johanna Jalonen ja Juha JärveläSedimenttiprosessien vaikutukset luonnonmukaisten uomien suunnitteluun

Samuli Helama ja Ilmari ValovirtaSuolattoman veden simpukankuoren kasvu ympäristöolojen indikaattorina

Risto Tulenheimo, Arto Löppönen ja Pekka PietiläSuomalais-namibialainen kehitysyhteistyöhanke vesihävikkien pienentämiseen Keetmanshoopissa

Aleksi NeuvonenVesi ja energia – tieto, teknologia ja kohtuus

Vesitalous 5/2011Anneli TiainenVesihuollon sopimuksista

Reijo Kuivamäki ja Reija KolehmainenKaksi ongelmaa, yksi ratkaisu? Vesihuoltoliiketoiminnan valvonnan tarve ja tavoitteet

Jaakko GustafssonMiten vesipolitiikan puitedirektiivi vaikuttaa vesihuoltopalvelujen kustannuksiin?

Kari LehtoVesiosuuskuntien erityiskysymyksiä

Anna-Maija HallikasVesihuoltolaitosten henkilöstöselvitys 2011

Timo Heinonen ja Osmo SeppäläVesihuollon toimintavarmuus ja hyvät palvelut turvataan parhaiten riittävän suurissa itsenäisissä vesihuoltolaitoksissa

Esa Laajala ja Jukka JormolaKalateitä Lounais-Ranskassa

Kia Aksela, Timo Heinonen ja Riku VahalaVedenkäyttö ja automaattinen mittarinluenta

Jorma NiemiVantaanjoen veden laadun kehitys 1963 – 2009

Petri Juuti, Riikka Rajala, Pekka Pietilä ja Tapio KatkoHyvän veden ja hyvien yhteyksien kaupunki – Riihimäen Veden historia

Antti BelinskijVesihuoltolainsäädännön rajat ja mahdollisuudet

Vesitalous 6/2011Nora SillanpääHulevesiongelmat kärjistyvät vanhoilla, tiivistyvillä kaupunkialueilla

Marjo Valtanen, Nora Sillanpää ja Heikki SetäläTutkimustietoa keskustojen hulevesistä ja biosuodatuksesta

Leena Sänkiaho, Ulrike Huth ja Gerald KrebsTaajamapurot osana hulevesien hallintaa - vedenlaatumittaukset kaupunkiuoman kunnostuksen yhteydessä

Anniina Pouta, Niina Tiainen, Nora Sillanpää ja Heikki SetäläYhteistyöllä teollisuuskiinteistöjen hulevedet hallintaan

Jarno Hujanen ja Leena SänkiahoHulevesien hallintaa tiiviisti raken-netussa kaupunkiympäristössä

Tiina Siimekselä, Tarja Stenman ja Anneli YlimartimoAutomaattinen veden laadun seuranta – tuloksia pilottikokeesta Saarijärven vesireitiltä

Katriina EtholenVarsovan vesihuollon historialliset käännekohdat

Esko KuusistoMaakuntajärvet on valittu

Petteri AlhoParempien paikkatietoaineistojen äärellä hydrologisessa tutkimuksessa?

44 Vesitalous 6/2011

LIIKEHAKEMISTO

Hydropress Huber AbHankasuontie 9, 00390 Helsinki,

puh. 0207 120 620, fax 0207 120 625info@huber.fi, www.huber.fi

Kaikki laitteet mekaaniseen jätevedenkäsittelyyn:

ROTAMAT® ja ESCAMAX® välpätHUBER WAP välppeen pesu/puristusCOANDA hiekkapesuriROTAMAT® lietteenkäsittelylaitteetCONTIFLOW hiekkasuodatin

WASTE WATER Solutions

AUTOMAATIOJÄRJESTELMÄT

JÄTEVESIEN- JA LIETTEENKÄSITTELY

Vesihuollon monipuolinenyhteistyökumppani

www.slatek.fi

Tässä voisi olla sinun ilmoituksesi!

Ilmoitus Vesitalous-lehden liikehakemistossa 18 € / pmm tai pyydä

tarjousta puh. 050 66 174 / Harri Mannila.

ilmoitus.vesitalous@mvtt.fi

45www.vesitalous.fi

LIIKEHAKEMISTO

Asemakatu 162100 LapuaPuh. 06-4374 350Fax 06-4374 351

RK&RK& Kiuru & Rautiainen Oy Vesihuollon asiantuntijatoimisto

Laitosten yleis- ja prosessisuunnittelu Vesihuollon kehittämissuunnitelmatTalous- ja organisaatioselvityksetTaksojen määritysennusteetYmpäristölupahakemukset

SAVONLINNA puh. 010 387 2550 fax 010 387 2559 www.kiuru-rautiainen.fi

SUUNNITTELU JA TUTKIMUS

VESIHUOLTOPALVELUA

•vesihuollon projektit••••

biokaasulaitoksetpalveluiden kilpailuttaminenriskienhallintasuunnitelmatympäristöluvat

www.veela.fiinfo@veela.fipuh. 044 091 77 77

Hitsaajankatu 4 c00810 Helsinki

www.poyry.fiEdelläkävijän palvelut koko elinkaareen

Vesi ja ympäristöPL 50, 01621 VANTAA

Puh. 010 33 11

RAMBOLLISTAVESIHUOLTORATKAISUT ASIAKKAAN TARPEIDEN JA YMPÄRISTÖN HYVINVOINNIN MUKAAN.

www.ramboll.fi

46 Vesitalous 6/2011

LIIKEHAKEMISTO

• Automaattiset suotimet vedenkäsittelyyn• Erilaiset säiliöt vaihteleviin prosesseihin• RO-laitteistot ja Nanosuodatuslaitteet• UV-lamput ja Otsoninkehityslaitteistot• pH-, Cl2- ja johtokykysäätimet uima-allas- ja vesilaitoskäyttöön• Vedenkäsittelyjärjestelmien komponentit• Vedenkäsittelyn prosessisuunnittelu

– Vedenkäsittelyn hallintaa –

Nuijamiestentie 5 A, 00400 HELSINKI, puh. 042 494 7800, fax 042 494 7801Email: dosfil@dosfil.com, internet: www.dosfil.com, Antti Jokinen GSM 0400 224777

PyörreflotaatioTehokkain flotaatio maailmassaFlotaatiolaitossuunnitteluaja toimituksia yli 45 vuotta

SIBELIUKSENKATU 9 B 00250 HELSINKIPUH. 09-440 164 FAX 09-445 912

VEDENKÄSITTELYLAITTEET JA -LAITOKSET

www.kaiko.fi

Vuodonetsintälaitteet Vesimittarit Annostelupumput Venttiilit Vedenkäsittelylaitteet

Kaiko Oy Henry Fordin katu 5 C 00150 Helsinki

Puhelin (09) 684 1010 Faksi (09) 6841 0120 S-posti: kaiko@kaiko.fi

VERKOSTOT JA VUOTOSELVITYKSET

Viemärisaneeraukset

VPP SUJU –pätkäputkilla

Vaakaporauspalvelu VPP Oy

Puhelin (02) 674 3240 www.vppoy.com

Infra

Pyydä tarjous viemärisaneerauksesta!

Juha Kangasniemi Puh. 0400 484 802www.nrgroup.fi

Omega-Liner® Flexoren®

VERKOSTOT, SANEERAUS

INFRA JA YMPÄRISTÖNSUUNNITTELU

Tässä voisi olla sinun ilmoituksesi!

Ilmoitus Vesitalous-lehden liikehakemistossa 18 € / pmm tai pyydä

tarjousta puh. 050 66 174 / Harri Mannila.

ilmoitus.vesitalous@mvtt.fi

47www.vesitalous.fi

LIIKEHAKEMISTO

Ruuvipuristin FW 400/1250/0.5, Q = 150 kgDS/h

Lastausväylä 9, 60100 Seinäjoki Karjalankatu 2 A 17, 00520 Helsinki Puh. 06 – 420 9500, Fax. 06 – 420 9555

www.fennowater.fi

TUOTTEITAMME:

Välppäysyksiköt

Hiekanerotus- ja kuivausyksiköt LietekaapimetSekoittimetLietteentiivistys- ja kuivausyksiköt Kemikaalinannos-telulaitteetFlotaatioyksiköt Biologisetpuhdistamot

VESIHUOLLON KONEET JA LAITTEET

fi

pumppaamot jätevesipumput

kaukolämpöpumput ABS Nopon/Oki ilmastimet

ABS HST turbokompressorit epäkeskoruuvipumput työmaauppopumput

potkuripumput tyhjöpumput sekoittimet

KEYFLOW OY

EDULLISET JA LUOTETTAVATVENTTIILIT VEDENKÄSITTELYYN

Satamatie 2553900 LAPPEENRANTA

Puh. 020 7191 200, fax. 020 7191 209info@keyflow.fi www.keyflow.fi

Kokonaisratkaisut vesihuoltoonPuhdas- ja jätevesipumput, uppopumput, pumppaamot, upposekoittimet, venttiilit ja käynnissäpito

KSB Finland OySavirunninkatu 4, 04260 KeravaPuh. 010 288 411, www.ksb.fi

Paanutie 8, Keuruu p. 0207 199 700

48 Vesitalous 6/2011

LIIKEHAKEMISTO

VESIKEMIKAALIT

Eka Chemicals Oy, Tammasaarenkatu 15a B, 00260 HkiPuhelin 0207 515 600, Faksi 0207 515 630

Polyalumiinikloridit Natriumaluminaatti Natriumhypokloriitti Suolahappo Natronlipeä

Nordkalk-kalkkituotteetvedenkäsittelyyn

kalkkikivirouheetkalkkikivijauheet

sammutettu kalkkipoltettu kalkki

Nordkalk Oy Abpuh. 020 753 7000www.nordkalk.com/watergroup

Water is the connection

Kemira OyjPL 330

00101 HelsinkiPuh. 010-86 11www.kemira.fi

49www.vesitalous.fi

Finnish journal for professionals in the water sectorFinnish journal for professionals in the water sector

Published six times annually

Editor-in-chief: Timo Maasilta

Address: Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki, Finland

Marjo Valtanen, Nora Sillanpää and Heikki Setälä:Research data on city centres’ stormwater and biofiltration

Little data is available on the characteristics of stormwater in city centres, although stormwater has caused

problems and separate drainage is still the commonest way of dealing with it. More attention should be paid to the treatment of stormwater from city centre areas even within the drainage basin. In management, both delaying and qualitative treatment is desired; in other parts of the world, biofiltration and other methods are used for this.

Leena Sänkiaho, Ulrike Huth and Gerald Krebs:Urban brooks as part of stormwater management: water-quality measurements during improvement works on an urban water channel

Urban brooks and ditches are a part of the management networks for stormwater. The condition of urban

brooks and their overall impact on waterways have often been neglected. In the Nummela district of Vihti, there have been efforts to improve the condition of Lake Enäjärvi for years, and one method adopted for this has also been the improvement of urban brooks. The Aalto University’s water technology research team, as part of the Stormwater project, investigated the impact of ditch improvements in the area 2008-2009.

Anniina Pouta, Niina Tiainen, Nora Sillanpää and Heikki Setälä:Management of stormwater from industrial properties by cooperation

In industrial areas, the management of stormwater is made difficult not only by large volumes of stormwater

but also by the environmentally harmful substances used in these areas. Disputes are also sparked by the viewpoints of different parties on suitable solutions for stormwater management, particularly in groundwater catchment areas. Solutions that best satisfy all parties are found through close collaboration and negotiations.

Jarno Hujanen and Leena Sänkiaho:Stormwater management in a compact urban environment

In Kouvola, as in many other Finnish cities, high-density urban construction and an increase in hard surfaces

have stepped up the risk of flooding cause by stormwater. Participation in the Stormwater project made it possible to implement nonstandard solutions for stormwater management in Kouvola city centre, which will have a significant impact in preventing stormwater floods today and in the future. The solutions which were implemented were more cost-effective than the traditional solution – expanding the capacity of the stormwater network through to the outlet waterway. The Stormwater project also facilitated a study of the properties of stormwater on a larger scale. Expertise on carrying out measurements of rainfall, flow and quality and interpreting the results obtained was provided by the University of Helsinki and the Aalto University.

Tiina Siimekselä, Tarja Stenman and Anneli Ylimartimo:Results of automatic water-quality monitoring from an experimental pilot at Saarijärvi

Promising results have been obtained for the assessment of the applicability of continuously operating water-

quality monitoring in studies carried out in clay soil. In the MAISA project, continuous water-quality monitoring was tested on coarser soil types in autumn 2010 for the first time, by the Lake Saarijärvi waterway routes. On the basis of our test results, continuous monitoring yields precise data on the solid and nutrient contents of runoff water also on coarser soil types. Although most of the phosphorus measured was in solute form, the positive correlation between the total phosphorus determined in the laboratory and the opacity measured by the automatic probe was significant.

Other articles:

Nora Sillanpää:Stormwater problems come to a head in old urban areas that are becoming more dense (Editorial)

Katriina Etholén:Historical turning points of water treatment in Warsaw

Petteri Alho:Better GIS data for hydrological studies?

50 Vesitalous 6/2011

ABSTRACTS

Paikkatietoaineistojen ke-räämis- ja päivitysmene-telmiä sekä näihin liitty-

viä käytänteitä ja virallisia stan-dardeja on kehitetty jo vuo-sia. Kiistämättä voidaankin sa-noa, että meillä on nykypäivä-nä enemmän paikkaan sidottua tietoa kuin koskaan aiemmin. Näistä tietoaineistoista pyri-tään tekemään yhä tarkempia niin spatiaalisesti kuin tempo-raalisestikin. Euroopan Unionin INSPIRE-direktiivi vaikuttaa osaltaan viranomaisten hallin-noimiin paikkatietoaineistoihin. Se yhdenmukaistaa aineistoja se-

kä kansallisesti että kansainvälisesti ja edelleen parantaa aineis-tojen saatavuutta kansalais- ja tutkimuskäyttöön.

Hydrologisen tutkimuksen kannalta hyödyllisimmät paik-katietoaineistot ovat Suomen ympäristökeskuksen hallinnoi-mat valuma-aluejakotietokanta, uomarekisteri ja luonnollises-ti vedenpinta- ja virtaamatiedot. Lisäksi maanmittauslaitok-sen digitaaliset korkeusmallit luovat perustan monille hydro-logisille ja hydraulisille mallinnuksille. Viimeisempänä kor-keusmallituotteena on saatavilla laserkeilaukseen perustuva, kahden metrin ruutukoon korkeusmalli.

Korkeusmalleja ja muita paikkatietoaineistoja käytetään syöttötietoina niin virtavesimallinnuksissa kuin hulevesitut-kimuksissakin. Laserkeilausaineistot mahdollistavat rakenne-tun ja luonnonympäristön vaikutuksen tarkan mallinnuksen virtaukseen ja edelleen tarkan tulvan laajuuden kartoituksen. Näistä aineistoista saadaan mallinnettua niin ojien kuin tie-penkereiden vaikutus tulvan leviämiseen. Tällä hetkellä mal-linnusohjelmistot eivät vielä pysty hyödyntämään kaikkein tarkinta maanpinnan korkeustietoa, vaan näitä korkeusaineis-toja tulee jonkin verran yleistää, jotta laskentateho riittäisi mallintamaan mielekkään osan jokea tai hulevesitapauksessa asuttua aluetta. Lisäksi karkeusparametrin määrittely aiheut-

taa epävarmuutta mallinnuksessa, mutta se tyypillisesti kalib-roidaan havaitun vedenkorkeuden suhteen.

Tulvien vedenpinnan korkeudet ja virtaamat ovat Suomessa myös erittäin tarkkoja ja meillä on käytössä pitkät aikasarjat virtaamista - jopa sadan vuoden taakse. Näin ollen hydrauli-seen mallinnukseen perustuvat tulvien laajuuskarttoja voidaan pitää luotettavina lyhyellä toistumisajalla eli niillä huippuvir-taamilla, joilta meillä on aitoja havaintoja valuma-alueelta. Toisaalta harvinaisten virtaamien (yli 1/50a) tulee suhtautua varauksella, sillä ekstrapoloituihin virtaama-arvoihin sisältyy aina epävarmuuksia. Kuitenkin nämä harvinaisimmat tulvat ovat maankäytön kannalta keskeisiä ja niiden mallinnus an-taa arvokasta tietoa maankäytön suunnitteluun ja pelastus-laitosten evakuointisuunnitelmiin. Tulvan laajuuskarttojen hyödyntäjien tuleekin muistaa, että mitä harvinaisemmasta tulvasta on kysymys sitä enemmän epävarmuuksia mallinnet-tuun tulva-alueeseen liittyy.

Tulvariskien arvioimisessa keskeisiä paikkatietoaineisto-ja ovat maastotietokanta, huoneistorekisteri, tilastokeskuk-sen tiedot henkilöiden asuinpaikasta ja VAHTI-tietokannan tiedot mahdollista vahinkoa aiheuttavista teollisuuslaitoksis-ta. Näiden sijaintitieto on suhteellisen hyvää, mutta erojakin löytyy muun muassa maastotietokannan rakennusobjekteista (aluemainen) ja huoneistorekisterin sijaintitiedot (pistemäi-nen). Näiden sijaintitiedot ovat osittain epäloogisia keske-nään, eikä automaattista yhdistämistä voi kokonaisuudessaan suorittaa, vaan ne vaativat aina manuaalisen tarkistamisen. Näiden aineistomassojen yhdistäminen tulvariskikartoituksen tarpeisiin onkin haastavaa ja aikaavievää. Lisäksi aineistojen päivitysvälit vaihtelevat ja aiheuttavat edelleen ongelmia py-rittäessä tarkkoihin tulvariskiarvioihin.

Paikkatietoaineistot hydrologiseen ja erityisesti virtavesiin liittyvään tutkimukseen ovat monipuolistuneet ja niiden tark-kuudet ovat parantuneet. Toisaalta moninaiset aineistot ja niiden yhteisanalyysit asettavat uusia haasteita eritoten tulva-riskien analysoinnissa. Näitä paikkatietoaineistoja käytettäes-sä on kuitenkin oltava hyvin tietoisia kunkin aineiston heik-kouksista ja tarkkuuksista, jotta hydraulisissa mallinnuksissa päästäisiin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Parempien paikkatietoaineistojen äärellä hydrologisessa tutkimuksessa?

PETTERI ALHODosentti, akatemiatutkija, Suomen AkatemiaTurun yliopisto, Maantieteen osasto, Maantieteen & Geologian laitos

51www.vesitalous.fi

Oy KWH Pipe Ab Puhelin 020 778 7111 www.kwhpipe.fiPL 21, 65101 Vaasa Telefax 020 778 7902

Member of the KWH Group

HulevesiratkaisutWeholite• kokoalue DN/ID 280–3000 mm• kaksikerroksinen Weholite-rakenne• täydellinen järjestelmä: putket, osat, kaivot, säiliöt, muoto- ja liitoskappaleet• liitostavat kierreliitos, muhvi, Flex-Seal-panta tai hitsaus• jäykkyydet SN4 ja SN8• myös jätevesikäyttöön

Wehoduo Okra• kokoalue (ulko/sisä Ø) 110/95–400/337 mm• vankka, jäykkä kaksikerrosputki• sade- ja hulevesiviemäröintiin sekä rumpuputkeksi

Wehoduo Ässä• kokoalue (ulko/sisä Ø) 160/140–315/270 mm• kaksitoiminen pituusjäykkä kaksikerrosputki, jossa kuivattava

salaojitusosa ja vettä johtava viemäriosa• teiden, katujen sekä viheralueiden kuivatukseen• rei’itys putken yläosassa• toimii pienilläkin virtaamilla ja kaltevuuksilla