Ammatti-koulutuksella pois slummistasivu 12

Rokkarin lapsuusantoi eväätvälittämiseenJonne Aaronin haastattelu, sivu 6

Lapsella oikeus terveeseen elämäänsivu 20

Turvallinensynnytys

sivu 22

01/2011

Mikä on yrittäjälle tärkeää?

Älä sinäkään pese käsiäsi lapsen oikeudesta elämään!

Maailmassa menehtyy edelleen joka vuosi yli 8 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta helposti ehkäistävissä oleviin sairauksiin. Suomen World Visionin ja Pelastakaa Lasten kampan-

ja vaatii Suomea nostamaan lasten ja äitien terveyden edistämisen kehityspolitiikkansa keskiöön. Allekirjoita vetoomus osoitteessa www.äläpesekäsiäsi.fi

Suomen World Vision on lasten elinoloja parantava ja oikeuksia edistävä kristillis-humanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö ja itsenäinen osa maailman suurinta kummilapsijärjestöä World Visionia World Vision -lehti lähetetään Suomen World Visionin tukijoille. Suomen World Visionilla on oikeus käyttää lehden tilaajatietoja perusteltuja käyttötarkoituksia varten henkilötietolain mukaisesti. Lehti on maksuton ja sen voi tilata kuka tahansa.

World Vision 1 / 2011ISSN 1797-8157

vastaava päätoimittaja: Tiina Saukkopäätoimittaja: Unna Lehtipuutoimitussihteeri: Suvi Koskiniemikirjoittajat: Terhi Collin, Eveliina Hakulinen, Krista Lamminen, Unna Lehtipuu, Katri Kaitainen, Suvi Koskiniemi, Mia Malmi, Terhi Reskola, Tiina Saukko ja Veera Sydänmaanlakkakuvat: Sanna Kaartinaho, Jari Kivelä, Eero Kuosmanen, Sami Kulju, Mia Malmi, Veera Sydänmaanlakka, Rosemarie Särkkä, Ari Talusen, Jussi Valkeajoki, Mari Waegeleinlayout: Elina Salonenkannen kuva: Sami Kulju

World Visionin tuore yhteistyökumppani on viestintään liittyviä digi-innovaatioita kehittävä Cubio Communications, joka haluaa tehdä näkyvää hyvää. Kehitysjohtaja Veli-Pekka Luoman haastattelu s. 28–29.

paino: Libris Oy

julkaisija: Suomen World Vision ryLönnrotinkatu 20, 00120 HelsinkiPuh. 096 818 300 (pvm.)www.worldvision.fi

Um ?? xXX

LukijallePidät kädessäsi ilmeensä uusinutta World Vision -lehteä. Uudistuksella, joka jatkuu seuraavissakin numeroissa, haluamme en-tistä paremmin kertoa työmme monipuo-lisuudesta sekä antaa enemmän palstatilaa työn tekijöille ja sen mahdollistajille niin Suomessa kuin ohjelmamaissa. World Vi-sion -heimoon kuuluu kummeja, yrityksiä, tukijoita ja asiantuntijoita. Sinä olet yksi tärkeä kasvo heimossamme ja toivomme, että viihdyt seurassamme pitkään. Sinun lisäksesi Teemme työtämme yhdessä ul-koasianministeriön, muiden järjestöjen ja lähes sadassa maassa toimivan World Vision-verkoston kanssa.

”Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää” mainosti suomalainen tekstiilifirma tuotteitaan jokin aika sitten. Maailma on lapselle kova, kun tulva tai maanjäristys on vienyt kodin, kuivuus ruoan, poliittinen sekasorto turvallisuuden, sairaus vanhemmat ja köyhyys tulevaisuuden. ”Pehmeälle” on iso tarve.

Kuten tähän lehteen haastateltu ihmisoikeusasiantuntija Rauno Merisaari toteaa (s. 24), on kuitenkin virheellistä pitää lapsipolitiikkaa pehmeänä. Lapsipolitiikas-sakin on kyse rahasta, vallasta ja väkivallasta. Juuri lasten oikeuksien polkeminen pitää yllä köyhyyden kierrettä. Talouskasvu ei yksin ole vähentänyt lapsiköyhyyttä. Sen sijaan moni paikallisesti tehty muutos – koulun rakentaminen, poliittinen muutos tai terveyskasvatus – on muuttanut lasten elämää pysyvästi parempaan. Jotain pehmeää tarvitaan siis edelleen kovan maailman ja kehitysmaassa arkeaan elävän väliin. Hyvä esimerkki tästä on kenialaisen Samuelin tarina (s. 12).

Vaikka World Vision on maailmanlaajuisesti kehitysyhteistyön jättiläinen ja maailman suurin kummilapsijärjestö, on tapamme toimia hyvin läheinen. Kos-ka teemme työtämme ruohonjuuritasolla, tunnemme tekijät ja ihmiset kentällä henkilökohtaisesti. Kylien ja korttelien ”ihmeidentekijöihin” ja asukkaisiin ovat monet kummit päässeet itse tutustumaan suosituilla kummien opintomatkoilla. Nojatuolimatkan voit tehdä tämän lehden avulla.

Kiitos, että teet tärkeää muutostyötä kanssamme.

Unna LehtipuuViestintäjohtajaSuomen World Vision

PS. Lehden paperi ja painoprosessi on valittu ympäristöystävällisin perustein. Mikäli haluat saada jatkossa lehtesi vain sähköisesti, lähetä meille sähkö-postiosoitteesi asiakaspalvelu@worldvision.fi

Ilman toivoa ei ole mitään

PR

OF

IILI

Jussi Valkeajokik u v a t Veera Sydänmaanlakka t e k s t i

Teini-ikäisenä Negative-yhtyeen keulakuva Jonne Aaron varasti äidin vaatekaapista gepardipuse-ron, meikkasi ja teki musi-ikkia. Lujan tahdonvoiman ja turvallisten aikuisten avulla herkkä nuori selviy-tyi vaikeasta lapsuudestaan ja tavoitti unelmansa musi-ikin ammattilaisena. Nyt Jonne itse välittää toivoa musiikillaan sekä tukemalla 6-vuotiasta ugandalaista kummipoikaansa.

7

– Ulkona sataa vettä, värikkäät vaahte-ranlehdet leijailevat puista ja äiti vie mua tarhaan. Äiti pitää mua kädestä kiinni, Jonne Aaron hymähtää turvalliselle muis-tolleen lapsuudesta.

Jonne on 2000-luvun näkyvimpiä rocktähtiä ja teini-idoleita Suomessa. Tie tähteyteen ei kuitenkaan ole ollut helppo.

Vaikka perhe on ollut nuorelle muusi-kolle yksi tärkeimmistä voimavaroista elä-mässä, siihen liittyy myös kipeitä muistoja, jotka saavat laulajan hiljaiseksi. Äiti ei ole pystynyt tukemaan unelman saavuttami-sessa. Suhde veljiin tiivistyi vanhempien alkoholinkäytön riistäytyessä käsistä.

– Mun veljet ovat mulle kaikki kai-kessa, he ovat mun tukiverkko tässä elä-mässä. Yhdessä olemme kokeneet paljon, joutuneet selviytymään. Vanhemmuus ja kasvattaminen eivät ole vain suorit-tamista.

Jonnen vanhemmat erosivat pojan ol-lessa 12-vuotias. Avioeron jälkeen asu-minen vuorotellen vanhempien luona ei toiminut. 14-vuotiaana Jonne muutti nuoremman veljensä kanssa lastenkotiin, kun kotona ei enää voinut olla. Kotia ei enää ollut. Isoveli Tommi asui jo omil-laan.

Turvasatamana toimi myös mummula. Lapsuuden kesät saavat Jonnen hymyile-mään. Mummu on ollut koko elämän se tärkein ja läheisin ihminen.

– Nyt kun mummua ei enää ole, ei ole enää sitä samaa kodinomaista paikkaa, on vain se oma koti, Jonne huokaa ikävöi-den. Tieto mummun läsnäolosta kantoi läpi vaikeiden vuosien, mummu ymmärsi aina ja antoi turvaa.

Pienikokoinen poika oli helppo koh-de tönimiselle ja kiusaamiselle. Koulu ei kiinnostanut pätkääkään ja vanhempien kavereiden mukana laittomuuksiin ajau-tuminen kävi liiankin helposti.

– Ei jääty koskaan kiinni. Asiat voisi olla ihan toisin. Onneksi bändi toi mun elämään selkeän suunnan, mielekästä tekemistä ja mä lopetin sen hölmöilyn. Ilman musiikkia mä en olisi jaksanut.

Herkkä taiteilijasielu – Tuntuu kuin mä olisin aina pitänyt

kitaraa kädessä, isä osti sen mulle, Jonne muistelee ensimmäistä kitaraansa. Vilkas poika kävi muutamilla soittotunneilla, muttei malttanut, vaan livisti levykaup-

paan ja opetteli itsekseen. Kipinä soitta-miseen ja musiikkiin ajoivat vauhdilla eteenpäin. Ensimmäinen oma kappale syntyi 12-vuotiaana.

Jonne säveltää ja kirjoittaa lauluja oman yhtyeensä lisäksi muille artisteille. Laulut syntyvät herkkyydestä, välillä jopa alakulosta.

– Musiikki on tunnetta. Jos itseään et-

sivät nuori ei löydä omaa itseilmaisun ja luovuuden väylää, itseään yrittää helpos-ti turruttaa alkoholilla, huumeilla, millä tahansa pahalla. Tiedän, että mulla on musiikin lahja ja sitä haluan kehittää.

Teini-ikäinen Jonne ja Negative pais-kivat töitä, keikkailivat ahkerasti ympäri Suomea ja keräsivät vankkaa fanikantaa. Lopullisesti ryhmä oli koossa, kun Jon-nen isoveli suostui manageriksi. Jonne kirjoitti salaa veljensä nimen ja puhe-linnumeron levy-yhtiöön lähetettävään demoon.

– Istuttiin mummulassa saunassa, ja Tommi kysyi multa lopulta, kokeillaan-ko tätä ihan tosissaan. Mä vastasin joo, ja sitten Tommi lähti mukaan ja se oli menoa – isoveli on tehnyt upeaa duunia, Jonne nauraa.

Musiikin voimaJonne kohtaa esiintyessään paljon musii-kista vaikuttuneita ihmisiä. Yleisön laaja tunneskaala tekee joka kerralla vaikutuk-sen.

– Musiikki voi olla joskus se ainoa henkireikä, jos elämä on vaikeaa. Kei-kalla ihmiset kokevat musiikin kautta voimakkaita tunnetiloja ja silloin on helpompi puhua. Moni tulee kiittämään ja kertomaan myös niistä huonoista asi-oista. Se on vaikuttavaa. Toivoa täytyy luoda, ilman sitä ei ole mitään. Musiikki antaa mulle voimaa. Jos mä voin auttaa omalta osaltani ketä tahansa, se tekee mut

onnelliseksi. Muutaman kuukauden takainen Ro-

maniaan osunut kiertue pysäytti. – Tapasin samanikäisiä romanialaisia

nuoria aikuisia, joilla oli sellainen tyhjä katse. Niillä ei ollut mitään, ei toivoa eikä tavoitteita. Niillä pitäisi olla elämä edessä! Jos mun musiikki antaa heille toi-voa tulevaisuuteen, silloin mä olen voinut

tehdä jotakin konkreettista paremman maailman puolesta. Olen kiitollinen terveydestä ja siitä, että perusasiat ovat kunnossa. Suomessa on kaikki loppujen lopuksi ihan järjettömän hyvin, sitä ei saisi unohtaa.

– Turha surkuttelu ei auta, vaan pitää tiedostaa mitä on ja katsoa eteenpäin. Jokaisella pitäisi olla tavoite, jotain minkä eteen tehdä töitä. Vahva ajatus kantaa pitkälle. Mutta en mä tiedä, mitä muuta niiden ihmisten eteen voi tehdä, jos ne ei itse sitä halua, Jonne sanoo suoraan. Kummius tuntui luontevalta tavalta aut-taa, kun itse ei voinut konkreettisesti tehdä hyvää.

– Tuli vaan fiilis, että nyt tarvitsee tehdä jotakin. Eikä siitä sen enempää, se on jo-kaisen oma ja henkilökohtainen valinta.

Kiitos aikuisillePuhelin soi. Pikkuveli Ville soittaa. Jonne vastaa pikaisesti, lupaa palata myöhem-min. Luja tukiverkko pitää huolen, että jaksaa. Jonnesta on aistittavissa nöyryyttä ja kiitollisuutta elettyä elämää kohtaan. Ilman turvallista kasvuympäristöä olisi unelma ammattimuusikon urasta jäänyt päiväuniin.

– Lastenkodin työntekijät. Musiikin-opettaja, joka antoi meille pojille luvan soittaa koulun jälkeen musiikkiluokassa. Veljet. Rakas mummu, joka ymmärsi muusikon unirytmiä ja antoi mun nuk-kua pitkään, kun muut hätisteli mua he-

Suomessa on kaikki loppujen lopuksi ihan järjettömän hyvin, sitä ei saisi unohtaa.

8

Jonne on kummina 6-vuotiaalle ugandalaiselle John-pojalle.

Toivo mahdollistaa muutoksen

PR

OF

IILI

reille. Ilman turvallisia aikuisia ja apua en olisi tässä. Osa nuoruuden rötöstelykave-reista jäi sille tielleen.

Jonne jaksaa muistuttaa, että jokaisen täytyy etsiä ja tehdä elämässään hyvältä tuntuvia asioita. Pienistäkin asioista pitää osata nauttia. Muusikon omat välit van-hempiin ovat parantuneet ja syystäkin.

– Jääkiekkotermein sanoisin, että sitä mailaa ei kannata puristaa niin tosis-saan. Elämä on siihen liian lyhyt. Oli-sin tasapainottomampi, jos en olisi nyt väleissä vanhempieni kanssa. Se tuntuu järjettömän hyvältä. Mä selviydyin, enkä koskaan saa unohtaa, mistä kaikki on lähtenyt.

Jonne puhuu oikeanlaisesta fiiliksestä ja toivos-ta. Lapsi, jolla ei ole toivoa ja mahdollisuutta vaikuttaa oman elämänsä päätöksiin, väsähtää helposti. Tarvitaan toivoa. World Visionin työssä puhutaan voimaantumisesta – se tarkoittaa voiman tunnetta, kykyä ja halua osallistua sekä vaikuttaa omaan tulevaisuuten-sa. Köyhissä ja vaikeissa oloissa asuvat lapset ja nuoret on saatava mukaan päätöksentekoon ja

kantamaan vastuuta itsestään sekä läheisistään. Heidän täytyy luoda tavoitteita ja unelmia ja heidän on saatava mahdollisuus niiden toteut-tamiseen, jotta elämä ei olisi sattumanvaraista, mielenkiinnotonta ajelehtimista.

Kummina Jonne tukee tätä toivon sytyt-tämistä kehitysmaissa. Esimerkiksi Intiassa ja Ugandassa lasten ja nuorten kerhot ja parla-mentit antavat lapselle mahdollisuuden päätök-

sentekoon ja elämänhallintaan. Jonne onnistui elämässään turvallisten aikuisten ja musiikin avulla. Kehitysmaassa lapsi usein sivuutetaan vähempiarvoisena. Lapselle on kuitenkin erit-täin merkittävää, jos aikuinen kuuntelee ja ot-taa tosissaan. Se luo sitä toivoa, jolla parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta rakennetaan.

Jonne Aaron Liimatainen

27-vuotias tamperelaisen Negative-yhtyeen laulaja, säveltäjä, sanoittaja ja keulahahmo Musiikki merkitsee vapautta ilmaista itseään. Asui nuoruutensa lastenkodissa vanhempien liiallisen alkoholinkäytön vuoksi. Toimii World Vision -kummina ugandalaiselle John-pojalle.

> KUKA

9

10

Viime aikoina on puhuttu paljon rau-hantyöstä, tyttöjen asemasta ja am-mattikoulutuksen tärkeydestä. Nämä kaikki ovat onnistuneen, pitkäkestoisen kehitysyhteistyön osa-alueita tai jatko-toimenpiteitä. Tätä työtä emme voisi tehdä ilman 14 000:n kummimme tu-kea. Ilahduttavaa on, että tukijoidemme määrä on kasvanut myös uusien yritys-kummien ja yhteistyökumppaneiden myötä.

Lisäksi Suomen valtio tuo kehitysyh-teistyöhön asiantuntemusta ja vuoropu-helua. Ulkoministeriö rahoittaa ja val-voo kansalaisjärjestöjen, kuten Suomen World Visionin, ruohonjuuritasolla tehtävää työtä. Nyt valtio on kanssam-me monin tavoin mukana myös laajem-min miettimässä, voidaanko köyhyyttä poistaa yllättävienkin innovaatioiden ja yhteistyömallien kautta.

Tekesin rahoituksella ja Aalto-yliopis-ton koordinoimana on syntynyt uusi yhteistyöhanke ”Kestävät ja käyttäjäläh-töiset innovaatiot BoP-markkinoilla”. Hankkeessa on mukana eri ministeri-öitä, vientiä edistäviä tahoja, yrityksiä, tutkijoita sekä kansalaisyhteiskunnan edustajia. Suomen World Vision edus-taa kehitysyhteistyötä hankkeen joh-toryhmässä ja neuvottelukuntaan on kutsuttu Sri Lankan World Visionin toi-

minnanjohtaja Suresh Bartlett. Lisäksi kansalaisyhteiskunnasta johtoryhmässä on mukana on Crisis Management Ini-tiative (CMI). Yhdessä etsimme uusia ratkaisuja köyhyysongelmaan.

On varmasti ensimmäinen kerta, kun näin monipuolinen joukko Suomessa miettii, mikä on kestävää kehitystä ja miten vähävaraiset voidaan ottaa osalli-siksi alusta asti ideoimaan heitä hyödyt-tävää liiketoimintaa. Me kehitysyhteis-työjärjestönä tiedämme, miten asioita lähestytään ruohonjuuritasolta. Tämän osaamisemme tuomme yhteiseen pöy-tään. On motivoivaa, että kaikilla tahoil-la on jotain tuotavaa, joka tuntuu yh-dessä tarkasteltuna tuoreelta ja uudelta.

Yrityksillä on tämän yhteistyön avulla mahdollisuus löytää tapoja tehdä liike-toimintaa, joka on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. Jos onnistumme poistamaan köyhyyttä myös liiketoi-minnan avulla, se tulee muuttamaan paljon. Nykytilanteessa on välttämä-töntä, että saamme kaikki mahdolliset tahot mukaan muutokseen.

Suomen World Visionin tehtävä on olla muutoksentekijä, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset kehitysmaissa saisivat mahdollisuuden elämässä. Tämän muutoksen aikaan-saamiseksi tarvitsemme sekä vanhoja

hyviksi havaittuja keinoja että uusia mahdollisuuksia. Tässä apuna on myös World Visionin globaali verkosto, jossa voimme nopeasti monistaa uudet ke-hitysmallit, kun niitä tämän hankkeen myötä löydämme.

Yrityselämä kummityön tueksi

» Jos onnistumme poistamaan köyhyyttä myös liiketoiminnan avulla, tulee se muuttamaan paljon. Nykytilanteessa on välttämätöntä, että saamme kaikki mahdolliset tahot mukaan muutokseen. »

Tiina SaukkoSuomen World Visionin toiminnanjohtaja, Kestävät ja käyttäjälähtöiset innovaatiot BoP-markkinoilla -verkoston johtoryhmän puheenjohtaja

TOIMINNANJOHTAJAN SANOMAA

INTIABrittiläinen The Guardian -lehti uutisoi Inti-an hallituksen aloittaneen kampanjan ´No toilet, no bride .́ Kampanjan tavoitteena on lisätä vessojen määrä ja sitä kautta parantaa hygieniaa ja vähentää luonnon saastumista. Tilausta vessakampanjalle on, sillä useammalla intialaisella on käytössään matkapuhelin kuin toimiva wc. Kampanja on ollut tehokas, sillä erityisesti maaseudulla asuvat naiset ovat alkaneet asettaa vessan avioliiton ehdoksi. Vessakampanjalla on kuitenkin haasteensa, sillä syrjäseuduilla ongelmana ovat viemäriverkos-ton puutteet. Vuoden 2008 tilastojen mukaan noin 60 prosentilla kaupunkitalouksista ja 57 prosentilla maaseututalouksista on käytössään kunnollinen wc. 665 miljoonaa intialaista on siis yhä vailla vessaa.

SRI LANKASri Lankassa kriketti ei ole vain urheilua. Vuonna 2007 sisällissotaa käyneet tamilitii-kerit ja hallituksen joukot julistivat tulitauon kriketin MM-kisojen ajaksi. Tänä vuonna sota oli onneksi jo ohi, kun Sri Lanka pääsi isän-nöimään tätä yhtä maailman seuratuimmista urheilutapahtumista. Vuoden vaihteen kovista rankkasateista ja tulvista kärsineet srilankalaiset pääsivät juhlimaan omiensa menestystä, sillä

maan krikettimaajoukkue eteni aina finaaliin saakka. Toista kuukautta kestänyt MM-turnaus huipentui Intian Mumbaissa pelattuun finaaliin, jossa Sri Lanka sai vastaansa kisojen toisen isäntämaan Intian. Kriketin yhdistämä kansa ei kuitenkaan päässyt juhlimaan mestaruutta, sillä Intia vei finaalin kuudella ”wicketillä”. Maailmanmestariksi Sri Lanka on yltänyt vain vuonna 1996. MM-kisoissa pelattiin kaikkiaan 49 ottelua, joita seurasi television välityksellä miljardeja ihmisiä.

UGANDA Ugandalainen Daily Monitor -lehti on listan-nut 50 maan vahvinta naisvaikuttajaa. Listalta löytyy muun muassa poliitikkoja, professoreita, tuomareita, mediavaikuttajia sekä huippunimiä pankki- ja yritysmaailmasta. Maan suurimmaksi naisvaikuttajaksi lehti on nimennyt presidentti Yoweri Musevenin puolison Janet Musevenin, joka on itsekin toiminut kansanedustajana ja ministerinä. Museveni on myös perustanut orpojen aseman parantamiseen keskittyvän kansalaisjärjestön sekä ollut erittäin aktiivinen hiv/aids-kysymyksissä. Listalle ovat päässeet myös maan merkittävimmän pankin johtajaksi joulukuussa ensimmäisenä naisena valittu Edigold Monday ja maan valtiovarainministeri Syda Bbumba. Urheilijoista listalla on mu-kana muun muassa entinen opettaja Susan Muwonge,joka on luonnut menestyksekkään uran rallikuskina.

KENIA Tee on ohittanut puutarhatuotteet Kenian tärkeimpänä vientituotteena, uutisoi kenia-lainen The Daily Nation -lehti. Vuodesta 2009 teen vienti on kasvanut 40 prosenttia tuottaen kenialaisille viime vuonna 97 miljardia shillinkiä eli lähes 800 miljoonaa euroa. Vien-nin kasvuun ovat vaikuttaneet teen tuotanto-määrän lisääntyminen lähes sadalla miljoonalla kilolla sekä teen maailmanmarkkinahintojen

nousu ja shillingin arvon lasku. Kenian maata-lousministeri Sally Kosgei on erittäin tyytyväi-nen uutiseen teentuottajien menestyksestä ja totesi hallituksen jatkavan uudistuksia, jotta teenviljelysektorin koko potentiaali saadaan hyödynnettyä.

KOLUMBIA YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tuottaman raportin mukaan yli 30 kolumbialaista alku-peräisheimoa on vaarassa hävitä. Heimojen tulevaisuuden vaarantaa Kolumbiassa pitkään jatkunut sissi- ja huumesota sekä siihen liittyvä väkivalta, mikä on ajanut alkuperäiskansoja pois heidän perinteisiltä alueiltaan. Maan neljästä miljoonasta sisäisestä pakolaisesta 15 prosenttia kuuluu alkuperäiskansoihin, vaikka heidän osuutensa kokonaisväkiluvusta on vain kaksi prosenttia. Väkivaltaisuuksien ohella alkuperäiskansojen tulevaisuutta uhkaavat ko-kaviljelmät. Esimerkiksi nukak-intiaanien määrä on 20 vuodessa laskenut alle 500:een kokavil-jelmien vallatessa heidän synnyinseutunsa. Ko-lumbian valtion yritykset tukea alkuperäiskan-sojen säilymistä eivät ole tuottaneet tulosta.

PERU Perun opetussektori on edelleen tukiopetuk-sen tarpeessa, vaikka OECD:n tekemä Pisa-tutkimus paljasti myös kehitystä. Hallituksen määräämät opetusuudistukset ovat tuot-taneet tulosta, sillä perulaisteinien lukutaito on 2000-luvulla parantunut enemmän kuin missään muussa Pisa-tutkimukseen osallis-tuneessa maassa. Tästä huolimatta Peru jäi kokonaisvertailussa 65 tutkitun maan joukossa sijalle 63. Tutkimus osoitti, että noin puolella 15-vuotiaista perulaisnuorista on suuria vai-keuksia luku- ja kirjoitustaidoissa. Tulokset matematiikassa ja luonnontieteissä olivat hyvin samankaltaisia.

Yrityselämä kummityön tueksi

pa l l o n y m p ä r i - p a l s t a n k o o n n u t : Terhi Collin l ä h d e : www.global.finland.fi11

Pallon ympäri

Minusta tulee...

Minusta tulee...

Rosemarie Särkkä ja Ulla Tervok u v a t Krista Lamminen t e k s t i

Korokocho on yksi Nairobin suurimmista slummeista ja urbaanin Kenian köyhimmistä alueista. Asukkaista 55 prosenttia elää köy-hyysrajan alapuolella. Tänne Samuel Omol-lkin, 26, ajautui ennen kuin hänestä kehkeytyi kysytty ja arvostettu kuvaaja-toimittaja ja tunnollinen perheenisä. Nuoresta iästään huoli-matta Samuel Omoll on ehtinyt kokea ääripäät niin henkilökohtaisessa elämässään kuin amma-tillisesti.

13

opettaja, lääkäri, lentäjä, pastori…

AMMATTIKOULUTUS

14

– Kiitos, kun muutitte elämäni, sanoo Samuel vakavana painottaen joka ikistä sanaa erikseen.

Suorasukaisen painava kiitos voisi suomalaisesta tuntua jopa kiusalliselta jonkun muun kuin Samuelin lausuma-na. Sanoja istuu äärettömän siistissä ja järjestelmällisessä pienen perheen en-simmäisessä omassa kodissa Nairobissa Korokochon slummin laitamilla. Perhe on jo päässyt yhden Nairobin suurimman slummialueen turvallisemmalle puolelle. Vaikka pienessä tilassa vieraiden polvet kolkkaavatkin yhteen, on kodissa kaikki tarvittava pienokaisen syöttötuolia myö-ten.

Käänne alaspäin Samuelin ja neljän sisaren varhaislapsuus sujui onnellisissa merkeissä.

– Touhusimme kaikenlaista mukavaa ja kävimme koulua. Isällä oli autokorjaamo ja äiti toimi kalakauppiaana. Meillä oli vaatteita ja leluja, muistelee Samuel.

Elämä muuttui vuonna 1993. – Vanhempani kuolivat auto-onnetto-

muudessa Kisumun kaupungin lähellä. Olin 8-vuotias, Samuel kertoo.

Yösija löytyi sen jälkeen tädin luota, missä poika asusti seuraavat neljä vuotta. Ruokaa ei kuitenkaan riittänyt kaikille, ja Samuel päätyi katulapseksi Korokochon kaatopaikalle ja ansaitsi elantonsa lajit-telemalla muovipusseja. Vanhimpana lapsena Samuelin katsottiin pärjäävän jo 12-vuotiaana omillaan pienempien sisa-rien päätyessä isovanhempien huomaan Kisumuun.

Ensimmäisen kadulla vietetyn vuoden jälkeen nuorukaisen tilanne paheni. Seu-ra ja elämä kovenivat, ja käsilaukku- ja kännykkävarkaudet vaihtuivat auto- ja raharyöstöihin.

– Olin huumeiden vaikutuksen alla. Elämä oli yhtä kamppailua, eikä katu-arkea muuten jaksanut, kertaa Samuel.

Silloisesta kaveripiiristä jäi henkiin kaksi, Samuel ja Fredrick.

– Jossakin vaiheessa tajusimme mihin olimme luisuneet ja päätimme, että on pakko vaihtaa puolta.

Arkeen kiinniArki kului vielä Nairobin kaduilla,

mutta säällisemmässä työssä pysäköin-

tiavustajana. – Suupalan sai silloin tällöin, mutta

ei niillä tuloilla toimeen tullut, sanoo Samuel.

Perheen yhteiset juhlat ja tapaamiset toivat kuitenkin nuorukaisen takaisin lapsuudenmaisemiin Kisumuun ja jäl-jellä oleva perhe – isoisä, molemmat tädit ja sisaret – palasivat takaisin Samuelin elämään.

– Välit parantuivat ja etenkin isoisä ja täti kannustivat jatkamaan haasteista huolimatta hyvällä tiellä.

Nairobin-tädiltään Samuel kuuli en-simmäisen kerran myös World Visionista.

– Pääsin World Visionin elämäntai-tokoulutukseen vuonna 2004. Se laittoi muutoksen liikkeelle.

Koulutuksessa pohdittiin myös toi-meentuloa ja ammatinvalintaa ohjaajien kanssa, ja tällöin Samuelin valinta oli it-sestään selvä.

– Olen aina ollut kiinnostunut kame-roista, mutta vähäinen koulutukseni ei mahdollistanut heti opintoja.

Sitkeästi kohti unelmaaWorld Visionin tukemana Samuel lähti

selvittämään opiskelumahdollisuuksiaan

ja sananmukaisesti käveli oppilaitoksesta toiseen. Monet kieltävät vastaukset eivät lannistaneet ja lopulta löytyi koulu, joka antoi mahdollisuuden. Nairobilainen Kenafric College hyväksyi nuorukaisen opiskelijaksi. Ehdot olivat tiukat, eikä kahta hylättyä saanut tulla tenteissä koko opiskeluaikana. World Vision vastasi opiskelukustannuksista nuorten ammat-tikoulutusohjelman kautta.

– Tein kaikkeni pärjätäkseni. Erityisesti innostuin tv- ja radiotuotannoista.

Työharjoittelujakso palautti pojan Korokochon tutuille kaduille toimitta-jan roolissa, jossa hän kertoi slummin ihmisten arjesta paikallisradion Sound from the ghetto

-ohjelmassa. Tositoimiinkin Samuel joutui heti viestinnän tutkinnon suori-tettuaan, kun Kenian vaalien jälkeiset levottomuudet puhkesivat ja riistäytyi-vät humanitaariseksi operaatioksi vuonna 2007.

– Minulla oli kotikenttäetu. Olin käy-tännössä ainoita toimittajia, jotka pääsi-vät liikkumaan slummissa vapaasti.

Freelancer-toimittaja raportoikin Ko-rokochon tapahtumista Kenian suurim-

Kollegat kuvaavat Samuelia luovaksi ja kekseliääksi. Ammattitaitonsa lisäksi Samuel voittaa muut ihmiset helposti puolelleen – ehkäpä elämänkokemuksensa myötä.

mille tv-yhtiöille KTN:lle ja NTV:lle. Hiljattain Samuelin kuvaamaa tyttöjen

ja naisten asemaan liittyvää aineistoa on nähty myös Suomen aamutelevisiossa.

Työtä ja perhe-elämääTyön lisäksi myös Samuelin yksityiselä-mässä tapahtui positiivinen käänne.

– Tapasin valmistuttuani samassa op-pilaitoksessa kampaajaksi opiskelleen Trezah Oduorin. Vuotta myöhemmin menimme naimisiin ja viime vuonna meitä siunattiin tyttövauvalla, hymyilee Samuel.

Lexy Ulla Omoll -tytär on saanut keskimmäisen nimensä Suomen World Visionin pitkäaikaisen erityisasiantuntija Ulla Tervon mukaan, sillä Ulla on yhdes-sä suomalaisten tukijoiden kanssa vala-nut jo pitkään uskoa niin Samueliin kuin muihinkin Nairobin slumminuoriin.

– Olen hyvä isä ja pystyn hankkimaan ruoan pöytään perheelleni, kehaisee Sa-muel.

Afrikkalaisen tavan mukaan Samuel laskee lähiperheeseensä kahdeksan hen-kilöä.

Oman toimitustyönsä lisäksi nuoru-kainen johtaa pientä kännykkätarvikelii-kettä, joka työllistää vaimon lisäksi kaksi slumminuorta.

Hyvä kiertämäänOman ja lähipiirin toimeentulon tur-vaamisen jälkeen Samuelin unelmat ovat siirtyneet seuraavalle tasolle.

– Haaveilen suuremman tuotanto-yhtiön perustamisesta ja haluan auttaa katulapsia.

Taloudellisesti Samuel tukee jo syn-nyinseutunsa lapsia. Hän on hankkinut Kisumusta tontin, jonne rakennetaan kodinomainen keskus katulapsille. Nai-robissa Samuel on myös kiertänyt ker-tomassa tarinaansa ja rohkaissut nuoria kouluttautumaan. Hän tuntee nuorten hädän oman kokemuksensa kautta.

– Jos minä olen päässyt kuiville ja elä-män syrjään kiinni, ei se ole kenellekään mahdotonta, vakavoituu Samuel.

Rita Suhonen Kaarinasta voitti Vie lahja perille -kilpailun ja pääsi tutustumaan ammattikoulutuksen saaneiden nuorten arkeen Korokochon slummissa. Vie lahja perille -kilpailun järjesti Suomen World Vision ja matkakuluista vastasi Kaleva Travel. Matkakumppaniksi Rita valitsi äitinsä Elina Uusalon. Voittajat vierailivat nuorten omissa yrityksissä ja työpaikoilla. Kahden lapsen äidille mat-ka oli ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tutustumaan niin ihmisten arkeen maapallon toisella laidalla kuin kehitysyhteistyön käytännön toteutumiseen ruohonjuuritasolla. Näin Rita kuvailee tunnelmiaan ennen ja jälkeen matkan.

Ensireaktioni… kuultuani kilpailuvoitosta oli hämmentynyt yllättyneisyys, joka vähitellen muuttui kyltymättömän tiedonjanon kautta kohoavaksi matkakuumeeksi.

Odotukseni… oli lähteä avoimin mielin tutustumaan slummin arkeen ja tapaamaan ammattikoulutuksen saaneita nuoria. Halusin nähdä, kuinka apu todella menee perille ja vaikuttaa nuorten ja heidän perheidensä elämään. Samalla toivoin tutustuvani paremmin sekä Suomen World Visionin monipuoliseen avustustyöhön että Kenian World Visionin toimintaan.

Vaikuttavinta… oli nähdä ammatin saaneiden nuorten silmissä tuikkiva toivo, ylpeys ja vahva usko omaan tulevaisuuteen. Upeaa oli myös huomata se, miten pienikin apu moninkertaistuu, sekä se, kuinka koulutus vaikuttaa nuoren itsensä lisäksi koko hänen lähiyhteisönsä elämään.

Vaikeinta… oli katsoa slummin kapeilla kujilla ohikiitävän hetken ajan silmiin katulapsia, joiden katseista heijastui yksinäisyys, turvattomuus, sairaus ja pelko tule-vasta. Yhtä vaikeaa oli hypätä lentokoneeseen, palata takaisin kotiin omaan arkito-dellisuuteen ja yrittää pureksia ja sulatella kaikkea matkan aikana koettua. Saimme olla osana Korokochon ihmisten arkea pienen hetken, mutta tuo hetki jätti meihin lähtemättömän vaikutuksen.

Tulevaisuudessa… haluan olla omalla panoksellani mukana auttamassa kehitysmaiden lapsia ja nuoria kohti valoisampaa tulevaisuutta mm. kummiuden ja eettisten lahjojen avulla. Matkan aikana vaikutuin siitä, miten apu todella menee perille ja miten hyvin pienelläkin rahasummalla voi olla suuria ja kauaskantoisia vaikutuksia monen ihmisen elämään.

Rita vei lahjan perille

AMMATTIKOULUTUS

k u va xxxxx Krista Lamminen t e k s t i 15

Lue lisää Korokochon nuorista osoitteessa: www.worldvision.fi

Ammatilla ote elämästä Yli 80 miljoonaa nuorta maailmassa on vailla työtä. Vaikein tilanne on kehitysmaissa. Esimerkiksi Keniassa työikäisestä väestöstä 40 % on ilman työtä.*) Jopa 90 % maailman nuorisosta asuu köyhissä maissa, joissa työn puute jumittaa nuoret köyhyyteen. Työs-säkäyvistä nuoristakin lähes kolmannes tienaa vain alle euron päivässä.

Suomen World Vision on tukenut nuorten ammatillista koulutusta Nairobissa vuodesta 2005 lähtien. Tähän mennessä suomalaisten tuella ammatin on saanut 700 nuorta. Suosituin ammatti on ollut parturi-kampaaja, koska pie-nelläkin investoinnilla pääsee työelämässä alkuun. Alakirjo on kuitenkin laaja, sillä nuoria on koulutettu vaatesuun-nitteluun, myyntiin ja markkinointiin, tietotekniikan ja monien muiden töiden pariin heidän elämäntilanteensa ja omien vahvuuksiensa mukaan. Nairobin ammattikoulutushankkeessa kolme neljästä on löytänyt paikkansa joko itsenäisinä yrittäjinä tai tois-ten palveluksessa ja ansaitsee toimentulon itselleen ja läheisilleen. Myös muissa Suomen World Visionin kehitysohjelmissa tuetaan nuorten työllistymistä. Nuoret saavat ammatil-lista koulutusta ja ohjausta Intian, Sri Lankan, Kolumbian, Perun ja Ugandan kehitysohjelmissa.

Lähde: *) The World Factbook, CIA

Tulojen kasvu lähtötilanteesta

Alle 30 %

30 - 60 %

60 - 100 %

Yli 100 %

Vastaajia 398Lähde: Evaluointiraportti, joulukuu 2010

” Eurolla saa Keniassa10 kananmunaa.”

37,9 % vastaajista

50,5 % vastaajista

11,1 % vastaajista

00,5 % vastaajista

18

Lahjan tai viemisten keksiminen kesän juh-liin voi olla hankalaa, kun saajalla monesti tuntuu jo olevan kaikkea. Vaihtoehtoja löytyy kuitenkin myös tavaratalojen ulkopuolelta. Hauska ja ar-vokas lahja voi olla vaikkapa lehmä, vuohi tai vessa. Meille itsestäänselvyydet kuten ruoka, puhdas vesi ja koulutus voivat kehitysmaassa olla monelle vain kaukainen haave.

Kouluttamattomalle slummissa asuvalle nuorelle tuottavan ja säällisen työn saaminen voi olla suuri haaste. Syrjäytymisvaarassa olevalle

ammatti luo toivoa tulevaisuuteen ja kunnon työvälineet auttavat oman yritystoiminnan käyn-nistämisessä.

Ammattikoulutus 150 € Työkalupakki 15 €

Puut ovat merkittäviä eroosion torjunnas-sa ja sitovat maaperään elintärkeää vettä. Puiden hedelmät ovat puolestaan tärkeitä ravinnon- ja

vitamiininlähteitä koko perheelle. Hyvästä sa-dosta riittää myös myyntiin.

Ystävyyden puu 20 €

Hunaja on terveellinen lisä jokapäiväiseen ruokavalioon ja se paitsi ravitsee lapsia, sopii myös lääkkeeksi. Tuottoisina aikoina perhe voi kaupata osan hunajasta torilla.

Mehiläispesä 35 €

YöpöydälläVaikka Gary A. Haugenin Rohkeus rat-kaisee on kirjoitettu luterilaiselle hieman vieraaseen ”Jeesus ja minä” -tyyliin, tar-joaa se tarpeellisen laajennuksen myös aikamme suomalaiseen kristilliseen arvo-keskusteluun. Haugen nimittäin väittää, että yksi suurimmista katumuksenaiheis-ta elämässä taitaa olla se, että tuntee ol-

leensa matkalla mutta sivutta-neensa seikkai-lun. Turvallisuu-den tavoittelun sijaan elämän tarkoitus voi kuitenkin löytyä vaikeasta tai jopa vaarallisestakin kutsumuksesta. Kun ihminen

on löytänyt todellisen kutsumuksensa, löytyy myös nöyryyden taso, jossa tur-vallisuuden rakentaminen ei enää ole es-teenä elämälle. Kirjassa on esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat luopuneet omasta turvallisuudestaan voidakseen edistää oi-keudenmukaisuuden toteutumista. Kirja haastaa kristittyjä toimimaan siten, kuin Jeesuksen kehoitukset olisivatkin ihan oikeasti totta. (Tiina Saukko)

Gary A. Haugen: Rohkeus ratkaisee. 144 s. Päivä Oy 2009.

Marguerite Abouet kuvaa Clement Oubrerien kuvittamassa ja Kirsi Kinnusen suomentamassa sarjakuvakirjassa aidon tuntuisesti elämää omassa kotimaassaan Norsunluurannikolla. Kirja kertoo nuoren naisen kasvutarinan Afrikan auringon alla realistisesti ja turhia maalailematta, mutta jokseenkin eri näkökulmasta kuin olemme

Afrikan tottu-neet näkemään. Ayassa ei ole kyse nälästä, sodasta tai köyhyydestä, vaan tavallisesta afrikkalaisesta elämänrytmistä kaikkine arjen vivahteineen. Nuorten elämä on koulu- ja kotitöitä, kavereiden kanssa pyörimistä, pää pilvissä kulkemista ja toi-sinaan rajuja kolahduksia takaisin maan pinnalle. Kirjasta löytyy myös ohjeita oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi: kiedo pagne vyötäisille, siemaise inkiväärimehua ja nauti lukukokemuksesta. (Eveliina Hakulinen)

Marguerite Abouet: Aya -- Elämää Yop Cityssä. 48 s. Arktinen Banaani 2010.

Lehmä suosittelee: Hyvän mielen lahjoja kesän juhliin

Reilu kauppa kasvaaReilu kauppa jatkaa kasvuaan Suomessa sekä myynnin kokonaisar-vossa että määrässä. Vuonna 2003 Suomessa ostettiin Reilun kaupan tuotteita yhteensä 7,5 miljoonalla eu-rolla ja vuonna 2010 jo yli kymmen-kertaisesti eli 93 miljoonalla eurolla. Keskimäärin jokainen suomalainen kulutti vuonna 2010 Reilun kaupan tuotteisiin 17,30 euroa eli noin euron enemmän kuin edellisvuonna. Suomalaisten viisi Reilun kaupan suosikkituotetta vuonna 2010 olivat kahvi, banaanit, viini ja kukat sekä Reilun kaupan puuvillasta valmistetut tuotteet. Yhteensä Reilun kaupan tuotteita on markkinoilla 1 600.

Reilun kaupan viinit ovat tulleet yhä suositummiksi. Esimerkiksi Isabelo-viineillä on Reilun kaupan tun-nus. www.chriswine.fi

19

Kastemadot tuovat elinvoimaa Intian pelloille ja puutarhoihin, joissa luonnollinen pieneliötoiminta on hiipunut lähes tyystin. Koulutuksen jälkeen viljelijä osaa rakentaa oikeanlaisen biokompostorin ja koulutetut sitoutuvat edelleen kouluttamaan uusia maanviljelijöitä.

Jos rahalla voi parantaa maailmaa, mikä apu on tehokkainta? Tätä poh-tii vastuullisen yritystoiminnan asian-tuntija Sari Kuvaja kirjassaan Hyvä raha. Eettisen sijoittamisen juuret juontuvat apartheid-kauden boikot-teihin ja 1960- ja -70-lukujen yh-teiskunnalliseen liikehdintään, mutta nyt vastuullisesta liiketoiminnasta on tullut jo valtavirtaa. Tyylillisesti hie-man epätasainen, mutta tiedollisesti tuhti ja kiintoisa opus päivittää hyväntekemisen ja eettisen sijoittamisen trendit, jäljittää eurojen matkaa kehityshank-keissa ja avaa ahneuden anatomiaa. Valkoisen miehen taak-ka on muuttunut vauraan miehen taakaksi, mistä syystä aut-taminen on edelleen välttämätöntä, kiteyttää Kuvaja. (UL) Sari Kuvaja: Hyvä Raha. 140 s. Kirjapaja 2010.

Matofarmi 40 €

Lisää hyvän mielen lahjoja kesän juhliin löydätLahjaksi lehmä -nettikaupasta

www.lahjaksilehma.fi

int

ia

Jussi Valkeajokik u v a t Veera Sydänmaanlakka t e k s t i

Intialaisessa maalaiskylässä asuvan kastit-toman tytön perinteinen kohtalo on tulla 15-vuotiaana naitetuksi vanhalle miehel-le. Sen jälkeen hän raataa raskaissa töissä ja synnyttää lapsen vuodessa.

Nykysin vanha käsikirjoitus voi kuiten-kin muuttua. Kylän naisten oma-apuryh-mä kertoo tytöille, ettei hänta lain mukaan voida pakottaa naimisiin alle 18-vuotiaa-na. Ellei se auta, naiset piirittävät avio-mieskandidaatin keskellä kylää ja nostavat hänen aikeistaan julkisen metelin.

Jos vielä sekään ei tuota tulosta, naiset kääntyvät paikallisen valtion viranomais-ten puoleen. Intian lain mukaan kansa-laiset voivat pyytää viranomaiselta selvi-tystä, mitä hän on tehnyt varmistaakseen, että hänen alueellaan noudatetaan lakeja.

Suomalaisellakin kehitysavulla tuetut naisten oma-apuryhmät ovat Intian val-tion keino edistää synnyttävien äitien ja lasten terveyttä. Intia on onnistunut vii-

me vuosina vähentämään äitien ja lasten kuolemia synnytyksen yhteydessä. Val-tavan maan eri osien välillä on kuitenkin suuria eroja.

Koulunkäynti auttaaSuomen World Vision on Intiassa mu-kana pitkäaikaisissa kehitysohjelmissa, joissa parannetaan muun muassa synny-tysturvallisuutta. Yksinkertaiset keinot on todettu tehokkaiksi.

Kun tytöille annetaan mahdollisuus koulunkäyntiin, ensimmäinen raskaus tulee yleensä vasta myöhemmällä iällä. Synnytysten väliä voidaan pidentää per-hesuunnittelulla. Odotus- ja imetysajan ravintoa parannetaan. Synnyttäjät ohja-taan laitoksiin tai ammattitaitoisen käti-lön hoiviin. Odottaville ja synnyttäneille järjestetään neuvolapalveluja.

World Visionin Aasian ohjelmakoor-dinaattori Juha Valta näyttää värikkäitä

intialaisia neuvolakortteja, joiden käy-rille koulutuksen saaneet vapaaehtoiset neuvolatyöntekijät merkitsevät vauvojen painon ja pituuden kehityksen samaan tapaan kuin suomalaisessa neuvolassa. Jos kasvu ei pysy käyrillä, katsotaan tarvit-seeko äiti ravitsemusneuvontaa tai lapsi lääkärin apua.

– Tietämättömyys on suurin ongelma. Kyllä kaikki vanhemmat toivovat lapsen-sa syntyvän ja kasvavan mahdollisimman terveenä, Valta sanoo.

– Kolmen lapsen isänä minun on help-poa samaistua turvallista synnytystä toi-vovien intialaisten ajatuksiin. On upeaa nähdä äitejä ja lapsia, jotka ovat saaneet uutta toivoa, hän lisää.

Valta näyttää kuvia Intian keskiosasta, Madhua Pradeshin osavaltiosta. Ennen huivien takana piilotelleet naiset ovat nyt asettuneet iloisesti kuvattaviksi ja imettä-vät reippaasti vauvojaan.

Äiti- ja lapsikuolemien vähentäminen onnistuu yksinkertaisin keinoin.

Intiassa oma-apuryhmät kertovat turvallisesta

synnytyksestä

22

Intian alkuperäiskansoihin kuuluvia adhiwasi-naisia ja lapsia Hoshanga-badista. World Visionin kohdeal-ueen väestöstä noin 40–50 % naisista ja vastasyntyneistä lapsista on aliravittuja.

tu

tk

itt

u ju

tt

u

World Visionk u v a t Eveliina Hakulinen t e k s t i 23

Intian puuttuvat tytötIntian viimeisen tilas-tolaskennan mukaan Intiasta puuttuu nyt enemmän tyttöjä kuin kertaakaan Intian itse-näistymisvuoden 1947 jälkeen. Talouskasvus-ta huolimatta asenteet tyttölapsia kohtaan ovat yhä syrjiviä ja lapsen su-kupuolesta johtuvia lait-tomia abortteja tehdään enemmän kuin vuosi-kymmeniin.

Intian laskennan mu-kaan jokaista 1 000 alle 6-vuotiasta poikalasta kohden Intiassa on tällä hetkellä vain 914 saman-ikäistä tyttöä. Globaali keskiarvo on 1 050 tyt-töä 1 000 poikaa kohden. Tyttölasten syrjintään on syynä muun muassa häihin liittyvät mittavat myötäjäiset, joiden maksaminen kuuluu perin-teen mukaan morsiamen perheelle.

Lähteet: AFP, MacHelp Magazine, censusindia.gov.in

Kolmekymmentä keinoa pelastaa lapsiMaailman terveys-järjestö WHO on ensimmäistä kertaa julkaissut virallisen listan, jolla pyritään ehkäisemään lapsi- ja äitiyskuolemia. Lis-tassa on kolmekym-mentä tärkeintä lääkettä, jotka ovat huokeita ja helposti saatavilla. Lääkkeiden oikealla käytöllä voidaan pelastaa miljoonia lapsia ja äitejä muun muassa synnytyksen aikaisilta komplikaatioilta tai keuhkokuumeelta.

Erityisesti köyhemmissä maissa lääkkeiden puute johtuu huonoista jakeluyhteyksistä, tie-don ja henkilökunnan puutteesta sekä lääkkeiden korkeista hinnoista. WHO painottaa, ettei lista ole tarpeeksi kattava yleiseen terveydenhuoltoon, mutta auttaa maita priorisoimaan tiettyjen lääk-keiden hankintaa lasten ja äitien kuolleisuuden vähentämiseksi.

Lähteet: WHO, The Lancet

Kuolleisuus vähenee käytännön toiminMaailmassa kuolee joka vuosi 8,1 miljoonaa lasta alle 5-vuotiaana. 2 miljoonaa heistä ei ehdi edes päivän vanhaksi. Suurin osa pikkulasten kuolemista tapahtuu Aasiassa tai Afrikassa. Alle 5-vuotiaana kuolleista kolmasosa menehtyy aliravitsemuksen vuoksi.

Äitejä kuolee raskauden aikana tai synnytyksessä vuosittain 350 000. Huono perusterveys ja heikko ravitsemus ovat äitien suurimmat välilliset kuolinsyyt. Suoria kuolinsyitä ovat lisäksi rusas synnytykseen liittyvä verenvuoto, korkea verenpaine, infektiot sekä kuolleen lapsen synnyttämiseen liittyvät komplikaatiot ja abortit.

Siinä huonot uutiset. Sitten hyvät:Lasten ja äitien kuolleisuuslukuja voidaan vähentää ja synnytysturval-lisuutta parantaa monilla yksinkertaisilla keinoilla. Eri puolilla maailmaa toimii laaja valtioiden ja kansalaisjärjestöjen koneisto toteuttamassa YK:n vuosituhattavoitteita, ja kehityshankkeet tuottavat tulosta. Esimerkiksi äitien kuolleisuus raskauden ja synnytyksen yhteydessä oli vuosina 2007–2008 vielä 500 000.

Jos emme muuten usko paremman kehityksen mahdollisuuteen, voimme miettiä, mitä Suomessa esimerkiksi neuvolatoiminnan kehit-täminen sai aikaan. Vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä meillä kuoli lapsista synnytyksen yhteydessä 6 prosenttia, nyt 3 promillea.

24

Lapsipolitiikkaa pidetään usein pehmeä-nä politiikkana. Siinä on kuitenkin ih-misarvon ohella kysymys rahasta, vallasta ja väkivallasta – ja se jos jokin on kovaa, muistuttaa ulkoasianministeriön ihmis-oikeusasiantuntija Rauno Merisaari.

Lapsen oikeudet ovat aihe, joka usein niputetaan sanan ”sosiaalipolitiikka” alle.

– Lapsen oikeudet pitäisi nähdä laaja-alaisemmin, sillä juuri heidän oikeuksien-sa polkeminen pitää yllä köyhyyden kier-rettä ja eriarvoisuutta, Merisaari toteaa.

Kehityspolitiikassa on viime vuosina painotettu vahvasti ympäristö- ja talous-kysymyksiä, toisinaan sosiaalisten ky-symysten kustannuksella. Vaikka nämä näkökulmat eivät ole vastakkaisia vaan lomittaisia, talouskasvu ei ole merkittä-västi vähentänyt lapsiköyhyyttä.

– Talouskasvun katvealueelle jäävät usein lapset ja köyhät, jotka viimeisinä hyötyvät talouskasvusta. Sen sijaan glo-baalin talouskriisin iskiessä juuri lapset ja köyhät ovat ensimmäiset uhrit.

Esimerkiksi talouskasvussa paistatel-leella Intialla on edelleen huutava lapsi-köyhyysongelma. Koko maailman lapsis-ta vajaa puolet, eli noin miljardi, elää yhä köyhyydessä, mikä sekin todennäköisesti on liian pieni arvio, sillä kaikki kaikkia lapsia ei edes rekisteröidä.

– Se, että lapsi aloittaa koulun, mutta saa käydä sitä viikon tai kaksi, ei vielä tarkoita, että hän olisi koulutettu. Mo-nista luokista puuttuu opettaja, sillä hän joutuu ansaitsemaan elantonsa muulla työllä. Tilastoihin on siis suhtauduttava varauksella, Merisaari muistuttaa.

Mari Waegeleink u v a t Unna Lehtipuut e k s t i

po

lt

to

pis

te

es

sä Lapset

ovat kovaa politiikkaa

”Globaalin talouskriisin

iskiessä lapset ja köyhät ovat

ensimmäiset uhrit.”

xxxxk u v a t xxxxt e k s t i 25

– Erityisen mieleenpainuvaa oli Kirewan kyläyhteisön järjestäytyminen ja suunni-telmallinen toiminta elinolosuhteidensa parantamiseksi. Olimme myös vaikuttu-neita käytännön hanketyöstä vastaavien työntekijöiden korkeasta osaamisesta ja ammattitaidosta, tiivisti ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikön päällikkö Okko-Pekka Salmimies vierailtuaan Suomen World Visionin aluekehitysohjelmien alueella Keniassa ja Ugandassa. Ohjel-miin olivat tutustumassa myös terveys-asioiden neuvonantaja Gisela Blumen-thal ja koulutusalan neuvonantaja Jussi Karakoski.

Matkan tavoitteena oli tarkastella ke-hitysyhteistyötä myös kriittisin silmin.

– Tuoreessa kehityspoliittisessa kansa-laisyhteiskuntalinjauksessa peräänkuu-lutetaan ihmisoikeusperustaisuuden ja läpileikkaavien teemojen, erityisesti tyt-töjen ja vammaisten oikeuksien sekä hiv/aids-työhön liittyvien kysymysten, riittä-vää huomioimista kaikessa toiminnassa. Näidenkin kysymysten osalta tehdään hyvää työtä jo nyt, mutta kehittämisen varaa varmasti vielä on, Salmimies to-teaa.

Kenttävierailullaan virkamiehet pää-sivät myös aivan oikealle pelikentälle. Meibekin vammaisten lasten koulun jal-kapallojoukkue peittosi suomalaisvieraat luvuin 2-1.

Laki ei vielä muuta kulttuuriaErityisen ajankohtaisena huolenaiheena Merisaari pitää myös lapsiin kohdistu-vaa väkivaltaa. ”Koviin” otsikoihin ovat nousseet muun muassa lapsisotilaat, lapsikauppa ja muu lapsiin kohdistuva vallankäyttö.

– Kulttuurisesti nämä ovat isoja haastei-ta, sillä monissa kulttuureissa lasta pide-tään edelleen vajaavaltaisena eikä täytenä ihmisenä. Kansainvälinen lapsen oike-uksien sopimus on tärkeä väline edistää lasten asiaa, ja kansallisia lakeja on osin jo tiukennettu ja valvontaelimiä lisätty.

Tavat ja kulttuurit eivät kuitenkaan muutu noin vain lakeja säätämällä

– Jotta oikeudet oikeasti näkyisivät las-ten elämässä ympäri maailmaa, vaaditaan paljon työtä. Mutta jos virallinen asenne muuttuu, on se jo ensimmäinen askel muuttaa suhtautumistapoja arkielämässä, Merisaari toteaa.

Talkoisiin on osallistuttava niin valtioi-den, lainsäätäjien kuin yritysten, joiden toimilla on suora vaikutus esimerkiksi lap-sikauppaan ja lapsityövoiman käyttöön.

Viime aikojen uutisotsikot Pohjois-Af-rikan levottomuuksista voi nähdä merkii-nä lasten ja nuorten voimaantumisesta. Esimerkiksi Tunisiassa koulunkäynti on

on nelinkertaistunut ja Egyptissäkin kaksinkertaistunut parinkymmenen vii-me vuoden aikana. Kun lapsille on an-nettu mahdollisuus käydä ensimmäisen ja toisen asteen koulua, he ovat myös oppineet vaatimaan ihmisarvoa.

– Haaste onkin siinä, etteivät valtiot ole ajoissa kehittäneet toimivia julkisia palveluita ja työllistymismahdollisuuksia, mikä johtaa nuorten turhautumiseen ja äärimmäisessä tapauksessa aseisiin tarttu-miseen, Merisaari sanoo.

Hänen mukaan lapsijärjestöillä on tär-keä tehtävä pitää meteliä lapsen oikeuk-sista ja tarjota viranomaisille tietoa.

– Usein järjestöt joutuvat myös suo-raan paikkaamaan viranomaistoiminnan puutteita, esimerkiksi tarjoamalla turva-kodin väkivaltaa pakeneville lapsille tai asuntolan koulutytöille, jotta he välttä-vät raiskatuksi tulemisen koulumatkalla. Vastuuta ei silti pidä ulkoistaa valtioilta, vaan vaatia niitä toimimaan – niin kuin järjestöt tekevätkin.

Virkamiehet kentällä

kuvateksti??

26 Mia Malmik u v a t Mia Malmt e k s t i

yh

te

ist

yö

ss

ä

Cazze/Synsam-yrittäjä Rolf, ”Rolle”, Fryckman, 56, on omistautunut muiden ketjun optikoiden kanssa laajamittaiselle avustustyölle. Jo neljän vuoden ajan Rolle on organisoinut Nähdään Keniassa -ope-raatiota yhdessä Suomen World Visionin kanssa. Pitkäkestoinen työ on kantanut hedelmää esimerkiksi Kenian Meibekissä, jossa näöntarkastuksia tehdään ja suoma-laisia laseja jaetaan jo paikallisin voimin.

Idea näönhuollon operaatiosta syntyi, kun Rolle halusi nähdä silmälasien koko elinkaaren ja todentaa avun perilleme-non. Optikkoliikkeisiin oli kerääntynyt asiakkailta vanhoiksi jääneitä laseja ja op-tikot halusivat lahjoittaa ne tarvitseville.

– Ennen kerätyt rillit jäivät kellariin tai kulkeutuivat milloin mihinkin koh-

teeseen. Me halusimme nähdä mihin ne toimitetaan ja rakentaa toimintamallin niiden luovuttamiselle näöntarkastusta myöten. Kun yhteistyö World Visionin kanssa löytyi, saimme hoidettua asiakas-lupauksen siitä, että lasit todella vietiin niitä tarvitseville.

Pitkäjänteistä toimintaa Huhtikuussa optikot tekivät Rollen joh-dolla ensimmäisen näönhuoltomatkansa Peruun ja se osoittautui tarinaksi, joka saa jatkoa tulevaisuudessakin.

Kymmenpäiväinen reissu kartoitti Cuzcon alueen kylien näönhuoltotar-peita. Alueet ovat erittäin köyhiä, eikä ihmisillä ole varaa tai mahdollisuutta säännöllisiin terveystarkastuksiin näön-huollosta puhumattakaan.

– Tarkoituksena on järjestää perulai-sille jatkossakin mahdollisuus ilmaisiin näöntarkastuksiin sekä suomalaisilta ke-rättyihin kierrätyslaseihin. Perustan toi-mintamme jatkuvuudelle. Eihän yhdestä avustuskerrasta hyödy kunnolla kukaan, jos ei ole jatkumoa tai takuuhuoltoa, mies selittää toimintafilosofiaansa.

Rolle ja optikot haluavat myös kehit-tää yhteistyössä paikallisten lääkärien ja hoitohenkilökunnan kanssa näöntarkas-tuksia ja vaativiakin operaatioita, kuten kaihileikkauksia.

Suomen World Vision on tehnyt

laajaa avustustyötä Perun maaseudulla jo kymmenisen vuotta. Mosoq Ayllun -aluekehitysohjema auttaa Pitumarcan ja Checacupen kyliä ja lähialueita pa-rantamaan perheiden, erityisesti lasten ja naisten, sekä yhteisöjen toimeentuloa ja elämänlaatua. Avustusalueella asuu n. 15 000 ihmistä.

Värit takaisin elämään Perussa esiintyy paljon silmäsairauksia, jotka ovat seurausta kirkkaasta auringon-paisteesta, pölystä, tuulesta sekä asuinti-lojen savusta, jota ei ohjata ulos.

Pitumarcan ja Checacupen piirikun-nissa järjestettiin ennen näkemättömät terveysmessut, joiden yhteydessä suoma-laisoptikot tekivät toistasataa näöntar-kastusta päivässä. Kaikki halukkaat hoi-dettiin, vaikka välillä päivät matkoineen venyivätkin lähes 16-tuntisiksi.

– Paikalla oli ihmisiä vauvasta vaariin. Monet olivat kävelleet läpi yön kotikyläs-tään ehtiäkseen ajoissa paikalle. Ei silloin voi pistää lappua luukulle ja sanoa, että työaikamme päättyi jo, Rolle hymähtää.

Kierrätyslaseja jaettiin viiden päivän ai-kana lähemmäs 1000 kappaletta. Monet saivat silmälasien kyytipojaksi aurinko-lasit ja ne, kenen vahvuuksia ei löytynyt, saavat lasit jälkitoimituksena.

– Paras palaute oli seurata ihmisten re-aktioita. Kiitollisuus oli ylitsevuotavaa,

”Vapaaehtoistyö palkitsee yrittäjää”

Cazze Synsam Oy:n puhemies Rolf ”Rolle” Fryckman, 56, haastaa muidenkin alojen yritykset mukaan kehitysyhteistyöhön.

27

”Vapaaehtoistyö palkitsee yrittäjää”

kun ihmiset, jotka eivät ennen nähneet kunnolla, saivatkin yhtäkkiä värit takai-sin elämäänsä, Rolle sanoo.

Avain parempaan tulevaisuuteen Oikein valitut silmälasit ovat myös

avain perulaisten lasten koulume-nestykseen ja sitä kautta parempaan tulevaisuuteen.

– Tuntuu hienolta, kun nuoret tytöt ja pojat saavat sellaiset lasit, että he näkevät taululle ja pystyvät opiskele-maan. Silloin ymmärrämme tekeväm-me mielekästä työtä ja parantavamme heidän elämänlaatuaan, Rolle toteaa.

Perun terveyspäivämessuja pitää hänen mukaansa mukaan kehittää, kuten Keni-assakin tehtiin. Optikoiden tavoitteena onkin rakentaa paikkakuntalaisten kanssa yhteistyötä ja saada terveydenhoito pelaa-maan paikan päällä kestävän kehityksen periaatteella.

– Lähden kierrätysideassakin siitä, että annettu asiakaslupaus pitää loppuun saakka. Eikä kannata jumiutua ajattele-maan vain silmälaseja, hän vinkkaa.

Rollen kanssa yhteistyötä tekevät

Cazze/Synsam-optikot toimivat Suomes-sa näönhuollon ammattilaisina huolehti-en kokonaisvaltaisesti lasten ja aikuisten näkemisestä. Maailmalla optikot toimivat kiinteässä yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa ja varmistavat, että apu oikeasti menee perille. Rolle haluaa haas-taa muidenkin alojen yrittäjät mukaan hyväntekeväisyyteen.

– Vapaaehtoinen työ on hyvin palkitse-vaa ja paikan päällä kokee uskomattomia onnistumisen tunteita. Kokemusta ei voi selittää, se pitää itse kokea, hyväntekijä summaa.

Lisää näkemisen riemua osoitteessa www.worldvision.fi.

Kirjoittaja on free lance -toimittaja, joka vie-raili suomalaisen optikkoryhmän kanssa Perussa 2.-14.4.2011.

Terveyskeskuksen ulkopuolella on pitkä jono jo aamuyhdeksältä. Op-tikot aloittivat urakkansa klo 10.

Yasmin 11, ei voinut aiemmin lukea läksyjä, koska lähinäössä oli ongelmia. Uudet lasit saivat hymyn huulille.

yh

te

ist

yö

Sami Kuljuk u v a t Unna Lehtipuut e k s t i28

World Visionin tuore yhteistyökumppani on viestintään liittyviä digi-innovaatioita kehittävä Cubio Communications. Jo kalkkiviivoilla yhteistyö alkaa monella rintamalla: Cubio sponsoroi Kenian Mei-bekiin kummihankkeeseen vesitankkeja, firmalla on oma yrityskummilapsi ja hen-kilöstölle tarjotaan mahdollisuutta ottaa omat henkilökohtaiset kummilapset.

– Yrityksemme ja World Visionin arvolataukset ja tavoitteet osuvat erin-omaisesti kohdalleen. Sille perustalle kun kasaa tekoja niin syntyy näkyvää hyvää, kertoo Cubion kehitysjohtaja Veli-Pekka Luoma.

Aiemmin perinteiseen operaattoritoi-mintaan keskittynyt Cubio kehittää nyt yhdessä kumppaneidensa kanssa digitaa-liseen viestintään liittyviä palvelutuottei-ta, joilla helpotetaan ja suojellaan elämää. Oikea tieto oikeassa paikassa oikeaan ai-kaan – tällä reseptillä voidaan jopa pe-lastaa ihmishenkiä. Tuhansien ihmisten turhat kuolemat – luonnonkatastrofien, myrskyjen tai tulvien takia – voidaan estää tehokkaalla mobiilijärjestelmällä, joka varoittaa vaarasta ajoissa. Luomalla on asiasta omaa kenttäkokemusta, sillä hän vastasi aiemmin Vaisalan globaalista ympäristötietoliiketoiminnasta.

– Mobiili toimii hyvin monissa kehi-tysmaissa, joissa muut mediat eivät yhtä tehokkaasti vie viestejä perille. Viestintä voi aidosti lisätä hyvinvointia ja säästää vahingoilta. Tämän aiomme osoittaa myös käytännössä.

Cubion kehitysjohtaja Veli-Pekka Luoma:

”Tekstiviesti voi pelastaa ihmishenkiä kehitysmaassa”

kuvateksti

Kummilapsen ja kummin välinen etäi-syys voi sekin pienentyä hyvän viestinnän ansiosta. Siksi Cubio lahjoittaa osaamis-taan myös kentältä tulevan kummivies-tinnän kehittämiseksi. Yksittäiselle kum-mille tärkeää tietoa voidaan haravoida digitaalisesti suuristakin tietomassoista, kuten blogeista, nettikeskusteluista, vi-ranomaistiedoista tai kansainvälisestä uutisvirrasta. Näin kummi voi oman ”uutisseurantansa” ansiosta elää entistä-kin läheisemmin mukana kummilapsen kylän ja hankkeen elämässä ja keskuste-luissa.

Hyväntekeminen ei ole yksityisasiaKun cubiolaiset miettivät yritykselle uutta strategiaa puoli vuotta sitten, yh-teiskuntavastuun kantaminen ja hyvän-tekeminen nousivat tärkeiksi asioiksi. Kumppaniksi valittiin Suomen World Vision.

– World Vision on rakentanut toimin-tansa henkilökohtaisen tarinan ja tiedon varaan ja tätä haluamme syventää, Luoma perustelee.

– Me cubiolaiset takaamme yhteis-työhankkeille perusrahoituksen, mutta aiomme innostaa asiakkaatkin mukaan lahjoittamaan varoja ja ehkä osaamis-taankin. Hyväntekemistä ei pidä jättää yksityisasiaksi, sanoo Luoma.

Uusi yhteistyö avaa oven koko Cubion nelikymmenpäiselle henkilöstölle uuden-laiseen seikkailuun. Ydinporukka selaa jo innokkaasti kalentereitaan sillä silmällä, josko jo syksyllä olisi aikaa vierailla Keni-an Meibekissä. Cubion missio Afrikassa on vasta alussa.

Terhi Collint e k s t i 29

BoP on pop – yritykset mukaan kehitysyhteistyöhön Perinteinen kehitysyhteistyö tarvitsee rinnalleen uudenlaisia tapoja lähestyä kehitysmaiden ongel-mia. Suomen World Vision on mukana Tekesin rahoittamassa ja Aalto-yliopiston koordinoimassa yhteistyöhankkeessa, jonka tavoitteena on etsiä uusia, innovatiivisia ratkaisuja globaaliin köy-hyysongelmaan. Ratkaisuja kehityshaasteisiin etsitään Base of the Pyramid (BoP) -mallin avul-la. Bopin perusajatuksena on nähdä maailman pienituloisimmat yritysten liiketoiminnan kump-paneina ja innovaattoreina.

– Käytännössä tämä tarkoittaa, että BoPissa ei vain kuunnella kehitysmaiden ongelmia ja tar-peita, vaan kysytään myös millaisia ratkaisuja ja ideoita heillä itsellään olisi kehityshaasteiden ratkaisemiseksi, Mika Niskanen, Suomen World Visionin Aasian aluepäällikkö, tiivistää.

BoP ei sinänsä ole uusi keksintö. Kehitysyhteis-työssä se on kuitenkin uudenlainen lähestymis-tapa, sillä aikaisemmin liiketoiminnan mahdol-lisuuksia tehdä hyvää ei ole huomioitu.

– Uutta on myös suomalaisten yritysten, yli-opistojen, julkisen sektorin sekä kansalaisjärjes-töjen yhteistyö. Olemme yhdessä luomassa ver-kostoa, jonka tavoitteena on tukea innovatiivista ja kestävää liiketoimintaa, Niskanen sanoo.

Yrityksillä on tämän yhteistyön avulla mah-dollisuus löytää tapoja tehdä liiketoimintaa, joka on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. Ulkoministeriö on ajanut yhteistyöhanketta in-nokkaasti eteenpäin, sillä Suomen ulkomaan-kauppa ei nykyisellään ole kestävällä pohjalla. Suomalaisyritysten on opittava menemään myös köyhyyden markkinoille. Ongelmana tässä koh-taa ovat usein puuttuvat kontaktit.

– BoP-yhteistyössä kansalaisjärjestön vahvuus on nimenomaan kentän tuntemus. Voimme tarjota ruohonjuuritason kontakteja. Me myös tunnistamme ja tiedämme kentän realiteetit, Nis-kanen toteaa.

– Etelän yhteistyökumppanimme ovat toivot-taneet BoP-ajattelun erittäin tervetulleeksi. Kan-salliset World Vision -toimistot ovat olleet hyvin innoissaan puhuessani BoPista. He kertoivat jo hetken aikaa odotelleensa jotain tällaista.

Kansalaisjärjestöjen tehtävänä on myös varmis-taa toiminnan eettisyys.

– Meidän täytyy pitää huoli, että BoP-periaat-teella toimivissa hankkeissa huomioidaan ihmis-oikeudet ja myös lastenoikeudet ja noudetaan paikallista työlainsäädäntöä, Niskanen muistuttaa.

Jari Kiveläk u v a t Unna Lehtipuut e k s t i30

VINKKI! Järjestä kekkerit kummilapsen kunni-aksi ja kutsu ystävät kylään herkuttelemaan pe-rulaisittain. Perun kansallispäivää vietetään 28.7.!

1. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä. Keitä munia 7–8 minuuttia.

2. Halkaise chilit ja poista siemenet. Hauduta chilejä kuumassa vedessä muutama minuutti.

3. Laita chilit, juusto, sipuli, öljy, mai-to, limettimehu, suola ja mustapippuri tehosekoittimeen ja sekoita kuohkeaksi kastikkeeksi.

4. Levitä salaatinlehdet laakealle tarjoi-luvadille. Leikkaa jäähtyneet perunat viipaleiksi ja asettele viipaleet salaatin-lehtien päälle.

5. Valuta päälle kastike ja koristele oliiveilla ja munanlohkoilla.

Perulaisessa keittiössä tuoksuvat Andien alueen ainekset ja espanjalaiset vaikutteet. Buffetpöytään Perun voi kattaa chilillä säväytetystä perunasta, maissista ja pähkinöistä. Aineksista syntyy vaikkapa kummijuhlat ystävä-porukalle.

Perulainen ruoka on saanut vaikut-teita useilta maahanmuuttajakansoilta, siinä ilahduttaa niin värien paljous kuin ainesosien runsaus. Siitä on kiittäminen Perun maantieteellistä sijaintia: maailman 117 ekosysteemistä 84 löytyy Perusta!

Lautasen tarjonta on hyvä kurkistus Perun historiaan. Esimerkiksi tomaatti ja maapähkinät kulkeutuivat Euroopan lautasille juuri Perusta Etelä-Amerikan valloittajien laukussa. Myös lukuisat perunalajikkeet ovat kotoisin Andeilta

ja Perusta, erikoisuutena keltainen peruna. Satunnainen matkailija saa nauttia myös papujen, bataatin ja maissin kirjosta. Chilejä löytyy mo-nenvärisinä ja kokoisina, ja paikalliset erot ruokalajeissa ovat suuria.

Merenantimet ovat perinteisesti ol-leet tärkeitä proteiininlähteitä maassa, jossa karjataloutta on vähän. Suoma-laisravintoloidenkin tarjoama ceviche syntyy tuoreesta raakakalasta, joka on kypsytetty limen mehulla.

Kata Peru pöytään ja kutsu ystävät kylään. Buffetpöydän herkullinen salaatti syntyy perunasta ja chilistä. Keitetyt maissintähkät tarjoillaan maa-pähkinä- tai tuorejuustotahnan kans-sa. Pikantiksi avuksi makeannälkään sopii maidossa kypsytetty, sitruksella ja kanelilla maustettu riisivanukas.

Perua lautaselle

PAPA A LA HUANCAINA (perulaiset perunat) (noin kuudelle)

1 kg perunoita

Kastike:1–2 chilipaprikaa250 g tuorejuustoa, esim. Ricotta tai Philadelphiapuolikas punasipuli½– 1 dl öljyä1–2 dl maitoa tai soijajuomaa½ rkl limettimehua ½– 1 tl suolaa½ tl mustapippuria

Koristeluun:4 keitettyä kananmunaa1 ruukkusalaatti8 mustaa oliivia

1. Keitä chilit vedessä pehmeiksi, jotta tulisuus taittuisi. Ota kattila liedeltä ja anna seistä puolisen tuntia. Poista siemenet ja valkoiset sisukset ja soseuta tehosekoittimessa tahnaksi.

2. Paahda pähkinöitä heti öljyssä pan-nulla, ja soseuta ne tahnaan tomaatin, sipulien ja juustokuminan kanssa.

1. Keitä riisiä vedessä kanelitankojen, sitrushedelmän kuoriraasteen ja -lohko-jen kanssa noin 20 minuuttia. Kun vesi porisee, ryhdy lisäämään kuumennettua maitoa vähän kerrallaan.

2. Lisää sokeri ja anna kiehua mata-lalla lämpötilalla sekoittaen jatkuvasti puukapustalla.

3. Lisää rusinat ja kookoshiutaleet sekä tippa vaniljauutetta.

4. Ota kattila pois liedeltä kun maito on imeytynyt riisiin. Poista kanelitan-ko ja sitruksen lohkot. Lisää vatkatut munankeltuaiset ja makea viini samalla reippaasti vispaten.

5. Sekoita hyvin ja annostele vanukas maljoihin tai isompaan kulhoon. Ennen tarjoilua anna jäähtyä ja ripottele pin-nalle kanelijauhetta.

SALSA DE MANI (pähkinätahna maissille)

ARROZ CON LECHE (riisivanukas)

keitettyjä maisseja (noin 1 per ruokailija) 250 g maapähkinöitä 8 keltaista chilipaprikaakuorittu, pilkottu tomaatti3 valkosipulin kynttä murskattuna1 punasipuli pilkottuna½ teelusikallista jeeraa (juustokumina)

1 kupillinen riisiä2 kupillista vettä150 g sokeria3 munankeltuaista2 litraa maitoa½ lasillista makeaa jälkiruoka- tai portviiniä1 appelsiini tai sitruuna lohkottuna ja kuori raastettuna 1 ruokalusikallinen kookoshiutaleita tai raastettua kookosta20 g siemenettömiä rusinoita1 kanelitanko ja teelusikallinen kaneli-jauhetta(vaniljauutetta)

33

Kyyneleet valuvat silmistä, kun as-tumme sisään Muistojen Museoon Ayacuchossa. Museo esittelee Perun ”likaisen sodan” ajan tapahtumia ja on samalla muistelu- ja tapaamispaikka uh-rien perheille.

Mustavalkoiset valokuvat maassa lojuvista ruumiista ja joukkohautojen luukasoista iskevät silmille. Kun kään-nän päätä, näen kuolleiden repaleisia vaatteita, kadonneiden henkilökohtaisia tavaroita sekä pidätetyn pojan viimeisen viestin rakkaalle äidilleen. Viimeisessä huoneessa on valokuvakollaasi uhrien omaisista. Jokaisen silmistä paistaa suru.

Käynti museossa on paikallisille työ-tovereilleni ensimmäinen. Monet heistä ovat joutuneet todistamaan omakohtai-sesti näitä järkyttäviä tapahtumia ja koke-neet lähisukulaisensa katoamisen ja tapon. Kadonneen omaisen ruumis on löytynyt vasta muutama vuosi sitten, jolloin jäähy-väiset on vihdoinkin voitu jättää. Osa etsii yhä perheenjäseniään ja totuutta.

Perun sisäisen väkivallan kausi ajoit-tuu vuosille 1980–2000. Kolmen eri siviilipresidentin valtakausien aikana maassa kuoli ja katosi arviolta 70 000 ihmistä. Heistä noin 40 prosenttia Ay-acuchon maakunnassa, jossa myös Suo-men World Visionin Renacer-ohjelmaa toteutetaan. Aikaa kutsutaan ”likaisek-si sodaksi”, sillä sota kohdistui ennen kaikkea siviiliväestöön. Yli 70 prosent-tia uhreista oli ketsuaa puhuvia köyhiä maanviljelijöitä, jotka tapettiin pääosin joko maan armeijan tai maolaisjärjestö Loistavan Polun toimesta.

Sodan osapuolet syyllistyivät räikei-siin ihmisoikeusrikkomuksiin. Loistava Polku halusi korvata Perun hallinnon kommunistisella talonpoikien vallan-kumouksellisella hallinnolla kei noja kaihtamatta. Perun armeija puolestaan pyrki tappamaan kaikki ihmiset, joilla kuvitteli olleen yhteyksiä Loistavaan Polkuun. Paikalliset ihmiset jäivät näi-den kahden voiman väliin. Väkivallan

pelossa tuhansia ayacucholaisia pakeni muualle maahan, pääosin Limaan, missä heidät nähtiin terroristeina ja suljettiin yhteisöjen ulkopuolelle. Vain noin puo-let näistä maan sisäisistä pakolaisista on palannut kotiseuduilleen, sillä monella heistä ei ole enää kotia, jonne palata.

Vuonna 2001 maahan perustettiin to-tuus- ja sovittelukomissio selvittämään likaisen sodan tapahtumia. Komission vuonna 2003 julkistaman raportin yksi vaatimus on, että väkivallan uhrit sekä kuolleiden ja kadonneiden omaiset saa-vat korvausta kärsimyksistään. Tähän mennessä kyläyhteisöille on maksettu taloudellisia korvauksia, mutta yksittäi-set ihmiset eivät ole vieläkään saaneet korvauksia eivätkä luvattuja mielenter-veyspalveluita. Totuus likaisesta sodasta on siis yhä vaillinainen. Syyllisyyden teoista kantavat lähinnä sissiliikkeet, ja moni hallitusvallan edustaja kulkee yhä vapaalla jalalla.

Käydessäni Perussa huhtikuussa maan päälehti raportoi siitä, kuinka poliisit olivat löytäneet Loistavan Polun ylläpi-tämän koulun Ayacuchon maakunnas-sa, jossa kidnapattuja lapsia aivopestiin liikkeen ideologiaan. Samoihin aikoihin talojen seiniin oli Cuzcon alueella il-mestynyt Loistavan Polun iskulauseita ja lippuja. Ne kauhistuttivat yhteisöjen ihmisiä ja työntekijöitämme. Liike siis elää edelleenkin, vaikka huomattavasti pienimuotoisemmin kuin sen ”kulta-aikoina”. Erona aiempaan on sekin, että tällä hetkellä liike on vahvasti kytkeyty-nyt huumekauppaan.

Vaikea lähihistoria antaa leimansa työllemme erityisesti Ayacuchossa. Per-heväkivalta, itsemurhat, jengit ja alko-holisoituminen kertovat traumaattisista kokemuksista. Kyläyhteisöjen välillä on paljon epäluuloja ja konflikteja. Naapu-reita epäillään ja monesti pohditaan: Ke-nen puolella olit? Aihe on hyvin herkkä. Yhdet haluavat vaieta ja unohtaa pääs-täkseen eteenpäin, toiset hakevat oike-

utta, mikä pitää heitä kiinni elämässä.World Visionin työ on toimia ih-

misoikeuksien ja ennen kaikkea lasten oikeuksien puolustajana sekä voimaan-nuttaa yhteisöjä paremman ja oikeuden-mukaisemman elämän rakentamisessa, jossa jokaiselle lapsella on mahdollisuus. Teemme tätä muun muassa tukemalla kansalaisyhteiskunnan rakentamista, osallistumalla opetuksen laadun paran-tamiseen, parantamalla lasten ja perhei-den terveydentilaa sekä kouluttamalla ihmisiä maanviljelyksessä sekä toimeen-tulon hankkimisessa.

Latinalainen Amerikka on hyvin eri-arvoinen maanosa, eikä Peru poikkea tästä. Maan talous on jo usean vuoden ajan kasvanut vahvasti, mutta talouden hedelmät ovat jääneet vain harvoil-le. Yhä yli kolmasosa perulaisista elää köyhyydessä ilman vaikuttamismahdol-lisuuksia, vailla riittävää ja laadukasta koulutusta, terveydenhuoltoa ja asu-musta – ilman oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Köyhyys on maailman suurin ihmisoikeusrikkomus ja luo myös poh-jaa ääriliikehdinnälle.

Ei oikeutta ilman totuutta – eikä sovintoa ilman oikeutta

Katri KaitainenLatinalaisen Amerikan aluepäällikköSuomen World Vision

PUHEENVUORO

World Visionk u v a t Suvi Koskiniemit e k s t i34

” Olimme kuin maailman katolla”

KOHTAAMISIA

Kummimatka maisemiltaan huikean kauniiseen ja luonnonvaroiltaan rik-kaaseen Peruun teki kuopiolaisiin Liisa Salmeen ja Kari Karkolaan lähtemät-tömän vaikutuksen. Erityisesti Liisan ja Karin mieltä lämmittävät muistot kummityttö Olgan, 16, tapaamisesta korkealla Andien vuoristossa.

– Kummilasten tapaaminen oli järjestetty vanhalle arkeologiselle paikalle miltei 4 000 metrin korkeu-teen. Olimme kuin maailman katolla. Rauniot ikään kuin heräsivät henkiin, kun lapset ja heidän vanhempansa olivat luomassa inhimillistä yhteyttä välillemme, Liisa ja Kari kertovat.

Pariskunta sai Olgan kummilapsek-seen vuonna 2004. Lisäksi heillä on Pe-russa kaksi muuta kummilasta, Liman slummialueella asuvat 9-vuotiaat Julia ja Xiomara. Kummilasten tapaaminen auttoi ymmärtämään, millaisissa olo-suhteissa köyhät perheet Perussa elävät.

– Nyt meillä on vähän parempi käsitys siitä, mitä tarvitaan. Aiemmin olin lähettänyt Olgalle esimerkiksi nilkkasukkia, mutta paikan päällä selvisi, että sukkia ei käytettä lainkaan, Liisa nauraa.

Lasten tulevaisuuden turvaaminen on Liisan ja Karin sydäntä erityisen lähellä, ja tehokkaimmin epäkohtia korjataan heidän mukaansa naisten, äitien, kautta.

– Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö tarvita myös miehiä ja isiä, jotka ymmärtävät lastensa koulutuksen ja elinolojen parantamisen olevan tu-levaisuuden kannalta keskeisiä. Miehet kuitenkin vielä enimmäkseen ovat yhteiskunnan päättäjiä. Tässä suhteessa olikin iloinen yllätys, että Perussa mie-het ja naiset näyttivät työskentelevän

yhdessä, Liisa ja Kari pohtivat.Myös kummilasten into koulun-

käyntiin ja uteliaisuus esimerkiksi Suomea ja suomalaista elämänmenoa kohtaan herätti matkalaisissa iloa.

– Kaikilla lapsilla tuntui olevan selviä tulevaisuudensuunnitelmia. Olgan haa-veena on päästä opiskelemaan turismia, Liisa ja Kari kertovat.

– Toivomme, että Olga oppisi hyvin englannin kielen ja että hän pääsisi opiskelemaan haluamaansa alaa. Olgan toiveena olikin saada englanti-espanja-englanti-sanakirja, ja pitkän etsimisen jälkeen löysin netistä sellaisen, joka oli paksuudeltaan alle 3 cm ja jonka saatoin hänelle lähettää. Postin ja tullin vuoksihan isompia paketteja on hanka-laa saada perille, Liisa sanoo.

Kaiken kaikkiaan kummina toimi-minen konkretisoitui Perussa positiivi-sella tavalla. Lisäksi matka antoi uutta motivaatiota olla tukemassa kehitysyh-teistyötä.

– Olemme olleet mukana kummi-lapsitoiminnassa yli 10 vuotta. Tämä matka ja kummilasten tapaaminen antoivat uutta intoa jatkaa. Kaikilla maailman lapsilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia, Liisa toteaa.

– Reissu vahvisti ja konkretisoi kummitoiminnan tarvetta. Tämä on yksilötason toimintaa, jossa jokainen pääsee mukaan pienellä panoksel-la. Tärkeintä matkalla oli, että näki hankkeilla olevan oikeasti merkitystä ja paikallisten olevan aktiivisesti mukana toiminnassa, Kari lisää.

Suomen World Visionin kummimatkalle Peruun lokakuussa 2010 osallistui 22 suoma-laiskummia. Matkan aikana kummit tutustuivat suomalaisten tukemiin aluekehitysohjelmiin Liman slummialueella ja Cuzcon alueen köy-hissä vuoristokylissä.

Toukokuun alussa 2011 suomalaiskummit vierailivat Kolumbiassa. Seuraavat kummeille tarkoitetut opintomatkat järjestetään lokaku-ussa 2011 ja helmikuussa 2012, jolloin vuor-ossa ovat Kenia ja Sri Lanka. Lisätietoa osoit-teesta www.worldvision.fi /opintomatkat.

Odotettu tapaaminen. Liisa Salmi ja Kari Karkola tapasivat Perussa kummityttönsä Olgan.

36 Mari Waegeleink u v a t xxt e k s t i

Lapsiköyhyys puhuttaaKeinot puuttua lapsiköyhyyden syihin herättivät kiihkeääkin keskustelua Suo-men World Visionin, Pelastakaa Lasten ja eduskunnan Lapsen puolesta -ryh-män järjestämässä Lapsiköyhyyttä käsi-telleessä seminaarissa, joka järjestettiin Kansallissalissa Helsingissä. Paikalla oli niin järjestöjen, tutkimuslaitosten kuin puolueidenkin edustajia. Yleisön joukos-sa oli myös monia aktiivisia World Vision -kummeja.

– Kehitysyhteistyötavoitteissa on paino-pistettä liikaa siirretty pois terveydestä ja koulutuksesta, muistutti kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) ja linjasi toiveekseen ”koulutusta kaikille”.

Kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsonin (sdp) mielestä on vastuu-tonta puhua kehitysyhteistyömääräraho-jen alentamisesta, kun samalla Euroopan ovilla pakolaisvirrat kasvavat. Tilaisuuden juontaja, toimittaja Tuomas Forssell haas-toi panelisteja

– Vuosituhattavoitteet ovat symbolisesti sitouttaneet ison osan väestöä. Leivästä ei silti ole paljon iloa, jos samalla ei tueta demokratiaa, muistutti Kari Uotila (vas)

Lue lisää: äläpesekäsiäsi.fi/etusivu/uutisia

Verovähennysoikeus jakaa mielipiteitäKehitysyhteistyölahjoitusten verovähen-nysoikeus puhutti poliitikkoja Suomen World Visionin, Plan Suomen ja ulkomi-nisteriön järjestämässä keskustelutilaisuu-dessa ja jakoi paikalle olleiden kahdeksan eri eduskuntapuolueen edustajien mie-lipiteet. Lämpimimmin ajatus sai kan-natusta kristillisdemokraattien edustaja Markku Vuoriselta ja perussuomalaisten

Simon Elolta. Sen sijaan hallituspuolu-eiden edustajat Pertti Salolainen (kok), Kimmo Tiilikainen (kesk) ja Kristin Gestrin (rkp) suhtautuivat vähennysoi-keuteen nihkeästi vedoten muun muassa nykyiseen taloustilanteeseen.

xxxxx

xxxxxxxxxx

SALAMAVALOT

xxxxx

37Eero Kuosmanenk u v a t xxt e k s t i

xxxxx

xxxxx

– Ylipäänsä verovähennysoikeuksia täy-tyisi pystyä vähentämään eikä lisäämään. Pelko on siinä, että jos myönnetään yh-delle, sen jälkeen tulevat muun muassa kulttuurijärjestöt ja luonnonsuojelujär-jestöt, jotka erilaisin perustein voivat vaatia verovähennysoikeuksia, Salolainen selitti.

– Verovähennysoikeus vapauttaisi hurjat varat yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä ke-

hitysyhteistyölle. Mutta varauduttakoon myös siihen, että se räjäyttää toimijoiden määrän, Jesca Muyingo (sdp) maalaili.Täytyy luottaa siihen, että jyvät erottu-vat akanoista, ja hyödyt saadaan sinne, minne on tarkoituskin, Muyingo lisäsi.

Lue lisää: www.worldvision.fi/fi/media/tiedotteet/2011/

Hyvän mielen aamiainenWorld Vision -kummi, koko Suomen satusetä Wilson Kirwa nauratti etelä-pohjalaisia yrittäjiä Hyvän mielen aami-aisella Seinäjoella. Yrittäjien hengelliset aamiaistilaisuudet ovat jo 10-vuotinen perinne ja tälläkin kertaa hotellin aami-aissali on täynnä iloista puheensorinaa. Kirwan oma hyvän mielen aamiainen koostuu pienistä asioista, jotka tuovat iloa elämään.

– Meillä kaikilla pitää olla mielessä hyvä visio, Wilson Kirwa kannusti ja kertoi samalla tarinan sammakosta, joka lähtee liikkeelle omasta pienestä kuopastaan ja päätyy koivet maitohapoilla meren ran-taan.

SWV Ekumeenisen neuvoston kumppaniksiSuomen World hyväksyttiin Suomen Ekumeeniseen Neuvostoon (SEN) kumppanuusjärjestöksi neuvoston syyskokouksessa Uudessa-Valamossa Heinävedellä. SEN on lähes kaikkien suomalaisten kristillisten toimijoiden yhteistyöjärjestö, joka edistää oikeuden-mukaisuuden toteutumista järjestämällä esimerkiksi Vastuuviikkoa.

– Kristillishumanitaarisena järjestönä Ekumeeninen Neuvosto on meille luon-nollinen kohtaamispaikka muiden kris-tillisten järjestöjen ja kirkkojen kanssa. Ekumeenisen neuvoston kautta voimme olla mukana ottamassa kantaa monien ihmisoikeuksien puolesta ja edistämässä yhteyden rakentamista ja ymmärrystä tunnustuskuntien välillä, sanoo Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Saukko.