Isot numerot

Asiantuntijuuden kriisi

Tutkijan tuska

42012

JulkaisijaSuomen tiedetoimittajain liitto ry.Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

ToimitusPäätoimittaja Vesa NiinikangasToimitussihteeri Annu KekäläinenTaittaja Katri Niinikangas

Yhdistyksen tarkoituson edistää tieteen julkaisutoimintaa, tieteestä tie-dottamista ja tieteellisen tiedon kulkua niin tie-deyhteisössä kuin koko yhteiskunnassa.

Jäsenettieteellisten kausijulkaisujen toimittajat, eri tiedo-tusvälineiden tiedetoimittajat, korkeakoulujen, yli-opistojen ja tutkimuslaitosten tiedottajat sekä muissa tieteen tiedottamistehtävissä toimivat.

Hallitus 2012Satu Lipponen, puheenjohtaja, Syöpäjärjestöt ryRaili Leino, varapuheenjohtaja, Tekniikka & TalousElina Grundström, vapaa toimittajaMinttu Heimovirta, YLEPäivi Kapiainen-Heiskanen, Osuuskunta Mikkelin MediaaniJari Mäkinen, Kupla ProductionsTimo Niitemaa, Turun yliopistoTerttu Nurro, Helsingin yliopisto, viestintäTeuvo Peltoniemi, SosiomediaUlla Salmi, Kirjapaja

ToimihenkilötPääsihteeri Vesa NiinikangasPuh. toimisto 050 340 0634Puh. matka 0400 433307sähköposti: toimisto@tiedetoimittajat.fiTaloudenhoitaja Juhani Mänttärisähköposti: juhani.manttari@helsinki.fi

PostiosoiteSuomen tiedetoimittajain liitto ryYliopistonkatu 12 a B 3220100 TURKU

IlmestysmisaikatauluTiedetoimittaja ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy helmikuussa 2013.Aineistot toimitukseen viimeistään 14. tammikuuta.

Liiton nettipaikatEtusivu: http://www.tiedetoimittajat.fi (sivuilta pääsy liiton intranetiin)Postituslista: info@tiedetoimittajat.fi

ISSN-L 1235-0338ISSN 1235-0338 (Painettu)ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)Yliopistopaino, Jyväskylä 2012

tiedetoimittaja 4/2012TIEDE JA YHTEISKUNTA

4 Tutkittu tieto ei vaikuta poliitikkojen päätöksiin Susanna Särkkä

7 Pallo ja pannukakku. Onko poliittinen päätöksenteko omantunnonkysymys? Raili Leino

8 Kolmas tehtävä – yliopisto rakentaa yhteiskuntaa Erkki Karvonen

10 Tutkijallakin on sananvapaus Marko Hamilo

12 Tarina ja miten se kerrotaan13 Huolena hormonihäiriköt

Helena Raunio

KETÄ MEDIA KUUNTELEE?

14 Asiantuntijuus kriisiytyi mediayhteiskunnassa16 Toimittajan arvioitava asiantuntijan taustat

Esa Väliverronen

17 Uutiset tahtovat yhä useammin tutkijan Ulla Järvi

TUTKIJAN TYÖN MUTKAT

18 ”Suurin osa tieteen väärentämisestä jää pimentoon”19 Aikamme tunnettuja tiedehuijareita

Raili Leino

20 Kilpailua vai yhteistyötä? Ristiriidat hiertävät tutkijan työtä Anne Laajalahti

NUMEROIDEN VOIMA

22 Professori Rosling näyttää tilastojen kauneuden23 ”Odotetaan lapsen kuolemaa”

Kalevi Rantanen

24 Big datan suuri lupaus – numerot kertojina Minna Ruckenstein

27 Vaihdetaanko perspektiiviä? Vesa Niinikangas

28 Paluu Dohaan Satu Lipponen

30 Muistokirjoitus

31 Reilun kahdeksikon yhdistys Vesa Niinikangas

35 Viisi asiaa, jotka opin tiedetoimittajien Lapin matkalla Susanna Särkkä

Kannen kuva: Tomás Saracenon 14 Billions -teos on elastisesta köydestä solmittu tarkka kopio mustanlesken verkosta. Hämähäkinverkko mallinnettiin tietokonetomografisella menetelmällä. Teoksen nimi viittaa maailmankaikkeuden ikään. (Helsingin Taidehalli 18.8.–3.10.2012.)

t iedetoim it ta ja 4 / 20 122

Satu Lipponen

Jäsenkysely valmistui

Suomen Tiedetoimittajain Liiton ensimmäinen jäsenkysely on valmistunut. Se toteutti Taloustutkimus Oy.

Jäsenkysely antaa vastauksia moniin, vuosia keskusteluttanei-siin asioihin. Esimerkiksi nyt tiedämme, haluavatko liiton jäsenet lehtensä sähköisenä vai painettuna. Tiedämme myös, mitä jäsenet arvostavat eniten liiton toiminnassa ja mitä he haluavat kehittää.

Jäsenkysely esiteltiin liiton vuosikokouksessa marraskuussa. Sen pohjalta keskusteltiin ensi vuoden toiminnasta ja pitkän lin-jan suuntaviivoista.

Jäsenkyselystä ilmenee, että liiton jäsenet ovat erittäin koulu-tettuja, kuten odottaa sopii. Olemme siis kriittisiä ja tiedämme monista asioista. Siihen nähden liiton toiminnan yleisarvosanan kipuaminen yli kahdeksan on erittäin hyvä suoritus. Jäsenten kriittisyys hieman vaihtelee. Tiukimman arvioinnin antavat vie-lä työelämässä olevat yli 50-vuotiaat.

Yhdessä olon hetket mukavine juhlineen saavat arvostusta.Näinä aikoina jokaista toimittajaa ahdistaa hieman. Menesty-

vistäkin mediataloista potkitaan väkeä ja resursseja leikataan, toi-mituksia yhdistellään ja töitä muutellaan.

Syksyn pimeinä hetkinä, kun tulee miettineeksi, olisiko sit-tenkin pitänyt yliopistossa mennä lukemaan lakia, valtaa hetken epäusko. Siihen tarjolla oleva tiedetoimittajaterapia on oiva apu: kollegan kanssa pääsee heti samalle aaltopituudelle. On luettu samat asiat ja pantu merkille heikot signaalit. Kuunnellaan alan kuulumisia, pohditaan tulevaa ja viihdytään yhdessä. Seminaa-reissa etsitään yhdessä ratkaisuja ammatillisiin ongelmiin, kehi-tetään uusia valmiuksia ja verkostoidutaan. Matkoilla on hyvä mahdollisuus oppia paremmin tuntemaan naapuri. Näiltä reis-suilta on syntynyt moni, vuosia kestänyt ystävyys.

Iloinen uutinen lentomatkustusta kammoaville on, että en-si vuonna ulkomaanmatkat tehdään kotimaassa. Maailma tulee meille kylään ja liitto aikoo parhaansa mukaan vaikuttaa siihen, että mahdollisimman moni jäsen pääsee osallistumaan Tiedetoi-mittajien maailmankonferenssiin 24.–28. kesäkuuta Helsingissä.

Rekisteröityä kannattaa jo etukäteen, vaikka sitten hakisikin apurahaa. Parhaat retket täyttyvät ensimmäiseksi. Jos apurahan saa, rekisteröintimaksu palautetaan.

Kyselyä yksityiskohtineen käsitellään toisaalla tässä numeros-sa. Ja kyllä, valtaosa jäsenistöstämme haluaa edelleen painetun lehden.

Hallitukseen neljä uutta jäsentä

Suomen tiedetoimittajain liiton hallitukseen va-littiin marraskuisessa vaalikokouksessa neljä uut-ta jäsentä.

FT Katja Bargum (s. 1978) toimii tiedottajana Hel-singin yliopiston keskuskampuksella. Bargum on työskennellyt Trends in Ecology & Evolution -leh-den päätoimittajana Lontoossa ja radio-ja tv-toi-mittajana Yleisradion tiedetoimituksessa. Hän on kirjoittanut Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä -tietokirjan. Bargum toimii Tiedonjulkis-tamisen neuvottelukunnan varapuheenjohtajana.

YTM Jukka Lehtinen (s.1973) on vapaa talous- ja teknologiatoimittaja. Hän on työskennellyt ITviik-ko, Tekniikka ja Talous sekä 3T -lehdissä.

FM Mikko Myllykoski (s. 1963) työskentelee Heu-rekan elämysjohtajana. Hän vastaa tiedekeskuksen näyttelyistä, tapahtumista ja oppimiskeskukses-ta. Myllykoski myös opettaa tiedekeskusviestintää Helsingin yliopistossa sekä esiintyy aktiivisesti tie-dekeskusalan kansainvälisissä konferensseissa (EC-SITE ja ASTC).

Tekn. yo Mikko Suominen (s. 1978) on vapaa toi-mittaja. Hän kirjoittaa muun muassa Tähdet ja avaruus -lehteen. Suominen on opiskellut teknil-listä fysiikkaa Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Satu Lipponen valittiin toiselle kaudelle puheen-johtajana. Vanhoina jäseninä hallituksessa jatkavat Minttu Heimovirta, Raili Leino, Jari Mäkinen, Timo Niitemaa ja Teuvo Peltoniemi.

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 3

Susanna Särkkä

Tutkittu tieto ei vaikuta poliitikkojen päätöksiinTuoreen selvityksen mukaan tutkimustieto ei juuri paina poliittisessa päätöksenteossa. Kiistattomatkin tutkimustulokset ohitetaan, kun ne eivät sovi poliittiseen linjaan. Kansanedustajilla ei myöskään ole aikaa seurata tutkimusta.

Suomalaisten runsaan alkoholinkäytön haitoista ja yhteiskunnallisista kustan-nuksista on tutkimustietoa, mutta se ei ole vaikuttanut olennaisesti suoma-laiseen alkoholipolitiikkaan. Asbestin vaarallisuus oli todistettu moneen ker-taan ennen kuin sen käyttö kiellettiin.

Euroopan komission tilaaman selvi-tyksen mukaan Suomi hyötyisi rikki-päästöjen vähentämisestä noin 70 mil-

joonaa euroa vuodessa. Silti päästövä-hennyksiä vastustetaan täällä talouteen vedoten.

Tutkimusten mukaan ansioverotu-lojen keventäminen nimenomaan pie-nimmissä tuloluokissa vaikuttaa myön-teisesti työllisyyteen. Tieto ei ole estä-nyt hallituksia tekemään verokeven-nyksiä kaikissa tuloluokissa.

Tässä muutamia esimerkkejä siitä,

kuinka selkeät tutkimustulokset eivät ole vaikuttaneet poliitikkojen päätöksiin.

Kelan tutkija Henrik Jussila kartoit-ti tuoreessa tutkimuksessaan sosiaalipo-liittisen tutkimustiedon käyttöä edus-kuntatyössä. Jussilan kansanedustajille tekemän nettikyselyn perusteella kan-sanedustajat eivät ehdi perehtyä tutki-muksiin. Ja silloinkin kun tutkimustie-to on hallussa, tieto ei oleellisesti vai-kuta päätöksiin.

Ei aikaa tiedonkeruuseen

Eduskunnan valiokuntiin tutkijoita kut-sutaan kuultaviksi varsin vähän. Viime

ANSSi KERäNEN

”Istuntosalissa ei pysty tuomaan esiin mitään uutta tietoa tai näkökulmaa.” Anna Kontula

t iedetoim it ta ja 4 / 20 124

eduskuntakaudella sosiaali- ja terveysva-liokunnassa vierailleista asiantuntijoista seitsemän prosenttia oli tutkijoita.

”Eduskunnassa ei todellakaan käy-tetä uusinta tutkimustietoa riittävästi hyväksi”, sanoo kansanedustaja, yhteis-kuntatieteiden tohtori Anna Kontula.

Kansanedustajille ei Kontulan mu-kaan yksinkertaisesti jätetä aikaa asioi-hin syventymiseen.

”Työ on niin tiivistahtista ja kokouksia on niin paljon, että siinä ei kerta kaikkiaan ehdi kerätä valistu-neen päätöksenteon edellyttämää mää-rää tietoa.”

Tutkijoiden ja kansanedustajien seuran Tutkaksen puheenjohtaja, kan-sanedustaja Sanna Lauslahti on toista mieltä. Hänen mukaansa tutkimustie-to näkyy eduskunnan päätöksenteossa, mutta ei riittävästi.

”Lakiesityksissä vaikutusten arvioin-ti on usein liian vähäistä ja tehty ke-vyellä pohjalla. Tutkimustietoon pe-rustuvaa kunnollista lain vaikutusten arviointia tarvittaisiin nykyistä enem-män,” Lauslahti sanoo.

Virkamiehet luottavat kaveriapuun

Kontulan mukaan jos yksittäinen kan-sanedustaja pystyisikin hankkimaan uutta tutkimustietoa päätettävänä ole-vasta asiasta, tiedon saaminen kolle-goille on hankalaa.

”Täysi-istunnoissa keskustelu on it-sestäänselvyyksien toistelemista. Kun ministerit tai media ovat paikalla, kan-sanedustajan on esitettävä asiansa niin tiiviisti, että monimutkaisten tutki-mustulosten esittäminen on mahdo-tonta.”

”Sanottavan pitää olla sellaista, että sitä on jo käsitelty muualla julkisuu-dessa. Tästä syystä tiedotusvälineiden rooli on merkittävä myös uusien tut-kimustietojen nostamisessa yhteiskun-nalliseen keskusteluun.”

Kontula huomauttaa, että kansan-edustajia merkittävämpiä portinvarti-joita ovat valmistelevat virkamiehet. Hän ihmettelee virkamiesten laiskuut-ta etsiä uusinta ja pätevintä tutkimus-tietoa lainvalmistelun tueksi.

”Ministeriöiden virkamiesten tut-kimustieto perustuu satunnaisiin tut-tavuussuhteisiin. Kuultavina ovat ai-na samat asiantuntijat vaikka olisi pal-jon muitakin tutkijoita, joilla voisi ol-

la uutta tietoa tarjottavanaan”, Kon-tula sanoo.

Lauslahti huomauttaa, että jokai-nen kansanedustaja voi itse vaikuttaa siihen, keitä asiantuntijoita kutsutaan kuultavaksi. Kontulan mielestä edus-tajat eivät kerta kaikkiaan ehdi etsiä kuultavia.

Kun tutkija käänsi edustajan pään

Eduskunnan johtava tietoasiantuntijan Timo Turja sanoo, että tutkimukset vain harvoin vaikuttavat suoraan ja vä-littömästi poliittiseen päätökseen. Suo-messa tosin ei ole tutkittu, mitä polii-tikon pään sisällä tapahtuu hänen pää-töstä tehdessään.

Yhdysvalloissa tutkijat pyysivät kongressiedustajia erittelemään, mitkä asiat vaikuttivat heidän äänestyskäyttäy-tymiseensä. Selvisi, että yksittäinen tut-kimus tai tutkija vaikuttaa äärimmäisen harvoin. Tutkimuksen sijaan poliitikot kertoivat äänestyspäätöstä tehdessään punninneensa esimerkiksi päätösten poliittisia ja taloudellisia seurauksia ja äänestäjiensä reaktioita.

”Tieteen ja politiikan logiikka on eri-lainen. Tieteessä ratkaisee paras argu-mentti, politiikassa päätöksenteko on useiden asioiden yhteensovittamista. Siksi tutkimustieto ei voi ratkaisevas-ti vaikuttaa useimpiin poliittisiin pää-töksiin”, Turja sanoo.

Hän on löytänyt eduskunnan his-toriasta yhden ainoan tapauksen, jos-sa kansanedustaja on julkisesti ilmoit-tanut eduskuntasalissa yksittäisen tut-kijan saaneen hänet muuttamaan ää-nestyspäätöstään.

Harvinainen tapaus sattui 1970-lu-vulla, kun radiotekniikan professori Martti Tiuri esitti valiokunnassa, että suunnitteilla olevan Valcon kuvaputki-tehtaan tekniikka on valmiiksi vanhen-tunutta. Tiurin lausunto sai siihen asti kuvaputkitehdasta kannattaneen kris-tillisten kansanedustajan äänestämään tehtaan rakentamista vastaan.

Tutkijoiden oma vika

Kontulan mielestä myös tutkijoiden pitäisi palvella nykyistä enemmän yh-teiskuntaa ja päätöksentekoa.

Nykyjärjestelmässä tutkijoiden on kerättävä pisteitä kirjoittamalla

Kuinka tutkija koukuttaa kansanedustajan?

Kelan tutkimuksessa selvitettiin, minkälaiseen tutkimustietoon kan-san edustajat hanakimmin tarttu-vat. Tässä hyvin vaikuttavan tut-kimuksen edellytyksiä:• suomenkielinen• ajankohtainen• alussa hyvä tiivistelmä• sisältää selkeitä

toimenpideohjeita• tutkimustulokset tukevat

kansanedustajan poliittisia tavoitteita

• kiinnostusta lisää, jos tutkimuksesta on ollut juttuja mediassa

Tutkimuksensa perusteella Hen-rik Jussila patistaa yliopistoja ja tutkimuslaitoksia kehittämään tut-kimusviestintäänsä, jos ne halua-vat lisätä tutkimustiedon käyttöä eduskuntatyössä. Kansanedustajat eivät ehdi tai pysty lukemaan pak-suja englanninkielisiä tutkimusra-portteja. Heille on tarjottava ly-hyitä suomenkielisiä tutkimustie-dotteita. Tiedotusvälineetkin toki kertovat tutkimustuloksista, mutta viestit voivat yksinkertaistua liikaa.

akateemisiin julkaisuihin artikkeleita, joita lukee kolme ihmistä. Yliopisto-jen yhteiskunnallinen palvelutehtävä ei toteudu, koska siitä ei saa pisteitä.

Kontula kertoo, että hänen kansan-edustajavuosinaan kaksi tutkijaa on ot-tanut yhteyttä ja tarjonnut tietoa ajan-kohtaisesta asiasta.

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 5

Kansanedustaja Päivi Lipponen puolestaan huomauttaa, että tutkijoi-den pitäisi antaa tietoa ratkaisuista, ei vain ongelmien syistä.

”Meillä talousvaliokunnassa on kauan käsitelty Euroopan talouskriisiä. Meille on ihan mahtavasti kerrottu, miksi tä-hän on tultu. Mutta hyvin vähän tie-deyhteisöstä on tullut näkemyksiä siitä, kuinka lähdetään tästä eteenpäin. Saati että julkisuudessa tutkijat olisivat esit-täneet rohkeita puheenvuoroja, mihin suuntaan pitäisi nyt mennä.”

”Olisi tärkeää, että tiedeyhteisö ja poliittiset päättäjät keskustelisivat avoi-mesti ja suorasukaisesti.”

Yhteiskuntatiede hyödytöntä päättäjille

Turjankin mielestä tutkimustiedolle olisi nykyistä enemmän käyttöä edus-kunnassa, jos tutkijat tuottaisivat käsi-teanalyysien sijaan enemmän päätök-

sentekoa hyödyttävää objektiivista, em-piirisesti todennettua tietoa.

Esimerkiksi vielä 1970-luvulla Suo-messa harjoitettiin ulkopolitiikan tut-kimusta, jota hyödynnettiin poliittises-sa päätöksenteossa.

Turjan mukaan ongelmana on ny-kyään, että yhteiskunta- ja oikeustiede ja osittain myös luonnontiede ovat po-litisoituneet. Siksi tutkimustietoa käy-tetään päätöksenteossa vain poliittisena argumenttina.

Missä ryhmässä eniten tohtoreita?

Ikääntymisen yhteiskunnalle tuomat haasteet ja koko kestävyysvajeongel-ma suorastaan huutavat Turjan mie-lestä yhteiskunta-analyysiä.

Professori Pekka Kuusen 1960-luvun sosiaalipolitiikka -kirjan oli aikanaan lu-kenut jokainen kansanedustaja.

”Kuusen kirjalla oli hyvin paljon vai-kutusta suomalaisen hyvinvointiyhteis-kunnan muotoutumiseen. Samanlais-

ta selkeitä ratkaisumalleja ajan ongel-miin kaivattaisiin kipeästi nytkin”, Tur-ja huokaa.

Hänen mukaansa sosiaalisen medi-an ajan yhteiskunnassa vallitseva ylei-nen auktoriteettien ja asiantuntijoiden kyseenalaistaminen pätee myös edus-kuntaan. Esimerkiksi THL:n rokotus-skandaali tai hiljattain noussut D-vi-tamiinikohu syövät uskoa asiantun-tijoihin.

Toisaalta eduskunnassa on melko vähän teknistä ja luonnontieteellistä tietämystä. Nykyisistä edustajista kym-menellä edustajalla on tekninen ja 18 luonnontieteellinen tutkinto. Kuiten-kin biologiaan, bioteknologiaan, lääke-tieteeseen liittyvää sääntelyä tarvitaan lähitulevaisuudessa entistä enemmän.

Tämän kauden kansanedustajista 93:lla on ylempi korkeakoulututkinto. Tohtoreita eduskunnassa on 16. Edus-kuntaryhmistä eniten tohtoreita on pe-russuomalaisilla.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Lähteet:

Henrik Jussila: Päätöksenteon tukena vai hyllyssä pölyttymässä? Sosiaalipoliittisen tutkimustiedon käyttö eduskuntatyössä. So-siaali- ja terveysturvan tutkimuksia, 2012.Yhteiskunnan parhaaksi -seminaari, Hanasaari 9. lokakuuta. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajan Anni Huhtalan kolum-ni. http://www.vatt.fi/ajankohtaista/ko-lumnit/kolumni/news_1808_id/287

SUSANNA SäRKKä

Eduskunnan tietoasiantuntija Timo Turjan mielestä tutkijoiden tulisi tuottaa nykyistä enemmän objektiivista, empiirisesti todennettua tietoa. Sellaisesta olisi hyötyä edus-kunnan työssä.

Oppositiolle palkataan ekonomistejaSuomen eduskunnassa on moniin muihin parlamentteihin verrattuna varsin vähän tutkimusresursseja. Osa-syynä on se, että isoilla perinteisillä puolueilla on omat niitä lähellä ole-vat taloudelliset tutkimuslaitoksensa.

Hallituspuolueet saavat tietoa mi-

nisteriöiltään. Puhemies Eero Heinä-luoman ehdotuksesta eduskuntaan ol-laan parhaillaan pestaamassa kolmea ekonomistia tuottamaan tietoa oppo-sitiopuolueille. Oppositio saa kolmelta taloustutkijalta vaihtoehtoisia laskel-mia esimerkiksi varjobudjetteja varten.

”Tieteen ja politiikan logiikka on erilainen.

Tieteessä ratkaisee paras argumentti, politiikassa

päätöksenteko on asioiden

yhteensovittamista.” Timo Turja

t iedetoim it ta ja 4 / 20 126

Raili Leino

Pallo ja pannukakkuHanasaaren lokakuisessa seminaarissa nousi esiin kysymys kansanedus-tajien omatunnon äänestä.

Kansanedustajat saavat Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan suurimman osan tieteellisestä tiedostaan tiedotusvälinei-den kautta, mutta mihin heidän tulisi nojata päätöksiä tehdessään?

”Haluan puolustaa kansanedusta-jien oikeutta tehdä päätöksiä myös tie-teellistä tietoa vastaan”, sanoi eduskun-nan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja Yhteiskunnan parhaaksi -seminaarissa Hanasaaressa.

Turja siteerasi 1930-luvulla eduskun-nan puhemiehenä toimineen kansan-edustaja Viljami Kalliokosken periaa-tetta: ”Vaikka tieteellinen tieto sanoi-si mitä, kansanedustaja on velvollinen äänestämään omatuntonsa mukaan, ei sen perusteella mitä tiede sanoo.”

Hiukan kärjistäen, Turjan lausun-non perusteella meidän pitää siis va-roa valitsemasta kansanedustajia, joi-den omatunto väittää, että maapallo on litteä kuin pannukakku.

”Tieteellinen tieto ei voi ohjata po-liittista päätöksentekoa, koska se on ai-na ristiriitaista eikä pysty ratkaisemaan arvokonflikteja, joista poliittisessa pää-töksenteossa on kyse.”

Turjan mielestä monet kokeneet parlamentaarikot myös ovat niin hy-viä asiantuntijoita, että he pystyvät arvioimaan kriittisesti valiokunnissa kuultavien tieteellisten asiantuntijoi-den näkemyksiä. He saattavat esimer-kiksi olla pätevämpiä ennakoimaan

tulevaisuutta kuin maamme parhaat-kaan tulevaisuudentutkijat.

”Kansanedustaja voi kumota par-haimmat tieteelliset argumentit omil-la kokemuksillaan ja omilla havain-noillaan.”

”Olen ärsyttänyt tällä lausunnolla tutkijoita. Minusta on sanottu, että olen relativisti ja nihilisti. Demokra-tian ydin on kuitenkin siinä, että kun akateemikko ja sahuri ovat eduskun-nassa, molemmilla on vain yksi ääni.”

Kirjoittaja on Suomen tiedetoimittajain liiton varapuheenjohtaja ja Tekniikka ja talous -lehden toimittaja.

Yhteiskunnan parhaaksi -seminaari Hanasaaressa 9.lokakuuta 2012.

”Pitäisikö lakiesityksissä olla lähdeviitteet?”, kysyi Tutkaksen puheenjohtaja, kansanedustaja Sanna Lauslahti (vas.) Yhteiskunnan par-haaksi -seminaarissa. Hän huomautti, että luotettavuus kyseenalaistuu esimerkiksi, jos lääkkeitä koskevaan lakiesitykseen pääsee lob-barin kirjoittama lause.Kuvassa oikealla Ruotsin eduskunnan tietoasiantuntija Helene Limén.

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 7

Erkki Karvonen

Kolmas tehtäväYliopiston tehtävä on tutkia, opettaa ja vaikuttaa yhteiskuntaan

Yliopistojen kuuluu yliopistolain mukaan edistää vapaata tutkimusta ja antaa ylintä opetusta. Lisäksi laki määrää yliopistoille niin sanotun kol-mannen tehtävän:

”Tehtäviään hoitaessaan yliopisto-jen tulee edistää elinikäistä oppimis-ta, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tut-kimustulosten ja taiteellisen toimin-nan yhteiskunnallista vaikuttavuut-ta.” (Yliopistolaki 2009, 1 luku 2§: Tehtävät)

Yliopistojen tulisi siis osallistua yh-teiskunnan toimintaan ja auttaa rat-kaisemaan ongelmia.

Tieteilijä voi vaikuttaa yhteiskun-taan esimerkiksi viestimällä niin yleis-tajuisesti, että maallikot, päättäjät ja toisten alojen asiantuntijatkin käsit-tävät mitä hän sanoo. Vaikuttami-nen voi olla myös sitä, että suostuu asiantuntijana kertomaan näkemyk-siään mediassa.

Yleistajuista tiedeviestintää ei Suo-men tieteessä kuitenkaan tueta tai lueta tutkijalle ansioksi (ks. Heino-nen & Raevaara 2012). Yliopiston val-tiolta saama rahoitus perustuu var-sin suorasukaisesti akateemisen jul-kaisemisen ja tuotettujen maisterien määrään. Ja yliopistojen ranking-lis-taukset painottuvat niin ikään akatee-miseen julkaisemiseen ja viittauksiin.

Yliopiston kolmas tehtävä jää jär-jestyksessä sen tehtävistä kolmannek-si ja viimeiseksi.

Tiede konstruoi maailman

Kaikkea tietoa voi pitää janus-kasvoi-sena. Tiede ja journalismi yhtäältä ku-vaavat jo toteutunutta todellisuutta realismin hengessä. Toisaalta näiden esittämä tieto ohjaa toimintaamme ja siten myös rakentaa tulevaa todel-lisuuttamme.

Esimerkiksi julkistettu kuvaus la-masta voi saada toimijat entistä pes-simistisemmiksi ja tuottaa syvempää lamaa.

Onkin kysyttävä, millaisen yhtei-sen todellisuuden tuotantoa haluam-me edistää ja millaista taas estää.

Kaikki todellisuuden rakentami-seen liittyvät valinnat ovat poliitti-sia, joskaan eivät välttämättä puolue-poliittisia.

Yliopisto teollisuuden palveluksessa

Tieteen vaikutus teknologiseen kehi-tykseen kävi tieteellis-teknisen vallan-kumouksen myötä ilmeiseksi. Tieteen ja teollisuuden liittoutumaan tunkivat sittemmin mukaan myös hallitukset.

1900-luvun loppupuolella synny-tettiin vaiheittain kansallisia innovaa-tiojärjestelmiä, joissa tiede, teollisuus ja valtio liittoutuivat.

Yliopiston kolmas tehtävä käsitet-tiin innovaatiojärjestelmiä luo taessa suppeassa mielessä maan teollisen kil-pailukyvyn palvelemiseksi. Tieteentut-kijat Henry Etzkowitz ja Loet Leydes-dorf (1997) puhuvat myös yritysyli-opistosta.

Hyvin usein kolmannella tehtäväl-lä tarkoitetaankin kansallisvaltion tai alueen taloudellisen ja teknisen ke-hittämisen tukemista. Yliopistoilla ja korkeakouluilla onkin erittäin mer-kittävä suora ja epäsuora panos oman alueensa taloudellisen elinvoimaisuu-den ylläpitämisessä.

Ristiriitaiset kolmannet tehtävät

Tätä laajemmassa mielessä yliopiston kolmas tehtävä on yhteiskunnan kai-kinpuolista auttamista, ja kaikkein laajimmassa merkityksessään se on maailman parantamista tai pelasta-mista. Yliopistolaki puhuu isänmaan ja ihmiskunnan palvelemisesta.

Joskus isänmaan, ihmiskunnan tai peräti koko luomakunnan etu ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkijoiden sananvapauden rajoitta-miskohussa vuodelta 2010 oli kyse eri-laisten kolmansien tehtävien välisestä ristiriidasta.

VTT näytti toimivan läheisessä vuorovaikutuksessa turveteollisuu-den, ydinvoimateollisuuden ja elin-keinoministeriön kanssa: oltiin teol-lisuutta ja maan kilpailukykyä aut-tamassa. Muutamat VTT:n tutkijat kuitenkin halusivat korostaa ympä-ristönäkökohtia ja esittivät tutkimus-laitoksen virallisesta kannasta poik-keavia energianäkemyksiä julkisuu-dessa sekä eduskunnan valiokuntaan kutsuttuina. Tämänkin voi ymmärtää kolmannen tehtävän mukaisena toi-mintana, nyt koko maailman autta-misen mielessä.

VTT:n johto halusi estää tutkijoi-den kannanotot. Mediakohun jäl-keen eduskunnan oikeusasiamies Pet-ri Jääskeläinen otti asian tutkittavak-seen sananvapauden ja tieteen vapau-den loukkauksena. Oikeusasiamies antoi VTT:lle huomautuksen. Hän katsoi laitoksen loukanneen kahden

Yliopiston kolmas tehtävä arvotetaan vihonviimeiseksi: yleistajuista tiedeviestintää ei

Suomessa tueta tai lueta tutkijalle ansioksi.

t iedetoim it ta ja 4 / 20 128

tutkijansa sananvapautta ja menetel-leen vastoin Euroopan ihmisoikeus-sopimusta ja perustuslakia.

Julkisuudessa syntyi epäilyksiä, et-tä VTT ei ollut pysynyt tieteellisen riippumattomana arvioissaan, vaan oli erilaisin kytköksin tullut liian riip-puvaiseksi asiakkaistaan kolmatta teh-tävää suorittaessaan.

Onkin hyvä pitää kirkkaana näke-mys tieteestä ja erityisesti julkisesta tutkimuksesta lahjomattomana todel-lisuuden kuvaamisen totuusinstituu-tiona. Mutta tieteellä on myös todel-lisuutta rakentava puolensa. Tämän suhteen täytyy pitää huolta siitä, ettei

keskityttäisi liian ahtaasti yksityisten etujen tukemiseen – ei ainakaan jos nämä ovat ristiriidassa kestävän kehi-tyksen tai yleisen edun kanssa.

Kirjoittaja on Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori.

Viitteet:

Heinonen, Aku & Raevaara, Tiina (2012). Yliopistojen kolmas tehtävä jää vaille toteutusta ja tukea. Tieteessä tap-ahtuu, vol 30, Nro 5 (2012)

Etzkowitz, Henry & Leydesdorf, Loet (1997). Universities and the Global Knowledge Economy. A Triple Helix of University-Industry-Goverment Rela-tions. London and Washington: Pinter.

VTT:n tutkijoiden sananvapauden rajoittamis­tapauksessa kohistiin erilaisten kolmansien tehtävien välisestä ristiriidasta.

”Tehtäviään hoitaessaan yliopis-tojen tulee edistää elinikäistä op-pimista, toimia vuorovaikutuk-sessa muun yhteiskunnan kans-sa sekä edistää tutkimustulos-ten ja taiteellisen toiminnan yh-teiskunnallista vaikuttavuutta.”

(Yliopistolaki 2009, 1 luku 2§: Tehtävät)

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 9

Marko Hamilo

Tutkijallakin on sananvapausYliopistotutkija saa puhua toimittajalle vapaammin kuin yksityisen tutkimuslaitoksen tutkija.

Teknologian tutkimuskeskus VTT sai viime vuonna oikeusasiamieheltä moitteet sananvapauden loukkaami-sesta kahdessa tapauksessa. Yksi VTT:n tutkija olisi halunnut kirjoittaa mieli-pidekirjoituksen Helsingin Sanomiin, mutta hänen esimiehensä kielsi. Toi-nen tutkija oli saanut varoituksen esiin-nyttyään asiantuntijana eduskunnassa.

– Mitkä lait säätelevät tutkijoiden oi-keuksia puhua toimittajille tai esimer-kiksi eduskunnan valiokunnalle tai vaikka kirjoittaa mielipidesivuille, vies-tintäoikeuden dosentti Päivi Tiilikka?

Lähtökohtana on perustuslain 10 §:ssä turvattu sananvapaus. Sitä voidaan ra-joittaa vain lailla ja vain perus- ja ih-misoikeusjärjestelmän kannalta hyväk-syttävän syyn vuoksi. Rajoituksen pitää myös olla oikeassa suhteessa sillä tavoi-teltuun päämäärään. Tutkijan sananva-pautta lisää myös perustuslain 16 §:ssä turvattu tieteen vapaus.

Rajoituksia voi seurata esimerkik-si työsopimuslain 3 luvun 1 §:stä. Sen mukaan työntekijän on noudatettava työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä ja ”toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijäl-tä kohtuuden mukaan vaadittavan me-nettelyn kanssa”.

Lisäksi työsopimuslaissa on säännös työnantajan liike- ja ammattisalaisuuk-sien ilmaisemis- ja hyödyntämiskiellos-ta. Valtion virkamieslain 14 pykälän 2 momentti ja kunnallisesta viranhalti-jasta annettu laki puolestaan edellyt-tävät, että virkamiehen on käyttäydyt-tävä ”asemansa ja tehtävänsä edellyttä-mällä tavalla”.

Yliopistolain 32 pykälän 3 momen-tin mukaan työnantaja ei saa menetel-lä työsuhteessa tavalla, joka voi vaa-rantaa 6. pykälän mukaista tutkimuk-sen, taiteen tai opetuksen vapautta, ei-kä yliopiston tutkimus- ja opetushen-kilöstöön kuuluvan työntekijän työ-sopimusta saa irtisanoa tai purkaa pe-rusteella, johon vetoaminen loukkai-si tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapautta.

Edellä mainittujen käyttäytymisvel-vollisuuksien osalta puhutaan yleisesti työntekijän tai virkamiehen lojaliteet-tivelvollisuudesta. Tietysti myös yleiset

rikoslain säännökset sekä erityiset vir-kamiehiä koskevat rikoslain säännök-set soveltuvat – esimerkiksi pykälä vir-kasalaisuuden rikkomisesta.

Eduskunnan valiokunnan kuultava-na henkilö toteuttaa nähdäkseni yhteis-kunnallista velvollisuuttaan ja on pe-rusteltua, että sananvapaus ja rehellisen mielipiteen ilmaisun vapaus on tällai-sessa tilanteessa hyvin laaja.

Onko eroa sillä, onko tutkija töissä yksityisellä vai julkisella sektorilla? Eroa on. Yksityinen tutkimuslaitos tai yhtiö voi rajoittaa työntekijänsä sananvapautta tutkimustulosten suh-teen enemmän kuin yliopisto omien tutkijoidensa sananvapautta.

Yksityiselle tutkimuslaitokselle ja yri-tyksille tutkimustulosten luottamuk-sellisuus voi olla jopa liiketoiminnan harjoittamisen lähtökohta ja edellytys.

Akateemiseen yliopistotutkimuk-seen puolestaan kuuluu tutkimustu-losten julkaiseminen ja avoimen kri-tiikin mahdollisuus. Siten esimerkik-si yliopistotutkijoiden sananvapauden rajoittaminen on vaikeampaa kuin yk-sityisellä sektorilla työskentelevien tut-kijoiden sananvapauden rajoittaminen.

Onko tilanne juridisesti erilainen, jos tutkija antaa taustahaastattelun ja toi-mittaja ottaa väitteet omiin nimiinsä ilman että tutkijaa mainitaan lainkaan nimeltä?

Tilanne on tutkijalle helpompi, jos toi-mittaja esittää väitteet omissa nimis-sään eikä tutkijaa mainita nimeltä. Kui-tenkin myös taustatiedon antaminen voi rikkoa lojaliteetti- tai salassapito-velvollisuutta. Julkaistujen tietojen si-sällöstä työnantaja voi joissakin tapauk-sissa varsin helposti päätellä, kuka tie-dot on antanut.

”Tutkijalla on virkamiestä suurempi vapaus ilmaista mielipiteensä, kunhan hän ei esi-tä mielipidettä työtovereiden kunniaa loukkaavassa muodossa”, viestintäoikeu-den dosentti Päivi Tiilikka sanoo.

VESA SoMERPURo

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1210

Onko juridista eroa sillä, kertooko tut-kija toimittajalle asiantuntijaroolissa faktoja – esimerkiksi tutkimustulok-sia, joita työnantaja ei haluaisi julki-suuteen – vai mielipiteitä?

Eroa voi olla. Faktojen kertominen vas-toin työnantajan nimenomaisia määrä-yksiä voi rikkoa salassapitovelvollisuut-ta tai lojaliteettivelvollisuutta etenkin yksityisen yrityksen osalta.

Yliopistotutkimukseen tutkimustu-

losten pimittäminen ei sitä vastoin so-vi, ellei kyse ole esimerkiksi vielä jul-kistamista odottavasta tutkimuksesta tai esimerkiksi tutkimusluvan alaisuu-teen kuuluvasta salassapidosta, jos sel-laista tutkimustulosten osalta voi yli-päätään olla.

En tiedä tutkijoita koskevia tapa-uksia. Virkamiesten osalta mielipiteen ilmaisuja on joskus pidetty sopimat-tomina, koska ne ovat voineet vaikut-taa yleisön käsitykseen virkamiesten

asenteista ja kyvystä hoitaa tehtävi-ään puolueettomasti. Etukäteen esi-tetty mielipide on voinut jopa teh-dä virkamiehen jääviksi ratkaisemaan asiaa, josta hän on julkisesti esittänyt mielipiteensä.

Tutkijan osalta mielipiteenvapaus lienee suurempi, kunhan mielipidet-tä ei esitetä esimerkiksi työtovereiden kunniaa loukkaavassa muodossa.

Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja.

Terttu Nurro

Helsingissä maailmalleTiedetoimittajien maailmankonferenssi 24.6.–27.6. 2012

Kesän ohjelma muotoutuu vauhdilla. WCSJ2013-konferenssissa nousevat laajasti keskusteluun tieteen ja tiedejournalismin etiikka ja muut alan keskei-set kysymykset.

Suomen tiedetoimittajain liiton vuosikokous päätti, että liitto va-rautuu tuklemaan noin 300 jäse-nen osallistumista konferenssiin.

Seuraa ilmoittelua Jäsenposti-lis-talla ja liiton sivuilla www.tiede-toimittajat.fi.

Konferenssiin rekisteröityminen verkkosivuilla: www.wcsj2013.org

Puolueettomuus ja uskottavuus oli-vat esillä useissa ohjelmaehdotuksis-sa, ja niitä puidaan ensi kesänä mo-nelta kantilta.

Puhumme hyvin konkreettisella ta-solla myös tiedeviestinnän toimijoiden rooleista, siitä miten ne ovat muut-tuneet ja yhä muuttuvat internetin ja avoimen tiedon aikakaudella. Kysym-me, mikä on journalistin tehtävä, kun tieto on kaikkien vapaasti saatavissa ja pohdimme journalistien ansainta-mahdollisuuksia, avoimen datan tuo-mia uusia yhteistyön muotoja ja sitä, miten tiedon vapaa saatavuus muokkaa tieteen asiantuntijuutta.

Tiedejournalismin tehtävä maail-man suurista katastrofeista ja katastro-feihin johtavista riskeistä raportoitaes-sa on niin ikään teemana. Kysymme myös, onko tiedejournalismilla oma roolinsa vaikkapa väkivaltarikoksia kä-siteltäessä.

Puhujia konferenssiin tulee kaikilta

maailman kolkilta. Palkittuja toimitta-jia, jotka edustavat median eri muoto-ja, ja palkittuja tutkijoita tieteenaloil-ta, jotka juuri nyt ovat polttopisteessä. Kaikilla on jaettavanaan oma tarinansa ja ammatillinen tietonsa ja osaamisen-sa. Tarkastelemme myös, miten alueel-liset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat tiedejournalistin työhön.

Mutta emme toki vain kuuntele pu-hujia. Helsingin kongressi keskustelee ja katselee. Se toimii kaikkein ajankoh-taisimpien maailmanlaajuisten kysy-mysten äärellä monin eri tavoin, kaik-ki osallistujat saavat omannäköisensä tavan olla mukana.

Vuoden merkittävimpään tiedevies-tijöiden tapaamiseen kokoontuu arvi-olta tuhannen hengen yleisö tiedetoi-mittajia, median edustajia, tutkijoita ja sidosryhmä- sekä projektipartnereita.

Kirjoittaja on WCSJ2013-konferenssin ohjelmakoordinaattori.

Tartu ainutlaatuiseen tilaisuuteen – ilmoittaudu vapaaehtoiseksi!

Vapaaehtoisena voit auttaa jär-jestelyissä, syventää ammatillista osaamistasi ja verkottua kollegojen kanssa ympäri maailmaa.

Ilmoittautumisia ottavat vastaan Hämeentie 157:n toimistossa työs-kentelevät konferenssijohtaja Ee-va Pitkälä ja koordinaattori Trilce Sandoval Similä.

Tervetuloa mukaan!

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 1 1

Helena Raunio

Tarina ja miten se kerrotaanTutkijoiden on opittava kertomaan koukuttavia tarinoita, mikäli haluavat tutki-muksilleen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, väittää professori Janne Hukkinen. Hänen postnormaali tieteensä arvostaa yhtälailla tavisten kuin tutkijoiden tietoa.

Olemme ainutlaatuisessa historialli-sessa tilanteessa. Tutkimustiedon pe-rusteella meidän olisi pitänyt ryhtyä tekemään elintapamuutoksia jo pa-rikymmentä vuotta sitten, jotta voi-simme välttää ilmasto- ja ympäristö-katastrofit. Juuri mitään ei ole kuiten-kaan tehty.

”Yksi syy tähän on, etteivät tutkijat ole riittävästi miettineet, miten kerto-vat tarinansa ihmisille”, sanoo Helsin-gin yliopiston ympäristöpolitiikan pro-fessori Janne I. Hukkinen.

”Kun joku kokee edustavansa tut-kimuslaitosta tai viranomaista, hän on muodollinen ja tiukka ja myöntää vasta nauhurien sulkeuduttua, mikä todelli-suudessa huolestuttaa.”

Tieteelle omat lööpit

Tutkijoiden olisi siis pohdittava samaa kuin journalistit, mikä lööppi myy.

Tutkimuksen ja tiedotusvälineiden toimintakulttuurien välillä on kuiten-kin suuri ero. Toimittajat odottavat tie-demaailmalta avoimuutta, mutta tutki-jalle avoimuudessa on riskinsä.

”Suomalaisessa akateemisessa kulttuu-rissa elää vahvana vanhakantainen ajat-telu, että tutkija ei saa sanoa mitään sen ulkopuolella, mitä kirjoittaa tieteelliseen julkaisuun”, Hukkinen huomauttaa.

Tutkijoilla on kuitenkin käytössään laaja tiedollinen ja käyttäytymistieteel-linen tutkimusperinne siitä, mikä saa ihmiset liikehtimään nopeasti. Hukki-

nen onkin toiveikas. Hän uskoo, että tiedemaailman ja median välinen suh-de on muuttumassa.

”Mitä enemmän tutkitaan ihmisen tietoisuutta ja käyttäytymistä, sitä pa-remmin tutkijat kiinnittävät huomio-ta paitsi viestinsä sisältöön myös ker-tomisen tapaan. He alkavat puhua in-nostavasti ja ymmärrettävästi – siten, että syntyy tarinoita.”

Maallikoiden tieto arvokasta

Professori Hukkista kiinnostaa tiede, joka toimii vuorovaikutuksessa yhteis-kunnan kanssa. Tällainen postnormaa-

Hyvä tutkimustarina voi saada ihmiset liikkeelle nopeasti.

SCoTTTHEzoMBiE NiMEä-TARTTUVA 3.0 MUoKKAAMAToN CREATiVE CoMMoNS -LiSENSSiLLä

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1212

lina tieteenä tunnettu suuntaus läh-tee siitä, että tavallisten ihmisten koke-muksellinen tieto on yhtälailla hyödyl-listä kuin tutkijoiden tuottama tieto.

”Postnormaali tiede liittyy keskuste-luun tieteidenvälisestä tutkimuksesta. Tieteidenvälisyys pyrkii uuteen tietoon tieteenalojen välisiä rajoja ylittämällä, mutta transdisiplinäärinen tiede menee vielä pitemmälle. Se harppaa yhteis-kunnan puolelle”, Hukkinen selittää.

Ympäristökysymyksiä tutkittaessa on näin ollen perusteltua, että niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus otetaan tieteeseen mukaan.

”Kaivokset on hyvä esimerkki. Nii-den vaikutusalueella asuvilla ihmisillä on olennaista tietoa, jota ei juuri oteta huomioon tieteellisissä arvioinneissa. Asukkaita ei kohdella nykyjärjestelmäs-sä ajattelevina tiedontuottajina”, Huk-kinen sanoo.

Kuvitellaan, että tiede pystyy arvioi-maan ihmisten huolenaiheet ilman mi-tään kontaktia asukkaisiin.

”Asukkaat pääsevät eksplisiittisesti mukaan Yvan puitteissa järjestetyissä

kuulemistilaisuuksissa, mutta Yva-pro-sessi kokonaisuudessaan pysyy heiltä suljettuna. Asukkaiden kokemusperäi-nen tieto taas tulee esille vasta, jos kai-voksella tapahtuu vahinko.”

Hukkinen korostaa, ettei postnor-maalin tieteen lähestymistapaa eli yh-teiskunnallista vaikuttamista ja ihmis-ten omien kokemusten kuulemista pi-täisi kokea uhkana tieteelle.

”Unohdetaan, että postnormaali tie-de vaatii yhtä säntillistä ja kontrolloi-tua tiedon tuotannon prosessia kuin muutkin tieteen suuntaukset. Niistä poiketen postnormaali tiede ei kuiten-kaan pidä tiedon laadun arviointia tie-demaailman yksinoikeutena”.

”Kun postnormaalissa tieteessä arvioi-daan tiedon uskottavuutta, mennään tiedontuottajien lähteille. En näe suur-ta eroa Amazonin intiaanien ja tutkijoi-den lähestymistavan välillä.”

Kirjoittaja on Tekniikka ja talous -lehden toimittaja.

Huolena hormonihäiriköt

Tieteellinen näyttö ei auta pysäyttämään vesistöihin valuvia hormonihäiriköitä.

Monet yhteiskunnalliset lupaprosessit perustuvat tieteelle. Tieteellä ei pro-fessori Janne Hukkisen mielestä kui-tenkaan ole riittävästi yhteiskunnallista vaikuttavuutta, eihän se ulotu kaikkiin käytäntöihin ja prosesseihin.

Hukkinen kertoo esimerkin kolmi-vuotisesta projektista, jossa tutkitaan ihmisten altistumista kosmetiikasta, torjunta-aineista  ja lääkkeistä vapau-tuville hormonaalisesti vaikuttaville ai-neille. Nämä hormonihäiriköt eli en-dokriini-disruptorit ovat kemikaaleja, jotka käyttäytyvät hormonien tavoin ja saattavat siten hämmentää elimistön toimintaa. Ne eivät jää jätevedenpuh-distamoihin, vaan valuvat Itämereen. Puhdistustekniikan rakentaminen olisi

liian kallista, eikä lainsäädäntökään ra-joita hormonihäiriköiden käyttämistä.

”Ekotoksikologinen ja terveystok-sikologinen tutkimus on antanut viit-teellistä, mutta vakuuttavaa tietoa en-dokriini-disruptorien vaikutukses-ta hormonaalisiin järjestelmiin sekä ekosysteemeissä että ihmisessä”, Huk-kinen sanoo.

Tutkimustieto on kuitenkin voima-ton lainsäädännön edessä, sillä laki tul-kitsee endokriini-disruptorit kemikaa-leiksi ja käsittelee niitä Reach-lainsää-dännön puitteissa.

”Siellä on käytössä kvantitatiivinen riskinarviointi, mutta hormonihäiri-köistä saadut näytöt eivät vielä riitä määrälliseen riskinarviointiin.”

Asiaa mutkistaa, että hormonihäi-riköille altistumisen vaikutukset saat-tavat ilmetä vasta kolmannessa suku-

polvessa, joskin esimerkiksi siittiöiden määrän väheneminen näkyy Suomes-sa jo nyt.

”Herää lainsäädännöllisesti mielen-kiintoinen kysymys: Asia on tutkimus-tiedon perusteella todellinen huolenai-he, mutta emme voi tehdä Reach-lain-säädännön mukaista riskianalyysia ja vaatia säätelyä.”

Hukkisen mukaan on ympäristöpo-liittinen virhe tulkita hormonihäiriköt lainsäädännöllisesti kemikaaleiksi. Jos näin ei tehtäisi, vapauduttaisiin määräl-lisen riskianalyysin vaatimuksestakin.

Hän ehdottaa, että aineet altistettai-siin ammatillisen ja tieteellisen asian-tuntijaraadin laajapohjaiselle arvioin-nille.

”Voisimme yhdessä todeta, että olemme huolissamme.”

”En näe suurta eroa Amazonin intiaanien ja tutkijoiden lähestymistavan välillä.”

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 1 3

Esa Väliverronen

Asiantuntijuus kriisiytyi mediayhteiskunnassaKun uudet arjen asiantuntijat valtaavat mediatilaa, perinteinen asiantuntijuus me-nettää merkitystään. osa tutkijoista turhautuu ja lukkiutuu poteroihinsa. Hedel-mällisempää olisi käydä vuoropuheluun.

Asiantuntijuus on kärsinyt inflaation mediayhteiskunnassa. Sosiaalisessa me-diassa asiantuntijaksi voi ilmoittautua kuka tahansa kirjoitustaitoinen. Myös perinteisessä uutismediassa asiantunti-jan viittaa puetaan yhä useammin in-tohimoiselle asianharrastajalle, blog-garille, vaihtoehtoisen lääkinnän kan-nattajalle tai kokemuksiaan tilittävälle julkkikselle. Asiantuntijan perinteiset

hyveet kuten korkea koulutus tai sy-vällinen ammatillinen perehtyminen eivät ole enää samanlaista valuuttaa kuin ennen.

Kehityksen taustalla on kolme isoa yhteiskunnallista murrosta, joista en-simmäinen on mediamaiseman muutos1.

Sosiologi Manuel Castells tiivistää murroksen hieman kömpelöön kä-sitteeseen henkilökohtainen joukko-

viestintä. Kahdenvälisen viestinnän ja joukkoviestinnän väliin on syntynyt internetin ja erilaisten sosiaalisten me-dioiden myötä näitä yhdistelevä uu-si ilmiö. Esimerkiksi käyvät blogit tai YouTube-videot. Ne ovat demokraat-tisempia viestinnän areenoita kuin pe-rinteinen joukkoviestintä. Viestintää voi harjoittajaa kuka tahansa, ilman kalliita laitteita ja tuotantokoneistoja, ilman erityistä koulutusta tai ammatil-lista pätevöitymistä.

Sosiaalisessa mediassa asiantuntijoiksi voivat ilmoittautua kaikki kirjoitustaitoiset.

ANSSi KERäNEN

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1214

Instituutiot uudistuspaineessa

Toinen murros koskee suhtautumista yhteiskunnallisiin instituutioihin.

Sosiologi Anthony Giddens kutsuu instituutioita abstrakteiksi asiantuntija-järjestelmiksi. Myöhäismodernissa yh-teiskunnassa asiantuntijajärjestelmät ovat jatkuvassa uudistuspaineessa, jul-kisen tarkkailun alaisena. Instituutioi-den rapautuminen ja asiantuntijuuden kyseenalaistaminen näkyy hyvin vaik-ka sosiaalisen median keskustelufooru-meilla. Siellä tieteellisen asiantuntijan sana ei välttämättä paina yhtään sen enempää kuin kenenkään muunkaan. Tarve asiantuntijoille on silti ehkä suu-rempi kuin koskaan.

Myöhäismoderni yhteiskunta on myös riskiyhteiskunta, jossa organisaa-tiot tekevät jatkuvaa riskien arviointia. Myös kansalaisen tai kuluttajan elämä on muuttunut päivittäiseksi riskiana-lyysiksi: laitanko lapsen lähikouluun vai hyvämaineiseen erikoiskouluun, os-tanko kiinalaista luomua vai tavallista kotimaista, otanko illallisen kanssa la-sin punaviiniä vai pelkkää vettä?

Näissä valinnoissa meitä neuvoo liuta asiantuntijoita tai ainakin sellaiseksi esittäytyviä.

Yksilö valitsee

Kolmas murros, joka liittyy vahvasti kahteen edelliseen, on yksilöllistymi-nen. Jokainen voi valita oman ruokava-

lion, elämäntyylin, kulutustottumuk-set ja eettiset arvot, joilla edellä mainit-tuja perustelee.

Yksilöllisyys on kuitenkin vahvasti kuviteltua. Se on kenties sitä, että itse valitsemme asiantuntijat, joihin luo-tamme. Asiantuntijuuden markkinoil-la meille tarjoavat palveluksiaan karp-pausneuvojat, ravitsemusasiantuntijat, värikonsultit, kuntovalmentajat ja elä-mäntapakonsultit. Nämä arjen asian-tuntijat ovat jo löytäneet sisäisen san-karinsa ja tuotteistaneet sen markki-noille sopivaksi. He esittävät itsensä tieteellisen tiedon ja teknisten mit-tausten luotettavina tulkkeina. Siinä missä tieteen asiantuntijat usein tyyty-vät luet telemaan kylmiä faktoja, arjen asian tuntijat kuuntelevat ja kannusta-vat asia kastaan. Ja tietysti: heidän pal-veluistaan pitää maksaa.

Kaikki kolme murrosta ovat monel-la tapaa myös positiivisia. Internetin ja sosiaalisen median maailmassa vies-tintä on aikaisempaa demokraattisem-paa. On syntynyt uusia vallan vahtikoi-ria, jotka valvovat myös neljättä val-tiomahtia eli perinteistä mediaa. On tervettä, että yhteiskunnallisten insti-tuutioiden ja asiantuntijoiden aukto-riteettia kyseenalaistetaan. Yksilöllisty-minen on vapautumista yhteisön kah-leista. Se voi olla myös ”oman järjen käyttöä ilman ulkopuolisen johdatus-ta” kuten filosofi Immanuel Kant aika-naan muotoili valistuksen periaatteen. Silti näitäkin murroksia kannattaa ar-vioida kriittisesti.

Tutkijat puolustuskannalla

Sosiologi ja terveyden tutkija Piia Jal-linoja kirjoitti HS:n vieraskynässä (12.9.2012) kiinnostavasti asiantunti-juuden muutoksista. Tiede on joutu-nut puolustuskannalle keittiössä2 kun asiantuntijoiden auktoriteettia kyseen-alaistetaan jatkuvasti. Kirjoituksen syn-nyttämät kommentit osoittivat, kuinka vaikea aihe on tutkijoille. Jallinoja puo-lusti kirjoituksessaan tieteen asemaa terveystiedon lähteenä, mutta moitti samalla biotieteiden näkökulmaa liian kapeaksi ja holhoavaksi. Hän myös va-rovasti ehdotti, että maallikoiden koke-muksia ja näkemyksiä tulisi paremmin ottaa huomioon keskustelussa.

Professorit Veikko Launis ja Timo Strandberg kirjoittivat vastaväitteen3: ”Mielestämme tässä on lääketieteen kannalta vaarana mennä takaisin koh-ti keskiaikaa, jolloin subjektiiviset tun-temukset ja mielipiteet (niin lääkärien kuin hoidettavien) ohjasivat hoitokäy-täntöjä.” (HS 14.9.2012)

Minulla oli jokin aika sitten tilai-suus kysyä suomalaisilta terveyden ja ravitsemuksen tutkijoilta heidän näke-myksiään tiedeviestinnästä ja mediassa esiintymisestä. Useimpien mielestä tut-kijoilla tulisi olla vahvempi rooli julki-sessa keskustelussa. Muutama kuiten-kin myös moitti terveydestä ja ruoas-ta käytävän julkisen keskustelun tasoa matalaksi. Heidän mielestään vaihto-ehtoisen lääkinnän tai eri koulukuntia edustavien ravitsemusneuvojien sana tuntuu painavan enemmän kuin tie-teen asiantuntijoiden.

Tutkijoiden huoli on ymmärrettävä. Jotkut ovat turhautuneet ja jättäneet julkisen keskustelun muille, mutta ei ole tieteen ja asiantuntemuksen kan-nalta hyväksi, jos tutkijat lukkiutuvat omiin poteroihinsa. Tutkijoiden on sie-dettävä yhteiskunnallisia kiistoja ja sitä,

Siinä missä tieteen asiantuntijat usein tyytyvät luettelemaan kylmiä faktoja, arjen asiantuntijat

kuuntelevat ja kannustavat asiakastaan.

1 Janne Seppänen & Esa Väliverronen: Me-diayhteiskunta. Tampere: Vastapaino 2012.

2 Piia Jallinoja: Tiede joutui puolustuskan-nalle keittiössä. HS, vieraskynä 12.9.2012

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Tiede+joutui+puolustuskannalle+keitti%C3%B6ss%C3%A4/a1347361646103

3 Veikko Launis ja Timo Strandberg: Maku-

asiat on erotettava tieteestä. HS, vastaväi-te 14.9.2012. http://www.hs.fi/paakirjoituk-set/Makuasiat+on+erotettava+tieteest%C3%A4/a1347506278826

Osa tutkijoista on turhautunut ja jättänyt julkisen keskustelun muille, mutta ei ole tieteen ja asiantuntemuksen kannalta hyväksi, jos tutkijat lukkiutuvat omiin poteroihinsa.

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 1 5

että väittelyn taso ei vastaa heidän käsi-tystään hyvästä keskustelusta.

Yhteiskunnan ja median muutos kannattaa ottaa vakavasti ja miettiä, mitä se tarkoittaa asiantuntijan roolin ja hänen julkisen esiintymisensä kan-nalta. Pitäisikö maallikoiden huolet ja kokemusasiantuntijoiden puheet sit-tenkin ottaa vakavasti? Löytyisikö mah-dollisuuksia vuoropuheluun?

Brittiläinen tieteentutkija Brian Wynne puhuu ”institutionaalisesta ke-hon kielestä”, jota tieteen organisaation arrogantti asenne maallikoihin usein viestii. Arkisemmin kyse voi olla siitä, että asiantuntijan ilmeet ja eleet ker-tovat kuulijalle, että ”kysymyksesi on tyhmä” tai ”sinulla on väärää tietoa”. Tämä vahvistaa vanhoja ennakkoluu-loja norsunluutorniinsa linnoittautu-neesta tieteilijästä.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston vies-tinnän professori.

Toimittajan arvioitava asiantuntijan taustat

Mediasta on tullut tärkeä symbolisen val-lan näyttämö. Toimittajilla on yhä enem-män vastuuta siitä, kenet he nostavat esiin asiantuntijana.

Rutiininomaisesti toimittaja valitsee joskus juttunsa asiantuntijaksi tun-netun tutkijan, vaikka hän ei olisi käsiteltävän aiheen asiantuntija. Asian-tuntijan taustoja kuitenkin kannattaa tutkia: onko hyvän esiintymistaidon takana todellista asiantuntemusta vai kenties kaupallisia tai muita intressejä käsiteltävään aiheeseen? Onko yhteis-kunnallisista kysymyksistä kirjoittava toimittaja valinnut asiantuntijan pel-kästään tuomaan auktoriteettia omil-le näkemyksilleen? Onko kiistakysy-myksistä raportoiva toimittaja valinnut juttuunsa vaihtoehtoisen näkemyksen edustajan vain näennäisen tasapuoli-suuden vuoksi näkemysten yhteiskun-nallista painoarvoa arvioimatta?

Toimittajan on kriittisemmin arvioi-tava asiantuntijaksi itsensä brändänneitä, joita nykyään riittää kaikille mahdollisil-le ja mahdottomille erikoisaloille. Itsen-sä myymisen lisäksi nämä erikoisosaajat markkinoivat myös yrityksiä ja tuotteita, varsinkin silloin kun kyse on terveydes-tä, ruoasta ja hyvinvoinnista. Rokotus-kriitikolla tai vaihtoehtoisen lääkinnän edustajalla voi olla kytkös luontaistuo-tefirmaan. Samaan tapaan toimittajan on arvioitava tieteen nimissä esiintyvän asiantuntijan sidonnaisuuksia.

Mediasta on tullut tärkeä symboli-sen vallan näyttämö. Siellä määritellään myös sitä, kuka on tietävä, luotettava ja puolueeton asiantuntija. Tämä määrit-tely tapahtuu erilaisin kriteereihin kuin tieteessä, yrityksissä tai valtionhallin-nossa. Toimittajilla on yhä enemmän vastuuta siitä, kenet he nostavat esiin asiantuntijana. Vastuuta arvioinnista ei voi ulkoistaa lukijalle.

ANSSi KERäNEN

Itsensä asiantuntijoiksi brändänneitä tulvii kaikille erikoisaloille. Toimittaja ei saa ulkoistaa vastuuta asiantuntemuksen tasosta lukijalle.

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1216

Ulla Järvi

Uutiset haluavat yhä useammin tutkijan Uutismedian vuosiseuranta -raportti paljastaa, että suuret uutistapahtu-mat säätelevät median agendaa, mutta päivystävät dosentit ovat yhä voi-missaan. Tutkijoiden osuus uutisten toimijoista on jonkin verran kasvanut.

Uutisjournalismi on paljon puhutus-sa journalismin myllerryksessä muuttu-nut yllättävän vähän. Vaikka ulkoasut ja formaatit ovat vuosien 2006–2012 ai-kana vaihtuneet, uutisjournalismin päi-väjärjestys näyttää vakaalta. Näin totea-vat Tampereen yliopiston COMET-tut-kimuskeskuksen tutkijat Risto Suikka-nen, Aino Holma ja Pentti Raittila yli kymmenentuhannen uutisen analyysin päätteeksi.

Tutkijoille uusia puhumisen paikkoja

Uutisissa ääneen pääsevät etupäässä val-tiojohdon, julkishallinnon ja puoluei-den (reilu viidennes) edustajat. Kulttuu-rin ja viihteen edustajien julkisuus on myös huomattavaa (16–18 prosenttia). Talouden toimijoiden osuus on pudon-nut kahden vuoden takaisesta 19 prosen-tista tämän vuoden 14 prosenttiin. Ulko-valtojen ja yksityishenkilöiden osuus on kymmenisen prosenttia.

Mielenkiintoista on tutkijoiden tasai-nen kasvu uutisten kommentaattoreina.

Vuonna 2008 tutkimusta edusti vain kol-me prosenttia haastatelluista. Vuoden 2010 uutisseurannassa tutkijoiden osuus nousi neljään prosenttiin ja tänä vuon-na se on jo kuusi prosenttia. Yliopisto-uudistusta veikataan yhdeksi syyksi tut-kijoiden määrän kasvuun, joskaan sen ei uskota selittävän ilmiötä kokonaan. Tut-kijoiden haastatteluhan on ollut tavallis-ta taustajutuissa, mutta viime vuosina tutkijat ovat nostaneet asemiaan myös pääuutisissa.

Miesten ja politiikan ylivalta

2000-luvun alkupuolella käynnistyi kes-kustelu uutisjournalismin viihteellisty-misestä ja väkivaltaistumisesta. Nämä ilmiöt eivät uutisseurannassa näy, mut-ta tutkijat muistuttavat analysoineensa vain pääuutissivujen juttuja. He kerto-vat perinteisen uutisen säilyttäneen ase-mansa myös internetissä, vaikka väkival-lan ja erotiikan osuus onkin verkkouuti-sissa hieman painettuja lehtiä suurempi.

Pysyväksi ilmiöksi havaittiin paitsi po-

litiikan säilyminen uutisten keskiössä, myös valtaa pitävien miesten korostu-nut asema. Tänä vuonna miesten osuus uutisten haastateltavista oli 52 prosent-tia ja naisten 16 prosenttia.

Miesten ylivalta näkyi myös juttujen kuvituksessa. Noin 40 prosenttia kuvista esitti miehiä, joista puolet oli keski-ikäi-siä ja runsas viidennes nuoria. Naisia oli kuvissa tutkimisvuodesta riippuen 12–16 prosenttia, heistä runsas kolmannes kes-ki-ikäisiä ja toinen kolmannes nuoria. Il-tapäivälehtien internet-sivuilla yli puolet naiskuvista kuitenkin esitti nuoria naisia.

Kirjoittaja on toimittaja ja viestinnän tutkija.

Uutismedian vuosiseuranta -hankkeessa py-rittiin luomaan uutismedian sisällön sään-nöllinen seurantajärjestelmä, joka tuottaa systemaattista tietoa uutistyön arvoista, tavoitteista ja toimintatavoista. Vuodesta 2008 on vertailtu perinteisen median ja niiden verkkosivujen uutisten painotuksia. Tutkimuksen toteuttajana on toiminut Tampereen yliopiston Journalismin, viestin-nän ja median tutkimuskeskus COMET ja rahoittajana Helsingin Sanomain Säätiö. Projektin rahoitus päättyy tänä vuonna.

Vuosiraportit verkossa: www.uta.fi/cmt/tutkimus/comet/tutkimus/uutismedia.html

Uutisten seisomografi – mitä uutissa tapahtui?

Vuosi 2012: Presidentinvaalit Suomessa, eurokriisi Euroopassa, kuohuntaa arabimaissa

Presidentinvaalit tammi-helmikuus-sa tuottivat paljon politiikan uutisia. Muut aiheet jäivät selvästi niiden var-joon. Kreikan ja muun Etelä-Euroo-pan talouskriisi lisäsi talousuutisia ja ennen kaikkea politiikan uutisten pii-riin kuuluvia ulkomaanuutisia. Arabi-kevään jäljet näkyivät yhä ulkomaanuu-tisissa, joissa kotimaiset politiikan tut-kijat kommentoivat niiden tapahtumia.

Vuosi 2010: Joukkomurhan ja onnettomuuksien vuosi

Vuoden 2009 syksyllä Jokelan koulu-surma ja kevään 2010 Kauhajoen ta-pahtumat, nuorten kuolemaan johta-nut omakotitalopalo sekä Sellon ampu-misturma jättivät jälkensä uutisiin pit-käksi aikaa. Turvallisuus nousi keskei-seksi uutisaiheeksi, ja tutkijoita tarvit-tiin tapahtumien taustojen selittäjiksi. Luonnonmullistukset Haitissa ja Chi-lessa sekä Suomen lumiset talvet toivat ympäristöjournalismin uutisagendalle.

Vuosi 2008: Työmarkkinoiden vuosi

Tupon loppuminen ja teollisuuden suuri rakennemurros näkyivät uuti-sissa. Talouden asema kuului vahvana sekä uutisaiheissa että talouden ja työ-markkinoiden asiantuntijoiden ja yh-teiskuntatutkijoiden haastatteluissa.

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 17

Raili Leino

”Suurin osa tieteen väärentämisestä jää pimentoon”Huolimaattomuus ja pieni vilppi ovat tutkimuksessa melko tavallisia. Suoranaista datan väärentämistä tapahtuu tutkimusetiikan ohjelmaa johtavan Nicholas Ste-neckin mukaan harvoin.

”Tieteen väärentäminen on paljon ta-vallisempaa kuin uskomme. Suurin osa siitä jää huomaamatta”, väittää profes-sori Nicholas Steneck Michiganin yli-opistosta.

”Täydellisiä roistoja on vähän, mut-ta niin on myös täydellisen huolellisia ja rehellisiä tutkijoita. Useimmat ovat joskus huolimattomia, tai heillä on val-mis ennakkokäsitys, jonka he pyrkivät todistamaan.”, Steneck jatkaa.

Hän esitteli etupäässä Yhdysvalloista peräisin olevia tutkimuslukujaan Tie-donjulkistamisen neuvottelukunnan ja Tutkimuseettisen neuvottelukun-nan syyskuisessa tutkimusvilppisemi-naarissa Helsingissä. Steneck kertoo, että globaaleissa tutkimuksissa on saatu hyvin samankaltaisia tuloksia.

Ylimalkaista tutkimusta

Tutkimus voi mennä pieleen monella eri tavalla. Tutkimussuunnitelma saat-taa olla huonosti tehty tai ennakkoasen-teen turmelema. Tutkimuksen taustal-la voi olla tiedostamattomia konflik-teja tai eturistiriitoja. Tutkija saattaa muokata tuloksia itselleen suotuisiksi esimerkiksi viilaamalla tutkimusasetel-maa. Hän ehkä kirjaa mittaustulokset huonosti osaamattomuuttaan tai huo-limattomuuttaan, tai hän valikoi da-taa enemmän tai vähemmän tietoises-ti jotta se sopisi hänen hypoteesiinsa.

Pahimmillaan tutkija sujauttaa mukaan täysin keksittyjä mittausarvoja.

Tutkimuksen julkaisuvaiheessa kir-joittajalistaan voi lipsahtaa henkilö, jo-ka ei oikeasti osallistunut tutkimuk-sen tekemiseen. Artikkeli saattaa sisäl-tää enemmän tai vähemmän plagioi-tuja osia. Se on ehkä tullut julkaistuk-si useammassa kuin yhdessä lehdessä hiukan eri otsikolla. Klooniartikkelit taas voivat viitata toisiinsa ikään kuin kyseessä olisi eri tutkimus, onhan run-sas viittausten määrä kullanarvoinen viranhaussa.

Ongelmallista voi olla myös tutki-muksen julkaisematta jättäminen. Nol-latuloksia ei pidetä tieteellisesti mielen-kiintoisina, mutta kokonaiskuva vääris-tyy, jos sadoista tutkimuksista julkais-taan vain ne, joissa havaittu vaikutus on positiivinen. Syntyy niin sanottu julkaisuharha.

”Joskus on tilanteita, joissa on mel-kein mahdotonta tehdä oikein”, Ste-neck sanoo.

”Kuitenkin vain hyvin harvoin ra-hoittajat pyytävät rahansa takaisin, kos-ka tutkimus ei ole kunnolla tehty.”

Gaussin käyrää mukaellen

Steneckin mukaan suurin osa tutkijois-ta on rehellisiä ja taitavia ja pyrkii te-kemään parhaansa, mutta kokonaisuus asettuu Gaussin käyrälle.

HELENA HURME

Noin prosentti tutkijoista tekee Steneckin mukaan vakavia rikkeitä ja 20–50 prosenttia harjoittaa jotain kyseenalaista tutkimuskäytäntöä. Kymmenen prosenttia ei noudata sääntöjä.

”Nollatutkimuksen julkaisematta jättämi-nen on yksi tutkimusta vääristävistä asiois-ta”, Nicholas Steneck selittää.

t iedetoim it ta ja 4 / 20 121 8

”Noin prosentti tutkijoista tekee va-kavia rikkeitä ja 20–50 prosenttia har-joittaa jotakin kyseenalaista tutkimus-käytäntöä. Kymmenen prosenttia tut-kijoista ei noudata sääntöjä, ja 40 pro-senttia ei pidä kunnollista kirjanpitoa.”

Vilppiä tapahtuu kaikilla tasoil-la koululaisista professoreihin. Ken-tuckyssa pidetyllä tiedefestivaalilla kä-vi ilmi, että yläkoulun tiedeprojektiin osallistuneista 12–16-vuotiaista koulu-laisista 65 prosenttia oli tehnyt vilp-piä. Collegeopiskelijoista 60 prosenttia myönsi luntanneensa tai huijanneensa, eikä 16,5 prosenttia pitänyt huijaamis-ta pahana mikäli siitä ei jäänyt kiinni.

Eri maissa erilaisia käytäntöjä

Tieteen luotettavuus perustuu Ste-neckin mukaan itsesäätelyyn, vertais-arviointiin ja avoimuuteen. Useimmat maat myös vaalivat jollain tavoin tut-kimustiedon oikeellisuutta joko valtio-vallan, yksityisten säätiöiden tai näiden yhdistelmän toimesta.

Pohjoismaat ja Saksa ovat alan pio-neereja ja rakentaneet tutkimuksen integriteetistä vastaavat järjestelmät jo 1990-luvulla. Suomessa tutkimustie-don oikeellisuudesta vastaa Tutkimu-seettinen neuvottelukunta. Euroopan-laajuisessa tutkimusintegriteettiverkos-tossa on mukana toistaiseksi vain 18 maata. Kiina taas on hieman yllättäen maailman ainoa maa, joka systemaat-tisesti etsii plagiaatteja ja muita tiede-väärennöksiä.

”Kuvamme Kiinasta on usein huo-no, mutta tässä asiassa he tekevät enem-män kuin muut. Myös Brasiliassa ja Singaporessa tieteen luotettavuus on hyvin arvostettua.”

Plagiaatit vaikea tunnistaa

Plagiaattien kiinnisaamiseksi on kehitet-ty tietokoneohjelmia, mutta väärinkäyt-täjät tuppaavat olemaan askelen edellä.

”Ei artikkelista tarvitse kuin vaihtaa joka kolmas tai viides sana, niin ohjel-ma ei enää tunnista sitä”, Steneck sanoo.

Hän kuitenkin puolustaa tiedettä ja pitää sitä erittäin kannattavana sijoi-tuksena.

”Julkisesti rahoitetun tieteen takai-sinmaksuosuus on 29 prosenttia. Se tarkoittaa, että jokainen tieteeseen si-

joitettu dollari tuottaa vuosittain 29 senttiä. Kolmessa vuodessa sijoitus on maksanut itsensä.”

Nicholas Steneck johtaa tutkimusinteg-riteetin ja etiikan ohjelmaa Michiganin

yliopiston lääketieteen tiedekunnassa ja on yliopiston historian emeritusprofessori. Hän myös konsultoi liittovaltion tieteen luotettavuudesta huolehtivaa elintä Fede-ral Office of Research Integrityä.

Tutkimuksen julkaisuvaiheessa kirjoittajalistaan saattaa lipsahtaa nimi, jonka omistaja ei oikeasti ole osallistunut tutkimukseen. Usein hän on tutkijan esimies.

Uuden vuosituhannen tiedehuijarikuuluisuuksiaDiederik Stapel, hollantilainen vuon-na 1966 syntynyt Tilburgin yliopiston entinen professori, aiemmin myös Gro-ningenin yliopiston professori. Stapel jäi kiinni vuosia kestäneestä tutkimus-tulosten väärentämisestä, joka ulottuu ainakin 30 julkaisuun. Yksi hänen vil-pilliseksi epäillyistä tutkimustuloksis-taan julisti, että lihansyöjät ovat itsek-käämpiä kuin kasvissyöjät. Stapelin kaikkia 130 julkaistua artikkelia ja 24 kirjan lukua käydään parhaillaan lä-pi, jotta niiden oikeellisuus voidaan varmistaa.

Dipak K. Das, amerikkalainen vuonna 1947 syntynyt kirurgi ja Connecticutin yliopiston sydäntautitutkimuksen joh-taja jäi vuonna 2008 kiinni tutkimus-datan väärentämisestä. Das tuli tunne-tuksi punaviinistä löytyneen resverat-rolin terveysvaikutuksista. Hänen pe-lätään antaneen väärää tietoa punavii-nin terveysvaikutuksista.

Yoshitaka Fujii, japanilainen anestesio-logian tutkija, pitää hallussaan epävi-rallista tieteenväärentämisen ennätystä. Aiemmin tänä vuonna hänen havaittiin syyllistyneen jopa 193 julkaisun väären-tämiseen. Fujiin töiden tarkastaminen on vasta alkuvaiheessa. Asiantuntijoi-den mukaan on iso urakka selvittää, mikä hänen tuloksistaan pitää paik-kansa ja mikä ei.

Hwang Woo-suk, korealainen vuon-na 1953 syntynyt eläinlääkäri tuli maa-

ilmankuuluksi, kun hän 2004–2005 ilmoitti kloonanneensa ihmisalkion. Vuonna 2006 hänestä tuli myös maa-ilman kuuluisin tiedehuijari, jonka to-dettiin väärentäneen kaikki tuloksensa.

Syöpätutkija Craig Thompsonin ta-pauksessa ei ollut kyse tieteen väären-tämisestä vaan tiedon väärinkäytöstä. Thompson lähti Pennsylvanian yliopis-tosta taskussaan kaikki yliopiston ni-missä tekemänsä tutkimusdata, jonka turvin hän aikoi perustaa oman yrityk-sen. Nyt Thompsonilla on niskassaan yliopiston nostama miljardin dollarin lakisyyte.

Lahjakas nuori tohtoriopiskelija isos-ta eurooppalaisesta maasta haastatteli yli sata yritystä ja sai ison määrän da-taa, josta analysoi monia teoreettisia riippuvuuksia. Opiskelija oivalsi, et-tä urasyistä aineistosta kannattaa teh-dä mahdollisimman monta julkaisua. Niitä syntyikin – ei viisi, ei kymme-nen, vaan yli kolmekymmentä, näis-tä viisitoista huippujulkaisuihin. Tut-kija nimesi muuttujia uudelleen, jotta eri artikkelien suurelta osin identtistä sisältöä ei huomattaisi. Hänet rankat-tiin alle 40-vuotiaana alansa kakkostut-kijaksi. Nyt hänellä on 80 julkaisua ja virka huippuyliopistossa.

Kirjoittaja on Suomen tiedetoimittajain liiton varapuheenjohtaja ja Tekniikka ja talous -lehden toimittaja.

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 19

Anne Laajalahti

Kilpailua vai yhteistyötä?Ristiriidat hiertävät tutkijan työtä

Tieteen edistys vaatii tiedon peittelemätöntä jakamista, mutta kiristynyt kilpailu saa monet tutkijat miettimään avoimuutensa rajoja.

Tutkijoiden työ ja tieteen edistys edel-lyttävät avoimuutta, tiedon peittelemä-töntä jakamista sekä tutkimustulosten ja -menetelmien asettamista julkisen tarkastelun kohteeksi. Koska tieto on nykypäivän työelämässä valtaa ja tut-kijoiden työssä usein tärkein resurs-si, tutkijat joutuvat kuitenkin pohti-maan, mitä kannattaa kertoa, kenelle ja milloin. Tutkimusrahoituksen rajal-lisuus, työn pätkittäinen luonne ja jat-kuva arviointi ovat pahentaneet tilan-netta entisestään.

Monet tutkijoiden vuorovaikutus-osaamista käsittelevään väitöskirja-tutkimukseeni osallistuneet tutkijat kertoivat arvostavansa työssään avoi-muutta ja vapaata tiedon vaihtoa, mut-ta kohtaavansa valitettavan usein tieto-jen pimittämistä ja panttaamista. Syiksi siihen he kokivat kilpailun ja tarpeen kontrolloida toisia tutkijoita tietoja sa-lailemalla, kateuden, epäluottamuksen sekä ideoiden varastamisen pelon.

Monitasoista kilpailua

Tutkijat kilpailevat keskenään tieteelli-sestä meritoitumisesta, julkaisujen mää-rästä, työpaikoista ja tutkimusrahoituk-sesta. Vaikka pieni terve kilpailu voi li-sätä akateemista toimeliaisuutta ja työn tehokkuutta, kilpailu aiheuttaa tutkijoi-den työhön myös erilaisia ristiriitoja.

Kilpailuhenkisyys vaikeuttaa tutki-joiden päivittäistä kanssakäymistä, eh-käisee yhteistyötä ja heikentää tutki-joiden keskinäistä luottamusta. Tutki-ja saattaa esimerkiksi pohtia, vinkkaa-ko hän kollegalleen avoimesta työpai-kasta, uudesta apurahamahdollisuudes-ta tai tutkimuksesta, joka hyödyttäisi myös kollegaa. Tai tutkija ehkä pant-taa oivallustaan, joka veisi kollegan-kin tutkimusta eteenpäin, kunnes on

ehtinyt julkaista oivalluksensa omis-sa nimissään.

On sanomattakin selvää, millaisia seurauksia tietojen salailulla on tutki-muksen luotettavuudelle, tieteen ke-hittymiselle ja julkisuudelle. Pahim-millaan kilpailu saattaa ajaa epäeetti-seen toimintaan, saada tutkijan käyt-tämään kyynärpäätaktiikkaa tai jopa varastamaan tai sepittämään tutkimus-tuloksia.

Välttämätön yhteistyö

Samaan aikaan kun tutkijat ovat ikään kuin pakotettuja kilpailemaan keske-nään, heidän odotetaan pyrkivän yh-teisiin päämääriin ja jakavan keske-nään niin aineellisia kuin aineettomia resursseja, kuten tutkimusvälineistöä ja osaamista. Uudet yhteiskunnalli-set haasteet, tutkimusongelmien mo-nimutkaistuminen ja kalliiden tutki-muslaitteistojen yhteiskäyttö edellyttä-vät entistä suurempaa yhteistyötä. Tie-don määrän kasvaminen on niin ikään johtanut tilanteeseen, jossa yhteistyöstä on tullut tutkijoiden työn elinehto. Ku-kaan ei voi enää yksinään hallita kaik-kea alansa keskeistä sisältöä.

Vuorovaikutuksella ja yhteistyöllä on keskeinen rooli muun muassa tie-teellisen luovuuden, uusien ajatusten syntymisen ja testaamisen sekä ilmiöi-den syvällisen ymmärtämisen kannal-ta. Yhteistyö muiden tutkijoiden sekä tutkimuksen yhteistyökumppaneiden ja potentiaalisten käyttäjien kanssa on

myös yksi tutkijoiden työssä oppimi-sen keskeinen edellytys. (Esim. Levine & Moreland 2004; Saari 2003; Wasser & Bresler 1996.)

Tilanne, jossa yhteistyökumppanit ovat samalla kilpailukumppaneita, on haastava etenkin kun kilpailua joudu-taan usein käymään myös oman työ-yhteisön sisällä kaikkein läheisimpien kollegojen kanssa.

Yhdessä kilvoitellen kohti tietoa?

Vaikka kilpailua ja yhteistyötä on jo molempia erikseen tarkasteltu tutkijoi-den työssä, keskusteluissa on harvem-min pysähdytty pohtimaan, millaisia erityispiirteitä ja esteitä kilpailun ja yh-teistyön samanaikainen ja ristiriitainen vaatimus luo tutkijoiden viestinnälle.

Vuorovaikutuksen jännitteiden hal-linta edellyttää tutkijoilta niiden sen-sitiivistä tunnistamista ja tulkintaa se-kä jännitteisten odotusten välillä on-nistuneesti tasapainoilemista. Ennen kaikkea se vaatii kuitenkin halukkuutta vastata työn jännitteisiin vaatimuksiin eettisesti hyväksyttävin keinoin.

Kun puhumme tutkijoiden työstä ja sille ominaisista piirteistä, emme vain tulkitse vaan myös tuotamme todel-lisuutta. Mikäli näemme tutkijoiden välisen kilpailun luonnollisena ja vält-tämättömänä osana tutkijoiden työtä, se todennäköisesti myös säilyy sellaise-na. Olinkin ilahtunut Risto Heiskalan kirjoituksesta, jossa hän peräänkuulutti sellaisten toimintaympäristöjen luomis-

”Sitten pitäisi vielä jaksaa kommunikoida kateellisen tiedeyhteisön sisällä niin että saa sopivasti tukijoita eikä liikaa selkään puukottavia vihamiehiä.” (Nainen, 52 vuotta.)

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1220

ta, jotka tutkijoiden keskinäisen kilpai-lun sijaan mahdollistaisivat ”kollektii-visen solidaarisuuden oloissa tapahtu-van yhteisen kilvoittelun kohti tietoa”.

Kilpailun ja yhteistyön ei tarvitse ol-la vastakkaisia voimia, vaan kilpailua voidaan harrastaa myös aidossa yhteis-työssä toisten kanssa.

Kirjoittaja työskentelee Jyväskylän yliopis-tossa viestintätieteiden laitoksella opetus- ja

tutkimustehtävissä ja viimeistelee väitös-kirjaa vuorovaikutusosaamisesta ja sen kehittymisestä tutkijoiden työssä.

Kirjallisuus

Heiskala, R. 2010. Mitä Suomen oppineilta puuttuu? Tieteessä tapahtuu 28 (1), 23–27.Levine, J. M. & Moreland, R. L. 2004. Collaboration: the social context of the-

ory development. Personality and Social Psychology Review 8 (2), 164–172.Saari, E. 2003. The pulse of change in re-search work: a study of learning and de-velopment in a research group. Helsinki: Helsingin yliopisto.Wasser, J. D. & Bresler, L. 1996. Wor-king in the interpretive zone: conceptuali-zing collaboration in qualitative research teams. Educational Researcher 25 (5), 5–15.

“Lähin työtoverisi on myös pahin kilpakumppanisi. Tarvitaan aikamoista psyykettä tämän asian klaaraamiseen niin, ettei kovin pahasti kieroudu.

Suurin osa päätyy jonkinlaiseen kompromissiin ystävyys/solidaarisuus ja kilpailu/kieroilu poolien välillä.” (Nainen, 47 vuotta.)

ANSSi KERäNEN

”Minulle tärkeää on julkisuus eli vapaa tiedon vaihto, mutta olen huomannut, että paljon tapahtuu salailua. Sen syynä on ehkä kilpailu tai sitten tietoinen tarve hallita muita salaamalla tietoja.” (Mies, 51 vuotta.)

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 2 1

Kalevi Rantanen

Professori Rosling näyttää tilastojen kauneudenHans Roslingin vauhdikkaat animaatiot tekevät numerodatasta ymmärrettävää, jopa jännittävää.

Edessä on pieni pöytä. Sen päällä on valkoinen liina, joka peittää joitakin esineitä. Olemme Aalto-yliopiston Inspire-auditoriossa, mutta asetelma tuo mieleen taikurin teltan entisajan maalaismarkkinoilla.

Monenlaista rekvisiittaa tarvitaan, kun ruotsalainen Hans Rosling, tilas-totieteilijä, lääketieteilijä, puhuja, da-tavisionääri ja Karoliinisen instituutin professori, esiintyy Open Knowledge -festivaaleilla Helsingissä.

Rosling näyttää aluksi vauhdikasta animaatiota. Erikokoiset pallot ryntää-vät näytön oikeasta yläkulmasta kohti vasenta alakulmaa. Pallot esittävät maa-ilman maita. Vaaka-akselille on kirjattu lapsiluku synnyttäjää kohti. Pystyakse-lilla näkyy lapsikuolleisuus.

Pallojen juoksu ruudulla kertoo ke-hityksestä kohti kaksilapsisia perheitä, kaikkialla maailmassa.

Rosling kommentoi tapahtumia in-nostuneesti kuin jalkapallo-ottelun se-lostaja. Sitten hän menee pöydän luo. Liinan alta paljastuu kanien ja kyyhkys-ten asemesta vessapaperirullia. Yksi rul-la esittää miljardia ihmistä. Paperirul-lia siirtelemällä Rosling havainnollistaa maapallon väestökehitystä.

Jättiaukko tilastotiedoissa

Hans Rosling käyttää itsestään myös titteliä edutainer, koulutusviihdyttäjä. Hän opiskeli 1960- ja 1970-luvulla sekä tilastotiedettä että lääketiedettä ja työs-kenteli sitten parikymmentä vuotta ter-veydenhuollon kehitystehtävissä Afri-kassa. Siellä hän löysi uuden halvaan-nuttavan sairauden, konzon. Rosling löysi myös taudin syyt: köyhyyden ja huonosti käsitellyn kassavan.

Palattuaan Ruotsiin opettamaan glo-baalia terveydenhuoltoa Rosling ha-vaitsi, että tilastotietoa on vaikea vä-littää yleisölle.

”Parhaat ruotsalaiset opiskelijat ymmärsivät yhteiskunnallisia tilastoja huomattavasti heikommin kuin sim-panssit”, hän kuvaa tilannetta.

Yksinkertaisissa valintehtävissä ruot-salaisopiskelijoiden tiedot olivat nimit-täin huonommat kuin satunnainen ar-vaus, mihin apinatkin kykenevät.

Julkista, havainnollista, liikkuvaa

Rosling keksi ratkaisun ongelmaan. Hän hyödynsi nykyaikaista tietotek-niikkaa ja yhdisti tilaston, kuvan sekä liikkeen. Tilastojen vapautuminen vä-hitellen kaikkien käyttöön mahdollisti uuden tekniikan laajan hyödyntämisen ja tulosten julkaisemisen.

Vuonna 2005 Rosling perusti yhdes-sä poikansa ja miniänsä kanssa voittoa tuottamattoman Gapminder-organi-saation. Sen pyrkimys on levittää ti-lastotietoa kaikille.

Gapminderin sivulla tietoa visuali-soidaan kaksiulotteisilla piirroksilla. Pystyakselilla voi olla esimerkiksi elin-iän odote ja vaaka-akselilla tulot hen-keä kohti. Maailman maat puolestaan on esitetty erikokoisilla ja värisillä pal-loilla. Kun siirtyilee aikajanalla, saa nä-kymään tilanteen tiettynä vuonna. Ja videonappulaa painamalla muutoksen saa esiin animaationa. Gapminder si-sälsi syyskuun lopussa jo 361 tilastoin-dikaattoria.

Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja.

Erikokoiset, maailman maita esittävät pallot ryntäävät kohti näytön alakulmaa Gapmin-derin lapsikuolleisuutta esittävässä animaatiossa.

DANiEL SCHiLDT

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1222

”Odotetaan lapsen kuolemaa”Gapminder-tilastot vähentävät numero-taidottomuutta, mutta mitä tehdä muulle faktavastaisuudelle kuten auktoriteettius-kolle ja asenteille?

Hans Rosling on muuttanut tapam-me katsoa tilastoja. Gapminder on jopa pelottavan hyvä työkalu. Tulee houkutus ajatella, että uusi väline on yleisratkaisu, Arkhimedeen vipu, jol-la väännetään koko maailma uuteen asentoon.

Gapminder vähentää tehokkaasti numerotaidottomuutta, eli tottumat-tomuutta ja haluttomuutta käsitellä lukuja. Mutta entä jos vastassa on mui-ta esteitä, kuten vahvoja tunteita ja auktoriteettiuskoa?

Helsingissä Rosling hurmasi yleisön murskaamalla myyttejä suurista per-heistä kehittyvässä maailmassa. Mutta olisiko taputuksia tullut yhtä paljon, jos hän olisi käsitellyt geenimuunte-lua, ydinvoimaa tai rokotuksia?

Voimme osoittaa Gapminder-tyy-lisellä animaatiolla esimerkiksi, että rokotukset ovat pelastaneet miljoonia ihmishenkiä ja aiheuttaneet vahinkoa vain muutamille harvoille. Silti jot-kut ihmiset vastustavat rokotuskam-panjoita kiivaasti.

Kantapään kautta?

Luentosalissa ei ollut mahdollista tart-tua rokotusteemaan, mutta sähköpos-tikirjeenvaihdossa Rosling kommentoi asiaa. Mitä siis tehdä, jos ihminen tor-juu rokotustiedon, vaikka selkeästi ja kauniisti esitettynä?

”Odotetaan, kun vastustajan perhe sairastuu ja hänen lapsensa kuolee”, Rosling lohkaisee vastaukseksi. ”Sil-loin vastustaja kyllä muuttaa suhtau-tumistaan.”

Varmaan ihmiskunta oppii lopulta kantapään kautta, mutta olisiko mui-takin keinoja saada tietoa perille?

Psykologi ja juristi Dan M. Kahan Yalen yliopistosta ja joukko muita tut-kijoita selostivat viime keväänä Natu-re Climate Change -lehdessä mittaus-tuloksia tieteellisen lukutaidon vaiku-

tuksesta käsityksiin ilmastonmuutok-sen riskeistä. He olivat havainneet, et-tei numerotaidon ja tieteellisen luku-taidon paraneminen välttämättä lisää luottamusta ilmatieteellisiin tietoihin. Ihmiset pikemminkin pitäytyvät entis-tä tiukemmin mielipiteissään.

Suhtautuminen tietoon riippui sen sijaan voimakkaasti siitä, mitä ihmi-selle tärkeä yhteisö ilmastonmuutok-sesta ajatteli.

Kahan ja kumppanit kehottavat tie-deviestijöitä luomaan neuvottelevan il-mapiirin ja osoittamaan, että tieteel-linen tieto on sopusoinnussa kullekin yleisölle tärkeiden arvojen kanssa.

Ehkä rokotuskeskustelussakin oli-si tilastotietojen ohella hyvä nostaa esille myös reilun pelin kaltaisia ar-voja. Voisi kysyä vaikka, onko reilua nauttia laumasuojasta ja jättää riskit muille.

Kahanin tutkimusryhmä ehdot-taa myös yleisökohtaisesti räätälöity-jä tiedottamisen tapoja. Tilastodatan uudetkin esitystavat toimivat selvästä

parhaiten, kun ne yhdistetään muihin työkaluihin.

Lisää aiheesta:

Hans Rosling. Data Journalism and Da-ta Visualization, Open Knoledge Festival, Helsinki, syyskuu 2012 http://okfestival.org/streams/inspire-foyer-1/

Dan M. Kahan, Ellen Peters, Maggie Wittlin, Paul Slovic, Lisa Larrimore Ouellette, Donald Braman, Gregory Mandel. The polarizing impact of science literacy and numeracy on perceived clima-te change risks. Nature Climate Change, 2012; doi:10.1038/nclimate1547 http://www.nature.com/nclimate/journal/vaop/ncurrent/full/nclimate1547.html

Open Knowledge Festival, joka tänä syksynä pidettiin Helsingissä, juhlii ja edistää nimensä mukaisesti tiedon avoi-muutta. Pääjärjestäjät olivat Suomen Lontoon instituutti, Open Knowledge Foundation ja Aalto Media Factory.

Hans Rosling havainnollistaa väestönkasvua vessapaperirullien avulla.

DANiEL SCHiLDT

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 2 3

Minna Ruckenstein

Big datan suuri lupaus – numerot kertojinaPiilaaksossa visioidaan tietokoneiden ja matkapuhelinten tuottamien valtavien tietomassojen analyysista, joka vie uuteen läpinäkyvään maailmaan. Kriitikot pel-käävät valtioiden ja suuryritysten tiukkenevaa otetta.

Stanfordin yliopiston kampuksel-la kohkataan big datasta. Quantified Self -konferenssiin kerääntyneet sadat tutkijat, hakkerit, yrittäjät ja uteliaat heittelevät viittauksia valtaviin luo-kittelemattomiin tietomassoihin, joi-ta kertyy yhä kiihtyvään tahtiin. Äly-puhelimet tuottavat jatkuvaa aineistoa liikkumisesta ja ihmisten tekemisistä. Harva ymmärtää mitä kaikella aineis-tolla pitäisi tehdä tai mitä siitä pitäi-si saada irti. Silti keskusteluissa vallit-see laaja yhteisymmärrys: Big data on kiinnostavaa.

Big datalla viitataan valtaviin luo-

kittelemattomiin tietomassoihin, jot-ka ovat saattaneet meidät kohti uutta aikakautta. Tavoitteena on maksimoi-da laskennallinen voima ja algoritmi-tarkkuus, jotta yhä laajempia ja moni-muotoisempia tietovarantoja saataisiin analysoitua ja vertailtua. Päämääränä on, että tiedonkeruu ja tietojenkäsit-tely olisi reaaliaikaista ja jatkuvaa. Ar-ki ei pyörisi ilman niitä.

Analysoitava aineisto voi olla mel-kein mitä vain, esimerkiksi potilastie-toa, paikkatietoa, sähkön menekkiä, luottokorttitapahtumia, nettisivujen lokitiedostoja tai sosiaalisen median

sisältöä. Big datan toivotaan auttavan terveydenhuollossa, esimerkiksi syövän ennakoinnissa ja hoitojen kohdenta-misessa. Lisäksi aineistoista toivotaan tukea muun muassa liikennesuunnit-teluun, kriminaalipolitiikkaan, ruoan-tuotantoon ja ilmastonmuutoksen hi-dastamiseen.

Uudenlaista yrittämistä ja täsmällisyyttä

Keskusteluissa kierrätetään usein samo-ja esimerkkejä, tulvien ja flunssa-aalto-

Kiehtovaa big datassa on sen lupaus tuottaa uusia näkökulmia. Suurten aineistojen avulla voi numeraalisesti kertoa mistä tulemme, mihin pyrimme ja miten tekemisiimme voi vaikuttaa.

Kuvat ovat Antti Heikkilän Aalto-yliopistoon tekemästä diplomityöstä information Vi-sualisation in a Peer Support Application. Aineisto koostuu ihmisen vastauksista ne-tissä julkaistuun stressikyselyyn. Tutkimus on osa Krista Laguksen johtamaa VirtualCo-ach-projektia.

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1224

jen ennakoinnista (google.org) ruot-salaisen professori Hans Roslingin ti-lastoihin pohjaaviin visualisointeihin (gapminder.org). MITin Media Lab taas keräsi kännyköiden paikkatietoa, erityisesti parkkipaikoilla, ja ennusti sen perusteella tulevaa joulukauppaa.

Tiedonanalyysin ympärille on no-peasti syntynyt uudenlaisia yrityskäy-täntöjä. Lentokentän logistiikka on saatu aiempaa sujuvammaksi, ja ku-luttajaa voidaan puhutella entistä koh-distetummin. Verkon kauppapaikoilla ja palveluissa ihmisten käyttäytymistä tutkitaan lokitiedostojen perusteella. Näin saadaan tietoa ihmisten tiedon-tarpeista tai esimerkiksi siitä, milloin he kirjautuvat sisään verkkopalveluun, kuinka kauan he siellä viihtyvät ja mi-tä he ostavat.

Julkinen sektori on erityisen kiin-nostunut big datan mahdollisuuksis-ta sysätä liikkeelle uudenlaista kasvu-taloutta. Yhteisiä tietovarantoja jaka-malla pyritään edistämään kansalais-aktiivisuutta ja yritystoimintaa. Suo-messa Maanmittauslaitos on avannut maastotietoaineistonsa kansalaisten ja yritysten vapaaseen käyttöön. Avatus-sa aineistossa on esimerkiksi karttoja, ilmakuvia ja korkeusmalleja.

Taloudellisen hyvinvoinnin ohella suurten aineistojen ajatellaan tuottavan yhteiskunnallisesti aiempaa osuvampia

valintoja ja poliittista ohjausta. Big da-tan uskotaan lisäävän läpinäkyvyyttä päätöksenteossa. Tietomassoja analy-soimalla on mahdollista nähdä asioi-ta, joita ei muuten nähtäisi. Näin big data tarjoaa totuuksia ja täsmällisyyttä.

Microsoftilla tutkimusta tekevä, tek-nologiatutkimuksen vaikuttaja danah boyd (hän kirjoittaa nimensä tarkoi-tuksellisesti pienillä alkukirjaimilla) on listannut kriittisiä näkökulmia big da-taan. Kriitikot näkevät yksityisyyden ja tietoturvan loukkauksia, valtioiden ja suuryritysten yhä tiukempaa otetta kansalaisista ja kuluttajista. Totalitaris-min uhkaakin on jo väläytelty.

Numeroiden laatu

Big datan ehkä kiehtovin piirre on sen lupaus tuottaa uusia näkökulmia. Suur-ten aineistojen avulla voi piirtää esiin ajallisia ja paikallisia yhteyksiä ja riip-puvuuksia. Aineisto voi tehdä ehdo-tuksia ihmisten toiminnasta, heidän välisistään verkostoista ja yhteistyöstä. Näin big datalla on valtaa numeraali-sesti kertoa meille mistä tulemme, mi-hin pyrimme ja miten tekemisiimme voisi vaikuttaa. Terveydenhuollossa ja vakuutusyhtiöissä tätä pidetään valta-vana mahdollisuutena. Aineistot voivat auttaa kroonisten sairauksien ennalta-

ehkäisevässä hoidossa tai erotella on-nettomuuksiin johtavat kehityskulut jo ennen kuin ne tapahtuvat.

Big data -analyysien yleistyessä yhä polttavampi kysymys on, miten ja mi-hin mitattavaa ja luokiteltavaa tietoa käytetään. Kun yritykset etsivät sään-nönmukaisuuksia ihmisten käyttäyty-misestä, ne saavat myös uudenlaisen otteen arjesta. Sosiaalinen media, äly-puhelimien sovellukset ja arkiympäris-töön istutetut sensorit ja mittalaitteet toimivat aineistonkerääjinä ja välittä-jinä, jotka osallistuvat uusien alueiden ja ilmiöiden näkyväksi tekemiseen ja tunnistamiseen.

Toisaalta suuret aineistot ovat yhtä lailla alttiita inhimillisille vääristymille ja painotuksille kuin muukin tiedon-tuotanto. Aineistomassojen tulkinnas-sa virheiden mahdollisuus on toden-näköisempi, koska niissä voidaan näh-dä järjestäviä periaatteita, joita ei tosi-asiassa ole olemassa. Sosiaalisessa me-diassa on kierrätetty tutkimusartikke-lia, joka todistaa tiedonlouhinnan tek-niikoiden esittävän vahvoja korrelaati-oita pörssin S&P indeksin ja bangla-deshilaisen voituotannon välillä.

Suuret aineistot voivat epäilemättä myös latistaa käsitystä ihmisestä ja hä-nen sosiaalisista aikeistaan. Konteks-tit ja kiinnostava variaatio katoaa, kun etsitään yhteisiä nimittäjiä.

Toisaalta suuret aineistot ovat alttiita inhimillisille vääristymille. Sosiaalisessa mediassa kierrätetään tutkimusartikkelia, joka todistaa korrelaatiota pörssin S&P indeksin ja bangladeshilaisen voituotannon välillä.

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 2 5

Numerot eivät ole neutraaleja vaan niillä on oma laatunsa riippuen siitä, mitä niillä halutaan tehdä ja saavuttaa. Jotta big datan laskennallista voimaa ei käytettäisi väärin, se täytyy alistaa myös eettiselle tarkastelulle. Kun tie-totekniikan osaajat siirtyvät ihmistut-kimuksen kentille, heille on tär keää opettaa tiedontuotantoon liittyviä val-ta- ja vastuukysymyksiä.

Käytännöt ratkaisevat

Big dataa ei voi hallita, jos ei ymmärrä määrällisiä aineistoja. Näin se tuottaa uudenlaisia asiantuntija-asemia, kun osa tiedontuottajista osaa järjestää ja lukea numeroita ja toiset eivät. Har-vard Business Review julistaa lokakuun numerossa aineistoanalyysin vuosisa-dan seksikkäimmäksi työksi. Suuriin aineistojen liittyvien kehityskulkujen seuraaminen ja dokumentoiminen on tärkeää, jotta opimme tunnistamaan mitä se todella sysää liikkeelle. Jul-kisten aineistojen avaamista kannat-taa myös seurata erityisen tarkkaan.

Piilaakson big data -keskustelut ovat ajoittain jopa hurmoshenkisiä. Suh-teellisuudentajun puute vie ilmiöl-tä laajempaa uskottavuutta. Suurten aineistojen ajatellaan vievän uuteen maailmaan, jossa aineistot tuottavat

täydellisen läpinäkyvyyden. Suuryri-tykset tekevät hyvää. Ihminen muut-tuu järkeväksi ja vastuulliseksi. Hän tekee vain tietoon perustuvia valintoja.

Piilaaksolaisesta näkökulmasta muutoksen voi kuitenkin aistia. Yrit-täjät ja tutkijat ovat valjastaneet kai-ken tarmonsa siihen, että jäljittämis-teknologiat ja niiden avulla tuotetut aineistot muuttavat maailmaa parem-maksi paikaksi elää.

Viime kädessä big dataan pätevät samat säännöt kuin kaikkeen muu-hunkin teknologiseen edistykseen. Toimivat uudet käytännöt syntyvät tekemisestä ja dialogista, eivät suu-rista lupauksista.

Kirjoittaja tekee Kuluttajatutkimuskes-kuksessa tutkimusta itsen mittaamisen teknologioista ja arjen analytiikasta. Hän vieraili syyskuussa Stanfordin yliopistossa ja osallistui Quantified Self -konferenssiin.

Lisää luettavaa:

danah boyd & Kate Crawford (2012) Cri-tical questions for Big data. Provocations for a cultural, technological, and scholarly phenomenon. Information, Communica-tion & Society 15(5), 662-679.

Yhä polttavampi kysymys on, miten ja mihin big dataa käytetään. Kun yritykset etsivät säännönmukaisuuksia ihmisten käyttäytymisestä, ne saavat myös uudenlaisen otteen arjesta.

Harvard Business Review julistaa lokakuun numerossaan aineistoanalyysin vuosisadan seksikkäimmäksi työksi.

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1226

Vaihdetaanko perspektiiviä?

”Venäjän rautateillä ei ole perspektiiviä”, parahti Venäjän tsaari Nikolai I, kun in-sinöörit esittelivät hänelle perspektiivi-kuvia rautatiesuunnitelmista. Nikolain mielestä oli järjetöntä, että kiskot lähes-tyvät toisiaan ja kuvan reunassa näyttä-vät peräti yhtyvän. Insinöörit selittivät, että kysymys on perspektiivistä. 

Satakunta vuotta myöhemmin Neu-vostoliitossa, muun muassa Karjalassa, kyliä hävitettiin perspektiivittöminä pa-tohankkeiden tieltä. Valentin Rasputin kuvaa prosessia hienossa romaanissaan Jäähyväiset Matjoralle. 

Tarinat tulivat mieleeni, kun luin äskettäin taiteilija ja tutkija David Hockneyn esseen Financial Timesista (26.10.12). Hän kirjoittaa, että jouk-kotiedotusvälineet ovat kadottaneet perspektiivinsä. Kyse ei ole vain tule-vaisuuden näköaloista, vaan perspek-tiivin käsitteestä itsestään. 

Brunelleschin, Italian renessanssin maineikkaan arkkitehdin ja insinöörin, sanotaan keksineen perspektiivin Firen-zessä vuonna 1420. Hockneyn mielestä on liioiteltua puhua keksinnöstä tässä yhteydessä, sillä  Brunelleschi pikem-minkin löysi perspektiiviksi nimeämän-sä optiikan lain. Tänään tuo perspektii-vi hallitsee lännen visuaa lista maailmaa.

Hockneyn mielestä on aika luopua perspektiivistä, jossa havainnoija on

paikallaan, ja hänen katseensa kohdis-tuu pakopisteeseen supistuvaan äärettö-myyteen. Hän kysyy, kaventaako tällai-nen perspektiivi näkyämme maailmas-ta.  Hockney  kääntää asetelman nurin niskoin ja patistaa havainnoijan liikkeel-le. Liikkuva havainnoija näkee yhtä ai-kaa useita äärettömyyksiä. Nähdäkseen isomman kuvan, on nähtävä enemmän, hän toteaa.

Hockney on innostunut uusista tek-nologioista, jotka tuovat hänen mu-kaansa toivoa paremmasta. Esimerkik-si laadukkaat videokamerat ovat nyt jo niin pieniä, että niitä voi kytkeä toisiin-sa eräänlaiseksi kubistiseksi kameraksi, jolla voi tuottaa kuvaa useista eri näky-mälinjoista. Tällaiset innovaatiot eivät tuota pelkästään uudenlaisia kuvia, vaan ne panevat läntiset joukkotiedotusväli-neet vaihtamaan näkökulmaa. Hockney toteaa, että vaikka monet kokevat muu-toksen hämmentävänä, se voi myös va-pauttaa. 

Tiedetoimittajien matkalla Jordanian Petrassa vuonna 2000 tapasimme valo-kuvaaja-arkkitehti Simo Ristan, joka oli liittänyt kaksi videokameraa yhteen Hockneyn kuvaamalla tavalla. Hän laa-jensi näkökulmaansa voidakseen tallen-taa maisemia ja samanaikaisia tapahtu-mia kahdella eri suunnalla. 

Lännessä ihmiset ovat ehdollistu-

neet vuosisatojen ajan näkemään maa-ilman  ”oikean” perspektiivin läpi  ku-vissa ja joukkotiedotusvälineissä. Idän taidetta on arvosteltu vastaavasti siitä, että se on käsittänyt perspektiivin vää-rin. Tulkinta on kuitenkin Hockneyn mielestä väärä, sillä idän taiteilijat eivät ole käyttäneet optiikkaa. Kiinalaisilla käärömaalareilla oli hyvin hienostunut perspektiivi, mutta ilman pakopistettä, joka on pysäyttänyt katsojan staattiseen matemaattiseen pisteeseen. 

Ihminen on luotu liikkumaan, Hock-ney toteaa ja kehottaa meitä unohta-maan pakopisteeseen sidotun perspektii-vin. Olen usein pohtinut, miksi esimer-kiksi tulevaisuuden näköaloja hahmot-taessamme ajaudumme törmäyskurssille. Olisiko vastaus tässä: yksi kuvaa maise-maa pysäkiltä optisen perspektiivin lä-pi, mutta toinen on koko ajan liikkees-sä ja skannaa yhtä aikaa usealla kameral-la maailmaa?

Vesa Niinikangas

Kirjoittaja on Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja World Federation of Science Journalists -järjestön presidentti.

VESA NiiNiKANGAS

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 2 7

Satu Lipponen

Paluu DohaanSuomella ja Qatarilla näyttää olevan melko vähän yhteistä. Silti matkustimme varta vasten Dohaan hakemaan tukea tiedetoimittajien Helsingin maailmankon-ferenssille. Miksi?

Qatarin säätiön apulaisviestintäjohta-ja Rashed S. Al-Qurese Al-Marri aset-tuu istumaan pöydän päähän. Leveäs-ti hymyillen ojennamme tuliaisemme: metsäisestä Suomesta kertovan kirjan ja mustikkasuklaata.

Vuonna 2011 tiedetoimittajien 7. maailmankonferenssi jouduttiin suun-nittelemaan viime hetkellä uusiksi, kun konferenssin alkuperäinen pitopaikka, Kairo, muuttui vallankumouksen näyt-tämöksi.Keskeinen tieteen ja koulutuk-sen tukija, Qatarin säätiö, otti vastuun konferenssista. Lokakuun 2012 lopussa olemme palanneet Vesa Niinikankaan kanssa Dohaan.

Säätiön viestintäyksikön tilat ovat väliaikaisessa parakissa valtavalla alueel-la, jonka nimi on Education City. Kes-kustoimisto on vasta rakenteilla. Siitä tulee tietysti muhkea, ollaanhan rik-kaassa maassa.

Toimisto lepää suomalaisen teräksen varassa. Ja on meillä muutakin yhteis-tä qatarilaisten kanssa: pieni maa, us-

ko tieteeseen, rakkaus puihin sekä pää-kaupungin edustalla meri, jossa seilaa-vat monenlaiset rahtilaivat.

Silta Helsinkiin

Olemme Dohassa neuvottelemassa. Yritämme saada Qatarin säätiön spon-soroimaan Helsingin konferenssia, ja ennen kaikkea toivomme säätiöltä tu-kea arabijournalistien osallistumiselle.

Haaveilemme Vesan kanssa, että sää-tiö vaikka toisi Al Jazeera -televisioka-navan uutisstudion Helsinkiin.

Qatarin perustama kanava herätti suuren keskustelun aloittaessaan vuon-na 1996. Vielä isompi kohu syntyi kun Al Jazeera vuonna 2011 julkaisi video-viestin, jossa Osama bin Laden uhkai-li länsimaita.

Dohan maailmankonferenssissa ää-nen saivat arabitoimittajat ja -tutkijat. Ajatuksena on rakentaa yhteistä teemaa Dohasta Helsinkiin. Qatarin säätiö voi-

si olla tukenamme sponsoroimassa toi-mittajia muistakin arabimaista, ehdo-tamme toiveikkaasti Rashedille.

Ensi kesän konferenssissa yhteisiä teemoja voisivat olla ekologia, arabi-maailman ajankohtaiset asiat ja tekno-logia. Tiedämme, että Qatar on kiin-nostunut ympäristöteknologiasta.

Säätiön tunnusmerkki on autiomaan puu, jonka juurella matkustavaisten, tiedemiesten ja runoilijoiden on ollut helppo levähtää. Myös säätiön kongres-sikeskuksen seiniin on muotoiltu puun runko. Uusinta lääketiedettä edusta-va Sidra-tutkimuskeskus on niin ikään saanut nimensä kyseisestä puusta. Kun öljy joskus ehtyy, Qatar kuuluu maail-man koulutetuimpiin maihin.

Rashed ja projektipäällikkö Stepha-nie Hartgrove lupaavat palata asiaan. Annamme konferenssia koskevat asia-kirjat ja kierrämme tutustumaan sää-tiötä koskeviin suunnitelmiin.

Lokakuussakin Dohassa on 38 asteen helle. Kaupungin ylle lankeaa aavikon

Qatarin islamilaisen taiteen museo. Ja Dohan moderni liikekeskus.

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1228

kova, polttava auringonpaiste. Satun-nainen tuulenpuuska nostattaa hiekka-pölyn ilmaan ja antaa aavistuksen sii-tä, millaista on olla hiekkamyrskyssä. Autiomaahan, vain kilometrien pääs-sä Dohan pilvenpiirtäjien pilkkomas-ta rantaviivasta, on rakennettu mones-ta yliopistosta koostuva kokonaisuus.

Toteamme Vesan kanssa ilahtunei-na, että säätiötapaamisemme ilmapiiri oli myönteinen. Nyt vain peukut pys-tyyn, että Qatarin säätiö tukisi Helsin-gin konferenssia.

Tiedettä ja yksinvaltaa

Qatarista tulee ristiriitainen olo. Näen-näisesti kaikki on ymmärrettävää ja tul-kittavissa: amerikkalaisvaikutteinen pilvenpiirtäjien rantaviiva leveine ka-tuineen ja liikenneruuhkineen, länsi-maisine luksusmerkkeineen ja kielitai-toisine palveluineen.

Perinteisen kauppakeskuksen, sou-

kin, ympärillä on aitoa orientin tunnel-maa, vaikka Dohan souk on rakennuk-siltaan melko uusi ja tyhjästä rakennet-tu. Auringonnousun ja -laskun aikaan muezzinin kutsu kuuluu kaikkialla. Pe-rinteiset asut ja länsimainen bisnespu-keutuminen sekoittuvat. Alkoholia ei ole tarjolla. Ravintolan televisiosalissa vesipiiput ovat osa seurustelua.

Qatar on al-Thani-suvun pyörittämä valtio. Demokratiaa ei ole. Emiiri syök-si isänsä vallasta vuonna 1995. Emiirin puoliso on Qatarin säätiön puheen-johtaja. Islamilainen laki on käytössä, mutta kuten Saudi-Arabiaa, Qataria pi-detään amerikkalaismielisenä. Ulkopo-litiikassa Qatar ottaa kantaa ja on libe-raalimpi kuin naapurinsa.

Toisin kuin naapurimaat, Qatar on säästynyt sisäisiltä levottomuuksilta.

Se on yksi alueen vakaimpia valtioita. Kun naapurimaissa kuohui, Qatarissa kansalaiset valittivat puhelinoperaat-torin kiskurihinnoista. Ihmisoikeuk-sien kannalta haavoittuvimmat väes-tönosat ovat köyhien maiden siirto-työläiset, joita on maassa enemmistö.

Tata-yrityksen intialaiset rakennus-miehet sinisissä haalareissaan saavat täyden myötätuntoni. He ovat Qa-tarin lukuisten rakennusprojektien todellisia sankareita. Heitä kuljetta-vat bussit ovat ainoita, joita ei ole il-mastoitu.

Kirjoittaja on WCSJ:n Helsinki 2013 -järjestelytoimikunnan puheenjohtaja ja Suomen tiedetoimittajien liiton puheen-johtaja.

VESA NiiNiKANGAS

Haaveilemme, että Qatarin säätiö toisi Al Jazeera ­kanavan uutisstudion Helsinkiin.

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 2 9

Timo Moberg 21.4.1948–28.9.2012Pidetty kollegamme, tiedetoimittaja Ti-mo Moberg jätti meidät kesken kiireisen työviikon. Torstaina hän oli vielä työssä, perjantaina mies oli jo poissa.

Timo valmistui valtiotieteen maiste-riksi Turun yliopistosta pääaineenaan poliittinen historia. Hän työskenteli jonkin aikaa yliopistolla, mutta pian mieli veti journalistiseen työhön, jonka hän aloitti toimittajana Vakka-Suomen Sanomissa. Pisimmän työuransa hän te-ki Turun Sanomissa kirjoittaen pitkään nimenomaan tieteestä ja terveydestä.

Timo osallistui vapaaehtoistyönään Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toi-mintaan yhdistyksen lehden toimitta-jana ja viestintäneuvoston varapuheen-johtajana. Hän kirjoitti Lounais-Suo-men Syöväntorjuntasanomiin ja Syöpä-Cancer-lehteen syövästä ammattilaisen tekstiä, jossa faktat olivat kohdallaan ja jonka inhimillisen puolen hän oli suo-

dattanut myös omien ja perheensä syö-pään liittyneiden kokemusten kautta. Siinä oli vahva yhdistelmä.

Timo avasi mielellään lääketieteen maailmaa ja teki arvokasta työtä. Hän pystyi hienosti lisäämään lukijoiden-sa tietoa lääketieteen tutkimuksesta ja terveydenhuollon toiminnasta. Hän oli monille Turun Sanomien lukijoille ”tohtori Moberg”, jonka puoleen lukijat usein kääntyivät. Hän nosti rehellisesti ja asiallisesti esiin myös sen, ettei kehit-tynytkään lääketiede pysty tekemään ih-meitä ja että kaikella inhimillisellä toi-minnalla – myös ihmisten hoidolla vii-meisen tutkimusosaamisenkin perus-teella – on aina rajansa. Ihmisen terve-ydessä ja sairaudessa on edelleen niin paljon asioita joita emme tiedä emme-kä ymmärrä. Myös tämän asian esille-tuomisessa Timolla oli ansionsa.

Timoa arvostivat sekä lehtien luki-

jat, kollegat että lääketieteen ja tervey-denhuollon tutkijat ja asiantuntijat, joiden osaamista hän välitti jutuissaan. Hän ohjasi lukemattomia lääketieteen ja terveydenhuollon ammattilaisia vies-timään terveydestä ja tutkimuksistaan ymmärrettävästi. Eräs Timon kans-sa työskennellyt lääkäri totesi hänestä: ”Timo oli niitä toimittajia, joka osasi kirjoittaa artikkeleita vaativista lääke-tieteellisistä aiheista sekä ymmärrettä-västi että kiihkottomasti. Yhteistyö hä-nen kanssaan oli aina helppoa ja samal-la antoisaa.”

Jokainen meistä kaipaa työstään myös palautetta. Se, että tekee asioita par-haalla osaamallaan tavalla ja että naut-tii omasta työstään, on perusasia, mutta niiden tahojen antama palaute, joiden kanssa työskentelee, on myös tärkeää.

Timo sai työstään useita huomion-osoituksia. Hänelle myönnettiin Suo-malaisen Lääkäriseuran Duodecimin Tiedottajapalkinto vuonna 1998. Hän sai myös Suomen leijonan ritarimerkin. Ja oma tiedetoimittajain liittomme an-toi hänelle Vuoden Tiedetoimittaja -pal-kinnon vuonna 2006. Suomen Syöpä-yhdistyksen myöntämää pronssista an-siomitalia hän ei ehtinyt vastaanottaa.

Muistamme Timoa, hänen ammat-titaitoaan ja lämmintä persoonaansa ja olemme surullisia hänen poismenos-taan. Suruun sisältyy aina myös lämpi-miä ja hyviä muistoja poismenneestä.

Timo elää vielä pitkään ja monin ta-voin lähellämme. Niin kuin Timon lä-heiset olivat kuolinilmoitukseen valin-neet – muistaakseni Martti Lindqvistin sanoin: ”Me kuolemme, emmekä kui-tenkaan kuole, vaan elämme niiden ih-misten sydämissä, jotka ovat meitä ra-kastaneet.”

Timo siunattiin haudan lepoon au-rinkoisena syyspäivänä Turun Ylösnou-semuskappelissa, joka oli viimeistä paik-kaa myöten täynnä läheisiä, ystäviä, työ- ja harrastustovereita sekä yhteistyötaho-jen edustajia. Muistotilaisuudessa Meri-Karinassa soitti Timolle läheinen puhal-linorkesteri Nousteprassi, jonka klarine-tistina hän soitti. Tilaisuuden aloittivat-kin seitsemän klarinettia. Poismenneen soittajan paikalla oli valkoinen ruusu.

Tuula Vainikainen

MATTi SALMi

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1230

Vesa Niinikangas

Reilun kahdeksikon yhdistysSuomen tiedetoimittajain liiton jäsenet arvostavat liiton virkeää opintomatkatar-jontaa, tiedotusta ja apurahatarjontaa. Kritiikkiä jäsenkyselyssä sai muun muassa liiton vähäinen julkinen näkyvyys.

”Panin ilokseni merkille, että 95 prosen-tilla liiton jäsenistä on korkeakoulutut-kinto. Journalistit ja muut viestinnän ammattilaiset ovat kriittistä väkeä, joten liitolle jäsenkyselyssä annettu yleisarvo-sana 8,13 on hyvin korkea. Vastaavista tutkimuksista tiedetään, että suomalai-set eivät mielellään anna korkeinta arvo-sanaa, mutta eivät huonointakaan”, sa-noi Suomen tiedetoimittajain liiton pu-heenjohtaja Satu Lipponen.

Myös liiton hallitus otti marraskui-sessa vaalikokouksessa esitellyt jäsen-tutkimuksen tulokset tyytyväisenä vas-taan ja kiitti jäseniä aktiivisesta osallis-tumisesta. Tulosta pidettiin odotettua positiivisempana.

Hyvä yleisarvosana

Jos vastaajan kyselyssä antama yleisar-vosana oli kiitettävä, häntä pyydettiin perustelemaan, mitä liiton toiminnassa on erityisesti hyvää. Kommentteja tuli yhteensä 96.

Moni vastaaja totesi, että apuraho-jen hakeminen on tehty helpoksi ja että

apurahan onnistuu aika usein saamaan. Tavallisesti lähes joka toinen tai hieman useampikin hakija saa apurahan.

Opintomatkat kotimaahan ja ulko-maille nähtiin liiton erikoisuutena, ei-väthän monet vastaavat järjestöt järjes-tä matkoja yhtä säännöllisesti. Kiitosta saivat niin matkojen suunnittelijat, ve-täjät kuin matkajärjestelytkin.

Liiton kokouksia ja koulutustilai-suuksia pidettiin niin ikään hyvin jär-jestettyinä, ja eniten mainintoja hyvis-tä käytännöistä sai tiedotus.

”Itse olen melko passiivinen osallis-tuja, mutta olen huomannut, että lii-tolla on aktiivinen ydin, jonka toimin-ta on laaja-alaista ja ammattitaitoista. Onko vahva ydin niin vahva, että sii-hen on vaikea päästä uutena sisälle?”

”Arvostan osallistumista kansainvä-liseen toimintaan ja valmiutta sitoutua maailmankongressin järjestämiseen.”

Parannettavaakin on

Jos vastaajan antama yleisarvosana jäi välttäväksi tai huonoksi, häntä pyydet-

tiin perustelemaan, mitä pitäisi erityi-sesti kehittää.

Yksi yhdeksästä huonon arvosanan antaneesta vastaajasta toteaa, että esi-merkiksi freelancerien hiljaista tietoa voisi paremmin hyödyntää liiton toi-minnassa. Toisen vastaajan mukaan liitto on temaattisesti rajoittunut, eikä panosta riittävästi tieteen ja journalis-min vuoropuheluun. Uusi jäsen puoles-taan oli kokenut itsensä ulkopuolisek-si vuosikokouksessa, jossa vanhat tutut vaihtavat keskenään kuulumisia. Paris-sa vastauksessa toivottiin läpinäkyväm-pää päätöksentekoa ja taloudenhoitoa.

Jäsentutkimus luotaa liiton tilaaSyys–lokakuussa toteutettiin ensim-mäinen mittava kyselytutkimus Suo-men tiedetoimittajain liiton jäsenten suhtautumisesta liittoonsa.

Taloustutkimus Oy:n tekemä kyse-ly selvitti jäsenistön kokemuksia, nä-kemyksiä ja toiveita liiton toiminnasta.

Tiedonkeruu toteutettiin web-ky-selynä 974 sähköpostitse tavoitetta-van jäsenen keskuudessa. Se tavoit-ti 96 prosenttia liiton 1016 jäsenes-tä. Tutkimukseen vastasi hyväksytys-ti 311 jäsentä.

Vastausprosentiksi muodostui 31,9, ja liitto sai kouluasteikolla arvosanan 8,13.

Hallitus osallistui aktiivisesti kyse-lyn suunnitteluun ja käyttää tuloksia liiton toiminnan arvioinnissa ja ke-hittämisessä.

Vuonna 2011 liiton kotimaassa jär-jestämiin tilaisuuksiin osallistui noin 350 jäsentä, joista eri henkilöitä oli ar-violta 70 prosenttia. Tähän suhteutet-tuna 311 vastaajaa kertoo suuresta vas-tausaktiivisuudesta.

Kun tutkimustuloksia esiteltiin jä-senistölle liiton vaalikokouksessa 21. marraskuuta, muutamat osallistujat ihmettelivät, miten vastausprosent-ti voi olla hyvä, jos vain joka kolmas jäsen vastasi kyselyyn.

Tutkimusjohtaja Irene Haikonen kertoi, että kyselytutkimusten vasta-usprosentit ovat kauttaaltaan laske-neet ja että vastausprosentti on kor-kea verrattuna muiden järjestöjen jä-sentutkimuksiin.

”En ole aktiivinen jäsen, mutta mukava kuulla mitä kaikkea kollegat tekevät ja mitä alalla tapahtuu. Jos järjestöä ei olisi, olisin aika lailla tietämättömämpi siitä.”

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 3 1

Eri ryhmien välillä painotuseroja

Vastaajista 62 prosenttia oli naisia ja 38 miehiä, kun koko jäsenkunnassa nais-ten osuus on 58 ja miesten 42 prosent-tia. Kysyttäessä jäsenyyden syytä, nai-set korostivat selvästi miehiä enemmän liiton järjestämiä koulutustilaisuuksia, ja miehet hienoisesti naisia enemmän lehdistökortin merkitystä. 

Joka toinen vastannut nainen ja jo-ka viides mies kuuluu Suomen Journa-listiliittoon. Suomen tietokirjailijoiden kohdalla suhde on toisin päin: 60 pro-senttia miehistä ja 30 prosenttia naisis-ta on jäsen.

Tieteenalojen seuraamisessa miehil-lä korostuu kulttuurin ja yhteiskun-nan tutkimus ja naisilla terveyden tut-kimus. Naiset ovat aktiivisempia digi-taalisten julkaisujen ja miehet kirjojen tekemisessä.

Kyselyn ikäjakauma vastaa todel-la hyvin koko jäsenkunnan ikäjakau-maa. Vain 55–63-vuotiaiden ryhmässä on vastaajia kolme prosenttia enem-män kuin ryhmän suhteellinen osuus jäsenkunnasta. 

Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimus suosituin

Suomen tiedetoimittajain liiton jäsenet seuraavat eri tutkimusaloista eniten kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimus-ta (61%). Biotieteiden ja ympäristön tutkimusta seuraa 27, luonnontieteiden ja tekniikan tutkimusta 30 ja terveyden tutkimusta 31 prosenttia vastaajista.

Taustaryhmäkohtaisia eroja kui-tenkin löytyy. Nuori tiedetoimittaja-ryhmä (30–39-vuotiaat) seuraa eniten luonnontieteiden ja tekniikan tutki-musta. Kun taustamuuttujaksi valitaan ammattiasema, luonnontieteitä, tek-niikkaa ja terveystutkimusta seuraavat huomattavasti selvimmin työntekijä-

asemassa ja vakituisessa työsuhteessa olevat journalistit.

Verkostoituminen tärkein jäsenyyden syy

Verkostoituminen ja ammatillisen identiteetin vahvistaminen vetävät tiedeviestinnän ammattilaisia Suomen tiedetoimittajain liittoon. Jäsenet ar-vostavat eniten (keskiarvo 3,08 neli-portaisella asteikolla) sitä, että he voi-vat liitossa ja sen kautta verkostoitua kollegoiden ja muiden tiedeviestinnän ammattilaisten kanssa. Vaikka laaja jä-senkunta koetaan hieman heterogeeni-sena, siinä nähdään hyviäkin puolia: ”Tarjolla monta mieltä niin monesta asiasta. Se on kasvattavaa.”

”Tärkein syy ovat jossain määrin sa-manhenkiset ja samoista asioista kiin-nostuneet ihmiset, joilta saa tarvittaes-sa ainakin sympatiaa tässä hommassa. Hyviä asioita ovat verkostoituminen, matkat ja apurahat (kiitos) ja ennen muuta mahdollisuus löytää uusia läh-teitä työhön.”

”Liitto lehtineen, tapahtumineen ja verkostoitumismahdollisuuksineen on tavattoman tärkeä oman ajattelun laa-jentaja sekä uusien yhteyksien ja jopa juttuideoiden tarjoaja!”

Toiseksi tärkeimmäksi (keskiarvo 3,05) syyksi kuulua liittoon vastaajat mainitsivat liiton tarjoaman tuen am-matilliselle identiteetille. Kolmannek-si tärkein (keskiarvo 2,90) syy on leh-distökortti. 

Eräs vastaaja toteaa, että tiedevies-tintä on olennainen osa myös yliopis-tojen palveluksessa olevien työtä. Kuu-lumalla Suomen tiedetoimittajien liit-toon hän ylläpitää tätä puolta ammat-ti-identiteetistään.

Erikoistuminen lisää vaikutusmahdollisuuksia

Usein kuulee puhuttavan, että työtah-ti toimituksissa ja muissa tiedeviestin-

nän työpaikoissa on kiristynyt ja että työroolit ovat muuttuneet. Työroolin muutos näkyy sisällön jakamisena use-amman kanavan kautta, kuten toteaa yli puolet vastaajista.

Joka kolmas kokee, että mahdolli-suus erikoistua johonkin teema-aluee-seen ja oma päätösvalta aiheiden valin-nassa ovat kasvaneet. Tämän voi tulki-ta niin, että tieteeseen erikoistuminen lisää omaan työhön liittyviä vaikutus-mahdollisuuksia.

Vähiten työroolin muutoksia olivat kokeneet yli 63-vuotiaat, mutta hekin ovat eläneet digitaalisen murroksen työssäoloaikanaan.

Ikäryhmässä 55–63 koetaan, että jut-tua kohden on enemmän aikaa kuin aikaisemmin, kun taas useampi kuin joka neljäs 30–39-vuotiaiden ikäryh-mästä kertoi aikaa olevan entistä vä-hemmän.

Paperilehti pitää pintansa

Kolme neljästä vastaajasta tekee paperi-lehteä ja puolet vastaajista myös inter-net-julkaisuja. Muutaman vuoden ku-luttua luvut ovat todennäköisesti vaih-taneet paikkaa. Turun yliopiston tu-levaisuudentutkimuskeskuksen Futu-re of Media and Communications -ryh-mä ennustaa kuitenkin printin paluu-ta. Sanomalehdet siirtyvät verkkoon ja printtijulkaisuina jatkavat tieteelliset ja muut erikoislehdet.

Liiton yleiskokouksessa on usein keskusteltu siitä, pitäisikö Tiedetoi-mittaja-lehden painaminen paperille lopettaa ja alkaa jaella lehteä vain di-gitaalisesti. Paperilehden kannattajat ovat olleet enemmistönä. Kysely vah-vistaa tätä kokemusta, sillä lähes kaksi kolmasosaa vastaajista haluaa saada Tie-detoimittaja-lehden paperisena.

Vahvasti tätä mieltä olivat freelance-journalistit (80 %) ja tiedottajat (73 %) ja vähiten vakituisessa työsuhteessa ole-vat tieteellisten lehtien ja sarjojen toi-mittajat (44 %). Lehteä lukee mielui-ten PDF-formaatissa 18 prosenttia, ja

”Nykyään toiminta on sisäänlämpiävää nyherrystä, enemmän avoimuutta ulospäin.”

”Hyvää, palvelevaa ja aktiivista tiedotusta! Antaa virikkeitä osallistua ja varmistaa kuvaa vireästä järjestöstä.”

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1232

yhtä moni haluaisi lukea lehden tablet-tijulkaisuna. 

Lehden toivotaan parantavan ulkoasuaan

Tiedetoimittaja-lehteä seurataan sään-nöllisesti sitä aktiivisemmin mitä van-hempi vastaaja on. Kaikista vastaajis-ta lehteä seuraa säännöllisesti 79 pro-senttia ja satunnaisesti 19 prosenttia. Vain prosentti vastaajista ei lue lehteä lainkaan.

Lehti sai kiitoksia monipuolisesta sisällöstään, ajankohtaisista aiheista ja uutisjutuista sekä matkaraporteista.

”Artikkelitarjonta on monipuolistu-nut viime vuosina. Välillä hyvää ylei-sesti kiinnostavaa pohdintaa, josta on ollut työssäkin hyötyä.”

”Tuoreus, kohtuullisen kattava tär-keiden tapahtumien seuranta ja rapor-tointi. Jäsenistö kirjoittaa laajana rin-tamana, aikaa ja vaivaa nähden, kir-joittamisen iloa kokien – kuten luki-ja vaistoaa.”

Kouluasteikolla lehti saa keskiar-von 7,69. Tiede-lehden entinen pää-toimittaja Tuula Koukku sanoi vaali-kokouksessa, että kaupallisesti toimi-valle lehdelle arvosana merkitsisi va-kavaa tilannearviota. Tutkimusjohta-ja Irene Haikonen totesi, että jäsenten järjestölehdelleen antamana arvio on melko hyvä.

Kehitysehdotuksissa toivottiin vä-hemmän matkakertomuksia. Lisäksi toivottiin, että lehden visuaalisuutta ja taittoa uudistetaan. 

”Kenelle se on tehty ja mihin tarkoi-tukseen? Sitä ei ole paljoa toimitettu ei-kä taitettu. Visualisointi on aika vaisua. No, samoja ongelmia on kaikilla pien-lehdillä ja järjestölehdillä, myös tiede-julkaisuilla, siksi se heijastaa kyllä toi-mintaamme.”

Tiedetoimittaja-lehden resursointia parannettiin alkukesästä, kun lehdel-le palkattiin freelance-toimitussihteeri. Toimitustyö on kohentunut, ja lehden sisältö monipuolistunut. Toinen toimi-

tussihteerin tekemä numero ilmestyi kesken kyselyn, joten muutokset eivät ehtineet näkyä vastauksissa.

Sähköistä tiedotusta kiitetään

Myös liiton muuta tiedotusta seura-taan hyvin. Sähköpostissa kaikille jä-senille lähetettävä Jäsenposti-tiedotet-ta (jasenposti@tiedetoimittajat.fi) seu-raa 74 prosenttia säännöllisesti ja 23 prosenttia satunnaisesti. Tiedotteiden postituslistaa seuraa säännöllisesti puo-let vastaajista ja satunnaisesti lähes jo-ka neljäs.

Avoimissa vastauksissa todettiin, että sähköinen tiedotus on vilkasta ja mo-nipuolista. Sähköpostia pidetään oikea-na kanavana jäsentiedotukselle. Tiedo-tuksen arvioidaan olevan paremmal-la tasolla kuin useissa muissa liitoissa.

Kehitettävääkin tiedotuksesta löy-tyy. Toivotaan, että siihen käytettäi-siin muitakin kanavia kuin sähköpos-tia, esimerkiksi sosiaalista mediaa. Lii-ton internet-sivut koetaan sekaviksi ja vanhanaikaisiksi.

”Ulkoisesta tiedotuksesta en osaa sa-noa oikein mitään. Näkyykö liitto jul-kisuudessa? Vaikuttaako?”

”Liitto ei tiedota muusta kuin haet-tavista matka-apurahoista ja tapahtu-mista yms. Hallitus ei toimistaan tie-dota, ovat kuin salaseura. Toimintatapa on vanhakantainen ja tiedotus olema-tonta. Nyt tarvittaisiin itsekritiikkiä ja suuntausta avoimuuteen.”

Koulutusta arvostetaan

Kaksi kolmannesta vastaajista pitää liiton tarjoamaa koulutusta melko tai erittäin tärkeänä. Naisten kohdalla lu-ku on 77 ja miesten kohdalla 51 pro-senttia. Vakituisessa työsuhteessa ole-vista journalisteista 79, freelancereista 66 prosenttia ja tiedottajista 83 prosent-tia mainitsee koulutuksen melko tai erittäin tärkeäksi syyksi kuulua liittoon.

Koulutusaiheista oleellisimpana pi-

detään ammatillisten taitojen kehittä-mistä (keskiarvo 3,29). Yli kolmen kes-kiarvoja saavat myös tiedeviestinnän uusien menetelmien ja työvälineiden hallinta sekä tieto uusimmista tieteel-lisistä keskusteluista.

Kotimaisten ja ulkomaisten opinto-matkojen kannatus on lähes yhtä suur-ta (keskiarvot 2,87 ja 2,93), mikä näkyy esimerkiksi kiinnostuksena viimeisim-piin, Strasbourgiin ja Lappiin suun-tautuneisiin matkoihin. Hallituksen päätöksenteon kannalta ongelmallis-ta on usein se, että kerran opintomat-kalle osallistunut haluaa lähteä matkal-le toisen ja kolmannenkin kerran, kun taas ensikertalaisen kynnys tuntuu ole-van korkea.

Yksi vastaaja ehdottaa, että ulkomai-sen opintomatkan voisi tehdä yksin, il-man sosiaalista ajanhukkaa. ”Sellaiset pioneerimatkat asetettava joukkoret-keilyjen edelle!”, hän painottaa. Ryh-mämatkat kuitenkin tukevat erityi-sen hyvin verkostoitumista kollegojen kanssa, ja niissä sosiaalisella ajankäytöl-lä on merkitystä.

”Koulutusten järjestämisessä voitai-siin hyödyntää verkkoteknologiaa. Kai-ken ei tarvitse olla face-to-face -koulu-tuksia, joihin osallistuminen on haas-teellista.”

”Käytännönläheisyyttä, konkreti-sointia (huom. ei popularisointia!) jos jotenkin voisi kouluttaa, olisi hyvä vaan en tiedä, mikä ko. koulutuksen nimi olisi: soveltamista?”

Liiton kaikkien aikojen suurin kou-lutushanke on tiedetoimittajien maa-ilmankonferenssin järjestäminen ensi kesänä Helsingissä. Vastaajista 93 pro-senttia on tietoisia konferenssista, jo-ten tiedotus on mennyt hyvin perille.

Konferenssiin osallistuminen kiin-nostaa yhdeksää kymmenestä, ja kaksi kolmasosaa aikoo osallistua. Noin jo-ka seitsemäs vastaaja kertoo, että työn-antaja maksaa osallistumismaksun, sa-man verran on niitä jotka suunnittele-vat maksavansa konferenssimaksun it-se ja niitä jotka aikovat hakea apurahaa osallistumismaksuun.

”Näkyvyyttä. Kontakteja nuorempiin toimittajiin pitäisi kehittää.”

”Opintomatkat ovat olleet 10+ tai 11­tasoa, hyvin pohdittuja ja järjestettyjä. Jäsenten välisessä kanssakäymisessä ei ole kilpailun vaan solidaarisuuden henki.”

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 3 3

Äskeinen vaalikokous hyväksyi yk-simielisesti hallituksen valmistelemat toimintasuunnitelman ja talousarvion, joissa varaudutaan tukemaan 300 jäse-nen osallistumista konferenssiin.

Lopuksi

Olin lokakuun puolivälin jälkeen pa-laamassa puheenjohtaja Satu Lipposen kanssa maailmankonferenssin sponso-rimatkalta Qatarista. Kööpenhaminas-sa odotellessamme Helsingin koneen lähtöä vilkaisin sähköpostia. Ensim-mäisenä tuli esiin Irene Haikosen vies-

ti, jossa kerrottiin alustavat tulokset jä-sentutkimuksesta. Se oli hieno hetki, sillä tulokset kertoivat hallituksen ole-van oikeilla linjoilla.

Kyselyn ja erityisesti avointen vas-tausten tarkempi analysointi vahvisti tunnetta, mutta muistutti samalla, että matka maineen kukkulalta alas on ly-hyt. Hallitus on kuullut kriittiset kom-mentit ja kehittämisehdotukset, ja se tulee lisäämään päätöksenteon ja ta-loudenhoidon läpinäkyvyyttä.

Hallitus luotsaa lähivuosien toimin-taa syksyn kehittämisseminaarissaan muotoilemansa vision mukaan:

”Vuonna 2015 Suomen tiedetoimit-tajain liitto on tunnettu ja arvostettu, riippumaton tiedeviestijöiden järjes-tö, joka edistää tieteellistä ymmärrystä ja kriittistä ajattelua yhteiskunnassa.”

Vision toteutumista seurataan muun

muassa jäsenkyselyillä. Vuosittain teh-dä yhteen tai kahteen aiheeseen keskit-tyvä kysely ja noin viiden vuoden vä-lein liiton kaikkea toimintaa luotaava jäsentutkimus. Kyselyjen tekeminen on tärkeä väline hallituksen vuoropuhelus-sa liiton jäsenten kanssa.

Mitä kysyttiin?

Jäsenkyselyn taustatiedoiksi kysyttiin sukupuolta, ikää, ammattiasemaa, kou-lutusta, asuinpaikkakuntaa, seurattavaa tieteenalakokonaisuutta sekä jäsenyyt-tä jossakin muussa Kopiostoon kuulu-vassa tekijäjärjestössä.

Tieteenalakokonaisuuksissa käytet-tiin Suomen Akatemia jaottelua, jotta saataisiin yleiskuva näkyviin. Jäsentie-tolomakkeella kerätään tarkempaa tie-toa yksittäisistä tieteenaloista ja tutki-mussuunnista, ja lisäksi niitä listattiin vastauksissa avoimeen kysymykseen.

Kysymys muihin tekijäjärjestöihin kuulumisesta puolestaan auttaa selvit-tämään päällekkäisyyksiä järjestöjen vä-lillä, kun neuvotelaan Kopiostossa va-lokopiointikorvausten jakamisesta.

Suomen tiedetoimittajain liiton jä-senet toimivat eri rooleissa tiedevies-tinnässä, ja niiden jakautumista selvi-tettiin kysymällä pääasiallista roolia ja mediaa. Erilaisiin tehtäviin tiedevies-tinnässä perustuvat liiton jäsenkatego-riat – journalistit, tiedelehtien editorit, tiedottajat ja muut tiedeviestijät – ovat pysyneet samoina liiton perustamis-vuodesta 1985 lähtien. Kuluneiden lä-hes 30 vuoden aikana jäsenet ovat siir-tyneet roolista toiseen kuten journalis-teista tiedottajiksi ja tutkijoista jour-nalisteiksi.

Tiedeviestinnän mediakenttä on kokenut samat muutokset kuin muu-

kin media. Roolien sisällä tapahtunei-ta muutoksia mitattiin kanavien mää-rän, oman päätösvallan, ajankäytön, monialaistumisen, erikoistumisen ja resurssien muutosten näkökulmasta.

Syytä kuulua Suomen tiedetoimit-tajain liittoon mitattiin neliportaisella asteikolla (ei lainkaan … erittäin tär-keä) kysymällä apurahojen, koulutusti-laisuuksien opintomatkojen, ammatil-liselle identiteetille saatavan tuen, kol-legojen kanssa verkostoitumisen ja leh-distökortin merkitystä vastaajalle.

Liiton tiedotuksen tunnettavuut-ta selvitettiin Tiedetoimittaja-lehden, sähköisen jäsenkirjeen ja tiedotteiden jakelulistan kautta. Tiedetoimittaja-lehteä pyydettiin arvioimaan koulu-asteikolla 4–10. Avoimilla kysymyksil-lä pyrittiin samaan selville, mikä leh-dessä erikoisen heikkoa tai kehitettävää ja mikä erityisen hyvää. Vastaajia pyy-dettiin myös kertomaan, haluavatko he lehden paperisena vai digitaalisena.

Koulutustarpeita selvitettiin nelipor-taisen asteikon avulla: Kuinka tärke-ää on saada tietoa tieteen uusimmis-ta keskusteluista tai syventävää tietoa eri tieteenaloilta, kehittää ammatilli-sia taitoja, oppia tiedeviestinnän uusi-en menetelmien ja työvälineiden hal-lintaa tai osallistua koti- ja ulkomaisil-le opintomatkoille.

Ensi kesänä Helsingissä pidettävää

tiedetoimittajien maailmakonferens-sia (WCSJ2013) käsiteltiin neljässä ky-symyksessä. Kysyttiin, tietääkö vastaa-ja konferenssista ja kiinnostaako hän-tä osallistua siihen. Jos osallistuminen kiinnostaa, millä tavoin vastaaja aikoo osallistua ja kenen kustannuksella: ta-vallisena osallistujana (joko työnanta-jan tai itse maksamana tai apurahal-la), vapaaehtoisena avustajana ennak-kojärjestelyissä tai konferenssipaikalla. Lisäksi kysyttiin, mitä vastaaja toivoo saavansa konferenssista.

Viisi viimeistä kysymystä selvittivät vastaajan omaa aktiivisuutta liitossa ja hänen arviointiaan liiton onnistumi-sesta toiminnassaan. Aktiivisuutta mi-tattiin yleiskokouksiin ja liiton tilai-suuksiin osallistumisella, kiinnostuk-sella asettua ehdokkaaksi hallitukseen tai toimia asiantuntijana liiton työryh-missä tai kouluttajana liiton opintoti-laisuuksissa. Vastaajia pyydettiin an-tamaan kehittämisehdotuksia vuosille 2013-15 ja arvioimaan kouluarvosanalla liittoa ja sen toimintaa. Kahdella avoi-mella kysymyksellä selvitettiin vastaa-jan näkemyksiä siitä, mitä asioita liitos-sa ja sen toiminnassa pitäisi kehittää se-kä mitkä asiat liitossa ja sen toiminnas-sa ovat erityisen hyvin hoidettuja. Lo-puksi toivottiin vielä yleistä palautetta liitosta ja sen toiminnasta.

”Tiukan asiallinen näinä ’kevyinä aikoina’.”

”Voisiko olla joitain verkottumispäiviä, joilla uudetkin pääsisivät mukaan?”

t iedetoim it ta ja 4 / 20 1234

Susanna Särkkä

Viisi asiaa jotka opin tiedetoimittajien Lapin­matkallaTiedetoimittajat tutustuivat syksyisellä Lapin-matkallaan saamelaiskult-tuuriin, kultakaivokseen ja kullanhuuhdontaan sekä arktiseen muotoi-luun. Matkalla opin esimerkiksi, että poroja liikaa tai sitten sopivasti, kol-tansaamelaisia taas on todella vähän.

1. Lantalaisten mielestä Suomessa on liikaa poroja.

Oman porotietämykseni olen tätä en-nen ammentanut Stockmannin herk-kuosaston lihatiskiltä. Poronlihan hui-kean hinnan perusteella olen päätellyt, että poroja on liian vähän.

Lapissa selviää, että pohjoinen luon-to on kärsinyt poroista. Ne ovat syöneet kaiken jäkälän, siksi poroja on etelän asukkaiden mielestä liikaa.

Saamelaisten mielestä lantalaiset ovat väärässä. Porot rasittavat Lapin herkkää luontoa vain siksi, että saame-laiset on pakotettu laiduntamaan poro-jaan paliskunnissa eli tietyllä aidatulla alueella. Liikkuvaan elämäntapaan pe-rustuvassa perinteisessä saamelaisessa poronhoidossa eläimet viettävät lyhyi-tä aikoja yhdellä alueella.

Jos saamelaisten ei tarvitsisi noudat-taa paliskunta-, kunta- ja valtionrajo-ja poronhoidossa, luonto kestäisi hy-

vin nykyisen tai jopa isomman poro-määrän.

2. Koltansaamen säilyminen on muutaman lapsen harteilla

Suomessa koltansaamea äidinkielenään puhuvia alle kouluikäisiä lapsia on alle viisi kappaletta. Saamelaiskäräjien va-rapuheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion lapsi on näistä yksi.

Jos Suomi ratifioisi alkuperäis- ja heimokansojen oikeudet turvaavan YK:n työjärjestön ILO169-sopimuk-sen, Sanila-Aikiolla olisi oikeus vaa-tia lapselleen opetusta koltansaamek-si myös saamelaisalueen ulkopuolella.

Eri asia sitten on, löytyisikö vaikka-pa Hämeenlinnasta koltansaamen tai-toista opettajaa. Saamelaisalueellakin koltansaamen taitoisista opettajista ja opetusmateriaaleista on huutava pula.

Sanila-Aikion perheessä kielikysy-mystä mutkistaa se, että Sanila-Aikion mies on inarinsaamelainen.

Äidillä on suunnitelma valmiina siihen, kuinka lapsi saa käydä koulua kummallakin saamen kielellä: Koulu-viikko jaettaan kahtia. Kaksi päivää koltansaameksi Sevettijärvellä, loput viikosta inarinsaamenkielisessä opetuk-sessa perheen kotipaikkakunnalla Ina-rissa. Inarista Sevettijärvelle on matkaa noin 115 kilometriä. Sanila-Aikion mie-lestä uhanalaisten kielien säilyttämisen takia vaiva kannattaa.

3. Kaivos voi hoitaa yhteiskuntavastuunsa suhteellisen hyvin

Kaivoksen kokoushuoneessa vieraita odottavat kahvi ja kääretorttu. Kuu-lemme, että kanadalaisen Agnico-Ea-gle Mines -yhtiön Suurikuusikon kul-takaivoksen 421 työntekijästä puolet on Kittilästä ja 92 prosenttia Lapin lää-nistä. Lisäksi kaivosyhtiö työllistää 205 alihankkijaa.

JUHANi MäNTTäRi

t iedeto im it ta ja 4 / 2012 3 5

Kaivos tuottaa noin neljä kultahark-koa viikossa. Harkollinen kultaa painaa 25 kiloa ja maksaa päivän hintaan 1,15 miljoonaa euroa.

Kun yhtiö teki päätöksen kaivostoi-minnan aloittamisesta Kittilässä vuon-na 2006, kulta maksoi 450 dollaria uns-silta. Nyt hinta on noin 1800 dollaria. Tosin kaivostoiminnan pyörittämisen kustannukset ovat enemmän kuin kak-sinkertaistuneet tänä aikana.

Tästäkin huolimatta kaivos on tah-konut valtavia voittoja omistajilleen. Myös työntekijät ovat saaneet osansa. Viime vuonna heille jaettiin bonusta noin 3–4 kuukauden palkan verran.

Ivalolaisen ympäristöaktivistin ja kullankaivajan Vesa Luhdan mieles-tä Kittilän kaivos on esimerkki siitä, kuinka kaivos voi hoitaa asiansa ym-päristöön ja paikallisiin nähden suh-teellisen hyvin. Eli ihan eri tavalla kuin Talvivaara.

Monen luonnonsuojelijan ja asian-tuntijan mielestä Kittilän kultakaivos tosin uhkaa pohjavesiä. Pahimmassa tapauksessa kaivoksen jätealtaista voi päästä syanidia vesiin. Kaivoksen lä-hellä virtaa kalaisa Ounasjoki.

4. Arktinen muotoilu on ihan oma juttunsa

Aivan vielä ei tiedetä, mitä on arktinen palvelumuotoilu. Mutta Lapin yliopis-ton ja Rovaniemen Kehityksen Arkti-nen muotoilu -hankkeessa pohditaan, mitä käsite tarkkaan ottaen pitää si-sällään.

Arktisen muotoilun avulla on tar-koitus erottautua muotoilun kilpai-lukentässä kansallisesti ja kansainvä-lisesti. Lapin yliopistossa uskotaan, että artinen palvelumuotoilu voi ke-hittää radikaaleja innovaatioita, joil-la voidaan tuottaa hyvinvointia arti-selle alueelle.

5. Pokan baari ei ollutkaan Pokan baari

Matkan ohjelmaan sisällytettiin len-nosta ja yleisön pyynnöstä pikavierai-lu Pokan kylän baariin Kittilässä. M.A. Numminen kertoo 1980-luvulla jul-kaistussa baarikirjassaan Alman baa-rista muun muassa seuraavasti:

”Huoneessa on iso sohva, noja-

tuoli, pari pöytää tuoleineen ja te-levisio. Pokan kylässä asuu pari-kymmentä ihmistä. Heidän joukos-taan tulevat Alman kanta-asiakkaat.” Matkan jälkeen selvisi, ettei M.A. Nummisen kuvailemaa Alman baaria ole ollut enää vuosiin.

Retkikuntamme tuli vierailleeksi Tievabaarissa. Ihan näkemisen arvoi-nen sekin.

Vuodesta 1984 toiminut Tievabaa-ri on nykyisin Pokan kylän ainoa ym-pärivuotinen anniskelupaikka. Baarin pitäjän Helena Lehtisen lisäksi Pokan kylässä asuu kuusi ihmistä.

Koska paikallinen väestö ei oikein riitä asiakaspohjaksi, Tievabaarin bis-nes perustuu Lehtisen mukaan ohi aja-viin turisteihin.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

JUHANi MäNTTäRi

Palautusosoite:Suomen tiedetoimittajain liitto

Yliopistonkatu 12 a B 32 20100 Turku