13:30–14:00 lkl edunvalvontakuulumisia – yva-menettelyn uhka … · 2019. 11. 7. ·...

2 Prospäkkäri 3/2019

Perjantai 6.12.18:00–20:00 Kullankaivajien keilaturnaus Saariselän keilahallilla, 15 €/hlö

Tarvittaessa kuljetukset Tankavaara–Saariselkä–Tankavaara 20 €/hlö

Lauantai 7.12.12:30–15:00 Tankavaaran Kokouskeskus (ent. Tankavaaran luontokeskus)

12:30–13:15 Lapin kullankaivun 150 juhlavuotta, tietokilpailu mobiililaittein

13:30–14:00 LKL Edunvalvontakuulumisia – YVA-menettelyn uhka ja muutvastapuolen generoimat konnuudet. Antti Peronius

14:00–15:00 Esitelmä – Rännien oikea mitoitus: Rännien oikea leveys suhteessa käsiteltäväänmateriaaliin ja eri rihlatyyppien vaikutus tähän. Paljonko tarvitaan vettä ja mikä onveden vähimmäislaatu. Eri rihlatyyppien toimintaperiaatteet ja erilaisten rihlojenyhdistelmät samassa rännissä. Esitelmä perustuu yhdysvaltalaiseen ja kanadalaiseenkirjallisuuteen sekä viihdyttäviin keskusteluihin British Columbian Caribou mountainsinalueen kullankaivajien kanssa. Antti Peronius

15:30 Ravintola Wanha Waskoolimies: Kullanhuuhdontakisat 5 €/hlö, järjestäjä:Team Deadwood, huikeat palkinnot LKL ry

19:00 Ravintola Wanha Waskoolimies: Perinteinen Joulubuffet 32 €/hlö

21– Trubaduuri Henna Karppinenlivenä ravintolalla

Ilmoittautuminenviimeistään 25.11.2019 mennessä,muista myös ilmoittautua keilaturnaukseen mikäli haluat osallistua! Pikkujoulu-ilmoittautumisetsuoraan pelipaikalle: sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 016 626 158

Majoitustarjoukset, Tankavaaran Kultakylä:- Uusi 2hlö hotellihuone 85 €/yö/huone, sis. aamupalat- 2hlö Korundi-huone 85 €/yö/huone, sis. aamupalat- 2hlö kullankaivajan mökki 60 €/yö/mökki, sis. aamupalat- 4hlö Korundi-huoneisto 110 €/yö/huoneisto, sis. aamupalat- 4hlö Kullankaivajan mökki 95 €/yö/mökki, sis. aamupalat.

Varaukset tarjoushinnoin sähköpostitse [email protected],puhelimitse 016 626 158 tai osoitteestawww.tankavaara.fi/majoitus. (Huom. tarjoushintoja ei voivarata booking.comin tai muiden varaussivustojen kautta.)

Tarvittaessa kuljetukset Ivalon lentokentältä jalentokentälle 30 €/suunta/hlö.

6.–7.12.2019 TankavaaraLapin Kullankaivajain Liiton Pikkujoulut

Huom! Liitto ei järjestä Kultaseminaariristeilyä talvella 2020.Tule tapaamaan kaivajakollegoitasi liiton Pikkujouluihin!

3Prospäkkäri 3/2019

Puheenjohtaja:Maija VehviläinenVäinämöisentie 1196300 Rovaniemipuh: 040 778 [email protected]

Varapuheenjohtaja:Ensio KaustinenPertuntie 11069600 Kaustinenpuh: 040 595 [email protected]

Sihteeri:Kai J. RantanenKittiläntie 1074, 99800 Ivalopuh: 040 774 [email protected]

Esko OravaMellantie 14, 97220 Sinettäpuh: 0400 323 [email protected]

Hannu RajaLapionevantie 54, 61250 Jalastopuh: 050 365 [email protected]

Ami TeliläKaarreoja, 99885 Lemmenjokipuh: 050 3073 [email protected]

Marko TouruTankavaarantie 11 A, 99695 Tankavaarapuh: 040 744 [email protected]

LKL:N HALLITUS

42. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:Lapin Kullankaivajain Liitto ryPL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Prospäkkäri nro 4/2019 ilmestyyjoulukuun loppupuolella. Aineistottoimitukselle 2.12. mennessä.

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

PROSPÄKKÄRI 3/2019

Lapin Kullankaivajain Liitto RyPL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

JÄSENASIAT

LKL:N PANKKITILIT

Jäsenmaksutili: FI45 2177 3800 0049 77Muut maksut: FI95 1201 3000 1031 83

Paino: Kirjapaino Hermes OyTampere

KANNEN KUVA:

4–5 Pääkirjoitukset

6–9 Kultajuhlat Tankavaarassa

10–12 Neomys fodiens sekä muut ynjevit

13 Aidot kultahiput kimaltelevatTapani Kiipan veistoksissa

14–15 Uhkia & isommuksia – Tilaa nytLapin Kullankaivajain Liiton 70-vuotisjuhlakirja

16–23 Lapin Kullankaivajain Liitto 70 vuotta

24–37 Platinaryhmän alkuaineiden upamineraalejaSotajoelta

38–39 In Memoriam: Sirkka-Liisa muistoissani

ISSN 2490-1776 (painettu)ISSN 2490-1784 (verkkojulkaisu)

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

Tapani Kiipan veistoksessa on aitojakultahippuja. Kiippa on kullan-kaivaja, graafikko ja akvarellisti.


PÄÄKIRJOITUS

MULLIS’

I


han niinku yhteiskuntafilosofi-sen oikeesti, niinhän se on La-pin kultamailla mennyt. Ivalo-joen kultalöydön jälkeistä

utooppista tulevaisuususkoa seura-si hyvinkin pian pelko suuren maa-ilman kultaryntäyksiä seuranneistakaaoksista, riidoista, laittomuuksistaja rikollisuudesta. Olivatpa Eurekankansannousussa Australiassa 1854kullankaivajat nousseet jopa valtio-valtaa vastaan.

Semmoisia Eureka-lippuja eitäällä kyllä koskaan liehuteltaisi!

Suomen Suuriruhtinaskuntaoli surkeasti epäonnistunut suurtennälkävuosien torjunnassa ja senaa-tilla oli tavoitteena saada kurjaantaloudelliseen tilanteeseen helpotus-ta ohjaamalla kaivoslakia liberaaliinläntiseen suuntaan Kalifornian mal-lin mukaisesti. Satsaamalla vähänrahaa ja resursseja vaatimattomanensimmäisen kultalöydön suuriinodotuksiin – käytännössä pelkkiinkullan merkkeihin – toivottiin kau-kaisesta erämaasta löytyvän rikka-uksia ja hyvinvointia koko valtakun-taan, kuten oli käynyt Kaliforniankultaryntäyksen yhteydessä Yhdys-valloissa.

Haluttiin uskoa utopiaan,mutta samalla pelättiin olosuhtei-den yhteiskuntakontrollin tuollapuolen johtavan anarkian kauttadystopiaan. Niinpä kullankaivajis-ta otettiin heti alusta alkaen tiukkaniskaote ja suomalaiseen kullanet-sintää säätelevään lainsäädäntöönympättiin runsain mitoin kurista-via ja kiristäviä elementtejä.

Utopiassa ihmiset elävät sopu-soinnussa toistensa kanssa ja asiat onjärjestetty järkevällä tavalla. Utopiaon muumilaakso, jossa ovia ei luki-ta yöksi. Dystopia taas on michael-jacksonaalinen Neverland; paina-jaismainen paikka jonka ei halutatulevan todeksi.

Utopia ja dystopia Lapinkultahistoriassa

Niinhän sen tietenkin pitikinalkaa, että ihka uuden lain mukai-sesta ensimmäisestä kaivospiiristävalitettiin, ja työt sillä määrättiinkeskeytettäväksi. Yllättävää kyllä,valittajina olivat silloin kullankaiva-jat itse. Yhteiskunta tuntuukin senmyötä tympääntyneen meihin kul-lankaivajiin heti alkuunsa. Ylim-mästä kaivosviranomaisestakinmuotoutui pitkälti sellainen kahdenrintaman dystopiantorjuntaupseeriyhteiskunnan ja kultamaiden väli-selle Ei-kenenkään -maalle.

Tieteen termipankki -sivustonmukaan dystopia kuvaa usein näen-näisesti toteutunutta utopiayhteis-kuntaa, joka kuitenkin tuottaa hy-vistä arvoista ja päämääristä huoli-matta eriarvoisuutta, yksilöiden sor-toa ja kontrollointia. Dystopiayh-teiskunnassa vain kapea eliitti eläähyvin, samalla kun enemmistö ih-misistä joutuu kärsimään. Kuulos-taako jokin tässä tutulta...

Toisinkin olisi voinut mennä.Wikipedian mukaan dystopioita onmahdollista tulkita myös toivonnäkökulmasta; 2000-luvun “uusis-sa dystopioissa yhteiskunnan olojavastustavat kapinalliset eivät tuhou-du ja ympäristökatastrofin jälkeises-sä maailmassa ihminen kykenee jär-jestämään elämänsä”.

No niin, oman kultamaansakapinalliset, viime viikonlopun py-häinmiestenpäivän hengessä: pyhi-myksiä emme ole olleet, marttyy-reiksi emme ala ja vainajia meistä eitehdä. Aletaanpa tässä kaivoslakika-tastrofin jälkeisessä maailmassa jär-jestämään elämäämme kohti uuttautopiayhteiskuntaa.

Hyvä alku olisi helpottaa ym-päristöväen tuskaa ajamalla Lem-menjoen ja UK-puiston kulta-alu-eiden irrottamista kansallispuistojenalueista ja statuksesta. Näillä histo-riallisin ja kulttuurisin perustein

muodostetuilla enklaaveilla aluei-den elinvoimainen kultaperinnevoisi edelleen kehittyä ja kukoistaakaikissa ilmenemismuodoissaan.

Alueilla säilyvä aito ja ainutlaa-tuinen Lapin kultaperinne varmas-ti kiinnostaisi kansainvälistä luksus-matkailijaa ja pienellä säätämiselläkullankaivajat pystyisivät tarjoa-maan vastuullista ja räätälöityä luk-suselämyslisää kulta-alueiden kun-tien matkailupalvelutarjontaan il-man massaturismin synnyttämiälieveilmiöitä.

Tankavaaran Kultakylä piki-tien varressa toimisi koko kullan-kaivajayhteisön näyteikkunana jauusien, optimististen kullankaivaji-en rekrytointialustana. Saamelais-alueen koulutuskeskuksessa otettai-siin opintolinjaksi eettinen ja ym-päristövastuullinen kullanetsintä ja-kaivu ja oppilaitoksen olemassaolevassa korukivi- ja jalometallialanopetuksessa painopistettä siirrettäi-siin alueen paikallisten, eettisesti jaekologisesti tuotettujen raaka-ainei-den käyttöön ja jalostusasteen nos-tamiseen.

Ensi vaiheessa olisi kuitenkintärkeää, että jokainen jolla vielä onvanhan kaivoslain mukainen hallin-taja hyödyntämisoikeus kaivosalu-eensa kultavarantoon, hakisi alueel-leen uuden lain mukaista kullan-huuhdontalupaa.

Jonkun pitää jäädä. Jonkunpitää muistaa.


JPUHEENJOHTAJAN PALSTA

uhlistimme näyttävästi liiton70-vuotista taivalta Inarissasyyskuun puolivälissä. Sääsuosi meitä ja saimme naut-

tia varsin mahtavasta ruskasta jamaisemista Inarijärven rantamaise-missa. Kiitoksia kaikista onnitteluis-ta, puheista ja muistamisista. Suu-ret kiitokset teille arvon juhlavieraat,jotka tietysti teitte juhlastamme to-dellisen juhlan.

Kirjassa Morgamin pyrkyrit onvarsin kattavasti kuvattu mitä kaik-kea liitto on tehnyt 50 ensimmäi-sen toimintavuoden aikana. Nyt 70-vuotisjuhlassa julkaistiin teos Uh-kia & isommuksia, missä toimitta-ja Veikko Väänänen on todella an-siokkaasti kuvaillut, mitä kaikkeaonkaan tapahtunut seuraavien vuo-sikymmenten aikana. Viidenkym-menen ensimmäisen toimintavuo-den aikana ehdittiin liitossa kaikki-en etujen ajamisten ohessa sentäänkehitellä toimintaa monella tapaa.Rakennettiin Kultamieskoti van-hoille kullankaivajille, alettiin vaa-lia vanhoja huuhdontaperinteitä jaesitellä suurelle yleisölle Lapin kul-ta-alueiden historiaa, perustettiinsiis Kultamuseo. Tässä ohessa ryh-dyttiin myös järjestämään kullan-huuhdontakisoja ja kisatoiminta onlevinnyt laajalti ympäri maailmaa.

Seuraavat 20 vuotta ovatkinsitten pääasiassa menneet kaikkienlaillisten oikeuksiemme puolusta-misessa. Kirjassa Uhkia & isom-muksia on kattavasti kuvattu näitäkaivajien käymiä oikeustaisteluita.Väkisin tulee mieleen, että voikokaikki olla edes totta. Miten Suo-men oikeusvaltiossa pieni ammat-tikunta, kullankaivajat, on joutunutaivan käsittämättömän lakiviidakonja oikeustaisteluiden kohteeksi. Toi-minta ollaan väkisin lopettamassaLemmenjoella ja yrittäjät pakote-taan laittamaan pillit pussiin ilmanminkäänlaisia korvauksia. Toimin-taamme pyritään myös vaikeutta-maan kaikin mahdollisin keinoin

muuallakin.Meidän toimintaamme ekolo-

gisen kullan tuottajana on verrattusuurten kaivosten toimintaan ja senmukaan meitä on pyritty kohtele-maan. Toiminnasta on tarkoitusha-kuisesti annettu virheellisiä ja vää-risteltyjä kuvia eikä toiminnan to-dellisia mittasuhteita ole mitenkäänhuomioitu. Käsittämätöntä onmyös se, että muilla aloilla kyllä sal-litaan koneitten käyttö nykypäivä-nä, jopa saamelaisten perinteinenporonhoito on perinteistä, vaikkanykyään heilläkin on käytössä kaik-ki mahdolliset moottoreilla toimi-vat vempaimet ja apuvälineet. Kai-kella kunnioituksella saamelaisia japoronhoitoa kohtaan, mutta eikö-hän me kaikki toimijat laajoille La-pin maille mahduta, kunhan yhteis-työssä mietimme, miten parhaitentulevaisuudessa pysymme kaikkiomaa toimintaamme harjoitta-maan.

Mitenkähän tämä meidän pie-ni Suomen maa toimisi, jos kaikiltamuiltakin yrittäjiltä kiellettäisiinkoneitten käyttö, ei muuta kun kä-det käyttöön ja lapiot heilumaan,asumukseksikin pitäisi riittää pelk-kä teltta tai pressukatos. Kirjassa onmyös meheviä kohtia, kun sielläkuvaillaan kullankaivajien aivan val-taisan suuria koneita työmaalla, niineiköhän jokainen kaivaja toimi juurikulloisellekin työmaalle sopivankokoisella ja taloudellisesti kannat-tavalla kalustolla. Kyllä kullankaiva-jien käyttämät koneet kannattaisikuvata suurten kaivosten käyttämi-en koneitten rinnalla, niin tässäkinasiassa päästäisiin oikeisiin mitta-suhteisiin. Kirjaa lukiessa tuleemyös väkisin mieleen, että kyllä nyt,jos koskaan on romantiikka kauka-na kullankaivusta. Voin lämpimäs-ti suositella kaikille tämän kirjanlukemista, pääsee ainakin käsityk-seen, mitä kaikkea tämä toimintatänä päivänä takanaan pitää.

MM-kisat Tankavaarassa on-

nistuivat aivan loistavasti. Oli mu-kava saada uusia tuttavia ja kuun-nella tarinoita kullankaivusta ja senharrastamisesta ympäri maailmaa.Nuorisoporukka piti myös tiiviistiyhtä ja taisivat pääasiassa kokoon-tua tiettyihin omiin leireihinsä ver-kostoitumaan ja nauttimaan omis-ta jutuistaan. Kisamenestystä tulisuomalaisille aivan kohtuullisesti.No olisihan sitä voittoja kotikisois-sa voinut enemmänkin tulla, mut-ta kyllä me tässäkin asiassa olimmeniin vieraanvaraisia ja huomaavai-sia, että annettiin toki muidenkinnauttia voiton hetkistä. MM-kiso-jen yhteydessä julkaistiin myösAnne Rothin kirjoittama kirja Ta-runhohtoinen Tankavaara. Kirjassaon todella mielenkiintoisia tarinoi-ta Tankavaaran kultakylän syntymi-sestä sekä vanhoista veteraanikaiva-jista. Varmasti moni kirjan luettu-aan löytää sieltä tuttuja tarinoita jatapahtumia.

Tässä talventuloa odotellessamieli kääntyy jo tuleviin tapahtu-miin. Ensi vuonna meillä ei siis olekultaristeilyä. Tapahtuman järjestä-miseen on toki valittu toimikuntaja annamme heille täyden työ-rauhan ja luottamuksen siitä, ettävuonna 2021 taas risteilyllä tava-taan. Nyt siis risteilyn sijaan kaikkisankoin joukoin osallistumaan lii-ton pikkujouluihin Tankavaarassaitsenäisyyspäivän aikoihin.

MAIJA VEHVILÄINEN



Kullanhuuhdonnan maailman-mestaruudesta otettiin mittaaelokuun alussa TankavaaranKultakylässä, jossa on pitkätperinteet kullankaivussa sekä

kullanhuuhdonnan kilpailuissa. Alan maail-

KultajuhlatTältä näyttivät kullanhuuhdonnanMM-kilpailut Kultakylässä

Tankavaarassa

manmestaruuskilpailut saivat alkunsa Tanka-vaarassa jo vuonna 1977 ja edellisen kerran nejärjestettiin vuonna 2006. Tänä vuonna juh-littiin myös 150-vuotisjuhlavuotta Lapin kul-lan löytymisestä.

TEKSTI: KAIJA RYYTTY KUVAT: HEIKKI SULANDER

Yleisöä riitti avajaispäivänä.


Kultakisat yhdistäämaailmanlaajuisestiKultajuhlat olivat kahden viikon mittainenrupeama, kun ensin kisattiin Suomen mesta-ruudesta ja heti perään maailmanmestaruudes-ta. Itse kisaaminen ei kuitenkaan ollut tapah-tuman suurinta antia,vaan kilpailut toimivatmyös näyteikkunanamaailmalle kertoen Suo-men kultahistoriasta.

Tapahtuma oli myösosoitus siitä, kuinka kul-lanhuuhdonnan kilpailutovat osa kullankaivunperinnettä ja yhdistävätihmisiä maailmanlaajui-

sesti. Lajin harrastajat kokoontuivat yhteen yli20 eri maasta, uusimpana osaaottavana maanamyös Venäjä. Kaukaisimmista maista paikallesaapuivat joukkueet Japanista, Uudesta-Seelan-nista, Etelä-Afrikasta ja Pohjois-Amerikasta.Ensi vuoden MM-kisoja mitellään Tsekissä.

MedianäkyvyyttäkullanhuuhdonnalleKullankaivu sekä kullan-huuhdonnan kilpailutnäkyivät kesällä isostimediassa. Jo hyvissä ajoinTankavaaran isäntä Mar-ko Touru vieraili muunmuassa Yle:n ja MTV3:ntelevisiolähetyksissä sekä

Avajaiskulkue keräsi eri maiden edustajat yhteen marssimaan kohti kisapaikkaa.

Sampo Kaulanen ja Juhana Helmenkalastajaottavat mittaa toisistaan.


isoja nimiä osallistui itse tapahtumaan, kunSampo Kaulanen ja Juhana Helmenkalasta-ja ottivat toisistaan mittaa Some Media Grou-pin järjestämässä Kultahaasteessa. Se tavoittisosiaalisessa mediassa yli 600 000 ihmistä.

National Geographic -kanavalla näkyikoko kesän Yukonin kultamaat -ohjelman yh-

teydessä mainos, jossa Ville Haapasalo toivot-ti tervetulleeksi kullanhuuhdonnan maailman-mestaruuskilpailuihin. Haapasalo vieraili myöspaikalla kultakisoissa tervehtimässä vieraita.Haapasalon tuottama uusi nettitelevisiofor-maatti Kalastus TV kuvasi sekä kesän, että kul-lanhuuhdontakilpailujen aikana Tankavaaras-sa. Ensimmäiset jaksot Kultaa Lapista -sarjaaon nähtävissä Kalastus TV -palvelussa.

Kullanhuuhdonnan kilpailut olivat myösensimmäistä kertaa kohteena Veikkauksen voit-tajavedossa.

Kolme maailman-mestaruutta SuomeenKullanhuuhdonnan MM-kilpailuihin osallis-tui lähes 450 kilpailijaa. Suomi pärjäsi hyvin,kun naisten sarjan kultamitalin sai torniolai-nen Pia Turunen, perinnevaskooli-sarjan voittomeni Päivi Pohjolalle Oulusta. Kultaa tulikotimaahan myös kolmen hengen joukkue-sarjasta.

Miesten sarjan voiton vei Iso-BritannianJames Linnett ja veteraanien kultamitalin vas-kasi itselleen ruotsalainen Ken Karlsson. (Tar-kemmat tulokset: www.tankavaaragold.fi).

Uusia harrastajia toivotaankullanhuuhdonnan pariinKultakylän isäntä Marko Touru kertoo suurenosanottajamäärän asettaneen viime hetkelläkisajärjestelyille pieniä haasteita, mutta kaikensujuneen todella kiitettävästi.

– Kilpailijoilta ja eri maiden delegaateiltatulleista palautteista päätellen kilpailut olivatonnistuneet. Tästä suuri kiitos kuuluu kilpai-lutoimenjohtajalle Esko Oravalle ja hänen tal-koolaistiimilleen sekä Tankavaaran Kultakyläntyöntekijöille, muulle henkilökunnalle sekätalkoolaisille.

Touru iloitsee myös siitä, että sekä lasten,nuorten, että aloittelijoiden sarjat olivat täyn-nä uusia kilpailijoita.

– Toivomme, että tapahtuma loi hyvänpohjan tulevaisuuden kultakilpailujen järjestä-

Ville Haapasalo nuotiolla juttelemassa vieraiden kanssa.

Tapahtumateltassa tunnelmaa iltaisin nostattivat eri-laiset esiintyjät.


miselle sekä saamme uusia kullankaivusta sekäkullanhuuhdonnan kilpailuista kiinnostunei-ta ihmisiä harrastuksen pariin, Touru sanoo.

Aloittelijoiden sarjan kultamitalin juhlintaa.

Riemua aloittelijoiden sarjassa.

Ensi vuoden kullanhuuhdonnan SM-kil-pailut järjestetään jälleen Tankavaarassa 30.7.–2.8.2020.


Iltasatuina meille on kerrottu pelotta-vista taruolennoista. Siitä kuinka Hi-malajalla asuu Lumimies, AmeriikanTrumppilandiassa Hämähäkki- jaLepakkomies ja meillä Suomen Poh-

jolassa Poromies. Kysymys kuuluu: Mikä Lem-menjoen kulta-alueella tavattava? Vihjeenä ker-rottakoon kyseessä olevan kannibaalinisäkäsmyrkkyhampain varustettuna. Väärin, kysees-sä ei ole Metsähallituksen virkamies eikä edespoliitikko, vaan pikkuruinen vesipäästäinen(Neomys fodiens).

Lemmenjoen Musta Hurma eli Jomppa-sen Antti tutustutti Morgamojalla minut tä-hän sympaattiseen pikkukaveriin jo 70-luvunalkupuolella. Vesipäästäinen löysi purossa li-koamassa olleista astioista lisäapetta. Miessilläen päästäistä tavannut, mutta samainen vipel-täjä on ollut kaverinani Jäkälä-äytsissä 90-lu-vulta. Pelkäsin että ystäväiseni paikkauskolli-sena asukkina pahastuisi uomaa siirtelevästäkoneellisesta huuhdonnastani. Päinvastoin,tuntuu kanta vaan vahvistuneen näköhavain-tojen perusteella. Sain pätkän videollekin, kunse oli nauttimassa liha-ateriaansa, itseään mo-nin verroin isompaa harmaakuvemyyrää(Clethrionomys rufocanus). Vahvan myrkkynsäavulla vesipäästäinen kykenee tappamaan isonsammakon minuuteissa.

Ai miksikö kirjoitan pikkuynjeveistä Kul-lankaivajain lehteen enkä Vihreään Lankaan,johtuu siitä, että päästäisellä on tohtorin arvoatuottava sivurooli ehkä vähemmän tunnetussapalasessa Lemmenjoen kulta-alueen historiaa.

Kultakirjoista olemme lukeneet tarinoitaPellervo Kankaisen käsittämättömästä ruoka-halusta ja hurjista syömisistä aina puiden vuo-

sikasvaimista Ivalo–Inari-maantietyömaan te-ossa kuolleeseen hevoseen. Jäkälä-äytsissä Kan-gasniemien rakentamassa hirsikämpässä, jossaPelle piti kultamajaansa, on hyllyllä lasipurkkisisältäen spriihin säilötyn nyljetyn myyrän,karun paljaassa alastomuudessaan. Poikasenaalkuperäisenä tarinana kuulin sen olevan Pel-len säilöttyä lähiruokaa, koska teolliset nött-kötit sun muut säilykkeet ei ole se juttu. Edul-liset tuoreet syömiset tulevat kämppään ja ruo-kapöytään omin pikku jaloin. Hyvä tarina, jo-hon lähes uskoin vuosikymmenen, joskin vir-heellinen.

Hyvän naapurini Yrjö Korhosen kanssaasia tuli jonain pimeänä syysiltana savusaunanjälkeen puheeksi. Yrjö raotti totuutta kertomal-la sen, kuinka Myyräsäilykkeen takana oli sak-salainen hiiritieteilijä. Tiedemies oli asunutkämpässä tutkien myyriä ja maksanut pyydys-tetyistä myyristä niin kovan hinnan, että mai-narit olivat nakanneet hakut ja lapiot penkalle.Kaivajat olivat päässeet paremmille palkoilleviritellessään erinäisiä hiirenpyydyksiä, kuinporautumalla kovaan kultasoraan. Hyvä tari-na, joka osoittaa totuuden olevan tarua ihmeel-lisempää.

Kyseessä oli eläintieteilijä Martin GoetzeBonn’ista. Hän oli syksyllä 1960 Lemmenjoel-la valmistelemassa tohtorinväitöskirjaa Lapinhiiristä ja muista pienistä eläimistä. Mukanaanhänellä oli nuori 20-kesäinen rouvansa Ute.Sanomat kertoo tarinan kolmen erämaan van-giksi jääneen pelastusretkestä.

Tammikuun lopussa 1961 Inarin kylilläoltiin huolissaan talveksi tunturiin jääneistävieraista. Sitten marraskuun Menesjärven pos-tiin oli kertynyt lähetyksiä parin kuukauden

Neomys fodienssekä muut ynjevit


ajalta joululahjapaketteineen ja kirjeineen.Aluemetsänhoitaja Axel Castren tiesi heidänmenneen Härkäkosken autiomajalle, missä olivarattuna polttopuita. Moitti heidän tuottavanvain huolta toisille olemalla liian kauan poisihmisten ilmoilta. Epäili heidän jääneen run-saan lumentulon takia hankien vangiksi ja pohtimitenkä lienee eväiden laita, kun tuskin saavatluonnosta irti mitään näin talvisaikaan. Poro-miesten polutkin kiertävät ne seudut talvella.

Pelastuspartioon toimittajan ja eräoppaanlisäksi lupautui kolmanneksi Aslak Jomppa-sen emäntä Anna-Maria Lemmenjoen Njur-galahdesta. Helmikuun alkupäivinä kolmellaporolla Anna-Marian johdolla matka kohtiHärkäjärveä alkoi. Silloin poro oli pätevin kul-kuväline pohjoisen lumiolosuhteissa. Illan johämärtyessä, Serappikoskella jää petti, minkäseurauksena toimittaja kasteli itsensä pudottu-aan jään läpi. Pakkanen jäädytti vaatteet ja vä-symys alkoi painaa. Anna-Maria alkoi pohtia,

että entä jos ne saksalaiset ovat kuolleet, kunmissään ei ole näkynyt liikkumisen merkkejä.Jos ovat, niin nostamme ruumiit ulos ja puitasisään. Tehdään hyvä tuli, muuten kastunutpaleltuu hengiltä.

Lopulta Härkäjärven pimeydestä näkyilämmin valo punaisena hehkuen elämän merk-kinä. Huutoihin vastaten kolme hahmoa tuliulos järven rantajäälle vastaan, heistä yhdenkädessä kiilteli isokokoinen pistooli. Sisälläkämpässä puita lisättiin takkaan. Kastunut saivaatteensa kuivumaan ja joutui pukeutumaanlainavaatteisiin. Martinin ja Uten seurana oliAlbert Zieke, joka oli syksyllä tullut viettämäänlomaansa Lappiin.

Härkäkosken autiokämpällä oli vielä syys-myöhällä pistäytynyt kullankaivajia, retkeilijöi-tä ja poromiehiä. Sitten jäiden ja lumen tultuaoli vieraiden käynti loppunut eivätkä saksalai-set tienneet siihen syytä. Kukaan ei ollut huo-mannut kertoa heille, ettei vaarallisella jokirei-

Saksalaiset Härkäkosken autiotuvalla 1961. Tuliaiseväät maistuivat majan asukkaille. Edessä hiirimies MartinGoeze ja vaimo Ute, takana nuohooja Albert Zieke. Kuva: Tuulikki Mättö


tillä ole talvella kulkua, jäätheikkona, vettä jäällä jakosket sulina.

Nuori rouva Ute oliviimeisillään raskaana jakämppään oli tehty tuntu-rikoivusta katosta riippuvavuode. Korimainen laatik-ko heinäpatjalla ja vasannahka toimitti peiton vir-kaa. Tulijat toivat postia.Uten äidiltä tuli mm. vau-vanvaatteita, nuttuja, mys-syjä ja töppösiä. Martin saikirjeitä ympäri maailman,Intiasta, USA:sta ja Egyp-tistä, missä oli ollut parivuotta aiemmin. Kamelil-la oli ratsastettu, mutta po-rolla ei, vaikka niitä milteipäivittäin näkyikin. Susia-kin näkyi, mutta harvem-min.

Ruoka oli vähissä, käy-tännössä loppu. Jäljellä olivain neljänneskilo maito-pulveria ja puolikas pakkaamargariinia. Martin oli valmistanut tunturikoi-vusta lumikengät. Neljä päivää olisi vielä kes-tetty ja sen jälkeen olisi ollut pakko yrittää tois-ten ihmisten luo.

Martin oli ylpeä suurenmoisista löydöis-tään. Tämä on sorex caecutiens, idänpäästäinen.Kukaan tutkija ei ole tätä aiemmin Inarissa ta-vannut. Silittäen ja paijaten pientä hiirennä-köistä elukkaa Martin kehui työnsä ihmeelli-syyttä todeten, ettei kukaan toinen ole väitel-lyt Lapin hiirillä ja päästäisillä itseään tohto-riksi.

Paluumatkalle piti lähteä heti seuraavanapäivänä, koska pelastuspartion matkaevääksivaratut ruokavarat oli jo porukalla syöty. Anna-Maria totesi saksalaisten pakatessa heittävänsäniiden kattilat kaikkineen menemään Härkä-koskeen. On meillä Njurgalahdessa kattiloitaja hiiriäkin, turhaa vetämistä poroille. Valmiiksi

poljettua uraa seuraten seurue pääsi yöksi ta-kaisin Njurgalahteen, Anna-Marian Kaarina-tyttären valmistamalle poronkäristykselle jatuoreelle leivälle. Seuraavana päivänä saksalai-set saatettiin Inarin kirkolle aluemetsänhoitajaCastrenin luo.

Tarinan huipennuksena vain muutamiapäiviä myöhemmin Ute Goetze synnytti Iva-lon kunnansairaalassa 3 kiloa 280 grammaapainaneen tyttölapsen.

MIKA TELILÄJäkälä-äytsi Lemmenjoki

P.S. Osasikohan tohtorinalku erottaa idänpääs-täisen vesipäästäisestä, kun se vielä nykyään onammattilaisillekin perin vaikeaa. Tätä tarina eikerro.

Retkikunta on ohjaamassa saksalaisia takaisin asutuille seuduille. Anna-MariaJomppanen taluttaa taitavasti poroaidon Härkäkosken vaarallisen talvisulansivuitse. Rouva Ute Goeze istui pororeessä ja saksalaismiehet Martin Goeze jaAlbert Zieke tulivat suksilla perässä melko kömpelösti. Lumikenkäily olisi ollutheille tutumpaa.


Tapani Kiippa on naantalilainen akvarellisti, graa-fikko, kullankaivaja. Naantalin taidehuoneella pi-

detyssä taiteilijan 80-vuotisnäyttelyssä oli akvarellien lisäk-si myös Lappiin ja kullanhuuhdontaan liittyviä veistoksia.Onhan Tapani Kiippa kaivanut ja huuhtonut Lapin erä-maissa kultaa kymmenisen vuotta. Kaikille näyttelyssä ole-ville teoksille oli ominaista, että jokaisessa teoksessa on aitoja kultahippuja muutamasta kappa-leesta aina lähes 70 grammaan kultaa.

Riekko-aiheisten veistosten materiaalina on käytetty graniittia, spektroliittia, montulta löy-dettyä hematiittia ja magnetiittia sekä lisätty lintujen silmiksi aitoja kultahippuja.

Aidot kultahiputkimaltelevat TapaniKiipan veistoksissa


kultahiput


Tutustu Lapin kullankaivun viime vuosikym-menien sitkeisiin taisteluihin liiton edunval-vonnan etulinjassa. Historiateos taustoittaayhteiskunnan suhtautumisen muuttumista jakullankaivun joutumista politiikan pelinap-pulaksi. Se kertoo tarinan kullankaivajien“byrokratiapainista” yhteiskunnan rahoitta-mia instituutioita vastaan ja kullankaivajayh-teisön äärettömästä sitkeydestä ja periksian-tamattomuudesta oikeuksiensa puolustami-sessa.

Tilaa nytLapin Kullankaivajain Liiton 70-vuotisjuhlakirja

Ammattimaisen kullankaivun henkiin-jäämiskamppailun vastapainona teoksessakerrotaan kullankaivajien juhlahetkistä jamediajulkisuudessa paistattelusta. Isommus-hippujen löytämisestä ja kultahistorianmuuttumisesta eläväksi Åke Lindmanin elo-kuvan ja Petronellan paluun myötä.

Käsikirjoituksen teokseen on laatinutLapin Kansan evp. alue-toimittaja


Tilaa myös muita liiton jäsentuotteitakoviin ja pehmeisiin paketteihin:www.kullankaivajat.fi/myynnissa/

Veikko Väänänen, joka seurasi aitiopaikaltaLapin kultaperinteen koettelusten vuosikym-meniä. Tarinaa vie eteenpäin aikalaisuuti-sointi kultamaiden tapahtumista.

Anu Törmän raikkaasti taittama nelivä-rinen kirja on 200-sivuinen ja runsaasti ku-vitettu.

Teoksessa on mukana eri kulta-alueidenvoimassa olevat kaivoskartat.

Uhkia & isommuksia 30 euroa (+ lähetysku-lut). Samaan pakettiin LKL:n 70-vuotisjuh-lahihamerkki ja -pinssi 5 euroa / kpl.

TILAUKSET:[email protected]. 0400 836 500(mielellään tekstiviestinä)

Lapin Kullankaivajain Liitto ryPL 86, 99871 INARI


L

Me ei tarvita Alaskaa...

LapinKullankaivajainLiitto 70VUOTTA

apin kullankaivajilla olisyyskuun puolivälissä mon-ta syytä juhlaan, vaikkaLemmenjoen ammattikul-lankaivajien päivät elin-

keinonsa harjoittamisessa alkavatkinolla sormin ja varpain laskettavissa.

Senaatin erityisluvalla kultaa etsi-neiden kolmen merimiehen yhteensän. 2,5 kilon kultalöydöt lihallistivatvirkamiesten edellissyksyn “hyvätmerkit” syyskesällä 1869. Samanasyksynä Suomen senaatin asettamakultakomitea esitti pitkän poliittisenväännön päätteeksi keisarille, ettäkullanetsintäoikeus Lapissa annet-taisiin jokaiselle hyvämaineisellemiehelle kansainvälisten keinotte-lijoiden ja suomalaisten “kapitalis-tien” suuryhtiöiden sijaan.

Vaikka lain määräämät mak-sut ja verot käytännössä mahdol-listivat oman tehdaspiirin hank-kimisen vain varakkaille, kään-tyi Suomen Suuriruhtinaskun-ta kullan etsintää koskevassalainsäädännössään silti liberaa-liin länsimaiseen suuntaan jasillä mahdollistettiin pienen ih-misenkin oikeus onneen. Sen

Ku

va: A

nn

e-M

arie

Kal

la


sijaan, että Ivalojoen kultalöytö olisi myöhem-min noteerattu “Suomen teollisuushistorian”vähäpätöisenä alaviitteenä, alkoi tästä kehittyäomaleimainen ja rikas Lapin kultaperinne, joka150 vuoden jälkeen koko ajan byrokratisoitu-vana ja kallistuvana, mutta silti elinvoimaisenaedelleen jatkuu.

Pääsyy pikkuisen ehjempien ja siistimpienvaatteiden pukemiselle ja normi-iljetystä pa-remmalle sapuskalle oli kuitenkin Lapin Kul-lankaivajain Liiton perustaminen Lemmenjo-en Morgamojalla 18. syyskuuta 1949.

Päivänpaistetta jahyvänmielen hyrinääLiiton juhlia Kultakodin toimistolla järjestel-lyt Aila Mikkonen oli tilannut juhlapäiväksiInariin jo hyvissä ajoin kauniin ja aurinkoisensyyssään.

Juhlapäivä aloitettiin perinteiseen tapaankunniakäynnillä Pyrkyripalstalla Inarin hauta-usmaalla. Liiton toiminnanjohtaja Kai J. Ran-tanen kertoi alustuksessaan liiton 30-vuotis-

juhlissa nimensä saaneen kullankaivajien vii-meisen valtauksen syntyhistorian. Historia-muistelus on julkaistu Seppo J. Partasenkultahippu.fi-sivustolla sekä Prospäkkärissä 4/2009.

Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjoh-taja Maija Vehviläinen ja varapuheenjohtajaEnsio Kaustinen laskivat liiton seppeleen Pyr-kyripalstan honkaristille ja Lapinkullan Ystä-

Ku

va: T

ytti

Brä

ysy

LKL:n emeritus puheenjohtaja Kari Merenluoto ja kun-niajäsen Gösta Waselius muistelemassa mukavia. Kuva:Anne-Marie Kalla

LKL:n puheenjohtaja Maija Vehviläinen ja varapuheenjohtaja Ensio Kaustinen laskivat liiton seppeleen Pyrkyri-palstan honkaristille. Kuva: Tytti Bräysy


vien puheenjohtaja Pentti Hongisto ja EskoOrava Emäsuoni-muistomerkille.

Seppeleiden laskun jälkeen juhlapäivänjuontajana toiminut Vesa Veijalainen tulkitsivahvasti eläytyen kullankaivajien hautakumpu-jen äärellä Tieran runon Vaienneet veljet.

Päivätilaisuudessa liiton puheenjohtajaMaija Vehviläinen toivotti satapäisen juhlaylei-sön tervetulleeksi juhlapaikaksi valittuun Wil-derness Hotel Inariin. Puheessaan Maija ker-tasi niitä monia haasteita ja yhteisiä onnistu-misen hetkiä, joita kullankaivajien polun var-rella on ollut. Hän muistutti siitä, kuinka tär-keää yhteisölle on edelleen viettää yhteisiä het-kiä ja juhlia.

Maija otti liiton puolesta vastaan yhteis-työkumppaneiden ja sidosryhmien lämpimätonnen- ja menestyksen toivotukset. Imago-ongelmiensa kanssa painiva Posti toimi tällä-

Vaienneet veljetOlen kulkenut kummulta kummulleja purkanut muistojen kerää.Täällä veljet hiljaisna lepäävätja muisto povessain herää.

Te veljet, tänne uupuneet,kultamaat ovat takana teiltäTe ootteko täysin vaienneet,onko yhteys katkennut meiltä?

Mutta luulen, viestit kulkevat,te kuiskitte muistojen myötä:ei kultaa kukaan lahjaksi saa,eikä ikuisen rauhan yötä.

Nyt kuuntelen puiden huminaaja soittoa suvituulen.Näen kukkia veljien haudoilla,nyt teidänkö kuisketta kuulen?

Yhä kuljen kummulta kummulleja kuulen soinnun hennon.Sen sävelen täällä tuntea voikuin lintusen kevyen lennon.

Tiera

Vehviläisen kultasuvun neljännen polven nuoret edus-tajat laskivat oman kukkatervehdyksensä Pyrkyripalstanhonkaristille. Kuva: Tytti Bräysy

Vesa Veijalainen tulkitsi kullankaivaji-en hautakumpujen äärellä runon Vai-enneet veljet. Kuva: Tytti Bräysy

18


kin kertaa linjakkaasti ja toimitti juhlapaikalleosoitetut korusähkeet juhlien jälkeisenä maa-nantaina liiton postilokeroon K-Market Kuuk-keliin.

Uhkia & isommuksiavuosien varreltaLiiton kunniajäsen, kirjailija Seppo J. Partanenpiti itseoikeutetusti varsinaisen juhlapuheenmuistellen liiton taivalta erämaahan unohtu-neiden elinkautisten hiipuvien iltanuotioidenäärestä 4000-jäseniseksi edunvalvontaorgani-saatioksi.

Partanen tutustui Lemmenjoen kullan-kaivajiin kesällä 1968 ja siitä alkaen hän on ai-tiopaikalta seurannut kullankaivajien ja LapinKullankaivajain Liiton uutta nousukautta La-pin matkailun kasvun vanavedessä, tehden ai-heesta kymmenittäin kirjoja ja lukemattomialehtijuttuja, radio-ohjelmia, esitelmiä eri ylei-sötilaisuuksiin.

Partasen viiden vuosikymmenen muiste-luksista olikin luontevaa siirtyä Lapin Kullan-kaivajain Liiton uuden juhlakirjan Uhkia &isommuksia, Lapin Kullankaivajain Liitto 70 v.julkistukseen. Lapin Kansan aluetoimittaja evp.Veikko Väänäsen käsikirjoittama teos kertooLapin kullankaivun ja liiton viime vuosikym-

Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anu Avaskarija kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari sekäSodankylän kunnanhallituksen puheenjohtaja MikaPyhäjärvi odottelemassa liiton juhlien päivätilaisuudenalkua. Kuva: Anne-Marie Kalla

Liiton puheenjohtaja Maija Vehviläinen onnitteli 70-vuotiasta Lapin Kullankaivajain Liittoa ja vastaanottisidosryhmien onnittelutervehdykset. Kuva: Anne-MarieKalla

Kuva: Tytti Bräysy


menien koettelemuksista jaonnenhetkistä.

Väänänen kertoi työnääntoimittajana aina olleen ih-mettelyn. Paneutuessaan kul-lankaivun viime vuosikym-menten olemassaolon taiste-luun, hän hämmästeli sitä val-taisaa määrää materiaalia mitäaiheesta oli kertynyt.

Ankarasti materiaalia kar-simalla ja tiivistämällä Väänä-nen löysi 200-sivuiseen teok-seen yhtenäisen tarinan pie-nen ihmisen – kullankaivajan– taistelusta työnsä ja elämän-sä puolesta. Se vaati kuitenkinmonien herkullisten ja toisi-naan liki mielikuvituksellistensivujuonteiden rajaamisenpois käsikirjoituksesta.

Hopeinen rintamerkkiumpikultaisena70-vuotisjuhlan kunniaksi lii-ton hallitus oli päättänyt val-mistaa perinteisen LKL:n ho-peisen rintamerkin umpikul-taisena. Liiton jäsen Mika Ylä-pelto valmisti kultaiset ansi-opinssit hiekkavalutekniikal-la ja ne luovutettiin Lapin kul-lankaivua ja liiton toimintaamerkittävästi edistäneille lii-ton jäsenille Urpo J. Salolle,Seppo J. Partaselle ja Antti Pe-roniukselle.

Salon todettiin toimineenKauppa- ja teollisuusministe-riön kaivosylitarkastajanavuosina 1961–1995, jolloinSuomen valtiokin vielä pyrkiedistämään malminetsintää jaLapin kullankaivua arvostet-tiin alueen elinvoimaisena pe-rinteenä. Edeltäjänsä, profes-

Kaksi tiedonvälityksen konkaria. Suomen Matkailuliiton emeritus päätoi-mittaja ja julkaisujohtaja Seppo J. Partanen jututti Lapin Kansan emeritusaluetoimittaja Veikko Väänästä liiton uuden juhlakirjan julkistamistilai-suudessa. Kuva: Anne-Marie Kalla

Väänäsen kahvi pääsi jäähtymään hänen kirjoittaessaan juhlakirjan kansi-lehdille omistuskirjoituksia vanhoille kultamaiden väärteilleen. kuva: Anne-Marie Kalla

Juhlapuheiden kuuntelua. Kuva: Anne-Marie Kalla


sori Herman Stigzeliuksen perehdytettyä Ur-pon Lapin kullankaivun historiaan, toimi hänkoko pitkän virkamiesuransa ajan linjakkaastija kaivoslakia kunnioittaen sen eteen, että mah-dollisuus vakavasti otettavaan kullan etsintäänja kaivamiseen säilyisi Suomen Lapissa.

Partanen on tehnyt määrätietoisen ja mit-tavan elämäntyön kertomalla suurelle yleisöl-le, että Lapin kullankaivu ei ole mennyttä ai-kaa ja muutama pölyttynyt hyllymetri muse-oiden ja arkistojen kokoelmissa. Lapin kullan-kaivun julkisuuskuvan tietoinen rakentaminen

Liiton ensimmäisillä kultaisilla ansiopinsseillä huomioidut Seppo J. Parta-nen (vas.), Urpo J. Salo (kesk.) ja Antti Peronius (oik.) Wildernes HotelInarin pihalla Inarijärven rannalla. Kuva: Seppo J. Partasen albumi

ja yleinen kiinnostus kullan-kaivua kohtaan on synnytetty1960-luvun lopulta alkaen hä-nen myötävaikutuksellaan jasuurelta osin toteuttamanaan.

Peronius on joutunut lii-ton edunvalvontatoimikun-nan vetäjänä tekemään käsit-tämättömän määrän vapaaeh-toisia talkootunteja koettelu-musten vuosikymmeninä La-pin kullankaivun puolustus-linjan eturintamassa. Erityise-nä ansiona todettiin, että Saa-melaiskäräjät olivat halunneeterikseen Korkeimman hallin-

to-oikeuden kieltävän Peroniukselta toimimi-sen kullakaivajien asiamiehenä.

Ei me tarvita AlaskaaVarsinainen juhlaillallinen alkoi harrastajateat-teri iValoisten esittämällä puolen tunnin rie-mukkaalla lyhennelmällä näytelmästä Kulta-maan unelma. Kokopitkän Kultamaan unel-man on käsikirjoittanut Ritva Savela ja musii-kin siihen on säveltänyt Katri Kittilä. Näytel-mää voi hyvinkin pitää paikallisyhteisön kun-nianosoituksena alueen 150-vuotiselle kultape-

rinteelle.Juhlaväen yrittäessä illalli-

sen päätteeksi ahtaa ylitäysiinkupuihinsa vielä kaivinkonet-ta, lapioita, rännejä ja kulta-kämppää – taisi joku syödä nekullankaivajatkin siitä kakunpäältä – kehotti liiton edunval-vontaa koordinoiva Antti Pe-ronius loppupuheenvuoros-saan kullankaivajia katsomaankaikesta huolimatta tulevai-suuteen, joskin viisaasti varau-tuneina.

Illan päätteeksi pidetyssävarainkeruutilaisuudessa huu-tokaupattiin vielä harvinaislaa-tuisia suoritteita ja artefakteja

Kullankaivaja Matti Nikula säesti luutabassollaan väliajalla kultakansaaviihdyttänyttä kuplettimestari Robert Kiviniemeä. Kuva: MSP


Kultakodin ja liiton hyväksi.Torniolainen Lapin Pajan omistaja Pekka

Muhonen lahjoitti liiton 40-vuotisjuhlissavuonna 1989 kultahattunsa kelokiekkoon nau-lattavaksi Kullankaivajakodin Peruskorjaus- jauudisrakennuksen lahjoitusrahaston kartuttami-seksi. Ensimmäisen naulan Muhosen hattuunlöivät noissa juhlissa kullankaivajat Jukka Sarre

Juhlakakkukuvat: Anne-Marie Kalla


ja Raimo Kanamäki huikealla 45 kultagram-man huudollaan.

Syksyn 70-vuotisjuhlissa hattuun naulat-tujen kattohuopanaulojen hinnat nousivat rei-luun sataan euroon kappale ja huudot voitti-vat Pentti Nummela, Seppo Mauno ja Rai-mo Niemelä.

Muhosen aikanaan Kultakodin hyväksilahjoittamat sadan markan hintaiset pienois-vaskoolit huudettiin 50 eurolla kappale Heik-ki Saviharjun, Urpo J. Salon ja Jouni Pato-kallion toimesta.

Kullankaivajilta 26 vuotta juomatta jää-neistä huippuharvinaisista Koskenkorvapullois-ta huutokaupattiin toinen. Heinäkuussa 2010kullankaivajien lukollisesta Lemmenjoen Kul-tahaminan varastosta löydetty pullo on pullo-tettu 15.7.1993 ja sen huusi itselleen Nopsa-jalka.

Yrjö “Karhu” Korhosen kaataman eraus-karhun kallo huutokaupattiin toistamiseen. Seoli huutokaupattu aikoinaan 1970-luvun puo-livälissä liiton Kultakoti-hankkeen rahoittami-seksi järjestetyillä Kultaviikoilla. Kaksi karhunkalloa alun perin huutanut vanha kullankaiva-

ja ja helmenpyytäjä tahtoi lah-joittaa kallot takaisin LapinKullankaivajain Liitolle 2000-luvun alussa.

Erauspojan kallon huusiitselleen Harri Siitonen.

Juhlahuoneistona toimi-neen Wilderness Hotel Inarinmiljöö, henkilökunnan notkeapalveluasenne ja virheettömänherkullinen ja muhkea juhla-illallinen – kultamieshenkises-tä täytekakusta puhumatta-kaan – keräsivät ansaitun kiit-tävää palautetta satahenkisel-tä liiton 70-vuotisjuhlaväeltä.

Seppo Mauno kaivoi kuvettaan Kultakodin hyväksi. Sepe on naulannut hal-vempiakin kattohuopanauloja monissa kultamaiden talkoissa. Kuva: MSP

LKL ry ei järjestä perinteistä Kultaseminaariristeilyä tammi–helmi-kuussa 2020. Asiasta tiedotettiin Prospäkkärissä 1/2019, muttakerrataan vielä: vetäjät risteilytoimikunnassa vaihtuvat, vedetäänhenkeä ja valmistellaan talvisen tapahtuman konsepti kunnollatalveksi 2021. Aiheeseen liittyvää palautetta, ideoita jakonkreettisia ehdotuksia voi laittaa liiton sähköpostiin:[email protected].

Liitto ei järjestä Kultaristeilyä 2020

HU

OM

!


Joitakin vuosia sitten sain vierailla vai-moni Irjan kanssa Sotajoella juhan-nuksen alla Maija ja Risto Vehviläi-sen vieraana. Maija Vehviläinen onvuodesta 2003 alkaen ollut paras näyt-teiden lahjoittaja Ivalojen alueella. En-

simmäinen julkaisu hänen löytämistään plati-naryhmän alkuaineiden, PGE-mineraalien(PGM) oli Prospäkkärissä jo vuonna 2005. Sil-loin oli vielä kansikuvanakin ”Maijan platina-hattu”, kullalla silattu isoferroplatinahippu,jonka muoto muistutti kullankaivajan lerppa-hattua (Kuva 1).

Sen jälkeen olen vastaanottanut useitamuita näytteitä Maijalta, joista olen löytänytmonia Sotajoelta ennen tuntemattomia PGE-mineraaleja. Yleensä näytteet tulivat nyrkkipos-tissa joko Kutturan kioskilta tai yhdistyksenlaivaristeilyn aikana. Samalla tavalla palautet-tiin näytteistä erotettu hienokulta löytäjälleen.

Platinaryhmän alkuaineidenupamineraaleja Sotajoelta

KARI K. KOJONEN, DOSENTTI

Mineraalitutkimus Tmi (mineralogicalresearch.com)

Sotajoelta on löydetty PGE-mineraalihip-puja vuodesta 1875 alkaen. Yleensä niitä onkutsuttu vain platinaksi, koska aiemmin ei nii-tä ole pystytty tunnistamaan kemiallisen koos-tumuksen perusteella. Tässä kirjoituksessa ra-portoidaan Maija Vehviläisen lähettämistä hi-puista tehtyjä tarkkoja mineraalianalyysejä, joi-den perusteella on tunnistettu kymmeniä PGE-mineraaleja Sotajoen näytteistä.

TutkimusmenetelmätNäytteet tutkittiin GTK:ssa yhteistyönä maa-peräosaston, malmiosaston ja mineralogisentutkimuslaboratorion tutkijoiden kanssa. Näyt-teet jaettiin seulasarjalla eri fraktioihin tutki-musassistenttien Pertti Hakalan, Mikko Pelk-kalan ja Janne Tranbergin toimesta. Luonnonkultarakeet ja PGE-rakeet saatiin talteen kul-takoiralla (Kuva 2) lisäämällä veteen hiukanpintajännitystä vähentävää saippualiuosta.

Kuva 1. Maijan kullalla silattu ”platinahattu” So-tajoelta. Mittakaava 0,5 mm.

Kuva 2. Raskasmineraalierotuksessa käytetty ”kultakoi-ra” (Gold Hound). Kuva: Mikko Pelkkala GTK


Karkeammista fraktioista voitiin erottaaPGE-mineraalit ja myös kultarakeet pikkaamal-la stereomikroskoopin tai makroskoopin (Kuva3) alla ja valokuvata.

Rakeet kiinnitettiin kaksipuolisen teipinpäälle pyöreille messinkilevyille, joissa niitävoitiin tutkia pyyhkäisyelektronimikroskoopilla(SEM) ja tehdä valokuvia sekä tehdä niistä ener-giadispersiivisiä (EDS) analyysejä kemiallisenkoostumuksen selvittämiseksi (Kuva 4).

Pyöreä messinkilevy sorvattiin täsmälleenhieiden valmistukseen käytettyyn muottiin so-pivaksi (läpimitta 25 ja 30 mm), joka taas sopisekä SEM/EDS-laitteen näytteenpitimeen, että

elektronimikroanalysaattorin näytepitimeen(Kuva 4). Yleensä optisella mikroskoopilla jaSEM/EDS-laitteella alhaisessa (low vacuum)tyhjiössä tehty tutkimus oli kirjoittajan teke-mää erikoistutkimusta (Kuva 5).

SEM-tutkimuksen jälkeen näytteistä teh-tiin kiillotetut pintahienapit tutkimusassistenttiErkki Herolan toimesta, minkä jälkeen niistävoitiin tehdä tarkempia analyysejä eri rakeistasekä SEM/EDS-laitteella korkeassa (high va-cuum) tyhjössä että elektronimikroanalyysejä,joita tekivät erikoistutkija Bo JohansonGTK:ssa ja diplomimineralogi StephanieHeidrich Hampurin yliopistossa (Kuva 6).

Kuva 3. Makroskoopilla (oikealla) voitiin irtonaisia ra-keita tutkia optisesti binokulaarilla ja digitaaliseltanäytöltä ja tallentaa kuvatiedostoksi. Polarisaatiomik-rokooppia (vasemmalla) käytetään malmi- ja silikaat-timineraalien tutkimusta varten pinta- ja ohuthieistä.

Kuva 4. Pyöreälle messinkilevylle kaksipuolisella teipil-lä kiinnitetyt PGE- ja raskasmineraalit ennen pintahi-een valmistusta SEM/EDS tutkimusta varten alhaises-sa vakuumissa. Näyte vuodelta 2007.

Kuva 5. GTK:n JEOL SEM/EDS -analysaattori, jollasaatiin hyviä kuvia mineraaleista ja voitiin analysoidaniiden kemiallinen koostumus ja PGE-mineraaliseurueOxford INCA Feature Analysis -ohjelmalla.

Kuva 6. Diplomimineralogi Stefanie Heidrich analy-soimassa Sotajoen näytteitä Cameca SX100 -elektroni-mikroanalysaattorilla Hampurin yliopistossa.


SEM/EDS-laitteella tehtiin lisäksi kvanti-tatiivisia mineraalien määrien laskentoja kiil-lotetuista pintahieistä automaattisesti OxfordINCA Feature -analyysiohjelmalla, jolloin saa-tiin tietää näytteissä olevien eri mineraalienprosentuaaliset määrät rakeina sekä tilavuus-prosentteina. Niistä on tässä julkaisussa muu-tama taulukko ja grafiikkaa.

Ivalojoen alueengeologiaaSotajoki kuuluu Ivalojokeen laskeviin jokiin.Alueen kallioperä on laajasti ottaen granuliit-tia (Kuva 7), jossa on enderbiitti- tai noriitti-intruusioita ja kvartsi- sekä kvartsimaasälpäjuo-nia. Granuliitti on alla olevassa karttakuvassa

vaalean ruskealla värillä ja enderbiitti/noriitti-intruusiot tummanruskealla värillä. Vihreä värikartan vasemmassa kulmassa on ultramafis-mafisia vulkanogeenisia kiviä ja intruusioita.Keltaisella värillä on merkitty tonaliitteja ja gra-niittigneissejä kartan pohjoisosassa. Keskirus-keat alueet sen sisällä ovat gabroja ja dioriitte-ja. Pyöreät pallot ovat ikämäärityspisteitä. Alueon läpikäynyt granuliittifasieksen metamorfoo-sin (vrt. granaatit granuliiteissa).

Enderbiitti-intruusiot erottuvat geofysikaa-lisella aeromagneettisella kartalla mustina ano-malioina. Ne ovat kymmeniä kilometrejä pit-kiä, alkaen Norjan rajalta jatkuen Lemmenjo-en, Ivalojoen ja Vuotson kautta Suomen itära-jalle (Kuva 8).

Kuva 7. Geologinen kartta Lapista käsittäen mm. Lemmenjoen ja Ivalojen alueet. Kartta GTK


Kallioperän zirkoni-ikämääritykset antavatfelsisen granuliitin iäksi 1.95 Ga ja mafisten

enderbiitti/noriitti-intruusioiden iäksi 1.905Ga (Tuisku & Huhma 2006).

Sotajoella on havaittu massiivinen joenpoikki menevä sulfidijuoni, joka koostuu enim-mäkseen mangeettikiisusta. Samanlainen mas-siivinen sulfidijuoni on havaittu Ivalojen ran-nassa Surmankönkään yläpuolella. Sotajoensulfidijuonessa on hyvin alhaisia PGE-pitoi-suuksia. Se ei voi kuitenkaan olla PGE-hippu-jen lähde, koska hippuja on löytynyt myös sul-fidijuonen yläpuolelta Sotajoen pohjasta ja ran-tasedimenteistä ja ne vastaavat koostumuksel-taan sulfidijuonen alapuolelta löydettyjä.

TutkimustuloksetTässä kappaleessa käsitellään Sotajoelta löydet-tyjä eri PGE-mineraaleja suunnilleen runsaus-järjestyksessä, ryhmiteltynä eri ryhmiin kemi-allisen koostumuksen mukaan. Kaikki näytteetovat Maija Vehviläisen lähettämiä tai tutkimus-ryhmän Sotajoelta keräämiä moreenin hieno-aineksesta tai ränninpään jätekasoista. Moree-nin hienoaines ei kuitenkaan osoittautunuthyväksi näytemateriaaliksi, ja hiput siinä oli-vat vain muutamien kymmenien mikrometri-

Kuva 8. Aeromagneettinen kartta Ylä-Lapin alueelta,jossa näkyy tummanharmaina tai mustina aeromagneet-tiset häiriöt, jotka johtuvat mafis-ultramafisista íntruu-sioista tai mafisista vulkanogeenisistä kivistä lounais-osassa. Kuvassa näkyy myös suuria siirroksia lounais–koillissuunnassa. Pienempiä siirroksia on mm. Lemmen-joen alueella vasemmassa ylänurkassa. Pyöreät anoma-liat oikeassa alareunassa Vuotson itäpuolella ovat gra-nitoideja, joissa on magnetiittipirotetta. Lentokorkeus31 metriä. Kartta GTK

Kuva 9. Karttakuva Sotajoesta, joka laskee pohjoiseenpäin Ivalojokeen, Kultalan alapuolella.


en suuruisia. Ränninpäistä ei myöskään löyty-nyt sanottavasti hippuja, eli ne olivat jääneetränniin mustaan upaan. Suurimmat hiput ovatisoferroplatinaa tai sen muuttumistuloksia.Seuraavaksi tulevat platinamineraalit ja niidenjälkeen palladiummineraalit. Viimeisenä ovatharvinaisemmat osmium, iridium, rutenium jarhodium-mineraalit.

Platinamineraalit Isoferroplatina Pt3Fe

Jo ensimmäisistä näytteistä vuonna 2003 voi-tiin havaita, että platina eli isoferroplatina Pt

3Fe

on yleisin ja esiintyy suurimpina rakeina. Tä-hän asti suurin Sotajoelta vuonna 2012 löyty-nyt isoferroplatinahippu on kuvassa 10.

Sperryliitti PtAs2ja metallinen platina PtRaemäärältään eniten esiintyvä PGE-mineraalion kuitenkin sperryliitti PtAs

2, jota on näyt-

teissä pienempinä makroskooppisesti loistavankirkkaina rakeina. Se on myös kova mineraali(Mohs kovuus 6–7), joka kestää jokiveden jahienoaineksen eroosiota hyvin. Joissakin tapa-uksissa on kuitenkin havaittu, että pitkien ai-

Taulukko 1. Elektronimikroanalysaattori-tulokset isoferroplatinahipuista, Sotajoki, analyysit Bo Johanson, keski-arvo 25 analyysistä. Hipuissa on pieniä määriä rhodiumia (Rh), iridiumia (Ir), osmiumia (Os), ruteniumia (Ru),kultaa (Au), hopeaa (Ag) kuparia (Cu) ja nikkeliä (Ni).

Alkuaine Pt Rh Pd Ir Os Ru Au Ag Fe Cu Ni summa

paino% 88,42 0,60 0,22 0,16 0,07 0,01 0,22 0,29 9,17 0,29 0,02 99,47

Kuva 10. Suurin Sotajoelta vuonna 2012 löytynyt iso-ferroplatina Pt

3Fe-hippu, jonka paino oli 2,5 grammaa,

Pt 90,6 ja Fe 9,4 painoprosenttia. Makroskopoppiku-va: Kari Kojonen

Kuva 11. Isoferroplatinahippuja Sotajoelta. Makro-skooppikuva: Kari Kojonen

Kuva 13. Hippu metallista platinaa, jossa näkyy vieläpseudomorfina aiemman mineraalin (sperryliitti) kide-muoto. Makroskoopikuva Kari Kojonen

Kuva 12. Hippu metallista platinaa Sotajoelta. Mak-roskooppikuva ja EDS analyysit Kari Kojonen


kojen kuluessa arseeni liukenee pois ja sperry-liitistä tulee metallista platinaa ja sen pinnalleplatinaoksidia (Kuvat 12–13).

Braggiitti, cooperiitti ja vysotskiittiEdellä mainitut mineraalit ovat Pt-Pd-sulfide-ja, jotka muodostavat seossarjan PtS-PdS. Jo-kivedessä niistä liukenee pitkien aikojen kulu-essa rikki pois ja syntyy PtPd-natiivia metallia.

Kuva: 15. Omamuotoinen sinertävän valkoinen sper-ryliitti kuvattuna malmimikroskoopilla hieestä, keltai-set rakeet ovat kultaa, Heijastunut valo, 1 pol., kuvaprof. M. Tarkian, Hampurin yliopisto.

Kuva 14. Metalliseksi platinaksi osittain muuttunutsperryliitti, joka on myös osittain muuttunut koostu-mukseltaan vastaamaan Pt

2As-koostumusta. Moreenin

hienoainesnäyte, pintahie, kuva ja EDS-analyysit Dr.Vladimir Knauf, Nati Research, Pietari

n.d.= ei havaittu Sotajoen sperryliitti on rhodium pitoista (Rh).

Taulukko 2. Sperryliitti elektronimikroanalyysejä Sota-joelta, analyysit Fr. Stefanie Heidrich, Hampurin yli-opisto.

Kuva 16. Natiivi Pd3Pt-määrittämätön mineraali, jos-

sa on Pt 74,98 ja Pd 25,02 painoprosenttia. Se on ehkämuuttunut PtPd-sulfidista eli braggiitista. UM 2008-25-E: PdPt. SEM-kuva ja EDS analyysit Kari Kojonen

17. Braggiitti (Pd,Pt)S rae Sotajoelta. Näyte: MaijaVehviläinen, kuva ja EDS analyysit Kari Kojonen


Sotajoelta on löytynyt vähän Pt-Pd-sulfi-deja, joita ovat braggiitti (Pt,Pd)S, cooperiittiPtS ja vysotskiitti PdS.

Diagrammista (kuva 19) puuttuu vieläpuhdas PdS-mineraali nimeltään vysotskiitti,jota myös löytyi Sotajoelta (kuva 20).

LuberoiittiLuberoiittia PtSe esiintyy yksittäisenä rakeena,ja sulkeumina mm. PtCuFe-mineraaleissa.

Kuva 18. Kuutiollinen rae cooperiittia (Pt,Pd)S Sota-joelta. Kuva ja EDS analyysit: Kari Kojonen

Taulukko 3. Braggiitti (Pt0.64

Pd0.33

)0.97

S1.02

ja coope-riitti (Pt

0.98Rh

0.006Pd

0.004)

0.99S

1.01 elektronimikroanalaly-

saattori tuloksia, analysoija Fr. Stefanie Heidrich, Ham-purin yliopisto. Sotajoki.

Kuva 19. Mikroanalyysitulokset Sotajoen sekä Lemmen-joen Puskuojan ja Kanamäen elektronimikro-analysaa-torilla analysoiduista cooperiitti-braggiittirakeista kol-miodiagrammilla. Diagrammi prof. M. Tarkian, Ham-purin yliopisto. Nikkelipitoisuudet ovat alhaisia.

Hongshiitti PtCuHongshiitti on kemialliselta kaavaltaan PtCu,ja se sisältää keskimäärin Pt 73,5, Cu 25,7, Pd0,24, Rh 0,34, Fe 0,34 ja Ni 0,48 painopro-senttia (MinIdent-MIW 4, 2016).

Kuva 20. Kuvassa on luberoiittirae, jonka koostumuson keskiarvona seitsemästä analyysistä: Se 20,56, Te 2,45ja Pt76,99. EDS-analyysit ja SEM-kuva Kari Kojonen.

Kuva 21. Hongshiitti PtCu-rae vuoden 2007 näyttees-tä, jossa analyysien keskiarvo on Cu 24,41 ja Pt 75,59painoprosenttia. Kuva ja analyysit Kari Kojonen


RustenburgiittiRustenburgiitin kemiallinen kaava on (Pt,Pd)

3Sn. Kuvan 22 rakeessa ei kuitenkaan ole

palladiumia kuin 0,01 prosenttia. Sen kanssaesiintyvässä isoferroplatinassa on havaittaviamääriä rhodiumia Rh, kuparia Cu ja tinaa Sn.Kuvan 23 mineraalissa on koostumus Pd-rik-kaampi.

Palladiummineraalit Vysotskiitti (Pd,Ni,Pt)S

Vysotskiitti on cooperiitti-braggiitti-sarjan Pd-päätejäsen, joka on niitä harvinaisempi.

Arsenopalladiniitti Pd8(As,Sb)3Arsenopalladiniittia on tavattu muutama raeSotajoen näytteissä. Sitä on löydetty mm. pai-kasta Cauê iron mine, Itabira Minas Gerais,Brasilia. Stillwater Complexista, Montanassa,

Kuva 22. Rustenburgiitti ja isoferroplatina yhteenkas-vettuneena kuvassa. SEM-kuva Prof. M. Tarkian, elekt-ronimikroproobi analyysit Fr. Stefanie Heidrich, Ham-purin yliopisto

Kuva 23. Pyöristynyt rae rustenburgiittia (Pt,Pd)3Sn,jonka koostumus on Pt 66,2, Pd 13,8, Sn 20,0 paino-prosenttia. SEM-kuva ja EDS-analyysit Kari Kojonen

Kuva 24. Vysotskiitti (Pd, Pt, Ni)S Sotajoelta, analyy-sien keskiarvo S 21,70, Ni 2,61, Pd 55,87ja Pt 19,81painoprosenttia. Kuva ja EDS-analyysit Kari Kojonen

Kuva 25. Arsenopalladiniittirae, josta tehtyjen EDS-analyysien keskiarvo on: Pd 78,05, As 15,7, Sb 6,2 pai-noprosenttia. Kuva ja EDS-analyysit Kari Kojonen

Kuva 26. Pinnaltaan syöpynyt arsenopalladiniittiPd

8(As,Sb)

3 -rae, jonka koostumus on Pd 81,64,Sb 5,06

ja As 13,30 painoprosenttia.


USA:ssa Merensky Reefistä, Transvaalista, Ete-lä-Afrikasta.

TörnroosiittiTörnroosittia Pd

11As

2Te

2 (kuva 27) löytyi myös

tulosten tarkastelussa Sotajoelta. Törnroosiittilöytyi alun perin Miessijoelta (Kojonen ja muut2011) uutena mineraalina. Tässä on rakeenkoostumus As 8,23, Pd 74,76, Sb 4,98 ja Te12,03 painoprosenttia.

IsomertieiittiIsomertieiitti Pd

11Sb

2As

2 (kuva 28) on yleisin

Pd-mineraali Ivalojoen ja Lemmenjoen upa-esiintymissä. Se on kiderakenteeltaan saman-

Kuva 27. Pitkulainen törnroosiitti Pd11

As2Te

2 -rae, jos-

ta on tehty 3 EDS-analyysiä. Kuva ja EDS-analyysitKari Kojonen

lainen kuin törnroosiitti, mutta koostumus onerilainen. Ne ovat todennäköisesti molemmatsaman rakenteen omaavia seossarjan jäseniä.

Mertieiitti I ja IIMertieiitti I ja II ovat kiderakenteeltaan ja ke-mialliselta koostumukseltaan hiukan erilaisiakuin isomertieiitti, jonka kiderakenne on kuu-tiollinen (kuvat 29 ja 30).

Ruthenium-osmium-iridium-mineraalitSotajoelta on tavattu eri koostumuksellisia Ru-Os-Ir-Rh-metalleja, jotka nimetään sen alku-aineen mukaisesti, jota on eniten mineraalin

Kuva 28. Isomertieiittirae, jonka keskiarvokoostumus(3 analyysiä) on Pd 73,5, As 10,4, Sb 16,2 painopro-senttia. Kuva ja EDS-analyysit Kari Kojonen

Kkuva 30. Mertieiitti II rae, josta tehtyjen viiden EDS-analyysin perusteella on tehty tunnistus. Sen koostumuson Pd 71.3, As 3.3, Sb 25.4 paino %. Kuva ja EDS-analyysit Kari Kojonen.

Kuva 29. SEM-kuva mertieiitti I -rakeesta, joka on tun-nistettu kemiallisen koostumuksen perusteella: Pd 73,6,As 9,7, Sb 16,6 painoprosenttia. Kuva ja EDS-analyy-sit Kari Kojonen


analyysissä atomiprosentteina. Kuvassa 31 onrae, jossa on EDS-analyysissä eniten alkuainettaRu, joten sitä kutsutaan rutheniumiksi, vaikkarakeessa on myös alkuaineita Os ja Ir.

Os,Ir,Ru,Rh-mineraalitTämän ryhmän mineraalit ovat OsIrRu-me-tallit, joita on jo kuvattu edellä. Sen lisäksi onnäytteistä löytynyt lauriittia (Ru,Os,Ir,Rh)S

2-

sulkeumina isoferroplatinassa, ja myös irarsii-tia (Ir,Rh,Os,Ru)AsS (Kuva 36) sekä cuproi-ridsiittiä CuIr

2S4 (Kuva 37).

Kuvassa 34 on osmium rakeessa sulkeumi-

Kuva 31. Rae RuOsIr luonnonmetallia, jossa on EDS-analyyseissä (3) keskimäärin Ru 40,1, Os 29,8 ja Ir 30,1atomiprosenttia. Mineraalin nimi on rutenium. Kuvaja EDS-analyysit Kari Kojonen

Kuva 32. Kuvassa on Os-Ru-Ir -metalli, jossa on Ru28,48, Os 38,29 ja Ir 33,24 atomiprosenttia. Mine-raalin nimi on osmium. Kuva ja EDS-analyysit KariKojonen

Kuva 33. Liuskettuneen näköinen rae OsIrRu-mineraa-lia, jossa on keskiarvo EDS-analyyseistä Ru 32,79, Os34,81 ja Ir 32,40 atomiprosenttia. Mineraali on os-miumia. Kuva ja EDS-analyysit Kari Kojonen

Kuva 34. Kuvassa on sulkeumina analyysit 1–10 erlich-manite-lauriitti sarjaa (Ru, Ir)S

2 ja isäntämineraali,

analyysit 12–18 osmiumia, jossa on Os 68,64 ja Ir31,36 atomiprosenttia (14). Kuva ja EDS-analyysitKari Kojonen

Kuva 35. Metallista osmiumia, jonka koostumus on Os57,78 ja Ir 42,22 atomiprosenttia. Kuva ja EDS-ana-lyysit Kari Kojonen


Kuva 37. Cuproiridsiittisulkeumana isoferroplatinassa,BSE-kuva Fr. Stefanie Heidrich, Hampurin yliopisto.Mittakaava 20 mikronia.

Kuva 36. Lauriitti- ja irarsiittirakeita sulkeumina iso-ferroplatinassa. BSE-kuva Fr. Stephanie Heidrich, Ham-purin yliopisto. Mittakaava vasemmassa alareunassa 20mikronia.

Kuva 38. Kolmiodiagrammi Sotajoen näytteistäanalysoiduista lauriitti-ehrlichmanite rakeista.

na lauriitti-erlichmaniittisarjan RuS2-(Os,Ir,Ru,

Rh)S2 rakeita. Myös cuprorhodsiitti CuRh

2S

4

esiintyy sulkeumina isoferroplatinassa. Poik-keuksellisesti havaittiin omana rakeenaan cu-proiridsiittia Cu(Ir,Rh,Pt)

2S

4 (kuva 39).

Suomesta on cuproiridsiittiä aiemmin ta-vattu Penikoiden kerrosintruusiosta Kirakka-juppurasta.

Kuva 39. Kuvassa on cuproiridsiittirae, jossa näkyy osit-tain kidepintoja. Rakeen koostumus on EDS-analyysi-en (5) perusteella Pt 25,6, Ir 30,3, Rh 5,9, Cu 10,1, S27,2 painoprosenttia. Kuva ja EDS-analyysit Kari Ko-jonen

Natiivit Pt-Pd-Au-Cu-Fe-Sn-metallitPrimaarien PGE-mineraalien lisäksi tavataanSotajoella niistä muodostuneita sekundaarisiaPGE-mineraaleja, joista on liuennut pois rik-kiä, arseenia ym. kevyempiä alkuaineita. Edel-lä on jo mainittu sperryliitin ja cooperiitti-brag-giitti-vysotskiitti-sarjan metalliset muuttumis-tulokset.

Kuva 40. Kolmiodigrammi Sotajoelta analysoiduistairarsiitti-hollingworthiitti-platarsiittirakeista. Vain yksiplatarsiittirae on löytynyt ja hollingworthiittia ei lain-kaan.


1. Lauriitti 2. cuproiridsiitti 3. irarsiitti 4. cuprorhodsiitti5. erlichmaniitti. n.d. = ei havaittu

Taulukko 4. Elektronimikroanalyysituloksia lauriitis-ta, cuproiridsiitistä, irarsiitista, cuprorhodsiitista jaehrlichmaniitista, jotka esiintyvät sulkeumina isoferrop-latinassa Sotajoella. Mikroproobianalyysit Fr. StefanieHeidrich, Hampurin yliopisto.

Tuntemattomat PGE-mineraalitKuvan 44 mineraali muistuttaa kemialliseltakoostumukseltaan isoferroplatinaa Pt

3Fe, mutta

rautaa korvaavat kaavassa kupari, tina ja arsee-ni.

Sotajoen upanäytteissä on runsaasti myösmuita raskasmineraaleja, joiden raemäärät jatilavuusprosentit näkyvät taulukosta 6.

Kuva 41. Tuntematon (UM) natiivi AuCuPt-metalli,jonka koostumus on painoprosentteina Cu 17,7, Pd 2,8,Pt 72,8, Au 6,7 keskiarvona kolmesta EDS-analyysis-tä, SEM-kuva ja EDS-analyysit Kari Kojonen. Koostu-mus vastaa mineraalia UM1990-14-E: AuCuPt pai-kasta, Durance-joki, Bouche-du-Rhone, Ranska

Kuva 42. Tuntematon (UM) CuFePt-mineraali, jossaon Cu 10,44, Fe 6,56 ja Pt 83,0 painoprosenttia. Vas-taa koostumukseltaan mineraalia UM 1986-15-E: Cu-FePt Kamchatkan niemimaalta Venäjän Kaukoitä.

Kuva 43. Tuntematon (UM) CuFePt-metalli, koostu-mus keskiarvo kolmesta analyysistä Cu 3,3, Fe 2,5 jaPt 94,2 painoprosenttia, tavattu myös Lemmenjoelta.EDS-analyysit ja SEM-kuva Kari Kojonen

Kuva 44. Tuntematon Pt3 (Fe,Cu,Sn,As) mineraali, ke-

miallinen koostumus Fe 15,05, Cu 10,10, As 2,02, Sn2,52 ja Pt 70,31 painoprosenttia. Koostumus muistut-taa mineraalia UM1986-15-E: CuFePt. SEM-kuva jaEDS-analyysit (4) Kari Kojonen


Kuva 45. PGE-mineraalien runsaus rakeina Sotajoennäytteessä, jossa on kaiken kaikkiaan 2 290 raetta las-kettu. Numerot ja värit viittaavat Taulukko 5:een. Run-saimmin on sperryliittirakeita 1 168 kpl, 54 prosent-tia, vihreä väri, numero 1. Toiseksi yleisin on sinisellävärillä numero 2 isoferroplatina, jne.

Taulukko 5. PGE-mineraali rakeiden lukumäärä Sota-joen upanäytteessä.

PGM N

Sperrylite 1 1168

Isoferroplatinum 2 771

Mertieite+Isomertieite 3 90

Cooperite+Braggite+ Vysotskite 4 58

Pt native + Pt oxide 5 38

Os-Ir alloy 6 14

PtCu 7 1

Irarsite 8 4

PtPd alloy 9 4

Rustenburgite + PtSn 10 3

Erlichmanit 11 2

Cuproiridsite 12 1

Total 2290

Mineraali luokka Rakeita % Rakeista Pinta-ala (neliö µm) tilavuus%

Sperryliitti 1 510 20,77 31 000 000,00 25,28Mertieiitti 1 36 1,47 1 570 000,00 1,28Vysotskiitti 1 2 0,08 18 600,00 0,02Cooperiitti 1 21 0,86 1 430 000,00 1,17Sperryliitti 2 1 43 1,75 2 120 000,00 1,73Braggiitti 1 17 0,69 769 000,00 0,63Pt-oksidi 1 21 0,86 783 000,00 0,64Isoferroplat. 1 3 0,12 219 000,00 0,18PdSb 1 22 0,90 1 030 000,00 0,84Pt-Fe oxide 1 3 0,12 722 000,00 0,59Isoferroplat. 1 24 0,98 2 460 000,00 2,01Au 2 151 6,15 9 260 000,00 7,55Kassiteriitti 2 78 3,18 3 770 000,00 3,07Bi metalli 2 41 1,67 3 760 000,00 3,07Uraniniitti 2 193 7,86 3 310 000,00 2,70Nb-Ta-miner. 3 629 25,61 31 800 000,00 25,94W-miner. 3 382 15,55 22 600 000,00 18,43Zirconi 4 9 0,37 173 000,00 0,14Monazite 4 68 2,77 1 310 000,00 1,07Th-U_oxidi 4 92 3,75 1 610 000,00 1,31Pb-ox, PbS 4 1 0,04 72 400,00 0,06Nb-miner 4 34 1,38 1 230 000,00 1,00Fe-oxidi 5 3 0,12 358 000,00 0,29Phosfaatti 5 73 2,97 1 230 000,00 1,00

2 456 100,00 122 605 000,00 100,00

Taulukko 6. Sotajoki Maija Vehviläinen 2012, 30 mm hiepreparaatti. Rakeet laskettu Oxford Inca Feature -ohjel-malla, joka mittaa jokaisen rakeen pinta-alan, mikä vastaa tilavuusprosenttia näytteessä.


Taulukosta 6 näkyy, että PGE-mineraali-en lisäksi uvassa on natiivia kultaa ja vismut-tia, kassiteriittia, scheeliittiä, niobi-tantaalimi-neraaleja, zirkonia, monatsiittia, thorianiitti-uraniniittia, lyijyhohdetta ja -oksidia, rautaok-sideja magnettiittia ja hematiittia ja fosfaattia(monatsiitti). Niobi-tantaali-mineraalit esiin-tyvät yleensä pegmatiiteissa, jollaisia ei ole löy-detty Sotajoen alueen kallioperästä.

YhteenvetoSotajoelta on löytynyt Maija Vehviläisen näyt-teistä yli 40 PGE-mineraalia, joiden joukossaon ainakin neljä mineraalia, joita ei ole vielänimetty, koska niistä ei aiemmin ole pystyttymäärittämään kaikkia tarvittavia kemiallis-fy-sikaalisia ominaisuuksia Kansainvälisen Mine-ralogisen Associaation (Internationa Minera-logical Association) vaatimusten mukaisesti.

Yleisimmät mineraalit ovat sperryliitti, iso-ferroplatina, cooperiitti-braggiitti-vysotskiitti-sarja, ja mertieiitti-ryhmän mineraalit. Vastaa-va mineraalikoostumus on havaittu myös Lem-menjoen alueella mm. Miessijoella, Puskuojallaja Kaarreojalla.

Vielä tärkeämpää on todeta, että saman-lainen PGE-mineraaliseurue on myös löydettyjo paljon aikaisemmin Etelä-Afrikasta Bushwel-distä, jossa se esiintyy kerrosintruusioissa yleen-sä pyrokseniitissa sulfidien tai kromiitin yhte-ydessä.

Sotajoen PGE-mineraalien isäntäkiven pi-tää siis olla myös kerroksellinen mafis-ultrama-finen intruusio, jonka koostumus on gabbros-ta pyrokseniittiin ja oliviini-pyrokseniittiinsaakka. Raskaina mineraaleina PGE-mineraa-lit eivät kulje pitkälle isäntäkivestään, kuin ei-vät myöskään kultahiput.

Tulosten aiempi julkaisuTutkimustuloksia on julkaistu edellä mainitunProspäkkäri-jutun lisäksi kotimassa ja ulko-mailla kansainvälisissä kongresseissa ja sympo-siumeissa. Niistä on olemassa lyhennelmät(abstracts) julkaistuna. Yleensä julkaisut ovatolleet suullisia esityksiä, joita varten on tehty

Harvard Graphics- tai Power Point -esityksiä taiposteriesityksiä, jotka on tehty yleensä A1 ko-koisina Corel Draw -ohjelmalla.

Tässä jutussa on esitettynä kansainvälises-sä platinasymposiumissa (International Plati-num Symposium) vuonna 2014 Jekaterinbur-gissa Venäjällä pitämäni suullinen Power Point-esitys pääpirteissään ja yksityiskohtaisesti eriplatinamineraalien ominaisuuksien suhteen.

Lähteet:Kojonen, K.K., Tarkian, M., Knauf, V.V. and Törnroos,R. 2005. New results of the placer PGE-minerals fromIvalojoki and Lemmenjoki rivers, Finnish Lapland. 10thInternational Platinum Symposium, Oulu Finland, Aug8–11, 2005, In: Törmanen, T.O. & Alapieti, T.T. (eds.)Extended Abstracts, 145–149.

Kojonen, Kari 2005. Platinamineraaleja Ivalojoelta jaLemmenjoelta. Pröspäkkäri 1, 16–25.

Kojonen, K., Tarkian, M, Knauf, V.V., Törnroos, R. &Heidrich S. 2006. Placer platinum-group minerals fromIvalojoki and Lemmenjoki rivers, Finnish Lapland. 19thGeneral Meeting of the International Mineralogical As-sociation, Kobe, Japan, July 23–28, 2006, Program andAbstract, p. 196.

Kojonen, Kari 2007. Ivalojoen alueen platinamineraa-leista. Prospäkkäri 2, 28–33.

Kojonen, K., MacDonald, A., Stanley, C. and Johanson,B. 2011. Törnroosite, Pd

11 As

2Te

2, a new mineral species

from Miessijoki, Finnish Lapland, Finland, CanadianMineralogist, Vol 49, 1643–1651.

Kojonen, K., Tarkian.M, Heidrich, S. and Johanson B.2014. Placer platinum-group minerals from Sotajoki ri-ver, Inari, Finland. International Platinum Symposium,Abstract Vol. 259–260, Ekaterinburg, Russia. August 10–15, 2014.

Tuisku, P. & Huhma, H. 2006. Evolution of migmatiticgranulite complexes: Implications from Lapland granu-lite belt, Part II: isotopic dating. Bull. Geol.Society ofFinland, V.78, 143–175

Törnroos, R., Johanson, B. & Kojonen, K. 1996. Allu-vial nuggets of platinum-group minerals and alloys fromFinnish Lapland. IGCP Project 336 Symposium, Rova-niemi Finland August 1996, Program and Abstracts, Pos-ter Abstract p. 85–86.

Törnroos, R., Kojonen, K., Tarkian, M. and Kivioja, E.2006. A review of the native Au and PGM nuggets in theIvalojoki and Lemmenjoki tributaries, Finnish Lapland.Abstract at the Nordic Geological Wintermeeting, Oulu,Finland, January 2006, abstract volume.

Törnroos, R., Kojonen, K. and Johanson, B. 2008. Allu-vial nuggets of PG mineral and alloys of Finnish Lap-land. 28th Geological Wintermeeting, Aalborg, Däne-mark, January 7–10, 2008.


ohtasin Sirkka-Liisa Hännisen syksyl-lä 1970. Pian hänkin oli Alhonen jayhdessä löysimme maanpäällisen para-

tiisimme eräänä kirkkaana kesäpäivänä 1974.Seisoimme Morgamojan törmällä Lemmenjo-ella. Rotkolaakson nuori koivikko kylpi sydän-kesän valossa, kimmeltävä kultapuro solisi, rin-teen sorapaljastumat hohtivat kultaisina. Ojan-mutkan turvekammin isäntä, Jomppasen Ant-ti löi vaskoolit kouraamme.

Olimme koukussa. Sirkka-Liisan oli palat-tava leipätyöhönsä, mutta minä pestauduinAntille rengiksi. Syksyllä Sirkka-Liisa alkoiepäillä, että minä en palaa kotiin enää ollen-kaan, lensi Ivaloon, jatkoi sieltä postiautollaNjurgalahteen, jossa Jomppasen Ilmari lasta-si jokivenettään. Karhumainen kättely ja ter-vehdys ”siekö se olet Arskan akka, hyppää paat-tiin”, liitti Sirkka-Liisan kertaheitolla kullan-

Sirkka-Liisa muistoissanikaivajien porukkaan. Viikon verran putsasim-me montun pohjaa. Sirkka-Liisa keitti mau-kasta ruispuolukkapuuroa, joka sai Antin lii-kuttuneena muistelemaan koulupoikana syö-määnsä Riutula-koulun puuroa.

Muutaman vuoden kuluttua hankimmeoman valtauksen Puskuojalta ja asetuimme asu-maan Raumalan kämppään. Yksinkertainenelämä lumosi meidät metsämökeissä syntyneet,pääsimme takaisin lapsuutemme paratiisiin.Tutustuimme naapureihin ja havaitsimme ole-vamme samaa heimoa jollakin oudolla tavalla.Työnjako oli luonnollista, minä lapioin maataränniin ja Sirkka-Liisa seuloi jalokiviä rännin-suussa. Päiväkirjaamme voimiemme vuosiltavoi lukea kotisivultani lemmenjokikoru.net.

Sirkka-Liisa valmistui psykologiksi TurunYliopistosta 1960-luvun lopulla. Ensimmäinentyöpaikka oli sairaalapsykologin virka Rova-

K


niemellä. Jokilaaksojen laajat kullerokentät piir-tyivät lähtemättömästi mieleen. Työura jatkuiLahden ympäristökuntien mielenterveystoimis-tossa ja omalla yksityisvastaanotolla psykolo-gina ja psykoterapeuttina, ja tuntiopettajanaalan oppilaitoksissa.

Lemmenjoki ja leipätyö oli soviteltavissa.Vuosilomien lisäksi Sirkka-Liisa otti joskus vir-kavapaata roudasta routaan ja tärkeille potilaillejärjestyi etäistuntoja; asiakas purki huoliaan ko-tisohvallaan tuhannen kilometrin päässä ja Sirk-ka-Liisa kuunteli kännykkä korvalla Tivolin-mäellä. Ratkottavien ongelmien rajana oli tai-vas, sananmukaisesti.

Politiikkakin kiinnosti. 1960-luvulla val-linnut marksilainen vasemmistolaisuus mure-

ni kulttuurimarksilaisuuden ja viherfeminisminsekoitukseksi. Ihmiset luokiteltiin sortajiksi jauhreiksi aivan uudella tavalla. Identiteettipoli-tiikan nostaman etnonationalismin huumassakullankaivuu elinkeinona määrättiin lopetet-tavaksi, koska se luonnonhaittojen lisäksi häi-ritsi saamelaisten oikeutta harjoittaa kieltäänja kulttuuriaan.

Oman elämänsä katoavaisuutta surressaanSirkka-Liisa samastui häviävään elämänmuo-toon, Lemmenjoen kullankaivajien muodosta-maan ainutlaatuiseen yhteisöön, kulttuuriinsanan aidoimmassa merkityksessä. Tuhkansahän toivoo päätyvän Ultima Thuleen.

AARNE ALHONEN

Lapin Kullankaivajain Liitto ryonnittelee itseään ja muita kultaisen iän kerholaisia!

Merkkipäivät

70 v.29.6. Jukka Ojanpää, Nummijärvi18.9. Lapin Kullankaivajain Liitto, Inari28.12. Pentti Hongisto, Kauhajoki

Ei kultainen nuoruus, jää unholaan ...

65 v.13.9. Hannu Kurttila, Ii

60 v.22.10. Niilo Haataja, Vuolijoki

VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Veikko Jomppanen

13:30–14:00 lkl edunvalvontakuulumisia – yva-menettelyn uhka … · 2019. 11. 7. ·...

Documents