Kulttuuripolitiikka Kulttuuripolitiikka vai kulttuurin politiikka?vai kulttuurin politiikka? Mitä oikeastaan Mitä oikeastaan on taiteen vapaus?on taiteen vapaus? Epäpyhä liittoEpäpyhä liitto

Kulttuuripolitiikka vai kulttuurin politiikka? Mitä oikeastaan on taiteen vapaus? Epäpyhä liitto

A R S I SA R S I S2/082/08

4

Jenni Rope, 2008

ARSIS 2/2008

ARSIS 2008

25. vuosikerta/årgång

Julkaisija/Utgivare: Taiteen keskustoimikunta / Centralkommissionen för konst

Osoite/Adress: PL/PB 293 (Maneesikatu/Manegegatan 7),

00171 Helsinki/Helsingfors Fax: (09) 1607 7060

www.taiteenkeskustoimikunta.fi -> Julkaisut Tilaukset/Prenumerationer: tktinfo@minedu.fi

Päätoimittaja/Chefredaktör: Hannu Saha, (09) 1607 7333, hannu.saha@minedu.fi

Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Paula Haikarainen, (09) 1607 7063,

paula.haikarainen@minedu.fi

Ulkoasu/Layout: Leena Neuvonen

Kansi/Pärm: Jenni Rope

Painatus/Tryck: Yliopistopaino, Helsinki/Helsingfors 2008

ISSN 0780-9859

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen / Medlem av Kultur-, opinions- och

vetenskapstidskrifternas förbund Kultti rf

KULTTUURIPOLITIIKAN TUTKIMUS

1 | Pääkirjoitus: Tutkimus kulttuuripolitiikan tukena2 | Elämän ja taiteen leikkauspisteessä – kulttuuripolitiikan tutkimuslaitokset 6 | Kulttuuripolitiikan käsitteen kahtalainen poliittisuus 1967–19689 | Kulttuuripolitiikan nykykäsite – Vuorovaikutuksella ulos sektoriansasta

KULTTUURI JA KANSANTALOUS

11 | Kulttuurin satelliittilaskenta – suurennuslasi talouden ja kulttuurin suhteisiin? 14 | Kuntien kulttuuritoiminnan kustannukset17 | Kansainvälinen kulttuuritilastointi murroksessa

TAITEILIJAT JA MONIKULTTUURISUUS

19 | Monikulttuurisuus tulee – onko taidemaailma valmis?

TAITEEN VAPAUS

22 | Mitä oikeastaan on taiteen vapaus?

24 | Rikolliset taiteilijatuen ulkopuolelle?

TAITEILIJATUKI

25 | Säätiöt taiteen tukijoina

27 | Valtion tuki kasvanut säätiöiden tukea hitaammin

28 | Kielteinen vuosiapurahapäätös on pettymys, muttei maailmanloppu

29 | Merja Heikkinen tutki valtion valtaa taiteilijan määrittelijänä

TÄTÄ TUTKITAAN

31 | Kuvataiteilijat kolmannessa iässä – tutkimus ikääntyneistä taiteilijoista

34 | Kulttuuri – kestävän kehityksen neljäs pilari

PUHEENVUORO

33 | Anita Kangas: Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vaikuttavuus

36 | Hannele Koivunen: Tehokas luovuus?

37 | Tutkivan teatterityön keskus Tampereella

40 | Taidelainaamo on kuvataiteen kirjasto

TÄSSÄ AJASSA

42 | Aki Kaurismäestä taiteen akateemikko

42 | Valtionpalkintoja

43 | Taiteilijaeläkkeet

44 | Tunnelmia taidetoimikuntien 40-vuotisjuhlista

46 | Risto Ahti: Epäpyhä liitto

KOLUMNI

48 | Tärkeää saada ego puhki

5

Tutkimus kulttuuripolitiikan tukenaTutkimus kulttuuripolitiikan tukena Taiteen keskustoimikunnan yhteydessä toimii tutkimusyksikkö, jonka tehtävänä on taide- ja

kulttuuripolitiikan tutkimus. Yksikkö harjoittaa ja tukee alan tutkimusta sekä tarjoaa asiantun-

tijapalveluja taidehallinnolle ja kulttuurin kentälle. Tutkimusyksikkö julkaisee tutkimus- ja ti-

lastoraportteja, työpapereita ja tilastotiedotteita sekä ylläpitää kulttuuripolitiikan alueelle kes-

kittynyttä kirjastoa. Viime aikoina yksikkömme tekemä tutkimus on painottunut muun muas-

sa taidekenttien muutosten ja taiteilijatuen vaikuttavuuden tarkasteluun.

Tutkimusyksikkö on pienestä koostaan huolimatta saavuttanut hyviä tuloksia sekä määräl-

lisesti että laa dullisesti. Toimikuntatyön kannalta on ollut erityisen tärkeää, että tutkijat ovat

perehtyneet ja erikoistuneet tehtävänkuvissaan erityisesti hankkeisiin, jotka ovat päätöksen-

teon tukena ja arvioinnin välineenä. Seikkaperäinen tilastointi auttaa meitä pohtimaan muun

muassa päätöksien tasa-arvotekijöiden kokonaisuutta.

Tässä Arsiksen numerossa esittelemme suomalaista kulttuuri- ja taidepoliittista tutkimusta

myös laajemmin. Esittelemme oppilaitoksia, joiden alaan kultuuripolitiikka tavalla tai toisel-

la kuuluu. Samoin tutustumme kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön Cuporen

toimintaan sekä joihinkin sen tutkimushankkeisiin. Kaiken perustaksi Esa Pirnes selittää kult-

tuuripolitiikan käsitteen määrittelyä tukenaan tuore väitöskirja. Jyväskylän yliopiston tuorei-

ta tutkimusaiheita valottavat professori Anita Kangas ja useat tutkijat.

Kulttuuripolitiikan tutkimuksen suuria yhteisiä lähitulevaisuuden haasteita on etsiä kulttuu-

rin ja taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden yhä kuvaavampia mittareita. Opetusministe-

riö on lanseeraamassa tästä koko tutkimuksen kentän yhdistävää hanketta.

Hannu Sahapuheenjohtaja, Taiteen keskustoimikunta

Forskning stöder kulturpolitikenI samband med Centralkommissionen för konst verkar en forskningsenhet som har till upp-

gift att bedriva konst- och kulturpolitisk forskning. Enheten bedriver och stöder forskning på

området samt erbjuder experthjälp för konstförvaltningen och kulturfältet. Forskningsenhe-

ten publicerar forskningsrapporter, statistiska rapporter och meddelanden och arbetspap-

per samt upprätthåller ett bibliotek med specialisering på det kulturpolitiska området. Un-

der senare tid har forskningen i vår enhet fokuserat bl.a. på en granskning av förändringarna

på olika konstområden och på konstnärsstödets effekter.

Forskningsenheten har trots sin litenhet nått goda resultat såväl kvantitativt som kvalitativt.

För arbetet vid kommissionen har det varit speciellt viktigt att forskarna i sina befattningsbes-

krivningar har fördjupat sig i och specialiserat sig speciellt på projekt som fungerat som stöd

för beslutsfattande och som redskap i evalueringar. Att föra en detaljerad statistik hjälper oss

att dryfta bland annat jämlika faktorer i beslutsfattandet.

I detta nummer av Arsis presenterar vi fi nländsk kultur- och konstpolitisk forskning även

bredare. Vi presenterar utbildningsanstalter, till vilkas områden kulturpolitik på sätt eller annat

hör. På samma sätt bekantar vi oss med stiftelsen för främjande av kulturpolitisk forskning

CUPORE och några av dess forskningsprojekt. Som grund för allt detta förklarar Esa Pirnes

defi nitionen av begreppet kulturpolitik med stöd av en färsk doktorsavhandling.

Nya forskningsämnen vid Jyväskylä universitet belyses av professor Anita Kangas och

fl era forskare.

En av de stora gemensamma utmaningarna för kulturpolitiken inom en nära framtid blir

att hitta allt bättre indikatorer som allt bättre beskriver kulturens och konstens samhäll-

spåverkan.

Undervisningsministeriet håller på att lansera ett projekt om detta som involverar hela

forskningsfältet på området.

Hannu Sahaordförande, Centralkommissionen för konst

Leht

ikuv

a/Ki

mm

o M

änty

lä

(Översättning: Gunilla Hellman)

2

AR

SI

S2

/0

8

Jyväskylän yliopistoHaastateltavana professori Anita Kangas

- Yksikkömme näkökulma nousee tutkimuksemme painopis-teistä. Olemme yhteiskuntatietei-lijöitä, joiden tutkimus- ja opetus-toimintaa leimaa monitieteisyys. Asiantuntemuksessamme risteyty-vät yhteiskuntatieteet, fi losofi a ja taideaineet sekä temaattisesti myös taloustieteet ja historia.

- Kulttuuripolitiikan asian-tuntemusta kysytään paitsi kult-tuuripolitiikan ja -elämän moni-naisissa tehtävissä myös muilla yh-teiskunnan sektoreilla. Kulttuurin esiin tuominen ja näkeminen yh-teiskuntien ja alueiden, niin kau-punkien kuin maaseudun kehittä-misprosesseissa on tärkeätä. Myös yhä kansainvälistyvä toimintaym-päristö ja EU-yhteys perustelevat kulttuuripolitiikan asiantuntija-koulutuksen.

Onnistuneita kulttuuripolitii-kan projekteja ja töitä Anita Kan-kaan on helppo nimetä useam-piakin.

- Mieleeni tulevat erittäin on-nistuneet väitöskirjat, pro gradu -tutkielmat ja kansainväliset yh-teistyöprojektit. Esimerkiksi järjes-tämämme kymmenpäiväinen kesä-koulu Comparative Cultural Policy Studies - Sharing the Variety of Eu-ropean Cultural Policies oli kansain-välisine opiskelijoineen ja opettaji-neen erittäin onnistunut kokonai-suus. Kesäkoulun seurauksena eri maista kotoisin olevat ja niissä opis-kelevat opiskelijat innostuivat teke-mään yhteisiä projekteja. Kesäkoulu synnytti yhteisön, jonka kerrannais-vaikutukset näkyvät vieläkin.

Kompastuskiviäkin löytyy: - Suuri työmäärä, mukaan lu-

kien erityisesti kansainväliset haas-teet, ja varsin vähäinen henkilös-tön määrä. Lisäksi meiltä puuttuu avustava projektihenkilöstö. Olem-me jo jättäneet pois lähes kaiken sel-laisen projektitutkimuksen, joka ei liity jatkokoulutukseen, mutta asi-antuntemustamme toivotaan mo-niin hankkeisiin, joten tasapainoi-lu on vaikeaa.

Kulttuuripoliittiseen keskuste-luun Anita Kangas nostaisi kulttuu-ripolitiikan vaikuttavuuden.

- Keskusteluissa olisi avattava paitsi kulttuuripolitiikan toivot-

tuja myös ei-toivottuja seurauk-sia, joihin usein ajaudutaan poli-tiikan varsin yksiniittisten toimen-pidekokonaisuuksien jälkeen. Toi-voisin ylipäätään analyyttisempää keskustelua!

Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan tutkimus- ja opetusyksikkö

• kehittynyt vähitellen 1980-lu-vulta alkaen yhteiskuntatieteiden ja fi losofi an laitoksen aktiivisek-si toimijaksi• monitieteinen maisteriohjelma, jossa 20 opiskelijaa/vuosikurssi• kulttuuripolitiikan tohtorioh-jelmassa opiskelee 15 jatkokoulu-tettavaa• yksikössä 3 omaa virkaa• opiskelijat työllistyneet mm. ope-tusministeriöön, koulutussektoril-le, tutkijoiksi, kulttuuriorganisaa-tioihin, mediaan, maakuntien liit-toihin, EU:hun sekä kansainväli-siin säätiöihin

Joensuun yliopistoHaastateltavana professori Pirkkoliisa Ahponen

- Tarkastelemme kulttuuripo-litiikkaa yhteiskuntapolitiikan osa-na. Pyrimme vakuuttamaan opis-kelijat siitä, että kulttuurinen nä-kökulma on yhä välttämättömäm-pi yhteiskunnan kehityksen ym-märtämiseksi. Koulutamme asian-tuntijoita tutkimaan kulttuuripoli-tiikkaa ja toimimaan yhteiskunnal-lisissa asiantuntijatehtävissä. Nyky-yhteiskunnassa tarvitaan laaja-alais-ta ja kriittistä perspektiiviä globa-lisoituvan kulttuurin ja sen käyttö-tapojen ymmärtämiseksi.

Oppiaineensa viimeaikaisista tutkimuksista ja hankkeista Pirk-koliisa Ahponen nostaa esille kult-tuuripolitiikan muutoksia havain-noineet työt.

- Toteutimme yhteistyössä pro-fessori Anita Kankaan kanssa Suo-men Akatemian rahoituksella hank-keen Kulttuurin institutionaalistu-minen ja taiteen hallinnan meka-nismit. Loppuraportti Construction of Cultural Policy on tuoretta tietoa ja uusia näkökulmia sisältävä koos-te kulttuuripolitiikan muutokses-ta. Tähän liittyi myös Tampereen yliopiston sosiaalitieteiden tutkija-koulun Kulttuuripolitiikan ohjel-

KULTTUURIPOLITIIKAN TUTKIMUS

Elämän ja taiteen leikkauspisteessä

JOHANNA WESTERSUND

Kuka jää kulttuuritarjonnan ulkopuo-lelle? Miksi? Kuinka suhde taiteeseen muuttuu, kun vanhenee? Mikä on mo-nikulttuurisen Suomen taideilme? Kulttuuripolitiikan tutkimus tuottaa tärkeää tietoa, jota voisi enemmänkin hyödyntää päätöksiä tehtäessä. Yli-opistoissa koulutetaan myös alan am-mattilaisia. Arsis esittelee kulttuuripo-litiikan tutkimusta tekevät laitokset ja niiden tuoreimmat kuulumiset.

AR

SI

S2

/0

8

3

ma, joka auttoi useiden alan väitös-kirjojen valmistumista.

Kulttuuripolitiikan tutkimus ei paistattele akateemisen maailman keskipisteessä, mikä näkyy käytän-nön työssä.

- Arkeamme ovat vähäiset resurs-sit, jotka liittyvät kulttuuripolitiikan marginaaliseen asemaan akateemises-sa tutkimuksessa ja koulutuksessa. Kulttuuripolitiikka on ollut vain pie-nenä osa-alueena yhteiskuntapolitiik-ka-oppiaineessa, joka sekin on niukas-ti resursoitu. Hankalaa on myös saa-da opiskelijat näkemään kulttuuripo-litiikan merkitys koulutusalana. En ole varma, voidaanko näitä vaikeuk-sia välttää nykyisten yhteiskunnallis-ten kehityssuuntien vallitessa.

Kulttuuripoliittiseen keskuste-luun Pirkkoliisa Ahponen toivoisi nä-kemyksellisyyttä.

- Kulttuuripolitiikalta vaaditaan sekä kulttuurin saavutettavuuden edistämistä että kriittistä särmää po-pularisoituvan taidemaailman ja ar-kikulttuurin tarkasteluun. Kulttuu-ripolitiikka on taitolaji sinänsä suh-teessaan yhteiskuntaan, kulttuuripää-

oman kasaamiseen ja kulttuurin käy-tettävyyteen teknologian voimakkaas-ti kehittyessä.

Tulevaisuudessa monikulttuuris-tuva maailma haastaa kulttuuripoli-tiikankin tutkijat.

- Haluamme kehittää kulttuuri-politiikan opetusta ja tutkimusta sekä profi loida kulttuuripoliittista näkö-kulmaa yhteiskuntapolitiikan sisäl-löissä. Tehtävänämme on myös suun-nata kulttuuripolitiikkaa kulttuurisen kansalaisuuden ongelmiin globaalissa kontekstissa, jossa vähemmistödemo-kratian kysymyksistä tulee yhä haas-teellisempia.

Joensuun yliopiston yhteiskunta-politiikan oppiaine• perustettu vuonna 1984• pääaineopiskelijoita runsaat 180• pääaineena opiskellaan joko yhteis-kuntapolitiikkaa tai ympäristöpolitiik-kaa ja -oikeutta• yhteiskuntapolitiikassa erikoistu-mismahdollisuus kulttuuri-, sosiaa-li-, talous-, teknologia- tai ympäris-töpolitiikkaan• vakinaista henkilöstöä 10 M

ari K

arik

oski

Jyväskylän yliopisto / Matti Salmi

4

AR

SI

S2

/0

8

- kulttuuripolitiikkaan orientoitu-neet opiskelijat sijoittuvat työmark-kinoilla tutkimuksen ja opetuk-sen pariin sekä monenlaisiin mui-hin tehtäviin

CuporeHaastateltavana tutkimusjohtaja Ritva Mitchell

- Kun Cupore perustettiin, Suo-messa ei ollut yhtään laaja-alaista, observatiivista, koko kulttuuriken-tän haasteisiin vastaavaa, laajempaa yleisöä puhuttelevaa foorumia, joka toimisi koko kulttuuripolitiikan ken-tällä. Olemme instituutioiden välis-sä toimiva kulttuuripolitiikan tule-vaisuuden tutkimuslaitos.

- Cuporen kivijalkana on pe-rustutkimus. Peruslähtökohtana on kulttuurinen diversiteetti. Meidän rahoituksellamme toimii tutkijoita eri projekteissa. Sen lisäksi teemme yhteistyötä ja koordinoimme pro-jekteja kansallisesti ja kansainväli-sesti. Vahvuutenamme on jousta-vuus, kun olemme kolmannen sek-torin toimija.

Cupore on monessa mukana. - Kansainvälisessä +50-hank-

keessa tutkitaan, kuinka ikäänty-minen vaikuttaa taiteen ja kulttuu-ripalveluiden käyttämiseen. Moni-kulttuurisuus-hankkeemme tiimoil-ta ilmestyi huhtikuussa Tuula Joro-sen ja Pasi Saukkosen analyysi Our-vision Song Contest -laulukilpailusta Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisemassa teoksessa Täydet pisteet - Twelve Points. Ja näiden lisäksi on paljon, paljon muuta.

Harmin paikkoja Ritva Mitchell ei välitä mainita.

- En halua valittaa. Jos resursse-ja puuttuu, me hankimme niitä. 50 prosenttia rahoituksestamme tulee nytkin eri lähteistä, toisen puolen rahoittaa opetusministeriö. Haem-me tarvittavat rahat EU:sta, muual-ta maailmasta tai Suomesta. Ja meillä on täällä mahtava jengi töissä!

Kulttuuripoliittiseen keskuste-luun Ritva Mitchell toisi mieluusti leveämmän näkökentän.

- Kaikki vähäinen kulttuuri-poliittinen keskustelu pyörii rahan ympärillä. Kaipaisin globaalia arvo- ja eettistä keskustelua, laajempia vi-sioita, tulevaisuuden ennakointia. Kuinka pieni, viisimiljoonainen Suo-mi pysyy maailmanmenossa mukana vastuunsa ja velvollisuutensa tuntien?

Myös taiteen tuottavuus – intangible assets – pitkällä tähtäyksellä on asia, joka ansaitsisi tulla pohdituksi.

Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore• tuottaa, jalostaa ja välittää tutkimus-tietoa kulttuuripoliittisen päätöksen-teon avuksi• ylläpitäjänä samanniminen sää-tiö, jonka perustivat Jyväskylän yli-opisto ja Suomen Kulttuurirahasto vuonna 2002 mm. opetusministeri-ön aloitteesta• 4 päätoimista tutkijaa• 4 tutkijaa rekrytoituna lyhytaikai-siin projekteihin• säätiö rahoittaa myös muualla työs-kenteleviä tutkijoita

Sibelius-AkatemiaHaastateltavana professori Timo Cantell

- Taidemaailmassa – tai vielä-kin laajemmin käsitettynä – luovilla toimialoilla tarvitaan johtamiseen ja tuottamiseen liittyvää osaamista. Suo-messa ei ole tällaista aikaisemmin ol-lut. Koulutuksemme noudattaa Eu-roopassa vakiintunutta käytäntöä si-joittua taideyliopistoon. Lähin vastaa-va järjestely löytyy Tallinnasta, Eesti muusika- ja teatriakadeemiasta.

- Tutkimustoiminta on toistaisek-si ollut vain opiskelijoiden pro gra-dujen varassa, mutta se on alkamas-sa systemaattisemmin tohtorikou-lutuksen myötä. Oma tutkimustyö-ni on jäänyt opiskelijoiden ohjaami-sen jalkoihin.

Kokemuksen siirtäminen ken-tältä opiskelijoille vaatii erikoisjär-jestelyitä.

- Hyvien opettajien löytäminen ei ole helppoa. Tarvitsemme tunti-opettajiksi henkilöitä, joilla on alan substanssia ja kykyä opettaa. Taide-laitosten johdossa on ihmisiä, joilla olisi paljon annettavaa, mutta kuin-ka heidät saataisiin tulemaan kahden tunnin luennon sijaan parinkymmen oppitunnin periodille?

Kulttuuripoliittiseen keskuste-luun Timo Cantell nostaisi kulttuu-rin tavoitettavuuden.

- Vaikka Helsingin Juhlaviikot mainostaa, että taide kuuluu kaikille, tutkijana tiedän, ettei kulttuuri silti ta-voita kaikkia. Missä roolissa perintei-nen pohjoismainen ajatus kulttuurin demokratiasta on nyky-Suomessa?

Myös taideopetuksen asema pe-

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta sijaitsee Mattilan-niemessä, Jyväsjärven rannassa. Kuva: Uuve Södor.

Miikka Pyykkönen

AR

SI

S2

/0

8

5

ruskoulussa on asia, jossa olisi keskus-teltavaa. Onko nykyinen tilanne vain hyväksyttävä? Sibelius-Akatemian maisteriohjelman vetäjä seuraa akatee-misia uudistuksia silmä tarkkana.

- Minua mietityttävät koko yli-opistomaailman rakennemuutosten mahdolliset heijastusvaikutukset.

Sibelius-Akatemian taide-hallinnon maisteriohjelma• käynnistyi vuonna 1997 Helsingis-sä, 2004 Kuopiossa• opiskelijoilta vaaditaan pohjakoulu-tusta sekä käytännön kokemusta• 2,5 vuotta kestävään ohjelmaan ote-taan 15 opiskelijaa/vuosi• opetuskielinä suomi ja englanti• 3 vakituista työntekijää, lisäksi tun-tiopettajia• valmistuneet työllistyvät taidehallin-non tehtäviin kansainvälisesti

Taiteen keskustoimikuntaHaastateltavana tutkimusyksikön päällikkö Merja Heikkinen

- Tutkimustoimintamme paino-pistealueita ovat taidekenttien muu-tokset, taiteellisen toiminnan edelly-tykset, taiteen ja kulttuurin rahoitus-

rakenne sekä taidepolitiikan vaikutta-vuus. Näistä mikään ei kuulu suurten ja vakiintuneiden tutkimusalojen kes-keisiin tutkimuskohteisiin.

- Kulttuuripolitiikan tutkimuksen keskeisiä vahvuuksia, ja samalla haas-teita, on alan monitieteisyys. Pyrim-me soveltamaan monenlaisia lähesty-mistapoja ja metodologisia ratkaisu-ja tutkimusongelmiimme. Tämä on näkynyt myös tutkijoidemme monia-laisuutena he ovat edustaneet muun muassa sosiologiaa, politiikan tutki-musta, kulttuurin tutkimusta, tai-teen tutkimusta, folkloristiikkaa, et-nomusikologiaa, taloustiedettä ja hal-linto-oikeutta.

Yksikkönsä aikaansaannoksista Merja Heikkinen haluaa nostaa esil-le taidealojen koulutuksen merkitys-tä selvittäneen hankkeen.

- Hankkeen loppuraportti (Kar-hunen & Rensujeff 2006) kattaa en-simmäistä kertaa kaikki taidealat ja koulutusasteet kartoittaen sekä am-matillisen koulutuksen määriä että eri taidealoille valmistuneiden työ-markkinatilannetta ja valmistunei-den käsityksiä koulutuksensa merki-tyksestä. Samalla se arvioi koulutus- ja kulttuuripoliittisten linjausten osin ristiriitaisia painotuksia ja niiden to-teutumista.

Kulttuurin maailma on valtava, joten töitä riittää.

- Taiteen kenttä on erittäin mo-nimuotoinen ja nopeasti muuttuva alue, joka jatkuvasti haastaa tutkijaan-sa vastaamaan uusiin kysymyksiin ja kyseenalaistamaan jo annettuja vasta-uksia. Tutkimuksen suurin kompas-tuskivi on alan vaatimaton resursoin-ti suhteessa sen edessä olevaan tutki-mustehtävään. Tähän toivoisin tietys-ti parannusta, ja käsittääkseni merk-kejä siitä on viime vuosina ollutkin näkyvissä.

Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikkö• toimii Taiteen keskustoimikun-nan ja valtion taidetoimikuntien yh-teydessä• harjoittaa ja tukee alan tutkimusta • tarjoaa asiantuntijapalveluja taide-hallinnolle ja kulttuurin kentälle• henkilökuntaa 5• julkaisee tutkimus- ja tilastoraport-teja, työpapereita ja tilastotiedotteita neljässä julkaisusarjassa • ylläpitää kulttuuripolitiikan alueel-le keskittynyttä kirjastoa

Kirjoittaja on vapaa toimittaja Joensuusta.

Annikki Anttilan Hameväkeä-veistokset kulttuuripolitiikan kirjaston ikkunassa. Kuva: Mari Karikoski.

6

AR

SI

S2

/0

8

KULTTUURIPOLITIIKAN TUTKIMUS

Vuosina 1967 ja 1968 kulttuuri-politiikan käsite oli poliittinen käsite. Jos olisin lukija, huokaisisin jokseen-kin tylsistyneenä ”ihanko totta, entä sitten”. Itsestäänselvyydet ovat omi-tuisia asioita, ne ovat samanaikaisesti totta ja sumuverhoa. Kulttuuripolitii-kan käsite oli poliittinen, mutta millä tavalla se oli poliittinen, on jo aivan toinen kysymys. Se ilmeni pääsääntöi-sesti kahdella tavalla, joihin pureudun artikkelissani. Teksti perustuu tutki-mukseeni kulttuuripolitiikan käsit-teestä ja sen käytöstä taide- ja kulttuu-riaikakauslehdissä sekä Helsingin Sa-nomissa vuosina 1967 ja 1968.

1960-luvulla kulttuuripolitiikan käsitettä alettiin käyttää julkisuudes-sa. Vielä vuosikymmenen alkupuolel-la se esiintyi harvakseltaan, mutta jäl-kipuoliskolla se oli jo selkeä osa jul-kista keskustelua. Käsitteen yleisty-minen osuu yhteen taiteen tukemis-ta ja yhteiskunnallista asemaa koske-vien muutosten kanssa. Taiteen tuke-minen otettiin osaksi julkista hallin-toa, budjetointia ja lakijärjestelmää: taiteen edistäminen sai oman lukun-sa valtion budjetissa; luotiin laki tai-teen edistämisestä; uudistettiin taide-hallintoa perustamalla valtion taide-toimikunnat vanhojen, tehottomiksi katsottujen taidelautakuntien tilalle. Nämä muutokset tapahtuivat vuosi-na 1966–1969. Lisäksi puheessa alkoi yhä useammin esiintyä termi kulttuu-ri taiteen sijasta. Kaiken tämän keskel-lä eli kulttuuripolitiikan käsite ensim-mäisiä selkeästi julkisia vuosiaan.

Kulttuuripolitiikan käsitteen po-liittisen luonteen selvittämiseksi täy-tyy kysyä, mikä käsitteen tarkoitus, merkitys ja ”olomuoto” oli teksteissä.

Höylä, vasara vai saha? Vai kenties maailma? Kulttuuripolitiikan käsit-teen poliittinen luonne 1960-luvun jälkipuoliskolla oli kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.

Kulttuuripolitiikan käsitteen kahtalainen

poliittisuus 1967–1968

ULLA-MAIJA MATIKAINEN

AR

SI

S2

/0

8

7

Kuten edellä mainitsin, käsitteen po-liittisuus voidaan jakaa kahteen pää-muotoon. Ensimmäiseksi kerron työ-kalusta nimeltä kulttuuripolitiikka ja sen jälkeen kamppailun tilasta, jonka kulttuuripolitiikan käsite avasi.

Kulttuuripolitiikka työkaluna

Joissakin teksteissä kulttuuripolitiikan käsite esiintyi niin sanotusti tiiviissä olomuodossa. Se muistutti esinettä tai työkalua. Filosofi Martin Heideg-gerin mukaan väline on ymmärrettä-vissä vain käytössä, sillä väline on sen käyttämistä johonkin. Kulttuuripoli-tiikan käsite oli työkalu. Sillä ei itses-sään ollut merkitystä, vaan sillä työllä, jonka tekemiseen sitä käytettiin. Työ, johon sitä erityisesti tarvittiin, koski yhteiskunnan kehittämistä, hallintoa ja aineellisten resurssien lisäämistä ja jakamista. Alueellisuus ja maakuntien kehittäminen sekä asiantuntijaelinten ja asiantuntijoiden sekä faktojen käyt-täminen ja lisääminen muodostivat myös tärkeän työsaran, johon kulttuu-ripolitiikka-työkalu suuntautui.

Tämä ei kuitenkaan vielä ker-ro tärkeintä työkalu-olomuodosta. Oleellista on, ettei kulttuuripolitiikan käsitettä tule nähdä yksin. Heidegger kertoo, ettei väline ole koskaan yksin, vaan se on olemassa yhdessä muiden välineiden kanssa muodostaen väli-nekokonaisuuden. Tämä kokonai-suus on suunnattu yhtenä yksikkö-nä johonkin työhön. Kulttuuripoli-tiikan käsite työkaluna oli osa käsite-joukkoa. Tähän kokonaisuuteen kuu-luivat monet muut politiikkatermit, kuten yhteiskuntapolitiikka, tutki-muspolitiikka, tiedepolitiikka ja kou-lupolitiikka sekä vaihtelevasti myös taidepolitiikka. Myös termi suunnit-telu voidaan osittain laskea mukaan. Tämä välinekokonaisuus oli suuntau-tunut yhteiskunnan tilan parantami-seen yksittäisten osa-alueiden, kuten hallinnon ja sivistystyön kautta.Voi-si sanoa, että kulttuuripolitiikan kä-sitteen poliittinen identiteetti oli olla osa kokonaisuutta ja tehdä osana ko-konaisuutta asioita, erityisesti kehit-tää yhteiskuntaa.

Kamppailun kentillä

Kulttuuripolitiikan käsitteen yleisin olomuoto oli hyvin erilainen kuin edellä kuvattu kiinteä ja ryhmäsidon-nainen poliittisuus. Sitä voisi kutsua kamppailun kentäksi/kentiksi tai pie-neksi maailmaksi, joka koostui vaih-

tuvista ja pysyvistä merkityssuhteista ja josta jokainen yksittäinen teksti tai puheenvuoro toi esiin yhden siivun. Kulttuuripolitiikan käsite kamppailun kenttänä koostui toisaalta sen suhtees-ta muihin käsitteisiin ja sanoihin, ku-ten demokratiaan, väestöön tai maa-laiskuntaan, sekä toisaalta viittaussuh-teista konkreettiseen toimintaan ja in-stituutioihin.

Kulttuuripolitiikan käsitteen ken-tät sisälsivät vastakkainasetteluja, ky-räilyä, sovitteluyrityksiä, vallan har-joittamista ja sen puolustamista. Kah-desta suurimmasta merkitys- ja viit-tauskenttiä liikuttaneesta ja sekoitta-neesta alueesta toinen koskee kulttuu-ripolitiikan toimijoita tai tekijöitä, toi-nen maailmankuvaa.

Kamppailu siitä, kuka on kulttuu-ripolitiikan toimija tai tekijä, oli kuu-min ja kaikkea muuta kuin päätepis-teessään. Varsinkin vastakkainasette-lu eliitti – massat nostatti taistelupö-lyä. Eliitin valtaa vastustettiin lähes yksituumaisesti. Oli selvää, kuka val-lan kahvasta tulisi tiputtaa pois. Epä-määräisyyttä aiheutti se, kenelle valta tulisi antaa, sillä massat ja suuret jou-kot herättivät epäluuloja. Silloin kun massat määriteltiin kansan kautta, ne saivat suhteellisen positiivisen mer-kityksen. Tästä huolimatta ne olivat potentiaalisesti vaarallisia ja ohjausta vaativia. Hyvin tiukka vastustus herä-si, kun massat yhdistettiin kuluttami-seen ja kulutusyhteiskuntaan. Toisaal-ta tällekin yhdistelmälle löytyi pari pa-lavaa puolustajaa.

Valtion ja kansalaisyhteiskunnan asema nostatti myös jonkin verran aallokkoa. Valtioon ja valtiojohtoi-suuteen suhtauduttiin välillä epäile-västi, välillä kielteisesti, välillä hyvin positiivisesti. Ratkaiseva tekijä näyt-täisi olleen se, oliko valtion kohdalla kyse hallinnosta vai puoluepolitiikas-ta. Hallinto nähtiin hyvänä toisin kuin puoluepolitiikka, johon on huomiota herättävän vähän viittauksia puheen-vuoroissa. Valtion johdolla pystyttiin hallinnon kautta saamaan aikaan ke-hitystä. Toisaalta valtion lainsäädän-nön ei pidä rajoittaa kansalaisyhteis-kunnan toimintaa. Useimmiten to-dellisina kulttuuripolitiikan toimijoi-na nähtiinkin kansalaisyhteiskunnan toimijat. Virkamiehiin suhtauduttiin epämääräisesti, mutta asiantuntijoihin myönteisesti. Eripuraa tuli siitä, ketkä olivat asiantuntijoita.

Asiantuntijan merkistä käytiin taistelua etenkin yhteiskuntatieteili-jöiden ja humanistien välillä. Yhteis-

8

AR

SI

S2

/0

8

KULTTUURIPOLITIIKAN TUTKIMUS

kuntatieteilijät näyttivät olevan voitol-la ja vallan kahvassa, sillä suurimmassa osassa artikkeleita kaivattiin juuri hei-dän tutkimuksiaan ja niiden tuloksia. Humanistit pyrkivät enimmäkseen so-vittelemaan ja löytämään yhteisiä teitä vedoten esimerkiksi siihen, että ilman heitä sosiologia on sokeaa tai että hu-manistinen sivistys tuo inhimillisyyt-tä. Humanistisen sivistyksen olisi kui-tenkin laskeuduttava korkealta alustal-taan alas ihmisten pariin.

Humanistien ja yhteiskuntatie-teilijöiden valtataistelu liittyy toiseen suureen kamppailukenttään – ky-symykseen siitä, mikä maailmakuva antaa perustan kulttuuripolitiikalle ja ohjaa sitä. Onko kysymys henges-tä vai materiasta. Tämä näkyi erityi-sesti humanistien ja yhteiskuntatie-teilijöiden suhteessa. Yhteiskuntatie-teitä ja niiden metodeja ajavat koki-vat taistelevansa vanhanaikaista, me-tafysiikkaa painottavaa humanistis-ta näkemystä vastaan. Kulttuuripoli-tiikka tuli erottaa metafyysisistä käsi-tyksistä ja arvoista. Se piti liittää ha-vaintoihin perustuvaan induktiiviseen tieteeseen, jota yhteiskuntatieteet ky-kenivät edustamaan. Monista teksteis-tä, jotka eivät koskettaneet tieteenteki-jöiden taisteluita, tuli kuitenkin esille

usko siihen, että henkisyys on perusta kulttuuritoiminnalle ja sen suunnitte-lulle. Toisaalta välillä henki ja materia rinnastettiin samanarvoisiksi ja välillä materia osoittautui kaikesta huolimat-ta tärkeimmäksi. Pariin otteeseen ai-neellinen, kuten kulutus, nähtiin jopa kaiken perustana.

Aatteellisuutta vai arvovapautta?

Merkittävä kamppailu käytiin siitä, onko kulttuuripolitiikan käsite aat-teisiin sidottu vai onko se neutraa-li, tekninen termi. Kiisteltiin, liityy-kö siihen lainkaan aatteellisia tai ide-ologisia merkityksiä vai onko se puh-taan, arvovapaan tieteen tuotosta. Pa-rissa tekstissä vaadittiin, että kulttuu-ripolitiikan tuli olla arvottamisesta va-paata, tieteelliseen tutkimukseen pe-rustuvaa. Parissa tekstissä taas oltiin huolestuneita, kun kulttuuripolitii-kan arvosidonnaisuudesta ei puhut-tu suoraan. Uhkana nähtiin näennäi-seen tekniseen toimintaan ja neutraa-liuteen piilotettu ideologia.

Suurimmassa osassa teksteistä aat-teet ja ideologiat olivatkin keskeisessä asemassa, vaikka niitä ei niiksi nimet-ty. Liberaalit ja sosiaalidemokraattisik-si luokiteltavat arvot olivat erityisen

hyvin näkyvissä. Kannatettiin kult-tuurin demokratisoimista, keskuste-lua ja oikeudenmukaista varojen ja-kamista. Etenkin demokratiaa ja kes-kustelun vapautta painotettiin. Libe-raalin valtavirtaan sekoittui kuiten-kin arvoja ja aatteita, joita voisi kutsua snellmanilais-hegeliläisiksi. Sivistys- ja kasvatustyö nähtiin tärkeinä, varsin-kin maalaiskunnista puhuttaessa, sil-lä niiden avulla nämä voivat osallistua henkiseen, materiaaliseen ja taloudel-liseen kehitykseen ja edistykseen. Yli-päätään kansasta tuli luoda valveutu-neita ja kriittisiä kansalaisia.

Kulttuuripolitiikan käsite kamp-pailun tilana oli jatkuvassa liikkeessä, ja siinä esiintyvät valtasuhteet olivat lakkaamattomassa keskustelun tilas-sa. Sen poliittinen luonne oli dynaa-minen ja moniääninen muodostaen oman huokoisen maailmansa.

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Jyväs-kylän yliopistoon kulttuuripolitiikan alalta.

Tutkimuksessa käytetyt sanoma- ja ai-kakauslehdet, 1967–1968:Helsingin Sanomat, Kaltio, Parnasso, Rondo, Taide, Ylioppilaslehti .

AR

SI

S2

/0

8

9

Myös kulttuuripolitiikan hallin-nossa tuskaillaan aika ajoin hallin-nonalan lähdekäsitteen vaikeutta. Toi-saalta ongelmasta on kehitetty hyve, kun hallinnonalalla on tuotettu erityi-nen puhuntansa, jossa vedotaan kult-tuurin käsitteen laajuuteen. Se perus-tuu käsitykseen kulttuurin poikkeuk-sellisesta merkityksellisyydestä yhteis-kunnallisessa kehityksessä juuri käsit-teen laajuuden takia.

Puhuntaan sisältyy myös lupa-us, että kulttuurilla olisi paljon näh-tyä enemmän annettavaa yhteiskun-nalle, jos vain… nuo muut ymmär-

täisivät, mitä kaikkea hyvää kulttuuri pitää sisällään. Näytöt kulttuurin yh-teiskunnallisesta vaikuttavuudesta ei-vät ole kuitenkaan vakuuttaneet ken-tän ulkopuolella.

Kulttuuripolitiikan kannalta uh-kana on, että sekä kulttuurin käsitteen vaikeuden hokemisesta että sen laa-juuden lupausten lunastamattomuu-desta on tulossa suurempia ongelmia kuin itse käsitteestä.

Kulttuurin käsitekartta

Olen tutkinut väitöskirjassani, mitä tulkintoja kulttuurin käsite on saa-nut historiallisen kehityksen tietyissä taitekohdissa. Olen hahmottanut kä-sitteen keskeisiä piirteitä. Lisäksi olen saattanut yhteen tätä käsitettä koske-vat kulttuuri- ja yhteiskuntateoreet-tiset tulkinnat ja katsonut, mikä nii-tä yhdistää.

Kulttuurin käsitteellä on evolutii-visesti katsoen haluttu viestiä keskeistä

ESA PIRNES On tullut tavaksi toistaa käsitys-tä kulttuurin käsitteen vaikeudes-ta. Määritelmiä on loputtomiin, ja käsite liukuu selittäjänsä ulottu-mattomiin. Akateemisissa piireissä postmodernistisimmin suuntautu-neet pitävät tätä jopa ihanteena.

Vuorovaikutuksella Vuorovaikutuksella ulos sektoriansasta

ihmisen maailmasuhteeseen liittyvää problematiikkaa. Näin on ollut eri-tyisesti modernin aikakaudella. Käsite jäsentyy kahden jännitekentän väliin: olemme maailmasuhteessammme sekä yksilöitä että osa yhteisö(j)ä. Huo-maamme, että meillä on mahdollisuus ilmaista vapaasti ja siten luovasti omia kokemuksiamme, mutta huomaamme myös, että ilmaisujamme säännellään monin tavoin. Näin kulttuuri on sekä yksilöllistä ja yhteisöllistä maailmassa-oloa että luovaa ja hallinnallista maa-ilmassaoloa, niiden ilmausta ja niihin liittyvää toimintaa.

Maailmasuhteemme ja niiden il-maisut rakentuvat meille kaikille yh-teisessä semioosin, eli merkitystenan-tojen, maailmassa. Semioosi yhdistää inhimillistä toimintaa, mutta myös ja-kaa sitä. Tulkintamme yhteisestä to-dellisuudesta poikkeavat toisistaan toi-minnallisen asemamme mukaan. Toi-minnallisia ”suurasemia” on neljä: yk-sityiselämä, kansalaisyhteiskunta, jul-kinen valta ja markkinat.

Yksityiselämän alueelta kumpu-ava taide on kehittynein luovan it-seilmaisun tapa, mutta ei ainoa. Il-maisemme luovasti itseämme myös elämäntavoissa ja erilaisissa mielipi-teen- ja arvonmuodostuksen proses-seissa kansalaisyhteiskunnassa. Muok-kaamme tällöin joko yksilöllisiä ko-kemuksia suhteessa omiin ryhmiim-me tai yhteisöllisesti ryhmien koke-muksia suhteessa toisiin ryhmiin ja näiden kaikkien muodostamaan ko-konaisuuteen.

Taide ruokkii elämäntapoja ja arvonmuodostusprosesseja, ja päin-vastoin. Esittämisen ja yleisösuhteen kautta myös taiteellinen itseilmai-su saa teoksen muodon ja tulee toi-mialaperusteiseksi toiminnaksi kan-salaisyhteiskunnassa. Taiteen ja kult-tuurin toimiala sekä kulttuuriset elä-mäntavat muodostavat yhdessä kult-tuurielämäksi kutsuttavan toiminta-alueen yhteiskunnassa.

Taiteeseen ja kansalaisyhteiskun-nan toimintaan liittyy aina taval-la tai toisella hallinnallinen ulottu-vuus. Kulttuurielämän moninaisuus on sekä hyödynnettävää ”hyvää” että hallittavaa ”pahaa” yhteiskunnassa.

Leuku / Philippe Gueissaz

10

AR

SI

S2

/0

8

Hallinta toteutuu ideologisin perus-tein, kun taiteen ja kulttuurielämän moninaisuus saatetaan yhteisöllisten tavoitteiden piiriin. Se toteutuu si-sällöllisesti, kun taiteen ja kulttuuri-elämän voimavarat halutaan hyödyn-tää yhteiseksi hyväksi. Hyödyntämi-nen tapahtuu joko yhteisen edun ni-missä, jota julkinen valta edustaa. Tai sitten hyödyntäminen toteutuu yksi-tyisen edun kautta markkinoilla, kun sen tavoittelu koituu (kulttuuri)teol-lisena toimintana myös kansantalou-delliseksi hyödyksi. Kulttuuriteolli-nen toiminta perustuu taiteen teos-muotoisuuteen.

Näiden perushahmotusten myö-tä olen rakentanut yksityiskohtaisem-man kulttuurin käsitekartan, jossa se-mioosin vapaa soljunta tiivistyy nel-jäksi inhimilliseen maailmasuhtee-seen liittyväksi kulttuurin käsitteen merkitysalueeksi. Ne jakautuvat nel-jän toimija-aseman ja niihin liittyvien toimintamotiivien kautta kahdeksak-si kulttuurin toiminnalliseksi dimen-sioksi, ja niistä edelleen muodostuu kahdeksan kulttuuripolitiikan painot-tamisen aluetta. Näin kulttuurin käsi-tekartta muuntuu myös kulttuuripoli-tiikan valintamatriisiksi.

Kulttuurin käsitekartan näkemi-nen kulttuuripolitiikan valintamat-riisina merkitsee, että kulttuuripoli-tiikassa voidaan tehdä valintoja, joko suosia joitakin kulttuurin merkitysalu-eita toisten yli tai yrittää tasapainottaa eri alueet keskenään. Tutkimuksessa-ni osoitan, että mitään perustavanlaa-tuista estettä ei ole jättää jotain merki-tysaluetta kokonaan paitsioon. Käsit-teen eri merkitysalueet ovat geneetti-sesti suhteissa toisiinsa.

Vuorovaikutus tärkeää

Monet muutkin käsitteet kuin kult-tuuri ovat vaikeita. Niiden vaikeutta ei vain jatkuvasti hoeta, eikä niiden laa-juus estä tekemästä politiikkaa kuin mottihalkoja niiden nimissä. Erityi-sesti yhteiskunta on kulttuurin käsit-teelle verrannollinen keskeisenä sosi-aalista elämää jäsentävänä käsitteenä. Ne syntyivät modernissa jokseenkin samaan aikaan selittämään samaa ih-misen maailmassaolon haastetta.

Molempia näitä käsitteitä käyte-tään kuvaamaan kaikkea yhteisöllistä toimintaa, mutta hedelmällisempää on nähdä niillä omat alueensa. Täl-löin toinen niistä (kulttuuri) viittaa inhimillisten ja sosiaalisten toiminto-

jen vapaampiin, luoviin, ja toinen (yh-teiskunta) säännellympiin muotoihin. Molempiin sisältyy kuitenkin vähin-tään viittauksena myös toisen alueen merkitykset.

Ongelma syntyy siitä, jos yhteys luovien ja hallinnallisten toiminto-jen välillä kokonaan kielletään. Olen hahmottanut tutkimuksessani kuu-si erilaista kulttuurin käsitetyyppiä, ja vain kaksi niistä kieltää yhteyden. Toinen (rakennefunktionaalinen) luo-vuuden, toinen (autonomisesteetti-nen) hallinnan.

Antoisimmaksi kulttuurin käsit-teen laajuuden tunnistamisen kan-nalta olen nähnyt semioottisfenome-nologisen kulttuurin käsitteen ymmär-tämisen tavan. Se korostaa luovuuden ohella vuorovaikutusta hallinnallisten toimintojen kanssa. Kun meitä yhtei-sessä maailmassa viime kädessä erottaa toisistamme vain eri toimija-asemiim-me liittyvät erilaiset toimintamotiivit ja -orientaatiot, vuorovaikutukseen pyrkiminen on perusteltua.

Se olisi suotavaakin, jos halu-taan, että kulttuurin voimavarat tu-levat yleisen kehityspolitiikan käyt-töön. Tai jos halutaan vielä erityisem-min, että ne tulevat käyttöön sellaisel-la tavalla, joka perustuu edes kohtuul-liseen yhteisymmärrykseen luovuutta pääsääntöisemmin edustavien kult-tuuritoimijoiden ja hallintaa pääsään-töisemmin edustavien muiden toimi-joiden välillä.

Kohti kulttuurin politiikkaa

Halutaanko vuorovaikutusta? Kult-tuurin kentällä on taipumusta pitää luovuus omana asianaan, johon mui-den ei pidäkään puuttua. Toisaalta va-litetaan, ettei kulttuuri näy riittäväs-ti yhteiskuntapolitiikassa. Kuvaankin tutkimuksessani kulttuuripolitiikan asemaa laajan kulttuurin käsitteen pu-hunnan valossa siten, että se on ajau-tunut sektoriansaan. Se onnistuu keik-kumaan muiden hallinnonalojen ta-paan yhteiskunnallisen hyvän jaossa omassa lokerossaan, mutta laajempi vaikuttaminen yhteiskuntaan on jää-nyt sen toivon varaan, että kulttuu-riarvot kuin jollain ihmeen voimal-la läpäisisivät muut yhteiskunnalli-set toiminnot.

Kulttuurin kentän ulkopuolella ongelma on puutteellinen ymmärrys kulttuurista, vaikka hienoista edistystä asiassa lieneekin tapahtunut. Juhlapu-heissa kulttuuriin muistetaan jo viita-

ta ja strategioihinkin se ainakin joskus kirjoittaa, mutta tasavertaiseen vuoro-puheluun kulttuuritoimijoiden kans-sa on vielä matkaa. Toisaalta kulttuu-ritoimijoiden olisi syytä kehittää pro-aktiivista taiteen ja kulttuurin yhteis-kunnallista asemaa ja tehtävää koske-vaa perustelutyötään kulttuurin puo-lesta. Sellaista joka ei mystifi oi kult-tuuria (esimerkiksi sen käsitteellistä vaikeutta) tai luovuutta (esimerkik-si varaamalla sen vain harvojen omi-naisuudeksi).

Aktiivinen vuorovaikutus ja sii-nä tapahtuva oppimisprosessi tai-taa olla ainoa tie eteenpäin kulttuu-rin ja yhteiskunnan suhteiden uudel-leenmuokkaamisessa. Leikittelen tut-kimuksessani ajatuksella, että jospa yhteiskuntapolitiikka muutettaisiin-kin kulttuuripolitiikaksi. Käsiteana-lyyttisesti se olisi täysin järkevä vaati-mus. Lienee silti realistisempaa miet-tiä, miten kulttuurin käsitteen laajuu-teen sisältyvä haaste saadaan muun-nettua muutoin yhteiskuntapoliitti-siksi ratkaisuiksi. Miten tehdä kult-tuurin politiikkaa, ei vain olemassa olevien kehysten mukaista kulttuu-ripolitiikkaa?

Käytännössä tämäkään ei tapahdu kertarysäyksellä, vaan kulloinkin ajan-kohtaisiksi tulevissa yhteiskuntapoliit-tisissa prosesseissa. Yhä enemmän toi-mitaan perinteisiä sektoriperusteisia politiikkapainotuksia laaja-alaisem-missa kehyksissä; on innovaatiopoli-tiikkaa, hyvinvointipolitiikkaa, kestä-vän kehityksen politiikkaa jne. Silloin kunkin toimialan haasteena on argu-mentoida omat näkökulmansa, arvon-sa ja tarpeensa suhteessa niihin.

Muun muassa hallintohistorialli-sista syistä toisilla on lähtökohtaises-ti vahvempi määrittely- ja toimijaval-ta kuin toisilla, sille ei mitään voi. Toi-saalta kulttuuripolitiikalla on laajempi lähdekäsite resurssinaan kuin millään muulla yksittäisellä toimialalla. Vuo-rovaikutusprosesseissa totuttuja asetel-mia voi pyrkiä muuttamaan. Lähdekä-sitteensä laajuuden vuoksi kulttuuri-politiikka on tähän työhönsä tuomit-tu kuin Sisyfos omaansa.

Kirjoittaja on YTT ja työskentelee eri-koissuunnittelijana opetusministeri-össä.

Esa Pirnes: Merkityksellinen kulttuuri ja kulttuuripolitiikka. Jyväskylän yli-opisto 2008.

AR

SI

S2

/0

8

11

Viime aikoina on pohdittu pal-jon, mille aloille Suomen taloutta kannattaisi suunnata globalisoituvas-sa maailmassa. Eräs linjaus on kult-tuurisen talouden painottaminen. On houkuttelevaa ajatella, että kulttuu-ri voisi tarjota taloudelle uusia kasvu-väyliä, jos tietotekniikan vetäjän roo-li alkaa hiipua.

– Onko kulttuurista sitten talou-den pelastajaksi tai edes yhdeksi apu-mieheksi?

Oma näkemykseni on, että kult-tuuri voi parhaimmillaankin olla vain jälkimmäisessä roolissa. Kulttuu-rin suora merkitys ei luultavasti tule muuttumaan kovinkaan paljoa. Sen tärkein taloudellinen merkitys on vä-lillisissä vaikutuksissa. Kulttuuria ei tulisi koskaan arvioida pelkkien suo-rien lukujen kautta. Toisaalta, jos kult-tuurisen toiminnan rooli alkaa vähen-tyä nykyisestä, voivat välilliset seura-ukset olla kohtalokkaat koko muulle taloudelle, vaikkei sitä yhteiskunnas-sa heti ymmärrettäisikään. Siksi kult-tuurin talous vaatii myös julkisen po-litiikan voimakasta panosta.

Tulevaisuudessa, haluammepa sit-ten menestyä millä talouden alueella tahansa teollisuudessa tai palveluis-sa, kulttuurisen elementin mukana-olo on välttämättömyys. Tämä kos-kee niin mobiiliviestintää, perinteistä paperikonetta, vähittäiskauppaa kuin mitä tahansa. Emme tiedä, millä taval-la kulttuurinen toiminta organisoituu

Satelliitti on leikillinen ilmaisu

koko kansantalouden tilinpi-

don ja yksittäisen elämänalu-

een välisille laskelmille. Itse ti-

linpidon laskentaa säädellään

hyvin tiukasti EU-direktiivein,

mutta satelliittilaskelmissa

on olemassa erilaisia vapa-

usasteita riippuen satelliitin

luonteesta. Tilastokeskukses-

sa tehty kulttuurin satelliitti

on luonteeltaan suppea, siitä

uupuvat esimerkiksi kulttuu-

rinen vapaaehtoistoiminta

ja teollisuusyrityksien sisällä

tehtävä kulttuurinen toiminta

kuten muotoilu. Laajassa sa-

telliitissa tämänkaltaiset las-

kelmat olisivat mukana. Satel-

liitti ei ole vaikutus- tai kasvu-

laskelma, mutta sen tuottami-

en lukujen pohjalta voidaan

edelleen eri menetelmillä ar-

vioida kulttuurin vaikutuksia

kansantalouteen.

Kulttuurin satelliittilaskenta– suurennuslasi kansantalouden ja kulttuurin suhteisiin?

Kulttuurin talouden laskelmilla on suurta tarvetta. Tilastokeskuksessa ratkaisuksi tarjotaan ns. satelliittilaskentaa. Sen tulokset osoittavat, että kulttuurilla on pieni mutta merkittävä roolinsa kansantaloudessa.

tulevaisuudessa. Se voi tapahtua muun toiminnan sisällä, jolloin sen talouslas-kenta on hyvin vaikeata, tai omana it-senäisenä toimintanaan, tavallaan ul-koistettuna, jolloin talouslaskelmien teko on helpompaa.

Kulttuurin määritelmä satelliitissa

Satelliitissa kulttuuri on ymmärretty lähinnä unescolaisittain, taiteelliseen toimintaan nojautuvana tai siitä nou-sevana toimintana, josta on maksettu korvauksia sen tekijöille, eikä niinkään laajana, elämäntapaa kuvaavana ilmiö-nä. Tällaisessa palkkatyöhön perustu-vassa ajattelussa jää kokonaan pois iso osa – kulttuurinen vapaaehtoistoimin-ta. Vapaaehtoistyön huomiointi vaa-tisi kahdenlaisia laskelmia: ajankäyt-töön ja osallistujien määrään liittyviä sekä tehdyn työn varjohintoja eli vas-taavantyyppisen palkkatyön hintoja. Näitä ei ole kulttuurin osalta vielä teh-ty edes kokeiluasteella. Muilla aloilla niitä on tehty perusteellisemmin vain kotitaloustyöhön liittyen.

Toinen puute liittyy teollisuus-yritysten sisäiseen toimintaan. Satel-liitissa on mukana esimerkiksi Noki-an ulkoa ostamien muotoilupalvelujen arvo, mutta mikä on kulttuurin rooli yhtiön sisällä vaikkapa siirryttäessä lai-tetuotannosta palvelutuotantoon? Sa-telliitissa yritimme tehdä kokeilulas-kelmia myös tämänkaltaisista asioista,

mutta emme liittäneet niitä varsinai-siin laskelmiin.

Nyt tehty satelliitti kuvaa suoran kulttuurisen toiminnan kokonaisuut-ta kansantalouden näkökulmasta. Sii-nä ovat mukana kulttuuristen toimi-alojen itsenäiset yksiköt; yritykset, jul-kisen hallinnon yksiköt sekä järjestö- ja säätiökenttä. Mukana on siis kaikki palkkapohjainen kulttuurinen toimin-ta, on se sitten tehty yrityksissä, julki-sella tai kolmannella sektorilla.

Kulttuuriset toimialat

Satelliitissa on laskettu varsinaisten kulttuuristen toimialojen tuotannon, viennin sekä kotitalouksien ja julki-sen sektorin kulutuksen arvo. Mu-kaan on otettu ne itsenäiset kulttuu-riset toiminnot, jotka perinteisesti on luettu kulttuurialoiksi Tilastokeskuk-sessa: runsaat 50 toimialaa kokonai-suudessaan ja lisäksi osia muutamalta muulta toimialalta.

KULTTUURI JA KANSANTALOUS

AKU ALANEN

12

AR

SI

S2

/0

8

Tulokset- TuotantoKuviossa on esitetty kulttuurisen toi-minnan arvonlisäysosuuden (pelkis-tettynä BKT-osuuden) kehitys koko kansantalouteen verrattuna. Siitä näh-dään, että kulttuurin osuus on nous-sut hieman 1990-luvun loppuvuosi-na, mutta kääntynyt sitten laskuun 2000-luvun alussa. Vuonna 2005 on tapahtunut pientä nousua ja vuonna 2006 paluu 2004 tasolle. Muutokset ovat olleet suhteellisen pieniä, eikä taso tulevaisuudessakaan kovin paljoa muuttune. Tärkein rakenteellinen syy

ERI ALOJEN OSUUS KULTTUURIN ARVONLISÄYKSESTÄ TOIMIALARYHMÄ 2006 Taiteilija-, näyttämö- ja konserttitoiminta 6,2Kirjastot, arkistot ja museot yms. 7,0Taide- ja antiikkiliikkeet 0,2Kirjojen kustantaminen ja kauppa 4,8Sanoma- ja aikakauslehdet ja uutistoimistot 23,7Elokuvien ja videoiden tuotanto, jakelu ja esittäminen 3,1Soitinten valmistus ja kauppa 0,6Äänitteet 0,8Radio ja televisio 9,0Muu painaminen ja siihen liittyvä toiminta 13,0Mainonta 9,0Arkkitehti- ja taideteollisuussuunnittelu 5,4Valokuvaus 2,7Huvipuistot, pelit sekä muu viihde ja virkistys 5,8Viihde-elektroniikan valmistus ja kauppa 3,6Kulttuuritapahtumien järjestäminenja siihen liittyvä toiminta 2,7Koulutus ja kulttuurihallinto 2,5

Yhteensä 100,0

8,0

7,0

6,0

5,0

4,0

3,0

2,0

1,0

0,0 2006

2005

2004

2003

2002

2001

2000

1999

1998

1997

1996

1995

• • • • • • • • • • •

xx xx xx xx xx xx xxxxxxxx xx

Kotitalouksien Työlliset Arvonlisäys Julkiset kulutusmenot kulutusmenot

xx•

Kulttuurin %-osuus eräistä kansantalouden muuttujista 1995-2006

Pelkistettynä ilmaisten arvonlisäys syn-tyy, kun kulttuurialan yrityksen liikevaih-dosta vähennetään yrityksen muilta ta-hoilta ostamat tuotantopanokset. Siten

suurikaan liikevaihto ei merkitse suur-ta arvonlisäystä, jos se johtuu isoista ku-luista. Kulttuurialoilla toimivien järjestö-jen ja julkisten toimijoiden muodostama

arvonlisäys taas lasketaan niiden mak-samien palkkojen ja sosiaaliturvamak-

sujen summana.

arvonlisäysosuuden laskuun on jouk-koviestintäalojen roolin väheneminen erityisesti painotuotealojen ja televisi-on osalta. Eri alojen arvonlisäyksien kasvussa ei ole viestintäaloja lukuun ottamatta kovin suuria eroja.

Tasoltaan kulttuurin suora osuus kansantalouden arvonlisäyksestä on ollut runsaat 3 %. Osuus voi tuntua pieneltä, mutta mielestäni se on varsin mittava. Se on hieman enemmän kuin Nokian osuus tai perinteisen – nyky-ään hieman notkuvan – tukijalkam-me paperiteollisuuden osuus ja selväs-ti enemmän kuin matkailun osuus. Eli

kulttuurilla on myös merkittävä, suo-ra taloudellinen merkitys. Täysin ver-rannollisia laskelmia ei ole saatavilla muista Euroopan maista, mutta mui-den laskelmien perusteella voi arvioi-da, että Suomi kuuluu kulttuurin tuo-tannossa keskitason maihin.

Taulukossa on kulttuuriset toimi-alat yhdistelty suuremmiksi ryhmiksi ja osoitetaan niiden osuus koko kult-tuurin taloudesta. Taulukosta huoma-taan, että painettuun sanaan liittyvä kulttuuri eri muodoissaan edustaa lei-jonanosaa koko suomalaisen kulttuu-rin arvosta. Tosin sen rooli on hitaasti mutta varmasti vähenemässä.

- Työlliset Kulttuurin osuus työllisistä on selväs-ti korkeampi kuin tuotannosta, kos-ka kulttuuri on hyvin työvaltaista toi-mintaa. Osuus on myös ollut lievässä nousussa 2000-luvulle tultaessa. Tämä on tärkeätä huomata. Viime vuosina osuus on pysytellyt runsaan 4 prosen-tin tasolla. Suomessa kulttuurin työlli-syysosuus kuuluu EU-maiden vertai-lussa kaikkein korkeimpiin.

- KulutusKotitalouksien kulutusmenoista kult-tuurin osuus on hieman korkeampi kuin tuotannosta tai työllisistä. Osuus on pysynyt hyvin tasaisena koko tar-kasteluperiodin ajan, vajaana 7 pro-senttina. Eurooppalaisessa vertailussa Suomen taso sijoittuu keskivaiheille tai hieman keskitason yläpuolelle.

Kulttuuristen menojen osuus kai-kista valtion ja kuntien kulutusme-noista on ollut selvästi kotitalouksien vastaavaa tasoa alempi eli vajaat 2 %. Osuus on hieman laskenut koko tar-kasteluajan, mikä on kulttuuripoliit-tisesti kiinnostava seikka.

- UlkomaankauppaSatelliitissa laskettiin myös kulttuu-risten tavaroiden ja palvelujen ulko-maankauppaan liittyviä lukuja. Avoi-men talouden pienenä maana on sel-vää, että Suomessa tuonti on vientiä suurempaa kulttuurin alalla. Sekä ta-varoissa että palveluissa kulttuuristen tuotteiden osuus viennistä oli runsaat 1 %. Sen sijaan tavaroiden tuonnista kulttuuristen tuotteiden osuus oli run-saat 2 %. Palveluiden tuonnista osuus oli jo suurempi eli lähes 4 %.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Tilastokeskuksessa.

AR

SI

S2

/0

8

13

Napa / Jenni Rope

14

AR

SI

S2

/0

8

Kuntien kulttuuritoiminnasta an-netun lain mukaan: ”Kunnan tehtävä-nä on edistää, tukea ja järjestää kult-tuuritoimintaa kunnassa. Kunnan teh-tävänä on myös järjestää kunnan asuk-kaille mahdollisuuksia taiteen perus-opetukseen sekä harrastusta tukevaan opetukseen taiteen eri aloilla.” Kun-nilla on kuitenkin hyvin vapaat kädet päättää, mitä ja miten ne kulttuuritoi-mintaa järjestävät. Kulttuuritoiminta onkin kunnissa hyvin monimuotois-ta ja toiminnan sisällöt, määrät ja to-

teutustavat vaihtelevat suuresti. Tämä tuo omat haasteensa kulttuuritoimin-nan tilastointiin.

Kokemus olemassa olevan tiedon puutteellisuuksista sekä tarve saada ver-tailukelpoista tietoa kuntien kulttuu-ritoiminnasta toimi lähtökohtana pi-lottihankkeelle, jossa selvitettiin kun-tien kulttuurikustannuksia vuoden 2006 osalta.

Selvitys osoittaa, että kaupunki-en välillä on suuria eroja kulttuuritoi-minnan kustannuksissa. Vuonna 2006 kulttuurin bruttokäyttökustannukset asukasta kohden vaihtelivat 112 euros-ta 269 euroon. Ääripäissä oli kaksi hy-vin erilaista kaupunkia: noin 190 000 asukkaan Vantaa, joka sijaitsee Helsin-gin kulttuuripalvelujen äärellä, sekä hie-man alle 60 000 asukkaan kaksikielinen Pohjanmaan maakuntakeskus Vaasa.

On selvää, ettei pelkkä kustannus-tieto suoraan vastaa kysymyksiin kult-tuuritoiminnan – kuten ei muidenkaan julkisten palvelujen – laadusta tai saavu-tettavuudesta. Alhaisillakin kustannuk-silla voidaan saada aikaiseksi korkeata-soisia ja asiakkaiden tarpeita tyydyttäviä

PASI SAUKKONEN ja MINNA RUUSUVIRTA

Kuntien kulttuuritoiminnan

kustannuksia selvitettiin tutkimuksessa

Kuntien kulttuuritoiminta vaihtelee suuresti kunnittain. Tämä asettaa omat haasteensa myös toiminnan kustannusten selvittämiseen ja niiden vertaa-miseen. Tiedonkeruun haasteellisuus todettiin kuntien kulttuuritoiminnan menoja ja tuloja kartoittaneessa tutkimuksessa.

KULTTUURI JA KANSANTALOUSLe

uku

/ Gar

y Wor

nell

AR

SI

S2

/0

8

15

palveluja. Korkeat kustannukset taas voivat kertoa panostuksesta kulttuu-riin, mutta myös kalliisti ja tehotto-masti tuotetuista palveluista.

Oikeiden päätelmien tekemisek-si onkin perehdyttävä kuntien yksilöl-lisiin palveluiden järjestämis- ja tuo-tantotapoihin sekä otettava huomi-oon esimerkiksi valtionosuuksien si-sältyminen kunnallisen kulttuuritoi-minnan kustannuksiin. Väestön sosi-aalisella rakenteella tai kaupungin si-jainnilla on myös oma vaikutuksen-sa kulttuuriin kohdennettaviin kus-tannuksiin.

Vaikka taloudelliset tunnusluvut eivät yksinään suoraan kerrokaan mi-tään toiminnan laadusta, taloudelli-suudesta, tehokkuudesta tai vaikutta-vuudesta, on niillä oma arvonsa pää-töksenteon pohjana. Kustannusten luotettava mittaaminen toimii myös taustana keskustelulle kulttuuritoi-minnan merkityksestä sekä itseisar-vona että erilaisten tavoitteiden saa-vuttamisen välineenä.

Kulttuuritoiminta kunnissa

Selvityksessä kerättiin kustannustie-toja viiden osa-alueen alle: 1) taide- ja kulttuurilaitokset, 2) kulttuurita-lot ja kulttuurikeskukset, 3) taiteen perusopetus, 4) kunnan kulttuuri-toimen alla oleva muu kulttuuritoi-minta sekä 5) muiden hallintokuntien

kulttuuritoiminta. Kulttuuritoimintaa tarkasteltiin pääsääntöisesti ilman kir-jastoja. Tämän artikkelin luvuissa kir-jastojen kustannustiedot ovat kuiten-kin mukana.

Ammattimaisesti toimivien teatte-reiden, museoiden ja orkestereiden sekä kirjastojen osuus kuntien kulttuuritoi-minnasta on merkittävä. Kunnallisten kirjastojen ja taide- ja kulttuurilaitos-ten käyttömenot sekä avustukset yksi-tyisille museoille, teattereille ja orkes-tereille muodostivat vähintään puolet, enimmillään yli 90 prosenttia kaupun-kien kulttuuritoiminnan bruttokäyttö-kustannuksista.

Kaupunkien osoittamassa rahoi-tuksessa museoille, teattereille ja or-kestereille oli kiinnostavia eroja. Kuu-si kaupunkia osoitti vuonna 2006 tai-de- ja kulttuurilaitosten kustannuksista suhteellisesti eniten museotoimintaan, seitsemässä kaupungissa suurin osuus meni teattereille ja yksi kaupunki ra-hoitti orkesteritoimintaa eniten.

Kustannustiedot eivät kerro suo-raan eri laitostyyppien välisistä tai nii-den sisäisistä eroista toiminnan laajuu-dessa, toiminta-ajatuksissa ja -tavoissa. Myös se, ylläpitääkö kaupunki omaa laitosta vai avustaako yksityistä, vaikut-taa luonnollisesti kustannustietoihin. Osittain erot lienevät kuitenkin tulkit-tavissa myös kaupunkien välisinä kult-tuuripoliittisina painotuksina.

Kulttuuritalojen ja kulttuurikes-

kusten kustannukset muodostivat enimmillään 18 prosenttia kaikista kulttuurikustannuksista kaupungeissa. Tämä kategoria sisältää hyvin erityyp-pisiä toimijoita pienistä lastenkulttuu-ri- tai monikulttuurikeskuksista suu-riin konsertti- ja kongressitaloihin.

Hajanaisen kategorian lukujen selvittäminen oli haasteellista. Kult-tuuritaloja ja kulttuurikeskuksia on kuitenkin perusteltua tarkastella erik-seen, sillä ne ovat monissa kunnissa merkittäviä kulttuuritoiminnan tiloja ja paikkoja. Tämäntyyppinen toiminta näyttäisi myös olevan kasvussa.

Kulttuuritalojen ja -keskusten kautta etsitään muun muassa uuden-laisia yhteistyö- ja verkostoitumismuo-toja. Esimerkiksi kulttuuri- ja kongres-sikeskus Verkatehdas Hämeenlinnassa kokoaa alleen monenlaisia kulttuuri-toimijoita ja -toimintaa. Lisäksi kult-tuuritalolla tai -keskuksella voidaan vahvistaa kaupungin imagoa ja koros-taa sen kulttuuriprofi ilia.

Myös tavoissa järjestää taiteen pe-rusopetusta kaupungit erosivat toisis-taan suuresti. Osa luotti omaan toi-mintaan ja kunnallisiin taideoppilai-toksiin. Toiset taas järjestivät taiteen perusopetusta avustamalla tai osta-malla palveluita yksityisiltä toimijoilta. Taiteen perusopetuksen kustannukset muodostivat näissä kaupungeissa 3-17 prosenttia kaikista kulttuurin brutto-käyttökustannuksista vuonna 2006.

Edellä mainittujen osa-alueiden ulkopuolelle jäävä ns. yleinen kulttuu-ritoimi muodosti kaupungeissa 3-14 prosenttia kulttuurin bruttokäyttö-kustannuksista. Kyselyn tuottamat tie-dot antavat vihjeitä myös tämän ken-tän moninaisuudesta. Instituutioiden ja laitosten ohella onkin tärkeää nostaa esiin myös tätä ”muuta” kulttuuritoi-mintaa, kuten kulttuuritoimen järjes-tämiä tapahtumia, festivaaleja tai mo-nikulttuurisuustoimintaa.

Kulttuuritoimintaa on myös muissa lauta- ja hallintokunnissa. Esi-merkiksi taiteen perusopetus kuuluu usein opetuksesta vastaavaan lautakun-nan ja toimen vastuualueelle. Kustan-nustietojen selvittäminen muiden hal-lintokuntien osalta on varsin työlästä ja vaatii toimivaa yhteistyötä eri viranhal-tijoiden välillä. Haasteita tuovat myös kulttuurin määrittelyn ja kulttuuritoi-minnan rajaamisen ongelmat.

Vantaa

Espoo

Hämeenlinna

Tampere

Rovaniemi

Turku

Oulu

Lahti

Vaasa

Lappeenranta

Kuopio

Jyväskylä

Mikkeli

Joensuu

Museot Teatteri ja ooppera Orkesterit

0% 20% 40% 60% 80% 100%

34 7

20 24

45 0,2

20 25

28 24

32 23

32

58

56

55

55

49

45

22 54 24

19 48

32 48 19

32 47 21

26 44 30

35 41 24

33 40 26

32 28 40

16

AR

SI

S2

/0

8

On silti hyvä muistaa, että kult-tuuritoiminta ei rajaudu ainoastaan varsinaisen kulttuuritoimen puitteis-sa toteutettuihin palveluihin. Esi-merkiksi kaupunginhallitukset ovat monissa kaupungeissa vahvoja kult-tuuripoliittisia toimijoita jakamien-sa avustusten kautta. Myös nuoriso-toimessa on usein monipuolista kult-tuuritoimintaa.

Palvelutuotannon muodot moninaistuvat

Uusien kulttuurin palvelutuotanto- ja yhteistyömallien käyttöönotto tai niiden selvittäminen on ajankohtais-ta monissa kunnissa, kun niissä etsi-tään vaihtoehtoja kulttuuripalvelujen täyskunnalliselle tuottamiselle. Erilai-set yhteistyö-, ostopalvelu- tai tilaaja-tuottajasopimukset kuntien ja kult-tuuritoimijoiden välillä näyttäisivät-kin olevan lisääntymässä.

Uusilla toimintamalleilla haetaan mahdollisesti kustannussäästöjä, kor-keampaa laatua, palvelujen parempaa asiakaslähtöisyyttä ja yleistä saavutetta-vuutta. Oikea tieto kunnan kulttuuri-toiminnan kustannuksista ja mahdol-

lisuus vertailla kuntia keskenään ovat olennaisia välineitä tavoitteiden saa-vuttamisen arvioinnissa.

Palvelurakenteen muutokset siis lisäävät luotettavan taloudellisen pe-rustiedon tarvetta. Toisaalta palvelujen tuottamisen erilaisten mallien vuok-si on entistä vaikeampi saada yksin-kertaisten taloudellisten tunnusluku-jen avulla luotettavaa käsitystä kunti-en taloudellisesta satsauksesta kulttuu-ritoimintaan.

Hankkeessa mukana olleiden kau-punkien kulttuurikustannuksista kes-kimäärin 85 prosenttia meni kunnan itsensä tuottamaan ”kunnalliseen toi-mintaan”. Vastaavasti yksityisille toi-mijoille suuntautuvien avustusten osuus oli keskimäärin 15 prosenttia kulttuurikustannuksista.

Kunnallisten kirjastojen lisäk-si kunnilla on usein omia taide- ja kulttuurilaitoksia. Selvityksessä mu-kana olleista 14 kaupungista kaikis-sa oli kunnallinen kulttuurihistorial-linen museo, ja Espoon kuntakonser-niin kuuluvaa taidemuseosäätiötä lu-kuun ottamatta myös ”täyskunnalli-nen” taidemuseo. Orkesteri oli kun-nallinen 12 kaupungissa. Sen sijaan

kunnallinen teatteri oli ainoastaan puo-lessa hankkeessa mukana olevista kau-pungeista.

Kaupungeissa oli myös kunnalli-sia taiteen perusopetuksen oppilaitok-sia tai kulttuuritaloja. Viimeksi mainit-tujen osa-alueiden kohdalla palvelujen järjestämismuodot kuitenkin vaihtele-vat suuresti kuntien välillä. Esimerkik-si suurista konsertti- ja kongressitaloista monet toimivat osakeyhtiöinä.

Jako kunnalliseen toimintaan ja toisaalta kuntien avustuksiin yksityi-sille toimijoille johtaa kuitenkin osit-tain harhaan. ”Kunnallisiin” kulttuu-ritoiminnan kustannuksiin saattaa si-sältyä esimerkiksi kulttuuripalvelujen ostoja yksityisiltä kulttuuritoimijoilta sekä sisäisiä vuokria, joilla katetaan ul-kopuolisten toimijoiden kustannuksia. Toisaalta kunnalta avustusta saava yksi-tyinen palveluntarjoaja voi olla kunnan omistama tai muuten kunnan ohjauk-sessa ja kontrollissa.

Esimerkiksi Tampere-talo ja Hä-meenlinnan Verkatehdas ovat kaupun-gin kokonaan omistamia osakeyhtiöi-tä. Espoon kaupunginteatterisäätiö, sa-moin kuin Espoon kaupungin omista-massa Kiinteistö Oy WeeGeessä toimi-vat Espoon taidemuseosäätiö ja Helinä Rautavaaran etnografi sen museon sää-tiö ovat kaupunkikonserniin kuuluvia tytäryhteisöjä.

Kunnat voivat olla myös yhdistys-ten taustalla. Rovaniemen teatteria yllä-pitävän Lapin alueteatteriyhdistyksen jä-seninä on 14 Lapin läänin kuntaa. Myös Joensuun kaupunginteatteria ylläpitä-vä Pohjois-Karjalan Teatteriyhdistys on kuntapohjainen organisaatio.

Yksinkertaista jaottelua julkisiin ja yksityisiin organisaatioihin onkin syytä jatkossa täsmentää, jos halutaan saada oikea kokonaiskuva esimerkiksi toimi-joiden omistus- ja ohjaussuhteista.

Tiedontarve on ilmeinen

Taiteella ja kulttuurilla on näkyvä roo-li monien kuntien visioissa ja strategi-oissa. Niiden osa nähdään esimerkik-si identiteetin ylläpitäjänä ja kehittäjä-nä, vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn vahvistajana, henkisen ja fyysisen hyvin-voinnin edistäjänä sekä osaamisen ja in-novatiivisuuden edesauttajana.

Kulttuuripalvelujen kehittämiseksi ja päätöksenteon tueksi kuntien päät-täjät, kuntajohtajat ja kulttuuritoimi-jat tarvitsevat luotettavaa ja vertailu-kelpoista tietoa kuntien kulttuuritoi-minnasta.

Suomen Kuntaliiton, Kulttuuripolitiikan tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen ja 14 kunnan pilottihanke kuntien kulttuuritoiminnan kustannusten tiedonkeruusta toteutettiin vuonna 2007. Kaupungeista mukana olivat Espoo, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Mikkeli, Oulu, Rovaniemi, Tampere, Turku, Vaasa ja Vantaa.

Pilottihankkeessa kerättiin tietoja kulttuuritoiminnan kustannuksista kaupungeissa. Tiedot kerättiin kaupungin omaan, vuoden 2006 tilinpäätökseen sisältyvistä, talousarvion toteutuman mukaisista kult-tuurin käyttökustannuksista ja tuotoista.

Tuloksia esitellään raportissa: Ruusuvirta Minna, Saukkonen Pasi, Selkee Johanna ja Winqvist Ditte: Kulttuuritoiminnan kustannukset 14 kaupungissa vuonna 2006. Raportti tiedonkeruun pilottihankkeen tuloksista. Cupore ja Suomen Kun-taliitto. 2008.

Tiedonkeruun taustoista, toteutuksesta sekä kehittämismahdollisuuk-sista on laadittu erillisraportti:Saukkonen Pasi ja Ruusuvirta Minna: Kuntien kulttuuritoiminnan menojen ja tulojen tiedonkeruu. Raportti tiedonkeruun pilottihankkeen to-teutuksesta, siitä saaduista kokemuksista ja toiminnan kehittämismahdollisuuksista. Cuporen verkkojulkaisuja 4. 2008.

Suomen Kuntaliiton, Cuporen ja kaupunkien yhteistyö kulttuuritoimin-nan kustannusten tiedonkeruun kehittämiseksi jatkuu vuonna 2008. Jatkohankkeessa on mukana 24 kaupunkia. Ks. tarkemmin: www.cupore.fi /kuntienkulttuuritoiminta.php

AR

SI

S2

/0

8

17

Kulttuuritilastoinnissa on vii-me aikoina tapahtunut huomatta-vaa kansainvälistä vilkastumista. Eu-roopan komissio ja Euroopan parla-mentti ovat painottaneet kulttuuriti-lastojen merkitystä. EU:n tilastovi-rasto Eurostat on julkaissut Kulttuu-rin taskutilaston. Unescon tilastoins-tituutissa on mietitty kulttuuridiver-siteetin tilastosovelluksia sekä kehi-tetty uutta kulttuuritilastokehikkoa. OECD:ssä oli laaja, vaikkakin kesken jäänyt hanke kulttuurin taloudellisen ja sosiaalisen merkityksen mittaami-sesta. Luovaan talouteen ja kulttuuri-toimialoihin liittyviä kehittämishank-keita on eri puolilla maailmaa, kuten laaja kulttuurisektorin kuvaamiseen liittyvä hanke Aasiassa ja kulttuurin satelliittitilinpidon yhteishanke La-tinalaisessa Amerikassa. Lisäksi kult-tuuritilastoihin liittyviä asioita on kä-sitelty lukuisissa luovan talouden kon-ferensseissa. Juuri on ilmestynyt myös ensimmäinen YK:n Creative Economy Report 2008.

Kulttuuritilastointi kansainvälisissä järjestöissä

Kulttuuritilastoinnin kansainvälisen kehittämisen koko historiaa voi luon-nehtia katkonaiseksi ja epäyhtenäi-seksi. Tämä on heijastanut kulttuu-ripoliittisen keskustelun vaihteluita. 1970- ja 1980- luvuilla Unesco johti toimintaa ja tuolloin sovittiin useista kulttuurin kuvaamisen alakohtaisista suosituksista. Unesco teki niihin pe-rustuvia laajoja tilastollisia kyselyjä omien kulttuuritilastojensa pohjaksi.

Kulttuuri nähdään yhä selkeäm-min elinkeinona muiden elinkei-nojen joukossa myös toimintaa kansainvälisesti tilastoitaessa. Keskustelua hallitsee talousnä-kökulma ja vakaa usko kulttuuri-toimialojen kasvuun osana kan-santaloutta.

Kansainvälinen kulttuuritilastointi murroksessa

MIRJA LIIKKANEN

KULTTUURI JA KANSANTALOUS

Leuku / Philippe Gueissaz

18

AR

SI

S2

/0

8

Vuonna 1980 annettiin suositus kult-tuurin julkisen rahoituksen tilastoin-nista, samoihin aikoihin toimi myös laaja projekti kansainvälisen kult-tuuritilastokehikon aikaansaamisek-si. Ehdotus sellaiseksi esiteltiin vuon-na 1986 Unescon ja ECE:n yhteises-sä kokouksessa.

Unescon työllä oli vahva ohjaava vaikutus, kun eri maissa alettiin vähi-tellen luoda omia kulttuuritilastojär-jestelmiä. Unescon rahoitusvaikeuksi-en takia kehittäminen kuitenkin hii-pui. Tilanne muuttui, kun Unescolle 1990-luvun lopulla perustettiin eril-linen ja melko itsenäisesti toimiva ti-lastoinstituutti UIS, joka sijoitettiin Kanadaan. Siihenastinen toiminta arvioitiin kokonaan uudestaan ja toi-mintatavat muuttuivat. Tällä hetkellä mikään vanhoista suosituksista ei ole enää voimassa, ja vanhat tilastokyselyt on joko lakkautettu tai uudistettu.

EU otti haltuunsa kulttuuritilas-tojen kansainväliseen kehittämiseen 1990-luvun alussa syntyneen tyhjän tilan haltuunsa vuosikymmenen puo-livälistä lähtien. Tuolloin puhe kult-tuurin kansantaloudellisesta merki-tyksestä oli kansainvälisesti jo täydes-sä käynnissä. Myös EU:n politiikassa korostettiin kulttuurin talous- ja työl-lisyysvaikutuksia. Lisäksi pidettiin tär-keänä kulttuuripoliittisen päätöksen-teon tietopohjan parantamista. EU-maiden johtama ja Eurostatin koordi-noima kehittämisprojekti LEG toimi vuosituhannen vaihteessa. Talouden kuvaamisessa keskityttiin tuolloin jul-kisen rahoituksen tilastointiin ja kult-tuurin työllisyyden tarkasteluun. Kos-ka EU:n politiikassa myös sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja integraatio olivat tärkeitä painopisteitä, yhdeksi keskei-seksi kehittämisalueeksi otettiin kult-tuuriosallistuminen.

LEG-projektin ehdotuksissa pai-nottui perinteinen mannereurooppa-lainen taideinstituutiopohjainen kult-tuurikäsitys ja valtion keskeinen rooli kulttuurin ylläpitäjänä. Niinpä edellä mainittujen kahden EU:n politiikas-ta nousevan painopisteen lisäksi pal-jon energiaa laitettiin myös kulttuu-ri-instituutioiden vertailevaan ku-vaamiseen.

Kehittämisprojektin tuloksena Eurostatiin perustettiin pysyvä kult-tuuritilastoinnin työryhmä, joka toi-mi alkuun varsin aktiivisesti. EU:n ensi vuoden tilastotyöohjelmassa luva-taan kulttuuritilastointiin uutta nou-sua, tosin edelleenkin maiden vapaa-

ehtoisuuteen luottaen. Aikaisempien painopisteiden lisäksi nyt mainitaan luovat ja kulttuurin toimialat.

Näennäisestä aktivoitumisesta huolimatta kulttuuritilastoinnin kan-sainvälisellä kehittämisellä ei tällä het-kellä ole kotipesää, eikä sille ole löyty-nyt missään kansainvälisessä järjestös-sä kunnollisia resursseja. Eurostatissa ja OECD:ssä niitä ei tällä hetkellä ole lainkaan, ja Unescon tilasto-instituu-tinkin kulttuuritilastoresursointia voi luonnehtia minimaaliseksi. Samaan aikaan toimijoiden määrä on lisäänty-nyt. Yhden kotipaikan puuttuminen ja konkreettisen resursoinnin puute saattavat heijastaa jonkinlaista kan-sainvälisen kulttuuripolitiikan kään-nettä ja etsikkoaikaa.

Talousnäkökulma dominoi

Alussa mainitun YK:n Creative Economy Reportin julkaisijoina ovat UNCTAD ja UNDP, ja raportti on tehty yhteistyössä Unescon, tekijän-oikeusjärjestö WIPO:n ja Internatio-nal Trade Center ITC:n kanssa. Laa-tijoiden kokoonpano kuvaa hyvin sitä, mihin kulttuuri kansainvälisessä poliittisessa retoriikassa nykyään lii-tetään. Jos aikaisemmin korostettiin kulttuurin autonomiaa ja kulttuuri-demokratiaa, nyt kulttuuri nähdään yhä selkeämmin elinkeinotoiminta-na muiden elinkeinojen joukossa. Eri teksteissä toistuu maininta kulttuu-rista osana luovia toimialoja ja vakaa usko näiden toimialojen keskimää-räistä suurempaan kasvupotentiaaliin osana kansantaloutta. Niin sanottu-ja luovia aloja kehittämällä uskotaan ratkaistavan myös kehitysmaiden köy-hyyden ja jälkeen jääneisyyden ongel-mia. Juuri kehitysmaissa luovien alo-jen projekteja on ollut erityisen pal-jon, niissä myös Maailmanpankki on ollut edellä mainittujen järjestöjen ohella aktiivinen.

Unescon juuri lausunnoilla ol-lut esitys uudistetusta, vuoden 2009 kulttuuritilastokehikosta korostaa niin voimakkaasti taloutta ja markkinape-rustaisuutta, että suurta osaa siitä voi hyvällä syyllä kuvata ehdotukseksi kulttuurin kansantaloudellisen mer-kityksen ja kulttuurin toimialojen ti-lastoinnista. Kehikkoon on pyritty tuomaan erityinen kehittyvien mai-den näkökulma liittämällä siihen pe-rinnetiedon ja aineettoman perinnön ulottuvuudet. Myös käsityön kuvaa-mista on lisätty.

Unescon aikaisempaa työtä virit-tivät aatteet kulttuuridemokratiasta ja sosiaalisesta tasa-arvosta. Kulttuurin käsitettä laajennettiin niin populaari-kulttuuriin kuin arkeenkin päin. Taus-talla oli myös sosiaali-indikaattorilii-ke, jonka yhtenä tavoitteena oli luo-da kansantalouden tilinpidon rinnal-le erillinen ja omalakinen sosiaalisen maailman kuvausjärjestelmä.

Talousnäkökulma hallitsee ny-kyistä keskustelua. Kulttuuridiversi-teetin määrällisestä kuvaamisesta nou-sevat esiin kansallisten rajojen ja kan-sallisen kulttuurituotannon suojelu sekä uusprotektionistiset painotuk-set. Vaikka kulttuuriosallistuminen, kulttuurin sosiaaliset ja yhteiskunnan koheesiota vahvistavat puolet ovatkin keskusteluissa esillä, ne ovat viime ai-kaisissa tarkasteluissa jääneet varsin kevyelle kehittelylle. Tämä koskee esi-merkiksi niin OECD:n raporttia kuin Unescon ehdotusta kulttuuritilastoke-hikosta. Taidetta tai taideinstituutioi-ta autonomisena ilmiönä ei enää mai-nita juuri missään.

Keskustelun kääntyminen talo-uteen liittyy luonnollisesti reaaliseen yhteiskuntakehitykseen ja elinkei-norakenteen palveluvaltaistumiseen, kulttuurin kaupallistumiseen ja digi-talisoitumiseen sekä internetin kehit-tymiseen. Viime aikaisia kansainvälisiä kulttuuritilastokehittelyjä tarkastelles-sa tuntuu välillä siltä, että kulttuuris-sa on hyvässä uskossa tultu siirtyneek-si hyvinvointivaltioajattelusta kilpai-luvaltioajatteluun jopa muuta yhteis-kuntapolitiikkaa vahvemmin. Liit-tyneekö se siihen, että luovan talou-den ja luovien toimialojen ajatus syn-tyi 1990-luvun loppupuolella Isossa-Britanniassa juuri osana uutta kasvu-hakuista yhteiskuntapolitiikkaa? Luo-viksi aloiksi määriteltiin media, de-sign ja taidepohjaiset yritykset. Nii-den nähtiin olevan nykyisen kansan-talouden kehityksen ytimessä ja joh-tavan talouden kasvua. Tämä mal-li on ollut yksi Britannian onnistu-neimmista ja viime aikoina laajimmin maailmalle levinneistä vientituotteis-ta. Brittitutkijat ovat myös konsultoi-neet suurta osaa viime aikaisista kehit-tämishankkeista.

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkija-na Tilastokeskuksessa.

AR

SI

S2

/0

8

19Länsimaisia yhteiskuntia pidettiin

pitkään etnisesti ja kulttuurisesti yhte-näisinä kansallisvaltioina. Viime aikoi-na on tunnustettu niiden tosiasiallinen monimuotoisuus.

Monet vähemmistöt ja alkuperäis-kansat ovat osoittaneet elinvoimaisuu-tensa ja saaneet kulttuurisia ja poliit-tisia oikeuksia. Uudet alakulttuurit sekä yleinen individualismi ovat lisän-neet ihmisten kulttuurista valinnanva-pautta ja sosiaalisten identifi kaatioiden liikkumavaraa.

Muutoksen kolmas lähde on maa-hanmuutto. Se kohdistui aluksi jäl-leenrakennuksesta toipuvaan Län-si-Eurooppaan, 1980-luvulta lähtien myös Euroopan reunalle kuten Kreik-kaan, Irlantiin ja Suomeen.

Monikulttuurisuus tulee – onko taidemaailma

Maahanmuutolla ja monikulttuuri-suudella on vaikutusta taiteeseen, kulttuuriin ja kulttuuripolitiikkaan. Suomalaisissa taidelaitoksissa mie-titään vielä ja haetaan omia ratkai-suja uusiin haasteisiin. Toimenpi-teillä on merkitystä koko yhteis-kunnan kehityksen kannalta.

PASI SAUKKONEN ja MINNA RUUSUVIRTA

Maanosamme sisäisen väestökehi-tyksen, sen lähialueilla tapahtuvan vä-estönkasvun, globaalin taloudellisen eriarvoisuuden sekä poliittisten, talo-udellisten ja ympäristöllisten riskite-kijöiden johdosta muuttoliike jatku-nee myös tulevaisuudessa.

Maahanmuutolla ja yleisellä mo-nikulttuurisuudella on ollut paljon vai-kutusta yhteiskuntiin, ja siten myös taiteeseen, kulttuuriin ja kulttuuripo-litiikkaan. Julkinen kulttuuripolitiikka on useimmissa maissa kuitenkin rea-goinut etnis-kulttuurisen maiseman muutokseen suhteellisen hitaasti.

Vasta viime vuosina on avoimes-ti myönnetty, että maahanmuuton ja monikulttuurisuuden huomioon ot-tavalla kulttuuripolitiikalla on merki-

valmis?valmis?

Kassandran Zambezi -näytelmässä suo-malainen etnoravintola on avattu (Max Bremer, Viola Pekkanen, Wali Hashi, Ma-ryan Guuleed, Matheus Tembe, Aki Suzuki, Eija Ahvo). Kuva: Johnny Korkman.

TAITEILIJAT JA MONIKULTTUURISUUS

20

AR

SI

S2

/0

8

tystä paitsi taiteen ja kulttuurin myös yleisen yhteiskunnallisen kehityksen kannalta.

Tony Bennettin mukaan: “Kult-tuurinen monimuotoisuus kaikis-sa muodoissaan esittää vakavan haas-teen perinteiselle kulttuuripolitiikalle sekä ymmärryksellemme siitä, minkä-laisia julkisia intressejä tämä politiik-ka lopulta palvelee. Useimmissa mais-sa taiteen ja kulttuurin kenttä ei vie-lä kunnolla heijasta sosiaalista maise-manmuutosta. Tämä kuilu vie pohjaa kulttuurilaitosten ja niitä tukevan po-liittisen päätöksenteon oikeutukselta. Muutos yhtenäisyydestä monimuotoi-suuteen uutena sosiaalisena normina vaatii kaikkien demokraattisen poliit-tisen kehityksen kannalta välttämättö-mien prosessien, mekanismien ja suh-teiden uudelleenajattelua.”

Taidelaitokset, maahanmuutto ja monikulttuurisuus

Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edis-tämissäätiö Cupore ja Helsingin kau-pungin tietokeskus selvittivät kevääl-lä 2007 pääkaupunkiseudun taide- ja kulttuuritoimijoiden suhdetta maa-hanmuuttoon ja monikulttuurisuu-teen. Selvitys toteutettiin kyselynä, joka lähetettiin 68 valtiolliselle, kun-nalliselle tai yksityiselle museolle, te-atterille, orkesterille, kulttuurikeskuk-selle sekä kunnalliselle kulttuurihallin-nolle Espoossa, Helsingissä, Kauniai-sissa tai Vantaalla.

Kyselyssä tiedusteltiin, millä taval-la pääkaupunkiseudun taidelaitokset, kulttuurikeskukset ja kulttuurihallin-not ovat toiminnassaan ottaneet huo-mioon maahanmuuton ja sen muka-na tuoman monikulttuurisuuden. Li-säksi kysyttiin, millaisena vastaajat nä-kevät lähitulevaisuuden kehityksen ja mitä pidetään toiminnan lisäämisen ensisijaisina esteinä.

Huomattava osa vastaajista kat-soi, että maahanmuutto ja monikult-tuurisuus ovat jo nyt tärkeä osa hei-dän organisaationsa toimintaa. Mil-tei kaikkien mielestä näiden asioiden merkitys kasvaa seuraavien 5-10 vuo-den aikana.

Käytännössä toiminta painottui kuitenkin vahvasti ennen muuta tule-vaisuuden toiminnan hahmottamiseen ja suunnitteluun sekä strategiatyöhön. Se on myös usein ennemmin tilapäistä, tilannesidonnaista tai satunnaista kuin kaikkeen toimintaan sisäänrakennet-tua tai muuten järjestelmällistä.

Kassandra-yhdistyksen tuottamaa Zambezi-näy-

telmää esitettiin kevään ajan muun muassa Alek-

santerin teatterissa Helsin-gissä. Näytelmä kertoo suo-

malaisesta pakolaisper-heestä Afrikassa. Kuvassa

pankinjohtaja Pirkko (Eija Ahvo) etsii töitä.

Iolanta Savva, Ourvision 2008 -laulukilpailun voittaja kulttuu-rikeskus Caisassa Helsingissä. Kuva: Juha Kivimäki.

AR

SI

S2

/0

8

21

Kulttuuripolitiikka ja kulttuurinen monimuotoisuus pääkaupunkiseudulla

Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore aloitti vuon-

na 2006 tutkimushankkeen, joka koskee kulttuuripolitiikkaa ja kult-

tuurista monimuotoisuutta Espoossa, Vantaalla, Helsingissä ja Kauni-

aisissa. Tutkimusta tehdään yhteistyössä Helsingin kaupungin tieto-

keskuksen kanssa.

Tutkimushankkeen peruskysymyksiä ovat:

1. Millä tavalla yhteiskunnan etninen ja kulttuurinen monimuotoistu-

minen näkyy taiteen ja kulttuurin kentällä?

2. Miten pääkaupunkiseudun kulttuuripolitiikka vastaa monimuotois-

tumisen tuottamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin?

3. Minkälaisia kokemuksia on olemassa nykyisistä järjestelyistä ja

minkälaista kehitystä niiden perusteella voidaan odottaa tulevai-

suudessa?

Tutkimuksen puitteissa on julkaistu kaksi verkkojulkaisua. Pasi Sauk-

kosen kirjoittama Maahanmuutto, monikulttuurisuus ja kulttuuripolitiik-

ka: taustatietoja tutkimukselle ja toiminnalle ilmestyi keväällä 2007. Pasi

Saukkosen, Minna Ruusuvirran ja Tuula Jorosen kirjoittama ”Tulossa

on jotain juttuja” Kyselytutkimus pääkaupunkiseudun taide- ja kulttuu-

ritoimijoiden suhteesta maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen jul-

kaistiin puolestaan syksyllä 2007. Molemmat löytyvät hankkeen koti-

sivulta www.cupore.fi /Monikulttuurisuus.php.

Loppuraportin on tarkoitus ilmestyä vuonna 2009. Sitä ennen tut-

kitaan vielä mm. kulttuuripalvelujen tarvetta eri väestöryhmissä, maa-

hanmuuttajia ja monikulttuurisuutta pääkaupunkiseudun kulttuuri-

julkisuudessa sekä Suomeen muuttaneiden tai vähemmistöryhmiin

kuuluvien taiteilijoiden identiteettiä.

Tietty empiminen ja käytännön toimenpiteiden epämääräisyys heijas-tuivat lukuisissa avoimissa vastauksis-sa. Näistä yksi nostettiin tutkimusra-portin otsikoksikin: ”Tulossa on jo-tain juttuja.”

Esimerkiksi henkilöstöpolitiikassa sekä toiminnan seurannassa ja arvioin-nissa maahanmuutto ja monikulttuu-risuus olivat esillä varsin vähän. Yllät-täen vain harvat toimijat olivat katso-neet toimintaympäristön muutoksen vaativan muutoksia tiedotuksessa ja markkinoinnissa.

Aktiivisimpia toimenpiteisiin ryh-tymisessä ovat olleet museot ja kult-tuurikeskukset. Sitä vastoin useissa orkestereissa ja teattereissa näitä ky-symyksiä ei ole pidetty ajankohtaisi-na tai toimenpiteitä tarpeellisina. Ta-loudellisten voimavarojen puutetta pi-dettiin yleisesti merkittävimpänä syy-nä toiminnan vähäisyyteen.

Kotouttaminen kulttuurielämässä

Suomalaisessa kotouttamislainsäädän-nössä korostetaan sekä maahanmuut-tajien yksilöllistä osallistumista yh-teiskunnan toimintaan että oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin. Taide- ja kulttuurilaitosten vastaukset heijas-tivat tätä kaksiulotteisuutta erilaisin painotuksin.

Yksilöllinen kotoutuminen näkyi etenkin niissä vastauksissa, joiden mu-kaan osallistumiskynnyksen pitäisi olla myös maahanmuuttajille ja vähemmis-töjen jäsenille mahdollisimman mata-la. Osallistumisella tarkoitettiin yleen-sä pääsyä vastaajalaitoksen tilaisuuksiin tai tapahtumiin tai ylipäätään muka-na oloa paikallisessa taide- ja kulttuu-rielämässä.

Ajatus, että taide- ja kulttuurilai-tokset voisivat toimia välineinä maa-hanmuuttajien laajemmassa integroi-tumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan, oli yllättävän harvinainen. Yhdessä vas-tauksessa pohdittiin: ”Miten saisi maa-hanmuuttajat kiinnostumaan suoma-laisesta teatterista? Siten heidät voisi saada kiinnostumaan myös suomalai-sesta yhteiskunnasta.” Tämä oli kuiten-kin lähinnä poikkeus säännöstä.

Kotoutumisen toinen ulottuvuus on maahanmuuttajien oikeus oman kielen ja kulttuurin ja siten myös et-niseen ja/tai kulttuuriseen identiteet-tiinsä. Tämä näkyy etenkin vähem-mistöryhmien taiteen ja kulttuurin esittelemisenä joko taide- ja kulttuu-

rilaitoksen omin voimin tai tarjoamal-la yhteisöille mahdollisuus tuoda esille omaa kulttuuriaan. Jotkut korostivat, että tavoitteena on ennemmin kohtaa-misen ja vuoropuhelun edistäminen kuin erillisten etnisyyksien ja kulttuu-rien esittely.

Normaali- vai erityispalvelut

Julkisten palvelujen järjestämisen suh-teen peruslinjauksena on Suomessa ol-lut ns. normaalipalveluperiaate. Tämän mukaan maahanmuuttajille tarkoitet-tujen palvelujen järjestämiseksi ei tule perustaa erillisiä, pysyviä organisaatioi-ta. Olemassa olevien viranomaisten tu-lee huolehtia omaan toimialaansa kuu-luvista tehtävistä myös maahanmuut-tajien osalta.

Osa pääkaupunkiseudun taide- ja kulttuurilaitoksista näyttää kannatta-van normaalipalveluperiaatetta ja jopa sen tiukkaa tulkintaa. Monet vastaa-jat korostivat, että heidän tarjontan-sa ja toimintansa ovat kaikille avoi-mia ja kaikille samanlaisia etnisestä, kulttuurisesta tai kansallisesta taustas-ta riippumatta.

Perusteluina mainittiin usein ta-loudelliset rajoitteet. Moni korosti kui-tenkin myös kantansa periaatteellisuut-ta: taiteen kentällä hyväksyttäviä erot-teluja tehdään ainoastaan toiminnan laadun ja taideinstituution omien ja-ottelukriteerien perusteella.

Kulttuurieroista piittaamattomia muotoiluja löytyi erityisesti henkilös-tön rekrytointiperiaatteista. Haluttiin esimerkiksi korostaa, että kaikki työn-hakijat ovat erilaisista taustoistaan huo-limatta yhdenvertaisia, kun valintati-lanteessa ainoastaan taito ja pätevyys ratkaisevat.

Käsitys taiteen universaaleista laa-tukriteereistä nousi esille myös muissa yhteyksissä. Näitä ei joidenkin vastaa-jien mielestä saisi vaarantaa ottamalla liiaksi huomioon ulkotaiteellisia perus-teluja kuten yleisön etnistä ja kulttuu-rista rakennetta.

Toisaalta pääkaupunkiseudulla on myös joitain laitoksia, joissa erillisten palvelujen järjestäminen maahanmuut-tajille tai ulkomaalaistaustaisille sekä kantaväestön ja uusien suomalaisten väliselle kohtaamiselle on tunnustet-tu ja varsin keskeinen osa toimintaa. Tämäntyyppinen toiminta on voinut olla jopa syy koko yksikön perustami-selle tai peruste sen nykyiselle toimin-tamuodolle.

Näiden ääripäiden väliin sijoittu-

vat ne toimijat, jotka yhdistävät nor-maali- ja erityispalveluja eri tavoin. Joissain kulttuurikeskuksissa esimer-kiksi järjestetään säännöllisesti maa-hanmuuttajille tai joillekin vähem-mistöryhmille erityisesti tarkoitettu-ja tilaisuuksia. Osa teattereista toteut-taa myös maahanmuuttajille suunnat-tuja näytöksiä.

Tekoja odotellessa

Kenties päällimmäinen huomio kyse-lystä oli useimpien vastaajien myön-teinen asenne maahanmuuttoa ja mo-nikulttuurisuutta kohtaan yhdistetty-nä tiettyyn epäröintiin ja pohdintaan: ”Sitten joskus voidaan ottaa agendaan erikoisjuttuja, jotka vaativat erikoispa-neutumista.”

Muuttoliikkeen aiheuttamat pai-neet toiminnan muuttamiseen ja uu-delleen suuntaamiseen on kuitenkin tiedostettu. Vastaukset kysymyksiin ja ratkaisut haasteisiin voivat muut-

taa monen museon, teatterin, orkes-terin tai kulttuurikeskuksen toiminta-periaatteita. Tietty miettimisaika onkin siksi varmasti tarpeellinen.

Toimenpiteillä on kuitenkin mer-kitystä koko yhteiskunnan tulevai-suuden kannalta. Taiteen tarjonnal-la ja kulttuuripalvelujen saatavuudella on välittömiä vaikutuksia yhteiskun-nan jäsenten luovuuden sekä taiteesta nauttimisen edellytyksiin sekä yhden-vertaisuuden toteutumiseen.

Pidemmällä aikavälillä ratkaisut vaikuttavat myös siihen, mitkä etni-set ja kulttuuriset ryhmät tunnuste-taan osaksi julkisesti hyväksyttyä suo-malaista yhteiskuntaa, mitkä työnne-tään marginaaliin ja mitkä suljetaan sen ulkopuolelle. Sikäli on syytä toi-voa, että harkinta-aika ei venyisi lo-puttoman pitkäksi.

Kirjoittajat työskentelevät tutkijoi-na Cuporessa.

22

AR

SI

S2

/0

8

PAULI RAUTIAINEN

1960-luvulla keskusteltiin, saako kirjailija (Hannu Salama) kirjoittaa romaaniinsa ”Jeesus ei ole mikään tuhkamuna”. Tänä keväänä on kes-kusteltu, saako kuvataiteilija (Ulla Karttunen) tulostaa verkosta lapsi-pornografi aa ja asettaa tulosteet taideteoksena näytteille yhdessä nii-tä kriittisesti kommentoivan tekstin kanssa. Molemmissa tapauksissa on etsitty taiteen vapauden rajoja.

Mitä oikeastaan on taiteen vapaus?taiteen vapaus?

Rajoihin liittyen kuvataiteilija Terike Haapoja kirjoittaa Tanssi-leh-dessä 2/2008: ”Taiteella ei luonnolli-sestikaan ole mitään erivapauksia lain silmissä: teko, joka on yhteiskunnas-samme kategorisesti kielletty, on sitä myös taiteen piirissä.” Nähdäkseni asia ei ole näin yksioikoinen. Haa-poja antaa aivan liian yksinkertaisen kuvan tekojemme ja niihin kohdis-tuvan lainsäädännön suhteesta. Teot asettuvat vain harvoin jonkin yksit-täisen kategorisen kiellon rajaamaan tilaan. Tavallisesti niitä ympäröi kes-kenään erisuuntiin vetävien ja keski-näistä punnintaa edellyttävien oikeus-normien verkko. Toisekseen Haapo-ja ei ota huomioon sitä, että Suomes-sa lainsäätäjä on nimenomaisesti ha-lunnut turvata taiteelle erityisen ase-man oikeusjärjestyksessä kirjaamal-la taiteen vapauden perusoikeute-na perustuslakiimme. Kuten kirjai-lija, OTT Jarkko Tontti on kirjoit-tanut Kiiltomadon maaliskuun pää-kirjoituksessa: ”Taiteen vapaus on, tai sen pitäisi olla, vahvempi kuin tavan-omainen sananvapauden suoja, mikä juontuu taiteellisen teoksen ominais-laadusta.”

Tontti viittaa kirjoituksessaan tai-teen keskustoimikunnan joulukuus-sa 2007 julkaisemaan tutkimuksee-ni Taiteen vapaus perusoikeutena. Jul-kaisu oli runsaasti esillä Ulla Karttu-sen Neitsythuorakirkko-teosta koske-neen keskustelun yhteydessä, sillä sii-nä käsitellään taiteen vapautta koske-van perusoikeussäännöksen oikeudel-lista merkitystä.

Katsoin tutkimuksessa, että pe-rusoikeussäännös luo ensinnäkin jul-kiselle vallalle torjuntaoikeudellisen velvollisuuden olla puuttumatta tai-teen valmistamiseen, jakeluun ja vas-taanottoon. Toisekseen se asettaa jul-kiselle vallalle turvaamisoikeudellisen velvollisuuden taiteen valmistamisen, jakelun ja vastaanoton riittävien ma-teriaalisten edellytysten turvaamiseen taidemaailman autonomisuuden pe-riaatetta kunnioittaen.

Julkisen vallan velvollisuus olla puuttumatta taiteelliseen toimintaan

Taiteen vapauden torjuntaoikeudel-linen ulottuvuus merkitsee oikeutta siihen, että valtiovalta ei aseta perus-teettomia oikeudellisia tai tosiasialli-sia esteitä taiteilijan taiteelliselle työs-kentelylle, taiteen jakelujärjestelmän toiminnalle, yleisön mahdollisuudel-le vastaanottaa taidetta ja taidemaail-man autonomian toteutumiselle. En-nen kaikkea tämä merkitsee taiteeseen kohdistuvan sensuurin ja muunlaisen taiteen sisällön ohjailun kieltoa.

Julkisen vallan suoranainen puut-tuminen taiteelliseen toimintaan on tällä hetkellä vähäistä. Taiteelliseen toi-mintaan nimenomaisesti kohdistuvien käsky- ja kieltonormien määrä on vä-hentynyt lähes olemattomiin ja epä-siveellisten julkaisujen valvontalauta-kunnan tyyppisistä toimielimistä on luovuttu. Sääntelyä toteutetaan nyky-ään yleisten rikosoikeudellisten krimi-nalisointien kautta. Ne tarjoavat mah-

TAITEEN VAPAUS

AR

SI

S2

/0

8

23

Napa / Jenni Rope

24

AR

SI

S2

/0

8

dollisuuden puuttua eri tavoin pahen-nusta ja ärtymystä aiheuttaviin taiteel-lisiin tekoihin: esimerkiksi uskonnol-listen aiheiden kuvaukseen tai porno-grafi an käyttöön. Taiteellisella ilmai-sulla onkin aina rajansa, joiden mää-rittely merkitsee julkiseen moraaliin liittyviä, arvopunnintoihin perustu-via valintoja. Taiteen vapautta koske-va perusoikeusnormi edellyttää, että arvopunnintojen kohdalla (niin kri-minalisointeja säädettäessä kuin sovel-lettaessa) niiden ja taiteellisen ilmai-sun suhdetta tarkastellaan taiteellisen ilmaisun omia taiteellisia pyrkimyksiä kunnioittaen. Lisäksi tulee ottaa huo-mioon perustuslaintasoinen tuki, jon-ka perusoikeus antaa taiteelliselle il-maisun muodolle ja kanavalle.

Julkisen vallan velvollisuus turvata taiteen edellytykset

Keskeisimmän osan taiteen vapau-den turvaamisoikeudellista ulottu-vuutta muodostaa taiteen edistämi-nen eli sen varmistaminen, että yh-teiskunnassa on riittävät materiaali-set edellytykset taiteen harjoittamisel-le ja taiteen tuotoksista nauttimiselle. Tämän tehtävän toteuttamista ohjaa-maan on laadittu runsaslukuinen tai-teen ja kulttuurin rahoituslainsäädän-tö sekä luotu taidemaailman autono-misuuden periaatteelle rakentuva tai-detoimikuntalaitos.

Taiteen vapautta koskeva perusoi-keussäännös ei luo yhdellekään yksi-lölle tai yhteisölle minkäänlaista sub-jektiivista oikeutta saada taloudellis-

ta tai muunlaista tukea taiteellisen toiminnan tuotantoon, jakeluun tai vastaanottoon. Se kuitenkin edellyt-tää valtion ryhtymistä yleisellä tasol-la tällaisiin toimiin, joissa on otettava huomioon esimerkiksi yhdenvertai-suusperiaatteen asettama yksilöiden eriarvoisen kohtelun kielto.

Julkisen vallan taiteen edistämis-toimilla on tällä hetkellä taiteen va-pauden tosiasiallisen toteutumisen kannalta suoranaisia käsky- ja kiel-tonormeja suurempi merkitys. On-kin valitettavaa, ettei taidehallintoa ja taiteen edistämiseen liittyvää lain-säädäntöä kehitettäessä ole oikeastaan lainkaan analysoitu uudistusten vaiku-tuksia taiteen vapauteen. Esimerkik-si taidehallinnon nykyiseen tulosohja-usprosessiin sisältyy taiteen vapauden antamaa perustuslaintasoista suojaa nauttivan taidemaailman autonomi-suuden periaatteen kanssa vähintään-kin jännitteisiä elementtejä. Samaten olisi syytä kiinnittää huomio siihen, että taiteenedistämismäärärahoissa oli-si taiteen vapauden kannalta perustel-tua priorisoida perusrahoitusta suh-teessa ohjaavampiin projektirahoitus-tyyppisiin rahoitusmuotoihin.

Pauli Rautiainen: Taiteen vapaus perusoikeutena. Tutkimusyksikön julkaisuja 33. Taiteen keskustoimi-kunta. Helsinki 2007.

Kirjoittaja on valtiosääntöoikeuden ja taidepolitiikan tutkija, joka valmiste-lee väitöskirjaa ammattitaiteilijan oi-keudellisesta asemasta Suomessa.

Saisiko rikolliset rajata taiteilija-tuen ulkopuolelle?

Kuvataiteilija Teemu Mäen tuo-tanto kirvoitti vuonna 2004 kansan-edustaja Päivi Räsäsen penäämään eduskunnassa hallitukselta toimenpi-teitä apurahojen myöntöperusteiden tarkastamiseksi. Räsäsen mukaan tuli varmistaa, etteivät Mäen kaltaiset, tai-detta tehdessään rikokseen syyllistyneet pääsisi tuen piiriin.

Räsäsen ehdotus muistuttaa kaksi-kymmentä vuotta sitten Yhdysvaltain kongressissa käytyä keskustelua. Parla-mentaarikot olivat tuolloin tuohduk-sissa, kun Yhdysvaltain taiderahoitus-viranomainen National Endowment for the Arts (NEA) oli antanut tu-kea taidelaitokselle, joka oli esitellyt Piss Christ -teoksen valmistaneen An-dres Serranon ja Robert Mapplethor-nen pornografi ssävytteisiä töitä. Tuoh-tunut kongressi leikkasi NEAn rahoi-tusta ja hyväksyi lain, joka velvoitti NEAn rahoituspäätöksiä tehdessään huomioimaan sovinnaisuutta koske-vat yleiset standardit sekä kunnioitta-maan Amerikan kansan uskomusten ja arvojen eroja.

Neljä taiteilijaa nosti kanteen lain mitätöimiseksi. He katsoivat, että se oli Yhdysvaltain perustuslain sanan-vapaussäännöksen vastainen. Yhdys-valtain korkein oikeus hylkäsi kanteen vuonna 1998 antamassaan tuomios-sa (NEA v. Finley, 524 U.S. 569). Oi-keus tulkitsi, että vaikka valtion tuki-politiikalla ja perustuslain 1. lisäyksel-lä on yhteys, on kongressilla niukko-ja rahoitusresursseja jaettaessa oltava laaja vapaus asettaa prioriteetteja ra-hoitukselle.

Nähdäkseni Suomessa tuon Yh-dysvaltain kongressin säätämän lain kaltainen säännös olisi perustuslais-samme turvatun taiteen vapauden vas-tainen. Se kaventaisi rahoituspäätöksen tekijän harkintavaltaa ja autonomiaa tavalla, joka ulottuisi perusoikeuden ytimeen, ja tekisi taidemaailman auto-nomisuuden periaatteen tyhjäksi. Asia ei kuitenkaan ole itsestään selvä, mikä osoittaa, että taiteen vapautta koskeval-le valtiosääntökeskustelulle on selvästi tarvetta. Ennemmin tai myöhemmin eduskunta tulee saamaan Räsäsen eh-dotuksen kaltaisia keskustelunavauk-sia käsiteltäväkseen.

PAULI RAUTIAINEN

Taiteen vapaus on myös ihmisoikeus

Euroopan ihmisoikeussopimuksen sananvapautta koskeva 10. artikla

suojaa myös taiteellisen ilmaisun vapautta. Sopimusta valvova ihmisoi-

keustuomioistuin (EIT) on kuitenkin katsonut muun muassa tapauksien

Müller et.al. v. Sveitsi (1988), Otto-Preminger-Institut v. Itävalta (1994) ja

Nigel Wingrove v. Yhdistyneet kuningaskunnat (1996) yhteydessä, että

taiteellisen ilmaisun rajoittaminen on verrattain helposti hyväksyttävis-

sä tilanteissa, joissa taiteellinen ilmaisu koskettaa julkista moraalia. Tul-

kinta on saanut osakseen arvostelua. Kriitikot ovat katsoneet, ettei EIT

ole ratkaisuissaan syventynyt riittävästi taiteellisen ilmaisun erityislaa-

tuun. Tuoreisiin ratkaisuihin Lindon et.al. v. Ranska (2007) ja Vereinigung

Bildender Künstler v. Itävalta (2007) liittyvistä eriävistä mielipiteistä käy

ilmi, että suhtautuminen taiteellisen ilmaisun suojaamiseen jakaa mel-

ko jyrkästikin tuomioistuimen jäsenten mielipiteet.

AR

SI

S2

/0

8

25

Säätiöiden osoittama kulttuurin ja taiteen rahoitus on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla.

Säätiöiden Säätiöiden tuki taiteille tuki taiteille 2001 & 2005

PEKKA OESCH kana olivat perustamisintressiltään joko kokonaan tai osittain yksityi-set, itsenäiset kulttuuri- ja taidesää-tiöt sekä suomenruotsalaisen kult-tuurin ja taiteen keskeiset rahoitta-jat Svenska Kulturfonden, Förenin-gen Konstsamfundet rf. ja Svenska Litteratursällskapet i Finland rf., jot-ka ovat apurahoja jakavia säätiöluon-teisia yhdistyksiä.

Suurin osa suomalaisista kulttuu-ria ja taidetta edistävistä säätiöistä on suhteellisen uusia. Kaksi kolmesta sää-tiöstä on aloittanut toimintansa vuo-den 1970 jälkeen ja joka kolmas tut-kituista ja nykyisin toimivista kult-tuuri- ja taidesäätiöistä on perustettu 1980-luvulla. Sen jälkeen uusien re-kisteröintien määrä on vähentynyt jyr-kästi, vaikka säätiöiden kokonaismää-rä onkin edelleen kasvanut tasaisesti. Vuonna 1987 noin 1800 itsenäisestä rekisteröidystä säätiöistä arviolta 14 prosenttia oli luokiteltavissa kulttuu-ri- tai taidesäätiöksi. Tarkemman sel-vityksen kohteena oli lopulta 196 sää-tiöitä. Vuoden 2007 puolivälissä Suo-messa oli 2758 rekisteröityä säätiötä. Niistä kaikkiaan 13 prosenttia luoki-teltiin itsenäisiksi kulttuuri- ja taide-säätiöiksi, joista 246 tutkittiin.

Taiteen keskustoimikunta on seurannut yksityisen sektorin, sääti-öiden ja yritysten, kulttuurille ja tai-teelle osoittamaa rahoitusta vuodesta 1987 alkaen. Selvityksissä on tarkastel-tu, kuinka paljon suomalaiset säätiöt käyttävät varoja kulttuurin ja eri tai-teenalojen rahoittamiseen avustuksina, apurahoina, stipendeinä ja palkintoina taiteilijoille ja kulttuuri- ja taideyhtei-söille sekä ylläpitämällä kulttuuri- tai taidelaitosta. Lisäksi on seurattu, kuin-ka paljon kulttuuri- ja taidesäätiöt saa-vat rahoitusta valtiolta ja kunnilta sekä yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.

Nyt valmistunut kolmas selvitys säätiöiden tuesta kulttuurille ja tai-teelle kohdistui vuosiin 2001 ja 2005. Vertailu edellisen, vuosia 1993 ja 1997 koskeneen, säätiöselvityksen tuloksiin ei tuonut esiin merkittäviä muutoksia myönnettyjen apurahojen ja avustus-ten kohdentumisessa eri taiteenaloil-le. Tutkittujen säätiöiden jakama tuki kulttuurille ja taiteelle kasvoi kuiten-kin moninkertaiseksi edellisten selvi-tysten tuloksiin verrattuna. Sen sijaan säätiöiden ilmoittamien taidehankin-tojen kokonaisarvo jäi huomattavasti aiempaa pienemmäksi.

Aiempien selvitysten tapaan mu-

TAITEILIJATUKI

Leuku | Gary Wornell

AR

SI

S2

/0

8

26

Tutkittujen kulttuuri- ja taidesää-tiöiden taseiden yhteenlaskettu lop-pusumma oli vuonna 2001 noin 1,2 miljardia euroa ja vuonna 2005 noin 1,5 miljardia euroa. Vuoden 2005 ra-hanarvolla mitattuna säätiöiden ta-sesumma oli vuoteen 1997 verrattu-na reaaliarvoltaan 70,5 prosenttiyk-sikköä suurempi. Erityisen voimak-kaasti kasvoi sijoitussäätiöiden tase-summa, joka kaksinkertaistui. Laitos-säätiöiden taseiden kokonaissumma puolestaan jäi reaaliarvoltaan lähes vii-denneksen pienemmäksi kuin vuonna 1997. Taseiden loppusummalla mitat-tuna kulttuuria ja taidetta tukevien si-joitussäätiöiden taloudellinen tilan-ne koheni huomattavasti, mutta lai-tossäätiöiden talous 2000-luvulla säi-lyi ennallaan.

Aineistoon kuuluneista 246 kult-tuuri- ja taidesäätiöstä 44 prosent-tia oli saanut taloudellista tukea toi-minta- ja projektiavustuksina, spon-sorointina tai lahjoituksina joko val-tiolta, kunnilta, yrityksiltä tai yksi-tyishenkilöiltä. Vuonna 2001 sääti-öt vastaanottivat julkista ja yksityis-tä tukea kaikkiaan runsaat 68,2 mil-joonaa euroa ja 72,2 miljoonaa eu-roa vuonna 2005. Lähes kaikki sääti-öiden saama tuki oli peräisin valtiol-ta ja kunnilta ja se kohdistui pääasias-sa kulttuuri- ja taidelaitoksia ylläpitä-ville laitossäätiöille. 2000-luvulla yri-tyksiltä tullut rahoitus oli tutkittujen säätiöiden osalta vähentynyt. Sen si-jaan yksityishenkilöiden tekemät lah-joitukset kasvoivat huomattavasti vuo-den 1997 jälkeen.

Valtio olikin säätiöiden pääasialli-sin rahoittaja, vaikka tutkituista sääti-öistä kuitenkin 60 prosenttia oli julki-sen rahoituksen ulkopuolella. Julkista tai yksityistä rahoitusta saaneista sääti-öistä 56 prosenttia oli kulttuuri- tai tai-

delaitoksia ylläpitäviä tai kulttuuri- tai taidetapahtumia järjestäviä laitossääti-öitä ja noin kaksi viidesosaa avustuksia ja apurahoja jakavia sijoitussäätiöitä. Yksityistä tukea saaneista sijoitussää-tiöistä pääosa edusti yleisiä kulttuuri-säätiöitä, jotka jakavat apurahoja useil-le kulttuurin ja taiteen aloille.

Noin puolet selvityksessä muka-na olleista 249 säätiöstä ja säätiömuo-toisesta yhdistyksestä oli jakanut avus-tuksia, apurahoja ja palkintoja joko vuonna 2001 tai 2005. Kyseisinä vuo-sina apurahoja, avustuksia ja palkinto-ja myöntäneista säätiöistä 78 prosent-tia oli tukenut taiteita myös vuosina 1993 tai 1997. Vuonna 2001 tutkitut säätiöt jakoivat eri taiteenalojen tai-teenharjoittajille ja taiteilijoiden muo-dostamille työryhmille sekä taidejärjes-töille ja -yhteisöille tukea 16,9 miljoo-naa euroa. Vuonna 2005 kulttuurin ja taiteen tukemiseen myönnettiin 21,8 miljoonaa euroa. Reaaliarvoltaan tuki oli kolminkertainen 1990-luvun lo-pun tilanteeseen verrattuna. Summat eivät sisällä taidehankintoja ja niistä on vähennetty säätiöiden saama jul-kinen tuki.

Huomattavimmat lisäykset kirjallisuuteen ja kuvataiteeseen

Kulttuuria ja taidetta tukeneiden sää-tiöiden 2000-luvulla jakamien apura-hojen ja avustusten kokonaissumma on kasvanut huomattavasti vuodesta 1987, mutta erityisen nopeaa kasvu on ollut 1990-luvun lopulta alkaen. Kokonaistuen kasvu näkyi lähes kai-killa taiteenaloilla, mutta huomatta-vimmat lisäykset kohdistuivat kirjal-lisuuteen ja kuvataiteeseen. Vähäisin-tä oli valokuvataiteen ja taideteollisuu-den tuen kasvu.

Sekä vuonna 2001 että 2005 val-

taosa jaetusta tuesta oli suuruusluo-kaltaan vähemmän kuin 50 000 eu-roa. Noin kaksi viidesosaa säätiöiden kulttuurille ja taiteille osoittamista tu-kisummista jäi alle 10 000 euron. Apu-rahojen ja avustusten jakautumises-sa eri suuruusluokkiin ei selvityksen kohdevuosina tapahtunut merkittä-viä muutoksia.

Säätiöiden jakaman tuen keskei-simmät kohteet pysyivät samoina kuin 1990-luvulla. Etenkin säveltaide oli edelleen selvästi tärkein yksittäinen tai-teenala ja se sai noin neljäsosan koko-naistuesta. Kirjallisuuden tuki on kas-vanut huomattavasti vuoden 1997 jäl-keen ja sen osuus oli vuonna 2005 yhtä suuri kuin kuvataiteen. 2000-luvulla nämä kolme taiteenalaa sekä näyttä-mötaide veivät yhteensä noin 73 pro-senttia säätiöiden kokonaistuesta kult-tuurille ja taiteelle.

Vuonna 2001 taiteilijoille jaettu-jen apurahojen ja avustusten kokonais-summa oli säätiöiden saaman julkisen tuen poiston jälkeen noin 6,6 miljoo-naa euroa. Taiteilijatuki, ilman sääti-öiden saamaa julkista tukea, oli vuon-na 2005 noussut noin 10,9 miljoo-naan euroon. Taiteilijoille myönnetty-jen apurahojen ja avustusten kokonai-summa kasvoi 2000-luvun alkuvuosi-na 60 prosenttiyksikköä.

Taiteilijoille ja työryhmille myön-netyt apurahat, stipendit ja palkin-not painottuivat taiteenaloittain hie-man eri tavoin kuin säätiöiden jaka-ma kokonaistuki. Vuonna 2001 kol-masosa säätiöiden tuesta taiteilijoille kohdistui kuvataiteeseen ja säveltai-teilijat saivat runsaan viidesosan. Kir-jailijoiden osuus oli 17 prosenttia ko-konaissummasta ja joka kymmenes apuraha meni näyttämötaiteen edus-tajille. Kirjallisuuden ja säveltaiteen suhteelliset osuudet kasvoivat hieman

700

600

500

400

300

200

100

01987 1993 1997 2001 2005

Säätiöiden kulttuurille ja taiteelle jakaman kokonaistuen kehitys vuosina 1987-2005 (Indeksi: 1987=100)

TAITEILIJATUKI

Pekka Oesch: Säätiöiden tuki tai-teille 2004 ja 2005. Tilastotietoa taiteesta 38. Taiteen keskustoimi-kunta. Helsinki 2008.

AR

SI

S2

/0

8

27

vuonna 2005, mutta näyttämötaiteen osuus pieneni ja kuvataiteen säilyi lä-hes ennallaan.

2000-luvulla taiteen tukeminen oli edelleen pääosin noin 5-6 yksityi-sen sijoitussäätiön tai säätiöluonteisen yhdistyksen toiminnan varassa, jotka on perustettu 1900-luvun alkupuo-lella tai aiemmin. Huomattavimmat taiteita tukeneet säätiöt olivat Suo-men Kulttuurirahasto, Jenny ja Ant-ti Wihurin rahasto ja Alfred Kordeli-nin yleinen edistys- ja sivistysrahasto sekä säätiöluonteinen yhdistys Svens-ka Kulturfonden rf. Yhteensä niiden osuus oli noin kaksi kolmasosaa sää-tiöiden jakamien avustusten ja apura-hojen kokonaissummasta.

Kulttuuria ja taidetta tukevien yk-sityisten sijoitussäätiöiden ja säätiö-luonteisten yhdistysten myöntämis-tä apurahoista, avustuksista ja palkin-noista on tullut entistä merkittäväm-pi rahoituslähde. Tuki on kuitenkin edelleen kohdistunut selkeästi samoil-le taiteenaloille, jotka ovat perinteises-ti saaneet pääosan myös niin valtion taidetoimikuntalaitoksen kuin yritys-ten tuesta. Siltä osin säätiöiden kult-tuurin ja taiteen tuki ei ole muodos-tunut muiden tahojen rahoitusta täy-dentäväksi, mutta se tarjoaa tarpeel-lisen vaihtoehdon ja lisärahoituksen niin taiteilijoiden kuin kulttuuri- ja taideyhteisöjen toiminnan ja hank-keiden toteutukseen.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Maa-ilman musiikin keskuksessa.

Valtion taiteilijatukeen osoittamat määrärahat ovat kasvaneet koko tai-detoimikuntalaitoksen toiminta-ajan. Taiteen keskustoimikunnan tuore tut-kimus Suomalainen taiteilijatuki osoit-taa, että kasvu oli suoraviivaisen vakaa-ta 1990-luvun alkuun saakka. Tuolloin valtion tuen kasvu hidastui. Samaan ai-kaan säätiöiden taiteilijatuki lähti voi-makkaaseen kasvuun ja on siitä lähti-en kasvanut valtion taiteilijatukea no-peammin. 1990-luvun alussa valtio ja säätiöt jakoivat taiteilijatukea nykyra-hassa mitattuna runsaat 20 miljoonaa euroa, josta hieman alle 15 % tuli sää-tiöiltä. Tällä hetkellä ne jakavat taiteili-jatukea yli 30 miljoonaa euroa, josta jo reilu kolmannes tulee säätiöiltä.

Näyttää siltä, että valtion taiteili-jatuen ja säätiöiden taiteilijatuen kes-kinäinen suhde on muuttunut. Valtion taiteilijatuki oli pitkään, suunnilleen 1990-luvun lopulle saakka, tuen ensi-sijainen ja keskeisin muoto. Säätiöiden taiteilijatuen tehtävänä oli ennen kaik-kea täydentää valtion tuen aukkoja ja toimia ponnahduslautana uransa alus-sa oleville, valtion työskentelyapuraho-

Valtion taiteilijatuki on kasvanut 1990-luvun alusta lähtien säätiöiden taiteilijatukea hitaammin

ja tavoitteleville taiteilijoille. Tällä het-kellä säätiöiden tuki kilpailee taiteelli-sen toiminnan rahoituslähteenä taide-toimikuntien jakaman tuen, erityises-ti työskentelyapurahatyyppisten rahoi-tusmuotojen, kanssa.

Taiteilijatuen vaikuttavuuden kan-nalta huolestuttavinta niin valtion kuin säätiöidenkin taiteilijatuen kehitykses-sä on se, että tuki on muuttunut vapai-den taiteiden alueella sirpalemaisem-maksi myönnettyjen summien medi-aanien laskiessa ja työskentelyapura-hakausien ketjuttamisen vähennyttyä. Erityisen voimakkaasti tämä pitkäjän-teisen työskentelyn tukemisen ideolo-giasta etääntyminen näkyy kuvataiteen alan rahoitusrakenteessa.

Pauli Rautiainen: Suomalainen tai-teilijatuki. Valtion suora ja välilli-nen taiteilijatuki taidetoimikun-tien perustamisesta tähän päi-vään. Tutkimusyksikön julkaisuja 34. Taiteen keskustoimikunta. Hel-sinki 2008.

PAULI RAUTIAINEN

AR

SI

S2

/0

8

28 Joka kevät noin 2000 taiteilijaa täyttää vuosiapurahahakemuksen. Joka syksy noin 1700 saa kirjeen, jos-sa kerrotaan, ettei heille ole myön-netty valtion taiteilija-apurahaa. Mitä heille sen jälkeen tapahtuu? Kysymyk-seen on etsitty vastausta Taiteen kes-kustoimikunnan selvityksessä ”Emme ole voineet tänä vuonna…”. Siinä tar-kastellaan ensimmäistä kertaa Suo-messa kielteisen taiteilija-apuraha-päätöksen vaikutuksia taiteilijoiden työskentelyyn ja heidän sijoittumis-taan muiden tukimuotojen piiriin. Tarkastelun kohteena olivat vuodelle 2006 kielteisen taiteilija-apurahapää-töksen saaneet.

Selvitys osoitti, että kielteisen päätöksen saatuaan taiteilija masen-tuu, ahdistuu ja lannistuu. Näin sii-täkin huolimatta, että hän on taval-lisesti kokenut apurahanhakija, joka on uransa aikana tottunut niin kiel-teisiin kuin myönteisiin päätöksiin. Kielteinen päätös saa kyseenalaista-maan oman työn mielekkyyden; se kirpaisee, koska juuri valtion taitei-lija-apurahahakemukseen on ladattu suuret toiveet päätoimisen työskente-lyn mahdollisuudesta ja sillä on poik-keuksellisen suuri meriittiarvo.

Pelastajana säätiöiden tuki

Kielteinen päätös ei kuitenkaan mer-kitse taiteellisen työskentelyn lop-pua. Oikeastaan sillä ei näyttäisi ole-van työskentelyn rahoituksen kannal-ta kovinkaan dramaattisia vaikutuk-sia. Kielteisen päätöksen saanut tai-teilija onnistuu saamaan työskente-lyynsä rahoitusta muista lähteistä: ta-vallisesti muista apurahoista ja taiteel-lisesta työstään, mutta myös taiteelli-seen työhön liittyvästä ”leipätyöstä”, jota hän joutuu tekemään enemmän kuin olisi toivonut.

Kielteisen päätöksen saaneet sai-vat selvityksen mukaan hyvin apura-hoja niin säätiöiltä kuin valtiolta. Eri-tyisesti säätiökentän tuki osoittautui monelle merkittäväksi tulonlähteeksi.

Sen sijaan valtion muu suora taiteilija-tuki osoittautui vähemmän merkityk-selliseksi pienuutensa ja vähäisen ku-muloitumisen vuoksi.

Kielteisen päätöksen vaikutukset vaihtelivat suuresti eri taiteilijaryhmis-sä. Kun kirjailijoiden kohdalla kieltei-nen päätös merkitsi lähinnä sitä, että vuosiapurahan sijaan tilille kolahti kir-jastoapuraha, niin tanssitaiteilijoiden kohdalla vaikutukset olivat tuntuvia. Näin siitäkin huolimatta, että tanssi-taiteilijat sijoittuivat kirjailijoiden ta-paan hyvin muiden apurahamuoto-jen piiriin. Noin puolet vuodelle 2006 kielteisen apurahapäätöksen saaneista tanssitaiteilijoista oli työttömänä aina-kin jonkin aikaa vuodesta pitkäaikais-työttömyyden ollessa samalla hyvin yleistä. Ja heidänkin, jotka eivät koh-danneet työttömyyttä, työsuunnitel-ma muuttui rajusti. Heidän oli usein omien suunnitelmiensa toteuttamisen sijaan työskenneltävä muiden suunni-telmien mukaisesti.

Taiteilija-apurahojen taloudelli-nen vaikutus laimentunut

Niin myönteisten kuin kielteisten tai-teilija-apurahapäätösten taloudellinen vaikuttavuus yksittäisen taiteilijan uraan on laimentunut saajien joukon kasvaessa, vaikkakin yksittäisellä tai-teilija-apurahajaksolla on edelleen kes-keinen hetkellinen merkitys saajansa työedellytysten turvaamisessa.

Tällä hetkellä vuosiapurahapoli-tiikassa näyttää siltä, että koko uran-sa valtion taiteilijatuella tehneiden tai-teilijoiden heimo on pääsääntöisesti kuolemassa sukupuuttoon, kun nyt keski-iässä oleva ikäluokka eläköityy. Taustalla ovat taiteilija-apurahajärjes-telmän syvärakenteessa 1990-luvun alun jälkeen tapahtuneet muutokset, joiden myötä taiteilijatuen jakamises-sa on irtaannuttu pitkäaikaisen työs-kentelyn turvaamisen ideologiasta ja siirrytty käytäntöön, jossa niukkuut-ta jaetaan mahdollisimman monelle. Apurahojen suurta kumuloitumista – niin yhden taiteilijan uraa pitkittäin kuin hänen yhden vuoden rahoitus-taan poikkileikkauksena tarkastellen – pyritään pääsääntöisesti välttämään. Tämä ajattelu on täysin päinvastai-nen kuin 1970-1980-luvuilla, jolloin käytiin keskustelua taiteilijapalkasta ja luotiin nyt jo edesmenneet valtion 15-vuotiset taiteilija-apurahat.

Kirjoittaja on työskennellyt tutkijana Taiteen keskustoimikunnan tutkimus-yksikössä.

Pauli Rautiainen: ”Emme ole voi-neet tänä vuonna”. Kielteisen tai-teilija-apurahapäätöksen vuodel-le 2006 saaneiden taiteellinen toi-minta ja heidän arvionsa taitei-lija-apurahajärjestelmän toimi-vuudesta. Työpapereita 46. Tai-teen keskustoimikunta. Helsin-ki 2008.

PAULI RAUTIAINEN

Kielteinen vuosiapurahapäätös Kielteinen vuosiapurahapäätös on pettymys, muttei maailmanloppu

TAITEILIJATUKI

AR

SI

S2

/0

8

29

Valtio on yksi taiteilijan määrit-telijöistä. Yksilöiden lisäksi val-tio kohdistaa määrittelyvaltaan-sa kokonaisiin taidekenttiin. Er-ityisen suora kanava valtion po-tentiaalisen määritysvallan toteu-tumiselle on taiteilijoiden tukipoli-tiikka. Julkilausutut tavoitteet ja kei-not sekä toteutunut tukipolitiikka ja sen vaikutukset eivät ole vain taloud-ellista vallankäyttöä. Tukipolitiikal-la on myös keskeinen symboliarvo. Yksittäiselle taiteilijalle valtion tuen merkitys taiteellisen työn arvostuk-sena ja laadun tunnusmerkkinä voi olla jopa suurempi kuin tuen taloud-ellinen merkitys.

Taiteen keskustoimikunnan tut-kimusyksikön päällikkö Merja Heik-kinen käsittelee väitöskirjassaan pohjoismaisen mallin mukaista val-tion taidepoliittista taiteilijatukea. Valtio-opin alaan kuuluvassa tut-kimuksessaan Heikkinen tarkasteli taiteilijatuen määrittelyvallan ehtoja ja ulottuvuuksia. Tutkimuksessa ver-tailtiin muun muassa yhteiskuntina hyvin samankaltaisia Suomea ja Nor-jaa, joiden taidetukijärjestelmiä on aiemminkin tutkittu muita pohjo-ismaita tarkemmin. Kun Heikkin-

en vertaa Pohjoismaiden tukipolitiikkoja määrittelyvallan näkökulmasta, täsmen-tyvät samalla suomalaisen taiteilijatuki-järjestelmän erityispiirteet.

Tukipolitiikan merkitystä ei voida selvittää tutkimalla ainoastaan kyseisen toimintapolitiikan julkilausumia. Siksi Heikkinen on tutkinut politiikan muo-toilujen ja sisältöjen lisäksi sen toimeen-panoa. Sekä päätöksenteon rakenteet että toteutuneet tukipäätökset ja niiden vai-kutukset ovat tarkastelun kohteina.

Jäykkä päätöksenteko vahvistaa hierarkkista taidekenttää

Heikkisen tutkimustulosten mukaan merkittävä tekijä taiteilijaa määriteltäessä on se tapa, jolla pohjoismaisten tuki-järjestelmien ja taidekenttien väliset suh-teet ovat organisoituneet. Mitä tiiviim-min ja yksityiskohtaisemmin tukijärjest-elmien hallinnolliset rakenteet ovat vas-tanneet taidekenttien organisatorista rak-ennetta, sitä jäykempiä syntyneet taiteil-ijakategoriat ovat olleet. Muutoksia ja uusia hallinnollisia taiteenalakategorio-ita ovat puolestaan synnyttäneet päätök-sentekorakenteet, jotka edellyttävät use-iden intressitahojen neuvotteluja ja kom-promisseja.

Merja Heikkinen tutki valtion valtaa taiteilijan määrittelijänä

Taiteen keskustoimikunnan tut-kimusyksikön päällikkö Merja Heikkinen käsittelee väitöskir-jassaan pohjoismaisen mallin mukaista valtion taidepoliittis-ta taiteilijatukea.

ANNA ANTTILA

Leif

Wec

kstr

öm

AR

SI

S2

/0

8

30

Vaikka taiteilijoiden tukipolitiik-ka on viime vuosikymmeninä vähi-tellen laajentunut uusille alueille, ovat tukipolitiikan keskiössä edelleen sa-mat taiteenalat kuin järjestelmän syn-tyessä. Valtion tukema taide on yhä hi-erarkkista ja eri alueiden väliset raja-ai-dat vahvoja.

Heikkinen on koonnut väitöskir-jaansa viisi englanniksi ilmestynyttä ar-tikkeliaan ja näiden yhteenveto-osan. Eri artikkeleissa Heikkinen perehtyy tarkemmin monitieteisen tutkimuk-sensa alakysymyksiin, kuten taloudel-liseen valtaan, symboliseen määrittely-valtaan ja tukijärjestelmien eri vaikutu-stapojen merkityksiin. Monityyppiset tutkimusaineistot ja erillisinä artikke-leina käsitellyt kysymykset auttavat tut-kijaa – kuten lukijaakin – myös etään-tymään tutkimuskentästä tai aiheen liiallisen läheisyyden aiheuttamasta likinäköisyydestä.

Merja Heikkisen väitöstutkimuks-en mukaan pohjoismaissa valtio on yksi keskeinen toimija taidekentillä. Tuki-politiikan symbolinen määrittelyvalta on alunperin lähtöisin taiteen kentiltä. Näillä määrittelyvaltaa käytävät val-tion lisäksi myös muut taiteen toimi-jat, kuten taiteen kentän instituutiot ja taiteilijajärjestöt. Tai Suomen taideken-tille – valtiovallan toimesta – jo etab-loituneet taiteentekijät itse

Monitieteistä tutkimusta moiti-taan usein siitä, että parhaimmillaankin se tarjoaa paljosta vain vähän, analyysi saattaa jäädä ohueksi. Useat eri kentät yhdistävä Heikkisen tutkimus on kuit-enkin kattava kokonaiskuva aiheesta, jonka osakysymyksiin syventyminen tuottaa varmasti tulosta jatkossakin. Merja Heikkisen viitoittama tutki-mus voi jatkua ja syventyä esimerkik-si yksittäisen taidekentän tai taiteil-ijaryhmien tarkasteluissa. Myös val-tion muun toiminnan kuin tukipolti-ikan tarkastelu määrittelyvallan kann-alta jatkunee kiinnostavana työsarkana. Heikkisen uusin julkaisu käsitteleekin näitä teemoja (Government policy and Defi nitions of art – The case of comics. International Journal of Cultural Po-licy, vol 14 (1), 2008).

Tutkimusta taidetukien vaikuttavuudesta

Erilaisten tukijärjestelmien vaikutta-vuus on Heikkisen johtaman taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikön painoalaa edelleen, esimerkiksi valtion harkinnanvaraisen taide- ja kulttuu-

rituen toimivuutta tutkivassa laajas-sa hankekokonaisuudessa. Taiteenalat ovat viime vuosikymmenillä saaneet uusia muotoja, mikä kasvattaa val-tion taiteilijatuen hakijoiden määrää ja monimuotoisuutta. Hankkeen tavoit-teena on selvittää valtion myöntämän harkinnanvaraisen taidetuen kohden-tumista ja vaikuttavuutta sekä tuen tarkoituksenmukaisuutta.

Tutkimushankkeessa ovat jo il-mestyneet Pekka Oeschin julkaisu Kulttuuriyhteisöjen harkinnanvarainen tuki (Oesch 2004), jossa tarkastellaan opetusministeriön hallinnonalan kult-tuurille ja taiteelle jakaman harkin-nanvaraisen tuen määrää ja kohden-tumista sekä Sari Karttusen tutkimus Suomalainen valokuvakirja, joka sel-vittää valokuvan laatutuen vaikutuk-sia valokuvakirjallisuuteen (Karttunen 2005). Tänä vuonna ilmestyvät Pau-la Karhusen selvitys tanssin tuotan-nosta ja tanssiproduktioille myön-nettävästä harkinnanvaraisesta tuesta sekä Kaija Rensujeffi n ja Anna Antti-lan raportti lastenkulttuurille myönne-

Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikön päällikkö Merja Heikkinen väit-

teli tohtoriksi loppuvuonna 2007 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tie-

dekunnassa aiheesta ”Valtion taiteilijatuki taiteilijan määrittelijänä – Määrit-

telyvallan ehtoja ja ulottuvuuksia pohjoismaisen tukimallin suomalaisessa

muunnelmassa”. Väitöskirja on julkaistu Taiteen keskustoimikunnan tutki-

musyksikön julkaisuja -sarjassa (N:o 32). Vastaväittäjänä oli professori Timo

Cantell Sibelius-Akatemiasta ja kustoksena yleisen valtio-opin professori

Turo Virtanen Helsingin yliopistosta.

Valtiotieteen tohtori Merja Heikkinen on toiminut Taiteen keskustoimikun-

nan tutkimusyksikön päällikkönä vuodesta 2000. Opetusministeriön palve-

lukseen hän tuli jo vuonna 1984 ja Taiteen keskustoimikuntaan vuonna 1985,

ensimmäisenä tehtävänään tutkimus kirjailijoiden asemasta.

tystä tuesta ja lastenkulttuurin asemas-ta kulttuuripolitiikassa. Lisäksi käyn-nissä olevassa ”Taiteilijat ja monikult-tuurisuus” -hankkeessa tarkastellaan taiteelliseen toimintaan myönnettävää valtion tukea kulttuurisen diversitee-tin näkökulmista. Erillisinä tarkaste-lukohteina ovat sekä Suomeen muut-taneet että saamelaiset taiteilijat.

Tutkimusyksikön hankkeessa ”Taiteilija-apurahat ja taiteellinen työ” tarkastelun kohteina ovat tuen saaji-en arviot sekä apurahojen taloudel-lisista että niiden taiteellisista merki-tyksistä. Hankkeessa ovat ilmestyneet Pauli Rautiaisen tutkimukset Taiteilija-apurahajärjestelmän toimivuus ja ko-ettu vaikuttavuus (Rautiainen 2006) sekä ”Emme ole voineet tänä vuon-na...” Kielteisen taiteilija-apurahapää-töksen vuodelle 2006 saaneiden taiteel-linen toiminta ja heidän arvionsa tai-teilija-apurahajärjestelmän toimivuu-desta (Rautiainen 2008).

Kirjoittaja on folkloristiikan tutkija.

AR

SI

S2

/0

8

31Ikääntymisestä on tullut ajankohtainen tutkimusaihe. Suuret ikäluokat ovat lähivuosina jäämässä eläkkeelle, ja ikääntyneet ovat aiempaa terveempiä. Heidän elin-ikäennusteensa on aiempaa pidempi ja lisäksi heitä on huomattavasti aiempaa enemmän. He ovat myös aktii-visia, todistaa tutkimus.

Kuvataiteilijat Kuvataiteilijat kolmannessa iässä

TERHI AALTONEN Vireillä oleva väitöstutkimukseni tarkastelee ikääntyneitä suomalaisia kuvataiteilijoita. Pyrin selvittämään, miten kuvataiteilijat kokevat oman ikääntymisensä kuvataidemaailmassa, kuinka he puhuvat ikääntymisestä ja luovuudestaan sekä kokevatko he esi-merkiksi ikäsyrjintää. Nojaudun tut-kimuksessani Beckerin, Bourdieun ja Unruhin teoretisointeihin. Tarkaste-len ikääntyneiden kuvataiteilijoiden luovuutta kuvataiteen kentällä myös systeemisen tutkimusotteen kautta. Se näkee luovuuden monien tekijöiden yhteisvaikutuksena. Sillä halutaan vii-tata niihin sosiaalisiin, yhteiskunnalli-siin ja rakenteellisiin piirteisiin, joiden piirissä luovat ihmiset työskentelevät. Kysymys ei ole erillisistä luovista yksi-löistä, vaan luovaan prosessiin osallis-tuvat kaikki kentällä toimivat. Kenttä määrittelee sen, mikä on hyvää taidet-ta ja millaista luovuutta tuetaan. Kent-tä puolustaa toimijoitaan ulospäin ja tuottaa keinoja, joilla nämä toteutta-vat luovuuttaan.

Pohdin tutkimuksessani, onko

kuvataidemaailman ikäjärjestys sellai-nen, että se antaa tilaa ikääntyneiden kuvataiteilijoiden luovuudelle. Kentän kamppailut siitä, mikä on hyvää taidet-ta, kuin myös portinvartijoiden pyrki-mykset valikoida kentälle uusia tekijöi-tä ja teoksia määrittelemällä, mikä on legitiimiä taidetta, vaikuttavat ikäänty-vien kuvataiteilijoiden mahdollisuuk-siin olla luovia.

Vaikka ikääntymisen tutkimus on Suomessa laajaa, keskustelu ja tut-kimus kulttuuripolitiikan ja ikäänty-misen linkittymisestä toisiinsa on ol-lut vähäistä. Ikääntyneitä suomalaisia kuvataiteilijoita koskevaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty. Ylipäätään taiteelli-sen työn ja ikääntymisen välinen suh-de on tutkimuksissa ollut vähän esil-lä. Tanssitaiteilijoiden ikääntymistä on tarkasteltu taiteellispainotteisessa tut-kimuksessa (Pasanen-Willberg 2000) ja senioriteatterin harrastelijanäytte-lijöitä luovaan prosessiin keskittyväs-sä tutkimuksessa (Hohental-Antin 2001). Cupore on käynnistänyt tutki-muksen 50+ - Ikä, ikääntyminen ja su-

Napa / Jenni Rope

TÄTÄ TUTKITAAN

AR

SI

S2

/0

8

32

kupolvet, joka tarkastelee mm. ikäänty-vien kulttuurikäyttäytymistä.

Kulttuuri- ja taidepolitiikkamme keskeisenä tavoitteena on luovan työn tukeminen. Siihen liittyvien rakentei-den ja mallien ikäsidonnaisuutta ei ole aiemmin selvitetty. Pyrkimykseni on ikääntyneiden kuvataiteilijoiden koke-musten kautta avata keskustelua myös kulttuuripolitiikan sisäänluetuista ikä-käsityksistä ja ikäjärjestyksestä.

Tutkimukseeni olen haastatel-lut yhtätoista 63–81-vuotiasta taide-maailman eliittiin kuuluvaa kuvatai-teilijaa. Kaikki olivat aktiivisesti työs-kenteleviä Taidemaalariliiton jäseniä, pääkaupunkiseudulta tai kaupungeis-ta Etelä-Suomesta. Ryhmä on pieni, mutta kiinnostava muun muassa sik-si, että he nauttivat valtion ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Seuraavat luvut poh-jautuvat tutkimukseni tuloksiin, niitä ei ole julkaistu aikaisemmin.

Eläkkeelle ei jäädä

Kuvataiteilijoiden eläkeläisyydes-tä löytyi haastattelujen kautta selkeä teema. Haastateltavat eivät halunneet puhua eläkkeelle jäämisestään tai siitä, että he ovat eläkkeellä. Eläkeläisyydes-tä puhuessaan he tekivät selkeän eron kuvataiteilijan ammatin ja muiden ammattien välillä.

N73v : ”Ei tässä kyllä, en mä osaa ollenkaan käsittää sitä (eläkkeelle jää-mistä). Ei tässä ammatissa sellaista tuo-ta, vaikka saisi taiteilijaeläkkeen, se-hän ei tässä ammatissa merkitse onnek-si muuta, kuin että ensimmäistä kertaa saa säännöllistä tuloa.”

Kuvataiteilijat mielsivät yleen-sä institutionaaliseen eläkkeelle jää-misen liittyvän keskeisesti aktiivisen työnteon lopettamisen. Koska taiteili-jat eivät kuitenkaan lopettaneet työn-tekoa, he eivät olleet eläkkeellä. Heil-le tärkeä aktiviteetti oli edelleen luo-va taiteellinen työ.

Haastatellut taiteilijat tekivät pit-kiä työpäiviä. Kun päivittäinen työ-aika on pitkä, vapaa-aikaa jää luonnol-lisesti vain vähän. Tutkija Sari Karttu-nen on todennut, että ylipäätään tai-teilijoiden työajan arviointi on haas-teellista, koska itse työn käsite on neu-vottelun alainen. Kokonaistyöaikaa ei voi laskea pelkästään työhuoneel-la vietetyn ajan perusteella, sillä ide-oita ja oivalluksia voi syntyä ja kehi-tellä milloin vain.

Tämä neuvottelunalaisuus tuli esille myös haastattelemieni taiteili-joiden puheesta. Työaika ja vapaa-ai-ka kiertyivät niin läheisesti toisiinsa, että taiteilija ei aina itsekään kyennyt tekemään niiden välillä eroa. Tämä heijastanee myös yleisempiä vanhe-nemisessa tapahtuneita muutoksia. Vanheneminen nähdään entistä enem-män toimintana, joka antaa sisältöä ja merkityksiä myös ikääntyvän ihmisen omaan elämään. Ikääntymisestä käytä-vässä keskustelussa on painotus siirty-nyt aiemmasta ”kurjuuskeskustelusta” entistä enemmän pohdintaan ikäänty-vien voimavaroista ja aktiivisuudesta. Yksi tähän keskusteluun liittyvä käsi-te on tuottava vanheneminen.

si vasta siinä vaiheessa, kun se vaikutti jossakin konkreettisessa tilanteessa.

N63v: ”... ja kyllähän sitä jotenkin huomaa, että on vähän hitaampi kai-kesta huolimatta kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Sen kaikki, mitä ajatte-li tekevänsä yhdessä päivässä, jää teke-mättä. Se sitten liittyy siihen, että täytyisi tehdä vain hyviä ja tärkeitä asioita.”

Väistämättä ainakin osalle heis-tä kävi niin, että heidän taiteensa tuli vanhanaikaiseksi. Tämä tuli esille myös haastatteluissa. Näkemys omas-ta tekemisestä oli kuitenkin niin vah-va, että asemasta muuttuvalla kentällä ei oltu valmiita kamppailemaan sopeu-tumalla uusiin taidevirtauksiin.

M73v: ”On se (oma taide) käy-tännössä muuttunut vanhanaikaisek-si... että en mä usko, että esimerkiksi Kiasma kutsuisi mua pitämään näytte-lyä tonne. Mut lasketaan sinne Ateneu-min vanhan museon puolelle... Se me-nee vaan automaattisesti niin, että uusi sukupolvi tulee...”

Käsitys ajasta muuttui

Aikaperspektiivit ovat yksi ajan ulot-tuvuus ja liittyvät ajan kokemiseen. Kunakin elämänsä ajankohtana ihmi-nen katselee ja arvioi ajan kulkua niin eteen- kuin taaksepäin ja perspektii-vit ovat erilaisia eri asioiden suhteen. Tutkimukseni kuvataiteilijat puhuivat ikääntymisestä johtuvista aikakäsitys-ten muutoksista.

N69v: ”Päivä on tavallaan merki-tyksellinen. Nuorella ihmisellä on hirve-än monta päivää, ei edes ajattelekaan, että koskaan loppuisi. Yht’äkkiä itse tu-lee siihen pisteeseen, että havaitsee, jaa-ha, siis voidaan olettaa, että oikein hy-vällä terveydellä, oikein hyvällä onnel-la elän 20 vuotta. Ja sitten kun ajat-telee 20 vuotta taaksepäin, niin kuu-le, mitä se on.”

Mennyt aika ja tuleva aika koet-tiin eri tavoin. Havainnot eliniän rajal-lisuudesta saivat haastateltavat puhu-maan teosten laadusta. Koettu eliniän rajallisuus laittoi liikkeelle halun teh-dä inventaari teoksista ja hävittää ne teokset, jotka eivät enää tyydyttäneet. Taiteellinen laatu haluttiin varmistaa. Taiteilijan luovuus ilmeni teoksissa ja teokset ilmensivät kuvataiteilijan tai-teellista tasoa. Ikä vaikutti myös tule-

Ageismi tuttua ikääntyneille

Ageismi on ikääntyvien syrjintää ja stereotypiointia iän perusteella. Olemme kaikki hallitsevien, ikään liittyvien odotusten ja toimintamal-lien piirissä, ne määrittelevät mi-ten toimimme ja ohjaavat vuorovai-kutustamme. Haastatteluista nou-si esille lukuisia esimerkkejä ageis-mista, vaikka samalla korostettiin sitä, että taide ja taiteilija eivät van-hene. Puhe oli osittain epäloogista ja ristiriitaista.

M70v: ”Kun taiteilija ei vanhe-ne. Ihminenhän vanhenee, mutta ei taiteilija sillä lailla. Jos taiteilija van-henee ja alkaa nykertää, niin eihän se enää ole taiteilija. Ei taiteilija vanhe-ne. Se on.”

Toisaalta haastateltavani eivät kieltäneet kronologista ikäänsä, eikä erilaisilla ikämäärittelyillä ollut kovin suurta merkitystä heille. Ikä karttui vähitellen ja vanhenemisen huoma-

AR

SI

S2

/0

8

33

vaisuusvisioon kuvataiteilijana. Ideoita ja suunnitelmia oli vielä paljon, jopa niin paljon, että epäilys oman eliniän riittämisestä niiden toteuttamiseen oli herännyt.

M71v : ”…semmoinen tunne, että ideoita on niin paljon, että elä-mä ei millään riitä. Tämmöinen tun-ne on tullut.”

Näyttelysuunnitelmat, uudet ideat taiteellisessa työskentelyssä, toive tehdä se uransa paras teos nousivat puhees-ta esille. Todennäköisesti tämä ajatte-lu tuki myös luovuuden säilymistä. Se voi olla yksi selitys sille, miksi haasta-teltavani puhuivat, että heidän luovuu-tensa ei vähentynyt ikääntyessä, vaikka ikääntyminen oli tuonut monia mui-ta muutoksia. Toinen oli kyky valita, optimoida ja kompensoida esimerkik-si työskentelytapoja. Yksi taiteilija ker-toi siirtyneensä fyysisesti raskaasta tai-degrafi ikasta kevyempiin menetelmiin, toinen oli ryhtynyt tekemään istuallaan pieniä teoksia, koska ei pystynyt enää huonojen polviensa takia seisomaan pitkiä aikoja.

Edelleen mukana taidekentällä

Iän vaikutuksista, ikäjärjestyksestä ja ageismista puhuminen kuvataiteen kentällä on monella tapaa haasteellista. Kentällä korostetaan laatua, jonka mää-rittelevät portinvartijat. Laatupuheessa iän vaikutusta on vaikea havaita. Ikää tai ikäsyrjintää on ylipäätään hankala teh-dä näkyviksi, koska taiteellisen laadun käsitettä on kovin vaikea purkaa. Siksi analyysissä ei päästä kiinni konkreetti-seen syrjintään.

Tutkimukseni pyrkii avaamaan kes-kustelua asiasta. Kulttuuripoliittisesti ei ole yhdentekevää, onko meillä tietoa sii-tä, miten kuvataidemaailma suhtautuu ikääntyneisiin kuvataiteilijoihin. Ikään-tyvien kuvataiteilijoiden määrä kasvaa jatkuvasti ja esimerkiksi suorasta taitei-lijatuesta taiteilijaeläkemenot muodos-tavat varsin huomattavan osan.

Tutkimukseni kuvataiteilijat työs-kentelivät hämmästyttävän aktiivises-ti ja olivat edelleen monin tavoin mu-kana taidekentällä. Ikääntyneiden ak-tiivisuuden kasvun ja laajemminkin vanhenemisessa tapahtuneiden muu-tosten tulisi näkyä kulttuuripolitiikas-sa. Ikääntyvät taiteilijat voitaisiin näh-dä aiempaa enemmän myös taideken-tän voimavarana.

Kirjoittaja viimeistelee kulttuuripoli-tiikan väitöskirjaa Jyväskylän yliopis-tossa.

Lähteet

Baltes, Paul B., Freund, Alexandra

M. & Li, Shu-Chen (2005): The Psycho-

logical Science oh Human Aging. Te-

oksessa Johnson, Malcolm L. (toim.)

The Cambridge Handbook of Age and

Ageing. Cambridge: Cambridge Univer-

sity Press, 47 - 71.

Becker, Howard S. (1982): Art

Worlds. Berkeley and Los Angeles, Cali-

fornia: University of California Press.

Bourdieu, Pierre (1985): Sosiologi-

an kysymyksiä. Suomennos J. P. Roos.

Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Bourdieu, Pierre (1993): The Field of

Cultural Production. Polity Press. Pad-

stow. Cornwall.

Bytheway, Bill (2005): Ageism.

Teoksessa Johnson, Malcolm L. (toim.)

The Cambridge Handbook of Age and

Ageing. Cambridge: Cambridge Univer-

sity Press, 338 – 345.

Csikszentmihalyi, Mihaly (1999):

Implication of a systems perspective for

the study of creativity. Teoksessa Stern-

berg, R. J. (toim.) Handbook of creativi-

ty. Cambridge: Cambridge University

Press, 313 – 315.

Hohental-Antin, Leonie (2001):

Luvan ottaminen – ikäihmiset teatte-

rin tekijöinä. Jyväskylä: Jyväskylä Uni-

versity Printing House, Lievestuore: ER-

Paino Oy.

Jyrkämä, Jyrki (2001): Aika tutki-

muksessa ja elämänkulussa. Teokses-

sa Lapsuudesta vanhuuteen. Sankari,

Anne & Jyrkämä, Jyrki (toim.) Jyväskylä:

Gummerus Kirjapaino Oy, 117 – 160.

Karttunen, Sari (2007): Kuvataitei-

lija kansainvälistyy professionalisaati-

on ja prekarisaation ristipaineessa. Ja-

nus vol. 15 (1), 53 – 60.

Künemund, Harald & Kolland,

Franz (2007): Work and retirement. Te-

oksessa Ageing in society. Bond, John,

Peace, Sheila, Dittman-Kohli, Freya &

Westerhof, Gerben (toim.). Wiltshire:

Sage Publications Ltd., 167 - 185.

Pasanen-Willberg, Riitta (2000):

Vanhenevan tanssijan problematii-

kasta dialogisuuteen – koreografin

näkökulma. Acta Scenica 6. Helsinki:

Yliopistopaino.

Unruh, David R. (1983): Invisible

lives. Social Worlds of the Aged. Bever-

ly Hills: Sage Publications.

p u h e e n v u o r o

Vaikuttavuudesta on viime vuo-sina tullut avainsana, joka on liitet-ty koulutukseen, tutkimukseen, or-ganisaatioiden toimintaan ja yksittäi-siin ohjelmiin. Käsitteen avulla pyri-tään nostamaan keskusteluun toimin-nasta saatavaa hyötyä, sen tehokkuutta ja kannattavuutta sekä perustelemaan toiminnan julkista rahoitusta. Vaikut-tavuusindikaattorit ja -mittarit ovat ol-leet kehitteillä ja keskustelut siitä, ku-vaavatko ne relevantteja ilmiöitä toi-minnan sisällä tai ovatko mittarit luo-tettavia, tuovat aiheeseen monia lisä-ulottuvuuksia.

Hyötyä ja tulosvastuuta korostava ajattelu on lisännyt vaikuttavuusvaati-muksia tutkimukselle. Onko kysymys kulttuuripolitiikan tutkimuksen vai-kuttavuudesta aiheellinen?

Kulttuuripolitiikan tutkijat perus-televat tutkimusrahoituksensa julkisil-le rahoittajille tai säätiöille, ja rahoitta-jat pitävät oikeutenaan kysyä vastinet-ta rahoitukselleen. Kun Suomen Aka-temia, Tekes ja valtioneuvosto käyn-nistivät hankkeitaan tutkimuksen vai-kuttavuuden arvioinnista, ne järjesti-vät erilaisia seminaareja, joissa todet-tiin tutkimuksen vaikuttavuuden arvi-oinnin olevan keskeinen mutta vaikea kysymys. Varsin yleisesti tunnistettiin kaksi näkökulmaa, joista ensimmäisen mukaan tutkimusrahoituksessa täytyy aina olla tilaa sellaiselle tutkimuksel-le, jonka hyödynnettävyyttä ei voida suoraan osoittaa ja toiseksi tutkimuk-selle ei ole laisinkaan haitaksi jos sii-tä on hyötyä.

Puhuttaessa kulttuuripolitiikan tutkimuksesta, puhutaan monitietei-sestä tutkimuksesta, jota tuotetaan joko yliopistoissa perus- ja soveltavana tutkimuksena tai tutkimuskeskuksissa ja hallinnon lähellä sektoritutkimukse-na tai hallinnon sisällä oman toimin-nan arviointina. Näiden eri tutkimus-tyyppien vaikuttavuuden mittaaminen on luonnollisesti hyvin erilaista, ja vai-

kuttavuuden selkein tae on tutkimuk-sen korkea laatu.

Kulttuuripolitiikankin tutkimuk-sen vaikuttavuutta voidaan mitata esi-merkiksi kolmella eri tasolla eli arvioi-da sen tieteellistä vaikuttavuutta, vai-kuttavuutta käytännön toimintaan ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Toi-saalta näkökulmaa vaihtaen voidaan puhua välittömistä tai välillisistä ja ajan kuluessa ilmenevistä vaikutuk-sista. Vielä voidaan osoittaa, että yk-sittäiset tutkimustulokset vaikuttavat usein vain laajemmassa kokonaisuu-dessa, jolloin keskeisiä ovat tutkijan kanavat löytää foorumeita tuloksil-leen. Opetus, tiede ja tutkimus, hal-linto ja päätöksenteko, asiantuntija-tehtävät, kansalaistoiminta – kaikki ovat foorumeita, joiden kautta tutki-mustietoa hyödynnetään, kulttuuri-politiikan tavoitteita ja niihin liittyen uusia tutkimusongelmia tehdään nä-kyviksi sekä kannustetaan ihmisiä yh-teiskunnalliseen keskusteluun.

Keskusteluissa tutkimuksen vai-kuttavuudesta suomalainen kulttuu-ripolitiikan tutkimus voi asettua sa-moille lähtöviivoille kuin muut tutki-musalat. Tutkimustoiminta on nykyi-sin vahvaa niin hallinnon sisällä, tut-kimuskeskuksissa kuin onneksemme myös tutkijakoulutuksena yliopistois-sa. Kansainvälinen verkottuminen on lisäksi arkipäivää kaikilla näillä tasoil-la. Näin ei aina ole ollut.

Sektoritutkimuksen ja akateemi-sen tutkimuksen välinen monipuoli-nen yhteistyö on resurssi, joka on vä-hitellen löytämässä muotojaan. Tut-kijakoulujen rinnalla tämän toinen toistaan rikastavan yhteistyön edis-täminen merkitsee monitieteisen ja poikkitieteellisen kulttuuripolitiikan tutkimusalan vahvistumista.

ANITA KANGASKirjoittaja on YTT, kulttuuripolitiikan professori Jyväskylän yliopistossa.

Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vaikuttavuus

AR

SI

S2

/0

8

34

YK:n Ympäristö- ja kehityskomis-sion Yhteinen tulevaisuutemme -raport-ti (1987), nk. Brundtlandin raportti, määritteli kestävän kehityksen tavoit-teeksi ihmisten hyvinvoinnin edistä-misen ja sen tasapuolisen jakautumi-sen. Hyvinvoinnin katsottiin syntyvän taloudellisesta kasvusta, jolle luonnon-ympäristö asettaa reunaehdot.

Sittemmin kestävää kehitystä on totuttu tarkastelemaan taloudellisen, ekologisen ulottuvuuden sekä sosiaa-lisen, yhteiskunnallisen ulottuvuuden kautta. Ekologinen kestävyys edellyt-tää luonnon kantokyvyn säilymistä, kun taas taloudellisen kestävyyden ta-voitteena on ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen ja kilpailukyvyn edistä-minen. Sosiaalinen ulottuvuus koros-taa hyvinvoinnin oikeudenmukaista jakautumista. Vaikka kulttuuri imp-lisiittisesti sisältyi jo Brudtlandin ra-porttiin, ja kulttuurin ja kehityksen vä-lisiä yhteyksiä on tarkasteltu Unescon Kulttuuri kehityksessä -vuosikymmenen (1987–1997) aikana ja sen jälkeen il-mestyneissä raporteissa, kulttuurinen ulottuvuus tuntuu hakevan yhä paik-kansa kestävän kehityksen keskuste-lussa. Miten kulttuurin näkökulmaa kestävässä kehityksessä voitaisiin eri-tellä ja mikä olisi kulttuuripolitiikan rooli sen edistämisessä?

Kestävää kulttuuria

Kulttuurin ja kestävän kehityksen vä-listä suhdetta voidaan tarkastella kah-desta eri suunnasta kysyen yhtäältä, miten kulttuuri vaikuttaa kehityk-seen, ja toisaalta, miten kehitys vai-kuttaa kulttuuriin (Heiskanen 1999). Ensimmäisessä tapauksessa kestävyy-den näkökulmasta tavoitteena olisi kulttuurinen muutos siten, että Brudt-landin raportin nimeämät hyvinvoin-nin tasapuoliseen jakautumiseen liitty-vät tavoitteet täyttyisivät ja että maa-pallon ekologinen kantokyky säilyi-si. Kulttuuri ymmärretään tällöin laa-jasti elämäntapojen ja niiden taustal-la vaikuttavien arvojen ja merkitysten kudelmana.

Kulttuuripolitiikan erityisenä ta-voitteena olisi tällöin tukea kaikkea sitä toimintaa – taidetta, muuta luo-vaa toimintaa, tiedettä ja kasvatusta – joka tuottaa yhteiskunnan kehityk-sen kannalta tärkeää laaja-alaista hen-kistä pääomaa, uusia näkökulmia ja innovaatioita yhteiskunnan kehityk-seen liittyvien ongelmien ratkaisemi-

Kestävän kehityksen käsite tuli jul-kisuuteen kaksikymmentä vuotta sitten. Ilmastonmuutoksen myö-tä sen idea näyttää nyt erityisen ajankohtaiselta. Maapallon läm-penemisen vaikutukset ovat tuo-neet konkreettisesti esiin hyvin-voinnin epätasaisen jakautumi-sen ja vaatimuksen kulttuurisesta muutoksesta.

KATRIINA SOINI

Kulttuuri Kulttuuri – kestävän – kestävän kehityksen

neljäs pilari

seksi. Kulttuuripolitiikka voisi kuiten-kin ottaa vielä suuremman roolin, ku-ten norjalainen tutkija Inger Birkeland (2007) esittää. Alueen kestävää kehi-tystä voitaisiin hänen mukaansa edis-tää paikan tajun (sense of place) vahvis-tamisen kautta.

Kaikki kulttuuri ei välttämättä edistä kestävän kehityksen päämää-riä, siksi kulttuuripolitiikalle lanke-aa portinvartijan tehtävä: On otetta-va kantaa, mikä on kestävän kehityk-sen mukaista toimintaa ja miten kes-tävän kehityksen mukaisia arvoja vä-litetään. Tällä tavoin kulttuuripolitii-kasta tulee normatiivista.

…vai kulttuurisesti kestävää ke-hitystä?

Toinen mahdollisuus on tarkastella, miten kehitys vaikuttaa kulttuuriin ja mitkä ovat ’kestävyyden rajat’ erilaisis-sa kulttuurisissa konteksteissa. Luon-nonympäristössä ja yhteiskunnassa ta-pahtuva muutos on yhä nopeampaa, ja globalisaatio muokkaa paikallisen ja ylipaikallisen suhdetta aiempaa ra-jummin pakottaen meitä pohtimaan käsityksiämme kulttuureista, niiden sisällöistä, tehtävistä ja muutoksesta. Huomio siirtyy kulttuuristen proses-seihin, ilmiöiden ja ilmenemismuoto-jen kykyyn kestää muutoksen painees-sa ja uusiutua siten, että tietty jatku-vuus tai arvot muutoksesta huolimat-ta säilyvät.

Kulttuuri nähdään tällöin inhi-millisenä toimintana, jonka tuotoksis-ta, toimintakyvystä ja elinvoimaisuu-desta tulee huolehtia, ja jota tarvitta-essa tulee jopa suojella. Monimuotoi-suus on yksi systeemien toimintakykyä parantava tekijä. Samalla tavoin kuin luonnossa geenien, kasvi- ja eläinla-jien ja ekosysteemien kirjo ylläpitää elinvoimaisuutta ja toimii puskurina muutosten kohdatessa, kulttuurinen monimuotoisuus edesauttaa yksilöi-den ja yhteisöjen sopeutumista muut-tuviin olosuhteisiin. Kulttuuriset sys-teemit on ymmärrettävä myös tempo-raalisena siten, että ne sisältävät ajan kuluessa kumuloituvaa kulttuuripe-rintöä, joka puolestaan toimii yhtei-söjen identiteettien rakennusainee-na, kollektiivisena muistina sekä luo-vien ideoiden varastona tuleville su-kupolville. Kulttuuriperinnön säilyt-täminen ei ole ainoastaan itseisarvo, vaan sillä on tärkeä tehtävä kehityk-sen voimavarana.

TÄTÄ TUTKITAAN

AR

SI

S2

/0

8

35

Kulttuuripolitiikan tehtävänä jälkimmäisessä tapauksessa on tuot-taa keinoja ja edellytyksiä kulttuuri-sen monimuotoisuuden ja kulttuuri-perinnön vaalimiseksi kuitenkin niin, että kulttuurin dynaaminen luonne tulee huomioitua. Keskustelua tarvi-taan muun muassa siitä, mikä on ke-nenkin mielestä säilyttämisen arvois-ta kulttuuriperintöä ja milloin perin-nön vaaliminen ja uusintaminen ovat sellaisessa suhteessa, että vaatimus yk-silöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnista täyttyy. Kun tarkastellaan kulttuurisen kestävyyden ehtoja ja rajoja, joudu-taan vastaamaan kysymykseen, kuka määrittelee, mikä on kulttuuriperin-töä ja mitkä ovat muutoksen hyväk-syttävät rajat.

Kulttuuri alueellisen kehityksen resurssina

Edellä kuvattujen lähestymistapojen lisäksi, kulttuuri nähdään yhä use-ammin aluetaloudellisena resurssina. Äärimmillään tämä tarkoittaa tietyn alueen ominaispiirteiden, elämänta-van tai ’paikan hengen’ tuotteista-

mista useimmiten matkailun tarpei-siin. Kulttuurilla on tällöin kehityk-sen kannalta suuri instrumentaalinen arvo ja kulttuurin hyöty on sen arvon mitta. Vaikka kulttuurin tuotteistami-seen liittyy aina myös myönteisiä asi-oita, kuten oman tai alueellisen iden-titeetin tunnistaminen ja kulttuuri-perinnön vaaliminen, keskustelua on käyty kulttuurin tuotteistamisen etii-kasta ja reunaehdoista (ks. esim. Sii-vonen 2006). Kestävyyden näkökul-masta kriittisiä huomioita aiheuttaa se, että kulttuuri nähdään ihmisistä erillisenä staattisena ja materialisoi-tavana kokonaisuutena, jolloin kult-tuuri on symbolisista merkityksis-tään irrallinen.

Kulttuuri kestävän kehityksen ytimessä?

Valittiinpa mikä hyvänsä edellä esi-tetyistä lähestymistavoista, nähdään, että kestävä kehitys tarvitsee myös kulttuurisen ulottuvuuden, ja että kulttuuripolitiikan tehtäväkenttä voi-si olla nykyistä laajempi kestävyyden edistämisessä. Kulttuuri voisi olla jopa

kestävän kehityksen ytimessä. Haas-teena on kulttuuri-käsitteen laajuus, ja se, että kulttuuri on aina suhteutet-tava aikaan ja paikalliseen kontekstiin-sa. Nämä eivät kuitenkaan muodosta riittäviä perusteita sille, että kulttuu-ri suljetaan keskustelusta ulos. Jäsen-nämme ympäröivää todellisuutta kä-sitteiden kautta, ja niin kauan kuin kulttuurin käsite puuttuu kestävän ke-hityksen kolmiosta, sitä ei oteta riittä-vän vakavasti.

Tarvitaan siis uusia lähestymista-poja, käsitteitä ja toimintamalleja, jot-ta kulttuurille saadaan oma paikkansa kestävän kehityksen kehikossa. Näitä mahdollisuuksia pohditaan parhail-laan Jyväskylän yliopiston ja Joensuun yliopiston toteuttamassa ja Suomen Kulttuurirahaston tukemassa tutkija-koulutusohjelmassa Kulttuurinen kes-tävyys maaseudulla - KULKEMA.

Kirjoittaja on FT, erikoissuunnittelija Jyväskylän yliopistossa.

Lähteet: Lähteet:

Heiskanen 1999. Kun taiteet ja kult-tuuri kohtasivat kestävän kehityk-sen. Teoksessa Kangas, A. & Virkki, J. 1999. Kulttuuripolitiikan uudet vaatteet. SoPhi/Jyväskylän yliopis-to, Jyväskylä. pp. 118-139.

Birkeland, I. Culture, Cultural Policy and Ecological Sustainability. Nor-disk Kulturpolitisk Tidskrift. Vol. 10, No.2, 82-112.

Siivonen, K., 2006 (toim.). Kulttuuris-ta kestävyyttä. Ethnos ry, Helsinki.

Leuku / Marja Pirilä

AR

SI

S2

/0

8

36

p u h e e n v u o r o

Monoteististen luomismyyttien mukaan Jumalalle kuului luomisen monopoli. Myös useissa muissa luo-mismyyteissä alkukaaoksen ja tyhjyy-den sisältä syntyvä luova tahto alkaa synnyttää ilmiöitä ja eliöitä, eri myto-logioissa erilaisina variaatioina.

Myytin mukaan langennut enke-li Lusifer haastoi Jumalalle kuuluvan luomisen monopolin. Samoin gnos-tilaisissa myyteissä taivaasta karkote-tun langenneen Sofi an syntinä oli halu luoda itse.

Puhuessamme luonnosta käytäm-me huomaamattamme myyttisiä ra-kenteita. ”Luonto” on luonut tai muo-vannut. Luonto saa puheessamme ju-malien intentionaalisen, kreationisti-sen roolin.

Luovuus on yksinkertaisesti mää-riteltynä asioiden yhdistelyä uudella tavalla. Se ei ole ominaista vain ihmis-yhteisön valioyksilöille eikä edes pel-kästään ihmislajille, vaan se on eläviin organismeihin evoluution miljardei-na vuosina pakattu ominaisuus, jonka avulla ne pystyvät muuntumaan, so-peutumaan ja selviämään uusissa ja vai-keissa olosuhteissa lajeina ja yksilöinä. Luovuus on elämän ominaisuus eikä minkään alan tai ryhmän monopoli.

Luomisen ehtona voi olla ratkai-sun tarve, selviytymisen pakko, yhtei-sössä menestyminen ja joukkoon kuu-luminen tai elämän merkityksellistämi-nen. Luovuus ei kuitenkaan voi elää il-man vapautta ja turvallisuutta. Luo-miseen tarvitaan resursseja, jotka riit-tävät myös kokeiluun ja epäonnistu-miseen. Kokeiluun ei ole varaa, jos re-surssit riittävät vain juuri ja juuri hen-gissä säilymiseen.

Klassisen taloustieteen ja jatku-van taloudellisen kasvumallin haasta-ja, evolutionäärinen taloustiede, hakee talouden rakenteellisia ja käsitteellisiä analogioita evoluutioteoriasta. Evolu-tionäärisen taloustieteen näkökulmasta kreationismia edustaa ajatus siitä, että

Luovuus on asioiden yhdistelyä uu-della tavalla ja siihen tarvitaan siis yh-disteltäviä aineksia. Luomisen ehtona on moninaisuus. Moninaisuus on kuiten-kin näennäisen, nopeasyklisen tehok-kuuden vastakohta. Tehokkaasta inno-vaatioputkesta on karsittu moninaisuu-den kehittymisen ja vapaan yhdistelyn mahdollisuudet. Tällöin innovaatiojär-jestelmä alkaa toimia luovuuden vastai-sesti. Tehokkuuden näkeminen kreatio-nistisen, ennalta määrätyn tuloksen to-teuttamisena ei jätä tilaa luovalle yhdis-telylle. Evolutionäärisessä luomisessa on tilaa odottamattomalle, epäintentionaa-liselle leikille.

Luovuuteen tarvitaan monialaista lähestymistapaa, poikkitaiteellista, poik-kitieteellistä ja poikkimetodista osaamis-ta. Tarvitaan laajan yleissivistyksen sekä taito- ja taideaineiden kehittämistä yleis-sivistävässä opetuksessa. On uskalletta-va lisätä joutilasta sekoilua, kokeilun ja erehtymisen mahdollisuuksia sekä hita-utta ja tyhjyyttä. Luovan ajattelun ke-hittyminen tarvitsee tyhjää tilaa, aikaa ja rauhaa. Näiden ehtojen turvaaminen ja edistäminen on yhteisön uudistumisky-vyn ja verovaroin resursoidun kulttuu-ripolitiikan ydin.

Mikä on kulttuurin ja talouden ero? Miten merkitysten vaihdanta eroaa ta-varoiden vaihdannasta?

Vanhaa ajatusta mukaillen: jos si-nulla on euro ja minulla on euro, ja me vaihdamme nämä rahat keskenämme, kummallakin on edelleen yksi euro. Jos sinulla on ajatus ja minulla on aja-tus, ja me vaihdamme nämä ajatuk-set keskenämme, kummallakin on sen jälkeen kaksi ajatusta. Taiteen ja kult-tuurin merkitysten vaihto ei ole nolla-summapeli.

HANNELE KOIVUNEN

Kirjoittaja on FT, taide- ja kulttuuripe-rintöyksikön päällikkö opetusministe-riössä.

Tehokas luovuus?

olisi mahdollista kehittää innovaatio-järjestelmä, joka tuottaisi tehokkaas-ta putkesta ennalta suunniteltuja, tie-toisia innovaatioita. Kreationistisen ja evolutionäärisen luovuuskäsitteen vä-lillä on siis perusristiriita.

Evoluutiossa luovuudella ei kui-tenkaan ole milloinkaan ollut intenti-ota – se ei ole lineaarista. Evoluutio on jatkuvaa kokeilua ja sekoilua, lukemat-tomia umpikujia ja takaisinkytkentöjä, saman strategian soveltamista yhä uu-delleen eri ympäristöissä ja lajiketjuis-sa. Evoluutio edellyttää myös pitkiä ke-hityssyklejä ja valtavasti aikaa. Luovuus ei koskaan ole lyhytsyklistä – itse asias-sa kvartaalitalous lienee tehokkain tapa tappaa luovuus.

AR

SI

S2

/0

8

37

– Tampereen yliopiston näytteli-jäntyön laitoksen (NÄTY) suojissa si-jaitsevan Tutkivan teatterityön keskuk-sen toiminnan tarkoituksena on lisätä teatterin avoimuutta ja mielenkiintoi-suutta sekä ensisijaisesti tukea suoma-laisen teatterin elinvoimaisuutta, ide-an isä, teatteritaiteelle sielunsa myy-nyt, teatterityön professori Yrjö Juha-ni Renvall linjaa.

– Keskuksessa tutkitaan ennen muuta teatterin ja sitä sivuavien tai-teiden uusia mahdollisuuksia. Täällä luonnostellaan ja toteutetaan niitä käy-täntöjä, joihin repertuaaritaloissa aika ja muut resurssit eivät riitä.

Keskuksen tehtävä on hänen mielestään tärkeä, sillä teatterit tarvit-sevat enemmän tietoa itsestään ja toi-sistaan sekä koulutuksen ja tutkimuk-sen vaikutuksesta koko alaan.

– Teatterin kokonaisvaltaisen ke-hittymisen kannalta on myös oleellista koota tietoa kansainvälisistä rakenteis-ta ja tuotantomalleista. Teatteri on pal-

jon muutakin kuin esityksien tekemistä, katsomista ja katsojien laskemista.

Tutkivan teatterityön keskuksen toiminta keskittyy tietenkin myös kat-sojiin.

– Demonstraatiomme tähtäävät siihen, että myös katsojat saavat uut-ta ajateltavaa ja tukea katsomiskoke-muksilleen.

Ikkunat auki Eurooppaan

Mikään erillinen akateeminen linnake keskus ei kuitenkaan ole, vaan sen pro-jekteilla on selkeä yhteys työelämään.

– Projektiryhmissä on mukana yk-silöllisiä taiteellisia ja yhteen sovittavia teknisiä ja tuotannollisia tutkimusainek-sia. Tuloksista ja käytännön innovaati-oista hyötyvät niin taiteen tekijät, tuotta-jat kuin katsojatkin. Keskuksessa pereh-dytään teatterin taustoihin ja rakenteis-sa tapahtuviin muutoksiin, mutta teat-terin historian tutkimukseen emme ka-

SISKOTUULIKKI TOIJONEN

Esiriput auki teatterin arkeenEsiriput auki teatterin arkeen

Valoihin astuvat oivaltaminen, ilo, muutos.

Bertolt Brecht

joa, se kuuluu tieteellisen tutkimuk-sen puolelle.

Tutkimuskeskus on solminut kansainvälisiä kontakteja monel-la tasolla ja moneen suuntaan. Eri-tyisen innostunut Renvall on viisi-vuotiseksi suunnitellusta Prospero-hankeesta, joka tosin vielä odottaa EU:n lopullista päästöstä rahoituk-sesta. Luova Tampere -ohjelma on yhteistyössä mukana ja sitoutunut maksamaan puolet kansallisesta ra-hoitusosuudesta.

– Prospero-hankkeen tarkoi-tuksena on edistää yhteisiä tuotan-toja, tutkimusta, koulutusta, festi-vaaliyhteistyötä ja residenssitoimin-taa Ranskan, Belgian, Italian, Por-tugalin ja Saksan teatterintekijöi-den kanssa.

Markkinointi ahmii taiteilijoiden pöydästä

Teatterin kentällä Renvallia suivaan-

Jonn

e Re

nval

l

Teemu Määttäsen tekemä Reviisori-oop-peran lavastus perustuu pokkeukselli-sen vahvaan videon ja muun esityksen vuorovaikutukseen. Valo- ja videotaitei-lija Määttänen tutkii ja kehittää videon käyttöä teatterissa Tutkivan teatterityön keskuksen projektina.

AR

SI

S2

/0

8

38

Jonne Renvall

Kaj Chydenius kirjoitti Gogolin Reviisorista

libreton ja sävelsi sen oopperaksi näyttelijöille. Nätyn toisen vuosikurs-

sin lisäksi oopperassa laulaa Hlestakovin

roolin neljännen vuoden opiskelija Lauri

Tanskanen.

AR

SI

S2

/0

8

39

nuttaa, että katsojaluvut määrittelevät nykyään ensisijaisesti teattereiden oh-jelmistopolitiikan. Hänen mielestään kaikkia teattereita ei pitäisi sitoa kaupal-lisen teatterikonseptin liekaan.

– Hyvän teatterin edessä pitääkin olla jono, mutta olennaista on se, mis-tä siinä jonossa puhutaan, ja millä kei-noin se on saatu aikaan.

Hänen painajaisiaan ovat markki-noinnin kovat mekaaniset keinot.

– Katsojalukuja työkseen tuijotta-va markkinointi syö taiteilijoiden pöy-dästä. Se tekee sen työnsä tähden hä-täisesti hotkimalla. Päätöksiä ohjelmis-toista tehdään ennakkoarvailujen varas-sa, ja esitysten elinkaari lyödään usein lukkoon ennen harjoitusten alkua, vii-meistään ensi-illassa. Teatterille sinän-sä välttämättömät talousalueen teatte-riasiamiehet ovat tässä prosessissa oh-jelmistosuunnittelijoita siinä missä tai-teelliset johtajatkin. He pakkaavat väen bussiin.

Renvall muistuttaa, että teatterin tila Suomessa on vakaa.

– Väki lisääntyy molemmin puo-lin ramppia: tekijöitä, esityksiä ja kat-sojiakin on enemmän kuin koskaan ai-kaisemmin – ja rahaa.

– Rahan uudelleen jakamisesta pi-täisi jaksaa edelleen keskustella. Menos-sa on suuri mahdollisuus, josta pitää ot-taa samaan aikaan taiteellinen ja yhtei-söllinen niskalenkki. Kaikki teatterit ei-vät ole saman rahan tarpeessa. On pal-jon rahaa ja vähän rahaa. Lopulta saat-taa vähempikin riittää, kunhan se on oi-kein kohdennettu.

Koska kunnat ja valtio tukevat te-atteritaidetta, Renvallin mielestä on eh-dottomasti pidettävä huolta siitä, että paras osa teatterista pysyy kohtuuhin-taisena kansanjuhlana.

Jättäkää jo NÄTY rauhaan

Renvall työskentelee tuulisella paikalla. Työnsä alkusuoralla hän kykeni torju-maan laitoksen lakkauttamisen. NÄTY on hänen johtamiskaudellaan kehit-tynyt arvostetuksi taiteellisen toimin-nan huippuyksiköksi, joksi se legiti-moitiinkin.

Mutta tänä keväänä NÄTY on jäl-leen ollut lakkauttamisuhan alaise-na. Opetusministeri Sari Sarkomaa on esittänyt, että NÄTY liitettäisiin vuon-na 2010 osaksi Helsinkiin suunniteltua suurta taideyliopistoa. Salassa valmistel-tu suunnitelma suututtaa Tampereen yliopiston johtoa, teatterityön laitoksen väkeä ja koko teatterikenttää.

– Tässä on kysymys ministe-riön virkamiesten ja poliitikkojen vauhtisokeudesta ja hallinnollisista pakkoliikkeistä. Kaikki korkeakou-luasiat pitäisi nyt kiireellä ratkaista yhtä aikaa, rahoituksesta tietämättä. NÄTY on pieni lenkki tässä proses-sissa ja selviytyy tungettelevasta tar-jouksesta hyvien ystävien ja toimin-taamme tutustuneiden asiantunti-joiden tuella.

Aluepolitiikkaan Renvall ei ha-luaisi tukeutua, eikä usko tämän lak-kautusvimman olevan puoluepoli-tiikkaakaan.

– On keskityttävä sisällöllisiin etuihin ja haittoihin. Olen ylpeä, että Tampereella on monialainen, humanismiin, taiteeseen ja yhteis-kunnallisiin kysymyksiin paneutu-va yliopisto. Tampereen yliopiston osana meillä nätyläisllä on kovin in-novatiivinen olo.

Rakkaudesta teatteriin

Renvallin kaudella NÄTY on kehit-tynyt kansainvälisestikin arvostetuk-si näyttelijäin koulutusyksiköksi ja tutkimuskeskukseksi sekä jo aiem-min audiovisuaalisen draaman la-boratorioksi.

– NÄTYn ja tutkimuskeskuk-sen toiminnan ydin on koulutuk-sen, taiteellisen toiminnan ja tutki-muksen yhteys.

Keskeisintä Renvallin työssä on taiteilijavetoisen ja tiukasti pedago-gisesti sitoutuneen tiimin kokoami-nen, ja vasta sen jälkeen laitoksen johtaminen.

– Saan laitoksen johtamisesta 65 senttiä päivässä käteen, mutta spon-soroin tätä johtajuutta professorin palkallani, hän vitsailee.

– Laitosta on hoidettava samal-la intohimolla kuin teatteria johtai-si. Tämän kevään pyörityksen jäl-keen alan kaivata professorin työtä, keskittymistä asioihin.

Kevään aikana NÄTY on esit-tänyt Renvallin ohjaamaa Niko-lai Gogolin Reviisoria, joka ennal-ta arvaamatta muuttuikin kuin ti-laustyöksi laitoksen ja tutkimuskes-kuksen lakkauttamisuhkaa ja asemaa kuvaamaan.

– Teatterille on aina lottovoitto, jos se muuttuu prosessin aikana klas-sikosta ajankohtaiseksi, ja varsinkin ajankohtaisesta päivänpolitiikaksi – siis törkeän ajankohtaiseksi. Tässä meidän tapauksessa arjen politiikka

Tutkivan teatterityön keskus

Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen (NÄTY) tutkimus- ja asian-

tuntijayksikkö. Toimintaan osallistuvat myös Tampereen yliopiston teatterin

ja draaman tutkimus, Tampereen ammattikorkeakoulun viestinnän osasto

sekä Pirkanmaan ammattikorkeakoulun musiikkiosasto.

Syksyllä 2007 perustetussa keskuksessa kehitetään teattereiden tai-

teelliseen, tuotannolliseen ja tekniseen toimintakulttuuriin liittyviä käy-

täntöjä.

Yhteistyöhankkeita toteutetaan yhdessä teatterialan koulutuksen, tut-

kimuksen ja ammattiteattereiden kanssa. Yhteistyö on alueellista, kansal-

lista ja kansainvälistä.

Opetusministeriö on myöntänyt hankkeelle 825 000 euroa vuosille

2007-09. Lisäksi Tampereen kaupunki on lahjoittanut keskuksen johtajan

(Mika Lehtisen) palkkaan tarvittavat varat.

suorastaan ryntäsi meitä vastaan Go-golin viitan varjossa.

Teatterin kentällä erittäin ansioi-tunut Yrjö Juhani Renvall ei koettele-muksista huolimatta ole kyyristynyt, eikä menettänyt uskoaan näyttämötai-teen lumoon ja mahdollisuuteen. Ker-ta toisensa jälkeen hän liikuttuu opis-kelijoidensa esityksiä katsoessaan.

– Työ kiistattomien lahjakkuuk-sien – sekä opiskelijoiden että opet-tajien – kanssa inspiroi ja houkut-taa kulkemaan oman uteliaisuuten-sa perässä.

Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja, Suo-men arvostelijain liiton puheenjohtaja sekä valtion säveltaidetoimikunnan ja mediataidejaoston jäsen.

Jonn

e Re

nval

l

Yrjö Juhani Renvallin kevät on ollut myrskyisä.

AR

SI

S2

/0

8

40

Yhdysvalloista 1920-luvulla al-kunsa saanut taidelainaamo kulkeu-tui 1940-luvulla saksalaisten taiteilijoi-den mukana Eurooppaan ja 1970-lu-vulla Suomeen.

Lyhyehköt kokeilut leimasivat suomalaisten taidelainaamoiden al-kua. Ensimmäistä kokeiltiin Joen-suun kirjastossa vuosina 1971–73 ja lainaamo perustettiin gallerian yhtey-teen 1978. Järjestyksessä toinen taide-lainaamo perustettiin kokeiluna Hel-sinkiin vuonna 1973. Siellä esiteltiin taidetta parin kuukauden ajan diaheit-timen avulla – ilman itse taideteok-sia. Varhaisista kokeiluista huolimat-ta Helsinki sai oman taidelainaamon-sa vasta vuonna 1995.

Vanhin edelleen toimiva taide-lainaamo on Lahdessa. Se perustet-tiin kirjaston yhteyteen vuonna 1974 ja toiminta jatkuu nykyisin Lahden Taidepanimon tiloissa. Uusin taide-lainaamo on vuonna 2007 aloittanut hämeenlinnalainen GalleriaKONE, joka on palauttanut lainaamotoimin-nan kaupunkiin neljän vuoden tau-

on jälkeen. Täydennystä toimijoihin on luvassa jo kesällä 2008, kun Helsingissä aloittaa Suomen taidegraafi koiden tai-delainaamo. Uusia lainaamoita peruste-taan siis hyvää vauhtia ja ne ovat löytä-neet paikkansa.

Helposti saavutettavissa

Taidelainaamotoiminnan käynnistivät paikalliset taiteilijaseurat kirjastoissa – yleisön toivottiin poimivan kuvataidet-ta koteihinsa siinä missä kirjojakin. Kir-jastoa pidettiin myös helpommin lähes-tyttävänä paikkana kuin museoita ja gal-lerioita. Suomalaisille taidelainaamoille kirjastot ovat nykyisin vain yksi vaihto-ehto – ne sijoittuvat usein myös näytte-lytilojen yhteyteen tai suurempiin kult-tuurikeskuksiin.

Peruslähtökohdiltaan kaikkien suo-malaisten taidelainaamoiden toiminta on samankaltaista: asiakkaat voivat poi-keta sisään tutkimaan valikoimaa, lai-nata kuvataidetta pientä kuukausimak-sua vastaan ja lunastaa teoksen itselleen halutessaan. Suurinta osaa taidelainaa-

Suomalaiset ovat tottuneet liik-kumaan kirjastoissa kuin olohuo-neissaan. Kirjastoverkon lisäksi maahamme on juurtumassa kuva-taiteeseen keskittynyt lainaamo-toiminta, jota pyörittävät pääasi-assa taiteilijaseurat. Suomessa toi-mii nykyisin 37 taidelainaamoa.

SAARA TIURANIEMI

Taidelainaamo onTaidelainaamo on kuvataiteen kirjasto

Helsingin Rikhardinkadun taidelainaa-mo on Suomen suurin.

AR

SI

S2

/0

8

41

moista pyörittävät yleishyödylliset tai-teilijayhdistykset, joiden jäsenten teok-sia lainaamo yleensä välittää. Osa yh-distyksistä hoitaa lainaamotoimintaa täysin talkootyöllä, osa on palkannut työntekijät.

Sijainnilla on ykkösmerkitys

Suomen suurin taidelainaamo sijaitsee Helsingissä Rikhardinkadun kirjaston yhteydessä. Helsingin lainaamo on vo-lyymiltaan muihin verrattuna selvästi suurin: taustalla toimii Helsingin tai-teilijaseura, johon kuuluu 681 jäsentai-teilijaa, ja asiakaskunta koostuu lähes 5000 henkilöstä ja tahosta. Taiteilija-seuran toiminnanjohtaja Antti Vuorio kertoo, että vuonna 2007 Rikhardin-kadun lainaamosta lainattiin tai ostet-tiin noin 1200 teosta. Yritysasiakkaita joukosta on noin 7 prosenttia ja niis-tä löytyvät myös merkittävimmät lai-naajat: yksittäinen tuotantoyhtiö tai mainostoimisto saattaa lainata kerral-la 10–30 teosta. Sijaintipaikkaa keskus-tassa, kirjaston läheisyydessä Vuorio pi-

tää tärkeänä, sillä uusia asiakkaita tu-lee joka päivä.

Sijainnin merkitystä korostaa myös Ars-Hämeen toiminnanjohta-ja Sirpa Taulu, joka vetää yhdistyksen taidelainaamoa ja galleriaa Hämeen-linnan Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehtaalla sijaitsevassa Galleria-KONEessa. Suomen nuorin taide-lainaamo aloitti toimintansa vuon-na 2007 parin kilometrin päässä Hä-meenlinnan keskustasta ja muutti ny-kyisiin tiloihinsa tämän vuoden alus-ta. Uusissa tiloissa taidelainaamo yh-distyy galleriaan, jonka näyttely vaih-tuu kuukausittain.

- Hyvällä sijainnilla on elintärkeä merkitys taidelainaamolle ja gallerial-le. Olemme saaneet paljon uusia kävi-jöitä ja asiakkaita, jotka tekevät taide-hankintoja ensimmäistä kertaa eläes-sään, Sirpa Taulu toteaa ja arvioi, että vastaavanlainen toiminta ei onnistui-si keskustan ulkopuolella. Taulu las-kee, että vajaan vuoden aikana teok-sia on välitetty toista sataa ja arvioi, että lainaamon perustoimintaa pys-

tyy pyörittämään noin 150 säännöl-lisellä asiakkaalla.

Kuukausituloa taiteilijoille

Taidelainaamoista on muodostunut tärkeä teosten levityskanava taiteilijoil-le. Lainaamoon voi tuoda esille töitään ja samalla ne ovat kotipaikkakunnalla jatkuvasti esillä ilman, että taiteilijan tarvitsee maksaa tilasta vuokraa. Yleen-sä taiteilijat ovat ennakkoluulojen jäl-keen positiivisesti yllättyneitä. Tun-nettuuden lisäksi taiteilijat saavat lai-naamosta myös säännöllisiä tuloja, sil-lä selvästi suurin osa, noin 90 % laina-tuista teoksista, jää sille tielleen.

Taiteilijoille taidelainaamoista on-kin kasvamassa merkittävä tulonläh-de. Antti Vuorio kertoo, että Rikhar-dinkadun taidelainaamossa tilitystulot ovat kasvaneet samassa suhteessa kuin lainaamo, ja vuodessa tilitetään noin 400 000 euroa taiteilijoille. Lainaamo-myynneistä parhaiten tienaavat netto-avat vuodessa 10 000 euroa.

Vuorio ja Taulu ovat samaa miel-

tä siitä, että toimeentulon lisäksi tai-delainaamot lisäävät merkittävästi ku-vataiteen saavutettavuutta.

- Taidelainaamo on hyvä paik-ka löytää uusien nuorien taiteilijoi-den töitä. Sen lisäksi lainaamo tar-joaa edullisen tavan hankkia taidetta ja testata omaa taidemakuaan, Tau-lu tiivistää.

Lisätilaa verkosta

Jos lainaamoiden peruslähtökohdat ovat samanlaiset, myös ongelmat ovat yhteisiä. Heikon sijainnin lisäksi toi-mintaa voivat rajoittaa vähäinen mark-kinointi, jakeluongelmat, vanhakan-taiset tietokannat ja tilat. Tilojen ne-liöt ovat aina vähäiset suhteessa esillä olevan taiteen määrään.

Ongelmiin voi jatkossa löytyä rat-kaisu verkkogallerioista, pohtivat sekä Vuorio että Taulu. Tällä hetkellä vain harvoilla lainaamoista on kuvagalleria internetissä.

- Olemme viime vuosina lisän-neet teoskuvien määrää ja tulos on ol-lut merkittävä. Aiemmin internetin vä-lityksellä meni vain muutama teos vii-kon aikana, nyt tilauksia on 10-20 vii-kossa, Vuorio kertoo.

Myös taidelainaamoiden keskinäi-nen yhteistyö on vahvistunut. Histo-rian ensimmäisessä yhteistapaami-sessa Lahdessa vuonna 2007 pohdit-tiin muun muassa yhteistä näkyvyyt-tä. Vuorion ja Taulun mukaan se voisi olla esimerkiksi yhteinen verkkolink-ki kaikkiin lainaamoihin, tai portaali, jonka kautta tilaaja voisi valtakunnalli-sesti hakea itselleen sopivia teoksia.

Markkinointia lainaamoiden tu-lee joka tapauksessa kehittää. Kokeilut yritysyhteistyöstä ovat poikineet lisää asiakkaita ja julkisuutta – esimerkki-nä näkyvyys Suomen asuntomessujen yhteydessä. Jotain lainaamokonsep-tin kiinnostavuudesta ja toimivuudes-ta kertoo myös se, että viime vuosina taidelainaamojen määrä on lähes tup-laantunut. Eikä tämä ole tapahtunut pelkästään taiteilijaseurojen toimesta – myös yksityinen puoli on kiinnos-tunut toimintamallista.

Kirjoittaja on Hämeen taidetoimikun-nan pääsihteeri.

Sirpa Taulu vetää taidelainaamoa ja gal-leriaa Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Kuva: Sirpa Haapaoja.

AR

SI

S2

/0

8

42

tässä ajas- sa

Säveltaiteen valtionpalkinto Heikki Laitiselle

Valtion säveltaidetoimikunta on myöntänyt säveltaiteen valtionpalkin-non 2008 muusikko, professori Heik-ki Laitiselle (s. 1943).

”Keskeistä Heikki Laitisen kaikes-sa tekemisessä on syvä rakkaus ja kun-nioitus Suomen ja sukukansojemme musiikki- ja kulttuuriperintöön. Tä-män kokemuksen ja innostuksen hän on onnistunut siirtämään yleisöilleen, sekä lukuisille oppilailleen, jotka puo-lestaan jatkavat työtä niin Suomessa kuin kautta maailman.”

Kirjallisuuden valtionpalkinnot Rakel Liehulle ja Kristiina Rikmanille

Valtion kirjallisuustoimikunta on myöntänyt tämänvuotisen kirjalli-suuden valtionpalkinnon kirjailija Rakel Liehulle ja kääntäjien valtion-palkinnon suomentaja Kristiina Rik-manille.

”Rakel Liehu ammentaa runou-teensa vaikutteita uskonnosta, kuva-taiteesta, historiasta, myyteistä ja kir-jallisuudesta. Hänen lyriikassaan tois-tuu usein valon ja pimeän kuvasto, ru-noissa kuolemaa ja kärsimystä saattaa myötäelävä lämpö. Liehun lyriikan kieli on vuosien varrella vaihtunut modernistisesta runokielestä kokei-levampaan, ja on valovoimainen esi-merkki siitä, miten kokeileva runokie-li ja muoto todistavat inhimillisen ja tunnistettavan lämmön puolesta.”

”Kristiina Rikman on kääntänyt runsaat toista sataa teosta englannin ja ruotsin kielestä. Suomennosluettelo on monipuolinen ja sisältää niin nyky-aikaista romaanikirjallisuutta kuin las-ten- ja nuortenkirjallisuuttakin, mu-kana myös salapoliisiromaaneja, mat-kaoppaita, tietokirjallisuutta ja kuun-nelmia. Tärkeimmistä suomennoksis-ta mainittakoon John Irvingin, Philip Rothin, Alice Munron, Charles Bu-kowskin, Richard Adamsin ja Anne Tylerin teoksia. Ominaislaadultaan näin erilaisten kirjailijoiden nahkoi-hin heittäytyminen on vaatinut ilmiö-mäistä herkkyyttä ja taituruutta, jos-kus taistelutahtoakin.”

Aki Kaurismäestä taiteen akateemikko

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on myöntänyt Taiteen keskustoimi-kunnan esityksestä taiteen akateemi-kon arvonimen elokuvaohjaaja Aki Kaurismäelle. Presidentti Halonen luovutti arvonimikirjan Kaurismäelle Helsingissä 23. toukokuuta 2008.

Esitystään Taiteen keskustoimi-kunta perustelee muun muassa seu-raavasti:

”Aki Kaurismäki on harvoja suo-malaisia taiteilijoita, jonka erityinen tyyli tunnetaan maailmanlaajuisesti. Sukunimestä on muodostunut lähes adjektiivi kuvaamaan muidenkin kuin Aki Kaurismäen elokuvallista tyyliä. Ei ole epäilystäkään, että Aki Kaurismä-ki on kansainvälisesti tunnetuin elo-kuvantekijämme. Hänen merkityk-sensä tienavaajana suomalaiselle elo-kuvalle ja muullekin taiteelle on mer-kityksellistä ja pitkävaikutteista.”

Taiteen akateemikon arvonimi myönnetään tunnustuksena erittäin ansioituneelle taiteenharjoittajalle. Ar-vonimi voi samanaikaisesti olla enin-tään kahdeksalla taiteilijalla. Taiteen

keskustoimikunta teki esityksen uu-den akateemikon arvonimen myön-tämisestä akateemikko Rauni Moll-bergin kuoltua. Muut taiteen akatee-mikot ovat: kirjailija Paavo Haavik-ko, taidegraafi kko Outi Heiskanen, arkkitehti Juha Leiviskä, teatterioh-jaaja Ralf Långbacka, kirjailija Vei-jo Meri, kapellimestari Jorma Panula sekä tekstiili- ja muotitaiteilija Vuok-ko Nurmesniemi.

Vasemmalla Heikki Laitinen.Alla Kristiina Rikman ja Rakel Liehu.

Leht

ikuv

a/An

tti A

imo-

Koiv

isto

Paul

a H

aika

rain

en

Mari Karikoski

AR

SI

S2

/0

8

43

Opetusministeriö myönsi 43 uutta taiteilijaeläkettä

Opetusministeriö on myöntänyt eri taiteenalojen edustajille 43 uutta tai-teilijaeläkettä. Täysi eläke myönnet-tiin 27 taiteilijalle, joista kaksi on ai-emmin saanut osaeläkettä. Uusia osa-eläkkeitä myönnettiin 16 taiteilijalle. Eläkettä haki 503 taiteilijaa.

Eläke myönnetään taiteilijal-le tunnustuksena hänen ansiokkaas-ta toiminnastaan esittävänä ja luova-na taiteilijana. Eläkettä myönnettäes-sä otetaan huomioon myös hakijan varallisuus ja toimeentulo. Elinikäis-tä taiteilijaeläkettä maksettiin vuoden 2007 lopussa 1 333 taiteilijalle.

Täysi taiteilijaeläke on 1 199, 24 euroa kuukaudessa ja osaeläke siitä puolet. Eläkkeestä maksetaan veroa.

Taiteen valtion-palkinnot Jörn Donnerille, Juha Hurmeelle ja Kokkolan Oopperayhdistykselle

Elokuvaohjaaja Jörn Donner, ohjaaja ja dramaturgi Juha Hurme sekä Kok-kolan Oopperayhdistys ry. on palkit-tu vuoden 2008 taiteen valtionpal-kinnoilla. Palkinnot luovutettiin tai-detoimikuntien 40-vuotisjuhlassa. ”Jörn Donner saa valtionpalkinnon eri kulttuurin osa-alueiden ja koko taiteen kentän hyväksi yli 50 vuoden ajan tehdystä työstä. Samalla se on kannustus jatkaa edelleen aktiivista taiteellista työtä, josta viimeisimpänä esimerkkinä elokuvan Raja 1918 tuot-tajana toimiminen.”

”Juha Hurme on pelkäämättö-mällä tavalla tarttunut suomalaisiin klassikkoteksteihin ja saanut tinki-mättömillä tulkinnoillaan teatteril-le uutta yleisöä ja kirjallisuudelle uu-sia lukijoita. --- Hurme tutkii moraa-lia ja sen suhdetta nykyajan markki-na-arvoihin. Monesti esitetyt kysy-myksenasettelut ovat ylittäneet virik-

keellisyydellään yhteiskunnallisen kes-kustelun ärsykekynnyksen ja tuotta-neet tervetullutta ja raikastavaa kult-tuuridebattia. ”

”Kokkolan oopperan toimin-nan mottoja ovat vahva osaaminen ja huipputaiteilijoiden yhteen saatta-minen unohtamatta taiteellisesti luo-vaa riskinottoa ja kotiseuturakkautta, joka muun muassa ilmenee produk-tioissa kokkolalaisen kaksikielisyy-den, jopa paikallismurteiden, esiin-tuomisena.”Valtionpalkinnot ovat taidetoimi-kuntalaitoksen jakamia tunnus-tuksia kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana tehdystä ansiok-kaasta taiteellisesta työstä tai pit-käaikaisesta ja merkityksellisestä taiteellisesta toiminnasta. Palkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa.

ElokuvataideKakko Mara (Helsinki)Naukkarinen Lauri (Espoo)Sohlberg Kari (Helsinki)

KirjallisuusBäck Tomas (Helsinki)Häilä Aarto (Helsinki)Jaakola Pirkko (Loimaa)Paasilinna Mauri (Pori)Rikman Kristiina (Helsinki)Sandman-Lilius Irmelin (Hanko)Simonsuuri Kirsti (Helsinki)Tiainen Arja (Vantaa)

KuvataideLaine Lauri (Helsinki)Mukka Tuula (Rovaniemi)Mäki Martti (Oulu)Mäki-Tuuri Heikki (Ylistaro)Polari Tarja (Vantaa)Pylkkänen Helena (Espoo)Rönkkö Jaakko (Kuopio)Saarelainen Reijo (Helsinki)Vilhunen Risto (Vantaa)

NäyttämötaideElde Helen (Helsinki)Frey Petra (Vantaa)Ojamaa Pekka (Helsinki)Soinne Maija-Leena (Helsinki)

SäveltaideBergström Pirjo (Helsinki)Koivistoinen Eero (Helsinki)Kätkä Ismo (Kirkkonummi)Lahti Pentti (Kerava)Lahtinen Reijo (Tampere)Lievonen Markku (Helsinki)Pitkälä Eero (Haapavesi)Rautasalo Heikki (Helsinki)Sorsa Richard (Helsinki)Sumén Jouko (Lappeenranta)Tavi Liisa (Joensuu)

TaideteollisuusPiippo Kari (Mikkeli)Pitkänen Jorma (Suonenjoki)Tamminen Olli (Pohja)

TanssitaideKaario-Kela Eeva (Espoo)Wolski Marja (Helsinki)

ValokuvataideJung Irmeli (Helsinki)

MuutHamari Wäinö (Tuusula)Kesti Jouni (Oulu)

Ylhäällä: Juha Hurme. Alakuva: Kokkolan Oopperayhdistyksen edustajat Martin Gran-holm, Annika Mylläri-McLoud ja Anu Komsi. Kuvat: Lehtikuva/Vesa Moilanen

AR

SI

S2

/0

8

44

Nykymuotoisten taidetoimikun-tien perustamisesta tulee tänä vuon-na kuluneeksi 40 vuotta. Juhlavuo-den kunniaksi keskustoimikunta jär-jesti kutsuvieraille juhlaseminaarin ja iltajuhlan 15. toukokuuta Aleksante-rin teatterissa Helsingissä.

Seminaarin avasi kulttuuri- ja ur-heiluministeri Stefan Wallin ja alus-tukset käsittelevät mm. taidetoimi-kuntien ja taiteilijatuen kehitystä sekä kansainvälistä verkottumista. Paneeli-keskustelussa pohdittiin, onko taiteel-la sijaa nykyisessä innovaatioihin kes-kittyvässä yhteiskunta- ja kulttuuri-politiikassa. Iltajuhlassa jaettiin kol-

Taidetoimikunnat 40 vuotta

– Aleksanterin teatterissa juhlittiin

me taiteen valtionpalkintoa ja seu-rattiin monipuolista ohjelmaa eri tai-teenaloilta. Kutsuvierasyleisössä oli mukana kulttuuripolitiikan entisiä ja nykyisiä vaikuttajia, tekijöitä ja tai-teilijoita.

Toimikuntien historiaa ja tule-vaisuuden haasteita käsitellään tar-kemmin syksyllä ilmestyvässä Arsik-sen englanninkielisessä juhlanume-rossa. Nyt julkaisemme tunnelmaku-via juhlatilaisuuksista sekä taiteilija-professori Risto Ahdin kirjoittaman juhlarunon, jonka Aleksanterin te-atterissa lausui näyttelijä, professori Kati Outinen.

Sirkustaiteilija Henna Kaikula taituroi Johanna

Juholan säestyksellä.

Aleksanterin teatterin eturivin väkeä: Kaarina Dromberg,

Hannu Saha, Stefan Wallin, Tuulikki Karjalainen, Marjatta

Väänänen ja Doris Laine.

Oikealla: Katri Soini ja Joona Halonen esittivät katkelmia

koreografi Jenni Kivelän tanssiteoksista.

AR

SI

S2

/0

8

45

. Seminaarin paneelikeskustelun puhujia: Kuvataideakatemian rehtori Maria Hirvi-Ijäs, taiteen akateemikko Outi Heiskanen, keskustoimikunnan varapuheenjohtaja Riitta Seppälä sekä opetusministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja.

Iltajuhlan juonsivat tanssija Kirsi Saastamoinen ja näyttelijä Ville Sandqvist.

Alhaalla: Tuomari Nurmio – mies, kitara ja jalkarumpu.

Oikealla: Ruusuja! Juhlan päätti Outro-performanssi: Reijo Kelan tanssi ja Heikki Laitisen laulu.Kuvat: Lehtikuva, Mari Karikoski

Avantin kvartetti soitti Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista. Taisto Reimaluoto monologissa Tässä on elämä. Musiikista vastasi Tomi Rikkola.

AR

SI

S2

/0

8

46

IKeskellä kaupunkia seisoo taiteen talo. Hyvä sen on siinä seistä, mutta niin täällä nykyisin on, että elämä menee vaakasuoraan ja lujaa, taiteen korkeus ja syvyys on vain pahasta, pelkkä mutka matkassa.

IIKadut täynnä sivistymätöntä väkeä! Mutta kenties sivistymättömyys onkin puolittainen hyve; kuolleita ja muistomerkkejä on raskas elävien kantaa. Ja varmasti olet oikeassa suomalainen metsäläinen, kun humalassa huutaen Pariisin tai Lontoon patsaita kasvavilta, komeilta kaduilta sanot turhaan etsiväsi ihmistä. Oikeassa olet, mutta huudosta ja humalasta ei ihmisen etsimisessä ole hyötyä. Niin vähistä aineksista ei kukaan ole ihmistä tehnyt edes täällä meillä.

Ankarammin kuin museot ja komeus uhkaa lapsellista taiteilijaa vastaantulijoiden vaakasuora, tyhjä katse ja ihmismielen hyödyn tavoittelu, ahne huonomuistisuus. Arjen juhla on paha paradoksi, innovaatio vain sudenkuoppa, raha tekee rahaa, seteli ei osaa tanssia, kolikko ei soita huilua.Me tarvitsemme ajatuksen, ja aidon ilon huoneita. Taiteen talo on tyhjä tavarasta, mutta aina täynnä juhlavieraita.Täällä ruoka lisääntyy sitä syömällä, täällä pöytä kattaa itse itsensä.

IIILyhyt ajatus ei ylitä omia jälkiään eikä näe muiden jälkiä. Kansa on hitaudessaan nopea ja lyhyt, nopeudessaan äkkiväärä. Ihminen voi kääntyä ja ikääntyä, kansa eteensä ei näe eikä katso taakseen. Katuja tallaa sonnilauma! Muotivaatteet kansalainen pukee päällensä, muttei pese suutaan, ikuisesti näkyy maitoparta, piimänjäämä suupielissä.Kuunteletkos joukkojen mylvintää ja otat kansan huudon oppaaksesi? Väkijoukko jyrää taiteen.Kansaa liehakoidaan – taide listataan ja tilastoidaan,tunteen tyhmyys kootaan suoraan kaduilta – vedet samentuvat, kun pohjamutaa vatkataan. Pohjolan yö, hautausmaiden tuoksu ja kirveenterän kuunvalo. Metri, kolme varttia ja marseljeesihumppa! Uni ui viinamerta satumaahan puukko hampaissa ja mutaa silmäluomen alla.

Hyvät rouvat ja herrat, yksi ajatus ei riitä, kaksi tarvitaan, että voisi tulla toisiin ajatuksiin!Tuokaa toukat syömään kuolleita lintuja, tuokaa laulavat linnut syömään eläviä toukkia.

IVHerää, uimamies, muista mitä tahansa! Katso etees pää pystyssä! Yksi ajatus ei riitä, kaksi tarvitaan, että voisi tulla toisiin ajatuksiin.Vipusesta sanat saadaan, totuus

RISTO AHTI:

Epäpyhä liitto

Risto Ahdin juhlarunon Epäpyhä liitto lausui tai-detoimikuntien 40-vuotisjuhlassa Kati Outinen.

Mar

i Kar

ikos

kiLe

htik

uva/

Vesa

Moi

lane

n

AR

SI

S2

/0

8

47

suoran miehen kivisestä suusta.Ihminen on vesilinnun ja kalan sukua,syntynyt kosken kuohuvasta kohdusta.

VRahan ja taiteen liitto on epäpyhä – raha rahaa tekee, taide ostaa soittimen,värejä ja kankaan, narri, tyhjäläinen, tuhlaaja. Naimisiin on näiden mentävä, mutta huomatkaa, puolisoa on rakastettava ja kun rakkaus on ohi, on vihollista pakko rakastaa.

VI Raha parka! Mitä jukuripäälle isännälle voi opettaa paitsi eksymistä ja yksinoloa? Mene metsään metsäkansa, opi puilta puukansa. Järven valoon mene järvikansa, lähteen vesiin mene vesikansa.

Ihminen on veden sukua, ahvenan poika,kotkan kummi,veden ja ilman sukua,pedonsilmä,syntynyt taivaan tulikisoista.

VIIKun taiteen muusan tapaat, et voi olla häntä tapaamatta.Hän on vilpitön ja julma eikä suojaa tarvitse niin kuin taiteilija raukka, joka joutuu tähtäilemään diletantteja ja turisteja abstraktilla haulikolla.Muusa kulkee kuin yli kukkien, käy kuin sävelten siivin.

Muusa sanoo: “Ellei väärin puhu, ei puhu lainkaan, ellei väärää kuvaa tee, ei tee kuvaa lainkaan, ellei väärin soita, ei soita lainkaan. Ellei väärästä sitten kuule itseä ja itseään hukkaamatta väärää oikaise, ei puhu toiselle.Ihminen kuvittelee, että tunteita voi saada rahalla. Maksat sisäänpääsystä, sillä kuvittelet tunteen itsellesi ansainneesi. Voi sinua, ellet elä taiteesta, elät kuopassa, haudassa, joka vähitellen täyttyy rahasta ja roinasta.

Minä olen tässä. Sinä olet siinä. Tyhjennä maailma ulkopuoleltasi niin se täyttää sinut sisältä.Kauneuden ja totuuden saa omakseen kuka tahansa, lurjus, moukka voi ne omia. Ihminen, ajattele ainoastaan taidetta ja työtä, ajattele ohjaksia ja kuolaimia kuin oikullista hevosta ohjaileva kuski. Etkö muka aja ojaan? Moraalia ja kauneutta tarvitset ja nuolet niin kuin köyhä lammas suolakiveä.”

VIII Raha puhuu: “Kansalainen on tuotantoväline. Tuoteko muka omalla äänellään puhuu ja oman laatunsa tarkastaa? Tuotantoyksikkökö yksin, omilla aivoillaan ajattelee? Jos siis järjestetään juhlat, on muistettava mitta mitasta, ja arkipäivän psykologia; tyhjä pää täyteen risteilyllä ja pikkujouluna. Sillä tavoin, yksi yhteen, ajattelumme, kun sitä kenties joskus syntyy, pysyy raiteillaan. Olkoon mietiskely pelkkää suolattua häpeää ja katumusta niin kuin kaikki elämämme täällä.”

Taide huutaa: “Suun tukkii seteli, kolikko kieltä jauhaa suun hiidenkirnussa. Tupa, tupa on täynnä tuppisuita, pöytä pönkiä mahoja! Astu esiin vapaa työnsankari, omaehtoinen, ja nouskaa esiin piiloistanne monomaanit monipäät, omaa työtään rakastavat muurarit, omia käsiään kunnioittavat suutarit, suuretkin viisaat, kutojat, kädentaitajat ja takojat, kirvesmiehet, urkujen rakentajat, lapsenmieliset laulajat suurisukuiset! Harjulle korkealle nouskaa huutamaan kuin veljet hiidenkivelle lihakarjan sarvimeren keskelle.”

IXRaha rahaa rakastaa, taiteilija tuhlaamista – naikoot toisensa,vahvin voima syntyy vastavoimasta. Vihollista on rakastettava.Ja ei kai sentään ole sitä hullua, jota vihlovan hampaan poisto, pahan paiseen puhkaisu ei lohduttaisi.

Lyhyistä unista ei saa pitkää rahaa, tunteen tyhjätaskulle kuolemakin maksaa liikaa. Ilman imaginäärilukuja runous ja musiikki, kuvataide on vain helmitaulu, uusi tuote, kilpalaulantaa ja kaupankäyntiä.

Tarpeetonta on arvostaa aateluutta, sitä enemmän iloa, tee siis työsi turhaan, jos työtä teet, kuki täydesti, koska turhaan kukit, elä turhaan, koska turhaan laulat, laululintu, laula kaunein laulusi – ja sinä rahamies, kuule minua, palatsi painaa vinoon maiseman, korkeammaksi muuttuu kirkko, kun sen katto avataan.

XHee, tuokaa toukat syömään kuolleita lintuja, tuokaa laulavat linnut syömään eläviä toukkia.Ei kai ole sitä yksinkulkijaa, jota villi runous ei valloittaisi, jonka ajan viiltämää haavaa ei parantaisi iloinen musiikki, naurava kuvataiteensaattaja. Kaksi ajatusta on oltava, että voisi tulla toisiin ajatuksiin:Mene metsään metsäkansa, opi puilta puukansa. Järven valoon mene järvikansa, lähteen vesiin mene vesikansa.

AR

SI

S2

/0

8

48

Suomalainen taidetoimikuntalai-tos viettää 40-vuotisjuhlavuottaan. Äk-kiseltään voisi kuvitella, että se tuot-taa pohdintaa lähinnä apurahakäytän-nöistä sekä taiteilijoiden muuttunees-ta asemasta maailmassa. Apurahoista ja taiteilijoista keskusteltiinkin vilk-kaasti Helsingissä Aleksanterin teatte-rissa järjestetyssä Taiteen keskustoimi-kunnan juhlaseminaarissa. Enemmän kuin mitään muuta jäin päivän jäl-keen kuitenkin pohtimaan omaa am-matti-identiteettiäni – eikä sitä käyn-nistänyt ainoastaan erään juhlapuhu-jan suusta kuulunut toteamus ”byro-kraattikin on ihminen”.

Tuskinpa kenenkään lapsuuden ammattihaaveissa siintää hallintovir-kamiehen eli byrokraatin ura. Havah-duin vastikään uutisesta, että Euroopan avaruusjärjestö ESA etsii uusia astro-nautteja myös Suomesta, ja ensimmäis-tä kertaa suomalaisilla on todellinen mahdollisuus saada oma edustaja ava-ruuslentäjäryhmään. Lapsuudenhaave-ni kuulutti itsestään: tässäpä tilaisuus ryhtyä astronautti-kirjailijaksi!

Juhlaseminaarin aktivoivin anti oli Kulttuuri ja yhteiskunta – Valtio ja tai-teenedistäminen -paneelikeskustelu. Pa-neelissa fi losofi Tuomas Nevanlinna ky-syi ”mistä on peräisin tämä kammotta-va käsitys, että byrokraattien tulisi olla luovia?” ja peräänkuulutti kunnon by-rokratiaa takaisin hallintoon. Nevan-linnan mielestä kun byrokraatit eivät ole enää tarpeeksi byrokraatteja.

Lisää vauhtia byrokraattimyllyyn ammensi taiteen akateemikko Outi Heiskanen, joka toivoi, että byrokraatit tekisivät enemmän yhteistyötä taiteili-joiden kanssa. Suunniteltaessa hallin-nollisista asioista byrokraattisinta – lo-makkeita ja kaavakkeita – tulisi käyttää

apuna luovia sanataitureitamme, esi-merkiksi Veijo Merta ja Antti Hyryä. Käytännössä uudet lomakkeet toteu-tettaisiin arvoltaan Finlandia-palkin-toihin rinnastettavassa kilpailussa, jon-ka lopputuloksena meillä olisi ”loma-ke, joka toimii, eikä vie energiaa koko yhteiskunnalta”.

Heiskanen tiivisti ajatuksensa si-ten, että viranomaiset tulisi saada mu-kaan maailmantajuntaan. ”On tärkeää saada ego puhki, että päästään käsiksi yhteiseen tajuntaan”, hän sanoi.

Olin juhlaseminaarin jälkeen häm-mentynyt – ilmeisesti on mahdotonta, että samassa henkilössä voisivat yhdis-tyä sekä luovuus että hallinto? Byro-kraatit siis kiertävät omassa lokeros-saan ja luovuus on sijoitettuna toisaal-le? Samaan ajatteluperheeseen kuuluu myös ikuinen keskustelu raha vastaan taide, jonka sipulispiraalia samaisessa keskustelussa myös sivuttiin.

Erityisen huolestuttavalta kuu-lostaa se, etten olisi samalla kanaval-la muun maailman kanssa. Egon puh-kominen on aloitettava välittömästi. Aloitan byrokraattipohdintani luke-malla työministeriöstä eläkkeelle jää-neen kirjailija Heimo Suden teoksia. Kriitikkoystäväni lueskeli vastikään Su-den uusinta Sopimukseton tila -kirjaa ja nauroi raikuvasti ääneen. Jostain syystä aviomiehen oli vaikea käsittää, mikä voi olla niin hauskaa kirjassa, joka käsitte-lee vain virkamiehen elämää.

Kirjoittaja on Hämeen taidetoimikunnan pääsihteeri.Kolumni on julkaistu aiemmin Hämeen Sanomissa 24.5.2008.

SAARA TIURANIEMI

Tärkeää saadaTärkeää saada ego puhkiego puhki

KOLUMNI

AR

SI

S2

/0

8

49Apurahojen haku yksinkertaistuu ja hakuajat selkeytyvät

Taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien apurahojen hakumenet-Taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien apurahojen hakumenet-

tely muuttuu tämän vuoden syksystä lähtien. Apurahanimikkeiden lukumäärä tely muuttuu tämän vuoden syksystä lähtien. Apurahanimikkeiden lukumäärä

vähenee, mutta jaettava summa pysyy ennallaan. Eri tarkoituksiin ennakolta si-vähenee, mutta jaettava summa pysyy ennallaan. Eri tarkoituksiin ennakolta si-

dottujen nimikkeiden sijasta toimikunnat jakavat määrärahansa eri käyttötar-dottujen nimikkeiden sijasta toimikunnat jakavat määrärahansa eri käyttötar-

koituksiin oman harkintansa mukaan. koituksiin oman harkintansa mukaan.

Syksystä alkaen taiteilijat ja heidän muodostamansa työryhmät hakevat kohde-Syksystä alkaen taiteilijat ja heidän muodostamansa työryhmät hakevat kohde-

apurahoja ja yhteisöt toiminta- tai erityisavustusta. Vuosi- eli taiteilija-apuraho-apurahoja ja yhteisöt toiminta- tai erityisavustusta. Vuosi- eli taiteilija-apuraho-

jen hakuaika pysyy ennallaan (maaliskuu).jen hakuaika pysyy ennallaan (maaliskuu).

Myös hakuajat yhdenmukaistuvat. Kohdeapurahat taiteilijoille ja työryhmil-Myös hakuajat yhdenmukaistuvat. Kohdeapurahat taiteilijoille ja työryhmil-

le vuoden 2009 kohteisiin ovat haettavissa syyskuun loppuun mennessä ja toi-le vuoden 2009 kohteisiin ovat haettavissa syyskuun loppuun mennessä ja toi-

minta- ja erityisavustukset yhteisöille vuoden 2009 toimintaan lokakuun lop-minta- ja erityisavustukset yhteisöille vuoden 2009 toimintaan lokakuun lop-

puun mennessä.puun mennessä.

Uudesta käytännöstä poiketen Taiteen keskustoimikunta jakaa entiseen tapaan Uudesta käytännöstä poiketen Taiteen keskustoimikunta jakaa entiseen tapaan

matka-avustuksia ulkomaanmatkoihin sekä residenssiavustuksia. Uudistus ei kos-matka-avustuksia ulkomaanmatkoihin sekä residenssiavustuksia. Uudistus ei kos-

ke taiteilijoiden vuosiapurahoja, näytelmäkirjallisuuden kantaesitystukea eikä ke taiteilijoiden vuosiapurahoja, näytelmäkirjallisuuden kantaesitystukea eikä

elokuvataiteen laatutukea. Myös kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahat, sä-elokuvataiteen laatutukea. Myös kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahat, sä-

veltaiteen kirjastoapurahat, kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden kirjastoapura-veltaiteen kirjastoapurahat, kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden kirjastoapura-

hat sekä kuvataiteen näyttöapurahat jäävät tämän rakenteellisen uudistuksen hat sekä kuvataiteen näyttöapurahat jäävät tämän rakenteellisen uudistuksen

ulkopuolelle. Näiden hakuajat ja -lomakkeet säilyvät ennallaan.ulkopuolelle. Näiden hakuajat ja -lomakkeet säilyvät ennallaan.

Uudet toimikuntakohtaiset hakuohjeet ja -lomakkeet julkaistaan elokuun aika-Uudet toimikuntakohtaiset hakuohjeet ja -lomakkeet julkaistaan elokuun aika-

na Taiteen keskustoimikunnan verkkosivuillana Taiteen keskustoimikunnan verkkosivuilla.

Taidetoimikuntalaitos edistää ja tukee suomalaista taidetta, harjoittaa

taidepoliittista ohjelma- ja kehittämistyötä sekä alan tutkimustoimintaa.

Toimikuntalaitoksen muodostavat taiteen keskustoimikunta ja sen jaostot,

valtion taidetoimikunnat, erillislautakunnat, valtion taideteostoimikunta

sekä alueelliset taidetoimikunnat.

w w w . t a i t e e n k e s k u s t o i m i k u n t a . f i