2 2016

Vaikeinta onuskoa itseensäEva Wahlströmhaluaa auttaa muita

Lapsikylien arkeaKreikassa ja Keniassa

Miten nuorta tuetaanitsenäistymisen

alussa?

Pääkirjoitus Sisältö

FACEBOOK facebook.com/SOSLapsikylaKatso yhdessä yli 70 000 tykkääjämme kanssa

uusimmat kuulumisemme ja osallistu keskusteluun!

TWITTER twitter.com/SOSLapsikylaPuheenaiheita meiltä ja maailmalta nopeampaa

tempoa kaipaaville.

VIMEO vimeo.com/user9553418

YOUTUBE youtube.com/user/SOSLapsikylaViimeiset kuulumisemme videomuotoisena.

INSTAGRAM instagram.com/soslapsikylaKuvia ja fi iliksiä kylistämme ja toiminnastamme

ympäri maailman.

E sikoisemme jäädessä ensimmäistä kertaa muuton jälkeen yksin opiskelija-asuntonsa pihalle vilkuttamaan, tuli konkreettisesti koettua, että lapset ovat meillä vain lainassa. Mietin, olenko nyt

vanhempana osannut antaa ajoissa riittävän hyvät eväät itsenäiseen elämään. Vaikka tukea voi ja tulee antaa myöhemminkin, on myös osattava luottaa ja vapauttaa nuori vastaamaan arjestaan itse. Nyt pitää antaa omien siipien kantaa.

Itsenäistyvät nuoret ovat tänäkin päivänä monien haasteiden edessä. Löytyykö itselle mieluista opiskelu- tai työpaikkaa? Pitäisi olla koulutettu, kielitaitoinen, esiintymiskykyinen ja kaikin puolin konkari pärjätäkseen. Onko tässä tilanteessa kaikille itsenäistyminen edes mahdollista?

Tänä juhannuksena pidetyssä kansainvälisen järjestömme yleis-kokouksessa nuorten ääni kuului vahvasti. Sijaisperheissä asuvien nuortemme pääviesti oli: "Onnistuneen elämän kannalta kaikkein tärkeintä on, että me saamme kasvaa normaalissa perheessä. Meitä ei tule ylisuojella, vaan kannustaa ja luottaa.” Sen sijaan, että kerrotaan mitä heidän tulee tehdä, tehdään asioita yhdessä heidän kanssaan. Nuoret olivat itse organisoineet kansainvälisen kyselyn kylissämme ja kaikkein tärkeimmiksi konkreettisiksi asioiksi nousivat mahdollisuus koulutukseen, sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja valmennukseen työnhaussa. Nuoret kaipaavat myös harjoittelupaikkoja yrityksissä.

Tämä kaikki on jokaisen nuoren kannalta tärkeää, mutta erittäin merkityksellistä myös koko Suomen kannalta. Lehtemme kautta pääset tutustumaan siihen, mitä SOS-Lapsikylä on yhdessä muiden kanssa tekemässä erityisesti niiden nuorten eteen, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Yhteistyötä eri tahojen kanssa tarvi-taan yhä enemmän ja aiomme olla siinä itse erittäin aktiivisia!

Kuulakasta syksyä kaikille!

MARJA PAJULAHTI

Nuoret kaipaavat kannustusta

2 PÄÄKIRJOITUS

Nuoret kaipaavat kannustusta

3 UUTISIA

Capri kiertää maailmaa, laulaa ja kerää varoja SOS-Lapsikylälle, Leirikesä Oravanpesällä, Kesätyö antaa tärkeää työkokemusta

5 PUHEENVUORO

Partio rakentaa ystävyyttä yli rajojen

6 Toivo katkaisee ongelmien kierteenJälkihuolto ja tukiverkosto auttavat itsenäistyvää nuorta.

9 ”Kylämme on kuin iso perhe”Kreikan SOS-Lapsikylissä näytetään avoimesti tunteita.

10 Ainutlaatuisia muistoja ItaliastaNuoret matkustivat jälleen kansainväliselle leirille Caldonazzoon.

12 Turvallinen perhe ja kylällinen sisaruksiaKeniassa äidit ovat lapsikylien peruspilareita.

14 Eva Wahlström on huolissaan ihmisistäMenestynyt nyrkkeilijä on SOS-Lapsikylän kuukausilahjoittaja.

JULKAISIJA SOS-LapsikyläSnellmaninkatu 13, 00170 HELSINKI, puh. (09) 5404 880keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi , www.sos-lapsikyla.fi , www.sos-childrensvillages.org PÄÄTOIMITTAJA Marja PajulahtiTOIMITUSSIHTEERI Pirkko Soininen, OSG Viestintä, www.osgviestinta.fi ULKOASU JA TAITTO Mikko Koistinen, OSG ViestintäKANSIKUVA Juha SinisaloPAINO Punamusta, ISSN 1235-4996 OSOITTEENMUUTOKSET (09) 4257 9830, lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

2 KUULUMISIA

UutisiaKOONNEET Tanja Kangasniemi, Matti Liuhto, Tarja Rehnström ja Pirkko Soininen

TIESITKÖ?Lapsuusajan olosuhteilla on selvä yhteys nuorten myöhem-pään hyvinvointiin. Erityisesti perheen taloudelliset ongelmat näyttävät heikentävän jälkikasvun mahdollisuuksia taloudelli-sesti itsenäiseen elämään.

LÄHDE Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimus Suomi nuorten kasvuympäristönä – 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Raportti 9/2016.

K anadalainen Capri Everitt, 11, on kiertänyt perheensä kanssa maailmaa yhdeksän kuukauden ajan ja vieraillut 80 maassa. Matkan aikana Capri on laulanut 80 maan kansallislauluja yli

40 kielellä ja kerännyt samalla varoja SOS-lapsikyläjärjestölle.Ajatus lasten auttamisesta heräsi, kun Capri luki kirjaa vaikeissa

oloissa elävistä lapsista. Tyttö halusi auttaa maailman lapsia, joten perhe päätti lähteä kiertämään maailmaa ja vuokrasi kotinsa, myi autonsa ja antoi kiinteistönvälitysyrityksensä toisen hoidettavaksi.

– Kaikki lapset eivät tunne pop-kappaleita, mutta jokainen tuntee oman kansallislaulunsa. Haluan saada mahdollisimman monet lapset ympäri maailmaa laulamaan kanssani, Capri kertoi.

Kaikki perheen keräämät lahjoitukset menevät lyhentämättöminä SOS-Lapsikyliin. �

Everittin perhe Bowen, Tom, Kerrie ja Capri kiertävät maail-maa ja keräävät samalla varoja SOS-lapsikyläjärjestölle.

Voit käydä lukemassa perheen huikeasta matkasta täältä: www.aroundtheworldin80anthems.com

UUSIA KOKEMUKSIA JA TYÖELÄMÄ-TAITOJA OPPIMASSA BAYERILLA

A iempiin hyviin kokemuksiin pohjautuen Bayerilla oli tänäkin kesänä mahdollisuus tarjota Tapiolan SOS-lapsikylän nuorelle kesätyötä Espoon toimipisteessä Keilaniemessä.

– Vaikka kesätyöpaikkojen määrät ovatkin alkaneet jonkin verran kasvaa, on hakijoita kuitenkin edelleen valtavasti – ainakin Bayerin tapauksessa, sillä vastaanotimme kahteenkymmeneen kesätyöpaik-kaamme lähes 3 500 kesätyöhakemusta, kertoo Bayerin rekrytointi-spesialisti VESA JALAVA.

– Omalta osaltamme olemme halunneet opettaa työelämätaitoja sekä mahdollistaa työkokemuksen kerryttämisen nuorille, jotka otta-vat ensiaskeleitaan työmarkkinoilla, Jalava jatkaa.

Tänä kesänä Espoon Keilaniemessä työskennelleen JEMINAN pää-asialliset tehtävät olivat sisäisen postin jakaminen ja toimistotöissä avustaminen kuten mapittaminen ja hyllyttäminen.

– Jemina pärjäsi meillä oikein hyvin. Hän on positiivinen ja avulias nuori kaikin puolin, kommentoi Jalava.

– Tämä oli minun ensimmäinen kesätyöni. Kokemus oli mielenkiin-toinen, hyvä ja mukava. Ilmapiiri työpaikalla oli ihan paras. Palkkara-hoillani ostin uuden puhelimen, Jemina kertoo.

Myös SOS-Lapsikylän yrityskumppani Janssen-Cilaq Oy työllisti yhden nuoren tänä kesänä. �

DNA KAUPAN ASIAKKAILLE MAHDOLLISUUS LAHJOITTAA SOS-LAPSIKYLÄLLE

DNA Kaupan asiakkaat ovat voineet elokuusta alkaen tukea suomalais-ta lastensuojelutyötä tekemällä

lahjoituksen SOS-Lapsikylälle. SOS-Lapsi-kylä on DNA:n pitkäaikainen kumppani.

Lahjoitussumma on asiakkaan itsensä valitsema, tyypillisesti esimerkiksi 0,5–5 euroa ja se tehdään kassalla ostoksen yhteydessä. Lahjoitukset luovutetaan lyhentämättömänä SOS-Lapsi-kylälle.

DNA ja SOS-Lapsikylä ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2011. DNA tukee lastensuojelutyötä niin rahallisesti kuin tietoliikenneyhte-yksin.

– SOS-Lapsikylä tekee arvokasta työtä lasten hyväksi. Nyt DNA Kaupan asiakkaat voivat myös antaa tukensa suomalaiselle lasten-suojelutyölle tekemällä lahjoituksen SOS-Lapsikylälle. Lahjoittajien antama tuki menee suoraan toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämi-seen, sanoo DNA:n viestintäjohtaja VILHELMIINA WAHLBECK. �

11-vuotias Capri laulaa kansallislauluja ja kerää varoja SOS-lapsikyläjärjestölle

KUULUMISIA 3

Uutisia

TUNTEIDEN KOKO KIRJO Elokuussa reilut 20 aikuista ja lasta pääsi yhdessä keskustelemaan tunteista ja har-joittelemaan niiden ilmaisemista SOS-Lap-sikylän leirikeskuksessa Oravanpesällä. Leirin päävetäjinä toimivat SOS-Lapsikylän Theraplay-terapeutti ILONA VIERIKKO ja pitkä-aikainen yhteistyökumppani psykologi RIMMA

LAPTEVA Venäjältä. Leiripäivien aiheina olivat epävarmuus –

varmuus, aggressiivisuus – rauhallisuus, kiit-tämättömyys – kiitollisuus. Teemoja käsiteltiin keskustelujen, leikkien ja toiminnallisten har-joitusten avulla. Vapaa-ajalla pelattiin jalkapal-loa, uitiin, saunottiin, leikittiin sekä askarreltiin muun muassa eksoottisia mandaloita.

– Yhteinen leiriviikko tunteiden pyör-teissä meni nopeasti ja jäähyväisten jälkeen

Leirikesä Oravanpesälläjäi hieman haikea fiilis. Juuri kun oli päässyt tutustumaan ihaniin lapsiin ja aikuisiin, tuli lähdön aika ja uudet tunteet, kuten haikeus ja ikävä. Onneksi muistot jäävät, sanoo ohjaaja RIIKKA KATAJA, Ylitornion SOS-lapsikylästä.

PUUHAKAS LEIRIVIIKKO YHDISTI Lapset ja nuoret Ylitornion lapsikylästä sekä Venäjältä kokoontuivat SOS-Lapsikylän leirikeskukseen Oravanpesälle viettämään aikaa niin työntekoa opetellen kuin vapaa-ajasta nauttien.

Viikon ohjelmassa oli jokavuotiseen tapaan Oravanpesän kunnostusta, joka sisälsi muun muassa siivoamista, ikkunoiden pesua, puiden pilkkomista ja korjaushom-mia. Vapaa-aikaa oli runsaasti ja silloin oli myös ohjattua toimintaa. Joka päivä pelattiin

jalkapalloa sekajoukkueilla, tytöt innostuivat jumppaamaan kuntosalilla, heitettiin tikkaa, pelattiin erilaisia lautapelejä, melottiin järvellä kanootilla ja käytiin yökalassa. Tytöt laittoivat hiuksia selvän leirimuodin mukaisesti: letit piti olla ja niitä taiteiltiin monella tapaa.

Rantasauna ja uinti kruunasivat leiripäi-vät. Lapset ja nuoret uskaltautuivat uimaan päivittäin, mutta ohjaajia lasten piti hieman suostutella.

Leirillä oli mukavan kansanvälinen meininki, vaikka yhteistä kieltä venäläisten kanssa ei ollutkaan. Kun puolin ja toisin viitot-tiin käsillä ja laitettiin vähän englantia sekaan, niin hyvin pärjättiin. Ja Google Translate auttoi tarvittaessa. Onnistunut viikko päättyi riemunkiljahduksiin, ja hymyt valaisivat koko porukan. �

KU

VA

T T

anja

Kan

gasn

iemi J

A K

ai L

omm

a

4 KUULUMISIA

Puheenvuoro

LASTEN JA NUORTEN UNELMAT TOTEUTUVAT

TEEMU SELÄNTEEN, Finnish Flash ry:n ja Suomen Monetan keräyskampanja sai suomalaiset liikkeelle. Yli 45 000

suomalaista tilasi Teemun taaleri -hyvänteke-väisyysmitalin itselleen.

– Tämä on huikea juttu. Olen erittäin kiitollinen siitä, että niin monta suomalaista osallistui tähän kampanjaan. Yli neljällä-kymmenellätuhannella eurolla pystymme ilahduttamaan erittäin montaa apua tarvitse-vaa lasta monella eri tavalla, Teemu Selänne sanoo.

Kerätyt varat Finnish Flash ry ja Suomen Moneta jakavat neljän eri Suomessa lasten asialla toimivan järjestön kautta. Mukana unelmia toteuttamassa ovat SOS-Lapsikylä, Perhehoitoliitto ry, Pienperheyhdistys ry ja Parasta Lapsille ry.

Tietoa tuesta jaetaan myös sosiaalisessa mediassa 100unelmaa-kampanjan Face-book-sivulla facebook.com/100unelmaa �

KANSAINVÄLINEN SOS-LAPSIKYLÄ-JÄRJESTÖ SATSAA NUORIIN

I nnsbruckissa järjestettiin kesäkuussa kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön yleiskokous. Joka neljäs vuosi järjestettä-

vä yleiskokous kerää yhteen lapsikyläjärjestö-jen edustajia ympäri maailmaa.

Myös Suomi oli hyvin esillä yleiskokouk-sessa. Osallistujille näytettiin video Suomen ryhmäkodeissa tehtävästä työstä alaikäisten turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Kokouk-sessa oli esillä myös nuorten osallisuuden kehittäminen, jossa on kansainvälisellä tasolla ollut mukana kaksi nuorta Kaarinan SOS-lapsikylästä. �

Partio rakentaa ystävyyttä yli rajojen

Olen harrastanut partiota lapsuudestani saakka. Yksi tärkeistä partioihanteista minulle on siitä asti ollut ”rakentaa ystävyyttä yli rajojen”. Lapsena rajat tarkoittivat konkretiaa: aitoja, valtakuntien rajoja, partiolippukuntien rajoja, rajoja eri kulttuuri-

en välillä. Aikuisena ymmärrän, että tällaisten rajojen yli ystävyyttä on huomattavasti hel-pompaa rakentaa, kuin niiden rajojen, jotka ovat lähempänä itseämme. Niiden, jotka syntyvät omista asenteistamme ja ennakkoluuloistamme, ja myös hyvin viattomasta tietämättömyy-destä. Lastensuojelussa asia on myös ajankohtainen. Lastensuojelun leimaavuutta pyritään häivyttämään monin keinoin. Tavoitellaan tavallista, yritetään olla tasavertainen osa ympäröi-vää yhteiskuntaa.

Vihannin SOS-lapsikylän tiloissa on viimeisen vuoden ajan kokoontunut sudenpentulauma Villit Vadelmat. Viime syksynä Vihannin Vehkojen toiminta oli vaakalaudalla aikuisten ohjaajien puuttuessa. Ryhdyin tuolloin, teini-ikäisen poikani kanssa, muutaman vuoden tauon jälkeen ohjamaan sudenpentulaumaa. Syntyi ajatus, että lauma kokoontuisi minun ohjaamanani lapsi-kylällä, jolloin harrastus mahdollistuisi myös muutamille innokkaille lapsikylän lapsille yhdessä muiden kanssa.

Partioharrastus sopii hyvin myös erityistä tukea tarvitseville lapsille. Toiminta on monipuo-lista, jokainen pääsee mukaan omine vahvuuksineen ja kaveria ollaan aina valmiina auttamaan.

Sudenpentuikäiset, eka–kolmasluokkalaiset, opettelevat asioita leikin ja toiminnan kautta. Laumailloissa on leikkien ja laulujen lisäksi harjoiteltu monia hyödyllisiä taitoja, kuten medialu-kutaitoa, liikennesääntöjä, pieniä kotikokin taitoja ja nuotion sytyttämistä.

Partiovuosi huipentui Vihannin Vehkojen kevätleiriin, jonka teemana oli ystävyys. SOS-lap-sikylän alueelle leiriytyi puolijoukkuetelttoihin noin kolmekymmentä partiolaista. Suomen lippu liehui toukokuisena viikonloppuna auringonpaisteessa jokaisen leiripäivän kunniaksi. Lapsikylä oli täynnä elämää ja ääntä. Viikonloppuun kuului iloa ja onnistumisia, hyviä kavereita, uuden op-pimista, vanhan kertaamista ja kommelluksiakin. Oli linnunpönttöjen nikkarointia, askartelua, teltankasauskilpailua, trangianmetsästystä ja tietenkin kiisselin keittämistä ihan itse retkikeitti-mellä metsässä.

Koko partiovuosi viikoittaisine kokoontumisineen ja tapahtumineen toteutti kauniisti partioihanteita, edisti yhteisöllisyyttä lapsikylässä ja lähiympäristössä, ja ystävyys rakentui monella tavalla niin lasten kuin aikuistenkin välille.

Vihannin lapsikylässä vieraili paljon muita partiolaisia sekä partiolaisten perheitä. Leirillä vierailleet lasten vanhemmat ihastelivat upeaa ympäristöämme ja leikkipuistoamme, sehän on kuin onkin koko Vihannin monipuolisin ja hienoin. Ihmiset olivat yllättyneitä, että leikkipuistossa voisi käydä leikkimässä muulloinkin. Mehän toivomme, että lapsikylän lapset leikkisivät ja ka-veeraisivat myös lapsikylän ulkopuolella asuvien lasten kanssa. Miksipä emme siis aktiivisesti kutsuisi lapsia ja perheitä hieman lähemmäs, meidän leikkipuistoomme, kerhohuoneeseemme, grillikodalle? Leirin jälkeen mielessäni pyörikin vahvasti se, että Vihannin SOS-lapsikylää ympä-röivä aita täytyisi purkaa. Konkreettisen purkamisen sijaan päätin kuitenkin itse ottaa vastuuta siitä, että ystävyyttä voi ja saa rakentua. Tehdä itseni ja omien mahdollisuuksieni kokoisia tekoja – esimerkiksi pitää partioryhmää muutamalle lapselle kerran viikossa. �

Kirjoittanut ANNE TURPEINEN, SOS-lapsikylä Vihanti

KUULUMISIA 5

apsen huostaanotto on ras-kas päätös, jonka taustalla on aina useampia ongelmia.

− Pienten lasten kohdalla kyse on usein van-hempien ongelmista, kuten esimerkiksi uupumuksesta, liiallisesta päihteidenkäy-töstä, mielenterveys- tai parisuhdeongelmista.

Nuorten kohdalla huostaanottojen taustalla on lisäksi usein koulunkäyntivaikeuksia, mielen-terveysongelmia, päihteiden käyttöä, kuljeske-lua ja normirikkomuksia, toteaa Nuorisotutki-musseuran tutkija ELINA PEKKARINEN.

Huostaan otettujen lasten kohdalla vaarana on ongelmien ylisukupolvistuminen, eli elämänhallinnan vaikeuksien ja muiden haasteiden siirtyminen sukupolvelta toiselle.

− Lapset voivat toistaa malleja, jotka ovat oppineet vanhemmiltaan, lasten ja nuorten syrjäytymistä tutkinut Pekkarinen selvittää.

− On hankalaa muuttaa käyttäytymistään, jos ei omassa elämänpiirissään edes näe muita tapoja reagoida, täydentää SOS-Lapsikylästä itsenäistynyt 21-vuotias LINDA SANTONEN.

TEKSTI Matleena Merta | KUVAT Juha Sinisalo

Toivo katkaisee ongelmien kierteenJälkihuolto, tukiverkosto ja taito hakea apua tarvittaessa auttavat sijaishuollosta itsenäistyvää nuorta aikuiselämän ensiaskelilla. Tärkeintä on saada nuori uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa.

Santonen ja Pekkarinen osallistuivat yhteiskunnalliseen keskusteluun keskittyvään SuomiAreena-tapahtumaan SOS-Lapsikylän kutsumina panelisteina. Heinäkuussa Porissa käydyn keskustelun otsikkona oli ”Mun taustalla ketä tahansa pelottais, et miten pärjää omillaan”. Sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren kohtaamia haasteita käsittelevässä paneelissa olivat mukana myös Perussuomalaisten kansanedustaja TIINA

ELOVAARA, SOS-Lapsikylän sosiaalityöntekijä TINA MÄNTYMAA sekä SOS-Lapsikylälle vapaa-ehtoistyötä tekevä TUIJA BACKMAN.

− Yhdellä ihmisellä voi olla todella suuri merkitys siihen, mihin suuntaan nuoren elämä lähtee. Tulen itse hankalista oloista, sillä isäni oli alkoholisti, ja olen ollut lyhyen aikaa myös sijaishuollossa. Isosiskoni on ollut tukenani koko elämäni ajan. En tiedä, olisinko tässä ilman häntä, kertoo kansanedustajana työsken-televä Elovaara.

Myös Santonen ja Pekkarinen korostavat tukihenkilöiden tärkeyttä.

− Omalla kohdallani kuntien välinen yhteistyö ei aina toiminut, ja sosiaalityöntekijät olivat liian työllistettyjä. SOS-lapsikyläper-he on ollut minulle tosi tärkeä, ja pidän yhä

yhteyttä SOS-äitini ja -sisarusteni kanssa, Santonen kertoo.

TUKEA MYÖS AIKUISENATuskin kukaan kasvaa aikuiseksi yhdessä yössä täytettyään 18 vuotta. Sijaishuollosta itsenäis-tyvillä nuorilla onkin oikeus jälkihuoltoon 21-vuotiaaksi asti. Jälkihuollossa nuori saa apua tavallisissa arjen toimissa: miten makse-taan laskut, tai hankitaan asunto tai työpaikka. Tarvittaessa nuori saa myös taloudellista tukea. Jälkihuolto on nuorelle vapaaehtoista, ja valitettavasti monella mahdollisuus saada apua jää väliin.

− Monilla sijaishuollossa kasvaneilla nuorilla on vahva tarve pärjätä yksin, eivätkä he luota yhteiskuntaan. Taito pyytää apua ja vastaanottaa sitä suojaisi kuitenkin syrjäytymi-seltä, Pekkarinen huomauttaa.

Pekkarisen mukaan sijaishuollon piirissä olevat ja siitä itsenäistyvät nuoret tarvitsisivat muita enemmän mielenterveyspalveluita, joita ei valitettavasti tällä hetkellä ole tarjolla tarpeeksi. Jälkihuoltoon käytettävät varat ovat huomattavasti pienempiä kuin ne summat, jotka käytetään sijoituksen aikana.

6 KUULUMISIA

Linda Santonen, Tiina Elovaara ja Elina Pekkarinen osallistuivat SOS- Lapsikylän paneelikeskusteluun SuomiAreena-tapahtumassa. Heidän kaikkien mielestä sosiaalityön tärke-yttä ei täysin ymmärretä suomalai-sessa päätöksenteossa. ”Ne ihmiset, jotka ovat omakohtaisesti käyneet läpi näitä asioita, eivät yleensä ole päättävässä asemassa. Suurimmalle osalle päättäjistä ongelmat taas ovat vieraita”, Santonen huomauttaa.

KUULUMISIA 7

SOS-Lapsikylässä kasvaneen Santo-sen itsenäistyminen on sujunut hyvin. Hän asuu Espoossa ja opiskelee teolo-giaa Helsingin yliopistossa.

− On sääli, ettei jälkihuoltoon panosteta. Riittämätön jälkihuolto voi pilata sijoituksen aikana saavutetut tulokset nopeasti, jolloin si-joitukseen käytetyt resurssit menevät hukkaan.

SOS-Lapsikylä tarjoaa apua itsenäistyville nuorille sekä ohjauksen että esimerkiksi tuki-asuntojen muodossa. Itsenäiseen tukiasuntoon pääsee asumaan 17-vuotiaana.

− Sain itsekin asua SOS-Lapsikylän tuki-asunnossa hetken aikaa, kun muutin Helsin-kiin opiskelemaan. Lapsikylän ohjaaja auttoi minua myös hommaamaan HSL:n kortin, jolla pääsee käyttämään julkista liikennettä, Santonen sanoo.

− Ohjaajat auttavat itsenäistyviä nuoria jokapäiväisissä asioissa. Esimerkiksi yhden tuttuni luona ohjaaja kävi auttamassa asunnon siivoamisessa, hän lisää.

KORIPALLO ANTOI NÄKÖKULMIATilastojen valossa koulutus, työllistyminen sekä asunnon ja toimeentulon saaminen suojaavat syrjäytymiseltä. Yhteiskunnallisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa nuoren elämään tarjoamalla hänelle mahdollisuuksia, joita oma perhe ei välttämättä pysty tarjoamaan.

− Sosiaalitoimi maksoi lukiokirjani. Ilman tätä pientä panostusta en olisi pystynyt kou-luttautumaan. Lisäksi he maksoivat koripallo-

harrastukseni. Ne hetket, kun hurautin bussilla pois betonilähiöstä keskustaan treenaamaan, antoivat minulle perspektiiviä elämään, sillä joukkueessamme oli ihmisiä aivan kaikenlai-sista taustoista. Olen todella kiitollinen näistä mahdollisuuksista, joita en olisi saanut ilman yhteiskunnan tukea, Elovaara kertoo.

Santosen mukaan SOS-Lapsikylän jälki-huolto kustantaa nuorelle yhden harrastuksen. Perspektiivin ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten tapaamisen lisäksi harrastus luo par-haimmillaan myös jatkuvuutta nuoren muuten epätasaiseen elämään.

APUA KOKO PERHEELLE− Tekemissäni tutkimushaastatteluissa yksi sana nousi esiin yli muiden: äiti. Äiti on tärkeä henkilö, oli hän sitten millainen äiti tahansa. Siksi sosiaalityössä olisikin tärkeää auttaa myös vanhempia. Usein vanhempien tilanne pahenee dramaattisesti huostaanoton jälkeen, Pekkarinen toteaa.

Myös Santonen ja Elovaara ovat yhtä mieltä siitä, että sosiaalityössä pitäisi auttaa koko perhettä.

− Pahimmillaan vanhempien epäluottamus viranomaisia kohtaan johtaa hirveisiin kon-flikteihin, joissa asioita puidaan oikeusteitse. Mielestäni sosiaalityöntekijän lisäksi tarvittai-siin neutraaleja tukihenkilöitä, jotka voisivat riitatilanteissa toimia sovittelijoina. Tällainen henkilö voisi toimia tukena myös sosiaalityön-tekijöille, Elovaara pohtii.

Santosen mukaan vuorovaikutus biolo-gisten vanhempien ja sijaisäidin kanssa on toiminut SOS-Lapsikylässä hyvin ainakin hänen kohdallaan.

− Koen, että minulla on kaksi äitiä, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä. Tietenkin kavereille puhuessa erottelen, kummasta äidistä on kyse, mutta kutsun heitä molempia äidiksi.

Kotoa pois muuttamisen lisäksi moni sijaishuollosta itsenäistynyt nuori kokee kriisin silloin, kun tulee itse vanhemmaksi.

− Vanhemmuus on haastavaa kenelle tahansa, ja moni tavallisessakin perheessä kasvanut käy vauvan saatuaan läpi omaa lap-suuttaan ja kipukohtiaan. Erityisen haastavaksi vanhemmuus käy kuitenkin silloin, kun omasta

elämästä ei löydy mallia sellaisesta kodista, jonka itse haluaisi omalle lapselleen tarjota. Jos ahdistus käy liian suureksi, eikä apua jaksa tai halua pyytää, riskinä on ongelmien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle, Pekkarinen sanoo.

− Usein unohdetaan, että rikkinäinen koti seuraa ihmistä myös aikuisena. Ihmisillä, jotka on huostaan otettu nuorena, ei välttämättä ole aikuisena ketään, joka tukisi heitä vanhem-muudessa, Elovaara muistuttaa.

USKOA ELÄMÄÄNPekkarisen mukaan karkeasti ottaen yksi kolmasosa sijaishuollossa olleista pärjää hyvin ilman tukea ja yksi kolmasosa kevyen tuen avulla. Valitettavasti jäljelle jääneelle kolmas-osalle ongelmat kasaantuvat. Hän kuitenkin muistuttaa, että ihmiset ovat aina yksilöitä, ja tilastojen tarkoituksena on lähinnä tukea poliittista päätöksentekoa.

− Keskustelu näistä asioista on usein hirveän negatiivista. Jos minulle olisi nuo-rena näytetty noita tilastoja, olisin varmaan lannistunut täysin. Itse haluaisin muistuttaa siitä, että jokaisesta voi tulla ihan mitä vain, ja rikkinäinen tausta voi olla myös voimavara. Vaikka ihmisessä olisi miten paljon säröjä, ne säröt voivat olla kohtia, joista valo pääsee sisään, Elovaara sanoo.

− On myös hyvä muistaa, että ongel-mat eivät koske vain tiettyä osaa ihmisistä. Kenelle tahansa voi sattua mitä vain: voi jäädä työttömäksi tai tulla ero. Tällaisissa tilanteissa kuka vain saattaa tarvita ulkopuolista apua, Pekkarinen muistuttaa.

Tärkeää olisikin antaa itsenäistyvälle nuorelle taloudellisen ja sosiaalisen tuen lisäksi toivoa ja uskoa tulevaan. Kun ihmisellä on unelmia ja päämääriä, hän jaksaa kamppailla vastoinkäymisten keskellä.

Santosella itsenäistyminen sijaishuollosta on sujunut hyvin. Hän valmistui ylioppilaaksi ja opiskelee nyt teologiaa Helsingin yliopistos-sa. Myös tukiverkko on kunnossa.

− Pidän lähes päivittäin yhteyttä SOS-si-sarusteni ja -äitini kanssa. Jos minusta ei ole kuulunut muutamaan päivään, sijaisäitini soit-taa ja kysyy, onko kaikki kunnossa. Ihan kuten muidenkin lasten äidit, Linda hymyilee. �

Haluaisin muistuttaa siitä, että jokaisesta voi tulla ihan mitä vain, ja rikkinäinen

tausta voi olla myös voimavara.

8 KUULUMISIA

MITEN SOS-LAPSIKYLÄ TOIMII KREIKASSA?Ateenassa ja Thessalonikissa toimivat isommat, noin 50 lapsen kylät. Alexandroupolin kylä on selvästi pienempi, sillä lapsia on enimmillään 20. Neljättä kylää rakennetaan parhaillaan Kreetalle. Lisäksi 16-18 -vuotiaille on kaksi nuorisokotia ja perheille keskuksia, joista nämä voivat saada ongelmiinsa sekä materiaalista että henkistä tukea.

KUINKA KYLÄNNE TOIMINTA EROAA SUOMEN SOS-LAPSIKYLISTÄ?Meillä lapsista pitävät huolen äidit ja tädit, eikä kylissä asu pariskuntia kuten Suomessa. Miehen mallia näyttävät kylän kaksi miespe-dagogia. Lapset pitävät yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja nämä käyvät mahdollisuuk-sien mukaan tapaamassa lapsia kylässä, mutta lapset eivät käy kotilomilla. Teoriassa lapset voivat palata kylästä takaisin biologisten van-hempiensa luo, mutta käytännössä näin ei ole tapahtunut vielä kertakaan.

”Kylämme on KUIN ISO PERHE”

Suomalais-kreikkalainen Paraskevi ”Vive” Toufexi työskentelee sosiaalityöntekijänä Pohjois-Kreikan Alexandroupolin SOS-lapsikylässä. Vaikka resurssit ovat niukat, työtä tehdään täydestä sydämestä.

MILLAISTA KYLÄN ARKI ON?Aamulla lapset lähtevät kouluun, osa koulu-bussilla ja osan viemme autolla. He käyvät eri kouluissa, jotta voivat itsenäistyä paremmin. Iltapäivällä koulun jälkeen lapset leikkivät ja pelaavat yhteisellä pihalla. Illallisen he syövät kotitaloissaan. Tämän jälkeen lapsilla on tera-piaa ja erilaista toimintaa pedagogien kanssa. Kylässä käy myös vapaaehtoisia auttamassa esimerkiksi läksyissä tai askartelemassa lasten kanssa.

MIKÄ TYÖSSÄSI ON PALKITSEVINTA?Parasta on työntekijöidemme yhteishenki ja sitoutuminen työhönsä sekä se, kun pääsen seuraamaan, kuinka todella vaikeista perheti-lanteista tulevat lapset kehittyvät. Sellaisinakin iltoina joina olen todella väsynyt töistä, tiedän, että olen saanut hyviä asioita aikaiseksi.

MITÄ HAASTEITA LASTENSUOJELULLA ON KREIKASSA?Koska maan sosiaalitoimi on huono, lapset voivat joutua elämään pitkään vaikeissa per-hetilanteissa. Suuri ongelma Kreikassa on, että ei ole lainkaan väliaikaisia vastaanottokoteja,

joissa huostaanotetut lapset voisivat asua odot-taessaan sijoituspaikkaa. Koska lapset täytyy sijoittaa heti, heidät laitetaan perinteisellä mallilla toimiviin lastenkoteihin. Valitettavasti monista lastenkodeista tulee laitosmaisia, koska lapsia on paljon hoitajien määrään ja resursseihin nähden.

VAIKUTTAAKO KREIKAN HUONO TALOUSTILANNE TOIMINTAANNE?Rahoituksemme on täysin lahjoitusten varassa, mutta onneksi olemme toistaiseksi saaneet niitä sen verran, että pystymme jatkamaan toimintaa. Resursseja ei kuitenkaan ole mihin-kään ylimääräiseen. Talouskriisi näkyy Kreikas-sa siinä, että apua tarvitsevien perheiden määrä on kasvanut hurjasti.

MITÄ SUOMALAISET VOISIVAT OPPIA TEILTÄ?Kreikkalaiset ovat erittäin perhekeskeisiä. Myös meidän kylässämme perheen tunnelma on todella välitön, ja halaamme ja kosketamme paljon. Ehkä suomalaiset voisivat oppia tällais-ta tunteiden näyttämistä ja ulospäinsuuntautu-neisuutta. �

Vive on valmistunut sosionomiksi Helsingin Diakonia-ammattikorkea-koulusta ja opiskellut taideterapi-aa Britanniassa. Alexandroupolin SOS-lapsikylässä hän aloitti työt vuonna 2013.

TEKSTI JA KUVA Ruut Tolonen

KUULUMISIA 9

Maailman viidestä-sadasta SOS-lap-sikylästä satakunta sijaitsee Euroopassa. Niinpä olikin luontevaa, että täl-läkin kertaa bussilla liikkunut seurue yöpyi mennen tullen

matkan varrelle sijoittuvissa lapsikylissä. Näin lapset pääsivät tutustumaan lapsikyläelämään myös muualla Euroopassa.

– Leirillä lapset ja nuoret saavat ainutker-taisen mahdollisuuden nähdä maailmaa. Osa

TEKSTI Pirkko Soininen | KUVAT Johannes Janhukainen ja Saska Lintunen

Ainutlaatuisia muistoja Italiasta

SOS-Lapsikylässä asuvat lapset ovat perinteisesti päässeet kerran elämässään kansainväliselle kesäleirille Italian Caldonazzoon. Tänä vuonna mukana oli parikymmentä 12–15-vuotiasta lasta eri kylistä sekä yksi sijaisperhe pienten lasten kanssa. Ikimuistoinen matka kesti kolme viikkoa.

ei välttämättä koskaan itse tulisi matkusta-maan ulkomaille. Tarjoamme mahdollisuuden nähdä myös muita samassa tilanteessa olevia lapsia, ja osoitamme lapsille, että lastensuo-jelun asiakkaita on muuallakin kuin omassa kylässä, kertoo matkalla mukana ollut ohjaaja ja matkanjohtajan varamies JOHANNES JANHU-

KAINEN.

MIELENKIINTOISIA PÄIVÄRETKIÄCaldonazzossa on järjestetty kansainvälisiä leirejä SOS-lapsikylien lapsille ja nuorille vuo-desta 1953 lähtien ja suomalaiset ovat olleet mukana vuodesta 1971. Leiri kesti pari viikkoa

ja sille saapui satoja lapsia ja nuoria Suomen lisäksi muun muassa Saksasta, Itävallasta, Unkarista, Italiasta ja Espanjasta.

– Parasta matkalla onkin se, että lapset ja nuoret voivat käyttää vieraita kieliä ja tutustua uusiin kulttuureihin. Heillä on myös luonteva mahdollisuus ystävystyä ulkomaalaisten lasten kanssa, kertoo Janhukainen.

– Erityisesti itävaltalaiset tytöt saivat huomiota meidän pojiltamme. Rohkeimmat ja innokkaimmat lapsemme viettivät paljonkin aikaa muiden maiden lasten kanssa, vaikka yh-teistä kieltä ei aina ollutkaan. Jalkapallokenttä yhdisti monia lapsia, Janhukainen kertoo.

Parasta matkalla on se, että lapset ja nuoret voivat käyttää vieraita kieliä ja

tutustua uusiin kulttuureihin.

10 KUULUMISIA

� Travemünde

�Helsinki

�Lippe

� Immenreuth

�Zwickau

�Berliini

� InnsbruckImst�

�CALDONAZZO

MATKAPÄIVÄKIRJASTA:9.7. Lähtö VUOSAARESTA Finnlinesin laivalla. Laivalla vietettiin kaksi yötä. Matka jatkui TRAVE-

MÜNDEN satamasta kohti LIPPEN lapsikylää. Yövyimme Lippessä, josta jatkoimme aamulla kohti IMMENREUTHIN lapsikylää. Seuraavana päivänä ajettiin CALDONAZZOON. Paluumatka starttasi tiistaina 26.7. Ajoimme Caldonazzosta INNSBRUCKIIN shoppailemaan, josta jakoimme IMSTIN lapsikylään yöksi. Seuraavana päivänä ajoimme Itä-Saksaan ZWICKAUN lapsikylään yöksi. Torstaina ajoimme ensin BERLIINIIN ja tutustuimme pikaisesti kaupunkiin. Illaksi ajoimme satamaan, josta laiva lähti yöllä kohti HELSINKIÄ. Perillä lauantaina 30.7.

Leiriläiset tekivät päiväretkiä Venetsiaan, Gardaland-huvipuistoon, Caneva World -vesi-puistoon ja Movieland-teemapuistoon

– Lisäksi kävimme Caldonazzon kyläs-sä ahkerasti karkkiostoksilla, Janhukainen naurahtaa.

JALKAPALLO YHDISTIPaikan päällä järjestettiin myös paljon erilaisia aktiviteetteja.

– Jalkapalloturnauksessa jokaisessa jouk-kueessa piti olla pelaajia vähintään kahdesta eri maasta. Suomalaiset ottivat joukkueeseensa saksalaisia poikia Lippen kylästä, joihin oli

tutustuttu jo matkalla Caldonazzoon. Osa suomalaisista pojista värvättiin Unkarin jouk-kueeseen. Kolme suomalaista tyttöä taas pääsi itävaltalaissaksalaiseen joukkueeseen, kertoo Janhukainen.

Yleisurheilukilpailuissa suomalaiset menestyivät muun muassa pituushypyssä, pikajuoksussa ja pallonheitossa.

Mikä oli lasten mielestä reissussa parasta? – Pitäisi tietysti kysyä tätä heiltä. Yksi

poika sanoi minulle ”tytöt”, kun esitin saman kysymyksen hänelle. Uskoisin, että parasta olivat halvat karkit ja limu, uiminen, vesipuisto ja huvipuisto, Janhukainen kertoo nauraen. �

KUULUMISIA 11

uokassa hälisevät innostu-neet alakoululaiset. Osa on keskittynyt kuvaamataidon töihin, joita luokka on juuri taiteilemassa. Aamupäivällä luokkahuoneet ovat täynnä. Kenian pääkaupungin Nairobin SOS-lapsikylän pihamaalla on hiljaista.

Vuonna 1973 perustettu Nairobin SOS-lapsikylä oli Afrikan ensimmäinen. Kylä tarjoaa kodin yhteensä lähemmäs neljällesa-dalle lapselle ja nuorelle, jotka eivät syystä tai toisesta voi elää oman perheensä luona.

Kylässä on 16 perhetaloa, joissa jokaisessa asuu noin 10 lasta sekä näistä huolehtiva sijais-äiti. Perhetaloista muutetaan nuorisotaloon 14–18-vuotiaina, mutta yhteys perheeseen ja sijaisäitiin säilyy.

– Lapset elävät perheinä. Jokaisella on äiti, veljiä ja siskoja. Kyläyhteisössä tuetaan toisia ja jaetaan kokemuksia, kertoo kylän johtaja FREDRICK OCHIENG.

SOS-Lapsikylällä on Nairobissa viisi oh-jelmaa: lapsikylän perheohjelma, lääkärikeskus, perheiden tukemisen ohjelma sekä peruskoulu

Turvallinen perhe ja kylällinen sisaruksia

Kenian Nairobin SOS-lapsikylässä saman katon alle mahtuu väkirikkaan maan monenlaisten kulttuurien kirjo. Sijaisäidit ovat tärkeitä sillanrakentajia yli kymmenhenkisten perheiden yhdistämisessä.

ja ammattikoulutuskeskus. Lääkärikeskus ja koulut palvelevat myös lähistön asukkaita, joista suuri osa asuu slummialueilla.

Perheiden tukemisen ohjelmassa tuetaan perheitä, jotka ovat vaarassa hajota esimer-kiksi taloudellisten syiden takia. Auttamalla perhettä taloudellisesti yritetään varmistaa, että vanhemmilla on mahdollisuus pitää lapset kotona.

– Kasvatus, terveys ja koulutus ovat toi-mintamme perusta, Ochieng sanoo.

LAPSET TULEVAT SOS-lapsikylään hyvin erilaisista lähtökohdista eri puolilta Keniaa. Sijaisäitien työ perheiden luomisessa on Ochiengin mukaan korvaamatonta.

– Äidit ovat lapsikylän peruspilareita. He onnistuvat luomaan siteen erilaisista kulttuureista ja taustoista tuleviin lapsiin ja yhdistämään heidät yhdeksi perheeksi. Lapset palaavat usein pois muutettuaankin tervehti-mään äitejään, kertoo Ochieng.

BRIDGET on toiminut äitinä Nairo-bin SOS-lapsikylässä jo 16 vuotta. Hänen mukaansa äidit omistautuvat kylän lapsille. Bridgetin valinnan taustalla on rakkaus lapsiin.

– Lasten kotona on ollut ehkä pari-kol-me lasta, mutta SOS-lapsikylässä perheeseen kuuluu 10 lasta, Bridget kertoo.

Päiväohjelma koostuu rutiineista. Äidit he-räävät aikaisin, yleensä viiden aikaan aamulla. Lasten ollessa koulussa äidit siivoavat kotia ja pesevät lasten vaatteita. Iltapäivällä, kun lapset palaavat kotiin, käydään läpi päivän tapahtumia. Nukkumaan mennään Bridgetin perheessä kymmenen tietämillä.

Bridgetin perheeseen kuuluu kuusi poikaa ja neljä tyttöä. Perheen kotona on kolme huonetta lapsille ja yksi äidille. Lisäksi taloon kuuluvat yhteinen keittiö ja olohuone.

– Hienointa on nähdä lasten kasvavan. Usein he tulevat tapaamaan vielä kotoa lähdet-tyäänkin.

SOS-LAPSIKYLÄN ASUKKAIKSI otetaan alle 10-vuotiaita lapsia, joilla ei ole omaa per-hettä tai jotka eivät voi asua oman perheensä kanssa. Järjestö tekee yhteistyötä paikallisten lastensuojeluviranomaisten kanssa ja selvit-tää lasten taustat tarkasti ennen asukkaaksi valitsemista.

– Jos emme voi ottaa lasta tänne asumaan,

TEKSTI JA KUVAT Annamari Tolonen, Elina Kirvesniemi, Ida Kannisto

12 KUULUMISIA

SOS-LAPSIKYLIEN OHJELMAT tukevat YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Perheiden vahvistamis-ohjelmat tarjoavat perheille tukea jakoulutusta perheiden taloudellisen selviytymisen mahdollistamiseksi. Tavoitteena on, että lapset saisivat kasvaa turvallisesti perheissään.

SOS-Lapsikylä pyrkii takaa-maan kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua ja sitä kautta parantaa työllistymis-mahdollisuuksia. Järjestämällä luku- ja kirjoitustaidon opetusta sekä ammatillista koulutusta tuetaan perheiden elinkeinon harjoittamista, jotta vanhemmat voisivat pitää huolta lapsistaan ja lapset saisivat mahdolli-suuden koulunkäyntiin.

SOS-LAPSIKYLÄN TOIMINNASSA otetaan huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, jotka koske-vat kaikkia jäsenvaltioita. Tavoitteet hyväksyttiin ja vahvistettiin YK:n yleiskokouksessa viime vuonna, ja ne astuivat voimaan tämän vuoden alusta.

Vuoteen 2030 mennessä YK:n tavoitteena on taata globaalisti kestä-vä kehitys ja sitouttaa jäsenvaltionsa taisteluun kohti oikeudenmukaisem-paa maailmaa. Yhteensä kestävän kehityksen tavoitteita on eritelty 17 ja niillä on 169 alatavoitetta. Tavoitteissa on annettu erityistä huomiota lasten oikeuksien toteutumiselle.

SOS-Lapsikylän pääsihteeri, RICHARD PICHLER, onkin todennut, että globaaliin kehitykseen investoiminen ilman lapsiin investoimista on kuin rakentaisi talon hiekalle.

yritämme verkostojemme avulla etsiä heille jonkin muun ratkaisun, Ochieng sanoo.

Sopeutuminen uuteen ympäristöön ei ole helppoa. Jokaiselle lapselle tehdään oma suun-nitelma, jonka avulla elämä uudessa kodissa pyritään saamaan mahdollisimman sujuvasti käyntiin.

– Osa ei ole ikinä nähnyt vesivessaa. He kuvittelevat, että uppoavat sinne, Ochieng kertoo.

Kullakin lapsella on oma tarinansa ja historiansa. Usein kylään tulevat lapset ovat traumatisoituneita. Taustatietojen avulla jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet on helpompi ottaa huomioon. Vaikka ongelmia on, ne eivät kuitenkaan Ochiengin mukaan koskaan ole sellaisia, jotka eivät olisi selvitettävissä.

Myös lasten sukulaiset pidetään mukana kasvatuksessa, jos se vain on mahdollista. Lapset voivat käydä vuosittain tapaamassa perhettään kotiseudullaan. �

Bridgetin perheessä on kymmenen lasta.

Kasvatus, terveys ja koulutus ovat lapsikylän toiminnan perusta, kertoo kylän johtaja.

KUULUMISIA 13

Lahjoittaja

ari vuotta sitten Evan ovikello soi. Oven takana oli nuorimies, joka kysyi haluaisiko hän lähteä tukemaan SOS-lapsikylien toimintaa.

– Sanoin heti, että haluan. Juttelimme pitkään. Varmistin kuitenkin vielä SOS-Lapsikylästä, onko heillä kerääjiä liik-keellä. Tutustuin muutenkin järjestöön, koska haluan, että tuki menee sinne, mihin se on tarkoitettu.Eva kertoo, että hän on aina ollut huolissaan muista ihmistä, niin

läheisistään kuin tuntemattomistakin.– Olen itse niin etuoikeutettu. Kun tietää, ettei kaikilla ole asiat yhtä

hyvin, ei voi muuta kuin yrittää auttaa. Rahalahjoitus on pieni ja helppo tapa. Yritän auttaa muutenkin.

SÄÄNNÖLLINEN LAHJOITTAJASOS-lapsikylien tukemisen lisäksi Eva on puolisonsa kanssa mukana esimerkiksi vammais- ja vanhustyössä. Nyt kuukausilahjoitus menee vain SOS-Lapsikylälle, mutta kertalahjoituksia perhe tekee tilanteen mukaan.

– Raha ei ole ainut tapa auttaa. Usein hymy ja pelkästään kuulumisten kysely tekee toisen iloiseksi, Eva miettii.

Evan tavoitteena on antaa säännöllinen lahjoitus yhteen tai kahteen kohteeseen. Hän seuraa järjestöjen toimintaa, joten SOS-lapsikylistä kertovat tarinat ovat hänelle tuttuja.

SOS-Lapsikylän toiminnassa Eva arvostaa työn konk-reettisuutta. Hänen mielestään on hyvä, että työtä tehdään myös Suomessa. Usein ajatellaan, että apua kaivataan vain jossain kaukana.

– Kun itsellä on lapsi ja puolison pieni lapsi on myös meillä, on lasten asema ja tilanne lähellä sydäntäni. Minua mietityttää niiden lasten kohtalo, jotka elävät vaikeissa olosuhteissa. Lapset ovat itse syyttömiä tilanteiden syntymiseen. SOS-lapsikylissä on lapsia ja nuoria, joiden valinnat vaikuttavat heidän koko loppuelämäänsä. Olen huomannut, että kylissä paneudutaan asioihin, Eva miettii.

MAAILMAN PARASEva Wahlström on tunnettu ja menestynyt nyrkkeilijä ja kirjailija. Hän siirtyi vuonna 2010 ammattilaiseksi. Eva onkin ensim-mäinen suomalainen nyrkkeilijä, joka on voittanut ja uusinut ammattinyrkkeilyn maailmanmestaruuden. Evan ura on hyvässä vauhdissa.

– Syksyllä ei ole suunnitelmissa mitään ihmeellistä. Nyrk-keilyä vain, Eva hymyilee. �

TEKSTI Johanna Pelto-Timperi | KUVA Markku Lempinen

EVA WAHLSTRÖM on huolissaan ihmisistäNyrkkeilijä Eva Wahlströmillä on huoli ihmisten hyvinvoinnista. Kun omat asiat ovat hyvin, on luontevaa auttaa muita.

Minua mietityttää

niiden lasten kohtalo,

jotka elävät vaikeissa olo-

suhteissa.

Ammattilaisnyrkkeilijä Eva Wahlström haluaa SOS- lapsikylien tukemisen avulla olla mukana luomassa turvallista kasvuympäristöä lapsille ja nuorille.

14 KUULUMISIA

Lapset tarvitsevat apuasi.TEE LAHJOITUS SOS-LAPSIKYLÄLLENordea FI27 2386 1800 0100 66, NDEAFIHHLahjoita lasten hyväksi Suomessa viitenumerolla: 8015, lasten hyväksi maailmalla: 9014Voit myös lahjoittaa kotisivujemme kautta: www.sos-lapsikyla.fi Ò Kummius ja lahjoittaminen Puhelinlahjoitukset SOS-Lapsikylän työhön kotimaassa ja maailmalla:Soita numeroon: 0600 0 4235 (20 €+pvm) tai Lähetä tekstiviesti SOS numeroon: 16499 (10 €)

MERKKIPÄIVÄLAHJOITUSKun merkkipäivä lähestyy, mutta kaapit ovat jo ennestään täynnä tavaraa, voit halutessasi an-taa juhlavieraille mahdollisuuden muistaa sinua pyytämällä heitä tekemään lahjoituksen apua tarvitsevien lasten hyväksi Suomessa tai maailmalla. Olethan yhteydessä lahjoittajapalveluum-me p. (09) 4257 9830, niin voimme antaa lisätietoa merkkipäivälahjoittamisesta ja muistaa sinua kiitoksella juhlien jälkeen.

OLETKO KIINNOSTUNUT VAPAAEHTOISTYÖSTÄ SOS-LAPSIKYLÄSSÄ?Vapaaehtoistyön kautta voit auttaa meitä sekä varainkeruussa että toimintamme esittelyssä. Myös muita tehtäviä on mahdollista tehdä ajoittain sekä keskustoimistollamme että kylissä.

Lue lisää vapaaehtoistyöstä sivuiltamme: www.sos-lapsikyla.fi/vapaaehtoistyo. Jos kiin-nostuit antamaan aikaasi vapaaehtoisena, ota yhteyttä: tarja.rehnstrom@sos-lapsikyla.fi

YRITYSYHTEISTYÖYrityksille on tarjolla erilaisia tapoja tukea SOS-lapsikylätyötä. Tuki voi olla kampanjaluonteista tai pidempiaikaista yhteistyötä.

Ota yhteyttä, niin etsitään teidän yrityksellenne sopivin tapa auttaa. Tutustu yritysyhteis-työmuotoihin verkkosivuillamme: www.sos-lapsikyla.fi/yritysyhteistyoKei Heikkilä, varainhankintapäällikkö p. 040 747 7830, kei.heikkila@sos-lapsikyla.fi

TESTAMENTTILAHJOITUSApua tarvitsevia lapsia on Suomessa paljon. Testamentti on arvokas perintö. Kaipaatteko tietoa testamentin tai lahjoituksen tekemisestä? Oletteko jo tehnyt testamentin?

Testamenttilahjoitus on arvokas tapa varmistaa, että myös tulevaisuudessa lapsilla on mahdollisuus turvalliseen kotiin SOS-lapsikylässä, jossa voi viettää hyvää lapsuutta ja kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi.

Voit kysyä lisätietoja tai tilata testamentti-esitteemme numerosta (09) 4257 9830 tai sähköpostitse lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

RAHANKERÄYSLUVATSOS-Lapsikylä ry/Poliisihallitus POL-2015-8741/1.1.2016–31.12.2020 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.SOS-lapsikyläsäätiö/Poliisihallitus POL-2015-8743/1.1.2016–31.12.2020 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.SOS-lapsikyläsäätiö/Ålands landskapsregering ÅLR 2016/4667/1.7.2016–30.6.2017/landskapet Åland

Voit liittyä kuukausi lahjoittajaksi, kummiksi

tai tehdä lahjoituksen verkkosivuillamme osoitteessa

www.sos-lapsikyla.fi

Lahjoittajapalvelumme palvelee numerossa

(09) 4257 9830 (ark. klo 10–15) ja sähköpostiosoitteessa

lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

KUULUMISIA 15

Lämmin kiitos kaikille tukijoillemme

kesän riemujen mahdollistamisesta!