Maanantai 23. tammikuuta 2017 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 1 62. vuosikerta

Suomenhevoset olivat maammesodissa korvaamattomia

Kinnasneulatekniikalla syntyivät komeatKiimajärven kintaat. SIVU 10

Kauniit ovatKiimajärven kintaat

Vernitsan jaSortanlahdenkyläkirja oli vuoden2016 kulttuuriteko

Vuosia kului, mutta hanke kannatti, kun uusikyläkirja julkistettiin syksyllä 2016.Kuvassa teosta tutkailemassa Reino Äikiä.Kuva: Yrjö S. Kaasalainen.

SIVU 3

Suomenhevosia otettiin armeijan käyttöön tuhansittain talvi- ja jatkosodassa, ja ne olivat moninpaikoin korvaattomia tehtävissään. Kuva: SA-kuva.

SIVU

Mestari-ainesta,kun ei

luovuta

Valtakunnallisessa,tiistaina 17.1. vietetyssäSuomen urheilugaalassapalkittiin myösPyhäjärvi-juurinenNoora Jalonen.

Mottonaan on:Älä koskaan luovuta.

SIVU 9

VPL.PYHÄJÄRVI2

23. tammikuuta 2017

Maanantai 23. tammikuuta 2017

Väitöskirja pohjautuu pyhäjärveläisenToini Pelkosen kerrontaan:Elämää lottana, vaimona ja äitinäAnna Hynninen väitteleepyhäjärveläisen Toini Pel-kosen elämäntyöstä pe-rinteenkerääjänä ja -kirjoit-tajana. Väitöstilaisuus pi-detään Turun yliopistossa25. helmikuuta.

Väitöskirjan aihe onMINÄ – LOTTA –

VAIMO – ÄITI. KER-RONNAN VARIAATIOJA TOIMIJUUS AKTII-VIKERTOJAN MUIS-TELUKERRONNASSA.

Pian väitöstilaisuutensajälkeen Anna Hynninen tu-lee sunnuntaina 5.3. Vpl.Pyhäjärvi-seuran tilaisuu-teen Karjala-talolle kerto-maan työstään.

Toini Pelkonen on syn-tynyt 1919 Vpl. Pyhäjär-ven Noitermaan kylässä.Hän oli miehensä LauriPelkosen kanssa perusta-massa Vpl. Pyhäjärvi-seu-raa 1957 Helsingissä. Heolivat aikanaan seuran ak-tiivijäseniä. Nykyisin ToiniPelkonen asuu Numme-lassa. Hänen kirjoittamis-harrastuksestaan ja elämäs-tään kirjoitetaan lisää hel-mikuun lehdessä.

Anna Hynninen –minkälaiset yhteydetsinulla onVpl. Pyhäjärveen?

– Minulla ei valitettavastiole mitään sukusuhdettaPyhäjärveen. Vasta tutus-tuttuani Toini Pelkoseenolen päätynyt käsittelemäänsitä väitöskirjassani. Paljonolen paikkakunnasta kuul-lut Toinilta, nähnyt valoku-via ja muodostanut paik-kakuntaan omanlaiseni ku-vitteellisen suhteen.

– Ennen kaikkea se onminulle Toinin rakas lap-suusmaisema sekä sodanseurauksien vuoksi mene-tetty rakas kotiseutu. Jos-kus kyllä haluaisin käydäToinille tärkeissä Pyhäjär-ven ja Noitermaan pai-koissa.

Opiskelet Turunyliopistossa Historian,kulttuurin ja taiteidentutkimuksen laitoksella.Mikä sai sinutkiinnostumaanfolkloristiikasta?

– Tutkimusalani on folk-loristiikka ja siinä erityisestimuistelukerronnan tutki-mus. Minua kiinnostavatperinteet ja yksilön koke-mukset maailman muutok-sesta, kuten esimerkiksi so-tiemme vaikutukset. Eri-tyisalaani ovat muistelu jaelämänkerronta, ja olenkinkiinnostunut siitä, mitenyksilö rakentaa minäkuva-ansa ja paikkaansa suhtees-sa ympäröivään maail-maan.

Miksi valitsit juuri ToiniPelkosen kertomukset?

– Tutustuin Toinin teks-teihin ensimmäisen kerrantyöskennellessäni kesällä2001 Suomen Kirjallisuu-den Seurassa. Sekä SKSettä Museovirasto ovat ke-ränneet arkistoihinsa vuo-sikymmenien ajan, osin kir-joituskilpailuidenkin muo-dossa, ihmisten muisteluitaja kertomuksia elämänsävarrelta.

– Työharjoittelun ohellatavoitteenani oli löytää täs-tä valtavasta aineistosta aihetulevalle pro gradu -tut-kielmalleni. Koska arkisto-jen aktiivivastaajia ei ollutSuomessa liiemmin tutkit-tu, aktiivikirjoittaminen al-koi tuntua mielenkiintoisel-ta ja ehdottomasti tutkimi-sen arvoiselta aiheelta.

– Kulttuurihistoriallisestiolin kiinnostunut erityisestitalvi- ja jatkosodasta, sekänaisen asemasta niissä. Toi-voinkin löytäväni aktiivikir-joittajan, joka olisi 1900-luvun alkupuoliskolla syn-tynyt sodan kokenut nai-nen. Ajattelin myös, ettäjos kirjoittaja olisi vielä elos-sa, voisin hyödyntää ajalli-sesti tuoreitakin kirjoituk-sia.

– Väitöstutkimuksessaniperehdyn yhden aktiivikir-joittajan, Toini Pelkosen,teksteihin. Hän on ollut ak-tiivikirjoittaja/-vastaaja.Hän on vastannut läheskaikkiin Museoviraston jär-jestämiin kyselyihin vuosi-na 1981–1996 sekä SKS:nkeruihin vuodesta 1981 läh-tien. Lisäksi Toini on kir-joittanut muutamiin mui-hin erillisiin arkistojen ul-kopuolisiin kilpakeruihin,lehtiin ja kirjoihin. Hän kir-joittaisi edelleen, jos hänennäkönsä sen sallisi.

Minkälaisissatunnelmissaodottelet helmikuunlopulla olevaaväitöstilaisuuttasi?

– On ollut antoisaa pääs-tä tutustumaan ihanaan Toi-niin ja hänen valtavaan kir-joitettuun aineistoonsa.Olen perehtynyt Toinin kir-joitusten kontekstualisoin-nin kautta myös Suomenhistorialliseen kenttään1900-luvun alusta 1970-lu-vulle asti.

– Väitöstilaisuuden jäl-keen tulenkin vierailemaanPyhäjärvi-seuran tilaisuu-teen sunnuntaina 5.3.

RIITTA HIRVONEN

”Kulttuuri-historiallisesti olin kiinnostunut

erityisesti talvi- ja jatkosodasta,sekä naisen asemasta niissä”

Kuvissa Anna Hynni-nen ja Toini Pelkonen.

Suomi 100 vuotta-elämyksiä luvassaTammikuussa jo huomaa päivän piden-neen, kevättä kohti ollaan vauhdilla menos-sa. Kesäänkin meidän monen mieli josuuntaa; kesäinen Karjala varmasti monenajatuksissa.Säätiön hallitus on tulevan kesän Pyhäjärvi-juhlia valmistellut ja hallituksen kokoukses-sa loppiaisen aikaan teimme lopullisenpäätöksen juhlien järjestämisestä Pyhäjär-vellä. Juhlien yksityiskohdista julkaisemmevanhaan totuttuun tapaan kevään aikanatietoja sitä mukaa, kun juhlajärjestelytetenevät, mutta toki ohjelman sisällönpidämme aina kesäkuun lehteen saakkayllätyksenä.

Juhlat tulevat olemaan varmasti kaikilleosallistujille ikimuistoiset, kuten olivatkesällä 1998 toteutetut juhlatkin. Monetsilloin mukana olleet ovat niitä minullemuistelleet – ehkä siinäkin yksi perustesille, että haluan olla mukana järjestämäs-sä vastaavanlaista kokemusta Teille mah-dollisimman monelle tulevana kesänä.Suomi 100 vuotta -juhlavuonna on meidän-kin hyvä olla toteuttamassa jotakin sellais-ta, joka merkityksellään piirtyy meidänpyhäjärveläisiin sieluihimme ikiajoiksi.

Juhlajärjestelyt vaativat yhteistyötä. Toivonomatoimimatkailijoilta ja yksittäisiltä mat-kanjärjestäjiltä vielä hieman kärsivällisyyttähelmikuun lehden ilmestymiseen saakka.Silloin Säätiön mahdolliset matkanjärjeste-lyn näkemykset ovat rakentuneet valmiiksija tiedotamme, minkälainen Säätiön roolitulee olemaan niissä. Ratkaisujen tulee ollasellaiset, että mahdollisimman monella olisimahdollisuus lähteä juhlille ja että useam-man tyyppisiä oheistapahtumia sisältyisijuhlamatkaan. Majoitustarpeiden riittävyys-kin tarvitsee myös tarkan suunnitelman.Juhlien järjestelyistä perillä Pyhäjärvellävastaamme Säätiönä.

Hallintoneuvostomme kokoontuu maalis-kuun lopulla ja sillä on juhlien lisäksi muita-kin isoja asioita pohdittavana. Päätämmeniin sääntöuudistuksen kuin muitakin uudensäätiölain velvoitteita. Lisäksi jatkammekesällä aloittamaamme Säätiön strategia-työtä, jossa katse on suunnattu tuleviensukupolvien vaalittavaksi tarkoitetullekarjalaisuudelle.

PERTTI HAKANEN

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksenpuheenjohtaja

Maanantai 23. tammikuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Merkkipäiviä

Pekka Dementjeffinvanhemmat ovat kotoisinVpl:n Pyhäjärveltä. En-simmäisen evakkomat-kan aikana perheessä olikolme lasta. Pekka syntyiAlavudella 12.02.1942perheen neljänneksi lap-seksi.

Alavudelta perhe palasijatkosodan tultua takaisinPyhäjärvelle, jossa Pekkasai kasteen luterilaiselta ro-vasti Wiikalta. Perheen isäJuho Dementjeff oli or-todoksi koko elämänsäajan. Hän halusi pitäämyös alkuperäisen suku-nimensä. Elsa-äiti (o.s.Vainikainen) oli luterilai-nen, joten kaikki lapsetkastoi luterilainen pappi.Juho Dementjeffin kaksiveljeä muuttivat sukuni-mensä Avomäeksi.

Sodan loputtua JuhoDementjeff perheineensijoittui erilaisten vaihei-den jälkeen KeuruulleHäkkisen kylään maata-lon pieneen saunatupaan.Muutaman vuoden ku-luttua perhe osti pakko-huutokaupasta pienvilje-lystilan Keurusselän ran-nalta. Talo oli vanha jahirret lahot. Sähköjä eivielä ollut. Lapsia oli jokuusi, joista osa oli koulu-iässä. Uusi koti rakennet-

Pekka Dementjeffin syntymästä 75 vuottatiin ja aloitettiin elämä. Lap-sia syntyi vielä kaksi. Kalas-tus ja erilaiset pienviljelysti-lan työt tulivat kaikille kah-deksalle lapselle tutuiksi.Kaikille lapsille isä ja äitijärjestivät kotitöitä sen mu-kaan, minkä ikäinen kukinoli.

Kotityötä oli mm. polt-topuiden teko ja niiden si-sälle kantaminen, vedenkantaminen pihakaivostasisälle ja tiskivesien kanta-minen ulos, kalastaminen,heinätyöt, erilaiset tehtävätpeltojen raivaamisessa jaisän avustaminen metsätöis-sä.

Pekka osallistui jo 11-vuotiaana kesällä nuotanvetoon isänsä ja vanhem-man veljensä kanssa.

Nuotalla pyydettiin muik-kua yleensä yöllä. Sieltä tul-tua usein lähdettiin aamullasaalista myymään noin 15km:n päähän Mäntän toril-le moottoriveneellä Keu-russelän yli tai hevosen kyy-dillä tietä pitkin noin 12km.

Työjaksot olivat nuorellehyvin raskaita. Kansakou-lun jälkeen monet lapsetmenivät ammattikouluun,niin myös Pekka pääsi Jy-väskylän keskusammatti-kouluun metallialalle. Työ-tä löytyi heti valmistumisenjälkeen Mäntän koepajalta.

Sittemmin Pekka työsken-teli monissa paperitehtaissaerilaisissa korjaustöissä. Ke-min työmatkalta löytyi vai-mo Kirsti vuonna 1965.

Pekka oli haaveillut am-mattikoulun opettajan teh-tävästä, johon monipuoli-nen työkokemus antaisi hy-vän pohjan. Niinpä hänhakeutui Ouluun opiskele-maan koneteknikoksi jasieltä edelleen Kuopioonopiskelemaan insinööriksi.Ammattikoulun opettajanja rehtorin pätevyydet hänhankki Hämeenlinnan opet-tajakoulutuslaitoksessa.Kirsti- vaimon kanssa opis-keltiin vuorotellen.Velkaaoli pakko tehdä jatkuvasti,sillä kesätöiden palkka eitalveksi riittänyt. LisäksiPekka oli Kuopion kau-punginvaltuutettuna yhteen-sä noin 16 vuotta.

Pekka toimi ammatti-koulun opettajana Kotkas-sa ja Kuopiossa sekä Ke-min ammattikoulun rehto-rina, josta virasta hän jäieläkkeelle. Opettajana ol-lessaan hän työskenteli si-vutoimisesti kahdessa Ope-tusministeriön nimittämäs-sä toimikunnassa kehittä-mässä ja uudistamassa am-mattikoulutusta. Rehtorinaollessaan hän oli Suomen

Ammattikoulujen Urheilu-liiton johtokunnassa(SAKU) tekemässä työtäannattikoululaisten liikun-nan ja kultturin edistämi-seksi ammattikoulutukses-sa. Toiminnastaan hän saiOpetusministeriön ansio-mitalin 1988.

Parin viime kuukauden ai-kana olemme saaneet tu-tustua viimeisimpään Vpl.Pyhäjärven kyläkirjaan,joka kertoo Sortanlahdenja Vernitsan oloista jaasukkaista.

Itse olen hyvin innok-kaasti odottanut tämänkyläkirjan ilmestymistä.Olen tainnut syyllistyä jopapienoiseen painostukseen-kin kirjan tekijöitä koh-taan. Niin Sortanlahti kuinVernitsa ovat minulle ol-leet hieman vieraita kyliä.

Vernitsaan tutustuminenon tuottanut huonojen, lä-hes kulkukelvottomien tei-den ansiosta suuria vaike-uksia. Lisäksi kylän entisetrakennukset ovat sotienaikana ja jälkeen tuhoutu-neet lähes täydellisesti. Parikertaa olen maastoautonkyydissä kulkenut entistäVernitsan kylätietä.

Karjalan matkailunavauduttua Sortanlahti so-tilasalueena pysyi vielä kau-an suljettuna. Syksyllä1991 turistiryhmän mu-kana pääsin niemelle en-simmäistä kertaa. Toki lu-kuisia kertoja jo sitä en-nen olin kiikaroinut Pol-vananniemestä käsin upe-aa aallonmurtajaa ja sentakana ollutta metsikköä.

Vuosien myötä matko-ja tehtiin sitten Konevit-

Sortanlahden-Vernitsan kyläkirja koukuttaa lukemaansaan Sortanlahden kauttauseitakin.

Entisten kyläläisten mat-kakertomuksien kauttamolemmat kylät aukenivat.Tosin tarkkoja muistikuviaoli jo vaikea saada. Nytvalmista kirjaa lukiessa voimielihyvin todeta, että vaik-ka kirjan julkaisemiseenmenikin tavanomaista pi-dempi aika, jo 1990-luvunlopulla monet taltioiduthenkilöhaastattelut ja niitätäydentävät valokuvat jaEsko Simosen kartat sel-ventävät kyläkuvaa huo-mattavasti. Sortanlahdenjulkisten rakennuksien pai-kat alkavat löytyä kartalta.

Sortanlahti on ollut vil-kas satamapaikka ja senmyötä niemellä on ollutuseita kauppoja ja satama-liikenteen vaatimia julkisiarakennuksia. Pankeista taisiainoastaan postipankinkonttori toimia. Osuuskas-san asiakkaat asioivat lähin-nä Yläjärven Osuuskassas-sa, kunnes kassa avasi omantoimipisteen Sortanlahteen,ja 1938 hankittiin oma ta-lokin, jossa ei kuitenkaanehditty pitkää aikaa toimia.

Pyhäjärven Säästöpankinasioita ainakin velkakirjo-jen suhteen hoidettiin Kä-kisalmen lehden ilmoituk-sen mukaan 1920-luvullaHjalmar Kajanderin

kauppaliikkeessä. PäiviöLappalaisen 1999 taltioi-tu haastattelu Vernitsan ky-län elämästä on vertaansavailla. Haastattelu osoittaa,kuinka tärkeää ja asiantun-tevaa tietoa tulee julkais-tuksi historian lehdille, vaik-ka henkilö itse ei enää ole-kaan keskuudessamme.

Muistan, kuinka kerranlöysin vanhasta muistelu-kirjasta opettaja IlmariTuohinon ottaman valo-kuvan Sortanlahden nie-mestä ja ns. asemakaava-alueesta. Kuva julkaistiinVpl. Pyhäjärvi-lehdessä.Suoma Saariselle jouduinvälittömästi lähettämäänsuurennetun valokuvan.

Tästä kuvasta selvisi tar-kaan katsoen myös Hjör-dis Lukan mainitsemaKutterinsaari, joka vuosiensaatossa hävisi kartalta ko-konaan. Tämäkin kuva nä-kyy kirjassa. Vpl. Pyhäjär-vi-lehden ensimmäisessänumerossa oli kaksi koulu-piirien aluetta koskevaa asi-aa. Etusivulla oli kuva Ver-nitsan kiertokoulun oppi-laista. Sisäsivuilla oli muis-tokirjoitus Pyhän-Säätiönalkuaikoina niin säätiön pe-rustamiseen, historiahank-keeseen kuin lehdenkin syn-tymiseen suuresti vaikutta-neesta Vernitsan HeikkiInkisestä. Nyt uudessa kir-

jassa on Inkisestä varsinmonipuolinen esittely.

Moni muukin vain ni-meltä tuttu suku ja perheavautuu kirjan sivuilla. Kir-jan toteutuksessa on onnis-tuttu saamaan paitsi kerto-va teksti ja myös vanhatvalokuvat selkeinä esiin.

Olin alun perin jankutta-massa sitä, että Sortanlahtija Vernitsa kuuluvat samaankirjaan. Nyt toteutuksessa

on mukava todeta, kuinkanämä kaksi kumpikin omankoulunsa omannutta kylääkuuluivat todella yhteen.

Kiitokset Lea Jokiselleja työryhmälle hyvästä kir-jasta. Tarkempi lukeminenjatkuu lähes päivittäin. Kou-lupiirikirjat Pyhäjärveltäovat saaneet varsin merkit-tävän lisäyksen. Huomasinitsestäni, että tätä uutta kir-jaa lukiessa piti tarkastella

myös muita, jo aikaisem-min ilmestyneitä kirjoja.

Koulupiirikirjat, pitäjä-historia ja lukuisat kartatavaavat nuoremmallekinlukijalle entiset esi-isiem-me kotiseudut. Me Pyhä-järvellä syntyneet olemmelisäksi korvaamaton tukinuorillemme eri kylienselostuksessa.

REINO ÄIKIÄ

Eläkepäiviä vietetäänKuopiossa. Harrastuksiaovat mm. kalastus, muisti-peli Canasta, vesivoimiste-lu ja osallistuminen Wiipu-riseuran toimintaan. Syn-tymäpäivää juhlitaan ko-tona läheisten kanssa12.02.2017.

KIRSTIDEMENTJEFF

Pekka ja alla saamansa Opetusministeriön myöntämä liikunta- ja urheilu-alan mitali.

Maanantai 23. tammikuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

MuistokirjoituksiaPyhäjärvi-lehtijulkaisee joka

numerossa tietojaperhetapahtumista,

kuten merkki-päivistä,

edesmenneistäja valmistuneista.

Muistathankuitenkin aina kysyäasianosaisilta luvantietojen julkaisuun.

Rakkaamme

Vuokko SanelmaKIIVERIo.s. Tenkanens. 22.12.1924 Pyhäjärvi Vplk. 14.12.2016 Imatra

Aamun tullen sydän sammui.Loppui vaivat maalliset.Kauniit muistot meille jäivät.Suru suuri sanaton.

Kiitollisena muistaen ja kaivatenJouko perh.Jarmo perh.

Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa.Kiitos osanotosta.

Alkanut vuosi 2017 onmeille suomalaisille merk-kivuosi kahden aiheen an-siosta. Kansallinen merkki-vuoden aiheena on 100-vuotias itsenäinen Suomi.

Kirkollinen merkkivuosisaa sisältönsä Martti Lut-herin alkuun paneman us-konpuhdistuksen eli refor-maation lähtölaukauksesta500 vuotta sitten. Loka-kuun 31. päivänä 1517 hänkiinnitti Wittenbergin kirk-kojen oville – jotka toimi-vat julkisina ilmoitustaului-na – 95 teesiä, jotka koski-vat anekauppaa. Teesien tar-koitus ei ollut uskonnolli-nen vallankumous eikä uu-den kirkon perustaminen,vaan kutsu akateemiseenväittelyyn aiheesta, josta kes-kiajan kirkolla ei ollut yhtälopullisesti lukkoon lyötyäoppia.

Uskonpuhdistuksen merkkivuosi 2017Ane tarkoitti ripissä saa-

dun anteeksiantamuksen jäl-keen vaadittavien hyvien te-kojen korvaamista tai syn-nin ajallisten rangaistustensuorittamista rahasummal-la, josta ripittäytynyt sai to-distukseksi anekirjan.

Alun perin aneilla ei voi-nut ostaa iankaikkista au-tuutta. Aneitten kaupitteluryöstäytyi kuitenkin irti al-kuperäisistä raameistaan, janiiden markkinoijat julisti-vat, kuinka aneella voi lie-vittää myös toisten ihmis-ten vaivoja kiirastulessa. Senlisäksi anekirjeen hankkijatsaattoivat kuvitella, että sil-lä voidaan ostaa myös syn-tien anteeksiantamus.

Yliopistollisen väittelynsijaan Lutherin aneteesit joh-tivat yrityksiin saada kir-joittajansa palaamaan takai-sin ruotuun ja perumaan

teologiset väitteensä. Lut-herin haaste tulkittiin röyh-keäksi astumiseksi paavinja rahavallan varpaille.

Lutherin vaatimus refor-mista eli kirkon julistuksenja opetuksen palaamisestaalkuperäiseen sisältöönsä einoussut nuoren munkinpäähänpistosta. Jo kauanennen Lutheria eri tahoiltakristikuntaa oli esitetty toi-vomuksia ja vaatimuksiakirkon reformaatiosta”päästä kantapäähän saak-ka”. Kovaäänisimmät vaa-tijat oli kuitenkin vaiennet-tu kirkon kurinpitotoimin.Lutherin kohdalla se ei enääonnistunut, koska hänensuojelijakseen asettui Lut-herin lähin maallinen esi-valta eli Saksin vaaliruhti-nas Fredrik Viisas.

Lutherin aneteeseistä suu-rella yleisöllä on päällim-

mäisenä mielikuva vasa-raa paukuttelevasta mun-kista, mutta teesien sisäl-lön tuntemus on edelleenaika vaatimatonta. Monetteeseistä ovat kovin aika-sidonnaisia, mutta useatniistä ovat edelleen täyttätavaraa, josta voi yhä am-mentaa:

Teesi 1: Kun Herram-me ja Mestarimme JeesusKristus sanoo: Tehkää pa-rannus jne., niin hän tah-too, että uskovien kokoelämä on oleva parannus-ta.

Teesi 62: Kirkon todel-linen aarre on Jumalankunnian ja armon kaik-kein pyhin evankeliumi.

JUHANIFORSBERG

Maanviljelijä Lauri Junk-kari kuoli äkilliseen sai-rauteen Lahden keskus-sairaalassa 15. marras-kuuta 2016. Hän oli 75-vuotias, syntynyt evakko-taipaleella Vetelissä 23. tou-kokuuta 1941.

Vanhemmista äiti Hilk-ka (o.s. Pärssinen) oli ko-toisin Vpl Pyhäjärveltä Hei-nosista. Hilkan vanhem-mat olivat Aati ja MariaPärssinen, joiden esikoi-nen Hilkka oli. Isä Arvioli kotoisin Marjalannie-mestä, Käkisalmen maa-laiskunnasta.

Pärssisen Aatin ja Mari-an lastenlapsista koostu-van, nyt 19 serkuksen sar-jasta hän oli vanhin.

Talvisodan jaloista olievakkoon lähdetty Poh-janmaalle Ylistaroon. Mu-kana siellä oli Arvin van-hemmat sekä isän kaksisisarta. Ahtaasta evakko-majoituksesta kuitenkinpäästiin muuttamaan Ar-vin hankkimalle tilalle Ve-telin Räyrinkiin. Siellä Arvija Hilkka avioituivat 1940ja sitten keväällä 1941 syn-tyi esikoinen Lauri.

Syttyi Jatkosota, jonneisä Arvi myös joutui läh-temään. Sen myötä tuliperheelle mahdollisuus pa-lata takaisin Karjalaan. TilaVetelissä myytiin keväällä1942, ja kahden sukupol-ven suurperhe 1-vuotiasLauri mukanaan muutti ta-kaisin Kannakselle Marja-lanniemeen.

Uusi evakkotaival kui-tenkin alkoi kesäkuussa1944. Silloin matkustivatvilkas 3-vuotias Lauri,viimeisillään raskaana ole-va Hilkka-äiti ja kaksi isänpuolen tätiä Myllypellon

Evakkopoika oli suureksi avuksi Kannaksen lähialueyhteistyössäasemalta lähteneellä evak-kojunalla kahden viikon ajanPohjanmaalle. Isän puolel-ta isovanhemmat olivat ly-hyen Kannaksella asumisenaikana kuolleet ja haudattuKäkisalmen kirkkomaahan.

Matka oli katketa kohta-lokkaasti Kurkijoella, jossaNeuvostoliiton pommiko-neet pommittivat Elisen-vaaran asemalla oleviaevakkojunia. Elisenvaaranpommitus 20. kesäkuuta1944 oli jatko- ja kokotoisen maailmansodan tu-hoisin lentopommitus Suo-men hallitsemalla alueella.Juna, jossa Lauri perhei-neen oli matkustajana, saa-tiin pysäytettyä vain kaksiminuuttia ennen saapumis-ta Elisenvaaraan. EdellinenKäkisalmen Myllypellostalähtenyt juna jäi pommi-tukseen. Pommituksessakuoli yli sata siviiliä sekäsotilasta ja lottaa. Lauri jahänen äitinsä sekä kaksi tä-tiä pelastuivat pommituk-selta täpärästi. Kesti kui-tenkin monta päivää ennenkuin ratapiha saatiin korjat-tua sellaiseen kuntoon, ettäjuna pystyi jatkamaan eteen-päin.

Pohjanmaalla perhe pää-si evakkoina samaan ta-loon Ylistarossa, kuin min-ne oltiin tultu edelliselläevakkoretkellä. Isä Arvi tah-toi kuitenkin viljellä maataeteläisemmillä ja vähem-män hallaisilla seuduilla, jahankki sen vuoksi uudeksiasuinpaikaksi Kymenlaak-sosta Anjalan Ummeljoeltavuokraoikeuden valtionvanhaan rälssitilaan. TilanArvi myöhemmin lunastiitselleen, ja tästä tuli myösLaurin - ja myöhemminhänen lastensa - uusi asuin-paikka.

Perheen vanhimpana poi-kana jatkaminen tilan isän-tänä isänsä jälkeen oli Lau-rille luonnollinen vaihtoeh-to. Tähän tehtävään hänvalmistautui hyvin. Kansa-koulun jälkeen hän suorittiAnjalan Maatalousoppilai-toksessa maanviljelijän opin-not. Tämän lisäksi Laurijatkoi vielä samassa laitok-sessa suorittaen siellä maa-talousteknikon tutkinnon.

Lauri avioitui 1963 Myl-lykoskelaisen Seijan (o.s.Toikander) kanssa, ja per-heeseen syntyivät lapsetPäivi, Tuomo, Tero jaHeidi. Tänä päivänä las-tenlapsia on yhteensä 11.Pojat jatkavat edelleenmaanviljelyä tilalla.

Osaavana miehenä Lau-rilla oli lukuisia luottamus-tehtäviä. Kahdenkymme-nen vuoden ajan hän toimiMetsänhoitoyhdistyksenpuheenjohtajana, oli jäse-nenä kunnan lautakunnissa,metsästysseurassa sekämaamiesseuran johtokun-nassa.

Rakkaimpina harrastuk-sina Laurilla oli koko elä-mänsä metsästys ja kalas-tus. Lauri nautti myös mat-kustamisesta ja tutustumi-sesta vieraisiin maihin. Per-heen kesämökki Jaalassaoli Laurille myös rakaspaikka.

Lisäksi hän harrasti lähi-alueyhteistyötä. LukuisillaKarjalan matkoilla apua jatukea Suomesta hänen mu-kanaan saivat niin Konevit-san luostari kuin monetKannaksella asuvat ystävät-kin.

Tumman varjon Laurinelämään toi hänen vaimon-sa Seijan sairastuminen Altz-heimerin tautiin jo alle 50

vuoden iässä. Lauri toimi-kin puolisonsa omaishoita-jana tämän kahdeksan vii-meisen elinvuoden ajan.

Noin kymmenen viimei-sen vuotensa ajan Laurillaoli rinnallaan ja tukenaanpuoliso Pirkko VirtanenKorialta.

Joulukuun 10. Lauri hau-dattiin perheen sukuhau-taan nykyisen Etelä-Kou-volan Muhniemen hauta-usmaalle - hänen vuonna2006 kuolleen vaimonsaSeijan viereen.

Lauri Junkkari muiste-taan vielä tänäkin päivänäalallaan monen asian edis-

täjänä, värikkäänä muttarehtinä ja reiluna persoo-nana. Hän oli pienestä po-jasta lähtien visionääri janäki hyvissä ajoin tulevai-suuden liiketoiminnanmahdollisuudet.

Lauri oli kaikille hyväsy-däminen ja reilu, ja maa-talousyrittäjän raskaasta ar-jesta huolimatta osasi myösnauttia elämästä. Läheisetja kaukaisemmatkin suku-laiset olivat Laurille ainatärkeitä ja rakkaita.

AARNE JUNKKARILaurin nuorin veli

Tuleeko lehtesioikealla

osoitteella?Soita osoitteen-

muutos puh.040 730 2622

tai tee se sähköpostilla

tainettisivuiltalöytyvällä

lomakkeella

Osoite ei muutuvain postiin

ilmoittamalla.

Tilaa oma lehtivuosikerta35 euroa,

12 numeroavuodessa

Maanantai 23. tammikuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Merkkipäiviä

Viime lokakuussa täytti 70vuotta Huittisten Karjala-seuran puheenjohtajaHeikki Kiiski. Sukulaisetja ystävät olivat saapuneetHuittisten Wanhaan Pap-pilaan onnittelemaan päi-vänsankaria. Karjalan Liit-to oli keväällä myöntänytHeikille kultaisen ansiomer-kin ja onnitteli häntä nytonnittelukortilla.

Heikki on syntynyt Lu-vialla evakossa. MuuttoHuittisiin tapahtui hänenollessa puolivuotias, Kar-hiniemen kylä on ollutasuinpaikka siitä lähtien.Heikin sukujuuret ovatvahvasti Karjalassa. Hä-nen isänsä Arvi Kiiski(1905-1959) oli Pyhäjär-ven Ylläppäästä ja äiti IidaRepo (1904-1985) Sak-kolan Vilakkalasta. Koti-seutumatkat isän ja äidinsynnyinseuduille tulivatHeikille rakkaiksi 1990- ja2000-luvuilla. Kaksi ker-taa hän keräsi bussilastinMatiskalaan ja vuodesta1993 hän ajoi kymmeniämatkoja omalla autolla japikkubussilla.

Yöpymiset tapahtuivatYlläppään pioneerileirin ti-loissa venäläisten ystävientoimesta kaikilla muka-vuuksilla, aamu- ja iltape-sut Laatokassa, wc met-sässä, omat ruuat muka-na, hyvin toimi kaikki.Myöhemmin oltiin paljonMusakalla majoituksessa.Heikin ja Erjan lapset Jen-ni, Petri ja Harri ovatkäyneet Karjalassa, pojatuseamman kerran.

Kantavana voimanaKarjalaseuran toiminnassaovat olleet Heikin pojat

Petri ja Harri. Ala-aste ikäi-sestä noin 25 vuotta pojatovat olleet lähes kaikissatilaisuuksissa esiintymässä.Joulujuhlat, seurojen välisettilaisuudet, piirin tilaisuudetjne., mutta ennen kaikkeapitäjäjuhlat. Kirkko, päivä-juhla, iltamat, näissä he ovatolleet laulajina, soittajina,säestäjinä jne.

Harri on toimittanut li-turgian ja saarnan Sakkola-ja Pyhäjärvi-juhlissa, viimemainitussa ainakin kaksi ker-taa. Harrilta on ilmestynytkolme CD levyä: Sydäme-ni laulut I ja II sekä Suo-malaisia tunnelmia -levy.Petriltä on ilmestynyt Nos-talgia -niminen iskelmäle-vy. Hän sijoittui SuomenLaila ja Olavi iskelmäkil-pailun superfinaalissa nel-jänneksi. Karjalanliitto onmyöntänyt Petrille harras-temerkin. Harrin työpaik-ka on Liedon seurakunnankappalainen ja Petrin Vam-malan Ammattikoulun(SASKY) auto-osastonopettaja.

Heikki on elämäntyönsätehnyt raskaan liikenteenparissa. Armeijasta alkanutkuljetusura jatkui ensin kuusivuotta Kuljetusliike Vaa-nolla autonasentajana ja kul-jettajana ja nyt 44 vuottaitsenäisenä yrittäjänä. Enim-millään kolme ajoneuvo-yhdistelmää puu- ja sora-kuljetuksissa. Heikki heittäävielä puukeikan silloin täl-löin ajan kuluksi.

Jos terveyttä ja Luojasuo, Erja ja Heikki viettä-vät kultahäitä parin vuo-den päästä. Näitä juhliaodotellessa hyvää keväänodotusta kaikille!

Muutama viikko sitten isäkysyi minulta, että mitäminä esitän hänen 70-vuotisjuhlissaan. Tulin sil-loin sanoneeksi pitävänipuheen. Tätä puhetta val-mistellessani olen selaillutTuomas Kyrön kirjaaMielensäpahoittaja Mie-hen työt. Kirjan tekstit jakuvat kuvaavat mielestä-ni hyvin suurinpiirtein isä-ni ikäisen miehen mielen-maisemaa. Kirjan esipu-heessa sanotaan näin:”Monta peltoa minä olenkääntänyt, katiskoja nos-tanut, olympiakisoja näh-nyt, perustuksia valanut,tuuppinut lapsiani elämäs-sään eteenpäin, kaatanutmetsää, kasvattanut vil-jaa, korjannut, paikannutja vetänyt vasikoita ja kan-tanut suvun ja kylän mie-hiä hautaan.”

Mietin asioita siitä nä-kökulmasta, että mitä hy-viä eväitä elämääni olensaanut isältäni ja kotoani.Ensinnäkin meille ope-tettiin kotona hyvät käy-töstavat ja työnteon ar-vostus. Kun meille tulivieraita, heidät piti käydäkättelemässä ja vasta sen

Isällejälkeen sai mennä omaanhuoneeseen. Mukavinamuistoina ovat mieleen jää-neet myös vappulounaat,jolloin kävimme koko per-he ja isän firman työnteki-jät perheineen syömässä ra-vintolassa. Me lapset opim-me siinä ohessa käytös- japöytätapoja. Näistä tai-doista on ollut paljon hyö-tyä työelämässä.

Opimme kotona myöskunnioittamaan hengellisiäasioita ja ns. perusarvoja,kuten koti, uskonto ja isän-maa. Joskus joka sunnun-tai radiosta tai televisioistapauhaava Jumalanpalvelusärsytti, tai pyhäkouluun eiolisi aina huvittanut men-nä, mutta tällä tavoin nämäasiat tulivat tutuiksi.

Kodissamme vallitsi sillätavoin avara ilmapiiri, ettämeitä lapsia ei ohjattu, mut-ta ei myöskään kiellettymenemästä jonkun tietynherätysliikkeen tai seurakun-nan tilaisuuksiin. Saimmeitse valita mihin menem-me tai olla menemättä. Nytaikuisena olen käynyt mo-nia hyviä ja syvällisiä kes-kusteluja hengellisistä asi-oista isän kanssa. Monista

muista asioista saatammeolla eri mieltä, mutta näissäasioissa näkemyksemmeovat samansuuntaisia.

Yksi tärkeä kodin perin-tö on ollut musikaalisuus jamusiikin arvostus. Isä onmyös aina ollut ulkona jaluonnossa viihtyvä ihminen.Metsä on ollut hänen työ-paikkansa kuorma-autonratissa ja nosturissa istuessajo vuosikymmeniä. Met-sän hiljaisuudessa on ollutaikaa miettiä monia asioita.

Musiikki ja metsä yhdis-tyvät puheeni lopuksi kuul-lussa Lasse Heikkilän teke-mässä laulussa, jonka nimion Puhdasta kultaa. Senesittivät teemaan sopivastiyhtye nimeltään Takamet-sien miehet. Laulu kertooJumalan rakkaudesta ih-mistä kohtaan, mutta sopiimyös kuvaamaan isää, jol-la kovan ulkokuoren allaon kuitenkin suuri sydän jahyvä tarkoitus meitä lapsi-aan elämässä eteenpäin oh-jatessaan.

JENNI HAKANEN

Puhdasta kultaa

Tässä kylmässä metsässä alla sammalen – moni luulee – vain mustaa on multaa.Kimallus puron pohjalla kertoo totuuden: sydän suuri on puhdasta kultaa.

Missä pyörä ei pyöri ja mätäs upottaa eikä kelkat ja moottorit auta,vielä kulkijan saapas voi jäljen tavoittaa kun on tahto, kuin karkaistu rauta.

Tällä reitillä montaa ei ole kulkijaa eikä uurteita painunut tiehen.Silti mietitty tässä on monta asiaa. Ovat uurteet vain otsassa miehen.

Sielu huutanut täältä on kohti Jumalaa ja on myöntänyt syntiä monta.Korpialttarin äärellä Herra armahtaa, ilo kohdata saa ilotonta.

Tässä kylmässä metsässä alla sammalen – moni luulee – vain mustaa on multaa.Kimallus miehen poskella kertoo totuuden: sydän suuri on puhdasta kultaa.

LASSE HEIKKILÄ

Erjan ja Heikin pesue, jouluna 2016. Vas. Erja, Jenni, Henri, Eveliina, Heikki, Leo, Petri, Ella, Harri,Inka, Aaro, Milla, ja isomummo Edit. Kuvasta puuttuu Pasi.

Kiiskin ” pojat”, vas. Petri, Heikki ja Harri.

Joulukuun lehdessä oliSalme Rintalan mie-lenkiintoinen kirjoitus ve-näjänkielisestä, Pyhäjär-vestä kertovasta kirjas-ta. Kirjan kannessa ole-van Toivo Vattusentaulun nimen tarkennuk-sena todettakoon, ettämaalauksen nimi onHyvästijättö kodille.

Taulunoikea nimi

KARJALAN LIITON alkaneen kolmivuotiskau-den teemana on Karjalan perintö. Karjalan perintöönliittyy monia asioita; sukututkimus, juuret, historia,rakennusperintö, luonto, ruokakulttuuri... Karjalan Lii-tosta toivotaan, että jäsenseuroissa monipuolinenKarjalan perintö -teema otetaan käyttöön tulevinavuosina. Vuoden 2017 teema on luonnollisesti Suomen itsenäisyys ja Karjala.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kun-niaksi Karjalan Liitto pyytää tietoja Suomi 100 -tapahtumista, joita jäsenyhteisöt järjestävät. Lähettä-kää seuranne järjestämät Suomi 100 -tapahtumatosoitteeseen tapahtumat@karjalanliitto.fi. Ne lisä-tään liiton sivuille.

Maanantai 23. tammikuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI6

Tämän vuoden Suomijuhlii näyttävästi 100 vuot-taan itsenäisenä valtiona.Kansana ja kielenä olem-me Suomenmaata asutta-neet vuosisatoja.

Suomen senaatin ilmoi-tus itsenäisyydestä 6.12.1917 äänestettiin luvuin100 puolesta ja 88 vas-taan.

Toki kaikki halusivat it-senäisyyttä, vain käytännöntavoitteista oltiin eri miel-tä.

Autonomian ajalta Suo-messa oli venäläistä sota-väkeä noin 100 000. Akti-vistien, johon jääkärit kuu-luivat, päätavoite oli kar-kottaa sortokauden vie-raat sotajoukot pois Suo-mesta. Vasta sen jälkeenSuomi voisi toteuttaa itse-näisyyttään itsenäisesti.

Venäjällä oli muutamaakuukautta aikaisemmin ta-pahtunut vallankumous.Tämä antoi Suomen työ-väestölle innostuksen, ettävallankumouksen avulla jamikäli se onnistuisi, Suo-menkin asiat saataisiin ker-ralla kuntoon.

Suomen ensimmäiselleitsenäiselle hallitukselle olikasaantumassa todella vai-keita ongelmia. Venäläisetsotajoukot vitkuttelivatpoislähdön kanssa ja aihe-uttivat rettelöitä. Työväes-tö kokouksessaan tammi-kuussa 1918 teki päätök-sen aseellisesta kapinasta,johon toivoi venäläistensotajoukkojen antavan tu-kea. Vain kaksi kuukauttaehti kulua itsenäisyysjulis-tuksesta, kun syttyi sisällis-sota.

Sisällissodasta on useitanimityksiä, vapaussota, vel-jessota, kansalaissota ja ka-pina. Se oli kapina Suo-men laillista hallitusta vas-taan.

Vapaussota alkoiKarjalastaKarjalan väestö oli vuosi-kymmenien aikana joutu-nut poikkeuksellisesti mui-hin Suomen maakuntiinnähden puolustamaan oi-keuksiaan. Lahjoitusmaa-kautena venäläiset kasakatpitivät talonpojat kuri-muksessa ja sortokaudenaikana Viipurin maistraa-tin sekä hovioikeuden jä-senet joutuivat kokemaanmielivallan ankarimmassamuodossaan. Muita maa-kuntia enemmän heitä vie-tiin Venäjän vankiloihinpuolustaessaan suomalais-ten oikeuksia.

Lappeen tuomiokunnantuomari P. E. Svinhuvudtunnettiin tinkimättömänäsuomalaisten laillisuudenajajana. Hänet venäläisetvangitsivat ja karkoittivatSiperiaan 1914.

Karjalan vapaustaisteli-jat suorittivat 23.1.1918Sortavalassa rohkean teon.He riisuivat venäläisen va-ruskunnan aseista. ”Karja-la nousee kaikin miehi-nensä vapauttamaan maa-

Itsenäisyyden vaikeat alkuajat Karjalassata anarkian häpeästä. Luo-tamme urheitten Pohjan-maan miesten täyttämäänvelvollisuutensa.” Näin kuu-luvan sähkeen lähettivät kar-jalaiset Sortavalasta Pohjan-maalle, jossa myös kajahti-vat ensimmäiset laukauksetkohti venäläisiä varuskun-tia. Vapaussota oli syttynyt.

Vain kolme päivää Sor-tavalan jälkeen suorittivatvalkoiset onnistuneen ase-kaappauksen Vuoksen-niskalla. Kuvaavaa tilanteelleoli se, että niin valkoisillakuin punaisilla ei ollut asei-ta. Ne piti ”hankkia” venä-läisiltä.

Tammikuun 22. päivänämarssi Viipuriin 500 maa-kunnan miestä palautta-maan lakia ja järjestystä sielläsyntyneisiin kahakoihin.Tämä joukko tunnetaanVenäjänsaaren retkikuntana,johon Pyhäjärveltäkin osal-listui 34 miestä.

Vapaussotaan Pyhäjär-veltä osallistui vapaaehtoi-sena 284 ja kutsunnan kaut-ta 212 miestä. Punaisissataisteli myös pyhäjärveläi-siä, mutta heidän määräs-tään ei ole tietoa.

Vuoksen rintaman, Sai-maalta Laatokkaan, legen-daariseksi rintamapäälli-köksi osoittautui Karjalanoma poika, 28-vuotias jää-kärikapteeni Aarne Sihvo.Aivan käsittämättömällämiesalivoimalla valkoistenrintama ei päästänyt vasta-puolta Vuoksen yli.

Kiivain taistelu käytiin hel-mikuun loppupuolella Ant-reassa. Venäläisten upseeri-en johdolla, venäläisillä apu-joukolla ja tykistötulella vah-vistettu vastavoimien hyök-käys oli raju. Valkoisilla olipuutteelliset aseet, muttatahto kova, askeltakaan eiväistytä. Tämä päättäväi-nen tahto takasi sen, ettälännessä taistelevien jouk-kojen selusta oli turvattu.

Karjalassa joutuivat val-koiset toisin kuin muuallataistelemaan venäläisiä vas-taan. Jo tämä luonnehti kar-jalaisten sodan ensi sijassavapaussodaksi.

Viimeinen taistoJännittävin hetki oli maalis-kuussa, jolloin tuli tieto, ettäPietarissa valmisteltiin voi-makkaita apujoukkoja Rau-dun rintamalle. Rautu oli joennestään vahvasti varus-tettu. Siellä oli 1200 venä-läistä ja noin tuhat punaista.Sihvo teki silloin rohkeanratkaisun. Hän keräsi 500miestä ja päätti hyökätäRautuun ennen venäläistenapujoukkojen tuloa.

Taisteluista tuli yksi va-paussodan verisimmistä,jossa menetykset kummal-lakin puolella olivat suuret.Punaisten ja venäläisten pae-tessa Maaselän suuntaankohti Venäjää, joutuivat heKuolemanlaakson solassavalkoisten tulitukseen.”Miestä kaatui kuin hei-nää”, muisteli pyhäjärveläi-nen Heikki Pakarinen.

Rautu vallattiin 5.4. ja kunsamaan aikaan tuli tieto,että myös Tampere on val-lattu, katsottiin jo kapinankukistuneen.

Huhtikuun 29. päivänävalkoiset vapauttivat Vii-purin ja venäläiset sotajou-kot häipyivät kotimaahan-sa. Heidän vanavedessäänmyös punakaartilaisiamuutti Venäjälle. Vapaus-sota oli päättynyt.

Ilman suuria eleitä yksin-kertaisen koruttomasti,mutta totuudenmukaisesti,on talonpoikaisrunoilijaJuho Kurki kuvannut Ah-volaan pystytetyn patsaansäkeissä: ”Tahtoi näillä tan-tereilla vapaa Suomi suuretlunnaat. Nuorten urhoinuhriveri kastoi täällä kaikkikunnaat.”

RautaesirippusulkeutuuRajan sulkeutuminen Ve-näjälle oli paha takaiskuKarjalalle. Maakunnan ta-louselämä oli vahvasti si-dottu Venäjän, lähinnä Pie-tarin markkinoihin. Pietarimiljoonakaupunkina kuluttipaljon ja tuotteista makset-tiin hyvin. Vastaavasti kaup-pamiehet tullessaan toivattalouteen tarvittavia elin-tarvikkeita, varsinkin viljaa.Tosin viljaa tuotiin autono-mian aikana koko Suo-meen suuret määrät

Kaikki Laatokan ja Suo-menlahden kalastajien tuot-teet markkinoitiin Pietariin.Samoin karjataloustuotteil-le oli sinne pysyvä menek-ki. Vasikoita, sikoja, voitaja muita maitotaloustuot-teita virtasi jatkuvasti itään.Pyhäjärveläinen sanonta,”sin män kaik mikä irten”.Ja tosiaan kauppa kävi jopamuurahaisen munista pa-jun parkkiin. Kaikille näillevienneille tuli nyt loppu.

Rajan sulkeutuminen ai-heutti myös Suomen val-tiolle tuntuvia tulojen vä-hennyksiä rautatie-, satama-ja tullimaksujen hävitessä.Terijoen vilkas huvilaelämähiljeni täysin rikkaista venä-läisistä ja sen myötä asuk-kaiden vilkas liiketoiminta.

Karjalan talouselämässäoltiin todella vaikeuksissaja elinkeinoelämä oli ohjat-tava uusille urille. Nopeim-min selvisivät kalastajat.Laatokan laadukkaat lohetja muut arvokalat otettiinavosylin vastaan lännessäaina Ruotsia myöten. Suu-rin muutos tapahtui maa-taloudessa. Karjalan rajapi-täjät olivat maatalouden ali-tuotantoaluetta ja leivästäoli pula.

Valtiovallan toimestaalettiin koko Suomessa tu-kea pellonraivausta ja maa-talouden kehittämistä mot-tona ”pellossa on Suomenponsi”. Karjalassa kansa oliinnostunutta ja siellä raivat-tiin vuoteen 1939 mennes-sä 75 000 hehtaaria uuttapeltoa. Se oli puolet kokomuun Suomen raivausmää-rästä.

Maakunta nousi nousiniin peruna- kuin viljasa-doltaan täysin omavarai-seksi, jopa ylituotantoonasti. Sama oli hedelmävilje-lyksissä. Talvisotaan men-nessä hedelmäpuita oli 400000, mikä oli 16 % kokomaan hedelmäviljelyksistä.

Itsenäisyyden alkuaikojenvaikeuksista huolimattaPyhäjärvi muiden kannak-selaispitäjien kanssa kohositaloudellisesti ja sivistyksel-lisesti hyväksi paikaksi asua.

Elämässä ei kaikki oleaina pysyvää. Lähestyttäes-sä vuotta 1939 idän tai-vaalle kohosi tummat pil-vet. Ne pimensivät alleenkoko Karjalan valtaisan elä-mäntyön.

Karjalan värit ovat mus-ta ja punainen. Kirkollisinaväreinä ne ovat suru jarakkaus. Ne sisältyvät var-masti jokaisen karjalaisentunteeseen puhuttaessa en-tisestä kotiseudusta, suru jarakkaus.

Itsenäinen SuomiKarjalaiset ovat itsenäisyy-temme alkuajoista lähtienkokeneet tasavaltamme vai-keat kohtalot varmasti mui-hin suomalaisiin nähdenkaikkein rajuimpina. Onjotakin, mitä teidän sisäi-sestä voimastanne ei olepystytty riistämään, se onelämänusko ja peräänanta-mattomuus.

Ne eväät te karjalaisetsukupolvet olette jättäneetperinnöksi meille jälkipol-ville. Ei pelkkinä kauniinasanoina, vaan konkreettisi-na käytännön toimina omiavaivoja hitustakaan säästä-mättä. Elämänusko ja pe-räänantamattomuus ihmi-senä ja kansakuntana, oi-kein käytettynä, antaa sisäi-sen ryhdin myös itsenäisel-le valtiolle. Iloitaan itsenäi-syydestä ja Suomen lippusalkoon.

SALME RINTALA

Vapaussodan sankaripatsas paljastettiin Pyhäjärvellä 3. päivä marraskuuta1919. Muistomerkin olivat suunnitelleet Wila Martin ja Urho Heinänen.Patsaaseen oli hakattu seuraavat sanat: ”He puolesta lain ja vapaudenhenkensä uhrattuaan rauhassa lepoa nauttivat nyt povessa isäinsä maan.”Kuva 2011, Marjo Ristilä-Toikka. Kuva alla Pyhäjärvi-kirjasta.

Maanantai 23. tammikuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Luovutetusta Karjalastaon ilmestynyt runsaasti eri-laisia kuvateoksia. Nytloppuvuodesta ilmestyiJuha Vartiaisen toimit-tamana TK-kuvaajien SA-kuvista koottu kuvateos,jossa jokaista luovutettuapitäjää esiteltiin puolen si-vun tekstiosalla ja parinkolmen sivun kuvaotok-silla.

Vaikka SA-kuvat olivat-kin jo avautuneet muuta-ma vuosi sitten suhteelli-sen tarkkaan tutkintaan,mielenkiinnolla lainasinuuden kirjan kirjastosta.Alkulehdet näyttivät var-sin hyvältä ja jatkoin tutki-mista Vpl. Pyhäjärvenkohdalle. Tekstiosa oli var-

Kommentti kirjaanSuursaaresta Petsamoon

sin selkeä. Otsikko Pyhä-järvi Vpl piti sisällään lyhy-en, mutta varsin asiallisenselostuksen. Aivan erityi-sesti miellytti kerronta Vpl.lyhenteestä, jonka tarkoi-tuksena mainittiin juurituon lyhenteen erottavanmeidän Pyhäjärven kahdes-ta muusta Pyhäjärvestä.

Mutta sitten kuviin, joitaoman pitäjämme kohdallaoli kirjassa 15 kpl. Ja kau-histus ja ihmetys? Missä Vpl.Pyhäjärvellä olivat Prääzänkylä, ja missä tapahtui Kaa-kamon motti, ja miten nuotoisen kuvasivun kuvat oli-vat jotenkin outoja. Ja sit-ten selvisikin, että kaikkiviisi kuvaa olivatkin Au-nuksen Pyhäjärvestä.

No, olemmehan jo SA-kuvien kohdalla todenneet,että hakusanalla Vpl. Pyhä-järvi tulee vieraitakin kuviaesiin. Eipä olisi kuitenkaanollut kirjan tekijältä kovinyliluonnollinen tehtävä lä-hettää kirjan tietoja tarkas-tettavaksi jollekin pyhäjär-veläiselle. Oman TK-ku-vaajamme Tenkasen ku-via ei kirja sisältänyt.

Toki kirjan sivuilta löytyihyviä kuvia ja selostuksiamuista luovutetun alueenkunnista. Siispä ollaan edel-leen tarkkoja Pyhäjärvi Vpl.lyhenteen merkityksestä.

REINO ÄIKIÄ

Suomen kohtalon vuosinaarmeijan Tiedotuskomp-panioiden kuvaajat kulki-vat joukkojen mukana tal-lentaen varsinaisten tehtä-viensä ohella myös maise-mia, rakennuksia, miljöitäja ihmisten elämää sodankeskellä.

Viime syksynä julkaistunkirjan Suursaaresta Petsa-moon runsas kuvitus onpääosin jatkosodan ajalta,ja siitä syystä pakkoluovu-tettu Suomi näyttäytyy näil-lä sivuilla venäläisten jäljil-tä, sodan arpeuttamana.

TK-kuvaajien filmeillepiirtyivät muun muassaluovutettaviksi joutuneetKarjalan pitäjät ja Petsa-mon lääni sekä osittain ra-jan taakse jääneet alueetSallasta ja Kuusamosta.

Karjalasta jäi kaikkiaan39 kuntaa kokonaan luo-vutetuille alueille: Antrea,Harlu, Heinjoki, Hiitola,Impilahti, Jaakkima, Jo-hannes, Kanneljärvi, Kau-kola, Kirvu, Kivennapa,

Suursaaresta Petsamoon onarmeijan kuvaajien tallentamaa

Koiviston mlk., Kuolema-järvi, Kurkijoki, Käkisal-men mlk, Lavansaari, Lu-mivaara, Metsäpirtti, Muo-laa, Pyhäjärvi Vpl, Rautu,Ruskeala, Sakkola, Salmi,Seiskari, Soanlahti, Sorta-valan mlk., Suistamo, Suo-järvi, Suursaari, Terijoki,Tytärsaari, Uusikirkko,Valkjärvi, Viipurin mlk.,Vuoksela, Vuoksenranta jaÄyräpää.

Moskovan välirauhanso-pimuksessa Neuvostoliitol-le joutui luovuttamaan osanalueistaan 21 kuntaa.

– Kirjan nimi ”Suursaa-resta Petsamoon – pakko-luovutettua Suomea TK-kuvaajien ikuistamana” ker-too oleellisen teoksen sisäl-löstä. Viime vuoden lop-pupuolella julkaistussa 176-sivuisessa kirjassa on luo-vutetuista pitäjistä lähes 700valokuvaa alkuperäisillä ku-vateksteillä. Lisäksi jokai-sesta pitäjästä on perustie-toja talvisotaa edeltävältä

ajalta, kertoo kirjan toimit-taja Juha Vartiainen.

– Samaan aihepiiriin kuu-luu myös teos: Isänmaanpuolesta 1939-1945, san-karihautojen äärellä esitte-lee sankarimuistomerkkejäja elämänmenoa ajalta, jol-loin kotikuntien multiin siu-nattiin 93000 isää, poikaaja aviomiestä. Muistomerk-kien ohella kerrotaan myöskotirintaman koettelemuk-sista näillä paikkakunnillasotavuosina otettujen valo-kuvien kera. Kirjan vaka-vasta aihepiiristä huolimat-ta sitä selatessa voi kokeamyös iloa; iloa siitä, ettämeillä tänään on etuoikeusasua itsenäisessä Suomessa.Ennen kaikkea kirja muis-tuttaa kiitollisuudesta niitäihmisiä kohtaan, jotka pa-kon edessä kirjaimellisestiantoivat kaikkensa isänmaanpuolesta – niin kotirinta-malla kuin taistelutantereil-lakin, Vartiainen muistut-taa.

Syksyllä 2016 julkaistu Laa-tokan Karjalan sotakar-tasto 1939–1944 kokoaaLaatokan pohjoispuolisenluovutetun Karjalan kar-tat viime sotien ajalta kä-tevästi yksiin kansiin. Kol-laa, Lemetti, Kitilä, Tol-vajärvi, Tyrjä, Ilomantsija monet muut taistelu-kentät ovat keskeisiä paik-koja viime sotien histori-assa, josta on kirjoitettumonia teoksia. Niiden ta-pahtumien sijoittaminenkartalle on nyt helppoakunnollisten sodanaikais-ten karttojen avulla.

Karttakeskuksen julkai-sema Sotakartasto toimiisekä itsenäisenä tietoteok-sena että oivana apuväli-neenä muun sotahistori-allisen kirjallisuuden rin-nalla.

– Sodassa esikuntienupseerit käyttivät juuri sa-moja topografisia kart-toja, joten sotapäiväkirjatja muut arkistolähteet au-

Laatokan Karjalan sodan ajankartat koottu kartastoksi

keavat aivan eri tavalla kart-tojen avulla, kertoo sota-historioitsija Ari Raunio.

Sotahistorian harrastaji-en lisäksi kartasto ilahdut-taa varmasti Laatokan Kar-jalaan suuntaavia kotiseu-tumatkailijoita.

Kirja sisältää LaatokanKarjalan, Raja-Karjalan jaIlomantsin eteläosan topo-grafiset yleiskartat 1920-1940-luvuilta mittakaavas-sa 1:100 000 sekä tarkat1:20 000 -kartat tärkeim-mistä taistelualueista pie-nennettynä mittakaavaan1:30 000.

Yksityiskohtaiset kartatmahdollistavat jopa yksit-täisten talojen tunnistami-sen. Kartoille on lisätty ny-kyinen valtakunnanraja ke-sän 1941 hyökkäysvaiheenoperaatioiden hahmottami-sen helpottamiseksi.

Kullakin aukeamalla onkartta-alueen sotatapahtu-mat esittelevä teksti, jonkatärkeimmät paikat on osoi-

tettu kartalta. Tekstit onkirjoittanut Ari Raunio(everstiluutnantti evp,valtiotieteen maisteri),joka on yksi maammejohtavista sotahistorioit-sijoista.

Mikko Lantz on vas-tannut kirjan kartogra-fisesta suunnittelusta.Kuvituksena on sodan-aikaisia valokuvia kart-tojen alueelta.

Vastaava kirja Kan-nakselta ilmestyi syksyl-lä 2015: Kannaksen so-takartasto 1939-1944.

Elämää ja ihmiskohtaloitavuosilta 1917-1921

Hanki teos, joka kertoo vaiheitaSuomen itsenäisyyden alkuajoilta!

TilauksetVpl. Pyhäjärvi-SäätiöVpl. Pyhäjärvi-seuraVpl. Pyhäkylä-seura

Maanantai 23. tammikuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI8

Suomenhevosten merkitys oli suurivuosina 1939 – 1944 käydyissä sodissa

Hevonen on ollut suoma-laisen miehen luotettavatoveri mitä erilaisimmissaveto- ja kuljetustehtävissäitsenäisen Suomen alku-ajoista lähtien.

Vaikka autot alkoivatyleistyä, maanteiden kuntoja talviolosuhteet rajoitti-vat autojen tehokasta käyt-töä monella tavalla. Tietolivat kapeita, mutkaisia jamäkisiä, jonka lisäksi ve-sistöjä ylittävät sillat oli ra-kennettu hevosajoneuvo-jen tarpeita ajatellen. Vii-me vuosisadan alussa teitäei talvella aurattu ja kovatpakkaset vaikeuttivat mo-nin tavoin autojen käyttöä.

Rautateillä liikkuvat ju-nat kuljettivat silloinkin hen-kilöitä ja tavaroita pitkienmatkojen päähän. Suomensotaväen silloiset niukatmäärärahat eivät riittäneetedes perushankintoihin.Puolustuskomitean pöytä-kirja v. 1939 toteaakin Puo-lustusvoimien varusteluti-lanteesta, että ”toisarvoi-set joukot saavat vainvyön, lakin ja kokardin”.Niinpä talvi- ja jatkosodanaikana sarkapukuiset mie-het kuljettivat kalustoa, va-rusteita ja muonaa rinta-maoloissa pääasiassa he-vosilla, jotka olivat siviilis-tä sotatoimiin valittu jamäärätty.

Ensimmäinen laki he-vosten ja ajoneuvojen ot-tamisesta sotavoimien tar-peisiin sodan aikana an-nettiin 11.11.1922. Lakiatäydennettiin 11.1.1924 ase-tuksella 6/24, joka sisälsitarkempia määräyksiä he-vosten ja ajoneuvojen ot-tamisesta ja annetun lainsoveltamisesta. Vuoden1922 laissa ”ajoneuvo” tar-koitti kesällä kärryä ja tal-vella rekeä.

Puolustusvoimien rau-hanajan joukoilla oli syys-kuussa 1939 käytössään4700 hevosta, mutta vain134 kuorma-autoa. So-danuhan tiivistyessä syk-syllä 1939 hevosottolakiuudistettiin. Uuden lainmukaan hevosia ei ostettu,vaan ne vuokrattiin.

Lain perusteella hevos-ottolautakunnat ottivat ar-meijan käyttöön ennaltaarvioidut 60000 hevosta,joten käytössä oli yhteensä64000 hevosen vetovoi-ma. Suomen Puolustus-ministeriön Liikekannalle-panojulistuksen mukaanerottamisluetteloihin mer-kityt hevoset ja ajoneuvotoli tuotava kuulutuksessamäärättyyn aikaan ja paik-kaan hyvässä kengässä sekävarustettuna vahvoilla päit-sillä, loimella, loimivyöllä,juottoämpärillä ja puhdis-tusvälineillä.

Hevosen mukana kehoi-tettiin tuomaan vähintään50 kg kauroja ja 100 kgheiniä. Hevosten hankin-

- Kohtele hevosta rauhallisesti ja hillitysti ja ole aina ystävällinen sitä kohtaan.- Puhuttele sitä usein, niin se oppii tuntemaan hoitajansa äänen.- Anna hevosen syödä ruokansa rauhassa äläkä häiritse sitä levossa.- Pidä huoli, että hevonen saa sille kuuluvan rehumäärän ajallaan, puhtaana ja siistinä.- Yöksi on levitettävä puhtaita kuivikkeita, niin että hevonen voi paneutua mukavasti pitkälleen.- Hevosen sairastuessa ilmoita siitä heti rehumestarille.- Palkitse hevosta ystävällisellä sanalla tai taputtamalla, milloin se tarvitsee kiitosta.- Älä rankaise hevosta koskaan syyttömästi, mutta rankaise tarvittaessa heti ja ilman viivytystä, jotta hevonen ymmärtäisi, miksi sitä rangaistaan.- Pidä huoli, ettei hevosia koskaan viedä työhön nälkäisinä tai janoisina.- Katso, että kuorma on tehty tasaisesti ja niin, että se on hevoselle helppo vetää.- Jos kuorma on raskas, älä istu ajoneuvolla, vaan kulje sivulla.- Yhden hevosen kuorma saa rataskelillä olla 400 – 750 kg ja rekikelillä 1000 – 1500 kg.- Pidä jokaisen 10 km:n jälkeen 15 min ja jokaisen 20 km jälkeen puolen tunnin levähdys.- Raavi kavionpohja puhtaaksi ennen tallista lähtöä ja sinne paluuta, jotta kaviot pysyisivät terveenä.- Jos hevosen täytyy odottaa ulkona pakkasessa, niin levitä loimi sen selkään ja anna sille heiniä.- Manöövereillä ja harjoituksissa pidä aina ensinnä huoli hevosesta ja vasta sitten itsestäsi.- Noudata tarkoin kaikkia ohjeita, jotka on annettu hevosen hoitamisesta yleensä.

noista vastasivat aluettainmäärätyt ottolautakunnat,jotka vastaanottivat, tarkis-tivat ja luetteloivat hevosetsekä tarvittavat ajoneuvot.

Hevosen vetämät ajo-neuvot tuli varustaa sellai-silla koreilla tai resloilla, ettäniihin voitiin kuormata laa-tikoita tai säkkejä vähintään500 kg. Ajoneuvojen mu-kana oli lisäksi tuotava vah-vat täydelliset valjaat ja suit-set ohjaksineen sekä mikälimahdollista, kuormapeite,köysi, rautakanki ja lapio.Hevosten ja ajoneuvon tuo-jien oli otettava mukaankolmen päivän muona.

Hevoset otettiin siviilistäja ne saattoivat olla omista-jilleen hyvinkin rakkaita.Kotirintamalle jäi yksi he-vonen noin kymmentä pel-tohehtaaria kohti.

Puolustusvoimien suurinhevosten tarvitsija oli kent-tätykistö, jonka miesvah-vuudesta puolet oli hevos-miehiä. Raskasta tykkiä ve-tämään tarvittiin kuuden taikahdeksan hevosen valjak-ko, jonka ajaminen vaatierityistä taitoa. Hevostenkäsittelyyn tottuneidenmiesten löytäminen ei sil-loin maatalousvaltaisessa

Suomessa ollut vaikeaa.Saattoipa joku kaupunki-laispoikakin kotiin kirjoit-tamassa kirjeessä kertoaolevansa ”Marskin kanssasamoissa tehtävissä – he-vosmiehenä”.

Hevosia on pyritty hoi-tamaan ja käsittelemään hy-vin, niin rauhan kuin so-dankin aikana. Eläinlääkin-tä majuri ja K.T.R. 1:n v.t.

rykmentineläinlääkäri Ge-org Öhmannin kirjoitta-massa Sotamiehen hevos-oppi-kirjassa annetaan oh-jeita hevosen hoidosta jahevosen kohtelemisestasekä levon että työn aikana.Muutamia poimintoja tuos-ta kirjasta.

Jatkuu...YRJÖ S.

KAASALAINEN

”Saattoipa joku kaupunkilaispoikakinkotiin kirjoittamassa kirjeessä kertoaolevansa ”Marskin kanssa samoissa

tehtävissä – hevosmiehenä”.

Maanantai 23. tammikuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 9

WERNITSAN VILJELYKSILTÄSORTANLAHDEN

KAUPPAPAIKKAANKyläkirja kertoo Vpl. Pyhäjärven Wernitsan,

Sortanlahden, Haapalan ja Rautakorvenkylähistoriaa. Tarinoiden tukena selkeät

karttalehdet.Hinta 40 euroa + postitus ja pakkaus.

Kirjan toimittanut Ikaalisten KarjalaseuraYhteystiedot, puh. 040 734 28 65 /sähköposti, lea.jokinen@ippnet.fi

KARJALAN MATKAT 201724.-27.2. Viipuri – Pyhäjärvi – Käkisalmi –Sortavala

13.-17.4. Viipuri – Käkisalmi – Pietari

18.-22.5. Viipuri – Käkisalmi – Sortavala –Petroskoi – Karhunmäki –Kivatsin putous – Poventsan kanava

8.-11.6. Viipuri – Käkisalmi – Konevitsa –Räisälä

30.6.-3.7. Viipuri – Pyhäjärvi – Räisälä –Käkisalmi – Valamo

14.-17.7. Viipuri - Pyhäjärvi – Käkisalmi –Konevitsa

11.-14.8. Viipuri - Pyhäjärvi – Käkisalmi –Valamo

14.-19.9. Viipuri – Pyhäjärvi – Käkisalmi –Sortavala – Petroskoi – Karhunmäki – Kivat-sun putous – Poventsan kanava

Tiedustelut:HELI SALMINEN puh. 050 5671586

Vaakunan kuviot on otettu Pyhäjärven kirkkoahol-le 1936 pystytetystä lahjoitusmaatalonpoikien muis-tomerkin huipulla olevasta lyhdystä, jonka yläpuo-lella oli Karjalan vaakunakuvio. Idea on rovastiKaarle Viikan ja heraldisessa muotoilussa avustiheraldikko, graafikko Kaj Kajander, 1989.

Vaakunan selitys:Punaisessa kentässä kultainen lipuke, jossa musta,

kulmikas tylppäkärkinen ankkuriristi;ristin alin sakara muita pitempi. Lipukkeen ylä-

puolella kaksi irtonaista, toisiaan vastaan iskevääkäsivartta, joista oikea pitelee miekkaa, vasen käy-rää sapelia; kaikki hopeaa.

Tiesitkö tämänPyhäjärven vaakunasta?

Otsikon teksti on suurellatatuoitu Noora Jalosen,24, vasempaan käsivarteen.Se on Nooran motto täs-sä elämässä, ja tekstiä hännäyttää välillä myös poti-lailleen psykiatrisen sairaa-lan akuuttiosastolla.

Huittisista kotoisin ole-va, nykyisin Raumalla asu-va, Noora on ollut omantiensä kulkija lapsesta asti.

Äidin tyttärelleen hank-kimat nuket ja mekot eivätNooraa innostaneet. Noo-ra painoi mieluummin pää-hänsä lippalakin, lippa taak-sepäin, ja suuntasi poikienkanssa pallokentälle. Jalka-pallo ja salibandy täyttivätlapsuus- ja nuoruusvuodetniin pitkään, kun polvetkestivät. Kova paikka tulieteen, kun toisen polvenleikkauksen jälkeen lääkärimääräsi nuoren ikiliikku-jan puolen vuoden pak-kolepoon.

Peruskoulun päätyttyäNoora muutti Raumalleopiskelemaan turvallisuus-alaa. Vain 16-vuotiaanpäästäminen asumaan yk-sikseen satamakaupunkiinoli äidille kova pala, muttaNoora päätti pärjätä ja pär-jäsi. Hän suoritti turvalli-suusalan perustutkinnon japerään vielä erikoisam-mattitutkinnon.

Työkokemusta kertyivartijan ja järjestyksenval-vojan työstä. Turva-alanopintojen rinnalle Noorahalusi niitä tukevan harras-tuksen, ja löysi hokuto-ryuju-jutsun. Hokutoryu onperinteisestä japanilaisestaju-jutsusta kehitetty, länsi-maiseen ajatteluun sopivaversio. Sen on kehittänytsuomalainenSoke AuvoNiiniketo 40 vuotta sit-ten.

Noora aloitti hokuto-ryuju-jutsun harrastamisenraumalaisessa RJS Samu-rai -seurassa vuonna 2009.Jotakin Nooran päämää-rätietoisuudesta kertoo se,että tänä päivänä hänelläon hallussaan kaksikin lajinSuomen mestaruutta. 17.tammikuuta Noora käviHelsingin Hartwall-aree-nalla järjestetyssä urheilu-gaalassa pokkaamaan vuo-den 2016 jujutsuka-palkin-non.

Maaliskuussa on vuoros-sa mustan vyön koe. Mus-ta vyö on viimeinen jatavoitelluin lajin seitsemäs-tä vyöstä ja avaa mahdolli-suuksia lajin valmennusteh-täviin. Tosin mustan vyönjälkeenkin on lajissa mah-dollista edetä; sitten on vie-lä kymmenen mestarias-tetta.

Urheilemisen rinnallaNoora on panostanutmyös opiskeluun. Viimei-sin saavutus on sosiaali- jaterveysalan perustutkinto,suuntautumisalana mielen-terveys- ja päihdetyö. Alantöitä on riittänyt hyvin, vaik-ka vakituista paikkaa ei vie-lä olekaan. Työ psykiatri-sessa sairaalassa on mie-

Älä koskaan luovuta

lenkiintoista ja antoisaa,vaikka elämän varjopuolennäkeminen välillä on ras-kastakin.

Vuorotyö, pitkä työmat-ka ja vaativa urheiluharras-tus vaatii nuorelta naiseltaorganisointikykyä ja kovaatahtoa. Sitä Nooralta eikoskaan ole puuttunut:

– Jos jotain päätän teh-dä, niin teen sen varmasti,ja niin hyvin kuin mahdol-lista, kertoo Noora luon-teestaan.

Nooran juuret äidin puo-lelta on Vpl. Pyhäjärveltä.Äidin isovanhemmat Juhoja Alina Kuronen olivatkotoisin Kiimajärven ky-lästä. Äidin isä, Jorma Ku-ronen, teki paljon reissujaKarjalaan. Nooraakin kar-jalaisuus kiinnosti, muttavielä hän ei ole paikanpääl-lä käynyt.

Pyhäjärvi-lehti tuleeNooran mummulle ja pa-palle. Lehdestä pappa leik-kasi ilmoituksen haettavistastipendeistä ja Noora sai-kin stipendin viimeiseen tut-kintoonsa. Ja nyt Noorahaluaa kiittää Pyhäjärvi-Sää-tiötä saamastaan stidendis-tä.

Nooran elämä on mallil-laan; hänellä on useampi-kin koulutus ja mieleistätyötä, avopuoliso TeroKoivisto, mustan vyön ju-jutsuka hänkin, ja menes-

tyksekäs harrastus, jossavoitonnälkää riittää vieläkahden Suomenmestaruu-den jälkeenkin. Ja onpaNooralla vielä yksi haave-kin, joka odottaa toteutu-mistaan. Pienestä tytöstä

asti hän on halunnut polii-sin ammattiin. Ja jos Noo-ra jotain haluaa, se yleensätoteutuu. Luovuttaminen eiole Nooran juttu.

TARJAKOPALAINEN

Noora Jalosen äidin puolen isoisovanhemmatolivat Juho ja Alina Kuronen Vpl. PyhäjärvenKiimajärven kylältä.

Noora ottelun tuoksinassa.

Maanantai 23. tammikuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI10

Kiimajärven kintaita kelpaa esitelläHuittisten Nanhialla asus-telee Vpl. Pyhäjärven Kii-majärven kylästä syntyisinoleva Helena ja VäinöTaudin tytär Marja-LiisaHeinonen. Avioliiton hänsolmi Heikki Heinosenkanssa yli 63 vuotta sittenja evakkotaival monine vai-heineen sai hyvän päätepis-teen.

Vuosikymmeniä sittenvalmistunut Heikin kotita-lo on ollut perheen asunto-na. Vanhuksien kanssa yh-teiseloon ja hoitoon nuoretosallistuivat usean vuodenajan.

Marja-Liisa aloitti kou-lunkäyntinsä ensimmäisenevakkovaiheen aikanaKuortaneella jatkaen sitäsitten jatkosodan aikanaNoitermaan koulussa. Vie-läpä hän ehti kotitalous-kursseille Huittisten Jokisi-vun kouluunkin.

Marja-Liisa on ollut ainainnokas käsityöihminen.Käden taitoja hän on ko-din oppien lisäksi opetel-lut lisää erilaisilla kansalais-opiston kursseilla. Puikotovat pysyneet hyvin käsis-sä, mutta myös kangas-puut ovat tulleet tutuksi.Parhaana osoituksena vii-meksi mainituista on Hei-nosen kodin seinällä ko-meileva Huittisten ryijy, joi-ta on valmistunut perätikuusi kappaletta.

Aivan viime aikoina onkinnasneulan käyttö tulluttutuksi. Yhdessä RiittaHärkälän o.s. Viskari kans-sa jouduttiin etsimään so-pivaa neulaa. Sukulaismiesteki sellaisen, ja nyt niitäsaa jo kaupoistakin.

Kinnasneula tunnetaanympäri maailmaa, muttakinnasneulatuotteet ovat nytmuutaman viime vuodenaikana tulleet uudestaan tu-tuksi. Kinnasneulan käyttövaatii oman tekniikkansa.Lanka ei kulje työhön ke-rältä, vaan käytössä on ker-rallaan parin metrin pätkälankaa. Lankaa joudutaanjatkamaan usein ja käytös-sä oleva vedetään kutakinpistoa tehtäessä aina koko-naan työn läpi. Langan lop-puessa liitetään uusi pätkäpoistamalla langasta muu-taman sentin matkalta osasäikeistä ja langat päät leti-tetään yhteen. Hiljan ilmes-tyneet oppikirjat ja ammat-ti-ihmisten kirjoitukset an-tavat oppia työhön.

Marja-Liisa Heinonenesittelee ylpeänä varsin työ-lään urakan tulosta, ”Kii-majärven kintaita”. Samal-la hän lähettää kaikille leh-den lukijoille ja aivan erityi-sesti Kiimajärven kyläläisil-le terveisensä.

REINO ÄIKIÄ Marja-Liisa Heinonen o.s. Tauti esittelee Kiima-järven kintaita.

Marja-Liisa on kutonut myös useita Huittistenryijyjä.

Jouluaika joulukirkkoi-neen, virsineen, lauluineenja herkkuineen on takana-päin, ja ”härkäviikot” al-kaneet. Palaan tällä palstal-la kuitenkin vielä joulunperinteiseen pääliharuo-kaan, josta saadut hyvätkokemukset on mukavajakaa muillekin.

En ole moneen vuoteenpaistanut itse joulukinkkua,kun sen syöjiä on enääjoulunpyhinä kotona niinvähän. Olen korvannut senhanhipaistilla tai savulam-paalla ja keskittynyt enem-män kalaruokien valmis-tamiseen. Kalkkunan olenpaistanut joskus nuoruu-dessani kerran, mutta on-nistuin saamaan siitä niinpuisen, etten ole sen jäl-keen enää yrittänyt. Hanhion paljon armollisempipaistettava, sillä siitä ei saamillään liian kuivaa.

Viime syksynä minuakohtasi kahdeltakin tahol-ta sellainen odottamatononni, että sain lahjaksi hir-venlihaa eri muodoissaan:paistia, pata- ja keittolihaasekä jauhelihaa. Jauhelihas-ta tein jo adventiksi kaali-kääryleitä, jotka onnistui-vat erinomaisesti. Hirven-lihan joukkoon lisäsin hiu-kan jauhettua sikaa ja riisi-

Jouluhirvi maistuiryynien sijasta panin sekaanohraa. Maistuivat hyvinsekä omille että vieraille.Myös hirvenlihasta tehtykeitto ja pataruoka ovathelppoja ja takuuvarmojaruokia.

Joskus monia vuosia sit-ten kokeilin hirvipaistin val-mistamista uunissa. Onnis-tuin siitäkin saamaan kui-van ja sitkeän. Sen jälkeenen ole edes yrittänyt.

Viime jouluna uskaltau-duin kuitenkin koettamaanvielä kerran. Etsin ja löysinkeittokirjoista ja netistä lu-kuisan määrän ohjeita. Suu-rin osa niistä suositteli pais-tin laittamista pataan eri-laisten nesteiden kera. Pais-toaikasuositukset vaihtelivatparista tunnista jopa 12 tun-tiin. Valitsin kuitenkin uh-karohkean tavan soveltaenosaksi naudan paahtopais-tin laittamista.

Ostin kaupasta sopivankokoisen ja pari senttiä pak-sun levyn sianläskiä, jossaoli nahka mukana. Alle pa-rikiloisen hirvenpaistin pa-lan paahdoin ensin pan-nussa joka puolelta ruske-aksi. Sitten panin paistinalle ja päälle läskilevyt, työn-sin päällimmäisen levyn lä-vitse paistimittarin, työnsinkoko koreuden uuniin riti-

län päälle ja syvän uunipel-lin alle ynnä siihen parikupillista vettä.

Mausteita en tässä vai-heessa käyttänyt vielä lain-kaan. Paistoin hirveä 125asteessa noin neljä tuntia,jolloin mittari näytti + 70astetta. Sitten vasta tapah-tui maustaminen. Sirottelinison folioarkin ja paistinpäälle runsaasti suolaa, pip-purirouhetta ja yrttejä, kää-rin paistin tiukkaan paket-tiin ja vielä sanomalehteäpäälle. Annoin paistin ve-täytyä rauhassa pari tuntiaennen kuin avasin ja leik-kasin siitä siivuja. Liha olikauniin punaista muttakypsää ja mureaa. Kylläkelpasi korvaamaan kin-kun kaikilla joulun aterioil-la. Taidan tehdä saman toi-sesta paistinpalasta laskiai-seksi.

JUHANI FORSBERG

Mitä teillä syödään?Anna omia

ruokavinkkejäsiPyhäjärvi-lehden

lukijoille!

Kotikokin kertomaa

Karjalan Liiton käsityökilpailussa 2017voi valmistaa erilaisia lankatöitä erikois-tekniikoin tai vastaavia käsityövälineitä.Tähän kilpailuun ei oteta vastaan perintei-siä virkkaus-, neule- tai kudontatöitä.

Lankatyö voidaan valmistaa harvinai-sella tai vähän käytetyllä työtavalla, kutenkoukkuamalla, solmeilemalla, punomallajne. Kilpailussa merkittävää on siis työta-pa, ei käytetty materiaali. Toki lankamate-riaali voi olla perinteinen tai uudentyyppi-nen erikoislankakin. Työn käyttötarkoi-tusta tai kokoa ei kilpailussa määritellä.Kuitenkin raati pitää oikeuden muuttaasarjajakoa tarpeen mukaan töitä arvioita-essa.

Käsityöväline voi olla valmistettu puus-ta, metallista, muovista tai vastaavastakiinteästä materiaalista. Työvälineessä voi-daan käyttää uutta innovatiivista, toimivaamuotoilua. Käsityöväline voi olla myösosa jostain lankatyövälineestä, eikä sentarvitse olla ollut käytössä. Mukaan onhyvä liittää selvitys tarkoituksesta ja työntekotavasta.

Sarjat:Sarja A: Asu tai asusteSarja B: Koriste-esineSarja C: Ripustus- tai säilytystarvikeSarja D: Pienehkö käyttövalmis työvälineSarja E: Lankatyövälineen osa, esim. sisustustarkoitukseen.Kilpailu päättyy 31.3.2017.Päättymispäivään mennessä tulee val-

mis kilpailutyö toimittaa piirin vastaavalle.

Erilaiset lankatyöt erikoistekniikoinja vastaavat käsityövälineetkilpailun 2017 aiheena

Mukaan voi liittää kuvauksen työn teke-misen perusteista ja materiaaleista. Kilpai-lija ei saa käyttää suunnittelussa tai toteu-tuksessa muiden apua. Kilpailutyö pitääolla kilpailun päätyttyä osallistujan omis-tuksessa.

Varsinainen työ toimitetaan piirin nais-toimikunnan edustajalle. Piirien naistoimi-kunnat valitsevat oman piirinsä voittajat.Toivottavaa on, että piiri arviointinsa yh-teydessä myös palkitsee kunkin sarjankolme parasta, jotka jatkavat liiton kilpai-luun.

Piirin kilpailuvastaava (naistoimikunnanpuheenjohtaja) laatii töistä taulukon sar-joittain niin, että se on arviointia varten.Jos piiri lähettää muita kuin omassa kil-pailussa sijoittuneita töitä liittoon, ne mer-kitään ko. taulukkoon.

Kilpailuun osallistuvista töistä asetetaannäyttely Karjalaisille kesäjuhlille Jyväsky-lään, jossa liiton kilpailu arvioidaan. Näyt-telyyn tulevien toimittamisesta ja palautta-misesta vastaa piirin edustaja. Käsityökil-pailun järjestää Karjalan Liitonnaistoimikunta. Piirien naistoimikuntienedustajat tiedottavat kilpailusta omassapiirissään eri tilaisuuksissa. Osallistuminenedellyttää Karjalan Liiton jäsenyyttä taiosallistumismaksun maksamista.

Tiedustelut ja lisäkysymykset voi toimit-taa Karjalan Liiton toimistoon, josta neohjataan käsityökilpailusta vastaavalle hen-kilölle, Karjalan Liiton hallituksen jäsenAnne Pärssiselle. Karjalan Liitto ry,toimisto@karjalanliitto.fi, 09 7288 170.

Maanantai 23. tammikuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 11

Soma-lehmä ja yksitoista-vuotias Veikko Kaasa-lainen lähtivät evakko-matkalle Pyhäjärven Jaa-man kylästä ja kävelivätyhdessä aina Jyväskylän tie-noille, Petäjäveden Kin-taudelle asti.

Elettiin kesäkuun alkua1944. Entisille elosijoilleenasettuneiden karjalaistenedessä oli toinen evak-koon lähtö. Veikon pitkämarssi sai alkunsa Somanoikukkaasta luonteesta. Jaa-man naiset olivat päättä-neet lähteä karjan kanssaevakkomatkalle yhtenäparvena. Kun lehmiäkoottiin, Somaa ei löyty-nyt; se oli karannut.

– Naiset lähtivät mat-kaan, mutta minä jäin isänkanssa vielä kotiin. Yölläoveen kolkutettiin. Sotilasoli löytänyt lehmän met-sästä ja Somahan se oli.Lehmää yritettiin kuljettaahevoskärryjen perässä,

Pojan ja lehmän pitkä marssiVeikko Kaasalainen oppikävelemisen taidon

Veikko Kaasalaisen evakkomatka on tarina pienen pojan vahvasta tahdostaja sisukkuudesta.

mutta se ei onnistunut, kos-ka meillä oli silloin kovamenijä hevosena. Isän ha-lusi jättää lehmän matkasta,mutta minä sanoin, ettäSomaa ei jätetä.

Niin tehtiin matkaa, isä jahevonen edessä, poika jalehmä perässä. Nukuttiinmissä milloinkin, syötiinmitä saatiin. Tietä riitti Kin-taudelle saakka. Siellä leh-mä sairastui.

– Me jätettiin Soma Ruu-sulehdon taloon vuodeksi.Se parani ja tuotiin sitten,niin kuin oli sovittu, Keu-ruulle uuteen kotipaik-kaamme.

Kun Heikki Kaasalai-sen ja vaimonsa Marian,omaa sukua SavolainenRäisälän Marjalahdesta, per-heeseen vuonna 18. huhti-kuuta 1933 syntyi keskos-kaksoset, huolta ja hätääriitti. Neuvokas mummoteki parhaansa. Vauvat työn-

nettiin sisäturkin hihoihin,toinen toiseen ja toinen toi-seen, ja nostettiin uunille,joka oli pääsiäisleipomisis-ta valmiiksi lämmin. Hoitoauttoi; molemmat lapsetselvisivät elämään.

Kaasalaisen suursuku oliennen evakkomatkaansaasunut Pyhäjärvellä satojavuosia, joten sukusiteitä olimoniin muihin sukuihin.Yhteen aikaan Pyhäjärvelläoli eniten Kaasalainen-ni-men omistajia. Luukka-set (kirjoittajan isosisänsuku) tulivat hyvänä kak-kosena.

Heikki ja Maria tekivätmuiden pyhäjärvöisten ta-paan ensimmäisen evakko-matkansa Alavudelle. Veik-ko muistaa yhä Sampsa-lammin Nurmen talon hy-vänä paikkana.

– Painin pihamaalla poi-kien kanssa: mitäs, kun Poh-janmaalla oltiin!

Kaasalaisten kotipaikaksi

tuli toisen evakkoretken jäl-keen Keuruu, joka noihinaikoihin oli vielä Vaasanlääniä. Keuruuntien varrel-la olevan kodin seinältä löy-tyy oheinen vanha valoku-va. Siinä on ihmisjoukkopienen talon edessä.

– Tämä kuva otettiin,kun isä osti Laajalan tilan

seurakunnalta. Kaupanteos-sa olivat mukana seura-kunnan ja kunnan edusta-jat. Me oltiin ensimmäinenperhe Vaasan läänissä, jokaosti vapaaehtoisella kaupallamaatilan. Siitä oli juttu maa-kunnan päivälehdessä,Veikko kertoo.

Kuva on vaikuttava. Ai-kuiset seisovat juhlavastimustissaan. Lapset, Veikkoja sisarensa Elsa, katsovattotisina kameraa; kuvaanpääseminen ei noihin ai-koihin ollut jokapäiväistä.Taka-alalla näkyvä uusi kotion rakennettu kahdesta la-dosta; niistä löytyi tarvitta-va määrä kuivaa puuta.

Laajalan tila oli pieni,mutta kun myöhemminostettiin lisämaata, peltoa-kin oli jo seitsemän hehtaa-ria. Määrä on metsävaltai-sessa Keski-Suomessa kes-kimääräistä huomattavastiisompi.

– Työtä oli tehtävä ko-vasti, mutta lopulta me ol-tiin melko lailla omavarai-

sia. Pelto, karja ja metsätuottivat elannon. Kaupas-ta ostettiin vain kahvit,suolat ja sokerit.

Laajalan tilan taru päät-tyi 1980-luvun lopulla.Keuruun kaupunki ostimaan. Näin Ketvelniemenkaupunginosa saattoi kas-vaa. Veikko perheineenmuutti kaupungin keskus-taan. Töitä tekevälle löytyimonelta saralta.

Karjalainen mies ei tur-haan tullut metsä-Suo-meen.

– Ostin heti Laajalanmyynnin jälkeen metsäti-lan. Hoidin sen aina 75-vuotiaaksi itse. Metsä onhyvä sijoituskohde; se kas-vaa aina.

Kaapin päällä on po-kaaleja ja lautasia. VeikkoKaasalainen on kova jamenestynyt urheilija. Keu-ruun mestaruuksia, 800 ja3000 metriä, on useita,mutta valtakunnallisiakinpalkintosijoja löytyy.

– Venäläinen se minutvalmensi, mies sanoo, jahymyilee iloisesti sanoman-sa päälle.

Veikko laittaa pokaalittakaisin hyllyyn.

– Se Soma oli kippu-rasarvinen lehmä. Pienistäsarvista toinen oli katken-nut.

EINE JOUTSIJOKI

Heikki ja Maria Kaasa-laisen Laajala-kauppaaovat vahvistamassa seu-rakunnan ja kunnanedustajat. Perheen lap-set, Elsa ja Veikko, ovatpäässeet kuvaan mu-kaan.

Lippu liehumaan Suomen 100-vuotisjuhla näkyy monin tavoinmyös postimerkeissä, jotka jul-kaistiin tammikuun 20. päivä.

Juhlakauden aloittaa OssiHiekkalan kuvittama Suomenkansallislippu. Ensimmäistä ker-taa Suomen lippu liehui vuoden1941 Jälleenrakennustyö - Suomenlippu -postimerkissä. SigneHammarsten Janssonin piir-tämä merkki kuului Suomen

Uusia postimerkkejä Suomen kunniaksiPunaisen Ristin sarjaan, jolla ke-rättiin rahaa hyväntekeväisyy-teen.

Myös kansainvälisen Lions-liiton 100-vuotisjuhla huomioi-daan omalla pienoisarkilla. Ys-tävänpäivämerkeissä sykkii sini-nen sydän. Euroopan yhtei-sen EUROPA-postimerkki-sarjan teemana on tänä vuonnalinnat, Suomesta on mukanauusi Lumilinna -merkki.

Maanantai 23. tammikuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI12

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö srKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaKorpimetsontie 1637570 Lempääläpuh. 040 730 2622marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaKorpimetsontie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

.Lehden vuosikerran tilaushinta 35 euroaIlmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesKirsti NaskaliMiharintie 31237200 Siuropuh. 040 719 2692kirsti.naskali @gmail.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, PerttiHakanen, Mauri Hauhia,Kirsti Naskali, Esko Pu-lakka, Markku Pärssinen jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehtiilmestyy helmikuussa 2017.

Aineistot toimitukseen viimeistäänpe 10.2. mennessä, kiitos!

TAPAHTUMAKALENTERI

Vpl. Pyhäjärvi-pöytästandaariSuunnittelu Kaarle Viika,1963. Hinta 42 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-isännänviiriKoko 45x400 cm.Suunnittelu Kaarle Viika,1992. Hinta 75 euroa.

Hintoihin lisätäänpostituskulut.

Tilaukset ja lisätiedotPirjo Kiiala,puh.0442815 047 taipirjo.kiiala(at)gmail.com.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiöltätuotteita itselle tai

lahjaksi:Pyhäjärvi-kirja350 s.Reino O. Kukko –Kaarle Viika, 1989.Historiaa sanoin ja kuvin,sekä murresanastoselityksineen.Hinta 25 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön 60-vuotishistoriikki136 s. Reino Äikiä, 2008.Runsaasti kuvia ja muis-teluita säätiön alkuajoiltaja eri paikkakunnilla pi-detyistä Pyhäjärvijuhlistaja muista pyhäjärveläis-ten tapahtumista.Hinta 20 euroa.

Suvannon seutu1917-1921, elämää jaihmiskohtaloita336 s.Suvannon seudunpaikallishistoriantyöryhmä, 2015.Hinta 40 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönadressit

Adressit 10 euroakappale

+ postituskulut.Tilaukset:

Juhani ForsbergRyytimaantie 19 A 8

00320 Helsinki,puh. 050-511 2899

taijuhaniforsberg@gmail.com

Vpl. Pyhäjärvi -tuotteitaedullisesti lahjaksija omaan käyttöön

Hanki nyt vaakunapaita, jota saatavana jälleenkaikissa pohjaväreissä valkoinen, helmenharmaa jamusta. Tuote, juuristamme kertova Vpl. Pyhäjär-ven vaakunapaita, sopii esim. lahjaksi ja asuksesituleville kotiseutumatkoille, vaikka koko ryhmälle.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvallaja tekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy valkoisissa ja mustissasekä V- että pyöreällä kaula-aukolla, mutta hel-menharmaissa vain pyöreäaukkoisena. Koot S, M,L, XL hinta 15 e/kpl ja isommat koot XXL jaXXXL 20 e/kpl. Mustia V-aukkoisia vain muuta-ma iso koko jäljellä.

Dokumenttielokuva Muistojen järvi vuosilta1939-44 Pyhäjärvellä, mukana liuskan seloste elo-kuvasta, DVD:n hinta 20 e/kpl.

Seuran 50-vuotishistoriikki (2007) tarjoushin-taan 10 eur/kpl. Hanki myös kirja Suvannonseutu 1917-1921, elämää ja ihmiskohtaloita: hintajäsenille 30 euroa, muille 40 euroa.

Postitettaessa lähetyksiin lisätään postituskulut.Tilaukset ja tiedustelut toistaiseksi ainoastaan Kai-sa-Liisa Korhonen 050-590 5433, e-mailkaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi (huom. muuttu-nut sähköpostiosoite)

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Muistojen järvi -DVD:stä on otettu toinenlisäpainos. DVD julkaistiin v. 2007. Uuteenpainokseen v. 2011 lisättiin Kaarina Pärssi-sen kirjoittama esite. Levyä voi ostaa seurantilaisuuksissa tai tilata Kaisa-Liisa Korho-selta. Hinta on 20e / kpl.

Tilaa oma Pyhäjärvi-lehtitai anna ystävälle ja sukulaiselle lahjaksi!

Lehti ilmestyy joka kuukausi Soita tilaus p. 040 730 2622

Kotisivut osoitteessa:www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Tampereen Seudun VPL Pyhäjärvikerhon sääntö-määräinen vuosikokous on keskiviikkona 1. päivänähelmikuuta 2017 klo 13.30 Koulukatu 12, Tampere.Kerho tarjoaa kokouskahvit. Tervetuloa! Johtokunta

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon helmikuunkokous pidetään torstaina 2.2. klo 13 alkaen Paasikiven-katu 10:n kerhohuoneessa. Kisatunnelmia! Tervetuloa!

Vpl.Pyhäjärvi-seura ry:n kevään ensimmäinen tapaa-minen on su 5.3.klo 14 Karjalatalon Sortavala-salissa.Anna Hynninen kertoo väitöskirjastaan. Seuran kevät-kokous pidetään su 2.4.klo 14. Tervetuloa!

Vanhoja Vpl. Pyhäjärvi-lehtiä voit katsella netistäkotisivuiltamme.

Siunattua uutta vuottaVPL Pyhäjärvi-lehden kaikille lukijoille

toivottelevat Annikki ja Seppo LindgrenKeski-Suomesta Petäjävedeltä

Mistä löydän hyvät lahjat?Tässä vihjeet: Hanki kirjapari

Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja ll.Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.

Hinta vain 95 euroa + läh. kulut.Suvannon seutu 1917-1921

elämää ja ihmiskohtaloita 335 sivua.Hinta vain 40 euroa + läh. kulut.

Lisätietoja ja tilaukset:taubila@pp.inet.fi tai 040 021 3369

seija.jokinen@netti.fi tai 040 835 5820Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä

ilman lähetyskuluja.Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi kirjapuoti.

Tuleeko lehtesi oikealla osoitteella?Ilmoita muutos toimitukseen taiverkkosivujemme lomakkeella.

HUOM!Osoite ei vaihdu vain postiin ilmoittamalla.