2 / 2 0 0 8

Suden Aika on Luonto-Liiton susiryhmän jäsenlehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa ja lähetetään suoraan jäsenille.

Susiryhmän puheenjohtaja:Mervi Laaksonenmervi.laaksonen@kuhmo.netp. 050 336 8400

Pirkanmaan susiryhmäMario Sivulamario@webinfo.fip. 041 706 8671

Suden aika 3/2008jutut osoitteeseen:susiryhma@luontoliitto.fi ja kuvat postillaLea KettunenLiiketie 2100730 Helsinki

Taitto: Lea Kettunen

Pääkirjoitus: Kiireinen susikevät Mervi Laaksonen (pj) 2

pikku-uutisia 3

Haastattelu:Norjalaista susiaktivismia – Svein Sörli Sami Säynevirta 4

Kurun vilkas susi-ilta Mario Sivula 7

Ulvova koiranomistaja Anna-Leena Mäkelä 9

kirja-arvio: Susi luonnossa ja kulttuurissa. 11

Tapahtuu 12

Oksu ja Sushivauvamatkalla 14

2 / 2 0 0 8

Jäsenmaksut: köyhät / 5 € rikkaat / 10 € todella rikkaat / 10+ €Maksu susiryhmän tilille: 218518 - 153042 (viite 1070) Huom! Emme tarkasta jäsenmaksujen viestikohtia, joten pankin kautta ei yhteystiedot tai nimet välity meille!

Yhteystiedot tai vanhojen jäsenten kohdalla nimi tulee lähettää osoitteeseen: susiryhma@luontoliitto.fi tai Susiryhmä/Luonto-Liitto, Annankatu 26 A, 00100 Helsinki.

www.luontoliitto.fi/susiryhma

2

Suomen susikanta on taantunut ja se on viimeinkin kiin-nittänyt median huomion salametsästykseen. Viranomaiset toisaalta tiedostavat ongelman, mutta ovat edelleen liian varovaisia lausunnoissaan. Ongelma ei katoa ellei asiaan puututa monella taholla erilaisin toimenpitein. Metsästyk-sen valvontaa tulisi lisätä, metsästysrikkomuksista annetta-via rangaistuksia koventaa, susikannan seurantaa tehostaa sekä ennen kaikkea levittää oikeaa tietoa sudesta ja sen elintavoista. Suden kaatolupia tulisi myöntää vain todellisia vahinkoja aiheuttaneiden susien tappamiseen, sillä susipo-pulaatiomme on edelleen tavattoman pieni ja uhanalainen.

Mikä sitten on todellinen vahinko? Mielestäni pihassa käyneestä taiikkunasta nähdystä sudesta ei ole aiheutunut todellista vahinkoa. Kaivattaisiin kipeästi tutkimusta siitä, onko hyöty ollut todellista ja pitkäaikaista. Mielestäni ke-syyntymisestä puhutaan liian heppoisin perustein. Jos se, että eläimen näkee ikkunasta, riittää pihasuden määritel-mäksi, tulisiko sitten puhua myös ihmisarkuutensa menet-täneistä metsäpeuroista? Olen nimittäin koko toukokuun ajan seurannut metsäpeurojen, hirvien ja metsäjänisten ruokailua pellollamme, ja lähimmillään metsäpeurat ovat käyneet aivan muutaman metrin päässä tuvan ikkunasta keskellä kirkasta päivää. Tosiasiassa nautin luonnoneläi-mistä ympärilläni ja puolestani siis kaikki metsäneläimet ovat tervetulleita pihan antimia nauttimaan. Ei lajirajoituk-sia meillä siis!

Kevät on ollut susiryhmässä kiireistä aikaa. Olemme tie-dottaneet, osallistuneet seminaariin Ruotsissa, lobanneet kansanedustajia ja viranomaisia, pitäneet yhteyksiä Skan-dinaviaan, suunnitelleet tulevaa toimintaa. Perusteilla on myös susiryhmän paikallinen toimintaryhmä Tampereen seudulle.

Tervetuloa uudet hallituksen jäsenet! Kiitokset kaikille entisille jäsenillemme ja niille, jotka jaksavat vuodesta toi-seen puurtaa.

Mervi Laaksonen (pj.)

Kiireinen susikevät

Pääkirjoitus

3

PIKKU-UUTISIA**************************

Suurpetoteemainen Nuorten Luonto ilmestyi

Nuorten Luonnon tuoreen numeron (3/2008) teemana on suurpedot meillä ja muualla. Iso osa lehden teemajutuista on luettavissa myös netissä: http://www.luontoliitto.fi/nl/

Aiheina ovat muun muassa susikannan elinvoimaisuus, Euroopan susimäärät, Kroatian susitilanne, Vålådalenin susisymposiumin kuulumiset, tanssivat karhut, Aasian sappikarhut, Bolivian kis-sapedot ja laumanvartijakoirat.

**************************

Susiryhmälle valittiin uusi hallitus vuosikokouksessa

Mervi Laaksonen (Kuhmo, puheenjohtaja)Heidi Kettunen (Helsinki, vapapuheenjohtaja)Henrik Wolff (Helsinki, sihteeri)Mari Koskela (Helsinki, rahastonhoitaja)Outi Ovaskainen (Helsinki, jäsen)Mario Sivula (Kuru, jäsen)Marjaana Laaksonen (Pälkäne, jäsen)Sami Lyytinen (Yläne, jäsen)Sami Säynevirta (Helsinki, jäsen)

**************************

Pirkanmaalla paikallinen susiryhmä

Susiryhmällä on paikallinen ryhmä Pirkanmaalla. Ryhmä perus-tettiin Tampereella toukokuussa. Ryhmän yhteyshenkilönä toimii Mario Sivula, mario@webinfo.fi Luvassa paikallisia tapaamisia ja aivan varmasti myös toimintaa!

**************************

4

Svein Sörli on 34 vuotias susiaktivisti Norjasta. Svein toimii Fellesaks-jonen for ulv -järjestössä (Scandinavian joint action for wolves, FFU). Hän on järjestön yhteyshenkilö Valdresin vuoristoisella alueella vajaat 300 kilometriä Oslosta luoteeseen. Järjestössä on tällä hetkellä noin 450 jäsentä ja se toimii ilman ulkopuolista rahoitusta.

Valdresin alueella on ilveksiä, joskus on nähty myös ahmoja ja kar-huja. Susia ei juurikaan ole. Joskus yksittäinen susi on saattanut har-hailla alueella vaelluksellaan. Laji on koko Norjassa äärimmäisen har-vinainen.

FFU haluaa, että Norjassa olisi kestävät suurpetokannat. Järjestö levittää tietoa ja pyrkii vaikuttamaan ihmisen asenteisiin sekä näky-mään mediassa petomyönteisesti.

Norjalaista susiaktivismia – Haastateltavana Svein Sörli

Norjan pikkuriikkistä susikantaa suojellaan häiritsemällä metsästystä.

5

Mitä teet järjestössä?Järjestän protesteja ja kirjoitan mielipi-dekirjoituksia paikallisiin lehtiin. Lisäksi toimin Valdresin alueella järjestön yhte-yshenkilönä.

Miksi FFU on olemassa?Järjestön toiminta alkoi seitsemän vuot-ta sitten, kun valtio päätti vähentää Nor-jan susikantaa. Häiritsimme susien met-sästystä pysyttelemällä metsissä kahden kuukauden ajan. Peittelimme susien jäl-kiä ja poistimme haaskasyöttejä, jotta su-denmetsästäjät eivät pystyisi ampumaan eläimiä. Toiminta toteutettiin vapaaeh-toisvoimin lahjoitusten avulla.

Miksi olet mukana FFU:n toimin-nassa?Haluan taistella suurpetojen puolesta, sillä ne kuuluvat Norjan ja Skandinavian eläinlajistoon.

Minkä verran Norjassa on susia?Tällä hetkellä noin 18–21 yksilöä. Laumo-ja on kaksi ja lisäksi yksi susipari. Viime vuonna ei syntynyt yhtään sudenpentua.

Kuinka norjalaiset suhtautivat su-siin?80–90 prosenttia ihmisistä haluaa susia Norjaan, mutta suuri osa lampaankas-vattajista ja osa metsästäjistä on susia

Metsästäjät ja eläinaktivistit samassa porukassa

Ener Borg, FFU:n puheenjohtaja, ker-too ryhmän päämääristä ja keinoista:

“Järjestön päämääränä on tehdä lam-mastiloista mahdollisimman petoys-tävälllisiä. Tilallisten ei pitäisi pääs-tää lampaita vapaasti metsiin. Tiloilla pitäisi olla vahvempia lampaita, jotka ovat sopeutuneet paremmin petoihin ja luontoon. Lammastalouden pitäisi muuttua si-ten, että tilallisille olisi hyötyä siitä, että lampaiden suojaksi pystytettäi-

6

vastaan. Laiton metsästys on iso ongelma Norjassa. Lisäksi Norjan keskustapuolue on uhka susille.

Mitä haluaisit sanoa suomalaisille sudensuojelijoille?Suomi on mielenkiintoinen ja kaunis maa. Suomalaiset ovat onnekkaampia, kun maassa on enemmän suurpetoja kuin Norjassa.

siin petoaitoja, käytettäisiin laumanvar-tijakoiria, lippusiimoja tai muita petoys-tävällisä karkotteita. Sudensuojelutaktiikkaamme kuuluu me-neminen sinne, missä on susien metsäs-tämisen uhka. Maastossa pyrimme py-säyttämään metsästyksen. Yleensä tällä tavalla saa julkisuutta, ja silloin saamme tehokkaasti viestimme perille. Haluam-me kuitenkin olla realistisia toiminnas-samme. Jäseniimme kuuluu sekä eläin-oikeusaktivisteja että metsästäjiä, eikä se ole järjestössä ongelma.

Tiedotamme myös viranomaisille pää-määristämme ja siitä, millaisissa asioissa on parantamisen varaa petojen kannalta. Pyrimme myös löytämään petoystävälli-siä ratkaisuja, kuten esimerkiksi petotu-rismi. Tiedotamme näistä asioista myös suoraan lammastilallisille.”

Sami Säynevirta Juttu on julkaistu myös

Nuorten Luonto lehdessä (3/08)

Fellesaksjonen for ulv: www.fellesaksjonenforulv.org/

Muita norjalaisia sudensuojelujärjestöjä ja

hengenheimolaisia

Alpha gruppen: www.alpha-gruppen.com

Foreningen Våfe Rovdjur: www.fvr.no

Norges Naturvernforbund: www.naturvern.no

Framtiden I våre hender: www.fivh.no

7

Susien tulo Pohjois-Pirkanmaalle sai kansan sekaisin, hyysteerisiksi, kiukkuiseksi ja vaikka mitä. Joukossa on toki ihmisiä, jotka hyppivät myös riemunloikkia eläinten puolesta. Tämän kaiken johdosta Met-sähallitus järjesti petokeskustelun Seitsemisen luontokeskuksessa tammikuussa. Tilaisuus veti väkeä niin paljon, että puolet jäivät ovi-en ulkopuolelle lumimyrskyyn, minä mukaan lukien.

Metsähallitus lupasi järjestää uuden tilaisuuden parin viikon pää-hän ensimmäisestä, että kaikki halukkaat mahtuisivat sisälle kuu-lemaan susiasiaa. Tilaisuus tuli, mutta ei aivan parin viikon päästä vaan huhtikuun 14. Tilaisuus järjestettiin tällä kertaa Kurun Keihäs-lahden koulun juhlasalissa. Sudet saivat väkeä saliin 300 hengen edestä. Viimekertaisesta viisastuneena olin paikalla puolta tuntia aikaisemmin, mukana myös pari ystävääni.

Tilaisuuden puheenjohtajana toimi MTKn Pirkanmaan toimin-nanjohtaja Visa Merikoski. RKTLstä paikalla oli Samuli Heikkinen. Hinkkanen kertoi suurpetotutkimuksen painopisteistä, jotka on ollut sudessa ja karhussa. Lisäksi tänä vuonna aiempaa tarkempi ilves-tutkimus. Tänä vuonna alkaa myös tutkimus suurpetojen ja hirvi-eläinten yhteiselosta. Miten paljon suurpedot pyytävät hirvieläimiä

Kurun vilkas susi-ilta

8

saaliikseen ja mikä vaikutus niillä on hirvieläinkantojen kehittymiseen? RKTL pannoitti talvella viisi sutta. Susihavain-tojen määrä on kasvanut voimakkaasti tällä vuosituhannella. Susihavaintoja tehtiin viime laskennoissa vajaat 6000. Heikkinen kertoi pantaseurannasta ja susikannan pienenemisestä.

Seuraavaksi saimme kuunnella Poh-jois-Hämeen riistanhoitopiirin riista-päällikkö Jani Körhämöä. Hänen kerto-mansa mukaan Kurun seudulla asustelee parikymmentä sutta. Arvio pitää sisäl-lään pysyvän kannan ja alueella liikkuvia yksinäisiä susia. Körhämö kertoi suden suojelusta EU:n luontodirektiivin perus-teella. Hän kertoi myös susien kannan-hoitosuunnitelmasta. Siinä suotuisan suojelun tason mukainen kanta on 20 lisääntyvää paria. Tavoite on saavutet-tu, hän totesi. Länsi-Suomen tavoite on susikannan kasvattaminen ja vakiinnut-taminen. Alueellisia tavoitteita tarkaste-taan viimeistään vuonna 2010.

Yleisökommentissa ihmeteltiin ,mihin susia tarvitaan kun ilmankin on pärjätty vuosikymmeniä. Körhämön mukaan ky-se on siitä, että sudellakin katsotaan ole-van jonkinlainen olemmassaolon oikeus.

Kolmantena puhujana paikalla oli Riistanhoidonneuvoja Markku Mikkola. Hän kertoi, että riistanhoitopiirin alueel-la on TE-keskuksen korvaustilaston mu-kaan maksettu susivahinkokorvauksia kolmesta koirasta sekä yhdestä naudas-ta. Esimerkiksi koirakorvauksen suuruus arvioidaan tarkasti koiran saavutusten ja kykyjen perusteella. Peruskorvaus voi olla noin 1000 euroa, mutta kaksoisva-liosta jo 6000- 7000 euroa. Omavastuu petovahingoissa on 250 euroa. Eduskun-ta saa pian käsiteltäväkseen ehdotuksen

uudesta riistavahinkolaista., jossa oma-vastuu on poistettu. Hän neuvoi kuinka tulee toimia jos vahinkoja tapahtuu. Hän myös kertoi, kuinka eläimet tulee pe-doilta suojata. Tällä hetkellä petoaitojen avustukset ovat jäissä.

Satakunnan susitilanteesta kertoi riistanhoitoneuvoja Reima Laaja, jonka osuudeksi jäi lähinnä diojen näyttämi-nen ja vitsailu.

Ministeriön kala- ja riistaosaston edustajaa ei Kuruun saatu vieläkään, sil-lä järjestäjien mukaan sopivaa päivää ei löytynyt. Tilaisuudessa puhuttiin jo kol-mannen tilaisuuden järjestämisestä syk-syllä. Itse en tilaisuudesta oikein mitään uutta tietoa saanut. Mutta sainpahan taas todeta kuinka erilaisia me ihmiset olemme. Ystäväni yritti saada puheen-vuoroa reippaasti viittaamalla, mutta hänet ohitettiin. Tilaisuuden lopussa hän sai kysyä pari kysymystä: Mistä johtuu tämä hysteria kun sudet eivät ole ihmistä tappanut yli sataan vuoteen? Yleisö myl-vähtää tässä kohtaa. Sitten hän kysyi: Kuinka monta suden ystävää on paikal-la? Meitä oli sitten kymmenen siellä kol-mensadan joukossa.

Lähtiessämme saimme kosketuksen taas kerran tähän ”vastapuoleen”. Täysin tuntematon mies nimitteli alapääsanoil-la ja alentui jopa haukkumaan meikäläi-sen ulkonäköä.

Mario SivulaKuva-Risto Koivuniemi

9

Aloin pohtimaan kysymystä, kun Anders Hallgrenin ongelmakoirakirja opasti mi-nua ulvomaan, jos mikään muu ei saa tei-nikapinaista koiraani tulemaan luokse. Ulvonnalla näyttäisi olevan monia mer-kityksiä susien välisessä kommunikoin-nissa. Samalta kuulostava ääntely saa vastakkaisen merkityksen eri tilanteissa. Yhdistävänä tekijänä ulvonnalla usein viestitään suuria tunteita susimaailmas-sa.

Monet koiranomistajat ovat huoman-neet kiusakseen, että erityisesti pienet pennut, jotka ensimmäisiä kertoja jää-vät yksin kotiin, rupeavat muun lauman lähdettyä ulvomaan. Kyse on mitä ilmei-simmin yksin jäämisen kauhusta, kun mikään pieni vikinä tai haukunta ei enää

Ulvova koiranomistaja

Vilhelm Krag kirjoitti, ”Miks ulvovat mustat koirat kylien puolla?

Miks hiipien kiitävät sudet nummella tuolla?..”. Susista puhuttaessa

assosioituu mieleen ulvova lauma, kelmeän kuun

valossa, uhkaavana jossain pimeydessä. Harvemmin

tulee kuitenkaan ajatelleeksi, miksi sudet

oikeastaan ulvovat?

10

auta. Tiedetään myös tapauksia, joissa koirat ulvovat yhden laumakaverinsa lähdettyä viimeiselle matkalleen. Myös susilauman hajotessa metsästyksen yh-teydessä lauman jäsenet kutsuvat toisi-aan ulvomalla.

Ulvonnalla viestitetään reviiriin omis-tajuutta toisille susilaumoille. Tämä helpottaa laumojen välistä kommuni-kointia, kun läheisen kontaktin tuomilta mahdollisilta fyysisiltä taisteluilta välty-tään. Voisin kuvitella, että sudet pystyvät ulvonnan avulla arvioimaan myös toisen lauman kokoa ja ehkä myös kannatta-vuutta lähteä reviiritaisteluihin. Ulvon-ta näyttää rentouttavan. Oma koirani venyttää haukotuksensa lähes ulvontaa muistuttavaan säveleen stressaavissa ti-lanteissa. Selvästi tämä ääntely ja suun venytys rentouttavat sitä. Ulvonta toimii ilmeisesti jonkinlaisena itsepönkityskei-nona, koska saalistaessa sudet käyvät hirven kimppuun ulvonnan säestyksellä - vähän niin kuin ihmiset lähtevät soitel-len sotaan.

Sudet eivät kuitenkaan ulvo vain ää-rimmäisissä tilanteissa, vaan susien aa-munavaus toimitetaan usein ulvomalla. Ainakin jotkut koirat näyttävät ulvo-van myös pelkästä elämisen onnesta tai kiihtymyksestä - jonkinlaista laulua korkealta ja kovaa. Ulvonta ei ole pitkä aaria, vaan kestää yleensä muutamasta sekunnista korkeintaan yhteentoista se-

kuntiin. Ulvontajakson aikana sävelkor-keus saattaa muuttua useampaan kertaan suutaan ja toiseen. ”Lauluääni” vaihtelee iän ja yksilön mukaan.

Jo pelkästään susien ulvonnassa on monia kielellisiä kommunikointipiirtei-tä, erilaisia vivahteita ja merkityksiä. Ei-kä susien ääntely rajoitu vain ulvontaan. Sudet myös haukkuvat, vinkuvat ja mu-risevat erilaisilla äänenpainoilla, joiden merkitys voi vaihdella suurestikin. Vaik-ka eläinten kieli ei ehkä olekaan niin mo-nipuolinen ja vivahteikas kuin ihmisen oma, on minun vaikea ymmärtää, että voidaan joissain piireissä vielä väittää, ettei eläimillä ole kieltä lainkaan.

Taannoin vainun saanut koirani päätti lähteä luodinnopeudella potentiaalisen jänispaistin perään. Opeista viisastunee-na ja mahdollisesta yleisöstä välittämät-tä, nostin nokkani kohti taivasta ja pääs-tin ensin epävarman, sitten jo syvältä rinnasta kuuluvan kutsuhuutoni. Ihme-tykseni oli valtava, kun ystäväni hetken-päästä istui vieressäni ja tuijotti minua, kun kunnon koira - tai susi konsanaan.

Anna-Leena Mäkelä

11

Kirja-arvio

Leena Vilkka: susi luonnossa ja kulttuurissa. Biofilos 2008.

Dosentti Leena Vilkan kirja ei ole vain pintaraapaisu, vaan syväluotaava kan-nanotto susiemme ja niiden oikeuksien puolesta. Susi on karhun, ilveksen ja ahman ohella yksi metsiemme suur-pedoista, mutta kuitenkin vain susi etupäässä on saanut ihmisten vihat niskoilleen, ja sen nimi koristaa lehtien sivuja varsin vilkkaasti. Kautta aikojen ihmiset ovat suhtautuneet susiin pe-lonsekaisin tuntein. Onpa susi saanut paikkansa myös saduissa ja tarustoissa. Kuten Vilkka kertoo, susi on niissä ku-vattu yleensä sinä pahana osapuolena, joka häviää taistelun hyvää vastaan.

Susiviha perustuu usein tietämättö-myyteen, tiedon puute ruokkii susipelkoa. Vilkka kertoo kirjassaan, että terve, hyvinvoiva susi karttaa ihmistä ja ei noin vain hyökkää ihmisen kimppuun. Poik-keuksiakin on, mutta niin vähän, ettei niitä ole syytä yleistää. Onnistuuhan jopa tavalliselta lemmikkikoiraltammekin ihmisen vahingoittaminen.

Susi on hieno eläin, jota Vilkka kuvaa metsiemme koiraksi. Vilkan sanoin: ”Minua kiinnostaa susi koirana ja koirana susi pitääkin nähdä. Luonnonvarai-sena alkuperäisolentona, yksilönä, persoonana.” Susissa on paljon jotakin alku-kantaista, se kuuluu luontoomme ja on olennainen osa erämaaluontoamme, sitä vähäistä, mitä on jäljellä.

Sudet eivät vaadi meiltä paljoa, ne vaativat vain rauhaa, rauhaa saada elää niiden susimaista elämäänsä, ilman ihmisen puuttumista siihen millään tavoin. Sudella on metsästäjän vaistot, saalistamisvietti. Se ei itse voi niitä muuttaa. Su-si tunnetaan raatelijana, mutta saalistaminen on sillä verissä. Se vain toteuttaa luontaista elämäänsä, ja se meidän tulee hyväksyä, antaa sudelle oikeus olla susi. Susi ei pyydä meiltä paljoa; se pyytää vain saada elää!

Itse luin kirjan kaksi kertaa, sillä siinä olevan tiedon määrä oli niin valtava, että sen kaiken sisäistämiseen meni aikaa. Kirja todella on rautaisannos susitie-toutta, uusia näkökulmia. Toivottavasti sen sanoma koskettaa yhä uusia ja uusia ihmisiä ja oikaisee vääristyneitä luulojamme.

Anna-Maria Abe

12

TAPAHTUU*********************

24.-25.5. Maailma kylässä festivaalit Helsingissä. Susiryhmä pitää pöytää

28.5. Susiryhmä pitää puffettia kello 18-21 Helsingissä Kohtaamis paikka Myötämäessä, Siltasaarenkatu 25

25.6. Susiryhmä kokoontuu Luonto-Liiton toimistolla Helsingissä

5.9. Susiryhmä kokoontuu Turussa

10-.12.10. Nuorten ympäristötoimintapäivät Oriveden opistolla – susiryhmä mukana

Susiryhmä suosittelee - kevään paras tukikeikka eläinten puolesta -Järjestäjänä Vantaan Luonnonystävien nuortenryhmä Valunut!

Tuotto tehotuotantokampanjalle: www.tehotuotanto.net

PMM- sopimus1262772

Elle

i vas

taan

ott

ajaa

tav

oit

eta,

pyy

det

ään

pal

autt

amaa

n o

sitt

eese

en:

An

nan

katu

26

A 5

.krs

, 00

10

0 H

elsi

nk

i