maa- ja metsätalousministeriö julkaisusarjassa …...j eu:n metsäasiat - suomen kannat mmm:n...

J

EU:n metsäasiat - Suomen kannat MMM:n julkaisuja 8/2004

Julkaisusarjassa aiemmin ilmestyneitä julkaisuja:

1/2004 Horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman väliarviointiISBN 952-453-152-6

2/2004 Suomen LEADER+ -ohjelman väliarviointi 2003ISBN 952-453-158-5

3/2004 Alueellisen maaseudun kehittämisohjelman (ALMA) väliarviointiISBN 952-453-160-7

4/2004 Suomen maaraportti kotieläinten geenivaroista FAO:lleISBN 952-453-116-5

4a/2004 Country Report on Farm Animal Genetic ResourchesISBN 952-453-162-3

5/2004 Kansallisen laatustrategian väliarviointi, alkutuotannon osalta loppuraporttiISBN 952-453-156-9

6/2004 Kohti yhteyksien maaseutua - Selvitys EMOTR-rahoituksista maaseudun tietoyhteiskuntahankkeistaISBN 952-453-165-8

7/2004 Kansallinen metsäohjelma 2010 - Seurantaraportti 2002-2003ISBN 952-453-172-0

ISSN 1238-2531

ISBN 952-453-176-3 http://www.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja

EEU:n metsäasiat- Suomen kannat

Hallituskatu 3 A, Helsinki PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO

MMM:n julkaisuja 8/2004


Maa- ja metsätalousministeriö

1

Maa- ja metsätalousministeriöMMM:n julkaisuja 8/2004


2

Julkaisija:Maa- ja metsätalousministeriö

ISSN 1238-2531ISBN 952-453-176-3

Tekijät (toim.): Kaisa Pirkola, Anne Vehviläinen

Taitto: Ahti Kotisaari

Kansikuva: Metsäteollisuus ry:n kuva-arkisto

Kirjapaino: Vammalan Kirjapaino Oy 2004

3

Julkaisija maa- ja metsätalousministeriö Julkaisuaika toukokuu, 2004

Tekijät Raportin ovat toimittaneet Kaisa Pirkola ja Anne Vehviläinen

Julkaisun nimi EU:n metsäasiat - Suomen kannat

Tiivistelmä Muistio "EU:n metsäasiat - Suomen kannat" on kolmas maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltu kannanotto EU:ssa metsiä koskevaan päätöksentekoon. Edellinen vastaava raportti

laadittiin vuonna 1997. Muistion tavoitteena on selkeyttää Suomen linjauksia ja kannanottoja EU:n metsiä ja metsätaloutta koskeviin säädöksiin ja toimenpiteisiin. Muistiossa esitetyt kannanotot ovat pohjana Suomen virallisille kannoille lähivuosina. Monet käsiteltävät asiat muuttuvat kuitenkin koko ajan, mistä syystä esitettyjä kannanottoja ja tavoitteita tulee tarkentaa ja päivittää. Muistion kirjoittamiseen on osallistunut useita henkilöitä maa- ja metsätalousministeriöstä ja muista ministeriöistä, erityisesti ympäristöministeriöstä. Muistion kirjoittamiseen on lisäksi osallistunut Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos (PTT) sekä useita maa- ja metsätalousministeriön sidosryhmiä. Muistiossa kuvattujen Suomen kantojen määrittelyyn on osallistunut EU-asioiden komitean Maatalous- ja elintarvikejaoston alainen metsäpolitiikan alajaosto. Muistiossa esitettyjä kantoja tullaan kehittämään edelleen metsäpolitiikan alajaostossa.

Asiasanat EU, metsäpolitiikka, ympäristöpolitiikka, metsät, metsätalous

Julkaisusarjan nimi ja numero


ISSN 1238-2531

ISBN 952-453-176-3

Sivuja

Kieli suomi

Luottamuksellisuus Julkinen

Hinta

Julkaisun myynti/ jakaja

Julkaisun kustantaja maa- ja metsätalousministeriö

Painopaikka ja -aika Vammalan kirjapaino 2004

Muut tiedot

Kuvailulehti

4

Sisällysluettelo

LYHENTEITÄ

YHTEENVETO SUOMEN TAVOITTEISTA EU:N METSÄPOLITIIKASSA

Suomen yleiset tavoitteet EU:n metsäpolitiikassaTavoitteet koordinaation parantamiseksi ja strategisille ohjelmilleTavoitteet muissa metsiin liittyvissä asioissa

1 JOHDANTO

2 SUOMEN TAVOITTEET JA EU-ASIOIDEN KANSALLINEN KÄSITTELY

2.1 Suomen perustavoitteet ja toimintatavat EU:n metsäpolitiikassa2.2 EU:n metsäasioiden kansallinen käsittely2.3 Metsäasiat Suomen puheenjohtajakaudella 1999

3 METSÄASIOIDEN HALLINNOINTI EU:SSA

3.1 Metsäasioiden hallinnointi ja siinä tapahtuneet muutokset3.1.1 Pääosastot ja yksiköt3.1.2 Työryhmät

4 EU:N METSÄSEKTORIA KOSKEVAT MUUTOSTEKIJÄT JA STRATEGIAT

4.1 EU:n metsäsektoriin vaikuttavat muutostekijät 4.2 EU:n metsäsektoriin vaikuttavat strategiat ja ohjelmat

4.2.1 EU:n metsästrategia4.2.2 Tiedonanto metsäteollisuuden kilpailukyvystä4.2.3 Muut metsiä koskevat strategiset linjaukset4.2.4. Vihreät ja valkoiset kirjat

5 YKSITTÄISET ASETUKSET JA DIREKTIIVIT

5.1 Tausta 5.2 Metsien terveyden ja elinvoimaisuuden säilyttäminen

5.2.1 Yleistä5.2.2 Asetus metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta (Forest Focus)5.2.3 Kasvinsuojelu5.2.4 Metsänviljelyaineiston kauppa5.2.5 Geenivarojen säilyttäminen

5.3 Metsäluonnon suojelu5.3.1 Johdanto5.3.2 Luonnonsuojeludirektiivit ja Natura 2000-verkosto5.3.3 Metsien suojelua koskevat tilastot EU:ssa ja käsitteiden yhtenäistäminen

5.4 Raakapuumarkkinat ja puun käyttö

5

5.4.1 Puukauppasopimukset5.4.2 Puutavaran mittaus5.4.3 Sertifiointi ja metsäteollisuustuotteiden ekomerkintä5.4.4 EU:n toiminta laittomien hakkuiden estämiseksi5.4.5 Puun käytön edistäminen

5.5 Metsätalous - käytännön toimintaa sivuavat muiden sektoreiden direktiivit ja asetukset

5.5.1 Vesipolitiikan puitedirektiivi ja metsätalous5.5.2 Puhdistamolietedirektiivi, direktiivi biohajoavien jätteiden biologisesta käsittelystä ja eläinten sivutuoteasetus5.5.3 Ympäristövaikutusten arviointi5.5.4 Direktiivi ympäristövahinkovastuusta5.5.5 Muita asetuksia, direktiivejä ja strategioita

6 METSÄTALOUDEN TUET

6.1. Agenda 2000 ja sen välitarkistus6.2 Maaseudun kehittämisasetus6.3 EU:n tavoiteohjelmat ja yhteisöaloitteet

6.3.1 Johdanto6.3.2 Metsätoimenpiteet alueellisissa tavoiteohjelmissa6.3.3 Metsätoimenpiteet alueellisessa maaseudun kehittämisohjelmassa (ALMA)6.3.4 Leader+ -yhteisöaloitteet

6.4 Toteutunut rahoitus

7 METSÄNTUTKIMUS JA TILASTOINTI

7.1 Metsäntutkimus7.1.1 EU:n tutkimuspuiteohjelmat7.1.2 COST-tutkimusyhteistyö

7.2 Tilastointi ja tietojärjestelmät7.2.1 Metsätilastoja keräävät ja laativat EU:n organisaatiot7.2.2 EFICS

8 EU:N LAAJENEMINEN

8.1 Vaikutukset metsätalouteen8.2 Vaikutukset puumarkkinoilla8.3 Vaikutukset metsäteollisuudessa8.4 Vaikutukset aluekehityksen näkökulmasta

9 EU:N LAAJENTUMISTA TUKEVAT OHJELMAT JA POHJOINEN LÄHIALUEYHTEISTYÖ

9.1 EU:n tulevien jäsenmaiden ja pohjoisten lähialueiden kehittämiseen osoitetut varat9.1.1 Yleistä9.1.2 Ohjelmat

9.2 Pohjoinen ulottuvuus

6

10 KANSAINVÄLINEN METSÄPOLITIIKKA JA EU

10.1 EU toimijana kansainvälisessä metsäpolitiikassa10.2 Kansainvälisen metsäpolitiikan vaikutus EU-tasolla ja kansallisesti10.3 EU ja ilmastosopimus

10.3.1. EU:n toiminta ja tavoitteet ilmastosopimusneuvotteluissa10.3.2 EU:n toimenpiteitä

10.4 EU ja biodiversiteettisopimus10.4.1 EU:n toiminta ja tavoitteet biodiversiteettisopimusneuvottelujen metsäasioissa10.4.2 EY:n biodiversiteettistrategia

10.5 EU:n toiminta ja tavoitteet YK:n metsäfoorumissa10.6 Kehitysyhteistyö EU:ssa

10.6.1 EU:n kehitysmaapolitiikka ja kehitysyhteistyö10.6.2 EU:n metsäalan kehitysyhteistyö

LIITTEET

Liite 1 EU:n perustamissopimuksiaLiite 2 EU:n laajentuminen ja metsätalousLiite 3 Internet-osoitteitaLiite 4 EU-asioiden komitean alaiset jaostot SuomessaLiite 5 COST E4 -hankkeen vuonna 2000 julkaistuja tuloksia: tiukasti suojeltujen ja kaikkien

suojeltujen metsien prosenttiosuudet metsäalastaLiite 6 Suojeltujen metsien määrä FAO:n mukaan (TBFRA 2000)Liite 7 Maaseudun kehittämisasetuksen metsäartiklat

7

Lyhenteitä

ALMA Alueellinen maaseudun kehittämisohjelma

CBC Cross Border CooperationPHARE-ohjelmaan liittyvä raja-alueiden yhteistyön rahoitusohjelma

CBD Convention on Biological Diversity,Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus

CEN Comité Européen de Normalisation (ransk.)Euroopan standardisoimisjärjestö

COST Co-operation in Science and TechnologyTieteen ja teknologian yhteistyöohjelma, jolla edistetään eurooppalaista tutki-musta luomallatutkijoiden verkostoja.

CSD myös UNCSD, UN Commission on Sustainable DevelopmentYK:n kestävän kehityksen komissio

DG Directorate GeneralKomission pääosasto

EAKR Euroopan aluekehitysrahastoEuropean Regional Development Fund ERD

ECE United Nations Economic Commission for EuropeYK:n Euroopan talouskomissioTimber Committee YK:n Euroopan talouskomission puutavarakomitea

ECOSOC Economic and Social CommitteeEU:n talous- ja sosiaalikomitea.

EEA European Environment AgencyEU:n ympäristökeskus

EFC European Forestry CommissionFAO:n Euroopan metsäkomissio

EFI European Forest InstituteEuroopan metsäinstituutti

EFICS European Forestry Information and Communication SystemEuroopan metsätalouden informaatio- ja tietojärjestelmä

EFTAG European Tropical Forestry Advisory GroupKomission ja jäsenmaiden metsäalan kehitysyhteistyön asiantuntijoiden muodostama ryhmä.Kokoontuu kerran vuodessa, ryhmän puheenjohtajuus on komissiolla.

EIONET European Environment Information and Observation Network

EMOTR Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastoEuropean Agricultural Guidance and Guarantee Fund, EAGGFFonds Europeéns d�orientation et Garantie Agricole, FEOGA

8

EUFORGEN European Forest Genetic Resources ProgrammeMetsien geneettisen suojelun ohjelma. Ohjelma toimii eurooppalaisena yhteistyöelimenä, jonkatehtävänä on toimeenpanna Strasbourgin metsäministerikonferenssin toista päätöslauselmaa,edistää ja koordinoida metsäpuiden geenivarojen kestävää käyttöä Euroopassa.

EUROSTAT Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto

FAO United Nations Food and Agriculture OrganisationYK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö

FFCS Finnish Forest Certification SystemSuomen metsäsertifiointijärjestelmä

FSC Forest Stewardship CouncilHyvän metsänhoidon neuvosto

IFF International Forum on ForestsHallitusten välinen metsäfoorumi (1997-2000)

INTERREG Yhteisöaloite rajaseutuyhteistyön tukemiseksi

ISPA Instrument for Structural Policies of Pre-Accession. Väline EU:n jäsenyyttä hakeneiden maidenliittymistä edeltävään rakennetukeen, rahoitus kohdennetaan hakijamaiden merkittäviin maatalous-

ja liikennehankkeisiin

ITTO International Tropical Timber OrganisationKansainvälinen trooppisen puun järjestö

JRC Joint Research CentreYhteinen tutkimuskeskus. EU:n pääosasto, joka tuottaa riippumatonta tieteellistä tutkimustakomission muiden pääosastojen tarpeisiin.

KIE-maat Keski- ja itä-euroopan maat (Central and Eastern European Countries, CEEC)vuonna 2004 EU:n liittyvät KIE-maat: Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari,Viro; muut KIE-maat: Bulgaria, Romania

Leader Liaison Entre Actions de Developpement l�Economie RuraleYhdyssiteet maaseudun talouden kehittämiseen tähtäävien toimien välillä. Leader+ on yksi EU:nneljästä yhteisöaloiteohjelmasta kaudella 2000-2006, jolla rahoitetaan paikallisia maaseudun

kehittämishankkeita.

LIFE LIFE NatureLIFE LuontoEuroopan unionin luonnonsuojelurahasto, josta voi hakea rahoitusta luonnonsuojeluhankkeidentoteuttamiseen sekä alueiden hoitoon ja ennallistamiseen.

MCPFE Ministerial Conference for Protection on Forests in Europe.Euroopan metsäministerikonferenssi. Euroopan metsien suojelua käsitteleväministerikonferenssien sarja.

ND Northern DimensionPohjoinen ulottuvuus PUEU:n pohjoisille lähialueille suunnattu toimintaohjelma

9

NUTS Nomenclature of Territorial Units for StatisticsNUTS on EU:n käyttämä hierarkkinen alueluokitusjärjestelmä. Tilastollinen alueluokitus,alueellisten ongelmien tutkimusväline ja aluepolitiikan kohdentamisväline. NUTS-tasoja on viisi:NUTS 1, NUTS 2, NUTS 3, NUTS 4 ja NUTS 5. Kaikilla jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole jokaistatasoa vastaavia aluetasoja.

PEFC Pan European Forest CertificationYleiseurooppalainen metsäsertifiointijärjestelmä

PHARE Pologne-Hongrie: Actions pour la reconversion économiqueoland and Hungary Assistance with Restructuring the EconomyEuroopan unionin rahoittama teknisen avun ohjelma, jonka tavoitteena on aut-taa Keski- ja ItäEuroopan valtioita siirtymisessä markki-natalousjärjestel-mään.

Rakennerahastot Rakennerahastoilla tarkoitetaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja takuurahastoa (EMOTR,EAGGF), Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahastoa (ESR). Rahastotmyöntävät tukea mm. maataloudelle, alikehittyneille alueille ja työttömyyden hoitoon.

SAPARD Special Accession Programme for Agriculture and Rural Development. Erityinen maatalouden jaaluekehityksen liittymisohjelma, jolla rahoitetaan hakijamaiden merkittäviin maatalous- jamaaseudun kehittämishankkeita.

SCA Special committee for agricultureJäsenvaltioiden pysyvistä edustajista koostuva Maatalouden erityiskomitea, joka valmisteleeyhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat neuvoston päätökset, COREPERiin verrattava.

STAR Comité des structures agricoles et du développement ruralMaatalouden rakenteiden ja maaseudun kehittämisen komitea

TACIS Technical Assistance to the Commonwealth of Independent States and GeorgiaEuroopan unionin rahoittama teknisen avun ohjelma, jonka tavoitteena on tukea Venäjää, muitaIVY-maita ja Mongoliaa siirtymisessä markkinatalousjärjes-telmään.

UNFF United Nations Forum on ForestsYK:n metsäfoorumi (2000-2005)

10

SUOMEN YLEISET TSUOMEN YLEISET TSUOMEN YLEISET TSUOMEN YLEISET TSUOMEN YLEISET TAAAAAVOITTEET EU:NVOITTEET EU:NVOITTEET EU:NVOITTEET EU:NVOITTEET EU:NMETSÄPOLITIIKASSAMETSÄPOLITIIKASSAMETSÄPOLITIIKASSAMETSÄPOLITIIKASSAMETSÄPOLITIIKASSA

Julkaisu ”EU:n metsäasiat – Suomen kannat”on kolmas maa- ja metsätalousministeriössä val-misteltu kannanotto EU:ssa metsiä koskevaanpäätöksentekoon. Edellinen vastaava raportti”Suomen EU-metsäpolitiikan tavoitteet” hyväk-syttiin EU-ministerivaliokunnassa 24.1. 1997.

Suomen tavoitteiden uudelleenharkinta EU:nmetsiin ja metsätalouteen liittyvissä kysymyksissäon ajankohtaista. Vaikka useat vuonna 1997 jul-kaistut tavoitteet ovat edelleen voimassa, moniasia on muuttunut. Esimerkiksi metsätaloutta si-vuavien uusien ohjelmien ja säädöksien määräEU:ssa on kasvanut. Lisäksi Suomi on kerännytlisää kokemusta EU:sta ja sen toiminnasta.EU:ssa on myös meneillään suuri unionin perus-tamissopimusten uudistamistyö, johon oleellisestiliittyvät tulevien jäsenmaiden mukanaan tuomatunionin uudistamispaineet. Vuonna 2003 käyn-nistyneessä Hallitustenvälisessä konferenssissa(HVK) neuvotellaan uudesta Euroopan perustus-lakia koskevasta sopimuksesta, joka korvaisikaikki edelliset perustamissopimukset. Myöskansainvälisten ympäristösopimusten ja metsiinliittyvien prosessien nojalla on vuoden 1997 jäl-keen sitouduttu uusiin päätöksiin, joiden huomi-oiminen on tarpeellista Suomen EU-metsäpolitii-kassa.

Muistion tavoitteena on selkeyttää Suomenlinjauksia ja kannanottoja EU:n metsätalouttakoskeviin säädöksiin ja toimenpiteisiin. Muistios-sa esitetyt kannanotot ovat pohjana Suomen vi-rallisille kannoille lähivuosina. Monet käsiteltä-vät asiat muuttuvat kuitenkin koko ajan, mistäsyystä esitettyjä kannanottoja ja tavoitteita tuleetarkentaa ja päivittää.

EU-maiden metsät ovat luonnonoloista ja his-toriallisista tekijöistä johtuen ekologisesti erilai-sia. Myös metsien yhteiskunnallinen merkitys jametsien käyttötarve ovat hyvin erilaisia EU:ssa.Suomessa metsätalouden erityispiirteet ovat laajayksityisomistus sekä metsätalouden merkittäväkansantaloudellinen asema.

EU:n jäsenmaiden metsiä ja metsätalouttakoskevien tavoitteiden erilaisuudesta johtuen jä-senmaat eivät ole tähän mennessä nähneet tar-peelliseksi luoda EU:lle yhteistä metsäpolitiik-kaa. Metsäpolitiikkaa koskevaa omaa oikeuspe-rustaa ei siten sisälly EU:n nykyisiin perustamis-sopimuksiin tai ehdotukseen Euroopan perustus-lakia koskevasta sopimuksesta. Tästä huolimattaerityisesti maatalous-, maaseudun kehittämis- jaympäristöpolitiikkojen alalla on laadittu useitametsiä koskevia asetuksia ja direktiivejä, jotkavaikuttavat metsäsektoriin Myös kauppa-, ta-lous-, raha-, työllisyys, energia-, alue- ja kilpailu-politiikat vaikuttavat metsäsektoriin.

Suomen peruslähtölähtökohtana on, ettäEU:ssa metsäsektoriin kohdistuvien toimenpitei-den tulee tukea metsien kestävää hoitoa, käyttöäja suojelua. EU:n metsäpolitiikka ei saisi perus-tua hajanaisiin osiin muiden sektoreiden politii-koista tai strategioista, vaan sille tulisi nykyistäselkeämmin luoda omat tavoitteet. Metsäpolitii-kan tavoitteellisuuteen tulee pyrkiä ensisijaisestinykyisillä jo olemassa olevilla keinoilla, eli eri-laisten työryhmien, kuten Neuvoston metsätyö-ryhmän, toiminnan tehostamisella sekä EU:nmetsästrategian, puitteissa.

Ensisijaisesti metsäpolitiikasta tulee päättääedelleen kansallisella tasolla, koska tällöin voi-daan parhaiten ottaa huomioon jäsenmaiden eri-tyispiirteet. Yhteisön toimenpiteet ovat perustel-tuja silloin, kun kyseessä ovat kaikkia jäsenmaita

YHTEENVETO SUOMEN TAVOITTEISTA EU:N METSÄPOLITIIKASSA

11

koskevat metsäasiat, joissa suunniteltujen toimi-en laajuuden tai vaikutusten takia yhteisötasontoimenpitein päästään kansallista päätöksente-koa parempaan lopputulokseen. Metsäpolitiikas-sa on kuitenkin pääasiassa noudatettava toissi-jaisuusperiaatetta.

Tästä peruslähtökohdasta huolimatta Suomikannattaa yhteisön oman metsäpolitiikan sisäl-lyttämistä EU:n perustuslailliseen sopimukseen.Tähän saakka Suomen kantana on ollut, ettäEU:lle ei tule luoda omaa EU:n perustamissopi-muksiin pohjautuvaa metsäpolitiikkaa. Kannan-muutos on tarpeellinen, koska EU:n toimivallanpuuttumisen takia komissiossa ei ole voitu koh-distaa voimavaroja esimerkiksi metsäasioidenkoordinaation parantamiseen. Mahdollisella yh-teisellä metsäpolitiikalla Suomi tavoittelee metsä-asioiden parempaa näkyvyyttä ja koordinaatiotaEU:ssa.

Vuonna 2003 EU:n jäsenmaiden metsäasioistavastaavat virkamiehet keskustelivat yhteisönoman metsäpolitiikan määrittelemisestä valmis-teilla olevaan EU:n perustuslailliseen sopimuk-seen. Tämän seurauksena on mahdollista, ettämetsiä ja metsätaloutta koskevan oman oikeus-perustan lisäämisestä uuteen Euroopan perustus-lakia koskevaan sopimukseen neuvotellaan lähi-vuosina. Suomen on syytä edelleen valmistautuatähän selvittämällä tarkemmin yhteisen metsäpo-litiikan seurauksia.

Vuonna 2004 Suomen EU-metsäpolitiikalleasetettavat yleiset tavoitteet ovat seuraavat:

– edistetään metsien ekologisesti, taloudellisesti,sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän hoidonja käytön periaatetta

– otetaan huomioon metsien merkitys puuntuo-tannolle sekä virkistys- ja muulle monikäytölle

– tunnustetaan metsien merkitys maaseudunelinvoimaisuuden säilyttämisessä

– säilytetään metsäsektori kilpailukykyisenämahdollisimman pitkälle yhteisön tuista jamarkkinasäätelystä riippumattomana alana

– edistetään EU:n toimenpiteillä metsäsektorintoimintaedellytyksiä

– tunnustetaan metsien merkitys uusiutumatto-mia luonnonvaroja korvaavana uusiutuvanaluonnonvarana ja kestävän kehityksen toteu-tuksessa

– varmistetaan metsistä riippuvaisten luonnon-varaisten eläin- ja kasvilajien ja metsäistenluontotyyppien suotuisan suojelun tason saa-vuttaminen ja ylläpitäminen ottaen samallahuomioon taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuu-riset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliseterityispiirteet

Lisäksi Suomen EU:n metsäpolitiikassa kiin-nitetään erityistä huomiota puun käytön edistä-miseen kestävästi hoidetuista metsistä sekä met-säsektorin sosiaaliseen kestävyyteen. Sosiaalisenkestävyyden piirteinä korostetaan työllisyyttä,aluekehitystä, paikallisyhteisöjen ja alkuperäis-kansojen asemaa, metsistä saatavia aineettomiahyötyjä kuten esimerkiksi kulttuurihistoriallisiaarvoja ja virkistyskäyttöä.

Suomi osallistuu aktiivisesti, aloitteellisesti jaennakoivasti EU:n metsiä koskevaan päätöksen-tekoon. Näin voidaan vaikuttaa asioiden käsitte-lyyn varhaisessa vaiheessa, jolloin tärkeitä linja-uksia tehdään. Aktiivisuus auttaa suuntaamaankeskustelua Suomelle tärkeiden tavoitteidensuuntaan.

Euroopan metsien suojelua käsittelevillä mi-nisterikonferensseilla (MCPFE) on tärkeä rooliEuroopan maiden välisessä metsäyhteistyössä,joten niiden puitteissa tehtävät päätökset tulisisisällyttää tarpeellisin osin EU:n metsäpolitiik-kaan.

TATATATATAVOITTEET KVOITTEET KVOITTEET KVOITTEET KVOITTEET KOORDINAAOORDINAAOORDINAAOORDINAAOORDINAATION PTION PTION PTION PTION PARANTARANTARANTARANTARANTAMISEKSIAMISEKSIAMISEKSIAMISEKSIAMISEKSISEKÄ STRASEKÄ STRASEKÄ STRASEKÄ STRASEKÄ STRATEGISILLE OHJELMILLETEGISILLE OHJELMILLETEGISILLE OHJELMILLETEGISILLE OHJELMILLETEGISILLE OHJELMILLE

Suomen kannan mukaan metsien kestäväähoitoa ja käyttöä koskevalla politiikalla tuleeolla EU:ssa selkeät tavoitteet, eikä sen tule perus-

12

tua hajanaisiin osiin muista politiikoista. Tavoit-teena on, että yhteisön eri sektoripolitiikoidenpäätöksenteossa nykyistä paremmin otetaanhuomioon metsäsektoriin kohdistuvat vaikutuk-set. Tämä edellyttää nykyistä parempaa metsiinliittyvien asioiden koordinaatiota EU:n päätök-senteossa.

Koordinaation parantamiseksi EU:n sisäisessätyönjaossa tulisi pyrkiä tasapainoiseen metsäasi-oiden tarkasteluun niin, että kestävyyden kaikkiosa-alueet otetaan huomioon. Suomi tukee ko-missiota pyrkimyksissä, että komission eri pää-osastojen virkamiehistä muodostetun Inter-Servi-ce Group on Forestry’n työskentely parantaametsäasioiden koordinointia.

EU:n työryhmissä metsiin liittyviä asioita onkäsitelty etenkin komission Pysyvässä metsäko-miteassa sekä Neuvoston metsätyöryhmässä.Näiden työnjakoa on selkeytettävä tulevaisuu-dessa. Pysyvän metsäkomitean työskentelyn te-hottomuudesta johtuen Neuvoston metsätyöryh-män koordinoivaa asemaa on vahvistettava. Mo-lempien työryhmien asemaa tulee kuitenkin pa-rantaa niin, että niiden neuvoa-antava asemavahvistuu metsäsektoriin liittyvien EU-politiik-kojen valmistelussa.

Komission tulee tuoda asiat jo valmisteluvai-heessa jäsenmaiden tietoon Pysyvässä metsäko-miteassa ja Neuvoston metsätyöryhmässä. Suo-men tulee myös pyrkiä siihen, että metsäsektorinedustaja on paikalla kun STAR-komiteassa käsi-tellään metsäasioita. Asioiden nopeamman ete-nemisen varmistamiseksi Suomi pyrkii yhteistyö-hön muiden jäsenmaiden kanssa ennen kokouk-sia. Neuvoa-antavan puu- ja korkkikomiteantyötä tulee kehittää, niin että se kokoontuu riit-tävän usein ja metsiin liittyviä asioita saadaan si-dosryhmien käsittelyyn. Kansallisten virkamies-ten tulisi tarvittaessa osallistua kokouksiin.

Vaikka vuonna 1998 hyväksytty EU:n metsä-strategia on pitkälti jäänyt toteuttamatta komis-siossa, sen potentiaalisen merkityksen arvellaan

vahvistuneen EU:n metsäasioiden pirstaleisuudenvuoksi. EU:n metsästrategian arviointi suorite-taan vuoden 2004 aikana, mikä on Suomen ta-voitteiden mukaista. Arvioinnin perusteella teh-dään johtopäätökset strategian kehittämistar-peista. Suomi kannattaa EU:n metsästrategianpäivittämistä.

Suomen tavoitteena on, että poikkisektoraali-nen lähestymistapa metsäasioihin taataan ottaenhuomioon metsien taloudellinen, ekologinen, so-siaalinen ja kulttuurinen merkitys. Arvioinnissatulee myös ottaa huomioon miten toissijaisuus-periaate on toteutunut tai toteutumassa metsäky-symyksissä. Arvioinnissa tulee ottaa huomioonEU:n laajentumisen vaikutukset EU:n metsäasioi-hin.

TATATATATAVOITTEET MUISSA METSIIN LIITTYVISSÄVOITTEET MUISSA METSIIN LIITTYVISSÄVOITTEET MUISSA METSIIN LIITTYVISSÄVOITTEET MUISSA METSIIN LIITTYVISSÄVOITTEET MUISSA METSIIN LIITTYVISSÄASIOISSAASIOISSAASIOISSAASIOISSAASIOISSA

YYYYYKSITTÄISETKSITTÄISETKSITTÄISETKSITTÄISETKSITTÄISET ASETUKSETASETUKSETASETUKSETASETUKSETASETUKSET JAJAJAJAJA DIREKTIIVITDIREKTIIVITDIREKTIIVITDIREKTIIVITDIREKTIIVIT

METSÄSEKTORILLAMETSÄSEKTORILLAMETSÄSEKTORILLAMETSÄSEKTORILLAMETSÄSEKTORILLA

Suomi on pitänyt hyödyllisenä toteutettuametsien terveydentilan seurantaa EU:ssa. Suo-men tavoitteena on, että nykyisiä ohjelmia jatke-taan ja kehitetään Metsien ja ympäristövuoro-vaikutusten seurantaa yhteisössä koskevan ase-tuksen (Forest Focus) nojalla ja että ohjelmiin eitule katkoksia. Suomi osallistuu tarvittaessa Fo-rest Focus -asetuksen puitteissa maaperän, hiilensitomisen, ilmaston muutoksen vaikutusten, mo-nimuotoisuuden sekä metsien suojeluvaikutustenarviointiin ja seurantajärjestelmien kehittämi-seen. Suomen tavoitteena on hyödyntää jo ole-massa ja kehitteillä olevia kansallisia, yleiseu-rooppalaisia ja globaaleja seurantajärjestelmiä javarmistaa, että maanomistajien tietosuoja turva-taan tietojen käsittelyssä ja julkistamisessa.

Suomi pitää tärkeänä, että komissio kehittääohjelmaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa jaettä jäsenvaltiot voivat yhteisön osarahoituksella

13

kehittää seurantajärjestelmiä. Erityisen tärkeääon, että uusista seurannoista (maaperä, hiilen si-tominen, ilmastonmuutoksen vaikutukset, biolo-ginen monimuotoisuus sekä metsien suojaavattehtävät) päätetään vasta ohjelman arvioinninyhteydessä. Pysyvän metsäkomitean asema Fo-rest Focus -ohjelman sääntelykomiteana on tur-vattava.

Suomi pitää tärkeänä, että asetuksesta laadit-tava arviointi on asianmukainen ja tieteellisestipätevä. Arvioinnin tulee antaa käsitys siitä, mi-ten metsien seurantaa voidaan yhteisötasolla tä-män kehysasetuksen puitteissa tehdä, niin ettäsaadaan lisäarvoa olemassa oleviin seurantoihinnähden. Arvioinnin tulee lisäksi sisältää pitkänaikavälin arvio kustannuksista ja niiden kattami-sesta sekä muista tarvittavista resursseista.

Metsäpalojen torjuntaa ei vuoden 2006 jäl-keen enää tule rahoittaa Forest Focus -asetuksennojalla vaan jollakin muulla EU:n rahoitusinstru-mentilla. Suomi selvittää Forest Focus -ohjel-maan osallistumista myös metsäpalojen osalta.

Kasvinsuojeludirektiiviin liittyen Suomen ta-voitteena on turvata metsien terveys ja estää mer-kittävien metsätuholaisten leviäminen alueellem-me. Riittävän tiukat kasvinsuojelumääräykset jatehokas valvonta on säilytettävä. On kuitenkinhuolehdittava, että määräyksistä ei muodostukansainvälisen kaupan estettä ja että määräyksetperustuvat tieteelliseen arvioon kasvien suoje-luun liittyvistä riskeistä.

Metsänviljelyaineiston kauppaa koskevan di-rektiivin suhteen Suomen tavoite on, että met-sänviljelyaineiston tuottamiseen käytettävät pe-rusaineistot ovat korkealaatuisia, metsänviljely-aineisto on tervettä, elinvoimaista ja alkuperäl-tään ilmastoomme sopivaa. On tärkeää huoleh-tia, että Suomen metsätalouden erityispiirteidenasettamat vaatimukset metsänviljelyaineistonkaupassa tulevat otetuksi huomioon myös jat-kossa EU:n metsänviljelyaineistoja koskevissasäädösprosesseissa.

Metsien terveydentilaan ja elinvoimaisuudensäilyttämiseen kuuluvat oleellisesti myös geeniva-rat. Geenivarojen suojelu, ylläpito ja kestäväkäyttö turvaavat perinnöllisen monimuotoisuu-den säilymisen ja varmistavat lajien sopeutumis-kyvyn muuttuvissa olosuhteissa. Suomen tavoit-teena on varmistaa metsäpuiden geenivarojensuojelu ja kestävä käyttö kansainvälisillä sopi-muksilla ja ohjelmilla, pohjoismaisella geeniva-rayhteistyöllä sekä kansallisilla toimenpiteillä.Geenivarojen suojelun kansainvälinen merkitysvoi kasvaa lähivuosina.

Metsien suojelua koskevat EU-tason toimen-piteet liittyvät etenkin luonnonsuojelualueidenperustamiseen sekä suojelualueita koskevien kä-sitteiden, tilastoinnin ja tiedonkeruun yhdenmu-kaistamiseen. EU:n merkittävimmät metsäluon-non suojelua koskevat säädökset ovat ns. luonto-ja lintudirektiivit, joiden perusteella valituistaalueista muodostuu Suomen Natura 2000 -ver-kosto. Suomi pyrkii saattamaan Natura 2000 -verkoston perustamisen mahdollisimman pianpäätökseen. Verkostoon valituilla alueilla toteu-tetaan direktiivin edellyttämät suojelutoimenpi-teet ja hoidon ja käytön ohjauksessa huomioi-daan sosiaaliset, taloudelliset ja tiedolliset vaati-mukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiir-teet. Yhteisön tehtävänä on järjestää verkostontoimeenpanoon yhteisrahoitusta Natura 2000 -verkoston kansallisten määrärahojen lisäksi.

Seurannan avulla varmistetaan, että Natura2000 -alueiden suojeluperusteista on saatavillaajantasaiset tiedot suojelutoimenpiteiden suun-taamiseksi. Mahdollisten suojelualueverkostontäydennysten yhteydessä suojelutarpeen arvioin-nin tulee perustua uusimpaan tietoon ja ollaavointa ja selkeää.

Metsien suojeluun liittyvien tilastojen osaltaSuomen tavoitteena on, että suojelualueita ja -toi-menpiteitä koskevien käsitteiden sekä metsä-,luonnon- ja ympäristönsuojelua koskevan tiedon-keruun ja tilastoinnin yhdenmukaisuutta kehite-tään edelleen. Metsien suojelun kuvaus samoilla

14

määritelmillä ja kriteereillä eri jäsenmaissa tuleeliittää osaksi EU:n metsätietojärjestelmiä. Käsit-teiden yhdenmukaistamiseen tulee pyrkiä myöskäsiteltäessä luonnon- ja ympäristönsuojeluunliittyviä asioita EU:n toimielimissä. Tiedonkeruus-sa ja tilastoinnissa tulee välttää päällekkäistä jaristiriitaista tiedonkeruuta ja raportointia.

Raakapuumarkkinoita ja puun käyttöäEU:ssa on ohjattu lähinnä vapaaehtoisuuteen pe-rustuvin ohjelmin. EU:ssa on voimassa ns. puuta-varanmittausdirektiivi, jota ei kuitenkaan juurisovelleta jäsenmaissa. Direktiiviä on ehdotettuuudenaikaistettavaksi CEN -standardisointityönpohjalta. Tämä työ kuitenkin keskeytettiin. Suo-men kannalta nykytilanne on tyydyttävä. Suo-men aiemmin esille tuomat perusteet puutava-ranmittausdirektiivin kumoamiseksi ovat edel-leen olemassa. Suomen tulee ylläpitää hyvät yh-teydet komissioon ja muihin jäsenmaihin sekäseurata tiiviisti asian käsittelyä.

Suomen kannan mukaan metsäsertifiointia eipidä kytkeä EU:n instrumentteihin eikä säädök-siin. Metsäsertifioinnin tulee säilyä vapaaehtoise-na markkinavoimien keinona edistää kestäväämetsätaloutta ja vakuuttaa kuluttajat siitä, ettätuotteet tulevat kestävästi hoidetuista metsistä.Metsäsertifiointi ei saa muodostua kaupan es-teeksi. Metsäsertifioinnin pitää myös edistääpuun käyttöä suhteessa korvaaviin, uusiutumat-tomiin materiaaleihin.

Kaikki kestävää metsätaloutta edistävät jalaittomia hakkuita torjuvat sertifiointijärjestel-mät tulee hyväksyä, kun ne tukeutuvat kansain-välisesti sovittuihin kestävän metsätalouden peri-aatteisiin. EU:lla ei ole tarvetta luoda järjestel-mää eri metsäsertifiointijärjestelmien vastavuo-roiseen tunnustamiseen, niin kauan kun metsä-sertifiointivaatimuksia ei kytketä EU:n säädök-siin eikä EU:lla ole virallista asemaa metsäsertifi-oinnin toteuttamiseksi.

Komissio julkaisi toukokuussa 2003 tiedon-annon metsälainsäädännön soveltamisen valvon-

nasta, metsähallinnosta ja puukaupasta(FLEGT), jonka tavoitteena on aikaansaada toi-mintaohjelma, jolla rajoitetaan laittomiin hak-kuisiin ja niistä saatavaan puutavaraan liittyvääkauppaa. Neuvosto julkaisi tiedonantoon liitty-vät päätelmät lokakuussa 2003. Suomen kantaon, että laittomat hakkuut ovat ympäristöllinen,sosiaalinen ja taloudellinen ongelma, jota on tor-juttava. Suomi suhtautuu myönteisesti komissiontiedonantoon. EU:n jatkotoimenpiteistä päätet-täessä on kuitenkin tärkeää, että toimenpiteetovat realistisia, eivät aiheuta turhaa byrokratiaatai kustannuksia ja kohdistuvat varsinaisiin hait-taa aiheuttaviin toimijoihin.

Suomen tavoite on, että puun käyttöä kestä-vän kehityksen mukaisena, ilmastosopimuksentavoitteita tukevana, uusiutuvana ja ympäris-töystävällisenä raaka-aineena, rakennusmateri-aalina ja energianlähteenä edistetään.

EU:n tulee määrätietoisesti edistää puun käyt-töä tukemalla tutkimus- ja kehitystyötä ja vai-kuttamalla siihen, että uusiutumattomien luon-nonvarojen sijaan suositaan puuta rakentamises-sa ja teollisuus-, energia- ja ympäristöpolitiikas-sa. Puun hyödyntämistä tulee edistää poistamallasen käyttöä rakentamisessa rajoittavia säädöksiäja huolehtimalla siitä, että ensikuidun käyttöä eirajoiteta keinotekoisesti. Rakentamissäädöstenuudistusten lisäksi tulee standardisointia edistää,jotta puurakentaminen olisi helppoa ja jousta-vaa.

PuuEurooppa -kampanjan avulla Suomen ta-voitteena on edistää puun käyttöä mekaanisessajalostuksessa ja rakentamisessa niin Suomessakuin muuallakin Euroopassa, lisätä puutuotteillakäytävää kauppaa ja luoda maaseudulle lisäätyöpaikkoja. Kotimaisen puun käyttöä tuleeedistää myös EU:n alueellisten tavoiteohjelmienpuitteissa.

Suomen tulee välittää tietoa ja asiantuntemus-ta puun energiakäytön moderneista menetelmistäEU-tasolla.

15

MMMMM UIDENUIDENUIDENUIDENUIDEN SEKTOREIDENSEKTOREIDENSEKTOREIDENSEKTOREIDENSEKTOREIDEN DIREKTIIVITDIREKTIIVITDIREKTIIVITDIREKTIIVITDIREKTIIVIT JAJAJAJAJAASETUKSETASETUKSETASETUKSETASETUKSETASETUKSET, , , , , JOTKAJOTKAJOTKAJOTKAJOTKA SIVUAVATSIVUAVATSIVUAVATSIVUAVATSIVUAVAT METSÄMETSÄMETSÄMETSÄMETSÄ-----TALOUDENTALOUDENTALOUDENTALOUDENTALOUDEN KÄYTÄNNÖNKÄYTÄNNÖNKÄYTÄNNÖNKÄYTÄNNÖNKÄYTÄNNÖN TOIMINTAATOIMINTAATOIMINTAATOIMINTAATOIMINTAA

Useilla muilla sektoreilla on läheisesti metsä-sektoriin liittyviä direktiivejä. Näistä merkittä-vimmät ovat vesipolitiikan puitedirektiivi, puh-distamolietedirektiivi, direktiivi biohajoavien jät-teiden käsittelystä, direktiivi ympäristövaikutus-ten arvioinnista sekä direktiiviehdotus ympäris-tövahinkovastuusta.

Toimeenpantaessa vesipolitiikan puitedirektii-viä Suomessa, tulee hyödyntää täysimääräisestivesien suojelun nykyisiä säädöspohjaisia ja va-paaehtoisia keinoja ja olemassa olevaa tutkimus-tietoa. Jos metsätalouden vesiensuojelutoimin-nassa ja seurannassa on selviä puutteita, niinmetsä- ja ympäristöviranomaisten tulee yhteis-työssä sopia menettelytapojen muuttamisesta.Jos vakavia puutteita ei saada korjatuksi vapaa-ehtoisin toimenpitein ja koulutuksella, on harkit-tava muutoksia säädöksiin.

Suomen mielestä maisemointialueet tai metsäteivät sovellu käsiteltyjen puhdistamolietteiden si-joituspaikaksi muun muassa raskasmetalli- ja hy-gieniariskien vuoksi.

Ympäristövahinkovastuudirektiivi on Suo-men kannan mukainen, sillä se nostaisi EU-mai-den ympäristövahinkojen korvaamislainsäädän-nön lähemmäksi suomalaista tasoa.

MMMMM ETSÄTALOUDENETSÄTALOUDENETSÄTALOUDENETSÄTALOUDENETSÄTALOUDEN TUETTUETTUETTUETTUET

Maatalouden puitteissa metsätaloutta on tu-ettu yhteisön rahoituksella ja tukien perusteenaovat olleet lähinnä maaseudun kehittäminen jaympäristönäkökohdat sekä aluepolitiikka. Met-sätalouden tukien osuus on erittäin pieni verrat-tuna maatalouden saamiin tukiin. Maaseudunkehittämisasetuksen metsäartikloihin syyskuussa2003 tehdyt muutokset laajensivat tukien koh-teeksi myös valtion omistamat maat. Nämä

muutokset voivat vääristää puuntuotannon kil-pailua. Seuraavaa EU:n tavoiteohjelmien rahoi-tuskautta silmälläpitäen Suomi pyrkii siihen, ettätoimenpiteitä julkisen sektorin metsiin ei enäälaajenneta vaan toiminta kohdistuu yksityismet-siin sekä metsiin perustuvaan pienyritystoimin-taan maaseudulla.

Metsä merkittävänä luonnonvarana tarjoaamahdollisuuden yritystoiminnan kehittämiseenja sitä kautta hyvinvoinnin edistämiseen maaseu-dulla, mitä tulee hyödyntää EU:n maaseudun ke-hittämiseen liittyvien tukien yhteydessä. Suomentavoitteena on hyödyntää olemassa olevia tukiamahdollisimman täysimääräisesti.

MMMMM ETSÄNTUTKIMUSETSÄNTUTKIMUSETSÄNTUTKIMUSETSÄNTUTKIMUSETSÄNTUTKIMUS JAJAJAJAJA TILASTOINTITILASTOINTITILASTOINTITILASTOINTITILASTOINTI

EU rahoittaa tutkimus- ja kehitystoimintaausealla miljardilla eurolla vuosittain ja on myösmerkittävä metsiin liittyvän tutkimuksen rahoit-taja. Suomen tavoitteena on lisätä metsäsektoriinliittyvän tutkimuksen rahoitusosuutta nykyisissäja tulevissa EU:n tutkimusohjelmissa. Uusien oh-jelmien sisältöön pyritään vaikuttamaan yhdessämuiden Pohjoismaiden, Itävallan ja uusien jäsen-maiden kanssa, jotta ohjelmien sisältö tukeemyös taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisistalähtökohdista metsiä tarkastelevan tutkimuksenmenestymismahdollisuuksia.

Lisäksi pyritään tukemaan suomalaisten met-säntutkijoiden menestymistä EU:n tutkimusra-hoituksen saamisessa ja toimimisessa EU:n tutki-musohjelmien koordinaattorina. Erittäin tärkeääon saada suomalaisia asiantuntijoita mukaanEU:n asiantuntijaverkostoihin. Metsäntutkimuk-sen rahoittajien EU-tasolla tapahtuvaa verkottu-mista tulee tukea.

Tavoitteena on, että suomalaiset tutkijat osal-listuvat aktiivisesti COST-ohjelmaan ja entistäenemmän myös koordinaattorin ominaisuudes-sa. Suomen tavoitteena on, että COST- ohjelmanja sen metsäsektorihankkeiden rahoitus säilyy

16

riittävänä, jotta COST-verkostot voivat toimiatehokkaasti.

Metsäsektoria koskevien käsitteiden, termino-logian ja tilastointiperusteiden harmonisointiaon edistettävä. Erityisesti tulee huolehtia siitä,että metsätilastoinnin kehittäminen EU:ssa ei ai-heuta päällekkäisyyttä kansainvälisten järjestö-jen työn kanssa eikä johda päällekkäiseen tieto-jen keruuseen. Vastaavasti tulee korostaa olemas-sa olevien tietokantojen ja -lähteiden, sekä kritee-ri- ja indikaattorityön hyödyntämistä sen sijaan,että luotaisiin uusia järjestelmiä.

Metsävarojen inventoinnit jäsenmaiden tuleetehdä ilman EU:n tukea. Eurostatin ja EFICS:in(perustuu asetukseen Euroopan metsätaloudeninformaatio- ja tietojärjestelmästä) roolina ontoimia lähinnä tietojen hyödyntäjänä ja julkaisu-kanavana. Euroopan talouskomission ja FAO:njohdolla toteutettava metsävarainventointi (Glo-bal Forest Resource Assessment) on jatkossa kes-keisin tapa tuottaa vertailukelpoisia metsävara-tietoja. EFICS:in käyttäjät ja todelliset tietotar-peet tulee selvittää ennen Suomen tukea sille.

Eurostatin tulee varata metsätilastotyöhönriittävät ja pysyvät resurssit siten että metsätilas-totyö olisi Eurostatin vakinaisten virkamiestenvastuulla ja viime vuosina lisääntynyt yhteistyömuiden kansainvälisten organisaatioiden kanssaotetaan huomioon. Kansallisten asiantuntijoidenkäyttäminen erityistehtäviin ja konsultointiin eitakaa toiminnan jatkuvuutta. Kuitenkin, suoma-laisten asiantuntijoiden osallistuminen tietojär-jestelmien kehittämiseen on tärkeää.

Jatkossa Eurostatin vastuulla tulee olla kes-keisten metsätilastojen kokoaminen myös uusistajäsenmaista. Tietojen laadun parantamiseksi ontärkeää, että EFICS:in projektirahoitusta voi-daan tulevaisuudessa käyttää Keski- ja Itä-Eu-roopan maiden metsätilastoinnin kehittämiseen.

Tilastointi- ja tietojärjestelmien kehitystyönyhteydessä tulee taata yksityisten henkilöiden tie-

tosuoja tietojen julkaisemisesta ja luottamuksel-lisuudesta annettujen säädösten puitteissa.

EU:EU:EU:EU:EU:NNNNN LAAJENEMINENLAAJENEMINENLAAJENEMINENLAAJENEMINENLAAJENEMINEN

EU:n jäsenmäärä nousee 15:stä 25:een vuon-na 2004. Laajenemisen yhteydessä Suomi koros-taa, että EU:n metsätalouden tukia tulisi ohjatatutkimukseen ja koulutukseen sekä metsäorga-nisaatioiden ja niiden toiminnan kehittämiseen.Metsätalouden tukien tulee painottua muuhunkuin suoraan taloudellista toimintaa tukeviin in-vestointeihin, jotta kilpailu tukien vuoksi ei vää-risty. Mahdollisten tukien kilpailulliset vaikutuk-set on ennalta selvitettävä.

Uusien jäsenmaiden liittyessä EU:n metsätalo-utta ohjaavien säädösten määrää ja metsätalou-den tukemista ei tule laajentaa mittavasti, jolloinmetsätalouden ohjaus ja päätöksenteko säilyvätkansallisena. Tuet tulisi suunnata ensisijassa yk-sityismetsätalouden kehittämiseen.

Suomi pyrkii edistämään EU:n uusissa jäsen-maissa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisestikestävän metsätalouden ja metsien monikäytönkehittämistä. Suomi tukee toimia, joilla EU-15 -maiden yksityismetsätaloutta koskeva osaami-nen saatetaan uusien jäsenmaiden käyttöön.

Suomen tavoite on, että EU:n laajenemisenyhteydessä ei tukitoimin lisätä raakapuun tarjon-taa EU:ssa niin, että tämä vaikuttaisi kilpailuavääristävästi. Tavoitteena on myös edistää raaka-puun kansainvälisen kaupan joustavaa ja estee-töntä kehitystä, ml. sitä tukevaa tilastointia jatiedonvälitystä, sekä EU:n sisällä että EU:n jakolmansien maiden välillä.

Suomi edistää kehittämistoimia, jotka lisäävätpuun ja metsäteollisuustuotteiden kulutusta uu-siutuvana ja kierrätettävänä raaka-aineena. Suo-mi tukee metsäsektorin kehitystä uusissa jäsen-valtioissa ja koko EU:ssa, niin että vauhditetaanmetsäsektorin kehitystä, mutta ei aiheuteta kil-pailun vääristymistä.

17

EU:EU:EU:EU:EU:NNNNN LAAJENTUMISTALAAJENTUMISTALAAJENTUMISTALAAJENTUMISTALAAJENTUMISTA TUKEVATTUKEVATTUKEVATTUKEVATTUKEVAT OHJELMATOHJELMATOHJELMATOHJELMATOHJELMAT

JAJAJAJAJA POHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINENPOHJOINEN LÄHIALUEYHTEISTYÖLÄHIALUEYHTEISTYÖLÄHIALUEYHTEISTYÖLÄHIALUEYHTEISTYÖLÄHIALUEYHTEISTYÖ

METSÄTALOUDESSAMETSÄTALOUDESSAMETSÄTALOUDESSAMETSÄTALOUDESSAMETSÄTALOUDESSA

Suomi tukee omien lähialueidensa säilymistäLuoteis-Venäjällä EU:n lähialueiden rahoitusoh-jelmien painopistealueina. Lisäksi pyritään sii-hen, että asetettaessa EU:n eri rahoitusohjelmienpainopistealueita, taloudellisesti, ekologisesti jasosiaalisesti kestävän metsätalouden kehittämi-nen huomioidaan mahdollisimman hyvin.

Tavoitteiden saavuttamiseksi tulee kehittääyhteistyöverkostoja, joiden kautta voidaan ny-kyistä paremmin vaikuttaa EU:n rahoitusohjel-mien valmisteluun. Aktiivista kansainvälisten ra-hoituslaitosten ja EU:n ohjelmien kanssa koordi-noitua kahdenvälistä yhteistyötä pidetään ylläSuomen lähialueilla, jotta voidaan vaikuttaaEU:n rahoitusohjelmien sisältöön ja toteuttajava-lintoihin. Lisäksi Suomen tulee olla aktiivinen lä-hialueyhteistyössä ja ylläpitää Venäjään ja Baltti-aan liittyvää asiatuntemusta.

Jatkossa on pyrittävä vakiinnuttamaan Poh-joisen ulottuvuuden käsite osaksi EU:n aluepoli-tiikkaa ja turvattava sen toteuttamiseksi riittävätresurssit. Suomen kannalta on tärkeää ylläpitääEU:n tasolla pohjoisten alueiden aktiivista yh-teistyötä myös laajentumisen jälkeisessä tilan-teessa. Uudet jäsenmaat luovat EU:n uuden itära-jan Venäjän ja muiden entisen Neuvostoliitonosista muodostuneiden valtioiden kanssa.

Metsien ja luonnonvarojen kestävän hoidonja käytön merkitystä hyvinvoinnin perustanaEU:n pohjoisilla alueilla ja erityisesti Luoteis-Ve-näjällä tulee korostaa myös Pohjoisen ulottuvuu-den uuden toimintaohjelman (2004–2006) toteu-tuksessa. Myös valittujen painopistealueiden to-teuttamiseen ja avainhankkeiden resurssien riit-tävyyteen tulee panostaa.

KKKKKANSAINVÄLINENANSAINVÄLINENANSAINVÄLINENANSAINVÄLINENANSAINVÄLINEN METSÄPOLITIIKKAMETSÄPOLITIIKKAMETSÄPOLITIIKKAMETSÄPOLITIIKKAMETSÄPOLITIIKKA JAJAJAJAJA EU EU EU EU EU

Kansainvälisen ympäristö- ja metsäpolitiikanpainoarvo on kasvanut voimakkaasti 1990- ja2000-luvulla. Esimerkiksi YK:n metsäfoorumityö(UNFF) ja ilmasto- ja biodiversiteettisopimuksetvaikuttavat yhä enemmän EU:n metsäpolitiik-kaan velvoittamalla EU:n toteuttamaan monen-keskisissä neuvotteluissa päätettyjä asioita.

Suomen tavoite on kasvattaa edelleen ase-maansa keskeisenä vaikuttajana ja asiantuntija-na kansainvälisessä ja EU:n sisäisessä metsä- jaympäristöpoliittisessa keskustelussa.

Niissä kansainvälisissä metsiin liittyvissä neu-votteluissa, joissa EU on sopimus- tai neuvotte-luosapuolena, Suomi pyrkii siihen, että EU:llemuodostuu yhteinen linja keskeisistä asiakohdis-ta. Tavoitteena on, että yhteiset kannat ovatmahdollisimman pitkälle Suomen tavoitteidenmukaisia.

Suomen kantojen kansallista valmistelua kan-sainvälisiin metsäkokouksiin tulee jatkaa laaja-pohjaisena. Suomen kannan määrittelyssä tuleetarvittaessa käyttää sekä tutkimusta että ministe-rityöryhmän kannanottoja, jotta Suomen kantaon vahvasti perusteltu ja delegaatioiden sisäinentyöskentely yhtenäistä. Sidosryhmien osallistu-minen kansainvälisiin kokouksiin tulee mahdol-listaa myös jatkossa.

Suomen tavoitteena on edistää Kioton pöytä-kirjan voimaantuloa mahdollisimman pikaisesti,mutta samalla jo käynnistää avoin vuoropuhelukaikkien sopimuspuolten kesken seuraavan sopi-muskauden tavoitteista ja mahdollisista keinois-ta näihin pääsemiseksi. Suomelle hiilinielut met-sissä ja puutuotteissa ovat jatkossakin erityisenmielenkiinnon kohde.

Suomen tavoitteena on, että EU:n poliittinentavoite biodiversiteetin häviämisen pysäyttämi-sestä vuoteen 2010 mennessä koskee myös met-

18

sien biodiversiteettiä. Tähän tavoitteeseen pääse-minen edellyttää toimia sekä metsien suojelunettä kestävän metsätalouden osalta. Toimia valit-taessa on otettava huomioon myös luonnonvaro-jen kestävän käytön näkökohdat.

Vuonna 2000 perustetun YK:n metsäfooru-min (UNFF) viidennessä istunnossa päätettäneenYK:n metsäfoorumin jatkosta sekä maailmanlaa-juisen metsäsopimuksen neuvottelujen käynnis-tämisestä. Suomi tukee maailmanlaajuisen met-säsopimuksen aikaansaamista.

Suomen tavoite on pysyä merkittävänä metsä-alan kehitysyhteistyön toteuttajana. Suomi ko-rostaa metsäsektorin laajoja mahdollisuuksiaköyhyyden vähentämisessä, demokratian, ihmis-oikeuksien ja tasa-arvon edistämisessä sekäkamppailussa maailmanlaajuisten ympäristöon-gelmien ratkaisemiseksi. Suomi toimii kehitysyh-teistyössä yhdessä komission ja muiden metsä-alan kehitysyhteistyön mahdollisuuksia korosta-vien jäsenmaiden kanssa ja pyrkii olemaan aloit-teellinen sekä EU:n sisäisessä että kansainvälises-sä keskustelussa.

19

1 JOHDANTO

Metsäpolitiikasta päätetään EU:ssa kansalli-sesti. EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa jaEU:n perustamissopimuksiin ei siten sisälly omaaoikeusperustaa yhteistä metsäpolitiikkaa koske-ville toimille. Tästä huolimatta EU-lainsäädän-nössä on monia metsäsektoriin suoraan tai epä-suorasti vaikuttavia säädöksiä. Näiden säädös-ten ja unionin muiden metsäsektoriin kohdistuvi-en päätösten ja kannanottojen muodostamaa ko-konaisuutta on kutsuttu EU:n metsäpolitiikaksi.Kokonaisuudesta puuttuu kuitenkin itsenäisenmetsäpolitiikan keskeiset ominaisuudet, tavoit-teet ja niiden seuranta.

EU:n metsäsektoria koskeva päätöksentekoperustuu muiden toimialojen politiikkoihin. Eri-tyisesti maatalous-, maaseudun kehittämis- jaympäristöpolitiikkojen alalla on laadittu useitametsiä koskevia asetuksia ja direktiivejä. Myöskauppa-, talous- ja raha-, työllisyys-, energia-,alue- ja kilpailupolitiikat vaikuttavat metsäsek-toriin. Koska metsäasioita käsitellään monessaEU:n pääosastossa ja toimielimessä, EU:n toi-minta metsäsektorilla on ollut hajanaista.

Suomen näkökulmasta keskeistä muodostet-taessa metsäsektorin kantoja EU:ssa käsiteltäviinmetsäasioihin on EU:n metsiin liittyvien säädös-ten, päätöksiä tekevien toimielimien, työryhmienja toimintakulttuurien taustojen ja rakenteidentunteminen. Vuonna 1997 laadittiin edellinenmuistio Suomen tavoitteista EU metsäpolitiikas-sa. Muistion hyväksyi EU ministerivaliokunta.Muistiossa kuvattiin EU:n metsiin liittyvien sää-dösten tausta ja sisältö sekä niitä koskevat Suo-men tavoitteet. Lisäksi muistiossa määriteltiinSuomen tavoitteita EU:n metsästrategian osalta.Muistion perusajatuksena oli, että EU:lla ei tuleolla yhteistä metsäpolitiikkaa, ja että metsätalou-den ja metsiin liittyvä kaupallisen toiminnan säi-lyminen markkinalähtöisenä haluttiin varmistaa.

Suomen tavoitteiden uudelleenharkinta EU:nmetsäkysymyksissä on noussut ajankohtaiseksi,sillä moni asia muuttunut sekä EU:ssa että kan-sallisella tasolla sekä EU:sta ja sen toiminnastaon saatu lisää kokemusta. EU:n metsästrategianarviointi suoritetaan vuoden 2004 aikana, jonkajälkeen päätettäneen strategian päivittämisestä.Myös vuonna 2003 Hallitustenvälisessä konfe-renssissa (HVK) käynnistynyt Euroopan perus-tuslakia koskevan sopimuksen valmistelu sekäkansainvälinen metsä- ja ympäristöpoliittinenkehitys antavat aiheen Suomen EU-metsäpolitii-kan uudelleenharkintaan.

Tämän muistion tavoitteena on esittää Suo-men linjaukset ja kannanotot EU:n metsiä kos-keviin säädöksiin ja toimenpiteisiin. Muistio kes-kittyy tavoitteisiin tarkastelematta yksityiskoh-taisemmin keinovalikoimaa. Jatkossa tulee kui-tenkin selvittää keinot, joilla esitettyihin tavoit-teisiin päästään. Muistio antaa läpileikkauksennykytilanteesta. Monet jäljempänä käsiteltävistäasioista muuttuvat koko ajan, mistä syystä esi-tettyjä kannanottoja ja tavoitteita tulee tarpeenmukaan tarkentaa ja päivittää.

Muistion luvussa 2 käsitellään Suomen perus-tavoitteita EU:ssa sekä EU-asioiden kansallistakäsittelyä. Luvussa 3 tarkastellaan metsäasioi-den hallinnointia EU:ssa ja siinä tapahtuneitaviimeaikaisia muutoksia. Luvussa 4 arvioidaanEU:n metsäsektoriin tulevaisuudessa vaikuttaviamuutostekijöitä. Luvuissa 5–7 käsitellään metsä-sektoriin vaikuttavia säädöksiä ja metsäsektoril-le myönnettäviä tukia sekä Suomen niitä koske-via tavoitteita. Tarkastelu keskittyy ensisijassametsätalouteen, mutta tarpeellisin osin käsitel-lään myös joitakin metsäteollisuutta koskeviasäädöksiä.

Luvuissa 8–9 tarkastellaan EU:n laajenemisenvaikutuksia metsäsektoriin, tuleviin jäsenmaihinsuunnattuja tukiohjelmia (Phare, Ispa, Sapard,

20

Interreg jne) sekä Pohjoisen ulottuvuuden metsä-sektoria koskevia linjauksia. Luvussa 10 arvioi-daan EU:n toimintaa ja tavoitteita metsäsektorinkannalta tärkeimmissä kansainvälisissä proses-seissa ja neuvotteluissa.

Muiston ovat toimittaneet Kaisa Pirkola jaAnne Vehviläinen maa- ja metsätalousministeri-ön metsäosastolta. Muistion kirjoittamiseen onosallistunut useita henkilöitä maa- ja metsätalo-

usministeriöstä ja muista ministeriöistä, erityises-ti ympäristöministeriöstä. Muistion kirjoittami-seen on lisäksi osallistunut Pellervon taloudelli-nen tutkimuslaitos (PTT) sekä useita maa- jametsätalousministeriön sidosryhmiä. Muistiossakuvattujen Suomen kantojen määrittelyyn onosallistunut EU-asioiden komitean maatalous- jaelintarvikejaoston alainen metsäpolitiikan alaja-osto. Muistiossa esitettyjä kantoja tullaan kehit-tämään edelleen metsäpolitiikan alajaostossa.

21

2.12.12.12.12.1 SUOMEN PERUSTSUOMEN PERUSTSUOMEN PERUSTSUOMEN PERUSTSUOMEN PERUSTAAAAAVOITTEET JA TVOITTEET JA TVOITTEET JA TVOITTEET JA TVOITTEET JA TOIMINTOIMINTOIMINTOIMINTOIMINTA-A-A-A-A-TTTTTAAAAAVVVVVAAAAAT EU:N METSÄPOLITIIKASSAT EU:N METSÄPOLITIIKASSAT EU:N METSÄPOLITIIKASSAT EU:N METSÄPOLITIIKASSAT EU:N METSÄPOLITIIKASSA

EU-maiden metsät ovat luonnonoloista ja his-toriallisista tekijöistä johtuen ekologisesti erilai-sia. Myös metsien yhteiskunnallinen merkitys jametsien käyttötarve ovat hyvin erilaisia Euroo-passa. Metsäpolitiikan tavoitteet eroavat EU:njäsenmaiden välillä laajasti, ja tavoitteiden eroa-vuudet voivat vielä kasvaa uusien jäsenmaidenliittyessä EU:n. Suomessa metsätalouden omaterityispiirteet ovat metsien laaja yksityisomistussekä metsätalouden merkittävä kansantaloudelli-nen asema.

Suomen lähtökohtana on, että EU:n puitteissametsiin kohdistuvien toimenpiteiden tulee tukeametsien kestävää hoitoa, käyttöä ja suojelua.Metsäpolitiikalle tulisi luoda EU:ssa nykyistä sel-keämmin tavoitteet, siten että se ei perustuisi ha-janaisiin osiin muiden sektoreiden politiikoistatai strategioista.

Vuonna 1998 hyväksytty EU:n metsästrategiaon seuraavien vuosien aikana EU-metsäpolitii-kan tärkein instrumentti, jonka tulisi integroidamuiden sektoreiden poliitikkojen metsiin kohdis-tuvat toimenpiteet ja analysoida niiden vaikutuk-set sekä tarvittaessa täydentää muiden sektorei-den tavoitteita metsäsektorin kannalta. EU:nmetsästrategian arvioidaan vuoden 2004 aikana.EU:n metsästrategiaan liittyvässä seurannassa tu-lee pyrkiä edistämään Suomen tavoitteita EU-metsäpolitiikan suhteen. Metsästrategian arvi-oinnin yhteydessä tulee todennäköisesti myösajankohtaiseksi kysymys metsästrategian päivit-tämisestä.

Euroopan metsien suojelua käsittelevillä mi-nisterikonferensseilla (MCPFE) on tärkeä rooliEuroopan maiden välisessä metsäyhteistyössä.

Euroopan metsäministerikonferenssien puitteissatehtävät päätöslauselmat tulee pyrkiä sisällyttä-mään tarpeellisiksi arvioiduin osin EU:n metsä-politiikkaan.

Pääsääntöisesti metsäpolitiikasta tulee päät-tää edelleen kansallisella tasolla, koska tällöinvoidaan parhaiten ottaa huomioon jäsenmaidenmetsäsektoreiden erityispiirteet. Metsiä koskevi-en säädösten asettaminen tulee jatkossakin ollapääsääntöisesti kunkin jäsenmaan omassa pää-tösvallassa. Yhteisön toimenpiteet ovat perustel-tuja vain osana kaikkia jäsenmaita koskevia met-siin liittyviä asioita, joissa yhteisin toimenpiteinkatsotaan päästävän kansallista päätöksentekoaparempaan lopputulokseen. Toisin sanoen, tois-sijaisuusperiaatetta tulee noudattaa. Jatkossa tu-lisi myös varmistaa selkeä toimivaltajako yhtei-sön ja jäsenmaiden kesken.

Tästä peruslähtökohdasta huolimatta Suomikannattaa, mutta ei aktiivisesti aja, yhteisönoman metsäpolitiikan sisällyttämistä EU:n perus-tuslailliseen sopimukseen. Tähän saakka Suomenkantana on ollut, että EU:lle ei tule luoda omaaEU:n perustamissopimuksiin pohjautuvaa metsä-politiikkaa. Kannanmuutos on tarpeellinen, kos-ka EU:n toimivallan puuttumisen takia komissi-ossa ei ole voitu kohdistaa voimavaroja esimer-kiksi metsäasioiden koordinaation parantami-seen. Mahdollisella yhteisellä metsäpolitiikallaSuomi tavoittelee metsäasioiden parempaa näky-vyyttä ja koordinaatiota EU:ssa.

Vuonna 2003 EU:n jäsenmaiden metsäasioistavastaavat virkamiehet keskustelivat yhteisönoman metsäpolitiikan määrittelemisestä valmis-teilla olevaan EU:n perustuslailliseen sopimuk-seen. Tämän seurauksena on mahdollista, ettämetsiä ja metsätaloutta koskevan oman oikeus-perustan lisäämisestä uuteen Euroopan perus

2 SUOMEN TAVOITTEET JA EU-ASIOIDEN KANSALLINEN KÄSITTELY

22

tuslakia koskevaan sopimukseen neuvotellaanlähivuosina. Suomen on syytä edelleen valmis-tautua tähän selvittämällä tarkemmin yhteisenmetsäpolitiikan seurauksia.

Vuonna 2004 Suomen EU-metsäpolitiikalleasetettavat yleiset tavoitteet ovat seuraavat:

– edistetään metsien ekologisesti, taloudellisesti,sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän hoidonja käytön periaatetta

– otetaan huomioon metsien merkitys puuntuo-tannolle sekä virkistys- ja muulle monikäytöl-le

– tunnustetaan metsien merkitys maaseudunelinvoimaisuuden säilyttämisessä

– säilytetään metsäsektori kilpailukykyisenämahdollisimman pitkälle yhteisön tuista jamarkkinasäätelystä riippumattomana alana

– edistetään EU:n toimenpiteillä metsäsektorintoimintaedellytyksiä

– tunnustetaan metsien merkitys uusiutumatto-mia luonnonvaroja korvaavana uusiutuvanaluonnonvarana ja kestävän kehityksen toteu-tuksessa

– varmistetaan metsistä riippuvaisten luonnon-varaisten eläin- ja kasvilajien ja metsäistenluontotyyppien suotuisan suojelun tason saa-vuttaminen ja ylläpitäminen ottaen samallahuomioon taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuu-riset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliseterityispiirteet

Lisäksi Suomen EU:n metsäpolitiikassa kiin-nitetään erityistä huomiota puun käytön edistä-miseen kestävästi hoidetuista metsistä sekä met-säsektorin sosiaaliseen kestävyyteen. Sosiaalisenkestävyyden piirteinä korostetaan työllisyyttä,aluekehitystä, paikallisyhteisöjen ja alkuperäis-kansojen asemaa, metsistä saatavia aineettomiahyötyjä kuten esimerkiksi kulttuurihistoriallisiaarvoja ja virkistyskäyttöä.

Suomi osallistuu aktiivisesti, aloitteellisesti jaennakoivasti EU:n metsiä koskevaan päätöksen-tekoon. Näin voidaan vaikuttaa asioiden käsitte-

lyyn varhaisessa vaiheessa, jolloin tärkeitä linja-uksia tehdään. Aktiivisuus auttaa suuntaamaankeskustelua Suomelle tärkeiden tavoitteidensuuntaan.

Euroopan metsien suojelua käsittelevillä mi-nisterikonferensseilla (MCPFE) on tärkeä rooliEuroopan maiden välisessä metsäyhteistyössä,joten niiden puitteissa tehtävät päätökset tulisisisällyttää tarpeellisin osin EU:n metsäpolitiik-kaan.

Toisaalta tulee tarkoin harkita, mitä metsäasi-oita Suomi haluaa ottaa EU:ssa esille ja missäasioissa kannattaa olla aloitteellinen. EU:ssa asi-oita käsitellään monessa eri toimielimessä ja eripäätöksentekotasoilla, mistä johtuen lopullisenpäätöksen aikaansaaminen kestää pitkään. Eri-tyisesti asioissa, joissa jäsenmaiden näkemyksetja edut poikkeavat paljon toisistaan, voi lopulli-sen päätöksen tai tuloksen ennakointi olla vaike-aa. Aloitteiden peruslähtökohtana tulee olla, ettäyhteisön tason toimenpiteillä arvioidaan saata-van jotain lisäarvoa verrattuna kansallisiin toi-menpiteisiin.

EU:n roolin mahdollista kasvua voisi tarkas-tella esimerkiksi sellaisten ympäristökysymysten,kuten esimerkiksi ilmastosopimukseen liittyvienkysymysten kautta, joissa unionin toimivalta onollut Suomen kannalta perusteltua hyvän loppu-tuloksen aikaansaamiseksi. Yhteisön metsäpoli-tiikalla voitaisiin esimerkiksi tukea kansallistenmetsäohjelmien tai vastaavien strategioiden to-teuttamista.

Virallinen, jäsenmaiden hallitusten edustajientyöskentely komission ja neuvoston toimielimis-sä on vain osa EU:n päätöksentekoprosessia.Henkilökohtaiset kontaktit ja muu epävirallinenyhteydenpito kokousten välillä ovat merkittäväosa EU:n linjausten muotoutumisessa. Lisäksimetsänomistajien, metsäteollisuuden ja muidensidosryhmien harjoittamalla edunvalvonnalla javaikuttamisella on tärkeä osa yhteisön metsiäkoskevassa päätöksenteossa.

23

Kansallisella tasolla tehokas ja ajan tasallaoleva koordinaatio voi edistää Suomen metsiäkoskevien tavoitteiden saavuttamista EU:ssa.

2.22.22.22.22.2 EU:N METSÄASIOIDEN KANSALLINENEU:N METSÄASIOIDEN KANSALLINENEU:N METSÄASIOIDEN KANSALLINENEU:N METSÄASIOIDEN KANSALLINENEU:N METSÄASIOIDEN KANSALLINENKÄSITTELKÄSITTELKÄSITTELKÄSITTELKÄSITTELYYYYY

Suomella tulee olla kanta kaikkiin EU:n eritoimielimissä päätettäväksi tuleviin kysymyksiin.Ministeriöt vastaavat niiden omille hallinnon-aloille kuuluvien asioiden valmistelusta. Erityi-sen tärkeiden ja monia hallinnonaloja koskevienasioiden käsittely tapahtuu Suomen EU-politii-kan valmisteluelimissä.

Korkein EU-asioita koordinoiva elin on EU-ministerivaliokunta, joka viime kädessä käsitte-lee kaikki laajat ja poliittisesti tärkeät asiat, ku-ten Suomen kannat kutakin ministerineuvostonkokousta varten. Tärkeimmät valmisteluelimetovat EU-asioiden komitea ja sen alaiset jaostot.EU-ministerivaliokunta kokoontuu viikoittain jasen puheenjohtajana toimii pääministeri.

EU-asioiden komitea on neuvoa-antava ja so-vitteleva toimielin, joka toimii valtioneuvostonkanslian yhteydessä EU-asioiden yhteensovitta-mista varten. Komitea kokoontuu pääsääntöises-ti viikoittain ja se käsittelee poliittisesti erityisenmerkittävät EU-asiat. Lisäksi komiteaan tuodaansellaiset asiat, joista jaostot eivät ole päässeet yk-simielisyyteen. Komitean varsinaisina jäseninätoimivat yleensä kansliapäälliköt ja varajäseninäEU-asioista vastaavat virkamiehet. Komitean pu-heenjohtajana toimii valtioneuvoston EU-sihtee-ristön päällikkö.

EU-asioiden komitean alaisuudessa toimii 40sektorikohtaista jaostoa. Jaostojärjestelmä onEU-virkamiesvalmistelun perusrakenne. Kunkinjaoston tehtävänä on käsitellä kaikki sen toimi-alaan kuuluvat Suomen kannanottoa vaativatEU-asiat (liite 5). Maatalous- ja elintarvikejaosto(jaosto nro 18) käsittelee myös metsäasioita.

Maatalous- ja elintarvikejaoston alainen Met-säpolitiikan alajaosto osallistuu Suomen kanto-jen määrittelyyn metsiä koskevia asetuksia ja di-rektiivejä laadittaessa ja uudistettaessa. Alajaos-ton käsittelyn jälkeen kanta viedään maatalous-ja elintarvikejaostoon, sekä tarvittaessa EU-asi-oiden komiteaan ja EU-ministerivaliokuntaan.Lisäksi alajaosto koordinoi kansallisia EU:n liit-tyviä metsäasioita ja välittää tietoa EU:ssa käsi-teltävistä metsäasioista ja päätöksistä, sekä siitämiten ne vaikuttavat kansalliseen toimintaan.Metsiin liittyvät asiat pyritään tuomaan alajaos-ton tiedoksi tai käsiteltäväksi riippumatta siitä,minkä ministeriön vastuualueeseen ne kuuluvat.

Valtioneuvoston EU-sihteeristö koordinoiEU-asioiden päätöksentekoa ja toimii EU-minis-terivaliokunnan sihteeristönä sekä EU-asioidenkomitean puheenjohtajana ja sihteeristönä. Li-säksi EU-sihteeristö on edustettuna kaikissa EU-asioiden komitean asettamissa sektorikohtaisissavalmistelujaostoissa. Lisäksi EU-sihteeristön teh-täviin kuuluvat mm. Eurooppa-neuvoston koko-usten valmistelut, EU:n yleiseen kehittämiseen jainstitutionaalisiin kysymyksiin liittyvät tehtävätja toimintaohjeiden välittäminen EU-edustustolleyhdessä vastuuministeriöiden kanssa.

Eduskunta osallistuu EU:ssa tehtävien päätös-ten kansalliseen valmisteluun. EU-asiat käsitteleeeduskunnassa suuri valiokunta, jolle erikoisva-liokunnat antavat lausuntoja. EU:n yhteiseenulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat asiatkäsitellään ulkoasiainvaliokunnassa.

2.32.32.32.32.3 METSÄASIAMETSÄASIAMETSÄASIAMETSÄASIAMETSÄASIAT SUOMENT SUOMENT SUOMENT SUOMENT SUOMENPUHEENJOHTPUHEENJOHTPUHEENJOHTPUHEENJOHTPUHEENJOHTAJAKAUDELLA 1999AJAKAUDELLA 1999AJAKAUDELLA 1999AJAKAUDELLA 1999AJAKAUDELLA 1999

Suomi toimi EU:n puheenjohtajamaana 1.7.–31.12.1999. Suomen EU-puheenjohtajakaudentärkeimmät metsäasiat olivat metsänviljelyaineis-ton kauppaa koskevan direktiivin uudistaminenja EU:n kantojen valmistelu hallitustenvälisenmetsäfoorumin viimeiseen istuntoon (IFF IV).

24

Puheenjohtajakaudella Suomen yhtenä tavoit-teena oli edistää vuonna 1998 hyväksytyn EU:nmetsästrategian toimeenpanoa. Suomessa järjes-tettiin lokakuussa 1999 EU:n metsäpäälliköidenkokous, jossa keskusteltiin kolmesta metsästrate-gian toteuttamiseen liittyvästä teemasta: metsä-asioiden koordinoinnista EU:ssa, Euroopan met-sätalouden tietoja viestintäjärjestelmän (EFICS)kehittämisestä sekä mahdollisen EU:n metsäserti-fiointikehyksen tarpeellisuudesta.

Suomen puheenjohtajakauden alussa, heinä-kuussa 1999, pidettiin Helsingissä EU:n metsäte-ollisuuskongressi "The EU Forest-based and Re-lated Industries into the Third Millenium". Kon-gressin tuloksia hyödynnettiin komission valmis-telemassa metsäteollisuuden kilpailukykyä kos-kevassa komission tiedonannossa ja neuvostonpäätelmissä. Suomi toimi myös aktiivisesti Neu-

voston metsätyöryhmässä puheenjohtajakauten-sa aikana.

Suomen puheenjohtajakaudella hyväksyttyjä,metsiä sivuavia päätöksiä olivat lisäksi mm. Poh-joisen ulottuvuuden päätelmät

Suomen tulee valmistautua huolella myös seu-raavaan puheenjohtajakauteen syksyllä 2006,jolloin ajankohtaisia metsäasioita mahdollisestiovat esimerkiksi ns. Forest Focus asetuksen jat-kosta ja laajentamisesta päättäminen, EU:n met-sästrategia ja EU:n metsätalouden tilastointiinliittyvä asetus. Lisäksi kansainvälisessä metsäpo-litiikassa UNFF 5-kokouksen yhteydessä UNFFprosessin tulevaisuus, biodiversiteettisopimuksenmetsäasiat ja ilmastosopimus vaatinevat päätök-sentekoa EU-tasolla.

25

3 METSÄASIOIDEN HALLINNOINTI EU:SSA

3.1 METSÄASIOIDEN HALLINNOINTI JA SIINÄ3.1 METSÄASIOIDEN HALLINNOINTI JA SIINÄ3.1 METSÄASIOIDEN HALLINNOINTI JA SIINÄ3.1 METSÄASIOIDEN HALLINNOINTI JA SIINÄ3.1 METSÄASIOIDEN HALLINNOINTI JA SIINÄTTTTTAPAPAPAPAPAHTUNEET MUUTAHTUNEET MUUTAHTUNEET MUUTAHTUNEET MUUTAHTUNEET MUUTOKSETOKSETOKSETOKSETOKSET

3.1.1. Pääosastot ja yksiköt

Metsäsektoriin vaikuttavia päätöksiä tehdäänmonessa EU:n toimielimessä, pääosastossa, jayksikössä. Komission pääosastoista metsäasioitakäsitellään mm. maatalous-, ympäristö- yritys-toiminta-, kilpailu- kehitysyhteistyö-, tutkimus-,energia ja liikenne- sekä ulkosuhteiden pääosas-toilla.

Metsäsektorin kannalta tarkasteltuna tär-keimmät päätöksiä valmistelevat toimielimetovat ympäristöasioiden pääosaston maatalous jametsät yksikössä sekä maatalouden pääosaston

DG Environment - Ympäristöasioiden pääosasto └� Directorate B Quality of life - Health, Nature and Biodiversity └� Forests and agriculture (metsät ja maatalous) DG Agriculture - Maatalouden pääosasto └� Directorate F - Horizontal aspects of rural development; Sapard (Linja F - Maaseudun kehittämisen monialaiset kysymykset, Sapard-ohjelmat) └� Environment and forestry (Ympäristö ja metsät) DG Enterprise - Yritystoiminnan pääosasto └�Directorate E: Environmental aspects of enterprise policy, resource-based and specific industries └�Forest-based industries DG Energy and Transport - Energian ja liikenteen pääosasto └� Directorate D: New energies and demand management └� New and renewable energy resources DG Competition � Kilpailupääosasto DG Research � Tutkimuspääosasto DG Development - Kehitysyhteistyön pääosasto DG Trade � Kauppapolitiikan pääosasto DG External Relations - Ulkosuhteiden pääosasto DG Enlargement - Laajentumisasioiden pääosasto

Kuva 1. Metsäasioiden kannalta keskeiset pääosastot ja niiden yksiköt.

ympäristö ja metsät -yksikkö. Metsäteollisuuteenliittyvistä asioista vastaa puolestaan yritystoi-minnan pääosaston nk. metsäteollisuusyksikkö.

Aikaisemmin pääasiallinen vastuu EU:n met-sätaloutta koskevista säädöksistä oli maatalou-den pääosastolla, joka vastasi mm. metsäpalo-,metsien terveydentila-, ja EFICS-asetusten hallin-noinnista, pellonmetsitys- ja metsänparannustoi-mien hallinnoinnista ja seurannasta sekä EU:nmetsästrategian toteutuksen seurannasta.

Ympäristöasioiden pääosasto vastasi aikai-semmin biologista monimuotoisuutta, aavikoitu-misen estämistä ja ilmastomuutosta koskevistaasioista ja osallistui YK:n kestävän kehityksentoimikunnan seurantaan. Lisäksi ympäristöasioi-den pääosasto on ollut aktiivinen myös metsä-

26

tuotteiden sertifiointia ja ekomerkintää koskevis-sa hankkeissa.

Vuonna 2002 maatalouden, ympäristöasioi-den ja yritystoiminnan pääosastot sopivat uudes-ta vastuujaosta, jonka mukaisesti useita metsiinliittyviä asiakokonaisuuksia siirtyi vuoden 2003alusta maatalouden pääosastolta ympäristöasioi-den pääosastolle. Vastuujaon yhteydessä perus-tettiin myös komission sisäinen EU:n virkamie-histä muodostuva Inter Service Group on Fo-restry. Ryhmän tehtävänä on parantaa metsäasi-oiden koordinointia komission sisällä.

Uuden tehtävänjaon mukaan Maatalouspää-osasto vastaa mm. maaseutu- ja maaseudun ke-hittämisasioista ja niiden osana toteutettavistametsätoimenpiteistä, EFICS-asetuksesta ja osal-listuu EU:n metsästrategian toteutukseen ja vas-taa toteutuksen seurannasta sekä ehdokasmaidenmaatalouspolitiikkaa ja maaseudun kehittämistätukevasta SAPARD tuesta. SAPARD tukea voi-daan myöntää myös metsätalouteen kuten esimer-kiksi metsitykseen ja metsänomistajien koulutuk-seen. Merkittävää on myös metsäministerikonfe-renssien seurannan (MCPFE) kuuluminen edel-leen maatalosupääosaston vastuualueelle. Maata-louspääosasto koordinoi myös Pysyvän metsäko-mitean ja komission sisäisen Inter Service Groupon Forestry:n toimintaa.

Ympäristöasioiden pääosaston vastuulla ovatkansainväliset ympäristösopimukset kuten biodi-versiteetti-, ilmasto ja aavikoitumissopimukset,YK:n kestävän kehityksen -toimikunnan seurantasekä kuudennen ympäristöä koskevan toiminta-ohjelman toteuttaminen mm. valmistelemallaluonnonvarojen kestävää käyttöä ja maaperänsuojelua käsittelevät temaattiset strategiat. Ympä-ristöasioiden pääosasto vastaa myös ns. luontodi-rektiivistä ja lintudirektiivistä eli tätä kautta Na-tura 2000 liittyvistä metsäasioista. Ympäristöpää-osastolla on päävastuu sertifiointiasioista, vaikkasen kuuluukin toimia asiassa yhdessä maatalous-ja yritystoiminnan pääosastojen kanssa. Uudis-tuksen myötä metsien ja niiden ympäristövaiku-

tusten seurantaa koskevan Forest Focus -asetuk-sen ((EY)N:o 2152/2003) laadinta ja toteutus onympäristöasioiden pääosaston vastuulla. UNFF(UN Forum on Forests) ja mahdolliseen kansain-väliseen metsäsopimukseen liittyvien sopimustenEU-kantojen muodostus tapahtuu Neuvostonmetsätyöryhmässä, niin että niihin osallistuumyös ympäristöasioiden pääosaston virkamiehiä.

Yritystoiminnan pääosastossa toimiva nk.metsäteollisuusyksikkö (Forest based industries)on keskittynyt metsäteollisuuden kilpailukykyäkoskevaan politiikkaan. Kilpailukykyä kehite-tään horisontaalisilla toimilla, kuten edistämällätutkimusta ja muita aineettomia investointeja,varmistamalla kilpailun toimivuutta, ja lisäämäl-lä yritysten välistä yhteistyötä. Metsäteollisuus-yksikkö antaa lausuntoja muille pääosastoilleesimerkiksi metsien sertifioinnin vaikutuksistayritysten kustannuksiin tai tuotteiden vapaaseenliikkuvuuteen, kauppapoliittisista päätöksistä jakilpailurakenteen muutoksista. Suomen kannanmukaan tällaisissa metsäteollisuutta koskevissaasioissa tulee teollisuuspääosaston metsäteolli-suusyksikön koordinoivaa roolia vahvistaa.

Kilpailupääosaston tehtävänä on yhtenäisenkilpailupolitiikan luominen ja toteuttaminenEU:ssa. Pääosaston keskeiset toiminta-alueetovat trustien vastainen toiminta, yritysfuusioi-den valvonta, kilpailun vapauttaminen ja valtioninterventiot sekä valtion tuet. Se osallistuu myöskilpailupolitiikkaa koskevien asioiden käsitte-lyyn kansainvälisissä yhteyksissä. Esimerkkinäkilpailuasiain pääosaston toimenpiteistä metsä-sektorilla on mm. pääosaston kannanotot jamyönnetty poikkeuslupa (16.12.1996) puukau-pan sopimusjärjestelmän jatkamisesta. Kilpailu-osasto myös hyväksyy metsäteollisuusyritystenkaupat ja fuusiot niiden mahdollisten kilpailuavääristämien vaikutusten estämiseksi sekä puut-tuu tarvittaessa kilpailua vääristäviin kansallisiintukiin yrityksille (ml. metsäteollisuusyritykset).

Kehitysyhteistyön pääosasto vastaa EU:n ke-hitysyhteistyöpolitiikan toteuttamisesta. Kehi-

27

tysyhteistyöpolitiikan painopisteet ovat Kaupanja kehityksen välinen yhteys, alueellinen yhden-tyminen ja yhteistyö, makrotalouspolitiikkojentukeminen ja sosiaalipalveluiden tasavertaisensaatavuuden edistäminen, liikenne, elintarvike-turva, maaseudun kestävä kehitys sekä institutio-naalisten valmiuksien vahvistaminen.

Kauppapolitiikan pääosaston tehtävänä onneuvotella kansainväliseen kauppaan liittyviäkansainvälisiä sopimuksia, valvoa kansainvälis-ten sopimusten täytäntöönpanoa ja varmistaa sekäyttämällä WTO:n riitojen ratkaisumenettelyäja yhteisön hyväksymiä kaupan edistämis- japuolustuskeinoja (polkumyynnin ja vientitukienvastaiset toimenpiteet, kaupan esteiden säätely),osallistua unionin kauppaan ja ulkoisiin inves-tointeihin vaikuttavien sisäisten tai ulkoisten po-litiikkojen laatimiseen ja seurantaan (sisämarkki-nat, kuluttaja-asiat, terveys, ympäristö, teknolo-giat, henkinen omaisuus, kilpailukyky, kilpailu,energia, liikenne, maatalous, alakohtaiset toi-met). Komission kauppapolitiikan pääosasto jul-kaisi 21.5.2003 tiedonannon, joka käsittelee lait-tomia hakkuita ja niihin liittyviä ongelmia (Fo-rest Law Enforcement, Governance and Trade,FLEGT). FLEGT -asian jatkokäsittely on ympä-ristöpääosastolla. Tiedonantoa käsitellään tar-kemmin kappaleessa 5.4.4.

Metsien kestävää käyttöä ja hoitoa koskevallapolitiikalla tulee olla EU:ssa selkeät tavoitteet,eikä sen tulee perustua pelkästään hajanaisiinosiin muista politiikoista.

Tavoitteena on, että yhteisön eri sektoripoli-tiikoiden päätöksenteossa nykyistä paremmin ar-vioidaan ja otetaan huomioon metsiin kohdistu-vat vaikutukset taloudelliselta, sosiaaliselta jaympäristölliseltä kannalta. Tämä edellyttää met-säasioiden nykyistä parempaa koordinaatiotakomissiossa.

Koordinaation parantamiseksi EU:n sisäisessätyönjaossa tulisi pyrkiä tasapainoiseen metsäasi-oiden tarkasteluun niin, että kestävyyden kaikki

osa-alueet otetaan huomioon. Suomi tukee ko-missiota pyrkimyksissä, että komission eri pää-osastojen virkamiehistä muodostetun Inter-Servi-ce Group on Forestry’n työskentely parantaametsäasioiden koordinointia.

3.1.2 Työryhmät

Metsätalous- ja -teollisuussektorilla toimiiuseita komiteoita ja työryhmiä, josta tärkeimmätovat komission alainen Pysyvä metsäkomitea,Neuvoston metsätyöryhmä sekä STAR-komitea.

Komission maatalouden pääosaston koordi-noiman toimivan Pysyvän metsäkomitean (neu-voston päätös 89/367/ETY) (Standing ForestryCommittee, SFC) kokouksiin osallistuvat jäsen-maiden virkamiehet. Puheenjohtajana toimii ko-mission edustaja joko maatalous- tai ympäristö-pääosastosta riippuen käsiteltävästä asiasta. Py-syvä metsäkomitea on kokoontunut 3–4 kertaavuodessa keskustelemaan yleisesti metsäpoliitti-sista kysymyksistä, viime vuosina kuitenkin har-vemmin. Pysyvän metsäkomitean rooli muuttuiolennaisesti monien metsäasioiden siirtyessämaatalouden pääosastosta ympäristöasioidenpääosastoon vuonna 2002. Vuoden 2002 jälkeenPysyvässä metsäkomiteassa puheenjohtajana toi-mii, joko ympäristöpääosaston tai maatalous-pääosaston virkamies riippuen käsiteltävästä asi-asta. Pysyvä metsäkomitea on kokoontunutusein viime aikoina keskittyen Metsien ja senympäristövuorovaikutusten seurantaan liittyvänasetuksen valmisteluun. Tästä johtuen kokouksetovat olleet sen tyyppisiä, että niihin eivät oleosallistuneet korkean tason virkamiehet, esimer-kiksi ministeriöiden ylijohtajat.

Neuvoston metsätyöryhmään (Working Partyon Forestry) osallistuvat jäsenmaiden virkamie-het. Puheenjohtajana toimii kulloisenkin EU-pu-heenjohtajamaan edustaja. Työryhmä on perin-teisesti valmistellut EU:n kantoja YK:n metsä-foorumin ja sen edeltäjien istuntoihin. Viimeai-koina sen toiminta on kuitenkin laajentunut kat-

28

tamaan mm. kantojen valmistelun FAO:n metsä-komiteaan. Työryhmä on kuitenkin käsitellyt lä-hinnä kansainvälisiä metsäasioita. Neuvostonmetsätyöryhmän painoarvon voidaankin katsoaviime vuosina kasvaneen. Työryhmä käsitteleemyös ns. FLEGT-aloitetta (Forest law, environ-ment, governance and trade).

Suomen puheenjohtajakaudelta lähtien on jä-senmaiden aloitteesta järjestetty muutaman vuo-den välein epävirallisia metsäpäällikkökokouksiapuheenjohtajamaissa. (Suomi 1999, Ranska2000, Tanska 2002, Kreikka 2003, Italia 2003).Kokousten koollekutsujana ja puheenjohtajanaon toiminut kulloinenkin EU:n puheenjohtaja-maa. Kokouksiin ovat osallistuneet ministeriöi-den metsäosastojen johtajat tai vastaavat korke-an tason virkamiehet.

Neuvoston ympäristötyöryhmä käsittelee javalmistelee lainsäädäntöhankkeita, neuvostonpäätelmiä ja allekirjoitusvaltuuksia, eli sellaisiaasioita, joista on jo komission ehdotus olemassa.

Maatalouden rakenteiden ja maaseudun ke-hittämisen komiteassa (STAR) käsitellään nyky-ään kaikki maaseudun kehittämisasetuksen no-jalla rahoitettavat toimenpiteet eli myös metsä-toimenpiteet.

Neuvoa-antava puu- ja korkkikomitea (Advi-sory Committee on Forestry and Cork) aloittitoimintansa vuoden 1997 alussa ja se kokoontuumuutaman kerran vuodessa. Komiteassa ovatedustettuina mm. metsänomistajien, metsäteolli-suuden, luonnonsuojelujärjestöjen, metsäalantyöntekijöiden, taimitarhojen, metsää omistavienkuntien ja valtion metsiä hoitavien organisaatioi-den edustajat. Komiteassa esitellään metsäsekto-rin kannalta ajankohtaisia asioita ja komissionvirkamiehet alustavat käsiteltävistä direktiiveis-tä, asetuksista ja muista uudistuksista. Komiteantyöskentelyä on kuitenkin kritisoitu, koska senkokoukset muistuttavat kuulemistilaisuuksia.Komitealta ei ole viime vuosina juurikaan kysyt-

ty kantoja tärkeisiin asioihin. Esimerkiksi ForestFocuksen laatimisen aikana neuvoa-antavaltakomitealta ei pyydetty lausuntoa tai kantaa ase-tusluonnokseen.

Myös metsäteollisuussektorilla toimii vastaa-va neuvoa-antava metsäteollisuuskomitea (Advi-sory Committee on Community Policy Regar-ding Forestry and Forest -based Industries). Neu-voa-antavan komitean jäseniksi on kutsuttu laa-jasti metsäteollisuussektorin edustajia

Suomi ja muut jäsenmaat ovat vaatineet viimevuosina erityisesti Pysyvän metsäkomitean toi-minnan tehostamista. Suomi teki puheenjohtaja-kaudellaan aloitteita Pysyvän metsäkomitean ko-kousten rakenteeseen ja käytäntöihin liittyen.Suomi on esimerkiksi vaatinut että komitean ko-kouksista tulisi laatia pöytäkirjat.

Suomi on myös edellyttänyt, että Pysyvällämetsäkomitealla tulisi olla koordinoiva rooliEU:n metsäasioissa. Keskeinen ongelma EU:ssaon edelleen metsiin liittyvien asioiden valmisteluja käsittely useassa pääosastossa. Pääosastojen,yksiköiden ja erillisten toimielinten välille kaiva-taan lisää koordinointia sekä avoimuutta valmis-telussa. Tätä korostetaan myös EU:n metsästra-tegiassa ja se oli yksi Suomen painopisteistä pu-heenjohtajakauden aikana.

Jäsenmaiden esittämistä koordinaatiota kos-kevista vaatimuksista huolimatta on Pysyvänmetsäkomitean rooli viime vuosina heikentynyt,johtuen etenkin maatalouden pääosaston vas-tuulla olevien metsäasioiden määrän vähenemi-sestä. Lisäksi kokouksia valmistelevan henkilös-tön määrää sekä kokousten järjestämiseen, kutenjäsenmaiden edustajien matkakorvauksiin ja ko-koushuonekuluihin, suunnattuja varoja on lei-kattu. EU korvasi aikaisemmin kahden edustajanmatkat kustakin jäsenmaasta, mutta nykyäänvain yhden. Pysyvässä metsäkomiteassa ja muis-sa metsäasioita käsittelevissä kokouksissa on ol-lut perinteisesti edustaja kahdesta eri ministeriös-

29

tä mikä on vahvistanut Suomen asiantuntijuuttakokouksessa sekä ollut hyödyllistä Suomen sisäi-sen valmistelun kannalta.

Pysyvän metsäkomitean heikentynyttä toi-mintaa on korvannut jossakin määrin jäsenmai-den koolle kutsumat epäviralliset metsäpäällik-kökokoukset. Vaikka Suomi on pitänyt käytän-töä hyvänä, eivät nämä epäviralliset kokouksetkorvaa komission tai neuvoston järjestämiä vi-rallisia kokouksia.

Pysyvän metsäkomitean ja Neuvoston metsä-työryhmän työnjakoa on selkeytettävä. Pysyvänmetsäkomitean työskentelyn tehottomuudestajohtuen Neuvoston metsätyöryhmän koordi-noivaa asemaa on vahvistettava. Molempientyöryhmien asemaa tulee kuitenkin parantaaniin, että niiden neuvoa-antava asema vahvistuumetsäsektoriin liittyvien EU-politiikkojen val-mistelussa.

Komission tulee tuoda asiat jo valmisteluvai-heessa jäsenmaiden tietoon Pysyvässä metsäko-miteassa ja Neuvoston metsätyöryhmässä. Suo-men tulee myös pyrkiä siihen, että metsäsektorinedustaja on paikalla kun STAR-komiteassa käsi-tellään metsäasioita. Asioiden nopeamman ete-

nemisen varmistamiseksi Suomi pyrkii yhteistyö-hön muiden jäsenmaiden kanssa ennen kokouk-sia. Neuvoa-antavan puu- ja korkkikomiteantyötä tulee kehittää, niin että se kokoontuu riit-tävän usein ja metsiin liittyviä asioita saadaan si-dosryhmien käsittelyyn. Kansallisten virkamies-ten tulisi tarvittaessa osallistua kokouksiin.

Vaikka vuonna 1998 hyväksytty EU:n metsä-strategia on pitkälti jäänyt toteuttamatta komis-siossa, sen potentiaalisen merkityksen arvellaanvahvistuneen EU:n metsäasioiden pirstaleisuu-den vuoksi. EU:n metsästrategian arviointi suori-tetaan vuoden 2004 aikana, mikä on Suomen ta-voitteiden mukaista. Arvioinnin perusteella teh-dään johtopäätökset strategian kehittämistar-peista. Suomi kannattaa EU:n metsästrategianpäivittämistä.

Suomen tavoitteena on, että poikkisektoraali-nen lähestymistapa metsäasioihin taataan ottaenhuomioon metsien taloudellinen, ekologinen, so-siaalinen ja kulttuurinen merkitys. Arvioinnissatulee myös ottaa huomioon miten toissijaisuus-periaate on toteutunut tai toteutumassa metsäky-symyksissä. Arvioinnissa tulee ottaa huomioonEU:n laajentumisen vaikutukset EU:n metsä-asioihin.

30

4.1 EU:N METSÄSEKT4.1 EU:N METSÄSEKT4.1 EU:N METSÄSEKT4.1 EU:N METSÄSEKT4.1 EU:N METSÄSEKTORIIN VORIIN VORIIN VORIIN VORIIN VAIKUTTAIKUTTAIKUTTAIKUTTAIKUTTAAAAAVVVVVAAAAATTTTT

MUUTMUUTMUUTMUUTMUUTOSTEKIJÄTOSTEKIJÄTOSTEKIJÄTOSTEKIJÄTOSTEKIJÄT

EU:n metsäsektoriin kohdistuu koko EU:takoskevia muutospaineita, kuten EU:n yleinen ke-hitys ja käynnissä oleva unionin perustamissopi-musten kokonaisvaltainen uudistustyö, jota onvalmisteltu ns. EU:n tulevaisuuskonventissa sekälokakuussa 2003 käynnistyneessä hallitusten vä-lisessä konferenssissa. Uudistustarpeiden taustal-la ovat mm. EU:n asemaan kohdistuvat odotuk-set uudenlaisessa turvallisuusympäristössä ja glo-balisoituvassa maailmantaloudessa sekä EU:nlaajentuminen suhteessa EU:n toimielin- ja pää-töksentekorakenteeseen.

EU:n tulevaisuuskonventti jätti ehdotuksensaEU:n uudistamiseksi kesäkuussa 2003. Jätettyehdotus EU:n sopimukseksi uudesta perustuslais-ta, korvaisi kaikki aikaisemmat perustamissopi-mukset. Ehdotuksen keskeisiä asioita ovat mm.EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivaltaja-on tarkentaminen, perusoikeuskirjan oikeudelli-nen asema, kansallisten parlamenttien asemanvahvistaminen EU-rakenteissa ja EU:n parlamen-tin aseman vahvistaminen. Sopimusehdotuksenkolmas osa sisältää unionin politiikkoihin liitty-vät määräykset eli koskee siten esimerkiksi maa-taloussektorin kautta metsäsektoria. Sopimuseh-dotusta käsitellään syksyllä 2003 käynnistynees-sä hallitustenvälisessä konferenssissa.

Laajentuminen on yksi EU:n lähivuosien kes-keisimmistä haasteista. Vuonna 2004 jäseniksiliittyvät kymmenen maata kasvattavat EU:n met-säalaa runsaat 23 miljoonaa hehtaaria (1/5 ny-kyisestä metsäalasta). Puuvarat lisääntyvät täl-löin noin 4,5 miljardilla kuutiometrillä (1/3 ny-kyisistä puuvaroista). Suurimmassa osassa uusiajäsenvaltioita jäänteenä keskusjohtoisen talou-den alalta valtio omistaa suuren osan metsistä,

4 EU:N METSÄSEKTORIA KOSKEVAT MUUTOSTEKIJÄT JA STRATEGIAT

mikä onkin uusien jäsenmaiden suurin metsäta-louden rakenteellinen ero verrattuna nykyisiinjäsenmaihin. Laajeneminen, etenkin sen seuraavavaihe, pienentää EU:ssa metsien yksityisomistuk-sen osuutta ja vastaavasti lisää julkisomistuksenosuutta.

Liittymisen jälkeen uudet jäsenmaat ovat siir-tymäkauden puitteissa oikeutettuja mm. yhteisönrakenne- ja sosiaalipoliittisiin tukiin sekä maata-lous- ja maaseudunkehittämistukiin. Lisäksi nevoivat osallistua yhteisön eri toimintalohkoillatoteutettaviin ohjelmiin. Tukitoimia hakijamai-den hallintorakenteiden kehittämisen loppuun-saattamiseksi (Institution Building Facility) tarvi-taan vielä jäsenyyden alkuvuosina uusissa jäsen-maissa.

Laajentuminen ei aiheuttane merkittäviämuutoksia Suomen raakapuumarkkinoilla lähi-vuosina. Merkittävämpi kysymys Suomen kan-nalta on Venäjän metsätalouden, metsäteollisuu-den ja sinne suuntautuvan metsäteollisuustuot-teiden viennin kehitys. Uusien jäsenmaiden met-sätalouden rakenteeseen liittyvät ongelmat, mit-tavat yksityismetsätalouden kehittämistarpeet javaltion suuri omistusosuus sekä kansallisten ke-hittämisresurssien niukkuus heijastunevat niidenodotuksiin ja tarpeisiin EU-metsäpolitiikan jaEU:n metsätalouden tukien suhteen. Mahdollisettätä kautta lisääntyvät EU-tukiin kohdistuvatpaineet ovat riski Suomelle, sillä ne voivat vääris-tää kilpailua.

Laajentumisen vaikutuksia EU:n metsäsekto-riin on käsitelty tarkemmin luvussa 8.

EU:n sektoripolitiikoilla sekä niiden muutok-silla ja politiikoiden painopisteiden muutoksillaon keskeinen vaikutus metsäasioita koskeviinstrategioihin ja päätöksentekoon.

31

Ympäristöpolitiikan ja kestävän kehityksenpoliittinen merkitys EU:ssa on kasvanut sekä ym-päristöpolitiikan globalisoitumisen myötä ettäsuoraan EU:n ja jäsenmaiden kansallisista lähtö-kohdista.

Rooman sopimuksessa (1957) ei mainita ym-päristöasioita, mutta niistä annettiin jo tuolloinkuitenkin säädöksiä. Pariisin huippukokous(1972) asetti yhteisön tavoitteeksi taloudellisenkasvun sopeuttamisen ympäristön sietokykyyn jasuojeluun. Kokous päätti, että EU:lle tulisi laatiaympäristöpoliittinen ohjelma. Ensimmäinen laa-dittiinkin heti sen jälkeen vuosille 1973 -1976.

Rooman sopimukseen lisätyllä Euroopan yh-tenäisasiakirjalla (1987) lisättiin ensimmäisenkerran ympäristöasiat Euroopan yhteisön perus-tamissopimukseen. Yhtenäisasiakirjassa määri-teltiin ensimmäisen kerran yhteisön ympäristö-politiikan tavoitteet ja periaatteet, kuten sitovaminimitason säätely ja integrointiperiaate, jonkamukaan ympäristönsuojelua koskevat periaatteetovat osa yhteisön muuta politiikkaa. Yhte-näisasiakirja antoi laillisen perustan yhteisönympäristöpoliittiselle toiminnalle.

Maastrichtin sopimuksessa (1991) tarkistet-tiin ympäristöpolitiikkaa koskevia artikloita.Yhteisön tehtäväksi tuli edistää myös sellaisiatoimenpiteitä, jotka liittyvät alueellisiin ja maail-manlaajuisiin ympäristöongelmiin. EU:n tavoit-teeksi tuli tasapainoinen ja kestävä taloudellinenja sosiaalinen edistys sekä ympäristöä kunnioit-tava kestävä kasvu.

Amsterdamin sopimus (1997) lisäsi ympäris-töpolitiikan painoarvoa merkittävästi ottamallakestävän kehityksen unionin perustavoitteeksi javelvoittamalla ottamaan ympäristönäkökohdathuomioon läpäisyperiaatteella kaikessa yhteisöntoiminnassa. Amsterdamin sopimus edistää luon-nonvarojen kestävää käyttöä sekä ympäristön jaihmisten terveyden suojelua. Kestävä kehitysmääritellään sopimuksessa sellaiseksi taloudelli-seksi kasvuksi, joka voi tyydyttää hyvinvoinnin

tarpeet yhteiskunnassa lyhyellä, keskipitkällä jaetenkin pitkällä aikavälillä. Perusajatuksena on,että kehityksen on vastattava nykypäivän tarpei-ta tuhoamatta tulevien sukupolvien mahdolli-suuksia kasvuun.

Cardiffin Eurooppa-neuvosto kehotti kesä-kuussa 1998 neuvoston eri kokoonpanoja laati-maa omat strategiansa ympäristönäkökohtienhuomioon ottamiseksi ja kestävän kehityksen to-teuttamiseksi omilla politiikan aloillaan. Kesä-kuussa 2001 Göteborgin Eurooppa-neuvosto hy-väksyi EU:n kestävän kehityksen strategian. Stra-tegian mukaan kestävä kehitys edellyttää talous-,sosiaali-, ja ympäristöpolitiikkojen käsittelemistätoisiaan vahvistavalla tavalla. Strategiassa esite-tään tavoitteita ja toimenpiteitä neljällä ensisijai-sella alueella: ilmastonmuutos, liikenne, kasan-terveys ja luonnonvarat.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallanrajat ovat liukuvia. Toimivallan rajoja määrite-tään myös jatkuvasti komission, parlamentin janeuvoston välillä. Viime vuosina on julkaistuuseita ympäristöä koskevia EU:n strategioita jaohjelmia, joissa sivutaan myös metsäasioita. Näi-tä on tarkasteltu tarkemmin luvussa 4.2.3. Nämästrategiat ja ohjelmat saattavat sisältää metsäasi-oita, jotka aikaisemmin eivät ole kuuluneet EU:ntoimivallan piiriin, mutta saattavat tätä kauttatulla otetuksi EU:n toimivallan piiriin.

Maatalous- ja maaseutupolitiikan muutos jaEU:n rakennetukien uudistukset, erityisesti Agen-da 2000 myötä myönnettävien metsätoimenpitei-den tukien periaatteiden muutokset, ovat vaikut-taneet metsäsektoriin. Muutoksia käsitellään tar-kemmin luvussa 6.

Kansainvälisen metsäpolitiikan painoarvonkasvu, esimerkiksi YK:n metsäfoorumityö(UNFF) ja ilmasto- ja biodiversiteettisopimukset,vaikuttavat yhä enemmän EU:n metsäpolitiik-kaan velvoittamalla EU:n toteuttamaan monen-keskisissä neuvotteluissa päätettyjä asioita. Mo-net kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvistä pää-

32

töksistä ja suosituksista tarkentuvat ja konkre-tisoituvat vähitellen EU-linjauksiksi ja strategi-oiksi, kuten esimerkiksi EU:n ympäristöohjel-mat, ilmastostrategia ja biodiversiteettistrategia.

Käytännössä kansainvälistyminen on lisännytEU:n metsäasioita käsittelevien kokousten mää-rää. EU esiintyy yhtenäisenä kansainvälisissämetsäkysymyksissä. Ennen kansainvälisiä koko-uksia pidetään EU-koordinaatiokokouksia, jois-sa valmistellaan EU:n puheenvuorot ja kannan-otot. Jäsenmaat toimivat kokouksissa koordinoi-dusti vapaaehtoisella pohjalla siten että EU:n pu-heenvuorot esittää kulloisenkin puheenjohtaja-maan edustaja. Huomioitavaa on kuitenkin, ettäesimerkiksi ennen biodiversiteettisopimuksen ns.tieteellistä, teknologista ja teknistä neuvontaaantavan avustavan toimielimen (SBSTTA) koko-uksia EU järjestää koordinaatiokokouksia, mut-ta varsinaisissa kokouksissa yhteisiä EU-kantojaei esitetä vaan EU-maat pitävät SBSTTA -koko-uksissa omia puheenvuorojaan.

Euroopan metsien suojelua käsittelevillä mi-nisterikonferensseilla on tärkeä rooli Euroopanmaiden välisessä metsäyhteistyössä. Neljäs met-säministerikonferenssi järjestettiin Wienissä huh-tikuussa 2003. Kokouksen teemana oli ”Euroo-pan metsät - yhteinen etu, jaettu vastuu”. Konfe-renssissa vahvistettiin edellisten konferenssien,erityisesti Helsingin ja Lissabonin päätöksiä.Vahvoina teemoina nousivat esiin kansallisetmetsäohjelmat sekä metsien kulttuurinen ulottu-vuus. Wienin julkilausumassa maat sitoutuvatjatkamaan työtä kestävän kehityksen edistämi-seksi muun muassa kehittämällä maaseudunelinkeinoja kannattavan metsätalouden avulla,pyrkimällä lisäämään puun järkevää käyttöä,varjelemalla metsäluonnon monimuotoisuuttasekä torjumalla ilmastonmuutosta Euroopanmetsien hiilinieluvaikutuksia edistämällä.

YK:n järjestämässä kestävän kehityksen huip-pukokouksessa (World Summit on SustainableDevelopment, WSSD) Johannesburgissa syys-kuussa 2002 hyväksyttiin toimintasuunnitelma,

jossa maat sitoutuivat useisiin köyhyyden poista-mista edistäviin tavoitteisiin, luonnonvarojennykyistä kestävämpään käyttöön, tuotanto- jakulutustapojen muutoksiin sekä globalisaationoikeudenmukaisempaan hallintaan. Toiminta-suunnitelmassa tunnustetaan kestävän metsäta-louden edistäminen kansainväliseksi prioritee-tiksi ja siinä tuetaan YK:n metsäfoorumin työtä.Lisäksi erityisesti mainitaan laittomien metsä-tuotteiden kaupan estäminen, kumppanuus-hankkeiden ja kansainvälisen yhteistyön vahvis-taminen, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisö-jen osallistumisen tukeminen ja eri osapuolienyhteistyön tärkeys Biodiversiteettisopimuksenmetsätyöohjelman toteuttamisessa

EU:n toimintaa kansainvälisissä metsiä kos-kevissa neuvotteluissa käsitellään tarkemmin lu-vussa 10.

4.2 EU:N METSÄSEKT4.2 EU:N METSÄSEKT4.2 EU:N METSÄSEKT4.2 EU:N METSÄSEKT4.2 EU:N METSÄSEKTORIIN VORIIN VORIIN VORIIN VORIIN VAIKUTTAIKUTTAIKUTTAIKUTTAIKUTTAAAAAVVVVVAAAAATTTTTSTRASTRASTRASTRASTRATEGIATEGIATEGIATEGIATEGIAT JA OHJELMAT JA OHJELMAT JA OHJELMAT JA OHJELMAT JA OHJELMATTTTT

4.2.1 EU:n metsästrategia

Suomen, Ruotsin ja Itävallan EU:n liittymisenmyötä metsätalouden poliittinen painoarvoEU:ssa kasvoi 1990-luvulla. EU:n talous- ja sosi-aalikomitean (ECOSOC) keväällä 1996 perusta-ma valmisteluryhmä laati metsäsektoria koske-van oma-aloitteisen lausunnon, jonka tavoittee-na oli selvittää, mikä merkitys metsäsektorilla ontaloudellisen hyvinvoinnin lähteenä ja työllistä-jänä EU:ssa. Lisäksi lausunnossa hahmoteltiinniitä yhteisön tason toimenpiteitä, joilla voitai-siin edistää metsien käyttöä.

Parlamentti hyväksyi tammikuussa 1997 Eu-roopan Parlamentin jäsenen David Thomasinlaatiman niin kutsutun Thomasin mietinnönEU:n metsästrategiasta. Mietinnössä parlamenttivelvoitti komissiota antamaan EU:n metsästrate-giaa koskevan esityksen vuoden 1999 alkuunmennessä ja pyrki hyödyntämään Maastrichtinsopimuksen artiklaan 138b sisältyvää aloitteen-tekomahdollisuutta. Parlamentin tavoitteena oli

33

saada komissio valmistelemaan esitystä toimen-piteiksi yhteisen metsästrategian luomiseksiEU:lle.

Komissio antoi marraskuussa 1998 tiedonan-non EU:n metsästrategiasta (Communication ofthe Commission on a Forestry Strategy for theEuropean Union). Tiedonanto valmisteltiin vir-kamiestyönä komission maatalouspääosastolla.Siinä on kuvattu yhteisön metsätalouden nykyti-laa ja metsätalouteen kohdistuvia yhteisön toi-menpiteitä.

Komission tiedonannon julkaisemisen jälkeenmaatalousneuvosto hyväksyi joulukuussa 1998Neuvoston päätöslauselman EU:n metsästrategi-asta (Council Resolution on a Forestry Strategyfor the European Union). Päätöslauselmat kuu-luvat ns. ”soft law” -oikeuteen; ne heijastavat jä-senvaltioiden yhteisiä näkemyksiä kannatettavis-ta ja edistettävistä asioista ja toimenpiteistä. Pää-töslauselmat kuvaavat sektoreiden keskeisiäja ajankohtaisia kysymyksiä ja niissä kehotetaankomissiota ryhtymään toimenpiteisiin tiettyjenasioiden edistämiseksi.

Neuvoston päätöslauselma EU:n metsästrate-giasta vastaa pitkälti Suomen tavoitteita. Siinäkorostetaan toissijaisuusperiaatetta ja sitä, ettävastuu metsäpolitiikasta kuuluu jatkossakin jä-senvaltioille. Päätöslauselmaan ei sisälly myös-kään uusia aloitteita EU:n nykyisten metsätoi-menpiteiden merkittävästä laajentamisesta taiuuden EY-säännöstön luomisesta. Yhteisön met-sätoimenpiteitä, kuten metsien terveydentilanseuranta- ja metsäpaloasetusta kehotetaan pää-töslauselmassa arvioimaan ja tehostamaan. Siinätodetaan myös, että EU:n metsällisten toimenpi-teiden ei tule vääristää kilpailua.

Metsäasioiden koordinointia EU:ssa tulisipäätöslauselman mukaan parantaa, koska met-säsektoriin vaikuttavia päätöksiä tehdään useas-sa EU:n toimielimessä, pääosastossa ja yksikös-sä, eikä metsätalouden ja -teollisuuden koko-naisetua aina ole pystytty ottamaan tarpeeksi

huomioon. Tätä selittää osaltaan metsäsektorinmelko vähäinen painoarvo EU:ssa.

Suomi on tukenut metsästrategian toteutta-mista painottaen erityisesti metsäasioiden koordi-naation parantamista EU:n komissiossa ja muissaEU-elimissä siten, että yhteisön eri sektoreidenpoliittisessa päätöksenteossa arvioitaisiin ja huo-mioitaisiin nykyistä paremmin päätösten metsä-sektoriin kohdistuvat vaikutukset. Suomi on ko-rostanut myös nykyisten metsätoimenpiteiden ar-viointia ja tehostamista. Suomi on esittänyt, ettäEuroopan metsätalouden tietoja viestintäjärjes-telmää (EFICS) tulisi ryhtyä kehittämään aktiivi-sesti, sekä painottanut EU:n ja sen jäsenmaidenaktiivista osallistumista hiilinieluja ja niiden las-kentamenetelmiä koskevaan keskusteluun. Suomikannattaa myös puun käytön edistämistä ja ns.suuren yleisön tietämyksen kasvattamista metsis-tä, metsätaloudesta ja -teollisuudesta.

EU-metsästrategia on jäänyt suurelta osin to-teuttamatta komissiossa. Komission sisällä on ol-lut vaikea saada tukea strategian toteuttamiseen,sillä siihen ei sisälly uusia säädöksiä eikä tuki-muotoja ja varsinainen päätäntävalta on jäsen-mailla.

Kuitenkin EU:n metsästrategian rooli on ko-rostunut metsäasioiden pirstaleisuuden jatkuessa.Tulevaisuudessa EU:n metsästrategia on EU:nmerkittävin instrumentti toteuttaa EU:n metsäpo-litiikkaa, jonka tulisi integroida muiden sektorei-den poliitikkojen metsiin kohdistuvat toimenpi-teet ja analysoida niiden vaikutukset sekä tarvit-taessa täydentää muiden sektoreiden tavoitteitametsäsektorin kannalta. EU:n metsästrategia ar-vioidaan vuoden 2004 aikana. EU:n metsästrate-giaan liittyvässä seurannassa tulisi pyrkiä edistä-mään Suomen tavoitteita EU-metsäpolitiikansuhteen. Arvioinnin yhteydessä tulee todennäköi-sesti harkittavaksi myös metsästrategian päivittä-minen.

EU:n metsästrategian arviointi suoritetaanvuoden 2004 aikana, mikä on Suomen tavoittei-

34

den mukaista. Arvioinnin perusteella tehdäänjohtopäätökset strategian kehittämistarpeista.Suomi kannattaa EU:n metsästrategian päivittä-mistä.

Suomen tavoitteena on, että poikkisektoraali-nen lähestymistapa metsäasioihin taataan ottaenhuomioon metsien taloudellinen, ekologinen, so-siaalinen ja kulttuurinen merkitys. Arvioinnissatulee myös ottaa huomioon, miten toissijaisuus-periaate on toteutunut tai toteutumassa metsäky-symyksissä. Arvioinnissa tulee ottaa huomioonEU:n laajentumisen vaikutukset EU:n metsäasi-oihin.

4.2.2 Tiedonanto metsäteollisuuden kil-pailukyvystä

Komissio antoi marraskuussa 1999 teollisuus-pääosastolla valmistellun “Komission tiedonan-non EU:n metsäperusteisen teollisuuden ja siihenliittyvän teollisuuden kilpailukyvyn nykytilasta”.Tiedonannon pohjalta laaditut neuvoston päätel-mät hyväksyttiin teollisuusministerineuvostossamarraskuussa 1999. Euroopan parlamentti hy-väksyi tammikuussa 2001 Esko Seppäsen laati-man mietinnön, missä se otti kantaa komissiontiedonantoon metsäteollisuuden kilpailukyvystä.

Metsäteollisuuden kilpailukykyä koskevantiedonannon laatimisen taustalla oli Itävallan,Suomen ja Ruotsin unioniin liittymisestä vuonna1995 seurannut EU:n metsäteollisuuden (forest-based and related industries) painoarvon olen-nainen lisääntyminen; metsäteollisuudesta tuliyksi EU:n tärkeimmistä teollisuuden aloista. Tie-donannossa metsäteollisuuden todettiin olevanvarsin kilpailukykyinen muihin kansainvälisiinkilpailijoihin verrattuna. Sen tulisi kuitenkin pys-tyä vastaamaan haasteisiin, kuten globalisaati-oon, EU:n laajenemiseen, ympäristöasioihin jamuiden materiaalien aiheuttamaan kilpailuun.

Tiedonannossa komissio tunnusti metsäteolli-suuden ja siihen liittyvän teollisuuden suuren

merkityksen EU:ssa sekä tuotannonalan panok-sen kestävän kehityksen edistämisessä. Erityisestikorostettiin metsäteollisuuden merkitystä työlli-syyden turvaajana sekä alaan liittyviä ympäristö-näkökohtia, kuten puun uusiutuvuutta ja materi-aalin korkeaa talteenotto- ja kierrätysastetta.

Parlamentti korosti tiedonannon hyväksymi-sen yhteydessä metsäteollisuudessa ja metsätalo-udessa toimivien pienten ja keskisuurten yritys-ten aluepoliittista merkitystä etenkin maaseutu-alueiden työllistäjinä. EU:n metsästrategian läh-tökohtana tulee olla metsien taloudellinen hyö-dyntäminen siten, että samalla otetaan huomi-oon myös sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat.

Komission tiedonannossa ja neuvoston pää-telmissä tehtiin esitys uuden metsäteollisuusfoo-rumin perustamisesta. Strasbourgissa syyskuussa2000 järjestetyssä ensimmäisessä foorumissa kä-siteltiin kilpailunäkökohtia, sähköistä kaupan-käyntiä ja ilmastomuutoksen vaikutuksia. Tuk-holmassa kesäkuussa 2001 järjestetyssä toisessafoorumissa käsiteltiin säädöksiin, puuraaka-ai-neen tarjontaan ja puun käytön edistämiseen liit-tyviä kysymyksiä. Kolmas foorumi pidettiin hel-mikuussa 2003 Brysselissä; sen pääaiheina olivatjäte, energia ja biopolttoaineet sekä kommuni-kaation, koulutuksen ja innovaation merkitystoimialan houkuttelevuuden kannalta nuorisonkeskuudessa. Foorumin on tarkoitus kokoontuajatkossa noin kerran vuodessa. Foorumeihin kut-sutaan sekä teollisuuden edustajia että virkamie-hiä.

35

4.2.3 Muut metsiä koskevat strategisetlinjaukset

EU:EU:EU:EU:EU:NNNNN KESTÄVÄNKESTÄVÄNKESTÄVÄNKESTÄVÄNKESTÄVÄN KEHITYKSENKEHITYKSENKEHITYKSENKEHITYKSENKEHITYKSEN STRATEGIASTRATEGIASTRATEGIASTRATEGIASTRATEGIA1)

Luxemburgin Eurooppa-neuvosto kehottijoulukuussa 1997 komissiota valmistelemaanesityksen ympäristön huomioon ottamista koske-vaksi strategiaksi EY:n perustamissopimuksen 6artiklan täytäntöönpanemiseksi. Cardiffin Eu-rooppa-neuvosto 1998 kehotti neuvoston eri ko-koonpanoja laatimaan strategiat ympäristönäkö-kohtien huomioonottamiseksi kestävän kehityk-sen edistämiseksi. Helsingin Eurooppa-neuvostojoulukuussa 1999 pyysi komissiota laatimaanEU:lle kestävän kehityksen pitkän aikavälin stra-tegian. Göteborgin Eurooppa-neuvostossa kesä-kuussa 2001 hyväksyttiin EU:n kestävän kehi-tyksen strategia. Kestävän kehityksen strategia li-säsi ympäristöä koskevan ulottuvuuden EU:nLissabonin strategiaan. Strategia perustuu peri-aatteeseen, jonka mukaan kaikkien politiikkojentaloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksiaon käsiteltävä koordinoidusti. Eurooppa-neuvos-to korosti, että on tärkeää katkaista taloudellisenkasvun ja luonnonvarojen käytön välinen kyt-kös.

Kestävän kehityksen strategiassa esitetään ta-voitteita ja toimenpiteitä neljällä ensisijaisellaalueella: ilmastonmuutoksen torjunta, kestäväkehitys liikenteessä, kansanterveyden uhat jaluonnonvarojen vastuullisempi hallinta. Strategi-an ympäristöulottuvuuden toimeenpanon keskei-siä välineitä ovat yhteisön kuudes ympäristöoh-jelma ja strategiat ympäristönäkökohtien ja kes-tävän kehityksen sisällyttämiseksi eri alojen toi-miin. Ympäristöpäämäärät ja -tavoitteet on mää-ritelty kuudennessa ympäristöohjelmassa. Eu-

rooppa-neuvosto antaa vuosittaisessa kevätko-kouksessaan poliittista ohjausta kestävän kehi-tyksen edistämiseksi.

EU:EU:EU:EU:EU:NNNNN KUUDESKUUDESKUUDESKUUDESKUUDES YMPÄRISTÖOHJELMAYMPÄRISTÖOHJELMAYMPÄRISTÖOHJELMAYMPÄRISTÖOHJELMAYMPÄRISTÖOHJELMA,,,,,

EU:n ympäristöohjelmissa linjataan yhteisönympäristöpolitiikkaa. EU:n kuudes ympäristöäkoskeva toimintaohjelma2) ”Ympäristö 2010: Tu-levaisuutemme valinta” vuosille 2001–2010 hy-väksyttiin vuonna 2001.

Ohjelma on jatkoa vuonna 1992 laaditulleviidennelle ympäristöohjelmalle ja sen vuonna1998 tehdylle tarkistukselle. Kuudennessa ympä-ristöohjelmassa esitetään yleiset tavoitteet sekäluettelo ensisijaisista toimista seuraaville 5–10vuodelle. Ohjelmassa keskitytään neljään ensisi-jaiseen toiminta-alaan, jotka ovat ilmastonmuu-tos, terveys ja ympäristö, luonto ja biologinenmonimuotoisuus sekä luonnonvarojen kestävähoito ja käyttö.

Uusi ohjelma perustuu mm. marraskuussa1999 viidennestä ympäristöalan toimintaohjel-masta tehtyyn yleisarvioon, jonka Euroopan ym-päristökeskus laati Euroopan ympäristön tilasta.Yleisarvion antama kuva EU:n ympäristöpolitii-kan tehokkuudesta oli vaihteleva. Arvioinnissatodettiin, että EY:n ympäristödirektiivien täytän-töönpano jäsenvaltioissa on puutteellista ja ettäsidosryhmät eivät ole täysin sitoutuneet ympäris-tötavoitteiden toteuttamiseen.

Uudessa ohjelmassa korostetaan, että jäsen-valtioiden on parannettava nykyisen ympäristö-lainsäädännön täytäntöönpanoa. Komissio il-moitti, että se aikoo painostaa jäsenvaltioita jul-

1) European Union�s Sustainable Development Strategy. Komission tiedonanto �Kestävä kehitys Euroopassa parem-man maailman vuoksi: kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia� - KOM(2001) 264.

2) The Sixth Environmental Action Programme of the European Community 2001-2010. COM(2001)29; Neuvoston17 päivänä syyskuuta 2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudatta-en vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 3/2002 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi kuudennes-ta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta.

36

kistamalla puutteellisen täytäntöönpanon entistälaajemmin.

Ohjelmassa painotetaan myös yhteistyötä yri-tysten ja kuluttajien kanssa ympäristömyönteis-ten tuotanto- ja kulutustapojen lisäämiseksi.Tätä varten komissio haluaa ottaa käyttöönsäuusia välineitä, jotka vaihtelevat yhdennetystätuotepolitiikasta ja ympäristövahinko- vastuujär-jestelmästä verotustoimenpiteisiin ja entistä pa-rempaan tiedottamiseen kansalaisille.

Ohjelmassa korostetaan lisäksi tavoitetta si-sällyttää ympäristönäkökohdat sellaisiin politii-kan osa-alueisiin kuten liikenne, energia ja maa-talous. Lisäksi aluesuunnitteluun sekä kestävänkehityksen edistämiseksi toteutettaviin toimiinpaikallisella ja alueellisella tasolla tulisi kiinnit-tää huomiota.

Kunkin neljän ensisijaisen toiminta-alan osal-ta ohjelmassa käsitellään niihin liittyviä kysy-myksiä, määritellään tavoitteet ja luetellaan to-teutettavat ensisijaiset toimet. Useita ympäristö-asioita varten esitetään ”temaattisia strategioita”(esimerkiksi luonnonvarojen kestävän käytön jamaaperän suojelustrategiat), joissa yhdistetäänerilaisia toimenpiteitä ympäristötavoitteiden saa-vuttamiseksi mahdollisimman kustannustehok-kaalla tavalla.

Uusi ohjelma on voimassa myös laajentumi-sen jälkeen, ja sitä sovelletaan uusissa jäsenmais-sa. Ohjelmassa kehotetaan ehdokasmaita sovel-tamaan EU:n nykyistä lainsäädäntöä kaikiltaosin. Ympäristötavoitteet halutaan ottaa entistäparemmin huomioon EU:n ulkosuhteissa esimer-kiksi kehittämällä menetelmiä ja perusteita, joi-den avulla voidaan arvioida kauppasopimustenvaikutusta kestävään kehitykseen. Lisäksi tehos-tetaan EU:n roolia kansainvälisen ympäristöpoli-tiikan laatimisessa.

EU:n kuudennen ympäristöohjelman osassa”Luonto ja biologinen monimuotoisuus- ainut-laatuisten luonnonvarojen suojeleminen” käsi-tellään metsien suojelua. Metsien suojelutoimin-toja koskien korostetaan EU:n metsästrategianmerkitystä. Lisäksi tunnustetaan maaseudun ke-hitysohjelmien metsiin liittyvien toimenpiteidentärkeys sekä Euroopan metsäministerikonferens-sien ja YK:n metsäfoorumin merkitys. Ohjelmas-sa viitataan myös metsäsertifiointiin.

EY:EY:EY:EY:EY:NNNNN BIODIVERSITEETTISTRATEGIABIODIVERSITEETTISTRATEGIABIODIVERSITEETTISTRATEGIABIODIVERSITEETTISTRATEGIABIODIVERSITEETTISTRATEGIA

Biologista monimuotoisuutta koskeva Euroo-pan yhteisön strategia3) hyväksyttiin vuonna1998. Strategia perustuu biodiversiteettisopi-muksen 6. artiklaan, jossa edellytetään sopimus-puolten kehittävän kansallisia biologisen moni-muotoisuuden suojelun ja kestävän käytön stra-tegioita, suunnitelmia ja ohjelmia. Strategiaa kä-sitellään tarkemmin luvussa 10.4.

EU:EU:EU:EU:EU:NNNNN ILMASTONMUUTOSOHJELMAILMASTONMUUTOSOHJELMAILMASTONMUUTOSOHJELMAILMASTONMUUTOSOHJELMAILMASTONMUUTOSOHJELMA

Komissio käynnisti EU:n ilmastonmuutosoh-jelman vuonna 2000. Ohjelmaa käsitellään tar-kemmin luvussa 10.3.

MMMMM UITAUITAUITAUITAUITA STRATEGIOITASTRATEGIOITASTRATEGIOITASTRATEGIOITASTRATEGIOITA JAJAJAJAJA OHJELMIAOHJELMIAOHJELMIAOHJELMIAOHJELMIA

Muista viime vuosina laadituista strategioistaja ohjelmista, joissa on tehty myös metsäsekto-riin välillisesti vaikuttavia linjauksia, mainitta-koon mm. Pohjoisen ulottuvuuden toimintaoh-jelma, Puhdasta Ilmaa Eurooppaan -ohjelma,EU:n maaperänsuojelun teemakohtainen strate-gia sekä Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehi-tyksen suuntaviivat.

3) Biologista monimuotoisuutta koskeva Euroopan yhteisön strategia (COM 98/42) - (European Community Biodiver-sity Strategy and Action Plans)

37

4.2.4 Vihreät ja valkoiset kirjat

Vihreät kirjat ovat komission julkaisemia tie-donantoja eri aihealueista. Vihreiden kirjojen tar-koituksena on saada aikaan keskustelua ja käyn-nistää unionin tasolla erityisiä aiheita koskevatneuvottelut. Ne on tarkoitettu keskustelun poh-jaksi tiettyyn toimintaan osallistuville osapuolil-le, organisaatioille ja yksityishenkilöille, joita ke-hotetaan osallistumaan neuvotteluprosessiin.Vihreät kirjat voivat kuitenkin tähdätä myösstrategioihin ja säädöksiin.

Komission julkaisemat valkoiset kirjat sisältä-vät konkreettisia, virallisia toimenpide-ehdotuk-sia toteutettavaksi yhteisön tietyllä osa-alueella.Ne julkaistaan usein vihreän kirjan jälkeen. Josneuvosto suhtautuu myönteisesti valkoiseen kir-jaan, seurauksena voi olla kyseistä alaa koskevaunionin toimintaohjelma.

38

5.1 T5.1 T5.1 T5.1 T5.1 TAUSTAUSTAUSTAUSTAUSTAAAAA

EU:n säädökset ovat asetuksia tai direktiivejä.Asetukset ovat sellaisenaan osa kansallista lain-säädäntöämme. Direktiivejä jäsenmaat voivatsoveltaa joustavammin kuitenkin niin, että nii-den tavoitteet ja velvoitteet toteutuvat.

Useat yhteisön metsiin liittyvä säädökset jatuet kytkeytyvät maaseutupolitiikkaan. Agenda2000:n perusteella laadittiin vuonna 1999 pari-senkymmentä säädösesitystä, jotka koskivatmm. maatalous- ja rakennepolitiikkaa. Metsä-sektorin kannalta niistä tärkein on toukokuussa1999 hyväksytty asetus Euroopan maataloudenohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maa-seudun kehittämiseen (Neuvoston asetus nro1257/1999) eli maaseudun kehittämisasetus,jonka metsäartiklojen nojalla myönnetään tukeamm. metsittämiseen ja metsänhoitotoimenpitei-siin. Asetuksella voidaan tukea myös metsäpalo-jen torjuntaa.

Metsien terveydentilan seurantaa ja metsäpa-lojen torjuntaa koskevat asetukset on yhdistettymetsien ja ympäristövuorovaikutusten seurantaakoskevassa Forest Focus- kehysasetuksessa. Ase-tus hyväksyttiin marraskuussa 20034).

Metsänviljelyaineiston kauppaa koskeva di-rektiivi uudistettiin vuonna 1999 ja muutoksetovat tulleet voimaan jäsenmaissa vuoden 2003alusta.

Yhteisössä on pyritty kehittämään metsiäkoskevia tilastoja Euroopan metsätalouden tie-toja viestintäjärjestelmän (EFICS) käyttöönot-tamista koskevan asetuksen nojalla.

5 YKSITTÄISET ASETUKSET JA DIREKTIIVIT

Metsien suojelua ja niiden monimuotoisuudenturvaamista säätelevät Euroopan yhteisön luon-totyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön jakasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi92/43/ETY (luontodirektiivi) sekä luonnonva-raisten lintujen suojelusta annettu direktiivi 79/409/ETY (lintudirektiivi). Muista yhteisön luon-nonsuojelusäädöksistä mainittakoon LIFE -ase-tus ja uhanalaisten eläinten kauppaa koskevatasetukset.

Muita metsäsektoria koskevia tai sivuaviasäädöksiä ovat muun muassa puutavaran mitta-usta ja luokittelua koskeva direktiivi, kasvinsuo-jeludirektiivi, vesipuitedirektiivi, puhdistamo-lietedirektiivi, ympäristövaikutusten arviointia(YVA) koskeva asetus ja asetus yhteisön ympä-ristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmästä(EMAS). Uusiutuvan energian käytön edistämi-seksi on valmisteilla useita direktiivejä. Maape-rädirektiivistä on annettu tiedonanto ja ympäris-tövahinkovastuudirektiiviksi on ehdotus.

Myös trooppisen puun kauppa on noussut vii-me aikoina esiin sekä sertifiointiin että laittomiinhakkuisiin liittyvine ongelmineen sekä FLEGT(Forest law enforcement, governance and trade) -toimintaohjelman yhteydessä.

Metsäteollisuuden harjoittamiseen vaikutta-vat etenkin unionin ympäristö- ja energia-asioitakoskevat säädökset. Vireillä olevista direktiiveis-tä ja muusta lainsäädännöstä noin viidenkymme-nen on arvioitu vaikuttavan metsäteollisuuteen.Tässä muistiossa ei kuitenkaan tarkastella metsä-teollisuutta koskevia säädöksiä.

4) Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetus (EY) N:o 2152/2003, metsien ja ympäristön vuorovaikutusten seurannas-ta yhteisössä, 17.11.2003.

39

5.2 METSIEN TERVEYDEN JA ELINVOIMAISUUDEN5.2 METSIEN TERVEYDEN JA ELINVOIMAISUUDEN5.2 METSIEN TERVEYDEN JA ELINVOIMAISUUDEN5.2 METSIEN TERVEYDEN JA ELINVOIMAISUUDEN5.2 METSIEN TERVEYDEN JA ELINVOIMAISUUDENSÄILSÄILSÄILSÄILSÄILYTTÄMINENYTTÄMINENYTTÄMINENYTTÄMINENYTTÄMINEN

5.2.1 Yleistä

Keskeisimpiä EU:n metsiin kohdistamia ta-voitteita on metsien säilyttäminen terveinä jaelinvoimaisina suojelemalla niitä ilman epäpuh-tauksilta ja metsäpaloilta sekä muilta elollisilta(taudit, hyönteiset) ja elottomilta (eroosio) tu-honaiheuttajilta. Suurella osalla näistä uhkistavoi olla valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia jane voivat horjuttaa vakavasti ja tuhota metsä-ekosysteemejä.

Vuosittainen metsäpalopinta-ala EU:n alueel-la on noin 0,5 milj. hehtaaria. Erityisesti EU:neteläisissä jäsenmaissa metsäpalot ovat merkittä-vä ongelma. Metsäpalojen taustalla on luonnon-olosuhteiden (lämpö, kuivuus) lisäksi monia yh-teiskunnallisia tekijöitä. Vaikka metsäpalojensyyt jo pääosin tunnetaan, on keinojen löytämi-nen metsäpalojen torjumiseksi ja ennaltaehkäise-miseksi osoittautunut ongelmalliseksi.

Keskeisimmät säädökset, jotka koskevat met-sien säilyttämistä terveinä ja elinvoimaisina ovatkasvinsuojeludirektiivi ja metsänviljelyaineistonkauppaa koskeva direktiivi sekä kehysasetusmetsien ja ympäristövuorovaikutusten seuran-nasta (Forest Focus). Myös EU:n metsästrategi-assa ja kuudennessa ympäristöohjelmassa on tar-kasteltu metsiin liittyviä kysymyksiä ja yksilöityseurantatarpeita.

5.2.2 Asetus metsien ja ympäristövuoro-vaikutusten seurannasta (Forest Focus)

Metsien terveydentilan seuranta on osa yhtei-sön ympäristöpolitiikkaa ja seuranta on tuotta-nut tietoa yhteisön metsien terveydentilasta ja

metsäpaloista 1980-luvulta lähtien. Metsien suo-jelu ilmansaasteilta perustui vuoteen 2002 astiEY:n vuonna 1986 antamaan asetuksen metsiensuojelusta ilman epäpuhtauksien aiheuttamiltatuhoilta (ETY 3528/86). Seurantaa toteutettiinkansallisilla ohjelmilla, joissa toteutetaan yhte-näisellä tavalla vuotuisia inventointeja ja joidentoimenpiteisiin yhteisön rahoitus on ollut kor-keintaan 50 %. Kansallisiin ohjelmiin on voituliittää myös tutkimushankkeita. Metsien tervey-dentilan seurannan kokonaiskustannus vuosina1987–1999 oli 72 milj. euroa. Metsien tervey-dentilan seuranta on tapahtunut ilmansaasteidenmetsävaikutusten arviointia ja seurantaa koske-van kansainvälisen yhteistyöohjelman eli ICP:nmetsäohjelman5) puitteissa.

EU:n ja ICP: n metsäohjelmassa seurataan lä-hes 7 000 havaintoalaa kautta Euroopan. Neovat yksi ilmansuojelupolitiikan ja ilmansaaste-ohjelmien keskeisistä tietolähteistä.

Toimintavuosiensa aikana ICP:n metsäohjel-ma ja EU:n yhteinen seurantaohjelma on paran-tanut tutkijoiden, poliitikkojen ja yleisön tietoi-suutta laskeumien vaikutuksista metsiin. Ohjel-massa metsien terveydentilasta kerätyn laajan ai-neiston perusteella määritellyt aikatrendit osoit-tavat puiden latvuskunnon heikenneen yleisestiviiden viime vuoden aikana. Yli 20 prosenttiavuonna 2001 arvioiduista puista luokiteltiin vau-rioituneiksi. Ensimmäistä kertaa voitiin osoittaaselkeästi laskeumien ja puiden latvuskunnonheikkenemisen välinen yhteys laajamittaisissa ar-vioinneissa. Laskeumien lisäksi metsien kuntoonovat vaikuttaneet hyönteis- ja sienituhot sekäepäsuotuisat sääolot. Intensiivisessä seurantaoh-jelmassa laskettiin kokonaislaskeumat yli 200havaintoalalla. Nykyisten laskeumien perusteellatypen ja happaman laskeuman kriittiset kuormatylittyvät suuressa osassa havaintoaloja.

5) osa Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan YK:n/Euroopan talouskomis-sion yleissopimusta (Geneve, 1979). Yleissopimus sitoo myös EU:ta ja Suomea.

40

Metsäpalojen torjunta perustui vuoteen 2002asti EY:n vuonna 1992 antamaan asetukseen6).Vuosina 1993–2002 yhteisö myönsi asetuksennojalla rahoitusta mm. metsäpalojen torjuntame-netelmien kehittämiseen jäsenmaissa. Jäsenmaatovat luokitelleet metsänsä metsäpaloriskin mu-kaan kolmeen luokkaan: suuren, keskisuuren taimatalan riskin alueiksi. Avustusta metsäpalojentorjuntahankkeisiin yhteisö on myöntänyt suurenja keskisuuren metsäpaloriskin alueille. Asetuk-sen nojalla on rahoitettu mm. palontorjuntame-netelmien kehittämistä ja jo olemassa olevien jär-jestelmien parantamista ja erityisesti suojainfra-struktuurin (metsäteiden, vedenottopaikkojen,palonkatkaisulinjojen jne.) toteuttamista sekä jär-jestelmien luomista tai parantamista metsien seu-rantaa tai metsäpalojen syiden ja metsäpalojentorjuntakeinojen määrittämistä varten. Vuosina1992 - 2001 komissio hyväksyi hankkeita metsä-palojen torjumiseksi kuudesta jäsenvaltiosta.Näiden kokonaiskustannus on 124 milj. euroa.Suomen metsät on katsottu kokonaisuudessaanmatalan paloriskin alueiksi eli Suomi ei ole osal-listunut tähän ohjelmaan.

Metsäpalojen torjunnan lisäksi yhteisö on ke-rännyt metsäpaloja koskevia tietoja ja seurannutmetsäpalojen laajuutta ja syitä. Komission metsä-paloja koskevan asetuksen (Komission asetus

(ETY) N:o 804/94 tietyistä neuvoston asetuksen

(ETY) N:o 2158/92 soveltamista koskevista yksityis-

kohtaisista säännöistä metsäpaloja koskevan tietojär-

jestelmän osalta) nojalla on luotu puitteet järjestel-mälliselle tiedon keräämiselle jokaisesta metsäpa-losta kaikilla järjestelmässä mukana olevien jä-senvaltioiden metsäpalovaaran alueilla. Tietojär-jestelmässä on ollut mukana kuusi jäsenvaltiota(Saksa, Portugali, Espanja, Ranska, Italia jaKreikka). Järjestelmä on toiminut operatiivisenavälineenä, jonka avulla voidaan seurata ja arvioi-da jäsenvaltioiden ja komission metsäpalojen tor-jumiseksi toteuttamia toimenpiteitä. Tulokset tu-kevat ja täydentävät pelastuspalvelua koskevien

säädösten, tuesta maaseudun kehittämiseen anne-tun neuvoston asetuksen ja Euroopan metsäta-louden tietoja viestintäjärjestelmästä (EFICS)annetun neuvoston asetuksen nojalla toteutetta-via metsäpaloihin liittyviä toimia.

EU:n parlamentin ja neuvoston vuonna 2003hyväksymällä metsien ja ympäristövuorovaiku-tusten seurantaa koskevalla Forest Focus -asetuk-sella luodaan puitteet yhteisön ohjelmalle, jollajatketaan yhteisön metsien terveydentilan seuran-taa ja ohjelmia metsäpalojen torjumiseksi sekälaajentamaan edelleen metsien ja ympäristövuo-rovaikutusten seurantaa yhteisössä.

Forest Focus -ohjelma jatkaa ja kehittää laaja-alaista, harmonisoitua ja monipuolista, pitkän ai-kavälin metsien tilan seurantajärjestelmää, minkäpuitteissa

– jatketaan ja kehitetään ilmansaasteiden ja nii-den vaikutusten sekä muiden tekijöiden met-siin kohdistuvien vaikutusten seurantaa

– jatketaan ja kehitetään metsäpalojen ehkäisyä– jatketaan ja kehitetään metsäpalojen ja niiden

syiden ja vaikutusten seurantaa,– arvioidaan maaperän, hiilen sitomisen, ilmas-

ton muutoksen vaikutusten, monimuotoisuu-den ja metsien suojeluvaikutusten seurantojenvaatimuksia sekä kehitetään seurantajärjestel-miä

– arvioidaan metsien tilan seurantajärjestelmientehokkuutta ja edelleen kehitetään seurantaa.

Tavoitteena on tuottaa luotettavaa ja vertailu-kelpoista tietoa metsien tilasta ja metsiin kohdis-tuvista haitallisista vaikutuksista yhteisön tasolla.Ohjelmalla myös yhdenmukaistetaan tiedon ke-ruuta, käsittelyä ja arviointia.

Ilmansaasteiden metsiin kohdistuvien vaiku-tusten seuranta toteutetaan edelleen koko yhtei-sön kattavan järjestelmällisen havaintoalaverkos-

6) Neuvoston asetus metsäpalojen torjunnasta (ETY) N:o 2158/92. Ei enää voimassa.

41

ton sekä intensiivistä seurantaa varten luodunhavaintoalaverkoston avulla. Nykyseurannanjatkamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan yhteis-työtä yleiseurooppalaisten ja kansainvälistenelinten ja erityisesti ICP:n metsäohjelman kanssa,jotta voidaan varmistaa seurannan yhdenmukai-suus.

Metsäpaloja koskevan seurantajärjestelmäntarkoituksena on tähänastisen käytännön mukai-sesti kerätä vertailukelpoista tietoa metsäpaloistayhteisössä. Metsäpalojen torjunta siirtyisi pää-sääntöisesti rahoitettavaksi maaseudun kehittä-misasetuksen nojalla.

Komissio kehittää ohjelmaa yhdessä jäsenval-tioiden kanssa toteuttamalla tutkimuksia, kokeitaja demonstraatiohankkeita sekä kokeilemalla japerustamalla uusia seurantoja. Myös jäsenvaltiotvoivat omasta aloitteestaan toteuttaa tutkimuk-sia, kokeita ja demonstraatiohankkeita sekä ko-keiluseurantaa uusilla seurannan aloilla. Ohjelmaon nelivuotinen siten, että toteutus alkaa vuonna2003 ja päättyy vuoden 2006 lopussa. Neuvotte-lut ohjelman edelleen jatkamisesta käynnistyne-vät viimeistään vuonna 2005. Ohjelmakauden lo-pussa on arviointi, jossa arvioidaan myös uusienseurantojen vaihtoehtoja. Myös uusien seuranto-jen osalta kiinnitetään huomiota tiedon keruu-seen, käsittelyyn ja arviointiin sekä laatuun jaseurantoja ja kehitetään toteuttamalla tutkimuk-sia, kokeita ja demonstraationhankkeita.

Vastuu asetuksen toteutuksesta komissiossaon ympäristöasioiden pääosastolla. Pysyvä met-säkomitea avustaa komissiota unionin metsientilan ja siihen liittyvien ympäristövaikutusten yh-denmukaista ja kokonaisvaltaista seurantaa kos-kevan ohjelman koordinoinnissa, seurannassa jakehittämisessä. Pysyvä metsäkomitea toimiisääntelykomiteana ja sitä kuullaan neuvostonpäätöksessä 1999/468/EY säädettyjen menettely-jen mukaisesti.

Komissio perustaa tieteellisen koordinointieli-men, joka sijoitetaan yhteisen tutkimuskeskuk-

sen (JRC) yhteyteen. Elimen tehtävänä on orga-nisoida tietojen keräämistä ja validointia sekäkehittää yhteisön tietopohjaa. Komissio perustaatieteellisen asiantuntijaryhmän, joka avustaa Py-syvää metsäkomiteaa etenkin uusiin seurantoihinliittyvissä kysymyksissä. Euroopan ympäristö-keskus auttaa komissiota kertomusten laatimi-sessa.

Kukin jäsenvaltio nimeää yhden tai useam-man kansallisen keskuksen yhteydenpidon ja tie-donvälityksen turvaamiseksi. Suomessa Metsän-tutkimuslaitos jatkaa tämän tehtävän hoitamis-ta.

Asetuksen rahoitus on 61 miljoonaa euroavuosiksi 2003–2006. Asetuksen nojalla annetaanyhteisrahoitusta, jonka määrä voi olla enintään50 % niistä tukikelpoisista kustannuksista, jotkaaiheutuvat seurantatoiminnasta ja tietokannois-ta. Jäsenvaltioiden kansallisissa ohjelmissaan to-teuttamista uusia seurantoja koskevista tutki-muksista, kokeista ja demonstraatiohankkeistasekä kokeiluvaiheista yhteisön rahoitusosuus onkorkeintaan 75 %. Komissio rahoittaa oman toi-mintansa, kuten koordinointi- ja arviointityönsekä tutkimukset, kokeet ja demonstraatiohank-keet. Tukea annetaan myös Euroopan ympäristö-keskukselle. Lisäksi tukea voidaan antaa ICP:nmetsäohjelmalle tieteellisen yhteystahon luomi-seksi ICP:n metsäohjelman ja yhteisön tieteelli-sen koordinointielimen välille.

EU:hun vuonna 2004 liittyvät uudet jäsen-maat voivat halutessaan osallistua ohjelmaan jasaada siihen EU:n rahoitusta.

Suomi on pitänyt hyödyllisenä toteutettuametsien terveydentilan seurantaa EU:ssa. Suo-men tavoitteena on, että nykyisiä ohjelmia jatke-taan ja kehitetään Metsien ja ympäristövuoro-vaikutusten seurantaa yhteisössä koskevan ase-tuksen (Forest Focus) nojalla ja että ohjelmiin eitule katkoksia. Suomi osallistuu tarvittaessa Fo-rest Focus -asetuksen puitteissa maaperän, hiilensitomisen, ilmaston muutoksen vaikutusten, mo-

42

nimuotoisuuden sekä metsien suojeluvaikutustenarviointiin ja seurantajärjestelmien kehittämi-seen. Suomen tavoitteena on hyödyntää jo ole-massa ja kehitteillä olevia kansallisia, yleiseu-rooppalaisia ja globaaleja seurantajärjestelmiä javarmistaa, että maanomistajien tietosuoja turva-taan tietojen käsittelyssä ja julkistamisessa.

Suomi pitää tärkeänä, että komissio kehittääohjelmaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa jaettä jäsenvaltiot voivat yhteisön osarahoituksellakehittää seurantajärjestelmiä. Erityisen tärkeääon, että uusista seurannoista (maaperä, hiilen si-tominen, ilmastonmuutoksen vaikutukset, biolo-ginen monimuotoisuus sekä metsien suojaavattehtävät) päätetään vasta ohjelman arvioinninyhteydessä. Pysyvän metsäkomitean asema Fo-rest Focus -ohjelman sääntelykomiteana on tur-vattava.

Suomi pitää tärkeänä, että asetuksesta laadit-tava arviointi on asianmukainen ja tieteellisestipätevä. Arvioinnin tulee antaa käsitys siitä, mi-ten metsien seurantaa voidaan yhteisötasolla tä-män kehysasetuksen puitteissa tehdä, niin ettäsaadaan lisäarvoa olemassa oleviin seurantoihinnähden. Arvioinnin tulee lisäksi sisältää pitkänaikavälin arvio kustannuksista ja niiden kattami-sesta sekä muista tarvittavista resursseista.

Metsäpalojen torjuntaa ei vuoden 2006 jäl-keen enää tule rahoittaa Forest Focus -asetuksennojalla vaan jollakin muulla EU:n rahoitus-instrumentilla. Suomi selvittää Forest Focus -oh-jelmaan osallistumista myös metsäpalojen osalta.

5.2.3 Kasvinsuojelu

Euroopan yhteisöjen kasvinsuojeludirektiivi(2000/29/EY)7 sisältää säännökset kasvintuotan-toa ja kasvialkuperää olevia tuotteita vahingoit-tavien kasvintuhoojien torjunnasta sekä tuho-

laisten leviämisen estämisestä. Kasvinsuojeludi-rektiivissä säädetään myös puutavaran ja taimi-aineiston kansainvälistä kauppaa koskevistavaatimuksista. Suomessa kasvinsuojeludirektiivion pantu täytäntöön lailla kasvinterveyden suo-jelemiseksi (702/2003).

Kasvinsuojeludirektiivissä mäntyankeroinen(Bursaphelencus xylophilus) on luokiteltu vaa-ralliseksi kasvintuhoojaksi, jonka kulkeutumi-nen ja leviäminen yhteisön alueelle on estettävä.Mäntyankeroinen on myös Euroopan ja Välime-ren kasvinsuojelujärjestön (EPPO) karanteenilis-toilla. Mäntyankeroiset aiheuttavat lakastumis-taudin, johon sairastuneet puut voivat kuollamuutamassa kuukaudessa. Mäntyankeroisen tie-detään varmuudella esiintyvän Kanadassa, Yh-dysvalloissa, Meksikossa, Japanissa, Taiwanissa,Kiinan kansantasavallassa ja Korean tasavallas-sa (Etelä-Korea). Ensimmäinen ja toistaiseksi ai-noa mäntyankeroisesiintymä EU:n alueella ontodettu vuonna 1999 Portugalissa. Mäntyanke-roinen voi levitä Suomeen havupuutavaran, hak-keen tai havupuisten pakkausmateriaalien mu-kana. Mäntyankeroinen pystyisi lisääntymäänSuomen ilmastossa ja voisi aiheuttaa mäntyjenkuolemista maan eteläosissa. Mäntyankeroisenlöytyminen Suomen metsistä aiheuttaisi erittäinsuuria ongelmia metsätaloudelle, vientiteollisuu-delle ja koko kansantaloudelle.

EU-lainsäädännössä on asetettu erityisvaati-muksia havupuutavaran tuonnille maista, joissamäntyankeroinen esiintyy. EU:n ulkopuolisistamaista peräisin olevalle havupuutavaralle vaadi-taan kasvinterveystodistus (Phytosanitary Certi-ficate). Venäjältä tuodusta havupuutavarastakasvinterveystodistus vaaditaan Venäjän Aasianpuoleisesta osasta tuotavalta puutavaralta. Kas-vinsuojeluviranomaisen on tarkastettava kasvin-terveystodistuksella varustettu yhteisöön tuota-va havupuutavara.

7) Neuvoston direktiivi 2000/29/EY, annettu 8.5.2000, kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioi-hin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä.

43

Komission päätös 2001/218/EY8) sisältäävaatimukset väliaikaisten toimenpiteiden toteut-tamisesta mäntyankeroisen leviämisen estämisek-si Portugalin saastuneiksi havaituilta rajatuiltaalueilta. Komission päätöksessä 2001/219/EY9)

säädetään väliaikaisista erityistoimenpiteistä Ka-nadasta, Kiinasta, Japanista ja Yhdysvalloista pe-räisin oleville, kokonaan tai osittain käsittele-mättömästä havupuusta valmistetuille pakkauk-sille. Päätöksen asettamat vaatimukset astuivatvoimaan 1.10.2001 ja niiden mukaan havupuus-ta valmistetun pakkausmateriaalin tulee olla to-distetusti lämpökäsiteltyä, painekyllästettyä taitarkoitukseen hyväksytyllä kaasulla desinfioitua.

Suomen viranomaiset ovat tehostaneet joulu-kuusta 1999 lähtien havupuisten pakkausten tar-kastuksia. Vuoden 2002 alkuun mennessä oli 24pakkauserää todettu elävien mäntyankeroistensaastuttamiksi, vaikka pakkauksista osa oli il-moitettu lämpökäsitellyksi tai kaasutetuksi.Maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmis-teltu mäntyankeroista koskeva kansallinen kriisi-valmiussuunnitelma valmistui vuonna 2002.

Suomen tavoitteena on turvata metsien terve-ys ja estää merkittävien metsätuholaisten leviä-minen alueellemme. Jatkossa on pyrittävä säilyt-tämän riittävän tiukat kasvinsuojelumääräykset,ja tehokas valvonta. On kuitenkin huolehdittava,että määräyksistä ei muodostu teknistä kansain-välisen kaupan estettä, ja että määräykset perus-

tuvat tieteelliseen arvioon kasvinsuojeluun liitty-vistä riskeistä.

5.2.4 Metsänviljelyaineiston kauppa

Metsänviljelyaineiston kauppaa koskeva uusiEuroopan yhteisön direktiivi (1999/195/EY)10)

astui voimaan 1.1.2003. Samalla kumoutuivatvanhat direktiivit 66/404/ETY ja 71/161/ETY11).Jäsenvaltioiden on tullut tehdä direktiivin edel-lyttämät muutokset kansalliseen lainsäädän-töönsä vuoden 2003 alkuun mennessä. Suomes-sa direktiivi pantiin täytäntöön uudella laillametsänviljelyaineiston kaupasta (241/2002) jasen nojalla annetulla maa- ja metsätalousminis-teriön asetuksella (1055/2002).

Metsänviljelyaineistolla tarkoitetaan metsä-puiden siemeniä, siemenyksiköitä, kasvinosia jataimia. Uusien säädösten tavoitteena on varmis-taa, että metsänviljelyaineiston tuottamiseenkäytetty perusaineisto on korkealaatuista, mark-kinoitavat siemenet ja taimet ovat vaatimustenmukaisia ja ostajat saavat tarpeelliset tiedot par-haiten aiottuun käyttötarkoitukseen soveltuvanaineiston valinnan tueksi.

Metsänviljelyaineistodirektiiviä on täyden-netty komission asetuksilla. Niillä on säädettyperusaineistojen kansallisten listojen standar-deista12), jäsenvaltioiden viranomaisten välisestävirka-avusta13), jäsenvaltioiden oikeudesta antaa

8) Komission päätös 2001/218/EY, tehty 12.3.2001, jäsenvaltioille esitetystä vaatimuksesta toteuttaa väliaikaisia lisä-toimenpiteitä Bursaphelenchus xylophilus (Steiner et Buhrer) Nickle et al. -puuntuhoojan (mäntyankeroisen) leviämi-sen estämiseksi muilla kuin sellaisilla Portugalin alueilla, joista tiedetään, ettei sitä esiinny niillä.9) Komission päätös 2001/219/EY, tehty 12.3.2001, Kanadasta, Kiinasta, Japanista ja Yhdysvalloista peräisin olevastakokonaan tai osittain käsittelemättömästä havupuusta koostuvia päällyksiä koskevista väliaikaisista hätätoimenpiteistä.10) Neuvoston direktiivi 1999/105/EY annettu 22.12.1999 metsänviljelyaineiston pitämisestä kaupan.11) Neuvoston direktiivi 66/404/ETY, annettu 14.6.1966 metsänviljelyaineiston pitämisestä kaupan.Neuvoston direktiivi 71/161/ETY, annettu 30.3.1971, yhteisössä kaupan pidettävän metsänviljelyaineiston ulkoista laa-tua koskevista vaatimuksista12) Komission asetus No 1597/2002, annettu 6.9.2002, neuvoston direktiivin 1999/105/EY soveltamista koskevista yk-sityiskohtaisista säännöistä metsänviljelyaineiston perusaineistosta laadittavien kansallisten luetteloiden muodon osal-ta.13) Komission asetus No 1598/2002, annettu 6.9.2002, neuvoston direktiivin 1999/105/EY soveltamista koskevista yk-sityiskohtaisista säännöistä toimivaltaisten viranomaisten keskinäisen hallinnollisen avunannon osalta.

44

metsänviljelyaineistolle markkinointikieltoja14) japienten siemenerien (small quantities of seed)määritelmistä puulajeittain15).

Direktiiviuudistuksen aikana Suomen tärkeintavoite oli säilyttää mahdollisuus alue- ja metsik-kökeräyksillä saatujen siementen markkinointiinmyös jatkossa. Tavoite saavutettiin, sillä uuteenlainsäädäntöön sisältyy perusaineiston luokka”siemenlähde tunnettu” (source-identified), jollatarkoitetaan yhdellä lähtöisyysalueella sijaitse-vaa siemenlähdettä tai metsikköä. Myös ennendirektiiviuudistusta kerätyt siemenvarastot voi-daan käyttää loppuun uusien säädösten voi-maantulon jälkeen.

Suomen tavoite on, että metsänviljelyaineis-ton tuottamiseen käytettävät perusaineistot ovatkorkealaatuisia metsänviljelyaineisto on tervettä,elinvoimaista ja alkuperältään ilmastoomme so-pivaa. Ensimmäiset voimassaolovuodet osoitta-nevat uuden direktiivin yksityiskohtien toimi-vuuden käytännössä. On tärkeää huolehtia, ettäSuomen metsätalouden erityispiirteiden asetta-mat vaatimukset metsänviljelyaineiston kaupassatulevat otetuksi huomioon myös jatkossa EU:nmetsänviljelyaineistoja koskevissa säädösproses-seissa.

5.2.5 Geenivarojen säilyttäminen

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleis-sopimuksen (CBD) hyväksyneet valtiot ovat si-toutuneet edistämään geneettisen monimuotoi-suuden suojelua ja kestävää käyttöä. Strasbour-gissa pidetyn ensimmäisen yleiseurooppalaisenmetsäministerikonferenssin 2. päätöslauselmavelvoittaa allekirjoittajamaita huolehtimaanomien metsiensä geenivarojen säilyttämisestä.

Tältä pohjalta syntyi Euroopan metsien geeniva-rojen ohjelma (EUFORGEN), joka vahvistettiintoisessa yleiseurooppalaisessa metsäministeri-konferenssissa Helsingissä 1993.

Pohjoismaisella yhteistyöllä on merkittäväasema Suomen geenivarojen hoidossa. Pohjois-maiden ministerineuvoston alaisuuteen perustet-tiin jo 1979 kasvigeenipankki (NGB). Viime vuo-sina Pohjoismaiden siemen- ja taimineuvostossa(NSFP) on ryhdytty valmistelemaan yhteisenmetsäpuiden geenivaraverkoston perustamista.Verkoston tavoitteena olisi toimia linkkinä tutki-joiden ja käytännön geenivarojen hoidosta vas-taavien tahojen välillä.

Tärkein menetelmä metsäpuiden geenivarojensäilyttämisessä on geenireservimetsien perusta-minen. Geenireservimetsien tulee olla luontaisestisyntyneitä ja pinta-alaltaan riittävän laajoja. Neeivät ole suojeltuja alueita, sillä geenivarojen säi-lyttäminen vaatii aktiivista metsänhoitoa. Jalojenlehtipuiden geenivarojen säilyminen turvataanpääsääntöisesti geenivarakokoelmilla. Luonnon-suojelualueet, geenikokoelmat ja jalostuspopu-laatiot täydentävät metsäpuiden geenivarojensuojelua.

Metsäpuiden geenivarojen hoitoon ja kestä-vään käyttöön liittyviä keskeisiä tutkimusaiheitaovat mm. metsänjalostus, puiden resistenssi tau-teja ja tuholaisia vastaan sekä pienten puupopu-laatioiden genetiikka. Biotekniikkaa hyödynne-tään mm. kasvullisen lisäyksen menetelmien ke-hittelyssä ja metsäpuiden geenikartoituksissa.

Maa- ja metsätalousministeriön asettamantyöryhmän laatima Suomen maa- ja metsätalou-den kansallinen kasvigeenivaraohjelma valmistui

14) omission asetus No 1602/2002, annettu 9.9.2002, neuvoston direktiivin 1999/105/EY soveltamista koskevista yksi-tyiskohtaisista säännöistä annettaessa jäsenvaltioille lupa kieltää tietyn metsänviljelyaineiston kaupan pitäminen loppu-käyttäjille.15) Komission asetus No 2301/2002, annettu 20.12.2002, neuvoston direktiivin 1999/105/EY soveltamista koskevistayksityiskohtaisista säännöistä pienten siemenerien määrittelemisen osalta.

45

vuonna 2001. Ohjelmaan sisältyy suunnitelmauusien geenireservimetsien perustamisesta vuo-teen 2002 mennessä ja uusien jalojen lehtipuidenkloonikokoelmien perustamisesta vuoteen 2005mennessä. Metsäpuiden geenivarojen säilyttämi-sen suunnittelusta ja käytännön toteutuksen oh-jeistamisesta vastaa Metsäntutkimuslaitos.

EU-tasolla toiminta geenivarojen osalta onsuurimmaksi osaksi EU:n kantojen yhteensovit-tamista liittyen YK sopimuksiin, kuten esimer-kiksi biodiversiteettisopimus, FAO:n kasvigeeni-varoja koskeva sopimus (International underta-kings on Plant Genetic Resources, IU) ja WTO:nimmateriaalioikeuksia käsittelevä TRIPS -sopi-mus. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin geeni-tekniikan käyttö maa- ja elintarviketaloudessa,mikä on koko EU:n alueella tiukasti säädelty. Li-säksi EU:lla on neuvoston ja parlamentin direk-tiivi (98/44/EY) bioteknologian keksintöjen oi-keudellisesta suojasta.

Geenivarojen suojelu, ylläpito ja kestävä käyt-tö turvaavat perinnöllisen monimuotoisuudensäilymisen ja varmistavat lajien sopeutumisky-vyn muuttuvissa olosuhteissa. Suomen tavoittee-na on varmistaa metsäpuiden geenivarojen suoje-lu ja kestävä käyttö kansainvälisillä sopimuksillaja ohjelmilla, pohjoismaisella geenivarayhteis-työllä sekä kansallisilla toimenpiteillä. Geeniva-rojen suojelun kansainvälinen merkitys voi kas-vaa lähivuosina.

5.35.35.35.35.3 METSÄLUONNON SUOJELUMETSÄLUONNON SUOJELUMETSÄLUONNON SUOJELUMETSÄLUONNON SUOJELUMETSÄLUONNON SUOJELU

5.3.1 Johdanto

Metsäluonnon suojelu ja biodiversiteetin suo-jelu ympäristöasioihin kuuluvana on EU:ssa niinsanotun jaetun toimivallan alla, eli EY voi senpuitteissa antaa jäsenvaltioita sitovia säädöksiä.

Metsien suojelun tavoitteet ja painopisteetvaihtelevat maittain. Suojelun perusteena voi ollametsäpalojen, myrsky- tai muiden luonnontuho-

jen torjuminen. Myös eroosion hidastaminen taiestäminen tai pohjavesivarojen säätely on useinsuojelun perusta. Yhtenäisen tietopohjan laati-minen suojelutilanteesta ja eri maiden metsiensuojelun vertailu on siten osoittautunut vaikeak-si. Maiden välillä on eroja metsän määritelmissä,suojeluluokitusten määrityksissä ja tulkinnoissa,toimenpiteissä joita suojelualueilla sallitaan sekäsuojelun tavoitteissa. Metsien suojeluluokitustaon tästä syystä haluttu yhtenäistää.

5.3.2 Luonnonsuojeludirektiivit ja Natura2000 -verkosto

EU:n merkittävimmät luonnonsuojelua kos-kevat säädökset ovat neuvoston direktiivi luon-totyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön jakasviston suojelusta (92/43/ETY) eli nk. luonto-direktiivi sekä neuvoston direktiivi luonnonva-raisten lintujen suojelusta (79/409/ETY) eli nk.lintudirektiivi. Suomen liityttyä 1995 Euroopanunionin jäseneksi luonto- ja lintudirektiivit tuli-vat Suomea velvoittaviksi. Natura 2000 -verkos-toon tulee kuulumaan sekä luontodirektiivienettä lintudirektiivin perusteella valittuja alueita.

Luontodirektiivin tavoitteena on edistää luon-non monimuotoisuuden säilymistä. Direktiivilläpyritään varmistamaan tiettyjen lajien ja luonto-tyyppien suotuisan suojelun tason säilyttäminentai sen ennalleen saattaminen. Natura 2000 -alu-eiden valintaperusteina olevista luontodirektiivinliitteissä I ja II luetelluista luontotyypeistä ja la-jeista esiintyy Suomessa 69 luontotyyppiä ja 84lajia. Luontodirektiiviin yhtenä suojelukeinonaon myös ns. lajeja koskeva suojelujärjestelmä,joka koskee metsälajeista mm. liito-oravaa ja le-pakoita (luontodirektiivin artikla 12 liite IV)

Lintudirektiivin avulla pyritään suojelemaankaikkia unionin alueen luonnonvaraisia lintuja.Lintujen lisäksi direktiivi koskee myös niidenmunia, pesiä ja elinympäristöjä. Direktiivin mu-kaan jäsenvaltioiden on suojeltava, säilytettäväja kunnostettava riittävästi elinympäristöjä kai-kille direktiivissä mainituille lintulajeille. Natura

46

2000 -verkostoon jäsenmaiden tulee osoittaaalueita direktiivin liitteessä I luetelluille lajeillesekä säännöllisesti esiintyville muuttolinnuille,erityisesti kosteikkolajeille. Lintudirektiivin liit-teessä I luetelluista laeista Suomessa esiintyy 60lajia.

Luonto- ja lintudirektiivien toteuttamisessakeskeinen keino on EU:n jäsenmaat kattavansuojeltavien alueiden verkoston, Natura 2000,luominen. Suomessa Natura 2000 -verkostoonesitettävistä alueista päättävät valtioneuvosto jaAhvenanmaan maakunnan osalta maakuntahal-litus. Vuoteen 2002 mennessä Suomen Natura2000 -verkostoehdotukseen kuuluu kaikkiaan1804 aluetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin4.88 milj. hehtaaria eli vastaa noin 13 % Suo-men kokonaispinta-alasta. Tästä maa-alueidenosuus on n. 3,57 milj. ha ja vesialueiden oin 1,31miljoonaa hehtaaria. Eräiden alueiden osalta val-mistellaan vielä täydentäviä päätöksiä.

Natura-alueiden suojelu voi perustua lainsää-däntöön (luonnonsuojelu-, erämaa-, metsä-,vesi-, ulkoilu-, rakennus- ja maa-aineslaki), hal-linnollisiin määräyksiin tai vapaaehtoisiin sopi-muksiin. Pääosa alueista on muodostettu taimuodostetaan luonnonsuojelualueiksi, muttaeräillä alueilla sallitaan toiminta, joka ei uhkaasuojeltavia luontoarvoja.

Vuonna 1998 tehtyyn valtioneuvoston Natura2000 -verkostoa koskevaan päätökseen sisältyikaikkiaan noin 47 000 hehtaaria aikaisempiinsuojelupäätöksiin kuulumattomia yksityismaita,jotka on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulainkeinoin. Noin puolet näistä alueista oli vuoden2002 loppuun mennessä hankittu valtiolle tairauhoitettu.

Euroopan yhteisö myöntää rahoitusta luon-non monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tämä ta-pahtuu ensisijaisesti EU:n Life Luonto -rahoituk-

sella16). Rahoitusta annetaan pääasiassa luonto-tyyppien ja lajien suojelun edistämiseen Natura2000 -verkostoon sisällytetyillä tai ehdotetuillaalueilla. Rahoituksella tuetaan yksittäisiä määrä-aikaisia hankkeita ja sitä voivat hakea EU-mai-den yksityiset kansalaiset tai yhteisöt. EU rahoit-taa kustakin hankkeesta korkeintaan puolet, eri-tyistapauksissa enintään 75 prosenttia. Muunosan rahoituksesta on oltava kansallisista rahoi-tuslähteistä.

Suomi on jäsenyyden alusta saakka hakenutLife-rahoitusta eri projekteille. Vuosina 1995-2002 tukea on saatu yli 27 milj. euroa 36 erihankkeeseen. Life-rahoituksella on mm. ennallis-tettu suojelualueita, perinneympäristöjä ja ojitet-tuja soita, vauhditettu uhanalaisten lajien suoje-lua ja rakennettu retkeilypalveluita. Life - Luon-nolla on rahoitettu myös suojelualueiden hankin-taa ja korvauksia sekä toteutettu neuvontaa, va-listusta ja paikallisen yhteistoiminnan kehittämis-tä. EU myöntää vuosittain rahoitusta uusille Life-hankkeille. Esimerkiksi heinäkuussa 2002 komis-sio myönsi yhteensä n. 72 milj. euroa 70 luon-nonsuojeluprojektille 19 eri maassa, joista kuusioli suomalaisia luonnonsuojeluhankkeita.

Suomi pyrkii saattamaan Natura 2000 -ver-koston perustamisen mahdollisimman pian pää-tökseen. Verkostoon valituilla alueilla toteute-taan direktiivin edellyttämät suojelutoimenpiteetja huomioidaan hoidon ja käytön ohjauksessa so-siaaliset, taloudelliset ja tiedolliset edellytyksetsekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

Yhteisön tehtävä on järjestää Natura 2000-verkoston toimeenpanoon yhteisrahoitusta kan-sallisen rahoituksen lisäksi.

Seurannan avulla varmistetaan, että Natura2000 -alueista on saatavilla ajantasaiset tiedotsuojelutoimenpiteiden suuntaamiseksi.

16) Regulation (EC) No 1655/2000 of the European Parliament and of the Council of 17 July 2000 concerning the Fi-nancial Instrument for the Environment (LIFE)

47

Mahdollisten suojelualueverkoston täyden-nysten yhteydessä suojelutarpeen arvioinnin tu-lee perustua uusimpaan tietoon ja olla avointa jaselkeää.

5.3.3 Metsien suojelua koskevat tilastotEU:ssa ja suojeluun liittyvien käsitteidenyhtenäistäminen

Euroopan metsien suojelutietoja on kerättyosana koko maapallon metsävarojen arviointia.Lauhkean ja pohjoisen metsävyöhykkeen metsä-varainventoinnissa (UNECE/FAO TBFRA2000)17) on esitetty kattavasti myös metsien suo-jelua koskevia tietoja. Myös YK:n ympäristöoh-jelmaan liittyvä Maailman suojelualueiden seu-rantakeskus18) on laatinut suojelusta kertoviakartastoja.

Euroopassa metsien suojelutietoja on kerättylisäksi Euroopan ympäristökeskus (EEA) toimes-ta ja Euroopan metsäministerikonferenssien(MCPFE) seurannan yhteydessä. Euroopan met-säministerikonferenssin yhteysyksikön toimestaaloitettiin keväällä 2000 selvitystyö metsien suo-jelumäärittelyn yhdenmukaistamista ja tietojenkokoamista varten. Työhön osallistuu mm. met-sien inventoinnin ja metsien suojelun asiantunti-joita. Suojeluluokitus hyväksyttiin huhtikuussa2003 järjestetyssä neljännessä Euroopan metsä-ministerikonferenssissa (päätöslauselma 4).

EU:n rahoittamassa nk. COST E4 -hankkees-sa19) kartoitettiin vuosina 1996-1999 tiukastisuojeltuja, kokonaan metsätalouden ulkopuolel-le lakisääteisesti rajattuja metsiä. Hankkeeseenosallistui 27 maata ja sen loppuraportti julkais-tiin vuonna 1999. Hankkeen laatima selvitys ontoistaiseksi kattavin työ 25 Euroopan maan met-sien suojelutilanteesta. Selvitys osoitti selkeästi,

että metsien suojeluun tarvitaan erillinen luoki-tusjärjestelmä. Esimerkiksi Euroopassa eri mai-den metsien suojeluun sovelletaan yli 60 erilaistametsien suojeluluokkaa.

Vuonna 2002 käynnistyi vuoteen 2005 astijatkuva metsien suojelua koskeva COST E27-yhteistyöhanke20), jonka tavoitteena on metsiensuojelukäsitteistön yhtenäistäminen ja suojelutie-tojen täsmällisempi kokoaminen metsien inven-tointien yhteydessä. Hanke tukee mm. metsäpo-liittista keskustelua ja neljännen yleiseurooppa-laisen metsäministerikonferenssin valmistelussakehitettyä suojeluluokittelua.

Maailman kaikkia ekosysteemejä koskeviasuojelutietoja kerää Kansainvälinen luonnonsuo-jeluliitto (IUCN)21), joka on kehittänyt kuusias-teisen luokittelun. Koska IUCN -luokittelu kos-kee kaikkia ekosysteemejä, sitä ei ole voitu käyt-tää suoraan metsien suojeluluokitukseen. Luokit-telu ei esimerkiksi ota huomioon riittävästi met-sien luonnontilaisuuden astetta ja metsien käyt-töhistorian eroja.

Suomen tavoite on, että suojelualueita ja -toi-menpiteitä koskevien käsitteiden sekä metsä-,luonnon- ja ympäristönsuojelua koskevan tie-donkeruun ja tilastoinnin yhdenmukaisuutta ke-hitetään edelleen. Metsien suojelun kuvaus sa-moilla määritelmillä ja kriteereillä eri jäsenmais-sa tulee liittää osaksi EU:n metsätietojärjestel-miä. Käsitteiden yhdenmukaistamiseen tulee pyr-kiä myös käsiteltäessä luonnon- ja ympäristön-suojeluun liittyviä asioita EU:n toimielimissä.

Tiedonkeruussa ja tilastoinnissa tulee välttääpäällekkäistä ja ristiriitaista tiedonkeruuta ja ra-portointia.

17) UNECE/FAO Temperate and Boreal Forest Resource Assessment, TBFRA200018) World Conservation Monitoring Centre, WCMC19) COST ACTION E4 �Forest Reserves Research Network�20) COST ACTION E27 �PROFOR-Protected Forest Areas�21) The World Conservation Union, IUCN

48

5.4 RAAKAPUUMARKKINA5.4 RAAKAPUUMARKKINA5.4 RAAKAPUUMARKKINA5.4 RAAKAPUUMARKKINA5.4 RAAKAPUUMARKKINAT JA PUUN KÄYTTÖT JA PUUN KÄYTTÖT JA PUUN KÄYTTÖT JA PUUN KÄYTTÖT JA PUUN KÄYTTÖ

5.4.1 Puukauppasopimukset

EU-maissa on ollut käytössä erilaisia puu-kauppaa tukevia järjestelmiä. Suomessa harjoi-tettiin puukaupan sopimuspolitiikkaa 1960-lu-vun alusta alkaen vuoteen 1999 saakka. Suomenja EU:n kilpailusäännöt edellyttivät Suomen puu-kauppaa koskevan hintasuositussopimusjärjes-telmän purkamista. EU:n komissio myönsi joulu-kuussa 1996 poikkeusluvan viideksi vuodeksivuoden 1997 alusta alkaen puukaupan sopimus-järjestelmän jatkamiseksi. Suomessa saatiin lupasoveltaa yrityskohtaista puukauppamallia viidenvuoden ajan, minkä kuluessa järjestelyä oli mää-rä arvioida uudelleen. Suomen kilpailuvirastomyönsi poikkeusluvan kuitenkin vain vuoden1999 huhtikuuhun asti. Tämän jälkeen puu-kauppaneuvotteluja ei enää ole Suomessa käyty.

5.4.2 Puutavaran mittaus

Neuvoston direktiivi raakapuun luokitustakoskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentä-misestä (68/89/ETY) eli nk. puutavaranmittaus-direktiivi koskee yhteisön sisäistä raakapuu-kauppaa. Direktiivin tavoitteena on yhdenmu-kaistaa puutavaran mittaus- ja luokitusjärjestel-mä. Jäsenvaltiot voivat halutessaan määrätä luo-kituksen käytön pakolliseksi raakapuun kaupas-sa. Direktiivin artiklan 4 mukaan jäsenvaltio voimäärätä luokituksen pakolliseksi joko osassaraakapuutuotantokauppaa tai koko raakapuu-tuotantokaupassa.

Direktiivi on tullut voimaan vuonna 1968 jase on alun perinkin säädetty lähinnä Keski-Eu-roopan olosuhteita ja puunkorjuumenetelmiävarten. Ottaen huomioon 35 vuoden aikana ta-pahtuneen teknisen kehityksen puutavaran mit-tauksen alalla, kyseinen direktiivi on sisällöllises-ti vanhentunut eli siinä esitetyt menetelmät ovatvanhoja ja käytännölle vieraita. Pitkälle automa-tisoituun, rationaaliseen ja tarkkuudeltaan kor-

keatasoiseen suomalaiseen puutavaranmittauk-seen direktiivi ei sovellu lainkaan.

Suomi sai liittymissopimuksessa kolme vuottaeli vuoden 1997 loppuun saakka siirtymäaikaadirektiivin täytäntöönpanosta. Siirtymäajan pää-tyttyä Suomi ei ole ryhtynyt soveltamaan direk-tiiviä eikä vanhentuneen direktiivin soveltamistapidetä edelleenkään mielekkäänä. Suomen ohelladirektiiviä ei ole pantu kansallisesti täytäntöönvahvoissa metsätalousmaissa Ruotsissa ja Itäval-lassa, mikä on entisestään korostanut direktiivinmuutostarvetta. Sama koskee Iso-Britanniaa jaEspanjaa. Nykyisistä jäsenmaista ainoastaan Lu-xemburg soveltaa direktiiviä käytännössä. Eu-roopan yhteisöjen komissio on tietoinen tilan-teesta, eikä ole kesän 2000 jälkeen nostanut esilleasiaa direktiivin täytäntöönpanosta ja soveltami-sesta. Euroopan metsäinstituutti EFI on laatinutv.1998 selvityksen direktiivin soveltamisestaEU:n puukaupassa.

Suomi on ajanut ensisijaisesti direktiivin ku-moamista. Mikäli tämä on mahdotonta, ajetaandirektiivin uudenaikaistamista eli uuden direktii-vin laatimista. Suomen kannan mukaan tässätyössä Euroopan standardisoimisjärjestön (CEN)tukkien laatuluokituksen ja mittauksen standar-deja koskeva yleiseurooppalainen työ olisi muo-dostanut hyvän pohjan. Puutavaranmittausstan-dardia lokakuussa 2002 käsitellyt CEN-kokoustotesi, ettei ole pakottavaa tarvetta jatkaa työs-kentelyä ja päätti keskeyttää standardisointityönpyöreän puutavaran mittauksen osalta. Standar-disointityön keskeyttämisen kannalla olivat Ir-lannin, Ison-Britannian, Ranskan, Itävallan,Ruotsin ja Suomen edustajat. Työtä olisivat ha-lunneet jatkaa ainoastaan saksalaiset, jotka eh-dottivat, että olisi ryhdytty työstämään nk. kes-ki-eurooppalaista puutavaranmittausstandardiaja vastaavasti skandinaavista standardia. Ehdo-tus torjuttiin, koska todettiin mittauskäytäntöjen(menetelmät, mittasuureet, mittauksen toteutus,jne.) olevan hyvin erilaisia eri maissa. Lisäksi tä-mäntyyppinen standardisointityö olisi pahimmil-

49

laan luonut rajapinnan, jossa keskieurooppalai-nen ja skandinaavinen standardi ”törmäisivät”.

Päätös CEN-standardisointityön keskeyttämi-sestä on sinänsä Suomen kannan mukainen. Ma-nuaalisten mittausmenetelmien (keskus- ja latva-kiintomittaus) standardisointi ei olisi järkevää,koska nykyisin käytetään kehittyneempiä mitta-usmenetelmiä puutavaran määrän toteamisessa.Lisäksi eri maiden manuaalisten mittauskäytän-töjen yhteensovittaminen olisi ollut hyvin haasta-vaa. Standardisointityön keskeyttäminen kuiten-kin merkitsee, että kysymys puutavaranmittaus-direktiivistä pysyy avoimena. Komissio ei ole sel-keästi ilmaissut kantaansa puutavaranmittausdi-rektiivistä nykytilanteessa.

Päätös CEN-standardisointityön keskeyttämi-sestä oli perusteltu ja Suomen kannalta nykyti-lanne on tyydyttävä. Suomen aiemmin esille tuo-mat perusteet puutavaranmittausdirektiivin ku-moamiseksi ovat edelleen olemassa. Suomen tu-lee ylläpitää hyvät yhteydet komissioon ja mui-hin jäsenmaihin sekä seurata tiiviisti asian käsit-telyä.

5.4.3 Sertifiointi ja metsäteollisuustuot-teiden ekomerkintä

SSSSSERTIFIOINTIJÄRJESTELMÄTERTIFIOINTIJÄRJESTELMÄTERTIFIOINTIJÄRJESTELMÄTERTIFIOINTIJÄRJESTELMÄTERTIFIOINTIJÄRJESTELMÄT EU: EU: EU: EU: EU:NNNNN ALUEELLAALUEELLAALUEELLAALUEELLAALUEELLA

Metsäsertifiointikeskustelu lähti alun perinliikkeelle tarpeesta kehittää keinoja trooppistenmetsien häviämisen hidastamiseksi. Nykyisinmetsäsertifioinnin päätarkoitukseksi on muodos-tunut kestävän metsätalouden edistäminen. Senavulla voidaan kertoa puutuotteiden kuluttajalletietoa metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä.

Metsäsertifioinnissa tarkistetaan, täyttääkömetsien hoito ja käsittely vaatimusasiakirjoissaeli standardeissa asetetut vaatimukset. Tarkas-tuksen eli auditoinnin tekee ulkopuolinen taho,sertifiointiyritys, joka myöntää vaatimukset täyt-

täville metsille sertifikaatin. Ympäristömerkkejähallinnoivat organisaatiot myöntävät ympäristö-merkkejä käytettäväksi tuotteissa, joiden raaka-aineena on käytetty sertifioidusta metsästä kor-jattua puuta. Ympäristömerkkien myöntämisenedellytyksenä on, että tuotteen raaka-aineenakäytetyn puun alkuperän varmistamiseksi onkäytössä sertifioitu järjestelmä.

Useilla Euroopan mailla on kansallisia metsä-sertifiointijärjestelmiä, jotka on hyväksyttyPEFC:hen eli yleiseurooppalaiseen metsäsertifi-ointijärjestelmään (Pan European Forest Certifi-cation). Toinen Euroopassa käytetty sertifiointi-järjestelmä on FSC eli Hyvän metsänhoidon neu-voston (Forest Stewardship Council, FSC) sertifi-ointijärjestelmä.

Euroopassa oli vuoden 2004 alussa noin 78miljoonaa hehtaaria sertifioituja metsiä, joista 26miljoonaa hehtaaria oli FSC- ja 52 milj. ha PEFC-sertifioituja.

PEFC:n eli yleiseurooppalaisen metsäsertifi-ointijärjestelmän puitteissa on luotu kansainväli-nen kehys Euroopan maiden kansallisille taialueellisille metsäsertifiointijärjestelmille ja nii-den keskinäiselle tunnustamiselle. Kehitystyönperustana ovat olleet Helsingin ja Lissaboninmetsäministerikokouksissa vuosina 1993 ja 1998hyväksytyt yleiseurooppalaiset kestävän metsäta-louden kriteerit.

PEFC-järjestelmän laatiminen alkoi Suomen,Saksan, Ranskan, Norjan, Itävallan ja Ruotsinyksityismetsänomistajien järjestöjen aloitteestavuonna 1998 ja järjestelmä julkistettiin virallises-ti kesäkuussa 1999. Yksityismetsänomistajienohella järjestelmän laadinnassa ovat olleet muka-na valtioita ja kuntia metsänomistajina edustavatorganisaatiot sekä muun muassa metsäteollisuu-den ja kaupan järjestöt.

Suomen metsäsertifiointijärjestelmä FFCS(Finnish Forest Certification System) on Suomen

50

metsien kansallinen metsäsertifiointijärjestelmä,joka sai PEFC:n hyväksynnän toukokuussa2000.

PEFC-järjestelmä edellyttää, että eri maidenkansalliset järjestelmät, kuten esimerkiksi Suo-men metsäsertifiointijärjestelmä FFCS, täyttävätPEFC:ssä yhteisesti sovittuja standardien valmis-telua ja sisältöä koskevat vaatimukset. Euroopanmaiden tulee täyttää vähintään yleiseurooppalai-set vaatimukset kestävälle metsätaloudelle (Pan-European Operational Level Guidelines -PEOLG). PEFC on laajentumassa maailmanlaa-juiseksi, alueellisiin kestävän metsätalouden kri-teeri- ja indikaattorijärjestelmiin perustuen. Täl-lä hetkellä PEFC-järjestelmään kuuluu 27 maata.

PEFC:n jäsenorganisaatiot päättävät äänestä-mällä kansallisen järjestelmän hyväksymisestäulkopuolisen, riippumattoman tahon tekemänjärjestelmän evaluoinnin perusteella. PEFC-jär-jestelmä edellyttää, että sertifikaatteja myöntävätyritykset akkreditoituvat kansallisten akkredi-tointilaitosten puitteissa. Vuoden 2004 alkuunmennessä PEFC-sertifioituja metsiä on 13 maas-sa. EU:ssa on PEFC sertifioituja metsiä yhdeksäs-sä maassa (Suomi, Ruotsi, Tanska, Iso Britannia,Saksa, Ranska, Belgia, Itävalta, Espanja) yhteen-sä 41 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi EU:n uusissajäsenmaissa Tšekissä ja Latviassa on PEFC-serti-fioituja metsiä noin kaksi miljoonaa hehtaaria.

Suomen FFCS-järjestelmällä ei ole omaa puu-ja paperituotteisiin liitettävää tuotemerkkiä. Sensijaan PEFC:n kansalliset jäsenorganisaatiot eliSuomessa Suomen Metsäsertifiointi ry saavat oi-keuden myöntää PEFC -merkin käyttöoikeuk-sia. PEFC -merkin käyttö metsäteollisuudessasekä tuotteiden kaupassa ja jakelussa edellyttää,että yrityksessä on käytössä sertifioitu puun al-kuperän todentamisjärjestelmä (chain-of-custo-dy). Suomessa PEFC:n tuotemerkin käyttöön oi-keutettujen metsäteollisuusyritysten tuotantopo-tentiaali kattaa valtaosan mekaanisesta metsäte-ollisuudesta ja kasvavan osan massa- ja paperite-ollisuudesta.

Hyvän metsänhoidon neuvosto eli FSC onkansainvälinen metsäsertifiointia ja sertifiointior-ganisaatioiden akkreditointia harjoittava organi-saatio. Sen perustivat 26 maata edustavat ympä-ristö- ja ihmisoikeusjärjestöt, puuntuottajat japuukauppiaat vuonna 1993. FSC:n laatimillakymmenen hyvän metsänhoidon periaatteella py-ritään edistämään metsien ekologisesti, sosiaali-sesti ja taloudellisesti kestävää hoitoa ja käyttöä.Yleisperiaatteista johdetaan tarvittaessa maa-kohtaiset sovellukset kansallisissa FSC-työryh-missä. FSC:llä on tuotemerkki, jota voidaankäyttää tuotteissa, jotka sisältävät FSC-sertifioi-duista metsistä lähtöisin olevaa puuraaka-ainettaja joiden raaka-aineen alkuperä voidaan toden-taa (chain-of-custody).

Vuoden 2004 alussa FSC-järjestelmällä sertifi-oituja metsiä oli noin 42 miljoonaa hehtaaria 62maassa, joista noin puolet sijaitsee Euroopassa.FSC-sertifioituja metsiä on 12 EU-maassa ja nii-den yhteispinta-ala on noin 13 miljoonaa hehtaa-ria. Lisäksi FSC-sertifioituja metsiä on seitsemäs-sä EU:n uudessa jäsenmaassa yhteensä noin 9miljoonaa hehtaaria.

Pääosa FSC-järjestelmän puitteissa sertifioi-duista metsistä on ollut metsäteollisuusyritysten,yhteisöjen tai valtion omistamia metsäalueita,mutta myös yksityisten maiden ryhmäsertifiointion viime vuosina yleistynyt. Sertifikaattienmyöntäjinä ovat toimineet FSC:n valtuuttamateli akkreditoimat sertifiointiyritykset.

Suomen FSC-työryhmä perustettiin syksyllä2000. Se valmisteli vuoden 2001 aikana maam-me oloihin sopeutetun kansallisen FSC-standar-din. FSC-sertifiointi käynnistyi ensimmäistensuomalaisten yksityismetsänomistajien metsissäsyksyllä 2001. Koska Suomen FSC-standardia eiole vielä vahvistettu kansainvälisesti, on Suomes-sa toistaiseksi sovellettu kansainvälistä FSC-stan-dardia.

Suomen kansallisesta sertifiointitilanteesta to-dettakoon, että Suomen metsäpinta-alasta 95

51

prosenttia eli noin 22 miljoonaa hehtaaria on ser-tifioitu kansallisen sertifiointijärjestelmän, suo-malaisen FFCS -sertifikaatin mukaan. FSC -serti-fikaatin (Forest Stewardship Council) mukaansertifioituja metsiä oli vuoden 2004 alussa Suo-messa noin sata hehtaaria.

EU:EU:EU:EU:EU:NNNNN TOIMINTATOIMINTATOIMINTATOIMINTATOIMINTA SERTIFIOINTIKYSYMYKSESSÄSERTIFIOINTIKYSYMYKSESSÄSERTIFIOINTIKYSYMYKSESSÄSERTIFIOINTIKYSYMYKSESSÄSERTIFIOINTIKYSYMYKSESSÄ

Ympäristöasioiden pääosasto toi syksyllä2002 keskusteltavaksi muistion Forest Certifica-tion: integrating environmental protection intonatural forest resource management. Muistiossaehdotetaan harkittavaksi metsäsertifioinnin kyt-kemistä olemassa oleviin EU:n instrumentteihin.Muistiossa ehdotettiin myös, että EU:n tulisi tun-nustaa EU:n ulkopuoliset, luotettavat metsäserti-fiointijärjestelmät.

Komission eri pääosastot ovat antaneet erilai-sia viestejä siitä, miten EU:n tulisi suhtautua ser-tifiointiin tai ottaa siihen kantaa. Vaatimuksiasiitä, että komission tulisi ottaa kantaa sertifioin-tiin, on tullut lähinnä puun viejämaista, jotkavaativat että EU:n tulisi tunnustaa heidän sertifi-ointijärjestelmänsä ja siten taata ko. puutavarantai puutuotteiden pääsy EU:n markkinoille. Täs-sä yhteydessä sertifiointi liittyy keskeisesti myöshakkuiden ja puukaupan laillisuuskysymyksiin.

Suomen kannan mukaan metsäsertifiointia eipidä kytkeä EU:n instrumentteihin eikä säädök-siin. Metsäsertifioinnin tulee säilyä vapaaehtoise-na markkinavoimien keinona edistää kestäväämetsätaloutta ja vakuuttaa kuluttajat siitä, ettätuotteet tulevat kestävästi hoidetuista metsistä.Metsäsertifiointi ei saa muodostua kaupan es-teeksi. Metsäsertifioinnin pitää myös edistääpuun käyttöä suhteessa korvaaviin, uusiutumat-tomiin materiaaleihin.

Kaikki kestävää metsätaloutta edistävät jalaittomia hakkuita torjuvat sertifiointijärjestel-mät tulee hyväksyä, kun ne tukeutuvat kansain-

välisesti sovittuihin kestävän metsätalouden peri-aatteisiin. EU:lla ei ole tarvetta luoda järjestel-mää eri metsäsertifiointijärjestelmien vastavuo-roiseen tunnustamiseen, niin kauan kun metsä-sertifiointivaatimuksia ei kytketä EU:n säädök-siin eikä EU:lla ole virallista asemaa metsäsertifi-oinnin toteuttamiseksi.

YYYYYMPÄRISTÖNHALLINTAJÄRJESTELMÄTMPÄRISTÖNHALLINTAJÄRJESTELMÄTMPÄRISTÖNHALLINTAJÄRJESTELMÄTMPÄRISTÖNHALLINTAJÄRJESTELMÄTMPÄRISTÖNHALLINTAJÄRJESTELMÄT

Ympäristönhallintajärjestelmät (Environmen-tal Management Systems eli EMS) perustuvatsiihen, että yritykset tuntevat toimintansa ympä-ristövaikutukset ja asettavat tämän perusteellaitse ympäristönsuojeluun liittyviä tavoitteita toi-minnalleen. Tavoitteena on, että yritykset vähen-tävät aktiivisesti aiheuttamiaan ympäristöhaitto-ja ja pyrkivät toimintansa jatkuvaan parantami-seen. Ympäristönhallintajärjestelmän avulla yri-tys pystyy tunnistamaan toimintaansa, tuottei-siinsa ja palveluihinsa liittyvät merkittävät suo-rat ja epäsuorat ympäristövaikutukset ja kehittä-mismahdollisuudet. Kehitystä seurataan vuosit-taisissa katselmuksissa, jolloin asetetaan myösuudet tavoitteet.

Ympäristönhallintajärjestelmät eroavat met-säsertifiointijärjestelmistä siinä, että sertifiointi-järjestelmät sisältävät käytännön metsätalouttakoskevia vaatimuksia sekä mahdollisuuden ym-päristömerkkien käyttöön. Metsäsertifioinnissasidosryhmien mahdollisimman laaja osallistumi-nen on tärkeää, kun ympäristöjärjestelmien ke-hittämisprosessit ovat usein yritysten sisäisiä jaliittyvät niiden omien tavoitteiden asettamiseen,vaikka etenkin EMAS-järjestelmässä sidosryhmi-en näkemyksiä tulee ottaa huomioon.

Kaikentyyppisille organisaatioille sopivia ym-päristöohjelomia ovat ISO 14001 ja EMAS-jär-jestelmä. ISO 14 001 -standardi on kansainväli-sen standardisoimisjärjestö ISO:n (InternationalOrganization for Standardization) ympäristöjär-jestelmä. Standardi soveltuu kaikenlaisille orga-nisaatioille ja se on voimassa kaikkialla maail-

52

massa. ISO 14001 -standardi sisältää ja kuvaaympäristöjärjestelmän edellyttämät keskeiset ele-mentit. Se on ainoa ISO 14000 -sarjan standardi,jonka perusteella organisaation ympäristöjärjes-telmä voidaan sertifioida riippumattoman, kol-mannen osapuolen suorittaman auditoinnin jäl-keen.

Vuoden 2002 alussa Suomeen oli myönnettyjo lähes 700 ympäristösertifikaattia. Metsäorga-nisaatioista mm. Metsähallitukselle on myönnet-ty ISO 14001 -sertifikaatti. Useissa metsäteolli-suusyrityksissä ISO 14001 standardi on otettukäyttöön rinnan ISO 9001 laatujärjestelmästan-dardin kanssa. Myös kymmenet metsänhoitoyh-distykset kehittävät vastaavia ympäristöjärjestel-miä.

Tarkasteltaessa ISO -järjestön vaatimuksia jasuomalaista FFCS - standardia, todettakoon, ettäSuomalainen sertifikaatti noudattaa Kansainväli-sen standardisoimisjärjestön (ISO) sopimia vaati-muksia. Samoja periaatteita noudatetaan laatu-ja ympäristöjärjestelmien sertifioinnissa. Merkit-tävä ero kuitenkin on, että siinä missä ISO edel-lyttää sertifioitavalta toiminnalta vain jatkuvaaparantamista, suomalainen sertifikaatti asettaametsänhoidolle selvän vähimmäistason.

EMAS-järjestelmä (Community Eco-Manage-ment and Audit Scheme) on teollisuusyrityksilletarkoitettu vapaaehtoinen ympäristöasioidenhallinta- ja auditointijärjestelmä.

EU:EU:EU:EU:EU:NNNNN EKOMERKKIEKOMERKKIEKOMERKKIEKOMERKKIEKOMERKKI

EU:n ympäristömerkki (EU Eco-label) eli eu-rokukka on ollut käytössä vuodesta 1993. Ny-kyinen asetus on vuodelta 2000 (EY 1980/2000).

EU:n ympäristömerkin voivat saada sellaisettuotteet tai palvelut, jotka kuormittavat ympäris-töä vähemmän kuin muut vastaavaan käyttööntarkoitetut tuotteet ja joille on hyväksytty ekolo-giset kriteerit. Myöntämisperusteet on vahvistet-

tu 19 tuoteryhmälle ja useat sadat tuotteet ovatjo saaneet merkin. Metsäteollisuuden tuotteistaympäristömerkin kriteerit on määritelty kopio-ja graafisille papereille sekä pehmopapereille.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että pohjois-mailla on oma vuonna 1989 käyttöön otettuekomerkki, Joutsenmerkki. Mukana toiminnassaovat kaikki Pohjoismaat. Kriteerit on hyväksytty55 tuoteryhmälle.

5.4.4 EU:n toiminta laittomien hakkuidenestämiseksi

Komission kauppapolitiikan pääosasto ryhtyivuonna 2002 valmistelemaan laittomia hakkuitaja siihen liittyvää problematiikkaa käsitteleväätiedonantoa (Forest Law Enforcement, Gover-nance and Trade, FLEGT) lähtökohtana huolilaittomista hakkuista ja niiden seurauksista erityi-sesti trooppisissa maissa ja Venäjällä. Komissiopyrkii luomaan järjestelmän, jonka avulla var-mistettaisiin, että EU:n jäsenmaihin tuotava puu-tavara on tuotettu ja hakattu laillisesti. Lisäksiasiasta suunnitellaan laadittavan asetus. Myö-hemmin päävastuu tiedonannosta siirrettiinkauppapolitiikan pääosastolta ympäristöpää-osastolle ja tiedonanto (Communication from theCommission to the Council and the EuropeanParliament, COM (2003) 251 final 21.5.2003)valmistui toukokuussa 2003.

Tavoitteena on aikaansaada toimintasuunni-telma (Action Plan), jolla EU pystyisi rajoitta-maan laittomiin hakkuisiin ja niistä saatavaanpuutavaraan liittyvää kauppaa. Ongelma onpoikkisektoraalinen koskettaen mm. ympäristöntilaa, maataloutta, kauppaa ja tullia sekä teolli-suutta. Tämän vuoksi tiedonantoa on valmistel-tua usean komission pääosaston kanssa. Tiedon-annon pääosat ovat:

a) tuki puuntuottajamaille, minkä tavoitteena onlisätä ao. maiden kykyä taistella korruptiotavastaan, luoda parempi, läpinäkyvä alan hal-linto, auttaa kehittämään puun alkuperän ve-

53

rifiointijärjestelmä sekä edistää alan politii-kan (esimerkiksi lait ja metsäohjelmat) yleistäreformia.

b) puukauppa, jonka tavoitteena on aikaansaa-da partnerimaiden kanssa vapaaehtoinenpuun viennin lisensiointijärjestelmä, minkäperusteella puuta EU:iin tuotaessa voidaanao. erät osoittaa tulevan laillisista hakkuista.Ongelman muodostaa ns. conflict timber(puun myynnillä rahoitetaan sodankäyntiä)sekä laittoman/laillisen ja ei-kestävän/kestä-vän metsätalouden välinen mahdollinen riip-pumattomuus. Tavoitteena tulee olla, ettämahdollinen lisensiointi ei vaikeuta laillistaliiketoimintaa eikä huononna köyhien viejä-maiden asemaa.

c) julkiset hankinnat, joissa voitaisiin painottaaympäristönäkökohtia aikaisempaa enemmän.Tämä vaatii EU-lainsäädännön muuttamista.

d) yksityisen sektorin aloitteet, jolla on keskeinenrooli puun alkuperän varmistamisessa. Erityi-sesti pohjoismaiset metsäyhtiöt ovat tässä pit-källä Venäjältä tuotavan puun seurannassa jamm. näiden yhtiöiden kokemuksia tulisi voi-da hyödyntää.

e) rahoitus ja investoinnit, joita ohjaamalla lailli-suutta vahvistaviin hankkeisiin voidaan lait-toman puutavaran kauppaa vähentää.

f) olemassa oleva lainsäädäntö ja sopimukset,joita hyödyntämällä voidaan ongelmaan vai-kuttaa. Tällaisia ovat mm. rahanpesuun liitty-vä lainsäädäntö ja CITES (Convention onTrade in Endangered Species).

Neuvoston päätelmät komission FLEGT-tiedonannosta hyväksyttiin lokakuussa 2003.Neuvoston päätelmissä kehotetaan yhteisöä jajäsenvaltiota aloittamaan tärkeimpien kohde-maiden kanssa poliittinen vuoropuhelu näidenmetsäalan hallinnon uudistamisesta sekä aloitta-maan keskustelut puuntuottajamaiden ja alanalueellisten järjestöjen kanssa näiden vapaaehtoi-sista FLEGT- kumppanuussopimuksista. Komis-

sion mandaatista jatkaa asiaan liittyvää kumppa-nuus- ja lainsäädäntövalmistelua päätetään vuo-den 2004 puolivälin jälkeen.

Suomen kanta on, että laittomat hakkuut ovatympäristöllinen, sosiaalinen ja taloudellinen on-gelma, jota on torjuttava. Suomi suhtautuumyönteisesti komission tiedonantoon. EU:n jat-kotoimenpiteistä päätettäessä on kuitenkin tär-keää, että toimenpiteet ovat realistisia, eivät ai-heuta turhaa byrokratiaa tai kustannuksia jakohdistuvat varsinaisiin haittaa aiheuttaviin toi-mijoihin.

5.4.5 Puun käytön edistäminen

PPPPPUURAAKAUURAAKAUURAAKAUURAAKAUURAAKA-----AINEENAINEENAINEENAINEENAINEEN KÄYTÖNKÄYTÖNKÄYTÖNKÄYTÖNKÄYTÖN EDISTÄMINENEDISTÄMINENEDISTÄMINENEDISTÄMINENEDISTÄMINEN

Suomen hallituksen vuonna 2001 käynnistä-män PuuEurooppa -kampanjan tavoitteena onedistää puun käyttöä mekaanisessa jalostuksessaja rakentamisessa niin Suomessa kuin muuallaEuroopassa, lisätä puutuotteiden vientiä ja pa-rantaa maaseudun työllisyyttä. PuuEurooppa -kampanjaa toteutetaan vuosien 2001-2005 aika-na yhteistyössä yhteispohjoismaisten Timber2000 UK ja Timber 2000 France -ohjelmienkanssa. Hanke tukee lisäksi puutuoteteollisuu-den Visio 2010 -tavoitetta nostaa puun käyttöäEuroopassa Yhdysvaltojen ja Kanadan tasolle.

PuuEurooppa -kampanjassa on valmisteltuehdotus Euroopan unionin yhteisestä, puun ra-kentamiskäyttöä edistävästä ohjelmasta. Sen esi-kuvana on ollut EU:n uusiutuvien energialähtei-den edistämisohjelma. Ohjelman mahdollisestakäytännön toteutuksesta käydään keskustelujametsäteollisuuden ja komission kanssa. Asiaakoskeneeseen kirjalliseen kyselyyn22) komissiovastasi, ettei komissio voi suoraan edistää puuntai minkään muun materiaalin käyttöä tai vai-kuttaa markkinahintojen vakauteen.

22) Euroopan parlamentin jäsenten Pohjamo ja Pesälä kirjallinen kysely puurakentamisen edistämisestä Euroopanunionissa, 19.12.2002

54

Vuonna 1952 perustettu Euroopan puuteolli-suusliitto, CEI-Bois (European Confederation ofWoodworking Industries) edustaa Euroopan me-kaanista puunjalostusteollisuutta. Järjestön jäse-niä ovat kansalliset ja eurooppalaiset puunjalos-tussektorin organisaatiot.

Vuonna 2001 perustettiin komission ja CEI-Bois:n yhteinen Enhanced use of wood -työryh-mä. Ryhmä koostuu suureksi osaksi puurakenta-misen asiantuntijoista. Työryhmän keskeisiksitoimenpidealueiksi ovat muodostuneet standar-disointi ja lainsäädäntö, koulutus, tiedotus japuunkäyttöön liittyvien välineiden käytön edis-täminen (esimerkiksi tietokoneavusteisessa suun-nittelussa). Työryhmä on laatinut taustaraportin”Enhanced use of wood” ja työohjelman vuo-teen 2005 asti.

Komission teollisuuspääosaston järjestämätmetsäteollisuusfoorumit (Forest-Based In-dustries Forum, ks. luku 4.6.2) ovat käsitelleetEuroopan metsäteollisuussektoria ja puun käy-tön edistämistä.

Euroopan Puupäivä (European Wood Day)tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran Brys-selissä Euroopan puuteollisuusliiton CEI-Bois'n50-vuotisjuhlan yhteydessä maaliskuussa 2002.Tapahtuma on jatkossa tarkoitus järjestää vuo-sittain. Syksyllä 2001 vietettiin Hampurissa en-simmäistä kertaa Euroopan metsäpäivää. Poh-joismailla osallistuivat molempien tapahtumienjärjestämiseen aktiivisesti.

PPPPPUUENERGIANUUENERGIANUUENERGIANUUENERGIANUUENERGIAN KÄYTÖNKÄYTÖNKÄYTÖNKÄYTÖNKÄYTÖN EDISTÄMINENEDISTÄMINENEDISTÄMINENEDISTÄMINENEDISTÄMINEN

”Tulevaisuuden energia: Uusiutuvat energia-lähteet - Yhteisön strategiaa ja toimintasuunni-telmaa koskeva valkoinen kirja” julkaistiin lop-puvuodesta 1997 ja neuvosto hyväksyi sitä tuke-van päätöslauselman vuonna 1998. Valkoisessakirjassa esitetään yhteisön strategia uusiutuvienenergialähteiden (biomassat, vesi, tuuli ja aurin-ko) käytön edistämistä koskevalle politiikallesekä yleispiirteinen toimintasuunnitelma strate-

gian ja sen tavoitteiden toteuttamiseksi. Tavoit-teeksi on asetettu uusiutuvan energian osuudenkaksinkertaistaminen nykyisestä 6 prosentista 12prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Toimeenpa-nossa kansalliset toimenpiteet ovat avainasemas-sa. Vuonna 1999 hyväksytty Suomen uusiutuvienenergialähteiden edistämisohjelma on EU:n val-koista kirjaa vastaava kansallinen ohjelma. Oh-jelma otettiin osaksi kansallista ilmastostrategiaavuonna 2001. Joulukuussa 2002 valmistui työ-ryhmän ehdotus uudeksi uusiutuvan energianedistämisohjelmaksi. Kansallinen ilmastostrate-gia tultaneen päivittämään vuoden 2004 syksyynmennessä.

Uusiutuvan energian edistämistä käsitteleväkomission vihreä kirja ”EnergiahuoltostrategiaEuroopalle” hyväksyttiin marraskuussa 2000.Direktiivi sähköntuotannon edistämisestä uusiu-tuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisä-markkinoilla (2001/77/EY) annettiin syyskuussa2001.

EU:n ALTENER II (1998–2002) ohjelmastarahoitetaan uusiutuvan energian käyttöä edistä-viä kehitys- ja tiedotushankkeita. Ohjelmasta eitueta investointeja eikä tutkimusta.

EU:n rakennerahastoista (ks. luku 6) voidaantukea myös uusiutuvan energian käyttöön liitty-viä investointeja ja muita hankkeita. Energia-hankkeiden kannalta tärkeimpiä ovat aluekehi-tysrahasto ja Euroopan maatalouden ohjaus- jatukirahasto (EMOTR).

Uusiutuvat energiamuodot ovat olleet myösEU:n rahoittamassa energiatutkimuksessa hyvinesillä. Uusiutuvien energiamuotojen tutkimukses-sa korostuvat kansalliset lähtökohdat (mm. Tans-kalla tuulivoima, Suomella puun energiankäyttöja Välimeren maissa aurinkoenergia ja geotermi-nen energia). Vuonna 2003 alkaneessa EU:n tut-kimuksen kuudennessa puiteohjelmassa puutuot-teisiin liittyvää tutkimusta on mm. ”Nanotekno-logia ja nanotieteet, älykkäät materiaalit ja uudet

55

tuotantomenetelmät”- sekä ”Kestävä kehitys,globaalimuutos ja ekosysteemit”- painopistealu-eilla. Kuudes puiteohjelma seuraa komissionVihreän kirjan ”Energiahuoltostrategia Euroo-palle” linjauksia: Unionin päämääränä on kasvi-huonekaasujen vähentäminen, energian saanninturvaaminen, uusiutuvien energialähteiden käy-tön lisääminen ja teollisuuden kilpailukyvyn pa-rantaminen.

EU on nostanut esille uusiutuvien energialäh-teiden käytön lisäämistä myös kansainvälisissäneuvotteluissa. Muun muassa YK:n kestävän ke-hityksen huippukokouksessa Johannesburgissalokakuussa 2002 EU esitti voimakkaasti uusiutu-van energian käytön kasvattamista ja EU:n aloit-teesta lukuisat maat sitoutuivat noudattamaanjulistusta ”The Way Forward on RenewableEnergies.” EU:n kehitysyhteistyövaroista rahoi-tetaan kehitysmaiden energiakysymysten kestä-vää ratkaisua edistävää kumppanuushanketta.Johannesburgin kokouksen jälkeen EU on jatka-nut aloitteellisuuttaan uusiutuvaa energia koske-vissa kysymyksissä perustaen esimerkiksi ns.koalition muiden uusiutuvien energialähteidenkäytön lisäämisestä kiinnostuneiden maidenkanssa.

Suomen tavoite on, että puun käyttöä kestä-vän kehityksen mukaisena, ilmastosopimuksentavoitteita tukevana, uusiutuvana ja ympäris-töystävällisenä raaka-aineena, rakennusmateri-aalina ja energianlähteenä edistetään.

EU:n tulee määrätietoisesti edistää puun käyt-töä tukemalla tutkimus- ja kehitystyötä ja vai-kuttamalla siihen, että uusiutumattomien luon-nonvarojen sijaan suositaan puuta rakentamises-sa ja teollisuus-, energia- ja ympäristöpolitiikas-sa. Puun hyödyntämistä tulee edistää poistamallasen käyttöä rakentamisessa rajoittavia säädöksiäja huolehtimalla siitä, että ensikuidun käyttöä ei

rajoiteta keinotekoisesti. Rakentamissäädöstenuudistusten lisäksi tulee standardisointia edistää,jotta puurakentaminen olisi helppoa ja jousta-vaa.

PuuEurooppa -kampanjan avulla Suomen ta-voitteena on edistää puun käyttöä mekaanisessajalostuksessa ja rakentamisessa niin Suomessakuin muuallakin Euroopassa, lisätä puutuotteillakäytävää kauppaa ja luoda maaseudulle lisäätyöpaikkoja. Kotimaisen puun käyttöä tuleeedistää myös EU:n alueellisten tavoiteohjelmienpuitteissa.

Suomen tulee välittää tietoa ja asiantuntemus-ta puun energiakäytön moderneista menetelmistäEU-tasolla.

5.55.55.55.55.5 METSÄTMETSÄTMETSÄTMETSÄTMETSÄTALOUS - KÄYTÄNNÖN TALOUS - KÄYTÄNNÖN TALOUS - KÄYTÄNNÖN TALOUS - KÄYTÄNNÖN TALOUS - KÄYTÄNNÖN TOIMINTOIMINTOIMINTOIMINTOIMINTAAAAAAAAAASIVUSIVUSIVUSIVUSIVUAAAAAVVVVVAAAAAT MUIDEN SEKTT MUIDEN SEKTT MUIDEN SEKTT MUIDEN SEKTT MUIDEN SEKTOREIDEN DIREKTIIVIT JAOREIDEN DIREKTIIVIT JAOREIDEN DIREKTIIVIT JAOREIDEN DIREKTIIVIT JAOREIDEN DIREKTIIVIT JAASETUKSETASETUKSETASETUKSETASETUKSETASETUKSET

5.5.1 Vesipolitiikan puitedirektiivi ja met-sätalous

EY:n vesipolitiikan puitedirektiivi23) tuli voi-maan joulukuussa 2000. Direktiivin tavoitteenaon vesien tilan säilyttäminen ja parantaminensekä hyvälaatuisen veden riittävän saannin tur-vaaminen. Direktiivi sääntelee vesiä kuormittavi-en toimintojen lisäksi erityisesti vedenottoa mut-ta myös muuta vesivarojen käyttöä. Jäsenvaltioi-den on saatettava direktiivin noudattamisenedellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset mää-räykset voimaan viimeistään joulukuussa 2003.

Hajakuormituksen sääntelyn kannalta keskei-nen puitedirektiivin säännös on sen 10 artiklapiste- ja hajakuormitusta koskevasta yhdistetystälähestymistavasta. Siinä edellytetään, että sekäpistemäisen että hajakuormituksen osalta

23) EU:n direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista, annettu 23.10.2000. Tullut voimaan 22.12.2000

56

– päästöjen hallinta perustuu parhaaseen käyttö-kelpoiseen tekniikkaan (BAT) tai

– asetetaan asianmukaisia päästöraja-arvoja tai– hajakuormituspäästöjen hallinnassa sovelle-

taan, milloin mahdollista, ympäristön kannaltaparasta käytäntöä (BEP), siten kuin näistä sää-detään erikseen luetelluissa direktiivissä jamuussa asiaa koskevassa yhteisön lainsäädän-nössä.

Toisin sanoen lähtökohtana on jo olemassaoleva lainsäädäntö, jolla em. direktiivit on kan-sallisesti pantu täytäntöön. Jos puitedirektiivinmukaisesti vahvistettu laatutavoite tai laatunor-mi vaatii tiukempia ehtoja kuin em. periaatteidenja direktiivien soveltamisesta johtuvat, on käytet-tävä tehokkaampia keinoja päästöjen vähentämi-seksi. Puitedirektiivi aiheuttaa muutostarpeitakansalliseen lainsäädäntöön, erityisesti ympäris-tönsuojelulainsäädäntöön. Tarvittavat muutokseton saatettava voimaan vuoden 2003 loppuunmennessä.

Puitedirektiivi edellyttää, että vedet luokitel-laan niiden ekologisen ja kemiallisen tilan perus-teella laatuluokkiin. Maa jaetaan vesienhoitoalu-eisiin, joille laaditaan vuoteen 2009 mennessähoitosuunnitelmat toimenpideohjelmineen. Niilläon tarkoitus ehkäistä kaikkien vesistöjen tilanhuononeminen sekä suojella ja parantaa vesistöjäniin, että niissä saavutetaan hyvä ekologinen tilaviimeistään vuoden 2015 lopussa. Toimenpide-ohjelmiin sisällytetään erikseen lueteltujen direk-tiivien edellyttämät toimenpiteet, ns. perustoi-menpiteet. Lisäksi ohjelmiin voidaan sisällyttäätäydentäviä toimenpiteitä, joita ovat esimerkiksilainsäädännölliset, hallinnolliset ja taloudellisettai verotukselliset keinot, neuvotellut ympäristö-sopimukset, päästöjen ennakkovalvonta, hyvääympäristökäytäntöä koskevat ohjeet, ympäristönkunnostushankkeet sekä koulutushankkeet. Toi-menpiteiden tarpeen arviointi perustuu em. vesis-töjen tilaluokitukseen sekä tilaan vaikuttavienkuormituspaineiden arviointiin. Tässä arvioinnis-sa tarvitaan tietoa siitä, missä ja kuinka laajaltivesistökuormitusta aiheuttavia metsätalouden

toimia kuten ojitusta, maanpinnan muokkaustaja lannoitusta tehdään ja kuinka niiden yhteydes-sä toteutetaan vesiensuojelullisia toimenpiteitä.Direktiivi aiheuttanee jossain määrin muutoksiametsätaloudellisten toimenpiteiden seurantaantai ainakin seurantatietojen saatavuuden paran-tamista. Myös vesistöissä tehtävää hajakuormi-tuksen tarkkailua on tehostettava.

Ympäristönsuojelulainsäädännön tarkista-mistoimikunnan asettama asiantuntijajaosto sel-vittää parhaillaan hajakuormituksen säätelytar-peita vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanemiseksi. Jaosto tarkastelee tällöin myös met-sätalouden vesistökuormituksen hallintakeinojenriittävyyttä. Tässä kysymyksessä joudutaan poh-timaan myös metsälainsäädännön ja ympäristön-suojelulainsäädännön suhdetta puitedirektiivintäytäntöönpanossa. Kuormituksella tarkoitetaantässä yhteydessä kasvinravinteiden (typpi ja fos-fori) sekä haitallisten aineiden kulkeutumistapintavesiin ja pohjavesiin.

Toimeenpantaessa vesipolitiikan puitedirektii-viä Suomessa, tulee hyödyntää täysimääräisestivesien suojelun nykyisiä säädöspohjaisia ja va-paaehtoisia keinoja ja olemassa olevaa tutkimus-tietoa. Jos metsätalouden vesiensuojelutoimin-nassa ja seurannassa on selviä puutteita, niinmetsä- ja ympäristöviranomaisten tulee yhteis-työssä sopia menettelytapojen muuttamisesta.Jos vakavia puutteita ei saada korjatuiksi vapaa-ehtoisin toimenpitein ja koulutuksella, on harkit-tava muutoksia säädöksiin.

5.5.2 Puhdistamolietedirektiivi, direktiivibiohajoavien jätteiden biologisesta käsit-telystä ja eläinten sivutuoteasetus

PPPPPUHDISTAMOLIETEDIREKTIIVIUHDISTAMOLIETEDIREKTIIVIUHDISTAMOLIETEDIREKTIIVIUHDISTAMOLIETEDIREKTIIVIUHDISTAMOLIETEDIREKTIIVI

Vuoden 1986 puhdistamolietedirektiivi kos-kee puhdistamolietteen käyttöä maanviljelyssä.Direktiivin tavoitteena on edistää puhdistamo-

57

lietteen asianmukaista käyttöä, kuitenkin samal-la estäen haitalliset vaikutukset ihmisiin, eläi-miin, maaperään ja kasvillisuuteen. Jätevesienpuhdistustekniikoiden kehittymisen myötä puh-distamolietteen määrä on EU:ssa kasvanut jakasvanee edelleen. Vuoden 2001 alusta alkaenpuhdistamolietettä ei ole enää saanut viedä kaa-topaikoille. Ongelmaksi on muodostunut mihinlisääntyvä lietemäärä laitetaan.

Komission teki puhdistamolietedirektiiviluon-noksen vuonna 2001. Direktiiviluonnos ei kui-tenkaan ole edennyt työryhmäkäsittelyssä. Di-rektiiviehdotus annettaneen arvion mukaanvuonna 2004.

Direktiiviluonnoksessa esitettiin lietteen käyt-tökohteiden laajentamista siten, että lietteen levi-tys sallittaisiin jatkossa myös metsämaille (silvi-cultural areas) ja viheralueille (green areas).

Luonnoksen käsittelyssä metsän määritelmäon ollut epäselvä ja se ymmärretään eri jäsen-maissa eri tavoin. Lopullista kompromissia asias-ta ei ole vielä tehty.

Lähtökohtana ajatukselle lietteiden levittämi-sestä metsiin ei alun perin ole ollut metsänhoi-dollinen näkökulma. Metsien lannoittaminen onSuomessa nykyisin vähäistä ja vastaavasti myös-kään lietteen levittämiselle metsiin ei ole tarvetta.

Direktiivi tiukentaisi puhdistamolietteen kä-sittelyvaatimuksia ja ylipäänsä puhdistamoliet-teestä valmistettujen lopputuotteiden laatuvaati-muksia. Se asettaisi tiukempia raja-arvoja puh-distamolietteen raskasmetallipitoisuuksille ja li-säisi kuormitusrajoituksia. Se asettaisi myös uu-sia rajoituksia orgaanisille haitta-aineille sekävaatimuksia liittyen taudinaiheuttajiin.

Suomen mielestä maisemointialueet tai metsäteivät sovellu käsiteltyjen puhdistamolietteiden si-joituspaikaksi muun muassa raskasmetalli- ja hy-gieniariskien vuoksi.

DDDDDIREKTIIVIIREKTIIVIIREKTIIVIIREKTIIVIIREKTIIVI BIOHAJOAVIENBIOHAJOAVIENBIOHAJOAVIENBIOHAJOAVIENBIOHAJOAVIEN JÄTTEIDENJÄTTEIDENJÄTTEIDENJÄTTEIDENJÄTTEIDEN

BIOLOGISESTABIOLOGISESTABIOLOGISESTABIOLOGISESTABIOLOGISESTA KÄSITTELYSTÄKÄSITTELYSTÄKÄSITTELYSTÄKÄSITTELYSTÄKÄSITTELYSTÄ

Komissiossa on usean vuoden ajan valmisteltudirektiiviä biohajoavien jätteiden biologisista kä-sittelystä. Direktiivin tarkoituksena olisi edistääbiohajoavan jätteen käsittelyä ja tukea kaato-paikkadirektiivin tavoitteiden saavuttamista. Di-rektiivi sisältäisi luokituksen biologiseen käsitte-lyyn soveltuville biohajoaville jätteille, laatuvaa-timuksia kompostoidulle tai muutoin stabi-loidulle biohajoavalle jätteelle sekä yleisiä vaati-muksia biologisille käsittelylaitoksille.

Direktiivi koskee metsäsektoria sikäli, että di-rektiivin mukaisia lopputuotteita eli kompostejaja mädätysjätteitä ja niistä valmistettuja sivu-tuotteita voidaan käyttää metsätaloudessa lan-noitevalmisteina.

Komission tavoitteena on saada direktiivinkäsittely päätökseen vuoden 2004 loppuun men-nessä.

EU:n toiminnan pohjalta Suomessa on laadit-tu ehdotus kansalliseksi biojätestrategiaksi(25.4.2003), jonka tavoitteena on vähentää kaa-topaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteenmäärää ja ehkäistä kaatopaikoilla syntyviä il-maston lämpenemistä aiheuttavia metaanipääs-töjä. Työryhmä valitsi strategiavaihtoehdoksi esi-käsittelyä painottavan vaihtoehdon, johon sisäl-tyy jätteiden synnyn ehkäisyn, kierrätyksen, kiin-teistökohtaisen kompostoinnin ja kaatopaikkasi-joituksen lisäksi mm. jätepolttoaineen valmistus-ta sekä jäännösjätteen kompostoiminen ja sijoit-taminen kaatopaikalle ja energiana hyödyntämi-nen.

EEEEELÄINTENLÄINTENLÄINTENLÄINTENLÄINTEN SIVUTUOTEASETUSSIVUTUOTEASETUSSIVUTUOTEASETUSSIVUTUOTEASETUSSIVUTUOTEASETUS

Puhdistamolietedirektiivin ja biohajoavienjätteiden biologisista käsittelyä koskevien direk-tiivien käsittelyyn vaikutti nk. eläinten sivutuote-

58

asetuksen valmistelu. Tällä neuvoston ja parla-mentin asetuksella muiden kuin ihmisravinnoksitarkoitettujen eläinten sivutuotteiden terveys-säännöistä24) on ollut laajakantoiset vaikutuksetmyös jätehuoltoon.

Asetuksen tavoitteena on turvata eläinten ter-veys ja kansanterveys säätelemällä eläimistä saa-tavien sivutuotteiden keräämistä, kuljetusta, va-rastointia, esikäsittelyä, käsittelyä, käyttöä ja hä-vitystä. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat pe-rinteisten eläinjätteiden ohella (ruhot ja teurasjä-te) myös muut eläinperäiset materiaalit kutenlanta ja lihaa ja kalaa sisältävä ruokajäte.

Eläinten sivutuoteasetuksen hyvin nopea kä-sittely komissiossa ja neuvostossa pysäytti vuon-na 2002 osittaisten päällekkäisyyksien vuoksimyös puhdistamoliete- ja biohajoavan jätteenbiologista käsittelyä koskevien direktiiviluonnos-ten käsittelyn. Eläinten sivutuoteasetus tiukentaaSuomessa biokaasu- ja kompostointilaitosten kä-sittelyvaatimuksia sekä laitosten että sieltä saata-vien lopputuotteiden valvontaa. Metsätaloudenpiirissä se vähentää riskiä huonolaatuisten lop-putuotteiden joutumisesta metsään, sillä jos kä-sittelyvaatimukset biokaasu- tai kompostointilai-toksessa eivät täyty, voitaisiin lopputuotettamahdollisesti käyttää vain kaatopaikan maise-mointiin.

5.5.3 Ympäristövaikutusten arviointi

EU:n direktiivi tiettyjen hankkeiden ympäris-tövaikutusten arvioinnista eli YVA -direktiivi(85/337/ETY) säädettiin vuonna 1985. Sillä ha-luttiin ennaltaehkäistä ympäristöhaittoja sekäyhdenmukaistaa jäsenmaiden ympäristövaiku-tusten arviointikäytännöt. Suomessa laki ympä-

ristövaikutusten arviointimenettelystä eli YVA -laki tuli voimaan syyskuussa 1994. Direktiiviämuutettiin vuonna 1997 ja vastaavat lainsäädän-nön muutokset tulivat Suomessa voimaan huhti-kuussa 1999.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssäselvitetään hankkeen ympäristövaikutukset en-nen kuin sille myönnetään lupa. Hankkeet onlueteltu kansallisessa YVA -asetuksessa ja niitäovat esimerkiksi suuret voimalaitokset, suureh-kot satamahankkeet, metsäteollisuus, moottori-tiet, merkittävät ongelmajätelaitokset, mittavasoranotto ja turvetuotanto sekä suuret kanalat jasikalat. Ympäristöministeriön päätöksellä arvi-ointimenettelyä voidaan soveltaa myös muihinhankkeisiin.

YVA-lain mukaan myös sellaisten suunnitel-mien ja ohjelmien vaikutukset on arvioitava, joi-den toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ym-päristövaikutuksia. Ympäristövaikutusten arvi-ointi on tärkeä keino integroitaessa ympäristönä-kökohtia muille toimialueille, erityisesti liikenne-, energia-, maatalous- ja metsäpolitiikkaan.

Direktiivi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmienympäristövaikutusten arvioinnista astui voimaan2001 (2001/42/EY). Jäsenmaiden on pantava di-rektiivi täytäntöön 21.7.2004. Direktiivi täsmen-tää YVA-lain mukaista yleistä arviointivelvoitet-ta. Direktiivissä määritellään direktiivin mukai-sesti arvioitavat suunnitelmat ja ohjelmat sekäniiden valmisteluun liittyvän ympäristöselostuk-sen laadintamenettely ja selostuksen sisältö. Suo-messa direktiivin täytäntöönpanoa on valmistel-tu ympäristöministeriön asettamassa työryhmäs-sä. Hallituksen esitys eduskunnalle tarvittaviksilainsäädännön muutoksiksi on tarkoitus antaavuonna 2004.

24) 1774/2002, voimaantulo 30.10.2002, täytäntöönpano 1.5.2003) / eläinten sivutuoteasetus

59

5.5.4 Direktiiviehdotus ympäristövahin-kovastuusta

Direktiiviehdotusta ympäristövahinkojen eh-käisemiseen ja korjaamiseen liittyvästä ympäris-tövahinkovastuusta25) on edeltänyt pitkäaikainenvalmistelu. Komissio julkaisi jo vuona 1993 vih-reän kirjan ympäristövahinkovastuusta (KOM2000(66) lopullinen), joka sisälsi suuntaviivat tu-levalle direktiiville. Direktiiviehdotus poikkeaavalkoisesta kirjasta erityisesti siten, että direktii-vissä on pääpaino vahingonkorvausvastuun si-jasta julkisoikeudellisella vastuulla eli hallinnolli-silla keinoilla, joiden tavoitteena on ympäristö-vahingosta aiheutuvien haitallisten seuraustenehkäiseminen ja korjaaminen.

Direktiivin tarkoituksena on yhdenmukaistaajäsenmaiden lainsäädäntö, joka koskee ympäris-tövahinkojen ehkäisemiseen ja tapahtuneiden va-hinkojen korjaamiseen liittyviä vastuita. Direk-tiivi velvoittaisi jäsenmaat huolehtimaan vahin-kojen ennalta ehkäisemisestä ja ympäristön en-nallistamisesta ns. aiheuttamisperiaatteen mukai-sesti. Ympäristövahingon tai sen välittömänuhan aiheuttaja olisi siten velvollinen joko itseestämään tai korjaamaan aiheuttamansa vahin-gon tai maksamaan viranomaisille vahingon tor-junta- tai korjaamistoimenpiteistä aiheutuneetkustannukset. Jäsenvaltiot voivat myös sallia,että toiminnanharjoittaja ei vastaa korjaavistatoimista aiheutuneista kustannuksista, mikälitämä osoittaa, ettei ole toiminut tuottamukselli-sesti ja toiminta on ollut luvan mukaista tai pe-rustunut sen hetkiseen teknistieteelliseen tietä-mykseen. Direktiivi ei koskisi ennen direktiivintäytäntöönpanoa tapahtuneita ympäristövahin-koja.

Direktiiviä sovellettaisiin suojeltuja lajeja jaluontotyyppejä, vesistöjä ja maaperää koskeviinympäristövahinkoihin. Direktiivin liitteessä on

lueteltu ne toiminnat, joiden harjoittajat olisivatvastuussa aiheuttamastaan ympäristövahingostaankaran eli tuottamuksesta riippumattoman vas-tuun mukaisesti. Nämä ovat toimintoja, joiltayleensä edellytetään jonkin EU:n ympäristönsuo-jeludirektiivin mukainen lupa tai hyväksyntä,kuten suuret teollisuuslaitokset, jätteiden käsitte-ly, vaarallisiin aineisiin ja geneettisesti muunnet-tuihin organismeihin liittyvät toiminnat. Lajeilleja luototyypeille aiheutuvista vahingoista olisivatvastuussa muidenkin ammatillisten toimintojenharjoittajat. Tällöin kuitenkin vastuuseen joutuuainoastaan, jos toiminnanharjoittaja on menetel-lyt huolimattomasti. Direktiiviä ei sovellettaisisellaisiin toimintoihin, joiden vahinkovastuustatai korvauksista määrätään kansainvälisissä so-pimuksissa (esimerkiksi öljyn merikuljetukset).

Suomen ympäristövahinkojen korvaamistakoskeva lainsäädäntö on yleisesti ottaen ehdotet-tua direktiiviä kattavampi ja tiukempi. Direktiiviedellyttää kuitenkin eräiltä osin Suomen lainsää-dännön tarkistamista. Tämä koskee lähinnä suo-jelluille alueille ja luontotyypeille sekä vesistöilleaiheutuvien vahinkojen korjaamista. Direktiivimyös lisäisi jonkin verran julkisen vallan velvoit-teita ympäristövahinkojen korjaamisessa.

Valtiolla ei kuitenkaan olisi ehdotonta toissi-jaista vastuuta ympäristövahinkojen ennalta eh-käisemisestä ja korjaamisesta, jos aiheuttajaa eisaada vastuuseen. Tarvittaviin toimenpiteisiinryhtyminen on tällöin viranomaisten harkinnas-sa.

Ympäristövahinkovastuudirektiivi on Suo-men kannan mukainen, sillä se nostaisi EU-mai-den ympäristövahinkojen korvaamislainsäädän-nön lähemmäksi suomalaista tasoa.

25) Ehdotus Euroopan parlamentin ja Neuvoston direktiiviksi ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisek-si ja korjaamiseksi [COM(2002) 17 lopullinen] / a proposal for a Directive of the European Parliament and of theCouncil on environmental liability with regard to the prevention and remedying of environmental damage [COM(2002) 17 final]

60

5.5.5 Muita asetuksia, direktiivejä ja

strategioita

Viime vuosiin asti EU:n maaperäasiat on huo-mioitu osana yhteistä maatalouspolitiikkaa taimuuta ympäristöpolitiikkaa, kuten vesi-, luon-nonsuojelu-, happamoitumis- tai jätepolitiikkaa.Vuonna 2002 komissio julkaisi tiedonannon”Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strate-giaa”, jossa hahmotellaan maaperänsuojeluakoskevia toimenpiteitä tulevaisuudessa ottaenhuomioon suojelun moninaisuus ja taustalla vai-kuttavat alueelliset ja paikalliset erityispiirteet sa-moin kuin jäsenvaltioissa jo toteutetut toimenpi-teet. Neuvoston tiedonannon pohjalta laatimissapäätelmissä, korostetaan ennaltaehkäisyä sekämaaperään ja veteen kohdistuvien yhä vakavam-pien uhkien välisiä yhteyksiä. Maaperäpolitiikan

26) European Topic Centre on Terrestrial Environment, ETC/TE

toteuttamisen tueksi on perustettu Maaympäris-tön aihekeskus26) osaksi Euroopan ympäristökes-kusta (EEA). Komissio on aloittanut EU:n maa-perästrategian valmistelun, joka valmistuneevuonna 2004. Lisäksi työn tavoitteena on antaavuonna 2004 maaperäseurantaa koskeva direk-tiivi.

EU:n neuvoston direktiivi ympäristön pilaan-tumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäis-tämiseksi annettiin syyskuussa 1996. Tämä niinsanottu IPPC-direktiivi (Integrated Pollution Pre-vention and Control) edellyttää yhtenäiseen jakokonaisvaltaiseen ympäristön tarkasteluun pe-rustuvan lupajärjestelmän luomista. Direktiivinmukaan ilmaan, veteen ja maaperään kohdistu-via päästöjä on tarkasteltava samanaikaisesti.Direktiivi on sisällytetty Suomen uuteen ympä-ristönsuojelulakiin.

61

6.1 AGEND6.1 AGEND6.1 AGEND6.1 AGEND6.1 AGENDA 2000 JA SEN VÄLITA 2000 JA SEN VÄLITA 2000 JA SEN VÄLITA 2000 JA SEN VÄLITA 2000 JA SEN VÄLITARKASTUSARKASTUSARKASTUSARKASTUSARKASTUS

Maatalous sisältyy Euroopan Yhteisön perus-tamissopimukseen ja sitä kautta EU:lla on selkeäyhteinen maatalouspolitiikka (Common agricul-tural policy, CAP). Yhteinen maatalouspolitiikkaon yksi EU:n merkittävimmistä politiikoista, sil-lä sen osuus EU:n talousarviosta on ollut perin-teisesti melkein 50 %. Maatalouden puitteissametsätaloutta on tuettu yhteisön rahoituksella jatukien perusteena ovat olleet lähinnä maaseudunkehittäminen ja ympäristönäkökohdat sekäaluepolitiikka. Metsätalouden tukien osuus onkuitenkin erittäin pieni verrattuna maataloudensaamiin tukiin.

EU:n maatalouspolitiikan uudistamisen pe-rusta luotiin maaliskuussa 1999 hyväksytylläAgenda 2000 toimintaohjelmalla, jonka pääta-voitteina ovat yhteisön politiikan vahvistaminen,uuden rahoituskehyksen laatiminen EU:n maata-loudelle vuosiksi 2000–2006 ja valmistautumi-nen EU:n laajentumiseen. Agenda 2000:n perus-teella laadittiin vuonna 1999 parisenkymmentälainsäädäntöesitystä, jotka koskevat mm. maata-loutta, rakenne- ja koheesiorahastojen toimintaasekä uusia tukijärjestelmiä (Ispa, Sapard) tulevi-en jäsenmaiden liittymisen tukemiseksi. Agenda2000 -uudistuksessa ns. tavoiteohjelmien mää-rää vähennettiin aiemmasta seitsemästä ohjel-masta kolmeen. (Tavoiteohjelmia käsitellään lu-vussa 6.3)

Agenda 2000:n rahoituksesta vastaavat neljärakennerahastoa ovat– Euroopan aluekehitysrahasto EAKR– Euroopan sosiaalirahasto ESR– Kalatalousrahasto KOR, ja– Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto

EMOTR.

EMOTR jakautuu kahteen osastoon: ohjaus-osastoon (EMOTR-O) ja tukiosastoon

6 METSÄTALOUDEN TUET

(EMOTR-T), näistä EMOTR-O luetaan v a r s i -naiseksi rakennerahastoksi.

Vuonna 2003 tehtiin yhteisen maatalouspoli-tiikan (CAP) uudistus. Uudistuksen tavoitteenaoli mm. varautua laajentumisen ja WTO-neuvot-telujen tuomiin muutostarpeisiin. Yleisellä tasol-la uudistuksen seurauksena maaseudun kehittä-mistoimien painoarvo kasvoi hieman, kun suoratmaataloustuet irroitettiin tuotannosta. Jatkossaympäristöasioihin kiinnitetään enemmän huo-miota.

6.2. MAASEUDUN KEHITTÄMISASETUS6.2. MAASEUDUN KEHITTÄMISASETUS6.2. MAASEUDUN KEHITTÄMISASETUS6.2. MAASEUDUN KEHITTÄMISASETUS6.2. MAASEUDUN KEHITTÄMISASETUS

Agenda 2000:n liittyvästä lainsäädännöstämetsien kannalta tärkein on toukokuussa 1999hyväksytty asetus Euroopan maatalouden ohja-us- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudunkehittämiseen (Neuvoston asetus nro 1257/1999) eli maaseudun kehittämisasetus. Asetuk-sella rahoitusta kohdistetaan toimiin, joilla edis-tetään maaseudun kestävää kehitystä. Asetus si-sältää ympäristöpoliittisen painotuksen.

Maaseudun kehittämisasetukseen sisältyy nel-jä nk. metsäartiklaa (artiklat 29-32). Metsäartik-lojen nojalla yhteisön tukea voidaan myöntäämuun muassa metsittämiseen ja metsänhoitotoi-menpiteisiin. Tuettavia toimenpiteitä ovat viljele-mättömän maan metsittäminen, vajaatuottoistentai luonnontuhoista kärsineiden alueiden uudis-taminen, investoinnit yksityisten metsätilojen ta-loudellisen ja ekologisen arvon merkittävään ko-hentamiseen. Tukea voidaan myöntää myös met-sänomistajien yhdistysten perustamiseen, inves-tointeihin ennen teollista käyttöä tapahtuvaanmetsätaloustuotteiden jalostukseen ja markki-nointiin, puuhun ja metsään perustuvien tuottei-den markkinoinnin edistämiseen, puun energia-käyttöä lisääviin toimenpiteisiin sekä metsienekologisen tasapainon ylläpitämiseen ja paranta-

62

miseen alueilla, joilla metsillä on yleishyödylli-nen suojaava ja ekologinen tehtävä. SuomenKansallinen metsäohjelma on EU:n vaatima läh-tökohta kansalliselle tuelle.

Agenda 2000 -uudistuksen myötä metsäta-louden maaseudun tukipolitiikkaan liittyvät toi-menpiteet vietiin samaan säädökseen, kun ne ai-emmin olivat hajallaan useissa eri säädöksissä.Uudistuksen jälkeen maaseudun kehittämisase-tuksen nojalla rahoitettavia metsätoimenpiteitäei enää ole käsitelty Pysyvässä metsäkomiteassavaan maatalouden rakenteiden ja maaseudun ke-hittämisen komiteassa (STAR).

Agenda 2000 -uudistus laajensi metsätalou-den tukiperusteita ja edunsaajien joukkoa. Met-sätoimenpiteisiin voivat hakea tukea yksityisetmetsänomistajat sekä metsänomistajien yhdis-tykset sekä kunnat. Suomessa tuensaajat määri-tellään Kestävän metsätalouden rahoituslain2§:n mukaisesti silloin, kun kyse on metsänhoi-to- tai metsänparannustoimenpiteistä.

Agenda 2000 -uudistuksessa ympäristöperi-aatteet nostettiin taloudellisen toiminnan edistä-misen rinnalle ja mm. luonnonhoitohankkeidentoteuttaminen EU -osarahoitteisina tuli mahdol-liseksi (artikla 32). Toinen laajennus koski luon-nonhaitoista kärsivien alueiden ekologisen kestä-vyyden parantamista. Toimeenpanosäädökset ei-vät määrittele edellä mainittua aluetta, vaan seon jätetty jäsenvaltioiden harkintaan.

Pellonmetsitys ei ole enää pakollinen vaan va-paaehtoinen toimenpide. Suomi toteutti EU:npellonmetsitysohjelmaa vuosina 1995–1999.Suomi ei ottanut Agenda 2000 uudistuksen jäl-keen vuosille 2000–2006 pellonmetsitystä EU:nosarahoittamaksi toimenpiteeksi. Vuonna 1995–

1999 toteutettujen pellonmetsitysten tulonmene-tyskorvausten maksaminen jatkuu 2010-luvunpuolelle.

Maaseudun kehittämisasetuksen artiklan 9mukaiset koulutus ja neuvonta koskevat myösmetsänomistajia sekä metsätoimihenkilöitä.

Komissio antoi tammikuussa 2003 ehdotuk-sen maaseudun kehittämisasetuksen (1257/1999)muuttamiseksi27). Muutokset hyväksyttiin syys-kuussa 2003. Lisäksi lähiaikoina aloitettaneentoimeenpanoasetuksen 445/200228) korvaavankomission asetuksen valmistelu, jolla pyritäänyksinkertaistamaan tukijärjestelmän hallinnoin-tia. Hyväksytyissä muutoksissa metsätaloudenosalta tuen saajien joukkoa laajennettiin edelleenkattamaan nyt osittain myös valtion omistamiamaita. Tätä ei voida pitää perusteltuna, koskaEU:n laajentumisen myötä tuen piiriin voi tullasuuria alueita suuromistajien omistamia metsiä,mikä vääristää puuntuotannon kilpailua.

Maatalouden puitteissa metsätaloutta ontuettu yhteisön rahoituksella ja tukien perustee-na ovat olleet lähinnä maaseudun kehittäminenja ympäristönäkökohdat sekä aluepolitiikka.Metsätalouden tukien osuus on erittäin pieni ver-rattuna maatalouden saamiin tukiin. Maaseudunkehittämisasetuksen metsäartikloihin syyskuussa2003 tehdyt muutokset laajensivat tukien koh-teeksi myös valtion omistamat maat. Nämämuutokset voivat vääristää puuntuotannon kil-pailua. Seuraavaa EU:n tavoiteohjelmien rahoi-tuskautta silmälläpitäen Suomi pyrkii siihen, ettätoimenpiteitä julkisen sektorin metsiin ei enäälaajenneta vaan toiminta kohdistuu yksityismet-siin sekä metsiin perustuvaan pienyritystoimin-taan maaseudulla.

27) Komission ehdotus Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen an-netun asetuksen (EY) N:o1257/1999 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2826/2000 kumoamisesta 22.1.2003.28) Komission asetus (EY) N:o 445/2002 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudunkehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöis-tä, 26.2.2002, asetusta muutettu asetuksella 963/2003 4.6.2003.

63

Metsä merkittävänä luonnonvarana tarjoaamahdollisuuden yritystoiminnan kehittämiseenja sitä kautta hyvinvoinnin edistämiseen maaseu-dulla, mitä tulee hyödyntää EU:n maaseudun ke-hittämiseen liittyvien tukien yhteydessä. Suomentavoitteena on hyödyntää olemassa olevia tukiamahdollisimman täysimääräisesti.

6.36.36.36.36.3 EU:N TEU:N TEU:N TEU:N TEU:N TAAAAAVOITEOHJELMAVOITEOHJELMAVOITEOHJELMAVOITEOHJELMAVOITEOHJELMAT JAT JAT JAT JAT JAYHTEISÖALOITTEETYHTEISÖALOITTEETYHTEISÖALOITTEETYHTEISÖALOITTEETYHTEISÖALOITTEET

6.3.1 Johdanto

EU:n perustamissopimuksen mukaan yhteisöneri alueiden välisiä kehityseroja pyritään lieven-tämään. Tätä varten heikommin kehittyviä jataantuvia alueita tuetaan alue- ja rakennepolitii-kan avulla alueohjelmien, horisontaalisten ohjel-mien ja EU:n yhteisöaloitteiden kautta. SuomenEU:n liittymisen jälkeen ensimmäisen ohjelma-kausi kattoi vuodet 1995–1999 ja toinen ohjel-makausi kattaa vuodet 2000–2006. EU-rahoi-tuksen edellytyksenä on kansallinen osarahoitustuettaville toimenpiteille.

EU:n tavoiteohjelmista Tavoite 1-ohjelmallatuetaan kehityksessä jälkeen jääneitä alueita jaedistetään niiden rakenteellista uudistumista, Ta-voite 2-ohjelmilla tuetaan rakenteellisista ongel-mista kärsivien alueiden taloudellista ja sosiaalis-ta uudistumista. Horisontaalinen Tavoite 3-oh-jelma torjuu työttömyyttä, lisää työllistyvyyttäsekä kehittää osaamista. Tavoiteohjelmat 1 ja 2ovat alueellisia ja niiden kohdealueet on määri-telty tilastollisin perustein. Tavoite 3 -ohjelmaatoteutetaan koko maassa lukuun ottamatta Ah-venanmaata ja tavoite 1 aluetta, jossa tavoite 3 -ohjelman toimenpiteitä toteutetaan osana tavoite1 -ohjelmaa. Alueellista maaseudun kehittämis-ohjelmaa (ALMA) toteutetaan koko tavoite 1 -alueen ulkopuolisella alueella. ALMA-ohjelmaakäsitellään lähemmin luvussa 6.3.3.

Horisontaalinen maaseudun kehittämisohjel-ma sisältää epäsuotuisia alueita koskevat luon-

nonhaittakorvaukset (ns. LFA-tuki) ja maatalou-den ympäristötuet sekä vanhojen ohjelmakausienluopumistuki- ja pellonmetsityssitoumusten uu-delle kaudelle aiheuttamat maksatukset. Ohjelmatäydentää Tavoite 1-ohjelmaa ja ALMA-ohjel-maa.

Tavoiteohjelmia täydentävät EU:n yhteisö-aloitteet. Niillä edistetään valtioiden ja alueidenvälistä yhteistyötä, innovatiivista toimintaa sekähyvien käytäntöjen levittämistä myös yli valtiol-listen rajojen. Interreg-aloite pyrkii rajat ylittä-vän, ylikansallisen ja alueidenvälisen yhteistyönedistämiseen ja Leader-aloite maaseudun kehittä-miseen paikallisten toimintaryhmien tekemienaloitteiden avulla. Equal-aloitteella pyritään ke-hittämään uusia käytäntöjä työmarkkinoillaesiintyvän syrjinnän ja eriarvoisuuden torjumi-seksi. Urban-aloitteella edistetään kaupunkialu-eiden ja ongelmalähiöiden taloudellista ja sosiaa-lista elpymistä. Yhteisöaloitteista metsäsektorinkannalta merkityksellinen on vain Leader+, jasitä käsitellään luvussa 6.3.4.

6.3.2 Metsätoimenpiteet alueellisissa

tavoiteohjelmissa

Suomessa toteutetaan ohjelmakaudella 2000 -2006 Tavoite 1- ja Tavoite 2-ohjelmien alla nel-jää erillistä alueellista tavoiteohjelmaa. Ne onvalmisteltu maakunnissa laajassa yhteistyössämaakuntien liittojen johdolla. Ohjelmien kehittä-mistavoitteet ja -strategiat ohjaavat rahoituspää-töksiä ja auttavat kohdentamaan EU-tukea. Suo-men tavoiteohjelmien kokonaiskustannusarviotällä ohjelmakaudella on 3,61 miljardia euroa.Tästä EU-rahoituksen osuus on yli 913 miljoo-naa euroa. Lähes puolet eli noin 1,72 miljardiaeuroa ohjelman toteuttamiseen käytettävistä va-roista odotetaan tulevan yrityksiltä. Loput varattulevat Suomen julkishallinnolta ja kunnilta.Kansallisen valtionrahoituksen arvioidaan ole-van tästä 0,796 miljardia euroa.

64

Kuva 2. EU:n tavoiteohjelmat ja yhteisöaloitteet

Alueellisia tavoiteohjelmia v. 2000–2006ovat:

– Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelma– Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelma– Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelma– Länsi-Suomen tavoite 2 -ohjelma

Tavoite 1 -ohjelmat on tarkoitettu kehityk-sessä jälkeen jääneiden alueiden kehittämiseen jarakenteellisen sopeuttamisen edistämiseen. Ta-voite 1-ohjelmiin sisältyy kestävän metsätalou-den rahoituksesta annetun lain nojalla tehtäviämetsänhoito- ja perusparannustöitä. Toimenpi-teiden rahoitus ei ole kuitenkaan käynnistynytjohtuen esimerkiksi kestävään metsätalouteensuunnatun kansallisen rahoituksen laajuudesta.

Tavoite 2 -ohjelmat on tarkoitettu rakenteel-lisissa vaikeuksissa olevien alueiden taloudelli-seen ja sosiaaliseen uudistamiseen. Tavoite 2-oh-jelmat sisältävät myös ohjelmakaudella 2000-2006 tavoiteohjelmien piiristä pudonneet ns.siirtymäkauden tuen alueet. Tukikelpoiset ja ra-kennemuutoksesta kärsivät alueet on määriteltypääasiassa EU:n/Eurostatin käyttämän NUTS -aluejaon (The Nomenclature of Territorial Unitsfor Statistics, tarkemmin kappaleessa 7.2.2)NUTS III-alueiden mukaan. Tällaisia alueita

voivat olla teollisuusalueet, maaseutualueet, tie-tyt kaupunkialueet ja kalastuksesta riippuvatalueet. Viimeksi mainittuja alueita ei Suomessaole. Tavoite 2 -ohjelmiin ei sisälly metsätaloudenhankkeita.

Tavoiteohjelmien ohjelmakaudella 2000–2006 Suomen metsätalouteen suunnattu EU-ra-hoitus on lähtökohtaisesti alueellisten toimijoi-den aktiivisuuden varassa verrattuna ohjelma-kauteen 1995–1999, jolloin keskushallinnolla olimerkittävämpi rooli.

6.3.3 Metsätoimenpiteet alueellisessamaaseudun kehittämisohjelmassa(ALMA)

Alueellisen maaseudun kehittämisohjelman(ALMA) avulla halutaan pysäyttää maaseutualu-eiden väkiluvun väheneminen sekä väestöraken-teen vinoutuminen. Tavoitteena on lisätä mah-dollisuuksia yritystoimintaan sekä vahvistaamaatilojen taloudellisia toimintaedellytyksiä.Ohjelman avulla pyritään säilyttämään maaseu-tukylät toimivina asuin-, työ- ja yrittämisympä-ristöinä. Toiminnassa korostetaan ennen kaikkeasyrjäisen ja ydinmaaseudun kokonaisvaltaista ke-hittämistä.

EU:N TAVOITEOHJELMAT

AlueohjelmatTavoite 1-ohjelmaTavoite 2-ohjelmaAlueellinen maaseudun kehittämisohjelma ALMA

Horisontaaliset ohjelmatTavoite 3-ohjelmaHorisontaalinen maaseutuohjelma kehittämisohjelma

EU:N YHTEISÖALOITTEET

InterregUrbanEqualLeader+

65

Kuva 4. Suomen EU-alueohjelmien tavoitealueet 2000-2006.

Komissio hyväksyi Suomen valmistelemanAlueellisen maaseudun kehittämisohjelman hei-näkuussa 2000. Ohjelma sisältää EU-osarahoit-teiset yritystoiminnan monipuolistamiseen tar-koitetut investointi-, aloittamis- ja kehittämistuetsekä maaseudun kehittämishankkeiden rahoitta-misen kaudella 2000–2006. Kauden julkinen ko-konaisrahoitus on 387,8 miljoonaa euroa, jostaEuroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastoEMOTR:n osuus on 116,3 miljoonaa euroa.

Alueellinen maaseudun kehittämisohjelma ja-kaantuu kolmeen toimintalinjaan: maa- ja metsä-talouden kehittäminen, maaseutuelinkeinojenmonipuolistaminen ja maaseutuyhteisöjen kehit-täminen. Metsänparannus- ja muut metsään liit-tyvät kehittämishankkeet on sisällytetty toimin-talinjaan 1. Siihen sisältyvät myös koulutus,

luonnonhoito- ja metsäluonnon ympäristöhank-keet sekä puun ja energiapuun korjuuta edistäväthankkeet.

Kansallisen lainsäädännön pohjana metsän-hoito- ja metsänparannustöissä on kestävän met-sätalouden rahoituslaki. Yhtään metsänparan-nustoimenpidettä ei kuitenkaan ole vahvistettuohjelmakaudella 2000–2006, johtuen mm. hyvinsaatavilla olleesta kansallisesta rahoituksesta.Myös ALMAn edeltäjän 5B-tavoiteohjelman ar-vioinnissa29) kiinnitettiin huomiota, että ohjelmi-en puitteissa tulisi jatkossa pyrkiä rahoittamaansellaisia hankkeita, jotka jäisivät rahoittamattakansallisella rahoituksella.

Muut metsätalouden toimenpiteet kuten puu-energian käytön ja puutuoteteollisuuden edistä-

29) Manner-Suomen Tavoite 5-B ohjelman jälkiarviointi 1995-1999, EU-ohjelmat julkaisusarja 1/2003

Lahti/Lahtis

Turku/Åbo

Helsinki/Helsingfors

Tampere/TammerforsMikkeli/S:t Michel

Kuopio

Oulu/Uleåborg

Rovaniemi

Joensuu

Tavoite 1 -alue

Tavoite 2 -alue

Siirtymäkauden alue

SM/AO/MH/20.3.2002

Suomen EU-alueohjelmien tavoitealueet 2000 - 2006

EU-alueohjelmien tavoitealueiden väkiluku

on yhteensä 3 106 000 (60,2 % koko maasta)

Tavoite 1 -alueen väkiluku on 1 046 000 (20,3 %)

Tavoite 2 -alueen väkiluku on 1 573 000 (30,5 %)

Siirtymäkauden alueen väkiluku on 487 000 (9,4 %)

66

miseen liittyvä toiminta (kuten yritys- ja verkos-tohankkeet) kuuluvat toimintalinjaan 2. Pääosintämän toimintalinjan 2:n lainsäädäntöpohjanatoimii maaseutuelinkeinojen rahoituslaki.

6.3.4 Leader+ -yhteisöaloitteet

Learder+:lla rahoitetaan paikallisia maaseu-dun kehittämishankkeita. Ohjelma korostaa eri-tyisesti paikallista, asukkaiden omaa aktiivisuut-ta ja ryhmien verkostoitumista. Toimenpiteidensuunnittelusta ja täytäntöönpanosta vastaavatpaikalliset toimintaryhmät.

Leader+ -rahoitus on pääasiassa pienimuo-toista. Rahoitusta saavien kehittämishankkeidenon liityttävä uuden tietotaidon ja teknologian hy-väksikäyttöön, maaseudun asukkaiden elämän-laadun kohentamiseen, paikallisten tuotteidenjatkojalostukseen, toiminta-alueen luonnon jakulttuuristen voimavarojen hyödyntämiseen,maaseudulta kaupunkeihin suuntautuvan muut-toliikkeen hidastamiseen tai maaseudun ja kau-punkien vuorovaikutukseen. Rahoitettavia toi-mia ovat esimerkiksi pienyrityksen perustaminentai kehittäminen, kurssien järjestäminen, kylienkehittäminen, pienimuotoinen tuotekehittely,pienyritysten tuotteiden yhteismarkkinointi jamaatiloilla tapahtuva yritys- tai muu toiminta.

Suomen Leader+ -ohjelma vuosille 2001–2006 hyväksyttiin komissiossa maaliskuussa2001. Ohjelmaa toteuttaa 25 paikallista toimin-taryhmää, jotka muodostuvat alueen asukkaista,paikallisista yhdistyksistä ja yrityksistä sekä kun-tien edustajista.

Leader+ -ohjelman kokonaisrahoitus on 170miljoonaa euroa vuosille 2001–2006. Suomi saaEuroopan unionilta ohjelman toteuttamiseen yh-teensä 55,4 miljoonaa euroa vuosille. Ohjelmankansallinen julkinen rahoitus on myös 55 milj.euroa ja siitä 20 % tulee paikallisten toiminta-ryhmien alueiden kunnilta. Lisäksi ohjelman to-

teuttamiseen arvioidaan käytettävän yksityistärahoitusta noin 60 milj. euroa.

6.3.4 Toteutunut rahoitus ja vaikutuksetohjelmakaudella 2000�2006

Eri hallinnonalat ja kunnat ovat ohjelmakau-den 2000–2006 ensimmäisen kolmen vuoden ai-kana (vuosina 2000–2002) rahoittaneet tavoite1-, tavoite 2- ja tavoite 3- ohjelmista sekä ALMA-ohjelmasta metsä- ja puualan kehittämis- ja yri-tystukihankkeita yhteensä 114,7 milj. euroa, jos-ta EU:lta saatu rahoitusosuus oli noin 45 %. Jul-kista rahoitusta huomattavasti korkeampi oli yk-sityissektorin panostus, joka oli 270 milj. euroa.Myönnetystä rahoituksesta merkittävä osuus,noin 60 %, käytettiin yritysten investointi- ja ke-hittämishankkeisiin liittyen etenkin puun jatko-jalostukseen ja metsätalouden palveluihin.

Rahoitettua toimintaa arvioimalla (kuva 5)noin 70 % rahoituksesta kohdistui ainespuunvuotuisen käytön ja puuteollisuuden viennin ko-hottamiseen. Tässä ryhmässä on yrityshankkei-den lisäksi rahoitettu runsaasti projekteja, jotkaedistävät puun liikkeelle saantia metsästä oikeillekäyttäjille sekä puun jatkojalostusta ja vienninedistämistä monin tavoin. Maakuntiin on laadit-tu metsä- ja puusektorin teema- ja työohjelmia.

Puun energiakäyttöä edistäviin investointeihinja kehittämishankkeisiin tukea oli myönnettynoin 10 %. Kehittämishankkeissa on selvitettyenergiapuun korjuuseen ja käyttöön liittyviä ky-symyksiä kuten käyttökohteita, kannattavuuttaja yhteistyömuotoja sekä rahoitettu energiapuu-neuvojia alueiden käyttöön.

Metsäosaamista ja innovaatiota lisääviinhankkeisiin oli myönnetty 14 % julkisesta rahoi-tuksesta. Metsänhoidon ja parannuksen inves-tointeihin oli käytetty 8 %. Vaikka ohjelmatie-doista ei voida erottaa hankkeita, jotka edistävätmetsien monikäyttöä esimerkiksi marjoihin, riis-

67

Kuva 5. EU-metsähankkeiden rahoitus toiminnoittain vuonna 2000-2002, milj. euroa.

taan ja jäkälään liittyen tai hyödyntävät ja edis-tävät luontomatkailua, näiden määrä arvioidaanmerkittäväksi.

Kaikkien hankkeiden arvioitiin vuoden 2002loppuun mennessä luoneen uusia työpaikkojanoin 1 270 kpl ja säilyttäneen 4 840 kpl. Erityi-sesti ainespuun käyttöä ja puun jatkojalostustaedistävien hankkeiden tavoitteena on luoda alu-eelle uusia työpaikkoja ja säilyttää olemassa ole-via. Syntyneistä ja säilyneistä työpaikoista näi-den hankkeiden osuus oli yli 90 %.

Osaamiseen panostavissa hankkeissa sisällötovat vaihdelleet suuresti tarpeiden mukaisesti.Hankkeilla on vaikutettu niin yrittäjien kuintyöntekijöiden, neuvojien ja kouluttajien, metsu-reiden ja metsäpalveluyrittäjien osaamisen pa-rantamiseen. Metsäalan verkosto-osaamiskes-kus, muutaman muun osaamiskeskuksen met-

sään ja puun jatkojalostukseen perustuvat osaa-misalueet, yrityshautomot ja yrityspalvelupisteetovat esimerkkejä onnistuneista osaamispalvelui-den järjestämishankkeista. Oppisopimuskoulu-tuksen ja näyttötutkintojen kehittäminen ja to-teuttaminen sekä koulutusohjelmien kehittämis-hankkeet ovat puolestaan parantaneet opetuksenlaatua ja luoneet uusia tapoja oppia. Yhdenlaistaosaamista on myös hankkeiden mukanaan tuo-ma yritysten välinen yhteistyö sekä yhteistyöosaajien, viranomaisten ja yritysten välillä.

Metsä- ja puualalla on edelleen mahdollisuuk-sia uusien entistä monipuolisempien kehittämis-ja yrityshankkeiden toteuttamiseen ennen ohjel-makauden loppua. Eri maakuntien ja metsäorga-nisaatioiden välillä oli suuria eroja aktiivisuudes-sa hyödyntää alueohjelmien tarjoamia rahoitus-mahdollisuuksia vuosina 2000–2002.

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Rah

oitu

s, m

ilj. �

kunnat ym.valtioEU

Ainespuunkäytön lisäämi-nen ja vienninedistäminen

Energiapuunkäytön edistä-

minen

Metsän-parannus yms.

investoinnit

Metsä-osaaminen jainnovaatio-järjestelmät

68

Taulukko 1. EU-ohjelmien metsähankkeiden rahoitus tavoiteohjelmittain, 2000-2002 Ohjelma Rahoitus, milj. euroa Työpaikat, kpl

EU Valtio Kunnat ym. Yht. Uudet Säilytetyt Tavoite 1, Itä-Suomi 18,55 16,73 1,78 37,06 388 1301 Tavoite 1, Pohjois-Suomi 11,9 10,56 1,28 23,74 199 1258 Tavoite 2, Etelä-Suomi 6,42 7,11 0,59 14,12 231 348 Tavoite 2, Länsi-Suomi 4,57 5,45 0,24 10,26 248 1 183 Tavoite 3 1,47 1,81 0,34 3,62 ALMA 7,83 16,07 1,86 25,76 204 750 Yhteensä 50,75 57,73 6,09 114,57 1 270 4 840

Lähde: maa- ja metsätalousministeriö

Taulukko 2. EU-ohjelmien rahoitus ja työpaikkavaikutukset jaoteltuna toiminnoittain, 2000-2002 Toiminto Rahoitus, milj. euroa Työpaikat, kpl EU Valtio Kunnat

ym. Yht Uudet Säilytetyt

Ainespuun käytön lisääminen ja viennin edistäminen

34,35 38,35 2,83 75,53 1 192 4 674

Energiapuun käytön edistäminen 5,32 6,98 1,05 13,35 78 166 Metsänparannus yms. investoinnit 4,17 5,24 1,18 10,59 Metsäosaaminen ja innovaatiojärjestelmät

6,91 7,16 1,03 15,1

Yhteensä 50,75 57,73 6,09 114,57 1 270 4 840

Lähde: maa- ja metsätalousministeriö

69

7.17.17.17.17.1 METSÄNTUTKIMUSMETSÄNTUTKIMUSMETSÄNTUTKIMUSMETSÄNTUTKIMUSMETSÄNTUTKIMUS

7.1.1 EU:n tutkimuspuiteohjelmat

Euroopan unioni rahoittaa tutkimus- ja kehi-tystoimintaa usealla miljardilla eurolla vuosit-tain. EU:n tutkimus- ja kehitysohjelmat toteute-taan viiden vuoden mittaisina puiteohjelmina,jotka ovat EU:n tiede- ja teknologiapolitiikantärkeä työväline. Puiteohjelman avulla määritel-lään EU:n tutkimuspolitiikan tavoitteet, paino-pistealueet ja rahoitus. Unionilla on oma tutki-musorganisaationsa, Yhteinen tutkimuskeskus(JRC).

Viides puiteohjelma toteutettiin vuosina1998–2002. Se koostui neljästä temaattisesta oh-jelmasta ja kolmesta niitä tukevasta horisontaa-liseen ohjelmasta. ”Elämänlaatu ja luonnonvaro-jen hallinta” - ohjelmassa yksi kuudesta avaintoi-minnosta oli kestävä maa-, kala- ja metsätalousmukaan lukien maaseutualueiden kestävä kehi-tys. ”Energia, ympäristö ja kestävä kehitys” - oh-

7 METSÄNTUTKIMUS JA TILASTOINTI

jelmassa yksi avaintoiminto oli globaalit ympä-ristömuutokset, ilmasto ja luonnon monimuo-toisuus. Viidennen puiteohjelman metsähank-keissa oli 47 suomalaista tahoa.

Tutkimuksen kuudes puiteohjelma laadittiinvuosiksi 2002–2006. Sen sisältö ja tutkimustee-mat ovat samansuuntaiset kuin viidennen, muttahankemuotoja ja osallistumissääntöjä uudistet-tiin selkeästi. Puiteohjelman budjetti on 17.5miljardia euroa.

Kuudes puiteohjelma pyrkii tukemaan eu-rooppalaisen tutkimusalueen (ERA) kehittämis-tä. Tavoitteena on verkottaa eurooppalaista tut-kimusta ja sen rahoitusta eri aloilla ja tasoilla.Ohjelma jakautuu seitsemään painopistealuee-seen. Metsäalan tutkimusta voidaan toteuttaaetenkin ”Kestävä kehitys, globaalimuutos jaekosysteemit” -painopistealueen alla. Painopis-tealueenkokonaisrahoitus on 2.12 miljardia eu-roa ja se jakautuu seuraaviin osa-alueisiin:

Osa-alueen rahoitus Milj. euroa

Kestävät energiajärjestelmät (Sustainable energy systems) 810 Kestävä pintaliikenne (Sustainable surface transport ) 610 Globaalimuutos ja ekosysteemit (Global change and ecosystems)

)700

2 120

"Globaalimuutos ja ekosysteemit" -painopis-tealueessa on suunniteltu rahoittaa metsiin liitty-vää tutkimusta ml. biodiverstiteettiin, ilmaston-muutokseen, maaperään, kestävän maankäytönsuunnittelustrategioihin sekä maatalous- ja met-sävarojen monipuoliseen käyttöön liittyvää tutki-musta.

Kuudennen puiteohjelman myötä otetaankäyttöön kolme hankemuotoa: huippuosaami-sen verkostot, integroidut hankkeet ja yhteisönosallistuminen EY:n perustamissopimuksen 169artiklan mukaisesti usean jäsenvaltion yhdessäkäynnistämiin tutkimus- ja kehittämisohjelmiin.Integroidut hankkeet (IP) ovat keskikokoisenkansallisen teknologiaohjelman kokoisia hanke-

70

ryppäitä. Integroidut hankkeet voivat toimia itse-näisesti, järjestää tarjouskierroksia, valita uusiaosallistujia tai tarkentaa tutkimustavoitteitaan.Hankkeissa tehdään pääasiassa tutkimusta ja ke-hitystä, mutta niihin voi liittyä myös demonst-raatiota, teknologiansiirtoa ja tutkijankoulutus-ta. Suomi vaikutti aktiivisesti kuudennen puite-ohjelman valmisteluun niin, että forestry/woodchain -teema hyväksyttiin "Globaalimuutos jaekosysteemit" painopistealueeseen.

Kuudes puiteohjelma tarjoaa mahdollisuudenkäyttää yhteisön tutkimusrahoitusta yhdessämuiden rahoituslähteiden kanssa. (esimerkiksirakennerahastot ja ehdokasmaiden osaltaPHARE-ohjelmaa). Vastaavasti tutkimusrahoi-tusta voidaan käyttää yhdessä Euroopan inves-tointipankin ja Euroopan investointirahaston ra-hoituksen kanssa. Komission ja parlamentin ke-säkuussa 2001 allekirjoittamalla yhteisellä aieso-pimuksella luodaan perusta puiteohjelman ja Eu-roopan parlamentin Innovaatio 2000 -ohjelmanväliselle yhteistyölle, jossa pyritään mm. edistä-mään tutkimushankkeita, tukemaan tutkimusinf-rastruktuureja ja tarjoamaan riskipääomaa huip-puteknologiayrityksille ja yrityshautomoille.

Euroopan Unioni rahoittanee metsäntutki-musta myös Metsien ja niiden ympäristövuoro-vaikutuksia koskevaan asetukseen (Forest Focus)liittyen.

EU:n tutkimushankerahoituksen ehtona onyleensä, että kansallinen rahoitus kattaa vähin-tään 50 % ja EU:n rahoitusosuus on korkeintaan50 % hankkeen kokonaiskuluista. Henkilövaih-toon liittyvissä hankkeissa sekä muissa pienissähankkeissa EU:n rahoitusosuus voi olla myös100 %. EU-rahoituksen lisäämisen ei siis tule ollaitsetarkoitus, vaan rahoitettavan tutkimuksen onoltava kansallisesti ainakin niin tärkeää, että senkokonaiskuluista on tarkoituksenmukaista mak-saa toinen puoli.

Suomalaiset metsäntutkijat ovat osallistuneetsuhteellisen aktiivisesti ja hyvällä menestykselläEU:n eri tutkimusohjelmiin. TEKESin yhteydessätoimiva EU tutkimus- ja kehityssihteeristö on yh-dessä Suomen Akatemian kanssa pyrkinyt edistä-mään suomalaisten tutkijoiden valmiuksia me-nestyä EU-tutkimusrahoituksen hakemisessa.Metsäntutkimuslaitos on tehnyt samaa metsän-tutkimuksen alueella. Jatkossa tulee pyrkiä myöslisäämään suomalaisten valmiuksia koordinoidaEU-hankkeita niin tutkimuslaitos- kuin tutkijata-solla.

Suomen tavoite on lisätä metsäsektoriin liitty-vän tutkimuksen rahoitusosuutta nykyisissä jatulevissa EU:n tutkimusohjelmissa. Uusien ohjel-mien sisältöön pyritään vaikuttamaan yhdessämuiden Pohjoismaiden, Itävallan ja uusien jäsen-maiden kanssa, jotta ohjelmien sisältö tukeemyös taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisistalähtökohdista metsiä tarkastelevan tutkimuksenmenestymismahdollisuuksia.

Lisäksi pyritään tukemaan suomalaisten met-säntutkijoiden menestymistä EU:n tutkimusra-hoituksen saamisessa ja toimimisessa EU:n tutki-musohjelmien koordinaattorina. Erittäin tärkeääon saada suomalaisia asiantuntijoita mukaanEU:n asiantuntijaverkostoihin. Metsäntutkimuk-sen rahoittajien EU-tasolla tapahtuvaa verkottu-mista tulee tukea.

7.1.2 COST-tutkimusyhteistyö

COST-tutkimusyhteistyöllä30) edistetään eu-rooppalaista tutkimusta luomalla tutkijoiden ver-kostoja valituilla tutkimusaloilla.

COST perustettiin vuonna 1971 edistämääneurooppalaista tieteellisteknistä yhteistyötä. Setukee eurooppalaisia monikansallisia ja tieteiden-

30) European Cooperation in the Field of Scientific and Technical Research COST

71

välisiä tutkimusverkostoja tarjoamalla kansalli-sesti rahoitetuille tutkimusprojekteille yhteistyö-mahdollisuuksia. COST-yhteistyö edistää myöstutkijoiden, kehittämisorganisaatioiden ja yritys-maailman yhteistyötä.

COST-yhteistyössä on mukana yhteensä 34maata. Lisäksi yhteistyökumppanit hyväksytäänmyös muista kuin COSTin jäsenmaista sekä Eu-roopan ulkopuolelta.

Toiminta perustuu yhteistyöhankkeisiin(COST Actions), joissa on kyse kansallisesti ra-hoitetun tutkimuksen verkottamisesta eurooppa-laisella tasolla. COST-hankkeita on käynnissä lä-hes 200, ja jokaisessa on osallistujia keskimäärin16 maasta. Kaikkiaan hanketyössä on mukanakymmeniä tuhansia tutkijoita.

COST ei rahoita tutkimustyötä, mutta tukeeverkostojen synnyttämistä, tutkijavaihtoa, lyhyt-aikaisia selvityshankkeita ja monenlaisia tutki-musyhteistyön yhteistyökuluja (kokous-, matka-ja sihteeristökuluja). Varsinaiset tutkimuskuluttulee rahoittaa kansallisesti.

Metsätalouden ja -teollisuuden tekninenCOST-komitea31) on toiminut vuodesta 1990.Parhaillaan käynnissä on 18 metsätalouden ja-teollisuuden COST-hanketta, joissa kaikissaSuomi on mukana. Kaikkiaan vuonna 2002 olikäynnissä 3297 COST-projektia, joista Suomi olimukana 138:ssa.

COST-ohjelma on edullinen ja tehokas tapaparantaa tutkijoiden välistä verkottumista Eu-roopassa ja muuallakin maailmassa. COST-toi-minnalla on ollut merkitystä Suomen metsäntut-kimuksen tunnetuksi tekemisessä erityisesti Eu-roopassa.

Vuodesta 2003 lähtien COST-ohjelman hal-linnointi siirtyi komissiosta Euroopan tiedesääti-öön (European Science Foundation, ESF). Siinä

missä COST-ohjelma on EU:n puitteissa toteutet-tu ohjelma, ESF ja sen toiminta on eurooppalais-ten tutkimuksen rahoittajien välistä toimintaa.Tämän muutoksen ei pitäisi juuri vaikuttaaCOST -ohjelman toimintaan.

Tavoitteena on, että suomalaiset tutkijat osal-listuvat aktiivisesti COST-ohjelmaan ja entistäenemmän myös koordinaattorin ominaisuudes-sa. Suomen tavoitteena on, että COST- ohjelmanja sen metsäsektorihankkeiden rahoitus säilyyriittävänä, jotta COST-verkostot voivat toimiatehokkaasti.

7.27.27.27.27.2 TILASTTILASTTILASTTILASTTILASTOINTI JA TIETOINTI JA TIETOINTI JA TIETOINTI JA TIETOINTI JA TIETOJÄRJESTELMÄTOJÄRJESTELMÄTOJÄRJESTELMÄTOJÄRJESTELMÄTOJÄRJESTELMÄT

7.2.1 Metsätilastoja keräävät ja laativatEU:n organisaatiot

Eurostat on vuonna 1953 perustettu Euroo-pan yhteisöjen tilastotoimisto, jonka tehtävänäon tarjota tilastotietoa kaikilta unionin toimi-aloilta. Eurostat julkaisee esimerkiksi jäsenvalti-oiden yleistilastoja sekä kansantaloutta, raha- jarahoitusindikaattoreita, ulkomaankauppaa,maksutasetta, hintoja, teollisuutta, työmarkki-noita ja julkista taloutta koskevia tilastoja. Eu-rostat ei itse kerää tilastoja vaan se yhdistää kan-sallisten tilastoviranomaisten sille toimittamia ti-lastoja ja julkaisee euroaluetta ja EU-aluetta kos-kevat tilastot. Lisäksi Eurostat julkaisee myösEU:n tulevia jäsenmaita koskevaa tilastotietoa.

Metsätilastoilla oli pitkään melko vähäinenpainoarvo Eurostatin toiminnassa. Metsätilasto-jen merkitys kasvoi kuitenkin 90-luvun loppu-puolella ja metsiä koskeva tilastointi muuttuisäännölliseksi ja jatkuvaksi. Keskeiset EU-mai-den metsätilastot löytyvät Eurostatin "ForestryStatistics"- tilastoista, jotka viime vuosina on jul-kaistu Agricultural Statistics Quarterly Bulletin -sarjassa. Tietoja on myös NewCronos-tietokan-nassa.

31) COST Technical Committee (TC), Forests and Forestry Products

72

Eurostat tuottaa tilastoja perustuen viisiluok-kaiseen alueiden kokoon perustuvaan NUTS -luokitukseen (The Nomenclature ofTerritorial Units for Statistics), jota käytetäänEU:n rakennerahastojen tarpeisiin. 1990-luvullesaakka myös tärkeimmät metsätilastot (esimer-kiksi metsävarat ja hakkuut) julkaistiin NUTS -aluejaolla. NUTS -tilastoja ei ole kuitenkaanenää viime vuosina tuotettu. NUTS -aluejaostavoisi saada lisäarvoa Eurostatin kansainväliseenmetsätilastointiin, sillä tätä alueitten Euroopannäkökulmaa ei ole muilla kansainvälisillä tilas-tojen tuottajilla. Ainoastaan Eurostat julkaiseemetsäteollisuustuotteiden kauppatilastoja, joissaEU käsitetään yhtenä alueena.

1990-luvun loppupuolelta alkaen Eurostatinyhteistyö muiden kansainvälisten metsätietoatuottavien organisaatioiden kanssa on tiivisty-nyt. Euroopan talouskomission (ECE), FAO:n jaKansainvälisen trooppisen puun kauppajärjes-tön (ITTO) kanssa toteutetaan yhteinen vuotui-nen metsätilastokysely, joka kattaa kaikki maa-ilman maat. Eurostat vastaa EU ja EFTA -mai-den tietojen keruusta ja käsittelystä ja lähettääne edelleen muille osapuolille. Yhteisellä kyselyl-lä vähennetään niin tiedonkerääjien kuin vastaa-jamaiden työtaakkaa ja harmonisoidaan eri or-ganisaatioiden julkaisemia tilastoja.

Eurostatin lisäksi myös Euroopan ympäristö-keskus32) (European Environmental Agency,EEA) tuottaa metsiin liittyviä tilastoja ja raport-teja. Ympäristökeskus pyrkii tuottamaan ajanta-saista, kohdennettua, asianmukaista ja luotetta-vaa tietoa poliittisille päätöksentekijöille ja suu-relle yleisölle. Ympäristökeskus toimii Euroopantieto- ja seurantaverkoston (EIONET) keskukse-na. Tähän verkostoon kuuluu noin 600 ympä-ristöalan virastoa ja laitosta Euroopassa.

Lisäksi EU-alueen kattavia metsätilastojatuottavat myös Euroopan talouskomission

ECE:n tilastopalvelut sekä FAO:n FAOSTAT Fo-restry -tilastopalvelu.

7.2.2 EFICS

EU:n metsätilastojen laatimista ja kehittämis-tä ohjaavaksi välineeksi laadittiin vuonna 1989neuvoston asetus (1615/89) Euroopan metsäta-louden informaatio- ja tietojärjestelmästä (Euro-pean Forestry Information and CommunicationSystem, EFICS), jonka mukaan EFICSin tavoit-teena on kerätä vertailukelpoista ja objektiivistatietoa jäsenvaltioiden metsäsektoreiden raken-teesta ja toiminnoista, kuten metsävaroista, met-sänomistuksen rakenteesta, puumarkkinoista jametsäteollisuudesta. EFICS:n tavoitteena on jä-senvaltioiden metsäsektoreita koskevien tietojenyhdistäminen, yhdenmukaistaminen ja jalosta-minen siten, että niitä voitaisiin entistä tehok-kaammin käyttää hyödyksi kansallisessa ja kan-sainvälisessä metsää ja ympäristöä koskevassapäätöksenteossa.

EFICSin oli alun perin tarkoitus valmistuavuoden 1992 loppuun mennessä osana vuonna1989 hyväksyttyä metsätalouden toimintaohjel-maa. Tavoitetta ei saavutettu resurssipulan, jä-senmaiden tietojärjestelmän toteuttamiseen liit-tyvien ristiriitaisten näkemysten ja komissionpassiivisuden johdosta. Neuvoston asetuksella(400/94) tietojärjestelmän valmistumisen määrä-aikaa pidennettiin ensin vuoden 1997 loppuunja sitten asetuksella (1100/98) vuoden 2002 lop-puun. EFICSille laadittiin vuosien 1989-2002 ai-kana useita työsuunnitelmia, joiden tavoitteeksion asetettu systemaattisen tiedon kerääminenyhteisön rahoittamista metsätalouden toimenpi-teistä. Tämä helpottaisi mm. toimenpiteiden seu-rantaa ja valvontaa.

EFICSin mukaisen tietojärjestelmän kehittä-miseen liittyvät tulokset ovat toistaiseksi olleet

32) Perustettu vuonna 1990 neuvoston asetuksella 1210/90 (jota on muutettu neuvoston asetuksella 933/1999)

73

vähäisiä, vaikka kehittämistyötä ovat pyrkineetedistämään sekä Eurostat että Euroopan Metsä-instituutti (European Forest Institute, EFI). EFIarvioi vuonna 1997 EU:n jäsenmaiden kansalli-set metsävaratiedot ja selvitti niiden yhdenmu-kaistamisen tarvetta ja kustannuksia. EFI:n ai-heesta laatimat raportit ovat kuitenkin jääneetpääosin hyödyntämättä. Eurostatin EFI:ltä tilaa-ma tutkimus EU ja EFTA -maiden metsätuottei-den tuotanto- ja kauppatilastojen kehittämisestävalmistui vuonna 2001. Tutkimusraporttia onhyödynnetty Eurostatin tilastotoimessa ja senkeskeiset ehdotukset pyritään toteuttamaan.

EFICS -asetuksen voimassaolo päättyi vuoden2002 lopussa. Tuolloin katsottiin, että jatkonosalta on kolme vaihtoehtoa: jatkaa vanhaa ase-tusta jälleen viidellä vuodella, lopettaa EFICS tailaatia uusi asetusluonnos. Näistä valittiin viimei-sin ja ehdotus uudeksi asetukseksi on komissionvalmisteltavana. Ehdotus perustuu pitkälleEFI:n tekemiin esityksiin. Ehdotuksen mukaanEFICS sisältäisi jatkossa kaksi osaa. Toinen osaolisi tietoverkko, jossa eri maiden tilastolähteetolisivat helposti saatavilla ja toinen osa koostuisieri maiden suunnitelmista ja projekteista, joihinvoisi saada erillistä rahoitusta komissiolta. Ko-mission sisällä tietoverkon perustamisesta ja toi-minnasta tulee vastaamaan yhteinen tutkimus-keskus (Joint Research Centre, JRC).

Komission tavoitteena on luoda internetpoh-jainen portaali, jonka kautta pääsisi helpostimuihin tietolähteisiin ja raportteihin ja johon tu-lisi myös tietoa siitä, miten maaseudun kehittä-misasetuksen metsäartikloja (1257/1999) onhyödynnetty jäsenmaissa. Asetus loisi toiminnal-le kehykset, joiden sisällä liikutaan. Varsinaistatoteutuksesta ja tarkemmasta sisällöstä päätettäi-siin myöhemmin.

Vaikka myös metsien ja niiden ympäristövuo-rovaikutusten seurantaa koskevan Forest Focus -asetuksen nojalla kerätään runsaasti EU:n metsiäkoskevaa tietoa, komissio pitää sekä EFICS- ettäForest Focus -asetusta tarpeellisena. Forest Focus

-asetuksen nojalla kerätään tarkempaa metsällis-tä ympäristötietoa, mutta suppeammalta alaltakuin EFICS -järjestelmässä. EFICSin käyttäjätkoostuisivat lähinnä metsähallinnon edustajista,metsäalan sidosryhmistä sekä muista metsäalas-ta kiinnostuneista tahoista. Forest Focus -asetus-ta käsitellään tarkemmin kappaleessa 5.2.1.

EFICS -järjestelmään ei varsinaisesti kerätäuusia tietoja, vaan tietoja siitä, mistä tietoa onsaatavilla. Tiedot ja niiden omistus säilyvät tie-dontuottajilla. Tuottajilla on kuitenkin velvolli-suus kertoa mm. miten tiedot on hankittu taimikä on niiden luotettavuus.

Suomi on yrittänyt edistää EFICSin kehittä-mistä useaan otteeseen, koska luotettavan jaajantasaisen yhteisön metsiä koskevan tiedonhyvä saatavuus päätöksentekijöille, tutkijoille,kansalaisjärjestöille ja suurelle yleisölle on Suo-men edun mukaista. EFICS oli mm. yksi SuomenEU-puheenjohtajakaudella järjestetyn metsä-päällikkökokouksen pääteemoista. Jäsenmaidenja Eurostatin aloitteilla ei kuitenkaan ole ollutjuurikaan vaikutusta.

Huolimatta siitä, että EFICS -asetus on ollutkauan voimassa, edistyminen EFICS -järjestel-män luomisessa on ollut vähäistä. PositiivisenaEFICSissä voidaan pitää sitä, että EU on tunnus-tanut metsätilastoinnin merkityksen ja tätä kaut-ta osaltaan kasvattanut metsäsektorin painoar-voa. On kuitenkin ilmeistä, että tilastojen tuotta-misen näkökulmasta EFICS ei ole tähän mennes-sä tuonut olennaista lisäarvoa verrattuna FAO:n,ECE:n ja OECD:n julkaisemiin metsätilastoihin.Näistä FAO:n tilastot kattavat koko maailmanja ECE:n tilastot 55 maata, eivätkä vain EU:naluetta.

Suomen kannan mukaan EFICSin kehittämi-sen tavoitteena tulee olla jo olemassa olevien tie-tolähteiden ja tilastojen hyödyntäminen. Kes-keistä olisi EU:ssa käytettävien eri maankäyttö-ja metsäinventointien päällekkäisyyksien analy-soiminen ja mahdollisuuksien mukaan karsimi-

74

nen. Tärkein tietolähde ovat kansalliset inven-toinnit, joita myös FAO ja ECE käyttävät tilas-toissaan. Tämän lisäksi maankäyttöluokitustavarten on olemassa Corine Land Cover- järjestel-mä, maatalousmaan tilastoinnin tarpeita silmälläpitäen kokeiltava Lucas-järjestelmä, metsien ter-veyden tilan seurantaan kehitetty IPC/Forest Fo-cus- järjestelmä sekä harmonisointiin pyrkiväEFICS. Näiden osin rinnakkaisten ja osin pääl-lekkäisten järjestelmien vertailu tulisi olla EFIC-Sin keskeinen tehtävä tulevaisuudessa. Voimava-rojen järkevän kohdentamisen takaamiseksi olisisyytä analysoida edellä mainitut järjestelmät ta-voitteineen ja toimintatapoineen ennen uusienjärjestelmien suunnittelua ja rakentamista. Ana-lyysissä on myös syytä huomioida EU:n laajentu-misen aiheuttamat tietotarpeet ja tiedonkeruuntoteutusmahdollisuudet. Lisäksi mikäli käyttäjis-tä ja todellisista tietotarpeista ei ole selvyyttä, onsyytä kyseenalaistaa kannattaako Suomen tukeatyötä.

Heinäkuussa 2003 komissio ilmoitti, että neu-voston uuden asetuksen N:o 1605/2002 (EY:ntalousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuk-sesta) ja sen perusteella annetun komission ase-tuksen (EY 2342/2002) mahdollistaman enin-tään nelivuotisen säädösten valmistelurahoituk-sen turvin komissio käynnistää asetuksen valmis-telun kaksivaiheisesti. Ensin on valmisteleva vai-he, jolloin kehitettäisiin tietoverkkoa ja myö-hemmin ryhdyttäisiin valmistelemaan varsinaistaasetusta. Komissio on varannut vuoden 2004budjetista 0.5 milj. euroa tietoverkon kehittämis-tä varten.

Metsäsektoria koskevien käsitteiden, termino-logian ja tilastointiperusteiden harmonisointiaon edistettävä. Erityisesti tulee huolehtia siitä,että metsätilastoinnin kehittäminen EU:ssa ei ai-heuta päällekkäisyyttä kansallisen tietojen ke-

ruun eikä kansainvälisten järjestöjen työn kanssaeikä johda päällekkäiseen tietojen keruuseen.Vastaavasti tulee korostaa olemassa olevien tie-tokantojen ja -lähteiden sekä kriteeri- ja indi-kaattorityön hyödyntämistä sen sijaan, että luo-taisiin uusia järjestelmiä.

Metsävarojen inventoinnit jäsenmaiden tuleetehdä ilman EU:n tukea. Eurostatin ja EFICSinroolina on toimia lähinnä tietojen hyödyntäjänäja julkaisukanavana. Euroopan talouskomissionja FAO:n johdolla toteutettava metsävarainven-tointi (Global Forest Resource Assessment) onjatkossa keskeisin tapa tuottaa vertailukelpoisiametsävaratietoja. EFICSin käyttäjät ja todellisettietotarpeet tulee selvittää ennen Suomen tukeasille.

Eurostatin tulee varata pysyvät ja riittävät re-surssit metsätilastotyöhön siten, että metsätilas-totyö olisi Eurostatin vakinaisten virkamiestenvastuulla ja viime vuosina lisääntynyt yhteistyömuiden kansainvälisten organisaatioiden kanssaotetaan huomioon. Kansallisten asiantuntijoidenkäyttäminen erityistehtäviin ja konsultointiin eitakaa toiminnan jatkuvuutta. Kuitenkin suoma-laisten asiantuntijoiden osallistuminen tietojär-jestelmien kehittämiseen on tärkeää.

Jatkossa Eurostatin vastuulla tulee olla kes-keisten metsätilastojen kokoaminen myös tule-vista jäsenmaista. Tietojen laadun parantamisek-si on tärkeää, että EFICS:in projektirahoitustavoidaan tulevaisuudessa käyttää Keski- ja Itä-Eu-roopan maiden metsätilastoinnin kehittämiseen.

Tilastointi- ja tietojärjestelmien kehitystyönyhteydessä tulee yksityisten henkilöiden tietosuo-ja taata tietojen julkaisemisesta ja luottamuksel-lisuudesta annettujen säädösten puitteissa.

75

8.18.18.18.18.1 VVVVVAIKUTUKSET METSÄTAIKUTUKSET METSÄTAIKUTUKSET METSÄTAIKUTUKSET METSÄTAIKUTUKSET METSÄTALOUTEENALOUTEENALOUTEENALOUTEENALOUTEEN

Latvia, Liettua, Viro, Puola, Unkari, Tšekin jaSlovakian tasavallat, Slovenia, Malta ja Kyproson hyväksytty EU:n jäseniksi vuoden 2004 tou-kokuun alusta lukien. Näissä 10 uudessa jäsen-maassa on lähes 80 miljoonaa asukasta ja koko-naispinta-alaa noin 74 miljoonaa hehtaaria. Uu-sista jäsenmaista kahdeksan kuuluu ns. KIE-mai-hin (Keski ja Itä-Euroopan maihin). Malta jaKypros ovat niin asukasluvultaan, pinta-alaltaankuin metsävaroiltaan pieniä maita. Laajenemi-nen nostaa EU:n väkimäärää ja pinta-alaa sitennoin neljänneksellä. Kun Romania ja Bulgariamyöhemmässä vaiheessa liittyvät unioniin, unio-ni on pinta-alaltaan ja väkimäärältään noin kol-manneksen suurempi kuin tällä hetkellä.

Jäsenyysneuvottelut on käyty jäsenmaiden jakunkin hakijamaan välisinä erillisinä, mutta rin-nakkaisina prosesseina. Neuvotteluissa on sovit-tu niistä ehdoista, joilla kukin maa liittyy Euroo-pan unioniin. Kyse on siitä, miten ja missä aika-taulussa hakijamaat voivat siirtää yhteisölainsää-dännön osaksi omaa lainsäädäntöään, panna setoimeen ja valvoa sen toteutumista. Siirtymäajanjärjestelyistä on mahdollista sopia hyvin perus-telluissa poikkeustapauksissa. Metsäasiat eivätole jäsenyysneuvotteluissa erikoisesti esillä, eimyöskään maiden neuvotellessa EU:n jäsenyyttäedeltävän maaseudun kehitystuen (SAPARD ks.luku 9) ohjelmista. Uudet jäsenmaat eivät ilmei-sesti nostaneet jäsenyysneuvotteluissa erityisestiesiin tarpeitapidennetyistä siirtymäajoista metsiäkoskevan lainsäädännön osalta. Siksi uudet jä-senmaat ovat katsoneet voivansa hyväksyä ny-kyisen lainsäädännön. EU:n lainsäädännön suo-raan metsäsektoria koskevat, olemassa olevatsäädökset liittyvät metsien suojaamiseen metsä-paloilta ja ilmansaasteilta, metsänviljelyaineistonkauppaan, metsäalan seuranta- ja tietojärjestel-mään ja Natura-luonnonsuojeluverkostoon (ks.aiemmat luvut).

8 EU:N LAAJENEMINEN

Vuonna 2004 jäseniksi liittyvät KIE-maatkasvattavat EU:n metsäalaa noin 24 miljoonaahehtaaria eli viidenneksen. Puuvarat lisääntyvätsuhteellisesti enemmän kuin metsien pinta-ala:noin 5 miljardia kuutiometriä eli kolmanneksen,sillä Itä-Euroopan metsät ovat runsaspuustoisia.Kun Bulgaria ja Romania myöhemmin liittyvätunioniin, ovat unionin puuvarat noin 50 % suu-remmat kuin vuonna 2002. Metsät peittävät uu-sien jäsenmaiden yhteenlasketusta maa-alastanoin kolmanneksen kuten nykyisessäkin EU:ssa.

EU:n laajentumisen suhteellinen tai absoluut-tinen merkitys metsätalouden näkökulmasta onselvästi pienempi kuin vuonna 1995, jolloin Itä-valta, Ruotsi ja Suomi liittyivät unioniin. Jäsen-maita tulee unioniin kuitenkin huomattava mää-rä lisää, joten metsäpoliittisessa päätöksenteossauusilla jäsenmailla ja laajentumisella voi olla sel-västi suurempi merkitys kuin mitä metsäpinta-alan kasvu osoittaisi.

Vuonna 2004 jäseniksi liittyneissä KIE-mais-sa hieman suurempi osuus metsistä on talous-käytössä kuin nykyisen EU:n alueella. Metsienvuotuisesta kasvusta on viime vuosikymmenellähakattu suunnilleen saman suuruinen osuuskuin nykyisessäkin EU:ssa eli noin 60–70 %.Hakkuut uusissa EU:n jäsenmaissa ovat suunnil-leen 80 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, kunhakkuut EU-15:n (EU-jäsenmaat ennen 30.4.2004) alueella ovat noin 250–270 miljoonaakuutiometriä. Suunta uusien jäsenmaiden hak-kuiden määrässä on ollut nouseva. Tehokkaim-min metsien kasvu on 1990-luvulla hyödynnettysuurimmissa puuntuottajamaissa eli Tsekissä jaPuolassa. Viime vuosina kuitenkin etenkin Balti-assa hakkuut ovat kasvaneet nopeasti. Virossa jaLatviassa hakkuut ovat jo ylittäneet kasvun.

76

Vuonna 2004 jäseniksi liittyneissä KIE-maissametsätalouden rakenteessa selkein ero EU-15:eenverrattuna on valtion suuri omistusosuus jään-teenä keskusjohtoisen talouden ajalta. Nyt omis-tusrakenne on muuttumassa maareformin seu-rauksena melko radikaalisti. Reformi on kuiten-kin pitkä ja hankala prosessi jatkuen mitä toden-näköisimmin EU-jäsenyyden ensimmäiset vuo-det. Metsien yksityisomistus tulee olemaan laa-jinta Eestissä, Latviassa, Liettuassa, Slovakiassa,Sloveniassa ja Unkarissa, joissa vähintään puoletmetsistä on tarkoitus yksityistää tai on jo yksi-tyistetty. Yksityisen metsänomistuksen osuusnäissä maissa tulee olemaan suunnilleen saman-suuruinen kuin EU-15:ssa.

EU-15-maissa metsistä noin 60 % on pientenei-teollisten yksityismetsänomistajien hallussa.Jonkin verran metsää on institutionaalisten yksi-tyisten omistajien, esimerkiksi kuntien, seurakun-tien ja yhtiöiden hallussa. Koko yksityisen met-sänomistuksen osuus EU-15:ssa on noin 65 %.

Uusista jäsenmaista merkittävän poikkeuksenjulkisomistuksen suuntaan tekevät jatkossa Puo-la ja Tšekki, missä molemmissa kolme neljäsosaametsistä säilyy julkisomistuksessa. Bulgariassa jaRomaniassa on toistaiseksi yksityistetty vain pie-ni osa metsistä.

Vuonna 2004 unioniin liittyviin KIE-maihinsyntynee noin 2–2,5 miljoonaa yksityistä metsä-tilaa. Kun myös Bulgaria ja Romania huomioi-daan, tuo metsien yksityistäminen uusiin jäsen-maihin yhteensä kolmesta neljään miljoonaa yk-sityismetsänomistajaa. Metsätilat ovat erittäinpieniä. Siten laajeneminen tekee EU:n yksityis-metsänomistuksesta entistäkin pirstoutuneem-paa. Muutamissa maissa kirkko, kunnat jaosuuskunnat omistavat jonkin verran metsää. Li-säksi EU:ssa metsien yksityisomistuksen suhteel-linen osuus pienenee hiukan ja vastaavasti julki-somistuksen osuus kasvaa unionin laajentuessa,ja etenkin Bulgarian ja Romanian jäsenyydenmyötä. Metsänomistusrakenne tulee uusissa ja

vanhoissa jäsenmaissa olemaan jonkin verrantoisistaan poikkeavaa. Nykyisen unionin eteläi-simpien valtioiden metsänomistusrakenne on lä-himpänä tulevien jäsenmaiden metsänomistusra-kennetta.

Maaomaisuuden yksityistäminen merkitseemonia haasteita metsähallinnon sekä metsätalou-den organisaatioiden, lakien ja rakenteiden ke-hittämiselle, vaikkakin metsänhoidon osaaminenja metsäntutkimus ovat hakijamaissa korkeallatasolla. Metsien ekologinen kestävyys ja talou-dellinen kannattavuus ovat keskeisiä kysymyksiäyksityismetsissä. Koulutuksen ja neuvonnan jär-jestäminen uusille metsänomistajille sekä yhteis-toiminnan lisääminen edistäisivät kestävyyttä janäiden organisointi on mittava haaste. Yhteis-työtä kohtaan tunnetaan kuitenkin jäsenmaidenasukkaiden keskuudessa epäluuloa. Yksityismet-sätalouden ja metsänomistajien yhteistyön orga-nisoimiseksi tarvittaisiinkin toimivia malleja.

Yksityistäminen ei ole toistaiseksi nostanuthakkuita uusissa jäsenmaissa kestävyyttä uhkaa-valle tasolle, kuten joissain arvioissa on pelätty.Hakkuiden kasvu on kuitenkin keskittynyt aina-kin osassa uusia jäsenmaita yksityismetsiin. Li-säksi epäselvät omistusolot ovat luoneet tilai-suuksia ns. laittomille hakkuille eli puuvarkauk-sille, joiden seurauksena metsätalouden kestä-vyys on saattanut paikallisesti kärsiä. Virossa yk-sityismetsänomistajien mielestä laittomat hak-kuut ovat metsätalouden vakavin ongelma.

Kaikkiaan yksityisomistukseen liittyvän lain-säädännön ja omaisuuden suojan ongelmat jakorruptio ovat osassa uusia jäsenmaita vähene-mässä, joskaan eivät vielä poistuneet. Myös met-sätalouden lainvalvontaa ja hyvää hallintoa kos-kevat kysymykset, kuten laittomat hakkuut, py-synevät osassa uusia jäsenmaita ongelmina EU-jäsenyyden toteuduttuakin. Ongelmien poistami-seksi maareformin on valmistuttava sekä uuttametsänomistusrakennetta tukevan lainsäädän-nön ja sen valvonnan on oltava kunnossa.

77

Metsätalouden rakenteeseen liittyvät ongel-mat, mittavat yksityismetsätalouden kehittämis-tarpeet sekä valtion suuri omistusosuus ja kan-sallisten kehittämisresurssien niukkuus heijastu-nevat uusien jäsenmaiden odotuksiin ja tarpeisiinEU:n metsäpolitiikassa ja metsätuissa. Useat uu-det jäsenmaat ovat valmistelleet omaa metsätalo-uden lainsäädäntöään ja tukijärjestelmiään niin,että ne mahdollistavat nykyisten säädösten mu-kaisesti EU-tukien hyödyntämisen. Kaikki maateivät silti tavoittele metsäta-louden tukien nosta-mista merkittävästi.

Oletettavasti ainakin osalla uusista jäsenmais-ta tukitarpeet ja -toiveet poikkeavat Suomen aja-masta linjauksesta, missä kannatetaan metsätalo-uden niukkoja tukia ja tuntuvia kansallisia ja yk-sityisiä rahoitusosuuksia. Todennäköisesti aina-kin osassa KIE-maita myös valtion metsiin halut-taisiin ohjata EU-tukia. Uusien jäsenmaiden met-sätukien käyttöä saattavat ennakoida SAPARD-ohjelmat (ks. luku 9), ja niissä metsätalouden tu-kiin allokoidut osuudet. Ylipäätään SAPARD-suunnitelmissa metsätalouden taloudellinen ke-hittäminen vaikutti keskeiseltä tavoitteelta (mm.metsittäminen ja taimitarhojen perustaminen),joskin myös koulutus- ja ympäristöasiat olivatsuunnitelmissa esillä. Tukien käytöstä ei toistai-seksi ole olemassa tarkkaa tietoa ja sinänsä kokoSAPARD-tuesta varsin pieni osa on suunnattumetsätalouteen (noin 5 %). Myöhemmässä vai-heessa unioniin liittyvät Bulgaria ja Romaniaovat suuntaamassa SAPARD-tukea absoluutti-sesti ja suhteellisesti eniten metsätalouteen.

Joka tapauksessa uusien jäsenmaiden liittymi-nen unioniin lisää metsätalouden kehittämiseenkuluvaa rahamäärää, koska metsien määräkin li-sääntyy. Enimmillään metsätalouteen käytettävätukirahan määrä saattaisi nousta 25–30 % ny-kyiseen verrattuna, jos tuet kasvavat metsäalanlisääntymisen suhteessa. Todennäköisesti määräjää kuitenkin pienemmäksi, koska vielä tällävuosikymmenellä tulevien jäsenmaiden kustan-nustaso on alhaisempi kuin nykyisessä unionissa.

EU-15:ssa suurin metsäta-louden tukien kohdeon ollut maatalousmaan metsitys, mihin on kulu-nut noin puolet metsätalouden kokonaistuista.Siten metsätukien lisäyksen kannalta Puolan,Unkarin ja Romanian laajat metsitysohjelmatsaattavat muodostaa kohtalaisen suuren tuki-kohteen, sillä näissä maissa kaavaillaan metsitet-tävän lähivuosikymmenien aikana noin kaksikertaa niin paljon maatalousmaata kuin nykyi-sessä unionissa yhteensä metsitettiin EU-osara-hoituksella 1990-luvulla. Sinänsä metsitys on pe-rusteltua vesistöjen laadun sekä eroosion estämi-sen näkökulmasta.

Maareformi ja valtion hallinnon supistumi-nen 1990-luvun mittaan ovat alentaneet metsäta-louden työllistävyyttä KIE-maissa. Metsätalouson kuitenkin edelleen vähemmän koneellistettuaja näin ollen työllistävämpää kuin nykyisessäEU:ssa. Siten uusissa jäsenmaissa pyrittäneenpuunkorjuun logistiikan kehittämiseen, mikäsaattaa laskea metsätalouden työllistävyyttä jalaajentaa puun korjuuteknologian kysyntää.

Kaikkiaan laajentuminen tulee luultavasti vai-kuttamaan EU:n poliittisiin ja hallinnollisiin ra-kenteisiin sekä toimintatapoihin. Tämä tulee hei-jastumaan metsäpoliittisten päätösten syntyyn japäätöksentekoon. Analyysi muutoksista, niidenheijastumisesta Suomen asemaan jäsenvaltiona jaedelleen metsäpolitiikan linjauksiin olisi tarpeel-lista. Lisäksi Suomen olisi tarpeen seurata tarkas-ti KIE-maiden metsätalouden kehitystä sekä EU-15 -maiden suhtautumista KIE-maiden metsäta-louden ongelmiin ja tavoitteisiin.

Laajenemisen yhteydessä Suomi korostaa, ettäEU:n metsätalouden tukia tulisi ohjata tutki-mukseen ja koulutukseen sekä metsäorganisaati-oiden ja niiden toiminnan kehittämiseen. Metsä-talouden tukien tulee painottua muuhun kuinsuoraan taloudellista toimintaa tukeviin inves-tointeihin, jotta kilpailu tukien vuoksi ei vääristy.Mahdollisten tukien kilpailulliset vaikutukset onennalta selvitettävä.

78

Uusien jäsenmaiden liittyessä EU:n metsätalo-utta ohjaavien säädösten määrää ja metsätalou-den tukemista ei tule laajentaa mittavasti, jolloinmetsätalouden ohjaus ja päätöksenteko säilyvätkansallisena. Tuet tulisi suunnata ensisijassa yk-sityismetsätalouden kehittämiseen.

Suomi pyrkii edistämään EU:n uusissa jäsen-maissa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisestikestävän metsätalouden ja metsien monikäytönkehittämistä. Suomi tukee toimia, joilla EU-15 -maiden yksityismetsätaloutta koskeva osaami-nen saatetaan uusien jäsenmaiden käyttöön.

8.28.28.28.28.2 VVVVVAIKUTUKSET PUUMARKKINOILLAAIKUTUKSET PUUMARKKINOILLAAIKUTUKSET PUUMARKKINOILLAAIKUTUKSET PUUMARKKINOILLAAIKUTUKSET PUUMARKKINOILLA

Raakapuumarkkinoilla laajentuminen lisäälyhyellä aikavälillä unionin omavaraisuutta,mutta ei tee unionista täysin omavaraista (oletta-en ettei hakkuiden osuus kasvusta lisäänny).Suurin puun tuonnin lähdealue on jatkossakinVenäjä ja suurin raakapuun tuoja Suomi. Raaka-puun nettotuonti EU:n ulkopuolelta Keski-Eu-roopan maihin, mutta myös Ruotsiin pienenee,sillä EU:n uudet jäsenmaat vievät raakapuutamm. Ruotsiin ja Saksaan sekä Itävaltaan. Useissauusissa EU-maissa olisi mahdollisuuksia metsienkasvun ja rakenteen puolesta lisätä raakapuun,etenkin kuitupuun, tuotantoa.

Uusien EU:n jäsenmaiden mukanaan tuomaomavaraisuuden ja puuntuotannon lisääntymi-nen eivät kiristä kilpailua Euroopan raakapuuntarjoajien kesken ainakaan lyhyellä aikavälillä,sillä puun jalostus uusissa jäsenmaissa on kas-vussa. Puun kysyntä on viime vuosina kasvanutniin, että hinnat uusien jäsenmaiden alueella lä-hestyvät EU-15:n puun hintatasoa. Tukkipuu onhintatasoltaan monessa uudessa jäsenmaassa(esimerkiksi Puola ja Viro) enää alle viidennek-sen halvempaa kuin Suomessa. Tšekissä tukinhintataso on noussut pohjoismaista hintatasoakorkeammaksi. Kuitupuu on ollut uusien EU-maiden pääasiallinen artikkeli raakapuun vien-nissä. Kaavaillut sellutehdasinvestoinnit voivat

lisätä kuitupuun käyttöä KIE -maissa ja siten vä-hentää vientiä EU-15 -maihin tai ainakin muut-taa kuituvirtoja EU:n alueella.

Laajentuminen ei aiheuttane merkittäviämuutoksia Suomen raakapuumarkkinoilla lähi-vuosina. Merkittävämpi kysymys Suomen kan-nalta on Venäjän metsätalouden, metsäteollisuu-den ja metsäviennin kehitys. Keskipitkällä/pit-källä aikavälillä EU:n laajentumisella voi ollavaikutusta Suomessa teollisuuden kilpailukykyynja kapasiteetin sijoittumiseen.

Suomen kannalta on tärkeää seurata raaka-puun ja metsäteollisuuden markkinoiden ja suo-malaisen metsäteollisuuden kilpailukyvyn kehi-tystä laajentuneen EU:n sisällä ja arvioida EU:npolitiikan ja tukitoimien vaikutusta näihin. Esi-merkiksi mittavat metsitykset saattavat lisätäpuun tarjontaa, vaikka metsitysten perusteenaolisikin ensi sijassa veden laadun parantaminentai eroosion estäminen. Sinänsä puuraaka-aineenrunsas saatavuus saattaa edistää puun käytön jametsäteollisuuden kehittämistä unionissa parem-min kuin jos raakapuusta niukkuutta. Seurannankonkreettisessa järjestämisessä voisi olla paikal-laan harkita metsätilastojen kehittämistä Suomes-sa: olisi tarpeen tilastoida jatkuvasti ja systemaat-tisesti puun ja metsätuotteiden viennin kehitystäuusista jäsenvaltioista EU-15:n alueelle ja päin-vastoin, sekä Suomen viennin kehitystä EU-15:nalueelle ja uusien jäsenvaltioiden alueelle. Myöstuotannon ja kulutuksen seuranta vastaavasti oli-si tarpeen. EU:n tilastointi alueen sisäisen kaupanosalta ei suoraan mahdollista tällaista seurantaa,vaan siihen vaaditaan laskelmia. Laskelmien to-teuttaminen ei edellytä uuden tiedon keräämistä.

Suomen tavoite on, että EU:n laajenemisenyhteydessä ei tukitoimin lisätä raakapuun tarjon-taa EU:ssa niin, että tämä vaikuttaisi kilpailuavääristävästi. Tavoitteena on myös edistää raa-kapuun kansainvälisen kaupan joustavaa ja es-teetöntä kehitystä, ml. sitä tukevaa tilastointia jatiedonvälitystä, sekä EU:n sisällä että EU:n jakolmansien maiden välillä.

79

8.38.38.38.38.3 VVVVVAIKUTUKSET METSÄTEOLLISUUDESSAAIKUTUKSET METSÄTEOLLISUUDESSAAIKUTUKSET METSÄTEOLLISUUDESSAAIKUTUKSET METSÄTEOLLISUUDESSAAIKUTUKSET METSÄTEOLLISUUDESSA

EU säilyy vuoden 2004 laajentumisen jälkeenpaperin nettoviejäalueena. Nettoviennin määrätosin supistuu, sillä EU-15 -maat vievät paperiauusiin jäsenmaihin. Uusissa EU-maissa paperinja puumassan tuotanto on omaa kulutusta pie-nempää ja kaikki KIE-maat Sloveniaa lukuun ot-tamatta ovat paperin nettotuojia. Suomen pape-riteollisuuden viennistä kuutisen prosenttiasuuntautuu (vuonna 2001) uusiin jäsenmaihin.

Massa- ja paperiteollisuuden markkinoillaEU:n laajentuminen ei aiheuttane lyhyellä aika-välillä erityisen olennaisia muutoksia, jotka vai-kuttaisivat paperiteollisuuden toimintaan taipuumarkkinoihin Suomessa. Keski- ja Etelä-Eu-roopassa toimivien pienten paperiyritysten kan-nalta saattaa kuitenkin syntyä kilpailupaineita jalaajentuminen voi kiihdyttää massa- ja paperite-ollisuuden yritysten keskittymistä Euroopassa.Ylipäätään EU:n laajentuminen itsessään ei lienemerkittävä muutosten aiheuttaja metsä-teollisuu-dessa. Se saattaa lähinnä kiihdyttää muutoinkinkäynnissä olevaa kehitystä.

Paperin keskimääräinen kulutus uusissa jä-senvaltioissa on 50–60 kg henkilöä kohden vuo-sittain, mikä on suunnilleen kolmannes EU-15:nkulutustasosta. Elintason nousun myötä karton-gin ja paperin kulutus tulee kasvamaan. Laajen-tuminen nopeuttaa kysynnän kasvua, jos talous-kasvu jäsenyyden ansiosta nopeutuu. Uudet EU-maat muodostavat pitkällä aikavälillä kasvu-markkinat: kulutuksen kolminkertaistuminenEU-15:n tasolle merkitsisi 10–15 miljoonan ton-nin lisätarvetta eli 25–35 paperikoneen vuosi-tuotantoa. Parhaimmillaankin absoluuttinenkasvu on kuitenkin kuluvalla vuosikymmenellämelko vaatimatonta, vaikka prosentuaalinenkasvuvauhti olisi suuri: Esimerkiksi kymmenenprosentin vuotuisella kasvuvauhdilla kestäisi ku-lutuksen kaksinkertaistuminen uusissa jäsen-maissa vajaat kymmenen vuotta. Tämä lisäisikoko EU:n alueen vuotuista paperinkulutustanykytasolta viitisen prosenttia.

Uudet EU-maat muuttuvat kuitenkin laajene-misen myötä vielä aiempaakin kiinnostavammik-si investointien kohdealueiksi massa- ja paperi-yrityksille. Metsävarat tarjoavat mahdollisuuksiapuun käytön lisäämiseen. Tärkeimmät markki-nat ovat lyhyiden kuljetusetäisyyksien päässä jainvestointi- ja käyttökustannukset ovat edulli-sempia kuin EU-15:n alueella. EU:n yhteinenlainsäädäntö ja odotettu taloutta vakauttava vai-kutus pienentävät toimintaympäristöön liittyviäriskejä. Tosin uusien, modernien tehtaiden raa-ka-ainehankinnan on ulotuttava usean maan alu-eelle. Raakapuun hankinta on toistaiseksi ongel-mallista epäselvien metsänomistusolojen ja puu-kaupan vakiintumattomuuden takia. Ulkomaisetinvestoinnit ovat toistaiseksi suuntautuneet lä-hinnä paperin jatkojalostuksen ja pakkausteolli-suuden aloille, mutta suunnitteilla on myös uuttasellukapasiteettia. EU-jäsenyys saattaa mahdol-listaa joihinkin investointeihin EU:n osarahoitus-ta.

Metsäteollisuus on EU:n uusissa jäsenmaissaensisijaisesti puutuoteteollisuutta. Puutuotteidenkulutus henkilöä kohti on niissä silti vähäistä.Sahatavaran kulutus asukasta kohden on allepuolet EU-15:n kulutuksen tasosta eli vain kym-menesosa kuutiometriä vuodessa. Sahatavarantuotanto on etenkin Baltiassa ja Keski-EuroopanKIE-maissa kasvanut merkittävästi. Tuotannostanoin puolet menee vientiin, lähinnä EU-15 -mai-hin. Tärkeimmät vientikohteet ovat samat kuinSuomen, eli Saksa ja Iso-Britannia. EU:n laajene-minen tekee unionista omavaraisen sahatavaransuhteen, koska uudet jäsenmaat ovat sahatava-ran ja muiden puutuotteiden nettoviejiä EU-15:nalueelle. Käytännössä sahatavaraa edelleen vie-dään ja tuodaan unionissa, mutta vienti ja tuon-timäärät asettuvat suhteellisen lähelle tasapai-noa. Myös puulevyjen kulutus on väkimääräännähden toistaiseksi vähäistä, mutta niiden tuo-tannon ja viennin kasvu on ollut 1990-luvullatuntuvaa. Kotimaahan jäävästä osuudesta saha-ja levyteollisuuden tuotantoa suuri osa jaloste-taan edelleen huonekaluiksi ja puusepänteolli-

80

suuden vientituotteiksi. Uusissa EU-maissa mer-kittävä osa metsäteollisuuden nettovientituloistatuleekin pitkälle jalostettujen puutuotteidenviennistä.

Lyhyellä aikavälillä uusien jäsenmaiden mu-kaantulo merkitsee kiristyvää kilpailua mekaani-sen metsäteollisuuden tuotteiden markkinoilla.Sahateollisuuden osalta kilpailu kiristyyy enitenkuusisahatavaran markkinoilla, sillä suurin osaItä-Euroopan havusahatavaran tuotannosta onkuusta.

Uusissa jäsenmaissa on halua kehittää metsä-teollisuutta. Maaseudulla tarvitaan lisää tuotan-toa ja työpaikkoja korvaamaan maataloudestaväheneviä työtilaisuuksia. KIE-maat ovatkinkiinnostava mahdollinen investointikohde myösmekaanisen metsäteollisuuden ulkomaisille yri-tyksille. Toistaiseksi eniten ulkomaisia investoin-teja on suuntautunut huonekaluteollisuuteen jamuuhun puun jatkojalostukseen, mutta esimer-kiksi Baltian maissa on investoitu myös sahateol-lisuuteen. Suomalaisilla yrityksillä on merkittäväosuus Baltian maiden sahainvestoinneista. Suo-malaiset ovat investoineet myös Tšekkiin.

Mekaanisen metsäteollisuuden ongelmia KIE-maissa ovat tuotantolaitosten pienuus, pieni yri-tyskoko ja huono rahoitusasema. Etenkin saha-teollisuudessa alhainen ja vanha teknologiantasoheikentää kilpailukykyä. EU-15 -maita matalam-pi kustannustaso on kilpailuetu. Esimerkiksipalkkataso pysynee vielä pitkään merkittävästimatalampana kuin EU-15:n alueella.

KIE-maissa ja koko EU:ssa on odotettavissamelko merkittävä rakennemuutos metsäteolli-suudessa: osa pienistä, kansallisista yrityksistäpoistunee markkinoilta ja tilalle syntyy inves-tointien kautta modernia, laajamittakaavaistakapasiteettia. Samalla mekaanisen metsäteolli-suuden yritysten omistus muuttuu monikansalli-semmaksi ja keskittyneemmäksi koko Euroopas-sa. EU:n laajentuminen kiihdyttääkin etenkinmekaanisen metsäteollisuuden yritysrakenteen

keskittymistä ja kansainvälistymistä. Jossainmäärin tämä koskee myös massa- ja paperiteolli-suutta. Tämä kehitys lisää metsäteollisuudentuotannon ja logistiikan tehokkuutta koko unio-nissa.

Pitemmällä aikavälillä mekaanisen metsäteol-lisuuden kapasiteettia saattaa siirtyä nykyisistäjäsenmaista uusiin jäsenmaihin, etenkin elleipuutuotteiden kulutus Euroopassa kasva. Lähin-nä kapasiteetin siirtymisen mahdollisuus kosket-taa Keski-Eurooppaa, vaikka Pohjoismaidenkinosalta riski on olemassa. Paperiteollisuuden osal-la näköpiirissä ei niinkään ole kapasiteetin siirty-mistä kuin uusien kapasiteettia laajentavien in-vestointien suuntautumista Itä-Eurooppaan.

Vaikka lyhyellä aikavälillä puun kulutus KIE-maissa tuskin merkittävästi nousee, on pitkän ai-kavälin kasvumahdollisuus suuri. Sahatavarankulutuksen kaksinkertaistuminen EU:n uusissajäsenmaissa merkitsisi noin 10-11 miljoonankuutiometrin vuosittaista lisätarvetta joka vuosieli yli kymmenen prosentin kasvua EU:n nykyi-sessä sahatavaran tuotannossa ja käytössä. Ly-hyelläkin aikajänteellä puun kulutus saattaa li-sääntyä jonkin verran, sillä rakentaminen Itä-Eu-roopassa on ollut vähäistä.

Elintason kohoaminen ei kuitenkaan välttä-mättä johda Itä-Euroopan maissa puun kulutuk-sen nousuun. Puun käyttö ei ole Keski-, Etelä-eikä Itä-Euroopassa perinteistä. Puun käytön vä-häisyys ja toisaalta tuotannon vahva kasvu mer-kitsevät kilpailun kiristymistä.

Rakennemuutoksen ja investointien seurauk-sena uusien jäsenvaltioiden metsäteollisuus muo-dostunee ainakin jossain määrin samantyyppi-seksi integroituneeksi metsäteollisuudeksi kuinPohjoismaissa. Tämä voi merkitä myös kehitystäkohti samantyyppistä integroitua puunhankintaaainakin Baltiassa. Tämänsuuntaista kehitystä oh-jaavat investointeihin osallistuvat suuret kan-sainväliset yhtiöt ja KIE-maiden tarve uusia met-säteollisuuden tuotantokapasiteettia melko pe-

81

rusteellisesti. Lisäksi puukauppa ja raakapuunhankintakäytäntö ovat vasta muotoutumassa.Kaikkiaan metsäsektorin tuotanto kasvaa muu-alla Euroopassa lähiaikoina todennäköisesti no-peammin kuin Suomessa.

Suurille suomalaisille metsäteollisuusyrityksil-le EU:n laajeneminen tarjoaa uusia markkinoita,raakapuun tai hakkeen tuontimahdollisuuksia jainvestointikohteita tuotantolaitoksille. Suomenmekaanisen metsäteollisuuden pk-yrityksille laa-jeneminen saattaa merkitä ainakin aluksi vaike-uksia, sillä tuotanto kasvaa kulutusta nopeam-min. Pk-yritysten mahdollisuudet vastata kiristy-vään kilpailuun eivät ole yhtä hyviä kuin suurtenyritysten. Lisäksi näiden mahdollisuudet inves-toida KIE -maihin ovat heikommat kuin suurtenyritysten, jotka ovat aloittaneet investoinnit usei-ta vuosia sitten. Joka tapauksessa EU:n laajene-minen merkitsee jo lyhyellä aikavälillä kasvaviamarkkinamahdollisuuksia metsäalan tietotaidol-le ja teknologialle.

EU:n uusissa jäsenmaissa olisi harkittavakampanjan toteuttamista, jolla edistettäisiinpuun käyttöä ympäristöystävällisenä, uudistuva-na ja kierrätettävänä raaka-aineena. Puun käy-tön edistämistä olisi tarpeen jatkaa myös EU-15:n alueella, mikä tulee vielä pitkään olemaankulutuksen kannalta ratkaiseva markkina-alue(ks. luku 5).

Suomi edistää kehittämistoimia, jotka lisäävätpuun ja metsäteollisuustuotteiden kulutusta uu-siutuvana ja kierrätettävänä raaka-aineena. Suo-mi tukee metsäsektorin kehitystä uusissa jäsen-valtioissa ja koko EU:ssa, niin että vauhditetaanmetsäsektorin kehitystä, mutta ei aiheuteta kil-pailun vääristymistä.

8.48.48.48.48.4 VVVVVAIKUTUKSET ALUEKEHITYKSENAIKUTUKSET ALUEKEHITYKSENAIKUTUKSET ALUEKEHITYKSENAIKUTUKSET ALUEKEHITYKSENAIKUTUKSET ALUEKEHITYKSENNÄKÖKULMASTNÄKÖKULMASTNÄKÖKULMASTNÄKÖKULMASTNÄKÖKULMASTAAAAA

EU:n laajenemisella saattaa olla laajakantoi-sia vaikutuksia metsäsektorin toimintaedellytyk-

siin myös aluekehityksen kautta. Suomen poh-jois- ja itäosat voivat saada uusia kasvumahdolli-suuksia, jos EU:n pohjoinen ulottuvuus vauhdit-tuu laajenemisen myötä ja yhteistyö EU:n, Nor-jan ja Venäjän kesken vilkastuu.

Riskinä on, että Suomen sijainti EU:n reuna-alueena korostuu, kun EU:n taloudellinen paino-piste siirtyy entistä enemmän Keski-Eurooppaan.Jos Venäjän taloudellinen merkitys samalla kas-vaa hitaasti tai sen ja EU:n yhteydet keskittyvätBaltiaan tai Puolaan, alueellinen keskittyminenSuomessa saattaa voimistua. Tällöin Suomen ete-lärannikon edullisuus muuhun maahan nähdenkorostuu tuotannon sijaintialueena entisestään.

Aluekehitykseen vaikuttaa myös rakennetuki-en uudistaminen. EU:n keskimääräisen tulotasonaleneminen uusien jäsenten myötä rajaa kokoSuomen nykyisen kaltaisen korkeimman aluetu-en (Tavoite 1 -alueet) ulkopuolelle. Näin tosinkävisi todennäköisesti ilman laajenemistakin.Aluepolitiikan vaikuttavuus riippuu muilla kuintulotasokriteereillä myönnettävien tukien laajuu-desta ja kansallisista toimenpiteistä.

KIE-maissa maaseudun ja kaupunkialueidenvälinen elintasoero on merkittävä. Tulotaso onmatalampi ja työttömyys korkeampi maaseudul-la kuin kaupungeissa. Tuottavuus maataloudessaon heikompaa kuin Länsi-Euroopassa, jotenmaataloudesta vapautuu jatkossakin lisää työ-voimaa. Koska Itä-Euroopan väestöstä noin kol-masosa asuu maaseudulla, laajeneminen saattaanostaa maaseutualueiden kehittämisen EU:ssa ai-empaa enemmän esiin. Tällöin entistä keskeisem-miksi muodostunevat maaseutualueille soveltuvi-en, maataloutta korvaavaa työllisyyttä luovienelinkeinojen kehittäminen. Siten metsäsektorinoussee ainakin osassa uusia jäsenmaita esiin tär-keänä kehittämiskohteena.

EU:n laajenemisella voi olla vaikutuksia myösympäristösektoriin. KIE-maiden ympäristönsuo-jelu- ja liikenneinvestointien tarpeet ovat mitta-via, ja koskettavat osaltaan myös metsä-teolli-suutta ja -taloutta. Investointien rahoittamiseen

82

tarvitaan kansallisen rahoituksen ohella kansain-välisten rahoituslaitosten ja EU:n tukea. Tämäaiheuttaa paineita EU:n budjettimenoihin. Ym-päristö- ja liikennehankkeiden toteuttaminen onsuuri haaste uusien jäsenmaiden koko finanssi-politiikalle, sillä ulkoisen rahoituksen jälkeenkinmaiden itsensä rahoitettavaksi jäävät kustannuk-set rasittavat maiden taloutta pitkään.

Suomen näkökulmasta on hyvä, jos metsäsek-tori saa positiivista huomiota ja kehittyy Itä-Eu-roopassa. Mikäli Suomi kuitenkin rajautuu alue-tukien ulkopuolelle, voi tuloksena olla Suomenkilpailuaseman heikentyminen. EU:n aluekehitys-tuen merkitys teollisuuden kehittämisessä, inves-tointien suuntautumisessa ja tuotemarkkinoidenkilpailussa on siksi kannatettava selvityskohde.

83

9 EU:N LAAJENTUMISTA TUKEVAT OHJELMAT JA POHJOINENLÄHIALUEYHTEISTYÖ

9.19.19.19.19.1 EU:N TULEVIEN JÄSENMAIDEN JAEU:N TULEVIEN JÄSENMAIDEN JAEU:N TULEVIEN JÄSENMAIDEN JAEU:N TULEVIEN JÄSENMAIDEN JAEU:N TULEVIEN JÄSENMAIDEN JAPOHJOISTEN LÄHIALUEIDEN KEHITTÄMISEENPOHJOISTEN LÄHIALUEIDEN KEHITTÄMISEENPOHJOISTEN LÄHIALUEIDEN KEHITTÄMISEENPOHJOISTEN LÄHIALUEIDEN KEHITTÄMISEENPOHJOISTEN LÄHIALUEIDEN KEHITTÄMISEENOSOITETUT VOSOITETUT VOSOITETUT VOSOITETUT VOSOITETUT VARAARAARAARAARATTTTT

9.1.1 Yleistä

EU:n tavoitteena on myös poliittisen vakau-den ja taloudellisen kehityksen tukeminen sen lä-hialueilla EU:n omien turvallisuus- ja talousta-voitteiden edistämiseksi. Tulevien EU:n jäsen-maiden osalta tavoitteena on helpottaa niidenliittymistä unioniin.

Euroopan unioni on osallistunut KIE-maihin(Keski- ja Itä-Euroopan maihin) ja IVY-maiden(Neuvostoliiton seuraajavaltioita) kehittämiseenniiden maantieteellisen läheisyyden sekä markki-natalouteen siirtymiseen vuoksi. EU avustaa mai-ta mm. välittömillä tuilla sekä lainoilla, jotkausein liittyvät Euroopan investointipankin (EIB)tai Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin(EBRD) rahoitusohjelmiin. Lisäksi rahoitustakoordinoidaan alueellisten rahastojen kautta.Keskeinen merkitys on ollut myös EU-maidenkansallisilla yhteistyövaroilla, joiden avulla onvoitu joustavasti tukea ja saattaa alkuun laajem-pia EU-rahoitteisia toimenpiteitä.

Phare- ja Tacis-ohjelmat luotiin 1990-luvulla.Phare-ohjelmalla rahoitetaan pääasiallisesti KIE-maihin suuntautuvia hankkeita ja Tacis-ohjel-malla tuetaan IVY-maita. Rajayhteistyötä puo-lestaan edistetään INTERREG- ja CBC-ohjelmil-la. Vuonna 2000 Phare-ohjelmaa täydentämääntuli kaksi uutta EU-rahoitusinstrumenttia, joilla

tuetaan KIE-maiden liittymistä unioniin: ISPA-ohjelma ympäristö- ja liikenneinfrastruktuurinkehittämiseen sekä maatalouspoliittinen Sapard-ohjelma.

Phare-ohjelmalla rahoitetaan hallinnon ja ins-tituutioiden kehittämistä sekä sellaisia investoin-teja, jotka jäävät ISPA- ja Sapard-ohjelmien ul-kopuolelle. ISPA toimii EU:n köyhimpien jäsen-maiden koheesiorahastojen33) tapaan.

9.1.2 Ohjelmat

Vuoden 2000 alusta käynnistynyt ISPA-ohjel-ma34) on Euroopan unionin rakennepolitiikan vä-line, jolla edistetään tulevien EU-jäsenmaidenliittymisvalmisteluja vuosina 2000 - 2006. ISPAon suunnattu KIE-maille (Bulgaria, Latvia, Liet-tua, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekintasavalta, Unkari ja Viro).

ISPA jakaa miljardi euroa vuosittain tulevilleEU-jäsenmaalle ympäristöinfrastruktuurin ja lii-kenneverkkojen kehittämiseen. Tavoitteena on,että tulevat EU-jäsenmaat pystyvät täyttämäänyhteisön ympäristölainsäädännön vaatimukset jasekä infrastruktuuria koskevat tavoitteet. Rahoi-tus jakaantuu tasan ympäristö- ja liikennesekto-reiden kesken.

SAPARD-ohjelma tukee ja rahoittaa maata-louden ja maaseudun kehittämiseen liittyviä kan-sallisia toimia tulevissa jäsenmaissa vuosina2000–2006, kuitenkin vain EU:n liittymiseen

33) vuonna 1993 perustettu solidarisuusrahasto neljän köyhimmän EU-jäsenvaltion Kreikan, Portugalin, Irlannin ja Es-panjan tukemiseksi.34) Instrument for Structural Policies of Pre-Accessions

84

saakka. SAPARD-tuen tarkoituksena on edistääyhteistä maatalouspolitiikkaa ja maaseudun kes-tävää kehittämistä. Ohjelmassa rahoitettavia toi-menpiteitä ovat mm. kylien kunnostaminen jakehittäminen sekä maaseudun kulttuuriperinnönsuojeleminen ja säilyttäminen. Tukea myönne-tään hakijamaiden laatimien kehittämisohjelmienmukaisiin hankkeisiin. Sapard -ohjelman vuosi-budjetti on noin 520 miljoonaa euroa ja sen hal-linnoinnista vastaa maatalouden pääosasto.

Tulevien jäsenmaiden kansallisissa SAPARD-kehittämisohjelmissa metsätalouden osuusmyönnetyistä varoista on ollut yhteensä 5 % eli168 milj. euroa, mikä on muutama prosentti ny-kyisen EU:n 15 jäsenmaan metsätalouteen koh-dennetusta EMOTR-rahaston tuista kaudella1994–1999. Kaudella 1994–1999 EU:n nykyisetjäsenvaltiot käyttivät metsätalouteen arvioltaprosentin EMOTR-rahastoista maksetuista ko-konaistuista. Tästä summasta kuitenkin suurinosa oli muuta kuin SAPARD-ohjelman kaltaistakehittämistukea.

Tulevat jäsenmaat suunnittelevat kohdistavan-sa EU:n SAPARD-rahoitusta metsätalouteen var-sin eri tavoin. Uusien jäsenmaiden omien ohjel-maesitysten perusteella joidenkin maiden ohjel-missa metsätalouteen ei ole kohdennettu lainkaanSAPARD-tukea ja eniten metsätalouteen kohdis-taisivat SAPARD-tukea eteläisimmät maat.Useimpien maiden suunnitelmissa tukea kohden-netaan metsitykseen, mutta myös metsänomistaji-en koulutukseen, metsänomistajayhdistysten ke-hittämiseen, metsäteiden rakentamiseen ja taimi-tarhojen perustamiseen. Koska metsiin liittyviätoimenpiteitä voidaan rahoittaa myös muista kuinmetsätalouden toimenpidekokonaisuuksista, met-sätalouteen kohdennettava osuus SAPARD-ra-hoituksesta voi nousta yli 5 %:n. Käytännössä tu-kien saaminen edellyttää tulevissa jäsenmaissariittävien hallintojärjestelmien luomista, mihinliittyvät ongelmat ovat toistaiseksi hidastaneet tu-

kien hyödyntämistä. Lopullista arviota tukienkäytöstä ei ole mahdollista tehdä ennen kuin oh-jelmakauden jälkeen.

Vuonna 1989 käynnistetty Phare-ohjelma35) olialun perin tarkoitettu Puolan ja Unkarin elinkei-noelämän jälleenrakentamiseen. Ohjelmaa onkuitenkin laajennettu kattamaan Keski- ja Itä-Eu-roopan maista Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola,Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekin tasavalta,Unkari ja Viro. Phare -ohjelma pyrkii helpotta-maan KIE-maiden taloudellista ja sosiaalista siir-tymäkautta sekä tukemaan niiden liittymistä Eu-roopan unioniin esimerkiksi yksityissektorin jajulkissektorin kehittämiseen, opetukseen ja kou-lutukseen sekä maatalouteen ja ympäristöön liit-tyvien kehittämishankkeiden kautta. Phare -ohjel-maa hallinnoi laajentumisasioiden pääosasto.

Vuosina 2000–2006 Phare -ohjelmassa keski-tytään vahvistamaan hakijamaiden hallinnollistaja institutionaalista toimintakykyä, ja rahoitta-maan investointeja liittyen etenkin ympäristöön,ydinturvallisuuteen, turvalliseen liikkumiseen,työturvallisuuteen, elintarvikkeiden markkinoin-tiin, kuluttajainformaatioon, ja tuotantoprosessi-en hallintaan. Pharen vuosibudjetti on runsaat1,5 miljardia euroa. Phare-ohjelmaan sisältyykansallisia, monikansallisia, alueellisia ja horison-taalisia ohjelmia.

Pharesta irrotettu CARDS-ohjelma edistäämarkkinatalouteen siirtymistä ja demokratiake-hitystä Albaniassa, Bosnia-Herzegovinassa jaMakedoniassa.

Tacis-ohjelma36) on teknisen avun ohjelma,joka aloitettiin 1991. Ohjelma on suunnattu enti-sen Neuvostoliiton seuraajavaltioille eli IVY-maille (Armenia, Azerbaitsan, Valko-Venäjä, Ge-orgia, Kazakhstan, Kirgiisia, Moldova, Venäjä,Tatzikistan, Turkmenistan, Ukraina ja Uzbekis-tan) ja Mongolialle. Ohjelman tarkoituksena on

35) Poland and Hungary Assistance with Restructuring the Economy36) Technical Assistance to the Commonwealth of Independent States

85

edistää Euroopan unionin ja tuensaajamaidenvälisiä taloudellisia ja poliittisia suhteita. Ohjel-man avulla helpotetaan kohdemaiden siirtymistädemokratiaan ja markkinatalouteen sekä ediste-tään niiden integroitumista kansainväliseen talo-udelliseen järjestelmään. Yhteistyön perustanaovat Euroopan unionin ja kohdemaiden välilläsolmitut kumppanuus- ja yhteistyösopimukset(PCA). Tacis-ohjelmaa toteutetaan kohdemaidenmuiden kansallisten ohjelmien puitteissa ja myösyhteistyössä muiden kansainvälisten rahoittajienohjelmien kanssa.

Ohjelmakaudella 2000–2006 Tacis-ohjelmaon jakautunut seuraaviin aihealueisiin: 1) institu-tionaalisten, oikeudellisten ja hallinnollisten uu-distusten tukeminen, 2) yksityissektorin ja ta-louskehityksen tukeminen, 3) markkinatalouteensiirtymisestä aiheutuvien sosiaalisten seuraustenlieventämiseen tarvittavien toimenpiteiden tuke-minen, 4) infrastruktuurin kehittäminen, 5) ym-päristönsuojelun ja luonnonvarojen hoitamisentukeminen sekä 6) maaseudun kehittäminen.Kansallisiin Tacis-ohjelmiin näistä voidaan valitakulloinkin vain kolme aihealuetta. Tacis-ohjel-man vuosibudjetti on noin 450 miljoonaa euroavuosina 2000–2006.

Tacis-rahoitusta on käytetty metsätalouden jametsien käytön kehittämiseen mm. Venäjällä.Painopisteenä on ollut kestävä metsätalous sekäkansallispuistojen ja niihin liittyvien pk-yritystentoiminnan kehittäminen. Tacis-ohjelman paino-pisteiden mukaisesti metsätalouden hankkeitatulisi valmistella osana laajempia kokonaisuuk-sia, joita ovat esimerkiksi maaseudun kehittämi-nen, pk-yritysten toimintaedellytysten paranta-minen, informaatiotekniikka, metsäluonnon mo-nimuotoisuuden ja monikäytön edistäminen,sekä kestävä kehitys mukaan lukien vaihtoehtoi-set energiamuodot.

Suomen yhteistyö Baltian maiden kanssa onsaanut uusia muotoja niiden valmistautuessa EU-jäsenyyteen. Painopiste on ollut jäsenyyttä val-mistelevien toimenpiteiden tukeminen metsätalo-

udessa. Baltian maiden metsäsektorilla on vielärunsaasti kehittämispotentiaalia, minkä vuoksiSuomen aktiivisuus alueella on myös tärkeää.Myös EU-jäsenyyden jälkeen toimiva yhteistyöBaltian maiden kanssa on tärkeää EU:n oman ra-hoituksen kohdistamiseksi metsäsektorille.

Suomi tukee omien lähialueidensa säilymistäLuoteis-Venäjällä EU:n lähialueiden rahoitusoh-jelmien painopistealueina. Lisäksi pyritään sii-hen, että asetettaessa EU:n eri rahoitusohjelmienpainopistealueita, taloudellisesti, ekologisesti jasosiaalisesti kestävän metsätalouden kehittämi-nen huomioidaan mahdollisimman hyvin.

Tavoitteiden saavuttamiseksi tulee kehittääyhteistyöverkostoja, joiden kautta voidaan ny-kyistä paremmin vaikuttaa EU:n rahoitusohjel-mien valmisteluun. Aktiivista kansainvälisten ra-hoituslaitosten ja EU:n ohjelmien kanssa koordi-noitua kahdenvälistä yhteistyötä pidetään ylläSuomen lähialueilla, jotta voidaan vaikuttaaEU:n rahoitusohjelmien sisältöön ja toteuttaja-valintoihin. Lisäksi Suomen tulee yleisellä tasollaylläpitää Suomen Venäjään ja Baltiaan liittyvääasiantuntemusta.

9.29.29.29.29.2 EU:N POHJOINEN ULOEU:N POHJOINEN ULOEU:N POHJOINEN ULOEU:N POHJOINEN ULOEU:N POHJOINEN ULOTTUVUUSTTUVUUSTTUVUUSTTUVUUSTTUVUUS

EU:n Pohjoisen ulottuvuuden käsite syntyivuonna 1994 Suomen, Ruotsin ja Norjan valmis-tautuessa EU:n liittymistä koskeviin kansanää-nestyksiin. Suomen aloite esitettiin virallisestisyyskuussa 1997. Suomi kiinnitti unionin jäsen-maiden sekä komission huomion yhtäältä Poh-jois-Euroopan tarjoamiin mahdollisuuksiin jatoisaalta erilaisiin haasteisiin. Unionin ja Venä-jän välisellä yhteistyöllä haluttiin edistää vakaut-ta, kestävää kehitystä ja myönteistä kanssakäy-mistä. Vertailukohtana pidettiin unionin Välime-riyhteistyötä.

Pohjoisella ulottuvuudella tarkoitetaan yh-teistyötä EU:n pohjoisimmilla alueilla Venäjän,

86

Baltian maiden ja Puolan kanssa. Maantieteelli-sesti pohjoinen ulottuvuus tarkoittaa aluetta,joka rajoittuu lännessä Islantiin, idässä Luoteis-Venäjään, pohjoisessa Norjan-, Barentsin- ja Ka-ranmeriin ja etelässä Itämeren etelärannikolle.

EU:n Pohjoisen ulottuvuuden ministerikonfe-renssissa marraskuussa 1999 hyväksyttiin pu-heenjohtajan päätelmät, joissa mm. todettiinpohjoisten luonnonvarojen kestävän ja ympäris-töystävällisen hallinnon olevan väline teollisenkehityksen edistämisessä. Ulkoministerit ja Eu-rooppa-neuvosto vahvistivat kesäkuussa 2000EU:n ulkoisten ja rajat ylittävien politiikkojenpohjoista ulottuvuutta koskevan toimintaohjel-man vuosille 2000–2003 (N:o 941/00,14.6.2000). Toimintaohjelmassa määriteltiin ta-voitteet eri sektoreille, kuten esimerkiksi ympä-ristö ja luonnonvarat, oikeus- ja sisäasiat, kau-pan ja investointien edistäminen, kansanterveys,energia, liikenne, tietoyhteiskunta, ydinturva,tiede ja tutkimus ja rajat ylittävä yhteistyö.

Pohjoisen ulottuvuuden toteutuksessa koros-tetaan alueellisten jo olemassa olevien rakentei-den hyödyntämistä. Pohjoinen ulottuvuus ei olerahoitusohjelma, vaan toimintaohjelmaa toteute-taan olemassa olevien EU:n rahoitusinstrument-tien avulla (esimerkiksi TACIS, INTERREG,PHARE, ISPA, SAPARD, LIFE ja rakennerahas-tot). Vastuu toimintaohjelman toteuttamisestaon ensisijaisesti komissiolla ja lisäksi ohjelmantoimeenpanoon vaikuttaa EU:n puheenjohtaja-maa.

Metsätalouden osalta toimeenpanossa ovatolleet keskeisessä asemassa Itämeren neuvosto,Barentsin euroarktinen neuvosto, Itämeren alu-een kestävän kehityksen ohjelma - Baltic 21 sekäArktinen neuvosto. Barentsin euroarktisen neu-voston puitteissa valmisteltiin pohjoisen metsä-sektoriohjelma. Ohjelman tavoitteena on edistäälaajapohjaista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa poh-joisen ulottuvuuden alueella. Ohjelma painottaataloudellisten ja ekologisten näkökohtien lisäksimetsäsektorin sosiaalisia ulottuvuuksia ja erityi-

sesti metsätalouden merkitystä harvaanasutuillaalueilla. Ohjelman toteuttamista varten perustet-tiin Barentsin taloustyöryhmän yhteyteen pysyvämetsätyöryhmä. Pohjoismainen ja eri maidenoma lähialueyhteistyö sekä kahdenväliset suhteettukevat ja täydentävät osaltaan Pohjoisen ulottu-vuuden ohjelmaa ja sen toteutusta.

Pohjoisen ulottuvuuden ensimmäinen toimin-taohjelma umpeutui vuonna 2003. Toinen toi-mintaohjelma hyväksyttiin 17.10.2003. Uudentoimintaohjelman painopistealueet liittyvät mm.talouteen, inhimillisiin voimavaroihin, ympäris-töön ja luonnonvarojen käyttöön. Suomen kan-nalta Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmatarjoaa tärkeän vaikutuskanavan edistää tärkeitäalueellisia ja kansallisia hankkeita. Pohjoisenulottuvuuden toimintaohjelman mukaisella yh-teistyöllä edistetään maiden keskinäistä kanssa-käymistä ja sillä on keskeinen rooli unionin itä-laajentumisen valmistelussa.

EU on ryhtynyt pohjoiseen yhteistyöhön myöstransatlanttisten partnerien Yhdysvaltojen ja Ka-nadan kanssa Suomen puheenjohtajuuskaudellahyväksyttyjen yhteisten julkilausumien nojalla.Suomen näkökulmasta on tähdellistä, että tämäpohjoisen ulottuvuuden tärkeä elementti säilyy jakonkretisoituu. Arktisen neuvoston puheenjoh-tajamaana vuosina 2000–2002 Suomi on edistä-nyt pohjoisen ulottuvuuden ns. arktista ikkunaa.Arktisen neuvoston puitteissa järjestettiin Rova-niemellä kansainvälinen ns. metsänrajaseminaa-ri, jossa käsiteltiin metsätaloutta ja metsien mo-nikäyttöä pohjoisilla arktisilla alueilla. Barents-yhteistyön kautta Kanada on osallistunut poh-joisten alueiden metsiä käsittelevään yhteistyö-hön.

Jatkossa on pyrittävä vakiinnuttamaan Poh-joisen ulottuvuuden käsite osaksi EU:n aluepoli-tiikkaa ja turvattava sen toteuttamiseksi riittävätresurssit. Suomen kannalta on tärkeää ylläpitääEU:n tasolla pohjoisten alueiden aktiivista yh-teistyötä myös laajentumisen jälkeisessä tilan-teessa. Uudet jäsenmaat luovat uuden EU:n itä-

87

rajan Venäjän ja muiden entisen Neuvostoliitonosista muodostuneiden valtioiden kanssa.

Metsien ja luonnonvarojen kestävän hoidonja käytön merkitystä hyvinvoinnin perustanaEU:n pohjoisilla alueilla ja erityisesti Luoteis-Ve-

näjällä tulee korostaa myös Pohjoisen ulottuvuu-den uuden toimintaohjelman (2004–2006) toteu-tuksessa. Myös valittujen painopistealueiden to-teuttamiseen ja avainhankkeiden resurssien riit-tävyyteen tulee panostaa.

88

10.110.110.110.110.1 EU TEU TEU TEU TEU TOIMIJANA KANSAINVÄLISESSÄOIMIJANA KANSAINVÄLISESSÄOIMIJANA KANSAINVÄLISESSÄOIMIJANA KANSAINVÄLISESSÄOIMIJANA KANSAINVÄLISESSÄMETSÄPOLITIIKASSAMETSÄPOLITIIKASSAMETSÄPOLITIIKASSAMETSÄPOLITIIKASSAMETSÄPOLITIIKASSA

Euroopan tasolla pidettäviin metsäasioita kä-sitteleviin kokouksiin, kuten Euroopan metsämi-nisterikonferensseihin ja niiden valmistelukoko-uksiin sekä FAO:n alueellisiin metsäkokouksiin,EU:n jäsenmaat osallistuvat pitämällä niissäomat puheenvuoronsa. Jäsenmaiden rinnallamyös komissio osallistuu näihin kokouksiin. Ko-mission pitämät puheenvuorot yleensä koskevatEU:n rahoittamia ja tekemiä toimenpiteitä.

Maailmanlaajuisissa kokouksissa, kutenFAO:n metsäkomiteassa (COFO) sekä kansain-välisten sopimusten yhteydessä käytävissä koko-uksissa tai niihin verrattavissa prosesseissa, ku-ten ilmasto-, biodiversiteetti- ja aavikoitumisso-pimusta käsittelevissä kokouksissa ja YK:n met-säfoorumin (UNFF) istunnoissa, esitetään jäsen-maiden ja komission yhteiset kannat neuvotelta-vana oleviin kysymyksiin. EU:n käyttämä toimin-tamalli yhteisistä puheenvuoroista on yleisestikäytössä ja hyväksytty. Sen puitteissa toimitaanmyös metsiin liittyvissä kokouksissa, vaikkaEU:lla ei omaa metsiä koskevaa politiikkaa ole-kaan.

EU:n kannat ja puheenvuorot valmistellaanEU-kokouksissa ennen varsinaista kansainvälistäkokousta. Päälinjoista päätetään yleensä EU:nministerineuvoston päätelmissä. Puheenvuorojenvalmistelu jatkuu yleensä varsinaisten neuvotte-lujen aikana. EU:n puheenjohtajamaa huolehtiikantojen ja puheenvuorojen koordinoinnistasekä pitää puheenvuorot EU:n jäsenmaiden jakomission puolesta. Joissakin kokouksissa EUkäyttää ainoastaan yhteisiä puheenvuoroja. Toi-sissa kokouksissa, kuitenkin, EU aloittaa pitä-mällä ensin yhteisen puheenvuoron, jota jäsen-

10 KANSAINVÄLINEN METSÄPOLITIIKKA JA EU

maat voivat sitten täydentää omilla kansallisillapuheenvuoroillaan.

Yhteisillä puheenvuoroilla EU:n painoarvonousee kansainvälisissä neuvotteluissa. EU:n yh-teinen koordinaatio voi auttaa perehtymään asi-oihin ajoissa ennen varsinaista kokousta. EU:nsisältä löytyy runsaasti asiantuntemusta ja jäsen-maiden välillä käydyt pohjustavat keskustelut jamahdolliset EU:n aloitteet hyödyttävät myös var-sinaisia neuvotteluita. Toisaalta yhteisten kanto-jen koordinointi vie paljon aikaa ja resursseja.Yhteisten kantojen vuoksi EU:n on vaikea ollaneuvotteluissa joustava, koska mahdolliset uudettilanteet vaativat jäsenmaiden kantojen varmis-tamista. EU:n laajeneminen ja muut EU:n muu-tostekijät vaikuttanevat yhteisen kannan muo-dostamiseen jatkossa.

Kansainvälisen ympäristö- ja metsäpolitiikanpainoarvo on kasvanut voimakkaasti 1990- ja2000-luvulla. Esimerkiksi työ YK:n metsäfooru-missa (UNFF) sekä ilmasto- ja biodiversiteettiso-pimukset vaikuttavat enenevästi EU:n metsäpoli-tiikkaan velvoittamalla EU:n toteuttamaan mo-nenkeskisissä neuvotteluissa päätettyjä asioita.

Suomen tavoite on kasvattaa edelleen ase-maansa keskeisenä vaikuttajana ja asiantuntija-na kansainvälisessä ja EU:n sisäisessä metsä- jaympäristöpoliittisessa keskustelussa.

Niissä kansainvälisissä metsiin liittyvissä neu-votteluissa, joissa EU on sopimus- tai neuvottelu-osapuolena, Suomi pyrkii siihen, että EU:llemuodostuu yhteinen linja keskeisistä asiakohdis-ta. Tavoitteena on, että yhteiset kannat ovatmahdollisimman pitkälle Suomen tavoitteidenmukaisia.

89

Suomen kantojen kansallista valmistelua kan-sainvälisiin metsäkokouksiin tulee jatkaa laaja-pohjaisena. Suomen kannan määrittelyssä tuleetarvittaessa käyttää sekä tutkimusta että ministe-rityöryhmän kannanottoja, jotta Suomen kantaon vahvasti perusteltu ja delegaatioiden sisäinentyöskentely yhtenäistä. Sidosryhmien osallistu-minen kansainvälisiin kokouksiin tulee mahdol-listaa myös jatkossa.

10.210.210.210.210.2 KANSAINVÄLISEN METSÄPOLITIIKANKANSAINVÄLISEN METSÄPOLITIIKANKANSAINVÄLISEN METSÄPOLITIIKANKANSAINVÄLISEN METSÄPOLITIIKANKANSAINVÄLISEN METSÄPOLITIIKANVVVVVAIKUTUS EU-TAIKUTUS EU-TAIKUTUS EU-TAIKUTUS EU-TAIKUTUS EU-TASOLLA JA KANSALLISESTIASOLLA JA KANSALLISESTIASOLLA JA KANSALLISESTIASOLLA JA KANSALLISESTIASOLLA JA KANSALLISESTI

Maailmanlaajuiset neuvottelut käydäänyleensä strategisella tasolla. Kuitenkin kansain-välisten neuvottelujen tulokset voidaan tuodanopeasti EU:n ympäristöpolitiikkaan ja lainsää-däntöön. Sitä kautta ne tulevat myös kansalli-seen päätöksentekoon. Esimerkiksi noin 90 %Suomen ympäristölainsäädännöstä on yhteisö-lainsäädäntöä.

Kansainvälisistä ympäristösopimusneuvotte-luista ovat seuranneet esimerkiksi Euroopan yh-teisön biodiversiteettistrategia (1998), EU:n il-mastonmuutosohjelma (ECCP, 2000) sekä EU:nkuudes ympäristöohjelma (2001). Nämä strate-giat käsittelevät myös metsätalouteen liittyviäasioita kuten metsäsertifiointia ja laittomien hak-kuiden ongelmia. EU:n ilmastonmuutosohjelmaon prosessiluontoinen, jonka puitteissa uusia asi-oita otetaan toistuvasti käsittelyyn EU-tasolla.

YK:n kestävän kehityksen erityisistunnon(WSSD) Johannesburgissa syyskuussa 2002 hy-väksytyssä toimintasuunnitelmassa mainittiinerityisesti laittomien metsätuotteiden kaupan es-täminen. EU:n komission toukokuussa 2003 jul-kaisemassa ns. FLEGT-tiedonannossa (ks. kap-pale 5.4.4) hahmotellaan EU-tasolla mahdollisiatoimenpiteitä laittomien metsätuotteiden kaupanestämiseksi. Johannesburgin toimintasuunnitel-massa on myös tavoite vähentää merkittävästibiodiversiteetin laskua vuoteen 2010 mennessä.

EU:n päätöksenteossa komissiolla on aloit-teenteko-oikeus, mikä vaikuttaa ratkaisevasti sii-hen, mitä asioita kansainvälisistä sopimuksistatuodaan EU-tasolle. Kansainväliset sopimuksetantavat komissiolle toimivaltaa, jonka perusteel-la se suuntaa toimintaansa. Kansainväliset maail-manlaajuiset sopimukset voidaan huomioidamyös suoraan kansallisessa lainsäädännössä,strategioissa ja ohjelmissa.

10.310.310.310.310.3 EU JA ILMASTEU JA ILMASTEU JA ILMASTEU JA ILMASTEU JA ILMASTOSOPIMUSOSOPIMUSOSOPIMUSOSOPIMUSOSOPIMUS

10.3.1 EU:n toiminta ja tavoitteet ilmasto-sopimusneuvotteluissa

EU:n tavoitteena on ollut ilmastomuutoksen to-dellinen hillitseminen, mihin on pyritty edistä-mällä ilmastonmuutoksen puitesopimuksen(UNFCCC) toimeenpanoa ja sen alaisen Kiotonpöytäkirjan ratifiointiprosessia ja sen voimaan-tuloa. Euroopan yhteisö ja EU:n kaikki jäsen-maat ovat ratifioineet Kioton pöytäkirjan touko-kuussa 2002. Myös monet muut sopimusosa-puolet ovat saattaneet ratifiointiprosessin pää-tökseen. Vuoden 2004 keväällä jo 122 sopimus-osapuolta on vahvistanut liittyvänsä pöytäkir-jaan. Pöytäkirja tulee voimaan, kun sen on ratifi-oinut vähintään 55 ilmastosopimuksen osapuol-ta. Mukana on oltava niin monta teollisuusmaa-ta (eli ns. I liitteen maata), että niiden yhteenlas-ketut hiilidioksidipäästöt olivat vähintään 55 %I liitteen maiden hiilidioksidipäästöjen kokonais-määrästä vuonna 1990. Vuoden 2004 keväälläpöytäkirjan ratifioineiden maiden joukossa olins. I liitteen osapuolia niin, että kriittinen pro-senttiluku oli 44,2. Koska Yhdysvallat on ilmoit-tanut jäävänsä Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle,Venäjän ratifiointi on välttämätön pöytäkirjanvoimaantulolle.

Vaikka Kioton pöytäkirja ei ole vielä astunutvoimaan ja sen ensimmäinen sitoumuskausi kos-kee vuosia 2008–2012, on kansainvälisissä neu-votteluissa noussut esille jo vuoden 2012 jälkeis-

90

tä aikaa koskevien neuvottelujen aloittaminen.Neuvotteluista ennakoidaan vaikeita ja niidenarvioidaan vievän vuosia. Sen vuoksi esimerkiksiEU on pitänyt tärkeänä, että ne käynnistyisivätmahdollisimman pian Kioton pöytäkirjan astut-tua voimaan.

Kioton pöytäkirja velvoittaa EU-maita vähen-tämään päästöjään yhteensä 8 % vuoden 1990tasosta viisivuotiskaudella 2008–2012. EU:n vel-voitteen täyttäminen tulee komission arvion mu-kaan vaatimaan määrätietoisia toimia, mutta seon mahdollista. Kioton pöytäkirjan 4 artiklanmukaan osapuolet voivat sopia yhteisestä pääs-tövähennysten toteuttamisesta. Euroopan yhtei-sö hyödyntää tätä artiklaa. Kaikkia EY:n jäsen-maita koskeva 8 %:n päästöjen vähennysvelvoiteon EU:n sisäisellä päätöksellä jaettu uudelleen jä-senmaiden kesken ns. taakanjakosopimuksella.Taakanjakosopimus on vahvistettu juridisesti ra-tifioinnin yhteydessä. Laajeneminen ei vaikutatähän sisäiseen taakanjakosopimukseen. EY:n si-säisen taakanjaon mukaan Suomen on ensim-mäisen velvoitekauden aikana vakautettavapäästönsä vuoden 1990 tasolle (0 %:n vähen-nys). Jäsenvaltiot voivat itse valita toimet ja kei-not, joilla yhteisön määrittelemät tavoitteet jalinjaukset toteutetaan kansallisella tasolla. Kan-sallisia toimia täydennetään kuitenkin yhteisöta-son toimin, joita komissio valmistelee Euroopanilmastonmuutosohjelman (ECCP) avulla (tar-kemmin 10.3.2).

EU:lla on ollut keskeinen rooli ilmastosopi-musneuvotteluissa. EU:n huolellisesti valmistel-lut kannanotot ovat edistäneet neuvottelutulos-ten syntymistä. Neuvottelujen ajauduttua kriisiinYhdysvaltojen hallinnon kielteisen kannan vuok-si EU:n aktiivisella diplomatialla oli todennäköi-sesti ratkaiseva vaikutus prosessin pitämisessäraiteillaan.

Ympäristöneuvosto päättää yhteisön kannois-ta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Neu-vostoon asiat valmistellaan neuvoston kansain-välisten ympäristöasioiden ilmastoryhmässä. Sen

tukena toimii eri asiakokonaisuuksia, kuten nie-lukysymyksiä, käsitteleviä asiantuntijaryhmiä,jotka koostuvat jäsenmaiden ja komission asian-tuntijoista.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa EU onajanut todellista ympäristövaikuttavuutta, pai-notusta kotimaassa toteutettaviin päästövähen-nyksiin sekä päästökehityksen luotettavaa seu-rantaa ja toimeenpanon valvontaa. Ilmastosopi-muksen ”yhteisten mutta eriytettyjen vastuidenperiaate” on hyväksytty niin, että on katsottu,että tässä alkuvaiheessa painopisteen tulee ollateollisuusmaissa tapahtuvilla päästövähennyksil-lä. Kehitysmaiden sitoutumista ja valmiutta il-mastotoimiin on pidetty tärkeänä. Tätä on vah-vistettu muun muassa tukemalla Maailman ym-päristörahaston (GEF) kautta rahoitettaviahankkeita kehitysmaissa.

Suomen neuvottelukannoista päätetään ylei-sen EU-päätöksenteon mukaisessa järjestyksessähallituksen EU-ministerivaliokunnassa. Kannatvalmistellaan ympäristöministeriön asettamassaministeriöiden välisessä ilmastotyöryhmässä.Ympäristöministeriö on perustanut myös laaja-pohjaisen ilmastofoorumin, jonka tehtävänä onkäsitellä yleisiä kansainvälisiä ilmastokysymyk-siä, edistää ilmastopolitiikan toteutumista Suo-messa, lisätä tietoisuutta ilmastokysymyksissäsekä tehdä aloitteita tutkimus- ja selvitystarpeis-ta. Kioton pöytäkirjan kansallista toimeenpanoavarten asetettiin vuonna 1999 edelleen toimivatKioto-ministerityöryhmä ja sen alainen kauppa-ja teollisuusministeriön vetämä ns. Kioto-yhdys-verkko, joka koordinoi kansallisen ilmastostrate-gian valmistelua ja toimeenpanoa eri ministeriöi-den välillä.

Suomi on tukenut EU:n yleistavoitetta ilmas-tonmuutoksen hillitsemiseksi. Keinojen osaltaSuomi on ajanut selkeyttä, yksinkertaisuutta jakustannustehokkuutta sekä kannattanut ratkai-suja, joilla edistetään pöytäkirjan laajaa ratifi-ointia ja voimaantuloa. Erityisesti Suomi on vai-kuttanut EU:n nielukantoihin, koska asia on ol-

91

lut Suomelle tärkeä ja koska Suomella on ollutsiitä erityistä asiantuntemusta.

Hiilinieluiksi kutsutaan prosessia, jossa hiili-dioksidia sitoutuu ilmakehästä muun muassametsiin ja muuhun kasvillisuuteen, maaperään jameriin. Nieluihin kohdistuvilla toimenpiteillävoidaan vaikuttaa ilmakehän kasvihuonekaasu-pitoisuuksiin, ja siksi nielut on sisällytetty osaksiilmastomuutoksen hidastamiseen pyrkivää kan-sainvälistä toimintaa. Nielujen enimmäiskäytölleon määrätty rajoitukset. Kioton pöytäkirjan pii-riin kuuluvat nielutoimet perustuvat pöytäkirjanartikloihin 3.3 ja 3.4. Pöytäkirjan 3.3 artiklanmukaiset nielutoimenpiteet (metsitys, uudelleenmetsittäminen ja metsänhävitys) tulee sisällyttääosapuolen kasvihuonekaasutaseeseen, mutta 3.4artiklan mukaiset nielutoimenpiteet (metsänhoi-to, maatalousmaan hoito ja kasvillisuuden pa-lauttaminen) ovat valinnaisia. Joustomekanismi-en tarkoitus on lisätä toimeenpano- ja kustan-nustehokkuutta. Joustomekanismeja ovat yhteis-toteutus (JI), päästökauppa (ET) sekä kehitys-maissa toteutettava puhtaan kehityksen mekanis-mi (CDM). Osapuolten tulee kuitenkin merkittä-vässä määrin toteuttaa päästövähennyksensä ko-timaisilla politiikoilla ja toimenpiteillä.

Kioton pöytäkirja jätti kuitenkin artiklojen3.3 ja 3.4. toimeenpanon avoimeksi ja niitä kos-kevista toimeenpanosäännöistä muodostuikinyksi jatkoneuvottelujen vaikeimmista kysymyk-sistä. Asia ratkaistiin periaatteellisella tasolla yh-dessä muiden avoimien kysymysten kanssa Bon-nissa heinäkuussa 2001 pidetyssä ilmastosopi-muksen kuudennen osapuolikokouksen jatkois-tunnossa (COP6bis). Toimeenpanosäännöt ko-konaisuudessaan sisältyvät saman vuoden mar-raskuussa COP7:ssä hyväksyttyihin Marrakeshinsopimuksiin. Lopullisesti säännöt hyväksytäänKioton pöytäkirjan astuttua voimaan pöytäkir-jan ensimmäisessä osapuolikokouksessa.

Hiilinielut yleensä ja metsät erityisesti ovat ol-leet Suomelle tärkeitä ilmastosopimusneuvotte-luissa. Ongelmana oli erityisesti 3.3 artiklan

muotoilu, jonka mukaan Suomen metsät ovathiilidioksidin nettolähde, sillä maamme metsä-pinta-ala on pienentynyt vuoden 1990 jälkeen.Marrakeshin sopimusten mukaan 3.3 artiklastaaiheutuva laskennallisen päästö voidaan kuiten-kin korvata artiklan 3.4 toimien avulla. Marra-keshin sopimuksissa määriteltiin myös 3.4 artik-lan hyväksyttävät lisätoimet (metsänhoito ja -käyttö, maatalousmaan hoito ja kasvillisuudenpalauttaminen), niiden käytön rajat ja laskenta-sääntöjen periaatteet. 3.4 artiklan mukaisillametsänhoitotoimilla voi kompensoida 3.3 artik-lan mukaisen mahdollisen päästöjen nettoläh-teen. Kompensoinnin jälkeen metsänhoitotoimis-ta voi saada hyvitystä maakohtaiseen kattolu-kuun asti. Metsänhoidosta aiheutuvan nielunkäytön rajaus perustuu pääsääntöisesti EU:n aja-maan laskentakaavaan paitsi Japanin ja Kana-dan osalta, joiden ”kattolukua” nostettiin kan-sallisiin olosuhteisiin vedoten. Nielut voidaan si-sällyttää CDM-hankkeisiin, mutta myös niidenkäyttöä rajattiin kattoluvulla.

Suomi on pitänyt tärkeänä, että nielujen to-dellinen merkitys ilmakehän kasvihuonekaasujensitomisessa tunnustetaan. Toisaalta Suomi on tu-kenut Kioton pöytäkirjan toimeenpanosääntöjäkoskevissa neuvotteluissa EU:n pyrkimystä ra-joittaa nieluilla saatavaa hyötyä suhteessa kasvi-huonekaasupäästöjä vähentäviin toimiin. Suomion pyrkinyt ensisijaisesti nielujen kokonaismitta-kaavaa rajoitettavia sääntöjä laadittaessa ratkai-suihin, jotka kohtelevat eri osapuolia tasapuoli-sesti ja jotka muodostavat selkeän pohjan ilmas-tosopimusten myöhemmälle kehittämiselle. Nie-lulaskennan sääntöjä kehitettäessä Suomi onedelleen vastustanut ehdottomasti ratkaisuja,jossa sitoumuskauden nieluvaraston muutostaverrattaisiin perusvuoden (1990) nieluvarastonmuutokseen. Suomi on tukenut EU:n metsienosalta yleistä rajoittavaa linjaa suhteessa ns. puh-taan kehityksen mekanismiin (CDM) sisällytettä-viin nieluhankkeisiin.

Nielut tulee ottaa huomioon myös ilmastoso-pimuksen alaisessa päästölaskennassa, mutta

92

Kioton pöytäkirja edellyttää huomattavasti yksi-tyiskohtaisempaa ja laajempaa nielujen lasken-taa kuin ilmastosopimus. Kioton pöytäkirja eikuitenkaan suoranaisesti määrittele, kuinka met-siin sitoutuneen hiilen määrän muutokset tulisisisällyttää kansalliseen hiilikirjanpitoon.

Osapuolten konferenssin päätöksen mukaanhallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli(IPCC) on kehittänyt metsien ja maatalousmaanhiilivarastojen ja päästöjen arviointia, mittaamis-ta, seurantaa ja raportointia koskevia menetel-miä. Tuloksista valmistui ns. hyvän käytännönohjeisto.

10.3.2 EU:n toimenpiteitä

Vuonna 2000 komissio käynnisti Euroopan il-mastonmuutosohjelman (ECCP), jonka puitteis-sa komissio yhteistyössä jäsenvaltioiden, teolli-suuden, kansalaisjärjestöjen ja muiden keskeistensidosryhmien kanssa valmistelee esityksiä kasvi-huonekaasuja vähentäviksi yhteisön toimenpi-teiksi. Ohjelmassa on määritelty ja valmisteltueri sektoreilla EU-tason yhteisiä ja yhteen sovitet-tuja politiikkoja ja toimenpiteitä, joiden avullaEU voi täyttää Kioton pöytäkirjan velvoitteetkustannustehokkaasti. Euroopan ilmastonmuu-tosohjelma koostui ensimmäisessä vaiheessa(2000–2001) eri alojen työryhmistä, jotka käsit-telivät Kioton mekanismeja, energiantuotantoaja -kulutusta, liikennettä ja teollisuutta. Ohjel-man ensimmäisen vaiheen loppuraportti julkais-tiin kesäkuussa 2001. Siinä esitellään ja arvioi-daan eri politiikkatoimia neljänkymmenen pääs-töjä vähentävän toimenpiteen avulla. Lokakuus-sa 2001 komissio listasi joukon ilmastopoliittisiatoimenpiteitä, joita komissio aikoo lähivuosinaesittää. Näitä ovat mm. sähkön ja lämmön yh-teistuotannon sekä biopolttoaineiden käytönedistäminen ja julkisten hankintojen energiate-hokkuuden lisääminen. Esillä olleita toimenpitei-tä ei kuitenkaan vielä pidetty riittävinä Kiotonvelvoitteen täyttämiseen. Osana Euroopan il-

mastonmuutosohjelmaa komissio julkisti direk-tiiviehdotuksen EU:n sisäisestä päästökauppajär-jestelmästä lokakuussa 2001. Direktiivi perus-tuu vuonna 2000 laadittuun Komission vihreäänkirjaan kasvihuonekaasujen päästökaupasta Eu-roopan unionissa. Direktiivi tuli voimaan vuon-na 2003.

ECCP:n vuonna 2002 käynnistyneessä toises-sa vaiheessa perustettiin viisi uutta ryhmää: maa-talous- ja maaperäkysymykset, metsä ja puutuot-teet, ympäristöjärjestelmien hallinta ja energiate-hokkuus, hankekohtaiset Kioton mekanismit jaF-kaasut. Toisen vaiheen loppuraportti valmistuihuhtikuussa 2003. Raportissa kuvataan ensim-mäisessä vaiheessa määriteltyjen toimenpide-eh-dotusten toteuttamisen edistymistä ja siihen ei si-sälly varsinaisesti uusia, ensimmäisessä vaiheessamainitsemattomia esityksiä.

Päästökauppajärjestelmän tavoitteena on to-teuttaa Kioton pöytäkirjan päästövähennysvel-voitteet kustannustehokkaasti. Direktiivi luoEU:n laajuiset markkinat päästöoikeuksille. Ta-voitteena on muun muassa varmistaa, että EU:nalueelle ei syntyisi keskenään kilpailevia päästö-kauppajärjestelmiä eikä kaupan vääristymiä.

Kioton pöytäkirjaan sisältyy ns. joustomeka-nismeja, joista yksi on kansainvälinen päästö-kauppa. Kioton pöytäkirja mainitsee päästökau-pan käyjinä sopimuspuolet, mutta Marrakeshinsopimus antaa sopimuspuolille mahdollisuudenvaltuuttaa myös yrityksiä käymään päästökaup-paa. EU:n mallissa päästökauppaa kävisivät ni-menomaan yritykset. Direktiivin mukaan EU voierillisillä sopimuksilla hyväksyä kolmansien mai-den päästökauppajärjestelmien päästöoikeudetkaupankäynnin välineiksi. Tämä järjestely mah-dollistaisi päästökauppajärjestelmän laajentami-sen EU:n ulkopuolelle.

Direktiivin aikataulu on varsin kireä: vaati-mukset olisi pitänyt panna täytäntöön jäsenmais-sa viimeistään vuoden 2003 loppuun mennessä.Varsinainen päästökauppa alkaa vuonna 2005.

93

Varsinainen Kioton pöytäkirjan alaisen kansain-välisen päästökauppa alkaisi vuonna 2008.

Neuvosto kävi EY:n sisäistä päästökauppaakoskevasta direktiivistä suuntaviivakeskustelunvuoden 2001 joulukuussa, sai tilannekatsauksenmaaliskuussa 2002 ja saavutti asiasta poliittisenyksimielisyyden (yhteisen kannan) joulukuussa2002. Vuoden 2004 alkupuolella on valmistu-massa päästökauppadirektiivin muutos, jokamahdollistaa Kioton hankemekanismeilla han-kittujen päästöyksiköiden käytön EU:n päästö-kauppajärjestelmässä. Päästökauppadirektiivinkansallisesta valmistelusta vastaa YM:n asetta-ma työryhmä. Valmistelun yhteydessä pidettiinseminaareja ja tuotettiin selvityksiä sekä järjes-tettiin laaja lausuntokierros.

EU:n kantoja ilmastonmuutoksen hillitsemi-seen on linjattu myös useissa EU:n strategioissa.EU:n kestävän kehityksen strategiassa ilmaston-muutoksen hillitseminen on nostettu keskeiseksipainopistealueeksi. Ilmastonmuutos on myösyksi EU:n kuudennen ympäristöohjelman neljäs-tä ensisijaisesta toiminta-alasta. EU:n tutkimuk-sen kuudennen puiteohjelman ”kehitys, globaali-muutos ja ekosysteemit”-painopistealueestasuunnataan 810 milj. euroa kestävien energiajär-jestelmien tutkimukseen. Tavoitteena on päästö-jen, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähen-täminen, huoltovarmuuden parantaminen, uusi-utuvien energialähteiden käytön lisääminen sekäeurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn lisää-minen.

Suomen tavoitteena on edistää Kioton pöytä-kirjan voimaantuloa mahdollisimman pikaisesti,mutta samalla jo käynnistää avoin vuoropuhelukaikkien sopimuspuolten kesken seuraavan sopi-muskauden tavoitteista ja mahdollisista keinois-ta näihin pääsemiseksi. Suomelle hiilinielut met-

sissä ja puutuotteissa ovat jatkossakin erityisenmielenkiinnon kohde.

10.410.410.410.410.4 EU JA BIODIVERSITEETTISOPIMUSEU JA BIODIVERSITEETTISOPIMUSEU JA BIODIVERSITEETTISOPIMUSEU JA BIODIVERSITEETTISOPIMUSEU JA BIODIVERSITEETTISOPIMUS

10.4.1 EU:n toiminta ja tavoitteet biodi-versiteettisopimusneuvottelujen

metsäasioissa

Metsäluonnon monimuotoisuus on osa laa-jempaa biologisen monimuotoisuuden käsitet-tä39). Metsäluonnon monimuotoisuudella tarkoi-tetaan metsässä elävien eliölajien runsautta jamonipuolisuutta, kunkin eliölajin geneettisen pe-rimän monipuolisuutta sekä erilaisten metsäistenelinympäristötyyppien runsautta ja monipuoli-suutta.

Metsäasiat ovat vähitellen vahvistaneet ase-mansa biologista monimuotoisuutta koskevanyleissopimuksen eli nk. biodiversiteettisopimuk-sen alaisessa työssä. Sopimuksen tavoitteena onmaapallon ekosysteemien, eläin- ja kasvilajiensekä niiden sisältämien perintötekijöiden moni-muotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestäväkäyttö sekä luonnonvarojen käytöstä saatavienhyötyjen oikeudenmukainen jako. Sopimuksentavoitteena on sisällyttää biodiversiteetin ylläpitoosaksi kaikkea luontoa muokkaavaa toimintaaeli myös mm. maa- ja metsätaloutta. Lisäksi so-pimus kiinnittää huomiota tulokaslajeihin ja bio-turvallisuuskysymyksiin. Sopimuksella on yli180 osapuolta. Maat, Suomi mukaan lukien,ovat laatineet sopimukseen pohjautuen kansalli-set biodiversiteettistrategiat, jossa myös metsätovat yhtenä osana. Myös talousmetsien biodi-verstiteetin kestävän hoidon ja käytön kysymyk-set huomioidaan sopimuksessa.

39) Biologisella monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkea elävän luonnon vaihtelua. Siihen katsotaan sisältyvän eliöla-jien sisäinen perinnöllinen monimuotoisuus, lajien monimuotoisuus ja lukumäärä sekä ekosysteemien ominaisuuksienja runsauden vaihtelu (YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin, UNCED, 1992 määritelmä).

94

Metsien biologista monimuotoisuutta käsitel-lään sopimuksen alla erillisinä työohjelmina. En-simmäinen tutkimuspainotteinen työohjelma hy-väksyttiin vuonna 1998. Nykyinen, Metsien bio-logista monimuotoisuutta koskeva laajennettutyöohjelma (Expanded Programme of Work onForest Biological Diversity) hyväksyttiin Haagis-sa vuonna 2002 pidetyssä sopimuksen 6. osa-puolikokouksessa. Työohjelman noin 130 toi-menpide-ehdotuksella tähdätään käytännön toi-menpiteisiin, jotka tukisivat biodiversiteettisopi-muksen tavoitteita metsäekosysteemeissä. Priori-teetit työohjelman eri toimenpide-ehdotuksilleasettaa kukin maa itse.

Työohjelmassa ovat mukana sosio-ekonomi-set kysymykset, metsälainsäädäntö, taloudellisetohjauskeinot, hyvä hallinto ja metsäalan infra-struktuuriin liittyvät kysymykset. Ohjelman osa-ohjelmat ovat

– Suojelu, kestävä käyttö ja hyötyjen jako,– Institutionaalisesti ja sosioekonomisesti

mahdollistava ympäristö, sekä– Tieto, arviointi ja seuranta

Työohjelman yhtenä tavoitteena on luonnon-kokonaisuuksien hoidon soveltaminen metsienhoidossa ja käytössä ja samalla selventää tämänlähestymistavan suhdetta metsien kestävään hoi-toon ja käyttöön. Työohjelmassa ei ole kansain-välistä etusijaisjärjestystä vaan maat valitsevatprioriteettinsa omien kansallisten päätöstensämukaan. Johannesburgin toimintasuunnitelmas-sa (2002) korostetaan biodiversiteettisopimuk-sen laajennetun työohjelman toteuttamista.

EU:n tavoite on biodiversiteettisopimuksentavoitteiden kanssa yhteneväisesti biodiversiteet-tikadon pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä.Suomi on omissa kannoissaan ja EU:n yhteistenkantojen valmistelussa korostanut mm. olemassaolevien kriteeri- ja indikaattoriprosessien tulos-ten hyödyntämistä, metsien biologista monimuo-

toisuutta, kestävää metsätaloutta ja kestävää ke-hitystä koskevan työn koordinointia. LisäksiSuomi on korostanut YK:n metsäfoorumin(UNFF) ja biodiversiteettisopimuksen toisiaantäydentävää roolia ja kansallisten metsäohjelmi-en roolia kansallista biologista monimuotoisuut-ta koskevissa strategioissa.

10.4.2 EY:n biodiversiteettistrategia

Komissio antoi helmikuussa 1998 ministeri-neuvostolle ja Euroopan parlamentille Tiedonan-non biologista monimuotoisuutta koskevasta Eu-roopan yhteisön strategiasta40) (ns. biodiversiteet-tistrategia). Tämän pohjalta ympäristöministeri-neuvosto hyväksyi päätelmät komission tiedon-annosta yksimielisesti kesäkuussa 1998 ja vel-voitti komission laatimaan toimintasuunnitelmatstrategian toteuttamiseksi.

EY:n biodiversiteettistrategia kattaa biodiver-siteettisopimuksen aihealueet ja määrittelee yh-teisön toimet sopimuksen kuudennen artiklanvelvoitteiden täyttämiseksi. Yhteisön biodiversi-teettistrategia on kehitetty neljän pääaiheen ym-pärille. Kussakin aiheessa korostetaan niitä eri-tyistavoitteita, jotka on määrä saavuttaa toimin-tasuunnitelmien ja muiden toimenpiteiden yhtey-dessä. Tavoitteet perustuvat niihin biodiversiteet-tisopimuksen erityisvelvoitteisiin, jotka ovat yh-teisön kannalta merkityksellisiä. Aihealueet ovatseuraavat:

1) Biologisen monimuotoisuuden suojelu ja kes-tävä käyttö

2) Perintöaineksen käytöstä aiheutuvien hyöty-jen jakaminen

3) Tutkimus, yksilöinti, seuranta ja tiedonvaihto4) Opetus, koulutus ja valistus

Strategian painopistealueita ovat luonnonva-rojen suojelu, maatalous, kalatalous, metsät,

40) Communication of the European Commission on a European Community Biodiversity Strategy

95

aluepolitiikka, suojelu, energia, liikenne, matkai-lu sekä kehitysyhteistyötä ja taloudellista yhteis-työtä koskevien toimintasuunnitelmien laatimi-nen.

Strategian toteuttamisen tueksi on laadittuyksityiskohtaisia biologisen monimuotoisuudensäilyttämistä koskevia toimintasuunnitelmia.Toimintasuunnitelmat41) laadittiin vuonna 2001neljälle toimialalle: maatalous, luonnonvarojensuojelu, kalastus sekä talous- ja kehitysyhteistyö.

Biodiversiteettistrategian toteuttamiseksi laa-ditut toimialakohtaiset toimintasuunnitelmatovat lähinnä suosituksia, jotka tulee ottaa huo-mioon päätöksiä tehtäessä. Varsinaista ohjelmaatoimintasuunnitelmien pohjalta ei tulla tekemäänainakaan kalataloudessa, vaan sen vaikutuksetnäkyvät suoraan päätöksenteossa. Myös maata-louden toimintasuunnitelma perustuu jo olemas-sa oleviin säädöksiin (esimerkiksi horisontaalisetsäädökset, säädös maaseudun kehittämisestä(1257/1999/EY, säädökset geenivaroista), jotenvarsinaista toimintaohjelmaa ei ole tarpeen laa-tia.

Neuvoston ad hoc - biodiversiteettityöryhmävalmistelee ja koordinoi jäsenmaiden kantojabiologista monimuotoisuutta koskevan yleissopi-muksen osapuolikokouksiin. Siellä keskustellaanja jaetaan tietoa myös muista biodiversiteettiäkoskevista kansainvälisistä prosesseista.

Suomi on osallistunut EU:ssa biodiversiteetti-sopimuksen toimeenpanon seurantaan ja EY:nbiodiversiteettistrategian toteutukseen ja senedelleen kehittämiseen lähinnä neuvoston ad-hoc-biodiversiteettityöryhmässä. Suomi on tukenutkomission pyrkimystä koota tiedot Euroopan

biodiversiteetistä ja sen tilasta internetiin ECCHM-sivuille42).

Euroopassa on käynnissä useita metsien moni-muotoisuutta eri näkökulmista selvittäviä tutki-mushankkeita. BEAR-hankkeessa43) on listattumetsien monimuotoisuuden tunnuksia kasvilli-suusvyöhykkeittäin sekä alueiden ja metsiköidentasolla. BioAsses-hanke44) tähtää metsien moni-muotoisuutta arvioivien työkalujen kehittämi-seen. Sen lisäksi meneillään on tutkimushankkei-ta, joissa selvitetään kuinka kaukokartoitustek-niikkaa soveltamalla voidaan alueellisesti havain-noida, tulkita ja seurata monimuotoisuuden teki-jöitä. Suomen EU-puheenjohtajakaudella tehdys-tä aloitteesta syntynyt epävirallinen EuropeanPlatform for Biodiversity research strategy onfoorumi eurooppalaisille tiedemiehille ja politii-kantekijöille, jonka tavoitteena on viimeisimmäntutkimustiedon saattaminen osaksi politiikante-koprosesseja sekä Eurooppalaisen tutkimusalu-een (European Research Area ERA) tukeminen.

Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistä-nyt monimuotoisuuden tutkimusohjelman (Mos-se 2003–2006) useiden muiden eri rahoittajata-hojen kanssa. Metsien lisäksi ohjelma sisältäämyös mm. maatalouteen ja kehitysmaiden biolo-giseen monimuotoisuuteen liittyviä osioita. Mo-nimuotoisuuden tutkimusohjelma on suunnitteil-la liittää ns. ERA-NET -verkostoon. ERA-NETon yksi EU:n tutkimuksen kuudennen puiteohjel-man (tutkimuksen kuudennesta puiteohjelmassatarkemmin kappaleessa 7.1.1) rahoitusinstru-menteista pyrkii vahvistamaan Eurooppalaistatutkimusaluetta (ERA) tukemalla tutkimuksenrahoittajaorganisaatioiden verkostoitumista.Metsien biodiversiteettiin liittyvää tutkimustatehdään myös ns. EU:n COST-tutkimusyhteis-

41) Komission tiedonanto neuvostolle ja euroopan parlamentille Biologista monimuotoisuutta koskevat toimintasuun-nitelmat luonnonvarojen säilyttämisen, maatalouden, kalastuksen sekä talous- ja kehitysyhteistyön alalla KOM(2001)162.42) European Clearing-House Mechnism, EC CHM, http://biodiversity-chm.eea.eu.int/43) Indicators for Forest Biodiversity in Europe (BEAR)44) The Biodiversity Assessment Project (Bio-Asses)

96

työn puitteissa. COST tutkimusyhteistyötä käsi-tellään laajemmin kappaleessa 7.1.2. Lisäksi, Eu-roopan metsäinstituutti (EFI, European ForestInstitute) tekee Euroopan-laajuista biodiversi-teettiin liittyvää tutkimusta.

Suomen tavoitteena on, että EU:n poliittinentavoite biodiversiteetin häviämisen pysäyttämi-sestä vuoteen 2010 mennessä koskee myös metsi-en biodiversiteettiä. Tähän tavoitteeseen pääse-minen edellyttää toimia sekä metsien suojelunettä kestävän metsätalouden osalta. Toimia valit-taessa on otettava huomioon myös luonnonvaro-jen kestävän käytön näkökohdat.

10.510.510.510.510.5 EU:N TEU:N TEU:N TEU:N TEU:N TOIMINTOIMINTOIMINTOIMINTOIMINTA JA TA JA TA JA TA JA TA JA TAAAAAVOITTEET YK:NVOITTEET YK:NVOITTEET YK:NVOITTEET YK:NVOITTEET YK:NMETSÄFOORUMISSAMETSÄFOORUMISSAMETSÄFOORUMISSAMETSÄFOORUMISSAMETSÄFOORUMISSA

Hallitusten välinen metsäpaneeli (Intergo-vernmental Panel on Forests, IPF) perustettiinvuonna 1995 Rio de Janeiron YK:n ympäris-tö- ja kehityskonferenssissa (UNCED 1992) so-vittujen metsäpäätösten toimeenpanon edistämi-seksi. Tätä työtä jatkamaan perustettiin vuonna1997 Hallitustenvälinen metsäfoorumi (Intergo-vernmental Forum on Forests, IFF) ja edelleenvuonna 2000 YK:n metsäfoorumi (United Na-tions Forum on Forests, UNFF). YK:n metsäfoo-rumin tarkoituksena on edistää hallitustenväli-sen metsäpaneelin ja -foorumin toimenpide-eh-dotusten täytäntöönpanoa ja seurata siinä tapah-tuvaa edistymistä. Tavoitteiden mukaisten uusieninvestointien lisääminen kestävään metsätalou-teen edellyttää sekä julkisen että yksityisen sekto-rin innovatiivisia strategioita sekä tuottavuudenja kannattavuuden parantamista. Tavoitteena onmyös vähentää metsien kestämätöntä käyttöä jaohjata kestävästi tuotettuja hyötyjä ja voittojakestävän metsätalouden edistämiseen. Tavoittei-den saavuttamisessa keskeisessä asemassa onkansainvälinen rahoitusyhteistyö.

Metsäfoorumin toimintaa arvioidaan koko-naisuudessaan vuonna 2005 metsäfoorumin vii-

dennessä istunnossa, jolloin tehdään myös pää-tös siitä, voidaanko neuvottelut maailmanlaajui-sesta metsäsopimuksesta käynnistää.

Suomen kannanottoja YK:n metsäfoorumiavarten valmistellaan Kansainvälisen metsäpro-jektin ministeriryhmässä, johon kuuluvat ulkoa-sianministeri, ulkomaan kauppa- ja kehitysmi-nisteri, maa- ja metsätalousministeri, ympäristö-ministeri sekä kauppa- ja teollisuusministeri.Suomi on painottanut kannanotoissaan IPF/IFF -toimenpidesuositusten toteuttamisen tärkeyttäsekä maailmanlaajuisen metsäsopimuksen tar-vetta kestävän metsätalouden edistämiseksi jametsien suojelemiseksi. Suomi on pitänyt tärkeä-nä vahvistaa YK:n metsäfoorumin johtavaa roo-lia kansainvälisen metsäpolitiikan ohjauksessa jakoordinoinnissa. Myös kansallisten metsäohjel-mien roolia metsäpolitiikan ohjaamisessa ja mer-kitystä köyhyyden vähentämisessä on korostettu.

EU:n ministerineuvosto (maatalousministerit)hyväksyivät EU:n toimintalinjaukset keväällä2002 YK:n metsäfoorumin toista istuntoa var-ten. Neuvosto piti päätelmissään kokousta tär-keänä vaiheena kansainvälisen metsäsopimuksenpäätavoitteiden, tarkoituksen ja keskeisten toi-mintojen täytäntöönpanon kannalta. Päätelmissäneuvosto kiinnitti huomiota niihin metsäalan ky-symyksiin, joilla on yhteys kestävään kehityk-seen ja köyhyyden vähentämiseen, sekä metsienmerkitykseen kyseisten tavoitteiden saavuttami-sen kannalta. Lisäksi neuvosto korosti metsäla-kien valvonnan ja hallinnon merkitystä laittomi-en hakkuiden ja siihen liittyvän kaupan torjumi-sessa sekä metsätalouden kehittämistä omarahoi-tukselliseksi pitkällä aikavälillä.

Periaatteessa voimassa olevat neuvoston pää-telmät ottavat kantaa kansainvälisen metsäsopi-muksen puolesta. Käytännössä kuitenkin vainharvat jäsenmaat tukevat sopimuksen aikaansaa-mista voimakkaasti ja avoimesti, kun taas eräätjäsenmaat ovat alkaneet kyseenalaistaa sopimuk-sen tarvetta. Asiaan pitää muodostaa selkeä kan-ta ennen vuonna 2005 pidettävää metsäfooru-

97

min viidettä kokousta. Muiden asioiden osaltaSuomi on hyvin saanut hyvin omat kantansa läpiEU-päätelmiin ja puheenvuoroihin.

Suomi tukee maailmanlaajuisen metsäsopi-muksen aikaansaamista.

10.610.610.610.610.6 KEHITYSYHTEISTYÖ EU:SSAKEHITYSYHTEISTYÖ EU:SSAKEHITYSYHTEISTYÖ EU:SSAKEHITYSYHTEISTYÖ EU:SSAKEHITYSYHTEISTYÖ EU:SSA

10.6.1. EU:n kehitysmaapolitiikka jakehitysyhteistyö

EU-maiden yhteisen kehitysyhteistyön toteu-tus kuuluu ns. EY-yhteistyön piiriin. Sen toi-meenpanosta huolehtii EU:n komissio ja siitäkäytetään nimitystä EY:n kehitysyhteistyö. Tä-män lisäksi jäsenmailla, esimerkiksi Suomella, onedelleen myös omaa kehitysyhteistyötä. EU:n ke-hitysyhteistyöllä viitataankin usein jäsenvaltioi-den ja EY:n kehitysyhteistyön muodostamaankokonaisuuteen.

EU vaikuttaa merkittävästi kansainvälisen ke-hitysyhteistyön suuntauksiin ja sisältöön. EU jasen jäsenmaat ovat yhdessä maailman suurin ke-hitysavun antaja, ja EY on yksinäänkin kuudesmaailman avunantajien listalla.

Osallistuminen EY:n kehitysyhteistyöhön onosa Suomen monenvälistä apua. EY:n kautta ka-navoitava apu on viime vuosina ollut noin 13-17prosenttia Suomen koko kehitysyhteistyöstä.

Jäsenmaiden kannalta osallistuminen EY:nkehitysyhteistyöhön merkitsee monenvälistäapua: jäsenmaa maksaa osuutensa avusta EY-budjettiosuuksina ja maksuina Euroopan kehi-tysrahastoon (EKR) ja voi vastaavasti vaikuttaaavun suuntaamiseen ja sisältöön EU:n päätök-sentekomekanismien kautta.

EY-budjetista rahoitetaan EY:n apu Aasian,Latinalaisen Amerikan ja Välimeren alueen mail-

le sekä EY:n elintarvike- ja humanitaarinen apu.Lisäksi siitä rahoitetaan tiettyihin sektoreihin taiteemoihin liittyviä hankkeita, esimerkiksi ihmis-oikeus- ja ympäristöhankkeita.

Euroopan kehitysrahastosta rahoitetaan EY:nyhteistyötä Afrikan, Karibian ja Tyynenmerenalueen maiden kanssa. EY kanavoi apuaan myöskansalaisjärjestöjen kautta.

EY:n kehitysyhteistyön linjauksista päättääEU:n yleisten asiain ja ulkosuhteiden neuvosto(YAUN); Jäsenmaat vaikuttavat EY:n kehitysyh-teistyön toimeenpanoon myös osallistumalla ko-missiota avustavien komiteoiden työskentelyyn.Komiteat antavat lausuntoja, joiden pohjalta ko-missio tekee toimeenpanoa koskevat päätökset.Jokaisella maantieteellisellä alueella on oma ko-miteansa, samoin esimerkiksi elintarvikeavulla jahumanitaarisella avulla.

EU:n kulloinenkin puheenjohtajamaa pystyysuuntaamaan neuvoston työskentelyä. Suomipainotti puheenjohtajakaudellaan ennen kaikkeaympäristökysymyksiä. Neuvosto valmisteli syk-syllä 1999 kehitysyhteistyötä ja ilmastonmuutos-ta koskevat päätelmät ja raportin siitä, mitenympäristökysymykset tulisi ottaa huomioon kai-kessa EY:n kehitysyhteistyössä sekä hyväksyimetsäsektorin kehitysyhteistyötä koskevan pää-töslauselman.

Kehitysyhteistyön toimeenpano kuuluu ko-mission kehitysyhteistyön pääosastolle ja huma-nitaarisen avun toimistolle. Ulkosuhteiden pää-osastolla on puolestaan vastuu kehitysmaasuh-teiden poliittisesta osasta. Myös muut pääosastotosallistuvat avun toteuttamiseen.

Komission tiedonanto45) neuvostolle ja Euroo-pan parlamentille Euroopan yhteisön kehitysyh-teistyöpolitiikasta julkaistiin huhtikuussa 2000.

45) Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka -KOM(2000) 212

98

10.6.2 EU:n metsäalan kehitysyhteistyö

EU:n metsäalan kehitysyhteistyön perusteitamäärittelevässä vuonna 1999 julkaistussa EU:nkomission tiedonannossa ”Forests and Develop-ment: The EC Approach”46) todetaan EU:n met-säalan kehitysavun keskeisiksi tavoitteiksi– metsäpolitiikan tukeminen kehitysmaiden

metsiin kohdistuvien ristiriitaisten tavoittei-den tasapainottamisen ja kaikkien sidosryhmi-en osallistamisen välineenä

– kestävän metsätalouden edistäminen– puun ja sen rinnakkaistuotteiden käytön te-

hostaminen ja tasapuolisuuden edistäminen,sekä

– tutkimuksen ja koulutuksen tukeminen, jollaon merkittävä rooli edellisten tavoitteiden saa-vuttamisessa.

Komission tiedonannon pohjalta hyväksyttiinneuvoston päätöslauselmat, jotka ohjaavat EU:nkomissiota ja jäsenmaita työskentelemään yhteis-työssä kumppanimaiden, kansainvälisten järjes-töjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa kansallisiametsäohjelmia kehyksenä käyttäen. Päätöslau-selmien määrittämiä tavoitteita ovat esimerkiksimetsien häviämisen vähentäminen, kestävästihoidettujen metsien alan lisääminen ja metsistäsaatavien hyötyjen tasapuolisen jaon edistämi-nen.

EU:n komissio ja jäsenmaat valmistelivat2000-luvun alussa metsäalan kehitysyhteistyönstrategiaa, josta oli tarkoitus tulla käytännön toi-mintaa ohjaava kehys. Komissio antoi esityksenstrategiasta loppuvuodesta 2002 ja hyväksymistäodotettiin vuoden 2003 aikana. Viivytysten jamuiden syiden vuoksi komissio ilmoitti marras-kuussa 2003 luopuvansa strategian valmistelusta.Tällä hetkellä EU:n metsäalan kehitysyhteistyö

on siis vailla tarkempaa ohjaavaa instrumenttia.Tämä on valitettavaa, sillä strategialuonnos olilähestymistavaltaan nykyaikainen sisältäen esi-merkiksi seuraavat elementit:

– strategialuonnos painotti metsäalan yhteis-työn huomattavaa merkitystä köyhyyden vä-hentämisessä. Strategialuonnoksen kansain-välisinä kehyksinä nähtiin YK:n vuosituhatta-voitteet, kestävä kehitys, kansainvälinen met-säpoliittinen prosessi ja multilateraaliset ym-päristöön ja kauppaan kohdistuvat sopimuk-set ja neuvotteluprosessit.

– strategialuonnoksen tärkeinä periaatteinanähtiin kumppanuusajattelu, kehityksen jakaupan yhtenäisyys, toiminnan strateginenkohdistaminen ja metsäyhteistyön merkityslaajempien poliittisten sitoumusten saavutta-misessa.

– strategialuonnoksen osana oli myös ETFAG-ryhmän (European Tropical Forestry Adviso-ry Group) piirissä valmisteltu luonnos rahoit-tajaosapuolen toimintaohjeiksi (Code of Con-duct for Forest Sector Development Coopera-tion). Ohjeiden tarkoituksena oli yhdenmu-kaistaa avunantajamaiden toimintaa ja koros-taa kumppanimaiden asemaa avun hallin-noinnissa ja koordinoinnissa. Toimintaohjei-den odotettiin tehostavan metsäalan kehitys-yhteistyön vaikutuksia.

Suomi osallistui ETFAGin kautta strategia-luonnoksen valmisteluun ja vaikutti aktiivisestiköyhyyden vähentämisen näkökulman tuomisek-si strategian ydinasiaksi. Syksyllä 2002 UM, EFIja VITRI (Helsingin yliopiston Viikin tropiikki-instituutti) järjestivät Tuusulassa kansainvälisenkokouksen aiheesta ”Forests in Poverty Reducti-on Strategies” (www.efi.fi/events/2002/

46) Forests and Development. Council Resolution 11.11.1999 (EY 554/99)

99

forests_in_poverty), jossa köyhyysongelmaa tar-kasteltiin makrotalouden ja Afrikan maiden nä-kökulmasta. Onnistuneen kokouksen tuloksetraportoitiin ETFAG-ryhmälle marraskuussa2002.

Suomen näkökulmasta komission metsäalankehitysyhteistyön strategia olisi ollut hyvä taus-ta-asiakirja ja pohja Suomen omalle metsäalankehitysyhteistyön linjaamiselle. Suomen 1990-lu-vun metsäyhteistyö arvioitiin 2002–2003. Arvi-oinnin tulosten seurauksena ulkoasiainministeri-ön kehityspoliittinen osasto valmistelee vuonna2004 linjauksen Suomen metsäalan kehitysyh-teistyölle. EU:n jäsenmaista myös Saksa, Alanko-maat, Ruotsi ja Iso Britannia ovat viime aikoinatarkistaneet tai tarkistamassa linjauksiaan. Sa-manaikainen linjausten tarkistaminen mahdollis-taa maiden keskittymisen omille vahvuus- jakohdealueilleen.

EU:n metsäyhteistyön toteuttamisen tärkeim-mät rahoitusinstrumentit ovat Euroopan Kehi-tysrahasto (European Development Fund, EDF),Aasian ja Latinalaisen Amerikan ALA-rahoitus,välimeren MEDA-rahoitus sekä TACIS-rahoitusIVY-maille. Temaattisista rahoitusinstrumenteis-ta merkittävin on ns. Trooppisten metsien rahoi-tusinstrumentti (Tropical Forest Budget Line).Metsäalan kehitysyhteistyön strategian luonnosei käsitellyt laittoman puutavaran hakkuita jakauppaa. Sitä käsitellään komission toukokuus-sa 2003 julkaisemassa FLEGT-tiedonannossa(tiedonantoa käsitellään tarkemmin kappaleessa5.4.4). Strategian luonnoksessa ei käsitelty myös-kään kehitysmaiden polttopuuongelmaa. Se si-sältyi energia-alan kehitysyhteistyön strategiaan(KOM(2002)408).

Vuonna 2003 FERNin tekemän selvityksen(www.fern.org/pubs/briefs/aid2.pdf) mukaanEU:n komission toteuttamassa kehitysyhteistyös-sä metsäsektori asema ei ole kovin vahva ja toi-saalta toteutettu metsäyhteistyö on epäonnistu-nut köyhyyden vähentämisessä. Tästä syystä olisitarpeellista toteuttaa komission alustavasti suun-nittelema komission metsäyhteistyöprojektien ar-viointi.

Suomen tavoitteet EU:n metsäalan kehitysyh-teistyössä määritellään vuoden 2004 linjauspro-sessin yhteydessä. Suuria muutoksia ei kuiten-kaan ole odotettavissa. Köyhyyden vähentämi-nen tulee olemaan keskeinen tavoite ja kansalli-set metsäohjelmat yhteistyön kehys. Aktiivinentoiminta ETFAG:ssa ja yhteistyö samankaltaistapolitiikkaa harjoittavien jäsenmaiden kanssa tu-levat pysymään Suomen keskeisinä toimintata-poina. Suomalaista näkökulmaa korostetaan,kun sillä katsotaan olevan kokonaisuuden kan-nalta positiivinen vaikutus avun vaikuttavuu-teen. Yhteisrahoitus ja avun koordinointi tulevatolemaan Suomelle tärkeitä teemoja.

Suomen tavoite on pysyä merkittävänä metsä-alan kehitysyhteistyön toteuttajana. Suomi ko-rostaa metsäsektorin laajoja mahdollisuuksiaköyhyyden vähentämisessä, demokratian, ihmis-oikeuksien ja tasa-arvon edistämisessä sekäkamppailussa maailmanlaajuisten ympäristöon-gelmien ratkaisemiseksi. Suomi toimii kehitysyh-teistyössä yhdessä komission ja muiden metsä-alan kehitysyhteistyön mahdollisuuksia korosta-vien jäsenmaiden kanssa ja pyrkii olemaan aloit-teellinen sekä EU:n sisäisessä että kansainvälises-sä keskustelussa.

49) Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka -KOM(2000) 212.50) Forests and Development. Council Resolution 11.11.1999 (EY 554/99)

101

LIITE 1. EU:N PERUSSOPIMUKSIA

Rooman sopimusEuroopan talousyhteisön perustamissopimus. Rooma 25.3. 1957. Astui voimaan 1958.

Euroopan yhtenäisasiakirjaSopimus sisältää Rooman sopimuksen ensimmäiset merkittävät muutokset. Sovittiin mm. laajojen sisämarkkinoiden toteuttamisesta ja Euroopan parlamentin aseman vahvistamisesta.17.2.1986. Astui voimaan 1.7. 1987.

Maastrichtin sopimusSopimus Euroopan unionista. Maastricht 7.2. 1992 helmikuuta. Astui voimaan 1993.

Amsterdamin sopimusSopimuksella muutettiin Maastrichtin sopimusta etenkin EU:n laajentumista varten.Amsterdam 2.10.1997. Astui voimaan 1.5. 1999.

Nizzan sopimusSopimus käynnisti toimielinuudistuksen EU:n laajentumista varten. Nizza 26.2. 2001.Astui voimaan 1.2. 2003.

102

1) Teollinen ja muu raakapuuKIE 10 = 10 mantereen valtiota + Malta ja KyprosKIE 8 = 8 mantereen valtiota + Malta ja Kypros

LIITE 2. EU:n laajentuminen ja metsätalous (Malta ja Kypros eivät ole erittäin pieninä metsätalous-maina mukana).

Alue

v. 2000 Väestö v. 2000 Metsää v. 2000 Talousmetsää Puuvaranto Metsän omistus 2000*** Raakapuu1 2001 SAPARD Metsätalous

Milj. ha Milj. henkeä Milj. ha % pinta-alasta % metsä-alasta v. 2000 Mrd. m3 Yksityisten

omistus, % Metsälöt Tuotanto milj.m3 Milj. euroa BKT-osuus, %

Viro 4,5 1,4 2,060 46 94 0,307 63,0 100000 10,2 1,0 1,7

Latvia 6,5 2,4 2,923 45 83 0,409 50,1 153000/250000 12,8 4,6 1,5

Liettua 6,5 3,7 1,994 31 85 0,314 50,0 152000/120000 5,7 7,7 <1/1

Puola 32,3 38,7 9,047 28 92 1,771 17,2 1400000 25,3 6,2 <1

Unkari 9,3 10,0 1,840 20 93 0,295 45,0 290000/335000 5,8 0 <1/0,2

Tsekki 7,9 10,3 2,632 33 97 0,668 23,8 137000 14,4 0 0,7

Slovakia 4,9 5,4 2,177 44 78 0,446 48,4 300000/15000 5,2 9,7 1,4

Slovenia 2,0 2,0 1,107 51 93 0,292 70,0 300000 2,3 0 <1/0,4

Romania 23,8 22,4 6,448 27 87 1,36 5,0 300000/500000 12,4 108,3 <1

Bulgaria 11,1 8,2 3,690 33 85 0,401 2,7 n. 473000 3,4 30,0 <1/0,7

KIE10 108,8 104,5 33,918 31 % <90 % 6,26 3-70% n. 3,8 milj. 97,5 167,5

EU15 319 377 115,7 36 % 83 % 13,4 65 % 7-8 (12) milj. 259,4 EU15+10kasvu% 34 % 28 % 29 % Osuudessa ei selvää muutosta 47 % Lasku noin 40-50% 38 %

KIE8 74 74 24 5 n. 2,5-3 milj. 82 29 EU15+8 kasvu% 23 % 20 % 21 % 34 % noin 30-40% 31 %

103

LIITE 2 (...JATKOA) (Malta ja Kypros eivät ole erittäin pieninä metsätalousmaina mukana).

Sahatavara v. 2001

Näennäis-kulutus v. 2001

Paperi ja kartonki, v. 2001

Näennäis-kulutus v. 2001

Työllistävyys hlö, v. 1998*

Yrityksiä kpl, v. 1998*

Tuotanto, milj. m3

Tuonti, milj. m3

Vienti, milj. m3 m3/hlö/vuosi

Tuotanto, milj. tn

Tuonti, milj. tn

Vienti, milj. tn

kg/hlö/vuosi ml. kustantaminen,

painaminen, huonekaluteollisuus*

ml. kustantaminen, painaminen,

huonekaluteollisuus*

Viro 1,67 0,215 1,086 0,57 0,054 0,077 0,057 53 36900 1572

Latvia 3,84 0,105 2,910 0,43 0,024 0,089 0,013 42 36300 1679

Liettua 1,25 0,252 0,75 0,20 0,068 0,081 0,043 29 45400 897

Puola 3,55 0,458 0,757 0,08 1,300 1,300 0,860 45 389100 1186

Unkari 0,22 0,105 0,300 0,00 0,500 0,540 0,250 79 52300 5211

Tsekki 3,89 0,336 1,670 0,25 0,870 0,625 0,560 91 105500 1353

Slovakia 1,27 0,076 0,825 0,10 0,950 0,290 0,350 165 63100 335

Slovenia 0,46 0,165 0,340 0,14 0,410 0,190 0,420 90 36800 1688

Romania 3,06 0,013 1,840 0,06 0,400 0,160 0,160 18 247900 8824(vuosi 1999)

Bulgaria 0,31 0,011 0,264 0,01 0,140 0,140 0,041 29 54500 8606

KIE10 19,52 1,740 10,740 0,10 4,720 3,490 2,750 52 1067800 31351

EU15 78,5 17,8 9,2 0,23 82,1 8,6 13,7 204 4-4,5 milj. ml henkilöä metsätalous**

EU15+10 kasvu, % 25 % pienenee 6 %

noin + 25 % koko metsäsektori

KIE8 16,2 1,72 8,7 hieman 4,2 3,2 2,6 EU15+8 kasvu, % 21 % 5 % Lähteet:Tilastotiedot pääosin: EUROSTAT 2002.& Metsäntutkimuslaitos 2003, Metsätilastollinen vuosikirja 2002* Hanzl & Urban, 2000. Competitiveness of Industry in Candidate Countries. Forest-Based Industries. Final Report, PRS/98/501703, Part B. WIIW.�- Puolasta työllisyys yrityksissä, jotka työllistävät <5 henkilöä, mutta yrityslukumäärä sisältää vain yritykset, joissa <50 henkilöä�- Romaniassa yrityksiä v. 1998 runsaat 8500 kpl** Hazley, 2000. Forest-Based and Related Industries of the European Union - Industrian Districts, Clusters and Agglomerations. ETLA Series B 160*** Useita lähteitä: Mm. Toivonen & Mäki 1999, Euroopan unionin itälaajeneminen ja metsätalous, PTT Työpaperi N:0 20, 47 s. ja Tilli.T. & Skutin, S-G. 2004. Roundwood markets in the Baltic SeaRegion, käsikirjoitus PTT:n työpapereita �sarjaan, sekä Järvinen et al. 2003, The Informatio f Private Forest Owners in Estonia. PTT Working Papers No 61. 65 s.Yksityismetsien osuus kun tiedossa olevat yksityistämissuunnitelmat toteutuneet.

104

LIITE 3. INTERNET-OSOITTEITA

EEEEEUROOPANUROOPANUROOPANUROOPANUROOPAN UNIONIUNIONIUNIONIUNIONIUNIONI

Euroopan Unioni www.europa.eu.intDG Maatalous www.europa.eu.int/comm/agricultureDG Ympäristö www.europa.eu.int/comm/environmentDG Yritystoiminta www.europa.eu.int/comm/dgs/enterpriseEuroopan tilastokeskus (Eurostat) www.europa.eu.int/comm/eurostatEuroopan ympäristökeskus (EEA) www.eea.eu.intJRC, Yhteinen tutkimuskeskus www.jrc.cec.eu.int

Natura 2000 www.europa.eu.int/comm/environment/nature/natura.htmEU laajenemissivut www.europa.eu.int/comm/enlargementEU:n pohjoinen ulottuvuus www.europa.eu.int/comm/external_relations/

north_dim

Interreg III -ohjelma www.europa.eu.int/comm/regionalpolicy/interreg3Tacis -ohjelma www.europa.eu.int/comm/external_relations/ceeca/tacisPhare -ohjelma www.europa.eu.int/comm/enlargement/pas/phareIspa-ohjelma http://europa.eu.int/comm/enlargement/pas/ispa.htmSapard-ohjelma http://europa.eu.int/comm/enlargement/pas/sapard.htm

EEEEEUROOPPALAISIAUROOPPALAISIAUROOPPALAISIAUROOPPALAISIAUROOPPALAISIA METSÄSEKTORIINMETSÄSEKTORIINMETSÄSEKTORIINMETSÄSEKTORIINMETSÄSEKTORIIN LIITTYVIÄLIITTYVIÄLIITTYVIÄLIITTYVIÄLIITTYVIÄ JÄRJESTÖJÄJÄRJESTÖJÄJÄRJESTÖJÄJÄRJESTÖJÄJÄRJESTÖJÄ

CEI Bois w w w . c e i - b o i s . o r g CEPI, Confederation of European Paper Industries www.cepi.org CEPF, Confederation of European Forest Owners www.cepf-eu.orgCOPA, Committee of Agricultural Organisations in the European Union www.copa-cogeca.beENFE, European Network of Forest Entrepreneurswww.enfe.netWWF www.panda.org

SSSSSERTIFIOINTIERTIFIOINTIERTIFIOINTIERTIFIOINTIERTIFIOINTI JAJAJAJAJA YMPÄRISTÖMERKITYMPÄRISTÖMERKITYMPÄRISTÖMERKITYMPÄRISTÖMERKITYMPÄRISTÖMERKIT

EMAS www.ymparisto.fi >Yritykset ja yhteisöt >Ympäristöjärjestelmät ja johtaminenSuomen Metsäsertifiointi ry www.ffcs-finland.orgPEFC, Pan European Forest Certification Council www.pefc.orgFSC, Forest Stewardship Council www.fscoax.orgISO, International Standardization Organization www.iso.ch

105

1. Kauppapoliittiset instrumentit

2. 133

3. Venäjä ja IVY

4. Alue- ja rakennepolitiikka

5. Tullitekniset kysymykset

6. Oikeus- ja sisäasiat

a) Maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat

b) Poliisi- ja rikosoikeu-dellinen yhteistyö

7. Talouspolitiikan koordinointi

8. Kansainväliset rahoitus-kysymykset

9. Verot

10. Rahoituspalvelut ja pääomaliikkeet

11. Teollisuus

12. Kilpailu- ja valtiontuki

13. Kehitysyhteistyö

14. Sisämarkkinat

15. Siviilikriisinhallinta

16. Vakuutuspalvelut

17. Kalastus

18. Maatalous ja elintarvike

19. Viestintä

20. Tutkimus ja teknologia

21. Energia ja euratom

22. Liikenne

23. Ympäristö

24. Kuluttaja-asiat

25. Sosiaaliasiat

26. Työsuojelu

27. Henkilöiden liikkuvuuteen liittyvät

sosiaaliturvakysymykset

28. Työoikeusryhmä

29. Työasiainneuvoston integraatiojaosto

30. Koulutus

31. Kulttuuri sekä av-palvelut

32. Nuoriso- ja liikunta-asiat

33. Terveys

34. Budjettiasiat

35. Oikeudelliset kysymykset

36. Henkilöstö ja hallinto

37. Laajentuminen

38. Etniset suhteet ja työvoiman vapaa

liikkuvuus

39. Huumausaineet

40. Institutionaaliset kysymykset

LIITE 4 EU-ASIOIDEN KOMITEAN ALAISET JAOSTOT SUOMESSA

EU-asioiden komitea

EU-asioiden komitea kokoontuu pääsääntöisesti viikoit-

tain neuvoa-antavana ja sovittelevana elimenä EU-asioiden

yhteensovittamisessa. Komitea käsittelee laajakantoisia ja

useita ministeriöitä koskevia EU-asioita sekä asioita, joista

jaostokäsittelyssä ei ole päästy yksimielisyyteen. Lisäksi ko-

mitea käsittelee tuomioistuin- ja valvonta-asioita sekä tekee

EU:n toimielimiin lähetettäviä kansallisia asiantuntijoita

koskevat nimittämispäätökset.

EU-asioiden komiteassa on edustus kaikilla ministeriöil-

lä, valtioneuvoston kanslialla, tasavallan presidentin kansli-

alla, oikeuskanslerin virastolla, Suomen Pankilla ja Ahve-

nanmaan maakuntahallituksella. Ministeriöiden edustajina

ovat yleensä kansliapäälliköt, joille kullekin on nimetty va-

rajäsen. EU-asioiden komitean puheenjohtajana on valtio-

neuvoston EU-sihteeristön päällikkö.

EU-jaostot

EU-asioiden komitea on asettanut yhteensä 40 sektori-

kohtaista valmistelujaostoa. Jaostojärjestelmä on EU-asioi-

den virkamiesvalmistelun perusrakenne. EU-jaostoissa pu-

heenjohtaja ja sihteeri ovat yleensä toimivaltaisesta ministe-

riöstä.

Jaostot voivat kokoontua suppeassa virkamieskokoon-

panossa tai laajassa kokoonpanossa. Suppeaan kokoonpa-

noon kuuluvat toimivaltaisten ministeriöiden virkamiesten

lisäksi muiden ministeriöiden ja keskusvirastojen edustajia.

Laajassa kokoonpanossa toimivaan jaostoon kuuluu myös

etujärjestöjen ja muiden intressitahojen edustajia. Kussakin

jaostossa on myös edustaja valtioneuvoston EU-sihteeristös-

tä ja Ahvenanmaan maakuntahallituksesta. Jaostot kokoon-

tuvat vaihtelevasti tarpeen mukaan.

Maatalous ja elintarvike-jaoston alajaostot:

Metsäpolitiikka-alajaosto

Eläinlääkintä-alajaosto

Viini- ja alkoholiasioiden alajaosto

Kasvinsuojelu- alajaosto

Kylvösiemen ja taimiaineisto-alajaosto

Kasvinjalostajanoikeusasioiden alajaosto

Luonnonmukaisen tuotannon alajaosto

Torjunta-aine- alajaosto

Rehualajaosto

Kotieläintalous- ja hevostalousasioiden alajaosto

106

LIITE 5. COST E4 -hankkeen vuonna 2000 julkaistuja tuloksia: tiukasti suojeltu-jen ja kaikkien suojeltujen metsien prosenttiosuudet metsäalasta_________________________________________________________________________________

Valtio Kokonais- Metsäala Metsän osuus Tiukasti Kaikki suojellutmaa-ala kokonaismaa- suojellut metsät

alasta metsät1000 ha 1000 ha % ha % ha %

_______________________________________________________________________________________

EU-EU-EU-EU-EU-MAATMAATMAATMAATMAAT:::::

Alankomaat 3 392 334 10 3 028 0,9 18 500 5,5Belgia 3 024 665 41 1 260 1,0 5 000 3,7Espanja 49 945 12 511 25 32 644 0,26 3 000 000 24,0Irlanti 6 889 570 8 5 736 1,0 5 736 1,0Iso-Britannia 24 160 2 305 10 10 000 0,4 128 700 5,1Italia 29 406 8 675 29 62 053 0,72 560 409 6,7Itävalta 8 273 3 924 47 8 062 0,2 49 000 1,2Kreikka 12 890 6 513 49 142 000 1,0 951 700 14,6Portugali 9 150 3 306 37 2 827 0,08 560 409 6,3Ranska 55 010 15 156 28 14 000 0,09 180 000 1,2Ruotsi 41 162 28 000 69 576 163 2,5 832 370 3,7Saksa 34 927 10 700 30 24 976 0,24 400 000 4,0Suomi 30 459 23 000 76 714 300 3,6 1 310 000 6,5Tanska 4 243 445 11 6 085 1,14 92 000 20,7

MMMMM UUTUUTUUTUUTUUT:::::

Albania 2 740 1 048 38 14 500 1,38 164 111 15,7Bosnia-Herzegovina 5 100 2 589 51 3 125 0,12 25 506 1,0Bulgaria 11 055 3 357 30 .. 1,0 335 000 10,0Kroatia 5 592 2 485 44 2 856 0,11 181 405 7,3Norja 30 683 11 950 37 148 000 1,23 199 500 1,7Puola 30 442 8 726 28 3 687 0,04 183 246 2,1Romania 23 034 6 370 27 .. 0,35 527 000 8,3Slovakia 4 808 1 920 42 15 428 0,8 270 000 14,0Slovenia 2 012 1 110 54 10 420 0,93 71 000 6,4Sveitsi 3 955 1 186 29 1 018 0,08 13 529 1,1Tsekki 7 728 2 637 33 25 000 0,95 175 000 6,6Unkari 9 234 1 748 19 3 665 0,2 370 422 21,2Venäjän Euroo- .. 132 341 39 1 726 000 1,3 3 995 600 3,0 pan puoleinen osa_______________________________________________________________________________

Metsän määritelmä perustuu FAO:n TBFRA-1990:ssa sovellettuun metsäkäsitteeseen (puiden vähimmäispituus 7 m jalatvuspeittävyys 20 %). Suomen luvut taulukossa tarkoittavat kansallisesti määriteltynä vain tiukasti suojeltua kasvul-lista metsämaata (kasvu yli 1 m³/ha /v, 714 300 ha eli 3,6 %) ja tiukasti suojeltua ja rajoitetussa käytössä olevaa kasvul-lista metsämaata 1 310 000 ha (6,5 %). Kansainvälistä metsämääritelmää vastaten (sekä metsä- että kitumaa , kasvu yli0,1m3/ha/v, mutta ns. joutomaa ei sisälly lukuihin) tiukasti suojeltujen metsien määrä on 1 530 000 ha (6,6 %) ja tiu-kasti suojeltu ja rajoitetussa käytössä oleva metsien määrä 2 440 000 ha (10,6 %). Ruotsin luvut tarkoittavat vain kas-vullista metsämaata (kasvu yli 1 m3/ha/vuosi). Pääosa Ruotsin metsien suojelualueista sijoittuu heidän luokituksensamukaiselle heikkokasvuiselle metsämaalle (impediment) tunturialueille, jolle ei ole suoranaista suomalaista vastinetta.

Espanjan metsäala ei sisällä muun puustoisen maan osuutta. Itävallan luvuissa ovat mukana vain tiukasti suojellut met-sät ja kansallispuistot, mutta ei muita suojeluluokkia. Tanskan kaikkien metsien suojeluluku sisältää IUCN-luokat 1�4.

Lähteet: Jari Parviainen, Kostas Kassioumis, Winfried Bücking, Eduard Hochbichler, Risto Päivinen ja Declan Little2/2000. EU/ COST E 4: Forest Reserve Research Network loppuraportti, 28 sivua ja Työryhmämuistio MMM 2002:15Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmä, Helsinki 2002.

107

LIITE 6. Suojeltujen metsien määrä FAO:n mukaan (TBFRA 2000).

Maapallon metsävarojen arvioinnissa (FRA) käytettävän metsän määritelmän mukaan metsäksi luetaan alueet, joissapuuston latvuspeittävyys on yli 10 % ja alueen pinta-ala yli 0,5 hehtaaria. Puuston tulee täysikasvuisena saavuttaavähintään viiden metrin pituus. Suojelualueet jaetaan kuuteen eri luokkaan niiden maankäytön rajoitusten mukaan.________________________________________________________________________________Maa Maa-ala Metsäala Suojeltu Suojeltu Muilla kuin Luonnontilaisia

ls-perustein suojeltu,

1000 ha 1000 ha 1000 ha % 1000 ha 1000 ha___________________________________________________________________________________________

EU-EU-EU-EU-EU-MAATMAATMAATMAATMAAT:::::

Alankomaat 3388 339 3 0,9 22 0,0Belgia 3030 646 7 1,0 0 0,0Espanja 50055 13509 2727 20,2 303 5,0Irlanti 6890 591 6 1,0 5 1,0Iso-Britannia 24088 2469 75 3,0 286 0,0Italia 29412 9857 1855 18,8 1989 6,0Itävalta 8252 3840 488 12,7 0 34,0Kreikka 13076 3359 142 4,2 123Luxemburg 258 86 0 0,0 0 0,0Portugali 9105 3383 76 2,2 1410 55,0Ranska 54148 15156 0 0,0 686 30,0Ruotsi 40843 27264 5180 19,0 848 4384,0Saksa 34613 10740 83 0,8 515 0,0Suomi 30454 21883 1208 5,5 0 1263,0Tanska 4239 445 5 1,1 0 0,4

MMMMM UUTUUTUUTUUTUUT:::::

Albania 2759 1030 29 2,8 99 84,8Bulgaria 10895 3590 265 7,4 201 256,5Islanti 9024 30 2 6,7 14 0,0Jugoslavia 10112 2894 515 17,8 3,6Kroatia 5592 1775 85 4,8 0 2,4Latvia 6222 2884 471 16,3 0 4,0Liechtenstein 16 7 1,5 21,7 1,4 1,5Liettua 6267 1978 249 12,6 43 12,0Norja 30625 8710 114 1,3 1987 250,0Puola 30435 8942 398 4,5 244 144,0Romania 22949 6301 233,2Slovakia 4810 2016 310 15,4 0 20,0Slovenia 2016 1099 52 4,7 12 50,0Sveitsi 3916 1173 7 0,6 106 7,0Tsekki 7728 2630 71 2,7 0 0,0Ukraina 57936 9458 3445 36,4 14 59,0Unkari 9093 1811 68 3,8 41 0,1Valko-Venäjä 20285 7865 1719 21,9 180 43,5Venäjä (koko) 1637733 816538 23691 2,9 267656 749198,0Viro 4187 2016 61 3,0 23 2,0

Yhdysvallat 915941 217333 19210 8,8 0 19210,0Kanada 921543 244571 19664 8,0 99044 123947,0___________________________________________________________________________________________Taulukon kaksi viimeistä saraketta sisältävät tiedot muista kuin luonnonsuojelullisten perusteiden nojalla suojeltujenalueiden ja luonnontilaisten metsäalueiden määristä. Muista kuin luonnonsuojelullisten perusteiden nojalla suojeltujaalueita voidaan hyödyntää rajoitetusti myös puuntuotannossa ja muussa taloudellisessa toiminnassa. Metsäalojen erotliitteeseen 1 verrattuna johtuvat siitä, että COST E4 - hankkeen metsävaratiedot perustuivat FAO:n vuoden 1990selvitykseen, jonka metsän määritelmä poikkeaa nykyisestä.

108

Luku III KOULUTUS

artikla 9... Valmennetaan metsänomistajia ja muita metsätaloustoimintoihin osallistuvia henkilöitä metsähoitomenetelmienkäyttöön metsien taloudellisen, ekologisen ja yhteiskunnallisen merkityksen parantamiseksi.

Luku VIII METSÄTALOUS

artikla 29

1. Metsätaloustuen on edistettävä metsien taloudellisen, ekologisen ja yhteiskunnallisen merkityksen ylläpitämistä jakehittämistä maaseutualuilla.

2. Tuella on edistettävä yhtä tai useampaa seuraavista tavoitteista:- kestävä metsänhoito ja metsätalouden kehittäminen- metsävarojen ylläpitäminen ja parantaminen- metsäalan lisääminen

3. Jäljempänä 30 ja 32 artiklassa säädettyä tukea myönnetään ainoastaan sellaisille metsille ja aloille, jotka ovat yksi-tyisten omistajien tai heidän yhdistystensä tai kuntien ja kuntaryhmien omistuksessa. Tätä rahoitusta ei sovelleta 30 ar-tiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyihin toimenpiteisiin, jotka koskevat investointeja metsien taloudel-listen, ekologisen tai yhteiskunnallisen arvon merkittävään kohentamiseen, eikä 30 artiklan 1 kohdan kuudennessa lue-telmakohdassa säädettyihin toimenpiteisiin.

4. Tuen avulla on pyrittävä edistämään yhteisön ja jäsenvaltioiden kansallisten sitoumusten täyttämistä. Sen pitää pe-rustua hallitustenvälisissä metsäpaneelissa sovittuihin kansallisiin ja alueellisiin metsäohjelmiin tai vastaaviin asiakir-joihin, joissa olisi otettava huomioon Euroopan metsien suojelemista käsitelleissä ministerikonferenssissa tehdyt suosi-tukset.

5. Tässä luvussa sellaisille alueille, jotka on luokiteltu osana yhteisön toimintaa metsäpalojen torjumiseksi suuren taikeskisuuren metsäpalovaaran alueiksi, ehdotettujen toimenpiteiden on oltava jäsenvaltioiden kyseisten alueiden osaltaesittämien metsänsuojelusuunnitelmien mukaisia.

artikla 30

1. Metsätaloustuen on liityttävä yhteen tai useampaan seuraavista toimenpiteistä:- sellaisen maan metsitys, joka ei 31 artiklan nojalla ole tukikelpoinen sillä edellytyksellä, että tällainen istutus on

mukautettu paikallisiin oloihin ja on sopusoinnussa ympäristön kanssa- investoinnit metsien taloudellisen, ekologisen tai yhteiskunnallisen arvon merkittävään kohentamiseen- investoinnit metsätaloustuotteiden korjuun, jalostuksen ja kaupan pitämisen parantamiseen ja järkiperäistämiseen;

investoinnit, jotka koskevat puun käyttöä raaka-aineena, rajoitetaan teollista jalostusta edeltäviin työvaiheisiin- uudet myyntimahdollisuudet metsätaloustuotteiden käytön ja markkinoinnin edistämiseksi- jäsentensä metsien kestävän ja tehokkaan hoidon parantamiseen tähtäävien metsänomistajien yhdistysten

perustaminen- luonnononnettomuuksien ja tulipalojen vahingoittamien metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen ja

asianmukaisten torjuntatoimien käyttöönotto

artikla 31

1. Maatalousmaan metsitykseen myönnetään tukea sillä edellytyksellä, että istuttaminen on mukautettu paikallisiinoloihin ja on sopusoinnussa ympäristön kanssa.Perustamiskustannusten lisäksi tuki voi sisältää:

- vuotuisen palkkion metsitetyltä hehtaarilta hoitokustannusten korvaamiseksi viiden vuoden ajan- vuotuisen palkkion hehtaarilta metsityksestä johtuvien tulonmenetysten korvaamiseksi enintään 20 vuoden ajan

maata ennen metsitystä hyödyntäneille viljelijöille tai heidän yhdistyksilleen tai muulle yksityisoikeudelliselle hen-kilölle.

LIITE 7. Maaseudun kehittämisasetuksen ((EY) N:o 1257/99) metsäartiklatKoonto perussäädöksestä ja muutoksista, epävirallinen asiakirja

109

2. Jos tukea myönnetään julkisten viranomaisten omistaman maatalousmaan metsitykseen, se kattaa ainoastaan perus-tamiskustannukset. Jos metsitetty maa on vuokrattu yksityisoikeudelliselle henkilölle, voidaan myöntää 1 kohdan toi-sessa alakohdassa tarkoitettu vuotuinen palkkio3. Maatalousmaan metsitystukea ei myönnetä:

- varhaiseläkejärjestelmään kuuluville viljelijöille- joulukuusten istutukseen.

Jos kyseessä on nopeakasvuisten lajien lyhytkiertoviljely, metsitystukea myönnetään ainoastaan perustamiskustannuk-siin.4. Tulonmenetysten korvaamiseen tarkoitetun vuotuisen yhteisön tukipalkkion enimmäismäärät vuotta kohti vahviste-taan liitteessä.

artikla 32

1. Pyrittäessä- metsien ekologisen tasapainon ylläpitämiseen ja parantamiseen alueilla, joilla metsillä on yleishyödyllinen suojaa-

va ja ekologinen tehtävä ja joilla metsiä säilyttävien ja parantavien toimenpiteiden kustannukset ovat suuremmatkuin metsätaloudesta saatava tulo, ja

- palonkatkaisulinjojen säilyttämiseen maataloutta koskevien toimenpiteiden avulla; edunsaajalle myönnetään kor-vausta tässä yhteydessä käytettäviin toimenpiteisiin edellyttäen, että näiden metsien suojaava ja ekologinen arvovarmistetaan kestävällä tavalla ja että toteutettavista toimenpiteistä määrätään sopimuksessa ja että siinä yhteydes-sä määritetään niiden rahoituspuitteet.

2. Korvausmäärät on vahvistettava liitteessä olevien vähimmäis- ja enimmäismäärien rajoissa sopimuksessa määrätty-jen ja sen mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden todellisten kustannusten perusteella.

Luku IX MAASEUTUALUEIDEN SOPEUTTAMISEN JA KEHITTÄMISEN EDISTÄMINEN

artikla 33

Tukea myönnetään sellaisiin toimenpiteisiin, jotka liittyvät maatilatalouden toimintoihin ja niiden muutokseen sekämaaseudun toimintoihin, jotka eivät kuulu minkään muun tässä osastossa tarkoitetun toimenpiteen soveltamisalaan.Nämä toimenpiteet koskevat:

- maan tuottokyvyn parantamista,- maa-alueiden uusjakoa,- asetuksen (EY) N:o 1782/2003 II osaston III luvussa tarkoitettujen neuvontajärjestelmien sekä lomitus- ja tilanhoi-

topalvelujen perustamista,- laadukkaiden maataloustuotteiden pitämistä kaupan sekä laatujärjestelmien laatimista 24 b artiklan 2 ja 3 kohdassa

tarkoitetulla tavalla- maaseudun elinkeinojen ja maaseudun väestön peruspalveluja,- kylien kunnostamista ja kehittämistä sekä maaseutuperinnön suojelemista ja säilyttämistä,- toimintojen monipuolistamista maataloudessa ja sitä lähellä olevilla aloilla monimuotoisuuden tai vaihtoehtoisten

tulonlähteiden edistämiseksi,- maatalouden vesivarojen hoitoa,- maatalouden kehittämiseen liittyvien maaseudun perusrakenteiden kehittämistä ja parantamista,- matkailu- ja käsityöläiselinkeinojen kannustamista,- ympäristönsuojelua maa- ja metsätalouden aloilla ja maisemanhoitoa sekä eläinten hyvinvoinnin parantamista,- luonnononnettomuuksien vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamista ja asianmukaisten

torjuntavälineiden käyttöönottoa,- uusia rahoitusjärjestelyjä,- paikallisten kumppaneiden hallinnoimia yhdennettyjä maaseudun kehittämisstrategioita.

J

EU:n metsäasiat - Suomen kannat MMM:n julkaisuja 8/2004

Julkaisusarjassa aiemmin ilmestyneitä julkaisuja:

1/2004 Horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman väliarviointiISBN 952-453-152-6

2/2004 Suomen LEADER+ -ohjelman väliarviointi 2003ISBN 952-453-158-5

3/2004 Alueellisen maaseudun kehittämisohjelman (ALMA) väliarviointiISBN 952-453-160-7

4/2004 Suomen maaraportti kotieläinten geenivaroista FAO:lleISBN 952-453-116-5

4a/2004 Country Report on Farm Animal Genetic ResourchesISBN 952-453-162-3

5/2004 Kansallisen laatustrategian väliarviointi, alkutuotannon osalta loppuraporttiISBN 952-453-156-9

6/2004 Kohti yhteyksien maaseutua - Selvitys EMOTR-rahoituksista maaseudun tietoyhteiskuntahankkeistaISBN 952-453-165-8

7/2004 Kansallinen metsäohjelma 2010 - Seurantaraportti 2002-2003ISBN 952-453-172-0

ISSN 1238-2531

ISBN 952-453-176-3 http://www.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja


Hallituskatu 3 A, Helsinki PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO



Maa- ja metsätalousministeriö

maa- ja metsätalousministeriö julkaisusarjassa …...j eu:n metsäasiat - suomen kannat mmm:n...

Documents