ympäristötaide, luontokoulu, leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja...

40
Karjalan Luontokoulu® Ympäristötaide, Ympäristökasvatus, leirikoulu, luontokoulu Sisällys Sisällys................................................................................................................................. 1 TAUSTATIEDOT ................................................................................................................. 3 Lukuohje........................................................................................................................... 3 Mihin tämä on tarkoitettu? ................................................................................................ 3 Perusasiat kuntoon .......................................................................................................... 4 Ympäristökasvatukselliset tavoitteet ................................................................................ 4 Ympäristökasvatus ........................................................................................................... 4

Upload: green-tourism-of-finland-ecolabel

Post on 13-May-2015

1.425 views

Category:

Documents


3 download

TRANSCRIPT

Page 1: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

Karjalan Luontokoulu®

Ympäristötaide, Ympäristökasvatus, leirikoulu, luontokoulu

Sisällys Sisällys ................................................................................................................................. 1

TAUSTATIEDOT ................................................................................................................. 3

Lukuohje ........................................................................................................................... 3

Mihin tämä on tarkoitettu? ................................................................................................ 3

Perusasiat kuntoon .......................................................................................................... 4

Ympäristökasvatukselliset tavoitteet ................................................................................ 4

Ympäristökasvatus ........................................................................................................... 4

Page 2: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

2

Ympäristötaide ................................................................................................................. 6

Opetussuunnitelmasta ...................................................................................................... 6

Ohjeita vetämiseen .......................................................................................................... 7

Innostunut vetäjä – innostunut ryhmä ........................................................................... 7

Älä unohda taitelijan roolia ............................................................................................ 7

Aikuiset mukaan ........................................................................................................... 7

Käytösongelmista ......................................................................................................... 8

Piiri ja pilli ...................................................................................................................... 8

Ajankäytön moninaisuus ............................................................................................... 9

Eri ikäiset oppilaat......................................................................................................... 9

Kamera ja dokumentointi ............................................................................................ 10

Ennen retkeä .............................................................................................................. 10

Sadesää ..................................................................................................................... 10

Välineistö ........................................................................................................................ 12

OHJELMA .......................................................................................................................... 13

Aamupäivä, 3h ............................................................................................................... 13

1. Aloitus, 20min ......................................................................................................... 13

2. Käpykoru, 10min ..................................................................................................... 13

3. Lehtidiat, 15-25min ................................................................................................. 14

4. Värit, 20-25min ....................................................................................................... 15

5. Kehykset, 25-30min ................................................................................................ 16

6. Ympäristötaiteen perusteet, 15min ......................................................................... 17

7. Taideteos, 50min .................................................................................................... 19

Iltapäivä, 2h .................................................................................................................... 20

8. Jotakin kaunista, 10-20min ..................................................................................... 20

9. Kuuntelu, 5min ........................................................................................................ 20

10. Luonto taiteessa, 10min ........................................................................................ 21

11. Luontokolo, 25-35min ........................................................................................... 22

12. Soittimet, 25-35min ............................................................................................... 23

13. Puurunot + esitykset, 40-50min ............................................................................ 24

Myöhäinen iltapäivä, 2h .................................................................................................. 25

14. Tuoksucocktail, 20min .......................................................................................... 26

15. Muurahaisten luontopolku, 25min ......................................................................... 26

16. Kamera, 10-15min ................................................................................................ 27

17. Punotut taulut, 45min ............................................................................................ 27

18. Kattokruunu, 45-60min ......................................................................................... 28

Lopetus .......................................................................................................................... 29

Lisätehtäviä .................................................................................................................... 30

19. Kasvien varjot, 20min ........................................................................................... 30

20. Puusokko, 15-20min ............................................................................................. 30

21. 36-peli, 25-30min .................................................................................................. 30

KOULUILLE JA OPETTAJALLE ........................................................................................ 31

Mainosteksti päivästä ..................................................................................................... 31

Ennakkokirje opettajalle ................................................................................................. 32

Opettajan liite: ............................................................................................................. 34

Ympäristökasvatuksesta ja ympäristötaiteesta ............................................................... 34

Kirjoja ............................................................................................................................. 36

Linkkejä .......................................................................................................................... 37

VÄLINEISTÖN VALMISTAMINEN ..................................................................................... 38

Kehykset ..................................................................................................................... 38

Lehtidiat ...................................................................................................................... 38

Liput ............................................................................................................................ 38

Page 3: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

3

36-pelin tehtävät ......................................................................................................... 39

TAUSTATIEDOT

Lukuohje Tämä opetuspaketti on kirjoitettu sellaiseen muotoon, että sen avulla voi ohjelman vetää kuka tahansa, joka osaa toimia lapsiryhmän kanssa. Ohje on siis hyvinkin yksityiskohtainen, mutta älkää antako sen ahdistaa, vaan ottakaa siitä käyttöön ne asiat, mitkä tuntuvat hyvältä. Kehittäkää vetämänne ohjelma itsenne näköiseksi, sellaiseksi, että sitä on mukava vetää. Ensin on taustatietoja vetämiseen, kuten tavoitteita ja vetämisohjeita. Siinä on myös vinkkejä sadepäivän varalle, eri ikäryhmistä ja välineistöstä. Sen jälkeen on itse ohjelma. Ohjelmassa on laitettu vetäjän puheet ”kursiivilla ja lainausmerkkien väliin”. Ohjelmassa on siis valmiit repliikit vetäjälle. Niihin sisältyy monta hyväksi koettua asiaa, mutta älkää silti opetelko tekstiä ulkoa vaan löytäkää omat sananne kuvaamaan asiaa. Toki kirjoitettuja lauseita saa sellaisenaankin käyttää. Ohjelman jälkeen on kouluille ja opettajille tehtyä materiaalipohjaa eli mainosteksti, ennakkokirje ja ohje jälkitehtäviin. Lopussa on vielä lisätiedon hakemiseen kirja- ja nettisivuvinkkejä. Aivan lopuksi on ohjeita tiettyjen välineiden valmistamiseen. Paketin oheen kuuluu tietyt taidekuvat, jotka on saatavissa hankkeelta.

Mihin tämä on tarkoitettu? Paketista on olemassa kaksi eri versiota – leirikoulu- ja luontokoulupäiviin. Ohjelmien sisällöt ovat samat, mutta järjestys eri. Leirikouluversio, joka on tarkoitettu 5-9luokkalaisille sisältää ohjeen pitkän päivän vetämiseen. Siinä ohjeellinen päiväaikataulu on: 9-12 ohjelmaa 12-13 lounas 12-15 ohjelmaa 15-15.30 välipala 15.30-17.30 ohjelmaa. Luontokoulupäiväversiossa on ohjeita, miten ohjelmaa voi soveltaa pienempien oppilaiden kanssa. Siinä ohjeellinen päiväaikataulu on: 9-11 ohjelmaa 11-12 lounas 12-14 ohjelmaa Molemmissa paketeissa on kuitenkin ekstratehtäviä eli ideoita pidemmänkin päivän vetämiseen.

Page 4: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

4

Perusasiat kuntoon

Ensimmäinen ja tärkein asia on turvallisuus. Vetäjän tehtävänä on ennakoida mahdolliset fyysiset tai henkiset riskit ja pyrkiä ehkäisemään ne tai ainakin varautumaan niihin. Ympäristötaiteen tehtävät eivät aiheuta sen suurempaa fyysistä riskiä kuin normaali metsässä oleminen. Henkisellä puolella on huolehdittava, että kukaan ei joudu naurunalaiseksi tai koe liian suuria paineita tehtävistä. Esimerkiksi, jos tuntuu, ettei ryhmä osaa asiallisesti jakaa tehtyjä taideteoksia keskenään, on tämä jakaminen parempi suorittaa pienissä ryhmissä muutamalle kaverille. Toiseksi on huolehdittava, että mahdollisimman monella on hauskaa ja mahdollisimman moni saisi päivästä elämyksiä. Jos tekeminen on tylsää ja ikävää, ei oppimista tapahdu, eivätkä päivälle asetetut varsinaiset tavoitteet toteudu. Päivän ja ohjelman on annettava elää ryhmän mukana, mutta pidettävä kiinni kuitenkin siitä teemasta, mitä ollaan tekemässä. Esimerkiksi sää aiheuttaa muutoksia ohjelmaan, siitä toisaalla lisää.

Ympäristökasvatukselliset tavoitteet - Luonnon kauneuden huomaaminen ja sitä kautta luonnon arvostuksen kasvaminen. - Ympäristöherkkyyden kehittäminen. - Havainnointikyvyn kehittäminen, kaikkien aistien käyttäminen. - Opitaan käyttämään luonnon materiaaleja taiteen tekemiseen, mutta opitaan myös kunnioitusta ja säästäväisyyttä. - Ymmärtää luonnon merkitystä erityisesti suomalaiselle taiteelle. - Annetaan mahdollisuus löytää luonnon taiteellinen tai rauhoittava merkitys itselle. - Kertoa ympäristötaiteen olemassaolosta ja perusteista. - Tehdä itse luovaa toimintaa luonnossa. - Pitkäjänteinen taiteellinen työskentely luonnossa.

Ympäristökasvatus Ympäristökasvatuksen perimmäisenä tavoitteena on kasvattaa kansalaisia, jotka ottavat kestävän kehityksen periaatteet huomioon valinnoissaan. Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia 2006 -2014, joka on Suomen kestävän kehityksen toimikunnan hyväksymä todetaan näin: ”Kestävää kehitystä edistävä kasvatus ja koulutus tähtäävät kestävän elämäntavan omaksumiseen tarvittavien tietojen, taitojen, valmiuksien ja näkemysten kehittämiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen kestävyyden perusedellytykset ymmärtävien kansalaisten voimin.” Monissa tutkimuksissa on noussut esille se, että ihmiset kyllä sanovat arvostavansa ympäristöä ja olevansa valmiita maksamaan puhtaammasta ympäristöstä, mutta todellisuudessa muutosta ei tapahdu. Järvinen toteaakin tutkimuksessaan nuorten ympäristöasenteista, että ”yhteiskunnassamme on tapahtunut läpiekologisoituminen, jota kukaan ei tunnu enää vastustavan. - - Ympäristöongelmien ratkaisua taloudellista kasvua tärkeämpänä pitävien määrä on lisääntynyt. Tämä muutos on kuitenkin tuntunut jäävän sanallisen ilmaisun tasolle.” Asenteen ovat siis kunnossa, mutta todellista toimintaa ei tapahdu.

Page 5: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

5

Ympäristökasvatuksen haasteita onkin saada ihmisten arvojen ja toiminnan välinen ero pienenemään. Lukuisat tutkimukset ovat todenneet, ettei pelkän faktatiedon avulla kasvateta ympäristövastuullisuuteen vaan merkittävimmäksi tekijäksi on noussut ympäristöherkkyys eli sensitivity to environment. Ympäristöherkkyydellä viitataan useimmiten ihmisen kokemusten ja aistihavaintojen pohjalta luotuun tunnepitoiseen suhteeseen ympäristön kanssa. Psykologisesti tarkastellen myönteinen tunnesuhde, johtaa haluun hoivata ja pitää huolta. Eli sitä mitä rakastaa, haluaa suojella. Ympäristöherkkyyttä edistetään tarjoamalla mielihyvän tunteita terveessä ympäristössä. Terve ympäristö on sellainen, jossa myös luonto voi hyvin, sillä ihminen on riippuvainen luonnon monimuotoisuudesta. Riitta Wahlström on luonnostellut ympäristöherkkyyteen kuuluvan seuraavat osatekijät: luontoa suojeleva asenne, myötäeläminen, empatian tunteminen eri lajeja kohtaan, näkemys kaikkien lajien keskinäisestä riippuvuudesta, esteettisen mielihyvän kokeminen, herkkyys havaita muutoksia ympäristössä, näkemys ihmisen täydellisestä riippuvuudesta luonnosta, luonnon henkisyyden kokeminen, kaiken elävän kunnioittaminen ja vastuullinen käyttäytyminen. Wahlström puhuu myös hartaan kunnioittamisen tarpeesta niitä kohtaan joista olemme täysin riippuvaisia: vesi, ilma, maa jne. Hän näkee sen olevan keskeistä ympäristökasvatuksessa ja antavan mahdollisuuden ympäristöongelmien torjuntaan. Ympäristöherkkyys siis sisältää Wahlströmin mallissa monenlaisia asioita, myös tietoa. Ympäristöherkkyyttä voidaan edistää monenlaisella toiminnalla, mutta myönteiset luontokokemukset muodostavat siinä kuitenkin tärkeimmän osan. Wahlström mainitsee erilaiset Amerikkalaisen outdoor education perinteen harjoitteet, joita ovat mm. Joseph Cornell ja Steve van Matre kehitelleet, sekä maakasvatuksen ekologisia perusteita opettavat tehtävät. Nämä ovat onneksi käytössä suomalaisessa ympäristökasvatuksessa ja niitä on mukana tässä opetuspaketissa. Niiden lisäksi tarvitaan kuitenkin muiden ympäristökasvatuksen osa-alueiden toteuttamista, jotta ympäristökasvatuksen tavoitteet voidaan saavuttaa. Nykänen kirjoittaa: ”Luonnossa liikkuessa saavutettu tieto on koettua tietoa, paljon jalompaa kuin informaatio, ja siksi vaikuttavampaa. Sellainen tieto voi johtaa ymmärrykseen. Ratkaiseva oivallus ihmisen ja luonnon suhteesta ja ihmisen vastuusta voi toki syntyä vaikka lehteä lukiessa. Silti varmasti paljon kuljettu ja varma tie elämää varjelevaan elämäntapaan kulkee aluksi myös hiljaista polkua halki hiirenkorvaisen metsän ja linnunlaulun.” Ympäristöherkkyyden lisäksi ympäristökasvatuksessa puhutaan paljon luontosuhteesta. Luontosuhde on osin tiedostettu ja osin alitajuinen suhde luontoon. Sitä värittävät erilaiset kokemukset, aistihavainnot, tiedot, taidot ja mielikuvat. Tämä luontosuhde vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme luontoon sekä luonnon- ja ympäristön suojeluun. Ihmisen suhde luontoon on sinänsä selkeästi riippuvuussuhde sillä olemme luonnosta riippuvaisia niin biologisesti, toiminnallisesti (raaka-aineet), henkisesti kuin hengellisestikin. Silti jokaisen henkilökohtainen suhde luontoon on ainutlaatuinen. Tätä luontosuhdetta voidaan ympäristökasvatuksessa muokata viemällä ihmisiä luontoon tekemään ja kokemaan asioita sekä saamaan tietoa. Itse pidän luontosuhdetta mukavan selkeänä ja ymmärrettävänä käsitteenä ja koen sen tarkoittavan ympäristöherkkyyttä meissä kussakin. Eli ympäristöherkkyys on jotakin yleistä ja luontosuhde henkilökohtaista. Ja näen nimenomaan arvostavan luontosuhteen luovan pohjan ihmisen ympäristövastuullisille teoille.

Page 6: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

6

Ympäristötaide Ympäristötaide on taidetta, joka tehdään tiettyyn paikkaan ja ympäristöön. Usein teoksissa ympäristöllä on suuri merkitys teokselle ja teos nostaa ympäristön esiin. Ympäristötaidetta tehdään niin luonnossa kuin kaupunkiympäristössä. Esimerkiksi paketoidut talot tai sähkölangalla kävelevät eläimet ovat ympäristötaideteoksia, samoin kuin spiraalin tai labyrintin muotoon asetetut kivet metsässä. Ympäristötaidetta voi myös olla esimerkiksi valaistut pinnat. Ympäristötaiteessa voi olla mukana monenlaista taidetta, esimerkiksi tiettyyn paikkaan ja hetkeen tehty performanssi voi olla ympäristötaidetta. Samoin videoinstallaatio tietyssä paikassa edustaa hyvinkin ympäristötaidetta. Runojen ripustaminen tiettyyn paikkaan voi muodostaa ympäristötaideteoksen. Toisinaan ympäristötaide ei synnytä mitään teoksia, vaan itse taideteos on esimerkiksi matka, jonka taiteilija kulkee ja dokumentoi. Mutta oleellistahan ei ole taiteen nimi, vaan taiteen tekeminen ja siitä nauttiminen. Ympäristötaide on myös usein hetken taidetta, se on tarkoitettu sillä hetkellä koettavaksi eikä se jää olemaan. Taideteosta muuttaa luonto itse. Esimerkiksi hiekkaan tehty kuvio tuskin säilyy samanlaisena kovinkaan pitkään. Tuuli, sade ja eläimet muokkaavat luontoa ja teosta. Ympäristötaidetta voidaan toki tallentaa esimerkiksi kirjoitusten tai kuvien muodossa. Ympäristötaide on hienoa tapa kokea luonnon kauneutta ja oppia havainnoimaan luonnon suuria ja pieniä asioita. Ympäristötaide harjoittaa tekijän havainnointikykyä ja herkkyyttä luonnolle. Se on siksi mitä parhaimpia keinoja luontosuhteen kehittämisessä ja hyvä tapa toteuttaa ympäristökasvatusta.

Opetussuunnitelmasta Peruskoulun opetussuunnitelmien perusteiden, jotka koskevat luokkia 1-9, arvopohjassa on mukana luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen. Viidennessä aihekokonaisuudessa, joka on ”Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta” todetaan, että ”Perusopetuksen tavoitteena on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia.”. Opetussuunnitelmat siis vaativat toimia kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Ympäristö- ja luonnontiedon, joka on opetettava aine 1-4 luokilla, opetussuunnitelmassa todetaan, että ”Kokemuksellisen ja elämyksellisen opetuksen avulla oppilaalle kehittyy myönteinen ympäristö- ja luontosuhde.”. Luontosuhde ei ole vain tiedon asia, eikä synny luokkahuoneessa istuessa. Sitä varten tarvitaan monipuolisia luontoretkiä. Kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan kuvallisen ajattelun ja esteettisen ja eettisen tietoisuuden kehittymistä. Myös kuvataide on mukana rakentamassa kestävää tulevaisuutta: opetussuunnitelmissa todetaan, että ”Kuvataiteen opetuksessa kehitetään taitoja, joita tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.”. Kuvaamataidossa on oleellista harjoittaa monipuolisesti aistihavaintojen tekoa ja mielikuvituksen käyttöä. Kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on oppia arvioimaan ympäristön esteettisiä ja eettisiä arvoja, viihtyisyyttä ja toimivuutta. Luokkien 5-9 opetussuunnitelmissa mainitaan keskeisissä sisällöissä tilataide ja taide ympäristössä. Oppimistilanteiden halutaan myös tukevan oppilaiden mahdollisuuksia yhdessä työskentelyyn ja vuorovaikutukseen sekä yhteisiin taide-elämyksiin. Näitä on sisällytetty myös ympäristötaiteen

Page 7: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

7

opetuskokonaisuuksiin. Musiikissa olennaisia sisältöjä on kuuntelemisen ja havainnoinnin oppiminen. Myös äänikerronta ja pienimuotoisten sommitelmien tekeminen ovat yhtenä keskeisenä sisältönä. Näitä asioita voidaan harjoittaa myös osana ympäristötaidepäivää. Useat tehtävät tukevat myös osaltaan äidinkielen opetusta: kirjoittamista, esiintymistä ja vuorovaikutustaitoja. Opetuskokonaisuus tukee siis hyvin opetussuunnitelman tavoitteita ollen monialainen ja moniin oppiaineisiin liittyvä elämyksellinen kokonaisuus.

Ohjeita vetämiseen

Innostunut vetäjä – innostunut ryhmä Vetäjällä on suuri vaikutus päivän onnistumiseen. Ohjelmakin muuttuu usein vetäjän mukana. Jos olet itse innostunut ohjelmasta, saat todennäköisesti ryhmänkin innostumaan. Eli ole itse innostunut ja koko ajan aivan tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. Omaa innostustasi saat tuotua esille tekemällä itsekin tehtäviä. Älä siis jää istumaan kun lapset tekevät vaan tee itse mukana. Joissakin tehtävissä tosin olen ennemmin kehottanut kiertelemään ja tukemaan oppilaiden työskentelyä. Kerro myös itse rohkeasti omista tunnelmistasi ja töistäsi. Näin annat esimerkkiä oikeasta tavasta toimia ilman korostettua ohjaamista tai opettamista.

Älä unohda taitelijan roolia Päivän ajan on tarkoitus olla taiteilijan roolissa ja katsoa ympäröivää maailmaa taiteilijan silmin. Tämä pitäisi muistaa koko ajan. Esimerkiksi jos joku löytää hienon ötökän, on hyvä vetäjän todeta jotakin ötökän ulkonäöstä tai evästauolla voi ihastella nuotion liekkien sävyä. Toki ötökästä voi kertoa jonkun hauskan biologisen faktankin, jos on aivan pakko, mutta biologian sijaan on päivän teemana taide ja aistit. Muistamalla roolin kaikessa toiminnassa tulee olo, että vetäjä todella on mukana ja sisällä aiheessaan eikä ainoastaan vedä jotakin ohjelmaa unohtaen teeman heti kun muuta tulee vastaan.

Aikuiset mukaan Älä anna luokan muidenkaan aikuisten jäädä seisomaan ohjelman aikana. Innosta tai pakota heidätkin mukaan ohjelmaan. Näin varmistat jälleen oppilaiden intoa ja motivaatiota toimintaan. Usein osallistumiseen pitää vinkata alussa ja sen jälkeen se tapahtuu automaattisesti – opettaja huomaa, että hänenkin oletetaan osallistuvan. Eli kysy missä open käpy on, jos hänellä ei ole ja kun tarkastat pääsylippuja lehtidiatehtävässä, vaadi lehti opettajaltakin ja jaa hänellekin kehykset kun teette kehystehtävää. Väreissä ja taideteoksissa eli tehtävissä, joissa et itsekään niin selkeästi osallistu voi opettajakin olla enemmän taustatukena, mutta ei haittaa, jos hänkin tekee oman teoksen tms. Luokan opettajaa kannattaa käyttää apuna, esimerkiksi voit pyytää häntä kantamaan istuinalustakassia. Tarvittaessa opettajaa voi käyttää kun ryhmän jakaa puoliksi tehtävän purkamisen ajaksi. Opettajaa kannattaa myös pyytää kulkemaan jonon viimeisenä. Opettajalle voi myös kertoa tehtävien taustoista ja muusta, jos hän sitä kaipaa tai jos opettajaa tarvitaan neuvomaan oppilaita.

Page 8: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

8

Käytösongelmista Taide on joillekin hyvin vaikea teema. Karskit pojat saattavat kokea sen tyttöjen jutuksi. Ja ikävän usein monilla on se käsitys, etteivät he osaa. Päivät ovat siksikin rakennettu niin, että helpommat tehtävät pohjustavat ja lämmittelevät haastavampiin tehtäviin. Silti osa saattaa heittää homman leikiksi ja ryhtyä pelleilemään. Tämä on usein heille tapa suojautua epävarmalta tilanteelta tai pitää yllä omaa koviksen roolia, ehkä oppilas tahtoisi tehdä, mutta omaksuttu rooli ei salli. Paras tapa reagoida pelleilyyn on olla huomaamatta sitä ja suhtautua edelleen vakavasti oppilaan työskentelyyn. Jos oppilas ei tee työtään ollenkaan, vaan vaikkapa vain kuljeskelee, mene tarjoamaan hänelle apua. Voit myös ryhmätyössä ehdottaa, että hän menisi joidenkin kanssa tekemään työtään. Jos taasen oppilas on vaikkapa vain läntännyt kehyksensä johonkin sen kummemmin miettimättä, katsokaa työ aivan kuin muidenkin ja anna siitä normaalista kommentteja. Vitsinä tehdystä ällöstä tuoksucocktailista ei myöskään kannata torua vaan todeta vain tuoksun olevan tyrmäävä. Vasta jos oppilaan käytös häiritsee muidenkin työskentelyä, on tarpeen puuttua siihen voimakkaimmin keinoin. Usein häiriökäyttäytymiseen puuttuu myös luokan oma opettaja. Ja häneltä voit aina myös pyytää apua, sillä oma opettaja tuntee ryhmänsä parhaiten. Paras olisikin, että opettaja hoitaa ryhmän kurissa pitämisen, jotta sinä saat keskittyä opettamiseen. Tästä voi myös sopia opettajan kanssa etukäteen. Aluksi häiritsevään käyttäytymiseen kannattaa puuttua moittivin katsein ja pienin huomautuksin. Jos tämä ei auta, kannattaa oppilas jonkun tehtävän kohdalla ottaa sivuun tai pyytää kävelemään vierelle ja keskustella rauhassa. Puhutellessa oppilasta kannattaa aloittaa kysymällä mikä hänestä tuntuu pahalta ja miksi hän häiritsee muiden työskentelyä. Kannattaa myös vedota toisille työrauhan antamiseen ja siihen että ollaan koulussa ja koulussa joutuu tekemään asioita, jotka eivät aina ole mukavia. Muiden oppilaiden kannalta on parempi antaa yhden vaikka istua kuin kiskoa häntä väkisin mukaan, joka vie valtavasti aikaa ja ohjaajan energiaa. Jos koko ryhmä on hyvin levoton, voi joissakin väleissä vetää jonkun hippaleikin, joka sopivasti purkaa energiaa. Yksi mahdollisuus on 36 leikki, joka on tässä mukana lähinnä sadepäivän ohjelmana.

Piiri ja pilli Oppilaat kannattaa aina seisottaa tai istuttaa piiriin kun haluaa puhua heille. Retken alussa on hyvä opettaa piirin tekeminen eli siinä on kaveri molemmille kyljille, ei ketään selän takana ja edessä ei näy kenenkään peppu ja varpaat kannattaa vielä tarkastaa, että nekin ovat hienosti piirin kehällä. Tässä muodostelmassa kaikki näkevät kaikki ja ohjaaja pystyy tarkkailemaan kaikkien ilmeitä. Piirissä ei myöskään ole kaveria, jonka kanssa ruveta häsäämään tai ainakaan se ei ole niin helppoa. Piiristä kannattaa myös aina pitää kiinni eli tehdä se aina kun annetaan ohjeita. Jos koko ryhmä on levoton tai esimerkiksi erityisluokka, kannattaa aina istua alas kun juttelee ryhmälle. Ohjaajalla kannattaa myös olla jokin kello tai pilli, millä kutsuu ryhmänsä koolle. Hyviä ovat esimerkiksi karhun kellot, joita saa eräkaupoista ja lintupillit. Kuhan ääni kuuluu tarpeeksi kauas. Äänimerkin käyttäminen säästää vetäjän ääntä ja estää sen, ettei hänestä tule vihaista mielikuvaa - huutava ihminen kun on kiukkuinen. Kannattaa sopia, että aina äänimerkin kuuluessa ryhmä kokoontuu piiriin vetäjän luokse. Näin ryhmä tulee nopeasti valmiiksi kuuntelemaan asiaa.

Page 9: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

9

Ajankäytön moninaisuus Eri ryhmillä menee eri aika tehtäviin. Toisissa ryhmissä on paljon oikein nopeita oppilaita, toisissa taasen hitaita. Toiset tarvitsevat enemmän apua, toiset touhuavat menemään hyvin itsenäisesti. Luokkien toimintarytmi myös vaihtelee. Niinpä saman mittaisessa päivässä ehtii eri ryhmien kanssa eri määrän asioita. Siksi myös ohjelmien perässä olevat arviot ajan käytöstä ovat vain viitteellisiä. Ajankäyttöarviot myös sisältävät kävelymatkat eli jos ne ovat lyhempiä menee vähemmän aikaa ja jos taas pidempiä niin enemmän. Kävelemisiin on varattu päivissä aikaa, jotta tulisi erilaisia maisemia ja tulisi myös liikuttua päivän aikana. Nämä kävelyt voivat olla sekä lyhempiä että pidempiä. Ajatuksena on kuitenkin ollut, ettei pitkiä aikoja vain käveltäisi, vaan matkaksi on annettu aina jotakin tehtävää tai tarkkailtavaa. Kävelyt eivät missään tehtävässä ole välttämättömiä, vaan ohjelman voisi periaatteessa vetää samassa paikassakin olemalla. Yritä pitää koko ajan yllä kiireetöntä tunnelmaa eli anna jokaiselle aikaa tehdä tehtävänsä rauhassa. Myös evästauon on hyvä olla rauhallinen ja leppoisa. Taiteeseen sopivan ilmapiirin ylläpitäminen on tärkeä osa päivää. Varaa lopuksi aikaa rauhassa kävellä bussille eli jätä mieluummin jotakin tekemättä kuin juoksuta ryhmää lopuksi. Muutenkin on parempi tehdä vähän hyvin kuin paljon kiireellä. Jos jokin tehtävä vie ryhmää mennessään, anna sille aikaa, huolehtien kuitenkin että tärkeimmät asiat ehditään käydä päivän aikana. Myöskään syntyviä teemaan liittyviä keskusteluja ei kanna keskeyttää, sillä ne ovat erinomaisia oppimistilanteita. Eli ei ole paha vaikka kaikkea suunniteltua et ehtisikään, kunhan teet sen mitä teet laadukkaasti. Tehtävät ovat aikalailla mietityssä prioriteetti järjestyksessä eli kannattaa tehdä ne tuossa järjestyksessä ainakin tehtävään 13. Puurunot asti. Lounastauko on tosin syytä pitää ennen tehtävää 8. Jotakin kaunista, joka on hyvä kävelytehtävä kun siirrytään lounaspaikalta uuteen tehtäväpaikkaan. Muutenkin siitä alkaa uusi kokonaisuus. Jos aamupäivällä loppuu tekeminen kesken voi tehtäväksi hyvin ottaa tehtävän 14. Tuoksucocktail, joka sopii hyvin aperitiiviksi ennen lounasta. Jos aikaa on vielä enemmän, voi myös tehdä tehtävät 16. Kamera ja 15. Muurahaisten luontopolku ja 20. Puusokko. Näitä samoja ja muita lisätehtäviä voi myös lisätä iltapäivään tarvittaessa. Ohjaajalla pitää siis aina olla repussaan lisätehtäviä, jos ryhmä onkin nopeampi ja toisaalta ajatuksia siitä mitä jättää pois tai miten nopeuttaa tehtäviä jos aikaa onkin vähemmän.

Eri ikäiset oppilaat Ohjelma on kirjoitettu erityisesti 5-9luokkalaisille, mutta tehtävien luonteesta johtuen soveltuu sekä vanhemmille että nuoremmille. Ympäristötaide ei ole minkään luokka-asteen opetussuunnitelmassa erityisesti, vaan mukana kaikenikäisten kuvaamataidon opetuksessa. Ympäristökasvatus myös kuuluu kaikille luokka-asteille. Tässä olevia tehtäviä olen tehnyt myös aikuisten kanssa, joten ohjelman vetäminen vanhemmillekin opiskelijoille tai osin aikuisryhmälle on hyvin mahdollista. 5-6luokkalaisten kanssa voi tarvittaessa ympäristötaiteen teoria osuutta sekä luonnon merkitystä suomalaiselle taiteelle tiivistää. Kannattaa myös antaa ohjeet huolellisemmin nuoremmille oppilaille. Yläkoululaisten kanssa kannattaa taasen varoa, ettei kohtele heitä kuin pikkulapsia vaan muistaa heidän olevan jo isoja ja voi antaa ohjeet ripeämmin ja vähemmillä toistoilla.

Page 10: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

10

Kamera ja dokumentointi Teosten ja päivän dokumentointi on hauska tehtävä luokalle. Nykyään usein onkin kameroita mukana, mutta luokkaa voi innostaa kuvaamaan teokset huolellisesti ja innostaa tekemään vaikkapa power point show tai valokuvanäyttely kuvista koulussa. Monet tekevätkin leirikoulusta leirikoululehden. Tämä dokumentointi ja kuvien käsittely koulussa palauttaa päivän tekemiset vielä uudestaan mieleen ja syventää siten oppimista.

Ennen retkeä Ennen retkeä on monenlaista tehtävää. Tärkein on tietysti markkinointi ja yhteydet kouluun ja opettajaan. Luokkaa on informoitava ajoissa tulevasta ennakkokirjeen muodossa, johon on mallia myöhemmin. Samoin käytännön järjestelyt pitää varmistaa ajoissa. Mutta myös ohjelman vetäminen vaatii valmistelua. Tärkeintä on, että mietit sen miksi teet mitä teet eli mitä tavoittelet päivältä. Mikä on tärkeää ja mitä haluat painottaa. Luet huolellisesti tehtävien ohjeet ja mietit mielessäsi miten ne oikein käytännössä menevät. Voit kirjoittaa tehtävistä pieniä ohjelappuja ensimmäisiä kertoja varten, ne tuovat turvaa ja hyvin niitä voi välillä vilkaista tarkistaakseen, mitä seuraavaksi oikein tapahtuikaan. Pitkistä teoriaosuuksista voi olla oma muistilappunsa, jota pitää ihan esillä. Ei kaikkea tarvitse osata ulkoa. Ensimmäisten retkien jälkeen kannattaa palata lukemaan tätä ohjetta, jotain uutta voi tuolloin tarttua mieleen. Tai saatat huomata, että jotain olet tehnyt paremmin kuin mitä tässä ohjeessa on mietitty (se kannattaa sitten kertoa eteenpäin muillekin, kehittämisideat ovat aina tervetulleita). Välineistön valmistaminen on aloitettava ajoissa tai jos se on jo valmiina, tulee sen kunto tarkistaa ajoissa, että ehtii korjata jotain tarvittaessa. Edellisenä päivänä kannattaa retkireppu jo pakata valmiiksi ja aamulla vielä vilkaista, että kaikki todella on mukana. Päivän jälkeen tavarat pitää jälleen tarkistaa ja kuivattaa sateisen päivän jäljiltä. Usein ne vaativat myös uudelleen järjestelyä ja joskus korjausta.

Sadesää Sade ja taide ei ole hyvä yhdistelmä. Sateella on hankalampi tehdä keskittymistä vaativia tehtäviä. Paperi ja kynä tehtävät ovat myös mahdottomia sadesäällä. Niinpä ohjelmaa on syytä muokata, jos vettä tulee taivaalta. Ongelmia aiheuttaa myös oppilaiden puutteelliset varusteet. Tärkeintä on säilyttää oma mieliala ja jaksaa olla innostava sateesta huolimatta. Toisena on tärkeä lyhentää tehtäviin käytettävää aikaa eli tehdään asiat reippaammin, koska kukaan ei jaksa sateella värkätä taideteoksia puolta tuntia. Voi sanoakin, että teemme nyt sadesään taidetta, joka valmistuu nopeammin. Voi myös todeta, että onneksi taiteilija voi useimmiten valita päivän milloin tekee töitä, mutta meidän on nyt vain sopeuduttava tähän säähän mikä meillä on. Tärkeää on myös huolehtia, että kaikki pysyvät lämpimänä eli kävelymatkoja voi sadepäivinä pidentää, jotta matkalla ehtii lämmetä. Myös juoksuleikkejä voi lisätä päivään ja ne voivat olla aivan teemaan liittymättömiä ja niitä ennen voi todeta, että nyt lämmittelemme pienen hipan avulla. Sadesäätä varten on mukana myös tehtävä 21. eli 36-peli, joka on hauskaa säällä kuin säällä. Siinä on havainnointiin ja löytämiseen liittyviä tehtäviä, joten se sopii kyllä päivän aiheeseen.

Page 11: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

11

Sateella kannattaa myös pidemmät selitykset siirtää sadesuojaan, jos mahdollista. Ja evästaukoa varten on hyvä olla jokin laavukangas sadekatoksen tekoa varten, jos ei kiinteää katosta ole käytössä. Jos mitään sadesuojaa ei ole, kannattaa omat selitykset lyhentää mahdollisimman lyhyiksi, toki riippuen siitä miten hyvin ryhmä jaksaa kuunnella. Seuraavia ohjelmia ei kannata vetää sateella ollenkaan: 3. Lehtidiat 13. Puurunot 19. Kasvien varjot Muutoksia pitää tehdä seuraaviin ohjelmiin: 4. Värit kootaan vain kankaan päälle, jätetään paperit ja kontaktimuovi pois 11. Luontokoloon ei mukaan paperia ja kyniä Ehdotus sadepäivän ohjelmaksi: 1. Aloitus ja 2. käpykoru normaalisti. 3. Lehtidiat pois. 4. Värit kootaan vain kankaan päälle, jätetään paperit ja kontaktimuovi pois. Kävellään ja tehdään tehtävä 8. Jotakin kaunista. Sen jälkeen tehdään tehtävät 5. Kehykset 21. 36-peli 15. Muurahaisen luontopolku 16. Kamera 14. Tuoksucocktail LOUNAS ja sadesuojassa lounaan jälkeen kerrotaan tehtävä 6. ympäristötaiteen perusteet ja esitellään tehtävä 7. taideteos. Kävellään kivaan paikkaan ja tehdään tehtävä 7. loppuun ja kävellään sen jälkeen tovi. Sitten tehtävä 12. soittimet ja jos sade vaikka olisi tauonnut niin 13. puurunot. Tehtävä 20. puusokko. VÄLIPALA ja sadesuojassa heti välipalan jälkeen tietoa luonnosta taiteessa, tehtävä 10. Kävely kivaan paikkaan ja 9. kuuntelu ja 11. luontokolo ilman papereita eli vain istuen ja tunnelmasta nauttien, kolossa vietettävää aikaa kannattaa kyllä lyhentää. Tämän jälkeen joko 17. punotut taulut tai 18. kattokruunu. Jos käytössä on hyvä sisätila tai katos niin voi harkita siirtymistä sisälle tekemään nuo tehtävät eli kerää materiaalin mukaan ja tekee loppuun sisällä. Jos vettä tulee kaatamalla, voi olla, ettei ryhmä kykene innostumaan mistään tehtävistä. Silloin voidaan mahdollisuuksien mukaan toteuttaa seuraavia sisätehtäviä. Ei kuitenkaan pidä olla koko päivää sisällä:

- Musiikkimaalaus. Kuunnellaan esimerkiksi Vivaldin vuodenaikaan sopivaa teosta eli syksyä tai kevättä. Jokainen maalaa väärällä kädellään eli todennäköisesti vasemmalla musiikin tuomia tunnelmia paperille vesiväreillä. TAI Maalataan oikealla kädelle ja siirretään paperia aina pienen ajan (1-2min) jälkeen eteenpäin eli samaa teosta maalaa useampi oppilas. Teosta voi siirtää rajattoman monta kertaa, mutta on hyvä katsoa etteivät ne muutu aivan puuroksi kun moni maalaa päällekkäin eli lopettaa ajoissa. Kannattaa myös korostaa, että jatketaan edellisen teosta eikä ruveta tekemään omia eli otetaan edellisten ideat ja ajatukset omankin tekemisen

Page 12: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

12

pohjaksi. Nämä tehtävät sopivat hyvin kun on puhuttu luonnon merkityksestä taiteelle ja taiteilijoille. Ja halutessa voidaan myös molemmat tehdä, jolloin kannattaa ryhmämaalaus tehdä ensin ja vasenkäsi teos sitten.

- Luontorunot. Voidaan toteuttaa samaan tapaan sanoja keksimällä kuin puurunot,

mutta tehdään pienemmistä esineistä, jotka voidaan tuoda sisälle: kävystä, kivestä, kepistä, sienestä, lehdestä –mistä vaan.

- Luontorunon kuvittaminen eli annetaan valmis luontoaiheinen runo, joka kuvitetaan

piirtämällä tai maalaamalla. Runoista voi myös tehdä esityksiä. TAI Ryhmät kirjoittavat pieniä luontorunoja tai tarinoita, jotka annetaan toiselle ryhmälle kuvitettavaksi.

- Luontoaiheiset laulut kilpailu eli muodostetaan noin neljän hengen ryhmiä. Joku

ryhmä aloittaa laulamalla jotain laulua, jossa on mukana kasvi tai eläin. Kun laulu on tunnistettu ja hyväksytty, pitää siis osata laulaa laulua ja siellä pitää tulla se eläin tai kasvi esille, niin vuoro siirtyy seuraavalle joukkueelle, jonka on puolen minuutin sisällä aloitettava uusi laulu tai muuten tippuu pois pelistä. Voittaja on se, joka pysyy mukana viimeiseksi.

Välineistö Välineistö kannattaa valmistaa huolella kauniiksi ja kestäväksi. Kaikille välineille kannattaa hankkia tai valmistaa omat säilytyspussit tai rasiat. On mukavampi kun ohjaaja kaivaa repustaan kauniin kangaspussin kuin kaupan muovikassin. Esteettisyyteen on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti taideohjelmassa, mutta toki muutenkin. Alla lista kaikkien harjoitteiden välineistöstä. Edessä oleva numero kertoo mihin tehtävään välineet liittyvät. Aamupäivän ja iltapäivän kohdalla on vielä erikseen listaus tarvittavista välineistä sillä osuudella.

- istuinalustat kaikille - 2: narut käpykoruihin ja saksia (n. 4kpl) TAI valmiit käpykorut - 3: lehtidiakehykset jokaiselle (ks. valmistusohje) - 4: laput, joissa on värejä (yksi lappu jokaiselle) - 4: munakennot tai muut keräimet 7kpl - 4: A4 papereita n. 10kpl, kontaktimuovin palasia n. 10kpl noin 17cmX27cm TAI

valkoiset lakanat ryhmille - 5: kehykset jokaiselle (ks. valmistusohje) - 6: kuvat esimerkkitauluista - 7: käsitelaput - 10: kuvat tauluista taideosuuteen - 11: paperit (ja kirjoitusalustat?) ja istuinalustat kaikille - 13: paperit ja kynät ryhmille (n. 10kpl), teroitin - 14: filmipurkit jokaiselle - 15: luupit jokaiselle - 15: tunto ja aistimuslippuja (ks. valmistusohje) - 17: kalastajanlankaa, saksia ja muutama puukko TAI - 18: lankaa ja neulat jokaiselle, kehikko puista - 19: paperit, kynät ja kirjoitusalustat - 21: nopat (2kpl) ja heittopurkit, esim. pakasterasia (2kpl) - 21: tehtävälaput, pyykkipojat 36kpl, opettajan lista tehtävistä

Page 13: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

13

OHJELMA Ensin on ohjelma aamupäiväksi, sitten iltapäiväksi ja myöhäiseksi iltapäiväksi. Sen jälkeen on kohta lopetus, joka vedetään aina ohjelman loppuun. Kunkin osion alussa on lista siinä tarvittavista välineistä. Sen lisäksi repussa voi olla jotakin varaohjelman välineistöä kuten tuoksupurkit tai luupit ja liput muurahaisten luontopolkua varten.

Aamupäivä, 3h Välineet:

- narut käpykoruihin ja saksia (n. 4kpl) TAI valmiit käpykorut - lehtidiakehykset jokaiselle - laput, joissa on värejä (yksi lappu jokaiselle ryhmäläiselle) - munakennot tai muut keräimet 7kpl - A4 papereita n. 10kpl, kontaktimuovin palasia n. 17cmX27cm TAI valkoiset lakanat

ryhmille - kehykset jokaiselle - istuinalustat kaikille - kuvat esimerkkitauluista

1. Aloitus, 20min Vastaanota ryhmä sinulle luontevalla tavalla. Kerro kuka olet ja missä ryhmä on. Valmistelkaa itsenne lähtemään metsään eli esimerkiksi tarkastakaa varusteet, jättäkää eväät ja reput sopivaan paikkaan, jos palaatte eväshetkeksi aloituspaikkaan. Jos sää näyttää sateiselta, ottakaa reput ja sadevarusteet aina mukaan. Käy lähtöpaikalla tarvittavat turvallisuusohjeet. Muista ainakin mainita, että koska metsään voi eksyä, kuljemme koko ajan yhtenä joukkona eli kukaan ei saa lähteä niin kauas, ettei näe ohjaajaa. Esittele ryhmälle pilli tai kello mikä sinulla on ja kerro kuinka aina sen soidessa on aika kokoontua yhteiseen piiriin. Kun olette valmiita, kulkekaa hetken matkaa (5-10min) metsään, jossa aloitat päivän ohjelman. ”Luontoa ja maailmaa voi katsoa monella tavalla. Jokainen meistä näkee asiat eri tavalla, sillä me ajattelemme ennakkoon asioista eri tavalla ja me tiedämme eri asioita. Olette varmasti joskus vaikkapa katsoneet jonkun kanssa saman elokuvan tai lukeneet saman kirjan ja olette aivan eri mieltä oliko elokuva tai kirja hyvä, tai liian jännittävä. Asiat ovat siis erilaisia eri ihmisille. Myös luonnon eri ihmiset näkevät eri tavalla. Tänään me lähdemme katsomaan luontoa taiteilijan silmin. Yritämme löytää luonnon kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ja löytää luonnosta niitä asioita, jotka ovat innostaneet taiteilijoita kautta aikojen. Pääsemme toki myös itse tekemään taidetta päivän aikana.”

2. Käpykoru, 10min - suoraan edellisen osuuden perään Kaikille tulee kaulaan käpykoru taiteilijan symboliksi. Tämä on tavallaan rooliasuste, joka helpottaa eläytymistä. Tämän tilalle voi keksiä myös jonkun toisen roolivaatteen tai merkin.

Page 14: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

14

Käpykoru voidaan tehdä yhdessä metsässä tai ne voi olla ohjaajalla valmiina, jolloin ne lainataan oppilaille päiväksi. Jos käpykorut ovat lainattavat, kannattaa käpyyn laittaa rautalangasta tukevampi ripustuskoukku, johon naru tulee, jotta ne kestävät käyttöä pidempään. Männyn kävyt ovat myöskin kestävämpiä koristeita. Kävyt voi myös maalata spraymaalilla kultaisiksi tai hopeisiksi, jolloin ne ovat juhlavammat. Alla ohje kumpaankin tapaan. Itse tehtävän etuna on se, että korun saa mukaansa kotiin. Annettava koru säästää aikaa ja voi olla juhlavampi. Itse tehtävä ”Jotta meidän kaikkien olisi helpompi asettua taiteilijan rooliin, teemme meille kaikille taiteilijan merkit päivän ajaksi. Teemme jokaiselle tällaisen käpykorun (oma koru näytille), joka on meidän luontotaiteilijoiden symbolina tänään. Etsikää jokainen tästä läheltä itsellenne kaunis käpy ja laitetaan siihen naru. Haettuanne kävyt valitsette tästä sopivan värin, mittaatte oikean pituuden, leikkaatte ja sidotte käpyyn ja sitten solmun niskan taakse.” (näytä työvaiheet puhuessasi) Eli ohjaajalla kannattaa olla useampia erivärisiä villalankakeriä (normaalia sukkalankaa), joista saa valita tai useampi kerä samaa luonnonvaaleaa sävyä, jotta useampi pääsee leikkaamaan kerralla. Ja mukana kannattaa siis olla myös useampia saksia. Lanka sidotaan kävyn kannan lähelle suomujen väliin ja tavallinen umpisolmu niskan taakse. Annettu ”Jotta meidän kaikkien olisi helpompi asettua taiteilijan rooliin, laitamme kaikille taiteilijan merkit päivän ajaksi. Näiden käpykorujen avulla muutumme jokainen luontotaiteilijoiksi.” Ripustetaan jokaiselle juhlallisesti käpykoru kaulaan.

3. Lehtidiat, 15-25min - anna tehtävä heti edellisen perään - paikka pysähdykselle on hyvä olla suhteellisen avoin, johon aurinko pääsee paistamaan - idea Maakasvatusmateriaaleista ”Nyt on hyvä lähteä matkaan. Kuljetaan yhdessä eteenpäin. Matkalla etsikää itsellenne jokin mielenkiintoinen lehti. Se on pääsylippu tämän päivän ohjelmaan. Ei tarvitse kulkea yhdessä jonossa, vaan poiketkaa rohkeasti polulta, kuhan kuljemme kaikki samaan suuntaan.” Katsele itse erilaisia lehtiä maassa ja kulje hitaasti kohti valitsemaasi paikkaa. Kävelyn ei tarvitse olla pitkä, joitakin minuutteja vähimmillään, mutta voi olla myös jopa 10min, jos siten päästään hienompaan paikkaan. Paikkaan saavuttuasi kutsu ryhmä piiriin ympärillesi. ”Nyt on aika tarkastaa jokaisen pääsylippu, älkää tiputtako niitä maahan katsomisen jälkeen sillä niitä tarvitaan vielä. (Kierrä katsomassa jokaisen lehti, nyökkää tai lausahda lyhyesti hyväksyntä). Nyt meillä on kädessämme kuvat lehtidiashowhun. Jokainen saa diakehyksen, johon lehti laitetaan.” Näytä, miten lehti laitetaan paikalleen. Jaa kehykset ja auta tarvittaessa lehtien laittamisessa.

Page 15: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

15

”Harjoitellaanpa sitten diojen katsomista. Ojenna dia kirkasta taivasta vasten, ei kuitenkaan suoraan aurinkoon. (Tee itse koko ajan samalla kun selität) Kääntele diaa niin, että saat auringon valon vangittua diaasi (tätä ei tietenkään pilvisellä säällä :) ). Voit liikutella kättäsi lähemmäs ja kauemmas silmistä niin löydät parhaan kohdan katsoa ja diakin voi näyttää erilaiselta eri etäisyyksiltä. (Anna aikaa lapsille kokeilla) Sitten laitetaan meidän projektorimme pyörimään. Minä projektorin moottori sanon aina KLIK ja silloin on aika siirtää dia myötäpäivään vasemmalla puolella olevalle kaverille. Uuden dian saat tietysti oikealta puolelta. Sitten vain ihaillaan diaa siihen asti kunnes jälleen kuuluu KLIK. Eli annetaan mennä KLIK” Tämän jälkeen diat pyörivät ja niitä ihaillaan. Kommentoi itse dioja ääneen, aivan kuin vierustoverillesi sanoisit eli ohimennen ei opettajamaisesti, mutta niin lujaa, että kaikki kuulevat. Voit sanoa esimerkiksi: ”Onpa mahtava vihreä”, ”Vau mitä pilkkuja”, ”Onpas tämä karvainen”, ”Tästä tulee mieleen ihan kartta”, ”Mä voin melkein nähdä noi lehden solut” jne. Näin lapsetkin ryhtyvät kommentoimaan dioja, iloinen puheensorina olisi oikein hyvä. Lapset myös huomaavat tällöin dioissa niitä asioita, joita kommentoit. Kun jokaisella on oma dia takaisin, on show ohi. ”Olipas hieno lehtidiashow, eikä tainnu olla kahta samanlaista lehteä. Nyt jokainen ottaa lehtensä kehyksistä ja jättää tänne metsään tai laittaa taskuun ja ottaa kotiin mukaan. Minä kerään kehykset takaisin.”

4. Värit, 20-25min - anna tehtävä heti edellisen perään samassa paikassa - paikka mihin kävelette on hyvä olla suhteellisen avoin ja sellainen missä voi paperin kanssa toimia, esim. kallio tai mukana voi olla myös kirjoitusalustoja. ”Kuten huomasitte löytyi näistä lehdistä vaikka mitä värejä. Tämä metsä meidän ympärillämme on täynnä erilaisia värejä ja jokaisesta väristä löytyy erilaisia sävyjä. Esimerkiksi nämä kaksi lehteä ovat erilaisia vihreitä eli eri vihreän sävyjä. Seuraavaksi kuljemme eteenpäin metsässä ja matkalla saatte kerätä kukin ryhmä jotakin väriä. Tavoitteena on löytää mahdollisimman monta eri sävyä omasta väristänne. Voitte kerätä kaikenlaisia asioita jotka ovat täällä metsässä ei kuitenkaan mitään sellaista, jonka ihminen on tänne jättänyt. Ja muistakaa ottaa elävistä kasveista näytteitä hyvin säästeliäästi. Ottakaa muutenkin vain pieniä paloja kutakin sävyä. Osa väreistä on helpompia kuin toiset, toiset taas vaativat enemmän tarkkaavaisuutta, jotta löytää edes jotakin. Nostakaas täältä laput niin näette minkä värisessä ryhmässä olette. Kun olet saanut lapun mene etsimään muita joilla on sama väri. Asettukaa sitten ryhmänne kanssa tähän lähettyville.” Jaa laput kaikille. Värit: vihreä, ruskea, valkoinen – harmaa – musta, keltainen, oranssi, punainen, sininen – liila (jos ryhmä on pieni jätä oranssi pois, jokaisessa pienryhmässä olisi hyvä olla vähintään 3 jäsentä) Kun kaikki ovat löytäneet ryhmänsä, jatka. ”Tässä jokaiselle ryhmälle munakenno (voi olla muukin keräin), johon saatte kerätä löytönne. Eikä siis tarvitse saada täyteen vaan pienetkin palat riittävät. Ja mahdollisimman monta eri sävyä. Onko kysyttävää? Sitten lähdetään. Minä menen edellä ja muistakaa, että poluilta saa ja on hyväkin poiketa.” Sopivaan avoimeen paikkaan käveltyänne noin 10min pysähdy ja kokoa ryhmä piiriin.

Page 16: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

16

”Nyt on aika järjestää nämä löydöksemme sävyjen mukaan paperille. Eli tehkää löydöistänne jana tai ympyrä tai spiraali, jonka toisessa päässä ovat vaaleimmat sävyt ja toisessa tummimmat. Järjestäkää ne saamanne paperin päälle. Sen jälkeen saatte kontaktimuovinpalan, jolle saatte asetella värisävyjananne. Eli järjestäkää palat ensin paperille ja sitten ottakaa muovista paperi pois ja siirtäkää kuva muoville. Ei kannata yrittää laittaa muovia paperin päälle, vaan laitatte palat muoville ja sitten paperin siihen päälle. Muistakaa kääntää palat laittaessanne niin, että tarkoittamanne sävy tulee muovia vasten, sillä toisinaan lehdet ja muut on eri sävyisiä eri puolilta. Jos löytönne eivät meinaa mahtua muoville, niin repikää niitä pienemmiksi, pienistäkin paloista näkee kyllä sävyn ja jos on oikein paljon materiaalia niin jättäkää osa pois. Ja kun kaikki palat on muovilla laittakaa paperi siihen päälle eli liimaatte muovin paperille. Onko kysyttävää? Eli saatte tästä paperin ja kontaktimuovinpalan. Ja meitä on täällä useampi aikuinen auttamassa, joten pyytäkää ihmeessä apua jos tarvitsette.” Jaa A4 kokoiset paperit ja muovinpalat, jotka on 19cmx27cm, voi olla pienempikin muttei suurempi, miten muovista vaan hyvin tulee. Anna neuvoja tarvitseville. Kun kaikki ryhmät ovat valmiin, kokoontukaa piirin ja ihailkaa janoja. SATEELLA: Paperit ja kontaktimuovit eivät onnistu sateella. Silloin kannattaa olla mukana valkoisia noin 80cm X 80cm lakanoita, joiden päälle janat tehdään ja ihaillaan. Jos mukana on kamera, voi janat ikuistaa sillä. ”Löytyipä täältä metsästä paljon erilaisia värejä ja sävyjä. Huomaatte varmaan, mitä täällä on eniten. Mutta kyllä muitakin värejä löytyy kun tarkasti katsoo. Ja näin syksyllä / keväällä värimaailma on erilainen kuin kesällä. Ja talvella kaikki muuttuu jälleen. Hienoa, pakataanpa paperit opettajanne reppuun. Saatte kouluun mukaanne nämä luonnon väripaletit. Voitte vaikka kokeilla josko vesiväreistänne onnistutte löytämään samanlaisia sävyjä. ” (Jos opella ei ole reppua niin laita omaasi, mutta yritä muistaa antaa ne luokan matkaan päivän lopuksi :) ) ”Kuljetaan seuraavaksi hetki aivan hiljaa. Jokainen saa hetken aikaa nauttia luonnon kauneudesta ilman ylimääräisiä ääniä. Ihailkaa kävellessänne ympärillänne olevaa värien paljoutta. Katsokaa myös minkälaisia muotoja näette. Voitte samalla katsoa jo erityisen hienoja paikkoja ja asioita seuraavaa tehtäväämme varten.” Kulkekaa seuraavaksi rauhassa 5-10min, tarvittaessa jopa hetken pidempään. Tavoitteena olisi päästä paikkaan missä on monenlaista luontoa eli erilaisia puita, kiviä, kasveja jne. Jos paikka mihin lopetitte edellisen tehtävän on mieluinen niin voitte myös jäädä siihen.

5. Kehykset, 25-30min - kauniissa paikassa, jossa on monipuolista luontoa Paikkaan saavuttuanne koko ryhmä ympärillesi piiriin. ”Ympärillämme on valtavasti kauniita asioita, pieniä yksityiskohtia ja suuria maisemia. Me emme kuitenkaan useinkaan huomaa niitä. Seuraavaksi nostamme joitakin näistä kauniista asioista esille. Kokoamme ympärillemme taidenäyttelyn. Jokainen saa tällaiset puiset kehykset, joilla taulu rajataan. Voitte laittaa tämän mihin tahansa paikkaan vaikkapa maahan tai puuhun tai voitte myös ripustaa sen johonkin jolloin taulu katsotaan siitä läpi. Keksitään tauluillemme sitten nimet. Esimerkiksi voisin laittaa kehykseni tähän. Ja

Page 17: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

17

teokseni nimi voisi olla vaikkapa ”vihreys”, ”uusi elämä”, ”pehmeys” (anna muutamia esimerkkejä, joista osa on helppoja väriin, muotoon tms. liittyviä ja ainakin joku filosofisempi). Kun olette löytäneet sopivan paikan, jättäkää kehys siihen ja tulkaa tähän takaisin. Ja viimeistään kun kello kilahtaa on aika lähteä taidenäyttelyyn. Älkää menkö niin kauas ettette näe tähän ja kuule kelloa. Kysyttävää?” Jaa kehykset kaikille, myös opettajalle ja itsellesi. Etsi omalle kehyksellesi hieno paikka. Jos joku vain pyörii kehyksen kanssa, mene kysymään kaipaako hän apua ja tarvittaessa keksikää hänelle teos. Tarkkaile ryhmää, kun kaikki ovat saaneet valmiiksi, soita kelloa. Jos aikaa on mennyt jo paljon (10min) ja vielä joku miettii, niin voit toki soittaa kelloa, ennen kuin koko ryhmä hermostuu odottamiseen. Kokoa ryhmä piiriin. ”Nyt lähdetään katsomaan teoksia. Jaetaan joukkomme kahteen (tai jos on iso ryhmä ja avustaja mukana niin vaikka kolmeen, noin 10-15 henkeä per ryhmä, jos on pieni ryhmä (n.15) menkää kaikki yhdessä). Tämä puoli piiristä lähtee minun matkaan ja toiset oman opettajanne (eli piiri vain puoliksi sopivista kohdista). Katsokaa kaikki taulut, taiteilija kertokoon nimen ja muut voi kommentoida teoksia, vaikkapa hienoja värejä, muotoja, kontrasteja jne. Ja kaikille töille annetaan tietysti myös aplodit. Ja kerätkää kehykset mukaanne sitä mukaa kun olette katsoneet teokset. Kun ollaan valmiita, palataan tähän.” Kiertäkää ryhmän kanssa järjestyksessä teokset. Huolehdi, että kaikki tulevat katsomaan taulut. Kysy taiteilijalta teoksen nimen. Jos ei ole, niin ei haittaa, onhan taidenäyttelyissä aina nimettömiäkin teoksia. Kommentoi jotakin teoksista, värien kirkkautta, kontrastia, pehmeyttä, muotoja, nimeä –mitä vaan. Ja aina tietysti myönteisiä kommentteja. Ja yksi lyhyesti riittää. Ja sitten aplodit päälle ja seuraavan luokse. Eli kaikille annetaan aikaa ja huomiota, mutta ei liikaa. Kun molemmat ryhmät ovat kokoontumispaikalla kerää kehykset takaisin. ”Kävellään taas hetken matkaa uusiin maisemiin. Katselkaa ympärillenne, miten joka paikassa on hienoja paikkoja, mihin kehykset voisi laittaa.” Kulkekaa 5-10min sopivaan kauniiseen paikkaan, jossa on monipuolista luontoa.

6. Ympäristötaiteen perusteet, 15min - paikka, jossa ryhmä pystyy istumaan maassa istuinalustoilla piirissä ”Tämän päivän teemanamme on tosiaan ympäristötaide. Ja haluaisinkin kertoa teille mistä siinä oikein on kysymys. Se ei nimittäin ole vain lasten puuhaa metsässä, vaan Suomessa ja maailmalla on monia ympäristötaitelijoita, jotka tekevät ympäristötaidetta työkseen. Ympäristötaidetta on hyvin monenlaista, mutta se mikä tekee teoksesta ympäristötaidetta on se, että se on tehty tiettyyn paikkaan. Kuvataiteilijat, jotka maalaavat tauluja tekevät ne yleensä sellaisiksi, että ne voi ripustaa mihin tahansa roikkumaan. Tai jos te teette piirustuksen koulussa niin se voi ensin roikkua luokan seinällä ja sitten kotona seinällä eikä se haittaa työtä, se on koko ajan sama. Mutta ympäristötaideteoksessa on oleellista se missä teos on, minkälaisessa paikassa ja mitä siinä on ympärillä. Aina ei ole edes selvää mistä teos alkaa tai mihin se loppuu, ympäristö on kiinteä osa teosta. Taiteilija tekee siis teoksensa tiettyyn paikkaan, eikä sitä voi siirtää muualle ilman, että se muuttuu. Ympäristötaideteokset eivät olekaan museoissa tai gallerioissa, vaan niitä näkee kaupungeissa, metsässä, rannoilla tai vaikkapa pihoilla. Ja teosta katsottaessa ei katsota vain itse teosta, vaan myös sen ympäristöä. Ja usein teosten tarkoituksena onkin nimenomaan nostaa ympäristönsä esille, esimerkiksi Jyväskylässä on ollut muutaman

Page 18: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

18

vuonna teemana ”Valo on Jyväskylässä”, jossa valaistiin erilaisia paikkoja. Tässä on esimerkiksi kuva sillasta, joka valaistiin. Nämä valoteokset ovat ympäristötaidetta. Laitetaan kuvat kiertämään niin saatte katsoa tarkemmin.” (Laita kaksi kuvaa yhdessä kulkemaan, jotta niitä katsotaan rinnakkain.) ”Ympäristötaideteokset eivät säily muuttumattomina pitkään. Ja muutos onkin oleellinen osa teosta. Ulkona erilaiset sääilmiöt muuttavat teoksia. Tuuli, sade ja aurinko muuttavat teosta hitaammin tai nopeammin. Myös eläimet, ihminen mukaan lukien muuttavat teoksia kulkiessaan. Kun tänään teemme omat teoksemme ovat ne samanlaisia ehkä tämän päivän jos sitäkään. Mutta huomenna jos tulisitte uudestaan niitä katsomaan olisi todennäköisesti jokin muuttunut. Toki osa teoksista on niin kiinteitä, että ne muuttuvat vain hitaasti, mutta kyllä sammal ja muu kasvaa kivellekin hiljalleen.” ”Ympäristötaidetta tehdään myös paljon luonnon ympäristöissä metsissä, soilla, niityillä ja rannoilla. Välillä ne tehdään luonnon omista materiaaleista, jolloin voidaan puhua myös maataiteesta. Tässä on Erja Laakkosen kaksi työtä Kesäillan valssi ja Risumökit. Laittakaa kuvat kiertämään, jotta kaikki saavat nähdä. Hän kertoo työskentelystään itse näin: ”Luonto ja ympäristö ovat työskentelyni lähtökohdista tärkeimmät. Luonnossa kiehtovat erilaiset muodot, niiden sattumanvarainen järjestelmällisyys, sekä se mielikuvitukseen vetoava myyttinen elementti, joka silloin tällöin yllättää. Monet teokseni olen tehnyt luonnonmateriaaleista. Niitä ei ole tarkoitettu kestämään pitkiä aikoja vaan niiden tilapäisyys liittyy niiden sisältöihin: kasvuun, kiertokulkuun sekä ajan ja paikan merkityksiin. Teokset on suunniteltu tiettyyn tilaan ja usein ne on myös rakennettu paikanpäällä.” Hän siis hakee ideansa luonnosta ja myös materiaalit. Ja paikka mihin teos rakennetaan on oleellinen osa teosta. Kirjoitus taiteilijan työskentelystä on otettu suoraan hänen nettisivuiltaan. Se voi olla laminoituna omalle paperilleen, vaikkapa sen kuvan taakse joka kuvaa häntä työssään, jotta tekstin voi lukea aivan suoraan. ”Tässä on kuva Erja Laakkosesta tekemässä teosta Pesämuna. (kuva kiertämään) Taiteilija siis ensin ideoi teoksensa ja tutustuu huolellisesti siihen ympäristöön mihin teos on tulossa, joskus tämä tutkimus saattaa olla hyvinkin perusteellinen, jos vaikka halutaan kuvata paikan historiallista merkitystä, toisinaan taas teos vain laitetaan paikkaan ilman sen suurempia tutkimuksia. Taitelija suunnittelee usein teostaan piirtelemällä luonnoksia ja sitten vasta toteuttaa teoksen. Toiset suunnittelevat enemmän ja toiset saattavat vain ryhtyä tekemään ja antavat tekemisen näyttää minkälainen teos lopulta on. Ja usein tekeminen muuttaakin teosta ja siitä saattaa tulla muuta kuin mitä alunperin ajatteli. Sen takia teoksen nimi useimmiten päätetään vasta teosta tehdessä tai sen valmistuttua. Tässä on vielä kuva valmiista teoksesta, jota Erja Laakkonen tuossa kuvassa teki. Teoksen nimi on Pesämuna. (kuva kiertämään)” ”Toisinaan teoksia taasen tehdään ihmisen valmistamista materiaaleista luontoon. Esimerkiksi saatetaan vaikkapa kiertää puun ympärille kangasta tai tuoda ihmisen esineitä luontoon. Taidetta tehdään myös paljon kaupungeissa. Esimerkiksi näin kerran teoksen, jossa oli eläimiä kävelemässä sähkölangalla eduskuntatalon takana. Se oli hauska havainto ja piristi kovasti kävellessä. Kaupungeissa kulkee paljon ihmisiä, joten sinne kannattaa taidetta viedäkin. Ja kun teos on esillä kadulla eikä museossa niin siihen törmää paljon useampi ihminen.” ”Ympäristötaide ei aina ole sellaista, että sen voisi esitellä muille. Toisinaan teoksen tekeminen on oleellisempaa kuin valmis tuotos. Eli tavallaan taidetta on itse tekeminen.

Page 19: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

19

Esimerkiksi englantilainen Richard Long on tehnyt teoksia, joissa hän on etukäteen määritellyt reitin kartalta, esimerkiksi Himalajan vuoristossa tai Saharan autiomaassa, ja sen jälkeen hän on kävellyt sen. Matkalla hän on tehnyt sopivaan paikkaan merkkejä, esimerkiksi ympyrän maahan löytämistään materiaaleista. Ja hän on valokuvannut kävelyn jäljet ja ympyrät ja nämä dokumentit ovat olleet yleisön nähtävissä, mutta varsinainen taiteellinen teko ei. Tämän voisi myös tehdä kaupungissa vaikka piirtämällä kartalle harpilla ympyrän ja yrittämällä kulkea sen mahdollisimman tarkasti ja tehdä havaintoja matkalla sekä vaikka runoja ja luonnoksia tms. Ympäristötaide voi olla myös erilaisia teatterillisia esityksiä, kuten musiikkia, runoja tai performansseja tietyssä paikassa ja tilassa.” ”Eli hyvin monenlaista mahtuu ympäristötaiteen käsitteen alle. Kaikissa niissä kuitenkin paikka eli teosten ympäristö on oleellinen osa teosta. Ja taiteessahan ei ole oleellista että minkä nimen alle teos kuuluu, oleellista on tehdä taidetta ja saada siitä itselle iloa ja mahdollisesti myös vaikutuksia katsojissa, esimerkiksi ilahduttaa, piristää tai saada katsoja ajattelemaan jotakin asiaa. Taiteilija saattaa myös haluta teoksillaan herättää ihmisiä ajattelemaan ja muuttamaan omaa toimintaansa. Hyvä taideteos voi paremmin viedä viestin perille kuin tuhannetkaan sanat. Sanonta, että kuva on tuhat sanaa, pitää kyllä paikkansa.”

7. Taideteos, 50min - Jatkuu suoraan edellisen perään - Paikan olisi oltava mielenkiintoinen ja monenlaista luontoa lähellä, tarvittaessa kävelkää hetken matkaa, mieluiten ei ”Nyt on aika meidän tehdä jälleen itse jotain. Me ollaan huomattu tässä aamupäivän aikana kuinka hienoja asioita ympärillämme onkaan. Värejä löytyi vaikka minkälaisia ja kehysten sisäänkin upeita tauluja. Seuraavaksi teemme itse ympäristötaideteokset tai pikemminkin maataideteokset. Sillä teemme ne tähän metsään ja käytämme vain luonnosta löytyviä materiaaleja. Teoshan voi tosiaan olla hyvinkin yksinkertainen, voisin vaikka laittaa tämän ”vihreän lehden tähän kivelle ja teoksen nimenä voisi olla vaikka ”Ennen aikojaan tippunut”” (tee joku pieni teos eli laita jotakin johonkin ja kerro se ja keksi nimi). Toki on hauskempaa jos teoksessa on vähän enemmän nähtävää ja oivallettavaa. Teos voi esittää jotain tai olla vain kaunis. Saatte tehdä työnne yksin tai parin kanssa. Aikaa on tehdä huolella ja rauhassa teos. Noin puoli tuntia. Kulkekaa rauhassa ja etsikää sellainen paikka, joka tuntuu teistä hyvältä, johon haluatte teoksenne tehdä. Jos on vaikea keksiä ideaa niin tulkaa kysymään apua, minulla on täällä pussissa myös sanoja, joita voi ottaa aiheeksi ja päässäkin ideoita mitä voi tehdä. Ja tehdään työ siis pelkistä luonnon materiaaleista. Muistakaa kunnioittaa luontoa tehdessänne eli ei kovin paljon revitä eläviä kasveja. Kun olette valmiita tulkaa tähän istuskelemaan niin näen kuinka työt edistyy. Kun kaikki ovat valmiita kierretään katsomassa teokset. Kysyttävää? Työn iloa” Pussissa olevat laput ovat siis vain ideoiden antamiseen, jos lapset eivät itse pääse työn alkuun. Sanat on tarkoituksella aika haastavia. Lasten voi antaa nostaa useampia lappuja, jos ensimmäinen ei innosta. Oleellisinta on saada kaikki tekemään. Ja voit myös ehdottaa heille esimerkiksi spiraalin tekemistä tai matoa erilaisista aineksista kiemurtelemaan, eläimen kuvia tai pesiä. Käsitelaput: Ystävyys, Ilo, Suru, Maapallo, Voitto, Pelko, Kateus, Pahuus, Elämä, Kuolema, Koulu, Perhe, Lapsuus, Nuoruus, Kasvaminen, Luonto, Luonnon suojelu, Sota,

Page 20: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

20

Rauha, Tulevaisuus, Huolehtiminen Kiertele katsomassa oppilaiden töitä, auttamassa tarvittaessa ja kannustamassa. Tässä sinun ei tarvitse itse tehdä omaa työtä, jos et tahdo. Jos haluat esitellä yhden maataiteen työn, tee mandala eli ympyrä maahan, jonka täytät erilaisilla materiaaleilla kokonaan sen mukaan miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Mandala on siis tunnelmakuva eikä sitä tarvitse välttämättä kuvailla mitkä ne tunnelmat on mitä olet siinä luonnonmateriaalein kuvannut. Sen esitteleminen kuitenkin tuo esille itsetutkiskelua ja sen mahdollisuuksia luonnossa. Se on myös opettajalle vinkki, mitä voisi luokan kanssa tehdä koulussa. Anna varoituksia ajan loppumisesta, vaikkapa 20min jälkeen ja kun on enää 5min jäljellä. Kun kaikki ovat valmiita, ei haittaa jos lapset ovat ennen ajan kulumista valmiina, lähtekää jälleen taidenäyttelyyn. Mutta huolehdi, että kaikilla on mahdollisuus käyttää halutessaan koko varattu aika työskentelyyn, etteivät muut häiritse tai painosta olemaan valmis. Jos monet ovat tehneet pareittain, jolloin töitä ei ole 15 enempää kiertäkää kaikki yhdessä. Jos suurin osa on tehnyt yksin, jaa ryhmä kahteen osaan ja kierrätte vain kussakin ryhmässä olevien teokset. Jälleen kuuntelette teoksen nimen, annat kommentit ja aplodit päälle. Nyt teokset saavat jäädä metsään tulevien kulkijoiden ihailtavaksi. Jos käytät samaa paikkaa useana päivänä, joudut ehkä poistamaan työt, mutta tee se itse ryhmän lähdettyä. LOUNAS, 45-60min

Iltapäivä, 2h Välineet:

- istuinalustat kaikille - kuvat tauluista taideosuuteen - paperit (ja kirjoitusalustat?) kaikille - paperit ja kynät ryhmille (n. 10kpl), teroitin

8. Jotakin kaunista, 10-20min Kun kaikki ovat syöneet mahat täyteen ja aikuisetkin hetken hengähtäneet, on aika jatkaa matkaa. Anna tehtävä ennen matkaan lähtemistä. ”Nyt on aika jatkaa ympäristötaidepäiväämme, jossa katselemme tätä luontoa ympärillämme taiteilijan silmin. Nyt kun kuljemme aluksi metsään niin poimikaa matkalla mukaanne jotakin kaunista. Ja taas kannattaa poiketa polulta. Lähdetään” Kulkekaa sen verran kun on tarvis päästäksenne kivalle paikalle, noin 5-15min. Ihanteellinen paikka seuraavalla kokonaisuudelle olisi kohdassa, josta aukeaa maisema nähtäväksi, mutta muunkinlainen paikka kelpaa toki. Kokoa ryhmä istuvaan piiriin. ”Näyttäkää nyt löydöksenne molemmille kavereille vieressänne, kertokaa miksi valitsitte kyseisen esineen.” Anna aikaa muutama minuutti jakaa löydökset ” Nyt voitte jättää aarteenne tänne metsään tai ottaa mukaan kotiin.”

9. Kuuntelu, 5min - suoraan edellisen perään ”Taiteilijalle aistit ovat erittäin tärkeät. Luonnossa kulkemisestakin saa enemmän irti kun

Page 21: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

21

aistit ovat avoinna ja herkkinä. Toisinaan käy niin, että kun tulemme metsään kaupungin hälystä, jossa suljemme korvamme liikenteen melulta ja nenämme pahoilta hajuilta. Ja katseemmekin pidämme usein vain kadun pinnassa niin metsässäkin kuljemme oikeastaan näkemättä ja kuulematta mitään. Mutta kulkemalla aistit avoinna kokee paljon enemmän. Tänään olemme katselleet monenlaisia asioita eli käyttäneet näköaistiamme. Äsken lounastauolla maistelitte herkullisia eväitänne/ruokaanne. Seuraavaksi terästämme kuuloamme. Laittakaas kaikki kädet nyrkissä esille. (Laita omat kätesi nyrkissä näkyvästi syliin) Suljemme kohta silmät, sillä yhden aistin sulkeminen parantaa muita, ja kuuntelemme ääniä metsästä meidän ympäriltämme. Emme siis ota tästä piiristä kuuluvia ääniä mukaan. Jokaisesta uudesta äänestä nostakaa yksi sormi ylös. Katsotaan montako erilasta ääntä tässä kevät/syyskonsertissa oikein on. Onko kysyttävää? Laitetaan sitten silmät kiinni.” Pidä itse silmiäsi kiinni ja laske ääniä. Jos piiristä kuuluu hälinää avaa silmät ja yritä katseella vaientaa häiriköt. Olkaa silmät kiinni, hiljaa muutaman minuutin verran. ”Hyvä, saa avata silmät. Minkälaisia ääniä kuulitte?” Anna lasten kertoa kuulemastaan. Täydennä itse lopuksi jos on jotain vielä. Myös omia tunnelmia saat kertoa.

10. Luonto taiteessa, 10min - jatka suoraan edellisestä tehtävästä ”Sen lisäksi, että tehdään erityistä ympäristötaidetta on luonto ollut taiteessa aiheena aina. On maalattu maisemia, eläimiä ja kasveja. Ympäristötaide taasen erityisenä taidemuotona on nuorta, vasta noin 50 vuoden ajan on paikkaan sidottuja teoksia kutsuttu ympäristötaiteeksi. Mutta kautta aikain on luonnolla ollut voimakas vaikutus taiteilijoihin. Ja erityisesti Suomessa on paljon maalauksia ja sävellyksiä, joissa luonto on teemana.” ”Kansallisrunoilijamme Runeberg on kirjoittanut vuonna 1832 seuraavasti: ”Ei mikään voi vaikuttaa mahtavammin mieleemme kuin äärettömien sydänmaan metsien syvyys. Niissä vaeltaa kuin meren pohjalla, muuttumattomassa yksitoikkoisessa hiljaisuudessa, ja kuulee vain korkealla pään päällä tuulen humisevan kuusein ja pilvenkorkuisten honkain latvoissa. Silloin tällöin tapaa siellä, niin kuin käytävänä manan majoille, metsälammen jonka jyrkkäin rantain reunustamaan uomaan ei tuulenhenkäys ole hairahtanut.” Luonnolla tuntuu olleen Runebergille suuri merkitys.” ”Vuosia 1880-1910 kutsutaan Suomen taiteen kultakaudeksi, jolloin syntyi Suomalaisen taiteen ilme ja se sai myös kansainvälistä mainetta. Taiteilijat kuvasivat tuolloin Suomen luontoa ja kansaa ja saivat ihmiset huomaamaan oman maansa kauneuden. Sen ajan teokset muodostavat kuvallisen tarinakokoelman Suomen luonnosta.” ”Yksi keskeisimmistä kultakauden taitelijoista oli Akseli Gallen-Kallela. Tässä on muutamia hänen luontoa esittäviä teoksiaan.” (Laita kiertämään noin kolme teoskuvaa) ”Hän kirjoittaa näin: "Minä tunnen, että kohta taas avautuu minulle se ihana taiteen maailma, jonka kauneuksia saan mieleni mukaan nauttia. Maailmassa, elämässä ja luonnossa ei olekaan muuta kuin kauniita satuja, ja kun ovi aukenee, mene sisään ja ota sielusi täyteen." Akseli Gallen-Kallella maalasi paljon luonnossa ja haki sieltä innoitusta töilleen.” ”Eräs toinen kultakauden taiteilijoista Ellen Thesleff kirjoittaa taasen näin: ”Kuulehan, painaudun sydämeni syvyyttä myöten hiekkaan kuullakseni maapallon sydämen lyönnit, ja niiden lyöntien rytmin mukaan tartun väreihin varmana ja vapaana."

Page 22: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

22

Eero Järnefelt, myöskin kultakauden taiteilijoita on taasen sanonut: "Taiteilija, joka ei rakasta luontoa eikä sen sisällistä elämää, vaan tajuaa ja ajattelee vain omaa nerollisuuttaan, on kuin kala ilman ilmarakkoa." Luonnolla oli siis heille iso merkitys.” ”Muutkin kuin kuvataiteilijat ovat innostuneet luonnosta. Esimerkiksi kansallissäveltäjämme Jean Sibelius sävelsi paljon luonnon rauhassa. Hänelle luonto oli pyhättö ja hän kuunteli paljon mm. lintujen laulua. Sibeliuksen loppuvaiheen sävellys Tapiola on saanut säveltäjän omien sanojen mukaan innoituksen kokonaan luonnosta. Teoksessa voi kuulla koskemattoman korven tunnelmaa, kuivien havumetsien tuoksua, metsän rauhallista hengitystä ja raivoavan myrskyn ryskettä.” ”Kultakauden kirjailijoista taas Eino Leino on yksi tunnetuimmista. Myös hänelle luonto ja kotiseutu olivat hyvin tärkeitä. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Nocturne, jossa hän kuvaa kesäyötä Kainuun Paltamossa lapsuusmaisemissaan. Runo valmistui vuonna 1903 ja siitä on myöhemmin tehty sävellys, joka edelleen kuuluu suomalaisten suosikkeihin. Luen teille nyt runon ensimmäisen säkeistön. Laittakaa vaikka silmät kiinni ja kuvitelkaa itsenne runon kertojan rooliin kulkemaan kuulaassa kesäyössä. ” (Lue runo hitaasti antaen aikaa kuvittelulle). Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen. ”Sellainen, voitte avata silmät. Oliko upeita maisemia? (retorinen kysymys johon odota lähinnä nyökkäyksiä tms. vastaukseksi, toki jos joku kovasti haluaa kertoa, anna puheenvuoro). Ja vaikkei taide kuvailisikaan luonnon ympäristöä hakevat monet taiteilijat innostusta luonnosta. Metsä tai vaikka meren ranta ovat muutenkin sellaisia paikkoja, joihin ihmiset hakeutuvat olemaan ja miettimään asioita. Luonto on itse asiassa kaikenlaisille ihmisille paikka rauhoittumiseen ja ihmiset usein hakeutuvat luontoon kun haluavat ajatella rauhassa. Suomalaisilla on valtavasti kesämökkejä, joihin lähdetään luonnon helmaan rentoutumaan lomilla ja viikonloppuisin. Monesti kun ihmisiltä kysyykin heidän lempipaikkaansa kertovat he sen löytyvän luonnosta. Luonto siis innoittaa kaikenlaisia ihmisiä ja erityisesti taiteilijoita.”

11. Luontokolo, 25-35min - tehtävä annetaan suoraan edellisen tehtävän perään - idea Maakasvatusmateriaaleista ”Nyt edessä onkin erittäin hieno tehtävä, joka on kyllä myös päivän haastavin tehtävä. Tästä eivät ole kaikki suoriutuneet kovin helposti ja osalle tämä voi olla mahdoton. Jokainen saa etsiä itselleen oman luontokolon. Paikan, jossa on hyvä olla ja pysähtyä. Istua tai maata aivan paikallaan ja nauttia luonnossa olemisesta. Luontokolon ei tarvitse olla nimensä mukaisesti kolo vaan se voi olla vaikkapa puun tai kiven juurella, pehmeällä mättäällä tai muussa mukavassa paikassa. Tärkeää on, että olet kolossasi yksin ja sellaisessa paikassa, ettet voi nähdä muita tai ainakaan kenenkään kasvoja, jotta kukaan ei pääsisi häiritsemään sinun rauhaasi. Kolossa on myös syytä välttää turhaa meteliä

Page 23: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

23

etteivät muut häiriinny. Ja muista, että vaikkei sinua innostaisi kolossa oleminen niin anna muille mahdollisuus nauttia olemisestaan. Luontokolo on muuten oiva tapa päästä näkemään eläimiä läheltä. Sillä kun istut paikallasi eivät ne huomaa sinua ja saattavat tulla aivan lähelle katselemaan. Kerran loikoilin omassa kolossani kun pari sinitiaista ja talitiaista lensi aivan vieressäni olevaan pensaaseen. Ja kerran suon laidassa näin kurkiparin laskeutuvat suolle ja keskustelevan äänekkäästi keskenään. (Voit vaihtaa tähän omat tarinasi, jos tahdot). Tänään kuitenkin kolossamme keskitymme tunnelmaan, yritämme kaikin aistein tutkia miltä metsä ja tämä paikka meille itsellemme tänään tuntuu. Ja jokaisellehan tuo kokemus on omanlainen. Yritämme tänään tallentaa tuota kokemusta paperille luonnon materiaaleilla. Eli saatte tästä (kirjoitusalustan?) ja paperin. Ja erilaisista lehdistä ja kasveista saa paperiin hierottua väriä (näytä mallia). Ja nyt ei siis tarvitse tehdä mitään esittävää vaan kuvata sitä miltä teistä siinä kolossa ollessanne tuntuu. Miltä kuulostaa, näyttää, tuoksuu, tuntuu? Eli kannattaa istua ensin silmät kiinni ja vain olla ja ryhtyä vasta sitten kuvaamaan tunnelmaa paperille. Teillä on rauhassa aikaa olla ja nauttia. Eikä haittaa vaikkei paperille olisi tullutkaan niin paljoa kolossa ollessanne. Jotta kolo löytyisi helpommin ja nopeammin on jokaisella vain 30 askelta käytettävissä kolon etsimiseen. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla niin erikoinen, kunhan siinä on hyvä istua. Älkää vaihtako koloanne kesken kaiken, koska muiden kuljeskelu haittaa toisten keskittymistä. No jos olette onnistuneet valitsemaan kolon muurahaispesästä ettekä voi siinä olla niin siirtykää mahdollisimman lähelle uuteen koloon. Kun aika on kulunut kilahtaa kello ja palatkaa tähän takaisin. Onko kysyttävää? Sitten vain otatte istuinalustan, (kirjoitusalustan?) ja paperin. Nauttikaa!” Osa lapsista ei meinaa millään löytää itselleen sopivaa koloa. Jos näyttää että lapsi vain pyörii käy juttelemassa hiljaa hänen kanssaan. Osoita hänelle erilaisia hyviä paikkoja aivan vierestä. Ja tarvittaessa pakota hänet istumaan johonkin. Mene itse heti kun mahdollista omaan koloosi ja tee myös itse tunnelmakuva. Kuuntele kuitenkin koko ajan tilannetta ja tarvittaessa käy rauhoittamassa levottomia lapsia. Tehtävä tosiaan on osalle mahdoton. Katso kellosta aika koloiluun. Hyvällä säällä 20min tai enemmänkin, huonolla 10min. Kutsu lapset kolosta kellolla. Kysele tunnelmia saapuvilta lapsilta. Kerää istuisalustat. Kun suurin osa on saapunut pyydä tekemään seisova piiri. Jokainen näyttää oman kuvansa piirin keskustaan ja muut saavat katsella toistensa töitä. Kysy vielä josko joku haluaisi kertoa jotain omasta kolokokemuksestaan. ”Minkälaista oli luontokolossa? (lasten vastauksia) Tuntuiko vaikealta olla hetki aivan paikallaan? (lasten vastauksia ja sitten lopuksi:) Touhuamme niin paljon tavallisesti, että pysähtyminen voi olla vaikeaa, mutta sitä oppii kun harjoittelee. Oman luontokolon voi myös etsiä oman kodin läheltä vaikkapa lähimetsästä. Voi ottaa vaikka tavaksi käydä siellä istuskelemassa ja vaikka kirjoittamassa tai piirtämässä omaan luontokolopäiväkirjaan. Luonnosvihot ovat tärkeitä kaikille taiteilijoille. Tällaiset tunnelmakuvat, mitä nyt teimme, voisivat olla vaikka pohjana jollekin työlle tai miksei nämä kävisi taideteoksesta tällaisenaan. Kun ripustamme ne koulun seinälle ne eivät enää ole ympäristötaidetta. Mutta sehän ei mitään haittaa. Ne ovat luonnon inspiroimaa taidetta.”

12. Soittimet, 25-35min - aloita suoraan edellisen perään ”Seuraavaksi tutkimme mitä kaikkia soittimia voisimme löytää täältä metsästä. Täällähän on kaikenlaisia keppejä, käpyjä ja kiviä ja näistä lähtee erilaisia ääniä (näytä jotain). Samalla kun katselemme soittimia ja kokeilemme niitä kulkekaamme eteenpäin. Etsikää

Page 24: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

24

jokainen itsellenne vähintään yksi soitin. Eli kuljetaan hissukseen ja poikkeillaan polulta. Kysyttävää? Sitten vain rohkeasti kokeilemaan!” Ole itse mallina kokeilemisesta (kiviä voi lyödä yhteen tai hinkata toisiinsa, keppejä voi naputella, käpyjä toisiaan vasten tai kepillä raapia jne.). Kulkekaa noin 10-15min sopivaan paikkaan, jossa on monenlaisia puita seuraavaa tehtävää varten. Paikalle päästyänne kokoa ryhmä piiriin. Jos matkalla ei ole monikaan etsinyt soittimia, kehota heitä nyt etsimään ja kutsu ryhmä koolle vasta hetken kuluttua. ”Kokeillaanpa nyt minkälaisia soittimia olette löytäneet. Jokainen saa vuorollaan soittaa soitintaan. Jos olet ottanut mukaan useamman, soita sitä mitä ei ole vielä soitettu piirissä, mutta ei siis haittaa jos sama soitin soi useamman kerran. Jos kierroksen jälkeen on vielä uusia soittimia jollakin niin kuunnellaan niitä sitten. Antaa mennä. Aloita vaikka sinä (anna vuoro jommallekummalle puolelle)” Jos on kiire, voi seuraavan osion jättää tekemättä: ”Tehdäänpä sitten näiden soittimien avulla yksi soitinkone. Eli valitkaa jokainen itsellenne mieluinen soitin. Voi olla se mikä teillä nyt on tai joku muu. Kauaa ei kuitenkaan saa etsiä. (Odota, että kaikilla on soitin ja rauha taas piirissä.) Homma menee niin, että joku aloittaa ja menee keskelle ja aloittaa jonkun liikkeen ja äänen soittimellaan (tee yksinkertainen liike malliksi esim. nosta polvea ja lyö samalla keppejä yhteen). Sitten muut menevät yksi kerrallaan mukaan koneeseen. Seuraavien osien pitää aina liittää liikkeensä ja äänensä edellisiin koneen osiin. Teepä sinä jotain liikettä ja ääntä (pyydä joltakulta piirissä), hyvä. Kun minä tulen koneeseen mukaan voisin vaikka tehdä näin (tee yksinkertainen liike ja ääni jotka liittyvät ensimmäisen liikkeeseen, esim. jos liike olisi yllä kuvattu niin seuraava voisi nostaa polvea eri tahtiin ja lyödä silloin tai ojentaa käsiään samalla kun polvi nousee). Ja yksi kerrallaan mennään mukaan ja ihan satunnaisessa järjestyksessä. Eli kun keksit liikkeen niin mene mukaan vain. Kysyttävää? Kuka haluaa aloittaa?” (Jos kukaan ei halua, pyydä luokan omaa opettajaa ensimmäiseksi, jotta voit itse tarvittaessa auttaa liikkeiden keksimisessä). Mene itse mukaan koneeseen viimeisenä. Kun kone on valmis anna sen käydä hetki ja pyydä sitten ensimmäisenä olevaa hidastamaan rytmiä. Ja jos kone vielä sen jälkeen käy (ei siis haittaa vaikka se menisi epäkuntoon) niin voit hetken kuluttua pyytää häntä nopeuttamaan rytmiä. Ja vielä uudestaan nopeuttamaan. Ja uudestaan. Voitte kokeilla että kauanko koneenne pysyy toiminnassa. Kun kone väsyy tai menee sekaisin, lopeta se sanomalla vaikka: ”Huh, eiköhän se riitä tätä musiikkikonetta. Olipas aikamoinen.”

13. Puurunot + esitykset, 40-50min - suoraan edellisen perään - idea Maakasvatusmateriaaleista ”Nyt jätetään nämä soittimet hetkeksi rauhaan ja ryhdytään runollisiksi. Eli tehkääpä neljän hengen ryhmiä. (ei haittaa jos onkin osassa eri määrä, kuhan ei alle 3 tai yli 6) Jokainen ryhmä saa paperin ja kynän (sekä kirjoitusalustan?). Etsikää tästä läheltä puu joka kiinnostaa teitä. Valitkaa joukostanne kirjuri. Etsikää sen jälkeen yhdessä erilaisia paikkoja katsoa puuta. Katsokaa aivan läheltä runkoa, maatkaa maassa ja katsokaa latvaa, menkää kauemmaksi katsomaan puutanne ja keksikää vielä pari muuta tapaa katsoa puuta. Eli yhteensä viisi paikkaa. Jokainen keksii joka paikasta yhden sanan joka tulee mieleen, kirjuri kirjoittaa nämä sanat ylös. Kun teillä on kasassa kaikki sanat istukaa johonkin hyvään paikkaan mistä näette puunne ja kirjoittakaa siitä runo. Sanoja saatte

Page 25: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

25

taivutella miten haluatte ja käyttää missä järjestyksessä vaan. Ja muistakaa, ettei runoissa tarvitse olla loppusointuja vaan ne voivat olla aivan vapaita. Ja esimerkiksi räpit ovat myös runoja ja laulujen sanat yleensäkin. Ja jos on aivan pakko, niin voitte käyttää viittä sanaa, joita ette keksineet puuta katsoessanne. Onko kysyttävää? Sitten vain hommiin. Aikaa on tehdä aivan rauhassa.” Kierrä katsomassa ryhmiä ja antamassa heille tarvittaessa lisäneuvoja ja apua. Osalle tehtävä on hyvin haastava. Joskus olen aivan kirjoittanut runon jollekin ryhmälle heidän keksimistään sanoissa ja heidän kanssaan. On kuitenkin mukava, että kaikki saavat runon tehdyksi. Oma opettaja voi myös kierrellä katsomassa ja auttamassa. Kun ryhmät ovat valmiina anna heille seuraava tehtävä. Eli kullekin ryhmälle kerrallaan. ”Hieno runo. Nyt saatte tehdä tästä esityksen meille muille. Voitte käyttää siinä niitä soittimia mitä äsken löysimme täältä. Esitys voi olla kuunnelma, jonka yleisö kuuntelee silmät kiinni. Jos taas haluatte tehdä ennemmin teatteri tai tanssiesityksen niin sitten yleisö toki katsoo silmät auki. Ja jos teillä syntyy runoon sävel voitte tehdä myös laulun. Kunhan esityksessä on muutakin kuin runon lukeminen. Harjoitelkaa myös esityksiänne. Ja syökää eväät samalla kun teette esitystä” (jos siis lapsilla on vielä omia eväitä repussa). Tässäkin työvaiheessa ryhmät voivat tarvita apua. Kerro myös opettajalle tehtävän anto, jotta hänkin osaa auttaa ryhmää. Jos jollekin ryhmälle on todella vaikeaa keksiä esitystä, niin voit antaa heille lopuksi luvan vain lukea runon elävästi. Kunhan kaikki runot voidaan runomatineassa kuulla. Jos tässä kohtaa syödään eväitä, anna rauhassa aikaa kaikille saada esitykset valmiiksi ja eväät syötyä. Jos aikataulu on tiukka tässä vaiheessa jätetään esitysten tekeminen pois ja runot vain luetaan puiden luona. Eli kehota ryhmiä vain valmistelemaan runon lukemisen eli sopimaan kuka lukee mitäkin. Kun ryhmät alkavat olla valmiina kutsu heidät koolle. ”No niin arvon runoilijat. Nyt on aika lähteä kuulemaan runomatinea. Mikä ryhmä haluaa aloittaa?” Osoita ryhmä jos kukaan ei ilmoittaudu. Menkää kunkin puun luokse kuulemaan runot. Kysy esiintyjiltä mihin yleisö asettuu ja ovatko silmät kiinni vai auki. Jos kiinni, niin katsokaa puuta ennen esitystä. Huolehdi, että yleisö on hiljaa esitysten alkaessa sillä esitykset alkavat hiljaisuudesta. Anna ryhmälle lupa sanomalla ”Olkaa hyvä”. Lopuksi aplodit. Kun kaikki esitykset on kierretty kiitä koko ryhmää hienoista esityksistä. ”Olipas hienoja esityksiä. Vau. Antakaa teidän omalle opettajalle puurunonne. Ne kannattaa koulussa kirjoittaa puhtaaksi ja vaikka kuvittaa ja laittaa seinälle. Niistä saa hienon puutaulun.” EVÄSTAUKO, jos ei pidetty runojen kansa

Myöhäinen iltapäivä, 2h Välineet:

- filmipurkit jokaiselle - luupit jokaiselle - tunto ja aistimuslippuja - kalastajanlankaa, saksia ja muutama puukko TAI - lankaa ja neulat jokaiselle, kruunukehikko

Page 26: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

26

14. Tuoksucocktail, 20min - idea Maakasvatusmateriaaleista ”Kuten huomaatte on luonnossa monenlaista kaunista ja hienoa. Sitä varten ehdottaisinkin että nostaisimme maljat tälle metsälle. Emme kuitenkaan tavanomaisesti nosta juomaa maljassamme vaan teemme tuoksucocktailit. Sitä varten saatte jokainen tällaisen purkin. Siihen kerätään luonnonaineksista hieno tuoksusekoitus. Ja aineksina on kaikki mitä täältä luonnosta löydämme, älkää siis kaivako repuistanne mitään tänne purkkiin. Jos otatte vaikka tällaisen lehden ja laitetta sen suoraan purkkiin niin eipä tuoksu, vaan teidän pitää repiä lehti pieneksi tai rikkoa sen pintaa kynnellä. (Näytä koko ajan mitä teet eli poimi lehti, laita purkkiin, haista, revi ja riko pintaa) Näin tuoksu pääsee vapautumaan. Ja saatte tosiaan laittaa purkkiin useampia aineksia. Kysyttävää? Kun kello kilahtaa alkavat tuoksucocktailkutsut tässä.” Tee itsellesi myös tuoksu ja huolehdi, että muutkin aikuiset tekevät antamalla heille purkit. Kun aikaa on mennyt n. 8min ja olet itse valmis (tämä on vetäjän etuja :) ) kutsu ryhmä koolle piiriin. ”Tervetuloa tuoksucocktail kutsuille. Nostamme maljan tälle upealla luonnolle ympärillämme. Juhlat menevät näin. Ensin tuoksutamme tuoksuja ja sitten kun minä juhlien emäntänä aloitan sanomaan ”kippis” (ojenna malja eteesi, mutta älä nosta ylös, koska jos tätä liikettä liioittelee lentää tuoksu taivaantuuliin) yhdytte te siihen ja siirtyy tuoksu myötäpäivään vasemmalla puolella olevalle kaverille. Ja oikealta tulee sinulle uusi tuoksu. Taas tuoksutellaan ja kun kuuluu kippis siirretään tuoksu eteenpäin. Muistetaan sitten kohdella tuoksuja varovaisesti ettei kellekään vain käy huonosti. Ymmärretty? Okei antaa sitten mennä. Eli nuuhkaiskaa ensin omaanne. Kippis. Ja tuoksu vasemmalle puolelle ja uusi oikealta.” Kommentoi tuoksuja itse ääneen, aivan kuin vierustoverillesi sanoisit eli ohimennen ei opettajamaisesti, mutta niin lujaa, että kaikki kuulevat. Voit sanoa esimerkiksi: ”Onpa mehevä tuoksu”, ”Tuoksuu ihan metsälle”, ”Huh onpas väkevä”, ”Oi miten ihana” jne. Näin lapsetkin ryhtyvät kommentoimaan tuoksuja, iloinen puheensorina olisi oikein hyvä. Kun oma tuoksu tulee kohdalle joku kyllä kertoo sen. ”Hienot tuoksukutsut. Ei tainnut olla kahta samanlaista tuoksua. Nyt ravistetaan tuoksut tänne metsään ja puhdistakaa purkit ja tuokaa tänne.”

15. Muurahaisten luontopolku, 25min ”Maailmaa voi katsoa monesta näkökulmasta. Tämä metsä on aivan eri näköinen meille ihmisille kuin vaikkapa linnuille, jotka elävät puissa, tai ötököille, jotka kulkevat tuolla maanrajassa. Taiteilija tarvitsee taitoa vaihtaa näkökulmaa eli kuvitella miltä maailma toisesta kulmasta näyttäisi tai vaikkapa toisen ihmisen silmin. Tätä taitoa tarvitsevat kyllä kaikki, sillä jotta ymmärtäisi muita ihmisiä niin pitää osata asettua heidän asemaan. Esimerkiksi jotta ymmärtäisi opettajaa on hyvä kuvitella minkälaista olisi olla opettajana ja opettaja taas yrittää kuvitella minkälaista on olla oppilas kun hän suunnittelee teille oppitunteja. No me ihmiset voimme onneksi kertoa toisille miltä meistä tuntuu, mutta eläimet eivät kerro, vaan meidän pitää vain kuvitella. Seuraavaksi kokeilemmekin miltä maailma näyttäisi muurahaisen silmin. Sitä varten saatte avuksi luupin, joka suurentaa kaiken 8-kertaiseksi. Ja teidän tehtävänne on tehdä muurahaisten luontopolku. Teemme tehtävän kolmen hengen ryhmissä. Sitä varten saatte täältä pussin jossa on lippuja.

Page 27: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

27

Keltaiset liput ovat näköalapaikkoja eli niissä katsotaan maailmaa luupin läpi. Lipuissa on K niin kuin katselu. Mutta käytämme tässä tehtävässä myös tuntoaistiamme. Ja sitä varten täällä on sinisiä lippuja, joissa on T niin kuin tunnustelu. Ja niiden kohdalla on tarkoitus tunnustella sormella silmät kiinni, että miltä oikein tuntuu. Älkää laittako lippuja liian kauas toisistaan, sillä sellainen luontopolku on tylsä jossa joutuu kauan talsimaan ilman nähtävää. Ja kun kuvittelemme olevamme muurahaisia, joten 20cm on jo pitkä matka. Eli koko polku on vain noin 2m mittainen. Keksikää polullenne myös nimi. Saatte sitten kohta esitellä polun toiselle ryhmälle. Kysyttävää? Sitten täältä kaikille luupit ja ryhmille pussit ja töihin. Kun olette valmiit niin tulkaa tähän takaisin” Lippuja on hyvä olla 3-5 kumpaakin väriä. Tarkkaile ryhmien toimintaa ja anna lisäneuvoja kaipaaville. Kun jotkut ryhmät ovat valmiita voit pyytää heitä esittelemään toisilleen polkunsa. Aikaa polun tekemiseen menee 5-10min. Jokainen esittelee polkunsa vähintään yhdelle ryhmälle ja tutkii yhden muiden tekemän polun. Käy myös itse katsomassa polkuja. Kun kaikki on valmista eli polut koettu, pyydä ryhmiä purkamaan polut.

16. Kamera, 10-15min ”Nyt on aika ottaa muistovalokuvat tästä päivästä. Mutta me emme käytäkään tavallista kameraa ja vain aivan huippulaadukasta ihmiskameraa. Tulehan minulle malliksi (nappaa joku piiristä). Eli tässä meillä on ihmiskamera, uusinta ja hienointa tekniikkaa. Kameran linssit eli silmät ovat aina kiinni, kun ei oteta kuvaa. Kameraa kuljetetaan varovasti pitämällä molemmin käsin kiinni hartioista. Kameralle voi antaa suullisesti ohjeita eli varoittaa kannoista tms., ajatelkaa miten hienoa! Samoin kuvaushetkellä voi pyytää kameraa kumartumaan tai menemään kyykkyyn. Ja ohjeita siitä onko kuva lähikuva vai kenties panoraama, jolloin kameran linssi pyörähtää 180 astetta (liikuta päätäsi sivulta toisella). Kuva otetaan koskettamalla kevyesti kameran päätä ja sanomalla KLIK. Eli katsokaas. (Näytä kuinka varovasti kuljetat kameraasi ja otat kuvan.) Nyt ottakaa itsellenne pari ja menkää ottamaan 5 kuvaa kummallakin kameralla. Vai onko jotain kysyttävää vielä? Kuvattuanne palatkaa tähän.” Jos ei mene tasan laita oma opettaja jollekin pariksi. Nopeimmille kuvaajille voit antaa ekstrafilmit, joissa on vaikkapa kolme ruutua. Jos on paperia ja kynää voi näitä otettuja kuvia vaikkapa luonnostella paperille. Tässä on myös mahdollisuus sisätehtävälle oikein kurjalla säällä. HUOM! Seuraavat kaksi harjoitusta ovat vaihtoehtoisia. Niissä on sama alkujuonto. Ensimmäinen käy aina sulanmaan aikaan, toinen parhaiten syksyllä.

17. Punotut taulut, 45min - paikka missä on risuja, heinää, maahan pudonneita keppejä yms. jota voi käyttää askarteluun - vaatii aika paljon materiaalia, joten voi toteuttaa vain paikassa joka kestää tämän ”Sen lisäksi, että luonto on innostanut taiteilijoita tekemään luontoon teoksia tai luonnosta kertovia teoksi tai saaneet muuten voimaa luonnosta, ovat luonnonmateriaalit innostaneet aina käsityöläisiä ja askartelijoita. Esimerkiksi pajutyöt ovat kovin suosittuja nykyään. Luonnonmateriaaleista saakin tehtyä vaikka mitä. Tehdessä on vain muistettava jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet. Jokamiehen oikeuksiin ei kuulu ilman lupaa elävien puiden oksien katkominen tai puiden vahingoittaminen, kuolleiden puiden ottaminen eikä

Page 28: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

28

varpujen tai sammalten kerääminen. Näitä voi tehdä, jos saa siihen maanomistajan luvan. Kukkia, marjoja ja sieniä saa sen sijaan poimia vapaasti. Mutta siinäkin pitää muistaa säästäväisyys ja se, ettei poimi harvinaisia kasveja. Seuraavaksi me teemme punotut taulut. Sitä varten jokaisen pitää löytää maasta neljä noin peukalon paksuista yhtä pitkää keppiä. Ne sidotaan toisiinsa narulla näin. (Näytä kuinka sidos tehdään. Ensin solmitaan narun pää toiseen keppiin. Toinen keppi asetetaan toisen päälle ja narua kierretään ristikkäin keppien ympäri ja välillä vain yhden kepin ympäri, niin että sidoksesta tulee tukeva. Kepit laitetaan niin että kaksi samansuuntaista ovat molemmista päistä päällä, ja kaksi muuta alla.) Kun on saatu tukeva kehikko aikaan. Sidotaan lankaa loimiksi näin. (Näytä kuinka loimet laitetaan. Eli kierretään lankaa löyhästi parin sentin välein kahden kepin väliin. Kun on päästy toiseen päähän sidotaan lanka keppiin. Lanka kannattaa jättää aika löyhäksi) Sen jälkeen pujotetaan loimien väliin erilaisia luonnonmateriaaleja, kuten risuja, heinää, varpuja, kukkia jne. (Kerro mitä tästä saa poimia ja mitä ei) Pieni määrä kerrallaan pujotetaan niin, että ne menevät joka toisen langan ali ja joka toisen yli. Ja kun pujotetaan seuraavaa, laitetaan loimet päinvastoin eli ne jotka äsken meni ali menee nyt yli ja jotka meni yli menee ali. Ja materiaalia voi laittaa tiiviisti tai sitten jättää löyhemmäksi. (Näytä samalla kun kerrot) Kysyttävää? Menkää sitten etsimään kepit ja tulkaa tekemään kehikot. Me autamme kyllä, joten ei hätää jos ei joka asiaa muistakaan.” Oppilaat tarvitsevat varmasti apua. Myös kavereita voi pyytää auttamaan toisiaan tehtävässä. Puukkoja voi olla tarjolla keppien katkaisuun, mutta niiden käyttöä pitää muistaa valvoa huolellisesti. Voi myös valita niin, että vain aikuiset käyttävät tässä tehtävässä puukkoa.

18. Kattokruunu, 45-60min - onnistuu parhaiten syksyllä, kun on paljon värikkäitä lehtiä ”Sen lisäksi, että luonto on innostanut taiteilijoita tekemään luontoon teoksia tai luonnosta kertovia teoksi tai saaneet muuten voimaa luonnosta, ovat luonnonmateriaalit innostaneet aina käsityöläisiä ja askartelijoita. Esimerkiksi pajutyöt ovat kovin suosittuja nykyään. Luonnonmateriaaleista saakin tehtyä vaikka mitä. Tehdessä on vain muistettava jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet. Jokamiehen oikeuksiin ei kuulu ilman lupaa elävien puiden oksien katkominen tai puiden vahingoittaminen, kuolleiden puiden ottaminen eikä varpujen tai sammalten kerääminen. Näitä voi tehdä, jos saa siihen maanomistajan luvan. Kukkia, marjoja ja sieniä saa sen sijaan poimia vapaasti. Mutta siinäkin pitää muistaa säästäväisyys ja se ettei poimi harvinaisia kasveja.” ”Seuraavaksi me teemme yhteisen kattokruunun. Sitä varten jokainen saa neulan ja lankaa.. Lankaan saa jokainen pujottaa erilaisia asioita mitä täältä syksyisestä metsästä löytyy. Syksyn lehdet ovat tietysti mielettömän upeita juuri nyt, mutta muutakin voi halutessaan käyttää, esimerkiksi pihlajanmarjat ovat kauniita ja kestävät hyvin kuivumisen. Lankaan voi myös solmia asioita kuten keppejä ja käpyjä, jokainen voi tehdä juuri sellaisen nauhan kuin itse tahtoo. Lanka on 80cm mittainen, mutta siinä on mukana sitomisvarat eli aivan täyteen ei saa laitta. Eikä haittaa vaikkei sitä saisi täyteen, sillä on parempi, että nauhat ovat eri mittaisia. Langan päähän kannattaa sitoa pieni kivi tai keppi solmuksi. Kiveen pitää tehdä monta solmittua lenkkiä eri kohtiin, jotta se pysyy hyvin paikallaan. Eli näin. (Näytä miten solmit kiven, laitat neulan silmään ja pujotat lehtiä ja marjoja nauhaan)

Page 29: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

29

Valmiita nauhat sidomme sitten tähän kehikkoon eli solmu tehdään tähän ylempää vanteeseen ja tämä isompi vanne levittää niitä laajemmalle ja saa luomuksemme näyttämään kattokruunulta. (Ohjaajalla on valmiiksi kehikko, jossa on pihlajasta tai pajusta tehdyt kaksi ympyrää. Pienempi halkaisijaltaan 15-20cm, isompi 30-40cm, jotka on sidottu roikkumaan allekkain, jollakin nätillä, mutta tukevalla luonnonvaalealla langalla esimerkiksi neljästä kohdasta. Ylempään ympyrään on jo valmiiksi sidottu ripustuslangat.) Nyt jokainen voi tulla tästä hakemaan nauhan ja sitten sitomaan kivi tai keppi ja sen jälkeen tulla hakemaan neulan.” Kiven tai kepin sitominen päähän ei ole välttämätöntä, silloin pitää vain tehdä kunnollinen solmu. Langan pituutta voi vaihdella ikäryhmän ja käytettävissä olevan ajan mukaan, pidempään lankaan menee pidempi aika. Lanka voi olla ihan ompelulankaa, varsinkin jos on pihlajanmarjoja käytössä, tai hivenen paksumpaa puuvilla, pellava tai villalankaa. Neulat saavat olla ihan normaaleja isosilmäisiä ompeluneuloja. Kun lapsilla alkaa olla tarpeeksi pitkiä nauhoja, voi niitä alkaa sitomaan kattokruunuun. Nauhojen tekemiseen voi antaa noin puoli tuntia aikaa. Kattokruunu kannattaa ainakin hetkeksi ripustaa johonkin ihailtavaksi ja tietenkin antaa luokalle mukaan kouluun. Pahvilaatikon varaaminen kruunun kuljettamiseen olisi hyvä.

Lopetus Tämä puhe ja pieni tehtävä on tarkoitus tehdä viimeisen tehtävän jälkeen metsässä. Jos ollaan sateen takia oltu lopuksi katoksessa tai muualla, niin sitten siellä eli kun kaikki tehtävät on tehty ja seuraavaksi lähdetään pois. ”Nyt on päivän tehtävät tehty. Olemme katsoneet tätä metsää koko päivä ajan taiteilijan silmin ja heittäytyneet itsekin taiteilijoiksi useamman kerran. Olette toivottavasti jokainen löytäneet useita kauniita ja mielenkiintoisia asioita tästä metsästä tänään. Laitetaan seuraavaksi kaikki kädet kupiksi tähän eteen. Ja nyt jokainen voi miettiä mitä hauskaa on päivän aikana tapahtunut ja mitä kaikkea kivaa on nähty, ja laittaa ne kaikki ajatukset kuppiin. Toivottavasti löytyy paljon laitettavaa. (Anna aikaa noin minuutti miettiä) Nyt tallennetaan kaikki ne ajatukset sydämeen talteen (vie kuppi sydämen kohdalle ja paina kädet sydämen päälle). Sitten laitetaan uusi kuppi ja laitetaan sinne kaikki kurjat jutut mitä päivän aikana on saattanut tapahtua. Jos joku juttu meni pieleen tai jos joku tehtävä ei innostanut tai joku oli ilkeä tai sää oli kurja. Toivottavasti ei tule kovin montaa juttua. (Anna lyhyt hetki aikaa miettiä). Ja nämä kurjat ajatukset heitetään tuuleen ja unohdetaan. Halusin tänään näyttää teille, mitä kaikkea kaunista ja mielenkiintoista meidän kotiplaneetallamme oikein on. Tämä meidän sininen avaruusaluksemme on upea paikka. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan muista ajatella sitä ja miettiä miten kohtelevat maapalloamme. Tämä on meidän ainoa kotimme ja meidän pitäisi pitää siitä hyvää huolta. Toivon, että tämän päivän jälkeen muistaisitte miettiä miten te jokainen voisitte toimia niin että maapallolla säilyy kaunista luontoa ja on kaikkien otusten hyvä elää ja olla. Ja muistakaa myös käydä nauttimassa luonnosta, ehkä löydätte itsellenne oman luontokolon kodin läheltä, jossa voi käydä rauhoittumassa tai vaikka kirjoittamassa tai piirtämässä jotain. Nauttikaa elämästänne! Ja nyt on aika lähteä kävelemään takaisin bussille.”

Page 30: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

30

Lisätehtäviä Näitä tehtäviä voit käyttää jos aikaa on enemmän kuin tässä on suunniteltu. Voit myös vaihtaa jonkun yllä olevista tehtävistä näihin, jos siltä tuntuu.

19. Kasvien varjot, 20min - toimii vain aurinkoisella säällä - idea Maakasvatusmateriaaleista ”Ympärillämme on asioita, joita emme oikeastaan huomaa, nimittäin varjoja. Ne ovat aurinkoisella säällä kokoa ajan ympärillämme. Jotta näkisimme ne paremmin tarvitsemme hivenen apuvälineitä. Tässä on jokaiselle kirjoitusalusta, jossa on kiinni paperi. Sen avulla voitte etsiä hyvin kasvien varjoja, katsokaas näin. (Laita alusta kasvin lähelle niin että varjo muodostuu tarkaksi paperille.) Kun alustaa liikuttelee löytyy se kohta missä varjo on tarkka. Eri kohdissa varjo muodostuu erilaiseksi. (Kierrä alustaa kasvin vierellä) Kierrelkää ensin katselemassa, minkälaisia varjoja löydätte. Piirtäkää niistä sitten omasta mielestänne mielenkiintoisin kynällä tähän paperille. Kun kello soi ensimmäisen kerran on viimeistään aika ruveta piirtämään omaa varjoa. Toinen soitto kertoo, että on aika kokoontua tähän varjonäyttelyyn. Kysyttävää? Sitten vain tästä välineet ja matkaan.” Anna tutkimiseen aikaa noin 8min, soita sitten kelloa ja jälleen noin 5min jälkeen uudestaan. Voit myös tarkkailla missä vaiheessa lapset ovat ja soittaa kelloa sen mukaan. Asettakaa lopuksi kaikki alustat maahan ja katsokaa löydettyjä varjoja. Tai voitte seistä piirissä ja katsoa toistenne varjoja siten.

20. Puusokko, 15-20min ”Seuraavaksi harjoitellaan tuntoaistia. Pareittain johdatamme kaverin silmät kiinni jonkun puun luokse. Kuljettaessa pitää olla todella varovainen. Pidämme kiinni hartioista, näin (ota joku kaveriksi ja näytä) ja kuljetamme oikein hitaasti. Kannattaa myös kertoa jos edessä on kiviä, juurakko tai muuta varottavaa. Kun olet vienyt parisi puun luo, anna hänen tunnustella rauhassa puutaan. Eli tunnustella saa niin pitkään kuin haluaa. Kun tunnustelija on valmis, tuo hänet takaisin samaa reittiä tähän. Sen jälkeen tehtävänä olisi löytää sama puu uudestaan silmät auki. Puita saa siis käydä tunnustelemassa. Sitten kun toinen on löytänyt puun vaihdetaan osia eli molemmat saavat olla kuljettajina ja etsijöinä. Kysyttävää? Ottakaa sitten parit itsellenne ja lähtekää matkaan. Paria voi pyörittää varovasti ennen lähtöä niin suuntavaisto menee hivenen sekaisin.” Jos parien tekeminen vapaasti ei onnistu, voi käyttää vaikkapa kuvakortteja tai sanoja eli pussista löytyy lappuja, joissa on aina kaksi samaa ja niiden avulla etsitään parit. Tämän kaltaiset luottamustehtävät on kuitenkin mukavampi tehdä tutun parin kanssa.

21. 36-peli, 25-30min - idea kirjasta ”Att lärä in matematik ute” ”Seuraavaksi harjoitellaan havaintojen tekemistä ja löytämistä hauskan juoksupelin avulla. Ensiksi tehdään valmisteluja peliä varten. Jokainen saa täältä jokusen lapun jotka käy pyykkipojalla kiinnittämässä johonkin tähän lähelle, korkeintaan 10m päähän. Eikä saa ollenkaan piilottaa vaan mahdollisimman näkyvälle paikalle. Eikä tarvitse siis nyt lukea lappuja tai tehdä tehtäviä vai vaan viedä paikalleen. Kerron sitten kohta miten peli menee.”

Page 31: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

31

Jaa noin kaksi lappua ja pyykkipoikaa jokaiselle. Katso etteivät laput mene liian kauas tai muuten hölmöihin paikkoihin. Kun laput on viety niin kokoa ryhmä takaisin piiriin. ”Pelissä siis joukkueet heittävät noppaa ja tekevät tehtäviä. Tehkää noin neljän hengen ryhmiä. Keksikää ryhmällenne nimi ja kutsuhuuto. Kutsuhuudon pitää olla sellainen, että se varmasti kuuluu. Anna ryhmien muodostumiselle ja huutojen keksimiselle aikaa ennen kuin jatkat. ”Kuunnellaan sitten minkälaisia kutsuhuutoja meillä täällä on. Minkä niminen ryhmä te olette? Ja kutsuhuuto on?” (Käy näin läpi kaikki ryhmät.) Sitten kerron miten peli menee. Eli jos ryhmä ensimmäisenä heittää vaikkapa kolmosen, menevät he etsimään tehtävää numero kolme. Kun joku ryhmästä löytää kolmosen, kutsuu hän muun ryhmän paikalle yhdessä sovitulla kutsuhuudolla. Kun koko ryhmä on koolla, tehkää tehtävä. Jos tehtävässä sanotaan, että näytä vetäjälle, niin tulkaa näyttämään minulle tai omalle opelle. Sen jälkeen saatte heittää uudestaan noppaa. Ja saamanne silmäluvun lisäätte edelliseen tulokseenne. Eli jos toisella heittokerralla tulee numero viisi lisätään se ensimmäisen kierroksen kolmoseen ja mennään etsimään kahdeksikkoa. Ja näin jatketaan kunnes on päästy 36 tai yli. Se ryhmä, joka ensimmäisenä tekee tehtävän numero 36 on voittaja eli viimeinen tehtävä tehdään vaikka mentäisiin 36 yli. Ymmärsittekö?” ”Seuraavaksi annan joka ryhmän heittää itselleen aloitusluvun, mutta matkaan saa lähteä vasta kun annan luvan.” (Kierrä joka ryhmän luona) ”Sitten matkaan!” Pelin jälkeen keräätte yhdessä laput pois metsästä. Laske, että lappuja palautuu 36. Usein kyllä joku jää metsään, mutta yrittäkää etsiä niin kauan, että se löytyy, mutta ei siis liian pitkään.

KOULUILLE JA OPETTAJALLE Nämä opettajille suunnatut materiaalit ovat vain esimerkkejä ja pohjia, joista voit muokata oman versiosi. Joudut muokkaamaan kirjettä joka tapauksessa, jotta siihen tulee omat tietosi ja oikea paikka.

Mainosteksti päivästä Ympäristötaidetta luonnossa Ympäristötaidepäivä on elämyksellinen kokonaisuus metsässä. Päivän tavoitteena on herkistää kaikkia aisteja luonnon kauneudelle, oppia ympäristötaiteesta ja antaa aineksia luontosuhteen rakentumiseen ja luonnon arvostamiseen. Kuten Ympäristö- ja luonnontiedon opetussuunnitelmassa todetaan ”Kokemuksellisen ja elämyksellisen opetuksen avulla oppilaalle kehittyy myönteinen ympäristö- ja luontosuhde.” Myönteinen luontosuhde auttaa myös tekemään ympäristöä kunnioittavia valintoja nyt ja tulevaisuudessa. Tätä kautta päivä toteuttaa myös opetussuunnitelmien Kestävän kehityksen aihekokonaisuutta. Päivän aikana tehdään erilaisia aisti- ja herkkyysharjoitteita sekä ympäristötaidetehtäviä. Ohjelma on monipuolinen ja toiminnallinen ja toteuttaa erityisesti kuvaamataidon opetussuunnitelmaa. Tehtävissä tulee kuitenkin esille myös sanallinen taide. Päivän

Page 32: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

32

aikana tutustutaan ympäristötaiteen perusteisiin sekä puhutaan luonnon merkityksestä suomalaiselle taiteelle. Päivä soveltuu kaikille esikoululaisista yläkoululaisiin. Tehtävät ja niiden vaikeutustaso vain vaihtelevat eri ikäryhmillä. Päivään liittyy ennakko- ja jälkitehtävät.

Ennakkokirje opettajalle Tervetuloa viettämään ympäristötaidepäivää (paikkaan)! Sinä ja luokkasi tulette viettämään toiminnallisen päivän ulkona luonnossa ympäristötaiteen parissa. Tässä kirjeessä on sinulle tarkempia tietoja päivän tavoitteista, ohjelmasta ja valmistautumisesta päivään sekä jatkotehtävistä koulussa päivän jälkeen. Toivon, että luet tämän huolella ja otat yhteyttä, jos jokin jää askarruttamaan mieltäsi. Ohjelmasta Päivän aikana eläydytään katsomaan luontoa taiteilijan silmin. Päivän aluksi herkistetään kaikkia aisteja ja kehitetään havainnointikykyä erilaisten pienempien tehtävien avulla. Esille tulee mm. luonnon moninaiset värit ja äänet. Aamupäivällä kerrotaan myös ympäristötaiteen olemassaolosta ja perusteista sekä tehdään yhdessä omat ympäristötaideteokset. Iltapäivällä esiin nostetaan luonnon merkitystä erityisesti suomalaiselle taiteelle ja luonnon inspiroivaa ja rauhoittavaa vaikutusta. Kaikki päivän tehtävät kehittävät ympäristöherkkyyttä ja antavat aineksia luontosuhteen kehittymiseen myönteiseksi ja arvostavaksi, joka edistää ympäristöystävällisten valintojen tekemistä nyt ja tulevaisuudessa. Päivän lopuksi toivotaankin oppilaiden pitävän huolta maapallostamme. Koulussa voikin retken jälkeen yhdessä miettiä mitä kukin voi tehdä paremman ympäristön puolesta, esimerkiksi jätteiden vähentämisen, energian säästön tai kulutuksen vähentämisen kautta. Päivä toteuttaa siis erityisesti kuvaamataidon opetussuunnitelmaa harjoittaen aistihavaintojen tekemistä ja mielikuvituksen käyttöä sekä opettaen ympäristötaidetta. Sanallisen taiteen kautta myös äidinkieli on mukana päivässä. Päivä tukee myös ympäristö- ja luonnontiedon opetussuunnitelman tavoitetta kokemuksellisesta ja elämyksellisestä opetuksesta, joka kehittää myönteistä luontosuhdetta. Tämä kuuluu myös viidennen aihekokonaisuuden ”Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta” sisältöihin. Kirjeen mukana on lyhyt esittely ympäristökasvatuksesta ja ympäristötaiteesta sekä muutama hyvä kirjavinkki ja nettilinkki, joista löytyy lisää tietoa. Varusteet Päivän aikana ollaan ulkona säällä kuin säällä, joten kaikilla tulisi olla säänmukaiset varusteet. Eli sadesäällä on jokaisella oltava saappaat, sadehousut ja sadetakki. Pelkkä takki ei riitä koska päivän aikana ei pelkästään kävellä metsässä, vaan touhutaan monipuolisesti. Päivän aikana liikutaan, mutta paljon on myös tehtäviä, joissa ollaan paikallaan, joten lämpimät vaatteet on syytä ottaa mukaan. Muistuta oppilaitasi siitä, ettei normaalin koulupäivän vaatteet riitä, vaan pitää olla enemmän lämpimiä vaatteita mukana. Metsässä tulee myös aina olla pitkälahkeiset housut ja tukevat kengät. Jos on satanut paljon ennen retkipäivää ovat saappaat parhaat jalkineet. Aurinkoisena päivänä pitää muistaa ottaa hattu mukaan.

Page 33: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

33

Kerro tässä ruokailusta ja eväistä eli miten ne asiat hoituu! Jos eväiden kanssa kävellään johonkin kehota oppilaita ottamaan kunnon reput eikä olkalaukkuja. Ennakkovalmistautuminen Ennen ympäristötaidepäivää olisi hienoa, jos ehtisitte tehdä pienen metsäretken lähimetsään tai vaikka läheiseen puistoon. Retken teemana olisi ihmisen viisi aistia Luonnossa kulkiessa nimittäin nauttii enemmän kun käyttää kaikkia aisteja. Retkelle ei tarvita mitään erityisiä välineitä, ainoastaan A3 paperit tai muut valkoiset alustat. Mennessänne metsään kulkekaa ensin jonossa aivan hiljaa ja katselkaa ja kuunnelkaa ympärillenne noin 10 min ajan. Pysähtykää sitten ja istukaa alas kuuntelemaan oikein tarkasti silmät kiinni noin viideksi minuutiksi. Jutelkaa yhdessä minkälaisia ääniä kuulitte. Sen jälkeen voidaan ojentaa parille tuntolahjat eli jokainen käy etsimässä viisi erituntuista asiaa: pehmeää, sileää, karheaa, piikikästä ja jotain vapaavalintaista. Kun kaikki ovat löytäneet tuntoesineet, asetutaan parin kanssa vastakkain ja toinen laittaa silmät kiinni ja toinen koskettaa kättä kullakin vuorollaan. Pari voi arvata, mikä tuntemus on kyseessä. Hajuaistia treenataan haistelemalla erilaisia asioita: maata, puita, kiviä, sammalta, jäkälää, lehtiä, kukkia jne.. Lehtiä haistellessa on niitä syytä repiä hivenen, jotta tuoksu pääsee valloilleen. Jokainen voi tuoda lopuksi parhaan löytämänsä tuoksun esiteltäväksi muillekin. Näköaistia tulee treenattua aivan huomaamatta koko ajan, mutta erityinen näköaistitehtävänä olisi luonnon aarteiden kerääminen. Siinä pari tai kolmikko saa A3 paperin tai muun valkoisen alustan, jolle he keräävät oman aarrenäyttelynsä. Pari voi päättää mikä heidän mielestään on aarre ja mitä juuri heidän näyttelynsä esittelee eli he voivat vaikkapa erikoistua kukkiin, kiviin tai sieniin. Lopuksi kierretään katsomassa aarrenäyttelyt. Makuaistia voidaan treenata syömällä mustikoita, puolukoita tai ketunleipiä, jos sattuu löytymään. Jos mitään syötävää ei löydy voidaan kuitenkin miettiä yhdessä mitä kaikkea syötävää metsästä voisi löytää toisena vuodenaikana. Ja jos omasta repusta löytyy pienet retkieväät voi niitäkin syödessä oikein erityisesti maistella. Jos retkellä jää aikaa, niin lopuksi voi parit tai kolmikot rakentaa kodin jollekin pienelle eläimelle tai vaikka metsän keijulle. Näin tulee huomaamatta jo tehtyä ympäristötaidetta, johon palataan sitten tarkemmin ympäristötaidepäivässä. Retken jälkeen Jottei retki jäisi vain yhdeksi hauskaksi päiväksi, olisi sen teemoihin hyvä palata vielä koulussa. Vähintäänkin olisi hyvä puhua yhdessä, mitä oikein tehtiin ja mistä puhuttiin. Äidinkielessä voi kirjoittaa kertomuksen päivästä tai vaikka harjoitella lehtijutun kirjoittamista. Jos kameralla otettiin kuvia, voi jonkun ryhmän tehtävänä olla valikoida niistä parhaat ja tehdä vaikkapa Power point show kuvista. Päivästä voi myös koota seinälehtiä muiden nähtäväksi tai tehdä nettilehden. Mahdollisuuksia on monia. Olisi kuitenkin erityisen tärkeää, että ympäristötaiteesta puhuttaisiin vielä uudestaan ja vaikka kirjoitettaisiin vihkoon, mitä se oikein olikaan. Jos ATK luokkaa on mahdollista käyttää, niin kannattaisi tutustua sivustoon www.sunpoint.net/~kivinokka, jossa on kuvia monen vuoden ympäristötaidenäyttelyistä tai sivustoon http://www.environmentalart.net/.

Page 34: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

34

Näin tulee parempi kuva siitä, mistä oikein on ympäristötaiteessa kysymys. Samalla kannattaa myös katsastaa päivän ympäristötaiteilijan Erja Laakkosen omat kotisivut www.sunpoint.net/~korpihuhta. Sivustoilta voit myös poimia kuvia ja näyttää niitä oppilaille. Jos päivä on sateeton, teemme luonnon värijanat metsässä, jotka saatte mukaanne. Näitä janoja voi käyttää kuvaamataidon tunnilla luontomaalauksen mallipalettina eli yrittää löytää samanlaisia sävyjä vesiväreistä kuin mitä luonnossakin on. Luonnonkasveista tulee myös hienosti väriä kankaalle, jos haluaa tehdä vaikka kangaskassit, joihin värittää kuvat lehdillä ja kukilla. Työtä varten voi kontaktimuovista tehdä sapluunat ja sitten vain hieroa lehtiä kangasta vasten, jotta väri irtoaa. Ja eri värisistä lehdistä tulee hyvin erilaisia vihreän sävyjä. Jos innostuitte ympäristötaiteesta ja sopivaa aikaa on, kannattaa lähteä tekemään uusia taideteoksia vaikkapa lähimetsään, puistoon tai koulun pihalle. Voitte myös suunnitella kestävämpiä teoksia ilahduttamaan koulun pihaa tai sisätiloja. Erityisesti vessan seinälle suunnitellut teokset ovat ympäristötaidetta, mutta piirustukset, jotka vain satutaan sijoittamaan sinne eivät. Kirjasta ”Maan kuva” löytyy ideoita isompienkin projektien toteuttamiseen. Voitte myös olla yhteydessä kuntanne puisto-osastoon ja miettiä josko voisitte toteuttaa taidenäyttelyn johonkin puistoon. Siinä tulisi samalla oppilaille kokemusta projektin tekemisestä ja vaikkapa avajaisten järjestämisestä. Päivän aikana puhutaan myös luonnon merkityksestä suomalaiselle taiteelle. Erityisesti on puhetta Suomen taiteen kultakaudesta ja Akseli Gallen-Kallelasta. Siitä on olemassa hyviä oppimateriaali Internetissä osoitteessa www.edu.fi/oppimateriaalit/kultakausi/, johon voitte myös tutustua, jos tähän teemaan paneutuminen kiinnostaa. Samassa yhteydessä on myös puhetta Sibeliuksesta ja hänen Tapiola teoksestaan sekä Eino Leinosta ja Nocturne runosta. Näiden molempien kuunteleminen koulussa retken jälkeen toisi asiaa konkreettisemmaksi ja muistuttaisi myös tästä teemasta. Olisimme iloisia, jos saisimme kuulla jälkikäteen miten olette yhdessä käsitelleet retken antia tai oletteko tehneet retkeen teemaan liittyviä projekteja tms. Näemme siis PVM! Tervetuloa! Terveisin, Omat tietosi (nimi, numero, meili)

Opettajan liite:

Ympäristökasvatuksesta ja ympäristötaiteesta Ympäristökasvatuksen perimmäisenä tavoitteena on kasvattaa kansalaisia, jotka ottavat kestävän kehityksen periaatteet huomioon valinnoissaan. Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia 2006 -2014, joka on Suomen kestävän kehityksen toimikunnan hyväksymä todetaan näin: ”Kestävää kehitystä edistävä kasvatus ja koulutus tähtäävät kestävän elämäntavan omaksumiseen tarvittavien tietojen, taitojen, valmiuksien ja näkemysten kehittämiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen kestävyyden perusedellytykset ymmärtävien kansalaisten voimin.” Peruskoulun opetussuunnitelmien perusteiden on mukana luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen. Viidennessä aihekokonaisuudessa, joka on ”Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta” todetaan, että

Page 35: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

35

”Perusopetuksen tavoitteena on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia.”. Opetussuunnitelmat siis vaativat toimia kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Monissa tutkimuksissa on noussut esille se, että ihmiset kyllä sanovat arvostavansa ympäristöä ja olevansa valmiita maksamaan puhtaammasta ympäristöstä, mutta todellisuudessa muutosta ei tapahdu. Järvinen toteaakin tutkimuksessaan nuorten ympäristöasenteista, että ”yhteiskunnassamme on tapahtunut läpiekologisoituminen, jota kukaan ei tunnu enää vastustavan. - - Tämä muutos on kuitenkin tuntunut jäävän sanallisen ilmaisun tasolle.” Asenteen ovat siis kunnossa, mutta todellista toimintaa ei tapahdu. Ympäristökasvatuksen haasteita onkin saada ihmisten arvojen ja toiminnan välinen ero pienenemään. Lukuisat tutkimukset ovat todenneet, ettei pelkän faktatiedon avulla kasvateta ympäristövastuullisuuteen vaan merkittävimmäksi tekijäksi on noussut ympäristöherkkyys eli sensitivity to environment. Ympäristöherkkyydellä viitataan useimmiten ihmisen kokemusten ja aistihavaintojen pohjalta luotuun tunnepitoiseen suhteeseen ympäristön kanssa. Psykologisesti tarkastellen myönteinen tunnesuhde, johtaa haluun hoivata ja pitää huolta. Eli sitä mitä rakastaa, sitä haluaa suojella. Ympäristöherkkyyttä edistetään tarjoamalla mielihyvän tunteita terveessä ympäristössä. Ympäristöherkkyyden lisäksi ympäristökasvatuksessa puhutaan paljon luontosuhteesta. Luontosuhde on osin tiedostettu ja osin alitajuinen suhde luontoon. Sitä värittävät erilaiset kokemukset, aistihavainnot, tiedot, taidot ja mielikuvat. Tämä luontosuhde vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme luontoon sekä luonnon- ja ympäristön suojeluun. Ihmisen suhde luontoon on sinänsä selkeästi riippuvuussuhde sillä olemme luonnosta riippuvaisia niin biologisesti, toiminnallisesti (raaka-aineet), henkisesti kuin hengellisestikin. Silti jokaisen henkilökohtainen suhde luontoon on ainutlaatuinen. Tätä luontosuhdetta voidaan ympäristökasvatuksessa muokata viemällä ihmisiä luontoon tekemään ja kokemaan asioita sekä saamaan tietoa. Ympäristö- ja luonnontiedon opetussuunnitelmassa todetaan, että ”Kokemuksellisen ja elämyksellisen opetuksen avulla oppilaalle kehittyy myönteinen ympäristö- ja luontosuhde.” Ympäristötaide on taidetta, joka tehdään tiettyyn paikkaan ja ympäristöön. Usein teoksissa ympäristöllä on suuri merkitys teokselle ja teos nostaa ympäristön esiin. Ympäristötaidetta tehdään niin luonnossa kuin kaupunkiympäristössä. Esimerkiksi paketoidut talot tai sähkölangalla kävelevät eläimet ovat ympäristötaideteoksia, samoin kuin spiraalin tai labyrintin muotoon asetetut kivet metsässä. Ympäristötaidetta voi myös olla esimerkiksi valaistut pinnat. Ympäristötaiteessa voi olla mukana monenlaista taidetta, esimerkiksi tiettyyn paikkaan ja hetkeen tehty performanssi voi olla ympäristötaidetta. Samoin videoinstallaatio tietyssä paikassa edustaa hyvinkin ympäristötaidetta. Runojen ripustaminen tiettyyn paikkaan voi muodostaa ympäristötaideteoksen. Toisinaan ympäristötaide ei synnytä mitään teoksia, vaan itse taideteos on esimerkiksi matka, jonka taiteilija kulkee ja dokumentoi. Mutta oleellistahan ei ole taiteen nimi, vaan taiteen tekeminen ja siitä nauttiminen. Ympäristötaide on myös usein hetken taidetta, se on tarkoitettu sillä hetkellä koettavaksi eikä se jää olemaan. Taideteosta muuttaa luonto itse. Esimerkiksi hiekkaan tehty kuvio tuskin säilyy samanlaisena kovinkaan pitkään. Tuuli, sade ja eläimet muokkaavat luontoa ja teosta. Ympäristötaidetta voidaan toki tallentaa esimerkiksi kirjoitusten tai kuvien muodossa.

Page 36: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

36

Ympäristötaide on hienoa tapa kokea luonnon kauneutta ja oppia havainnoimaan luonnon suuria ja pieniä asioita. Ympäristötaide harjoittaa tekijän havainnointikykyä ja herkkyyttä luonnolle. Se on siksi mitä parhaimpia keinoja luontosuhteen kehittämisessä ja hyvä tapa toteuttaa ympäristökasvatusta. Lisätietoja Maan kuva: kirjoituksia taiteeseen perustuvasta ympäristökasvatuksesta, toimittanut Meri-Helga Mantere, Taideteollinen korkeakoulu, taidekasvatuksen osasto, 1995 Ympäristökasvatuksen käsikirja, Hannele Cantell, 2004, PS-kustannus www.ymparistokasvatus.fi www.yts.fi/ymparistotaide katsaus historiaan ja erilaisiin käsitteisiin

www.jyvaskyla.fi/valo valaisemisen kehittämiseen perustuvaa ympäristötaidetta

http://www.ulapland.fi/verkkogalleriat valtavasti kuvia opiskelijoiden töistä, jaoteltuna myös tekotavan mukaan Lisää näistä linkeistä Ympäristökasvatuksesta ja Luontokoulusta Green Tourism of Finland ja suomeksi Green Tourism of Finland Materiaalia ja muuta sisältöä: Ympäristökasvatus, luontokoulu, Päivi Yuval , ja Karjalan Luontokoulu, Päivi Yuval LISÄTIETOJA JA LÄHTEET

Kirjoja Järvinen, Timo. 1995. Ympäristöystävä vai vapaamatkustaja? Tutkimus nuorten ympäristöasenteista. Suomen ympäristökeskus. Karvonen, Petteri, Hinkkanen, Jaana, Nykänen, Riitta, Kinnunen, Juha ja Karhu, Seppo. 1997. Luonnossa kotonaan –luonto-opastuksen käsikirja. Rakennusalan kustantajat RAK. Kivi, Jussi. 2004. Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas. Kustannus Oy Taide/Kuvataideakatemia Maan kuva: kirjoituksia taiteeseen perustuvasta ympäristökasvatuksesta, toimittanut Meri-Helga Mantere, Taideteollinen korkeakoulu, taidekasvatuksen osasto, 1995 Nykänen, Riitta. 1997. Vastuulliseksi olennoksi kasvamisesta. 21-22. Teoksessa:

Luontokoulutoiminta Palvelut Kehittämisideat Verkostot. 1997. Ympäristöministeriö. Wahlström, Riitta. 1997. Ympäristöherkkyys ja sen edistäminen ympäristökasvatuksessa. Ympäristökasvatus –lehti: 1, 20-21.

Page 37: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

37

Wahlström, Riitta. 1999. Eettinen näkökulma ympäristökasvatukseen. Ympäristökasvatus –lehti: 2, 4-6.

Linkkejä

www.yts.fi/ymparistotaide katsaus historiaan ja erilaisiin käsitteisiin www.sunpoint.net/~kivinokka valtava määrä kuvia suomalaisesta ympäristötaiteesta www.skutsi.net Helsingissä kesällä 2005 olleen ympäristötaidetapahtuman Internetsivut http://www.environmentalart.net/ Ympäristötaidetta verkossa, töitä, taiteilijoita ja kirjoituksia, valtavasti materiaalia http://cc.joensuu.fi/%7Eloristi/1_00/sis100.html Veden estetiikkaa seminaarin esitelmät www.jyvaskyla.fi/valo valaisemisen kehittämiseen perustuvaa ympäristötaidetta http://www.ulapland.fi/verkkogalleriat valtavasti kuvia opiskelijoiden töistä, jaoteltuna myös tekotavan mukaan www.puska.fi kesän 2007 Taaborinvuoren ympäristötaideprojektin kotisivut www.orankiart.fi eräs ympäristötaideprojekti www.marjahakala.net taiteilijaesimerkki Marja Hakala www.sunpoint.net/~korpihuhta taiteilijaesimerkki Erja Laakkonen http://www.environmentalart.net/turto/ taiteilijaesimerkki Lea Turto www.edu.fi/oppimateriaalit/kultakausi/ lapsille suunnattu materiaali kultakaudesta

Page 38: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

38

VÄLINEISTÖN VALMISTAMINEN

Kehykset Kehyksiä varten tarvitaan askarteluliikkeestä leveitä askartelutikkuja, ne ovat noin 15cm pitkiä ja 1,8cm leveitä. Voi käyttää myös erikokoisia tikkuja, jos haluaa. Tikut liimataan esimerkiksi Erikeeper liimalla neliön muotoon niin, että samansuuntaiset ovat samalla puolella, joko alla tai päällä. Tikut voivat mennä hieman toistensa yli. Jos haluaa erityisen kestävän liimaustuloksen, kannattaa laittaa kehykset puristimiin tai painon alle, mutta hyvä tulee ihan vain kuivattamallakin kehykset.

Lehtidiat Lehtidiashowssa lehti laitetaan pahvista tehtyjen kehysten väliin. Aukko josta lehteä katsotaan on noin 3cmx3cm. Reunat ovat noin 5cm joka kohdasta, jotta siitä saa hyvin kiinni. Pahvi kannattaa muovittaa kokonaisuudessaan, jotta kehykset kestävät pientä kosteutta, varsinaisella sateella niitä ei ole tarkoitus käyttää. Myös vahva muovipinnoitettu pahvi sopii suoraan käytettäväksi. Kehyksessä on siis kaksi puolta joiden väliin lehti laitetaan. Kehyksiin voi laittaa ohuen tarranauhan, jotta ne pysyvät kiinni. Parasta tapaa tehdä pahvinen diakehys on kehittelyn alla.

Liput Lippuja varten tarvitaan kaupasta noin 8cm korkeita cocktailtikkuja ja askarteluliikkeestä kahta eriväristä kontaktimuovia. Tikut voivat olla pidempiäkin, mutta ei kovin paljon lyhyempiä. Kontaktimuovin kannattaa olla kirkkaan väristä, jotta liput erottuisivat maasta. Hyviä värejä ovat esimerkiksi kirkkaan keltainen, vaalean sininen ja punainen. Ohjeessa liput ovat keltaisia ja sinisiä, mutta toki värit voi muuttaa. Muovista leikataan 6cm leveitä kaistaleita jotka taitetaan pituussuunnassa kahtia. Tästä leikataan joko suorakaiteen tai kolmion mallisia lippuja, jotka siis ovat kaksinkertaisia. Lippu liimataan tikkuun niin, että taite tulee tikun kohdalle. Kirjoita toisen värisiin lippuihin K ja toisiin T. Lippuja tulee olla kumpaakin 3-5 per ryhmä eli luokalle tarvitaan 10-15 lippupussia eli 30-75 kumpaakin lippua tarvitset kaikkiaan.

Page 39: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

39

36-pelin tehtävät Suurenna tehtävät niin isoiksi, että tehtävälapuista tulee hyvin näkyviä metsään. Hyvä koko on esimerkiksi Arialilla 19,5. Tulosta tehtävät kirkkaan väriselle paperille, esimerkiksi keltaiselle. Tulosta tehtävistä myös opettajalle omat laput eli sellaiset jossa tehtävät mahtuvat kahdelle paperille. Leikkaa metsään tulevat laput irralleen toisistaan ja laminoi. Laminoi niin, että voit tehdä reiän muoviin suikaleen toiseen päähän eli leikkaa lappuja kapeammaksi kuin A4. Jos teet reiän sellaiseen kohtaan laminaattia jossa on paperia, pääsee vesi siitä muovikerrosten väliin. Laminoi myös opettajan laput yhdellä kalvolla eli laita paperit vastakkain niin että siitä tulee kaksipuolinen. Laita tehtävälappujen reikiin narut, jotta ne on helpompi ripustaa metsään. Kannattaa silti käyttää pyykkipoikia tehtävälappujen kiinnittämiseen, jotta ne pysyvät paikallaan. 1. Hakekaa viisi kovaa asiaa. 2. Hakekaa viisi pehmeää asiaa. 3. Etsikää jokainen jokin mielenkiintoinen asia. 4. Etsikää jokainen jotakin kaunista. 5. Etsikää viisi karheaa asiaa. 6. Etsikää kolme sileää asiaa 7. Laulakaa laulu, jossa on jokin väri. 8. Hyppikää joukkueenjohtajanne ympäri 360 astetta kuin sammakot. 9. Antakaa kaikille aikuisille iso hali! 10. Etsikää luonnosta geometrinen kuvio. 11. Etsikää kolme piikikästä asiaa. 12. Etsikää 10 erilaista vihreän sävyä. 13. Tanssikaa keskenänne valssia samalla kun laulatte. 14. Seiskää kolmion muodossa.

Page 40: Ympäristötaide, luontokoulu,  leirikoulu, karjalan luontokoulu, vinkkejä ja toimintamalleja sisältöihin, Päivi Yuval

40

15. Etsikää lehti, joka on symmetrinen. 16. Seisokaa ympyrässä. 17. Etsikää jotakin mustaa, harmaata ja valkoista. 18. Hakekaa jokaiselle pieni tikku ja tehkää tikuistanne kolmio. 19. Etsikää 10 erilaista ruskean sävyä. 20. Tervehtikää joukkuetta, joka on tällä hetkellä viimeisenä. 21. Asettukaa jonoon etunimienne aakkosjärjestyksen mukaan. 22. Tehkää maahan spiraali luonnon materiaaleista. 23. Hakekaa jokaiselle käpy. Heittäkää kävyt puuhun kolmen metrin päästä. Jos onnistutte 100% tarkkuudella, saatte palkinnoksi automaattisesti kuutosen seuraavalla heittovuorollanne. 24. Keksikää 10 adjektiivia, jotka kuvaavat tätä metsää ja kertokaa vetäjälle. 25. Asettukaa pituusjärjestyksen mukaiseen jonoon. Lyhin ensimmäiseksi. 26. Hyppikää tasajalkaa ja sanokaa: ”Tämä on hauskempaa kuin videopelit”. 27. Kävelkää kuin ankat, mutta äännelkää kuin kissat. 28. Asettukaa jonoon ikäjärjestyksessä. Vanhin ensimmäiseksi. Mutta tehkää jono puhumatta. Käyttäkää vain kehon kieltä ja eleitä. 29. Asettukaa maahan makaamaan ja ihailkaa taivasta kahden minuutin verran. 30. Etsikää symmetrinen asia ja antakaa se vetäjälle. 31. Tunnustelkaa mielestänne lähiseudun vanhimman puun pintaa silmät kiinni minuutin verran. Miltä tuntuu? 32. Etsikää jokainen luonnosta jotakin, joka kuvaa teitä itseänne ja kertokaa toisillenne miksi valitsitte, mitä valitsitte. 33. Tehkää maahan taideteos lehdistä. 34. Tehkää maahan taideteos kävyistä tai jos niitä ei ole niin kepeistä. 35. Halatkaa kaikkia joukkueenne jäseniä. 36. Huutakaa kolme kertaa yhteen ääneen niin lujaa, että kaikki varmasti kuulevat: ”Ympäristötaide on hauskaa!”