VESOTE-VERKKOKOULUTUKSEEN OSALLISTUNEIDEN NÄKEMYKSIÄ NRS 2002 -VAJAARAVITSEMUSRISKISEULAN JA

D2D-RUOKAVALIOKYSELYN HYVÄKSYMISEEN JA KÄYTTÖÖNOTTOON VAIKUTTANEISTA TEKIJÖISTÄ

Sanna Seppänen

Pro gradu -tutkielma

Ravitsemustiede

Lääketieteen laitos

Terveystieteiden tiedekunta

Itä-Suomen yliopisto

Helmikuu 2020

2

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede SEPPÄNEN SANNA K.: VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneiden näkemyksiä NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-ruokavaliokyselyn hyväksymiseen ja käyttöönottoon vaikuttaneista tekijöistä Pro gradu -tutkielma, 95 s., 9 liitettä (34 s.) Ohjaajat: FT, yliopistonlehtori Tuula Kivinen FT, dosentti, yliopistonlehtori Sari Hantunen Helmikuu 2020 Avainsanat: ravitsemusohjaustyökalu, vajaaravitsemusriskin seulonta, Nutrition Risk Screening 2002, D2D-ruokavaliokysely, teknologian hyväksyminen, teknologian käyttöönotto

VESOTE-VERKKOKOULUTUKSEEN OSALLISTUNEIDEN NÄKEMYKSIÄ NRS 2002 -VAJAARAVITSEMUSRISKISEULAN JA D2D-RUOKAVALIOKYSELYN HYVÄKSYMISEEN JA KÄYTTÖÖNOTTOON VAIKUTTANEISTA TEKIJÖISTÄ

Tausta: Uusien teknologioiden hyväksyminen ja käyttöönotto organisaatioissa on usein hidasta ja epävarmaa. Ravitsemusohjaustyökalujen hyväksymiseen ja käyttöönottoon vaikuttavia tekijöitä on aikaisemmin tutkittu vain vähän. Suomessa aihetta ei tiettävästi ole aikaisemmin tutkittu.

Tavoitteet: Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneiden näkemyksiä Nutrition Risk Screening 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-ruokavaliokyselyn hyväksymiseen vaikuttaneista ja käyttöönottoa edistäneistä ja estäneistä tekijöistä. Tavoitteena oli selvittää ja luokitella kirjallisuuden perusteella ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa edistäneitä ja estäneitä tekijöitä. Työkalujen hyväksymistä tarkasteltiin UTAUT-mallin (Unified Theory of Acceptance and Use of Technology) tekijöiden avulla.

Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto (N = 32) kerättiin sähköisenä kyselynä VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneilta kolmen sairaanhoitopiirin ja neljän kaupungin työntekijöiltä. Kolmen käyttäjäryhmän (kokeet käyttäjät, uudet käyttäjät sekä työkalun hylkääjät ja torjujat) välisiä eroja tarkasteltiin Mann-Whitneyn U-testillä ja Kruskal Wallisin testillä.

Tulokset: Verkkokoulutuksen jälkeen työkaluilla oli neljä (12 %) uutta käyttäjää. Valtaosan mielestä molemmat työkalut olivat hyödyllisiä, helppokäyttöisiä, niiden käytön opettelu helppoa ja käyttö selkeää. Kokeneet ja uudet käyttäjät arvioivat D2D:n suorituskykyodotukset paremmiksi kuin työkalun torjujat ja hylkääjät (p < 0,017). Ryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja käyttöönottoa edistäneissä tekijöissä (p < 0,017): eniten työkalujen käyttöönottoa oli edistänyt kokeneilla ja uusilla käyttäjillä työkalun tarve, kokeneilla käyttäjillä NRS 2002:n käyttöönotossa tarve, hyödyllisyys, aiempi koulutus ja lomakkeen saatavuus, D2D:n käyttöönotossa kokeneilla ja uusilla käyttäjillä tarve ja hyödyllisyys ja kokeneilla käyttäjillä aiempi koulutus. D2D:n käyttöönottoa oli estänyt työkalun torjuneilla ja hylänneillä kokemus työkalun hyödyttömyydestä enemmän kuin kokeneilla käyttäjillä (p < 0,017).

Johtopäätökset: Kyselyyn vastanneet kokevat tutkimuksessa tarkastellut ravitsemusohjaustyökalut pääosin hyödyllisinä, helppokäyttöisinä, selkeinä ja niiden opettelun helppona. Tutkimustulosten perusteella VESOTE-hankkeen kaltainen verkkokoulutus ei ole tehokas tapa edistää ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa. Koska ravitsemusohjaustyökalujen hyväksymistä ja käyttöönottoa on tutkittu Suomessa vain vähän, tarvitaan aiheesta lisää tutkimusta.

3

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Science Nutrition Science SEPPÄNEN SANNA K.: VESOTE online training participants’ perceptions of the factors affect-ing the acceptance and implementation of the NRS 2002 nutritional risk screening tool and the D2D food intake questionnaire Master’s thesis, 95 p., 9 attachments (34 p.) Supervisors: PhD, University Lecturer Tuula Kivinen PhD, University Lecturer Sari Hantunen February 2020 Keywords: nutrition counseling tool, malnutrition risk screening, Nutrition Risk Screening 2002, D2D food intake questionnaire, technology acceptance, technology implementation

VESOTE ONLINE TRAINING PARTICIPANTS’ PERCEPTIONS OF THE FACTORS AF-FECTING THE ACCEPTANCE AND IMPLEMENTATION OF THE NRS 2002 NUTRI-TIONAL RISK SCREENING TOOL AND THE D2D FOOD INTAKE QUESTIONNAIRE  

Background: The acceptance and implementation of new technologies is often slow and uncertain in organisations. There are few previous studies on the factors influencing the acceptance and im-plementation of nutrition counseling tools. As far as we know, the subject has not been previ-ously studied in Finland.

Aim: The aim of this Master’s thesis was to examine the VESOTE online training participants’ perceptions of the factors affecting the acceptance of and the factors promoting and preventing implementation of the NRS 2002 nutritional screening tool and the D2D food intake question-naire. The aim was to categorize the factors promoting and preventing the implementation of nu-trition counseling tools identified in literature. The Unified Theory of Acceptance and Use of Tech-nology was used as a theoretical foundation.

Subjects and methods: An online survey was used to collect the responses (N = 32) from the VES-OTE online training participants working in three hospital districts and four cities. Mann-Whit-ney U test and Kruskal Wallis test were used to determine the statistically significant differences between the user groups: experienced users, new users and rejectors.

Results: The experienced and new users rated the performance expectations of D2D higher than the rejectors of the tool (p < 0,017). Most of the respondents perceived the two tools useful, easy and clear to use, clear and understandable and easy to learn. There were four (12 %) new users of the tools after the training. Several statistically significant differences were found be-tween the groups (p < 0,017) in the promoting and preventing factors: need for the two tools was a promoting factor for experienced and new users, need for the tool, usefulness, previous training and availability of the form was a promoting factor of NRS 2002 for experienced users, need for the tool and usefulness of D2D were promoting factors for experienced and new users and previous training for experienced users. The experience of uselessness of the tool was a preventing factor of D2D for rejectors compared to experienced users (p < 0,017).

Conclusions: The respondents found the nutrition guidance tools examined in this study mainly useful, easy to use, clear and easy to learn. According to the research results, an online training such as VESOTE is not an effective way to promote the implementation of nutrition guidance tools. Current research on the acceptance and implementation of nutrition guidance tools in Finland is limited and, thus, more research on the subject is needed.

4

ESIPUHE

Kuten onnistunut ja tuloksellinen ravitsemushoito edellyttää useiden ammattilaisten yhteistyötä,

myös tämän pro gradu -tutkimuksen tekemiseen ovat myötävaikuttaneet monet ihmiset. Suurin

kiitos kuuluu VESOTE-ravitsemushankkeen arviointikyselyyn vastanneille, jotka antoivat luvan

käyttää vastauksiaan tutkimuksessani ja siten mahdollistivat tutkimuksen tekemisen. Lämmin kii-

tos ohjaajani Auli Pölönen mahdollisuudesta syventyä ravitsemustieteelliseen tutkimusaiheeseen,

jossa yhdistyivät monitieteisyys ja ajankohtaisuus. Suomalaista ravitsemushoitoa ja sen organi-

sointia koskeva asiantuntemuksesi rikasti suuresti etenkin tutkimukseni alkuvaihetta. Lämmin kii-

tos myös ohjaajani Tuula Kivinen tutkimustani eteenpäin vieneestä kannustuksestasi ja arvokkaista

kommenteistasi. Kiitos ohjaajani Sari Hantunen ohjauksestasi erityisesti tutkimuksen viimeistely-

vaiheessa. Suuri kiitos Diabetesliitolle tutkimukselleni myönnetystä apurahasta.

Kiitos rakkaimmat, elämäni tärkeimmät kriitikot ja kannustajat.

Tampereella 16.2.2020

Sanna Seppänen

5

SISÄLTÖ

1. JOHDANTO ............................................................................................................................ 7

2. RAVITSEMUSHOIDON JA -OHJAUKSEN TYÖKALUT ................................................ 10

2.1. Ravitsemushoito ja -ohjaus ............................................................................................ 10

2.2. Vajaaravitsemus ja NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseula ........................................... 12

2.3. Ruokavalion laadun arviointi ja D2D-ruokavaliokysely ............................................... 14

3. RAVITSEMUSOHJAUSTYÖKALUJEN HYVÄKSYMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO ... 16

3.1. Teknologia ja innovaatiot terveydenhuollossa .............................................................. 16

3.2. Teknologian hyväksyminen ja UTAUT-malli ............................................................... 21

3.3. UTAUT-mallin hyödyntäminen terveysteknologiatutkimuksessa ................................ 24

3.4. Verkkokoulutuksen hyödyntäminen terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen

kehittämisessä ............................................................................................................................ 26

3.5. Ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoon vaikuttavat tekijät aikaisemman

tutkimuksen valossa ................................................................................................................... 28

3.6. Ravitsemusohjaustyökalun hyväksymisen malli ........................................................... 34

4. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO ...................................................................... 37

4.1. VESOTE-ravitsemushanke ja ravitsemusohjaustyökaluja koskeva verkkokoulutus .... 37

4.2. Kyselylomakkeen laatiminen ........................................................................................ 38

4.3. Tutkimuksen otos .......................................................................................................... 42

4.4. Kyselyaineiston kerääminen .......................................................................................... 43

4.5. Aineiston analysointi ..................................................................................................... 43

4.6. Tutkimusetiikka ............................................................................................................. 46

5. TULOKSET ........................................................................................................................... 47

5.1. Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot ja ravitsemusohjaustyökalujen

käyttöaikomus ............................................................................................................................ 47

5.2. Ravitsemusohjaustyökalujen hyväksymiseen vaikuttavat tekijät .................................. 50

5.2.1. Käyttäjäryhmien erot NRS 2002 -ravitsemusohjaustyökalun hyväksymiseen

vaikuttavissa tekijöissä .......................................................................................................... 50

6

5.2.2. Käyttäjäryhmien erot D2D-ruokavaliokyselyn hyväksymiseen vaikuttavissa

tekijöissä ................................................................................................................................ 52

5.3. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa

edistäneet ja estäneet tekijät ...................................................................................................... 54

5.3.1. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa edistäneet tekijät .................. 54

5.3.2. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa estäneet tekijät ..................... 58

5.3.3. D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa edistäneet tekijät .......................................... 61

5.3.4. D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa estäneet tekijät ............................................. 64

5.3.5. Avoimet vastaukset NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-

ruokavaliokyselyn käyttöönottoon vaikuttaneista tekijöistä .................................................. 67

6. POHDINTA ........................................................................................................................... 68

6.1. Keskeisten tulosten tarkastelu ....................................................................................... 68

6.2. Tutkimuksen luotettavuuden ja validiuden tarkastelu ................................................... 75

7. JOHTOPÄÄTÖKSET ........................................................................................................... 79

LÄHTEET ..................................................................................................................................... 81

LIITE 1. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseula

LIITE 2. D2D-ruokavaliokysely

LIITE 3. Kyselylomake

LIITE 4. Saatekirje

LIITE 5. Tiedote

LIITE 6. Summamuuttujien väittämät

LIITE 7. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytetyt ravitsemusohjausmenetelmien

käyttöönottotutkimukset

LIITE 8. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulaa koskevien vastausten summamuuttujien

väittämien arvot käyttäjäryhmittäin

LIITE 9. D2D-ruokavaliokyselyä koskevien vastausten summamuuttujien väittämien arvot

käyttäjäryhmittäin

7

1. JOHDANTO

Ravitsemushoidon ja -ohjauksen tavoitteena on yksilöiden ja väestön ravitsemukseen liittyvien sai-

rauksien ennaltaehkäisy ja hoito sekä terveyden ja elämänlaadun parantuminen. Yksilöllinen ja

oikea-aikainen ravitsemushoito kohentaa tai ylläpitää potilaan ravitsemustilaa sekä nopeuttaa sai-

rauksista toipumista (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2010). Yksilöllinen ravitsemusohjaus ja

hoito edellyttävät asiakkaan ruokavalion ja ruokatottumusten selvittämistä ja ravitsemustilan arvi-

ointia. Tuloksellisen ravitsemushoidon perustana on henkilöstön riittävä ravitsemusosaaminen ja

kyky soveltaa tietoaan ja osaamistaan käytäntöön (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2010).

Vuonna 1999 Euroopan neuvoston selvityksessä todettiin, että riittävän ravitsemushoidon esteitä

eurooppalaisissa sairaaloissa olivat muun muassa puutteet hoitajien ravitsemuskoulutuksessa ja -

osaamisessa sekä taidoissa tunnistaa tehostettua ravitsemushoitoa vaativat potilaat (Beck ym.

2001). Terveydenhuollon ammattilaiset Suomessa kokevat ravitsemusohjausosaamisensa puutteel-

liseksi ja tarvetta täydennyskoulutukselle (Suojärvi-Bron 2017, Mattinen 2007). Ravitsemushoidon

tarvetta, kuten potilaan vajaaravitsemusta tai sen riskiä, ei aina tunnisteta suomalaisessa terveyden-

huollossa (Suominen ym. 2009).

Kykyä tunnistaa ravitsemushoitoa ja -ohjausta tarvitsevat potilaat tarvitaan, sillä vajaaravitsemus

on yleistä sairaalapotilaiden ja ikääntyneiden keskuudessa (McWhirter ym. 1994, Kaipainen ym.

2015, Tangvik ym. 2015). On arvioitu, että 20 - 50 % sairaalapotilaista on vajaaravittuja kriteereistä

ja potilasryhmästä riippuen (Barker ym. 2011). Ruokavaliolla ja ruokavalio-ohjauksella on myös

keskeinen merkitys suomalaisten kansansairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien ja tyypin

kaksi diabeteksen, ja lihavuuden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Vuoden 2017 FinTerveys -tutki-

muksen mukaan joka neljäs aikuinen on lihava ja lähes joka toinen aikuinen on vyötärölihava

(Lundqvist ym. 2018). Lihavuus, ja erityisesti vyötärölihavuus, lisää riskiä sairastua muun muassa

tyypin kaksi diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin (Lundqvist

ym. 2018).

Oikein kohdennettu ja tehokas ravitsemushoito edellyttää terveydenhuollon ammattilaisilta erilais-

ten ravitsemusohjaustyökalujen hallintaa. Terveydenhuoltolain mukaan terveydenhuollon toimin-

nan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin (Terveydenhuoltolaki 2010,

8 §). Siten ei ole yhdentekevää, mitä työkaluja ja menetelmiä potilasta hoitavat ammattilaiset käyt-

8

tävät ravitsemushoitoprosessin eri vaiheissa. Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suo-

situksessa sairaaloihin, terveyskeskuksiin, palvelu- ja hoitokoteihin ja kuntokeskuksiin linjataan,

että jokaisen sairaalapotilaan vajaaravitsemuksen riski tulee seuloa viimeistään toisena hoitopäi-

vänä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2010). Nurition Risk Screening 2002 (NRS 2002) -va-

jaaravitsemusriskiseula on laajasti käytössä suomalaisissa sairaaloissa. MNA -vajaaravitsemuksen

arviointimenetelmää (Mini Nutritional Assessment) käytetään vanhuspalveluissa osana asiakkaan

palvelutarpeen arviointiin käytettävää RAI -arviointijärjestelmää (Resident Assessment Instru-

ment) (Päivärinta 2018). Lisäksi ruoankäytön ja ruokavalion laadun arviointiin on olemassa useita

työkaluja. Vajaaravitsemusriskiseulojen ja -arviointimenetelmien ja muiden ravitsemusohjaustyö-

kalujen käytön laajuudesta ja suosituksen noudattamisesta Suomessa ei ole tarkkaa tietoa. Kansain-

välisistä tutkimuksista tiedetään, että vajaaravitsemusta ei sairaaloissa seulota suositusten mukai-

sesti (Eglseer ym. 2017, Schindler ym. 2010). Lisäksi tiedetään, että suunnitellulla vajaaravitse-

musriskin seulonta- ja arviointityökalujen käyttöönotolla voidaan lisätä vajaaravitsemuksen seu-

lontaa (Cooper ym. 2016, Leistra ym. 2014) ja tarkoituksenmukaista vajaaravitsemuksen hoitoa

(Keller ym. 2019). Toisaalta tutkimukset ovat osoittaneet, että suunnitellutkaan vajaaravitsemus-

riskin seulontatyökalujen käyttöönottohankkeet eivät aina johda haluttuun lopputulokseen, ja on

tunnistettu käyttöönottoa estäviä ja edistäviä tekijöitä (Cooper ym. 2016, Chapman ym. 2014, Chen

ym. 2012). Vajaaravitsemusriskin seulontamenetelmien ja yleisemmin ravitsemusohjausmenetel-

mien käyttöönottoon vaikuttavia tekijöitä ei ole tiettävästi aikaisemmin tutkittu Suomessa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoon vai-

kuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa selvitettiin ja luokiteltiin ravitsemusohjaustyökalujen käyt-

töönottoa edistäneitä ja estäneitä tekijöitä kirjallisuuden perusteella. Tutkimuksessa selvitettiin ky-

selytutkimuksena VESOTE-hankkeen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018) verkkokoulutukseen

osallistuneiden näkemyksiä kahden ravitsemusohjaustyökalun, NRS 2002 -vajaaravitsemusriski-

seulan ja D2D-ruokavaliokyselyn, hyväksymiseen vaikuttaneista ja käyttöönottoa edistäneistä ja

estäneistä tekijöistä. Tarkastelun kohteena olivat VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneet Pir-

kanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin, Tampereen, Turun, Porin ja Rau-

man kaupunkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten näkemykset. Tutkimusaineisto ke-

rättiin sähköisellä kyselylomakkeella joulukuussa 2018 poikkileikkaustutkimuksena.

9

Tutkimuskohteena olevia ravitsemusohjaustyökaluja lähestyttiin tässä tutkimuksessa ravitsemus-

hoitoprosessin eri vaiheisiin kehitettyinä vähittäisinä palveluinnovaatioina, sillä suuri osa verkko-

koulutukseen osallistuneista ei ollut koskaan kokeillut tai käyttänyt työkaluja eli ne olivat suurelle

osalle koulutukseen osallistuneista uusia. Ravitsemusohjaustyökalujen hyväksymiseen vaikutta-

vien tekijöiden tutkimiseen hyödynnettiin UTAUT-mallin (Unified Theory of Acceptance and Use

of Technology) (Venkatesh ym. 2003) tekijöitä.

Tutkimuskysymykset:

1. Mitä ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä on tunnistettu kir-

jallisuudessa?

2. Mitkä ovat VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneiden näkemykset NRS 2002 -vajaaravit-

semusriskiseulan ja D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoon vaikuttaneista tekijöistä?

2.1. Miten käyttäjäryhmien näkemykset eroavat työkalujen hyväksymiseen vaikuttavissa teki-

jöissä?

2.2. Miten käyttäjäryhmien näkemykset eroavat työkalujen käyttöönottoa edistäneissä ja estä-

neissä tekijöissä?

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan tämän tutkimusraportin teoriaosassa (luku 3.5).

Toiseen tutkimuskysymykseen ja sen alakysymyksiin vastataan tämän tutkimusraportin tulos-

osassa (luku 5).

10

2. RAVITSEMUSHOIDON JA -OHJAUKSEN TYÖKALUT

2.1. Ravitsemushoito ja -ohjaus

Ravitsemushoito ja -ohjaus voidaan jaotella elintapasairauksien ennaltaehkäisyyn ja kliiniseen ra-

vitsemushoitoon. Sairauksien ennaltaehkäisy tarkoittaa niitä yksilö- ja väestötason toimenpiteitä,

joiden pyrkimyksenä on vähentää ravitsemukseen liittyvien elintapasairauksien tai kansantautien

esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta. (Cederholm ym. 2017). Elintapasairauksien ennaltaehkäisy on osa

terveyden edistämistä ja sen toimenpiteitä. Terveyden edistäminen kattaa kaikkien niiden toimen-

piteiden kokonaisuuden, joilla edistetään väestön terveyden ja hyvinvoinnin säilyttämistä ja ravit-

semuksen näkökulmasta se kattaa kaikki ne väestön ravitsemustilaan vaikuttavat toimet, joilla on

suoranaisia tai välillisiä terveysvaikutuksia (Nupponen 2001). Tavoitteena on parantaa kansanter-

veyttä ja vaikuttaa suuriin kansansairauksiin kuten tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonisai-

rauksiin.

Kliinisellä ravitsemushoidolla tarkoitetaan energia- ja suojaravintoaineiden puutteesta tai liika-

saannista johtuvien akuuttien ja kroonisten sairauksien sekä elimistön toiminnan heikkenemisen

ennaltaehkäisyä, diagnosointia ja hallintaa (Cederholm ym. 2017). Kliininen ravitsemushoito si-

sältää sairauden vaatiman erityisruokavalioon perustuvan, korjaavan hoidon eli ravitsemusterapian

ja sairastumis- tai virheravitsemuksen riskin vähentämiseen tähtäävän ennaltaehkäisevän hoidon ja

ohjauksen (Haapa & Pölönen 2002). Sairauksien ennaltaehkäisy ja kliininen ravitsemushoito muo-

dostavatkin jatkumon, jossa näitä toimintoja on usein vaikea erottaa toisistaan (Haapa & Pölönen

2002).

Ravitsemushoitoon kuuluvat ravitsemustilan ja ravinnon tarpeen arviointi, ravintoanamneesi, ta-

voitteiden asettelu, ravitsemushoidon toteutus, ravitsemusohjaus ja seuranta sekä vaikuttavuuden

ja laadun arviointi (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2010). Amerikkalainen the Academy of

Nutrition and Dietetics (ADA) on määritellyt ravitsemushoidon prosessimallin (Kuva 1), jossa on

neljä vaihetta: 1) ravitsemustilan arviointi tai uudelleenarviointi, 2) diagnoosi ja ongelman määrit-

täminen, 3) ravitsemushoito ja -ohjaus eli ravitsemusinterventio ja 4) ravitsemushoidon tulosten

seuranta. Mallissa ravitsemustilan arviointia edeltää lähete ravitsemusterapeutille tai muulle ravit-

semusohjauksesta vastaavalle ammattilaiselle tai seulonnassa tunnistettu ravitsemuksellinen riski.

11

Ravitsemusohjauksen tulosten systemaattinen seuranta ja arviointi on tärkeä osa mallia. Seuran-

nassa kerättyä tietoa käytetään ravitsemushoitoprosessin suorituskyvyn parantamiseen tähtäävässä

kehitystyössä (Hammond ym. 2014).

Kuva 1. Ravitsemushoitoprosessi (mukailtu lähteestä Hammond ym. 2014).

Tämän tutkimuksen tutkimuskohteena olevat ravitsemushoidon ja -ohjauksen työkalut liittyvät ra-

vitsemushoitoprosessia edeltävään seulontaan ja prosessin toiseen vaiheeseen: NRS 2002 -vajaara-

vitsemusriskiseula seulontaan ja D2D-ruokavaliokysely ravitsemusongelman määrittämiseen.

Tyypillisimmin ravitsemusriskeistä seulotaan vajaaravitsemusriskiä. Vajaaravitsemusriskiseulan

tarkoituksena on tunnistaa tarkempaa ravitsemustilan arviointia ja ravitsemushoitoa tarvitsevat ja

siitä oletettavasti hyötyvät potilaat nopeasti ja helposti (Fields & Hand 2015, Cederholm ym. 2017,

Jäntti 2019). Seulonnan toteuttaa tavallisesti sairaanhoitaja käyttäen validoitua menetelmää kuten

NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulaa (Fields & Hand 2015, Cederholm ym. 2017, Orell 2019).

Hyvä seulontatyökalu on nopea, yksinkertainen, validi (eli sensitiivinen ja spesifinen) ja luotettava

(Fields & Hand 2015, Cederholm ym. 2017). Lisäksi seulonta tulee toistaa säännöllisesti vajaara-

vitsemusriskin muutosten tunnistamiseksi (Fields & Hand 2015).

12

ADA:n ravitsemushoidon prosessimallissa ravitsemustilan arviointi luo perustan muille ravitse-

mushoidon vaiheille: vajaaravitsemuksen diagnosoinnille, ravitsemusohjaukselle ja -hoidolle ja

seurannalle (Fields & Hand 2015). Ravitsemustilan arviointi sisältää ravitsemukseen liittyvän on-

gelman, ongelman syiden ja merkityksen tunnistamiseen tarvittavan tiedon keräämisen, todenta-

misen ja tulkinnan (Fields & Hand 2015). Ravitsemustilan arvioinnista vastaa ravitsemusterapeutti

(Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2010, Fields & Hand 2015 Ravitsemustila tulee arvioida jo-

kaiselta potilaalta, jolla on seulonnassa tunnistettu vajaaravitsemusriski (Cederholm ym. 2017).

Arviointikeinot vaihtelevat kliinisen tilanteen, ravitsemuksen toteutusmuodon, hoitokäytäntöjen ja

käytettävissä olevien resurssien mukaan (Jäntti 2019). Arvioinnissa voidaan hyödyntää olemassa

olevia validoituja työkaluja, joita ovat Subjective Global Assessment (SGA), Patient-Generated

(PG)SGA, Mini Nutritional Assessment (MNA) ja Malnutrition Clinical Characteristics (MCC)

(Cederholm ym. 2017, Fields & Hand 2015).

2.2. Vajaaravitsemus ja NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseula

Vajaaravitsemustila tarkoittaa ravinnon ja ravintoaineiden puutteesta johtuvaa kehon tilaa, joka

johtaa kehon koostumuksen muutokseen, rasvattoman kudoksen ja solumassan vähenemiseen,

minkä seurauksena henkilön fyysinen ja henkinen toimintakyky sekä sairaudesta toipuminen heik-

kenevät (Cederholm ym. 2017). Vajaaravitsemus voi johtua sairaudesta, nälkiintymisestä, ikään-

tymisen aiheuttamista elimistön muutoksista tai näistä yhdessä (Jensen ym. 2010, Cederholm ym.

2017). Vajaaravitsemuksen luokittelussa erotetaan toisistaan kroonisen sairauden ja inflammaation

yhdessä aiheuttama vajaaravitsemus (esim. syöpäkakeksia) ja sairauden yksin aiheuttama vajaara-

vitsemus (esim. nielemisvaikeus aivoinfarktin seurauksena) (Cederholm ym. 2017). ESPEN:in

(European Society for Clinical Nutrition and Metabolism) diagnostiset kriteerit määrittävät, että

ennen kuin potilas voidaan diagnosoida vajaaravituksi, täytyy hänet todeta jollain validoidulla va-

jaaravitsemusriskiseulalla riskissä olevaksi (Cederholm ym. 2015). Siten vajaaravitsemusriskin

seulonta määritetään ESPEN:in konsensusjulkilausumassa pakolliseksi kliinisissä ja hoidollisissa

tilanteissa, koska tiedetään, että akuutisti ja kroonisesti sairaiden ravitsemustila todennäköisesti

heikkenee (Cederholm ym. 2015). Vajaaravitsemusriskiseulonnan tulisi siten olla kaikkien tervey-

denhuolto-organisaatioiden ravitsemushoitoprosessissa säännöllisesti toteutettava vaihe. Vajaara-

vitsemuksen on todettu lisäävän terveydenhuollon palveluiden käyttöä, pidentävän sairaalassa olo

aikaa, lisäävän uuden hoitojakson todennäköisyyttä, hoidon kustannuksia ja kuolleisuutta (Lim ym.

13

2012, Guest ym. 2011, León-Sanz ym. 2015, Morán López ym. 2017, Sanson ym. 2019). Kansain-

välisten tutkimusten perusteella keskimäärin 30 % sairaalapotilaista on vajaaravittuja (Alanne ym.

2019, Kondrup ym. 2003a).

Vajaaravitsemusriskin seulonnassa tulisi käyttää validoitua menetelmää (Cederholm ym. 2017).

Kuitenkin validoitujen menetelmien käytön on kansainvälisesti todettu olevan vähäistä, vaikka va-

lidoidun menetelmän käyttö on yhteydessä parempaan ravitsemushoitoon ja alhaisempaan vajaara-

vitsemuksen esiintyvyyteen sairaaloissa (Eglseer ym. 2017). NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseula

on yksi ESPENi:n suosittelema vajaaravitsemuksen riskin seulontamenetelmä ja se on käytössä

myös Suomessa. NRS 2002 on validoitu menetelmä vajaaravitsemuksen tai vajaaravitsemuksen

kehittymisen riskin tunnistamiseen ja se on kehitetty käytettäväksi yleisesti potilailla ja asiakkailla

nykyisillä terveydenhuoltoresursseilla (Kondrup ym. 2003b, 2003a). Tarkoituksena oli luoda seu-

lontamenetelmä, joka tunnistaa terveydenhuollossa ne potilaat, joiden kliininen tilanne hyötyisi

ravitsemushoidosta (Kondrup ym. 2003b). Vajaaravitsemusriskin seulonnan avulla pystytään no-

peasti tunnistamaan vajaaravitsemusrikissä olevat henkilöt, ja vajaaravitsemusriski tulisi seuloa 24

- 48 tunnin sisällä siitä, kun potilas on saapunut hoitoyksikköön ja tämän jälkeen tasaisin väliajoin

(Cederholm ym. 2017). Muita ESPEN:in suosittelemia vajaaravitsemusriskin seulontamenetelmiä

ovat aikuisille perusterveydenhuollon potilaille tarkoitettu MUST (Malnutrition Universal Scree-

ning Tool) ja iäkkäille kehitetty MNA (Mini Nutritional Assessment). ESPEN suosittelee NRS

2002 -seulontaa käytettäväksi sairaaloissa (Kondrup ym. 2003b).

Alkuperäisessä NRS 2002 -lomakkeessa (Kondrup ym. 2003a) on kaksi pääosaa: alkuseulonta ja

varsinainen seulonta. Alkuseulonta johtaa varsinaiseen seulontaan, jos vähintään yhteen kysymyk-

seen tulee tulla kyllä-vastaus. Alkuosan kysymykset ovat:

1. Onko potilaan painoindeksi alle 20,5 kg/m²? 2. Onko potilaan paino laskenut viimeisen 3 kk aikana? 3. Onko potilaan nauttima ruoan määrä vähentynyt edellisen viikon aikana? 4. Onko potilas vakavasti sairas?

Varsinaisessa seulontaosassa arvioidaan ravitsemustilan heikkenemisen vakavuutta potilaan pai-

noindeksin, painon laskun ja nautitun ruoan määrän vähentymisen perusteella vähäisestä vakavaan

asteikolla 1 - 3. Lisäksi arvioidaan sairauden vakavuutta lievästä vakavaan samoin asteikolla 1 - 3.

14

(Kondrup ym. 2003a). Sairauden aiheuttama katabolia ja inflammaatio ja niistä aiheutunut lisään-

tynyt proteiinin tarve ovat korostuneet sairauden vakavuusasteen luokittelussa (Jäntti 2019). Var-

sinaisen seulonnan pisteet lasketaan yhteen, ja potilaan iän ollessa ≥ 70 vuotta lisätään yhteispis-

teisiin yksi piste. Yhteispistemäärän ollessa ≥ 3, potilas on vajaaravitsemuksen riskissä ja hänelle

tulee tehdä ravitsemushoitosuunnitelma. (Kondrup ym. 2003a).

VESOTE-verkkokoulutuksessa opetettiin käyttämään Tampereen yliopistollisessa sairaalassa al-

kuperäisestä NRS 2002 -seulontalomakkeesta muokattua versiota (liite 1) (Tampereen yliopistol-

linen sairaala 2019), jonka ensimmäisessä osassa potilas saa yllä mainituista kysymyksistä 1 - 3

tilanteensa mukaan pisteet asteikolla 0 - 3. Näistä pistemääristä yhteispisteisiin lasketaan korkein

pistemäärä. Toisessa osassa arvioidaan potilaan sairauden vakavuutta asteikolla normaali tilanne,

lievä, kohtalainen tai vakava asteikolla 0 - 3. Samoin kuin alkuperäisessä NRS 2002 -vajaaravitse-

musriskiseulonnassa, potilas saa yhden lisäpisteen, jos hän on iältään ≥ 70 vuotta. Vajaaravitse-

musriskiseulonnan tulos vaihtelee asteikolla 0 - 7 neliportaisesti: 1) 0 pistettä = ei riskiä, 2) 1 - 2

pistettä = vähäinen riski, 3) 3 - 4 = kohtalainen riski ja 4) 5 - 7 = vakava riski. Jokaiselle asteikon

pistemäärälle tulee potilaan hoitopaikassa määrittää tarvittavat toimenpiteet (esim. lähete ravitse-

musterapeutin ohjaukseen) ja potilaille valittava ruokavalio. Esimerkiksi Tampereen yliopistolli-

sessa sairaalassa potilas ohjataan ravitsemusterapeutille, kun hän saa seulonnan pistemääräksi

kolme tai enemmän. Jens Kondrup on hyväksynyt alkuperäisestä NRS 2002 -lomakkeesta Tampe-

reen yliopistollisessa sairaalassa muokatun version käytettäväksi NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin

seulonnassa (Tampereen yliopistollinen sairaala 2019). NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulonta

vie aikaa keskimäärin 3 - 10 minuuttia, mutta vajaaravitsemuksen riskin seulontaan tarvittavaan

aikaan vaikuttavat arvioijan harjaantuneisuus sekä potilaan kunto ja painon punnitsemiseen käy-

tetty aika (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2010).

2.3. Ruokavalion laadun arviointi ja D2D-ruokavaliokysely

Potilaan ruokavalion laadun arvioimiseksi ravitsemusohjaaja, kuten sairaanhoitaja, terveydenhoi-

taja tai ravitsemusterapeutti, selvittää potilaan nykyisen ravinnon saannin ja ruokavalion laadun

(Rosal ym. 2001, Haapa & Pölönen 2002). Elintapamuutoksiin tähtäävässä ravitsemusohjauksessa

pohjan ravitsemushoidolle ja -ohjaukselle luo kattava ja perusteellinen ravintoanamneesi, jonka

tavoitteena on tuottaa käsitys potilaan ruokailutottumuksista, niihin vaikuttavista taustatekijöistä ja

15

ruokavalion keskeisistä ongelmakohdista (Schwab 2015). Muita ruoankäytön selvittämiseen kehi-

tettyjä menetelmiä ovat ruokapäiväkirja, 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelu, ruokavaliohaastattelu ja

frekvenssityyppinen ruoankäyttökysely (Männistö 2014). Ruokailutottumusten selvittämisen ta-

voitteena on lisäksi saada potilas itse tietoiseksi omasta syömiskäyttäytymisestään (Schwab 2015,

341). Asiakaslähtöinen ravitsemushoito ja -ohjaus tukee asiakkaan kykyä ottaa vastuuta omasta

terveydestään ja sairautensa hoidosta ja auttaa häntä löytämään ratkaisuja ruokavalionsa ja ruokai-

lutottumustensa parantamiseksi (Haapa & Pölönen 2002, Schwab 2015). Ruokailutottumusten kar-

toituksen voi tehdä tarkkuudeltaan hyvin eri tavoin. Ravitsemusneuvonnan tarpeisiin riittää yleensä

ruokavalion laadullinen arviointi, jolloin ruoka-aineryhmien osuutta potilaan ruokavaliossa verra-

taan ravitsemussuosituksiin (Schwab 2015).

D2D-ruokavaliokysely on Dehkon 2D-hankkeessa tiedonkeruun ja elintapaintervention välineeksi

kehitetty ruokavaliokysely. Se on validoitu menetelmä, joka on tarkoitettu ruokavalion laadun ar-

viointiin ja seurantaan perusterveydenhuollossa. Kyselyn avulla asiakkaan ruoankäyttöä ja ruoka-

valion laatua voidaan verrata ravitsemussuosituksiin. (Pölönen 2017a) Kyselyn validointitutkimuk-

sessa todettiin, että kysely mittaa useita ruoka-aineryhmiä melko hyvin ja että se voi olla hyödylli-

nen työkalu tunnistettaessa henkilöitä, jotka ovat ravitsemusneuvonnan tarpeessa (Hemiö ym.

2014).

Alkuperäinen D2D-kysely sisälsi 16 kysymystä ruoka-ainetasolla. Kyselyä laajennettiin kahdella

kysymyksellä suomalaisessa diabeteksen tutkimus- ja ehkäisyhankkeessa (StopDia-hanke) (Itä-

Suomen yliopisto 2018). StopDia-hankeessa lomaketta täydennettiin pähkinöiden ja siementen

käyttöä koskevalla kysymyksellä ja ateriakertoja koskeva kysymys jaettiin kahteen osaan (Pölönen

2017a). VESOTE-verkkokoulutukseen osallistujat koulutettiin käyttämään muokattua 18 kysy-

mystä sisältävää kyselyä (Pölönen 2017b, liite 2). D2D-kyselyssä on 9 aihealuetta, joista osa kysy-

myksistä käsittelee useaa aihealuetta: 1) ateriarytmi (kysymykset 1. ja 2.), 2) kasvikset, marjat ja

hedelmät (kysymykset 7., 9. ja 3) viljavalmisteet (kysymykset 11. ja 15.), 4) maitovalmisteet (10.,

13. ja 15.), 5) rasvan laatu (3., 5., 6., 8., 12.-16.), 6) kala (kysymys 3.), 7) liha ja punainen liha (3.

ja 14.), 8) sokeri (kysymykset 10., 11., 15., 17. ja 18.) ja 9) alkoholi (kysymys 18.). (Pölönen 2017a)

16

3. RAVITSEMUSOHJAUSTYÖKALUJEN HYVÄKSYMINEN JA KÄYT-

TÖÖNOTTO

3.1. Teknologia ja innovaatiot terveydenhuollossa

Teknologia on erottamaton osa nykyajan ihmisen elämää. Kautta ihmiskunnan historian ihmiset

ovat hyödyntäneet käytännön elämässä kertynyttä tietoa erilaisina tekniikoina ja työkaluina. Tek-

nologian kehitys on kulkenut sattumien, kokeilujen ja erityisesti viimeisten vuosisatojen aikana

tieteellisen tiedontuotannon kautta kohti yhä monimutkaisempia teknisiä järjestelmiä. Teknologi-

nen kehitys on pitkällä aikavälillä ollut keskeisin talouskasvua ylläpitävä tekijä (Nelson 1996,

Scherer 1999). Sanotaan, että jälkiteollisessa ajassa tieto on talouden keskeisin resurssi ja siten

oppiminen sen tärkein prosessi (Lundvall 2016). Teknologisen kehityksen merkitys taloudelle on

tunnistettu myös poliittisessa ja organisaatioiden johdossa. Teknologian kehityksen kiihtyvä tahti

ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet ja haasteet ovat olleet usean vuosikymmenen ajan poli-

tiikkaan vaikuttaneita trendejä. 2000-luvun alussa tutkimus- ja innovaatiopolitiikka nousi kansalli-

sen strategian ytimeen ja sekä yritykset että julkinen sektori investoivat innovaatioihin ja uusien

teknologisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen (Koski ym. 2019). Edellinen vuosikymmen nosti

ihmiskunnan haasteiksi muun muassa robotiikan kehittymisen, tekoälyn ja toisaalta teknologisen

kehityksen aikaansaaman ilmastonmuutoksen (Koski ym. 2019, Rousku 2019).

Teknologioiden kehittäminen ja hyödyntäminen ei rajoitu pelkästään perinteisesti teknisiksi pide-

tyille aloille kuten koneenrakennukseen tai ohjelmistotekniikkaan. Sosiaali- ja terveydenhuolto sai

ensimmäisen tietoteknologiastrategiansa vuonna 1995 (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995). Siinä

hahmoteltiin muun muassa nykypäivänä 2020-luvun alussa arkipäiväistyviä etä- ja videovastaan-

ottopalveluita ja potilastietojärjestelmien integraatiota. Keskeisenä sanomana oli jo tuolloin tavoite

saumattomista alueellisista ja kansallisista hoitoketjuista ja palveluprosesseista, teknologian tehok-

kuus- ja kustannushyödyistä ja kansalaisen mahdollisuudesta valita hänelle sopivimmat palvelut.

Hyötyjen saavuttamisen edellytyksenä nähtiin osaava henkilöstö ja toiminnan kehittäminen yh-

dessä uuden teknologian käyttöönoton kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995). Teknologinen

kehitys on mahdollistanut uudenlaisten, paremman asiakaskokemuksen, saavutettavuuden ja help-

pokäyttöisempien palveluiden kehittämisen laajasti eri toimialoilla (Rousku 2019). Teknologinen

kehitys näkyy tietointensiivisillä palvelualoilla, kuten terveydenhuollossa, uusia hoitomuotoja

17

mahdollistavien terveysteknologiainnovaatioiden lisäksi hoitokäytäntöjen ja -prosessien innovatii-

visina muutoksina.

Merriam-Websterin (2019) sanakirjan mukaan teknologia tarkoittaa tiettyyn alaan liittyvän tietä-

myksen käytännöllistä soveltamista ja tätä kautta saavutettua kyvykkyyttä. Lisäksi teknologialla

tarkoitetaan sitä tapaa, jolla tehtävä suoritetaan käyttäen teknisiä prosesseja, menetelmiä ja tietä-

mystä (Merriam-Webster 2019). Rogers (1995) erottaa toisistaan teknologian “kovan” ja “peh-

meän” osan. Kovalla osalla tarkoitetaan työkalua, joka ilmentää teknologiaa materiaalisena tai fyy-

sisenä objektina, artefaktina. Pehmeällä osalla tarkoitetaan puolestaan työkalun tietämysperustaa.

Rogersin (1995) mukaan teknologian tarkoituksena on vähentää sitä epävarmuutta, joka liittyy ta-

voitteen saavuttamisen syy-seuraussuhteisiin. Esimerkiksi vajaaravitsemusriskin seulontakysely

tekee vajaaravitsemusriskin tunnistamisesta varmempaa ja vähemmän riippuvaista seulonnan suo-

rittavan henkilön oletuksista ja tulkinnoista. Kuitenkaan paraskaan seulontakysely ei tuota luotet-

tavaa tulosta, jos kyselyn tekijä ei osaa tehdä tarvittavia mittauksia tai hän ei kirjaa seulontatulosta

yhteisesti sovitusti potilaan hoidossa hyödynnettäväksi. Myös Burgelmanin ja kumppaneiden

(2004) mukaan teknologia käsitteenä viittaa tietämykseen ja fyysisiin artefakteihin. Heidän mu-

kaansa teknologialla tarkoitetaan teoreettista ja käytännöllistä tietämystä, taitoja ja artefakteja, joita

voidaan käyttää tuotteiden ja palveluiden sekä niiden tuotanto- ja jakelujärjestelmien tuottamiseen.

Teknologia voi ilmentyä ihmisissä, materiaaleissa, kognitiivisissa ja fyysisissä prosesseissa, lait-

teissa, koneissa ja työkaluissa (Burgelman ym. 2004). Nelsonin (2005) mukaan taidot ja tietämys

ovat oleellinen osa teknologiaa. Hänen mukaansa suuri osa moderneista teknologioista on tekstien,

matemaattisten yhtälöiden, suunnitelmien ja kuvien muodossa, ja vain pitkälle kouluttautuneet am-

mattilaiset osaavat tulkita ja ymmärtää niitä. Teknologian tarkoituksenmukainen hyödyntäminen

edellyttää tiettyyn alaan liittyvän tietämyksen ja osaamisen hallintaa.

Maailman terveysjärjestön WHO:n (2007) määritelmän mukaan terveysteknologia on organisoi-

dun tietämyksen ja taitojen soveltamista terveysongelmien ratkaisemiseksi ja elämänlaadun paran-

tamiseksi kehitettyjen laitteiden, lääkkeiden, rokotteiden, toimenpiteiden ja järjestelmien muo-

dossa. Terveydenhuollossa käytettävälle tiedolle ja teknologialle on erityisiä vaatimuksia. Tervey-

denhuoltolaissa säädetään, että terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin

hoito- ja toimintakäytäntöihin (Terveydenhuoltolaki 2010, 8 §). Näyttöön perustuvan tiedon levit-

tämiseen ja tuottamiseen on rakennettu kansallisen tason tukijärjestelmiä, joista keskeisimpiä ovat

18

THL, Duodecimin Käypä hoito ja toimintayksiköiden sekä muiden tiedontuottajien tukijärjestel-

mät (Perälä ym. 2008). Tässä tutkimuksessa tarkasteltavat ravitsemusohjaustyökalut ja niiden käyt-

tämisen vaatimat taidot ja osaaminen ovat yhdessä terveysteknologioita, jotka on tuotettu potilai-

den terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja sairauksien ennaltaehkäisemiseksi tieteellisen tie-

don pohjalta.

Osaamista pidetään yksilöiden ja organisaatioiden tärkeimpänä kilpailutekijänä ja resurssina (Otala

2008, Marttila ym. 2013). Osaamisella tarkoitetaan yksilötasolla hänen tietojaan ja taitojaan laa-

jempaa kokonaisuutta, joka sisältää myös yksilön kokemuksen, verkostot, kontaktit, asenteet ja

motivaation, joiden avulla yksilö selviytyy työtehtävistään ja saavuttaa hyvän työsuoritteen (Otala

2008). Henkilökohtaiset ominaisuudet – persoonallisuus, asenteet ja motivaatio – vaikuttavat sii-

hen, kuinka sama koulutus, saatavilla olleet tiedot ja taitojen harjoittelu ilmenevät eri henkilöillä

(Otala 2008). Organisaation kannalta osaamisessa on keskeistä myös työntekijän halu ja motivaatio

käyttää osaamistaan organisaation yhteisten tavoitteiden hyväksi (Marttila ym. 2013, Otala 2008).

Tämä vaatii asennetta ja halua oppia ja sopeuttaa toimintaansa muuttuvissa tilanteissa (Otala 2008).

Toisaalta organisaation tai verkoston kulttuuri on tärkeässä osassa, kun pohditaan osaamisen hyö-

dynnettävyyden, jakamisen ja lisäämisen edellytyksiä organisaatiokontekstissa. Organisaation

kulttuurin ja rakenteiden tulee tarjota edellytykset osaamispääoman organisaation tavoitteiden mu-

kaiselle hyödyntämiselle ja kasvattamiselle (Salojärvi 2009, Otala 2008). Organisaation osaami-

sella tarkoitetaan organisaation yhteistä näkemystä tai käsitystä toiminnan kannalta tärkeästä asi-

asta ja yhteisesti omaksutusta toimintatavasta (Otala 2008). Organisaation osaaminen ei siten muo-

dostu yksilöiden osaamisen summana, vaan yksilöiden jakama, yhdistelemä ja kehittämä osaami-

nen on organisaation osaamista, kun se ilmenee yhteisenä näkemyksenä ja toimintana (Otala 2008).

Yhdeksi osaamistyypiksi voidaan määritellä substanssiosaaminen eli yksilön oman ammattialan

erityisosaaminen, joka tarvitaan tehtävästä suoriutumiseen (Lönnqvist ym. 2005). Erilaisten tekno-

logioiden hallinta eli teknologiaosaaminen on terveydenhuollon ammattilaisten substanssiosaami-

sen ytimessä. Teknologiaosaaminen on terveydenhuollon strategista ydinosaamista eli osaamista,

joka erottaa ne muista organisaatioista (Otala 2008). Toisaalta terveydenhuollossa teknologiaosaa-

minen voi olla myös sellaista, jonka käyttö on rajattu vain terveydenhuollon ammattilaisten käyt-

töön. Teknologian saatavuus tai esimeriksi koulutuksen avulla saatu tieto teknologiasta eivät vielä

takaa kykyä käyttää teknologiaa hyödyksi. Teknologian tarkoituksenmukainen käyttö edellyttääkin

paljon käyttämällä ja tekemällä oppimista (Nelson 2005). Osaava teknologian käyttäjä hallitsee

19

teknologian tarkoituksenmukaisesti ja tavoitteellisesti omiin työtehtäviinsä ja organisaation yhtei-

siin tavoitteisiin sovittaen.

Teknologia käsitteenä liittyy läheisesti innovaation käsitteeseen. Innovaatiolla tarkoitetaan organi-

saatiolle uuden idean tai käyttäytymistavan omaksumista, joka voi olla tuote, laite, järjestelmä,

prosessi, toimintamalli, ohjelma tai palvelu (Damanpour 1988). Daftin ja Beckerin (1978) mukaan

tuotteen, palvelun tai hallinnollisen tavan täytyy olla uusi myös samankaltaisten organisaatioiden

joukossa, muutoin uutta ideaa ei voi sanoa innovaatioksi. Innovaatio erotetaan kirjallisuudessa

myös luovuudesta ja keksimisestä. Uusi juuri keksitty idea on innovaatio vasta, kun se on otettu

käyttöön organisaatiossa (Damanpour 1988). Innovaatioita on luokiteltu eri tavoin. Daft ja Becker

(1978) jaottelevat innovaatiot hallinnollisiin (organisaation rakenne), teknisiin (tuote, prosessi,

asiakasryhmä) ja tavoiteinnovaatioihin. Tekniset tai teknologiset innovaatiot tarkoittavat muutok-

sia tuotteissa, palveluissa tai tuotteiden ja palveluiden tuotantotavoissa tai -prosesseissa (Daman-

pour 1988). Lisäksi innovaatioita on luokiteltu niiden mullistavuuden perusteella radikaaleihin,

inkrementaaleihin eli vähittäisiin (Damanpour 1988, Dewar & Dutton 1986) ja arkkitehtuurisiin

innovaatioihin (Henderson & Clark 1990). Radikaaleilla innovaatioilla tarkoitetaan toimialoja mul-

listavia ja uusia toimialoja luovia innovaatioita (Henderson & Clark 1990). Vähittäiset innovaatiot

muokkaavat olemassa olevaa teknologiaa, ja ne tuotetaan olemassa olevien käytäntöjen puitteissa.

Arkkitehtuurisessa innovaatiossa tuotteen komponentit säilyvät samanlaisina, mutta niiden yhtey-

det toisiinsa eli arkkitehtuuri muuttuu, mikä haastaa organisaation prosesseja ja käytäntöjä.

Windrum (2008) on luokitellut julkiset palveluinnovaatiot kuuteen luokkaan: palveluinnovaatiot,

jakeluinnovaatiot, hallinnolliset ja organisointi-, käsitteelliset, poliittiset ja systeemiset innovaatiot.

Palveluinnovaatio tarkoittaa uuden palvelutuotteet tai sen laadullisen parannuksen tarjoamista. Pal-

velun jakeluun liittyvässä innovaatiossa julkinen palvelu on uudella tavalla asiakkaiden saatavilla.

Hallinnollinen tai organisointi-innovaatio muuttaa organisaation rakennetta ja palvelun tuottami-

sen rutiineja. Käsitteelliset innovaatiot haastavat palvelujen sisältöä tai tuottamista koskevia ole-

tuksia, ja ne voivat muuttaa palveluita uusina tavoitteina, strategioina, missioina tai toiminnan pe-

rusteluina. Politiikkainnovaatioilla tarkoitetaan muutoksia politiikkainstrumenteissa ja niiden ta-

voitteissa. Systeemisillä innovaatioilla tarkoitetaan organisaatioiden ja tietoperustojen uusia vuo-

rovaikutustapoja, joita syntyy muun muassa uusissa hankintatavoissa ja julkisen, yksityisen ja kol-

mannen sektorin vuorovaikutuksessa. (Windrum 2008). Tässä tutkimuksessa tarkasteltavat kaksi

ravitsemusohjaustyökalua ovat potentiaalisia vähittäisiä teknologisia palveluinnovaatioita, jotka

20

voivat muuttaa ravitsemushoitoprosessin ja -palvelun sisältöä ja käytäntöjä. Ne voivat parantaa

olemassa olevaa vajaaravitsemusriskin tunnistamisen ja hoidon prosessia ja systematisoida ravit-

semushoitopalvelun osana tapahtuvaa asiakkaan ruokavalion laadun arviointia. Toisaalta työkalu-

jen käyttöönotto voi myös tuottaa täysin uutta ravitsemusohjaussisältöä, jos käyttöönottajan yksi-

kössä ei ole aikaisemmin seulottu vajaaravitsemusta tai arvioitu asiakkaan ruoan laatua.

Tekijöitä, jotka vaikuttavat organisaatioiden kykyyn omaksua käyttöönsä innovaatioita, on kuvattu

useissa tutkimuksissa. Innovaatioiden leviämisen, omaksumisen, käyttöönoton ja hylkäämisen

malleja on esitetty useita, joista tunnetuin on Rogersin (1995) innovaatioiden diffuusioteoria. Kat-

tavia katsauksia innovaatioiden leviämisestä ja käyttöönotosta terveydenhuollon organisaatioissa

ja julkisissa palveluorganisaatioissa ovat esittäneet muun muassa Greenhalgh ym. (2004), Fram-

bach ja Schillewaert (2002), Fleuren ym. (2004), Länsisalmi ym. (2006), Chaudoir, Dugan ja Barr

(2013) ja de Vries ym. (2016). On todettu, että uusien menetelmien omaksuminen ja hyväksyminen

on hidasta ja epävarmaa ja että uusien menetelmien käyttö voi jäädä lyhytaikaiseksi (Carlfjord ym.

2012, Chaudoir ym. 2013, van de Glind ym. 2015). De Vries (2016) tunnisti tutkimusryhmänsä

kanssa neljä innovaatioprosessin onnistumista liittyvää analyysitasoa ja niiden sisältämiä tekijöitä,

jotka voivat haitata tai edistää innovaatioprosessia: 1) ympäristötaso: ulkoinen konteksti kuten po-

liittinen mandaatti ja verkostot, 2) organisaatiotaso: kulttuuriset ja rakenteelliset piirteet kuten tar-

jolla olevat resurssit, 3) innovaatiotaso: innovaation ominaisuudet kuten sen monimutkaisuus, ko-

keiltavuus ja käytön helppous ja 4) yksilö-/työntekijätaso: yksilön ominaisuudet kuten autonomia,

asema ja luovuus. Tässä tutkimuksessa teknologian hyväksymistä lähestytään innovaatio- ja yksi-

lötasoilta.

Yhteistä nykyisille näkemyksille innovaatioiden leviämisestä on, että innovaatiot eivät leviä pas-

siivisesti, vaan yksilöt, ryhmät ja organisaatiot ovat aktiivisia päätöksentekijöitä ja toimijoita inno-

vaatioprosesseissa. Onkin esitetty, että innovaatioiden omaksuminen ja käyttöönotto ei ole organi-

saatiossa lineaarinen ylhäältä-alas läpiviety hanke vaan dynaaminen prosessi, joka edellyttää orga-

nisaatiolta vastaanottokykyä eli reseptiivistä kontekstia (Dopson ym. 2010) ja absorptiokapasiteet-

tia (Greenhalgh ym. 2004). Tärkeitä uusien ideoiden omaksumisen edistäjiä ovat monipuolinen

tietämys- ja osaamisperusta, jo olemassa olevat uuteen ideaan liittyvät teknologiat ja tietämyksen

jakamista edistävä johtaminen (Greenhalgh ym. 2004). Organisaatiokontekstissa yksilöt eivät

myöskään ole passiivisia innovaatioiden ja uuden teknologian vastaanottajia, vaan he muun muassa

etsivät, kokeilevat, hylkäävät, välttelevät, muokkaavat ja jatkokehittävät innovaatioita (Greenhalgh

21

ym. 2004). Innovaatioprosessi ei siten ole ennalta määrätty, vaan jatkuvan neuvottelun ja sosiaali-

sen vuorovaikutuksen tulos (Greenhalgh ym. 2004). Yksilöt mahdollistavat innovaatioiden omak-

sumisen organisaatioissa johtajina ja toisaalta innovatiivisina työntekijöinä (de Vries ym. 2016).

Teknologioiden käyttöönotossa tärkeässä asemassa ovat myös teknologian puolustajat tai puoles-

tapuhujat, jotka voivat vaikutusvaltaansa hyödyntäen nopeuttaa tai hidastaa uuden teknologian

käyttöönottoa (Greenhalgh ym. 2004).

3.2. Teknologian hyväksyminen ja UTAUT-malli

Teknologioiden hyväksymisen tutkimus on yksi teknologioiden leviämisen ja omaksumisen tutki-

mussuuntauksista. Teknologian hyväksymistä on tutkittu erityisesti tietojärjestelmien käyttöönoton

näkökulmasta. Teknologian hyväksymistä pidetään tärkeänä tutkimuskohteena, koska teknologian

tuottavuushyödyn edellytyksenä on, että käyttäjä hyväksyy teknologian ja käyttää sitä (Venkatesh

2003 ym., Shachak ym. 2019). Vuonna 2003 Venkatesh, Morris, Davis ja Davis julkaisivat

UTAUT-mallin (Unified Theory of Acceptance and Use of Technology), jossa he yhdistivät kah-

deksan tunnettua teknologian hyväksymistä selittävää mallia yhdeksi teknologian hyväksymistä

kuvaavaksi ja ennustavaksi malliksi. UTAUT-mallin taustalla olevat teoreettiset mallit pohjautuvat

tietojärjestelmätieteisiin, psykologiaan ja sosiologiaan. Kaikissa UTAUT-mallin taustamalleissa

käyttöaikomus ja/tai käyttö on keskeisenä selitettävänä muuttujana. Mallien perustana on viiteke-

hys teknologian käyttöaikomuksen ja teknologian todellisen käytös välisestä yhteydestä, jossa yk-

silön reaktiot vaikuttavat teknologian käyttöaikomuksen kautta todelliseen teknologian käyttöön

(Kuva 2).

Kuva 2. Teknologian hyväksymisen perusviitekehys (Venkatesh ym. 2003).

UTAUT-malliin yhdistetyt kahdeksan teknologian hyväksymisen mallia olivat: perustellun toimin-

nan teoria (Theory of Reasoned Action, TRA) (Fishbein & Ajzen 1975), teknologian hyväksymi-

22

sen malli (Technology Acceptance Model, TAM) (Davis 1989, Venkatesh & Davis 2000), moti-

vaatiomalli (Motivational Model, MM) (Davis et al. 1992), suunnitellun käyttäytymisen teoria

(Theory of Planned Behavior, TPB) (Ajzen 1985), yhdistetty teknologian hyväksymisen ja suun-

nitellun käyttäytymisen teoria (Combined TAM and TPB) (Taylor & Todd 1995), malli henkilö-

kohtaisen tietokoneen käytöstä (Model of PC Utilization, MPCU) (Triandis 1977), innovaatioiden

diffuusioteoria (Innovation Diffusion Theory) (Rogers 1995) ja sosiaalis-kognitiivinen teoria (So-

cial Cognitive Theory, SCT) (Bandura 1986). Malli on hyödyllinen johtajille, jotka tarvitsevat työ-

kalua, joka auttaa heitä arvioimaan uuden teknologian käyttöönoton onnistumisen todennäköi-

syyttä, ymmärtämään teknologian hyväksymiseen vaikuttavia tekijöitä ja suunnittelemaan käyt-

töönottohankkeita erityisesti niille käyttäjäryhmille, jotka eivät ole erityisen halukkaita ottamaan

käyttöön uutta teknologiaa (Venkatesh ym. 2003).

Venkatesh ym. (2003) sisällyttivät UTAUT-malliin neljä tekijää (kuva 3), jotka vaikuttavat suoraan

teknologian käyttöaikomukseen: suorituskykyodotukset (performance expectancy), vaivannä-

köodotukset (effort expectancy), sosiaaliset vaikutukset (social influence) ja mahdollistavat olo-

suhteet (facilitating).

Suorituskykyodotukset tarkoittavat sitä, että käyttäjä uskoo teknologian auttavan häntä hänen työs-

sään tai että teknologiasta on hänelle hyötyä työstä suoriutumisessa. Kaikista tekijöistä suoritusky-

kyodotukset ennustaa käyttöaikomusta vahvimmin. Suorituskykyodotukseen vaikuttavat ikä ja su-

kupuoli. Suorituskykyodotukset ennustaa käyttöaikomusta merkittävämmin miehillä ja nuorilla

työntekijöillä. (Venkatesh ym. 2003)

Vaivannäköodotuksilla tarkoitetaan teknologian koettua käytön helppoutta. Vaivannäköodotusten

vaikutus on voimakkaampi naisilla, iäkkäämmillä käyttäjillä ja teknologiaa vähän käyttäneillä.

Vaivannäköodotusten merkitys käyttöaikomuksen selittäjänä vähenee, kun teknologia tulee käyt-

täjälleen tutuksi. (Venkatesh ym. 2003)

Sosiaalisilla vaikutuksilla tarkoitetaan teknologian käyttäjän kokemusta siitä, että hänelle työyh-

teisössään tärkeät henkilöt ajattelevat, että käyttäjän tulisi käyttää teknologiaa. Sosiaalisilla vaiku-

tuksilla on merkitystä, kun teknologian käyttö on pakollista, mutta sen vaikutus häviävää ajan ku-

luessa, kun kokemus teknologiasta karttuu. Vapaaehtoisessa teknologian käyttöönotossa sosiaali-

23

nen vaikutus on heikompi tai sitä ei ole lainkaan. Vapaaehtoisessa käyttöönotossa sosiaaliset vai-

kutukset syntyvä käyttäjän uskomusrakenteiden muuttuessa muiden vaikutuksesta, kun teknolo-

gian käyttäjä reagoi teknologian käytön mahdollisesti aikaansaamaan statushyötyyn. Sosiaalisten

vaikutusten merkitys käyttöaikomukselle on suurempi naisilla ja iäkkäämmillä käyttäjillä. (Venka-

tesh ym. 2003)

Mahdollistavilla olosuhteilla tarkoitetaan sitä, missä määrin käyttäjä uskoo, että teknologian tai

järjestelmän käyttöä tuetaan organisatorisesti ja teknisesti. Mallissa mahdollistavilla olosuhteilla

on suora yhteys todelliseen käyttöön, mutta ei käyttöaikomukseen. Mallissa suorituskykyodotukset

ja vaivannäköodotukset selittävät mahdollistavien olosuhteiden vaikutuksen käyttöaikomukseen.

Mahdollistavien olosuhteiden vaikutus teknologian pitkäaikaiseen käyttöön on merkittävämpi iäk-

käämmillä käyttäjillä ja vaikutus voimistuu käyttökokemuksen kertyessä. (Venkatesh ym. 2003)

Kuva 3. UTAUT-malli (Venkatesh ym. 2003).

Venkateshin ym. (2003) validointitutkimus osoitti, että UTAUT-malli pystyi selittämään 77 pro-

senttia teknologian käyttöaikomuksesta ja 52 prosenttia todellisesta käytöstä. Mallin selitysvoima

oli kaikkia sen taustamalleja huomattavasti parempi (Venkatesh ym. 2003). Malliin sisällytettyjen

muuttujien lisäksi Venkatesh ym. (2003) arvioivat kolme tekijää: teknologia-asenne (attitude to-

ward using technology), minäpystyvyys (self-efficacy) ja teknologia-ahdistus (anxiety), jotka si-

sältyivät UTAUT-mallin perustana olleisiin teoreettisiin malleihin. Nämä tekijät Venkatesh tutki-

musryhmineen (2003) jätti mallin ulkopuolelle, koska aiemmassa tutkimuksessa ja UTAUT-mallin

24

testauksessa todettiin näiden tekijöiden vaikutuksen käyttöaikomukseen välittyvän vaivannä-

köodotusten kautta. UTAUT-mallista on julkaistu UTAUT2-versio, joka sisältää kolme lisämuut-

tujaa: hedoninen motivaatio, hinta-arvo ja tottumus. UTAUT2-malli on suunniteltu teknologian

hyväksymisen tutkimiseen kuluttajamarkkinoilla (Venkatesh ym. 2012).

UTAUT-mallia on käytetty tutkimuksessa paljon sellaisenaan, yhdistämällä sitä muihin teoreetti-

siin malleihin tai laajentamalla sitä uusilla muuttujilla. Vuosina 2003 - 2014 oli julkaistu 858 Web

of Science -tietokannasta löytyvää tieteellistä artikkelia, jotka viittasivat Venkateshin ja hänen tut-

kimusryhmänsä vuonna 2003 julkaisemaan artikkeliin (Venkatesh ym. 2016). UTAUT-mallia on

arvosteltu TAM-mallin ohella kapeasta yksilön asenteisiin ja odotuksiin keskittyvästä näkökul-

masta ja mallin käyttökelpoisuus terveydenhuoltokontekstissa on kyseenalaistettu (Ward 2013,

Ammenwerth 2019, Shachak ym. 2019). Kriitikoiden mukaan, terveydenhuollon tietojärjestelmien

käyttöönottoa tulisi tarkastella jatkumona osana laajempaa sosioteknistä järjestelmää, jossa käyt-

töönottoon vaikuttavat teknologian ominaisuudet, organisaatio, kulttuuri ja sosiaalinen ympäristö

(Shachak ym. 2019, Ammenwerth 2019). Osin vastauksena UTAUT-malliin kohdistuneeseen kri-

tiikkiin ja sen useisiin erilaisiin sovelluksiin Venkatesh ym. (2016) ovat laatineet monitasoisen

viitekehyksen teknologian hyväksymisestä ja käytöstä. Viitekehyksessä perusmalli sisältää

UTAUT2-mallin tekijät ja perusmalliin vaikuttavat yksilötekijät (ikä, sukupuoli, kokemus sekä

teknologian ja työtehtävän piirteet). Lisäksi perusmalliin vaikuttaa laajempi teknologian käytön ja

käyttöönoton konteksti, kuten fyysinen ympäristö, organisaatiotekijät (sosiaaliset vaikutukset,

mahdollistavat tekijät, organisaatiokulttuuri, johtajuus, yhteinen teknologian käyttö) ja laajempi

ympäristö (kansallinen kulttuuri, talouden kehitysaste, toimialan kilpailutilanne). Venkatesh kump-

paneineen hahmottelevat artikkelissaan myös mallia teknologian omaksumisen jälkeisen tilanteen

tutkimiseen, kun päämääränä on työn suorituskyvyn parantaminen. Tällöin tärkeinä teknologian

käyttöön vaikuttavina tekijöinä he näkevät transformationaalisen tai uudistavan johtamisen ja tot-

tumuksen käyttää olemassa olevaa teknologiaa. Uudistava johtaminen innostaa työntekijää ja tukee

hänen motivaatiotaan käyttää teknologiaa ja voi näin heikentää vanhan teknologian käyttötottu-

muksen negatiivista vaikutusta uuden teknologian hyväksymiseen (Venkatesh ym. 2016).

3.3. UTAUT-mallin hyödyntäminen terveysteknologiatutkimuksessa

UTAUT-mallia on käytetty jonkin verran terveydenhuollon teknologioiden hyväksymistä koske-

vissa tutkimuksissa. Tutkimukset ovat käsitelleet erilaisten sähköisten järjestelmien tai sovellusten

25

hyväksymistä muun muassa sähköistä reseptiä (Cohen ym. 2013), sähköisiä potilastietojärjestelmiä

(Venkates ym. 2011, Bennani & Oumlin 2014, Maillet ym. 2015, Kim ym. 2016) ja sähköisiä

kuvien tallennusjärjestelmiä (Ahmadi ym. 2017, Jahanbakhsh ym. 2018). UTAUT-mallia on hyö-

dynnetty sellaisenaan tai muokattuna. Cohen kumppaneineen (2013) sekä Bennani ja Oumlin

(2014) ovat lisänneet UTAUT-malliin käyttäjän luottamuksen teknologiaa kohtaan. Tyypillisesti

käyttöaikomuksesta ja käytöstä on kerätty tietoa kyselyn avulla. Lisäksi on käytetty lokitietoja to-

dellisen käytön selvittämiseen muun muassa Kim ym. (2016) ja Venkatesh ym. (2011). Tutkimus-

yksiköinä ovat olleet sairaanhoitajat (Sharifian ym. 2014, Maillet ym.2015, Ibrahim ym. 2019,),

lääkärit (Venkatesh ym. 2011, Cohen ym. 2013), useat samaa järjestelmää käyttävät työntekijät

kuten lääkärit, sairaanhoitajat ja sihteerit (Bennani & Oumlin 2014, Kim ym. 2016, Ahmadi ym.

2017) ja sairaanhoitajat ja muut hoitajat (Vanneste ym. 2013).

Tutkimustulokset ovat tukeneet alkuperäistä mallia täysin tai osittain. Turkissa tehdyn tutkimuksen

(Engin & Gurses 2019) havainnot tukivat alkuperäistä mallia: suorituskykyodotuksilla, vaivannä-

köodotuksilla ja sosiaalisilla vaikutuksilla oli positiivinen tilastollisesti merkitsevä vaikutus poti-

lastietojärjestelmän käyttöaikomukseen. Lisäksi mahdollistavat olosuhteet ja käyttöaikomus vai-

kuttivat positiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi raportoituun käyttöön. Alkuperäisestä mallista

poiketen Venkateshin ja hänen tutkimusryhmänsä mallissa (2011) ikä oli ainoa vaikutusta muo-

vaava tekijä. Alkuperäisessä UTAUT-mallissa vaikutusta muovaavia tekijöitä ovat myös suku-

puoli, vapaaehtoisuus ja kokemus. Verkkopohjaisen RAI-järjestelmän käyttöaikomusta tarkastel-

leessa tutkimuksessa havaittiin, että UTAUT-mallin tekijöistä mahdollistavilla olosuhteilla ja mi-

näpystyvyydellä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys käyttöaikomukseen, kun taas muilla mallin

tekijöillä ei yhteyttä havaittu (Vanneste ym. 2013). Ahmadi (2017) totesi tutkimusryhmänsä kanssa

sähköistä kuvien tallennusjärjestelmää koskevassa tutkimuksessaan mallin tekijöistä ainoastaan

suorituskykyodotusten ennustavan käyttöaikomusta.

Alkuperäisestä mallista poiketen Maillet tutkimusryhmänsä kanssa (2015) havaitsi sähköistä poti-

lastietojärjestelmää koskeneessa tutkimuksessaan, että suorituskykyodotusten vaikutus todelliseen

käyttöön oli vahvin. Alkuperäisessä mallissa suorituskykyodotusten vaikutus käyttöön välittyy

käyttöaikomuksen kautta ja vaikutus käyttöaikomukseen on tekijöistä vahvin (Venktesh ym. 2003).

Cohenin ym. (2013) sähköisen reseptin hyväksymistä koskeneessa tutkimuksessa suorituskyky-

odotuksilla ja mahdollistavilla olosuhteilla oli suora tilastollisesti merkitsevä vaikutus teknologian

26

hyväksymiseen. Teknologialuottamuksen ja vaivannäköodotusten vaikutus oli puolestaan epä-

suora.

Tutkimuksissa on myös havaittu mahdollistavien tekijöiden vaikuttavan käyttöaikomukseen (Sha-

rifian ym. 2014, Ahmadi ym. 2017, Ibrahim ym. 2019), kun alkuperäisessä mallissa vaikutus koh-

distuu todelliseen käyttöön (Venkatesh ym. 2003). Ibrahim ym. (2019) havaitsivat sähköistä poti-

lastietojärjestelmää koskevassa tutkimuksessaan, että suorituskykyodotuksilla, teknologia-asen-

teella, sosiaalisilla vaikutuksilla ja mahdollistavilla olosuhteilla oli suora positiivinen vaikutus

käyttöaikomukseen. Ahmadin ja hänen tutkimusryhmänsä (2017) sähköistä kuvien tallennusjärjes-

telmää koskevassa tutkimuksessa kaikki UTAUT-mallin tekijät vaikuttivat käyttöaikomukseen.

Samoin totesivat Sharifian ym. (2014). Vanneste ym. (2013) totesivat, että UTAUT-mallia ei pi-

täisi kopioida muita järjestelmiä ja sovelluksia koskeviin tutkimuksiin sellaisenaan, ja että mallin

kehittämisessä tulisi hyödyntää käyttäjien kokemuksia eli alhaalta-ylös-näkökulmaa.

3.4. Verkkokoulutuksen hyödyntäminen terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen kehit-

tämisessä

Tietoverkkoympäristössä tapahtuvasta oppimisesta ja opetuksesta käytetään kirjallisuudessa useita

käsitteitä. Näitä ovat esimerkiksi tietokoneavusteinen oppiminen, verkko-oppiminen, verkottunut

oppiminen tai vuorovaikutteinen verkottunut oppiminen (Heikkilä 2005). Matikainen ja Manninen

(2001) määrittelevät verkkopohjaisen oppimisympäristön hypertekstiin ja -mediaan perustuvaksi,

vuorovaikutuskanavien (esim. sähköposti, keskusteluryhmä, chat) ja erilaisten tietokantojen (esim.

opiskelijoiden päiväkirjat, rekisterit) muodostamaksi kokonaisuudeksi. Verkkokurssi rakennetaan

heidän mukaansa ohjaamaan rajatun opiskelijaryhmän oppimista tietyn teeman ympärillä, ja verk-

kopohjaisen oppimisympäristön sisällä voi olla useita verkkokursseja. Liiketoimintakontekstissa

käytetään usein eLearning-käsitettä, jolla tarkoitetaan osaamisen kehittämistä digitaalisia viestin-

täteknologian ratkaisuja hyödyntäen (Alamäki & Luukkonen 2002).

Tieto- ja viestintäteknologiaa on nimenomaan käytetty etäopetuksen mahdollistajana. Verkko-op-

piminen ja -opetus eivät kuitenkaan automaattisesti tarkoita etäoppimista, sillä verkko-opetus voi

olla tukemassa luokkaopetusta ja olla osa lähi- ja etäopetusta yhdistävää monimuoto-opetusta

(Heikkilä 2005). Yksi keskeinen motiivi verkkopohjaisten oppimisympäristöjen kehittämiseen on

27

ollut didaktinen: verkkopohjaiset oppimisympäristöt mahdollistavat oppimismahdollisuuksien tar-

joamisen ajan ja paikan suhteen joustavasti, yksilöllisen eriyttämisen ja nykyaikaiseen oppimiskä-

sitykseen hyvin soveltuvan opiskelijan aktiivisuutta korostavan opetuksen kehittämisen. (Matikai-

nen & Manninen 2001) Grönforsin (2002) mukaan e-oppimisen tehokas hyödyntäminen edellyttää

ajattelumallin muutosta opettajakeskeisestä oppijakeskeiseksi etenkin, kun on kyse aikuisopiskeli-

joista. Hänen mukaansa oppimisen halun lisäksi tärkeässä asemassa on työntekijöiden halu kehittää

omaa työtään ja osallistua organisaationsa kehittämiseen. Alamäen ja Luukkosen (2002) mukaan

menestyksekkäissä digitaalisissa osaamisen kehittämisen hankkeissa yhdistyy verkkopedagoginen,

digitaalinen ja liiketoiminnallinen ymmärrys, eli verkko-opetuksen tulee palvella organisaation ta-

voitteita.

Verkko-oppimisympäristöjen ja -koulutusten vaikutusta osallistujien tietoihin ja taitoihin on tut-

kittu terveydenhuollon ammattilaisilla. Gordon tutkimusryhmineen (2011) totesi tutkimuksessaan,

että verkko-opetuksella pystyttiin parantamaan lääkäreiden lääkemääräysten kirjoittamistaitoja.

Nicastro ym. (2015) totesivat verkkokoulutuksen tehokkaaksi tavaksi lisätä lääkäreiden hoitosuo-

situksen noudattamista lasten akuutin gastroenteriitin hoidossa. De Ruijter ym. (2018) tarkastelivat

tutkimuksessaan verkkokoulutusta, jonka tavoitteena oli parantaa sairaanhoitajien hoitosuosituk-

sen noudattamista tupakoinnin lopettamisen ohjauksessa. Tutkimuksessa todettiin sairaanhoitajien

hoitosuosituksen noudattamisen parantuneen tilastollisesti merkitsevästi. Erityisesti ne, joilla oli

alussa alhainen minäpystyvyys ja paljon ohjauskokemusta, paransivat tulostaan. Yhtenä syynä tut-

kijat pitivät sitä, että kokeneet sairaanhoitajat pystyivät paremmin tulkitsemaan ja muovaamaan

verkko-opetusohjelman sisällön käytännössä sovellettaviksi ohjausstrategioiksi kokemattomam-

piin työntekijöihin verrattuna (de Ruijter ym. 2018). De Ruijter ja hänen tutkimusryhmänsä (2019)

tarkasteli myös saman verkkokoulutuksen kustannustehokkuutta ja havaitsivat, että verkkokoulu-

tus oli kustannustehokas hoitajien tasolla. Potilastasolla verkkokoulutus oli kustannustehokas

melko todennäköisesti kuuden kuukauden jälkeen mutta ei enää 12 kuukauden jälkeen, koska po-

tilaiden repsahdukset ovat tutkimusryhmän mukaan tupakoinnin lopettamisessa hyvin tavallisia.

Verkkokoulutuksia on verrattu myös perinteiseen luokkahuoneessa tapahtuvaan opiskelutapaan.

Systemaattisessa katsauksessa, joka kattoi 11 satunnaistettua kontrolloitua koetta, todettiin etteivät

perinteisen oppimisen ja verkko-oppimisen tulokset sairaanhoitajien ja sairaanhoitajaopiskelijoi-

den tiedoissa ja taidoissa eronneet tilastollisesti merkitsevästi (Lahti ym. 2014). Beeckmanin ja

hänen tutkimusryhmänsä (2008) tutkimuksessa todettiin, että molempien sekä perinteisellä tavalla

28

että verkkokurssilla opiskelleiden taidot painehaavojen tunnistamiseksi paranivat tilastollisesti

merkitsevästi alkutilanteeseen verrattuna. He havaitsivat myös, että yhden ja kahden kuukauden

jälkeen painehaavojen tunnistamistaidot heikkenivät mutta eivät interventiota edeltävälle tasolle.

Kontio ym. (2011) havaitsivat psykiatrisille sairaanhoitajia koskeneessa tutkimuksessaan, ettei pe-

rinteisen oppimisen ryhmän ja verkko-oppimisryhmän välille syntynyt juurikaan eroa tiedoissa ja

asenteessa. Myös Simonsen ym. (2014) havaitsivat, ettei sairaanhoitajien lääkkeiden annostelutai-

doissa ollut eroja perinteisen opetuksen ja verkko-opetuksen välillä. Heidän tutkimuksessaan tai-

tojaan paransivat eniten ne sairaanhoitajat, joiden tiedot olivat heikot ennen opetusta ja jotka opis-

kelivat luokkahuoneessa opettajan johdolla.

Verkko-opiskelu voi tarjota vaihtoehtoisen koulutusmuodon (Lahti ym. 2014) ja sen hyötyjä ovat

joustava aikataulu ja yksilöllinen sisältö (Beeckman ym. 2008). Sairaanhoitajien ravitsemus- ja

elintapaohjausosaamista kehittänyttä verkkokurssia koskevassa laadullisessa haastattelututkimuk-

sessa todettiin, että tutkimukseen osallistuneet pitivät verkkokoulutuksen tarjoajan luotettavuutta

tärkeänä (Murphy ym. 2015). On todettu, että verkko-opiskelu on yhtä hyödyllinen oppimistyylistä

riippumatta, mutta silti monimuotoiset opetusmenetelmät ovat tarpeen (Cottrel & Donaldson

2013). Teknologia ei yksin ratkaise oppimisen haasteita. Onnistuneen verkko-oppimisen voidaan

katsoa tukevan ymmärryksen kehittymistä tiedon ja osaamisen eri tasoilla: syvällinen oppiminen

tarkoittaa tietoisuuden ja ymmärryksen lisääntymisen ohella taitoa soveltaa tietoa käytännössä,

analysoida tiedon hyötyjä ja vertailla sitä muuhun tietoon myös sen luotettavuuden kannalta

(Bloom 1956). Lisäksi oppijan oppimisen taidoilla, kyvyllä ymmärtää omaa ajattelua ja hankkia

valmiuksia oma-aloitteisesti on havaittu olevan merkitystä (Alamäki & Luukkonen 2002). Jotta

verkkokoulutuksessa kartutetut tiedot ja taidot muodostuisivat osaksi organisaation osaamispää-

omaa, eli uusi teknologia tulisi otettua käyttöön organisaation yhteisesti määritettyjen tavoitteisiin

ja toimintaan yhteensopivasti, täytyy oppijan olla motivoitunut käyttämään osaamistaan organisaa-

tion yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi (Greenhalgh ym. 2004, Otala 2008).

3.5. Ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoon vaikuttavat tekijät aikaisemman tutki-

muksen valossa

Ravitsemusohjaustyökalujen leviämistä ja käyttöönottoa on tutkittu jonkin verran. PubMed- ja

Scopus-tietokannoista löytyi 13 artikkelia, joissa oli tarkasteltu terveydenhuollon ammattilaisten

näkemyksiä ravitsemusohjausmenetelmien käyttöönotosta. Löydetyistä artikkeleista 12 käsitteli

29

vajaaravitsemuksen arviointimenetelmien käyttöönottoa ja yksi ruokavalion laadun arviointiky-

selyä. Liitteen 7 taulukkoon on tiivistetty artikkeleiden tutkimusmenetelmät, aineisto ja päätulok-

set.

Eglseerin ym. (2018) interventiotutkimuksessa Grazin vajaaravitsemuksen seulontatyökalun käyt-

töönotto lisäsi interventioryhmän hoitajien ja lääkärien tietoja ja paransi ravitsemushoitoa koskevia

asenteita ja joitakin ravitsemushoidon käytänteitä. Tutkimuksessa havaittiin, että osallistuttuaan

vajaaravitsemuksen arviointikoulutukseen ja otettuaan työkalun käyttöön useat osallistujat tunnis-

tivat puutteita ravitsemushoitoa koskevassa osaamisessaan. Lisäksi vajaaravitsemuksen tunnista-

minen tehostui siinä määrin, että sairaalan ravitsemusterapeuttien aika ei enää riittänyt kaikkien

potilaiden hoitamiseen. Osa hoitajista kyseenalaisti seulonnan mielekkyyden tilanteessa, jossa hoi-

toa tarvitsevia potilaita ei pystytty ohjeistuksen mukaan hoitamaan.

Laur ym. (2018) havaitsivat ravitsemushoitoketjun implementointia koskevassa tutkimuksessaan,

että ammattilaisten käsitykset omista tiedoistaan, asenteistaan ja käytänteistään paranivat seuran-

tatutkimuksessa. Niissä yksiköissä, joissa työntekijät havaitsivat positiivisia muutoksia ravitsemus-

hoidossa ja joissa he kokivat osallisuutta muutosprosessissa, ravitsemushoitoa koskevat tiedot ja

asenteet paranivat. Lisäksi positiivisia muutoksia havainneiden työntekijöiden ravitsemushoito-

käytännöt paranivat enemmän kuin niiden, jotka eivät havainneet positiivisia muutoksia.

Cooper tutkimusryhmineen (2016) tarkasteli tutkimuksessaan MUST-vajaaravitsemusseulontatyö-

kalun käyttöönottohanketta kuudessa sairaalassa. Seulontatyökalun käyttöaste parani hankkeen ai-

kana lähtötilanteesta 38 prosenttiin, mutta jäi tavoitellusta 75 prosentista. Suurin osa vastaajista

arvioi seulontatyökalun helppokäyttöiseksi, koki oppineensa koulutuksessa uutta ja luotti siihen,

että koulutuksessa oppimiensa taitojen perusteella voisi käyttää työkalua. Tutkijat arvelivat, että

yhtenä syynä alhaiseen käyttöasteeseen oli, että hanke ei osallistanut hoitajia suunnittelemaan osas-

toille uusia vajaaravitsemuksen seulontakäytänteitä ja rutiineja. Hoitajien osallistamisen lisäämi-

nen olisi voinut tukea hoitajien autonomian tunnetta ja tehostaa vajaaravitsemusriskin seulontaa.

Chapmanin ja kumppanien (2014) hoitajia koskevassa fokusryhmätutkimuksessa todettiin, että pa-

kollinen vajaaravitsemuksen seulonta ei välttämättä paranna ravitsemushoidon toteutumista. Eri-

tyisesti ravitsemustilan arviointia estivät organisatoriset tekijät, kuten muiden ammattilaisten vä-

häinen ravitsemustilan arviointia koskeva arvostus, seulonnan pakollisuus, akuuttiosastohoito ja

30

puuttuva laitteisto kuten vaaka. Osa hoitajista koki, että seulotut potilaat eivät välttämättä saaneet

parempaa ravitsemushoitoa, mikä vähensi seulonnan mielekkyyttä. Osa hoitajista koki heidän pää-

töksentekoautonomiansa heikkouden haitanneen MUST-seulontatyökalun käyttöönottoa. Seulon-

tarutiinien muodostamisen ja koulutuksen koettiin vahvistavan seulontojen toteutumista. Moniam-

matillisuus ja ravitsemusterapeutti osana hoitotiimiä koettiin olevan hyvän ravitsemushoidon edel-

lytyksiä.

MNA-vajaaravitsemusriskin arviointityökalua tarkastelleeseen tutkimukseen (Hamirudin ym.

2014) osallistuneet kokivat työkalun nopea- ja helppokäyttöiseksi. Tutkimukseen osallistuneiden

mielestä työkalun käyttö tarjosi tilaisuuden ottaa ruoan ja ravitsemuksen puheeksi ikääntyneiden

kanssa. Käyttäjien mielestä työkalun integrointi potilastietojärjestelmään mahdollistaisi tiedon saa-

tavuuden myös muille terveydenhuollon ammattilaisille. Tutkimuksessa todettiin, että koulutus li-

säsi arviointityökalun käyttötaitoja ja paransi vajaaravitsemusriskin arviointikäytäntöjä. Myös Ka-

tagirin, Muton ja Sasakin (2019) tutkimuksessa osa kyselyyn vastanneista koki ruokavalion laadun

arviointityökalun nopeaksi käyttää. Muita työkalun käyttöä edistäviä tekijöitä olivat nykyisen me-

netelmän riittämättömyys ja uuden työkalun tärkeys. Työkalun koettiin vähentävän ohjauksen

kuormittavuutta ja mahdollistavan objektiivisen ja yksilöllisen ravitsemusohjauksen (Katagiri ym.

2019).

Vajaaravitsemuksen systemaattisen seulonnan tulokset ovat olleet Alankomaissa vuodesta 2007

osa sairaaloiden pakollista suorituskyvyn seurantaa ja raportointia (Leistra ym. 2014). Leistra

(2014) tarkasteli tutkimusryhmänsä kanssa vuosien 2007 ja 2010 välillä tapahtuneita muutoksia

vajaaravitsemuksen seulonnassa, kun käytössä oli MUST tai SNAQ (Short Nutritional Universal

Screening Tool). Lisäksi he tarkastelivat tekijöitä, jotka ennustivat hyvää seulontatulosta. Seulon-

tatulosten raportoinnin tultua kansallisesti pakolliseksi seulonta lisääntyi: keskimääräinen seulon-

taprosentti oli vuonna 2007 51 % (± 28 %) ja vuonna 2010 72 % (± 17 %). Sairaalan korkeampi

seulontaprosentti oli yhteydessä kansalliseen käyttöönotto-ohjelmaan osallistumiseen, suurempaan

potilasmäärään ja SNAQ-seulontamenetelmän käyttöön. Niissä sairaaloissa, joissa oli määritetty

vajaaravitsemuspotilaiden lähetekriteerit ravitsemusterapeutille pääsyyn, seulontaprosentti oli kor-

keampi. Tutkimuksessa kysyttiin sairaaloiden ravitsemusterapeuteilta heidän näkemyksiään seu-

lonnan esteistä ja mahdollistavista tekijöistä. Hoitajien ja asiantuntijoiden sitoutuminen, seulonta-

tieto pakollisena tietona potilastietojärjestelmässä, ravitsemusterapeuttien toteuttama jatkuva kou-

31

lutus ja motivointi, selvä moniammatillinen vastuu ja sairaalan johto koordinoijana olivat yleisim-

min mainitut mahdollistavat tekijät. Estävinä tekijöinä ravitsemusterapeutit kokivat muun muassa

suuren työmäärän, hoitajien ja asiantuntijoiden sitoutumisen puutteen, selkeän moniammatillisen

vastuun puutteen, hyvän IT-tuen puutteen, ongelmat tietojärjestelmissä ja riittämättömän koordi-

noinnin sairaalan johdon toimesta. Myös tiheä palautteen antaminen seulontatuloksista nähtiin tär-

keänä mahdollistavana tekijänä. (Leistra ym. 2014)

Chen, Ang ja Nasir (2012) raportoivat vajaaravitsemusriskin seulonnan käyttöönottohankkeessa

tunnistamiaan työkalun käytön esteitä. Näitä olivat seulontatyökalun monimutkaisuus, hoitajien

rajoitettu mahdollisuus lähettää potilaita ravitsemusterapeutille, potilaiden äidinkieli ja seulonnan

pistemäärän laskuvirheet. Kennelly ym. (2010) raportoivat tutkimuksessaan koulutusintervention

vaikutuksia vajaaravitsemusriskin hoitoon perusterveydenhuollossa. Interventiossa ohjattiin käyt-

tämään MUST-työkalua, jonka osallistujat kokivat pääasiassa helpoksi käyttää ja pitivät työkalua

hyväksyttävänä. Ravitsemusohjauksen esteinä pidettiin potilaan puutteellista yhteistyötä, ajan puu-

tetta ja potilaan elämään tai terveydentilaan (esim. muistisairaus, masennus) liittyviä tekijöitä.

Porter ym. (2009) tutkivat MUST-työkalun käyttöä estäviä ja mahdollistavia tekijöitä seulontatyö-

kalun käyttöönoton jälkeen kahdella osastolla kahdessa eri sairaalassa. Fokusryhmähaastatteluissa

selvisi, että käyttöä haittasivat hoitajien mukaan seulonnan työläys, ajanpuute, henkilökunnan vä-

häisyys ja muiden tehtävien pitäminen tärkeämpinä. Osa hoitajista koki MUST-työkalun vaikea-

käyttöiseksi. Kuitenkin hoitajat, jotka olivat oppineet täyttämään seulontatyökalun oikein, kokivat

sen helppokäyttöiseksi. Osa hoitajista koki, että he pystyivät arvioimaan potilaan ravitsemustilaa

ilman seulontatyökalua silmämääräisesti tai että näyttöön perustuvalla työkalulla ei ollut erityistä

arvoa. Seulontatyökalun käyttö koettiin tuplatyönä, koska hoitajien omaan kliiniseen arvioon pe-

rustuva suullinen lähete lääkärille tai ravitsemusterapeutille koettiin riittävänä. Myös punnitsemi-

sen koettiin vaikeaksi, ja osa jätti tästä syystä työkalun käyttämättä. Mahdollistavina tekijöinä tut-

kijat tunnistivat seulontaprosessin arvon tiedostamisen, seurantatyökalun käytön vaativan osaami-

sen ja hoitajaesimiesten jatkuvan ja aktiivisen tuen. Hoitajat toivoivat, että ravitsemusterapeutit

tukisivat heitä seulontatyökalun arvon ymmärtämisessä ja käytössä.

Katagirin, Muton ja Sasakin (2019) ruokavalion laadun arviointikyselyä koskevassa tutkimuksessa

yhdeksi käyttöönottoa haittaavaksi tekijäksi tunnistettiin kokemus työkalun tarpeettomuudesta ja

nykymenetelmän riittävyydestä. Saman tunnisti myös Raja tutkimusryhmänsä kanssa (2008)

32

MUST- ja MST-työkaluja (FBBC-Malnutrition Screening Tool) koskeneessa tutkimuksessaan.

Osa hoitajista koki työkalujen käytön tarpeettomaksi, koska heidän mielestään heidän oma asian-

tuntija-arvionsa oli yhtä käyttökelpoinen seulontamenetelmänä kuin tutkimusnäyttöön perustuvat

työkalut (Raja ym. 2008). Muita käytön esteitä olivat muu hoitotyö, tietämättömyys seulontatyö-

kaluista, MUST-työkalun käytön työläys, vaikeus saada tarvittavia tietoja potilailta ja riittämätön

osaaminen seulontatyökalun käyttämiseen (Raja ym. 2008). Myös työmäärä, sijaisten määrä ja yk-

silölliset eettiset periaatteet nähtiin estävinä tekijöinä. Kuten Porterin ym. (2009) tutkimuksessa

myös Rajan ym. (2008) tutkimuksessa osa hoitajista koki muut tavat lähettää potilas ravitsemuste-

rapeutille tärkeämmiksi kuin seulontatyökalun avulla.

Lindorff-Larsen ym. (2007) totesivat tanskalaisessa seurantatutkimuksessaan lääkärien ja hoitajien

vajaaravitsemuksen tunnistamista ja hoitoa koskevien tietojen ja taitojen parantuneen seitsemässä

vuodessa. Ravitsemussuunnitelman tekemisen koki vaikeaksi yhtä suuri osa vastaajista kuin aikai-

semmin. Tärkeimpinä ravitsemushoidon toteutumisen esteinä tunnistettiin tiedon ja kiinnostuksen

puute sekä selkeästi määritettyjen vastuiden ja ravitsemushoidon vaikutusten dokumentoinnin

puuttuminen.

Yllä esitellyissä tutkimuksissa ei juurikaan ollut käytetty teoreettisia malleja tai viitekehyksiä va-

jaaravitsemusriskin arviointityökalujen käyttöönoton tai käytön tutkimiseen. Tutkimukset olivat

pääosin ilmiölähtöisiä. Eglseerin ym. (2018) ja Laurin ym. (2018) hyödyntämä KAP-malli (Know-

ledge, Attitudes, Practices) oli ainoa tutkimuksissa käytetty teoreettinen lähestymistapa. Osa tutki-

muksista oli aineistolähtöisiä laadullisia tutkimuksia (esim. Leistra ym. 2014, Chapman ym. 2014,

Porter ym. 2009, Raja ym. 2008) ja osassa tutkimuksista käyttöönottoon ja käyttöön vaikuttavat

tekijät oli määritetty tutkijalähtöisesti (esim. Eglseer ym. 2018, Leistra ym. 2014, Lindorff-Larsen

ym. 2007, Cooper ym. 2016). Tutkimuksissa esille tuodut vajaaravitsemusriskin seulontatyökalu-

jen käyttöönottoon ja käyttöön vaikuttavat tekijät on luokiteltu alla olevaan taulukkoon (taulukko

1). Käyttöönottoa ja käyttöä mahdollistaneet ja estäneet tekijät luokiteltiin kuuteen luokkaan: työ-

kalun ominaisuudet, käyttäjän osaaminen ja kouluttaminen käyttäjän asenteet ja sitoutuminen, ra-

vitsemushoidon organisointi, työnjako ja vastuut sekä organisaatio ja johto.

33

Taulukko 1. Seulontatyökalujen käyttöönottoa edistävät ja estävät tekijät.

Käyttöönottoon vaikuttavat tekijät Edistävät tekijät Työkalun ominaisuudet Helppokäyttöisyys, käytettävyys ja ulkonäkö

Cooper ym. (2016), Hamirudin ym. (2014), Leistra ym. (2014), Katagiri ym. (2019)

Mahdollistaa objektiivisen ja yksilöllisen ohjauksen Katagiri ym. (2019) Nykyisen menetelmän riittämättömyys Katagiri ym. (2019) Osaaminen ja koulutus Kokemus käyttäjänä Porter ym. (2009) Koulutus (jatkuva) Chapman ym. (2014), Hamirudin ym. (2014),

Leistra ym. (2014) Riittävä osaaminen Porter ym. (2009) Käyttäjän asenteet ja sitoutuminen Ravitsemushoidon tärkeys Porter ym. (2009), Eglseer ym. (2018), Laur

ym. (2018) Seulonnan/tutkimusnäyttöön perustuvan työkalun ar-von tunnistaminen

Porter ym. (2009), Eglseer ym. (2018), Laur ym. (2018), Katagiri ym. (2019)

Hoitajien ja asiantuntijoiden sitoutuminen Leistra ym. (2014) Ravitsemushoidon organisointi, työnjako ja vastuut Hoitajien osallisuus, autonomia uusien prosessien ja rutiinien suunnittelussa

Cooper ym. (2016)

Seulontarutiinit Chapman ym. (2014), Ravitsemushoitokäytäntöjen ja -prosessin toimivuus Lindorff-Larsen ym. (2007), Laur ym. (2018 Ravitsemusterapeutin palaute ja motivointi Leistra ym. (2014), Porter ym. (2009) Esimiehen tuki Porter ym. (2009) Moniammatillinen vastuu Leistra ym. (2014) Seulonnan pakollisuus Leistra ym. (2014) Työkalun integrointi osaksi tietojärjestelmää Hamirudin ym. (2014) Organisaatio ja johto Sairaalan johto koordinoijana Leistra ym. (2014) Ravitsemushoidon kehittymisen seuranta, raportointi ja tiedottaminen

Laur ym. (2018)

Kansalliseen kehittämisohjelmaan osallistuminen Leistra ym. (2014) Sairaalan koko (potilasmäärä) Leistra ym. (2014) Estävät tekijät Työkalun ominaisuudet ja käytön ongelmat Työkalun monimutkaisuus Chen ym. (2012), Katagiri ym. (2019) Työkalua vaikea käyttää Porter ym. (2009) Työkalua työläs käyttää Raja ym. (2008), Katagiri ym. (2019) Työkalun epätarkkuus Katagiri ym. (2019) Puutteet osaamisessa ja tiedoissa Osaamattomuus työkalun käyttäjänä Chen ym. (2012), Raja ym. (2008), Katagiri

ym. (2019) Tietämättömyys seulontatyökaluista Raja ym. (2008), Lindorff-Larsen ym. (2007) Punnitsemisen, mittaamisen, laskemisen vaikeudet Porter ym. (2009), Chen ym. (2012) Kommunikointivaikeudet potilaan kanssa Chen ym. (2012), Kennelly ym. (2010), Raja

ym. (2008) (jatkuu)

34

Taulukko 1, jatkuu

Käyttäjän asenteet ja sitoutuminen Hoitajien ja asiantuntijoiden sitoutumisen puuttumi-nen

Leistra ym. (2014)

Muiden tehtävien pitäminen tärkeämpinä Porter ym. (2009), Raja ym. (2008), Katagiri ym. (2019)

Ei tarvetta työkalulle, riskin arviointi onnistuu ilman työkalua

Porter ym. (2009), Raja ym. (2008), Katagiri ym. (2019)

Yksilölliset eettiset periaatteet Raja ym. (2008) Kiinnostuksen ja motivaation puute Lindorff-Larsen ym. (2007), Katagiri ym.

(2019) Puutteet ravitsemushoidon organisoinnissa, työja-ossa ja vastuissa

Muiden ammattiryhmien vähäinen vajaaravitsemus-riskin arviointia koskeva arvostus

Chapman ym. (2014),

Selkeän moniammatillisen vastuun puuttuminen Leistra ym. (2014), Lindorff-Larsen ym. (2007)

Puutteet ravitsemushoitokäytännöissä ja -prosessissa Lindorff-Larsen ym. (2007), Laur ym. (2018) IT-tuen puuttuminen ja ongelmat tietojärjestelmissä Leistra ym. (2014) Seulonnan pakollisuus Chapman ym. (2014) Heikko autonomia Chapman ym. (2014) Seulonta ei takaa laadukasta ravitsemushoitoa Eglseer ym. (2018) Ravitsemusterapeutille lähettämiseen liittyvät ongel-mat

Chen ym. (2012)

Tuplatyö, lähettäminen ravitsemusterapeutille onnis-tuu muutoinkin

Porter ym. (2009), Raja ym. (2008)

Hoitajien suuri työmäärä, ajanpuute, vie liikaa aikaa Leistra ym. (2014), Kennelly ym. (2010), Por-ter ym. (2009), Raja ym. (2008), Lindorff-Lar-sen ym. (2007)

Organisaatio ja johto Sairaalan johdon puutteellinen rooli koordinoijana Leistra ym. (2014) Seurantatiedon puuttuminen ravitsemushoidon vaiku-tuksista

Lindorff-Larsen ym. (2007)

3.6. Ravitsemusohjaustyökalun hyväksymisen malli

Tässä tutkimuksessa käytettiin UTAUT-mallista ja ravitsemusohjausmenetelmien käyttöönottoon

vaikuttaneita tekijöitä käsitelleiden tutkimusten tuloksista johdettua ravitsemusohjaustyökalun hy-

väksymisen mallia (kuva 4). Malliin sisällytettiin alkuperäisen UTAUT-mallin selittävät muuttujat

ja minäpystyvyysmuuttuja. Malliin ei sisällytetty selitettävänä muuttujana ravitsemusohjaustyöka-

lun käyttöä kuvaavaa muuttujaa, koska aineistossa oli vähän uusia käyttäjiä. Lisäksi tutkimus oli

poikkileikkaustutkimus, eikä tutkija voinut tarkastella käyttöaikomusta ennen VESOTE-verkko-

koulutusta tai heti sen jälkeen ja käyttöä eri ajankohdissa koulutuksen jälkeen. Selitettävä käyttö-

aikomus jaettiin kolmeen muuttujaan aikaisemman työkalun käyttökokemuksen ja käyttöaikomuk-

sen perusteella: 1) kokeneet käyttäjä ja käytön jatkajat, jotka olivat ennen koulutusta käyttäneet

35

työkalua ja aikovat seuraavan kolmen kuukauden aikana käyttää työkalua, 2) uudet käyttäjät ja

kokeilijat, joilla ei ollut työkalusta aikaisempaa kokemusta ja jotka aikoivat seuraavan kolmen kuu-

kauden aikana käyttää tai kokeilla työkalua, 3) työkalun torjujat tai hylkääjät, joilla joko oli tai ei

ollut kokemusta työkalun käytöstä ja jotka eivät aikoneet seuraavan kolmen kuukauden aikana

käyttää tai kokeilla työkalua. Malli ei sisällä UTAUT-mallin tekijöiden vaikutusta muuntavia teki-

jöitä (ikä, sukupuoli, vapaaehtoisuus). Muuntavista tekijöistä kokemus sisältyy käyttöaikomus-

muuttujaan.

Mallissa käyttöaikomus on yhteydessä kaikkiin mallin tekijöihin lukuun ottamatta mahdollistavia

olosuhteita, jotka ovat yhteydessä kokeneisiin käyttäjiin ja käytön jatkajiin. Myös UTAUT-mal-

lissa mahdollistavilla olosuhteilla on suurempi vaikutus kokeneiden käyttäjien teknologian käyt-

töön. UTAUT-mallissa sosiaaliset vaikutukset ovat merkittäviä vain pakollisessa teknologian käy-

tössä. Tässä mallissa ravitsemusohjaustyökalujen käyttö voi olla pakollista osalle tai kaikille koke-

neista ja uusista käyttäjistä. Tästä syystä mallissa on yhteys sosiaalisiin vaikutuksiin molemmista

muuttujista. Minäpystyvyydestä on yhteys kaikkiin kolmeen käyttöaikomusmuuttujaan, koska

kaikki vastaajat ovat osallistuneet samaan koulutukseen ja sen perusteella jokaisella tulisi olla hy-

vät tiedot ja taidot työkalujen käyttöön. UTAUT-mallia on laajennettu tätä tutkimusta varten käyt-

töönottoa edistävillä ja estävillä tekijöillä. Mallissa kokeneiden ja uusien käyttäjien ja edistävien

tekijöiden välillä on yhteys. Työkalun torjujista ja hylkääjistä on yhteys estäviin tekijöihin, sillä

niiden ajatellaan vaikuttaneen hylkäämis- tai torjumispäätökseen.

36

Kuva 4. Ravitsemusohjaustyökalun hyväksymisen malli.

37

4. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO

4.1. VESOTE-ravitsemushanke ja ravitsemusohjaustyökaluja koskeva verkkokoulutus

VESOTE-hanke oli yksi Sosiaali- ja terveysministeriön vuosina 2017-2018 rahoittamista Ediste-

tään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta -kärkihankkeista. UKK‑instituutin

koordinoiman hankkeen tavoitteena oli vahvistaa ja kehittää vaikuttavaa ja tavoitteellista elintapa-

ohjausta. Hankkeen aihealueina olivat liikunta, ravitsemus ja uni. Hankkeessa oli mukana 14 toi-

mijaa ja sen vaikutusalueella asui yli 3,9 miljoonaa suomalaista. (Sosiaali- ja terveysministeriö

2018). VESOTE-hankkeen ravitsemusosuuden vahvistamiseksi perustettiin VESOTE-ravitsemus-

hanke, jonka yhtenä tavoitteena oli ravitsemusohjauksen ja hoidon vaikuttavien menetelmien käyt-

töönotto ja vakiintuminen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä. Hankkeen tavoitteena oli kah-

den ravitsemusohjaustyökalun: NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-ruokavaliokyselyn

käyttöönoton tukeminen. Käytännössä hankkeessa päivitettiin NRS2002-vajaaravitsemusriskin ar-

viointimenetelmän ohjeistus ja D2D-ruokavaliokysely, opastettiin käyttöönotto verkkokoulutuk-

sen avulla ja levitettiin menetelmiä VESOTE-ravitsemushankkeen verkoston kautta sekä viestin-

nän keinoin. (Pölönen 2016) Verkkokoulutuksen laajuus oli hankealueesta riippuen 30 - 45 tuntia.

Ravitsemuskokonaisuuden kesto oli hankealueesta riippuen 10 - 15 tuntia. Verkkokoulutuksen ra-

vitsemusosuuden aloitti 1572 ja suoritti hyväksytysti loppuun 1333 sosiaali- ja terveydenhuollon

ammattilaista. Koko VESOTE-verkkokoulutuskokonaisuuteen ilmoittautui 2050 sosiaali- ja ter-

veydenhuollon ammattilaista. (Kivimäki ym.2019)

Verkkokoulutuksessa menetelmien käyttöönottoa tuettiin luentojen, kirjallisin materiaalein ja op-

pimistehtävien avulla. Verkkokoulutus sisälsi neljä vajaaravitsemusriskin tunnistamista ja NRS

2002 -vajaaravitsemusriskiseulaa koskevaa luentoa, joiden yhteispituus oli 51 minuuttia. D2D-ruo-

kavaliokyselyä koskeva luento oli pituudeltaan 26 minuuttia. Verkkokoulutus sisälsi myös muita

ravitsemusohjausaiheisia luentoja ja muuta kirjallista materiaalia. NRS 2002 -vajaaravitsemusris-

kiseulaa käsittelevillä videoilla perusteltiin vajaaravitsemusriskin tunnistamisen tärkeys, esiteltiin

ja opastettiin seulan käytössä ja kuvattiin vajaaravitsemuspotilaiden ravitsemushoidon toteutus.

D2D-ruokavaliokyselyä koskeva video sisälsi perustiedot ruoankäytön arvioinnin menetelmistä,

kyselyn esittelyn ja lomakkeen käytön ohjeet sekä linkityksen suomalaisiin ravitsemussuosituksiin.

Verkkokoulutusalustalla oli saatavilla myös muita ravitsemusohjausmenetelmiä kuten ruokatottu-

musten tarkistuslista. (Pölönen 2019)

38

Verkkokoulutuksen suorittaneet sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset saivat itsenäisesti päättää,

miten he hyödynsivät työssään verkkokoulutuksessa oppimaansa tietoa ja työkaluja koulutuksen

jälkeen. Työkalujen käyttöönotto oli siten vapaaehtoista. VESOTE-ravitsemushankkeen toimesta

ei toteutettu kummankaan työkalun käyttöönottoprojekteja sairaanhoitopiireissä tai verkkokoulu-

tukseen osallistuneiden organisaatioissa. Hankealueilla on kuitenkin voinut olla käynnissä vajaara-

vitsemusriskin tunnistamista ja ruokavalion kartoitusta tukevia hankkeita samanaikaisesti VE-

SOTE-ravitsemushankkeen kanssa. Nämä hankkeet ja projektit ovat voineet osaltaan vaikuttaa VE-

SOTE- ravitsemushankkeessa levitettyjen menetelmien käyttöönottoon sitä edistävästi tai heiken-

tävästi. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hankealueella Oulun ylipistollisessa sairaalassa toteutet-

tiin toimintamallin pilotointina Vajaaravitsemusriskin tunnistaminen ja ravitsemushoidon tehosta-

minen -kehittämishanke vuosina 2017 - 2018 (Saarnio ym. 2018). Hankkeessa edistettiin NRS

2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa. Lisäksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiisissä

tuotettiin VESOTE-hankkeen aikana laadukkaan ravitsemusohjauksen opas, jossa terveydenhuol-

lon ammattilaisia ohjataan käyttämään D2D-ruokavaliokyselyä ruokavalion kartoitukseen (Varsi-

nais-Suomen sairaanhoitopiiri 2018). VESOTE-verkkokoulutuksen aikana hankealueilla toteutettu

ravitsemusohjausmenetelmien käyttöönoton tukeminen oli hankealueiden vastuulla

4.2. Kyselylomakkeen laatiminen

Tämä tutkimus oli kuvaileva kyselytutkimus, jossa aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella

tiettynä ajankohtana, joulukuussa 2018, poikkileikkaustutkimuksena. Keskeisessä osassa kysely-

lomaketta olivat UTAUT-mallin (Venkatesh ym. 2003) valmiit väittämäkysymykset, joita käytet-

tiin ravitsemusohjaustyökalujen hyväksymisen tutkimiseen. Tutkimuksessa ei testattu UTAUT-

mallin ennustusvoimaa ravitsemusohjaustyökalujen tapauksessa, vaan mallia käytettiin työkalujen

hyväksymiseen vaikuttavien tekijöiden kuvailuun poikkileikkaustutkimuksena. Lisäksi ravitse-

musohjaustyökalujen käyttöönottoa edistäneiden ja estäneiden tekijöiden tutkimiseksi laadittiin

kysymyksiä luvussa 3.5 esitellyistä tutkimuksista löydettyjen ravitsemusohjausmenetelmien käyt-

töönottoon vaikuttavien tekijöiden pohjalta. Selittävät muuttujat valittiin Venkateshin ja hänen tut-

kimusryhmänsä (2003) käyttämien muuttujien ja luvussa 3.5 esitellyn tutkimuksen perusteella. Ky-

selylomake laadittiin VESOTE-ravitsemushankkeen arviointityötä varten ja tässä tutkimuksessa

hyödynnettiin osaa arviointikyselylomakkeen kysymyksistä.

39

Kyselylomakkeen laatimisessa hyödynnettiin määrällisen tutkimuksen oppikirjojen ohjeita: Vilkka

(2007), Fowler (2009), Valli (2010) ja Heikkilä (2014), Tärkeimpänä tavoitteena kyselyn laatimi-

sessa oli, että se mittaisi tutkittavaa asiaa (Vilkka 2007, 70) eli ravitsemusohjaustyökalujen käyt-

töönottoon vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa selkeä, siisti, mahdollisimman lyhyt ja loo-

gisesti etenevä kysely. Kysymykset laadittiin siten, että jokainen kysymys tai väittämä käsitteli

yhtä asiaa. Lisäksi pyrittiin välttämään monitulkintaisuutta.

Koska alkuperäiset UTAUT-mallin väittämät olivat englanninkielisiä, tukija käänsi ne kyselyyn

suomeksi. Kääntämisprosessissa tutkija noudatti Vastamäen (2015, 129) kääntämisohjeen järjes-

tystä:

1. alkuperäinen väittämä

2. suomennos

3. takaisinkäännös

4. paranneltu suomennos

5. takaisinkäännös alkuperäiskielelle.

Kääntämisprosessin kohdan 5. takaisinkäännöksellä varmistettiin, että suomennos sisälsi englan-

ninkielisen väittämän alkuperäisen merkityksen mahdollisimman tarkasti. Varsinaiseen UTAUT-

malliin kuuluvien väittämien lisäksi kyselylomakkeeseen valittiin Venkateshin (2003) ja hänen tut-

kimusryhmänsä UTAUT-mallin arviointiin käyttämä minäpystyvyysmuuttuja. Venkatesh (2003)

totesi tutkimusryhmänsä kanssa UTAUT-mallin testauksessa, että minäpystyvyysmuuttujan vaiku-

tus käyttöaikomukseen välittyi vaivannäköodotusten kautta. Tässä tutkimuksessa haluttiin saada

minäpystyvyyttä kuvaavaa tietoa, koska useissa vajaaravitsemusriskin arviointityökalujen käyt-

töönottoa koskevissa tutkimuksissa oli tarkasteltu työkalujen käyttöä koskevaa osaamista ja ky-

vykkyyttä (muun muassa Eglseer ym. 2018, Laur ym. 2018). Minäpystyvyyttä mittaavista neljästä

väittämistä muokattiin kolme tutkimuskontekstiin soveltuvaa väittämää. Muita UTAUT-mallin

muuttujien sisältämiä väittämiä oli kyselylomakkeessa yhtä monta kuin alkuperäisessä UTAUT-

mallissa ja väittämiä muokattiin tutkimuskontekstiin sopiviksi. UTAUT-mallissa teknologian käyt-

töaikomusta mitataan kolmella väittämällä (Venkatesh ym. 2003). Tässä tutkimuksessa vastaajia

pyydettiin arvioimaan käyttöaikomustaan yhdellä väittämällä.

40

Luvussa 3.5 esitellyissä ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa tarkastelleissa tutkimuksissa ai-

neiston keräämiseen oli käytetty hyvin erilaisia menetelmiä, eikä niissä juuri oltu hyödynnetty teo-

reettisia malleja tai käsiteviitekehyksiä. Siten aikaisempi kirjallisuus ei tarjonnut tähän tutkimuk-

seen soveltuvaa viitekehystä ja valmiita kysymyksiä kyselyä varten. Tästä syystä ravitsemusoh-

jausmenetelmien käyttöönottoa mahdollistaneita ja estäneitä tekijöitä koskevat kysymyksen laadit-

tiin tämän tutkimuksen kyselyä varten kirjallisuudesta tunnistettujen ravitsemusohjaustyökalujen

käyttöönottoon vaikuttavien tekijöiden pohjalta.

Väittämien operationalisointi eli kysymysten laatiminen ilmiön pohjalta on tärkeä kyselyn laatimi-

sen vaihe. Vilkan (2007, 37) mukaan onnistunut operationalisointi on edellytys oikeaan osuvaan

analyysiin ja tulkintaan. Jokaisen tutkimukseen vastaajan on ymmärrettävä käsitteet ja kysymykset

samalla tavalla, koska muuten tutkimustulos ei ole luotettava ja yleistettävissä (Vilkka 2007, 37).

Ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa mahdollistaneita ja estäneitä tekijöitä koskevat väittä-

mät laadittiin opinnäytetyön tekijän ja koordinointipäällikkö Auli Pölösen yhteistyönä. Auli Pölö-

nen vastasi VESOTE-ravitsemushankkeesta ja sen arvioinnista, ja hänellä oli kokemusta D2D-ruo-

kavaliokyselyn käyttöönoton tukemisesta Dehkon 2D -hankkeessa (Saaristo ym. 2009). Auli Pölö-

nen toimi tutkimuksen kohderyhmän ja sen käyttämän arkikielen asiantuntijana (Vilkka 2007, 44).

Kysymysten ja väittämien operationalisointi eli siirtyminen teoreettisesti kielestä arkikieleen eteni

Vilkan (2007, 38) esittämällä tavalla seuraavasti:

1. Yleinen aihetta koskeva käsitteiden määrittely

2. Käsitteiden osa-alueet

3. Käsitteitä vastaavat arkikielen asiat ja ilmaisut

4. Arkikielen asioiden ja ilmaisujen muotoilu kysymyksiksi ja vaihtoehtojen vakiointi.

Operationalisoinnin lähtökohtana olivat tutkimuskirjallisuudesta löydetyt ravitsemusohjaustyöka-

lujen käyttöönottoon vaikuttavat tekijät (taso 1), joista siirryttiin aihealueittain kohti kyselylomak-

keen kysymyksiä (tasot 2 ja 3). Koska käyttöönottoon vaikuttavia tekijöitä tunnistettiin tutkimuk-

sista runsaasti, tuotettiin aluksi kymmeniä luonnoskysymyksiä. Näistä opinnäytetyöntekijä ja koor-

dinointipäällikkö Auli Pölönen valikoivat VESOTE-ravitsemushankkeen arvioinnin, tutkimuskoh-

teen ja tämän tutkimuksen tutkimuskysymysten kannalta relevanteimmiksi oletetut kysymykset.

Päällekkäisyyttä UTAUT-mallin kysymysten kanssa pyrittiin välttämään. Tiettyjä asioita, kuten

esimiehen tukea, kysyttiin molemmissa kyselyn osissa, kuitenkin hieman eri tavoin. Ulkopuolelle

41

jätettiin suurelta osin ravitsemushoidon organisointia ja organisaation johtoa koskevat kysymykset,

koska VESOTE-ravitsemushankkeeseen ei sisältynyt varsinaista organisaatiolähtöistä kehittämistä

ja työkalujen käyttöönottoa, vaan päätös työkalujen käyttöönotosta tapahtui hankkeessa yksilöta-

solla. Kysymysten sisältöä muokattiin työkalukohtaisesti. Lopuksi kysymykset muutettiin mahdol-

listavia ja estäviä tekijöitä kuvaaviksi väittämiksi.

Tutkittaville lähetetyssä kyselylomakkeessa (liite 3) oli 7 osaa ja 37 kysymystä. Näistä 29:ää ky-

symystä käytettiin tässä tutkimuksessa. Yksi kysymyksistä oli avoin kysymys ja loput 28 suljettuja

kysymyksiä. Vastaajat saivat myös lisätä edistäviä ja estäviä tekijöitä ja arvioida lisäämiään teki-

jöitä. Alla olevassa taulukossa (taulukko 2) on esitetty kyselylomakkeen rakenne aihealueittain ja

tässä tutkimuksessa käytetyt kysymykset. Kyselyn aluksi vastaajilta pyydettiin suostumus tutki-

mukseen ja vain suostumuksensa antaneiden vastauksia hyödynnettiin tässä tutkimuksessa.

Taulukko 2. Kyselyn rakenne aihealueittain.

Kyselyn aihe Kysymysten numerot ja lukumäärä

Tutkimuksessa käytetty-jen kysymysten numerot ja lukumäärä

1. Suostumus tutkimukseen 1, 1 kpl 1, 1 kpl 2. Perustiedot ja tehtävään kuuluva ravitse-musohjaus

2 - 13, 12 kpl 2 - 13, 12 kpl

3. Ravitsemusohjaus ja -hoito organisaa-tiossasi

14, 1 kpl -

4. VESOTE-verkkokoulutus ja koulutuksen lähipäivät

15 - 19, 5 kpl 15, 17 ja 19, 3 kpl

5. Ravitsemusohjausmenetelmien käyttöön-otto

20 - 32, 13 kpl 20 - 32, 13 kpl

6. Ravitsemusohjaamisen ja -hoidon kirjaa-miskäytännöt

33 - 35, 3 kpl -

7. Terveyden kannalta heikommassa ase-massa olevien asiakasryhmien ravitsemus-ohjauksen erityistarpeet

36 - 37, 2 kpl -

Suurin osa kysymyksistä oli väittämätyyppisiä mielipidekysymyksiä, joiden mitta-asteikkona käy-

tettiin asenneasteikkoa. Asenneasteikko on järjestysasteikon tasoinen asteikko, jonka keskikoh-

dasta lähtien toiseen suuntaan samanmielisyys kasvaa ja toiseen samanmielisyys vähenee. Tällöin

toisena ääripäänä on useimmiten täysin samaa mieltä ja toisena ääripäänä täysin eri mieltä (Heik-

kilä 2014, 51). Tässä tutkimuksessa käytettiin 4-portaista Likert-asteikkoa: 1 Täysin eri mieltä, 2

Jokseenkin eri mieltä, 3 Jokseenkin samaa mieltä ja 4 Täysin samaa mieltä. Lisäksi vastaajilla oli

mahdollisuus valita En osaa sanoa -vaihtoehto, joka oli asetettu Likert-asteikon jälkeen oikeaan

42

reunaan. Ennen kyselyn lähettämistä kyselyn testasi kolme naista ja yksi mies. Tämän jälkeen joi-

takin kysymysten sanamuotoja muutettiin ymmärrettävämmiksi. Kyselyyn laadittiin saatekirje

(liite 4) ja tiedote (liite 5).

4.3. Tutkimuksen otos

Tämän tutkimuksen perusjoukon muodostavat ne VESOTE-verkkokoulutuksen ravitsemusosuu-

den loppuun suorittaneet henkilöt, joiden työhön kuuluu ravitsemusohjaus. Tutkimusekonomisista

syistä johtuen vain osa perusjoukosta oli mahdollista tavoittaa tässä tutkimuksessa, ja otanta toteu-

tettiin ryväsotantana (Vilkka 2007) tai harkinnanvaraisena näytteenä (Heikkilä 2014). Ryväsotan-

nassa tutkimuskohteina ovat yleensä luonnolliset ryhmät, kuten koululuokat, yritykset, organisaa-

tiot, kotitaloudet tai kaupunginosat (ks. Esimerkki 22). Ryväsotannassa pyritään poimimaan tutkit-

tavat siten, että he edustavat perusjoukkoa mahdollisimman hyvin tiettyjen ominaisuuksien, esi-

merkiksi iän, sukupuolen ja muiden tutkimuksen taustamuuttujien suhteen (Heikkilä 2014, 39).

Tässä tutkimuksessa samankaltaisuutta haettiin tutkimusyksiköiden työskentelyorganisaation koon

ja hankealueiden valitsemien kohderyhmien samankaltaisuuden perusteella eli valittiin organisaa-

tiot, jotka muistuttivat toisiaan kokonsa ja hankealueiden kohderyhmien perusteella. Hankealueista

Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen kohderyhminä olivat keuhkoahtaumapotilaat ja tyy-

pin 2 diabeetikot. Tutkimuskohteena olevat ravitsemusohjaustyökalut ovat käyttökelpoisia näiden

hankealueiden kohderyhmille: NRS 2002 keuhkoahtaumapotilaille ja D2D tyypin 2 diabeetikoille.

Otos tarkentui koskemaan Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien ja

näiden alueiden neljän suurimman kaupungin työntekijöitä, jotka olivat osallistuneet VESOTE-

verkkokoulutuksen ravitsemusosuuteen ja joiden työhön kuului ravitsemusohjaus. Perusjoukkoon

kuuluvat vastaajat tunnistettiin ravitsemusohjaustyön tekemistä koskevan kysymyksen avulla.

Taulukossa 3 on esitetty tämän tutkimuksen otoksen koko ja siihen kuuluvien tutkimusyksiköiden

lukumäärät organisaatioittain. VESOTE-verkkokoulutuksen ravitsemusosuuden suoritti hyväksy-

tysti loppuun 1333 henkilöä (Kivimäki ym. 2019). Otos oli 207 henkilöä eli l5,5 % perusjoukosta.

Siten noin joka kuudes VESOTE-verkkokoulutuksen ravitsemusosuuden hyväksytysti loppuun

suorittanut kuului tämän tutkimuksen otokseen. Perusjoukkoon saattoi kuulua myös tutkittavia,

joiden työhön kuului ravitsemusohjaus, koska kaikilta koulutukseen osallistuneilta ei ollut saata-

villa tietoa heidän työnsä sisällöstä. Siten todellinen perusjoukko on luultavasti tätä pienempi.

43

Taulukko 3. Tutkittavien organisaatiot, lukumäärä ja ammattiryhmät.

Organisaatio Tutkittavien lukumäärä

Ammattiryhmät

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri 35 Sairaanhoitaja, ravitsemusterapeutti, fysiotera-peutti, liikunnanohjaaja, psykologi, lääkäri, työ-suojeluvaltuutettu, työhyvinvointipäällikkö

Tampereen kaupunki 35 Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, liikunnanohjaaja, sosiaaliohjaaja

Satakunnan sairaanhoitopiiri 9 Sairaanhoitaja, fysioterapeutti, liikunnanohjaaja, sosiaaliohjaaja

Porin kaupunki 25 Terveydenhoitaja, fysioterapeutti, sairaanhoitaja, lähihoitaja, kuntohoitaja

Rauman kaupunki 25 Terveydenhoitaja, fysioterapeutti, sairaanhoitaja, diabeteshoitaja, sosiaaliohjaaja

Varsinais-Suomen sairaanhoito-piiri

50 Sairaanhoitaja, kätilö, lähihoitaja, fysioterapeutti, perushoitaja

Turun kaupunki 28 Terveydenhoitaja, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, liikuntaneuvoja, kuntohoitaja, apulaisosastonhoi-taja

Yhteensä 207

4.4. Kyselyaineiston kerääminen

Kysely toteutettiin sähköisenä kyselynä Webropol-työkalun avulla joulukuussa 2018. VESOTE-

hankkeen koordinoija UKK-instituutti lähetti kyselylinkin kaikille VESOTE-verkkokoulutukseen

osallistuneille sähköpostilla. Sähköposti sisälsi myös saatekirjeen ja tutkimuksen tiedotteen. UKK-

instituutti lähetti kaksi muistutussähköpostia niille, jotka eivät vielä olleet vastanneet kyselyyn.

Kyselyyn vastasi 43 henkilöä, joista 42 antoi suostumuksensa vastaustensa hyödyntämiseen pro

gradu -työssä. Näistä 32 vastaajaa muodostivat lopullisen tutkittavien joukon, joiden työhön kuului

ravitsemusohjausta sisältävä elintapaohjaus.

4.5. Aineiston analysointi

Webropol-työkalun avulla kerätty kyselyaineisto tallennettiin IBM SPSS Statistics 25 -ohjelmaan.

Ennen aineiston analysointia tarkasteltiin puuttuvia ja virheellisiä tietoja. Virheellisiä tietoja ei ha-

vaittu. Puuttuvia tietoja sisältävät vastaukset säilytettiin aineistossa, koska kaikki vastaajat olivat

vastanneet osaan kysymyksistä. Muuttujien jakaumien normaaliutta tarkasteltiin Kolmogorov-

Smirnovin testillä. Lisäksi tarkasteltiin muuttujien jakauman vinoutta ja kuvaajia. Mikään muuttu-

jista ei noudattanut normaalijakaumaa.

44

Taustamuuttujia luokiteltiin uudelleen. Ikämuuttuja luokiteltiin neljään ryhmään: ≤ 35-vuotiaat, 36

- 45-vuotiaat, 46 - 55-vuotiaat ja ≥ 56-vuotiaat. Samoin työkokemus luokiteltiin neljään ryhmään:

≤ 5 vuotta, 6 - 10 vuotta, 11 - 15 vuotta ja > 15 vuotta. Ammattiryhmistä luokkaan ”muut” luoki-

teltiin kaikki ammattiryhmät, joita esiintyi < 10 % kaikista vastaajista. Ylin koulutus luokiteltiin

kolmeen luokkaan: opisto tai ammattikoulu, ammattikorkeakoulututkinto (alempi tai ylempi) ja

yliopistotutkinto (maisteri tai tohtori). Vastaajaorganisaatiot luokiteltiin sijaintialueen mukaan: Pir-

kanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi. Vastaajat luokiteltiin käyttöaikomuksen perusteella kol-

meen ryhmään: kokenet käyttäjät ja käytön jatkajat, uudet käyttäjät ja kokeilijat ja työkalun torjujat

tai hylkääjät. Työkalun torjujat tai hylkääjät -ryhmä sisälsi ne vastaajat, jotka eivät aikoneet seu-

raavan kolmen kuukauden aikana käyttää tai kokeilla työkalua. Ryhmään sisältyivät myös ne vas-

taajat, jotka olivat joskus kokeilleet tai käyttäneet työkalua. Kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat -

ryhmä sisälsi ne vastaajat, jotka aikoivat käyttää työkalua seuraavan kolmen kuukauden aikana ja

olivat käyttäneet työkalua ennen koulutusta. Neliportaisella Likert-asteikolla mitatut muuttujat

muutettiin vastausfrekvenssien kuvailua varten kaksiportaisiksi: samaa mieltä ja eri mieltä. Lisäksi

raportoitiin ei osaa sanoa -vastaukset.

UTAUT-summamuuttujat muodostettiin laskemalla yhteen väittämien lukuarvot ja jakamalla

summa vastausten lukumäärällä. Osa vastaajista ei ollut vastannut kaikkiin väittämiin tai oli valin-

nut osaan väittämistä en osaa sanoa -vaihtoehdon. Summamuuttujan arvo laskettiin vain niiden

vastaajien osalta, jotka olivat vastanneet kaikkiin summamuuttujan väittämiin asteikolla 1 - 4. Sum-

mamuuttujien luotettavuutta testattiin Cronbachin alfa -kertoimella, joka kuvaa sitä, kuinka hyvin

summamuuttujan sisältämät muuttujat mittaavat samaa asiaa. Cronbachin alfa -arvojen tulisi olla

> 0,70. Cronbachin alfa -arvojen lisäksi olisi hyvä raportoida jokaisen summamuuttujan sisältä-

mien muuttujien välinen keskimääräinen korrelaatio, jonka tulisi olla välillä 0,2 - 0,4. (Pallant

2013, 104). Venkatesh ym. (2003) tutkimuksessa kaikkien UTAUT-summamuuttujien sisäinen

luotettavuus oli > 0,7.

Sosiaaliset vaikutukset -summamuuttuja sai D2D-aineistossa Cronbachin alfa -arvon 0,22 ja NRS

2002 -aineistossa arvon 0,71. Poistamalla väittämän SV2 ”Olen saanut VESOTE-hankkeesta tukea

menetelmän käyttöön” Cronbachin alfa -arvo D2D-aineistossa arvo oli 0,51 ja NRS 2002 -aineis-

tossa 0,54. Näin päästiin hyväksyttävämpään summamuuttujan sisäiseen luotettavuuteen D2D-ai-

45

neistossa. Tilastollisissa testeissä päätettiin käyttää kahden väittämän summamuuttujaa D2D-ai-

neistossa. NRS 2002 -aineistossa testit tehtiin alkuperäisellä kolmen väittämän summamuuttujalla,

koska summamuuttujan Cronbachin alfa -arvo olisi laskenut ilman väittämää SV2.

Minäpystyvyys-summamuuttuja sai D2D-aineistossa Cronbachin alfa -arvon 0,81 ja NRS 2002 -

aineistossa arvon 0,64. Poistamalla väittämän (MP3): ”Voisin ohjata asiakasta ravitsemusasioissa

käyttäen D2D-ruokavaliokyselyä/NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin arviointimenetelmää, jos voi-

sin pyytää apua, mikäli en osaisi edetä menetelmän käytössä.” Cronbachin alfa -arvo sai D2D-

aineistossa arvon 0,90 ja NRS 2002 -aineistossa arvon 0,87. Koska muutoksen jälkeen summa-

muuttujan sisäinen luotettavuus oli > 0,7, myöhemmissä tilastollisissa testeissä käytettiin kaksi

väittämää sisältävää summamuuttujaa. Summamuuttujien väittämät on esitetty liitteenä (liite 6).

Kaikkien summamuuttujien D2D-ruokavaliokyselyä koskeva Cronbachin alfa -arvot on esitetty

alla olevassa taulukossa 4 ja NRS 2002 -vajaaravitsemusseulan osalta taulukossa 5.

Taulukko 4. D2D-ruokavaliokyselyä koskevat summamuuttujien Cronbachin alfa -arvot, muuttu-jien lukumäärä, keskiarvo, keskihajonta, muuttujien välinen keskimääräinen korrelaatio ja vastaa-jien lukumäärä.

Cronbachin alfa

Muuttujien lkm

Keskiarvo Keskihajonta Muuttujien välinen kes-kimääräinen korrelaatio

n

SO 0,88 4 3,30 0,65 0,72 26 VO 0,91 4 3,43 0,63 0,72 27 SV 0,51 2 2,44 0,78 0,35 18 MO 0,80 4 2,90 0,72 0,53 23 MP 0,90 2 3,33 0,71 0,81 30

SO = suorituskykyodotukset, VO = Vaivannäköodotukset, SV = Sosiaaliset vaikutukset, MO = Mahdollistavat olosuhteet, MP = Minäpystyvyys

46

Taulukko 5. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulaa koskevat summamuuttujien Cronbachin alfa -arvot, muuttujien lukumäärä, keskiarvo, keskihajonta, muuttujien välinen keskimääräinen korre-laatio ja vastaajien lukumäärä.

Cronbachin alfa

Muuttujien lkm

Keskiarvo Keskihajonta Muuttujien välinen kes-kimääräinen korrelaatio

n

SO 0,75 4 2,89 0,83 0,44 22 VO 0,93 4 3,28 0,59 0,78 24 SV 0,71 3 2,45 0,87 0,45 16 MO 0,75 4 2,87 0,72 0,42 22 MP 0,87 2 3,24 0,72 0,77 25

SO = suorituskykyodotukset, VO = Vaivannäköodotukset, SV = Sosiaaliset vaikutukset, MO = Mahdollistavat olosuhteet, MP = Minäpystyvyys

Aineistoa kuvailtiin frekvensseinä ja prosenttijakaumina. Parametristen testien ehdot eivät täytty-

neet tämän tutkimuksen aineistossa: aineisto ei ollut normaalijakautunut ja se oli kooltaan pieni.

Ryhmien välisten tilastollisesti merkitsevien erojen etsimiseen käytettiin epäparametrisiä Kruskall-

Wallisin testiä ja Mann-Whitneyn U-testiä. Tässä tutkimuksessa tilastollisesti merkitseväksi Krus-

kal-Wallisin testin tulokseksi katsottiin, jossa p-arvo, joka oli pienempi kuin 0,05. Lisäksi kun ver-

rattiin keskenään kahta kolmesta käyttöaikomusryhmästä, katsottiin tilastollisesti merkitseväksi

Mann Whitney U-testin tulos, kun p-arvo oli pienempi kuin 0,017. Tarkoituksena on kontrolloida

tyypin 1 virhe Bonferronin korjauksella (p < 0,05/3 = 0,017) (Pallant 2013, 243). Vastaajilla oli

kyselyssä mahdollisuus lisätä ja arvioida ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa edistäneitä ja

estäneitä tekijöitä avoimeen kohtaan väittämien jälkeen. Näitä tekijöitä ei ole erikseen analysoitu

tässä tutkimuksessa niiden vähäisen määrän vuoksi.

4.6. Tutkimusetiikka

Tutkija työskenteli tutkimusprosessin aikana yhdessä tutkimuskohteena olleista organisaatioista ja

osallistui VESOTE-ravitsemushankkeen arviointiin. Opinnäytetyötä varten hankittiin vaaditut tut-

kimusluvat tutkittavien organisaatioista. Kyselyyn vastaaminen oli osallistujille vapaaehtoista. Ky-

selyaineisto tallennettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sisäiselle verkkolevylle, josta VESOTE-

ravitsemushankkeesta vastaava koordinointipäällikkö luovutti tutkimusdatan opinnäytetyön teki-

jän käyttöön. Tutkimusdata ei sisältänyt luovutusvaiheessa vastaajien nimiä tai sähköpostiosoit-

teita. Tutkija tallensi tutkimusdatan Itä-Suomen yliopiston verkkolevylle, johon vain opinnäyte-

työn tekijällä oli pääsy. Tutkimusdata tuhottiin sovitusti opinnäytetyön valmistuttua.

47

5. TULOKSET

5.1. Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot ja ravitsemusohjaustyökalujen käyttöaiko-

mus

Taulukkoon 6 on koottu tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot. Vastaajien keski-ikä oli 45,7

vuotta ja ikäryhmistä suurin oli 46 - 55 -vuotiaat (38 %). Vastaajista vain neljä oli miehiä. Vastaa-

jista 63 % oli terveydenhoitajia, työterveyshoitajia tai sairaanhoitajia ja valtaosa (59 %) työskenteli

perusterveydenhuollossa. Työkokemuksen osalta suurin vastaajaryhmä (38 %) oli nykyisessä teh-

tävässä viisi vuotta tai vähemmän työskennelleet. Vastaukset eivät jakautuneet maantieteellisesti

tasaisesti, sillä puolet vastaajista oli käynyt verkkokoulutuksensa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin

alueella ja vain 16 % Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella.

Taulukko 6. Vastaajien taustatiedot.

n (N = 32) % Ikä 45,7 (±10,9) Ikäryhmät ≤ 35 vuotta 6 19 36-45 vuotta 8 25 46-55 vuotta 12 38 ≥ 56 vuotta 6 19 Sukupuoli Mies 4 13 Nainen 28 87 Ylin koulutus Opisto tai ammatti-

koulu 15 47

Ammattikorkeakoulu alempi ja ylempi

13 41

Yliopisto maisteri ja tohtori

4 12

Ammattiryhmä Fysioterapeutti 5 16 Terveydenhoitaja tai

työterveyshoitaja 10 31

Sairaanhoitaja 10 31 Muut (lääkäri, ravitse-

musterapeutti, lähihoi-tajat, liikunnanohjaaja)

7 22

Työkokemus nykyisessä tehtävässä

≤ 5 vuotta 12 38

6-10 vuotta 7 22 11-15 vuotta 8 24 >15 vuotta 5 16 (jatkuu)

48

Taulukko 6, jatkuu

n (32) % Organisaatio Perusterveydenhuolto 19 59 Erikoissairaanhoito 11 35 Muu (esim. liikunta-

toimi, sosiaalitoimi) 2 6

Verkkokoulutusalue Pirkanmaan sairaanhoi-topiiri (PSHP)

16 50

Satakunnan sairaanhoi-topiiri (SatSHP)

5 16

Varsinais-Suomen sai-raanhoitopiiri (VSSHP)

11 34

Kyselyyn vastanneiden ravitsemusohjauskokemus ja ravitsemusasioiden puheeksi oton useus on

esitetty taulukossa 7. Vastaajista 37 % oli ohjannut asiakkaitaan ravitsemusasioissa viisi vuotta tai

vähemmän. Lyhyin ohjauskokemus oli yksi vuosi, joka oli vastaajista kahdella. Pisin kokemus oli

yhden vastaajan 34 vuotta. Suurin osa vastaajista, 72 %, ottaa ravitsemusasiat puheeksi vastaan-

otolla päivittäin tai lähes päivittäin.

Taulukko 7. Vastaajien ravitsemusohjauskokemus vuosina ja ravitsemusasioiden puheeksi oton useus.

n (N = 32) % Ravitsemusohjauskokemus ≤ 5 vuotta 12 37 6-10 vuotta 7 22 11-15 vuotta 7 22 >15 vuotta 6 19 Ravitsemusasioiden puheeksi oton useus Enintään kerran pari kuu-kaudessa

4 12

Kerran pari viikossa 5 16 Päivittäin tai lähes päivittäin 23 72

Taulukkoon 8 on koottu vastaajien ravitsemusohjaustyökalujen käyttö ennen ja jälkeen verkkokou-

lutuksen. Hieman yli 30 % vastaajista oli käyttänyt tässä tutkimuksessa tarkasteltuja työkaluja en-

nen koulutusta. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulaa oli käyttänyt vähintään kerran pari kuukau-

dessa vain noin 9 % vastaajista ja D2D-ruokavaliokyselyä 12 %. Käytetyin työkalu oli motivoiva

haastattelu, jota oli käyttänyt 75 % vastaajista vähintään kerran pari kuukaudessa ja 22 % päivittäin

tai lähes päivittäin. Ruokatottumusten tarkistuslista oli käytössä useammin kuin D2D-ruokavalio-

kysely. Kaikkien työkalujen käyttö oli lisääntynyt verkkokoulutuksen jälkeen. Eniten lisääntyi

Ruokatottumusten tarkistuslistan käyttö: 20 vastaajaa (62 %) ei ollut käyttänyt työkalua ennen

verkkokoulutusta ja verkkokoulutuksen jälkeen luku oli 12 (38 %). Koulutuksen jälkeen NRS 2002

49

-vajaaravitsemusriskiseulalla ja D2D-ruokavaliokyselyllä oli 4 uutta käyttäjää. Tämä vastasi 12 %

kaikista vastaajista ja 18 % niistä, joilla ei ollut työkaluista aikaisempaa käyttökokemusta. Eniten

uusia käyttäjiä oli ruokatottumusten tarkistuslistalla: 25 % kaikista vastaajista.

Taulukko 8. Ravitsemusohjaustyökalujen ja -menetelmien käyttö ennen verkkokoulutusta ja sen jälkeen.

Ennen Jälkeen % n (N = 32) % n (N =32) NRS 2002 -vajaaravitsemusris-kiseula

Ei ole käyttänyt 69 22 66 21 Harvemmin kuin kerran kuussa 22 7 22 7 Enintään kerran pari viikossa 6 2 9 3 Lähes päivittäin tai päivittäin 3 1 3 1 D2D-ruokavaliokysely Ei ole käyttänyt 69 22 62 20 Harvemmin kuin kerran kuussa 19 6 16 5 Enintään kerran pari viikossa 9 3 16 5 Lähes päivittäin tai päivittäin 3 1 6 2 Ruokatottumusten tarkistuslista Ei ole käyttänyt 62 20 38 12 Harvemmin kuin kerran kuussa 16 5 34 11 Enintään kerran pari viikossa 16 5 19 6 Lähes päivittäin tai päivittäin 6 2 9 3 Motivoiva haastattelu Ei ole käyttänyt 22 7 9 3 Harvemmin kuin kerran kuussa 3 1 9 3 Enintään kerran pari viikossa 53 17 53 17 Lähes päivittäin tai päivittäin 22 7 29 9 Muutosvaihemalli Ei ole käyttänyt 44 14 34 11 Harvemmin kuin kerran kuussa 19 6 16 5 Enintään kerran pari viikossa 28 9 34 11 Lähes päivittäin tai päivittäin 9 3 16 5

Taulukossa 9 on esitetty NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-ruokavaliokyselyn käyttä-

järyhmät käyttöaikomuksen ja aikaisemman käytön perusteella. Verkkokoulutuksen jälkeen uusia

käyttäjiä ja käytön kokeilijoita oli NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulalla 41 % ja D2D-ruokava-

liokyselyllä 38 %. Kaikista vastaajista 31 % ei aikonut käyttää tai kokeilla NRS 2002 -vajaaravit-

semusriskiseulaa ja 34 % ei aikonut käyttää tai kokeilla D2D-ruokavaliokyselyä seuraavien kolmen

kuukauden aikana.

50

Taulukko 9. Käyttäjäryhmät käyttöaikomuksen perusteella.

% n (32) NRS 2002 -vajaaravitsemusriski Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat 28 9 Uudet käyttäjät ja kokeilijat 41 13 Työkalun torjujat ja hylkääjät 31 10 D2D-ruokavaliokysely Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat 28 9 Uudet käyttäjät ja kokeilijat 38 12 Työkalun torjujat ja hylkääjät 34 11

5.2. Ravitsemusohjaustyökalujen hyväksymiseen vaikuttavat tekijät

5.2.1. Käyttäjäryhmien erot NRS 2002 -ravitsemusohjaustyökalun hyväksymiseen vaikut-

tavissa tekijöissä

Taulukossa 10 on esitetty NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulaa koskevat teknologian hyväksy-

misen summamuuttujien Kruskal-Wallisin testin tulokset käyttäjäryhmittäin. Käyttäjäryhmien vä-

lillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Kaikki vanhojen käyttäjien ja käytön jatkajien sum-

mamuuttujien keskiarvot olivat kahta muuta ryhmää korkeammat. Taulukossa 11 on esitetty NRS

2002 -vajaaravitsemusriskiseulaa koskevat teknologian hyväksymisen summamuuttujien Mann-

Whitneyn U-testin tulokset käyttäjäryhmäpareittain. Ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti mer-

kitseviä eroja.

Taulukko 10. NRS 2002-vajaaravitsemusriskiseulan hyväksymisen summamuuttujien keskiarvot ja Kruskal-Wallisin testin tulokset käyttäjäryhmittäin tarkasteltuna.

Kokeneet käyt-täjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torju-jat ja hylkääjät

Kruskal-Walli-sin testi

n Ka n Ka n Ka p-arvo N Suorituskykyodotukset 6 3,4 10 3,3 6 3,1 0,517 22 Vaivannäköodotukset 9 3,6 9 3,1 6 3,3 0,090 24 Sosiaaliset vaikutukset 4 2,8 6 2,7 6 2,5 0,332 16 Mahdollistavat olosuhteet 9 3,2 8 2,5 5 2,8 0,109 22 Minäpystyvyys 8 3,2 10 3,2 6 3,1 0,208 24

51

Taulukko 11. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan hyväksymisen summamuuttujien erot käyttä-järyhmittäin Mann-Whitneyn U-testillä tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat vs. uudet käyttäjät ja kokeilijat

Kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat vs, työ-kalun torjujat ja hylkää-jät

Uudet käyttäjät ja kokei-lijat vs. työkalun torjujat ja hylkääjät

U z p U z p U z p Suorituskykyodotuk-set

24,00 -0,66 0,509 11,00 -1,14 0,256 26,50 -1,22 0,221

Vaivannäköodotukset 20,00 -1,90 0,057 13,00 -1,80 0,071 38,50 -0,56 0,574 Sosiaaliset vaikutuk-set

10,50 -0,33 0,745 8,00 -0,87 0,386 15,50 -0,69 0,491

Mahdollistavat olo-suhteet

16,00 -1,94 0,053 11,50 -1,48 0,139 19,00 -1,38 0,167

Minäpystyvyys 37,50 -0,23 0,821 17,50 -0,88 0,380 30,00 -0,58 0,562

Liitteessä 8 on esitetty NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulaa koskevat summamuuttujien väittä-

mien arvot käyttäjäryhmittäin. Koko aineistoa tarkasteltaessa (liite 8) suorituskykyodotusten ja vai-

vannäköodotusten summamuuttujien väittämien kanssa samaa mieltä oli vähintään 64 % vastan-

neista. Vaivannäköodotusten väittämän ”Minun olisi helppoa opetella käyttämään menetelmää”

(VO1) kanssa samaa mieltä oli 84 % vastaajista. Vastaajista 77 % oli samaa mieltä vaivannäköodo-

tukset-summamuuttujan väittämän ”Menetelmän käyttö olisi minulle selkeää ja ymmärrettävää”

(VO2) ja suorituskykyodotukset-summamuuttujan väittämän (SO2) ”Menetelmästä voisi olla hyö-

tyä työssäni” kanssa.

Lähes puolet vastaajista oli eri mieltä väittämän ”Ihmiset, jotka vaikuttavat siihen, kuinka teen

työni, ajattelevat, että minun pitäisi käyttää menetelmää” (SV1) kanssa. Työkalun torjujista ja hyl-

kääjistä 78 % oli kyseisen väittämän kanssa eri mieltä. Kaikista vastaajista 42 % oli eri mieltä

väittämien ”Esimieheni tukee menetelmän käyttöä” (SV3) ja ”Minulla on ne välttämättömät re-

surssit (kuten aikaa, sähköinen lomake, tukea), jotka tarvitsen menetelmän käyttämiseen” (MO1)

kanssa. Yli puolet (56 %) työkalun torjujista ja hylkääjistä oli eri mieltä kyseisten väittämien ja

väittämän ”Tiedän henkilön työyhteisöstäni, jonka puoleen voin/voisin kääntyä, jos minulla olisi

vaikeuksia käyttää menetelmää” (MO3) kanssa.

Koko aineistossa vastaajat olivat antaneet sosiaaliset vaikutukset -summamuuttujan väittämille pal-

jon ei osaa sanoa -vastauksia: kaikissa väittämissä näitä vastauksia oli vähintään 19 %. 32 % kai-

kista vastaajista ei osannut vastata väittämään ”Esimieheni tukee menetelmän käyttöä” (SV3). Uu-

sista käyttäjistä ja kokeilijoista 46 % ei osannut vastata kyseiseen väittämään. Muita melko paljon

52

ei osaa sanoa -vastauksia keränneitä väittämiä olivat ”Menetelmää käyttämällä kokisin onnistuvani

paremmin työssäni ravitsemusohjaajana” (SO4) (koko aineistossa 23 %), ”Minusta menetelmää

olisi helppo käyttää” (VO4) (koko aineistossa 23 %) ja ”Olen saanut VESOTE-hankkeesta tukea

menetelmän käyttöön” (SV2) (29 %). Lähes 20 % vastaajista ei osannut vastata väittämiin ”Minun

olisi helppo tulla taitavaksi menetelmän käyttäjäksi” (VO3) ja ”Menetelmän käyttö voisi nopeuttaa

työni tekemistä” (SO3).

Ryhmien vastauksissa oli eroja. Uudet käyttäjät ja kokeilijat olivat useammin samaa mieltä kaik-

kien suorituskykyodotukset-summamuuttujan väittämien kanssa kuin kaksi muuta ryhmää. Uusista

käyttäjistä ja kokeilijoista 92 % oli samaa mieltä väittämän (SO2) ” Menetelmästä voisi olla hyötyä

työssäni” kanssa. Kaikki vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat olivat samaa mieltä kolmen vaivannä-

köodotukset-summamuuttujan väittämän (VO1, 2 ja 4) kanssa. Lisäksi 89 % kyseisen ryhmän vas-

taajista oli samaa mieltä väittämän (VO3) ”Minun olisi helppo tulla taitavaksi menetelmän käyttä-

jäksi” kanssa.

5.2.2. Käyttäjäryhmien erot D2D-ruokavaliokyselyn hyväksymiseen vaikuttavissa teki-

jöissä

Taulukossa 12 on esitetty D2D-ruokavaliokyselyä koskevat teknologian hyväksymisen summa-

muuttujien Kruskal-Wallisin testin tulokset käyttäjäryhmittäin. Käyttäjäryhmien välillä havaittiin

tilastollisesti merkitsevä ero suorituskykyodotuksissa (p = 0,006). Tilastollisesti merkitsevä ero

tarkentui Mann-Whitneyn U-testillä (taulukko 13) suorituskykyodotuksissa kokeneiden käyttäjien

ja käytön jatkajien ja työkalun torjujien ja hylkääjien ryhmän välille (p = 0,004) ja uusien käyttäjien

ja kokeilijoiden ja työkalun torjujien ja hylkääjien ryhmän välille (p = 0,014).

Taulukko 12. D2D-ruokavaliokyselyn hyväksymisen summamuuttujien keskiarvot ja Kruskal-Wallisin testin tulokset käyttäjäryhmittäin tarkasteltuna.

Kokeneet käyt-täjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torju-jat ja hylkääjät

Kruskal-Walli-sin testi

n Ka n Ka n Ka p-arvo N Suorituskykyodotukset 8 3,6 10 3,4 8 2,7 0,006 26 Vaivannäköodotukset 9 3,6 10 3,4 8 3,3 0,361 27 Sosiaaliset vaikutukset 5 3,5 8 3,8 5 2,6 0,084 18 Mahdollistavat olosuhteet 8 3,3 8 2,7 7 2,6 0,193 23 Minäpystyvyys 6 3,3 12 3,1 8 3,2 0,865 26

53

Taulukko 13. D2D-ruokavaliokyselyn hyväksymisen summamuuttujien erot käyttäjäryhmittäin Mann-Whitneyn U-testillä tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat vs. uudet käyttäjät ja kokeilijat

Kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat vs, työ-kalun torjujat ja hylkää-jät

Uudet käyttäjät ja kokei-lijat vs. työkalun torjujat ja hylkääjät

U z p U z p U z p Suorituskykyodotuk-set

26,50 -1,22 0,221 5,00 -2,88 0,004 13,00 -2,45 0,014

Vaivannäköodotukset 38,50 -0,56 0,574 22,00 -1,39 0,165 30,00 -0,92 0,360 Sosiaaliset vaikutuk-set

15,50 -0,69 0,491 7,50 -1,06 0,287 4,50 -2,32 0,020

Mahdollistavat olo-suhteet

19,00 -1,38 0,167 14,00 -1,64 0,101 23,50 -0,53 0,598

Minäpystyvyys 30,00 -0,58 0,582 21,50 -0,34 0,735 47,50 -0,04 0,970

Liitteessä 9 on esitetty D2D-ruokavaliokyselyä koskevien vastausten summamuuttujien väittämien

arvot käyttäjäryhmittäin. Kaikista vastaajista vähintään 90 % oli samaa mieltä Suorituskykyodo-

tukset-summamuuttujan väittämien ”Menetelmän käyttö lisää asiakkaan mahdollisuuksia päästä

hänen tarpeittensa mukaisiin ruokavaliomuutoksiin” (SO1) ja ”Menetelmästä voisi olla hyötyä

työssäni” (SO2). Vastaajista 84 % oli samaa mieltä Vaivannäköodotukset-summamuuttujan väit-

tämien ”Minun olisi helppoa opetella käyttämään menetelmää” (VO1) ja ”Minun olisi helppo tulla

taitavaksi menetelmän käyttäjäksi” (VO3) ja Minäpystyvyys-summamuuttujan väittämän ”Voisin

käyttää menetelmää, vaikka minulla olisi vain verkkokoulutuksesta saamani ohjeet apunani”

(MP1) kanssa. Vaivannäköodotukset-summamuuttujan väittämän ”Menetelmän käyttö olisi mi-

nulle selkeää ja ymmärrettävää” (VO2) kanssa samaa mieltä oli 81 % vastaajista. Kaikista vastaa-

jista 77 % oli samaa mieltä Minäpystyvyys-summamuuttujan väittämän ”Voisin käyttää menetel-

mää, vaikka kukaan ei neuvoisi, kun käyttäisin menetelmää.” (MP2) kanssa.

Kaikista vastaajista 45 % oli eri mieltä Sosiaaliset vaikutukset -summamuuttujan väittämästä ”Ih-

miset, jotka vaikuttavat siihen, kuinka teen työni, ajattelevat, että minun pitäisi käyttää menetel-

mää” (SV1) ja 32 % väittämästä ”Esimieheni tukee menetelmän käyttöä” (SV3). Lähes 30 % kai-

kista vastaajista oli erimielisiä väittämän ”Tiedän henkilön työyhteisöstäni, jonka puoleen

voin/voisin kääntyä, jos minulla olisi vaikeuksia käyttää menetelmää” kanssa. Kaikista vastaajista

32 % ei osannut sanoa mielipidettään väittämästä SV1. Väittämässä SV3 ei osaa sanoa -vaihtoeh-

don oli valinnut 29 % vastaajista. Vaikeimmaksi näihin väittämiin vastaamisen olivat kokeneet

työkalun torjujat ja hylkääjät: heistä 40 % ei osannut vastata kumpaankaan väittämistä.

54

Kaikista vastaajista 48 % oli eri mieltä Mahdollistavat olosuhteet -summamuuttujan väittämän

”Minulla on ne välttämättömät resurssit (kuten aikaa, sähköinen lomake, tukea), jotka tarvitsen

menetelmän käyttämiseen” (MO1) kanssa. Uudet käyttäjät ja kokeilijat ryhmästä 67 % oli eri

mieltä kyseisen väittämän kanssa ja työkalun torjujista ja hylkääjistä 50 % vastaajista. Työkalun

torjujista ja hylkääjistä 40 % oli eri mieltä saman summamuuttujan väittämistä ”Tiedän henkilön

työyhteisöstäni, jonka puoleen voin/voisin kääntyä, jos minulla olisi vaikeuksia käyttää menetel-

mää” (MO3) ja ”Menetelmä sopii yhteen työtapojeni kanssa” (MO4).

5.3. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa edis-

täneet ja estäneet tekijät

5.3.1. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa edistäneet tekijät

Taulukossa 14 on esitetty NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa edistäneitä teki-

jöitä koskevat Kruskal-Wallisin testin tulokset. Taulukossa 15 on esitetty käyttäjäryhmien välisten

Mann-Whitneyn U-testin tulokset. Käyttäjäryhmien välillä havaittiin kahdeksan tilastollisesti mer-

kitsevää eroa. Kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat olivat tilastollisesti merkitsevästi useammin

samaa mieltä kuin uudet käyttäjät ja kokeilijat ja työkalun torjujat ja hylkääjät väittämistä ”Olen

tarvinnut NRS 2002:n kaltaista menetelmää työssäni”, ”Lomake on saatavissa organisaationi lo-

makerekisteristä tai tietojärjestelmästä”, ”Menetelmä auttaa tunnistamaan asiakkaan ravitsemus-

ohjauksen tarpeen” ja ”Aiempi vajaaravitsemuksen tunnistamista koskeva koulutus”.

Taulukko 14. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa edistäneiden tekijöiden medi-aanit ja Kruskal-Wallisin testin tulokset käyttäjäryhmittäin tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käytön jatka-jat

Uudet käyt-täjät ja kokei-lijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kruskal-Wallisin testi

n Md n Md n Md p-arvo N Olen tarvinnut NRS 2002:n kaltaista menetelmää työssäni

8 4,00 8 2,50 7 1,00 0,002 23

Lomake on saatavissa organisaationi lomakerekisteristä tai tietojärjestel-mistä

8 4,00 5 1,00 5 1,00 0,009 18

Menetelmä auttaa tunnistamaan asi-akkaan ravitsemusohjauksen tarpeen

9 4,00 10 3,00 8 3,00 0,007 27

Menetelmä toimii asiakastapaami-sessa muisti- ja tarkistuslistana

8 3,50 8 3,00 6 3,00 0,706 22

(jatkuu)

55

Taulukko 14, jatkuu

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käytön jatka-jat

Uudet käyt-täjät ja kokei-lijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kruskal-Wallisin testi

n Md n Md n Md p-arvo N Menetelmä perustuu tutkittuun tie-toon

8 4,00 9 4,00 7 4,00 0,311 24

Voin itse päättää, mitä ohjausmene-telmiä käytän

9 4,00 10 4,00 8 3,00 0,090 27

Esimieheni tukee menetelmän käyt-töä

7 4,00 6 2,00 7 3,00 0,067 20

VESOTE-verkkokoulutuksessa oppi-mani tiedot ja taidot

7 3,00 10 3,00 6 3,00 0,658 23

Aiempi vajaaravitsemuksen tunnista-mista koskeva koulutus

8 4,00 7 1,00 7 2,00 0,002 22

Taulukko 15. NRS 2002-vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa edistäneiden tekijöiden erot käyttäjäryhmittäin Mann-Whitney U-testillä tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat vs. uudet käyttäjät ja kokeilijat

Kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat vs, työka-lun torjujat ja hylkääjät

Uudet käyttäjät ja kokei-lijat vs. työkalun torjujat ja hylkääjät

U z p U z p U z p Olen tarvinnut NRS 2002:n kaltaista me-netelmää työssäni

10,00 -2,44 0,01* 1,500 -3,19 0,001 15,50 -1,52 0,128

Lomake on saata-vissa organisaationi lomakerekisteristä tai tietojärjestel-mistä

4,00 -2,49 0,013 3,00 -2,65 0,008 11,50 -0,24 0,811

Menetelmä auttaa tunnistamaan asiak-kaan ravitsemusoh-jauksen tarpeen

19,00 -2,45 0,014 10,50 -2,70 0,007 29,00 -1,24 0,022

Menetelmä toimii asiakastapaamisessa muisti- ja tarkistus-listana

27,00 -0,59 0,555 19,00 -0,69 0,489 21,50 -0,45 0,653

Menetelmä perustuu tutkittuun tietoon

24,50 -1,40 0,162 19,00 -1,35 0,179 30,00 -0,18 0,857

Voin itse päättää, mitä ohjausmenetel-miä käytän

43,50 -0,15 0,879 19,50 -1,78 0,075 20,50 -1,95 0,051

Esimieheni tukee menetelmän käyttöä

8,00 -2,019 0,043 10,00 -1,94 0,052 18,00 -0,48 0,633

VESOTE-verkko-koulutuksessa oppi-mani tiedot ja taidot

27,00 -2,02 0,043 18,50 -0,38 0,701 25,00 -0,59 0,554

Aiempi vajaaravitse-muksen tunnista-mista koskeva kou-lutus

6,00 -2,75 0,006 1,00 -3,27 0,001 18,50 -0,83 0,406

56

Taulukossa 16 on esitetty käyttäjäryhmien väittämäkohtaiset vastaukset NRS 2002 -vajaaravitse-

musriskiseulan käyttöönottoa edistäneistä tekijöistä. Tarkasteltaessa koko aineistoa eniten käyt-

töönottoa oli edistänyt vastaajien mahdollisuus itse päättää käyttämistään ohjausmenetelmistä (sa-

maa mieltä 84 %), menetelmän käyttökelpoisuus asiakkaan ravitsemusohjauksen tarpeen tunnista-

misessa (samaa mieltä 81 %) ja menetelmän perustuminen tutkimusnäyttöön (samaa mieltä 74 %).

Vähiten käyttöönottoa edistivät vastaajien mielestä aiempi vajaaravitsemuksen tunnistamista kos-

keva koulutus (eri mieltä 35 %), tarve NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan kaltaiselle menetel-

mälle (eri mieltä 32 %), lomakkeen saatavuus (eri mieltä 29 %) ja esimiehen tuki menetelmän

käytölle (29 %). Vain 56 % kaikista vastaajista koki, että VESOTE-verkkokoulutuksessa opitut

tiedot ja taidot edistivät työkalun käyttöönottoa.

Kaikki kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat olivat samaa mieltä väittämien ”Menetelmä auttaa tun-

nistamaan asiakkaan ravitsemusohjauksen tarpeen” ja ” Voin itse päättää, mitä ohjausmenetelmiä

käytän”. Myös kahden muun käyttäjäryhmän vastaajat olivat useimmin samaa mieltä näiden väit-

tämien kanssa. Kokeneista käyttäjistä ja käytön jatkajista 89 % piti aiempaa vajaaravitsemuksen

tunnistamista koskevaa koulutustaan edistävänä tekijänä, kun näin koki vain 11 % työkalun torju-

jista ja hylkääjistä.

Kaikista vastaajista 42 % ja uusista käyttäjistä ja kokeilijoista 62 % ei osannut vastata väittämään

”Lomake on saatavissa organisaationi lomakerekisteristä tai tietojärjestelmistä”. Kaikista vastaa-

jista 35 % ja uusista käyttäjistä ja kokeilijoista 54 % ei osannut vastata väittämään ”Esimieheni

tukee menetelmän käyttöä”. Kokeneista käyttäjistä ja käytön jatkajista ja työkalun torjujista ja hyl-

kääjistä 22 % valitsi kyseiseen väittämään en osaa sanoa -vastauksen. Väittämään aiemman ravit-

semusohjauskoulutuksen käyttöönottoa edistävästä vaikutuksesta valitsi en osaa sanoa -vastauksen

46 % uusista käyttäjistä ja kokeilijoista ja kaikista vastaajista 30 %. Kokeneet käyttäjät ja käytön

jatkajat valitsivat käyttäjäryhmistä kaikissa väittämissä harvimmin en osaa sanoa -vaihtoehdon.

57

Taulukko 16. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa edistäneet tekijät käyttäjäryh-mittäin tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttä-jät ja käytön jat-kajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki

n % n % n % %

Olen tarvinnut NRS 2002:n kaltaista menetelmää työssäni

Samaa mieltä 8 89 4 31 1 11 42 Eri mieltä 0 0 4 31 6 67 32 En osaa sanoa 1 11 5 38 2 22 26 Lomake on saatavissa organisaationi lomakerekisteristä tai tietojärjestel-mistä

Samaa mieltä 6 67 2 15 1 11 29 Eri mieltä 2 22 3 23 4 44 29 En osaa sanoa 1 11 8 62 4 44 42 Menetelmä auttaa tunnistamaan asiak-kaan ravitsemusohjauksen tarpeen

Samaa mieltä 9 100 10 77 6 67 81 Eri mieltä 0 0 0 0 2 22 6 En osaa sanoa 0 0 3 23 1 11 13 Menetelmä toimii asiakastapaamisessa muisti- ja tarkistuslistana

Samaa mieltä 6 67 8 61 5 56 61 Eri mieltä 2 22 0 0 1 11 10 En osaa sanoa 1 11 5 39 3 33 29 Menetelmä perustuu tutkittuun tietoon Samaa mieltä 8 89 9 69 6 67 74 Eri mieltä 0 0 0 0 1 11 3 En osaa sanoa 1 11 4 31 2 22 23 Voin itse päättää, mitä ohjausmenetel-miä käytän

Samaa mieltä 0 100 10 77 7 78 84 Eri mieltä 0 0 0 0 1 11 3 En osaa sanoa 0 0 3 23 1 11 13 Esimieheni tukee menetelmän käyttöä Samaa mieltä 5 56 2 15 4 44 36 Eri mieltä 2 22 4 31 3 33 29 En osaa sanoa 2 22 7 54 2 22 35 VESOTE-verkkokoulutuksessa oppi-mani tiedot ja taidot

Samaa mieltä 4 44 8 62 5 56 56 Eri mieltä 3 33 2 15 1 11 19 En osaa sanoa 2 22 3 23 3 33 25 Aiempi vajaaravitsemuksen tunnista-mista koskeva koulutus

Samaa mieltä 8 89 2 15 1 11 35 Eri mieltä 0 0 5 39 6 67 35 En osaa sanoa 1 11 6 46 2 22 30

58

5.3.2. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa estäneet tekijät

Taulukossa 17 on esitetty NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa estäneitä tekijöitä

koskevat Kruskal-Wallisin testin tulokset. Taulukossa 18 on esitetty käyttäjäryhmien välisten

Mann-Whitneyn U-testin tulokset. Käyttäjäryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä

eroja.

Taulukko 17. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa estäneiden tekijöiden mediaa-nit ja Kruskal-Wallisin testin tulokset käyttäjäryhmittäin tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käytön jatka-jat

Uudet käyt-täjät ja kokei-lijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kruskal-Wallisin testi

n Md n Md n Md p-arvo N Asiakkaan vajaaravitsemuksen arvi-ointi ei kuulu työtehtäviini

9 1,00 11 2,00 9 3,00 0,140 23

Menetelmä ei sovi organisaationi hoi-tokäytäntöihin

9 1,00 9 2,00 7 2,00 0,283 18

Lomake ei ole saatavissa organisaa-tioni lomakerekisteristä tai sähköi-sistä tietojärjestelmistä

8 1,00 8 2,50 6 2,00 0,175 27

Menetelmän käytöstä ei ole hyötyä työssäni

9 2,00 11 2,00 7 2,00 0,632 22

En voi päättää itse, mitä ohjausmene-telmää käytän

9 1,00 12 2,00 9 2,00 0,146 24

Esimieheni ei kannusta minua käyttä-mään menetelmää

6 1,00 9 3,00 6 1,50 0,171 27

En tiedä, miten etenen asiakkaan oh-jauksessa vajaaravitsemusriskin arvi-oinnista saadun tiedon perusteella

9 1,00 10 2,00 7 2,00 0,266 20

Minulta puuttuu asiakkaan vajaara-vitsemuksen riskin arviointiin tarvit-tavia tietoja ja taitoja

9 3,00 12 3,00 7 2,00 0,758 23

Taulukko 18. NRS 2002-vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa estäneiden tekijöiden erot käyt-täjäryhmittäin Mann-Whitney U-testillä tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käy-tön jatkajat vs. uudet käyttä-jät ja kokeilijat

Kokeneet käyttäjät ja käy-tön jatkajat vs, työkalun tor-jujat ja hylkääjät

Uudet käyttäjät ja kokeilijat vs. työkalun torjujat ja hyl-kääjät

U z p U z p U z p Asiakkaan vajaara-vitsemuksen arvi-ointi ei kuulu työteh-täviini

37,50 -0,980 0,327 21,00 -1,814 0,070 33,00 -1,313 0,189

Menetelmä ei sovi organisaationi hoi-tokäytäntöihin

29,00 -1,173 0,241 18,50 -1,459 0,145 27,50 -0,456 0,648

(jatkuu)

59

Taulukko 18, jatkuu

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käy-tön jatkajat vs. uudet käyttä-jät ja kokeilijat

Kokeneet käyttäjät ja käy-tön jatkajat vs, työkalun tor-jujat ja hylkääjät

Uudet käyttäjät ja kokeilijat vs. työkalun torjujat ja hyl-kääjät

U z p U z p U z p Lomake ei ole saata-vissa organisaationi lomakerekisteristä tai sähköisistä tieto-järjestelmistä

16,00 -1,789 0,074 17,00 -1,008 0,314 17,00 -0,941 0,347

Menetelmän käy-töstä ei ole hyötyä työssäni

41,50 -0,661 0,509 24,00 -0,845 0,398 34,00 -0,468 0,640

En voi päättää itse, mitä ohjausmenetel-mää käytän

28,50 -2,008 0,045 28,50 -1,189 0,234 46,50 -0,577 0,564

Esimieheni ei kan-nusta minua käyttä-mään menetelmää

13,50 -1,697 0,090 13,00 -0,957 0,338 17,50 -1,163 0,245

En tiedä, miten ete-nen asiakkaan oh-jauksessa vajaara-vitsemusriskin arvi-oinnista saadun tie-don perusteella

31,50 -1,168 0,243 17,50 -1,558 0,119 30,50 -0,458 0,647

Minulta puuttuu asiakkaan vajaara-vitsemuksen riskin arviointiin tarvitta-via tietoja ja taitoja

45,50 -0,647 0,518 29,00 -0,281 0,779 36,00 -0,560 0,576

Taulukossa 19 on esitetty käyttäjäryhmien väittämäkohtaiset vastaukset NRS 2002 -vajaaravitse-

musriskiseulan käyttöönottoa estäneistä tekijöistä. Useimmin käyttöönottoa estäneitä tekijöitä oli-

vat puutteet vajaaravitsemuksen riskin arviointiin tarvittavissa tiedoissa ja taidoissa (samaa mieltä

48 %) ja se ettei vajaaravitsemuksen arviointi kuulu vastaajan työtehtäviin (samaa mieltä 46 %).

Useimmin asiakkaan vajaaravitsemuksen riskin arvioinnin kuulumattomuus työtehtäviin oli estä-

nyt NRS 2002 -vajaaravitsemuksen riskiseulan käyttöönottoa työkalun torjuneilla ja hylänneillä

(samaa mieltä 67 %). Kokeneilla käyttäjillä ja käytön jatkajilla ja uusilla käyttäjillä ja kokeilijoilla

eniten käyttöönottoa oli estänyt puutteet vajaaravitsemuksen riskin arvioinnin tiedoissa ja taidoissa

(samaa mieltä 56% ja 54 %).

Vähiten käyttöönottoa oli estänyt autonomian puute ravitsemusohjausmenetelmien valinnassa (eri

mieltä 84 %), menetelmän hyödyttömyys työssä (eri mieltä 68 %) ja tiedon puute siitä, kuinka edetä

ravitsemusohjauksessa vajaaravitsemuksen riskin arvioinnin jälkeen (eri mieltä 57 %). Kaikki ko-

60

keneet käyttäjät ja käytön jatkajat olivat eri mieltä väittämän ”En voi päättää itse, mitä ohjausme-

netelmää käytän” kanssa. Vaikeinta vastaajista oli arvioida esimiehen kannustuksen puutteen (kai-

kista vastaajista 32 %) ja lomakkeen saatavuusongelmien (kaikista vastaajista 29 %) vaikutusta

käyttöönottoa estävästi. Uudet käyttäjät ja kokeilijat ja työkalun torjujat ja hylkääjät valitsivat van-

hoja käyttäjiä ja käytön jatkajia useammin kaikissa väittämissä en osaa sanoa -vastauksen.

Taulukko 19. Vastaajien käsitykset NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa estä-neistä tekijöistä käyttäjäryhmittäin.

Väittämä Kokeneet käyttä-jät ja käytön jat-kajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki

n % n % n % %

Asiakkaan vajaaravitsemuksen arvi-ointi ei kuulu työtehtäviini

Samaa mieltä 3 33 5 39 6 67 46 Eri mieltä 6 67 6 46 3 33 48 En osaa sanoa 0 0 2 15 0 0 6 Menetelmä ei sovi organisaationi hoito-käytäntöihin

Samaa mieltä 2 22 3 23 3 33 26 Eri mieltä 7 78 6 46 4 44 55 En osaa sanoa 0 0 4 31 2 22 19 Lomake ei ole saatavissa organisaationi lomakerekisteristä tai sähköisistä tieto-järjestelmistä

Samaa mieltä 2 22 4 31 2 22 26 Eri mieltä 6 67 4 31 2 44 45 En osaa sanoa 1 11 5 38 3 33 29 Menetelmän käytöstä ei ole hyötyä työssäni

Samaa mieltä 2 22 2 15 2 22 19 Eri mieltä 7 78 9 69 5 56 68 En osaa sanoa 0 0 2 15 2 22 13 En voi päättää itse, mitä ohjausmene-telmää käytän

Samaa mieltä 0 0 2 15 2 22 13 Eri mieltä 9 100 10 77 7 78 84 En osaa sanoa 0 0 1 8 0 0 3 Esimieheni ei kannusta minua käyttä-mään menetelmää

Samaa mieltä 1 11 5 38 1 11 23 Eri mieltä 5 56 4 31 5 56 45 En osaa sanoa 3 33 4 31 3 33 32 En tiedä, miten etenen asiakkaan oh-jauksessa vajaaravitsemusriskin arvi-oinnista saadun tiedon perusteella

Samaa mieltä 2 22 3 33 3 33 30 Eri mieltä 7 78 6 50 4 44 57 En osaa sanoa 0 0 2 17 2 22 13

(jatkuu)

61

Taulukko 19, jatkuu

Väittämä Kokeneet käyttä-jät ja käytön jat-kajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki

n % n % n % %

Minulta puuttuu asiakkaan vajaaravit-semuksen riskin arviointiin tarvittavia tietoja ja taitoja

Samaa mieltä 5 56 7 54 3 33 48 Eri mieltä 4 44 5 38 4 44 42 En osaa sanoa 0 0 1 8 2 22 10

5.3.3. D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa edistäneet tekijät

Taulukossa 20 on esitetty D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa edistäneitä tekijöitä koskevat

Kruskal-Wallisin testin tulokset. Taulukossa 21 on esitetty käyttäjäryhmien välisten Mann-Whit-

neyn U-testin tulokset. Kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat (p = 0,004) ja uudet käyttäjät ja ko-

keilijat (p = 0,009) olivat tilastollisesti merkitsevästi useammin samaa mieltä kuin työkalun torju-

neet ja hylänneet väittämistä ”Olen tarvinnut D2D-ruokavaliokyselyn kaltaista menetelmää työs-

säni”. Lisäksi vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat olivat tilastollisesti merkitsevästi useammin samaa

mieltä kuin työkalun torjujat ja hylkääjät väittämistä ”Aiempi ruoankäytön arviointia koskeva kou-

lutus” (p = 0,004) ja ” Menetelmä auttaa tunnistamaan asiakkaan ravitsemusohjauksen tarpeen” (p

= 0,009).

Taulukko 20. D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa edistäneiden tekijöiden mediaanit ja Kruskal-Wallisin testin tulokset käyttäjäryhmittäin tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käytön jatka-jat

Uudet käyt-täjät ja kokei-lijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kruskal-Wallisin testi

n Md n Md n Md p-arvo N Olen tarvinnut D2D-ruokavalioky-selyn kaltaista menetelmää työssäni

9 3,00 10 3,00 7 2,00 0,007 26

Lomake on saatavissa organisaationi lomakerekisteristä tai tietojärjestel-mistä

5 4,00 6 2,50 5 1,00 0,257 16

Menetelmä auttaa tunnistamaan asi-akkaan ravitsemusohjauksen tarpeen

9 4,00 11 4,00 8 3,00 0,029 28

Menetelmä toimii asiakastapaami-sessa muisti- ja tarkistuslistana

9 4,00 10 3,00 6 3,00 0,135 25

Menetelmä perustuu tutkittuun tie-toon

9 4,00 10 4,00 7 4,00 0,087 26

(jatkuu)

62

Taulukko 20, jatkuu

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käytön jatka-jat

Uudet käyt-täjät ja kokei-lijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kruskal-Wallisin testi

n Md n Md n Md p-arvo N Voin itse päättää, mitä ohjausmene-telmiä käytän

9 4,00 11 3,00 8 3,50 0,292 28

Esimieheni tukee menetelmän käyt-töä

6 3,00 9 2,00 5 1,00 0,304 20

VESOTE-verkkokoulutuksessa oppi-mani tiedot ja taidot

6 3,00 9 2,00 5 1,00 0,910 25

Aiempi ruoankäytön arviointia kos-keva koulutus

9 4,00 10 3,00 6 3,00 0,024 27

Taulukko 21. D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa edistäneiden tekijöiden erot käyttäjäryhmit-täin Mann-Whitney U-testillä tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käy-tön jatkajat vs. uudet käyt-täjät ja kokeilijat

Kokeneet käyttäjät ja käy-tön jatkajat vs, työkalun torjujat ja hylkääjät

Uudet käyttäjät ja kokeili-jat vs. työkalun torjujat ja hylkääjät

U z p U z p U z p Olen tarvinnut D2D-ruokavalioky-selyn kaltaista me-netelmää työssäni

37,00 -0,71 0,477 6,00 -2,88 0,004 10,50 -2,59 0,009

Lomake on saata-vissa organisaa-tioni lomakerekis-teristä tai tietojär-jestelmistä

8,50 -1,23 0,218 5,50 -1,53 0,125 12,50 -0,49 0,628

Menetelmä auttaa tunnistamaan asi-akkaan ravitse-musohjauksen tar-peen

38,00 -1,06 0,291 12,50 -2,61 0,009 25,50 -1,83 0,068

Menetelmä toimii asiakastapaami-sessa muisti- ja tar-kistuslistana

28,00 -1,62 0,105 14,00 -1,77 0,077 25,00 -0,62 0,537

Menetelmä perus-tuu tutkittuun tie-toon

27,00 -2,08 0,038 18,00 -2,11 0,035 34,00 -0,11 0,909

Voin itse päättää, mitä ohjausmene-telmiä käytän

32,50 -1,50 0,134 26,00 -1,16 0,246 40,00 -0,37 0,710

Esimieheni tukee menetelmän käyt-töä

23,50 -0,44 0,663 7,50 -1,16 0,155 13,50 -1,24 0,214

VESOTE-verkko-koulutuksessa op-pimani tiedot ja tai-dot

25,50 -1,76 0,079 12,00 -1,98 0,048 26,50 -0,42 0,673

Aiempi ruoankäy-tön arviointia kos-keva koulutus

11,00 -2,89 0,004 17,50 -1,69 0,092 37,50 -0,57 0,572

63

Taulukossa 22 on esitetty käyttäjäryhmien väittämäkohtaiset vastaukset D2D-ruokavaliokyselyn

käyttöönottoa edistäneistä tekijöistä. Kaikista vastaajista 90 % oli samaa mieltä väittämän ”Mene-

telmä auttaa tunnistamaan asiakkaan ravitsemusohjauksen tarpeen” kanssa. Suuri osa kaikista vas-

taajista piti vapautta valita käyttämänsä ravitsemusohjausmenetelmät (samaa mieltä 87 %) ja me-

netelmän perustumista tutkittuun tietoon (samaa mieltä 84 %) käyttöönottoa edistäneinä tekijöinä.

Kaikki vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat olivat samaa mieltä useimpien väittämien kanssa.

Vähiten käyttöönottoa oli edistänyt kaikkien käyttäjien mielestä esimiehen tuki menetelmän käy-

tölle (35 %) ja tarve kyseisen D2D-ruokavaliokyselyn kaltaiselle menetelmälle (29 %). Uusista

käyttäjistä ja kokeilijoista 42 % ja käyttö- tai kokeiluaikomusta -ryhmän vastaajista 30 % ei koke-

nut esimiehen tuen edistäneen käyttöönottoa. Työkalun torjujista ja hylkääjistä 60 % oli eri mieltä

väittämän ”Olen tarvinnut D2D-ruokavaliokyselyn kaltaista menetelmää työssäni” kanssa. Kai-

kista vastaajista 36 % ei osannut arvioida väittämää ja käyttö- tai kokeiluaikomusta -ryhmän vas-

taajista 50 % valitsi en osaa sanoa -vaihtoehdon. Työkalun torjujien ja hylkääjien oli vaikeaa arvi-

oida myös lomakkeen saatavuuden vaikutusta käyttöönottoon: 50 % heistä ei osannut sanoa, löy-

tyykö D2D-ruokavaliokyselyä heidän organisaationsa lomakerekisteristä.

Taulukko 22. Vastaajien käsitykset D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa estäneiden tekijöistä käyttäjäryhmittäin.

Väittämä Kokeneet käyttä-jät ja käytön jat-kajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki

n % n % n % %

Olen tarvinnut D2D-ruokavaliokyselyn kaltaista menetelmää työssäni

Samaa mieltä 8 89 2 17 1 10 55 Eri mieltä 1 11 8 66 6 60 29 En osaa sanoa 0 0 2 17 3 30 16 Lomake on saatavissa organisaationi lomakerekisteristä tai tietojärjestel-mistä

Samaa mieltä 3 33 3 25 2 20 26 Eri mieltä 2 22 3 25 3 30 26 En osaa sanoa 4 44 6 50 5 50 48 Menetelmä auttaa tunnistamaan asiak-kaan ravitsemusohjauksen tarpeen

Samaa mieltä 9 100 7 92 8 80 90 Eri mieltä 0 0 0 0 0 0 0 En osaa sanoa 0 0 1 8 2 20 10

(jatkuu)

64

Taulukko 22, jatkuu

Väittämä Kokeneet käyttä-jät ja käytön jat-kajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki

n % n % n % %

Menetelmä toimii asiakastapaamisessa muisti- ja tarkistuslistana

Samaa mieltä 9 100 10 83 5 50 77 Eri mieltä 0 0 2 17 1 10 3 En osaa sanoa 0 0 0 0 4 40 19 Menetelmä perustuu tutkittuun tietoon Samaa mieltä 9 100 10 83 7 70 84 Eri mieltä 0 0 0 0 0 0 0 En osaa sanoa 0 0 2 17 3 30 16 Voin itse päättää, mitä ohjausmenetel-miä käytän

Samaa mieltä 9 100 10 84 8 80 87 Eri mieltä 0 0 1 8 0 0 3 En osaa sanoa 0 0 1 8 2 20 10 Esimieheni tukee menetelmän käyttöä Samaa mieltä 3 33 4 33 2 20 29 Eri mieltä 3 33 5 42 3 30 35 En osaa sanoa 3 33 3 25 5 50 36 VESOTE-verkkokoulutuksessa oppi-mani tiedot ja taidot

Samaa mieltä 9 100 8 66 5 50 71 Eri mieltä 0 0 2 17 1 10 10 En osaa sanoa 0 0 2 17 4 40 19 Aiempi ruoankäytön arviointia kos-keva koulutus

Samaa mieltä 7 18 7 58 4 40 58 Eri mieltä 1 11 4 33 4 40 29 En osaa sanoa 1 11 1 8 2 20 13

5.3.4. D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa estäneet tekijät

Taulukossa 23 on esitetty D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa estäneitä tekijöitä koskevat käyt-

täjäryhmien väliset Kruskal-Wallisin testin tulokset. Taulukossa 24 on esitetty käyttäjäryhmien vä-

listen Mann-Whitneyn U-testin tulokset. Työkalun torjuneet ja hylänneet olivat olleet tilastollisesti

merkitsevästi useammin samaa mieltä väittämästä ”Menetelmän käytöstä ei ole hyötyä työssäni”

verrattuna koneisiin käyttäjiin ja käytön jatkajiin (p = 0,007).

65

Taulukko 23. D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa estäneiden tekijöiden mediaanit ja Kruskal-Wallisin testin tulokset käyttäjäryhmittäin tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käytön jatka-jat

Uudet käyt-täjät ja kokei-lijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kruskal-Wallisin testi

n Md n Md n Md p-arvo N Asiakkaan ruoankäytön arviointi ei kuulu työtehtäviini

9 1,00 12 2,00 8 1,50 0,138 29

Menetelmä ei sovi organisaationi hoi-tokäytäntöihin

9 1,00 12 2,00 7 2,00 0,058 28

Lomake ei ole saatavissa organisaa-tioni lomakerekisteristä tai sähköi-sistä tietojärjestelmistä

7 2,00 7 3,00 5 3,00 0,342 19

Menetelmän käytöstä ei ole hyötyä työssäni

9 1,00 11 2,00 8 2,00 0,011 28

En voi päättää itse, mitä ohjausmene-telmää käytän

9 1,00 11 2,00 8 2,00 0,160 28

Esimieheni ei kannusta minua käyttä-mään menetelmää

8 2,00 9 2,00 6 2,50 0,792 23

Minulta puuttuu asiakkaan ruoan-käytön arviointiin tarvittavia tietoja ja taitoja

9 1,00 12 2,00 8 2,00 0,089 29

Taulukko 24. D2D-ruokavaliokysely käyttöönottoa estäneiden tekijöiden erot käyttäjäryhmittäin Mann-Whitney U-testillä tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttäjät ja käy-tön jatkajat vs. uudet käyttä-jät ja kokeilijat

Kokeneet käyttäjät ja käy-tön jatkajat vs, työkalun tor-jujat ja hylkääjät

Uudet käyttäjät ja kokeilijat vs. työkalun torjujat ja hyl-kääjät

U z p U z p U z p Asiakkaan ruoan-käytön arviointi ei kuulu työtehtäviini

31,50 -1,80 0,072 25,00 -1,26 0,208 41,50 -0,54 0,589

Menetelmä ei sovi organisaationi hoito-käytäntöihin

33,00 -1,63 0,104 12,50 -2,14 0,033 28,00 -1,29 0,197

Lomake ei ole saata-vissa organisaationi lomakerekisteristä tai sähköisistä tieto-järjestelmistä

17,00 -1,01 0,313 9,50 -1,35 0,179 14,00 -0,59 0.556

Menetelmän käy-töstä ei ole hyötyä työssäni

28,00 -2,02 0,043 7,50 -2,72 0,007* 25,00 -1,62 0,105

En voi päättää itse, mitä ohjausmenetel-mää käytän

32,50 -1,50 0,134 19,50 -1,81 0,071 38,00 -0,54 0,591

Esimieheni ei kan-nusta minua käyttä-mään menetelmää

34,00 -0,20 0,840 23,00 -0,14 0,892 20,00 -0,87 0,385

Minulta puuttuu asi-akkaan ruoankäy-tön arviointiin tar-vittavia tietoja ja tai-toja

23,50 -2,30 0,021 25,50 -1,09 0,278 39,00 -0,73 0.465

66

Taulukossa 25 on esitetty käyttäjäryhmien väittämäkohtaiset vastaukset D2D-ruokavaliokyselyn

käyttöönottoa estäneistä tekijöistä. Eniten käyttöönottoa olivat estäneet lomakkeen saatavuuden

ongelmat, esimiehen kannustuksen puute ja puutteet ruoankäytön arviointiin tarvittavissa tiedoissa

ja taidoissa. Kaikista vastaajista 29 % oli samaa mieltä näitä tekijöitä koskeneiden väittämien

kanssa. Erityisesti kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat pitivät esimiehen tuen puutetta käyttöönot-

toa estävänä tekijänä: heistä 44 % oli samaa mieltä väittämän kanssa. Uusista käyttäjistä ja kokei-

lijoista 33 % ja työkalun torjujista ja hylkääjistä 30 % piti lomakkeen puuttumista käyttöönottoa

estäneenä tekijänä. Työkalun torjuneista ja hylänneistä 33 % oli samaa mieltä väittämän ”Menetel-

män käytöstä ei ole hyötyä työssäni” kanssa. Vähiten käyttöönottoa oli estänyt se, ettei asiakkaan

ruoankäytön arviointi kuulu vastaajan työtehtäviin (eri mieltä 81 %), se että vastaaja ei voi itse

valita käyttämiään menetelmiä (eri mieltä 81 %) ja se, ettei vastaaja koe menetelmän käytöstä ole-

van hyötyä työssään (eri mieltä 73 %). Vastaajista 71 % oli eri mieltä väittämän ”Menetelmä ei

sovi organisaationi hoitokäytäntöihin” kanssa.

Kaikista vastaajista 39 % ei osannut vastata D2D-ruokavaliokyselylomakkeen saatavuutta koske-

vaan väittämään. Työkalun torjuneista ja hylänneistä 50 % oli valinnut ei osaa sanoa -vaihtoehdon.

Esimiehen kannustuksen puutteen estävää vaikutusta käyttöönottoon ei osannut arvioida 26 % kai-

kista vastaajista ja 40 % työkalun torjuneista ja hylänneistä vastaajista.

Taulukko 25. Vastaajien käsitykset D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa estäneiden tekijöistä käyttäjäryhmittäin tarkasteltuna.

Väittämä Kokeneet käyttä-jät ja käytön jat-kajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki

n % n % n % %

Asiakkaan ruoankäytön arviointi ei kuulu työtehtäviini

Samaa mieltä 0 0 3 25 1 10 13 Eri mieltä 9 100 9 75 7 70 81 En osaa sanoa 0 0 0 0 2 20 6 Menetelmä ei sovi organisaationi hoito-käytäntöihin

Samaa mieltä 1 11 2 17 3 30 19 Eri mieltä 8 89 10 83 4 40 71 En osaa sanoa 0 0 0 0 3 30 10

(jatkuu)

67

Taulukko 25, jatkuu

Väittämä Kokeneet käyttä-jät ja käytön jat-kajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki

n % n % n % %

Lomaketta ei ole saatavissa organisaa-tioni lomakerekisteristä tai sähköisistä tietojärjestelmistä

Samaa mieltä 2 22 3 33 3 30 29 Eri mieltä 5 56 3 25 2 20 32 En osaa sanoa 2 22 7 42 5 50 39 Menetelmän käytöstä ei ole hyötyä työssäni

Samaa mieltä 1 11 2 17 3 33 20 Eri mieltä 8 89 10 83 4 44 73 En osaa sanoa 0 0 0 0 2 22 7 En voi päättää itse, mitä ohjausmene-telmiä voin käyttää

Samaa mieltä 0 0 1 8 2 20 10 Eri mieltä 9 100 10 84 6 60 80 En osaa sanoa 0 0 1 8 2 20 10 Esimieheni ei kannusta minua käyttä-mään menetelmää

Samaa mieltä 4 44 2 17 3 30 29 Eri mieltä 4 44 7 58 3 30 45 En osaa sanoa 1 11 3 25 4 40 26 Minulta puuttuu asiakkaan ruoankäy-tön arviointiin tarvittavia tietoja ja tai-toja

Samaa mieltä 1 11 6 42 3 30 29 Eri mieltä 8 89 7 58 5 50 64 En osaa sanoa 0 0 0 0 2 20 7

5.3.5. Avoimet vastaukset NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-ruokavalioky-

selyn käyttöönottoon vaikuttaneista tekijöistä

Kolme vastaajaa oli kirjannut NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa estäneen teki-

jän kyselyn sisältämien väittämien lisäksi. Yksi vastaaja kertoi hoitavansa syömishäiriöpotilaita,

joista suurimmalla osalla on vajaaravitsemus, eikä hän siten tarvitse vajaaravitsemusriskiseulaa

työssään. Toinen vastaaja kertoi työskentelevänsä sellaisen potilasryhmän kanssa, jolle menetelmä

ei sovellu. Ja kolmas kertoi, ettei tule vastaanottotilanteessa ajatelleeksi, että työkalua voisi käyttää.

Yksi vastaaja oli maininnut D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa estäneeksi tekijäksi laiskuuden

ottaa käyttöön uusia työmenetelmiä. Kummankaan työkalun käyttöönottoa edistäneitä tekijöitä ei

kyselyn väittämien lisäksi mainittu.

68

6. POHDINTA

6.1. Keskeisten tulosten tarkastelu

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoon vai-

kuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa tarkasteltiin VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneiden

näkemyksiä NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-ruokavaliokyselyn käyttöönottoa edis-

täneistä ja estäneistä tekijöistä. Tutkimuksessa hyödynnettiin kirjallisuudesta tunnistettuja ja luo-

kiteltuja ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa edistäneitä ja estäneitä tekijöitä. Lisäksi tutki-

muksessa selvitettiin verkkokoulutukseen osallistuneiden NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan

ja D2D-ruokavaliokyselyn hyväksymistä UTAUT-mallin (Venkatesh ym. 2003) tekijöiden avulla.

Kirjallisuudesta tunnistetut ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa ja käyttöä edistäneet ja es-

täneet tekijät luokiteltiin kuuteen luokkaan: työkalun ominaisuudet ja käyttö, käyttäjän osaaminen

ja kouluttaminen, käyttäjän asenteet ja sitoutuminen, ravitsemushoidon organisointi, työnjako ja

vastuut sekä organisaatio ja johto. Tutkimukset olivat ilmiölähtöisiä Eglseerin ym. (2018) ja Laurin

ym. (20018) artikkeleita lukuun ottamatta, joissa teoreettisena viitekehyksenä oli KAP-malli.

Useissa tutkimuksissa mahdollisuus lähettää potilaita ravitsemusterapeutin ohjaukseen, ravitse-

mushoitotehtävien selkeä vastuunjako ja johdon tuki olivat tärkeitä seulontatyökalujen käyttöön-

ottoa edistäneitä tekijöitä. Työkalujen käyttöönottoa oli usein puolestaan estänyt tiedon ja osaami-

sen puute ja toisaalta se, että käyttöönottajat luottivat omiin kykyihinsä vajaaravitsemusriskin tun-

nistamisessa, eivätkä kokeneet tarvetta validoidulle seulontatyökalulle. Interventiotutkimuksissa

koulutuksella oli saatu lisättyä seulontatyökalujen käyttöä.

Tämän tutkimuksen taustateoriana oli UTAUT-malli, jossa suorituskykyodotukset, vaivannä-

köodotukset, sosiaaliset vaikutukset ja mahdollistavat olosuhteet vaikuttavat teknologian käyttöai-

komukseen ja käyttöön (Venkatesh ym. 2003). Tässä tutkimuksessa ei tarkasteltu mallin toimi-

vuutta ravitsemusohjaustyökalujen käytön ennustajana, koska kyseessä oli poikkileikkaustutkimus.

UTAUT-mallia hyödynnettiin soveltaen ja tarkasteltiin edellä mainittuja UTAUT-mallin tekijöitä

ja minäpystyvyyttä kolmessa käyttäjäryhmässä: kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat, uudet käyt-

täjät ja kokeilijat ja työkalun torjujat ja hylkääjät.

69

UTAUT-mallin tekijöiden tarkastelussa havaittiin kaksi ryhmien välistä tilastollisesti merkitsevää

eroa. Kokeneet ja uudet D2D-ruokavaliokyselyn käyttäjät kokivat työkalun suorituskykyodotukset

paremmiksi kuin työkalun torjujat ja hylkääjät. Suorituskykyodotukset tarkoittavat sitä, että käyt-

täjä uskoo teknologian auttavan häntä hänen työssään tai että teknologiasta on hänelle hyötyä työstä

suoriutumisessa. Kaikista tekijöistä suorituskykyodotukset ennustaa käyttöaikomusta vahvimmin.

(Venkatesh ym. 2003). Siten tulos oli odotettu ja tukee alkuperäisen mallin perusoletuksia. NRS

2002 -vajaaravitsemusriskiseulan uudet käyttäjät ja kokeilijat puolestaan arvioivat työkalun suori-

tuskyvyn paremmaksi kuin kokeneet käyttäjät ja ne, joilla ei ollut käyttö- tai kokeiluaikomusta.

Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kyselyssä oli UTAUT-mallin väittämien lisäksi kaksi väittä-

mää, jotka koskivat työkalujen suorituskykyä käyttöönottoa edistävinä tekijöinä. Uudet ja kokeneet

käyttäjät pitivät molempien työkalujen kykyä auttaa tunnistamaan asiakkaan ravitsemusohjauksen

tarpeen käyttöönottoa edistäneenä tekijänä useammin kuin työkalun torjuneet ja hylänneet vastaa-

jat. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin kohdalla ero oli molempien ryhmien välillä tilastollisesti

merkitsevä ja D2D-ruokavaliokyselyn kohdalla ero oli tilastollisesti merkitsevä kokeneiden käyt-

täjien ja työkalun torjujien ja hylkääjien välillä.

NRS 2002 -vajaravitsemusriskiseulan kokeneet käyttäjät ja käytön jatkajat pitivät minäpystyvyyt-

tään ja käyttöönottoa mahdollistavia olosuhteita molempia muita ryhmiä parempina, vaikka tilas-

tollisia eroja ei ryhmien välillä havaittukaan. Minäpystyvyys todennäköisesti vahvistuu työkalun

säännöllisen käytön myötä, kun kokemus ja varmuus työkalun käyttäjänä vahvistuvat. Kaikki ky-

selyyn vastanneet olivat käyneet saman verkkokoulutuksen ja saaneet opastusta työkalujen käyt-

töön. Kuitenkin kaikista vastaajista 65 % ja vain 33 % niistä, jotka eivät ottaneet työkalua käyttöön,

arvioivat voivansa käyttää menetelmää, vaikka heillä olisi vain verkkokoulutuksesta saamansa ai-

neisto käytettävissään. D2D-ruokavaliokyselyyn vastanneista näin arvioi 84 % kaikista vastaajista.

Vaikuttaa siltä, että verkkokoulutus ei tarjonnut riittävästi NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan

käyttöönottoon tarvittavaa tietoa eikä tukenut osaamisen kehittymistä, tai tieto hukkui muun verk-

kokoulutuksessa tarjolla olleen tiedon sekaan. Lisäksi NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyt-

töönottoa edistäneitä ja estäneitä tekijöitä koskevat tulokset osoittavat, että vain hieman yli puolet

kaikista vastaajista piti verkkokoulutuksessa oppimaansa käyttöönottoa edistävänä tekijänä ja lähes

puolet piti heiltä puuttuvia vajaaravitsemuksen riskin arviointiin tarvittavia tietoja käyttöönottoa

estäneenä tekijänä. Niistä, jotka eivät aikoneet käyttää tai kokeilla NRS 2002 -vajaaravitsemusris-

70

kiseulaa, vain 11 % piti aiempaa koulutustaan työkalun käyttöönottoa edistäneenä tekijänä. Koke-

mus ja aiemmasta koulutuksessa kartutetut tiedot ja taidot näyttävät siten vaikuttavan käyttöönot-

toon positiivisesti: kokeneet käyttäjät pitivät muita ryhmiä useammin aiempaa vajaaravitsemusris-

kin arviointia koskevaa koulutustaan käyttöönottoa edistäneenä tekijänä. Myös kokeneet D2D-ruo-

kavaliokyselyn käyttäjät arvioivat käyttöönottoa mahdollistaneet olosuhteet muita ryhmiä parem-

miksi.

Valtaosan mielestä molemmat työkalut voisivat olla hyödyllisiä (77 % NRS 2002, 98 % D2D), ne

ovat helppokäyttöisiä (64 % NRS 2002, 74 % D2D), niiden käytön opettelu olisi helppoa (84 %

NRS 2002, 84 % D2D) ja niiden käyttö olisi selkeää ja ymmärrettävää (77 % NRS 2002, 81 %

D2D). Ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa käsitelleissä tutkimuksissa työkalun helppo-

käyttöisyys on tunnistettu käyttöönottoa edistäväksi tekijäksi (muun muassa Chen ym. 2012, Ha-

mirudin ym. 2014). Lisäksi hyvä seulontatyökalu on nopea ja yksinkertainen (Fields & Hand 2015).

Tulos on positiivinen, koska työkalun hyödyllisyys, käytön opettelun helppous ja helppokäyttöi-

syys ovat hyvän työkalun perusominaisuuksia. Siten valtaosa vastaajista piti molempia työkaluja

suorituskyvyltään ja käytön opettelun vaatiman vaivannäön kannalta hyväksyttävinä. Toisaalta

Cooper ym. (2016) totesivat, että seulonnan helppokäyttöisyys ei heidän tutkimuksessaan odote-

tusta poiketen ennustanut käytön lisääntymistä, vaan tärkeämpiä edistäviä tekijöitä olivat organi-

saation johdon ja hoitohenkilökunnan sitoutuminen käytön lisäämiseen. Työkalun yksinkertaisuus

ei automaattisesti johda tehokkaaseen seulontatyökalun käyttöön, vaan hoitajien osaamista työka-

lun käyttäjinä tulee jatkuvasti kehittää (Raja ym. 2008).

Vaikka kyselyyn vastanneet suhtautuivat työkalujen perusominaisuuksiin myönteisesti, lisääntyi

tutkimuksen tulosten mukaan kaikkien muiden verkkokoulutuksessa opetettujen työkalujen ja me-

netelmien käyttö tässä tutkimuksessa tarkasteltujen ravitsemusohjaustyökalujen käyttöä enemmän.

Verkkokoulutuksen sisältämistä menetelmistä ja työkaluista muutosvaihemallia ja motivoivaa

haastattelua voidaan hyödyntää ravitsemusohjauksen lisäksi muussa elintapaohjauksessa eli ne ei-

vät ole yksinomaan ravitsemusohjausmenetelmiä. Ruokatottumusten tarkistuslista oli tässä tutki-

muksessa tarkasteltujen työkalujen lisäksi ainoa tarjolla ollut ravitsemusohjaustyökalu. Se ei kui-

tenkaan ole validoitu ravitsemusohjaustyökalu. Tulos on mielenkiintoinen, koska kyselyyn vastan-

neet pitivät työkalujen perustumista tutkittuun tietoon tärkeänä käyttöönottoa edistäneenä tekijänä:

74 % vastaajista piti työkalun perustumista tutkittuun tietoon käyttöönottoa edistävänä tekijänä

NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönotossa ja 84 % D2D-ruokavaliokyselyn kohdalla.

71

Aikaisemmassa tutkimuksessa ravitsemusohjaustyökalun perustuminen tutkimusnäyttöön on tun-

nistettu käyttöönottoa edistäneeksi tekijäksi (Porter ym. 2009, Eglseer ym. 2018, Laur ym. 2018).

Suomessa terveydenhuoltolaki edellyttää, että terveydenhuollon toiminta perustuu näyttöön ja hy-

viin hoito- ja toimintakäytäntöihin (Terveydenhuoltolaki 2010). Kuitenkaan tässä tutkimuksessa

työkalun perustuminen tutkittuun tietoon ei näytä riittäneen käyttöönoton perusteeksi. VESOTE-

verkkokoulutuksessa syntyi mahdollisesti kilpailutilanne D2D-ruokavaliokyselyn ja ruokatottu-

musten tarkistuslistan välille. Ne, jotka eivät aikoneet käyttää tai kokeilla D2D-ruokavaliokyselyä,

kokivat kokeneisiin käyttäjiin verrattuna tilastollisesti merkitsevästi useammin työkalun hyödyttö-

myyden käyttöönottoa estäneeksi tekijäksi. Voi olla, että ruokatottumusten tarkistuslista vaikutti

osasta koulutukseen osallistuneista D2D-työkalua hyödyllisemmältä ja käyttökelpoisemmalta. Ha-

vaittua eroa voi selittää myös työkalun käyttökokemus: vasta harjaantuneisuus on tuonut esiin,

kuinka D2D-ruokavaliokyselyn käyttö mahdollistaa paremman työstä suoriutumisen.

Ruokatottumusten tarkistuslista otettiin koulutuksen jälkeen useammin käyttöön myös NRS 2002

-vajaaravitsemusriskiseulaan verrattuna. Ruokatottumusten tarkistuslistaa ei kuitenkaan voi käyt-

tää vajaaravitsemuksen riskin seulontaan. Kokeneet ja uudet NRS 2002 -vajaaravitsemusriski-

seulan käyttäjät pitivät tarvetta NRS 2002:n kaltaiselle menetelmälle käyttöönottoa edistäneenä

tekijänä tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin ne, jotka eivät aikoneet kokeilla tai käyttää työ-

kalua. Voi olla, että ne, jotka eivät aikoneet kokeilla tai käyttää työkalua, eivät olleet etsimässä

verkkokoulutuksesta vajaaravitsemusriskin seulontatyökalua, koska eivät sellaista mielestään tar-

vinneet. Lisäksi verkkokoulutus tarjosi heille uuden, lyhyehkön ja helppokäyttöisen työkalun ruo-

katottumusten tarkistuslistasta, joka myös sopi heidän työnsä senhetkiseen sisältöön. Siten myös

NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja ruokatottumusten tarkistuslistan välille saattoi syntyä

verkkokoulutuksen sisällä kilpailutilanne, joka suosi vähemmän vaivaa ja innovatiivisuutta vaati-

vaa menetelmää.

Porter (2009) ja Raja (2008) tutkimusryhmineen totesivat vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönot-

toa koskeneissa tutkimuksissaan hoitajien kokeman työkalun tarpeettomuuden estäneen työkalun

käyttöönottoa. On myös havaittu, että ovat hoitajat voineet pitää muita työtehtäviään vajaaravitse-

musriskiseulan käyttöä tärkeämpinä tai ajatella vielä koulutuksen jälkeenkin, että vajaaravitsemuk-

sen tai sen riskin voi tunnistaa luotettavasti ilman validoitua seulontatyökalua (Porter ym. 2009,

Raja ym. 2008). Tässä tutkimuksessa työkalun tarve ole edistänyt molempien työkalujen käyttöön-

72

ottoa tilastollisesti merkitsevästi enemmän kokeneilla ja uusilla käyttäjillä verrattuna työkalun tor-

juneisiin ja hylänneisiin. Lisäksi D2D-ruokavaliokyselyn kohdalla työkalun torjuneet ja hylänneet

kokivat työkalun hyödyttömyyden käyttöönottoa estäneeksi tekijäksi kokeneita käyttäjiä tilastolli-

sesti merkitsevästi useammin. Vastaajista 46 % piti asiakkaan vajaaravitsemuksen arvioinnin kuu-

lumattomuutta omiin työtehtäviin NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin käyttöönottoa estäneenä teki-

jänä. Tulokset herättävät kysymyksen siitä, kuinka hyvin ne kyselyyn vastaajat, jotka eivät aikoneet

kokeilla tai käyttää työkaluja, tunnistivat tarvitsevansa työstään hyvin suoriutumiseen näitä työka-

luja ja etenkin vajaaravitsemusriskiseulaa. Lisäksi avoimeksi jää kysymys, kuinka hyvin heidän

työskentelyorganisaatiossaan ravitsemushoidon ja -ohjauksen yhteiset tavoitteet on ylipäätään

määritelty. Kuitenkin kaikista vastaajista 72 % ottaa ravitsemusasiat puheeksi päivittäin tai lähes

päivittäin asiakkaidensa kanssa, 62 % vastanneista oli terveydenhoitajia, työterveyshoitajia tai sai-

raanhoitajia ja vain 35 % työskenteli erikoissairaanhoidossa. Vajaaravitsemusriskin tunnistaminen

ja vajaaravitsemuksen ehkäisy ja hoito ovat keskeisiä ravitsemushoidon osa-alueita ja seulan käyttö

on määritetty erityisesti hoitajien tehtäväksi (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2010). Validoidun

vajaaravitsemusriskiseulan käyttö mahdollistaa vajaaravitsemusriskipotilaiden tehokkaan tunnis-

tamisen ja diagnosoinnin (Cederholm ym. 2015). Lisäksi tiedetään, että vajaaravitsemuksen eh-

käisy on halvempaa ja helpompaa kuin sen hoito (Alanne ym. 2019) Vajaaravitsemusriskissä ole-

vien tunnistaminen tulisi tapahtua suurelta osin jo ennen sairaalahoitojaksoa, ja NRS 2002 ja muut

vajaaravitsemusriskiseulat on tarkoitettu erikoissairaanhoidon osastohoitoa laajempaan käyttöön.

Tutkimuskirjallisuudessa on tunnistettu useita organisaatioon, työyhteisöön ja johtamiseen liittyviä

estäviä ja mahdollistavia tekijöitä, joista osaa tarkasteltiin myös tässä tutkimuksessa. Käyttöönot-

toa estäväksi tekijäksi on tunnistettu hoitajien autonomian puute työnsä suunnittelussa ja seulonnan

pakollisuus (Chapman ym. 2014). Tässä tutkimuksessa vain 13 % vastaajista piti ravitsemusoh-

jaustyökalujen valinnanvapauden puuttumista NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönot-

toa estäneenä tekijänä ja D2D-ruokavaliokyselyn osalta näin koki 10 % vastaajista. Vastaajista 30

prosentin mielestä NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käyttöönottoa oli estänyt se, etteivät he

tienneet, kuinka edetä potilaan hoidossa sitä käytettyään. On todettu, että työnjaon selkeys ja mah-

dollisuus lähettää potilas tarvittaessa ravitsemusterapeutille tukee vajaaravitsemusriskin seulonta-

työkalun käyttöä (Eglseer ym. 2018, Leistra ym. 2014, Chen ym. 2012). Tulosten perusteella ra-

vitsemushoidon hoitoketju ja työnjako eivät ole vastaajille kaikissa tilanteissa täysin selviä. Voi

73

myös olla, että ravitsemushoidon vastuita ei ole tutkimukseen osallistuneiden organisaatioissa sel-

keästi määritetty. Lomakkeen saatavuus oli NRS 2002:n käyttöönottoa edistävänä tekijänä tilastol-

lisesti merkitsevästi vahvempi kokeneilla ja uusilla käyttäjillä kuin työkalun torjuneilla ja hylän-

neillä. Vastaajista 48 % koki puutteita D2D-ruokavaliokyselyn käyttöön tarvittavissa välttämättö-

missä resursseissa (kuten aika, lomake, tuki) ja 42 % koki näin NRS 2002 -vajaaravitsemusriski-

seulan kohdalla. Kaikilla vastaajilla ei myöskään ollut saatavilla tukea menetelmän käyttöön: 29 %

vastaajista ei tiennyt henkilöä, jonka puoleen kääntyä, jos vastaajalla olisi vaikeuksia käyttää D2D-

ruokavaliokyselyä. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan käytön ongelmissa 39 % ei tiennyt hen-

kilöä, jolta pyytä apua.

Tähän tutkimukseen vastanneilla oli usein vaikeuksia arvioida organisaatioon, työyhteisöön ja joh-

tamiseen liittyvien tekijöiden vaikutusta käyttöönottoon. Esimiehen tuki on tunnistettu vajaaravit-

semusriskiseulan käyttöönottoa edistäväksi tekijäksi (Porter ym. 2009). Tämän tutkimuksen tulos-

ten perusteella esimiehen kannustuksen merkityksen arviointi koettiin melko vaikeaksi: kolmannes

vastaajista ei osannut arvioida esimiehen kannustuksen edistävää vaikutusta kummankaan työkalun

kohdalla. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin osalta 42 % ja D2D-ruokavaliokyselyn osalta 48 %

vastaajista ei osannut arvioida lomakkeen saatavuuden käyttöönottoa edistävää vaikutusta. Neljän-

nes vastaajista ei osannut arvioida verkkokoulutuksessa oppimiensa tietojen ja taitojen NRS 2002:n

käyttöönottoa edistänyttä vaikutusta ja D2D:n kohdalla näin arvioi hieman alle viidennes. Kaikista

vastaajista 30 % ei osannut sanoa, onko heidän aikaisempi vajaaravitsemuksen arviointia koskeva

koulutuksensa edistänyt NRS 2002:n käyttöönottoa.

Työyhteisön tukea, kannustusta ja organisaation tarjoamia resursseja koskevien tulosten perus-

teella näyttää siltä, että vastaajien VESOTE-verkkokoulutuksessa oppimat asiat ovat jääneet irral-

lisiksi heidän lähityöyhteisöstään ja työskentelyorganisaationsa ravitsemushoidon ja -ohjauksen

kehittämisestä. Vastaajat ovat tulosten perusteella ravitsemushoito- ja ohjaustyössään autonomisia

ja itsenäisiä, mutta samanaikaisesti erillisiä, irrallisia ja jopa yksinäisiä uuden tiedon omaksujia ja

tulkitsijoita ja ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottajia ja käyttäjiä. Monet vastaajista eivät tien-

neet, kuinka heidän esimiehensä suhtautui tutkimuskohteena olleisiin työkaluihin ja niiden käyt-

töön. Monet vastaajista eivät tienneet tai olleet selvittäneet, olivatko työkalut saatavilla organisaa-

tion lomakerekisterissä. Verkkokoulutus vaikuttaa jääneen tietoisuuden lisäämisen tasolle tiedon

syvällisemmän käytäntöön soveltamisen ja työyhteisön ravitsemushoitokäytäntöjen kehittämisen

sijaan. Verkkokoulutuksessa tarjolla ollut tieto ei muuntunut organisaatioiden osaamispääomaksi

74

(Otala 2008), eikä tutkimuskohteena olleiden ravitsemusohjaustyökalujen sisältämä potentiaali

realisoitunut VESOTE-hankkeessa laajamittaisesti ravitsemushoidon sisältöä muuttaneiksi tekno-

logisiksi palveluinnovaatioiksi.

VESOTE-verkkokoulutuksessa vaikuttaa vallinneen verkko-oppimiseen liitetty nykyaikainen op-

pimiskäsitys, joka korostaa opiskelijan omaa aktiivisuutta (Matikaisen ja Mannisen 2001). VE-

SOTE-ravitsemushankkeen yhtenä tavoitteena oli NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulan ja D2D-

ruokavaliokyselyn käyttöönoton edistäminen (Pölönen 2019). Hanke ei kuitenkaan ollut varsinai-

nen käyttöönottohanke, jossa verkkokoulutukseen osallistuneiden työskentelyorganisaatiot olisivat

panostaneet suunniteltuun ja hallittuun työkalujen käyttöönottoon. Tämä selittänee osittain vä-

häistä työkalujen uusien käyttäjien määrää. Lisäksi ravitsemus oli yksi kolmesta opetetusta aihe-

alueesta isossa verkkokoulutuskokonaisuudessa ja ravitsemusohjaustyökalut olivat yksi osa ravit-

semuskokonaisuutta. Siten verkkokoulutukseen osallistuneille oli tarjolla paljon muutakin kuin ra-

vitsemusaiheista tietoa, ja ravitsemusohjaustyökalut ovat voineet hukkua suureen tiedon määrään.

Tutkimuksen perusteella VESOTE-hankkeessa työkalujen käyttöönoton näkökulma oli yksilö-,

ammattilais- ja tietokeskeinen ja osaamis-, asiakas- ja yhteisönäkökulmat jäivät hankkeessa puo-

lestaan heikoiksi. Jää epäselväksi, tiesivätkö verkkokoulutukseen osallistuneet heille osoitetusta

itsenäisen käyttöönottajan roolista, ja oliko tätä roolia laajemmin hankkeen valmistelussa ja oh-

jauksessa pohdittu. Verkkokoulutusten on todettu olevan yhtä vaikuttavia opiskelijoiden tietojen

lisäämisessä perinteisiin oppimistapoihin verrattuna (Lahti ym. 2014). Kuitenkin tiedetään myös,

että koulutuksissa opitut tiedot unohtuvat ajan mittaan ainakin osittain (Beeckman ym. 2008), eikä

VESOTE-verkkokoulutus ole oletettavasti tästä poikkeus. VESOTE-hankkeen pitkäaikaiset osal-

listujien ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa lisäävät vaikutukset jäänevätkin pieniksi, kuten

tämän tutkimuksen tulokset ovat osoittaneet. Uusien teknologioiden käyttöönotossa organisaation

ja johtamisen rooli on keskeinen: uudistava johtaminen innostaa työntekijää ja tukee hänen moti-

vaatiotaan käyttää uutta teknologiaa ja auttaa samalla luopumaan vanhan teknologian käytöstä ja

siihen liittyvistä toimintamalleista (Otala 2008, Venkatesh ym. 2016). VESOTE-hankkeessa mu-

kana olleissa organisaatioissa on ollut mahdollisuus hyödyntää verkkokoulutukseen osallistunei-

den työntekijöiden innostus ja kehittymisen halu. Verkkokoulutukseen osallistuneet ravitsemus-

työkalut käyttöönsä hyväksyneet työntekijät olisi voitu valjastaa työyhteisössään työkalujen käytön

puolestapuhujiksi ja edistäjiksi ja näin tukea työkalujen käyttöönottoa organisaatioissa verkkokou-

lutukseen osallistuneita laajemmin (Greenhalgh ym. 2004, Bailey 2006).

75

6.2. Tutkimuksen luotettavuuden ja validiuden tarkastelu

Tutkimuksen reliaabelius ja validius muodostavat yhdessä tutkimuksen kokonaisluotettavuuden.

Tehdyn tutkimuksen kokonaisluotettavuus on hyvä, kun otos edustaa perusjoukkoa ja mittaami-

sessa on mahdollisimman vähän satunnaisvirheitä eli tutkimus antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia

(Hirsjärvi ym. 2004, 213, Vilkka 2007, 152). Mittarin validius tarkoittaa sen kykyä mitata sitä, mitä

oli tarkoitus mitata eli mittaustulos ei sisällä samanlaisena toistuvaa systemaattista virhettä (Alkula

ym. 1995, 89; Hirsjärvi ym. 2004, 213). Toisin sanoen validius tarkoittaa sitä, miten tutkija on

onnistunut muuntamaan teoreettiset käsitteet arkikielen tason kyselylomakkeen kysymyksiksi

(Vilkka 2007, 150). Tämän tutkimuksen kokonaisluotettavuus pyrittiin varmistamaan noudatta-

malla tieteelliselle tutkimukselle asetettuja vaatimuksia (Vilkka 2007, 154), kuten määrittämällä

tutkimuskohde tarkasti, käyttämällä teorioita ja teoreettisia käsitteitä, mittaamaan sitä mitä oli tar-

koitus mitata, valitsemalla kohderyhmään soveltuva otantamenetelmä ja aineiston keräämisen tapa,

varmistamalla tutkittavien anonyymisyys ja tietosuoja sekä varmistamalla tulosten toistettavuus ja

tarkkuus.

Tutkimusaiheen valinta oli perusteltu, koska aihetta ei ole tiettävästi Suomessa aikaisemmin tut-

kittu. Verrattuna aikaisempiin ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottotutkimuksiin tämän tutki-

muksen vahvuutena on UTAUT-mallin hyödyntäminen (Vekantesh ym. 2003), joka on vakiintunut

teoreettinen malli teknologian hyväksymisen tutkimuksessa etenkin tietojärjestelmätutkimuksen

alueella. Tutkimuksen perusjoukko valittiin tutkimuksen tavoitteeseen nähden perustellusti. Perus-

joukon valintaan vaikutti sen saavutettavuus kansallisen kehittämishankkeen avulla.

Tutkimuksen otoksen määrittämisen lähtökohtana oli sen edustavuus perusjoukkoon nähden ry-

väsotannan periaatteiden mukaisesti. Otoksen määrittämisen lähtökohtana oli tutkittavien työsken-

telyorganisaatioiden samankaltaisuus koon ja hankealueen kohderyhmien osalta. Tutkimuksen ai-

neiston edustavuuden arviointia hankaloittaa perusjoukkoa kuvaavien taustatietojen puutteellisuus.

Parhaiten perusjoukkoa kuvaavat VESOTE-hankkeen loppuraportissa (Kivimäki ym. 2019) esite-

tyt verkkokoulutukseen osallistuneiden taustatiedot. Kun verrataan tähän tutkimukseen vastannei-

den taustatietoja kaikkiin VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneiden taustatietoihin, huoma-

taan yhtäläisyyksiä ja eroja. Tämän tutkimuksen aineistossa miehiä oli enemmän: tässä tutkimuk-

sessa 13 % ja koko VESOTE-hankkeessa 7 %. Ikäryhmät vastannevat tässä tutkimuksessa melko

76

hyvin VESOTE-hankkeen osallistujia, mutta vertailua vaikeuttaa erilainen ikäryhmäjaottelu. Am-

mattiryhmistä tässä tutkimuksessa korostuivat sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja työterveyshoi-

tajat, joita molempia oli vastaajista 31 % (VESOTE-hankkeessa 22%). Nämä ammattiryhmät olivat

tärkeimpiä tässä tutkimuksessa tarkasteltujen ravitsemusohjaustyökalujen potentiaalisia käyttöön-

ottajia. Kaikki tähän tutkimukseen osallistuneista toimivat julkisella toimintakentällä, kun VE-

SOTE-hankkeessa julkiseen toimintakenttään kuului 83 % osallistuneista. On tärkeää huomioida,

että tämä tutkimus kohdistui ravitsemusohjausta työnään tekeviin verkkokoulutukseen osallistu-

neisiin. Verkkokoulutukseen osallistui myös työntekijöitä, joiden työhön ei kuulu ravitsemusoh-

jaus. Tämä tutkimus tavoitti hyvin ne ammattiryhmät, joiden työtehtäviin kuuluu ravitsemusohjaus.

Voidaan sanoa, että tämän tutkimuksen aineisto edusti hyvin VESOTE-verkkokoulutukseen osal-

listuneiden perusjoukkoa ja ylipäätään ravitsemusohjausta työnään tekeviä sosiaali- ja terveyden-

huollon ammattilaisia.

Otoksen koko oli kohtuullinen, mutta tutkimustulosten yleistettävyyttä heikentää vastaajien pieni

määrä (N = 32). Vähäiseen vastausten määrään on voinut vaikuttaa se, että kyselyyn vastaaminen

ei ollut pakollista verkkokoulutukseen osallistuneille. Koko VESOTE-hankkeesta toteutettiin kai-

kille osallistujille pakollinen arviointikysely ennen verkkokoulutusta ja sen jälkeen. Osa verkko-

koulutukseen osallistuneista on voinut pitää yhteen kyselyyn vastaamista riittävänä. Lisäksi sosi-

aali- ja terveydenhuollon ammattilaiset saavat vastatakseen paljon erilaisia kyselyitä, mikä on voi-

nut myös vähentää kiinnostusta ja mahdollisuutta löytää aikaa kyselyyn vastaamiseen. Tutkimuk-

seen ovat voineet vastata useammin sellaiset henkilöt, jotka ovat erityisen kiinnostuneita aiheesta

tai aiheeseen erityisen negatiivisesti suhtautuvat. Nämä tekijät heikentävät tutkimuksen ulkoista

validiteettia.

Kyselylomakkeen käyttö tiedonkeruumenetelmänä oli perusteltu, koska aiheesta oli jo tieteellisiä

laadullisia ja määrällisiä tutkimuksia sekä luotettavaksi todettu mittari teknologian hyväksymisen

tutkimiseen (luku 4.5). Teknologian hyväksymistä kuvaavien summamuuttujien sisältöä täytyi kui-

tenkin tässä tutkimuksessa muuttaa, jotta mittarin reliabiliteetti olisi ollut Cronbachin alpha -arvolla

mitattuna mahdollisimman hyvä (luku 4.5). Lisäksi osaa väittämistä muutettiin paremmin suoma-

laiseen terveydenhuoltojärjestelmään ja ravitsemusohjauskontekstiin sopiviksi. Siten tutkimuksen

heikkoutena on, että sen tulokset eivät ole sellaisinaan verrattavissa muihin UTAUT-mallia käyt-

täneisiin tutkimuksiin. Tutkijasta riippumattomista syistä tutkimusasetelmaa ei voitu suunnitella

77

siten, että olisi voitu tutkia UTAUT-mallin vaikutuksia ravitsemusohjaustyökalujen hyväksymi-

seen seurantatutkimuksena. Tutkimuksessa ei myöskään voitu mitata ravitsemusohjaustyökalujen

todellista ja objektiivista käyttöä, vaan käytössä oli vastaajien raportoimaa käyttötietoa. On mah-

dollista, että vastaajat eivät vastaushetkellä muistaneet asioita oikein tai halusivat kaunistella tai

vääristellä vastauksiaan. Tämä mahdollisuus heikentää tutkimustulosten luotettavuutta.

Tämän tutkimuksen kyselylomakkeeseen laadittujen ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa

edistäneitä ja estäneitä tekijöitä koskeneiden väittämien kehittämisessä hyödynnettiin pitkään ra-

vitsemushoidon ja -ohjauksen parissa työskennelleiden ravitsemusterapeuttien näkemyksiä. Kyse-

lylomakkeen testasi neljä henkilöä. Tällä pyrittiin varmistamaan käsitteiden operationalisoinnin

onnistuminen eli kääntäminen arkikielisiksi, ymmärrettäviksi väittämiksi (Vilkka 2007, 44). Kään-

täminen pyrittiin kuvaamaan raportissa tarkasti. Kysymykset laadittiin tutkimusaiheeseen ja tutki-

muskysymyksiin sopiviksi. Kyselyyn ei sisällytetty epäoleellisia kysymyksiä. Kysymykset olivat

selkeitä ja ymmärrettäviä. Näin pyrittiin estämään epäselvistä kysymyksistä johtuvien systemaat-

tisten virheiden syntyminen. Tutkimuksen kysely oli osa laajempaa VESOTE-ravitsemushankkeen

arviointikyselyä. Vaikka kyselyn laadinnassa pyrittiin napakkuuteen, koettiin se mahdollisesti pit-

käksi. Tämä saattoi osaltaan pienentää vastausprosenttia ja heikentää vastausten tarkkuutta ja tois-

tettavuutta. Nämä seikat ovat puolestaan voineet heikentää tutkimuksen validiteettia.

Kyselyyn vastanneet valitsivat en osaa sanoa -vaihtoehdon useisiin UTAUT-mallin ja käyttöönot-

toa edistäneitä ja estäviä tekijöitä kuvaaviin väittämiin. Vastaajilla oli mahdollisuus lisätä ja arvi-

oida kyselyn sisältämien väittämien lisäksi itse muotoilemiaan edistäviä ja estäviä tekijöitä. Kui-

tenkin vain muutama vastaaja toimi näin, eikä niistä ilmennyt yhden henkilön mainitseman lais-

kuuden lisäksi uusia teemoja. Yksikään vastaaja ei esimerkiksi maininnut ajan puutetta tai suurta

työmäärää käyttöönottoa estävinä tekijänä, vaikka nämä olivat useissa muissa vajaaravitsemusris-

kiseulojen käyttöönottoa tarkastelleissa tutkimuksissa tunnistettu estäviksi tekijöiksi (Leistra ym.

2014, Kennelly ym. 2010, Porter ym. 2009, Raja ym. 2008, Lindorff-Larsen ym. 2007). Voi myös

olla, että työkalujen ja teknologioiden käyttöönotto oli aiheena vastaajille vieras, mikä vaikeutti

vaikuttavien tekijöiden ilmaisemista. Käyttöönottoa käsitelleiden kysymysten sijoittuminen kyse-

lyn loppuun saattoi vähentää motivaatiota panostaa kyselyyn vastaamiseen.

Syynä en osaa sanoa -vastausten suureen määrään on voinut olla, että vastaajat eivät ymmärtäneet

väittämiä tai niiden asiayhteyttä. Jos näin oli, olisi kyselylomakkeessa pitänyt kertoa aihealueesta

78

enemmän. Voi olla, että käsitteiden muuntaminen ja kääntäminen väittämiksi ei täysin onnistunut.

Käsitteiden syvällisemmällä määrittelyllä olisi mahdollisesti voitu parantaa tutkimuksen validiteet-

tia. Voi myös olla, että aihe oli osalle vastaajista uusi ja työpäivän aikana käytössä ollut vastausaika

ei mahdollistanut väittämien tarkempaa pohtimista ja niihin syventymistä. Kyselyn laatimisessa

noudatetusta tarkkuudesta ja huolellisuudesta huolimatta kyselyn lisätestaus olisi voinut lisätä sen

validiteettia.

Tutkimukselle hankittiin asianmukaiset tutkimusluvat ja tutkittavia informoitiin heidän oikeuksis-

taan ja tutkimusaineiston säilyttämisen ja käsittelyn ehdoista. Tutkimusaineisto säilytettiin huolel-

lisesti sähköisessä muodossa vain tutkijan tiedossa olleella salasanalla suojattuna. Tietojen syöttä-

minen analyysiohjelmaan tehtiin huolellisesti ja aineisto tarkastettiin virheiden varalta. Tutkimus-

aineiston analysoinnissa ja tulosten raportoinnissa noudatettiin huolellisuutta ja rehellisyyttä. Tut-

kija työskenteli tutkimuksen teon aikana yhdessä niistä organisaatioista, joista aineisto kerättiin.

Tutkija on ollut aineiston analyysissa ja tulosten raportoinnissa puolueeton. Tutkimusaineisto hä-

vitettiin sovitusti tutkimuksen valmistuttua. Tutkimuksen raportoinnissa on pyritty mahdollista-

maan tutkimuksen toistettavuus ja tutkimusraportti on julkaisunsa jälkeen julkisesti luettavissa ja

sen tuloksia tullaan pyydettäessä esittämään laajemmalle yleisölle. Tutkimus onnistui tuottamaan

uutta tietoa ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoon vaikuttavista tekijöistä verkko-opetuskon-

tekstissa.

79

7. JOHTOPÄÄTÖKSET

Ravitsemushoidon ja -ohjauksen työkalujen käyttöönottoa edistävät ja estävät kirjallisuuden perus-

teella työkaluihin liitetyt ominaisuudet, käyttäjän tiedot, taidot, asenteet, sitoutuminen ja koulutus,

ravitsemushoidon organisointi, työnjako ja vastuut sekä johtaminen. Tutkimuksessa tarkastellut

ravitsemusohjaustyökalut, NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseula ja D2D-ruokavaliokysely, koet-

tiin hyödyllisiksi, helppokäyttöisiksi, selkeiksi, ymmärrettäviksi ja niiden opettelu koettiin hel-

poksi. Tärkeänä käyttöönottoa edistävänä tekijänä pidettiin työkalujen perustumista tutkimusnäyt-

töön. D2D-ruokavaliokyselyn suorituskykyodotukset olivat yhteydessä työkalun käyttöön ja käyt-

töaikomukseen. Tulos tukee UTAUT-mallia. Molempien työkalujen käyttöönottoa edisti käyttöön-

ottajan kokemus työkalun tarpeesta ja hyödyllisyydestä. Kokeneiden työkalun käyttäjien aiempi

koulutus vajaaravitsemusriskin tunnistamisesta ja ruoankäytön arvioinnista tuki työkalujen käyt-

töönottoa. Työkalujen käyttöönottoa esti kokemus ravitsemusohjaustyökalujen tarpeettomuudesta.

Tutkimustulosten perusteella VESOTE-hankkeen verkkokoulutus, jossa ravitsemus ja ravitsemus-

ohjaustyökalut olivat vain yksi monista opetetuista aiheista, ei juurikaan onnistunut edistämään

tutkimuskohteena olleiden ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönottoa. Terveydenhuollon ammat-

tilaisten kiinnostuksen varassa toteutettu ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönotto ei ole tehokas

tapa lisätä työkalujen käyttöä. Innovatiivinen ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönotto ja ravitse-

mushoitopalveluiden kehittäminen edellyttää tieto-, yksilö- ja ammattilaiskeskeisyyden lisäksi

osaamis-, yhteisö- ja asiakasnäkökulman hyödyntämistä.

Tämän tutkimuksen kontekstina oli verkkokoulutus, jossa ravitsemus oli yksi kolmesta koulutuk-

sen aiheista. Ravitsemushoito- ja ohjaustyökalujen hyväksymistä tulisi tutkia tulevaisuudessa

suunnitelluissa ja hallituissa käyttöönottohankkeissa, joissa verkkokoulutusta hyödynnetään koh-

dennetusti käyttöönoton tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä tutkimus oli poikkileikkaustutkimus,

ja tarvitaankin lisää UTAUT-mallia hyödyntäviä ravitsemusohjaustyökalujen hyväksymistä tarkas-

televia seurantatutkimuksia. Lisäksi tarvitaan laadullista tutkimusta ravitsemusohjaustyökalujen

käyttöönottoon vaikuttavista tekijöistä suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tarvitaan

myös tutkimuksia, jotka tarkastelevat ravitsemusohjaustyökalujen hyväksymisen lisäksi työkalujen

käyttöönoton ja leviämisen systeemistä, monitoimijaista ja ajallista luonnetta erilaisia teoreettisia

viitekehyksiä hyödyntäen. Ravitsemushoito- ja ohjaus on moniammatillista työtä. Tulevaisuudessa

tulisikin tutkia eri ammattiryhmien, esimiesten ja johdon merkitystä ravitsemusohjaustyökalujen

80

käyttöönotossa ja käytön jatkuvuuden turvaamisessa. Ravitsemusterapeuttien rooli ravitsemusoh-

jauksen ja -hoidon kehittäjinä ja ravitsemusohjaustyökalujen käyttöönoton mahdollistajina on kes-

keinen. Ravitsemusterapeuttien erilaisia rooleja ja toimijuutta ravitsemushoidon innovaatioiden

edistäjinä, puolestapuhujina ja portinvartijoina tulisi tutkia lisää. Tarvitaan lisää tutkimustietoa,

jota voidaan hyödyntää ravitsemushoidon ja ohjauksen työkalujen käyttöönoton suunnittelussa ja

toteutuksessa.

81

LÄHTEET

Ahmadi M, Mehrabi N, Sheikhtaheri A, Sadeghi M. Acceptability of Picture Archiving and Com-

munication System (PACS) Among Hospital Healthcare Personnel Based on a Unified Theory of

Acceptance and Use of Technology. Electronic Physician 2017;9:5325-5330.

Ajzen I. The theory of planned behavior. Organizational Behavior and Human Decision Processes

1987;50:179-211.

Alanne S, Siljamäki-Ojansuu U & Saarnio J. Vajaaravitsemuksen kustannukset. Suomen lääkäri-

lehti 2019;20:1278-1281.

Alkula T, Pöntinen S, Ylöstalo P. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. Porvoo: WSOY

1995.

Alamäki A, Luukkonen J. eLearning: osaamisen kehittämisen digitaaliset keinot: strategia, sisäl-

löntuotanto, teknologia ja käyttöönotto. Helsinki: Edita 2002.

Ammenwerth, Elske Technology Acceptance Models in Health Informatics: TAM and UTAUT.

Studies in health technology and informatics 2019;263:64-71.

Bailey R. Implementing nutrition screening. Nursing Management 2006;13:20-24.

Bandura A. Social foundations of thought and action: a social cognitive theory. Englewood Cliffs,

NJ: Prentice-Hall 1986.

Barker L, Gout BS, Crowe TC. Hospital malnutrition: prevalence, identification and impact on

patients and the healthcare system. International Journal of Environmental Research in Public

Health 2011;8:514-527.

Beck AM, Balkna UM, Hasunen K, Jone L, Keller U, Cmelchior J, Mikkelsen K, Schauder P,

Sivonen L, Zinck O, Òien H, Ovesen IE. Food and nutritional care in hospitals: how to prevent

undernutrition: report and guidelines from the Council of Europe. Clinical Nutrition 2001;20:455-

460.

82

Beeckman D, Schoonhoven L, Boucqué H, Van Maele G, Defloor T. Pressure ulcers: e-learning to

improve classification by nurses and nursing students. Journal of Clinical Nursing 2008;17:1697-

1707.

Bennani AE, Oumlin R. IT Acceptance by Nurses in Morocco: Application of a Modified Unified

Theory of Acceptance and Use of Technology. IBIMA Business Review 2014;2014:1-10.

Burgelman RA, Christensen CM, Wheelwright SC. Strategic Management of Technology and In-

novation 4. ed. Boston: McGraw-Hill 2004.

Bloom, B. S. (ed.). Taxonomy of Educational Objectives. Vol. 1: Cognitive Domain. New York:

McKay, 1956.

Carlfjord S, Andersson A, Bendtsen P, Nilsen P, Lindberg M. Applying the RE-AIM framework

to evaluate two implementation strategies used to introduce a tool for lifestyle intervention in Swe-

dish primary health care. Health Promotion International 2012;27:167-176

Cederholm T, Bosaeus I, Barazzoni R,Bauer J, Van Gossum A, Klek S, Muscaritoli M, Nyulasi I,

Ockenga J, Schneider SM, de van Der Schueren MAE, Singer P. Diagnostic Criteria for Malnutri-

tion – An ESPEN Consensus Statement. Clinical Nutrition 2015;34:335-340.

Cederholm T, Barazzoni R, Austin P, Ballmer P, Biolo G, Bischoff SC, Compher C, Correia I,

Higashiguchi T, Holst M, Jensen GL, Malone A, Muscaritoli M, Nyulasi I, Pirlich M, Rothenberg

E, Schindler K, Schneider SM, de van der Schueren MA, Sieber C, Valentini L, Yu JC, Van Gos-

sum A, Singer P. ESPEN guidelines on definitions and terminology of clinical nutrition. Clinical

Nutrition 2017; 36:49-64.

Chapman C, Barker M, Lawrence W. Improving nutritional care: innovation and good practice.

Journal of Advanced Nursing 2014;71:881-894.

Chaudoir SR, Dugan AG, Colin HI Barr. Measuring factors affecting implementation of health

innovations: a systematic review of structural, organizational, provider, patient, and innovation

level measures. Implementation Science 2013;8:1-20.

83

Chen X, Ang E, Nasir N B. Nutritional screening among patients with cancer in an acute care

hospital: a best practice implementation project. International Journal of Evidence-Based

Healthcare 2012;10:377-381.

Cohen J, Bancilhon JM, Jones M. South African Physicians’ Acceptance of e-Prescribing Tech-

nology: An Empirical Test of a Modified UTAUT Model. South African Computer Journal

2013;50:43-54.

Cooper PL, Raja R, Golder J, Stewart AJ, Shaikh RF, Apostolides M, Savva J, Sequeira J L, Silvers

M A. Implementation of nutrition risk screening using the Malnutrition Universal Screening Tool

across a large metropolitan health service Journal of Human Nutrition and Dietetics 2016; 29:697-

703.

Cottrell S, Donaldson JH. Exploring the opinions of registered nurses working in a clinical trans-

fusion environment on the contribution of e-learning to personal learning and clinical practice:

results of a small scale educational research study. Nurse Education Practice 2013;13:221-227.

Daft RL, Becker SW. Innovation in organizations. New York: Elsevier 1978.

Damanpour F. Innovation type, radicalness, and the adoption process. Communication Research

1988;15:545-567.

Davis FD, Bagozzi RP, Warshaw PR. Extrinsic and Intrinsic Motivation to Use Computers in the

Workplace. Journal of Applied Social Psychology 1992; 22;1111-1132.

Davis FD. Perceived usefulness, perceived ease of use, and user acceptance of information tech-

nology. MIS Quarterly 1989;13:319-340.

de Ruijter D, Candel M, Smit ES, de Vries H, Hoving C. The effectiveness of a computer-tailored

e-learning program for practice nurses to improve their adherence to smoking cessation counseling

guidelines: randomized controlled trial. Journal of Medical Internet Research 2018; 22:193.

84

de Ruijter D, Hoving C, Evers S, Hudales R, de Vries H, Smit E. An economic evaluation of a

computer-tailored e-learning program to promote smoking cessation counseling guideline adher-

ence among practice nurses. Patient Education and Counseling 2019;102:1802-1811.

de Vries H, Bekkers V & Tummers L. Innovation in the Public Sector: a Systematic Review and

Future Research Agenda. Public Administration 2016;94:146-166.

Dewar RD, Dutton JE. The Adoption of Radical and Incremental Innovations: An Empirical Anal-

ysis. Management Science 1986;32:1422-1433.

Dopson S, Fitzgerald L, Ferlie E, Gabbay J, Locock L. No magic targets! Changing clinical practice

to become more evidence based. Health Care Management Review 2010;35:2-12.

Eglseer D, Halfsen RJ, Lohrmann C. Use of an electronic malnutrition screening tool in a hospital

setting: effects on knowledge, attitudes and perceived practices of healthcare staff. British Journal

of Nutrition 2018;120:150-157.

Eglseer D, Halfsen RJ. Is the presence of a validated malnutrition screening tool associated with

better nutritional care in hospitalized patients? Nutrition 2017;37:104-111.

Engin M, Gurses F. Adoption of Hospital Information Systems in Public Hospitals in Turkey: An

Analysis with the Unified Theory of Acceptance and Use of Technology Model. International Jour-

nal of Innovation and Technology Management 2019;16:1950043.

Field LB, Hand RK. Differentiating malnutrition screening and assessment: a nutrition care process

perspective. Journal of the Academy of Nutrition and Dietetics 2015;115:824-828.

Fishbein M, Ajzen I. Belief, attitude, intention, and behavior: an introduction to theory and re-

search. Reading; Mass.: Addison-Wesley Publishing Co 1975.

Fleuren M. Determinants of innovation within health care organizations. Literature review and

Delphi study. International journal for quality in health care 2004;16:107-123.

Fowler FJ Jr. Survey Research Methods. 4th edition. London: SAGE, 2009.

85

Frambach R, Schillewaert N. Organizational innovation adoption - a multi-level framework of de-

terminants and opportunities for future research. Journal of Business Research 2002;55:163-176.

Gordon MA, Baker P, Chandratilake M. Is a short e-learning course effective at improving paedi-

atric prescribing skills among foundation doctors? An open label randomised controlled trial. Ar-

chives of Disease in Childhood 2011;96:A22-A23.

Greenhalgh T, Robert G, Bate P, Macfarlane F, Kyriakidou O. Diffusion of innovation in health

service organisations. A systematic literature review. The Millbank Quarterly 2004;82:581-629.

Grönfors T. Työstä oppiminen - action learning, työssä oppiminen - e-learning : keinoja johtajien,

esimiesten ja henkilöstön kehittymiseen ja oppimisen johtamiseen. Espoo: Facile Publishing 2002.

Guest JF, Panca M, Baeyens JP, de Man F, Ljungqvist O, Pichard C, Wait S, Wilson L. Health

economic impact of managing patients following a community-based diagnosis of malnutrition in

the UK. Clinical Nutrition 2011;30:422-429.

Haapa E, Pölönen A. Ravitsemushoito kehittyvässä palvelujärjestelmässä. Sosiaali- ja terveysmi-

nisteriö: Helsinki 2002.

Hamirudin AH, Charlton K, Walton K, Bonney A, Potter J, Milosavljevic M, Hodgkins A, Albert

G, Ghosh A, Dalley A. Feasibility of implementation routine nutritional screening for older adults

in Australian general practices: a mixed-method study. BMC Family Practice 2014;25:186.

Hammond MI, Myers EF, Trostler N. Nutrition care process and model: an academic and practice

odyssey. Journal of the Academy of Nutrition and Dietetics 2014;114:1879-1894.

Heikkilä M. Verkko-opetuksen laadunhallinta – käsitteenmäärittelystä kriteeristöihin. Kirjassa Sa-

riola J, Evälä A, toim. Verkko-opetuksen laatu yliopisto-opetuksessa. Verkko-opetuksen laadun-

hallinta ja laatupalvelu -hankkeen raportti I. Helsinki: Yliopistopaino 2005, s. 23-6.

Heikkilä T. Tilastollinen tutkimus 2014. Helsinki: Edita.

86

Henderson RM, Clark KB. Architectural Innovation: The Reconfiguration of Existing Product

Technologies and the Failure of Established Firms. Administrative Science Quarterly 1990;35:9-

30.

Hemiö K, Pölönen A, Ahonen K, Kosola M, Viitasalo K, Lindström J. A Simple Tool for Diet

Evaluation in Primary Health Care: Validation of a 16-Item Food Intake Questionnaire Interna-

tional Journal of Environmental Research and Public Health 2014;11:2683-9.

Hirsjärvi S, Remes P, Sajavaara P. Tutki ja kirjoita. 10., osin uud. laitos. Helsinki: Tammi, 2004.

Ibrahim S, Lorie D, Regan S, Sidani S. Predicting registered nurses’ behavioural intention to use

electronic documentation system in home care: application of an adapted unified theory of ac-

ceptance and use of technology model. Nursing Leadership 2019;32:48-70.

Itä-Suomen yliopisto. StopDia – pysäytetään diabetes. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto 2018.

http://www.uef.fi/web/stopdia (luettu 6.6.2018).

Jahanbakhsh M, Nazemi Z, Mohammadi F, Akbar H. A study of picture archiving and communi-

cation system adoption in one hospital: Applying the unified theory of acceptance and use of tech-

nology model. Journal of Education and Health Promotion 2018;7:103-103.

Jensen GL, Mirtallo J, Compher C, Dhaliwal R, Forbes A, Grijalba RF, Hardy G, Kondrup J, Laba-

darios D, Nyulasi I, Castillo Pineda JC, Waitzberg D. Adult starvation and disease-related malnu-

trition: A proposal for etiology-based diagnosis in the clinical practice setting from the Interna-

tional Consensus Guideline Committee. JPEN J Parenteral and Enteral Nutrition 2010;34:156-159.

Jäntti M. Aikuispotilaan vajaaravitsemusriskin seulonta ja ravitsemustilan arviointi. Suomen

Lääkärilehti 2019;20:1257-1267.

Kaipainen T, Tiihonen M, Hartikainen S, Nykänen I. Prevalence of risk of malnutrition and asso-

ciated factors in home care clients. Journal of Nursing Home Research 2015;1:47-51.

87

Katagiri R, Muto G, Sasaki S. Promoting and inhibiting factors for the use of validated dietary

assessment questionnaires in health check-up counseling: from occupational health nurses and di-

etitians’ perspective. Industrial Health 2019;57:90-98.

Keller HH, Valaitis R, Laur CV, McNicholl T, Xu Y, Dubin JA, Curtis L, Obiorah S, Ray S, Ber-

nier P, Gramlich L, Stickles-White M, Laporte M, Bell J. Multi-site implementation of nutrition

screening and diagnosis in medical care units: Success of the More-2-Eat project. Clinical Nutrition

2019;38:897-905.

Kennelly S, Kennedy N , Rughoobur GF, Slattery CG, Sugrue S. An evaluation of a community

dietetics intervention on the management of malnutrition for healthcare professionals. Journal of

Human Nutrition and Dietetics 2010;23:567-574.

Kim S, Lee KH, Hwang H, Yoo S. Analysis of the factors influencing healthcare professionals'

adoption of mobile electronic medical record (EMR) using the unified theory of acceptance and

use of technology (UTAUT) in a tertiary hospital. BMC medical informatics and decision making

2016;6:12.

Kivimäki S, Jussila AM, Vasankari T. VESOTE-hanke 2017 - 2018: Loppuraportti. Tampere:

UKK-instituutti 2019. https://www.innokyla.fi/documents/4142859/7819d410-8a45-4d21-ac04-

415b43290340 (Luettu 28.5.2019)

Kondrup J, Allison SP, Elia M, Vellas M, Plauth M. ESPEN Guidelines for Nutrition Screening.

Clinical Nutrition 2003a;22:415–421.

Kondrup J, Rasmussen HH, Hamberg O et al. Nutritional Risk Screening (NRS 2002): a new

method based on an analysis of controlled clinical trials. Clinical Nutrition 2003b;22: 321-336.

Kontio R, Lahti M, Pitkänen A, Joffe G, Putkonen H, Hätönen H, Katajisto J, Välimäki M. Impact

of eLearning course on nurses' professional competence in seclusion and restraint practices: a ran-

domized controlled study (ISRCTN32869544). Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing.

2011;18:813-21.

88

Koski O, Husso K, Kutinlahti P, Huuskonen M, Nissinen S. Innovaatiopolitiikan lähtökohdat. Työ-

ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:18. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö 2019.

Lahti M, Hätönen H, Välimäki M. Impact of e-learning on nurses' and student nurses knowledge,

skills, and satisfaction: a systematic review and meta-analysis. International Journal of Nursing

Studies 2014;51:136-149.

Laur CV, Keller HH, Curtis L, Douglas P, Ray S. Comparing Hospital Staff Nutrition Knowledge,

Attitudes, and Practices Before and 1 Year After Improving Nutrition Care: Results From the

More-2-Eat Implementation Project. Journal of Parenteral and Enteral Nutrition 2018;42:786-796.

Leistra E, van Bokhorst-de van der Schueren MAE, Visser M, van der Hout A, Langius JA E,

Kruizenga HM. Systematic screening for undernutrition in hospitals: Predictive factors for success.

Clinical Nutrition 2014;33:495-501.

León-Sanz M, Brosa M, Planas, García-de-Lorenzo A, Celaya-Pérez S, ÁlvarezHernández J.

PREDyCES study: The cost of hospital malnutrition in Spain. Nutrition 2015;31:1096-1102.

Lim SL, Ong KCB, Chan YH, Loke WC, Ferguson M, Daniels L. Malnutrition and its impact on

cost of hospitalization, length of stay, readmission and 3-year mortality. Clinical Nutrition

2012;31:345-350.

Lindorff-Larsen K, Hojgaard Rasmussen H, Kondrup J, Staun M, Ladefoged K. Management and

perception of hospital undernutrition – A positive change among Danish doctors and nurses. Cli-

nical Nutrition 2007;26:371-378.

Lundqvist A, Männistö S, Jousilahti P, Kaartinen N, Mäki P, Borodulin K. Lihavuus. Kirjassa Ko-

ponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S (toim.) Terveys, toimintakyky ja

hyvinvointi Suomessa 2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2018, s. 45-52.

Lundvall B-Å. The Learning Economy and the Economics of Hope. London: Anthem Press, 2016.

Länsisalmi H, Kivimäki M, Aalto,P, Ruoranen R. Innovation in Healthcare: A Systematic Review

of Recent Research. Nursing Science Quarterly 2006;19:66-72.

89

Lönnqvist A, Kujansivu P, Antola J. Aineettoman pääoman johtaminen. Helsinki: Aavaranta Oy,

2005.

Maillet É, Mathieu L, Sicotte C. Modeling Factors Explaining the Acceptance, Actual Use and

Satisfaction of Nurses Using an Electronic Patient Record in Acute Care Settings: An Extension of

the UTAUT. International Journal of Medical Informatics 2015;84:36-47.

Marttila K, Niemi J, Talvitie S, Almalla R, Maikola J. Organisaation osaaminen. Kirjassa Näkö-

kulmia osaamisen johtamisen kehittämiseksi työyhteisöissä. Opintojaksojulkaisu. Ari Putkonen

(toim.) 2013, s. 6-10.

Matikainen J, Manninen J. Johdanto. Kirjassa Matikainen J, Manninen J, toim.. Aikuiskoulutus

verkossa. Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä, 2. painos. Helsinki:Palme-

nia-kustannus 2001, s. 5-15.

Mattinen A. Ravitsemusohjaus hoitotyössä: ammattikorkeakoulujen rooli terveydenhoitajien ja sai-

raanhoitajien ravitsemusosaamisessa 2007. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. (luettu 5.9.2019)

http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522160041.pdf

McWhirter JP, Pennington CR. Incidence and recognition of malnutrition in hospital. British Med-

ical Journal 1994;308:945-948.

Merriam-Webster. Merriam-Webster’s Dictionary. Springfield (Mass.): Merriam-Webster 2019.

(luettu 12.12.2019) https://www.merriam-webster.com/

Morán López JM, Enciso Izquierdo FJ, Luengo Pérez LM, Beneítes Moralejo B, Piedra León M,

de Luis D A, Amado Senaris JA. Financial impact of disease-related malnutrition at the San Pedro

de Alcántara hospital. Estimated cost savings associated to a specialized nutritional survey Endo-

crinología, Diabetes y Nutrición (English ed.) 2017;64:446-450.

Murphy J, Worswick L, Pulmana A, Ford G, Jefferya J. Translating research into practice: Evalu-

ation of an e-learning resource for health care professionals to provide nutrition advice and support

for cancer survivors. Nurse Education Today 2015;35:271-276.

90

Männistö S. Ruoankäytön tutkimusmenetelmät. Kirjassa Aro A, Mutanen M & Uusitupa M, toim.

Ravitsemustiede. Helsinki: Duodecim 2014, s. 256-263.

Nelson, RR. The Sources of Economic Growth. Cambridge: Harvard University Press 1996.

Nelson, R R. Technology, Institutions, and Economic Growth. Cambridge: Harvard University

Press 2005.

Nicastro E, Vecchio AL, Liguoro I, Chmielewska A, De Bruyn C, Dolinsek J, Doroshina E, Fess-

atou S, Pop TL, Prell C, Tabbers MM, Tavares M, Urenden-Elicin P, Bruzzese D, Zakharova I,

Sandhu B, Guarino A. The Impact of E-Learning on Adherence to Guidelines for Acute Gastroen-

teritis: A Single-Arm Intervention Study. PLoS One 2015;10:e0132213.

Nupponen R. Ravitsemuskasvatus terveyden edistämisessä. Kirjassa Fogelholm M (toim.). Ratkai-

suja ravitsemukseen: Ravitsemuskasvatus ja elämänkaari. Helsinki: Palmenia 2001, s. 15-32.

Otala L. Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetua. Helsinki: Sanoma Pro 2008.

Orell H. Vajaaravitsemuksen hoito. 2019. Suomen Lääkärilehti 2019;74: 1273-1277.

Pallant J. SPSS Survival Manual: a Step by Step Guide to Data Analysis Using SPSS . 4th ed.

Maidenhead: McGraw-Hill 2013.

Perälä ML, Toljamo M, Vallimies-Patomäki M, Pelkonen M. Tavoitteena näyttöön perustuva hoi-

totyö. Kansallisen hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelman (2004 – 2007) arviointi. Helsinki: Stakes

2008 (luettu 12.12.2019.) http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/76655/R28-2008-

VERKKO.pdf?sequence=1

Porter J, Raja R, Cant R, Aroni R. Exploring issues influencing the use of the Malnutrition Univer-

sal Screening Tool by nurses in two Australian hospitals. Journal of Human Nutrition and Dietetic

2009;22:203-209.

91

Päivärinta M. CGA- käsikirja asiakkaan laaja-alaiseen ja kokonaisvaltaiseen arviointiin. Moniam-

matillisen työn tueksi kotihoidossa. Tampere: Tampereen kaupunki 2018 (luettu 12.12.2019).

https://www.tampere.fi/tiedostot/c/uDxQlwrFz/cga-kasikirja.pdf

Pölönen A. VESOTE-ravitsemushanke (2017-2018), Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja ter-

veydenhuoltoon poikkihallinnollisesti. Hankesuunnitelma. Tampere: Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

2016 (luettu 7.6.2018). https://www.innokyla.fi/web/hanke6355187

Pölönen A. Ruoankäytön ja ruokavalion laadun arviointi ravitsemusohjauksessa. D2D-ruokavalio-

kysely: validoitu menetelmä. VESOTE-hanke 2017a. Power point -esitys (luettu 5.6.2018).

https://www.innokyla.fi/documents/6355188/0/D2D-ruokavalioky-

selyn+k%C3%A4yt%C3%B6n+opastus.pdf/03987dbb-6b44-4d20-9303-a8a22dec8671

Pölönen A. D2D-ruokavaliokysely. Helsinki: Innokylä 2017b. (luettu 5.6.2018) https://www.inno-

kyla.fi/documents/6355188/0/D2D-Ruokavaliokysely+Tays+2017.docx/c3d64a72-c729-49e9-

9ab5-ae981cd99860

Pölönen A. VESOTE-ravitsemushanke 2017 - 2018. Vaikuttavaa elintapaohjausta/ravitsemusoh-

jausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti. Loppuraportti tiiviisti. Helsinki: Inno-

kylä 2019. (luettu 11.4.2019) https://www.innokyla.fi/documents/6355188/0/VESOTE-ravitse-

mushanke+tiivisti_Inno.pdf/b3bf65c2-2df1-4407-a7cd-42c4156a3b13

Raja R, Gibson S, Turner A, Winderlich J, Porter J, Cant R, Aroni R. Nurses’ views and practices

regarding use of validated nutrition screening tools. Australian Journal of Advanced Nursing.

2008;26:26-33.

Rogers EM. Diffusion of Innovations. New York: Free Press 1995.

Rosal MC, Ebbeling CB, Lofgren I, Ockene JK, Hbert JR. Facilitating Dietary Change: The Pa-

tient-Centers Couseling Model. Journal of the American Dietetic Association 2001;101:332-341.

Rousku K. Teknologia uusien palveluiden ja toiminnan mahdollistajana. Kirjassa Rousku K, An-

dersson C, Stenfors S, Lähteenmäki I, Limnéll J, Mäkinen K, Kopponen A, Kuivalainen M, Rissa-

nen OP, (toim.). Pilkahduksia tulevaisuuteen. Tietopolitiikka, tekoäly ja robotisaatio hyvinvoinnin

92

ja taloudellisen menestyksen mahdollistajana Suomessa. Valtiovarainministeriön julkaisuja

2019:22. Helsinki: Valtiovarainministeriö 2019, s. 14-18.

Saaristo T, Oksa H, Peltonen M, Etu-Seppälä L. Loppuraportti Dehkon 2D -hanke (D2D) 2003-

2007. Tampere: Suomen Diabetesliitto 2009 (luettu 28.5.2019). https://www.diabetes.fi/fi-

les/271/Dehkon_2D_-hankkeen_D2D_loppuraportti_pdf_2_5_Mt.pdf

Saarnio J, Järvi L, Mattila S, Jäntti M, Lindeman H, Paakki-Tiainen K, Ahlqvist H, Kumpuvaara

J, Kymäläinen R, Majamaa-Voltti K, Ojala A, Ollikainen M, Pellikka S, Silaste ML, Ämmälä S.

Vajaaravitsemusriskin tunnistaminen ja ravitsemushoidon tehostaminen: Toimintamallin pilo-

tointi. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri: Perusterveydenhuollon yksikkö 2018 (luettu

28.5.2019). https://www.ppshp.fi/dokumentit/Raportti%20sislttyyppi/Vajaaravitsemushankera-

portti%2005%2009%202018.pdf

Salojärvi S. Osaamisen johtaminen ja kehittäminen. Kirjassa Helsilä M, Salojärvi S. Strategisen

henkilöstöjohtamisen käytännöt. Helsinki: Talentum. 2013, s. 143-172.

Sanson G, Sadiraj M, Barbin I, Confezione C, De Matteis D, Boscutti G, Zaccari M, Zanetti M.

Prediction of early- and long-term mortality in adult patients acutely admitted to internal medicine:

NRS-2002 and beyond. Clinical Nutrition 2019; in press:10.1016/j.clnu.2019.04.011.

Sharifian R, Fatemeh A, Mohtaram N, Payam F. Factors Influencing Nurses’ Acceptance of Hos-

pital Information Systems in Iran: Application of the Unified Theory of Acceptance and Use of

Technology. Health Information Management Journal 2014;43:23-28.

Scherer FM. New Perspectives on Economic Growth and Technological Innovation Washington:

Brookings Institution Press 1999.

Schindler K, Pernicka E, Laviano A, Howard P, Schütz T, Bauer P, Grecu I, Jonkers C, Kondrup

J, Ljungqvist O, Mouhieddine M, Pichard C, Singer P, Schneider S, Schuh C, Hiesmayr M. How

nutritional risk is assessed and managed in European hospitals: A survey of 21,007 patients find-

ings from the 2007–2008 cross-sectional nutritionDay survey. Clinical Nutrition 2010;29:552-559

93

Schwab U. Potilaan ruokailutottumusten selvittäminen ja ravitsemusneuvonta. Kirjassa Aro A,

Mutanen M, Uusitupa M, (toim.) Ravitsemustiede. Helsinki: Duodecim 2015, s. 341-346.

Simonsen B, Daehlin GK, Johansson I, Farup PG. Improvement of drug dose calculations by class-

room teaching or e-learning: a randomised controlled trial in nurses. BMJ Open 2014;24:e006025.

Shachak A, Kuziemsky C, Petersen C. Beyond TAM and UTAUT: Future Directions for HIT Im-

plementation Research. Journal of Biomedical Informatics 2019;100:103315.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrate-

gia. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 1995:27. Helsinki: Sosiaali- ja terveysmi-

nisteriö 1995. (luettu 28.12.2019) https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han-

dle/10024/74034/TRM199527.pdf?sequence=2

Sosiaali- ja terveysministeriö. Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta

2018. (luettu 6.6.2018). http://stm.fi/hankkeet/terveys-ja-hyvinvointi

Suojärvi-Bron R. Ravitsemuskoulutuskysely sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Perus-

terveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö – Aksila 2017. (luettu 5.6.2019)

https://www.epshp.fi/files/9660/Ravitsemuskoulutuskysely_sosiaali-_ja_terveydenhuollon_am-

mattilaisille_raportti_060417.pdf

Suominen MH, Sandelin E, Soini H, Pitkala KH. How well do nurses recognize malnutrition in

elderly patients? European Journal of Clinical Nutrition 2009;63:292-296.

Tampereen yliopistollinen sairaala. Vajaaravitsemuksen riskin seulonta NRS-2002. Tampereen

yliopistollinen sairaala, ravitsemusterapiayksikkö 2019. (luettu 20.8.2019) https://www.inno-

kyla.fi/documents/6355188/0/2017+NRS-2002+-Lomake+ja+toimenpiteet%2C+Tays+Vajaara-

vitsemusriskin+seulonta.pdf/c7b3223b-3a87-42cd-b4f3-72f74e9b6ccd

Tangvik RJ, Tell GS, Guttormsen AB, Eisman JA, Henriksen A, Nilsen RM, Ranhoff AH. Nutri-

tional risk profile in a university hospital population. Clinical Nutrition 2015;34:705-711.

94

Taylor S, Todd P. Assessing IT usage: The role of prior experience. MIS Quarterly; Minneapolis

1995;19:561-570.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010.

Triandis HC. Interpersonal behavior Monterey, CA: Brooks/Cole 1977.

Valli R. Kyselylomaketutkimus. Kirjassa Aaltola J, Valli R, (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin

I. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Kolmas uudistettu ja täy-

dennetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus 2010, s. 103-127.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemushoito. Suositus sairaaloihin, terveyskeskuksiin,

palvelu- ja hoitokoteihin sekä kuntoutuskeskuksiin. Helsinki: Edita 2010.

van de Glind I, Heinen M, Geense W, Mesters I, Wensing M & van Achterberg T. Making the

connection—factors influencing implementation of evidence supported and non-evaluated lifestyle

interventions in healthcare: a multiple case study. Journal: Health Education Research 2015;

30:521-541.

Vanneste D, Vermeulen B, Declercq A. Healthcare professionals' acceptance of BelRAI, a web-

based system enabling person-centred recording and data sharing across care settings with interRAI

instruments: a UTAUT analysis. BMC Medical Informatics and Decision Making 2013;27:129-

137.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Laadukkaan ravitsemusohjauksen opas. Turku: Varsinais-

Suomen sairaanhoitopiiri 2018.

Vastamäki J. Kyselylomaketutkimus: Tutkimusasetelman ja mittareiden valinta. Kirjassa Aaltola

J, Valli R. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittele-

valle tutkijalle. Ps-kustannus. Jyväskylä 2015, s. 121-132.

Venkatesh V, Morris MG, Ackerman PL. A longitudinal field investigation of gender differences

in individual technology adoption decision-making processes. Organizational Behavior and Hu-

man Decision Processes 2000;83:33-60.

95

Venkatesh V, Morris MG, Davis GB, Davis FD. User Acceptance of Information Technology:

toward a Unified View. MIS Quarterly 2003;27:425-478.

Venkatesh, V, Sykes TA, Zhang X. 'Just What the Doctor Ordered': A Revised UTAUT for EMR

System Adoption and Use by Doctors. 2011 44th Hawaii International Conference on System Sci-

ences 2011:1-10

Venkatesh V, Thong JYL, Xu X. Consumer Acceptance and Use of Information Technology: Ex-

tending the Unified Theory of Acceptance and Use of Technology. MIS Quarterly 2012;36:157-

178.

Venkatesh V, Thong J Y L & Xu X. Unified Theory of Acceptance and Use of Technology: A

Synthesis and the Road Ahead. Journal of the Association for Information Systems 2016;17:328-

376.

Vilkka H. Tutki ja mittaa. Määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi 2007.

Ward R. The application of technology acceptance and diffusion of innovation models in healthcare

informatics. Health Policy and Technology 2013;2:222-228

WHO. Health technologies. Sixtieth World Health Assembly WHA60.29 Agenda item 12.19 23.

WHO 2007. (luettu 24.9.2019) https://www.who.int/medical_devices/resolution_wha60_29-

en1.pdf

Windrum P. Innovation and entrepreneurship in public services. Kirjassa Windrum P, Koch P,

(toim.). Innovation in Public Sector Services: Entrepreneurship, Creativity and Management. Chel-

tenham: Edward Elgar Publishing 2008, s. 3-20.

Liite1.(1/1)

LIITE 1. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseula

(Tampereen yliopistollinen sairaala 2019)

Liite2.(1/5)

LIITE 2. D2D-ruokavaliokysely

(Pölönen 2017b)

Liite2.(2/5)

Liite2.(3/5)

Liite2.(4/5)

Liite2.(5/5)

Liite3.(1/12)

LIITE 3. Kyselylomake

VESOTE -ravitsemushankkeen arviointikysely verkkokoulutuk-seen osallistuneille 1 Ohje

Tämä kysely on osoitettu VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneille. Kysymykset koskevat työ-yhteisösi ravitsemusohjauksen käytäntöjä, VESOTE-verkkokoulutuksen ravitsemusosuutta ja verk-kokoulutuksessa esiteltyjen ravitsemusohjausmenetelmien käyttöönottoa. Osa kysymyksistä on väit-tämiä eli niissä kysytään, oletko samaa vai eri mieltä väittämän kanssa. Tähdellä (*) merkityt kysy-mykset ovat pakollisia.

Vastaamiseen menee 15-20 minuuttia. Vastatessasi kysymyksiin voit seurata kyselyn etenemistä. Voit halutessasi keskeyttää kyselyn täyttämisen ja jatkaa vastaamista myöhemmin. Muista tallentaa vastaukset. Kyselyn valmistuttua paina Lähetä-painiketta.

Suuri kiitos vastauksistasi!

2 Suostumus tutkimukseen

o Kyllä o Ei

3 Perustiedot ja tehtävänkuvaasi kuuluva ravitsemusohjaus

2. Mikä on sukupuolesi?

o Nainen o Mies

3. Mikä on ikäsi?

Vuotta (kokonaisluku)

4. Mikä on ylin koulutuksesi?

o Peruskouluo Lukioo Ammattikouluo Opistoo Ammattikorkeakoulu,alempio Ammattikorkeakoulu,ylempio Yliopisto,kandidaattio Yliopisto,maisterio Yliopisto,tohtori

5. Mihin ammattiryhmään kuulut?

Liite3.(2/12)

o Lähihoitajao Terveydenhoitajao Työterveyshoitajao Sairaanhoitajao Hoitotyönjohtajao Fysioterapeuttio Ravitsemusterapeuttio Lääkärio Sosiaaliohjaajao Sosionomio Sosiaalityöntekijäo Liikunnanohjaajao Personaltrainero Vertaisohjaajataikokemuskouluttajao Järjestötyöntekijäo Jokinmuu,mikä?____________________________

6. Onko työsuhteesi määräaikainen vai vakituinen?

o Vakituineno Määräaikainen

7. Kuinka kauan olet toiminut nykyisessä tehtävässäsi?

Vuotta (kokonaisluku)

8. Työskenteletkö?

o Perusterveydenhuollossao Työterveyshuollossao Erikoissairaanhoidossao Sosiaalitoimessao Liikuntatoimessao Järjestössätaiyhdistyksessäo Jossainmuualla,missä?____________________________

9. Kuuluuko ravitsemusohjausta sisältävä elintapaohjaus tehtävänkuvaasi?

o Eio Kyllä

10. Miten monta vuotta olet tehnyt työtä, johon kuuluu ravitsemusohjausta sisältävä elintapaoh-jaus?

Vuotta (kokonaisluku)

11. Kuinka usein ravitsemusasioiden puheeksiottaminen tai ohjaus kuuluvat asiakastapaamisiisi?

Liite3.(3/12)

o Harvemminkuinkerrankuukaudessao Kerranparikuukaudessao Kerranpariviikossao Päivittäintailähespäivittäin

12. Mitä ikäryhmää ohjattavasi pääasiallisesti ovat?

o Lapsiajalapsiperheitäo Nuoriajanuoriaaikuisiao Työikäisiäo Ikääntyneitä

13. Millaista tehtävääsi kuuluva ravitsemusohjaus on pääasiallisesti luonteeltaan?

o Perustasonravitsemusohjaustamuunelintapaohjauksenosanao Ravitsemusohjausta sairauden ehkäisyn tai riskitekijöiden vaikuttamisen näkökul-

mastao Sairaudenhoitoonliittyvääyksilöllistäravitsemusohjaustao Moniammatillistaelintapaohjaustaryhmässäo Jotainmuuta,mitä?____________________________

4 Ravitsemusohjaus ja -hoito organisaatiossasi

14. Onko organisaatiossasi… (1 = ei, 2 = kyllä, 3 = en osaa sanoo)

1 2 3

ravitsemussuunnitelma tai muu toimintasuunnitelma, jossa linja-taan ravitsemusohjauksen ja -hoidon palveluiden järjestämistä?

ravitsemushoitoa ja -ohjausta kehittävä ravitsemustyöryhmä?

sovittu, miten ravitsemusohjauksen ja -hoidon vastuut ja tehtävät jaetaan eri ammattiryhmien kesken?

sovittu, millä menetelmällä asiakkaan/potilaan vajaaravitsemus-riskiä arvioidaan?

sovittu siitä, milloin ja millä kriteereillä asiakas/potilas lähetetään ravitsemusterapeutin vastaanotolle?

tarjolla henkilökunnalle säännöllistä koulutusta ravitsemusohjaus-menetelmien käytöstä?

5 VESOTE-verkkokoulutus ja koulutuksen lähipäivät

15. Minkä VESOTE-hankealueen verkkokoulutukseen osallistuit?*

o Etelä-Karjalansosiaali-jaterveyspiiri(EKSOTE)o Etelä-Pohjanmaansairaanhoitopiiri

Liite3.(4/12)

o Etelä-Savonsosiaali-jaterveyspalvelut(ESSOTE)o HelsinginjaUudenmaansairaanhoitopiiri(HUS)o Kainuunsosiaali-jaterveydenhuollonkuntayhtymäo Päijät-Hämeenhyvinvointikuntayhtymä(PHHYKY)jaPäijät-HämeenLiikuntajaUr-

heilu(PHLU)o Pohjois-Pohjanmaansairaanhoitopiiri(PPSHP)o Pirkanmaansairaanhoitopiiri(PSHP)o Satakunnansairaanhoitopiiri(SatSHP)o Pohjois-Karjalansosiaali-jaterveyspalvelujenkuntayhtymä(SiunSote)o Varsinais-Suomensairaanhoitopiiri(VSSHP)

16. Onko työnantajasi?*

o Etelä-Karjalansosiaali-jaterveyspiirio Lappeenrannankaupunkio Etelä-Pohjanmaansairaanhoitopiirio Seinäjoenkaupunkoo Etelä-Savonsosiaali-jaterveyspalveluto Mikkelinkaupunkio Savonlinnankaupunkio Helsingin-jaUudenmaansairaanhoitopiirio Vantaankaupunkio Espoonkaupunkio Kainuunsosiaali-jaterveydenhuollonkuntayhtymäo Kajaaninkaupunkio Pirkanmaansairaanhoitopiirino Tampereenkaupunkio Päijät-Hämeenhyvinvointikuntayhtymäo Lahdenkaupunkio Pohjois-Pohjanmaansairaanhoitopiirio Oulunkaupunkio Pohjois-Karjalansairaanhoitopiirio Joensuunkaupunkio Satakunnansairaanhoitopiirio Porinkaupunkio Porinperusturvao Raumankaupunkio Varsinais-Suomensairaanhoitopiirio Turunkaupunkio Muu,mikä?____________________________

17. Milloin suoritit verkkokoulutuksen ravitsemusosuuden loppuun? Vuosi

o 2017o 2018

Liite3.(5/12)

18. Milloin suoritit verkkokoulutuksen ravitsemusosuuden loppuun? Kuukausi

o 1o 2o 3o 4o 5o 6o 7o 8o 9o 10o 11o 12

19. Olitko osallistunut alla mainittuja ravitsemusohjauksen menetelmiä koskevaan koulutukseen ennen VESOTE-verkkokoulutukseen osallistumistasi? (1= en, 2= kyllä, 3= en osaa sanoa)

1 2 3

Asiakkaan/potilaan ravitsemusohjauksen tarpeen tunnistaminen ja puheeksiotto

Vajaaravitsemusriskin arviointi?

Asiakkaan/potilaan ruoankäytön arviointi

Motivoiva haastattelu

Muutosvaihemalli

Ravitsemusohjauksen ja hoidon kirjaaminen

6 Ravitsemusohjausmenetelmien käyttöönotto

20. Käytätkö työssäsi seuraavantyyppisiä ravitsemusohjauksen työvälineitä?* (1= en käytä, 2= käytän satunnaisesti, 3= käytän säännöllisesti)

1 2 3

Ruoankäyttöä koskevat testit: kuitutesti, suolatesti, rasvatesti jne.

Ruoankäyttökyselyt

Ravintoanamneesi/-haastattelut

Ruokapäiväkirjat

Valokuvaruokapäiväkirjat

Vajaaravitsemuksen riskin kartoitukset

Liite3.(6/12)

Ravitsemusohjauksen tukena käytettävät mobiilisovellukset, mitkä

Seuraavat kysymykset käsittelevät VESOTE-verkkokoulutuksessa esiteltyjenmenetelmien (NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin arviointimenetelmä, D2D-ruokavaliokysely, Ruokatottumusten tar-kistuslista, Motivoiva haastattelu ja Muutosvaihemalli) käyttöä.

21. Olitko käyttänyt työssäsi alla mainittuja menetelmiä jo ennen verkkokoulutusta? (1= en ollut käyttänyt, 2= harvemmin kuin kerran kk, 3= kerran pari kk, 4= kerran pari viikossa, 5= lähes päi-vittäin tai päivittäin)

1 2 3 4 5

NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin arviointimenetelmä

D2D-ruokavaliokysely

Ruokatottumusten tarkistuslista

Motivoiva haastattelu

Muutosvaihemalli

22. Oletko käyttänyt verkkokoulutuksen jälkeen alla mainttuja verkkokoulutuksessa esiteltyjä ra-vitsemusohjausmenetelmiä ja jos olet, miten usein? (1= en ole käyttänyt, 2= harvemmin kuin ker-ran kk, 3= kerran pari kk, 4= kerran pari viikossa,5= lähes päivittäin tai päivittäin)

1 2 3 4 5

NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin arviointimenetelmä

D2D-ruokavaliokysely

Ruokatottumusten tarkistuslista

Motivoiva haastattelu

Muutosvaihemalli

23. Suunnitteletko seuraavien kolmen kuukauden aikana käyttäväsi tai kokeilevasi verkkokoulu-tuksessa esiteltyjä menetelmiä? (1= en aio kokeilla tai käyttää, 2= aion vähentää käyttämistä, 3= aion kokeilla, 4= aion käyttää samalla tavalla kuin tähänkin asti 5= aion lisätä käyttämistä

1 2 3 4 5

NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin arviointimenetelmä

D2D-ruokavaliokysely

Liite3.(7/12)

Ruokatottumusten tarkistuslista

Motivoiva haastattelu

Muutosvaihemalli

Seuraavat kysymykset koskevat NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin arviointimenetelmää ja sen käyttöönottoa.

24. Vastaa seuraaviin NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin arviointimenetelmää koskeviin väittämiin, vaikka et olisikaan käyttänyt tai kokeillut menetelmää. (1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= jokseenkin samaa mieltä, 4= täysin samaa mieltä, 5= en osaa sanoa)

1 2 3 4 5

Menetelmän käyttö lisää asiakkaan mahdollisuuksia päästä hänen tarpeittensa mukaisiin ruokavaliomuutok-siin

Menetelmästä voisi olla hyötyä työssäni

Menetelmän käyttö voisi nopeuttaa työni tekemistä

Menetelmää käyttämällä kokisin onnistuvani parem-min työssäni ravitsemusohjaajana

Minun olisi helppoa opetella käyttämään menetelmää

Menetelmän käyttö olisi minulle selkeää ja ymmärret-tävää

Minun olisi helppo tulla taitavaksi menetelmän käyttä-jäksi

Minusta menetelmää olisi helppo käyttää

Ihmiset, jotka vaikuttavat siihen kuinka teen työni, ajat-televat, että minun pitäisi käyttää menetelmää

Olen saanut VESOTE-hankkeesta tukea menetelmän käyttöön

Esimieheni tukee menetelmän käyttöä

Minulla on ne välttämättömät resurssit (kuten aikaa, sähköinen lomake, tukea), jotka tarvitsen menetelmän käyttämiseen

Minulla on ne välttämättömät tiedot ja taidot, jotka tar-vitsen menetelmän käyttämiseen

Liite3.(8/12)

Tiedän henkilön työyhteisössäni, jonka puoleen voin/voisin kääntyä, jos minulla olisi vaikeuksia käyt-tää menetelmää

Menetelmä ei sovi yhteen työtapojeni kanssa

25. Vastaa seuraaviin NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin arviointimenetelmää koskeviin väittämiin, vaikka et olisikaan käyttänyt menetelmää. Voisin ohjata asiakasta ravitsemusasioissa käyttäen NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin arviointimenetelmää.... (1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= jokseenkin samaa mieltä, 4= täysin samaa mieltä, 5= en osaa sanoa)

1 2 3 4 5

vaikka minulla olisi vain verkkokoulutuksessa saamani ohjeet apunani

vaikka kukaan ei neuvoisi minua, kun

käyttäisin menetelmää asiakkaan kanssa

jos voisin pyytää apua, mikäli en osaisi edetä menetel-män käytössä

26. Miten seuraavat väittämät vastaavat omaa kokemustasi NRS 2002 -vajaaravitsemusriskin ar-viointimenetelmän käyttöönotosta: Menetelmän käyttöönottoa on työssäni edistänyt: (1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= jokseenkin samaa mieltä, 4= täysin samaa mieltä, 5= en osaa sanoa)

1 2 3 4 5

Olen tarvinnut NRS 2002:n kaltaista menetelmää työs-säni

Lomake on saatavissa organisaationi lomakerekiste-ristä tai tietojärjestelmistä

Menetelmä auttaa tunnistamaan asiakkaan ravitsemus-ohjauksen tarpeen

Menetelmä toimii asiakastapaamisessa muisti- ja tar-kistuslistana

Menetelmä perustuu tutkittuun tietoon

Voin itse päättää, mitä ohjausmenetelmiä käytän

Esimieheni tukee menetelmän käyttöä

VESOTE-verkkokoulutuksessa oppimani tiedot ja tai-dot

Liite3.(9/12)

Aiempi vajaaravitsemuksen tunnistamista koskeva koulutus

Jokin muu syy, mikä?

27. Menetelmän käyttöönottoa on työssäni estänyt tai hidastanut: (1= täysin eri mieltä, 2= jokseen-kin eri mieltä, 3= jokseenkin samaa mieltä, 4= täysin samaa mieltä, 5= en osaa sanoa)

1 2 3 4 5

Asiakkaan vajaaravitsemuksen arviointi ei kuulu työ-tehtäviini

Menetelmä ei sovi organisaationi hoitokäytäntöihin

Lomake ei ole saatavissa organisaationi lomakerekiste-ristä tai sähköisistä tietojärjestelmistä

Menetelmän käytöstä ei ole hyötyä työssäni

En voi päättää itse, mitä ohjausmenetelmää käytän

Esimieheni ei kannusta minua käyttämään menetelmää

En tiedä, miten etenen asiakkaan ohjauksessa vajaara-vitsemusriskin arvioinnista saadun tiedon perusteella

Minulta puuttuu asiakkaan vajaaravitsemuksen riskin arviointiin tarvittavia tietoja ja taitoja

Jokin muu syy, mikä?

Seuraavat kysymykset koskevat D2D-ruokavaliokyselyä ja sen käyttöönottoa.

28. Vastaa seuraaviin D2D-ruokavaliokyselyä koskeviin väittämiin, vaikka et olisikaan käyttänyt tai kokeillut menetelmää. Menetelmän käyttöönottoa työssäni on edistänyt: (1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= jokseenkin samaa mieltä, 4= täysin samaa mieltä, 5= en osaa sanoa)

1 2 3 4 5

Menetelmän käyttö lisää asiakkaan mahdollisuuksia päästä hänen tarpeittensa mukaisiin ruokavaliomuu-toksiin

Menetelmästä voisi olla hyötyä työssäni

Menetelmän käyttö voisi nopeuttaa työni tekemistä

Menetelmää käyttämällä kokisin onnistuvani parem-min työssäni ravitsemusohjaajana

Liite3.(10/12)

Minun olisi helppoa opetella käyttämään menetelmää

Menetelmän käyttö olisi minulle selkeää ja ymmärret-tävää

Minun olisi helppo tulla taitavaksi menetelmän käyt-täjäksi

Minusta menetelmää olisi helppo käyttää

Ihmiset, jotka vaikuttavat siihen kuinka teen työni, ajattelevat, että minun pitäisi käyttää menetelmää

Olen saanut VESOTE-hankkeesta tukea menetelmän käyttöön

Esimieheni tukee menetelmän käyttöä

Minulla on ne välttämättömät resurssit (kuten aikaa, sähköinen lomake, tukea), jotka tarvitsen menetelmän käyttämiseen

Minulla on ne välttämättömät tiedot ja taidot, jotka tar-vitsen menetelmän käyttämiseen

Tiedän henkilön työyhteisössäni, jonka puoleen voin/voisin kääntyä, jos minulla olisi vaikeuksia käyt-tää menetelmää

Menetelmä ei sovi yhteen työtapojeni kanssa

29. Vastaa seuraaviin D2D-ruokavaliokyselyä koskeviin väittämiin, vaikka et olisikaan käyttänyt menetelmää. Voisin ohjata asiakasta ravitsemusasioissa käyttäen D2D-ruokavaliokyselyä, mieltä, (1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= jokseenkin samaa mieltä, 4= täysin samaa mieltä, 5= en osaa sanoa)

1 2 3 4 5

vaikka minulla olisi vain verkkokoulutuksessa saa-mani ohjeet apunani

vaikka kukaan ei neuvoisi minua, kun

käyttäisin menetelmää asiakkaan kanssa

jos voisin pyytää apua, mikäli en osaisi edetä menetel-män käytössä

Liite3.(11/12)

30. Miten seuraavat väittämät vastaavat omaa kokemustasi D2D-ruokavaliokyselyn käyttöön-otosta: Menetelmän käyttöönottoa työssäni on edistänyt: (1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= jokseenkin samaa mieltä, 4= täysin samaa mieltä, 5= en osaa sanoa)

1 2 3 4 5

Olen tarvinnut D2D-ruokavaliokyselynkaltaista mene-telmää työssäni

Lomake on saatavissa organisaationi lomakerekiste-ristä tai tietojärjestelmistä

Menetelmä auttaa tunnistamaan asiakkaan ravitse-musohjauksen tarpeen

Menetelmä toimii asiakastapaamisessa muisti- ja tar-kistuslistana

Menetelmä perustuu tutkittuun tietoon

Voin itse päättää, mitä ohjausmenetelmiä käytän

Esimieheni tukee menetelmän käyttöä

VESOTE-verkkokoulutuksessa oppimani tiedot ja tai-dot

Aiempi ruoankäytön arviointia koskeva koulutus

Jokin muu syy, mikä?

31. Miten seuraavat väittämät vastaavat omaa kokemustasi D2D-ruokavaliokyselyn käyttöön-otosta: Menetelmän käyttöönottoa työssäni on estänyt tai hidastanut: (1= täysin eri mieltä, 2= jok-seenkin eri mieltä, 3= jokseenkin samaa mieltä, 4= täysin samaa mieltä, 5= en osaa sanoa)

1 2 3 4 5

Asiakkaan ruoankäytön arviointi ei kuulu työtehtä-viini

Menetelmä ei sovi organisaationi hoitokäytäntöihin

Lomake ei ole saatavissa organisaationi lomakerekis-teristä tai sähköisistä tietojärjestelmistä

Menetelmän käytöstä ei ole hyötyä työssäni

En voi päättää itse, mitä ohjausmenetelmää käytän

Esimieheni ei kannusta minua käyttämään menetel-mää

Liite3.(12/12)

Minulta puuttuu asiakkaan ruoankäytön arviointiin tarvittavia tietoja ja taitoja

Jokin muu syy, mikä?

32. Mitä muuta haluat sanoa VESOTE-verkkokoulutuksen sisältämien ravitsemusohjausmenetel-mien käyttöönotosta? ____________________________________________________________

Liite4.(1/1)

LIITE 4. Saatekirje

Hyvä VESOTE-hankkeen verkkokoulutukseen osallistunut! Tämän kyselyn tarkoituksena on kerätä VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneiden eri ammat-tilaisten kokemuksia ravitsemusohjauskäytännöistä. Vastaamalla kyselyyn pääset vaikuttamaan valtakunnalliseen kehitystyöhön. Kysely on osa Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman VESOTE-hankkeen arviointia. Arvioin-nin syventämiseksi kyselyaineistosta tehdään pro gradu -työ Itä-Suomen yliopiston kansanterveys-tieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikköön. Pro gradu -työn aineisto käsitellään anonyymisti ja tulokset raportoidaan siten, ettei yksittäisiä vastauksia ole mahdollista yhdistää yksittäiseen tun-nistettavaan henkilöön. Pro gradu -työn tiedote on tämän sähköpostin liitteenä ja pyydämme Teitä ystävällisesti tutustumaan siihen ennen kyselyyn vastaamista. Vastaamiseen menee noin 15-20 minuuttia. Kyselyn lopuksi paina Lähetä-painiketta, jotta kysely-vastauksesi tallentuvat. Avaa kysely tästä tai osoitteesta: linkki kyselyyn. Suuri kiitos osallistumisesta ja vastauksistasi! Auli Pölönen Projektipäällikkö, VESOTE-ravitsemushanke, auli.polonen@pshp.fi

Sanna Seppänen Projektityöntekijä, ravitsemustieteen opiskelija, sannaks@uef.fi

Liite5.(1/2)

LIITE 5. Tiedote

TIEDOTE TUTKIMUKSESTA 20.11.2018 Tutkimus – VESOTE-VERKKOKOULUTUKSEEN OSALLISTUNEIDEN NÄKEMYKSIÄ D2D-RUOKAVALIOKYSELYN JA NRS 2002 -VAJAARAVITSEMUSRISKISEULAN KÄYTTÖÖNOTTOON VAIKUTTANEISTA TEKIJÖISTÄ

Pyydämme teitä osallistumaan tähän pro gradu -tutkimukseen, jossa tutkitaan kahden VESOTE-hankkeen (Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti) verkkokoulutukseen sisältyneen ravitsemusohjaustyökalun käyttöönottoon vaikuttaneita tekijöitä. Teitä pyydetään osallistumaan tutkimukseen, koska olette suorittaneet VESOTE-verkkokoulutuksen ravitsemusosuuden. Pereh-dyttyänne tähän tiedotteeseen teillä on mahdollisuus esittää kysymyksiä tutkimuk-sesta.

Tutkimuksen tarkoitus

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää niitä tekijöitä, jotka ovat edistäneet ja estäneet kahden VESOTE-verkkokoulutukseen sisältyneen ravitsemusohjaustyöka-lun (D2D-ruokavaliokysely ja NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseula) käyttöönottoa. Tutkimuskohteena ovat VESOTE-verkkokoulutukseen osallistuneiden kokemukset ja näkemykset mm. työkalujen ominaisuuksista, koulutuksesta saaduista tietoista ja taidoista ja työkalujen käyttöön liittyvistä työkäytännöistä.

Tutkimuksen kulku

Tämän tutkimuksen aineisto kerätään Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueilla ravitsemusosuuden VESOTE-verkkokoulutuksessa suorittaneilta kyselytut-kimuksena. Tutkimus toteutetaan sähköisenä kyselytutkimuksena vuoden 2018 mar-raskuun aikana. Kyselyyn vastaaminen kestää 15-20 minuuttia. Kyselyyn vastaamis-kutsu lähetetään osallistujille sähköpostilla.

Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota.

Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja riskit

Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat uusien ravitse-musohjaustyökalujen käyttöönottoon ja siten tarjoamaan uutta tietoa päätöksenteon tueksi. Tutkimus pyrkii tuottamaan tietoa, jota voidaan hyödyntää suunniteltaessa uu-sia ravitsemusohjaustyökalujen levittämiseen, käyttöönottoon ja juurruttamiseen täh-tääviä hankkeita ravitsemusohjauksen ja -hoidon vaikuttavuuden vahvistamiseksi. On kuitenkin mahdollista, ettei tähän tutkimukseen osallistumisesta ole teille henki-lökohtaista hyötyä.

Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen

Liite5.(2/2)

Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Kyselykutsun lähettämiseen käytetyt henkilötiedot on saatu UKK-instituutin VESOTE-verkkokoulutuksen yhteydessä kootusta henkilötietorekisteristä. Osallistuessanne VESOTE-verkkokoulutukseen olette antaneet luvan käyttää henkilötietojanne tutkimustarkoitukseen. Teistä kerättyä tietoa ja tutkimustuloksia käsitellään luottamuksellisesti henkilötietolain edellyttä-mällä tavalla. Teiltä kerätty tutkimusaineisto anonymisoidaan, eikä tutkimusaineiston analysoiva tutkija käsittele teidän henkilötietojanne tutkimukseen missään vaiheessa. Kyselyn vastauksia ei ole mahdollista yhdistää yksittäiseen tunnistettavaan henki-löön. Tulokset analysoidaan ryhmätasolla. Tutkimuksessa kerättyjä tietoja ei anneta ulkopuolisille henkilöille. Lopulliset tutkimustulokset raportoidaan ryhmätasolla eikä yksittäisten tutkittavien tunnistaminen ole mahdollista. Anynomisoitua tutkimustie-dostoa säilytetään Itä-Suomen yliopiston verkkolevyllä pro gradu -tutkimuksen val-mistumiseen saakka enintään yhden vuoden ajan, jonka jälkeen se hävitetään.

Vapaaehtoisuus

Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja voitte keskeyttää tutkimuksen koska tahansa syytä ilmoittamatta. Tutkimuksesta kieltäytyminen tai sen keskeyttä-minen ei vaikuta millään tavalla työsuhteeseenne. Voitte keskeyttää tutkimukseen osallistumisenne missä tahansa tutkimuksen vai-heessa ennen sen päättymistä ilman, että siitä koituu teille mitään haittaa. Voitte myös peruuttaa suostumuksen. Jos päätätte peruuttaa suostumuksenne tai osallistumisenne tutkimukseen keskeytyy jostain muusta syystä, siihen mennessä kerättyjä tietoja käy-tetään osana tutkimusaineistoa.

Vakuutukset ja korvaukset

Tutkittavia ei ole erikseen vakuutettu tähän tutkimukseen osallistumisen osalta. Tutkimustuloksista tiedottaminen

Valmis pro gradu -työ julkaistaan Itä-Suomen yliopiston sähköisessä tietoarkistossa, jossa se on julkisesti luettavissa.

Lisätiedot

Pyydämme teitä esittämään kysymyksiä tutkimuksesta: Sanna Seppänen, san-naks@uef.fi, p. 050 3762656.

Tutkijan ja ohjaajien yhteystiedot

Sanna Seppänen, pro gradu -tutkija, sannaks@uef.fi, 0503762656 Auli Pölönen, projektipäällikkö, VESOTE-ravitsemushanke, auli.polonen@pshp.fi, puh 0400 723670 Tuula Kivinen, pro gradu -tutkimuksen ohjaaja, yliopistonlehtori, tuula.kivi-nen@uef.fi, 0503458478

Liite6.(1/1)

LIITE 6. Summamuuttujien väittämät

Summamuuttuja Väittämät, D2D-aineisto Väittämät, NRS 2002 -aineisto Suorituskykyodotukset SO1: Menetelmän käyttö lisää asiak-

kaan mahdollisuuksia päästä hänen tar-peittensa mukaisiin ruokavaliomuutok-siin SO2: Menetelmästä voisi olla hyötyä työssäni SO3: Menetelmän käyttö voisi nopeut-taa työni tekemistä SO4: Menetelmää käyttämällä kokisin onnistuvani paremmin työssäni ra-vitsmusohjaajana

SO1: Menetelmän käyttö lisää asiak-kaan mahdollisuuksia päästä hänen tar-peittensa mukaisiin ruokavaliomuutok-siin SO2: Menetelmästä voisi olla hyötyä työssäni SO3: Menetelmän käyttö voisi nopeut-taa työni tekemistä SO4: Menetelmää käyttämällä kokisin onnistuvani paremmin työssäni ra-vitsmusohjaajana

Vaivannäköodotukset VO1: Minun olisi helppoa opetella käyttämään menetelmää VO2: Menetelmän käyttö olisi minulle selkeää ja ymmärrettävää VO3: Minun olisi helppo tulla taita-vaksi menetelmän käyttäjäksi VO4: Minusta menetelmää olisi helppo käyttää

VO1: Minun olisi helppoa opetella käyttämään menetelmää VO2: Menetelmän käyttö olisi minulle selkeää ja ymmärrettävää VO3: Minun olisi helppo tulla taita-vaksi menetelmän käyttäjäksi VO4: Minusta menetelmää olisi helppo käyttää

Sosiaaliset vaikutukset SV1: Ihmiset, jotka vaikuttavat siihen kuinka teen työni, ajattelevat, että mi-nun pitäisi käyttää menetelmää SV3: Esimieheni tukee menetelmän käyttöä

SV1: Ihmiset, jotka vaikuttavat siihen kuinka teen työni, ajattelevat, että mi-nun pitäisi käyttää menetelmää SV2: Olen saanut VESOTE-hank-keesta tukea menetelmän käyttöön SV3: Esimieheni tukee menetelmän käyttöä

Mahdollistavat olosuhteet MO1: Minulla on ne välttämättömät re-surssit (kuten aikaa, sähköinen lomake, tukea), jotka tarvitsen menetelmän käyttämiseen MO2: Minulla on ne välttämättömät tiedot ja taidot, jotka tarvitsen mene-telmän käyttämiseen MO3: Tiedän henkilön työyhteisössäni, jonka puoleen voin/voisin kääntyä, jos minulla olisi vaikeuksia käyttää mene-telmää MO4: Menetelmä ei sovi yhteen työta-pojeni kanssa

MO1: Minulla on ne välttämättömät re-surssit (kuten aikaa, sähköinen lomake, tukea), jotka tarvitsen menetelmän käyttämiseen MO2: Minulla on ne välttämättömät tiedot ja taidot, jotka tarvitsen mene-telmän käyttämiseen MO3: Tiedän henkilön työyhteisössäni, jonka puoleen voin/voisin kääntyä, jos minulla olisi vaikeuksia käyttää mene-telmää MO4: Menetelmä ei sovi yhteen työta-pojeni kanssa

Minäpystyvyys Voisin ohjata asiakasta ravitsemusasi-oissa käyttäen D2D-ruokavaliokyselyä MP1: vaikka minulla olisi vain verkko-koulutuksessa saamani ohjeet apunani MP2: vaikka kukaan ei neuvoisi minua, kun käyttäisin menetelmää asiakkaan kanssa

Voisin ohjata asiakasta ravitsemusasi-oissa käyttäen NRS 2002 -vajaaravitse-musriskin arviointimenetelmää ... MP1: vaikka minulla olisi vain verkko-koulutuksessa saamani ohjeet apunani MP2: vaikka kukaan ei neuvoisi minua, kun käyttäisin menetelmää asiakkaan kanssa

Liite7.(1/3)

LIITE 7. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytetyt ravitsemusohjausmenetelmien käyttöönotto-

tutkimukset

Tutkija, vuosi, maa

Tutkimuksen tar-koitus

Aineisto ja menetelmät

Käyttöönottoon, toi-meenpanoon, omak-sumiseen tai käyt-töön vaikuttavien te-kijöiden tarkastelu (mitä ja miten arvi-oitu?)

Keskeiset tulokset ja johtopää-tökset

Katagiri ym (2019), Japani

Tutkia ruokavalion laadun arviointityö-kalun käyttöä estä-viä ja mahdollistavia tekijöitä työterveys-huollossa

Strukturoima-ton laadullinen kyselytutki-mus, n=13

Laadullinen. Kysely. Käyttöä estävät ja mahdollistavat tekijät.

Estävät tekijät: tyytyväisyys nykyi-seen menetelmään, uusi menetelmä ei tärkeä, käytön työläys. Mahdol-listavat: nykyisen menetelmän riit-tämättömyys, uuden menetelmän tärkeys, helpottaa työkuormaa, vai-kutus ohjauksen sisältöön ja laa-tuun.

Eglseer, Half-sen ym. (2018), Itävalta

Määrittää vali-doidun ja luotetta-van vajaaravitse-musseulan käytön vaikutusta hoitajien, apuhoitajien ja lää-käreiden vajaaravit-semukseen liittyviin tietoihin, asenteisiin ja käytänteisiin (KAP).

Kontrolloitu tutkimus. Ky-sely ennen ja jälkeen imple-mentoinnin ja koulutuksen. Interven-tioryhmä: n=164. Kont-rolliryhmä: n=105.

Laadullinen. Vajaara-vitsemuksen seulon-nan mielekkyys, jos ravitsemusterapeutti-resurssi on vähäinen.

KAP-summamuuttuja oli merkit-sevästi suurempi interventioryh-mässä. Interventioryhmän tiedot, asenteet ja käytänteet olivat kehit-tyneet. Ravitsemushoidon vastui-den tulisi olla selkeästi jaettu eri ammattilaisten kesken. Ravitse-mushoitoa tukeva organisaa-tiokulttuuri.

Laur ym. (2018), Ka-nada

Verrata muutosta tiedoissa ja asen-teissa, käytänteissä ja näiden summa-muuttujassa (KAP) ravitsemushoitoket-jun implementointia ennen ja sen jäl-keen.

Kysely. n = 189 (T1), n = 147 (T2). 57 vastasi molem-piin kyselyi-hin.

Kysely. Kokemus saa-dusta tuesta ravitse-mushoidon muutok-sessa. Tietoisuus muutoksista yksi-kössä. Mielipiteen ky-syminen muutoksista. Osallistuminen muu-tosten suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Osallistujien tiedot, asenteet ja käytänteet kehittyivät. Tilastolli-sesti merkitsevää eroa ei havaittu. Positiivisen muutoksen tunnista-minen omassa yksikössä oli yhtey-dessä korkeampiin KA, P ja KAP-summapisteisiin. Korkeammat KA- ja KAP-pisteet niillä työnteki-jöillä, jotka kokivat osallisuutta ja joilta oli kysytty mielipidettä. Hen-kilökunnan tulisi olla osallisena muutoksissa ja ravitsemushoito tu-lee toteuttaa moniammatillisesti ja -alaisesti sairaalassa.

Cooper ym. (2016), Australia

Kehittää, käyttöön-ottaa ja arvioida va-jaaravitsemusriskin seulontaprojekti.

Kysely ja poti-lastiedot. n = 540 koulutusta koskevaan ky-selyyn.

Kysely. Koulutuksen tieto uutta/tuttua. Työ-kalun käytön help-pous. Voisi hyödyntää oppimaansa. Koulutus vastasi odotuksia. Laadullinen: imple-mentointia estävät ja haittaavat tekijät.

Mahdollistajia: Johto tuki imple-mentointia. Hoitohenkilökunta ja ravitsemushoitohenkilökunta oli-vat sitoutuneita koulutusprosessiin. Vaikeuttavia tekijöitä: henkilökun-nan vaihtuvuus, koulutukseen osal-listuneiden määrä, sijaisten osuus, ravitsemusterapeuttien määrä ja muut kilpailevat vaatimukset.

(jatkuu)

Liite7.(2/3)

Taulukko jatkuu

Tutkija, vuosi, maa

Tutkimuksen tar-koitus

Aineisto ja menetelmät

Käyttöönottoon, toi-meenpanoon, omak-sumiseen tai käyt-töön vaikuttavien te-kijöiden tarkastelu (mitä ja miten arvi-oitu?)

Keskeiset tulokset ja johtopää-tökset

Käytön helppous ja luottamus osaamiseen ei ennustanut käytön lisääntymistä odotetusti. Projek-tissa hoitajat eivät itse muokanneet hoitorutiineja ja -käytänteitään.

Chapman ym. (2014)

Tunnistaa vajaara-vitsemusseulonnan myöntyvyyteen (compliance) vai-kuttavia tekijöitä ja strategioita ravitse-mushoidon paranta-miseksi.

Laadullinen, fokusryhmä-haastattelut, n = 80. Sairaan-hoitajat, lääkä-rit ja ravitse-musterapeutit.

Viisi pääteemaa: va-jaaravitsemusseulon-tatoimintamallit, tieto ja koulutus, organisa-toriset rajoitteet, mo-niammatillinen työs-kentely ja vaikuttavat ravitsemuskäytän-teet.

Esteet: sairaanhoitajien vähäinen autonomian tunne suhteessa ravit-semushoidon organisoimiseen esim. pakollinen seulonta, lääkärit arvostavat seulontaa vähän, akuut-tipotilaiden suuri määrä. Näke-mys, että seulonta ei välttämättä johda parempaan ravitsemushoi-toon tai potilaiden tilan paranemi-seen. “Rasti ruutuun” -kulttuuri ei edistä yksilöllisen ravitsemus-hoidon toteuttamista.

Hami-rudin ym. (2014)

Validoidun vajaara-vitsemusseulan käyttökelpoisuus ar-viointi perustervey-denhuollon vastaan-otolla iäkkäiden po-tilaiden ryhmässä. Henkilökunnan ra-vitsemustietämyk-sen arviointi ja va-jaaravitsemuksen laajuuden selvittä-minen.

Laadullinen. Haastattelut, avoimet kyse-lykysymykset ja 11-kohdan tietokysely. n = 22.

Teemat: Käytön help-pous ja hyödyllisyys. Sisällyttäminen ole-massa oleviin käytän-teisiin. Potilaiden saama terveyshyöty. Potilaiden näkemyk-set.

Koettiin helpoksi käyttää, syste-maattiseksi ja nopeaksi. Iäkkäiden potilaiden ravitsemukselliset riskit tunnistetaan oikein. Riskin tunnis-taminen koettiin avoimeksi ja ei-uhkaavaksi asiakkaiden kannalta. Tunnistettiin tarve integroida osaksi potilastietojärjestelmää ja hoitoketjua. Onnistui lisäämään ravitsemustilan tunnistamisen tie-toja, taitoja ja parantamaan käy-tänteitä.

Leistra ym. (2014)

Vuosien 2007 ja 2010 seulontatulos-ten arviointi ja tun-nistaa saavutettuja tuloksia ennustavat tekijät.

Laadullinen, kyselyn kaksi avointa kysy-mystä, n = 81. Ravitsemuste-rapeutit.

Optimaalisen vajaara-vitsemusriskin seu-lontaa estävät ja mah-dollistavat tekijät.

Tärkeimmät mahdollistavat teki-jät: sairaanhoitajien ja erikoistu-neiden ammattilaisten sitoutumi-nen, seulonta pakollisena tietona sähköisissä tietojärjestelmissä, ra-vitsemusterapeuttien toteuttama jatkuva motivointi ja koulutus ja selkeä vastuunjako. Tärkeimmät estävät tekijät: suuri työmäärä, sai-raanhoitajien ja erikoistuneiden ammattilaisten sitoutumisen puute, selkeän työnjaon puuttumi-nen ja ICT-tuen puuttuminen/tie-tojärjestelmien toimimattomuus.

(jatkuu)

Liite7.(3/3)

Taulukko jatkuu

Tutkija, vuosi, maa

Tutkimuksen tar-koitus

Aineisto ja menetelmät

Käyttöönottoon, toi-meenpanoon, omak-sumiseen tai käyt-töön vaikuttavien te-kijöiden tarkastelu (mitä ja miten arvi-oitu?)

Keskeiset tulokset ja johtopää-tökset

Chen ym. (2012)

Ravitsemustilan seulonnan paranta-minen aikuisia syö-päpotilaita hoita-vien hoitajien kes-kuudessa.

Potilastiedot. Laadullinen ryhmähaastat-telu. (a sha-ring session)

Tunnistettiin neljä es-tettä implementoin-nille: monimutkainen seulontatyökalu, hoi-tajat eivät voineet tehdä lähetettä ravit-semusterapeutille, kieli ja laskuvirheet.

Seulontatyökalun tulee olla helppo ja nopea käyttää. Projektin onnis-tumiseen vaikutti hoitajien mah-dollisuus lähettää potilaita ravitse-musterapeutille, työkalun yksin-kertaisuus, johtavien hoitajien tuki ja uudistumishalukkuus osastolla.

Kennelly ym. (2010)

Arvioida interven-tion vaikutuksia pe-rusterveydenhuol-lon henkilöstön va-jaaravitsemukseen liittyviin tietoihin, käytänteisiin, työ-kalujen ja materiaa-lien hyväksymi-seen.

Kysely 6 kk intervention jälkeen, n = 53, hoitajat.

Materiaalien hyväk-syminen (acceptabi-lity) ja käytön help-pous.

80% vastaajista piti MUST-mene-telmää hyväksyttävänä seulonta-menetelmänä. 62% piti menetel-mää helppona tai erittäin helppona käyttää.

Porter ym. (2009)

Selvittää, mitkä te-kijät tukevat ja estä-vät MUST-menetel-män käyttöä sai-raanhoitajien kes-kuudessa.

Laadullinen, n = 18, fokus-ryhmähaastat-telut. Sairaan-hoitajat.

Viisi pääteemaa: seu-lontarooli, tehtävien tärkeys, näyttöön pe-rustuvien käytäntöjen huomioiminen, toi-mintatapojen epäsel-vyys, kyvykkyyden aste.

Seulontaa estävät tekijät: ei koettu omaksi tehtäväksi, vie aikaa, muut tehtävät ovat tärkeämpiä, tarvitta-vien antropometristen tietojen mit-taamisen vaikeus, osaamisen puut-teet, oma arvio riittää vajaaravitse-muksen toteamiseen eli työkalulle ei ole tarvetta. Mahdollistavat te-kijät: näkemys vajaaravitsemuk-sen riskin selvittämisen arvosta, kyvykkyys suorittaa tehtävä, esi-miesten tuki, ravitsemusterapeut-tien tuki seulonnan arvon ymmär-tämiseksi ja käytön tuki.

Raja ym. (2008)

Tutkia sairaanhoita-jien näkemyksiä ja käytänteitä MST- ja MUST-menetel-miin liittyen

Laadullinen, fokusryhmä-haastattelut, n = 54, sairaan-hoitajat.

Vajaaravitsemuksen seulonnan esteet.

Seulonnan esteet: Lomakkeen käytön helppous; MST arvioitiin helpoksi käyttää ja MUST vaike-ammaksi; hankaluudet potilaan kanssa vuorovaikuttamisessa. Koulutustarve; seulonnan suoritta-minen vaatii tietoa ja taitoa; työn määrä; palautteen puuttuminen ra-vitsemusterapeutilta. Yksinker-taistakaan työkalua ei automaatti-sesti oteta käyttöön, vaan sairaan-hoitajien seulontaosaamista tulee kehittää paikallinen konteksti huo-mioiden.

(jatkuu)

Liite7.(4/3)

Taulukko jatkuu

Tutkija, vuosi, maa

Tutkimuksen tar-koitus

Aineisto ja menetelmät

Käyttöönottoon, toi-meenpanoon, omak-sumiseen tai käyt-töön vaikuttavien te-kijöiden tarkastelu (mitä ja miten arvi-oitu?)

Keskeiset tulokset ja johtopää-tökset

Lindorff-Lar-sen ym. (2007)

Selvittää, ovatko erilaiset toimenpi-teet (seminaarit, materiaalit) muutta-neet vajaaravitse-mukseen liittyviä asenteita ja vajaara-vitsemuksen hoitoa tanskalaisissa sai-raaloissa.

Kysely, n = 2000, vastaus-prosentti 38. Lääkärit ja sai-raanhoitajat.

Kysely. Vajaaravit-semushoidon toteutu-minen ja asenteet. Tietämys, suositukset ja työkalut. Organi-saatio. Ravitsemus-seulonnan ja –tera-pian implementoinnin mahdolliset esteet.

Asenteet ja käytänteet ovat paran-tuneet verrattuna 1997 tehtyyn tut-kimukseen. Vajaaravitsemuksen seulontamenetelmiä on hyvin ole-massa ja relevanttien potilaiden tunnistaminen koettiin helpom-maksi kuin edellisessä kyselyssä. Ravitsemusterapiaa koettiin eniten vaikeuttavan tiedon puute ravitse-mushoidon toteuttamisesta, vas-tuunjaon epäselvyydet ja kiinnos-tuksen puute.

Liite8.(1/4)

LIITE 8. NRS 2002 -vajaaravitsemusriskiseulaa koskevien vastausten summamuuttujien

väittämien arvot käyttäjäryhmittäin

Taulukko Suorituskykyodotukset-summamuuttuja käyttäjäryhmittäin, NRS 2002 -vajaaravitse-musriskiseula.

Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % SO1: ”Menetelmän käyttö lisää asiakkaan mahdollisuuksia päästä hänen tarpeit-tensa mukaisiin ruo-kavaliomuutoksiin”

Samaa mieltä 6 67 11 84 6 67 74 Eri mieltä 1 11 1 8 1 11 10 En osaa sanoa 2 22 1 8 2 22 16 SO2: ”Menetelmästä voisi olla hyötyä työs-säni”

Samaa mieltä 7 78 12 92 3 33 77 Eri mieltä 1 11 0 0 6 56 13 En osaa sanoa 1 11 1 8 1 11 10 SO3: ”Menetelmän käyttö voisi nopeuttaa työni tekemistä”

Samaa mieltä 5 56 10 77 5 56 65 Eri mieltä 3 33 1 8 1 11 16 En osaa sanoa 1 11 2 15 3 33 19 SO4: ”Menetelmää käyttämällä kokisin onnistuvani parem-min työssäni ravitse-musohjaajana”

Samaa mieltä 5 56 9 69 6 67 64 Eri mieltä 2 22 1 8 1 11 13 En osaa sanoa 2 22 3 23 2 22 23

Taulukko Vaivannäköodotukset-summamuuttuja käyttäjäryhmittäin, NRS 2002 -vajaaravitse-musriskiseula.

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % VO1: ”Minun olisi help-poa opetella käyttämään menetelmää”

Samaa mieltä 9 100 11 84 6 67 84 Eri mieltä 0 0 1 8 2 22 10 En osaa sanoa 0 0 1 8 1 11 6

(jatkuu)

Liite8.(2/4)

Taulukko jatkuu

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % VO2: ”Menetelmän käyttö olisi minulle selkeää ja ymmärrettävää”

Samaa mieltä 9 100 9 69 6 67 77 Eri mieltä 0 0 1 8 1 11 7 En osaa sanoa 0 0 3 23 2 22 16 VO3: ”Minun olisi helppo tulla taitavaksi menetel-män käyttäjäksi”

Samaa mieltä 8 89 9 69 7 67 74 Eri mieltä 1 11 1 8 0 0 7 En osaa sanoa 1 0 3 23 3 33 19 VO4: ”Minusta menetel-mää olisi helppo käyttää”

Samaa mieltä 1 100 8 61 6 67 64 Eri mieltä 0 0 1 8 0 0 3 En osaa sanoa 0 0 4 31 9 33 23

Taulukko Sosiaaliset vaikutukset -summamuuttuja käyttäjäryhmittäin, NRS 2002 -vajaaravitse-musriskiseula.

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % SV1: ”Ihmiset, jotka vai-kuttavat siihen kuinka teen työni, ajattelevat, että mi-nun pitäisi käyttää mene-telmää”

Samaa mieltä 3 33 5 38 2 22 32 Eri mieltä 3 33 5 38 7 78 48 En osaa sanoa 3 33 3 23 0 0 19 SV2: ”Olen saanut VE-SOTE-hankkeesta tukea menetelmän käyttöön”

Samaa mieltä 4 44 8 61 3 33 48 Eri mieltä 2 22 1 8 4 44 23 En osaa sanoa 3 33 4 31 2 22 29 SV3: ”Esimieheni tukee menetelmän käyttöä”

Samaa mieltä 6 67 1 8 1 11 26 Eri mieltä 2 22 6 46 5 56 42 En osaa sanoa 1 11 6 46 3 33 32

Liite8.(3/4)

Taulukko Mahdollistavat olosuhteet -summamuuttuja käyttäjäryhmittäin, NRS 2002 -vajaaravitse-musriskiseula.

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % MO1: ”Minulla on ne vält-tämättömät resurssit (ku-ten aikaa, sähköinen lo-make, tukea), jotka tarvit-sen menetelmän käyttämi-seen”

Samaa mieltä 7 78 3 23 4 44 35 Eri mieltä 2 22 6 46 5 56 42 En osaa sanoa 0 0 4 31 0 0 13 MO2: ”Minulla on ne vält-tämättömät tiedot ja taidot, jotka tarvitsen menetelmän käyttämiseen”

Samaa mieltä 8 89 9 69 5 56 71 Eri mieltä 1 11 2 15 3 33 19 En osaa sanoa 0 0 2 15 1 11 10 MO3: ”Tiedän henkilön työyhteisöstäni, jonka puoleen voin/voisin kään-tyä, jos minulla olisi vai-keuksia käyttää menetel-mää”

Samaa mieltä 6 67 7 54 4 44 55 Eri mieltä 3 33 4 31 5 56 39 En osaa sanoa 0 0 2 15 0 0 6 MO4: ”Menetelmä sopii yhteen työtapojeni kanssa”

Samaa mieltä 5 56 6 46 6 67 55 Eri mieltä 4 44 5 39 0 0 29 En osaa sanoa 0 0 2 15 3 33 16

Taulukko Minäpystyvyys-summamuuttuja käyttäjäryhmittäin, NRS 2002 -vajaaravitsemusriski-seula.

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % MP1: ”Voisin käyttää me-netelmää, vaikka minulla olisi vain verkkokoulutuk-sesta saamani ohjeet apu-nani”

Samaa mieltä 9 89 9 69 3 33 65 Eri mieltä 1 11 2 15 5 56 25 En osaa sanoa 0 0 2 15 1 11 10

(jatkuu)

Liite8.(4/4)

Taulukko jatkuu

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % MP2: ”Voisin käyttää me-netelmää, vaikka kukaan ei neuvoisi, kun käytän menetelmää asiakkaan kanssa”

Samaa mieltä 7 78 9 69 3 33 62 Eri mieltä 2 22 1 8 3 33 19 En osaa sanoa 0 0 3 23 3 33 19

Liite9.(1/3)

LIITE 9. D2D-ruokavaliokyselyä koskevien vastausten summamuuttujien väittämien arvot

käyttäjäryhmittäin

Taulukko Suorituskykyodotukset-summamuuttujan väittämät D2D-ruokavaliokysely käyttäjäryh-mittäin.

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % SO1: ”Menetelmän käyttö lisää asiakkaan mahdolli-suuksia päästä hänen tar-peittensa mukaisiin ruoka-valiomuutoksiin”

Samaa mieltä 9 100 11 92 9 90 94 Eri mieltä 0 0 0 0 0 0 0 En osaa sanoa 0 0 1 8 1 10 6 SO2: ”Menetelmästä voisi olla hyötyä työssäni”

Samaa mieltä 9 100 11 92 8 80 90 Eri mieltä 0 0 0 0 1 10 3 En osaa sanoa 0 0 1 8 1 10 7 SO3: ”Menetelmän käyttö voisi nopeuttaa työni teke-mistä”

Samaa mieltä 8 89 9 75 3 30 64 Eri mieltä 0 0 2 17 5 50 23 En osaa sanoa 1 11 1 8 2 20 13 SO4: ”Menetelmää käyttä-mällä kokisin onnistuvani paremmin työssäni ravit-semusohjaajana”

Samaa mieltä 9 100 9 75 3 30 68 Eri mieltä 0 0 1 8 5 50 19 En osaa sanoa 0 0 2 17 2 20 13

Taulukko Vaivannäköodotukset-summamuuttujan väittämät D2D-ruokavaliokysely käyttäjäryh-mittäin.

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % VO1: ”Minun olisi help-poa opetella käyttämään menetelmää”

Samaa mieltä 9 100 9 75 8 80 84 Eri mieltä 0 0 1 8 0 0 3 En osaa sanoa 0 0 2 17 2 20 13

(jatkuu)

Liite9.(2/3)

Taulukko jatkuu

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % VO2: ”Menetelmän käyttö olisi minulle selkeää ja ymmärrettävää”

Samaa mieltä 9 100 9 75 7 70 81 Eri mieltä 0 0 1 8 1 10 6 En osaa sanoa 0 0 2 17 2 20 13 VO3: ”Minun olisi helppo tulla taitavaksi menetel-män käyttäjäksi”

Samaa mieltä 9 100 9 75 8 80 84 Eri mieltä 0 0 1 8 0 0 3 En osaa sanoa 0 0 2 17 2 20 13 VO4: ”Minusta menetel-mää olisi helppo käyttää”

Samaa mieltä 7 78 9 75 7 70 74 Eri mieltä 2 22 2 17 1 10 16 En osaa sanoa 0 0 1 8 2 20 10

Taulukko Sosiaaliset vaikutukset -summamuuttujan väittämät D2D-ruokavaliokysely käyttäjäryh-mittäin.

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % SV1: ”Ihmiset, jotka vai-kuttavat siihen kuinka teen työni, ajattelevat, että mi-nun pitäisi käyttää mene-telmää”

Samaa mieltä 3 33 4 33 0 0 23 Eri mieltä 3 33 5 42 6 60 45 En osaa sanoa 3 33 3 25 4 40 32 SV3: ”Esimieheni tukee menetelmän käyttöä”

Samaa mieltä 3 33 5 33 2 20 39 Eri mieltä 4 44 4 42 4 40 32 En osaa sanoa 2 22 3 25 4 40 29

Liite9.(3/3)

Taulukko Mahdollistavat olosuhteet -summamuuttujan väittämät D2D-ruokavaliokysely käyttäjä-ryhmittäin.

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % MO1: ”Minulla on ne vält-tämättömät resurssit (ku-ten aikaa, sähköinen lo-make, tukea), jotka tarvit-sen menetelmän käyttämi-seen”

Samaa mieltä 7 78 3 25 3 30 42 Eri mieltä 2 22 8 67 5 50 48 En osaa sanoa 0 0 1 8 2 20 10 MO2: ”Minulla on ne vält-tämättömät tiedot ja taidot, jotka tarvitsen menetelmän käyttämiseen”

Samaa mieltä 8 89 8 67 6 60 71 Eri mieltä 1 11 3 25 2 20 19 En osaa sanoa 0 0 1 8 2 20 10 MO3: ”Tiedän henkilön työyhteisöstäni, jonka puoleen voin/voisin kään-tyä, jos minulla olisi vai-keuksia käyttää menetel-mää”

Samaa mieltä 5 56 8 66 5 50 58 Eri mieltä 3 33 2 17 4 40 29 En osaa sanoa 1 11 2 17 1 10 13 MO4: ”Menetelmä sopii yhteen työtapojeni kanssa”

Samaa mieltä 8 89 7 58 4 40 61 Eri mieltä 1 11 2 17 4 40 23 En osaa sanoa 0 0 3 25 2 20 16

Taulukko Minäpystyvyys-summamuuttujan väittämät D2D-ruokavaliokysely käyttäjäryhmittäin.

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % MP1: ”Voisin käyttää me-netelmää, vaikka minulla olisi vain verkkokoulutuk-sesta saamani ohjeet apu-nani”

Samaa mieltä 8 89 10 83 8 80 84 Eri mieltä 1 11 2 17 1 10 13 En osaa sanoa 0 0 0 0 1 10 3

(jatkuu)

Liite9.(4/3)

Taulukko jatkuu

Väittämä Vanhat käyttäjät ja käytön jatkajat

Uudet käyttäjät ja kokeilijat

Työkalun torjujat ja hylkääjät

Kaikki (n = 31)

n % n % n % % MP2: ”Voisin käyttää me-netelmää, vaikka kukaan ei neuvoisi, kun käytän menetelmää asiakkaan kanssa”

Samaa mieltä 7 78 10 83 7 70 77 Eri mieltä 2 22 2 17 2 20 19 En osaa sanoa 0 0 0 0 1 10 3