veteraanikuntoutus muutosvaiheessa (sivu 16) 6_2004.pdf · 6/04 joulukuun 15. päivänä 2004 3...

Joulukuun 15. päivänä 2004Tarkastettu levikki 77 606N:o 6/2004

Veteraanikuntoutus muutosvaiheessa (sivu 16)

Vaikeiden aikojen tapahtumia muisteltiinLoppuvuonna 2004 ja alkuvuonna 2005

on kulunut tasavuosia tapahtumista,

jotka vaikuttivat suuresti suomalaisten,

erityisesti tammenlehvä-ikäluokkien

elämään.

* Jääkäriliikkeen ”perustamiskoko-

us” pidettiin 20. marraskuuta 1914 Hel-

singin Ostrobotnialla. Samassa talossa

vietettiin kokouksen 90-vuotismuisto-

juhlaa 20. marraskuuta. Sivu 49.

* Laki suojeluskuntajärjestön lak-

kauttamisesta säädettiin 3. marras-

kuuta 1944. Järjestön loppuvaiheista

kerrotaan artikkelissa sivuilla 24-25.

* Valtioneuvosto lakkautti Lotta

Svärd -järjestön 23.11.1944. Muistoju-

malanpalvelus oli Helsingin tuomio-

kirkossa tasan 60 vuotta myöhemmin.

Sivut 26-27.

* Valtio lakkautti 25.1.1945 Suomen

Aseveljien Liiton ja sen jäsenyhteisöt.

Lakkautusuhan lähestyessä perustet-

tiin marraskuussa 1944 Kaatuneiden

Muistosäätiö, jolle liiton varat luovutet-

tiin. Säätiön 60-vuotisjuhlaa vietettiin

Helsingissä 17. marraskuuta.

Sivut 22-23.

* Vuonna 1954 perustettiin Sotava-

hinkosäätiö. Sen 50-vuotisjuhlaa vie-

tettiin Ritarihuoneella 12. marraskuuta.

Sivut 20-21.

Asemiesiltojensarja päättyy Helsingissä 5.4.2005. (sivu 32)

Kuva Paavo Frimanin kokoelmat

6/04 Joulukuun 15. päivänä 20042

Helsingissä 15. joulukuuta 2004

Kaatuneiden Muis-tosäätiön äskeinen 60-vuotisjuhla pa-

lautti mieleen, että 13. mar-raskuuta 1944 tehtyyn pää-tökseen säätiön perusta-misesta johti kaksi tekijää: toisaalta pyrkimys vakiin-nuttaa sotavainajien muiston vaalimistyötä, toisaalta se, että Suomen Aseveljien Liit-toa, jolla oli keskeinen osuus vaalimistyössä, saattoi uha-ta lakkauttaminen. Valtio-neuvosto päätti 25. tammi-kuuta 1945 lakkauttaa liiton ja sen jäsenyhteisöt. Noilla perustamis- ja lakkautta-mispäätöksillä on ollut suuri merkitys viime sodissamme menehtyneiden omaisille ja sotiemme veteraaneille.

Suomen Aseveljien Liiton aloitteesta perustettiin huh-tikuussa 1943 laajapohjainen Sankarivainajien Muistotoi-mikunta. Sen tehtäväksi tuli suunnitella ja ohjata sotiem-me kaatuneiden muistamis-ta arvokkaalla ja näkyvällä tavalla. Aseveliliitto siirsi pääosan varoistaan Sanka-rivainajien Muistosäätiöl-le, jonka nimi maaliskuussa 1945 muutettiin Kaatunei-den Muistosäätiöksi. Sää-tiö antoi tarvittavan talou-dellisen tuen Kaatuneiden Muistotoimikunnalle, joksi Sankarivainajien Muistotoi-mikunnan nimi muutettiin. Muistotoimikunnan määrä-tietoinen toiminta ja hyvä yhteistyö seurakuntien kans-

sa loivat merkittävän osan perustaa, jonka varassa vaa-limistyötä on tehty kaikkial-la maassamme sekä saatu ai-kaan yli 600 sankarihautaus-maata muistomerkkeineen.

Muistosäätiön toiminta ei ole rajoittunut sotavaina-jien muiston vaalimiseen, vaan on ulottunut myös muille saroille, joilla aseveli-liitto uurasti. Säätiö on anta-nut runsaasti henkistä ja ai-neellista tukea sotavainajien omaisille ja sotiemme vete-raaneille sekä tukenut lukui-sia perinnehankkeita. Mo-nella taholla on syytä tuntea kiitollisuutta säätiötä koh-taan. Suomen Sotaveteraa-niliitto on erityisen kiitolli-nen säätiön merkittävästä osuudesta yhteishankkeessa sodassa menehtyneiden tie-doston aikaansaamiseksi.

Suomen Aseveljien Liit-to, joka perustettiin 4. elo-kuuta 1940 ja jonka yli 700 jäsenyhdistykseen kuu-lui 235 000 miestä ja nais-ta, toimi suunnitelmallisesti ja tuloksekkaasti aseveljien ja sotasisarten sekä heidän omaistensa hyväksi, lujit-ti yhteenkuuluvuutta ja yh-teisvastuuta sekä johdatteli jäsenistöään sodasta rauhan toimiin.

Asevelijärjestöä olisi ki-peästi tarvittu myös rau-han vuosina. Sodasta pa-lanneilla miehillä ja naisil-la sekä heidän omaisillaan oli kosolti sotaperäisiä vai-

keuksia, joista selviytymis-tä järjestön oma huoltotyö ja viranomaisille tehtävät toimenpide-ehdotukset oli-sivat edistäneet. Tästä piit-taamatta äärivasemmisto, joka koki aseveliliikkeen vastustajakseen, ryhtyi väli-rauhan ehtoihin nojautuen vaatimaan aseveliyhteisöjen lakkauttamista ja sai tavoit-teensa toteutumaan Liittou-tuneiden valvontakomission neuvostoliittolaisen johdon esittämän uhkavaatimuksen avulla.

Sotiemme veteraanien yleisen järjestötyön saroil-la alkoi tammikuussa 1945 pitkä pakkokesannon kausi, jonka johdosta veteraanien henkisten ja aineellisten tar-peiden esiin tuominen ja tu-kitoimien kehittäminen jäi-vät monin osin vuosikausiksi rempalleen. Suomen Sotave-teraaniliiton edeltäjäjärjes-tö Rintamamiesten Asunto-liitto perustettiin syyskuussa 1957. Samoihin aikoihin eri puolille maata syntyi vete-raanien huoltoyhdistyksiä. Yhteisöjen päämäärien ja nimen kytkeytyminen asu-miseen ja huoltoon selittyy myös sillä, että tuolloisissa oloissa ei juuri ollut mah-dollista saada hyväksymistä säännöille, joiden tarkoitus-pykälät näyttivät viittaavan aseveljeyteen tai sotiemme perinteiden vaalimiseen.

Julkisen vallan päätök-sillä voitiin poikkeusoloissa

lakkauttaa aatteellisia yh-distyksiä yhdistymisvapaut-ta loukatenkin, mutta ei hävittää periaatteita, joita lakkautettu yhdistys oli pi-tänyt tärkeinä. Niinpä ase-veliliikkeen inhimillisistä ja sosiaalisista perusajatuksis-ta johti edelleen selvä väylä moneen toiminta-ajatuksen perusteeseen, jotka nousi-vat näkyviin muodostetta-essa asunto- ja huoltoliitos-ta sekä sen ulkopuolelle jää-neistä veteraaniyhdistyksistä Suomen Sotaveteraaniliitto keväällä 1964 ja päätettä-essä sen säännöistä. Niissä ilmaistut työn kolme pääs-arkaa ovat pysyneet ennal-laan: sotiemme veteraanien ja heidän omaistensa elin-olojen turvaaminen ja kehit-täminen, henkinen ja aineel-linen veljes- ja sisarapu sekä isänmaallisen mielen ja yh-teenkuuluvuuden ylläpitä-minen. Sääntöihin 1990 teh-ty lisäys tarkoituksesta edis-tää myös veteraaniperinteen keruuta, tallentamista ja yl-läpitämistä tähdentää sitä, että perinteiden vaaliminen on keskeinen osa isänmaal-lisen hengen ja yhteenkuulu-vuuden ylläpitämistä.

Etenkin niiltä kotimaisil-ta tahoilta, jotka jatkosodan päätyttyä olivat rientäneet vaatimaan Suomen Asevel-jien Liiton lakkauttamista ja myöhemminkin mustanneet sitä, kohdistettiin ripeästi kasvaneen sotaveteraanijär-

Aseveliliikkeen aineellista ja henkistä perintöäjestön toiminta-ajatuksiin arvostelua. Niiden väitettiin osoittavan, että järjestö jat-kaa lakkautettujen yhteisö-jen toimintaa, minkä vuok-si sekin olisi lakkautettava, sekä toiminnan monisar-kaisuuden johtavan siihen, että liitossa ei riitä tahtoa ja voimia veteraanien eri-tyisetuuksien edistämiselle.

Ei haukku haavaa tee, perusteeton ei varsinkaan. Se lienee kuitenkin vaikut-tanut niin, että siitä äitynei-nä työmme alullepanijat sai-vat toimilleen lisää puhtia. He uskoivat lujasti asiaansa sekä etenivät sinnikkääs-ti kohti kaikkien päämää-riemme toteutumista.

Tunnemme syvää kiitol-lisuutta niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka aseveliliik-keessä ja sotaveteraaniyhtei-söissä loivat perustan ja pys-tyttivät suuntaviitat nyt ja vastedes tehtävälle työlle.

Samalla tunnemme tyy-tyväisyyttä siitä, että aseve-liliike saa osakseen laajaa arvonantoa, sekä siitä, että tarkoitusperiä, jotka Suo-men Sotaveteraaniliitto on toiminnalleen vuosikymme-niä sitten asettanut, toteute-taan nykyään paljolti myös veteraaniliittojen monipuo-lisessa yhteistyössä.

SIMO KÄRÄVÄ

Internet on maailman-laajuinen, käyttäjälle maksuton yhteydenpito-

väline, mikäli tietokoneen ja datayhteyden hintaa ei oteta huomioon. Tällä on Sotaveteraaniliitolle mer-kitystä, koska kauimmaiset yhteydenpidon kohteet ovat Amerikan mantereella, jos-sa toimintaa on yhdeksässä eri pisteessä, ja Australias-sa on juuri perusteilla uusi yhdistys.

Sotaveteraaniliitolla on ollut käytössään internet-sivut ja sähköposti vuo-desta 1997. Jo pari vuot-ta aiemmin oli liiton neu-vottelukunta kokoustensa

Internetin aikaankannanotoissa esittänyt in-ternet-sivujen hankkimista liitolle ja sähköpostin otta-mista käyttöön. Neuvottelu-kunnassa oli näkijöitä.

Lähes kymmenen vuot-ta ensimmäisten ehdotusten jälkeen liiton kaikilla sota-veteraanipiireillä on sähkö-postiyhteys ja liiton internet -sivut elävät toisen kehitys-version alkuvaihetta. Sivu-jen tulee palvella sotavete-raanipiirien ja -yhdistysten toimijoiden tarpeita, mutta myös pystyä antamaan tie-toa sotaveteraanityöstä kiin-nostuneille. Tämä onkin suuri ja laajeneva toiminta-kenttä.

Internet-sivujen olemas-saolo viestittää myös kunni-oitusta ja arvostusta sotiem-me veteraaneja kohtaan. Kunniakansalaisten hyväksi tehtävää työtä pidetään esil-lä myös uusissa välineissä ja ne tavoittavat kohderyhmiä, joiden tavoittaminen perin-teisillä välineillä olisi vä-häistä.

Sotaveteraaniliiton kes-keinen tehtävä on edistää sotaveteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä itsenäistä selviytymistä ko-tonaan. Piirin sosiaalineuvo-jien toiminta on askel siihen suuntaan. Heidät esitellään sivuilla. Jatkossa tämän osi-

on osuutta tulee laajentaa. Yksi uusien sivujen kehi-

tysversion aluevaltauksista on verkkokauppa. Sieltä on tilattavissa pääosa Sotave-teraaniliiton myyntituotteis-ta. Ruudulla nähdessään ja äänitteistä näytteen kuun-neltuaan moni tukija halu-aa hankkia esimerkiksi So-taveteraanikuorojen uuden äänitteen, joulukortit tai joi-tain muita tuotteita. Verk-kokauppa onkin lisännyt suosiotaan ja se on jatkossa laajeneva osa liiton varain-hankinnassa.

Aloitussivulla on laskuri, joka näyttää sivuilla kävijöi-den määrän. Mikäli samalla

koneella käydään useita ker-toja sivuilla, kone laskee sen yhdeksi käynniksi. Syyskuun alkupuolella avautuneilla sivuilla on ollut joulukuun alkuun mennessä yli 3 800 kävijää. Runsaan tuhannen kävijän määrää kuukaudes-sa voi pitää tyydyttävänä saavutuksena, mutta työtä kävijämäärän lisäämiseksi on jatkuvasti tehtävä. Näin tieto sotaveteraaneista ja työstä sotaveteraanien hy-väksi sekä mahdollisuudesta tukea työtä leviää.

MARKKU SEPPÄ


Liiton myyntitoimisto on suljettu

27 – 31.12. välisen ajan inventaariotoimien vuoksi.

Muuten liiton toimisto on avoinna normaalisti kello

8.30 – 16.00 kaikkina joulun välipäivinä.

Henkilökunta toivottaa kaikille rauhaisaa joulua ja

voimia ja terveyttä vuodelle 2005.

Keskisen kyläkauppa luovutti 2. joulukuu-ta neljälle veteraani-

järjestölle sekä Kaatuneitten Omaisten Liitolle ja Sotavan-geille yhteensä 168 000 euroa (miljoona markkaa) käytet-täväksi sotiemme veteraani-en, miesten ja naisten sekä sotaleskien virkistykseen ja kuntoutukseen sekä muuhun kotona asumista edistävään tukeen. Suomen Sotaveteraa-niliiton osuus 78 000 euroa luovutetaan käytettäväksi so-taveteraanien hyväksi tämän vuoden aikana.

Keskisen kyläkauppa haastaa myös kaikki muut yritykset, yhteisöt ja yksityi-set mukaan veteraaniemme tukemiseen Veteraaneja ei jätetä -teemalla. Veteraani-järjestöt ovat hankkineet ra-hankeräysluvan (OKU1435

Tukea sotaveteraanityölle

JohnsonDiverseyn puolesta shekin luovutti markkinointipäällikkö Kai

Ahlgrén. Shekin vastaanottivat puheenjohtaja Aarno Lampi ja sosiaa-

lisihteeri Anni Grundström.

Kyläkauppa Keskisen puolesta miljoonan markan (168 188 euron) shekin luovutti ve-

teraanijärjestöille toimitusjohtaja Vesa Keskinen. Shekin vastaanotti Suomen veteraa-

niliittojen valtuuskunnan puolesta Rintamanaisten Liiton puheenjohtaja Ilmi Harska.

Toimitusjohtaja Erkki Puumalainen Poptori Oy:stä luovutti Kenttäpostia

tuplaplatinalevyn. Sen vastaanottivat liiton valtuuston puheenjohtaja

Aarno Lampi ja myyntivastaava Helena Hornborg.

A/30.11.2004) sekä avanneet keräystä varten pankkitilin Okopankki 554128-27707.

Kenttäpostia CD sai tuplaplatinaaSuomen Sotaveteraaniliiton ja Poptori Oy:n yhteishanke Kenttäpostia CD-levy ylit-ti tuplaplatinaan oikeuttavan myyntimäärän 60 000 kappa-letta. Tuplaplatinalevy sekä Poptorin tuki sotaveteraani-työlle luovutettiin 2. joulu-kuuta Sotaveteraaniliitolle.

JohnsonDiversey tukee sotaveteraanityötä JohnsonDiversey luovutti shekin Sotaveteraaniliitolle 1. joulukuuta. Varat käyte-tään Sotaveteraanien avusta-miseen.

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati järjestettiin Mikkelissä. Veteraanijärjestö-

jen liput olivat joukon kärjessä. Suur-Savon Sotaveteraanipiirin lippua kantoi toimin-

nanjohtaja Jukka Lehtinen. Kuvassa veteraanien lippulinna saapumassa ohimarssin

vastaanottajina maaherra Pirjo Ala-Kapee ja Itäisen maanpuolustusalueen komentaja

kenraaliluutnantti Ari Puheloinen (vastaanottajat selin). Veteraanien lippulinnaa johti

sotaveteraani Mauri Pekonen Mikkelistä.

Puolustusvoimien paraati Mikkelissä


niille kuuluvan arvon. Kiitos nykyisestä hyvinvoinnista ja arvostetusta kansainvälisestä asemasta kuuluu teille, kun-nioitetut veteraanit, jotka etulinjoilla turvasitte itsenäi-syytemme.

Valtiovalta arvostaa vete-raanien työn korkealle. Jat-kosodan päättymisen ja ensi kevääseen ajoittuvan Lapin sodan päättymisen 60-vuo-tisjuhlien kunniaksi valtio-neuvosto päätti hallituskau-tensa veteraanipoliittisista linjauksista elokuussa. Vete-raanien työn kunnioittamisen ohella linjauksilla tuetaan jo keski-iältään yli 83-vuotiaan väestönosan itsenäistä sel-viytymistä omassa kodissaan. Oikeantyyppinen kuntoutus ja tukipalvelut ovat tällöin toimivia keinoja. Vuonna 2005 rintamaveteraanien ja sotainvalidien erityisetuuk-siin käytetään valtion budje-

Pääministeri Matti Vanhasen tervehdys

Kunnioitetut veteraanit

Kunnioitetut sotaveteraanitKulunut vuosi on tuonut poikkeuksellisen runsaas-ti julkisuuteen sotiemme ve-teraanit ja heidän vaiheensa sotiemme raskaissa oloissa. Kunnioitetun jalkaväenken-raali Adolf Ehrnroothin pois-meno vuoden alussa ja hänen muistonsa saama suuri huo-mio osoittivat, kuinka paljon eri ikäpolvet arvostavat vete-raanien saavutuksia, vaikka niitä ei aina arkisen elämän keskellä eikä kaikissa sotien jälkeisissä vaiheissa olekaan riittävästi tuotu esille.

Kesällä Ilomantissa ja Tali-Ihantalassa muistettiin torjuntavoittoja kuusi vuosi-kymmentä sitten. Nuori su-kupolvi on saanut niissä yh-teyksissä runsaasti tietoa ta-pahtumista ja on oppinut arvostamaan sitä, mitä ken-raali toisti niin usein: Suomi on hyvä maa. Se on meille pa-ras maa.

Paljon sotien jälkeen syn-tynyt sukupolvi on kirjoitta-nut ja säveltänyt uuden isän-maan virren, jota nuori polvi-kin laulaa mielellään.

Sodan koettelemuksista on kulunut kuusi vuosikym-mentä. Niistä ajoista maail-mamme on muuttunut paljon, mutta juuri noiden vaikei-den vuosien takia kansam-me muistissa elää edelleen vahvana käsitys suomalai-suudesta. Vaikka olemme eu-rooppalaisia, olemme myös ennen kaikkea suomalaisia. Kansallinen identiteettimme ei ole noussut tyhjästä, vaan se on lunastettu kalleimmalla

Kunnioitetut sotaveteraanit

Esitän kaikille SOTAVETERAANI –

KRIGSVETERANEN -lehden lukijoille

parhaan tervehdykseni sekä toivotan heille

perheineen hyvää joulua ja

onnellista uutta vuotta 2005.

TARJA HALONEN

TASAVALLAN PRESIDENTTI

Tasavallan Presidentin tervehdys

Päättyvä vuosi 2004 on ollut veteraani-ikäluokkien työn muistamisen merkkivuosi. Jatkosodan kriittiset tapah-tumat olivat näkyvästi esillä viime kesänä ja sodan päät-tymisen 60-vuotisjuhla syys-kuun alussa oli merkkipaalu veteraanipolitiikan historias-sa. Valtiovalta ja nykysuku-polvet antavat uhrauksillenne

tissa lähes 460 miljoonaa eu-roa. Valtioneuvosto on myös osaltaan valmis tukemaan ve-teraanien henkisen perinnön vaalimista ja siirtoa nuorem-mille sukupolville.

Vuosikymmenien saatossa Suomen valinnat ovat osoit-tautuneet oikeiksi. Me tarvit-semme veteraani-ikäpolvien kaltaista peräänantamatto-muutta ja kauaskatseisuutta, jotta voimme säilyttää suo-malaisen yhteiskunnan vah-vuudet myös tulevaisuudessa. Jouluna muistamme itsenäi-syytemme puolesta suurim-man taakan kantaneiden ve-teraanipolvien ja jo poisnuk-kuneiden uhrauksia.

Toivo tan ve te raa neil le, omai sil lenne ja kai kille tä-män lehden luki joille rau hai-saa jou lua, ter veyt tä sekä voi-mia alkavalle vuodelle.

hinnalla. Tästä todistuksena ovat kotiseutujemme sanka-rihaudat.

Suomi luottaa tulevaisuu-dessa korkean teknologian osaamiseen ja hyvinvointiyh-teiskuntaan. Ympäristömme muuttuu ja meidän on muu-tuttava sen mukana. Muutos ei kuitenkaan tarkoita juuret-tomuutta. Tulevaisuudessa-kin me rakennamme puolus-tuksemme suomalaisille so-pivalla tavalla. Puolustamme

koko maata, ja yleisen asevel-vollisuuden kautta koko kan-samme on valmis tarvittaessa tarttumaan aseisiin itsenäi-syytemme turvaamiseksi.

Joululla on erityinen mer-kitys nykyajan elämäntavas-sa. Se antaa meille mahdol-lisuuden pysähtyä ja rauhoit-tua. Samalla kun voimme nauttia läheistemme seuras-ta, meillä on myös hyvää ai-kaa muistaa niitä, jotka an-toivat kalleimman uhrinsa

isänmaalle. Puolustusvoimi-en puolesta tervehdin kaikkia sotaveteraaneja omaisineen ja toivotan kaikille lukijoille rauhallista joulua ja terveyttä uudelle vuodelle.

PUOLUSTUSVOIMAIN KOMENTAJA

AMIRAALI JUHANI KASKEALA

Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan, annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.Kiitos sisukkaasta työstä isienkiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.

Joulun juhlan lähestyessä muistamme myös sitä vapaut-ta, jota Kristus tuli tuomaan. Evankeliumin ensimmäinen sana hänestä on Vapahtaja. Tämä Vapauttaja tuli pääs-tämään meitä vapaiksi niistä taakoista ja peloista, jotka te-

kevät elämämme raskaaksi, kuluttavat voimamme tai ah-distavat epätoivoon. Vanhas-sa virressä sanotaankin, että silloin meillä on joulu, kun iloitsemme siitä, että Jumala on isänämme ja Kristus vel-jenämme.

Toivotan kaikille Sotave-teraani-Krigsveteranen leh-den lukijoille siunattua joulu-aikaa ja valoisia Uuden vuo-den päiviä.

JUKKA PAARMAARKKIPIISPA


Eduskunnan puhemiehen tervehdys

Taistelu Suomen itsenäisyy-den puolesta on velvollisuuk-sista raskain mutta samalla arvokkain. Sodissamme kaa-tuneet täyttivät velvollisuu-tensa loppuun saakka. On tärkeää, että tieto sotapon-nisteluista ja taistelujen vaa-timista menetyksistä siirtyy uusille sukupolville. Vain si-ten osaamme arvostaa isiem-me ja isoisiemme uhrauksia ja saavutuksia.

Tänä vuonna on sotiemme päättymisen kuudennenkym-menennen muistovuoden jou-lu. Tänäkin jouluna tulevat monien, tosin yhä harvem-pien ihmisten mieleen ku-vat tuosta nyt kuuden vuosi-kymmenen takaisesta ajasta. He muistavat kodittomuuden tuskan, yksinäisyyden, toi-vottomuudenkin tunteet. He olivat vierailla, heille tunte-mattomilla seuduilla vaikka-kin omassa maassa. He olivat kotia vailla, ilman majatalo-akin. Moni lapsi oli syntynyt silloin tähän maailmaan ju-nanvaunun kylmyydessä ja kovuudessa, kylmien tuikki-vien tähtien alla.

Mutta niidenkin, nyt jo kaukaisten, mutta monien ih-misten muistoissa läheisten vuosien jouluina, Kristuksen syntymäjuhlan palveluksissa, kaikuivat ne sanat, jotka taas-kin kuulemme: ”Sinä, Kris-tus Jumalamme, olet asettu-nut asumaan luolaan, seimi on antanut majan Sinulle, paimenet ja tietäjät kumarta-vat Sinua. Näin toteutuu pro-feettojen saarna ja enkelien voimat ihmettelevät huuta-en ja sanoen: Kunnia olkoon alastulemisellesi, oi ihmisiä rakastava!”

He olivat maahan lyötyjä, mutta saivat nousta. Paljon ei ollut evakkokansalla mu-kanaan sen odottaessa uusia jouluja. Eikä paljon voimava-roja ollut sen aikaisella muul-lakaan suomalaisella yhteis-kunnalla. Joulupöydät olivat köyhiä, joulupukin kontit kevyitä ja jopa tyhjiä. Mut-ta Jumala on siunannut heil-le ja meille runsaista lahjois-taan kaiken tarpeellisen, uu-det kodit ja turvallisuuden. Heidän enkelinsä ovat joh-taneet tietämme, ja samalla me kaikki olemme löytäneet paikkamme tässä muuttu-

neessa maailmassa. Evak-kotie on opettanut rukoile-maan, puute on opettanut kiittämään, sota on opetta-nut rakastamaan. Ihmeteltä-vä on ollut tämän tie. Se on ollut opin tie, Jumalan ylistä-miseen herättävä.

Siksi ehkä nyt osaamme olla sydämestämme mukana joulujuhlassa kuullessamme laulettavan: ”Sinun synty-mästäsi, Kristus, meidän Ju-malamme, koitti maailmalle tiedon valkeus, sillä siitä täh-tien palvelijat tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua, vanhurskauden Aurinkoa, ja tuntemaan Sinut, Koiton kor-keudesta. Herra, kunnia ol-koon Sinulle!”

Joulu on rauhan juhla. On kysymys suuremmasta rau-hasta kuin ihmisten käymien sotien vastakohdasta. On ky-symys syvemmästä rauhas-ta kuin ihmisten ja kansojen välisillä sopimuksilla tehdys-tä rinnakkaiselon tilasta. On kysymys Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Jumala lähetti Poikansa maailmaan, maailman elämän tähden, pelastamaan, sovittamaan, vapauttamaan, uudistamaan.

Tämäkin joulu on kiitok-sen ja ylistyksen ja ilon juh-la. Toivon, että voimme ko-kea sen syvästi ja hiljaisesti ja yhdessä kaikkien lähim-mäistemme kanssa. Saamme kokea joulun myös muista-en rukouksessa heitä, joiden maanpäällinen vaellus päät-tyi sotiin tai evakkotielle tai raskaaseen jälleenrakenta-misen aikaan. Olkoon heidän muistonsa ikuinen.

Olkoon kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto myös-kin tässä vuoden 2004 Suo-messa.

Evakko- ja veteraanikan-saa muistaen, siunaten

KARJALAN JA KOKO SUOMEN ARKKIPIISPA

LEO

Tänä vuonna on vietetty mo-nella eri tavalla jatkosodan päättymisen 60-vuotisjuhlia. Ratkaisutaisteluita ja sodan loppuvaiheita on muisteltu samalla kun on osoitettu so-tiemme veteraaneille heidän ansaitsemaansa kunnioitusta ja kiitosta.

Suomalainen yhteiskunta kantoi vastuunsa sekä rajo-jemme sisällä että luovute-tuilla alueilla tapahtuneista sodan aiheuttamista mene-tyksistä. Tarvittiin vakuu-tusjärjestelmän ja valtion kiinteää yhteistyötä. Poik-keuksellista ja kansakuntaa yhdistävää oli, että korva-ukset hoidettiin yhteisvas-tuullisesti. Sotainvalidien ja

Ministerin tervehdysrintamaveteraanien aseman kohentaminen on seurannut veteraani-ikäluokkien elä-mänkulkua.

Tätä syksyä voidaan pitää suomalaisen veteraanipolitii-kan yhtenä kulminaatiopis-teenä. Sotainvalidien ja rinta-maveteraanien sosiaaliturvan erityisetuuksien kehittämi-nen on ajoittunut usein itse-näisyytemme merkkivuosiin. Jatkosodan päättymisen 60-vuotisjuhlan yhteyteen ajoi-tettu valtioneuvoston vete-raanipoliittinen linjaus koh-distuu ensi sijassa vuoteen 2005, mutta se on samalla koko hallituskauden paino-tuksien linjaus.

Elokuun 2004 päätösten tavoitteena on ollut kaksi asiaa. Ensimmäinen on kun-nianosoitus veteraaniväes-tön suorittamista palveluista suomalaiselle yhteiskunnalle ja itsenäisyytemme hyväksi. Toisena tavoitteena on tukea keski-iältään yli 83-vuotiaan väestönosan itsenäistä sel-viytymistä omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tällöin avainkysymyksiä ovat rintamaveteraaneille tarjotta-va mahdollisuus vuosittaiseen

kuntoutukseen ja sotainvali-dien avopalvelujen kehittä-minen. Kuntoutus edellyttää kaikilta veteraanikuntoutusta järjestäviltä tahoilta sisällöl-listä uudistamista, painottaen avo- ja kotikuntoutusta sekä uusia toimintamalleja.

Veteraanien asema ja työ on saanut Suomessa ansaitse-mansa arvostuksen. Veteraa-nijärjestöt ovat tehneet ansio-kasta työtä. Yhteiskunnalli-nen ilmapiiri on muuttunut siten, että osataan antaa arvo sodan ja jälleenrakennuksen ajan vaativille ponnistuksil-le. Sotiemme veteraanien uh-rausten ansiosta saamme elää maassa, joka on pohjoismai-nen, vapaa, demokraattinen hyvinvointivaltio.

Toivotan Sotaveteraani-lehden lukijoille ja läheisil-lenne rauhaisaa joulua sekä voimia ja terveyttä alkavalle vuodelle.

SINIKKA MÖNKÄRESOSIAALI- JA

TERVEYSMINISTERI

Lukuisilla sankarihauta-usmailla sodissa säästyneet ja heitä nuoremmat sukupol-vet kunnioittavat taisteluken-tillä kalleimpansa antaneita. Sankarihautausmaamme ovat hienosti hoidettuja, ja tasai-nen ihmisvirta käy niillä muis-tamassa omaisiaan ja hiljenty-mässä. Niin pitää ollakin.

Veteraanien kunnioitus näkyy vahvassa maanpuo-lustustahdossa, jonka eräs ilmentyvä on varusmies-palveluksen suorittaminen. Valtaosa ikäluokista toinen toisensa jälkeen palvelee maataan asiallisesti ja nurku-matta. Saman tekevät nyky-ään vapaaehtoiset naisetkin. Myös 10 vuotta käynnissä ol-lut vapaaehtoinen maanpuo-lustuskoulutus vetää miesten lisäksi runsain määrin naisia ja nuoria saamaan arjen ja poikkeusolojen turvallisuutta palvelevia tietoja ja taitoja.

Viime sodissamme lasket-tiin perusta suomalaisten kon-

sensushengelle. Se loi sillan kaikkien kansalaisten välille ja on säilynyt yhteiskunnas-samme aina tähän päivään saakka. Yhteishengellä raken-nettiin hyvinvointivaltio, jossa ketään ei jätetä heitteille.

Suomalaiset ovat kestä-neet vaikeita aikoja. Juuri siksi meidän pitää osata kat-soa kokonaisuutta eikä sor-tua itsekkyyteen. Oman ke-hityksemme lisäksi tehtä-vämme on kantaa vastuuta ihmisistä, jotka elävät maa-ilmassa paljon huonommissa oloissa kuin me.

Toivotan kaikille Sotave-teraani-lehden lukijoille rau-hallista joulua ja hyvää uut-ta vuotta!

PAAVO LIPPONEN

Arkkipiispan tervehdys


SANA

Älä pelkää”Ja monta paimenta parra-

kasta, lumessa valvoi ja vartioi, ja vartioi sitä pientä lasta, pel-tojen saaliiksi joutumasta, maa, taivas kiitosta soi.”

Näin kertoo Yrjö Jylhä runossaan Pyhä yö. Me sotien veteraanit voimme muistoissamme liittyä Jylhän runon Jooseppi Kirvesmiehen ja hänen aseveljiensä joulun tun-nelmiin. Vanhimmat meistä olivat Taipaleen, Tolvajär-ven, Kollaan ja muiden taistelupaikkojen ruudin savusta mustuneiden hankien keskellä tähtikirkkaan taivaan alla talvisodassa vartioimassa sitä, että meidän lapsemme saisivat varttua vapaassa isänmaassa ja sitä, että myös joulun lapsi, Betlehemiin syntynyt saisi kansamme kes-kellä elää ja vaikuttaa.

”Me kaikki hengessä polvistuimme ja lapsen vierelle kumarruimme, ja siunauksemme luimme.”

Kun palautan mieleeni sotajouluja, nousee vahvasti mieleeni jouluevankeliumin kohta, jossa Herran enke-li sanoo pelokkaille paimenille: ”Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” (Lk 2:10)

Tuskin oli sotilasta, joka ei olisi pelännyt. Mutta jou-lun sanoma rohkaisi meitä. Se kertoi siitä, että meillä on Jumala, joka rakastaa meitä. ”Jumalan on kunnia korke-uksissa, maan päällä rauha ihmisillä , joita hän rakas-taa.” (Lk 2:14) Jouluaattona kiiri korsusta korsuun, jopa taisteluhaudoissa Lutherin jouluvirsi Enkeli taivaan. Pai-koin niin voimakkaana, että vihollisenkin puolella se kuului.

Meillä veteraaneilla on paljon jouluja takanapäin, mutta pelko vähän edessäpäin. Meitä saattavat näinä viimeisinä vuosina pelottaa monet asiat. Miten kuntom-me kestää viimeiselle puolille saakka? Miten puolisom-me ja omaisemme selviävät? Minkälaisessa maailmassa meidän lapsemme ja lastenlapsemme kasvavat? Miten minulle itselleni käy viimeisessä iltahuudossa?

Älkää pelätkö. Joulun sanoma on yhä voimassa. Ju-malan rakkaus tulee todeksi siinä, että meidän Vapah-tajamme Kristus on turvamme ja auttajamme nyt ja tu-levina päivinämme. Siksi saamme yhtyä jouluvirren ke-hotukseen:

”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon poikansa.Siit enkelitkin riemuiten, veisaavat hälle kiitoksen.”

PENTTI TAPIO

Veteraanijärjestöjen yhteiset alueelliset kirkkopäivät pide-

tään ensi vuonna kolmel-la paikkakunnalla, Imatral-la, Kemissä ja Tampereella. Kaikkien kirkkopäivien yh-teinen tunnus on ”Me etsim-me isänmaata”.

Itäisen Suomen kirkko-päivää vietetään Imatran Urheilutalossa 7. kesäkuuta. Kaksikielisessä sanajumalan-palveluksessa saarnaa piispa Voitto Huotari. Ortodoksi-nen liturgia on Imatran or-

Alueelliset kirkkopäivät vuonna 2005todoksisessa kirkossa. Juhla-puheen pitää Naisten Valmi-usliiton puheenjohtaja Riitta Uosukainen.

Pohjoisen Suomen kirk-kopäivää vietetään Terva-hallissa Kemissä 3. elokuuta. Kaksikielisessä ekumeeni-sessa jumalanpalveluksessa saarnaa piispa Samuel Salmi. Juhlapuheen pitää ministeri Hannes Manninen.

Läntisen Suomen kirkko-päivää vietetään Pirkkahal-lissa Tampereella 10. elokuu-ta. Sanajumalanpalveluksessa

saarnaa piispa Paavo Korte-kangas. Ruotsinkielinen mes-su on Tampereen Vanhassa kirkossa ja ortodoksinen li-turgia Tampereen ortodoksi-sessa kirkossa. Juhlapuheen pitää Riitta Uosukainen.

Alueellisten kirkkopäi-vien koordinointivastuu on Suomen Sotaveteraaniliitol-la. Vastuullisena toimijana on liiton hengellisen toimikun-nan varapuheenjohtaja, ro-vasti Timo Kökkö.

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth syntyi Helsin-gissä 9. helmikuuta 1905.

Hänen syntymästään on siis ensi helmikuussa kulunut 100 vuotta. Hän kuoli Turussa 26. helmikuuta 2004 sekä siunat-tiin Helsingin tuomiokirkos-sa ja haudattiin Hietaniemen hautausmaahan 13. maalis-kuuta sotilaallisin menoin.

Suuren sotilaan ja merkit-tävän kansallisen vaikuttajan valtiolliset hautajai-set olivat mieleen painuva kokonai-suus, joka monin ta-voin korosti myös sotiemme ja niiden veteraanien työn merkitystä. Jalka-väenkenraali Ehrn-roothin muistoa ja elämäntyötä kunni-oitetaan monin ta-voin myös vuonna 2005, eritoten helmi- ja maaliskuussa.

Kunniakäynti haudallaYhteisöt ja sää-tiöt, joiden kun-n iapuheenjohtaja tai -jäsen kenraali Ehrnrooth oli, tekevät kun-niakäynnin ja laskevat yh-teisen seppeleen hänen hau-tapaadelleen Helsingin Hie-taniemen hautausmaalla keskiviikkona 9. helmikuuta. Hauta, jolle on joulukuussa pystytetty hautakivi, sijaitsee sankarihauta-alueen ja Suo-men marsalkka Mannerhei-min haudan yhteisen kunnia-aukion vierellä.

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin syntymästä on kohta 100 vuotta

Nimikkorahasto tukee veteraanejaToukokuussa 2001 allekir-joittamassaan asiakirjassa kenraali Ehrnrooth, joka oli Suomen Sotaveteraaniliiton kunniajäsen, ilmoitti tahto-vansa, että hänen hautajais-tensa yhteydessä voidaan hä-nen elämäntyötään kunni-oittaa ja surua osoittaa myös tukemalla sotaveteraanityö-tä. Hän katsoi muistamisen

voivan parhaiten tapahtua kartuttamalla Sotaveteraa-nien Tukisäätiön tiliä. Hän esitti toivomuksen, että ker-tyvistä varoista muodostet-taisiin säätiöön hänen nime-ään kantava rahasto.

Säätiöön, jonka nimi on nykyisin Sotaveteraanien tukija perinnesäätiö, perus-tettiin kenraali Ehrnroothin 95-vuotispäivän onnitteluis-sa kertyneistä varoista hänen nimikkorahastonsa. Säätiö ottaa toiminnassaan huomi-oon kenraalin pitäneen tär-keänä, että rahastoon kerty-villä varoilla voidaan tukea hänen komentamansa Jalka-väkirykmentti 7:n ja alaisuu-dessaan toimineiden muiden yksiköiden sotureita ja lottia. Säätiö ja JR 7:n perinnetoi-mikunta ovat hankkineet tie-toja heidän tukitarpeistaan. Avustusten jakamisesta pää-tetään ensimmäisen kerran helmikuussa 2005.

Erikoisnäyttely SotamuseossaSotamuseon perusnäyt-telyn tiloissa Maurinkatu 1;ssä Helsingissä on vuon-na 2005 erikoisnäyttely, jon-ka työnimenä on Vuosisata

Suomen puolustuksessa - Jal-kaväenkenraali Adolf Ehrn-rooth 1905-2004. Näyttelyn kertoo kenraalista ja hänen elämäntyöstään sekä samal-la Suomen maanpuolustuk-sen ja turvallisuuspoliittisen aseman kehittymisestä hänen pitkän ja monivaiheisen elä-mänkaarensa näkökulmasta.

Näyttelyn avajaiset kut-suvieraille ovat Adolf Ehrn-roothin syntymän 100-vuotis-

päivänä 9. helmikuu-ta. Yleisölle näyttely on avoinna 10.2. - 6.12.2005 Sotamuse-on aukioloaikoina.

Näyttelyn oheen on tekeillä samanai-heinen multimedia-ohjelma. Sen tekni-sestä toteuttamisesta vastaa tuotantoyhtiö Everscreen.

Sotamuseon eri-koisnäyttely ja mul-timediaohjelma ovat ja lkavä enkenraa -li Ehrnroothin elä-mäntyön kautta ka-navoitu kunnian-osoitus sotiemme veteraaneille ja kai-kille muille, jotka

ovat vankkumatta uskoneet Suomen puolustamisen oi-keutukseen ja olleet valmiit uhrauksiin isänmaan hyväk-si.

Tarkempia tietoja näyt-telyyn liittyvistä asioista saa Sotamuseon tiedotta-jalta, toimistosihteeri Ma-ritta Partaselta, puhelin (09) 1812 6265, sähköposti [email protected]

Muistomerkki TurkuunKenraali Ehrnroothille on päätetty pystyttää muisto-merkki Turkuun, jossa hän toimi divisioonan komenta-jana 1960?65 ja asui Solgår-denissa vuodesta 1961 kuole-maansa saakka.

Muistomerkki sijoitetaan tuomiokirkon etelänpuolei-selle puistoalueelle. Taiteili-ja Herman Joutsenelta tilattu muistomerkki on pronssire-liefi, joka on kiinnitetty suo-malaiseen graniittiin. Reliefi kuvaa rohkeaa ja esimerkil-listä komentajaa ja hänen so-tilaitaan - nyt sotiemme vete-raaneja.

Muistomerkki paljaste-taan 13. maaliskuuta 2005, talvisodan päättymisen muis-topäivänä.


Tasavallan presidentti myönsi itsenäisyyspäivänä ansioituneille suomalaisille

kunniamerkkejä. Julkaisemme Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkin

saaneiden nimet sekä muista ritarikunnista Sotaveteraaniliiton ehdotuksesta

kunniamerkin saaneiden nimet.

Suomen Leijonan ja Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikuntien kunniamerkki

myönnettiin 466 sotaveteraanille tai sotaveteraanityössä ansioituneelle.

Pro Finlandia mitali myönnettiin kirjailija Heikki Turuselle. Hän on Juuan

Sotaveteraanien kannattajajäsen. Suomen Sotaveteraaniliiton sosiaalisihteeri

Anni Grundströmille myönnettiin Suomen Leijonan ansioristi.

Suomen Sotaveteraaniliitto onnittelee kaikkia kunniamerkin saaneita.

Itsenäisyyspäivän kunniamerkit

Vapaudenristin ritarikunta

2. luokan Vapaudenristi Pikkarainen, Leevi Henrik, sosiaalineuvos, TamperePitkänen, Pekka Juhani, hal-litusneuvos, HelsinkiVuolento, Pertti Matti Juha-ni, eversti, Vantaa

Suomen Sotaveteraaniliiton ehdotuksesta myönnettiin 3.

luokan Vapaudenristi Naisjärjestön puheenjohtaja Vuok-

ko Hurmeelle ja 4. luokan Vapaudenristi piirisihteeri Ee-

ro Lehtoselle.

3. luokan Vapaudenristi Anaja, Åke Markus Mikael, ekonomi, PorvooHurme, Vuokko Marjatta, puheenjohtaja, PaimioTroupp, Laina Johanna, toi-mistopäällikkö, HelsinkiTumanto, Kauko Oskar, työn-opettaja, JyväskyläVuorisalo, Risto Juhani, kiin-teistöhuoltopäällikkö, Lahti

4. luokan VapaudenristiJokiranta, Oiva Olavi, tek-nikko, TampereLehtonen, Eero Reino, piiri-sihteeri, LahtiVainio, Martta, eineskeittiön emäntä, Iisalmi

Suomen Leijonan Pro Finlandia-mitaliTurunen, Heikki Anton, kir-jailija, Joensuu

Suomen Leijonan jaValkoisen ruusunritarikunnat

SVR R 1Rautoja, Veli Uljas teollisuus-neuvos Espoo.

SL R 1Ruuskanen – Sere, Irma Hel-lin ekonomi Espoo.

SVR RRossi, Pekka rovasti Lap-peenranta.

SL RHeikkinen, Einari Jaakko au-toilija Hyrynsalmi, Lahtonen, Jukka Kalevi auto-koulunjohtaja Forssa, Laine, Voitto Armas toimitusjohtaja Salo, Leppänen, Yrjö Juhani opetusneuvos Hollola.

SVR arSimola, Jukka Pekka myynti-päällikkö Lahti, Virolainen, Raija Tellervo luokanopettaja Imatra.

SL arAhonen, Sulo Johannes mar-ketpäällikkö Jyväskylä mlk, Alakortes, Vilma Kaarina kirjanpitäjä Isojoki, Auerka-ri, Anna-Liisa maatilatalou-den lehtori Taivassalo, Grundström, Anni Katri sosi-aalisihteeri Vantaa, Hemilä, Pekka Kalervo maanviljelijä Hauho, Huus-konen, Kalervo korjuutyön-johtaja Hankasalmi, Jämsä,

Mauno Unto Sakarias metsä-työnjohtaja Toholampi, Karikko, Veli Alvar Joonas maanviljelijä Petäjävesi, Ke-ränen, Veikko Aatami maan-viljelijä Tuusniemi, Kujala, Matti Samuli myyntipäällik-kö Taipalsaari, Kullström, Leif Åke Vilhelm lantbruka-re Liljendal, Lajunen, Aino Mirjam myyjä Joensuu, Maijala, Esko Ilma-ri työnjohtaja Haapajärvi, Nyström, Gösta Verner Ge-raldföretagare Liljendal, Pihlaja, Helmi Susanna emäntä Jalasjärvi, Pohjo-nen, Risto Kalevi työnjohta-ja Pori, Simonen, Olavi sähköasen-taja Kuusankoski, Soanjärvi, Aarne Johannes sähkötek-nikko Jyväskylä mlk, Tammela, Pentti Kaarlo ra-kennustyönjohtaja Kauhava, Turunen, Aarre Toivo Petter asemapäällikkö Lappeen-ranta, Vaara, Osmo Veli osastopääl-likkö Korpilahti, Viinikai-nen, Väinö Johannes maan-viljelijä Jyväskylä, Ä ijö, Elias Eemil maanviljeli-jä Jalasjärvi.

SVR M 1 krAlamäki, Kauko kirjakauppi-as Toijala, Alho, Eeva Maria pankkitoimihenkilö Raahe, Forss, Gunnar Mauritz mas-kinmontör Dragsfjärd, Huuska, Lahja Vilhelmiina myyjä Jyväskylä, Junnonen, Tauno Ensio mit-tatyönjohtaja Lahti, Jäntti, Pauli Antero talousjohtaja Kuusankoski, Kauppinen, Yrjö Klaus piiri-päällikkö Kuopio, Koivusa-

lo, Tuovi Marjatta perhepäi-vähoitaja Isojoki, Koskela, Unto Johannes tarkastaja Vi-rolahti, Koskimäki, Samuel maanviljelijä Jalasjärvi, Kos-sila, Yrjö Ilmari vahtimesta-ri Forssa, Kotisalo, Ilmari di-rector cantus Lappeenranta, Kunelius, Toini Ellen toimis-tosihteeri Jyväskylä, Kungs-backa, Juhani Toivo Ilmari koulunjohtaja Jalasjärvi, Lapiolahti, Lauri maanvil-jelijä Jalasjärvi, Lehtimäki, Maila Tuulikki toimiston-hoitaja Pori, Lehtonen, Aar-re Armas vaihdemiesToijala, Leppilahti, Jaakko Vihtori maanviljelijä – Suntio Nur-mo, Levola, Annikki Helena emäntä Nakkila, Linjama, Tauno Urpo director cantus Jyväskylä, Marttila, Matti Johannes maanviljelijä Punkalaidun, Toivo Kustaa fil.maisteri La-pua, Mäkinen, Arvo Valde-mar maanviljelijä Loimaa, Nissilä, Kerttu Maija-Liisa luokanopettaja Raahe, Nur-minen, Matti Pentti Einari näyttelijä Hämeenlinna Parttimaa, Heikki Leander maanviljelijä Haapajärvi, Pehkonen, Juho Tapani yli-rajavartija Lieksa, Peltola, Heimo Volmar maanviljelijä Isojoki, Perälä, Aulis Jaak-ko Olavi autovahinkotarkas-taja Nurmo, Porevesi, Osmo Allan Valdemar autokori-sisustaja Iitti, Puputti, Yrjö työmies Ylöjärvi, Pusenius, Valto Voitto maanviljelijä Porvoo, Rutila, Saara Maija Orvokki peruskoulunopettaja Porvoo, Ryynänen, Vieno Annikki lasten ohjaaja Tuusniemi,

Saaranluoma, Liisa Mee-ri Mirjam emäntä Karijoki, Lahti, Salomaa, Martti Jo-hannes Valdemar osastopääl-likkö Lahti, Talasma, Hannes Kaarlo Val-demar yksityisyrittäjä Luvia, Tamminen, Olga Elina ve-rovalmistelija Raahe, Teika-ri, Irma Kaarina pankkitoi-mihenkilö Isojoki, Tiainen, Elna Marjatta toimistosihtee-ri Espoo, Vaara, Seija Sinikka kotiäiti Korpilahti, Viitalähde, Mart-ti Jaakko Johannes liikkeen-harjoittaja Isojoki, Vikman, Väinö Aleksi maanviljelijä Porvoo.

SVR M 1Aallosvirta, Sulo maanviljeli-jä Juuka, Aavikko, Leevi Las-se seurakuntamestari Nou-siainen, Aflecht, Eino Uljas teknikko Varkaus, Ahonen, Helvi emäntä Nurmes, Ala-Aho, Eero Aatos autonkul-jettaja Jalasjärvi, Alanko, Vieno Verner maanviljelijä Laitila, Alastalo, Pentti Sa-kari turkistarhaaja Pyhäsel-kä, Ala-Uotila, Juho Fredrik kirvesmies Pori, Asikainen, Eero maanviljelijä Rääkkylä, Assinen, Toivo maanviljelijä Rääkkylä, Bell von Carl Andreas sprat-mästare Vanda, Bergström, Elvi Natalia lärare Sibbo, Collin, Märtha Marita fru Vanda, Eerola, Viljo Oskari maan-viljelijä Pyhäselkä, Eriksson, Osvald Isak jordbrukare Ki-mito, Eskelinen, Vilho kir-vesmies Nurmes, Fabricius, Anja Liisa rouva Pyhäselkä, Fält, Birger Jo-

hannes rakennusmestari Jy-väskylä, Ginström, Kasper Vilhelm jordbrukare Kimito, Haaranen, Hilkka emäntä Polvijärvi, Haikola, Anna-Liisa farmaseutti Suomussal-mi, Hallamäki, Irja Annik-ki luokanopettaja Porvoo, Halonen, Tellervo emäntä Pyhäselkä, Harinen, Eino Antero maanviljelijä Rääk-kylä, Hasanen, Toini Esteri osastonhoitaja Hirvensalmi, Hassinen, Onni Johannes kirvesmies Ilomantsi, Have-rinen, Martta Annikki rou-va Nurmes, Heikkilä, Heimo Hjalmar maanviljelijä Por-voo, Heikkilä, Toivo Arthur maanviljelijä Laitila, Heik-kinen, Eino autoilija Lap-peenranta, Heikura, Lauri Tuomas maanviljelijä Nur-mes, Heinonen, Lahja emän-tä Tuupovaara, Heinonen, Veikko maanviljelijä Pyhä-selkä, Heiskanen, Aili Aune emäntä Kiihtelysvaara, Hell-sten, Onni Rikhard maan-viljelijä Laitila, Hietaharju, Hilpi Kirsti Irmeli piirisih-teeri Tuusula, Hietala, Väi-nö maanviljelijä Polvijärvi, Hilander, Kaarlo Edvard in-sinööri Varkaus, Hirsimä-ki, Jaakko Elmer työnjohtaja Seinäjoki, Hirvonen, Aake osastonhoitaja Nurmes, Hir-vonen, Kauko maanviljelijä Pyhäselkä, Hirvonen, Unto Heikki maanviljelijä Rääk-kylä, Hirvonen, Väinö An-tero selluloosan keittäjä Ti-mola, Holopainen, Helli lai-tosapulainen Pyhäselkä, Honkanen, Aura Irene rouva Nurmes, Honkanen, Kerttu koulutyöntekijä Hirvensal-


mi, Honkanen, Lempi Siiri kauppias Lieksa, Honkanen, Toivo maanviljelijä Lieksa, Hurri, Martti Eemil maanvil-jelijä Hirvensalmi, Huuppo-nen, Kaarin Gunilla siivoo-ja Pieksänmaa, Hynninen, Aino Elina emäntä Pieksän-maa, Hynninen, Erkki Johan-nes maanviljelijä Pieksän-maa, Hyvönen, Osmo Juhana metsuri Pieksänmaa, Hyyti-nen, Olli Erkki Matias An-tero pankinjohtaja Lehtimä-ki, Hämäläinen, Anna Elina postiaseman hoitaja Lieksa, Hämäläinen, Liisa Maija Julia emäntä Kiihtelysvaa-ra, Hämäläinen, Veikko Jo-hannes opettaja Tuupovaara, Härkönen, Benjamin maan-viljelijä Nurmes, Härkönen, Lauri Ilmari konduktööri Hyvinkää, Härkönen, Reino Matti pienviljelijä Lieksa, Ikonen, Eelis maanviljelijä Nurmes, Ilmola, Pertti Las-se Aulis työpäällikkö Hyvin-kää, Ilonen, Annikki Anna emäntä Rääkkylä, Ilvonen, Pentti maanviljelijä Rääkky-lä, Immonen, Toivo Pietari maanviljelijä Nurmes, Immo-nen, Veikko Ilmari teknikko Varkaus, Imppu, Petti Juhani maanviljelijä Uusikaupunki, Inkinen, Arvi kirvesmies Li-peri, Isotalo, Heimo Valde-mar maanviljelijä Laitila, Jaakkola, Veikko Kullervo maanviljelijä Kodisjoki, Jaa-tinen, Eino Eemil maanvil-jelijä Liperi, Jalonen, Viljo Johannes maanviljelijä Lai-tila, Jehkinen, Veera emän-tä Nurmes, Johansson, Toivo Evert leipurimestari Nurmes, Jokinen, Eino Alfred maan-viljelijä Loppi, Jormanainen, Tyyne emäntä Tuupovaara, Julku, Erkki Matti Johannes kelloseppä Varkaus, Junkka-ri, Edith Elina opettaja Tuus-niemi, Järvinen, Reino Ensio teräsasentaja Varkaus, Kaasalainen, Lauri liikeapu-lainen Laitila, Kainulainen, Vilho Eelis työmies Nurmes, Eero Johannes maanviljelijä Rääkkylä, Kallio, Martti Ma-tias työnjohtaja Lieksa, Kal-mari, Vilho Iisakki talonmies Jalasjärvi, Kamppuri, Pekka maanviljelijä Rääkkylä, Ka-nanen, Antti yövartija Nur-mes, Kangas, Toini Hilma Annikki karjakko Pyhäsel-kä, Kankkunen, Sulo Antero maanviljelijä Rääkkylä, Ka-panen, Helvi emäntä Rääk-kylä, Karppinen, Arvi Einari eläkeläinen Lieksa, Karttu-nen, Aune Maria kalastajan vaimo Rääkkylä, Kaskinen, Asser Aleksander maanvil-jelijä Nousiainen, Kastinen,

Väinö talousneuvos Pyhä-selkä, Kaunismaa, Hannes maanviljelijä Turku, Kauppi-nen, Seppo Juhani postimies Ikaalinen, Kauppinen, Viljo Einari junamies Tohmajär-vi, Kejonen, Arthur työnjoh-taja Nurmes, Kemppainen, Erkki Ananias postinjakaja Karstula, Keronen, Viljo Al-lan myymälänhoitaja Lieksa, Kettunen, Antti taksiautoili-ja Rääkkylä, Kettunen, Hel-vi Kaarina emäntä Lieksa, Kiiskinen, Aune rouva Nur-mes, Kiiskinen, Eino Taavet-ti maanviljelijä Lieksa, Kois-tinen, Hannes maanviljeli-jä Nurmes, Koistinen, Maila Hellin pankkitoimihenki-lö Espoo, Koistinen, Salme Elisabeth ravintolanhoitaja Nurmes, Kolehmainen, Syl-vi Mirjami emäntä Pyhäsel-kä, Komulainen, Ester Alii-na emäntä Nurmes Koponen, Pentti Ilmari faktori Porvoo, Koponen, Yrjö Johannes ra-kennusmestari Varkaus, Kor-honen, Antti Gunnar Kalevi maanviljelijä Liperi, Korho-nen, Esteri maanviljelijä Li-peri, Korkalainen, Helvi Lin-nea luokanopettaja Nurmes, Kortelainen, Kerttu Siiri emäntä Lieksa, Kortelainen, Urpo Einari lämmittäjä Nur-mes, Kortesmäki, Paavo Vil-hel postimies Nurmo, Kos-kinen, Erkki Jalmari vahti-mestari Karinainen, Kostian, Vieno Esteri emäntä Lieksa, Kotivuori, Alma Annikki perheenäiti Nurmes, Kova-nen, Niilo Hiskias insinööri Hyvinkää, Kuittinen, Heimo Johannes maanviljelijä Juu-ka, Kuittinen, Jouko Antero maanviljelijä Nurmes, Kuit-tinen, Maila rouva Nurmes, Kuittinen, Oiva Ensio maan-viljelijä Nurmes, Kukkonen, Toivo maanviljelijä Polvijär-vi, Kulmala, Kalle Henrik kersantti Jyväskylä, Kuok-kanen, Heikki metsätyömies Nurmes, Väinö Johannes maanviljelijä Nurmes, Kuop-pa-Aho, Tauno Alfred maan-viljelijä Lehtimäki, Kurki, Ilma Riitta liikeapulainen Rääkkylä, Kylmänen, Osmo Antero autonkuljettaja Nur-mes, Kylä-Heiko, Pentti Ju-hani maanviljelijä Laitila, Kähönen, Reino maanvilje-lijä Rääkkylä, Kärkkäinen, Elvi emäntä Lieksa, Kärk-käinen, Maire emäntä Liek-sa, Kärkkäinen, Tauno Ilmari maanviljelijä Nurmes, Könö-nen, Liisa Marjatta postin-hoitaja Kiihtelysvaara, Laakkonen, Yrjö maanvilje-lijä Pyhäselkä, Laaksonen, Aarno Johannes autonkul-

jettaja Lappeenranta, Laa-manen, Jaakko Johannes maanviljelijä Mikkeli, Laa-manen, Otto Erkki autoili-ja Lieksa, Laasonen, Mart-ti maanviljelijä Rääkkylä, Laatikainen, Anastasia rou-va Nurmes, Lahtinen, Mart-ti Viliam maanviljelijä Lop-pi, Laihonen, Heikki Alarik koneteknikko Turku, Laine, Tarmo Voitto maanviljelijä Nousiainen, Laitinen, Sal-ly Elina eläkeläinen Liek-sa, Laitinen, Taisto maanvil-jelijä Pyhäselkä, Lamberg, Eino maanviljelijä Rääkkylä, Lampen, Matti Kalevi maan-viljelijä Lieksa, Lappalainen, Heikki kirvesmies Rääkky-lä, Lappalainen, Kauko Uo-levi rautatieläinen Kiihtelys-vaara, Larikka, Arssi kou-luttaja Espoo, Latvala, Vilho Lauri Johannes maanviljelijä Kuru, Laukkanen, Eino Jo-hannes maanviljelijä Piek-sänmaa, Laukkanen, Mauno Johannes eläkeläinen Rääk-kylä, Lauronen, Vieno Maria emäntä Tuupovaara, Lehi-koinen, Vieno Sirkka emäntä Lieksa, Lehtinen, Kaarlo Ka-levi sahateknikko Joutseno, Lehtonen, Sulo Aleksi maan-viljelijä Askainen, Leinonen, Aarne Yrjö maanviljelijä Py-häselkä, Leinonen, Leo Fri-dolf autonkuljettaja Piek-sänmaa, Leppänen, Toivo Antero kauppias Tuupovaa-ra, Liljeblad, Rolf Raymond ylikonemestari Kuusankoski, Lindroos, Kurt Vilhelm in-genjör Helsingfors, Lipponen, Heino Henrikki maanviljelijä Nurmes, Lipponen, Juho Vil-ho maanviljelijä Nurmes, Lip-ponen, Matti kuljetuspäällik-kö Nurmes, Liukkonen, Elvi Emilia emäntä Hirvensalmi, Liukkonen, Uuno maanvilje-lijä Hirvensalmi, Lonkainen, Aune emäntä Lieksa, Lukka-rinen, Veikko Jalmari maan-viljelijä Nurmes, Luukkonen, Aulis Emil myyntipäällikkö Mikkeli, Makkonen, Maire Annikki emäntä Pyhäselkä, Malm-ström, Margit Ingeborg kon-torist Vanda, Mannonen Ka-levi Ensio käyttöpäällikkö Espoo, Mantila, Toivo Saka-rias (Sakari) maanviljelijä Ja-lasjärvi, Martikainen, Aarne kirvesmies Nurmes, Marti-kainen, Aarne Olavi maanvil-jelijä Polvijärvi, Martikainen, Aira emäntä Pyhäselkä, Martikainen, Aulis Olavi metsäteknikko Nurmes, Mar-tikainen, Kaarina emäntä Py-häselkä, Martikainen, Kaino Olavi kauppateknikko Liek-sa, Martikainen, Toivo An-

tero teknikko Nurmes, Mar-tikainen, Veera emäntä Pol-vijärvi, Martikainen, Viljo Ensio maanviljelijä Nurmes, Masalin, Ruut Anna-Rea sai-raanhoitaja Nurmes, Matti-nen, Lahja emäntä Polvijärvi, Mattsson, Lauri urakoitsija Rääkkylä, Meriläinen, Onni Eemeli maanviljelijä Nur-mes, Meriläinen, Reino Vil-ho laitosmies Lieksa, Merta-nen, Otto maanviljelijä Polvi-järvi, Mertanen, Toini Irene emäntä Polvijärvi, Metsola, Veijo Herman vaatturi Por-voo, Mietala, Hilkka koulun emäntä Lieksa, Miettinen, Niina emäntä Tuupovaara, Mikola, Lyyli Helena ompe-lija Laitila, Mononen, Helli emäntä Pyhäselkä, Mononen, Helvi Johanna emäntä Tuu-povaara, Montin, Sami maan-viljelijä Haapajärvi, Multa-nen, Veikko Juhana metsuri Rääkkylä, Mustonen, Juho August maanviljelijä Lieksa, Mutanen, Eino maanviljelijä Polvijärvi, Myllymäki, Eero maanviljelijä Kuru, Myyry, Helli Elina eläkeläinen Liek-sa, Mäkelä, Martti Kaarlo maanviljelijä Kodisjoki, Mä-kelä, Toivo Kalevi autonasen-taja Hyvinkää, Mäkilä, Yrjö Eelis maanviljelijä Kodisjoki, Mäntykoski, Aune Katariina emäntä Jalasjärvi, Mökkö-nen, Mikko Lennart maanvil-jelijä Pieksänmaa, Nevalainen, Aarne Olavi maanviljelijä Lieksa, Neva-lainen, Aune Kyllikki emän-tä Nurmes, Nevalainen, Eino Olli luokanopettaja Nurmes, Nevalainen, Hannes työn-johtaja Lieksa, Nevalainen, Kauko maanviljelijä Polvijär-vi, Nevalainen, Mauri Osmo raudoittaja Nurmes, Neva-lainen, Mauri Veli työmies Nurmes, Nevalainen, Otto Felix autoilija Lieksa, Nie-melä, Anna-Liisa postinhoi-taja Hirvensalmi, Nieminen, Hilkka Tellervo myymälän esimies Nurmes, Nieminen, Olga Oili osastonhoitaja Lieksa, Nikkanen, Irja Or-vokki apuhoitaja Nurmes, Nikkinen, Erkki Ilmari neut-ralisoija Varkaus, Nortamo, Pentti Niilo kirjoittaja Pyhä-selkä, Nuutinen, Veli Ant-ti Johannes autoilija Liperi, Nykänen, Aarne Johannes maanviljelijä Pieksänmaa, Nykänen, Annikki Mirja om-pelija Rääkkylä, Nykänen, Erkki maanviljelijä Pieksän-maa, Nykänen, Pirkko emän-tä Pyhäselkä, Nykänen, Sulo maanviljelijä Pyhäselkä, Ny-känen, Toivo Sakari kirves-mies Pieksänmaa,

Oinonen, (Sauli) Saul kaivos-rakennusmies Polvijärvi, Oi-nonen, Maire Annikki emän-tä Polvijärvi, Oinonen, Sakari maanviljelijä Lieksa, Oino-nen, Vieno eläkeläinen Liek-sa, Oinonen, Viljo maanvilje-lijä Lieksa, Okkonen, Pentti Ilmari peruskoulun opettaja Kangasala, Olli, Urho Matti autoilija Nosiainen, Paananen, Heikki maanvilje-lijä Viitasaari, Paimen, Ola-vi maanviljelijä Lehtimäki, Pakarinen, Pekka maanvil-jelijä Rääkkylä, Palmunen, Veli Polykarpus maanvilje-lijä Nosiainen, Parkkinen, Valter maanviljelijä Nurmes, Parkkinen, Vihtori etumies Nurmes, Partanen, Paavo Vilho opettaja Keminmaa, Pasanen, Anna Helena rou-va Nurmes, Pekkala, Oiva maanviljelijä Loppi, Pelko-nen, Kauko maanviljelijä Nurmes, Peltokangas, Johan-nes maanviljelijä Lehtimä-ki, Peltola, Lempi Annikki emäntä Nurmes, Peltoranta, Rauni Lydia emäntä Nousiai-nen, Pennanen, Pauli Eemeli maalari Nurmes, Perkinönie-mi, Pentti Eerikki maanvilje-lijä Ikaalinen, Perkkiö, Onni Elias maanviljelijä Lehtimä-ki, Perämäki, Paavo Salo-mon maanviljelijä Jalasjärvi, Pesonen, Saimi Katri Leena emäntä Tuupovaara, Piippo-nen, Viljo Hannes maanvil-jelijä Kiihtelysvaara, Piira, Eino Emmanuel maanvilje-lijä Hirvensalmi, Piirainen, Erkki Eelis turkistarhaa-ja Nurmes, Piirainen, Felix Vihtori maanviljelijä Nur-mes, Piiroinen, Armas Sa-muli maanviljelijä Ilomant-si, Piiroinen, Sirkka Mirjam emäntä Nurmes, Piironen, Tuomo Johannes rakennus-insinööri Helsinki, Pilpola, Pentti Emil maanviljelijä No-siainen, Pippuri, Onni Armas maanviljelijä Rääkkylä, Pip-puri, Verner Juho Kullervo maanviljelijä Rääkkylä, Piri-nen, Toivo tilallinen Nurmes, Pitkonen, Pentti maanviljeli-jä Rääkkylä, Pitkänen, Otto Erkki työnjohtaja Nurmes, Puhakka, Erkki maanviljelijä Pyhäselkä, Pulkkinen, Pau-li Vilhelm maanviljelijä Nur-mes, Puukko, Aili Tuulikki rouva Hirvensalmi, Puumala, Tuomo Johannes maanviljeli-jä Lehtimäki, Puumalainen, Kirsti Loviisa emäntä Liek-sa, Puustinen, Elma Inkeri emäntä Tuupovaara, Puus-tinen, Hanna Ester kanslisti Pyhäselkä, Puustinen, Mikko Johannes maanviljelijä Pyhä-selkä, Puustinen, Vilho Olavi


maanviljelijä Pyhäselkä, Pys-tykoski, Lenni Anselm toimi-tusjohtaja Jalasjärvi, Pyykkö, Erkki Stefanus maanviljeli-jä Nurmes, Pyykkö, Nestor Alarik maanviljelijä Nur-mes, Pyykkönen, Kalle Iiva-ri maanviljelijä Suomussalmi, Pyykkönen, Maila Marjetta emäntä Nurmes, Pääkkönen, Heino Johannes maanviljelijä Nurmes, Pääkkönen, Martti Olavi maanviljelijä Nurmes, Raassina, Veikko Olavi los-sinkuljettaja Kiihtelysvaa-ra, Raatikainen, Johannes maanviljelijä Hirvensalmi, Raesma, Ilpo Harald teknik-ko Loppi, Rantakangas, Vil-jam autoilija Lehtimäki, Ran-tala, Pentti Viljam maanvilje-lijä Vihanti, Rantonen, Niilo Henrik laitosmies Nurmes, Ratilainen, Leo maanvilje-lijä Rääkkylä, Raula, Eino Johannes laitosmies Kodis-joki, Rautiainen, Kyösti Joel maanviljelijä Nurmes, Rau-tiainen, Tyyne Kyllikki rou-va Nurmes, Rautiainen, Yrjö Albert konduktööri Nurmes, Reijonen, Toimi Ensio maan-viljelijä Liperi, Riiheläinen, Urpo Esko Antero maan-viljelijä Porvoo, Rinne, Nii-lo Matias vihannesviljelijä Laitila, Rintala, Eero Alek-santeri diplomi-insinööri Lapua, Risu, Sulo Pentti ra-

kennusmestari Turku, Rossi-nen, Sirkka Liisa eläkeläinen Lieksa, Rosti, Pekka maan-viljelijä Rääkkylä, Ruhanen, Matti maanviljelijä Hirven-salmi, Ruottinen, Alpo Teu-vo autonkuljettaja Nurmes, Ruuhiala, Ulla Maija apteek-kari Tuupovaara, Ryynänen, Erkki muurari Lieksa, Räisä-nen, Lauri Johannes maanvil-jelijä Pieksämäki, Räsänen, Vieno emäntä Polvijärvi, Räty, Pauli Daniel linja-au-tonkuljettaja Pyhäselkä, Rö-ning, Tyyne Eliisa Mirjam emäntä Tuupovaara, Saalpo, Teijo Uolevi met-sänhoitaja Karinainen, Saa-ri, Jouko Armas kirvesmies Laitila, Saarinen, Eino Jo-hannes maanviljelijä Jalas-järvi, Saarinen, Elle Maria Susanna emäntä Jalasjärvi, Saastamoinen, Kauko Mika-el työttömyyskassan johtaja Jyväskylä mlk, Salmela, Yrjö Artturi konduktööri Porvoo, Salo, Väinö Valtteri maan-viljelijä Kodisjoki, Sandberg, Olavi Oskari asennustarkas-taja Pori, Sarkkinen, Mart-ta Esteri ompelija Rääkky-lä, Sato-Ettala, Reino Nes-tor maanviljelijä Kodisjoki, Savanainen, Tauno autoilija Polvijärvi, Savela, Eino Ed-vard autoilija Lehtimäki, Sa-vimäki, Frans Emil maanvil-

jelijä Haapajärvi, Savolainen, Väinö Ilmari maanviljeli-jä Varkaus, Seppänen, Aar-ne Viljo maanviljelijä Nur-mes, Sihvo, Vilho maanvil-jelijä Nousiainen, Sihvonen, Hilkka Liisa myyjä Porvoo, Sihvonen, Väinö työnjohtaja Nurmes, Siira, Esko maan-viljelijä Nurmes, Siira, Heik-ki Edvard maanviljelijä Nur-mes, Siitonen, Aarne Veikko maanviljelijä Porvoo, Siito-nen, Aili Inkeri emäntä Tuu-povaara, Sikanen, Viljo Olavi maanviljelijä Pieksänmaa, Si-monen Tauno maanviljelijä Pyhäselkä, Simonen, Vieno Annikki emäntä Pyhäselkä, Sippel, Sigward Waldemar lektor Helsingborg, Smura, Viktor maanviljelijä Nurmes, Stranden, Sakari maanvilje-lijä Pyhäselkä, Sulo, Viktor Ossian veneenveistäjä Vel-kua, Suomalainen, Pekka Jo-hannes maanviljelijä Lehti-mäki, Susi, Reino Johannes maanviljelijä Loppi, Sutinen, Liisa emäntä Polvijärvi, Su-vilampi, Onni Olavi levikin-tarkastaja Haukijärvi, Svärd, Paavo Juha koneteknikko Varkaus, Säkkinen, Leo Ahti maanviljelijä Nurmes, Taavitsainen, Kalle William postinkantaja Pieksänmaa, Taipale, Vilho Juhani maan-viljelijä Lehtimäki, Taival-

mäki, Kerttu Maria emäntä Jalasjärvi, Tanskanen, Arttu Kalevi puhelinasentaja Pol-vijärvi, Tanskanen, Einari kauppias Polvijärvi, Tans-kanen, Toivo kauppias Pol-vijärvi, Tanskanen, Vieno emäntä Polvijärvi, Teittinen, Aaro maanviljelijä Pieksän-maa, Tikkanen, Pekka Ilmari maanviljelijä Pyhäselkä, Ti-monen, Jenny Emilia emän-tä Nurmes, Tirronen, Heimo Sakari myymälän esimies Varkaus, Toikka, Arvi ra-kennusmies Hyvinkää, Toi-vonen, Ida Maria postimyy-jä Nurmes, Toivonen, Toivo Albert koneasentaja Nurmes, Tolvanen, Hilja Alina emän-tä Rääkkylä, Tolvanen, Oiva Olavi metsätyömies Nur-mes, Torniainen, Onni Jaak-ko maanviljelijä Hirvensal-mi, Toro, Viljo Kaarle diplo-mikauppias Espoo, Torvinen, Erkki Veikko Juhani maan-viljelijä Nurmes, Torvinen, Olavi Henrikki kirvesmies Nurmes, Tuohino, Erkki maanviljelijä Nurmes, Tupa-mäki, Kauko Kalervo maan-viljelijä Petäjävesi, Turunen, Aune Marjatta emäntä Nur-mes, Turunen, Lea eläkeläi-nen Lieksa, Turunen, Mart-ti lihamestari Polvijärvi, Tu-runen, Matti maanviljelijä Rääkkylä, Tuukkanen, Toi-

vo koneenkorjaaja Hirvensal-mi, Tuuna, Irja Sofia emäntä Laitila, Ullgren, Leo Ensio vanhempi konstaapeli Nurmes, Utriai-nen, Arvo Edvard maanvilje-lijä Pieksänmaa, Valkeapää, Saara rouva Rääkkylä, Valtonen, Viljo Petter alikersantti Lahti, Va-ris, Erkki maanviljelijä Li-peri, Wesslin, Kalevi Ensio työnjohtaja Pieksänmaa, Ves-terinen, Liisa kodinhoitaja Lieksa, Viitakoski, Klaus Ka-lervo kuljetuspäällikkö Pori, Viitalähde, Armi Kyllikki kirjanpitäjä Isojoki, Vorna-nen, Aino Rauha emäntä Tuupovaara, Vottonen, Eina-ri lämmittäjä Lieksa, Vuo-rinen, Reino Johannes työn-johtaja Laitila, Yli-Karhula, Otto Werner maanviljelijä Loppi, Åkerman, Nils Werner tran-sportchef Vanda.

SVR MHakala, Erkki Malakias maanviljelijä Seinäjoki, Karjalainen, Viljo Ensio osas-tonhoitaja Juuka.

Haapajärvellä juhlittiin 90-vuotiaita veteraaneja

Kuvassa edessä vasemmalta 90 vuotiaat Matti Mehtälä, Teodor Ahnger, Väinö ja Laina

Siltaniemi, toinen rivi Yrjö Leipälä 90, Aukusti Kukonlehto 92, Oskari Korsu 90, Sauli

Kinnarinen 90, Toivo Sirén 91 ja takana Matti Isoherranen 90, Tauno Mattila 93, Juho

Pietikäinen 91 ja Eino Kärppä 90.

järjestämästä juhlasta. Vete-raaneista vanhin on täyttänyt 93 vuotta ja kuluneen vuoden aikana saavuttaa 90 ikävuotta kymmenen miestä.

Miehistä puolet eli kah-deksan osallistui talvisodassa Tolvajärven kunniakkaisiin taisteluihin Haapajärveltä ja sen naapurikunnista kootun PPP 7 riveissä ja jatkosodan aloitti viisi miestä 3/KTR 4:ssä. Juhlapäivänä 15.11.04 syntymäpäiväänsä viettänyt Teodor Ahnger palveli rauta-tieläisenä sotatoimialueella.

Vasta henkisen maanpuo-lustuksen kurssille osallistu-nut Haapajärven kirkkoherra Kari Tiirola selaili juhlassa ai-kakirjaa ja totesi vuoden 1914 olleen Suomessa ja Euroopas-sa kylmää aikaa. Esimerkiksi Suomen venäläistämisohjel-ma saatettiin silloin tiedoksi. Seurauksena syntyi Suomessa jääkäriliike.

- Teidän sukupolvenne on tehnyt suurtyön, kun ette an-taneet periksi. Olemme suu-ressa velassa veteraanisuku-

polvelle. Nyt on meidän vuo-romme puolustaa tätä maata ja hoitaa teidän jättämää pe-rintöä. Historiassa on paljon asioita joita me ihmiset pys-tymme tekemään. On kui-tenkin syytä muistaa, mistä kaikki hyvä tulee. ”Turhaa on työmme, jos Herra ei mei-tä auta”. Sodan aikana ru-koiltiin varjelusta ja Herra auttoi, Tiirola totesi.

Pirteät 90-vuotiaat jär-jestettiin palvelukeskuksen kahvitarjoilun jälkeen va-lokuvattavaksi ennen ohjel-maa, jossa kirkkoherran pu-heen lisäksi esiintyi sotavete-raanien Tammenlehväkuoro, johtajanaan Anja Tiitto. Juh-lan juontajana toimi kuoron puheenjohtaja Juha Eronen. Syntymäpäivälahjaksi kaik-ki saivat kirkkoherransa ko-koaman, vasta julkaistun ”Kristuksen kirkastumisen kirkon” eli kotikirkkonsa historiakirjan.

PASI JAAKONAHO

Vuonna 1914 ja sitä en-nen syntyneet Haapa-järvellä asuvat 16 ve-

teraania saivat yhteisen syn-tymäpäiväjuhlan. Heistä vain neljä joutui sairauden vuok-

si jäämään pois Karjalahden Palvelukeskuksen ja Haapa-järven Sotaveteraanit ry:n


Onnittelemme

Mannerheim-ris-tin ritari, piiri-m e t s ä n h o i t a j a Keijo Pentti Iisalo

täyttää 85 vuotta 8. päivänä helmikuuta Lahdessa. Hän on syntynyt Toijalassa, viet-tänyt lapsuutensa Kuopios-sa, valmistunut ylioppilaaksi Tampereen lyseosta 1940 ja valmistunut metsänhoitajak-si 1947.

Maanpuolustajaksi Pentti Iisalo kasvoi Kuopion suoje-luskunnassa 1931–38 ja joh-ti ryhmänjohtajana suojelus-kuntaryhmäänsä Tampereel-la 1938–40. Sieltä hän siirtyi taistelulähetiksi Osasto Hei-noseen Virolahdelle ja Kius-kerinsaarelle.

Jatkosodassa vänrikki Pentti Iisalo taisteli Jalka-väkirykmentti 2:ssa ensin joukkueenjohtajana, sitten

Pentti Iisalo 85 vuottapataljoonan lähettiupseerina ja komppanianpäällikkönä. Hänen sotatiensä vei Tiurin tieltä Syvärille, kuten hänen kirjoittamansa ja vuonna 1999 julkaisemansa muistel-mateoksen nimikin kertoo.

Mannerheim-ristin rita-riksi Pentti Iisalo nimitet-tiin ensimmäisten joukossa 1.10.1941, jolloin hänen rita-rinumerokseen tuli 16. Hän kuului niiden ritarien jouk-koon, jotka presidentti Risto Ryti mainitsi 7.10.1941 pyytä-neen Marsalkkaamme kanta-maan itse perustamansa rita-rikunnan kunniamerkkejä.

Ritariksi nimitysperuste-luissa vänrikki Pentti Iisalon kerrottiin Tiurin sillan ete-läpuolella 17.8.1941 erittäin vaikeissa olosuhteissa val-lanneen vihollisen selustaan koukanneena pst-tykin ja tu-

tustuttuaan siihen tukkineen venäläisten perääntymistien ampumalla sillalle, minkä yli vihollinen yritti päästä saar-roksesta.

Soturiksi kasvamiselle Pentti Iisalo antaa kunnian Kuopion suojeluskunnan kor-keatasoiselle hengelle, mikä nosti myös koko hänen per-heensä, kolme veljeään ja kaksi siskoaan tehokkaiden maanpuolustajien joukkoon. Heistä peräti kolmelle esitet-tiin nimitystä Mannerheim-ristin ritariksi. Kaksi niistä toteutui.

Kapteeni Pentti Iisalo kuuluu lisäksi kymmenen ri-tarivänrikin kunniakkaaseen joukkoon sen pisimmälle elä-neenä jäsenenä. Hän itse on laskenut olleensa viimeisenä heistä yksin jo lähes 25 vuot-ta. Se on todellinen saavutus,

kun muistaa hänen vaikean haavoittumisensa ja parikym-menvuotisen sairastelunsa sodan jälkeen.

Hänen erinomainen muis-tinsa tuo entisten työkaverei-den samoin kuin aseveljien nimet yli Suomen kirkkaina hänen muisteloihinsa. Hänet tunnetaankin niin Suomen Metsänhoitajaliitossa kuin Teollisuuden metsänhoitajis-sa, Sotainvalidien Veljesliiton Mikkelin ja Lahden osastois-sa sekä Lahden Sotaveteraa-nipirin kunniasotaveteraani-na ja Keski-Lahden sotavete-raanien kunniajäsenenä.

Mannerheim-ristin rita-rien säätiössä Pentti Iisalo on toiminut vuodesta 1965. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin jälkeen hänet valittiin valtuuskunnan pu-heenjohtajaksi 2002. Hän on

uljaasti seurannut kunnioitta-mansa kenraalin jalanjälkiä kantaen Suomen Marsalkan muistoa mukanaan julkisissa esiintymisissään. ”Suomi on hyvä maa ja sen ainoa puolus-taja on Suomen kansa”.

KARI NORKOLA

Juho (Jussi) Seppälä on teh-nyt pitkän ja ansiokkaan päi-vätyön sotaveteraanijärjes-tössä. Hän on toiminut mm. Ylivieskan Sotaveteraanit ry:n hallituksen jäsenenä vuo-desta1967 alkaen, josta ajasta varapuheenjohtajana vuosina 1988-1995. Hänen työpanok-sensa on ollut merkittävä yh-distyksen toiminnassa. Siir-ryttyään vuoden 1990 alussa Keski-Pohjanmaan Sotave-teraanipiirin toiminnanjoh-tajaksi, siirsi hän piirin toi-minnot atk- aikaan. Työ vaati

Juho Seppälä 80 vuotta lukemattomia työtunteja. Sa-maan aikaan hän organisoi piirin alueella iltahuutokerä-yksen veteraaniveljien autta-miseksi.

Juho Seppälä valittiin vuoden 1995 syyskokoukses-sa piirin puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoden 1998 loppuun saakka. Yhteistyökykyisenä henkilö-nä hän auttoi merkittävästi veteraanijärjestöjen yhteis-työn kehittymistä, ja loi hy-viä suhteita eri yhteistyötaho-jen kanssa. Suomen Sotavete-

raaniliiton hallituksessa hän oli vuosina 1997-98, toimien aktiivisesti ikääntyvien vete-raanien elinolojen paranta-miseksi.

Hän on tehnyt elämän-työnsä Valtionrautateiden palveluksessa, josta jäi eläk-keelle 1986, toimien viimek-si Ylivieskan liikennealueen päällikkönä. Työnsä ohella hän on suorittanut lukuisia erilaisia kursseja, mm. väes-tönsuojelun ja työsuojelun alalla ja hoitanut kunnallisia luottamustehtäviä.

Sotaan Juho Seppälä osal-listui KTR 2 riveissä Syvärin eteläpuolella, toimien pat-terin laskijana. Hänelle on myönnetty mm. SL R, ja So-taveteraaniliiton Kultainen Ansioristi, eri maanpuolus-tusjärjestöjen ansiomerkke-jä, sekä Valtion Virka-ansio-merkki. Sotilasarvoltaan hän on ylikersantti.

SEPPO YLI-NORPPA

Kirurgisten sairauksien eri-koislääkäri Heikki Lirberg (entinen Liiri) täytti 85 vuot-ta 26. marraskuuta Fagerstas-sa Ruotsissa. Hän on syntynyt Savonlinnassa.

Heikki aloitti maanpuolus-tustyön 1930-luvulla Savon-linnan suojeluskunnassa. Hän osallistui viime sotiin, pisim-män aikaa jatkosodassa lää-kärinä ensin Sotasairaala 19:ssä, vuoden 1943 alusta patte-riston lääkärinä KTR 15:ssä sekä sittemmin pataljoonan lääkärinä I/JR 7:ssä ja III/

Heikki Lirberg 85 vuottaJR 57:ssä. Hänet kotiutettiin marraskuussa 1944.

Sodan katkomat opinnot johtivat lääketieteen lisensi-aatin tutkintoon Helsingissä 1947. Muutettuaan pysyvästi Ruotsiin 1950 hän aloitti lää-kärintyön Haaparannan sai-raalassa, toimi jonkin aikaa muuallakin Ruotsissa sekä työskenteli 1969-85 Fagerstan sairaalassa kirurgisen osaston ylilääkärinä ja sairaalan joh-tavana lääkärinä.

Yhteinen joukko-osastota-usta vuodelta 1944 johti meidät

2003 yhteiselle perinneretkelle itä-Kannakselle. Kertoessaan matkakumppaneille jsp-lää-kärin työstä Heikki luonnehti itsensä ”jalkaväen lääkärik-si”. Piirteitä, jotka yhdistetään tuohon tehtävään, on hänessä yhä: hän on aseveljeä autta-maan altis ja rohkaiseva luot-tamuslääkäri, jolla on leppoisa suhtautumistapa.

Eläkkeelle jäädessään Heikki intoutui sotaveteraani-työhön. Vuodesta 1985 hän on Fagerstan suomalaisten sota-veteraanien toimelias puheen-

johtaja. Monia vuosia hän on kuulunut Ruotsin sotaveteraa-nipiirin hallitukseen ja on tois-ta vuotta sen varapuheenjohta-ja. Lisäksi hän on Sotaveteraa-niliiton valtuuston jäsen. Iän karttuminen ei ole vähentänyt hänen kiinnostustaan yhteisiin asioihin eikä tahtoa pitää yh-teyttä aseveljiin Ruotsissa ja Suomessa sekä auttaa heitä.

SIMO KÄRÄVÄ


Diplomi-insinööri Jaakko Si-mola kuoli 18. marraskuuta Hämeenlinnassa, jossa hän oli myös syntynyt 25. heinä-kuuta 1921.

Jaakko Simolan asepalve-lus oli pitkä. Se alkoi vapaa-ehtoisena talvisodan aika-na. Jatkosodassa hän palveli ryhmänjohtajana JR 7:n pst-komppaniassa ja joukkueen-

Jaakko Simola 1921–2004johtajana JR 9:n kk-komp-paniassa. Kesällä 1944 hän johti jääkärijoukkuetta ja haavoittui heinäkuussa Laa-tokan Karjalassa. Hänet ko-tiutettiin marraskuussa 1944 ja ylennettiin sittemmin ma-juriksi. Maanpuolustustyö jatkui rauhan vuosinakin; hän toimi mm. Lieksan reserviup-seerikerhon puheenjohtajana.

Aseveljeydestä versoi vah-va harrastus kahtaalle: oman rykmentin huolto- ja perinne-työhön sekä sotaveteraanitoi-mintaan. JR 9 Killan puheen-johtajana hän toimi 1972–79 ja sai nimityksen kunniapu-heenjohtajaksi 1980. Toinen sarka vei hänet Kanta-Hä-meen Sotaveteraanipiirin johtoon vuosiksi 1979–91

sekä piirin tukirahaston hal-lintoon. Piiri kutsui hänet kunniapuheenjohtajakseen. Jaakkoa tarvittiin myös val-takunnan tasalla: hän toimi Suomen Sotaveteraaniliiton hallituksen ja sen taloustoi-mikunnan jäsenenä 1981–92.

Vastuullisia johtamisteh-täviä riitti myös pitkällä työ-uralla, teollisuuden palveluk-

sessa Pohjois-Karjalassa ja Hämeessä.

Veteraaniveljet ja sisaret panivat merkille, että Jaakko Simola oli rehti, oikeamieli-nen ja aikaansaapa yhteistyö-kumppani. Muistamme hän-tä kiitollisin mielin.

SIMO KÄRÄVÄ

Kuolleita

Mannerheim-ris-tin ritari numero 61, varatuomari, majuri Osmo Ta-

pio Laakso kuoli 10. mar-raskuuta 88 vuoden ikäisenä Hämeenlinnassa, jossa hän oli syntynyt 11.5.1916, käynyt koulunsa ja alkanut maan-puolustusuransa suojeluskun-nassa 1931. Talvisodassa hän toimi tulenjohtajana ja pat-teriupseerina Karjalankan-naksella.

Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi nimittämisestä 9.10.1941 teh-ty esitys kertoo muun mu-assa, miten luutnantti Laak-so Palalahden taistelussa 19.7.1941 tykistön tulenjoh-tajana jalkaväkikärjen mu-kana liikkuessaan huomasi

Osmo Laakso 1916–2004 selustaan väijymään jääneet viholliset ja poisti uhkaavan vaaran muutaman lähimie-hensä kanssa. Taistelun jäl-jiltä laskettiin kentällä ole-van satakunta kaatunutta vi-hollista.

Säntämän kannaksella 5.8.1941 Laakso haavoittui ensimmäisen kerran saaden päähänsä kaksi luotia vihol-lisen tekemässä väijytykses-sä. Silti hän pystyi pitämään puoliaan, lopuksi vain pistoo-lilla, kunnes vääpeli Taatto-lan tulenjohtue ehti paikalle ja löysi hänet tajuttomana. Kentälle jäi noin 80 vihol-lista. Sittemmin Laakso haa-voittui vielä kahdesti.

Laakson oma-aloitteisuus johti myös vihollisen asemiin tunkeutumiseen. Syvärillä

hän 4.10.1941 kävi muutaman miehensä kanssa tuhoamassa asemansa vastapäätä sijain-neen kiusallisen suorasuun-taustykin.

Osmo Laakso ylennet-tiin 1942 kapteeniksi sekä määrättiin patterin päälli-köksi ja patteristoupseeriksi Er.Rask.Psto 24:ään. Tässä tehtävässä hän muun muas-sa johti kesällä vastahyökkä-yksiä Tuulosjoella yli tulleen vihollisen lyömiseksi

Laakso nimitettiin Man-nerheim-ristin ritariksi 19.5.1942. Vuonna 1944 hä-net määrättiin patteristonko-mentajaksi. Ylennyksen ma-juriksi hän sai itsenäisyyspäi-vänä 1954.

Laakso suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1947 ja sai

varatuomarin arvon 1950. Työskenneltyään pari vuot-ta teollisuuslaitoksen sosi-aalipäällikkönä hän toimi Hämeen lääninhallituksen virkamiehenä 1947–48, Hä-meenlinnan kaupunginvis-kaalina 1949–58, raastuvan-oikeuden oikeusneuvosmie-henä 1959–75 ja pormestarina 1976–79 sekä Hämeenlinnan sotaoikeuden puheenjohta-jana 1952–57. Hän oli 1950-luvulla kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen. Seura-kunnan kirkkovaltuustoon hän kuului 1952–61 ja oli kirkkohallintokunnan pu-heenjohtaja 1961–64. Hän toimi Kanta-Hämeen Sääs-töpankin luottamustehtävis-sä vuosikymmeniä, viimeksi hallituksen puheenjohtajana

1980–83. Hän kuului kotitie-noonsa maanpuolustus- ja ve-teraaniyhteisöihin, mm. Hä-meenlinnan–Vanajan Sotave-teraaneihin.

Mannerheim-ristin rita-rien säätiön valtuuskunnan jäsen Osmo Laakso oli vuo-desta 1954 ja varapuheenjoh-taja vuodesta 1988. Hänen kynästään lähtivät ritarisää-tiön säännöt. Ne velvoittavat säätiön toiminnan jatkami-seen myös sen jälkeen, kun viimeinen ritari on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Yhdeksän ritaria jäi kiitollisina muista-maan arvostamaansa ritari-veljeä sekä kunnioittamaan hänen sodan ja rauhan aika-na tekemäänsä elämäntyötä.

KARI NORKOLA

Satakunnan Sotaveteraani-piirin puheenjohtaja Risto Herman Tuominen kuoli 81-vuotiaana Porissa 21. marras-kuuta 2004. Vaikea sairaus lannisti 13. heinäkuuta 1923 Ulvilassa syntyneen kunnioi-tetun ja arvostetun veteraa-nin. Risto Tuominen oli oiva esimerkki suomalaisesta si-susta ja sitkeydestä.

Satakunnan sotaveteraa-neilla on aina ollut jäsenistön lujaa luottamusta nauttineita puheenjohtajia. Yksi parhais-ta, aktiivisimmista oli Risto Tuominen, joka vuosien saa-tossa Porin Sotaveteraanien ja Satakunnan Sotaveteraa-nipiirin puheenjohtajana kas-vatti jatkuvasti luottamuksen ja arvostuksen astetta. Hänen pyyteetön ja uhrautuva toi-mintansa poisti ennen muuta käsityksen, että puheenjohta-

Risto Tuominen 1923–2004ja on vain keulakuva. Hän oli arkielämän etulinjan taisteli-ja. Hän oli suosittu ja arvos-tettu puhuja yhdistysten vuo-sijuhlissa, sankarihaudoilla, asevelvollisten kutsunnoissa, Satakunnan Sotaveteraani-kuoron tilaisuuksissa, laulaja ja kuoron varapuheenjohtaja.

Risto Tuominen osallistui talvisotaan vapaaehtoisena vartiomiehenä Porissa. Jatko-sodassa hän palveli I luokan radiosähköttäjänä Viestipa-taljoona 11ssä Itä-Karjalassa. Ansioista hänelle myönnet-tiin VR4, SVR R, SLR ja SL Ar. Tänä syksynä Risto Tuo-miselle myönnettiin Sotave-teraanien kultainen ansioris-ti (n:o 87).

Risto Tuominen toimi Po-rin Sotaveteraanien puheen-johtajana 1990–98 ja valit-tiin kunniapuheenjohtajaksi

1998. Vuonna 1998 hänet va-littiin Satakunnan Sotavete-raanipiirin puheenjohtajaksi. Hän oli myös asiantuntijana arvostettu jäsen ja puheen-johtaja useissa valiokunnis-sa. Risto Tuominen oli vah-va voima myös Suomen Sota-veteraaniliiton valtuustossa, hallituksessa ja työvaliokun-nassa. Hän kuului myös liiton liikunta- ja kisatoimikuntaan ja varainhankintavaliokun-taan. Hän oli Porin kaupun-gin sekä Lounais-Suomen rintamaveteraaniasian neu-vottelukunnan jäsen.

Risto Tuomisen yhteis-kunnallinen vaikuttajauran kohokohtiin kuului 2001 Po-rissa järjestetty Länsi-Suo-men Kirkkopäivä. Hän oli järjestely- ja taloustoimikun-nan puheenjohtaja ja 2004 Porissa Kansallisen Veteraa-

nipäivän valtakunnallisen pääjuhlan järjestelytoimi-kunnan varapuheenjohtaja. Risto Tuominen nimettiin 1998 ”Porilaisten Rummun-lyöjäksi”. Sekin kunnianosoi-tus oli hänen yhteiskunnalli-sen asemansa todiste.

Velvoittavia ja vastuulli-sia olivat myös Risto Tuomi-sen vapaa-ajan harrastukset. Huomattavimpina ovat valta-kunnallisella tasolla SVUL:n ja SUL:n liittovaltuusto-jen pitkäaikaiset jäsenyydet SVUL:n Satakunnan piirin edustajana.

Jäin syvästi kaipaamaan Risto Tuomisen rehtiä, arvo-kasta ja tulevaisuudenuskon täyttämää yhteiskunnallis-ta työtä, hänen henkilökoh-taista uhrautuvaisuuttaan ja veteraanihenkistä minäänsä. Veteraaniveljeyden ohella ys-

tävyydeksi ylettynyttä kans-sakäymistä ja yhteistyötä en koskaan unohda. Kuin sa-nallisena testamenttina tois-tan haastattelussamme Porin Sotaveteraanien historiikki-teoksessa ”Sodasta yhteiselle asialle” Risto Tuomisen ko-rostaman tekstikohdan: ”So-taveteraanien on kerrottava nuorille ajasta yli 50 vuotta sitten ja vakuutettava heil-le, miten kaunis ja hyvä maa Suomessa on syntyä, kasvaa ja elää. Se kerronta ei ole itsekehua, se ei ole itserak-kautta, se on totuus eräästä suomalaisesta historian kau-desta”.

VEIJO-LASSI HOLOPAINEN


Suomen Sotaveteraanilii-ton valtuusto kokoontui syyskokoukseen Pos-

timuseon tiloissa Helsingis-sä 18. marraskuuta. Kokouk-

Liiton valtuustolla syyskokoussen alussa vietettiin hiljainen hetki iltahutoon kutsutun val-tuuston jäsenen Anto Kivi-niemen muistolle.

Kesäkuussa Seinäjoella

Helsingissä kokoontunut valtuusto teki päätöksiä ja kuuli selostuksia sotaveteraani-

työn monilta saroilta. Kuvassa etualalla liiton kunniapuheenjohtaja Simo Kärävä (oik.)

ja Lapin Sotaveteraanipiirin valtuutettu Armas Ilvo Simosta.

liittokokouksessa valitun val-tuuston ensimmäinen tehtävä oli valita varapuheenjohta-jat. Ensimmäiseksi varapu-heenjohtajaksi valittiin Antti

J. Näsi Raisiosta ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Göran Westerlund Helsingistä.

Syyskokous käsitteli ja hyväksyi liiton toiminta-suunnitelman ja talousarvi-on vuodelle 2005 muutoksit-ta. Suunnitelmaa käsiteltäes-sä puheenjohtaja Strömmer korosti valtion talousarvi-on veteraanipaketin tuomia seurantatehtäviä niin yhdis-tysten kuin piirienkin ensi vuoden toiminnassa. Hän kosketteli muitakin valtio-neuvoston uusien veteraani-poliittisten linjausten kohtia. Tärkeänä hän piti linjauk-sessa mainittua valtion tukea työnsä aloittavalle Tammen-lehvän perinneliitolle. Liiton toimintasuunnitelma on toi-saalla lehdessä.

Liiton talousarvion mu-kaiset kulut ovat 1 952 800 euroa ja tuotot 1 817 000 eu-roa. Sotaveteraaniliiton halli-tuksen jäseniksi ja varajäse-niksi valittiin erovuoroisten sijaan jäsenet. Luettelo halli-tuksen jäsenistä ja varajäse-nistä vuonna 2005 ohessa.

Valtuuston syyskokouk-sessa johti puhetta ensi ker-taa liittokokouksessa valit-tu valtuuston puheenjohtaja Aarno Lampi.

Seminaariosa aamupäivälläEnnen valtuuston kokousta valtuutetuille oli järjestetty keskustelutilaisuus, jossa oli kolme alustusta. Valtuuston puheenjohtaja Aarno Lam-pi, joka on myös Tammenleh-vän perinneliiton hallituksen jäsen, selosti veteraanijär-jestöjen yhdessä perustaman Tammenlehvän perinneliiton toiminnan käynnistämistä ja tulevia tehtäviä. Liiton pu-heenjohtaja Aarno Ström-mer käsitteli Seinäjoella liit-tokokouksessa tehtäväksi tulleen vuoden 2006 liittoko-kouksessa käsiteltäväksi tule-van tulevaisuussuunnitelman käynnistymistä ja etenemis-tä Toiminnanjohtaja Markku Seppä alusti sotaveteraani-työn mahdollisuuksista ja tu-levaisuudennäkymistä.

Liiton hallituksen varsinaiset jäsenet vuonna 2005 ovat seuraavat:

Etelä-Karjala Asko Airola toimikausi 2005-2006Kainuu Seppo Tähkäpää toimikausi 2004-2005Kanada Veikko Kallio toimikausi 2004-2005Kanta-Häme Juhani Penttilä toimikausi 2004-2005Keski-Suomi Risto Isännäinen toimikausi 2005-2006Pohjois-Pohjanmaa Simo Miesmaa toimikausi 2005-2006Pohjois-Karjala Juhani Soila toimikausi 2004-2005Satakunta Esa Haarala toimikausi 2004-2005Suur-Savo Kalevi Raatikainen toimikausi 2004-2005Uusimaa Heikki Talvela toimikausi 2005-2006Vaasa Holger Strandberg toimikausi 2005-2006Naisjärjestö Vuokko Hurme toimikausi 2004-2005

Liiton hallituksen varajäsenet vuonna 2005 ovat seuraavat:

Etelä-Pohjanmaa Jalo E. Liinamaa toimikausi 2005-2006Helsingin seutu Pentti Laamanen toimikausi 2005-2006Keski-Pohjanmaa Mikko Annala toimikausi 2005-2006Kymenlaakso Olavi Eronen toimikausi 2005-2006Lahti Mauno Uusitalo toimikausi 2004-2005Lappi Tapio Salmela toimikausi 2004-2005Pirkanmaa Matti Viitanen toimikausi 2004-2005Pohjois-Savo Olavi Karttunen toimikausi 2004-2005Ruotsi Tauno Ahtila toimikausi 2004-2005Södra Finn-Göran Wennström toimikausi 2005-2006Varsinais-Suomi Eeri Hyrkkö toimikausi 2004-2005Naisjärjestö Irja Lohjama toimikausi 2004-2005

Liiton neuvottelukunta kokoontui

Liiton puheenjohtaja Aarno Strömmer kiitti neuvotte-

lukunnan puheenjohtajana vuodesta 1997 toiminutta

professori Antti Ahlströmiä Sotaveteraanityön hyväksi

tehdystä työstä ja luovutti yhdessä Anni Grundströmin

kanssa hänelle liiton kristallimaljan.

Sotaveteraaniliiton neu-vottelukunnan kokous pidettiin 16. marraskuu-

ta Helsingissä. Kokouksen aluksi amiraali Jan Klenberg selosti Syväriltä Kannakselle

-elokuvien tuki ry:n tilannet-ta. Ensimmäinen filmi, Etu-linjan edessä valmistui viime keväänä. Yhdistyksen tulee hankkia vielä runsaasti varo-ja, jotta toisen filmin kuvaus-työ voitaisiin aloittaa.

Liiton puheenjohtaja Aar-no Strömmer kertoi Sotave-teraaniliiton ajankohtaisista hankkeista, toiminnanjohtaja Markku Seppä esitteli liiton ensi vuoden toimintasuunni-telman ja talousarvioehdo-tuksen. Sosiaalisihteeri Anni Grundström käsitteli muu-toksia rintamaveteraanien kuntoutusasioissa.

Aarno Strömmer kiitti neuvottelukunnan jäseniä tu-esta sotaveteraanityölle.

��

��


Plannja Oy AbJoutseno

Premekon OyJoutseno

HJ Talo-TeamJurva

T:mi Petri UunonenJuupajoki

T:mi Kari JauhiainenJyväskylä

Rakennus-Otava OyJyväskylä

MaalauspalveluJari Hämeenkorpi

Jyväskylä

PuistosairaalanSilmälääkärit Oy

Jyväskylä

Veneveistämö JänmarinJännevirta

InsinööritoimistoGeohorisontti Oy

Järvenpää

VM-Team OyJääli

RPN-Wood OyKannonkoski

Findest Protein OyKaustinen

IM-Asennus KyKeitele

T:mi Pekka TissariKemi

PR-Trukit OyKemi

Vink Finland OyKerava

www.vink.fi

LINJA - AUTOLIIKENNE HELANDER JA K:nit KY

Kestiläpuh. (08) 812 2325, 0400 890 753

Rakennusurakoitsija Jarmo Kaikkonen

Kiuruvesi

T:mi Arto RikkonenKlaukkala

Häggblom A. Oy AbKokkola

Maakale OyKouvola

Tilausliikenne KaitsuVaaralantie 9, 80910 Kulho

puh. 0500 374 935

Kultanen OyKuopio

Raksa-MattiKuopio

Savon Rakennus jaSaneeraus Oy

Kuopio

Savon Kuljetus OyKuopio

www.savonkuljetus.fi

Sito-Kuopio OyKuopio

• Puutarhakeinut/kalusteet• Sosiaalitilojen kalusteet• Savustusuunit• Kangaspuut

Kysy lisää tuotteistamme - se kannattaaSUKEVAN VANKILA

74345 Kalliosuo, puh. (017) 768 711, fax 768 7299 Kankaanpää

Kurikkatie 14, 90440 KempelePuh. (08) 8828 300


Lähtökohtia

Rintamaveteraanien luku-määrä on vuoden 2005 alussa 105 000. Veteraanien keski-ikä ylittää 83 vuotta. Veteraa-nien lukumäärän pienetessä myös liiton jäsenyhdistyksiin kuuluvien varsinaisten jäsen-ten, sotaveteraanien, määrä vähenee. Vuoden alussa yh-distysten varsinaisten jäsen-ten lukumäärä on 55 000 ja kannattajajäsenten 16 000.

Veteraanien ikääntymi-nen ja siitä johtuva vaikeus selviytyä itsenäisesti vaati-vat tehokkaita toimia rinta-maveteraanien sekä heidän omaishoitajiensa elinolo-jen sekä kunnon, terveyden ja vireyden turvaamiseksi. Sotaveteraaniliiton vuonna 2004 käynnistämä, sotavete-raanipiirien sosiaalineuvoja -hanke luo perustan laajen-taa verkostoa yhdistystasol-le. Tällöin kaikilla sotavete-raaneilla olisi yhteyshenkilö, jonka puoleen he voisivat pulmissaan kääntyä.

Kotimaassa ja maan rajo-jen ulkopuolella ylläpidetään sellaista järjestötoimintaa, joka tarjoaa veteraaneille ja heidän omaisilleen sekä vete-raanityön tukijoille mielekäs-tä sisältöä ja elämyksiä sekä arkeen että juhlaan.

Veteraanijärjestöjen yh-teistyötä jatketaan Suomen veteraaniliittojen valtuus-kunnassa VEVAssa sovittu-jen päämäärien saavuttami-seksi. Liitolla on edustajansa Tammenlehvän perinneliiton hallinnossa. Liitto osallistuu sotavainajien muiston vaa-limistyöhön Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen hallinnossa.

Järjestötoiminnan tueksi perustettujen tukiyhteisöjen ja tukija kannattajajäsenten toimintaa edistetään ja vah-vistetaan.

Liiton toiminnan ja ra-kenteen kehittämistyötä jat-ketaan. Vuoden 2004 liitto-kokouksen päätöksen mu-kaisesti Mikkelissä 2006 pidettävälle liittokokoukselle laaditaan käsiteltäväksi jär-jestön elinkaaren viimeisten vaiheiden edellyttämät toi-mintaa ja taloutta koskevat suunnitelmat sekä päätöseh-dotukset.

Veteraanien erityisedut Veteraanien erityisetuudet perustuvat valtion talousarvi-ossa oleviin määrärahoihin.

Suomen Sotaveteraaniliiton toimintasuunnitelma 2005Niillä tähdätään veteraani-en ja heidän omaishoitajien-sa elämänehtojen monipuo-liseen turvaamiseen ja kehit-tämiseen.

Liitto pyrkii etuustavoit-teissa veteraaniliittojen yh-teisiin kannanottoihin, jot-ka esitetään rintamaveteraa-niasiain neuvottelukunnalle (RINE) otettaviksi huomi-oon valmisteltaessa sosiaali- ja terveysministeriön (STM) sekä ympäristöministeriön (YM) ehdotuksia valtion ta-lousarvion veteraanimää-rärahoiksi ja laeiksi. Niiden perusteita selvitetään myös eduskuntaryhmille ja edus-kunnan valiokunnissa.

Liiton yleistavoitteena etuusasioissa on saada aikaan ratkaisut, jotka antavat rinta-maveteraaneille ja muille vii-me sotiimme osallistuneille hyvät elinolot vanhuusvuo-siksi. Liitto pitää tärkeänä, että kehittämistoimissa ote-taan huomioon näkemyksiä ja ehdotuksia, joita sisältyy ikääntyneiden veteraanien itsenäistä selviytymistä kos-keviin kokeilu- ja tutkimus-hankkeiden loppuraporttei-hin ja niihin liittyviin STM:n ohjeistuksiin sekä liiton omaan sosiaalipoliittiseen ohjelmaan. Liitto seuraa tii-viisti geriatrisen kuntoutuk-sen kehittämishanketta ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että sen suositukset ja ke-hittämisehdotukset otetaan huomioon veteraanikun-toutuksessa. Näiden pohjal-ta tulee kuntoutustoimintaa kehittää kokonaisvaltaises-ti, jatkuvana ja yksilöllisesti suunniteltuna fyysisiä, psyyk-kisiä ja sosiaalisia näkökohtia silmällä pitäen. Samalla tulee kiinnittää huomiota myös ko-tipalveluiden ja -hoidon tuen kehittämiseen sekä omaishoi-tajatyön tukemiseen.

Rintamaveteraanien kun-toutusmäärärahaan tulee vuoden 2005 alussa VEVAn esityksen suuruinen korotus, 12 miljoonaa euroa. Määrä-raha nousee 35,8 milj. eurosta 47,8 miljoonaan euroon. Rin-tamaveteraanit voivat saada kuntoutusjakson kerran vuo-dessa, mikäli kunnat järjestä-vät monipuolista laitos-, avo- ja kotikuntoutusta.

Jotta ikääntyvä veteraani voisi asua ja elää mahdolli-simman pitkään omassa ko-dissaan, hän tarvitsee sään-nöllistä, määrävälein tapah-tuvaa kuntoutusta, kotiin

saatavia palveluita sekä asun-toonsa kunnostus- ja korjaus-palveluita.

Etuustavoitteet vuodelle 2006Vuoden 2005 aikana käsitel-tävää valtion vuoden 2006 talousarviota laadittaessa Suomen Sotaveteraaniliiton keskeiset tavoitteet ovat seu-raavat: * Vuosittaisen kuntoutuk-sen järjestäminen laitos- ja monipuolisena avokuntou-tuksena kaikille sotiemme veteraaneille ja sen tarvitse-man rahoituksen turvaami-nen valtion talousarviossa. Kuntoutusta edeltää terveys-tarkastus, johon veteraani vuosittain kutsutaan ja jossa hänelle laaditaan kuntoutus-suunnitelma. Samalla tarkas-tetaan muut hänen kotona selviytymiseen liittyvät asiat. * Kotiavustajatoiminnan edis-täminen ja tarvittavan tuen hankkiminen siihen* Veteraanien asuntojen kor-jausneuvontaan ja peruskor-jauksiin tarvittavien varojen säilyttäminen valtion talous-arviossa* Rintamaveteraanien omais-hoitajien toimeentulon ja elinolojen turvaaminen* Heimoveteraanien rintama -avustuksiin sekä laitos- ja avokuntoutukseen tarvittavi-en määrärahojen jatkuvuu-den turvaaminen

Liitto pitää tärkeänä, että ilman rintamatunnuksia ole-vien, sotaan liittyvissä tehtä-vissä palvelleiden kuntoutus-ta ja muitakin etuuksia kehi-tetään tarvetta vastaavasti ja pitäen lähtökohtana sitä, että etuuden myöntäminen perus-tuu viranomaisen antamaan palvelutodistukseen.

JärjestötoimintaLiitto jatkaa järjestötoimin-taa vakiintunein toiminta-muodoin. Monien tehtävien hoitaminen siirtyy kannat-tajajäsenille, jotka aikanaan tulevat huolehtimaan vete-raaniaikakauden loppuvai-heen tehtävistä sekä vaalivat sotaveteraaniperinnettä. Jär-jestötoiminnassa painotetaan toimintaan mukaan tulevien kannattajajäsenten perehdyt-tämistä tehtäviinsä koulutuk-sella.

Liiton 50-vuotishistoria-kirja -hanketta jatketaan. Aloitetaan vuonna 2007 vie-tettävän liiton 50-vuotisjuh-lan valmistelut.

Toimintaa ja tapahtumia:39. sotaveteraaniviikko - avausjuhla on 6. maaliskuu-ta Heinolassa. - päätösjuhla on 13. maalis-kuuta Hämeenkyrössä. Ti-laisuus on samalla Hämeen-kyrön Sotaveteraanit ry:n 40-vuotisjuhla.

Järjestöviikollaan liitto ja sen jäsenyhteisöt korostavat talvisodan merkitystä sekä kertovat päämääristään ja toiminnastaan. Tilaisuuk-siin kutsutaan veteraaneja ja myös tukijoita osallistumaan.

19. Kansallinen veteraani-päivä Valtakunnallinen päätilai-suus on 27. huhtikuuta Tor-niossa.

Liitto on mukana kansalli-sen veteraanipäivän suunnit-telussa ja seuraamisessa osal-listumalla päätoimikunnan toimintaan sekä osallistuu järjestelytoimikunnan työs-kentelyyn.

Samanaikaisesti veteraa-nijärjestöjen perustama Tam-menlehvän perinneliitto jär-jestää tapahtuman, jossa ve-teraaniaikakauden perinteen vaalimistehtävä luovutetaan veteraaneja nuorempien hoi-toon.

Vuonna 2006 kansallisen veteraanipäivän tilaisuudet järjestetään Hämeenlinnas-sa.

Alueelliset kirkkopäivät- 7.6. Imatralla- 3.8. Kemissä- 10.8. TampereellaLiitto osallistuu veteraa-

niliittojen yhteisten alueellis-ten kirkkopäivien järjestämi-seen. Niiden koordinointivas-tuu on Sotaveteraaniliitolla. Liiton edustajana on rovasti Timo Kökkö.

Liiton hengellinen toi-mikunta jatkaa hengellisen työn suunnittelua ja ohjausta. Hengellisen työn virikepäi-vät järjestetään Jyväskylässä 2.-3.4.2005.

Sotaveteraanikuorojen laulujuhlaSotaveteraanikuorojen VIII laulujuhlat järjestetään Jo-ensuussa 14.-15.5.2005. Ta-pahtuman vastuullinen jär-jestelijä on Joensuun Mies-laulajat ry. Järjestelyihin osallistuu Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri. Liitto tu-kee sotaveteraanikuoroja matka-avustuksella.

NeuvottelupäivätSotaveteraanipiirien puheen-johtajille ja toiminnanjohta-jille järjestetään perinteiset neuvottelupäivät syyskuussa. - piirien toiminnanjohtajille järjestetään neuvottelutilai-suus tammikuussa.

Kisatoiminta- hiihtokisat Mikkelissä 16.3. (Suur-Savon Sotaveteraani-piiri)- pilkkikisat Valkealassa 1.4. (Kymenlaakson Sotaveteraa-nipiiri)- ilma-aseammuntakisa koti-rataotteluna 3.-10.4. - keilakisa Tampereella 7.4. (Pirkanmaan Sotaveteraani-piiri)- lentopallokisat Hämeenlin-nassa 25.5. (Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiiri)- golfturnaus 24.8. Mikkelis-sä (Suur-Savon Sotaveteraa-nipiiri)- shakkiturnaus syyskuussa

Kisojen järjestelyvastuu on sotaveteraanipiireillä. Ki-satoimintaa ohjaa liitossa lii-kunta- ja kisatoimikunta.

Järjestötyön tavoitteitaSotaveteraanipiirien yhtey-dessä toimivien sosiaalineu-vojien valmiuksia edistää so-taveteraanien itsenäistä sel-viytymistä ja muita hankkeita tuetaan erilaisin toimin.

Liiton jäsenyhdistyksiin sekä liittoon hankitaan vuo-den 2005 loppuun mennessä 7 000 uutta kannattajajäsen-tä. Liiton kannattajajäsenet muodostavat tukirenkaan lii-tolle. Jäsenhankintaa ediste-tään kilpailulla.

Strömmerin työryhmän mukaiset suositukset ja muut yhteistyöasiat käsitellään so-taveteraanipiirien ja naistoi-mikuntien sekä sotaveteraa-niyhdistysten ja naisjaostojen edustajien välisin, vähintään vuosittain käytävin keskus-teluin.

Liitto edistää yhdessä sotaveteraanipiirien kans-sa sotaveteraaniyhdistysten hallintoon mukaan tulevien kannattajajäsenten perehdyt-tämistä koulutuksella.

Liiton toiminnan ja rakenteen kehittäminenLiitossa valmistellaan toimet, joiden perusteella laaditaan Mikkelissä 2006 pidettävässä liittokokouksessa käsiteltä-väksi vuonna 2002 hyväksy-tyn tulevaisuussuunnitelman mukaisesti järjestön elin-


kaaren viimeisten vaiheiden edellyttämät toimintaa ja ta-loutta koskevat suunnitelmat sekä päätösehdotukset.

Tiedotustoiminta Sotaveteraani – Krigsvetera-nen -lehteä julkaistaan toi-mintavuonna kuusi numeroa. Lehden avustajakuntaa vah-vistetaan niin, että jokaisessa sotaveteraanipiirissä on am-mattimaisesti toimiva yhteys-henkilö. Avustajille järjeste-tään koulutustilaisuus, jossa perehdytään lehden tekstien kirjoittamiseen ja muihin toimittamiseen liittyviin asi-oihin.

Ulkoisessa tiedottamises-sa painopistealueena ovat so-taveteraanien elinolosuhteita, järjestötoimintaa, veteraa-nien perinnetyötä, järjestön varainhankintaa ja kannatta-jajäsenten toimintaa käsitte-levät aihealueet.

Sotaveteraanipiireille ja -yhdistyksille suunnattua si-säistä tiedotustoimintaa to-teutetaan suunnitelmallisesti. Liiton internet-sivujen uudis-tamista jatketaan tavoitteena saada niistä mahdollisimman hyödylliset suunnaten sivujen sisältöä veteraanien läheisil-le, työssään veteraaniasioita hoitaville sekä veteraanityö-tä tekeville.

Liitto julkaisee syksyl-lä Sotaveteraanikalenterin 2006.

Yhteydet siirtolaisveteraaneihin ja ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin Liitto jatkaa yhteistyötä suo-malaisten sotaveteraanien muissa maissa perustamien yhteisöjen kanssa sekä pitää yhteyttä viime sodissa puo-lustusvoimissamme palvellei-siin, erityisesti Viron, Inkerin ja rajantakaisen Karjalan sekä Ruotsin vapaaehtoisiin ja hei-dän yhteisöihinsä. Tarvitta-essa liitto välittää ja hankkii tukea ja opastaa etuusasioissa sekä toimii heidän hyväkseen Suomen viranomaisissa.

Yhteistyö Liitto toimii kiinteässä yh-teistyössä Suomen Sotavete-raaniliiton Naisjärjestön ja Sotaveteraanien tukija pe-rinnesäätiön kanssa.

Liitto jatkaa rakentavaa yhteistyötä muiden veteraani-järjestöjen sekä liiton tavoit-teita tukevien muiden yhtei-söjen ja säätiöiden kanssa.

Veteraaniliittojen yhteis-toiminta keskittyy Suomen veteraaniliittojen valtuus-

kuntaan VEVAan, jonka pu-heenjohtajana liiton puheen-johtaja on vuorollaan. Liitto toimii aktiivisesti Tammen-lehvän perinneliiton – Tradi-tionsförbundet Eklövet ry:n käynnistämistyössä.

Liitolla on toiminta- ja toteutusvastuu yhteistyössä muiden veteraanijärjestöjen kanssa Suomen äideille 1942 annetun päiväkäskyn toi-mittamisesta sotien jälkeen rakennettuihin kirkkoihin. Liitto osallistuu asemiesilto-

jen järjestämiseen, Syväril-tä–Kannakselle filmien Tuki ry:n toimintaan ja elokuvien tarvitsemien varojen keruun edistämiseen sekä veteraani-aikakautta koskevan yhteisen historiateoksen aikaansaami-seen.

Liitto jatkaa kansainvälis-tä yhteistyötä Maailman Ve-teraanijärjestön (MVJ, WVF) jäsenenä sekä osallistuu myös kahdenkeskiseen yhteistyö-hön lähinnä naapurimaiden veteraanijärjestöjen kanssa.

TalousLiitto pitää taloutensa edel-leen vakaana ja suunnittelee sitä pitkälle tähtäävästi siten, että liitto voi lähivuosina tu-kea kenttää. Liitto pitää toi-mintakulunsa kurissa, lehden tilausmaksun pienenä, tukee jäsenpiirejä ja niiden kaut-ta yhdistyksiä toiminta- ja hankeavustuksin sekä turvaa suunnitelmien mukaisen toi-minnan talousperustan lah-joituksin, keräyksin, avus-tuksin sekä myynti- ja ilmoi-

tustuloilla. Liitto on mukana Veteraanikeräys 2005 hank-keessa ja toimissa, joissa vuo-den 2006 keräystä suunnitel-laan. Liitto ei peri vuodesta 2005 lähtien jäsenmaksua. Lehtimaksu on 3,7 euroa.

Kirjanpitoa ja laskenta-tointa hoidetaan ajanmukai-sin menetelmin pitäen silmäl-lä tehokkuutta ja taloudelli-suutta.


Valtion varoista rahoi-tettavan veteraani-kuntoutuksen sään-

nöllisyys ollaan viimeinkin nostamassa samaan mitä se sotainvalideilla on ollut jo pit-kään. Tämän vuoden määrä-raha 35,8 milj. euroa, on vuo-den 2005 valtion budjetissa nostettu 47,8 milj. euroon. Määrällinen korotus on niin suuri, että se mahdollistaa jokaiselle veteraanille vuosit-taisen kuntoutuksen edellyt-täen, että laitoskuntoutuksen ja avokuntoutuksen osuudet jakautuisivat puoliksi.

”Kaikilla veteraaneilla on vuosittain oikeus mää-räaikaiseen kuntoutukseen. Se on tähän asti ollut kiinni määrärahojen tasosta ja osin kyllä järjestämistavastakin”, sosiaali- ja terveysministeri-ön kehitysjohtaja Klaus Halla sanoo. ”Valtion ensi vuoden budjetti sisältää yllättävän suuren määräraha korotuk-sen veteraanien kuntoutuk-seen. Vuodelle 2005 varatulla 47,8 milj. euron määrärahalla pystytään kuntoutus järjestä-mään noin 50 000 veteraanil-le ja heidän 5 000 puolisolle, tietyin edellytyksin.”

Edellytyksistä keskeisim-mät ovat laitoskuntoutuksen 14 vuorokauden jakson ra-jaaminen 10 vuorokauteen ja päiväkuntoutuksena to-teutettuna enintään 10 päi-vään ja muuna avokuntou-tuksena enintään 20 käynti-kertaan kalenterivuodessa. Laitoskuntoutus toteutetaan kuntoutuslaitoksissa ja avo-

Veteraanikuntoutus muutosvaiheessa

kuntoutus joko kotona tai käynteinä ulkopuolisessa kuntoutuksessa. Kustannuk-siltaan laitoskuntoutus on moninkertainen verrattuna avokuntoutukseen. Laitos-kuntoutusjakson rajaaminen 10 vuorokauteen mahdollis-taa nyt tuhansille uusille ve-teraaneille pääsyn avokun-toutuksen piiriin.

”Kahden viikon mittainen kuntoutusjakso perustuu ase-tukseen, joten 10 vrk:n laitos-kuntoutukseen siirtyminen edellyttää asetuksen muut-tamista, joka tulee voimaan vuoden 2005 alusta. Lyhyem-pään kuntoutusjaksoon siir-tymiseen on tulossa runsaan puolen vuoden siirtymisaika, syyskuun alkuun ensi vuon-na”, Klaus Halla täsmentää. ”Kuntoutuslaitokset luon-nollisesti kokevat muutoksen menetyksenä, koska huomat-tavaa osaa veteraanien lai-toskuntoutuksesta ollaan nyt siirtämässä avokuntoutuk-sen piiriin. Tyhjäkäynnille kuntoutuslaitokset eivät kui-tenkaan jää, sillä laitoskun-toutettavien lukumäärä on tätä vuotta suurempi ja lisäk-si muun muassa Kela lähet-tää työikäisiä kuntoutukseen näihin samoihin laitoksiin.

”Kuntoutuslaitosten sijain-ti ei välttämättä kohtaa pal-velujen käyttäjiä. Veteraanit kun pääosaltaan asuvat etelän kaupungeissa tai muissa taa-jamissa ja kuntoutuslaitokset sijaitsevat kautta maan. Kun Raha-automaattiyhdistys ai-kanaan rahoitti kuntoutuslai-

tosten rakentamista, oli ra-hoituskohteista huomioitava laitosten alueellinen sijainti ja rakennustöissä niiden työllis-tävä vaikutus.

Kuntoutuksen taustatKaikille sotiimme osallistu-neille henkilöille on erityis-lailla turvattu oikeus kun-touttavaan hoitoon. Sotain-validien osalta se on ollut voimassa jo sotavuosista läh-tien ja myöhemmin eri lail-la säädetty koskemaan mui-takin rintamaveteraaneja. Vaikeavammaisilla, invali-diteetti vähintään 30 %, se on vuosittain 4 viikkoa. Tä-hän ryhmään sotainvalideis-ta kuuluu lähes 20 %. Muil-le kuntoutusjakso on kahden viikon mittainen. Osa kaik-kein vaikeimmin invalidisoi-tuneista on luonnollisesti jat-kuvassa laitoshoidossa. Suo-messa sotainvalidien hoito- ja kuntoutus on ollut hyvin jär-jestettyä.

Rintamaveteraaneille sää-detyn erillisen lain perusteel-la kuntoutus jakautuu kah-teen ryhmään: 1. Laitoskuntoutus, jonka kesto vielä tällä hetkellä on 14 vrk. ja toteutetaan erillisis-sä kuntoutuslaitoksissa. 2. Avo-/kotikuntoutus. Koti-kuntoutus on veteraanin ko-tona tapahtuvaa kuntoutusta, avokuntoutuksessa veteraa-ni käy kodin ulkopuolisessa kuntoutuksessa.

Tarvetta onVuoden 2004 lopussa ve-

teraanien määrä on noin 105 000, joista sotainvalide-ja 16 000. Keski-ikä on jo 83 vuotta. Vuotuinen poistuma on noin 10 000, jonka perus-teella voidaan arvioida, että vuonna 2010 meillä tulee vie-lä olemaan 50 000 veteraa-nia joista sotainvalideja noin 5 000.

”Elämme parhaillaan ve-teraanikuntoutuksen jälki-vaihetta, jossa tulisi ennen kaikkea tukea veteraanivan-husten kotona selviytymistä. Ikääntyneet veteraanit kär-sivät usein kivusta, yksinäi-syydestä, masennuksesta ja muistihäiriöistä” Klaus Hal-la toteaa. Halla sanoo olevan-sa erittäin tyytyväinen siitä, että yhteiskunnan panostus on noussut ja veteraanien ar-vostus myös nuorten keskuu-dessa on korkealla.

Veteraaneille kuntoutusohjelma”Kunnilta toivotaan nyt ve-teraanikohtaista kuntoutus-suunnitelmaa. Se edellyttää jokaisen veteraanin lääkärin-tarkastusta, joka normaalin terveystarkastuksen lisäksi käsittäisi toimintakyvyn ar-vion ja suosituksen siitä mikä kuntoutusmuoto veteraanille parhaiten sopii”, Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkas-taja Hanna Nyfors suosittaa. ”Kuntien terveys- ja sosiaali-henkilöstön pitäisi nyt vaka-vasti, lääkärin lausuntoon tu-keutuen, miettiä kunkin vete-raanin tilannetta erikseen ja laatia jokaiselle veteraanille parhaiten soveltuva kuntou-tusohjelma.”

”Parhaimmillaan vete-raanin kotona selviytymisen mahdollisuudet ilmenevät silloin, kun kotiin tulee am-mattitaitoinen kuntouttaja katsomaan, kuinka siellä pär-jätään ja mitä olisi tehtävä mahdollisen epäkohdan kor-jaamiseksi”, Hanna Nyfors sanoo. Kun tähän asti on ju-listettu laitoskuntoutuksen puolesta, ollaan nyt kelkan suuntaa painottamassa avo- ja kotikuntoutukseen. ”Lai-toskuntoutukseen liittyy mo-nia piirteitä, jotka eivät istu tähän päivään, kuten vieras ympäristö, majoittuminen täysin vieraan henkilön kans-sa ja laitosmainen kuntoutus, jos vaihtoehtona olisi tuttu koti- ja kotipaikka ympäristö sekä tuttu kuntouttaja” Han-na Nyfors sanoo.

”Kotikuntoutus on teho-

kas, koska se parhaiten takaa kunto-ohjelman jatkuvuuden myös ohjatun jakson jälkeen. Perusratkaisu juontuu kuiten-kin lääkärin arvioon sopivas-ta kuntoutusmuodosta.

Veteraanikuntoutus vaatii kunnilta vahvaa aloitteellis-ta asennetta asian hoitoon. Käytännössä se edellyttäi-si selkeästi määriteltyä vas-tuualuetta ja vastuuhenki-löä, jota kaikissa kunnissa ei vielä ole nimetty. Veteraani-kuntoutus on nivellettävis-sä osaksi muuta vanhusten-hoitoa. STM on ohjeistanut, miten kunnat eri tilanteissa kuntoutuksen käytäntöön so-veltavat. Myös Kuntaliitolla on valmius painottaa ja valis-taa kuntia kuntoutuksen jär-jestämisessä.

Kunnat avainasemassaValtion budjettiin veteraani-en kuntoutukseen varatut ra-hat ohjautuvat kuntien käyt-töön Valtiokonttorin kautta. Valtiokonttori jakaa rahat kunnille niissä asuvien rin-tamaveteraanien suhteessa. Eräiltä kunnilta niiden tähän tarkoitukseen saamaa rahaa on jäänyt käyttämättä. Mi-käli rahaa jää käyttämättä, se palautuu Valtiokonttoril-le, joka lisää sen seuraavana vuonna jaettavaan määrära-haan.

Valtion rahoituksen tur-vin toteutettava kuntoutus tapahtuu kotimaassa. Mikäli kunnat satsaavat veteraani-kuntoutukseen omaa rahoi-tusta, käyttävät ne sen usein ulkomailla tapahtuvaan kun-toutukseen, esimerkiksi vi-rolaisissa kylpylöissä, joissa kustannukset ovat selväsi ko-timaista alemmat. Edullisesta hinnasta huolimatta kuntou-tuksen tasoissa ei juuri ole eroa.

Uuden kuntoutusohjel-mansuunnitteluun rintamave-teraaniasiain neuvottelukun-nalla on ollut suuri vaikutus. Asiantuntemusta neuvottelu-kunnassa ovat parhaimmil-laan edustaneet Klaus Hal-la ja Hanna Nyfors. Vuosina 1985–1999 Klaus Halla toimi neuvottelukunnan sihteerinä ja on vuodesta 2000 lähtien sen puheenjohtaja. Vuonna 2001 Rintamaveteraaniasian neuvottelukunnan pääsihtee-riksi valittiin Hanna Nyfors, joka jatkuu edelleen.

MATTI VÄRRI

Kehitysjohtaja Klaus Halla ja ylitarkastaja Hanna Nyfors sosiaali- ja terveysministeri-

östä ovat kovin tyytyväisiä sekä veteraanikuntoutuksen määrärahan tuntuvaan lisä-

ykseen että kunto-ohjelman painotukseen. Maan hallituksen päätökset ovat nyt yhte-

nevät rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan aiempien esitysten kanssa.


Veteraanikuntoutus on sisällöltään muutos-vaiheessa. Sotavete-

raaniliitolle olisi erittäin tär-keää kuulla veteraanien omia näkemyksiä, kokemuksia ja toiveita veteraanikuntoutuk-sen järjestämisestä. Mitkä ovat niitä asioita joita toivoi-sitte otettavan huomioon ja minkälaisia asioita olette pi-täneet erityisen hyvinä olles-sanne kuntoutuksessa. Onko teillä kokemuksia erilaisista kuntoutusmuodoista, kuten laitos- päivä- avo- tai koti-kuntoutuksesta.

Palautetta veteraanikuntoutuksesta

Kirjoittakaa mielipiteitän-ne vapaamuotoisella kirjeel-lä, osoitteella Suomen Sota-veteraaniliitto, Anni Grund-ström, Korkeavuorenkatu 41 A 7, 00130 Helsinki.

Kirjeessä toivotaan ole-van lähettäjän nimi ja kun-toutuspaikka. Kaikki kirjeet käsitellään täysin luottamuk-sellisesti. Yhteenveto palaut-teista antaa meille suuntavii-voja viedä kuntoutustarpeita eteenpäin veteraanien toivo-malla tavalla. Kirjeitä odote-taan 15.1.2005 saakka.

Kuntoutukseen oikeutettujen piiri laajenee Valtion varoista maksetta-vaan kuntoutukseen oikeu-tettujen piiriä on laajennettu niin, että mukaan tulevat kar-jan evakuointitehtäviin so-tatoimialueella osallistuneet miehet sekä Neuvostoliiton partisaani-iskujen kohteeksi joutuneet henkilöt.

Lainmuutos tulee voimaan 1.1.2005 ja sen arvioidaan kos-kevan noin 3 000 henkilöä. Heistä yli 2 000 arvioidaan olevan sotatoimialueella kar-jan evakuointitehtävissä työs-kennelleitä miehiä, jotka nyt tulevat kuntoutuspalvelujen osalta samaan asemaan kuin näitä tehtäviä hoitaneet nai-set. Kuntoutusoikeutta ha-kevat eivät voi saada enää mitään aikaisemmin myön-netyistä tunnuksista, koska näiden hakuaika on päättynyt vuoden 1994 lopussa. Kuntou-tusoikeuden myöntäminen ei oikeuta rintamalisään.

Kuntoutusoikeutta hae-taan Valtiokonttorista. Ha-kijalta edellytetään lain mukaan selvitystä karjan evakuointitehtäviin osallis-tumisesta. Selvitys on toimi-tettava Valtiokonttoriin vii-meistään 31.12.2006. Valtio-konttori hankkii selvityksiä evakuointitehtävistä ja nii-hin osallistuneista myös viran puolesta eri arkistoista. Val-tiokonttori ilmoittaa tarkem-min hakumenettelystä vuo-den alussa.

Kuntoutusoikeuden hake-minen koskee siis vain täs-

Ajankohtaista erityisetuuksista

Vuoden vaihtuminen tuo tullessaan muutoksia eräiden sotiin osallistuneiden henkilöiden erityisetuuksiin

sä uudessa ryhmässä evaku-ointiin osallistuneita miehiä. Karjan evakuointitehtävissä olleiden naisten oikeus kun-toutukseen ja muihin vete-raanietuuksiin on pääasial-lisesti tutkittu jo aiemmin rintamapalveluhakemusten käsittelyn yhteydessä puolus-tusministeriön alaisessa vete-raanitunnuslautakunnassa.

Partisaanien uhrit ovat voineet saada partisaani-iskuista Valtiokonttorista 1 500 euron kertakorvauk-sen 1.9.2003 alkaen. Korva-usten hakuaika on päättynyt 31.8.2004. Uuden lain perus-teella korvauksen saaneilla on mahdollisuus hakea kun-toutusta Valtiokonttorilta. Samoin ne, jotka olisivat ol-leet oikeutetut korvaukseen, jos olisivat määräajassa ha-keneet, voivat nyt hakea kun-toutusoikeutta.

Muutoksen yhteydessä eri-tyisryhmien kuntoutukseen tarkoitettu määrärahaa lisä-tään 500 000 eurolla. Määrä-rahan lisäyksellä voidaan an-taa kuntoutusta arviolta noin 300 henkilölle vuosittain.

Vuonna 2004 erityisryh-mien kuntoutukseen varattu määräraha oli 2,45 miljoo-naa euroa ja sillä voidaan an-taa kuntoutusta noin 1 800:lle henkilölle vuosittain. Ne, erityisryhmiin kuuluvat, jot-ka ovat kuntoutustodistuksen saaneet vuoden 1998 jälkeen, voivat hakea kuntoutusta ai-kaisemman päätöksen pe-rusteella edelleen Valtiokont-torista.

Rintamalisään korotus 2005Rintamalisä on vuoden alus-ta 41,38 euroa kuukaudessa (aikaisemmin 41,23 e) ja se maksetaan samoin kuin kan-saneläke. Siihen eivät vaiku-ta saajan tulot eikä omaisuus. Rintamalisä on verotonta tu-loa. Rintamalisää maksetaan Suomessa asuvalle miehelle tai naiselle, jolla on- rintamasotilastunnus - naisille myönnetty rintama-palvelustunnus - rintamatunnus - veteraanitunnus.

Ulkomailla asuva voi myös saada rintamalisää, jos hänellä on jokin mainituista tunnuksista tai miinanraivaa-jantodistus.

Ylimääräisen rintamalisän korotusKansaneläkkeeseen esitetään tehtäväksi 1.3.2005 lukien 7 euron korotus kuukaudessa. Kansaneläkkeen tasokoro-tuksen johdosta ylimääräi-nen rintamalisän korotus on enimmillään 3,15 euroa kuu-kaudessa.

Ylimääräistä rintamali-sää maksetaan niille Suomes-sa asuville eläkkeensaajille, jotka saavat rintamalisää ja kansaneläkettä. Jos kansan-eläkettä ei makseta sen takia, että sotilasvammalain mukai-nen elinkorko on estänyt sen saamisen, Kela voi myöntää ylimääräisen rintamalisän. Sotilasvammalain mukaista elinkorkoa ei oteta huomi-oon ylimääräistä rintamali-

sää vähentävänä tulona, mut-ta kaikki ulkomailta saadut eläkkeet vähentävät ylimää-räistä rintamalisää. Miinan-raivaajille ylimääräistä rinta-malisää ei makseta.

Suurin mahdollinen ylimääräinen rintamalisä1. kuntaryhmässä yksinäisel-le 188,16 euroa 1. kuntaryhmässä naimisissa olevalle 161,32 euroa 2. kuntaryhmässä yksinäisel-le 178,86 euroa 2. kuntaryhmässä naimisissa olevalle 153,41 euroa

Rintamalisä ja ylimääräi-nen rintamalisä maksetaan Kansaneläkelaitoksen kaut-ta. Epäselvyyksissä kannat-taa olla yhteydessä paikalli-seen Kela:n toimistoon.

Sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutusoikeuden hakeminen päättyyLaki eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvel-leiden kuntoutuksesta tuli voimaan 1.1.1998. Sen mu-kaan vuosina 1939 – 1945 tai niiden jälkeen sotiin liit-tyvissä tehtävissä palvelleet ovat voineet hakea todistusta Sota-arkistolta ja saada kun-toutusoikeuden. Tämän to-distuksen hakuaika päättyy 31.12.2004.

Muita vuoden 2005 rinta-maveteraanietuuksia käsitel-lään tarkemmin Sotaveteraa-nilehdessä 1 / 2005.

ANNI GRUNDSTRÖM


Muutaman vuo-den keskustelujen jälkeen veteraa-

niliittojen valtuuskuntaan (VEVA) kuuluvat järjestöt perustivat Tammenlehvän pe-rinneliiton ja julkistivat hank-keen 26.4.2003 Helsingin Yli-opiston juhlasalissa pidetyssä juhlatilaisuudessa. Samalla asetettiin määräaikainen jär-jestelytoimikunta suunnitte-lemaan maaherra Eino Siu-ruaisen puheenjohdolla toi-minnan aloitustoimenpiteitä. Keväällä 2004 osoittautui tarpeelliseksi asettaa liitolle myös juridisesti vastuullinen hallitus. Tähän väliaikaisek-si tarkoitettuun hallitukseen perustajajäsenet valitsivat veteraaniliittojen puheenjoh-tajat sekä puheenjohtajaksi Eino Siuruaisen. Varsinai-nen, nuoremmin voimin mie-hitetty hallitus on tarkoitus asettaa alkuvuodesta 2005 pi-dettävässä perustajajäsenten kokouksessa.

Ensimmäisenä tehtävä-nään järjestelytoimikun-

ta vahvisti liitolle seuraavan tehtäväkentän kartoitussuun-nitelman:

Tammenlehvän perinne-liiton tehtäväkenttä koostuu seuraavista osa-alueista. A. Maanpuolustustahtoa yl-läpitäneet toiminnotB. Varustautuminen puolus-tukseenC. KotirintamatoimintaD. Ulkomailta saatu apuE. Vapaaehtoinen maanpuo-lustustyöF. Haavoittuneiden huoltoG. Hengellinen työH. Jälleenrakentamisen aikaI. Sotiemme veteraaniperin-töön liittyvät museot, ko-koelmat, perinnehuoneet, muistomerkit, juhlapäivät, huomionosoitukset sekä jär-jestötoiminnot.

Suunnitelma sisältää kun-kin pääkohdan osalta arvi-on, minkä valtionhallinnon (ministeriön) alaan ao. pe-rinnetoiminnot läheisemmin liittyvät sekä luettelot niistä yhteisöistä, jotka voisivat olla tulevia potentiaalisia liiton

jäseniä ja perinnetoimintojen vastaanottajia ja vaalijoita.

Liiton tulevan perinne-työn kohteille on asetettu seuraavankaltaisia laatukri-teerejä ja ehtoja:

Kohde valitaan, jos sen vaaliminen…

1. ylläpitää myönteisiä maan-puolustusasenteita ja isän-maanrakkautta,2. kuuluu kansanvaltaisen si-vistysvaltion tehtäviin,

3. antaa aineksia nuorison ja yleensä kansalaisten kasva-tukseen,4. lujittaa kansakunnan si-säistä eheyttä,5. vahvistaa maan ulkoista ar-vostusta,6. ylläpitää muistoa sotiem-me veteraaneista, heidän te-oistaan ja aikaansaannoksis-taan,7. ylläpitää muistoa koko kansan ponnisteluista sotiem-me aikana.

Samoin on hahmoteltu edellytyksiä, joita niiden yh-teisöjen tulisi täyttää, joiden kanssa tullaan ensi vuodesta lähtein käymään jäsenneu-votteluja, jotta liitolla olisi takeet tulevien perinnetehtä-vien pysyvästä hoitamisesta veteraanien suunnittelemalla ja tahtomalla tavalla.

Jäsenehdokkuuden kriteereitä1. Jäsenehdokas hyväksyy perinneliiton perustamiskir-jassa mainitut toimintaperi-aatteet.

2. Jäsenehdokkaalla on ar-vostettu, Tammenlehvän pe-rinneliiton jäsenyyteen sopi-va julkiskuva.3. Jäsenehdokkaalla on käy-tettävissä sitä asiantuntemus-ta ja arvovaltaa, mitä sille us-kottavan perinnetehtävän hoitaminen edellyttää.4. Jäsenehdokkaalla on omas-ta yhteistyötoiminnastaan ta-keet vakaasta ja pysyvästä toiminnasta.5. Jäsenehdokas kykenee tarvittaessa hoitamaan koko maan kattavia perinnetehtä-viä.6. Jäsenehdokkaalla on toi-minnalleen vakaa taloudelli-nen perusta.

Tehtäväkentän kartoitus-suunnitelman pohjalta pää-tettiin asettaa ensi vuodesta lähtien seuraavat 10 työryh-mää tekemään hallitukselle konkreettisia ehdotuksia pe-rinnetoimintojen aloittami-sesta ja toteuttamistavoista:1. Muistopatsasryhmä: Tehtä-vänä on laatia ehdotuksia py-syvään seurantaan otettavis-

Tammenlehvän perinneliiton tähänastiset vaiheet

Tilitoimisto Salminen KyLohja

T:mi Kyösti LaukkaLohja

Konehuolto Lasse Salmela

Loviisa

Keski-Suomen Kuljetus Oy

Muurame

Kuorma-Autoilija Veli Savinainen

Muurame

Kuljetus Kauppila KyMyrskylä

KuljetusliikeOlli Riihimäki Oy

Orismala

Suomenmaa-yhtiöt OyOulu

Ruskon Metalli ja Kuljetus Oy

Oulu

BW Hotelli ApolloAsemakatu 31-33, 90100 Oulu

puh. (08) 522 11

Oulun Expert Siivous ja Saneeraus Oy

Oulu

Asennus ApolloPalokka

www.meka.net Moreenitie 2, 90830 OuluPuh. (08) 5560 500, Fax (08) 5317 755

Video- ja MultimediatuotantoTeknologiantie 5,90570 Oulupuh. 040 310 0500,fax 042 310 0500www.videcam.com


Nimitys

Tammenlehvän perinnelii-

ton hallitus on nimittänyt

liiton asiamieheksi 1.1.2005

lukien eversti Pertti Suomi-

sen.

ta muistopatsaista ja vastaa-vista, säilymisen ja muiston elävänä pitämisen varmista-misesta sekä näihin tehtäviin kutsuttavista jäsenehdokas-yhteisöistä.2. Nauhoiteryhmä: Tehtävä-nä on laatia ehdotuksia ve-teraaniperinnettä sisältävien nauhoitteiden ja vastaavien tallenteiden säilymisen var-mistamisesta (muistelmat, haastattelut, elokuvat, vide-ot jne)3. Juhlapäiväryhmä: Tehtä-vänä on laatia ehdotuksia py-syvään seurantaan otettavista juhlapäivistä ja niiden viettä-misen seuraamisesta sekä tä-hän tehtävään kutsuttavista jäsenehdokasyhteisöistä.4. Kansallinen veteraanipäi-väryhmä: Tehtävänä on laa-tia ehdotuksia kansallisen veteraanipäivän vieton laven-tamisesta mm. koteihin, ope-tuslaitoksiin ja työpaikoille sekä tähän tehtävään kut-suttavista jäsenehdokasyhtei-söistä.5. Säveltaideryhmä: Tehtävä-nään on laatia ehdotuksia py-syvään seurantaan otettavien säveltaiteen tuotteiden valin-

nasta, niiden elävänä pysymi-sen varmistamisesta sekä tä-hän tehtävään kutsuttavista jäsenehdokasyhteisöistä.6. Opetusaineistoryhmä: Tehtävänä on laatia ehdo-tuksia veteraaniperinnettä sisältävien opetusohjelmien ja –välineiden inventoinniksi ja niiden sisältöjen arvioimi-seksi sekä tähän tehtävään kutsuttavista jäsenehdokas-yhteisöistä.7. Museoryhmä: Tehtävänä on laatia ehdotuksia veteraa-niperinnettä palvelevien mu-seoiden, kokoelmien, perin-nehuoneiden, näyttelyiden yms. inventoinniksi ja niissä olevien erityisen arvokkaiden esineiden luetteloinniksi py-syvään seurantaan ottamista varten sekä näihin tehtäviin kutsuttavista jäsenehdokas-yhteisöistä.8. Maastorakennelmaryhmä: Tehtävänä on laatia ehdotuk-sia alkuperäisten ja myöhem-min rakennettujen linnoit-teiden ja muiden maastora-kennelmien inventoinnista ja pysyvään seurantaan otettavi-en kohteiden valinnasta sekä näihin tehtäviin kutsuttavista

jäsenehdokasyhteisöistä.9. Perinnepäättymisryhmä: Tehtävänä on laatia ehdotuk-sia hoitoa, omistusta ja säi-lyttämistä vaille jäävien pat-saiden, muistotaulujen, maas-torakennelmien, lippujen, standaarien, kunniamerkkien, kunniakirjojen, kilpien, rinta-merkkien yms. sijoittamisesta tai arvokkaalla tavalla hävit-tämisestä sekä näihin liitty-viin tehtäviin kutsuttavista jä-senehdokasyhteisöistä.10. Koordinointiryhmä: Teh-tävänä on laatia ehdotuksia muiden, perinneliiton tehtä-vien kartoitussuunnitelmassa mainittujen perinnetyökoh-teiden valinnasta ja priori-soinnista sekä näihin tehtä-viin kutsuttavista jäsenehdo-kasyhteisöistä.

Toimitilat, henkilöstö, rahoitusSamanaikaisesti toiminnan suunnittelun kanssa on teh-ty valmisteluja toimitilojen löytämiseksi, käyty alustavia keskusteluja liiton palveluk-seen tulevista henkilöistä sekä neuvoteltu rahoituksen järjes-tämisestä laadittujen rahoi-

tustarvelaskelmien pohjalta. Jo nyt näyttää ilmeiseltä, että liitto tulee saamaan julkista rahoitustukea sekä pysyvästi että alkuvaiheiden käynnis-tämis- ja toiminnan matkaan saattamiskuluihinsa.

Ensi keväänä kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2005 järjestetään valtakunnallisen pääjuhlan yhteydessä Tor-niossa juhlava Tammenleh-vän perinneliiton toiminnan aloittamisakti.

Tammenlehvän perin-neliitto tulee huolehtimaan suurten valtakunnallisten perinnehankkeiden toteutu-misesta. Veteraanijärjestöt jatkavat omaa toimintaansa omien suunnitelmiensa mu-kaisesti ja tekevät edelleen omaa perinnetyötään.

Sosiaaliset kysymykset hoidetaan loppuun asti vete-raaniliittojen valtuuskunnan VEVAn puitteissa tapahtu-vana yhteistoimintana.

Sotiemme veteraanit us-kovat, että heidän ja koko veteraaniaikakauden teoissa ja aikaansaannoksissa on ai-neksia, joita keskuudessamme toimivat kasvattajat ja mieli-

piteiden muodostajat voivat hyödyntää ylläpidettäessä pysyvästi myönteistä maan-puolustustahtoa Suomen kan-san keskuudessa. Tämän teh-tävän vuoksi Tammenlehvän perinneliitto on perustettu. Se on veteraanien viimeinen pal-velus isänmaalle.

AARNO LAMPI

Pohjois-Savon Autokauppiaat r.y.

Kuopio

Harri Hannula OyKuortane

Kälviän KenkäKälviä

Sisustuspalvelu Oy Matti Hilden

Lahti

T. Huotari OyLahti

Corenso United Oy LTDLahti

PremetalsLaitila

Kesämäen Leipomo OyLappeenranta

Pamac Power OyLapua

Talotrim OyLempäälä

Kuorma-autoilija Jan Holmberg

Liljendal

KUUSAMONYHTEISMETSÄ

Kitkantie 21, 93600 KuusamoPuh. (08) 852 3690Fax (08) 852 3699

LAPPEENRANTA

Kymen IV-Valmistus OyValkeala

Turvakotka KyVantaa


Viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden aikana sotiemme ve-

teraanit ja heidän yhteisönsä ovat nousseet Sotavahinko-säätiön keskeisimmäksi avus-tamiskohteeksi. Avustamisen päätarkoituksena on tukea vähävaraisia veteraaneja ja heidän omaisiaan. Avustuk-set ohjautuvat lopullisiin koh-teisiinsa veteraaniyhteisöjen kautta. Näin saatu täsmätu-ki kattaa aukkoja, joita yh-teiskunnan antamaan tukeen väkisinkin jää.

”Sotavahinkosäätiön vuo-sittain jakamien apurahojen ja avustusten määrästä on viime vuosina kaksi kolman-nesta kohdistettu sotiemme veteraaneille sekä heidän puolisoilleen ja leskilleen”, Sotavahinkoyhdistyksen hal-lituksen puheenjohtaja, va-kuutusneuvos Peter Küttner kertoo. ”Säätiön merkki-vuonna 2004 kokonaismäärä on korotettu 371 600 euroksi (2,2 mmk). Suomen Sotave-teraaniliitosta tulleisiin ha-kemuksiin käytetään 182 140 euroa. Rintamaveteraanilii-ton osuus on 127 365, Rin-tamanaisten Liiton 30 000, virolaisten Suomen-poikien 20 200 sekä inkeriläisten ja karjalaisten heimoveteraa-nien 12 000 euroa. Muu osa tämän vuoden 470 000 euron (2,8 mmk) kokonaismääräs-tä menee tutkimusapurahoi-hin sekä vapaaehtoista maan-puolustustyötä tekeville ja so-tiemme perinteitä vaaliville järjestöille ja laitoksille.”

Veteraani- ja omaisavus-tuksista päättää yksilöidysti liittojen ja säätiön edustajista koostuva toimikunta liittojen keskustoimistojen esittelys-tä. ”Avustuksia myönnetään mm. silmälasien, kuulolait-teiden, pyörätuolien ja apu-laitteiden hankkimiseen sekä sairaanhoidon omakustan-nusosuuksin ja omatoimis-ta selviytymistä edistävien asuntokorjausten kustannuk-siin”, Peter Küttner luette-lee. Avustuksen saajia on jo tähän mennessä kertynyt tu-hansia.

Veteraanien elinolojen turvaamisen ohella säätiö on tukenut aatteellista maan-puolustustyötä, muun muassa sotamuseoita, jatkosodan tor-juntavoitoista kertovien mul-tivideo-ohjelmien tekemistä, Mannerheim-ristin ritarien, jääkärien, sotalasten, sota-vankien ja sotainvalidien pe-

Sotavahinkosäätiö tukee sotiemme veteraanejarinnetyötä sekä sotavainajien muiston vaalimista.

”Suurimman taloudelli-sen tuen Sotavahinkosäätiö on kuitenkin koko toiminta-aikanaan suunnannut tieteen hyväksi edistäessään varo-jensa tuotolla yliopistojen ja korkeakoulujen riippumaton-ta tieteentekoa”, Peter Kütt-ner toteaa.

Sotavahinkosäätiö toimii omaisuutensa tuoton turvin. Varat, joita on 12 miljoonaa euroa, koostuvat valtaosin kiinteistöistä ja pörssiosak-keista. Avustuksista on koko toimintakautena myönnetty tieteelle 65 %, veteraaneille 22 % ja aatteellisen maan-puolustustyön tukemiseen 10 %. Nykyiset jakoperiaatteet tietävät veteraanien avustus-osuuden ripeää kasvua.

Säätiön puheenjohtaja Peter Küttner, joka on kou-lutukseltaan varatuomari ja lakitieteen lisensiaatti, toimi Metsäalan työeläkekassan toimitusjohtajana 1962–74 ja A-Vakuutuksen toimitusjoh-tajana 1975–95.

SotavahinkoyhdistyksetSuomessa oli sotavuosina 1939–45 ja niiden jälkivuo-sina käytössä ainutlaatuinen järjestelmä sotavahinkojen korvaamiseksi. Sotavahinko-lain (479/1939) ja irtaimiston sotavahinkolain (88/1940) nojalla vakuutuslaitokset pe-rustivat kaksi sotavahinkoyh-distystä, toisen kiinteistöva-hinkoja, toisen irtaimistova-

hinkoja varten. Yhdistykset turvasivat jälleenrakennus-työtä huolehtimalla talvi-, jatko- ja Lapin sodan aiheut-tamien omaisuusvahinkojen korvaamisesta lakien edellyt-tämällä tavalla.

Laeissa oli säädetty, että palovakuutettu omaisuus on automaattisesti ja pakollises-ti vakuutettu myös sotava-hingon varalta. Tämän va-kuutusturvan ulkopuolelle jäivät tietyn arvorajan alitta-va omaisuus sekä merisotava-hingot ja Neuvostoliitolle luo-vutetulle tai vuokratulle alu-eelle jäänyt omaisuus, jonka korvaamisesta valtion varoin säädettiin erikseen. Sotava-hinkoyhdistykset korvasivat vahingot täysimääräisesti. Sotavahinkoihin kohdistuva vakuutusmaksu ei saanut ylit-tää 5 prosenttia vakuutuksen arvosta.

Sotavahinkokorvaukset selvitettiin ja suoritettiin kol-messa jaksossa. Talvisodan korvaukset selvitettiin nope-asti, valtaosin jo 1940. Jat-kosodan hyökkäysvaiheen korvaukset hoidettiin pää-asiallisesti vuoden 1941 ai-kana. Jatkosodan muun osan ja Lapin sodan alkuvaiheen – 5.12.1944 saakka – vahin-got saatiin selvitetyiksi vuo-den 1947 loppuun mennessä. Lapin sodan jatkuttua huhti-kuun 1945 lopulle korvattiin loppujakson vahingot valtion varoista yleisen korvauslain nojalla.

”Sotavahinkoyhdistykset

maksoivat korvauksia lähes 32 000:lle sotavahinkoja kär-sineelle. Korvauksista kos-ki kiinteistöjä noin 18 000 ja irtaimistoja 14 000. Yhdis-tysten maksamien korvaus-ten yhteismäärä oli nykyar-voltaan 527 miljoonaa euroa, Küttner summaa.

Sotavahinkoyhdistykset sekä niiden vakuutustoimin-ta ja korvausten maksu oli-vat ainutlaatuista koko Eu-roopassa. Ratkaisun merkit-tävyyttä osoittaa sekin, että Ruotsi ja Norja ottivat siitä mallia ja perustivat vastaa-vanlaisen järjestelmän. Nor-jassa sitä sovellettiin myös käytännössä, mutta sodalta säästyneessä Ruotsissa sille ei ollut käyttöä.

Säätiön perustaminenja avustustoimintaKun sotavahinkoyhdistykset kaikkien korvausten tultua maksetuiksi oli purettu, So-tavahinkoyhdistyksen sää-tiön entiset jäsenet perusti-vat Sotavahinkoyhdistyksen säätiön. Sen peruspääomak-si saatiin sosiaaliministeriön luvalla yhdistyksen jäännös-varat, nykyrahana 1,9 miljoo-naa euroa.

Säätiön hallituksen pu-heenjohtajaksi valittiin Suo-mi-yhtiöiden pääjohtaja, filo-sofian tohtori Yrjö Leinberg, joka oli toiminut kumman-kin sotavahinkoyhdistyksen puheenjohtajana. Hänen jäl-keensä puheenjohtajaksi va-littiin 1974 HOP:n pääjohtaja

Filip Pettersson. Peter Kütt-nerin puheenjohtajakausi al-koi 1997. Säätiön nimi muu-tettiin Sotavahinkosäätiöksi 2003.

Alkuaikoina säätiö myön-si huomattavan määrän apu-rahoja ja avustuksia tieteen-aloille, jotka suoranaisesti tai välillisesti liittyivät vakuu-tustoimintaan. Säätiö rahoit-ti lainopillisen tiedekunnan saamista Turun yliopistoon sekä viiden professuurin pe-rustamisen yliopistoon, kor-keakouluun tai tutkimuslai-tokseen.

”Säätiön apurahojen ja-ossa tehtiin 1973 suunnan-muutos”, Küttner kiteyttää. ”Säätiö keskittyi torjumaan korkeakouluopiskelijoiden radikaalista, osin vallanku-mouksellista liikehdintää, jolla pyrittiin tieteenharjoit-tamisen poliittiseen, jopa marxilaispainotteiseen oh-jaukseen sekä korkeakoulu-jen hallinnon valtaamiseen. Samantapaisia pyrkimyksiä kohdistui myös koululaitok-seen. Elinkeinoelämän val-tuuskunnan EVAn ohella säätiö antoi noin 15 vuoden aikana taloudellista tukea tahoille, jotka toimivat yli-opistojen ja korkeakoulujen itsenäisyyden ja tieteen riip-pumattomuuden puolesta. ”Näin luotu verkosto ryhtyi tarvittaviin vastatoimiin eli nykysanontaa käyttäen lob-baukseen.”, Küttner luonneh-tii tuolloista toimintaa. ”Ra-dikaalisen vyörytyksen vas-tustamiseksi säätiö lahjoitti 1977 Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekun-taan viestinnän professuurin. Tämä ns. Wiion professuuri oli tärkeä vastapaino Tampe-reen yliopiston tiedotusopin laitoksen opetukselle ja tur-vasi moniarvoista tiedotta-mista merkittävästi.”

Sotavahinkosäätiön yh-teiskunnallinen merkitys on kiistaton. Kunkin puheen-johtajan toimikaudella nä-kyy ajanjaksoon kytkeytyvä erityispiirre. Peter Küttne-rin kaudella se on sotiemme miesten ja naisten sekä aat-teellisen maanpuolustustyön tukeminen.

MATTI VÄRRI

Sotavahinkosäätiön, Sotaveteraaniliiton ja Rintamaveteraaniliiton edustajat kokoontu-

vat neljä kertaa vuodessa avustusrahaston kokoukseen. Edellinen kokous pidettiin 16.

syyskuuta Suomen Sotaveteraaniliiton tiloissa. Pöydän päässä säätiön puheenjohtaja

Peter Küttner, asiamies Harri Ahlberg, pöydän toisella puolella Pirjo Jaakola ja Jenni

Godoy, Anni Grundström ja Ole Wasz-Höckert.


Sotavahinkosäätiö viet-ti 50-vuotisjuhlaan-sa Ritarihuoneella 12.

marraskuuta. Säätiön vaihei-den ohella juhlassa tuli esille myös se, että joulukuussa on kulunut 65 vuotta Sotavahin-koyhdistyksen perustamises-ta ja sotavahinkolain säätä-misestä.

Tervetulopuheen piti sää-tiön hallituksen puheenjoh-taja, vakuutusneuvos Peter Kuttner. Hän loi katsauksen Sotavahinkoyhdistyksen ja Irtaimiston Sotavahinkoyh-distyksen sekä juhlivan sää-tiön toiminnan lähtökohtiin,

Sotavahinkoyhdistys juhli 50-vuotistaivaltaan

sisältöön ja merkitykseen maamme aineellisessa ja hen-kisessä jälleenrakentamises-sa. Valtiotieteen tohtori Jari Leskinen esitti juhlaesitel-mässään poimintoja kirjoit-tamastaan historiateoksesta, joka esitellään ohessa.

Valtioneuvoston terveh-dyksen esitti sosiaali- ja ter-veysministeri Sinikka Mön-käre, joka tähdensi vuonna 1939 perustetun vakuutusjär-jestelmän erikoisluonnetta ja luonnehti valtioneuvoston äs-keisiä linjauksia veteraanien etuusasioissa. Suomen Sota-veteraaniliiton puheenjohtaja

Sotavahinkosäätiön 50-vuotisjuhlaan Ritarihuoneella osallistui lähes kolmesataa kut-

suvierasta.

Sotavahinkosäätiö jul-kaisi marraskuussa fi-losofian tohtori Jari

Leskisen kirjoittaman his-toriateoksen Tulevaisuuden turvaksi. Teos käsittelee So-tavahinkoyhdistyksen ja Ir-taimiston Sotavahinkoyhdis-tyksen sotavahinkovakuutus-toimintaa vuosina 1939–54 sekä Sotavahinkoyhdistyksen Säätiön, vuodesta 2003 Sota-vahinkosäätiön vaiheita puo-len vuosisadan varrelta, vuo-sina 1954–2004. Teos, jossa 557 sivua, on painettu Gum-merus Kirjapaino Oy:ssä (ISBN 952-01-7677-5).

Teoksen I osa kertoo aluk-si Sotavahinkoyhdistyksen perustamisesta ja sotavahin-kolain säätämisestä joulu-kuussa 1939 sekä Irtaimiston Sotavahinkoyhdistyksen pe-rustamisesta ja irtaimiston sotavahinkolain säätämisestä maaliskuussa 1940. Talviso-dan jälkeen yhdistykset purki-vat suuren korjaushakemusten ruuhkan. Yhdistysten toinen, jatkosodan alkamisvuoden 1941 käsittänyt toimintakau-si päättyi uuden sotavahin-kolain antamiseen 31.12.1941. Yhdistysten kolmas ja samal-la viimeinen toimintajakso vaati runsaasti työtä korvaus-urakasta selviytymiseksi ja so-tavakuutusmaksujen perimi-seksi. Kun tehtävistä oli suo-riuduttu, yhdistykset päättivät lopettaa toimintansa ja hakeu-tua selvitystilaan.

Teoksen II osan alussa on kuvaus siitä, kuinka So-tavahinkoyhdistyksen selvi-tysmiehet sosiaaliministeriön

Kiintoisa historiateos sotavahinkoyhdistysten ja -säätiön vaiheista

luvalla perustivat Sotavahin-koyhdistyksen Säätiön, jolle yhdistyksen varat lahjoitet-tiin. Tämä pääoma oli säily-tettävä koskemattomana sitä silmällä pitäen, että sotava-kuutustoiminta jouduttai-siin aloittamaan uudelleen. Omaisuuden tuotto tuli sääti-ön sääntöjen mukaan käyttää taloudellisen ja yhteiskunnal-lisen tutkimus-, opetus- ja jul-kaisutoiminnan tukemiseen ja edistämiseen. Sääntömuu-tosten jälkeen tulivat keskei-seksi tuen kohteiksi sotiimme liittyvä tutkimus-, opetus- ja julkaisutoiminta sekä maan-puolustustyö ja 1990-luvulta alkaen sotiemme veteraanien elinolojen, terveyden ja kun-non turvaaminen ja kohen-taminen. Koko laaja tukitoi-minta saa teoksessa nasevan kuvauksen.

Suomalainen sotavahin-kojen korvausjärjestelmä on kansainvälisessä katsannos-sa ainutlaatuinen. Järjestel-män keskeisinä osina olleet sotavahinkoyhdistykset ovat yhteisöjä, joiden toimintaa ja merkitystä ei yleisesti tun-neta. Tuntemattomuuden voi sanoa verhonneen yhdistys-ten varoista muodostetun säätiön toimintaa. Jari Leski-sen mittava historiateos lisää tietoa aihepiiriin ja lisännee kiinnostusta siihen. Yhdis-tysten ja säätiön merkityk-sen vuoksi julkaistaan lehden seuraavassa numerossa artik-keli, jossa teoksen sisältöä tarkastellaan laajemmin.

SIMO KÄRÄVÄ

Aarno Strömmer esitti vete-raaniliittojen yhteisen kiitok-sen säätiö sotiemme veteraa-nien ja heidän omaistensa elinolojen turvaamiseksi sekä perinneyön edistämiseksi an-tamasta merkittävästä tuesta.

Juhlassa esiintyivät ka-mariorkesteri, jota johti pro-fessori Markus Lehtinen, Kaaderilaulajat johtaja-naan majuri Matti Orlamo sekä oopperalaulaja Monica Groop, jota professori Leh-tinen säesti. Näyttelijä Esko Salminen lausui kolme ru-noa. Juhlan juonsi Niilo Iha-mäki.

TILAA HETI HINTAAN 60€ (sis. alv. 22% ja postikulut)

p. 0400-425 185, 0400-213 830, fax. 09-436 2622, s-posti: [email protected]

Efficio Oy, Koroistentie 13, 00280 Helsinki

Pavimento OySähkötie 8

01510 VantaaPuh. 09-668 9590www.pavimento.fi


Kaatuneiden Muisto-säätiö, joka Suomen Aseveljien Liiton

varoin perustettiin marras-kuussa 1944, vietti 60-vuo-tisjuhlaansa Helsingin Suo-malaisella Klubilla 17. mar-raskuuta. Kunniavieraana oli kaupunkineuvos Veikko Loppi, joka toimi asevelilii-ton pääsihteerinä ja oli yksi säätiön perustajajäsenistä. Kutsuvieraina olivat muun muassa puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala sekä veteraaniliit-tojen puheenjohtajat.

Tervehdyspuheen piti sää-tiön hallituksen puheenjoh-taja, lehdistöneuvos Mikko Pohtola.

Hän käsittelee puheessa

Kaatuneiden Muistosäätiö vietti 60-vuotisjuhlaa asevelihengessä

esillä olleita asioita oheises-sa haastattelussaan. Viestin-täjohtaja Leo Lehdistö esit-ti tekemänsä videokoosteen, joka sisältää muun muassa ministeri Veikko Helteen, kaupunkineuvos Lopin ja maaherra Jorma Tuomisen haastattelut. Heillä oli kes-keinen osuus asevelijärjestön perustamisessa ja toiminnas-sa. Valtiovallan tervehdyksen esitti eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Hän koros-ti aseveliliikkeen merkitystä kansallisen yhteenkuuluvuu-den ja sosiaalisen yhteisvas-tuun rakentajana sekä sääti-ön osuutta järjestön huolto-työn jatkajana.

Veteraanijärjestöjen ter-vehdyksessä Sotainvalidien

Veljesliiton puheenjohtaja, professori Veli Matti Huit-tinen palautti mieleen jatko-sodan jälkeisiä poliittisesti vaikeita aikoja sekä tähdensi merkitystä, joka säätiöllä ja veteraaniyhteisöillä on sosi-aalisen pääoman eli vuoro-vaikutuksesta syntyvien so-siaalisten verkostojen luomi-sessa ja ylläpitämisessä.

Oopperalaulaja Henrik Lamberg, jota säesti Ilona Lamberg, esitti Kalervo Hä-mäläisen Veteraanin iltahuu-don ja Toivo Kuulan laulun Kesäyö kirkkomaalla. Näyt-telijä Antti Virmavirta lau-sui kaksi Yrjö Jylhän runoa kokoelmasta Kiirastuli.

Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen toi juhlaan val-tiovallan tervehdyksen.


Vuodesta 1973 Kaatu-neiden Muistosäätiö on tukenut sotavete-

raanien ja rintamaveteraani-en kuntoutusta lahjoittamal-la vuosittain kahden viikon mittaisia kuntoutusmatkoja. Matkakohteet ovat sijainneet Bulgariassa, aikaisemmin myös Unkarissa ja eräissä muissakin Etelä-Euroopan lämpimissä maissa.

”Matkakohteet on valittu erityisesti lyhyen lentomatkan ja hyvän hinta/laatusuhteen perusteella”, säätiön puheen-johtaja, lehdistöneuvos Mik-ko Pohtola kertoo. ”Kunto-matkoille osallistujien valin-nan tekevät veteraaniliitot piiriensä esityksestä. Monel-le osanottajalle kysymykses-sä on ollut ensimmäinen ul-komaanmatka.” Tähän men-nessä säätiö on kustantanut kuntoutusmatkat 1 300 vete-raanille.

Mikko Pohtola sanoo ve-teraanien tukemisen olevan säätiön tärkein avustuskoh-de ja lupaa tuen jatkuvan. Ta-loudellista tukea saavat vuo-sittain myös Kaatuneitten Omaisten Liitto ja Rintama-naisten Liitto. Nämäkin avus-tukset ohjautuvat kohderyh-mien jäsenistön kuntoutuk-seen. Muistosäätiön muusta avustustoiminnasta nousevat selvimmin esiin jo 1950-lu-vulta lähtien yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelevil-le sotaorvoille jaetut stipen-dit. Myöhemmin jaon piiriin otettiin myös rintamamies-perheiden lapset ja ammatti-korkeakouluissa opiskelevat nuoret. Stipendejä on jaettu 8 300 opiskelijalle.

Kaatuneiden Muistosäätiö 60 vuottaSäätiö tukee veteraanien kuntomatkoja

Muistosäätiö Aseveliliiton seuraajaksiTalvisodan jälkeen rintamal-ta kotiutuneet sotilaat perus-tivat kautta maan paikallisia aseveliyhdistyksiä. Ne olivat poliittisesti sitoutumattomia ja toimivat paikkakunnillaan sodassa kaatuneiden tai haa-voittuneiden veljien perhei-den hyväksi. Leskien ja or-pojen lisäksi autettiin myös siirtolaisväkeä. Valtaosal-taan työ oli talkooapua. Tal-kootyötä tehtiin laajasti myös koko yhteiskunnan hyväksi.

Toiminnan tehostamisek-si perustettiin 4.8.1940 Suo-men Aseveljien Liitto. Siihen kuului yli 200 000 aseveljeä ja 40 000 asevelinaista. Ky-symyksessä oli valtava huol-tojärjestö, jonka pyyteetön talkootyö nousi kotirintamal-la ratkaisevaan asemaan. Jär-jestön toiminta jatkui läpi so-tavuosien.

Välirauhan sopimusehto-jen mukaisesti Aseveliliitto ja kaikki sen paikallisyhdis-tykset ja kerhot, joita oli yli 700, lakkautettiin 25.1.1945. Tehokas, maan jokaiseen kolkkaan ulottunut huolto-organisaatio kaikkine toi-mintoineen lakkautettiin ker-taiskulla. Järjestö lopetettiin mahtikäskyllä, mutta asevel-jeys jatkui ja jatkuu yhä.

Aseveliliitolla ja sen jäsen-yhdistyksillä oli paljon käyn-nissä olevaa työtä ja erilaisia hankkeita, joiden jatkumisen turvaamiseksi Aseveliliitto ja sen työssä mukana olleet yk-sityiset aseveljet päättivät pe-rustaa Kaatuneiden Muisto-säätiön 13.11.1944 jatkamaan soveltuvin osin muutoin kes-ken jääviä liiton hankkeita.

Aseveliliitto oli jo edel-lisenä vuonna perustanut laa-japohjaisen Sankarivainajain Muistotoimikunnan, joka nyt jatkoi Kaatuneiden Muisto-säätiön erillisenä toimieli-menä. Oli luontevaa, että uu-den säätiön tuki suunnattiin alkuvuosina sankarihauto-jen kunnostamiseen. ”Suun-nittelukilpailujen tuloksena kymmenet arkkitehdit, puu-tarha-asiantuntijat ja kuvan-veistäjät loivat kaatuneiden muiston vaalimiselle arvok-kaat puitteet”, Mikko Pohto-la toteaa.

Säätiö koulutti kaatuneiden omaisiaAseveliliiton lahjoittamaa pe-ruspääomaa säätiö on kartut-tanut sijoittamalla varojaan tuottavasti. Muistosäätiö ei koskaan ole anonut eikä saa-nut valtion tai muiden julkis-ten yhteisöjen avustuksia eikä se harjoita keräystoimintaa.

Välittömästi sotien jäl-keen säätiön keskeisiä toi-mia olivat myös kaatuneiden omaisten, sotaleskien ja so-taorpojen tukeminen. Vuo-sina 1945–1950 järjestettiin ammattikursseja viidessä eri kurssikeskuksessa eri puolil-la maata. Ammattikursseilla koulutettiin 2 000 sotaleskeä erilaisiin ammatteihin. So-taorpojen sisäoppilaitokse-na toimineen Haagan ompe-luammattikoulun yhteyteen säätiö rakennutti oman kurs-sikeskuksen, jossa 2-vuotisen ammattikurssin suoritti 500 sotaorpoa.

1970-luvulla säätiö myi omistamansa kurssikeskuk-sen Helsingin kaupungille. ”Myyntivoitot säätiö sijoit-ti Munkkiniemestä hankki-

maansa kerrostaloon sekä ar-vopapereihin”, Mikko Pohto-la kertoo.

Säätiö on itse kustantanut kaksi tärkeää historiateosta, fil.tri Keijo Kulhan kirjoitta-man Aseveliliiton historian ”Aseveljien aika”, joka ilmes-tyi 1980 sekä 1987 ilmesty-neen diplomi-insinööri Kau-ko Leiposen teoksen ”Kansa talkoissa”, joka kertoo sodan-aikaisesta talkootyöstä. Li-säksi säätiö on tukenut kym-meniä sotiemme historian ja maanpuolustuksen alaan kuuluvia teoksia tai muita perinnehankkeita. Sotave-teraaniliiton alullepaneman sotavainajatiedoston kokoa-misessa Sota-arkistoon sää-tiö oli mukana merkittävällä panoksella. Tiedosto käsittää tiedot 93 000:sta rintamalla tai muissa sotatoimissa kuol-leista vainajista.

Historiasta vaiettiin”Parissa vuosikymmenessä, 1960- ja 1970-luvuilla vart-tui, kuin huomaamatta, ko-konainen sukupolvi, jonka tiedot sotavuosista ja ns. vaa-ran vuosien tapahtumista ja

taustoista jäivät vajavaisik-si tai puuttuivat kokonaan. Koulujen oppisisältöjä uudis-tettiin ja muokattiin. Puolue-politiikka tunkeutui koului-hin, opettajia painostettiin ja lopulta koko koulutusjärjes-telmä oli uhanalainen. Edus-kunnan valvoma Yleisradio ja osa lehdistöstä oli asiassa mukana. Isänmaasta ei juuri puhuttu.

”Vasta 1980-luvulla suun-ta muuttui, kun vapaehtoi-nen maanpuolustustyö ja yleinen isänmaallisuus pa-lautettiin taas sille kuuluvaan asemaan”, Mikko Pohtola to-teaa. Hän pitää arvokkaana sitä asennetta mikä nykynuo-risolla isänmaallisuutta koh-taan on.

”Sotavainajien muisto on ikuinen, ja sitä meidän tulee myös vaalia”, Mikko Pohtola korostaa. Hän neuvoo meitä jokaista olemaan kiitollinen siitä uhrauksesta jonka so-tiemme kaatuneet ovat täl-le vapaalle maalle antaneet. ”Kun käytte sankarihaudal-la, muistakaa sanoa kiitos.”

MATTI VÄRRI

Kaatuneiden Muistosäätiön puheenjohtaja on lehdistö-

neuvos Mikko Pohtola. Toimiston seinällä on säätiön kun-

niajäsenen, kaupunkineuvos Veikko Lopin muotokuva.


Suojeluskuntien ja Lot-ta Svärdin Perinteiden Liitto järjesti Helsin-

gin Vanhassa kirkossa Suo-jeluskuntajärjestön lakkaut-tamisen 60-vuotismuistoti-laisuuden 3. marraskuuta. Päivälleen 60 vuotta sitten eduskunta hyväksyi hallituk-sen esityksen, jolla Suojelus-kuntajärjestö lakkautettiin.

Tilaisuuden alkumusiikin esitti kapteeni Heino Koisti-sen johtama Kaartin soitto-kunta. Tilaisuuden avaussa-noissa kenraalimajuri Hannu Särkiö kertasi Suojeluskunta-järjestön lopettamisen ajan tapahtumia. Kenttäpiispa Hannu Niskanen piti har-tauspuheen.

Yhteisesti lauletun virren

Suojeluskuntajärjestön muistoa vaalittiin

lisäksi Viipurin Lauluveikot, johtajana Urpo Rauhala esit-ti kappaleet Suomalainen ru-kous ja Sydämeni laulu.

Juhlapuheen pitänyt ken-raaliluutnantti Ermei Kanni-nen käsitteli Suojeluskunta-järjestön merkitystä nuorelle kansakunnalle maanpuolus-tushengen luomisessa, mer-kitystä maamme suurimpana liikuntakasvatusorganisaatio-na ja merkittävänä yhteistyö-tahona kulttuurin saralla.

– Me entiset suojeluskun-talaiset ja lotat sekä sotave-teraanit voimme sanoa teh-tävän tulleen suoritetuksi. Kukaan ei voi sanoa, miten olisi selvitty vuosien 1939–45 sodista ilman näiden organi-saatioiden perustavaa työtä.

Suojeluskuntien lakkauttaminen 60 vuotta sitten

Välirauhanehtoihin si-sältyneen 21. artiklan merkitys suojeluskun-

tajärjestön kannalta ei heti ol-lut selvä. Mainittuun kohtaan viitaten lakkautettiin asetuk-sella useita yhdistyksiä, sel-laisia, joiden nimessä viitattiin kansallissosialismiin mutta myös IKL ja AKS sisältyivät ensimmäiselle lakkautuslistal-le. Loka- marraskuussa 1944 tuli kolme uutta lakkautetta-vien yhdistysten listaa. Lakiin perustuva Suojeluskuntajär-jestö oli kuitenkin eri asemas-sa, ainakaan asetuksella sitä ei Suomen lakien mukaan ollut mahdollista lakkauttaa.

Valtiojohdolle oli yleis-tilanteen pohjalta selvää, että suojeluskuntien kausi oli päättymässä. Joihinkin valmistelutoimiin ryhdyttiin tämä tilanteen varalle. Jär-jestön ylimääräinen edusta-jankokous kutsuttiin koolle Tuusulaan päällystökoululle 29. päiväksi syyskuuta, mis-sä tärkeimpänä asiana käsi-teltiin suojeluskuntajärjestön kiinteän ja irtaimen omaisuu-den luovuttamista – turvaan siirtämistä. Järjestön komen-taja Lauri Malmberg sai tässä tarvittavat valtuudet.

Suojeluskuntien omaisuusSuojeluskuntajärjestön omai-suutta oli kolmella hallinnon tasolla; yliesikunnan hoidos-sa olevaa omaisuutta olivat mm. Merikatu 5:n ja Laivan-varustajankatu 6:n arvokkaat kaupunkikiinteistöt Helsin-gissä sekä Koivikon tila Tuu-sulassa, missä sijaitsi järjes-tön päällystökoulu.

Yhteensä 38 suojeluskun-tapiirin esikuntaa hallitsivat pääosaa järjestön omaisuus-massasta. Lahjoituksista ja omatoimisesta varainhankin-nasta oli karttunut huomatta-va määrä kaupunkikiinteistö-jä, mm. piiriesikuntien toimi-tiloja sekä muuta omaisuutta.

Yksittäisten suojeluskun-tien varallisuus vaihteli laa-joissa rajoissa, toisaalta oli hyvinkin vauraita mutta lu-kuisasti myös velkaisia tai ainakin vähävaraisia suoje-luskuntia. Maaseudun suoje-luskuntatalot olivat monessa tapauksessa kahden – kolmen eri yhdistyksen yhteisomis-tuksessa, mahdollisesti vuok-ratontille tai kunnan maal-

le rakennettuja sekä melko usein huomattavalta osalta kiinnitettyjä rakennuslaino-jen vakuudeksi. Niiden myyn-tiarvo oli suhteellisen matala. Kiinteään omaisuuteen kuu-lui myös useita satoja urhei-lukenttiä, ampumaratoja ja leirialueita.

Irtaimen omaisuuden ar-vokkain osa, aseet ja muu sotilasvarustus oli liikekan-nallepanossa luovutettu pää-osaltaan puolustusvoimille.

Kaikkiaan suojeluskunta-järjestön omaisuus oli kirjan-pitoarvoltaan 460 miljoonaa markkaa. Omaisuuden reaa-liarvo oli tuntuvasti kirjanpi-toarvoa korkeampi.

Ždanovin kirjelmä ja järjestön lakkauttaminenSyys- lokakuun 1944 kulues-sa pohdittiin maan hallituk-sen piirissä mahdollisuuksia pelastaa suojeluskuntajär-jestö lakkauttamiselta. Toi-sena ulkoministerinä U.J. Castreenin hallituksessa toi-minut kenraalimajuri A.E. Martola yhdessä yleisesikun-nan päällikkö K.L. Oeschin kanssa laativat hahmotelman sotalaitoksen järjestämises-tä miliisiperiaatteen poh-jalle. Suojeluskuntajärjestö suunniteltiin ”naamioitavak-si” tähän kokonaisuuteen aluejärjestön nimellä. Täl-lä aluejärjestöllä olisi ollut puolustusvoimain komenta-jan alainen oma komentajan-sa esikuntineen. Aluejärjes-tö suunniteltiin käsittämään yhdeksän sotilaslääniä, kus-sakin kolme sotilaspiiriä. Nämä olisivat huolehtineet puolustusvoimien kertaus-harjoituksista ja vapaaehtoi-sesta maanpuolustuksesta. Marsalkka Mannerheim hy-väksyi esityksen 18.10.1944. Myös suojeluskuntien ko-mentaja Lauri Malmberg hy-väksyi luonnoksen muutamin varauksin. Päämaja ei lopul-ta kuitenkaan tehnyt asiasta esitystä puolustusministeriöl-le. Marsalkka oli nähtävästi päätynyt sille kannalle, että oli viisainta itse lakkauttaa suojeluskunnat, ennen kuin Neuvostoliitto tätä nimen-omaisesti vaatisi. Ylipäällik-kö esitti, että aloite suojelus-kuntain lakkauttamisesta tu-lisi järjestöltä itseltään. Aika oli kuitenkin jo ajanut ohi

Työmme arvo ainakin tun-nustettiin Moskovassa, sillä kesäkuun lopulla 1944 laadi-tussa antautumissopimuksen luonnoksessa kaikki suoje-luskuntalaiset määrättiin in-ternoitaviksi. Suojeluskun-talaiset ja lotat eivät kaipaa maineen palautusta, mutta tämän päivän kansalaiset kaipaavat ja tarvitsevat tietoa siitä työstä, millä puolustus-taisteluamme pohjustettiin ja tuettiin.

Vahvasti isänmallinen muistotilaisuus päättyi pas-tori Seppo S. Kososen lop-puliturgiaan ja yhdessä lau-lettuun isänmaan virren sä-keisiin.

❑ Kiitos, tilaan Viipurin Linnaläänin synty -kirjan hintaan 70,- + postikulut 7,-

KARJALA-lehti

Postimaksu maksettu

Nimi:

TUNNUS 500440153003 VASTAUSLÄHETYS

❑ 6 kuukauden tutustumistarjous 20 €

TilauskuponkiTilauskuponki

Osoite:

◆ Tutustu alkuperäiseen viipurilaiseen Kar-jala-lehteen. Se on ilmestynyt katkeamatta jo 100 vuotta ja kertoo karjalaisuuden erikoisleh-tenä joka torstai Karjalaan ja karjalaisuuteen liittyvistä asioista.

TILAAJAPALVELU:• Puh. 05-5414 600 • Fax. 05-5414 611• sähköposti: [email protected]

Tilaa nyt Karjala-lehti edullisesti 1/2 vuoden

20 € tutustumishintaan!

Tutustumistarjous!

VIIPURINLINNALÄÄNIN SYNTY

• Sidottu ja n. 370 sivuinen• Suuri, näyttävä koko • Yli 100 nelivärikuva • Karttoja

Hinta 70,- (+postituskulut 7,-)

Historian II osa käsittelee Karjalan alueen keskiaikaista historiaa vuoteen 1534 saakka.

Valmistunut!

VIIPURIN LÄÄNIN HISTORIA SARJAN II OSA

220€

6 kk


näistä pohdinnoista ja kaa-vailuista.

Välirauhanehtoihin vii-taten liittoutuneiden valvon-takomission puheenjohta-ja, kenraalieversti Andrei Ždanov vaati 30.10.1944 jyrkkäsanaisessa kirjeessään Suomen hallitukselle suoje-luskuntajärjestön lakkautta-mista 7.11.1944 mennessä eli viikon kuluessa. Kirjeen tu-losta oli nähtävästi jonkin-laista vihiä olemassa, koska suojeluskuntajärjestön yli-määräinen edustajakoko-us oli jälleen 30.10. koolla Tuusulan päällystökoulul-la, hätäisesti puhelinsoitoin kokoon hälytettynä. Sään-tömääräisiä kutsuaikoja ei enää ollut mahdollista nou-dattaa. Tässä kokouksessa in-formoitiin suojeluskuntapiiri-en edustajia asian saamasta käänteestä ja annettiin heille suulliset ohjeet mm. suojelus-kuntapiirien ja paikallisten suojeluskuntien omaisuuden luovuttamisesta (lahjoittami-sesta tai myymisestä) sekä muista käytännön menettely-tavoista lakkauttamisen yhte-ydessä. Piirikomentajien tuli edelleen ohjeistaa alaisiaan suojeluskuntia.

Esitys laiksi suojeluskun-tajärjestöstä annetun lain ku-moamisesta tuotiin eduskun-nan käsittelyyn 31.10. ilta-päivällä. Lain ensimmäinen ja toinen käsittely sujuivat ilman ainuttakaan puheen-vuoroa. Eduskunta hyväksyi samana päivänä lain sisällön sellaisenaan. Ratkaiseva kol-mas käsittely tapahtui 3. mar-raskuuta. Tässä istunnossa edistyspuolueeseen lukeutu-va puolustusasiain valiokun-nan puheenjohtaja Sulo Hei-niö, joka oli ollut mukana jo perustamassa suojeluskuntia, lausui kiitos- ja muistosanat järjestölle.

Suojeluskuntien käytän-nöllinen alasajo tapahtui no-peasti ja vallinneeseen ai-kapulaan nähden hallitusti. Suojeluskuntapiirit muuttui-vat Kotijoukkojen esikunnan käskyllä 4.11. takaisin sotilas-piireiksi. Neljä piiriä, Viipu-rin, Käkisalmen, Sortavalan ja Ahvenanmaan piirit lak-kautettiin 6.11.

Suojeluskuntien tekemät lahjoituksetSuojeluskuntien omaisuuden ja siitä tehtävien lahjoitusten selvittelyä varten perustettiin puolustusministeriöön helmi-kuussa 1945 hallitussihteeri Esko Katajarinteen johtama ”Lakkautetun suojeluskunta-

järjestön selvittelypesä”. Se valvoi lopettamiseen liitty-vien taloudellis-hallinnollis-ten toimien laillisuutta sekä hallitsi suojeluskunnilta val-tiolle siirtynyttä omaisuutta. Toimielimellä oli apunaan selvityselimensä suojelus-kuntapiirien tasalla ja selvi-tysmiehet kaikissa kunnis-sa. Suojeluskunnissa pesän-selvittäjinä toimivat yleensä viimeksi virassa olleet pai-kallispäälliköt. Tilintarkas-tus kaikissa suojeluskunnis-sa toimitettiin vuoden 1944 loppuun mennessä. Jo ennen Katajarinteen selvittelyelintä ja myöhemmin yhdessä sen kanssa suojeluskuntien lak-kauttamistoimenpiteitä val-voi eversti T.I. Aminoffin johtama organisaatio.

Yleisenä tavoitteena oli, että suojeluskuntien omai-suus piti siirtää valvontako-mission ulottumattomiin. Lahjoitusten vastaanottajat olivat valtakunnallisesti hy-vin moninaisia, paikallisia urheilu- ja nuorisoseuroja ja yhdistyksiä, koulujen kan-natusyhdistyksiä jne. Helsin-gin suojeluskunnista esimer-kiksi Pioneerisuojeluskunta luovutti omaisuutensa Ra-kennusmestariliiton kukkais-rahastolle, Lääkintäsuojelus-kunta Suomalaiselle Lääkä-riseura Duodecimille, joka ei kuulunut vähävaraisimpiin

lahjoitusten saajien joukossa sekä Sotakoirasuojeluskunta Suomen Palveluskoiraliitolle. Vastaavasti Keski-Suomen suojeluskunnat siirsivät talo-jaan ja maa-alueitaan seuraa-vasti: maamiesseuroille, maa-taloustuottajien yhdistyksille ja manttaalikunnille kahdek-san lahjoitusta, nuorisoseu-roille neljä lahjoitusta, urhei-luseuroille viisi lahjoitusta, koulujen kannatusyhdistyk-sille, Jyväskylän yliopistoyh-distykselle sekä Kannonkos-ken terveystalosäätiölle yh-teensä kahdeksan lahjoitusta.

Lahjoitusten rivakasta to-teutuksesta kertoo, että run-saassa viikossa loka–mar-raskuun vaihteessa 1944 siirrettiin maassa mm. 300 suojeluskuntataloa uusil-le omistajille. Vain erittäin harvoissa tapauksissa lahjoi-tuksiin liittyi sellaisia epä-selvyyksiä, joita olisi selvitys-elinten toimenpitein jouduttu ratkomaan.

Tässä vaiheessa vain kah-deksan prosenttia sk-järjes-tön omaisuudesta jäi lahjoit-tamatta.

SäätiötOma kokonaisuutensa olivat muutamat suhteellisen suu-ret säätiöt, joita suojeluskun-tien varoista muodostettiin. Joissakin tapauksissa ne oli-vat alueellisia, usean suoje-

luskunnan ja mahdollisesti suojeluskuntapiirin esikun-nan varoista muodostettuja. Tällaisia ovat esimerkiksi Ur-lus-Säätiö (Helsinki), Vak-ka-Suomen Nuorisosäätiö (Rauman seutu) tai Sastama-la -säätiö (Vammalan seutu).

Monien välivaiheiden ja vaikeiden oikeudellisten, jopa perustuslaillisten selvi-tysten ja arviointien jälkeen suojeluskuntien selvityspe-sälle jääneestä omaisuudes-ta siirrettiin tänä vuonna 953 perustetulle ja puolus-tusministeriössä sijaitsevalle Maanpuolustuksen Kanna-tussäätiölle peruspääomaksi 75 miljoonaa markkaa. Tätä ennen kaikki suojeluskuntien syksyllä 1944 tekemät lahjoi-tukset oli tarkistettu laillisuu-den ja tarkoituksenmukai-suuden kannalta. Kaikkiaan jouduttiin puuttumaan 174 tapauksessa, joissa lahjoitus-ta oli korjailtava. Kuusi lah-joitusta oli vietävä oikeuteen, jossa neljässä tapauksessa päästiin sovintoratkaisuun. Vaikein ja merkittävin kiis-ta koski Lauri Malmbergin Suomen Punaiselle Ristille tekemää lahjoitusta, Päällys-tökoulua Tuusulassa ja Lai-vanvarustajakadun esikunta-rakennusta Helsingissä. To-dettiin, että kummassakin kohteessa oli aikanaan käy-tetty valtion varoja suoraan

tai epäsuorasti. Näin ne eivät olleet suojeluskuntien yksi-tyisomaisuutta ja lahjoitus-kelpoisia. Kohteet palautet-tiin valtiolle ja edelleen puo-lustusvoimien käyttöön 1952.

Liput ja loppusanatJärjestön sisäisen ohjeen mu-kaan suojeluskuntaliput tuli luovuttaa kirkoissa tai mu-seoissa säilytettäviksi. Näin enimmäkseen tapahtuikin suojeluskuntien viimeisinä toimintapäivinä. Melko mo-nissa suojeluskunnissa pi-dettiin kuitenkin parempana sijoittaa liput samoin kuin valakirjat ja jäsenluettelot sellaiseen varmaksi arvioi-tuun paikkaan, missä ne ei-vät olleet vaarassa joutua si-vullisen haltuun.

Marraskuun harmaudessa 1944, jossakin määrin epä-varmoissa oloissa, suojelus-kuntalippujen luovuttaminen kirkkoihin tapahtui enim-mäkseen koruttomasti, ilman seremonioita. Joissakin suo-jeluskunnissa pidettiin lipulle asiaan kuuluva puhe ja suori-tettiin ohjesäännön mukaiset kunnianosoitukset. – Myö-hemmin suojeluskuntaliput on pyritty keräämään Sota-museossa säilytettäviksi.

HANNU SÄRKIÖ


Suomen Lottaperinne-liitto ry perustettiin 31.1.1992. Kolmentois-

ta toimintavuoden aikana liitto on kasvanut keskisuu-reksi vapaaehtoista maan-puolustustyötä tekeväksi jär-jestöksi. Jäsenyhdistyksiä on tällä hetkellä 21 ympäri Suomea. Jäsenmäärä on noin 4.000 henkeä. Jäsenyhdis-tykset ovat jäsenmääriltään hyvin erikokoisia: suurim-missa on jäseniä 400–600 ja pienimmissä 40–100. Liiton puheenjohtajana toimii ope-tusneuvos Raili Malmberg (Helsinki) ja varapuheen-johtajana Sirkka-Liisa Holl-mén (Salo) sekä pääsihteeri-nä Irma Törnström (Espoo). Lottaperinneliitto on Naisten Valmiusliiton ja Naisjärjestö-jen Keskusliiton jäsen.

Liiton tarkoituksena on sääntöjensä mukaan ylläpi-tää niitä ihanteita, jotka vuo-sien 1921–1944 aikana eläh-dyttivät Lotta Svärd -järjes-tön jäseniä, säilyttää lottien muistoa ja henkistä perintöä, kasvattaa maanpuolustustah-

Suomen Lottaperinneliitto ylläpitää lottaperinnettä toa ja levittää maanpuolus-tustietoutta, kehittää naisten valmiuksia selviytyä poikke-usoloissa ja kehittää ja ylläpi-tää yhteyksiä maanpuolustus-järjestöihin.

Tarkoituksen toteuttami-seksi liitto levittää oikeaa tie-toa Lotta Svärd -järjestöstä, tukee lottajärjestöä koskevaa tieteellistä tutkimusta ja kir-jallista toimintaa, huolehtii lottamuistojen säilyttämises-tä, harjoittaa tarkoituksensa mukaista julkaisu- ja tiedo-tustoimintaa, ohjaa ja tukee jäsenyhdistystensä toimintaa sekä edustaa jäseniään hei-tä yhteisesti koskevissa kysy-myksissä.

Liiton viiden lähivuoden toiminnassa on suurin ja vaa-tivan osa ollut Lottien Suo-mi -historiaprojekti. Vuon-na 1999 käynnistetty työ on tällä hetkellä valmistumassa. Ensimmäinen osa, Annika Latva-Äijön väitöskirjatyö ”Lotta Svärdin synty. Jär-jestö, armeija, naiseus 1918–1944” valmistui toukokuussa tänä vuonna. Seuraava osa,

fil.tri Pia Olssonin kirjoit-tama ”Myytti ja kokemus – Lotta Svärd sodassa” ilmes-tyy maaliskuussa 2005. Seu-raavat kaksi osaa ilmestyvät vuosina 2005–2006. Internet kotisivut ovat runsaassa käy-tössä osoitteessa. www.suomenlottaperinneliitto.fi

Liitto järjestää valtakun-nallisia tilaisuuksia, mm. hen-gelliset päivät. Tänä vuonna päivät pidettiin Hämeenlin-nassa. Liittokokoukset järjes-tetään jäsenyhdistysten avus-tuksella eri puolilla Suomea. Jäsenyhdistykset järjestä-vät omilla paikkakunnillaan juhlatilaisuuksia yhteistyös-sä muiden maanpuolustus- ja perinnejärjestöjen kanssa. Vuosien 2003–2004 aikana on järjestetty Asemiesilto-ja, joissa Lottaperinneliiton jäsenyhdistykset ovat toimi-neet järjestelyorganisaatiois-sa yhdessä veteraanijärjestö-jen kanssa.

Suomen Lottaperinnelii-tolla on hyvät ja toimivat suh-teet puolustusvoimiin. Myös jäsenyhdistykset ovat monin

tavoin yhteistyössä puolus-tusvoimien kanssa. Liitto te-kee yhteistyötä vapaaehtoista maanpuolustustyötä sekä pe-rinnetyötä tekevien järjestö-jen kanssa.

”Lotta Svärdin synty” -histo-riakirjaa on saatavissa Suo-

men Lottaperinneliitosta. Tilauksen voi tehdä postitse: Töölöntorinkatu 2 B, 00260 Helsinki tai puhelimitse 0400 407984. Kirjan hinta on 27 euroa + postikulut.

IRMA TÖRNSTRÖM

Suomen Lottaperinne-liitto ry yhdessä Lotta Svärd Säätiön ja Suo-

jeluskuntien ja Lotta Svärdin Perinteiden Liitto ry:n kans-sa järjesti Helsingin Tuomio-kirkossa perinteisen Lotta-jumalanpalveluksen 23. mar-raskuuta. Lottaperinneliiton jäsenyhdistykset ympäri Suo-mea järjestivät vastaavia tilai-suuksia. Iin seurakunta laski

Lottajumalanpalvelus Tuomiokirkossalottajohtaja Fanni Luukkosen haudalla havuseppeleen.

Helsingin Tuomiokirkko alkoi täyttyä jo puolitoista tuntia ennen jumalanpalve-luksen alkua. Iäkkäitä lottia ja pikkulottia sekä heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan, maanpuolustusjärjestöjen, puolustusvoimien ja muiden järjestöjen edustajia sekä lot-tia ja veteraaneja kunnioitta-

Lottakirkkoon liittyvä näyttely oli esillä Tuomiokirkon

kryptassa.

Lottakirkossa liturgina toimi pastori Sari Rinne.

via ihmisiä saapui niin, että Tuomiokirkko oli ääriään myöten täynnä.

Lottajumalanpalveluksen suojelijaksi oli lupautunut puolustusvoimain komenta-ja, amiraali Juhani Kaskeala ja hän kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Hän mainitsi antamassaan tervehdykses-sä mm., että ”Järjestön lak-kauttaminen ei kuitenkaan

estänyt suomalaisia naisia osallistumasta tasavertaisesti miestensä rinnalla maamme ja yhteiskuntamme jälleenra-kennukseen. Maanpuolustus-työhön syntyi kuitenkin auk-ko, jota viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on ryhdytty täyttämään.”

Jo alkuvirsi ”Jumala ompi linnamme” viritti kuulijat muistoihin. Epistolatekstin luki Suomen Lottaperinne-liiton puheenjohtaja Raili Malmberg, saarnasi kenttä-piispa Hannu Niskanen ja yhteisen esirukouksen luki Lotta Svärd Säätiön puheen-johtaja Irmeli Lemberg. Ju-malanpalveluksessa esiintyi

Helsingin Sotaveteraanikuo-ro johtajanaan Arvo Kuikka.

Tuusulan Lottamuseo ja Suomen Lottaperinneliitto olivat koonneet Tuomiokir-kon Kryptaan näyttelyn, jon-ka teemalause oli lottajohtaja Fanni Luukkosen mieliaja-tuksia ja joka on tallennettu hänen hautakiveensä: ”Isän-maa on Jumalan ajatus”. Näyttelyssä esiteltiin lotta-järjestön syntyvaiheita ja lot-tien sodanaikaista toimintaa. Esiteltiin myös lottapuvussa käytetyt merkit. Ne kun ovat monille kovin vieraita.

IRMA TÖRNSTRÖM

Lottajuhla järjestet-tiin 23.11. Kuopi-on tuomiokirkossa.

Siellä kahdessa puheessa muisteltiin vakavia aikoja ja vielä vakavampia tapah-tumia 60 vuotta sitten.

Tervehdyspuheen piti Kuopion Lottaperinneyh-distyksen puheenjohtaja Pirkko Nousiainen.

Juhlapuhujana oli fil.tri, Joensuun yliopiston ylias-sistentti Tiina Kinnunen. Hän osallistuu parhaillaan

Juhla KuopiossaLottaperinneliiton käyn-nistämään Lottien Suomi- projektiin. Hänen osuuten-sa on siinä vuodesta 1944 eteenpäin.

Juhlassa lausui runon Aira Kröger ja Lottalau-lun esitti opiskelija Sirpa Pesonen. Päätöshartauden piti pastori Outi Pohjanen. Virret ja yhteislaulut säesti urkuri Eero Väätäinen.

(J.T.)


Marraskuun 23. päi-vänä vuonna 1944 valtioneuvosto lak-

kautti Lotta Svärd- järjestön. Lakkautus tapahtui maas-samme tuolloin vallan kah-vaa pidelleen valvontakomis-sion painostuksesta, pakon edessä. Perusteluna käytet-tiin 19.9.44 solmitun välirau-hansopimuksen 21 artiklaa, samaa pykälää, jonka pe-rusteella jo aikaisemmin oli lakkautettu suojeluskuntien toiminta. Paasikiven päivä-kirjasta löytyy tätä asiaa kos-keva 20.11.44 kirjattu merkin-tä: ”Ikävä päätös, mutta mitä sille voi.”

Lotta Svärd- järjestö oli tuolloin suurimmillaan; sen jäsenmäärä oli 240 000; tä-hän lukumäärään on lasket-tu mukaan myös pikkulotat. Itse asiassa Lotta Svärd- jär-jestö oli oman aikansa eh-dottomasti suurin vapaaeh-toisuuteen perustuva naisten maanpuolustusjärjestö koko maailmassa.

Paitsi mittasuhteittensa myös syntytapansa vuoksi Lotta Svärd- järjestö oli ai-nutlaatuinen. Järjestö, joka syntyi omalla suomalaisella pohjalla, ilman ulkoisia esi-kuvia, kehittyi vähän kerras-saan naisten vapaaehtoisen maanpuolustustyön pohjalta, saaden alkunsa jo itsenäisen Suomen synnytystuskien ai-

Lotta Svärd- järjestön lakkauttamisesta 60 vuotta

kana. Monin paikoin Suo-mea, varsinkin Pohjanmaal-la, olivat lotat olleet mukana myös jääkäriliikkeen synnys-sä ja vapaustaistelun valmis-teluissa mm. asekuormia kul-jettamalla, saniteettikursseja järjestämällä ja keräämällä ruokavaroja taistelijoille.

Lotta-nimitystä käytti en-simmäisen kerran marsalk-ka Mannerheim kiittäessään keväällä 1918 Suomen naisia ”laupeudensisarina tai Lotta Svärdeinä” armeijalle anne-tusta tuesta. Osuvan ja oival-tavan nimen Marski lainasi J.L. Runebergin samannimi-sestä runosta, joka kertoo so-tamies Svärdin urheasta Lot-ta-vaimosta, joka seurasi miestään sotaan ja jota voi-daan pitää paitsi nimenanta-jana myös eräänlaisena lotti-en henkisenä esikuvana.

Kun elämä vapaussodan jälkeen oli palautunut ar-kisiin uomiinsa ja suojelus-kunnat ryhtyneet jatkamaan vapaaehtoista maanpuolus-tustyötään, alkoivat suoje-luskuntien yhteydessä toi-mivat naisjärjestöt perustaa Lotta-Svärd- yhdistyksiä. Tiettävästi ensimmäisenä Lotta Svärd-nimitystä käyt-ti 19.11.1919 perustettu Rii-himäen Lotta Svärd. Varsi-naisen valtakunnallisen toi-minnan katsotaan kuitenkin alkaneen vasta maaliskuussa

1921, jolloin pidettiin ensim-mäinen piiriedustajakokous Helsingin Upseerikasinolla: tuolloin hyväksyttiin yhtei-nen nimi ja säännöt.

Sääntöjen mukaan Lotta Svärd- järjestön tarkoituk-sena oli tukea suojeluskun-tajärjestöä ja avustaa sitä suojaamaan uskontoa, ko-tia ja isänmaata. Itsenäisen valtakunnallisen yhdistyk-sen perustamisen jälkeenkin kiinteä yhteys paikalliseen suojeluskuntaan oli tunnus-omaista lottatytölle. Vuonna 1927 suojeluskunnat tulivat osaksi valtakunnan puolus-tusvoimia, tällöin myös Lotta Svärd- järjestö tulkitsi sään-töjään niin, että sen tukitoi-minta koski maanpuolustusta kokonaisuudessaan. Sota-ai-kaisella työllään lotat sitten kasvoivat ohi alkuperäisten lähtökohtiensa, irti avusta-vasta roolistaan itsenäiseksi toimijaksi.

Rauhan vuosikymmeni-nä, 20- ja 30-luvuilla Lotta Svärd- järjestö laski perustan toiminnalleen ja kehitti siitä lottajohtajansa Fanni Luuk-kosen taitavassa ohjaukses-sa niin raudanlujan raken-nelman, että se pysyi pystys-sä kaikkien sotavuosienkin ajan, kaatuen vasta, kun se ulkopuolisella mahtikäskyllä kaadettiin.

Kaatamisen hetkellä, lak-

kauttamiskäskyn tultua, suu-ri osa lotista pysytteli vielä lottatyössä. Kenttälotat oli-vat jääneet palvelupaikoil-leen, ja kotirintaman lotat keskittyivät siirtoväen, so-tainvalidien, kaatuneiden omaisten ja inkeriläisten aut-tamiseen. Sotasairaalat olivat vielä täynnä haavoittuneita kesän ankarien taisteluiden jäljiltä ja Lapin sodan alettua haavoittuneita tuli lisää. Lo-tilla ei tässäkään vaiheessa ollut työn puutetta.

Lakkautuspäätöstä seu-rasi välitön kotiuttamiskäsky kaikille komennuksessa ol-leille lotille. Kotiuttamiseen liittyi nöyryyttäviä piirteitä: ennen paluumatkaa lottien oli riisuttava puvustaan kaik-ki lottiudesta kertovat merkit. Lottapuku useimpien kuiten-kin tässä vaiheessa oli pakko pitää päällänsä, sillä siviili-vaatteita heillä ei ollut.

Uusi Suomi kirjoitti pää-kirjoituksessaan 24.11.1944: ”Lotta Svärd- järjestön toi-minnan loppuminen eilen tapahtuneeseen lakkauttami-seen päättää samalla ainut-laatuisen merkittävän luvun Suomen valveutuneen naisen yhteiskunnallisen työn histo-riassa.”

Kun yksi luku Suomen valveutuneen naisen yhteis-kunnallisen työn historiassa päättyi, lotat aloittivat uu-den luvun. Suomi oli nostet-tava sotien jälkeisestä suos-ta ja siihen tarvittiin kaikki-en työpanosta, myös entisten lottien. Niinpä nämä naiset

käärivät hihansa ylös ja kävi-vät uusiin töihin käsiksi, ku-kin omalla paikallaan, omien voimiensa ja mahdollisuuksi-ensa mukaan.

Vaikenemisen vuosina lottien isänmaansa hyväksi tekemän työn arvo pyrittiin mitätöimään vaikenemalla se kuoliaaksi. Tänä päivänä on tilanne toinen: kansakunnan kunnioittavaa suhtautumista kuvastelee seuraava päivä-käsky, jonka puolustusvoimi-en komentaja, kenraali Gus-tav Hägglund antoi 23.3.2001 Lotta Svärd- järjestön 80-vuotispäivänä. ”Lottien toi-minta Suomen talvi- ja jatko-sodassa on sankaritaru vailla vertaa. Meidän on syytä kii-tollisuudella ja kunnioituk-sella muistaa lottien Suomen hyväksi tekemää työtä. Lo-tat ovat meille suomalaisille erinomaisena esimerkkinä siitä, kuinka me kaikki voim-me tukalan paikan tullen toi-mia isänmaan hyväksi. Lotti-en antaumuksellinen toimin-ta, heidän osoittamansa usko ja tahdonvoima kannustivat osaltaan veteraanejamme urotöihin, joiden ansiosta me saamme nyt elää vapaassa isänmaassa, toteuttaa omia arvojamme ja nauttia hyvin-voinnin hedelmistä. Puolus-tusvoimat tekee kunniaa Suo-men lotille.”

RAILI MALMBERG

Uusin tieto elämän puolesta

Novartis kuuluu maailman johtaviin lääkealan yrityksiin.Tutkimusalueitamme ovat mm. elinsiirrot, keskushermostonsairaudet, sydän- ja verisuonitaudit, syöpäsairaudet, iho-taudit, ruoansulatuskanavan sairaudet, hormonikorvaus-hoidot, osteoporoosi, allergia ja diabetes.

Päämäärämme on edistää hyvinvointia ja terveyttäkehittämällä ja markkinoimalla innovatiivisia lääkkeitä.

Lisätietoja www.novartis.fi


Sodan kynnyksellä Vi-ron hyvin koulutettua, kurinalaista ja maan-

puolustustahtoista armeijaa pidettiin Baltian parhaimpa-na. Sen rauhanaikainen vah-vuus oli noin 15 000 miestä. Koulutettuja reserviläisiä oli 1930-luvun lopulla 120 000. Liikekannalle pannun ar-meijan miesvahvuudeksi ar-vioitiin 100–120 000. Lisäk-si maalla oli vahva vapaaeh-toisista koostuva aseistettu suojeluskuntajärjestö – Kait-seliit.

Valtiojohto taipuuSaksa ja Neuvostoliitto jakoi-vat 23.8.1939 solmitun hyök-käämättömyyssopimuksen salaisella lisäpöytäkirjalla koko itäisen Euroopan. Välit-tömästi Puolan tultua nujer-retuksi ja jaetuksi Neuvosto-liitto vaati Virolta tukikohtia, joihin sijoitettaisiin neuvos-tojoukkoja. Tuossa vaihees-sa Viron johto pyrki kaikin keinoin olemaan ärsyttä-mättä Moskovaa. Niinpä re-serviläisiä ei kutsuttu palve-lukseen eikä sen paremmin Tallinnan yläpuolella jyrise-viä neuvostopommikoneita kuin aluevesille tunkeutunei-ta punalaivaston aluksiakaan hätyytetty. Neuvostouhkaa korostivat lisäksi ne 160 000 puna-armeijalaista, jotka oli keskitetty Viron rajoille.

Virolaiset allekirjoittivat

Asevelvollisina, vapaaehtoisina sekä miehittäjien pakottamina

Virolaiset sotilaat toisessa maailmansodassa

28.9.1939 Moskovassa keski-näisen avunantosopimuksen, jonka puitteissa kolme viik-koa myöhemmin alkoi 25 000 neuvostosotilaan marssi eri puolilla Viroa oleviin tuki-kohtiin. Suojeluskuntalaisten viimeiseksi suureksi tehtä-väksi tuli marssireittien var-mistaminen. Jatkossa kaikes-sa tultaisiin noudattamaan Moskovassa laadittua käsi-kirjoitusta koko ajan kasvavi-ne vaatimuksineen.

Viron armeijassa koulutus jatkui entiseen tapaan. Val-miutta koetettiin tehostaa pi-dentämällä varusmiesten pal-velusaikaa. Tyytymättömyys ylintä johtoa kohtaan näkyi 47 upseerin kirjeessä, jolla vaadittiin nuorten ikäluokki-en liikekannallepanoa. Kirje jätettiin presidentti Konstan-tin Pätsille 5.5.1940. Upsee-rien käsityksen mukaan ve-näläisten lisäjoukkojen tulo maahan oli estettävä ja itse-näisyys pelastettava.

Tapahtumien vyöry al-koi kesäkuussa 1940 Mos-kovan uhkavaatimuksella. Alistunut Viro avasi rajan-sa neuvostojoukoille. Maa sai uuden hallituksen, joka koostui venäläisten mää-räämistä myötäjuoksijois-ta. Heinäkuussa ”valittiin” uusi parlamentti, joka muu-tamaa viikkoa myöhemmin anoi maan liittämistä Neu-vostoliittoon. Alkoi puhdis-

tusten, kyyditysten ja telotus-ten aika. Maahan saapui 600 venäläistä upseeria ja armei-jakomissaaria valvomaan ar-meijan uudelleen järjestelyä. Maavoimista muodostettiin kaksi aluepuolustusdivisioo-naa, jotka kuuluivat 22. Tark-ka-ampuja-armeijakuntaan. Ilma- ja merivoimat samoin kuin puolustusministeriö ja pääesikunta lakkautettiin. Sama koski Kaitseliitiä ja muita maanpuolustusjärjes-töjä – jopa Pelastusarmei-jaakin.

Vuoden 1941 alkupuolel-la 5 500 virolaissotilasta ha-jautettiin eripuolilla Neu-vostoliittoa oleviin joukko-osastoihin. Jatkossa armeijan ylin upseeristo määrättiin Moskovaan kursseille ja 250 muuta upseeria komennettiin Petseriin saamaan lisäkoulu-tusta. Niin Moskovaan kuin Petseriinkin lähetetyt upsee-rit vangittiin. Pääosa heistä ammuttiin ja loput tulisivat menehtymään Siperiassa No-rilskin kuolemanleirissä.

Miehittäjien sotaMoskovan ja Berliinin yhteis-työ päättyi Saksan hyökkä-ykseen juhannuksena 1941. Välittömästi noin 140 000 virolaismiestä sai käskyn il-moittautua puna-armeijaan. Alun sekasortoisessa tilan-teessa valtaosa miehistä vältti kutsunnat tai karkasi rivistä.

Pääosa puna-armeijaan ote-tuista sijoitettiin epäluotetta-vina työpataljooniin. Noista 33 000 miehestä tulisi jatkos-sa kolmasosa nääntymään tauteihin, nälkään ja kylmyy-teen. Hyvin nopeasti maan alle painuneet alkoivat muo-dostaa vastarintayksiköitä, jotka taistelivat kommunis-tien hävityspataljoonia vas-taan sekä pyrkivät estämään vangitsemisia ja kyydityksiä. Kesän 1941 kansannousun seurauksena metsissä lie-nee suurimmillaan toiminut 20 000 aktivistia.

Aluksi saksalaisia terveh-dittiin vapauttajina, mutta pian selvisi, että vain miehit-täjä oli vaihtunut. Virolaiset vastarintayksiköt riisuttiin aseista eikä itsenäisyyden pa-lauttamisesta ollut puhetta-kaan. Vasta talven 1942 ko-kemusten myötä saksalaiset alkoivat värvätä virolaisia ri-veihinsä. Aluksi perustettiin Viron ulkopuolella käytettä-viä erillisiä poliisi- ja itäpa-taljoonia, joita helmikuussa 1942 oli parikymmentä, ja joissa tuolloin palveli 11 500 virolaista. Elokuussa 1942 perustettiin Waffen-SS-jouk-koihin Viron Legioona, jo-hon ei enää juuri riittänyt vapaaehtoisia. Niinpä vuo-desta 1943 alkaen virolaisen nuoren miehen oli pakko va-lita jompikumpi; ase- tai työ-palvelu.

Venäläiset puolestaan pe-rustivat 1942 puna-armeijaan 8. Eesti Laskurkorpus -nimi-sen armeijakunnan, jossa oli kaksi divisioonaa; 7. ja 249. sekä panssarirykmentti. Työ-pataljoonista jäljellä olevat virolaismiehet siirrettiin tuo-hon armeijakuntaan. Puolet sen miesvahvuudesta oli vi-rolaisia. Toinen puoli koos-

tui Venäjän virolaisista sekä venäläisistä. Syksyllä 1944 venäläisten miehittäessä uu-delleen Viron puna-armeija tulisi välittömästi ottamaan riveihinsä 6 000 virolaista.

Veljeskansan riveissäJo talvisodan aikana oli Suo-meen saapunut satakunta vi-rolaista vapaaehtoista, joista 57 miestä oli sodan päätty-essä Lapualla koulutettavana Osasto Sisussa. Välirauhan aikana suomalaiset koulutti-vat virolaisia sekä kaukopar-tio- että tiedustelutehtäviin. Sittemmin Erna nimellä tun-nettu tiedusteluyksikkö toimi kotimassaan venäläisten se-lustassa kesällä 1941.

Vuonna 1943 lukuisat vi-rolaiset nuoret miehet pake-nivat saksalaisten kutsuntoja yli Suomenlahden. Virolaiset ilmoittautuivat vapaaehtoi-siksi Suomeen armeijaan. Ta-voitteena heillä oli saada hyvä sotilaskoulutus ja palata myö-hemmin puolustamaan isän-maansa itsenäisyyttä. Aluksi virolaisvapaaehtoisia sijoitet-tiin Jalkaväkirykmentti 47:n kolmanteen eli niin kutsuttuun Vallilan pataljoonaan. Lisäk-si noin 400 virolaista palve-li laivastossa. Vapaaehtoisten määrän kasvaessa helmikuun 1944 alussa muodostettiin vi-rolaisista koottu Jalkaväki-rykmentti 200, jonka runko-na olivat Vallilan pataljoonan veteraanit. Rykmenttiin tuli kuulumaan kaksi pataljoonaa sekä panssarintorjunta-, kra-naatinheitin- ja viestikomppa-niat. Perustettaessa rykmen-tin vahvuus oli 1 850 miestä. Jatkossa upseerikurssilta val-mistui 147 virolaisvänrikkiä. Lisäksi aliupseerikoulutuksen tulisi saamaan runsaat pari-sataa miestä. Hyvin koulutet-

Viron armeijan paraati Tallinnan Vapaudenaukiolla itse-

näisyyden ensimmäisenä vuosipäivänä 24.2.1919. Moni-

vaiheisessa vapaussodassa virolaiset olivat menestyk-

sellisesti torjuneet sekä puna-armeijan että saksalaisten

vapaajoukkojen hyökkäykset. Pari vuosikymmentä myö-

hemmin Virolla oli hyvin koulutettu ja maanpuolustus-

tahtoinen armeija, joka joutui katsomaan sivusta miehit-

täjän tunkeutumista maahan.

Suomen-poikia matkalla Viipurinlahden taisteluihin. Taavetin asemalla kuormataan

II/JR 200:n joukkoja junaan 20.6.1944. SA-Kuva.


tu rykmentti osallistui kesän 1944 torjuntataisteluihin Kan-naksella.

Elokuussa 1944 venäläis-ten jo saavutettua ja osittain jo ylitettyäkin Viron rajat, virolaiset halusivat palata puolustamaan isänmaataan. Mannerheimin käskyllä JR 200 lakkautettiin elokuun puolessa välissä. Tällöin 1 752 Suomen-poikaa palasi Viroon. Merivoimissa pää-osaltaan aluksilla palvelleita virolaisvapaaehtoisia ei tuol-loin voitu vielä vapauttaa. Myöhemmin taisteluiden jo Virossa tauottua heidät au-tettiin turvaan Ruotsiin. Suo-men vapauden ja Viron kun-nian puolesta oli jatkosodas-sa kaatunut 196 virolaista. Kaikkiaan Suomen armeijan riveissä ennätti sotien aikana palvella noin 3 300 virolaisva-paaehtoista.

Pahin mahdollisuusTammi-helmikuussa 1944 ve-näläisten suurhyökkäys oli työntänyt saksalaiset Lenin-gradin edustalta Narvajoel-le. Tuossa tilanteessa taistelu saksalaisten rinnalla jäi vi-rolaisten ainoaksi mahdolli-suudeksi välttää uusi neuvos-tomiehitys. Liikekannalle-panossa palvelukseen otettiin 45 000 miestä. Loput tarjok-kaista ohjattiin paikallisiin itsepuolustusjoukkoihin – Omakaitseen. Eripuolilla itä-rintamaa hajallaan toimineet virolaispataljoonat sekä Vi-ron Legioona siirrettiin koti-maahan. Viimeksi mainitusta muodostettiin täydentämällä sitä uusilla miehillä 20. SS-Krenatööridivisioona, joka jatkossa taisteli Narvan suun-nalla. Lisäksi perustettiin kymmenkunta rajavartio- ja aluepuolustusrykmenttiä , joiden miehistö koottiin ko-tiin palanneista pataljoonis-ta sekä liikekannallepanos-sa palvelukseen astuneista. Kaikkiaan virolaisjoukkojen vahvuus keväällä 1944 ko-hosi itsepuolustusjoukot mu-kaan luettuna runsaaseen 70 000 mieheen. Virolaiset kun-nostautuivat erittäin kiivaissa puolustustaisteluissa helmi- huhtikuussa 1944 Narvajo-ki-linjalla ja jatkossa sen ta-kana Tannenberg-asemassa pysäyttäen myös venäläisten kesähyökkäyksen.

Moskovan propagandis-tien mukaan puna-armeija oli tulossa vapauttamaan Vi-roa. Tukeakseen tuota väi-tettä Viron rajoilta alkaen neuvostoarmeijaan kuuluvia virolaisjoukkoja käytettiin

taistelussa. Niinpä maalis-kuussa Narvan pohjoispuolel-la torjuttuun hyökkäykseen oli osallistunut kaksi puna-armeijan virolaisrykmenttiä. Elokuussa venäläiset siirsivät painopisteen Kaakkois-Vi-roon ja hyökkäsivät kohden Tarttoa. Tuolloin oikealla si-vustalla hyökkäsi puna-ar-meijan 7. ja 249. divisioona, jotka kuuluivat 8. Viron ar-meijakuntaan Myöhemmin syksyllä molemmat virolais-divisioonat osallistuivat vielä taisteluihin Saarenmaalla.

Venäläiset valloittivat Tarton 25.8.1944 ja sen jäl-keen jatkoivat hyökkäystä Emajoen pohjoispuolella. Vi-roon saapuneiden Suomen-poikien rykmentin ensim-mäinen pataljoona lähetet-

tiin Tarton suunnalle toisen pataljoonan jäädessä Keh-raan Tallinnan kaakkois-puolelle. Raivokkaalla vasta-hyökkäyksellä puna-armeija työnnettiin Emajoen taakse. Pääosa hyökkääjistä oli viro-laisia. Suomen-poikien lisäk-si taisteluun osallistui kaksi virolaista poliisipataljoonaa sekä osia 20. SS. divisioonas-ta. Lisäksi idempänä Ema-joen pohjoisrantaa puolusti kaksi virolaista rajarykment-tiä. Onnistunut vastahyök-käys pysäytti venäläiset kol-meksi viikoksi.

Syyskuun puolessa välis-sä saksalaiset saivat käskyn vetäytyä Virosta. Saksalais-ten riveissä taistelleista viro-laisista osa seurasi vetäyty-jiä. Joidenkin onnistui paeta

länteen. Osa jatkoi vastarin-taa metsäveljinä tai kätkey-tyi. Syksyn 1944 sekasortoi-sissa oloissa monen onnistui palata kotiseudulle ja salata menneisyytensä. Monet jou-tuivat kostotoimenpiteiden kohteeksi. Jotkut teloitettiin. Syksyllä 1944 alkoivat kyy-ditykset itään vankileireille. Kaikkiaan Viron kansa me-netti toisessa maailmanso-dassa ja sen jälkeisissä puh-distuksissa kuolleina, karko-tettuina ja länteen paenneina 20-25 prosenttia väestöstään.

ANTTI HANNULA

Kirjallisuutta:Alenius, Kari: Viron, Lat-

vian ja Liettuan historia. Jy-väskylä 2000.

Andersons, Edgars: Die militärische Situation der bal-tischen Staaten. Aikakauskir-jassa Acta Baltica VIII. Lim-burg, Lahn (1968).

Baltian ja Suomen erilai-set tiet. Seppo Myllyniemen ja Magnus Ilmjärven kirjoit-tamat luvut kokoomateokses-sa Talvisodasta jatkosotaan. Jyväskylä 1991.

Kuutma, Raul: Suomen-poikien tie. Virolaissotilaiden kohtaloita. Keuruu 2004.

Lappalainen, Niilo: Vel-jeskansojen kohtalonvuosilta. Juva 1999.

Lukkari, Matti: Viron it-senäistyminen. Kerran me voitamme kuitenkin. Keuruu 1996.

Rakentamisen ammattilaisille.

Novart OyRautatienkatu 39, 30420 FORSSApuhelin (03) 887 711fax (03) 887 7613www.novart.fi

ProLine on Novart Oy:n Forssan tehtaan erikoismallisto.

Rivitalojen, kerrostalojen ym. suurten kohteiden rakentamiseen. Ovivalikoima, yksiköt ja mitoitus tehostavat suunnittelutyötä. Ratkaisujen taloudellisuus ja laatu tasapainossa kohteen vaatimusten kanssa. Yksilöllisiä ratkaisuja vapaarahoitteisiin kohteisiin.

Sinituote OyErkylän kartano 5005820 Hyvinkää019-76000

www.sini.fi

KOTISAIRAANHOITO- JA TERVEYDEN-HOITOPALVELU EEVA-LIISA TAIPALE OYPUH. 0400-547 880Sairaanhoito- ja kotihoidonpalvelut kotiin Jämsä+ympäristö

- sairaanhoidollisista toimenpiteistä (esim. haavahoidot, lääkehoidot yms.) mahd. saada Kela-korvausta- yli 25%:n sotainvalideille Tapaturmavirasto maksaa hoidot

Oy Puhois Ab


Saksan sotilasavusta Suomelle vuonna 1944Asehankintoja ennen ratkaisua kesällä 1944Maailmansodan kulku näyt-ti menevän jo vuonna 1943 Saksan osalta varsin heikosti. Stalingradin taistelu oli me-netetty ja puna-armeija vyö-ryi länteen. Suomi alkoi ha-vitella erillisrauhaa Neuvos-toliiton kanssa, ja sehän olisi merkinnyt suurehkojen neu-vostovoimien vapautumista saksalaisia vastaan eteläisel-lä rintamalla. Saksan intres-seissä oli siis pitää Suomi mu-kana sodassa, jotta se sitoisi mahdollisimman paljon neu-vostojoukkoja pohjoiseen. Tämä taas merkitsi suoma-laisten auttamista paitsi talo-udellisesti myös aseellisesti.

Aseavun ensimmäinen vaihe tapahtui jo vuonna 1940 kauttakulkusopimuksen ”hintana” (Sotaveteraani no 6/2000), jolloin maahamme saatiin aseistusta Saksan val-taamien maiden armeijoiden varastoista. Herman Göring lahjoitti Suomeen tammi-kuussa 1942 henkilökohtai-sena lahjanaan 15 Dornier-pommittajaa. Seuraavana vuonna ostettiin Saksasta 24 Junkers Ju 88 raskasta syök-sypommittajaa. Ehkä kui-tenkin tervetullein hankin-ta olivat Messerschmitt Me 109-hävittäjät, yhteensä 30 konetta. Näiden lisäksi Sak-sa luovutti Suomelle 139 so-

tasaaliina saamaansa eri mal-lista konetta.

Huhtikuussa 1943 saim-me kaksi ilmavalvontatutkaa ja kuusi ilmatorjunnan tu-lenjohtotutkaa. Vielä kesällä 1944 Saksa luovutti pari ilma-valvontatutkaa.

Myös jalkaväkemme aseistus parani, kun Saksasta saatiin vuonna 1942 yhteen-sä 42 kappaletta muunnettu-ja 75 mm:n panssarintorjun-takanuunoita. Tehokkaita 75 K 40-kanuunoita saatiin en-nen kesää –44 130 kappalet-ta. Panssarintorjunta sai uu-den aseen vuoden 1943 lopul-la, jolloin Saksan armeija sai ensimmäiset panssarinkau-hut ja panssarinyrkit, joiden ammus läpäisi kaikkien tun-nettujen vaunujen panssarin. Suomeen saatiin ensimmäi-set kauhut ja nyrkit keväällä 1944 – 300 kauhua ja niihin 3 000 rakettiammusta sekä 1 700 isoa nyrkkiä. Niiden jakoa rintamakäyttöön vai-keutti saksalaisten ehto, ettei näitä aseita saanut viedä etu-linjaan, jottei niitä jäisi puna-armeijan saaliiksi. Asekau-pat hiljenivät tämän jälkeen Suomen rauhantunnustelu-jen vuoksi, mutta jatkuivat heti Suomen kielteisen asen-teen Moskovan ehtoihin tul-tua julki.

Päämaja aloitti panssa-rintorjunta-aseiden jaon jou-

koille vapun alla. Panssa-ridivisioona sai ensimmäi-set kauhunsa ja nyrkkinsä vapun jälkeen. Kaikkiaan saimme Saksasta hankituiksi 1 854 kauhua ja niihin run-saat 18 650 rakettiammus-ta. Isoja ja pieniä nyrkkejä saimme runsaat 26 800 kap-paletta. Pienet nyrkit ehtivät rintamalle vasta sodan loppu-vaiheissa. Tämän asemäärän laskettiin riittävän puna-ar-meijan yhden suurhyökkäyk-sen torjuntaan, kunnes täy-dennys saataisiin käyntiin.

Saksalaisten ehto aiheut-ti kuitenkin sen, ettei uusien aseiden käyttöä ehditty juuri kouluttaa. Ensimmäiset eri-koispanssarintorjuntakurssit toimeenpantiin vasta touko / kesäkuun vaihteessa, ja niil-lä ehdittiin kouluttaa 78 ar-meijakuntien ja divisioonien panssarintorjuntaupseeria aseiden käytön kouluttajiksi joukoissa. Vähää myöhem-min järjestettiin 76 tykistön upseerille vastaavat kurssit. Lisää kursseja oli suunnit-teilla, mutta puna-armeijan suurhyökkäys keskeytti nii-den toimeenpanon. Näin ol-len kenttäkoulutus tapahtui etulinjan tuntumassa, kun joku saksankielentaitoinen käänsi ampumaohjeet suo-meksi ja ammuttiin koelau-kaukset.

Panssarintorjuntaamme

vahvensivat myös syyskesäl-lä 1943 hankitut 30 Sturm-geschütz –rynnäkkötykit. Kuitenkin panssarintorjunta oli suuri ongelma alkukesäs-tä 1944: esimerkiksi JR 1:n komentaja, everstiluutnant-ti Viljanen vaati uusia aseita rykmentilleen jo toukokuun lopulla, mutta vasta 8. kesä-kuuta divisioonan komenta-ja allekirjoitti jakolistan, jol-la rykmentille oli tarkoitus jakaa seitsemän kauhua ja niihin 42 ammusta sekä 28 nyrkkiä.

Merivoimamme sai Sak-sasta ennen kesää 1944 me-rimiinoja yhteensä 763 sekä 500 syvyyspommia. Lisäk-si ostettiin parikymmentä uusimallista torpedoa. Suo-menlahden poikki Suursaa-ren kohdalla suomalaiset ja saksalaiset olivat laskeneet vahvan sukellusveneverkon ja tehostaneet sitä merimii-noittein ja raivausestein. Kaikkiaan Suomenlahdel-le laskettiin suomalaisten ja saksalaisten toimesta 7 600 merimiinaa ja 2 800 raivaus-estettä.

Suurhyökkäys Kannaksella lisää sotilasapuaOn sanottu, että presidentti Risto Ryti teki suuren valtio-miesteon allekirjoittaessaan ns. Ribbentrop-sopimuksen 28. kesäkuuta illalla. Näin

olikin ainakin pintapuolises-ti katsottuna. On esitetty, että tuon sopimuksen perusteella saatu saksalainen sotilasapu merkitsi vastarintamme lu-jittumista ja kesän torjunta-voiton saavuttamista. Asiaa on aikanaan jopa paisuteltu, mutta uudempi tutkimus on varsin selvästi osoittanut, et-tei asia aivan näin yksiselit-teinen ollut. Nimittäin suurin osa sopimuksen mukanaan tuomasta sotilasavusta saapui Suomeen vasta kun puna-ar-meijan hyökkäys oli jo kulmi-noitunut tai ainakin kulmi-noitumassa. Eli se osa avusta, jonka varmasti voidaan tode-ta auttaneen puolustustam-me, oli jo maassa ennen sopi-musta. Jo mainittuja pst. asei-ta oli tullut tuhansia Lapista lentokoneilla ja moottoritor-pedoveneillä suoraan Saksas-ta heti 10. kesäkuuta jälkeen saksalaisten havaittua suo-malaisten hädän. Ribbent-rop-sopimuksen perusteella saapui maahamme aseita – yli 10 000 nyrkkiä ja 900 kauhua ammuksineen – mutta vasta 19. heinäkuuta jälkeen, jol-loin Stalin jo oli antanut käs-kyt puolustukseen ryhmitty-misestä luoteisella rintamal-la. Toki on mainittava, että suuri määrä aseita ehti mu-kaan ratkaiseviin taisteluihin, esimerkiksi 40 pst. tykkiä, 20 rynnäkkötykkiä, 15 panssa-rivaunua (Pz. IV –tyyppiä)) sekä 150 000 käsikranaattia, jotka saapuivat maahan kesä / heinäkuun vaihteessa. Hei-näkuun lopulla saapui lisäk-si 43 pst. tykkiä, 15 panssa-rivaunua (Pz. IV –tyyppiä), 128 kenttätykkiä, 136 ilma-torjuntatykkiä ja satojatu-hansia ammuksia.

Apua jälkaväelleToki muutakin kuin varsi-naista aseapua saimme tuo-na ratkaisun kesänä. Viros-ta tuotiin Suomenlahden yli Helsinkiin 303. Rynnäkkö-tykkiprikaati – 42 vaunua – ja kuljetettiin rautateitse Ta-lin–Ihantalan alueelle 23. ke-säkuuta alkaen. Paria päivää myöhemmin Hankoon ran-tautui kenraalimajuri Breus-ingin komentama 122. Divisi-oona (”Aarnikotka”). Divisi-oona oli hieman vajaa – noin 10 600 sotilasta – mutta sillä oli varsin vahva tykistö, joka merkittävällä tavalla vaikutti Viipurinlahden taisteluihin jo kesäkuun lopulla torjuen

Saksasta hankittu panssarinkauhu oli rakettiperiaatteella toimiva rekyylitön panssarintorjunta-ase. Liipaisimesta pai-

nettaessa aseen virtapiirissä syntyvä sähkövirta sytytti sähkösytyttimen välityksellä ammuksen ajopanoksen. Pans-

sarinkauhulla ammuttiin enintään 150 metrin päässä olevaan maaliin, missä ammus lävisti 100 mm:n panssarilevyn.

Ammuksen teho perustui suunnattuun räjähdysvaikutukseen. Aseet saatiin käyttöön vasta juuri ennen suurhyökkä-

ystä tai sen jo alettua, jolloin aseeseen totutteluun jäi vähän aikaa. Takana sotilaalla käsissään panssarinyrkki.


kaikki puna-armeijan lahden ylitysyritykset yhdessä suo-malaisten kanssa. 303. Ryn-näkkötykkiprikaati osallistui Talin–Ihantalan torjuntatais-teluihin Laguksen Panssari-divisioonan rinnalla tuhoten joitakin neuvostovaunuja, mutta kärsien myös itse tap-pioita.

Apua ilmavoimilleEhkä kuitenkin tunnetuin saksalaisapu oli everstiluut-nantti Kurt Kuhlmeyn ko-mentama Lento-osasto Kuhl-mey. Sillä oli keskimäärin 70 konetta, kolmisenkymmen-tä Stukaa ja saman verran Focke Wulff hävittäjäpom-mittajia sekä muutama Mes-serschmitt tiedustelu- ja ku-vausversio. Osasto hyökkäsi jo 19. kesäkuuta sään paran-nuttua puna-armeijan ryhmi-tyksiä vastaan Talin alueella. Osasto kärsi hyökkäyksis-sään tappioita, jotka Saksa kuitenkin nopeasti korvasi täydennyksellä. Neuvostoko-neiden iskiessä yllättäen Im-molan tukikohtaan 2. heinä-kuuta tuhoutui joitakin sak-salaiskoneita. Seurauksena Osasto Kuhlmey siirtyi toi-mimaan Utin kentältä.

Osasto Kuhlmey suoritti todella kovan urakan. Se ha-jotti useaan otteeseen hyök-käykseen ryhmittyneet vi-hollisjoukot, tuhosi panssa-reita ja tykistöasemia sekä ennen kaikkea pyrki estä-mään puna-armeijan huollon kuljetukset etulinjaan hyök-käämällä todettuja polttoai-ne- ym. kuljetuksia vastaan ja hajottamalla siltoja. Puna-armeijalle tärkeän Talinjo-en sillan syöksypommittajat hävittivät yhtä monta kertaa kuin neuvostopioneerit sen taas korjasivat. On arvioitu, että Osasto Kuhlmey käyt-ti pommeja Talin–Ihantalan taistelujen torjuntavaiheessa kaikkiaan 755 tonnia, Vuo-salmen–Äyräpään taiste-luissa 490 tonnia ja muihin satunnaisiin kohteisiin 22 tonnia (Sotaveteraani no 4/2001).

Lento-osasto Kuhlmey viipyi Suomessa noin kuu-kauden ajan. Se palasi Vi-roon 23. heinäkuuta jättäen Uttiin kahdeksankoneisen Focke Wulff-lentueen. Elo-kuun 3. päivänä Uttiin len-si Virosta 17 Focke Wulffia, jotka iskivät muutamaa päi-vää myöhemmin Lavansaa-reen auttaen Virossa taistel-leita maavoimia. Kaikki sak-salaiskoneet palasivat Viroon 14. elokuuta, jolloin jatkosota

oli päättymässä suomalaisten torjuntamenestykseen.

Puna-armeijan suurhyök-käyksen ilmavoimillemme aiheuttamat konetappiot saa-tiin korvattua ostamalla Sak-sasta lisää Messerschmitt hä-vittäjiä vajaat 90 kappaletta uusinta mallia. Jatkosodan loppuun mennessä ”Mer-sulaivastomme” oli saanut (lähteestä riippuen) 159 tai 161 konetta Saksasta. Lento-kunnossa oli päivittäin 50–70 konetta osan ollessa huollos-sa tai korjattavina. Vielä ke-sän 1944 lopulla muutama suomalainen hävittäjälentäjä kävi Saksassa saamassa yö-hävittäjäkoulutusta.

Apua merivoimilleKesällä 1944 saksalaiset ty-kistölautat suojasivat vetäy-tymiskuljetuksia Viipurin-lahdella ja kuljetuslautat avustivat esimerkiksi Koivis-ton saarten tyhjentämisessä. Muutama saksalainen moot-toritorpedovene puolestaan suojasi lauttoja. Sen sijaan yhteinen yritys Narvin saa-ren tukikohdan tuhoamisek-si sählättiin perusteellisesti ja se oli aiheuttaa konfliktin aseveljien kesken. Sen syitä ei koskaan selvitetty. Myös suomalaisten ja saksalaisten johdon keskeiset kahnaukset alkoivat vaikeuttaa yhteisiä sotatoimia Suomenlahdella. Teikarin saaren vesillä osa-puolet yhdessä yrittivät es-tää neuvostolaivaston kulje-tukset saareen turhaan. Sen sijaan punailmavoimat upot-tivat Kotkan satamassa sak-salaisen ilmatorjunta-alus Nioben heinäkuun puolivä-lissä luullessaan sitä panssa-rilaiva Väinämöiseksi.

Huomioita Saksan sotilasavun merkityksestäkesällä 1944On myönnettävä, että Sak-san apu auttoi Suomea kes-tämään sodan viimeiset vii-kot ja lopullisesti estämään puna-armeijan aikeet, mutta ehkä suurin merkitys oli sii-nä, ettei Moskova enää vaa-tinut ehdotonta antautumis-ta, mikä olisi varmasti mer-kinnyt maan miehittämistä. Ribbentrop-sopimus viestitti Moskovaan, että Suomi si-toutui mieluummin Saksaan kuin jäisi kokonaan Neuvos-toliiton armoille. Voimme lähteä siitä, että vaikka Rib-bentrop-apu ei ennättänyt-kään suurelta osalta vaikut-taa kesän 1944 ratkaisutaiste-luihin, Moskovassa tiedettiin saatu sotilasapu, ja ilmeisesti

juuri tämä saattoi vaikuttaa siihen, että Moskova luopui antautumisvaatimuksistaan ja avasi tien rauhanneuvotteluil-le. Suomen armeijan kohon-nut taistelutahto sekä hyvä ja runsas aseistus olivat osoit-taneet, että Suomen lannista-misesta olisi maksettava kova hinta, liian kova Neuvostolii-tollekin. Tieto suomalaisten suurista määristä aivan uu-sinta sotakalustoa lienee teh-nyt neuvostojohdon entistä-kin haluttomammaksi mak-samaan Suomeen vaadittua ”pääsymaksua”. Lapin sodan alettua saksalaiset muistivat Suomen varustamiseen käyt-tämänsä asemäärät, joten olisikohan tämä vaikuttanut aseveljeyden ohella siihen, että Lapista saksalaiset olisi-vat halunneet poistua ilman taistelua.

Harvemmin muistetaan, että Narvajoen puolustuk-sen kestäminen Suomenlah-den eteläpuolella auttoi myös Suomea. Linjahan murtui vasta 15. syyskuuta eli Suo-men ja Neuvostoliiton välisen aselevon solmimisen jälkeen. On viitteitä siitä, että puna-armeija mahdollisesti suun-nitteli iskua suomalaisten se-lustaan Suomenlahden yli, jos ja kun Viro olisi puna-ar-meijan hallussa. Sinimäessä Saksalaiset tekivät Suomelle viimeisen palveluksen teke-mällä tyhjäksi puna-armeijan mahdollisen maihinnousun esimerkiksi Kotkan–Hami-nan tienoille, ehkä lännem-mäksikin.

ANSSI VUORENMAA

Lähteitä: Kurt von Tip-pelskirch, Toisen maailman-sodan historia osa 4, WSOY 1960; Sotatieteen laitos toim, Jatkosodan historia osa 6, WSOY 1994; Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, WSOY 1982; Helge Seppälä, Tais-telu Leningradista ja Suomi, WSOY 1969; Osmo Koleh-mainen, Puolustusvoimiem-me ampumatarviketilanne Kannaksen suurtaisteluiden aikana, Jalkaväen vuosikir-ja XII 1976; Eino Tirronen, Sotatalous, WSOY 1975 nu-merotiedot; Sampo Ahto, Saksan apu kesällä 1944 ja Martti Turtola, Ribbentro-pin-Rytin sopimus, Suomi so-dassa – talvi ja jatkosota vii-kosta viikkoon, Valitut palat Oy, 1998 ja Pekka Uutanie-mi, Panssarintorjunta, Jatko-sodan taistelut, Maanpuolus-tuskorkeakoulun sotahistori-an laitos, Saarijärvi 2002.


Jatkosodan aikana lähes kaikki merkittävät suo-malaistaiteilijat esiintyi-

vät eri rintamalohkoilla tais-telujoukoille Propaganda-Aseveljet ry:n järjestämissä tilaisuuksissa ja sen jälkeen ns. viihdytysjoukkojen toi-mesta.

Kotirintamilla järjestet-tiin tuhansia ja taas tuhansia aseveli-iltoja ja puolustusvoi-mien ja yleisradion toimesta suorina lähetyksinä 125 ase-miesiltaa.

Sen ajan esiintyjiä ja eri-tyisesti puolustusvoimis-sa toimineitten sotilaitten ja lottien toimintaa arvostaak-

Sota-ajan asemiesillat ja uljas perintö tänään

semme on järjestetty vuosi-en 2002 – 2005 aikana 14 ase-miesiltaa eri puolilla Suomea. Viidestoista asemiesilta jär-jestetään Helsingissä Finlan-dia-talossa ensi huhtikuussa 5.4.2005.

Toteutukset vuosina 2002 - 2004 ja 2005Esiintyvät Taiteilijat ry ha-lusi kunnioittaa edeltäjiensä antamaa ´ ikäväntorjuntapa-nosta´ sodan ankeissa olois-sa ja samalla koota varoja veteraanijärjestöille heidän työhönsä. Idean lausui jul-ki ekonomi Jaakko Salonoja ja humoristi-hanuristi Seppo

Soittila. Toteutukseen lähti-vät mukaan myös viihdetai-teen mestari, hanuristi-hu-moristi Matti Lepänhaara ja jonglööri Jani Suihkonen sekä Timo Aaltonen tiedot-tajana. Mukana toteutukses-sa onkin sittemmin ollut usei-ta veteraanikuoroja ja muita paikallisia esiintyjiä.

Mukaan hankkeeseen lähtivät Sotainvalidien Vel-jesliitto ry, Suomen Sotave-teraaniliitto ry, Rintamave-teraaniliitto ry, Rintama-naisten liitto ry ja Suomen Lottaperinneliitto ry. Näiden toimesta valittiin V60 – Ase-miesiltojen valtakunnallinen ohjausryhmä. Paikallisesti ovat edustettuna ja toteuttaji-na kaikki em. tahot, jotka yh-dessä alueellisten ja paikallis-ten yhdistysten kanssa ovat hoitaneet toteutukset käy-tännössä. Puolustusvoimi-en kaikki soittokunnat ovat nyt osallistuneet neljäntoista asemiesillan toteutukseen ns. palvelustehtävänä.

Toiminta käynnistyi marraskuussa 2002 HelsingistäMusiikkimajuri Elias Sep-pälän kanssa sovittiin Ase-miesiltojen aloittamisesta si-ten, että Kaartin Soittokunta Seppälän johdolla ja joukko taiteilijoita esiintyy Helsin-gissä pääesikunnan paviljon-gissa kutsuvieraille ja medi-oiden edustajille 10.10.2002. Sama kokoonpano aloitti sitten varsinaisen kiertue-toiminnan 21.11.2002 Hel-singissä, jolloin järjestettiin Asemiesilta N:o 1. Helsingin Kulttuuritalossa. Nyt takana on neljätoista asemiesiltaa.

Neljästoista asemiesilta oli 9. syyskuuta Rovaniemellä Lap-pia salissa. Kaikki järjestetyt asemiesillat ovat olleet lähes loppuunmyydyt. Maksanutta yleisöä on ollut tähän men-nessä noin 10 000 henkilöä ja sen lisäksi kutsuvieraita. Ti-laisuudet ovat onnistuneet yli odotusten. Myös yleisö on an-tanut kiitosta monipuolisesta ja vaihtelevasta ohjelmasta. Samalla tavoite, lipputulojen palautus paikallisen veteraa-nitoiminnan tukemiseen on ollut melko runsas. Esiintyjät ovat tehneet asemiesillat mat-kakorvauksilla.

Useat ns. ´vanhan kaartin taiteilijat ,́ varsinaiset sota-ajan esiintyjät, ovat antaneet tietojaan ja kokemuksiaan toteuttajien käyttöön. Tukea ovat antaneet mm. Annik-ki Tähti, Tuire Orri, Lasse Pihlajamaa, Pauli Granfelt, Yrjö Luukkonen, Solmu Mä-kelä , Gösta Möller.

Kiertueen päätös Finlandia-talossa 2005Finlandia-talossa kajahtaa 5.4.2005 klo 19.00 Marsal-kan Hopeatorvet. Ohjelman lopullinen hiominen on me-nossa. Kuuden vuosikymme-nen takaisten puolustusvoi-mien ja yleisradiossa suorina radio -ohjelmina lähetettyjen asemiesiltojen perinne elää näissäkin nykyhetken tapah-tumissa.

Ohjelmassa on sekä arvok-kaampaa että viihteellistä. Mukana ovat mm. jo sotarin-tamilla esiintynyt laulajatar Tuire Orri ja yleisradion le-gendaarista toimittajaa Mart-ti Jukolaa esittävänä kuulut-tajana ekonomi, musiikki-

toimittaja Jaakko Salonoja. Myös Kaartin soittokunnan juuret ulottuvat kuuden vuo-sikymmenen takaisiin ase-miesiltoihin. Viihteellisem-pää ohjelmistopuolta edus-tavat humoristi-hanuristiduo Matti Lepänhaara ja Seppo Soittila, kuuden vuosikym-menen takaisissa armeijava-rusteissa. Myös heidän har-monikkansa ovat sotavuosien aikana rakennettuja – Kouvo-lan ja Viipurin musiikkiteh-taiden tuotteita. Mukana ovat myös pääkaupunkiseudulta lauluryhmä Kanttiinin lotat ja sotaveteraanikuoro.

Finlandia-talon Ase-miesilta n:o 15 alkaa klo 18.00 yhteisellä kahvituokiol-la, jonka yhteydessä on mah-dollisuus tutustua Seinäjo-en Lottamuseon kokoamaan ´Sota-ajan musiikki ja laulut´ -näyttelyyn.

Asemiesillan n:o 15 -oh-jelma alkaa klo 19.00. Lip-puja tähän asemiesiltaan vä-littävät ja myyvät viisi valta-kunnallista toteuttajatahoa.

Retki viimeiseen asemiesiltaan Sotaveteraaniyhdistysten ja niiden naisjaostojen kannat-taa yhdessä muiden paikallis-ten veteraanijärjestöjen kans-sa suunnitella yhteistä ke-vätretkeä sarjan viimeiseen asemiesiltaan. Suomen Sota-veteraaniliitosta voi tilata vä-hintään 10 kappaleen ryhmä-liput, puhelin (09) 6126 2015/Riina Lillfors. Myös Helsin-gin seudun Sotaveteraanipiiri ja sen jäsenyhdistykset välit-tävät lippuja.

Ke sk i - Pohja n ma a n Sotaveteraanipiirin syyskokous 2. mar-

raskuuta Halsualla ei läm-mennyt pienentämään piiri-hallitusta, vaikka asiasta oli kaksi ehdotusta. Molemmat aloitteet tähtäsivät 20 jäse-nen hallituksen puolittami-seen. Äänin 29 - 8 hyväksyt-tiin hallituksen ehdotus, että piirihallitukseen saa edelleen jokainen sotaveteraaniyhdis-tys nimetä jäsenen ja vara-jäsenen.

Kokouksessa merkittiin tyytyväisyydellä tiedoksi tie-to, että valtion talousarviossa on veteraanikuntoutukseen

Piirihallituksen pienentäminen ei sytyttänyt Keski-Pohjanmaalla

tulossa lisää 12 miljoonaa euroa. Se tietäisi toteutues-saan, että jokainen veteraani saisi kuntoutusjakson kerran vuodessa. Piiri tulee järjes-tämään asiasta tiedotustilai-suuksia kuntien edustajille.

Kokousta edeltäneessä ohjelmatuokiossa alkuhar-tauden piti rovasti Eero Palo-la ja tervetulleeksi Halsualle kokousväen toivotti sotave-teraaniyhdistyksen puheen-johtaja Tapio Hotakainen. Piirihallituksen jäsen Kauko Jokelalle Lestijärveltä luovu-tettiin piirin pienoislippu ja kokouksessa kutsuttiin Sota-veteraanipiirin kunniajäse-

neksi V.Olavi Erikkilä Kok-kolasta.

Pitkäaikaisesta ansiok-kaasta sotaveteraanityöstä palkittiin Sotaveteraanien ansioristillä seuraavat: Förs-ti Lauri, Kokkola, Jaakon-aho Pasi, Haapajärvi, Lassi-la Martti Haapajärvi, Suvan-to Antti, Kokkola, Talasmo Anneli, Haapajärvi, Öljymä-ki Aino, Haapajärvi ja Wilen Vilho, Sievi.

Hallituksen puheenjohta-jana jatkaa Mikko Annala, Toholampi. Erovuoroisten tilalle valittiin hallitukseen: Alavieska: Matti Isomaa, Haapajärvi: Antti Ahonen,

Halsua: Tapio Hotakainen, Himanka: Kauko Ainali, Ka-lajoki: Pasi Eskola, Kannus: Veikko Haapalehto, Kausti-nen: Eino Kuorikoski, Lohta-

ja: Reino Perander, Reisjärvi: Eero Paananen, Sievi: Ilmari Sairanen.

PASI JAAKONAHO

Kainuun Sotaveteraa-nipiiri valitsi syysko-kouksessaan puheen-

johtaja Seppo Tähkäpään jatkamaan. Piirihallituksessa jatkavat Timo Kyllönen, Kuh-mo, Matti Väisänen, Puolan-ka, Teuvo Väisänen, Ristijär-vi, Pentti Janhila, Sotkamo sekä uusina Markku Kauppi-nen, Vuolijoki ja Raimo Ha-lonen, Suomussalmi.

Piiri jakoi taloudellista tukea kuntoutukseen yhdis-

tyksille. Piiri palkitsi ennen virallisen kokouksen alkua Kajaanin kaupunginjohtajan Erkki Vähämaan Sotavete-raaniliiton Työn tukemisen mitalilla. Sotaveteraani Ville Tikkaselle ojennettiin kultai-nen ansioristi ja sotaveteraani Mauri Katavistolle ansioristi. Piiri jakoi taloudellista tukea kuntoutukseen yhdistyksille.

ANTTI MANNER

Seppo Tähkäpää johtaa Kainuussa

Asemiesiltojen juontajana on toiminut Jaakko Salonoja. Vierellä Tuire Orri.


Majatie KyAskola

puh. Tapani Hynninen, 0400 617 675, puh. Jukka Hynninen, 0400 934 281

Bitrac OyEspoo

www.bitrac.fi

Lujitustekniikka OyEspoo

EspoonLattiapinnoite Oy

Espoo

Oy Suomen Geartool AbEspoo

Oy Trehab AbLäntinenteollisuuskatu 11, 02920 Espoo

puh. (09) 894 6550

Astomaa OyEurajoki

Jokamuovi OyEvijärvi

ForssanBetonituote Oy

www.forssanbetoni.fi

Traktorikonehuolto Liuska Ky

Haapajärvi

UrakoitsijaPertti J Penttinen

Haarajoki

Kiinteistöhuolto Jari Yljälä

Hammaslahti

Piharakenne Aaltonen Ky

Hauho

SUOMENILMAILULIITTO ry

AsianajotoimistoNousiainen & Saares Oy

Helsinki

Lektar-YhtymäHelsinki

Berner OyHelsinki

Dataclub OyHelsinki

Supermaster KyHelsinki

Talopalvelu Esa TalonenTiivi-ikkunat ja ovet asennettuna

Helsingin toimialueellapuh. 040 565 2053

LiiketoiminnatToni Vähänen Oy

Helsinki

Kuljetusliike E. Viljanen Ky

Helsinki

HRT-Tool OyHelsinki

Logistiikkayritysten liitto ry

InsinööritoimistoAlinikula Oy

Helsinki

GEB Products OyHelsinki

SIIVOUS- KIINTEISTÖPALVELUT

NYKYPALVELU OY

Finnoonniitynkuja 1, 02270 EspooPuh. (09) 867 6670, fax (09) 803 9226

www.nykypalvelu.fi

OY KREUTO ABVattuniemenkatu 12, 00210 Helsinki

Puh. (09) 682 4940

puh. (03) 41 261

Haapalehto, puh. (08) 530 1003

6/04 Den 15 december 200434

Vid årsskiftet träder en del ändringar i kraft beträffande special-

förmånerna för vissa perso-ner, som deltagit i krigen.

De grupper, som är berättigade till rehabilitering, utvidgas.De grupper, som erhåller re-habilitering med statsmed-el, utvidgas så, att de män, som på krigsoperationsom-råde deltagit i evakueringen av husdjur och de personer, som blivit offer för Sovjetuni-onens partisanangrepp, även berättigas till rehabilitering.

Lagändringen träder i kraft 1.1.2005 och beräknas omfatta ung. 3.000 personer. Av dessa beräknas 2.000 vara män, som på krigsoperations-område deltagit i evakuering-en av husdjur. De blir nu lik-ställda med de kvinnor, som skötte dessa uppgifter. De, som ansöker om rätt till reha-bilitering, kan inte längre er-hålla de tecken, som tidigare beviljats, då ansökningstiden för dessa tecken utgick i.o.m. utgången av år 1994. Bevil-jande av rätt till rehabilitering berättigar inte till fronttillägg.

Rätt till rehabilitering an-sökes hos Statskontoret. Av sökanden förutsättes enligt lagen dokumentering om del-tagande i evakuering av hus-djur. Redogörelse bör läm-nas till Statskontoret senast 31.12.2006. Statskontoret an-skaffar även som tjänsteupp-drag från olika arkiv redogö-relse angående evakuerings-uppdrag. Statskontoret ger vid årets början närmare di-rektiv angående ansöknings-förfarande.

Rätt att ansöka om reha-bilitering gäller alltså i den-na nya grupp, endast de män, som deltagit i sådana evakue-ringsuppdrag. Åt kvinnor har sådan rätt tidigare beviljats på basen av ansökan.

Partisanoffren har för partisanangrepp kunnat från Statskontoret erhålla en en-gångsersättning om 1.500 euro fr.o.m. 1.9.2003. An-sökningstiden för sådan er-sättning har utgått 31.8.2004. Enligt de nya lagbestämmel-serna har dessa personer nu möjlighet att hos Statskonto-ret ansöka om rätt till rehabi-litering.

I samband med denna

lagändring har anslaget för dessa särskilda grupper ökats med 500.000 euro. Med detta tilläggsanslag kan uppskatt-ningsvis 300 personer per år ges rehabilitering.

År 2004 var anslaget för dessa specialgrupper 2,45 milj. euro och med det an-slaget kan rehabilitering ges ung. 1.800 personer under året. De specialgrupper, som efter 1998 erhållit intyg för rehabilitering, kan fortsätt-ningsvis ansöka om rehabili-tering på basen av det tidiga-re beslutet.

Förhöjning av fronttillägget år 2005.Fronttillägget är från årets början 41,38 euro (tidigare 41,23 euro). Det erlägges på samma sätt som folkpensio-nen. Vederbörandes inkom-ster och/eller förmögenhet inverkar inte på fronttilläg-get, som är skattefri inkomst. Fronttillägget erlägges åt i Finland bosatt man eller kvinna, som har- frontmannatecken- åt kvinnor beviljat front-tjänsttecken- fronttecken

Aktuellt om våra specialförmåner

Borgå Svenska Domkyrkoförsamling Ekenäs församling

Esbo Svenska församling

Esse församlingHangö Svenska

församlingJakobstads Svenska

församling

Kimito församling Liljendals församling Mariehamn församling

Markus församling,Helsingfors

Maxmo församling Närpes församling

Pargas Svenska församling

Pernå församling Terjärv församling

Tomas församling, Helsingfors

Vörå församling Åbo Svenska församling

Vi Tillönskar Alla Krigsveteraner en Fridfull Juloch ett Gott Nytt År 2005

- veterantecken.I utlandet bosatt kan ock-

så erhålla fronttillägg, om han/hon har något av ovan-nämnda tecken eller minrö-jartecken.

Förhöjning av extra fronttillägget.Folkpensionen föreslås för-höjd med 7 euro per månad fr.o.m. den 1.3.2005. Utgåen-de från nivåförhöjningen av folkpensionen stiger det extra fronttillägget med högst 3,15 euro per månad.

Extra fronttillägg erlägges åt i Finland bosatta pensions-tagare, vilka erhåller front-tillägg och folkpension. Om folkpensionen inte erlägges på grund av att livränta enligt lagen om krigsskada förhin-drar erläggandet, kan FPA bevilja extra fronttillägg. Liv-ränta enligt lagen om krigs-skada beaktas inte som redu-cerande inkomst vid beviljan-de av extra fronttillägg, men alla i utlandet erhållna pen-sionsförmåner inverkar re-ducerande på extra fronttil-lägget. Åt minröjare erlägges inte extra fronttillägg.

Största möjliga fronttilläggetär i 1. kommungruppen för

ensamstående 188,16 euro1. kommungruppen för gift person 161,32 euro2. kommungruppen för enstå-ende 178,86 euro2. kommungruppen för gift person 153,41 euro

Fronttillägg och extra fronttillägg erlägges genom Folkpensionsanstalten. I oklara fall är det skäl att kon-takta den lokala FPA-byrån.

Ansökan om rätt till rehabilitering för person, som tjänstgjort i uppdrag i anslutning till krigen, upphör.Lagen om rehabilitering av personer, som tjänstgjort i särskilda uppdrag i anslut-ning till Finlands krig trädde i kraft 1.1.1998. På basen av denna lag har personer, som under åren 1939 - 1945 eller därefter tjänstgjort i särskil-da uppdrag, kunnat erhålla intyg från Krigsarkivet för att få rätt till rehabilitering. An-sökningstiden för sådant in-tyg utgår den 31.12.2004.

Övriga veteranförmåner under år 2005 kommer att behandlas i Krigsveteranen 1/2005.

ANNI GRUNDSTRÖM


Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Kuuntele Sydämesi Lähdettä- Runni on lähellä!

Puh (017) 7687 51Fax (017) 7687 521

74595 Runni Myyntipalvelu (017) 7687 524Email: [email protected]

Fr.o.m. den 1 septem-ber trädde i kraft en ny 73a § i trafiklagen (113/

2004): “Utan hinder av be-stämmelserna om tystnads-plikt skall en läkare, när han konstaterar att hälsotillstån-det hos den som söker kör-kortstillstånd eller den som har körrätt är nedsatt annat än tillfälligt så att hälsokra-ven enligt 70 § 1 mom. för be-viljande av körkortstillstånd inte längre uppfylls, anmäla detta till den polis som är be-hörig i körrättärenden”.

Förrän läkarn gör i 1 mo-mentet avsedda anmälan bör han åt patienten meddela om sin skyldighet att göra anmälan och även om patientens hälso-tillstånds påverkan på körför-mågan.

Denna nya lagparagraf har föranlett mycken diskussion, t.o.m. obefogad rädsla bland ve-teranerna. “Jag tänker inte mera söka läkarintyg för rehabilite-ring, de kan ju ta bort körkor-tet” har någon sagt. Såhär en-kelt är det ändå inte. Därför är det orsak att titta lite närmare på saken.

I vardagslag svarar varje bilförare själv för sitt körande. Man noterar själv förändring-arna i sitt hälsotillstånd och i allmänhet avstår man själv från körkortet, när man märker, att man inte längre kan köra sä-kert.

När någon person konstate-ras lida av någon sjukdom, strä-var läkarn till att körförmågan bebehålls så länge som möjligt genom att ge vård och råd. An-mälan om oförmåga att köra bil ges först i det skedet, då körför-mågan inte längre kan återfås. Besök hos läkare på akutmot-tagning eller andra motsvaran-de läkarbesök ger vanligen inte möjlighet för läkarn att faststäl-la, om hälsotillståndet varak-tigt har försämrats. Läkarn bör dock alltid underrätta patienten om exempelvis medicinering el-ler om sjukdomen tillfälligt på-verkar körförmågan. I de flesta fall är förlusten av körförmågan vid sjukdomsfall av tillfällig na-tur och körförmågan växlar be-roende på hur svåra symptomen är och hur vårdingreppen på-verkar patienten. Vid behov ne-kar läkarn muntligen patienten att köra bil tills patienten åter-hämtat sig. I sådana fall lämnas ingen anmälan till polisen.

Alla, som ansöker om kör-kort, bör genomgå en saken-

Läkarens anmälningsskyldighet om patients körförmåga

lig undersökning. Härigenom bekräftas att vederbörandes hälsotillstånd är gott nog att föra motorfordon.

I undersökningen av syn-förmågan fästes särskild upp-märksamhet vid exaktheten i synförmågan, synfältet, syn-förmåga i mörker och eventu-ella tilltagande ögonsjukdo-mar. Diskussion med ögonlä-karn och ögongranskningen klarlägger situationen.

Om föraren har framskri-dande sjukdom, som begrän-sar rörelseförmågan, bör han regelbundet undersökas för att garanti skall finnas, att han med säkerhet kan fram-föra fordon. Vid behov kan man pröva möjligheterna att komplettera inredningen i bi-len och dess utrustning för att göra det möjligt att köra bil även om vederbörandes ska-da är varaktig.

Hjärt- och kärlsjukdomar-na är i allmänhet av sådan art, att de plötsligt kan föror-saka störingar i hjärnfunktio-nen och därigenom äventyra trafiksäkerheten.

Dock kan körkortet, enligt de allmänna bestämmelserna i förordningen om körkort, förnyas åt sådan person, som har inopererad “pace maker”, om patienten vårdas av speci-alistläkare och undergår re-gelbundna granskningar.

Diabetespatient bör regel-bundet genomgå uppföljning av hälsotillståndet och vård-åtgärderna. Ur trafiksäker-hetssynpunkt är det viktigt att beakta, att personer, vil-kas blodsockervärde inte hål-ler sig konstant, utan plötsligt varierar och åstadkommer medvetandestöringar, kan ut-göra risk för sig själva och för andra vägfarande.

Neurologutlåtande är er-forderligt vid bedömning av körförmågan vid bl.a. följan-de sjukdomar: epilepsi, de-mens, tillstånd efter ingrepp vid hjärnskador eller neuro-kirurgiska ingrepp, Parkin-sons-sjukdom, MS och fort-skridande neurologiska sjuk-domar.

Den, som insjuknar i de-mens, brukar inte själv med-dela om nedsatt körförmåga. I lättare fall av demens be-hövs alltid av specialistläkare gjord undersökning och vid behov körprov. Medelsvåra och svåra demensfall bety-der alltid oförmåga att köra

motorfordon. Sådana fall an-mäls alltid.

Om läkare konstaterar, att patient ej längre uppfyller de hälsokrav, som körtillstånd förutsätter och denna belä-genhet konstateras genom vederbörlig undersökning, är det till allas fördel att avstå från körkortet.

En diskussion med hälso-vårdspersonal klarlägger sä-kert många frågor. Den bilfö-rare, som känner sig osäker, kan skaffa sig kunskap med några körlektioner i bilskola. Trafikskyddet ordnar också körkurser för seniorer.

På några orter har man i samband med rehabilite-ringstillfällena ordnat före-läsningar och körövningar för deltagarna. Det är för-ståeligt, att särskilt i glesbyg-derna kan veteranerna känna rädsla att förlora körkortet. I värsta fall kan det leda till, att det blir omöjligt att reda sig själv hemma, då servicen finns långt borta och allmän-na kommunikationsmedel saknas.

Levnadsbetingelserna är emellertid föränderliga, men en diskussions med läkarn kan säkert minska osäker-heten. Läkarn gör nog inte anmälan utan verklig orsak. Och om det verkligen finns orsak, så är det nog bara att “hänga nyckeln på spiken”, även om det skulle ta emot.

ANNI GRUNDSTRÖM


De stupades Minnes-stiftelses nyligen firade 60-årsjubi-

leum påminde om, att beslu-tet om stiftelsens grundande den 13 november 1944 före-stavades av två faktorer: dels strävan till att stabilisera verksamheten för omvård-nad av de stupades minne, dels det faktum att Finlands Vapenbrödraförbund, som spelat en central roll i denna verksamhet, syntes hotat av nedläggning. Den 25 janua-ri 1945 beslöt statsrådet om nedläggning av förbundet och dess medlemssamman-slutningar. Dessa grund-nings- och nedläggningsbe-slut har haft stor betydelse för de anhöriga till de i våra senaste krig omkomna och för våra krigsveteraner.

På initiativ av Finlands Vapenbrödraförbund bilda-des i april 1943 på bred bas De fallna hjältarnas Min-neskommitté. Dess uppgift var att på ett värdigt och synbart sätt planera och sty-ra omvårdnaden av de i våra krig stupades minne. Vapen-brödraförbundet överförde huvuddelen av sina tillgång-ar till De fallna hjältarnas Minneskommitté, vars namn i mars 1945 ändrades till De stupades Minnesstiftelse. Stiftelsen gav det behövliga ekonomiska stödet åt De stupades Minneskommitté, vartill namnet på De fallna hjältarnas Minneskommit-té ändrades. Minneskom-mitténs målmedvetna verk-samhet och goda samarbete med församlingarna lade en avsevärd del av grunden till

Vapenbrödrarörelsens materiella och andliga arvden minnesvårdsverksam-het, som har utförts överallt i vårt land och åstadkom-mit över 600 hjältebegrav-ningsplatser jämte minnes-märken.

Minnesstiftelsens verk-samhet har inte inskränkt sig till omvårdnaden av de stupades minne, utan även sträckt sig till övriga tegar som Vapenbrödraförbundet stretade på. Stiftelsen har gi-vit ymnigt med andligt mate-riellt stöd till stupades anhö-riga och veteraner från våra krig samt understött talrika traditionsprojekt. På många håll har man skäl att känna tacksamhet gentemot stiftel-sen. Finlands Krigsveteran-förbund står i särskild tack-samhetsskuld för stiftelsens betydelsefulla andel i det ge-mensamma projektet för att åstadkomma en databank över i kriget omkomna.

Finlands Vapenbrödra-förbund, som grundades den 4 augusti 1940 och till vars över 700 medlemsförening-ar hörde 235 000 män och kvinnor, arbetade planmäs-sigt och framgångsrikt till förmån för vapenbröderna och krigssystrarna och deras anhöriga, befäste samhörig-heten och det gemensamma ansvaret samt vägledde sin medlemskår från krigets till fredens värv.

Vapenbrödraförbundet skulle ha varit oavvisligen av behovet påkallat även i fredstid. De från kriget åter-vända männen och kvin-norna jämte deras anhöriga hade masstals av kriget och krigstiden vållade svårighe-

ter att kämpa med; svårig-heter som organisationens egen vårdverksamhet och dess till myndigheterna rik-tade förslag kunde ha varit till stor hjälp med att reda sig ur. Utan hänsyn härtill krävde den yttersta vän-stern, vilken betraktade va-penbrödrarörelsen som sin motståndare, med vapenstil-leståndsvillkoren som moti-vering att vapenbrödrasam-manslutningarna skulle upp-lösas och lyckades uppnå detta med tillhjälp av ett ul-timatum från den allierade kontrollkommissionens sov-jetiska ledning.

På tegarna för våra krigs-veteraners allmänna organi-sationsarbete började i janu-ari 1945 en långvarig period av tvångsartad träda, vari-genom veteranernas mate-riella och andliga behov till stora delar för åratal fram-åt förblev oframförda och stöd- och hjälpåtgärder lys-te med sin frånvaro. I sep-tember 1957 grundades Fin-lands Krigsveteranförbunds företrädare, Frontmännens Bostadsförbund. Samtidigt bildades på olika håll i lan-det vårdsammanslutningar för veteraner. Att namnen och ändamålet anknöts till bostads- och vårdfrågor be-rodde bland annat på, att det under dåvarande omstän-digheter var föga möjligt att erhålla godkännande av stadgar, vilkas syftemålspa-ragrafer föreföll att antyda vapenbrödraskap eller om-vårdnad av krigstraditioner.

Under rådande undan-tagsförhållanden var det

möjligt att medels beslut av offentlig myndighet, till och med trots ledering av för-eningsfriheten, upplösa och nedlägga indeella samman-slutningar. Men inte att för-inta principer som en upp-löst förening betraktat som viktiga.

Från vapenbrödrarörel-sens mänskliga och sociala grundvalen för många av de verksamhetsideer, som fram-trädde vid ombildningen av bostads- och vårdförbundet samt utanför detsamma stå-ende veteranföreningar vå-ren 1964 till Finlands Krigs-veteranförbund och vid be-slutet om dettas stadgar. De tre huvudsektorer för verk-samheten som därvid fast-slogs har förblivit de samma: att trygga och utveckla våra krigsveteraners och deras anhörigas levnadsförhållan-den, att svara för andlig och materiell brödra- och systra-hjälp samt att upprätthålla fosterländskt sinnelag och samhörighet. Det tillägg till stadgarna, som gjordes 1990 om att även fefrämja tillva-ratagandet, förvaringen och upprätthållandet av vete-rantraditioner, poängterar att traditionsomvårdnaden utgör en central del av det fosterländska sinnets och samhörighetens vidmakt-hållande.

I synnerhet från de in-hemska håll, som strax ef-ter fortsättningskriget skyn-dat sig att kräva upplösning av Finlands Vapenbrödra-förbund och också senare svartmålat detsamma, rik-tades kritik mot den snabbt

tillväxande krigsveteranor-ganisationens verksamhetsi-deer. Dessa påstods utgöra belägg för att organisatio-nen fortsätter de upplösta sammanslutningarnas verk-samhet, varför även den bor-de upplösas, samt att mång-förgreningen av dess verk-samhet skulle komma att leda till brist på vilja och för-måga att främja veteraner-nas särskilda intressen och förmåner.

Skällande hund biter ej, i synnerhet inte en som gläf-ser i onödan. Så pass med effekt torde dock det nyss-nämnda morrandet ha haft, att förargelsen gav inledarna av vårt arbete ett väkommet tillskott av handlingskraft. De stod fasta i tron på sin sak och fortsatte segt i rikt-ning mot förverkligandet av våra målsättningar.

Vi känner djup tacksam-het gentemot de män och kvinnor, som i vapenbrödra-rörelsen och i krigsveteran-sammanslutningarna lade grunden till och drog upp riktlinjerna för vårt arbete nu och framdeles.

Samtidigt känner vi till-fredsställelse över, att va-penbrödrarörelsen erhål-ler omfattande aktning och respekt, och över att de syf-temål, som Finlands Krigs-veteranförbund för tiotals år sedan uppställde för sin verksamhet, numera i många avseenden förverk-ligas även genom ett mång-sidigt samarbete veteranför-bunden emellan.

SIMO KÄRÄVÄ

Hammashoitoa Ystävällisesti

Puh. 77 45 770

Hammashoitoasema Albin on erikoistunut veteraanien hammashoitoon.Hyvän hoidon ja taitavan hammasteknisen työn lisäksi saat yleistä suunhoitoon liittyvää neuvontaa ja ystävällistä palvelua.

● proteesien pohjaukset● proteesien korjaukset● uudet osaproteesit

tai kokoproteesit● kruunut ja sillat

● keinojuuret● hammaslaboratorio-

palvelut● muut perinteiset

hammashoitopalvelut

HAMMASHOITOASEMA ALBIN Hämeentie 10 A 1, 00530 Helsinki


Sotaveteraaniliiton myymälä palvelee

Käy talossa tai soita Helenalle puh. (09) 6126 2014. Myymälä on avoinna ma–pe klo 8.30–16.00 (suljettu 27–31.12.)

Sähköposti: [email protected] Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraaniliitto.fi

År 2004 har varit ett mär-kesår för hågkomsten av ve-teranernas insats. De kritis-ka händelserna under fort-sättningskriget synliggjordes tydligt i somras och 60-årsju-bileet av krigets slut i början av september var en milstolpe i veteranpolitikens historia. Statsmakten och dagens ge-nerationer sätter stort värde på de uppoffringar ni gjor-de. Det är ni, ärade vetera-ner, som vi har att tacka för den välfärd och den ansed-da internationella ställning vi har i dag, ni som kämpade vid fronten för att trygga vår självständighet.

Veteranernas arbete vär-desätts högt av statsmakten. För att hedra 60-årsjubileer-na av fortsättningskrigets slut

Statsministerns hälsningÄrade veteraner!

och slutet av kriget i Lappland våren därpå beslutade stats-rådet i augusti om de veteran-politiska riktlinjerna under sin regeringsperiod. Genom dessa riktlinjer vill man ge er-känsla åt veteranernas arbete och stödja möjligheterna för denna befolkningsgrupp, vars medelålder uppgår till drygt 83 år, att självständigt kunna reda sig i sina egna hem. Än-damålsenliga medel för detta är lämplig rehabilitering och stödtjänster. Av statsbudge-ten används 2005 nästan 460 miljoner euro till specialför-måner för frontveteraner och krigsinvalider. Statsrådet är också redo att bidra till att veteranernas andliga arv vår-das och överförs till yngre ge-nerationer.

Finlands val har under år-tiondenas lopp visat sig vara de rätta. Vi behöver den orubblighet och framsynthet som veterangenerationerna visat prov på för att vi skall kunna bevara styrkan i det finländska samhället ock-så framöver. Det är vetera-nerna, också de som redan gått bort, som har burit den största bördan för vår själv-ständighet, och i jul hedrar vi minnet av de uppoffringar som de gjort.

Jag önskar veteranerna, deras anhöriga och alla läsare en fridfull jul samt hälsa och krafter inför det nya året.

MATTI VANHANENSTATSMINISTER

Ärade krigsveteraner

Jag framför härmed min hjärtliga hälsning till

alla läsare av SOTAVETERAANI

– KRIGSVETERANEN och tillönskar dem

och deras anhöriga en god jul och

ett gott nytt år 2005.

TARJA HALONEN

REPUBLIKENS PRESIDENT

Republikens Presidents hälsning

Under det gångna året har krigsveteranerna och de-ras öden under krigens svå-ra förhållanden fått uppleva en ovanligt stor offentlighet. Den högt uppskattade ge-neralen av infanteriet Adolf Ehrnrooths bortgång i årets början samt den stora upp-märksamhet som hans minne tillägnats visade hur mycket vårt folks olika generationer uppskattar veteranernas pre-stationer, även om de ibland i vardagsvimlet eller i efter-krigstidens olika skeden har kommit i skymundan.

Isomras firades i Ilomants och Tali-Ihantala 60-årsmin-net av avvärjningssegrarna. I dessa sammanhang har de yngre generationerna fått sto-ra mängder av information om de dåtida händelserna och lärt sig uppskatta det som generalen ofta upprepade: Finland är ett bra land. Det är det bästa landet för oss.

Generationen som fötts långt efter krigen har diktat och komponerat en ny fos-

terlandspsalm som också den unga generationen sjunger gärna: på ett vackert och vär-defullt sätt frambärs i den ett tack till Gud för fosterlandet och dess öden, för fädernas uthålliga arbete för vårt kära fosterland.

Det lackar mot jul och vi minns också den frihet som Kristus kom till världen med. Evangeliets första ord om honom är Frälsare. Denna Frälsare, Befriare, kom för att befria oss från de bördor och rädslor som gör vårt liv tungt, som tär på våra kraf-ter eller ansätter oss till tröst-löshetens gräns. I en gammal psalm sjunger man att då är det jul när vi glädjer oss åt att ha Gud till far och Kristus till bror.

Jag önskar alla läsare av tidskriften Krigsveteranen en välsignad jultid och ljusa da-gar under det nya året.

JUKKA PAARMAÄRKEBISKOP

!

TILAUSKORTTISuomen SotaveteraaniliittoKorkeavuorenkatu 41 A 7, 00130 HELSINKI

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nimi (tekstaten):

..........................................................

Lähiosoite:

..........................................................

Postinumero ja -toimipaikka:

..........................................................

Täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse

Muovi- ja nahkakantisena

Hinta 5 ja 10 euroa.

46 Sama kaiku on askelten -CDKymmenen sotaveteraanikuoron ja Haminassa sotaveteraanien konsertissa taltioiduista äänitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD.


Kirjat

Rintamanaisten säätiön vii-des kirja, Kuvia ja kertomuk-sia sieltä jostakin, on äsket-täin saatu painosta. Teos si-sältää naisten omakohtaisia

Naiset kertovat sodasta sanoin ja valokuvinkokemuksia viime sodistam-me 1939–1945.

Helmi-toukokuussa 2004 säätiö järjesti valtakunnal-lisen kuvalainakeräyksen. Hienoja, ennen julkaisemat-tomia valokuvia lähetettiin kopioitaviksi niin runsaasti, että niistä saatiin kokoon kir-ja. Nyt jo iäkkäiden rintama-naisten nuoremmat sukulai-set ja ystävät olivat innolla keräyksessä mukana toimi-en kirjureina ja postittajina, mikä kertoo nuorten kasva-

vasta kiinnostuksesta sota-ajan elämään. Kirjaan valit-tiin ne otokset, joihin liittyy jokin mieleen painunut ta-pahtuma.

Tarjolla on kymmeniä to-sitarinoita, joiden pohjalta so-taa kokemattomilla lukijoil-la riittää hämmästeltävää. Lotta Svärd -järjestö koulut-ti jäsenistönsä monipuolises-ti. Se hallitsi parikymmentä eri toimialaa vapauttaen näin divisioonan verran miehiä varsinaiseen asepalveluun.

Seppo Porvali:

Talvisodan sankarit –

105 kunnian päivää –

105 legendaa.

ISBN 951-584-630-7.

Valitut Palat Paris 2004.

Talvisota on kansainvälises-ti Suomen sotahistorian tun-netuin ja samalla arvostetuin sota. Tässä sodassa suomalai-set saavuttivat sankarikansan maineen.

Sodan aikana ylin sodan-johto kiinnitti huomiota pal-kitsemisjärjestelmässä eri-koiskunniamerkin puuttee-seen ajatellen taisteluissa osoitettua poikkeuksellista urheutta tai poikkeuksellisen menestyksellisesti johdettuja sotatoimia. Esimerkkeinä ul-komailta olivat mm. Preussin Pour Le Merite, jota 1. maail-mansodassa jaettiin vain 565 kertaa tai Yhdysvaltain kon-gressin kunniamitali, jota toisessa maailmansodassa myönnettiin 432 sotilaalle.

Joulukuussa 1940 perus-tettiin Mannerheim-risti Suo-men vastaavaksi erikoiskun-niamerkiksemme. Talvisodan

jälkeen pyydettiin esityksiä Talvisodan ansioista. Esityk-siä tuli 480 sotilaasta. Välit-tömästi huomattiin, ettei eri-koiskunniamerkkiviesti men-nyt perille toivotulla tavalla. Niinpä Kannaksella paino-pisteessä toiminut 5. Divisi-oona esitti ristiä viidelle soti-laalle kun taas muuan lyhyen aikaa rintamalla ollut täyden-nysdivisioona esitti ristiä 28 sotilaalle. Esityksissä eniten oli luutnantteja ja kersantteja. Ainoallekaan kenraalille ris-tiä ei esitetty. Muuten skaala oli sotamiehestä everstiin.

Esityksiä tutkittiin ja kar-sittiin. Ensin jäi jäljelle 113 sitten 78 ehdokasta, kunnes 3.4.1944 tehtiin päätös; Tal-visodan ansioista yksinään ei kenellekään myönnetä ri-tariristiä.

Tunnettu sotakirjailija Seppo Porvali, joka on tehnyt yhden ”Ritarimatrikkelin” sekä kirjoittanut kirjat Man-nerheim-ristin ritareista Ahti Vuorensola, Arvid Janhunen ja Eero Seppänen – viimek-si mainittu oli Porvalin eno, tutkiessaan ritarimatrikke-

lia sai käsiinsä 480 Talviso-dan sotilaan ritariesitykset. Hän kiinnostui, tutki ja va-litsi 100 etulinjan taistelijaa, joista kokosi yllä mainitun teoksen ehkä ripauksen liian myöhään, sillä valtaosa oli jo siirtynyt ”hiljaisten divisi-oonaan”. Monista löytyi toki muistelmia, kertomuksia eri kirjoissa ja lehdissä. Tämä 480 sotilaan esityskokoelma on ainoa koonnos Talvisodan huipputaistelijoista.

Eteemme marssitetaan mm. Petsamon mestarillinen puolustaja Antti Pennanen, itärajan sitkeät ja taitavat so-turit Jussi Kekkonen (presi-dentin veli), Veikko Karhu-nen, Lauri Leikkonen, Aarne Juutilainen, Arnold Majevs-ki, tarkka-ampuja Simo Häy-hä, Viljam Toiviainen, Väinö Hahtela, Kosti Laurila, Erik Patojärvi (sotien jälkeen siir-tyi USA:n armeijaan yleten everstiluutnantiksi).

Kannaksen taistelijoista tulkoot mainituiksi Yrjö Jyl-hä, Eino Peltomäki, Nestori Kaasalainen, Bertel Ikonen, Erkki Mikkola, Osmo Matti-

la, Eino Honkapalo. Meri- ja ilmavoimista Toivo Asikai-nen, Paul Hongisto, Jorma Suvanto ja Aki Marte, jotka kaikki suorittivat heille käs-ketyt tehtävät tuloksellises-ti kiitettävästi. Ansiokkaita Suomen puolustusvoimien sotilaita – kunnia heille.

Mikäli Porvali olisi pysy-nyt näissä 480 sotilaassa, ei kirjan henkilövalikoimaan olisi huomautettavaa. Hän on kuitenkin jostain syystä lisännyt joukkoon siihen sel-västi kuulumattomia sotilaita – muuten erinomaisia henki-löitä paitsi eräs kenraali, jon-ka ylipäällikkö erotti kyvyt-tömänä juoppona!

Toinen puute on sankari-vainajien puuttuminen kirjas-ta. Esityshän koski eloonjää-neitä. Sankarina kaatuneitten joukossa oli valtava määrä to-dellisia Talvisodan sankarei-ta, jotka ennen kaatumistaan olivat olleet sotilaittemme kärkimiehiä. Tässä ajattelen esimerkiksi mestariurheilijoi-tamme Gunnar Höckertiä, Martti (Make) Uosikkista, sissipäällikkö Hille Kaislaa

tai Birger Vaseniusta. Kult-tuuripuolelta mieleen tuli elo-kuvaohjaaja Nyrki Tapiovaa-ra, vänrikki, joka jäi yksin suojaamaan irtautuvaa jouk-kuettaan kaatuen raivokkaan taistelun jälkeen.

Entäpä lentäjämme Jaak-ko Vuorela, Tapani Harma-ja, Tatu Huhanantti ja Ukko Heiskala, kaikki ilmataiste-luissa kaatuneita ja sitä ennen kunnostautuneita.

Miettiessäni näiden so-tilaiden puuttumista kirjas-ta tuli mieleen selitys: Kir-jailijalla oli runsaudenpula. Johonkin oli raja vedettävä. Mahdollisesti Porvalilla oli ajatuksissa vielä uuden kirjan teko – nyt sankarivainajista.

Talvisodan sankarit on erinomainen teos. Se ker-too meille tuon sodan läpi-käyneiden kärkitaistelijoiden vaiheet ja tuo esiin kumpujen yöstä joukon ehkä jo unoh-dettujakin Talvisodan sanka-reita. Siitä on hänelle annet-tava kiitos. Pidän kirjaa erin-omaisena.

TAPIO SKOG

Suomalaisten naisten selviy-tymiskykyä ja huumorinta-jua voimme vain ihailla. Har-vinaista ei ollut, että viisikin vuotta parasta nuoruutta an-nettiin isänmaalle eikä palk-kaa juuri kyselty.

Kertojat työskentelivät pääasiassa lottina, mutta jou-kossa on myös sotilaskotisisa-ria. Teoksen lopussa on laaja nimiluettelo, lisäksi kuvien ja tarinoiden yhteydessä on asianomaisten nimet ja ko-tipaikat. Mainittakoon, että mukana on paljon harvinai-sia kuvia eläinlääkintälottien

töistä - heitähän oli suhteelli-sen vähän eikä heistä ole ko-vin paljon kerrottu vastaavis-sa kokoomakirjoissa.

Kuvia ja kertomuksia siel-tä jostakin - rintamanaiset muistelevat (2004). Hely Al-hainen (toim.) 320 sivua, 354 valokuvaa. Kustantaja: Rin-tamanaisten säätiö. Ovh 35 e + toimituskulut.

Kirjaa saa vain säätiöstä: asiamies Hely Alhainen, puh. 050-379 5821, s-posti: [email protected], Internet-sivu: www.rintamanaistensaatio.net

Pentti E. Vuento:

Kannaksen tulenjohtaja.

Karisto Oy, Hämeenlinna

2004. Sivuja 202,

valokuvia rintamalta.

Sotakirjoja ilmestyy kuin sieniä sateella. Tuntuu siltä, kuin nyt kaikki jo eläkkeellä olevat sotaveteraanit tuntevat tarvetta saattaa julki koke-muksiaan taistelutantereilta. Uskon kuitenkin, ettei vete-raaniemme tarkoituksena ole suinkaan oman egon nosta-minen, vaan purkaa mieleen jääneitä patoutumia, saada mielenrauhansa jälleen so-

dan ankarien kokemusten keskeltä.

Vuennon kirja ei ole ta-vanomainen sotakirja, sellai-nen, joihin olemme yleensä tottuneet. Vuennon teema-na ovat yksityiset rintama-tapahtumat. Hän tapasi Ma-deiralla lomamatkalla tutun näköisen kaverin, ja kuin-kas ollakaan, he totesivat olleensa jatkosodan aikana Kannaksella Lempaalassa ja palvelivat samassa tulenjoh-tueessa. Vuennon mukaan jokaisella nimellä oli rinta-malla todellinen nimi, mutta hän käyttää vastinenimeä.

Voisin kysyä miksi?Vuennon ja kaverin kes-

kinäisessä tarinoinnissa Ma-deiran Lidossa tulevat esiin monet yksittäiset tapahtu-mat, sillä varsinaista juonta – ei kirjassa esiinny. Sijansa saavat toiminta tulenjohto-paikalla venäläisten vangin-sieppauspelossa, lotat, lomat, kaverin haavoittuminen, jopa kaatuminenkin. Esimiestä kutsutaan toverillisesti lu-tiksi. Selvästi tulee esiin pi-detyn tulenjohtoluutnantin arvovalta ilman muodollista kuria. Huumoriakaan ei ole unohdettu: hauska ja kaik-

kia kiinnostanut tapaus oli, kun tulenjohtotornissa ha-vaittiin vihollisen puolella varsin luonnollinen tapaus, kun venäläinen nuori sotilas kellisti maatuskan ja pääsi juuri asiaan, kun pahuksen suomalaiset kateuksissaan ampuivat piiskalla niin liki, että homma jäi kesken. Mut-ta kun tulitus vaimeni, sotilas pui nyrkkiään suomalaisille ja maatuska pyllisteli samaan suuntaan. Suomalaisten taka-porras puolestaan ihmetteli melkoista ammuskulutusta, mutta eiväthän jermut hen-noneet paljastaa tuon lem-

menparin touhuja.Vuennon ja hänen sota-

kaverinsa muistelot ovat toi-saalta hauskaa mutta toisaal-ta järkyttävääkin luettavaa. Ilmeisesti rintamalla turtuu ja ilot ja surut pannaan pa-perille ilman erityisiä tunne-latauksia, tarkoitan lähinnä viimeksi mainittuja. Surulli-sia tapauksia on kirjassa sik-si useita, että tässä toin esiin yhden hauskan tapauksen. Vuento antaa toimista tulen-johtopaikalla todellisen ku-van. Kannattaa tutustua.

ANSSI VUORENMAA


Heikki Peltomäki: Puujal-

karitari. Ooli Oy Loimaan

kirjapaino Oy – 2004

ISBN 952-5278-48-4.

Sivuja 343.

Viimeisestä Mannerheim-ristin ritarista Viljo August Laaksosta on äskettäin jul-kaistu kirja, jonka nimi on varsin sopiva: Puujalkaritari. Viimeisen sotansa, Lapin so-dan, Laakso kävi toisen jal-kansa sodassa menettäneenä rykmentin komentajana.

Hän lienee ainoa jääkäri, joka taisteli varsinaisissa rin-tamajoukoissa vapaussodas-sa joukkueen ja komppani-an päällikkönä, Talvisodas-sa kapteenina pataljoonan komentajana ja rykmenttiä suuremman taisteluosaston komentajana, jatkosodassa pataljoonan ja rykmentin ko-mentajana, sekä Lapin sodas-sa rykmentin komentajana.

Pälkäneellä 13.8.1895 syn-tynyt torpparin poika Viljo A. Laakso lähti vain kansa-koulun käyneenä Saksaan sotilaskoulutusta saamaan. Hänet hyväksyttiin Kunin-kaallisen Preussin Jääkäripa-taljoona 27:n riveihin.

Kovan koulutuksen ja so-takokemusten jälkeen karais-tunut jääkärijoukko koottiin 1917 Libauhun erikoiskoulu-tukseen. Ryhmän johtajaksi ylennetty Laakso määrättiin Polangeriin erikoiskoulutuk-seen, joka alkoi Laaksoa si-teeraten. ”Luutnanttimme piti puheen, jossa hän vihja-si jostakin vaarallisesta teh-tävästä, vuoroin pelotteli ja rohkaisi, masensi ja nostat-ti ja lopuksi kädestä pitäen jätti meidät suuren Jumalan haltuun”.

Siitä alkoi parhaista seu-lottujen parhaitten miesten

Puujalkaritari kova koulutus lähteä ase-lastin mukana kotimaahan kouluttamaan Suomelle so-tajoukkoa, joka vapauttaisi maan Venäjän vallasta.

Matka tapahtui englanti-laisilta kaapatulla vanhalla rahtilaiva Equitylla lokakuun 23. päivän iltana 1917. Jääkä-reillä oli henkilökohtaisena varustuksena tikari, pistooli, muutamia käsikranaatteja, kuukauden kuivamuona, 350 markkaa rahaa ja väärenne-tyt passit. Joukko oli jaettu taistelijapareiksi.

Laivaan oli lastattu tähän ensimmäiseen lähetykseen 6 500 venäläistä sotasaalis-kivääriä ja niihin patruunat, 30 konekivääriä ja patruunat sekä 500 Mauser- pistoolia ja patruunat. Lisänä vielä 4 500 käsikranaattia sekä 8 moot-toripyörää, sillä aselastin toimittamisen jälkeen jääkä-rien piti katkaista Muurman-nin rata.

Jännittävä matka päättyi 31.10.1917 illalla Oravaisissa olevan saaren rantaan, jossa puolet aselastista purettiin ja jääkärit lähtivät suoritta-maan tehtäväänsä koulut-taa Suomelle armeijaa Venä-jän armeijan miehittämässä maassa.

Varsin jännittävää työtä tehtiin eri Pohjanmaan kun-nissa lähinnä vapaaehtoisten palokuntien toimintana eri-laisten kansalaiskokousten hyväksymin säännöin. Mie-lenkiintoista on lukea, miten erilaisia olivat kunnat Poh-janmaallakin suhtautumises-saan tulevaan.

Ratkaiseva oli Suomen hallituksen antama asevel-vollisuusjulistus 6. helmikuu-ta 1918, joka kutsui Suomen miehet asevelvollisuutta suo-rittamaan itsenäiseksi julis-tautuneen maansa armeijaan.

Laakso taisteli koulutta-

miensa vapaaehtoisten kans-sa komppanian päällikkö-nä tärkeimmät vuoden 1918 taistelut ollen pelkäämätön ja taitava johtaja. Hän saavut-ti jo tällöin alaistensa ja ylem-män johdon luottamuksen.

Sodan päätyttyä Laakso palveli kapteenina koneki-väärikomppanian päällikkö-nä viimeiseksi ennen Talvi-sotaa Porin rykmentissä Tu-russa.

Talvisodassa Summan lohkolla Laakso tuli tunne-tuksi urheana ja etevänä pa-taljoonan ja taisteluosaston johtajana, jolle ehdotettiin Mannerheim-ristiä ja joka ylennettiin majuriksi.

Kenraali Öhqvist luot-ti häneen ja hänen pataljoo-naansa mm näin hänen päi-väkirjansa mukaan: ”Tois-taiseksi ei vihollista ole onnistuttu karkoittaa pois, mutta nyt siellä on kapteeni Laakso (JR 13) oman patal-joonansa kera ja toivon hänen saavan sen tehdyksi. – ”Sitten ajettiin edelleen Suur-Pe-roon, jossa tapasimme erääs-sä talossa kapteeni Laakson JR 13:sta, Lampeistenojan sankarin”.– Hän oli sama mies, joka joulukuun taiste-lujen aikana oli hevostenhoi-tajineen ja lähetteineen ja itse konepistooli kourassa karkot-tanut asemaansa tunkeutu-neet venäläiset. Hän kertoi Kämärän ja Honkaniemen taisteluista. Ei ole kylläkään liialla hempeämielisyydessä pilattu mies, mutta kuvailles-saan, miten venäläiset pans-sarivaunut Honkaniemessä konekivääreillään niittivät maahan hänen oivallisia mie-hiään, järkyttyi niin että kyy-neleet kihosivat silmiin.”

Laaksolla oli tapana adju-tanttinsa ja lähettinsä kans-sa käydä katsomassa linjojen välissä, missä vihollinen on.

Niin tapahtui myös 8. maa-liskuuta Kärstiläjärven ete-läpuolella ja silloin vihollinen ampui häntä vatsaan. Lähetti sai Laakson suojaan ja hänet saatiin onnenkaupalla sairaa-laan. Niin henki säilyi.

Jatkosodassa Laakso jo kesällä 1941 määrättiin yllät-tävästi vieraan rykmentin ko-mentajaksi, ja hän haavoittui jälleen linjojen välissä. Hä-nelle esitettiin Mannerheim-ristiä ja hyväksyttiin, mutta ehdotus peruttiin, koska hä-nen luultiin kuolevan. Hänet kuitenkin samana päivänä ylennettiin everstiluutnantik-si ja hänelle myönnettiin 1.

luokan vapaudenristi.Kesällä 1941 hänet kut-

suttiin palvelukseen rykmen-tin komentajana ja hän toimi Lapin sodassa niin taitavasti ja urhoollisesti, että hänestä tuli Mannerheim-ristin ritari n:o 191.

Viljo Laakso kuului nii-hin tärkeiden jääkäriupsee-rien ryhmään, joista ei kuu-teenkymmeneen vuoteen ole sankarielämäkertaa kerrottu. Hän on sen ansainnut.

GUNNAR LAATIO

Lasse Lehtinen: Kynällä,

kameralla, kiväärillä.

Weilin + Göös 2004.

272 sivua.

Mittava teos kertoo, miten sotavuosina Suomen kan-san mielialoihin vaikutettiin ja miten niitä seurattiin sekä sotivissa joukoissa että ko-tirintamalla. Läpi teoksen kulkevat siteenä sotien eri vaiheiden historialliset ku-

vaukset. Kirjoittaja, filosofi-antohtori Lasse Lehtinen on alkulauseesta lähtien omak-sunut ilmaisutavakseen ren-nohkon, lukemaan houkut-televan kirjoitustyylin, mikä näkyy mm. lukuisissa otsi-koissa sekä kirjaan kerätyis-sä tarinoissa. Kirja on kuvaus ”suomalaisesta tavasta tehdä sotapropagandaa”. Toiminta-organisaatioita valmisteltiin jo 1930-luvun alkupuolella,

uusittiin kiireisesti talviso-dan kynnyksellä, muokattiin uusiksi jatkosodassa perusta-malla mm. tiedotuskomppa-niat, viihdytysjoukot ja mieli-alojen kehittymistä seuraavat elimet.

Kirja on runsaasti ku-vitettu; lähes jokaisella si-vulla useampi kuin yksi kuva! Henkilöhakemistossa on liki 600 nimeä. Kirjan laadusta kertonee jotain, että taide-

sekä viihdemaailman edu-stajilla on henkilögalleriassa huomattava osuus. Kuvauk-sen pääkohteina ovat kuiten-kin tiedotuskomppanioissa työskennelleet rintamakir-jeenvaihtajat, valokuvaajat, elokuvaajat ja piirtäjät. TK-miehet kirjoittivat sotavuo-sina noin 8 000 artikkelia. Valokuvia kertyi kymmeniä-tuhansia. Kirja tietää myös kertoa, että omaa propagan-dasotaansa tehokkaasti käy-nyt Yleisradion ”Jahvetti”

Sana, kuva ja sävel sodankäynnin voimana eli Yrjö Kilpeläinen esikunti-neen ehti ohjelmissaan vas-tata noin 100 000 kyselyyn ja siinä sivussa käydä radios-sa leppoisan kärkevää sana-sotaa sekä Moskovan että Petroskoin Tiltun kanssa.

Kirja täydentää omal-la tyylillään Touko Perkon ja Esko Salmisen aiemmin omissa tutkimuksissaan ja teoksissaan antamaa sota-vuosien tiedotus- ja valistus-toiminnan kuvaa. — AL

VL-MATKOJEN TEEMAMATKATSyvällistä asiantuntemusta ja unohtumattomia lomapäiviä!

RISTEILYT 2005

Laatokka - Syväri -Ääninen

7.-12.8. 700e

Länsi - Välimeren kierros

Sampo Ahdon matkassam/s Kristina Reginalla29.10.-5.11.alk. 745e

Kysy myös risteilyjä:Volga-KaspianmeriPietari - Moskova

4074

/00/

MjM

v

Loihdimme tilausmatkan ryhmällesi vaivattomasti- soita ja pyydä tarjous!

28.- 31.7. Saarenmaan Oopperafestivaalit 316 eSis. oopperaliput Pajazzo, Patarouva-

konserttiesityksenä sekä Gaala-konsertti

Normandia 3.-8.10. 1135 eRovaniemi-Murmansk-Petsamo 27.-30.8. 365 eLiettuan pääkaupungit 24.-28.9. 368 EKolmen Kannaksen koukkaus 4.-8.8. 410 EKarjalan Kannas 28.–30.6. ja 20.-22.8. 280 €Kajaani-Vienan Karjala-Solovetski 18.-22.8. 465 EItä-Karjala 7.-11.9. 385 €Pihkova-Novgorod-Pietari 20.-23.9 385 ELaatokan luostarit 12.-14.8. 335 EViron saaret 5.-7.6. 215 EJääkäreiden jäljillä 20.-24.4. 399 EInkerinmaa tutuksi 16.-18.7. 315 E

Albertink. 22-24 A2 HKI

Soita ja varaa(09) 444 774

Lahden DiakoniasäätiöSibeliuksenkatu 6 C, 15110 Lahti

Puh. (03) 813 211www.lahdendiakoniasaatio.fi


Kirjat

Kesän ja syksyn mittaan on toimitukselle kertynyt leh-dessä esiteltäväksi niin kosol-ti sota- tai veteraaniaiheisia kirjoja, että useimmista niis-tä joudutaan kertomaan vain lyhyesti, vaikka laajempiin-kin arviointeihin olisi osin aihetta.

Viestejä viestitoiminnasta Viestikiltojen liitto pani syk-syllä 2002 toimeen hankkeen viime sotiemme viestimiesten ja -lottien muistelmien tal-teen saamiseksi. Eversti Sep-po Uro lupautui kokoamaan aiheesta kirjan. Lupaus on täytetty: hänen kirjoittama-naan ja toimittamanaan on julkaistu mittava teos Suo-men sodat viestimiehen sil-min – Veteraanien kerto-maa viestitoiminnasta Suo-men sodissa 1939-45, (Ooli Oy, Loimaa 2004, ISBN 952-5278-4-1, 398 sivua). Neljä lu-kua käsittelee viestitoimintaa ennen sotia sekä talvi-, jat-ko- ja Lapin sodassa, viides sisältää päätelmiä toimin-nasta. Kunkin luvun alussa on Uron tiivis yleiskatsaus. Pääosa tekstistä kostuu yli 80 viestimiehen ja -lotan muis-telmista, jotka ovat heidän kirjoittamiaan tai haastat-telujen tulosta. Muistelijoita

on monelta taholta ja tasal-ta, kenraaleista rivimieheen, kaikilta rintamasuunnilta, päämajasta ja kaukoparti-oista. Lukija saa kattavan, luotettavan ja havainnollisen kuvan toiminnasta, jossa osa veteraaneista oli tekijänä, osa näkijänä. Kirja on tärkeä ja tervetullut kummallekin ve-teraanijoukolle sekä myös ny-kypolven viestiväelle.

Ilmasotaa ja -torjuntaaJaakko Alakulpin kirjoittama Lapin ilmailuhistoria I ilmes-tyi vuonna 2000. Painoksen loppumisen ja aiheen ajan-kohtaisuuden vuoksi teok-sesta on julkaistu täyden-netty ja korjattu lisäpainos (Lapin maakuntamuseon julkaisusarjan nro 9, Vaasa 2004, ISBN 951-98439-0-6, ISSN 0781-5409, 460 sivua). Alanimikkeensä mukaises-ti sisällön aikajakso yltää Enontekiön kuumailmapal-losta 1799 Lapin ilmasotaan 1944-45. Saman tekijän kir-joittama Lapin ilmailuhisto-ria II, joka käsittelee vaiheita Lapin jälleenrakentamisesta 1946 Lapin lentomatkailuun ja Hornet-kauteen 2001, il-mestyy huhtikuussa 2005. Näin Lapin ilmailu saa run-saasti tutkimusta vaatineen historian, jonka kohteena on varsin pitkä ja vaiheikas ajan-jakso.

Tuomo Soirin ensimmäi-nen teos Iskulaivue (1991) käsitteli Hävittäjälentolaivue 34:n toimia Kymin tukikoh-dasta. Jatkuva tutkimustyön tuloksena on äskettäin ilmes-tynyt saman Messerschmitt-laivueen alkuvaiheista kerto-va teos Mersut tulevat (Apali Oy, Otavan Kirjapaino, Keu-ruu 2004, ISBN 953-5026-38-8, 174 sivua). Kun laivueen päätukikohtana oli Utti, teos rakentuu paljolti hävittäjä-lentäjä Kyösti Karhilan siellä pitämään päiväkirjaan. Kir-jan muukin lähdeaineisto on luotettavaa ja monipuolista. Sujuva teksti ja valokuvat pa-lauttavat mieleen monia mai-neikkaita sotalentäjiä ja ilma-taisteluja.

Atso Haapasen teoksen Kohtalon yöt (Apali Oy, Ka-risto Oy:n kirjapaino, Hä-meenlinna 2004, ISBN 952-5026-36-1, 159 sivua) aihe – Helsingin suurpommitukset talvella 1944 - on ollut huo-

mion kohteena eritoten tänä vuonna, jolloin tapahtumista on kulunut 60 vuotta. Teos kertoo tiiviisti, minkä vuok-si ADD:n pommikoneiden kolme suurhyökkäystä eivät onnistuneet. Torjuntasaavu-tus mahdollisti myös sen, että Suomi ei joutunut tekemään rauhaa liian ankarin ehdoin. Teoksessa mainitaan mm. torjuntaan osallistuneet tykit ja niiden ammuskulutukset sekä viholliskoneet ja niiden pommimäärät. Arvattavasti teos kiinnostaa eritoten it-vä-keä, mutta samalla sen sisäl-tö on nykyisille pääkaupun-kilaisille kotiseututietoa, joka muistuttaa puolustusvalmiu-den välttämättömyydestä.

Kaksi Marskin-ritariaMannerheim-ristin ritari, ma-juri Heikki Nykänen julkaisi 1983 Kauko Kareen kustan-taman muistelmateoksen Sis-sisota. Kun eritoten maan-puolustusväen kiinnostus te-osta ja sen aihepiiriä kohtaan jatkuu, tekijä on ottanut kir-jasta omakustanteena pieneh-kön lisäpainoksen, johon on lisätty suurennettuja kartta-piirroksia ja tekijän sota-ak-varellien jäljennöksiä. Näin on jälleen saatavissa luetta-vaksi ritarikirja, joka asialli-sesti ja koruttomasti kertoo etenkin siitä, miten Nykänen aseveljineen toimi kaukopar-tioretkillä. (Tilaukset tekijäl-tä osoitteella Kaukjärventie 554, 30100 Forssa, puhelimit-se 03-435 1241, 040-088 5993. 30 euroa + postikulut).

Toinen äskettäin ilmes-tynyt ritarikirja on romaa-ni, joka perustuu tositapah-tumiin. Aiemminkin Man-nerheim-ristin ritareista kirjoittanut Seppo Porvali on kirjoittanut teoksen Panssa-rikauhu (Revontuli, Gum-meruksen paino, Jyväskylä 2004, ISBN 952-5170-39-X, 204 sivua). Siinä hän kertoo elävästi, paljon keskustelu-jaksoja viljellen enonsa, rita-ri nro 138:n, sotamies Eero Seppäsen tarinan. Hän jou-tui rintamalle nuorukaisena, vasta 18-vuotiaana, mutta palasi sieltä runsaan vuoden päästä miehenä, joka Siiran-mäen torjuntataisteluissa ke-sällä 1944 tuhosi yhtenä päi-vänä kuusi vihollisen panssa-rivaunua ja esti rintamalinjan murtumisen.

Veteraanien muistijälkiä Monet veteraanit ovat kirjan-neet muistijälkiään sodasta alun perin pääasiassa omai-sia ja muita läheisiä silmällä pitäen, mutta sitten saatta-neet ne myös omakustantei-siksi tai veteraaniyhteisönsä julkaisemiksi kirjasiksi. Yö-pöydälleni on tullut neljä täl-laista julkaisua.

Musiikkineuvos Urpo Jo-kinen kertoo kirjassaan Mi-nun sotani (Padasjoen Kirja-paino 2004, 73 sivua) suoje-luskuntavuosista, talvisodan vartiopalveluksesta, jatko-sodan rintamatehtävistä ty-kistössä ja jääkärijoukku-eessa sekä Upseerikoulun 56. kurssista. Sekä koulutus- että rintamavaiheissa musiikki toi vaihtelua sodan arkeen.

Kenraalimajuri Juhani Ruudun kirjoittama muistel-manide Korpisodassa koet-tua (16 sivua) sisältää nase-van kuvauksen 18-vuotiaan vänrikki Ruudun vuorokau-desta vaativassa hyökkäys-tehtävässä marraskuun alus-sa 1941. Toisena osiona on muistelma, joka kertoo haa-voittuneen aseveljen pelasta-misesta kesän 1944 torjunta-taisteluissa.

Suomen Sotaveteraanilii-ton pitkäaikainen toiminnan-johtaja Esko Kosunen kertoo 48-sivuisesa niteessä Sota-vuoteni 1939-1944 (2004, sa-noin ja kartoin siitä, mikä so-tavuosissa oli hänestä erityi-sen tärkeää sekä maallemme että itselleen. Keskeisen sijan ovat saaneet Jääkäripataljoo-na 1:n raskaat taistelut Kar-jalankannaksella ja Ilomant-sissa kesällä 1944 sekä kerto-jan omat muistikuvat niiden vaihtelevista tilanteista.

Joroisten Sotaveteraanit on koonnut perinnetietoa jo-roislaisten vaiheista viime so-dissamme. Osana aineistoa ovat varatuomari, kapteeni Lauri Jalkasen muistelmat, kuva-arkisto ja kirjekokoel-ma. Keskeisen osan niistä yhdistys on julkaissut kirja-na Sotaveteraani muistelee (Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2004). Se antaa monitahoisen kuvan muiste-lijan sk-vuosista, varusmies-palveluksesta 1940, aliupsee-ri- ja upseerikoulutuksesta, jatkosodan hyökkäysvaihees-ta, asemasodasta, jossa hän toimi tykistön tulenjohtaja ja ”lainpalvelijana” divisioo-

nan esikunnassa. Kesän 1944 vetäytymisvaiheesta nousee esiin muistikuvia myös kiel-täytymistapauksesta.

Matrikkelit täydentyvätVuosikymmenien mittaan on useimmissa kunnissa julkais-tu sankarivainaja- ja veteraa-nimatrikkeli, joka yleensä kertoo myös paikkakunnan miesten ja naisten sotaties-tä sekä kotirintaman oloista. Osa matrikkeleista on saa-nut täydennysosan. Tuoreim-pia niistä on Kemijärven ve-teraani-ja lottamatrikkelin II osa Isänmaan vapauden puolesta (Lapin Painotuote, Kemijärvi 2004, ISBN 952-91-6901-9, 128 sivua). Teos tuo esiin eritoten lottatoimin-nan, osin muistelmina, osin matrikkelissa, jossa on tie-dot lähes 200 lotasta. Muissa matrikkeliosioissa on tietoja noin 125 miesveteraanista ja Koillis-Lapin alueelta Saksan asevoimiin SS-miehiksi läh-teneistä 20 nuorukaisesta.

Jatkosota kiinnostaaSotahistorian laitos järjes-ti 2001 ja 2002 Sotamuseos-sa yleisöluentosarjan Jatko-sodan taistelut, jonka 26 tee-masta tehtiin samanniminen artikkelijulkaisu. Näiden lu-entojen saama suuri suosio johti keväällä 2004 toiseen esitelmäsarjaan, jossa käsi-teltiin toista kymmentä eri-tyisaihetta. Tämäkin luento-sarja oli yleisömenestys. Lu-ennoista muokatut artikkelit sisältyvät Sotatieteen laitok-sen ja Sotamuseon julkaisuun Jatkosodan tiellä (Gumme-us Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004, IDBN 951-25-1522-9, 258 sivua), jonka on toimit-tanut Marko Palokangas. Ar-tikkeleissa käsitellään asian-tuntevasti ja selvin sanoin mm. Lento-osasto Kuhlmayn toimintaa, jääkäreitä puolus-tusvoimiemme johtajina, jat-kososan ajoneuvokalustoa ja eräitä suurtaisteluja. Artik-kelien lisäksi kirjassa on kak-si laajaa luetteloa, joiden on syytä uskoa kiinnostavan ja palvelevan sotahistorian har-rastajia: Jatkosodan neuvos-tojoukot ja niiden komentajat sekä Jatkosodan suomalais-joukot ja niiden komentajat.

SIMO KÄRÄVÄ

Isoja ja pieniä sota- ja veteraanikirjoja

KUUNTELE


Kiinteistöalan Kustannus Oy REP Ltd

Helsinki

Maalaus- ja Saneeraus M. Laulainen

Helsinki

Cramo Suomi OyHelsinki

Kanmanco OyHelsinki

Helsingin Kristillinen Opisto

Kuukiventie 6, 00840 Helsinkipuh. (09) 621 9000, fax. (09) 6219 0030

MuurausliikeSami Vanne Oy

Hikiä

RakennuspalveluMatti Haurunen

Hollola

SuomenJohdinpalvelu Oy

Hyvinkää

T:mi Hannu JärvenpääHyvinkää

T:mi Tero SalminenHämeenlinna

HämeenPuukuitueristys Oy

Hämeenlinna

HH-Ympäristöurakointi OyHämeenlinna

AP-KAIVUIisvesi

Imatran Auto ja KoneistusPoltinkuja 2, 55100 Imatra

puh. 050 527 7138

Compomec OyKoneautomaatio

Sukkulakatu 3, 55210 Imatrapuh. 0424 54 641

Nikko OyJakkula

Laitoshuolto T. Ryynänen

Joensuu

Karjalan Louhinta ja Lujitustyö Oy

Joensuu

Joensuun Teollisuusmaalaamo Oy

Joensuu

FortumJoensuu

Maansiirto ja KuljetusPiitulainen Oy

Joensuu

KuljetusRisto Putkinen Oy

Joensuu

www.porokka.fi Joensuu

Pohjois-KarjalanSotilasläänin Esikunta

Joensuu

InsinööritoimistoKari Huotilainen Oy

Jokioinen

www.fi nnsteve.fi

VILKON OY, 52550 HIRVENSALMIpuh. (015) 340 900, fax. (015) 340 920

WOBBLERI

Hesan suosituin virvelikauppa on ollutkalamiehen asialla jo vuodesta 1985!

PURSIMIEHENKATU 9 • 00150 HELSINKIPUH. (09) 665 001 • FAX (09) 666 151

KALASTUSTARVIKELIIKE

Pohjoisranta 4 A 23,00170 HelsinkiPuh. (09) 131 521www.paallystoliitto.fi

Laivastokatu 1, 00160 HelsinkiPuh. (09) 622 2722, fax (09) 630 675


Monikin veteraani-kansalainen poh-tii toisinaan huo-

lissaan kysymystä, olisiko syytä tehdä testamentti. Jos testamentti on jo olemassa, saattaa huolen aiheena olla, vastaavatko sen määräykset edelleen tarkoitustaan. Asia on todellakin jatkuvasti ajan-kohtainen. Lieneekin paikal-laan kerrata aika ajoin myös lehtemme palstoilla keskei-simpiä testamenttiin liittyviä kysymyksiä.

Testamentti, mitä se on?Testamentilla tarkoitetaan luonnollisen henkilön ilmai-semaa viimeistä tahtoa sii-tä, miten hänen jäämistönsä suhteen on meneteltävä hä-nen kuoltuaan. Näin merkit-tävän oikeustoimen muotoa ja sisältöä on oikeusvarmuu-den turvaamiseksi määritel-ty perintökaaren säännök-sin. Tämän yhteydessä on syytä vielä todeta, että tes-tamenttiin voi sisältyä muita-kin kuin vain jäämistöä kos-kevia määräyksiä ja ettei niin sanottu kudoksensiirtotesta-mentti ole perintökaaressa tarkoitettu testamentti.

Testamentissa on kysymys sen tekijän viimeisestä tah-dosta. Usein käytetään ilmai-sua, että oikeustoimi on kuo-lemanvarainen. Se tarkoittaa, että testamentin oikeusvaiku-tukset syntyvät vasta sen te-kijän kuollessa. Hänen vielä eläessään ei testamentti mil-lään tavoin vaikuta hänen oikeuteensa määrätä jäämis-töstään eikä myöskään pe-rusta testamentissa määrä-tylle saajalle mitään oikeuk-sia jäämistöön. Testamentti on tekijän elinaikana mil-loin tahansa peruutettavis-sa. Tekijän ehkä antama lu-paus olla sitä peruuttamatta ei ole häntä sitova. Turhien odotusten välttämiseksi on-kin usein suositeltavaa, ettei testamentin sisällöstä anneta vielä tekijän elinaikana tietoa saajille.

Testamentti on yksipuo-linen ja vastikkeeton oikeus-toimi. Se ei ole sopimus. Tes-tamentin pätevyys ei siis ole riippuvainen saajan hyväksy-misestä tai muusta toimesta eikä sen peruuttaminen edel-lytä saajaksi nimetyn suos-tumusta. Tosin käytännössä toisinaan menetellään niin, että testamentti sovitaan osaksi laajempaa perintöasi-

Tekisinkö sittenkin testamentin?oiden järjestelyn kokonai-suutta, johon myös voi kuulua sopimus saajan muodossa tai toisessa siitä suoritettavasta vastikkeesta. Mutta mitkään sopimukset eivät aiheuta oi-keudellista velvollisuutta tes-tamentin tekemiseen tai sen voimassa pitämiseen.

Laissa on testamentin pä-tevyyden edellytykseksi sää-detty määrämuotoisuus, tiet-tyjen muodollisuuksien nou-dattaminen. Pääsääntönä on, että testamentti on laadittava kirjallisesti ja allekirjoitet-tava kahden samanaikaises-ti paikalla olevan todistajan läsnä ollessa. Poikkeustilan-teissa on pakottavista syistä mahdollista tehdä testament-ti myös suullisella määräyk-sellä kahden todistajan olles-sa samanaikaisesti saapuvilla taikka kirjallisesti ilman to-distajiakin siten, että tekijä kirjoittaa omakätisesti teks-tin ja allekirjoittaa sen. Täl-lainen ”hätätilatestamentti” on voimassa vain lyhyen ajan.

Testamentin tekijästä ja saajastaKelpoisuus testamentin teke-miseen on pääsääntöisesti jo-kaisella 18 vuotta täyttäneel-lä. Säännöstä on poikkeuksia molempiin suuntiin. Täysi-ikäisenkin henkilön kelpoi-suuden voi poistaa mielisai-raus, tylsämielisyys tai muu sieluntoiminnan häiriö. Pel-kästään se seikka, että täy-si-ikäinen on julistettu va-jaavaltaiseksi ja hänelle on määrätty edunvalvoja, ei si-nänsä poista testamentin te-kokelpoisuutta. Sellaisenkin henkilön testamentti voi olla pätevä, jos voidaan todeta, ettei testamentin syntyyn tai sen sisältöön ole tosiasialli-sesti vaikuttanut psyykkinen häiriötila. Kelpoisia teke-mään testamentin ovat myös 18 vuoden ikärajaa nuorempi, jos hän on tai on ollut naimi-sissa, sekä 15 vuotta täyttänyt muutoinkin siitä omaisuudes-ta, jota hänellä on oikeus itse hallita.

Testamentti voidaan teh-dä sellaisen henkilön hyväk-si, joka on elossa testamentin tekijän kuolinhetkellä. On myös mahdollista määrätä, kenelle omaisuus on ensisi-jaisen saajan jälkeen tuleva. Eräin edellytyksin voi tes-tamentin vaikutus ulottua myös henkilöihin, jotka syn-tyvät vasta testamentin teki-jän kuoleman jälkeen. Testa-

mentin tulkintaa koskevissa säännöksissä on otettu huo-mioon se mahdollisuus, että testamentin saajaksi nimetty kuolee ennen testamentin te-kijää tai että testamenttia ei muutoin voida hänen kohdal-taan panna täytäntöön. Sel-laisissa tilanteissa testamen-tin saajaksi nimetyn sijaan tu-levat hänen jälkeläisensä, jos heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä. Ulkomaa-lainen voi olla testamentin saajana samoin edellytyksin kuin hänellä on täällä oikeus perintöön. Edelleen on syytä todeta, että testamentti voi-daan tehdä myös oikeushen-kilön hyväksi. Oikeushenki-löitä ovat esimerkiksi julkiset yhdyskunnat, yhtiöt, yhdis-tykset ja säätiöt.

Testamentin muuttaminen ja peruuttaminenPääsääntönä on siis kirjalli-nen, kahden todistajan läs-nä ollessa tehty testament-ti. Asiakirjasta tulee ilmetä, että se on tarkoitettu ilmaise-maan tekijän viimeinen tah-to, ja tekijän tulee se allekir-joittaa. Asiakirjaa voidaan pi-tää testamenttina, vaikka se olisi otsikoitu muulla tavalla. Merkitystä ei ole sillä, onko asiakirja kirjoitettu käsin vai koneellisesti, eikä myöskään, millä kielellä se on laadittu. Todistajien tulee saada tietää, että kysymys on testamentis-ta, mutta heille ei välttämät-tä tarvitse paljastaa määräys-ten sisältöä. Myös todistajien on allekirjoitettava asiakirja sekä merkittävä siihen am-mattinsa ja asuinpaikkansa, todistamisen paikka ja aika sekä muutkin seikat, ”joiden he katsovat vaikuttavan testa-mentin pätevyyteen”. Todis-tajainlauselma on syytä laatia niin, että se sisältää riittävän yksityiskohtaiset tiedot tes-tamentin tekijän tahdosta ja terveydentilasta.

Poikkeustilanteissa on mahdollista tehdä testament-ti suullisesti taikka todista-jittakin tekijän omakätisesti kirjoittamalla ja allekirjoitta-malla asiakirjalla. Edellytyk-senä on, että tekijä on sairau-den tai muun pakottavan syyn takia estynyt tekemästä sään-nönmukaista kirjallista testa-menttia. ”Hätätilatestament-ti” raukeaa, jos sen tekijällä on esteen lakattua ollut kol-men kuukauden aikana tilai-suus määrätä jäämistöstään varsinaisella testamentilla.

Testamentin todistajien tulee olla esteettömiä. To-distajaksi ei kelpaa 15 vuotta nuorempi eikä henkilö, joka on sieluntoiminnan häiriön vuoksi kykenemätön todista-maan. Niin ikään ovat esteel-lisiä todistajiksi testamentin tekijän puoliso, laissa maini-tut tekijään sukulaisuus- tai lankoussuhteessa olevat hen-kilöt ja näiden puolisot sekä henkilö, joka saa testamen-tista hyötyä. Esteellisyyttä ei aiheuta testamentissa hen-kilölle annettu määräys toi-mia testamentin täytäntöön panijana. Jos kysymys on oi-keushenkilön hyväksi tehtä-västä testamentista, yhteisön hallintoelimen jäsenyys tai joissakin tapauksissa toimi-henkilönkin asema voi aihe-uttaa esteellisyyden todista-jaksi.

MuotomääräyksistäTestamenttia voi sen teki-jä muuttaa milloin tahansa. Muutokset tulee yleensä teh-dä noudattaen testamentin tekemisestä säädettyä järjes-tystä. Tarvittaessa voidaan esimerkiksi testamenttiasia-kirjaan tehdä lisäys, jonka tekijä allekirjoittaa ja yhtä aikaa paikalla olevat todis-tajat todistavat, taikka laatia testamenttia täydentämään uusi testamenttiasiakirja muotomääräyksiä noudatta-en. Näin meneteltäessä on tärkeää, että vältetään ris-tiriitaisia määräyksiä ja il-maistaan selkeästi, mitkä ai-kaisemmat määräykset jää-vät voimaan. Vain sellainen vapaamuotoinen muutos tes-tamenttiin on mahdollinen, että siitä pyyhitään pois jokin määräys. Muut todistamatto-mat muutokset eivät ole päte-viä, esimerkiksi sellaiset, että asianmukaisesti laadittuun testamenttiasiakirjaan vain kirjoitetaan lisämääräyksiä taikka muutetaan saajien ni-miä tai eri henkilöille mää-rättyjä rahasummia.

Testamentin peruuttami-nen voi tapahtua monin ta-voin. Se voi aina tapahtua tekemällä uusi pätevä testa-mentti. Toisinaan löydetään-kin perinnönjättäjän jäämis-töstä useita eri testamentteja. Silloin on tulkinnan avulla selvitettävä, onko asianomai-nen tarkoittanut, että viimek-si tehdyn testamentin lisäksi myös aikaisempia olisi joilta-kin osin noudatettava hänen viimeisenä tahtonaan. Tes-tamentin peruuttaminen on mahdollista myös aivan va-paamuotoisesti niin, että te-

kijä hävittää testamentin tai muutoin, kirjallisesti tai suul-lisesti, selkeästi ilmoittaa, et-tei määräys enää vastaa hä-nen viimeistä tahtoaan. Myös kahden tai useammankin henkilön tekemän niin sano-tun keskinäisen testamentin voi kukin siihen osallistunut kohdaltaan peruuttaa. Seu-rauksena voi sitten olla, että peruuttaja menettää omat tuohon testamenttiin perus-tuneet oikeutensa. Ongelmia syntyy, jos perinnönjättäjän kuoltua ei löydetä testament-tiasiakirjaa, jonka hänen tie-detään laatineen. Hävinnyt testamentti oletetaan yleen-sä peruutetuksi, ellei esitetyn todistelun perusteella päädy-tä muuhun tulokseen.

Testamentin sisällöstäTestamentin tekemisen tär-kein ja usein vaikein osa on saada määräysten sisältö sel-laiseksi, että ne todella ilmai-sevat tekijän oman tahdon. Päättäessään jäämistöstään testamentin tekijä voi saada apua aikojen myötä muotou-tuneesta testamenttien tyyp-pivalikoimasta, mutta mitään kaavapakkoa ei ole. Tärkeää on, että testamentti ilmaisee selkeästi tekijän määräykset ja että se voidaan toteuttaa.

Sen mukaan, millaisek-si testamentin saajan asema kuolinpesässä tulee, puhu-taan yleistestamentista ja eri-tyistestamentista eli legaatis-ta. Jos testamentissa määrä-tään saajalle koko jäämistö, määräosa esimerkiksi puolet jäämistöstä taikka kaikki, mitä omaisuudesta on jäljel-lä muiden määräysten tultua täytetyiksi, on kysymys yleis-testamentista. Sen saajalla on kuolinpesässä perilliseen ver-rattava asema, hän on kuolin-pesän osakas. Mikäli testa-menttimääräys koskee tiettyä esinettä, jotakin omistusoi-keutta vähäisempää etuutta, esimerkiksi käyttöoikeutta omaisuuteen, tai tiettyä raha-määrää, puhutaan erityistes-tamentista. Legaatinsaaja ei ole kuolinpesän osakas.

Sen mukaan, minkä luon-teisen määräysvallan omai-suuteen testamentin saaja saa, käytetään eri tyypeis-tä muun muassa nimityksiä omistusoikeustestamentti, vallintatestamentti ja käyt-töoikeustestamentti. Mitään tyyppipakkoa ei ole. Testa-mentin tekijällä on siis run-saasti liikkumavaraa.

Testamenttia pidetään omistusoikeustestamenttina, kun testamentin tekijä an-


taa saajalle rajoittamattoman määräämisvallan testamen-tissa tarkoitettuun omaisuu-teen. Se tarkoittaa muun mu-assa oikeutta luovuttaa omai-suus tai osa siitä, oikeutta käyttää sitä haluamallaan ta-valla ja oikeutta määrätä siitä testamentilla. Vallintatesta-mentti on sellainen, jossa ensi saajalla on rajoitettu omistus-oikeus jäämistöön, mutta hä-nen lisäkseen on määrätty, kenelle omaisuus on hänen jälkeensä tuleva. Ensi saajal-le kuuluu, ellei testamentissa ole toisin määrätty, omistaja-nakin vain oikeus luovuttaa sitä vastikkeellisesti ja vapa-us käyttää omaisuutta, mut-ta hän ei voi näin saamastaan omaisuudesta määrätä tes-tamentilla toissijaisen saajan vahingoksi. Käyttöoikeustes-tamentista, josta myös käy-tetään nimeä hallintatesta-mentti, on kysymys, kun ensi saajalle annetaan oikeus hal-lita ja käyttää jäämistöä ja saada hyväkseen sen tuotto, mutta omistusoikeus omai-suuteen tulee toiselle. Ellei testamentista muuta johdu, käyttöoikeuden suhteen on noudatettava perintökaares-sa säädettyjä oikeusohjeita. Niiden mukaan käyttöoikeu-den haltijan tulee huolehtia omaisuuden säilymisestä sen omistajan varalle. Hänen on omaisuutta hallitessaan otet-tava huomioon omistajan oi-keus ja edut eikä hän yleensä saa sekoittaa jäämistöomai-suutta omaan omaisuuteensa. Hän ei voi lahjoittaa eikä tes-tamentata hallintaansa tullut-ta omaisuutta ja hänen mää-räämisvaltaansa siihen on muutenkin rajoitettu. Käyt-töoikeutta ei saa luovuttaa toiselle.

Muita määräyksiäTestamentissa voidaan antaa myös eräitä muita määräyk-siä. Testamentin tekijä voi siinä määrätä jonkun henki-lön testamentin toimeenpa-nijaksi, tehdä jonkun rinta-perillisensä perinnöttömäksi taikka määrätä rintaperilli-sen elatukseen, kasvatukseen ja koulutukseen annettujen varojen ottamisesta huomi-oon ennakkoperintönä. Kun testamentti on pätevä, vaik-ka se loukkaisi rintaperilli-selle laissa säädettyä oikeut-ta niin sanottuun lakiosaan perinnöstä, perinnönjättäjä yleensä varautuu siihen, että perillinen tulee aikanaan vaatimaan lakiosaansa, ja sen varalta määrää, että lakiosaa vastaava tai siitä puuttuva

määrä voidaan suorittaa pe-rilliselle rahana. Niin ikään testamentissa voidaan mää-rätä, että omaisuuteen, joka on testamentin mukaan tule-va tietylle henkilölle tai jonka tekijän perillinen saa häneltä perintönä, ei saajan puoli-solla ole avio-oikeutta. Näin voi syntyä tilanne, että testa-menttimääräyksen vaikutus ilmenee vasta vuosikymme-nien kuluttua testamentinte-kijän perillisen jälkeen toimi-tettavassa osituksessa.

Testamentti ja veroseuraamukset Testamentilla saadun omai-suuden verotuksesta on sää-detty perintö- ja lahjavero-laissa. Kuolinpesästä tulevi-en osuuksien saajat luetaan laissa kolmeen veroluok-kaan. Ensimmäiseen kuulu-vat perinnönjättäjän avio-puoliso, lapsi, aviopuolison lapsi, ottolapsi, vanhemmat, ottovanhemmat sekä lapsen tai ottolapsen rintaperilli-nen. Toiseen eli sivuperillis-ten veroluokkaan kuuluvat perinnönjättäjän veli, sisar, veli- tai sisarpuoli sekä näi-den jälkeläiset. Kolmanteen veroluokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja vieraat. Perin-töveron määrä on nykyisin omaisuuden määrästä riip-puen ensimmäisessä veroluo-kassa 10–16 prosenttia, toi-sessa veroluokassa asteikon mukainen vero kaksinkertai-sena ja kolmannessa veroluo-kassa sama kolminkertaisena eli siis maksimissaan 48 pro-senttia.

Verotettavan omaisuuden arvostaPerintöverosta vapaata on omaisuus, joka tulee testa-mentilla esimerkiksi valtiol-le, kunnalle, seurakunnalle taikka yleishyödylliselle aat-teelliselle yhdistykselle tai säätiölle, niin myös testa-mentilla saatu elinkautinen nautintaoikeus, eläke taikka muu elinkautinen tai määrä-aikainen etuus.

Veroseuraamukset vai-kuttavat merkittävästi asi-aan testamentin sisällöstä päätettäessä. Esimerkik-si kysymyksen ollessa avio-puolisoiden keskinäisestä testamentista tai vieraalle henkilölle tehdystä testamen-tista on useinkin tarkoituk-senmukaisinta määrätä saa-jalle perinnönjättäjän omai-suuteen vain käyttöoikeus, koska sellaisesta etuudesta ei ole velvollisuutta suorittaa perintöveroa. Omistusoikeus

jäämistöomaisuuteen siirtyy tällöin suoraan joko perilli-sille tai testamentissa määrä-tyille toissijaisille testamen-tinsaajille. Näille määrätään perinnönjättäjän jälkeen perintövero, jota laskettaes-sa jäämistön arvosta vähen-netään leskelle tai vieraalle saajalle tulevan käyttöoikeu-den pääomitettu eli kapita-lisoitu arvo. Huomion arvoi-nen on myös se verovapaus, joka on säädetty esimerkiksi yleishyödyllisille aatteellisille yhdistyksille ja säätiöille. Sel-laisiahan ovat muun muassa rekisteröidyt sotaveteraani-yhdistykset ja säätiöt.

Asiaa kannattaa harkita Testamentin tekeminen on useinkin järkevä ja tarkoituk-senmukainen ratkaisu. Kun perinnönjättäjällä ei ole pe-rimään oikeutettuja suku-laisia eikä puolisoa, saattaa olla mieluisampaa määrätä jäämistö testamentilla esi-merkiksi läheiselle ystävälle tai tukea tarvitsevalle yhtei-sölle kuin jättää se valtiol-le. Silloinkin, kun perimään oikeutettuja läheisiä on, tes-tamentti tarjoaa mahdolli-suuden poiketa mielekkäällä tavalla laissa säädetystä tasa-jakojärjestelmästä. Saattaa-han olla, että yhteydet suku-laisiin ovat syystä tai toisesta jääneet etäisiksi tai että joku perillisistä on muita kipeäm-min perinnönjättäjän tuen tarpeessa taikka että perin-nönjättäjän yritystoiminnan jatkuminen edellyttää eri-tyisjärjestelyjä. Myös olo-suhteet ovat voineet muuttua niin, että testamentti on syy-tä uusia.

Testamentin tekemiseen on yleensä mahdollista saa-da helposti apua. Yksinker-taisissa tilanteissa sitä tarjoa-vat jo asiakirjaoppaat. Luon-teeltaan vaativat ratkaisut on kuitenkin varminta suorit-taa lakimiesapua käyttäen. Sitä tarjoavat muun muassa asianajo- tai lakiasiaintoi-mistot, kunnalliset oikeus-avustajat, pankit ja monet muut yhteisöt. Kun otetaan huomioon testamentin var-sin tiukat muotovaatimukset sekä omaisuuden laadun, pe-rillisen aseman ja veroseu-raamusten arviointiin liitty-vät usein vaikeat tehtävät ja myös tarve välttää tulkinta-vaikeuksia, ei ole syytä vä-heksyä ammattitaidon mer-kitystä. Monet katkerat riidat olisi voitu välttää teettämällä testamentit asiantuntijavoi-min.

Silloinkin, kun suku-lais- tai ystäväpiirissä ei ole sellaista läheistä henkilöä, jonka hyväksi testamentti voitaisiin tehdä, melkein jo-kaisella on tiedossaan yksi-tyisen tuen tarpeessa oleva kansalaisjärjestö tai sellainen yleishyödyllinen aatteellinen yhteisö, jonka työtä kannat-taa tukea. Testamenttivaroin voidaan myös perustaa sää-tiö taikka perustaa erityinen

Puh. (02) 44 [email protected] • www.naantalispa.fi

Puh. (02) 44 [email protected] • www.ruissalospa.fi

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

Toivottavat

testamenttirahasto siten, että omaisuutta määrätään jon-kin luotettavan yhteisön hoi-dettavaksi ja käytettäväksi testamentintekijän osoitta-maan tarkoitukseen saajayh-teisön muusta omaisuudesta erillisenä rahastona.

HEIKKI MÄLKKIKirjoittaja on varatuomari ja

helsinkiläinen sotaveteraani

Kannuksen Veljeskoti69100 Kannus, puh. (06) 874 4500

www.kitinkannus.fi

Haku veteraanikuntoutukseen lähestyy

Kannusta itsesi kuntoon Kannuksessa!


Kuusamolainen Lauri Tammi on aina ol-lut tunnettu järjes-

telmällisenä miehenä. Pitkä ura Kuusamon kunnanjohta-jana kouli miehen pitämään paperinsa järjestyksessä, ja siitä johtuneekin, että Tam-mi on yksi niistä veteraaneis-ta, jotka ovat Sotaveteraa-niliiton toivomuksen mukaan koonneet sotiin liittyvän ai-neistonsa Veteraanikansioon. Kahta mittavaa laatikkoaan selatessaan Tammi kuitenkin vähättelee panostaan.

- Sekaisinhan ne tava-rat olivat kuten muillakin. Onneksi oli kuitenkin tul-lut ne pannuksi jonnekin tal-teen ja kun aikaa oli, ryh-dyin kasaamaan ne yhteen, kertoo Tammi siistissä jär-jestyksessä olevia muisto-ja selaillen. Jälkipolville säästettävissä muistoissa on monta harvinaistakin todis-tuskappaletta sotavuosista. Ensimmäisenä Tammen käsiin nousee pari kappa-letta lentolehtisiä, jotka on pantu talteen Sallan rinta-malta. Lentolehtiset kehot-tavat suomalaisia sotilaita liittymään vihollisen jouk-koihin. Sota-ajan kokeneille ne ovat tuttuja mutta jälki-polville mielenkiintoisia do-kumentteja sodan monistakeinoista.

Mitaleita ja postikorttiMitaleita katsellessaan tark-ka mies harmittelee, että kaikkia ei voinut kansiota

kootessa tehdä aivan ohjei-den mukaan. Osa piti pis-tää tavalliselle pahville, kun kiillotettua ei ollut tarpeek-si, mutta pysyväthän ne kai näinkin järjestyksessä. Tam-mi miettii, että muistot olisi pitänyt laittaa kansioon tal-teen siten, että ne säilyisivät pari tuhatta vuotta. Mutta ehkä vähän lyhempikin aika riittää, naurahtaa Tammi pil-ke silmäkulmissa.

Erityisen hyvin Tammi muistaa muistojen joukosta esiin kaivamansa postikortin, jonka hän sai entiseltä esimie-heltään puolisentoista vuot-ta sen jälkeen kun miesten tiet olivat hieman erikoisissa oloissa rintamalla eronneet.- Olisi mukava tietää, mitä tällekin miehelle myöhem-min tapahtui. Olen yrittänyt sota-arkistostakin kaivaa hä-nen vaiheitaan, mutta en ole onnistunut, muistelee Tammi. Tammen tavaroista löytyy edelleen muun muassa tunto-levy kokonaisuudessaan.

- Se jäi minulle kun jou-duin Oulussa komppanian vääpelinä kotiuttamaan jou-kon jäänteet, päällikkö kun oli häipynyt muihin maise-miin.

- Menin palauttamaan ta-varoita suojeluskuntaan, mut-ta siellä ei meinattu ottaa niitä vastaan, ja minulle jäi tämä levy, kertaa Tammi.

Osa aineistosta tuhoutuiTammi harmittelee hieman sitä, että osa hänenkin henki-

lökohtaisista tavaroistaan ka-tosi kuormaston tuhoutuessa Kannaksella.

- Sinne jäi muun muassa silloinen sotilaspassi, jonka vuoksi myöhemmin kirjoi-tetusta passista puuttuukin sota-ajan alkuaikojen vaihei-tani.

Kansiota kootessaan Tam-mi sanoo käyttäneensä myös mielikuvitusta. Kun muistot eivät muuten oikein sopineet kansioon, on pitänyt käyt-tää muun muassa nappeja ja lankaa tavaroiden kiinnittä-miseen.

Tammen kansiosta löy-tyy myös pino sotapäivä-kirjoja. Niiden tarkkuus ei kuitenkaan vanhaa ve-teraania aivan tyydytä.- Ne alkuperäiset oli kirjoitet-tu huonolle paperille sateessa ja tuiskussa, joten osa kir-joituksista on huuhtoutunut pois. Kun sitten jälkeenpäin asioita on kirjoitettu uudel-leen, niin kaikki ei taida olla ihan kuten tapahtumat kulki-vat. Mutta eihän se mikään ihme ole, että niissä oloissa tuli myös epätarkkuuksia ja virheitä.

Lauri Tammi kirjailijanaTammi julkaisi kymmenen vuotta sitten kirjan Sodan monet kasvot, jonka kirjoi-tusvaiheessa järjestykses-sä olleet paperit olivat tar-peen. Kirjan kirjoittamiseen Tammi käytti useita vuosia.- Kirjoittelin ensin käsin pa-perille, sitten koneella. Jos-

kus tuntui ettei tästä tule mitään, mutta kun aikaa oli, niin tulihan se valmiiksi. Jos-kus vieläkin on kuulema käy-nyt mielessä kirjoittaa lisää, mutta se olisi vaatinut oman ”bunkkerin”, jossa olisi voi-nut kirjoittaa. Kirjasta tullut palautekin on Tammella hy-vin tallessa, kirjeitä on tullut aivan viime aikoinakin. Kii-tosta on tullut tutkijoiltakin, ensimmäisenä siinä vaihees-sa vielä käsikirjoitusasteella olevan kirjan luki nyt jo evpeversti Ari Raunio, tunnettu sotahistorioitsija joka pyysi muisteluita muistakin tapah-tumista.

- Mutta en minä rupea kertomaan tapahtumista, joissa en ole ollut mukana, sanoo Tammi. Omaa työtään Tammi hieman vähättelee.

- No, paninpahan nämä järjestykseen kun aikaa oli.

- Ja ymmärrän minä sen-kin, miksi ainakin näillä

Kuusamolainen Lauri Tammi kokosisotamuistonsa veteraanikansioon

Virtasen Eskon elämä tallessa

seuduilla niin harvalla onenää tallella näitä tavaroita.

- Siihen on hyvin yksin-kertainen syy: kuusamolais-ten evakkotaipaleet. Kun kaksi kertaa on jouduttu läh-temään nopeastikin, on mo-nelta nämäkin tavarat häipy-neet mikä minnekin.

Tammella sota-ajan muis-tot ovat kuitenkin hyvässä järjestyksessä kahdessa laa-tikossa. Ja jossain vaiheessa joskus tulevaisuudessa ne ta-varat tulevat kertomaan ar-vokkaalla tavalla jälkipolville sota-ajasta ja sen ajan koke-neiden miesten elämästä.

SEPPO SALMINEN

Esko Virtanen (oik.) esittelemässä Veteraanikansionsa si-

sältöä Erkki Vitikaiselle. Kansion sisältö antaa kuvan it-

senäisyytemme alkuajoista aina näihin päiviin asti. Kuva

Pertti R. Nieminen

Pyhtään- Ruotsinpyh-tään Sotaveteraanien sihteeri-rahastonhoi-

taja Esko Virtanen on todel-linen veteraaniperinteen tal-lentaja niin yksilö- kuin yhdis-tystasollakin. Sotaveteraani -lehden edustajat kävivät Es-kon luona Pyhtään Roonee-sissa 16. marraskuuta viemäs-sä hänelle lisää veteraanikan-sioita, koska yksi on jo täynnä. Samalla otettiin selvää, mitä asiakirjoja on Eskon täytty-neessä kansiossa.

Veteraanikansion tallen-teiden lisäksi tallella ovat Eskon vuodesta 1982 lähtien pitämät yksityiskohtaiset päi-väkirjat ja suuri määrä valo-

kuvia. Esko Virtasen elämän tärkeimmät tapahtumat ovat kirjallisina ja kuvallisina ve-teraanikansiossa, kansan-omaisesti ” laatikossa”. Seu-raavassa on kansion sisältöä numeroidussa järjestyksessä:

1) Kymenlaaksoa käsit-televät maanpuolustusaihei-set kirjat.

2) ”Kuninkaasta kulku-riin”, Pyhtään perinnekirja, jonka toimittamisessa Eskol-la oli päävastuu.

3) Suomen viime sotien syyt ja ratkaisuvaiheet, his-toriallinen katsaus ja Eskon käsikirjoitusten perusteella kouluissa esitetyt historialli-set kuvaelmat.

4) Eskon ansio- ja kunnia-merkit urheilu-, sota-, vete-raani- ym. ansioista.

5) Kunniakirjat ja työto-distukset.

6) Yksityiskohtainen päi-vittäinen selvitys palvelutalo Mäntyrinteen suunnittelusta, rakentamisesta ja talon myö-hemmistä vaiheista.

7) Sodassa ja sotaveteraa-nina. Mukana on mm. kuvalli-nen Helsingin Sanomien leike elokuulta 1945, jossa Lapin miinanraivauksesta kotiin pa-lannutta Virtasta haastateltiin.

8) Eskon laatimia lehtiuu-tisia monista eri aiheista.

ERKKI VITIKAINEN

Lauri Tammen veteraanikansiossa asiakirjat ovat hyväs-sä järjestyksessä.


Sain, kuten tuhannet ikätoverit keväällä kut-suntamääräyksen. Het-

ken järkytyksen jälkeen aloin pohtia vaihtoehtoja asevel-vollisuuden suhteen. Erityi-sen mielenkiintoiseksi tilan-teen tekee se, että äitini isä on sotaveteraani. Näin häm-mentävässä tilanteessa hyvät neuvot ovat kalliit kuin kos-supullo rintamalla, joten pie-ni juttelutuokio vaarin kanssa oli ehdottomasti paikallaan.

Sulkeiset kansainvälisistä sotilasasioistaVaari: Seuraatko sinä Tuuk-ka, maailman asioita sotai-sessa mielessä ja vaikuttavat-ko ne sinun mielipiteisiisi ase-velvollisuudesta?

– Kyllä mielestäni olen näistä asioista suhteellisen hyvin perillä, mutta mielipi-teisiini Suomen armeijasta ne eivät hirveästi vaikuta.

Monet armeijat ovat vii-me aikoina siirtyneet palk-ka-armeijaan ja juuri nämä armeijat ovat viime aikoi-na olleet kovasti esillä esim. Irakissa. Miten luulet, sen seikan vaikuttaneen heidän käyttäytymiseensä?

– Onhan se jo keskiajalta asti nähty, että palkkasoti-laat ovat olleet niitä pahimpia raggareita. Varmasti Irakin-kin tapahtumiin on vaikutta-nut, että sotilaiden motiivit ovat olleet ansaitsemisessa.

Antaako se aihetta huo-lestumiseen?

–Kyllä tietysti sitäkin, mutta kyllä palkka-armeijaa voi mielestäni käyttää hy-viinkin tarkoituksiin, jos sitä koulutetaan ja valvotaan asi-allisesti.

Kutsuntapaperi verbaalisessa kovapanoskeskityksessäVaaria tuntuu erityisesti kiin-nostavan kutsuntapaperin sisältö. Hänen aikanaan se tunnettiin nimellä ”palveluk-senastumismääräys”. Lappu on tainnut muuttua aikalailla melkein kuudessakymmenes-sä vuodessa.

–Kirjeen ”henki” oli hie-man kaksijakoinen. Ensim-mäinen paperi, joka näet sat-tui silmään, kun kuoren avasi oli virallisen näköinen ilmoi-tus, jossa luki lehmän kokoi-silla kirjaimilla, että ”kutsun-tatilaisuuteen osallistuminen on pakollista, jos et ilmaannu paikalle henkilökohtaisesti sinut voidaan etsintäkuulut-

Rupattelua ruotuväestä veteraanivaarin kanssataa poliisin toimesta.” Kyllä siellä oli mukana myös opas armeijan aloittaville ja tar-jottiinpa asevelvollisille mie-lenterveyspalveluitakin, jo-ten kyllä siellä oli auttavaa-kin tietoa. Mukana oli myös itse täytettävä lappu, jossa oli tietoa omasta koulumenes-tyksestä ja terveyden tilasta. Siinä kävi hiukan ilmi myös armeijan byrokraattisuus.

Armeijan syyni ja byro-kratia.

– Kyllä. Hiukan sekava paperi kieltämättä.

Missä tämä kutsuntatilai-suus on?

–Tässäkin käy hiukan ilmi

– Kyllä sillä tietysti on vaikutusta. Ja kun puhutaan suomalaisesta asevelvollisuu-desta, niin mielestäni maam-me 30-luvun lopun ja 40-lu-vun alun historia velvoittaa asevelvollisuuteen ihan eri tavalla kuin joissain muissa maissa. Minullakin, kun on molemmat isoisät olleet so-dassa, se on ollut erittäin suu-ri vaikuttava tekijä.

Huomaan, että se on vai-kuttanut positiivisesti, etkä ole pitänyt meitä varoittava-na esimerkkinä.

– Varsinkin, kun minun lähipiirissäni olleet henkilöt eivät ole olleet sitä kaikkein

ihan ymmärrettävää ja kun-nioitan heidän näkemystään. Se mitä en kyllä ymmärrä yhtään, on nämä totaalikiel-täytyjät. (Tässä vaiheessa kirjoittajan kaverit sanoisi-vat, että ”apua, nyt se pääsee vauhtiin.”) Vähän aikaa sit-ten oli esimerkiksi aika pal-jon juttua eräästä totaalikiel-täytyjästä, joka haki Belgialta poliittista turvapaikkaa. Hän kertoi kuinka häpeällistä tä-män täytyy olla Suomella. Siinä hän oli aivan oikeassa. On häpeällistä, että tuollai-set viipottajat luovat maail-malla Suomi-kuvaa. Kaikki eivät varmastikaan armeijaan

nien panosta se oli ihan yhtä onnekasta syntyä esim. Balti-an maihin.

Kertausharjoitukset ruotsalaisten naissotureitten seurassa?Vaari tuo usein luettavaksi Sotaveteraani- ja Ruotuvä-ki-lehden. Jälkimmäisessä kerrottiin Ruotsin armeijan nykytoimintamalleista. Län-sinaapurissa mies- ja nais-asevelvolliset käyttävät mm. samoja suihkuja. Puheen kääntyessä tähän, tuleva alokas Hetemäkikin innos-tuu. – Taidankin anoa siirtoa Ruotsin armeijaan. Esimer-kiksi armeijan naisten jalka-pallojoukkueen apuvalmen-tajan posti voisi olla sopiva tehtävä.

Minäkin kysäisen jotain näin loppuun: - Mitä miel-tä te olette veteraanien jou-koissa yleisestä asevelvolli-suudesta?

Minä en kyllä keksi mi-tään muuta tapaa järjestää Suomen puolustusta. Monis-takin syistä. Vaikka puolus-tusvoimat on komentojohtoi-nen järjestelmä, on se samal-la erittäin demokraattinen systeemi. Siellä tapaa paljon erilaisia ihmisiä, mikä sekin on jo terveellistä. Veteraanit tietysti toivovat, että nuori su-kupolvi on niin taitavaa, että pystyy puhumalla selvittä-mään mahdolliset ongelma-tilanteet. Ei pienellä maalla ole mahdollisuuksia kehit-tää suuria asejärjestelmiä. Oman maan tunteminen on tärkeätä. Esimerkiksi Lapin sodassa sakemannit pelkä-sivät metsässä, suomalaiset hengittivät rauhallisesti vasta metsän kätkössä.

– Eikö J. K. Paasikivi sa-nonut, että ”maantiedettä emme pääse pakoon.” Ar-meijassa todella tapaa eri-laisia ihmisiä. Rehtorimme kertoi, että on erittäin kas-vattavaa tavata nuoria miehiä joiden älykkyysosamäärä on sama kuin heidän kengännu-meronsa. Meidän lukiossam-mehan tietysti ihmisten pi-tuus ja ÄO ovat suoraan ver-rannollisia.

Hyvä heitto. Niin, nase-vasti on sanottu, että jokai-sessa maassa on armeijansa, jos se ei ole oma niin sitten se on vieras.

TUUKKA HETEMÄKI

tämä armeijan jämpti mei-ninki. Kutsuntatilaisuus on perjantaiaamuna kello 07.55 väestösuojassa. Ehkä se on vaan hyvä, että tottuu jo täs-sä vaiheessa.

(Naurua.) Antaa vähän tuntumaa, mikä odottaa. Ja viedään heti ensimmäiseksi maan alle.

Kerron vielä vaarille, omista suunnitelmistani. En-sin hoidetaan lukio pois alta. Minulla ei vielä ole suunni-telmia palvelupaikan tai ajan suhteen. Kun mainitsen, että kotkankatseeni (kirjoittajal-la on huono näkö) rajoittaa myös paikan valintaa, vaa-ri hymähtää ymmärtävästi. Kehnot silmät ovat yleisiä äi-tini suvussa.

Tupatarkastus veteraanivaikutteistaSopinee kysyä, kun vaari on tällainen veteraani, onko sil-lä ollut vaikutusta ajatuksiisi ruotuväestä, sillä mitä vaari on sanonut ja jaaritellut?

radikaaleinta siipeä. Heil-tä on tullut ihan järkevääkin kommenttia.

Ei ole tyrkytetty vaan on asiasta kerrottu.

– Aivan.Nämä keskustelut voivat

tosiaan vaikuttaa suuntaan jos toiseen. Miten luulet, että nämä keskustelut ovat vai-kuttaneet niihin, jotka ovat omalta kohdaltaan päättä-neet, että ruotuväki ei ole heitä varten, eivätkä he ruo-tuväkeä?

–Kyllä ollaan tästä kave-ripiirissä keskusteltu varsin-kin, kun kaikki saivat kut-suntailmoitukset samaan aikaan. En taida henkilökoh-taisesti tuntea ketään, joka ei olisi menossa armeijaan. Kielteiseen päätökseen, voi-vat tietysti myös keskustelut vaikuttaa. Jos joka ikisessä sukutapaamisessa paasaa ki-tarisat lepattaen, voi tapah-tua eräänlainen vastareaktio. Ja tietysti myös ideologisista syistä voi kieltäytyä ja se on

sovi, mutta sen takia meillä on siviilipalvelus. Totaalikiel-täytyjien tulisi katsoa esim. Venäjälle missä siviilipalve-lus kestää kymmenen vuotta ja olla kiitollisia kansallisuu-destaan. Erityisesti, kun ot-taa huomioon meidän histo-riamme, kyllä sitä pitäisi ihan kiltisti vähintään siviilipalve-lus suorittaa.

Sodassakin oli erittäin ur-heita kavereita, jotka eivät asetta kantaneet, kuten lää-kintämiehet. Ja raskas hom-ma oli niilläkin jotka näitä kaatuneita hoitelivat. Kyllä se on kuitenkin niin, että Suo-mi on aika hyvä maa syntyä ja jos tämä kaveri saisi sen turvapaikan Belgiassa niin ei varmaan täällä Suomes-sa jäätäisi hirveästi kaipaa-maan.

–Näin on. Sanoit, että Suomi on hyvä maa syntyä ja sehän on tietysti aivan tot-ta. Täytyy kuitenkin muis-taa, miksi Suomi on niin hyvä maa syntyä. Ilman veteraa-

Liiton vieraana tuleva varusmies Tuukka Hetemäki, ja Vaari (Aarno Lampi) Talvisodan

alkamispäivän tunnelmissa.


helppokäyttöisiä apuvälinei-tä, joilla esimerkiksi lääkkei-den annostelu tai ruoka-ai-neiden mittaaminen sujuvat helpommin.

Kellot ja vaa’at puhuvat jopa suomeaViime vuoden suosikki on ol-lut suomea tai ruotsia puhuva rannekello. Sitä on saatava-na joko 23 millimetrin tai 27 millimetrin taululla. Puheen lisäksi kellotaulussa on nor-maalisti viisarinäyttö.

Myös suomea puhuva pöy-täkello on helppokäyttöinen. vasemmanpuoleisesta napis-ta painamalla naisääni ker-too kellonajan ja oikeanpuo-leisesta kuukauden ja päivän. Muut säätönupit ovat kannen alla suojassa pölyltä ja tahat-tomilta kosketuksilta.

Suomea puhuvan kellon saa myös taskukokoisena. Noin savukeaskin kokoinen kello kertoo nappia paina-malla niin ikään kellonajan ja päivämäärän.

Apuvälineet ratkaisevat monta arkista ongelmaa Henkilö- ja talousvaa’at puhuvat sekä suomea että ruotsia. Henkilövaa’at kerto-vat painon joko sadan gram-man tai puolen kilon tark-kuudella, ja talousvaaka vii-den gramman.

Laajin valikoima on kui-tenkin englantia puhuvissa apuvälineissä. Löytyy erilai-sia mittareita, kelloja ja ajas-timia sekä ajastimen ja kellon yhdistelmiä. Monipuolisim-millaan ajastinta voi käyttää myös ajanottoon tai ohjel-moida se toistamaan hälytys tietyin väliajoin.

TEKSTI: NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO/KIRSTI-

SISKO SALONEN

Aviris-apuvälinemyymäläKäyntiosoite:Näkövammais-ten palvelu- ja toimintakes-kus Iiris, Itäkeskus, Marja-niementie 74, 00930 HelsinkiKuvaston ja tuotteita voi tila-ta myös postitse: puhelin (09) 3960 4700Sähköposti: [email protected]ätietoa ja kuvia tuotteista internetissä: www.aviris.fi

Näkövammaisten pal-velut löytyvät nyt sa-man katon alta Hel-

singin Itäkeskuksesta, jon-ne valmistui vuoden alussa Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris. Sinne siirtyi myös veteraanien kun-toutus loma- ja kurssikeskus Onnelasta Tuusulasta.

Kuntoutus-Iiriksen vete-raanikuntoutus sisältää fy-

Iiriksen veteraanikuntoutus erikoistunut näköongelmiin

sikaalisten hoitojen ja muun toiminnan lisäksi aina myös silmälääkärin tutkimukset sekä tarvittaessa optikon ja näönkäytönopettajan palve-lut. Optikko yleensä sovittaa silmälasit, ja näönkäytönope-ttajan kanssa asiakas voi ver-tailla erilaisten suurennus-lasien sopivuutta tai kokeilla, olisiko lukutelevisio tarkoi-tuksenmukaisin apuväline lu-

Kuntoutusohjaaja esittelee apuvälineitä kädestä pitäen.

(Kuvassa Reetta Savonius esittelee valkoista tukikeppiä

ja sen pidikettä naiselle/miehelle)

kemiseen tai kirjoittamiseen.Kahden viikon kuntoutus-

kurssilla pääsee jokainen ar-kipäivinä (enintään 10 ker-taa) fysikaaliseen hoitoon ja kerran jalkahoitajalle.

Majoitustilat ovat samas-sa talossa palveluiden kans-sa. Fysikaalisen hoitolaitok-sen sekä liikuntatilojen ja uima-allasosaston lisäksi Ii-riksestä löytyvät Celia - Nä-kövammaisten kirjasto, Avi-ris-apuvälinemyymälä sekä näkövammaisten käsitöitä ja erilaisia lahjatavaroita myy-vä Annansilmät-aitta.

Kuntoutusohjaaja Leena Lepikon mukaan kunnat ja Valtionkonttori tekevät mak-susitoumuksen Kuntoutus-Ii-rikseen parhaiten sellaisille sotaveteraaneille tai sotain-valideille, joilla on oman lää-kärinsuositus hakeutua kun-toutukseen, jossa on silmä-lääkärin ja optikon palvelut.

Kuntoutus-Iiriksen tavoit-teena on järjestää vuoden 2005 aikana 11 kahden viikon kuntoutuskurssia. Lepikon mukaan asiakkaiden toivo-musta ajankohdasta noudate-taan aina, kun se on mahdol-lista.

TEKSTI: NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO/KIRSTI-

SISKO SALONEN

Suurennuslasikin kan-nattaa valita itse omi-en tarpeiden mukaan.

Valikoimaa on. Esimerkiksi Aviris-apuvälinemyymälästä löytyy yli 70 erilaista mallia.

Yksinkertaisimmillaan suurennuslasi voi olla levy, joka asetetaan tekstin pääl-le. Levyjä on eri kokoisia. Löytyy jopa malli, jolla TV:n kuvaruudun voi suurentaa. Suurennuslevy asennetaan telineeseen vastaanottimen eteen. Parhaan hyödyn TV-ruudun suurennuslevystä saa silloin, kun televisiota katse-lee yksin, sillä sivusta katsel-lessa kuva vääristyy jonkin verran.

Suurennuslaseja saa myös taskuun sopivina. Pienimmil-lään suurennuslasi on koli-konkokoinen, joten se kulkee mukana vaikkapa lompakos-sa. Nahkakotelo suojaa lasia naarmuuntumiselta.

Koska iän myötä valon tarve lisääntyy, saattaa olla hyödyllistä hankkia suuren-nuslasi, jossa on valaisin mu-kana. Käteen sopiviin suu-rennuslaseihin tarvitaan pa-ristoja, mikä tekee niistä hieman tavallista painavam-pia. Pöytään kiinnitettävä luuppivalaisin on kätevä sil-loin, jos valollista suurennus-lasia tarvitaan erilaisiin toi-mintoihin.

Käsityöntekijöitä ajatellen on valmistettu kaulaan pu-jotettava suurennuslasi. Lasi tuetaan rintaa vasten, jolloin kädet jäävät vapaaksi.

Käteviä apuvälineitä kotiaskareisiinMonesti jo pienet parannuk-set riittävät kohentamaan ko-din toimivuutta silloin, kun näkö on heikentynyt. Tällai-sia voivat olla valaistuksen parantaminen ja kontrastien lisääminen.

Tutuista kodinkoneista ei välttämättä tarvitse luopua, vaikka näkö heikkenisi niin, ettei merkintöjä enää erota. Esimerkiksi lieden tai mikro-aaltouunin asteikot voi mer-kitä tarratyynyillä. Värit-tömät tarratyynyt taittavat valoa, mikä saattaa helpot-taa näkemistä. Mustat tyynyt puolestaan erottuvat helposti vaaleista pinnoista. Kumpia-kin voi tunnustella sormin.

Avir is - apuvä l inemy y-mälästä löytyy monenlaisia

”sillä jos sinä tunnustat

suullasi Jeesuksen Herraksi

ja uskot sydämmessäsi,

että Jumala on hänet

kuolleista herättänyt,

niin sinä pelastut”

Room. 10:9


On ikävää todeta, että meille sotiemme ve-teraaneille, ikäihmi-

sille, yritetään myydä sellais-ta, jota emme tarvitse ja jossa myyjä ei itse asiassa anna mi-tään rahan arvoista.

Sotaveteraani-lehden nu-meron 4/2004 sivulla 40 on il-moitus, jossa Jorma Salonen Nokialta lupaa apua lonkka-vaivoihin. Ilmoituksen joh-dosta eräs tuttavani soitti Sa-loselle ja sai kuulla seuraavaa:

”Annan sinulle postisiir-totilini numeron. Kun olet maksanut sille 100 euroa, saat minulta heti tämän lääkkeen

Veteraanilääkäri varoittaa lonkkavaivaisia turhista kuluistanimen ja voit mennä pyytä-mään lääkäriltä reseptiä sen saamiseksi.” – Kyseessä on siis reseptilääke.

Lonkkavaivoja on mo-nenlaisia. Osa niistä saattaa parantua itsestään, osa para-nee hoidolla ja lääkityksellä. Ne lonkkavaivat, jotka meitä vanhoja kiusaavat, ovat lähes kauttaaltaan niin sanottuja kulumisvaivoja. Tämä tar-koittaa sitä, että lonkkanive-len rustokudos, joka terveenä on sileä kuin peili, on alkanut rappeutua. Osa rustosoluista kuolee, niiden alla oleva luu-kudos vioittuu ja siinä olevi-

en kipuhermojen päät nou-sevat pintaan. Sileäpintaisen ja kivuttoman nivelen sijasta henkilöllä on siis epätasainen ja kivulias nivel. Ajan mit-taan jalka, jonka nivel on täl-lainen, lyhenee lonkan koh-dalta, ja sen liikuttaminen käy erittäin vaikeaksi.

Ei ole sellaista lääkettä, joka parantaisi tällaisen nive-len eli kasvattaisi uutta, ter-vettä luu- tai rustokudosta. Sen sijaan on kymmenkunta erilaista lääkettä, jotka voivat hidastaa nivelen rappeutumis-ta niin, että se voi pysähtyä useaksi kuukaudeksi, kunnes

se taas lähtee käyntiin. Nämä lääkkeet voivat toimia samal-la kipulääkkeinä. Niiden ni-met ovat yleisesti tunnettuja, eivät siis mitään salaisuuksia, eikä niiden nimien saamises-ta tietenkään kannata mak-saa senttiäkään, aivan tyhjän päiten. Lääkäri osaa määrä-tä lääkkeitä ilman ahneita vä-likäsiäkin ja apteekki neuvoo vastikkeetta niiden hankkimi-seen ja käyttöön.

Kuten kaikilla muillakin lääkkeillä, myös näillä nivel-lääkkeillä on sivuvaikutuksia eivätkä ne sovi jokaiselle.

Annan hyvän neuvon ai-

van ilmaiseksi: Älkää ostako kerrotunlaista ”lääketietoa” ja varokaa ilmoittajia, joi-den toiminnan johdosta jou-dutte maksamaan suotta. Jos perusteetonta vahinkoa on syntynyt, on syytä kääntyä aluksi kuluttajansuojaviran-omaisen puoleen. Ne neuvo-vat, miten myös lääkkeiden tarvitsija saa suojaa.

Ruotsin Fagerstassa 2. lo-kakuuta 2004

HEIKKI LIRBERGKIRURGI, SOTAVETERAANI,

JATKOSODAN I / JR 57:N LÄÄKÄRI

Lahden Piirin Sotave-teraanikuoro piti 30-vuotisjuhlakonsertin

8. joulukuuta Felix Krohn-salissa Lahdessa. Kuoron pe-rusti Lahden Sotaveteraani-piirin puheenjohtajan Mauno Uusitalon ehdotuksesta mu-siikkineuvos Kalevi Niemi. Hän aloitti kuoron toimin-nan 5. joulukuuta 1974 Jout-järven seurakunnan tiloissa, missä vasta perustettu kuoro lauloi Lahden Sotaveteraani-piirin järjestämässä perintei-sessä itsenäisyyspäivän aaton kirkkojuhlassa. Kuorossa oli silloin 32 laulajaa, joista vielä yksi on kuorossa mukana.

Kuoro saavutti heti yleisön suosion ja sitä pyydettiin lau-lamaan useissa tilaisuuksissa Lahdessa ja naapurikunnissa. Kaikkiaan kuoro lauloi en-simmäisen työvuoden aika-na 18:ssa tilaisuudessa. Kuo-ro liittyi myös SULASOLiin. Vuoden lopussa kuorossa oli yli 70 laulajaa, keski-iältään 63 vuotta. Kuoron ensimmäi-nen puheenjohtaja oli Hollo-lan apulaisnimismies Veikko Kaasalainen.

Kuoron harjoittelusta Kuoro harjoitteli aluksi use-assa eri paikassa ja erilaisin kokoonpanoin. Vuoden 1980 alusta harjoituspaikkana on ollut Seurakuntatalo, missä harjoitukset oli pidetty joka keskiviikko.

Vuonna 1976 kuoro rekis-teröitiin. Kuorolle teetettiin rintamerkki, minkä suunnit-teli kuorolainen Adolf Hos-tikka. 17. lokakuuta 1979 kuoro sai oman lipun, minkä oli suunnitellut opettaja Kau-ko Miikkulainen. Lipun juh-

Lahden Piirin Sotaveteraanikuoro ry 30 vuottalallinen naulaus oli 29. mar-raskuuta 1979 Ristinkirkon alasalissa. Kuorolle teetettiin myös pöytästandaari.

Vuonna 1981 kuorolle tee-tettiin impressaarimerkki. Sen suunnitteli kuorolainen Juho Viholainen. Se anne-taan kuorolle tehdyistä pal-veluksista. Sitä on jaettu 74 kappaletta.

Vuonna 1993 kuorolaisille annettiin ensimmäiset Hyvän Veljen Tunnustuspalkinnot, minkä suunnitteli kuorolai-nen Reino Rajala. Sitä on jaettu yli 90 kappaletta. Vuo-den 1983 alusta kuoro liittyi jäseneksi Suomen Sotave-teraaniliittoon. Liittymises-tä kuorolle seurasi jäsenten kuntouttamisvelvoite.

KannatusyhdistysLokakuussa 1979 kuorolle perustettiin Kannatusyhdis-tys tukemaan kuoron toimin-taa. Sen ensimmäinen pu-heenjohtaja oli Vilho Turtiai-nen. Kannatusyhdistys toimi monin tavoin kuoron hyväk-si. Yhdistys lopetti toimintan-sa vuonna 1989.

KuorolaisetKuoron jäseneksi otetaan vain rintaveteraanitunnuksen omaavia laulajia. Kaikkiaan kuorossa on ollut yli 200 lau-lajajäsentä. Suurimmillaan kuoro oli 1980-luvulla, yli 80 laulajajäsentä. Kaikki sotilas-arvot sotamiehestä everstiin ovat olleet kuorossa edustet-tuina. Nyt kuorossa on 36 jä-sentä, joiden keski-ikä on yli 82 vuotta. Kolmasosa kuoro-laisista on myös sotainvalide-ja. Kuorossa on ollut laulajia piirin eri yhdistyksistä.

KirkkokonsertitLahden Piirin Sotaveteraani-kuoro on ollut toimelias. Kes-kimäärin kuorolla on ollut 30 esiintymistä vuosittain, joskus yli 50. Viime vuosina esiintymisiä on ollut alle 20. Kirkkokonsertteja kuoro on pitänyt 93. Kuoro on laula-nut 24:ssä kirkossa Suomessa ja 10:ssä kirkossa ulkomail-la. Kirkkokonserttien säes-täjänä toimi dipl.urkuri Mai-ja Vähätalo-Laine vuoteen 1992. Toisena kuorona vuo-sina 1986–1999 oli Lotilan koulun oppilaskuoro johtaja-naan opetusneuvos Yrjö Lep-pänen. Vuodesta 2000 alkaen yhteistyökumppanina on ol-lut kanttori Marjaana Turu-sen johtama Cospel-kuoro.

KonsertitKuoron ensimmäinen kon-sertti oli SULASOLin Päi-jät-Hämeen piirin yhteiskon-sertti Heinolassa 25. lokakuu-ta 1975. Kaikkiaan kuoron listalla on 66 konserttia. Kon-serteista kuoro on pitänyt Lahdessa 27, muualla Suo-messa 22 ja ulkomailla 17.

Aseveli-iltojen ohjelman-suorittajana kuoro oli 17 ker-taa. Aseveli-iltojen jälkeen kuoro on osallistunut Lahden Teatterissa Ystävyyden ilto-jen ohjelmansuoritukseen.

UlkomaanmatkatKuoro on tehnyt 7 konsertti-matkaa ulkomaille: 1981 USA ja Kanada, 1984 Espanja, 1985 Tukholma, 1987 Florida, 1991 Tukholma, 1996 Pärnu ja 1998 Oslo. Kuoro piti matkoillaan yhteensä 16 konserttia, 11 kirkkokonserttia ja lauloi lu-kuisissa tilaisuuksissa.

Kuoron laulut ja äänitteet Kuoron ohjelmistossa on ol-lut yli 200 laulua. Niistä yli 60 on hengellistä musiikkia, yli 100 mieskuorolaulua ja yli 40 marsseja ja sota-ajan lauluja. Kuoron johtajan Kalevi Nie-men mieskuorolle sovittamia lauluja kuorolla on kymmen-kunta. Kuoron ohjelmistossa on myös latinan, eestin, ruot-sin ja englannin kielisiä lau-luja. Kaikkiaan Lahden Pii-rin Sotaveteraanikuoro on 30 vuoden aikana esiintynyt yli 900 kertaa.

Kuoro tai osakuoro on omaisten pyynnöstä osallis-tunut myös monen sotavete-raanin siunaus- ja muistoti-laisuuteen.

Kuoro on tehnyt 5 ääni-tettä.

Huomionosoituksia ja nimityksiäMusiikkineuvos ja kunnialau-lunjohtaja Kalevi Niemi, kun-

niapuheenjohtaja Erkki Tu-pasela, director cantus Tauno Lahtinen, säveltaiteilijajäsen Pekka Seppälä, kunniajäsen 7 laulajaa, ainaisjäsen 7 lau-lajaa.

Sotaveteraanien ansio-ristin on saanut 25 laulajaa, Isännänviirin kaksi, Tam-menlehvästandaarin 44, pöy-tästandaarin 170, impressaa-rimerkin 74, 10-vuotismerkin 82, HVT-laatan 82, reliefin ”Kolme sukupolvea” 14.

Kuoron nykyinen hallitusPuheenjohtaja ja laulun va-rajohtaja Erkki Tupasela, va-rapuheenjohtaja Vilho Tur-tiainen, laulunjohtaja Kale-vi Niemi, laulun varajohtaja Pekka Seppälä, sihteeri Veik-ko Tynkkynen, rahastonhoi-taja Tuomas Rahkamaa, kuo-roisäntä Endel Nord.

PEKKA SEPPÄLÄ

Sotaveteraanikuo-

rojen VIII laulujuhla

järjestetään Joen-

suussa 15.5.2005.

Konsertti pidetään

Joensuun Areenal-

la klo 14.00 alkaen.

Järjestelyistä vas-

taava Joensuun

Mieslaulajat ovat

järjestelyjen suh-

teen aikataulus-

sa. Nyt kannattaa

suunnitella ryhmä-

matkaa Joensuu-

hun. Helmikuussa

ilmestyvä Sotave-

teraani -lehti ker-

too järjestelyt yk-

sityiskohtaisesti.

SOTAVETERAANIKUOROJENVIII VALTAKUNNALLINENLAULUJUHLAJOENSUUSSA14.-15.5. 2005


Seinäjoen Sotaveteraanit viettivät 40-vuotisjuh-laansa 21. marraskuuta

Seinäjoen seurakunnan seu-rakuntasalissa.

Itikan ravintolassa ko-koontui 16. huhtikuuta 1964

Seinäjoen Sotaveteraanit 40 vuotta21 sotaveteraania. He perus-tivat Seinäjoen Asunto- ja Huoltoyhdistyksen. Jo seu-raavana vuonna yhdistyksen nimi muutettiin Seinäjoen Sotaveteraanit ry:ksi. Perus-tajajäsenistä on keskuudes-

samme Johan Kallioniemi, Tauno Pohjasniemi ja Keino Vaahto. Aluksi yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi hyväk-syttiin 1926 ja sitä ennen syn-tyneet maanpuolustukseen sotien aikana osallistuneet.

Jäsenmäärä oli korkeimmil-laan 1980-luvulla ja silloin oli jäseniä yli 600. Tällä hetkellä jäseniä on 320.

Alkuaikoina toiminnan painopiste oli heikoimmas-sa asemassa olevien veteraa-niveljien auttaminen. Tähän liittyi Seinäjoen veteraanita-lojen rakennuttaminen. Ta-piolan tien varrelle valmis-tui 1970 kolme kerrostaloa, joihin tuli 61 asuntoa helpot-tamaan veteraaniperheiden asuntojen tarvetta.

Vuosien saatossa naisjaos-to on järjestänyt jäsenistölle ohjelmallisia kahvitilaisuuk-sia ja pitänyt huolta heidän henkisestä huollostaan.

Yhdistyksellä on palkat-tuna yksi kokopäivätoimi-nen- ja yksi osapäivätoimi-nen kotiaputyöntekijä.

Juhlassa tervehdyssanat esitti yhdistyksen puheenjoh-taja Tauno Rantanen. Poh-janmaan Sotilassoittokun-ta esitti musiikkia mus.kapt. Hannu Haahkalan johdolla. Seinäjoen Sotaveteraanikuo-ro lauloi johtajanaan Pauno Kangas. Juhlapuheessaan kirkkoherra Tapio Luoma muistutti mm. – sodan jäl-

keen alkoi ankea aika. Mo-nissa kodeissa oli vastaan-otettu suruviestejä. Sään-nöstely ja väestön uudelleen asuttaminen vaativat ponnis-teluja. Edessä oli paljon työ-tä. Lisäksi tuli raskaat epä-oikeudenmukaisiksi koetut sotakorvaukset. Miksi Suomi säilyi itsenäisenä niinä ko-vina vuosina? Taustalla oli-vat korkea itsenäisyystahto, korkeatasoinen sodan johto ja Suomelle suopea poliitti-nen kansainvälinen ilmapii-ri. Miksi juuri kriittisimmil-lä hetkillä oli näin? On vain yksi vastaus, Jumala pitää kädessään meidän kohtalo-amme.

Opettaja Irja Fors lausui runot; Niin vaikeaa ja Pysäh-dy, katso.

Päätössanat lausui yh-distyksen varapuheenjohta-ja Jalo E Liinamaa kiittäen esiintyjiä ja juhlassa ollutta yleisöä.

Juhla päättyi soittokun-nan säestämään yhteises-ti laulettuun Maamme -lau-luun.

VILJO VAINIKAINENSeinäjoen Sotaveteraanien hallitus.

Pä ä kaupu n k iseudu n Sotaorvot ry:n lip-pu naulattiin ja vihit-

tiin Helsingin tuomiokirkon kryptassa vietetyssä juhlati-laisuudessa 14. marraskuu-ta. Ennen juhlaa oli tuomio-kirkossa jumalanpalvelus ja kirkkokahvit kryptassa.

Juhlatilaisuuden terveh-

Pääkaupunkiseudun sotaorvot saivat lipundyssanat esitti yhdistyksen puheenjohtaja Lea Heino. Naulauspuheen piti Kaatu-neitten Omaisten Liiton pu-heenjohtaja, kenraaliluut-nantti Pentti Lehtimäki. Li-pun naulasivat kantosalkoon 15 yhteisön, muun muassa neljän veteraaniliiton ja So-tavainajien muiston vaalimis-

Mannerheim-ristin ritarien majuri Tauno Viirin (n:o 35) ja eversti Alpo Marttisen (n:o

163) muistolaatta paljastettiin Tornion yhteislyseon juhlasalissa koulun 120-vuotisjuh-

lassa 13.11.2004. Viiri ja Marttinen olivat luokkatovereita, molemmat syntyneet 1908,

Viiri Ylitorniolla, Marttinen Torniossa. Ylioppilaiksi he tulivat keväällä 1927. Alpo Mart-

tinen kuoli Yhdysvalloissa 1975, Tauno Viiri Kanadassa 2002.

yhdistyksen edustajat. Lipun vihki kenttäpiispa Hannu Niskanen. Juhlassa esiintyi-vät Helsingin NMKY:n vas-kikvintetti ja oopperalaulaja Henrik Lamberg säestäjä-nään Seppo Murto. Päätös-puheen piti pastori Marja Heltelä.

Oy Snellman AbPietarsaari


Jääkäriliikkeen 90-vuo-tisjuhlaa, jonka järjesti Jääkäripataljoona 27:n

Perinneyhdistys ry, vietettiin pohjalaisten osakuntien Ost-robotnia-talon juhlasalissa 20. marraskuuta.

Kaartin soittokunnan esi-tettyä Jääkärimarssin ka-pellimestari Rainer Ampu-jan johdolla yhdistyksen pu-heenjohtaja, prikaatikenraali Asko Kilpinen toivotti vie-raat tervetulleiksi nuorten ja rohkeiden miesten sekä hei-dän tulevaisuudenuskonsa kunniaksi vietettävään juh-laan. Salin viereisessä Kas-sahuoneessa tehtiin tasan 90 vuotta sitten jääkäriliikkeen syntyyn ja aseellisen vapaus-taistelun valmisteluun johta-neet päätökset.

Saksan suurlähettiläs, tohtori Hanns Schumacher välitti terveiset Hohenlock-stedtin kunnalta, joka ensim-mäisen maailmansodan aika-na otti vastaan yli 2 000 nuor-ta suomalaista taistelijaa ja vaalii yhä heidän muistoaan. Saksassa koulutuksensa saa-neet jääkärit jättivät perin-nökseen tahdon ja rohkeuden

puolustaa päämäärää kai-kissa tilanteissa. Nykyisessä Euroopassa Suomi ja Saksa voivat yhteistyössä toimia ak-tiivisena ja eteenpäin pyrki-vänä voimana.

Juhlapuheen piti dosentti, filosofian tohtori Jussi Nii-nistö. Hän käsitteli jääkäri-liikkeen syntyä, sisältöä ja merkitystä. ”Itsenäisyysliik-keen luoneet miehet ja naiset olivat historian voittajia. Hei-tä meidän on muistettava aja-tellessamme vapaan Suomen luoneita voimia.”

Valtiovallan tervehdyk-sessä valtiosihteeri Risto Volanen tarkasteli Suomen itsenäisyyden taustaa, jossa jääkäriliikkeellä oli tärkeä merkitys. Esittäessään puo-lustusvoimien tervehdyksen kenraaliluutnantti Kari Rim-pi korosti jääkärien keskeis-tä osuutta puolustusvoimien rakentamisessa ja kehittämi-

Jääkäriliikkeen perustamiskokousta muisteltiin Ostrobotnialla

sessä 1920- ja 1930-luvuilla. Jääkärien jälkipolven edus-tajana kauppaneuvos, maju-ri Per V. Heinrichs tähdensi jääkärien idealismin lujuutta ja sitä, kuinka heidän uskon-sa Korkeimman ohjaukseen sekä omaisten rakkaus heitä kohtaan antoivat voimia.

Juhlassa luovutettiin jää-käriveistos Pohjalaiselle Val-tuuskunnalle. Puheiden vä-lillä soittokunta esitti Sam Sihvon marssin Muistoja Pohjolasta sekä sikermän näytelmästä Jääkärin morsi-an. Päätössanoissa Jääkäri-säätiön puheenjohtaja, ken-raalimajuri Sami Sihvo ko-rosti jääkärien merkittävää panosta talvi- ja jatkosodan johtamistehtävissä sekä osal-listumista rauhan aikana yh-teiskunnan rakentamiseen hallinnossa ja talouselämäs-sä. Juhla päättyi Maamme-lauluun.

Tiedustelut ja varaukset: ryhmänkerääjä Eila Ylinen,puh. (03) 511 2465 tai 0400 796 859.

Pirkanmaan Sotaveteraanipiirinnaistoimikunta järjestää kulttuurimatkanitäiseen Saksaan 18.-24.4.2005(bussi/laiva)

hinta/hlö

Sis. matkat, majoitus, ateriat ja retketmatkaohjelman mukaan.

915;

Rostock-Berliini-Dresden

Lisätietoja myös Matkapojat,puh. (03) 518 8300

JaPi - Matkat tarjoaa vuonna 2005:65 vuotta talvisodan päättymisestä.

SOTAHISTORIALLISET MATKAMME jatkuvat tuttuun turvalliseen tyyliin myös ensi kesänä: Oppaana sotahistorian asiantuntija. Maastoruokailu kotimaisista elintarvikkeista. Matkoilla käymme kesän –44 ratkaisevilla taistelupaikoilla.

alk.hinta euroina: Aunus ja Maaselän kannas 4 pv 13.-16.6. / 7.-10.7. / 23.-26.7. 355Syväriltä-Nietjärvelle 3 pv 2.-4.5. / 3.-5.6. / 1 9.-21.7. 295Syväriltä-Nietjärvelle 4 pv 26.-29.5. / 30.7.-2.8. 349Uhtua-Kiestinki-Kostamus 5 pv 27.6.-1.7. / 13.-17.7. / 7.-11.8. 399Viipurin saaret 3 pv 3.-5.7. / 4.-6.8. 295Karjalan kannas 3 pv 20.-22.5. / 21.-23.6. 279Uusi kohde BaltiassaJääkäripataljoona 27:n jääkäreiden jäljillä 4 pv 25.-28.4. / 1.-4.9. / 22.-25.9. 390

Hintaan sis. kuljetus, majoitus, puolihoito ja oppaan palvelut.JaPi-matkat on erikoistunut sotahistorian matkoihin. Meillä on osaamista ja kokemusta järjestää onnistunut ja turvallinen matka. Myös kotiseutu- ja kaupunkimatkat.Varaa itsellesi/ryhmälle ensikesän sotahistorian matka

www.japi-matkat.fi e-mail: [email protected] puh: 05 3559 365 fax: 05 3559 345

Liittopäivien vuoden 2006majoitusvarausKuusamon Sotaveteraanit ovat ensimmäisenä tehneet majoitusvarauksen Mikkelissä 1-2. kesäkuuta 2006 pi-dettäville Sotaveteraaniliiton liittopäiville.

Mikkelin majoituskohteet – ja niihin kohdistuvat varaukset ja maksuliikenne kulkevat kaikki FinFun Saimaan kautta, joten se voi antaa majoitusta kysy-ville heti tiedon vapaina olevista kohteista. Näin saa-puvat vieraat välttyvät ikäviltä soittokierroksilta eri hotelleihin. Kohteiden majoitushinnat vahvistuvat vii-meistään syksyllä 2005. Varauksia otetaan vastaan kuitenkin jo nyt, sillä Suur-Savon Sotaveteraani on varannut kaikki Mikkelin ja sen välittömässä lähei-syydessä olevat majoitustilat liittopäivien 2006 ajan-kohdaksi. Majoitusvaraus osoite: FinFun Saimaa, Porrassalmenkatu 15, 50100 MikkeliMyyntipalvelu / varaukset puh. 0203 70 070, fax (015) 465 427Myyntisihteeri Linda Neuvonen, [email protected]äällikkö Kimmo Aholainen, [email protected] talvikaudella: ma – pe klo 09.00 – 17.00.

Kansainvälinen menestys – tehoapua

ongelmanivelille!

Kansainvälinen menestys – tehoapua

ongelmanivelille!

ww

w.fe

rros

an.fi

UUSI avokado-soija -uute– tehokas apu nivelillesi

Nivelongelmat aiheuttavat ni-velten jäykistymistä ja kipey- tymistä, jolloin myös liikkumi- nen vaikeutuu. Nivelten hy- vinvoinnin avain on nivelruston kunto. Nivelruston uu- siutumiskyky ilman apua on rajallinen ja se tarvitseekin jatkuvasti rakennusaineita.

Uusi avokado-soija -uute on erityisen tärkeä nivelrustolle. Se ravitsee sekä suojaa nivelrus- toa ja auttaa näin niveliä palauttamaan niiden kuntoa. Avo- kado-soijan tehosta on vakuut- tava kliininen näyttö ja sen vaikutus kestää pitkään. Uudessa Zinaxin® Fortessa on hyö- dynnetty avokado-soijaa sekä patentoitua inkivääriuutetta. Uuden yhdistelmän ansioista Zinaxin® Forte on mark- kinoiden tehokkain ja vahvin luonnon niveltuote! Helppo annostella, vain 1-2 kapselia päivässä riittää. Zinaxin®

Forte tehoaineet varmistavat, että nivelesi jaksavat pidem- pään ja liikkumisesi helpottuu.

Älä kärsi nivelongelmista – korjaa syy ja valitse Zinaxin® Forte!

Saatavana ilman reseptiä apteekeista sekä luontais-tuote- ja terveyskaupoista.

Zinaxin® Forte

”Vuodenmerkittävinuutuustuote

nivelille”

PUOLUSTUSMINISTERIÖFÖRSVARSMINISTERIET

www.defmin.fi


Palokan Kuljetus ja Kiinteistö Oy

Palokka

Vaarin Verstas KyPiippola

HämeenLaaturemontti Oy

Pirkkala

Pario KyPirkkala

Ruosniemen KoittoPori

Optikkomestari Uotila KyEteläkauppatori 4, 28100 Pori

puh. (02) 633 3579

Sandström Nosto jaKuljetus Oy

Porvoo

Vartioliike Edström Oy AbPorvoo

UrakoitsijaPekka Kostea

Rauma

LiikenteenharjoittajaPasi Ranta

Rauma

MaanrakennusJavanainen

Riihimäki

Markku Ristavaara KyRiihimäki

Kuljetus Ventola OyRiihimäki

Nosturipalvelu Lehto OyRovaniemi

Roin Tili- jaVeropalvelut Ky

Rovaniemi

Arteman OySalo

Asiantuntijasi taideasioissapuh. 0500 533 587

Salon / HalikonKorisuojaus Oy

Salo

Vuorelan IlmastointiSiilinjärvi

Ympäristöhuolto Sovi OySonkajärvi

Veljekset Brusin OySulkava

Konehuolto P. Orenius OySuolahti

HuovinrinteenUpseerikerho

Säkylä

SärkisalonJK-Huolto Oy

Särkisalo

PoltinpalveluE. Salin & Kumpp.

Tampere

T:mi Ari ArminenTampere

Kuljetusliike P. Sandelin Ky

Tampere

Maxstar OyTampere

Metso Minerals Oy AbTampere

Puh. (016) 831 321

Keskisenkatu 9PL 7, 33711 TamperePuh. (03) 2890 111


KilpailukutsuSuomen Sotaveteraaniliiton ilma-asemesta-ruuskilpailut järjestetään kotiratakilpailuna 03.-10.04.2005.Kilpailulajit:Ilmakivääri 40 ls, sarjat yli 80 ja alle 80 vuotiaat sekä joukkuekilpailu 3-miehisin joukkuein.Ilmapistooli 40 ls, sarjat yli 80 ja alle 80-vuoti-aat sekä joukkuekilpailu 3-miehisin joukkuein.Piirit voivat nimetä useampiakin joukkueita ennen kilpailun ensimmäistä sunnuntaita.Sarjat 80-vuotiaat ja vanhemmat (vuonna 1925 syntyneet ja aikaisemmin).Alle 80-vuotiaat (vuonna 1926 syntyneet ja myöhemmin)Osanottomaksut:13 euroa/laji/henkilö. Ei erillistä joukkuemak-sua. Osanottomaksut tulee suorittaa ilmoit-tautumisen yhteydessä tilille Pirkanmaan So-taveteraanipiiri ry TSOP 573008-2100424.Kilpailussa käytetään järjestäjien tauluja, jot-ka lähetetään leimattuina kilpailuun ilmoit-tautuneille Joukkueille.Kilpailuohjeet:Kilpailussa noudatetaan liiton hallituksen joulukuussa 2003 hyväksymiä kilpailusään-töjä sekä kilpailun järjestäjien tarkennuksia kilpailun järjestämisestä. Ilmoittautumisen yhteydessä tulee mainita ammutaanko nauha- vai yksittäistauluihin.Tiedusteluihin vastaa: Olavi Tanner puh. (03) 222 1849Ilmoittautuminen:Ilmoittautuminen sekä tiedot yhteyshenkilöstä tulee lähettää piireittäin 22.03.05 mennessäosoitteella: Pirkanmaan Sotaveteraanipiiri ry Seija Vehmas Väinölänkatu 2, 33100 Tampere,sähköposti: [email protected]

TERVETULOA

Pirkanmaan Sotaveteraanipiiri ry

KilpailukutsuSuomen Sotaveteraaniliiton pilkkimesta-ruuskilpailut järjestetään perjantaina huhti-kuun 1. päivänä 2005 Valkealassa. Kilpailukeskus sijaitsee Valkealan seurakun-nan leirikeskus Niinirannassa, osoite Leiritie, 45370 Valkeala.Kilpailupaikkana on Lappalanjärvi, n. 7 km Kouvolasta Mikkelin suuntaan. Opastus vt 15:ltä Kouvola – Mikkeli.Kilpailuaika: Klo 10.00 – 14.00 (siirtymisaika; ½ tuntia ennen ja 1 tunti kilpailun päätyttyä).Ilmoittautumiset: 20.3.2005 mennessä Ky-menlaakson Sotaveteraanipiirin toimistoon, Saarennonkatu 7 A 5, 45200 Kouvola, puhelin/fax (05) 375 3383 tai 0400 655 283, e-mail: [email protected]: Maksetaan paikan päällä, 9 euroa/henkilö ja 17 euroa/joukkue.Kilpailusäännöt. Kilpailussa noudatetaan Suomen Sotaveteraaniliiton ja soveltaen Suo-men Kalamiesten Keskusliiton hyväksymiä kilpailusääntöjä. Kilpailukala on ahven. Suu-rin kala palkitaan. Osanotto-oikeus on sota-veteraaniyhdistysten ja naisjaostojen varsinai-silla jäsenillä. Mestaruus jaetaan sekä naisten että miesten sarjassa. Joukkuekilpailu piirien välillä ratkaistaan kolmihenkisin joukkuein. Joukkue on nimettävä ennen kilpailua. Pii-rit voivat ilmoittaa useampiakin joukkueita. Joukkueissa voi olla sekä naisia että miehiä. Joukkuekilpailussa kilpaillaan kiertopalkin-nosta. Lisäksi järjestetään Kannattajajäsen-ten sarjat naisille ja miehilleMajoitus: 2 – 6 hengen huoneissa leirikeskuk-sessa hintaan 26 euroa henkilö sisältäen aami-aisen ja vuodevaatteet. Majoitusvaraukset pii-ristä puh 0400 655 283.Ruokailu: Leirikeskukselta sitä haluaville 31.3. päivällinen keittoruoka hinta 5 euroa ja 1.4. keittolounas 5 euroa henkilö. Ruokailuva-raus on tehtävä ennakkoon 20.3.2005 mennes-sä piiristä puh 0400 655 283.

Kilpailun yhteyshenkilö ja tiedustelutToivo Hartikainen(05) 375 3383 tai 0400 655 283

TERVETULOA KILPAILEMAAN VALKEALAAN

Suomen Sotaveteraaniliitto ryKymenlaakson Sotaveteraanipiiri ry

KilpailukutsuSuomen Sotaveteraaniliiton hiihtomestaruus-kilpailut pidetään keskiviikkona 16.3.2005 Mikkelissä, Savon Prikaatin järjestämänä Karkialammin maastossa.Sarjajako Miehet: M88 1917 ja vanhemmat, M85 1918 – 20, M82 1921 – 23, M80 1924 – 25, M78 1926 – 1927, M76, 1928 ja nuoremmat.Naiset: N88 1917 ja vanhemmat, N85 1918 – 20, N82 1921 – 23, N79 1924 – 25, N76 1926 – 27, N73 1929 - 30 ja 1931 nuoremmat.Kilpailumatka on kolme (3) kilometriä. Hiih-totyyli perinteinen. Joukkuekilpailu kierto-palkinnosta toteutetaan liiton sääntöjen mu-kaisesti.Osanotto-oikeus: sotaveteraaniyhdistysten ja naisjaostojen varsinaisilla jäsenillä.Majoitus: Kasarmimajoitus Savon Prikaatin tiloissa.Ruokailu: Savon Prikaatin ruokailutiloissa.Osanottomaksu: 10 euroa kilpailijalta.Ilmoittautumiset: Piireille lähetetään alku-vuodesta kirjallinen kutsu sekä ilmoittautu-mislomakkeet. Ilmoittautumiset: kirjallisena 28.2.1905 mennessä Suur-Savon Sotavete-raanipiirille osoitteeseen Hirvensalmentie 8, 52550 Hirvensalmi. Määrä aikana perille tul-leet ilmoittautumiset löytyvät painetusta kil-pailuesitteestä.Tiedustelut puh. (015) 451 479 tai 0400 787 749

KilpailukutsuSuomen Sotaveteraaniliiton keilamestaruus-kilpailut pidetään 7.4.2005 TampereellaSarjat:Miehille ja naisille erikseen oma mestaruus-kilpailu.Ikähyvitys:75-vuotiaasta lähtien (+1 piste/vuosi/sarja).Joukkuekilpailu:Ennen kilpailua nimetään kolmen henkilön joukkue. Kilpailijoiden saamat pistemäärät lasketaan yhteen. Joukkueessa voi olla miehiä ja naisia. Joukkuekilpailu pelataan ikähyvitys huomioiden.Ilmoittautumiset:Pirkanmaan Sotaveteraanipiiriin25.03.05 mennessä puh.(03) 223 5808 tai faxi (03) 223 5808, osoiteVäinölänkatu 2, 33100 Tampere, sähköposti [email protected]ät alkavat klo 10.00Kilpailumaksu: 25 euroa sisältää ratamaksun, palkinnot, osallistumismitalin, keittolounaanLäheisessä ravintolassa ja suihkun kilpailu-paikalla.Osanottomaksut tulee suorittaa ilmoittau-tumisen yhteydessä tilille TSOP 573008-2100424Paikka: Keilahalli sijaitsee osoitteessa Keila-kuja 1, 33520 Tampere Puh. (03) 3126 0500Harjoitusmahdollisuus 6.4.2005 päivällä.Maksu 9 euroa/henkilö/tuntiTiedusteluihin vastaa:Pentti Suojanen puh. (03) 265 4025 (koti)

TERVETULOA KEILAAMAAN!

Pirkanmaan Sotaveteraanipiiri ry

Latokartanontie 1900700 Helsinki

Dementiahoitokoti Aatos

Kirkkotie 347 C, 82600 Tohmajärvipuh. (013) 255 577


Vuoden 2003 joulukuun numerossa leh-temme yllytti lukijoita käymään lähipii-rissään ajankuluksi ja aivovoimisteluksi sanakilpoja, joissa sovitun sanan kirjai-mista muodostetaan uusia sanoja. Taito-jen ja kekseliäisyyden vertailua silmällä pitäen toimitus lupasi kertoa sille lähete-tyt sanasaaliit.

Lehtikilpa on rajattu koskemaan kirja- tai yleiskielen nimisanoista eli substantii-veista yleisnimiä (esimerkiksi sauna) mut-ta ei siis eris- eli henkilö- tai paikannimiä (Uuno, Helsinki). Kelpuuttamatta jäävät muut sanaluokat: laatusanat eli adjektii-vit (kaunis), lukusanat eli numeraalit (kol-me), asemosanat eli pronominit (nuo), te-onsanat eli verbit (juosta) sekä apusanat eli partikkelit, siis sidesanat eli konjunk-tiot (sekä), suhdesanoihin kuuluvat jäl-kisanat eli postpositiot (matkan jälkeen) ja prepositiot eli etusanat (kautta maan), seikkasanat eli adverbit (äskettäin) ja huudahdussanat eli interjektiot (hyi). Myös monikkomuodot torjutaan, ellei sana sinänsä esiinny yleensä vain moni-kossa (sakset), samoin yhdyssanat (oppi-aine). Sanojen on oltava perussijassaan eli nominatiivissa (siis rauta eikä raudassa).

Monet sanat kiikkuvat sanaluokki-en rajoilla. Laina- ja vierassanojen sekä muiden maiden ja mantereisen eläinten ja kasvien nimien vakiintumista suomen kie-leen on ylivoimaista arvioida. Kun vastaa-jia ei palkita saaliin perusteella, vaan ar-van varassa, toimitus päättää siitä, onko sana sääntöjen mukainen. Toimitus ei ryhdy kiistoihin eikä perustele ratkaisu-jaan.

Kisa on saanut erinomaisen vastaan-oton. Niinpä sitä jatketaan. Vastedes väl-tämme valitsemasta purkusanoiksi teon-sanakantaisia nimisanoja, joissa on mi-nen-johdos (esimerkiksi kotiuttaminen), Niistä näet sikiää sellaisiakin teonnimiä, joiden käytettävyys voi olla kyseenalai-nen.

Antaessamme syyskuussa ratkotta-vaksi sanan ”kotiuttaminen” luettelimme malliksi puolen sataa sanaa. Näiden lisäk-si lukijat löysivät noin 282 sanaa, joita toi-mitus piti hyväksyttävinä. Tässä on luki-joiden nokkeluuden ja uutteruuden mah-tava tulos:

ahtimet, aie, aikominen, aikuinen, aine, aioni, aitio, aitominen, akne, akoit-tuminen, akti, aktio, amen, antimoni, anto, aromi, atomi, aukea, aukio, aukomi-nen, aunio, auto (22 sanaa):

eno, etana (2);ikoni, imuke, ina, inka, innoite, innoke,

intentio, into, ioni, itunen (11);kaitio, kaiutin, kamu, kani, kanne,

kannu, kanoni, kanto, kantoni, kantti, kate, katku, katuminen, kauno, kauto, kei-ma, keino, keinu, keitin, kemia, kemut, kenno, ketoni, kettu, kiinne, kiinto, kii-to, kimo, kino, kinoni, kinttu, kinu, kito-ni, kitti, kitu, kituminen, koe, koenta, ko-etin, koi, koittaminen, koituma, komi, ko-mitea, komu, kone, konna, konto, kontta, kontti, kontu, kotti, kouti, kuitti, kumina,

kumo, kunnia, kunta, kunto, kuntta, kuo-ma, kuomi, kuomu, kuona, kuti, kutiami-nen, kutimet, kutina, kutitin, kutittami-nen, kutka, kutominen (74);

maite, maiti, maito, maitto, maki, mako, maku, manko, manne, manni, man-to, mantu (12);

manu, mate, matka, matkue, matonen, matti, meka, meno, menu, metku, miete, miina, minttu, mittain, moike, moite, moi-tinta, moka, monni, monttu, motetti, motti. muki, muna, muninta, muona, muoti, muot-ka, muotti, muta, mutina, mutta (43);

nainti, naitto, naku,nami, nata, nato, nautinto, neiti, neito, netto, neumi, nie-mi, nietu, niitti, niitto, niittu, nimi, nimi-ke, noita, noki, nomini, notke, notkunta, nuotta, nuotti, nuti (26);

oikea, oka, okanen, oktantti, oktetti, omainen, omena, onka, onki, onni, ota, ote, otin, ottaminen, otti, ottimet, outa (17);

tae, taikominen, taimen, taimi, tainto, taite, taito, taitto, taittuminen, takomi-nen, tanko, tano, tantti, tanu, tatuoimi-nen, tatuointi, tauti, teak, tein, teini, teko, tekonen, tenka, tentti, tenttu, tenu, teuto-ni, tiainen, tie, tiena, tieno, tii, tiimi, tiinu, tiketti, tikitin, tiku, timantti, timotei, tin-ka, tinki, tintti, titanium, toe, toimi, toi-minne, toiminta, toimite, tomu, tomutin, tonni, tontti, tonttu, totem, toti, tottumi-nen, toutain, tuenta, tuike, tuke, tuki, tu-kiainen, tukinta, tuma, tumake, tunika, tunkio, tunne, tunti, tunto, tuntu, tuomi, tuominen, tuoni, tuonti, tuote, tuottami-nen, tutina, tutka, tutkain, tutkiminen, tutkinto (82);

uiminen, uinti, uittaminen, uittamo, uitto, ume, utami (7).

Tämän sanapaljouden säikäyttämänä toimitus valitsi seuraavaksi kilvan koh-teeksi sanan ”loppiainen”, joka antanee niukemman sadon, etenkin kun sivulla 57 jo on malliksi 24 sanaa. Toivomme tie-tenkin, että näitä sanoja ei ole lähettämis-sänne vastauksissa.

Syyskuussa julistetun kisan vastaa-jista arpa suosi seuraavia: Anja Kuitti-nen Vääksy, Alpo Salminen Lempäälä ja Topi Alho Kuopio. Kullekin heistä on lähetetty veteraanin hartauskirja Yhdes-sä perille.

Nyt alkaneen kilvan vastaukset tulee lähettää toimitukselle viimeistään loppi-aisaattona eli 5. tammikuuta. Toimituk-sen postiosoite on Korkeavuorenkatu 41 A 7, 00130 Helsinki, faksinumero 09-9126 2020 ja sähköpostiosoite [email protected] Vastauk-seen kirjoitetaan lähettäjän nimi ja pos-tiosoite, kirjekuoreen ”Sanakilpa”. Vas-taajien kesken arvotaan kolme CD-levyä Sama kaiku on askelten.

Sanakilpamme täytti vuoden ja jatkuu


Virkistä muistiasi

1. Kesällä 1945 Neuvostoliitto suunnitteli puututtavaksi Suomen asevelvollisuusaikoi-hin. Miten?

1. Aika kaikissa aselajeissa 6 kuukautta2. Jalkaväessä 1 vuotta, muissa 1 vuosi 5 kuukautta3. Jalkaväessä 4 vuotta, laivastossa 7 vuotta

2. Säännöstelyvuosien aikana 1939–1953 ta-varoiden ostoa valvottiin ja annosteltiin osto-korteilla. Kuinka paljon kortteja oli tarpeen painaa koko 14 vuoden aikana?

1. 171 miljoonaa kappaletta2. 648 miljoonaa kappaletta3. 778 miljoonaa kappaletta4. 911 miljoonaa kappaletta

3. Valtavista tappioista johtuen Neuvostoliit-to kärsi 2. maailmansodassa miehistöpulaa, joten naisia kutsuttiin yhä enemmän rinta-matehtäviin. Paljonko heitä oli sodan loppu-vaiheissa?

1. 1.5 miljoonaa naista2. 2.1 miljoonaa naista3. 3.5 miljoonaa naista4. 4.2 miljoonaa naista

4. Sotien aikana tuli tutuksi sana moratorio. Mitä se tarkoitti?

1. Kaatuneiden hautaamista kotiseudulle2. Kampanjaa, jossa korostettiin korkean moraalin ja hyvien tapojen merkitystä3. Velkojen maksun lykkäämistä

5. Suomi-Neuvostoliitto Seuran johtaja Mau-ri Ryömä halusi koota kommunisteista jouk-ko-osaston Lapin sotaan Saksaa vastaan. Mi-ten hanke edistyi?

1. Ei ilmoittautunut riittävästi vapaaehtoisia.2. Hallitus kielsi joukon kokoamisen3. Sota ehti loppua4. Stalin tyrmäsi hankkeen siitä kuultuaan

6. Sodan puutteen keskellä Suomen kansa toteutti erästä mielihaluaan, johon liittyivät nimitykset palturi ja kessu. Mitä kansa teki?

1. Päästeli kaikenlaisia pötypuheita, huhuja2. Viljeli kotimaista tupakkaa3. Kehitteli korvikeaineista uusia vaatteita kuten palttoo– turkkiyhdistelmää eli palturia

Vastaukset sivulla 57

Joulukuun ristikko

Ristikon ratkaisu sivulla 57


Kansainvälinen ka-noottiliitto (ICF) myönsi kongressis-

saan Tukholmassa lahtelai-selle melonnan uranuurtajal-le Yrjö Hämäläiselle erittäin harvinaisen ja arvostetun tunnustuksen. Hämäläiselle myönnetty tunnustus on Bad-ge of Merit -tunnustus nume-ro 16. Vastaavia huomion-osoituksia ICF on myöntänyt 80 vuoden aikana vain 15.

Yrjö Hämäläiselle melonnan arvostettu tunnustus

Yrjö Hämäläinen on lah-telaisen Vesisamoilijat ry:n kunniapuheenjohtaja ja Suo-men Kanoottiliiton Melonta-neuvos -tittelin ensimmäinen haltija.

Hän on toiminut aktiivi-sesti Lahden Rintamamies-ten Asuntoyhdistyksen halli-tuksen jäsenenä ja pöytäkir-jasihteerinä ja nykyisin hän on Lahden Sotaveteraanit ry:n hallituksen jäsenenä.

Toronton yhdistykses-sä on vielä 70 jäsen-tä, joista 35 on rinta-

masotilastunnuksen omaa-via sotaveteraaneja. Loput jäsenistä ovat lottia ja vete-raanien leskiä. Kokoontumi-sia järjestetään kerran kuu-kaudessa. Niihin osallistuu puolet jäsenistä. Yhdistys järjestää kaikkina Suomen sotiin ja itsenäisyyteen liitty-vinä muistopäivinä tilaisuu-den. Viimeisin tilaisuus jär-

Toronton sotaveteraaniyhdistys toimii vilkkaasti

jestettiin yhdessä virolaisten aseveljien kanssa kun sodan päättymisestä oli kulunut 60 vuotta. Syksyllä Timmik-sen suurjuhlilla suomalaisten muistokivellä olivat mukana myös kanadalaiset ja ame-rikkalaiset veteraanit lippui-neen. Kanada menetti sodis-sa noin 42 000 miestä.

Kanadalaisiin lehtiin on aika vaikea saada kirjoituk-sia suomalaisista sotaveteraa-neista ja Suomesta. Tärkeää

olisi kuitenkin levittää eng-lanninkielellä tietoa erityi-sesti suomalaisten jälkeläis-ten keskuuteen.

Yhdistyksemme toimin-taa jatketaan eteenpäin vaa-lien yhteisiä muistoja. Juuret ovat synnyinmaassa Suomes-sa, jonka menestys ja tulevai-suus on kallis ja arvokas asia.

Kanadalaiset sotavete-raanit järjestävät mielellään Suomesta saapuville veteraa-neille ja muille ryhmille oh-jelmaa tai mukavan yhdessä-olotilaisuuden.

BEN JÄRVENPÄÄ

Sotaveteraanit ja –inva-lidit viettivät yhteistä hengellistä päivää 12.

lokakuuta. Tilaisuuden jär-jestelyistä vastasivat Köpin-gin Sotaveteraanit. Yhdis-tyksen toimihenkilöt olivat useaan otteeseen tavanneet Köpingin suomenkielisen seurakunnan edustajia tilai-suuden suunnittelussa.

Kaikki vaivannäkö osoit-tautui arvoisekseen kun tilai-suuteen osallistui lähes kaksi sataa sotaveteraania ystävi-neen. Päivä aloitettiin Stolov-gårdenilla seurakunnan tar-joamalla aamukahvilla, min-kä jälkeen oli vuorossa hieno päiväjuhla.

Seurakunnan suomalaises-ta seurakuntatyöstä vastaava pastori Katariina Andersson avasi tilaisuuden. Tervehdys-sanoista vastasi Ruotsin So-taveteraanipiirin puheenjoh-taja Tauno Ahtila. Ohjelman juontaminen oli pastori Pert-

Sotaveteraanien ja -invalidien hengellinen päivä Ruotsissa

ti Torpan harteilla. Yrjö Ha-vas kertoi kokemuksistaan sotaorpona ja lausui isänsä Väinö Havaksen runon Tes-tamentti pojalleni. Sotalapsen näkövinkkeliin sai yleisö tu-tustua kun Irma Skyttä ker-toi sodanaikaisesta elämästä. Ohjelmanumeroiden välissä saivat vieraat nauttia kuoro-laulusta, kun Manne Malin johtama mieskuoro – välillä naisäänten vahvistamana – kajautti äänensä kuuluville.

Päiväohjelman jälkeen nautittiin Ruotsin Suomalai-nen -lehden tarjoamaa ja seu-rakunnan väen talkoovoimin valmistamaa ja tarjoilemaa keittoa.

Upean päivän päätteek-si pidettiin jumalanpalvelus viereisessä Köpingin kirkos-sa. Tilaisuudessa saarnasi Ka-tariina Andersson ja liturgina toimi Pertti Torppa.

HELI PAKKANEN

Kangasalan kunta, seu-rakunta, reserviläis-järjestöt ja sivistys-

keskus järjestivät paikallisten yritysten tukemana kotiutta-misjuhlan 9. marraskuuta ve-teraaneille, jotka oli kotiutet-tu rintamalta 60 vuotta sitten marraskuussa 1944.

Kangasalan kirkon vie-reen Pirtinmäelle kokoontui toistasataa 60 vuotta sitten kotiutettua sotiemme vete-raania. Juhla aloitettiin soit-tamalla kirkon kelloja. Tä-män jälkeen taiteilija Mat-ti Heinivaho lauloi Sulho Rannan säveltämän ja Wäi-nö Havaksen kirjoittaman runon Testamentti pojalleni. Taiteilija Heinivahoa säesti Risto Hiltunen.

Kangasalan Soittokunta johtajanaan director musices Pasi Heinilä esitti Sam Sih-von Muistoja Pohjolasta, jon-ka jälkeen Matti Heinivaho lauloi Rakastan elämää .

Näiden esitysten jälkeen oli vuorossa kenttähartaus, jonka piti Kangasalan kirk-

Kangasalan veteraaneilla kotiuttamisjuhla

koherra Seppo Jarva. Har-taus aloitettiin tutulla isän-maan virrellä Sun kätes Her-ra, voimakkaan ja päätettiin Jumala ompi linnamme -virteen. Kirkkoherra Jarva käytti hartautensa keskeise-nä sisältönä raamatun koh-taa ”Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen”. Kenttähartauden lopuksi hän lähetti havuseppelepartiot sankarihaudalle ja Pro Pat-ria- muistokivelle.

Kunnan tarjoamaa lou-nasta siirryttiin nauttimaan sisätiloihin Kangasalan lähes satavuotiseen Pirttiin. Lou-naaseen kuului maukas her-nekeitto, voileivät ja juomat. Aterian ”kruunasi” kahvit ja korvapuustit sekä pikkupullo konjakkia, jonka saattoi naut-tia heti paikan päällä tai vie-dä muistoksi kotiin.

Puheen veteraaneille piti Kangasalan ”oma poika”, pri-kaatikenraali Heikki Lyyti-nen. Hän sanoi muun muassa:” Me tämän päivän suoma-laiset pidämme itsestään sel-

vyytenä maamme itsenäisyyt-tä. Näin ei aina ole ollut. Me emme ole saaneet itsenäisyyt-tä ilman uhrauksia. Tarvittiin Vapaussota uhreineen ja tar-vittiin Talvi- ja Jatkosota. Vii-me sotiimme osallistui noin 700 000 miestä ja naista, jois-ta kaatui 86 000 ja vammau-tui 90 000. Sotiemme veteraa-neista on elossa tällä hetkellä runsaat 100 000. Saamme olla kiitollisia näille jo keskuudes-tamme poistuneille ja nyt vie-lä elossa oleville sotiemme veteraaneille sekä myös ko-tirintaman naisille ja miehil-le, jotka yhdessä varmistivat maamme itsenäisyyden.”

Lounasruokailun jälkeen laulettiin vielä yhdessä tuttu-ja sota-ajan lauluja ja tilaisuu-den päätti Heikki Mäenpää , joka esitti Kalervo Hämäläi-sen Veteraanin iltahuuto-lau-lun.

Juhlatoimikunnan pu-heenjohtaja, eläkkeellä oleva lehtori Risto Mattila totesi juhlan jälkeen: ”Tämä on vä-hintä, mitä veteraaneille voi-daan järjestää. He ovat sen moneen kertaan ansainneet.”

JAAKKO VALVE

Kainuun Sotaveteraa-nipiirin syyskokous sai aivan uutta viri-

kettä Kainuun maakuntaval-tuuston valitseman sosiaa-lija terveydenhuollon val-misteluista vastaavan Marita Pikkaraisen vierailusta. Val-tuuston hallintokokeilu al-kaa 1.1.2005 ja kestää vuoden 2012 loppuun, siis 8 vuotta. Kunnallisvaalien yhteydessä suoritettiin myös maakunta-valtuuston 39 jäsenen vaali. Eräs huomattava parannus, joka koskee läheisesti vete-raaneja, on maakunnallisen veteraaniasiamiehen saami-nen.

Kainuun maakuntavaltuustohuomioi veteraanien tarpeet

Kunnalliset veteraaniasia-miehet jatkavat entiseen ta-paan, mutta maakunnallinen asiamies kartoittaa veteraani-en tilannetta ja heidän tarpei-taan. Hän hoitaa veteraanien asioita ja ohjaa niitä Kainuun mallin sisällä. Hän pitää yh-teyttä sosiaali- ja terveysmi-nisteriöön, Kelaan, kuntiin, veteraanikeräyksiin, seura-kuntiin ja sidosryhmiin. Asia-miehen paikka tulee yleiseen hakuun vielä kuluvan vuoden aikana. Veteraaneja on Kai-nuussa vielä noin 3 500, joista naisia 1 850.

ANTTI MANNER

Helsingin Miinan-raivaajakilta järjesti syyskuussa jäsenil-

leen matkan Normandiaan. Paikallisena oppaana Parii-sista lähtien oli Leila Lintula.

Helsingin Miinanraivaajakillan edustajat Normandian

maisemissa.

Kaikki ryhmän 33 jäsentä oli varustautunut miinanraivaa-ja baretein ja muutoinkin oli edustava ja yhtenäinen vete-raanijoukko. Eräs amerik-kalainen puhkesi kyyneliin kuullessaan matkastamme historialliselle rannikolle.

Miinanraivaajat halusivat kunnioittaa niiden sotilaiden muistoa, jotka olivat vapaut-tamassa Eurooppaa. Tämä vuosi on erityisesti tärkeä kun maihinnoususta on kulu-nut 60 vuotta.

ERIK ERWES

Miinanraivaajat valtasivat Normandian


Joka vuosi olemme poh-tineet mihin me kou-lulaiset voisimme taks-

värkkimme tuoton suunnata. Lähes aina keräys on men-nyt ohi oman kunnan rajojen, milloin Punaiselle Ristille ja milloin taas johonkin muu-hun hyvään tarkoitukseen. Sama pohdinta oli meillä taas täällä Elomaan koulussa al-kavana syksynä, kun tiesim-me, että keräys on tulossa.

Saimme vieraaksemme pari vuotta sitten kouluum-me oman pitäjän veteraane-ja, jotka kertoivat meille so-dasta. He kertoivat miksi he sinne joutuivat, miksi ja mitä he siellä tekivät. Heidän ker-tomuksensa jäivät pysyväs-ti mieleemme. Siksi meidän oli helppo päättää, että ha-

Koululaisten oli helppo päättää:Taksvärkki oman pitäjän veteraaneille

luamme suorittaa taksvärkin oman pitäjämme veteraani-en hyväksi, oppilashallituk-sen jäsen Sanna Tynkkynen kertoi

Tämä Taksvärkki oli yk-sinmaan oppilaista lähtenyt ajatus. Se oli myös heidän yk-simielinen päätöksensä, op-pilaskunnasta vastaava opet-taja Päivi Pulkkinen kertoo. Hän toimii koulussa kielten opettajana.

Suur-Savon Sotaveteraa-nipiiri piti kaksi vuotta sit-ten vuosikokouksensa ja sen päätteeksi vuosijuhlan Hir-vensalmella. Juhlat aloitettiin vanhaa tapaa noudattaen ju-malanpalveluksella Hirven-salmen kirkossa. Sen jälkeen siirryttiin nykyisen Elomaan koulun tiloihin.

Kuvassa Hirvensalmen Elomaan koulun oppilashallitus

opettajansa Päivi Pulkkisen seurassa vasemmalta: Tuo-

mas Huokuna, Sanna Tynkkynen, Päivi-opettaja, Kalle

Riittinen, Vesa-Matti Ruottinen ja Tuomas Pöyry.

Suomen Sotaveteraa-niliiton Ruotsin piiri ja-koi ansiomerkkejä tiis-

taina 9. marraskuuta Ruotsin piiritoimistossa Tukholmassa pidetyssä tilaisuudessa.

Ruotsin piirin puheenjoh-

Ansiomerkkejä Ruotsiin

Kuvassa vasemmalta: Tauno Ahtila, Fritz Bergman, suur-

lähettiläs Pertti Torstila ja Heikki Lirberg. (TK)

taja Tauno Ahtila sekä vara-puheenjohtaja Heikki Lirberg luovuttivat liiton kultaisen ansioristin Fritz Bergmanille ja sotaveteraaniliiton ansio-mitalin suurlähettiläs Pertti Torstilalle.

Veteraaneja hämmästytti oppilaiden työt; piirroksin ja sanoin kerrottuna ruokailu-huoneen seinillä. Seinät ker-toivat 1939–1945 sotiemme tapahtumista, missä sotaan osallistuneet naiset ja miehet, lotat ja miesveteraanit olivat pääosassa.

Tottakai on niin, että opettaja voi kertoa asiat mo-nella eri tavalla silloinkin kun puhutaan Suomen sodista; Vapaus-, Talvi-, Jatko- ja La-pinsodasta, koulussa erityis-opettajana toimiva, filosofi-an maisteri Sanna Kekkonen kertoo.

Ilokseni on todettava, että ainakin hirvensalmelaiset pe-ruskoululaiset osaavat ajatel-la omilla aivoillaan. Täällä arvostetaan sotiemme vete-raaneja. En ole milloinkaan kuullut tai havainnut, että nuortemme suhtautuminen veteraaneja kohtaan olisi ol-lut halveksivaa. Nuoremme suhtautuvat veteraaneihin kunnioittavasti, Sanna Kek-konen kertoo.

Oppilaiden keskuudessa oli aikaisemmin selvästi nä-kyvissä, että veteraaneja pi-dettiin vain vanhoina ihmi-sinä. Ei tunnettu tai tiedetty mitä he olivat nuoruudessaan tehneet, joutuneet tekemään ja minkä vuoksi. Ei ymmär-retty tai tiedetty, että he oli-vat hankkineet meille vapaan isänmaan. Nyt ainakin tämä oppilasryhmä sen tietää, hän kertoo. Taksvärkki Hirven-salmella tuotti 900 euroa, joka jaettiin kolme veteraa-nijärjestön kesken; 300 jo-kaiselle.

Hirvensalmella, kyseises-sä Elomaan koulussa, pide-tään joka toinen vuosi kah-deksannen ja yhdeksännen luokan oppilaille sotahistori-an kurssi, joka käydään kuu-den viikon aikana joka toinen viikko. Siinä käydään läpi vuosien 1918 ja 1939–1945 Suomen sodat. He tulevat ai-kanaan siirtämään perintöä eteenpäin.

Kun kyseiset asiat sel-kenevät oppilaille, niin olen huomannut, että moni nuori on alkanut elää iso-vanhem-piensa ”elämää”. Isovanhem-mat on hyvin tärkeä asia jo-kaiselle oppilaalle, ja se kos-kettaa vielä lähes jokaista, Sanna Kekkonen sanoo.

JUKKA LEHTINEN

SÄHKÖMOPEDITSÄHKÖMOPEDIT

Hercules Mini 3200e

Hercules4650e

Pegasos3900e

Tarpan3500e

Suoraan maahantuojalta!Soita ja tilaa ilmainen esite!

LOM-TUOTE OY puh. 0400-785 105


Kokoonnutaan 9. ItUK:n 60-vuotisjuhlatapahtumat Helsingissä 27.1.2005.Kunniakäynti Hietaniemen hautausmaalla kel-lo 12.00. Kokoontuminen kappelin pihalla kello 11.45. Toivomuksena tumma päällystakki, valkoi-nen kaulaliina, kunniamerkit. Kuljetus Hietanie-mestä Katajanokan Kasinolle.60_vuotisjuhlalounas kello 13.00. Katajanokan Ka-sino, Laivastokatu 1. Toivomuksena tumma puku ja kunniamerkit. Lounasesitelmä, ilmatorjunnan-tarkastaja eversti Heikki Bergqvist.Ilmoittautumiset 15.1.2005 mennessä: Sven Erik Weberille Runeberginkatu 29 A, 00100 Helsinki puh,(09)447 445 tai 050 5026071 tai Erkki Sipilälle, puh. (09)5624248 tai 040 7049428 tai [email protected]än joulun ja uuden vuoden toivotuksin, Nisse Enkvist, Paavo Hyvärinen, Erkki Sipilä ja Sven-Erik Weber. Tapaammehan myös perinteisellä It joululounaalla Helsingissä, Ravintola Perhossa 12.12. kello 12.15.

***

JR 1:n perinnekilta ja JR 2:n perinnetoimikunta tiedottavatRykmenttien yhteinen Veljestapaaminen järjeste-tään Lappeenrannassa Maasotakoululla 11.6.2005. Päivämäärä saattaa muuttua. Tilaisuudesta tiedo-tetaan kaikissa Veteraanilehdissä tarkemmin vuo-den 2005 alkupuolella.Perinneyhdistykset Toivottavat kaikilleRauhaisaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2005

***

UK 53Kurssimme päättymisestä tulee 14.2.2005 kulu-neeksi 63 vuotta. Kokoonnumme Suomen Mar-salkka Mannerheimin ratsastajapatsaalle 14.2.2005 siten, että kunnianosoitus aloitetaan kello 12.30. Tumma puku ja kunniamerkit. Patsaalle päällys-vaatteissa. Kunnianosoituksen jälkeen siirrymme Lasipalatsin ravintolaan. Käynti rakennuksen kes-kivaiheilta, 2 krs. (hissi on). Saattajat mahdollisia; tämä turvaa mahdollisimman monen läsnäolon. Pankaa sana kiertämään. Tammikuula tulle kir-je. Ilmoittautuminen hyvissä ajoin ja viimeistään 1.2.2005. Yhteystiedot: Erik Berner (09)134 511 tai Erkki Sillanpää (09)694 7469.

***

Salon seutu Suomea puolustamassaSalon seudun sotaveteraanimatrikkelin ilmestyttyä noin vuosi sitten, on asia herännyt uudelleen esil-le. On kehittynyt yhteistyö Salon Seudun Sotave-teraanien ja Muurlan evankelisen opiston välille. Kiinnostus viime sotiemme tapahtumiin on saanut aikaan sen, että tulossa on luentosarja, jossa asian-tuntijat käsittelevät viime sotiamme, talvisotaa, jat-

kosotaa ja Lapin sotaa. Lisäksi mukana on myös asiaa lottaperinteestä, kotirintamatyöstä, tiestä rauhaan ja sen hinnasta, sekä veteraanien henkilö-kohtaisia muistelmia ja puheenvuoroja. Luentosarjan avauspäivät ovat Muurlan evankeli-sella opistolla 8.-9.1.2005 ja ovat avoimet kaikille asiasta kiinnostuneille. Toivotaan runsasta osan-ottoa.Lisätietoja: Muurlan opisto puh. (02)7281500 tai Salon Seudun Sotaveteraanit ry puh. 040-5035535 Voitto Laine

***

Upseerikoulun 61. kurssi kokoontuu 19.1.2005 kel-lo 12.0060-vuotisjuhlan merkeissä Ostrobotnian kokousti-loissa Helsingissä. Museokatu 10, II-kerros. Lou-nas (15 e), keskustelua ja esitelmä ajankohtaisesta aiheesta. Ilmoittautumiset viimeistään 13.1.2005 mennessä Paul Voss (09) 481 898 tai Esko Kosunen (09) 587 0397.

***

PIIREISSÄ TAPAHTUU:

Pohjois-PohjanmaaYhdistysten vuosikokoukset 2005:Kiimingin Sotaveteraanien vuosikokous ma 4.2. klo 11.00 Seurakuntatalossa.Kuivaniemen Sotaveteraanien vuosikokous ti 7.2. klo 11.00 Seurakuntatalossa.Iin Sotaveteraanien vuosikokous ti 7.2. klo 14.00 Seurakuntatalossa.Utajärven Sotaveteraanien vuosikokous ke 9.2. klo 11.00 Seurakuntatalossa.Muhoksen Sotaveteraanien vuosikokous ke 9.2. klo 14.00 Kirjaston lukusalissa.Kärsämäen Sotaveteraanien vuosikokous to 10.2. klo 10.00 Konttilan talossa.Haapaveden Sotaveteraanien vuosikokous to 10.2. klo 14.00 Uimahallin kahviossa.Piippolan Sotaveteraanien vuosikokous pe 11.2. klo 11.00 Seurakuntatalossa.Kestilän Sotaveteraanien vuosikokous pe 11.2. klo 14.00 Kunnantalossa.Rantsilan Sotaveteraanien vuosikokous ma 14.2. klo 11.00 Seurakuntatalossa.Vihannin Sotaveteraanien vuosikokous ti 15.2. klo 11.00 Hietalan kantissa.Paavolan Sotaveteraanien vuosikokous ti 15.2. klo 14.00 Seurakuntatalossa.Oulaisten Sotaveteraanien vuosikokous ke 16.2. klo 11.00 Seurakuntatalossa.Merijärven Sotaveteraanien vuosikokous ke 16.2. klo 14.00 Seurakuntatalossa.Pyhäjoen Sotaveteraanien vuosikokous to 17.2. klo 11.00 Seurakuntatalossa.Raahen ja ympäristön Sotaveteraanien vuosikoko-us to 17.2. klo 14.00 Seurakuntakodissa.

Limingan-Lumijoen Sotaveteraanien vuosikokous pe 18.2. klo 12.00 Lumijoen Korsuhovissa.Taivalkosken Sotaveteraanien vuosikokous ti 22.2. klo 14.30 Jalavan pirtissä.Kuusamon Sotaveteraanien vuosikokous ke 23.2. klo 14.00 Kansanopistossa.Oulun Sotaveteraanien vuosikokous ke 3.3. klo 13.00 Aleksinkulmassa.Pudasjärven Sotaveteraanien vuosikokous ma 21.5. klo 10.00 Seurakuntatalossa.

Piirin edustajat osallistuvat kokouksiin.

Piirin hiihtokilpailut (hiihtopäivä), Pohjan Soti-lassoittokunnan ja Oulun Sotaveteraanikuoron konsertti keskiviikkona 23.2. 2005 Muhoksella:• Kokoontuminen klo 10.00 Muhoksen seurakun-tatalolle• Hiihto klo 11.00 Muhoksen valaistulla pururadal-la, matka n.2,5 km• Palkintojenjako ja konsertti klo 14.00 Muhoksen Koivu ja tähti kulttuurikeskuksessaKonserttiin osallistuvat veteraanit ystävineen ja koulujen oppilaat.Piirihallituksen kokouspäivä aloitetaan Naistoi-mikunnan 35-vuotisjuhlalla, joka pidetään perjan-taina 4.3.2005 Hiukkavaaran sotilaskodissa. Tulo-kahvit klo 09.00-09.45, Naistoimikunnan 35-vuo-tisjuhla klo 10.00 ja juhlalounas klo11.30. Kokoukset alkavat klo 12.30 Piirihallitus Pohjan-salissa ja Naistoimikunta sotilaskodissaPiirikokous lauantaina 2.4.2005 klo 10.00 Hiukka-vaaran Pohjansalissa.Naistoimikunnan vuosikokous lauantaina 2.4.2004 klo 10.00 Hiukkavaaran Sotilaskodissa.

***

Kymenlaakson SotaveteraanipiiriYhdistysten vuosikokoukset ovat seuraavasti:Jaala 9.2.2005 klo 11.00 Osuuspankin kerhohuoneIitti 9.2.2005 klo 13.00 Kausala SeurakuntakeskusMiehikkälä 10.2.2005 klo 10.00 Seurakuntatalo Virolahti 10.2.2005 klo 13.00 KunnanvirastoAnjalankoski 10.2.2005 klo 15.00 Myllykosken SeurataloPyhtää – Ruotsinpyhtää 14.2.2005 klo 10.00 Pyh-tään SeurakuntataloKotka 14.2.2005 klo 14.00 SeurakuntakeskusInkeroinen – Anjala 14.2.2005 klo 14.00 Inkerois-ten PalvelukeskusValkeala 16.2.2005 klo 10.00 SeurakuntakeskusElimäki 17.2.2005 klo 13.00 Seurakuntakeskus Hamina – Vehkalahti 17.2.2005 klo 14.00 Varus-kuntakerhoKarhula – Kymi 18.2.2005 klo 10.00 Kymin seura-kuntataloKuusankoski 18.2.2005 klo 14.00 VeteraanitaloKouvola 17.3.2005 klo 15.00 TuulensuojaMahdolliset muutokset kokouskutsuissa.


Haetaan yhteyttä Ristikon ratkaisu

Virkistä muistiasi oikeat vastaukset1. Oikea vastaus: Jalkaväessä 4 vuotta, erikoisa-selajeissa 5, laivastossa jopa 7 vuotta. Tämän seu-rauksena – kun armeijalle olisi asetettu maksimi-määrävahvuus – vain ¼ miehistä olisi voitu kou-luttaa.2. Oikea vastaus: Kokonaispainosmäärä oli 778 miljoonaa kappaletta.3. Oikea vastaus: 3.5 miljoonaa naista palveli pel-kästään rintamatehtävissä, tavallisesta taistelijasta aina divisioonia komentaviin kenraaleihin asti.4. Oikea vastaus: Moratorio oli sotapalveluksessa oleville ja evakuoiduille myönnetty lupa lykätä vel-kojen maksua ohi vaikeiden aikojen.5. Oikea vastaus: Stalin tyrmäsi hankkeen. Samoin hän torjui Ryömän tarjouksen liittyä puna-armei-jaan.6. Oikea vastaus: Viljeli itse tupakkansa, jolle antoi erilaisia nimityksiä, kuten palturi ja kessu.

Pyytäisin tietoja henkilöstä Pekka Lankinen. Hä-nen kotipaikkansa oli Helsingin Munkkiniemi so-tavuosina 1943 – 44. Siirryin Paateneesta 10.10.1943 Seesjärven pohjoispuolelle Rjp.5:een. Siellä tuki-kohdassa meitä oli vastaanottamassa nuori vän-rikki Pekka Lankinen. Tietääkseni syntynyt vuon-na 1923. Asemasodan aikana mm. kalastimme yh-dessä. Olisin kiitollinen tiedoista. Ottakaa yhteyttä muutkin vielä elossa olevat sotakaverit.Yhteystiedot: Martti Vainio, Tuulensuunkatu 4 D 56, 26100 Rauma. Puh. (02)823 9501

***

Onko kenelläkään muistikuvia, sukevalaisesta so-tamies Aatu Tuovisesta sekä hänen viimeisistä vai-heistaan. Hän oli syntynyt Sonkajärvellä 29.7.1907. Hänen joukko-osasto oli JR 67 ja hän kaatui Ylä-Sommeelle 21.2. 1940. Yhteystiedot: Petri Tuovinen, Jatulikivenkatu 7 B 6, 90240 Oulu.Puh/fax: työ (08)330 650 tai k. (08)3118596, tai 040-520 1423sähköposti: [email protected]

***

Liedon vapaaehtoinen palokunta ry.Etsii henkilöitä, jotka olivat 19.8.1941 Malminken-tällä tai myöhäisemmässä vaiheessa tekemisessä paloauto Studebakerin kanssa. Se lähti Liedosta 1941 ja palasi sinne vuonna 1944 ehjänä.Viimeiset tiedot ovat meillä Malmin lentokentältä, josta ajettu letkassa Lappeenrantaan. Lappeenran-ta–Karhumäki väliltä ei ole tietoja. Viimeiset tie-dot ovat Karhumäen palokunnasta perustetusta Il-masuojelukomppaniasta vuonna 1941. Olisimme kii-tollisia jos saisimme sen paloauton matkasta tietoja vuosilta 1941-1944. Auto on nyt museorekisterissä ajokuntoisena ja voi antaa vaikka kyydin. Yhteys-tiedot: Liedon VPK, Markku Saarinen, Kurkelantie 237, 21420 Lieto. Puh. (02)487 7510 tai 050 572 9012. Sähköposti [email protected]

***

Etsin henkilöitä, jotka olivat kevättalvella 1941 Kuusamon Kurkijärvellä Kalle Päätalon kanssa sa-

massa yksikössä, ja tekivät linnoitustöitä Säynäjä-vaaralla, tai jotka tietävät jotain näistä linnoitustöis-tä. Yhteystiedot: Matti Riuttanen Löytänäntie 5, 41930 Kuohu, puh. (014) 638 811

***

Kenraalimajuri Kaarlo Ilmari Viljanen kaatui 24.4.1942. Hänet oli siirretty Karhumäen KeK:iin. Sieltä hänet saatettiin kunnianosoituksin lähipäivi-nä Karhumäen asemalle siirrettäväksi Suomeen.Vainaja tykin lavetilla, tykkimiehet ”vartiossa” ty-kin vierellä. Nuori tykistöupseeri ratsain tämän saattueen johdossa. Jos jollakin lukijalla olisi va-lokuva tästä upseerista hevosen selässä, pyytäisin lähettämään kuvan kopioimista varten. Yhteystie-dot: Kenttätykistön res.kapteeni, Kalervo Seppä-nen, Maunukselankatu 3 B 26, 50100 Mikkeli.

***

SukellusveneveteraanitViimeinen puheenjohtajamme ja kokoonkutsuja-sihteeri ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Vanha osoiteluettelomme on kateissa. Ellet saanut kut-sua Sukellusvene valokuvanäyttelyn avajaisiin ke-väällä 2003 Suomenlinnaan, ei johtoryhmällä ole osoitettasi.Kokoonnumme Sukellusvenelaivueen 75-vuotis-juhlapäivänä 1.6.2005. Päivän ohjelma on vielä avoin. Sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa siihen. Jos voit tulla mukaan saattajasi kanssa, vaikkapa pyörätuolissa, ilmoita osoitteesi allekirjoittaneelle 15.1.2005 mennessä. Veteraanitoimintaan tarvit-semme jokaisen vielä voimissaan olevan. Tarvit-semme myös sukellusveneveteraanien toiminnan ja jälkeemme aikaansaannostemme tallentajan, kan-nattajajäsenen tai muuten perinteestämme kiinnos-tuneen. Yhteystiedot: Lauri Puonti, Melkunmäen-tie 16, 45700 Kuusankoski, puh. (05) 374 7397.

***

Palvelitko kenttälentovarikko 2:ssa Äänislinnan Solomannissa? Kerään tietoja dokumenttielokuvaa varten. Erityisesti kaipaan teitä, jotka muistatte kotkalaisen kers. Oiva Kovasen. Antti Seppänen, osoite: Lapinlahdenkatu 31 B 14, 00180 Helsinki, sähköposti: [email protected], puhelin: 041-532 3305

***

Isani, Onni Emil Hottinen, s. 17.1.1906 palveli tal-visodan aikana 82 Km.K. siirretty 7.2.40 6/JR 39:n Koirinojan taisteluihin. Jos löytyy henkilöitä, jotka ovat palvelleet samassa jouko-osastossa, tai he, jot-ka tietävät omien isiensä palvelleen ko.joukoissa, toivoisin ottavan yhteyttä.Aimo Hottinen, Savolankatu i, 81700 Lieksa, puh. 040 535 9713.

Hyvää loppiaisen alkua!Sivulla 53 kerrotaan sanakilvan jatkumisesta. Tällä kertaa kohteena on ”loppiainen”. Toimi-tus on tehnyt sen kirjaimista seuraavat pari tu-sinaa mallisanaa: aie, aine, ane, anne, appi, elin, eno, ien, ilo, laine, lepo, lippa, lippo, nappi, neli, noppa, onni, paine, pano, paine, peli, piilo, pii-na, pino.

KirjoituskilpailuSuomen Sotaveteraaniliiton Naisjärjestö julis-taa kirjoituskilpailun. Tarkoituksena on kerätä perimätietoa jälkipolville siitä, millaista elämä oli kotirintamalla sodan ajan Suomessa.

Kirjoituksen aiheena on ”Kotirintaman elämää”. Kirjoituksessa voidaan käsitellä ar-kielämää, juhlia, pula-ajan konsteja, evakko-taivalta. Kielinä ovat suomi tai ruotsi.

Kirjoituksen pituus on käsinkirjoitettuna 5-6 sivua tai koneella kirjoitettuna kolme si-vua. Kilpailuaika on 1.2. - 30.4.2005. Palkin-toina jaetaan matkatoimiston lahjakortit ar-voltaan 400, 300 ja 200 e

Naisjärjestö pidättää oikeudet lähetettyi-hin kilpailukirjoituksiin.

Kirjoitukset lähetetään Suomen Sotavete-raaniliiton Naisjärjestön toiminnanjohtajalle Irja Lohjamalle, jolta myös lähempiä tietoja puh. 050-565 0682. Osoite: Osuuskunnantie 7 D 00680 HELSINKI

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2005!

Toivottaa

Carrier Jälleenmyyjät


Alastaron kunta Artjärven kunta Asikkalan kunta

Askolan kunta Elimäen kunta Enon kunta

Evijärven kunta Hailuodon kunta Halikon kunta

Haukiputaan kunta

Haukivuoren kunta

Hausjärven kunta

Himangan kunta Hirvensalmen kunta

Hyrynsalmen kunta

Iin kunta Iitin kunta Inarin kunta

Jalasjärven kunta

Janakkalan kunta

Jokioisten kunta

Joutsan kunta Jurvan kunta Jyväskylän Maalaiskunta

Jämijärven kunta Kalvolan kunta www.kalvola.fi

Kangasalan kunta

Kangasniemen kunta

Kannonkosken kunta

Karjalohjan kunta

Kuntien joulutervehdys Sotaveteraaneille


Karstulan kunta Karvian kunta Keiteleen kunta

Keminmaan kunta

Kempeleen kunta Kerimäen kunta

Kestilän kunta Kihniön kunta Kiimingin kunta

Kirkkonummen kuntaKyrklätts kommun Kolarin kunta Kontiolahden

kunta

Korpilahden kunta

Korsholm kommunMustasaaren kunta

Kortesjärven kunta

Kuhmoisten kunta

Kuivaniemen kuntawww.kuivaniemi.fi

Kullaan kunta

Kärkölän kunta Laihian kunta Lapinjärven kunta

Lehtimäen kunta Lempäälän kunta

Leppävirran kunta

Lestijärven kunta Liedon kunta Limingan kunta

Liperin kunta Lopen kunta Merikarvian kunta



Merimaskun kunta

Mietoisten kuntawww.mietoinen.fi

Mouhijärven kunta

Muhoksen kunta Multian kunta Muuramen kunta

Muurlan kunta Mynämäen kunta

Mäntsälän kunta

Nakkilan kunta Nousiaisten kunta

Nummi - Pusulan kunta

Oravaisten kunta Oripään kunta Padasjoen kunta

Pedersören kunta Pelkosenniemen kunta Perhon kunta

Pertunmaan kunta

Pieksänmaan kunta

Pielaveden kuntawww.pielavesi.fi

Piippolan kunta Pirkkalan kunta Pohjan kunta

Pornaisten kunta Posion kunta Povijärven kunta

Pukkilan kuntawww.pukkila.fi

Punkaharjun kunta

Punkalaitumen kunta



Puolangan kunta Pyhäjoen kunta Pyhännän kunta

Pyhärannan kunta Pöytyän kunta Rantasalmen

kunta

Rantsilan kunta Rautalammin kunta

Rautjärven kunta

Rengon kunta Ruoveden kunta

Rääkkylän kunta

Savitaipaleen kunta

Savukosken kuntawww.savukoski.fi

Siikaisten kunta Siilinjärven kunta Simon kunta

Sipoon kunta,Sibbo kommun

Sodankylän kunta

Sotkamon kunta

Suomusjärven kunta

Suomussalmen kunta Säkylän kunta

Taipalsaaren kunta

Tervolan kuntawww.tervola.fi

Teuvan kunta

Tohmajärven kunta Toivakan kunta

www.tuusula.fi



Tyrnävän kunta Töysä-hyvän Tuurin kunta

Utajärven kunta

Vahdon kunta Valkealan kunta Vehmersalmen kunta

Velkuan kunta Vetelin kunta Vieremän kunta

Vihannin kunta Vilppulan kunta Vimpelin kunta

Vuolijoen kunta

Vähäkyrön kunta

Vörå kommunVöyrin kunta

Ylihärmän kunta Ypäjän kunta


www.ylikiiminki.fi

Toholammin OsuuspankkiUllavantie 1, 69300 Toholampi

puh. (06) 881 9200

Jalkahoitola Synnöve Tyber - Simonen

Tornio, puh. 040 - 823 2407palvelen torstaisin Kemissä

Länsi-Lapin Kuljetus ja Raivaus Oy

Tornio

Putkityö Mänkärlä OyTurku

Turun Rakennusteline OyTurku

Seepsula - YhtiötTuusula

Juhakari Maalaus OyTuusula

RP-Koneet KyUtajärvi

www.rp-koneet.fi

Länsi - Hitsi OyUusikaupunki

TIISTENJOEN OSUUSPANKKIKuortaneentie 1506, TiistenjokiPuh. 06-433 7400


Alajärven kaupunki

Alavuden kaupunki

Haapaveden kaupunki

Haminan kaupunki

Hangon kaupunki

Heinolan kaupunki

Ikaalisten kaupunki

Imatran kaupunki

Jämsän kaupunki

Jämsänkosken kaupunki

Järvenpään kaupunki

Kaarinan kaupunki

Kalajoen kaupunki

Kankaanpään kaupunki

Kannuksen kaupunki

Kotkan kaupunki

Kouvolan kaupunki

Kuhmon kaupunki

Laitilan kaupunki

Lappeenrannan kaupunki

Loviisan kaupunkiLovisa stadwww.loviisa.fi

Mikkelin kaupunki

Mäntän kaupunki

Parkanon kaupunki

Pietarsaaren kaupunki

Kaupunkien joulutervehdys Sotaveteraaneille


Pyhäjärven kaupunki

Salon kaupunki Suonenjoen kaupunki

Tammisaaren kaupunki

Toijalan kaupunki

Uudenkaarlepyyn kaupunki

Varkauden kaupunki

Viitasaaren kaupunki

Ylivieskan kaupunki

Ähtäriin tottakaiwww.ahtari.fi

Äänekosken kaupunki

Kaupunkien joulutervehdys Sotaveteraaneille

KAUPUNKIELÄMÄÄ VUODESTA 1442

Hyvää Joulua Oy Teknocalor AbVantaa

Fenno Medical OyVantaa

TRUCKTEAM OYVantaa

Kiviasennus Damados OyYlästöntie 31, 01490 Vantaa

puh. 0400 - 974 999

Ritvaset OyViinikkapolku 3, 01740 Vantaa

puh. 09 - 8781 201

LVI - Huolto Seppo Holopainen

Leppävirta

KoneurakoitsijaMatti Jaakkola

Venesjärvi

MaanrakennusJ. Päkkilä Oy

Yli-Ii

PuutavarayhtiöP & J Uusitalo

Yläne

Keski -SuomenPainotuote Oy

Äänekoski

Rakenne Aholuhta OyÄänekoski

Työkaluvalmistamo Pentti Paananen Ky

Äänekoski

Asianajotoimisto Kurikka & Hirvonen Oy

Äänekoski

OSAAVA OVENTEKIJÄMatalalahdentie 4, 44500 Viitasaari

Puh. 040 342 2400


Akaan srk Alavieskan srk Alppilan srk, Helsinki

Askolan srk Elimäen srk Enon srk

Enontekiön srkEspoon tuomiokirkko-

seurakuntaEspoonlahden srk,

Espoo

Eurajoen srkForssan

ev.lut.seurakuntayhtymä Haapajärven srk

Halsuan srk Haminan - Vehkalahden srk

Hankasalmen srk Harjavallan srk Hartolan srk

Hattulan srk Heinäveden srkHelsingin

seurakuntayhtymä

Herttoniemen srk, Helsinki

Hollolan srk Huittisten srk

Hämeenlinna - Vanajan srk Iin srk Iisalmen srk

Ikaalisten srk Ilomantsin srk Imatran srk

Inarin srk Jaalan srk Janakkalan srk

Joensuun srk Joroisten srk Joutsan srk

Sotaveteraaneja tervehtien ja siunattua Joulunaikaa ja Uutta Vuotta 2005 toivottaen

Halikon srk


Juankosken srk Juupajoen srk

Jyväskylän kaupunkiseurakunta

Jämsänkosken ja Koskenpään

seurakuntayhtymä

Kajaanin srkKalajoen

seurakuntayhtymäKalvolan srk

Kangasalan srk Kannuksen srk Kanta - Loimaan srk

Karjalohjanhyvämaineinen seurakunta

Messu sunnuntaisin klo 10

Kauhavan srk Keiteleen srk

Kemijärven srk Kempeleen srk Keravan srk

Kiihtelysvaaran srk Kiikan srk Kiimingin srk

Konneveden srk Kontiolahden srk Korpilahden srk

Kortesjärven srkKotkan

seurakuntayhtymäKuhmalahden srk

Kulosaaren srk, Helsinki

Kuopion ev.lut.seurakunnat

Kuortaneen srk

Kustavin srk Kuusamon srk Kuusankosken srk

Kyyjärven srk Käpylän srk,Helsinki

Kärkölän srk


Jämijärven srk

Joutsenon srk


Kärsämäen srkLahden

seurakuntayhtymäLammin srk

Langinkosken srkLapinjärven

seurakuntayhtymäLapinlahden srk

Lappajärven srk Lappeenrannan

seurakuntayhtymäLapuan tuomiokirkko-

seurakunta

410-vuotiasLaukaan srk

Lauttasaaren srk, Helsinki

Lempäälän srk

Leppävaaran srk,Espoo

Leppävirran srk Lestijärven srk

Lieksan srk Limingan srk Liperin srk

Luopiosten srk Längelmäen srk Malmin srk, Hesinki

Mellunkylän srk, Helsinki

Mikkelin seurakun-tayhtymä Mouhijärven srk

Muhoksen srk Multian srk Munkkivuoren srk, Helsinki

Muuramen srk Mynämäen srk Mäntsälän srk

Mäntyharjun srk Naantalin srk Nakkilan srk

Nastolan srk Nivalan srk Nokian srk



Orimattilan srk

Oulaisten srkOulun Ev.lut. srk:tTuomiokirkko srk,

Oulujoen srk, Tuiran srk ja Karjasillan srk

Paavalin srk, Helsinki

Padasjoen srk Paraisten Suomalainen srk

Parikkalan srk

Pelkosenniemen srkPerhon

evankelisluterilainen srk Perttelin srk

Pieksämäen kaupunkiseurakunta

Pieksämäen maaseurakunta

Pietarsaaren suomalainen srk

Pihtiputaan srkPitäjämäen srk,

HelsinkiPomarkun srk

Porvoon suomalainen srk

Posion srk Pudasjärven srk

Pukkilan srk Pulkkilan srk Punkaharjun srk

Punkalaitumen srk Puumalan srk Pyhtään srk

Pyhäjoen srk Pyhärannan srk Pyhäselän srk

Pylkönmäen srk Pälkäneen srk Pöytyän srk

Raahen seurakuntayhtymä

Rantsilan srk


Nurmijärven srkNoormarkun srk


Rautjärven srk Reisjärven srkRekolan srk,

Vantaa

Ristijärven srk Roihuvuoren srk, Helsinki

Ruokolahden srk

Ruotsinpyhtään srk Ruoveden srk Ruskon srk

Ruukin srk Saarijärven srk Sammatin srk

Seinäjoen srk Siikajoen srk Siilinjärven srk

Sipoon seurakuntayhtymäSibbo kyrkliga samfällighet

Someron ja Somerniemen seurakunnat Sulkavan srk

Suomenniemen srk Suomussalmen srk Sysmän srk

Säkylän srk Taipalsaaren srk Taivalkosken srk

Tammelan srkTampereen

Ev.Lut.seurakuntayhtymäTapiolan srk,

Espoo

Tarvasjoen srk Teljän srk Tervolan srk

Tikkurilan srk,Vantaa

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

Tuusulan srk

Tyrnävän srkTöölön srk,

Helsinki Vaasan Suomalainen srk



Varkauden srk Vesilahden srk Viialan srk

Vimpelin srk Virtain srk Yli - Iin srk

Ylihärmän srk Ylikiimingin srk Ylivieskan srk

Ylämaan srk Ylöjärven srkÄänekosken ja Konginkankaan

seurakuntayhtymä

Kaakkois-Suomi Lappi Kainuu

Pohjois-Pohjanamaa Häme-Uusimaa Pirkanmaa

Lounais-Suomi Etelä-Pohjanmaa

Metsäkeskusten JoulutervehdysSotaveteraaneille

Vantaankosken srk, Vantaa

Valkealan srkValkeakosken ja Sääksmäen

seurakunnat


POHJOIS-SUOMEN KOULUTUSTIIMIOPETUSHALLITUKSEN VALVOMA AMMATILLINEN ERIKOISOPPILAITOS

Puistokatu 34, 90120 Oulu, puh. (08) 534 4200, fax (08) 376 579


JulkaisijaSuomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands Krigsveteranförbund rf

Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku Seppä

ToimitusKorkeavuorenkatu 41 A 700130 Helsinkipuh. päätoimittaja (09) 6126 2012sähköposti [email protected] [email protected] (09) 6126 2020internet www.sotaveteraaniliitto.fi

Osoitteen muutokset Sotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteen muutok-sista omaan yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille, Korkeavuorenkatu 41 A 700130 Helsinkipuh. (09) 6126 2015sähköposti [email protected]

Lehden tilaukset ja hinnatSotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sota-veteraani-lehden liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 22 euroa. Irtonumero maksaa 4 euroa.

ToimitusneuvostoPuheenjohtaja Aarno StrömmerKirkkokatu 67 B 2390120 Oulupuh. ja faksi (08) 311 5282sähköposti [email protected]äsenet: Kalevi Heinilä, Antti Henttonen, Olavi Karttu-nen, Aarno Lampi, Jukka Lehtinen, Matti Lukkari, Eeva Nieminen, Nils-Börje Stormbom, Erkki Vitikainen, Markku Seppä, Jyrki Vesikansa; sihteeri Anni Grundström

Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

Ilmestyminen 20051/05: 23. helmikuuta, 2/05: 20. huhtikuuta, 3/05: 22. kesä-kuuta, 4/05: 14. syyskuuta, 5/05: 2. marraskuuta, 6/05: 14. joulukuuta.

Ilmoitushinnat1,35 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Äänikasetit lehdestäSotaveteraani-lehden pääsisällön saa myös äänikaset-teina, joiden vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. Aänikasetin voi tilata Sotavete-raaniliiton myyntitoimistosta Korkeavuorenkatu 41 A 7puh. (09) 6126 2014sähköposti helena.hornborg@ sotaveteraaniliitto.fi

IlmoitusmyyntiMedia-ammattilainen Adspace OyIsto Valkeapääpuh. 040 735 7571Pakilantie 6100661 Helsinkipuh. (09) 877 6136faksi (09) 726 1306

TaittoTaittotalo PrintOnePL 23 (Pakilantie 61)00661 Helsinkipuh. ja faksi (09) 711 100sähköposti [email protected]

PainopaikkaKeski-Uusimaa Oy, Tuusula 2004ISSN 0782-8543

Hämeenlinnanortodoksinen srk

Iisalmenortodoksinen srk

Ilomantsinortodoksinen srk

Joensuunortodoksinen srk

Jyväskylänortodoksinen srk

Kajaaninortodoksinen srk

Lieksanortodoksinen srk

Nurmeksenortodoksinen srk

Oulun ortodoksinen srk

Tampereenortodoksinen srk

Vaasanortodoksinen srk

Varkaudenortoksinen srk

Riemullista Joulunaikaa ja Jumalan siunaamaa Vuotta 2005

Ehkäisevät tehokkaastiliukastumista

veteraanikuntoutus muutosvaiheessa (sivu 16) 6_2004.pdf · 6/04 joulukuun 15. päivänä 2004 3...

Documents