ALARAAJAN LINJAUS EPÄSPESIFISSÄ

POLVIKIVUSSA

Harjoiteopas terveysaseman fysioterapeuteille

LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysala Fysioterapia Kevät 2019 Anni Suokas

Tiivistelmä

Tekijä(t)

Suokas, Anni

Julkaisun laji

Opinnäytetyö, AMK

Valmistumisaika

Kevät 2019 Sivumäärä

42 sivua, 15 liitesivua

Työn nimi

Alaraajan linjaus epäspesifissä polvikivussa Harjoiteopas terveysaseman fysioterapeuteille Tutkinto

Fysioterapeutti AMK Tiivistelmä

Toiminnallinen opinnäytetyö tarjoaa harjoiteoppaan Iitin terveysaseman fysioterapeuttien käyttöön. Työn tavoitteena oli luoda selkeä kuvallinen harjoiteopas, joka sisältää fysioterapeuteille uusia harjoitteita. Fysioterapeutit käyttävät opasta työssään ohjeistamalla ja antamalla oppaan harjoitteita niitä tarvitseville asiakkaille. Opas sisältää harjoitteita, joiden tarkoituksena on ennaltaehkäistä alaraajojen linjaushäiriöitä sekä korjata jo muuttunutta linjausta. Opinnäytetyö koostuu raportista ja sähköisessä muodossa olevasta oppaasta.

Alaraajojen linjaus on osa ihmisen pystyasentoa. Linjaus kulkee lonkkanivelestä polvilumpioon, nilkan keskelle ja siitä 2. varpaaseen. Linjaan vaikuttavat monet eri tekijät, kuten luiset rakenteet, pystyasento, ryhti, lihakset sekä kengät. Tässä opinnäytetyössä linjausta käsitellään polven virheasennoissa. Linjauksen hallinta on tärkeää, sillä polvien sisään- tai ulospäin kääntyminen muuttavat linjausta ja altistavat polvinivelen virheelliselle kuormitukselle. Kuormitus voi saada aikaan rustovaurioita, jotka voivat johtaa nivelrikon syntyyn. Muuttunut linjaus voi aiheuttaa kipua polveen ja sitä ympäröiviin kudoksiin. Kivun täysin tarkkaa syytä on välillä vaikea selvittää, jolloin puhutaan epäspesifistä kivusta.

Tutkimusten mukaan lonkan alueen lihasten vahvistaminen on tärkeää polven hallinnan kannalta. Polvea ympäröi joukko lihaksia, joilla on eri tehtäviä polven toiminnan kannalta. Etu- ja takareiden lihasten pääasiallisena tehtävänä on koukistaa ja ojentaa polviniveltä. Polven linjauksessa tärkeää on huomioida myös lonkan alueen lihakset, joista tärkeimmät polven toiminnan kannalta ovat ulkokiertäjä- ja loitontajalihakset. Tutkimuksissa käy ilmi, että näiden lihasten heikkous voi saada aikaan polveen virheellisiä asentomuutoksia. Lihasten vahvistaminen vähentää polven alueen kipuja. Asiasanat

alaraaja, linjaus, polvi, opas, epänormaali linjaus

Abstract

Author(s)

Suokas, Anni

Type of publication

Bachelor’s thesis

Published

Spring 2019 Number of pages

42 pages,15 appendixes

Title of publication

Lower limb alignment in nonspecific knee pain Practice guide for physiotherapists at a health center Name of Degree

Bachelor’s Degree Programme in Physiotherapy Abstract

This functional thesis provides a practice guide for physiotherapists at a health center. The aim of this thesis was to create a clear pictorial practice guide that includes new exercises for physiotherapists. Physiotherapists use the guide in their work by instructing and giving guidance to clients who need them. The purpose of the guide’s exercises, is to prevent alignment disorders of the lower limbs and to correct a malalignment already existing. Thesis consists of two parts: 1) a report 2) an electronic guide.

The alignment of the lower limbs is part of the vertical position of the human. The alignment runs from the hip joint to the knee joint, to the middle of the ankle and to the 2nd toe. The line is influenced by many different factors: bone structures, vertical position, posture, muscles and shoes. This thesis deals with malalignment of the knee. Control the alignment is important, because turning in or out of the knees will change the alignment and expose the knee joint to an incorrect load. This load can cause cartilage damage that can lead to osteoarthritis. Changed alignment can cause pain in the knee and surrounding tissues. Sometimes it is difficult to find out the exact cause of pain. This is when we talk about nonspecific pain.

Studies have shown that strengthening hip muscles is important for knee control. The knee is surrounded by a many of muscles with different functions for knee function. The main function of the quadriceps and hamstring muscles is bend and straighten the knee joint. In knee alignment, it is also important to remember take into account the muscles of the hip area. Most important hip muscles are lateral rotator and abductor muscles. Studies have shown that weakness of these muscles can lead to defective postural changes in the knee. Strengthening of the muscles reduces knee pain.

Keywords

lower limb, alignment, knee, guide, malalignment

SISÄLLYS

1 JOHDANTO .................................................................................................................... 1

2 TYÖN TAUSTAA ............................................................................................................ 3

2.1 Opinnäytetyön tavoite, tarkoitus ja aiheen rajaus ................................................. 3 2.2 Keskeisimmät käsitteet .......................................................................................... 3

3 POLVINIVEL .................................................................................................................. 5

3.1 Polvinivelen rakenne ............................................................................................. 5 3.2 Lihakset.................................................................................................................. 6 3.3 Liikelaajuudet ....................................................................................................... 10

4 ALARAAJALINJAUS JA SEN OSATEKIJÄT ............................................................... 11

4.1 Alaraajalinjaus ..................................................................................................... 11 4.2 Pystyasento ja ryhti ............................................................................................. 12 4.3 Lihastasapaino ja lihasheikkoudet ...................................................................... 12 4.4 Kengät .................................................................................................................. 13

5 ALARAAJAN NIVELET JA LINJAUS ........................................................................... 14

5.1 Alaraajojen vaikutus lantion, selän ja keskivartalon toimintaan.......................... 14 5.2 Lonkkanivel .......................................................................................................... 14 5.3 Nilkkanivelen ja jalkaterän vaikutus linjaukseen ................................................. 16 5.4 Rakenteelliset poikkeamat .................................................................................. 17

6 POLVI JA LINJAUS ...................................................................................................... 19

6.1 Normaali linjaus ja luinen rakenne ...................................................................... 19 6.2 Normaali valgus-kulma ........................................................................................ 19

7 POLVEN VIRHEASENNOT JA ENNALTAEHKÄISEVÄ HARJOITTELU ................... 21

7.1 Genu varum ......................................................................................................... 21 7.2 Genu valgum ....................................................................................................... 22 7.3 Genu recurvatum ................................................................................................. 25 7.4 Ennaltaehkäisevä ja vahvistava harjoittelu ......................................................... 26

8 KEHITTÄMISMENETELMÄ ......................................................................................... 30

8.1 Tuotteistamisprosessi .......................................................................................... 30 8.2 Tuotos .................................................................................................................. 31

9 YHTEENVETO ............................................................................................................. 34

9.1 Johtopäätökset ja pohdinta ................................................................................. 34 9.2 Eettisyys, luotettavuus ja jatkokehitysaiheet ....................................................... 35

LÄHTEET ............................................................................................................................. 37

LIITTEET.............................................................................................................................. 42

1

1 JOHDANTO

Alaraajojen linjaus on osa ihmisen pystyasentoa. Linjaus tarkoittaa suoraa linjaa

lonkkanivelestä polvilumpion keskelle, siitä nilkan keskelle ja 2. varpaaseen. (Saarikoski,

Stolt & Liukkonen 2012a.) Alaraajalinjaukseen vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa

luiset rakenteet ja kehon lihakset. Alaraajalinjaus ja sen hallinta ovat tärkeitä, sillä

muuttunut eli epänormaali linjaus voi altistaa polvinivelen virheasennoille, jotka voivat

johtaa rustovaurioihin. Virheasennoissa polvinivelen kuormitus lisääntyy, mikä voi johtaa

ajan kuluessa esimerkiksi nivelrikon syntyyn. (Saarikoski ym. 2012b.)

Opinnäytetyön harjoiteoppaan toimeksiantaja on Iitin terveysasema. Tilaajina toimivat

terveysaseman fysioterapeutit. Harjoiteoppaan on tarkoitus toimia fysioterapeuttien työn

apuvälineenä. Opasta tai sen tiettyä osaa jaetaan tarvittaessa asiakkaille, jotka tarvitsevat

oppaan harjoitteita omassa kuntoutuksessaan. Kohdeorganisaation toiveena oli

alaraajalinjauksiin painottuva harjoiteopas, sillä alaraajalinjaus tulee huomioida erityisesti

alaraajojen kiputiloissa osana fysioterapiaa. Linjaukset ovat iso osa alaraajoihin

kohdistunutta kuntoutusta. Fysioterapiaan tulevalla asiakkaalla voi olla polvikipuja, jotka

voivat johtua esimerkiksi rasituksesta tai reisilihasten huonosta kunnosta. (Terveyskylä

2019.) Fyysisesti aktiivisilla ihmisillä polven etuosan kivut tuottavat yleisimmin

polviongelmia. Fysioterapian tavoitteena polven alueen ongelmissa on vähentää kipua ja

mahdollista turvotusta, parantaa lihasten välistä tasapainoa ja palauttaa kävely

normaaliksi, mikäli se on muuttunut. Tavoitteena on myös vaikuttaa mahdollisesti

virheellisiin asentoihin ja lisätä reiden- ja lonkan alueen lihaksiin voimaa. (Werner 2014.)

Kivun ilmentyessä sille ei aina löydy tarkkaa selitystä tai spesifistä syytä. Tämä tarkoittaa

sitä, että kivusta puhutaan epäspesifinä. Epäspesifiä kipua voidaan kuitenkin kuvata ja

luokitella esimerkiksi kipumekanismin mukaan eri alaryhmiin. Epäspesifi kipu tarkoittaa

siis kipua, jolle ei ole löydetty tarkkaa selitystä tai syytä. (Karppinen, Arokoski, Paananen,

Lausmaa, Takala & Pohjolainen 2016.) Kipu on aina yksilöllinen, ja se koostuu monista eri

tekijöistä. Kudosvaurion lisäksi kipuun vaikuttavat muun muassa mieliala, elämäntilanne,

toisten ihmisten reaktiot, uskomukset ja henkilön omat asenteet. (Kauranen 2017, 546.)

Opinnäytetyössä käydään läpi polven anatomiaa, alaraajalinjausta sekä polven erilaisia

virheasentoja. Toimeksiantajan, eli terveysaseman fysioterapeuttien, mukaan

polvikipuisen asiakkaan kivun taustalta voi löytyä jokin rakenteellinen tai toiminnallinen

tekijä, joka saa aikaan alaraajassa muuttuneen linjauksen. Tämä tekijä voi olla esimerkiksi

lihasheikkous tietyssä alaraajan osassa. Lihasheikkous voi ajaa alaraajan epänormaaliin

asentoon, joka muuttaa linjausta. Muuttunut linjaus voi muuttaa myös muun muassa

polvinivelen kuormitusta, joka tulee ilmi asiakkaalle kipuna. Tällaisessa tapauksessa kivun

2

täysin tarkkaa syytä on vaikea sanoa – kipu on siis epäspesifiä polvikipua. (Karppinen ym.

2016; Saarikoski ym. 2012b.)

3

2 TYÖN TAUSTAA

2.1 Opinnäytetyön tavoite, tarkoitus ja aiheen rajaus

Opinnäytetyö käsittelee alaraajalinjausta ja erityisesti polviniveltä. Polvinivelessä

esiintyvät virheasennot voivat johtaa epänormaaliin alaraajalinjaukseen (Saarikoski

2011a, 202-203). Alaraajalinjausta käsitellessä opinnäytetyössä käydään läpi myös

lonkka- ja nilkkanivelen merkitys linjauksen kannalta, sillä alaraajalinjaus muodostuu

kokonaisuudesta. Linjaukseen vaikuttavat kokonaisvaltaisesti koko alaraaja ja sen nivelet

(Saarikoski 2011a, 202).

Kohdeorganisaationa toimii Iitin terveysasema, joka sijaitsee Iitissä. Terveysaseman

palvelut sekä Iitin kunnan sosiaalipalvelut tuottaa Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä.

Fysio- ja toimintaterapiat toteutetaan joko ohjauksena tai neuvontana sekä yksilö- ja

ryhmäterapiana. Terveysaseman fysioterapian palveluihin kuuluvat ohjaus, neuvonta,

terapeuttinen harjoittelu sekä manuaalinen- ja fysikaalinen terapia. Palveluihin kuuluvat

myös tavallisimmat liikkumisen, hygienian ja päivittäisten toimintojen apuvälineet. (Päijät-

Hämeen hyvinvointiyhtymä 2016.)

Opinnäytetyön kohdeyleisönä toimivat aikuiset terveyskeskusasiakkaat. Toiminnallisen

opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa opas fysioterapeuttien käyttöön, jota he voivat

tarvittaessa jakaa asiakkaille osana heidän kuntoutustaan. Fysioterapeuttien toiveena

oppaan kannalta oli, että he saavat uusia ja käytännöllisiä harjoitteita asiakkaan

kuntoutukseen. Opinnäytetyön tarkoituksena on helpottaa fysioterapeuttien työtä

laatimalla opinnäytetyön harjoiteopas heidän käyttöönsä. Toiveena alusta asti oli

progressiivisesti etenevä kokonaisuus, jonka yleisilme on selkeä ja ymmärrettävä.

Sisällöltään oppaan tavoitteena olivat monipuoliset harjoitteet, jotka ovat varustettu

valokuvin.

Työn aihetta on rajattu niin, että kasvuiässä olevat lapset ja nuoret eivät kuulu opinnäyte-

työn kohdeyleisöön. Tätä rajausta pyydettiin kohdeorganisaation taholta. Linjausten osalta

lonkka- ja nilkkanivel huomioidaan oppaan harjoitteissa. Opinnäytetyön teoriaosuudessa

käsitellään vain polvinivelen anatomiaa, sillä aiheen rajaus tulee kyseeseen liiallisen

informaation ja työn mahdollisen laajenemisen myötä.

2.2 Keskeisimmät käsitteet

Tässä luvussa käydään läpi työssä esiintyviä käsitteitä. Käsitteitä käytetään alan

kirjallisuudessa, ja ne ovat selitettynä taulukossa 1. Työssä käsitteet on kuvattu

ensimmäisellä kerralla sekä suomeksi että latinaksi. Myöhemmin työssä käytettävät

4

käsitteet esiintyvät suomenkielisillä termeillä muutamia sanoja lukuun ottamatta (nämä

sanat mainittu erikseen tekstissä).

Taulukko 1. Käsitteet

Käsite Selitys

alaraajalinjaus suora linja, joka kulkee 2. varpaasta polven

keskelle ja suoliluun etukärkeen

collum femoris lonkan kaula

distaalinen kaukana keskustasta sijaitseva

femur reisiluu

frontaalinen otsansuuntainen, frontaalitaso jakaa kehon etu-

ja takapuoleen

fleksio koukistus

genu valgum sisäänpäin kääntyneet polvet, ”pihtipolvisuus”

genu varum ulospäin kääntyneet polvet, ”länkisäärisyys”

ekstensio ojennus

lateraalinen sivulla sijaitseva, kaukana keskitasosta sijaitseva

ligamentti nivelside

mediaalinen sisäpuolinen, keskitason puolella sijaitseva

patella polvilumpio

pronaatio sisäkierto, tässä opinnäytetyössä nilkan

kallistuminen sisäänpäin

sagittaalinen edestä taakse ja ylhäältä alas kulkevan tason

suuntainen

supinaatio uloskierto, tässä opinnäytetyössä nilkan

kallistuminen ulospäin

tibia sääriluu

5

3 POLVINIVEL

3.1 Polvinivelen rakenne

Polvinivel (articulatio genus) on yksi suurimmista ihmisen nivelistä, ja nivelessä niveltyvät

kolme eri luuta: reisiluu (os femur), sääriluu (os tibia) ja polvilumpio (patella).

Polvinivelessä niveltyvät kolme luuta muodostavat yhteisen nivelkapselin, joka sisältää

kaksi erillistä niveltä. Sääri-reisiluunivel (articulatio femorotibialis) on sarananivel, kun taas

polvilumpionivel (articulatio femoropatellaris) on liukunivel. Liukunivelen tehtävänä on

mahdollistaa liike polvilumpion ja reisiluun välillä. (Kauranen 2017, 205.) Reisiluun

alaosassa on kaksi nivelnastaa (condylus medialis & condylus lateralis). Nivelnastojen

lisäksi reisiluun alaosassa sijaitsevat myös sivunastat (epicondylus lateralis & epicondylus

medialis). Sivunastoihin kiinnittyy reiden alueen lihaksia. Polvinivelessä on myös kaksi

nivelkierukkaa (meniscus lateralis & meniscus medialis). Niiden tehtävänä on tukea

niveltä ja sen liikkeitä sekä antaa joustoa kuormituksen aikana. (Leppäluoto, Kettunen,

Rintamäki, Vakkuri, Vierimaa & Lätti 2017, 87.) Polven alapuolella sijaitsevat sääriluu

(tibia) ja pohjeluu (fibula). Sääriluun yläosassa on nivelkuopat, johon reisiluun nivelnastat

niveltyvät. Sääriluun kyhmy (tuberositas tibiae) sijaitsee sääriluun etupuolella ja

tarkemmin sen yläosassa. Tähän rakenteeseen kiinnittyy nelipäisen reisilihaksen (m.

quadriceps femoris) jänne. (Leppäluoto, Kettunen, Rintamäki, Vakkuri, Vierimaa & Lätti

2013, 87.) Polven rakenteet on esitetty kuviossa 1.

Kuvio 1. Oikea polvinivel edestä (mukailtu Leppäluoto ym. 2017, 88)

6

Polviniveltä, niin kuin ihmisen muitakin niveliä, vahvistavat monet nivelsiteet eli ligamentit.

(Leppäluoto ym. 2017, 87.) Keskeisimmät nivelsiteet polvinivelen vakauden kannalta ovat

etummainen- ja takimmainen ristiside. Etummainen ristiside (ligament cruciatum anterius

eli ACL) sijaitsee polvinivelen etupuolella, kun taas takimmainen ristiside (ligament

cruciatum posterius eli PCL) sijaitsee polvinivelen takapuolella. Ristisiteiden tehtävänä on

rajoittaa polvinivelen etu-takasuunnan liikettä ja liukumista. Ristisiteiden lisäksi polvessa

on sivusiteet: ulompi sivuside (ligament collaterale laterale eli LCL) sekä sisempi sivuside

(ligament collaterale mediale eli MCL). Sivusiteet rajoittavat polvinivelen sivusuunnan

liikkeitä. Nivelsiteiden lisäksi useat limapussit (bursa) ja polvilumpion alapuolella sijaitseva

rasvapatja toimivat polvessa vähentäen kitkaa nivelen ja sen rakenteiden ympärillä.

(Kauranen 2017, 206.) Keskeisimmät nivelsiteet on esitetty kuviossa 2.

Kuvio 2. Oikea polvi, keskeiset polviniveltä tukevat nivelsiteet (mukailtu Kauranen 2017,

207)

Polvilumpio niveltyy reisi- ja sääriluuhun (Leppäluoto ym. 2017, 89). Polvilumpion

tehtävänä on rajoittaa ja estää polvinivelen ääriasentoja ja liikkeitä. Polvilumpio myös

mahdollistaa polvinivelen ojennuksen (ekstensio), kun nelipäinen reisilihas jännittyy.

Polvilumpio sijaitsee nelipäisen reisilihaksen jänteen sisällä. (Kauranen 2017, 206.)

3.2 Lihakset

Polvea ympäröi joukko lihaksia, joilla on tärkeitä tehtäviä ihmisen liikkeiden kannalta.

Polvea ympäröivät lihakset kontrolloivat polvinivelen liikkeiden eli ojennuksen ja

koukistuksen voimaa. Lihasten tehtävänä on myös kontrolloida alaraajalinjausta. Polvi

7

tarvitsee toimiakseen tukea ja riittävän paljon voimaa, että polvinivelen liikkeet voidaan

hallita. Ilman tukea ja voimaa liike aiheuttaa ongelmia polviniveleen ja sitä ympäröiviin

rakenteisiin. (Aalto, Seppänen, Lindberg & Rinta 2014, 24.)

Etureiden lihakset ovat polven toiminnan kannalta vaikuttavimmat lihakset. Niiden

tehtävänä on ojentaa polvea. (Pohjolainen 2018.) Etureiden lihakset muodostavat

nelipäisen reisilihaksen, joka on ihmiskehon suurin lihas (Leppäluoto ym. 2017, 125). Se

koostuu neljästä eri lihaksesta, jotka ovat: ulompi reisilihas (m. vastus lateralis), sisempi

reisilihas (m. vastus medialis), keskimmäinen reisilihas (m. vastus intermedius) ja suora

reisilihas (m. rectus femoris) (Magee 2014, 786). Nelipäisen reisilihaksen ensisijainen

tehtävä on polven ojennus. Yksi osa nelipäisestä reisilihaksesta ylittää lonkkanivelen, joka

tarkoittaa, että se koukistaa (fleksio) myös lonkkaniveltä. (Hulmi 2016, 78). Reisilihasten

kunto on erityisen tärkeä, kun tarkastellaan ikääntymistä ja sen tuomia toimintakyvyn

muutoksia. Jokapäiväiset arjen toiminnot vaativat lihasvoimaa, ja esimerkiksi iäkkäillä

ihmisillä tuolilta ylösnouseminen vaatii paljon enemmän voimaa kuin nuoremmilla, jopa

80% mitatusta reisilihasten enimmäisvoimasta. (Sundell 2018.)

Takareiden lihaksistoon kuuluvat kaksipäinen reisilihas (m. biceps femoris), puolijänteinen

lihas (m. semitendinosus) ja puolikalvoinen lihas (m. semimembranosus) (Hulmi 2016,

77). Nämä lihakset koukistavat polviniveltä ja ojentavat lonkkaniveltä. Lihaksia kutsutaan

hamstring-lihaksiksi. Takareiden lihasten supistuessa polvinivel koukistuu ja täten

nelipäinen reisilihas venyy (kuvio 3, a.). Nelipäisen reisilihaksen supistuessa polvinivel

ojentuu ja takareiden lihakset venyvät (kuvio 3, b.) (Leppäluoto ym. 2013, 105-121.)

Polvitaivelihas (m. popliteus) sijaitsee polven takaosassa, ja se on syvin polven alueen

lihas. Lihas toimii ainoastaan polven liikkeissä, ja se avustaa polven koukistajalihaksia.

Lihaksen tehtävänä on myös vakauttaa polven toimintaa. (Kenhub 2018.)

8

Kuvio 3. Takareiden lihasten ja nelipäisen reisilihaksen toiminta alaraajassa (mukailtu

Leppäluoto ym. 2013, 105)

Polvinivelen kannalta tärkeitä lihaksia ovat myös räätälinlihas (m. sartorius) ja hoikkalihas

(m. gracilis). Nämä lihakset yhdessä takareiden puolijänteisen lihaksen kanssa

muodostavat niin sanotun hanhenjalan (pes anserinus). Hanhenjalkaan kuuluvat lihakset

ovat tehokkaita polven sisäänkiertäjälihaksia eli rotaattoreita. Pes anserinus on merkittävä

toiminnallisen vakauden lisääjä polven sisäsyrjällä. Sisäsivusiteen ja takapuolella

sijaitsevan sisemmän kapselin lisäksi pes anserinukseen kuuluvien lihasten aktivaatio

vastustaa polven ulkokiertoa. (Neumann 2017, 570.)

Polven sisään- tai ulospäinkääntyminen on polven yleisimpiä lihastasapainohäiriöitä.

Nämä häiriöt johtuvat kuitenkin usein lonkan alueen lihaksista. Lantion ja lonkan seudulla

on joukko lihaksia, joiden merkitys polven asentoon on huomattava. Lihakset vaikuttavat

alaselän ja lantion kautta lonkkaniveleen ja siitä edelleen reiteen ja polviniveleen. Polven

virheasentojen kannalta vaikuttavia lihaksia ovat lonkan ulkokiertäjät ja loitontajat.

Ulkokiertäjiin kuuluvat ison pakaralihaksen alaosa (m. gluteus maximus), keskimmäinen

pakaralihas (m. gluteus medius) ja päärynänmuotoinen lihas (m. piriformis). (Aalto ym.

2014, 24-25.) Lihakset esiintyvät kuviossa 4. Ulkokiertäjiin kuuluvat myös kaksoslihakset

(m. gemellus superior ja m. gemellus inferior), nelikulmainen reisilihas (m. quadratus

femoris) sekä peittäjälihakset (m. obturatorius internus ja m. obturatorius externus).

(Leppäluoto ym. 2013, 118.) Polvikipuisilla ihmisillä lonkan kiertäjälihakset ovat heikkoja ja

pidentyneessä tilassa, jolloin lonkkaa on heikompi hallita. Heikot lihakset myös sallivat

9

helpommin lonkan ja sitä kautta polven sisäänpäin kääntymisen. (Harris-Hayes, Cornbleet

& Holtzman 2011, 366.)

Pakaralihakset ovat alaraajojen linjauksen kannalta tärkeitä lihaksia ja erityisesti

keskimmäisen pakaralihaksen merkitys linjaukseen on suuri, sillä sen heikkous altistaa

linjausvirheille. Lihaksen heikko suorituskyky on yksi keskeinen tekijä myös polvikivuissa.

Pakaralihaksiin kuuluvat iso pakaralihas (m. gluteus maximus), keskimmäinen pakaralihas

(m. gluteus medius) ja pieni pakaralihas (m. gluteus minimus). Pakaralihakset kiinnittyvät

lonkka- ja reisiluihin ja ovat näin ollen tärkeitä alaraajan-, alaselän- ja lantion toiminnalle.

Ison pakaralihaksen tehtävä on lonkkanivelen ojennus sekä lonkkanivelen ulkokiertoon ja

loitonnukseen osallistuminen. Keskimmäinen ja pieni pakaralihas osallistuvat myös lonkan

loitonnukseen. (Harris-Hayes ym. 2011, 366; Hulmi 2016, 75; Suomen Fysiovalmentajat

2018.) Lonkkaa loitontaa myös leveän peitinkalvon jännittäjälihas (m. tensor fascia latae),

joka sijaitsee lonkan sivulla. Lihas toimii myös lonkka- ja polvinivelen vakauttajana.

(Leppäluoto ym. 2013, 119; Kauranen 2017, 187.)

Kuvio 4. Ulkokiertäjälihakset (mukailtu Opas anatomiaan 2009, 45)

10

Ulkokiertäjien ja loitontajalihasten lisäksi reiden alueen lähentäjälihakset (mm. adductor)

vaikuttavat polven asentoihin, ja näiden lihasten heikkoudet tai kireydet voivat saada

aikaan virheellisiä liikemalleja. Nämä liikemallit voivat tulla esiin esimerkiksi

askelkyykkyliikkeissä, jolloin lantion pettäessä myös ryhti sekä polven, nilkan ja jalkaterän

linjaus pettävät. Lähentäjälihasten tehtävänä on lähentää reisiluuta vartalon keskilinjaan

sekä huolehtia polven, lonkan ja nilkan linjauksesta. (Aalto ym. 2014, 25-53.)

3.3 Liikelaajuudet

Polvinivelen liikkeisiin kuuluvat koukistus ja ojennus. Liikelaajuus voi vaihdella sukupuolen

ja iän välillä. (Neumann 2017, 547.) Aktiivisesti suoritettu koukistus on normaalisti 0-135º.

Koukistuksen aikana seurataan myös polvilumpion liikettä, joka normaalisti liukuu alaspäin

ja hieman sisäänpäin (mediaalisesti) liikkeen aikana. Polvinivelessä tapahtuu myös

muutaman kymmenen asteen kiertoliike polvinivelen ollessa 90º koukistuksessa ja

kuormittamattomana. Kiertoliike tulee reisiluun ja sääriluun väliltä. (Kauranen 2017, 212.)

Nivelen normaalin ojennuksen raja on 0 º, joka tarkoittaa sitä, että nivel on ojennettu

suoraksi. Jos nivel ojentuu enemmän kuin 0 º, puhutaan yliojentumisesta. Yliojentuminen

on tiettyyn astemäärään asti normaaliksi luokiteltavaa. Eri liikkeiden aikana niveliltä

vaaditaan tiettyjä astemääriä, että ne toimivat normaalisti ja liike pystytään suorittamaan.

Kävelyssä polviniveleltä vaaditaan 50 º:n koukistumista ja nivelen täysi ojennus eli 0 º.

(Kauranen 2017, 212.) Polvinivelen liikelaajuudet esitetty kuviossa 5. Yliojentumisesta

lisää luvussa 7.

Kuvio 5. Polvinivelen liikelaajuudet (mukailtu Neumann 2017, 546)

11

4 ALARAAJALINJAUS JA SEN OSATEKIJÄT

4.1 Alaraajalinjaus

Alaraajalinjaukseen kuuluu useampia osatekijöitä, jotka muodostavat optimaalisen eli

ihanteellisen linjauksen. Osatekijöiden vaikutus on huomattava, ja näin ollen ne voivat

epänormaalin toiminnan myötä johtaa jonkinasteiseen linjaushäiriöön eli epänormaaliin

linjaukseen. Normaali luinen rakenne, asennon hallinta ja hyvä lihastasapaino ovat

edellytyksiä tasapainoiselle alaraajalinjaukselle. Lihaksilla on merkittävä rooli –

epätasapainossa toimivat lihakset muuttavat linjausta. (Saarikoski 2017a, 214.)

Alaraajalinjaus on tasapainoinen, kun havaitaan ulkokiertoa lonkista, sisäkiertoa

sääriluista sekä jalkaterän etu- ja takaosien välistä kierteistä liikettä. Tasapainoisessa

linjauksessa lisäksi kantaluu (calcaneus) kiertyy sisään eli supinaatioon (jatkossa

supinaatio) pysyen kuitenkin kohtisuorassa alustaa vasten. Jalkaterän etuosa kiertyy

päinvastoin ulospäin eli pronaatioon (jatkossa pronaatio) niin, että isovarpaat pysyvät

alustassa. (Saarikoski 2017b, 212.) Linjauksen kuormituslinja kulkee lonkkanivelestä

polven ja nilkan keskelle ja kohti 1. ja 2. varpaan tyvinivelien väliä (Sandström & Ahonen

2011, 278). Linjaus esitetty kuviossa 6.

Kuvio 6. Tasapainoinen alaraajalinjaus sivulta ja edestäpäin (mukailtu Sandström &

Ahonen 2011, 278)

12

Kaikessa toiminnassa, jossa käytetään alaraajoja, pyritään mahdollisimman hyvin

noudattamaan edellä mainittua linjaa. Mahdottomaksi linjan noudattamisen tekee

kuitenkin esimerkiksi rakenteelliset poikkeamat tai alaraajan yksittäisen nivelen

epävakaus. (Sandström & Ahonen 2011, 278.)

4.2 Pystyasento ja ryhti

Pystyasennossa ihminen kannattelee kehon eri osia suhteessa muihin osiin. Asennoilla

on merkitys ihmisen liikkeeseen – oikealla tavalla toteutuvat liikkeet vaativat virheettömiä

asentoja niin tapahtuvan liikkeen alussa kuin lopussakin. (Ahonen & Saarikoski 2011,

126.) Ihmisen ihanteelliseen pystyasentoon ja kehon hallintaan vaikuttavat lantion ja

alaraajojen nivelten asennot- ja toiminnot, liikehallinta ja lihaskunto sekä rakenteelliset

tekijät. Liikkuminen ja ihmisen eri toiminnot tapahtuvat liikeketjuna jota muuttavat monet

tekijät. Tekijällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi kipua varpaassa, joka muuttaa siten

alaraajan nivelten kuormitusta ja toimintoja. (Saarikoski 2017b, 210.) Raajojen ja vartalon

lihasten yhteistoiminta luo kehoon lihastasapainon. Ihanteellisessa pystyasennossa

lihakset ovat tasapainossa. Tämä tarkoittaa sitä, että lihakset työskentelevät vähän.

Lihakset, jotka ylläpitävät kehon pystyasentoa, aktivoituvat samalla antaen tukea muun

muassa alaraajoille ja selkärangalle. (Ahonen & Saarikoski 2011, 127.)

Fysioterapeuttisessa ryhdin ja pystyasennon havainnoinnissa käytetään apuna

luotisuoraa. Sivulta katsottuna luotisuora leikkaa kehon niin, että kehon eri osat asettuvat

tasapainoisesti tälle linjalle. Kehon eri osien tasapainoisuus luotisuoraan nähden

muodostaa hyvän kuormituslinjauksen nivelille. (Ahonen & Saarikoski 2011, 127.) Ryhti

vaatii lihaksilta, jänteiltä, luilta ja niveliltä yhteistoimintaa (Sandström & Ahonen 2011,

175).

4.3 Lihastasapaino ja lihasheikkoudet

Lihastasapainossa on kyse ihmisen kyvystä käyttää kehoa erilaisissa liikesuorituksissa

kuten kävelyssä ja juoksussa. Lihastasapainoon kuuluvat muun muassa kehonhallinta,

ryhtitekijät, hermokudoksen toiminta, reagointikyky, lihasten eri rakenteiden joustavuus,

nivelten toiminta sekä nivelrakenteiden jousto suhteessa nivelten stabiiliteettiin eli

vakauteen. (Sandström & Ahonen 2011, 341.) Ihmisen pystyasento, ryhti ja liikkuminen

vaativat eri kehon osilta yhteistoimintaa ja tasapainoa.

Lihakset, jotka ylläpitävät ihmisen eri asentoja, voivat kiristyä helposti. Kiristyvä lihas

lyhenee, on sen voima suuri tai pieni. Kiristyessään lihas ei voi toteuttaa sille kuuluvaa

13

tehtävää, jolloin pystyasentoa tukevien ja liikettä aikaansaavien lihasten toimet

sekoittuvat. Tämä edellä mainittu tapahtuma saa aikaan lihasepätasapainon.

Lihasepätasapaino aiheuttaa alaraajojen linjaukseen muutoksia ja näin ollen alaraajojen

niveliin voi syntyä kuormitusvirheitä. Lihasepätasapaino pienentää myös nivelten

liikeratoja, ja tätä kautta voi syntyä virheellisiä asentoja ja liikkeitä koko kehoon.

(Saarikoski ym. 2012b.) Virheellinen linjaus esimerkiksi toiminnallisessa liikkeessä voi

altistaa alaraajan vääränlaiselle kuormitukselle, jolloin voimantuotto ei ole enää

optimaalinen. Kyykky-liikkeessä väärä linjaus voi saada aikaan polven ja jalkaterän

sisäpuolisten rakenteiden ylivenymisen ja uloimpien osien ylikuormittumisen. Linjauksen

ollessa puutteellinen, lihastukea on vaikea saada sieltä, mistä sitä eniten tarvittaisiin.

(Sandström & Ahonen 2011, 279.)

4.4 Kengät

Kengät ovat esimerkki siitä, miten koko kehon asentoja ja toimintaa voidaan muuttaa.

Kengät voivat vaikuttaa pystyasentoon, jalkaterien asentoihin, nivel- ja lihastoimintoihin,

painon jakautumiseen, askellukseen ja kävelytyyliin sekä tässä opinnäytetyössä

käsiteltävään alaraajojen linjaukseen. (Saarikoski 2017b, 210-212.)

Ihmisen käyttäessä kenkiä jalkaterä ei kosketa suoraan alustaan, mistä voi seurata

ihotunnon- ja asentotunnon heikkenemistä sekä lihasten ja nivelten toimintojen

muuttumista jalkaterässä. Kengät ovat yhteydessä moniin jalkaterän kipuihin, vaivoihin ja

asentomuutoksiin. Jalkaterän asennot ja toiminnot sekä pikkulihasten voimantuotto

muuttuvat, kun käytetään kenkiä. (Saarikoski 2017c, 555.) On olemassa kapeita, leveitä,

matalakorkoisia, korkeakorkoisia ja erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja kenkiä. Kengät

vaikuttavat myös kuormitukseen ja sen jakautumiseen. Kapea- ja leveäkorkoiset jalkineet

lisäävät polven sisäpuolen kuormitusta ja korkokengät voivat vaikuttaa polven

nivelrikkoon. (Saarikoski 2016a, 123-124.)

14

5 ALARAAJAN NIVELET JA LINJAUS

5.1 Alaraajojen vaikutus lantion, selän ja keskivartalon toimintaan

Alaraajat ja niiden asennot vaikuttavat lantion ja selän asentoihin. Tietynlainen lujuus

lantiossa ja alaselässä vaatii hyvää asennon hallintaa ja toimintaa alaraajoissa. Lonkat ja

niiden neutraaliasento erityisesti kiertojen suhteen vaikuttavat suoraan lantion lujuuteen.

Lujuudella tarkoitetaan vakautta. (Saarikoski 2016b, 27.)

Erilaiset toiminnalliset liikkeet voivat haastaa lantion asentoa ja sen hallintaa. Yhden jalan

seisonnassa nilkassa tapahtuu herkästi sisäänpäin kääntymistä, joka yrittää viedä koko

alaraajaa sisäkiertoon. Nilkan ja jalkaterän pettäessä lantion vastakkainen puoli pettää,

sillä lonkassa esiintyy sisäkierto ja lähennys (adduktio). Hallinnan menetys saa aikaan

tämän myötä kiertoa ja taivutusta alaselän alueelle, jolloin alaraajan ja lantion sekä selän

asentojen yhteys voidaan todeta merkittäväksi. (Saarikoski 2016b, 27.) Sisäkierron lisäys

saa aikaan lisääntyvää lannerangan lordoosia, joka tarkoittaa selkärangan notkoa.

Päinvastoin lonkan ulkokierron lisäys saa aikaan lantion kallistumisen taaksepäin, joka

oikaisee notkoa lannerangassa. Notko voi myös joissakin tapauksissa oieta liikaa eli

mennä ylisuoraan tilaan. (Sandström & Ahonen 2011, 276.)

Alaraajat tarvitsevat keskivartalon tukea oikein liikkuakseen. Alaraajojen toiminta ja hyvä

hallinta ovat päinvastoin taas tärkeitä vartalolle tuen kannalta. Keskivartalon hallinta voi

olla heikkoa esimerkiksi ylä- ja alavartalon lihasten epätasapainon tai asentotottumusten

takia. Lihasten ollessa epätasapainossa ilmenee asentomuutoksia, jotka näkyvät

esimerkiksi nivelten vääränlaisena kuormituksena. Vaikutukset ilmenevät siis

päinvastaisina – alaraajat vaikuttavat lantioon, selkään ja keskivartaloon, sekä toisinpäin.

(Saarikoski 2016d.)

5.2 Lonkkanivel

Lonkkanivel on tärkeä kaikelle liikkeelle, jota suoritetaan ihmisen ollessa pystyasennossa.

Toimintaa tulee tarkastella laajana kokonaisuutena. Lihakset tukevat liikkumista, ja

liikkeiden aikainen tuki on merkkinä lihastoimintaketjun toiminnasta. (Sandström &

Ahonen 2011, 283.)

Lonkassa on niin sanottu inklinaatiokulma, joka tarkoittaa lonkan kaulan (collum femoris)

ja reisiluun välistä kulmaa. Kulmalla ja sen suuruudella on merkitys koko alaraajan

linjauksen kannalta. Frontaalitasolla voidaan tarkastella kehoa etu- ja takapuolelta

pitkittäissuunnassa (jatkossa frontaalitaso). Frontaalitasossa tarkasteltuna lonkan kaulan

ja reisiluun välinen kulma on noin 130º, joka saa aikaan normaalin linjauksen koko

15

alaraajaan lonkan, polven ja nilkan kesken. (Sandström & Ahonen 2011, 280.) Kulman

ollessa vähemmän kuin 125º, puhutaan lonkan coxa vara -asennosta. Tämä asento

vaikuttaa polven linjaukseen ja erityisesti genu valgum -asennon kehittymiseen.

Asennossa polvi kääntyy sisäänpäin. Kulman ollessa huomattavasti enemmän kuin 125º,

puhutaan lonkan coxa valga

-asennosta. Tämä asento puolestaan myötävaikuttaa polven linjauksessa genu varum

-asennon kehittymiseen, jolloin polvi kääntyy ulospäin. (Harris-Hayes ym. 2011, 359-360.)

Lonkan inklinaatiokulma esitetty kuviossa 7. Genu valgum ja genu varum -asennoista

lisää luvussa 7.

Kuvio 7. Lonkan kaulan ja reisiluun väliset kulmat (mukailtu Sandström & Ahonen 2011,

280)

Lonkan kaulan asentoa voidaan tarkastella myös horisontaalitasolla eli vaakatasossa

(jatkossa horisontaalitaso). Normaalisti lonkan kaulan asento pystytasolla on 15º, jolloin

lonkkanivelessä on kiertojen suhteen neutraalitila. Neutraalitilassa jalka osoittaa hieman

ulospäin, mikäli alaraajassa ei ole muita horisontaalitason poikkeamia. Tällöin puhutaan

normaalista anteversio-kulmasta (kuvio 8). Horisontaalitasolla lonkan ulkokierto on

normaalisti hieman suurempi kuin sisäkierto. Poikkeavan suuressa anteversio-kulmassa

lonkkanivelessä esiintyy ulkokiertoa, vaikka jalkaterä osoittaa eteenpäin. Ihminen pyrkii

palauttamaan asentoa normaaliksi ulkokierron suhteen, jolloin jalkaterä kääntyy

sisäänpäin. Tämä näyttäytyy kävelyssä siten, että ponnistus askeltamisessa tapahtuu

jalkaterän ulkosyrjän kautta, jolloin esimerkiksi nilkka on alttiimpi nyrjähdyksille. Jalkaterän

ulkosyrjälle jalkapohjan puolelle voikin muodostua ihokovettumia, sillä iho ylikuormittuu

väärään kohtaan sijoittuvan ponnistuksen myötä. Poikkeavassa retroversio-kulmassa

16

lonkkanivelessä esiintyy sisäkiertoa ja jalkaterä osoittaa eteenpäin. Ihminen pyrkii

palauttamaan asennon normaaliksi sisäkierron suhteen kääntämällä jalkaterän ulospäin.

Kävelyssä ihminen ponnistaa jalkaterän sisäreunan kautta, joka altistaa ajan kuluessa

ylipronaatiolle. Jalkapohjaan voi muodostua ihokovettumia, jotka sijaitsevat päkiässä ja

isovarpaan sisäreunalla. (Sandström & Ahonen 2011, 280-281; Leppäluoto ym. 2013, 13.)

Poikkeavat anteversio- tai retroversio kulmat vaikuttavat alaraajan kuormitukseen ja

linjaukseen. Poikkeamat vaikuttavat myös kehon massakeskipisteen liikkeeseen

suhteessa alaraajaan: ulospäin kääntyvä jalkaterä saa aikaan massakeskipisteen

siirtymisen jalkaterän sisäreunalle, joka lisää nilkkanivelen pronaatiota ja vastaavasti

sisäänpäin kääntyvä jalkaterä saa aikaan massakeskipisteen siirtymisen jalkaterän

ulkoreunalle. Kulmat voivat saada aikaan koko alaraajan sisä- tai ulkokierron, ja tätä

kautta myös muun muassa lannerangan notkon suurentumisen. (Sandström & Ahonen

2011, 281-282.)

Kuvio 8. Normaali anteversio-kulma (mukailtu Sandström & Ahonen 2011, 280)

5.3 Nilkkanivelen ja jalkaterän vaikutus linjaukseen

Jalkaterän normaaliin joustomekanismiin kuuluvat supinaatio ja pronaatio: niiden

tehtävänä on vaimentaa iskuja ja tukea jalkaterää (Selkäliitto ry 2018). Pronaatiossa

nilkka kallistuu sisäänpäin noin 5º ja se on tavanomaista esimerkiksi kävelyn aikana.

Pronaation ollessa suurempi kuin 5º puhutaan ylipronaatiosta (jatkossa ylipronaatio).

Ylipronaatio aiheuttaa alaraajan rakenteiden ylikuormittumista, joka kasvattaa riskiä muille

alaraajan vammoille. Nilkan ylipronaation seurauksena linjaus alaraajoissa muuttuu.

Muutos vaikuttaa jalkaterien lisäksi myös polviin, lonkkiin ja selkään, koska liike tapahtuu

ketjuna. Ylipronaatiossa jalkaterä pyrkii korvaamaan sekä alaraajojen että jalkaterien

17

toimintahäiriöitä tai muutoksia. Muutoksia voivat olla esimerkiksi jäykkyys nilkassa, kireä

akillesjänne, polvinivelten virheasennot, reisiluun asennot tai heikot lihakset, jotka

ojentavat lonkkaa. (Saarikoski ym. 2012c; Kauranen 2017, 238-247.)

Ylipronaatio saattaa altistaa polvia kääntymään sisäänpäin, sillä normaalia suurempi

nilkan kallistuminen sisäänpäin aiheuttaa säären, reisiluun ja lonkan sisään kiertymistä.

Tilanne voi syntyä myös toisinpäin: polvien sisäänpäin kääntyminen voi johtaa jalkaterän

ylipronaatioon. (Auron 2019.) Ylipronaatiossa ei siis ole kyse niin sanotusti erillisestä

virheasennosta. Keskeistä ylipronaation hoidossa on, että alaraajojen normaalia linjausta

harjoitetaan. Linjausharjoitteiden lisäksi on tärkeää harjoittaa esimerkiksi säärilihaksia,

sillä ne tukevat jalkaterän kierteisissä toiminnoissa ja tasapainottavat jalkaterän lihaksia.

(Saarikoski ym. 2012c; Kauranen 2017, 238-247.) Ylipronaation seuraukset esitetty

kuviossa 9.

Kuvio 9. Ylipronaation vaikutukset (mukailtu Kauranen 2017, 247)

5.4 Rakenteelliset poikkeamat

Rakenteelliset poikkeamat vaikuttavat alaraajan toimintaan ja linjaukseen.

Epäsymmetrisyys esimerkiksi luiden muodoissa ja pituuksissa on yleistä. Tästä voidaan

18

käyttää nimitystä rakenteellinen poikkeama. Alaraajojen pituuseron ollessa yli 5 mm,

alaraajojen kesken esiintyy kuormituseroja. Aikuisilla 2cm:n pituuseroa pidetään

merkittävänä. Pituuserot saattavat saada myös aikaan kompensaatiotarvetta, jolloin

esimerkiksi puuttuvaa liikettä haetaan muista kehon rakenteista. Pituuserot saavat aikaan

epäsymmetriaa ja kipuja. Epäsymmetrisyys esiintyy kuormituksessa ja kivut erityisesti

selän- ja lantion alueella sekä alaraajoissa. Raajojen pituusero voi saada aikaan

muutoksen linjauksessa, joka esiintyy useimmiten pidemmän raajan puolella. Jos

pituusero on suuri, voidaan käyttää jalkineeseen tulevaa korotusta hoitona kipu- ja

jännitysoireisiin. Korotushoidon lisäksi esimerkiksi kehon hallinnan harjoittaminen saattaa

lieventää edellä mainittuja oireita. (Sandström & Ahonen 2011, 283; Väyrynen 2017a,

178.)

19

6 POLVI JA LINJAUS

6.1 Normaali linjaus ja luinen rakenne

Polvien linjausta tarkastellaan frontaali- ja sagittaalitasolla. Frontaalitasolla tarkastellaan

luiden välisiä asentoja ja niiden keskinäistä linjausta. Tässä tärkeimmät tarkasteltavat ovat

reisiluu, sääriluu, polvilumpio ja jalkaterä. Sagittaalitasolla polvia tarkastellaan sivulta,

jolloin havaitaan niiden asento: polvet voivat olla normaalissa asennossa tai

yliojentuneina. (Väyrynen 2017b, 174.) Ihanteellisessa asennossa alaraajat koskettavat

toisiaan polven sisäsyrjistä ja sääriluun alaosassa sijaitsevista sisäkehräksistä (malleolus

medialis) (Kauranen 2017, 210). Linjaus on tärkeä alaraajan toiminnan kannalta, ja

poikkeava linjaus on yleisesti tutkitun tiedon mukaan todettu olevan nivelrikon riskitekijä.

Epänormaali linjaus joko varus- tai valgus-suunnassa vaikuttaa kuormituksen

jakautumiseen polvinivelen nivelpinnoilla. (Tanamas, Hanna, Cicuttini, Wluka, Berry &

Urquhart 2009, 459-467.) Jo muutaman asteluvun muutokset polvessa voivat saada

aikaan kipua ja vaikeuksia toiminnallisten liikkeiden suorituksessa. (Harris-Hayes ym.

2011, 358.)

Linjauksia tarkasteltaessa tulee huomioida monta eri tekijää, sillä esimerkiksi eri

astevaihtelut eri nivelien ja rakenteiden kesken vaikuttavat asentoon ja muodostavat sitä

kautta virheellisiä asentoja. Virheellisiin asentoihin johtavat muutkin kuin luiset rakenteet,

kuten esimerkiksi lihakset ja erityisesti niiden epäsymmetrisyys ja heikkous. Virheasennot

voivat olla niin rakenteellisia kuin toiminnallisia. (Harris-Hayes ym. 2011, 357; Väyrynen

2017b, 174.) Linjauksessa tulee ottaa huomioon rakenteellisten tekijöiden mahdollisuus,

joita ovat esimerkiksi lonkan anteversio ja retroversio, genu valgus ja genu varus sekä

jäykkä jalkaterä. Rakenteellisia tekijöitä ei voi korjata harjoittelun avulla, sillä ne liittyvät

luun rakenteeseen. Toiminnalliset virheasennot johtuvat usein esimerkiksi opituista

asennoista ja liikkeistä, ja ne voivat korjaantua aktiivisen harjoittelun avulla. Polven

linjaukseen voivat liittyä ja vaikuttaa sekä lonkan- että nilkan linjaus- ja asentopoikkeamat.

Esimerkkinä tästä voidaan pitää esimerkiksi polven yliojentumista, joka taas voi liittyä

lantion posterioriseen tilttiin eli lantion taaksepäin kallistumiseen. (Harris-Hayes ym. 2011,

357-358.)

6.2 Normaali valgus-kulma

Frontaalitasolla alaraajaa voidaan tarkastella niin edestäpäin (anteriorisesti) kuin takaa-

päin (posteriorisesti). Normaalitilanteessa alaraajassa on edestäpäin katsottuna niin

sanottu genu valgum -kulma, joka johtuu siitä, että reisiluun ja sääriluun pituusakselit

poikkeavat toisistaan. Normaali valgus-kulma on aikuisella noin 170-175º (kuvio 10).

20

Tämän kulman ollessa enemmän kuin 180º, voidaan puhua virheasennosta nimeltä genu

varum. Kulman ollessa vähemmän kuin 170º, puhutaan virheasennosta genu valgum,

joka poikkeaa tässä luvussa puhuttavasta genu-valgum kulmasta. (Harris-Hayes ym.

2011, 359.) Näistä virheasennoista lisää luvussa 7.

Kuvio 10. Normaali genu valgum (mukailtu Neumann 2017, 541)

21

7 POLVEN VIRHEASENNOT JA ENNALTAEHKÄISEVÄ HARJOITTELU

7.1 Genu varum

Genu varum -virheasento tarkoittaa, että polvet ovat kääntyneet ulospäin normaalista

(kuvio 11). Asentoa voidaan tarkastella frontaalitasolta. Asento voi olla joko rakenteellinen

tai toiminnallinen. (Väyrynen 2017b, 174.) Rakenteellisessa varus-asennossa lonkan

kaulan ja reisiluun välinen kulma on yli vaihteluvälin, jopa 140º (kuvio 7). Kulma saa

aikaan reisiluun loittonemisen keskilinjasta, polven kääntymisen vastakkaiseen suuntaan

sekä säären kääntymisen kohti keskilinjaa. Varus-asennosta käytetään myös nimitystä

länkisäärisyys. (Sandström & Ahonen 2011, 280.) Tässä asennossa sääriluun alaosan

sisäkehräkset ovat kiinni toisissaan, kun taas polven sisäsyrjät eivät. Jos polven

sisäsyrjien väliin jää noin 4:n cm rako, voidaan puhua vakavasta virheasennosta.

(Kauranen 2017, 210.) Rakenteellisessa länkisäärisyydessä tavataan myös usein

kantaluun kääntymistä sisäänpäin. Sisäänpäin kääntyminen voi saada aikaan kävelyssä

alemman nilkkanivelen supinaation. (Väyrynen 2017b, 174.) Polven varus-asento voi

myös olla seurausta polven sisemmän nivelpinnan kulumisesta tai lonkan/reiden valgus-

asennosta (Ahonen, Sandström, Laukkanen, Haapalainen, Immonen, Jansson &

Fogelholm 1998, 370). Länkisäärisyys kuuluu lapsena normaaliin alaraajan kehitykseen.

Lapsen syntyessä alaraajoissa on selkeästi nähtävissä länkisäärisyyttä. Kun lapsi alkaa

liikkua, alaraajat kehittyvät, ja niiden asento muuttuu. (Respecta 2018.)

Toiminnallinen länkisäärisyys johtuu usein alaraajojen lihasten epäsymmetriasta.

Epäsopivat ja erityisesti liian jäykät kengät voivat myös altistaa länkisäärisyydelle.

(Väyrynen 2017b, 174-175.) Varus-asento aiheuttaa polvinivelen sisempään osaan

kuormitusta, mutta se kuormittaa ja ylivenyttää myös polven ulompia nivelrakenteita.

Varus-asento saattaa johtaa polven instabiliteettiin eli epävakaisuuteen. Asento

kuormittaa polven sisempää nivelkierukkaa, joka lisää loukkaantumisriskiä. (Ahonen ym.

1998, 370.) Polven sisemmän nivelpinnan kuluminen voi myös saada aikaan varus-

asennon. Kun nivelpinta kuluu, se voi kallistaa polven varukseen. Tämä kallistuminen saa

aikaan monia haitallisia vaikutuksia polvinivelen kannalta: asento lisää nivelen sisemmän

osan kuormitusta, joka aiheuttaa ajan kuluessa yhä enemmän nivelpinnan kulumista.

Asento myös kuormittaa polven ulompaa sivusidettä. (Neumann 2017, 573.)

Vakavia virheasentoja hoidetaan leikkaamalla, mutta konservatiivisilla eli muilla kuin

leikkaustoimenpiteillä on myös suuri merkitys varus-asennon hoidossa. Näitä

hoitomuotoja ovat muun muassa erikoiskengät, muutokset kävelyssä niin tyylin kuin

nopeuden suhteen sekä esimerkiksi lihasten vahvistaminen. Erityisesti ison

22

pakaralihaksen ja leveän peitinkalvon jännittäjälihaksen (m. tensor fascia latae)

vahvistaminen ohjaa polvea jalan ulkosyrjällä sijaitsevan iliotibial-jänteen avulla ikään kuin

takaisin sisäänpäin. (Neumann 2017, 574.) Ennaltaehkäisevästä ja vahvistavasta

harjoittelusta lisää luvussa 7.4.

7.2 Genu valgum

Genu valgum -virheasennossa polvet ovat kääntyneet sisäänpäin eli kohti toisiaan (kuvio

11). Tätä kutsutaan pihtipolvisuudeksi. (Neumann 2017, 574.) Virheasentoa tarkastellaan

frontaalitasolta ja se voi olla rakenteellinen tai toiminnallinen. Rakenteellisessa

pihtipolvisuudessa lonkan kaulan ja reisiluun välinen kulma on alle vaihteluvälin, usein

noin 105º (kuvio 7). Tällöin lonkan kaula on kääntynyt varukseen eli ulospäin normaalista.

Tämä asento saa aikaan myös reisiluun kääntymisen varus-suuntaan, joka taas johtaa

polvea sisäänpäin. Kääntyminen aiheuttaa kompensaatiota, joka näyttäytyy säären

poikkeamana ulospäin normaalista. (Sandström & Ahonen 2011, 280.) Rakenteellisessa

pihtipolvisuudessa tavataan usein myös kantaluun kääntymistä ulospäin, joka saattaa

aiheuttaa matalakaarisen jalkaterän. (Väyrynen 2017b, 174.) Pihtipolvisuudessa polvien

sisäsyrjät koskettavat toisiaan, mutta sisäkehräkset eivät. Jos sisäkehräksien väliin jää 9:n

cm rako, puhutaan vakavasta virheasennosta. (Kauranen 2017, 210.) Valgus-asento

polvissa voi myös olla seurausta kasvun aikana tapahtuneesta häiriöstä tai

lonkkanivelen/reiden varus-asennosta (Ahonen ym. 1998, 371). On olemassa niin

sanottuja riskitekijöitä, jotka voivat myös edesauttaa valgus-asennon syntymisessä.

Riskitekijöihin kuuluvat geneettinen alttius, loukkaantumiset ja nivelsiteiden löysyys. Myös

kehon korkea paino-indeksi voi ajan kuluessa lisätä valgus-asennon mahdollisuutta.

(Neumann 2017, 574.) Normaali kehityksessä lapsen ollessa noin 3,5-4-vuotias, tavataan

alaraajoissa pihtipolvisuutta. 7-vuotiaalla lapsella polvien valgus-kulma muistuttaa jo

asentoa, jota tavataan aikuisella. Pihtipolvisuus on lapsena osa alaraajojen normaalia

kehitystä. (Respecta 2018.)

Toiminnallinen pihtipolvisuus johtuu useimmiten lihasten epäsymmetriasta. Lihasten

heikkous voi johtaa polvea kääntymään sisäänpäin ja saada aikaan valgus-asennon.

Erityisesti lonkan loitontajalihasten heikkous voi suurentaa polvinivelen kuormitusta

valgus-suuntaan. (Neumann 2017, 574.) Myös epäsopivat kengät, erityisesti liian löysät

kengät, voivat saada aikaan toiminnallista pihtipolvisuutta (Väyrynen 2017b, 175). Valgus-

asento polvissa aiheuttaa kipuja ja altistaa rakenteita vammoille (Wong 2018).

Jalkaterän ylipronaatio voi lisätä valgus-suuntaista kuormitusta tai olla valgus-polven seu-

raus. Kuten luvussa 5.3 mainittiin, ylipronaatiossa sääriluun alaosa kallistuu pois kehon

keskilinjasta. Ajan kuluessa kuormitus voi rasittaa polven sisempää sivusidettä. Liiallinen

23

valgus-asento voi myös kuormittaa polven eturistisidettä, sillä virheasento vaikuttaa

polvilumpioniveleen negatiivisesti lisäten jännitystä eturistisiteen alueelle. Genu valgum

-asento voi siis johtaa epänormaaliin linjaukseen tai olla sen seuraus. (Neumann 2017,

574.) Toisinaan pihtipolvien seurauksena voi esiintyä supinaatiota alemmassa

nilkkanivelessä, jolla yritetään korjata polven kääntymistä sisäänpäin. (Väyrynen 2017b,

175.)

Alaraajan asentoihin vaikuttavat reisiluun ja sääriluun luiden keskellä kulkevien

pituussuuntaisten linjojen välinen kulma polvilumpion kohdalla. Kulma muodostaa niin

sanotun q-kulman eli quadriceps-kulman (kuvio 12). Kulma on noin 15º, jos vertaillaan

miesten ja naisten kulmien keskiarvoja. Q-kulmaan vaikuttavat niin henkilön pituus kuin

lantion leveyskin. Kulmaan vaikuttavia tekijöitä ovat myös lihasepätasapaino ja

lihaskireydet nelipäiseen reisilihakseen kuuluvien lihasten välillä. Jos kulma on

huomattavasti suurentunut, se voi saada aikaan valgus-virheasennon polvessa, jolloin

polvi kääntyy sisäänpäin. (Kauranen 2017, 227.) Naisilla on suurempi todennäköisyys

valgus-polville, sillä naisten q-kulma on suurempi leveän lantion johdosta. Suurempi q-

kulma voi altistaa polven eturistisiteen ongelmille ja polven sisäänpäin kääntymiselle.

Keskimmäisen pakaralihaksen heikkous voi pahentaa tilannetta, sillä lihaksen heikkouden

myötä se ei pysty antamaan tarvittavaa tasapainoa lantiolle, ja suorittamaan alaraajan

loitonnusta toivotulla tavalla. (Wong 2018.)

Pihtipolvisuus lisää q-kulmaa, joka saa aikaan polven ulomman nivelnastan madaltumista.

Madaltuminen johtuu polven ulkoreunalle lisääntyvästä paineesta. Polven sisäsivulla

pehmytkudokset voivat venyttyä, ja polvilumpio siirtyy reisiluuhun nähden ulospäin.

Polven etuosassa voi esiintyä kipua. Kipua voidaan nimittää patellofemoraaliseksi kivuksi,

joka johtuu siitä, että polviniveltä koukistaessa polvilumpio liikkuu epänormaalilla tavalla.

Ajan kuluessa polvilumpion muuttunut liikerata voi johtaa polvilumpion kondromalasiaan

eli chondromalacia patellaeen. Polvilumpion kondromalasiassa polvilumpion rustoinen

nivelpinta kuluu ja vaurioituu. Polvessa voi myös esiintyä lukkiutumista tai napsumista.

(Väyrynen 2017b, 175; Kauranen 2017, 227; Saarelma 2018.) Patellofemoraalisen kivun

hoidossa voidaan käyttää samoja lihaksia vahvistavia harjoitteita, kuin genu valgum- ja

genu varum -virheasennoissa. Vuonna 2016 tehdyn systemaattisen kirjallisuuskatsauksen

mukaan tulokset osoittavat, että lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihasten vahvistaminen

helpottavat kipuja polvessa. Nykyiset tutkimukset osoittavat, että PFP-kivuista kärsivillä on

keskimmäisen pakaralihaksen toiminnassa heikkoutta. (Thomson, Krouwel, Kuisma &

Hebron 2016, 1-30.) Kliinisessä tutkimuksessa tulokset osoittavat, että polven- sekä

lonkan alueen lihasten vahvistaminen ovat molemmat tehokkaita PFP-kivun hoitoon.

Tutkimuksessa vaikuttavampia tuloksia kivun ja toiminnallisuuden kannalta saatiin

24

ryhmässä, jossa suoritettiin lonkan lihasten harjoitteita. (Fukuda, Rossetto, Magalhães,

Bryk, Lucareli & Carvalho 2010, 736-742.) Väyrysen (2017b, 176) mukaan länkisäärisyys

pienentää q-kulmaa, joka aiheuttaa päin vastoin polven sisemmän nivelnastan kulumista

ja madaltumista.

Kuvio 11. Normaali asento, genu varum ja genu valgum (mukailtu Kauranen 2017, 210)

25

Kuvio 12. Q-kulma (mukailtu Kauranen 2017, 227)

7.3 Genu recurvatum

Sagittaalitasossa polvia tarkastellaan sivulta. Asentoa havainnoidessa voidaan havaita

yliojentumista polvissa. Normaaliasennossa polvet ovat suorina tai hieman yliojentuneina.

Tällöin yliojentuminen on vähäistä, alle 5º. 5-10º katsotaan normaaliksi ojennuskulmaksi

aikuisilla, mutta yli 10º:n kulma tarkoittaa selvästi yliojentumista eli genu recurvatumia.

(Väyrynen 2017b, 174.) Yliojentuminen esitetty kuviossa 13. Yliojentuminen voi johtua

esimerkiksi tukilihasten heikkoudesta tai liian suuresta nivelliikkuvuudesta. Suuressa

nivelliikkuvuudessa ihmisen nivelet liikkuvat liikaa ja pehmytkudosrakenteet ovat löysät.

(Saarikoski 2011a, 205-207.)

Noin viiteen ikävuoteen asti yliojennus on lapsilla normaalia kuuluen kasvuun ja

kehitykseen. Yliojennuksessa sääriluun yläosa ja reisiluun alaosa siirtyvät taaksepäin

suhteessa polviniveleen. (Saarikoski 2011a, 205-207; Selkäliitto ry 2018.) Ennen

kouluikää lapsen nivelsiteet alkavat vahvistumaan, joka pienentää yliojennusta.

Yliojentuminen voi liittyä myös perinnöllisiin tekijöihin, kuten nivelten yliliikkuvuuteen. Tätä

esiintyy erityisesti tytöillä myöhemmällä iällä. (Respecta 2018.)

Yliojentuminen rasittaa polven rakenteita, kuten eturistisidettä ja nivelkapselia. Asento

lisää myös polvien epävakautta, ja kehon painopiste voi siirtyä pois normaalista. Myös

alaraajan linjaus voi muuttua yliojennuksen seurauksena. (Saarikoski 2011a, 207;

Väyrynen 2017b, 174.) Suurimpana haittana voidaan pitää kuitenkin lannerangan liiallista

notkoa. Yliojentuminen saa aikaan lantion kallistumisen eteenpäin, joka lisää notkoa

alaselässä. Liiallinen notko ylikuormittaa lannerangan takaosan nikamia. (Sandström &

Ahonen 2011, 282.)

26

Kuvio 13. Yliojentunut polvi (mukailtu Saarikoski 2011b, 93)

7.4 Ennaltaehkäisevä ja vahvistava harjoittelu

Ennaltaehkäisevällä harjoittelulla on suuri rooli kivun ja vammojen ehkäisyssä. Suurin osa

polven kivuista on peräisin rasitusvammoista. Polven kivun taustalla voi olla pieni vamma

tai ikääntymisen tuoma muutos, mutta myös poikkeava rasitus tai muuttunut kuormitus.

Kipu voi myös päinvastoin johtaa liikehäiriöön eli esimerkiksi kävelyn ontumiseen, joka

johtaa polvinivelen kuormituksen muuttumiseen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa polven

kipuun pystytään vastaamaan, sen parempi. Ikääntymisen tuomien muutosten myötä

polven kipujen taustalla on usein nivelrikko. (Itälä 2015.) Harjoitteet ovat tärkeitä

ennaltaehkäistäessä linjausvirheitä, mutta niillä on merkitystä myös muuttuneen

linjauksen korjauksessa. Alaraaja toimii ketjuna. Polvikipuja tarkastellessa tulee kiinnittää

huomiota myös lonkkaniveliin ja lantioon, sillä rakenteet, kuten lihakset ja nivelsiteet,

liittävät luisia rakenteita yhteen ja täten lonkkanivel ja lantio auttavat myös polven

liikkeiden kontrolloimisessa. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe & Voigt

2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.)

27

Alaraajojen lihasvoimalla on suuri merkitys liikuntakykyyn, tasapainoon ja vartalon

hallintaan. Huono lihasvoima alaraajoissa voi ennustaa itsenäisen liikkumiskyvyn

heikentymistä. Jo vähäiset muutokset voimassa voivat vaikuttaa arkeen ja toimintoihin.

Ikääntyessä on tyypillistä, että lihasvoima heikkenee asteittain. Tämä johtuu siitä, että

soluissa tapahtuu muutoksia. (Lahti-Koski 2018.) Vahvat reiden lihakset tukevat

polviniveltä. Lihasten harjoittaminen ja niiden hyvä kunto myös suojaa nivelrikolta. Jos

polvessa on jo todettu nivelrikko, lihasten vahvistaminen on yksi osa nivelrikon hoitoa.

Lihasten harjoittaminen on siis kaikin puolin tärkeää. Harjoittelusta on hyötyä kivun ja

toimintakyvyn kannalta. (Pohjolainen 2018.) Tutkimuksissa on todettu, että polven

nivelrikko-potilailla nelipäinen reisilihas, hamstring-lihakset sekä lonkan alueen lihakset

ovat merkittävästi heikentyneet verrattuna henkilöihin, joilla ei ole todettu nivelrikkoa.

Tämä osoittaa sen, että hyvän lihasvoiman ylläpitäminen koko eliniän ajan kannattaa, sillä

juuri edellä mainittujen lihasten heikkoudet vaikuttavat ihmisen kaikenlaiseen fyysiseen

toimintaan ja arjen toiminnoista selviytymiseen. Sports Health -tiedelehdessä sijaitsevassa

tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut täysin selvää, onko vahvalla nelipäisellä reisilihaksella

niin sanotusti nivelrikolta suojaavaa vaikutusta. (Alnahdi, Zeni & Snyder-Mackler 2012,

284-292.)

Polven kannalta erityisesti lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihasten harjoitteet ovat tärkeitä.

(Saarikoski 2016c, 25.) Heikot loitontajalihakset ja niiden voima ovat suhteessa linjaus-

poikkeamaan, sillä reisiluu pääsee kiertymään sisäkiertoon, polvi kääntyy sisäänpäin ja

jalkaterä voi mennä ylipronaatioon. (Saarikoski 2017a, 214.) Linjauksen kannalta yksi

tärkeimmistä loitontajalihaksista on keskimmäinen pakaralihas. Keskimmäinen

pakaralihas voi olla heikko, jos sitä ei harjoiteta. Lonkan koukistajalihasten tiukkuus voi

myös osaltaan johtaa keskimmäisen pakaralihaksen heikkouteen sekä pakarassa että

lonkan sivulla. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe & Voigt 2018, 473-478,

Sears 2018 mukaan.) Lonkan koukistajalihaksia ovat nelipäiseen reisilihakseen kuuluva

suora reisilihas, pieni lannelihas (m. psoas minor), suuri lannelihas (m. psoas major) ja

suoliluulihas (m. iliacus) (Leppäluoto ym. 2013, 118).

Keskimmäisen pakaralihaksen heikkoutta kuvataan toisinaan niin sanottuna ”nukkuvan

pakaran syndroomana”. Pakaralihaksen ”nukkuessa” reisi pääsee kiertymään ja

kääntymään sisäänpäin, mistä aiheutuu liiallista kuormitusta ja venytystä polviniveltä

ympäröiviin kudoksiin. Sisäänpäin kääntyminen myös kuormittaa polvilumpiota. (Brund,

Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe & Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.)

Pakaralihasten toimimattomuus ja ”nukkuminen” saavat aikaan sen, että ne ovat

vaikeammin harjoitettavissa. Kun lihakset eivät aktivoidu, ihminen kompensoi liikkuessa

muilla rakenteilla ja lihaksilla, joka voi saada aikaan kipua. Vääriä lihaksia ja rakenteita

28

käyttämällä liikkeiden suorittaminen on vaikeaa ja suorituskyky on heikkoa. (Freutel 2016.)

Eräässä japanilaisessa tutkimuksessa tutkittiin lonkan loitontajalihasten toimintaa.

Toiminnassa tutkittiin taaimmaisen jalan dynaamista linjausta sekä yhden jalan kyykyn ja

yhdellä jalalla korokkeelta laskeutumisen aikana esiintyvää dynaamista polven valgus-

asennon yhteyttä. Dynaaminen polven valgus tarkoittaa sitä, että polvet kääntyvät

sisäänpäin liikesuorituksen aikana, kuten hypystä alastulossa. Tutkimukseen osallistui

130 naiskoripalloilijaa. Tulokset osoittivat, että heikoilla lonkan loitontajalihaksilla ja

liikkeissä taaimmaisen jalan toiminnalla on yhteyksiä dynaamiseen polven valgukseen.

Tutkimus osoittaa, että polven sisäänpäin kääntymistä esiintyy enemmän urheilijoilla, joilla

on heikkoutta lonkan loitontajalihaksissa. (Kagaya, Fujii & Nishizono 2015, 182-187.)

Macadamin, Cronin ja Contreraksen (2015) tekemän systemaattisen

kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tuoda ilmi, miten eri harjoitukset aktivoivat isoa ja

keskimmäistä pakaralihasta. Kirjallisuuskatsauksessa mukana oli 23 tutkimusta.

Tutkimuksissa lihasaktivaatioita mitattiin EMG:llä, joka tarkoittaa lihassähkökäyrää. Ison

pakaralihaksen korkein lihasaktivaatio saavutettiin sivuttain step-laudalle askeltaen, ristiin

step-laudalle askeltaen sekä yhden jalan kyykyllä kiertäen. Keskimmäisen pakaralihaksen

korkein lihasaktivaatio saatiin lonkan loitonnuksella käsivarteen tukeutuen, seisten

kuminauhan kanssa lonkan loitonnuksilla sekä kylkimakuulla lonkkaa loitontaen.

Lonkan alueen lihasten ja polven eturistisiteen vammojen yhteyttä on tutkittu

tutkimuksessa, johon osallistui 501 urheilijaa eri lajeista. Ennen urheilijoiden kilpailukautta

lonkan ulkokiertäjä- ja loitontajalihasten isometristä vahvuutta mitattiin

käsidynamometrillä, jolla saadaan tietoa lihasten tehosta liikkeiden aikana. Kauden aikana

pidettiin kirjaa eturistisiteen loukkaantumisista ja loukkaantuneet urheilijat luokiteltiin

vammamekanismin perusteella. Mekanismeina pidettiin vammassa fyysistä kontaktia sekä

ei-fyysistä kontaktia. Kauden jälkeen tehtiin määritystä siitä, oliko lonkan lihasten voiman

ja vahvuuden kannalta ennusteita ei-fyysisen kontaktin eturistisidevammasta. Kaiken

kaikkiaan urheilijoita oli 15, joilla vahvistettiin ei-fyysisen kontaktin eturistiside vamma.

Vammautuneiden urheilijoiden lihasvahvuudet olivat lähtökohtaisesti alemmat kuin

urheilijoilla, jotka olivat vammattomia. Tutkimuksen mukaan eturistisidevammojen riskin

arviontiin olisi hyvä sisällyttää isometrinen lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihasten

vahvuuden mittaaminen. (Khayambashi, Ghoddosi, Straub & Powers 2016, 355-61.)

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lonkan alueen lihasten voimalla ja

polvella on yhteyksiä toisiinsa.

Lihasten vahvistamisen ohella on hyvä harjoittaa myös tasapaino- ja

asentotuntoharjoituksia. Harjoitukset edesauttavat alaraajaa ja erityisesti polvea sekä

29

reittä palautumaan normaaliin asentoon. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe

& Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.) Harjoittelun ohella on tärkeää myös muistaa

venyttelyn merkitys. Reiden lähentäjälihakset kiristyvät herkästi ja niiden kireys voi estää

nivelen normaalia toimintaa estäen esimerkiksi täyden liikelaajuuden. (Saarikoski ym.

2012d.)

30

8 KEHITTÄMISMENETELMÄ

8.1 Tuotteistamisprosessi

Idea opinnäytetyöaiheesta on ensimmäinen osa opinnäytetyöprosessia. Aiheen tulee olla

ennen kaikkea opiskelijaa motivoiva ja kiinnostusta herättävä. Opinnäytetyö on laaja

kokonaisuus, jossa oma tietämys aiheesta syventyy ja kehittyy. Työ voi olla

tutkimuksellinen tai toiminnallinen. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9-23.) Kari Salosen (2013,

16) mukaan kehittämishankkeen vaiheita ovat: aloitusvaihe, suunnitteluvaihe, esivaihe,

työstövaihe, tarkistusvaihe (arviointi), viimeistelyvaihe ja valmis tuotos.

Kehittämistarve kuuluu aloitusvaiheeseen (Salonen 2013, 17). Toiminnallinen

opinnäytetyö perustuu kehittämistarpeeseen. Kehittämistarve voi ilmetä esimerkiksi

työpaikalla. (Salonen, Eloranta, Hautala & Kinos 2017, 56.) Toiminnallisessa

opinnäytetyössä tämä tarkoittaa usein sitä, että työ saa toimeksiantajan. Toimeksiantajan

myötä opiskelija voi muun muassa kehittää omia taitoja kehittämishankkeissa ja peilata

tietämystään sen hetkiseen työelämään ja sen tarpeisiin. (Vilkka & Airaksinen 2003,16-

18.) Opinnäytetyöprosessi sai alkunsa tammikuussa 2018, kun kartoitin mahdollisia

toimeksiantajia. Prosessin alussa omana toiveena oli tehdä opinnäytetyö, joka käsittelee

alaraajaa. Toiveena oli myös, että työ tulisi ammattiryhmän käyttöön. Prosessi käynnistyi

ottamalla yhteyttä ensin oman paikkakunnan terveysasemaan. Toimeksiantaja löytyi heti

ensimmäisellä yrityksellä ja kaiken lisäksi kaikki toiveeni huomioiden. Terveysaseman

fysioterapeutit olivat huomanneet tarpeen harjoiteoppaalle, joka avartaisi katsomusta

erilaisiin mahdollisesti heille uusiin harjoitteisiin, liittyen polvikipuisten asiakkaiden

alaraajan linjaukseen. Opinnäytetyön tuotos eli opas on ammattiryhmän mukaan

ajankohtainen, sillä virheellistä linjausta ja ongelmia sen ylläpitämisessä on tavattavissa

vastaanotolla. Maaliskuussa 2018 pidettiin ensimmäinen opinnäytetyöpalaveri

kohdeorganisaation tiloissa, jossa kartoitettiin aihetta, sen rajausta ja sisältöä.

Maaliskuussa ilmoittauduin virallisesti Lahden Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö-

prosessiin, jonka myötä sain työlleni ohjaajan.

Alussa tärkeää on ymmärtää kehittämistarpeen laajuus ja aiheen rajaus. Aiheen rajausten

jälkeen laaditaan alustava suunnitelma kehittämishankkeen etenemisestä ja tavoitteista.

(Salonen ym. 2017, 58.) Suunnitelma sisältää muun muassa hankkeen etenemisen ja

tavoitteiden kuvauksen, työn taustaa, alustavan sisällysluettelon ja tietoperustaa. (Vilkka &

Airaksinen 2003, 26-31.) Kehittämistoiminnan eli tässä tapauksessa toiminnallisen

opinnäytetyön tulee olla suunniteltua ja tarkoituksenmukaista, eli siis työelämän tarpeisiin

vastaavaa. Työn suunnitteluvaiheessa perehdytään kirjallisuus- ja tutkimustietoon, johon

31

toiminnallinen opinnäytetyö perustuu. (Salonen ym. 2017, 60.) Opinnäytetyön

suunnitelmaseminaari pidettiin Lahdessa syyskuussa 2018.

Esivaihe tarkoittaa ”kentälle” siirtymistä eli työskentelyä. Työstövaiheessa työskennellään

kohti alussa asetettuja tavoitteita ja tuotosta, eli opasta. Työstövaihe on opinnäytetyössä

vaihe, joka kestää kauemmin kuin muut vaiheet (Salonen 2013, 17-18). Prosessin aikana

pidin yhteyttä kohdeorganisaatioon sekä sähköpostitse että palaverien muodossa.

Kohdeorganisaation kanssa pidetyt palaverit selkeyttivät ajatuksia työstä ja sen

toteuttamisesta. Palavereissa tarkennettiin tavoitteita työn suhteen sekä käytiin läpi työn

sisältöä. Palavereissa myös fysioterapeutit kertoivat omia mielipiteitään ja toiveitaan työn

suhteen. Työstövaiheessa kävin myös koululla opinnäytetyöohjauksissa, jossa käytiin läpi

työtä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Työstövaiheeseen kuuluu laajasti materiaalien ja

aineistojen etsimistä, joka on iso osa työtä. Materiaalien suhteen tavoitteena oli käyttää

lähteenä tutkittua tietoa, joka on enintään 10 vuotta vanhaa. Tämä tavoite ei aivan

toteutunut, sillä joukossa on kirjallisuuslähteitä, jotka ovat vanhempia kuin 10 vuotta.

Tarkistusvaihe tarkoittaa työn arviointia (Salonen 2013, 18). Tämä vaihe on osa jokaista

työn vaihetta, sillä työn kirjoittamisessa tietynlainen arviointi kuuluu prosessiin. Arviointi

näkyy siten, että esimerkiksi opinnäytetyöohjausprosessissa opettaja lukee työtä ja tekee

korjausehdotuksia työhön. Tämä on tietynlaista arviointia, jota tehdään läpi prosessin.

Ennen valmista tuotosta prosessiin kuuluu viimeistelyvaihe, jossa käydään läpi sekä

tuotosta että hankeraporttia. Tuotos ja hankeraportti muodostavat toiminnallisen

opinnäytetyön. (Salonen 2013, 18.) Tässä opinnäytetyön viimeistelyvaiheessa on

viimeistelty sekä raporttia että opasta, sillä ne olivat työn alla prosessin loppuvaiheessa

samanaikaisesti. Työn viimeistelyvaihe sijoittui vuoden 2019 tammi- ja helmikuulle.

8.2 Tuotos

Toiminnallisen opinnäytetyön tuloksena syntyy jokin tuote, esimerkiksi kuvaus, kirja, esite

tai opas. Toiminnallinen opinnäytetyö sisältää tuotoksen eli tässä tapauksessa oppaan

lisäksi myös raportin. Raportissa esitellään kehittämishanke. On tärkeää panostaa

kehittämishankkeen kirjalliseen ulkoasuun ja luettavuuteen. Lisäksi raporttiin voi lisätä

kuvia täydentämään ulkoasua. (Salonen 2013, 25.) Tässä työssä toiminnallisuus ilmenee

työn tuloksena syntyneenä harjoiteoppaana, joka sisältää kuvalliset ohjeet, joiden avulla

voidaan tukea ja korjata alaraajan linjausta.

Toimeksiantajan toiveesta harjoiteopas suunniteltiin ja toteutettiin sähköiseen muotoon.

Sähköisessä muodossa oppaan tarkastelu fysioterapeuttien näkökulmasta on helpompaa.

On kuitenkin tärkeintä, että tuotos palvelee kohderyhmää eli terveysaseman asiakkaita

32

parhaiten (Vilkka & Airaksinen 2003, 51). Sähköisessä muodossa olevaa harjoiteopasta

on helppo tulostaa asiakkaille, jolloin fysioterapeutti pystyy valitsemaan oppaasta sivut tai

esimerkiksi vain yhden sivun jaettavaksi. Oppaan sisältö perustuu opinnäytetyön

tietoperustassa esiintyviin tutkimusnäyttöihin ja teoriapohjaan. Opasta on toteutettu

vaiheissa, joihin on kuulunut oppaan ulkoasun suunnittelu ja sommittelu, harjoitteiden

valinta, kuvien ottaminen, kuvien käsittely ja oppaan ”kasaaminen” tietokoneella. Kuvat on

otettu tammikuussa 2019. Opas laadittiin Applen ”pages”-ohjelmalla. Ohjelman avulla

opas oli helppo saada PDF-muotoon.

Opas etenee progressiivisesti eli etenevästi, ja sisältöä on täydentämässä valokuvat.

Oppaan alussa on esitelty alaraajalinjauksiin liittyvää teoriatietoa. Oppaassa on 11 eri

kuvallista harjoitusohjetta. Harjoitusohjeet etenevät helposta edistyneeseen ja lopuksi

vaativaan. Jokaisen harjoitesivun oikeassa yläkulmassa käy ilmi, minkä tason harjoite

sivulla on. Ohjeiden vierestä löytyy ”laatikko”, jonka fysioterapeutti voi merkitä rastilla,

mikäli harjoite halutaan liittää asiakkaan kuntoutukseen. Harjoitteen vierestä löytyvät myös

valmiiksi fysioterapeuttia varten ”toistot ja sarjat”-kohta, joihin voidaan täyttää sopivat luvut

fysioterapian vastaanotolla.

Opas lähetettiin Iitin terveysaseman fysioterapeuteille tammikuussa 2019

saatekysymysten kera. Tarkoituksena oli kartoittaa fysioterapeuttien ajatuksia ja

mahdollisia kehittämisehdotuksia opasta ajatellen. Kysymykset olivat laadittu sen

perusteella, mitkä olivat työn tavoitteet. Vastausten perusteella oppaaseen oli mahdollista

tehdä muutoksia ennen lopullisen version valmistumista. Opas ja kysymykset lähetettiin

sähköpostitse. Oppaan sisältöä kartoitettiin seuraavilla kysymyksillä:

• Onko oppaan yleisilme selkeä?

• Onko oppaan teoriatieto ja harjoiteohjeet ymmärrettäviä?

• Onko oppaan pituus sopiva?

• Soveltuuko opas terveysaseman kuntoutukseen?

• Näkyykö harjoitteissa progressiivisuus?

• Mitä oppaassa voisi parantaa tai kehittää?

• Muu palaute, mikä?

Molemmat terveysaseman fysioterapeutit vastasivat kysymyksiin. Fysioterapeutit olivat

kaiken kaikkiaan melko samaa mieltä oppaasta ja sen sisällöstä. Opas sai kiitosta

yleisilmeestä ja värimaailmasta. Opasta pidettiin selkeänä ja teoriapohjaa

33

ymmärrettävänä. Pituudeltaan opasta pidettiin sopivana ja tekstin määrää riittävänä.

Teoriaa avaavia kuvia oppaassa on fysioterapeuttien mielestä riittävästi, ja sekä alku- että

suorituskuvan näkyminen luovat selkeän kuvan harjoitteen suorittamisesta. Rastitettavat

ruudut ovat toimivat, sillä niiden avulla on helpompi muistaa niin sanotut ”kotiläksyt”.

Kohdeorganisaation mielestä opas sopii hyvin terveysaseman kuntoutukseen, sillä

oppaasta löytyy niin helppoja kuin haastavampiakin harjoitteita ja harjoitteiden

toteuttamiseen ei vaadita erityisiä varusteita tai välineitä. Ennen oppaan viimeistelyä, niin

sanotussa pilotointi-vaiheessa, opas ehti olla jo hieman fysioterapeuttien käytössä. Opas

todettiin näillä kerroilla toimivaksi osaksi asiakkaan kuntoutusta eikä fysioterapeuteilla ollut

kehittämisehdotuksia oppaan suhteen.

Opas sijaitsee opinnäytetyön lopussa liitteenä.

34

9 YHTEENVETO

9.1 Johtopäätökset ja pohdinta

Alaraajalinjaus on yksi osa ihmisen pystyasentoa ja sen linja kulkee lonkkanivelestä

polvilumpioon, nilkan keskelle ja siitä 2. varpaaseen (Saarikoski ym. 2012a).

Alaraajalinjaukseen vaikuttavat monet eri osatekijät, kuten luut ja lihakset. Epänormaali

linjaus voi altistaa polven virheelliselle kuormitukselle, joka voi johtaa esimerkiksi polven

nivelrikon syntyyn. (Saarikoski ym. 2012b.) Epänormaali linjaus voi näyttäytyä virheellisinä

asentoina, kuten polven sisään- ja ulospäinkääntymisenä. Nämä virheasennot voivat olla

polvikipujen taustalla. Asennot voivat olla rakenteellisia tai toiminnallisia. (Harris-Hayes

ym. 2011, 357.) Johtopäätöksenä monien eri tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että

usein polven asentomuutosten ja kipujen taustalla on toiminnallinen ongelma, joka johtuu

epänormaalista lihasten toiminnasta. Polven kipujen taustalla voi olla muuttunut linjaus,

jonka mahdollisena aiheuttajana voidaan usein pitää heikkoja lihaksia. Heikot lihakset

eivät pelkästään sijaitse polven ympärillä, vaan myös lonkan alueella. Polvikivun hoidossa

on tärkeää huomioida lonkan alueen lihasten sekä reisilihasten vahvistaminen (Fukuda

ym. 2010, 736-742). Useiden tässä opinnäytetyössä esiintyvien tutkimusten perusteella

heikot lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihakset ovat merkittävässä roolissa polven

asentojen kannalta. Erityisesti keskimmäisen pakaralihaksen merkitys linjauksen kannalta

on huomattava. Heikot loitontajalihakset voivat päästää reisiluun kiertymään sisäkiertoon

ja tätä kautta polveen syntyy virheellinen asento sen kääntyessä sisäänpäin. (Saarikoski

2017a, 214.) Opinnäytetyön raporttiosuuden pohjalta johtopäätöksenä voidaan sanoa,

että lonkan ja polven yhteys on huomattava.

Työn loppuvaiheessa työtä voidaan arvioida itsearvioinnin avulla. Arvioinnissa voidaan

pohtia työn eri vaiheita ja onnistumista, mutta myös lisäksi haasteita sekä heikkouksia.

(Salonen ym. 2017, 64-65.) Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa selkeä

alaraajalinjauksen harjoiteopas, jonka kohdeyleisönä toimivat aikuiset

terveyskeskusasiakkaat. Oppaan tarkoituksena on helpottaa fysioterapeuttien työtä ja

tuottaa oppaan muodossa heille uusia harjoitteita. Oppaasta tuli selkeä ja tavoitteiden

mukainen. Kohdeorganisaation eli terveysaseman fysioterapeutit olivat jo työvaiheessa

tyytyväisiä oppaaseen, joka on heidän mukaansa toimiva ja työhön soveltuva.

Opinnäytetyön alussa haasteena oli työn rajaus, sillä alaraajan linjaus muodostuu monista

osatekijöistä ja se voi olla niin syy, kuin seuraus. Työn rajauksen haaste tuli esiin

tiedonhankinnassa, sillä keskittyminen ainoastaan polviniveleen ja sen virheasentoihin

osana linjausta oli haastavaa. Alaraaja muodostaa kokonaisuuden, jossa lähes kaikilla

35

rakenteilla on oma osansa linjauksen muodostumisessa. Tämän kokonaisuuden

hahmottaminen oli työlästä ennen kuin ymmärsi rakenteiden yhteyden. Polvi ja sen

virheasennot ovat vain yksi osa tätä suurta kokonaisuutta.

Opas perustuu kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Oppaan tekovaiheessa hyödynnettiin alan

kirjallisuutta sekä raporttipohjaan käytettyä aineistoa, harjoitteiden valintaan. Oppaan

teossa vaativin osuus oli valokuvausprosessi. Prosessi oli työläs ja monivaiheinen, sillä

ajallisesti oppaan kuvien tuottaminen vei useita tunteja ja valokuvia kertyi yli 200

kappaletta. Valokuvien joukosta oli kuitenkin helppo löytää parhaimmat, ja niitä ei

tarvinnut pienentämistä lukuun ottamatta erikseen muokata opasta varten.

9.2 Eettisyys, luotettavuus ja jatkokehitysaiheet

Työssä on käytetty paljon lähteitä, mikä tukee työn luotettavuutta. Lähteiden käytössä on

pyritty huomioimaan jo aiemmin mainitsemani 10 vuoden aikakehys, joka takaa

mahdollisimman tuoreen tiedon aiheesta. Kaikki tässä työssä käytetyt lähteet eivät

mahtuneet kuitenkaan tämän aikakehyksen sisäpuolelle. Esimerkkinä voidaan pitää

Ahosen ym. (1998) alaraajojen rakenne ja kävelykoulu -kirjaa, jonka sisältöä on otettu

tukemaan toisten lähteiden sanomaa. Suurin osa tämän työn lähteistä sijoittuvat

aikakehyksen sisäpuolelle. Lähteistä suurin osa on saatavilla internetistä, mutta alan

kirjallisuutta on myös hyödynnetty paljon. Tutkimustietoa etsittiin pääosin PubMed-

tietokannasta. Lähdeluetteloon ja lähdeviitteiden tekemiseen pyrittiin käyttämään

tarkkuutta. Osa aineistosta hankittiin eri kirjastojen kautta, joka tuotti toisinaan

hankaluuksia laina-aikojen suhteen.

Työn tuotosta eli opasta hyödynnetään terveysaseman fysioterapiassa, jossa opasta

tarvittaessa jaetaan asiakkaille. Työn alusta asti oli selvää, että esiinnyn itse oppaan

valokuvissa. Tämä mahdollisti vapaamman aikataulun työn suhteen sekä takaa sen, että

valokuvissa olevalta henkilöltä on lupa ja suostumus näkyä kuvissa, jotka sijaitsevat

asiakkaille jaettavassa oppaassa. Lupiin ja suostumukseen kuuluvat asiat ovat osa työn

eettisyyttä.

Harjoiteohjeet on pyritty suunnittelemaan ja toteuttamaan niin, että fysioterapeutit pystyvät

valitsemaan asiakkaalle sopivan harjoitteen eri vaativuustasolta. Tämän lisäksi

fysioterapeutilla on mahdollisuus merkitä paperiin toistomäärät sekä sarjat. Tulevaisuutta

ajatellen opasta voisi kehittää liittämällä siihen linjaukseen vaikuttavien lihasten

venyttelyohjeet sekä alaraajojen tasapainoharjoitteet. Saarikosken (2012d) mukaan

lihasten kireys voi esimerkiksi estää nivelien normaalia toimintaa. Venyttelyllä on siis

tärkeä merkitys linjauksen kokonaisuutta ajatellen. Opinnäytetyön raporttiosuuden

36

jatkokehittämisenä työssä voisi tuoda ilmi laajemmin polven eri rasitusvammoja ja

sairauksia, kuten hyppääjän polvea ja nivelrikkoa.

Niin sosiaali- ja terveysalalla, kuin muillakin aloilla, digitaalisuus on tiiviisti mukana

kaikenlaisessa toiminnassa. Olisi hienoa, jos sitä hyödynnettäisiin enemmän työelämässä.

Tänä päivänä markkinoilla on saatavilla esimerkiksi erilaisia älyvaatteita ja mittareita,

joiden avulla voidaan tehdä erilaisia analyysejä esimerkiksi lihasten toiminnasta. Tämä on

mielestäni asia, jota voitaisiin kehittää ottamalla teknologiaa enemmän käyttöön

työpaikoilla. Fysioterapiassa terapeuttisen harjoittelun merkitys on korostunut viime

vuosina, jonka johdosta fysioterapeuttien tulee panostaa yhä enemmän erilaisiin

harjoitteisiin ja niiden ohjaukseen. Harjoittelun tulee perustua tutkittuun tietoon ja sen tulee

olla näyttöön perustuvaa. Oleellista on, että harjoitteiden ja harjoitteluohjelmien

vaikutuksia pystytään arvioimaan säännöllisesti. (Suomen Fysioterapeutit 2019.) Opasta

tehdessäni mietin harjoitteiden vaikuttavuutta ja kokeilin eri harjoitteita erilaisissa

asennoissa erilaisten kuntoiluvälineiden kanssa. Huomasin joidenkin harjoitteiden

kohdalla, että pienikin asentomuutos tai muu tekijä kuten kipu tai väsymys vaikutti

oleellisesti siihen, mitä lihasta tai lihaksia oikeasti harjoitettiin. Tuomalla teknologiaa

mukaan fysioterapiaan, voitaisiin varmistaa harjoitteiden vaikuttavuus ja oikeiden lihasten

aktivoiminen harjoitteiden avulla. Jo aiemmin mainitsemassani Macadamin, Cronin ja

Contreraksen vuonna 2015 tehdyssä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa oli juuri

tähän aiheeseen liittyen tarkoituksena tuoda ilmi, miten eri harjoitukset aktivoivat tiettyjä

lihaksia. Tutkimuksissa oli käytetty lihassähkökäyrää, joka mittaa lihaksen toimintaa eri

liikkeiden aikana. Tutkimuksen tuloksia on pyritty hyödyntämään oppaan tekovaiheessa.

Toiminnallisen opinnäytetyön tuotoksen eli harjoiteoppaan sisältö valikoitui tutkimustiedon

ja kirjallisuuden pohjalta tehtyjen johtopäätösten ja havainnoinnin avulla. Tutkimustiedon

löytäminen ei aina ollut helppoa, sillä alussa etsiessäni polveen ja linjaukseen liittyvillä

hakusanoilla, en ollut tyytyväinen löydettyjen tutkimusten määrään. Kirjallisuuteen

perehdyttyäni ymmärrys lonkan ja polven yhteydestä laajeni, jonka johdosta myös sanasto

hakusanojen suhteen kasvoi. Tutkimustietoa löytyi, muttei sitä missään nimessä ole liikaa.

Tässä on mielestäni jatkokehittämisen tarvetta, sillä aiheena linjaus on tärkeä alaraajojen

hyvinvoinnin kannalta. Vietämme päivästä paljon aikaa käyttäen alaraajojamme, miksi

emme siis panostaisi niiden hyvinvointiin?

37

LÄHTEET

Aalto, R., Seppänen, L., Lindberg, A-P. & Rinta, M. 2014. Kaikki kuntosaliharjoittelusta.

Saarijärven Offset Oy: Docendo.

Ahonen, J., Sandström, M., Laukkanen, R., Haapalainen, J., Immonen, S., Jansson, L. &

Fogelholm, M. 1998. Alaraajojen rakenne, toiminta ja kävelykoulu. Lahti: VK-Kustannus

Oy.

Ahonen, J. & Saarikoski, R. 2011. Ihanteellinen pystyasento ja sen hallinta. Teoksessa I.

Liukkonen & R. Saarikoski (toim.) Jalat ja terveys. Helsinki: Duodecim, 126-127.

Alnahdi, A., Zeni, J. & Snyder-Mackler, L. 2012. Muscle Impairments in Patients With

Knee Osteoarthritis. Sports Health, 4(4), 284-292.

Auron. 2019. Mikä on ylipronaatio? [viitattu 26.1.2019]. Saatavissa:

https://www.auron.fi/usein-kysyttya/mika-on-ylipronaatio/

Freutel, N. 2016. The Benefits and Effectiveness of Hip Abduction Exercises. Healthline

[viitattu 18.12.2018]. Saatavissa: https://www.healthline.com/health/fitness-exercise/hip-

abduction#5

Fukuda, T., Rossetto, F., Magalhães, E., Bryk, F., Lucareli, P. & Carvalho, N. 2010. Short-

term Effects of Hip Abductors and Lateral Rotators Strenghtening in Females With

Patellofemoral Pain syndrome: A Randomized Controlled Clinical. Journal of Orthopaedic

& Sports Physical Therapy, 40(11), 736-742.

Harris-Hayes, M., Cornbleet S. & Holtzman, G. 2011. Movement System Syndromes of

the knee. Teoksessa Sahrmann, S., Bloom, N., Caldwell, C., Cornbleet, S., Hastings, M.,

Harris-Hayes, M., Holtzman, G., Ivens, R., Khoo-Summers, L., McDonnel, M. &

Spitznagle, T. Movement system impairment syndromes of the Extremities, Cervical and

Thoracic spines. St. Louis: Mosby, 354-401.

Hulmi, J. 2016. Lihastohtori. Fitra Oy.

Itälä, A. 2015. Polvi kipeytynyt – mikä avuksi? Luentotallenne Raisiossa pidetystä

Nivelkoulu-luennosta 12.3.2015.

Kagaya, Y., Fujii, Y. & Nishizono, H. 2015. Association between hip abductor function,

rear-foot dynamic alignment, and dynamic knee valgus during single-leg squats and drop

lan-dings. Journal of Sport and Health Science, 4(2), 182-187.

38

Karppinen, J., Arokoski, J., Paananen, M., Lausmaa, M., Takala, E-P. & Pohjolainen, T.

2016. Yksilöityjä menetelmiä epäspesifisen alaselkäkivun diagnostiikkaan ja hoitoon. Lää-

ketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 132(16), 1427-31.

Kauranen, K. 2017. Fysioterapeutin käsikirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Kenhub. 2018. Popliteus muscle [viitattu 24.12.2018]. Saatavissa:

https://www.kenhub.com/en/library/anatomy/popliteus-muscle

Khayambashi, K., Ghoddosi, N., Straub, RK. & Powers, CM. 2016. Hip Muscle Strenght

Predicts Noncontact Anterior Cruciate Ligament Injury in Male and Female Athletes: A

Prospective Stydy. Am J Sports Med, 44(2), 355-61.

Lahti-Koski, M. 2018. Lihasvoimaa luonnon helmassa. Sydänliitto [viitattu 14.2.2019].

Saatavissa: https://sydan.fi/blog/lihasvoimaa-luonnon-helmassa/

Leppäluoto, J., Kettunen, R., Rintamäki, H., Vakkuri, O., Vierimaa, H. & Lätti, S. 2013.

Anatomia ja fysiologia: rakenteesta toimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Leppäluoto, J., Kettunen, R., Rintamäki, H., Vakkuri, O., Vierimaa, H. & Lätti, S. 2017.

Anatomia ja fysiologia: rakenteesta toimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Macadam, P., Cronin, J. & Contreras, B. 2015. An examination of the gluteal muscle

activity associated with dynamic hip abduction and hip external rotation exercise: a

systematic review. International journal of sports physical therapy, 10(5), 573-591.

Magee, D. 2014. Orthopedic physical assessment. 6th edition. Elsevier.

Neumann, D. 2017. Kinesiology of the musculoskeletal system: Foundations for

Rehabilitation. Elsevier. 3.painos.

Opas anatomiaan. 2009. Pakaralihasten syvä kerros. München: Elsevier.

Pohjolainen, T. 2018. Polven nivelrikko. Duodecim. Terveyskirjasto [viitattu 13.2.2019].

Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01081

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä. 2016. Terveysasemat: Iitti [viitattu 1.6.2018]. Saatavis-

sa: https://www.phhyky.fi/fi/terveyspalvelut/terveysasemat/iitti/

Respecta. 2018. Alaraajojen kehitysvaiheita [viitattu 4.10.2018]. Saatavissa:

https://www.respecta.fi/fi/ratkaisut/apuvalineet/jalkineet/opas-lasten-jalkineiden-

valintaan/alaraajojen-kehitysvaiheita/

39

Saarelma, O. 2018. Polvilumpion kondromalasia. Duodecim. Terveyskirjasto [viitattu

14.12.2018]. Saatavissa:

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01111

Saarikoski, R. 2011a. Pystyasennon tutkiminen. Teoksessa I. Liukkonen & R. Saarikoski

(toim.) Jalat ja terveys. Helsinki: Duodecim, 202-207.

Saarikoski, R. 2011b. Alaraajojen kasvu ja kehitys. Teoksessa I. Liukkonen & R.

Saarikoski (toim.) Jalat ja terveys. Helsinki: Duodecim, 93.

Saarikoski, R. 2016a. Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen. Teoksessa M. Stolt & R. Saa-

rikoski (toim.) Terveet jalat. Helsinki: Duodecim, 123-124.

Saarikoski, R. 2016b. Alaraajan vaikutus lantion ja selkärangan asentoihin ja vakauteen.

Teoksessa M. Stolt & R. Saarikoski (toim.) Terveet jalat. Helsinki: Duodecim, 27.

Saarikoski, R. 2016c. Alaraajojen lihastasapainon ja linjausten ylläpito. Teoksessa M.

Stolt & R. Saarikoski (toim.) Terveet jalat. Helsinki: Duodecim, 25.

Saarikoski, R. 2016d. Alaraajan vaikutus lantion ja selkärangan asentoihin ja vakauteen.

Duodecim. Terveyskirjasto [viitattu 31.10.2018]. Saatavissa:

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=tju00205&p_hakusana=lon

kka

Saarikoski, R. 2017a. Alaraajojen lihastasapainon ja linjausten ylläpito. Teoksessa M.

Stolt, A. Flink, R. Saarikoski & P. Väyrynen (toim.) Jalkaterveys. Helsinki: Duodecim, 214.

Saarikoski, R. 2017b. Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan.

Teoksessa M. Stolt, A. Flink, R. Saarikoski & P. Väyrynen (toim.) Jalkaterveys. Helsinki:

Duodecim, 210-212.

Saarikoski, R. 2017c. Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen. Teoksessa M. Stolt, A. Flink,

R. Saarikoski & P. Väyrynen (toim.) Jalkaterveys. Helsinki: Duodecim, 555.

Saarikoski, R., Stolt, M. & Liukkonen, I. 2012a. Ihanteellinen pystyasento. Duodecim. Ter-

veyskirjasto [viitattu 8.9.2018]. Saatavissa:

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=jal00018

Saarikoski, R., Stolt, M. & Liukkonen, I. 2012b. Alaraajojen linjaus. Duodecim. Terveyskir-

jasto [viitattu 8.9.2018]. Saatavissa:

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=jal00031

40

Saarikoski, R., Stolt, M. & Liukkonen, I. 2012c. Ylipronaatio syy vai seuraus. Duodecim.

Terveyskirjasto [viitattu 31.10.2018]. Saatavissa:

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00117

Saarikoski, R., Stolt, M. & Liukkonen, I. 2012d. Alaraajojen linjausharjoitteita. Duodecim.

Terveyskirjasto [viitattu 12.12.2018]. Saatavissa:

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00036

Salonen, K. 2013. Näkökulmia tutkimukselliseen ja toiminnalliseen opinnäytetyöhön: opas

opiskelijoille, opettajille ja TKI-henkilöstölle [viitattu 28.8.2018]. Saatavissa:

http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522163738.pdf

Salonen, K., Eloranta, S., Hautala, T. & Kinos, S. 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämisen

menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turun ammattikorkeakoulu [viitattu

18.2.2019]. Saatavissa: http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522166494.pdf

Sandström, M. & Ahonen, J. 2011. Liikkuva ihminen – aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu

biomekaniikka. Lahti: VK-kustannus Oy.

Sears, B. 2018. Hip weakness may contribute to knee pain: The link between your hip and

your knee. Verywellhealth [viitattu 18.12.2018]. Saatavissa:

https://www.verywellhealth.com/hip-weakness-may-contribute-to-knee-pain-2696375

Selkäliitto ry. 2018. Jalkojen toiminta vaikuttaa selän terveyteen [viitattu 27.8.2018].

Saatavissa: https://selkakanava.fi/jalkojen-toiminta-vaikuttaa-selan-terveyteen

Sundell, J. 2018. Voimaharjoittelu – ohje keski-ikäisille ja sitä vanhemmille. Duodecim.

Terveyskirjasto [viitattu 13.2.2019]. Saatavissa:

https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=tta00063

Suomen Fysioterapeutit. 2019. Fysioterapeutin ydinosaaminen [viitattu 13.2.2019].

Saatavissa: http://www.suomenfysioterapeutit.com/ydinosaaminen/ammatillinen-

osaaminen/terapiaosaaminen.html

Suomen Fysiovalmentajat. 2018. Muodokas takapuoli – hyvin toimivat pakaralihakset?

[viitattu 17.12.2018]. Saatavissa: https://fysiovalmentajat.com/muodokas-takapuoli-hyvin-

toimivat-pakaralihakset/

Tanamas, S., Hanna, F., Cicuttini, F., Wluka, A., Berry, P. & Urquhart, D. 2009. Does

knee malalignment increase the risk of development and progression of knee

osteoarthritis? A systematic review. Arthritis Care & Research, 61(4), 459-67.

41

Terveyskylä. 2019. Polven etuosan kipu [viitattu 2.1.2019]. Saatavissa:

https://www.terveyskyla.fi/niveltalo/mihin-sattuu/polvi/polvikivut/polven-etuosan-kipu#

Thomson, C., Krouwel, O., Kuisma, R. & Hebron, C. 2016. The outcome of hip exercise in

patellofemoral pain: A systematic review. Manual therapy. 26, 1-30.

Vilkka, H. & Airaksinen, T. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Tammi.

Väyrynen, P. 2017a. Alaraajojen pituusero. Teoksessa M. Stolt, A. Flink, R. Saarikoski &

P. Väyrynen (toim) Jalkaterveys. Helsinki: Duodecim, 178-179.

Väyrynen, P. 2017b. Sääriluun, reisiluun ja polven tutkiminen seisoma-asennossa. Teok-

sessa M. Stolt, A. Flink, R. Saarikoski & P. Väyrynen (toim.) Jalkaterveys. Helsinki: Duo-

decim, 174-176.

Werner, S. 2014. Anterior knee pain: an update of physical therapy. Knee surgery, Sports

Traumatology, Arthroscopy, 22(10), 2286-2294.

Wong, E. 2018. 4 Gluteus Medius Exercises for Stronger, Balanced Hips: Try these Tech-

niques to Buil Full Range of Glute Medius Control. Precision movement [viitattu

19.12.2018]. Saatavissa: https://www.precisionmovement.coach/gluteus-medius-

exercises/#glutemed2

42

LIITTEET

LIITE 1. Alaraajalinjauksen harjoiteopas

Oppaan vaiheet:

1

Alaraajalinjauksen harjoiteopas

Harjoiteopas on osa fysioterapian opinnäytetyötä

Harjoiteoppaan toimeksiantajana toimii Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Oppaan kohdeorganisaationa toimii Iitin terveysaseman fysioterapia

Teoriatieto

1

Harjoitukset helposta vaativaan

2

Lähteet

3

Anni Suokas

Alaraajojen linjaus on osa ihmisen pystyasentoa. Linjaus tarkoittaa suoraa linjaa lonkkanivelestä polveen ja siitä nilkan kautta 2.

varpaaseen. Hahmottamisen avulla saa käsityksen siitä, millaisessa asennossa alaraajojen tulee olla, kun puhutaan normaalista

alaraajojen linjauksesta. Normaali linjaus kuvattu alla olevassa kuvassa mustalla viivalla.

Fysioterapiassa tarkastellaan alaraajalinjausta, joka voi olla muuttunut monen eri tekijän

vaikutuksesta. Muuttunut linjaus voidaan havaita esimerkiksi polvien kiertymisestä sisään- tai

ulospäin. Muutokset linjauksessa voivat aiheuttaa polven alueen kipuja, sillä polven alueen rakenteet

saattavat esimerkiksi altistua linjausmuutoksen myötä epänormaalille kulumiselle.

Polvi voi oireilla muun muassa:

• eri asentojen vaikutuksesta

• lihasten heikkoudesta/kireydestä

• luiden rakenteellisista tekijöistä

• rasitukseen liittyvistä tekijöitä, kuten ylikuormituksesta

• ikääntymisen tuomista muutoksista, kuten nivelkulumista

2

Linjauksen osatekijöitä:

Asennot ja niiden hallinta

Lihakset ja lihastasapaino

Luut ja luiset rakenteet

Kengät

Muut nivelet ja niiden asennot

Teoriatieto

Alaraajan alueella sijaitsee monia lihaksia, jotka vaikuttavat polven toimintaan. Teoriatieto-osuudessa on esitetty polven linjausharjoitteiden kannalta oleellisimmat lihakset.

Polvinivel sijaitsee kahden pitkän vipuvarren välissä. Vipuvarsilla tarkoitetaan reisi- ja sääriluita. Polven toiminnan kannalta tärkein lihas on etureidessä sijaitseva nelipäinen reisilihas. Se on ihmisen suurin lihas, jonka päätehtävänä on ojentaa polvea. Lihas osallistuu myös lonkkanivelen koukistukseen. Nelipäinen reisilihas koostuu neljästä eri lihaksesta, joita ovat:

Takareidessä sijaitsevat lihakset, jotka saavat polven koukistumaan. Niiden tehtävänä on myös ojentaa lonkkaniveltä. Lihaksista

käytetään nimitystä ”hamstring-lihakset”. Takareiden lihaksia ovat:

3

Teoriatieto

• suora reisilihas • sisempi reisilihas • keskimmäinen reisilihas (ei kuvassa) • ulompi reisilihas

• puolijänteinen lihas • puolikalvoinen lihas (ei kuvassa) • kaksipäinen reisilihas

suora reisilihas

ulompi reisilihas

sisempi reisilihas

puolijänteinen lihas

kaksipäinen reisilihas

Lantio, keskivartalo ja lonkan alue ovat tärkeitä polven hyvinvoinnin kannalta. Ihminen on kokonaisuus ja näin ollen polven kivuissa tulee ottaa huomioon myös muut alaraajan nivelet, kuten lonkka- ja nilkkanivel. Suurin osa polvea tukevista lihaksista sijaitsee lonkan alueella, kuten lonkan ulkokiertäjä- ja loitontajalihakset. Ulkokiertäjä- ja loitontajalihasten avulla voidaan hallita polvea ja mahdollistaa sen luonnollinen kuormitus. On tutkittu, että lonkan alueen lihasten heikkous voi johtaa polvea kääntymään sisäänpäin. Tutkimusten mukaan ulkokiertäjä- ja loitontajalihasten harjoittaminen vähentää polven alueen ja erityisesti polven etuosan kipuja. Lonkan lihasten harjoittaminen on oleellinen osa polven hoitoa ja kuntoutusta. Ulkokiertäjä- ja loitontajalihaksia ovat:

Lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihakset osallistuvat polven hallintaan. Lihasten heikkous voi tutkitusti aiheuttaa linjausvirheitä, joihin liittyy usein normaalin toiminnan kannalta ylimääräisiä kiertoja. Ylimääräinen kierto voi esiintyä esimerkiksi polven sisäänpäin kiertymisenä. Ylimääräiset kierrot aiheuttavat epänormaalia kuormitusta nivelille ja jänteille. Ajan kuluessa epänormaali kuormitus voi olla yksi altistava tekijä polven nivelrikolle.

EI NÄIN!

4

• iso pakaralihas • keskimmäinen pakaralihas • päärynänmuotoinen lihas • leveän peitinkalvon

jännittäjälihas (ei kuvassa)

Teoriatieto

keskimmäinen pakaralihas

päärynänmuotoinen lihas

iso pakaralihas

Harjoitusta arjessa

Aktiivisella harjoittelulla linjauksen huomioiminen tulee osaksi arkea. Linjaus on tärkeä huomioida erityisesti seisomaan

nousuissa ja istumaan käydessä, jolloin polvi voi kääntyä huomaamatta sisäänpäin. Arjessa linjausta voi harjoittaa

keskittymällä siihen päivittäin aina, kun nousee ylös tai istuutuu alas. Paikalla ei ole väliä!

Yleisiä ohjeita oppaan käyttöön:

• Fysioterapeutti ohjeistaa harjoitteiden oikean suoritustavan

• Fysioterapeutti merkitsee rastilla kotona tehtävät harjoitteet ja määrittää harjoitteiden yksilölliset toistomäärät

• Lue aina ohjeet ennen harjoituksen suorittamista

• Harjoitusten tulee olla kivuttomia

Tämän oppaan harjoituksien tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja korjata polven toiminnan kannalta epänormaalien

asentojen luomaa virheellistä linjausta. Tsemppiä harjoituksiin!

5

Teoriatieto

Harjoite 1. Linjausharjoitus

Asetu hartioiden levyiseen haara-asentoon tasaiselle alustalle. Ota tarvittaessa tukea. Huomioi, että polvet ja

jalkaterät osoittavat samaan suuntaan. Lähde nousemaan varpaille niin, että jalka pysyy koko liikkeen ajan

suorassa linjassa. Laskeudu jarruttaen alas ja toista liike.

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

Harjoite 2. Linjausharjoitus

Asetu hartioiden levyiseen haara-asentoon tasaiselle alustalle. Laita pallo polvien väliin. Laskeudu hitaasti

kyykkyyn. Kuvittele, että yrittäisit istuutua takana olevalle tuolille. Älä anna pallon tippua. Huomioi koko liikkeen ajan, että jalkaterät ja polvet osoittavat suoraan eteenpäin. Nouse rauhallisesti ylös ja toista

liike.

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

6

Helpot harjoitteet

Harjoite 3. Lonkan loitontaja- ja pakaralihasten harjoitus

Käy kylkimakuulle. Aseta alempi jalka koukkuun siten, että selkä ei mene notkoon. Harjoitettava jalka pysyy

päällimmäisenä.

Lähde nostamaan päällimmäistä jalkaa kantapää edellä suoraan ylöspäin. Voit ottaa tukea liikkeeseen painamalla

kämmentä lattiaan. Laske jalka rauhallisesti alas ja toista liike.

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

7

Helpot harjoitteet

Harjoite 4. Loitontajalihasten vahvistus kuminauhalla

Asetu lantion levyiseen haara-asentoon. Aseta kuminauha jalkojen ympärille, hieman nilkkojen yläpuolelle.

Kuminauha saa olla tiukkana.

Vie harjoitettavaa jalkaa sivulle kantapää edellä ja huolehdi, että paikallaan olevan jalan polvi ja varpaat osoittavat

samaan suuntaan. Palauta jalka rauhallisesti jarruttaen takaisin toisen viereen ja toista sama liike uudestaan.

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

8

Helpot harjoitteet

Harjoite 5. Askellusharjoitus

Aseta kuminauha toisen jalan alle. Pidä toinen jalka tukevasti lattiassa ja huomioi, että polvi ja varpaat pysyvät

samassa linjassa liikkeen ajan. Lähde tekemään pumppaavaa liikettä kuminauhalla.

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

Harjoite 6. Kuminauhakävely

Asetu lantion levyiseen haara-asentoon ja aseta kuminauha jalkojesi alle. Vie kuminauhan päät ristiin ja ota niistä

tukeva ote. Lähde ottamaan sivuaskelia samalla pitäen kuminauha tiukkana. Varmista, että polvet ja varpaat

osoittavat samaan suuntaan koko liikkeen ajan.

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

9

Keskivaikeat harjoitteet

Harjoite 7. Tukijalan vahvistus ja asennon hallinta

Seiso lantion levyisessä asennossa. Lähde viemään toista jalkaa eteen - sivulle - taakse. Pidä tukijalan eli

paikallaan olevan jalan polvi ja varpaat samassa linjassa.

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

10

Keskivaikeat harjoitteet

Harjoite 8. Tukijalan reisi- ja pakaralihasten vahvistus

Seiso kylki kohti seinää. Nosta seinän puoleinen jalka ylös ja pidä se kiinni seinässä koko harjoituksen ajan. Pidä

tukijalka eli lattiassa oleva jalka tukevasti alustassa. Lähde kiertämään seinän puoleista jalkaa kohti seinää. Tunnet

harjoituksen tukijalan pakaralihaksissa. Seinässä kiinni olevan jalan korkeutta säätelemällä voidaan muuttaa

harjoitteen kuormittavuutta.

Harjoitusta voidaan muokata tukijalan asentoa muuttamalla, jolloin voidaan säädellä kuormitusta ja eri lihasryhmien

aktivoitumista.

KUVA 1. Tukijalan jalkaterä osoittaa suoraan eteenpäin. Huolehdi, että polvi ja varpaat osoittavat eteenpäin samassa

linjassa

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

11

Vaikeat harjoitteet

KUVA 2. Tukijalan jalkaterä osoittaa hieman ulospäin. Huolehdi, että polvi ja varpaat osoittavat eteenpäin samassa

linjassa

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

KUVA 3. Tukijalan jalkaterä osoittaa hieman sisäänpäin. Huolehdi, että polvi ja varpaat osoittavat eteenpäin samassa

linjassa

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

12

Vaikeat harjoitteet

Harjoite 9. Reisilihasharjoitus

Asetu selkä seinää vasten seisomaan niin, että jalkapohjat ovat noin kahden jalkaterän mitan verran seinästä

poispäin. Lähde laskemaan itseäsi alaspäin. Mitä alempana olet, sen enemmän harjoite tuntuu lihaksissa. Jää

valitulle korkeudelle ja pidä asento. Huomioi, että jalkaterät ja polvet osoittavat suoraan eteenpäin ja selkä on kiinni

seinässä koko liikkeen ajan.

Pidä ____ sek Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

Harjoite 10. Asennon hallinta

Asetu lantion levyiseen haara-asentoon. Aseta kuminauha

jalkojen ympärille, hieman nilkkojen yläpuolelle. Kuminauha

saa olla tiukkana.

Lähde ottamaan askelia niin, että molempien jalkojen polvet

ja varpaat osoittavat suoraan eteenpäin, vaikka kuminauha

pyrkii muuttamaan asentoa.

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

13

Vaikeat harjoitteet

Harjoite 11. Vahvistava polven asennon hallintaa tukeva minikyykky

Asetu lantion levyiseen haara-asentoon. Ota tarvittaessa tukea. Huolehdi, että molemmissa jaloissa polvet ja

varpaat osoittavat samaan suuntaan koko liikkeen ajan. Aseta pieni pyyhe harjoitettavan jalan alle.

Tee pieni kyykky niin, että pyyhkeen päällä oleva jalka viedään eteen suorana ja toinen jalka kyykistyy. Kyykkyyn

menevän jalan kantapää pysyy alustassa koko suorituksen ajan. Molempien jalkojen polvet ja varpaat osoittavat

samaan suuntaan koko liikkeen ajan.

Toista ____ kertaa Tee ____ sarjaa

14

Vaikeat harjoitteet

Lähteet:

Arokoski, J. & Virtapohja, H. Polvinivelrikko, vahvistavat harjoitukset. 2016. Videot Duodecim [viitattu 8.1.2019]. Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/

suositukset/suositus?id=nix02309

Harris-Hayes, M., Cornbleet S. & Holtzman, G. 2011. Movement System Syndromes of the knee. Teoksessa Sahrmann, S., Bloom, N., Caldwell, C.,

Cornbleet, S., Hastings, M., Harris-Hayes, M., Holtzman, G., Ivens, R., Khoo-Summers, L., McDonnel M. & Spitznagle, T. Movement system

impairment syndromes of the Extremities, Cervical and Thoracic spines. St. Louis: Mosby, 354-401.

Ikäinstituutti. 2017. Liikepankki ikäihmisten voima- ja tasapainoharjoitteluun [viitattu 20.1.2019]. Saatavissa: https://www.voitas.fi

Kagaya, Y., Fujii, Y. & Nishizono, H. 2015. Association between hip abductor function, rear-foot dynamic alignment, and dynamic knee valgus

during single-leg squats and drop landings. Journal of Sport and Health Science, 4(2), 182-187.

Kauranen, K. 2017. Fysioterapeutin käsikirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Leppäluoto, J., Kettunen, R., Rintamäki, H., Vakkuri, O., Vierimaa, H. & Lätti, S. 2013. Anatomia ja fysiologia: rakenteesta toimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Macadam, P., Cronin, J. & Contreras, B. 2015. An examination of the gluteal muscle activity associated with dynamic hip abduction and hip external rotation

exercise: a systematic review. International journal of sports physical therapy, 10(5),573-591.

Opas anatomiaan. 2009. Pakaralihasten syvä kerros. München: Elsevier.

Opas anatomiaan. 2009. Reiden lihakset edestä. München: Elsevier.

Opas anatomiaan. 2009. Reiden ja lonkan lihakset takaa. München: Elsevier.

Saarikoski, R. 2016. Spiraalidynamisia jalkaterän perusharjoitteita. Duodecim. Terveyskirjasto [viitattu 5.1.2019]. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/

kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=tju00214

Saarikoski, R., Stolt, M. & Liukkonen, I. 2012. Ihanteellinen pystyasento. Duodecim. Terveyskirjasto [viitattu 8.9.2018]. Saatavissa: http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=jal00018

Sandström, M. & Ahonen, J. 2011. Liikkuva ihminen - aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka. Lahti: VK-kustannus Oy.

Sillanpää, P. & Koskela, J. 2013. Polven etuosan kipu hoito-opas. Oy Stada Pharma Ab. Mobilat [viitattu 15.1.2019]. Saatavissa: https://www.mobilat.fi/wp-

content/uploads/2017/09/Polvi_hoito-opas.pdf

Sillanpää, P. & Koskela, J. 2018. Polven nivelrikko: alkavan kuluman hoito-opas. Oy Stada Pharma Ab. Mobilat [viitattu 17.1.2019]. Saatavissa: https://stada.fi/

wp-content/uploads/2018/05/Polven_nivelrikko_hoito-opas.pdf

Thomson, C., Krouwel, O., Kuisma, R. & Hebron, C. 2016. The outcome of hip exercise in patellofemoral pain: a systematic review. Manual therapy, 26, 1-30.

Wong, E. 2018. 4 Gluteus Medius Exercises for Stronger, Balanced Hips: Try these Techniques to Buil Full Range of Glute Medius Control. Precision

movement [viitattu 19.12.2018]. Saatavissa: https://www.precisionmovement.coach/gluteus-medius-exercises/#glutemed2

15