2 yritys 5 · cultural acquisition of a specific learned response among rhesus monkeys. in: starek,...
TRANSCRIPT
CortextCortextCortextCortextCortext
Tampereen psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti Tampereen psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti Tampereen psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti Tampereen psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti Tampereen psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti
2/20112/20112/20112/20112/2011
Sisällys luettelo
1
Sisällys luettelo 1
Pää toimittajan pää kirjoitus 2
Puheen johtajan terveiset 3
EFPSA juttu 4
Fuksi esittelyt 7
Cortex lainen Kali Forniassa 10
Tutkimus raportti uni tottumuksista 15
Pari kuvaa Kintu lammelta 19
Pojat Kämmenen Niemessä 20
Lämmin kiitos kaikille osaa ottaneille. Juttujen kirjoittajat juttujensa päissä.
Valokuvat kansi sekä s.19-20 ja s.2 alempi: KIITOS! Markus Savander
syksy 2011.
Toimitus: Jarno Korhonen
Yhteystiedot: sähköpostiosoitteet muotoa [email protected]
Julkaisija: Cortex ry
Painopaikka: Juvenes Print
Tip ja tap
Taas on alkanut ikkunan alta kuulua pienten töppösten
tominaa ja vilauksia hiippalakista. Naapurirappuni
avohoitopotilaan lisäksi kyseessä saattavat olla jopa
tontutkin, tällä hetkellä niihin on melkeinpä helpompi
uskoa kuin euron tulevaisuuteen. Näinkin terävän
poliittisen satiirin jälkeen voin kertoa hyvillä mielin
mitä minulle kuuluu, kyllä kiitos!
Olen kamppaillut miltei koko syksyn jääkaappini kanssa. On vaikeuksia
löytää sellainen lämpötila, jossa kaljat pysyvät tarpeeksi kylminä, mutta
samanaikaisesti vihannekset eivät jäädy. Puoli kiloa päivässä on viime
aikoina tupannut merkitsemään roskiin heitetyn elävän ravinnon määrää.
Kun ensimmäiset ihmiset nyt nyrpistävät jo nenäänsä
piittaamattomuudelleni, voin hankkia lisää ystäviä kertomalla, kuinka vähän
pidän joulusta ja kaikesta meuhkaamisesta joka siihen liittyy. Tänä vuonna
viha syttyi jo lokakuussa tuijotettuani epäuskoisena ensimmäisiä
jouluvaloja erään keskustan toimitilan ikkunan edessä. Joulu on tosin
siedettävää aikaa verrattuna ihmiskunnan älyllisten saavutusten antiteesiin,
ystävänpäivään. Vihaan myös kaikkea kaunista, itseänikin.
Nyt olen käyttänyt tarpeeksi aikaa tyhjän höpöttämiseen, joten pari sanaa
lehden teosta, sitä varmaan tässä odotetaan. Tai tuskin kukaan oikeasti
sitä odottaa, on vain ilmeisesti ollut tapana. Ja nyt kun aloinkin asiaa näin
ajattelemaan, en sanokaan mitään siitä. Ks. esim. Stephenson, G. R.
(1967). Cultural acquisition of a specific learned response among rhesus
monkeys. In: Starek, D., Schneider, R., and Kuhn, H. J. (eds.), Progress in
Primatology, Stuttgart: Fischer, pp. 279-288
Neljäs kappale typerää metatekstiä. Taidan korvata lopun
kuvalla itsestäni laulamassa karaokea. Se on samalta
reissulta kuin kannenkin kuva, jossa on muuten enemmän
kuin aavistus Viimeisen Ehtoollisen asetelmaa. Myös
lehden lopussa on K-lammen lisäksi kuvia tältä mystiseltä
illalta, jonka tulevat sukupolvet tulevat tuntemaan nimellä
Poikacortexin lähiörähinä.
Terveisin intiaaninimeltään:
Hän-joka-kohta-nukkuu-viikon-univelat-veks.
Ja hyvää joulua nyt kuitenkin.
2
Puheenjohtajalla on asiaa
Pup
Tässä vaiheessa voi jo sanoa, että on hieno
vuosi takana. Tästä suurkiitos Cortexin aktiiveille,
jotka ovat ahkerasti järjestäneet erilaisia tapahtumia,
kuten sitsejä, teatterikäyntejä, excuja ja hypnoosi-
kurssin (joka tosin tätä kirjoittaessani ei ole vielä
toteutunut, mutta ihan oikeasti, ei kahdesti voi olla
niin huono tuuri…). Kiitos myös jäsenille, joiden
osallistumista ilman näitä tapahtumia ei järjestettäisi.
Toivottavasti suurin osa on saanut opintojaankin edistettyä, ainakin
enemmän kuin allekirjoittanut…
Ensi vuonna toivottavasti on yhtä aktiivisia ja ihania vastaavia, jotka tekevät
kaikkensa tapahtumien eteen tenttiin lukemisen kustannuksella tai ohella,
riippuen (opiskelu)motivaatiosta. Näin pääsemme edelleen nauttimaan
ihanista opiskelukavereista mukavissa merkeissä. Edelleen kannattaa siis
olla aktiivinen palautteen antamisessa paitsi tapahtumien osalta, myös
opetussuunnitelman, sillä nyt muokataan uusia opetussuunnitelmia. Jos
joku kurssi, sen toteutus, noppamäärät tai muu kaivelee, ei kannata
avautua siitä ainoastaan vierustoverille, vaan myös Marjaana Sianojalle ja/
tai Juho Mertaselle, jotka ovat opsutyöryhmässä opiskelijoiden etua
ajamassa.
Että silleen. Rauhallista joulua, railakasta uutta vuotta, ja miksei saman tien
vappua ja juhannustakin, jos lehden julkaisuaikataulu pysyy ennallaan! ;)
Nähdään toivottavasti Cortexin enemmän ja vähemmän virallisissa
yhteyksissä (niitä sinkkupikkujouluja odotellessa..)!
Kiia da pj
Huomioikaa rakkaat palleroiset, että kirjoitan tätä kuumeessa, joten voitte
kaikki epäasiallisuudet ja kirjoitusvirheet laittaa sen piikkiin (tai
vaihtoehtoisesti päätoimittajan, joka hyväksyy tekstin sellaisena lehteen,
joko luettuaan tai sitten ei, todennäköisemmin ei..), koska muutenhan en
koskaan ole epäasiallinen tai virheellinen. Niin kuin ei kukaan cortexlainen.
Pienempikuinkolme.
3
EFPSA – silmät auki Eurooppaan!
Mikä on EFPSA?
EFPSA eli European Federation of Psychology Students Association on
eurooppalaisten psykologian opiskelijoiden yhdistys, joka edustaa noin 300
000:ta alamme opiskelijaa yli kolmestakymmenestä maasta. EFPSA :n
tavoite on edistää tulevien psykologien verkostoitumista ja tieteellistä
yhteistyötä. EFPSA toimii vapaaehtoisten opiskelijoiden voimin. Suomi on
EFPSA :n jäsenmaa ja kaikki suomalaiset psykologian opiskelijat ovat
EFPSA :n jäseniä !
Miksi lähteä mukaan ?
EFPSA tarjoaa paljon ainutlaatuisia mahdollisuuksia, ihan varmasti
jokaiselle jotakin ! Tapahtumissa pääset kuulemaan mielenkiintoisista
psykologian sovellusaloista, kehittämään itseäsi ja tietysti tutustumaan
valloittaviin persooniin. Mukaan voi lähteä ihan vaan hengailemaan ja
kuulostelemaan tai sitten ottaa jonkin pestin, jos EFPSA :n henki vie
mukanaan. EFPSA tuo mielettömästi potkua opiskeluihin ja muistuttaa, mitä
kaikkea mielenkiintoista psykologian alalla tehdäänkään. Voit myös saada
hyödyllistä kokemusta kansainvälisestä toiminnasta ja luoda arvokkaita
kontakteja tuleviin kollegoihisi. Et takuulla kadu, jos lähdet EFPSA :n
mukaan !
Miten lähteä mukaan ?
EFPSA järjestää vuosittain kongressin, jossa noin 300 psykologian
opiskelijaa kokoontuu viikoksi yhteen vaihtamaan ajatuksia sekä tieteellisen
että sosiaalisen ohjelman merkeissä. Viime vuonna aiheena oli positiivinen
psykologia (otsikko oli ‘’Follow your dreams, make life happen”). Viikon
aikana joka päivä on tosi paljon erilaista ohjelmaa meneillään ja itse saa
valita, mihin haluaa osallistua. Tieteellistä ohjelmaa vetävät sekä alan
ammattilaiset että opiskelijat; tarjolla on luentoja, esitelmiä, posteriesityksiä
(esimerkiksi opiskelijan kandin aiheesta ja työpajoja.
4
Itse olin viime vuonna esimerkiksi kuuntelemassa luentoa murehtimisen
psykologiasta, osallistuin työpajaan aiheesta sijaistraumatisoituminen
mielenterveystyössä ja kuuntelin esitelmän poliittisesta psykologiasta.
Sosiaalinen ohjelma on myös runsas ja monipuolinen. Perinteisesti
kongressissa järjestetään kulttuuri-ilta, jossa kaikki maat esittäytyvät ja
laittavat tarjolle syötävää ja juotavaa kotimaastaan. Yleensä järjestetään
myös ekskursio johonkin läheiseen kaupunkiin ja tutustutaan isäntämaan
perinteisiin teemaillassa. Seuraava kongressi järjestetään Tanskassa
Lollandin saarella 22.-29.4.2012 ja ilmoittautuminen on auki nyt! Otsikkona
on ‘’Mind The Body” eli kehon ja mielen yhteys psykologiassa.
Kesäisin EFPSA järjestää kaksi viikon mittaista kesäkoulua: tieteellisiä
taitoja kehittävän European Summer School:in (ESS) ja esiintymis- ja
kouluttamistaitoja edistävän Train the Trainers Summer School:in (TtT).
ESS on kesäkouluista ‘’tieteellisempi” ja tarjoaa mahdollisuuden päästä
harjoittelemaan tutkimuksen tekoa sekä osallistumaan interaktiiviseen
opetukseen alan ammattilaisten johdolla. TtT on intensiivinen viikon pläjäys,
jossa opetellaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan erilaisia
koulutustilanteita ryhmille. Viikko on erittäin rankka, mutta antoisa, ja
parhaassa tapauksessa sen kautta voi päästä viralliseksi kouluttajaksi
EFPSA:n (ja sen yhteistyökumppaneiden) tapahtumiin.
5
Mutta EFPSA tarjoaa muutakin kuin tapahtumia.
JEPS eli Journal of European Psychology
Students on psykologian opiskelijoiden
oma tieteellinen julkaisu. JEPS:in kautta voit
ottaa ensimmäiset askeleet tieteellisellä urallasi
ja saada palautetta alan asiantuntijoilta ympäri
maailmaa. Muita EFPSA:n palveluita ovat
Travel Network ja Study Abroad. Travel
Networkin kautta pääset punkkaamaan europpalaisten kollegoidesi sohville
ja saat näin aidon kokemuksen paikallisesta elämän menosta. Study
Abroad –palvelun kautta taas voit lukea, millaista opiskelu on eri Euroopan
maissa kun pohdit vaihtokohdettasi.
Jos alat aktiiviseksi EFPSA:ssa, sinulle aukeaa aina vain enemmän
mahdollisuuksia! EFPSA:n aktiiviset toimijat työskentelevät pestiensä
parissa vuoden aikana ja kokoontuvat erikseen. Voit myös lähteä
EFPSA:an mukaan täällä Suomessa, esimerkiksi auttamalla paikallisen
promootiotapahtuman järjestämisessä. Lisää tietoa EFPSA:sta saat
menemällä osoitteeseen www.efpsa.org tai ottamalla yhteyttä kansalliseen
edustajaamme Ville Ritolaan ([email protected]).
Avaa siis silmät Eurooppaan ja lähde rohkeasti mukaan!
-Emilia Karjalainen
6
Fuksiesittelyt!
Heissan! Nimeni on Iiris Ruotsalainen. Olen
kotoisin LaukaaSTA, mutta miellän itseni silti
jyväskyläläiseksi, koska eihän kukaan tiedä,
missä Laukaa on. Ikää löytyy 18 eli olen
(tietääkseni)Cortexin kuopus. Pelasin
jalkapalloa 10 vuotta, ja menestyksestä kertoo
se, että joukkueet yleensä pärjäsivät hyvin ennen
kuin minä tulin joukkueeseen ja vastaavasti alkoivat taas pärjätä, kun lähdin
pois. Nykyään viihdyn lähinnä tietokoneen (lue: Facebookin) ääressä.
Vaikka Tampereelle olikin ihan kiva muuttaa, kotoisasta Keski-Suomesta
poistumisen takia minulla on kauhea murrekriisi, koska olin koko elämäni
elänyt siinä uskossa, että en puhu mitään murretta. Emmää venyyytä
yhtäään!
Tässä minä “fuksipallero” Sanna Pajunen 20v.
Pirkkalasta. Ohjeessa luki, että kasvokuva pitää
lähettää, mutta kun valokuvausta en juurikaan
harrasta löytyi vain tällainen kummallinen
krokotiilikuva.
Minulla on yksi chihuahua ja kaksi chinchillaa.
Harrastan jumppien ohjaamista ja ratsastusta.
Olen töissä provoicella team leaderina.
Susanna Keinanen
Olen 20-vuotias ja kotoisin Espoosta. Valitsin
psykologian opiskelualakseni, koska monipuolinen ala
ja ihmisten auttaminen kiinnostavat. Opiskelun
lomassa rentoudun lukemalla – kaunokirjallisuus on
aina ollut harrastukseni ja luen kaiken, minkä suinkin
ehdin. Pakollinen liikuntaharrastukseni on nykytanssi
ja lisäksi teen silloin tällöin käsitöitä. Erikoisuus:
kaksoissisko, jonka polku johtikin kielitieteen
opiskeluun Helsingin yliopistossa.
7
Jussi Toivonen
Ikää 23 vuotta, kotoisin Tampereelta.
Kirjoittanut -08, jonka jälkeen armeijaan ja pari vuotta
töitä. Harrastuksina mainittakoon biljardi ja lenkkeily
(kesällä, kun on lämmin, mutta ei liian kuuma).
Lempiruokaa en osaa valita, mutta viime aikoina
olen innostunut chileistä sun muusta tulisesta.
Tavoitteena on muistaa pitää kuntoa yllä nyt kun
ei enää tule töiden myötä liikuttua. Ehkä jo ensi
viikolla tutustun Atalpan tarjontaan, tai jos ensi
viikolla on liian kiire, niin ensi kuussa, tai...
Olen Sanna Pihlajamaa ja ikää mulla on 20
vuotta. Oon kotoisin Turusta ja harrastan
lukemista, jumpissa käymistä ja lenkkeilyä.
Nimeni on Laura Kiiskilä. Olen 19-vuotias. Oon
Raumalta kotoisin ja nykyisin asun Tampereella
Kalevan kaupunginosassa. Aikasemmin oon
harrastanut jazztanssia, ja haaveena oliskin jatkaa
sitä täälläkin.
Eli, nimeni on Pauliina Talus ja mun
kotipaikkakunta on Alavieska. Ikää on 19
vuotta. Harrastan pianonsoittoa ja
musiikkia muutenkin, sekä liikuntaa, esim.
Atalpan jumppia.
8
Miika Kujanpää
Olen 19-vuotias, ujo mutta sosiaalinen kristitty
progehörhö ja pseudotaiteellinen multi-instru-
mentalisti Lappeenrannasta. Vapaa-ajankäyttöni
koostuu teko- ja muiden älyjen (mm. pc:ni, ihmiset)
kanssa kommunikoinnin lisäksi hetkessä fiiliste-
lystä, armottomasta psyykkisestä lagittamisesta ja
populaarimusiikin nykytilan surkuttelemisesta.
Oon Timo Vantaalta, ikää 21 v. Mulla on tumma tukka, muttei ruskeita
silmiä. Diggaan urheilla, mut en oo urheiluhullu. Hoidan jumalahakuisen
huomisen lähes aina bissellä ja parasta safkaa on esim. savustettu lohi. En
osaa kutoa, enkä oo koskaan tapetoinu seiniä, mutta viime kesänä yritin
tehä jousipyssyn. Oon skidinä harrastanut telinevoimistelua ja tykkään uida
meressä, järvetkin käy. Tykkään tytöistä, mutta myös poikacortexista.
Omistan useamman kitaran, mutta pitkän tukan oon leikannu jo kauan
sitten. Siitä huolimatta oon ikuisesti hippi.
Toim. Huom.: Fukseja olisi ollut enemmänkin, mutta ilmeisesti päätoimittajan
sekavasti ohjeistama vapaa esittelymuoto ja heikot kannustimet eivät tuottaneet
hirveästi riemunkiljahduksia, my bad, sori. Toivottavasti tämä edes rohkaisisi
vanhempia opiskelijoita tutustumaan oma-aloitteisesti nuorukaisiimme! Terveisin
nimim. Yritinpä-päästä-vähällä.
9
Cortex(lainen) Kaliforniassa
Idea Jenkkeihin vaihtoon lähtemisestä syntyi Mertasen Juhon Nekalan
tupareissa vuonna 2009. Idea tämän jutun kirjoittamisesta syntyi 11.11.2011
Cortexin ja Stimuluksen sitseillä. Tarkemmin ottaen idea taisi syntyä vasta
jatkoilla, kun erehdyin kehumaan päätoimittajan kynän terävyyttä. Oli niin tai
näin, lupaus pidetään.
Pitkän ja ajoittain uuvuttavan hakuprosessin jälkeen sain viime syksynä
vahvistuksen vaihtopaikalleni. Muutamaa kuukautta myöhemmin siirsin pj:n
nuijan eteenpäin, pakkasin laukut ja lensin Kalifornian auringon alle - mikäs
sen parempi paikka eläkeläiselle.
Viime kevät (jos tämä lehti julkaistiin alkuperäisen aikataulun puitteissa) tuli
siis vietettyä Chapman Universityn vaihto-opiskelijana. ISEP-vaihdon
mukaisesti asuin yliopiston kampuksella ja söin ateriani päivästä
riippumatta ruokalassa. Koska Chapman on yksityinen yliopisto, myös
palveluiden laatu on korkea (ja muille opiskelijoille kallis). Vaihto-
opiskelijana pääsin siis oikeastaan hyödyntämään tutkinto-opiskelijoiden
palveluita pilkkahintaan. Esimerkiksi ruokalassa tarjottiin joka päivä
yhdeksän eri etnisen keittiön ruokia, joista ehdoton suosikkini oli sushi,
nomnom.
10
Kun muistelen vaihtoani syksyisenä sunnuntaina, kaipaan sekä aurinkoa
että ystäviäni Chapmanista. Tähän yliopistoon otetaan lukukausittain vain
10 vaihtaria, minkä koen näin jälkikäteen ainoastaan hyvänä asiana.
Olimme tiivis eurooppalaisten porukka ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tutustuminen jenkkiopiskelijoihin vei sen sijaan huomattavan paljon
pidempään (facebook-kaveruutta ja “we should hang out” -kaveruutta ei
lasketa mukaan).
Kursseillani sain kuitenkin hyvän mahdollisuuden tutustua paikallisiin
opiskelijoihin. Kaikki neljä kurssia olivat hyvin vuorovaikutteisia, joten
perusoletukset kulttuuriin integroitumiseen olivat kunnossa.
Urheilupsykologian ja oikeuspsykologian kursseilla sain ilokseni opiskella
saman vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Lopulta parhaat muistot
opiskelusta (siis todella opiskelin vaihdossa) ovat Leadership -
koulutusohjelman opinnoista. Tiimikurssilla toimimme pienryhmissä koko
kevään ajan - opimme ymmärtämään itseämme ja muita MBTI:n kautta,
kehitimme asiakastiimejä harjoituksin ja vietimme intensiiviviikonlopun,
jonka aikana köysiratailimme, söimme hyvin ja tutustuimme toisiimme
paremmin. Kaikki kevään kurssit olivat sisällöiltään hyvin mielenkiintoisia ja
innostavia. Pääsin myös kuuntelemaan Albert Banduran luentoa hänen
vieraillessaan Chapmanissa. Kontrasti omaan yliopistoomme on niin suuri,
että suosittelen tällaista kokemusta ihan jokaiselle opiskelijalle.
11
Lets get high! Asuntoloissa kaikki on sallittua, kunhan kerroksesi valvova
opiskelija ei haista tai löydä käytäviltä mitään. Myös 21-vuotiaan ID:ni oli
todella coolia. Edellisestä voikin ehkä päätellä, etteivät kampusalueen
kotibileet houkutelleet muutamaa kertaa pidempään. Pelastus olikin täysi-
ikäiset kaverit ja 45 minuutin matkan päässä Los Angeles. Onneksi en siis
integroitunut opiskelijoiden bilekulttuuriin kovinkaan hyvin. Enkä itse
asiassa ollut edes tervetullut suurimpaan osaan bileistä, koska en osannut
valita Alpha Gamma Deltan ja Delta Delta Deltan välillä. Asiaan saattoi
myös vaikuttaa 500 dollarin vuosimaksu.
Kampuksella puitteet olivat kunnossa.
Harmikseni kuulin, että asuntoloiden
spa-osasto rakennettiin vasta tänä
syksynä. Onneksi kilpa-altaalla sai
polskia joukkueiden harjoitusten
välissä.
12
Meidän vaihtareiden onneksi löysimme yliopiston rahoittaman
organisaation, joka järjesti tapahtumia ja retkiä eteläisessä Kaliforniassa.
Tätä kautta pääsimme Big Bearin lumille ja Newportin valaiden jäljille.
Kotikaupunkimme Orangen naapurikaupungissa Anaheimissa pääsimme
ihmettelemään alkuperäistä Disneylandia sekä kannustamaan Ducksit
voittoon. Lukemattomien Los Angelesissa vietettyjen viikonloppujen lisäksi
ehdimme reissata muualla Kaliforniassa, Nevadassa ja Arizonassa. LA:n
lisäksi suosikkejani olivat San Francisco, Highway 1, Napa, Yosemiten
puiden halailu ja Grand Canyon. Ja olihan sen Vegaskin kokemus - ainakin
maisemat hotellimme Wynnin katolta kolmelta aamuyöllä. Ennen ja jälkeen
lukukauden ehdin myös reissamaan New Yorkissa ja Floridassa.
Vaikka tekemämme reissut olivat mielettömiä, parhaat muistot liittyvät
kuitenkin normaaliin arkeen yliopiston kampuksella. Elämä oli huoletonta
(viikottaisia testejä ja tenttejä lukuunottamatta) ja rentoa - Kalifornian tyyliin.
Voin suositella vaihtoa sekä uusien ystävien että yhteisöllisyyden vuoksi.
Tavallinen arki toisenlaisessa kulttuurista syventää ymmärrystä sekä itsestä
että muista.
13
On mahdotonta kiteyttää elämäni hienointa kokemusta
kovin lyhyesti. Voin vain suositella kokemaan vaihdon itse -
life is an experience!
...Just like this.. Ameriikan vieraana Laura “Hauhon
stipendiaatti” Kukkola Suomesta.
Kaisa Yli-Pärri
14
Tutkimus unitottumuksista
Teimme ruotsin kurssille tutkimusta opiskelijoiden unitottumuksista.
Lähetimme Cortexin sähköpostilistalle kyselyn, johon vastasi 97
Tamperelaista psykologian opiskelijaa. Vastaajista n.80% oli naisia ja 17%
miehiä. Kieli poskessa tehtyyn kyselyymme odotimme alunperin saavamme
ehkä juuri sen parisenkymmentä vastausta, mutta koska vastausprosentti
kohosi huikean korkeaksi, päätimme nyt jakaa upeat tutkimustuloksemme
teidän kanssanne. Valitettavasti Cortext oli ainoa vertaisarvioitu tieteellinen
julkaisu joka artikkelin suostui julkaisemaan. Alkuperäisen kyselyn
kysymykset:
Unikysely
Sukupuoli?
Kuinka monta tuntia nukut keskimäärin yössä?
Mihin kellonaikaan menet yleensä nukkumaan?
Kuinka säännöllinen unirytmisi on?
Käytätkö säännöllisesti jotain apukeinoja nukahtamiseen? Jos
kyllä, niin mitä?
Kuinka usein tunnet itsesi väsyneeksi aamuisin?
Kuinka usein näet painajaisia?
Koetko että sinulla on ongelmia nukkumisen kanssa?
Oletko viimeisen vuoden aikana kärsinyt unihäiriöistä? Jos olet, niin mistä?
(esim. toistuvat painajaiset, unissakävely, unihalvaus, unettomuus jne)
15
Tulokset
16
17
Hyvin tieteellisen tutkimuksemme tuloksista siis selvisi, että unirytmi koettiin
melko säännölliseksi, vaikka opiskelijat tunsivat itsensä usein aamulla
väsyneeksi (graafit lähes samanlaiset!). Painajaisia nähtiin eniten
kuukausittain/vuosittain, ja vain 10 % psykologian opiskelijoista näkee
painajaisia tätä useammin. Keskimäärin tutkimuksemme opiskelijat
nukkuivat 6,9 tuntia yössä ja menivät nukkumaan klo:23:30 (tässä hajontaa
oli paljon: yhdeksästä aamu kolmeen asti). Yleisesti opiskelijat eivät
kuitenkaan kokeneet, että heillä olisi ongelmia nukkumisen kanssa.
Noin kaksi kolmasosaa opiskelijoista ei raportoinut kärsineensä
uniongelmista viimeisen vuoden aikana. Selvästi yleisimmät ongelmat olivat
unettomuus, yöllinen heräily ja nukahtamisvaikeudet. Myös jonkin verran
raportoitiin toistuvia painajaisia ja joitan muita uniongelmia.
Opiskelijat käyttävät monenlaisia keinoja nukahtamisen apuna. Yleisiä
keinoja olivat erilaiset rentoutusharjoitukset, liikunta ja lukeminen. Myös
esimerkiksi elokuvan katsomista, venyttelyä tai sudokun tekemistä
käytetään nukahtamisen helpottamiseen. Unilääkkeiden käyttö näyttäisi
olevan melko harvinaista psykologian opiskelijoiden keskuudessa.
Aleksi, Sami, Virpi
18
19
20