610143evira 1454 0411 2016 el imist 630395968...eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta 2015 6...

Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta 2015

Evira/1454/0411/2016

Eviran raportti Hyväksymispäivä 16.6.2016 Hyväksyjä Paula Kinnunen Esittelijä Olli Venelampi Lisätietoja Olli Venelampi


3

Sisällysluettelo 1 ARVIO VALVONNAN VAIKUTTAVUUDEN TOTEUTUMISESTA ............................................ 4 2 VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMINEN ..................................................................... 4 3 TOIMINNAN JA TUOTTEIDEN SÄÄNNÖSTENMUKAISUUS ................................................ 13

3.1 Todetut puutteet ja niiden yleisyys ................................................................................... 13 3.2 Puutteiden analyysi .......................................................................................................... 13

4 AUDITOINNIT JA MUU SAATU PALAUTE ............................................................................ 17 5 ENNALTAEHKÄISEVÄT JA KORJAAVAT TOIMENPITEET .................................................. 17

5.1 Toimijoiden säädösten tuntemuksen varmistaminen ........................................................ 17 5.2 Toimijoille annetut seuraamukset ja puutteiden korjaamistoimenpiteiden varmistaminen 18 5.3 Valvontajärjestelmään liittyvät korjaavat toimenpiteet ...................................................... 18

6 TOIMINNAN RESURSSIT ...................................................................................................... 19 7 MUUTOKSET SEURAAVIEN VUOSIEN TOIMINTAAN ......................................................... 20


4

1 ARVIO VALVONNAN VAIKUTTAVUUDEN TOTEUTUMISESTA

Sivutuotevalvonnan vaikuttavuutta koskevana strategisena tavoitteena on varmistaa, ettei sivutuotteista aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa, eikä muutakaan vaaraa ympäristölle, ihmisille tai eläimille. Nämä tavoitteet toteutuivat pääsääntöisesti hyvin. Sivutuotelain voimaantulo on vaikuttanut konkreettisesti sivutuotevalvonnan ohjaami-seen, suunnitteluun ja toteutukseen myös Evirassa. Eviran rooli sivutuotevalvonnan kokonaisuutta ohjaavana viranomaisena on lain myötä korostunut ja selkeytynyt. Eviran sivutuotevalvontasuunnitelman laatiminen laitosvalvonnan osalta konkreetti-sena valvontakohdelistana, on selkeyttänyt kunnaneläinlääkäreiden valvontavelvoitet-ta ja tavoiteltu valvonnan määrä on saavutettu selvästi aiempia vuosia paremmin. AVIen sivutuotevalvonnan toteuman koostaminen ja raportointi VASU-raportointina toimi paremmin kuin edellisenä vuonna. Myös valvonnan laatuun, ja todettujen puut-teiden korjaamistoimenpiteiden varmistamisesta on huolehdittu kiitettävästi. Sivutuo-tevalvontasuunnitelma on seuraavienkin vuosien aikana hyvä säilyttää tältä osin en-nallaan. Eviran suorittama sivutuotevalvonta toteutui lähes valvontasuunnitelman mukaisesti. Tarkastuskertomuksiin kirjattujen puutteiden korjaamista valvottiin ja valvontasuunni-telman ulkopuoliset uusien toimijoiden hyväksynnät tehtiin viivytyksettä. Valtakunnallisesti järjestetyn raatokeräilyn strategisena vaikuttavuustavoitteena on, että kuolleet naudat, siat, siipikarja, pienet märehtijät ja turkiseläimet, samoin kuin teurastamotoiminnan yhteydessä syntyvä riskimateriaali toimitetaan keräilyalueella aina asianmukaisesti käsiteltäväksi käsittelylaitoksiin. Vaikka kuolleita eläimiä hävitet-tiin edelleen jonkin verran säännöstenvastaisesti, raatokeräily toimi pääsääntöisesti hyvin. Keräilyalueella haudattujen naudan raatojen määrä vähentyi edelliseen vuo-teen verrattuna. Ilmoitettujen haaskapaikkojen lukumäärä kasvoi toimintavuoden aikana 22 %. Haas-kanpidon osalta toimijoiden ilmoitusaktiivisuus eläinperäisen aineksen viennistä haaskapaikalle on kuitenkin ollut heikko. Pääasiassa haaskoina käytetään sianraatoja ja kasvatettua kalaa. Nuorten nautojen käyttö tuli sallituksi TSE-asetusmuutoksen yh-teydessä syksyllä 2015. Muutos ei näkynyt vielä merkittävästi vuoden haaskatilas-toissa, sen sijaan havaittavissa on ollut viiteitä siitä, että yksityishenkilöiden pitämillä haaskoilla houkutus käyttää haaaskaruokintaa entistä enemmän raatojen hävityskei-noksi olisi lisääntynyt.

2 VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMINEN

Sivutuotealan toimijoiden hyväksyminen ja valvonta (laitosvalvonta) Sivutuotteita käsittelevillä, varastoivilla ja hävittävillä laitoksilla on oltava toimivaltai-sen viranomaisen hyväksyntä tai rekisteröinti. Laitoksen rekisteröinnin tai hyväksymi-sen suorittaa laitostyypistä riippuen joko Evira tai kunnaneläinlääkäri. Sivutuotelain voimaan tultua 1.7.2015 tilarehustamoiden ja muualla kuin teurastamoiden yhteydes-sä sijaitsevien keräyskeskusten rekisteröinnit siirtyivät Eviralta kunnaneläinlääkäreille. Taulukossa 1 on esitetty toimivien sivutuotealan laitosten määrät ja muutokset vuon-na 2015.


5

Taulukko 1. Hyväksyttyjen ja rekisteröityjen sivutuotealan laitosten lukumäärä (kpl) vuoden lopussa (tilanne 5.2.2016 mennessä Eviraan toimitettujen tietojen perusteella). LAITOSTYYPPI VIRAN-

OMAINEN UU-SIA 2015

LOPET-TANEITA 2015

LAITOKSIA YHTEENSÄ

VÄLIASTEEN LAITOKSET KEL 5 (+1*)

0 33

VARASTOINTILAITOKSET KEL (tekn.) Evira (rehu) Evira (lannoite)

0 0 0

0 0 0

4 9 9

POLTTOLAITOKSET KEL 23(+19*)

7 194

KÄSITTELYLAITOKSET Evira 1 0 14

ÖLJYKEMIAN LAITOKSET 0

BIOKAASULAITOKSET Evira 5 0 21

KOMPOSTOINTILAITOKSET Evira 7 0 58

LEMMIKKIELÄINTEN RUOKIA VALMISTAVAT LAITOKSET

Evira 0 3 30

TEKNISET LAITOKSET KEL Evira

1 1

3* 1

24 5

REHUSEKOITTAMOT JA TILAREHUSTAMOT

Evira 1 5 73

KERÄYSKESKUKSET KEL Evira

0 0

0 0

5 15

MUUT REKISTERÖIDYT TOIMIJAT

Evira 14 19

Yhteensä 58 19 513

*) Vuosina 2012, 2013 tai 2014 hyväksyttyjä laitoksia, joista tieto Eviraan tuli v 2015 Viranomaisen on säännöllisin väliajoin suoritettava tarkastuksia ja valvontaa hyväk-symissään ja rekisteröimissään laitoksissa. Evira ja kunnaneläinlääkärit valvovat hy-väksymiään ja rekisteröimiään laitoksia. Lisäksi kunnaneläinlääkärit valvovat Eviran rekisteröimiä ja hyväksymiä laitoksia, jotka eivät sijaitse teurastamoiden yhteydessä. Valvonta tapahtuu Eviran laatiman vuosittaisen valvontasuunnitelman mukaisesti, jossa Evira määrittelee riskinarviointiinsa perustuen kunkin laitostyypin osalta tarkas-tettavat laitokset. Kunnaneläinlääkärit on ohjeistettu toimittamaan tarkastuksista laa-timansa tarkastuskertomukset välittömästi aluehallintovirastoonsa sekä Eviraan. Näin voidaan valvontasuunnitelman toteutumista seurata pitkin valvontavuotta. Tarkastus-eläinlääkärit valvovat teurastamojen yhteydessä olevia sivutuoteasetuksen mukaisia laitoksia osana muuta laitosvalvontaa. Elintarvikehuoneistot ovat sivutuoteasetuksen mukaisia sivutuotteiden valmistusket-jun lähtöpisteitä, mutta eivät sivutuoteasetuksen tarkoittamia, sivutuoteasetuksen mukaisia laitoksia. Elintarvikehuoneistoissa sivutuoteasetuksen noudattamisen val-vonnasta vastaa elintarvikevalvonnasta vastaava viranomainen. Vuoden 2015 valvonnan teemana oli jäljitettävyys ja kirjanpito. Sivutuotetarkastuksia varten laadittu kaikille laitostyypeille yhteinen tarkastuskertomuslomake oli jaettu kah-teen osaan. Kun kyseessä oli teemavuoden mukainen tarkastus, lomake täytettiin vain perustietojen ja teemaan liittyvien kohtien osalta. Pääsääntöisesti teemavuoden mukaiset tarkastukset kohdennettiin kunnaneläinlääkärin tekemiin valvontoihin Eviran hyväksymiin ja rekisteröimiin laitoksiin. Kentältä tulleen palautteen mukaan yleislo-make ei kuitenkaan soveltunut polttolaitosten tarkastuksiin ja vanhaa tarkastusloma-ketta toivottiin takaisin. Näin ollen vanha lomake päivitettiin ja polttolaitosten tarkas-


6

tukset tehtiin sen mukaan syyskuusta alkaen. AVIen tuli myös seurata suunnitelman toteutumista ja raportoida siitä valvontavuoden lopulla Eviraan. AVIt raportoivat alueensa sivutuotetarkastusten toteuman VASU-raportoinnin yhtey-dessä täytettävään taulukkoon. Taulukosta ei käy ilmi tarkastettuja kohteita vaan ai-noastaan kokonaistoteuma, joka koostuu kunnaneläinlääkäreiden tekemistä tarkas-tuksista Eviran hyväksymiin ja rekisteröimiin laitoksiin sekä tarkastuksista, jotka kun-naneläinlääkärit ovat tehneen AVIn tai itse hyväksymiinsä ja rekisteröimiinsä laitok-siin. Vasuun ilmoitettu toteutuneiden tarkastusten yhteismäärä vastasi tänä vuonna aiempaa paremmin Eviraan toimitettujen tarkastuskertomusten määrää. Taulukossa 2 on esitetty laitostyyppikohtaisesti ja valvontaviranomaisittain eriteltynä Eviran valvontaohjeessa edellytettyjen ja toteutuneiden tarkastusten määrät vuosina 2013–2015. Määrät perustuvat Eviralle toimitettuihin tarkastuskertomuksiin. Evira ja paikalliset valvojat tekivät sivutuotteita käsittelevin laitoksiin yhteensä 83 tarkastusta. Taulukko 2. Sivutuotelaitosten tarkastukset 2013 – 2015 (tilanne 30.2.2016 mennessä Evi-raan toimitettujen tietojen perusteella)..

Kunnaneläinlääkärin laitos-valvonta

Edellytetyt (kpl) Toteutuneet (kpl) Toteutuma % (toteutuneet edellytetyistä)

2013 2014 2015 2013 2014 2015 2013 2014 2015

Polttolaitos 37 43 521) 23 14 411) 63 33 771)

Tekninen laitos 8 8 101) 2 4 71) 25 50 701)

Tekn.varastointilaitos 2 2 11) 1 0 01) 50 0 01)

Rehusekoittamot ja tilarehusta-mot

35 35 303) 9 10 12 26 29 40

Käsittelylaitokset4) 12 12 1 5 1 1 42 8 100

Lemmikkiel. ruokia valm. laitos 16 0 6 3 7 3 19 0 502)

Keräyskeskus (ei teur. yht.) 3 0 0 0 1 0 0 0 0

Väliasteen laitos4) 6 7 - 4 3 - 67 43 -

Yhteensä: 111 99631), 100

44 40481),

6440 40

771)

64

Tarkastuseläinlääkärin laitosvalvonta 5)

Keräyskeskus (teur. yht.) 18 16 0-17 12 10 6 67 63 19

Teurastamot (suuret) 18 20 0-19 11 10 6 61 50 32

Pienteurastamot 53 41 0-39 13 10 7 25 24 18

Yhteensä: 89 77 max.75 36 30 19 40 52 25

Eviran laitosvalvonta Suunnitellut (kpl) Toteutuneet (kpl) Toteuma %

2013 2014 2015 2013 2014 2015 2013 2014 2015

Käsittelylaitos 5 8 8 5 6 8 100 75 100

Lemmikkiel. ruokia valm. laitos 5 7 10 6 7 7 152 100 70

Turkisrehusekoittamo 2 1 4 2 2 4 100 200 100

Keräyskeskus 3 1 0 3 1 0 100 100 0

Rehujen varastointilaitos 3 5 0 4 5 0 133 100 0

Välittäjä 1 0 0 1 0 0 100 0 0

Lannoitevalmistealan laitokset6) 42 35 33 32 26 36 76 74 109

Yhteensä 61 57 55 53 47 55 87 82 1001) AVIen ja kunnaneläinlääkäreiden hyväksymien ja rekisteröimien sivutuotelaitosten tarkastukset 2) Toteutui yhteensä 6, mutta näistä kaksi ei kuulunut suunniteltuihin tarkastuksiin, vaan tehtiin suunnitelman ulkopuolelta. Yksi suunnitelmaan kuulunut toimija olisi tarkastettu, mutta se oli lopettanut. 3) Suunniteltiin 31 kpl., mutta yksi suunnitelmaan kuuluneista lopetti. 4) Vuoteen 2014 asti luokan 1 ja 2 käsittelylaitoksia valvoi AVI 5) vuodesta 2015 alkaen tarkastettava vähintään joka toinen vuosi 6) Suunnitelman mukaisista tarkastuksista toteutui 26, joiden lisäksi tarkastettiin suunnitelman ulkopuolelta 7 laitosta.


7

Eviran suorittama laitoshyväksyntä ja valvonta Evira hyväksyi tai rekisteröi 29 uutta sivutuotealan laitosta, joista yksi oli tilarehusta-mo, yksi käsittelylaitos ja 13 lannoitevalmisteita valmistavaa teknistä, kompostointi- tai biokaasulaitosta. Uutena rekisteröitävänä toimintona tutkimuslaitoksia rekisteröitiin 14. Sivutuotelain mukaisesti Eviralle kuuluu sellaisten toimijoiden rekisteröinti, jotka käyttävät sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita tutkimustarkoituksiin. Kolmansista maista tutkimusnäytteitä tai diagnostisia näytteitä tuotaessa on mahdollista hakea si-vutuoteasetuksen mukaista rekisteröintiä tuontiluvan hakemisen yhteydessä. Hyväksyttyjä ja rekisteröityjä laitoksia tarkastetaan vuosittaisen valvontasuunnitelman mukaisesti. Eviran vuodelle 2015 suunnitellut sivutuotealan laitosten tarkastukset to-teutuivat kutakuinkin suunnitellusti. Kolmella tarkastuskohteisiin kuuluneella lemmik-kieläinten ruokia valmistavalla laitoksella ei ollut toimintaa vuonna 2015, joten niihin suunnitelluista tarkastuksista luovuttiin. Vuosisuunnitelman lisäksi tarkastettiin uudet hyväksytyt ja osa rekisteröidyistä laitoksista. Sivutuotelain voimaantulon (1.7.2015) jälkeen aloitettiin eläinperäisten sivutuotteiden kuljetusten tarkastukset. Tarkastuksia suorittivat Eviran valtuutetut tarkastajat. Vuo-delle 2015 suunniteltiin yhteensä 10 sivutuotekuljetuskaluston tarkastusta, joista 7 kappaletta toteutui. Tarkastuskohteina olivat turkiseläimille tarkoitettujen rehujen kul-jetukset ja kuljetuskaluston tarkastus paikkoina toimivat rehusekoittamot ja käsittely-laitokset. Tarkastukset suunniteltiin ensisijaisesti sivutuotelaitoksiin raaka-ainetta tuo-viin ajoneuvoihin. Toteumattomat tarkastukset johtuivat siitä, että tarkastajan ollessa kohteessa näytteenottotehtävässä, paikalla ei ollut eläinperäisiä sivutuotteita kuljetta-vaa kalustoa, eikä sellaista kuljetuskalustoa saapunut paikalle kohtuullisen odottelu-ajan puitteissa.

Evira huolehtii myös sivutuotevalvonnasta teurastamoissa vuosisuunnitelmansa mu-kaisesti. Vuonna 2015 Eviran valvonnassa oli 19 teurastamoa ja 39 pienteurastamoa ja 6 riistankäsittelylaitosta. Tarkastuseläinlääkäreiden tekemät, sivutuotteita koskevat tarkastuskertomukset saatiin vain 13 laitoksen osalta, joista 7 oli pienteurastamoja. Teurastamojen yhteydessä oli 17 keräyskeskusta, joista tarkastuseläinlääkärit lähetti-vät Eviraan yhteensä 6 tarkastuskertomusta. Teurastamojen yhteydessä olevien sivu-tuoteasetuksen mukaisten laitosten osalta tarkastuskertomuksen täyttämistä edellyte-tään nykyään vähintään joka toinen vuosi. Koska tästä kahden vuoden kierrosta vuo-si 2015 oli ensimmäinen, vielä ei voida sanoa, toteutuvatko tarkastukset edellytysten mukaisesti. Muiden elintarvikealan laitosten ja ilmoitettavien elintarvikehuoneistojen sivutuoteval-vonnan tuloksia ei raportoitu keskitetysti Eviraan. Valvontatietoja saa kuitenkin ilmoi-tettujen elintarvikehuoneistojen osalta kerättyä KUTI-tietojärjestelmästä. Sivutuottei-den valvonta myymälöissä kuuluu pääsääntöisesti harvemmin tarkastettaviin asioihin, ellei toiminnassa havaita puutteita. Vuonna 2015 sivutuotteiden käsittely tarkastettiin 387 myymälässä. Pääosin toiminta oli vaatimusten mukaista, sillä oivallinen arvio an-nettiin 379 kertaa. Pientä huomautettavaa eli hyvä arvio annettiin 31 kertaa. Toimin-nassa todettiin epäkohtia 2 kertaa tarkoittaen korjattavaa arviota ja huonoksi sivutuot-teiden käsittely arvioitiin kahdesti. Toimijoille annettiin ohjausta ja neuvontaa 35 ker-taa, viidessä tapauksessa jouduttiin antamaan kehotus ja pakkotoimiin ryhdyttiin yh-den kerran. Tarkempia tietoja tehdyistä toimenpiteistä ei ole. Toimintaan liittyvät huomautukset liittyvät enimmäkseen astiamerkintöihin ja sivutuotteiden säilyttämi-seen. Eviran valtuuttamat tarkastajat ottivat sivutuotteita rehukäyttöön käsitteleviltä toimijoil-ta valmistuksen valvontana yhteensä 74 rehunäytettä 22 eri toimijalta.


8

Aluehallintovirastojen ja kunnaneläinlääkäreiden suorittama laitosten hyväksyntä ja valvonta

Vuoden 2015 lopussa AVIen ja kunnaneläinlääkäreiden hyväksymiä ja rekisteröimiä sivutuotealan laitoksia oli 255. Vuoden aikana Eviralle ilmoitettiin 29 uuttaa sivutuote-laitosta. Eniten hyväksyttiin polttolaitoksia (23), joista 2 oli eläintuhkaamoja ja loput pääasiassa siipikarjan raatojen polttoon tarkoitettuja tilakohtaisia poltto- tai rinnak-kaispolttolaitoksia. Väliasteen laitoksia hyväksyttiin 6 kappaletta. Kolme näistä nyl-kee ja varastoi turkiseläinten ruhoja, ja kaksi varastoi luokan 3 kaupan entisiä eläin-peräisiä elintarvikkeita ennen niiden kuljetusta hävitettäväksi tai hyödynnettäväksi. Yksi laitos lopetti toimintansa teknisenä laitoksena ja haki hyväksyntää väliasteen lai-tokseksi varastoidakseen teurastamoista hankkimiaan vuotia ja nahkoja. Elintarvike-valvontaviranomainen myönsi toimijalle lisäksi hygienia-asetuksen mukaisen luvan varastoida vuotia ja nahkoja elintarvikekäyttöön tarkoitetun gelatiinin ja kollageenin raaka-aineeksi. Teknisiä laitoksia rekisteröitiin yksi, jonka toimialue on turkisnahko-jen käsittely. Tarkastuskohteista oli toimintansa lopettanut 9 laitosta; 7 poltto- ja 4 teknistä laitosta. Valvontasuunnitelman mukaan kunnaneläinlääkäreiden tuli tarkastaa 52 polttolaitos-ta, 10 teknistä laitosta ja 1 teknisten tuotteiden varastointilaitos. Väliasteenlaitoksia ei suunniteltu tarkastettavaksi lainkaan vuonna 2015. Suunnitelluista tarkastuksista to-teutui Eviraan toimitettujen tarkastuskertomusten perusteella 77 % kun vuonna 2014 määrä oli vain 34 %. Kunnaneläinlääkäreitä työllistivät eniten polttolaitokset. Huomat-tavaa on, että esimerkiksi Lounais-Suomen AVIn alueella, jossa tarkastettavia poltto-laitoksia oli eniten (29 kpl) tarkastusprosentti oli 100. Vastaavaan lukuun päästiin kaikkien muidenkin AVIen alueilla Länsi- ja Sisä-Suomen AVIa lukuun ottamatta, jos-sa tarkastusprosentti oli 30. Myös teknisten laitosten tarkastuksista toteutui kaikkiaan 70 %. Suunnitelman ulkopuolisia tarkastuksia tehtiin 11 polttolaitokseen, 2 tekniseen laitokseen ja yhteen varastointilaitokseen. Lisäksi ESAVI tarkasti 3 tutkimuslaitosta. Suunnitelman ulkopuolisten tarkastusten syynä oli mm. edellisvuonna todettujen puu-teiden korjauksen varmistus ja tilalla tehdyn salmonellatarkastuksen yhteydessä tehty polttolaitostarkastus. Kunnaneläinlääkärit valvovat Eviran ohella myös joitakin sellaisia laitoksia, jotka Evira hyväksyy tai rekisteröi. Tällaisia laitoksia ovat käsittelylaitokset, lemmikkieläinten ruo-kia valmistavat laitokset ja turkisrehusekoittamot. Vuoden 2015 valvontasuunnitel-massa Evira edellytti kunnaneläinlääkäreiltä kuuden lemmikkiruokalaitoksen tarkas-tamista. Tarkastuksia tehtiin kuusi, mutta kaksi niistä oli suunniteltujen kohteiden ul-kopuolisia tarkastuksia, joiden tekemiselle ei tarkastuskertomusten perusteella ollut erityistä syytä. Tilarehustamojen tarkastuksia kunnaneläinlääkärit tekivät hieman edellisiä vuosia aktiivisemmin, mutta yli puolet edellytetyistä tarkastuksista jäi edel-leen toteutumatta. Käsittelylaitosten osalta päällekkäisen valvonnan osittainen pois-tuminen on keventänyt kunnaneläinlääkäreiden suunnitelman mukaista valvontataak-kaa, koska Eviran valvonta on näissä laitoksissa tehostettua suhteessa moniin muihin sivutuotetoimijoihin. Kunnaneläinlääkäreille kuuluvista Eviran hyväksymien ja rekiste-röimien laitosten suunnitelluista tarkastuksista toteutui 42 %. Kaikkiaan kunnaneläin-lääkärien tekemistä suunnitelluista tarkastuksista toteutui 64 %. Jotta rajallisia re-sursseja ei käytettäisi suunnitelman ulkopuolisiin tarkastuksiin ilman valitusta tai muu-ta havaittavissa olevaa riskiä tai epäkohtaa ja koska tarkastukset ovat toimijoille mak-sullisia, on vuoden 2016 valvontasuunnitelmaan lisätty huomautus asiasta. Aluehallintovirastot valvovat kansainvälisestä liikenteestä peräisin olevaa ruokajätettä käsitteleviä toimijoita. Näitä toimijoita ovat ruokajätehuollosta satamissa, lentokentillä ja varikoilla vastaavat tahot. Näitä toimijoita ei tarkastettu vuonna 2015. Jätteiden hä-vityksen valvonta tapahtuu ympäristöhallinnon valvonnan kautta.


9

Sivutuotteiden hävittämisen valvonta ja valvonnan toteutuminen Keräilyalueella tehdään vuosittain kohdennettuja tarkastuksia tiloille, joilla nautarekis-terin mukaan raatojen hävittämisessä vaikuttaisi olevan jotain poikkeavaa. Vuonna 2015 tarkastukset kohdenettiin aiemmista vuosista poiketen yhden kuukauden jak-soon, koska tarkoitus oli varmistaa paitsi tilojen toimintaa myös Honkajoki Oy:n käsit-telylaitoksen vastaanottokuittauskäytännön toimivuutta. Evirasta toimitettiin AVEille edelleen kuntiin lähetettäväksi nautarekisteristä ajettu kooste huhtikuulta 2015. Koosteesta näkyi tuottajien ilmoitusten perusteella tiloilla it-sestään kuolleet ja lopetetut naudat ja niiden hävitystapa sekä Honkajoki Oy:n ilmoi-tusten perusteella käsittelylaitokseen vastaanotetut naudat. Kunnaneläinlääkäreitä pyydettiin selvittämään tapaukset, joissa tuottajan oman ilmoituksen mukaan raato oli hävitetty lähettämällä se käsittelylaitokseen, mutta vastaanottokuittaus puuttui eli raa-to ei tämän perusteella olisi kuitenkaan päätynyt käsittelylaitokseen. Selvitettäviä tapauksia, joissa käsittelylaitoksen vastaanottokuittaus puuttui, oli 83 ti-lalla yhteensä 109 raadon kohdalla. Eniten kuittauksia puuttui (35 % kaikista) Länsi- ja Sisä-Suomen alueella, jossa nautoja on eniten. Sieltä ei kuitenkaan saatu selvityk-siä asiasta, sen sijaan muista AVEista saatiin varsin kattavat raportit. Pääosassa tapauksista toimija oli antanut raadon hävitystavalle väärän koodin joko vahingossa, tarkoituksella tai tiedon puutteen vuoksi. Viimeksi mainitut tapaukset liit-tyivät tilanteisiin, joissa raato oli lähetty tutkittavaksi patologille. Nautarekisterissä ei ole tälle tapahtumalle omaa koodia ja siksi monet tuottajat olivat merkinnet radon hä-vitystavaksi käsittelylaitoksen. Toimijoita ohjeistettiin merkintöjen tekemisessä. Myös kotiteurastettujen nautojen merkintätapa nautarekisteriin oli epäselvä osalla toimijois-ta. Osassa näistä tapauksista kyseessä oli tarkoituksellisesti väärin ilmoitetusta hävitys-tavasta. Raadon hävitystavaksi oli merkitty käsittelylaitos, vaikka todellisuudessa se oli yleensä hävitetty hautaamalla tai syötetty koirille. Tämä oli yleistä etenkin vasikoi-den kohdalla. Joissain tapauksissa taustalla oli eläinsuojelutapaus. Toimijoita neuvot-tiin oikeaan toimintatapaan, kehotettiin toimimaan säädösten mukaisesti ja varoitettiin tehostetuista valvonnasta. Toimijoille kerrottiin sivutuotelaista ja sen mukaisista pak-kokeinosta ja rangaistussäännöistä. Tapauksissa, joissa toimija osoitti dokumentein, että raato on toimitettu Honkajoen käsittelylaitokseen, oltiin yhteydessä Honkajokeen. Tällaisia tapauksia oli 5. Syynä vastaanottokuittauksen puuttumiseen oli kahdessa tapauksessa korvamerkin virheel-linen kirjaus noutotilanteessa, kahdessa tapauksessa noudettavaksi ilmoitettua raa-toa ei löytynyt muiden noudettavien raatojen seasta ja yhdessä tapauksessa käsitte-lylaitokseen oli toimitettu kaksi merkitöntä pikkuvasikkaa vanhemman eläimen muka-na, joista toinen oli mahdollisesti tuo nautarekisteriin ilmoitettu. Toimijaa ei laskuteta vanhemman eläimen mukana toimitetusta merkittömästä pikkuvasikasta. Väärien tunnistetietojen osalta tuottaja ilmoitti virheestään Honkajoelle ja virhe korjattiin. Kotiteurastus

Keräilyalueella nautojen tai sikojen kotiteurastuksesta jäljelle jäävät sivutuotteet, joi-ta ei käytetä elintarvikkeena tai omien lemmikkien ruoaksi, hävitetään pääasiassa toimittamalla ne Honkajoki Oy:n käsittelylaitokseen joko märehtijöiden raatokeräilyn mukana tai erillisellä noutotilauksella. Kotiteurastusten määriä seurataan nautarekis-terin kautta. Jos kotiteurastusten määrä on tilalla poikkeuksellisen suuri, kunnan-eläinlääkäri käy tarkastamassa tilanteen. Tilojen omaan käyttöön teurastettiin eläin-rekisterien tietojen mukaan koko maassa 6 787 nautaa (vuonna 2014 6 370 kpl),


10

9 488 lammasta (7 534 kpl) ja 336 vuohta (271 kpl). Honkajoki Oy:ltä saatujen tieto-jen mukaan 1 133 kotiteurastetun naudan ja 467 lampaan ja vuohen kotiteurastuk-sen sivutuotteet toimitettiin käsittelylaitokseen. Näin ollen edellisvuoden tavoin noin 83 % nautojen ja noin 95 % lampaiden ja vuohien teurassivutuotteista käytetään ti-lalla lemmikkieläinten ruokana tai hävitetään muilla tavoin.

Kuolleet naudat Teurastettujen nautojen lisäksi koko maassa tiloilla kuoli tai lopetettiin v. 2015 nauta-rekisterin mukaan yhteensä 41 447 nautaa, mikä on 1 615 kpl enemmän kuin edelli-senä vuonna. Näistä 37 824 kuoli keräilyalueella (91 %). Eniten nautoja kuoli ja lope-tettiin koko maassa tammi- ja heinäkuussa (3 619 kpl) ja vähiten marraskuussa (3 115 kpl).

0500

1000150020002500300035004000

TA

MM

IH

ELM

IM

AA

LIS

HU

HT

IT

OU

KO

KE

SÄ

HE

INÄ

ELO

SY

YS

LOK

AM

AR

RA

SJO

ULU

KUOLLEETKAKUOLLEETSA

Kuva 1. Kuolleet naudat (kpl) kuukausittain vuonna 2015 syrjäisellä (SA) ja keräilyalueella (KA) nautarekisterin tietojen mukaan. Koko Suomen kaikista tiloilla kuolleista naudoista n. 89 % päätyi käsittelylaitokseen ja n. 11 % haudattiin. Syrjäisellä alueella kuolleista naudoista haudattiin 95 % (3 445 kpl) ja keräilyalueella 2,5 % (979 kpl). Nautatiloja, jotka toimittivat ratoja käsittelylai-tokseen, oli 10 104 kpl (vuonna 2014 8 295 kpl ja vuonna 2013 8 867 kpl).

Kuolleet lampaat ja vuohet Rekisterin mukaan tiloilla kuolleita ja lopetettuja lampaita ja vuohia oli vuonna 2015 koko maassa 9 288 kpl (vuonna 2014 7 609 kpl). Keräilyalueella kuolleiden ja lopetet-tujen määrä oli 7 270 kpl ja syrjäisellä alueella 2 018 kpl. Keräilyalueella 75,4 % (vuonna 2014 77,5 %) raadoista toimitettiin käsittelylaitokseen, 12,0 % (8,9 %), raa-doista hävitettiin hautaamalla ja 2,0 % (1,2 %) polttamalla 2,0 % (1,2 %). Muilla yksi-löimättömillä tavoilla raadoista hävitettiin 10,6 % (12,4 %). Syrjäisellä alueella käsittelylaitokseen toimitettiin 0,4 % (v 2014 0,2 %) raadoista. Hautaamalla hävitettiin 85,3 % (92,7 %), polttamalla 5,8 % (2,3 %) ja muulla tavoin 8,5 % (4,8 %). Lammas- ja vuohitiloja, joilta raatoja haettiin, oli 667 kpl (vuonna 2014 653 kpl ja vuonna 2013 677 kpl). Tilasto lampaiden ja vuohien hävitystavoista vuosina 2009 - 2014 on esitetty taulu-kossa 3.


11

Taulukko 3. Lampaiden ja vuohien hävitystavat 2010 – 2015. Vuosi 2010 2011 2012 2013 2014 2015

Kuolleet ja lopetetut, kpl 6115 7326 6356 8014 7609 9288

Hävitystapa ilmoitettu, kpl 6063 7150 5675 6915 6814 8345

Hävitystavat, koko maa:

Käsittelylaitos 3245 3633 2976 4226 4624 5488

Hautaus 1962 2324 2478 2445 2057 2595

Poltto 224 275 225 244 132 262

Muu 632 918 666 1099 796 943

Yhteensä 6063 7150 6345 8014 7609 9288

Hävitystavat, keräilyalue:

Käsittelylaitos 3554 2943 4216 4621 5480

Hautaus 906 756 593 533 874

Poltto 155 177 138 71 145

Muu 678 502 1029 740 771

Yhteensä 5293 4378 5976 5965 7270 Hävitystavat, syrjäinen alue:

Käsittelylaitos 79 33 10 3 8

Hautaus 1418 1722 1852 1524 1721

Poltto 120 48 106 61 117

Muu 240 164 70 56 172

Yhteensä 1857 1967 2038 1644 2018

Kuolleet siat, siipikarja ja turkiseläimet Sikojen ja siipikarjan raatoja tuli keräilyn kautta Honkajoki Oy:lle yhteensä 7,1 milj. kg. Määrä oli sama kuin edellisinä vuosina. Tiloja, joilta raatoja haettiin, oli 1 177 kpl (vuonna 2014 1 247 kpl ja vuonna 2013 1 339 kpl). Käsittelemättömien sivutuotteiden käyttö eräiden eläinten ruokintaan

Toimijan on ilmoittauduttava eläintunnistusjärjestelmälain 238/2010 mukaiseen haas-karuokintapaikkarekisteriin aloittaessaan käsittelemättömien sivutuotteiden käytön si-vutuoteasetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan mukaiseen eläinten ruokintaan. Rekisteröinti kuuluu kunnaneläinlääkärille. Lisäksi luonnoneläinten ruokinnan osalta jokaisesta käyttökerrasta on ilmoitettava sivutuotteiden keräyskunnan ja käyttökun-nan kunnaneläinlääkärille ennen kuin sivutuotteita viedään haaskapaikalle. Ilmoitusti-heys muuttui kuukausittaiseksi sivutuotelain 517/2015 ja asetuksen 783/2015 tultua voimaan 1.7.2015.

Haaskapaikkarekisteristä 15.2.2016 ajetun tiedon mukaan Suomessa oli 420 kpl haaskapaikkaa 110 kunnan alueella (maaliskuussa 2014 344 kpl). Haaskatoimintaa on eniten Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella, jossa kolmannes haaskapai-koista sijaitsi. Kunnista haaskapaikkoja oli eniten Kuhmossa, Suomussalmella ja Kuusamossa Yhden kunnan alueella oli enimmillään 38 haaskapaikkaa. Karhujen luontokuvausta ja katselua varten perustettuja haaskapaikkoja oli Pohjois- ja Itä-Suomen aluehallintovirastojen alueilla, jonne myös ammattimainen ja laajamittainen luontokuvaus- ja katselutoiminta on keskittynyt. Muualla haaskanpidon syynä oli pää-asiassa pienpetojen pyynti tai muiden kuin karhujen kuvaus ja katselu.


12

Haaskanpitäjät eivät tehneet aktiivisesti käyttöilmoituksia eläinperäisen aineksen viennistä haaskapaikalle tai kaikki tiedot niistä eivät kulkeudu Eviraan. Niiden tietojen perusteella, mitä Eviraan on tullut, voidaan todeta yleisimmin haaskaruokinnassa käytettävän aineksen olleen edelleenkin sianraatoja ja kasvatettua kalaa. TSE-lainsäädännössä oleva riskiaineksen määrittely on muuttunut 5.8.2015 siten, että alle 12 kk ikäisissä naudoissa ei alhaisen BSE- riskin jäsenmaissa ole riskiainesta, eli nii-den raadot luetaan kuuluvaksi sivutuoteluokkaan 2. Koska sivutuotelaissa sallitaan luokan 2 ja 3 aineksen käyttö haaskaruokinnassa, seurasi tästä, että tilalla itsestään kuolleita ja lopetettuja, alle vuoden ikäisiä nautoja on saanut 5.8.2015 alkaen viedä haaskalle, samoin nautaperäisiä, luokkaan 2 ja 3 kuuluvia teurastamosivutuotteita. Valvontasuunnitelman mukaan haaskapaikkojen tarkastukset kohdennetaan ensisi-jaisesti paikkoihin, joiden toiminnassa on havaittu tai epäilty olevan puutteita, joko oman havainnon tai valituksen perusteella. Muussa tapauksessa tarkastukset koh-dennetaan paikkoihin, joissa houkuttimena käytetään maatiloilta peräisin olevia sian-raatoja. Näitä tarkastuksia tuli suunnitelman mukaan tehdä 1-2 kappaletta toimialuet-ta kohti. AVIen VASU-raportoinnin mukaan haaskapaikkatarkastuksia tehtiin yhteen-sä 10 kpl. Turkiseläinten lajinsisäinen käyttö Eläinten pitäjä ja – pitopaikkarekisteristä saatujen tietojen mukaan turkistarhoja, jois-sa harjoitettiin lajinsisäistä käyttöä kettujen ruokinnassa, oli yhteensä 160 (vuonna 2014 142) ja supikoirien ruokinnassa 25 (vuonna 2013 24). Toiminta on keskittynyt pitkälti Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueelle. BSE-näytteenotto luokan 1 käsittelylaitoksessa, valvonta ja sen toteutuminen

Luokan 1 käsittelylaitoksen BSE-näytteenottoa valvovan kunnaneläinlääkärin on huo-lehdittava, että kaikista laitokseen toimitetuista yli 48 kk ikäisistä itsestään kuolleista tai lopetetuista nautaeläimistä ja yli 18 kk ikäisistä lampaista ja vuohista lähetetään näyte Eviraan tutkittavaksi. Kunnaneläinlääkäri vastaa näytteenoton säännöstenmu-kaisuudesta ja luotettavuudesta. Fyysisen näytteenoton suorittavat kunnaneläinlääkä-rin kouluttamat käsittelylaitoksen työntekijät. Kunnaneläinlääkäri raportoi kuukausit-tain Eviraan suorittamistaan valvontakäynneistä, otetuista näytemääristä sekä ta-pauksista, joissa näytettä ei jostain syystä saatu. Käsittelylaitokseen tuli laitosta valvovan eläinlääkärin kuukausiraporttien mukaan 12 215 kpl yli 48 kk ikäistä nautaa (vuonna 2014 määrä oli 10 412 kpl). Näyte saatiin otettua n. 91 %:sta. Yli 18 kk ikäisten lampaiden ja vuohien raatoja tuli käsittelylaitok-seen yhteensä 1 859 kpl (1 666 kpl). Näyte saatiin otettua n. 74 %:sta. Ne raadot, joista näytettä ei saatu, olivat pääosin kesähelteillä pilaantuneita, pahoin tulipaloissa tuhoutuneita tai niiltä puuttuivat tunnistetiedot. Sivutuotteiden sisämarkkinakauppa, tuonti ja vienti Sivutuotteille myönnettiin sivutuoteasetuksen artiklan 48 mukaisia tuontilupia yhteen-sä 20 kappaletta: 18 kpl luokan 2 ainekselle turkiseläinten rehuksi ja 2 kpl luokan 2 pakastetuille minkinruhoille nahkontaa varten. Sivutuoteasetuksen mukaan TRACES-järjestelmässä raportoidaan sivutuotteista vain luokkien 1 ja 2 sivutuotteet sekä luokan 3 käsitelty eläinvalkuainen. MMM asetuksen 842/2013 mukaisesti eläinten ruokintaan tarkoitettujen luokkaan 3 kuuluvien teuras-tuksen sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden siirroissa jäsenvaltioiden välissä toimijan oli myös laadittava kaupallinen asiakirja TRACES-järjestelmässä vielä kesä-kuun aikana. Mutta heinäkuusta lähtien uuden kansallisen sivutuotelain mukaisesti


13

näiden sivutuotteiden raportointivelvollisuus poistui. Kunnaneläinlääkärin kuittausta vaaditaan luokan 1 ja 2 sivutuotteiden sekä käsitellyn eläinvalkuaisen osalta. Kun-naneläinlääkärit ovat järjestelmällisesti kuitanneet saapuvia eriä vuoden 2015 osalta. Varsinaisia saapumistarkastuksia paikan päällä olisi sen sijaan voitu suorittaa enem-män. Ohje toimijoille ja eläinlääkäreille raportoinnista TRACES-järjestelmässä on päi-vitetty vuoden 2015 aikana. Sivutuotteiden tuontilupien käsittelyä ja valvontaa on kehitetty, jotta se vastaa sivu-tuoteasetuksen ja kesällä 2015 voimaan astuneen sivutuotelain vaatimuksia. Sivu-tuotteille myönnettiin tuontilupia tutkimustarkoituksiin ja kaupallisille näytteille yhteen-sä 39 kappaletta. Rajatarkastusasemilla Helsingissä (satama ja lentoasema) kirjattiin yhteensä 461 si-vutuote-erää, joista 14 oli kauttakuljetuksia. Noin ¾ Suomeen jääneestä tuonnista oli eläimistä saatavia eläinten rehuja. Muihin tuotuihin sivutuotteisiin kuuluivat verituot-teet, siemenneste, lannoitteet, höyhenet, vuodat ja nahat sekä trofeet.

3 TOIMINNAN JA TUOTTEIDEN SÄÄNNÖSTENMUKAISUUS

3.1 Todetut puutteet ja niiden yleisyys

Sivutuotealalla on hyvin erityyppisiä toimijoita ja siten myös todetut puutteet vaihtele-vat paljon. Omavalvontasuunnitelmaan liittyvät puutteet ovat yleisiä, samoin kirjanpi-doissa, kaupallisissa asiakirjoissa ja tuoteselosteissa esiintyi puutteita monien toimi-joiden keskuudessa. Polttolaitosten kohdalla tyypillisin puute, liittyi polttolämpötilan varmentamiseen tai sen testaamiseen, että uunin lämpömittari mittaa todellista poltto-lämpötilaa. Valvontaviranomaiset kirjasivat havaitsemansa puutteet ja edellytetyt toi-menpiteet tarkastuspöytäkirjoihin ja antoivat tarvittaessa määräaikoja puutteiden kor-jaamiselle. Lampaiden ja vuohien raatojen toimittaminen käsittelylaitokseen keräilyalueilla on vä-hitellen lisääntynyt, mutta edelleen hautaamista tai muuta säädöstenvastaista hävit-tämistä esiintyy. Nautojen osalta tilanne on huomattavasti parempi, mutta eläimen kuoleman ja raatokeräilyn tilauksen välinen aika on paikoin pitkä. Haaskapaikkoja on rekisteröity kiitettävästi, mutta käyttöilmoitukset sivutuotteiden viennistä haaskalle jäävät usein tekemättä.

3.2 Puutteiden analyysi

Laitosvalvonta Eviran koostamat tiedot kunnaneläinlääkäreiden valvonnoissa havaitsemista puutteis-ta perustuvat Eviraan toimitettuihin tarkastuskertomuksiin. Vuonna 2015 niitä toimitet-tiin lähes kaikista tehdyistä valvonnoista. Evira ja paikalliset valvojat tekivät sivutuotteita käsitteleviin laitoksiin yhteensä 75 tar-kastusta, joista kirjattiin 177 puutetta. Eviran tekemissä hyväksyntätarkastuksissa on kahta käytäntöä. Lannoitevalmisteita valmistavat laitokset tarkastetaan laitoksen ollessa jo toiminnassa ja tarkastuksesta tehdään erillinen tarkastuspäätös johon kirjataan todetut puutteet. Lemmikkieläinruo-kia valmistavat laitokset tarkastetaan ennen toiminnan aloittamista. Lemmikkieläin-ruokia valmistavien laitosten hyväksymistarkastuksissa todettujen puutteiden korjaa-


14

minen annettuihin määräaikoihin mennessä on hyväksymisen edellytys, eikä niitä ole tästä syystä laskettu puutteiden kokonaismäärään mukaan. Laitosvalvonnassa havaitut, riskiluokaltaan pienemmät puutteet (luokan 3 puutteet) liittyivät omavalvontasuunnitelmiin, kaupallisiin asiakirjoihin, Traces-järjestelmän käyt-töön, sivutuotteiden merkitsemiseen, kirjanpitoon (puhdistus, perehdytys, lämpötila-seuranta, tuhoeläintorjunta), epäsiisteyteen, jäljitettävyyteen, työohjeisiin, pakkaus-merkintöihin, näytteenottoon ja näytteiden analysoimiseen. Yleisimmät havaitut puut-teet olivat, että HACCP-perusteinen omavalvontasuunnitelma ei ollut kaikilta osin ajan tasalla ja kaupallisissa asiakirjoissa / rahtikirjoissa eivät olleet kaikilta osin vaa-timustenmukaisia. Muiden laitosten osalta em. puutteita havaittiin noin puolessa teh-dyistä tarkastuksista, kun lannoitevalmisteita valmistavissa laitoksissa luokan 3 puut-teita oli lähes jokaisessa tarkastetussa laitoksessa. Luokan 3 puutteita kirjattiin yh-teensä 147, joista 81 liittyi lannoitevalmisteita valmistaviin laitoksiin. Lannoitevalmis-teita valmistavien laitosten osalta puutteiden korkea määrä johtuu osin siitä, että mu-kaan on laskettu hyväksyntätarkastusten yhteydessä todetut puutteet- Luokan 2 puutteiksi kirjataan asioita, jotka ovat vakavuudeltaan luokan 3 ja 1 puuttei-den välissä. Tällaisia olivat esimerkiksi kriittisten pisteiden seuraamisen laiminlyömi-nen ja näytteenottosuunnitelman puuttuminen / suunnitelman toteuttamisen laimin-lyöminen kokonaan, polttolämpötilan mittaamisen tai varmentamisen laiminlyönti, omavalvontasuunnitelman puuttuminen ja lääkekirjanpidon laiminlyöminen. Luokan 2 puutteita kirjattiin yhteensä 30. Vakavia, toimintakieltoon johtavia luokan 1 puutteita ei todettu. Kotimaisesta valmistuksesta otetuista sivutuoterehunäytteistä analysoitiin pääsään-töisesti salmonella ja enterobakteerit. Noin puolet näytteistä oli lemmikkieläimille val-mistettuja raakaruokia. Salmonellaa ei todettu. Enterobakteerien määrä ylitti sivutuo-teasetuksen salliman tason kymmenessä valmistuksen valvonnassa otetussa näyt-teessä. Näytteet olivat lemmikkieläimille valmistettuja raakaruokia. Ylityksen tasosta riippuen Evira joko antoi huomautuksen toimijalle tai kuuli toimijaa ylityksen johdosta. Kuulemisen seurauksena Evira joko kielsi näiden rehuerien markkinoille saattamisen ja edellytti toimijalta selvityksiä toimenpiteistä, joihin em. tutkimustulosten johdosta oli ryhdytty tai totesi kieltämisen saatujen selvitysten perusteella tarpeettomaksi. Vanhoissa tilakohtaisissa poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa ei useinkaan ole vakio-varusteena lämpömittaria. Lämpömittarin, joka mittaa lähes 1000 C asteeseen ko-hoavia lämpötiloja, hankkiminen ja asentaminen vanhaan laitteeseen on joissain ta-pauksissa koettu vaikeaksi. Näissä tapauksissa on tukeuduttava ulkopuolisen teke-mään mittaukseen ja sen tulosten esittämiseen valvojalle. Polttokaluston uudistuessa ja sen myötä automatisoituessa tämä ongelma häviää. Näiden uusien laitteiden koh-dalla on kuitenkin huolehdittava lämpötilan mittaustuloksen paikkansa pitävyyden varmistamisesta vuosittain, jolloin on jälleen turvauduttava ulkopuolisen tahon palve-luksiin. Tätä on ollut vaikea muistaa tai sitä ei ole riittävästi tiedotettu tiloille. Kunnis-sa, joissa on runsaasti tilapolttolaitteita, hyvänä ratkaisuna on ollut kunnan valvojalle hankkima kannettavan lämpötilamittari, jonka mittaustulosta verrataan laitteen omaan lämpömittarin tulokseen. Valvoja huolehtii kannettavan mittalaitteen kalibroinnista. Kaupallisten tuhkaamoiden kohdalla mittalaiteiden tarkastukset on hoidettu pääsään-töisesti asianmukaisesti. Polttolaitosten kohdalla tyypillisin puute, liittyi polttolämpöti-lan varmentamiseen tai sen testaamiseen, että uunin lämpömittari mittaa todellista polttolämpötilaa. Nämä puutteet varmennettiin korjatuiksi yleensä toimijan valvojalle jälkikäteen toimittamien asiakirjojen ja mittaustodistusten avulla. Sivutuotekuljetusten tarkastusten yhteydessä havaittiin puutteita kaupallisissa asiakir-joissa. Kaupallisista asiakirjoista puuttui pääsääntöisesti kuljetettavan sivutuoteluokan kuvaus. Tarkastuksilla havaittiin myös, etteivät kaikki toimijat kuuluneet sivutuotetoi-


15

mijoiden rekisteriin vaikka kuljettivat eläinperäisiä sivutuotteita. Tarkastusten myötä Eviraan tuli muutamia uusia ilmoituksia sivutuotekuljettajiksi rekisteröityviltä kuljetus-yrityksiltä. Sivutuotteiden säännöstenvastainen hävittäminen Säännöstenvastaisesti haudattujen nautojen määrä on vähentynyt Suomessa vuosi vuodelta. Kahden edellisen vuoden perusteella se näytti pysähtyneen noin 3 prosent-tiin. Vuonna 2015 määrä oli kuitenkin vähentynyt ollen nyt 2,5 %. Taulukossa 4 on esitetty tiloilla kuolleiden, kerättyjen ja laittomasti haudattujen nauto-jen määrät keräilyalueella nautarekisterin mukaan vuosilta 2007 – 2015. Taulukko 4. Tiloilla kuolleet ja lopetetut naudat ja niiden hävittäminen keräilyalueella 2007- 2015.

Vuosi Kuolleita Kerättyjä Haudattuja 2007 38 809 29 091 5 685 (15 %) 2008 35 221 30 759 3 666 (10 %) 2009 35 015 31 648 2 856 (8 %) 2010 38 663 35 743 2 545 (7 %) 2011 37 597 35 342 2 055 (6 %) 2012 35 884 34 006 1 636 (5 %) 2013 38 435 37 096 1 205 (3 %) 2014 36 424 35 171 1 164 (3 %) 2015 37 824 36 776 979 (2,5 %)

Säännöstenvastaisesti haudattujen nautojen määrä keräilyalueella on vähentynyt kaikkien aluehallintovirastojen alueella, Itä-Suomen aluehallintovirastoa lukuun otta-matta, jossa määrä on hieman edellisvuotta suurempi. Taulukossa 5 on esitetty nau-tarekisterin tietojen perustella keräilyalueella sekä vertailun vuoksi myös syrjäisellä alueella haudatuksi ilmoitettujen raatojen määrä aluehallintovirastojen alueilla vuosi-na 2010- 2015. Taulukko 5. Hautaamalla hävitetyt kuolleet naudat aluehallintovirastojen alueilla vuosina 2010-2015

2010 2011 2012 2013 2014 2015

ESAVI* 296 260 190 155 135 103 LSAVI* 162 156 129 77 79 60 LSSAVI* 1177 964 751 545 527 381 ISAVI* 566 452 378 264 236 270 OULU 1/PSAVI * 344 223 190 164 187 165 OULU 2/PSAVI 1132 1031 1039 1047 1002 1072 LAVI 2252 1894 1920 1811 1759 1920

*keräilyaluetta

Keräilyalueella kuolleista lampaista ja vuohista noin 12,0 % hävitettiin laittomasti hau-taamalla. Määrä on kasvanut edellisvuodesta (9,0 %). Käsittelylaitokseen raadoista toimitettiin 75 %, kun luku edellisenä vuonna oli 78 %. Hävitystavaksi oli merkitty ”muu” 11 %:ssa tapauksista. On todennäköistä, että kuolleiden lampaiden ja vuohien ruhoja käytetään esimerkiksi lemmikkien ruoaksi.


16

Ensimmäistä kertaa ristiintarkastettiin tuottajien ja Honkajoki Oy:n nautarekisteriin te-kemiä nautojen hävitysilmoituksia. Selvityksen tuloksena voi todeta, että käsittelylai-toksen merkinnät vastaanotetuista raadoista olivat varsin luotettavia. Sen sijaan tuot-tajien merkinnöissä oli paikoin todettavissa tarkoituksellista hävitystavan väärin mer-kitsemistä. Raatoja oli hävitetty hautaamalla, koirille syöttämällä yms. mutta hävitys-tavaksi oli merkitty toimitus käsittelylaitokseen tai raatokeräily. Joissain tapauksissa toimija oli kuitenkin toimittanut raadon asianmukaisesti raatokeräilyn kautta hävitettä-viksi, mutta eläimen korvamerkin puuttuessa tai se numeron virhemerkinnästä johtu-en raadon vastaanottokuittaus käsittelylaitoksen päässä puuttui. Väärien tunnistetie-tojen osalta tuottajan ilmoittaessa virheestä Honkajoelle virhe korjataan ja nautarekis-teriin tallennetaan oikeat tiedot. Puutteista aiheutuvat riskit Laitostarkastuksilla havaitut puutteet sivutuotteiden merkinnöissä, kuljetusasiakirjois-sa ja kirjanpidoissa johtavat sivutuotteiden jäljitettävyyden heikkenemiseen. Puutteet yleisessä hygieniassa ja sivutuotteiden säilytyksessä muodostavat riskin etenkin re-huksi päätyvien sivutuotteiden kohdalla. Puutteet omavalvontasuunnitelmassa ja HACCP-järjestelmässä voivat johtaa virheel-liseen riskinarviointiin ja toimenpiteiden kohdentamiseen tuoteturvallisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin. Laadunvarmistuksen puutteet voivat johtaa siihen, että esi-merkiksi salmonella ja muut haitalliset aineet jäävät toteamatta. Merkintöjen puutteet voivat aiheuttaa sekaannusta rehujen valmistuksessa tai käytössä, joskaan varsinai-sia turvallisuuden kannalta vakavia tapauksia ei tullut esille. Puutteelliset siivouskäy-tännöt ja tuotanto- ja varastotilojen huono kunto lisäävät tuhoeläinten ja sitä kautta tautien leviämisriskiä, sekä voivat etenkin rehujen kohdalla aiheuttaa terveydellisen riskin rehun loppukäytössä. Riittämättömien näytteenottosuunnitelmien tai niiden puutteellisen toteutuksen seu-rauksena toimija ei välttämättä saa todellista kuvaa raaka-aineiden tai valmiiden tuot-teiden mikrobiologisesta laadusta. Kokonaisten naudan raatojen sekä kotiteurastuksen sivutuotteiden hautaaminen eläintiheällä keräilyalueella sisältää riskin ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympä-ristölle. Hautaamispaikan väärä sijainti, valvonnan puute sekä liian lähelle pintaa ta-pahtuva hautaaminen voivat aiheuttaa mahdollisen taudin leviämisen tai tarttumisen hyönteisten tai muiden eläinten välityksellä. Lisäksi riskinä on pohjaveden saastumi-nen. Kun raatokeräilyn tilaaminen viivästyy, pihapiirissä lojuva raato houkuttelee niin tuho- kuin petoeläimiä pihapiiriin. Vastaavasti hautaamaton raato maastossa houkuttelee suurpetoja siirtymään alueelle, mikä aiheuttaa mahdollisesti vaaraa lähialueen asuk-kaille ja metsässä liikkuville ihmiselle. Väärin merkityt kuljetukset, puutteelliset ajoneuvojen tai asiakirjojen merkinnät voivat johtaa sivutuotteiden päätymisen väärään käyttökohteeseen. Tehtyjen kuljetustarkas-tusten ja niissä havaittujen puutteiden perusteella todennäköisyys, että eläinperäisiä sivutuotteita päätyisi väärään käyttökohteeseen, on pieni. Puutteiden syyt Toimijoiden säännöstenvastainen toiminta johtuu osittain tiedon puutteesta ja resurs-sien vähyydestä. Esimerkiksi sivutuotteita rehuksi käsittelevillä pienillä toimijoilla ei aina ole riittävästi asiantuntemusta ja resursseja tehokkaiden HACCP-järjestelmien ja laadunvarmistussuunnitelmien laatimiseksi. Kustannukset rajoittavat myös sellaisia ti-


17

la- ja laiteinvestointeja, joilla voitaisiin parantaa rehujen turvallisuutta. Osittain tode-tuissa puutteissa on kuitenkin kyse tietoisesta säädösten rikkomisesta esimerkiksi ta-loudellisista syistä johtuen: säännösten noudattaminen aiheuttaa kustannuksia, eikä esimerkiksi HACCP-perusteisten omavalvontasuunnitelmien ja kirjanpidon hyötyjä ymmärretä tai haluta ymmärtää. Puutteisiin puuttumisen lisäksi tarkastuksilla onkin suuri merkitys myös toimijan ohjaamisen ja neuvomisen kannalta. Suurimmiksi syiksi toimijoiden säädösten vastaiseen toimintaan olivat AVIT arvioineet VASU-raporteissaan toimijoiden tietämättömyyden ja puutteelliset seuraamukset rik-keistä. Toiseksi suurimmaksi syyksi arvioitiin säännösten noudattamisen kalleus. Myös toimijoiden ammattitaidon puutteen valvonnan riittämättömien resurssien tai työvälineiden arveltiin vaikuttavan säädösten vastaiseen toimintaa. Tämä koskee niin laitosten toimintaa kuin sivuotteiden hävittämistä ja muuta käyttöä.

Ilmoittamattomat haaskapaikat ja käyttöilmoitusten tekemättä jättäminen johtunevat pääsääntöisesti tietämättömyydestä tai viitseliäisyyden puutteesta. Etenkin ilmoitta-minen omalla maalla pidettävästä haaskapaikasta pienpetojen metsästystä varten ja vähäisen sivutuotemäärän vienti haaskalle ei ehkä tunnu toimijasta tarkoituksenmu-kaiselta. Toisaalta maastoon jätettyjen raatojen kohdalla kyseessä voi olla myös raa-tokeräilyn kiertäminen, hautaamisesta annettujen säädösten rikkominen tai laittomas-ta karhun tai muun suurpedon metsästyksestä.

4 AUDITOINNIT JA MUU SAATU PALAUTE

FVO:n suorittamat tarkastukset

FVO ei tehnyt vuonna 2015 sivutuotevalvontaan liittyviä auditointeja. Komission yleisauditoinnin yhteydessä sivutuotevalvonnan osalta päivitettiin maaprofiili. Aiem-missa auditoinneissa todettujen puutteiden osalta todettiin, että puutteet liittyivät sivu-tuotteiden valvontajärjestelmään, ja niiden korjaaminen voidaan todentaa vasta myö-hemmin, kun sivutuotelaki on saatettu voimaan ja uudistettu valvontaorganisaatio on ollut toiminnassa jonkin aikaa. Auditoinnit Sivutuotteisiin liittyviä ohjaus- ja arviointikäyntejä suunniteltiin tehtäväksi 1-5 kpl, mut-ta henkilöstömuutoksista johtuen ne jäivät toteutumatta. AJO-käynnit on kuitenkin to-dettu hyödyllisiksi, ja niitä on tarkoitus jatkaa myös sivutuotevalvonnan osalta. Rehu- ja lannoitevalvontayksikkö osallistui valvontaosaston yhteiseen maksuja kos-kevaan auditointiin. Yksikön toimintaan liittyviä puutteita ei havaittu.

5 ENNALTAEHKÄISEVÄT JA KORJAAVAT TOIMENPITEET

5.1 Toimijoiden säädösten tuntemuksen varmistaminen

Säännölliset tarkastukset ja niiden kohdentaminen riskiperusteisesti parantavat toimi-joiden lainsäädännön tuntemusta ja vaatimusten noudattamista. Valvontaviranomai-sia kouluttamalla on pyritty välittämään ajankohtaista tietoa säädöksistä myös toimi-joille. Uusia, toimijoille suunnattuja ohjeita laadittiin ja suurinta osaa vanhoista ohjeis-ta ja internet-sivuista jouduttiin päivittämään sivutuotelain tuomien muutosten vuoksi. Tarkempi kuvaus on esitetty kappaleessa 5.3. Päivittäisellä valvojien ja toimijoiden henkilökohtaisella ohjaamisella ja neuvomisella puhelimitse sekä sähköpostitse on


18

suuri merkitys etenkin uusien toimijoiden ja valvojien kohdalla. Sekä valvojille että toimijoille on pyritty viestittämään mahdollisuudesta olla tarvittaessa yhteydessä kes-kusviranomaiseen.

5.2 Toimijoille annetut seuraamukset ja puutteiden korjaamistoimenpiteiden varmistami-nen

Useimmissa tapauksissa laitosvalvonnassa todettujen puutteiden korjaaminen toden-nettiin toimijan lähettämän selvityksen perusteella. Tarpeen vaatiessa valtuutettu tar-kastaja tai paikallinen valvova viranomainen, kuten kunnaneläinlääkäri tai tarkastus-eläinlääkäri, tarkasti yksittäiset korjaavat toimenpiteet paikan päällä. Korjaavat toi-menpiteet tarkastettiin kuitenkin viimeistään seuraavan tarkastuskäynnin yhteydessä. Tarkastuskäyntejä lisättiin, jos toiminnassa todettiin paljon puutteita tai ne olivat luon-teeltaan vakavia. Yhtään rekisteröintiä tai hyväksyntää ei tarkastuksissa todettujen puutteiden perusteella peruutettu. Eviran tietoon tuli kolme ulkopuolisen tekemää ilmoitusta kunnaneläinlääkärille tai ympäristönsuojeluviranomaiselle syrjäisellä alueella maastosta löytyneistä hautaa-mattomista raadoista. Näissä tapauksissa toimijat huolehtivat hautaamisesta hau-tauskehotuksen saatuaan ja korjaustoimenpide käytiin varmistamassa. Evira antoi yhden määräyksen eläintautilain nojalla liittyen luokan 1 sivutuotteiden säädösten vastaiseen käyttöön. Paikallinen viranomainen varmisti käytön lopettamisen ja ainek-sen asianmukaisien hävittämisen. Eviran tietoon tuli kaksi tapausta, jossa käräjäoikeus on antanut tuomion nautojen hautaamisesta keräilyalueella. Rikokset oli tehty vuonna 2013 ja 2014. Sakkorangais-tus annettiin ympäristönsuojelulain ja /tai eläintautilain rikkomisen nojalla. Toisessa tapauksessa vastaajan katsottiin raadot maahan hautaamalla välttäneen kustannuk-set, jotka olisivat aiheutuneet raatojen toimittamisesta asianmukaisesti käsittelylaitok-seen. Vastaaja tuomittiin menettämään valtiolle rikoksen tuottama taloudellinen hyö-ty. Nautojen hävittämisestä avotulella polttamalla tehtiin yksi rikosilmoitus poliisille. Poliisi ei kuitenkaan vienyt asiaa eteenpäin. Kesällä paljastunut, poliisitutkintaan pää-tynyt mittava lampaan raatojen ja muiden sivutuotteiden hävittämiseen, ympäristön pilaamisen ja eläinsuojeluun liittyvän rikoksen käsittely on vielä kesken. Sivutuotelain voimaantulon jälkeen tapahtuneissa rikkeissä on ollut mahdollisuus hyödyntää hallinnollisia pakkokeinoja. Muutamia tapauksia onkin jo vireillä. Tehok-kaiden ja oikeasuhteisten seuraamusten mahdollisuus johtaa ehkäisevästi toimijoiden säännöstenvastaiseen toimintaan.

5.3 Valvontajärjestelmään liittyvät korjaavat toimenpiteet

Toimintavuoden aikana astui voimaan maa- ja metsätalousministeriön valmistelema laki eläimistä saatavista sivutuotteista, jonka valmisteluun Evira aktiivisesti osallistui. Laki ja sen nojalla annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus astuivat voimaan 1.7.2015. Laissa määritellään viranomaisvastuut sivutuotetoimijoiden hyväksymises-sä, rekisteröinnissä ja valvonnassa. Valvonta muuttui kolmiportaisesta kaksipor-taiseksi, mikä selkeytti valvontavastuita. Aluehallintoviraston tehtävänä säilyi valvon-nan ohjaus ja raportointi omalla alueella. Merkittävä muutos aikaisempaan oli hallin-nollisten pakkokeinojen saaminen sivutuotelakiin. Jatkossa myös sellaisiin sivutuote-rikkomuksiin puuttuminen, jotka eivät aiheuta eläintautivaaraa eivätkä kuulu rehu- tai lannoitelainsäädännön soveltamisalaan, on mahdollista. Kunnaneläinlääkäreiden suorittama sivutuotevalvonnan maksullisuus lisättiin maa- ja metsätalousministeriön asetukseen 1587/2015 kunnanelänlääkäreiden maksullisista


19

suoritteista. Maksullisuuden ja riskiperusteisuuden yhdistelmän voidaan ainakin toi-voa lisäävän säädösten noudattamista, kun yhteys tarkastuksella havaittujen puuttei-den ja tarkastustiheyden välillä on toimijalle selvä. Taulukkoon 6 on listattu toimijoille ja valvojille laadittu sivutuotteisiin liittyvä kirjallinen ohjeistus. Ohjeita päivitettiin tarpeen mukaan. Muuta ohjeistusta ja neuvontaa on an-nettu puhelimitse, sähköpostitse, paikanpäällä sekä erilaisten koulutustilaisuuksien muodossa. Sähköpostitse ja puhelimitse tapahtuvaa ohjausta ja neuvontaa annetaan päivittäin sekä valvojille että toimijoille. Sivutuotteisiin liittyvää koulutusta annettiin toimijoille yhdessä ja valvojille yhteensä 15 eri tilaisuudessa. Toimijoille suunnattuihin tilaisuuksiin osallistui noin 400 henkilöä ja valvojille suunnattuihin tilaisuuksiin yhteensä noin 500 henkilöä. Turkisrehusektoria koulutettiin rehupäivien yhteydessä, tarkastuseläinlääkäreitä ja lihantarkastajia heille suunnattujen tilaisuuksien yhteydessä. Läänineläinlääkäreitä koulutettiin Evira-AVI -neuvottelupäivillä ja eläinlääkäriopiskelijoille pidettiin luentoja sivutuoteasioista osana Eläinlääketieteellisen tiedekunnan opetusta. Eviran sivutuotevalvonta järjesti huhti-kuussa uuteen sivutuotelakiin ja valvontajärjestelmän uudistamiseen liittyvä sivutuo-tevalvontapäivän aluehallintovirastojen ja kuntien valvontaviranomaisille.

Taulukko 6. Viranomaisille ja toimijoille laadittu ohjeistus

2012 2013 2014 2015

Ohjeet toimijoille ja/tai valvojille

- päivitytetyt, kpl 2 11 2 7

- uudet, kpl 5 4 3 1

6 TOIMINNAN RESURSSIT

Evira vastaa sivutuotelainsäädännön toimeenpanotehtävien johtamisesta, ohjaami-sesta, kehittämisestä ja koulutuksesta sekä valvoo itse osaa sivutuotetoimijoista. Päätyönään sivutuotteiden kanssa Evirassa työskentelee 4 henkilöä lannoite- ja sivu-tuotejaostossa ja lisäksi sivutuotevalvonta liittyy muissa yksiköissä ja jaostoissa arvi-olta 5 henkilön tehtäviin. Kunnaneläinlääkärien tehtäväkenttään liittyviä sivutuotevalvonnan tehtäviä on arviolta noin 150 - 200 kunnan alueella, joten valvontatehtävät työllistävät jossain määrin vas-taavan määrään kunnaneläinlääkäreitä. Osa kunnaneläinlääkäreistä on yksinomaan valvontatehtäviin keskittyneitä valvontaeläinlääkäreitä. Valvontaeläinlääkärien virkoja on tällä hetkellä kunnissa noin 60. Sivutuotevalvonnan ohjaus- ja koordinointitehtävät on yleensä keskitetty AVEissa yhdelle läänineläinlääkärille. Se, paljonko sivutuote-valvonta tosiasiallisesti vie AVIn tai kunnan valvontaviranomaisten henkilötyövuosia, vaihtelee suuresti eri alueiden välillä riippuen alueella sijaitsevien sivutuotealan toimi-joiden määrästä. Teurastamoissa ja pienteurastamoissa sekä niiden yhteydessä toimivissa leikkaa-moissa ja laitoksissa valvontatehtävät kuuluvat Eviran tarkastuseläinlääkärille. Kun-naneläinlääkärit sekä kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset hoitavat hyväksymien-sä elintarvikelaitosten ja ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen valvontaa. Lisäksi Lapin aluehallintovirastoille kuuluu poroteurastamoiden hyväksyntä ja valvonta. Valvontaan tarvittava aika riippuu alueella sijaitsevien elintarvikevalvontakohteiden määrästä ja tyypistä. Evira voi käyttää valvonnassa apunaan kirjallisesti valtuuttamiaan tarkastajia, jotka toimivat tehtävässään Eviran valvonnassa. He voivat tehdä Eviran pyynnöstä viran-omaisvalvontaa varten tarvittavia tarkastuksia, selvityksiä ja ottaa näytteitä. Näiden


20

tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekee Evira. Sivutuotevalvontaan liittyviin tarkastuksiin ja näytteenottoon on koulutettu noin 10 val-tuutettua tarkastajaa.

Sivutuotevalvontaan on varattu Evirassa yhteensä noin kuusi henkilötyövuotta. Pai-kallisten valvojien, kuten läänin- ja kunnaneläinlääkäreiden työajastaan sivutuoteval-vontaan käyttämä osuus on keskimäärin erittäin pieni (reilusti alle 10 %). Useilla alu-eilla on läänin-, kunnan- ja valvontaeläinlääkäreiden virkoja täyttämättä, mikä hanka-loittaa myös sivutuotevalvontaa. Resurssin arvioiminen on valvonnan toimeenpanon osalta haastavaa, koska se on jaettu monelle sellaiselle taholle, joiden työpanoksesta vain osa kuluu sivutuotevalvontaan.

7 MUUTOKSET SEURAAVIEN VUOSIEN TOIMINTAAN

Sivutuotelain voimaantulo on vaikuttanut konkreettisesti sivutuotevalvonnan ohjaami-seen, suunnitteluun ja toteutukseen myös Evirassa. Eviran rooli sivutuotevalvonnan kokonaisuutta ohjaavana viranomaisena on lain myötä korostunut ja selkeytynyt. Eviran sivutuotevalvontasuunnitelman laatiminen laitosvalvonnan osalta konkreetti-sena valvontakohdelistana, on selkeyttänyt kunnaneläinlääkäreiden valvontavelvoitet-ta ja tavoiteltu valvonnan määrä on saavutettu selvästi aiempia vuosia paremmin. Myös valvonnan laadusta ja todettujen puutteiden korjaamistoimenpiteiden varmis-tamisesta on huolehdittu kiitettävästi. Sivutuotevalvontasuunnitelma on seuraavienkin vuosien aikana hyvä säilyttää tältä osin ennallaan. Evira on tulevassa organisaatiomuutoksessa siirtymässä prosessiorganisaatioon. Uudessa organisaatiomallissa sivutuotevalvonnasta on suunniteltu muodostettavan oma alaprosessi, kuitenkin siten, että rehuvalvonnan ja lannoitevalvonnan asiantunti-jat sijoittuisivat kolmeen toimintakokonaisuuteen ja niiden sisällä eläinten terveys- pääprosessiin sekä rehuja lannoitealaprosesseihin. Hallinnollisten pakkokeinojen ja rangaistussäännösten käyttö sivutuotelakirikkomuk-sissa mahdollistui sivutuotelain voimaan tultua 1.7.2015. Tähän asti pakkokeinojen-puuttuminen on hankaloittanut tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä valvonnassa ha-vaittujen puutteiden johdosta ja siten ollut hidasteena valvonnan vaikuttavuuden pa-ranemiselle. Tämä on haitannut etenkin muuta kuin laitosvalvontaa. Valvojilta onkin tullut paljon haaskapaikkojen valvontaan ja raatojen hävitystapauksiin liittyen pyyntöjä käytännön ohjeistuksesta ja ehdotuksia, että Evira laatisi malliasiakirjoja hallinnollisis-ta asiakirjoista. Elintarvikevalvonnan tarpeisiin Evirassa onkin laadittu pakkokeino-prosessin kulkukaavio ja malliasiakirjat kussakin käsittelyvaiheessa käytettävistä asiakirjoista. Näitä hyödyntäen tullaan laatimaan sivutuotevalvonnan pakkokeinopro-sessille vastaavat malliasiakirjat. Kunnaneläinlääkäreiden suorittama sivutuotevalvonnan maksullisuus lisättiin maa- ja metsätalousministeriön asetukseen 1587/2015 kunnanelänlääkäreiden maksullisista suoritteista, joka kumosi sitä edeltävän asetuksen 128/2014. Vaikka sivutuotevalvon-nan suoritteiden maksut ja suoritteiden laskutuksessa noudatettavat menettelyt ovat yhtenevät jo pitkään voimassa olleen eläintautilain suoritteiden kanssa, on ilmennyt runsaasti epäselvyyttä ja erilaisia tulkintoja maksatukseen liittyvissä seikoissa. Toimi-joiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi paitsi valvontasektorin sisällä myös eri valvontasektorien välillä, Eviran olisi laadittava yhteinen linjaus ja ohjeistus eläin-lääkintähuollon piiriin kuuluvan valvonnan laskutuksesta. Tiloilla kuolleiden ja lopetettujen sikojen ja märehtijöiden raatojen keräilyn ja käsitte-lyn aloittamisesta on tullut yhteydenottoja Eviraan. Useamman yrityksen toimiminen keräiIytoiminnassa tulisi vaikuttamaan raatojen hävityksen ja käytön valvonnan orga-


21

nisointiin ja aiheuttaisi muutoksia eläinrekistereissä. Maa- ja metsätalousministeriöstä saadun tiedon mukaan Valtioneuvoston asetus 96/2010 valtionavustuksesta eläimen omistajalle nautojen, lampaiden, vuohien sikojen ja siipikarjan raatojen keräilystä ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin tullaan päivittämään. Tässä yhteydessä ase-tuksessa tultaneen huomioimaan useamman keräily-yrityksen mukana olo keräilytoi-minnassa. Nuorten nautojen raatojen käytön salliminen luonnonvaraisten eläinten ruokinnassa on arveltu aiheuttavan haaska-toiminnan villiintymistä ja ohjaavan yksittäisten ihmis-ten harjoittamaa haaskatoimintaa entistä enemmän raatojen hävityskeinoksi. Tästä on ilmennyt viitteitä jo vuoden 2015 aikana. Lisäksi sitä, että haaskaruokintaan pää-tyy vain sallitun ikäisiä nautoja, on käytännössä lähes mahdotonta valvoa. Maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla oleva osittaisen metsästyslain muutoksen toivo-taan tuovan rajoituksia yksityishenkilöiden harjoittamaan haaskatoimintaan. Jatkossa on myös löydettävä keinot, miten AVIen VASU-raportointia saadaan entistä paremmin sivutuotevalvonnan tarpeita vastaavaksi. Valvonnan tulosten raportoinnin asianmukaisuuden ja tietojen riittävyyden kehittäminen on ensiarvoista, koska luotet-tava perustieto valvonnan toteutumisesta ja tuloksista luo pohjan riskiperusteiselle valvonnan suunnittelulle, sen kehittämiselle ja valvonnan nykyistä paremmalle koh-dentamiselle.

610143evira 1454 0411 2016 el imist 630395968...eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta 2015 6...

Documents