ANSIOTYÖ JA OMAISHOITO

Työssäkäyvien omaishoitajien ja työnantajien kokemuksia

ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista tukevista keinoista

Etelä-Savon alueella

Mari Nykänen Opinnäytetyö, kevät 2014

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Sosiaalialan koulutusohjelma

Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Nykänen, Mari. Ansiotyö ja omaishoito – Työssäkäyvien omaishoitajien ja työnantajien kokemuksia ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista tukevista keinoista Ete-lä-Savon alueella. Pieksämäki, kevät 2014. Sivumäärä 74, 4 liitettä. Diako-nia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen on ajankohtainen aihe, joka on ollut paljon esillä myös mediassa viime aikoina. Opinnäytetyöni tavoite oli selvittää minkä-laisia tukimuotoja ansiotyössä käyvillä omaishoitajilla oli käytössä työn ja omaishoidon yhteensovittamisessa. Lisäksi tarkastelin, ovatko työnantajien tarjoamat tukimuodot ja työntekijöiden saamat tukimuodot yhteneväisiä. Tutkimukseni oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Joulukuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana lähetettiin kysely noin 6000 eteläsavolaiselle työntekijälle suoraan sähköpostitse. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää työssäkäyvien läheistään hoitavien kokemuksia työelämän ja omaishoidon yhteensovittamisesta sekä niistä keinoista, jotka auttaisivat jaksamaan paremmin. Työntekijöille suunnattuun kyselyyn saatiin 134 vas-tausta. Tammikuussa 2014 lähetettiin työnantajille/esimiehille suunnattu kysely. Kyse-lyjä lähetettiin sähköpostitse suoraan noin 500 eteläsavolaiselle työnantajal-le/esimiehelle. Kyselyyn vastasi 53 henkilöä. Tutkimuksessa tuli ilmi, että työpaikoilla tiedettiin ja tiedotettiin liian vähän erilaisista tukimuodoista ansiotyön ja läheisen hoitamisen yhteensovittamiseksi. Yleisimmät käy-tössä olevat tukimuodot olivat työaikojen joustot, mahdollisuus poistua työpaikalta kesken työvuoron äkillisissä hoitotilanteissa, osa-aikatyö ja mahdollisuus järjestellä loma-aikoja. Työn ja perheen yhteensovittamiskäytäntöjä ei ollut kirjattu ylös suurim-massa osassa työpaikkoja. Yli puolella työntekijäkyselyyn vastanneilla oli ajoittain vaikeuksia keskittyä työhönsä. Ajan puute, jatkuva huoli hoidettavasta ja vaikeus hoitaa asioita työaikana hankaloitti työn ja omaishoitajuuden yhteensovittamista. Työnantajat toivoivat avoimuutta ja jous-tavuutta työpaikoille. Omaishoidon tilanteesta pitäisi uskaltaa kertoa työnantajalle, jotta siihen voitaisiin reagoida. Yhteiskunnalta työnantajat toivoivat taloudellista tukea esi-merkiksi työaikojen menetyksiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ansiotyön ja läheisen hoitaminen on haastavaa ja edellyttää työpaikoilla sekä yhteiskunnan tasolla niin käytännön toimenpiteitä kuin myös asenteiden muutosta. Väestön ikääntyessä ja laitospaikkojen vähentämisen myötä työs-säkäyvien läheistään hoitavien määrä tulee lisääntymään, joten tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän joustavia ja hoivamyönteisiä työelämän käytäntöjä. Asiasanat: omaishoito, omaishoitaja, ansiotyö, työssä jaksaminen, kvantitatiivinen tut-kimus

ABSTRACT Nykänen, Mari. Work and family care – Working carers’ and employer’s experiences of methods supporting family care and employment in Southern Savo. 74 p., 4 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. Combining work and family care is a topical subject that has been largely discussed in the media recently. The aim of my study was to find out about the means of support for working carers when combining work and family care. In addition to that, my aim was also to find out how the viewpoints of the working carers and the employers meet about the supporting methods. The study comprised a quantitative survey. A survey was e-mailed to approximately 6,000 workers in the Southern Savo district at the turn of the year 2012-2013. The aim of the survey was to examine working carers’ experiences of combining work and family care and the means that would help them manage better. We received 134 replies for the employees’ survey. In January 2014 approximately 500 surveys were e-mailed to em-ployers/superiors in the same district. 53 answers were received. The study revealed that there is far too little knowledge and information about the different methods of supporting family care and employment at the workplace. The most used supporting methods were flexibility in working times, the chance to leave work mid-shift in case of acute caring situations, part-time employment and the chance to arrange holidays. Most of the working places have not documented any methods for coordinating work and family affairs. More than half of the people who responded the survey for the workers had occasional problems with concentrating on work. Lack of time, constant concern about the care-receiver and the the difficulties in arranging the daily matters during working times were the main things that complicated the balancing of the work and the caring. Em-ployers wished for more transparency and flexibility at the work places. The carers should dare to tell about their caring situations for employers to better react to them. The employers would like to see more financial support from society, for example in the case of loss of working time. As a conclusion it can be stated that combining work and the caring is challenging, and practical actions and changes in attitudes are needed at the working places and at the societal level too. With the population aging and the institutional care diminishing the number of working carers will increase, so in the future more and more flexible and supportive methods are needed. Keywords: family care giving, caregiver, gainful employment, well-being at work, quantitative research

SISÄLLYS

1 JOHDANTO .............................................................................................................................6 

2 TAUSTAA TUTKIMUKSELLE ................................................................................... 9

2.1 Väestön ikärakenteen muutos ............................................................................ 9

2.2 Pieksämäen Omaishoitajat ry:n ja Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset

ry:n Lamppu -kumppanuushanke .......................................................... 11

2.3 Muita kehittämishankkeita työn ja omaishoidon yhteensovittamiseksi .......... 11

2.4 Aikaisempi tutkimus työn ja omaishoidon yhteensovittamiseksi .................... 12

2.5 Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen EU-tasolla ............................. 14

3 OMAISHOITAJA JA OMAISHOITAJUUS ............................................................... 16

3.1 Omaishoitajuus Suomessa ............................................................................... 16

3.2 Kuka on omaishoitaja? .................................................................................... 17

3.3 Omaishoitajuuteen liittyvää lainsäädäntöä ...................................................... 19

4 ANSIOTYÖ JA TYÖN MERKITYS .......................................................................... 20

4.1 Työtyytyväisyys ............................................................................................... 21

4.2 Työhyvinvointi ................................................................................................ 22

4.3 Uupumus ja työuupumus ................................................................................. 22

4.4 Työkyvyn rakentuminen .................................................................................. 22

5 KEINOJA TYÖN JA OMAISHOIDON YHTEENSOVITTAMISEKSI.................... 23

6 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ..................................... 24

6.1 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet ............................................................... 24

6.2 Tutkimusmenetelmän ja kohdejoukon valinta ................................................. 24

6.3 Opinnäytetyön työelämäympäristö, tutkimusaineiston keruu ja käsittely ....... 25

6.4 Tutkimusaineiston analyysi ............................................................................. 26

7 TULOKSET ................................................................................................................. 27

7.1 Työntekijäkysely ............................................................................................. 27

7.1.1 Vastaajien taustatiedot ........................................................................ 27

7.1.2 Työ ja työnantajan tuki läheisen hoidossa........................................... 31

7.1.3 Tuki ja palvelut ................................................................................... 37

7.1.4 Voimavarat ja jaksaminen ................................................................... 40

7.1.5 Työssäkäyvien omaishoitajien kommentteja ansiotyön ja omaishoidon

yhteensovittamisesta .................................................................................... 41

7.1.6 Työntekijäkyselyn yhteenveto............................................................. 42

7.2 Työnantaja/esimieskysely ................................................................................ 43

7.2.1 Yrityksen/organisaation taustatiedot ................................................... 43

7.2.2 Tukimuodot yrityksissä/organisaatioissa ............................................ 45

7.2.3 Tiedottaminen, hoivavelvoitteiden näkyminen ja yhteensovittamis-

käytäntöjen kirjaaminen työpaikoilla .......................................................... 49

7.2.4 Tieto ja kehityskeskustelut työpaikoilla .............................................. 49

7.2.5 Yhteiskunnalta toivottu tuki työnantajille ........................................... 50

7.2.6 Hyvä työpaikka ................................................................................... 50

7.2.7 Vastaajien taustatiedot ........................................................................ 51

7.2.8 Työnantajien/esimiesten kommentteja ansiotyön ja omaishoidon

yhteensovittamisesta .................................................................................... 52

8 OPINNÄYTETYÖN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS ....................................... 52

8.1 Tutkimuseettiset näkökulmat ........................................................................... 52

8.2 Tulosten luotettavuus ....................................................................................... 53

9 TUTKIMUKSEN KESKEISET TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET .................. 53

10 POHDINTA ............................................................................................................... 56

LÄHTEET ...................................................................................................................... 59

LIITTEET ...................................................................................................................... 63

LIITE 1: Saate työntekijäkyselyyn.................................................................................. 63

LIITE 2: Kyselylomake läheistään ansiotyön ohella hoitaville ...................................... 64

LIITE 3: Saate työnantaja/esimieskyselyyn .................................................................... 70

LIITE 4: Kyselylomake työnantajille/esimiehille ........................................................... 71

1 JOHDANTO

Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelmaa laativan KOHO-työryhmän laskelmien

mukaan omaishoito toi yhteiskunnalle noin 3,3 miljardin nettosäästöt sosiaali- ja ter-

veydenhuollon menoissa vuonna 2013. Työryhmässä mukana olevan Kelan tutkijan Sari

Kehusmaan mukaan omaishoidon palkkiota saavien omaishoitajien tekemä hoitotyö

säästi tästä summasta kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon menoja arviolta 1,3 miljardia,

eli suurimman osan säästöistä saavat aikaan omaishoidontuen ulkopuolella olevat

omaishoitajat. (Shecter 2014, 32.)

Omaishoitajien tekemällä työllä on siis kansantaloudellista merkitystä, muusta merki-

tyksestä puhumattakaan. Kotona asuminen mahdollisimman pitkään parantaa hoidettavan

elämänlaatua ja mahdollistaa läheisten ihmissuhteiden jatkuvuuden. Jokaisella hoidetta-

valla on oikeus inhimilliseen hoitoon. Omaishoitajat huolehtivat vanhusten lisäksi myös

muun muassa mielenterveyskuntoutujista, vammaisista lapsista ja pitkäaikaissairaista

henkilöistä. Etenkin ikääntyneiden hoidossa omaisten apu on erittäin merkittävää.

Omaisia ja tuttavia auttavia henkilöitä on Suomessa tällä hetkellä n. 1,2 miljoonaa, pää-

asiallisia auttajia heistä on noin 300 000. Raskaita ja sitovia omaishoitotilanteita näistä on

noin 60 000 ja omaishoidon tuen piirissä on 40 400 henkilöä. (Kiljunen 2014.) Tutki-

musjohtaja Kaisa Kauppisen mukaan tällä hetkellä noin 28 % eli yli 700 000 suomalaista

huolehtii apua tarvitsevasta omaisesta tai läheisestä ansiotyön ohella (Kiuru 2014).

Työssäkäyvän omaishoitajan tilanne on haasteellinen ja voimavaroja koetteleva.

Omaishoitoperheen tuekseen tarvitsema lyhytaikaishoito, vapaapäivät, kunnan tukipal-

velut sekä virkistys ovat riippuvaisia kuntien resursseista ja ennen kaikkea kuntien ta-

loudesta. Työssä käyville lastaan, aikuista läheistään tai vanhempaansa hoitaville

omaishoitajille tukipalveluja ei välttämättä ole saatavilla, jolloin omaishoitaja joutuu

jäämään joko itse pois työstä tai järjestelemään omaa työtilannettaan hoitotilanteen mu-

kaisesti. Paine kahden tärkeän asian välillä on selkeä: toisaalta pitäisi olla töissä talou-

dellisen turvan ja oman ammatillisen osaamisen vuoksi, mutta toisaalta taas läheisen

hyvä hoito ja välttämättömät hoitojärjestelyt velvoittavat jäämään kotiin.

7

Omaishoitajan sosiaaliturva on heikko, mikäli hän jää kokonaan työelämästä pois hoi-

tamaan läheistään. Kunnan myöntämä omaishoidontuki mahdollistaa vain pienen talou-

dellisen korvauksen tehdystä työstä ja usein vaativa omaishoitotilanne sulkee sitovuu-

dellaan mahdollisuuden saada esimerkiksi työmarkkinatukea. Läheisen kotona hoitami-

nen muodostuukin monelle perheelle taloudellisesti mahdottomaksi. Omasta palkkatyöstä

pois jääminen aiheuttaa myös oman ammatillisen osaamisen heikentymisen ja tulevan

eläkekertymän pienentymisen. Vaikutukset ovat siis pitkäaikaisia.

Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisen valitseminen opinnäytetyöni aiheeksi oli

luontevaa oman tämänhetkisen työni vuoksi. Työskentelen Pieksämäen Omaishoitajat

ry:n ja Mikkelin seudun Omaiset ja Läheiset ry:n Lamppu -kumppanuushankeessa (työn

ja omaishoidon tasapainottamishanke Etelä-Savon alueella vuosina 2012–2015) projek-

tityöntekijänä. Hankkeen tarkoituksena on kehittää työelämän ja omaishoidon tasapai-

nottamisen malli. Tavoitteena on lisätä työssäkäyvien omaishoitajien ja heidän per-

heidensä hyvinvointia, löytää keinoja työn ja omaishoidon yhteensovittamiseen, edistää

omaishoitomyönteisen työkulttuurin syntymistä sekä lisätä tietoisuutta omaishoidosta.

Osana hankkeessa tehtävää selvitystä työn ja omaishoidon yhteensovittamisesta oli ky-

selyjen tekeminen työntekijöille sekä työnantajille/esimiehille. Työelämälähtöinen

opinnäytetyöni tuki siis hankeselvitystä ja päinvastoin. Toinen syy aiheen valintaan on

suuri arvostukseni sellaisia henkilöitä kohtaan, jotka hoitamalla ansiotyönsä lisäksi

omaisensa antavat kaksinkertaisen panoksen yhteiskunnalle.

Opinnäytetyöni aineiston muodostavat Lamppu -kumppanuushankkeen kyselyt työnte-

kijöille ja työnantajille. Tulosten perusteella tarkastelen työntekijöiden näkökulmasta tällä

hetkellä tarjolla olevia ja saatuja tukitoimia, ja toisaalta työnantajan näkökulmasta min-

kälaisia tukitoimia työntekijöille on tarjolla. Lisäksi tarkastelen, kohtaavatko työnteki-

jöiden ja työnantajien näkemykset tarjolla olevissa tukimuodoissa. Tutkimukseni on

kvantitatiivinen ja tuloksia tullaan käyttämään osana Lamppu-kumppanuushankkeen

selvitystä työn ja omaishoidon yhteensovittamisesta Etelä-Savon alueella.

Sosionomikoulutuksen näkökulmasta opinnäytetyöni aihe on myös ajankohtainen. Kou-

lutuksen yhtenä tavoitteena on kouluttaa arjen asiantuntijoita, ihmisten tukijoita arki-

elämän tilanteisiin. Sosiaalialan koulutus kouluttaa osaajia sosiaalialan laajalle kentälle ja

8

kentän eri alueilla painottuvat erilaiset erityisosaamisen tarpeet. Erityisosaamisen tarvetta

luovat esimerkiksi väestölliset ja lainsäädännölliset haasteet jotka liittyvät muun muassa

väestön ikääntymiseen.

9

2 TAUSTAA TUTKIMUKSELLE

Ikääntyvien määrä lisääntyy Etelä-Savon alueella seuraavien vuosien aikana. Samanai-

kaisesti sekä ikääntyneiden että kehitysvammaisten laitospaikkoja vähennetään, joka

aiheuttaa sen, että vastuu ja huoli heidän hoidostaan siirtyy yhä enemmän omaisille.

Ongelmallisemmaksi tilanteen muodostaa se, että kotihoidon osuutta ikääntyneiden tu-

kemiseen on karsittu. Vain eniten tukea ja apua tarvitsevat pääsevät kotihoidon palvelujen

piiriin, jolloin suuri osa iäkkäitä on läheistensä huolenpidon varassa. Lapsiperheiden

tueksi suunnattu kotipalvelu sekä lyhytaikaishoito ovat Etelä-Savon alueella vähäisiä,

minkä vuoksi vanhempien vastuu pitkäaikaissairaiden/vaikeavammaisten lasten hoidosta

on ympärivuorokautista ilman ansaittuja hengähdyshetkiä.

Työterveyslaitoksen strategiassa vuosille 2011–2015 tuodaan esille, että työ ja ihminen

pitää sovittaa paremmin yhteen. Kun työikäisten joukko pienenee, tarvitaan pidempiä

työuria, hyviä työpaikkoja ja innostusta tehdä työtä. Työtä ja työolosuhteita pitää kehittää

siten, että ihmiset pysyvät työkykyisinä ja haluavat osallistua työelämään. Työterveys-

laitoksen strategisiin tavoitteisiin kuuluvat tuvallinen ja mielekäs työ, kannustava orga-

nisaatio, vaikuttava työterveyshuolto ja kukoistava työntekijä. (Työterveyslaitos i.a.)

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko otti esille 24.1.2014 Työelämä 2020

-hankkeen Menestyvät työpaikat -seminaarissa työpaikan perhemyönteisyyden. Perhe-

myönteisyys on sekä työntekijän että työnantajan etu. Asiasta on paljon tutkimustietoa,

mutta sitä ei ole riittävästi hyödynnetty. Risikon mielestä työpaikoilla on jo nyt paljon

hyviä käytäntöjä, mutta niitä ei ole vielä saatu koottua yhteen ja levitettyä eteenpäin.

Työn ja perheen yhteensovittaminen koskee eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia

työntekijöitä. (Risikko 2014.)

2.1 Väestön ikärakenteen muutos

Työikäinen väestö on jo nyt keski-iältään verrattain vanhempaa kuin 20 vuotta sitten. On

esitetty arvio, jonka mukaan vuodesta 2010 alkaen työmarkkinoilta poistuu noin 17 000

10

henkilöä vuosittain. Kaikkiaan vuosina 2010–2025 työikäinen väestö vähenisi 265 000

henkilöllä. (Tossavainen 2007.)

Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle on huipussaan vuosina 2010–2014, mikä

näkyy Etelä-Savossakin työvoiman kasvavana poistumana eläkkeelle. Alueelliset erot

ovat tässä suhteessa melko suuria, sillä Etelä-Savossa poistuman osuus työvoimasta

kasvoi 2 %:n tasolta yli 3 %:n vuosina 2007–2013, kun taas Uudellamaalla vastaavat

osuudet olivat 1,7 % ja 2,4 %. Huolestuttavaa on, että poistuman kasvaessa työmarkki-

noille tuleva ikäluokka ei riitä määrällisesti korvaamaan työmarkkinoilta lähtevää ikä-

luokkaa, vaan osuus putoaa Etelä-Savossa 60 %:n tasolle. Ainoastaan Poh-

jois-Pohjanmaalla osuus pysyisi 100 %:n yläpuolella. (Mella 2012.)

Väestön ikärakenne heijastuu myös kuntien väestöllisissä huoltosuhteissa. Väestöllinen

huoltosuhde ilmaisee, kuinka monta alle 15-vuotiasta ja 65 vuotta täyttänyttä on sataa

työikäistä kohti. Mitä enemmän on lapsia ja/tai eläkeikäisiä, sitä korkeampi huoltosuh-

teen arvo on. Väestöllisen huoltosuhteen ennusteen mukaan huoltosuhteen heikentymi-

nen on voimakasta ympäri maata. Heikoimmassa asemassa ovat Pohjois- ja Itä-Suomi,

jossa maakunnan keskimääräinen huoltosuhde ylittää kahdeksankymmenen rajan jo

2030-luvulla. Tämä tarkoittaa sitä, että joissain maan kunnissa lähes jokaista työikäistä

kohti on yksi huollettavan ikäinen. Myös väestön sairastavuusindeksi on keskiarvoa

korkeampi Savon itäosissa, mikä lisää hoidettavien osuutta alueellamme. (Kaarna 2009.)

Itä-Suomen maakunnissa vanhusten osuus väestöstä on jo tällä hetkellä niin korkea, että

määrän kasvu on puolet hitaampaa kuin esimerkiksi Uudellamaalla. Korkeimmillaan

vanhushuoltosuhde (yli 64–vuotiaiden osuus työikäisestä väestöstä) on yli 30 % Ete-

lä-Savossa ja Kainuussa, alimmillaan se on Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, noin

20 %. Vanhuushuoltosuhde nousee keskimäärin 10 prosenttiyksikköä vuosina 2010–

2020 kaikissa maakunnissa. (Mella 2012.)

 

 

 

 

11

2.2 Pieksämäen Omaishoitajat ry:n ja Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n

Lamppu -kumppanuushanke

Lamppu -kumppanuushanke on RAY-rahoitteinen työn ja omaishoidon tasapainottamis-

hanke Etelä-Savon alueella vuosina 2012–2015. Hanke on Pieksämäen Omaishoitajat

ry:n ja Mikkelin Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n yhteistyöhanke. Hankkeen tar-

koituksena on kehittää työelämän ja omaishoidon tasapainottamisen malli. Tavoitteena

on lisätä työssäkäyvien omaishoitajien ja heidän perheidensä hyvinvointia, löytää keinoja

työn ja omaishoidon yhteensovittamiseen, edistää omaishoitomyönteisen työkulttuurin

syntymistä sekä lisätä tietoisuutta omaishoidosta. Hankkeessa on tarkoitus tehdä han-

keselvitys työn ja omaishoidon nykytilasta ja tarpeista Etelä-Savon alueella sekä järjestää

työn ja omaishoidon yhteensovittamista tukevia kokeiluja. Hankkeesta tiedotetaan sekä

hankealueella että valtakunnallisesti.

2.3 Muita kehittämishankkeita työn ja omaishoidon yhteensovittamiseksi

Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n Työn ja omaishoidon yhteensovittaminen TOP

2002–2005 -hankkeen tavoitteena oli edistää työssäkäyvien omaishoitajien mahdolli-

suuksia yhdistää työnteko ja omaishoito. Hankkeen yksi keskeinen pyrkimys oli yh-

teensovittamista koskevan tiedon kerääminen ja levittäminen. (Tiihonen 2005, 2).

Hankkeen kuluessa kerätyn tiedon (omaishoitajien haastattelut, työnantajakyselyt, ver-

taistukiryhmät ym.) perusteella vahvistui käsitys työssäkäyvien omaishoitajien merki-

tyksestä ja suuresta arvosta ja siitä, että yhteiskunnalla on vastuu inhimillisesti ja kan-

santaloudellisesti tärkeän resurssin tukemisesta. (Autio & Tiihonen 2006, 32.)

Työn ja omaishoidon yhteensovittaminen TOP 2002–2005 -hankkeessa tehtiin Tampe-

reen kaupungin terveystoimen ja Tampereen teknisen yliopiston henkilöstölle omais-

hoitajuutta koskeva kysely. Kyselyssä ilmeni, että yli puolella vastaajista (n=104) oli

ollut pulmia ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisessa. Suurin osa vastaajista kertoi

läheisen avun tarpeen määrän olevan jatkuvasti joko jonkin verran tai enemmän. Työn-

antajalta eniten toivottiin joustoa työaikoihin sekä mahdollisuutta poistua työpaikalta

kesken työpäivän. (Autio & Tiihonen 2006.)

12

Espoon ja Kauniaisten Omaishoitajat ja Läheiset ry:n Oma Tuki -hanke 2013–2016 on

RAY-rahoitteinen nelivuotinen kehittämishanke, jonka tarkoituksena on kehittää työs-

säkäyville omaishoitajille tukimalli omaishoidon ja työssäkäynnin yhdistämiseksi.

Hankkeen toteuttaa vuosina 2013–2016 Espoon ja Kauniaisten Omaishoitajat ja Läheiset

ry yhteistyökumppaneinaan Espoon seurakuntayhtymä, Kauniaisten kaupunki sekä Lä-

hiTapiola-ryhmä. Oma Tuki -hankkeessa kehitetään yhteistyössä omaishoitajien ja hen-

kilöstöhallintojen kanssa työyhteisökohtaisia henkilöstöstrategiaan kuuluvia käytäntöjä

ja toimintamalleja, joita jatkossa voidaan levittää myös muiden työyhteisöjen käyttöön.

(Espoon ja Kauniaisten Omaishoitajat ja Läheiset ry i.a.)

Sosiaali- ja terveysministeriössä on vuoden 2014 alussa käynnistetty Työ ja perhe-elämä

-ohjelma (2014–2017), joka kerää ja levittää tietoa ansiotyön ja perheen yhteensovitta-

misen keinoista työpaikkojen käyttöön. Ohjelmassa työn ja perhe-elämän yhteensovit-

tamisella tarkoitetaan sekä lasten että ikääntyvien vanhempien tai muiden omaisten ja

läheisten hoitamisen yhdistämistä työssä käymiseen. Ohjelmassa arvioidaan myös, miten

nykyisessä lainsäädännössä työn ja perheen yhteensovittaminen voitaisiin ottaa parem-

min huomioon. Vuonna 2011 voimaantulleeseen hoivavapaajärjestelmään liittyviä ke-

hittämistarpeita on myös tarkoitus selvittää. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä Väestö-

liiton kanssa. (Risikko 2014.)

2.4 Aikaisempi tutkimus työn ja omaishoidon yhteensovittamisesta

Työssäkäyvien ikääntyvien omaishoitajien pitkäaikainen kuormitus (läheisen hoito ja

ansiotyö) olisi huomioitava, kun mietitään työurien pidentämistä. Mikkelin ammatti-

korkeakoulun opiskelijoiden vuonna 2010 Mikkelin alueella työikäisille omaishoitajille

tekemässä selvityksessä kävi esille, että omaishoitajien hyvinvointi riippuu siitä, kuinka

työelämä ja hoivatilanne saadaan sovitetuksi yhteen. Selvityksen mukaan perheillä oli

niukasti tukipalveluja käytössään ja kaikkien haastattelussa mukana olleiden mielestä

omaishoito koettiin poikkeuksetta raskaana ja aikaa vievänä. Työn ja omaishoidon yh-

teensovittamisessa haasteelliseksi nousi se, että omaishoitoon liittyvät asiat oletettiin

työnantajan ja työtovereiden toimesta hoidettavan omalla ajalla. Tällöin ongelmalliseksi

nousevat ne tilanteet, jolloin töistä irrottautuminen kesken päivää on mahdotonta. Toi-

saalta omaishoitajat kokivat työn voimavaraksi, joka antaa mahdollisuuden irrottautua

13

omaishoitotilanteesta. Selvityksessä omaishoitajat kokivat aikansa riittämättömänä.

Vastaajat kertoivat, että ei ollut mahdollisuutta vapaa-aikaan, sillä työelämä ja omais-

hoito veivät ”kaiken liikenevän ajan”. Tämä oli sidoksissa siihen, että vastaajien oli

vaikeaa irrottautua avustamisesta. Suurelta osalta puuttui tukiverkko ja perhettä tukevat

muut palvelut. Omaishoidon vaikuttaminen koko perheeseen näkyi vastaajien koke-

muksissa siinä, että omaishoitajan lisäksi muut perheenjäsenet ja läheiset olivat uupu-

neita. Riittävää yöunta ja lepoa kaivattiin. Suurin osa vastanneista omaishoitajista sanoi,

että yöunta ja lepoa on vaihtelevasti. (Hämäläinen & Viinikainen 2010.)

Kaisa Kauppisen ja Outi Jolankin Työ ja terveys 2009 -haastattelututkimuksessa selvi-

tettiin niitä tekijöitä, jotka saattavat vähentää omaisiaan ja läheisiään hoivaavien pal-

kansaajien työssä jatkamista 63 ikävuoden jälkeen ja lisätä heidän ennenaikaiselle eläk-

keelle lähtemistään. Tutkimus toi esille muun muassa kotiasioiden laiminlyönnin tun-

temuksia läheistään hoivaavilla työssäkäyvillä. He myös useammin itse arvelivat, etteivät

pystyisi työskentelemään ammatissaan vanhuuseläkkeelle asti verrattuna niihin, joilla ei

ollut läheistä hoidettavana. Vastaajilla oli myös terveyteen ja työkykyyn liittyviä on-

gelmia enemmän kuin ei-hoivaajilla. Innostus työhön ei poikennut ei-hoivaajien koke-

muksista. (Jolanki & Kauppinen 2012, 145–148.)

Jyväskylän yliopiston kansainvälinen tutkimushanke Working Carers – Caring Workers:

Making paid employment and caring responsibilities compatible? (WoCaWo 2008–

2011). Hankkeeseen on osallistunut kuusi tutkijayhteisöä Suomesta, Iso-Britanniasta,

Ruotsista ja Taiwanista. (Jyväskylän yliopisto i.a.) Laajassa WoCaWo-hankkeessa on

ollut useita osaprojekteja.

Omaishoito, palkkatyö ja identiteetit: Mitä hoivavelvollisuuksien ja työssäkäynnin yh-

teensovittaminen edellyttää? -nimisen projektin tavoitteena oli tutkia työssäkäynnin ja

omaishoivan yhdistämisen onnistumisia ja ongelmia. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten

työssäkäyvät omaishoitajat rakentavat identiteettiään ja miten palvelujärjestelmä, työ-

elämän käytännöt ja kulttuuriset normit vaikuttavat työn ja hoivan yhdistämiseen. Laa-

jempi tutkimustehtävä oli: miten yhteiskunnan eri toimijat ja ihmisten lähiverkostot

voivat tukea työssäkäyviä omaishoitajia heidän omien arvojensa mukaisesti. (Jyväskylän

yliopisto i.a.)

14

Omaishoiva, työ ja ikääntyminen: ikääntyvät kansalaiset ansiotyön ja omaishoivan yh-

distäjinä -tutkimuksessa tarkasteltiin vuonna 1955 ja sitä ennen syntyneiden työssä-

käyvien omaishoivaajien elämäntilanteita ja omia eläkeajan odotuksia. Tutkimuksessa

käytettiin aineistona WOCAWO, Working Carers and Caring Workers – Making paid

employment and caring reponsibilities compatible – projektissa vuonna 2009 tuotettuja

puolistrukturoituja haastatteluja. Tutkimus tuotti uutta tietoa ikääntyvien työssäkäyvien

omaishoivaajien kohtaamista arjen haasteista ja heidän palvelujärjestelmiin, työmark-

kinoiden käytänteisiin ja sosiaalisiin verkostoihin toivomista muutoksista. Tutkimuksen

tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka auttaa ymmärtämään miten keski-ikäiset ja ikääntyvät

ihmiset voivat hoitaa läheisiään ja yhdistää ansiotyön ja omaishoivan tavalla, joka vastaa

heidän omia arvojaan ja eläkeajan odotuksiaan. Hanke toteutettiin 1.1.2010–31.12.2012

ja rahoittaja oli Suomen Akatemia. (Jyväskylän yliopisto i.a.)

Tutkimuksessa tuli esille läheistään hoitavan oman aktiivisuuden tärkeys ja tiukat pää-

sykriteerit hoitoon pääsyssä. Pitää osata kysyä oikeita asioita oikealta ihmiseltä oikeaan

aikaan. Läheistään hoitavat toivat myös esille huolen hoidettavastaan työpäivän aikana,

mutta joskus myös ympärivuorokautisesti, jolloin keskittymiskyky kärsi niin töissä kuin

kotona. Liukuva työaika ja vuorotyö mahdollistivat usealle mukanaolon esimerkiksi

omaisen lääkärikäynneillä. Tyytymättömyyttä aiheutti muun muassa se, ettei kotihoidon

työntekijöiltä aina saatu sellaista apua kuin olisi toivottu. Myös työntekijöiden vaihtu-

vuus ja kotikäyntien ajallinen lyhyys aiheuttivat tyytymättömyyttä. Esille nousi, että

hyvät ja laadukkaat palvelut mahdollistavat työn ja läheisen hoivan yhteensovittamisen.

(Jyväskylän yliopisto i.a.)

2.5 Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen EU-tasolla

Omaishoito on kansalliset rajat ylittävä ilmiö ja omaishoitajien tarpeet ja toiveet ovat

hyvin samantapaisia maasta riippumatta. Edelleen perhe ja sukulaiset ovat pitkäaikais-

hoivan antajina keskeisiä ja kotona halutaan asua mahdollisimman pitkään. Hoidon ja

hoivan järjestämisessä valtioiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Toisaalla voi olla

omaishoitoon liittyvien uusien kysymysten ratkaisemiseen liittyviä käytäntöjä olemassa

(esimerkiksi maahanmuuttajien omaishoitoon liittyvät asiat), toisaalla näihin kysymyk-

siin vasta haetaan ratkaisuja.

15

Englannissa joukko työnantajia on ollut edelläkävijöitä ja tiedostanut henkilöstönsä tar-

peet jo joitakin vuosia sitten. He ovat perustaneet Englannin omaishoitajaliiton (Carers

UK) tukemana organisaation nimeltä Employers for Carers (EfC). Toiminnallaan he

pyrkivät vaikuttamaan työvoimapolitiikkaan ja käytäntöihin työssäkäyviä omaishoitajia

tukevan kulttuurin edistämiseksi. EfC tarjoaa jäsenilleen tietoa ja tukea sekä erilaisia

virtuaalipalveluita, joihin on koottu uusinta lainsäädäntöä, tapaustutkimuksia ja keskus-

telumahdollisuus. (Heino 2013, 6–7). Englannin omaishoitajaliitto (Carers UK) on ollut

mukana perustamassa EfC:tä ja kehittämässä työnantajapalveluita. EfC.n mallin mu-

kaista toimintaa on aloitettu Englannin lisäksi ainakin Hollannissa, Australiassa sekä

Ruotsissa.

Ruotsissa on aloitettu vuonna 2012 valtiorahoitteinen hanke nimeltä Arbetsgivare för

Anhöriga. Hanke jatkuu vuoden 2014 loppuun saakka. Hankkeen tavoitteena on lisätä

työnantajien tietoisuutta ja vaikuttaa työvoimapolitiikkaan. Hanke kehittää ja tarjoaa

tukea työnantajille verkottumiseen sekä käytännön tukitoimien järjestämiseen. Hank-

keessa seurataan, miten hoivatyö vaikuttaa ansiotyön tekemiseen ja miten näiden yh-

teensovittaminen lisää työn laatua ja tuottavuutta. Ruotsissa on arviolta 450 000 ansio-

työtä tekevää omaishoitajaa. Arbetsgivare för Anhöriga tekee yhteistyötä EU:ssa ja

kansainvälisesti. (Holmåker 2013).

Toinen kiinnostava esimerkki ansiotyön ja omaishoivan yhteensovittamisen kehittämi-

sestä on Ruotsissa käytössä oleva läheishoivavapaa (närståendepenning). Tämä hoiva-

vapaa mahdollistaa työstä poissaolon (maksimissaan 20 viikkoa) jos työssäkäyvän

omainen, perheenjäsen tai muu läheinen on kuolemanvakavasti sairas ja vaatii työssä-

käyvän läsnäoloa ja läheisyyttä. Hoivavapaalla oleva saa sairausvakuutuksen kautta

korvauksen, joka on noin 80 % palkasta. (Kauppinen 2013, 30.)

Euroopan unionin perhejärjestöjen liitto COFACE (Confederation of Family Organiza-

tions in the European Union) käynnisti Euroopan parlamentissa 23.1.2014 Euroopan työn

ja perhe-elämän yhteensovittamisen vuoden 2014. COFACE haastaa eurooppalaisen

kansalaisyhteiskunnan vuoropuheluun työnantajien, poliitikkojen ja työmarkkinajärjes-

töjen kanssa. Teemavuodella halutaan parantaa työ- ja perhe-elämän tasapainoa. Liitolla

on 58 jäsenjärjestöä 23:ssa EU:n jäsenvaltiossa ja sen toiminta koskettaa miljoonia per-

heitä. Suomesta toiminnassa mukana on Väestöliitto. (COFACE 2012).

16

3 OMAISHOITAJA JA OMAISHOITAJUUS

Yhä useampi meistä on jossain elämänsä vaiheessa omaishoitaja, joka huolehtii lähei-

sensä arkielämän sujumisesta ja antaa säännöllistä apua läheiselle, jotta hän selviytyy

päivittäisistä toiminnoistaan. Omaishoitotilanteet ovat hyvin moninaisia. Erityisen sito-

vissa hoitotilanteissa hoitajalta edellytetään lähes kokoaikaista läsnäoloa ja vaativien

hoitotoimenpiteiden hallintaa. Toisaalta kysymyksessä voi olla etäomaishoitajuus, jossa

hoidettava asuu toisella paikkakunnalla ja häntä käydään avustamassa esimerkiksi muu-

taman kerran kuukaudessa.

3.1 Omaishoitajuus Suomessa

Omaishoitajuus on, tai sen tulisi olla aina hoitajan ja hoidettavan yhteinen, vapaaehtoinen

valinta. Omaishoito perustuu ihmissuhteeseen, joka on ollut olemassa ennen hoitosuhteen

syntymistä. Suomessa on aina ollut omaishoitoa, mutta ilmiönä se on tullut ihmisten

tietoisuuteen vasta 1990-luvulla. Ihmisten eläessä maaseudulla suurperheissä oli luon-

nollista, että eri sukupolvet huolehtivat toisistaan. Kaupungistumisen ja yhteiskunnan

muutoksen myötä omaishoito on alettu tunnistaa ja nähdä yhtenä osana hoito- ja hoiva-

kokonaisuutta. (Salanko-Vuorela 2010, 9–11.)

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta korostaa julkisen sektorin roolia sosiaalipolitiikan

toteuttamisessa. Sen piirissä on ainakin periaatteessa koko väestö ja järjestelmä takaa

vähimmäisturvan. 1980–luvulta alkaen Suomessa on sosiaali- ja terveydenhuollon val-

takunnallisissa suunnitelmissa vahvistettu kotona selviytymistä tukevia palveluita ja

suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tullut tunnetuksi laadukkaista julkisista palve-

luista. Yksityinen ja kolmas sektori on kytketty osaksi julkista järjestelmää. (Malmi &

Waclin 2004, 14–15.)

17

3.2 Kuka on omaishoitaja?

Lainsäädännössä omaishoitajalla tarkoitetaan hoidettavan omaista tai muuta hoidetta-

valle läheistä henkilöä, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen hoidettavan kotikunnan

kanssa. (Laki omaishoidon tuesta 2005). Suurin osa omaishoitotilanteista jää lakisäätei-

sen tuen ulkopuolelle huolimatta siitä, että tilanteen vaativuus ja sitovuus tukea edellyt-

täisikin. (Purhonen, Nissi-Onnela & Malmi 2011, 14).

Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n määritelmän mukaan omaishoitaja on henkilö,

joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestä, joka sairaudesta, vammai-

suudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimi-

sesti. (Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry i.a.). Omaishoitajan ei tarvitse olla hoidettavan

sukulainen vaikka näin usein onkin. Suurimman omaishoitajaryhmän muodostavat puo-

lisot, toiseksi suurimman omat lapset tai omat vanhemmat. Suurin osa omaishoitajista on

työikäisiä ihmisiä. (Kalliomaa–Puha & Mattila 2010, 21).

Tilastokeskuksen mukaan perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa

olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi van-

hemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt,

joilla ei ole lapsia. Asuntokunnissa asuvat perheen ulkopuoliset henkilöt, vaikka olisivat

perheen sukulaisia, eivät kuulu perheväestöön. Yhdessä asuvat sisarukset tai serkukset

eivät ole perhe, eivätkä kuulu perheväestöön. Samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa

asuvat ihmiset eivät kuulu perheväestöön. Perheessä voi olla korkeintaan kaksi perättäistä

sukupolvea. Jos asuntokunnassa on useampia sukupolvia, perhe muodostetaan nuorim-

masta sukupolvesta lähtien. Näin esim. lapsensa perheen kanssa asuva anoppi tai appi jää

perheeseen kuulumattomaksi, ellei yhdessä asu myös puoliso. Tällöin vanha pariskunta

muodostaa oman erillisen perheen. (Tilastokeskus i.a.).

Väestöliiton perhebarometrin 2007 mukaan suomalaisten käsitys perheestä on Tilasto-

keskuksen määritelmää laajempi. Kaikki perhekyselyyn vastanneet lukivat perheeseen

kuuluviksi lasten ja mahdollisen puolison lisäksi myös vanhemmat ja puolison van-

hemmat jos he elivät samassa asuntokunnassa. Näiden jälkeen seuraavaksi useimmin

perheenjäseniksi laskettiin omat sisarukset, kotoa poismuuttaneet lapset, omat isovan-

18

hemmat, puolison vanhemmat ja lasten puolisot. Vastaajien oma elämäntilanne oli vah-

vasti yhteydessä siihen, miten he määrittelivät perheensä. (Paajanen 2007, 35).

Sosiaalilainsäädännössä relevantteja perheyhteyden määrittäjiä ovat edelleenkin jää-

kaappi (kuulutaanko samaan ruokakuntaan), osoite ja sukuside. Vaikka sosiaalilainsää-

dännössä ei voidakaan löytää yhtä ja oikeaa perheen määritelmää, lainsäädännössä ote-

taan kantaa siihen, millaiset ihmissuhteet ovat oikeudellisesti merkityksellisiä ja mitkä

perheille ominaiset piirteet ovat kulloinkin tärkeitä. Näitä piirteitä ovat mm. perheen

taloudellinen yhteisyys, keskinäinen solidaarisuus, elatus tai hoiva. (Faurie & Kallio-

maa–Puha 2010, 51.)

Tutkimusjohtaja Kaisa Kauppisen mukaan tällä hetkellä noin 28 % eli yli 700 000 suo-

malaista huolehtii apua tarvitsevasta omaisesta tai läheisestä ansiotyön ohella (Kiuru

2014). Työterveyslaitoksen vuonna 2003 tekemän tutkimuksen mukaan vastaava pro-

senttiosuus oli 12 % eli noin 250 000 henkilöä (Heino 2011, 97). Määrä on siis kolmin-

kertaistunut kymmenen vuoden aikana. Osittain tätä selittänee omaishoidon tunnistet-

tavuuden ja tunnustettavuuden lisääntyminen.

Kansanedustaja, Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n puheenjohtaja Anneli Kiljunen

esitteli Mikkelissä 21.1.2014 ”Ajankohtaista ja uutta omaishoidosta” -tilaisuudessa

KOHO-työryhmän (kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmisteleva työryhmä

2012–2013) uudet ehdotukset omaishoitajan ja omaishoitajuuden määritelmille. Tavoi-

tetila on, että määritelmät olisivat käytössä vuonna 2016, kun säädetään laki sopi-

musomaishoidosta/sopimusomaishoitajasta. Laki korvaisi nykyisen omaishoidon tuesta

annetun lain (937/2005). Uudet määritelmät ovat:

Sopimusomaishoitaja on omaishoitaja, joka on tehnyt kunnan kanssa omaishoidon so-

pimuksen, jossa määritellään, miltä osin omaishoitaja vastaa hoidettavan tai huolenpidon

tarpeeseen ja millaista tukea hän saa tehtävänsä toteuttamiseen. Muu omaishoitaja on

henkilö, joka hoitaa omaistaan tai läheistään ilman kunnan ja omaishoitajan välillä sol-

mittavaa sopimusta (hoito- ja palvelusuunnitelma, palvelut sosiaalihuoltolain mu-

kaan). (Kiljunen 2014.)

19

Omaishoito määriteltäisiin Kiljusen mukaan hoitomuodoksi, jonka omaishoitaja toteuttaa

tarvittavien palveluiden tuella, kun hoidettavan hoidon ja huolenpidon, ohjauksen ja

valvonnan tarve on selvitetty sosiaalihuoltolain, vanhuspalvelulain, vammaispalvelulain

tai kehitysvammalain perusteella. Tämä hoitomuoto voidaan valita, mikäli hoidettavan

arvioidaan olevan hoidon tai huolenpidon tarpeessa ja hänellä on omaishoitajaksi halukas

ja soveltuva omainen tai läheinen, joka osaltaan voi vastata hoidosta tai huolenpidosta.

(Kiljunen 2014.)

3.3 Omaishoitajuuteen liittyvää lainsäädäntöä

Suomessa annettiin vuonna 1879 vaivaishuoltoasetus, vuonna 1922 köyhäinhuoltolaki ja

vuonna 1956 huoltoapulaki. Näiden lakien ja asetusten mukaan vanhusten huollon pää-

vastuussa olivat omaiset ja perhe. Vasta vuonna 1970 laista poistettiin lasten velvollisuus

huolehtia vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Vuonna 1977 poistettiin laista aviopuo-

lisoiden keskinäinen huolehtimisvelvollisuus, tällöin kunnasta tuli kuntalaisten laillinen

huolehtija. 1980-luvun alussa kotihoidon tukeminen tuli osaksi suomalaista sosiaalipoli-

tiikkaa. Sosiaalihuoltolaki, joka koski vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden

kotihoidon tukea, tuli voimaan vuonna 1984. Vuonna 1993 tuli voimaan asetus omais-

hoidon tuesta ja viimein vuonna 2006 laki omaishoidon tuesta. (Salanko–Vuorela, Pur-

honen, Järnstedt & Korhonen 2006, 25.)

Suomen vuoden 2000 perustuslaissa on määritelty kansalaisten perusoikeudet ja yksi

niistä on oikeus sosiaaliturvaan. Kunnan hoitovastuu asukkaistaan perustuu sosiaali-

huoltolakiin, perustuslakiin ja moniin erityislakeihin. Muita omaishoitajien kannalta

tärkeitä lakeja ovat mm. laki kehitysvammaisten erityishuollosta, laki ja asetus vam-

maisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, laki vammaisetuuksista

sekä laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista. (Mattila 2011, 42–45.)

Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista koskevia keskeisimpiä työhön liittyviä

lakeja ovat mm. työsopimuslaki (esim. syrjintäkielto), työaikalaki (mm. lyhennetty työ-

aika), vuorotteluvapaalaki (lain tarkoitus on edistää lyhytkestoisen työstä poissaolon

avulla työntekijän jaksamista) ja vuosilomalaki (työntekijällä on mahdollisuus esittää

toiveensa loman pitämisen ajankohdasta). Lainsäädäntö ja toimialakohtaiset työehtoso-

20

pimukset eivät ainoina ratkaise työpaikkakohtaisia käytännön tilanteita. Työpaikoilla

tarvitaan omia pelisääntöjä ja kirjallisia ohjeistuksia. (Väestöliitto i.a.a)

4 ANSIOTYÖ JA TYÖN MERKITYS

Joskus elämässä tulee eteen tilanne, jossa joutuu yhdistämään omaishoidon ja ansiotyön.

Työn merkityksen huomaa monesti vasta sitten, kun sitä ei ole tai sen tekeminen han-

kaloituu huolimatta siitä, oliko syy itsestä riippuvainen tai riippumaton.

Suomalainen työ on muuttunut yhteiskunnan kehitysvaiheiden mukaisesti. Maatalous-

yhteiskunnasta on siirrytty teollisen yhteiskunnan kautta kiihtyvän muutoksen tietoyh-

teiskuntaan. (Niemelä 1997, 174). Tulevaisuuden työelämän muutossuuntia ovat mm.

jatkuva koulutus (ammattitaidon jatkuva kehittäminen), useita ammatteja työuran aikana

ja epätyypilliset työsuhteet. (Tuomisto 1997, 14).

EVA:n eli Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimus 2010 mukaan kaksi

kolmasosaa yli 56–vuotiaista allekirjoittaa väitteen “työ on tärkein osa ihmisen elämän-

sisältöä”. Alle 36–vuotiaista 70 % on täysin eri mieltä. Tätä eroa tuloksissa selittää

osaltaan elämäntilanne. Esimerkiksi kotona pienten lasten kanssa oleville vanhemmille

ansiotyö ei ole elämän pääasioita. Saman pitäisi päteä myös eläkeläisten kohdalla. Onko

suomalaisten käsitys työstä elämänsisältönä muuttumassa nuorempien, edeltäjiään pa-

remmin koulutettujen ikäluokkien esiinmarssin myötä? Työn osuus elämänsisältönä on

suuri, mutta tulevaisuudessa ehkä muuttumassa. (Haavisto 2010.)

Väestön ikärakenne on suuresti muuttunut 70–luvun alusta ja samalla on muuttunut myös

työssäkäyvien henkilöiden ikärakenne. Vuonna 1970 suuret ikäluokat olivat työuransa

alussa ja pienehköt 1910- ja 1920-luvuilla syntyneet ikäluokat työuran loppuvaiheessa.

Suuret ikäluokat ovat nyt siirtyneet työuransa loppupäähän. Vuonna 2009 työuransa

aloittavat ikäluokat olivat noin 20 000 henkilöä pienemmät kuin työmarkkinoilta pois-

tuvat ikäluokat ja työikäisen väestön määrä tulee yhä vähenemään tulevaisuudessa. Tu-

leva työvoimapula tullee koskemaan kipeimmin julkisia palveluja, joissa on runsaasti

21

ikääntynyttä naistyövoimaa. Työstä poistumisikä on ollut nousussa, joten senkin vuoksi

työssä jaksamiseen tulee tulevaisuudessa kiinnittää huomiota yhä enemmän. (Myrskylä

2009, 82.)

Ikärakenteen muutos Suomessa tarkoittaa myös sitä, että monet työikäiset huolehtivat

samanaikaisesti sekä alaikäisistä lapsistaan että ikääntyvistä, mahdollisesti heikkokun-

toisista vanhemmistaan. Niin sanottu kaksoistaakka on tulevaisuuden haaste yhteenso-

vitettaessa työ- ja perhe-elämää. (Väestöliitto i.a.b)

Useimmat omaishoitajat haluaisivat jatkaa ansiotyössään jos se ja kotona tehtävä hoito-

työ on mahdollista sovittaa yhteen. Työssäkäyvät omaishoitajat ovat sitoutuneita työhön

ja arvostavat sitä. Työtä arvostetaan toimeentulon lähteenä, mutta myös siksi, että se

tarjoaa tauon omaishoitajatyöhön, mahdollistaa sosiaaliset kontaktit, torjuu eristymis-

riskiä sekä antaa mahdollisuuden omaishoidosta poikkeavaan erilliseen identiteettiin.

(Heino 2011, 95–96).

4.1 Työtyytyväisyys

Ansiotyöllä on parhaimmillaan monia taloudellisesti, henkisesti ja sosiaalisesti myöntei-

siä merkityksiä työntekijälle. Näitä ovat muun muassa toimeentulo, työ ajankäytön jä-

sentäjänä, elämänsisällön tuottajana sekä kunnia-asiana. Lisäksi työ antaa yhteisöön

kuulumisen tunteen. (Luukkala 2011, 22.)

Työtyytyväisyyttä lisää jos työ on mielenkiintoista, siinä pystyy oppimaan uutta ja to-

teuttamaan itseään. Jos työntekijä kokee tuottamansa palvelun/tuotteen arvokkaaksi tai

toimivaksi sekä kokee itsensä hyödylliseksi, lisäävät nämä seikat myös tyytyväisyyttä

työhön. (Luukkala 2011, 26.) Työtyytymättömyyttä vähentäviä ulkoisia (taloudelliset,

fyysiset ja sosiaaliset) seikkoja ovat muun muassa tyytyväisyys palkkaan, turvallinen

työympäristö, työergonomia, toimivat työvälineet, joustavat työajat, kannustava johta-

mistyyli sekä mukavat työtoverit. (Luukkala 2011, 28).

22

4.2 Työhyvinvointi

Työhyvinvointi rakentuu Luukkalan (2011) mukaan kolmesta elementistä, jotka ovat

osaaminen ydinasiana, vaatimukset sekä sosiaalinen tuki. Osaavalla työntekijällä on

hallinnan tunne, jolloin hän kokee työperäisen stressin myönteisenä asiana. Jos vaati-

muksia on liikaa osaamisesta huolimatta, työntekijä väsyy. Työntekijä, jolla on mahdol-

lisuus vapaa-ajalla rentoutua, kestää hetkellisiä työstä johtuvia voimavarojen ylityksiä

paremmin, kun hän saa sosiaalista tukea. (Luukkala 2011, 31-32.)

4.3 Uupumus ja työuupumus

Normaali uupumus menee ohi kun urakka on tehty, muutama yö nukuttu tai loma vie-

tetty. Uupumusta aiheuttavat myös työn ulkopuoliset tekijät. Näitä voivat olla esim.

taloudelliset vaikeudet tai ongelmat perhepiirissä ja usein nämä vaikeudet heijastuvat

myös työpaikalle saattaen olla osasyynä työuupumukseen. Yleensä väsyminen yhdiste-

tään ikääntyviin työntekijöihin, ahkerat ja tunnolliset ovat myös erityisesti vaarassa.

Paljon itseltään vaativat ja empaattiset ihmiset ovat työnantajan kannalta hyviä työnte-

kijöitä, mutta he eivät aina osaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. (Koivisto 2001,

147–148, 168).

Omaishoitajat usein kuuluvat näihin ahkeriin puurtajiin, on kunnia-asiakin selviytyä sekä

ansiotyöstä että hoivataakasta. Omaishoitaja voi kokea häpeää mennä esimiehen tai

työpaikkalääkärin puheille kertomaan, että ei enää selviydy työtehtävistään, ei yksin-

kertaisesti vain jaksa. (Koivisto 2001, 170).

4.4 Työkyvyn rakentuminen

Työkyky muodostuu terveydestä ja toimintakyvystä, ammatillisesta osaamisesta, ar-

voista, asenteista sekä motivaatiosta. Lisäksi työ, työolosuhteet, sisältö, vaatimukset,

työyhteisö sekä johtaminen vaikuttavat työkykyymme. Työkyvyn muodostumisen taus-

tatekijöitä ovat perhe, lähiyhteisö sekä yhteiskunta. (Ilmarinen 2008, 42.)

23

Kokonaiselämän riittävä monipuolisuus ja tasapainoisuus ovat tärkeitä. Voimia antava

yksityiselämä vahvistaa työkykyä ja yhteiskunnan suhtautuminen ja toimet työhyvin-

voinnin parantamiseksi ovat tärkeitä taustamuuttujia. (Himanen 2010, 44.)

Tunnesuhteet ja vapaa-ajalla tehtävä palkaton hoivatyö muodostavat perhe-elämän yti-

men ja tuottavat ja ylläpitävät hyvinvointia. Molemmat, sekä palkkatyö että perhe-elämä

vaativat niin aikaa kuin fyysisiä ja henkisiä voimavaroja. Kysymys työn ja perheen yh-

teensovittamisesta on ajankohtainen lähes kaikissa elämänvaiheissa, mutta työn ja per-

heen väliseen tasapainotteluun liittyvät tilanteet ja tarpeet vaihtelevat. (Lammi–Taskula

& Salmi 2011, 155).

5 KEINOJA TYÖN JA OMAISHOIDON YHTEENSOVITTAMISEKSI

Omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamisen käytäntöjä työpaikoilla on paljon. Työn-

tekijällä voi olla vaikutusmahdollisuuksia omiin työaikoihin ja työvuoroihin. Työn

aloitus- ja lopetusajoissa voidaan joustaa ja esimerkiksi palaverien alkamis- ja päätty-

misaikoja voidaan sovitella. Työnteon ei välttämättä tarvitse tapahtua työpaikalla vaan

voidaan käyttää etätyömahdollisuutta tai mobiilityöskentelyä. Työpaikoilla voidaan

tehdä tilannekohtaisia joustoja, joissa otetaan huomioon työntekijän yksilölliset elämän-

tilanteet. Joustoja voidaan soveltaa käyttäen sijaisjärjestelyjä esimerkiksi tilanteessa,

jossa työntekijä joutuu olemaan töistä pois äkillisesti. Osa-aikainen työnteko tai työajan

lyhentäminen voi olla toimiva keino helpottaa arkea ja erilaiset perhevapaakäytännöt

tulisi huomioida työpaikoilla. Käytännöt tulisi olla oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti

henkilöstön käytettävissä ja niistä pitäisi olla avoimet ja kirjatut ohjeistukset esimerkiksi

henkilöstöstrategiassa. (Kokko 2013, 16.)

24

6 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

6.1 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksella oli tarkoitus selvittää, minkälaisia tukimuotoja työntekijöillä on käytössä

työn ja omaishoidon yhdistämisessä tällä hetkellä ja minkälaisia tukimuotoja työntekijät

toivoivat työnantajilta näiden käytössä olevien tukimuotojen lisäksi. Selvitin myös, mitä

tukimuotoja työnantajat tällä hetkellä työntekijöille tarjoavat. Näiden lisäksi selvitin,

miten työntekijöiden ja työnantajien/esimiesten näkemykset eroavat tai ovat yhteneväisiä

työn ja omaishoidon yhdistämisessä käytettävien tukimuotojen kanssa. Tutkimuskysy-

mykset olivat:

1. Minkälaisia tukimuotoja työntekijöillä oli käytettävissä?

2. Minkälaisia tukimuotoja työntekijät toivoivat työnantajilta jo olemassa

olevien tukimuotojen lisäksi?

3. Minkälaisia tukimuotoja työnantajat tarjoavat työntekijöiden käyttöön?

4. Miten nämä kaksi näkemystä eroavat toisistaan tai ovat yhtenäisiä?

6.2 Tutkimusmenetelmän ja kohdejoukon valinta

Tutkimukseni oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, jota käytetään lähinnä lu-

kumäärällisissä tai prosentillisissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa korostuu siis syyt ja

niiden seuraukset. Keskeisiä asioita kvantitatiivisessa tutkimuksessa ovat muun muussa

hypoteesit, käsitteet sekä teoriat. Lisäksi aineistonkeruu on suunniteltu niin, että aineistoa

voidaan mitata numeraalisesti ja sitä kautta päätelmien teko pohjautuu tilastolliseen

analysointiin. (Hirsjärvi, Remes & Saravaara 2006, 130–131.)

Kysymyslomakkeissa oli myös avoimia kysymyksiä. Avointen kysymysten vastaukset

olivat lyhyitä, yleensä yhden tai kahden lauseen kirjoituksia. Avointen kysymysten avulla

pyrittiin saamaan esiin sellaista tietoa, mitä kyselylomakkeen kysymyksillä, joissa oli

valmiit vaihtoehdot, ei tavoitettu. Avoimet kysymykset täydensivät ja syvensivät kyse-

lylomakkeiden avulla saatua käsitystä.

25

Työntekijöille suunnatun kyselyn saatekirjeessä oli omaishoitajan määritelmä ja saat-

teessa korostettiin kyselyn koskevan läheistään hoitavia tunnistettavuuden varmistami-

seksi. Tämä siksi, että monet ymmärtävät termin ”omaishoitaja” käsittävän vain henki-

löitä, jotka saavat omaishoidon tukea. Työnantajakysely lähetettiin työpaikoille, joissa

henkilöstömäärä oli viisi tai enemmän perustuen tutkimustietoon siitä, että joka neljäs

ansiotyössä käyvä hoivaa jotakuta läheistään.

6.3 Opinnäytetyön työelämäympäristö, tutkimusaineiston keruu ja käsittely

Opinnäytetyön lähtökohtina olivat työelämäyhteys, työskentely oikeassa työelämäym-

päristössä sekä oma kiinnostukseni aiheeseen. Tutkimuksen työelämäympäristön muo-

dosti Pieksämäen Omaishoitajat ry:n ja Mikkelin seudun Omaiset ja Läheiset ry:n

Lamppu -kumppanuushanke.

Aineiston keruu kyselyyn perustuen on survey-tutkimuksen keskeinen menetelmä. Tässä

tutkimusmuodossa asioita tiedustellaan vastaajilta täsmälleen samalla tavalla eli tässä

tapauksessa kaikille lähetettiin samanlainen kyselylomake, työntekijöille omansa ja

työnantajille/esimiehille omansa. Tämäntyyppinen kysely on tehokas muoto kerätä ai-

neistoa ja se voidaan lähettää suurelle kohderyhmälle. Haittoina tässä menetelmässä voi

olla, että tutkija ei tiedä kuinka vakavasti vastaajat ovat suhtautuneet tutkimukseen. Li-

säksi vastausvaihtoehtojen onnistuneisuus, vastaajan asiaan perehtyneisyys tai ajan puute

voivat vaikuttaa vastausinnokkuuteen ja vastausten laatuun. (Hirsjärvi ym. 2006, 182–

184.)

Kyselyjen vastausprosentteja ei voitu todeta, koska saaduista tuloksista ei käynyt selville,

oliko vastaaja vastannut saamansa sähköpostilinkin vai julkisen linkin (Facebook,

Pieksämäen kaupungin verkkosivut, yhdistysten verkkosivut) kautta. Molemmat kyselyt

toteutettiin käyttäen Webropol–kyselytyökalua ja ne esitestattiin. Webropolin käyttö

tällaisten kyselyjen tekemiseen on nopea ja kustannustehokas keino. Vastaajat jäivät

anonyymeiksi lukuun ottamatta työntekijäkyselyssä vapaaehtoisesti yhteystietonsa an-

taneita.

26

Joulukuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana hankkeessa lähetettiin kysely n. 6000

eteläsavolaiselle työtekijälle suoraan sähköpostitse. Linkki kyselyyn oli myös Pieksä-

mäen kaupungin verkkosivuilla. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää työssäkäyvien lä-

heistään hoitavien kokemuksia työelämän ja omaishoidon yhteensovittamisesta sekä

niistä keinoista, jotka auttaisivat jaksamaan paremmin. Kysely oli kohdistettu läheistään

hoitaville ja siihen vastasi 134 työntekijää. Kysely oli jaettu neljään osaan: 1. tausta-

tiedot, 2. työ ja työnantajan tuki läheisen hoidossa, 3. tuki ja palvelut sekä 4. voimavarat

ja jaksaminen. Työntekijäkyselyn lopuksi vastaajalle annettiin mahdollisuus jättää yh-

teystiedot, jos vastaaja halusi jatkossa saada lisätietoa työn ja omaishoidon yhteensovit-

tamisesta tai osallistua erilaisiin toimintakokeiluihin (esimerkiksi learning cafe). Yh-

teystietonsa jätti 26 vastaajaa ja heihin on oltu kyselyn jälkeen yhteydessä.

Tammikuussa 2014 lähetettiin työnantajille/esimiehille suunnattu kysely. Kyselyjä lä-

hetettiin sähköpostitse suoraan noin viidellesadalle eteläsavolaiselle työnantajal-

le/esimiehelle. Linkki kyselyyn oli myös Lamppu -kumppanuushankkeen Face-

book-sivuilla sekä molempien yhdistysten verkkosivuilla. Kyselyyn vastasi 53 henki-

löä.

6.4 Tutkimusaineiston analyysi

Kyselyjä analysoitiin pääosin tilastollisin menetelmin Webropol-ohjelman analysointi-

työkalua käyttäen. Avoimia kysymyksiä analysoitiin laadullisin menetelmin.

Avoimet kysymykset on analysoitu sisällön erittelyn avulla yksi kerrallaan. Sen jälkeen

vastaukset on kategorioitu mahdollisimman homogeenisiin ryhmiin.

27

7 TULOKSET

7.1 Työntekijäkysely

7.1.1 Vastaajien taustatiedot

Vastaajista (n=133) oli naisia 91 % ja miehiä 9 %. Vastaajien (n=133) keski-ikä oli 51

vuotta. Vastaajista (n=133) 74 % oli naimisissa/avoliitossa olevia, naimattomia tai

eronneita hieman yli 10 % (kuvio 1).

KUVIO 1. Vastaajien siviilisääty (n=133)

Vastaajista (n=134) teki kokopäivätyötä 89 % ja osa-aikatyötä teki 11 %.

Säännöllistä työaikaa teki vastaajista (n=133) 47 %, 2- tai 3-vuorotyötä 37 % ja lopuilla

16 %:lla oli muutoin vaihteleva työaika. Vaihtelevia työaikamuotoja olivat mm. jaksotyö,

periodityö ja päivystysluontoinen työ (kuvio 2).

KUVIO 2. Vastaajien työaikamuoto (n=133)

28

Vastaajista (n=133) huomattavan suuri osa, 71 % työskenteli sosiaali- tai terveyden-

huoltoalalla, 8 % hallinto-, toimisto-, matkailu- tai IT-alan töissä, 6 % palvelutyössä ja 3

% tieteellisen, teknisen, taiteellisen tai humanistisen työn parissa. 10 % työskenteli mm.

seurakunta-, kasvatus- ja opetusalalla (kuvio 3).

KUVIO 3. Vastaajien ammattiala (n=133)

Vastaajien (n=133) hoidettavista henkilöistä 68 % oli naisia/tyttöjä ja 32 % mie-

hiä/poikia. Aikuisten hoidettavien keski-ikä oli 75 vuotta ja hoidettavien lasten keski-ikä

8 vuotta. Hoidettavista henkilöistä 60 % oli oma vanhempi. Muita hoidettavia olivat esim.

appivanhemmat tai appivanhempi, isovanhemmat tai isovanhempi, setä tai naapuri (ku-

vio 4).

29

KUVIO 4. Hoidettavan suhde hoidettavaan (n=133)

Läheisen ikä vaikutti jonkin verran siihen, kuinka usein hoidettiin: lasta ja puolisoa

hoidettiin päivittäin ja omaa vanhempaa muutaman kerran viikossa (kuvio 5).

KUVIO 5. Hoitokerrat (n=133)

Läheisen hoitoajankohta jakautui melko tasaisesti vapaapäiviin, työpäiviin ja lo-

ma-aikoihin. Satunnaisesti läheistään hoiti alle 10 % vastaajista (kuvio 6).

KUVIO 6. Hoitoajat (n=133)

30

Noin puolet vastaajista (n=129) asui samalla paikkakunnalla kun hoidettava, mutta eri

taloudessa. Hoidettavan kanssa eri paikkakunnalla asui 20 % vastaajista. Vain 10 %

vastaajista (n=131) sai omaishoidontukea.

Vastaajista (n=132) yli puolet oli hoitanut läheistään 1–5 vuotta ja kolmannes oli hoitanut

yli kuusi vuotta, yli 10 vuotta hoitaneita oli 15 %. Vastaajista 8 % oli hoitanut omaistaan

alle yhden vuoden verran (kuvio 7).

KUVIO 7. Kuinka kauan läheistä oli hoidettu? (n=132)

Vastaajista (n=133) 80 % kertoi auttavansa läheistään asioinnissa (kaupassa käynti,

pankkiasiat, Kela ym.), kotiaskareissa (ruoanlaitto, siivous, pyykinpesu ym.) auttoi 72 %

vastanneista. Yli puolet vastaajista antoi läheiselleen kyyditysapua sekä avusti hoidon

järjestelyissä. Liki puolet vastaajista teki myös sairaanhoidollisia toimenpiteitä kuten

lääkehoito, haavanhoito tai injektion antaminen ja asumiseen liittyvissä asioissa (piha-

työt, asunnon korjaustyöt, remontointi yms.) avusti 41 % henkilöä. Myös päivittäisissä

toiminnoissa kuten peseytyminen, avustaminen liikkumisessa ja ruokailussa avusti 38 %

vastaajista. Taloudellista apua hoidettavalle antoi 17 % vastaajista ja erityistä tukea tar-

vitsevan lapsen hoivaan liittyvissä asioissa (esim. päivähoito, koulu tai harrastukset)

avusti 17 % vastaajista. Näiden asioiden lisäksi autettiin tukemalla hoidettavan psyyk-

kistä ja sosiaalista hyvinvointia muun muassa mieltä virkistävin keskusteluin ja puhe-

linsoitoin. Muista auttamiskeinoista mainittiin valvonta, kuntoutus ja puheopetus (kuvio

8).

31

KUVIO 8. Minkälaisissa asioissa läheistä autettiin? (n=133)

7.1.2 Työ ja työnantajan tuki läheisen hoidossa

Kysyttäessä, kuinka tyytyväisiä oltiin työpaikan järjestelyihin koskien työn ja läheisen

hoivan yhteensovittamista vastaajista (n=128) lähes puolet oli neutraalilla kannalla, ei

tyytyväinen eikä tyytymätön. Melko tyytyväinen oli 29 % ja erittäin tyytyväinen 19 %

vastaajista (kuvio 9).

32

KUVIO 9. Tyytyväisyys työpaikan järjestelyihin koskien työn ja hoivan yhteensovitta-

mista (n=128)

Keskittymisvaikeuksia työhön läheisen hoivan vuoksi ei ollut koskaan 37 %:lla vastaa-

jista (n=130). Kuukausittain vaikeuksia keskittymiseen kertoi olevan 33 % vastaajista ja

viikoittain 24 % vastaajista. 6 % vastaajista kertoi keskittymisvaikeuksia olevan aina kun

on työvuorossa (kuvio 10).

KUVIO 10. Vaikeus keskittyä työhön läheisen hoivan vuoksi (n=130)

Tukea senhetkiseltä työnantajalta työn ja läheisen hoivan yhteensovittamisen helpotta-

miseksi oli saanut 42 % vastaajista (n=131). Tukea ei ollut kyselyn mukaan tarvinnut 37

% vastaajista. Tukea ei ollut saanut 21 % vastaajista

Kysyttäessä, minkälaista tukea vastaajat (n=61) olivat saaneet nykyiseltä työnantajalta

työn ja läheisen hoivan yhteensovittamiseen, tulokset jakautuivat seuraavan kuvion

mukaisesti. Kolme eniten saatua tukimuotoa olivat työaikojen jousto 61 %, mahdollisuus

poistua työstä kesken työvuoron äkillisissä omaishoidon tilanteissa 43 % ja mahdollisuus

järjestellä loma-aikoja 34 %. Kuntouttavaa toimintaa (ei lakisääteistä tyky-toiminaa) oli

saanut vain 2 % vastaajista ja tietoa omaishoitajille tarkoitetuista palveluista ja tuki-

33

muodoista oli saanut samoin 2 % vastaajista. Muita työnantajalta saatuja tukimuotoja

olivat palkaton vapaa, kolme erillistä vapaapäivää/vuosi, ylityötuntien ottaminen vapaana

tarvittaessa ja työtilanteen sen salliessa sekä vapaapäivätoiveiden huomiointi esimerkiksi

niin, että vapaapäiviä voitiin siirtää kun hoidettava tarvitsi apua esim. sairaalapäivien

ajaksi (kuvio 11).

KUVIO 11. Minkälaista tukea työnantajalta oli saatu työn ja läheisen hoivan yhteenso-

vittamisen helpottamiseksi? (n=61)

34

Tiedon puute tuli esille kyselyssä, koska vain 12 % vastaajista (n=129) tiesi minkälaista

tukea heidän olisi mahdollista saada työnantajaltaan ansiotyön ja omaishoidon yhteen-

sovittamisen helpottamiseen. Yli puolet vastaajista (n=124) toivoi saavansa tukea työn-

antajaltaan työn ja omaishoidon yhteensovittamisen helpottamiseksi. Ne työntekijät

(n=70), jotka toivoivat saavansa tukea ansiotyön ja omaishoitajuuden yhteensovittami-

seen, valitsivat mielestään kolme tärkeintä vaihtoehtoa seuraavan kuvion mukaisesti.

Eniten toivottiin joustoa työajoissa, mahdollisuutta poistua työstä kesken työvuoron

äkillisissä omaishoidon tilanteissa ja mahdollisuutta hoitaa läheisen hoivaan liittyviä

asioita työaikana Muita toivottuja tukimuotoja olivat mahdollisuus esittää työvuorotoi-

veita ja mahdollisuus jäädä hoitamaan aikuista läheistä kotiin (vrt. lapsen hoitaminen).

Lisäksi tuli esille, että jos työntekijä tekee lyhennettyä työaikaa (esim. 30 h/vk), niin

kuuden tunnin työpäivän pitäisi sisältää kuuden tunnin työt eikä kahdeksan. Yksi pro-

sentti vastaajista ei halunnut tai tarvinnut mitään tukea (kuvio 12).

35

KUVIO 12. Minkälaista tukea työnantajilta toivottiin jo olemassa olevien tukimuotojen

lisäksi? (n=70)

Työn ja omaishoidon yhteensovittamista eniten hankaloittavina asioina vastaajat (n=131)

kokivat seuraavan kuvion mukaisesti ajanpuutteen, jatkuvan huolen hoidettavasta sekä

vaikeuden hoitaa hoidettavan asioita kesken työvuoron virka-aikana. Ajanpuutteesta

36

kärsi yli puolet vastaajista. Jatkuvaa huolta hoidettavasta koki lähes puolet vastaajista ja

kolmannes koki, että asioiden hoitaminen virka-aikana kesken työvuoron oli vaikeaa.

Muita hankaloittavia tekijöitä vastaajien mukaan olivat mm. hoitajan ja hoidettavan

välinen välimatka, ylipitkät työpäivät, väsymys, työpaikan jatkuva työvoimavaje, hoi-

dettavan hoitopaikan järjestyminen hoitajan loma-ajaksi ja hoitajan voimien loppuminen

(kuvio 13).

KUVIO 13. Työn ja läheisen hoivan yhteensovittamista vastaushetkellä hankaloittavat

tekijät (n=131)

Työterveyshuollosta apua omaan jaksamiseen oli saanut 26 % vastaajista (n=125). Jos

tukea oli työterveyshuollosta saatu, vastaajista (n=43) 42 % oli saanut apua jonkin verran,

35 % hyvin vähän, 19 % melko paljon ja vain 5 % erittäin paljon.

37

7.1.3 Tuki ja palvelut

Kysyttäessä, keneltä läheistään hoitavat (n=129) voivat pyytää apua läheisen hoitamiseen

vastauksia saatiin seuraavan kuvion mukaan. Tahot, joilta eniten apua saatiin, olivat

puoliso ja omat sisarukset sekä omat lapset tai lapsenlapset Lisäksi apua oltiin saatu mm.

vanhemmilta, isovanhemmilta ja muilta lähisukulaisilta. Apua oli saatu myös seura-

kunnalta ja sairaanhoitopiiriltä. Yksi vastaaja ei ollut saanut apua keneltäkään tai mistään

(kuvio 14).

KUVIO 14. Keneltä voitiin pyytää apua läheisen hoitamiseen (n=129)

Kysyttäessä, minkälaista muuta tukea vastaajat (n=105) saavat tällä hetkellä läheisen

hoitamiseen, eniten saatiin apua apuvälineisiin, hoidettavan lääkäripalveluihin ja kulje-

tuspalveluihin. Kukaan vastanneista ei ollut saanut kuntouttavaa toimintaa itselleen.

Muita saatuja tukia tai palveluja olivat muun muassa ostopalvelut (turvapuhelin, siivous,

yksityisen palvelutalon palvelut), kunnan kotipalvelu ja/tai kotisairaanhoito, henkilö-

kohtaisen avustajan palvelut sekä seurakunnan ja yhdistysten tarjoama virkistystoiminta

(kuvio 15).

38

KUVIO 15. Minkälaista muuta tukea työssäkäyvät omaishoitajat saivat läheisen hoita-

miseen? (n=105)

39

Kysyttäessä minkälaista muuta tukea omaishoitajat toivoisivat läheisen hoitamiseen

vastaukset (n=45) jakaantuivat hoitajalle ja hoidettavalle kohdennettuun tukeen.

Yli puolessa vastauksista hoidettavalle toivottiin kohdentuvan lisätukea. Kotona tapah-

tuvaan hoitoon toivottiin tukea mm. kotisairaanhoidon ja kodinhoitajien kautta. Hoidet-

tavalle toivottiin myös kuntouttavaa toimintaa kotiin sekä erilaista virkistystoimintaa.

Muutama vastaaja odotti hoidettavan pääsyä tuettuun palveluasuntoon tai hoitokotiin.

Lisäksi toivottiin pidempiä tilapäishoitojaksoja, joustavaa vuorohoitoa sekä yöhoito-

mahdollisuutta. Suuri huoli oli hoidettavan sosiaalisen elämän supistumisesta ja moni

hoitaja koki hoidettavansa olevan yksinäinen ja eristäytynyt. Lisää sosiaalisia kontakteja

hoidettavalle toivottiin esim. vapaaehtoistyöntekijöiden tekemän ystäväpalvelun ja ker-

hotoiminnan kautta. Asunnonmuutostöihin toivottiin myös tukea.

Hoitajalle itselleen kohdentuvia tukitoiveita olivat virkistystoiminta, mahdollisuus lo-

mamatkaan (hoitojärjestelyt), lyhytkestoisen hoidon järjestyminen hoitajan yllättävän

menon ajaksi sekä taloudellinen tuki (omaishoidontuki).

Tiedon puute omaishoitoon liittyvissä asioissa nousi vastauksissa keskeisesti esille. Ko-

ettiin, että hoitavilla tahoilla ei ole yhtenäistä tietoa hoidettavan asioista eikä ollut tietoa

siitä, mihin kaikkiin tukimuotoihin ja etuuksiin hoidettava on oikeutettu. Tiedon pirsta-

leisuus ja ”luukulta toiselle pompottaminen” koettiin myös ongelmana.

Kyselyyn vastanneita pyydettiin mainitsemaan kolme asiaa, jotka helpottaisivat vastaajan

arkipäivää ja jotka mahdollistaisivat läheisen hoitamisen kotona. Avoimeen kysymyk-

seen vastauksia (n=68) saatiin runsaasti. Ansiotyön tekemiseen liittyviä arkipäivää hel-

pottavia asioita olivat mm. mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä, työvuorojen suunnittelu,

työtuntien tekeminen ennakkoon, työvuorojen vaihto, mahdollisuus pitää useampi ly-

hyempi loma, lyhennetty työaika, vuorotteluvapaa, joustava työaika, mahdollisuus pitää

omaa puhelinta työssä mukana, palkaton virkavapaa ja mahdollisuus käyttää palkatonta

vapaata etteivät vapaapäivät ja lomat menisi läheisen asioiden hoitamiseen.

Arjen helpottajia olisivat myös paremmin ja edullisemmin saatavissa olevat koti- ja ko-

tisairaanhoitopalvelut, muilta omaisilta saatu tuki, siivouspalvelut, kuntoutus hoidetta-

40

valle, tiedon saanti keskitetysti palveluista ja tukitoimista, ymmärrys elämäntilanteeseen

liittyen, ulkoiluapu hoidettavalle, tilapäishoitopaikka, apuvälineet ja kuljetuspalvelut.

7.1.4 Voimavarat ja jaksaminen

Lähes puolet vastaajista (n=131) koki terveydentilansa kohtalaiseksi, 40 % hyväksi, 11 %

erittäin hyväksi ja vain 2 % huonoksi. Kukaan vastanneista ei kokenut terveydentilaansa

erittäin huonoksi (kuvio 16).

KUVIO 16. Koettu terveydentila (n=131)

Kysyttäessä, kuinka raskaaksi läheistään ansiotyön ohella hoitavat (n=132) kokivat hoi-

tamisen 52 % koki sen hieman raskaaksi, 26 % melko raskaaksi, 14 % ei lainkaan ras-

kaaksi ja 8 % koki hoitamisen erittäin raskaaksi.

Kysyttäessä asioita, jotka vastaajat kokivat raskaiksi vastaushetkellä työn ja läheisen

hoitamisen yhteensovittamisessa yli puolet vastanneista (n=122) koki raskaimmaksi

vastuun läheisen hoitamisesta. Noin puolet vastanneista kertoi, että omat harrastukset

ovat jääneet ja lähes puolella vastaajista oli jatkuva kiire. Muita raskaaksi koettuja asioita

olivat mm. harrastusten valikoiman kaventuminen eli aika ei riitä enää siihen mitä

kaikkea haluaisi harrastaa, etäomaishoitajuuden mukanaan tuomat ongelmat (matkat

vievät paljon aikaa), hoitotyön sitovuus, rahanpuute, byrokratia, huoli selviämisestä,

henkinen kuormittavuus, murhe hoidettavan yksinäisyydestä ja huoli hoidettavan tule-

vaisuudesta. Eräs vastaaja kertoi kokevansa raskaaksi hoidon repaleisuuden eli sen, että

eri alojen spesialistit hoitavat vain omaa alaansa, kokonaisuutta eli ihmistä ei näe kukaan.

41

Lisäksi raskaaksi koettiin tiedon pirstaleisuus ja tiedon löytämisen sekä sen saannin

vaikeus (kuvio 17).

KUVIO 17. Mitkä asiat koettiin raskaiksi vastaushetkellä työn ja läheisen hoitamisen

yhteensovittamisessa? (n=122)

7.1.5 Työssäkäyvien omaishoitajien kommentteja ansiotyön ja omaishoidon

yhteensovittamisesta

Kyselyn lopuksi vastaajille annettiin mahdollisuus kertoa mitä muuta he halusivat sanoa

työn ja läheisen hoivan yhteensovittamisesta. Hoidettavien tulevaisuus mietityttää

omaishoitajia: kuka hoitaa jos omainen väsyy? Väsymyksestä huolimatta vanhempien

hoitamisen koettiin olevan velvollisuus, ovathan hekin aikanaan hoitaneet lastaan. Ti-

lanne aiheuttaa myös syyllisyyden tunnetta: työssä ollessa koetaan syyllisyyttä kun ei ole

kotona ja kotona ollessa tunnetaan syyllisyyttä kun en jaksa paneutua työhön kunnolla.

Raskasta, mutta arvelen tämän kuuluvan elämänkulkuun, olen saanut vanhem- miltani hoivan aikoinaan, nyt on minun vuoroni auttaa heitä. Mutta kyllä täytyy myöntää, että takki on aika tyhjä aika-ajoin, ja se näkyy kyllä keskittymisen puut- teena töissä ja kierre on valmis, sitten on huono omatunto siitä asiasta. Mutta sisulla etiäpäin, periksi ei auta antaa!!

42

Mietityttää lapsen tulevaisuus, missä haluaa asua ja miten asua. Mikä olisi hä-nelle sopivin paikka? Miten viettää aikansa päivällä ja missä? Miten pärjää tu-levaisuudessa? Kuka huolehtii hänestä ja pitää hänen puolia? Tällä hetkellä ha-luaa asua kotona ja käy koulua. Tulevaisuus on aika epävarmaa. Osa-aikatyö olisi hyvä ratkaisu, ellei se ajaisi taloudellisesti niin ahtaalle. Tällä hetkellä se on vähän kuin variksella tervatulla katolla: kun nokka nousee niin pyrstö tarttuu.

Läheisen hoitamista ansiotyön ohella ei koettu pelkästään raskaaksi asiaksi, vaan siinä

nähtiin myös positiivisia puolia. Eräs vastaaja kertoi omaishoitajuudesta olevan apua ja

hyötyä myös hoitajalle, ei pelkästään taakka. Vanhempiaan hoitava koki erittäin tärkeänä

voimavarana itselleen ja lapsilleen pitää yhteyttä vanhempiin ja isovanhempiin niin pit-

kään kuin mahdollista, hoidettavien vanhempien koti oli ”toinen koti” lapselle ja lap-

senlapsille. Työyhteisön ja ympäristön myötämielinen ja ymmärtäväinen suhtautuminen

omaishoitajuuteen vaikuttaa omaishoitajan jaksamiseen.

…jos ympäristö suhtautuu myötämielisesti niin aika vaikeuksien keskellä yhdessä elettynä on onnellista aikaa!!!!!!! Ajan puute on haastavin, mutta työ on henkireikä.

7.1.6 Työntekijäkyselyn yhteenveto

Ansiotyönsä ohella läheistään hoitaville suunnattuun kyselyyn vastasi 133 henkilöä.

Työntekijöille suunnatusta kyselystä kävi ilmi, että vastanneista työssäkäyvistä omais-

hoitajista yli puolet hoitaa omia vanhempiaan. Suurin osa vastaajista kävi hoitamassa 1-2

kertaa viikossa tai useammin. Viidennes omaishoitajista oli etäomaishoitajia. Asioin-

tiapu, kotiaskareet, kyyditys ja hoidon järjestelyt työllistivät omaishoitajia eniten. Työ-

paikan järjestelyihin koskien työn ja läheisen hoivan yhteensovittamista puolet omais-

hoitajista ei ollut tyytyväisiä eikä tyytymättömiä. Yli puolella omaishoitajista oli vai-

keuksia keskittyä työhönsä kuukausittain tai useammin. Osa oli saanut tukea työnan-

tajalta, mutta liki puolet ei kokenut tarvinneensa tukea. Tukena oli saatu eniten työaikojen

joustoa, mahdollisuutta poistua työstä kesken työvuoron äkillisissä omaishoidon tilan-

teissa ja mahdollisuutta järjestellä loma-aikoja.

43

Työnantajilta taas toivottiin eniten työaikojen joustoa, mahdollisuutta poistua työstä

kesken työvuoron äkillisissä omaishoidon tilanteissa ja mahdollisuutta hoitaa läheisen

hoivaan liittyviä asioita työaikana. Kyselyn mukaan työn ja läheisen hoivan yhteenso-

vittamista hankaloittaa ajan puute, jatkuva huoli hoidettavasta ja vaikeus hoitaa asioita

työaikana. Suurin osa ei ollut saanut tukea työterveyshuollosta. Yhteiskunnan tukena

oli saatu eniten apuvälineitä, lääkäripalveluja, kuljetuspalveluja ja apua lääkehoitoon.

Omaishoitajat kokivat terveydentilansa hyväksi, mutta puolet vastaajista oli sitä mieltä,

että hoitaminen oli raskasta. Viidennes koki työssäkäynnin raskaaksi.

7.2 Työnantaja/esimieskysely

7.2.1 Yrityksen/organisaation taustatiedot

Lähes puolet vastanneista (n=53) kertoi yrityksen/organisaation henkilöstömäärän ole-

van 10-49 henkilöä, 21 % oli suuria, yli 250:n henkilön yrityksiä/organisaatioita, 17 %

pieniä, 1-9 henkilön ja loput 15 % 50-249 henkilön yrityksiä/organisaatioita (kuvio 18).

KUVIO 18. Yrityksen/organisaation henkilöstömäärä (n=53)

Suurin osa yrityksistä/organisaatioista edusti yksityistä sektoria, kuntia edusti 23 % ja 3.

sektorin edustajia oli vastanneista 6 %. Muita olivat kuntayhtymä sekä seurakunta (kuvio

19).

44

KUVIO 19. Yrityksen/organisaation työnantajasektori (n=53)

Yrityksistä/organisaatioista oli suurin osa, 42 % terveydenhuollon tai sosiaalialan yri-

tyksiä, kaupallista työtä edusti 13 %, hallinto-, toimisto-, matkailu- tai IT-alan työtä

edusti 11 % vastanneista yrityksistä. Muita edustettuja toimialoja olivat seurakuntatyö ja

yhdistetty matkailu-terveydenhoitoala (kuvio 20).

KUVIO 20. Yrityksen/organisaation toimiala (n=53)

Puolessa yrityksistä/organisaatioista oli työntekijöitä, jotka hoitivat tai auttoivat jotakuta

läheistään, 17 %:ssa tällaisia työntekijöitä ei ollut. 33 % vastanneista työnantajis-

45

ta/esimiehistä (n=52) ei tiennyt, oliko työntekijöiden joukossa läheistään ansiotyö ohella

hoitavia.

7.2.2 Tukimuodot yrityksissä/organisaatioissa

Yli puolet vastanneista (n=48) kertoi, että heidän edustamassaan yritykses-

sä/organisaatiossa oli kiinnitetty huomiota läheistään hoitavien tai auttavien tilanteeseen.

23 %:ssa ei huomiota ollut kiinnitetty ja asiasta ei ollut tietoa 25 %:lla vastanneista

työnantajista/esimiehistä.

Jos läheistään hoitavien tai auttavien tilanteeseen oli yrityksessä/organisaatiossa kiinni-

tetty huomiota, kysyttiin minkälaista käytännön tukea heille oli tarjolla. Vastaajia (n=25)

pyydettiin valitsemaan kolme heidän mielestään tärkeintä vaihtoehtoa. 80 %:lla oli tar-

jottu työaikojen joustoa, 52 %:lla oli käytössä osa-aikatyö tai lyhennetty työaika tuki-

muotona ja 44 %:ssa yrityksiä/organisaatioita oli työntekijällä mahdollisuus poistua

työstä kesken työajan äkillisessä läheisen hoivaan liittyvissä tilanteissa. Kuntouttavaa

toimintaa (ei lakisääteistä tyky-toimintaa) tai tietoa läheistään hoivaaville tarkoitetuista

palveluista tai tukimuodoista ei ollut missään yrityksessä/organisaatiossa tarjolla (kuvio

21).

46

KUVIO 21. Tarjolla olevat tukimuodot (n=25)

Kysyttäessä mitä muita tukimuotoja yritykset/organisaatiot voisivat tarjota jo olemassa

olevien tukimuotojen lisäksi, vastaajista (n=26) lyhytaikaista palkatonta vapaata voisi

tarjota 65 %, mahdollisuutta järjestellä loma-aikoja 46 %, pitkäaikaista palkatonta va-

paata 38 %. Etätyötä ei oltu valmiita tarjoamaan jo käytössä olevien tukimuotojen lisäksi

(kuvio 22).

47

KUVIO 22. Muita mahdollisia tukimuotoja (n=26)

Jos yrityksellä/organisaatiolla ei ollut käytössä vielä mitään tukimuotoja kysyttiin,

minkälaista tukea he olisivat valmiita tulevaisuudessa tarjoamaan. Vastaajia (n=28)

pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista korkeintaan kolme mielestään tärkeintä

vaihtoehtoa. Vaihtoehdoista eniten kannatusta sai osa-aikatyö tai lyhennetty työaika, jota

olisi valmis tarjoamaan tulevaisuudessa 71 % yritystä/organisaatiota. Seuraavaksi eniten

kannatusta saivat työaikojen jousto ja vuorotteluvapaa. Lyhytaikaista palkatonta vapaata

(alle kaksi viikkoa) tarjoaisi 36 % ja pitkäaikaista palkatonta vapaata (yli kaksi viikkoa)

48

32 % vastaajista. Mahdollisuuden loma-aikojen järjestelemiseen tarjoaisi 25 % ja mah-

dollisuuden poistua työstä kesken työajan äkillisessä läheisen hoivaan liittyvässä tilan-

teessa 11 % vastaajista. Nykyistä lisää etätyötä ei olisi yksikään yritys/organisaatio

valmis tarjoamaan tulevaisuudessa (kuvio 23).

KUVIO 23. Tukimuotoja, joita yritykset/organisaatiot joilla ei ole käytössä mitään tu-

kimuotoja läheistään hoitaville tai auttaville, olisivat valmiita tulevaisuudessa tarjoa-

maan (n=28)

49

7.2.3 Tiedottaminen, hoivavelvoitteiden näkyminen ja yhteensovittamiskäytäntöjen

kirjaaminen työpaikoilla

Vastaukset (n=53) osoittivat, että 70 %:ssa yrityksistä/organisaatioista ei oltu tiedotettu

työntekijöille läheistään hoitavien tai auttavien tukimuodoista, 19 %:ssa oli asiasta tie-

dotettu ja vastaajista 11 % ei tiennyt, oliko tiedotusta tapahtunut.

Kysyttäessä näkyivätkö hoivavelvoitteet jollain tavoin työpaikoilla vastaajista (n=52) 69

% vastasi, että ne eivät näy. 21 % vastasi, että ne näkyvät. Tietoa asiasta ei ollut 10 %:lla

vastaajista. Hoivavelvoitteet näkyivät mm. työvuoro- ja loma-aikatoiveina, lyhennetyn

työajan tekemisenä ja muina työaikajärjestelyinä, poissaoloina, hoitovapaina, väsy-

myksenä työvuorossa ja kesken työajan omaisen asioiden hoitamisena esim. puhelimitse.

Vastaajista (n=52) 71 % vastasi, että yrityksessä/organisaatiossa ei oltu kirjattu työn,

perheen ja muun elämän yhteensovittamiskäytäntöjä esimerkiksi työhyvinvointisuun-

nitelmaan, tasa-arvosuunnitelmaan tai muuhun sellaiseen. 17 % vastaajista kertoi, että

asiat oli kirjattu, 12 %:lla ei ollut tietoa asiasta.

7.2.4 Tieto ja kehityskeskustelut työpaikoilla

Vastanneista (n=52) 60 % koki, että heillä on tarpeeksi tietoa työn ja läheisen hoitamisen

tai auttamisen yhteensovittamisesta työpaikoilla. 40 %:lla vastaajista tietoa ei ollut tar-

peeksi.

Kehityskeskusteluja työntekijöiden kanssa käytiin 94 %:ssa yrityksiä/organisaatioita

(n=51). Kuudessa prosentissa niitä ei oltu käyty. Jos kehityskeskusteluja oltiin käyty, 59

%:ssa niistä ei ollut noussut esiin läheisen hoitaminen tai auttaminen ja 41 %:ssa asia oli

noussut esiin.

50

7.2.5 Yhteiskunnalta toivottu tuki työnantajille

Kysyttäessä minkälaista tukea työnantajat/esimiehet toivoisivat yhteiskunnan tarjoavan

läheisiään hoitavien tai auttavien työntekijöiden tukemiseksi toivottiin mm. joustavam-

pia palveluja perheiden tarpeiden mukaan räätälöityinä, sähköistä asiointimahdollisuutta

esim. terveydenhuoltoon ja taloudellista tukea (esim. Kelan maksamaa) työntekijöille,

jotka joutuvat ottamaan palkatonta vapaata työstään läheisen hoitamisen vuoksi esim.

saattohoitotilanteessa. Vuorotteluvapaan kriteereihin esitettiin kehittämistä lisäämällä

omaisiaan hoitavien kohdalle ”harkintapykälän”. Monessa vastauksessa nousi esille, että

työnantajalle asiasta ei saisi tulla lisäkustannuksia. Lisäksi toivottiin selkeitä ohjeita ja

koottua tietoa työnantajille, että he voisivat tarvittaessa välittää tietoa eteenpäin työnte-

kijöille.

Koska työajasta maksetaan palkkaa, sijaisen palkkaaminen ja työhön perehdyt-täminen on kallista. Menetetyt tehokkaat työtunnit maksaa työnantaja hyvää hy-vyyttään. Yhteiskunta voisi harkita sijaisen palkkaamiseen verohelpotusta. Näistä poissaoloista täytyisi saada työnantajan korvausta, nykyään työantaja maksaa muutenkin kaikki kulut, kiristyvässä kilpailutilanteessa tämäkin asia vai-kuttaa kannattavuuteen. Tietoa siitä, millaisia tukimuotoja työnantajan olisi mahdollista tarjota työnteki-jälle.

7.2.6 Hyvä työpaikka

Vastaajien mielestä hyvä työpaikka on avoin, puolin ja toisin joustava, kannustava ja

tasavertainen. Työpaikalla huomioidaan työntekijä ihmisenä ja perheenjäsenenä ja kai-

kista asioista ei tehdä hankalia jokaisella pikku säännöllä. Hyvässä työpaikassa luotetaan

työntekijään ja hyvin tehdystä työstä maksetaan kunnon palkka. Siellä käydään keskus-

telua ja informaatio kulkee hyvin. Hyvässä työpaikassa työ on tarpeeksi haasteellista ja

työntekijällä on kehitys- ja kouluttautumismahdollisuuksia. Hyvässä työpaikassa on hyvä

johtamisen taso ja asiansa osaavat esimiehet.

51

Oikeudenmukainen, toimintaedellytykset kunnossa, resurssoitu yksikön toiminnan vaatimusten mukaisesti, johtamien ja esimiestyöskentely on ammattimaista, yri-tyksen arvot näkyvät jokaisessa kohtaamisessa sekä hoiva- ja hoitotapahtumassa, huolehdittu työntekijöiden työhyvinvoinnista. Sellainen, jossa asioista voi puhua avoimesti ja kaikkea ei tarvi olla sovittu pil-kulleen paperilla, koska luotto ihmisiin ja inhimillisyyteen on riittävän kova. Joustava ja innostava. Asiat hoidetaan ajallaan ja tehdään töitä, kun on töiden aika. Kaikista asioista ei tehdä hankalia jokaisella pikku säännöllä. Luotetaan siihen, että henkilöt hoitavat työnsä. Ja hyvin tehdystä työstä maksetaan kunnon palkka.

7.2.7 Vastaajien taustatiedot

Vastaajista (n=52) 75 % oli naisia ja 25 % miehiä. Iältään 46 % oli 45–54 -vuotiaita, 33

% 55–65 -vuotiaita, 10 % 20–34 tai 35–44 -vuotiaita. 2 % vastaajista oli yli 65-vuotiaita.

Vastaajilta kysyttiin, oliko heillä itsellään kokemusta läheisen hoitamisesta ja auttami-

sesta. 56 %:lla vastaajista (n=52) kokemusta oli, 44% vastasi, että omakohtaista koke-

musta ei ollut. Kyllä-vastauksen antaneista (n=30) 70 % oli hoitanut omaa vanhem-

paansa, 23 % lastaan, 20 % appivanhempaansa, 17 % puolisoaan, 10 % sisarustaan ja 7 %

lapsenlastaan. Usealla vastaajalla oli ollut tai oli useampi hoidettava tai autettava lähi-

piirissään (kuvio 24).

KUVIO 24. Ketä läheistä vastaaja oli itse hoitanut tai auttanut? (n=30)

52

7.2.8 Työnantajien/esimiesten kommentteja ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittami-

sesta

Kysyttäessä mitä muuta vastaajat (n=16) halusivat sanoa läheisen hoitamisen tai autta-

misen yhteensovittamisesta, työnantajat/esimiehet toivat esille huolen työntekijöiden

jaksamisesta. Vastaajien mielestä myös työterveyshuollossa pitäisi jaksamiseen kiinnit-

tää huomiota. Työnantajat/esimiehet olivat ymmärtäväisiä asian suhteen, mutta huolis-

saan kuitenkin siitä, että työnantajille tulee lisäkustannuksia. Vastauksissa nousi myös

esille avoimuuden merkitys työntekijöiden puolelta. Työnantaja/esimies ei voi olla

avuksi jos koko asiasta ei ole mitään tietoa.

Jos valtio tukee tässä työnantajaa, saadaan varmasti aikaiseksi joustoja enem- mänkin työpaikoilla.

Esimiehen on tärkeää olla tietoinen työntekijöidensä "siviili rasitteista" voidak-seen mahdollistaa tukeaan työntekijän jaksamiseen työssäkin. Joidenkin kohdalla tilanne saattaa olla lyhyt, esim. 1-2kk, joillakin jopa vuosia, aikakin vaikuttaa voimavaroihin puolin ja toisin.

Todennäköistä on, että tulevaisuudessa tulemme työyhteisöissä yhä enenevässä määrin kohtaamaan ko. asioita ja pohtimaan ja tekemään erilaisia ratkaisuja, että työntekijät pystyvät yhteen sovittamaan työn tekemisen ja läheistensä auttami-sen/hoitamisen.

Kun asioista keskustelee avoimesti, työnantaja kyllä joustaa.

8 OPINNÄYTETYÖN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS

8.1 Tutkimuseettiset näkökulmat

Tutkimusetiikan näkökulmasta tutkimuksessa käytettiin hyvän tieteellisen käytännön

keskeisiä lähtökohtia. Tutkimuksessa noudatettiin rehellisyyttä, huolellisuutta ja tark-

kuutta itse tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä. Tutkimukseen so-

vellettiin tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhan-

53

kinta, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Tutkimuksen tuloksia julkaistiin avoimesti ja

vastuullisesti. Tutkimuksessa käytettyjä muiden tutkijoiden töitä ja saavutuksia on otettu

huomioon kunnioittavasti ja heidän töihinsä on viitattu asianmukaisella tavalla. Tutkimus

suunniteltiin ja toteutettiin tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten edellyttämällä

tavalla. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2013, 6.)

8.2 Tulosten luotettavuus

Validiteetti eli pätevyys kuvaa sitä, onko tutkimuksessa onnistuttu mittaamaan juuri sitä

mitä pitikin mitata. Esimerkiksi tutkija saa vastaukset kyselylomakkeiden kysymyksiin,

mutta vastaajat ovat saattaneet käsittää kysyttävän asian aivan toisin kuin tutkija on aja-

tellut. (Hirsjärvi ym. 2006, 216–217.)

Ennen kyselyjen tekemistä aiheeseen perehdyttiin huolellisesti. Molemmissa kyselyissä

kysymyslomakkeet yritettiin tehdä mahdollisimman selkeiksi ja niin lyhyiksi kuin se

halutun aineiston saamiseksi oli mahdollista. Työntekijöille suunnatun kyselyn saate-

kirjeessä kerrottiin selkeästi ketä kysely koskee käyttäen termiä läheistään hoivaava

termin omaishoitaja sijaan.

Tutkimuksen reliaabelius tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta eli mittauksen kykyä

antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia. (Hirsjärvi ym. 2006, 216). Molempien aineistojen

keruu ja analyysi tehtiin huolellisesti. Työntekijäkyselyn tulosten reliaabeliuteen on

voinut vaikuttaa mm. vastaajan terveydentila ja väsymys.

9 TUTKIMUKSEN KESKEISET TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimuksella oli tarkoitus selvittää minkälaisia tukimuotoja työntekijöillä on käytössä

työn ja omaishoidon yhdistämisessä tällä hetkellä ja minkälaisia tukimuotoja työntekijät

toivoivat työnantajilta näiden käytössä olevien tukimuotojen lisäksi. Selvitin myös mitä

tukimuotoja työnantajat tällä hetkellä työntekijöille tarjoavat. Näiden lisäksi selvitin,

54

miten työntekijöiden ja työnantajien/esimiesten näkemykset eroavat tai ovat yhteneväisiä

työn ja omaishoidon yhdistämisessä käytettävien tukimuotojen kanssa.

Tutkimuksen mukaan lähes puolet kyselyyn vastanneista työntekijöistä oli saanut jon-

kinlaista tukea työnantajalta ansiotyön ja läheisen hoivan yhdistämiseen. Kolme eniten

käytettyä tukimuotoa olivat työaikojen jousto, mahdollisuus poistua työstä kesken työ-

vuoron äkillisissä omaishoidon tilanteissa sekä mahdollisuus järjestellä loma-aikoja.

Työaikojen joustolla voidaan tarkoittaa esim. työn aloitus- tai lopetusajan säätelyä (liu-

kuva työaika) tai työvuoron kokonaispituutta. Käytössä voi olla myös työajan tasoitus-

jakso. Usein työntekijää pyydetään joustamaan työajoissa työtehtävien vaatimuksesta,

mutta joustamisen tasapaino yhtäältä yrityksen ja toisaalta työntekijöiden tarpeiden

mukaan on tärkeää. Voisi kuitenkin olettaa, että hoitotyössä työaikojen joustomahdolli-

suuksia ei ole niin paljon. Ansiotyön ohella läheistään hoitavien työaikatoiveet voivat

vaihdella paljonkin.

Mahdollisuus poistua työstä kesken työvuoron vaihtelee tietysti työtehtävien mukaan.

Bussikuski ei voi jättää linjaa ajamatta loppuun tai hoitaja asiakasta kesken kylvetyksen.

Näissä tilanteissa oleellista onkin saada sijainen jatkamaan työtä ja suorittamaan työ

loppuun.

Työssäkäyvän läheistään hoitavan toimivalla loma-aikojen järjestelyllä voidaan tukea ja

helpottaa paljon arjessa selviytymistä. Loma-aikoja voidaan sopia esim. vaiheisiin missä

tiedetään, että läheisen hoito vie enemmän aikaa ja huomiota. Tällainen tilanne voisi olla

esim. erityistä tukea tarvitsevan lapsen koulun aloitus. Tilanne on kuitenkin ristiriidassa

sen kanssa, että loma-aikanahan pitäisi saada ”ladata akkuja” ja tehdä itselle mieluisia

asioita, jotka vievät ajatukset pois työstä. Jos loma-aika täyttyy hoivavelvoitteista niin

vaarana on, että ansiotyöhön palaa yhä uupuneempi työntekijä. Toisaalta monet läheis-

tään hoitavat ovat kertoneet ansiotyössä vietetyn ajan olevan ”henkireikä” vapaa-ajalla

tehtävän hoitotyön vastapainoksi.

Vähiten käytössä olevat tukimuodot olivat kuntouttava toiminta, tiedon saanti omais-

hoitajille tarkoitetuista palveluista ja tukimuodoista sekä mahdollisuus tehdä etätyötä.

Erilaista lakisääteistä kuntouttavaa työkykyä ylläpitävää toimintaa järjestetään paljon,

55

mutta läheistään hoitaville ei ole paljonkaan tarjolla juuri heille räätälöityä kuntouttavaa

toimintaa. Työnantajille/esimiehille suunnattu kysely osoitti, että työnanta-

jilla/esimiehillä itselläänkään ei välttämättä tietoa omaishoitajille tarkoitetuista palve-

luista ja tukimuodoista ole. Voidaan olettaa, että on paljon myös ansiotyössä käyvän

läheistään hoitavan omalla vastuulla ottaa selvää kaikista niistä mahdollisuuksista, joilla

voitaisiin tukea hänen työssäkäyntiään. Vastaajista yli 70 % työskenteli sosiaali- tai

terveydenhuoltoalalla, missä mahdollisuus tehdä etätyötä on luonnollisesti melko vä-

häinen.

Jo käytössä olevien tukimuotojen lisäksi työntekijät toivoivat enemmän mahdollisuuksia

hoitaa läheisen hoivaan liittyviä asioita työaikana sekä lisää tietoa omaishoitajille tar-

koitetuista palveluista ja tukimuodoista. Tämän päivän työelämässä kilpailu on kovaa,

työtahti on kiristynyt ja työntekijäresursseja vähennetty. Työ pitäisi tehdä mahdolli-

simman tuottavasti mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Kärjistetysti sanottuna

työntekijän pitäisi pystyä antamaan työaikana sataprosenttinen panos työhön, kaikki muu

on pois työnantajan kukkarosta. Jos työntekijä miettii työtä tehdessään läheisen hoivaan

liittyviä asioita keskittyminen työhön vähenee, virheiden tekemisen mahdollisuus kasvaa

ja stressi lisääntyy. Pahimmassa tapauksessa näin syntyy oravanpyörä joka uuvuttaa

ihmisen ja työntekijä joutuu mahdollisesti luopumaan ansiotyöstään. Työtahti on ko-

ventunut samalla, kun työn kuormittavuus on siirtynyt fyysisestä henkiselle puolelle.

Väsynyt keho tarvitsee vähemmän aikaa toipuakseen kuin väsynyt mieli.

Työnantajien eniten tarjoamat tukimuodot olivat työaikojen joustot, mahdollisuus tehdä

osa-aikatyötä tai lyhennettyä työaikaa sekä mahdollisuus poistua työstä kesken työajan

äkillisissä läheisen hoivaan liittyvissä tilanteissa. Vähiten tarjotut tukimuodot olivat

pitkäaikainen, yli kaksi viikkoa kestävä palkaton vapaa, kuntouttava toiminta läheistään

hoitavalle työntekijälle sekä tiedon tarjoaminen läheistään hoivaaville tarkoitetuista

palveluista ja tukimuodoista.

Tutkimus osoitti, että työntekijöiden ja työnantajien näkemyksissä löytyy yhteneväi-

syyksiä. Työajassa joustaminen nousi tärkeimmäksi ansiotyön ja läheisen hoitamisen

yhdistämisen tukimuodoksi. Työntekijöillä oli mahdollisuus saada joustoja työaikoihin-

sa, sitä myös toivottiin lisää tulevaisuudessa. Joustaminen työajoissa oli myöskin työn-

antajien/esimiesten eniten tarjoama tukimuoto. Työnantajat tarjoaisivat enemmän mah-

56

dollisuutta tehdä osa-aikatyötä tai lyhennettyä työaikaa, tätä vaihtoehtoa työntekijät eivät

pitäneet kovin merkittävänä. Yksi syy tähän on mahdollisesti ansiotason ja elä-

ke-etuuksien väheneminen ja pelko siitä, että työntekijä joutuu kuitenkin tekemään vas-

taavan työmäärän kuin tehdessään kokoaikatyötä. Yleisesti ottaen kyselyjen perusteella

työpaikoilla tiedettiin ja tiedotettiin liian vähän erilaisista tukimuodoista ansiotyön ja

läheisen hoitamisen yhteensovittamiseksi. Työpaikoilla tulisi olla niin työnantajil-

le/esimiehille kuin työntekijöillekin tietopaketit omaishoitajille tarkoitetuista palveluista

ja tukimuodoista.

10 POHDINTA

Työelämä on muuttunut ja tulee muuttumaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Teknolo-

gian kehityksen myötä ammatit muuttavat muotoaan, syntyy uusia ammatteja ja jotkut

ammatit katoavat kokonaan. Kymmenen vuotta sitten ei ollut ammattiblokkareita, mat-

katoimistovirkailijat ja pankkivirkailijat ovat katoavia tai ainakin erittäin paljon vä-

hemmän tulevaisuudessa työllistäviä ammattikuntia. Raskas fyysinen työ esimerkiksi

teollisuudessa helpottuu robotisaation myötä. Etätyön määrä tulee lisääntymään kun

paikkariippumattomissa töissä työ tehdään monessa paikassa ja työntekijän yksityis-

elämän kannalta tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Työajan ja -paikan sijaan merki-

tyksellisempiä asioita tulevat olemaan työn tulokset ja suorituksen laatu. Monet tule-

vaisuuden työelämän muutokset mahdollistavat enenevässä määrin kotona tehtävää

työtä, joka edesauttaa ansiotyön ja myöskin kotona tehtävän läheisen hoivan yhdistä-

mistä. Omaisiaan tai läheisiään hoitavina on kaikkien alojen ammattilaisia. Omaishoita-

jilla on paljon työmarkkinoilla kertynyttä työkokemusta ja osaamista. Joskus työuran on

voinut keskeyttää pitkäksikin aikaa sitoutuminen läheisen hoitamiseen ja työelämään

palaaminen tuntuu haastavalta.

Hoidettavien määrä lisääntyy väestön ikärakenteen muuttumisen myötä ja tulevaisuu-

dessa terveydenhoito- ja sosiaalialalla perinteistä työvoimaa tarvitaan edelleenkin. So-

sionomin koulutuksen saaneita tarvitaan ja työtä tulee riittämään. Eläkkeelle jäädään

entistä myöhemmin ja aktiivisia eläkeläisiä värvätään takaisin töihin. Tämä seurauksena

57

mahdollisesta työvoimapulasta. Väestön ikärakenteen muutos on lisännyt myös ilmiötä,

jota kutsutaan kaksoishoivaksi. Kaksoishoiva tarkoittaa sitä, että työssäkäyvä on tilan-

teessa jossa hoivataan alaikäisiä lapsia sekä vähintään kerran kuussa hoivaa tarvitsevaa

omaista tai muuta läheistä. Tämä keski-ikään ajoittuva hoivamuoto lisääntyy yhä edel-

leen.

Vuonna 2011 voimaantullut työsopimuslain muutos paransi työssäkäyvien omaishoita-

jien tilannetta. Lakimuutoksen mukaan työnantajan tulee järjestää työntekijälle palka-

tonta vapaata omaisesta tai läheisestä huolehtimista varten. Työntekijä voi myös palata

vapaan jälkeen takaisin työhönsä. Vapaan pituus ja muut yksityiskohdat sovitaan yhtei-

sesti työpaikalla. Työnantajilla ja esimiehillä tästä lakimuutoksesta ei välttämättä ole

tietoa.

Valtiovallan tasolla on herätty huomaamaan työssäkäyvien läheistään hoitavien tilanne.

Jos sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2012 asettaman työryhmän Suomen ensim-

mäisen kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman mukaiset tavoitteet toteutuvat ja

tulevat käytännön tasolle, tulee ansiotyössä käyvien läheistään hoitavien asema para-

nemaan työpaikoilla ja rekrytointitilanteissa. Työn ja perhe-elämän yhteydessä puhutaan

usein pienten lasten vanhemmista. Tulevaisuuden työelämässä toivottavasti hyväksytään

paremmin se, että työntekijöiden sidokset perheeseen, omaisiin ja läheisiin ulottuvat

myös pienten lasten hoidon lisäksi myös iäkkäiden, sairaiden ja vammaisten omaisten ja

läheisten hoitoon ja huolenpitoon. Lastenhoito on ehkä helpompi ottaa puheeksi työ-

paikoilla kuin aikuisten hoito ja toisaalta omaishoito yleisesti mielletään usein pelkästään

iäkkäästä lähiomaisesta huolehtimiseksi.

Kehitettäessä omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista edelleen yksi jatkotutki-

muksen aihe voisi olla selvittää työterveyshuollon näkökulmaa läheistään hoitavien

ansiotyössä jaksamiseen. Esimerkiksi työhöntulotarkastuksessa voisi perustietojen kir-

jaamisen lisäksi kysyä, onko henkilöllä mahdollisesti omaishoitotilanne ja toimia sitten

sen mukaisesti esimerkiksi seuraamalla tarkemmin työssä jaksamista. Iso-Britanniassa

kehitetyn työnantajien verkottumismallin tuominen Suomeen olisi mielestäni toinen

hyvin mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe.

58

Osaava ja hyvinvoiva henkilöstö on työnantajan keskeinen resurssi ja tähän resurssiin

kannattaa panostaa. Hyvät ja toimivat käytännöt luodaan kullakin työpaikalla kunkin

työpaikan omista tarpeista ja resursseista käsin. Täysin valmiita, kaikille työpaikoille

sopivia malleja ei ole olemassa. Omaishoitotilanteiden huomioiminen työpaikoilla on

liiketaloudellista toimintaa. Uuden työntekijän rekrytointi- ja työhönperehdytyskustan-

nukset voivat tulla yritykselle/organisaatiolle paljon kalliimmaksi, kuin esimerkiksi

tilapäisen vapaan järjestäminen omaishoitotilanteen niin vaatiessa.

59

LÄHTEET

Arbetsgivare för Anhöriga i.a. Viitattu 2.2.2014.

http://www.anhoriga.se/arbetsgivare-for-anhoriga/om-projektet/bakgrund/

Autio, Tiina & Tiihonen, Malla 2006. Pääosassa: Työssäkäyvä omaishoitaja. Työn ja

omaishoidon yhteensovittaminen –projektin (TOP, 2002–2005) loppuraportti.

Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n julkaisuja 1/2006.

COFACE 2012. The Confederation of Family Organisations Union. Viitattu 22.1.2014.

http://www.coface-eu.org/en/

Espoon ja Kauniaisten Omaishoitajat ja Läheiset ry i.a. Viitattu 3.2.2014.

http://www.eska.auttaa.fi/29

Faurie, Maija & Kalliomaa-Puha, Laura 2010. Jääkaappi, osoite vai sukuside? Teoksessa

Hämäläinen, Ulla & Kangas,Olli (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kelan tutkimus-

osasto, 51.

Haavisto, Ilkka: Työelämän kulttuurivallankumous, EVA:n arvo ja asennetutkimus

2010.Viitattu12.1.2014.

http://www.eva.fi/wpcontent/uploads/2010/04/tyoelaman_kulttuurivallankumous.

pdf

Heino, Malla 2011. Omaishoidon yleisyys ja monimuotoisuus. Teoksessa Merja Sa-

lanko-Vuorela (toim.) Omaishoito Tietoa ja tukea yhteistyöhön. Helsinki: Duo

decim, 96–99.

Heino, Malla 2013. Omaishoito, yhteiskunnallisesti ja liiketaloudellisesti arvokasta.

Lähellä Lehti omaishoitajille ja läheisille 22 (1), 6–7.

Himanen, Pekka 2010. Kukoistuksen käsikirjoitus teoksessa Jouni Luukkala 2011.

Jaksaa, jaksaa, jaksaa – työhyvinvointitaitojen kirja. Helsinki: Tammi, 42–44.

Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2006. Tutki ja kirjoita. 12. painos.

Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 130–131, 182–184.

Holmåker, Karin 2013. Arbetsgivare för Anhöriga. Viitattu 2.2.2014.

http://www.anhoriga.se/arbetsgivare-for-anhoriga/om-projektet/bakgrund/

Hämäläinen, Katja & Viinikainen, Paula 2010. Mikkelin ammattikorkeakoulu Projekti

raportti ”Työelämän ja omaishoidon yhteensovittaminen” Puhelinhaastattelu

Mikkelin seudun työikäisille omaishoitajille.

60

Ilmarinen, Juhani 2011. Työkykytalo. Työterveyslaitos; Kansallisen ikääntymisen

foorumi 4.9.2008 teoksessa Jouni Luukkala 2011. Jaksaa, jaksaa, jaksaa – työhy-

vinvointitaitojen kirja. Helsinki: Tammi, 42–44.

Jolanki, Outi & Kauppinen, Kaisa 2012. Työn sekä omais- ja läheishoivan yhdistäminen

– työssä jatkamisajatukset. Teoksessa Merja Perkiö–Mäkelä ja Timo Kauppinen

(toim.). Työ, terveys ja työssä jatkamisajatukset. Työ ja ihminen. Tutkimusraportti

41. Työterveyslaitos 2012, 145–148.

Jyväskylän yliopisto i.a. Working Carers – Caring Workers –WoCaWo. Omaishoito,

palkkatyö ja identiteetit. Mitä hoivavelvollisuuksien ja työssäkäynnin yhteenso-

vittaminen edellyttää? Viitattu 11.1.2014

https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/en/research/clusters/concluded-projects/woca

wo/suomeksi

Kaarna, Anssi 2009. Väestön hyvinvointi alueilla – tilastollinen katsaus. TEM-

analyysejä 17/2009, 15–16. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu

1.2.2014.

https://www.tem.fi/files/24968/VAESTON_HYVINVOINTI_ALUEILL

A_-_TILASTOLLINEN_KATSAUS.pdf

Kalliomaa-Puha, Laura & Mattila, Yrjö 2010. Teoksessa Marjo Meriranta (toim.)

Omaishoitajan käsikirja. Kuopio: Unipress, 21.

Kauppinen, Kaisa 2013. Omais- ja läheishoitovapaan käytön tilanneselvitys 28.02.2013.

Helsinki: Työterveyslaitos, 30. Viitattu 2.2.2014.

http://www.omaishoitajat.fi/sites/omaishoitaja.pohjaton-asiakas.fi/files/Tilannes

elvitys%20omaishoitovapaa%2017.5.2013_0.pdf

Kiljunen, Anneli 2014. Ajankohtaista ja uutta omaishoidosta -luento. PowerPoint- esi-

tys. Mikkelin yliopistokeskus, Mikkeli 21.1.2014.

Kiuru, Ilpo 2014. Kohta joka kolmas työssäkäyvä hoitaa läheistään. Verkkouutiset

13.1.2014.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/hoiva_omainen_tutkimus-1424

Koivisto, Kari 2001. Tunnista ja torju työuupumus. Jyväskylä: Gummerus.

Kokko, Anna 2013. Perheystävällinen työpaikka. Hankkeen loppuraportti 2013. Helsin-

ki: Väestöliitto ry, 16.

Laki omaishoidon tuesta 937/2005, 2.12.2005. Viitattu 8.1.2014.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/2005093

61

Lammi-Taskula, Johanna & Salmi, Minna 2011. Joustoa työn vai perheen hyväksi? Te-

oksessa Petteri Pietikäinen (toim.) Työstä, jousta ja jaksa – Työn ja hyvinvoinnin

tulevaisuus. Helsinki: Oy Yliopistokustannus, HHY Yhtymä, 155–167.

Luukkala, Jouni 2011. Jaksaa, jaksaa, jaksaa – työhyvinvointitaitojen kirja. Helsinki:

Tammi

Malmi, Maria & Waclin, Matti (toim.) 2004. Näkymätön vastuu - Omaishoitajien pu-

heenvuoroja.Helsinki: Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n julkaisuja

1/2004, 14–15.

Mattila, Yrjö 2011. Perustuslain mukainen oikeus sosiaaliturvaan, Omaishoitajan ja

hoidettavan asemaan liittyvä lainsäädäntö. Teoksessa Merja Salanko–Vuorela

(toim.) Omaishoito Tietoa ja tukea yhteistyöhön. Helsinki: Duodecim, 42–45.

Mella, Ilkka 2012. Maakuntien suhdannekehitys 2010–2012. TEM-analyysejä 39/2012,

26–27. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 1.2.2014.

http://www.tem.fi/files/32252/Maakuntien_suhdannekehitys_2010-

2012.pdf

Myrskylä, Pekka 2009. Suomalaisten työhön osallistuminen. Teoksessa Kaisa–Mari

Okkonen ja Anna Pärnänen (toim.) Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet.

Helsinki: Tilastokeskus, 82.

Niemelä, Seppo 1997. Oppivan ryhmän uusi tuleminen tietoyhteiskunnassa. Teoksessa

Pekka Sallila & Jukka Tuomisto (toim.) Työn muutos ja oppiminen. Helsinki:

BTJ Kirjastopalvelu Oy, 174.

Nieminen, Kimmo (toim.) 2013. Työpaikan lait ja työsuhdeopas 2014, 12. painos.

Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry i.a. Mitä omaishoito on? Viitattu 8.1.2014.

http://www.omaishoitajat.fi

Paajanen, Pirjo 2007. Perhebarometri 2007. Mikä on minun perheeni? Suomalaisten

käsityksiä perheestä vuosilta 2007 ja 1997. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitos

katsauksia E30/2007. Helsinki, 35. Viitattu 4.3.2014.

http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/perhetutki

mus/perhebarometri2/

Purhonen, Merja; Nissi–Onnela, Sirkka & Malmi, Maria 2011. Omaishoidon yleisyys ja

monimuotoisuus. Teoksessa Merja Salanko–Vuorela (toim.) Omaishoito

Tietoa ja tukea yhteistyöhön. Helsinki: Duodecim, 12–17.

62

Risikko, Paula 2014. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 13/2014. Viitattu 1.2.2014.

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1873348#fi

Salanko–Vuorela, Merja 2010. Omaishoidon yleisyys Suomessa. Teoksessa Marjo

Meriranta (toim.) Omaishoitajan käsikirja. Kuopio: Unipress, 9-11.

Salanko–Vuorela, Merja; Purhonen, Merja; Järnstedt, Pia & Korhonen, Annikki 2006.

Selvitys omaishoidon tilanteesta 2006. ”Hoitaahan ne joka tapauksessa”. Pori:

Kehitys, 25.

Shecter, Helka 2014. Monen miljardin säästöt. Savon Sanomat 16.2.2014, 32.

Tiihonen, Malla 2005. ”Työpaikalla ei ole virallisesti omaishoitajia, mutta jotkut

huolehtivat vanhemmistaan” – työnantajakyselyn antia. Omaishoitajat ja

Läheiset –Liitto ry:n julkaisuja 2/2005.

Tilastokeskus i.a. Käsitteet ja määritelmät. Perhe. Viitattu 8.3.2014.

http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/perhe.html

Tossavainen, Pekka 2007. Työvoima ikääntyy. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu

31.1.2014.

http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-10-11_002.html

Tuomisto, Jukka 1997. Työelämän uudet oppimisvaatimukset – lähtökohdat, haasteet ja

ongelmat. Teoksessa Sallila, Pekka & Tuomisto, Jukka (toim.) Työn muutos ja

oppiminen. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 14.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2013. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkause-

päilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje

2012, 6.

Työterveyslaitos; Kansallisen ikääntymisen foorumi 4.9.2008 teoksessa Jouni Luukkala

2011. Jaksaa, jaksaa, jaksaa – työhyvinvointitaitojen kirja. Helsinki: Tammi,

42–44.

Työterveyslaitos i.a. Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitoksen strategia 2011-2015, 3–4.

Viitattu 2.3.2014

http://www.ttl.fi/fi/tyoterveyslaitos/strategia_arvot_visio/Documents/Stra

tegia_2011_2015.pdf

Väestöliitto i.a.a. Työurien tukeminen ja perheystävälliset käytännöt työpaikoilla.

Viitattu 6.3.2014.

http://www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo/tyourien-tukeminen/tyourien-tukeminen/

Väestöliitto i.a.b. Perheystävällinen työpaikka. Viitattu 10.3.2014.

http://www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo/

63

LIITE 1: Saate työntekijäkyselyyn

LAMPPU-KUMPPANUUSHANKE 2012-2015, TYÖN JA OMAISHOIDON TASAPAINOTTAMISHANKE ETELÄ-SAVON ALUEELLA Hyvä työntekijä! Hoidatko tai hoivaatko läheistäsi ansiotyön ohessa? Noin viidennes työssäkäyvistä huolehtii omaisestaan tai läheisestään tämän korkean iän tai sai-rauden vuoksi. Läheisensä auttajia arvioidaan Suomessa olevan noin 300 000, joista noin 120 000 (työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan-mietintö 14/2010 vp) on kokoaikatyössä. Työssäkäyvän läheisensä auttajan (omaishoitajan) tilanne on haasteellinen ja voimavaroja koetteleva. Kunnan tukipalvelut, lyhytaikaishoito, vapaapäivät sekä virkistys ovat riippuvaisia kunkin kunnan re-sursseista ja ennen kaikkea taloudesta. Työssä käyville lastaan tai aikuista läheistään hoitaville tukipalveluja ei välttämättä ole saatavilla, jolloin omaishoitaja joutuu jäämään joko itse pois työstä tai järjestelemään omaa työtilannettaan hoitotilanteen mukaisesti. Paine kahden tärkeän asian välillä on selkeä; toisaalta pitäisi olla töissä taloudellisen turvan ja oman ammatillisen osaamisen vuoksi, mutta toisaalta taas läheisen hyvä hoito ja välttämättömät hoitojärjestelyt velvoittavat jäämään kotiin. Tämä kysely on osa Lamppu -kumppanuushankkeen selvitystä työn ja omaishoidon nykytilasta ja tarpeista Etelä-Savon alueella. Kyselyn tarkoituksena on selvittää työssäkäyvien läheistään hoita- vien tuen tarvetta ja jo mahdollisesti saatavia tukia. Lamppu -kumppanuushankkeen tarkoituksena on rakentaa työelämän ja omaishoidon tasapai-nottamisen malli Etelä-Savon alueelle. Tärkeänä osa-alueena on myös yleisesti tuoda esille omaishoidon ja työelämän yhteyttä sekä lisätä alueen työikäisten ja työnantajien tietoisuutta omaishoitajuudesta sekä omaishoidosta. Projektin päätavoitteena on työssäkäyvien omaishoita-jien parempi arki. Projektin kohderyhmänä ovat työssäkäyvät läheistään hoitavat, omaishoitajat, joko omaishoi-dontukea saavat tai ilman sitä hoitotehtäväänsä toteuttavat. Tässä kyselyssä läheistään hoitavaksi katsotaan henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti (Suomen Omaishoidon verkosto). Hoitamisella ja tuen antamisella tarkoitamme mm. apua päivittäisissä toiminnoissa kuten pe-seytyminen, ruokailu, liikkuminen sekä apua kotiaskareissa, talouden hoidossa, pihatöissä tai avun ja hoidon järjestämisessä yms. Osallistuminen kyselyyn on vapaaehtoista. Saadaksemme ajankohtaista tietoa työssäkäyvien omaishoitajien tilanteesta, olisimme kiitollisia jos vastaisitte kyselyyn. Vastaukset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti eikä yksittäisen henkilön vas-tauksia voi tunnistaa. Pyydämme teitä vastaamaan kysymyksiin huolella, tarvittaessa voitte valita useamman vastausvaihtoehdon. Toivomme vastauksia 31.12.2012 mennessä. Mikäli teillä on kysyttävää kyselyyn ja Lamppu-kumppanuushankkeeseen liittyen lisätietoja antavat Taina Turtio Mari Nykänen toiminnanjohtaja projektityöntekijä p.050 5978836 p. 050 3207771 pieksamaen.seudun@omaishoitajat.inet.fi mari.nykanen1@gmail.com Yhteistyöstä kiittäen Pieksämäen Omaishoitajat ry, Lamppu –kumppanuushanke

64

LIITE 2: Kyselylomake läheistään ansiotyön ohella hoitaville KYSELY LÄHEISTÄÄN ANSIOTYÖN OHELLA HOITAVILLE 2012 Tämä kysely on osa Pieksämäen Omaishoitajat ry:n Lamppu –kumppanuushankkeen selvitystä työn ja omaishoidon yhteensovittamisesta Etelä-Savon alueella. VASTAAJAN TAUSTATIEDOT

1. Sukupuoli

O mies O nainen

2. Ikä vuosina ________ 3. Siviilisääty

O naimaton O naimisissa/avoliitossa O eronnut O leski

4. Työaika O kokopäivätyö O osa-aikatyö

5. Työaikamuoto O säännöllinen työaika O 2-vuorotyö O 3-vuorotyö O vaihteleva O jokin muu, mikä?

6. Ammattiala O tieteellinen, tekninen, taiteellinen tai humanistinen työ O terveydenhuolto- tai sosiaaliala O hallinto-, toimisto-, matkailu- tai IT-alan työ O kaupallinen työ O kuljetus ja liikenne O rakennus- ja kaivosala O teollisuus O varastoala O palvelutyö O jokin muu, mikä?

7. Apua tarvitsevan läheisen sukupuoli O mies O nainen

8. Apua tarvitsevan ikä ________

65

9. Ketä läheistänne pääasiallisesti hoidatte? Valitkaa yksi vaihtoehto. O vanhempaani O puolisoani O lastani O sisartani/veljeäni O jotain muuta henkilöä, ketä?

10. Kuinka usein hoidatte läheistänne? O päivittäin O 3-5 kertaa viikossa O 1-2 kertaa viikossa O 1-2 kertaa kuukaudessa O harvemmin kuin 1-2 kertaa kuukaudessa

11. Milloin pääasiassa hoidatte läheistänne? Voitte valita useamman vaihtoehdon. O työpäivinä O vapaapäivinä O loma-aikoina O satunnaisesti

12. Hoidettava läheiseni asuu O samassa taloudessa kanssani O samalla paikkakunnalla, mutta eri taloudessa O toisella paikkakunnalla

13. Saatteko kunnan omaishoidontukea? O kyllä O en

14. Kuinka kauan olette hoitaneet läheistänne? (Teidän ei tarvitse olla kunnallisen omaishoidontuen saaja.)

O alle 1 vuotta O 1-5 vuotta O 6-10 vuotta O yli 10 vuotta

15. Minkälaisissa asioissa autatte läheistänne? Voitte valita useamman vaihtoehdon. O päivittäiset toiminnot kuten peseytyminen, avustaminen ruokailussa,

liikkuminen O kotiaskareet kuten ruoanlaitto, siivous, pyykinpesu O asiointiapu (kaupassa käynti, pankkiasiat, Kela tms.) O kyyditysapu O sairaanhoidolliset toimenpiteet (lääkehoito, haavanhoito, injektion anta-

minen tms.) O pihatyöt, asunnon korjaustyöt, remontointi tms. O hoidon järjestelyt O taloudellinen avustaminen O erityistä tukea tarvitsevan lapsen hoivaan liittyvät asiat (esim. päivähoito,

koulu tai harrastukset) O jokin muu, mikä?

66

TYÖ JA TYÖNANTAJA TUKI LÄHEISEN HOIDOSSA

16. Kuinka tyytyväinen olette työpaikkanne järjestelyihin koskien työn ja läheisen hoi-van yhteensovittamista?

O erittäin tyytyväinen O melko tyytyväinen O en tyytyväinen enkä tyytymätön O melko tyytymätön O erittäin tyytymätön

17. Onko teillä vaikeuksia keskittyä työhönne läheisen hoivan vuoksi? O ei koskaan O kuukausittain O viikoittain O aina kun olen työvuorossa

18. Oletteko saanut tukea nykyiseltä työnantajaltanne työn ja läheisen hoivan yhteen-sovittamisen helpottamiseksi?

O kyllä O en O en ole tarvinnut

19. Jos vastasitte edelliseen kysymykseen kyllä, minkälaista tukea olette saanut nykyi-seltä työnantajaltanne työn ja läheisen hoivan yhteensovittamisen helpottamiseksi? Voitte valita useamman vaihtoehdon.

O työaikojen jousto O osa-aikatyö tai lyhennetty työaika O mahdollisuus poistua työstä kesken työvuoron äkillisissä omaishoidon ti-

lanteissa O mahdollisuus hoitaa läheisen hoivaan liittyviä asioita työaikana O mahdollisuus tehdä etätyötä O vuorotteluvapaata O mahdollisuus järjestellä loma-aikoja O lyhytaikainen palkaton vapaa (työlainsäädännön mukainen läheistään

hoitavan hoitovapaa, alle 2 viikkoa) O pitkäaikainen palkaton vapaa (työlainsäädännön mukainen läheistään

hoitavan hoitovapaa, yli 2 viikkoa) O kuntouttava toiminta (ei lakisääteinen tyky-toiminta) O tietoa omaishoitajille tarkoitetuista palveluista ja tukimuodoista O jotain muuta, mitä?

20. Tiedättekö minkälaista tukea teidän olisi mahdollista saada nykyiseltä työnantajal-tanne työn ja läheisen hoivan yhteensovittamisen helpottamiseksi?

O kyllä O en

21. Toivoisitteko tukea työnantajaltanne työn ja omaishoidon yhteensovittamisen hel-pottamiseksi?

O kyllä O en

67

22. Jos vastasitte edelliseen kysymykseen kyllä, minkälaista tukea toivoisitte työnanta-jaltanne työn ja omaishoidon yhteensovittamisen helpottamiseksi? Valitkaa kolme mielestänne tärkeintä vaihtoehtoa.

O työaikojen jousto O osa-aikatyö tai lyhennetty työaika O mahdollisuus poistua työstä kesken työvuoron äkillisissä omaishoidon ti-

lanteissa O mahdollisuus hoitaa läheisen hoivaan liittyviä asioita työaikana O mahdollisuus tehdä etätyötä O vuorotteluvapaata O mahdollisuus järjestellä loma-aikoja O lyhytaikainen palkaton vapaa (työlainsäädännön mukainen läheistään

hoitavan hoitovapaa, alle 2 viikkoa) O pitkäaikainen palkaton vapaa (työlainsäädännön mukainen läheistään

hoitavan hoitovapaa, yli 2 viikkoa) O kuntouttava toiminta (ei lakisääteinen tyky-toiminta) O tietoa omaishoitajille tarkoitetuista palveluista ja tukimuodoista O jotain muuta, mitä? O en mitään

23. Mikä mielestänne tällä hetkellä hankaloittaa työn ja läheisen hoivan yhteensovitta-mista? Valitkaa 1-3 mielestänne tärkeintä vaihtoehtoa.

O ajan puute O epäsäännöllinen työaika O säännöllinen työaika O työnantajan joustamattomuus O unen puute O työyhteisön suhtautuminen O ylityöt O läheisen hoidon järjestelyt, esim. vaikeus saada kotihoitoa O jatkuva huoli hoidettavasta O vaikeus hoitaa asioita kesken työvuoron virka-aikana O jokin muu, mikä? O ei mikään

24. Oletteko saanut tukea ja apua työpaikkanne työterveyshuollosta omaan jaksamiseen? O kyllä O en

25. Jos olette saanut tukea työpaikkanne työterveyshuollosta omaan jaksamiseenne, niin kuinka paljon?

O erittäin paljon O melko paljon O jonkin verran O hyvin vähän

TUKI JA PALVELUT

26. Keneltä voitte pyytää apua läheisenne hoitamiseen? Voitte valita useamman vaih-toehdon.

68

O puolisolta O omilta lapsilta tai lapsenlapsilta O omilta sisaruksilta O naapureilta O ystäviltä O kunnan kotihoidolta O yksityiseltä palveluntuottajalta O joltain muulta, keneltä?

27. Minkälaista muuta tukea saatte tällä hetkellä läheisenne hoitamiseen? Voitte valita useamman vaihtoehdon.

O apua hoidettavan läheisen henkilökohtaisen hygienian tms. hoitoon (esim. suihkutus)

O apua lääkehoitoon (esim. lääkejakelu) O lyhytaikaishoitoa O päivätoimintaa hoidettavalle läheiselle O kuntoutusta hoidettavalle läheiselle O kuntoutusta itsellenne O apuvälineitä O kuljetuspalveluita O lääkäripalveluita hoidettavalle läheiselle O omaishoitajan lomitusta O ohjausta ja neuvontaa O omaishoitajavalmennusta O virkistystä itselle (esim. retket) O siivousapua itselle tai hoidettavalle O ruokapalvelua kotiin hoidettavalle läheiselle O kodin muutoksia hoidettavan liikkumisen tai muiden toimintojen helpot-

tamiseksi O vertaisryhmätoimintaa hoitajalle O vertaisryhmätoimintaa hoidettavalle O jotain muuta tukea tai muita palveluita, mitä?

28. Minkälaista muuta tukea toivoisitte läheisenne hoitamiseen? (avoin)

29. Mainitkaa kolme asiaa, jotka helpottaisivat arkipäiväänne ja jotka mahdollistaisivat läheisen hoitamisen kotona?

1. (avoin) 2. (avoin) 3. (avoin)

VOIMAVARAT JA JAKSAMINEN

30. Minkälaiseksi koette terveydentilanne? O erittäin hyvä O hyvä O kohtalainen O huono O erittäin huono

69

31. Kuinka raskaaksi koette läheisenne hoitamisen?

O ei lainkaan raskaaksi O hieman raskaaksi O melko raskaaksi O erittäin raskaaksi

32. Mitkä asiat koette tällä hetkellä raskaiksi työn ja läheisen hoitamisen yhteensovit-tamisessa? Voitte valita useamman vaihtoehdon.

O nukkuminen ei ole riittävää O omat harrastukset ovat jääneet O virkistykseen, esim. teatteriin tai matkoihin ei ole mahdollisuutta O jatkuva kiire O hoitaminen on fyysisesti raskasta O työssäkäynti tuntuu raskaalta O läheisen hoitamisen vastuun O palveluja ja tukitoimia ei saa riittävästi O jonkin muun asian, minkä?

33. Mitä muuta haluaisitte kertoa työn ja läheisen hoivan yhteensovittamisesta?

Lämmin kiitos vastauksestanne! Lamppu –kumppanuushankkeen etenemistä sekä Pieksämäen Omaishoitajat ry:n toimintaa voitte seurata yhdistyksen nettisivuilta osoitteesta www.pieksamaenomaishoitajat.fi.

34. Jos haluatte jatkossa osallistua Lamppu –kumppanuushankkeen toimintaan, esim. ryhmäkeskusteluun jonka tarkoituksena on saada lisätietoa työn ja omaishoidon yhteensovittamisesta (learning cafe) tai toimintakokeiluihin, kirjoittakaa yhteystie-tonne niin otamme teihin myöhemmin yhteyttä.

70

LIITE 3: Saate työnantaja/esimieskyselyyn Arvoisa työnantaja/esimies! Hyvinvoivat työntekijät ovat yrityksen/organisaation suurin voimavara. Jos yri-tys/organisaatio panostaa työntekijöidensä hyvinvointiin ja työntekijöistä huolehditaan hyvin, myös he huolehtivat työstään hyvin. Tiesittekö, että moni työntekijä hoitaa myös läheistään ansiotyön ohella? Työ ja terveys Suomessa 2012 – tutkimuksen mukaan jo lähes kolmannes työssäkäyvistä hoitaa tai auttaa työn ohessa läheistä tai omaista ja määrä on kasvussa. Läheistään työnsä ohella auttavat niin erityislasten vanhemmat kuin sairasta, vammaista tai ikääntynyttä aikuista läheistään hoivaavat. Työssäkäyvän lähei-sensä auttajan tilanne on haasteellinen ja voimavaroja koetteleva. Mitä tehdä, että työntekijä ei uupuisi työn ja läheisen hoitamisesta aiheutuvien vaati-musten alla? Jo pienillä teoilla voidaan vaikuttaa työntekijöiden työhyvinvointiin ja parempaan perhe-elämään. Työnantajalle onnistuneesta työn ja läheisen hoitamisen yh-teensovittamisesta on muun muassa seuraavaa hyötyä:

sairauspoissaolojen vähentyminen työn organisoinnin paraneminen ja toimiva työvuorosuunnittelu riittävä resursointi ja toimivat sijaisjärjestelyt eri tilanteissa työtehtävien sujuva hoitaminen ja tehokkuuden paraneminen henkilöstön hyvinvointi ja tyytyväisyyden lisääntyminen työpaikan toimintaedellytysten turvaaminen myös tulevaisuudessa asiakastyytyväisyyden lisääntyminen yrityksen maineen ja työnantajakuvan paraneminen (Anna Kokko, Perheystävällinen työpaikka hankkeen loppuraportti 2013, Väestö-liitto)

Tämä kysely on osa Lamppu -kumppanuushankkeen (työelämän ja omaishoidon tasa-painottamishanke) hankeselvitystä ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisen nyky-tilasta ja tarpeista Etelä-Savon alueella. Kyselyn tarkoituksena on selvittää työnantajien näkemyksiä työelämän ja läheisen hoivan yhteensovittamisesta. Kyselyssä läheistään hoitavaksi tai auttavaksi katsotaan henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Saadaksemme ajankohtaista tietoa työnantajien näkemyksistä, olemme kiitollisia jos vastaatte kyselyyn. Vastaukset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti eikä yksittäi-sen henkilön vastauksia voi tunnistaa. Toivomme vastauksia 15.2.2014 mennessä. Kyselyyn ja Lamppu-kumppanuushankkeeseen liittyen lisätietoja antavat Taina Turtio Annastiina Vesterinen toiminnanjohtaja projektivastaava 050 5978836 0440 502235 pieksamaen.seudun@omaishoitajat.inet.fi lamppu.vesterinen@gmail.com www.pieksamaenomaishoitajat.fi www.mikkelinseudunomaishoitajat.fi

71

LIITE 4: Kyselylomake työnantajille/esimiehille KYSELY TYÖNANTAJILLE/ESIMIEHILLE 2014

1. Paljonko yrityksenne/organisaationne henkilöstömäärä on?

O 1-9 O 10-19 O 50-249 O 250-

2. Mitä työnantajasektoria yrityksenne/organisaationne edustaa? O kunta O valtio O yksityinen O 3. sektori (yhdistys, säätiö tms.)

3. Mikä on yrityksenne/organisaationne toimiala? O tieteellinen, tekninen, taiteellinen tai humanistinen työ O terveydenhuolto- tai sosiaaliala O hallinto-, toimisto-, matkailu- tai IT-alan työ O kaupallinen työ O kuljetus ja liikenne O rakennus- ja kaivosala O teollisuus O varastoala O palvelutyö O jokin muu, mikä?

4. Onko yrityksessänne/organisaatiossanne työntekijöitä, jotka hoitavat tai auttavat jotakuta läheistään?

O kyllä O ei O en tiedä

5. Työn ja hoivavelvollisuuksien yhteensovittaminen tuottaa joskus vaikeuksia työs-säkäyville henkilöille. Onko teidän yrityksessänne/organisaatiossanne kiinnitetty huomiota läheistään hoitavien tai auttavien työntekijöiden tilanteeseen? Jos vastaatte ei tai en tiedä, siirtykää kysymykseen 8.

O kyllä O ei O en tiedä

6. Jos vastasitte kyllä edelliseen kysymykseen, minkälaista käytännön tukea yrityk-

sellänne/organisaatiollanne on työntekijöille tarjolla? Valitkaa korkeintaan kolme mielestänne tärkeintä vaihtoehtoa.

O työaikojen joustoa O osa-aikatyötä tai lyhennettyä työaikaa O mahdollisuutta poistua työstä kesken työajan äkillisissä läheisen hoivaan

liittyvissä tilanteissa O mahdollisuutta hoitaa läheisen hoivaan liittyviä asioita työaikana

72

O etätyötä O vuorotteluvapaata O mahdollisuutta järjestellä loma-aikoja O lyhytaikaista palkatonta vapaata (alle 2 viikkoa) O pitkäaikaista palkatonta vapaata (yli 2 viikkoa) O kuntouttavaa toimintaa (ei lakisääteistä tyky-toimintaa) O tietoa läheistään hoivaaville tarkoitetuista palveluista ja tukimuodoista O muuta, mitä?

7. Mitä muita tukimuotoja voisitte tarjota jo olemassa olevien lisäksi? Valitkaa kor-

keintaan kolme mielestänne tärkeintä vaihtoehtoa. O työaikojen joustoa O osa-aikatyötä tai lyhennettyä työaikaa O mahdollisuutta poistua työstä kesken työajan äkillisissä läheisen hoivaan

liittyvissä tilanteissa O mahdollisuutta hoitaa läheisen hoivaan liittyviä asioita työaikana O etätyötä O vuorotteluvapaata O mahdollisuutta järjestellä loma-aikoja O lyhytaikaista palkatonta vapaata (alle 2 viikkoa) O pitkäaikaista palkatonta vapaata (yli 2 viikkoa) O kuntouttavaa toimintaa (ei lakisääteistä tyky-toimintaa) O tietoa läheistään hoivaaville tarkoitetuista palveluista ja tukimuodoista O muuta, mitä?

8. Jos yrityksessänne ei vielä ole käytössä mitään tukimuotoja läheistään hoitaville tai

auttaville, minkälaista tukea olisitte valmis tulevaisuudessa tarjoamaan? Valitkaa korkeintaan kolme mielestänne tärkeintä vaihtoehtoa.

O työaikojen joustoa O osa-aikatyötä tai lyhennettyä työaikaa O mahdollisuutta poistua työstä kesken työajan äkillisissä läheisen hoivaan

liittyvissä tilanteissa O mahdollisuutta hoitaa läheisen hoivaan liittyviä asioita työaikana O etätyötä O vuorotteluvapaata O mahdollisuutta järjestellä loma-aikoja O lyhytaikaista palkatonta vapaata (alle 2 viikkoa) O pitkäaikaista palkatonta vapaata (yli 2 viikkoa) O kuntouttavaa toimintaa (ei lakisääteistä tyky-toimintaa) O tietoa läheistään hoivaaville tarkoitetuista palveluista ja tukimuodoista O muuta, mitä?

9. Onko yrityksessänne/organisaatiossanne työntekijöille tiedotettu läheistään hoita-

vien tai auttavien tukimuodoista?

O kyllä O ei O en tiedä

73

10. Näkyvätkö työntekijöiden mahdolliset hoivavelvoitteet jollain tavoin työpaikallan-ne?

O kyllä O ei O en tiedä

11. Jos vastasitte edelliseen kyllä, niin miten hoivavelvoitteet näkyvät työpaikallanne?

(avoin) 12. Onko yrityksessänne/organisaatiossanne kirjattu työn, perheen ja muun elämän

yhteensovittamiskäytäntöjä (esim. työhyvinvointisuunnitelmaan, tasa-arvosuun-nitelmaan tms.)?

O kyllä O ei O en tiedä

13. Koetteko, että teillä on esimiehenä tarpeeksi tietoa työn ja läheisen hoitamisen tai

auttamisen yhteensovittamisesta työpaikoilla? O kyllä O ei

14. Käydäänkö yrityksessänne/organisaatiossanne kehityskeskusteluja työntekijöiden

kanssa? O kyllä O ei

15. Jos kehityskeskusteluja on käyty, onko niissä noussut esille läheisen hoitaminen ja

auttaminen? O kyllä O ei

16. Minkälaista tukea toivoisitte yhteiskunnan tarjoavan työnantajille läheisiään hoita-

vien tai auttavien työntekijöiden tukemiseksi? (avoin)

17. Minkälainen on mielestänne hyvä työpaikka? (avoin)

18. Oletteko O nainen O mies

19. Minkä ikäinen olette?

O 20-34 O 35-44 O 45-54 O 55-65 O yli 65

20. Onko itsellänne kokemusta läheisen hoitamisesta tai auttamisesta? O kyllä O ei

74

21. Jos vastasitte kyllä edelliseen kysymykseen niin ketä läheistä olette hoitaneet tai

auttaneet? O lapsi O puoliso O vanhempi O appivanhempi O sisarus O jotain muuta, ketä?

22. Mitä muuta haluaisitte sanoa työn ja läheisen hoitamisen tai auttamisen yhteenso-vittamisesta työnantajan/esimiehen näkökulmasta? (avoin)