”Tietenkin haluan tuoda esille parasta puolta itsestäni”

Itsensä esittäminen Facebookissa

Mia Rainiala

Pro gradu -tutkielma

Sosiaalipsykologia

Yhteiskuntatieteiden laitos

Yhteiskuntatieteiden ja

kauppatieteiden tiedekunta

Itä-Suomen yliopisto

Marraskuu 2019

ITA-SUOMEN YLIOPISTO, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden laitos

Sosiaalipsykologia

RAINIALA MIA: ”Tietenkin haluan tuoda esille parasta puolta itsestäni” Itsensä esittäminen

Facebookissa

Pro gradu -tutkielma, 86 sivua, 2 liitettä (4 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Professori Vilma Hänninen, yliopisto-opettaja Mikko Saastamoinen

Marraskuu 2019

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Avainsanat: itsensä esittäminen, sosiaalinen media, yhteisöpalvelut, Facebook, kokemus

TIIVISTELMÄ

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 25-34 vuotiaiden henkilöiden annetun vaikutelman hallintaa

Facebookissa, sukupuolieroja sekä sitä, miten palvelu ja sen käyttäjyys ovat muuttuneet viimeisen

kymmenen vuoden aikana. Keskeisessä asemassa oli haastateltavien kokemuksellisuus ja omat

havainnot palvelun käyttöön ja palveluun kuulumiseen liittyen.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Erving Goffmanin rooliteoria, jossa ihmiset

nähdään näyttelijöinä, jotka, arkisissa vuorovaikutustilanteissa esittävät vuorovaikutustilanteeseen

osallistujille tiettyä roolia pyrkien vakuuttamaan muut oman annetun kuvan oikeellisuudesta.

Tutkimuksessa nousevat vahvasti esille myös sosiaalisessa mediassa ja etenkin Facebookissa

käytettävä käsitteistö.

Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta teemahaastattelusta, joissa miehet ja naiset olivat

tasapuolisesti edustettuina. Tutkimushaastateltavat ovat olleet Facebookin käyttäjiä jo palvelun

alkuajoista lähtien. Haastattelut toteutettiin pääasiassa puhelimitse, kahta kasvokkaista haastattelua

lukuun ottamatta.

Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että Facebookissa käyttäjät tuovat omaa minuuttaan esille

kuvilla, päivityksillä, merkkauksilla sekä erilaisiin, itselle tärkeisiin ryhmiin kuulumisilla. Esiin

tuotu minuus on olennaisesti yhteydessä verkon ulkopuoliseen minuuteen ja päivityksiä, kuvia ja

merkkauksia tehdään oman elämän tilanteista, jotka käyttäjä kokee tärkeiksi. Goffmanin

vaikutelmien hallinnan keinoista dramatisointi, ilmaisujen jatkuva säätely, idealisointi sekä

salaperäistäminen sopivat myös Facebookissa tapahtuvaan vaikutelmien hallintaan. Naiset toivat

minuuttaan esille aktiivisemmin ja kontrolloidummin, kuin miehet. Tutkimuksen tuloksista voidaan

havaita, että tavat, joilla itseä tuodaan yhteisöpalveluissa esille, on muuttunut viimeisen kymmenen

vuoden aikana. Muiden yhteisöpalveluiden yleistyminen on vaikuttanut siihen, miten Facebookissa

itseään esitetään. Eri yhteisöpalvelut on tarkoitettu erilaisten puolien esiin tuomiseen, mikä on

osaltaan helpottanut pitkittyneiden identiteettiesitysten riskejä, kun eri yleisöille suunnatut esitykset

pystytään tekemään eri alustoilla.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies

Department of Social Sciences

Social Psychology

RAINIALA MIA : ”Of course I want to represent my self in the best possible way” Self-

representation on Facebook

Master’s thesis, 86 pages, 2 appendices (4 pages)

Advisors: Professor Vilma Hänninen, University Teacher Mikko Saastamoinen

November 2019

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Keywords: Self-representation, social media, social networking sites, Facebook, experience

ABSTRACT

This study examined how 25-34 year old people manage their self-representations on Facebook,

gender differences and how Facebook and its use have changed over the last 10 years. The

experience of the interviewees and their own perceptions of using the service and belonging to the

service played a central role in this study.

The theoretical frame of reference for the study was Erving Goffman's role theory, which sees

people as actors who, in everyday interactions, play a role for the participants in an interaction,

trying to convince others of the accuracy of their own portrayal. The study also highlights the terms

used in social media, especially on Facebook.

The research material consisted of eight thematic interviews in which men and women were equally

represented. The interviewees have been Facebook users since the early days of the service. The

interviews were conducted mainly by telephone, with the exception of two face-to-face interviews.

The results of the survey showed that on Facebook users express themselves through pictures,

updates, markings and belonging to different self-important groups. The self shown is essentially

connected to the self off-line, and updates, pictures, and annotations are made of situations in their

life that they feel important. From Goffman's impression management techniques, dramatization,

continuous expression control, idealization and mysteriousness are also suitable for Facebook's

impression management. Women expressed themselves more actively and in a more controlled way

than men. The results of the study showed that the ways in which one presents oneself in

community services has changed over the last ten years. The proliferation of other community

services has influenced how users represent them selves in Facebook. Different community services

are designed to bring out different facets, which has helped to mitigate the risks of protracted

identity presentations when different audience presentations can be made on different platforms.

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO ................................................................................................................................ 1 1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja yhteiskunnallinen merkitys ........................................................ 1 1.2 Yhteisöpalvelut ..................................................................................................................... 3

1.3 Facebook ............................................................................................................................... 4 1.4 Sosiaalinen media hunajakennona ......................................................................................... 6

1.5 Tutkimuskysymykset ........................................................................................................... 11 2 TEORIATAUSTA ..................................................................................................................... 13

2.1 Symbolinen interaktionismi ................................................................................................. 13 2.2 Itsensä esittäminen ja vaikutelman hallinta .......................................................................... 13

2.3 Strateginen itsensä esittäminen ............................................................................................ 17 2.4 Strateginen vaikutelman hallinta .......................................................................................... 19

2.5 Peilaaminen ......................................................................................................................... 22

2.5.1 Peilaaminen ja yhteiskunta ............................................................................................ 22

2.5.2 Peilaaminen ja yksilö .................................................................................................... 23

2.6 Aikaisempi tutkimus ............................................................................................................ 24 3 TUTKIMUSMENETELMÄT .................................................................................................... 32

3.1 Kvalitatiivinen tutkimus ...................................................................................................... 32 3.2 Teemahaastattelu ................................................................................................................. 32

3.3 Aineistonkeruun suunnittelu ja toteutus ............................................................................... 34 3.4 Aineiston arviointi ............................................................................................................... 36

3.5 Aineiston analyysi ............................................................................................................... 38 3.6 Tutkimusetiikka................................................................................................................... 41

4 TUTKIMUSTULOKSET ........................................................................................................... 44 4.1 Facebook itsensä esittämisen näyttämönä ............................................................................ 44

4.2 Itsensä esittäminen ja annetun vaikutelman hallinta ............................................................. 50 4.3 Sukupuoliroolit Facebookissa .............................................................................................. 59

4.4 Facebookin kehittyminen itsensä esittämisen näyttämönä .................................................... 60 5 YHTEENVETO JA POHDINTA ............................................................................................... 67

5.1 Tutkimustulosten yhteenveto ............................................................................................... 67 5.2 Tutkimustulosten luotettavuus ja pätevyys ........................................................................... 69

5.3 Vuorovaikutuksen teknologisoituminen ............................................................................... 73 5.4 Pohdinta ja jatkotutkimus .................................................................................................... 76

LÄHTEET .................................................................................................................................... 80 LIITTEET ..................................................................................................................................... 87

Liite 1. Haastattelukutsu ............................................................................................................ 87 Liite 2. Haastattelurunko ........................................................................................................... 89

TAULUKOT

TAULUKKO 1. Jonesin ja Pittmanin strateginen itsensä esittäminen ............................................ 20

”Facebook was not originally created to be a company. It was built to

accomplish a social mission - to make the world more open and connected.”

-Mark Zuckerberg

1

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja yhteiskunnallinen merkitys

Tässä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten 25-34 vuotiaat Facebookin käyttäjät tuovat

esille omaa minuuttaan palvelussa ja onko esiin tuotu minuus yhteydessä verkon ulkopuoliseen

minuuteen. Tämän lisäksi pyrin löytämään vastauksia siihen, minkälaisia sukupuolieroja miesten ja

naisten Facebook käyttäytymisessä on havaittavissa. Viimeisenä tutkimuskysymyksenä on

Facebookin ja Facebookiin kuulumisen ajallinen muutos. Pyrin löytämään vastauksia siihen, miten

palvelun käyttäjät kokevat Facebookin muuttuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana ja miten

käyttäjien käyttäjyys on muuttunut tuon ajan kuluessa. Tarkemmin tutkimuksen tutkimustehtävää

sekä tutkimuskysymyksiä tarkastelen alaluvussa 1.5.

Viimeisen vuosikymmenen ajan sosiaalinen media on ollut yksi arkisista asioista, joita harrastetaan

jokapäiväisessä elämässä. Sosiaalisessa mediassa kulutetaan aikaa, kommunikoidaan, luetaan

uutisia tai katsotaan, mitä muille kuuluu. Teknologian kehittymisen ja sosiaalisen median

yleistymisen myötä arkeen on yleistynyt uusia tapoja tehdä uusia asioita, tai entuudestaan tuttuja

asioita tehdään uusin tavoin. (Markham 2017, 165-167, 3-8; Dijck 2013; Aboujaoude 2011, 275-

290.) Sosiaalinen media on luonut mahdollisuuksia tavallisille ihmisille saada äänensä kuuluviin

sekä tuoda itseään esille haluamallaan tavalla (Krämer & Winter 2008). Uusien ilmiöiden

syntymisen myötä niitä aletaan määritellä, niitä pyritään ymmärtämään ja niiden suhde omaan

elämään määritellään. Sosiaalinen media palveluineen ei ole tähän poikkeus. Uusien teknologioiden

on havaittu vaikuttavan siihen, miten ihmiset näkevät maailman, ihmissuhteet ja oman itsensä.

Niiden myötä syntyy näin myös sosiaalista ja kulttuurillista uudelleenasettautumista. (Baym 2015,

1-7.)

Koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ei ole ollut niin paljon eri tapoja ja välineitä

kommunikoida toisten kanssa, kuin tänä päivänä. Teknologian kehittyminen on mahdollistanut

uusien, entistä modernimpien kommunikointitapojen synnyn. Perinteisen kasvokkaisen

vuorovaikutuksen lisäksi nykyään soitellaan älypuhelimilla, lähetetään sähköposti- ja tekstiviestejä,

keskustellaan erilaisilla chat-alustoilla, kirjoitetaan toisten seinälle, jaetaan kuvia ja videoita sekä

2

pelataan erilaisia roolipelejä. (Baym 2015, 1-7.) Uudet tavat kommunikoida ja olla tekemisissä

toisten kanssa on saanut myös tutkijoiden huomion. On luonnollista, että teknologisen kehittymisen

myötä herätään pohtimaan, miten nämä uudet teknologiat vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja

minuuteen. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä minuus nähdään sosiaalisesti rakentuvana,

joten uusien teknologioiden ja niiden luomien kommunikointimahdollisuuksien myötä on aiheellista

pohtia, miten ne ovat muuttaneet sitä, miten tuomme itseämme esille uusien teknologioiden

mahdollistamin tavoin.

Aihe on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, koska teknologia kehittyy jatkuvasti ja

mahdollistaa erilaisia sosiaalisen kanssakäymisen muotoja verkossa. Yhtenä yhteisöpalvelut ja

niiden kasvava suosio ovat saaneet niin tutkijoiden, kuin kansainvälisen median huomion. O’Hagan,

Barton sekä Power pitävät tätä luonnollisena, ottaen huomioon, että suurimmalla osalla internetin

käyttäjistä on aktiivinen tili yhdessä tai useammassa yhteisöpalvelussa (O’Hagan, Barton & Power

2018, 95). Yhteisöpalveluiden yleistymisen myötä jokapäiväiseen toimintaan on yleistynyt uusia

ilmiöitä. Valaisevana esimerkkinä tähän ovat esimerkiksi kybertrendit. Kybertrendit ovat trendejä,

jotka ovat yleisiä ja suosittuja yhteisöpalveluissa. Vuonna 2014 yhteisöpalveluissa kiersi niin

kutsuttu ”ice bucket challenge” ja jo pelkästään Facebookissa haasteella oli 1,2 miljoonaa

haasteeseen tarttujaa ja 28 miljoonaa ihmistä keskusteli kyseisestä trendistä. Vastaavanlaiset

kybertrendit, kuten meikitön selfie, lankuttaminen sekä twerkkaus ovat saaneet laajasti huomiota ja

osallistujia yhteisöpalveluissa. World Statistics raportoi vuonna 2014, että jopa 42,4% maapallon

väestöstä on online-tilassa ja prosentuaalinen luku jatkaa kasvuaan. (emt.,) Sosiaalinen media

mahdollistaa kommunikoinnin ajasta ja paikasta riippumatta, se mahdollistaa kommunikoinnin

yksityiseltä henkilöltä yksityiselle henkilölle, yksityiseltä henkilöltä massoille ja massoilta

massoille (Boyd 2008; Kanvar & Taprial 2017, 9-11). Facebook on ollut suomalaisten käytössä nyt

noin 12 vuotta, joten tässä vaiheessa viimeistään on aiheellista pohtia, minkälaisia ulottuvuuksia se

luo nykyajan yhteiskuntaan ja minkälaisia ilmiöitä sen pohjalta on syntynyt ja mahdollisesti syntyy.

Attrill on esittänyt, että yhteisöpalvelut tarjoavat käyttäjilleen mahdollisuuden ilmaista itseään,

sosialisoitua, löytää yhteisöjä sekä olla luovia (Attril 2015, 9-23). Papacharissi puolestaan näkee

yhteisöpalveluiden tarjoavan uudenlaisen paikan, jossa käyttäjät voivat näyttää muille huolellisesti

kontrolloidun rakennelman omasta itsestään ja tehdä tämän valikoidulle yleisölle (Papacharissi

2010, 51-78). Motivaation voidaan katsoa olevan vahvasti läsnä ihmisten käyttäytymisen

suunnittelemisessa ja käytännön toiminnassa. Yksi tärkeimmistä ja tutkituimmista motiiveista on

3

ihmisen tarve kuulua johonkin, olla osa jotakin. Baumeisterin ja Learyn mukaan ihmiset ovat varsin

riippuvaisia muiden ihmisten tuesta. Maslown 1954 luoma tarvehierarkia on jo ottanut kantaa

ihmisten tarpeisiin ja yhtenä tärkeimmistä Maslow nostaa esille ihmisten tarpeen kuulua ja tulla

hyväksytyksi. Nadkarni ja Hofmann ovat esittäneet, että Facebookin suosion taustalla on kaksi

ihmisten motivaatiolle kaksi keskeistä tarvetta: tarve kuulua ja tarve itsensä esittämiselle.

(O’Hagan, Barton & Power 2018, 95-99.)

1.2 Yhteisöpalvelut

Kaplan määrittelee sosiaalisen median yhteisöpalvelut sovelluksiksi, joissa on tarkoitus yhdistyä

muiden kanssa luomalla itselle henkilökohtainen profiili, kutsua ystäviä sovelluksen käyttäjiksi ja

omiksi kontakteiksi sekä kommunikoida viestein puolin ja toisin. Profiili voi pitää sisällään

monenlaista informaatiota, jota jaetaan kuvilla, videoilla, äänitiedostoilla sekä blogeilla. Kaplanin

mukaan sosiaalisen median yhteisöpalvelut ovat niin suosittuja, että nykyään sana ”Facebook-

addikti” löytyy urbaanista sanakirjasta (Kaplan & Haenlein 2010). Boyd ja Ellison puolestaan

määrittelevät yhteisöpalvelut web-pohjaisiksi palveluiksi, joissa käyttäjät voivat luoda julkisen tai

semi-julkisen profiilin, luoda listan muista käyttäjistä, kenen kanssa haluavat olla yhteydessä sekä

katsella muiden käyttäjien profiileja (Boyd & Ellison 2007).

Yhteisöpalvelut, kuten Facebook, ovat sosiaalisen median palveluita, joissa käyttäjien profiilit ovat

ainutlaatuisia omia sivuja, joissa käyttäjät kirjoittavat itsensä oleviksi. Kun käyttäjä liittyy

yhteisöpalveluun, pääsee hän luomaan itselleen oman, itsensä näköisensä profiilin. Liittymisen

jälkeen yhteisöpalvelu näyttää käyttäjälle listan henkilöistä, jotka hän mahdollisesti tuntee ja näin

palvelu pyrkii auttamaan ihmisiä löytämään toisensa, verkostoitumaan. Lista kontakteista eli

kaverilista on yhteisöpalveluissa, etenkin Facebookissa, tärkeä osa palvelua, sillä kaverilistalta

löytyvät henkilöt pääsevät näkemään käyttäjän profiilissa tehtyjä päivityksiä. Useissa

yhteisöpalveluissa käyttäjien on mahdollista kommentoida toistensa päivityksiä ja sisältöjen ja

jaettua sisältöä. Käyttäjien on mahdollista lähettää palvelussa myös yksityisviestejä, joita ei näe

muut kuin lähettäjä ja vastaanottaja. Yhteisöpalvelun ominaisuudet vaikuttavat siihen, mitä kaikkea

palveluun voi ladata sekä siihen, mikä palvelun perimmäinen tarkoitus on. Pääasiassa

yhteisöpalvelut jakavat useita samanlaisia ominaisuuksia, vaikka niiden perimmäinen

käyttötarkoitus voi poiketa toisistaan. Osa yhteisöpalveluista on tarkoitettu kuvien jakamiseen,

4

toinen yhteydenpitämiseen ja kolmas uusien tuttavuuksien löytämiseen. (Ellison & Boyd 2007;

Kaplan & Haenlein 2010.)

1.3 Facebook

Facebook on suosittu yhteisöpalvelu, joka on saanut alkunsa Yhdysvalloissa 2004. Palvelun

perustajana ja yrityksen toimitusjohtajana toimii Mark Zuckerberg. Facebookin alulle panemisessa

oli mukana Zuckerbergin ystävät Dustin Moskovitz, Chris Huges sekä Eduardo Saverin. Palvelu oli

alkujaan suunniteltu Yhdysvalloissa sijaitsevan Harvardin yliopiston opiskelijoiden käyttöön, mutta

levisi nopeasti muihin Yhdysvaltojen yliopistoihin kuten Stanford, Yale sekä Columbia.

Päiväyksestä 26.9.2006 eteenpäin kuka tahansa on voinut liittyä Facebookin käyttäjäksi ja

joulukuussa 2006 palvelulla oli 12 miljoonaa käyttäjää. Facebookin päätoimisto sijaitsee

Kaliforniassa Yhdysvalloissa ja toimistoja on maailmanlaajuisesti yhteensä 47:ssä eri kaupungissa.

Facebookin missio yrityksenä on tarjota ihmisille mahdollisuuksia luoda yhteisöjä ja tuoda ihmiset

lähemmäksi toisiaan. Facebookin mukaan palvelua käytetään pysyäkseen yhteydessä ystävien ja

perheen kanssa, saadakseen selville, mitä maailmalla tapahtuu sekä niiden asioiden jakamiseen,

jotka ovat käyttäjille tärkeitä. (Facebook 2019.)

Suomessa Facebook tuli tunnetuksi vuonna 2007, kun palvelulla oli maailmanlaajuisesti noin 58

miljoonaa käyttäjää (Facebook 2019). Facebookin käyttölogiikka on melko yksinkertainen. Uusi

käyttäjä kirjautuu palveluun syöttämällä sinne oman nimen, sähköpostin, syntymäpäivän ja

luomalla itselle salasanan. Kirjautumisen jälkeen henkilölle aukeaa pääsivu, jonne päivittyy muiden

käyttäjien tekemiä päivityksiä ja lisäämiään kuvia. Muiden käyttäjien päivityksiä nähdäkseen on

käyttäjän löydyttävä näiden henkilöiden kaverilistalta. Kaverilistalle pääsee lähettämällä toiselle

kaveripyynnön ja toinen käyttäjä hyväksyy lähetetyn kaveripyynnön. Omia kuvia ja päivityksiä

pääsee lisäämään, kun aukaisee oman profiilin etusivun. Näiden lisäksi käyttäjä voi kuulua erilaisiin

ryhmiin. Ryhmät voivat olla julkisia, puolisalattuja tai salattuja. Julkisiin ryhmiin pääsee liittymään

kuka tahansa, kun taas salattuihin ryhmiin käyttäjä kutsutaan pääkäyttäjän toimesta. Puolisalatuista

ryhmistä näkyy ryhmän nimi ja sen tarkoitus, mutta ryhmään ei pääse itse liittymään, vaan ryhmälle

voi lähettää liittymispyynnön, jossa mahdollisesti joudutaan perustelemaan ryhmään kuuluminen ja

jonka pääkäyttäjä, joko hyväksyy tai hylkää. Erilaiset ammattiryhmät Facebookissa ovat esimerkki

puolisalatuista ryhmistä. Ryhmän jäseneksi pääsevät sen ammattiryhmän edustajat.

5

Oman profiilin, muiden profiilien ja ryhmien lisäksi Facebookissa voi pelata erilaisia pelejä ja

lähettää yksityisviestejä. Yksityisviestit menevät suoraan valitulle käyttäjälle, eikä niitä pääse

näkemään muut. Yksityisviestejä voi lähettää myös ryhmille. Yksityisviesti on siitä

poikkeuksellinen, että sen voi lähettää myös henkilölle, joka ei kuulu käyttäjän kaverilistaan.

Poikkeuksena tähän henkilöt, jotka ovat estäneet yksityisviestien lähettämisen.

Vuoden 2007 jälkeen palvelun suosio on Suomessa kasvanut vauhdilla. Vuonna 2015

käyttäjämäärän kasvunopeus hidastui, vaikka uusia käyttäjiä tulikin lisää. Vuonna 2015

Facebookilla oli yhteensä 2,62 miljoonaa käyttäjää Suomessa. Tuorein ennuste vuoden 2020

käyttäjämääräksi on 2,89 miljoonaa (Statista 2019). Facebookin käyttäjämäärä on viimeisen vuoden

aikana ollut uutisoinnin kohteena sekä puheenaiheena sosiaalisessa mediassa. Epäviralliset tahot

ovat viime vuoden aikana uutisoineet palvelun käyttäjämäärän vähenemisestä. Sosiaalisen median

kouluttaja Harto Pönkä kertoi Iltasanomille elokuussa 2018, että käyttäjämäärä on laskenut ja

Pöngän mukaan palvelussa oli huhtikuussa 2018 3,2 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää ja

elokuussa 2018 palvelulla olisi 2,8 miljoona kuukausittaista käyttäjää. Pönkä on tuonut esille myös

ajatuksiaan käyttäjämäärän vähenemisen syistä. Yhtenä keskeisenä syynä on ollut erilaiset

yksityisyydensuojaskandaalit, joiden keskiössä palvelu on ollut vuoden 2018 aikana. Asiasta uutisoi

myös Yle. (Kärkkäinen 2018, Harmanen 2018.) Vuoden 2019 alussa Kauppalehti uutisoi

Facebookin käyttäjämäärien kasvusta kaikilla maantieteellisillä alueilla vuoden viimeisen kvartaalin

aikana, Euroopassa käyttäjämäärä kasvoi kuudella miljoonalla, kun vuoden 2018 kolmannella

kvartaalilla käyttäjämäärä oli laskenut miljoonalla (Elo 2019).

Facebook ei ole sovelluksena enää uusin, mutta sen käyttäjämäärä ja mediassa saama jatkuva

huomio olivat avainasemassa, kun mietin tutkielmaani sopivaa yhteisöpalvelua. Keskeisenä syynä

oli myös se, että Facebook on ensimmäinen kansainvälisen käyttäjäverkoston saanut yhteisöpalvelu,

jonka myötä yhteisöpalvelut ovat yleistyneet laajemminkin. Facebook on ensimmäinen

yhteisöpalvelu, joka on saanut maailmanlaajuisen käyttäjäverkon ja yleistynyt osaksi käyttäjien

arkea. Näin sen voidaan katsoa toimineen uraa uurtavana edelläkävijänä muiden yhteisöpalveluiden

synnylle ja kasvavalle suosiolle. Vielä maaliskuussa 2019 palvelulla oli 1,56 miljardia käyttäjää,

jotka kirjautuvat palveluun päivittäin. Kuukausittain palvelua käyttäviä oli 2,38 miljardia ihmistä.

Aika-ajoin uutisoidaan Facebookin suosion laskusta sekä mahdollisuudesta palvelun käytön

lakkauttamiseen. Pidän kuitenkin epätodennäköisenä sitä, että 1,56 miljardia ihmistä luopuisivat

yllättäen palvelusta, joka on osa heidän arkipäiväänsä ja jonne on tallennettu muistoja sekä kuvia

6

vuosien varrelta. Katson, että muiden yhteisöpalveluiden kasvava suosio kertoo kyseisten

palveluiden tarpeesta. Facebook toimii alustana yhä useammalle muulle yhteisöpalvelulle eli

muihin palveluihin voi kirjautua käyttämällä hyväksi Facebook-tunnistautumista.

Facebook poikkeaa monesta muusta yhteisöpalvelusta siinä, että siellä on mahdollista jakaa kuvia,

päivityksiä, kuulua eri ryhmiin, lähettää yksityisviestejä mutta myös jakaa informaatiota myös

muista yhteisöpalveluista. Muissa yhteisöpalveluissa käyttötarkoitus on rajoitetumpi ja rajattu

esimerkiksi vain kuvien jakamiseen. Käyttäjä voi omalla Facebook sivullaan jakaa musiikkia

esimerkiksi Youtubesta tai kuvia Instagramista. Muista sovelluksista, kuten Instagram ja Pinterest

on mahdollista jakaa Facebookiin omalle seinälle uutisia, kuvia ja päivityksiä. Näiden lisäksi

Facebook tunnistautumista voi käyttää useisiin muihin palveluihin kirjauduttaessa.

1.4 Sosiaalinen media hunajakennona

Kiezmann, Hermkens, McCarthy ja Silvestre (2011) ovat lähteneet määrittelemään sosiaalista

mediaa hunajakennomallin avulla. Hunajakennon avulla on tarkoitus havainnollistaa, mikä

sosiaalinen media on ja minkälaisista rakennuspalikoista se koostuu. Sosiaalinen media on

mahdollistanut uusia tapoja olla tekemisissä toisten kanssa. Sosiaalista mediaa ilmiönä kuvastaa se,

kuinka ihmiset jatkuvasti omaksuvat ja käyttävät hyväkseen uusia tarjolla olevia sovelluksia.

Alkujaan sosiaalista mediaa hyödynnettiin esimerkiksi ostosten tekemiseen, mutta yhä kasvavassa

määrin käyttäjät ovat siirtyneet sosiaalisen median sisällön luomiseen ja jakamiseen esimerkiksi

omien blogiensa ja yhteisöpalveluiden profiilien avulla. Sosiaalisen median käyttäjät jakavat

mielipiteitään ja kokemuksiaan, mikä voi vaikuttaa oleellisesti esimerkiksi yrityksen

myyntivolyymiin ja suosioon. Kiezmann ym. ovat jakaneet sosiaalisen median seitsemään

rakennuspalikkaan, joiden avulla havainnollistavat sosiaalista mediaa. Rakennuspalikat ovat

identiteetti, keskustelut, jakaminen, läsnäolo, ihmissuhteet, maine ja ryhmät. (Kiezmann ym. 2011.)

Useat sosiaalisen median palvelut ja niiden käytön aloittaminen lähtevät liikkeelle profiilin

luomisesta. Profiilin luomisen yhteydessä usein vaadittuja tietoja ovat rekisteröityjän nimi, ikä,

sukupuoli, ammatti, sijainti sekä muuta informaatiota, joka kuvastaa käyttäjää palvelun haluamalla

tavalla. Identiteetin esiintuominen kertoo paljon palvelun luonteesta. Käyttäjät ovat luoneet erilaisia

7

strategioita, joiden avulla tuoda identiteettiään esille palvelun tarkoittamalla tavalla, esimerkiksi

LinkedIn saa käyttäjät markkinoimaan itseään, kun taas Facebook saa käyttäjät esittämään itseään.

Identiteetin voidaan katsoa olevan yksi sosiaalisen median alustojen ytimistä, se miten käyttäjät

tuovat identiteettiään esille riippuu paljon palvelusta. (Kiezmann ym. 2011.)

Monet sosiaalisen median sivustot on tarkoitettu nimenomaan ihmisten välisen kommunikaation

helpottamiseen. Keskustelut ovat Kiezmannin ym. kennossa se osa, joka kertoo, kuka kommunikoi

kenenkin kanssa ja kaikkia niitä kommunikoinnin muotoja, joita sosiaalisen median alustoilla

tapahtuu. Kommunikointia tapahtuu useista eri syistä; osa haluaa saada äänensä kuuluviin ja ottaa

kantaa ilmastokysymyksiin, osa haluaa blogata uusimmista trendeistä, osa haluaa löytää rakkauden

ja osa haluaa vain pitää yhteyttä kaukana asuvien ystävien kanssa. Keskustelu ja sen eri muodot

saavat sosiaalisen median sivustoille eri kasvot sen mukaan, minkälainen palvelu on kyseessä.

(emt.,)

Kuten identiteetti ja keskustelut, myös jakaminen saa erilaisen muodon eri sosiaalisen median

alustoilla. Osa palveluista on tarkoitettu pääasiassa kuvien jakamiseen, toinen musiikin ja videoiden

jakamiseen sekä kolmas esimerkiksi työpaikkailmoitusten jakamiseen. Läsnäololla puolestaan

tarkoitetaan sellaisia toimintoja, joiden avulla näkee, onko henkilö tavoitettavissa sekä sijaintitietoja

paikoista, joissa henkilö on käynyt. Esimerkiksi Facebookissa on mahdollista merkata itsensä

fyysiseen paikkaan tai näkyä muille käyttäjille chat-alustalla aktiivisena. (emt.,)

Ihmissuhteiden palikka kuvastaa sitä, kenen voidaan katsoa olevan tekemisissä tai yhteydessä

keskenään. Sosiaalisessa mediassa yhteydessä olemisella ei välttämättä tarkoiteta, että käyttäjät

tuntisivat läheisesti tai näkisivät säännöllisesti, vaan se voi tarkoittaa henkilöitä, jotka syystä tai

toisesta kommunikoivat tai jakavat esimerkiksi kuvia keskenään. Yhteys syntyy myös, jos toinen on

esimerkiksi ilmoittanut itsensä toisen faniksi. Sosiaalisen median palvelu vaikuttaa jälleen siihen

minkälainen merkitys ihmissuhteilla on. Osa sivustoista on suunniteltu helpottamaan yhteydenpitoa

olemassa oleviin kontakteihin, osa puolestaan löytämään uusia kontakteja. (emt.,)

Maineella puolestaan tarkoitetaan käyttäjän asemaa sosiaalisessa mediassa. Maine rakentuu eri

tavoin eri palveluissa, osassa palveluista käyttäjän jakama sisältö vaikuttaa käyttäjän suosioon ja

maineeseen, kun taas toisessa palvelussa henkilön seuraajien määrä kertoo käyttäjän maineesta.

8

Maineen ei katsota rajoittuvan pelkästään yksityisiin käyttäjiin, vaan myös yrityksiin. Yritykset

voivat ottaa tavoitteeksi kerätä tietyn määrän tykkäyksiä Facebookissa tai esimerkiksi tietyn määrän

seuraajia toisessa palvelussa ja näin pyrkiä erottautumaan kilpailijoista. (Kiezmann ym. 2011.)

Ryhmällä tarkoitetaan sosiaalisen median palvelussa tiettyä osaa käyttäjistä, heidän kontakteistansa

ja seuraajista. Ryhmät voivat olla kaikille avoimia, jolloin kuka tahansa pääsee hakemaan ryhmän

jäseneksi tai ne voivat olla salattuja, jolloin tiettyyn ryhmään pääsee vain ryhmän jäsenen kutsulla.

Keskeistä ryhmissä on, että ryhmään kuuluvan nimetyn henkilön täytyy hyväksyä uusi jäsen

ryhmään. Ryhmät eivät ole vain joukko sekalaisesti valikoituja käyttäjiä vaan jokaisella ryhmällä on

jokin painopiste. Ryhmä voi olla esimerkiksi joukko samalla alueella asuvia ihmisiä, jotka jakavat

ryhmässä alueen tapahtumia tai uutisia. (emt.,)

Kaikille seitsemälle hunajakennon rakennuspalikalle on yhteistä se, että sosiaalisen median

palvelun muoto vaikuttaa siihen, miten palikka käyttäytyy. Sosiaalisen median eri palveluissa eri

palikat sisältöineen korostuvat. Yhdessä palvelussa keskeisenä tarkoituksena on uusien

tuttavuuksien löytäminen, kun toisessa keskitytään kuvien ja videoiden jakamiseen. (emt.,)

Kietzmann ym. (2011) ovat esittäneet, että Facebookissa korostuu eniten ihmissuhteet ja vähemmän

korostuneita palikoita ovat läsnäolo, identiteetti, keskustelut ja maine. Jakamista ja ryhmään

kuulumista ei pidetä palvelun käytön kannalta tärkeinä painopisteinä. Sosiaalisen median yhdeksi

palveluksi nähden Facebook kattaa alleen ison osan hunajakennon rakennuspalikoista. Vertailun

vuoksi voidaan tarkastella esimerkiksi LinkedIn palvelua, joka on Facebookia virallisempi

yhteisöpalvelu. Kietzmannin hunajakennon mukaan palvelussa korostuu eniten identiteetti, mutta

ihmissuhteet sekä maine on katsottu palvelun käytön kannalta tärkeiksi. Läsnäolo, ryhmät,

jakaminen sekä keskustelut eivät ole palvelun käytön kannalta tärkeitä painopisteitä. (emt.,)

Sosiaalisen median rakennuspalikoiden avulla voidaan lähteä tarkastelemaan myös niitä negatiivisia

puolia, joita sosiaalisella medialla on. Kiezmann, Baccarella, Wagner sekä McCarthy (2018) ovat

esittäneet, että siinä missä muillakin yhteiskunnallisilla ilmiöillä, myös sosiaalisella medialla voi

olla negatiivisia tai vahingollisia seurauksia yhteiskunnalle. Tässä vaiheessa on hyvä nostaa esille,

että turhan mustavalkoista jaottelua hyvään tai pahaan ei sosiaalisesta mediasta ole hedelmällistä

tehdä, sillä harvat ilmiöt ovat täysin ristiriidattomia. Jaottelun sijaan Kiezmann ym. argumentoivat,

9

että sosiaalisella medialla, niin kuin muillakin yhteiskunnallisilla ilmiöillä, on olemassa

positiivinen, mutta myös negatiivinen puoli. (Kiezmann ym. 2018.)

Keskustelu-ulottuvuuden negatiivisena puolena voidaan nähdä se, minkälaiseksi keskustelu voi

muotoutua sosiaalisessa mediassa. Keskustelut voivat muotoutua negatiivissävytteisiki ja jopa

uhkailua sekä kiusaaminen ovat mahdollisia. Jakaminen on useilla sosiaalisen median alustoilla

tarkoituksenmukaista ja helppoa. Helpon jakamisen kääntöpuoleksi muodostuu nopeasti jaetun

materiaalin väärinkäyttö. Läsnäolo sosiaalisessa mediassa ja sen palveluissa on yksi keskeinen

elementti, esimerkiksi Facebookissa on mahdollista nähdä, kuka käyttäjistä on paikalla.

Ongelmalliseksi läsnäolo muuttuu, jos käyttäjän paikannustietoja päästään käyttämään ilman, että

käyttäjä itse on tästä tietoinen. (emt.,)

Sosiaalisen median yhteisöpalveluissa on mahdollisesti nähtävissä käyttäjän ihmissuhteet eli

kontaktit. Kontaktien näkyminen muille on herättänyt kääntöpuolena erilaisia negatiivisia toimia,

kuten verkossa tapahtuvaa kiusaamista, muiden kyttäämistä sekä ahdistelua. Maine on sosiaalisessa

mediassa, erityisesti yhteisöpalveluissa, vahvasti läsnä oleva rakennuspalikka. Maineen

menettäminen voidaan nähdä mainerakennuspalikan kääntöpuolena sosiaalisessa mediassa.

Käyttäjän mainetta voidaan mitata yhteisöpalveluissa monin eri tavoin, mutta yhtenä on kontaktien

määrä. Asiattoman sisällön jakaminen leviää nopeasti, kun kontakteja on paljon. Joka vuosi ihmisiä

irtisanotaan tai he itse irtisanoutuvat mediakohun jälkeen. Mediakohun, joka on saattanut lähteä

liikkeelle asiattomasta päivityksestä sosiaalisessa mediassa. On esitetty, että päivitykset, jotka ovat

johtaneet ikävämpiin seurauksiin on usein tehty hetken mielijohteesta, sen tarkemmin miettimättä,

ketkä päivityksen näkee. On argumentoitu, että hetken tunnetila tai virhearvio yleisön reaktiosta

ovat voineet myös olla asiattoman päivityksen taustalla. (emt.,)

Ryhmät ovat yksi keskeinen sosiaalisen median rakennuspalikka. Tajfelin ja Turnerin sosiaalisen

identiteetin teoriaa voidaan käyttää hyväksi, kun lähdetään tarkastelemaan ryhmien negatiivisia

puolia sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa ihmiset määrittävät itseään ja muita erilaisten

ryhmään kuulumisten kautta. Sosiaalisessa mediassa muita voidaan poistaa erilaisista ryhmistä,

esimerkiksi keskusteluryhmistä ja heihin voidaan suhtautua empatiakyvyttömästi ryhmästä

poistamisen jälkeen. Identiteetti on yksi keskeinen rakennuspalikka sosiaalisessa mediassa ja

vahvasti läsnä erilaisissa yhteisöpalveluissa. On esitetty, että identiteetin ja oman itsensä

esittäminen sosiaalisessa mediassa pitää sisällään useita huonoja puolia. Käytännössä kaikki

10

käyttäjän tekeminen yhteisöpalveluissa vaikuttaa suoraan käyttäjän persoonaan ja siihen kuka hän

on. On argumentoitu, että sosiaalisen median käyttäjät eivät välttämättä hallitse omaa identiteettiään

enää sosiaalisen median ulkopuolella. (Kiezmann ym. 2018.)

Sosiaalisen median rakennuspalikoiden avulla voidaan hahmottaa, kuinka laaja-alaisesti ihmiset

luopuvat omasta yksityisyydestään toimiessaan sosiaalisessa mediassa (emt.,). Sosiaalinen media ja

sen negatiiviset vaikutukset ovat vielä melko tuntematon alue ja on vaikea arvioida, minkälaisia

seurauksia sosiaalisella medialla on ihmisiin.

Sosiaalisen median rakennuspalikoiden avulla esiin tuomieni kääntöpuolien lisäksi tässä vaiheessa

tutkielmaa on aiheellista nostaa esiin muita sosiaalisen median negatiivisia puolia. Sosiaalisen

median myötä yhteiskuntaan on muodostunut erilaisia käyttäytymismalleja, joita ennen pidettiin

paheksuttavina, mutta nykyään nähdään jokseenkin hyväksyttävinä ja jopa asiaankuuluvina (ks.

esim. Åberg & Kukkonen 2019). Sosiaalisessa mediassa muiden käyttäjien profiilien kyttääminen ja

tietojen etsiminen heistä voidaan nähdä normaalina ja sosiaaliseen mediaan kuuluvana.

Trollaaminen nähdään myös sosiaaliseen mediaan kuuluvana käyttäytymisenä, vaikka sitä

paheksutaan myös sosiaalisessa mediassa. Trollaamisessa trollaaja julkaisee asiattoman päivityksen

esimerkiksi käyttäjäryhmään ja nauttii siitä, kun saa häirittyä normaalia keskustelua. (Vogel ym.

2014.)

Korostunut sosiaalinen vertailu on helpottunut sosiaalisen median myötä ja sillä on todettu olevan

negatiivisia vaikutuksia. Ihmisille ominaista toimintaa on itsensä vertaaminen muihin ja itsensä

arviointi. Yhteisöpalveluissa käyttäjät voivat itse vaikuttaa siihen, minkälaisen kuvan itsestään

antavat omassa profiilissaan. On esitetty, että Facebookin käyttäjät kokivat muiden käyttäjien

olevan onnellisempia ja menestyneempiä kuin he itse, vaikka eivät tunteneet toista käyttäjää hyvin

palvelun ulkopuolella. On havaittu, että Facebookissa käyttäjät vertaavat omaa palvelun

ulkopuolista minuutta toisten tarkasti rakennettuihin minuuksiin. Tämä voi olla yhteydessä

käyttäjän itseluottamukseen ja tyytyväisyyteen. (emt.,)

11

1.5 Tutkimuskysymykset

Tämän pro gradu -tutkielman tutkimustehtävänä on kuvata, analysoida ja tulkita sitä, miten

aktiiviset Facebook käyttäjät hallitsevat annettua vaikutelmaansa palvelussa, miten palvelun käyttö

on muuttunut ajassa ja minkälaisia sukupuolieroja miesten ja naisten Facebook käyttäytymisessä on

havaittavissa. Tutkimuskysymykset juontuvat aikaisemman tutkimustiedon pohjalta.

Sosiaalipsykologisen tieteenalan kiinnostuksen keskiössä on yhtenä minuuteen ja minuuden

rakentumiseen liittyvät kysymykset. Itsensä esittämiseen ja annetun vaikutelman hallintaan liittyvät

kysymykset ovat myös olleet sosiaalipsykologisen tutkimuksen kiinnostuksen kohteena jo

vuosikymmeniä. Tietokonevälitteinen kommunikaatio on kiinnostanut tutkijoita jo 1990-luvulta

alkaen ja sosiaalisen median yleistymisen myötä on tutkittavia alueita löytynyt entistä enemmän.

Sosiaalinen media ja sen sisällä kasvavat yhteisöpalvelut ovat kiinnostaneet tutkijoita jo noin

vuosikymmenen ajan.

Tutkimuksessani käsittelen 25-34 vuotiaiden suomalaisten aktiivisten Facebook käyttäjien

kokemuksia Facebookissa esiin tuodusta minuudesta ja sen aitoudesta. Esiin tuotua minuutta

tarkastelen vaikutelmien hallinnan näkökulmasta. Tämän lisäksi tarkastelen miesten ja naisten

välisiä sukupuolieroja, joita palvelun käytössä on havaittavissa. Lopuksi vielä keskityn

tarkastelemaan käyttäjien kokemuksellisuutta siitä, miten Facebook ja palvelun käyttäjyys ovat

muuttuneet viimeisen 10 vuoden aikana. Aikaisemmissa tutkimuksissa itsensä esittäminen ja

erilaiset aitouteen liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti läsnä. Sukupuolieroja on aikaisemmin

tutkittu vähäisissä määrin ja se on keskeinen syy siihen, miksi haluan sisällyttää sen omaan

tutkielmaani. Facebookilla on useita pidempiaikaisia käyttäjiä, toki käyttäjyyden aktiivisuustaso on

voinut elämän aikana vaihdella, mutta kokonaisuudessaan monet palvelua käyttävät henkilöt ovat

viettäneet palvelussa vuosia. Tästä syystä haluankin kuulla heidän kokemuksiaan siitä, miten

palvelu ja sen käyttäminen on aikojen saatossa muuttunut. Facebookia koskeva tutkimus nähdään

monesti osana laajempaa yhteisöpalveluiden tai sosiaalisen median tutkimusta. Aikaisemman

tutkimuksen ulkopuolelle on jäänyt myös palvelun käytön pidempiaikaiset kokemukset.

Tutkielmassani pyrin löytämään vastuksia seuraaviin kysymyksiin:

12

• Miten käyttäjät tuovat Facebookissa esille omaa minuuttaan ja onko esiin tuotu minuus

yhteydessä verkon ulkopuoliseen minuuteen?

• Minkälaisia sukupuolieroja naisten ja miesten Facebook käyttäytymisessä on havaittavissa?

• Miten käyttäjät kokevat Facebookin ja Facebook käyttäjyyden muuttuneen viimeisen 10

vuoden aikana?

Pro gradu –tutkielmani koostuu viidestä pääluvusta. Johdannossa kerron tutkielmani

ajankohtaisuudesta ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Avaan sosiaalisen median käsitettä ja

havainnollistan Facebookin käyttötarkoitusta sekä sen paikkaa sosiaalisen median palveluiden

joukossa. Lisäksi esittelen Facebookin toimintalogiikkaa. Johdannon jälkeen käsittelen

tutkimuksessani käytettäviä teorioita. Keskeisimpänä teoriana on Erving Goffmanin dramaturginen

lähestymistapa ja tarkemmin, Goffmanin rooliteoria, joka kuvaa sitä, miten ihmiset esittävät omia

erilaisia roolejaan tavallisessa arjessa ja pyrkivät vakuuttamaan muut oman esityksen

oikeellisuudesta Goffmanin teorian tueksi olen valinnut Jonesin ja Pittmanin strategisen

vaikutelmien hallinnan mallin, joka on kehitetty Goffmanin töiden pohjalta. Strategisen

vaikutelmien hallinnan malli keskittyy nimensä mukaisesti tarkastelemaan niitä keinoja, joilla

pyritään vaikuttamaan muille annettavaa ja syntyvää vaikutelmaa. Näiden tueksi esittelen vielä

symbolisen interaktionismin ja peilaamisen. Symbolisen interaktionismin avulla voidaan hahmottaa

niitä sosiaalisia voimia, jotka voivat vaikuttaa henkilöiden roolisuorituksiin, kun taas peilaaminen

auttaa hahmottamaan sitä, miten jatkuva palaute muilta auttaa ihmisiä rakentamaan omaa käsitystä

itsestä, muista ja siitä, mitä yhteiskunnassa tai kyseisessä vuorovaikutustilanteessa pidetään yleisesti

hyväksyttävänä. Kolmannessa pääluvussa käsittelen tutkimuksen kannalta keskeisiä menetelmiä.

Kuvailen myös tutkimuksen aineiston keruun, analysoinnin ja otan kantaa tutkimuseettisiin

kysymyksiin. Neljännessä pääluvussa keskityn tarkastelemaan tutkimuksen tuloksia. Viimeisessä

eli viidennessä pääluvussa teen yhteenvedon tutkimustuloksistani ja vastaan tutkimuskysymyksiini.

Yhteenvedossa tarkastelen oman tutkimukseni luotettavuutta sekä esitän ajatuksia mahdolliselle

jatkotutkimukselle.

13

2 TEORIATAUSTA

2.1 Symbolinen interaktionismi

Ymmärtääkseen ihmisten roolisuorituksia, on otettava huomioon ne sosiaaliset voimat, jotka voivat

vaikuttaa esitykseen. Symbolinen interaktionismi vaikuttaa voimakkaasti myös Erving Goffmanin

rooliteorian taustalla, koska sen on katsottu saaneen ajatuksia symbolisen interaktionismin pohjalta

(Mead 1967, 47–49). Shulman esittää, että yksilölliset tekijät ja sosiaaliset voimat vaikuttavat

siihen, minkälaisen muodon käyttäytyminen viimekädessä saa. On tarkasteltava sitä olemassa

olevaa kokonaisuutta sekä elämäntilannetta, jossa ihminen tekee päätöksiä ja toimii. Toimintaa ei

voi irrottaa kokonaisuudesta, vaan on otettava huomioon esimerkiksi erilaisia kulttuurillisia

tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön tekemiseen ja toimimiseen. (Shulman 2017, 30–32.)

Symbolinen interaktionismi on G. H Meadin töiden pohjalta luotu sosiologinen lähestymistapa,

jossa otetaan huomioon erilaisia normeja ja sääntöjä, joiden mukaan toimitaan. Se, minkälaisia

merkityksiä eri asiat saavat, syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa (Mead 1967, 47–49).

Ihmisten toimintatavat eivät synny tyhjästä, vaan ne ovat opittuja ja nämä opit ohjaavat sitä, miten

päätämme toimia erilaisissa tilanteissa. Ihmiset eivät näin ollen toimi tyhjiössä, vaan vastaavat

tilanteen vaatimalla tavalla oppimansa mukaan. Jaettu ymmärrys symbolista auttaa ihmisiä

toimimaan yhdessä, tilanteen edellyttämällä tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että

vuorovaikutuksen osapuolet ymmärtävät samaa tarkoittavan sanan samalla tavalla ja vielä

konkreettisemmin ajateltuna, vuorovaikutustilanne voi alkaa tervehdyksellä, johon keskustelun

toinen osapuoli vastaa tervehdyksellä. Symbolinen interaktionismi auttaa vuorovaikutuksen

osapuolia ennakoimaan vuorovaikutustilanteessa sitä, miten toinen vuorovaikutuksen osapuoli tulee

tilanteessa reagoimaan. On hyvä havainnollistaa, että toisen käyttäytymisen ennakointi auttaa

ihmisiä oman esityksen strategisessa suunnittelussa; tietynlaista toimintaa vastaan odotetaan saavan

tietynlainen vastaus. (Shulman 2012, 30–33.)

2.2 Itsensä esittäminen ja vaikutelman hallinta

Vuonna 1959 Erving Goffman julkaisi teoksensa Arkielämän roolit (”The presentation of self in

everyday life”), jossa elämä ja sen monimuotoiset vuorovaikutustilanteet nähdään näytelmän

14

kaltaisena, erilaisista esityksistä koostuvana jatkumona. Goffmanin rooliteoriaa ymmärtääkseen on

oleellista hahmottaa sosiaaliskonstruktivistinen maailmankuva, joka on Goffmanin teoriassa

vahvasti läsnä. Sosiaaliskonstruktivistisessa maailmankuvassa todellisuus on sosiaalisesti rakentuva

ja se koostuu erilaisista sosiaalisista artefakteista. Sosiaalisilla artefakteilla Hampson tarkoittaa

ilmiöitä, jotka ovat sosiaalisesti rakentuneita ja yhdessä jaetun kulttuurin tuotosta.

Sosiaaliskonstruktivistisessa maailmankuvassa myös minuus on sosiaalisesti rakentunut,

ymmärtääkseen minuuden rakentumista, on tarkasteltava sitä kuvaa, jonka esittäjä antaa muille,

mutta yhtä tärkeänä on tarkastella yleisön reaktiota esiintyjän roolisuoritukseen. Tämän jälkeen on

aiheellista huomioida, miten yleisön reaktion jälkeen esiintyjä jäsentää omaa, juuri tehtyä,

esitystään. (Hampson 2019, 7-9.) Yleisön reaktio esityksestä peilautuu takaisin esiintyjään ja

saamansa palautteen perusteella esiintyjä voi joko muuttaa käytöstään tai entistä vahvemmin

esiintyä tietyllä tavalla. Vuorovaikutustilanteessa muiden käytös ja palaute vaikuttaa siihen,

minkälaista kuvaa itsestä annetaan. Loppujen lopuksi on esiintyjästä itsestä kiinni, minkälaisen

merkityksen hän antaa saamalleen palautteelle. On hyvä myös havainnollistaa, että jotkut nousevat

palautteenantajina tärkeämmäksi kuin toiset. (emt., 195-200.)

Goffmanin rooliteoriassa ihmiset nähdään näyttelijöinä, jotka arkisissa vuorovaikutustilanteissa

esittävät vuorovaikutustilanteeseen osallistujille tiettyä roolia pyrkien vakuuttamaan muut oman

annetun kuvan oikeellisuudesta. Goffmanin mukaan ihmiset haluavat muiden näkevän itsensä

yleisesti hyväksyttävänä henkilönä ja pyrkivät esityksissään tukemaan tätä annettua vaikutelmaa.

(Goffman 1971, 26-30; Wallace 2001, 28-31.) Goffmanin teorian käsitteistö on olennainen osa

tutkielmaani ja käytän teorian keskeisimpiä käsitteitä läpi tutkielmani. Julkialue on paikka, jossa

voidaan seurata tietyn näytöksen esitystä (Goffman 1971, 119). Näyttämö kuvaa niitä jokapäiväisiä

vuorovaikutustilanteita, joihin osallistumme, joko yleisön eli sivustaseuraajan roolissa tai

esiintyjänä (emt., 231-236). Tausta-alue on Goffmanin teoriassa paikka, jossa esiintyjä voi riisuutua

roolistaan ja voi antaa torjuttujen piirteiden nousta pintaan. Tausta-alueelle tyypillistä on sen

yksityisyys ja esiintyjän varmuus siitä, että häntä ei päästä yllättämään (emt., 124-126). Julkisivu

kuvaa Goffmanin teoriassa esiintyjän kokonaisesityksen osaa, toistuvasti määrittelee tilanteen

havainnoijille.

Käsitteellä esitys Goffman viittaa henkilön kaikkeen toimintaan, joka tapahtuu siinä aikaikkunassa,

jonka henkilö on tiettyjen havainnoijien keskuudessa. Julkisivun Goffman jakaa vielä kahdeksi

osaksi: lavastukseksi, jolla tarkoitetaan niitä kalusteita, koristeita, esineitä tai yleisiä taustaseikkoja,

15

joiden läheisyydessä esitys tapahtuu ja henkilökohtaiseksi julkisivuksi, jolla puolestaan tarkoitetaan

niitä esiintyjän piirteitä, jotka voivat olla melko pysyviä kuten; sukupuoli, ikä, koko, rotu tai

vähemmän pysyviä kuten; ilmeet ja eleet. Henkilökohtaisen julkisivun Goffman jakaa vielä

kahdeksi osaksi, joiden odotetaan olevan linjassa keskenään: ulkonäkö, jolla tarkoitetaan esiintyjän

sosiaalista asemaa ja esiintymistapa, jolla puolestaan viitataan niihin ärsykkeisiin, jotka kertovat

seuraajille ja muille siintyjille, minkälaista roolia yksilö esittää. (Goffman 1971, 33-34.)

Goffmanin teoriassa annettua vaikutelmaa pyritään hallitsemaan dramatisoinnilla, idealisoinnilla,

ilmaisujen jatkuvalla sääntelyllä sekä salaperäistämisellä. Dramatisoinnilla Goffman tarkoittaa

tilannetta, jossa esiintyjä tuo viestein esille omaa annettua vaikutelmaa tukevia seikkoja, jotka

olisivat muuten saattaneet jäädä huomaamatta (emt., 40-44). Idealisoinnilla esiintyjä tuo aktiivisesti

itsestään esille puolia, jotka nähdään yleisön silmissä yleisesti hyväksyttävinä. Se, mikä nähdään

yleisesti hyväksyttävänä, on yleisön määriteltävissä. Esiintyjän voidaan katsovan esittävän

ihannekuvaa itsestään ja roolisuorituksen onnistumisen kannalta on Goffmanin mukaan tärkeää

salata niitä puolia itsestä, jotka eivät tue tätä ihannekuvaa (emt., 45-60). Ilmaisujen jatkuvalla

säätelyllä esiintyjä pyrkii takaamaan sen, että pienetkään lipsahdukset, tahattomat eleet tai muut

esityksen uskottavuutta horjuttavat tekijät karsiutuvat pois. Havaitessaan omassa esityksessään

tahattoman eleen, voi esiintyjä pyrkiä korjaamaan tilanteen esimerkiksi naurahtamalla, joka kertoo

yleisölle, että esityksessä on tapahtunut häiriö, joka ei kuitenkaan ole esityksen kokonaisuuden

kannalta merkittävä (emt., 61-67). Viimeisenä vaikutelman hallinnan menetelmänä Goffman esittää

salaperäistämisen, jossa esiintyjä säilyttää etäisyyden yleisöön ja pyrkii näin jättämään tietyt asiat

mielikuvituksen varaan. Goffmanin mukaan jokaista henkilöä ympäröi kehä, jota ei voi läpäistä

vahingoittamatta henkilön persoonallista arvoa. Salaperäistämisen ihannetapauksena voidaankin

nähdä lopputulos, jossa yleisö kokee pelonsekaista kunnioitusta esiintyjää kohtaan. Näiden

tuntemusten pohjalta yleisö todennäköisesti jättää puuttumatta sellaisiin tekijöihin esityksessä, jotka

voisivat vahingoittaa esiintyjää ympäröivää kehää. (emt., 78-80.)

Kasvot ja kasvotyö ovat Goffmanin töiden keskeisimpiä käsitteitä. Kasvoilla tarkoitetaan sitä

sosiaalisesti arvostettavaa kuvaa persoonasta, joka annetaan vuorovaikutustilanteessa. Kasvot ovat

käsitteenä monitulkintainen ja sitä on määritelty eri tavoin, mutta kokonaisuudessaan kasvoilla

viitataan sosiaaliseen arvostukseen, jota henkilöt katsovat omaavansa. Henkilö voi joutua

tilanteeseen, jossa kasvot vaarantuvat. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voi olla esityksensä

valheellisuudesta kiinni jääminen. Kasvojen menettämiseen liittyy tiiviisti häpeän ja

16

epäonnistumisen tunteet. Vuorovaikutustilanteessa omien kasvojen lisäksi ollaan kiinnostuneita

vuorovaikutuskumppanin kasvoista. Vuorovaikutuksen toisen osapuolen kasvojen vaarantuminen

voi saada aikaan vaivaantuneisuuden tunnetta. Tilanteessa, jossa henkilön kasvot ovat vaarantuneet

tarvitaan kasvotyötä. Kasvotyöllä Goffman viittaa toimintoihin, joita tehdään, jotta kasvot olisivat

mahdollisimman yhdenmukaiset henkilön toiminnan kanssa. Kasvotyön voidaan katsoa olevan

myös keskeinen väline vaikutelmien hallinnassa. Kasvotyöllä voidaan pyrkiä estämään ja

välttelemään tilanteita, joissa kasvot ovat vaarantuneet. Kasvojen vaarantuessa voivat muut

vuorovaikutuksen osallistujat suojella vaarantuneita kasvoja esimerkiksi esittämällä, että eivät ole

edes huomanneet sattunutta lipsahdusta, joka aiheuttaa toiselle häpeän tunnetta. (Goffman 1971, 5-

11; Goffman 2012, 23-40.)

Goffman on esittänyt, että tavanomainen toiminta on yksi todellisuuden keskeisistä osista ja

nimenomaan tavanomaista toimintaa voidaan käyttää mallina esimerkiksi petkuttamiselle.

Valheelliselle esittämiselle voidaan luoda todellisuuden tuntua, kun se kiedotaan tavanomaisen

toiminnan piirteisiin. Aitous puolestaan on käsite, jota käytetään vertailuun. Kehys on Goffmanin

kehysanalyysissä käsite, joka asettaa esiintyjien toiminnalle rajat ja esiintyjien roolisuorituksia

tulkitakseen ja aidosti ymmärtääkseen, on niitä tarkasteltava juuri siinä tilanteessa ja puitteissa,

joissa ne tapahtuvat. Kehys rajaa näin ollen myös sitä, minkälainen toiminta nähdään

hyväksyttävänä. Goffman on argumentoinut, että käyttäytyminen on seurausta esiintyjän

perusominaisuuksista. Yksilön käyttäytymisen pohjalta voidaan tehdä tulkintoja esimerkiksi tämän

sosiaalisesta asemasta, persoonallisuudesta, aikomuksista sekä suhteista muihin vuorovaikutuksen

osallistujiin. Tunnereaktiot liittyvät tahattomaan itseilmaisuun eli tunnereaktioita pystytään vain

osittain kontrolloimaan kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Esiintyjä voi näin ollen sanallisesti

tuottaa valheita, mutta on epätodennäköistä, että hän pystyisi piilottamaan kaikki valheesta kielivät

sanattomat ilmaisut. Kehysnäkökulmasta katsottuna yksilö kykenee valehtelemaan sujuvammin ja

piilottamaan valheesta kielivät sanattomat ilmaisut, kunhan valehtelu katsotaan kehyksen sisällä

tapahtuvassa toiminnassa hyväksytyksi. (Goffman 2012, 239-259, 126-127, 61-64.)

Goffmanin teorian keskiössä on ajatus siitä, että esitykset tapahtuvat kasvokkaisessa

kanssakäymisessä ja reaaliajassa. Goffman määritteleekin sosiaalisen vuorovaikutuksen

toiminnaksi, jossa sosiaalisissa olosuhteissa olevat henkilöt ovat toisistaan vastausetäisyydellä ja

fyysisesti läsnä (emt., 305). Yleisö tarkkailee ja arvioi esiintyjän roolisuoritusta. Esiintyjä

puolestaan tarkkailee yleisön reaktioita ja muokkaa esitystään saamansa palautteen perusteella.

17

Esiintyjän nonverbaalinen viestintä voi joko tukea tai rikkoa esityksen toimivuutta. Goffmanin

teoria pohjautuu vuorovaikutuksellisiin tilanteisiin, joissa ihmiset voivat arvioida toistensa

roolisuorituksia näiden fyysisen olemuksen perusteella. Sosiaalisessa mediassa käyttäjät kirjoittavat

itsensä oleviksi ja verkosta puuttuu kehollisuus. Zhao kutsuu tämänkaltaista tilannetta ja verkossa

kirjoitettua minuutta digitaaliseksi minuudeksi (Zhao, Grasmuck & Martin 2008). Fyysisen

ulottuvuuden puuttuminen ja esiintyminen ilman fyysistä olomuotoa tarjoaa Shulmanin mukaan

dramaturgiselle lähestymistavalle niin uhkia kun mahdollisuuksia. Uhkana voidaan nähdä

kehollisuuden puuttuminen minäesityksissä, koska yleisö ei pääse tarkistamaan esityksen

oikeellisuutta arvioimalla ja tarkastelemalla esiintyjän nonverbaalisia viestejä. Shulmanin mukaan

ihmiset haluavat päättää itse siitä, minkälaisen kuvan muille antavat itsestään ja uuden teknologian

luomat sovellukset tarjoavat tähän mahdollisuuden. Yleisön hahmottaminen sosiaalisessa mediassa

voidaan nähdä esiintyjälle haastavana, koska myös yleisöltä puuttuu kehollisuus. Ihmiset voivat

pilata toistensa esityksiä jakamalla yleisölle esiintyjästä materiaalia, joka pilaa esityksen. (Shulman

2017, 216-219.)

Tutkimukseni yksi keskeisimmistä käsitteistä on minuus. Minuutta voidaan terminä lähteä

määrittelemään monella tavalla ja minuuden käsitteen yksiselitteinen kuvaaminen on

problemaattista sen monitulkintaisuuden vuoksi. Suoninen on määritellyt minuuden henkilön

käsitykseksi omasta itsestään (Suoninen 2011, 68). Ihmisillä on kyky nähdä itsensä toisena

henkilönä, josta muilla ihmisillä on erilaisia käsityksiä. Shulman puolestaan määrittelee minuuden

henkilön omiksi ajatuksiksi omasta käyttäytymisestään (Shulman 2017, 27). Minuuden käsitteen

tarkasteluun keskityn tarkemmin kappaleessa 2.5.2, jossa kuvaan G.H. Meadin näkemyksen

minuudesta ja minuuden rakentumisesta.

2.3 Strateginen itsensä esittäminen

Vaikutelman hallinnan käsite ja itsensä esittäminen ovat käsitteinä läheisiä, mutta niillä tarkoitetaan

tutkijoiden määritelmissä eri asioita. Schneiderin mukaan itsensä esittämisellä viitataan tilanteeseen,

jossa esittäjä manipuloi informaatiota minuudestaan. Yhtenä keskeisenä erona on, että vaikutelman

hallinnassa kolmas osapuoli voi olennaisesti vaikuttaa annettuun vaikutelmaan, kun taas itsensä

esittämisestä vastaa vain henkilö itse. Käytännössä kaikkea käytöstä ja esiintymistä voidaan pitää

18

potentiaalisena itsensä esittämisen strategiana. Schneider jakaa itsensä esittämisen strategiat neljään

kategoriaan. (Schneider 1981, 22-25.)

Verbaalisella itsensä esittämisellä Schneider viittaa siihen, että mikä tahansa verbaalinen toteamus

voi olla itsensä esittämistä. Yksinkertaisuudessaan verbaalista itsensä esittämistä on tilanne, jossa

esiintyjä esittää väitteitä omasta persoonastaan. Verbaalista itsensä esittämissä voidaan katsoa

olevan myös tilanteissa, joissa esiintyjä ei suoranaisesti väitä olevansa jotain vaan yleisö voi rivien

välistä tehdä päätöksiä esiintyjästä sen perusteella, mitä hän sanoi jossain tilanteessa. Esimerkkinä

mainittakoon tilanne, jossa esiintyjä kysyy toisen henkilön kuulumisia. Esiintyjästä voi näin ollen

päätellä, että hän on kohtelias tai ainakin hänellä on käsitys siitä, mikä on kohteliasta

käyttäytymistä. Kokonaisuudessaan se, miten ihminen tervehtii toista voi kertoa esiintyjän huonosta

tuulesta tai jopa töykeydestä. (emt., 22-25.)

Ilmeikäs käyttäytyminen on toinen Schneiderin itsensä esittämisen strategia ja se kattaa alleen

erilaisia ilmeitä ja eleitä kuten hymy, katsekontakti ja haukotus. Ihmisten pieniä, jokapäiväisiä eleitä

voidaan tulkita, ei välttämättä itsensä esittämisenä, mutta niiden perusteella voidaan tulkita,

minkälaiseksi ihminen kokee tilanteen tai ajattelee tietyssä tilanteessa. Haukotteleminen tilanteessa

viittaa usein tylsistymiseen ja tylsistyminen tietyssä tilanteessa voi puolestaan kertoa jotain muuta

kyseisestä henkilöstä. Nonverbaalinen ja ilmeiden välityksellä tapahtuva viestintä voi olla

avainasemassa, kun tarkastellaan ihmisten luonteenpiirteitä. Näiden pohjalta voidaan mahdollisesti

huomata esimerkiksi henkilön vaatimattomuus, vilpittömyys ja intensiivisyys, joiden pohjalta

voidaan tehdä havaintoja koskien esimerkiksi henkilön mielentilaa sillä hetkellä. (emt., 24-26.)

Kolmantena on tarkoituksellinen käyttäytyminen, joka kattaa alleen suuren osan käyttäytymisestä.

Tarkoituksellinen käyttäytyminen antaa paljon tietoa käyttäytyjästä, joten se voidaan nähdä

strategisena itsensä esittämisen muotona. Schneider argumentoi, että vaikka tilanne, jossa henkilö

kuuntelee intensiivisesti tai antaa lahjan toiselle voidaan nähdä strategisena itsensä esittämisenä,

voidaan se myös mahdollisesti nähdä annetun vaikutelman hallitsemisena. Henkilö voi esimerkiksi

auttaa toista siinä toivossa, että saa itse vastavuoroisesti apua tarvittaessa. Henkilö voi myös auttaa

toista myös luotettavuuttaan ja mukavuuttaan, ilman odotuksia vastavuoroisuudesta.

Tarkoituksellinen käyttäytyminen kertoo esiintyjästä aina jotain, vaikka jokin tietty ele, kuten avun

antaminen, tehtäisiin pelkästään vastavuoroisuuden takia. (emt., 24-26.)

19

Esille paneminen on viimeinen Schneiderin strateginen itsensä esittämisen muoto. Tällä Schneider

tarkoittaa niitä jokapäiväisiä asioita, kuten oikeiden ihmisten tuntemista, pukeutumista tietyllä

tavalla, tietyssä naapurustossa asumista. Käytännössä esittäjä voi kertoa tuntevansa jonkun henkilön

tai näyttäytyä tietyssä paikassa saadakseen arvostusta. (Schneider 1981, 26-27.)

2.4 Strateginen vaikutelman hallinta

Nykyään kuka tahansa voi markkinoida itseään sosiaalisessa mediassa ja tuoda omia kuvia, videoita

ja ajatuksia suuren massan nähtäville. Viimeisen vuosikymmenen aikana mahdollisuudet itsensä

esiintuomiselle ovat kasvaneet merkittävästä. Yhtenä syynä tähän voidaan nähdä olevan

teknologian kehitys ja sen mahdollistamat palvelut. Yhä useammat sosiaalisen median tutkijat ovat

vakuuttuneita siitä, että sosiaalinen alusta ja sosiaalisen median palvelut ovat ainutlaatuinen paikka

itsensä esittämiselle ja annetun vaikutelman hallitsemiselle. Sosiaalisessa mediassa käyttäjillä on

mahdollista kontrolloida tarkemmin annettua vaikutelmaa kuin perinteisessä kasvokkaisessa

vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen media mahdollistaa näin ollen strategisen itsensä esittämisen, kun

käyttäjällä on aikaa miettiä, mitä puolia itsestään he tuovat milloinkin esille ja mitkä kuvat tukevat

haluttujen mielikuvien heräämistä. (Winter 2008; Zhao, Grasmuck & Martin 2008.)

Goffmanin dramaturginen lähestymistapa ja rooliteoria keskittyvät tarkastelemaan niitä eri puolia,

joita ihminen tuo itsestään esille, yrittäessään vakuuttaa katsojansa ja tehdä onnistuneen

roolisuorituksen. Goffmanin töiden pohjalta syntynyt vaikutelman hallinnan käsitettä on määritelty

eri tutkijoiden keskuudessa eri tavoin. Leary määrittelee vaikutelman hallitsemisen sellaiseksi

toiminnaksi, jolla pyritään vaikuttamaan siihen, miten muut näkevät henkilön, kun taas Tedeschi ja

Riess määrittelevät sen kaikenlaiseksi käytökseksi, jonka tarkoituksena on vaikuttaa tai manipuloida

muiden henkilöiden saamia näkemyksiä henkilöstä. (Cunningham 2013, 6-9; Gardner, Martinko &

Peluchette 1996, 8-9.)

Ihmiset pyrkivät luomaan erilaisia vaikutelmia itsestään lukemattomin eri tavoin, mutta Jones ja

Pittman ovat havainneet eri tapojen usein johtavan vain muutamaan eri lopputulokseen. Strategiseen

itsensä esittämiseen ei ole Jonesin ja Pittmanin mielestä löytynyt sopivaa ja kuvaavaa viitekehystä,

20

joten he kehittivät oman kehyksen, jossa esittelevät viisi yleisintä strategisen itsensä esittämisen

tyyppiä. (Jones & Pittman 1982.)

TAULUKKO 1. Jonesin ja Pittmanin strateginen itsensä esittäminen (Jones & Pittman 1982.)

Itsensä esittämisen

strategiat

Tavoiteltu

vaikutelma

Tyypillinen

käyttäytyminen

Itsensä esittämisen

riskit

Mielistelijä Pidetty Kohteliaisuudet,

palvelukset

Epärehellinen,

petollinen

Itsensä

mainostaminen

Pätevä Ylpeily, rehentely Omahyväinen,

tekopyhä

Pelottelu Vaikutusvaltainen,

armoton

Uhkailu Solvaaja, saamaton

Malliesimerkki Hyveellinen, korkea

moraali

Marttyyrius Tekopyhä

Anelu Avuton Itsensä vähättely Manipuloiva, vaativa

Jonesin ja Pittmanin teorian termeille ei ole olemassa suomalaisia käännöksiä, joten termien

avaamisessa käytän omaa vapaata suomennosta. Yllä olevan taulukon (taulukko 1.) tarkoitus on

havainnollistaa Jonesin ja Pittmanin teoriaa käytännössä. Taulukossa on esitetty henkilön tyypillistä

käyttäytymistä, kun tavoitellaan tietynlaisen vaikutelman heräämistä yleisössä. Kaaviossa on

havainnollistettu myös uhkakuvia siitä, minkälaiseksi käyttäytyminen voidaan yleisön silmissä

nähdä, kun tavoitellaan tiettyä vaikutelmaa.

Mielistelijä on Jonesin ja Pittmanin mukaan yleisin itsensä esittämisen tyyppi. Mielistelijän

tavoitteena on olla pidetty. Helposti pidetään ihmisistä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä,

kehuvat, tekevät palveluksia ja omaavat erilaisia lämpimiksi ja mukaviksi miellettyjä

ominaisuuksia, joten nämä ovat luonnollisesti ominaisuuksia, joita mielistelijä tuo itsestään esille

tavoitellessaan muiden mieltymystä. Yliampuvalla mielistelyllä on myös kääntöpuolensa.

Mielistelijäksi mielletty henkilö voidaan nähdä epärehellisenä, joka voi johtaa siihen, että

21

henkilöstä ei pidetä. Jonesin ja Pittmanin mukaan ihmiset haluavat uskoa olevansa mukavia ja

pidettyjä, eivätkä välttämättä huomaa vilpillistä kehumista. Tästä syystä mielistelyllä pääsee usein

tavoiteltuun lopputulokseen. Itsensä mainostaminen on myös erittäin tyypillinen itsensä esittämisen

strategia. Itsensä mainostaja pyrkii vakuuttamaan muut omasta pätevyydestään, mutta ei

suoranaisesti hae tällä muiden ihailua. Itseään mainostamalla yritetään saada muut vakuuttuneeksi

omasta kyvykkyydestä, pätevyydestä tai älykkyydestä. Tämän strategian kääntöpuolena on, että

muut näkevät henkilön omahyväisenä ja itserakkaana. (Kutznekoff 2013, 13-50; Jones 1990, 185-

190.)

Pelottelu on yksi käytetyistä itsensä esittämisen strategioista. Pelottelulla henkilö pyrkii

vakuuttamaan yleisönsä siitä, että hän on vaarallinen. Pelottelija ylenkatsoo pidettynä olemista ja

kokee olevansa uskottava ainoastaan muita pelottavana. Pelottelija, joka epäonnistuu roolissaan voi

näyttäytyä yleisölle saamattomana herjaajana. Malliesimerkki on itsensä esittämisen strategia, jossa

voidaan nähdä olevan samoja piirteitä, kuin itsensä mainostamisessa. Molemmissa strategioissa

esittäjä haluaa saada muiden kunnioituksen. Erona näiden kahden välillä voidaan katsoa olevan

siinä, missä itsensä mainostaja pyrkii vakuuttamaan muut pätevyydestään ja älykkyydestään, pyrkii

malliesimerkki vakuuttamaan muut kunniallisuudestaan ja korkeasta moraalistaan. Malliesimerkin

kääntöpuolena on tekopyhän hurskastelijan vaikutelman saaminen yleisön silmissä. (Kutznekoff

2013, 13-50; Jones 1990, 195.)

Anelu on viimeinen Jonesin ja Pittmanin strategisen itsensä esittämisen muodoista. Anelua ilmenee

silloin, kun henkilö ei osaa tai ei pysty toimimaan minkään edellä esitetyn strategian mukaisesti.

Anelijalle tyypillistä on omien puutteiden ja heikkouksien esiintuominen sekä avuttomana

esiintyminen. Kääntöpuolena anelussa on, että yleisö näkee tämän manipuloivana ja vaativana.

(Kutznekoff 2013, 13-50; Jones 1990, 196-197.)

Jonesin ja Pittmanin mallin avulla voidaan havaita, että esiintyjä ei pysty täysin vaikuttamaan

siihen, minkälaiseksi yleisö käytöksen ja esiintyjän tulkitsee. Esiintyjä voi tavoitella tietyllä itsensä

esittämisen strategialla tietynlaisia reaktioita yleisössä, mutta on mahdollista, että yleisö näkee

esiintyjän täysin toisella tavalla. (Kutznekoff 2013, 19-30.) Vaikutelman hallintaa verkossa

helpottaa fyysisen läsnäolon puuttuminen ja ajattomuus (ks. esim. Shulman 2012; Goffman 2012).

Käytännössä on mahdollista esittää olevansa aivan jotain muuta kuin on. Ajattomuus eli se, että

käyttäjän ei tarvitse vastata vuorovaikutustilanteessa välittömästi, antaa mahdollisuuden miettiä

22

tarkasti omaa vastausta, ennen kuin sen antaa. Ajattomuus helpottaa strategista itsensä esittämistä,

koska reaktion ei tarvitse olla spontaani. Voimme vastata vuorovaikutustilanteessa toiselle hetkeä

myöhemmin, kun olemme ensin miettineet, mitä kannattaa vastata, jotta omasta roolista ei paljastu.

(Walther 2007.)

2.5 Peilaaminen

2.5.1 Peilaaminen ja yhteiskunta

Hodkinson on esittänyt kaksi tapaa lähestyä mediaa ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Yleisempi

näkökulma on se, että sosiaalinen media vaikuttaa negatiivisesti yhteiskuntaan ja sen ihmisiin. Tälle

näkökulmalle pohjaa haetaan esittämällä, että esimerkiksi seksin ja väkivallan näyttäminen

mediassa saattaa lisätä siveettömyyttä sekä vaaroja ihmisten verkon ulkopuolisissa elämissä. Kaikki

tätä väitettä tukevat argumentit luovat uskoa siihen, että media vaikuttaa siihen, miten ihmiset

toimivat ja luovat vaikutelman siitä, että esimerkiksi väkivaltaisuus on lisääntynyt yhteiskunnassa

median seurauksena. (Hodkinson 2011, 4.)

Toinen Hodkinsonin lähestymistapa kääntää tämän näkökulman päälaelleen ja esittää, että olisiko

kuitenkin mahdollista, että media heijastaa yhteiskuntaa sellaisena kuin se on. Median tehtävänä on

alkuperäisesti nähty olevan tiedon välitys ja usein tietoa välitetään asioista, jotka ovat jo vahvasti

osa yhteiskuntaa tai muuten merkityksellisiä. Teknologian kehittyminen on mahdollistanut tiedon

lisääntymisen, kun pystymme reaaliajassa seuraamaan tapahtumia muualta maailmasta. Tästä

näkökulmasta tarkasteltuna, jos media on täynnä siveettömyyksiä ja väkivaltaa, tarkoittaa se sitä,

että ne ovat yhteiskunnassa merkittäviä tai muuten vahvasti esillä olevia asioita. Hodkinson esittää,

että jos haluamme todella parantaa näitä negatiivisia asioita yhteiskunnassa, pitäisi keskittyminen

suunnata itse asioihin sen sijaan, että syytetään mediaa näiden asioiden esiintuomisesta. (emt., 4-5.)

Hodkinson argumentoi, että on ennemminkin syytä tarkastella asiaa neutraalisti molempia

näkökulmia hyödyntäen. On otettava huomioon, että mediassa esitetyt asiat heijastavat

yhteiskuntaamme ja sen tapahtumia, asiat harvoin ilmestyvät tyhjästä, mutta on syytä ottaa myös

huomioon, että medialla on valta päättää siitä, mitä kerrotaan ja miten kerrotaan. Media ei näin

ollen suoranaisesti heijasta yhteiskunnan tapahtumia vaan esittää valikoituja esityksiä yhteiskunnan

23

tapahtumista. Tämä lisää sen mahdollisuutta, että yhteiskunta tosiaan vaikuttaa ihmisten tekemisiin.

Mediassa jatkuvasti esillä olevat mielipiteet, teemat, käytännöt ja tapahtumat voivat vaikuttaa

tulevaisuuden asenteisiin, identiteetteihin, käytökseen sekä sosiaalisiin malleihin. (Hodkinson 2011,

4-6.)

2.5.2 Peilaaminen ja yksilö

George Herbert Mead korostaa minuuden rakentumisen teoriassaan vuorovaikutuksen tärkeyttä

ihmisen minuuden rakentumisessa. Käsitys omasta itsestään ja toisista syntyy vuorovaikutuksessa

toisten kanssa. Meadin minuuden rakentumisen teoriassa yksilö oppii näkemään itsensä toisen

näkökulmasta ja tämä näkemys koostetaan osaksi omaa minuutta. Yksilön identiteetti nähdään

meadilaisittain läpi elämän muuttuvana ja muutoksen kannalta keskeisenä pidetään

vuorovaikutustilanteita toisten kanssa. (Mead 1967, 144–152; Hampson 2019, 164- 166; Suoninen

2011, 69–70; Lahikainen 127–128.)

Mead mieltää minuuden (self) rakentuvan sosiaalisesti, vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Meadin

minäteoriassa minuus (self) jakautuu kahdeksi minuuden osaksi niin, että siihen kuuluu objektiminä

(I) ja subjektiminä (me). Objektiminä on tietoinen subjektiminästä ja on se osa minuutta, joka

näytetään yleisölle ja jota yksilö pystyy tarkastelemaan muiden silmin. Subjektiminä voidaan

puolestaan nähdä syvempänä osana minuutta, jota ei suoranaisesti tuoda muiden näytille ja näin

ollen sitä ei voida tarkastella toisen silmin. (Mead 1967, 164–178; Hampson 2019, 164- 166;

Suoninen 2011, 69–70.)

Yleistetty toinen (the generalized other) on Meadin minäteorian keskisiä käsitteitä ja termiä Mead

pyrkii avaamaan leikin kautta. Leikkiessään lapset esittävät tarkoituksella erilaisia rooleja, kuten

lääkäri, opettaja tai poliisi. Lapsi voi olla vuorotellen poliisin ja opettajan roolissa ja

vuoropuheluttaa näitä kahta roolia keskenään. Peleissä, esimerkiksi joukkuepeleissä, rooliin

asettuminen hankaloituu, kun lapsi joutuu ottamaan huomioon muidenkin pelaajien roolit.

Yleistetty toinen eli tässä tapauksessa joukkue on sosiaalinen ryhmä, jota vasten yksilö peilaa omaa

toimintaansa. (Mead 1967, 152–157; Hampson 2019, 164- 166; Suoninen 2011, 69.)

24

Kun puhutaan minuudesta, törmätään usein myös identiteetin käsitteeseen. Kun yksilön minuutta

lähdetään määrittelemään, voidaan puhua identiteetistä. Yksinkertaistetusti identiteetillä

tarkoitetaan niitä tapoja, joiden avulla yksilö määrittää ja ymmärtää itseään ja omaa toimintaansa

suhteessa muihin. Identiteetti määritellään sosiaalitieteissä rakentuvaksi sosiaalisesta ja

persoonallisesta puolesta. Identiteetin sosiaalisen puolen keskiössä ovat yksilön ryhmiin

kuuluminen, kun persoonallisessa identiteetissä keskiössä on minäkokemusten jatkuvuuden tunne.

(Saastamoinen 2006, 170-173.) Tajfelin ja Turnerin sosiaalisen identiteetin teoriassa keskitytään

tarkastelemaan sitä, miten ihmisillä on tapana kategorisoida itsensä ryhmiin, ymmärtääkseen

paremmin omaa itseään suhteessa muihin. Sosiaalisen identiteetin teorian keskiössä on ymmärrys

siitä, että yksilön identiteetti rakentuu sosiaalisesta sekä persoonallisesta puolesta. (Whitty & Young

2016, 9-22; Ahokas 2011, 220-225.)

Lahikaisen (2011) sekä Goffmanin (1971) mukaan ihmisen tuovat vuorovaikutustilanteissa itsestään

esille puolia, joille halutaan muiden hyväksyntää. Näin ihmiset peilaavat omaa toimintaansa toisten

kautta eli tarkkailevat sitä, minkälaisen reaktion oma toiminta saa muiden keskuudessa. Saadun

palautteen pohjalta yksilö muokkaa omaa käytöstään tilanteeseen sopivaksi. Omaa toimintaa

muokataan muilta saadun palautteen perusteella, vaikka muilta saatu palaute ei kerro totuutta

henkilöstä itsestään vaan on pelkästään heijastuksia muista. Sosiaalisen elämän monimuotoisuus ja

palautteen määrä ajaa yksilön priorisoimaan palautteen antajien tärkeyttä. Näin osa palautteen

antajista nousee keskeisempään asemaan yksilön silmissä. (Lahikainen 2011, 127–128; Goffman

1971, 26–30.)

2.6 Aikaisempi tutkimus

Tietokonevälitteinen vuorovaikutus on kiinnostanut tutkijoita jo 1990-luvun alusta alkaen ja

teknologian jatkuva kehittymien sekä sen uusien palveluiden syntyminen on näin ollen avannut

tutkijoillekin uusia suuntia. Erilaisia yhteisöpalveluita on ollut käyttäjien saatavilla jo vuodesta

1997, mutta ne saivat tutkijoiden kiinnostuksen vasta 2004 kun Facebook, LinkedIn ja Twitter

perustettiin ja syntyi ennestään tuntematon tapa sekä alusta itsensä esittämiselle ja minuuden

rakentamiselle. Aluksi kiinnostusta herätti se, miten verkkovälitteinen kommunikaatio poikkesi

perinteisestä kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta, mutta sittemmin tutkijoille on avautunut täysin

uusi tutkimusmaailma, joka kiehtoo eri alojen tutkijoita. (Cunningham 2013, 1-9.)

25

Internetin alkuajoista lähtien on oltu kiinnostuneita siitä, miten minuus ja identiteetti rakentuvat ja

ymmärretään verkossa sekä siitä, ollaanko verkossa toimiessaan samoja henkilöitä kuin verkon

ulkopuolella toimittaessa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tuotu esiin, että käyttäjät voivat tuoda

yhteisöpalveluissa esiin aitoa minuutta, ideaaliminuutta, valittua osaa minuudesta tai mahdollisia

minuuksia (Whitty & Young 2016, 18-22). Viimeisimmissä tutkimuksissa on korostettu

kasvokkaisen vuorovaikutuksen tärkeyttä identiteetin kannalta ja on esitetty uhkakuvia siitä, miten

yhteisöpalvelut vaikuttavat käyttäjien identiteettiin (Lagerkvist 2018, 176-178).

Facebookiin liittyvää tutkimusta löytyy maailmanlaajuisesti, onhan palvelu maailmanlaajuinen.

Erityisen paljon tutkimusta löytyy Yhdysvalloista, mutta myös suomalaisten opiskelijoiden

lopputyönaiheena Facebook on ollut suosittu. Facebook on palveluna laaja ja palveluun liittyvää

tutkimusta on tehty erilaisia teoreettisia viitekehyksiä ja erilaisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen.

Erityisen paljon tutkijoita on kautta linjan kiinnostanut se, miksi Facebookiin liitytään, mitä siellä

tehdään, miten palvelu vaikuttaa nuorten identiteetin kehitykseen ja miten ihmiset esittävät itseään

palvelussa (Boyd 2007; Yang & Brown 2015; Wong 2012; Dijck 2013). Facebookiin liittyvä

tutkimus on usein yhdistetty sosiaalisen median tutkimuksiin, joissa Facebook näyttelee tiettyä osaa

sosiaalisen median kentässä.

Tifferent ja Vilnai-Yavez ovat tutkimuksessaan tarkastelleen sukupuolieroja Facebook käyttäjien

minäesityksissä ja tarkastelua on lähdetty tekemään profiilikuvien ja kansikuvien kautta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 500 Facebook käyttäjää ja otanta tehtiin satunnaisesti. Teoriataustana

tutkimuksessa toimi evoluutiopsykologia, joka sisältää lukuisia erilaisia näkemyksiä miesten ja

naisten välisistä sukupuolieroista. Evoluutiopsykologian mukaan miehet ja naiset käyttäytyvät eri

tavoin, koska ovat joutuneet esihistoriallisilla ajoilla kohtaamaan erilaisia haasteita ja oppia

selviytymään niistä. Miesten ja naisten käyttäytymiseroavaisuuksia on selitetty myös miehiin ja

naisiin kohdistuvien erilaisten rooliodotusten kautta. Eri kulttuureissa miesten ja naisten roolit

voivat vaihdella suurestikin. (Tifferent & Vilnai-Yavez 2014, 388-389.)

Tutkimuksessa havaittiin, että miesten profiilikuvissa korostui käyttäjän status ja riskinotto. Naisten

profiilikuvissa puolestaan korostui perhesuhteet ja tyypillisesti naisten kuvista oli havaittavissa

emotionaalista ilmaisua. Emotionaalista ilmaisua saatiin aikaan katsomalla intensiivisesti kameraan

26

tai hymyilemällä. Kansikuvissa ei havaittu sukupuolieroja eikä niitä näin ollen pidetty

merkityksellisinä käyttäjän minäesitysten kannalta. Miesten ja naisten profiilikuvien katsottiin

sopivan miesten ja naisten evoluutiopsykologiaan sopivaan käyttäytymiseen. Naisten on kautta

aikojen katsottu olevan enemmän perheorientoituneita, mikä selittää perhesuhteiden esiintuomisen

Facebookin profiilikuvissa. Miesten kuvissa korostuvaa statusta pidettiin myös

evoluutiopsykologiaan sopivana. Facebook on yksi mahdollisista paikoista tavata kumppani eli on

tärkeää näyttäytyä mahdollisimman maskuliinisena ja haluttavana. (Tifferent & Vilnai-Yavez 2014,

393.)

Uski (2015) on suomalainen sosiaalipsykologi ja tutkija, joka on väitöskirjassaan tarkastellut itsensä

esittämistä sosiaalisen median yhteisöpalveluissa. Tutkimuksessa on käytetty niin laadullisia kuin

määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessaan Uski tarkastelee käyttäjäprofiilien ylläpitämistä

suhteessa aitouteen. Väitöskirjassaan Uski argumentoi yhteisöpalveluiden tuoneen muutoksia

sosiaaliseen dynamiikkaan. Yhteisöpalveluissa käyttäjät eivät esitä vain yhtä roolia, vaan useat eri

roolit yhdistyvät yhdeksi metarooliksi. Metarooliin käyttäjä ajautuu, koska yleisö koostuu ihmisistä,

jotka käyttäjä tunteen useilta eri elämänaluilta. Toisen ulottuvuuden yhteisöpalveluissa luo aika,

koska käyttäjän uudet kontaktit pääsevät profiilin aikajanan kautta tarkastelemaan käyttäjän elämää

menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Perinteinen kommunikointi ja yleisöltä saatu palaute poikkeaa

yhteisöpalveluissa, joissa palautteen antaminen voi pikemminkin olla monitulkintaista. Uskin

mukaan yhteisöpalveluissa käyttäjät päätyvät esittämään pitkittyneitä identiteettirooleja, joka on

uutta niin käyttäjille kuin sosiaalipsykologialle tieteenä. (Uski 2015, 3.)

Uskin (2016) työ ei niinkään keskity tarkastelemaan sosiaalisen median yhteisöpalveluita ja niiden

toimintalogiikkaa, vaan tutkielman keskiössä on erilaisten yhteisöpalveluiden käyttäjät ja heidän

kokemusmaailmansa, jota Uski tarkastelee tulkitsevan fenomenologisen analyysin avulla.

Väitöskirjaansa perustuen Uski on argumentoinut, että yhteisöpalveluiden sisäiseen ja ulkoiseen

identiteettiesitykseen vaikuttaa yhteisöpalveluissa vallitsevat olosuhteet. Uskin mukaan

yhteisöpalveluiden yleistyminen osaksi arkipäivää on vaikuttanut niihin perinteisiin keinoihin,

joiden avulla identiteettiä tuotiin esiin, ennen kuin oli tarpeen ottaa huomioon uudet sosiaaliset

kontekstit. (Uski, 2016.)

Uski (2016) on esittänyt neljä näkökulmaa, joiden takia yksilön identiteetti ja minäesitys

vaarantuvat yhteisöpalveluissa. Uskin mukaan yhteisöpalveluissa esitetyt pitkittyneet

27

identiteettiesitykset vaarantavat yksilön identiteettiä. Yhteisöpalveluissa käyttäjän minäesitys on

jatkuvasti käynnissä ja tämänkaltaiset pitkittyneet identiteettiesitykset ovat yhteisöpalveluiden

myötä yleistynyt uusi ilmiö, jota perinteisessä kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa ei ole. Käyttäjän

profiilihistorian näkeminen mahdollisesti vuosiakin taaksepäin sekä se, että yleisön joukossa on

ihmisiä käyttäjän elämän eri osa-alueilta vaarantavat identiteettiesityksiä. Viimeinen vaaratekijä

liittyy yksilön aitouden kokemukseen ja tarkemmin siihen, että käyttäjän voi olla vaikea vetää rajaa

sisäiselle ja ulkoiselle motivaatiolle toimiessaan. Näiden uhkien pohjalta Uski esittää, että

yhteisöpalveluissa oma identiteetti asetetaan esille tavoilla, joita ei ole ennen ollut. Uski on

kehittänyt profiilityön käsitteen kuvaamaan niitä keinoja, joilla yhteisöpalveluiden käyttäjä pyrkivät

varmistamaan sen, että esitetyt identiteettiesitykset selviävät siitä, että kontaktit eri elämän osa-

alueilta pääset jatkuvasti tarkastelemaan yksilön esityksiä. Profiilityöllä pyritään myös hallitsemaan

identiteettiesityksiä uhkaavia tekijöitä. Profiilityötä voidaan tehdä tietoisesti tai tiedostamatta,

pyrkien kohti päämäärää, jossa yleisö saa käyttäjästä mahdollisimman hyvän, mutta kuitenkin aidon

kuvan. (Uski, 2016.)

Ruotsin suurimmaksi Facebook tutkimukseksi mainostetussa tutkimuksessa tutkimuskysymyksinä

on se, miksi Facebookia käytetään eri ikäisten sekä miesten ja naisten toimesta, sekä minkälaisia

statuspäivityksiä tehdään ja miksi statuspäivityksiä ylipäätään tehdään. Toisena

tutkimuskysymyksenä on minkälaisia psykologisia vaikutuksia Facebookin käyttö saa aikaan, onko

Facebookin käyttö yhteydessä itsetuntoon ja hyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan vuonna 2012

Ruotsissa oli yhteensä 4,5 miljoonaa aktiivista Facebookin käyttäjää, näistä miehiä oli 55% ja naisia

45%. Facebookin suurimpana ikäryhmänä olivat 25-34 vuotiaat ja heitä oli palvelussa noin

miljoona. Viimeisen kuuden kuukauden aikana eniten kasvanut ikäryhmä oli 57-64 vuotiaat

käyttäjät. (Denti ym. 2012, 5-29.)

Tutkimuksen mukaan yhteys muihin on yksi ihmisten perustarpeista ja yksi tärkeä syy Facebookin

käyttöön. Tutkimuksen aiheeksi valikoitui Facebook, koska se on markkinoiden suurin

yhteisöpalvelu. Tutkimuksessa tuotiin esille, että Facebook käyttäjille on tyypillistä tuoda itsestään

esille enemmän positiivisia kuin negatiivissävytteisiä asioita. Facebookissa käyttäjät päättävät itse,

mitä asioita itsestään tuovat palvelussa esille. Ihmiset haluavat olla pidettyjä ja hyväksyttyjä, joten

ei tule yllätyksenä, että muille jaetaan mielellään niitä asioita, jotka omasta mielestämme tukevat

antamaamme positiivista kuvaa. (emt., 5-29.)

28

Tutkimukseen osallistui 1011 osallistujaa, joista 33,1% oli miehiä ja 66,9 naisia. Tutkimukseen

osallistujien keski-ikä oli 32,6 vuotta. Tutkimushenkilöt olivat käyttäneet Facebookia keskimäärin

3,6 vuotta ja heillä oli keskimäärin 312 Facebook-kaveria. Aineisto kerättiin strukturoidulla

kyselylomakkeella ja se oli jaettu neljään eri osa-alueeseen. Eri osa-alueet tarkastelivat käyttäjien

läsnäoloa palvelussa, palvelun käyttöä, psykometrinen mittaus sekä taustatiedot. (Denti ym. 2012,

5-29.)

Tutkimuksessa havaittiin, että 84% vastaajista piti Facebookia päivittäisenä rutiinina ja 70%

raportoi kirjautuvansa Facebookiin mennessään verkkoon. Facebookin käytössä havaittiin

sukupuolieroja ja tutkimuksen mukaan naisten viihtyivät palvelussa päivittäin pidempiä aikoja kuin

miehet. Havaittiin, että jopa 77,3% kaikista statuspäivityksistä oli positiivisia. Sukupuolieroja

miesten ja naisten välillä oli myös siinä, minkälaisista asioista päivitettiin. Tutkimuksen mukaan

naiset päivittivät mielellään tunteista ja ihmissuhteista, kun taas miehet keskittyivät enemmän

jokapäiväisiin asioihin päivityksissään. Tutkimuksessa tarkasteltiin palvelun käytön ja hyvinvoinnin

yhteyttä ja tuloksena todettiin, että palvelun käytöllä on todennäköisemmin negatiivisia vaikutuksia

naisten, kuin miesten hyvinvointiin. (emt., 5-29.)

Rosenbaum, Johnson, Stepman ja Nuijten ovat tarkastelleen Facebook-käyttäjien motivaatiota

vaikutelman hallintaan sekä sitä, miten raportoidut minäesitykset poikkeavat tilapäivityksissä

havaituista toiminnoista sekä kommenteista. Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä käyttäen

ja aineisto kerättiin kolmella fokusryhmäkeskusteluilla. Ennen fokusryhmäkeskusteluita jokainen

haastateltava tulosti oman Facebook-seinänsä sekä aloitussivu. Fokusryhmäkeskusteluita vietiin

eteenpäin asialistan avulla, joka kattoi laajasti erilaisia kysymyksiä koskien Facebookin käyttöä.

Tutkimuksen yhteydessä käytiin läpi 676 aloitussivupäivitystä, 465 seinälle kirjoitettua päivitystä

sekä 660 kommenttia. Aineistoa analysointimenetelmänä toimi grounded theory eli ankkuroitu

teoria. (Rosenbaum ym. 2013, 35-61.)

Fokusryhmäkeskusteluissa kävi ilmi Facebook-profiilin aitouden tärkeys. Aitoudella tarkoitettiin

aitojen profiilikuvien käyttöä, vilpittömien kuvien jakamista ja statuspäivityksiä, jotka ovat

ajankohtaisia ja kuvastavat sitä, kuka käyttäjä kokee olevansa. Mielenkiintoista oli, että käyttäjät

pohtivat sitä kuvaa minkä heidän päivityksistään saa ja välttivät esimerkiksi liian monien

alakuloisten päivitysten tekemistä, että eivät tule leimatuksi. Fokusryhmäkeskustelussa tuotiin esille

ajatuksia siitä, kuinka ärsyttäviksi muiden jatkuvat valituspäivitykset ovat. Toisena tärkeänä

29

pointtina keskusteluissa nousi esille se, millainen profiilin pitäisi olla. Tutkimukseen osallistuvien

mukaan hyvä profiili on ammattimainen ja sen omistajasta saa positiivisen kuvan, joka vastaa

henkilön todellista olemusta. Informaation kontrollointi oli kolmas keskeinen tutkimuksesta ilmi

käynyt tekijä. Käyttäjät tiedostivat yleisön olemassaolon päivityksiä tehdessään ja pyrkivät

tietoisesti tekemään päivityksiä, jotka sopivat eri elämän osa-alueilta olevien henkilöiden

nähtäväksi. Informaation kontrolloinnissa mentiin pitkälle, osalla käyttäjistä oli jopa eri profiileja

eri ystäväpiireille esimerkiksi yksi profiili, toinen työkavereille ja niin edelleen. Muita pienempiä

huomioita, jotka tutkimuksesta nousi esille, oli huomion saamisen tärkeys. Käyttäjät kommentoivat

muiden päivityksiä toivoen itse saavan samanlaista huomiota muilta. Käyttäjät raportoivat myös

tehneensä statuspäivityksiä huomion toivossa. (Rosenbaum ym. 2013, 35-61.)

Toiseen tutkimuskysymykseen minäesitysten poikkeavuudesta haettiin myös vastauksia samoissa

fokusryhmäkeskusteluissa. Keskusteluissa nousi esille sosiaalisten suhteiden tärkeys. Muiden kuvia

kommentoitiin positiivisesti ja ystäviä kannustettiin. Sosiaalisten suhteiden tärkeyttä tuotiin esille

kuulumisia vaihtamalla ja yhteistoiminnalla. Käyttäjät kokivat myös tärkeäksi tuoda esille,

minkälainen sosiaalinen käyttäytyminen on heidän mielestään hyväksyttävää. Päivityksissä

saatettiin todeta esimerkiksi havaittua kummallista toimintaa ulkomaailmassa, johon käyttäjän

ystävät kommentoivat. Minäesitysten poikkeavuuden välttämiseksi itseorientoituneisuus koettiin

tärkeäksi. Käyttäjien keskuudessa pidettiin tärkeänä omien hyvien suoritusten, saavutusten ja

tavoitteiden jakamista, kunhan nämä olivat todenmukaisia. Tällä tavalla pyrittiin myös tukemaan

annettua positiivista kuvaa itsestä. Negatiivisten päivitysten tekeminen koettiin myös tärkeäksi

rehellisen minäkuvan kannalta, kunhan seinä ei muuta jatkuvaksi valitusvirreksi ja pelkkien

negatiivisten asioiden kirjoitteluksi. Kolmantena käyttäjät kokivat ryhmiin kuulumisen ja omien

idoliensa seuraamisen tärkeäksi minäkuvan kannalta. (emt., 35-61.)

Yhteenvetona Rosenbaumin ym. tutkimuksesta voidaan todeta, että käyttäjät rakentavat tietoisesti

tiettyä kuvaa itsestään Facebookissa. Profiilin aitouden tärkeys on tuotu selkeästi esille, vaikka

aitoudella ei tarkoiteta kaikkien asioiden jakamista rehellisesti vaan pikemminkin sitä, että

päivitykset ja kuvat ovat rehellisiä ja kuvaavat aitoja tilanteita, mutta ovat tarkasti harkittuja ja

tilanteeseen valittuja. Tutkimuksesta käy ilmi annetun vaikutelman hallinnan hankaluus palvelussa,

jossa päivitykset näkevät henkilöt elämän eri osa-alueilta. Näyttää siltä, että käyttäjät tekevät

päätöksiä aitouden, haavoittuvuuden, kohennusten sekä valikoituvuuden kanssa vaikuttaessaan

annettuun minäkuvaan. (Rosenbaum ym. 2013, 35-61.)

30

Yleisesti alan tutkimuksissa on havaittu, että itsensä esittäminen ja johonkin kuuluminen ovat

keskeisiä tekijöitä Facebookin käytön taustalla. Itsensä esittämisen strategiat ovat olleet tutkijoiden

kiinnostuksen kohteena jo vuosia on esitetty, että itsestä voidaan tuoda yhteisöpalveluissa esille

erilaisia puolia riippuen siitä, mikä on käyttäjän motiivi (Seidman 2013; Wallace 2001, 28-30;

Bareket-Bojmel, Morana, Shahar 2015). Yleisesti ottaen yhteisöpalveluja ja minuutta koskevissa

tutkimuksissa on havaittu, että käyttäjät rakentavat itsestään julkisen henkilön ja kirjoittavat itsensä

olevaksi. Ideaalinen käyttäytyminen Facebookissa on leikkisää ja rentoa, mutta kuitenkin

kontrolloitua. Negatiivisuus ja turhan vakavat aiheet eivät yleensä saa Facebookissa hyvää

vastaanottoa (Stenroos, Paavilainen & Kinnunen 2010). Minuuden esiin tuominen Facebookissa on

kiinnostanut tutkijoita eri aloilta ja etenkin ideaaliminuuden esittäminen on ollut monen

tutkimuksen keskiössä. Tutkimuksissa on havaittu, että käyttäjät eivät suoranaisesti esitä

ideaaliminuuttaan ja verkossa tapahtuvat esitykset ovat vahvasti yhteydessä verkon ulkopuoliseen

minuuteen (Back ym. 2010; Riva, Wiederhold, Cipresso 2016, 4-14).

On havaittu, että käyttäjät käyttävät hyväkseen eri yhteisöpalveluiden ominaisuuksia itsensä

esittämisessä ja nuo ominaisuudet usein poikkeavat perinteisen kasvokkaisen vuorovaikutuksen

puitteista. Muokkaaminen on yhteisöpalveluissa usein vaivatonta ja esimerkiksi viestejä ja

päivityksiä pystyy muokkaamaan ennen niiden lähettämistä ja vielä sen jälkeenkin. Kasvokkaisessa

vuorovaikutuksessa omia sanomisiaan on hankalampi muokata jälkikäteen. Keskeisenä itsensä

esittämisen työkaluna on aika, joka toimii yhteisöpalveluissa eri tavalla kuin verkon ulkopuolisessa

kanssakäymisessä. Yhteisöpalveluissa käyttäjillä on runsaasti aikaa miettiä, miten jonkin asian

esittävät ja kehollisuuden puute tekee yleisölle hankalaksi arvioida esitetyn väitteen oikeellisuutta.

Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa henkilön on hankalampi hallita omia esimerkiksi kehon

lähettämiä viestejä ja vuorovaikutuksen toinen osapuoli pystyy tarkkailemaan henkilön koko

olemusta läpi vuorovaikutuksen. (Walther 2007.)

Baym on esittänyt, että on naiivia ajatella käyttäjien toimivan täysin rehellisesti sosiaalisessa

mediassa, koska täysin rehellisiä ei aina olla verkon ulkopuolellakaan. On havaittu, käyttäjät

harvemmin esittävät itseään täysin valheellisesti, mutta strategiset hienosäädöt sen sijaan ovat

yhteisöpalveluissa yleisempiä. Itsensä esittämistä verkossa on kuvattu tarkaksi ja valikoivaksi,

mutta ei kuitenkaan valheelliseksi. Yhteisöpalveluissa saatetaan tehdä asioita, esimerkiksi kuulua

tiettyyn ryhmään, koska sen uskotaan näyttävän hyvältä muiden silmissä. Valheellisen itsensä

31

esittämisen sijaan voidaan katsoa, että tietyillä hienosäädöillä käyttäjät tuovat ennemminkin esille

ideaaliminuuttaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa on myös esitetty, että käyttäjän kontaktit

vaikuttavat siihen, minkälaista kuvaa itsestä annetaan palvelussa. (Baym 2015, 112-123.)

Tässä kappaleessa olen kuvannut ne teoreettiset lähtökohdat, jotka vaikuttavat tutkielmani taustalla.

Goffmanin teoria on tutkielmani keskiössä ja tulen peilaamaan tutkimustuloksia kyseistä teoriaa

vasten. Olen johdatellut aiheen ajankohtaisuuteen ja avannut sosiaalista mediaa ja tarkemmin sitä,

mikä Facebook on. Olen myös esittänyt ne tutkimuskysymykset, joihin tutkielmassa haetaan

vastauksia. Seuraavassa kappaleessa keskityn esittämään tutkielman metodologisia valintoja,

aineistonkeruuta sekä sen, miten tutkimusaineisto on analysoitu. Kuvailen myös sitä, miten

eettisyys on huomioitu tutkielmassani.

32

3 TUTKIMUSMENETELMÄT

3.1 Kvalitatiivinen tutkimus

Laadullinen tutkimusmenetelmä on sopiva tilanteisiin, joissa ei ole valmista teoriaa tutkittavan

ilmiön selittämiseen. Laadullisen tutkimusmenetelmän avulla on tarkoitus löytää vastauksia

tutkittavasta ilmiöstä ja siitä, mistä ilmiössä on oikeastaan kyse. Laadullinen tutkimus poikkeaa

määrällisestä tutkimuksesta siinä, että sen ei ole tarkoitus tehdä yleistyksiä tutkittavasta ilmiöstä,

vaan keskeisenä ajatuksena on sen sijaan ymmärtää tutkittavaa ilmiötä ja saada siitä syvällinen

näkemys. (Kananen 2017, 32-36.)

Tutkimukseni toteutan laadullisena tutkimuksena, sillä olen kiinnostunut niistä kokemuksista,

mielipiteistä ja merkityksistä, joita tutkittavilla henkilöillä on aiheeseeni liittyen. Laadullisen

tutkimuksen avulla selvitetään Kanasen mukaan niitä merkityksiä, mitä yksilöt antavat ilmiöille ja

pyritään ymmärtämään jotakin tiettyä ilmiötä. Laadullisessa tutkimuksessa ei myöskään ole

tarkoitus tehdä tilastollisia yleistyksiä tutkittavasta ilmiöstä. Laadullisessa tutkimuksessa tulkintojen

kestävyyden ja syvyyden voidaan katsoa olevan keskeisemmässä asemassa, kuin aineiston koko.

(Tuomi & Sarajärvi 2009, 85; Kananen 2017, 32-36.) Laadullinen tutkimusaineisto on monipuolista

ja sitä voidaan lähteä tarkastelemaan monista eri näkökulmista. Laadullisessa tutkimuksessa on

myös suotavaa, että teoreettinen viitekehys ja metodin valinta ovat sopusoinnussa keskenään

(Alasuutari 2007, 80–83).

3.2 Teemahaastattelu

Tutkimuksen tekemisessä haastattelu on yksi käytetyimmistä tiedonkeruumuodoista ja

joustavuutensa puolesta sopii erilaisiin tutkimustarkoituksiin. Haastattelun perusajatus on selkeä ja

yksinkertainen; kun haluamme saada tietoa siitä, miksi henkilö tekee niin kuin tekee, on järkevää

kysyä. Haastattelulajeja on useita ja toisistaan ne eroavat lähinnä strukturointiasteensa perusteella

eli siten, kuinka kiinteästi kysymykset on muotoiltu ja kuinka paljon haastattelijalla on varaa

jäsentää tilannetta. (Hirsjärvi & Hurme 2010, 34–43; Tuomi & Sarajärvi 2009, 72-73.)

33

Aineistonkeruumenetelmäksi tutkielmaani valikoitui teemahaastattelu, koska uskon sen avulla

pääseväni parhaiten käsiksi haastateltavien subjektiivisiin kokemuksiin ja ajatuksiin tutkittavasta

ilmiöstä. Tarkoituksenani on haastatella neljää miestä ja neljää naista tutkielmaani varten ja näin

haastatteluita kerääntyy yhteensä 8. Laadullisessa tutkimuksessa ei ole tarkoituksena tilastollisten

yleistyksien tekeminen, vaan tarkoituksena on tietyn toiminnan ymmärtäminen tai jonkin ilmiön

kuvaaminen. Laadullisessa tutkimuksessa on suotavaa, että haastateltavat tietävät haastateltavasta

ilmiöstä mahdollisimman paljon (Tuomi & Sarajärvi 2009, 85–87). Haastattelurunkoni (liite 2.)

koostuu seitsemästä eri teemasta ja teemojen alakysymykset vaihtelevat 5-13 kysymyksen välillä.

Haastattelurunkoni on melko perusteellinen, joten uskon, että haastateltavien määrällä ja

haastateltavieni tietovarannoilla pääsen hyvin käsiksi tutkittavaan ilmiöön sekä niihin kokemuksiin

ja ajatuksiin, joita tutkittavilla on tutkittavasta ilmiöstä.

Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelu, joka etenee ennalta valittujen teemojen ja niitä

tarkentavien alakysymysten varassa. Teemahaastatteluissa korostuu haastateltavien tulkinta ja

merkityksenanto (Tuomi & Sarajärvi 2009, 74–75). Teemahaastatteluissa kysymysten muoto ja

niiden esittämisjärjestys on vapaampi, kuin esimerkiksi strukturoidussa haastattelussa, mutta ei niin

vapaa, kuin täysin strukturoimattomassa syvähaastattelussa (Hirsjärvi & Hurme 2010, 47–48).

Puolistrukturoidulle haastattelulle on tyypillistä, että haastateltaville ei tarjota valmiita

vastausvaihtoehtoja, vaan he vastaavat kysymyksiin täysin itse, niin kuin ilmiön kokee tai niin kuin

siitä ajattelee (Eskola & Vastamäki 2010, 26–29). Teemahaastatteluiden voidaan katsoa etenevän

haastateltavan ehdoilla, haastattelijan rooli on esittää tarkentavia kysymyksiä haastateltavan

kertomuksiin ja pitää keskustelu aihealueen piirissä (Kananen 2017, 95). Teemoilla ja tarkentavilla

kysymyksillä tutkija voi vaikuttaa haastattelussa tulevaan tiedon määrään, sen laatuun ja myös

syvyyteen. Dikotomiset kysymykset, eli kysymykset, joihin voi vastata pelkästään kyllä- tai ei-

vastauksella, johtavat suppean aineiston syntyyn, eli niitä on teemahaastatteluissa kannattava välttää

(Kananen 2017, 92). Teemahaastatteluissa pyritään löytämään tutkimusongelman kannalta

merkityksellisiä vastauksia eli haastattelurunko on syytä rakentaa huolellisesti (Tuomi & Sarajärvi

2009, 74–75). Onnistuneen haastattelurungon yhtenä edellytyksenä voidaan pitää tutkijan omaa

kattavaa ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä (Kananen 2017, 96).

34

3.3 Aineistonkeruun suunnittelu ja toteutus

Toteutin aineistonkeruun vuoden 2018 aikana. Tutkimus lähti liikkeelle haastateltavien

rekrytoinnilla. Alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti tarkoituksenani oli haastatella seitsemää

miestä ja seitsemää naista, jolloin haastatteluiden kokonaismääräksi muodostuisi 14 haastattelua.

Olin kertonut avoimesti tutkielmani aiheesta niin yliopistolla, työpaikalla kuin ystäväpiirissäni ja

tutkimushaastateltaviksi kiinnostuneita löytyi useita. Jaoin kaikille kiinnostuneille tutkimuskutsun

(liite 1.) ja omat yhteystietoni. Tutkimushaastateltavat olivat yhteydessä minuun kutsun saatuaan ja

kävimme läpi tutkimushaastatteluiden etenemisen kannalta keskeisiä asioita sekä sovimme

alustavasti haastatteluajan. Annoin tutkimushaastateltavilleni 3-5 esimerkkikysymystä, jotta he

osasivat paremmin valmistautua haastatteluun. Tämän lisäksi pyysin heitä käymään huolellisesti

läpi Facebook-profiilinsa aikajanan palveluun liittymispäivästä lähtien. Toiveena esitin, että

haastateltavan profiilia voidaan selata haastattelun yhteydessä tai mahdollisen puhelinhaastattelun

yhteydessä haastateltava lisäisi minut Facebook-kaveriksi, jolloin pääsen näkemään hänen

päivityshistoriansa ja pystymme keskustelemaan haastateltavan profiilista. Messengerin

yksityisviestit jätettiin luonnollisesti profiilin selailun ulkopuolelle, koska viestit ovat käyttäjän

yksityisiä ja niiden voidaan katsoa olevan verrattavissa tänä päivänä sähköpostiin.

Kriteereitä haastateltaville oli ikä, sukupuoli sekä Facebookin käyttöaktiivisuus vuosissa mitattuna,

kriteerit on ilmoitettu myös tutkimuskutsussa (liite 1). Kaikki haastateltavani osuvat ikähaarukkaan

25-34 ja ovat olleet aktiivisia Facebookin käyttäjiä vähintään kymmenen vuotta. Aktiivisella

käyttäjällä tarkoitan henkilöä, joka käyttää palvelua päivittäin ja vähintään kerran kuukaudessa

päivittää profiiliaan. Tutkimushaastatteluihin osallistuvat naiset ovat itsensä naiseksi identifioivia

henkilöitä ja miehet itsensä mieheksi identifioivia henkilöitä, kolmannen sukupuolen rajasin

tutkimukseni ulkopuolelle.

Aineistonkeruun suunnittelun yhteydessä oli aiheellista pohtia myös tutkimuksen luotettavuus

aspektia. Informantin vahvistus on yksi luotettavuuskriteeri, jonka olen päättänyt huomioida omassa

työssäni. Haastatteluiden yhteydessä kävin läpi vielä tutkielmani suunniteltua kulkua ja kerroin

suppeasti luotettavuuskriteereistä, jotka haluan tutkielmassani ottaa huomioon. Tarkoituksenani oli

tulosten aukikirjoittamisen jälkeen valita satunnaisella otannalla yksi miespuoleinen ja yksi

naispuoleinen haastateltava, jotka saavat lukea tutkimustulososioni läpi ja kommentoida

tutkimustulosten sopivuutta heidän antamiinsa vastauksiin. Satunnaisen otannan koen tässä

35

vaiheessa tärkeäksi, koska se on luotettavampi tapa testata tuloksia, kuin ennalta sovitut tulosten

varmistajat.

Yhteydenpito tutkittavien kanssa tapahtui WhatsApp-sovelluksessa sekä ihan perinteisesti

soittelemalla. Pääasiassa yhteydenpito sisälsi haastatteluaikojen sumplimista ja haastattelupaikan

sopimista. Haastattelut toteutettiin kahta kasvokkaista haastattelua lukuun ottamatta puhelimitse.

Tutkimushaastattelua ennen kerroin tutkittaville tarkemmin aineiston keruusta, aineiston käsittelystä

ja tutkittavien anonymiteetin säilymisestä. Tämän jälkeen käynnistin nauhoitteen ja pyysin kultakin

tutkittavalta vielä nauhalle suullisen suostumuksen tutkimukseen. Tutkimuseettisiä asioita

tarkastelen lisää alakappaleessa 3.6.

Ennen virallisia tutkimushaastatteluja tein kaksi testihaastattelua testatakseni haastattelurungon

toimivuutta ja harjoittelin itse tutkimushaastattelijan roolissa olemista. Testihaastattelut olivat

molemmat onnistuneita ja päätin sisällyttää ne osaksi tutkimustani. Koin testihaastattelut tärkeiksi

tutkimuksen onnistumisen kannalta. Aihe itsessään on minulle ja haastateltavalle tuttu, mutta

haastattelijana oli tärkeää, että pystyn pitämään keskustelun raiteilla ja esittämään tarkentavia

kysymyksiä, kuten teemahaastatteluille tyypillistä on.

Kaksi haastattelua toteutettiin kasvotusten ja kuusi puhelimitse. Kasvotusten tehdyt haastattelut

tehtiin julkisella, rauhallisella paikalla. Puhelimitse tehdyt haastattelut tein pitäen puhelun kaiutinta

päällä, jotta nauhurille varmasti tallentuu niin oma, kuin haastateltavan puhe. Haastattelut

nauhoitettiin Olympus-nauhurilla ja tallennettiin tietokoneelle salasanan taakse. Aineisto olisi ollut

hyvä saada litteroitua heti haastattelun jälkeen, mutta aikataulullisista syistä tämä ei ollut

mahdollista. Tämä oli etukäteen tiedossa ja yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi pidin

tutkimuspäiväkirjaa koko tutkimusprosessin ajan. Tutkimuspäiväkirjaan tein omia muistiinpanoja ja

havaintoja kunkin haastattelun jälkeen. Tämän tarkoituksena oli helpottaa haastattelutilanteen

mieleen palauttamista myöhemmissä vaiheissa.

Haastatteluiden jälkeen oli aika yhteismitallistaa eli litteroida äänitiedotteet, jotta koko aineisto on

samassa muodossa (Kananen 2017, 132). Litteroinnin tarkkuuden tason määrittää tutkija sen

mukaan, mitä oikeastaan ollaan tutkimassa (Ruusuvuori 2010, 424). Kanasen mukaan

teemahaastatteluaineistoille on tyypillistä niiden aukikirjoittaminen mahdollisimman sanatarkasti ja

36

näin lähdin liikkeelle myös omassa tutkielmassani. Tein kaikki haastattelut, ennen kuin aloitin

yhdenkään haastattelun litterointia. Haastattelut sijoittuvat kestoltaan 21-40 minuutin väliin.

Litteroinnin alkuvaiheessa kirjoitin auki jokaisen sanan, mutta huomasin melko nopeasti, että

haastateltavien puheessa on paljon täytesanoja ja lauseiden sisällön kannalta turhaa toistoa. Tämän

huomattuani keskityin litteroimaan tarkemmin puhuttua asiaa ja jätin lähes kokonaan huomioimatta

jatkuvat samassa puheenvuorossa toistuvat ilmaisut kuten ”no silleen et..” ja ”no siis..”.

Poikkeuksena tähän oli toistot, jotka katsoin lauseen sisällön ymmärtämisen kannalta tärkeiksi.

Haastatteluiden yhteiskesto oli kaiken kaikkiaan 3 tuntia ja 33 minuuttia. Näistä litteroitua tekstiä

syntyi vajaa 86 sivua fontilla Times New Roman, fonttikoolla 12, riviväli 1,5. Omat puheenvuoroni

olen lihavoinut, jotta litteroitu tekstimassa on selkeämpi ja luettavampi kokonaisuus. Aluksi käytin

riviväliä yksi, mutta suurensin rivivälin tekstimassan luettavuuden näkökulmaa ajatellen.

Aineiston litteroinnissa en poistanut haastateltavien murteita, vaan kirjoitin puhutun auki

sellaisenaan. Naurahdukset sekä päällekkäin puhumisen kirjasin sulkuihin litteroituun tekstiin,

esimerkiksi lauseen sisälle. Litteroinnissa haastateltavat on nimetty sukupuolen ja

haastattelujärjestyksen mukaisesti merkein H1N, H1M, H2N, H2M ja samalla logiikalla eteenpäin.

3.4 Aineiston arviointi

Koen kerätyn aineiston olevan melko onnistunut tutkimuskysymyksieni kannalta.

Tutkimushaastatteluiden alkuperäisesti suunniteltu määrä pieneni, koska koin saavani kahdeksasta

haastattelusta laajan ja kattavan aineiston sekä tutkimusongelman kannalta relevanttia tietoa.

Haastateltavilla heräsi paljon samankaltaisia ajatuksia ja seitsemän haastattelun jälkeen pohdin,

jätänkö haastattelut siihen, mutta päätin tehdä vielä yhden haastattelun, jotta haastatteluita oli

tasaisesti kummankin sukupuolen edustajilta ja näin kokonaismääräksi tuli kahdeksan haastattelua,

neljä miehen haastattelua ja neljä naisen haastattelua. Kahdeksan haastattelun aikana koin aineiston

kyllääntyvän eli haastattelut alkoivat toistaa itseään eikä tutkimusongelman kannalta merkittävää

uutta tietoa tuntunut nousevan esille. Laadullisessa tutkimuksessa ei ole tarkoitus tehdä tilastollisia

yleistyksiä, vaan keskeisessä asemassa on haastateltavat ja heidän tietovarantonsa ja kokemus

tutkittavasta aiheesta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 85). Ennen haastatteluiden aloittamista ja

37

tutkielman toteutuksen suunnitteluvaiheessa olin varautunut tekemään yhteensä 14 haastattelua eli

seitsemän haastateltavaa molempien sukupuolen edustajista. Katsoin, että kahdeksan haastattelua on

riittävä määrä huomioiden aineiston saturaatio sekä se, että kyseessä on opinnäytetyö. Tärkeä asia

aineiston kokoa ja riittävyyttä arvioitaessa on myös se, että tutkimushaastateltavat kertoivat omista

havainnoistaan ja kokemuksistaan Facebookissa ja kullakin haastateltavalla on satoja Facebook-

kavereita. Pidän merkittävänä tekijänä aineiston onnistuneisuuden kannalta sitä, että informantit

ovat vuosia tarkkailleet satojen muiden käyttäjien toimintaa ja ovat sen pohjalta muodostaneet

ajatuksia ja kokemuksia, jotka haastatteluissa tulivat esille.

Onnistuneen tutkimusaineiston taustalla on varmasti huolellisesti suunniteltu haastattelurunko.

Haastattelurunko piti sisällään seitsemän eri teemaa ja teemojen alle olin valmiiksi pohtinut

tarkentavia kysymyksiä. Haastattelurunkoa suunnitellessani pyrin pohtimaan omaa kokemusta

haastattelijana ja kuvittelemaan haastattelutilanteen. Aloittelevana tutkijana koin tarpeelliseksi

pohtia eri teemojen alle mahdollisimman tarkkojakin kysymyksiä, jotta haastattelutilanne olisi

mahdollisimman luonteva, eikä tulisi sellaista tilannetta, että jälkeen päin ymmärtää, että olisi ollut

aiheellista esittää tarkentavia kysymyksiä. Ennen virallisten tutkimushaastatteluiden aloittamista

tein kaksi testihaastattelua, jossa tarkoituksena oli testata haastattelurungon toimivuutta sekä omaa

roolia tutkimushaastattelijana. Haastattelurunkoa käytiin läpi myös tutkielmaseminaarissa ja

hyväksytettiin tutkielman ohjaajilla ennen haastatteluiden tekemistä. Koen, että haastattelurungon

huolellinen suunnittelu ja muodostaminen ovat olleet keskeisessä osassa aineiston onnistumisen

kannalta.

Pidin tutkimuspäiväkirjaa läpi koko tutkielman teon ja erityisesti aineistonkeruuvaiheessa tein

paljon muistiinpanoja. Tiesin jo etukäteen, että aikataulullisista syistä en kykene litteroimaan

haastatteluja heti niiden jälkeen, vaikka tämä olisikin varmasti helpottanut tutkimusprosessin

etenemistä. Sen sijaan tein tutkimuspäiväkirjaani merkintöjä eri haastatteluista. Kirjasin ylös muun

muassa haastattelun kulkua ja omia ajatuksiani, joita heräsi haastattelun aikana.

Tutkimuspäiväkirjaan kirjasin ylös myös omia tuntemuksia haastatteluista ja niiden onnistumisesta.

Kirjasin ylös myös asioita, joihin voin kiinnittää enemmän huomiota tulevissa haastatteluissa.

Koen tutkimushaastatteluiden onnistuneen pääasiassa hyvin. Yhdessä haastattelussa oli nauhurin

kanssa pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta haastattelun käynnistyttyä edettiin sujuvasti. Jokainen

haastattelu alkoi teemalla yksi ja jatkui siitä eteenpäin vaihtelevasti. Kaikkia haastatteluiden

38

alakysymyksiä ei tarvinnut edes esittää, vaan keskustelun edetessä niihin tuli vastattua ilman

erillistä kysymistä. Pyrin pitämään keskustelut mahdollisimman luonnollisina ja annoin

haastateltavien itse kertoa kokemuksistaan siinä järjestyksessä, kun niitä tuli mieleen. Välillä oli

siirrytty jo toiseen teemaan, kun haastateltavalle tuli vielä mieleen edellisen teeman alle kuuluvia

asioita. Tämän koin ensimmäisessä tutkimushaastattelussa haastavaksi ja haastattelun lopulla vielä

kertasinkin, että onhan kaikki aihealueet varmasti käyty läpi. Haastatteluiden yhteydessä huomasin,

kuinka laaja aihe Facebook ja yhteisöpalvelut ylipäätään ovat. Aiheesta olisi riittänyt keskusteltavaa

useamman tunnin edestä ja ensimmäisissä haastatteluissa koinkin haastavaksi keskustelun pitämisen

raiteillaan ja haastattelurungon mukaisena. Aineiston onnistumisen kannalta pidin tärkeänä sitä, että

kaikki haastattelurungon teemat tuli käytyä kaikkien haastateltavien kanssa läpi.

Haastatteluiden onnistumisen kannalta tärkeänä pidin myös sitä, että haastateltavilla oli ennakkoon

tiedossa, minkälaisia haastattelukysymykset tulevat olemaan. Yhdessä haastattelussa jouduin

avaamaan haastateltavalle, mitä tarkoitan minuuden esittämisellä, muita epäselvyyksiä ei tullut.

Haastatteluiden onnistumisen kannalta keskeistä oli se, että haastateltavat olivat valmistautuneet

haastatteluihin hyvin. Kukin haastateltava oli selkeästi käynyt läpi omaa Facebookin aikajanaansa ja

oli perillä siitä, mitä palvelussa nykyään tehdään. Yleinen tunnelma haastatteluissa oli avoin ja

luottamuksellinen.

Kokonaisuudessaan koin aineistonkeruun onnistuneeksi ja sain kasaan laajan ja

tutkimuskysymyksieni kannalta kattavan aineiston. Aineiston kokoa en ollut sen suuremmin

miettinyt tutkielmaa suunnitellessa, suurimpana kysymyksenä pidin aineiston riittävyyttä. Koen

aineiston riittäväksi ja jossain määrin jopa liian laajaksi. Laaja aineisto ei sellaisenaan ole

ongelmallinen, vaan lähinnä se tarkoittaa litteroinnin ja analysoinnin vaiheissa päätöksien

tekemistä.

3.5 Aineiston analyysi

Yleisesti ottaen laadullisen analyysin voidaan katsoa koostuvan havaintojen pelkistämisestä ja

arvoituksen ratkaisemisesta (Alasuutari 2007, 40–42). Laadullisen analyysin muodot voidaan jakaa

kolmeen erilaiseen tapaan riippuen siitä, mikä on teorian suhde analyysiin. Aineistolähtöisessä

39

analyysissa ideana on teoreettisen kokonaisuuden luominen tutkimusaineistosta. Teoriaohjaavassa

analyysissa on kytkentöjä käytettyyn teoriaan, mutta teoria ei suoranaisesti ohjaa analyysia.

Teorialähtöinen analyysi puolestaan on teoriavetoista ja käytetyt käsitteet on sidottu tiettyyn

teoriaan. Teorialähtöinen analyysi sopii erityisesti testaamaan jonkin aiemman teorian toimivuutta.

(Tuomi & sarajärvi 2009, 95–97.) Näitä aineistolähtöisiä analyysitapoja voidaan tarkastella myös

sisällönanalyysin näkökulmasta. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa analyysi etenee

tutkimusaineiston ehdoilla niin, että käytetyt käsitteet on sidottu käytettävään teoriaan.

Aineistolähtöisestä sisällönanalyysista teoriaohjaava sisällönanalyysi poikkeaa juuri käsitteiden

käytössä, koska aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa käsitteet luodaan aineiston pohjalta. Kolmas

mahdollinen tapa, on vielä teorialähtöinen sisällönanalyysia, jossa luokittelu tapahtuu johonkin

aikaisempaan viitekehykseen perustuen. (Tuomi & sarajärvi 2009, 109–117.)

Oman tutkielmani taustalla vaikuttaa Goffmanin rooliteoria, joten analyysin teen teoriaohjaavaa

sisällönanalyysia käyttäen. Täysin aineistolähtöinen analyysi ei tuntunut sopivalta, koska

Goffmanin teorian käsitteistö näkyy jo vahvasti haastattelurungossani. Teorialähtöinen analyysi

puolestaan pyrkii testaamaan jonkin jo olemassa olevan teorian toimivuutta. Goffmanin teoria on

peräisin vuodelta 1959 ja tavat tuoda itseään esille sekä vaikuttaa annettuun vaikutelmaan ovat

muuttuneet teknologian kehittymisen sekä erilaisten itsensä esittämisen alustojen yleistymisen

myötä, joten en kokenut kannattavaksi lähteä testaamaan teorian toimivuutta, vaan tarkoituksenani

on ennemmin peilata Goffmanin ajatuksia nykyajan itsensä esittämiseen ja vaikutelman hallintaan

liittyen. Teoriaohjaava sisällönanalyysi lähtee liikkeelle samalla tavalla kuin aineistolähtöinen

sisällönanalyysi, mutta klusteroinnin jälkeinen abstrahointi erottaa analyysitavat toisistaan (Tuomi

& Sarajärvi 2009, 109–112). Aineistolähtöinen sisällönanalyysi tarjoaa tutkijalle mahdollisuuden

luoda tutkielmaan teoreettinen käsitteistö, kun omassa tutkielmassani liitän aineistosta kerätyn,

tutkimusongelman kannalta olennaisen tiedon, Goffmanin rooliteorian käsitteistöön.

Sisällönanalyysi voidaan nähdä perusanalyysimenetelmänä, joka mahdollistaa tutkimuksessa

käsitteisiin liittyviä vapauksia. Sisällönanalyysi on tekstianalyysi, joka soveltuu dokumenttien

systemaattiseen ja objektiiviseen tarkasteluun. Tässä yhteydessä dokumentilla voidaan viitata

haastatteluun, sillä Tuomen ja Sarajärven mukaan mikä tahansa materiaali, joka on saatettu tekstiksi

voi toimia dokumenttina (Tuomi & Sarajärvi 2003, 105–108).

40

Koska haastatteluistani oli kulunut jo melkoisesti aikaa, aloitin analyysin kuuntelemalla haastattelut

vielä uudestaan, kävin läpi tutkimuspäiväkirjaani tekemiä merkintöjä ja luin litteroitua tekstiä eli

tulin tutuksi aineiston kanssa. Teoriaohjaava sisällönanalyysi lähtee liikkeelle aineiston

pelkistämisellä. Pelkistämisessä aineistosta karsitaan tutkimuskysymysten kannalta epärelevantti

aineisto pois ja tiivistetään tutkimusongelman kannalta olennaista tietoa osiin (Tuomi & Sarajärvi

2003, 108–109).

Ihan aluksi kirjoitin tutkimuskysymykseni post-it lapuille ja kiinnitin ne tietokoneen näytön

reunaan. Näin pystyin paremmin pitämään mielessä tutkimuskysymykset ja palauttamaan niitä

mieleen. Lähdin pelkistämään aineistoa värikoodaamalla aineistoa kolmella värillä

tutkimuskysymykset mielessäni. Yhdellä värillä merkitsin kaikki kysymykseen yksi liittyvät

lauseet, toisella värillä kysymyksen kaksi alle menevät lauseet ja kolmannen samalla logiikalla.

Siirsin värikoodatut osat omaan Excel tiedostoonsa. Vielä tässä vaiheessa säilytin haastateltavien

tunnusmerkin, esimerkiksi H3N merkinnän, jolloin osasin yhdistää vastaukset tiettyyn henkilöön ja

tarvittaessa pystyisin palaamaan haastatteluun. Tässä vaiheessa huomasin, että osa litteroidusta

aineistosta ei ollut relevanttia juuri tämän tutkimuksen kannalta, mutta mielenkiintoista tietoa

kuitenkin. Tämän jälkeen aloin tutkimuskysymys kerrallaan pelkistämään alkuperäisilmaisuja.

Pelkistetyt ilmaukset muodostuivat yhden ja useamman sanan joukoiksi. Tässä vaiheessa mieleen

tuli jo mahdollisia alaluokkia, muuta päätin kuitenkin pelkistää kaikki värikoodatut lauseet, ennen

kuin mietin alaluokkia sen enempää.

Tässä vaiheessa olin pelkistänyt aineiston ja oli ryhmittelyn vuoro. Ryhmittelyssä ajatuksena on,

että aineistosta erotellut alkuperäisilmaisut käydään huolellisesti läpi ja niistä etsitään

samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia kuvaavia ilmaisuja. Samankaltaiset ilmaisut kootaan omaksi

luokaksi ja luokka nimetään käsitteellä, joka kuvaa luokan sisältöä. Luokittelussa aineisto tiivistyy

entisestään, koska yksittäiset ilmaisut kootaan yhden laajemman käsitteen alle. (Tuomi & Sarajärvi

2003, 109–110.) Tässä vaiheessa analyysiä aloin muodostamaan pelkistetyistä ilmauksista

alaluokkia. Keksin alaluokille kuvaavia nimiä melko laajalla skaalalla ja käydessäni uudestaan

muodostamiani alaluokkia läpi, niin osa näyttikin sopivan paremmin toisen alaluokan alle ja tätä

jatkaessani myös alaluokkien kokonaismäärä väheni oleellisesti. Alaluokkia muodostaessani pyrin

pitämään ajatukset tiiviisti itse aineistossa, vaikka ajatukset meinasivatkin karata käsitteellistämisen

puolelle. Tämän jälkeen lähdin luomaan yläluokkia, jotka kuvasivat yhdistettyjä alaluokkia.

Yläluokkien pohjalta etenin taas pääluokkien muodostamiseen.

41

Teoriaohjaavan sisällönanalyysin viimeisessä vaiheessa tutkimusaineisto liitetään valitun teorian

käsitteistöön ja tästä vaiheesta voidaan puhua abstrahointina. Ryhmittely voidaan nähdä

abstrahoinnin prosessin osana. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 110–111.) Tässä vaiheessa analyysia en

enää lähtenyt nimeämään yhdistäviä luokkia, vaan lähdin pääluokkien pohjalta muodostamaan

yhdistäviä luokkia, jotka nimesin Goffmanin teoriaan sopivin käsittein. Analyysin pohjalta

muodostuneet, niin kutsutut yhdistävät luokat kokosin tutkimustulosten osioon alaotsikoiksi.

3.6 Tutkimusetiikka

Tutkielmassani noudatan tutkimuseettisiä normeja ja hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Ihmistieteiden

tutkimukseen sovellettavat eettiset periaatteet on Tutkimuseettinen neuvottelukunta jakanut

kolmeen osa-alueeseen: tutkittavan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vahingoittamisen

välttäminen sekä yksityisyys ja tietosuoja. Tässä kappaleessa tarkastelen sitä, miten

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeet olen huomioinut käsillä olevassa työssä.

(Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 4-7.)

Tutkittavien itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan tutkittavien osallistumisen vapaaehtoisuutta sekä

tutkittavien informointia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkittavat päättävät itse

osallistuvatko tutkimukseen. Tutkittavilla täytyy olla hallussaan riittävästi tietoa tutkimuksen

tarkoituksista ja tieto siitä, että tutkittavat voivat jättää tutkimuksen kesken koska tahansa.

Tutkittavilta tulee saada suullinen tai kirjallinen hyväksyntä tutkimukseen osallistumisesta.

(Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 4-7.) Omassa tutkielmassani itsemääräämisoikeuteen

liittyvät asiat olen huomioinut alusta alkaen. Tutkimushaastattelukutsu (liite 1.) ja siihen

vastaaminen on ollut täysin haastateltavan itsensä päätettävissä. Tutkimuksesta kiinnostuneiden

kanssa olen käynyt läpi tutkimuksen tarkoitusta, haastattelutilannetta ja haastattelun arvioitua kestoa

läpi haastatteluaikaa sovittaessa. Haastattelutilanteessa, vielä ennen virallisen haastattelun

aloittamista, olen kertonut tutkittaville tutkimuksen tarkoituksesta, aineiston analyysista, aineiston

säilytyksestä sekä aineiston hävittämisestä. Tässä vaiheessa tutkittava on antanut suullisesti vielä

nauhalle suostumuksensa haastatteluun osallistumisesta. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman

avoin ja helposti lähestyttävä haastateltavien suuntaan tutkimuksen eri vaiheissa, jotta he voivat

lähestyä minua niin halutessaan. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan mukaan tutkimuksen

keskeyttäminen ei välttämättä tarkoita sitä, että jo tehtyä haastattelua ei voisi käyttää. Omassa

42

tutkielmassani olen haastateltaville luvannut, että heidän haastattelujaan ei käytetä tutkielmassa,

mikäli he niin toivovat.

Vahingoittamisen välttäminen kattaa alleen henkisten haittojen välttämisen sekä taloudellisten ja

sosiaalisten haittojen välttämisen. Henkisten haittojen välttämisellä tarkoitetaan käytännössä sitä,

että tutkittavia kohdellaan arvostavasti läpi tutkielman. Tutkittavia on kohdeltava arvostavasti niin

aineistonkeruun yhteydessä kuin tulosten julkaisemisessa (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009,

7-8). Omassa tutkielmassani olen kiinnittänyt erityisesti huomiota juuri vahingoittamisen

välttämiseen, koska Facebook ja itsensä esittäminen palvelussa, voi olla monelle arka ja

henkilökohtainen aihe. Käyttäjät paljastavat itsestään ja omasta käyttäytymisestään asioita, joita ei

välttämättä ole havaittavissa heidän profiileistaan. Tutkielmassani pohdin aluksi

ryhmähaastatteluiden pitämistä, mutta aiheen kannalta katsoin, että haastateltavien on mahdollisesti

helpompi kertoa yksityiskohtaisempia ja syvempiä asioita, kun haastattelussa ei ole muita.

Ryhmähaastatteluissa kaikki haastateltavat kuulevat toistensa vastaukset ja ryhmädynamiikka

vaikuttaa paljolti siihen, kuinka syvällistä keskustelua saadaan aikaiseksi. Teemahaastattelun

aineistonkeruumenetelmänä koin myös mahdollisimman tehokkaaksi vahingoittamisen välttämisen

keinoksi, koska haastateltavat pystyvät itse vaikuttamaan tehokkaasti siihen, kuinka syvällisiä

asioita kertovat. Haastattelutilanteen itsessään olen pyrkinyt kunkin haastateltavan kohdalla

luomaan sellaiseksi, että he voivat luottamuksella kertoa syvällisiäkin asioita, mutta myös kieltäytyä

esimerkiksi joistakin tarkentavista kysymyksistä. Luottamuksellista ilmapiiriä olen pyrkinyt

luomaan heti alusta alkaen, tarjoamalla haastateltaville mahdollisuuden valita esimerkiksi paikka,

jossa haastattelu tapahtuu. Tutkielmassa taloudellisia ja sosiaalisia haittoja on pyritty välttämään

pitämällä huoli tutkittavien yksityisyydestä sekä tietosuojasta.

Suomen perustuslaissa suojattuihin oikeuksiin kuuluva yksityisyyden suoja on yksi tärkeistä

eettisistä tutkimusperiaatteista. Yksityisyyden suojan alle kuuluvan tietosuojan voidaan katsoa

olevan aineistonkeruun, käsittelyn sekä tulosten julkaisemisen kannalta tärkein osa-alue.

Tutkimusaineistojen suojaamisella ja luottamuksellisuudella pyritään varmistamaan sitä, että

tutkittavien yksityisyyden suoja ei vaarannu tutkimuksen teon yhteydessä. Tutkittavien

yksityisyyden suojasta huolehtiminen tulee tehdä huolellisesti tutkielman alusta asti.

(Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 8-11.) Omassa tutkielmassani tutkittavien yksityisyyteen

liittyviä kysymyksiä pohdin jo tutkimussuunnitelmaa tehdessä ja totesin, että tutkimuksen

onnistumisen kannalta merkittäviä tietoja on haastateltavan etunimi, ikä sekä sukupuoli, muita

43

tietoja haastateltavistani en kerännyt. Tutkittavien iän olen varmistanut suullisesti, kun henkilö on

ilmoittautunut vapaaehtoiseksi tutkimukseen. Tutkielman kannalta on tärkeää, että tutkittava kuuluu

valitsemani ikähaarukan sisälle, mutta muuten ikä ei ole tutkimuksen kannalta merkittävä tieto,

joten olen jättänyt kaikkien haastateltavien iät kirjaamatta. Etunimi ei ollut tutkimuksen kannalta

merkittävä tieto, mutta helpotti kommunikointia, kun tiesi, millä nimellä toista kutsuu.

Tutkimuspäiväkirjaan kirjasin tutkittavien etunimet ja yhdistin nämä lyhenteisiin, jotta

haastatteluiden palauttaminen mieleen olisi jälkikäteen helpompaa. Tutkimushaastattelut siirsin

ääninauhurista haastattelun jälkeen tietokoneelleni, salasanan taakse, jotta vain minulla on pääsy

tiedostoihin. Haastattelupäiväkirjaa olen säilyttänyt lukollisessa pöytälaatikossa läpi tutkielman

teon. Kaikki tutkimukseen liittyvä aineisto hävitetään asianmukaisesti tutkimuksen päättymisen

jälkeen.

44

4 TUTKIMUSTULOKSET

4.1 Facebook itsensä esittämisen näyttämönä

Facebook on osa tutkittavien normaalia, jokapäiväistä arkea. Facebookia selaillaan vaihtelevasti,

mutta kuitenkin useamman kerran päivässä ja päivityksiä tehdään vaihtelevasti, mutta yleensä

kerran kuukaudessa. Päivitysten lisäksi keskeistä on muiden päivityksiin tai sisältöjen jakamisiin

reagointi tykkäämällä tai muulla tunnetta ilmaisevalla emojilla. Facebook kavereiden

merkkaaminen erilaisiin meemeihin on yleistynyt erityisesti viime aikoina. Käyttäjät merkkaavat

toisiaan meemeihin, jotka mielestään kuvastavat merkattua henkilöä. Meemien lisäksi itsensä

merkkaaminen eri paikkoihin tai tapahtumiin on yleistynyt. Merkkaamisella tarkoitetaan sitä, että

toinen henkilö lisää Facebook-kaverinsa nimen esimerkiksi hauskaan kuvaan, jolloin merkatulle

tulee ilmoitus, että hänet on merkattu ja hän pääsee näkemään kuvan ja kaverin kommentin, joka

hänet merkkasi. Käyttäjät voivat myös merkata itseään eri paikkoihin tai paikkakunnille esimerkiksi

ulkomailla tiettyyn hotelliin, jolloin henkilön profiiliin tulee näkyviin, missä henkilö on sillä

hetkellä.

H1M: Facebookin käyttö on vähä sama ku vetäis aamulla sukat jalkaan.

H3N: Ehkä joku niin ku tietynlaisten ryhmien tykkääminen ja kuvien tykkääminen.. No

sit joo nyt tulee ainaki joka tuutista noita meemejä..

Tutkimushaastateltavilla eli informanteilla on tili useammassa yhteisöpalvelussa ja

yhteisöpalveluiden yleistyminen on vaikuttanut myös siihen, miten ja mihin juuri Facebookia

käytetään. Erilaiset yhteisöpalvelut on tarkoitettu erilaisten sisältöjen jakamiselle, mikä puolestaan

vaikuttaa siihen, kuka palveluihin hakeutuu. Facebookin alkuaikoina yhteisöpalveluiden läpimurto

ei ollut vielä tapahtunut, eikä yhteisöpalveluita ollut saatavilla samalla tavalla kuin nyt. Muiden

yhteisöpalveluiden yleistymisen myötä näyttäisi Facebookin asema myös muuttuneen. Ihmiset

hyödyntävät eri yhteisöpalveluita erilaiseen itsensä esittämiseen. Instagramissa käyttäjät tuovat

itseään esille vahvasti kuvien avulla, kun LinkedIn puolestaan tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden

tuoda esille omaa ammatillista puoltaan. Nämä yhteisöpalvelut linkittyvät osittain myös toisiinsa,

kun Instagramissa olevaa sisältöä jaetaan Facebookin puolella. Palvelut eivät ole toisiaan

poissulkevia, vaan ne voidaan ennemminkin nähdä toisiaan tukevina.

45

H3N: Se kilpailee aika paljon just Instan ja LinkedInin kanssa ku ei se oikee sovi enää

ammatilliseen puoleen ku se on sit enemmän LinkedIniin sopivaa ja sit taas Instassa

pelataan enemmän kuvilla ja stooreilla.

Tutkittavien Facebook-yleisö eli käyttäjän kontaktit, jotka on hyväksytty Facebook-kavereiksi,

koostuvat elämän eri osa-alueiden kautta tutuiksi tulleista henkilöistä. Käyttäjät ovat olleet

Facebookissa jo vuosia eli yleisöön mahtuu henkilöitä useista eri lähtökohdista. Tutkittavien

Facebook kavereiden joukossa on ystäviä, perheenjäseniä, sukulaisia sekä tuttavia, jotka on tunnettu

jo pidemmän aikaa tai joihin on tutustuttu Facebookiin liittymisen jälkeen. Osalla tutkittavista

kynnys lisätä henkilö kaveriksi oli pienempi, kuin toisilla mutta tällä ei nähty vaikutusta siihen,

mitä palveluun päivitettiin.

H2N: No työkaverit, kaverit, vanhoilla paikkakunnilla asuvat ystävät, lapsuuden

kaverit Pohjoisesta, ja sit nää puolison kautta tulevat perhetutut ja omat sukulaiset ja

sit jotain tutun tuttuja, joita et oo kehdannu olla hyväksymättä..

Päivityksiä tehtiin käyttäjälle tärkeistä hetkistä, kokemuksista sekä tapahtumista kuten naimisiin

meno, lapsen syntyminen sekä valmistuminen. Muita keskeisiä teemoja päivityksissä olivat

lomamatkat, tapahtumat ja muut normaalista arjesta poikkeavat tapahtumat. Päivityksiä tehtiin

myös arkisista asioista ja uuden elämänvaiheen alusta, etenkin tuoreilla äideillä profiilin täytti

vauvaan liittyvät päivitykset ja kuvat. Pääasiassa päivitykset toimivat tietyllä rutiinilla, päivityksistä

oli havaittavissa syntymäpäivät, lomat, vuodenaika ja juhlapyhät. Käytännössä päivitykset olivat

sellaisia, että käyttäjän kaikki kontaktit voivat ne tietää ja merkittävät hetket saatiin nopeasti jaettua

kaikille kontakteille. Päivityksiä tehtiin myös tiettyjä tahoja, kuten tiettyä ystäväpiiriä ajatellen.

H4N: Aika paljon halutaan tuoda esille sitä missä ollaan oltu ja missä ollaan

matkusteltu ja mitä hauskaa ne on tehny..

H2N: Mulla on siellä tätejä ja muita sukulaisia, jotka sit siellä pääsee seuraamaan

mitä mulle kuuluu ku harvemmin tulee sit kuitenkaan oikeesti soiteltua tai nähtyä..

46

Päivityksien tekemisen katsottiin kuuluvan osaksi Facebookissa vallitsevaa kulttuuria. Perinteisten

statuspäivitysten tekeminen on haastatteluiden perusteella vähentynyt oleellisesti ja niiden tilalle on

tullut merkkailu eli itsensä tai toisen käyttäjän lisääminen esimerkiksi johonkin paikkaan tai

tapahtumaan ja kuvapäivitykset siitä, missä on oltu, mitä on tehty ja mitä on päästy kokemaan.

Informantit kertoivat, että kevyen positiiviset päivitykset nähtiin hyväksyttävämpinä, kuin aidosti

negatiivisten päivitysten tekeminen. Raskaimmiksi koettiin sellaiset käyttäjät, jotka päivittävät

usein profiiliinsa negatiivisia asioita. Ei häiritseväksi, mutta yleiseen kulttuuriin sopimattomaksi

katsottiin myös liika jakaminen. Kokonaisten loma-albumien tai joka päivä uusien vauvakuvien

lisäämistä pidettiin turhauttavana. Vahvojen, mielipiteitä jakavien näkemysten esiintuomista

pidettiin myös sopimattomana.

H3N: Kaikki vihapuhe ehdoton ei ja itestä ainaki ihan hirveetä. Yleisesti ottaen

sellanen asiattomuus ja asiaan kuulumattomuus mun mielestä ei kuulu sinne.

H2N: Toki siellä on niitäkin, joilla ei oo mitään itsesuojeluvaistoa, että jaetaan ihan

kaikki roskien viennistä eteenpäin..

H2M: Ei siellä sillee enää tehä niitä perinteisiä statuspäivityksiä vaan just

ennemminki on niitä kuvien jakamisia, merkkailuita ja tägäilyä..

Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia koskien käyttäjien päivityksiä.

Statuspäivitysten poisjääminen ei ole kuitenkaan aikaisemmissa tutkimuksissa noussut esille, mitä

voi osaltaan selittää se, että Facebookissa tapahtuva toiminta muuttuu nopeasti ajassa. Kahdessa

vuodessa käyttäytyminen ja palvelun tarkoitus on voinut muuttua jo paljon. Facebookissa vallitseva

kulttuuri näyttää vahvasti määrittävän sen, minkälainen päivittely nähdään suotavaksi ja

minkälainen päivittely epätoivotuksi. Aikaisemmassa tutkimuksessa käyttäjät pelkäsivät

leimautuvansa epäsuosittuun kategoriaan, jos omaan profiiliin päivitettiin liian alakuloisia asioita

(vrt. Rosenbaum ym. 2013). Stenroosin, Paavilaisen sekä Kinnusen mukaan on kulttuurillinen

kysymys, minkälaiset päivitykset katsotaan hyviksi. Hyvä statuspäivitys on lyhyt, nokkelasti

kirjoitettu, henkilökohtainen sekä hauska. Hauskalle päivitykselle ominaista oli se, että se ei

loukannut ketään laajasta yleisöstä (vrt. Stenroos, Paavilainen & Kinnunen 2010).

Haastatteluiden pohjalta havaittiin, että ryhmiin kuuluminen on nykyään oleellinen osa Facebookin

käyttöä. Ryhmissä tapahtuvaa tiedon jakamista pidettiin tärkeänä ja tieto saatiin nopeasti levitettyä

47

suurellekin alueelle. Ryhmiin kuuluminen helpotti tiedon saamista juuri siitä aiheesta, mikä itseä

kiinnostaa. Tiedon määrä Facebookissa on valtava, joten ryhmiin kuulumisella pyrittiin myös

varmistamaan, että itselle tärkeä tieto ei mene ohi. Erityisen suurta jakaminen oli tiettyjen ryhmien

sisällä. Oman asuinalueen ryhmissä jaettiin pienellä kynnyksellä tietoa esimerkiksi myynnissä

olevasta talosta, kun ammattiryhmiä edustavissa ryhmissä jaettiin tietoa alan työpaikoista ja haettiin

vertaistukea. Ryhmän tarkoitus vaikuttaa siihen, minkälaisia asioita jaetaan.

H3N: Noi ryhmät mihin mä kuulun ni ne liittyy johonki aiheeseen et just vaikka koulun

ryhmä, ammattiin liittyvä ryhmä tai asuinalueen ryhmä ja sit muutenki ryhmiä

käytetään enemmän.

H2N: … Siellä on niitä vertaistukiryhmiä että jos mun tekee oikein kovasti mieli ni

voin sit siellä sanoa niitä juttuja.. Ja heti helpottaa ku saa sieltä pari kommenttii ja

väillä helpottaa ku voi käydä lukee et joku muu tuntee samalla lailla ku ite..

H4M: .. Oon mä joissain ryhmissä joo, tai lähinnä noissa harrastuksiin liittyvissä

ryhmissä, missä sit just pääsee juttelee siitä aiheesta ja sit siellä myös jonkin verran

myydään välineitä..

Jos ryhmiin kuulumisen merkitystä lähdetään tarkastelemaan aikaisemman tutkimuksen ja

Kiezmannin sosiaalisen median hunajakennojen valossa voidaan huomata, että Facebookin voisi

päivittää. Kietzmannin kennossa jakaminen sekä ryhmiin kuuluminen oli katsottu vähiten

Facebookiin sopivaksi toiminnaksi. Tutkimukseni perusteella esitän, että jakaminen sekä ryhmiin

kuuluminen ovat vuoden 2019 Facebook-käyttäytymisessä vähintään yhtä tärkeitä, kuin esimerkiksi

läsnäolo, maine sekä keskustelut. Ihmissuhteet voidaan edelleen katsoa keskisimmäksi osaksi

Facebookin käyttöä. Läsnäolo ja identiteetti sekä niiden merkitys puolestaan on vähentynyt

palvelussa. Identiteetin rakentamiseen ja ylläpitoon voidaan käyttää muita yhteisöpalveluita, joihin

se soveltuu paremmin. Läsnäolo yhteisöpalveluissa koetaan edelleen tärkeäksi, mutta Messengerin

myötä itse profiilissa ei tarvitse käydä jatkuvasti koska Messengeriin saapuvista yksityisviesteistä

tulee käyttäjälle ilmoitus ja viestejä voidaan lukea, jos käyttäjällä on puhelimessaan Messenger

sovellus.

Haastateltavat kertoivat, että Facebookia käytettiin kontaktien kanssa kommunikointiin ja

yhteydenpitoon. Havaittiin, että harvan tuttavan kanssa kommunikointi tapahtui pelkästään

48

Facebookissa, vaan Facebookissa kirjoittelu toimi kaiken muun yhteydenpidon tukena. Yhteyttä

pidettiin yksityisviesteillä, mutta tärkeää oli myös kavereiden päivityksistä tykkääminen ja

kommentointi.

H2N: Facebook on enemmän sellanen yleisten kaverisuhteiden ylläpitämiseen

tarkoitettu paikka et kyllä ne syvemmät keskustelut käydään ihan jossain muualla..

H2M: Messengerissä tulee tietty juteltua ja kavereiden jutuista tykättyä mut ei mulla

sellasii oo että vaan pidettäis yhteyttä siellä.. On voinu tutustuu sitä kautta paremmin

mutta kyl siinä on sit aika nopeesti numeroita vaihdettu, nähty ja sillee..

Haastateltavat toivat esille, että verkostoituminen Facebookissa oli vaivatonta. Verkostoitumiseksi

katsottiin esimerkiksi erilaisiin oman ammattiryhmän edustajien ryhmiin kuuluminen. Ryhmän

sisällä kaikki henkilöt edustavat samaa ammattiryhmää. Näissä ryhmissä jaettiin ajankohtaista tietoa

ja pohdittiin asioita itselle tuntemattomien ihmisten kanssa. Havaittiin, että ryhmään kuuluminen

helpotti tutustumista ja mahdollisesti myös kasvokkain tapaamista. Ryhmiin kuuluminen ei ollut

ainoa tapa tutustua ihmisiin palvelussa. Käyttäjät lisäsivät toisiaan kavereiksi esimerkiksi

satunnaisen tapaamisen jälkeen. Havaittiin, että kaveripyynnön laittaminen Facebookissa oli

helpompaa, kuin esimerkiksi puhelinnumeron pyytäminen kasvotusten ja ihmisiä oli helppo löytää,

kunhan nimi oli tiedossa.

H1M: Jos vaikka baarissa on tavannu mielenkiintoisen tyypin ni voi sit laittaa siellä

viestiä ja lähtee edistää sitä juttuu..

H4M: Kyllä mulla on noita puolituttuja ketä oon lisännyt ja sit siellä alkanu enemmän

just kirjottelee ja tutustuu..

Käyttäjän taustatiedot olivat tärkeä osa Facebookin käyttöä. Haastateltavat kertoivat että, yleisesti

hyväksyttävänä ja suositeltavana pidetään sitä, että käyttäjillä oli omassa profiilissa, sille

kuuluvassa osiossa taustatietoja henkilöstä. Taustatiedot kehittyvät ajassa ja pidettiin tärkeänä, että

taustatiedot ovat edes jossain määrin ajan tasalla. Taustatietoihin kuuluvaksi katsottiin oma nimi,

asuinkunta, mistä on kotoisin sekä mahdollisesti tieto sen hetken työpaikasta tai oppilaitoksesta.

Mielenkiintoista oli, että käyttäjän profiilikuvaa verrattiin taustatietoihin. Yleisesti hyväksyttävänä

ja suositeltavana pidettiin sitä, että profiilikuva on ajankohtainen. Ajankohtaisuudellaan puolestaan

49

tarkoitettiin sitä, että henkilö on tunnistettavissa kuvasta. Jos käyttäjällä oli profiilikuvana

esimerkiksi kuva lapsuudesta, niin pidettiin tärkeänä, että käyttäjästä oli nähtävissä muitakin kuvia.

Poikkeuksena tähän erilaiset kampanjat, joissa tarkoituksena on vaihtaa profiilikuva tietyn teeman

mukaiseksi tietylle aikavälille.

Facebookin mielekkyys näyttää olevan siinä, että sinne pystyy lisäämään kuvia, päivityksiä,

jakamaan materiaalia ja olemaan tekemisissä muiden kanssa. Palvelu ei ole niin rajoittunut yhteen

toimintoon, kuin monet muut yhteisöpalvelut, eikä siellä ole samanlaisia ulkonäköpaineita, kuin

esimerkiksi Instagramissa, jossa ideana on tuoda itseään esille pelkkien kuvien sekä Storien kautta.

Palvelussa on helppo jakaa asioita isolle massalle kerralla. Monesti muihin yhteisöpalveluihin

lisättyjä kuvia tai linkkejä jaettiin myös Facebookissa. Palvelun käytön mielekkyyttä lisäsi myös se,

että palvelun eri osa-alueet kehittyvät jatkuvasti. Havaittiin, että palvelun kehittymisen myötä myös

tapa ilmaista itseään ja omia ajatuksiaan kehittyy jatkuvasti. Esimerkkinä tästä voidaan mainita

vuonna 2016 käyttöön tulleet reaktiohymiöt. Aikaisemmin käyttäjien kuviin ja päivityksiin oli

mahdollista vain kommentoida tai tykätä päivityksestä. Reaktiohymiöiden käyttöönoton myötä

päivityksiin voidaan reagoida tykkäämällä, antamalla sydän, nauruhymiöllä, yllättyneellä hymiöllä,

surullisella hymiöllä tai vihaisella hymiöllä. Tutkimuksessa havaittiin, että reagointi on monesti

vaivattomampaa kuin kommentointi ja uusien reagointihymiöiden myötä voidaan ottaa kantaa

muutenkin kuin vain yhdellä tunnetilalla eli tykkäämällä. Viime aikoina palvelussa on yleistynyt

erilaiset hyväntekeväisyystempaukset ja varainkeruut valitulle kohderyhmälle. Käyttäjä voi

esimerkiksi syntymäpäiviensä kunniaksi kerätä rahaa hyväntekeväisyyskohteelle ja kaikkien

lahjoittajien nimet tulevat näkyviin.

Jos Facebookia lähdetään tarkastelemaan Goffmanin teorian ja käsitteiden valossa, voidaan

käyttäjän profiili nähdä ikään kuin näyttämönä, jossa itsensä esittäminen eli roolisuoritukset

tapahtuvat. Käyttäjän Facebook-kaverit puolestaan muodostuvat yleisöksi, joka tarkkailee

roolisuoritusta. Osa yleisöstä osallistuu esitykseen kommentoimalla tai reagoimalla, esimerkiksi

tykkäämällä. Mielenkiintoista on, että käyttäjä on esiintyessään omassa profiilissa kuitenkin ikään

kuin tausta alueella, koska hän todennäköisimmin tekee päivityksiä omassa rauhassaan, jonne

yleisöllä ei todellisuudessa ole pääsyä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on nostettu esille, että

Facebookissa toimiessaan käyttäjillä ei ole vastaavanlaista aikapainetta reagoida, kuin esimerkiksi

kasvokkaisissa tilanteissa (ks. esim. Shulman 2012). Kehys on toinen Goffmanin termeistä, jota on

aiheellista pohtia Facebookin kaltaisessa ympäristössä. Aikajana uudistuksen myötä käyttäjien

50

esitykset on nähtävissä vuosia taaksepäin, mikä on syytä huomioida tarkasteltaessa muiden

aikaisempia roolisuorituksia. On hankala arvioida, kuinka todellisen kuvan käyttäjän esityksestä voi

saada vuosia myöhemmin ja kannattaako sen perusteella tehdä sen suurempia johtopäätöksiä.

Tutkimushaastatteluista kävi ilmi, että käyttäjät poistavat aikajanaltaan päivityksiä ja kuvia, joita ei

halua enää aikajanalleen. Näyttäisi siltä, että aikaisempia esityksiä poistetaan, koska ne eivät sopisi

enää tämän hetken kehykseen.

Facebookin kaltaisessa palvelussa yleisön sekaan mahtuu ihmisiä eri elämän osa-alueilta ja

kaverilistalle on voinut vuosien varrella kerääntyä satoja kontakteja (ks. esim. Denti ym. 2012).

Näin myös peilauspintojen määrä on kasvanut, kun sadat ihmiset näkevät saman roolisuorituksen ja

saavat mahdollisuuden antaa palautetta. Tämä poikkeaa perinteisestä kasvokkaisesta

vuorovaikutuksesta suuresti ja haastaa käyttäjää pohtimaan, keneltä saatu palaute on tärkeintä.

4.2 Itsensä esittäminen ja annetun vaikutelman hallinta

Sosiaalisen median tärkeys itsensä esiintuomisessa nousi tutkimushaastatteluissa esille. Nykyään

sosiaalisella medialla on vahva rooli ihmiskunnan arjessa ja voidaan pitää normaalina, että ihmiset

tuovat itseään esille monin eri tavoin. Eri yhteisöpalvelut tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia tuoda

itseään esille. On tyypillistä, että ainakin osa Facebook-käyttäjän kavereista eli yleisöstä on yleisönä

myös toisessa yhteisöpalvelussa. Tämän lisäksi on mahdollista, että toisessa palvelussa yleisöön

mahtuu henkilöitä, jotka eivät kuulu käyttäjän Facebook-yleisöön. Tutkimuksessa havaittiin, että

Facebookia pidetään kevyempänä paikkana itsensä esiin tuomisen näkökulmasta, kuin useaa muuta

yhteisöpalvelua. Facebookin käyttäytymisnormeja ei pidetty tiukkoina, vaan pikemminkin

normaalia hyvätapaista käyttäytymistä muistuttavina.

Itsensä esittäminen palvelussa toteutuu monella eri tavalla. Itsensä esittämisen keskiössä on

käyttäjän oma profiili, jonne lisätään kuvia, tehdään päivityksiä, jaetaan sisältöä sekä

kommentoidaan saatuihin kommentteihin. Erityisesti profiilikuvan tärkeys nousi tutkimuksessa

esille. Käytännössä kaikki käyttäjien tekeminen tai tekemättä jättäminen voidaan tulkita itsensä

esittämiseksi. Käyttäjät tekevät jatkuvasti päätöksiä siitä, mitä he lisäävät profiiliinsa ja vastaavasti,

mitä jättävät profiilistaan pois. Päätöksiä tehdään myös silloin, kun joku kaveri merkkaa omaan

kuvaansa tai esimerkiksi johonkin paikkaan sijaintitietona. Käyttäjillä voi olla monia syitä sille,

51

miksi antavat tiettyjen tietojen jäädä profiiliinsa ja miksi toisenlaiset päivitykset piilotetaan.

Aikaisempien tutkimustulosten ja haastateltavien kertoman pohjalta on aiheellista olettaa, että jos

käyttäjä poistaa kuvan profiilistaan, johon hänet on merkattu, niin kuva ei hänen katsomansa

mukaan sovi siihen kuvaan, jota hän yrittää itsestään antaa. Aikaisemmin lisättyjä kuvia ja

päivityksiä poistetaan myöhemmin, kun katsotaan, että ne eivät enää ole asiallista materiaalia

omassa profiilissa.

H4N: Jos miettii sitä profiilikuvaa silleen.. Ni harvoin kukaan julkasee ihan

meikittömiä kuvia.. Tai silleen et kylhän ne on hyvin mietittyjä et mitä mä oon pukenut

ja kuinka mä olen tässä kuvassa ja sellanen aika harkittu kokonaisuus.

Minä: Joo..

H4N: … ja mietitty just sitä et mitä mä haluun tuua siinä pofiilissa julki.

H3N: Jos mietin itteeni et mitä kaikkii urpoi julkaisui mul on siel joskus ollun ni okei

kyllähän ne hirveimmät, noloimmat ja pahimmat on poistanu.

Kuvien esikäsittelyä ennen niiden julkaisemista Facebookissa pidettiin palvelun kulttuuriin

sopivana, eikä sen katsottu olevan valheellista itsensä esittämistä. Kuvien esikäsittelyllä viitattiin

kuvien pieneen hienosäätöön, eikä tarkoitettu oman ulkonäön muokkaamista toisenlaiseksi, jota

puolestaan pidetiin paheksuttavana. Käytännön esimerkkejä hienosäädöstä oli esimerkiksi

normaalin älypuhelin normaalien kauneusfilttereiden käyttö, joka tekee pienen hienosäädön

käyttäjän puolesta. Täydelle teholle filttereitä ei kuitenkaan kannattanut laittaa. Yleisesti

hyväksyttävä palvelun käyttönä pidettiin sitä, että toisista käyttäjistä ei saa julkaista epäedustavia

kuvia.

H3N: Kyllä ku nykyään just kaiken maailman filtterit on nykyään niin ku niin helppo

käyttösiä.

Minä: Mm..

H3N: Sitä pidetään sillee jopa normaalimpana, et niissä kuvissa on aina vähintään

joku filtteri.

52

Palveluun sopivana ja oikeastaan palveluun kuuluvana käytöksenä pidettiin sitä, että itsestä pyrittiin

antamaan positiivista kuvaa. Positiivisen kuvan liiallisuuksiin menemistä, elitistisen ja leveilevän

kuvan antamista pidettiin valheellisena itsensä esittämisenä (ks. esim. Stenroos, Paavilainen &

Kinnunen 2010). Haastateltavien kertoman mukaan näitä henkilöitä Facebookissa on vähemmän,

jotka haluavat palvelussa leveillä omilla saavutuksillaan tai omaisuudellaan. Haastatteluissa kävi

ilmi, että positiivisen vaikutelman luominen ei ollut välttämättä erityisen suunnitelmallista,

käytännössä yleinen negatiivisuus jätettiin pois ja keskityttiin jakamaan itselle sattuneita hyviä ja

kivoja asioita. Se, mikä kenenkin mielestä oli jakamisen arvoista, jaettiin, kunhan se oli koko

yleisölle tarkoitettua. Tärkeänä positiivisen kuvan kannalta pidettiin päivitysten aitoutta ja

vilpittömyyttä. Koettiin, että valheelliset tai muuten liiallisuuksiin menevät päivitykset havaittiin

melko helposti. Sen sijaan muiden onnistumisista oli helppo iloita, kun ne olivat aitoja. Facebookin

aikajana on ikään kuin tarina, joka jatkuu vuodesta toiseen. Aikajanalta on nähtävissä aikaisempiä

päivityksiä, mikä helpottaa valheellisten päivitysten havaitsemista.

H4N: Aika paljo haluu tuoda just sitä et mitä ne on tehny ja missä on matkustanu ja

mitä hauskaa ne on tehny ja tämmöstä niinku.. Miten mä nyt sanoisin vähän osaltaan

niin ku omia meriittejä tuo esille ja kaikkii tämmösii elämän kohokohtia..

H2N: Kyl mä koen et ihmiset pyrkii kertomaan siellä asiat mahdollisimman

positiivisessa valossa, itseään kohentavasti ja niin ku edustavassa valossa.. Ja

nykyään suositaan sitä et jos mennään matkalle ni matkasta julkastaan kuvia et

kattokaa missä mä olen päässyt käymään ja kuinka ihanaa ja mahtavaa minulla on

ollut..

Itsensä esiin tuominen tietyssä valossa saattoi olla tietoista tai tiedostamatonta. Havaittiin, että

tiedostamatonta oli se kokonaisuus, mikä henkilöstä muodostuu lukuisten eri päivitysten kautta

pitkän ajan kuluessa. Käyttäjät eivät olleet miettineet sitä kokonaiskuvaa, minkä heistä saa sen

perusteella, mitä he ovat päivittäneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan enemmän

tietoista oli lyhyen aikavälin, ja erityisesti juuri tässä hetkessä luotu vaikutelma. Käyttäjät miettivät,

miten jonkin asian ilmaisevat päivityksessään ja sitä, minkälaisia reaktioita päivitys yleisössä

mahdollisesti herättää. Käyttäjät olivat jokseenkin tietoisia siitä, minkälaisen kuvan haluavat

itsestään välittyvän, mutta eivät käytännössä olleet strategisemmin suunnitelleet, miten tämä haluttu

välittyvä kuva luodaan.

53

Annettua vaikutelmaa pyrittiin hallitsemaan eri tavoin. Annettua vaikutelmaa pyrittiin hallitsemaan

esimerkiksi piilottamalla tehtyjä päivityksiä ja kuvia. Päivityksen tekemättä jättäminen voidaan

katsoa myös vaikutelman hallinnan keinoksi. Käyttäjät jättivät tekemättä päivityksiä, jos yleisön

seassa oli jokin henkilö tai taho, joka päivitystä ei saisi nähdä. Facebookissa voi merkata kavereita

esimerkiksi kuviin tai päivityksiin, jolloin päivitys tulee näkyviin myös merkatun kaverin profiiliin.

Mikäli kuva tai päivitys ei ollut käyttäjän mieleen, niin se voitiin piilottaa aikajanalta, niin, että

muut eivät sitä näe. Tietenkin osa yleisöstä on saattanut jo nähdä kuvan, ennen kuin käyttäjä on sen

ehtinyt piilottaa. Piilotetun kuvan kommentit tai reagoinnit katoavat piilottamisen yhteydessä.

Tutkimuksessa havaittiin, että aika ajoin omaa profiiliaan siistittiin eli se käytiin läpi ja sieltä

piilotettiin tai poistettiin päivityksiä, jotka ei enää vaikuttaneet asiaan kuuluvilta.

H3N: Jotain kuvia ja jotain asioita sit jättää sanomatta tai julkaisematta kokonaan,

jos miettii sen silt kannalta että, no okei vaikka äiti on täällä facebookissa et en nyt

haluu et se heti kommentoi tähän kuvaan jotain ni en julkaise sitten ollenkaan.

H1N: Emmä laita sit ollenkaan mitään jos tulee sellanen et joku ei sitä jostain syystä

sais nähä..

Facebookissa tapahtuva käyttäytyminen yhdistettiin vahvasti verkon ulkopuoliseen elämään.

Käyttäjät olivat tietoisia siitä, minkälaisia seurauksia voi olla tilanteilla, joissa väärä henkilö näkee

päivityksen. Facebook ei ole roolipeli, jossa verkossa tapahtuva toiminta jää pelkästään verkkoon,

vaan profiiliin julkaistuilla päivityksillä voi olla vahva merkitys verkon ulkopuolisen elämän

tapahtumille. Kaverilistan siivoamisella sekä yksityisyysasetuksista huolehtimisella pyrittiin

hallitsemaan sitä, että päivitykset eivät päädy väärin henkilöiden tietoisuuteen. Turvallisimmaksi

koettiin kyseenalaisten päivitysten tekemättä jättäminen.

H4N: Nykyään enemmän miettii et mitä sinne laittaa sinne Facebookiin kuin

aikoinaan, koska siellä on entisiä ja nykyisiä esimiehiä sun muuta. Et ehkä sinne mä

en nyt laittais jos mä oon ollut jossain baarissa heilumassa ni mä en välttämättä nyt

laittais sellaista kuvaa sinne

H2M: En todellakaan laittais sinne enää nykyään mitään oikeesti tyhmii juttuja..

Kaikkihan sen tietää et ne on oikeestaan ihan kenen tahansa tai silleen mahdollista

saada.

54

Haastatteluiden pohjalta selvisi, että käyttäjät tuovat itseään esille hallitusti ja esittävät hiottua

kuvaa omasta itsestään, suoranaisesta ihanneminuudesta ei kuitenkaan näiden tulosten pohjalta

voida puhua, vaikka se onkin monessa aikaisemmassa tutkimuksessa noussut esille. Ihanneminuus

on käsitteenä melko problemaattinen ja aikaisemmassa tutkimuksessa huonosti avattu.

Näkökulmaeroja voi olla siinä, mikä ymmärretään ihanneminuudeksi. Haastatteluiden pohjalta

näyttää siltä, että suuria tunteita aikaansaaneet elämänvaiheet päivitetään omaan profiiliin.

Tutkimuksen mukaan käyttäjät käyttävät aikaa siihen, että saavat tehtyä juuri oikeanlaisen

päivityksen. Se, mikä oikeanlainen päivitys on, riippuu vahvasti siitä, minkälaisen kuvan käyttäjä

haluaa itsestään antaa. Yleisesti ottaen tutkimuksessa havaittiin, että normaalia arkea kuvaavat

päivitykset pyrittiin muotoilemaan hauskoiksi, lukijoita viihdyttäviksi.

H4N: Sä oot ihmisenä sellanen ku sä oot ja välttämättä sä et aina arjessa hallitse sitä

että.. Että ethän sä joka tilanteessa voi hallita ittees ja sitä että minkälaisen kuvan sä

tuot itsestäs muille vaikka sä haluisit mut Facebookissa sä voit niin ku muodostaa sen

oman kuvan itsestäs siellä sillee et mitä sä kerrot itsestäs, mitä kuvia sä jaat siellä ja

näin.

H2N: Mä pidän itteeni positiivisena ihmisenä ni kyllä mä mieluummin myös sit luen

positiivisia juttuja..

H1N: Onhan se niin, että siellä on sitä aikaa miettiä, et miten mä tän jutun nyt kerron

muille ja mutoilen ja silleen.. Et kyllä mä ainakin vähän laitan ajatusta siihen, että se

päivitys on hyvä..

Facebook ja sosiaalinen media kokonaisuudessaan luovat haastavan paikan itsensä esittämiselle.

Facebookin yleisö koostuu ihmisistä, jotka ovat kontakteja käyttäjän eri elämän osa-alueilta. Eri

elämän alueilla käyttäjällä voi olla erilaisia rooleja, jotka korostuvat juuri tietyssä ympäristössä.

Annettua vaikutelmaa pyritään hallitsemaan antamalla itsestä tietyllä tavalla hillitympi kuva, joka ei

ole suuresti ristiriidassa minkään elämän osa-alueen minuuden kanssa. Tutkimushaastatteluiden

pohjalta näyttäisi siltä, että positiivisen ja hillityn kuvan antaminen itsestä on ikään kuin kultainen

keskitie, jossa käyttäjän henkilökohtaiset piirteet, ajatukset ja mielipiteet eivät liikaa korostu, mutta

henkilön toiminta on kuitenkin tämän persoonaan ja elämäntilanteeseen sopivaa. Tutkimuksessa

55

havaittiin, että toisten päivitykset olivat usein sellaisia, joita oli viihdyttävä lukea, niihin oli hauska

reagoida ja kommentoida.

Haastateltavien kertoman pohjalta kävi ilmi, että käyttäjät tuovat omaa minuuttaan esille omassa

profiilissa päivitysten, kuvien ja erilaisten jaettujen sisältöjen avulla. Omaa profiilia ja annettua

minäkuvaa ei mietitty pitkällä aikajänteellä, vaan käyttäjät keskittyivät tuomaan esiin asioita, jotka

vaikuttivat heidän elämässään juuri sillä hetkellä. Tutkimustulosten pohjalta näyttää siltä, että

käyttäjät eivät tee pidemmän aikavälin strategista suunnitelmaa siitä, miten haluavat heidät

nähtävän, vaan keskittyvät pikemminkin hallitsemaan lyhyen aikavälin annettua vaikutelmaa.

Pidemmän ajan kuluessa annetun vaikutelman painopisteet ovat voineet vaihdella käyttäjän

elämäntilanteen mukaan, mutta painopisteen muutokset eivät ole pilanneet käyttäjän pitkän

aikavälin esitystä vaan erilaiset painopisteet on nähty luonnollisena jatkumona henkilön

minäesitykselle.

Päivityksiä tehdessään käyttäjät pyrkivät muotoilemaan päivitykset niin, että niistä olisi iloa muille

ja että ne olisivat viihdyttäviä. Päivitykset saatettiin suunnata jollekin tietylle ystäväpiirille, mutta

tehdyt päivitykset eivät sisältäneet sellaisia asioita, joita muut yleisössä eivät olisi saaneet nähdä

(ks. esim. Stenroos, Paavilainen & Kinnunen 2010). Haastatteluiden pohjalta näyttää siltä, että esiin

tuotu minuus on vahvasti yhteydessä käyttäjän verkon ulkopuoliseen minuuteen ja verkon

ulkopuolisen elämän tapahtumien pohjalta päivityksiä tehtiin ja kuvia julkaistiin. Käyttäjät

saattoivat muokata kuviaan tai jättää muokkaamatta. Mitään systemaattista linjaa ei näiden

haastatteluiden pohjalta löytynyt siihen, kuinka paljon annettua vaikutelmaa pyritään hallitsemaan

kuvien muokkaamisen avulla. Facebookissa vallitseva kulttuuri määrittää sen, mikä palvelussa

nähdään yleisesti hyväksyttävänä ja minkälaista käyttäytymistä palvelussa paheksutaan.

Uskin (2016) teoksessa esiin nostettu profiilityön tekeminen näkyy myös omassa tutkielmassani.

Tutkimustulosten perusteella voidaan huomata, että käyttäjät pyrkivät vaikuttamaan erilaisin

keinoin siihen, että heidät nähdään positiivisessa valossa. Kaikkea tätä taustatyötä pidetään

profiilityönä. Käytännössä profiilityön voidaan tässä tutkielmassa ilmenneiden asioiden pohjalta

katsoa olevan kuvien hienosäätöä, päivitysten suuntaamista tietylle yleisölle, päivitysten muotoilua,

päivitysten poistamista ja päivittämättä jättäminen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että käyttäjät eivät

tiedosta kaikkia yleisön jäseniä päivityksiä tehdessään, mutta tiedostivat kyllä miettivänsä tiettyjä

tahoja päivityksiä tehdessään. Päivitys jätettiin kokonaan tekemättä, jos sen sisältö ei ollut kaikille

56

sopiva. Käyttäjät olivat myös tietoisia niistä vaaroista, mitä epäasiallinen tai väärille silmille osuva

päivitys voi saada aikaan. Menneisyyteen näkyvä profiilihistoria ei tutkimuksen mukaan ollut

ongelma ja se nähtiin jopa positiivisena asiana. Henkilön profiilihistorian avulla voi saada

paremman kuvan henkilöstö, menneisyyden päivitykset pitää kuitenkin osata sijoittaa oikeaan

kehykseen. Oikealla kehyksellä viittaan siihen, että vuosia sitten tapahtuneita päivityksiä

tarkasteltaessa pitää ottaa huomioon profiilin omistajan sen hetkinen elämäntilanne. Pitkittynyttä

identiteettiesitystä käyttäjät pyrkivät tutkimuksen mukaan hallitsemaan vähemmällä päivittämisellä

ja poistamalla aikaisempia päivityksiä. Käyttäjillä oli selkeä näkemys siitä, että mitä vähemmän

palveluun päivitetään asioita, sitä enemmän heidän identiteettinsä oli turvassa.

H3N: Jos joku lisää mut Facebookiin, joku uus tyyppi tai jos mä lisään jonkun, ni

kyllä mä nään sen vaivan, että mä katon et mitä sil on siellä et vähän tutustuu siihen

ihmiseen.

Minä: Mm..

H3N: Tai et jos mietin itteeni ni ei mulla oo enää siellä mitään sellasta hirveetä mitä

haluisin peitellä. Mun mielestä olis itseasia ihan kiva et ihmiset jaksais nähä tollasen

vaivan et skrollailis sinne tutustuu..

Hodkinsonin näkökulman mukaan sosiaalinen media heijastaa yhteiskuntaa sellaisena, kuin se on.

Tutkimustulosten pohjalta vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa tavoitellaan muiden ihmisten

arvostusta ja pidettynä olemista. Pidettynä olemiseen liittyy oleellisesti positiivisen, mutta kuitenkin

hillityn kuvan antaminen itsestä. Ihmisillä näyttää myös olevan tarve olla sosiaalisessa

kanssakäymisessä muiden kanssa. Osa käyttäjistä tuo itsestään esille sellaisia puolia, joita olettaa

yhteiskunnassa pidettävän yleisesti hyväksyttävinä ja arvostettavina, mikä saattaa Facebookin

kaltaisessa ympäristössä johtaa leveilyyn ja liiallisen elitistisen kuvan antamiseen.

Shulmanin (2017) mukaan ymmärtääkseen ihmisten toimintaa, on otettava huomioon ympäröivä

kokonaisuus sekä kulttuurilliset tekijät. Goffman (1971) puolestaan puhuu vastaavanlaisesta

tilanteesta kehyksenä, joka antaa esitykselle reunat, joiden sisällä esitystä ja sen merkitystä tulkitaan

ja määritetään (Shulman 2017, 30-32; Goffman 2012, 239-259, 126-127, 61-64). Facebookissa

käyttäjät ymmärtävät siellä vallitsevan kulttuurin ja sen, mikä nähdään palvelussa hyväksyttävänä

toimintana. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että käyttäjät itse tulkitsevat muiden

57

esityksiä Facebook-kehyksessä, eivätkä määritä tai arvota ihmisiä liikaa pelkän käyttäjän profiilin

perusteella. Facebookissa haetaan ja saadaan huomiota muilta, niin kuin palvelun ulkopuolella,

myös palvelussa jotkut henkilöt haluavat huomiota enemmän kuin toiset.

Kun haastatteluiden antia lähdetään tarkastelemaan Goffmanin teorian valossa, voidaan huomata

vaikutelman hallinnan keinojen muotojen soveltuvan myös Facebookissa tapahtuvaan

vuorovaikutukseen. Goffmanin mukaan ihmiset haluavat tulla muiden silmissä nähdyksi

positiivisessa valossa ja erilaisin vaikutelman hallinnan keinoin pyrkivät vaikuttamaan siihen, miten

tulevat nähdyiksi (Goffman 1971, 26-30). Tulkintani pohjalta voidaan katsoa, että Facebookin

käyttäjien toiminnassa on viitteitä dramatisoinnista sekä idealisoinnista. Alustana Facebook on

ideaalinen dramatisoinnille, koska käyttäjät pystyvät tukemaan annettua kuvaa erilaisen

viestintämuotojen avulla. Esiintyjät voivat käyttää dramatisointia vaikutelman hallinnan keinona,

kun haluavat korostaa tiettyä puolta esityksessään. Facebookissa käyttäjät pystyvät tuoman omaa

esitystään tukevia viestejä esille monin eri tavoin, koska palvelussa viestitään toisille monin eri

tavoin. Käyttäjä, joka haluaa tulla nähdyksi perhekeskeisenä voi tukea tätä annettua vaikutelmaa

tekemällä päivityksiä perheen kanssa tehdyistä asioista, missä on käyty ja näiden lisäksi lisäämällä

esitystä ja annettua vaikutelmaa tukevia kuvia.

Facebook-kulttuurille on tyypillistä, että käyttäjät tuovat itsestään esille sellaisia puolia, jotka

nähdään yleisesti hyväksyttävinä, kuten myös aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty (ks. esim.

Rosenbaum ym. 2013). Tutkimustulosten ja aiemman tutkimuksen valossa voidaan esittää, että

idealisointi on palvelun käytön keskeisimpiä vaikutelman hallinnan keinoja, koska käyttäjät tuovat

esille paranneltua versiota itsestään. Goffmanin mukaan yleisö määrittää sen, mikä nähdään

yleisesti hyväksyttävänä. Tutkimukseni ja aiempien tutkimustulosten pohjalta on havaittu, että

Facebook-kulttuurille on tyypillistä kiillotetun kuvan esittäminen itsestään. Osassa aikaisemmista

tutkimuksessa puhutaan jopa ideaaliminuuden esittämisestä. Omassa tutkielmassani vältetään

ideaaliminuuden käsitteen käyttöä sen problemaattisuuteen vedoten.

Goffmanin (1971) teorian ilmaisujen jatkuva säätely vaikutelman hallinnan keinona on Facebookin

kaltaisessa palvelussa tehty helpommaksi, kuin ilmaisujen jatkuva säätely kasvokkaisessa

vuorovaikutuksessa. Kuten aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, on Facebookissa itsensä

esittämiseen ja yleisön kommentteihin tai reaktioihin reagoimiseen enemmän aikaa. Käyttäjät

pystyvät miettimään rauhassa, miten päivityksen muotoilevat tai mikä kuva olisi tavoitellun

58

vaikutelman kannalta paras vaihtoehto. Tutkimuksesta käy ilmi, että käyttäjät poistavat esimerkiksi

aikaisemmin julkaisemiaan kuvia, päivityksiä ja kommentteja. Facebook palveluna mahdollistaa

aikaisempien esitysten manipuloimista esimerkiksi poistamalla aikaisemmin tehtyjä päivityksiä,

mikä puolestaan helpottaa ilmaisujen jatkuvaa säätelyä. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa

esiintyjän esitystä rikkovaa kommenttia ei saa poistettua, vaan esiintyjän on esityksen

onnistumiseksi minimoitava se vahinko, mitä esitystä rikkova kommentti voi saada aikaan.

Goffmanin (1971) teorian salaperäistämisessä korostuu esiintyjän ja yleisön välinen etäisyys ja

vaikutelman hallinnan kannalta tarkoitus on, että osa esitykseen vaikuttavista tekijöistä jätetään

yleisön mielikuvituksen varaan. Aikaisempien tutkimusten pohjalta voidaan tuoda esille yleisön

tiedostamisen problemaattisuus. Yleisön kehottomuus voi saada käyttäjän unohtamaan, ketä kaikkia

yleisön seasta löytyy. Tutkimushaastatteluissa havaittiin, että käyttäjät eivät miettineet kaikkia niitä

henkilöitä, jotka päivitykset näkevät, mutta tiedostettiin, että Facebookiin ei kannata tehdä

tietynlaisia päivityksiä. Käyttäjät noudattavat tiettyjä Facebookille tyypillisiä normeja päivityksiä

tehdessään. Facebookissa yleisö koostuu elämän eri osa-alueilta olevista ihmisistä, mikä tekee

salaperäistämisestä hankalaa. Facebookin myötä osa yleisöstä voi saada esiintyjästä sellaista tietoa,

mitä ei ole aikaisemmin ollut käytettävissä. Facebookissa jaetaan mahdollisesti henkilökohtaistakin

sisältöä, mikä voi avata yleisölle uusia ulottuvuuksia käyttäjän elämään. Haastatteluiden pohjalta

havaittiin, että käyttäjät jättävät päivityksestään tarkoituksenmukaisesti osan sisällöstä pois. Pois

jäävä osa voi mahdollisesti olla pienen yleisön tiedossa, mutta suurimmalle osalle päivityksen

taustalla olevat asiat jäävät mielikuvituksen varaan.

Tutkimushaastatteluiden antia voidaan tarkastella myös Schneiderin itsensä esittämisen

strategioiden näkökulmasta. Schneiderin mukaan itsensä esittämisen strategiana voidaan nähdä

kaikenlainen käyttäytyminen, jossa henkilö esittää väitteitä omasta persoonastaan. Kuten

aikaisemmissa tutkimuksissa on tuotu esille, verkossa ihmiset kirjoittavat itsensä oleviksi.

Facebookissa käyttäjät tuovat väitteitä omasta persoonastaan esille erilaisien kuvien sekä

päivitysten avulla. Schneiderin mukaan henkilön ei suoranaisesti tarvitse väittää olevansa jotain,

verbaaliseksi itsensä esittämiseksi katsotaan myös tilanteet, joissa yleisö voi rivien välistä tehdä

päätelmiä esiintyjästä, joka sanoo jossain tietyssä tilanteessa jotain. Facebookissa verbaalinen

itsensä esittäminen on monimutkaisempaa, kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa, koska

käyttäjät eivät tutkimuksen perusteella tee suoranaisia väitteitä omasta persoonastaan, vaan omaa

persoonaa tuodaan esille erilaisten päivitysten, merkkausten ja kuvien avulla. Kuvien pohjalta

59

yleisö voi tehdä havaintoja käyttäjän persoonasta eli lukea rivien välistä sitä, mitä käyttäjä esittää

olevansa.

Schneiderin tarkoituksellinen käyttäytyminen on sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoituksellista

käyttäytymistä. Tässä tutkimuksessa ja aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että yleisesti

hyväksyttyyn Facebook-käyttäytymiseen kuuluu kavereiden päivityksistä tykkääminen, reagointi ja

mahdollisesti niihin kommentointi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että muiden

päivityksistä ja kuvista tykätään, jotta käyttäjä saa heiltä tykkäyksiä myös omiin kuviin ja

päivityksiin. Jonesin ja Pittmanin teorian itsensä esittämisen strategiassa mielistelijä tekee

palveluksia ja on muiden kanssa samaa mieltä, koska haluaa olla pidetty. Tämän tutkimuksen

pohjalta ei voida esittää, että muiden käyttäjien päivityksiin reagoitaisiin, koska halutaan olla

pidettyjä vaan näyttäisi ennemminkin siltä, että päivityksiin reagoidaan, koska se kuuluu palvelun

kulttuuriin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tuotu vahvasti esille, että Facebookissa halutaan antaa

itsestä hyvä kuva. Aikaisempien tutkimustulosten pohjalta voidaan tuoda esille mahdollisuus siihen,

että käyttäjät reagoivat muiden päivityksiin, koska uskovat tulevan pidetyiksi sitä kautta, vaikka

oma tutkimukseni ei tätä pysty vahvistamaan.

Schneiderin esille paneminen viittaa käyttäytymiseen, jossa henkilö antaa esimerkiksi ymmärtää

tuntevansa tiettyjä henkilöitä, pukeutumalla tietyllä tavalla ja esiintymällä tietyssä paikassa.

Tutkimuksessa havaittiin, että käyttäjät merkkasivat itseään eri paikkoihin ja kavereiden kanssa.

Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida väittää, että käyttäjät toimisivat näin juuri itsensä

esittämisen näkökulma mielessä. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että näin ei voisi olla, ottaen

huomioon, että itsensä esittäminen tietyllä tavalla voidaan tehdä myös tiedostamatta sitä.

4.3 Sukupuoliroolit Facebookissa

Tutkimushaastatteluissa havaittiin, että naisten profiileille tyypillistä oli suurempi kuvien määrä ja

niiden päivittäminen, kun taas miesten profiileissa jaettiin muuta sisältöä, kuten musiikkia ja

uutisia. Naisten profiileissa korostui usein myös perhekeskeisyys sekä lemmikit. Naisten koettiin

myös olevan aktiivisimpia Facebookin käyttäjiä ja miettivän enemmän sitä, minkälaisen kuvan

heistä saa profiilin perusteella.

60

H1N: No kyl musta naiset enemmän siellä antaa itsestään ymmärtää..

H4M: Vaikee kyllä sanoa, kyllä musta tuntuu et naiset on jotenki aktiivisempia ja

ainaki just tuo itteensä sillee harkitusti esille..

Tifferent ja Vilnai-Yavez ovat tutkimuksessaan saaneet samankaltaisia tutkimustuloksia naisten

perhekeskeisyydestä, minkä he tulkitsevat evoluutiopsykologian valossa naissukupuolen edustajille

tyypillisempänä toimintana. Omassa tutkielmassani ei kuitenkaan noussut esille miesten erityistä

maskuliinisuutta tai statusorientoituneisuutta, joka esiintyi Tifferent ja Vilnai-Yavezin

tutkimuksessa. Osasyynä tähän voi olla se, että Facebookissa ei enää haluta tuoda esille niin

voimakkaasti omaa pätevyyttään ja ammatillista osaamista.

Kuten tutkimuksessani on tuotu jo esille, yhteisöpalveluita on erilaisiin tarkoituksiin ja LinkedIn on

sopivampi paikka oman ammatillisen identiteetin esiintuomiselle. Kulttuurierot voivat myös selittää

tutkimustuloksia miesten osalta. Tifferentin ja Vilnai-Yavezin tutkimus on vuodelta 2014 ja on

mahdollista, että tuohon aikaan vielä kaikki minäesitykset tehtiin Facebookissa. Nykyään on

tavanomaisempaa käyttää eri palveluita eri identiteettiesityksille.

Sukupuolierot olivat selkeästi hankalin tutkimuskysymyksistäni ja haastateltavien kertoman

pohjalta näyttää siltä, että sen suurempia sukupuolieroja miesten ja naisten Facebook

käyttäytymisessä ei ole havaittavissa. Yhtenä mahdollisena syynä tähän voi olla ryhmien

yleistyminen. Käyttäjät toimivat aktiivisesti erilaisissa, itselle tärkeissä ryhmissä ja mahdollisesti

siellä tuovat itseään aktiivisemmin esille. Ryhmissä tapahtuva toiminta ei näy henkilön profiilissa.

4.4 Facebookin kehittyminen itsensä esittämisen näyttämönä

Tutkimushaastatteluiden pohjalta voidaan havaita, että palvelun kehittyminen vuosien saatossa on

mahdollistanut myös itsensä esittämistapojen kehityksen. Facebookin aikojen alussa oma profiili

sisälsi viimeisimpiä päivityksiä ja tilapäivitysten tekeminen oli rajoitetumpaa. Alkujaan palvelun

käytössä korostui nimenomaan vuorovaikutteisuus. Toisten seinille kirjoiteltiin, chat-palvelussa

(nykyään Messenger-sovellus) keskusteltiin ja kuvista tykkäiltiin. Uusien toimintojen myötä omaa

61

itseään on ollut helpompi tuoda esille. Aikajana uudistus tuli Suomen palveluversioon 2012, joka

mahdollisti käyttäjän kontakteille laajemman näkyvyyden. Aikaisemmin käyttäjän profiilissa näkyi

vain viime aikoina tehdyt päivitykset, mutta aikajanan avulla tuli näkyviin kirjaimellisesti koko

käyttäjän aikajana eli kaikki ne päivitykset, kuvat, jakamiset ja muu toiminta, jota käyttäjä on tehnyt

toimiessaan palvelussa. Muita, pienempiä päivityksiä palveluun on tullut ja tulee edelleen tiuhaan

tahtiin. Yhtenä viimeisimmistä reaktiohymiöt, joiden avulla kannanotto muiden päivityksiin on

helpompaa ja käyttäjillä on mahdollista reagoida päivitykseen muutenkin kuin tykkäämällä.

Facebook Story ominaisuus on viimeisin palvelun uudistus, mutta se ei ollut tutkielman perusteella

saanut kovin suurta suosiota ainakaan vielä.

Teknologian kehittymisen myötä tapahtunut kulttuurillinen muutos on ollut yksi keskeinen

vaikuttaja Facebookin, ja yleisesti yhteisöpalveluiden käytössä, sekä siinä miten itseään tuodaan

esille. Facebookin rantauduttua Suomeen ei monilla ollut vielä älypuhelimia käytössä, mikä

hankaloitti palvelun käytön aktiivisuutta. Teknologian kehittyessä myös älypuhelimet yleistyivät,

mikä mahdollisti palvelun käytön missä ja milloin tahansa. Älypuhelimien yleistymisen myötä

laadukkaiden kuvien ottaminen oli helpompaa ja käyttäjät saivat enemmän tilannekuvia, joita oli

mahdollista jakaa palvelussa.

Kukin käyttäjä itse määrittelee, kuinka pienellä kynnyksellä ihmisiä hyväksyy kontakteiksi. Yleistä

on, että käyttäjillä on muutama sata kontaktia kavereina. Facebookissa kavereihin eli kontakteihin

helposti jäävät sellaisetkin ihmiset, joiden kanssa on käyty esimerkiksi lukiota yhdessä, mutta

sittemmin yhteyttä ei ole juuri pidetty. Hankala kysymys on myös se, kuinka pienellä kynnyksellä

kontakteja voi poistaa. Osa poistaa kontakteja pienemmällä kynnyksellä, kuin toiset. Jos kaverilistaa

ei koskaan karsi, voi kontaktien määrä helposti kasvaa muutaman vuoden aikana satojen

henkilöiden mittaiseksi, etenkin silloin, jos käyttäjä sattuu opiskelemaan tai muuten elämäntilanne

on sellainen, että tulee tavattua paljon uusia ihmisiä.

Tutkimushaastatteluissa esiin nousseet asiat osoittivat, että etenkin kyberturvallisuus ja siitä

tietoiseksi tuleminen on vaikuttanut käyttäjien toimintaan palvelussa. Facebookin suosio nousi

räjähdysmäisesti sen laajennuttua Suomeen eikä Suomessa juuri ollut aikaisemmin käytetty

vastaavanlaisia sovelluksia. Erilaisia yhteisöpalveluja toki oli, mutta ne poikkesivat

toimintalogiikaltaan Facebookista. Informantit kokivat, että palvelun käytön aloitettuaan harva

oikeastaan ymmärsi, kuinka laajasta ilmiöstä yhteisöpalveluiden kuulumisessa on kyse. Ei mietitty

62

niitä seurauksia, mitä erilaisten päivitysten tekemisellä voi olla. Pian palvelun yleistymisen myötä

alettiin luomaan erilaisia epävirallisia ohjeita siitä, mitä omalle sivulle ei kannata kirjoittaa ja

minkälaista sisältöä ei kannata julkaista. Käyttäjä, joka asuu yksin ja kertoo lähtevänsä lomalle, on

helppo kohde monelle rikolliselle. Oman työpaikan mollaaminen profiilissa on aiheuttanut lukuisia

työpaikan menetyksiä jo ihan pelkästään iltapäivälehtien uutisten perusteella. Koulukiusaaminen on

saanut aivan uuden ulottuvuuden yhteisöpalveluiden myötä. Erilaiset identiteettivarkauden muodot

ovat yleistyneet myös yhteisöpalveluiden myötä. Vielä vuonna 2019 uutisoidaan erilaisista

kyberturvallisuuteen liittyvistä uhkakuvista. Facebook ja vastaavanlaiset yhteisöpalvelut ovat

muuttaneet tai ovat muuttuneen yhteiskunnan seurausta ja niissä vallitsevaan kulttuurin on kunkin

täytynyt totutella ja opetella. Haastatteluissa kävi ilmi, että käyttäjät ovat poistaneet päivityksiä

etenkin juuri palvelun käytön alkuvuosilta, kun ei vielä tiennyt kaikista vaaroista, mitä verkossa

vaanii.

H3N: No kyl miettii vaik, jos on lähös johonki reissuun et julkasenko just nyt tätä, että

asun vaikka siellä ja täällä ja olen lähtenyt lomalle.. Tai et olen kaksi seuraavaa

viikkoa reissussa että asuntoni on murtokelpoinen tai tällee.

H4N: Nykyään enemmän miettii et mitä laittaa sinne Facebookiin kuin aikoinaan

koska siellä on entisiä ja nykyisiä esimiehiä sun muuta. Et ehkä sinne mä en nyt

laittais jos mä oon ollut jossain baarissa heilumassa ni mä en välttämättä nyt laittais

sellaista kuvaa sinne.

Haastateltavat kertoivat, että palvelun käytön aktiivisuus on vaihdellut myös eri elämänvaiheiden

mukaan ja omaa Facebookin aikajanaa selatessa voi selkeästi hahmottaa erilaisia ajanjaksoja omasta

elämästä. Aika-ajoin palvelun käyttö on ollut hiljaisempaa ja on saatettu enemmän keskittyä

lukemaan muiden päivityksiä ja mahdollisesti reagoimaan niihin. Seuraavaksi onkin saattanut tulla

vuosi, kun on ollut hirveästi päivitettävää. Kukin käyttäjä itse määrittelee oman uutiskynnyksensä

eli sen, kuinka aktiivisesti ja mitä haluaa päivittää. Erilaiset, ei niin tavanomaiset kokemukset on

usein haluttu jakaa palvelussa. Esimerkiksi vaihto-opiskeluvuoden aikana on tullut paljon jaettua

kuvia ja päivityksiä, jotta kotimaassa kaverit pääsevät helposti seuraamaan asioiden kulkua. Välillä

käyttäjistä on voinut tuntua siltä, että ei ole päivittänyt mitään pitkään aikaan mutta palvelun

aikajanaa tutkiessa löytyykin paljon päivityksiä.

63

H1M: Ihan alkuun siellä oli vähemmän, sit yhtäkkiä kaikki oli siellä, kaikki

tapahtumat, ihmiset, ihan kaikki ja nyt on taas vähän hiljentyny.. Tai ehkä

normalisoitunu se meno et saa jotain irtiki..

H3M: Kyl on ollu välillä hiljasempaa ja keskittyny enemmän just vaan siihen

skrollaamiseen mut sit taas tulee jotain josta onki sit päivitettävää.. Tai et voi kattoo

julkaisukelpoiseks..

Viimeisin huomiota kiinnittänyt asia palvelun käytössä on ollut nuorten katoaminen palvelusta.

Aikaisemmin on pidetty jopa kummallisena, jos jollakin ei ole Facebookissa tiliä, mutta nyt sitä ei

enää kummeksuta niin paljoa. Yhä useampi nuorempi henkilö on poistanut tilinsä tai selkeästi

vähentänyt palvelun käyttöä. Sen sijaan vanhempien ihmisten palvelun käyttö on tuntunut

lisääntyvän. Yhtenä syynä nuorten palvelun käytön vähenemisenä voi juuri olla se, että vanhemmat

ihmiset ovat löytäneet tiensä palveluun. Yhtenä mahdollisena syynä voi toki olla muiden

yhteisöpalveluiden yleistyminen.

H3M: Musta tuntuu, että ne kaikki nuoret on menny sinne Instaan.. Enemmän meidän

ikäpolven ihmisiä ja just sit vanhempia näyttää siellä Facessa vielä olevan ja oikeesti

sitä käyttävän.

H2N: No siis siellä jossain vaiheessa huomas et alko tulemaan just kavereiden

vanhempia ja muutenki vanhempaa porukkaa et kai sit jotenki sen seurauksena nää

nuoremmat siirty sinne Instan puolelle.

Yhteisöpalveluihin kuulumisen tärkeys tuli tutkimushaastatteluissa selkeästi esille. Nykyään on

yleistä, että ihmisillä on tili jossain yhteisöpalvelussa ja voidaan jopa kummeksua henkilöä, joka ei

käytä yhteisöpalveluita. Yhteisöpalveluiden suosio näyttää olevan yksi merkki siitä, että yhteiskunta

ja teknologisoituminen ovat vaikuttaneet siihen, miten ihmiset esittävät itseään ja ovat toistensa

kanssa tekemisissä. Havaittiin, että Facebookissa käyttäjän oma profiili on tärkeä myös itse

käyttäjälle. Profiileihin on tallentunut vuosien varrelta muistoja elämän tärkeistä hetkistä ja oman

profiilin kautta asioiden mieleen palauttaminen ja hetkeen palaaminen voi olla helpompaa.

Käyttäjän aikajana voidaankin nähdä ikään kuin päiväkirjana tai pienenä omana elämänkertana.

Käyttäjät ovat saattaneet piilottaa profiilistaan kuvia ja päivityksiä, mutta pääsevät itse halutessaan

64

palaamaan niihin. Näin ne asiat, joita ei haluta muiden näkevän, löytyy piilosta pintakerroksen alta

käyttäjän niin halutessa.

H2N: Välillä sieltä tulee niitä muistutuksia just et missä olit vaikka 9 vuotta sit tähän

aikaan ja et mitä oot julkassu silloin ni onhan ne nyt kivoja muistoja.. tai ainakin

useimmiten (naurua)..

H2M: Ne takaumat on ihan jees ja sit ku ne voi jakaa jos haluu.. Harvemmin mä niitä

jaan mut itelle just häröi muistutuksii siitä mitä on tullu tehtyä..

Yhteisöpalveluiden myötä ihmiset ovat oppineet tuomaan itseään esille uudella tavalla. Uudet

sovellukset ja itsensä esittämisen alustat ovat tuoneet uhkia mutta myös paljon uusia

mahdollisuuksia itsensä esiin tuomiseen. Palveluiden käyttö on nykyään niin yleistä, että

harvemmin pysähdytään edes miettimään, miten tähän on päädytty. Kun katsotaan 10 vuotta taakse

päin, minkälaista Facebookin käyttö on ollut, voidaan huomata, kuinka pitkälle on tultu

kulttuurillisessa muutoksessa. Facebookissa ja muissa yhteisöpalveluissa kulttuuri kehittyy edelleen

ja on mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavat 10 vuotta tuovat tullessaan.

Kuten tässä kappaleessa olen tuonut esille, on Facebook omanlaisensa alusta itsensä esittämiselle.

Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, joilla on tarve olla pidettyjä muiden silmissä. Facebookissa

ihmisillä on mahdollisuus hallita omaa esiin tuotua minuutta täysin eri tavoin, kuin verkon

ulkopuolisessa maailmassa, koska saatuun palautteeseen ei tarvitse reagoida heti. Käyttäjillä on

mahdollisuus odottaa palautteen aikaansaaman tunnereaktion ohimenemistä ja sen jälkeen tarkkaan

harkita omaa vastausta. Tämä pätee kaikkeen sisällön jakamiseen palvelussa. Verkon

ulkopuolisessa kanssakäymisessä toimitaan osittain eri pelisäännöillä. Kasvokkaisessa

vuorovaikutuksessa toinen osapuoli tarkkailee keskustelukumppaniaan ja pystyy tekemään

päätelmiä tämän reaktioista ja tarkemmin tämän persoonasta. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa

omasta itsestään on vaikeampi tuoda esille väittämiä, jotka eivät ole täysin tosia, koska henkilö ei

pysty hallitsemaan täysin omaa nonverbaalista viestintäänsä (vrt. Whitty & Young 2016).

Kasvokkaiselle vuorovaikutukselle ominaista on myös reaktioaika. Vuorovaikutustilanteen toinen

osapuoli odottaa vastausta tai reaktiota sanomaansa välittömästi, eikä tällöin ole aikaa jäädä

odottamaan tunnereaktion ohimenemistä tai tarkemmin miettimään, miten antaa itsestä tietynlainen

kuva.

65

Pitkittyneet identiteettiesitykset ovat palvelulle tyypillisiä sen toimintalogiikan takia, mikä luo

oman haasteensa käyttäjien minäesitysten säilymiseen ehjinä kokonaisuuksina (ks. esim. Uski

2016). Käyttäjät tekevät Facebookissa profiilityötä hallitakseen sitä, että esitys ei mene pilalle.

Yhteisöpalveluiden yleistymisen myötä itsestään ei tarvitse enää tuoda kaikkia puolia esille juuri

Facebookissa, vaan eri rooleille on eri esiintymisalustat, joissa esityksiä voidaan tarkastella niihin

sopivissa kehyksissä.

Sukupuolierot miesten ja naisten Facebook-käyttäytymisessä juontavat osittain juurensa

evoluutiopsykologiasta. Naisten profiileissa korostui perhekeskeisyys ja naisten uskottiin tekevän

enemmän profiilityötä ja sitä kautta hallitsemaan tarkemmin annettua vaikutelmaa (ks. esim.

Tifferent & Vilnai-Yavez 2014). Naisten minäesityksissä korostui kuvien merkitys, kun miesten

profiileissa keskeisempinä nähtiin erilaisten sisältöjen jakaminen. Miesten ja naisten

käyttäytyminen ja itsensä esiin tuominen palvelussa ei suurissa määrin eroa toisistaan ja pieniä

eroavaisuuksia voidaan pitää evoluutiopsykologian näkökulmasta sukupuolirooleihin sopivina.

Facebookissa tapahtuva itsensä esittäminen ja palvelun käyttäminen ovat muuttuneet paljon

viimeisen vuosikymmenen aikana. Facebookin kaltaista, maailmanlaajuisen suosion saanutta

alustaa itsensä esiin tuomiselle ei ole koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ollut. Käyttäjät

ovat omaksuneet uuden, palvelussa vallitsevan kulttuurin osaksi jokapäiväistä elämäänsä, mikä on

puolestaan tuonut uusia uhkia ja mahdollisuuksia. Teknologian kehitys on osaltaan muokannut niitä

tapoja, joiden avulla itseään tuodaan esille Facebookissa. Ensimmäistä kertaa vuorovaikutuksen

historiassa yksilön eri elämänalueilta koostuvat ihmiset muodostuvat yhdeksi yleisöksi, jolle

esityksiä tehdään. Kymmenen vuoden aikana käyttäjät ovat oppineet, osittain ikävien sattumusten

seurauksena, millä tavalla Facebookin kaltaisessa palvelussa kannattaa itseään tuoda esille,

minkälaisia vaaroja liiallinen jakaminen voi luoda ja kokonaisuudessaan sen, mitä palvelussa

kannattaa tehdä. Viimeisen kymmenen vuoden tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, miten palvelua

käytetään tänä päivänä ja minkälainen asema sillä on käyttäjien arjessa sekä sen suhteen muihin

yhteisöpalveluihin. Facebook-kulttuuri on muotoutunut aikojen saatossa ja palvelua käytetään

erilaisiin tarkoituksiin kuin kymmenen vuotta sitten.

66

Nykyään Facebook ei ole nuorten keskuudessa suosituin palvelu, vaan palvelu vetää puoleensa

enemmän vanhempia ihmisiä. Yhtenä syynä tähän voi olla se, mihin palvelua todellisuudessa tänä

päivänä käytetään. Nykyään Facebookissa keskeistä on elämän kohokohtien esiin tuominen,

näyttäminen muille missä on ollut ja mitä on päässyt kokemaan sekä ryhmiin kuuluminen ja siellä

tapahtuva tiedon sekä vertaistuen antaminen sekä saaminen. Käyttäjien profiileissa korostuu itsensä

ja muiden käyttäjien merkkaaminen paikkoihin tai erilaisiin meemeihin sekä kuvat lomamatkoilta,

tapahtumista sekä muista itselle merkityksellisistä tapahtumista ja kokemuksista. Arkisten asioiden

päivittämistä tehdään edelleen, mutta vähenevissä määrin. Ryhmiin kuuluminen on tärkeää tiedon

jakamisen ja ryhmään kuulumisen kannalta. Facebookissa kulkevaa informaatiomassaa pyritään

hallitsemaan ryhmään kuulumisen avulla, jolloin itselle tarpeellinen tieto on helpommin saatavilla.

Ryhmistä saa myös vertaistukea ja omat kommentit saa tarkemmin kohdennettua oikealla yleisölle.

Seuraavassa luvussa vastaan tutkielmani kysymyksiin, tarkastelen tutkimuksen luotettavuutta sekä

esitän tutkielmani pohjalta ajatuksia jatkotutkimukselle.

67

5 YHTEENVETO JA POHDINTA

5.1 Tutkimustulosten yhteenveto

Tutkimuksessani lähdettiin etsimään vastauksia ensimmäisessä kappaleessa esitettyihin

tutkimuskysymyksiin, joista päätutkimuskysymyksenä oli se, miten käyttäjät tuovat Facebookissa

esille omaa minuuttaan ja onko esiin tuotu minuus yhteydessä verkon ulkopuoliseen minuuteen.

Tutkimuksestani selvisi, että Facebookissa käyttäjät tuovat omaa minuuttaan esille kuvilla,

päivityksillä, merkkauksilla sekä erilaisiin, itselle tärkeisiin ryhmiin kuulumisilla. Itseä pyrittiin

tuomaan esiin positiivisessa valossa ja antamaan itsestään tavanomaista hillitympää kuvaa (ks.

esim. Stenroos, Paavilainen & Kinnunen 2010). Positiivisen kuvan antamisen kannalta keskeistä oli

se, että aidosti ikäviä ja huonoja asioita ei jaettu palveluun, vaan muille pyrittiin näyttämään, mitä

kaikkea hienoa käyttäjä on päässyt tekemään, näkemään ja kokemaan (ks. esim. Stenroos,

Paavilainen & Kinnunen 2010). Käyttäjät pyrkivät profiilityöllä hallitsemaan annettua vaikutelmaa

ja kontrolloimaan pitkittyneiden identiteettiesitysten vaaroja identiteetille. Goffmanin (1971)

vaikutelmien hallinnan keinoista dramatisointi, ilmaisujen jatkuva säätely, idealisointi sekä

salaperäistäminen sopivat myös Facebookissa tapahtuvaan vaikutelmien hallintaan. Facebook

alustana vaikuttaa oleellisesti siihen, miten itseä tuodaan esille. Facebook on kasvokkaista

vuorovaikutusta kontrolloidumpi paikka tuoda itseään esille, mikä mahdollistaa sen, että käyttäjät

pystyvät hallitsemaan tarkemmin antamaansa kuvaa. Esiin tuotu minuus on olennaisesti yhteydessä

verkon ulkopuoliseen minuuteen ja päivityksiä, kuvia ja merkkauksia tehdään oman elämän

tilanteista, jotka käyttäjä kokee tärkeiksi.

Toisena tutkimuskysymyksenä oli miesten ja naisten väliset sukupuolierot Facebook-

käyttäytymisessä. Tutkimuksesta selvisi, että naiset ovat perhekeskeisempiä ja palvelun käyttäjinä

julkaisevat enemmän kuvia ja käyttävät palvelua aktiivisemmin kuin miehet (ks. esim. Denti ym.

2012). Vaikutelmien hallinnan kannalta havaittiin, että naiset pyrkivät aktiivisemmin vaikuttamaan

heistä välittyvään kuvaan kuin miehet. Tutkimuksen pohjalta näyttää siltä, että suurempia

sukupuolieroja miesten ja naisten Facebook käyttäytymisessä ei ole, koska mitään tiettyä kaavaa ei

tutkimushaastatteluissa noussut esille.

Kolmantena ja viimeisenä tutkimuskysymyksenä oli käyttäjien kokemukset Facebookin ja

Facebook käyttäjyyden muuttumisesta viimeisen 10 vuoden aikana. Tutkimuksesta selvisi, että itse

68

palvelu ja palvelun käyttäjyys on muuttunut paljon viimeisen 10 vuoden aikana. Palvelun

toimintalogiikka on muuttunut ja muutoksien avulla toisten jakamiin kuviin, päivityksiin sekä

merkkauksiin voi reagoida laajemmalla tunneskaalalla, kuin tykkäämisellä. Pitkittyneiden

identiteettiesitysten näkökulmasta keskeinen muutos oli aikajanan ottaminen käyttöön, joka

mahdollistaa käyttäjän koko profiilihistorian selaamisen.

Olennaisena löydöksenä tutkimuksessani havaittiin, että palvelun käyttötarkoitus on muuttunut

oleellisesti viimeisen 10 vuoden aikana. Facebookin alkuaikoina käyttäjät vasta opettelivat palvelun

käyttöä ja omasta itsestään pyrittiin tuomaan lähes kaikki mahdolliset roolit esille. Teknologian

kehittyessä myös yhteisöpalvelut ovat saaneet vankempaa jalansijaa ihmisten arjessa ja Facebookin

asema yhteisöpalveluna on muuttunut. Facebookin saaman suosion myötä yleistyivät myös muut

yhteisöpalvelut ja nykyään minäesityksiä minuuden eri puolista tehdään niitä varten suunnatuilla

alustoilla. Käyttäjien tietoisuus verkossa vaanivista vaaroista on yleistynyt, mikä on vaikuttanut

omalta osaltaan siihen, miten palvelussa toimitaan. Keskeisenä havaintona voidaan todeta, että

nykyään Facebookia käytetään tiedon jakamiseen ja saamiseen, vertaistuen antamiseen ja

saamiseen, yhteydenpitoon sekä tietenkin itsensä esittämiseen.

Tässä vaiheessa tutkimusta haluan nostaa esille, kuinka saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää

käytännössä. Keskeisenä havaintona toin esille sen, että palvelun käyttö on muuttunut koskemaan

yhä enemmän tiedon jakamista ja sen saamista. Ryhmiin kuuluminen ja siellä saatu vertaistuki

nousi tutkimuksessa selkeästi esille ja koen, että ihmiset voivat hyödyntää sitä käytännössä. Ihmiset

jotka ovat esimerkiksi yksinäisiä, voivat liittyä Facebookissa käyttäjäryhmiin, joissa voi keskustella

muiden kanssa itselle mieluisista asioista. Oleellista ei ole se, kuinka paljon käyttäjällä on

palvelussa kontakteja, koska ryhmässä henkilöt ovat todennäköisesti ventovieraita. Useat ryhmät

ovat kuitenkin avoimia kaikille aihealueesta kiinnostuneille. Sama koskee kaikkia ihmisiä, jotka

kaipaavat vertaistukea omaan elämäntilanteeseensa. Facebookista löytyy hyvin todennäköisesti

ryhmä, jossa pääsee jakamaan kokemuksiaan ja saamaan tukea samojen asioiden kanssa painivilta

käyttäjiltä.

Tiedonsaannin kannalta suosittelen käyttäjiä liittymään esimerkiksi oman asuinalueensa ryhmään,

koska siellä jaetaan tärkeää tietoa juuri oman asuinalueen tapahtumista tai muihin ryhmiin, jotka

käsittelevät itselle tärkeitä aiheita, joista haluaa saada tietoa ja päästä keskustelemaan muiden

kanssa. Tärkeää on huomata, että ryhmiin voi liittyä täysin omana itsenään ja se, minkälaisen roolin

69

ryhmässä ottaa, on käyttäjästä itsestä kiinni. Jos haluaa pelkästään saada tietoa, mutta ei niinkään

jakaa sitä, niin sekin onnistuu.

5.2 Tutkimustulosten luotettavuus ja pätevyys

Tieteellisessä tutkimuksessa tutkimuksen pohjalta saatujen tulosten pitää olla luotettavia.

Laadullisen tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on saada luotettavaa tutkimustietoa tutkittavasta

ilmiöstä. Lisätäkseen luotettavuutta tutkimukseen, on tutkijan mietittävä luotettavuuteen liittyviä

kysymyksiä ja tekijöitä alusta alkaen, tutkielman luotettavuuden kannalta on tärkeää, että laadun

valvonta on tehty suunnitelmallisesti. Ihmistieteissä yleensä ja omassa tutkielmassani tutkimuksen

kohteena on ihmisten käyttäytyminen, ajattelu ja kokemuksellisuus, mikä tekee tutkimustilanteiden

vakioimisen hankalaksi. Kanasen mukaan luotettavuus ja riskienhallinta voidaan nähdä

ongelmallisena yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. (Kananen 2017, 173-176.)

Reliabiliteetti ja validiteetti ovat tieteellisessä tutkimuksessa yleisesti käytettävissä olevia

luotettavuusmittareita, joiden avulla tarkastellaan työn luotettavuutta ja tutkimustulosten

onnistuneisuutta. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa luotettavuutta voidaan arvioida ja laskea auki,

mutta kvalitatiivisessa tutkimuksessa luotettavuustarkastelu jää pääasiassa arvion varaan (Kananen

2017, 175).

Reliabiliteetti käsitteenä tarkoittaa tutkimustulosten pysyvyyttä eli käytännössä tarkoitetaan

tutkimustuloksia, jotka pysyvät pääpiiteittäin samana, vaikka tutkimus toteutettaisiin uudestaan.

Reliabiliteetin tarkastelun alle voidaan katsoa kuuluviksi tutkimusmenetelmät, aineistot sekä

tutkimustulokset (Kananen 2017, 175). Käytännössä sama tutkimus on mahdotonta toteuttaa täysin

samoja olosuhteita noudattaen. Uskon kuitenkin siihen, että tutkimustulokset olisivat

vastaavanlaisia, jos tutkimus toteutettaisiin uudestaan samanlaisia menetelmiä käyttäen, koska

tutkimustulokseni ovat linjassa aikaisempien aiheen tutkimustulosten kanssa.

Reliabiliteetin tarkastamiseksi voidaan käyttää indikaattorien vaihtoa eli käytännössä tarkoitetaan

tutkittavan ilmiön yhdenmukaisuuden osoittamista eri tavoin. Muita reliabiliteetin tarkastamisen

keinoja ovat useampi havainnointikerta ja useamman havainnoitsijan käyttö. Useamman

70

havainnointikerran avulla voidaan pyrkiä varmistamaan tutkielmassa käytetyn

aineistonkeruumenetelmän tarkkuus, kun taas useampaa havainnoitsijaa käyttämällä voidaan

varmistua tutkimuksen objektiivisuus. (Eskola & Suoranta 1998, 212-213.)

Omassa tutkielmassani koin reliabiliteetin tarkastelun vaikeammaksi kuin validiteetin tarkastelun,

koska oman tutkielman ristiriidattomuutta on hankala havainnoida. En koe, että tutkimuksessani

olisi suurempia ristiriitaisuuksia, mutta näin pienessä tutkielmassa reliabiliteettia on hankala

arvioida. Useamman tutkimusmenetelmän tai havainnoitsijan käyttöä en pitänyt ajankäytöllisistä

syistä järkevänä huomioiden, että kyseessä on opinnäytetyö. Ilmiön yhdenmukaisuutta olen

pyrkinyt tuomaan esille aikaisempien tutkimusten valossa, joissa on saatu samankaltaisia

tutkimustuloksia, vaikka tutkimusmenetelmät ovat poikenneet omassa tutkielmassani käyttämistä

menetelmistä. Tutkimuksessani aineistoa ei kerätty havainnoimalla, joten useammasta

havainnointikerrasta tuskin olisi ollut suurempaa hyötyä.

Validiteetilla tarkoitetaan sitä, että tutkimus antaa todellisuutta vastaavaa, pätevää tietoa.

Validiteetti käsitteenä voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen validiteettiin. Sisäisellä validiteetilla eli

pätevyydellä viitataan tutkimuksessa käytetyn teorian sekä käsitteellisten määrittelyiden

yhteensopivuuteen. Ulkoisessa validiteetissa huomio kiinnittyy enemmän tutkijan tekemiin

tulkintoihin ja johtopäätöksiin sekä niiden pätevyydestä suhteessa kasaan saatuun aineistoon

(Eskola & Suoranta 1998, 2010-214). Ulkoisen validiteetin kannalta on syytä nostaa esille, että

tutkimusaineistoni on melko pieni, jos se suhteutetaan Facebookin kokonaiskäyttäjämäärään ja on

mahdotonta sanoa, kuvastavatko tutkimushaastateltavani ja heidän kokemuksensa yleistä käsitystä

tutkimastani ilmiöstä. Aineiston pienen koon takia ei ole hedelmällistä tehdä sen suurempia

yleistyksiä sukupulieroista.

Laadullisessa tutkimuksessa tutkijalla on suuri merkitys tutkielman luotettavuuteen. Tutkija tekee

päätöksiä koskien tutkittavia, tutkimushaastatteluja, aineiston analysointia sekä tutkimustulosten

tulkintaa. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta on keskeistä, että tutkimusongelma on määritelty

oikein, tutkimusmenetelmät on valittu oikein sekä se, että tutkimusprosessi on toteutettu tieteen

tekemisen sääntöjen mukaisesti. Luotettavan tutkimuksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että

luotettavuuteen liittyvät tekijät on huomioitu tutkimuksen alusta lähtien. Tutkijan on hankalaa valita

oikeaa tutkimusmenetelmää, jos ei pohdi luotettavuuteen liittyviä tekijöitä. (Kananen 2017, 175-

176.)

71

Omassa tutkielmassani tutkielman luotettavuutta pyrin lisäämään sillä, että kaksi tutkittavaa, yksi

mies ja yksi nainen, lukivat tutkimukseni tulokset ja vahvistivat tulkintani sekä tutkimustulosten

oikeellisuuden (Kananen 2017, 176-177). Informantin vahvistukseksi kutsuttu luotettavuuskriteeri

sopi omaan tutkielmaani hyvin, sillä kaikki tutkimushaastateltavat kertoivat vastaavanlaisista

kokemuksista. Haastateltavien näkemykset ja kokemukset tutkittavasta ilmiöstä eivät olleet

suuremmin ristiriidassa keskenään. Informanttien hyväksyntä tutkimustuloksista lisää

tutkimustulosten luotettavuutta ja tutkijana koin kahden informantin kommentit riittäviksi, koska

tutkimushaastateltavien näkemyksissä ei ollut poikkeuksellisen suuria eroja keskenään. Tarkennan

vielä, että informanttien kommenttien jälkeen tutkimustuloksiin ei tehty muutoksia. Tässä vaiheessa

on syytä huomioida, että tutkimustuloksia ei voida todeta täysin luotettaviksi ja aukottomiksi

pelkästään informanttien vahvistukseen vedoten, sillä Eskolan ja Suorannan mukaan tutkittavat

voivat olla sokeita omalle kokemukselleen. (Eskola & Suoranta 1998, 51-56.)

Riittävä dokumentaatio on luotettavuustarkastelun lähtökohtia (Kananen 2017, 178-179). Omassa

tutkielmassani olen pyrkinyt mahdollisimman tarkasti kuvaamaan ja perustelemaan tutkimuksessa

käyttämiäni metodologisia valintoja Eskolan ja Suorannan ajatuksia mukaillen, jotta lukija pysyy

mahdollisimman hyvin mukana siinä, mitä ja ennen kaikkea, miksi tutkielman eri vaiheissa on tehty

niin kuin on tehty (Eskola & Suoranta 1998, 212-213). Olen kuvannut tutkimushaastateltaville

asettamani kriteerit, aineistonkeruun sekä aineiston analysoinnin vaihteet mahdollisimman tarkasti.

Tämän lisäksi olen arvioinut keräämäni tutkimusaineiston onnistuneisuutta. Tutkimuksen alussa

olen pyrkinyt kuvaamaan ne teoreettiset lähtökohdat mahdollisimman kattavasti, joista tutkimukseni

ponnistaa ja avannut keskeisiä ja sosiaalisessa mediassa yleisesti käytettävissä olevia käsitteitä

tutkimuksen edetessä. Kuten olen jo tuonut esille, olen itse tutkittavan palvelun käyttäjä, mikä on

osaltaan voinut vaikuttaa siihen, miten tulkitsen aineistosta esiin nousseita asioita. Olen kuitenkin

pyrkinyt tutkielman edetessä perustelemaan tekemiäni päätöksiä sekä niiden merkitystä

tutkimuksen aineistoon.

Saturaatiota eli aineiston kyllääntymistä voidaan pitää yhtenä tutkimuksen luotettavuutta mittaavista

tekijöistä. Omassa tutkielmassani olin suunnitellut tekeväni enemmän haastatteluja kuin loppujen

lopuksi tein, koska haastatteluissa toistuivat samankaltaiset näkemykset kerta toisensa jälkeen

(Kananen 2017, 178-179). Samankaltaiset tutkimustulokset aikaisemmista tutkimuksista lisäävät

myös tutkimukseni luotettavuutta. Aihealueeseen perehdyin hyvin ja kävin tarkasti läpi aikaisempia

aiheeseeni liittyviä tutkimuksia. Aikaisempia tutkimustuloksia ja omia tutkimustuloksia vertailin

72

keskenään luvussa neljä. Vertailuni pohjalta voidaan todeta, että tutkimustulokset ovat olleet

samankaltaisia. Tietenkin eri tutkimuksissa käytetyt menetelmät vaikuttavat osaltaan saatuihin

tuloksiin, mutta pääpiirteittäin tutkimustulosten samankaltaisuus lisää tutkimustulosten

luotettavuutta.

Triangulaatio on yksi tapa lisätä tutkimuksen luotettavuutta. Triangulaatiota voidaan toteuttaa

tutkimusaineistoon liittyvänä, tutkijaan liittyvänä, teoriaan liittyvänä tai metodeihin liittyvänä.

Tutkimusaineistoon liittyvässä trangulaatiossa aineistoa kerätään usealta tutkittavaan aiheeseen

liittyvältä informanttiryhmältä. Tutkijaan liittyvällä triangulaatiolla puolestaan tarkoitetaan

tilannetta, jossa tutkijoita on useita. Teoriaan sekä metodeihin liittyvällä triangulaatiolla viitataan

tutkimuksiin, joissa on käytetty useita teoreettisia näkökulmia ja metodeja. Monitriangulaatiolla

puolestaan viitataan tutkimukseen, jossa käytetään useampaa triangulaation tyyppiä. (Tuomi &

Sarajärvi 2008, 142-149.) Triangulaation vahvuus on siinä, että samaa ilmiötä pystytään

lähestymään eri näkökulmista ja vältytään niin sanotuilta yhden menetelmän systemaattisilta

virheiltä (Kananen 2017, 154). Omassa tutkielmassani pohdin, että teemahaastatteluiden lisäksi

olisin kerännyt aineistoa havainnoimalla ja pitämällä havainnointipäiväkirjaa. Tutkimuskysymykset

huomioiden päätin kerätä aineistoni pelkästään teemahaastatteluiden avulla. Yhteisöpalveluissa

havainnointi on käytännössä hankalaa, koska havaintojen oikeellisuuden varmistaminen on

käytännössä mahdotonta.

Tässä vaiheessa tutkielmaa on hyvä nostaa esille, että tutkija on aina osa sitä sosiaalista maailmaa,

jota tutkimuksessa käsitellään. Tästä syystä tutkimukseen ei ole mahdollista suhtautua täysin

objektiivisesti (Högbacka & Aaltonen 2015, 9-13). Omassa tutkielmassani olen itse osa tutkimaani

ilmiötä, mikä on voinut vaikuttaa siihen, miten olen aineistoa tulkinnut ja miten olen tehnyt

johtopäätöksiä. Aineiston tulkintoihin ja johtopäätöksiin on osaltaan voinut vaikuttaa myös omat

kokemukseni palvelun käytöstä, sillä ymmärrämme muita juuri omien kokemustemme ja

tunteidemme kautta (Högbacka & Aaltonen 2015, 16). Tutkimushaastatteluissa ja aineiston

analyysiä tehdessä pyrin pitämään mieleni mahdollisimman avoimena. Tutkimushaastatteluissa

nousi esiin näkemyksiä ja kokemuksia palvelusta, joihin en ollut itse törmännyt tai en ollut itse

huomannut asioita samassa mittakaavassa. On toki mahdollista, että omien kokemusteni kautta olen

ymmärtänyt haastateltavien kokemukset tietyllä, itselleni tutulla tavalla.

73

Tutkijan refleksiivisyyttä pohdittaessa on tärkeää kiinnittää huomiota itse tutkijaan, mutta myös

tutkijan ja tutkittavien välistä vuorovaikutussuhdetta on aiheellista tarkastella.

Tutkimushaastatteluissa haastateltavalla ja tutkijalla ei välttämättä ole samat tavoitteet, mikä johtaa

epätasa-arvoisen asetelman syntyyn haastattelutilanteessa. Läheisyyden kokemukset

haastattelutilanteessa auttavat luomaan luottamuksen rakentumista ja tutkijan sekä tutkittavan

välinen luottamussuhde voidaan nähdä hyvän tutkimushaastattelun edellytyksenä. On esitetty, että

tutkijan ja haastateltavan välinen aikaisempi tunteminen voi auttaa haastateltavia luottamaan

tutkijaan, joka puolestaan helpottaa haastattelun tekemistä. (Kokkonen & Pyykkönen 2015, 99-

100.) Omassa tutkielmassani haastateltavat olivat minulle ennestään tuttuja, mutta eivät kuitenkaan

kuulu lähimpään piiriini. Koen, että aikaisempi tunteminen on auttanut luottamuksellisen

tutkijahaastateltava suhteen syntymistä.

Olen ollut Facebookin aktiivinen käyttäjä vuodesta 2007 eteenpäin ja tutkimusongelma on ollut

kiinnostuksenkohteenani vuosia. Koen, että tutkimustulosten analysoinnissa oma tietämykseni,

kokemukseni ja aikaisempi havainnointi auttoi tulosten analysoinnissa sekä ilmiön

ymmärtämisessä. Koen, että luotettavuutta lisää se, että omakohtaisen kokemuksen vuoksi pystyin

arvioimaan tutkimushaastateltavien näkemysten ja kokemusten luotettavuutta. Tutkimushaastattelut

tarjosivat uusia näkökulmia ilmiöstä itselleni, mutta uusienkin ilmiöiden luotettavuus oli

helpommin arvioitavissa, kun on itse käyttänyt palvelua. Kanasen (2017) mukaan havainnointi ei

ole tieteellistä ilman havainnointien dokumentaatiota. Omat havaintoni eivät näin ollen ole

tieteellisesti merkittäviä. (Kananen 2017, 85; Grönfors 2010.) Tutkimuksen luotettavuutta koen

havainnointini lisäävän siinä mielessä, että aihealue on minulle tuttu, minkä myötä

tutkimushaastateltavat ja haastattelut ovat olleet onnistuneita. Tutkimustulosten analysointia ilmiön

perehtyneisyys on myös helpottanut.

5.3 Vuorovaikutuksen teknologisoituminen

On tärkeää huomata, että jokapäiväisessä käytössä oleva kirjoitustaito ja kirjoittaminen katsotaan

teknologiaksi. Ihmiset ovat kommunikoineet suullisesti noin 50 000 vuoden ajan, mutta

kirjoitustaito on ollut olemassa vain noin 5000 vuotta eli on aiheellista väittää, että teknologiana

kirjoittaminen on vielä melko tuore, jos sitä tarkastellaan ihmisten kehityshistoriassa. Tietynlaiset

työkalut, kuten kynä ja paperi, ovat mahdollistaneet kirjoittamisen. Kirjoittaminen sai aikoinaan

74

kritiikkiä osakseen, kuten tietokoneet tänä päivänä. Sanottiin, että kirjoittaminen on epäinhimillistä

ja se tuhoaa muistin sekä heikentää mieltä. (Joinson 2003, 7.)

Kirjoittaminen voidaan nähdä ensimmäisenä muotona teknologiavälitteiselle kommunikaatiolle ja

tästä seuraava askel on sähke. Sähke voidaan nähdä modernin elektronisen kommunikaation esi-

isänä. Sähkeen ideana oli nopeatempoisen viestittelyn mahdollistaminen sähköisesti kahden

määränpään välillä (emt., 9). Alexander Graham Bellin kokeiden tuloksena syntyi vuonna 1876

harmoninen sähke, joka myöhemmin johti puhelimen kehittymiseen. Puhelinta markkinoitiin

ennemminkin tiedon välittämisen välineenä kuin kahdenkeskeisen kommunikaation välineenä.

1900-luvun alussa puhelinyhtiön päällikkö hämmentyi kuunnellessaan puheluita ja huomatessaan,

että 30 % kaikista puheluista oli pelkästään ihmisten välistä juoruamista. Puhelimen huonoja

vaikutuksia alettiin tuomaan esiin jo vuonna 1877 kun puhelinmainoksessa mies puhuu vaimonsa

kanssa ja vaimo samaan aikaan flirttailee nuoremman miehen kanssa. Pitkään käytiin puhetta siitä,

mihin tarkoitukseen puhelin on oikein kehitetty ja minkälaista käyttäytymistä se edistää. Vuodesta

1920 eteenpäin alettiin puhelinta ymmärtämään sosiaalisen viestinnän välineenä mutta myös

käytännöllisten asioiden edistäjänä. (emt., 12–14.)

Pre-pay matkapuhelimet yleistyivät 1990-luvulla ja ensimmäinen tekstiviesti lähetettiin vuonna

1992. Pre-pay puhelimet nousivat suosioon etenkin nuorten keskuudessa, koska pre-pay puhelimien

ideana oli, että käyttäjä maksaa vain matkapuhelimen käytöstä. Aluksi puhelinyhtiöt eivät

laskuttaneet prepaid puhelimista lähetettyjä viestejä, mikä mahdollisti sen, että käyttäjät pystyivät

lähettämään toisille viestejä maksamatta mitään. Yhteen tekstiviestiin mahtui vain rajallinen määrä

merkkejä, joten käyttäjät alkoivat lyhentämään sanoja, jotta yhteen viestiin saa enemmän asiaa.

Esimerkiksi ”see you later” kirjoitettiin tekstiviestiin ”CU L8er”. Kun vihdoin keksittiin keino

laskuttaa tekstiviestittelystä, oli sanojen lyhentämisen kulttuuri jo tunnettu maailman laajuisesti.

Tekstiviestien yleistymisen myötä alettiin esittämään huolia siitä, että tekstiviestittelyllä on

negatiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille ja sosiaalisille taidoille. (emt., 17–18.)

Kuten tässä tutkimuksessa olen tuonut esille, ovat ihmiset sosiaalisia olentoja, joilla on kautta

aikojen ollut tarve kommunikoida toistensa kanssa. Kommunikoinnin mahdollistaakseen ihmiset

ovat jatkuvasti pyrkineet löytämään entistä kehittyneempiä keinoja, joiden avulla kommunikointi

toisten kanssa on entistä nopeampaa, helpompaa ja vähäkustanteisempaa. Kaikkiin uusiin

teknologioihin on aluksi suhtauduttu negatiivisesti ja niillä on uskottu olevan haitallisia vaikutuksia

ihmisten käyttäytymiseen ja ihmisten mieleen. (emt., 7.)

75

Nykyajan sosiaalisen median yhteiskunnassa yhteisöpalvelut ovat osa normaalia arkea, uuden

teknologian tuotosta. Hodkinsonin ajatuksia mukaillen voi sosiaalista mediaa pitää syynä

uudenlaisten, niin hyvien kuin huonojen toimintamallien syntyyn, mutta tutkimukseni pohjalta koen

tärkeäksi nostaa esille myös Hodkinsonin ajatusten toisen puolen. Voisiko sosiaalinen media,

yhteisöpalvelut, kuitenkin heijastaa sitä yhteiskuntaa, jossa tällä hetkellä eletään, niitä asenteita ja

arvoja, jotka ovat vallan. Tutkimuksessani on noussut vahvasti esille se, että tavat, joiden avulla

itseä tuodaan esille Facebookissa, on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoisesti.

Tutkimukseni pohjalta näyttäisi siltä, että tavat tuoda itseään esille pohjautuvat niin yhteiskuntaan,

niihin asenteisiin ja arvoihin, joita nykyajan yhteiskunnassa arvotetaan kuin myös tapoihin, joita

Facebookissa pidetään yleisesti hyväksyttävinä. En pidä Hodkinsonin näkemyksiä toisensa

poissulkevina, vaan pikemminkin jatkumona. Hodkinsonin ajatukset luovat tietynlaisen muna-

kana-ilmiön ja on hankalaa arvioida, heijastaako sosiaalinen media yhteiskuntaa vai onko

sosiaalinen media vaikuttanut osaltaan siihen, minkälaiset arvot ja asenteet ovat nykyajan

yhteiskunnassa vallan. Tilanne on problemaattinen, oli kumpi tahansa ensin, myötävaikuttavat

molemmat toistensa olemassaoloa.

Tutkielmani pohjalta näen teknologian kehittymisellä olleen suuri syy siihen, miten nykyään

kommunikoidaan toisten kanssa ja tuodaan itseään esille. Facebookin suosio ja sen myötä muiden

yhteisöpalveluiden yleistyminen on luonut paikan, jossa oman itsensä esiin tuomista voidaan tehdä

hallitummin, kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiset haluavat näyttäytyä myönteisessä valossa muiden

silmissä, ei siis tule suurena yllätyksenä, että yhteisöpalveluissa käyttäjät panostavat siihen, että

heidät nähdään mahdollisimman positiivisessa valossa. Ihmiset tuovat itseään esille

yhteisöpalveluissa kuvien avulla. Kuvissa on helpompi luoda itsestä illuusio, varsinkin kun erilaisia

kuvienkäsittelyohjelmia on markkinat pullollaan. Oman näkemykseni mukaan ulkonäkökeskeisyys

on lisääntynyt, minkä taustalla näen yhtenä syynä juuri yhteisöpalvelut.

Viimeisten vuosien ajan tutkijoita on kiinnostanut yhä enemmän ulkonäön pääomallisuus ja osa

puhuu jo ulkonäköyhteiskunnasta. Aihe on vahvasti ollut läsnä myös sosiaalisessa mediassa

käytävässä keskustelussa ja uutisoinnissa. Sosiaalinen media ja mainonta ovat vahvasti mukana,

kun tarkastellaan ulkonäköä läpi elämän jatkuvana projektina. Ulkonäön politisoitumista on myös

havaittavissa kulutusyhteiskunnassamme, kun omasta ulkonäöstä huolehtimisesta puhutaan

kansalaisvelvollisuuden tavoin. Pitäisi olla kiinnostunut omasta ulkonäöstä, syödä terveellisesti

lautasmallin mukaan ja valita rappuset hissin sijaan. Asenteita ja niiden muuttumista on hankala

76

tutkia ja on vaikeaa sanoa, onko suomalaisten asenne ulkonäköä kohtaan muuttunut ja perinteinen

vaatimattomuus jäänyt taka-alalle, mutta voidaan todeta, että sosiaalisen median aikakaudella oman

minuuden esiintuominen on vahvasti läsnä, koska potentiaalinen yleisö on myös jatkuvasti läsnä.

Halutaan tuoda esille parasta eli hyvännäköistä versiota itsestä. Sosiaalinen media haastaa, mutta

myös pitää yllä kauneusihanteita. (Åberg & Kukkonen 2019, 49; 65-70.)

Ihmiset suhtautuvat uusiin teknologioihin osa odottavina, osa muutosta peläten. Uusien

teknologioiden on kautta historian pelätty vaikuttavan negatiivisesti johonkin ihmisille tärkeään

tekemiseen. Kuten historia on näyttänyt, osa teknologioista jää osaksi arkea ja elämää ilman niitä

olisi vaikea kuvitella. Teknologia kehittyy valtavaa vauhtia ja näyttää melkein siltä, että yhteen kun

tottuu, on uutta taas tulossa. Se, minkälaisen lopullisen muodon ja käyttöasteen esimerkiksi

yhteisöpalvelut lopulta saavat jää nähtäväksi. Tavat, joilla yhteisöpalvelut vaikuttavat sosiaalisen

median yhteiskunnan tapahtumiin jää nähtäväksi.

5.4 Pohdinta ja jatkotutkimus

Kun lähdin työstämään tutkielmaani, koin tietäväni aiheesta paljon, koska seurasin tiiviisti aiheesta

käytyä keskustelua ja uutisointia, lisäksi kandidaatintutkielmassani käsittelin sosiaalista mediaa

laajempana kokonaisuutena, joten olin perehtynyt jo melkoisen hyvin alan kirjallisuuteen.

Tutkielmani edetessä huomasin, kuinka paljon opittavaa minulla aiheesta vielä oli, kuinka paljon eri

näkökulmia ja lähestymistapoja oli, joita en ollut edes pohtinut. Tutkimukseni lopputulos ja tulokset

ylipäätään yllättivät ja lisäsivät omaa tietoani aiheesta.

Kokonaisuudessaan koen tutkimukseni olevan melko onnistunut kokonaisuus, koska sain vastuksia

esittämiini tutkimuskysymyksiin. Sukupuolierot olivat kysymyksenä selkeästi muita haastavampi,

mutta tämän tutkimuksen pohjalta näyttäisi siltä, että sukupuolierojen tutkimisessa kannattaisi

hyödyntää mahdollisesti strukturoitua kyselylomaketta ja pyrkiä saamaan kasaan mahdollisimman

iso otanta. Tutkimusaineistosta tuli kokonaisuudessaan kattava, vaikka toisiin teemojen

kysymyksiin olisin kaivannut tarkempia vastauksia. Tarkempien vastausten saamiseksi olisin

tietenkin voinut esittää lisää tarkentavia kysymyksiä, mutta pitkin tutkimuksen tekoa pelkäsin, että

omat kokemukseni ja näkemykseni aiheesta vaikuttavat liikaa tutkielmaani, enkä halunnut

riskeerata sitä, että haastattelut olisivat muodostuneet liian johdatteleviksi. Usein haastatteluissa

77

kysyin, haluavatko haastateltavat lisätä vielä jotain teemaan liittyen ja lopuksi vielä tiedustelin,

haluaisiko haastateltava tuoda jotain vielä esille aiheeseeni liittyen. En kuitenkaan kadu, että en

lähtenyt esittämään tarkentavia kysymyksiä, sillä tässä vaiheessa tiedän, että en ole itse omalla

toiminnallani vaikuttanut haastatteluissa esiin tulleisiin asioihin liikaa.

Goffmanin teorian rooli nousi tutkimuksessa merkittävämpään asemaan, kuin tutkielmaa

suunnitellessani ajattelin. Teoriaa oli hyödynnetty useissa aikaisemmissa tutkimuksissa, mutta

niissä ei ollut niin selkeästi nostettu esiin Goffmanin vaikutelman hallinnan keinoja eikä

vaikutelmien hallintaa ollut pohdittu juuri vaikutelman hallinnan keinojen näkökulmasta.

Goffmanin teorian tukena käytin muita strategisen itsensä esittämisen sekä strategisen vaikutelmien

hallinnan teorioita. Koen tutkielmani osoittaneen, että Goffmanin näkemykset ovat edelleen

ajankohtaisia ja soveltuvat osittain käytettäväksi yhteisöpalveluiden tutkimuksessa. Erityisesti

vaikutelmien hallinnan keinot ovat pysyneet melko samanlaisina esiintymisalustasta huolimatta.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ja aineistonkeruu prosessi olisi voitu suorittaa myös muita

menetelmiä käyttäen. En usko, että tutkimuksen tulokset olisivat sen suuremmin erilaiset, jos

aineisto olisi kerätty esimerkiksi fokusryhmäkeskusteluilla. Koen, että aineisto olisi ollut

mahdollisesti pinnallisempi, jos haastattelutilanteessa olisi ollut useita ihmisiä. Uskon, että

kahdenkeskeisissä haastatteluissa pääsin syvemmälle haastateltavan kokemusmaailmaan ja

haastateltavat toivat esille vaikeasti myönnettävissä olevia asioita. Fokusryhmäkeskustelussa

ryhmädynamiikan täytyy olla avoin ja luottamuksellinen, jotta haastateltavat uskaltavat ja ennen

kaikkea kehtaavat tuoda esille aitoja ja syvimpiä kokemuksiaan. Koen, että kahdenkeskeisissä

haastatteluissa avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri oli helpommin luotavissa, etenkin kun

haastateltavat olivat minulle, ja minä haastateltaville entuudestaan tuttu henkilö.

Tutkimuksestani löytyi yhdenmukaisuuksia aikaisempien tutkielmien kanssa, mutta myös

eroavaisuuksia. Kuten tutkimustuloksia käsittelevässä kappaleessa toin esille, koen ajan olevan

selittävä tekijä sille, miksi tutkimustuloksistani löytyi eroavaisuuksia. Tutkielmassani käytetyt

aikaisemmat tutkimukset eivät ole kuitenkaan vanhoja, muutamia vuosia sitten tehtyjä. Teknologian

nopea kehittyminen näyttää vaikuttavan siihen, että etenkin yhteisöpalveluita koskeva tutkimustieto

vanhenee nopeasti.

78

Tutkimukseni tuo uutta tietoa Facebookin asemasta yhteisöpalveluiden joukossa sekä siitä, mihin

palvelua nykyään käytetään. Se, mihin palvelua käytetään voi osittain vaikuttaa siihen, minkä

ikäiset henkilöt Facebookia mielellään nykyään käyttävät. Tutkimus tuo lisäksi uutta tietoa siitä,

miten palvelun käyttäjät hallitsevat annettua vaikutelmaa alustalla, jossa pitkittyneet

identiteettiesitykset kuuluvat asiaan. Pitkittyneet identiteettiesitykset ovat yhteisöpalveluiden

mukana tullut ilmiö, joka on sosiaalipsykologiselle tieteenalalle melko vieras vuorovaikutuksen ja

itsensä esittämisen muoto.

Olen yllättynyt siitä, että korostunut vertailu ei noussut tutkimuksessa vahvemmin esille. Toki tähän

voi vaikuttaa se, että Facebookin asema yhteisöpalveluiden joukossa on muuttunut. Se mitä

Facebookissa nykyään tehdään ja mihin sitä käytetään, vaikuttavat varmasti korostuneen vertailun

pois jäämisen taustalla. Korostunut vertailu saattaa olla vahvemmin läsnä esimerkiksi

Instagramissa, jossa käyttäjät julkaisevat pelkästään kuvia itsestään ja kuvien avulla luovat

illuusiota omasta minuudestaan. Aiheesta on tehty vähäisissä määrin tutkimusta viime aikoina,

mutta nuorten naisten ulkonäköpaineiden tarkastelu Instagramissa voisi olla yksi potentiaalinen

jatkotutkimuksen aihe. Sosiaalisessa mediassa ja erityisesti yhteisöpalveluissa ulkonäkövertailu on

varsin helppoa, minkä on havaittu aiheuttavan ulkonäköpaineita erityisesti nuorten naisten

keskuudessa. Sosiaalisesta mediasta Sosiaalisen vertailun kautta erityisesti naiset tarkastelevat ja

arvoaan toisten kautta (Åberg & Kukkonen 2019, 49.) Tutkimuksessanikin nousi esille, että

nimenomaan naiset pyrkivät hallitsemaan tarkemmin antamaansa vaikutelmaa. Ulkonäköpaineiden

lisäksi Instagram ympäristössä voitaisi tarkastella sosiaalista vertailua yleistyvänä ilmiönä.

Yhteisöpalveluita koskevaa tutkimusta on tehty, tehdään ja tullaan varmasti tekemään jatkossakin.

Yhteisöpalveluita on useita ja aihealueena koen sen edelleen merkitykselliseksi, koska

yhteisöpalvelut kehittyvät jatkuvasti, mikä johtaa automaattisesti siihen, että käyttäjien on

kehityttävä palveluiden mukana. Toisena tärkeänä syynä pidän palveluiden käyttäjämäärän jatkuvaa

kasvua. Käyttäjien vaikutelman hallintaa olisi mielenkiintoista tutkia Instagram ympäristössä, koska

se poikkeaa alustana taas kaikista muista yhteisöpalveluista. Yhtenä vaihtoehtona olisi tarkastella

tämän hetken suosituimpia yhteisöpalveluita, esimerkiksi Facebookia, Instagramia sekä LinkedIniä

ja tarkastella sitä, miten käyttäjät hallitsevat annettua vaikutelmaa näissä palveluissa ja minkälainen

kokokuva henkilöstä muodostuu näiden kolmen yhteisöpalvelun pohjalta. Toki aihetta voitaisiin

lähestyä esimerkiksi tarkastelemalla virallisia yhteisöpalveluita epävirallisiin ja niissä tapahtuvien

minäesitysten eroavaisuuksia. Itsensä esiin tuomisen eri palveluissa koen tärkeäksi

79

tutkimusaiheeksi, koska pitkittyneet identiteettiesitykset ovat ilmiönä uusi ja sillä on varmasti

vaikutuksia verkon ulkopuolella tapahtuviin esityksiin.

Yhtenä mielenkiintoisena aiheena olisi myös Facebookiin kuuluminen vertaistuen näkökulmasta.

Olisi mielenkiintoista kartoittaa, kuinka paljon palvelua hyödynnetään vertaistuen näkökulmasta ja

voisiko se olla myös Facebookille yrityksenä yksi uusi aluevaltaus. Muissa yhteisöpalveluissa

vastaavanlaista ryhmäytymistä ei tapahdu, joten se voisi olla Facebookille myös kilpailuvaltti ja

vertaistuen palveluita voisi kehittää palvelussa entisestään.

80

LÄHTEET

Aboujaoude, Elias. 2011. Virtually you, the dangerous powers of the e-personality. New York: W.

W. Norton & Company.

Ahokas, Marja. 2011. ”Ryhmät ja niiden väliset suhteet”. Teoksessa Arjen sosiaalipsykologia, toim.

Eero Suoninen, Anna-Maija Pirttilä-Backman, Anja Riitta Lahikainen, Marja Ahokas. Helsinki:

WsoyPro Oy, 185-242.

Alasuutari, Pertti. 2007. Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino.

Alasuutari, Pertti. 2012. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.

Attrill, Alison. 2015. Cyberpsychology. Oxford: University press Oxford.

Back, Mitja D, Juliane M. Stopfer, Simine Vazire, Sam Gaddis, Stefan C. Schmukle, Boris Egloff

& Samuel D. Gosling. 2010. Facebook profiles reflect actual personality, not self-idealization.

Saatavilla: https://www2.cs.duke.edu/courses/common/compsci092/papers/facebook/psych2010.pdf

(Luettu 03.08.2019.)

Bareket-Bojmel, Liad, Simone Morana & Golan Shahar. 2015. Strategic self-presentation on

Facebook: Personal motives and audience response to online behavior. Saatavilla

https://www.researchgate.net/publication/284133243_Strategic_self-

presentation_on_Facebook_Personal_motives_and_audience_response_to_online_behavior (Luettu

22.07.2019.)

Baym, Nancy. 2015. Personal connection in the digital age. Cambridge: Polity Press.

Boyd, Danah. 2008. Taken Out of Context: American Teen Sociality in Networked Publics.

Saatavilla: http://www.danah.org/papers/TakenOutOfContext.pdf (Luettu 20.06.2019.)

Cunningham. Carolyn. 2013. Social networking and impression management, self presentation in

the digital age. United Kingdom: Lexington books.

Denti, Leif, Isak Barbopuolos, Ida Nilsson, Linda Holmberg, Magdalena Thulin, Malin Wendeblad,

Lisa Andén & Emelie Davidsson. 2012. Sweden's largest Facebook study. Saatavilla:

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/28893 (Luettu 23.07.2019.)

81

Ellison, Nicole B & Danah Boyd. 2007. Social Network Sites: Definition, History, and Scholarship.

Saatavilla: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1111/j.1083-6101.2007.00393.x (Luettu

26.07.2019.)

Elo, Emil. 2019. ”Urkintakohujen keskellä ryvettynyt osake nousee Wall Streetin jälkipörssissä”.

Kauppalehti. Saatavilla: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/facebookin-kayttajamaarat-lisaantyivat-

euroopassa-tulos-ylitti-odotukset/8bcea3bd-ceae-47f3-b7db-fc14c0806807 (Luettu 20.8.2019.)

Eskola, Jari & Juha Suoranta. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Vastapaino.

Eskola, Jari & Jaana Vastamäki. 2010. ”Teemahaastattelu: opit ja opetukset”. Teoksessa Ikkunoita

tutkimusmetodeihin: I, Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle, toim.

Juhani Aaltola ja Raine Valli. Jyväskylä: PS Kustannus, 24-42.

Facebook. 2019. Facebook company page. Saatavilla: https://newsroom.fb.com/company-info/

(Luettu 03.08.2019.)

Gardner, William L, Mark J. Martinko & Joy Van Eck Peluchette. 1996. ”A self-presentational

perspective of computer-mediated communications”. Teoksessa: Impression management and

information technology, toim. Jon W Beard. Westport: Quorum Books, 7-21.

Giuseppe, Riva, Brenda K. Wiederhold & Pietro Cipresso. 2016. ”Psychology of social media: rom

technology to identity”. Teoksessa The Psychology of Social Networking Vol. 1 : Personal

Experience in Online Communities, toim. Aneta Prepiorka. Warsaw/Berlin: De gruyter Open Ltd, 4-

13.

Goffman, Erving. 1971. Arkielämän roolit. Porvoo: WSOY.

Goffman, Erving & Kaisa Koskinen. 2012. Vuorovaikutuksen sosiologia. Tampere: Vastapaino.

Grönfors, Matti. 2010. ”Havaintojen teko aineistonkeräyksen menetelmänä”. Teoksessa Ikkunoita

tutkimusmetodeihin: I, Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle, toim.

Juhani Aaltola ja Raine Valli. Jyväskylä: PS Kustannus, 124-141.

Gwendolyn, Seidman. 2013. Self-presentation and belonging on Facebook: How personality

influences social media use and motivations. Saatavilla:

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0191886912004916 (Luettu 23.07.2019.)

82

Harmanen, Sanni. 2018. ”IS: Suomalaisten Facebook-käyttäjien määrä romahti, sanoo asiantuntija –

syynä yksityisyysskandaali?”. Yle Uutiset. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-10375513 (Luettu

20.8.2019.)

Högbacka, Riitta & Sanna Aaltonen. 2015. ”Refleksiivisyyden ulottuvuudet”. Teoksessa

Umpikujasta oivallukseen. Refleksiivisyys empiirisessä tutkimuksessa, toim. Sanna Aaltonen &

Riitta Högbacka. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy, 9-34.

Lahikainen, Anja Riitta. 2011. ”Minuuden sosiaalinen rakentuminen”. Teoksessa Arjen

sosiaalipsykologia, toim. Eero Suoninen, Anna-Maija Pirttilä-Backman, Anja Riitta Lahikainen,

Marja Ahokas. Helsinki: WsoyPro Oy, 127–128.

Hampson, Sarah E. 2019. The Construction of Personality: An Introduction. Routledge: New York.

Hirsjärvi, Sirkka & Helena Hurme. 2010. Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja

käytäntö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.

Hodkinson, Paul. 2011. Media, culture and society: an introduction. Thousand Oaks CA: Sage

Publications 2011.

Joinson, Adam N. 2003. Understanding the psychology of internet behaviour. New York: Palgrave.

Jones, Edward E & Thane S. Pittman. 1982. Toward a general theory of strategic self-presentation.

Saatavilla:

https://www.researchgate.net/publication/248124372_Toward_a_general_theory_of_strategic_self-

presentation (Luettu 22.06.2019.)

Jones, Edward E. 1990. Interpersonal perception. New York: W.H. Freeman and company.

Kananen, Jorma. 2017. Laadullinen tutkimus pro graduna ja opinnäytetyönä. Jyväskylä: Jyväskylän

ammattikorkeakoulu.

Kaplan, Andreas M & Michael Haenlein. 2010. Users of the world unite! The challenges and

opportunities of Social Media. Saatavilla: file:///C:/Users/Mia/Downloads/18.KaplanHaenlein2010-

Usersoftheworldunite-BusinessHorizons.pdf (Luettu 23.06.2019.)

83

Kietzmann, Jan H, Kristopher Hermkens, Ian P. McCarthy & Bruno S. Silvestre. 2011. Social

media? Get serious! Understanding the functional building blocks of social media. Saatavilla:

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0007681311000061 (Luettu 08.07.2019.)

Kietzmann, Jan, Timm F. Wagner, Ian Paul McCarthy. 2018. Social media? It's serious!

Understanding the dark side of social media. Saatavilla:

https://www.researchgate.net/publication/326580845_Social_media_It's_serious_Understanding_th

e_dark_side_of_social_media (Luettu 07.07.2019.)

Kokkonen, Lotta & Miikka Pyykkönen. 2015. ”Tutkija, tukija vai ystävä? Neuvotteluja vallasta ja

luottamuksesta maahanmuuttajien haastattelututkimuksessa”. Teoksessa Umpikujasta oivallukseen.

Refleksiivisyys empiirisessä tutkimuksessa, toim. Sanna Aaltonen & Riitta Högbacka. Tampere:

Tampereen Yliopistopaino Oy, 89–114.

Kutznekoff, Jefrey H. 2013. ”Comparing impression management strategies across social media

platforms”. Teoksessa Social Networking and Impression Management: Self-Presentation in the

Digital Age, toim. Carolyn Cunningham. United Kingdom: Lexington books, 15-35.

Krämer, Nicole C & Stephan Winter. 2008. Impression Management 2.0: The Relationship of Self-

Esteem, Extraversion, Self-Efficacy, and Self-Presentation Within Social Networking Sites.

Saatavilla:

https://www.researchgate.net/publication/200772602_Impression_Management_20_The_Relations

hip_of_Self-Esteem_Extraversion_Self-Efficacy_and_Self-

Presentation_Within_Social_Networking_Sites?enrichId=rgreq-

d991220043de67e465f3f4a502574433-

XXX&enrichSource=Y292ZXJQYWdlOzIwMDc3MjYwMjtBUzoxMDIzMjYwMzk3NDQ1MTd

AMTQwMTQwNzgzNzMxNg%3D%3D&el=1_x_2&_esc=publicationCoverPdf (Luettu

23.07.2019.)

Kärkkäinen, Henrik. 2018. ”Facebook sanoo antaneensa julkisuuteen vahingossa vääriä lukuja.

Korjatut luvut vahvistavat satojen tuhansien suomalaisten lähteneen palvelusta”. Iltasanomat.

Saatavilla: https://www.is.fi/digitoday/art-2000005807280.html (Luettu 20.8.2019.)

Lagerkvist, Amanda. 2018. Digital Existence: Ontology, Ethics and Transcendence in Digital

Culture. New York: Routledge.

Markha, Tim. 2017. Media & everyday life. London: Palgrave.

84

Mead, G.H. 1967. Mind, self, and society: from the standpoint of a social behaviorist. Chicago: The

University of Chicago Press.

O’Hagan, Louise, Hannah Barton & Andrew Power. 2018. ”Cybertrends: an exploratory study of

why individuals conform on social networking sites”. Teoksessa: Cyberpsychology and society.

current perspectives, toim. Andrew Power. Routledge: New York, 95-100.

Papacharissi, Zizi A. 2010. A private sphere, democracy in a digital age. Cambridge: Polity press.

Ruusuvuori, Johanna. 2010. ”Litteroijan muistilista”. Teoksessa Haastattelun analyysi, toim.

Johanna Ruusuvuosi, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen. Tampere: Vastapaino, 424.

Rosenbaum, Judith E., Benjamin K. Johnson, Peter A. Stepman & Koos C.M. Nuijten. 2013.

”Looking the part and Staying true: Balancing impression management on Facebook”. Teoksessa

Social networking and impression management, self presentation in the digital age, toim. Carolyn

Cunningham. United Kingdom: Lexington books, 35-61.

Saastamoinen, Mikko. 2006. ”Minuus ja identiteetti tutkimuksen haasteina”. Teoksessa Minuus ja

identiteetti, toim. Pertti Rautio & Mikko Saastamoinen. Tampere: TUP, 168-179.

Schneider, David J. 1981. ”Tactical self-presentation: Toward a boader conception”. Teoksessa

Impression management theory and social psychological research, toim. James T. Tedeshi. New

York: James T. Tedeschi Academic press.

Shulman, David. 2017. The presentation of self incontemporary social life. London: Sage

Publications.

Statista. 2019. Forecast of Facebook user numbers in Finland from 2015 to 2021 (in million users).

Saatavilla: https://www.statista.com/statistics/568778/forecast-of-facebook-user-numbers-in-

finland/ (Luettu 07.07.2019.)

Stenroos, Jaakko, Janne Paavilainen & Jani Kinnunen. 2010. Giving Good ‘Face’: Playful

Performances of Self in Facebook. Saatavilla:

https://www.researchgate.net/publication/241624098_Giving_good_'face'_Playful_performances_o

f_self_in_Facebook (Luettu 23.07.2019.)

85

Suoninen, Eero. 2011. ”Päivittäinen vuorovaikutus”. Teoksessa Arjen sosiaalipsykologia, toim.

Eero Suoninen, Anna-Maija Pirttilä-Backman, Anja Riitta Lahikainen, Marja Ahokas. Helsinki:

WsoyPro Oy, 29-88.

Tifferent, Sigal ja Iris Vilnai-Yavez. 2014. Gender differences in Facebook self-presentation: An

international randomized study. Saatavilla: http://www.looooker.com/wp-

content/uploads/2014/04/Gender-differences-in-Facebook-self-presentation-An-international-

randomized-study.pdf (Luettu 23.06.2019.)

Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2009. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja

käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin

järjestämiseksi. Saatavilla: https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf (Luettu

23.07.2019.)

Uski, Suvi. 2016. Minän esittäminen yhteisöpalveluissa: profiilityöllä aitouteen. Saatavilla:

http://www.suviuski.com/uploads/3/8/2/6/38266563/psykologia16-

05_lehti_min%C3%A4n_esitt%C3%A4minen.pdf (Luettu 29.05.2019.)

Uski, Suvi. 2015. Profile work for authenticity: Self-presentation in social network services.

Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/157971 (Luettu 21.07.2019.)

Varinder, Taprial & Priya Kanwar. 2017. Understanding social media. Saatavilla:

http://digitalknowledge.cput.ac.za/bitstream/11189/6180/1/Understanding-social-

media%20KanwarP%2013022018.pdf (Luettu 12.06.2019.)

Van Dijck, José. 2013. You have one identity: Performing the self on Facebook and LinkedIn.

Saatavilla:

http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.1025.9100&rep=rep1&type=pdf (Luettu

13.06.2019.)

Vogel, Erin A, Jason P Rose, Lindsay R Roberts & Katheryn Eckles. 2014. Social comparison,

social media, and self-esteem. Saatavilla: https://psycnet.apa.org/buy/2014-33471-001 (Luettu

07.07.2019.)

Wallace, Patricia. 2001. The psychology of the internet. Cambridge: University press.

86

Walther, Joseph P. 2007. Selective self-presentation in computer-mediated communication:

Hyperpersonal dimensions of technology, language, and cognition. Saatavilla:

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0747563206000720 (Luettu 23.07.2019.)

Whitty, Monica & Garry Young. 2016. Cyberpsychology: The Study of Individuals, Society and

Digital Technologies. West Sussex: John Wiley & Sons.

Wong, Winter K W. 2012. Faces on Facebook: A study of self-presentation and social support on

Facebook. Saatavilla: https://www.semanticscholar.org/paper/Faces-on-Facebook%3A-A-study-of-

self-presentation-and-Wong/8856dee0f8217b6b7027063a303612241c8895af (Luettu 22.07.2019.)

Yang, Chia-Chen & B. Bradford Brown. 2015. Online Self-Presentation on Facebook and Self

Development During the College Transition. Saatavilla:

https://www.researchgate.net/publication/283500006_Online_Self-

Presentation_on_Facebook_and_Self_Development_During_the_College_Transition (Luettu

22.07.2019.)

Zhao, Shanyang, Sherri Grasmuck & Jason Martin. 2008. Identity Construction on Facebook:

Digital Empowerment in Anchored Relationships. Saatavilla:

https://www.researchgate.net/publication/222667752_Identity_Construction_on_Facebook_Digital

_Empowerment_in_Anchored_Relationships (Luettu 23.07 2019.)

Åberg, Erica & Iida Kukkonen. 2019. ”Heräsin tämän näköisenä – ulkonäkö sosiaalisessa

mediassa”. Teoksessa Ulkoinen olemus pääomana, ulkonäköyhteiskunta 2000-luvun Suomessa,

toim. Into. Helsinki: Into Kustannus Oy, 49-65.

87

LIITTEET

Liite 1. Haastattelukutsu

Hei,

Oletko koskaan miettinyt sitä, miten ihmiset tuovat itseään esiin Facebookissa ja kuinka

totuudenmukaista heidän profiilissaan esitetty elämä on? Hienoa, jatka ihmeessä lukemista.

Suoritan Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoa, pääaineena

sosiaalipsykologia. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten Facebookin käyttäjät tuovat

itseään esille ja onko esiin tuotu minuus aitoa. Tämän lisäksi tarkastelen sukupuolieroja miesten ja

naisten itsensä esiin tuomisessa sekä sitä, miten itsensä esittäminen ja yleisesti Facebookin käyttö

on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Tutkielmani onnistumisen kannalta on tärkeää, että täytät seuraavat kriteerit:

• Olet iältäsi 25-35 vuotias

• Olet ollut Facebookissa käyttäjänä vähintään 10 vuotta

• Olet itsesi mieheksi tai naiseksi identifioiva henkilö

• Olet kiinnostunut jakamaan näkemyksiä ja kokemuksiasi aiheesta

Aineiston kerään haastatteluilla, joissa keskustellaan ennalta suunnittelemieni teemojen valossa.

Teemoja ovat esimerkiksi ”Rehellinen minuus” sekä ”Paranneltu minuus”. Olen kiinnostunut niistä

kokemuksista ja havainnoista, mitä olet tehnyt Facebookia käyttäessäsi, vääriä vastauksia ei siis ole!

Haastattelut voidaan toteuttaa kasvotusten tai puhelimitse, miten sinulle parhaiten sopii.

Tutkimuksessani noudatetaan hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Haastattelut nauhoitan itseäsi varten,

eikä niitä näe tai kuule kukaan muu. Nauhoitteet säilytän tietokoneellani salasanan takana, jonne

88

muilla ei ole pääsyä. Nauhoitteet hävitetään, kun tutkielma on hyväksytty. Henkilöllisyytesi tai tieto

tutkimukseen osallistumisestasi säilyy ainoastaan minun tiedossani.

Mikäli haluat keskustella lisää, sinulla heräsi kysymyksiä tai haluat osallistua tutkimukseen, olethan

yhteydessä minuun! Parhaiten tavoitat minut numerosta XXXXX soittamalla, tekstaamalla tai

WhatsAppissa.

Ystävällisin terveisin

Mia Rainiala

89

Liite 2. Haastattelurunko

Teema 1 - Facebook ja itsensä esittäminen

Miten eri tavoin minuutta tuodaan esille Facebookissa?

Minkälaista kuvaa Facebookissa halutaan antaa itsestä?

Koetko Facebook profiilisi antavan saman kuvan sinusta kuin muuallakin toimiessasi?

Käsitelläänkö kuvia ennen niiden lisäämistä Facebookiin?

Koetko ryhmiin kuulumisen merkittäväksi tavaksi kertoa itsestäsi Facebookissa?

Mitä mieltä olet siitä, kun ihmisten Facebook kaverit näkevät heidän päivityshistoriansa kautta

aikojen, vaikka olisivat juuri tutustuneet?

Eroaako minuuden esiin tuominen Facebookissa jotenkin verrattaessa minuuden esiin tuomista

muualla toimiessa?

Onko Facebookissa toimiselle yleisiä epävirallisia sääntöjä tai normeja, joita käyttäjät noudattavat?

Minkälaisen Facebook käyttäytymisen koet vääränä?

Minkälaisia asioita ihmiset tuovat esiin profiileissaan?

Korostavatko ihmiset tiettyjä elämän osa-alueita profiileissaan?

Mietitkö koskaan sitä, minkälaisen kuvan annat itsestäsi Facebookissa ja poikkeaako se annettu

kuva Facebookin ulkoisesta minuudestasi?

Onko Facebookissa helpompi hallita esiin tuotua minuutta kuin todellisessa elämässä?

Teema 2 – Facebook yleisö

Miltä eri elämän osa-alueilta Facebook kavereidesi joukko koostuu?

Teetkö/lisäätkö päivityksiä/kuvia/tykkäyksiä tiettyjä tahoja ajatellen?

Tiedostatko jatkuvasti kaikki ne, jotka päivityksesi näkevät?

Näkeekö päivityksiäsi käyttäjiä, joiden et oikeastaan haluaisi näkevän niitä?

Mitä ajattelet siitä, että elämän eri osa-alueilta olevat henkilöt näkevät samat päivitykset?

Koetko yleisöllä olevan merkitystä Facebook päivitystä tehdessäsi?

Reagoiko yleisö jotenkin hölmöön käyttäytymiseen Facebookissa?

Teema 3 – Rehellinen minuus

Minkälaisen kuvan sinusta saa Facebook profiilisi perusteella?

Onko rehellisyys tärkeää Facebookissa?

Annetaanko Facebookissa rehellistä kuvaa itsestä?

Onko kuvien ja päivitysten hienosäätö mielestäsi väärän kuvan antamista itsestään?

Oletko huomannut muiden käyttäjien tuovan itsestään esille tiettyä kuvaa, joka kuitenkin poikkeaa

heidän reaalimaailmassansa antamasta kuvasta?

Jaetaanko Facebookissa epäonnistumisia?

Koetko ystäviesi joskus tekevän asioita siksi, että siitä voidaan myöhemmin kertoa Facebookissa?

Koetko hallitsevasi sitä kuvaa, minkä annat itsestäsi Facebookissa?

90

Teema 4 – Paranneltu minuus Facebookissa

Korostetaanko Facebook profiileissa asioita, joita yhteiskunnassa pidetään arvostettavina tai

yleisesti hyväksyttävinä?

Oletko itse huomannut joidenkin käyttäjien tuovan elämästään esille paljon arvostusta herättäviä

puolia?

Voiko Facebookin avulla rakentaa ihanneversiota itsestään?

Koetko Facebookilla olevan merkitystä oman ihanneminuuden tavoittelussa?

Koetko itsestä parannellun version esiintuomisen epärehelliseksi käyttäytymiseksi?

Koetko käyttäjien lisäävän kuvia tai päivityksiä saadakseen huomiota muilta?

Selatessasi profiiliasi myöhemmin, pystytkö samaistumaan aiempiin päivityksiisi?

Poistatko päivityksiä/kuvia/tykkäyksiä Facebookista?

Minkälaisia tunteita sinussa herättää tilanne, jossa olet juuri lisännyt mielestäsi hyvän kuvan

profiiliisi etkä saa paljoa tykkäyksiä?

Teema 5 - Sukupuolierot Facebook käyttäytymisessä

Oletko huomannut miesten ja naisten Facebook käyttäytymisessä eroja?

Minkälainen on mielestäsi tyypillinen naisen Facebook profiili?

Minkälainen on mielestäsi tyypillinen miehen Facebook profiili?

Kumman sukupuolen edustajien koet käyttävän aktiivisemmin Facebookia?

Kumman sukupuolen edustajilla on enemmän kuvia Facebookissa?

Kumman sukupuolen edustajien koet tuovan enemmän esille ideaaliminuuttaan Facebookissa?

Miten naisten Facebook käyttäytyminen poikkeaa miesten Facebook käyttäytymisestä?

Miten miesten Facebook käyttäytyminen poikkeaa naisten Facebook käyttäytymisestä?

Teema 6 - Yksityisyys Facebookissa

Vaikuttaako oman yksityisen suojaaminen siihen, miten itseään esittää Facebookissa?

Minkälaisen Facebook käyttäytymisen koet häiritsevänä?

Kertovatko muut käyttäjät Facebookissa asioita, joista et itse kyseisessä palvelussa kertoisi?

Mitkä asiat saavat Facebookissa aikaan turvattomuuden tunnetta?

Estääkö turvattomuuden tunne oman itsensä esiin tuomisen?

Teema 7 – Miten Facebook on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana?

Koetko, että Facebook on muuttunut siinä ajassa kun olet itse ollut käyttäjä?

Miten oma toimintasi on muuttunut Facebookissa kautta aikojen?

Onko toimintalogiikka palvelussa muuttunut?

Ovatko Facebookin yksityisyysasiat kehittyneet ajassa?

Onko oma aktiivisuustasosi vaihdellut palvelun käytössä?