YMPÄRISTÖMINISTERIÖ

March 11, 2014

Jari Karppinen

Väliraportti 2012 - 2013

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma (Paavo 2) 2012 - 2015

1

Tiivistelmä .......................................................................................................................................................... 3

1. Taustaa ...................................................................................................................................................... 4

1.1. Hallituksen periaatepäätös ja ohjelman tavoitteet ........................................................................... 4

1.2. Paavo 1 keskeiset havainnot ............................................................................................................. 5

2. Toimijat ...................................................................................................................................................... 6

3. Rahoitus ..................................................................................................................................................... 6

3.1. Rahoittajat ja asetetut rahoitustavoitteet ......................................................................................... 6

3.2. Rahoituksen toteutuminen 2012 - 2013 ........................................................................................... 7

4. Kehittämistyö............................................................................................................................................. 8

4.1. Verkostokehittäjät -hanke ohjelman kehittämistyön alustana ......................................................... 8

4.2. Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke ........................................................................... 9

4.3. Oma koti -hanke ................................................................................................................................ 9

4.4. Saattaen vapauteen -projekti .......................................................................................................... 10

4.5. Omat avaimet -hanke ...................................................................................................................... 10

4.6. Voimanpesä -hanke ......................................................................................................................... 11

5. Seuranta ja arviointi ................................................................................................................................ 11

6. Keskeiset tulokset .................................................................................................................................... 11

6.1. Asunnottomuuden muutos 2012 - 2013 ......................................................................................... 11

6.2. Asunnot ja asumisen tukihenkilöstö................................................................................................ 13

6.3. Asuminen onnistuminen ................................................................................................................. 14

6.4. Asumisneuvonta esimerkkinä ennaltaehkäisevästä työstä ............................................................. 16

6.5. Kustannusvaikutuksista ................................................................................................................... 17

7. Tulosten kaupunkikohtainen tarkastelu .................................................................................................. 17

7.1. Helsinki ............................................................................................................................................ 17

7.2. Vantaa .............................................................................................................................................. 18

7.3. Espoo ............................................................................................................................................... 19

7.4. Tampere ........................................................................................................................................... 19

7.5. Lahti ................................................................................................................................................. 19

7.6. Turku ................................................................................................................................................ 20

7.7. Jyväskylä .......................................................................................................................................... 20

7.8. Joensuu ............................................................................................................................................ 20

7.9. Kuopio .............................................................................................................................................. 21

7.10. Oulu ............................................................................................................................................. 21

2

7.11. Pori ............................................................................................................................................... 21

8. Jatkotyöskentely ...................................................................................................................................... 22

8.1. Liikkuva tuki hajautettuun asumiseen ............................................................................................. 22

8.2. Sosiaalisen vahvistamisen strategia ................................................................................................ 22

9. Kansainvälinen yhteistyö ......................................................................................................................... 24

10. Viestintä ............................................................................................................................................... 24

11. Lopuksi ................................................................................................................................................. 24

3

Tiivistelmä

Väliraportissa kuvataan Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2012 - 2015 (Paavo 2)

lähtökohta ja keskeinen toteutus vuosien 2012 – 2013 osalta. Ohjelma on jatkoa vuosina 2008 – 2011

toteutetulle Paavo 1 ohjelmalle. Ohjelman tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015

mennessä. Keskeiset toimenpiteet ovat 1250 asunnon, tukiasunnon tai hoitopaikan osoittaminen

pitkäaikaisasunnottomille, tukimallien kehittäminen hajautettuun asumiseen, asunnottomuuden

ennaltaehkäisyn tehostaminen sekä asunnottomuustyön integrointi osaksi syrjäytymisen ehkäisytyötä.

Ohjelmaa koordinoi Ympäristöministeriö. Toteutukseen osallistuu lisäksi Sosiaali- ja terveysministeriö,

Rikosseuraamuslaitos, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, Raha-automaattiyhdistys, 11 suurinta

asunnottomuuskaupunkia sekä useita valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä ja palveluntuottajia.

Vuosina 2012 – 2013 avustuksia rakentamiseen ja asuntojen hankintaan myönnettiin noin 21 M€ ja

palvelujen tuottamiseen ja kehittämiseen noin 13.6 M€ eli yhteensä noin 34.6 M€. Lisäksi kaupungit

osoittivat mm. palkkaukseen 50 % tukihenkilöstökuluista STM avustuksen vastineeksi.

Ohjelmassa mukana oleviin kaupunkeihin valmistui ohjelman käyttöön vuosien 2012 – 2013 aikana

yhteensä 1057 asuntoa. Asumisyksikköihin 763 asuntoa ja Nuorisoasuntoihin 294 asuntoa. Valmistuneiden

asuntojen suunnittelu aloitettiin pääosin jo Paavo 1 aikana. Lisäksi osoitettiin erillisasuntoja hajautettuun

asumiseen kaikkiaan 652. Asumisen tukihenkilöstöä palkattiin Kaste- ja kaupunkien omalla rahoituksella

142 ja muulla rahoituksella 13 työntekijää. Ohjelmakaupungeissa työskenteli vuonna 2013 lisäksi 30

asumisneuvojaa ja 15 kokemusasiantuntijaa.

Kehittämistyö ohjelmassa on keskitetty Y-säätiön hallinnoimaan Verkostokehittäjät -hankkeeseen. Vuonna

2013 toteutettiin mm. 11 koulutustapahtumaa ja käynnistettiin hajautetun asumisen pilottityöskentely,

sekä luotiin yhdessä laajan toimijaverkon kanssa ohjelman seurantakyselykäytäntö. Kyselyllä selvitettiin

vuosina 2012 - 2013 asumisen tuessa asuvien asunnottomuustaustaa sekä asumisen onnistumista. Kyselyn

vastausten mukaan ennen palveluun tuloa suurin osa asiakkaista oli asunnottomia. Asunnottomuuden

keskimääräinen kesto oli 3 vuotta 4 kuukautta. Tuesta poismuuttaneiden tukijaksojen keskimääräinen kesto

oli 1 vuosi ja 2 kuukautta. Yli puolet poismuutoista tapahtui suunnitellusti tai asukas jatkoi asumista

itsenäisesti samassa asunnossa. Keskeisimmiksi suunnittelemattoman poismuuton syiksi nimettiin asukkaan

kuolema, päihteiden käyttö sekä asukkaan katoaminen tai asunnosta luopuminen.

Vuonna 2013 asunnottomien ja pitkäaikaisasunnottomien määrä väheni edellisvuodesta, mutta samalla

maahanmuuttajataustaisten asunnottomien määrä kasvoi merkittävästi. Myös nuorten

pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi jonkin verran.

2013 käynnistettiin myös keskustelu kansallisen asunnottomuuspolitiikan seuraavasta vaiheista.

Tavoitteena on jatkossa liittää asunnottomuustyö ja asunto ensin -periaate entistä tiiviimmin osaksi

syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa. Uudessa ohjelmassa on pyrkimyksenä

suunnata resursseja erityisesti asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja asumisedellytysten vahvistamiseen

sekä asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen ja toistuvasti asunnottomuuteen ajautuvien kierteen

katkaisemiseen. Uuden ohjelman valmistelutyö tehdään yhdessä laajan verkoston kanssa.

4

1. Taustaa

1.1. Hallituksen periaatepäätös ja ohjelman tavoitteet

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma vuosille 2012 - 2015 perustuu valtioneuvoston

periaatepäätökseen 15.12.20111. Periaatepäätös lähtee siitä, että pitkäaikaisasunnottomuuden

poistaminen edellyttää eri tason samanaikaisia toimenpiteitä eli asunnottomuuden ennaltaehkäisyä,

yleisen asuntopolitiikan toimenpiteitä sekä kohdennettuja toimenpiteitä pitkäaikaisasunnottomuuden

poistamiseksi. Periaatepäätökseen ohjelman tavoitteet on kirjattu seuraavasti:

- Poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä

- Vähentää pitkäaikaisasunnottomuuden riskiä tehostamalla sosiaalisen

vuokra-asuntokannan käyttöä asunnottomuuden vähentämiseksi

- Tehostaa toimenpiteitä asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi

Lisäksi periaatepäätöksessä määritetään keskeiset toimenpiteet, joilla tavoitteeseen pyritään:

- Vuoteen 2015 mennessä osoitetaan noin 1000 asuntoa, tukiasuntoa tai hoitopaikkaa

pitkäaikaisasunnottomille pääkaupunkiseudulla, joista Helsinkiin 750 sekä Espooseen ja Vantaalle

yhteensä 250. Tampereelle, Turkuun, Lahteen, Kuopioon, Joensuuhun, Ouluun ja Jyväskylään

tavoitteena on toteuttaa yhteensä vähintään 250 asuntoa, tukiasuntoa tai hoitopaikkaa vuoteen

2015 mennessä. Kaupunkikohtaiset tavoitteet määritellään yksityiskohtaisesti aiesopimuksissa.

- Ohjelman toteuttamiseen osallistuvissa kaupungeissa laaditaan

pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen toimeenpanosuunnitelmat.

Toimeenpanosuunnitelma on kokonaissuunnitelma, johon sisältyvät sosiaalisen

vuokra-asuntokannan käyttö asunnottomien asuttamisessa, pitkäaikaisasunnottomille

kohdennettujen asumisratkaisujen ja tuen tarve, ennaltaehkäisevät toimet sekä

päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittäminen ja niissä

toteutettavat rakenteelliset muutokset. Suunnitelmiin sisältyy yksilöity aikataulu

käynnistettävistä hankkeista ja muista toimenpiteistä.

- Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain (2006/308) mukaisten asuntoloiden

käytöstä asunnottomien pitkäaikaiseen asumiseen luovutaan ja ne korvataan

asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukaisilla itsenäisillä asunnoilla tai

sosiaalihuoltolain mukaisilla tuetun asumisen yksiköillä.

- Rikosseuraamuslaitos, yhteistyössä ohjelmaan kuuluvien kaupunkien ja

asumispalveluja tuottavien järjestöjen kanssa, luo paikalliset käytännöt, joilla turvataan

asunnottomana koevapauteen tai valvontarangaistukseen tulevien asuminen ja siinä

tarvittava tuki.

Toimenpiteet asunnottomuuden ehkäisemiseksi:

- Nuorten asunnottomuuden ehkäisemiseksi toteutetaan aiesopimuskaupungeissa

kansallisesti koordinoitu monialainen kaupunkien, kirkon ja järjestöjen yhteinen

Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisy -hanke. Hankkeen koordinoinnista vastaa

Nuorisoasuntoliitto ry. Nuorten asunnottomuuden ehkäiseminen sisällytetään

kaupunkien ja valtion välisiin aiesopimuksiin.

1 http://valtioneuvosto.fi/toiminta/periaatepaatokset/periaatepaatos/fi.jsp?oid=346219

5

Asunnottomuutta ja syrjäytymistä torjuvia asumisneuvontaa ja tukea arjen hallintaan lisätään

ainakin 500 nuorelle ja nuorisoasuntokantaa rakennetaan ainakin 600 asuntoa ARA:n ja RAY:n

tukemana.

- Asumisneuvonta vakinaistetaan vahvistamalla asumisneuvontaa koskevat säädökset.

Muut toimenpiteet:

- Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelma toteutetaan valtion viranomaisten,

aiesopimuskaupunkien ja järjestöjen kumppanuushankkeena. Ohjelman johtamisesta

ja koordinoinnista vastaa ympäristöministeriö läheisessä yhteistyössä sosiaali- ja

terveysministeriön, oikeusministeriön sekä ARA:n ja RAY:n kanssa.

- Ympäristöministeriö nimeää ohjelmalle ohjaus- ja seurantaryhmän, jonka

puheenjohtajana toimii ARA:n edustaja.

- Ohjelman toteutusta tukevaa kehittämistä ja tutkimusta tuetaan ARA:n

kehittämisrahalla vuosittain.

Rahoitukselliset toimenpiteet on kuvattu kohdassa 3 rahoitus.

Ohjelman painopisteiksi on em. pohjalta tarkennettu seuraavat:

- Asunto ensin -periaate

- Aiesopimuskaupungeissa toimenpidesuunnitelmien mukaisesti tehtävä työ

- Kohdennetut toimenpiteet, kuten 1 250 asunnon osoittaminen ohjelman tavoitteiden

saavuttamiseen

- Joustava tuki ja hajautettu asuminen

- Vaihtoehtoiset asumisratkaisut, jotka mahdollistavat pysyvän asumisen

- Asukkaiden osallisuus

- Asuntoloiden korvaaminen nykyaikaisilla asumispäivystys- ja kriisiasumistiloilla

- Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittäminen

- Maahanmuuttajien asunnottomuuteen vaikuttaminen ensisijaisesti yleisen asuntopolitiikan

toimenpitein

- Asunnottomuustyön integrointi osaksi syrjäytymisen ehkäisevää työtä kaupungeissa

- Koulutus – ja kehittäminen

- Tutkimus- ja sosiaalisten innovaatioiden juurruttaminen

- Kansainvälinen yhteistyö

1.2. Paavo 1 keskeiset havainnot

Ohjelmakaudella 2008 – 2011 toteutettiin kohdennettujen toimenpiteiden kokonaisuus, jonka avulla

pitkäaikaisasunnottomuus vähentyi 28 % vuodesta 2008 vuoteen 2011. Vuoden 2011 loppuun mennessä

aiesopimuskaupungeissa otettiin käyttöön kaikkiaan 1 519 pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettua asuntoa

ja tukiasuntoa. Ohjelman alkuperäinen määrällinen tavoite 1250 asuntoa ylittyi 269 asunnolla. Ohjelman

aikana luotiin Suomeen myös uudenlainen asunto ensin – periaatetta tukeva jalkautuva moniammatillinen

työote, käynnistettiin asuntolojen muunto-ohjelma asumisyksiköiksi, sekä toteutettiin ennaltaehkäisevien

toimien kokonaisuus.

6

Paavo 1 loppuraportin2 mukaan ohjelmakaudella 2012 - 2015 painopiste tulee siirtää enemmän

kevyempään tukeen ja hajautettuun asumiseen. Uuden ohjelmakauden keskeiset haasteet liittyvät toisaalta

päihdekuntoutuksen kehittämiseen ja toisaalta siihen, miten hajasijoitettuihin tukiasuntoihin turvataan

riittävä ja oikea-aikainen tuki. Haasteena on erityisesti kohtuuhintaisen asuntokannan tarjonnan riittäminen

ja siten onnistuneiden yksilöllisten asumispolkujen rakentaminen. Pitkäaikaisasunnottomuuden

poistamistavoite ei ole realistinen, ellei vähentämisohjelman tavoitteita tueta sekä olemassa olevan

vuokra-asuntokannan tehostuneella käytöllä sekä sellaisilla yleisen asuntopolitiikan keinoilla, joilla

turvataan riittävä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonta.

2. Toimijat

Valtion puolelta ohjelman toimeenpanosta vastaa ja kokonaisuutta koordinoi ympäristöministeriö.

Toteutukseen osallistuvat valtiolta lisäksi Sosiaali- ja terveysministeriö, Rikosseuraamuslaitos ja ARA sekä

Raha-automaattiyhdistys (RAY). Ohjelman toteutuksessa on mukana 11 suurinta

asunnottomuuskaupunkia Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Lahti, Jyväskylä, Oulu, Joensuu, Kuopio, Turku

ja Pori. Kaupunkien kanssa on tehty aiesopimukset pääosin alkuvuoden vuoden 2012 aikana. Suuri osa

kaupungeista on lisäksi laatinut toimenpidesuunnitelman, joissa kaupunkikohtaiset tavoitteet ja

toimenpiteet on yksilöity. Kaupunkikohtaiset keskeiset tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset esitellään

tarkemmin kappaleessa 7.

Lisäksi ohjelman toteutukseen osallistuu useita valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä ja palveluntuottajia,

joista mm. seuraavat toteuttavat erillishankkeet osana ohjelmaa:

- Y-säätiö, Verkostokehittäjät -hanke

- Vailla vakinaista asuntoa ry (VVA), Omat avaimet -hanke

- Nuorisoasuntoliitto (NAL), Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke

- Kriminaalihuollon tukisäätiö (Krits), Saattaen vapauteen -projekti

- Espoon järjestöjen yhteisö (EJY), Voimanpesä -hanke

- Rikosseuraamuslaitos (RISE), oma koti -hanke.

Em. hankkeiden keskeiset tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset esitellään tarkemmin kappaleessa 4

kehittämistyö. Ohjelmassa tehdään lisäksi tiivistä yhteistyötä useiden kumppanuushankkeiden ja ohjelmien

kanssa.

3. Rahoitus

3.1. Rahoittajat ja asetetut rahoitustavoitteet

Ohjelman keskeisinä rahoittajina toimivat ohjelmakaupungit, Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Kaste-

rahoituksen kautta, Ympäristöministeriö (YM), Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) sekä Raha-

automaattiyhdistys (RAY). Periaatepäätöksessä rahoittajien roolit ja panostukset on määritetty seuraavasti:

ARA osoittaa ohjelman piiriin hyväksyttäville hankkeille erityisryhmien investointiavustusta. Avustusta

osoitetaan vuosina 2012 – 2015 enintään 15 miljoonaa euroa/vuosi. Asuntoloiden muutostöihin on

mahdollista saada ARA:n erityisryhmien investointiavustusta. ARA tukee kuntia myös asumisneuvonnan

vakinaistamisessa ja laajentamisessa osoittamalla valtionrahoitusta asumisneuvontaan tai vastaavaan

2 http://www.asuntoensin.fi/files/2648/PAAVO_I_loppuraportti_J_Kaakinen_2012.pdf

7

ennaltaehkäisevään toimintaan 20 % kustannuksista. Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että kunnissa

on käytössä sosiaalitoimen ja asuntotoimijoiden yhteisesti sopimat menettelytavat häätöjen ehkäisemiseksi

ja yhteistyöstä häätötilanteissa, ja että asumisneuvonnan ja asumisen tuen kokonaisuus on liitetty osaksi

toimeenpanosuunnitelmia.

STM rahoittaa ohjelman mukaisten tukipalvelujen tuottamista. Rahoitus osoitetaan ohjelman tavoitteiden

mukaisten hankkeiden tukipalvelujen tuottamiseen vaadittaviin henkilöstökustannuksiin. Valtion rahoitusta

voidaan osoittaa kaupunkien omille sekä ostopalveluina vuosina 2012 – 2015 toteutettaville uusille

hankkeille tukihenkilöstön palkkausmenoihin yhteensä vähintään 6,7 miljoonaa euroa.

RAY tukee vuosina 2012 – 2015 avustusstrategiansa ja sen pohjalta tehdyt tarkentavat linjaukset huomioon

ottaen toiminta- ja kehittämisavustuksin järjestöjä, jotka kehittävät ja järjestävät

pitkäaikaisasunnottomuutta ennaltaehkäiseviä toimintoja ja tuettua asumista pitkäaikaisasunnottomille ja

asunnottomuusuhan alaisille henkilöille. Lisäksi RAY:n arvioidaan tukevan, tuottokehityksensä niin

mahdollistaessa, vuosittaisen noin 10 miljoonan euron määrärahan puitteissa pitkäaikaisasunnottomien

asuntojen hankintaa. Tästä määrärahasta, huomioiden jo ohjeellisessa avustussuunnitelmassa olevat varat

erityisryhmien asuntojen hankintaan, voidaan siitä kokonaisuudesta kohdentaa yhteensä 2,5 miljoonaa

euroa vuosina 2012 – 2015 tukiasuntojen hankintaan vapautuville vangeille ja valvontarangaistukseen

tuleville asunnottomille. RAY varautuu kohdentamaan vuosittaisen määrärahansa puitteissa vuosille 2012–

2015 toiminta- ja kehittämisavustuksia nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisytyöhön järjestöille.

3.2. Rahoituksen toteutuminen 2012 - 2013

ARA on tehnyt vuoden 2013 loppuun mennessä varauspäätökset yhteensä 171 asunnon toteutuksesta,

joista 122 on uudistuotantoa ja 49 perusparannusta. Asuntojen hankintaan ei varauspäätöksiä ole tehty.

Investointiavustusta em. kohteille on myönnetty yhteensä kaikkiaan noin 9,2 M€. Asuntoja on valmistunut

2013 loppuun mennessä yhteensä 33 kpl. Lisäksi ARA on avustanut asumisneuvontatoimintaa vuoden 2013

loppuun mennessä 890 000 €. Avustuksilla on palkattu 51 asumisneuvojaa 32 kuntaan eri puolelle Suomea.

STM on myöntänyt avustuksia asunnottomuushankkeiden tukihenkilöstön palkkakustannuksiin 2 454 117€

vuonna 2012 ja 2 826 000€ vuonna 2013 eli yhteensä 5 280 117 €. Myöntö vuonna 2012 on mahdollistanut

noin 62 henkilön (henkilötyövuosia) palkkauksen ja vuonna 2013 noin 71 henkilön palkkauksen eli yhteensä

133 henkilön palkkauksen asunnottomuustyöhön.

RAY on myöntänyt erillisasuntojen hankkimiseen asunnottomuustyöhön investointiavustusta vuonna 2012

8,8 M€ ja vuonna 2013 7,14 M€ eli yhteensä 15,94 M€. Asuntoja on hankittu vuonna 2012 160 kpl ja

vuonna 2013 102 kpl eli yhteensä 262 asuntoa. Nuorisoasuntojen rakentamiseen RAY myönsi vuonna 2012

avustusta 3,02 M€ ja vuonna 2013 2,96 M€ eli yhteensä 5,98 M€. Nuorisoasuntoja on valmistunut yhteensä

161 kpl joista, ohjelmassa mukana oleviin kaupunkeihin 2012 - 2013 yhteensä 138 kpl. Lisäksi RAY myönsi

toiminnallisia avustuksia (Ak- ja C-avustuksia) asunnottomuustyöhön vuonna 2012 3,39 M€ ja vuonna 2013

3,98 M€ eli yhteensä 7,37 M€.

Yhteensä avustuksia rakentamiseen ja asuntojen hankintaan on myönnetty vuosina 2012 – 2013 noin 21

M€ ja palvelujen tuottamiseen ja kehittämiseen noin 13.6 M€ eli yhteensä noin 34.6 M€. Ohjelman

toteutukseen osallistuneiden kaupunkien panostus ohjelman toteutukseen on ollut myös merkittävä.

Kaupungit ovat mm. osoittaneet tukihenkilöstön palkkaukseen reilut 50 % henkilöstökuluista STM

avustuksen vastineeksi. Osa kaupungeista on palkannut tukihenkilöstöä myös täysin omalla rahoituksella.

8

Lisäksi tulee huomioida kaupunkien panostus mm. toiminnan paikalliseen organisointiin, kehittämiseen,

rakennushankkeiden toteuttamiseen.

4. Kehittämistyö

4.1. Verkostokehittäjät -hanke ohjelman kehittämistyön alustana

PAAVO Verkostokehittäjät -hanke 2012 - 2015 toimii ohjelmassa tehtävän kehittämistyön alustana.

Hankkeen päämääränä on kirkastaa suomalaisen asunto ensin -periaatteen sisältöä sekä vahvistaa

järjestöjen asunnottomien palvelujen kehittämisessä. Viiden järjestön kumppanuushanketta johtaa Y-

Säätiö. Hanke toteutetaan ohjelmassa nousevien teemallisten aihealueiden mukaan. Kukin kumppani

vastaa alueestaan seuraavasti:

- Y-Säätiö: hajasijoitettu asuntokanta, asuntovuokraus, hankkeen koordinointivastuu

- Vailla vakinaista asuntoa ry: asukasosallisuus palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa

- Rauman Seudun Katulähetys: kotiin saatava tuki

- Helsingin Diakonissalaitos: yhteisöllisyys, ympäristötyö ja nuoret (Vamos -työ)

- Sininauhasäätiö: vaikeimmassa asemassa olevien asunnottomien kuntouttava asuminen

Käytännön työn organisoimiseksi on koottu kaksi asiantuntijatiimiä. Hankekumppaneista koostuvan pienen

asiantuntijatiimin roolina on jäsentää, konkretisoida ja syventää omaa rooliansa vastuuteemojensa osalta

hanketoteutuksessa sekä tuoda edustamansa organisaation asiantuntemus mukaan hankkeen

toteutukseen. Laajassa asiantuntijatiimissä on em. lisäksi mukana edustajat ohjelmaa toteuttavista

järjestöistä, 11 ohjelmakaupungista ja valtion toimijoista. Laaja tiimi tukee hankkeen käytännön toteutusta,

työstää ja kehittää konkreettisia toimintamalleja 2-3 kertaa vuodessa järjestettävissä työpäivissään.

Verkostokehittäjät -hanke suunnittelee ja toteuttaa tapahtumia yhteistyössä ohjelmajohdon,

asiantuntijatiimien ja yhteistyökumppanien kanssa. Tilaisuudet ovat osallistujille maksuttomia. Osallistujat

edustavat laajasti asumispalveluiden henkilökuntaa sekä johtoa niin järjestöistä, muista palveluntuottajista

kuin kaupungeistakin. Järjestettyjä tilaisuuksia ovat olleet mm. valtakunnallinen asunnottomuuspäivä,

seminaarit, opintokäynnit ja vertaisvierailut, teemakoulutukset ja verkostotilaisuudet. Aiheita ovat olleet

mm. AhvL, turvallisuus, ympäristötyö ja uusiutuva ammatillisuus. Tilaisuuksia oli vuonna 2013 yhteensä 11

ja niihin osallistui 407 yksittäistä henkilöä. Palaute tilaisuuksista on ollut erittäin hyvä (ka. 4,05). Hankkeella

on ollut tärkeä rooli myös ohjelman seurantakyselyn toteutuksessa ja liikkuvan tuen pilottityöskentelyn

käynnistämisessä.

Hanke tiedottaa toiminnastaan aktiivisesti tiedotteella sekä asuntoensin.fi ja housingfirst.fi -sivuilla. Sivuilta

löytyy tietoa hankkeen tapahtumista sekä niiden aineistot. Myös ohjelman materiaali kootaan pääosin

sivuille. Tiedotteen jakelulistalla oli vuoden päättyessä 740 henkilöä ja www-sivujen käyttö lisääntyi

edellisestä vuodesta noin 20 %. Hanke tekee laajasti yhteistyötä käynnissä olevien hankkeiden ja ohjelmien,

kuten ympäristöministeriön koordinoiman Mielen Aske -hankkeen ja ARA:n johtaman

asumisneuvontafoorumin kanssa. Verkostokehittäjät -hanke osallistuu myös ohjelman kansainväliseen

yhteistyöhön yhdessä Y-Säätiön kanssa.

Seuraavaksi erillishankkeilla on myös ollut tärkeä rooli asunnottomuustyön kehittämisessä.

9

4.2. Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke

Nuorisoasuntoliiton koordinoiman Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhankkeen (2012 - 2015)

päämääränä on ennaltaehkäistä nuorten asunnottomuutta. Hanketta rahoittaa RAY ja siinä työskentelee

valtakunnallisesti 6 työntekijää. Hanke toteutetaan kymmenen suurimman asunnottomuuskunnan alueella.

Hanke jakautuu neljään päätavoitteeseen:

- Rakenteelliset tavoitteet, kuten 600 nuorisoasunnon rakentaminen ja asumista tukevien palveluiden

tuottaminen 500 nuorelle

- Asiakaslähtöiset tavoitteet, kuten nuorten arjen ja asumisen taitojen vahvistaminen sekä häätöjä

ennalta ehkäisevien toimintamallien kehittäminen

- Monialaisen yhteistyön tavoitteet, kuten nuorten asumisen edistäminen toimimalla hankekunnissa

nuorten asumisen kannalta oleellisissa yhteistyöverkostoissa

- Tiedotustavoitteet, kuten asumistiedon lisääminen.

Vuosien 2012 – 2013 aikana on valmistunut 294 nuorisoasuntoa. Uusia tonttivarauksia nuorisoasuntojen

rakentamiseen on esimerkiksi Helsingissä tehty 3. Lisäksi kunnat ovat panostaneet nuorten tuetun

asumisen sekä itsenäistymistä tukevien palveluiden hankkimiseen ja kehittämiseen. Pääkaupunkiseudulla

esimerkiksi NAL Palvelut on tuottanut tuetun asumisen palvelun vuosina 2012–2013 yhteensä 381 nuorelle.

Hanke on kehittänyt nuorille tarkoitettuja asumisen ja arjen taitojen kursseja yhteistyössä paikallisten

toimijoiden kanssa. Kursseja on järjestetty Espoossa, Jyväskylässä ja Tampereella yhteensä kuusi ja niille on

osallistunut 36 nuorta. Asumisen tietoa on levitetty nuorille myös oppitunneilla, messuilla ja tapahtumissa,

joissa on tavoitettu arviolta 2000 nuorta. Lisäksi on järjestetty mm. 34 koulutusta, joihin on osallistunut

noin 1 200 nuorten parissa työskentelevää ammattilaista.

Hankkeen aluekoordinaattorit ovat kartoittaneet kaupunkikohtaisesti nuorten asumisen haasteita ja

selvittäneet nuorten asumista tukevien palveluiden kokonaisuutta. Hanke on koonnut kentän toimijoita

yhteen ja tukenut uusien monialaisten asumisen ensisijaisuuden huomioivien toimintamallien syntymistä.

Nuorten asunnottomuus kääntyi laskuun 2013, mutta pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi hiukan.

4.3. Oma koti -hanke

Rikosseuraamuslaitoksen Oma koti -hankkeen tavoitteena on luoda yhteistyössä PAAVO -ohjelmaan

kuuluvien kaupunkien ja asumispalveluja tuottavien järjestöjen kanssa paikalliset käytännöt, joilla turvataan

asunnottomana valvottuun koevapauteen tai valvontarangaistukseen tulevien asuminen ja siinä tarvittava

tuki. Hankkeen tavoitteena on edistää Rikosseuraamuslaitoksen strategian toteuttamista, koska sen kautta

rakennetaan polkua rikoksettomaan elämään yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

Hanketta koordinoidaan Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikössä ja siihen osallistuminen on

rikosseuraamusalueiden tulostavoitteena ainakin vuosina 2013 - 14. Hankkeeseen on nimetty

Rikosseuraamuslaitoksen yhdyshenkilöt kaikissa PAAVO -kunnissa. Hanke järjestää yhteistyössä

Kriminaalihuollon tukisäätiön kanssa seminaaripäiviä 3-4 kertaa vuosittain.

Vuonna 2013 on onnistuttu luomaan hyviä käytäntöjä etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen

rikosseuraamusalueella. Joulukuun 2013 lopussa valmistuu tutkija Kati Tuokkolan laatima selvitys, jonka

tarkoituksena on tuoda esille millaisia hyviä käytäntöjä on luotu ja missä asioissa olisi vielä kehitettävää.

Alustavat tulokset näyttävät siltä, että soveltuvien asumispolkujen löytämisessä rikosseuraamusasiakkaille

10

on edelleen suuria haasteita. Myös vankitietojärjestelmästä saatujen tietojen mukaan asunnottomana

vapautuvien vankien määrä on pysynyt ennallaan lähes kaikissa kaupungeissa.

4.4. Saattaen vapauteen -projekti

Saattaen vapauteen - asumisen tukea uusissa seuraamusmuodoissa 2013 - 2015 -projektin (Sava)

tarkoituksena on selvittää ja kehittää erilaisen tehostetun tuen muotoja uusiin seuraamusmuotoihin

Kriminaalihuollon tukisäätiön (Krits) asumisvalmennusyksikköön sijoitettaville asunnottomille

pääkaupunkiseudun rikosseuraamusasiakkaille. Projektissa pyritään siihen, että Rikosseuraamuslaitoksen

eri yksiköiden ja pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveysviraston yhteistyön avulla turvataan asunnottomien

yhdenvertainen oikeus päästä uusien seuraamusmuotojen piiriin. Sijoitukset tapahtuvat

Rikosseuraamuslaitoksen ja henkilön kotikunnan päätöksellä. Projekti toimii kiinteässä yhteistyössä

Vapautuvien asumisen tuen -verkoston kanssa, johon kuuluu yhteensä 11 asumispalveluja tuottavaa

järjestöä PAAVO -ohjelmaan sitoutuneista kaupungeista.

Saattaen vapauteen -projektissa aloitti ensimmäiset asiakkaat kesäkuussa 2013 ja heitä on ollut yhteensä

seitsemän. Tehostettu tuki on heidän kohdallaan koostunut normaalia useammista tapaamisista ja

keskusteluista. Tukea jatketaan, vaikka koevapaus keskeytyisi tai asuminen ei jatkuisi suunnitellun Kritsin

asumispolun mukaan. Tuki perustuu asiakkaan tarpeisiin ja lopulta vapaaehtoisuuteen. Erityisesti pyritään

keskittymään niihin asiakkaan vahvuuksiin, jotka tukevat rikollisuudesta irrottautumista.

Projektissa kokeillaan parhaillaan myös iltatyöntekijöiden vaikutusta koevapauksien tukena ja

mahdollisuutta Rikosseuraamuslaitoksen akreditoitujen ohjelmien vetämiseen koevapaudessa oleville

asiakkaille. Vuodella 2014 on tavoitteena saada asiakkaiksi koevapauteen vielä enemmän sellaisia

henkilöitä, joille erityisesti siviilissä pärjääminen on haastavaa. Näin ollen vankiloissa tulisi koevapauksia

järjestää juuri heille, joille koevapaus todella tulee tarpeeseen.

4.5. Omat avaimet -hanke

Omat avaimet on Vailla vakinaista asuntoa ry:n kehittämishanke vuosille 2012 - 2015. Hanke on suunniteltu

PAAVO 2 rinnalle ja tueksi. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa asunnottomuuden kokeneiden osallisuutta

palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen sekä varmistaa, että käyttäjälähtöisyys otetaan huomioon jo

palveluiden suunnittelussa.

Hanke on tuottanut luottamukseen perustuvan vuoropuhelun kaupunkien, järjestöjen, palveluntuottajien

ja kokemusasiantuntijoiden välillä. Vva ry:n hankkeeseen palkatut kokemusasiantuntijat ovat

ryhmäyttäneet paikallisia kokemusasiantuntijoita, joita on tullut mukaan mm. kaupunkien

hankepalavereihin. Heidän kauttaan on saatu kuuluviin aiemmin täysin tavoittamattomissa olleiden

asunnottomien mielipiteitä. Hankkeessa on esitelty myös uudenlainen tapa toimia. Kokemusasiantuntijat

ovat olleet suoraan yhteydessä rakentajiin, arkkitehteihin ja LVI-asiantuntijoihin. Rakentamisvaiheessa on

tehty muutosehdotuksia, joilla on vaikutusta kohteen myöhemmälle palvelujen käytölle ja palveluihin

sitoutumiselle.

Hanketyöskentely on lisäksi synnyttänyt kokonaan uusia, hankkeen ulkopuolisia yhteistyökuvioita, jotka

johtavat asumista turvaavaan sosiaaliseen verkostoon. Kokemusasiantuntijat ovat myös aktivoituneet

omassa elämässään ja toteavat tulleensa kuulluksi. Vuonna 2012 asunnottomuuden kokeneita

kokemusasiantuntijoita toimi ohjelmakaupungeissa 5 henkilöä ja vuonna 2013 jo 15 henkilöä.

Kokemusasiantuntija on myös ohjelman laajan ja suppean ohjausryhmän jäsen.

11

4.6. Voimanpesä -hanke

Espoon Järjestöjen Yhteisö ry:n Voimanpesä 1 (2009 - 2012) aloitti toimintansa osana PAAVO 1 ohjelmaa

tuoden lapsiperheiden erityisyyttä esille asunnottomuudessa ja häätöuhkatilanteissa. Hankkeen aikana

luotiin intensiivisen asiakastyön, arvioinnin ja tutkimuksen avulla dialogipedagogiikkaan pohjautuva

asiakastyön malli, jossa työntekijä mahdollistaa pärjäävän perheen syntymisen. Tämän mallin avulla

perheitä pystytään tukemaan hyvin kokonaisvaltaisesti elämänmuutoksessa. Mallin avulla saadaan

aikaiseksi myös merkittäviä kustannussäästöjä. Dialogipedagogiikassa keskiössä ovat aktiivinen kuuntelu ja

läsnäolo. Hankkeen tutkimuksen perusteella häätöuhkatilanteeseen joutuvat perheet voidaan jakaa

kahteen erilaiseen ryhmään, joilla tilanteeseen johtaneet syyt ovat erilaiset. Syitä löytyy sekä lapsuudesta ja

sieltä opituista toimintatavoista että aikuisiän huonosta taloudellisesta tilanteesta, perheen sisäisistä

ongelmista ja yhteiskunnan rakenteista.

Voimanpesä 2 hanke (2013 - 2017) jatkaa lapsiperheiden asumisen asialla tavoitteenaan luoda

toimintamallien kokonaisuus, jolla voidaan turvata lapsiperheiden asuminen. Kohderyhminä ovat erityisesti

asunnottomat ja monikulttuuriset perheet sekä vielä ennalta ehkäisevämmän työn kehittäminen. Työn

toteuttamiseksi tarvitaan myös uudenlaisia rakenteita lapsiperheiden asuttamiseen ja yhteistyömallien

kehittämistä erilaisten toimijoiden kanssa. Hankkeen tavoitteisiin kuuluu myös toiminnan vaikutusten ja

vaikuttavuuden arviointi pidemmällä aikavälillä.

5. Seuranta ja arviointi

Ympäristöministeriö asetti ohjelmalle ohjaus- ja seurantaryhmän 14.2.2012. Ryhmän puheenjohtajana

toimii Kari Salmi ARA:sta. Ryhmään kuuluu edustajia valtiolta, ohjelmakaupungeista ja järjestöistä. Ohjaus-

ja seurantaryhmä kokoontui vuonna 2012 kaksi kertaa. Vuonna 2013 ryhmä ei kokoontunut. Vuonna 2014

ryhmä kokoontui tammikuussa. Ryhmä nimesi keskuudestaan myös suppean ohjausryhmän. Suppea

ohjausryhmä kokoontui vuonna 2012 kuusi kertaa ja vuonna 2013 yhdeksän kertaa.

Vuoden 2013 aikana rakennettiin yhdessä ohjelmaan osallistuvien toimijoiden kanssa ohjelman

seurantakäytäntö valtion ja kaupunkien aiesopimuksessa sovitun mukaisesti. Seuranta mahdollistaa työn ja

tulosten näkyväksi tekemisen, lisää yhteisenymmärrystä sekä tukee kehittämis-, raportointi- ja

vaikuttamistyötä. Seurantakysely koostuu kaupunkikohtaisesta lomakkeesta sekä asiakaskohtaisesta tulo-

ja päättämislomakkeesta.

Vuonna 2013 käynnistettiin myös ohjelmakokonaisuuden (Paavo 1 ja 2) kansainvälisen arvioinnin

valmistelu. Arvioinnin toteuttaa 2014 asiantuntijaryhmä, johon kuuluu tutkija Ruotsista, Englannista,

Yhdysvalloista ja Suomesta. Arviointi valmistuu vuoden 2014 loppuun mennessä.

6. Keskeiset tulokset

6.1. Asunnottomuuden muutos 2012 - 2013

Asunnottomuustiedot kerätään vuosittain ARA:n toimesta kunnilta. Asunnottomuusluvut ovat

poikkileikkaus kunkin vuoden marraskuun 15 päivän tilanteesta. ARA:n asunnottomuustilaston3 mukaan

vuonna 2013 pitkäaikaisasunnottomuus vähentyi n. 80 henkilöllä. Helsingissä Pitkäaikaisasunnottomuus

3 http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_selvitykset/ARAn_selvitykset(636)

12

pysyi ennallaan vuoden 2012 kasvun jälkeen. Vantaalla pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi 25 henkilöllä ja

Espoossa laski 24 henkilöllä. Pitkäaikaisasunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle ja erityisesti

Helsinkiin. 70 % pitkäaikaisasunnottomista on pääkaupunkiseudulla. Valtakunnallisesti tarkasteltuna

pitkäaikaisasunnottomuus on vähentynyt koko ohjelmakauden ajan.

Kuva 1. Pitkäaikaisasunnottomat 2008 - 2013.

Koko maassa asunnottomuus väheni vuodesta 2012 vuoteen 2013 noin 350 henkilöä. Asunnottomuus sekä

pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät selvästi Kuopiossa. Myös Lahdessa, Joensuussa, Porissa ja Jyväskylässä

asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät. Tampereella asunnottomuus väheni selvästi,

mutta pitkäaikaisasunnottomuus lisääntyi hieman. Helsingissä, Turussa ja Oulussa asunnottomuus säilyi

lähes ennallaan. Vantaalla lisääntyi jonkin verran sekä tilapäinen että pitkäaikainen asunnottomuus.

Asunnottomuusluvuissa korostuu pääkaupunkiseudun merkitys, yli kaksi kolmasosaa Suomen

asunnottomista on helsinkiläisiä, espoolaisia tai vantaalaisia.

Nuorten alle 25-vuotiaiden asunnottomuus kääntyi laskuun, mutta nuorten pitkäaikaisasunnottomuus

kasvoi hieman. Naisten asunnottomuus ja pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät samoin vapautuvien

vankien. Sen sijaan maahanmuuttajien asunnottomuus kasvoi yli 25 % ja pitkäaikaisasunnottomien määrä

noin 130 henkilöllä. Vaikka asunnottomien perheiden määrä kokonaisuudessaan laski, kasvoi

maahanmuuttajataustaisten perheiden määrä merkittävästi. Maahanmuuttajien asunnottomuuden kasvu

tapahtui nimenomaan Helsingissä.

Suurimman ryhmän asunnottomista muodostavat tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona asuvat.

Vuonna 2013 kolme neljästä yksinäisestä asunnottomasta ja yli 60 % pitkäaikaisasunnottomista kuului

tähän ryhmään. Ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa asuvien pitkäaikaisasunnottomien määrä väheni yli

20 % edellisestä vuodesta.

0

500

1 000

1 500

2 000

2 500

3 000

3 500

4 000

2008 2009 2010 2011 2012 2013*

Koko maa, pa-as. Paavo-kunnat pa-as. Helsinki, pa-as.

13

Kuva 2. Asunnottomat ryhmittäin 2013.

6.2. Asunnot ja asumisen tukihenkilöstö

Vuoden 2013 lopussa toteutettiin seurantakysely ohjelmassa mukana oleville kaupungeille vuosien 2012 –

2013 osalta. Seurantatietoja kerättiin kaupunkikohtaisella ja asiakaskohtaisilla lomakkeilla.

Kaupunkikohtaisella lomakkeella kerättiin tietoa ohjelman käyttöön osoitetusta asunnoista, ohjelman

toteutukseen osallistuneesta henkilöstöstä ja arvioita tulevista tukitarpeista. Pääosa tiedoista saatiin

kaikista 11 ohjelmassa mukana olevasta kaupungista.

Kyselyn vastausten mukaan Paavo kaupunkeihin valmistui tai osoitettiin ohjelman käyttöön vuosien 2012 –

2013 aikana yhteensä 1 709 asuntoa, Helsinkiin 850, Espooseen 539, Vantaalle 85 ja muihin

ohjelmakaupunkeihin yhteensä 226. Asumisyksikköihin asuntoja valmistui 763 ja nuorisoasuntoihin 294.

Valmistuneista asunnoista ison osan suunnittelutyö käynnistettiin jo ensimmäisen ohjelmakauden aikana.

Erillisasuntoja hajautetun asumisen tukikäyttöön osoitettiin kaupunkien vuokrataloyhtiöistä 95 ja

14

järjestöiltä 181. Lisäksi kaupunkien vuokrataloyhtiöistä osoitettiin erillisasuntoja itsenäiseen asumiseen

376. Erillisasuntojen määrä hajautettuun asumiseen oli yhteensä 652.

HKI Espoo Vantaa Lahti JSUU JKL Kuopio Pori TRE Turku yht

Asumisyksiköt 424 148 85 16 18 27 45 0 0 0 763

Nuorisoasunnot 212 70 0 0 0 12 0 0 0 0 294

Erillisasunnot,

hajautetut

tukikäyttöön

kaupungin

vuokrataloyhti-

östä 0 0 0 0 0 42 0 0 30 23 95

Erillisasunnot,

hajautetut

tukikäyttöön

esim. järjestöltä 134 25 0 5 7 0 0 0 10 0 181

Erillisasunnot,

hajautetut

itsenäiseen

asumiseen

kaupungin

vuokrataloyhti-

östä 80 296 0 0 0 0 0 0 0 0 376

yht 850 539 85 21 25 81 45 0 40 23 1709

Kuva 3. Valmistuneet ja ohjelman käyttöön osoitetut asunnot 2012 – 2013.

Asumisen tukihenkilöstöä palkattiin vuosina 2012 – 2013 ohjelmakaupunkeihin Kaste-rahoituksella ja

kaupunkien omalla rahoituksella yhteensä 142. Muulla rahoituksella palkattiin lisäksi 13 työntekijää. Paavo

kaupungeissa ja kaupungin omistamissa vuokrataloyhtiöissä työskenteli seurantakyselyn mukaan vuonna

2013 lisäksi yli 30 asumisneuvojaa. Asumisneuvojien työ painottui ennaltaehkäisevään asumissosiaaliseen

työhön mm. asumisen jatkumisen turvaamiseen vuokrarästi ja häiriötilanteissa. Kokemusasiantuntijana

toimi vuonna 2013 yhteensä 15 henkilöä.

6.3. Asuminen onnistuminen

Asumisen onnistumisen seurannan keskeinen väline on ollut 2013 lopussa toteutettu ohjelman

seurantakysely. Seurantakyselyn asiakaskohtaisilla lomakkeilla (tulo- ja poismuuttolomakkeet) kerättiin

tietoa asiakkaiden asunnottomuustaustasta sekä asumisen onnistumisesta. Asiakaskohtaiset lomakkeet

täyttivät palveluntuottajat osittain yhdessä asiakkaiden kanssa. Asiakaskohtaisia tulolomakkeita täytettiin

vuoden 2013 loppuun mennessä 1022 kappaletta ja poismuuttolomakkeita 400 kappaletta.

15

Tulolomakkeiden vastaajista asui vastaushetkellä asumisyksikössä noin 81 % ja hajautetussa asumisessa

noin 19 %. Alle 29-vuotiaita heistä oli noin 23 % ja miehiä noin 78 %. Noin neljäsosalla heistä oli lapsia (ei

välttämättä huollettavia). Ennen palveluun tuloa suurin osa heistä oli asunnottomia. Noin 7 % yöpyi ulkona

tai ensisuojassa ja n. 65 % majaili tuttavien tai sukulaisten luona tai majoittui tilapäisesti esim. laitoksessa.

Asunnottomuuden keskimääräinen kesto oli 3 vuotta 4 kuukautta. Keskimäärin asunnottomana asiakkaat

olivat olleet 1.8 kertaa.

Kuva 4. Ensisijainen asumismuoto ennen palveluun tuloa.

Poismuuttolomakkeiden vastaajien (N=400) tukijaksojen keskimääräinen kesto oli 1 vuosi ja 2 kuukautta. Yli

puolet eli 53 % poismuutoista tapahtui suunnitellusti tai asukas jatkoi asumista itsenäisesti samassa

asunnossa. Suunnittelemattomasti poismuuttaneiden osuus oli noin 40 %.

Kuva 5. Poismuuton/palvelun päättymisen syyt.

suunniteltu

poismuutto

45 % asuminen

jatkuu

itsenäisesti

samassa

asunnossa

8 %

asukas kuollut

7 %

muu

suunnittele-

maton

poismuutto

40 %

16

Keskeisimmiksi suunnittelemattoman poismuuton syiksi poismuuttolomakkeissa nimettiin asukkaan

kuolema, päihteiden käyttö sekä asukkaan katoaminen tai asunnosta luopuminen. Peräti 70 asukkaan

kohdalla syyksi kirjattiin useampi seuraavista syistä; rästit, häiriöt, väkivaltaisuus, sitoutumattomuus ja

päihteiden käyttö. Vaikka tulokset ovat vain suuntaa antavia, jatkossa on tärkeää löytää entistä

tehokkaampia keinoja asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen ja toistuvasti asunnottomuuteen

ajautuvien kierteen katkaisemiseen.

Kuva 6. Suunnittelemattoman poismuuton syyt (koonti vastaajien vapaamuotoisista vastauksista).

6.4. Asumisneuvonta esimerkkinä ennaltaehkäisevästä työstä

Asumisneuvontatyö on keskeisin asunnottomuuden ennaltaehkäisyn työmuoto Suomessa. Paavo

kaupungeissa ja kaupunkien omistamissa vuokrataloyhtiöissä työskenteli seurantakyselyn mukaan vuonna

2013 yli 30 asumisneuvojaa. Asumisneuvontatyön asiakkaita oli vuosina 2012 -2013 yli 16 000 ja

asumisneuvontatyöllä kyettiin perumaan 280 häädön toteutuminen. ARA:n avustuksilla on palkattu 51

asumisneuvojaa 32 eri kuntaan.

Kinnin4 mukaan Helsingin kaupungilla työskenteli vuonna 2013 Asumisneuvonnan tiimissä 18 työntekijää ja

heistä oli asumisneuvojia 14. Asumisneuvojat toteuttivat yhteensä 1858 kpl asunnottomuutta

ennaltaehkäiseviä interventioita, joista maksusopimuksia vuokravelasta oli 415 kpl ja tilastoituja oikeudesta

peruuntuneita häätöjä oli 47 kpl. Asumisneuvonnan keskeiset työmuodot Helsingissä olivat:

- Asumiseen liittyvä yksilö- ja perhekohtainen palveluohjaus

4 Kinni, Anne (2013). Asumisneuvonnan vuosiraportti 2012 - 2013. Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

17

- Asumisen ongelmien kartoittaminen ja tarvittavien toimenpiteiden suorittaminen yhdessä

asiakkaan ja verkostotoimijoiden kanssa

- Asukkaan kriisiluonteinen auttaminen ja ohjaaminen tarvitsemiinsa palveluihin

- Kotikäynnit, vuokravelkaseuranta, kannatteleva työote

- Asumisviihtyvyyteen liittyvä riskien ennaltaehkäisy, kulttuurikonfliktien ja naapuririitojen sovittelu

- Häädön saaneiden auttaminen (hallittu häätöprosessi)

- Jatkoasuttamisen koordinointi, siirto ja tarvittaessa asumisen seuranta.

Helsingin kaupunki on laajentamassa asumisneuvontatoimintaa kaikkien kaupungin vuokrataloyhtiöiden

toiminta-alueelle.

Muita ohjelmakaupungeissa toteutettavia ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön muotoja ovat mm.

vapautuvien vankien ASO- työryhmä ja vankilan yhteistyöryhmä asunnottomana vapautuvien vankien

kanssa, asuminen kuntoon -kurssit sekä tuettu asuminen ennaltaehkäisevänä palveluna esim. itsenäistyville

nuorille.

6.5. Kustannusvaikutuksista

Sillanpään (2013) tutkimuksessa5 selvitettiin asunto ensin -yksiköissä asuvien henkilöiden sosiaali- ja

terveyspalveluiden sekä poliisin palveluiden käyttöä ennen yksikköön muuttoa ja yksikössä asumisen

aikana. Tutkimus vahvisti aikaisempaa tutkimustulosta, jonka mukaan asunto ensin -mallilla on myönteisiä

vaikutuksia sekä palveluiden käyttöön, niistä aiheutuviin kustannuksiin että asukkaiden elämänlaatuun.

Mielenterveyskuntoutujien osalta kokonaiskustannukset laskivat. Päihdekuntoutujien osalta

kokonaiskustannukset kasvoivat, mutta asumisella oli huomattavia positiivisia vaikutuksia asukkaiden

elämään. Kustannusten nousua päihdekuntoutujien kohdalla selittää toisaalta alhaiset asunnottomuuden

aikaiset asumisen kustannukset. Toisaalta kysymys oli investoinnista asumisen hallintaan ja asunnottomien

ohjaamisesta heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Myös päihdekuntoutujien osalta laitoshoidon määrä ja

kustannukset vähenivät merkittävästi. Laadullisen arvion mukaan asukkaat olivat tyytyväisiä asunto ensin -

periaatteella toimiviin yksiköihin ja asukkaiden elämänlaatu kohentui asumisen aikana usean eri osa-alueen

osalta.

Myös asumisneuvontatyöllä on saavutettu merkittäviä taloudellisia säästöjä. Kinnin ² mukaan Helsingin

kaupungin asumisneuvontatyön säästöt vuoden 2012 aikana yhden asumisneuvojan työpanoksesta

kansantaloudelle olivat noin 223.000 € ja julkistaloudelle 152.000 €. Asumisneuvojan

henkilöstökustannukset (n. 55 000 €/vuosi) ovat vain murto-osa verrattuna asumisneuvontatyöllä

saavutettuihin säästöihin.

7. Tulosten kaupunkikohtainen tarkastelu

7.1. Helsinki

Toimenpidesuunnitelman mukaan Helsingin tavoitteena on toteuttaa vuosina 2012 - 2015 yhteensä 750

asuntoa/tukiasuntopaikkaa pitkäaikaisasunnottomille. Suunnitelma käsittää 422 asunnon rakentamisen,

sekä 328 asunnon osoittamisen vuokra-asuntokannasta pitkäaikaisasunnottomille (kaupungin vuokra-

asunnot 50 asuntoa/vuosi, sekä muiden yleishyödyllisten vuokranantajien uudet asunnot 32/vuosi).

5 ¹ http://www.ym.fi/download/noname/%7B13F1333B-9C45-438D-B9BD-59D0BEE62339%7D/77950

18

Helsingissä kohderyhmänä erottuu kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleva asunnottomien ryhmä.

Suunnitelman mukaan asuntola-asuminen loppuu Helsingissä kokonaan vuoden 2013 aikana.

Lisäksi kaupunki osallistuu Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhankkeen toteutukseen mm.

osoittamalla tontteja nuorisoasuntojen rakentamiseen, ostamalla tuettuja asumispalveluja nuorille, sekä

Kriminaalihuollon tukisäätiön saattaen vapauteen hankkeeseen, jolla turvataan asunnottoman

koevapauteen tai valvontarangaistukseen sijoittuvien helsinkiläisten asumispolku.

Kaupunki toteuttaa myös perheiden asumistarpeen arviointihankkeen, vahvistaa sosiaalitoimen ja

asumisen koordinointia ja laajentaa asumisneuvontatoimintaa kahdella asumisneuvojalla/vuosi.

Tavoitteena on vähentää päihdehuollon asumispalvelujen käyttöä ja profiloida uusia tuetun asumisen

yksiköitä siten, että päihteetön asuminen on mahdollista sitä toivoville. Kaksois- ja

kolmoisdiagnoosiasiakkaiden tilanteen parantamiseksi panostetaan Terve kotikuntoutus ryhmän

toimintaan.

Toteutus:

Helsinkiin valmistui 2012 - 2013 asumisyksiköihin 424 asuntoa ja nuorisoasuntoja 212. Erillisasuntoja

hajautetun asumisen tukikäyttöön osoitettiin järjestöiltä 134. Lisäksi kaupungin vuokrataloyhtiöistä

osoitettiin erillisasuntoja itsenäiseen asumiseen 80. Vuonna 2013 Helsingissä työskenteli 69 Kasterahalla

palkattua tukityöntekijää. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 16 asumisneuvojaa ja häätöjä peruttiin

35. Kokemusasiantuntijana toimi 9 henkilöä. Asuntola-asuminen loppui Helsingissä. Lisäksi kaupunki

käynnisti asunnottomuus-, kriisimajoitus- ja erityisryhmien asumisen selvitystyöryhmien toiminnan.

Työryhmien raportit valmistuivat vuoden 2013 lopussa.

Asunnottomuus:

Vuonna 2013 Helsingissä asunnottomien ja pitkäaikaisasunnottomien määrä säilyi lähes ennallaan, mutta

maahanmuuttajien asunnottomuus kasvoi merkittävästi.

7.2. Vantaa

Vantaan toimenpidesuunnitelma sisältää kolme kokonaisuutta 1) Aikaisemmalta ohjelmakaudelta

siirtyneiden hankkeiden yhteensä 85 asuinpaikkaa toteuttaminen 2) Uudisrakennushankkeet yhteensä 100

asuinpaikkaa sekä 3) Kaupungin omistamien hajasijoitettujen 100 asunnon myyminen

pitkäaikaisasunnottomuushankkeissa toimiville tahoille kohdennettavaksi ohjelman asiakasryhmille.

Toteutus:

Vantaalle valmistui 2012 - 2013 kahteen yksikköön yhteensä 85 asuntoa. Asumisyksiköissä työskentelee

Kasterahoituksella kahdeksan työntekijää. Kaupungin omistamien hajasijoitettujen asuntojen myyminen

pitkäaikaisasunnottomuushankkeissa toimiville tahoille ja kohdennettavaksi ohjelman asiakasryhmille

käynnistyy vuoden 2014 aikana. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli kaksi asumisneuvojaa.

Asunnottomuus: Vantaalla asunnottomuus ja pitkäaikaisasunnottomuus kasvoivat jonkin verran. Erityisesti halutaan

kiinnittää huomiota nuorten ja perheiden asunnottomuuden ennalta ehkäisyyn ja vähentämiseen.

19

7.3. Espoo

Espoon toimenpidesuunnitelma sisältää neljä kokonaisuutta 1) 225 asunnottoman henkilön asuttamisen

sosiaaliseen vuokra-asuntokantaan vuosittain 2) Pitkäaikaisasunnottomille kohdennettujen 150 asunnon

rakentamisen ja tuen organisoinnin 3) Asunnottomuutta ennaltaehkäisevien toimien tehostamisen mm.

asumisneuvontaa ja nuorten jatkoasuttamista kehittämällä sekä osoittamalla 3 tonttia nuorten vuokra-

asumiseen sekä 4) Toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia päihde- ja mielenterveyskuntoutujien

asumispalveluissa.

Toteutus:

Espooseen valmistui 2012 - 2013 asumisyksiköihin 148 asuntoa ja nuorisoasuntoja 70. Erillisasuntoja

hajautetun asumisen tukikäyttöön osoitettiin järjestöiltä 25. Lisäksi kaupungin vuokrataloyhtiöistä

osoitettiin erillisasuntoja itsenäiseen asumiseen 296. Vuonna 2013 Espoossa työskenteli 46 Kasterahalla

palkattua tukityöntekijää. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 5 asumisneuvojaa.

Asunnottomuus:

Espoossa asunnottomuus kasvoi hiukan, mutta pitkäaikaisasunnottomuus väheni 24 henkilöllä.

7.4. Tampere

Tampereen toimenpidesuunnitelma sisältää 1) 120 asunnon tarjoamisen kaupungin omistamien yhtiöiden

sosiaalisesta vuokra-asuntokannasta asunnottomuustyöhön 2) 106 asuntoa/tukiasuntopaikkaa

pitkäaikaisasunnottomille 3) Asumisneuvonnan ja asunnottomuutta ennaltaehkäisevät toimet, kuten

sosiaalisen isännöin tehostamisen 4) Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittämisen

entistä enemmän kohti vuokrasopimusperusteista hajautetun asumisen mallia 5) Nuorten

asunnottomuuden ennaltaehkäisemisen 6) Koevapauteen tai valvontarangaistukseen tulevien asumisen

kehittämisen sekä 6) Asukasnäkökulman vahvistamisen asunnottomien palvelujen kehittämisessä.

Toteutus:

Tampereella osoitettiin erillisasuntoja hajautetun asumisen tukikäyttöön kaupungin vuokrataloyhtiöistä 30

ja järjestöiltä 10. Vuonna 2013 Tampereella työskenteli 4 Kasterahalla palkattua tukityöntekijää.

Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 3 asumisneuvojaa. Tampereella on kehitetty ja kuvattu sosiaalisen

vuokra-asumisen prosessi ja vastuualueet.

Asunnottomuus:

Tampereella asunnottomuus vähentyi huomattavasti, mutta pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi hiukan.

7.5. Lahti

Lahden toimenpidesuunnitelma sisältää 1) 58 asunnon/tukiasuntopaikan toteuttamisen

pitkäaikaisasunnottomille ja asuntoloista luopumisen 2) Sosiaalisen vuokra-asuntokannan tehostamisen

asunnottomien asuttamisessa ja asumisen tukiprosessin mallintamisen 3) Mielenterveys- ja

päihdekuntoutujien asumispalvelujen arvioinnin 4) Yhteistyön koevapauteen tai valvontarangaistukseen

tulevien asumisen turvaamiseksi sekä 5) Asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn panostamisen mm.

palkkaamalla yksi asumisneuvoja ja tehostamalla nuorten asunnottomuuden ehkäisemistä.

Toteutus:

20

Lahteen valmistui 2012 - 2013 asumisyksikköön 16 asuntoa. Erillisasuntoja hajautetun asumisen

tukikäyttöön osoitettiin järjestöiltä 5. Vuonna 2013 Lahdessa työskenteli 2 Kasterahalla palkattua

tukityöntekijää sekä 8 muulla rahoituksella palkattua tukityöntekijää. Lahdessa toimii 4

kokemusasiantuntijaa.

Asunnottomuus:

Lahdessa asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät.

7.6. Turku

Turun toimenpidesuunnitelman pääpaino on nuorten asunnottomuuden ehkäisemisessä ja

elämänhallinnan parantamisessa. Suunnitelma sisältää mm. TALK -hankkeen toteutuksen ja vuosittain 20 -

30 asunnon/tukiasuntopaikan toteuttamisen pitkäaikaisasunnottomille tai sen uhan alla eläville.

Toteutus:

Turussa osoitettiin 2012 - 2013 erillisasuntoja hajautetun asumisen tukikäyttöön kaupungin

vuokrataloyhtiöstä 23. Kasterahalla palkattuja tukityöntekijöitä työskenteli 4 TALK -hankkeessa. Lisäksi

ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 3 asumisneuvojaa.

Asunnottomuus:

Turussa asunnottomuus pysyi lähes ennallaan.

7.7. Jyväskylä

Jyväskylän toimenpidesuunnitelma koostuu 1) 12 asunnon tuottamisesta pitkäaikaisasunnottomille nuorille

aikuisille 2) Tukipalvelujen vahvistamisesta normaalissa hajautetussa vuokra-asumisessa, kaksi ohjaaja ja

tuki 30 asukkaalle 2014 alkaen 3) Katulähetyksen organisoimien asumisyksiköiden toiminnasta sekä 4)

Ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, kuten ASU ITE -toiminnasta.

Toteutus:

Jyväskylään valmistui 2012 - 2013 asumisyksikköön 27 asuntoa ja nuorisoasuntoja 12. Erillisasuntoja

hajautetun asumisen tukikäyttöön osoitettiin kaupungin vuokrataloyhtiöstä 42. Vuonna 2013 Jyväskylässä

työskenteli Kasterahalla 2 palkattua tukityöntekijää ja kaupungin rahoituksella sosiaalisessa isännöinnissä 1

asukasohjaaja. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 1 asumisneuvoja, häätöjä peruttiin noin 15. Vuonna

2013 toimintansa aloittaneen Nuorten aikuisten palvelukeskus (J -Nappi) palvelee myös

pitkäaikaisasunnottomiksi luokiteltuja asiakkaita.

Asunnottomuus:

Jyväskylässä asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät hieman.

7.8. Joensuu

Joensuun toimenpidesuunnitelma koostuu 1) Asumisen tukipisteen toiminnan käynnistämisestä, 10

kriisimajoitusaikaa ja 3 tukiasuntopaikkaa 2) Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemisestä, 27 asuntoa

ja palveluja 3) Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen tarveselvityksestä ja sen edellyttämistä

toimenpiteistä 4) Vapautuvien vankien asuttamisesta sekä 5) Asumisneuvonnan lisäämisestä, 2 uutta.

Toteutus:

21

Joensuuhun valmistui 2012 - 2013 asumisyksikköön 18 asuntoa. Erillisasuntoja hajautetun asumisen

tukikäyttöön osoitettiin järjestöistä 7. Vuonna 2013 Joensuussa työskenteli Kasterahalla 4 palkattua

tukityöntekijää ja muulla rahoituksella 3. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 1 asumisneuvoja, häätöjä

peruttiin noin 10.

Asunnottomuus:

Joensuussa asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät.

7.9. Kuopio

Kuopion toimenpidesuunnitelma koostuu 1) 55 asunnon/tukiasuntopaikan toteuttamisesta

pitkäaikaisasunnottomille 2) Päihteitä käyttäville nuorille asunnottomille nuorille suunnatun ATTE -

hankkeen toteuttamisesta sekä 3) Nuorisoasuntojen tuottamisesta, 2 tonttia.

Toteutus:

Kuopioon valmistui 2012 - 2013 asumisyksikköön 45 asuntoa. Vuonna 2013 Kuopiossa työskenteli

Kasterahalla 4 palkattua tukityöntekijää. Kokemusasiantuntijana toimi 1 henkilö.

Asunnottomuus:

Kuopiossa asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät selvästi.

7.10. Oulu

Oulun toimenpidesuunnitelmassa korostuu 1) Asumisen ohjauksen ja neuvonnan toimintamalliin luominen

ja jalkauttaminen 2) Ennaltaehkäiseviin toimien kehittäminen, menettelytavat häätöjen ehkäisemiseksi,

nuorten asunnottomuuden ehkäiseminen, hajautetun asumisen kokonaisvaltainen tuki, vapautuvien

vankien asumisen turvaaminen sekä 3) Pitkäaikaisasunnottomille kohdennetut uudenlaiset asumisratkaisut

ja inhimillisen ensisuojatyyppisen asumistarpeen turvaaminen Kenttätien käyttö minimoiden.

Toteutus:

Oulussa asumisen painopistettä on siirretty mahdollisimman itsenäiseen ja omaehtoiseen asumiseen.

Vuosina 2012 ja 2013 Oulussa työskenteli Kasterahalla 2 palkattua tukityöntekijää Kenttä Paavo -

hankkeessa. Nuorille kotoa itsenäistyville on lisätty tarjontaa järjestämällä nuorille omia asumispalveluita.

Asunnottomuus:

Oulussa asunnottomuus kasvoi hiukan, mutta vastaavasti pitkäaikaisasunnottomuus laski hiukan.

7.11. Pori

Porin toimenpideohjelmassa korostuu 1) Miesten asuntolan muuttamisesta asumisyksiköksi 2) 60 - 80

asunnon osoittamisesta pitkäaikaisasunnottomille vuokra-asuntokannasta 3) Asumisen tuki työllisyyden

edistäjänä -hankkeen toteuttamisesta 4) Nuorisoasumistoiminnan käynnistämisestä sekä 5)

Asumisneuvonnan lisäämisestä, 1 uusi neuvoja.

Toteutus:

Vuonna 2013 Porissa työskenteli Kasterahalla 1 palkattu tukityöntekijä. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 2 asumisneuvoja, häätöjä peruttiin 24.

22

Asunnottomuus: Porissa asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät.

8. Jatkotyöskentely

8.1. Liikkuva tuki hajautettuun asumiseen

Ohjelman tavoitteenasettelussa korostuu liikkuvan tuen kehittäminen hajautettuun asumiseen sekä

panostaminen asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. Pohjustuksena hajautetun asumisen liikkuvan tuen

mallien kehittämistyölle toteutettiin ohjelmakaupunkien toimijoille syksyllä 2013 kysely käytössä olevista

tukimalleista. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli selvittää millaisia monialaisia työtiimejä hajautetun

asumisen tuottamiseen on asunnottomuustyössä käytössä? Lisäksi selvitettiin mm. hajautetun asumisen

käytössä olevaa asuntokantaa sekä yhteistyöverkostoja. Vastaukset saatiin yhteensä 28 hajautetun

asumisen tukimallista. Tyypillisimmin tuen tarjosi sosiaalialan koulutuksen saanut sosiaaliohjaaja. Varsin

usein hänellä oli työparina joko sosiaalityöntekijä, lähihoitaja, nuoriso-ohjaaja, isännöinnin edustaja tai

etuuskäsittelijä. Muutamilla toimijoilla työtiimiin (tai henkilöstöön) kuului myös terveydenhuollon henkilö

tai terapeuttisen koulutuksen saanut henkilö. Työparit/tiimit rakentuivat paikallisten tarpeiden ja

voimavarojen pohjalta. Tanskassa käytössä olevan ACT -mallin6 kaltaista monialaista liikkuvaa työtiimiä ei

ollut kenelläkään toimijalla. Kokemusasiantuntijoita hyödynnettiin lähinnä ryhmätoiminnoissa. Y-säätiön

rooli asuntojen tarjoajana tuli vahvana esiin vastauksissa. Merkittävässä roolissa olivat myös kaupunkien

vuokrataloyhtiöt sekä nuorisoasuntotoimijat.

Kyselyn palautteen pohjalta viimeisteltiin työsuunnitelma liikkuvien tukimallien kehittämiseksi hajautettuun

asumiseen ja käynnistettiin työskentelyn valmistelu. Mukaan työskentelyyn sitoutui 15

asunnottomuustyössä mukana olevaa toimijaa, jotka käytännössä toteuttavat liikkuvaa tukea. Työskentelyn

tavoitteena on Learning By Developing -ajatuksen mukaisesti mallintaa ja jäsentää hajautettuun asumiseen

toteutettavaa liikkuvaa tukityötä. Työskentely toteutetaan pääosin osana nykyistä palvelutuotantoa ja sitä

koordinoidaan Verkostokehittäjät hankkeen kautta. Pilottiryhmän toimijoista on tavoitteena muodostaa

myös ns. arviointitiimi tekemään pika-analyysejä lupaavista malleista. Kehittämistyöhön pyritään liittämään

myös tutkimuksellinen osio. Kehittämistyö käynnistyi 7.2.2014 yhteisellä työpäivällä.

8.2. Sosiaalisen vahvistamisen strategia

Vuoden 2013 aikana on käynnistetty myös keskustelu kansallisen asunnottomuuspolitiikan seuraavasta

vaiheista työnimellä Sosiaalisen vahvistamisen strategia – Asunto ensin näkökulma. Vuosien 2008 - 2013

aikana asumissosiaalinen työ ja sen resurssit ovat tuntuvasti vahvistuneet ja pitkäaikaisasunnottomuus on

kääntynyt laskuun. On rakennettu perusta, jota hyödyntäen on mahdollista suunnata tulevaisuudessa

toimenpiteet entistä enemmän asunnottomuutta ennaltaehkäiseviin toimiin.

Tavoitteena on jatkossa liittää asunnottomuustyö nykyistä tiiviimmin osaksi syrjäytymisen torjuntaa ja

sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa. On tärkeää tunnistaa ja minimoida asunnottomuutta aiheuttavat

riskitekijät, sekä vahvistaa eri tasoilla asunnottomuudelta suojaavia tekijöitä asumisen ensisijaisuudesta

lähtevää monialaista työskentelyä ja ennaltaehkäisevää työotetta painottaen. Lisäksi on löydettävä entistä

6 http://www.housingfirst.fi/files/3318/L.Benjaminsen_Experiences_from_the_danish_homelessness_strategy_(2).pdf

23

tehokkaampia keinoja asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen erityisesti toistuvasti

asunnottomuuteen ajautuvien kierteen katkaisemiseksi ja pysyvien tulosten aikaansaamiseksi.

Keskustelussa ovat painottuneet mm. seuraavat seikat:

o Ennaltaehkäisevän työotteen vahvistaminen ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ensisijaisuus

- matalan kynnyksen palvelut ja palvelujen vieminen tarvittaessa kotiin

- resurssien kohdentaminen vahvemmin ennaltaehkäisyyn

- kustannussäästöjen tavoitteleminen pitkällä aikavälillä

o Mahdollisimman varhainen asunnottomuuden riskitekijöiden tunnistaminen, nopea puuttuminen

sekä suojaavien mekanismien vahvistaminen

o Asumisen ensisijaisuuden ymmärtäminen ja asumisen näkökulman vahvistaminen

- Monialainen, tavoitteellinen ja tarkoituksenmukaisesti organisoitu yhteistyö

o Integraation lisääminen sekä asukkaiden, toimijoiden, asuinalueiden ja lähiöiden yhteisöllisyyden,

osallisuuden ja yhteisvastuun kasvattaminen

o Alueelliset erityispainotukset

- Metropolialueella kohtuuttoman vaikea vuokra-asuntotilanteen ratkaiseminen

o Suunniteltujen toimintojen jäsentäminen vaiheittain niin että niistä muodostuu

tarkoituksenmukainen ja realistinen toteutussuunnitelma

o Vaikutusten reaaliaikainen seuranta ja nopea osoittaminen

- Keinoja mitata myös poikkihallinnollisten rakenteiden ja ennaltaehkäisyn rakenteiden

toimivuutta ja tuloksellisuutta.

Rajallisten resurssien maailmassa ennaltaehkäisevien toimenpiteiden oikea kohdentaminen on tärkeää.

Ennaltaehkäisevän työn kustannushyötyjen ja yleisen hyväksyttävyyden näkökulmasta on suuri merkitys

sillä, missä tilanteissa ja keneen toimenpiteet kohdistetaan. Keskeisten asunnottomuutta aiheuttavien

riskitekijöiden sekä suojaavien tekijöiden tunnistaminen on siis avain asia. Ennaltaehkäisevien toiminnan

säännöllinen seuranta ja arviointi, työn vaikutusten esiin tuominen ja ennaltaehkäisyllä saavutettujen

kustannussäästöjen osoittaminen ovat keinoja ennaltaehkäisyn resursoinnin kasvattamiseen.

Ohjelman seurantakyselyssä kerättiin kaupunkien yhteyshenkilöiltä myös näkemystä siitä, mihin suuntaan

asunnottomuustyön tarpeet tulevat jatkossa kohdentumaan ja mihin tulisi varautua? Samaa asiaa

pohdittiin myös Verkostokehittäjät hankkeen asiantuntijatiimin kanssa. Vastauksissa painottuivat seuraavat

asiat:

- Monialaiset ja asiakkaan tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan joustavat palvelut

- Palveluiden kynnyksettömyys ja etsivä työ, nivelvaiheiden tuen varmistaminen

- Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuuden parantaminen erityisesti pk -seudulla

- Liikkuva monialainen ja monimuotoinen tuki

- Aito kohtaaminen asiakkaan ehdoilla, hyväksytään erilaiset elämäntavat

- Kannatteleva työote, herkkyys huomata muutostarpeet ja valmius puuttua nopeasti kriisitilanteissa

- Päihteettömät ja päihteidenkäytön sallivat palvelut ja asumisvaihtoehdot

- asumisneuvonnan edelleen kehittäminen

- Ennalta ehkäisyn oikea-aikaisuus ja peruspalveluiden herkkyys havaita asunnottomuuden

riskitekijöitä

- Maahanmuuttajien asunnottomuus ja palvelutarpeet

24

- Nuorten asunnottomien palveluja edelleen kehittäminen

- Ylivelkaantumisesta johtuvat asunnon menettämiset

- Kriisi- ja hätämajoituksen erilaisten ratkaisujen löytäminen

- Peruspalveluiden ja niitä täydentävien palveluiden roolien ja prosessien kuvaaminen

- Yhteistyöverkostot suunnittelemaan ja arvioimaan toimintaa, kokemusasiantuntijat mukaan

- Asunto ensin -periaatteen edelleen kehittäminen

- Onnistumisen mahdollistaneiden tekijöiden selvittäminen ja vaikuttavuuden parantaminen.

9. Kansainvälinen yhteistyö

Suomessa toteutettava asunnottomuustyö on saanut osakseen varsin paljon kansainvälistä huomiota ja

kansainvälinen yhteistyö on ollut vilkasta. Suomalaiseen asunnottomuustyöhön ovat tutustuneet

asiantuntijaryhmät mm. Skotlannista ja Japanista. Suomalaisia asiantuntijoita on kuultu myös useissa

kansainvälisissä asunnottomuutta käsittelevissä seminaareissa ja vastaavasti kansainväliset asiantuntijat

ovat tuoneet ulkopuolista näkökulmaa Suomessa järjestettyihin seminaareihin. Suomen edustajat

osallistuivat myös syksyllä 2013 järjestettyyn Tanskan asunnottomuustyön kansainväliseen

vertaisarviointiin. Ympäristöministeriön asiantuntija konsultoi myös Irlannin asunnottomuusstrategian

valmistelua.

Suomalaiset ovat osallistuneet aktiivisesti myös Eurooppalaisen asunnottomuusorganisaatioiden

kattojärjestön Feantsan toimintaan. Esimerkiksi Vailla Vakinaista Asuntoa ry:llä on edustaja Feantsan

osallisuusryhmässä ja sekä asunnottomuutta kokeneiden verkostossa HoPessa ja Y-säätiöllä on edustaja

Feantsan hallituksessa.

Vuonna 2013 aloitettiin myös Suomen ohjelmakokonaisuuden kansainvälisen tutkija-arvioinnin suunnittelu.

Arvioinnin toteuttaa vuonna 2014 neljän asiantuntijan ryhmä, johon kuuluu edustaja USA:sta, Iso–

Britanniasta, Ruotsista ja Suomesta.

10. Viestintä

Ohjelman toisen kauden viestintää on ensimmäisen kauden tapaan tehty eri toimijoiden yhteistyönä.

Ympäristöministeriön vetämä PAAVO -viestijöiden verkosto on kokoontunut muutaman kerran vuodessa ja

tavoitteena on ollut yksi tai useampi yhteinen viestintäponnistus asunnottomuusteemojen nostamiseksi

julkiseen keskusteluun. Ensimmäisten kahden vuoden viestintäyhteistyön tuloksia ovat olleet muun muassa

vuoden 2012 lopussa järjestetty toimittajille suunnattu taustatilaisuus, jonne osallistui lähes

kaksikymmentä toimittajaa. Lisäksi viestintäyhteistyön avulla on järjestetty vuoden 2013 lopulla

peruspalvelu- ja asuntoministerin asunnottomuutta käsittelevä aamukahvitilaisuus toimittajille sekä

kaksisivuinen esite asunnottomuudesta. Lisäksi ryhmä on laatinut ohjeita yhteistyön tehostamiseen

hankalissa viestintätilanteissa.

11. Lopuksi

Asunnottomuuden ja pitkäaikaisasunnottomuuden väheneminen vuodesta 2012 vuoteen 2013 on hieno

asia. Huolestuttavaa asunnottomuuden muutoksessa on sen sijaan maahanmuuttajien asunnottomuuden

jatkuva kasvu sekä nuorten pitkäaikaisasunnottomuuden lisääntyminen. Vuoden aikana maahanmuuttajien

asunnottomuus kasvoi yli 25 % ja pitkäaikaisasunnottomien määrä noin 130 henkilöllä. Myös

maahanmuuttajataustaisten asunnottomien perheiden määrä kasvoi merkittävästi.

25

Katiskon7 mukaan pääkaupunkiseudulla on yhä kasvava maahanmuuttajataustainen väestö, joka ei löydä

asuntoa ollenkaan tai heillä ei ole virallista vuokrasuhdetta asuntoon. Suurimmassa vaarassa ajautua

asunnottomuuteen ovat etnisen taustan suhteen somalialaiset ja ikäluokan suhteen nuoret.

Maahanmuuttajien asunnottomuuden riskitekijöiksi nousevat henkilökohtaiseen elämään liittyvät

ongelmat sekä toisaalta työttömyydestä johtuva heikko taloudellinen tilanne. Myös tiedon ja kielitaidon

puute nousevat usein esteeksi löytää ja saada asunto. Katiskon mukaan maahanmuuttajien

asunnottomuutta onkin tarkasteltava yksilötason lisäksi myös suomalaisen kotouttamis- ja asuntopolitiikan

sekä palvelujärjestelmän kehittämisen kysymyksenä.

Myös nuorten pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi jonkin verran viime vuodesta. Nuorten

pitkäaikaisasunnottomuuden taustalla on mm. se että lastensuojelun jälkihuollon palvelujen jälkeen nuoria

aikuisia itsenäiseen elämään kuntouttavia palveluja ei ole riittävästi tarjolla nykyisessä

palvelujärjestelmässä. Nykyiset palvelut eivät näytä myöskään tavoittavan tai vastaavan riittävän hyvin

kaikkein vaikeimmassa tilanteessa elävän nuorten aikuisten ryhmän tarpeisiin. Asumisen turvaaminen on

edellytys nuoren kokonaisvaltaisen kuntoutusprosessin käynnistymiselle. Asumisen näkökulman lisääminen

nuorisotakuuseen on hyvä keino vahvistaa kokonaisvaltaista työskentelyä.

Pk -seudulle kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus on kaikkein keskeisin tekijä asunnottomuuden

hoidon kannalta. Nuorten, samoin kuin esimerkiksi asunnottomina vapautuvien vankien sekä

maahanmuuttajien vuokranmaksukyky on usein keskimääräistä pienempi ja em. ryhmät menestyvät

huonosti vapailla vuokramarkkinoilla. Ilman kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon merkittävää

lisäämistä ei asunnottomuutta pk- seudulla kyetä ratkaisevasti vähentämään saatikka poistamaan.

Keskustelua käydään yhä päihteiden käytön sallivien asumisratkaisujen ja päihteettömien

asumisvaihtoehtojen tarpeellisuudesta. Pääkaupunkiseudulle sijaitsevissa asumisyksiköissä päihteiden

käyttö asukkaan omassa asunnossa on pääosin sallittua huoneenvuokralain mukaisesti. Sen sijaan

pääkaupunkiseudun ulkopuolella useista ohjelmakaupungeista puuttuu vielä lähes kokonaan päihteiden

käytön sallivat asunto ensin -periaatteella toimivat asumisratkaisut asunnottomille. Pääkaupunkiseudulla

puolestaan on noussut esiin tarve myös riittävistä päihteettömistä asumispalveluista. Keskeistä on turvata

asunto ensin -periaatteen mukainen valinnan vapaus asiakkaalle. Erilaisia vaihtoehtoja siis tarvitaan.

Ohjelman toisena kautena kehittämistyön painopistettä on siirretty yhä enemmän liikkuvien tukimallien

kehittämiseen hajautettuun asumiseen. Esimerkiksi Tanskassa on saatu hyviä kokemuksia ACT -mallin

mukaisesti organisoidusta monialaisesta hajautettuun asumiseen toteutetusta liikkuvasta tuesta erityisen

haastavien asiakasryhmien kanssa. Mallin testaaminen Suomessa on perusteltua, mutta se edellyttää

erillisrahoituksen järjestämistä. Panostaminen hajautettuun asumiseen nostaa koko ajan esiin myös uusia

ratkaistavia kysymyksiä. Esimerkiksi hajautettuun asumiseen liittyvään yksinäisyyden kokemukseen on

etsittävä ratkaisuja esimerkiksi vertaistuen ja uudenlaisen ympäristötyön kautta. Erilaisia

asumisvaihtoehtoja tulee myös kyetä hyödyntämään asiakasnäkökulmasta mahdollisimman

tarkoituksenmukaisesti. Miten voimme esimerkiksi hyödyntää yhteisöllisyyteen sisältyviä voimavaroja ja

mahdollisuuksia hajautetun asumisen kehittämisessä? Voisiko yöpäivystyksen hajautettuun asumiseen

järjestää yhteistyössä asumisyksikköjen kanssa? Miten mahdollistamme asiakkaan joustavan ja

saumattoman liikkuminen tarvittaessa erilaisten asumisratkaisujen välillä tukitarpeen nopeasti

muuttuessa? Puuttuuko meiltä vielä joitain asumisratkaisuvaihtoehtoja?

7 http://www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/Sivut/A-tutkimuksia.aspx

26

Keskustelu tulevaisuuden asunnottomuustyön suunnasta avattiin virallisesti 4.3.2014 asuntoministerin

pyöreän pöydän tapaamisessa Säätytalossa. Tavoitteena on jatkossa liittää asunnottomuustyö nykyistä

tiiviimmin osaksi syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa. Ennaltaehkäisyyn

panostaminen tarkoittaa mm. asunnottomuutta aiheuttavien riskitekijöiden tunnistamista ja niihin

varhaista puuttumista sekä asunnottomuudelta suojaavien tekijöiden vahvistamista. Se tarkoittaa myös

asumisneuvontatoiminnan levittämistä ja uusien ennaltaehkäisevien työmuotojen kehittämistä. Lisäksi

tulee löytää keinoja asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen. Ohjelman seurantakyselyn mukaan

tukijakson aloitti vuosina 2012 - 2013 noin 1020 asukasta ja päätti 400 asukasta. Tukijakson päättäneistä 40

% kohdalla jakso päättyi suunnittelemattomasti. 70 asukkaan kohdalla syyksi kirjattiin useampi seuraavista

syistä; rästit, häiriöt, väkivaltaisuus, sitoutumattomuus ja päihteiden käyttö. Vaikka tulos on vain suuntaa

antava, muistuttaa se siitä, että asunnottomuuden uusiutumisen estäminen on tärkeä osa

asunnottomuuden ennaltaehkäisyä. Nyt on yhteisen keskustelun aika asunnottomuustyön tulevaisuuden

suunnasta.

27

LÄHTEET:

Asunnottomuustilastot (2012, 2013). ARA.

http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_selvitykset/ARAn_selvitykset(636)

avustuspäätökset ARA, RAY ja STM. 2012 ja 2013.

Benjaminsen, Lars. (2013). Asunnottomuusseminaari 17.10.2013. Floating support in CopenhagenL

– experiences from the danish homelessness strategy.

http://www.housingfirst.fi/files/3318/L.Benjaminsen_Experiences_from_the_danish_homelessnes

s_strategy_(2).pdf

Kaakinen, Juha. (2012). Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2008 - 2011

loppuraportti. Ympäristöhallinto.

http://www.asuntoensin.fi/files/2648/PAAVO_I_loppuraportti_J_Kaakinen_2012.pdf

Katisko, Marja (2013). Artikkeli teoksessa Paikka asua ja elää? Näkökulmia asunnottomuuteen ja

asumispalveluihin. Diakonia-ammattikorkeakoulu.

http://www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/Sivut/A-tutkimuksia.aspx

Kinni, Anne (2013). Asumisneuvonnan vuosiraportti 2012 - 2013. Helsingin sosiaali- ja

terveysvirasto.

Ohjelman seurantakyselyn tulokset vuosilta 2012 - 2013.

Paikka asua ja elää? Susanna Hyväri ja Sakari Kainulainen (toim). 2013. DIAK.

http://www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/Sivut/A-tutkimuksia.aspx

Sillanpää, Virpi. (2013). Asunto ensin -yksiköiden kustannusvaikuttavuusvertailussa mielenterveys-

ja päihdekuntoutujien yksiköt. Tampereen teknillinen yliopisto.

http://www.ym.fi/download/noname/%7B13F1333B-9C45-438D-B9BD-59D0BEE62339%7D/77950

Valtioneuvoston periaatepäätös pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi. (15.12.2011).

http://valtioneuvosto.fi/toiminta/periaatepaatokset/periaatepaatos/fi.jsp?oid=346219