kirkonpalwelija2011 - kirkonpalvelijat ry · eikä omat ansiomme. se annetaan meille jumalan...

42011Kirkonpalwelija

KKKirkonpalwelijairkonpalwelijairkonpalwelija

Joulutervehdys

Etukannen kuva: KuvaKotimaa/Martti Santakari. Takakannen kuva: KuvaKotimaa/Päivi Arvonen.

Valontuoja

Jouluna yksi tervehdys toisillem-me on joulurauhaa. Koemme joulun niin arvokkaaksi juhlaksi, että halu-amme viettää sen rauhassa levät-en, virkistyen ja kooten voimia tule-vaan arkeen. Joulukynttilät, musiik-ki ja muut ulkoiset puitteet autta-vat meitä virittäytymään jouluun. Mutta ehkä joulurauhalla tarkoi-tetaan muutakin, ehkä sillä halu-taan ulkoisen rauhan lisäksi toivot-taa myös sisäistä joulurauhaa. Si-tä rauhaa, jonka joulun lapsi Jeesus voi meille antaa. Jouluevankeliumin sanoin ”Jumalan on kunnia korkeu-dessa, maan päällä rauha ihmisillä joita Hän rakastaa.” Tähän rauhaan meillä on mahdollisuus päästä Jee-suksen sovitustyön tähden, vain Hänen nimessään ja veressään. Tä-hän rauhaan pääsemiselle ei ole edellytyksenä ulkoiset olosuhteet, eikä omat ansiomme. Se annetaan

meille Jumalan armosta. Meidän tarvitsee vain uskoa tämä sanoma omalle kohdallemme, niin pääsem-me nauttimaan joulurauhaa.

Joulun suuri ihme on Jumalan saa-puminen Pojassaan ihmisten kes-kelle. Profeetan kautta oli annettu lupaus ”Herra Israelin kuningas on keskelläsi.”Näin kaikkivaltias Juma-la ei jää kaukaiseksi. Hän tuli Jee-suksessa maailmaan meidän kes-kellemme ja valmisti pelastuksen meille, joita synti pitää otteessaan.

Tätäkin joulua valmistaudutaan viettämään hyvin erilaisissa olo-suhteissa ja elämäntilanteissa. Ei-vät arkisen elämän vaikeudet noin vain häviä edes joulun ajaksi. Mutta lupaus Herran tulosta on voimassa myös arjen keskellä. Adventin odo-tus Herran saapumisesta saa joulu-na täyttymyksensä.

Pitäkäämme siis kaikki mieles-sämme joulun perimmäinen sano-ma armosta ja toivosta. Tärkein-tä ei ole lahjojen määrä, eikä joulu-pöydän pituus, vaan yhdessäolo lä-heisten ja ystävien kanssa

Herra olkoon kanssasi myös tänä jouluna ja siunatkoon juhlasi

Kaarina Yli-Someropuheenjohtaja

Sana tuli lihaksiLause ”Sana tuli lihaksi” tarkoit-

taa siis, että Jeesus joka on aina ol-lut taivaassa Isän luona, syntyi ih-miseksi tähän maailmaan. Tästä käytetään latinankielistä sanaa in-karnaatio, joka tarkoittaa juuri li-haksi eli ihmiseksi tulemista, Jee-suksen ihmeellinen, neitseellinen syntymä on osoitus hänen jumalal-lisesta alkuperästään. Ihmiseksi tu-lo puolestaan merkitsee täyttä sa-maistumista ihmisen osaan tässä maailmassa.

Jeesus oli siis sekä tosi Jumala et-tä tosi ihminen. Tämä ylittää täy-sin meidän käsityskykymme, mut-ta sitä ei pidä ihmetellä – olemme-han tekemisissä jumallisten asioi-den kanssa.

(Lainaus kirjasta ”Mannaa tai-vaasta – matka halki Raamatun”; Eero Junkkaala).

JOULUYÖTeille on syntynyt Vapahtaja!Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan. Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan. - -Jes. 9:1-6.

2


Siihen aikaan anto keisari Aukustus ooterin, että koko maasa hääty kerätä verot. Se oli ensimänen kerta ja tapah-tu sillon, ku Kuirinius oli Syy-rian viskaalina. Kaikki meni laittaan nimesä verolujettel-loon, jokkainen ommaan kau-punkiisa.

Niin se Joosehviki lähti Kali-leasta, Nasaretin kaupungis-ta ja meni veronkerruuta var-ten Juuteaan, Taavetin kau-punkiin Peetlehemmiin, sil-lä se kuulu Taavetin sukkuun. Se meni sinne kihilatun hellu-sa Marian kansa, joka oli siu-natusa tilasa.

Ku ne oli siellä, niin eikö-hän tämä Maria alakanu syn-nyttään, ja se synnytti pojan, esikoisesa. Se kapaloitti sen sikiön ja pani sen pilttuuseen, ku niille ei ollu kortteeria ma-jatalosa.

Niillä seuvun oli paimenia yöllä ulukona vahtaamasa laumaasa. Yhtäkkiä niijen ee-sä seiso Herran enkeli, ja Her-ran kirkkaus rävötti joka puo-lella.

Pelottammaahan se rupe-si paimenia, mutta se enke-li sano niille: “Elekää peläkkö! Minulla on ilosia uutisia teil-le ja koko sakille. “Tännään on teille Taavetin kaupungisa syntyny Vappauttaja. Se on Ristus, Herra. Pankaapa tä-

mä korvan taka: te löyvättä lapsen, joka makkaa kapaloi-sasa pilttuusa.”

Ja siinä siunaamasa oli en-kelin ympärillä iso taivaan so-tajoukko, joka kehu Jumalaa näinikäsesti: “Jumalan kun-nia korkeuksisa, maan päällä rauha ihimisillä, joista se tyk-kääpi.”

Ku ne enkelit oli menny ta-kasin taivaaseen, niin ne pai-menet sano toisillesa: “Nyt-te Peetlehemmiin! Siellä me nähhään mitä on tapahtu-nu, sen minkä Herra ilimotti meille.”

Jouluevankeliumi Oulun murteella

Ne lähti hääsäsä ja kop-peutti Marian ja Joosehvin ja pikkuraukan, joka makasi ölö-vinä pilttuusa. Ku ne näki sen, niin ne kerto, mitä niille oli sanottu siitä herrallahajas-ta. Kaikki jokka kuuli mitä ne paimenet sano, alakovat loin-telemmaan, että jo on ihime.

Vaan se Maria pani taki-tilleen muistiisa kaikki, mitä oli sattunu ja vunteerasi sitä. Paimenet lähti takasi ja kiit-teli ja kehu Jumalaa päntiön-nään siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justiisa niinku niille oli sanottu.

3


Perehdyttämisestä ammattitutkintoonTämän lehden viime numeros-

sa oli Hanna Ruohosen kiinnosta-va artikkeli Kirkonpalvelijat-lehden kautta näkyvistä yhdistyksen ja työntekijöiden ajankohtaisista ky-symyksistä eri vuosikymmenillä. Alan koulutuksen ja ammattitut-kinnon kehittymisestä teen joita-kin tarkennuksia. Ensimmäiset sun-tion ammattitutkinnon perusteet tulivat voimaan 2000 ja jo sitä en-nen ammatillista koulutusta on ol-lut. Ammattitutkinto ei ollut opis-totasoinen eikä ammattitutkinto määrittänyt millään tavoin valmis-tavan koulutuksen suorittamista-paa (ei siis opistotasoinen oppiso-pimuksena suoritettava tutkinto).

Kirkonpalvelijat olivat pitkään työntekijäryhmä, jota kirkko ei itse kouluttanut, vaan jonka täytyi itse hankkia itselleen koulutus. 1930-lu-vulta saakka kirkonpalvelijat järjes-tivätkin koulutuspäiviä esimerkiksi Suomen Kirkon Seurakuntatoimin-nan Keskusliiton kanssa. Jyväsky-län kristillisessä opistossa tarjot-tiin lyhyitä kursseja kirkonpalveli-joille 1950-luvulta lähtien. 1960-lu-vulla Partaharju-säätiö kokeili am-matillisen koulutuksen aloittamista - tarkoituksena oli kouluttaa seura-kuntien nuorisotyöntekijöistä sijai-sia suntioille. Hanke tyrehtyi osal-listujien vähyyteen.

Kirkonpalvelijoiden ja SKSK:n yh-teistyö johti kuitenkin siihen, et-tä vuonna 1976 Jyväskylän kristilli-sessä opistossa (JKO) aloitettiin laa-jempi koulutus kirkonpalvelijoille – opistossamme onkin tänä vuonna suntiokoulutuksen 35-vuotisjuhla-vuosi! Vuosittain vajaa kymmenen kirkonpalvelijaa osallistui koulutuk-seen, joka oli laajuudeltaan 32-33 opintoviikkoa. Se ei kuitenkaan an-tanut virallista ammattipätevyyttä, koska sitä ei oltu määritelty.

Vuonna 1980 kirkon työntekijöi-den jatkokoulutus siirtyi tuomioka-

pitulien vastuulle ja Kirkonpalvelijat ry ajoi aktiivisesti alan ammatillista peruskoulutusta. Hanke pääsi myö-tätuuleen, kun Lapuan piispa Yrjö Sariola antoi sille tukensa. Piispain-kokous ei asiaa kannattanut, mutta esitti kuitenkin komiteaa sitä selvit-tämään. Komitea löysi koulutuksel-le monia tuttuja syitä: työntekijän pitää tuntea kirkollinen identiteet-tinsä, vastuu ja työnkuva ovat laa-joja, työ on itsenäistä ja työntekijäl-lä pitää olla valmiudet ratkaista yl-lättäviä tilanteita. Pelkkä perehdyt-täminen ja perimätieto eivät takaa riittävää ammattitaitoa. Vuonna 1983 piispainkokous hyväksyi sun-tioiden ammatillisen peruskoulu-tuksen, jota Jyväskylän kristillinen opisto alkoi toteuttaa vuonna 1984.

Koulutus oli laajuudeltaan 500 tuntia (16 viikkoa). Työntekijöiden toiveesta koulutus sisälsi teologisia aineita, käytännöllisiä aineita sekä valinnaisia aineita (viheralueet tai ruokapalvelu). Tavoitteena oli op-pia tuntemaan kristinuskon keskei-nen sisältö ja haluta työskennellä sen mukaisesti, ymmärtää seura-kuntaelämän ja –toiminnan erityis-piirteet, osata huolehtia käytän-nön toimista jumalanpalveluksissa ja toimituksissa sekä osata vasta-ta kiinteistönhoidosta, puhtaanapi-dosta, hautausmaista tai ruokapal-velusta. Työntekijän tuli myös osa-ta suunnitella ja suoriutua tehtävis-tä itsenäisesti. Teologisille ja käy-tännöllisille asioille oli varattu yhtä paljon aikaa.

Koulutus siis jäsentyi jo hyvin ny-kyisen kaltaiseksi, mutta kyse ei vielä ollut ammattitutkinnosta. Ke-väällä 1996 Jyväskylän kristillinen opisto (JKO) teki aloitteen ja kut-sui koolle työryhmän valmistele-maan opetusministeriölle esitystä suntion ammattitutkinnosta. Tut-kinnon sisällöt hahmottuivat mel-ko helposti, mutta tutkinnon nimi

aiheutti pulmaa: opetusministeriön mukaan nimessä ei voi olla sanaa kirkonpalvelija. Seurakuntamesta-ri taas viittasi liikaa erityisammat-titutkintoon. Nimi suntion ammat-titutkinto hyväksyttiin kesällä 1998 ja samana syksynä opetushallitus pyysi JKO:ta valmistelemaan sun-tion ammattitutkinnon perusteet. Valmistelutyötä tehtiin pari vuotta, ja ensimmäiset Opetushallituksen hyväksymät Suntion ammattitut-kinnon perusteet astuivat voimaan 1.3.2000. Tutkinto muodostui kah-desta pakollisesta tutkinnonosasta (jumalanpalvelukset, toimitukset ja tilaisuudet sekä kiinteistöt ja viher-alueet) ja valinnaisista osista (hau-tausmaat ja kiinteistöt, ruokapal-velu ja viihtyisyys sekä kolmante-na yrittäjyys).

Ammattitutkinnon suorittaminen on aina riippumaton osaamisen hankkimisen tavasta. Kaiken aikaa tutkinnon on voinut suorittaa suo-raan tai hankkimalla ensin valmis-tavaa koulutusta. Valmistavaa kou-lutusta ovat eri oppilaitokset järjes-täneet eri tavoin: päivämuotoisena, monimuotoisena tai oppisopimus-koulutuksena. Kaikissa näyttötut-kinnoissa keskeistä on henkilökoh-taistaminen, jossa huomioidaan esimerkiksi aiempi osaaminen.

Vuonna 2004 Opetushallitus asetti toimikunnan arvioimaan voi-massa olevia perusteita ja niiden toimivuutta sekä kehittämään nii-tä edelleen työnkuvan muutoksia

Kuva: Hannu Korhonen

4


Vastine edelliseen

vastaavaksi. Uudet tutkinnon pe-rusteet tulivat voimaan 2006. Nyt uusi työryhmä on jälleen arvioin ut noita perusteita sekä viime vuosien muutoksia työelämässä ja tehnyt arvioinnin pohjalta esityksen uusik-si tutkinnon perusteiksi. Uudet pe-rusteet ovat parhaillaan Opetus-hallituksessa käsiteltävinä ja to-dennäköisesti tulevat voimaan ke-väällä 2012.

Suntiolinjan vastuuopettaja Pir-jo Salminen Jyväskylän kristillisel-tä opistolta esitti lisäyksiä Kirkon-palvelija-lehden edellisessä nume-rossa julkaistuun artikkeliini liitty-en. Hänen kommenttinsa ovat tar-peellisia ja aihetta syventäviä, sil-lä omassa kirjoituksessani monet asiat jäivät tiivistämisen tarpeen vuoksi vähemmälle huomiolle.

Totta on myös se, että olen mi-tä ilmeisimmin tehnyt väärän tul-kinnan kuvatessani suntioiden am-mattitutkintoa ”opistotasoiseksi oppisopimuksena suoritettavaksi

tutkinnoksi”. Täsmällisempää olisi-kin puhua monimuotokoulutukses-ta, ja suoritanhan itsekin kyseistä tutkintoa oppisopimuksen sijaan omaehtoisena koulutuksena.

Näin ollen pahoittelen erheellistä väittämääni, kiitän Pirjo Salmista artikkelini tarkasta lukemisesta ja asiantuntevasta palautteesta sekä toivotan jokaiselle Kirkonpalvelija-lehden lukijalle siunattua adventin aikaa ja rauhallista joulua.

Hanna Ruohonen, FM

Hyvä tietolähde aiheesta on esi-merkiksi TM Sonja Turusen Åbo Akademissa vuonna 2007 tekemä pro gradu-työ Praktisk och andlig –kyrkvaktmästarens yrkesidentitet och roll i början på 2000-talet. Siitä löytyy kootusti tietoa sekä ammat-tikuvan, tutkinnon että koulutuksen kehittymisen alkuvaiheista.

Pirjo SalminenSuntiolinjan vastuuopettajaJyväskylän kristillinen opisto

- - Ovien heitteleminen kirk-koon astuttaessa ja kirkosta poistuttaessa, tai kirkon pääkäy-tävää tapahtuva kulkeminen ja harhaileva istuinpaikkojen etsis-keleminen, saatikka penkkeihin tapahtuva tuppautuminen ruko-uksen ja raamatunlukemisen ai-kana vaikuttaa kiusallisen häirit-sevästi toisten parhaillaan suo-rittamaan hartauden harjoituk-seen.

Levollinen astuminen alttaria kohti ja alttarin eteen vaikuttaa kunnioitusta ja hartautta herät-tävästi. Ei ole halveksittava pie-nimpiäkään yksityisseikkoja, jot-ka voivat vaikuttaa ylentäväs-ti jumalanpalveluksen yleiseen kulkuun.

Marraskuun Kirkkomusiikkileh-dessä 1931 Lauri Apajalahti pe-räänkuuluttaa jumalanpalveluk-sen "ulkonaisen järjestyksen" pa-rempaa toteuttamista.

Maija Kerko

Hannu Korhonen

5

Kirkon Alat ry:n kultaisen ansiomerkin ansiokkaasta toiminnasta liiton hy-väksi saivat seuraavat sankarit; vasemmalta Jouni Honkanen, Tuomas Lemi-nen, Osmo Nissi ja Eija Jaakola. Kuva: Hannu Korhonen.


Rentoutusterapeutti Marja Repokangas

Siunattua joulunaikaaUskomatonta… joulu on taas o vel-

la. Siitä on vain hetki, kun edellisen kerran kirjoitin Kirkonpalwelijoille joulukirjoitusta. Takana on toimin-nantäyteinen ja tapahtumarikas vuosi. Kuluneen vuoden päällim-mäiseksi nousee tapaamiset jäse-nistön kanssa alueyhdistysten pur-kamisten merkeissä. Monella on ollut haikea olo alueyhdistyksen-sä purkamisesta. Mutta olemme myös yhdessä, pitkien keskustelu-jen jälkeen, päätyneet yhteisym-märrykseen uudistuksen tarpeelli-suudesta. Uudistus on ollut elineh-to. Uudistuksen myötä toivomme, että saamme uutta toiminnastam-me kiinnostunutta jäsenistöä tilai-suuksiimme, edunvalvonnasta kiin-nostunutta jäsenistöä.

Kulunutta vuotta on varjosta-nut Euroopan talouden notkahdus. Usean eurooppalaisen maan talou-den notkahtaminen on saanut suo-malaisetkin varpailleen: kuinka-han meidän käy? Kieltämättä ta-lous vaikuttaa meidän jokaisen elä-mään. Kuitenkin olemme tulleet huomaamaan, että talouden taan-tumia tulee ja menee, välillä syvem-pänä, niin kuin nyt ja välillä maltilli-sempina. Ammattiliittona olemme kuitenkin valppaina vastaamassa talouden moninaisiin haasteisiin parhaan kykymme mukaan.

Joulun kiireet ovat kohta taas muisto vain. Jäljelle jää toivon mu-kaan paljon mukavia muistoja ja yhdessä vietettyjä hetkiä rakkait-ten ja ystävien kanssa. Joulun sa-noma on joulun lapsen iloisessa hymyssä ja läsnäolossa. Annetaan joulunlapsen rakkauden vallata sy-dämemme ja mielemme ja välite-tään tuota rakkautta eteenpäin lä-heisillemme.

Lämmin kiitos kaikille kuluneesta yhteisestä vuodesta.

Siunattua vapahtajamme synty-mäjuhlaa sekä enkelin siipien havi-naa alkavaan vuoteen 2012.

Tiina Heino, puheenjohtajaKirkon alat ry

JOULUPÄIVÄSana tuli lihaksiPyhä Jumala, miten voin ottaa vastaan sinut?Miten voin kutsua sinut näihin huoneisiin, joissa ei ollavalmistauduttu suuren vieraan saapumiseen.Kiitos että sinä tulit ihmiseksi. Sinun oli jano,sinun oli nälkä, sinä tunsit surua, ikävää ja kaipausta.Kiitos että näet minut ja minun jouluni, meidän joulumme.Tule, Herra Jeesus ja tee joulumme pyhäksi.Tee meidän kodistamme seimi, jonne sinä synnyt.

6


Musiikki ja erilaiset näytelmät ja spektaakkelit ovat kirkon alkuajois-ta lähtien kuuluneet hyvin kiinteästi kirkolliseen elämään. Näytelmissä esityspaikkana on voinut olla – osin tai kokonaan - jokin muu kuin kir-kon sisätila. Musiikin esityspaikka-na kirkkotilaa on näihin päiviin as-ti ylistetty suorastaan maasta tai-vaaseen: kirkkotila on Suomessakin ollut monen paikkakunnan ”musiik-kitalo”.

Puheen kohdalla historia ei juu-ri kerro muista kuin puheiden pi-tuuteen liittyvistä ongelmista. Toi-sin on tänään. Esimerkiksi musikaa-li Onnen vuori ohjeistuksessa suo-sitellaan esitykseksi jotain muu-ta kuin kirkkotilaa. Perusteet ovat ymmärrettäviä. Kirkkoa ei yleen-sä voi pimentää eikä ole korotettua esiintymislavaa tai nousevaa kat-somoa, mutta lisäksi todetaan, et-tä ” kirkkotilat ovat usein hyvin kai-kuisia, jolloin puheesta on vaikea saada selvää”.

Tämä pistää miettimään. Mi-ten on mahdollista, että menneinä vuosisatoina – jopa tuhansina – pu-heesta on voinut saada selvää? On-ko vika kirkon akustiikassa vai pu-hujien äänenkäytössä? - Ja se, mi-kä puheen selvyydessä tuottaa on-gelmia, moninkertaistuu, kun kirk-koon tuodaan sähköä ja äänentois-toa vaativia soittimia.

Olen ollut eri kirkoissa seuraa-massa kirkkonäytelmiä. Yleensä keskeisissä rooleissa on ollut am-mattinäyttelijöitä ja kokonaisuu-della on ollut ammattiohjaaja. Mu-siikista on vastannut kanttorin joh-tama kamarikuoro tai säveltäjä-ur-kuri jne. Ilman äänentoistoa läpi-viedyt esitykset ovat olleet hyvin koskettavia - voi sanoa unohtumat-tomia. Onko tämä kaikki nyt jollain tavalla menetetty ja miksi?

Äänentoisto on kirkon historiassa verrattain nuori ilmiö, ja veikkaan, että kirkoissa kärsitään vielä monin paikoin ammattitaidottomuudes-ta. Äänentoistosta vastaavilta hen-

kilöiltä puuttuu liian usein taitoa - ja jos sitä muiden tilojen kohdalla riit-tävästi onkin -, nappuloiden pyörit-täjien kuulo ei tunnu toimivan kai-kuisassa kirkkotilassa. Tämä kuita-taan helposti sanomalla, että kirk-kotila on ongelma.

Äänentoistosta on seurannut toi-nenkin ongelma: äänenkäytön pe-rusasiat ovat unohtuneet puhujil-ta. Mikrofoni viekoittelee liian no-peaan, lepsuun ja hiljaiseen ää-nenkäyttöön. Puhujat eivät enää kiinnitä riittävästi huomiota selke-ään artikulaatioon ja oikeaan lau-serytmiin asiaankuuluvine korkoi-neen. Jos puheen kuulumisesta tu-lee moitteita, syy on helppo vierit-tää äänentoistolaitteille.

Uskallan väittää, että jokaiselle kirkkotilalle löytyy sille sopiva pu-hetapa, oikeat instrumentit, mu-siikki – ja vieläpä äänentoisto. Tar-vitaan vain kuulevat korvat.

Sakari VilpponenKirkkomusiikki-lehtiPäätoimittaja

Voiko kirkkotila olla akustinen ongelma?

Armo yllättää ja tulee liki.Se annetaan lahjaksi.

Tänäkin jouluna Jumalatulee ihmiseksi.

Kristus syntyy maailmaan.

Hyvässä työpaikassaminä hymyilenminä opinminä kehityn Hyvässä työpaikassateemme yhdessäteemme kunnollaolemme innoissamme

Hyvässä työpaikassatyöllämme on merkitystäkeskitymme olennaiseen siellä saa tehdä virheitäniistä opitaanja onnistumisia juhlitaan

Hyvässä työpaikassaarvostamme toisiammearvostamme ihmisiä

siellä saa hymyillä ja nauraasanoa mielipiteensäolla oma itsensä Hyvä työpaikka syntyy minusta itsestäniasenteistani, suhtautumisestaniasioihin ja ihmisiin Hyvän työpaikan luovat ihmisetjohtajat ja alaisetkaikki yhdessä Hyvässä työpaikassame olemme Mesamaa joukkuetta Hyvä työpaikkaon meistä jokaisestaitsestämme kiinni

Hyvässä työpaikassaKirjoittajana: Tomi Keiski


7

KKKirkonpalwelijairkonpalwelijairkonpalwelijaKuva Kuusamon kirkosta, KP.8

TIISTAI 26.6.2012

8.00 Ilmoittautuminen ja tulokahvit * Sokos Hotel Kuusamo, Kuusamosali Kirkkotie 23, Kuusamo

9.30 Kesäpäivien avaus * Puheenjohtaja Kaarina Yli-Somero * Juhlatoimikunnan puheenjohtaja Väinö Kokkonen * Khra, rovasti Veli-Matti Koivuranta

10.30 Turvallisuusasiat srk-työssä * Pentti Puuronen Turvakoulutus Puuronen, Rovaniemi

12.00 Lounas * Sokos Hotel Kuusamo

12.45 Monikulttuurisuus kirkonpalvelustyössä * Mark Saba Seurakuntapastori, Hgin tuomiokirkkosrk

14.15 Kahvit * Sokos Hotel Kuusamo

14.30 Kirkkovuosi ja symboliikka * Helena Turja Pastori, Seinäjoen srk

16.00 Ajankohtaiset asiat * Risto Voipio, kirkkoneuvos, KiTi * Ritva Rasila, toiminnanjohtaja, Kirkon alat ry 17.00 Päivällinen * Sokos Hotel Kuusamo

18.00 Vuosikokous * Sokos Hotel Kuusamo, Kuusamosali Kirkkotie 23, Kuusamo

KESKIVIIKKO 27.6.2012

8.30 Kuusamon seurakunnan esittely * Pyhän Ristin kirkko / Seurakuntatalo * Suntio Heli Posio

9.00 Piispanmessu * Pyhän Ristin kirkko / Seurakuntatalo * Toimittaa piispa Samuel Salmi * Saarnaa khra, rovasti Veli-Matti Koivuranta

10.30 Valokuvaus * Kuusamon seurakuntatalon edustalla

11.00 Lounas * Sokos Hotel Kuusamo

12.00 Esiintymistaito ja kehon kieli * Sokos Hotel Kuusamo, Kuusamosali Kirkkotie 23, Kuusamo * Laura Jurkka, näyttelijä

14.30 Kesäpäivien päätös * Sokos Hotel Kuusamo * Seuraavat opinto- ja koulutuspäivät 25.–26.6.2013 Jyväskylä, Rantasipi Laajavuori * Puheenjohtaja Kaarina Yli-Somero

15.00 Lähtökahvit * Sokos Hotel Kuusamo

Sitovat ilmoittautumiset pyydetään tekemään 18.5.2012 mennessä. Ilmoittautuneille lähete-tään laskulomake osallistumismaksujen suorit-tamista varten kesäkuun alussa. Lisätietoja saa sihteeri Kari Hartikaiselta puh. 050 520 7003.Hinnat: kaksi yötä, täysihoito ja osallistumis-maksu, tulo hotelliin 25.6.2012 320,-. Yksi yö, täy-sihoito ja osallistumismaksu 260,-. Ruokailut ja osallistumismaksu 180,-.

Kirkonpalvelijat ry:nOPINTO- JA KOULUTUSPÄIVÄT

Kuusamossa 26.– 27.6. 2012

Majoitus: Sokos Hotel Kuusamo, Kirkkotie 23, Kuusamo


Kirkon on pysyttävä ajan mu-kana. Perinteet ovat kivettymiä ja jäämia ajoilta jolloin kirkossa käyn-ti oli sääntö, jonka poikkeamuksis-ta piti tehdä ankara tili. Uudistuk-sia onkin tehty ja vireillä. Kitara on korvannut taivaallisen harpun ur-kuja ollaan museoimassa. Tilastot on saatava nousuun ja keinoja kyl-lä riittää.

Nallekirkoista on jo kokemuksia. Valtalehti ylisti neljällä sivulla peh-meää autuudenkokemusta nalle-puvussa liturgioivan ja saarnaavan papin löytäessä Pyhästä kirjasta uusia elementtejä. Suntioiden teh-täväkenttä laajenee kun kaappeihin on saatava mahtumaan eläinasuja ja hiirenkorvia.

Vauvakirkoissa jaetaan kaikil-le tutit ja ylistyksen aikana ne ote-

taan suusta pois. Pupukirkois-sa saarnaaja voisi olla ketunasus-sa ja kolehtia keräävillä pitkä, tuu-hea häntä. Rokkipalveluksissa voi-si äänen voimakkuuden nostaa yli sadan desibelin ja kaksinkertais-taa rumpusetin lisäten huonokuu-loisten autuudenkokemusta. Van-hukset täytyy edelleen ottaa huo-mioon järjestämällä normaalin pal-veluksen lisäksi rollaattorikirkkoja joissa päätökseksi rollataan temp-pelin ympäri kolme kierrosta. Sa-ma kierrätys sopii nuorten mopo-palveluksille luvalla ottaa loputkin äänenvaimentimista pois ylistys-ten ajaksi.

Virsikirjan tekstisekoilua voisi jat-kaa uudistamalla nuorten virsiin ajalle ominaista sannastoa ja slan-gia. Diggaisivat paremmin sikahy-viä hartaita ilmauksia.

Kesäisiin juhliin pitäisi rohkeasti sijoittaa rockmessuja ja asuntovau-nuleirejä kansallismaisemiin. Erityi-siä palveluksia kannattaa järjestää.

Olen itse veisannut 25 asteen pakkasessa metsäkirkossa jossa kansaa oli kolme kertaa enemmän kuin lämpimässä kirkossa. Olen veisannut juhannuksen alla ranta-palveluksessa jossa itikat huolehti-vat hereillä pysymisestä ja liturgi-sesta ininästä.

Aikaa on seurattava. Varmaan Lutherkin sanoisi niin. Kaavoista hän kyllä olisi eri mieltä. Siinä mie-lessä olen minäkin aidon luterilai-nen. Pyhän kokemiseen ei minulle sovi heavy-rock eivätkä pupu-jus-sit.

Snap

Palveluksia

9


Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta!Nyt seimen luona laulamme ja vielä Jeesus pyydämme: Suo kerran meidän kaikkien taivaassa kiittää riemuiten.

vk. 32:6

Toivotamme kaikille jäsenillemme, yhteistyökumppaneillemme ja lukijoillemme

Vapahtajamme syntymäjuhlan valoa ja siunausta vuodelle 2012.

Kirkonpalvelijat ry hallitusKaarina Yli-Somero Kari Hartikainen

puheenjohtaja sihteeri

Harkinnanvarainen palkanosa eli HAVA on herättänyt keskustelua seurakuntien työntekijöiden piiris-sä siitä asti, kun uusi palkkausjär-jestelmä otettiin käyttöön.

HAVA on osa palkkausjärjestel-mää ja sitä voidaan maksaa seura-kunnan toimivaltaisen viranomai-sen päätöksellä työntekijälle am-matinhallinnan, työn tulokselli-suuden, laadun ja työympäristön hallinnan arvioinnin jälkeen. Har-kinnanvarainen palkanosa on enin-tään 10 % tehtävän vaativuusryh-män vähimmäispalkasta.

HAVA otetaan käyttöön seura-kunnan määrittelemänä ajankoh-tana sen jälkeen, kun on paikalli-sesti arvioitu valmius sen käyttöön ottoon. Käyttöön ottoa edellyttää arviointijakso, joka on vähintään 6 kuukautta ja enintään yksi vuosi.

Työntekijöiden arviointikriteerei-tä voivat olla mm:

• miten työntekijä hallitsee työ-

tehtävänsä ja tehtäväalueensa

• miten työntekijä toimii asetet-tujen tavoitteiden saavuttami-seksi

• miten työntekijä omalta osal-taan edistää töiden sujuvuutta

Työn laatua voidaan arvioida nor-maaliksi, hyväksi tai erinomaiseksi.

Ennen HAVA:n käyttöönottoa käydään neuvottelut työnantajan ja työntekijäjärjestöjen luottamus-miesten kesken. Näissä käyttöön-ottoneuvotteluissa sovitaan myös prosessi, jolla harkinnanvaraista palkanosaa jatkossa jaetaan.

HAVA on varmasti hyvä mahdolli-suus löytää työntekijöiden vahvuu-det ja erityisosaaminen ja saada ne koko työyhteisön käyttöön. HAVA:n käyttöönotto on myös työnantajan etu. Työstänsä kiinnostuneet ja it-seään kehittämään pyrkivät työn-tekijät ovat voimavara koko kirkolle.

Nyt on työnantajilla hyvä mah-dollisuus satsata työntekijöihin. Me

olemme yhtenä hyvänä osana kris-tillisen kirkon toimintaa.

Kari Hartikainen, pääluottamusmiesKirkon alat ry


HAVA:sta hyvää tulossa ?

10


Ritva RasilaToiminnanjohtaja0207 912 534, 040 828 0656

Chanthy HengToiminnanjohtajan assistentti0207 912 536

Paula KokkoJärjestösihteeri0207 912 539

Anna-Maria NumminenLakimies0207 912 538

Heidi Halonen Lakimies 0207 912 537

Hannele Halinen Jäsenpalvelusihteeri 0207 912 530

Galina Voloshina Toimistopalvelusihteeri0207 912 533

Asemamiehenkatu 2, 6. krs.00520 HELSINKIpuh. 0207 912 530fax 0207 912 531www.kirkonalat.fi [email protected] Toimisto on avoinna ma-pe klo 9-15, kesäaikana klo 9-14.

- palveleva ammattiliitto

KIRKONPALVELIJAT Keskipohjanmaan alaosasto

VUOSIKOKOUS ja

VEHTARIENVÄHÄJOULU

28.12.2011 klo 18.00 RUONAN LEIRIKESKUS

Eteläniementie 68100 HIMANKA

Mukana Kp.puhj. Kaarina Yli-Somero ja siht.Kari Hartikainen.

Tarjoilun vuoksi ilmoittautuminen 23.12.2011 mennessä

Juhani Saukko 0400 946 668 Saunavarustus.

TERVETULOA!

Kirkonpalvelijat ry:n

ETELÄ-KARJALANALAOSASTONvuosikokous ja uuden toiminnan suun-nittelu ke 15.2.2012 klo 18 Sammonlah-den seurakuntakeskuksessa, Hietakal-lionkatu 7, Lappeenranta.Tervetuloa. Tarjoilua luvassa.Vieraina Pj. Kaarina Yli-Somero, siht. Kari Hartikainen.

Kirkonpalvelijat ry:n

POHJOIS-SAVONALAOSASTONvuosikokous ke 21.3.2012 klo 18 Lapin-lahden seurakuntatalolla, Mykkäläntie 6, Lapinlahti.Tervetuloa. Tarjoilua luvassa.

Kirkonpalvelijat ry:nhallitus 2012KAARINA YLI-SOMEROpuheenjohtajapuh. 0400 797 [email protected] EIJA JAAKOLAvarapuheenjohtajapuh. 040 595 [email protected] KARI HARTIKAINEN, sihteeriPL 421, 70101 KUOPIOpuh. 050 520 [email protected] MAARIT ILONENpuh. 050 339 [email protected] JOUNI HONKANENpuh. 050 404 [email protected]

TUULA TUOMINENpuh. 0400 378 [email protected] TUOMAS LEMINENpuh. 044 744 [email protected] SAILA KOSTIAINENpuh. 050 3377 [email protected] OSMO NISSIpuh. 050 326 [email protected] KRISTIINA SANAKSENAHOpuh. 040 515 [email protected]

11

N:o 4/2011 – 58. vuosikerta

Julkaisija/Tilaukset:Kirkonpalvelijat r.y. - Kyrkotjänare r.f.Puh. 050 520 7003E-mail: [email protected] http://www.kirkonpalvelijat.fi

Lehden toimitus:PL 421, 70101 KUOPIOToimitussihteeri Kari Hartikainen

Toimituskunta:Yhdistyksen hallitus

Ilmoitushinnat:Kokosivu 350,-1/2 sivua 200,-1/3 sivua 150,-

Pankit:Nordea 202718-136346Sampo Pankki 800015-252706OP 560005-293207

Paino:Kopijyvä OyTaitto: Jarmo Salonen aineisto@graafi setpalvelut.comSeuraava lehti ilmestyy 3/2012.

ISSN 0 355-8258

Kirkonpalwelija

Kirkko tahtoo edelleen kulkea suomalaisten elämänvaiheissa. Se tahtoo pitää esillä toivon

ja tulevaisuuden näkymiä. Kirkon Herra jakaa sanansa ja sakramenttiensa välityksellä

lahjojaan. Suomen kansa on saanut kautta vuosisatojen kokoontua Herran huoneisiin.

Jumalan sana on ollut voimana ajan saatossa. Hän antaa alati uutta ihmettelemistä tässä

moniarvoisessa, rikkirevityssä, mutta myös rikkaassa Jumalan maailmassa, jossa saamme

elää Jumalan luomina ja Kristuksen rakastamina.

(Virvoituksen lähteillä; Jaakko Mäkeläinen)

kirkonpalwelija2011 - kirkonpalvelijat ry · eikä omat ansiomme. se annetaan meille jumalan...

Documents