2 ¢ 2019

Nuorten äänenä – Eveliina ideoi monipuolisempaa

lastensuojelua

Elämysleirillä riittää tekemistä

Kaija Olkkosen innostus toi lapsikylät Suomeen

Läs också på svenska!

Pääkirjoitus Sisältö

FACEBOOK facebook.com/SOSLapsikylaKatso yhdessä yli 80 000 tykkääjämme kanssa uusimmat kuulumisemme ja osallistu keskusteluun!

TWITTER twitter.com/SOSLapsikylaPuheenaiheita meiltä ja maailmalta nopeampaa tempoa kaipaaville.

INSTAGRAM instagram.com/soslapsikylaKuvia ja fiiliksiä kylistämme ja toiminnastamme ympäri maailman.

YOUTUBE youtube.com/user/SOSLapsikylaTuoreet kuulumisemme videomuotoisena.

Tuetaan nuoria yhdessä

”Ä lä tuu mun huoneeseen!””Menee ihan samalla tavalla kuin ennenkin, miks

kyselet?”Vanhempana saa usein tasapainoilla sanavalintojen ja ajoituksen

kanssa. Useimmiten nuorta lähestyy väärään aikaan tai kysymykset ovat nuoren mielestä niin noloja, ettei niihin viitsi vastata. Yksi van-hemmuuden suurimmista ilonaiheista onkin, kun nuori sitten hänelle sopivalla hetkellä lähestyy haluten jakaa kuulumisiaan tai lähteä yhdessä ruokakauppaan tai kävelylle. Merkityksellisiä ovat hetket, kun saa olla nuorelle avuksi. Häntä voi auttaa esimerkiksi työnhaussa tai hänen kanssaan voi pohdiskella sopivia työharjoittelupaikkoja. Nuo-relle tärkeintä on usein se, että joku on läsnä silloin, kun hän tarvitsee tukea.

Nuoret kasvavat ihan erilaisten yhteiskunnallisten odotusten alla kuin missä me aikuiset olemme kasvaneet. Kuitenkin aikuisten tulee osata olla rohkaisemassa nuoria eteenpäin ja tukemassa epäonnis-tumisten hetkinä. Nuorilla on oikeus ja halu vaikuttaa yhteiskuntaan sekä osallistua päätöksentekoon. Sosiaalinen media asettaa paineita, mutta antaa myös väyliä saada omaa sanomaansa eteenpäin. Oikealla tuella nuoret pystyvät vaikuttaviin tekoihin. 16-vuotias GRETA THUNBERG

on saanut monet ikään katsomatta miettimään ilmastotekojaan. Osalle nuorista riittää, että he tulevat kuulluiksi omaan elämäänsä

liittyvissä asioissa. Ovat nuoren tavoitteet sitten maailmanparantami-sessa tai oman elämän rakentamisessa, hänellä tulisi olla riittävästi tukea saatavilla. SOS-Lapsikylässä iloitsemme lastensuojelulain muutoksesta, jonka myötä oikeus jälkihuoltoon nousee 25 ikävuoteen vuoden 2020 alusta. Siten myös sijaishuollossa kasvaneet nuoret voi-vat saada tukea aikuistumiseensa aiempaa pidempään. Me SOS-Lap-sikylässä kehitämme myös nuorten tukimuotoja. Tuemme esimerkiksi SOS-Lapsikylän nuorista koostuvan SOS-kehittäjänuoret-työryhmän mahdollisuuksia vaikuttamiseen muun muassa sinun tukesi avulla. Kiitos, että olet apuna tässä työssä!

Tämä lehti on suunnattu erityisesti nuorten asioille! �

Ihania lukuhetkiä,

MIKAELA WESTERGÅRD

SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja ja äiti

2 PÄÄKIRJOITUS Tuetaan nuoria yhdessä

3 UUTISIA Klassikkosatuja perheille, Verkkopalvelulla unelmista totta, Testamentin teko kiinnostaa suomalaisia, Lasten suusta

6 NUORTEN ÄÄNENÄ Eveliinalle lastensuojelun kehittäminen on sydämen asia

10 PUHEENVUORO Luetaan yhdessä

11 LAHJOITTAJA ”Rakastan lapsia yli kaiken”

12 Vanhempien ongelmat vaikuttavat tansanialaisnuoriin SOS-Lapsikylä vahvistaa lapsen oikeuksien toteutumista

14 Kokkaustaidot haltuun SOS-kehittäjänuoret saivat vinkkejä arkiruuan tekoon

16 Elämysten leiri Elämysleireiltä puuhaa tukiperheitä odottaville lapsille

17 Autamme perheitä kriisissä SOS-lapsikyläjärjestö ponnistelee yhtenäisten perheiden eteen

18 Periksiantamaton auttaja Suomen ensimmäinen SOS-lapsikylä oli Kaija Olkkosen ansiota

20 KOHTAAMISIA

Lapsikyläyhteisö on itsenäistyvän nuoren voimavara

21 SVENSK RESUMÉ Ungdomarnas röst, Drömmar går i uppfyllelse, Koll på matlagningen, Vi hjälper familjer i kris

JULKAISIJA SOS-LapsikyläKumpulantie 3, 00520 Helsinki, puh. (09) 5404 880info@sos-lapsikyla.fi, www.sos-lapsikyla.fi, www.sos-childrensvillages.orgPÄÄTOIMITTAJA Mikaela Westergård, SOS-LapsikyläTOIMITUSSIHTEERI Anna Savela, SOS-LapsikyläTAITTO Pauliina Mäkelä, OSG Viestintä, www.osgviestinta.fiPAINO PunamustaISSN 2343-516X (painettu) ISSN 2343-5178 (verkkojulkaisu)OSOITTEENMUUTOKSET (09) 4257 9830, lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

2 KUULUMISIA

UutisiaKOONNUT Anna Savela KUVAT SOS-Lapsikylä ja Dreamstime

TESTAMENTILLA konkreettista tukea lastensuojeluun

T uoreen tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista on tehnyt testamentin tai harkinnut sen tekemistä. Heistä yhdeksän prosenttia haluaisi edistää arvojensa mukaista

toimintaa laatimalla testamentin, jossa edunsaajana on jokin järjestö.

Hyvä testamentti -kampanjan toimeksiannosta tehtyyn haastattelututkimukseen vastasi 1 000 suomalaista.

– Tutkimuksen tulokset ovat ilahduttavaa kuultavaa, sillä joka vuosi kymmeniä miljoonia euroja ilman perillistä ja testamenttia kuolleiden varoista menee valtiolle. Näillä varoilla järjestöt voisivat saada paljon hyvää ja konkreettista aikaan, SOS-Lapsikylän testamenttiasioista vastaava asiantuntija AURA

YLISELÄ sanoo. – Yleishyödyllisenä järjestönä emme joudu maksamaan

perintöveroa, joten voimme käyttää testamenttilahjoitukset kokonaisuudessaan lasten hyväksi, Yliselä toteaa. �

DNA tarjoaa modernisoituja KLASSIKKOSATUJA yhteisiin perhehetkiin

–S uomessa on paljon perheitä, joissa ei ole ääneen lukemi-sen ja satujen perinnettä. Satuillaan-kampanja tarjoaa kaikille perheille mahdollisuuden ottaa sadut osaksi arkea

matalalla kynnyksellä. Näin voimme samalla edistää lasten ja vanhempien yhdessäoloa, kertoo SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja KATI PALSANEN.

DNA:n ja SOS-Lapsikylän Satuillaan-kampanjassa kahdeksan tun-nettua klassikkosatua tuotiin nykypäivään modernisoituina versioina. Tavoitteena on mahdollistaa lapsille ja vanhemmille yhteisiä hetkiä satujen parissa sekä muistuttaa satujen tärkeydestä osana lapsen kehi-tystä. Sadut ovat saatavilla sekä äänikirjoina että teksteinä. Pysy kuulol-la! Nellin ja Vihreän Ketun seikkailut jatkuvat vielä joulutunnelmissa.

Hyppää satujen maailmaan: www.dna.fi/satuillaan. �

TERVETULOA TESTAMENTTIAAMIAISELLETule aamiaistilaisuuteen kuuntelemaan ja keskustelemaan testamentin teosta. Aamiainen katetaan 14.1.2020 klo 10–12 SOS-Lapsikylän toimistolla osoitteessa Kumpulantie 3, Helsin-ki. Puhujana varatuomari Mikko Tanskanen. Ilmoittaudu 12.1. mennessä aura.ylisela@sos-lapsikyla.fi, p. 044 761 4139.

KUULUMISIA 3

Uutisia

SOS-Lapsikylän uusi syyskuussa julkaistu unelmista.fi-alusta yhdistää vähävaraisten perheiden lapset ja

lahjoittajat sekä muut toimijat, jotka haluavat tukea lasten harrastuksia.

– Elämme ristiriitaisia aikoja. Suoma-laiset lapset harrastavat enemmän ja ovat keskimäärin onnellisempia kuin koskaan aiemmin. Harrastaminen koetaan lasten keskuudessa normina ja harrastamatto-muutta joutuu usein perustelemaan. Samaan aikaan yhä useampi lapsi jättää harrastuksen aloittamatta tai lopettaa harrastuksen per-heen taloudellisista syistä. Yhä useampi lapsi

UNELMISTA TOTTA yksinkertaisen verkkopalvelun avulla

kokee jäävänsä ulkopuolelle, Unelmista totta -hankkeen projektipäällikkö NOORA KUPARI toteaa ja jatkaa:

– Harrastusten kautta lapset kehittävät sosiaalisia taitojaan, etsivät omia vahvuuk-siaan sekä rakentavat identiteettiään. Entä ne lapset, jotka jäävät tahtomattaan harrastuk-sen ulkopuolelle? Unelmista totta -alusta on tehty juuri näitä lapsia varten.

Harrastusalusta on aluksi käytössä Helsingissä, Espoossa ja Varkaudessa, mutta tarkoituksena on laajentaa toimintaa koko maahan. unelmista.fi �

SOS-LAPSIKYLÄN UUDET JOULUKORTIT MYYNNISSÄ

SOS-Lapsikylän iloiset ja värikkäät joulukortit ovat nyt myynnissä myy-mälöissä, joissa Karton kortit kuuluvat

valikoimaan. Ostamalla joulukortin tuet SOS-Lapsiky-

län kotimaan toimintaa. �

TUE TURVALLISTA LAPSUUTTA PIPARKAKKUTALOLLA

J aa kuva leipomastasi piparikodista tai sen asukeista tunnuksella #PIPARIKOTI – ja tuet samalla kovia kokeneita lapsia

Suomessa. Haasta talkoisiin mukaan myös ystäväsi!

Dr. Oetker Suomi lahjoittaa SOS-Lapsi-kylälle euron jokaisesta kuvasta.piparikoti.fi �

OSALLISTU SOS-LAPSIKYLÄN

JOULUKAMPANJAAN IITTALAN MYYMÄLÖISSÄ

VOIT LAHJOITTAA vapaavalintai-sen summan ostosten yhtey-dessä. Tee oma lahjoituksesi

lasten hyväksi. Kiitos, että sinä autat.

Leevi on supersankari, koska aikuiset tukevat häntä.

Entä ne lapset, jotka jäävät ilman tukea?

www.unelmista.fi

4 KUULUMISIA

"Mä haluan leik-kiä äidin kanssa. Ja siivota sotkut. Se on kivaa." AARON 3V

MITÄ KIVAA tykkäät tehdä äidin tai isän

kanssa?Äiti ja isä ovat maailman

tärkeimpiä ihmisiä lapsille. Kysyimme tukemme piiriin kuuluvilta lapsilta, mikä on

kaikkein mukavinta tekemistä äidin ja isän kanssa.

"Eniten tykkään pelata iskän kaa pleikkaa ja tykkään mennä äidin kaa Hoploppii ja Super-parkkii." JUUSO 6V

"Yhteisestä ruu-anlaittohetkestä ja yhdessä olemi-sesta." JAN 13V

"Mennä kentälle pelaa futista." EINO 9V

"Tykkään piirtää äidin kanssa. Ja tykkään teh-dä läksyjä äidin kanssa. Tykkään äidin kysy-

myksistä. Siivota tykkään!" MILJA 7V

"Keskustella, pelata, käydä ostoksilla, käydä saunassa + muuta." HELMI 15V

"Iskän kanssa kat-too leffaa ja käydä ajelulla. Äidin kanssa käydä ret-killä ja leipoa." SAANA 9V

"Mennä Hoploppii. Tykkään käydä uima-hallissa." NELLI 5V

’’Leikkiä, olla kotona.’’ LASSI 4V

"Pelata yhdessä pleikkaria ja lautapelejä." JUHO 10V

Lasten suusta

KUULUMISIA 5

6 KUULUMISIA

EVELIINA IKOSEN lastensuoje-luasiakkuus alkoi kymmenen vuotta sitten hänen ollessaan 9-vuotias.

– Päädyin lastensuojelun asiakkaaksi äitini kuoltua. Minä ja pikkuveljeni olimme ensin avohuollon piirissä. Viiden vuoden päästä meidät

kuitenkin otettiin kiireellisesti huostaan, kun isämme oli väkivaltainen meitä kohtaan.

Siinä vaiheessa kaikki kävi nopeasti. – Ensimmäisen yön olimme laitoksessa, ja

seuraavana päivänä pääsimme asumaan väliai-kaisesti vastaanottoperheeseen. Siellä asuimme neljä kuukautta, kunnes meille löytyi sijaisper-he Tampereen lapsikylästä. Olen onnellinen,

että pääsimme pikkuveljeni kanssa samaan perheeseen, Eveliina kertoo.

Elämänmuutos oli iso ja äkillinen, mutta positiivinen.

– Arki muuttui kertaheitolla turvalliseksi ja normaaliksi. Olin huojentunut päästessäni pois pelottavasta ja hajanaisesta arjesta. Oma kotiavain ja oma huone olivat isoja asioita, ja sain vihdoin elää tavallista nuoruutta.

Sijaisperheessä asui Eveliinan ja pikkuvel-jen kanssa myös muita sijoitettuja nuoria. Hän tykästyi SOS-Lapsikylän tiiviiseen yhteisöön.

– Koen, että sijaisperheen lisäksi olen saa-nut sieltä kokonaisen ”suvun”. Olen tutustunut muihin nuoriin ja saanut heistä kavereita sekä vertaistukiverkoston. SOS-Lapsikylä on myös tarjonnut monenlaisia kokemuksia ja vaikut-

NUORTEN ÄÄNENÄ

TEKSTI Juho Heikkinen KUVAT Jukka Aro

Vuodet sijaisperheessä toivat Eveliinalle arvokkaita kokemuksia ja näkemystä lastensuojelusta. Nyt hän ideoi SOS-Lapsikylän toimintaa SOS-kehittäjänuorena.

– Tulevaisuudessa haluan saada per-heen, kivan asunnon ja hyvän työpaikan lastensuojelusta, Eveliina kertoo.

KUULUMISIA 7

tamismahdollisuuksia, joista päällimmäisenä mieleeni ovat jääneet talviriehat, luontoretket ja jalkapallo-ottelut. Ylipäätään yhdessä teke-minen on ollut minulle tärkeää.

JÄLKIHUOLLOSTA TUKEA ARKEENNyt Eveliina asuu omillaan SOS-Lapsikylän itsenäistymisasunnossa. Uuden elämänvai-heen alkutaipaleella suuri merkitys on ollut jälkihuollolla, jonka tarkoituksena on tukea lastensuojeluasiakkaana olleiden nuorten itse-näistymistä. Käytännön apuina ja tarvittaessa keskustelukumppaneina ovat kunnan oma sosiaalityöntekijä ja SOS-Lapsikylän ohjaaja.

– Jälkihuollon ohjaajalta olen saanut tukea tarvitsemiini asioihin, kuten esimerkiksi Ke-la-hakemusten täyttämiseen. Näen ohjaajaani noin kerran viikossa ja juttelemme toisinaan tärkeistä asioista, toisinaan taas niitä näitä. Välillä käymme yhdessä syömässä ohjaajan ja muiden itsenäistyvien nuorten kanssa.

Vapaa-ajallaan Eveliina viihtyy muuten-kin sosiaalisissa ympyröissä: poikaystävän ja kavereiden seurassa, veljen kanssa kahvilla tai muita sukulaisia tapaamassa. Stressille hän antaa kyytiä kuntosalilla.

TUORETTA NÄKÖKULMAA LASTENSUOJELUUNItsenäisen elämän myötä Eveliina on voinut tarkastella lastensuojelua uudesta näkökulmas-ta. Luontaiseksi vaikuttamiskanavaksi hänelle on muodostunut SOS-Lapsikylän kehittäjä-nuoritoiminta, jossa lastensuojelun asiakkaana olevat nuoret kokemusasiantuntijat tuovat lastensuojeluun omia näkemyksiään.

– Ajauduin vähän vahingossa kehittäjä-nuoreksi. SOS-Lapsikylällä oli noin kolmen viikon välein nuorten iltoja, joissa aloin käymään aktiivisesti. Jossain vaiheessa nuorten illat alkoivat vuorotella kehittäjänuorten tapaa-misten kanssa, ja aloin käydä niissäkin. Myös muualla Suomessa oli aktiivisia SOS-Lapsi-kylissä kasvaneita nuoria. Päätimme lyödä viisaat päämme yhteen ja alkaa kouluttamaan ammattilaisia.

Eveliina näkee, että kehittäjänuoritoiminta

Kehittäjänuorena Eveliina on päässyt myös ulkomaille. – Ehkä tulevaisuu-dessa pääsen myös ammattini myötä matkustelemaan.

Sijaisperheen lisäksi sain lapsikylästä

kokonaisen "suvun".

8 KUULUMISIA

tarjoaa arvokasta tietoa lastensuojelulle.– Kehittäjänuoret osaavat katsoa asiakas-

työtä ja melkeinpä koko järjestelmää aivan toiselta kantilta kuin lastensuojelun ammatti-laiset. Mielestäni on siksi tärkeää, että kehittä-jänuoret saadaan mahdollisimman kattavasti projekteihin ja työskentelyyn mukaan. TOIVEENA LISÄRESURSSITTällä hetkellä Eveliina opiskelee sosionomiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hänen ai-komuksenaan on jatkaa lastensuojelun parissa kehittäjänuoritoiminnan jälkeenkin.

– Olen koko ajan yhä kiinnostuneempi ja innostuneempi lastensuojelun kehittämisestä. Siksi haluan tehdä sitä jatkossa täyspäiväisesti.

Tärkeimpiä asioita Eveliinalle ovat lasten ja nuorten huostaanottoon liittyvän kielteisen leiman poistaminen, sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden vaikutusten huomiointi sekä asiakkaan kohtaaminen. Kaiken lähtökohtana Eveliina pitää lisäresurssien saamista lasten-suojeluun.

– Niitä tarvitaan, jotta ennaltaehkäisyyn voitaisiin panostaa ja valvonnasta tulisi laaduk-kaampaa. Lisäksi sosiaalityöntekijät tarvitsi-sivat paremmat työolosuhteet sekä enemmän aikaa tavata asiakkaita ja paneutua heidän asioihinsa. �

Tällä hetkellä Eveliina asuu SOS-Lapsikylän itsenäistymisasunnossa. Koti on viihtyisä yksiö Tampereen Vuoreksessa lähellä SOS-Lapsikylän toimistoa.

KOHTI MONIPUOLISEMPAA LASTENSUOJELUA

SOS-KEHITTÄJÄNUORET ovat lapsikylissä asuvia nuoria, jotka haluavat kehittää lastensuojelua ja sijaishuoltoa sekä lisätä lasten ja nuorten mahdollisuuk-sia vaikuttaa heitä itseään koskeviin asioihin. Iso osa kehittäjänuorten työtä ovat monenlaiset tapahtumat, kuten foorumit, seminaarit, kokoukset ja lastensuojelun ammattilaisille suunnatut kehittämispäivät.

Idea kehittämispäivistä on lap-sikylien nuorten oma. Tapahtuman tarkoituksena on saattaa sosiaalialan ammattilaiset kasvokkain lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden kanssa.

SOS-kehittäjänuoret ovat ideoineet myös tutornuori-toimintaa lapsikylissä. Sen ideana on tarjota lapsikylään muut-tavalle nuorelle keskustelukumppaniksi toinen nuori. Päämääränä on, että ver-taisnuorten mukana olo parantaa työn laatua sijoittamisessa.

KUULUMISIA 9

Puheenvuoro

L apsi saa ensikosketuksensa kirjallisuu-teen yleensä vanhempansa ääneen lukemien satujen ja tarinoiden kautta.

Aluksi katsellaan yhdessä kuvakirjoja, jolloin lapsi pääsee osoittamaan tunnistamiaan asioita ja puheen kehittyessä nimeämään niitä. Saduissa voi tapahtua mitä vain! On tärkeää, että vanhempi toimii apuna lapsen tunteiden säätelyssä ja pitää huolen siitä, et-tei tarinan aiheuttama tunnetila käy lapselle sietämättömäksi. Sadut ja tarinat voivat ja saavat olla koomisia, hauskoja, jännittäviä, pelottavia tai surullisia. Tärkeintä on, että lapsi pääsee käsittelemään tunteitaan van-hemman kanssa.

Lapsi tarvitsee aikuisen tukea kaikessa kehityksessään. Lapsen päivä rytmittyy siten, että hän siirtyy aktiviteetista ja toiminnasta toiseen aikuisen ohjaamana. Samoin kuin kaikella arjen toiminnalla, myös jokaisella sa-dulla ja tarinalla on alku, keskikohta ja loppu. Kun iltasatuhetki toistuu säännöllisesti, oppii lapsi ennakoimaan, että iltasadun jälkeen tai sen aikana on unen vuoro. Vanhemman ollessa lähellä ja lukiessa iltasatua lapsi voi rauhoittua ja nukahtaa kuunnellen rakasta, tuttua ja turvallista ääntä.

LUETAAN YHDESSÄ

PYSÄHTYMÄLLÄ KESKITTYMISKYKY KASVAALapsen sanavarasto kehittyy arkisessa vuorovaikutuksessa, kun vanhempi sanoittaa päivittäistä toimintaa ja nimeää ympäristön esineitä. Vanhempi auttaa lasta suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan yhteiseen huomion koh-teeseen. Moni vanhempi muistaa sen lapsen kanssa yhdessä koetun riemun hetken, kun lapsi osaa ensi kerran nimetä vanhemman osoittaman kuvan kirjassa.

Lapselleen lukiessaan vanhempi oppii huomaamaan, millaiset sadut ja tarinat lasta erityisesti kiinnostavat ja kuinka kauan lapsi jaksaa keskittyä kuuntelemaan. Pysähtymi-nen mielenkiintoisen tarinan äärelle kehittää lapsen keskittymiskykyä.

Sadut ja tarinat ovat myös oppia elämää varten. Lapsi pääsee hyödyntämään ja harjoittelemaan elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja leikin avulla. Sitä, kuinka tullaan toimeen muiden kanssa, kuinka selviydytään erilaisista pulmatilanteista sekä mitä ovat rohkeus, myötätunto, moraali, hyvä ja paha.

TUTTU JA TURVALLINEN ÄÄNI RAUHOITTAAVanhemman itse itselleen asettamiin hyvän vanhemmuuden vaatimuksiin saattaa sisältyä myös jokailtainen satuhetki – ja sen seurauksena syyllisyyden tunne, jos satuhetki ei toteudukaan. Satuja voi kuunnella myös valmiiksi äänitettynä silloin, kun lukemaan ei itse ehdi tai pysty. Myös äänitetty satu voi toimia siltana unten maille tai tarjota lapselle muuna aikana pysähtymishetken tarinan äärelle. Entäpä jos vanhempi, isovanhempi tai muu lapselle tärkeä henkilö äänittäisi itse lukemiaan satuja valmiiksi myöhempää kuuntelua varten?

Silloinkin, kun lapsi osaa jo lukea, tekee vanhemman läsnäolo ja ääneen lukema tari-na lukuhetkestä erityisen sekä lapselle että vanhemmalle. Aito läsnäolo ja läheisyys ovat tärkeitä kaikenikäisille. Voisivathan vanhem-matkin lukea toinen toisilleen – vaikka vuo-roilloin nukkumaan mennessä. Ja nukahtaa tutun ja turvallisen äänen saattelemana. �

Kirjoittaja Hillevi Westman on SOS-Lapsikylän psykologi ja perhepsykoterapeutti.

PETER PANTaikapöly kimaltelee, keijun siivistä kuuluu kilinää – aika pysähtyy. Kaikki ovat kuulleet Peter Panista ja Mikä-Mi-kä-Maasta, mutta kaikki eivät ole suinkaan päässeet kokemaan tuon unimaailman todentuntuista taikaa. Nyt Nelli ja Vihreä Kettu pääsevät mukaan seikkailuun ja huomaavat pian, että lisäksi heidän apuansa tarvitaan. Mi-kä-Mikä-Maahan on nimittäin kadonnut lapsia ja Kapteeni Koukku tekee kaikesta haastavampaa. Entä kuinka käy Peter Panin?

– Siitäs saat, senkin pikku ryökäle, syötän ystäväsi krokotiileille!

Kuuntele koko satu: dna.fi/satuillaan

DNA ja SOS-Lapsikylä haluavat tarjota kaikille perheille yhteisiä sa-tuhetkiä uniikkien sisältöjen parissa ja muistuttaa satujen tärkeydestä lapsen kehityksessä, unohtamatta yhdessä vietetyn ajan merkitystä kiireisen arjen keskellä. Satuillaan yhdessä, koko perheen kanssa! www.dna.fi/satuillaan

10 KUULUMISIA

–Olen lapseton, keski-ikäinen mies. Rakastan lapsia yli kai-ken, Pekka kertoo.

Pekka sairastui nuorena hyvin aggressiivi-seen reumaan.

– Sairaus vei minulta mahdollisuudet mo-niin asioihin – yhtenä niistä lasten saaminen. Minua peloteltiin, että lapsi syntyisi myös reumasairaana ja hänen jäsenensä vääntyisivät pahoin, hän muistelee.

Pekan sydän ei kestänyt ajatusta, että tu-leva lapsi joutuisi kärsimään, joten hän luopui 20-vuotiaana haaveestaan saada omia lapsia.

– Elämän kolhut eivät kuitenkaan koh-dallani jääneet siihen. Halvaannuin jaloistani ja jouduin pyörätuoliin. Kuljin pyörätuolilla 12 vuotta. Kaiken kruunasi avioero.

Pekka kuitenkin parantui neljä vuotta sitten, ja pystyy sen ansiosta taas kävelemään.

– Se tuntui ihmeeltä. Haluan kiittää Jumalaa siitä, että olen kaikista vastoinkäymi-sistäni huolimatta saanut paljon hyvää. Koen, että olen saanut lahjan, ja siksi haluan auttaa itsekin. Päätin testamentata omaisuuteni lapsia auttavalle järjestölle. SOS-Lapsikylän valitsin, koska järjestön arvot sopivat omiini parhaiten, Pekka summaa.

ARVOKAS PERINTÖ LAPSILLESOS-Lapsikylälle testamentatut varat ohjataan lasten hyväksi tehtävään työhön. Testamentti-

TEKSTI Matleena Merta KUVAT Xxx

”RAKASTAN lapsia yli kaiken”Testamenttilahjoitus auttaa heikoimmassa asemassa olevia lapsia. SOS-Lapsikylälle omaisuutensa testamentannut Pekka* haluaa tukea lapsia kiitoksena kaikesta siitä hyvästä, minkä hän on vaikeuksien jälkeen elämäänsä saanut.

varoilla tuetaan sekä lapsikylien toimintaa että perheiden hyväksi tehtävää ennaltaehkäise-vää työtä. Lisäksi varoja voidaan hyödyntää jälkihuollon työssä, jossa tuetaan sijaiskodista itsenäistyviä nuoria aikuisuuden kynnyksellä. Testamenttilahjoituksen voi halutessaan koh-dentaa hyvinkin tarkkaan, esimerkiksi tietylle lapsikylälle tai lasten harrastuksiin.

– Mikäli testamentissa annettuja määräyk-siä ei noudateta, oikeus testamenttiin voidaan menettää. Testamentin laatimisessa kannattaa hyödyntää lakimiestä, jotta varat kohdennetaan varmasti testamentin tekijän toivomalla tavalla ja testamentti on pätevä, kertoo SOS-Lapsi-kylän yhteistyökumppani, varatuomari MIKKO

TANSKANEN. SOS-Lapsikylä tarjoaa veloituksetonta

lakineuvontaa testamentin tekemiseen, mikäli se sisältää lahjoituksen SOS-Lapsikylälle. Yleishyödylliset tahot, kuten SOS-Lapsikylä, eivät lain mukaan ole velvoitettuja maksamaan perintöveroa.�

*Pekan nimi on muutettu hänen pyynnöstään.

Lahjoittaja

KIINNOSTAAKO TESTAMENTIN TEKO?TESTAMENTTIASIASSA pääset alkuun esimerkiksi tilaamalla maksuttoman testamenttiesitteemme. Tilaa esite: aura.ylisela@sos-lapsikyla.fi, p. 044 761 4139

SOS-Lapsikylälle testamentatut varat käytetään kokonaisuudessaan lasten hyödyksi.

KUULUMISIA 11

Vanhempien ongelmat varjostavat tansanialaisnuorten elämää

TEKSTI JA KUVAT Elina Pitkäranta KARTTA SOS-lapsikyläjärjestön kuvapankki

Alueen lapset ja nuoret haluavat itse olla aktiivisessa roolissa elinolojensa parantamisessa. Haastattelimme kahta nuorta siitä, mitkä heidän mielestään ovat suurimpia lapsiin ja nuoriin

kohdistuvia ongelmia sekä miten niitä voitai-siin ratkaista.

MITKÄ MIELESTÄNNE OVAT SUURIMPIA LASTEN JA NUORTEN ELÄMÄÄN VAIKUTTAVIA ONGELMIA MUFINDISSA?

Mufindissa Tansanian maaseudulla lasten ja nuorten elämä köyhissä oloissa on vaikeaa. Monet lapsen oikeudet jäävät toteutumatta ja vanhempien vaikeudet heijastuvat lasten arkeen. Äärimmäinen köyhyys on voinut johtaa vanhempien elämässä muun muassa lukutaidon, koulutuksen ja toimeentulon puutteeseen sekä lasten kaltoinkohteluun.

Tansaniassa monien lasten ja nuorten arki on haastavaa. He kuitenkin haluavat itse olla aktiivisia elonolojensa paranta-misessa.

12 KUULUMISIA

POIKA, 16: – Vanhemmilla on monia ongelmia: köyhyys ai-heuttaa stressiä, kun heillä ei ole varaa huolehtia perheestä ja maksaa laskuja. Lapset kärsivät, kun rahaa ei ole riittävään toimeentuloon eikä tarpeeksi ravitsevaan ruokaan. Me molemmat tulemme perheistä, joissa on alkoholismia.

TYTTÖ, 15: – Vanhemmat eivät ole saaneet riittävää kou-lutusta lapsen oikeuksista. Todella iso ongelma on se, että vanhemmat juovat paljon eivätkä

TANSANIAN MUFINDISSA yksinhuoltajaäideillä on erittäin heikot toimeentulomahdollisuudet, ja naiset ja lapset kohtaavat paljon väkivaltaa. Lisäksi aluetta rasittaa koko maan pahin HIV- ja AIDS-tilanne.

Ulkoministeriön ja SOS-Kummien tukeman, SOS-Lapsikylän toteuttaman kehitysyhteistyöhankkeen tavoitteena on lisätä huoltajien kykyä ja taloudellisia mah-dollisuuksia huolehtia lapsistaan sekä tarjota lapsille suojelua ja vahvistaa lapsen oikeuk-sien toteutumista.

Hankkeessa tehdään yhteistyötä kunnan ja aluehallinnon sekä viranomaisten kanssa rakenteiden uudistamiseksi. Tiivis yhteistyö on tuottanut jo hyviä tuloksia, ja alueelle on muun muassa ohjattu aiempaa enemmän varoja lastensuojeluun ja sosiaalityöhön.

Hankkeessa tuetaan myös vahvasti lasten osallisuutta, mikä vahvistaa lasten kasvua aktiivisiksi jäseniksi ja oikeuksiensa puolustajiksi yhteisöissään. Hankkeen myötä tietoisuus lapsen oikeuksista alueella on jo parantunut, ja lapset tietävät paremmin, miten toimia ja minne mennä, mikäli heidän oikeuksiaan loukataan.

SOS-LAPSIKYLÄ VAHVISTAA LAPSEN OIKEUKSIEN TOTEUTUMISTA

huolehdi riittävästi lapsistaan ja vastaa heidän tarpeisiinsa. Lapset joutuvat tekemään van-hempien tehtäviä, esimerkiksi huolehtimaan nuoremmista sisaruksista; hoitamaan heidät pesulle ja laittamaan heille ruokaa.

OLETTE OSALLISTUNEET AKTIIVISESTI LASTENKERHON TOIMINTAAN. MITÄ KAIKKEA SIELLÄ TEHDÄÄN?

TYTTÖ: – Aloitimme kerhossa kanankasvatuksen. Siitä saadaan tuloja, joiden avulla voidaan tukea vaikeissa tilanteissa eläviä lapsia.

POIKA: – Kerhossa lapset voivat myös ilmoittaa koke-mistaan laiminlyönneistä tai jos vanhemmat käskevät keskeyttämään koulun. Neuvomme heitä sanomaan vanhemmilleen, ettei niin saa tehdä. Mikäli tämä ei auta, asiasta pitää kertoa koulun tai yhteisön johdolle.

MISTÄ TE UNELMOITTE?

TYTTÖ: – Minä haluaisin armeijaan. Veljeni on sotilas, ja sotilasparaatit ovat minusta upeita.

POIKA: – Insinöörin ammatti on ollut unelmani lapsuudesta asti. Osaan jo korjata pyöriä ja moottoripyöriä. �

SOS-LAPSIKYLÄJÄRJESTÖ TANSANIASSALasten ja perheiden auttamiseksi maassa toimii SOS-lapsikyläjärjestön ylläpitäminä kolme lapsikylää, neljä nuorisokotia, kolme lastentarhaa, kaksi koulua ja kaksi terveys-keskusta sekä kolme perheiden tukemisen ohjelmaa. Tuen piirissä on 3 500 lasta.

TIETOA TANSANIASTATANSANIASSA ON yli 50 miljoonaa asukas-ta. Maassa on vakaat olot ja maan talous kasvaa, mutta se kuuluu edelleen maailman vähiten kehittyneisiin maihin. Väestöstä 68 % elää köyhyysrajan alapuolella. Tansa-nian väestörakenne on erittäin nuori: kansas-ta 2/3 on alle 25-vuotiaita. Lapsikuolleisuus on 38/1000.

KÖYHYYS AIHEUTTAA MONIA ONGELMIA LAPSILLETANSANIASSA MONET lapsen oikeudet jäävät toteutumatta, ja väkivallan pelko on päivit-täin läsnä. Tansanian köyhällä maaseudulla lasten koulunkäynti ei ole itsestäänselvyys,

sillä vanhemmat tarvitsevat lapsia apuna maatöissä. Myös pitkät koulumatkat ovat etenkin tytöille pelottavia raiskausten yleisyyden takia. Muita lasten kohtaamia ongelmia ovat teiniraskaudet, lapsi-avioliitot, vanhempien päihdeongelmat, seksuaalinen häirintä ja peruspalvelujen puutteellisuus.

KUULUMISIA 13

14 KUULUMISIA

TEKSTI JA KUVAT Matleena Merta

Kokkaustaidot haltuunFazerin vierailukeskuksen keittiöstä kantautuivat nauru ja iloinen puheensorina, kun viisitoista SOS-kehittäjänuorta kokoontui Fazerin isännöimään kokkaushetkeen. Tilaisuuden tavoitteena oli opettaa nuorille maistuvan arkiruuan valmistamista sijaiskodista itsenäistymisen kynnyksellä.

SOS-kehittäjänuoret on SOS-Lapsikylän 12–20-vuotiaista nuorista koostuva työryhmä, jonka tavoitteena on tuoda nuorten ääntä kuuluviin niin lapsikyläyhteisön sisällä kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Nuoret

vierailevat monenlaisissa tilaisuuksissa ja ovat myös kouluttaneet sosiaalityöntekijöitä sekä

sosionomiopiskelijoita siitä, miten lastensuoje-lun ammattilaiset voisivat paremmin kohdata sijoitettuja nuoria.

Syyskuun lopun aurinkoisena lauantaina ohjelmassa ei kuitenkaan ollut pelkkää työs-kentelyä, sillä nuoret pääsivät Fazerin johdolla kokkaamaan uunijuureksia ja jauhelihakasti-ketta sekä lettuja ja keksejä.

– Toiveena oli, että kokkaisimme nuorten kanssa helppoa arkiruokaa. He saavat reseptit mukaansa, ja vihossa on myös vinkkejä siihen,

miten tähteitä voi hyödyntää seuraavana päi-vänä, kertoo kokkausta vetänyt JUSSI IKÄVALKO Fazerilta.

Tilaisuuden aluksi nuoret jaettiin ryhmiin, ja kukin ryhmä sai tehtäväkseen yhden osan ruokalistasta.

– Ruuanlaiton opettelu on tärkeää sijaishuollosta itsenäistyville ja omaan kotiin muuttaville nuorille. Lisäksi nuoret oppivat täällä, miten asioita tehdään yhdessä. Kun keittiössä on samaan aikaan paljon nuoria, on

Lettujen paiston lomassa ehti myös hassutella. Ohjaaja Johannes Jahnu-kainen otti selfien Ellenin kanssa.

14 KUULUMISIA

myös osattava antaa toisille tilaa, SOS-kehittä-jänuorten ohjaaja ARI KOSKELA pohtii.

YKSINKERTAISTA PERUSRUOKAAOsa nuorista oli mukana kehittäjänuorten toi-minnassa ensimmäistä kertaa, joten kokkaus-hetki tarjosi hyvän tilaisuuden myös tutustua muihin kehittäjänuoriin.

18-vuotias ELLEN on yksi tuoreista kehittä-jänuorista.

– Muutin vajaa vuosi sitten Tampereen

lapsikylän itsenäistymisasuntoon Vuorekseen ja olen viihtynyt hyvin. Olen saanut tukea SOS-Lapsikylältä arjen askareiden opettelussa sekä esimerkiksi Kela-asioiden hoidossa ja opiskelupaikan hakemisessa. Tapaan jälki-huollon ohjaajaani JOHANNES JAHNUKAISTA 3–4 kertaa viikossa ja keskustelemme kaikesta, mitä minulla on kullakin hetkellä mielen päällä. Jälkihuolto on tukea, jota nuori saa sijaiskodis-ta itsenäistyessään, Ellen kertoo.

Ellenin mielestä on hyvä, että itsenäisty-ville nuorille opetetaan ruuanlaittoa. Terveel-lisestä syömisestä ja lautasmallista on puhuttu koulussa, mutta yksinkertaisille arkiresepteille on aina tarvetta.

– Tykkään itse tehdä kotona esimerkiksi makaronia ja jauhelihaa, kanaa ja riisiä tai salaatteja. Sellaisia perusruokia, Ellen toteaa.

Ennen kokkaushetkeä nuoret pääsivät kiertämään Fazerin tiloissa sekä muun muassa testaamaan, miten perinteinen lautasmalli toteutui heidän omassa ruokailussaan.

– Sain lautasmallini pisteiksi 4/5, eli ihan hyvin. Viljatuotteita puuttui ja siksi jäi yksi piste pois, Ellen kertoo. �

Ennen kokkaustilaisuuden alkua nautittiin smoothiet. Vasem-malla olevasta Eveliinasta ja Ellenistä on tullut hyvät ystävät. – Kun tulin mukaan kehittäjänuoriin, Eve otti minut vähän niin kuin oppipojakseen, Ellen kertoo.

SOS-kehittäjänuori Ellen pääsi oman ryhmänsä kanssa valmis-tamaan lettuja, joiden lisukkee-na nautittiin tuoreita marjoja ja mascarponevaahtoa.

Täysi-ikäistynyt Mika oli mukana poikien ryhmässä, jossa leivottiin keksejä. – Vähän leipämäisiä niistä tuli, Mika nauraa.

Pojista koostuva ryhmä valmisti keksejä. Taikinan leikkaaminen tasaisesti oli tarkkaa puuhaa.

Pääruuaksi valmistetut juurekset ja jauhelihakastike saivat kehuja.

KUULUMISIA 15

Elämysten leiri”Aivan mahtavaa!” ”Ei voisi parempaa leiriä olla!” ”Uiminen oli parasta!”

Näin kuvailivat SOS-Lapsikylän Elämysleirille osallistuneet lap-set leirin tunnelmia. Sohlbergin säätiön tuella järjestettävät leirit on suunnattu tukiperhettä odottaville lapsille. Ne tarjoavat

mukavaa tekemistä, johon osalla lapsista ei välttämättä muuten olisi mahdollisuutta.

– Tuhannet lapset ympäri Suomen odottavat tukiperhettä. Tukiperhettä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun vanhemmilla on haas-tava elämäntilanne tai tukiverkostoja on vähän. Olemme kehittäneet Elämysleirit helpotta-maan myös tukiperhettä lapsilleen odottavien vanhempien arkea. Tänä vuonna järjestetyt leirit olivat pilottileirejä, ja kehitystyö jatkuu ensi vuonna. Vanhemmat saavat levähtää leirin ajan samalla kun lapsille tarjotaan kivaa tekemistä, selvittää leiritoimintaa kehittänyt projektikoordinaattori JOHANNA VIRTANEN.

Elämysleirien lisäksi lahjoittajien tuella järjestetään kesäisin päiväleirejä SOS-Lapsiky-län toiminnan piirissä oleville lapsille.

– Kaikista leireistä on tullut lapsilta ja perheiltä positiivista palautetta. Elämysleirille osallistuneiden lasten vanhemmat ovat kiit-täneet siitä, että aktiiviset lapset ovat päässeet monipuolisesti puuhaamaan kaikenlaista ja moni lapsi on saanut uusia kavereita. Hen-gähdystauko ja oma aika ovat myös erittäin tärkeitä vanhemmille. Myös kesän päiväleirejä on kiitelty siitä, että lapset ovat saaneet kesä-lomalle mukavaa tekemistä ja ne ovat tuoneet vanhemmille suuren helpotuksen arkeen, Virtanen kertoo.

Elämysleirejä järjestetään syksyn 2019 aikana yhteensä neljä. Yksi leireistä pidettiin koulujen syysloma-aikana. Sekä Elämyslei-rejä että kesäisin järjestettäviä päiväleirejä on tarkoitus järjestää myös ensi vuonna.

– Eräs tukiperhettä odottava yksinhuoltaja kiitti erityisesti siitä, että järjestimme leirin syyslomalla. Ilman tukiverkkoja olevalle yksin-huoltajalle mielekkään tekemisen tai lapsen-hoidon järjestäminen loma-aikana olisi ollut lähes mahdotonta. Nyt lapset saivat iloista ja omien toiveidensa mukaista tekemistä lomansa ajaksi. �

TEKSTI Matleena Merta KUVAT Sonja Valovaara-Annola

Nuotio ja ulkoilu olivat lapsille mieleenpainu-via elämyksiä.

”Ratsastaminen oli parasta!” Hevoset olivat monen lapsen suosikkeja Elämysleirillä.

Lapset saivat purkaa energiaa ja ylittää itsensä seikkailupuisto Flowparkissa.

”Oli kivaa!” Elämysleirillä lapset pääsivät metsäretkelle. Monelle arjen jaksamisen kanssa kamppailevalle vanhemmalle syyslo-malla järjestetty leiri oli suuri helpotus.

16 KUULUMISIA

Äärimmäisen hankalassa tilan-teessa elävät perheet kamp-pailevat voidakseen tyydyttää lastensa perustarpeet. Monet lapset ovat vaarassa joutua kasvamaan vailla oman perheen

tarjoamaa turvaa. SOS-lapsikyläjärjestö tukee kriisiperheitä ympäri maailman.

SYYNÄ MAHDOLLISUUKSIEN PUUTE– Köyhyys, sairaus tai elämänkriisi eivät saisi koskaan olla syinä sille, että lapsi joutuu pois perheensä luota, toteaa SOS-lapsikyläjärjestön edustajana YK:ssa toimiva SOFIA GARCIA GARCIA.

– Usein syynä siihen, että lapsi joutuu pois kodistaan, ei ole vanhempien hoivaamistai-tojen vaan -mahdollisuuksien puute. Monet lapset joutuvat elämään erittäin vaikeissa ja epävarmoissa olosuhteissa ilman, että se on

seurausta vanhempien rakkauden puutteesta tai haluttomuudesta huolehtia heistä. Todelli-suudessa monien vanhempien aika ja resurssit ovat hyvin puutteelliset. Köyhyys on yhtenä keskeisenä tekijänä ongelmien taustalla – ja samalla pahentamassa niitä.

KRIISIN VOITTAMINENPerheiden tukemisen ohjelmat tarjoavat lap-sille ja aikuisille aineellisen tuen lisäksi muun muassa neuvontaa ja koulutusta vanhemmuu-den taidoista, terveydestä, lapsen oikeuksista ja toimeentulon hankkimisesta. Pysyvien muutosten aikaansaamiseksi hyvä yhteistyö paikallisten kumppaneiden, organisaatioiden ja viranomaisten kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Vahva yhteenkuuluvuus on turvaverkko, joka mahdollistaa kehityksen ja pysyvät muutokset sekä yksilöille että yhteisölle. �

SOS-lapsikyläjärjestö ponnistelee, jotta lapsilla olisi mahdollisuus pysyä omassa perheessään kriisienkin keskellä. Järjestön perheiden tukemisen ohjelmiin kuuluu lähes puoli miljoonaa lasta ja aikuista.

Malawilaisen Doris Ntagon koti koki kovia Idai-myrskyssä maa-liskuussa 2019. SOS-lapsikyläjär-jestön tuki on auttanut perhettä pääsemään takaisin jaloilleen.

HYVIÄ TULOKSIA

VUONNA 2018 lähes puoli miljoonaa ihmistä sai mahdollisuuden parem-paan elämään SOS-lapsikyläjärjes-tön tuella. Monet hylkäämisvaaras-sa olleet lapset pystyivät jäämään omaan kotiinsa.

Perheiden tukemisen ohjelmiin osallistuneiden perheiden tilannetta kartoitettiin tutkimuksella. Siitä selvisi, että ohjelmiin kuuluneista lapsista 95 prosentilla vanhemmat ovat aktiivisesti mukana lastensa elämässä – vuosia ohjelmaan kuulumisen jälkeenkin. Tulosten mukaan 82 prosenttia perheiden tukemisen ohjelmiin osallistuneista lapsista käy nykyään koulua. Lisäksi 40 prosenttia ohjelmiin vuonna 2018 osallistuneista perheistä tulee nykyään toimeen omillaan.

AUTAMME perheitä kriisissä

TEKSTI Norjan SOS-lapsikyläjärjestön materiaalin pohjalta suomeksi toimittanut Juho Heikkinen KUVA Malawin SOS-lapsikyläjärjestö

Vuonna 2018 SOS-lapsikyläjär-jestön perheiden

tukemisen ohjelmis-ta apua sai 91 800

perhettä.

KUULUMISIA 17

Nuori saksan kielen opiskelija Kaija Olkkonen vieraili 50-luvun lopulla opintomatkallaan Itävallassa Imstin SOS-lapsikylässä ja vaikuttui niin, että päätti tuoda aatteen Suomeen. Kaijan palavan innon ansiosta Suomeen syntyi ensimmäinen lapsikylä.

Kansainvälinen SOS-lap-sikyläjärjestö viettää nyt 70-vuotisjuhlavuottaan. Suomessa ei juhlia vietettäisi ilman Kaija Olkkosen peräänanta-mattomuutta. Vuonna 1959 saksaa opiskellut Kaija, tuolloin vielä sukunimeltään Laitinen,

lähti Saksaan kesäkurssille vahvistamaan kielitaitoaan.

– Opiskelin saksalaisessa kansanopistossa kesän ajan. Kurssin lopuksi päätimme lähteä retkelle Itävaltaan. Matkalla eräs seurueemme jäsenistä halusi pysähtyä Imstin SOS-lapsi-kylässä ja menimme kaikki katsomaan, mistä oli kyse. Vaikutuin heti kylän toiminnasta. Ajattelin, että näin asioiden pitäisikin olla: lapset saisivat kasvaa perheessä.

Auttaminen oli ollut osa Kaijan elämää lapsesta lähtien.

– Muistan hyvin, kun äitini auttoi roma-ninaista ja hänen pientä vauvaansa. Äiti otti vauvan sisälle kotiimme, lämmitti häntä ja antoi puhtaat vaatteet. Haaveilin jo nuorena, että kunpa saisin auttaa köyhiä tai heikommas-sa asemassa olevia.

SADALLA MARKALLA ALKUUNImstin-vierailullaan Kaija oli saanut mu-kaansa SOS-lapsikyläjärjestön esitteitä. Hän liittyi mukaan kansainväliseen toimintaan ja lahjoitti rahaa. Kaija kävi myös kirjeenvaihtoa

SOS-lapsikyläjärjestön perustajan, itävaltalai-sen HERMANN GMEINERIN kanssa. Samalla hän opiskeli ja vieraili stipendin avulla Saksassa uudestaan.

– Kun palasin toiselta Saksan-matkaltani, tunsin olevani valmis edistämään SOS-lap-sikyläaatetta Suomessa. Uskon Jumalan ohjaukseen ja ajattelen, että tämä oli Jumalan aikataulu. Ryhdyin järjestämään myyjäisiä kerätäkseni rahaa lapsikyläaatteen juurruttami-seksi Suomeen.

Kaija sai tuekseen Ylioppilaiden kris-tillisestä yhdistyksestä tuntemiaan ystäviä. Ensimmäiset, Vanhalla ylioppilastalolla pidetyt myyjäiset tuottivat sata markkaa.

– Kävin tapaamassa lastensuojelun parissa työskenteleviä viranomaisia ja esittelin heille SOS-Lapsikylän mallia. He vastasivat minulle, ettei tällaista mallia tarvita, koska Suomessa on jo toimivia laitoksia.

LAPSIKYLÄ KOHOAA TAPIOLAANTorjuva vastaanotto sai Kaijan hämmenty-mään, mutta se ei lannistanut häntä. Hän käänsi Itävallasta saamiensa esitteiden tiedot suomeksi ja kokosi ne lapsikyliä esitteleväksi kirjaseksi. Lisäksi hän piti diaesityksiä, joissa esitteli Itävallassa toimivia lapsikyliä.

– Yhteen pitämistäni tilaisuuksista sattui nuori nainen, joka innostui näkemästään kovasti. Hän kertoi asiasta isälleen ja tämä puolestaan tuttavalleen ALBIN GEBHARDTILLE.

Albin Gebhardt ja hänen vaimonsa ha-lusivat kovasti auttaa. Pariskunta oli aiemmin

Periksiantamaton auttaja

haaveillut koulukodin perustamisesta ja heillä oli tyhjä tontti Espoossa. Gebhardt innostui SOS-lapsikyläaatteesta ja lähti perustamaan Suomen ensimmäistä lapsikylää. Tapiolan lapsikylä aloitti toimintansa vuonna 1966.

TIIVIS YHTEYSKaija oli tiiviisti mukana ensimmäisen lapsi-kylän perustamisessa. Hän tapasi Gebhardtia useita kertoja ja molemmat pitivät yhteyttä myös Itävaltaan ja Hermann Gmeineriin.

– Gmeiner vieraili myös Suomessa juhan-nuksena 1962. Vietimme aikaa Gebhardtin kesämökillä Keski-Suomessa, Kaija muistelee.

Kaija valmistui yliopistosta ja alkoi opettaa Helsingin kauppaopistolla. Yhtenä päivänä viikossa hän tuurasi lapsikylä-äitejä, jotta nämä saisivat vapaapäivän.

– Olihan se aika hurjaa olla vastuussa yhdeksästä lapsesta, mutta nuorena sitä jaksaa tehdä mitä vain, hän hymyilee.

LUPAAVA TULEVAISUUSMuutamaa vuotta myöhemmin Kaija tapasi nykyisen miehensä, ja pariskunta lähti yhdessä Papua-Uuteen-Guineaan, jossa he käänsivät Raamattua paikallisten heimojen kielelle.

– Lapsikylätoiminta on muuttunut paljon vuosien varrella. Ennen useammat asuivat maalla, nyt lapsikyläkodit ovat kaupungissa yksittäisissä asunnoissa. Tapasin SOS-lapsiky-läjärjestön 70-vuotisjuhlissa järjestön nykyistä henkilöstöä. Lähdin juhlista luottavaisin mielin – järjestön tulevaisuus on hyvissä käsissä. �

TEKSTI JA KUVA Matleena Merta

18 KUULUMISIA

Kaija Olkkonen oli mu-kana juhlistamassa kan-sainvälisen SOS-lapsiky-läjärjestön 70-vuo tista taivalta toukokuussa järjestetyssä juhlasemi-naarissa.

KUULUMISIA 19

T yöhistoriani SOS-Lapsikylässä ulottuu kymmenen vuoden taakse, jolloin astuin ensimmäistä kertaa

silloiseen Tapiolan SOS-Lapsikylään. Vuodet Tapiolan SOS-Lapsikylässä auttoivat minua oivaltamaan, mitä tarkoitetaan, kun puhu-taan lapsikylän yhteisöllisyydestä. Tutut ja turvalliset aikuiset pihoilla ja toimistolla loivat ympäristön, joka mahdollisti avun ja tuen saamisen monenlaisiin pulmatilanteisiin. Milloin tahansa.

Nykyisin työskentelen Tampereen lapsi-kylässä, jossa tuttu yhteisöllisyyden tunne kukoistaa.

NUORET KAIPAAVAT RAAMEJA JA TUTTUA SEURAATyössäni olen huomannut nuorten ammen-tavan valtavasti hyviä asioita ympäröivästä yhteisöstä. Usein aamuisin toimiston ovesta tupsahtaa sisään vastaheränneen näköi-nen nuori, jolle SOS-Lapsikylän työntekijät tarjoavat kupin kahvia ja juttuseuraa ainakin hetkeksi. Sama toistuu iltapäivällä, kun koulusta kotiin matkalla oleva nuori poikkeaa iltapäiväkahville ja jutustelemaan työnteki-jöiden kanssa. Pelisäännöt ovat kuitenkin selkeät; nuorten kanssa on käyty läpi, että aina työntekijöillä ei ole aikaa spontaaneihin kahvihetkiin ja silloin tällöin nuoret ”heitetään ulos”, kuten asian leikkisästi yhdessä ilmai-semme. Erikseen ovat hetket, jolloin minä olen varannut kullekin nuorelle oman ajan asioiden hoitamiseen tai vain kahvitteluun.

Kohtaan nuoret aina ennakkoluulotto-masti samalla lailla pelleillen ja vitsaillen kuin kenet tahansa. Meillä on yhdessä todella hauskaa. Juttelemme heidän omista asiois-

Kohtaamisia

LAPSIKYLÄYHTEISÖ on itsenäistyvän nuoren voimavara

JOHANNES JAHNUKAINEN

SOS-Lapsikylän ohjaaja

taan ja välillä jostain ihan muusta. Parasta on, kun nuori itse soittaa tai haluaa nähdä, kun joku asia on pielessä tai hänellä on tarve purkaa tuntojaan. Silloin tietää merkitsevän-sä jotain hänelle, ja että on muutakin kuin vitsaileva, kahvia tarjoava ohjaaja.

Nuoret osallistuvat myös koko yhteisölle tarkoitettuihin viikoittaisiin tapahtumiin. Maanantain ”höntsä” ja torstain ”pannu kuu-mana” keräävät säännöllisesti myös meidän tukemiamme nuoria pelaamaan sählyä ja yh-teiseen aamiaishetkeen. ”Nuorten ilta” kerää kuukausittain mahtavan jengin 12–20 -vuo-tiaita pitämään yhdessä hauskaa muutaman ohjaajan kanssa. Jokaisen on mahdollista valita itselleen sopivaa tekemistä ja jokainen saa olla osa yhteisöä juuri omana itsenään.

YHTEISÖLLISYYS LUO TURVALLISEN YMPÄRISTÖN KASVAALapsikylän luoma yhteisöllisyys luo turvaa ja verkostoja nuorille, joiden omat verkostot ovat kaukana tai niitä ei ole. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, mutta tutut ihmiset ja luottamuksellinen ilmapiiri antavat mahdolli-suuden omien asioiden jakamiseen erilai-sissa porukoissa. Yhteisöllisyys antaa tilan vertaisuudelle, mentoroinnille, ystävyydelle ja verkostoitumiselle. Nuorilla on tieto, että kaduilla ja kortteleissa liikkuu ja asuu paljon tuttuja ja turvallisia ihmisiä. ”Meidän kylän” ihmisiä.

Työntekijänä yritän ylläpitää ja edistää tuota vuosia sitten oivaltamaani kulttuuria, joka voimaannuttaa ja yhdistää meitä. Yhtei-söllisyyden esteenä eivät ole välimatkat tai rakenteet. Sitä luodaan asenteilla, halulla olla yhdessä ja kuulua johonkin. �

Jokainen saa meillä olla osa

yhteisöä juuri omana itsenään.

20 KUULUMISIA

Svensk resumé

EVELIINA IKONEN blev klient inom barnskyddet för tio år sedan när hon var nio år gammal.– Jag blev klient inom barnskyddet då min mamma dog. Jag och min lil-

lebror tog först del av öppenvården. Efter fem år blev vi ändå brådskande omhändertagna, då vår pappa utsatte oss för våld. Natten efter omhändertagandet bodde vi på en anstalt och följande dag fick vi bo tillfälligt i en mottagar-familj. Där bodde vi fyra månader, tills vi fick en fosterfamilj i barnbyn i Tammerfors. Jag är lycklig för att jag och min lillebror fick komma till samma familj, berättar Eveliina.

Förändringen var stor och snabb, men positiv.

– Vardagen blev trygg och normal över en natt. Jag var lättad över att slippa den skrämmande och splittrade vardagen. Det var stort för mig att få en egen hemnyckel och ett rum, och jag fick äntligen leva ett normalt ungdomsliv.

I fosterfamiljen fanns det också andra placerade barn utöver Eveliina och hennes bror. Hon trivdes med den starka gemenska-pen i barnbyn.

– Det känns som om jag fick inte bara en fosterfamilj utan en hel ”släkt”. Jag har lärt känna andra ungdomar och fått kompisar och ett nätverk av unga i samma situation.

Nu bor Eveliina på egen hand i en av SOS-Barnbyar Finlands bostäder för ungdo-mar som håller på att inleda ett självständigt liv. I början av det nya livsskedet har eftervå-rden haft stor betydelse. Syftet med eftervår-den är att ungdomar som varit klienter inom barnskyddet ska få stöd vid övergången till ett självständigt liv.

FRÄSCHT PERSPEKTIV PÅ BARNSKYDDETI och med inledningen av vuxenlivet har Eveli-ina kunnat granska barnskyddet ur ett nytt per-spektiv. Ett naturligt sätt för henne att påverka

UNGDOMARNAS röst

TEXT: Juho Heikkinen FOTO: Jukka Aro

är genom SOS-Barnbyar Finlands utvecklar-verksamhet, där unga erfarenhetsexperter som har varit klienter inom barnskyddet får bidra med sina egna synpunkter på barnskyddet.

– Ungdomarna kan betrakta klientarbetet och nästan hela systemet ur en helt annan synvinkel än de som arbetar inom barnskyddet. Därför tycker jag det är viktigt att ungdomar-na får delta i så stor utsträckning som möjligt i olika projekt och i barnskyddsarbetet.

De viktigaste frågorna för Eveliina är att den negativa stämpel som ett omhändertagan-de medför ska försvinna, att konsekvenserna av personalomsättningen ska beaktas och att bemötandet av klienterna ska förbättras. En förutsättning för det är att barnskyddet får större resurser.

– Det behövs så att man kan satsa på förebyggande arbete och bättre övervakning. Dessutom måste socialarbetarna få bättre arbetsförhållanden och mer tid för att träffa klienterna och sätta sig in i deras ärenden. �

MED SIKTE PÅ ETT MÅNGSIDIGARE BARNSKYDD

SOS-UTVECKLARNA är ungdomar som bor i barnbyarna och som vill vara med och utveckla barnskyddet och vården utom hemmet samt förbättra barn och ungdo-mar möjligheter att påverka i frågor som gäller dem själva. Det var ungdomarna som tog initiativ till de utvecklingsdagar där yrkespersoner inom det sociala området får träffa erfarenhetsexperter inom barn-skyddet.

SOS-utvecklarna har också tagit initiativ till tutorungdomsverksamhet i barnbyarna. Tanken med den är att en ung person som flyttar till barnbyn ska erbjudas möjlighet att prata med en annan ung per-son. Målet är att den unga stödpersonen ska bidra till en lyckad placering.

KUULUMISIA 21

Koll på MATLAGNING

Femton unga SOS-utvecklare samlades i september för en matlagningsstund i köket på Fazers besökscentrum. Målet med tillfället, som Fazer stod värd för, var att lära ungdo-mar vid övergången till ett självständigt liv att tillreda välsmakande vardagsmat.

18-åriga ELLEN är en av de nyblivna unga utvecklarna. Ellen tycker det är bra att ungdomarna får lära sig laga mat. Sunda matvanor och tallriksmodellen är bekanta från sko-lan, men det finns alltid behov för enkla vardagsrecept.

– Jag tycker själv om att laga till exempel makaroner och köttfärs, kyckling och ris eller sallader. Helt vanlig mat, konstaterar Ellen.

Före matlagningen fick ungdomarna gå en rundtur i Fazers lokaler och bland annat testa hur väl deras egna matvanor följer den klassiska tallriksmodellen.

– Jag fick 4 av 5 poäng för min tallriksmodell, så helt bra. Jag åt för lite spannmål och förlorade därför en poäng, berättar Ellen. �

KLASSISKA SAGOR FÖR GEMENSAMMA FAMILJESTUNDER

I DNA:s och SOS-Barnbyars sagokampanj Satuillaan presenteras moderniserade versioner av åtta välkända klassiska sagor.

Målet är att ge barn och vuxna gemensam-ma sagostunder och påminna om sagornas betydelse för barnets utveckling.

Sagorna finns både som ljudböcker och i textform (på finska). �

Hoppa in i sagans värld: www.dna.fi/satuillaan

D en internationella SOS-barnbyorgani-sationen bakom SOS-Barnbyar arbetar för att barn ska ha möjlighet att bo kvar

i sin egen familj även under kriser. Organisatio-nens stödprogram för familjer hade nått nästan en halv miljon barn och vuxna under år 2018.

– Fattigdom, sjukdom eller livskriser ska aldrig få vara orsaken till att ett barn måste lämna sin familj, konstaterar SOS-barnbyor-ganisationens representant i FN SOFIA GARCIA

GARCIA.Stödprogrammen för familjer ger barn och

vuxna materiellt stöd, men också bland annat rådgivning och utbildning om föräldraskap, hälsa, barnets rättigheter och försörjning.

År 2018 fick 91 800 familjer hjälp via SOS-barnbyorganisationens stödprogram för familjer. �

DRÖMMAR GÅR I UPPFYLLELSE

SOS-Barnbyars nya hobbyplattform www.unelmista.fi, som lanserades i september förenar barn i mindre

bemedlade familjer med donatorer och andra aktörer som vill understöda barns hobbyer.

– Finländska barn har fler hobbyer och är i genomsnitt lyckligare än någonsin tidigare. Samtidigt är det allt fler barn som inte kan börja med en hobby eller som måste sluta av ekonomiska skäl, konstaterar NOORA KUPARI, som är projektchef för projektet Unelmista totta.

Plattformen Unelmista totta har skapats för just dessa barn. Plattformen används till en början i Helsingfors, Esbo och Varkaus, men avsikten är att utvidga verksamheten till hela landet. �

VI HJÄLPER FAMILJER I KRIS

22 KUULUMISIA

Näin voit AUTTAATEE KERTALAHJOITUSTee lahjoitus lasten hyväksi Suomessa viitenumerolla: 8015, lasten hyväksi maailmalla: 9014tilille FI27 2386 1800 0100 66; NDEAFIHH (Nordea).

TOTEUTA LAPSEN UNELMALahjoita avun tarpeessa olevalle lapselle yksi mieluinen harrastus. Lue lisää: unelmista.fi

Lähetä tekstiviesti SOS numeroon 16499 (10€)tai SOS20 numeroon 16499 (20€).Tee MobilePay-lahjoitus numeroon 40331.

YRITYSYHTEISTYÖYrityksille on tarjolla monenlaisia tapoja tukea SOS-lapsikylätyötä. Tuki voi olla kampanjaluon-teista tai pidempiaikaista yhteistyötä. Ota yhteyttä yritykset@sos-lapsikyla.fi tai yritysyhteis-työpäällikkö Annemi Usva-Vänttiseen annemi.usva-vanttinen@sos-lapsikyla.fi taip. 040 046 5020, niin etsimme yhdessä teille sopivan tavan auttaa.

KOULUJEN PÄIVÄTYÖKERÄYKSETKoulut voivat osallistua päivätyökeräykseen lasten hyväksi Suomessa tai maailmalla. Ota yh-teys lahjoittajapalveluumme, niin lähetämme lisätietoja taksvärkkipäivään osallistumisesta.

MERKKIPÄIVÄKERÄYSOletko pian viettämässä merkkipäivää tai muuta juhlaa? Perusta merkkipäiväkeräys lasten hyväksi ottamalla yhteyttä lahjoittajapalveluumme tai Facebookissa osoitteessa: www.facebook.com/fund/SOSLapsikyla

TESTAMENTTILAHJOITUSTestamenttilahjoitus on arvokas tapa varmistaa, että myös tulevaisuudessalapsilla on mahdollisuus turvalliseen kotiin. Kysy lisätietoja ja tilaa maksuton testamentti-esitteemme varainhankinnan asiantuntija Aura Yliselältä, p. 044 761 4139 tai sähköpos-titse aura.ylisela@sos-lapsikyla.fi. Tarjoamme myös maksutonta lainopillista neuvontaa testamenttiasioissa.

VAPAAEHTOISTYÖVapaaehtoistyön kautta voit auttaa meitä esimerkiksi varainhankinnassa ja toiminnan esittelyssä. Jos haluat antaa aikaasi vapaaehtoisena, ota yhteyttä: vapaaehtoistoiminta@sos-lapsikyla.fi

RAHANKERÄYSLUVATSOS-Lapsikylä ry/Poliisihallitus POL-2015-8741/1.1.2016–31.12.2020 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.SOS-lapsikyläsäätiö/Poliisihallitus POL-2015-8743/1.1.2016–31.12.2020 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.SOS-lapsikyläsäätiö/Ålands landskapsregering ÅLR 2019/4536/1.7.2019–30.6.2020/landskapet Åland

Voit liittyä kuukausi lahjoittajaksi, kummiksi

tai tehdä lahjoituksen verkkosivuillamme osoitteessa

www.sos-lapsikyla.fi

Lahjoittajapalvelumme palvelee numerossa

(09) 4257 9830 (ark. klo 10–15) ja sähköpostiosoitteessa

lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

KUULUMISIA 23

Suomessa perheväkivallasta kärsii joka viides lapsi joka päivä. Turvattomassa kodissa lapsi saa perintönä heikommat lähtökohdat elämäänsä.

Perinnöksipelkoa

Lahjoita lapsille toivoa

lähetä tekstiviesti SOS numeroon 16499 (10€)

Perheväkivallasta kärsii joka viides

lapsi.

”

Vanhempien päihdeongelmasta

kärsii70 000 lasta

Joulukeräys

Auta nyt. Lapsen elämä ei odota.