VAASAN YLIOPISTO

JOHTAMISEN YKSIKKÖ

HALLINTOTIETEELLISTEN TÖIDEN KIRJOITUSOHJEET

Päivitetty 30.10.2018

VAASA 2018

1

SISÄLLYS

sivu

KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO 3

LYHENTEET 4

1. JOHDANTO 7

1.1. Kirjoitustyön aloittaminen 7

1.2. Plagiaatintunnistus 7

2. TEKSTIN ASETTELU 8

2.1. Yleiset ohjeet 8

2.2. Kansilehti 10

2.3. Sisällysluettelo ja muut luettelot 10

2.4. Tiivistelmä 11

3. LÄHDEVIITTEIDEN MERKITSEMINEN 12

3.1. Yleiset ohjeet kirjallisuuteen viittaamisesta 12

3.2. Muut lähteet 15

3.3. Virallislähteet 16

3.3.1. Säädösviittaukset 16

3.3.2. Muut virallislähteet 17

4. LÄHDELUETTELON LAADINTA 19

4.1. Erillisteos 19

4.2. Julkaisusarjaan kuuluva teos 19

4.3. Artikkelit 20

4.3.1. Tieteelliset artikkelit 20

4.3.2. Sanomalehtiartikkelit 20

4.3.3. Kokoomateosten artikkelit 20

4.4. Haastatteluaineisto 21

4.5. Tilastoaineisto 21

4.6. Elektroniset lähteet 22

4.7. Virallislähteet 22

2

5. PRO GRADU -TYÖN JÄTTÄMINEN TARKASTUKSEEN 24

LÄHDELUETTELO 26

LIITTEET

LIITE 1. Tutkielman kannen malli 27

3

KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO

Kuvio 1. Pro gradu -tutkielman tarkastusprosessi. 24

Taulukko 1. Lähdeviittauksissa käytettäviä lyhenteitä. 14

4

LYHENTEET

HE hallituksen esitys

HTK hallintotieteiden kandidaatti

HTM hallintotieteiden maisteri

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

ICJ International Court of Justice

JulkL laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999

KHO korkein hallinto-oikeus

KKO korkein oikeus

KM komiteanmietintö

kok. oikeustapauskokoelma

MRL maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999

OECD Organisation for Economic Co-Operation and Development

PeVM perustuslakivaliokunnan mietintö

PL Suomen perustuslaki 731/1999

RikosL rikoslaki 39/1889

vp valtiopäivät

YK Yhdistyneet kansakunnat

VAASAN YLIOPISTOJohtamisen yksikköTekijä: Etunimi SukunimiPro gradu -tutkielma: Pääotsikko: Mahdollinen alaotsikkoTutkinto: Hallintotieteiden maisteriOppiaine: Aluetiede/Julkisjohtaminen/Julkisoikeus/Sosiaali- ja

terveyshallintotiedeTyön ohjaaja: Etunimi SukunimiValmistumisvuosi: 20xx Sivumäärä: xx

TIIVISTELMÄ:

Tämä on malli pro gradu -tutkielmiin lisättävästä tiivistelmäsivusta. Tiivistelmässä kuvaat lyhyesti - tutkimuksen taustan- tutkimustehtävän/tutkimusongelman- teorian ja keskeiset käsitteet - käyttämäsi metodin ja aineistot- keskeiset havainnot ja tulokset- keskeiset johtopäätökset ja tulkinnat

Huom! Kandidaatintutkielmaan ei tehdä tiivistelmää.

_____________________________________________________________________________________AVAINSANAT: opinnäytteissä suositeltava avainsanasto löytyy verkosta osoitteesta: http://vesa.lib.helsinki.fi

7

1. JOHDANTO

1.1. Kirjoitustyön aloittaminen

Näiden kirjoitusohjeiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa hallintotieteiden opintoihin

kuuluvien kirjallisten töiden muotoa ja rakennetta Vaasan yliopistossa. Aloita

kirjoitustyö luomalla tyhjä asiakirja, johon teet muotoilut näiden ohjeiden mukaan (luku

2: Tekstin asettelu). Ohjeet asiakirjan muotoiluun saat esimerkiksi Tietokone

työvälineenä -kurssin opintojaksolta Tekstinkäsittely (TITE1024) tai Microsoft Officen

Word-ohjekeskuksesta (https://support.office.com/fi-FI/Word). Älä käytä mitään

tekstinkäsittelyohjelman oletusmuotoiluja. Tämän ohjeen lopusta löydät mallit

kansilehteen ja tiivistelmään.

Pro gradu -tutkielmien tulee olla kirjoitusohjeiden mukaan laadittuja ennen kuin ne

lähetetään esitarkastukseen. Tutkielman ulkoasu arvioidaan osana tutkielman

kokonaisarviointia ja se vaikuttaa arvosanaan. Ohjeet HTK- ja HTM-tutkinnosta

valmistuvalle löydät osoitteesta

http://www.uva.fi/fi/for/student/studying/graduation/administrative_sciences/

1.2. Plagiaatintunnistus

Lähdeviittaus on tehtävä aina, lainataan tekstiä millaisessa muodossa tahansa tai missä

määrin tahansa. Viittaus on aina tehtävä lähteeseen, joka on ollut käytettävissä.

Plagioinnista eli kirjallisesta varkaudesta on kysymys silloin, jos teksti esitetään omissa

nimissä ilman lähdeviittausta. Osittainenkin plagiointi on ehdottomasti kiellettyä. Myös

selvä idean, tutkimusasetelman tai muun vastaavan kopiointi on tutkimuseettisistä syistä

kiellettyä.

Vaasan yliopistossa laadittaville opinnäytteille (kandidaatintutkielmat, pro gradu

-tutkielmat ja diplomityöt, lisensiaatintyöt sekä väitöskirjat) tehdään ennen töiden

hyväksymistä sähköinen alkuperäisyyden tarkastus plagiaatintunnistuspalvelua

8

käyttäen. Tarkastuksesta tulee merkintä myös opintosuoritusotteelle. Ohjelmana on

Turnitin.

9

2. TEKSTIN ASETTELU

2.1. Yleiset ohjeet

Mitään tekstinkäsittelyohjelmien oletusmuotoiluja ei tule käyttää.

Marginaalit ovat koko dokumentissa kaikilla reunoilla 3 cm (koskee myös erilaisia

luetteloita ja liitteitä). Tarkista, että kuvat, kuviot ja taulukot eivät ylitä marginaalia.

Tasaus: Kaikki teksti tasataan molempiin reunoihin.

Fontti on Times New Roman 12 pt koko työssä, myös otsikoissa. Kirjasinkoko voi

poikkeuksellisesti vaihtua kuvioissa ja muissa vastaavissa.

Riviväli on 1,5 lukuun ottamatta kansilehteä, tiivistelmää ja suoria lainauksia, joissa se

on 1.

Välitys kappaleiden edellä ja jäljessä: (Paragraph spacing before and after) on koko

työssä 0 pt. Koskee myös otsikoita.

Tavutus: Automaattinen tavutus koko dokumenttiin.

Luvut, otsikointi ja kappaleet: Päälukujen otsikot kirjoitetaan isoilla kirjaimilla

lihavoituna. PÄÄLUVUT (1.) aloitetaan tutkielmassa uudelta sivulta. Alaotsikot (1.1.)

jatkuvat samalta sivulta kuin edeltävä teksti, ja ne erotetaan edeltävästä tekstistä

kahdella tyhjällä rivillä ennen otsikkoa. (Jos alaotsikko seuraa toista otsikkoa, jätetään

yksi tyhjä rivi.) Moniportaisempi alaluku (1.1.1.) erotetaan yhdellä tyhjällä rivillä ennen

otsikkoa. Alaotsikoita ei lihavoida. Neljännen tason otsikkona käytetään kursivoitua

väliotsikkoa. Otsikoiden jälkeen on aina yksi tyhjä rivi välissä ennen tekstiä.

Sivunumerointi: Sivujen numerointi alkaa sisällysluettelosta (sivu 1). Sivunumerot ovat

ylhäällä keskellä (fonttina Times New Roman 12). Tiivistelmä tulee sisällysluettelon ja

10

muiden luetteloiden jälkeen yksipuoliseksi sivuksi parittomalle sivulle ja se

numeroidaan. Pariton sivunumero on aina aukeaman oikealla puolella ja parillinen

vasemmalla. Johdanto alkaa myös aina parittomalta sivulta. Sisällysluettelon ja

johdannon väliin jäävillä tyhjillä sivuilla ei ole sivunumeroa näkyvissä.

Sisennykset: Oikeustapausten ja ylimpien lainvalvojien ratkaisujen tiivistelmät erotetaan

julkisoikeuden tutkielmissa varsinaisesta tekstistä sisentämällä vasemmasta reunasta 1

cm ja käyttämällä kirjasinkokoa 11 ja riviväliä 1. Nämä referoidaan omin sanoin, ei

sitaatteina.

Kuviot ja taulukot erotetaan selvästi muusta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä kuvion ylä-

ja alapuolella, minkä lisäksi kuvion/taulukon ja sen otsikon väliin tulee yksi rivi. Kuviot

ja taulukot otsikoidaan ja numeroidaan erikseen. Kuvioiden otsikko kirjoitetaan kuvion

alapuolelle ja taulukkojen otsikko kirjoitetaan taulukon yläpuolelle. Otsikkoteksti

päättyy pisteeseen (lähdeviitteet tulevat sulkeisiin otsikkolauseen sisälle) ja se erotetaan

kuviosta tai taulukosta yhdellä tyhjällä rivillä ja tekstistä kahdella rivillä. Kuviot voivat

olla mustavalkoisia tai värillisiä, huomioi tämä tulostusvaiheessa. Kuvioista ja

taulukoista tehdään oma luettelo, joka sijoitetaan uudelle sivulle sisällysluettelon

jälkeen, ennen tiivistelmää ja varsinaista tekstiä.

Kaikissa kuvioissa tai taulukoissa tulee olla samanlainen graafinen yleisilme. Kuviot ja

taulukot tulee keskittää siististi ja ylimääräisiä tehokeinoja tulee välttää. Kuvioita ja

taulukoita ei kerrota tekstissä sana- tai numerotarkasti uudelleen, mutta niitä on

tulkittava ja selitettävä riittävästi. Kuvioita ja taulukkoja voi esittää myös liitteissä.

Kuvioihin ja taulukoihin voidaan viitata tekstissä seuraavasti:

Kuvio 7 esittää kohteena olevien maiden …

Terveydenhuollon kokonaismenot vaihtelevat merkittävästi (ks. taulukko 3),

vaikka…

Lähdeluettelossa käytetään kappaleen riippuvaa sisennystä, jonka asetus on 1,25 cm.

Tällöin lähdeluettelon teksti sisentyy joka kappaleessa toiselta riviltä alkaen.

11

Liitteet sijoitetaan työssä lähdeluettelon jälkeen viimeisiksi. Ne otsikoidaan,

numeroidaan, ja ilmoitetaan sisällysluettelossa.

2.2. Kansilehti

─ Marginaalit ovat samat kuin muualla työssä

─ Riviväli on 1

─ Teksti VAASAN YLIOPISTO on lihavoituna ja harvennettuna rivillä 1

─ Rivillä 3 lukee JOHTAMISEN YKSIKKÖ

─ Työn laatijan nimi kirjoitetaan riville 19

─ PÄÄOTSIKKO kirjoitetaan isoin kirjaimin ja lihavoituna riville 21

─ Kansilehden teksti aloitetaan sivun yläreunasta ja keskitetään lukuun ottamatta

tekstiä, jossa ilmenee, mikä työ on kyseessä (esim. julkisjohtamisen pro gradu

-tutkielma). Tämä teksti aloitetaan riviltä 38 ja tasataan vasemmalle 14,5 cm

paperin vasemmasta reunasta.

─ Sivun alareunan teksti VAASA 20xx kirjoitetaan viimeiselle riville lihavoituna

─ Kanneksi tulee valkoinen kopiopahvi (160 g).

─ Tutkielman takakansi on valkoinen pahvi, joka valkoisella selkämyksellä

liitetään kansilehden päälle asetettuun värittömään muovilehteen. Pro gradu -

tutkielman selkämykseen kiinnitetään tarra, jossa on opiskelijan sukunimi ja

valmistumisvuosi.

2.3. Sisällysluettelo ja muut luettelot

Sisällysluettelon otsikko on ”Sisällys”. Sisällysluetteloon merkitään ensimmäisenä muut

luettelot (kuvio-, taulukko ja lyhenneluettelo) ja tiivistelmä. Näiden jälkeen eritellään

tutkimuksen luvut ja alaluvut. Sisällysluettelon viimeinen kohta on lähdeluettelo, jota

seuraa mahdolliset liitteet. Sisällysluettelon pääluvut kirjoitetaan isoilla kirjaimilla

lihavoituna. Sivunumeroita ei lihavoida sisällysluettelossa.

12

Yliopiston sisällysluetteloissa ei käytetä pisteviivoja otsikoiden ja sivunumeroiden

välillä.

Kuvio- ja taulukkoluettelo sekä lyhenneluettelo sijoitetaan sisällysluettelon jälkeen.

Kuvio- ja taulukkoluetteloon merkitään kuvioiden ja taulukoiden numerot, otsikot ja

sivunumerot. Luetteloon ei merkitä mahdollisia lähteitä. Lyhenneluettelo otsikoidaan

”Lyhenteet” ja siihen merkitään tutkimuksessa esiintyvät säädös- ja muut lyhenteet

(esimerkiksi lehtien vakiintuneet lyhenteet). Säädöksistä ilmoitetaan täydellisen nimen

lisäksi numero. Lyhenneluetteloon merkitään vain ne tapaukset, joissa on käytetty

lyhennettä. Esimerkiksi säädöstä ei merkitä lyhenneluetteloon, ellei siitä ole käytetty

lyhennettä. Kun lyhenneluetteloa käytetään, lyhenteitä ei tarvitse selittää tekstissä.

Mikäli lyhenteitä on vähän, kannattaa lyhenneluettelon sijaan harkita lyhenteiden auki

kirjoittamista tekstissä niiden esiintyessä ensimmäistä kertaa.

2.4. Tiivistelmä

Tiivistelmäteksti kirjoitetaan kirjasinkoolla 10 ja rivivälillä yksi. Muut tiedot

kirjoitetaan kirjasinkoolla 12 ja rivivälillä yksi. Tiivistelmälomakkeessa ilmoitetaan

myös tutkielman avainsanat. Huom! Tutkielmaa jätettäessä palautetaan yksi irrallinen,

numeroimaton tiivistelmäsivu.

13

3. LÄHDEVIITTEIDEN MERKITSEMINEN

3.1. Yleiset ohjeet kirjallisuuteen viittaamisesta

Lähdeviitteiden merkitsemisen yleisenä periaatteena on, että viitataan kirjoittajaan,

mikäli mahdollista. Viittaustapana käytetään sulkeisiin merkittyjä sisäviitteitä.

Julkisoikeudessa vain säädöksiin viitataan sisäviitteillä, kaikki muut lähteet merkitään

alaviitteisiin.

Viittauksen sivunumerot erotetaan toisistaan ajatusviivalla (tehdään painamalla ”ctrl”

pohjaan ja painetaan ”miinus” -merkkiä) ja kaksoispisteen jälkeen tulee välilyönti.

(Laakkonen 1999: 146–158).

Yhteen virkkeeseen viitataan laittamalla viite lauseen sisälle. Alaviitteitä käytettäessä

numero merkitään ennen pistettä.

… kuten näyttäisikin olevan (Vartiainen & Raisio 2011: 34).

Jos viitataan pitempään kokonaisuuteen, esimerkiksi kokonaiseen kappaleeseen,

laitetaan viite viimeisen virkkeen ulkopuolelle ja viitteen sisään vielä piste ennen

sulkumerkkiä. Alaviitteitä käytettäessä viitteen numero merkitään pisteen jälkeen.1

… kuten näyttäisikin olevan. (Vartiainen & Raisio 2011: 34.)

Jos kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, merkitään ensimmäisellä kerralla kaikki nimet:

(Saviaho, Sailas, Siivonen & Ylinen 1981: 99).

Myöhemmin viitattaessa:

(Saviaho ym. 1981: 152–157).

Jos yhdessä virkkeessä on useita lähteitä, erotetaan ne toisistaan puolipisteillä ja

merkitään järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan:

(Harding 1983: 16; Elster 1985: 72–75; Pierson 1986: 23).

Saman kirjoittajan eri teokset erotetaan pilkulla:

1 Huom! Alaviitteet päättyvät aina pisteeseen, vaikka niihin viittaava numero olisi leipätekstissä virkkeen keskellä.

14

(Elster 1983: 3, 1985: 8).

Kirjoittajan nimi virkkeen keskellä: lähdeviittaus laitetaan välittömästi nimen perään.

Kappaleen lopussa lähdeviittausta ei tarvitse enää toistaa.

Laakkonen ja Marttinen (1999: 191–192) ovat todenneet...

Huom: &-merkkiä käytetään vain sulkujen sisällä, tekstin lomassa aina ”ja” -sanaa.

Sama tekijä, eri julkaisut: Saman tekijän eri kirjoitukset erotetaan toisistaan

vuosiluvuilla, jotka merkitään ilmestymisjärjestyksessä. Saman tekijän samana vuonna

ilmestyneet julkaisut erotetaan pienillä kirjaimilla a, b, c... ja laitetaan lähdeluetteloon

julkaisun nimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Mikäli viitataan kokonaisiin teoksiin,

teosten julkaisuvuosien väliin tulee pilkku. Mikäli viitataan tiettyihin sivuihin teoksissa,

eri julkaisujen väliin tulee puolipiste.

(Lumijärvi 1992a, 1992b, 1993.)

(Lumijärvi 1992a: 101; 1992b: 6–10; 1993: 57.)

Sama sukunimi: Jos lähdeluettelossa on kaksi kirjoittajaa, joilla on sama sukunimi,

lähdeviitettä tarkennetaan etukirjaimilla.

(Salminen, S. 1985; Salminen, A. 1986.)

Suorissa lainauksissa lähdettä siteerataan sanatarkasti. Julkisoikeudellisissa töissä myös

lakitekstiä lainataan samalla tavalla sanatarkasti. Lainaus merkitään lainausmerkeillä ja

kirjoitetaan rivivälillä 1, kursivoituna sekä sisennettynä tekstin vasemmalta reunalta 1

cm.

”Typologies are problematic because parsimony is bought at the expense of nu-ance, but especially because they are inherently static. They provide a snapshot of the world at one point in time and do not easily capture mutations or the birth of new species.” (Esping-Andersen 1999: 73.)

Kaksinkertainen viittaus: Lähtökohta on, että opiskelija etsii alkuperäisiä lähteitä, joista

hän saa selville niiden sisällön vääristymättöminä. Yksittäistapauksissa voi kuitenkin

olla tarpeellista hyödyntää sitä, miten yksi lähde viittaa toiseen lähteeseen.

(Lumijärvi 1993: 24, lainaus teoksesta Brockner 1988: 221, 247.)

15

Tarvittaessa viittauksen luonnetta voidaan säädellä vrt. (vertaa) ja ks. (katso) -

lyhenteiden avulla. Vrt.-lyhenteellä korostetaan näkökulmaeroa, ja ks.-lyhenteellä

kehotetaan lukijaa katsomaan käsiteltävää asiaa tarkemmin toisesta lähteestä.

Englanninkieliset vastineet lyhenteille ovat cf. ja see. Erittäin käytännöllisiä nämä

lyhenteet ovat silloin kun osittain lainataan jo olemassa olevaa kuviota tai taulukkoa.

Kuvioiden ja taulukoiden osalta voidaan käyttää myös viittausta ”mukaillen” tai

”soveltaen”.

(vrt. Allardt 1976: 21)

Vuorta (1995: 31) mukaillen.

Lyhennettä ks. voit käyttää myös viitatessasi tiettyyn kohtaan omassa tekstissäsi,

esimerkiksi tiettyyn kuvioon tai taulukkoon.

...mukaan (ks. taulukko 3).

Peräkkäinen viittaus samaan julkaisuun: Lyhennettä emt. (edellä mainittu teos) voidaan

käyttää, jos samaan julkaisuun viitataan useita kertoja peräkkäin. Merkinnän jälkeen

ilmoitetaan vain sivut, joihin viitataan. Pääsääntö on, että merkintää voidaan käyttää

ensimmäisen täydellisen lähdeviittauksen jälkeen. Uuden sivun vaihtuessa sekä otsikon

ja väliotsikon jälkeen nimi ja vuosiluku mainitaan kuitenkin uudelleen.

…säädetty valtuuston päätösvaltaisuudesta (emt. 143).

Ryhmäprosesseilla pyritään edistämään tuottavuutta. (Emt. 13.)

Taulukossa 1 on esitetty kootusti Vaasan yliopiston hallintotieteellisten tutkielmien

lähdeviittauksissa käytettävät lyhenteet englanninkielisine vastineineen.

Taulukko 1. Lähdeviittauksissa käytettäviä lyhenteitä.

Suomenkielinen lyhenne Englanninkielinen merkintätapa Merkitysemt. ibid. sama (teos)esim. e.g. esimerkiksiks. see katsovrt. cf. vertaaym. et al. ja muut

16

3.2. Muut lähteet

Haastatteluaineisto: Asiantuntijahaastattelussa, jossa tieto kerätään yksittäisiltä

asiantuntijoilta, voi olla tarpeellista eritellä, kenen mielipiteitä kerrotaan. Tämä

edellyttää sitä, että haastattelua ei ole suoritettu luottamuksellisesti. Lähdeviitteessä

ilmoitetaan haastatellun asema organisaatiossa, nimi, aineistonkeruumuoto ja sen

ajankohta.

(Maaherra Heikki Koski, haastattelu 9.8.2001).

Tilastoaineisto: Tilastolähteellä ei ole varsinaista tekijää. Tilastolähdeviitteessä

viitataankin tilaston nimeen tai julkaisijaan.

(Tilastokeskus 1995: 51).

Elektroniset lähteet: Viitteessä mainitaan tekijä tai tekijät ja julkaisuvuosi. Nettilähteissä

sivujen merkitseminen ei ole välttämätöntä, sillä sivunumerointi saattaa puuttua.

(Hyyryläinen 1995).

Mikäli elektronisesta lähteestä on vaikea päätellä tekijää, viitataan tekstin julkaisijaan

tai otsikkoon. Julkaisuvuodeksi merkitään tekstin ilmestymisvuosi, päivitysvuosi tai jos

edellisiä ei ole, vuosi jolloin teksti haettiin netistä.

…koulutuksessa. (Opetusministeriö 2000.)

…henkilöstölle (Hyvä henkilöstöjohtaminen kuntasi menestystekijä 2003).

Sanomalehteen viittaaminen: Viitattaessa sanomalehtien pääkirjoitukseen merkitään

viitteeseen sanomalehden nimi ja julkaisupäivämäärä.

(Helsingin Sanomat 2.8.2001).

Muuhun sanomalehtikirjoitukseen viitattaessa merkitään viitteeseen kirjoittajan nimi ja

julkaisuvuosi.

(Manninen 1998).

17

Julkaisulla ei ole varsinaista tekijää: Viitataan teoksen julkaisijaan (ensimmäinen

esimerkki) tai nimeen (toinen esimerkki) sen mukaan, mikä tuntuu

tarkoituksenmukaiselta. Valittua tekniikkaa tulee käyttää johdonmukaisesti.

(Valtiovarainministeriön kansantalousosasto 1994: 67).

(Taloudellinen katsaus 1994: 67).

3.3. Virallislähteet

3.3.1. Säädösviittaukset

Virallislähdeviitteissä käytetään yleensä lyhennettä. Jos vakiintunutta lyhennettä ei ole,

on suositeltavaa käyttää virallislähteen täydellistä nimeä. Varsinaisessa tekstissä

lyhenteitä ei kannata käyttää, jottei tekstin luettavuus kärsi. Säädökset kirjoitetaan

sisäviitteinä tekstiin. Säädöslyhenteenä käytetään ensisijaisesti lakikirjan lyhennettä.

Ensimmäisen kerran viitattaessa ilmoitetaan säädöksen koko nimi ja numero:

Potilaslain (laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992) mukaan…

Kuntalain (410/2015) tavoitteena…

Pykälämerkkiä käytetään viitattaessa lakeihin, joissa ei ole luvuittaista pykälien

numerointia. Muista välilyönti ennen §-merkkiä!

(MRL 188 §).

Jos säädöksessä kunkin luvun pykälien numerointi on aloitettu ykkösestä, ilmoitetaan

ensin luvun numero, josta erotetaan kaksoispisteellä pykälän numero. Pykälämerkkiä

(§) ei käytetä:

(RikosL 40:7).

Pykälästä erotetaan momentti pisteellä:

(JulkL 5.2 §).

18

Jos viitataan esimerkiksi pykälän toisen momentin kolmanteen kohtaan, erotetaan

momentti ja kohta toisistaan pilkulla:

(PL 39.2, 3 §).

Kansainväliseen sopimukseen viitataan sisäviitteellä kuten säädöksiin:

(YK:n peruskirja 3 art.).

Euroopan unionin lainsäädäntöön viitataan sisäviitteessä ilmoittamalla normin tyyppi

(asetus, direktiivi tai päätös), numero ja asetusten artikla:

(Neuvoston asetus (EY) 3381/94 art. 4).

(Neuvoston direktiivi 93/109/ETY).

Viitatessasi useamman kerran samaan säädökseen voit käyttää tekstissä myös säädöksen

vakiintunutta nimeä, esim. luontodirektiivi.

3.3.2. Muut virallislähteet

Valtiopäiväasiakirjoihin, kuten hallituksen esityksiin, valiokuntamietintöihin ja

valiokuntien lausuntoihin, viitataan näin:

HE 55/1994 vp s. 5.

PeVL 15/2000 vp s. 1.

Komiteanmietintöihin viitataan lyhenteellä KM:

KM 1988: 11 s. 25.

Tuomioistuinratkaisuista kirjoitetaan samat tiedot sekä alaviitteeseen että

oikeustapausluetteloon. Mikäli tapaus on julkaistu KKO:n tai KHO:n vuosikirjassa, on

viitattava siihen. Huomioi vuoteen 1987 asti KHO-ratkaisujen jako selostuksiin (I) ja

tietoihin) ja vuoteen 1997 asti jako vuosikirjan A- ja B-osaan:

KHO 1981 A II 87.

KHO 1991 B 316.

KHO 1998: 42.

KKO 2014:2

Muihin KHO:n ratkaisuihin viitattaessa merkitään antopäivä ja taltionumero:

19

KHO 13.9.1983/3578.

Muihin KKO:n ratkaisuihin merkitään taltionumero ja vuosi:

KKO 2447/2013.

Euroopan unionin valmisteluaineistoon viitattaessa alaviitteeseen kirjoitetaan instanssin

vieraskielinen lyhenne, vuosilukulyhenne sulkeisiin ja asiakirjanumero.

COM (89) 568.

EY-tuomioistuimen ratkaisut (unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin)

merkitään alaviitteeseen ilmoittamalla asian numero, kutsumanimi sekä ECLI-tunnus

ilman ECLI-etuliitettä2:

T-201/04, Microsoft Corp. v. komissio, EU:T:2004:372.

Kansainvälisen tuomioistuimen (International Court of Justice) ratkaisut alaviitteeseen

näin (sivunumeroksi sivu, jolta ratkaisu alkaa):

ICJ Rap. 1966 s. 6.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuihin viitataan seuraavasti:

EIT tapaus Dudek v. Puola (4.5.2006).

2 Aiemmin on käytetty viittaustapaa, jossa tapaus on yksilöity tuomioistuimen ratkaisukokoelmatunnisteen ”Kok.” avulla. Uusi ECLI-tunnus (European Case Law Identifier) on annettu kaikille unionin tuomioistuinten vuoden 1954 jälkeen antamille ratkaisuille sekä julkisasiamiesten ratkaisuehdotuksille ja kannanotoille, joten sitä käytetään vanhan ratkaisukokoelmatunnisteen sijasta myös vanhemmassa oikeuskäytännössä.

20

4. LÄHDELUETTELON LAADINTA

Jokainen lähde, johon tekstissä on viitattu, on mainittava myös lähdeluettelossa, ja

vastaavasti jokaisesta lähdeluettelossa mainitusta lähteestä tulee olla viittaus tekstissä

samassa muodossa. Lähdeluettelomerkinnän alku on sama kuin lähdeviitteessä.

Huomaa, että teoksista merkitään kustannuspaikka ja kustantaja, EI painopaikkaa ja

painajaa!

Lähteet merkitään lähdeluetteloon tekijän sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä ja

hänen julkaisunsa sijoitetaan aikajärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Jokainen lähde

päättyy pisteeseen ja ensimmäisen rivin jälkeen sisennetään 1,25 cm (ns. riippuva

sisennys). Englanninkielisten julkaisujen nimet kirjoitetaan alkuperäislähteen

muotoilujen mukaan. Jos julkaisu on saatavilla identtisessä muodossa sekä painettuna

että sähköisenä, sähköisen version saatavuutta ja verkko-osoitetta ei tarvitse ilmoittaa

(viitataan kuten painettuun aineistoon).

4.1. Erillisteos

Sukunimi, etunimi & etunimi sukunimi (julkaisuvuosi). Teoksen pääotsikko:

Alaotsikko. Kustannuspaikka: Kustantaja.

Siltala, Raimo (2001). Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki: Helsingin yliopisto.

4.2. Julkaisusarjaan kuuluva teos

Julkaisusarjoista ilmoitetaan julkaisusarjan nimi, osa ja muut vastaavat tiedot siinä

muodossa, jossa kyseiset tiedot on esitetty. Jos kustantaja ilmenee aiemmin esitetyistä

tiedoista, sitä ei tarvitse enää toistaa.

Helin, Heikki, Markku Hyypiä & Markku Lankinen (1996). Erilaiset kunnat:

Kustannuserojen taustat. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut,

nro 10.

21

Julkaisematon kirjallinen teos sijoitetaan samaan luetteloon julkaistujen kanssa. Lähteen

nimen jälkeen kirjoitetaan julkaisematon-sana ja mainitaan paikka, jossa sitä säilytetään.

Kohtamäki, Marko (2001). Tietojohtaminen: Knowledge Management -

johtamissuuntauksen käsitteellinen analyysi. Julkaisematon pro gradu -

tutkielma. Vaasan tiedekirjasto Tritonia.

4.3. Artikkelit

4.3.1. Tieteelliset artikkelit

Sukunimi, etunimi & etunimi sukunimi (julkaisuvuosi). Artikkelin pääotsikko:

Alaotsikko. Julkaisusarjan nimi volyymi: osa, sivut.

Tetri, Eija (1999). Kuntien ja valtion välinen neuvottelumenettely.

Kunnallistieteellinen aikakauskirja 27: 2, 103–120.

4.3.2. Sanomalehtiartikkelit

Sanomalehtikirjoituksesta kirjoitetaan lähdetiedot vastaavasti sanomalehtikirjoituksen

nimeen asti. Sen jälkeen kirjoitetaan sanomalehden nimi ja ilmestymispäivämäärä.

Manninen, Pentti (1996). Eduskunta kyselee, pitäisikö kuntien valvontaa lisätä:

Lapsi-palvelujen leikkaukset arveluttavat. Pohjalainen 20.3.1996.

4.3.3. Kokoomateosten artikkelit

Sukunimi, etunimi & etunimi sukunimi (julkaisuvuosi). Artikkelin pääotsikko:

Alaotsikko. Teoksessa: Kokoomateoksen pääotsikko: Alaotsikko, artikkelin

sivunumerot. Toim. toimittajan etunimi sukunimi & toimittajan etunimi sukunimi.

Kustannuspaikka: Kustantaja.

Uusitalo, Hannu (1994). Pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvot ja käytäntö.

Teoksessa: Hyvinvointivaltio ristiaallokossa: Arvot ja tosiasiat, 59–95. Toim.

22

Jan Otto Andersson, Antti Hautamäki, Riitta Jallinoja, Ilkka Niiniluoto & Hannu

Uusitalo. Porvoo jne.: SITRA/WSOY.

Harlow, Carol (1999). European Administrative Law and the Global Challenge.

Teoksessa: The Evolution of EU Law, 261–285. Toim. Paul Craig & Gráinne de

Búrca. Oxford: Oxford University Press.

4.4. Haastatteluaineisto

Haastateltujen nimet kirjoitetaan lähdeluetteloon normaalin lähdekäytännön mukaisesti,

jos on kyse asiantuntijahaastattelusta. Jos on kyse luottamuksellisesti tehdystä

aineistonkeruusta, haastateltujen nimet jätetään yleensä ilmoittamatta. Tiedot

haastattelusta kirjoitetaan seuraavasti: Haastatellun sukunimi, etunimi, arvo tai asema.

Toimipaikka. Aineistonkeruumuoto, aineistonkeruupaikka ja -aika.

Koski, Heikki, maaherra. Länsi-Suomen lääninhallitus. Haastattelu, Turku

9.8.2001.

Jos haastattelut muodostavat tutkimuksen empiirisen aineiston, niistä tehdään oma

alaryhmänsä, jolloin haastattelu-sanaa ei tarvitse toistaa. Tämä voidaan tehdä liitteeksi

tai mahdollisesti lisätä se lähdeluettelon loppuun.

4.5. Tilastoaineisto

Joko merkitään: Tilaston nimi (julkaisuvuosi). Kustannuspaikka: Kustantaja. TAI

Kustantaja (julkaisuvuosi). Tilaston nimi. Kustannuspaikka.

Revenue Statistics of OECD Member Countries 1965–1992 (1993). Paris: Or-

ganisation for Economic Co-Operation and Development.

Tilastokeskus (1994). Kuntasektorin kuukausipalkat 1993: Palkat 1994: 7.

Helsinki.

23

4.6. Elektroniset lähteet

Pääsääntöisesti elektroniset lähteet merkitään samalla tavoin kuin painetut.

Internetlähteisiin merkitään päivä, jolloin lähde on viimeksi luettu ilmoitetusta verkko-

osoitteesta (Saatavissa) sekä täydellinen URL-osoite. Internetosoitteet tulee katkaista tai

tasata (Enter tai välilyönti) sopivasta kohdasta ja hyperlinkit tulee poistaa. Osoite

päätetään pisteeseen, kuten muutkin lähteet. Elektronisten lähteiden merkintätapa on:

Sukunimi, etunimi & etunimi sukunimi (julkaisuvuosi). Teoksen pääotsikko:

Alaotsikko. Kustannuspaikka: Kustantaja. Saatavissa pvm ja vuosi: URL-osoite.

Hyyryläinen, Esa (1995). Vaasan hallintotieteiden vertailuorientaatio. Centre

for Comparative Public Policy and Management, Occasional Papers 1/1995.

Vaasa: Vaasan yliopisto. Saatavissa 10.9.1998:

http://www.uwasa.fi/ytt/ccppm1.html.

Jos internetlähteellä ei ole henkilötekijää, tekijän tilalle merkitään sivun julkaisija.

Julkaisuvuosi on sivustolla ilmoitettu julkaisu- tai päivitysajankohta.

Valtiovarainministeriö (2013). Kunnat toivovat kuntalain tuovan

mahdollisuuksia uusien velvoitteiden sijaan. Tiedote 152/2013. Saatavissa

23.8.2013:

http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20131003Kunna

t/name.jsp.

4.7. Virallislähteet

Säädöksiä ei merkitä lähdeluetteloon. Muiden virallislähteiden merkintä

lähdeluettelossa alkaa täsmälleen samoin kuin käytetty lähdeviite. Poikkeuksena ovat

komiteanmietinnöt, joista merkitään lähdeluetteloon täydellinen nimi KM-lyhenteen

sijaan.

HE 248/2001 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi

seutuyhteistyökokeilusta.

Komiteanmietintö 1992: 3. Perusoikeuskomitean mietintö. Helsinki:

Oikeusministeriö.

24

PeVM 25/1994 vp. Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä

perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

Tuomioistuinratkaisut merkitään yleensä omaksi ryhmäkseen ylimmästä

tuomioistuimesta alimpaan. Kotimaiset ja ulkomaiset tuomioistuinratkaisut erotellaan

omiksi ryhmikseen. Myös ylimpien lainvalvojien ratkaisut voidaan ryhmitellä erikseen.

Näissäkin lähdeluettelomerkintä on sama kuin lähdeviite.

25

5. PRO GRADU -TYÖN JÄTTÄMINEN TARKASTUKSEEN

Kirjoitusprosessin aikana voi kysyä oppiaineiden tohtorikoulutettavilta neuvoja

kirjoitusohjeiden noudattamiseen liittyen. Tarvittaessa tutkielman ohjaaja antaa

tarkentavia ohjeita. Kun tutkielma on valmis, se annetaan ohjaajalle esitarkastukseen.

Tämän jälkeen tutkielmalle tehdään plagiaatintunnistus, ja lopuksi varsinainen

tarkastus eli arviointi. Pro gradu -tutkielman tarkastusprosessista saat tietoja

verkkosivulta

http://www.uva.fi/fi/for/student/studying/graduation/administrative_sciences/

pro_gradu-tutkielman_tarkastusprosessi/. Prosessin päävaiheet on esitetty kuviossa 1.

Kuvio 1. Pro gradu -tutkielman tarkastusprosessi.

Opiskelija huolehtii tutkielman kopioinnista ja kopiointikustannuksista. Lisäksi pro

gradu -tutkielman kokoteksti sekä tiivistelmäsivu tulee tallentaa ennen tutkielman

hyväksymistä Tritonian sivuille: www.tritonia.fi/?d=140&l=1. Opiskelija päättää,

saattaako hän työnsä avoimesti vai rajoitetusti (ainoastaan ns. laitostunnuksilla)

luettavaksi. Huomioi, että tutkielman tekijänä olet itse vastuussa siitä, että sinulla on

tarvittavat julkaisuoikeudet kaikkeen materiaaliin. Julkiseen jakeluun verkossa asetettu

Kun pro gradu -tutkielma on opiskelijan mielestä valmis, se toimitetaan ohjaajalle esitarkastukseen. Kun tarvittavat korjaukset on tehty ja tutkielman ohjaaja on antanut luvan tutkielman laittamiseksi kansiin, se on valmis lopulliseen tarkastukseen.

Ohjaaja antaa ohjeet työn jättämisestä plagiaatintunnistukseen Turnitin-ohjelmalla. Huom! Tämän version tulee olla lopullinen, eli täysin sama kuin kansitettava työ.

Ohjaaja ilmoittaa opiskelijalle, kun opinnäytetyö on läpikäynyt plagiaatintarkastuksen.

Pro gradu -tutkielma jätetään viralliseen tarkastukseen kolmena (mikäli annetaan lupa verkkojulkaisuun) tai neljänä (mikäli ei anneta lupaa verkkojulkaisuun; tämä lisäkappale menee Tritonian hyllyyn) nidottuna kappaleena kaksipuolisesti kopioituina. Lisäksi jätetään yksi irrallinen tiivistelmäsivu.

26

teksti ei saa sisältää haastateltujen henkilöiden nimiä ilman näiden lupaa eikä mitään

toisen henkilön tekijänoikeuksien piiriin kuuluvaa aineistoa, ellei siihen ole saatu lupaa.

Tarvittaessa lisätietoja saa ohjaajalta.

27

LÄHDELUETTELO (malli)

EU (2017). EU Citizenship report – factsheet. Saatavissa 20.12.2017:

http://ec.europa.eu /newsroom/document.cfm?doc_id=40722.

Manninen, Sami (2011). Sananvapaus ja julkisuus (PL 12 §). Teoksessa: Viljanen, Veli-

Pekka, Kaarlo Tuori, Martin Scheinin, Tuomas Ojanen, Heikki Karapuu, &

Pekka Hallberg. Perusoikeudet. Alma Talent Fokus. Päivitetty 18.1.2011.

Saatavissa 20.12.2017: https://fokus.almatalent.fi/teos/FAIBCXJTBF. Vaatii

käyttöoikeuden.

Mäenpää, Antti (2014). Methodology and research design. Teoksessa: The Ostroboth-

nian Model of Smart Specialization, 49–65. Toim. Seija Virkkala, Antti Mäen-

pää, & Åge Mariussen. Proceedings of the University of Vaasa, Reports 196.

Vaasa: Vaasan yliopisto.

Peltonen, Tuomo (2001). Käytännön ja teorian maailmat johtamisessa. Hallinnon

tutkimus 20: 1, 21–29.

Peters, B. Guy (2000). Julkisen hallinnon vertailun välttämättömyys ja vaikeus.

Teoksessa: Hallintovertailun metodologia, 185–208. Toim. Ari Salminen.

Vaasan yliopiston julkaisuja. Tutkimuksia 234. Hallintotiede 26.

Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5.

uud. p. Helsinki: Tammi.

28

LIITE 1. Tutkielman kannen malli

VAASAN YLIOPISTO

JOHTAMISEN YKSIKKÖ

Oma nimi

PRO GRADU -TUTKIELMAN PÄÄOTSIKKO

Mahdollinen alaotsikko

Aluetieteen/Julkisjohtamisen/

Julkisoikeuden/Sosiaali- ja terveys-

hallintotieteenkandidaatintutkielma/pro gradu -tutkielma

VAASA 20xx