VILLI- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 5·12

Tulevaisuus

2 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 3– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 |

Kristillisen nuorisotyön tiedotus- ja ajankohtaislehti. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja: Eero Jokela,puh. 0400 629 765, eero.jokela@ptk.fi

ToimitussihteeriJaakko Kaartinen-Koutaniemi

ToimitusTarja Liljendahl puh. 0400 105073 tarja.liljendahl@nuortenkeskus.fiJonna Peitsopuh. 050 438 6821jonna.peitso@evl.fiSirpa Syrjä-Turpeinenpuh. 09 1802 497 sirpa.syrja-turpeinen@evl.fi

Toimituksen osoite / aineistot:Villi / Jaakko Kaartinen-KoutaniemiAntreantie 1 a 3, 02140 Espoojaakko.kaartinenkoutaniemi@gmail.comwww.villi.fi

OsoitteenmuutoksetPTK ry, Partaharjuntie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630430, faksi 015 468 1040ptk@ptk.fi

JulkaisijatKirkon Kasvatus- ja perheasiat, KKPNuorten Keskus ry, NKPTK – poikien ja tyttöjen keskus

KustantajaKirkon kasvatus- ja perheasiat

PainopaikkaAO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

IlmoitusmyyntiMatti Piitulainen, 0400 301 618, matti.piitulainen@ptk.fi

TilauksetLehti toimitetaan seurakuntien varhaisnuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta. Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi, sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

Kansi: Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 5·12

Tulevaisuus ja teologiaLuin Kotimaa-lehdestä ruotsalaisen ”teålogian” alamäestä. Yhteiskunnan maal-listumisen ja globaalistumisen myötä sikäläinen teologia ei kuulemma ole enää maailman huippua. Toisin oli puoli vuosisataa sitten, jolloin ”kovia” ruotsalai-sia Luther-teologeja luettiin myös Suomessa. Nyt kuulemma suomalaisen teo-logian taso on kateuden aihe Ruotsissa.

Suomen kirkon nuorisotyöntekijänä hämmennyin tästä analyysistä. En ni-mittäin tiedä, onko nuorisotyömme ja laajemminkin koko seurakuntatyömme ollut koskaan niin voimakkaasti ruotsalaisen teologian vaikutuksessa kuin vii-meiset vuosikymmenet. Martin Lönnebo, Owe Wikström, Wilfrid Stinissen, Pe-ter Halldorf ja monet muut ruotsalaiset teologit ovat jättäneet syvän jäljen suo-malaiseen luterilaiseen seurakuntaelämään. Rukoushelmien spiritualiteetti ja pe-dagogiikka. Retriittien ja hengellisen ohjauksen maailma. Lapset ja seurakun-nan uudistuva jumalanpalveluselämä. Lapsivaikutusten arviointi ja lapsilähtöi-nen työote. Ruumiillisuuden merkitys kristillisessä uskossa.

Samalla huomaan Suomessa harjoitetun kirkkomme ”virallisen” teologian ja tämän kansainvälisen ”kateudenaiheen”, nk. Luther-teologisoinnin, näkymättö-myyden nuorisotyömme arjessa – ehkä laajemminkin suomalaisessa kristillisyy-dessä. Suomalaisen Luther-tutkimuksen viimeaikaiset nostot ovat toki osittain sa-moja kuin ruotsalaisessa teologiassa (kuten rukouksen ja ehtoollisen merkityksen keskeisyys) mutta näkökulmat käytännön työlle vieraita. Sen sijaan, että seura-kunnissa kasvettaisiin rukouksessa ja ehtoollisessa, suomalaisessa Luther-teologi-soinnissa painottuu edelleen luterilaisen oikeaoppisuuden perinteen vaaliminen, asioiden oikein suorittamisen ja siihen liittyvän ”oikein” ajattelun näkökulmat.

Teologian kontekstualisointi sen sijaan on vähäistä, samoin kokemuksen (spri-tualiteetin) teologian yksilökeskeiset painotukset. Välillä tuntuu, että kontekstu-aalista teologiaa pidetään kirkossamme jopa uhkana. Siinähän sovelletaan arkielä-män ja vallitsevan kulttuurin näkökulmasta sitä, mitä hyvää elämää kannattele-via merkityksiä kristillisestä uskosta löytyy seurakunnalle ja kristitylle tässä ajassa.

En ole siis lainkaan varma siitä, missä maassa tällä hetkellä on ”teålogian” alamä-ki. Mutta sen tiedän, että myös Suomessa vaalitaan merkittävällä tavalla luterilais-ta teologiaa. Luterilaisuuden ydinhän on kirkon pysyvä uudistus. Siinä ei painote-ta kirkon erehtymättömyyttä vaan näkemystä siitä, että ihmisen ja Jumalan armon välille ei saa asettaa mitään – ei edes kirkkoa. Juuri tässä on ollut perinteisesti suo-malaisen seurakunnallisen nuorisotyön vahvuus. Uskallus etsiä nuorisotyömme työmme kontekstissa – lasten ja nuorten todellisuudesta – sellaisia kristillisen elä-män sisältöjä ja metodeja, jotka tukevat lasten ja nuorten kasvua hyvään elämään. Tämä nuorisotyömme teologisointi jos mikä rakentaa kirkon hyvää tulevaisuutta.

EERO JOKELA

PTK – POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

PÄÄKIRJOITUSTässä numerossa:

4 Arvot muuttuvat, miten käy kasvatuksen? TulevaisuudentutkijatMikaAal-tonenjaAnitaRubinsanovat,ettänuortenkiinnostuksenkohteetjaarvotmuuttuvat.Kasvatus-januorisotyönpitääsopeutuatilanteeseen,jossaauktoriteettiperustellaanuudellatavalla.

7 Nuori 2013 Seurakuntien,kuntien,järjestöjen,työpajojenjanuorisotutki-joidenkohtaaminennuokkareillaJyväskylässätammikuussa.

8 Fyrkka menee kortille Rönsytkarsitaankaikkialta,viimeistäänsiinävaiheessakunrahatvähenevät.Lapsityö,varkkatyöjanuorisotyöeivätoleerityis-asemassa,kunresurssejajoudutaanjärjestelemään.Muttarahaakylläriittääsinne,missäihmisiätavoitetaanjatyöonsisällöllisestikestävää.

10 Kehittämisasiakirjat kysyvät: Entä jos? Kasvatuksentyöalankehittämisasiakirjatovatvalmistumassa.Neontarkoitettuherättämäänkysymyksiä:mitä,miksijaentäsjos?

12 Maailmaa ja spiritualiteettiä Kirkkokuntarajatjaherätysliike-eroteivätmerkitsepaljoasilloin,kunihmisilläonyhteinenyhteiskunnallinenhuoli.Sellaiseenkirkonpitäävastata.Myösspiritualiteetillä.

17 Kolumni Pessimismionhelppoajalaiskantie.Seneisoisiolevannuorisotyöntie,ArtoKöykkäkirjoittaa.Eikukaanhaluapalloillahäviämäänvalmistautuvienjoukkuessa.

18 Sukupuolisensitiivinen kasvatus NonFightingGenerationintoiminnanlähtökohtanaonerityisyydentunnistaminen,uusikirjakuvaaperusteellisesti.

19 Raamattu Varmojenlopunajanjulistajienharmiksievankeliumienviestitulevaisuudestaonhämärä.Seperusteellatulevaisuusonavoin.Luot-tavainensaaolla.

20 Nuorin silmin Kirkossapohditaanjapähkäilläänsensuhteen,mitennuoriatavoittaisijamitänuorilletarjottaisiin.Onneksimonetnuoretmiettivätitsesitä,mitäkirkollatekisivät.

22 Nuorten Keskus (NK) Kirkko2020jatkaa.Lapsetjanuoretglobaalissakirkossaalkaa.Nuorisopäivät2014.Navi-viikonloppuun!

24 Kirkkohallitus, kasvatus ja perheasiat (KKP) Uskontokalenteri.GloriaPatri.Torniagentit.Puhettapyhästä.

26 PTK – poikien ja tyttöjen keskus Reportterikerhopystyynomaanseurakuntaan!Koulutuskalenteri.

4 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 5– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 |

Tulevaisuudentutkija, KTT Mi-ka Aaltonen Aalto-yliopistos-ta näkee, että länsimaissa ollaan

siirtymässä materialistisista unelmista kohti henkisempiä arvoja.

”Raha ei merkittävästi lisää onnelli-suutta tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen. Tämä tulotaso on kohtuullisen alhainen, noin 20 000 euroa vuodessa. Sen saavuttamisen jälkeen yhä useam-mat ihmiset tekevät valintoja asettamal-la elämän laadun tulotason edelle.”

Aaltonen näkeekin, että tulevaisuu-dessa yksilöllisyys lisääntyy ja kaikki ta-voittelevat omia henkilökohtaisia unel-miaan. Myös naiselliset arvot lisäänty-vät, ja ihmissuhteet nousevat arvonan-non edelle.

Yhteisöllisyys jatkaa murenemistaan

Aaltosen mukaan yksilöllisyyden tavoit-telu ja arvostaminen on jo johtanut sii-hen, että sekä elämäntavat että kulutus-käyttäytyminen ovat heterogeenisempiä

kuin ennen. Nämä arvomaailman muu-tokset taas näkyvät myös suhteessa us-kontoon.

Tutkijan mukaan usko perinteisiin auktoriteetteihin, kirkkoon ja valtioon, on jo mennyt.

”Uskonto, joka on järjestetty tietyn tai tiettyjen organisaatioiden kautta, on menettänyt jalansijaa, ja tilalle on tullut halu itse määrittää, mihin tai kehen ih-minen haluaa uskoa. Pohjoisen Euroo-pan maat ovat kulkeneet kuvatun po-lun, ja näyttää siltä, että muiden mai-den kehitys olisi samansuuntaista.”

Tämä kehitys tietänee sitä, että myös yhteisöllisyys murenee entisestään. Sen perään moni haikailee jo nyt, ja pohjois-maista elämäntapaa arvostellaan esimer-kiksi siitä, että lapset kasvatetaan jopa liian itsenäisiksi.

”Kyse ei välttämättä ole kasvatuk-sesta vaan yhteiskunnan rakenteiden muuttamisesta. Kun vastuu ihmisistä on monissa asioissa siirtynyt valtiolle tai kunnalle, lapset ja vanhukset hoidetaan jossain muualla kuin heidän kotipiiris-

sään ja yhteisöllisyydessä menetetään”, Aaltonen analysoi.

Kriittinen ajattelu lisääntyy

Mutta miten arvojen muuttuminen nä-kyy nuorten elämässä? Erilaisissa tutki-muksissahan nuoret toteavat usein, että esimerkiksi raha ei ratkaise heidän ura-valintaansa vaan työn vapaus tai mielek-kyys.

”Uudet sukupolvet ovat syntyneet

Arvot muuttuvat, miten nuorisotyö?Länsimainen elämäntapa on murroksessa. Henkiset arvot määrittävät nuorten arvomaailmaa aivan eri tavalla kuin aiempien sukupolvien. Muutos tuo haasteita myös nuorisotyöhön, Mika Aaltonen povaa.

”Siirrymme opettamisesta oppimiseen, ja

vastuu oppimisesta siirtyy

opiskelijalle.”

6 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 7– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 |

internetin maailmaan, heidän tapansa työskennellä on lähtökohtaisesti erilai-nen kuin teollisen sukupolven. He tu-levat ylittämään monia vanhoja raja-pintoja organisaatioiden välillä, työn ja vapaa-ajan välillä, ja asettavat haastei-ta sille, miten asiat kuitenkin tulisi saa-

da hoidetuksi, kun ei enää voida nojata hierarkiaan.”

Tämä muutos tuo uusia haastei-ta myös nuorisotyöhön. Tulevat nuoret edellyttävät esimerkiksi erilaista ohjaus-ta tai tiedon jakamista kuin aiemmat su-kupolvet.

”2000-luku vaatii kriittistä ajatte-lua, paremman ymmärryksen kehittä-mistä siitä, mihin joku tieto tai uutinen perustuu, kuinka luotettavaa se on, on-ko se poliittista tai tehty markkinointi-tarkoituksiin. Siirrymme opettamisesta oppimiseen, ja vastuu oppimisesta siir-tyy opiskelijalle”, Aaltonen tiivistää.

Aaltosen mukaan faktojen pänttää-misen sijasta entistä tärkeämmäksi nou-see se, miten johdamme omaa oppimis-tamme, käsittelemme tietoa, toimimme yhteiskunnassa, ratkaisemme ongelmia ja tulemme toimeen. Se taas tuo haas-teita myös kasvatustyöhön.

”Vanhempien ja koulujen on käytä-vä keskustelua lasten kanssa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, millä tavoin meidän olisi hyvä elää Suomessa ja laa-jemmin maailmassa tasapainossa ihmis-ten ja planeetan kanssa”, Aaltonen ki-teyttää.

TOMI KANGASNIEMI

u Myös vanhempi tutkija, VTT Ani-ta Rubin Turun yliopiston tulevaisuu-dentutkimuksen keskuksesta näkee, että nuorten kiinnostuksen kohteet ovat muuttumassa.

Moni nuori on tietoisempi ympä-ristöasioista ja erityisesti ilmaston-muutoksen haasteista. Ympäristötie-toisuus taas muovaa kulutuskäyttäy-tymistä.

”On tapahtumassa kulutusyhteis-kunnan murtuminen sellaisena kuin me sen olemme oppineet tuntemaan, ja se on saman tason ilmiö kuin kult-tuurin muuttuminen yhä heterogeeni-semmäksi.”

Kulutusyhteiskunnan murtumises-ta kertovat Rubinin mukaan monet eri ilmiöt. Näitä ovat downshiftaus ja talouden valtaa vastustava Occu-py-liike. Samaan kategoriaan voi-daan lukea vaikkapa nuorten innos-tus oma ruoan kasvattamiseen sekä

vaatteiden ja esineiden tekoon.Nykyisessä nuorisokulttuurissa on

myös totuttu siihen, että itseään voi toteuttaa monella tavalla ilmaiseksi.

”Tähän ’ilmaisuuteen’ liittyvät monet kansalaistempaukset kuten esimerkiksi Ravintolapäivät ja ta-lonvaltaukset. Ne osoittavat, että monet totutut normit ja tavat ovat rikkoutumassa, ja ihmiset ovat ot-tamassa arkensa omiin käsiinsä uu-destaan. Olemme siirtymässä vähi-tellen pois rahayhteiskunnasta.”

Rubinin mukaan nuoret kyseen-alaistavat nykyaikuisten sukupolven jatkuvan kiireen, pakkotuottavuu-den ja stressin leimaaman arjen ja työelämän. Samalla nuoret joutuvat näkemään, kuinka ne totuudet, jotka ohjasivat suomalaistakin arkea vie-lä parikymmentä vuotta sitten, eivät yksinkertaisesti enää ole totta.

”Korkea koulutus ei enää väistä-

mättä takaa varmaa toimeentuloa ja hyvää palkkaa, pitkään työelä-mässä olleet ja työnantajiinsa sitou-tuneet työntekijät voidaan irtisanoa yhtäkkiä eikä kansainvälisten yri-tysten toimintaa ohjaa mikään muu arvomaailma kuin lisäarvon tuotta-minen osakkeenomistajille.”

Rubinin mukaan monet nuoret lähtevätkin hakemaan mielekkyyt-tä elämäänsä muualta kuin perin-teisestä, henkilökohtaiseen talou-delliseen menestykseen tähtääväs-tä materialistisesta todellisuudesta.

Vaihtoehtoisia todellisuuksia löy-detään esimerkiksi verkosta, pa-luusta yksinkertaisempaan arkeen, itse tekemisen kulttuurista, uusyhtei-söllisyydestä ja osuuskuntayrittämi-sestä. (TK)

Kulutusyhteiskunta on murenemassa

SUOMEN¤ EV.LUT. KIRKKO

Att förebygga marginalisering med pojkgrupp – Syrjäytymisen ehkäisy poikaporukassa Jens Sjögren och Peter Lindberg, Svenska kyrkan / Ruotsin kirkko

Erilaisina yhdessäSuomen ekumeenisen neuvoston nuorisojaosto

Hyvinvointia koulutuksen keinoin SAKU ry

Innostu liikunnasta – 10 teesiä liikunnasta ja urheilusta käyttöön Eeva-Liisa ”Epsu” Helle, liikuntapappi, Mikko Mäkelä, kirkon liikunta- ja urheiluvastaava

Johdatus työpajatoimintaan Outi Hedemäki, yhteisövalmentaja, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Kasvatus teknologisessa maailmassa – nuorisotyöllinen vastaväitös Tomi Kiilakoski, Nuorisotutkimusseura

Katukulttuuri – nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa Mikko Salasuo, Nuorisotutkimusseura

Käytännön vinkkejä mediakasvatukseen nuorisotyössä Mediakasvatusseura sekä Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Lär dig prata om det obekväma Tove Ajalin och Malin Gustavsson, mobbningsförebyggande koordinatorer, Folkhälsan

Maahanmuuttajan sopeutumisen kriittiset pisteet MaMuPaja – Maahanmuuttajatyö työpajoilla -hanke, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Maailmankansalaiseksi kotikonnuilla – globaalikasvatus osana nuorisotoimintaa Asta Rentola, yhdenvertaisuussuunnittelija, Allianssi

Meidän kirkko – kasvamme yhdessä, kirkon kasvatuksen linjausKirkkohallitus / Kasvatus ja perheasiat

Mielenterveydestä voimaa nuorisotyöhön Anna Erkko ja Marjo Hannukkala, Mielenterveystaidot kasvuun -hankkeet, Suomen Mielenterveysseura

Minä kasvattajana – ammatillisten roolien rakentaminenSeurakuntaopiston Lapsityön Instituutti

Minä lahjoineni yhteisessä työssä – Lattiakuva-työskentelySeurakuntaopiston Lapsityön Instituutti

Monialaisen toimintamallin juurruttaminen paikallistasolla – starttivalmennusValtakunnallinen työpajayhdistys

Nuorisotyö – kasvatusta? Katariina Soanjärvi, johtaja, Eeva Sinisalo-Juha, TKI-päällikkö, Juha Nieminen, HUMAK

Nuorten hyvinvointi-indikaattoritValtion nuorisoasiainneuvottelukunta NUORA

Olemisen nälkäiset tulen äärellä Jyrki Koivisto, diakoniapappi, Margit Nyman, kehitysvammaistyön pappi, Tiina Peippo, työalasihteeri

Oppilaitos moniammatillisena yhteistyöympäristönä Kuntaliitto, WinNova, Porin ev.lut. seurakunnat ja kirkkohallitus

Osaamisen kasvun tunnistaminen – työvaltaisen oppimisen uusia avauksiaAmmattiosaamista välityömarkkinoilta -hanke, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Rasisminvastaisuus nuorisotoiminnassa – toimintamalleja nuorten kanssa toimiville Satu Kanninen ja Heli Markkula, NoRa-hanke, Pelastakaa Lapset

Raskauden keskeytyksen jälkeinen masennus ja siitä toipuminen Outi Papunen, Itu-vastaava, Tampereen NNKY

Rysän päältä kiinni - putkareissun sijaan katusovittelua Johanna Seppälä, toiminnanjohtaja, Aseman Lapset ry

Saunarauhaa – seksuaaliset asiat käytännön nuorisotyön näkökulmasta Minna Rikkinen, kirkkohallitus, Merit Pitkänen, Ehyt ry, Tuulia Aho, Väestöliitto

Seuraavaa askelta etsimässä – johtaminen ja kehitys mahdollisuuksien aikakautenaAlf Rehn, professori

Seurustelun palikat Kirkkohallitus / Kasvatus ja perheasiat

Sosiaalinen nuorisotyö Nuorisotutkimusverkosto, Seurakuntaopisto, Hyvinkää-Riihimäen Ammattikoulutussäätiö ja Nuorten Keskus

Starttivalmennuksen ABC Startti parempaan elämään -juurruttamishanke, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Suurten kaupunkien nuorisotyön haasteet Leena Ruotsalainen

Syrjästäkin selviää - oma tarinani Lisa Sounio, toimitusjohtaja

Tuu mun luo – saavutettavuus luo hyvinvointia Tekemällä oppii -hanke, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Työpajatoiminnan ABC – termit haltuun ja käsitteet kohdilleen Outi Hedemäki, yhteisövalmentaja, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Uppsökande ungdomsarbete: Framtidsperspektivsamt erfarenheter från de nordiska länderna Nicklas Risku, PeM, Ungdomslots vid Resurscentret Föregångarna i Vasa

Tammikuussa 2013 nuorisoala kohtaa NUORI2013 -tapahtumassa, kun järjestöjen, kuntien, seurakuntien, työpajojen ja nuorisotutkimuksen ammattilaiset kokoontuvat samoille ammattilaispäiville.

Tapahtuman suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

NUORI2013-tapahtuma järjestetään Jyväskylässä 8.-10.1.2013. Järjestä-jinä toimivat neljä nuorisotoimialan päätoimijaa: Suomen Nuorisoyhteis-työ – Allianssi, Suomen ev. lut. kirkko, Valtakunnallinen työpajayhdistys ja Nuorisotutkimusseura.

Päivät jakaantuvat kolmelle päivälle, joiden pääteemoina ovat ti 8.1. ulkopuolisuus, ke 9.1. yhteistyö ja to 10.1. toimintaympäristöt.

Hinta 160 € (sis. lounaat).

Ilmoittautuminen ja tarkempi ohjelma www.nuori2013.fi Olethan Sinäkin mukana?

Vanhemmuuden palikatKirkkohallitus / Kasvatus ja perheasiat

Vapaaehtoisten kanssa kadulla Palveluoperaatio Saappaan neuvottelukunta

Vihreät riparit – ympäristökasvatuksen konkretiaa maasta taivaaseen Nuorten Keskus, WWF ja kirkkohallitus

Yhteiskuntatakuu NYT!Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry

Yhteistyöllä parempaa – 3 näkökulmaa yhteistyöhön nuorten palveluissa Kirsti Mäensivu, Anu Gretschel, Anna-Laura Marjeta

Yli miljardi mahdollisuuttaUlla Salmi, asiantuntija, Kirkon Ulkomaanapu

Ohjelmassa myösKansainvälisyys on kaikkien oikeus! EU:n nuorisotoimintaohjelma Youth in Actionin uudet tuulet (CIMO) — Lapsen oikeudet — Nuorisotyön eettiset ohjeet — Nuorisotyön tutkimusta selvittävän tutkimusrapor-tin julkistaminen ja paneelikeskustelu — Paneelikeskustelu Suomen Nuorisokeskusten sosiaalisen nuorisotyön palveluista — POP-messu — Terveisiä tutkijankammiosta, kuuleeko kenttä? Paneelikeskustelu nuorisotutkimuksen ja nuorisotyön välisestä vuoropuhelusta

8 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 9– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 |

J K-K

Kukaan ei tiedä, millaiset resurs-sit seurakuntien lapsi- ja perhe-työllä, varhaisnuorisotyöllä tai

nuorisotyöllä on 20–30 vuoden päästä. Jo nyt voidaan kuitenkin arvioida, että työtä tekee nykyistä suppeampi työnte-kijäjoukko ja pienemmillä varoilla.

”Jos seurakuntien kokonaistalous ki-ristyy, vaikutukset näkyvät myös lasten ja nuorten parissa tehtävässä työssä”, sa-noo Helsingin Malmin seurakunnan kirkkoherra ja kirkon talousvaliokun-nan puheenjohtaja Pertti Simola.

Seurakuntien talous riippuu hänen mukaansa jäsenmäärän kehityksestä, ve-roratkaisuista ja kirkon yhteiskunnalli-sesta asemasta.

Toistaiseksi suomalaisseurakunnis-sa on pystytty ohjaamaan varoja kasvu-ikäisten kanssa tehtävän työhön hyvin. Lastenohjaajia työskentelee lukumääräl-lisesti paljon, ja myös nuorisotyön tilan-ne on erinomainen.

”Nuorisotyön resurssit ovat kasva-neet 1970-luvulta lähtien, lamavuosia lukuun ottamatta. Taloudellinen tilan-ne ei tästä enää parane”, sanoo Kuopion Männistön seurakunnan kirkkoherra ja kirkon talousvaliokunnan jäsen Aulikki Mäkinen.

Säästöjen tarpeet suuria

Tulevina vuosikymmeninä seurakun-tia odottavat säästötalkoot. Toiminto-jen keskittäminen, henkilöstön vähen-täminen ja ylimääräisistä kiinteistöistä

luopuminen ovat todennäköisiä keino-ja saavuttaa säästöjä.

Simola ja Mäkinen eivät usko seura-kuntien irtisanovan työntekijöitä. Hen-kilöstöä vähennetään luultavasti jättä-mällä virkoja täyttämättä, kun ihmisiä jää eläkkeelle.

”Paras tapa varmistaa virkansa jat-kuvuus on tehdä perustyönsä mahdol-lisimman hyvin. Rahaa riittää yleensä sinne, missä työ on sisällöllisesti kestä-vää ja missä tavoitetaan ihmisiä”, poh-tii Mäkinen.

Hän kiinnittäisi huomiota muun muassa siihen, kuinka paljon työajas-ta kuluu kokouksiin ja kuinka paljon jää oikeasti aikaa olla lasten tai nuorten kanssa.

Simola arvelee kirkon verkkotyön tehostavan mahdollisuuksia tavoittaa nuoria.

”En tiedä, tuoko verkkotyö kustan-nussäästöjä. Mutta sen kautta saadaan lisää kohtaamispintaa ja keskustelu-mahdollisuuksia nuorten kanssa”, Si-mola toteaa.

Rönsyt karsitaan kaikilta työaloilta

Kumpikaan kirkkoherra ei lämpene aja-tukselle, että lapsi- tai nuorisotyön ra-hoitus varmistettaisiin siirtämällä varo-ja kirkon muiden työalojen budjeteista. He korostavat, että seurakunnan työs-tä pitää huolehtia kokonaisuudessaan. Esimerkiksi aikuistyö on tällä hetkellä

aliresursoitu työala.Tarvittaessa rönsyt on perattava kai-

kilta työaloilta.”Myös nuorisotyössä voi olla toimin-

toja, jotka ovat vain tulleet jossakin vai-heessa matkaan mukaan. Pitää miettiä, mikä palvelee seurakuntalaisia tarkoi-tuksenmukaisesti”, Simola sanoo.

Raha ei itsessään tee nuorisotyötä autuaaksi. Mäkinen miettii, mitä pitäisi tehdä toisin, jotta nuoret aikuiset saatai-siin pysymään kirkon toiminnassa.

”Suomalaiset ovat nauttineet rahoi-tukseltaan parasta mahdollista nuoriso-työtä, mutta kirkkoon kiinnittyminen on silti ollut heikkoa”, Mäkinen tuumii.

Ovet pidettävä avoimina kaikille

Nuorisotyön eri muodoista parhaiten on turvattu rippikoulutyö, koska sen järjestämisestä on säädetty kirkkolaissa. Nähtäväksi jää, miten muuten käy ra-han jakamisen kasvatuksen eri työalo-jen kesken.

Mäkinen arvelee, että työ ei ehkä tu-levaisuudessa voi olla yhtä sektoroitu-nutta kuin nykyään.

Oma kysymyksensä on, kuinka pal-jon seurakunnilla on varaa tehdä työtä niiden lasten ja nuorten kanssa, jotka eivät kuulu kirkkoon. Tähän asti kaik-ki ovat olleet tervetulleita, ja niin pitää Simolan ja Mäkisen mielestä olla jatkos-sakin.

”Kirkko on kaikkia ihmisiä varten – jo kirkon lähetystehtävästä katsottuna.

Laihemmat vuodet odottavat nuorisotyötäLasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön on satsattu seurakunnissa viime vuosikymmeninä taloudellisesti. Tulevaisuudessa työalat joutuvat todennäköisesti selviämään pienemmällä budjetilla.

Olisi hassua, jos esimerkiksi rippikou-luun ei otettaisi heitä, jotka eivät ole jä-seniä”, Simola sanoo.

Kirkkoherrat toteavat, että leirien ja kerhojen hinnoittelua ja maksuporras-tuksia voidaan toki joutua miettimään jäsenyyden perusteella.

Etsivään ja diakoniseen nuoriso-työhönkin täytyisi heidän mielestään pystyä panostamaan varojen vähenty-misestä huolimatta. Mäkinen pitää hy-vänä, jos etsivää työtä voidaan toteuttaa yhteistyössä kaupunkien kanssa.

Vapaaehtoistyön merkitys kasvaaSimola toivoo, että työntekijöiden

vähentyessä eri toimintoja pystytään paikkaamaan vapaaehtoisia hyödyntä-mällä.

Mäkisen mukaan nuorten osallisuu-den kasvattaminen on muutenkin hyvä asia. Hän vieraili taannoin Hannoverin lähellä olevassa pikkukaupungissa ja nä-ki käytännössä, kuinka sikäläiset nuoret osallistuivat seurakuntansa nuorisotyön toteuttamiseen ja suunnitteluun.

Nuoret puuhasivat niin aktiivisesti,

ettei Mäkinen heti edes tajunnut, kuka joukosta oli työntekijä.

”Sellainen on todellista osallisuutta. Toivon, että meidänkin nuorisotyömme olisi menossa siihen suuntaan. Nuorille pitää olla sekä aitoa vastuuta että tervet-tä hengellisyyttä”, Mäkinen kiteyttää.

Vastaavanlaisesta toimintakulttuuris-ta hyviä esimerkkejä Suomessa ovat par-tio ja kuntien nuorisovaltuustot.

NOORA MELAANVUO

Eikasvuanäköpiirissä.Kirkonjäsenmäärävähenee,verotulojenvankkalisääntyminenonpysähtynyt.Lähde:Kirkkohallitus.

10 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 11– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 |

Kirkkohallitus on julkaise-massa seurakuntien työnte-kijöiden, luottamushenki-löiden ja yhteistyökumppa-

nien käyttöön Tytöt ja pojat seurakun-talaisina sekä Nuoret seurakuntalaisina -kehittämisasiakirjoja.

Kehittämisasiakirjat seuraavat kir-kon kasvatuksen linjausta. Niiden kaut-ta koko Meidän kirkko -strategian tule-vaisuusnäkyjä tuodaan työstettäväksi var-sinaisen syön arkeen.

”Kehittämisasiakirjoilla ei yritetä an-taa valmiita toimintaohjeita ja kertoa, miten työ pitäisi tehdä. Sen sijaan keho-tetaan miettimään, mitä omassa seura-

kunnassa tehdään, kuka tekee, miksi ja miten,” sanoo varhaiskasvatuksen kehit-tämisasiakirjan työstämisessä mukana ol-lut Niklas Grönholm Kuopiosta.

”Tarkoituksena on haastaa mietti-mään, miten muuttuvassa maailmassa ja kirkossa hoidetaan toimintaa, joka par-haiten palvelee tyttöja ja poikia seura-kunnassa.”

Kehittämisen hetki

Kehittämisasiakirjat ovat kasvatuksen linjausta konkreettisempia asiakirjoja ja sisältävät periaatekysymysten lisäksi käy-tännöllisiä kysymyksiä ja kehittämishaas-

teita. Tyttöjen, poikien ja nuorten lisäksi

tehdään Aikuiset seurakuntalaisina -ke-hittämisasiakirja sekä päivitetään jo ai-emmin ilmestynyt varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirja Lapsi on osallinen.

Varhaisnuorisotyön ja nuorisotyön asiakirjatyöskentelyn lähtökohtana on ollut seurakunnissa tehdyn työn tunnis-taminen sekä työn kontekstin muutosten hahmottaminen. Työtä pitää kehittää ta-valla tai toisella, koska asiat muuttuvat.

”Kirkko on suuressa muutosprosessis-sa, rakenteet ja resurssit muuttuvat nope-ammin ja perinpohjaisemmin kuin kos-kaan sitten kaupungistumisen aikojen,”

Entäs jos?Kehittämisasiakirjoissa kysytään:

Kirkon yhteinen painopiste Pyhä päättyy vuoden 2012 lopussa. Painopistettä ja sen päättymistä juhlistetaan 1. adventtina.

Seurakuntia kannustetaan järjestämään kirkoilla päätöstapahtuma ”Hoosianna! Onneksi on Pyhä!”Lisää tietoa ja ideoita Sakastista: sakasti.evl.fi > Uudistuva kirkko > Pyhä.

Grönholm sanoo.”Siksi näille asiakirjoille on nyt hyvä

hetki. Eli sen pohtimiselle, miksi varkka-työtä ja nuorisotyötä kannattaa tehdä ja mitä siinä pitää ottaa huomioon.”

Kehittämisasiakirjoissa käydään läpi työn ulottuvuuksia ja ympäristöjä sekä niiden muutoksia. Lisäksi ajatuksin pur-tavaksi tarjotaan entä jos -kysymyksiä.

Entä jos useat seurakunnan toimi-jat kokosivat omaksi asiakseen tytöjen ja poikien seurakuntalaisuuden kehittämi-sen omassa seurakunnassaan?

Entä jos seurakunnassa pohdittaisiin yhdessä, mikä tukisi ja ”silloittaisi” 11-14 vuotiaiden kasvua kohti rippikoulua ja sen jälkeistä seurakuntalaisuutta?

”Toivon tietysti, että asiakirjoja luet-taisiin työntekijöiden ja luottamushenki-löiden kesken tarkkaan. Vielä viisi vuot-ta sitten aika oli ihan toisenlainen. Muu-tos, jossa olemme, on todella äkillinen.”

Siltoja rakentamalla kohti muutoksia

Yksi näkökulma, joka varhaisnuoriso-työn kehittämisasiakirjassa korostuu, liittyy työn silloittamiseen eri suuntiin.

”Seurakuntien toimintaympäristöt

ovat erilaisia, mutta ei sen taakse saa jäädä piiloon. Minusta tarvitaan sellais-ta kehittämisotetta, jossa haetaan uu-sia malleja ja hyviä käytäntöjä yli työ-alojen ja seurakuntarajojen,” Grönholm toteaa.

”Voisi ajatella, että esimerkiksi ker-hotoimitaa voitaisiin kaupungeissa teh-dä yhdessä kahden seurakunnan kes-ken. Eivät koulualueetkaan noudata seurakuntarajoja, ja juuri ne määrittävät lasten ja nuorten ympäristöä.”

Mahdollisuuksiin pitää osata tarttua oman seurakunnan työalojen yli. Toi-saalta kannattaa kokeilla kauempaakin.

”Kannattaisi lähteä kumppanuuksiin, yhdistysten, kunnan, koulun ja muiden kanssa. Oppia kannattaa ottaa kaikkial-ta, missä joku on onnistunut. Se saattai-si nimittäin onnistua sitten meilläkin.”

Nuorisotyön kehittämisasiakirjan keskeinen väite on, että nuorten suku-polvi itsessään, sen kulttuuri ja perus-arvot ovat muuttuneet siten, että työn muotojen ja välineiden on työn arjes-sa löydyttävä uudelleen mielekkäällä ta-valla.

Yksistään verkon todellisuus haastaa totunnaiset työn tekemisen tavat, paikat ja ajat. Kymmenen vuotta sitten inter-

netin sosiaalista mediaa ei ollut olemas-sakaan. Nyt sinne pitää allokoida reilus-ti ihan oikeaa työaikaa, jos nuoret halu-taan kohdata tosissaan.

Murrokset ja muutokset täytyy ensin huomata ja hyväksyä. Sitten tulee vuo-roon ”Entä jos?”

JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI

”Miten muuttuvassa maailmassa ja

kirkossa hoidetaan toimintaa, joka

parhaiten palvelee poikia ja tyttöjä?”

12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 13– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 |

Pauliina Kainulaisen mielestä kirkossa pitäisi olla enemmän tilaa rukoushiljaisuudelle ja taistelulle yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Ne vaatisivat luopumista valtahierarkioista ja kulutuskulttuurista.

Korjausliikkeitä

Nainen kävelee pitkin Esplanadia Helsingissä purppuranpunaisessa villapaidassa ja pitkässä hameessa. Hän näyt-

tää lempeältä ja äidilliseltä. Vastaantu-lijat eivät varmastikaan tule ajatelleeksi, että siinä kulkee kirkon tunnetuin eko-feministi.

Vuoroin tutkijana, vuoroin pappi-na työskennelleen Pauliina Kainulaisen maailmankatsomus on kuitenkin omal-la tavallaan radikaali. Hän kulkee sellai-sen liikehdinnän etujoukoissa, jota mo-net pitävät kirkon maallistumisena ja li-beraalien arvojen tunkeutumisena us-konyhteisöön.

Kiivaimmat ovat valmiita sanomaan, että feminismi ja ekologinen tietoisuus latistavat kirkon oman sanoman ja teke-vät siitä yhden yleisinhimillisen kansa-laisjärjestön muiden joukkoon.

Kainulainen on kuitenkin iloinen juuri siitä, että maailmanparannuso-rientoitunut kansalaisjärjestöväki ja seu-rakuntien ihmiset ovat ainakin hänen kotiseudullaan Itä-Suomessa löytäneet yhteisen päämäärän: luonnon suojele-misen ja ihmisen luontosuhteen muut-tamisen.

Hän on kokenut, että kirkkokunta-rajat ja herätysliike-erot eivät merkit-se paljoa silloin, kun ihmisillä on yhtei-nen yhteiskunnallinen huoli. Kainulai-nen näki tämän nuorena vapaaehtois-työntekijänä Latinalaisessa Amerikas-sa köyhyyskysymyksen edessä, ja nyky-

Suomessa luonnon kestokyvyn edessä.”Kun pyörin nuorena latinalaises-

sa Amerikassa, ei tehty numeroa kirk-kokuntien eroista. Köyhyys oli yhtei-nen kysymys. Oli tärkeämpää tekemistä kuin keskustella kasteopin eroista. Sama on nyt kun kansalaisaktivismissa yhtei-nen huoli ja päämäärä murtavat muita ihmisten välisiä rajoja.”

Metsän mystikko

Kainulainen, 43, on kotoisin pohjoissa-volaiselta maatilalta ja viihtyy itäisessä Suomessa edelleen. Hän samoilee met-sässä, marjastaa ja pitää vuodenaiko-jen vaihtelun kokemusta välttämättö-mänä teologialleen. Haastattelupäivä-nä hän on Helsingissä Taizé-viikonlo-pun vuoksi.

”Luontosuhteeni juuret ovat lapsuu-den yksinäisissä hetkissä metsässä. En-sirakkaus yliopistolla oli mystiikan teo-logia, jonka mukaan köyhien pitäisi ol-la kirkon silmäterä. Vapautuksen teo-logia teki minuun myöhemmin vaiku-tuksen ja interraililla eksyin Taizè-yhtei-söön. Niissä yhteinen tekijä on kristil-linen mystiikka, kontemplaatio. Ruko-ushiljaisuus ja taistelu oikeudenmukai-suuden puolesta kuuluvat yhteen.”

Mystiikalla tarkoitetaan tavallises-ti yksilön yhteyttä Jumalaan. Sanalla kuvataan myös uskon kokemuksellista puolta ja sellaista uskonnollisuutta, joka karkaa ja väistää sanoja ja selityksiä. Sik-si sitä usein pidetään opillisuuden vas-

taparina. Kainulaisen mielestä suomalainen

hengellisyys kaipaa mystiikan vahvista-mista. Mutta hänestä mystiikka ei ole opillisuuden täydentävä vastakohta tai vaihtoehto, vaan sen edellytys: kristino-ppia voi ymmärtää vain mystiikan poh-jalta.

”Luterilaisen kirkon vamma on sen oppikeskeisyys. Teologiassa pitäisi ensin tulla mystiikan, ja siihen liittyvä etiikka, siis rakkaus. Ja vasta siltä pohjalta opil-linen puoli voi olla ymmärrettävää. Jos oppi irrotetaan tästä yhteydestä, siitä tu-lee täysin irrelevanttia siansaksaa.”

Kahtiajakautunut todellisuus

Kainulaiselle tietoisuus luontosuhteen ja sukupuolten välisen suhteen vääris-tyneestä historiasta on teologisesti arvo-kas asia. Siitä lähtee mahdollisuus aja-tella uudella tavalla.

”Ekologinen ajattelu ja feminismi antavat meille selitysmallin siitä, miten on voitu mennä näin pahasti pieleen,” Kainulainen sanoo.

Kuka tahansa voi googlaamalla no-peasti saada tiedon siitä, että jokin on mennyt maailmassa pieleen. Mutta Kai-nulanen näkee tuhoisan elämäntapam-me taustalla vääränlaisia ajattelutapoja. Niitä on muutettava ennen kuin maail-ma muuttuu.

”Kulttuurissamme ihmisen ja luon-non välinen suhde ja miehen ja naisen välinen suhde on rakentunut samalla ta-

ja lääkettä hengelliseen puutostautiin

14 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 15– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 |

valla, hierarkkisiksi valtasuhteiksi. Toi-nen on toisen yläpuolella ja toisella on oikeus alistaa toista. Taustalla on antii-kin platonistinen ajattelu, joka vaikut-ti kristinuskon itseymmärrykseen koh-tuuttoman paljon. Siinä todellisuus ra-kentuu vastinpareista, jotka täydentävät toisiaan.”

”Tästä seuraa myös ruumiillisuuden väheksyminen, vaikka Raamatussakin olisi ainekset aika ruumiilliseen kristin-uskoon.”

Kainulainen ei jaksa seurata akatee-misen feminismin viimeisimpiä kes-kusteluja maailmalla, sillä pohdinta on mennyt hänestä hyvin teoreettiseksi. Mutta ekofeministinen perusidea siitä, mikä meidän koko kulttuuriamme vai-vaa, on hänestä toimiva.

”Pitäisi palata orgaaniseen maail-mankuvaan. Sen metaforana on ruumis, jonka osat ovat riippuvaisia toisistaan.”

Miehen ja naisen rooleja perustel-laan taajaan ja mielellään sillä, että pe-rinteisimmillään roolit täydentävät toi-nen toisiaan, muodostavat kokonaisuu-den, joka toimii ja jonka varassa yhteis-kuntakin toimii parhaiten. Näin saa-daan maailmaan harmoninen järjestys: on järki ja tunteet, on asiakeskeisyys ja lämpö, on menestys ja huolenpito, on aivot ja ruumis, kova voima ja pehmeä joustavuus.

Näin määräytyvät kuin itsestään myös ne tehtävät, joita tyttöjä ja poikia opetetaan täyttämään. Mutta Kainu-laisen mielestä ekofeminismi kysyykin,

määräävätkö tämäntapaiset vastinpa-rit kaikkea ajatteluamme? Voisiko maa-ilma olla toisenlainen, vähemmän kah-tiajakautunut?

”Ekofeminismi korostaa sitä, et-tä miehen ja naisen, ihmisen ja luon-non osat ovat vastavuoroisessa suhtees-sa toisiinsa, eikä kumpikaan ole arvok-kaampi. Maailmankuvan rakenne halu-taan hahmottaa kokonaan uudelleen. Nainen ei ole esimerkiksi enemmän ruumiillinen kuin mies, tai lähempänä luontoa. Sekin on hierarkkisen maail-mankatsomuksen väittämä, että toinen on toista luonnollisempi.”

Kainulaisen mukaan kulttuurimme sairastaa hengellistä puutostautia, jo-hon kristinusko ei ole pystynyt kunnol-la vastaamaan. Kulttuuri on hänestä sir-paloitunut, samoin kuin ihmiskuva.

”Löysin ekofeminismin brasilialaisen nunnan Ivone Gebaran kautta. Ekofe-minismi tuntui alusta saakka erikoisel-la tavalla hyvin tutulta ja vastasi omaa luontosuhdettani, vaikka se on kotoi-sin toiselta puolelta maailmaa. Point-ti on, että koko maailmankatsomuksen pitäisi olla kokonaisvaltaisempi. Meillä on monta sataa vuotta vallinnut hierar-kinen, asioita toisista erottava tapa aja-tella.”

”Näin tänään lööpin jossa sanottiin, että lapset hakkaavat aikuisia koulussa. Ajattelin tätä pirstaloituneisuutta sil-loin. Hierarkinen maailmankatsomus on sirpaloiva, eikä sitä kestä enää luonto eikä ihmisen mieli.”

Uushenkisyys, joogatunnit, medi-tointi, luonnonmukaisen ravinnon ko-rostaminen ja vaihtoehtohoitojen suo-sio ovat vastauksia nykyihmisen mys-tiikan kaipuuseen: ne antavat välineitä etsiä elämän olemusta, yhteyttä omaan ruumiiseen ja kokonaisvaltaista ihmis-käsitystä, pysähtymistä, tietoisuutta ja hengittämistä.

Tämä trendi on jonkinlainen vasta-liike tieteen ja tekniikan ylivallalle. Sii-nä korostuu myös ihmisen suhde luon-toon ja johonkin ”alkuperäisempään” ja aidompaan olemiseen. Kainulaisen mie-lestä myös kristinusko voisi vastata tä-hän kokonaisvaltaisuuden tarpeeseen.

Kristillinen ekoliike on tulossa

Ekologisten ongelmien syy on kulutus-kulttuuri, josta nykyisessä muodossaan on ollut vaikea löytää suoraa esimerkkiä Raamatusta tai tunnustuskirjoista. Ellei oteta huomioon esimerkiksi ahneuden, varastamisen ja tappamisen kieltoa tai luomistyön kunnioittamista ja vastuuta luomakunnasta.

Kristilliseen oikeaan elämäntapaan on pikemminkin yhdistetty sukupuo-linen kontrolli. Kainulainen kuitenkin näkee, että kristilliset piirit ja kulutus-kriittisyys ovat löytämässä toisiaan.

Hän puhuu mielellään teologisista korjausliikkeistä, joita on tehty ja joita tulee tehdä, että perinne säilyisi tulevai-suudessa elävänä ja merkityksellisenä.

”Elävä traditio tarkoittaa sekä säi-

lyttämistä että muuttumista. Raamat-tua lukiessamme joudumme tämän pa-radoksin kanssa tekemisiin. Jotkut ovat käyttäneet tästä lähtevää Raamatun lu-kemista hengittäväksi lukutavaksi.”

Monet ovat ihmetelleet, missä viipyy kristillinen ekoliike. Liikehdintää jar-ruttaa se, että suomalainen luterilaisuus ei ole kovin yhteisöllistä, vaan päinvas-toin yksilökeskeistä. Kirkossa on myös sellaista teologiaa, jossa pelastus näh-dään vain ihmisyksilön asiana ilman kosketuskohtaa yhteiskuntaan tai luon-toon. Mutta Kainulainen uskoo, että ekologiset ja yhteisön kysymyksetkin al-kavat yhä laajemmin vaikuttaa pelastus-käsitykseen.

”Missä paastotaan ja eletään koh-tuullisesti, siellä on läsnä ekologinen tie-toisuus. Vaikka esimerkiksi Anna-Mai-ja Raittila oli niin valtavan karismaatti-nen henkilö ja arvostettu virsirunoilija, hänen ympärilleen ei syntynyt kiinte-ää kansanliikettä. Yleensä kuitenkin ai-na kristillisissä yhteisöissä, kuten luosta-reissa ja Sinapinsiemen ry:ssä tunnuste-taan kohtuullisen elämäntavan periaa-te.”

Yhtenä konkreettisena korjausliik-keenä Kainulainen pitää kirkon ympä-ristödiplomia.

”Sillä on ehkä hiukan tekninen yleis-ilme, mutta ympäristökasvatuksen arvo on siinä ymmärretty. Se on ruohonjuu-ritason ekologinen liike joka menee pik-kuhiljaa eteenpäin.”

Lisäksi Suomeen on rantautunut A

Rocha – Kristityt luonnon puolesta ry -liike, joka yhdistää ympäristötietoi-suuden ja kristillisen maailmankatso-muksen.

Onko Jumala Isä?

Kristillinen kieli on monien mielestä maskuliinista, täynnä mieheen liittyviä sanoja ja kuvia. Jumalakin melkein jos-kus kuulostaa Raamatun teksteissä mie-heltä. Kainulainen sanoo käyneensä läpi oman kriisinsä Raamatun kanssa.

”Oli shokki huomata, miten patriar-kaalinen se on. Mutta sitä täytyy käyt-tää rikkaasti ja Jumalasta on osattava puhua myös toisenlaisin sanoin. Kriisin jälkeen olen pyrkinyt löytämään miele-kästä tapaa tulkita Raamattua ja hake-nut sieltä myös uskonnollista kieltäm-me rikastavia vertauksia. Kaiken kaikki-aan Raamattuhan on enimmäkseen ru-non, vertauskuvan ja tarinan kieltä. Jos sitä luetaan kuin se olisi tieteellistä teks-tiä, mennään pahasti pieleen. Ja näin ta-pahtuu koko ajan.”

Abba ei merkitse valtaa, vaan lähei-syyttä

”Jumalakuva on läsnä jokaisessa mes-sussa ja aina kun kristityt ovat koolla. Pidän metaforaa Isä suuressa arvossa, enkä ole ehdottamassa siitä luopumis-ta. Se oli myös Jeesukselle tärkeä. Mut-ta siitäkin olisi hyvä muistaa, että ara-mean Abba on hellittelymuoto, enem-män niin kuin Isi, sana jolla ei tarkoite-ta kontrolloivaa vallan hahmoa, vaan jo-

takin aivan muuta.””Isä ja Herra, joita on syytä käyttää ja

arvostaa, on syytä ympäröidä hyvin rik-kaalla kuvastolla, että ei unohtuisi, et-tä nekin ovat vain vertauskuvia Jumalas-ta. Monet tutuimmat ovat kivettyneet, eivätkä enää välitä merkityksiä meil-le. Esimerkiksi Anna-Maija Raittila on suomalaisena mystikkona pystynyt mie-lestäni hyvin uudistamaan uskonnollis-ta kieltä niin, että Jumalasta puhutaan sekä persoonallisin että luonnosta ote-tuin sanoin. Niin tekee Raamattukin.”

Kainulaisen mielestä Raamatusta löytyy myös feminiinisiä tapoja kuvata Jumalaa. Tarvitaan taas teologinen kor-jausliike, että tasapaino palaisi. Häntä pyydetään usein puhumaan tästä seura-kuntien tilaisuuksiin ja vastaanotto on melkein aina myönteistä.

”Vaikka seurakunnan tilaisuudessa olisi lähinnä vanhempia miehiä ja nai-sia, nämä asiat saavat vastakaikua. Meitä on aika paljon suomalaisia, joiden luon-tosuhde on hyvin hengellinen. Minun tehtäväni on ollut myös sanoittaa sitä. Kritiikkiä on tullut yllättävän vähän. Toisaalta kirkon ylätasolla juuri mikään ei paljoa muutu.”

”Olen kyllä luottavainen sen suh-teen, että ekologinen tietoisuus kasvaa kirkossa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on muuttunut. Jos luon-non pyhyys kuuluu kristilliseen uskon-näkemykseemme, sillä on eettisiä seura-uksia.”

SALLA RANTA

16 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 |

MANGA METAMORPHOSISVauhdikas kertomus

ilosanoman synnystä. Sarjan 2.osa. Neliväri-

kuvitus. Luetaan japanilaisittain takaperin.

MANGA MESSIASHuippusuosittu kertomus

Jeesuksen elämästä suositun sarjakuvan keinoin. Mangasarjan 1.osaa on myyty ja jaettu jo 15.000 kpl.

Tilaukset sähköpostilla myynti@piplia.fi , puh. 010 8386520, www.pipliakauppa.fi

Suomen Pipliaseura, PL 54, 00241 HELSINKI, www.piplia.fi

MEMORAAMATTUTyylikkäät nahka-jäljitelmäkannet,

kuminauha ympärillä, irrotettava banderolli.

96 x 142 mm.

REPÄISEVÄTRAAMATUT

UUDET RIPPIRAAMATUT

Kolme uutta kansimallia. Raamatuissa uudet kattavat liiteosat.

FARKKU

RAAMATT

U

Rennot kangaskannet,

oikea tasku ja vetoketju.

sivukoko 96 x 142 mm.

Saatavana kirjakaupoista

Vihreät niityt Ristin sanat Kirkon pihalla

Nuorilla on lyhyt muistiNUORET EIVÄT HITTOJAKAAN VÄLITÄ tulevaisuudentutkijoiden tren-deistä. Futurologit voivat vapaasti kertoa alenevista käyristä ja jumalauskon vä-henemisestä.

Tämän vuoksi nuorisotyö on tavallaan helppo työala. Ainoa yleisen ilmapii-rin ongelma, joka todella varjostaa uuden rippikoulun aloittamista, on siinä, jos nuoret ovat kuulleet vanhemmilta kavereiltaan rippikoulun toimimattomuudes-ta. Näihin ensikäden lähteisiinsä he luottavat.

Kun rippikoulu on takana, vanhempien kavereiden mielipidekään ei enää pai-na. Ratkaisevaa on vain oma kokemus. Onnistuneen leirin jälkeen nuoret ovat valmiita sanomaan kenestäkään muusta välittämättä: ”Meillä ainakin oli hyvä.”

ERITYISESTI KIRKON TALOUSIHMISIÄ KUUNNELLESSA tulee mieleen jalkapallovalmentaja, joka ei ota lainkaan huomioon sitä, että oma joukkue voi-si edes joskus päästä puolenkentän yli. Koetetaan vain välttää suurinumeroinen tappio. Kirkollinen pessimismi tuntuu kummalliselta, koska me sentään ajoittain kerromme uskovamme Jumalaan.

Pessimismin peli ei sytytä nuoria, ja kun ei sytytä, lahjakkaat juniorit menevät mieluummin seuroihin, joissa tavoitellaan menestystä. He valitsevat ennemmin musiikkibisneksen tai urheilun kuin kirkolliset synkistelemisen.

LAISKAN TIE ON PIIKKIPENSAIKKO, kunnon mies kulkee raivattua tietä. Tämä Raamatun sananlasku kertoo sen ikiaikaisen totuuden, että tulevaisuuden-uskossa on kyse myös työstä ja ponnistelusta.

Pessimismi rakastaa laiskuutta, laiskuus pessimismiä. Ei kannata lähteä ka-laan, eilenkään ei tullut. Miksi turhaan ampua maalia kohti, viimeksikin maali-vahti torjui. Mitä suotta parantaisimme nuortenillan laatua, sillä viime kerralla oli vähemmän väkeä kuin toissa kerralla. Mitä väliä millään. Pysyn kotona ja ve-dän peiton korville. Syksy on tullut.

Hyvät ystävät, ei tällä asenteella, ei tällä.

ARTO KÖYKKÄ

Kolumni

17

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 |

Erityisyyden etiikkaaTimo Purjo (toim.): Sukupuolisensitii-vinen poikien ja tyttöjen kasvatus ar-voihin ja väkivallattomuuteen. Non Fighting Generation ry. 248 s.

u Non Fighting Generation ry:n jul-kaisemaan kirjaan Sukupuolisensitiivi-nen poikien ja tyttöjen kasvatus arvoihin ja väkivallattomuuteen kannattaa tarttua sen vaivalloisesta nimestä huolimatta. Kirjan sisältöön perehtyminenkin vaatii vaivannäköä, mutta niin on useimpien tärkeiden asioiden laita.

Nuorisotyön näkökulmasta kirjan ensi silmäyksellä kiinnostavinta antia on pitkä kuvaus tyttöjen väkivaltaa sel-vittävän ja käsittelevän Levottomat tuh-kimot -hankkeen löydöksistä. Se on hä-kellyttävän hyvä leikkaus tyttöjen ja yleensä nuorten väkivaltaan, sen perus-teluihin ja takana vaikuttaviin arvoihin.

Laaja artikkeli kuvaa kauhistelematta, mitä nuoret hankkeen keskusteluryhmis-sä itse väkivallastaan sanovat. Väkivallan ehkäisemisellä ja väkivallattomuuten kas-

vattamisella ei ole mahdollisuuksia on-nistua ilman kuulemista ja käsittämistä.

NFG-toiminnan käynnistänyt Timo Purjo kirjoittaa pohdiskelevassa teks-tissä kirjan lopulla, miten esineellistä-vä suhtautuminen ihmiseen, yksinker-tainen väkivallantekijäksi ja ongelma-nuoreksi leimaaminen antaa nuorel-le hyvin vähän mahdollisuuksia toimia toisin. Väkivallantekijää voidaan auttaa vain dialogisessa suhteessa, jonka avul-la hän tulee kuulluksi, kuulee itse, ja saa mahdollisuuden uudelleenrakentaa nii-tä merkityksiään ja käsityksiään, jotka väkivaltaisuuden takana ovat.

Sukupuolisensitiivisyys, kirjan varsi-nainen teema, liittyy suoraan kuulemi-seen ja kuulluksi tulemiseen. Sukupuo-litutkimukseen ja sukupuolen filosofi-aan tutustumattomalle ovat haastavim-pia Purjon pitkät esseet siitä, miten su-kupuolieron tunnustaminen johtaa kyse-levään ja ihmettelevään suhtautumiseen toiseen ihmiseen – eettiseen asenteeseen.

Purjon toisinaan yksiulotteinen ana-

lyysi sukupuolen merkityksestä joh-taa kuitenkin ar-vokkaaseen näkö-kulmaan: kasva-tustyössä olen-naisen tärkeää on kohdata erityisyys. Läh-töpisteenä voidaan pitää poikien ja tyt-töjen erityisyyttä toisistaan, mutta ih-misen tasapainoiseen kasvuun itseään ja toisia arvostavaksi ja rakastavaksi ih-miseksi tarvitaan juuri tämän yksittäi-sen ihmisen erityisyyden tunnistamista ja kannustamista.

Nuorisotyön näkökulmasta sukupuo-lisensitiivisyydellä vältetään haitallisten sukupuolistereotypioiden vahvistaminen, kun sukupuolisuuteen kiinnitetään tar-kempaa huomiota. Toiseksi sillä rakenne-taan tilaa, jossa kukin nuori saa vapaam-min kehittää omaa sukupuoli-identiteet-tiään ja sitä kautta ihmisyyttään.

JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI

18

KRISTILLISILLE RAAMATUNSELITTÄJILLE on aina ollut vaikeuksia tulkita Jeesuksen viimei-siä aikoja koskevaa ennustusta: ”Tämä sukupolvi ei koskaan katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu” (Mark. 13:30). Myöhemmät sukupolvet ovat ym-märtäneet sanojen sukupolvesta viittaavan esimer-kiksi juutalaiseen kansaan, kirkkoon tai ihmiskun-taan. Selittäjille on ollut vaikeaa hyväksyä Jeesuksen sanojen luontevinta selitystä, jonka mukaan Jeesus odotti Jumalan valtakunnan tulevan aivan lähitule-vaisuudessa. Tämän mukaisesti myös varhaiskristityt odottivat Herransa pikaista paluuta (Room. 13:11; 1. Kor. 7:29–31; 1. Tess. 4:15).

Varhaiskristityt pettyivät läheisen lopun odotuk-sessaan – loppu ei ole vieläkään tullut.

Ottaen huomioon, kuinka tärkeässä asemassa lä-heisen lopun odotus oli varhaisille Jeesuksen seuraa-jille, on yllättävää, kuinka vaivattomasti Jeesuksen opetuksia tulkittiin tilanteessa, jossa jouduttiin luo-pumaan kiihkeimmistä tulevaisuutta koskevista odo-tuksista ja unelmista. Ehkä yksi syy tähän on se, et-tä Jeesus kuvasi tulevaa Jumalan valtakuntaa hyvin maanläheisin kuvin.

Jeesus vertasi Jumalan valtakuntaa taivaalliseen juhla-ateriaan, joka murtaa totutut arvojärjestyk-set, sillä sinne kootaan katujen ja kujien kasvatit, kun taas ensin kutsutut kunniavieraat jäävät pidois-ta paitsi (Matt. 8:11–12; 22:1–10; Luuk. 14:15–24; 22:29–30). Verratessaan Jumalan valtakuntaa juhla-ateriaan, Jeesus tukeutui Vanhan testamentin kuva-kieleen, jossa tulevaa pelastuksen aikaa kuvataan hy-vin konkreettisesti:

”Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pi-dot kaikille kansoille, herkkuruokien ateri-an, valioviinien juhlan: ydinrasvalla maustettu-ja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaik-kien kansojen yltä, vaatteen joka on levitetty nii-den ylle. Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Juma-la pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa

kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä.” (Jes. 25:6–8)

Varhaiset kristityt pystyivät luovasti tulkitsemaan uskoaan niin, että Jeesuksen takaisinpaluun viipymi-nen ei merkinnyt uuden uskon loppua. Tästä huoli-matta heille oli vaikea pala niellä ajatusta, että Jeesus olisi erehtynyt tulevaisuutta koskevissa ennustuksis-saan.

Markuksen lopunaikoja koskevassa puheessa Jee-sus sanoo: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä ku-kaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei ku-kaan muu kuin Isä” (Mark. 13:31). Luukas jättää tä-män maininnan pois omasta evankeliumistaan. Hän näyttää painivan samojen ongelmien parissa kuin myöhemmät kirkkoisät. He näkivät paljon vaivaa se-littäessään sanoja Jeesuksen tietämättömyydestä, sil-lä sen katsottiin kumoavan ajatuksen Jeesuksen ju-malallisesta luonnosta. Kohtaa selitettiin esimerkik-si niin, että Jeesus kyllä tiesi takaisintulonsa päivän mutta ei kertonut sitä oppilaille. Vaihtoehtoises-ti Jeesuksen sanottiin tienneen päivän, mutta vas-ta ylösnousemuksensa jälkeen. Yleistä oli myös teh-dä ero Jeesuksen kahden luonnon välillä ja sanoa, et-tä Kristus tiesi takaisintulonsa hetken jumalallisen luontonsa mukaan mutta ei inhimillisen luontonsa mukaan.

Uudemmassa teologiassa Jeesuksen tietämättö-myyttä takaisintulonsa hetkestä ei ole pidetty ongel-mana vaan mahdollisuutena korostaa, kuinka hän tässäkin suhteessa jakoi ihmisyytemme. Tulevaisuus on avoin eikä edes Jeesus itse tiennyt tarkasti, mitä se tuo tullessaan.

Kristityt eivät vieläkään voi ennustaa tulevaa, mutta tästä huolimatta he voivat suhtautua siihen luottavaisesti. Mitä tahansa tulevaisuus tuo tulles-saan, voimme kohdata sen Hänen rinnallaan, joka on tullut keskellemme ja alistunut kanssamme ih-miselämän keskeneräisyyteen ja epätietoisuuteen.

RAIMO HAKOLA

Tulevaisuus on avoin

Raamattu

19

Ilmoita VillissäKatso tarkemmat tiedot mediakortista netissä: www.villi.fi > Yhteystiedot

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 | 20

”Kirkko 2020 -seminaarissa tuli sellainen olo, että on todella kiinnostusta. Mu-

kana olijoita kiinnostaa, mitä kirkon tu-levaisuudelle voisi tehdä. Ja seminaariin osallistuneita kirkolliskokousedustajia kiinnostaa, mitä me nuoret ajattelem-me,” sanoo turkulainen Iina Saarinen.

Nuorten vaikuttamisseminaari Kirk-ko 2020 on Nuorten keskuksen, PTK – poikien ja tyttöjen keskuksen ja Kir-kon kasvatus ja perheasioiden järjestä-mä. Seminaarin on huomattu onnistu-neen, koska nuoret ovat vallanneet sen ajatuksineen ja ideoineen.

”Vanhemmat ikäpolvet tuntuvat kat-sovan kirkon tulevaisuutta toisenlaisin silmin kuin nuoret. Nykyinen kirkko näyttää vähän pelottavalta ja vanhoilli-selta,” Iina miettii.

”Nuoret näkevät kirkon uutena mah-dollisuutena! Ajattelemme, että vanhoja raameja pitäisi saada pois tieltä, jotta us-kallettaisiin avoimesti yrittää uutta.”

Ideoita tarjolla

Seminaarityöskentelystä on jo kimmon-nut kirkolliskokousaloite isoispankista. Iina toi sen keskusteluun Turun ja Kaa-rinan seurakuntayhtymästä, missä isos-ten kierrättämisestä seurakuntarajojen yli on puhuttu jo vuosikymmenen ajan.

”Se pankki-idea ei ole täydessä mi-tassa toteutunut meilläkään. Vanhem-pi väki seurakunnassa on rutinoitunut vanhaan ja olemassa olevaan järjestyk-

seen, ja uusiin ajatuksiin suhtaudutaan epäillen, mahtavatko ne vain viedä ra-haa. Kun pitäisi vain leikata.”

”Nuorena asiaa katsoo toiselta kan-nalta: Kokemusten. Että jokainen saisi osallistua, nähdä, tavata ja mennä. Raha ei saisi olla ensimmäisenä esteenä, kun mietitään, mitä uutta voitaisiin kokeil-la.”

Kirkolliskokous käsittelee isoispank-ki-aloitetta marraskuussa. Sitä on käsi-telty tarkemmin tämän lehden sivul-la 22.

Kiinnostavaa on kuitenkin myös se, että Kirkko 2020 -seminaarin ja kirkol-liskokouksen kautta on auennut yksi väylä, jota pitkin idea nuorten kirkosta kipunoi kirkkolaivan ruumassa.

Kunnia kokeilulle, kokeilulle, kokeilulle

Kirkon työntekijöiden ja aikuisten seu-rakuntalaisten kannattaa vilkaista Kirk-ko 2020 -seminaarin keskusteluista koottua ideapankkia (www.nuortenkes-kus.fi/toimintaa/kirkko+2020/ideapank-ki). Yksittäisten kiinnostavien ehdotus-ten rinnalla puhuttelevaa on perusvire: pitää uskaltaa kokeilla, kokeilla ja ko-keilla.

”Ja pitää siis antaa myös tilaa kokei-lulle.”

”Näyttää siltä, että kirkossa ollaan kovin orientoituneita jo tehtyihin asi-oihin: ’Tämä on aina toiminut, keski-tytäänpä tähän.’ Uuden kokeilemises-

sa on aina noin viidenkymmenen pro-sentin mahdollisuus onnistua tai epäon-nistua. Ehkä aikuiset sitten näkevät epä-onnistumisen mahdollisuuden ja nuoret uskovat tekevänsä kaiken paremmin ja oikein…” Iina naurahtaa.

”Tosiasiassa ajattelen, että meillä ei yksinkertaisesti vielä ole sellaisia sel-käytimeen menneitä tapoja. Se antaa joustavuutta, uskallusta heittäytyä.” l Kirkko 2020 on sellainen, joka myöntää, ettei kaikkiin kysymyksiin ole yksiselitteisiä vastauksia. l Pitää antaa tilaa myös epäonnistua. l Kirkon pitäisi olla valmis muuttu-maan maailman mukana, ”go with a flow”.

Kuulostaako pelottavalta vai vapaute-tulta?

Millä tavalla erilainen?

Nuorten kirkko on erilainen kuin van-hempien ikäpolvien, koska niin paljon nuorten ympärillä on erilaista kuin kos-kaan aiemmin.

”On ystävällistä, että kirkon ja seu-rakunnan ylätasolla halutaan suunnitel-la nuorille sisältöjä ja tekemistä. Mutta kun kirkkoherran ja toimintaan osallis-tuvan parikymppisen välillä saattaa olla hyvinkin kolme vuosikymmentä. Maa-ilma on yksinkertaisesti muuttunut sii-nä välissä”, Iina sanoo.

”Meidän sukupolvemme on esimer-

Nuorten Kirkko 2020 vaikuttamisseminaariin ja Navi-ryhmään osallistuva Iina Saarinen haluaa nuorille vapautta kokeilla ja tukea kokeilemiseen.

Nuorin silmin

Elämää nuorisotyössä

kiksi sosiaalisempi kuin aikaisemmat. Kirkko 2020 -seminaarissa huomasi, et-tä kun kymmeniä toisiaan tuntematto-mia nuoria heitti yhteen saliin, hetken kuluttua kaikki pulisivat keskenään, vaihtoivat näkemyksiä, ideoita ja toi-mintatapoja. Ja kenties nuoruuteen liit-tyy sekin, että uskallamme avata suum-me ja kun puhumme, sanomme suo-raan, mitä ajattelemme.”

Yksi suora viesti nuorilta oli, et-tä seurakuntarajoihin ja paikallisiin ra-kenteisiin takertuva kirkko on mennyt-tä talvea. Nuorille kirkko on koko Suo-messa. Seurakunnalliseen toimintaan suhtaudutaan periaatteessa samalla ta-valla kuin oppilaitoksiin ja kouluihin:

jos ne kiinnostavat, ne kokoavat väkeä laajalta alueelta.

Tarvitaan työntekijöiden intoa

Suoraan puhuvat ja itsenäiset nuoret; kenties seurakunnassa houkuttaa ajatus antaa niiden sitten huolehtia itse itses-tään? Iinan mielestä se olisi varsinainen virhe. Isoskoulutusiän jälkeen niin tup-paa tapahtumaan – ja useimmiten ei tarjota pahemmin resurssejakaan.

”Nuoria ei saa unohtaa! Se ei riitä, et-tä annetaan käteen tukku rahaa ja käs-ketään tehdä keskenään mitä huvittaa. Pitää antaa tilaa, muttei työntää pois kokonaan”, Iina Saarinen toteaa.

”Eikä sitä kukaan osaa sanoa, mi-tä kirkossa pitäisi tehdä, vaikka kaikki tietävät, että jonkin pitää muuttua. Ku-kaan ei ole seppä syntyessään, eikö si-tä niin sanota? Nuorilla on ideoita, toi-veita ja kokeilunhalua. Mutta me tarvit-semme tietysti apua ja ohjausta myös.”

l Realistiset tavoitteet ja nopean toi-minnan meininkiä. Pitäisi tunkeutua nuorisokulttuuriin.l Tärkeää yhdessäolo, turvallisuus, ohjaajat ja hyväksytyksi tuleminen.l Jotta yhteistyö voisi toteutua, tarvi-taan työntekijöiden intoa.

JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI

”Vanhoja raameja pitäisi saada pois

tieltä, jotta uskallettaisiin

avoimesti yrittää uutta.”

21

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 | 24

N u o r t e n K e s k u s ( N K )

Nuoret jatkoivat tulevaisuuden kirkon ideointia

Kirkko 2020 -jatkoseminaa-ri järjestettiin Jyväskylässä 6.10.2012. Seminaariin ko-

koontui reilu 30 nuorta eri puolilta Suomea ideoimaan tulevaisuuden kirk-koa ja kuulemaan isospankkialoitteen kuulumisia.

Toukokuussa järjestetyssä Kirkko 2020 seminaarissa nuoret ideoivat so-siaalisessa mediassa toimivat isospankin ja ideapankin, joiden avulla sekä isoset että ideat liikkuisivat yli seurakuntara-jojen. Isospankki-idea jalostui tuoreel-taan kirkolliskokousaloitteeksi.

Isospankkialoitteen kuulumisia oli jatkoseminaarissa kertomassa kirkollis-kokousedustajat Katri Korolainen-Vir-kajärvi sekä Antti Siukonen. He kerto-vat, että kirkolliskokouksessa käyty kes-kustelu aloitteesta oli kannustavaa.

Aloite on parhaillaan käsittelyssä kirkolliskokouksen yleisvaliokunnalla, jonka mietinnön pohjalta kirkollisko-kous päättää asiasta marraskuussa. Jos asiat etenevät suotuisasti, aloitteen asiat siirtynevät kirkkohallituksen virkamies-ten edistettäväksi.

”Isoin kysymys isospankin kannalta on se, kuinka saada isostoiminnasta vas-taavat työntekijät innostumaan siitä,” Antti Siukonen linjaa.

Jos aloite etenee kirkkohallitukseen toimenpiteitä varten, olisi tärkeää saada nuoria mukaan käytännön työskentelyyn.

Isospankkialoitteen suhteen on vie-lä paljon käytännön asioita mietittävä-nä: kuka pankkia ylläpitää, rahoittaa ja markkinoi, mitä henkilörekisteriin liit-tyviä asioita pitää ottaa huomioon, on-ko tarvetta yhtenäistää isostoimintaa valtakunnallisesti?

Isoskoulutuksen valtakunnallinen yh-

tenäistäminen herätti seminaarissa kes-kustelua. Jotkut olivat yhtenäistämistä vastaan, toiset taas näkivät että isostoi-minta noudattaa jo nyt yhteisiä raameja.

Ideat jalostuivat

Iltapäivän työskentelyssä nuoret työsti-vät pienryhmissä toukokuussa järjeste-tyssä Kirkko 2020 -seminaarissa synty-neitä ideoita niin kokonaiskirkon kuin paikallisseurakuntien näkökulmasta.

Esille nousi jälleen sosiaalisen medi-an hyödyntäminen.

Nuoret toivoivat sosiaaliseen medi-aan ryhmää, jossa keskustellaan ihmis-oikeusasioista. Nuorista valittu tiimi nostaisi somesta aiheita laajempaan tie-toisuuteen ja ajaisi niitä eteenpäin. So-siaalista mediaa ja muita olemassa olevia alustoja voisi ottaa paremmin käyttöön isosmateriaalin välittämisessä ja seura-kuntien välisessä yhteydenpidossa.

Nuoret keksivät myös keinoja, joil-

la oman seurakunnan toimintaan voisi vaikuttaa paremmin. Seurakuntiin voi-taisiin perustaa aktiivisten nuorten ryh-miä, jotka suunnittelisivat toimintaa, päättäisivät asioista ja verkostoituisivat muihin seurakuntiin.

Nuorten mielestä toimielimissä pi-täisi myös olla suora väylä nuorten esiin nostamille asioille. Lisäksi nuoret ide-oivat seurakuntiin isosille kesän leiri-en jälkeen järjestettävää palauteleiriä tai -päivää, jolloin olisi mahdollisuus antaa palautetta puolin ja toisin sekä kiittää isosia arvokkaasta työstä.

Nuoret huomauttivat myös, että tut-tujen työntekijöidenkin välityksellä voi vaikuttaa oman seurakuntansa asioihin.

Kirkko 2020 jatkoseminaarin ajatuk-sia löytyy Nuorten Keskuksen nettisivuilta www.nuortenkeskus.fi/kirkko2020.

NOORA WIKMAN

Erityisnuorisotyön neuvottelupäivät Espoon Korpilammella 9.–11.4.2013 teemalla ”Olemisen ammattilainen”.1hh osallistumismaksu 345 e 2hh osallistumismaksu 270 e

Päivillä keskitytään kirkon erityisnuorisotyön oman olemuk-sen tarkasteluun. Lisäksi neukkarit sisältävät ”Nyt on henki päällä” -kiertueen huipennus-seminaarin. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumisohjeet ilmoitetaan myöhemmin.

Erityisnuorisotyön neuvottelupäivät 9.–11.4.2013

25

Nuorten Keskus Liisankatu 27 A 5,

00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670

www.nuortenkeskus.fi

Kirkon Nuorisopäivät 2014u Seuraavat Kirkon Nuo-risopäivät järjestetään 2.–4.5.2014 Tampereella. Laita tapahtuma jo kalenteriin ja tule nuorten kanssa viettämään mu-kavaa toiminnallista viikonlop-pua Hämeeseen.

Kirkon Nuorisopäivät on nuo-ren seurakunnan yhteinen, kan-sankirkollinen ja valtakunnalli-nen tapahtuma.

Tapahtumassa korostuu nuor-ten monimuotoinen osallistumi-nen ja yhteys. Kristillisen uskon sisältöön ja nuorten elämänky-symyksiin paneudutaan muun muassa raamattutyöskentely-jen, gospelkonserttien, jumalan-palvelusten ja luovan toiminnan kuten esimerkiksi näytelmien ja tanssin kautta.

Tapahtuman järjestävät yh-teistyössä Nuorten Keskus ry, Tampereen ev.lut. seurakunnat, Tampereen hiippakunta, Kirkon kasvatus ja perheasiat, Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaa-napu ja Changemaker.

Ensimmäiset Kirkon Nuoriso-päivät pidettiin vuonna 1933 Helsingissä. Viime vuosina ta-pahtumassa on ollut keskimäärin 1500–2500 osanottajaa.

u Lapset ja nuoret globaalissa kirkos-sa – hanke on Kirnu-järjestöjen yhteis-hanke, jossa edistetään lasten ja nuorten globaalikasvatusta, mahdollisuutta osal-listua tasavertaisesti kulttuuritoimin-taan, sekä yhdenvertaisuutta.

Kohderyhmänä ovat seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä toimivat, ja hei-dän kauttaan seurakuntien lapset ja nuoret sekä lasten ja nuorten taideryh-mät. Hanke tukee kirkon kasvatuk-sen painopistettä ”Vieraanvaraisuuden kirkko”, joka käynnistyy vuonna 2014. Hankekoordinaattori Mia Wrang aloitti työt Nuorten Keskuksessa 1.10.

Hankkeen ensimmäisessä vaihees-sa kartoitetaan muun muassa, millaisia mahdollisuuksia tai tarpeita seurakun-tien lasten ja nuorten ryhmillä on kan-sainvälisiin kontakteihin Suomessa tai Suomen rajojen ulkopuolella eri kirkko-jen lapsi- ja nuorisotyön kanssa. Lisäk-

si hankkeessa selvitetään, millä Suomen rajojen ulkopuolilla toimivilla kirkoilla on halukkuutta tai mahdollisuuksia vie-railla tai ottaa vastaa suomalaisia seura-kuntanuorten tai -lasten ryhmiä.

Lapset ja nuoret globaalissa kirkos-sa hankkeessa otetaan selvää myös mit-kä musiikki-, teatteri-, elokuva-, ynnä muut seurakuntien lasten ja nuorten taideryhmät haluavat lähteä edistämään globaalikasvatusta toiminnassaan. Käy-tännössä tämä tarkoittaa joko toimin-nan monikulttuuristamista tai globaa-likasvatuksen teemojen esiin nostamis-ta. Hankkeessa suunnitellaan myös ”Sa-man taivaan alla” -lasten ja nuorten ryh-mien toiminnan käynnistämistä.

Hankkeessa mukana ovat Nuorten Keskus, Poikien ja tyttöjen keskus, Seu-rakuntien Lapsityön Keskus ja Suomen Lähetysseuran nuorisotyö.

u Sinä seurakunnan työntekijä, vie viestiä eteenpäin seurakuntasi nuorille ja nuorille aikuisille!

NAVI-ryhmä järjestää verkostoi-tumis- ja koulutusviikonlopun nuorille, jotka toimivat luottamushenkilöinä tai muuten vaikuttavat aktiivisesti seura-kunnissa 1.-3.2.2013.

Nuoret ovat toivoneet NAVI:lta kou-lutuksen lisäksi enemmän tukea verkos-toitumiseen. Tavoitteena on antaa vii-konlopun aikana eväitä päätöksente-on tueksi ja tarjota foorumi kokemusten ja hyvine toimintatapojen jakamiselle.

Ohjelmassa muun muassa:Rohkeutta itsensä ja mielipiteiden

ilmaisuun, improvisaatiokouluttaja Ant-to Hinkkanen. Yhdenvertaisuus seura-kunnan toiminnassa, yhdenvertaisuus-asiantuntija Sanna-Maaria Tornivaa-ra. Vaikuttamisen moniulotteisuus, kir-kolliskokousedustaja Katri Korolainen-Virkajärvi. Puoliväliklinikka. NAVI:n toiminta hiippakunnissa. Talousklu-

bi, NAVI:n entinen puheenjohtaja Ja-ni Huhtala.

Missä & milloin: Torpan koulutuskes-kuksella Tampereen Siivikkalassa 1.-3.2. Kenelle: Nuorille, jotka toimivat luot-tamushenkilöinä tai muuten vaikutta-vat aktiivisesti seurakunnissa Mitä: Viikonlopun aikana perehdy-tään kirkolliseen päätöksentekoon konkreettisten esimerkkien kautta ja pohditaan omaa roolia vaikuttajana. Koulutuksesta saa työkaluja oman vai-kuttamistyön tehostamiseen ja ideoita seurakunnan kehittämiseen. Hinta: 190€, joka sisältää ruokailut, yhteismajoituksen kahden hengen huo-neissa ja saunan. Ilmoittautuminen: 4.1.2013 mennes-sä www.nuortenkeskus.fi/naviLisätietoja: Saara Nykänen, NAVI -sihteeri, 0400-852135, navi@nuor-tenkeskus.fi

Lapset ja nuoret globaalissa kirkossa -hanke käynnistyy

NAVI – Nuorten luottamustoimijoiden valtakunnallinen verkostoitumis- ja koulutusviikonloppu 1.-3.2.2013 Tampereella

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 | 22

K i r k k o h a l l i t u s , K a s v a t u s j a p e r h e a s i a t ( K K P )

Kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin yhteinen verk-kokalenteri on julkaistu osoitteessa www.uskontoka-lenteri.fi.

Julkaisija on yhteiskuntarauhaa sekä uskontojen välistä dia-logia ja vuorovaikutusta edistävä, vuonna 2007 perustettu US-KOT-foorumi ry. jonka viisi perustajajäsenyhteisöä ovat Suo-men Juutalaisten seurakuntien keskusneuvosto ry, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen Ekumeeninen Neuvos-to ry (SEN), Suomen Islam-seurakunta sekä Suomen islamilai-nen neuvosto ry (SINE).

Aloitteen uskontojen yhteistyön edistämiseksi teki tasaval-lan presidentti Tarja Halonen vuonna 2001

Kalenteri sisältää uskonnollisten juhlien lisäksi kansalliset juhlapäivät. Pyhäpäivää klikkaamalla avautuu juhlasta kertova tietolaatikko. Kalenteria voivat hyödyntää koulut, päiväkodit, sairaalat, vankilat ja monet muut yhteiskunnan laitokset sekä erilaiset sosiaalialan ja kasvatuksen alojen toimijat

Kalenteri esittelee yleisten juhlapäivien lisäksi islamin, juu-talaisuuden sekä kristinuskon osalta katolisen, luterilaisen ja ortodoksisen perinteen juhlapyhiä ja merkkipäiviä. Kullakin on omat symbolinsa ja värinsä. Tekstin on laatinut asianomai-nen uskonyhteisö.

u Ja papit voittivat Eduskunnan Ur-heilukerhon

Mooseksen potkuku (MoPo) voitti Helsingissä elokuun viimeisenä päivä-nä pelatun kirkollisen Gloria Patri -jal-kapalloturnauksen. Helsinkiläinen Mo-Po kukisti finaalissa kuopiolaisen Piis-bailaajat maalein 2–1. Espoolainen FC Ristisyöttö sijoittui turnauksessa kol-manneksi.

Gloria Patri pelattiin nyt 20. ker-ran. Juhlaturnaus pelattiin Olympiasta-dionin läheisyydessä sijaitsevilla Töölön Pallokentillä ja Saharan kentällä, laa-dukkailla nurmi- ja tekonurmialustoil-la. Mukana oli yhdeksän joukkuetta eri puolilta Suomea. Voittajajoukkue Mo-Po koostui pääosin nykyisistä tai entisis-tä teologian opiskelijoista. Seurakunta-joukkueissa pelasi työntekijöiden lisäksi luottamushenkilöitä ja seurakunta-ak-tiiveja. Turnaukseen osallistui myös Me-diatalo Kotimaan joukkue; Kanuunat.

Ennen turnauksen alkua turnaus-

joukkueiden pelaajista koottu FC Papit kohtasi Eduskunnan Urheilukerhon. Perinteikkäällä Olympiastadionilla pe-latussa ottelussa papit veivät voiton lu-kemin 2-1.

u Kuluva vuosi on KK-lehden vii-meinen. Lehtemme kunniakas histo-ria siis päättyy 79 vuoden iässä. Tä-män vuoden viimeinen numeromme 6/2012 ilmestyy joulukuussa normaa-lia laajempana. Kiitämme lämpimäs-ti lukijoitamme, yhteistyökumppanei-tamme ja kaikkia kasvatuksen kentässä yhdessä meidän kanssamme kulkeneita hyvästä yhteistyöstä.

k r i s t i l l i n e n

k a s v a t u sk i r ko n k a s vat u k s e n y h t e i s ö l e h t i 4 l 2 0 1 2 7 9 . v u o s i k e r ta

Vastuuseen kasvaminen

Kasvamme yhdessä, s. 8

Kristillinen kasvatus lopettaa

Mooseksen Potku voitti Gloria Patrin

Kolmen eri uskonnon kalenteri verkossa

23

Kirkkohallitus, Kasvatus ja perheasiatPL 185 (Satamakatu 11)

00161 Helsinkipuh. (09) 1802 1

sakasti.evl.fi

Siljalla, Bendikillä ja Markuksel-la on salainen kerho: torniagentit. He päättävät auttaa ihmisiä joulu-

lahjahankinnoissa, mutta saavatkin itse yllättäen lahjan kirkon suntiolta: avai-men.

Kun kylän outo mies polttaa lasten joulunäytelmän käsikirjoituksen, jo-ka lasten pitäisi esittää jouluaattona, al-

kaa avain loistaa. Kun lapset vääntä-vät avainta kirkon kellotornissa olevan kyyhkyshäkin lukossa, paikalle ilmes-tyy kyyhkynen, jolla on viesti. Agen-tit saavat tehtävän valvoa joulunäytel-mää ja soittaa kirkonkelloja. Kirkon-kello saa heidät siirtymään 2000 vuotta ajassa taaksepäin. Selittämättömällä ta-valla he pääsevät kohtaamaan jouluker-

tomuksen henkilöitä.Agentit saavat kokea jännittäviä ta-

pahtumia, jotka tekevät joulunajan jok-sikin aivan muuksi kuin mitä he olivat ajatelleet.

Torniagentit on norjalainen kym-menosainen sarja, joka on saanut koti-maassaan suuren suosion. Sarjaan liittyy oheismateriaalia, jonka avulla sarjaa kat-sovat tytöt ja pojat voivat itsekin ryhtyä torniagenteiksi.

Suomeksi tekstitettyä Torniagentit – sar-jaa esitetään FST 5 kanavalla jouluvii-kolla ja viikko sen jälkeen joka arkipäivä klo 17.40. Lisätietoja lapsille ja kerhoille joulukuussa www.jiipeenetti.fi.

Joulunajan TV -sarja alakoululaisille

Torniagentit ja kummallinen joululahja

u Suosittu Puhetta pyhästä -kirja on nyt saatavana äänikirjana. Kirjan ovat kirjoittaneet Jaakko Heinimäki ja Hilk-ka Olkinuora. He myös ovat äänikirjan lukijoina.

Puhetta pyhästä on kirja arjen ja pyhän etsijöille. Kirjaan on koottu 54 lyhyttä tekstiä. Kirja alkaa pyhästä aamusta ja se kulkee muun muassa py-hän kasteen ja pyhän naurun kautta pyhään yöhön.

Äänikirja on tarkoitettu kaikille tee-masta kiinnostuneille. Tuoreesti kirjoi-tettu teksti herättää oivalluksia ja in-noittaa omaan ajatteluun. Siitä löytyy materiaalia niin päivän tunnuslauseik-

si kuin iltahartauksiin. Teks-tejä voi myös käyttää mo-nenlaisen keskustelun virit-täjänä.

Äänikirja maksaa 12 euroa ja sitä voi tilata Kirk-kohallituksen julkaisumyyn-nistä sakasti.evl.fi/julkai-sut tai julkaisumyynti@evl.fi. Myös Puhetta pyhästä -kirjaa on edelleen saata-villa 12 euron kappalehin-taan ja sitä voi tilata julkai-sumyynnin kautta.

Puhetta pyhästä saatavilla äänikirjana

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 5 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ5·12 | 26

ptk.fi POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

u Tammikuussa 2013 ilmestyy opetus-neuvos Pentti Tapion elämäntyötä kun-nioittava juhlakirja. Juhlakirja on histo-riikki poikatyön legendasta, Partahar-jun rakentajasta ja Partaharjusta. Huomasittehan myös, että yksityisillä

ja yhteisöillä on onnittelumahdollisuus 1.11.2012 mennessä onnittelijoiden lu-ettelossa. Seurakuntiin ja yhteistyöta-hoille on asiasta lähetetty postia syys-kuussa. - Kirja on myös oiva lahjaidea! Lisätietoja: www.ptk.fi

Pentti Tapion juhlakirja

Perusta seurakuntaasi reportteriker-ho. Se on kerho, jossa toimitetaan

omaa kerholehteä tai kerhosivua ver-kossa. Juttujen tekeminen, videoimi-nen ja äänitteiden tekeminen ovat ki-vaa ja tytöille ja pojille mieluista puu-haa,” ehdottaa Jiipeenetin päätoimitta-ja Juha Kinanen.

Reportterikerho antaa tytöille ja po-jille oivan mahdollisuuden kertoa kai-kista asioista heidän omasta näkökul-mastaan katsoen.

”Ja välineetkään eivät edes maksa ko-vin paljon. Jo kännykkäkameroilla saa verkkoon kelpaavaa videojälkeä ja kuvia helposti,” jatkaa Juha.

Joko teidän jutut komeilee Jiipeenetissä?

”Kerho voi myös auttaa seurakunnan tiedotusta ja tehdä juttuja jumalanpal-veluksista ja tapahtumista kuten esimer-kiksi 10-synttäreistä. Tyttöjen ja poiki-en juttuja voisi mahdollisesti julkaista myös seurakunnan julkaisuissa tai verk-

kosivuilla.””Jiipeenetti julkaisee myös mielel-

lään paikallisuutisia seurakunnastanne. Ja mielihyvin otamme vastaan tyttöjen ja poikien omia juttuja ”taivaan ja maan väliltä”. Toki myös ohjaajat voivat kir-joittaa tai olla apuna nuorille toimitta-jille,” toivoo Juha.

Komeileeko siis teidän kerhojuttun-ne Jiipeenetin Meidän kerhossa -pals-talla seuraavana? Saammeko lukea, mitä hassunhauskaa tapahtui teidän leirillä? Kirjoittavatko tytöt ja pojat jutun Kirk-kokierros-palstallemme?

”Lähetä tai pyydä lähettämään jutut ja kuvat osoitteeseen: toimitus@jiipee-netti.fi.”

Vetoapua hankittavissa

Kerhonohjaajaksi voit kysyä myös seu-rakuntasi tiedotuksen ja journalismin ammattilaisia. Tai löytyisikö toimitta-jaa, joka olisi kiinnostunut tekemään tällaista vapaaehtoistyötä?

Olisiko yhteistyö paikallislehden kans-

sa mahdollista? Jii pee netti auttaa myös tarvittaessa nuorten toimittajien koulu-tuksessa vaikkapa viikonloppuleirillä.

Ota yhteyttä Jiipeenettiin sähköpos-tilla: toimitus@jiipeenetti.fi tai päätoi-mittaja Juha Kinanen, 0400 304 490.

Reportterikerho pystyyn seurakunnassasi!

nteraktiivinen Jiipeenetti-verkkojulkai-su 9 - 13-vuotiaille tytöille, pojille ja seurakuntien kerhoille! • Paljon teke-mistä, lukemista, kilpailuja! • Jokaisel-la tytöllä ja pojalla mahdollisuus osal-listua verkkojulkaisun tekemiseen - ja juttujen kommentoimiseen! • Osallistu kerhosi kanssa verkkolehden tekemi-seen! • Linkitä jiipeenetti.fi seurakunta-si sivuille! • Tykkää Facebookissa!

27

P T K - p o i k i e n j a t y t t ö j e n k e s k u sP a r t a h a r j u n t i e 3 6 1

7 6 2 8 0 P a r t a h a r j up u h . 0 4 0 0 6 3 0 4 3 0

p t k @ p t k . f i , w w w. p t k . f i

UutuuksiaTytöille ja pojillen Kesän 2013 leirit, ks. ptk@ptk.fi

Kerhonohjaajillen Kerhonohjaajien koulutuspäivät 2013Oulun hiippakunta, 12.1., HaapavesiLapuan hiippakunta, 19.1., VirratMikkelin hiippakunta, 19.1., ImatraKuopion hiippakunta, 26.1., KiuruvesiTampereen hiippakunta, 2.2., Riihimäki Oulun hiippakunta, 2.2., YlitornioTurun arkkihiippakunta, 2.2., NaantaliHelsingin ja Espoon hiippakunnat, 5.10., Helsinki

Ohjaajillen Varhaisnuorisotyön erityishaasteet – seurakunnan suru- ja erotyön kurssi, 1. lähijakso nuorisotyönohjaajille, las-tenohjaajille ja varhaisnuorisotyön teo-logeille Helsingissä 21.–22.1.2013. Il-moittautuminen 1.12.2012 mennessä sähköpostilla: ilmoittautuminen@ptk.fi Lisätietoja: koulutussihteeri Juha Ki-nanen, juha.kinanen@ptk.fi tai 0400 304 490. Kurssin 2. lähijakso pidetään 18.–19.11.2013. n K12-ohjaajakoulutus 1. osa (Gordo-nin perustaidot eli selkeän viestinnän, kuuntelun ja ongelmanratkaisun taidot) kouluikäisten kanssa toimiville nuoriso-työohjaajille, opettajille ja muut kasvat-tajille Tampereella 12.–14.2.2013. Il-moittautuminen: 14.12. 2012 mennessä sähköpostilla: ilmoittautuminen@ptk.fi. Lisätietoja: aluesihteeri Maara Koso-nen, maara.kosonen@ptk.fi tai 0400 541957. K12-ohjaajakoulutuksen 2. osa pidetään Tampereella 12.–14.3.2013. n K12-ohjaajakoulutus 2. osa koulu-

ikäisten kanssa toimiville nuorisotyöoh-jaajille, opettajille ja muut kasvattajil-le Tampereella 12.–14.3.2013. Kurs-silla osallistuja saa valmiudet K12-kurssien vetämiseen. Ilmoittautumi-nen: 11.1.2013 mennessä sähköpostil-la: ilmoittautuminen@ptk.fi. Lisätieto-ja: aluesihteeri Maara Kosonen, maa-ra. kosonen@ptk.fi tai 0400 541 957.

n European Fellowshipin Easter Course -pääsiäiskurssi nuorille nuorisotyönoh-jaajille ja vapaaehtoisille (kerhonoh-jaajat, isoset) satujen saarella Islannis-sa 24. - 31.3.2013. Kansainvälistä yhdessäoloa, pelejä, leikkejä ja uusia ideoita nuorten kans-sa tekemiseen sekä hiljentymistä pää-siäiseen ekumeenisesti. Vinkki ohjaajal-le: Kerää muutaman nuoren ryhmä ja lähde Islantiin suomalaisryhmän johta-jana. Järjestäjät maksavat tällöin mat-kasi ja osallistumismaksusi! Tiedustelut ja ilmoittautumiset PTK:n kautta: suvie-lise.nurmi@ptk.fi tai kasvatussihteeri Suvielise Nurmi, 0400 357 030.n München mag Dich – opintomat-ka Saksaan kirkon varhaisnuoriso- ja nuorisotyössä mukana oleville 21.–24.5.2013 Müncheniin, Saksaan. Il-moittautuminen: 15.1.2013 mennessä sähköpostilla: ilmoittautuminen@ptk.fi. Lisätietoja: KNT:n puheenjohtaja Ar-ja Lusa, arja.lusa@evl.fi tai 050 339 2894, PTK:n koulutussihteeri Juha Ki-nanen, juha.kinanen@ptk.fi tai 0400 304 490 ja KKP:n vs. työalasihteeri Sirpa Syrjä-Turpeinen, sirpa.syrja-tur-peinen@evl.fi tai 050 3518 381.

Lisätietoja: www.ptk.fi

Kurs

seja

ja k

oulu

tust

a

Anita Ahtiainen (toim.) Tytöt ja pojat ehtoolli-sellaMonipuolinen kir-ja ehtoolliskasva-tuksesta! Kirjan ta-voitteena on kan-nustaa keskustele-maan seurakunnassa ehtoollisesta ja erityisesti lasten ehtoolliselle osallistu-misesta sekä auttaa ehtoolliskasvatuk-sen kehittämisessä ja toteuttamisessa. Mukana paljon käytännön ideoita.Hinta 35 e.

Kiisi Isotalo (toim.) Kerhon ohjaajan käsikirja 2012–2013Toista vuotta uusimuotoise-na ilmestyvä käsikirja tar-joaa välineis-töä kaikenlai-siin kerhoihin. Kerhovuoden teemoissa tutuksi tulevat rukous, media, pelit, eri maanosien maat, askartelut ja muuta-mat Vanhan testamentin henkilöt. Eril-lisenä kokonaisuutenaan kirjan alkuun sijoitetut hartaudet sukeltavat muun muassa rakastettujen hahmojen – Kas-sun ja Korppulan mummon – tarinoiden kautta kouluikäisen tärkeisiin hengelli-siin kokemuksiin. 1–10 kpl á 25 €, 11–29 kpl á 24,20 €, yli 30 kpl á 23,50 €. PS. Laadukkaassa kirjassa on hyviä vinkkejä myös nuorisotyöntekijöille!

Merja Auer ja Suvielise Nurmi (toim.) ParatiisipolkuParatiisipolku on elämyksellinen mat-ka vuoropuheluun luonnon kanssa se-kä oman paikan löytämiseen luoma-kunnassa. Ekologiselle elämäntaval-le ja Jumala-yhteydelle haetaan poh-jaa luonnon kokemisesta. Luonnon koh-taaminen leikkien, pelien, draaman ja mielikuvamatkojen avulla sopii monen ikäisille, esimerkiksi rippikouluun, var-haisnuorten leirille, kerhoihin ja isos-koulutukseen. Materiaali koostuu yli 200 osasta. Hinta 42 €/kpl, 2 kpl tai enemmän á 37 €.

Tievatupa – Retkeily- ja kurssikeskus nuorisotyön palveluksessa Riparit ja muut lasten ja nuorten leirit. Pyydä edullinen tarjous! Isäntä Pertti Tamminen 040 8207 110, tievatupa@ptk.fi www.tievatupa.fi

Tilaukset: LK-kirjat / Lasten Keskus, p. (09) 6877 4530, tilaukset@lastenkeskus.fi www.lastenkeskus.fi

Hanna Vaittinen & Juha Luodeslampi

Liikuttava hartaus

Tämän kirjan lyhyissä ja iskevissä hartauksissa

on jokaisessa mukana liike. Kirja koettelee

niin päätä, käsiä, jalkoja kuin koko ruumista,

ja se sopii hartaus- tai messukirjaksi nuoriso-

työhön sekä nuorten omaa hartauselämää

rikastuttamaan.

Hinta 17,50 ISBN 978-951-627-935-3

Kirja saa jatkoa: Liikuttava jumalanpalvelus

ilmestyy tammikuussa 2013!

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi (toim.)

Etsivässä työssä

Mitä on etsivä työ? Siihen tämä kirja pyrkii

vastaamaan. Ensimmäinen etsivän työn kenttää

ja työtapoja hahmotteleva teos on tärkeä apu

niin kaikille etsivää työtä tekeville ja suunnitte-

leville kuin alan opiskelijoille.

Hinta 38,00 ISBN 978-951-627-946-9

Etsivässä työssä on saatavilla myös sähkökirja-

na Elisan e-kirjakaupasta: kirja.elisa.fi

Nyt myös e-kirjana!

Kalevi Virtanen & Heikki Hakala (toim.)

Taivas varjele Joka äijän rukouskirja

Rukouksessa suomalainen mies avautuu.

Taivas varjele on lahjakirja kaikenikäisille

miehille: pojille, isille, isoisille. Se on myös

keskustelunavaaja, joka tarjoaa virikkeitä

puheisiin, hartauksiin, työskentelyihin.

Hinta 25,00 ISBN 978-951-627-974-2

j � k a ä i j ä n r u k o u s k i r j a

LK-kir jat

TAIVASVARJELE