wwf:n tyÖkaluja eduskunta- 2019 vaalit kestÄvÄÄn …€¦ · eduskunta-vaalit. 2019. 3...
TRANSCRIPT
© N
ATU
RE
PL.
CO
M /
ED
WIN
GIE
SB
ER
S /
WW
F
WWF:N TYÖKALUJA KESTÄVÄÄN
KEHITYKSEENEDUSKUNTA-
VAALIT
2019
3
Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden heikkeneminen ovat globaaleja tosiasioita. Ilman toimivia ekosysteemejä ja vakaata ilmastoa ei ole nykyisenkaltaisia yhteis-kuntia. Olemme todistamassa yhteiskuntamallimme epäonnistumista, jos suuntaa ei saada muutettua. On paljon tutkittua tietoa siitä, miten pitäisi toimia. Oikeansuun-taisia askeleita on otettu monella saralla. Yleinen tietämys ongelman kriittisyydestä on tavoittanut sekä päättäjät että suuren yleisön. Tästä huolimatta todellista suun-nanmuutosta ei ole saatu aikaan, ei Suomessa eikä globaalisti.
Nyt on tekojen aika. Luonnossa tapahtuvat muutokset eivät odota ohjelmaju-listuksiin kirjattuja tavoitteellisia määräaikoja. Muutokset tapahtuvat koko ajan vaarallisella vauhdilla. Selkeän suunnanmuutoksen on tapahduttava seuraavan hallituksen aikana. Nyt valittavat eduskunta ja hallitus ratkaisevat Suomen osalta, tehdäänkö tarvittavat muutokset vai annetaanko luonnon ajautua tilaan, joka uhkaa meidän kaikkien hyvinvointia ja perustarpeita. Uuden eduskunnan valtakaudelle ajoittuu myös Suomen EU-puheenjohtajuus, jolloin Suomi on aitiopaikalla vaikutta-massa EU:ssa käsiteltäviin asioihin.
Kestävän kehityksen tavoitteet pitää ottaa osaksi kaikkea julkishallinnon toimintaa. Suomi on sitoutunut kestävän kehityksen politiikkaan, mutta se ei ole riittävästi lyönyt läpi käytännössä.
Luonnonvarojen alehinnoittelun pitää loppua. Tarvittavassa muutoksessa keskeistä on luonnonvarojen kohtuullinen ja järkevä käyttö. Tähän päästään, kun luonnon monimuotoisuutta ja ympäristön laatua suojellaan tehokkaasti ja luonnon-varojen käytölle sekä ilmastovaikutuksille asetetaan todellista kokonaisvaikutusta vastaava hintalappu. Näin ylikulutuksesta ja tuhlaavista rakenteista siirrytään kohti kestävää yhteiskuntaa.
Jos kaikki kuluttaisivat niin kuin suomalaiset, me tarvitsisimme lähes neljä maa-palloa tuottamaan luonnonvaroja tarpeisiimme. Kestävän talouden toimijoiden kilpailukyky rakentuu tuotteiden ominaisuuksien ja laadun sekä yrityksen maineen varaan eikä ole ratkaisevasti riippuvainen raaka-aineiden tai energian hinnasta. Bulkkituotannon halpuutuksen suojelu elinkeinopolitiikassa estää ja ratkaisevasti hidastaa muutosta sekä syö kannattavuutta koko yhteiskuntaa uudistavilta ratkai-suilta. Suomen talouden luonnonvarojen tuottavuus on puolet eurooppalaisesta keskiarvosta. EU:n keskimääräinen luonnonvaratuottavuus on kasvanut moninker-taisesti nopeammin kuin Suomen.
Kaikessa päätöksenteossa on huomioitava luonnon monimuotoisuus ja ratkaistava asiat niin, ettei monimuotoisuus enää heikkene. Luonnossa kaikki liittyy kaikkeen, ja luonnon monimuotoisuus on toimivan ekosysteemin keskiössä. Jos monimuotoisuuden annetaan heikentyä liikaa, ja nyt ollaan jo lähellä tätä rajaa, elämäämme kannattelevat perusasiat vaarantuvat.
WWF uskoo, että tarvittava suunnanmuutos saadaan aikaan tuomalla nämä kaksi peruspilaria, luonnonvarojen alehinnoittelun lopettaminen ja luonnon monimuo-toisuuden turvaaminen, kantavaksi osaksi seuraavan eduskunnan ajattelua. Tämä kestävän kehityksen vaaliohjelma sisältää konkreettisia ja kiireellisiä toimenpiteitä, joihin uuden eduskunnan pitää välittömästi tarttua.
WWF:N TYÖKALUJA KESTÄVÄÄN
KEHITYKSEEN WWF:n eduskuntavaaliohjelma
Selkeän suunnanmuutoksen on tapahduttava
seuraavanhallituksen aikana.
Suomen talouden luonnonvarojen
tuottavuus on puolet eurooppalaisesta
keskiarvosta.
4
ILMASTO JA ENERGIA 5Asetetaan kunnianhimoiset tavoitteet 5
TALOUS JA TEOLLISUUS 6Lopetetaan luonnonvarojen alennusmyynti 6
Tuetaan vain kestävää toimintaa ja ajetaan alas haitalliset ja turhat tuet 7
Rahoitetaan kestäviä ympäristöhankkeita green bondilla 8
Edistetään kestävää sijoitustoimintaa 8
Tuodaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet julkisiin hankintoihin 9
Lisätään päästökaupan vaikuttavuutta 9
Tehdään ekologinen verouudistus 10
Lisätään luonnonsuojelun rahoitusta 10
Sitoudutaan kestävään kehitysyhteistyöhön 10
LUONNONVAROJEN KÄYTTÖ JA LUONNONSUOJELU 12Toteutetaan biodiversiteettisopimus 12
Käytetään metsiä kestävästi 12
Käytetään vesivaroja kestävästi 13
Luodaan kestävämpi maatalous 14
Edistetään kestävää kalastusta Suomessa ja EU:n vesillä 15
Kehitetään ympäristöystävällisempi poronhoito 15
Kielletään fossiiliset polttoaineet arktisella alueella 16
Lisätään suojelualueita 17
Vahvistetaan yleisen edun valvontaa ympäristöasioissa 18
Pääsihteeri Liisa Rohwederpuh. 040 840 7461
Suojelujohtaja Jari Luukkonenpuh. 040 585 0020
Yhteyshenkilöt:
Oikeudellinen neuvonantaja Raija-Leena Ojanenpuh. 050 599 0232
5
Suomen tulee pyrkiä hiilineutraaliksi jo vuoden 2030 tienoilla. Tieteeseen perustuvan, 1,5 asteen hiilibudjetin mukaan Suomen päästöjen tulisi laskea Suomen ilmastopanee-lin mukaan 66 % vuoteen 2030 mennessä ja sen jälkeen tuottaa negatiivisia päästöjä. Il-mastonmuutoksen pysäyttämisen tavoitetta ei voi myöskään vesittää sallimalla metsien hiilinielujen pienentäminen, kuten Suomi on viime vuosina EU-vaikuttamisessa tehnyt. Lisähakkuut pienentävät Suomen metsien hiilinielua seuraavien vuosikymmenten aikana määrällä, joka vastaa vuosittain koko liikennesektorin päästöjä, verrattuna ti-lanteeseen, jossa hakkuita ei lisättäisi. Jos hiilinielut säilytetään vähintään 2010-luvun alkupuolen tasolla ja päästövähennystavoitetta nostetaan ilmastotieteen mukaisesti, Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden jo vuoden 2030 tienoilla. Tämän vuoden jälkeen tarvitaan kuitenkin voimakasta hiilensidontaa yli Suomen omien tarpeiden.
Pariisin ilmastosopimuksen mukaan mailla on velvollisuus valmistella kansallinen pääs-tövähennystavoite viiden vuoden välein. Mailla on myös velvoite ylläpitää päästötavoittei-ta ja pyrkiä saavuttamaan ne sekä laatia tarvittavat politiikkatoimet niin, että seuraavassa päästövähennyslupauksessa edetään aina aiempaa panosta pidemmälle.
Toistaiseksi maiden tarjoamat päästövähennystavoitteet ovat riittämättömiä ja nos-tavat keskilämpötilaa hälyttävästi arviolta kolmeen asteeseen tai korkeammalle. Jotta globaali hiilibudjetti ei kulu loppuun ja vie mahdollisuutta ilmastotavoitteiden saavut-tamiseen, tulee kasvihuonepäästöjen määrä saada merkittävään laskuun välittömästi ja laskun jatkua jyrkkänä.
Kiristykset nykymuotoisiin päästövähennystavoitteisiin ovat toisin sanoen välttä-mättömyys. Suomen EU:n neuvoston puheenjohtajakausi vuoden 2019 toisella puo-likkaalla saattaa tarjota vain kerran yli vuosikymmenessä toistuvan mahdollisuuden ajaa kiristyksiä päästövähennyksiin koko Euroopassa varsinkin EU:n pitkän aikavälin ilmastostrategian kautta.
Modernit energiaratkaisut perustuvat useisiin joustaviin elementteihin, kuten tuuli- ja aurinkovoimaan, lämpöpumppuihin, geotermiseen energiaan, liikenteen sähköistä-miseen, energian varastoinnin ratkaisuihin, kunnianhimoiseen energiatehokkuuteen ja kysyntäjoustoihin sekä vahvoihin sähköverkkoihin ja siirtoyhteyksiin.
• Asetetaan tieteeseen perustuvan hiilibudjetin mukaisesti päästövähennysta-voitteeksi vähintään 66 % vuodelle 2030 verrattuna vuoteen 1990.
• Säilytetään maankäyttösektorin hiilinielut vähintään 2010-luvun alku puolen tasolla.
• Tehdään Suomesta hiilineutraali jo vuoden 2030 tienoilla ja nettonegatiivinen sen jälkeen.
• Ajetaan kunnianhimoisempia ja sitovia ilmastotavoitteita kansainvälisissä neuvotteluissa sekä EU:ssa.
• Siirrytään pois vanhanaikaisesta energia-ajattelusta, kuten puun poltosta, lisävesivoimasta ja ydinvoimasta, ja panostetaan moderneihin energiaratkai-suihin.
ILMASTO JA ENERGIA
© N
ATU
RE
PL.
CO
M /J
UA
N C
AR
LOS
MU
NO
Z / W
WF
Asetetaan kunnianhimoiset tavoitteet
Lisähakkuut pienentävät Suomen metsien hiilinielua määrällä,
joka vastaa vuosittain koko liikennesektorin
päästöjä.
6
Suomen talouden luonnonvarojen tuottavuus nykykäytössä on huono. Se on vain puolet eurooppalaisesta keskiarvosta Eurostatin mukaan. Kun kilo luonnonvaroja tuottaa Suomen talouteen euron, Saksassa se tuottaa reilut kaksi euroa. Ero on vain kasvanut 2010-luvulla, jolloin EU:n keskimääräinen luonnonvaratuottavuus on kasvanut lähes viisi kertaa nopeammin kuin Suomen.
Pellervon taloustutkimus arvioi helmikuussa 2017, että puun käytön tuottavuus on vaarassa laskea. Puubiotalouden piti olla vähemmästä enemmän, mutta se uhkaakin olla enemmästä vähemmän. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran asiantuntijat kirjoittavat marraskuussa 2017 julkaistussa muistiossaan, että metsä-sektorin strategiseksi tavoitteeksi pitää yhä enemmän ottaa Suomen metsäperäis-ten tuotteiden ja palveluiden kokonaisarvon maksimointi eikä puumäärän käytön maksimointi.
Suomessa on vallalla ympäristön kannalta kestämätön strategia: luonnon varo-jen käytön ja bulkkituotannon lisääminen ja hintakilpailu. Tämä luonnonvarojen alennusmyynti ei merkittävästi edistä Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Suo-men kilpailukyvylle olennaista on innovointi, laatu ja maine. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) mukaan vain noin yksi kolmasosa Suomen viennistä on tuotteita, jotka kilpailevat hinnalla.
Perinteisten teollisuuden sektoreiden muutos ei tapahdu hetkessä. Lupaukset innovaatioista joskus tulevaisuudessa eivät saa kuitenkaan olla peruste bulkkituo-tannon laajentamiselle. Poliittisella ohjauksella on luotava ohjaava ja ennustettava toimintaympäristö, tuettava kokeiluja ja pilotteja, luotava kokeiluympäristöjä sekä innovaatioiden skaalausta tukevia rakenteita. Lisäksi on purettava tuhlaavia raken-teita ylläpitäviä elementtejä, kuten haitallisia tukia. Yritysten tehtävänä on uudistua ja luoda tulevaisuus, jossa kannattavuus syntyy uusien ja arvokkaiden ratkaisujen lisäarvosta ilman jatkuvaa luonnonvarojen kulutuksen lisäämistä. Se on haaste, jo-hon yritysten on pystyttävä vastaamaan, jos yhteiskuntamme haluaa olla kestävästi olemassa vielä vuoden 2050 jälkeen.
TALOUS JA TEOLLISUUS
• Puretaan elinkeinopolitiikan vanha ajatusmalli halvoista raaka-aineista, energiasta ja työvoimasta.
• Siirrytään bulkkituotannon hintakilpailukyvyn suojelusta politiikkaan, joka suosii tutkimusta, tuotekehitystä, osaamista ja tuottavuutta ja joka purkaa tuhlaavia rakenteita sekä kannustaa uudistumiseen.
• Otetaan käyttöön systeemimuutosta edistäviä elementtejä.
Lopetetaan luonnonvarojen alennusmyynti
EU:n keskimääräinen
luonnonvaratuottavuus on kasvanut
2010luvulla lähes viisi kertaa nopeammin
kuin Suomen.
7
Energian käytön haitalliset verotuet ovat vuoden 2018 talousarviossa yli 2.000.000.000 (kaksi miljardia) euroa. Näitä haitallisia verotukia ovat mm. diese-lin ja kevyen polttoöljyn alennettu verokanta (noin 780 miljoonaa euroa), teol-lisuuden alennettu verokanta (yli 600 miljoonaa euroa) ja energiaintensiivisen teollisuuden energiaveronpalautukset (noin 200 miljoonaa euroa). Ympäristö- ja luonnonsuojelu saavat määrärahoja vain noin yhden kahdeskymmenesosan ener-gian käytön tuista (100 miljoonaa euroa).
Yritystuet ovat tehottomia ja ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa. Ym-päristölle haitallisia tukia tulisi leikata asteittain, ainakin 20 % vuodessa. Teollisuus puolustaa haitallisia tukia vedoten kilpailijamaiden, kuten Ruotsin ja Saksan, myön-tämiin haitallisiin tukiin. Suomen tulee olla aloitteellinen haitallisten tukien purka-misessa ja varmistaa haitallisten tukien purkaminen vähintään EU:n laajuisesti.
Verotukien lisäksi valtio myöntää ympäristölle haitallisia tukia (mm. soiden ojitus, uudet metsäautotiet) ja yksipuolisen viljelymetsätalouden (mm. taimikon hoito, nuoren metsän hoito) metsätaloustukia vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Näitä tukia ovat arvostelleet myös kansantaloustieteilijät, jotka pitävät niitä kansantaloudellisesti kannattamattomina. Esimerkiksi Ruotsi on luopunut metsätaloustuista. Valtion tukirahat tulee suunnata ympäristötukeen, luonnonhoi-tohankkeisiin ja suojelualueiden perustamiseen. Myös hiilensidonnan ja muiden ei-puuntuotannollisten ekosysteemipalveluiden taloudellinen kannustinjärjestel-mä tulee kehittää.
Noin 70 % Suomen vesivoimaloista on teholtaan alle 5 MW, ja niiden osuus kaikesta vesivoimalla tuotetusta sähköstä on 5 %. Näiden voimaloiden merkitys säätövoiman lähteenä on marginaalinen. Suomen vesivoimatuotannon kapasitee-tista 96 % tuotetaan kuudessa suuressa vesistössä (Kemijoki, Oulujoki, Vuoksi, Kokemäenjoki, Kymijoki ja Iijoki), kun taas 23 pienempää rakennettua vesistöä tuottavat yhteensä alle 5 % vesisähköstä. Suomessa on 221 vesivoimalaitosta, joista valtaosa (153 kpl) on mini- tai pienvesivoimaloita. Mini- ja pienvoimaloiden haitat vesiluonnon monimuotoisuudelle ja vaelluskaloille ovat mittavia suhteessa niiden energiantuotantoon. Tämä tulee ottaa huomioon energiantuotantoon ja energiajärjestelmiin liittyvässä päätöksenteossa ja laatia valtakunnallinen suun-nitelma mini- ja pienvesivoiman hallitusta alasajosta. Pienvesivoiman mahdolliset epäsuorat tuet tulee myös kartoittaa ja lopettaa haitallisina.
Suomessa sijaitsee Euroopan pisin luonnontilainen joki Ounasjoki, jonka kalas-tusmatkailun kehittämisessä olisi valtava potentiaali, jos joen vaelluskalakannat elvytettäisiin. Arktisilla alueilla sijaitsevat maailman parhaassa kunnossa olevat sisävedet. Arktisilla alueilla Islannissa, Norjan Finnmarkissa, Kuolan niemimaalla Venäjällä ja Ruotsin Lapissa on kalakannat säilytetty elinvoimaisina, minkä ansiosta matkailu on siellä tärkeä elinkeino. Kalastusmatkailu tarjoaa arktisen alueen yhtei-söille erittäin kestävän ja vastuullisen tulonlähteen. Luonnonvarojen hyödyntämi-nen kestävällä tavalla tuo uusia kestäviä liiketoimintamalleja arktisille alueille.
Tuetaan vain kestävää toimintaa ja ajetaan alas haitalliset ja turhat tuet• Lopetetaan asteittain uusiutumattoman energian tuet.• Lopetetaan ympäristölle haitalliset tuet.• Edistetään EU:ssa, kansainvälisissä kehitysrahoituslaitoksissa ja ilmasto-
neuvotteluissa ympäristön kannalta haitallisten toimintamallien tukemisen lakkauttamista.
• Edistetään kestävien elinkeinojen, kuten luontomatkailun, harjoittamisen edellytyksiä muun muassa palauttamalla vaelluskalat vesistöihin, joista ne ovat hävinneet.
• Tehdään suunnitelma pien- ja minivesivoimaloiden hallitusta alasajosta • Ajetaan alas turvetuotanto.
Yritystuet ovat tehottomia ja
ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden
kanssa.
Noin 70 % Suomen vesivoimaloista
on teholtaan alle 5 MW, ja niiden
osuus kaikesta vesivoimalla tuotetusta
sähköstä on 5 %.
8
Turvetuotannon kansantaloudellinen merkitys on vähäinen, mutta sen haitalliset ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Turvetuotanto kuormittaa humuspäästöillään vesistöjä ja hävittää suoluonnon monimuotoisuutta. Turvetuotanto uhkaa yhä koske-mattomia luonnoltaan arvokkaiksi todettuja soita. Turpeenpoltto on ilmastolle hyvin haitallista, sillä turpeen päästöt energiayksikköä kohden ovat kivihiiltäkin pahemmat.
Rahoitetaan kestäviä ympäristöhankkeita green bondilla
• Säädetään Ranskan esimerkkiä noudattaen Suomessa laki, jolla instituutio-naaliset sijoittajat velvoitetaan huomioimaan Pariisin ilmastosopimuksen lämpötilatavoite – selvästi alle 2 asteen – sijoituspäätöksissään sekä rapor-toimaan edistymisestä.
Lain tulee velvoittaa institutionaaliset sijoittajat raportoimaan vuosikertomukses-saan, miten ne huomioivat päätöksenteossaan sosiaaliset, ympäristö- sekä hyvään hallintotapaan tähtäävät tavoitteensa. Vuosikertomuksessa tulee raportoida muun muassa ilmastoriskeille altistuminen sekä varainhoidon ja omaisuuden aiheuttamat kasvihuonepäästöt. Lisäksi sijoittajien on raportoitava keinot ja toimenpiteet, joilla on edistetty energia-ekologista murrosta ja lämpötilan nousun rajoittamista. Sijoit-tajien tulee tarvittaessa selittää, miksi toimenpiteet ovat riittämättömät. Task Force on Climate-related Financial Disclosures -työryhmän suositusten mukaisesti sijoit-tajien tulee myös kuvailla eri ilmastoskenaarioiden ennustamat riskit omalle strate-gialleen. Tällaisen lainsäädännön kautta Suomi osaltaan vahvistaisi kansainvälistä liikettä, joka tähtää yhä järjestelmällisempään ilmastonmuutoksen riskinhallintaan.
• Perustetaan Suomen valtiolle budjetin ulkopuolinen ympäristörahasto. • Lasketaan liikkeelle noin 1 miljardin euron vihreä valtionlaina eli green bond.• Käytetään green bondilla kerätyt varat sertifioituihin ympäristöhankkeisiin.
Jotta Pariisin sopimuksen tavoitteet saavutetaan, täytyy vähähiiliseen infrastruk-tuuriin sijoittaa tulevina vuosina valtavasti pääomaa. On arvioitu, että esimerkiksi uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen tarvitaan vuosittain maailmanlaa-juisesti noin tuhannen miljardin euron arvosta investointeja. Tästä summasta ollaan vielä pahasti jäljessä. Vihreät joukkovelkakirjat voivat auttaa kuromaan nykyisten investointien ja puhtaan energian murrokseen tarvittavien varojen välisenkuilun umpeen. Green bond on sijoittajille suunnattu joukkovelkakirjalaina, jolla kerätyt varat suunnataan käytettäväksi ympäristön kannalta hyödyllisten hank-keiden rahoittamiseen. Green bondilla kerättyjen varojen ”korvamerkitseminen” ympäristöhankkeisiin edellyttää budjetin ulkopuolisen rahaston perustamista. Puola, Ranska ja Belgia ovat jo tuoneet markkinoille vihreitä valtionlainoja, EU:n ulkopuo-lella esimerkiksi Nigeria ja Fiji.
Jotta lainoilla saavutetaan todelliset päästövähennykset, on varmistuttava siitä, että hankkeet ovat aidosti ekologisesti kestäviä. Tämän varmistamiseksi tarvitaan sertifiointia. On myös varmistettava, että projektit ovat aidosti uusia ja energiamur-rosta nopeuttavia. Green bond ei täytä tehtäväänsä ympäristöhankkeiden lisääjänä ja nopeuttajana, jos sillä rahoitetaan hankkeita, jotka toteutettaisiin muutoinkin valtion normaalin budjetin puitteissa.
Edistetään kestävää sijoitustoimintaa
Suomi vahvistaisi kansainvälistä liikettä,
joka tähtää yhä järjestelmällisempään
ilmastonmuutoksen riskinhallintaan.
9
Tuodaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet julkishallintoon
Kestävän kehityksen politiikan tehokkuutta pitää lisätä. Tätä varten tarvitaan kestä-vän kehityksen indikaattorit, jotka otetaan osaksi valtion budjettia.
Kuntien ja valtion tavara- ja palveluostot sekä niiden teettämät rakennusurakat ovat Suomessa vuositasolla noin 35 miljardia euroa, mikä on noin 16 % Suomen BKT:sta. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet tulee kytkeä osaksi julkisten hankin-tojen vaatimuksia. Näin voidaan varmistaa, että arvoketjuissa ei synny kestävän kehityksen tavoitteiden vastaisia vaikutuksia, kuten metsäkatoa, ylikalastusta, lapsityövoiman käyttöä jne.
Sisällytetään kuntien ja valtion hankintaohjeisiin velvollisuus huomioida kestävän kehityksen tavoitteet kilpailutuskriteereissä. Velvollisuudesta voitaisiin poiketa vain perustellusta syystä.
Lisätään päästökaupan vaikuttavuutta• Asetetaan hiilelle lattiahinta. • Käytetään päästökaupan huutokauppatulot vastuullisesti. • Kartoitetaan mahdollisuudet eliminoida päästöoikeuksia kansallisesti.
• Sisällytetään kestävän kehityksen tavoitteet valtion budjettiin.• Käytetään kuntien ja valtionhallinnon julkisissa hankinnoissa ekologisen ja
sosiaalisen kestävyyden huomioivia kilpailutuskriteerejä.
Mitä korkeampi hiilitonnin hinta on, sitä suurempi on myös kannustin vähähiilisille teknologioille. Vaikka päästökaupan maltillinen uudistus on juuri saatu viimeisteltyä EU-tasolla ja päästökaupassa on näkynyt pientä piristystä useiden vuosien hälyttä-vän alhaisen hintatason jälkeen, arviot osoittavat silti siihen suuntaan, että tuntuvaa hintaa hiilelle ei nähdä välittömästi. Päästökaupan ylitarjontaa säätelevä markkina-vakausvaranto poistaa ylimääräisiä päästöoikeuksia keskipitkällä aikavälillä, mutta ei lähivuosina. Näin ollen EU:n päästökauppa ei ole edelleenkään tarpeeksi vahva tuodakseen Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset päästövähennykset varsinkin ener-giantuotannossa ja raskasteollisuudessa. Siksi on tärkeää korjata EU:n päästökauppa asettamalla päästöoikeuksille lattiahinta yhdessä muiden naapurivaltioiden kanssa, esimerkiksi Pohjoismaiden laajuudella. Toisin sanoen hiilen lattiahinta on keskeinen turvaverkko sille, jos päästökauppa ei toimi jatkossakaan tavalla, joka vähentäisi kustannustehokkaasti päästöjä Euroopassa. Lattiahinnasta on jo olemassa positiivisia kansainvälisiä esimerkkejä, mukaan lukien Iso-Britannian ja Hollannin, ja esimerkiksi Ranskassa on selvää kiinnostusta sitä kohtaan. Mikäli Euroopassa hiilen lattiahinnal-le on poliittista kysyntää, se voisi myös vahvistaa hiiliriippuvaisten naapurimaiden, etenkin Saksan, omaa kipeästi kaivattua lattiahintaa.
Tämän lisäksi päästökaupan huutokauppatulot tulisi käyttää tavalla, joka aut-taa rahoittamaan ilmastoystävällisiä projekteja eikä yksinomaan kompensoimaan epäsuoria kustannuksia teollisuudelle. Ennen nykyisen hallituksen linjausta, että Suomessa otetaan käyttöön päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaa-tio-ohjelma, Suomi oli yksi EU:n esimerkillisistä jäsenmaista päästökaupan huuto-kauppatulojen käytön suhteen. Tähän tulisi palata uuden eduskunnan myötä.
Päästökaupasta saatavat tulot tarjoavat erinomaisen lähteen kipeästi tarvittavalle ilmastorahoitukselle sekä kansainvälisesti että EU-jäsenmaissa. Euroopan päätök-sentekijät keskustelivat alun perin vuonna 2008 päästökaupan huutokauppatulojen varojen mahdollisuudesta tulla käytetyksi ilmaston kannalta hyödyllisiin kohteisiin. Jos Suomessa huutokauppatulot ohjataan jatkossakin teollisuudelle, se on mene-tetty mahdollisuus Suomen oman energiaremontin toteuttamiseksi. Päästökaupan huutokaupasta saadut voitot tulee suunnata ilmastotekoihin.
Lisäksi Suomessa tulee kartoittaa keinot poistaa poistaa markkinoilta sellaiset päästöoikeudet, jotka vapautuvat esimerkiksi kivihiilen alasajon myötä. Jäsenmaille on uuden ETS-lainsäädännön puitteissa annettu oikeus päästöoikeuksien poistami-seen markkinoilta ilman ostovelvoitetta tietyissä tapauksissa.
Kuntien ja valtion tavara ja palveluostot sekä niiden teettämät
rakennusurakat vastaavat arvoltaan noin 16 %
Suomen BKT:sta.
10
Tehdään ekologinen verouudistus
• Nostetaan luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmäärärahat vähin-tään 100 miljoonaan euroon vuodessa.
• Varaudutaan ilmastonmuutoksen suomalaiselle luonnolle tuomiin uhkiin.• Heikentyneiden elinympäristöjen ennallistamiseen tulee varata 140 mil-
joonaa euroa vuodessa, jotta kansainvälinen sitoumus elinympäristöjen tilan edistämisestä voidaan saavuttaa.
• Sitoudutaan kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7-prosentin BKT-osuuteen kansainvälisten sitoumusten mukaisesti.
• Nostetaan Suomen antama ilmastorahoitus 200 miljoonaan euroon ja suun-nataan rahoitusta kaikista köyhimpiin maihin ja niissä erityisesti ilmaston-muutokseen sopeutumiseen.
Nykyinen verojärjestelmä ei kannusta toimimaan kestävällä tavalla eikä rankaise re-surssien haaskaamisesta. Verotus on yhteiskunnan ehkä tehokkain työkalu, jonka tuo-mat mahdollisuudet ovat ympäristön kannalta tällä hetkellä lähes täysin käyttämättä.
Verotuksen painopistettä pitää siirtää työnteon ja yrittämisen verottamisesta ym-päristölle haitallisen toiminnan verottamiseen.
Lisätään luonnonsuojelun rahoitusta
Sitoudutaan kestävään kehitysyhteistyöhönMe suomalaiset ulkoistamme kulutuksemme vaikutukset, meidän suomalaisten eko-loginen jalanjälki ulottuu tropiikkiin ja kehitysmaihin. Tropiikin kehitysmaissa luon-non monimuotoisuuden tila heikkenee kaikkein nopeinta vauhtia. Metsäkadon vauhti on edelleen huimaava – jalkapallokentän kokoinen alue metsää kahdessa sekunnissa. Suomen on kannettava globaali vastuu luonnonmonimuotoisuuden heikentymisestä ekologista jalanjälkeä pienentämällä ja tukemalla kehitysmaiden kestävää kehitystä kehitysyhteistyövaroin.
• Toteutetaan ekologinen verouudistus.
Suojelualueverkoston laajentaminen etenee aivan liian hitaasti johtuen täysin riittämättömistä määrärahoista. Luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmää-rärahat tulee nostaa vähintään 100 miljoonaan euroon vuodessa. Lisäksi määrära-hoja tulee tuntuvasti korottaa muissa luonnonsuojelun toteuttamiseen liittyvissä toimenpiteissä, kuten lajien suojelussa, vieraslajien torjunnassa, maatalouden erityisympäristötuessa, Metsähallituksen luontopalveluiden luonnonhoitotyössä ja muiden viranomaisten toteuttaman luonnonsuojelun resursoinnissa. Suomen tulee laatia suunnitelma YK:n biodiversiteettisopimuksen mukaisesti 17 prosentin suojeluasteen toteuttamiseksi ja varmistaa riittävä rahoitus. Viime hallituskaudella suunniteltu soidensuojelun täydennysohjelma tulee laittaa viipymättä toimeen, sillä ohjelmaan soveltuvat kohteet on jo valittu.
Suomi on sitoutunut YK:ssa maailmanlaajuiseen tavoitteeseen ennallistaa heiken-tyneitä elinympäristöjä vähintään 15 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tavoit-teena on turvata monimuotoiset elinympäristöt sekä niiden ihmiselle tuottamat ekosysteemipalvelut. Tämä työ on vielä suurelta osin toteuttamatta ja vaatii vahvaa panostusta kaikissa elinympäristöissä. Ennallistaminen on keskeinen luonnonsuoje-lun toimenpide uhanalaisten luontotyyppien ja lajien turvaamiseksi. Ennallistamis-tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaankin toimintaohjelma, joka ohjaa ennallista-mistyötä suunnitelmallisesti ja ekologisesti vaikuttavasti.
Verotuksen paino pistettä pitää siirtää työnteon ja
yrittämisenverottamisesta
ympäristölle haitallisen toiminnan
verottamiseen.
Me suomalaiset ulkoistamme
kulutuksemme vaikutukset.
11
© N
ATU
RE
PL.
CO
M /
ED
WIN
GIE
SB
ER
S /
WW
F
Suomen on sitouduttava uusien kansainvälisten kehitystavoitteiden toimeenpanoon niin Suomessa kuin globaalisti ja tuettava kehittyviä maita kehitysyhteistyövarojen turvin näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Suomi ja muut rikkaat valtiot ovat YK:n asettaman tavoitteen mukaisesti lu-vanneet käyttää kehitysyhteistyöhön vähintään 0,7 % bruttokansantuotteestaan. Suomessa 0,7-tavoite on vahvistettu myös nykyisessä hallitusohjelmassa. Kuitenkin vuonna 2017 kehitysyhteistyön määrärahat – 881 miljoonaa euroa – vastaavat vain 0,38 % Suomen bruttokansantuotteesta.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamista sään ääri-ilmiöistä kuten kuivuudesta ja tulvis-ta kärsivät eniten maapallon köyhimmät valtiot ja alueet sekä niillä elävät ihmiset, jotka tarvitsevat huomattavaa tukea sopeutumiseen. Ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien seurauksena on jo nähty massiiviset pakolaisuuden vaikutukset Euroo-passa. Jos ongelmiin ei puututa, voi tulevaisuus olla huomattavasti murheellisempi.Ilmastorahoitus on nostettava 200 miljoonaan euroon.
Historiallisesti suurin syy ilmastonmuutokseen ovat vauraiden teollisuusmai-den kasvihuonekaasupäästöt. Suomen kuten muiden teollisuusmaiden tulee sen vuoksi kantaa vastuu ilmastonmuutoksen seurauksista sitoutumalla rahoittamaan sopeutumistoimia köyhissä maissa. Vauraat maat ovat sitoutuneet kasvattamaan kehitysmaiden ilmastotoimia tukevan vuotuisen rahoituksen 100 miljardiin dol-lariin vuoteen 2020 mennessä ja jatkamaan samalla tasolla vuoteen 2025 asti. Esimerkiksi YK:n ilmastosopimus UNFCCC on arvioinut vuotuisen rahoituksen tarpeeksi vuonna 2030 lähes 300 miljardia dollaria, mikä osoittaa, että myös Suo-men velvoitteet kasvavat.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamista sään ääriilmiöistä kuten
kuivuudesta ja tulvista kärsivät eniten maapallon köyhimmät valtiot ja alueet sekä niillä elävät
ihmiset
12
LUONNONVAROJEN KÄYTTÖ JA LUONNONSUOJELUToteutetaan biodiversiteettisopimus
• Sitoudutaan käytännön päätösten tasolla ja kaikilla hallinnonaloilla YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteisiin (luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä).
• Rauhoitetaan uhanalaiset riistalajit metsästykseltä, kunnes ne eivät enää ole uhanalaisia.
• Kehitetään lainsäädäntötoimin haitallisten vieraslajien leviämisen ennalta ehkäisyä ja torjuntaa.
Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin väheneminen on globaalisti yksi suurimmista ympäristöuhista. Suomen kansallinen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätök-sellä vuonna 2012. Strategian päätavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Käytännössä tavoitteesta ollaan kuitenkin kaukana: uhanalaistuminen jatkuu lähes kaikissa elinympäristöissä, vaik-ka asetettu määräaika on hyvin lähellä. Esimerkiksi metsissä, jotka ovat Suomen uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö, uhanalaistumiskehitys on edelleen jatku-nut. Soiden lajiston osalta tilanne on vielä huonompi. Tavoite tulee kiireesti viedä käytäntöön päätösten ja lainsäädännön tasolla kaikilla hallinnon aloilla.
Useat tämänhetkiset riistalajit ovat nurinkurista kyllä uhanalaisia. Esimerkiksi sorsalinnuista punasotka, tukkasotka, jouhisorsa, heinätavi, tukkakoskelo ja nokika-na ovat Suomessa erittäin uhanalaisia, mutta silti niitä saa metsästää. Lain mukaan metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu. Taantuvan, uhanalaiseksi luokitellun eläinkannan metsästys ei ole kestävää. Erittäin uhanalaiset riistalinnut tulee rauhoittaa metsäs-tykseltä, kunnes ne eivät enää ole uhanalaisia, ja riistamerkitykseltään vähäarvoi-semmat näistä lajeista tulee rauhoittaa metsästyslain sijaan luonnonsuojelulailla. Myös kansallisesti uhanalainen, nopeasti taantuva haahka sekä maailmanlaajuisesti uhanalainen alli tulee rauhoittaa väliaikaisesti metsästykseltä.
Haitallisten vieraslajien leviämisen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan liittyvää lainsää-däntöä tulee kehittää, jotta vieraslajien aiheuttamat ekologiset, sosiaaliset ja talou-dellisten haittavaikutukset saadaan minimoitua. Haitallisten vieraslajien aiheuttamat taloudelliset menetykset Suomessa ovat arvioiden mukaan jopa satoja miljoonia euroja vuodessa. Valtion tulee budjetoida vuosittain vähintään 50 miljoonaa euroa haitallisten vieraslajien torjuntaan. Vieraslajien aiheuttama uhka luonnon monimuo-toisuudelle on kasvussa myös Suomessa, ja maailmanlaajuisesti vieraslajit ovat jo toiseksi suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle.
Käytetään metsiä kestävästi• Puolitetaan Metsähallituksen tulostavoite nykyisestä 120 miljoonan euron
vuositasosta, jotta luontoarvoiltaan merkittävät metsät säästyvät. • Uudistetaan metsälaki ja kansallinen metsästrategia vastaamaan nykykäsi-
tystä ekologisesti kestävästä metsänhoidosta ja metsien käytön tasosta.
Metsähallituksen tulee vuosittain tulouttaa suurin osa tulostavoitteestaan valtiol-le. Vielä 10 vuotta sitten tuloutustavoite oli vain puolet nykyisestä. Korkea tulou-tustavoite johtaa valtion maiden vanhojen metsien ja muiden luontoarvokohtei-den hakkuisiin. Metsähallitus on tällä hetkellä purkamassa jopa alue-ekologisen
Uhanalaistuminen jatkuu lähes
kaikissa elinympäristöissä.
Vielä 10 vuotta sitten tuloutustavoite oli vain
puolet nykyisestä.
13
suunnitelman kohteita päästäkseen tekemään hakkuita aiemmin suojelupäätök-sen saaneissa kohteissa.
Avohakkuita on rajoitettava alueilla, joilla niistä on suurin ekologinen tai yhteis-kunnallinen haittavaikutus. Tällaisia ovat esimerkiksi turvemaat, uhanalaiset metsä-luontotyypit, vesistöjen rannat ja pohjoiset alueet. Kunnostus- ja täydennys ojituksia sekä ojitusmätästystä on rajoitettava lailla, sillä niiden aiheuttama vesistöhaitta on merkittävä. Talousmetsien luonnonhoidon vaatimukset on kirjattava metsäla-kiin. Tällä hetkellä metsälaki on lähinnä vain metsän uudistamista koskeva laki ja kaikki talousmetsien luonnonhoito on täysin vapaaehtoista ja riittämätöntä. Suo-men metsien käytön tavoitteita linjaava kansallinen metsästrategia pitää uudistaa. Metsästrategian tulee varmistaa ekologisesti kestävä metsien käytön taso ja mukaan tulee sisällyttää vahvasti luonnon monimuotoisuuden turvaamisen keinot ja stra-tegiasta nyt puuttuva metsien suojelualueverkoston kehittäminen. Vuotuista valta-kunnallista hakkuutavoitetta pitää alentaa, ja lisähakkuumäärät on yksiselitteisesti peruttava. Hakkuita ei voida kestävästi nostaa yli 70 miljoonan kuution vuodessa.
Käytetään vesivaroja kestävästi• Puolustetaan vesipuitedirektiivin nykyvaatimuksia EU:ssa. Estetään Suo-
men toimiessa EU:n puheenjohtajamaana eurooppalaisen vesilainsäädän-nön mahdollinen vesittäminen käynnissä olevan revision kautta.
• Vesilaki uudistetaan niin, että se osaltaan mahdollistaa tehokkaat toimet vaelluskalakantojen elvyttämiseksi ja EU:n vesilainsäädännön toimeen-panemiseksi.
• Resursoidaan kalatiestrategia nykyistä paremmin ja pannaan se täysimää-räisesti toimeen vaelluskalojen luontaisen elinkierron palauttamiseksi.
• Priorisoidaan virtavesien kunnostuksia ja turhien vaellusesteiden purka-mista osana vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa.
• Käytetään valtion rahoittamissa tiehankkeissa vain sellaisia ylitysrakentei-ta, jotka mahdollistavat kalojen esteettömän kulun lisääntymisalueilleen.
Suomen pitää osana EU:n puheenjohtajuusohjelmaansa pyrkiä estämään kaikenlais-ten heikennysten tekeminen nykyiseen vesipuitedirektiiviin, mikä voisi vaarantaa ve-sien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamisen. Vesipuitedirektiivin heikentäminen voisi mahdollistaa viimeisten luonnontilaisten ja vapaana virtaavien jokien tuhoa misen muun muassa sallimalla lisävesivoiman rakentamisen ja kaivosteollisuuden ympäris-töä vahingoittavat vesistövaikutukset. Vesipuitedirektiivi on avainasemassa Suomen puhtaiden vesivarantojen ja vesiluonnon suojelussa. Puhdas vesi ja vesiympäristön hyvä tila on tunnistettu Suomen voimavaraksi sekä kestävän kehityksen edellytyksek-si muun muassa Suomen Sinisen biotalouden kehittämissuunnitelmassa.
Vaelluskalakantojen elvyttämisen keskeisenä ongelmana on vesilaki, joka vuonna 2011 tehdystä uudistuksesta huolimatta on edelleen samanlainen kuin vesivoi-marakentamisen aikakaudella. Vesilain valmistelussa ei pohdittu riittävästi EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimuksia, eikä se sisällä tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita keinoja vanhojen vesitalouslupien päivittämiseksi. Vesilaista puuttuvat niin ikään kytkennät uuteen kalastuslakiin, jonka tarkoitus lähtee kalojen luontai-sen elinkierron turvaamisesta.
Voimaloiden luvat ovat pysyviä. Niille määrätyt kalatalousvelvoitteet ovat yleensä vääräntyyppisiä (esim. kalojen istutuksia) sekä varsinkin lohijoillamme pahasti ali-mitoitettuja. Vesilaki antaa mahdollisuuden kalatalousvelvoitteen tarkistamiseksi, mutta vanhojen pien- ja minivesivoimaloiden kohdalla tämä ei useinkaan onnistu, sillä kalatalousvelvoite puuttuu kokonaan jopa kolmasosalta pienistä alle 5 MW:in vesivoimalaitoksista. Näitä sähköntuotannon kannalta merkityksettömiä pieniä voimalaitoksia on maassamme yhteensä 153 ja useimmiten vesistöissä, joissa elää uhanalaisia vaelluskalakantoja.
Maa- ja metsätalousministeriön vetämien valmistelujen tuloksena on valmistunut kaksi valtioneuvoston hyväksymää strategiaa: vuonna 2012 Kansallinen kalatiestra-
Hakkuita ei voida kestävästi nostaa yli
70 miljoonan kuution vuodessa.
Vesipuitedirektiivin heikentäminen voisi
mahdollistaa viimeisten luonnontilaisten ja vapaana virtaavien jokien tuhoa misen.
Kalatalousvelvoite puuttuu kokonaan jopa kolmasosalta
pienistä alle 5 MW:in vesivoimalaitoksista.
14
tegia ja vuonna 2014 Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia. Näiden strategioiden ja vuonna 2016 voimaan astuneen kalastuslain tarkoituksena on siirtää kalakan-tojen hoidon painopiste istutuksista kalojen luontaisen elinkierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa kalateiden rakentamista, turhien vaellusesteiden purkamista ja kalastuksen säätelyä.
Kalatiestrategiassa on esitetty tarve selvittää mahdollisuuksia hakea kalatalous-velvoitteita lupiin, joissa niitä ei ennestään ole, sekä selvittää ja arvioida säännös-telylupien tarkistamistarve. Lisäksi esitetään tarve kehittää vesilainsäädäntöä niin, että vesivoimaloilta edellytettäisiin tiettyä minimivirtaamaa tai virtaamaosuutta vaelluskalojen nousua ja vaelluspoikasten alasvaellusta turvaamaan. Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategiassa ja uhanalaisten lajien suojelun toimintaohjelmassa on niin ikään esitetty vesilainsäädännön kehittämistä siten, että vailla kalatalousvel-voitteita oleviin lupiin voidaan asettaa kalatie- ja juoksutusvelvoite. Toimenpiteisiin lain muuttamiseksi pitää nopeasti ryhtyä.
Uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttäminen on yksi nykyisen hallituksen kär-kihankkeista. Vaelluskalojen palauttaminen padottuihin jokiin on kuitenkin edennyt hitaasti, sillä voimayhtiöt ovat olleet haluttomia tukemaan kalateiden rakentamista va-paaehtoisesti. Hallituksen lisärahoitus eli ns. kärkihankerahoitus, on ollut äärimmäisen tärkeä resurssi vaelluskalakantojen elvyttämisessä, ja lisärahoituksen avulla on saatu käynnistettyä monia tärkeitä hankkeita. Valitettavasti lisärahoitus on ollut riittämätön kattamaan edes kiireellisimpiä ja kriittisimpiä kohteita. Vaelluskalojen elvyttämiseen tähtäävien strategioiden toimeenpano tulee resursoida nykyistä paremmin.
Vaelluskalojen ja muiden virtavesistä elävien lajien kulku elin- ja lisääntymis-alueille tulee turvata. Nousuesteiden poistamisen ja ohittamisen tulee jatkua hallituksen kärkihankkeena ja työhön tulee ohjata nykyistä suuremmat resurssit. Vaellusesteiden poisto kärkihankkeena tukee myös vesienhoitosuunnitelmia, joiden toimeenpanoon Suomi on sitoutunut. Vesien hyvää ekologista tilaa ei voida saavut-taa ilman esteetöntä uomajatkumoa.
Suomen tieverkostoa rakennettaessa on tukittu kalojen kulku lisääntymisalueille. Suomessa on arviolta 90 000 silta- ja tierumpua, joista kolmanneksen arvioidaan toimivan täydellisinä nousuesteinä. Tällöin esimerkiksi uhanalaiset vaelluskalat eivät pääse nousemaan lisääntymisalueilleen. Arvioiden mukaan rummut kätkevät virtave-silajiston ulottumattomiin jopa tuhansia kilometrejä potentiaalista elinympäristöä.
Suomessa on käynnissä metsäajoteiden uusiminen, jonka yhteydessä myös ylitys-rakenteita uusitaan. Rumpujen uusimiseen lisää paineita myös tulvasuojelu, sillä ennustettujen lisääntyvien sateiden seurauksena nykyisten rumpurakenteiden mi-toitus ei ole riittävä. Valtion rahoittamissa teiden uudistamishankkeissa tulee käyt-tää vain sellaisia ylitysrakenteita, jotka mahdollistavat kalojen esteettömän kulun. Tämä tarkoittaa esimerkiksi rummun sijoittamista riittävän lähelle uoman pohjaa. Kalojen kulun mahdollistavien ylitysrakenteiden tulee olla myös valtion yksityisille myöntämän Kemera-tuen edellytys.
Luodaan kestävämpi maatalous• Puututaan maatalouden ravinnekuormitukseen aikaisempaa huomattavasti
voimallisemmin. • Tehostetaan maatalouden ympäristötukivarojen käyttöä kohdentamalla ym-
päristökorvausrahoja sekä alueellisesti että toimenpiteittäin riskialueille. • Varmistetaan riittävä rahoitus maatalouden ympäristönsuojelulle.
Vesistöjen rehevöityminen on edelleen Itämeren ja sisävesiemme suurimpia ympä-ristöongelmia. Rehevöityminen on seurausta liiasta ravinnekuormasta vesistöissä. Merkittävin ravinnekuormituksen lähde on maatalous. Suomi on sitoutunut vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen, mikä edellyttää toimia maatalouden ra-vinnekuormituksen leikkaamiseksi. Toteutetut ravinnepäästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet ovat monin paikoin olleet riittämättömiä ja kuormitukseen on puututtava aiempaa selvästi tehokkaammin.
Voimayhtiöt ovat olleet haluttomia
tukemaan kala teiden rakentamista vapaaehtoi
sesti.
Suomessa on arviolta 90 000 silta ja tierumpua, joista
kolmanneksen arvioidaan toimivan
täydellisinä nousuesteinä.
15
Tutkimuksissa tehokkaimmiksi todetut toimenpiteet ja niiden rahoitus tulee jatkos-sa ehdottomasti kohdentaa ravinnekuormituksen riskialueille. Priorisoinnissa tulee huomioida myös ennusteet ilmastonmuutoksen aiheuttamasta sateiden lisääntymi-sestä erityisesti kasvukauden ulkopuolella, jolloin esimerkiksi peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden merkitys kasvaa.
Ympäristötoimenpiteisiin kohdistuvia maataloustukileikkauksia vastaan täytyy kamppailla. Ne vaarantavat Suomen sitoutumisen vesipolitiikan puitedirektiivin vaa-timuksiin vesien hyvästä ekologisesta tilasta. Mahdolliset leikkaukset tukivaroihin on korvattava kansallisista varoista tai siirtämällä suorien tukien määrärahoja ympäristö-toimenpiteisiin. Määrärahojen siirtoja ympäristötoimista suoriin tukiin ei voida sallia. Tukia ohjataan kestävämmän tuotannon tukemiseen: ihmisravinnoksi tuotetun kasvi-proteiinin tuotannon tukia korotetaan suhteessa lihan- ja maidontuotannon tukiin.
Vesien- ja merenhoidon sekä ravinteiden kiertoon liittyvää kärkihankerahoitusta lisätään tai ainakin säilytetään seuraavassa hallitusohjelmassa, jotta vesien hyvä eko-loginen tila voidaan saavuttaa. Rahoituksen painopisteen tulisi olla konkreettisissa vesiensuojelutoimissa. Lisärahoitusta tarvitaan erityisesti yhdistetyn kasvinviljely- ja kotieläintalouden kehittämiseen innovaatio-ohjelmilla. Ympäristöongelmia aiheut-tavat erityisesti kotieläintilojen alueellinen keskittyminen, suurentuvat tilakoot sekä yksipuolistunut viljely. Lisäämällä reilusti kasviproteiinin tuotantoa ja tuotekehitte-lyä suoraan ihmisravinnoksi Suomi voi hyödyntää sen valtavan kasvupotentiaalin ja ryhtyä edelläkävijäksi. Suunta on väistämättä kasvisten suuntaan maapallon luon-nonvarojen kuormituksen vähentämiseksi.
Edistetään kestävää kalastusta Suomessa ja EU:n vesillä
• Kehitetään poronhoitoa ja sitä ohjaavaa lainsäädäntöä ympäristöystä-vällisempään suuntaan.
Suomen uuden kalastuslainsäädännön käytännön toimeenpano on jatkossa vahvasti sidoksissa valtakunnallisiin ja tarkempiin kalatalousaluekohtaisiin käyttö- ja hoi-tosuunnitelmiin. Kalastuslain mukaan käyttö- ja hoitosuunnitelmissa määritetään esimerkiksi tarkemmat alueelliset toimenpiteet vaelluskalojen ja uhanalaisten kala-kantojen elinkierron sekä muun biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi. WWF korostaa, että käyttö- ja hoitosuunnitelmien tulee kalastuslain tavoitteiden mukaises-ti perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Kalatalousalueiden ja kalata-lousviranomaisten tulee lisäksi käynnistää jatkotoimia, joilla hankitaan lisätietoa puutteellisesti tunnetuista kalakannoista, saaliista ja kalastuksen rakenteesta.
Hyvistä tavoitteistaan huolimatta EU:n yhteisen kalastuspolitiikan käytännön toteutus on monissa tapauksissa epäonnistunut pahoin. Esimerkiksi Itämeren turskakannat ovat edelleen heikossa tilassa ja ylikalastettuja, eikä turskan kalastus-kiintiöitä ole asetettu tieteellisen neuvonannon mukaiselle tasolle. Syynä on lähinnä jäsenvaltioiden haluttomuus noudattaa yhteisesti sovittuja periaatteita ja toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä. Suomi on Itämeren suurimpana kalastusvaltiona toimi-nut kannustavana ja esimerkillisenä kestävän kalastuksen edistäjänä niin Itäme-ren alueella kuin EU:n laajuisesti ja edistänyt omilla kannanotoillaan tieteelliseen tietoon perustuvia kalastuskiintiöitä ja kalakantojen hoitoa. Ekologisen kestävyyden saavuttaminen on keskeinen tulevaisuuden edellytys niin Suomen kuin koko EU:n kalataloudelle. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että Suomi sitoutuu myös tulevai-suudessa edistämään kalavarojemme vastuullista ja kestävää käyttöä.
Kehitetään ympäristöystävällisempi poronhoito
• Varmistetaan, että kalastuslainmukaiset valtakunnalliset ja alueelliset käyttö- ja hoitosuunnitelmat perustuvat ajantasaiseen tietoon kalakanto-jen tilasta ja kalastuksen vaikutuksesta niihin.
• Edistetään Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden toteutumista ylikalastuksen lopettamiseksi EU:n vesillä.
Ekologisen kestävyyden saavuttaminen on keskeinen tulevaisuuden edellytys niin
Suomen kuin koko EU:n kalataloudelle.
Ympäristötoimenpiteisiin
kohdistuvia maataloustuki
leikkauksia vastaan täytyy kamppailla.
16
Poronliha ei ole riistaa eikä luomulihaa, mutta poro kuuluu suomalaiseen luontoon ja hankkii ravintonsa pääasiassa laiduntamalla. Poronhoitoon liittyy kuitenkin luon-nonsuojelullisia ongelmia, joista tärkeimmät ovat porojen laaja-alainen ylilaidunnus sekä suurpetojen huono suojelutilanne ja niihin kohdistuva laiton pyynti. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaan yli kaksi kolmasosaa tunturiluon-totyypeistä on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä, ja tärkein syy niiden uhanalaistu-miseen on liian voimakas porolaidunnus. Porojen ylilaidunnus on uhanalaistumisen syynä lähes 60 %:lla uhanalaisiksi ja silmälläpidettäviksi arvioitujen tunturiluonto-tyyppien lukumäärästä ja jopa 99 %:lla niiden pinta-alasta. Monissa paliskunnissa ylitetään säännöllisesti suurimmat sallitut poromäärät. Suurimmat sallitut poro-määrät tulee asettaa luonnonlaidunten kestokyvyn mukaisiksi, ja ylityksiin tulee puuttua tehokkaasti. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi niin, että petovahinkokorva-uksia ei maksettaisi paliskuntiin, joissa sallittu määrä ylitetään.
Paras ratkaisu suurpetojen ja poronhoidon yhteensovittamiseksi on siirtyä reviiri-pohjaiseen, suurpetojen onnistuneiden pesintöjen määrän perusteella paliskunnalle maksettavaan porovahinkojen korvaukseen. Erävalvonnan resursseja on tuntuvasti lisättävä. Kokeilemisen arvoinen ratkaisu olisi palkata poronhoitoalueelle valtion erävalvojia, joiden tehtävänä olisi poikkeusluvin tehtävät suurpetojen poistot sekä suurpetojen aiheuttamien porovahinkojen tehostettu maastotarkastus.
Kielletään fossiiliset polttoaineet arktisella alueella• Vastustetaan arktisella alueella fossiilisten polttoainevarojen, öljyn ja
kaasun, etsintää ja käyttöönottoa.• Edistetään kaikin tavoin, erityisesti kansainvälisessä merenkulkujärjestö
IMO:ssa, raskaan polttoöljyn käyttökieltoa arktisessa meriliikenteessä.• Edistetään noen eli mustan hiilen päästöjen vähentämistä arktisella alueel-
la esim. cleantech -projektien muodossa.
Ilmastonmuutos etenee arktisella alueella yli kaksi kertaa nopeammin kuin muual-la maapallolla. Ilmastonmuutoksen vaikutukset siellä konkretisoituvat globaalisti, koska arktinen alue toimii koko maapallon ilmastojärjestelmän tärkeänä jäähdyt-timenä. Arktisten öljy- ja kaasuvarojen käyttöönotto kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään, minkä takia uusia arktisia fossiilisia polttoainevaroja, öljyä ja kaasua, ei tule enää etsiä eikä ottaa käyttöön. Öljynporaus vaikeissa arktisissa olosuhteissa on myös hyvin vaarallista arktisille elinympäristöille.
Suomen valtion pitää linjata omistajaohjausta koskevissa periaatteissaan, että omistajaohjauksessa olevat yhtiöt pidättäytyvät fossiilisten polttoainevarojen etsin-nästä arktisella alueella. Suomen tulee edistää arktisen öljyn- ja kaasunetsinnän ja -porauksen alasajoa myös Arktisessa neuvostossa.
Arktisen merenkulun arvioidaan lisääntyvän 50 % vuoteen 2050 mennessä. Tällä hetkellä 75 % arktisten alueiden meriliikenteessä kuljetetusta polttoaineesta on raskasta polttoöljyä. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO päätti osana työoh-jelmaansa vuosille 2018-2019 toimenpiteistä, joiden avulla pyritään kieltämään meriliikenteen raskaan polttoöljyn kuljetukset ja käyttö arktisella alueella. Suomen tavoitteena tulee olla raskaan polttoöljyn käytön kieltäminen arktisen alueen laiva-liikenteessä. Hallituksen täytyy toimia raskaan polttoöljyn käyttökiellon puolesta ja jatkaa nykyisen liikenne- ja viestintäministeriön aloittamaa upeaa työtä käyttökiel-lon saamiseksi, kunnes päätös on saatu aikaiseksi IMOssa.
Noella on voimakas ilmaston lämpenemistä edistävä vaikutus. Noen eli ns. mustan hiilen ilmastovaikutus voimistuu arktisella alueella muuhun maapalloon verrat-tuna. Laskeutuessaan vaaleille lumi- ja jääpinnoille musta hiili vähentää takaisin avaruuteen heijastuvien auringonsäteiden määrää ja kiihdyttää ilmaston lämpene-mistä. Alueellisia nokipäästöjä aiheuttavat arktisella alueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat vanhentuneet energialaitokset ja soihduttaminen sekä raskas polttoöljy, jota käytetään energiahuoltoon arktisissa yhteisöissä. Suomen korkean teknologian maana tulee viedä korvaavia ratkaisuja nokipäästöjen lopettamiseksi.
Porojen ylilaidunnus on uhanalaistumisen syynä lähes 60 %:lla
uhanalaisiksi ja silmälläpidettäviksi arvioitujen tunturiluontotyyppien
lukumäärästä.
Arktisten öljy ja kaasuvarojen käyttöönotto kiihdyttää ilmaston
muutosta entisestään.
17
Tehokas tapa vähentää mustan hiilen päästöjä arktisilla alueilla olisi viedä Suo-mesta lämmöntuotannon cleantech-ratkaisuja arktisiin yhteisöihin erityisesti Venäjälle. Ratkaisuilla korvattaisiin saastuttavia ja kuljetusten kannalta riskialttiita polttoöljyllä toimivia kaukolämpölaitoksia. Cleantech-ratkaisuilla, kuten kaukoläm-mön kysyntäjoustolla, voidaan lisätä rakennusten energiatehokkuutta ja vähentää lämmöntarvetta.
Lisätään suojelualueita
Merelliset suojelualueet eivät ole olemassa pelkästään lajiston suojelua varten, vaan suojelulla on myös sosiaalinen, taloudellinen ja moraalinen arvo. Suomalaisilla on yleisesti ottaen läheinen suhde luontoon, ja luonnon käyttö virkistymisessä on kan-santerveydellisesti tärkeää.
Merialueita hyödynnetään taloudellisesti esimerkiksi kalastukseen ja virkistys-matkailuun. Kumpikaan näistä ei ole tuottoisaa, ellei meri ole hyvässä kunnossa. Tästä syystä tarvitsemme niin kutsuttuja suojavyöhykeitä, eli alueita, jossa merta ei hyödynnetä, vaan sitä suojellaan. Tällaiset alueet toimivat usein esimerkiksi kalojen poikasalueina, mikä suoraan ruokkii myös taloudellisesti hyödynnettäviä kalakan-toja. On mitattu, että jos kaikki maailman meret olisivat valtio, sillä olisi maailman seitsemänneksi suurin bruttokansantuote. Lisäksi vastikään valmistuneen suoma-laisen tutkimuksen mukaan 87 % ihmisistä oli halukkaita maksamaan meren tilan parantamisesta nykytilasta hyvään tilaan. Kun vastaajilta kysyttiin, paljonko he itse olisivat valmiita rahallisesti panostamaan meren tilan parantamiseen, keskimääräi-nen vastaajakohtainen maksuhalukkuus oli 99 euroa vuodessa. Valtion budjetista on perusteltua rahoittaa merellisten kansallispuistojen kehittämistä niin, että tunnetut arvokkaat merenpohjat saadaan suojelun piiriin. Tämä lisää kokonaisvaltaisesti ym-päristöturvallisuutta Itämerellä.
METSO-ohjelman rahoitus pitää nostaa vähintään 100 miljoonaan euroon nykyi-sestä 20 miljoonasta eurosta. Luonnonsuojelujärjestöt ovat paikantaneet 150 000 hehtaaria suojelun arvoisia valtion maita, joiden metsistä suuri osa on jatkuvan hakkuu-uhan alla. Näistä ainakin 50 000 hehtaaria suojellaan.
Ulkoilulailla perustetut valtion retkeilyalueet tulee muuttaa kansallispuistoiksi. Tuoreiden selvitysten perusteella kansallispuistoissa virkistäytyy jo yli kolme mil-joonaa kävijää vuodessa ja kansallispuistot tuovat yhteensä yli 200 miljoonaa euroa aluetalouteen. Eteläiset saaristokansallispuistot ovat jääneet ekologiseen tarpeeseen ja käyttöpaineeseen nähden aivan liian pieniksi ja niitä tulee laajentaa Metsähal-lituksen laatiman esityksen mukaiseksi. Porkkalan kansallispuisto pitää perustaa uudelleen vuosikymmenien tauon jälkeen, sillä alueen luonto on kansallispuiston arvoinen ja pääkaupunkiseutu tarvitsee lisää kansallispuistomaisesti hallinnoituja ja hoidettuja suojelualueita myös retkeilyä varten.
Eteläisten saaristokansallispuistojen luontotyyppejä, lajeja ja merenpohjan luon-toarvoja koskeva tieto on lisääntynyt suuresti niiden perustamisen jälkeen. Kansal-lispuistot ovat myös liian pieniä kasvaneen virkistyskäyttöpaineen näkökulmasta. Jokaiselta alueelta on tunnistettu maa- ja merialueita, joiden suojelu olisi ensiar-voisen tärkeää ja jotka pitäisi sen vuoksi liittää osaksi kansallispuistoa. Suomen
• Suojellaan arvokkaita vedenalaisia alueita perustamalla uusia merellisiä suojelualueita.
• Sisällytetään vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden perusteella tärkeik-si tunnistetut vesialueet Saaristomeren sekä Itäisen Suomenlahden kansal-lispuistoihin ja suojellaan saaristoa.
• Parannetaan Etelä-Suomen metsien suojelua nostamalla METSO-ohjelman rahoitusta ja suojelemalla 50 000 hehtaaria valtion maata.
• Kehitetään valtion retkeilyalueista kansallispuistoja ja perustetaan Porkka-lan kansallispuisto uudestaan.
Suomalaisen tutkimuksen mukaan 87 %
ihmisistä oli halukkaita maksamaan meren
tilan parantamisesta nyky tilasta hyvään
tilaan.
Kansallispuistot tuovat yhteensä yli
200 miljoonaa euroa aluetalouteen.
18
luonto on saaristossa rikkaimmillaan sisältäen monia lajeja ja luontotyyppejä, joita ei esiinny missään muualla Suomessa. Metsähallituksen esityksen mukaan Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa tulisi laajentaa 465 hehtaarilla maata ja 20 859 hehtaarilla merta, Tammisaaren saariston kansallispuiston maapinta-alaa tulisi kasvattaa 124 hehtaarilla ja vesialueita 6 413 hehtaarilla. Lisäksi Saaristomerellä hajanaista kansallispuistoa tulisi täydentää, Natura-verkosto toteuttaa valmiiksi ja suojella Salpausselän alueen matalikkoja.
Vahvistetaan yleisen edun valvontaa ympäristöasioissa
Maakuntauudistuksen yhteydessä ELY-keskukset yhdistetään aluehallintoviran-omaisten (AVI) kanssa uudeksi LUOVA-virastoksi. Hallituksen ehdotuksen mukaan LUOVAan ei tule itsenäistä erillistä yleisen edun valvontaa vaan valvonta integroi-daan osaksi lupakäsittelyä. Samalla lakkautetaan yleisen edun valvontaan liittyvä viranomaisen valitusoikeus.
Integraatiomalli ei toteuta riittävällä tavalla julkiselle vallalle perustuslainkin nojalla kuuluvia velvollisuuksia lainkäytön laillisuuden valvonnasta ja yleisen edun valvonnasta. Viranomaisen valitusoikeuden lakkauttaminen sysää viranomai-selle kuuluvia velvollisuuksia luontojärjestöjen kontolle.
LUOVAn perustamisen yhteydessä syntyvä puute on pikaisesti korvattava perus-tamalla itsenäinen ja riittävästi resursoitu luonnonsuojeluvirasto valvomaan yleis-tä etua ja käyttämään julkisen vallan puhe- ja valitusoikeutta ympäristöasioissa.
• Perustetaan luonnonsuojeluvirasto huolehtimaan yleisen edun valvonnasta ympäristöasioissa.
Viranomaisen valitusoikeuden
lakkauttaminen sysää viranomaiselle kuuluvia velvollisuuksia luonto
järjestöjen kontolle.
19
© N
ATU
RE
PL.
CO
M /
AN
DY
RO
US
E /
WW
F-C
AN
ON
Suojelemme luontoa ja ratkaisemme ympäristöongelmia – luonnon ja ihmisten hyväksi.
wwf.fitogether possible TM
WWF Suomitavoitti tilikaudella 2017-2018
229 800Tukijaa ja vapaa-
ehtoista35 000 Metsäaiheisella koulu-kiertueella tavoitettujen koululaisten määrä
132 000facebook -tykkääjää 1,3
miljoonaa Earth Hour -osallistujaa
© WWF Suomi 10.10.2018