auppisViesti

Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 2 / 2010

KauppisViesti�

SisältöPerustietoa sukuseurasta .................................................................................................2Pääkirjoitus .....................................................................................................................3Sukutapaaminen Runnin kylpylän maisemissa ................................................................. 4Vuokko Kauppisen, 95 v, Runnin herättämiä muistoja ....................................................... 8Sukunimi Kauppinen ........................................................................................................9Vanhatupa on nyt KAUPPISTUPA ..................................................................................... 10Rajantakainen Karjala jaksaa kiinnostaa......................................................................... 11Savon murre muljuaa mukavasti .................................................................................... 12Iikan tarinoita ................................................................................................................ 12Esittelyssä hallituksen jäsen Marja-Liisa Ahlberg ............................................................. 13 Kiina- mahdottomien mahdollisuuksien, ristiriitojen ja eriarvoisuuden maa .................... 14KauppisViestin numeroita voi tilata ................................................................................ 19Monipuolisia Kauppis-tuotteita tarjolla .......................................................................... 20

Perustietoa sukuseurasta

Kansikuva : Runnin sukutapaamisessa tarjottu muikkusoppa maistui.

Kauppisten sukuseura ry on perustettu vuonna 1956 Helsingissä. Sukuseuran tarkoitus on vaalia suvun perin-teitä, edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä.

Suvun tunnus on ”Yhtä puuta”, joka tulee ilmi mm. kaikissa sukuseuran tuotteissa.

Sukukokous ja sukutapaaminen pidetään kolmen vuo-den välein. Seuraava sukukokous/-tapaaminen on vuonna 2013 todennäköisesti Halsua-Kannonkoski-Viitasaari su-kuhaarojen alueella.

Kauppisten sukuun kuuluu kaikkiaan noin 8500 hen-kilöä, joista nykyisin noin 300 asuu ulkomailla.

Kaikki Kauppiset ovat sukua keskenään. Sukuseuran jäsenmäärä on noin 400 maksavaa jäsentä. Jäsenmaksu on perhekohtainen, ja sukuseuran kokonaismäärä on hieman yli 1000.

Sukuseuran puheenjohtaja: Asko Kauppinen, Palo-senjärventie 403, 74200 Vieremä. Puhelin:040 569 8841. Sähköposti: asko.kauppinen@suomi24.fi

Varapuheenjohtaja: Margit Väisänen-Vänskä, Nik-kiläntie 5, 13100 Hämeenlinna. Puhelin: 044 324 4953. Sähköposti:margit.vaisanen@virpi.net

Sihteeri-rahastonhoitaja: Antero Kauppinen, Suo-katu 24 A 33, 70100 Kuopio. Puhelin: 040 754 1555. Säh-köposti: antero.kauppinen@iki.fi

Sukututkija: Jarmo Ahlstrand, Pirttipolku 9 A, 00630 Helsinki. Puhelin 0440 161 649. Sähköposti: jarmo.ahl-strand@hotmail.com

Kauppisviesti: Sukuseuran lehden toimituskunta: Asko Kauppinen (päätoimittaja), Mirjami Kauppinen ja Risto Kauppinen. Kauppisviesti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Sukuseuran jäsenet voivat lähettää aineistoa julkaistavaksi lehdessä. Aineiston voi lähettää joko pää-toimittajalle tai Mirjami Kauppiselle.

Tuotemyynti: Sukuseuralla on myynnissä sukututki-muksia ja muita tuotteita, joista on luettelo lehden taka-kannessa.

Sukuseuran jäsenmaksu on 17,50 euroa/vuosi. Jä-senmaksu on perhekohtainen.

Sukuseuran jäsenmaksutili: 104730-26416.Sukuseura ottaa vastaan lahjoituksia. Lahjoitusvarat

käytetään yksinomaan sukututkimukseen.Sukututkimustili: 107835-454599.Sukuseuran kotisivut

osoitteessa: www.kauppistensukuseura.net

KauppisViesti �

Pääkirjoitus:

Meillä on itse kullakin on hyvässä muistissa kesän 2010 tapahtumat. Ke-sän sää oli harvinaisen lämmin, joskus jopa turhankin kuuma mutta se loi hyvät edellytykset monenmoisiin tapaamisiin ja kokoontumisiin. Tämä Kauppisvies-ti-lehti painottuukin kesätapahtumien ja -matkojen kuvauksiin.

Meille Kauppisille ja etenkin Kaup-pisten sukuseuran jäsenille muodostui kesän kohokohdaksi sukutapaaminen ja sukukokous Runnilla elokuun alussa. Tapaamisen ohjelmat sijoittuivat kah-delle päivälle siten, että lauantaina oli vapaamuotoista yhdessäoloa ja entisten sekä uusien tuttujen tapaamista ja sun-nuntaina käytiin kirkossa ja pidettiin su-kukokous. Runnin sukutapaamisesta on erillinen juttu tässä lehdessä.

Sukuseuramme sääntöjen toisessa pykälässä todetaan seuran tarkoitus ja toimintamuodot. Lukemalla tämän py-kälän tarkasti ja ajatuksella huomaa, että siinä annetaan myös jokaiselle suvun jäsenelle yksilönä mahdollisuus tehdä sukututkimusta omassa lähipiirissään, perheessä, kotiseudulla. Jokaisella on mahdollisuus toimia yksin tai toimia yhdessä sukulaisten kesken tai liittyä paikallisiin sukututkimusyhdistyksiin, joissa voi saada jo monenlaista tietoa sukututkimuksen tekemisestä. Mikä-li haluaa sitten saada laajemmin tietoa oman sukunsa vaiheista voi liittyä jäse-neksi oman sukunsa sukuseuraan. Su-kuseurasta saa tietoa suvun eri haarojen vaiheista ja historiasta.

Kauppisten sukuseura on perustettu jo yli viisikymmentä vuotta sitten suvun yhdyssiteeksi. Sukuseuran tehtävänä on siis toimia suvun yhdyssiteenä. Tässä tarkoituksessa sukuseura järjestää su-kutapaamisia ja sukukokouksia, tukee sukututkimusta ja harjoittaa sukua kos-kevaa julkaisutoimintaa.

Sukukokouksessa päätetään suku-

seuran toiminnasta sekä sukututkimuk-sesta ja valitaan sukuseuran hallitus hoi-tamaan käytännön asioita.

Sukuseuramme merkittävimmistä tehtävistä on sukututkimusten tekemi-nen. Sukuseuran toimesta on julkaistu Hankasalmen sukuhaarasta kaksi tutki-musta ja Ylä-Savon sukuhaarasta kaksi tutkimusta ja sukupuukaavio sekä Kan-nonkosken ja Viitasaaren sukuhaaran sukupuu.

Tulevana sukututkimuksen kohteena tulee olemaan Halsuan-Kannonkosken-Viitasaaren sukuhaara.

Asiasta on käyty periaatekeskus-teluja mutta hallitus ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Päätös tehtäneen lä-hiaikoina.

Sukututkimuksen tekemisessä on ajoittain syntynyt keskustelua ja on saa-tu kriittistäkin palautetta, mikä on hyvä asia sinänsä ja se panee tarkistamaan olemassa olevia käytäntöjä. Lähtökoh-ta, joka meidän jokaisen sukuseuran

jäsenen tulee muistaa, on sukututkimuk-sessa se, että jokainen tutkimus tehdään sukua varten. Suvun piiristä ja suvun sisältä nousevat ne kulloisetkin tarpeet, jotka halutaan selvittää. Sukuseuran hal-litus ja sukututkija ovat toimijoita, joit-ten velvollisuutena on suorittaa suvun antama tehtävä mahdollisimman hyvin.

Sukuseuran hallitus ottaa sukututki-jan, jonka tehtävänä on itse tutkimuksen tekeminen käytännössä.

Sukuseuran hallitus ja sukututkija tekevät tutkimustehtävästä sopimuksen, jossa määritellään mm. sukututkijalle annettavasta tehtävästä ja maksettavasta palkkiosta. Tutkimustyön aloittaminen vaatii sukuseuran hallituksen ja suku-tutkijan kesken perusteellista etukäteis-työtä. Sukuseuran hallitus määrittelee tutkimuksen sisällön ja laajuuden, esim. aikajakson, mihin saakka tutkimus teh-dään ja mitä tietoja tutkimukseen ote-taan, mm. kaikkien perheenjäsenten kir-jaamisen.

Sukuseuran hallituksen tehtävänä on tutkimuksen sisällön kannalta kuun-neltava suvun toiveita ja osaltaan ottaa myös vastaan suvulta tulleita tietoja.

Sukuseuran hallituksen ja sukututki-jan tulee koko prosessin ajan olla tiiviis-sä yhteistyössä, kuunnella ja kunnioittaa toistensa mielipiteitä, pidettävä avointa keskustelua yllä jatkuvasti. Tutkimus-työn päätteeksi sukuhallituksen ja su-kututkijan tulee suorittaa tutkimuksen ”oikoluku” ennen sukututkimuksen jul-kistamista.

Sukuhallituksen puolesta haluan esittää lämpimät kiitokset sukukokouk-selle valinnastanne uudeksi sukuhalli-tukseksi. Toivottavasti voimme täyttää toiveenne sukuseuramme henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä.

Asko Kauppinen

KauppisViesti�

Kauppisten sukuseuran sukutapaa-minen ja sukukokous saatiin viettää ke-säisen helteisessä säässä elokuun 7.-8. päivinä 2010 Iisalmessa Runnin kylpy-län historiallisissa maisemissa.

Ilmoittautumisia alettiin ottaa vas-taan lauantaina heti puolen päivän aikaan ja samalla pääsi myös nautti-maan kylpylän tarjoamat tulokahvit. Wesipehtoorin ravintolasalissa soitteli Anna-Mari Janka-Murros pianolla tulomusiikkia.

Lauantai-iltapäivä oli varattu vapaa-seen oleskeluun ja sukulaisten tapaami-seen ja sukututkijaa oli mahdollisuus jututtaa vanhan hotellin varjoisalla sivulla. Lounas oli mahdollista käydä syömässä kylpylähotellin Mamsellira-vintolassa.

Neljän aikaan iltapäivällä sukuseu-ran puheenjohtaja Risto Kauppinen suoritti sukutapaamisen avauksen ja hotellin johtaja Merja Vidgren esitte-li kokouspaikkaa. Sukututkija Jarmo Ahlstrand esitelmöi Kauppisten me-nestystarinasta 1500-luvulta nykypäivä-än. Illansuussa oli taas vapaata oleilua tai sitten voi osallistua teemaistuntoi-hin, joissa etsittiin vastauksia Suomen, Savon ja suvun historian herättämiin kysymyksiin tai pohdittiin miten teen oman sukukirjani.

Iltaseitsemältä kokoonnuttiin ran-takalailtaan, jonka avasi seuran va-rapuheenjohtaja Asko Kauppinen, katsottiin pienoisnäytelmä Kauppis-Heikin tuotannosta Kaija Kauppisen sovittamana ja kuunneltiin musiikkia. Rantakala lisukkeineen nautittiin Kar-tanohotellin nurmikkoalueella. Ruoan painikkeeksi Väinö Hukkanen soitteli haitarimusiikkia ja välillä Vieremän ky-läkööri esitti Anna-Mari Janka-Murrok-sen lauluja.

Osanottajien ohjelmaosuudessa esiintyi nuori laulajatyttö Saimi Kerä-nen esittäen todella mainion pelimanni Mauno Järvelän säveltämän ja Vil-le Kankaan sovittaman sekä Saimin itsensä tähän tilaisuuteen sovittaman kappaleen Marginaali.

Sunnuntaina het aamupalan jälkeen

noustiin kahteen linja-autoon ja läh-dettiin jumalanpalvelukseen Vieremän kirkkoon. Kirkkomatkalla Asko ja Pek-ka kertoivat yläsavolaisten Kauppisten elämisestä ja asuinpaikoista sekä seu-tukunnasta yleensäkin. Jumalanpalve-luksessa saarnasi rovasti Osmo Kaup-pinen Porista. Saarnassaan Osmo toi esille ilonsa, että hänellä oli tilaisuus pitää saarna sukutapaamisen yhteydessä ja ilonsa siitä, että matka tänne merkitsi hänelle matkaa esi-isiensä maille.

Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa käynti sankarihaudoilla, jossa Asko ja Pekka Kauppinen laskivat su-kuseuran havuseppeleen sankaripatsaan juurelle. Kuopiolainen, entinen viere-mäläinen Martti Kauppinen käytti ti-laisuudessa pienen puheenvuoron, joka on julkaistu toisaalla tässä jutussa.

Sankarihaudoilta siirryttiin kirkko-kahveille ja muurinpohjalettuja syö-mään Kauppilanmäen kylätalolle. Siel-lä Isvet-yhtiön toimitusjohtaja Matti Pehkonen esitteli yläsavolaisia vanhoja karttoja, joita voidaan hyödyntää myös sukututkimuksessa. Kahvin jälkeen

seurasi vierailu Rapakon talon tiehaa-rassa olevalla sukukivellä, jossa Pekka Kauppinen kertoi lapsuuden kodistaan Rapakon tilasta ja kotikylästään.

Sitten palattiin Runnille, jossa pi-dettiin sukukokous ja tehtiin sääntöjen määräämät päätökset. Kokouksen pu-heenjohtajana toimi seuran puheen-johtajana aikaisemmin toiminut Matti Kauppinen Iisalmesta.

Sukutapaamisen ja sukukokouksen järjestelyistä vastaavien puolesta esitän parhaimmat kiitokset kaikille sukuta-paamiseen osallistuneille, Yhdessä toi-mimalla me saamme menestystarinoita aikaan.

Sukutapaamiseen osallistui noin 160 henkeä ja mikä ilahduttavinta, ta-paamiseen oltiin tultu perhekunnittain, oli nuoria perheitä ja heillä mummot ja ukit mukana. Toivottavasti tämä suunta jatkuu, jotta sukutapaamisesta tulisi to-dellinen perheitten tapaamistapahtuma.

Kiitos kaikille osanottajille.Asko Kauppinen

Sukutapaaminen Runnin kylpylän maisemissa

Sukututkija selostaa sukuhaaraa

KauppisViesti �

Kyläkööriläiset

Ilmoittautumistiskilläkin hellettä riitti

Rapakon isäntä Jussi

Uutta sukukirjaa tutkitaan

Suvun kantavia voimia Vuokko Kauppinen ja Jarmo Ahlstrand, takana Hallan Martti.

Karttojen tuntija Matti Pehkonen

Huh helletta, mutta asia kiinnosti

KauppisViesti�

Runo Vieremän sankarivainajilleSeppeleen laskemisen jälkeen Martti Kauppinen kertoi Vieremän sankari-patsaan paljastamistilaisuudesta v. 1951, joka oli myös koskettanut häntä. Martti Kauppinen luki sankarihaudalla Aune Hurskaisen paljastustilaisuuteen kirjoit-taman runon:

Sankarivainajat(Omistettu Vieremän yli 200 sankarivai-najalle.)

Kuin kuiske hiljainen kumpujen alta,kuuluu maasta, taivaasta, kaikkialta.He saivat verensä vuodattaapuolesta sen, mi on isänmaa.

He nuoruuden intoa tarmoa täynnä,he lähtivät maatamme puoltamaan.Ei ruusuista polkua tienne käynnätuli määränpää teidät saavuttamaan.

Oli mielessä koti ja rakkaat teillä,kun rauhaan ilta hiljentyy.On kaipaus katkera mielessä heillä,kun aatos kotihin ennättyy.

Me muistamme teitä siunaten,te, ystävät nuoruuden, lapsuuden.Myös äiti poikaansa kaivaten,luoksensa palaavaks ootellen.

Niin uljaana, rohkeena taattojen laillakävi tienne luokse kalmiston.Kotipellot huokaavat kyntäjää vaillaja olo niin raskas, outo on.

Oi siunaa Luojamme tämä maa,sen sankariuhrit ja kaikki työmme.Että vapaus tääll´olla saaoi, Herramme, siunaa synnyinmaa.

Martti Kauppinen teki elämäntyönsä VR:n palveluksessa ja asuu Kuopiossa. Hänen osoitteensa on Martti Kauppinen, Rypysuontie 30 F 35, 70280 Kuopio.

Martti Kauppinen ja runo sankarivainajille

Pekka, Jussi ja jalkikasvu

Asko ja Pekka Kauppinen laskivat seppeleen sankaripatsaalle.

KauppisViesti �

Isot riipukset Annikille ja Mirjamille

Sukukokouksessa Runnilla luovu-tettiin suvun isot kaulariipukset kah-delle aktiiviselle sukuseuran jäsenelle. Toinen annettiin Annikki Saari-Kok-koselle Savonlinnasta ja toinen Mirja-mi Kauppiselle Kuopiosta. Molemmat ovat olleet aktiivisia KauppisViestin toimituskunnan jäseniä.

Annikin juuret menevät Vanhaan Hallaan Hankasalmelle. Annikki on kirjoittanut äitinsä vaiheista kirjan sekä kirjoittanut useita artikkeleita ajois-ta entisistä KauppisViestiin. Mirjami Kauppinen, sukuseuran sihteeri-rahas-tonhoitaja Antero Kauppisen puoliso, on puolestaan juttujen lisäksi hoitanut KauppisViestin oikoluvun ja painoon saattamisen. Mirjamin vastuulle jää jat-kossa entistä enemmän KauppisViestin kokoaminen.

Ajatuksena on, että nämä Annikin ja Mirjamin kaulariipukset ovat heillä seuraaviin sukujuhliin eli vuoteen 2013 asti. Siellä päätetään keille aktiivisille naisille isot kaulariipukset voitaisiin antaa seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.

Sukuseuran tunnuksen ”Yhtä puu-ta” suunnitteli Eine Kauppinen. Tun-nuksessahan on ikään kuin suuri puu, josta on vuoltu lastuja. Kokonaisuus on tyylitelty K-kirjain. Suvun tunnuk-sesta tehtiin suvun jäsenille myyntiin kaulariipus. Kaulariipusta on edelleen myynnissä. Eine teki kuitenkin itsel-leen ja siskoilleen Ilmille ja Vuokolle isot riipukset. Ilmi oli myös aktiivinen sukuseuralainen, monia vuosia myös hallituksen jäsen. Hän toimi vähän ai-kaa myös puheenjohtajana hankasal-melaisen Vilho Kauppisen kuoleman jälkeen. Kolmesta isosta riipuksesta on kaksi jäljellä, koska Vuokko kertoi lah-joittaneensa omansa Eija Korhoselle. ”Hän on minun isäni vanhimman veljen tyttären tytär”, kertoi Vuokko Kauppi-nen, 95 v, Runnilla. – RTK

Lapsenlapsiakin juhlassa oliVauhdikasta leikkiä

Runni-juhlasta

KauppisViesti�

”Fossiilin Runni- ym. muisteloi-ta”. Tällä tavalla on suvun vanhin jäsen Vuokko Kauppinen, 95 v, otsikoinut kah-den liuskan kirjoituskoneella tekemänsä kirjoituksen KauppisViestille. Sen li-säksi hän on kirjoittanut käsin lähetteen seuraavin sanoin: ”Sorry, minulla oli aikomus laatia vain juttu näistä Runnin juhlista omasta näkökulmastani – mitä kaikkia muistoja ja tunteita ne herättivät. Miten mm. hätkähdin, kun ajoimme pai-kan ohi, joka oli kuulemma Haajanen (tai jotain sinne päin). En ole vuosiin muista-nut koko kylää. Se oli kuitenkin paikka, jonka kansakoulussa aloitin ´opintoni´. Se yksinään olisi jo pitkä juttu, mutta kun äkkiä muistin nuo isän tekemät ken-gät, kääntyivät ajatukseni aivan uusille urille. Niin siitä sitten syntyikin tällainen isän kehumiskirjoitus.”

Ja tässä tulee Vuokon muistelus Run-nilta ja isästään Ristosta, jonka muiston kirvoitti siis Runnin sukujuhla.

Tämänvuotinen Kauppisten suku-seuran sukutapaaminen kokouksineen lienee muidenkin mielestä ollut kaikin puolin onnistunut tilaisuus, josta jäi miellyttäviä muistijälkiä aivokoppaan. Omalta kohdaltani se ei ollut pelkästään miellyttävä tilaisuus muiden tunnetusti viehkeiden (!) Kauppisten seurassa, vaan myös syvästi mieltä liikuttava palaami-nen lapsuuden muistoihin.

Runni on yksi valoisa muisto var-haislapsuudestani, kun äidin mukana sain nauttia terveyslähteen taikavoimaa kesällä 1920. Täytin sinä kesänä 5 vuot-ta. Muistan hyvin, kuinka seisoimme lasi kourassa notkuvalla, pitkällä laudalla ja imeksimme pillin läpi Runnin terveys-vettä ja kuinka annoimme neulatammen kuohujen hieroa kehoamme (vaikka ei se siihen aikaan vielä keho ollutkaan, ruu-mis vaan).

Kuitenkin kirkkaimpana on mieleeni jäänyt iloni ja ylpeyteni uusista puoliken-gistä, jotka isä oli suutaroinut minulle Runnin retkeä varten. Eihän isä mikään suutari ollut, vaan rakennusmestari, mut-ta jopa Kauppiseksikin hän oli harvinai-sen kätevä ja monipuolinen mies, joka halusi kokeilla kaikkea ja yleensä onnis-tuikin yrityksissään.

Hän yksinkertaisesti kävi pari ker-taa istuksimassa jonkun tutun suutarin vieressä tämän työskennellessä uuden

kenkäparin kimpussa – ja otti opikseen. Samoin hän mm. kävi katselemassa, miten sepän kyn-sissä syntyi puukko – ja kävi myöhemmin takomassa itsel-leen puukon, jotka ei tarvinnut hävetä. Se oli tosiaan kaunis puukko.

Myöhemmin elämässä hän usein auttoi meitä, lapsiaan, jos tarvit-simme apua jonkin käytännön pulman ratkaisemiseksi – kaikkihan me olimme taitavia käsistämme ja näpertelimme mielellämme. Itse hän pyynnöstä taikoi meille melkein minkä tahansa vekotti-men, jonka kuvailimme tai piirsimme malliksi.

Kun 1950-luvun loppupuolella olin pari vuotta töissä kotimaassa (Helsin-gissä), kävin yliopistossa seuraamassa espanjan kielen luentoja, etten unoh-taisi liikaa espanjaa, jota en silloin tar-vinnut työssäni. Liityin myös ”Circulo espanol´iin”. Meillä oli riemukas juhla (Fiesta de fallas), johon me kerholaiset laadimme ja esitimme ohjelman. Minä kahden muun kerholaisen avustamana esitin ”härkätaistelun”. Puvun ja päähi-neen sekä muletan (punainen vaate) tein itse, mutta mistä ottaa banderillat (väkä-sillä varustetut nuolet, jotka torero iskee härän niskaan)?

Ei kun isän puheille! Isä värkkäsi mi-nulle kaksi sellaista ja vieläpä miekan-kin, joka näytti uppoavan härän niskaan, mutta ei tietenkään uponnut vaan meni itsestään sisään. Kun juhlissa tuli sitten meidän vuoromme, oli yleisö jo heti al-kuun läkähtyä naurusta, kun härkä saa-pui sambaa tanssien areenalle ja tanssin

loputtua torero marssi Carmenin sävelten tahdissa esiin ja kaikkien sääntöjen mu-kainen taistelu alkoi ja sopivasti loppui-kin, kun torero voitti. Suuri osa yleisöä oli espanjalaisia (Espanjan lähetystöstä jne.) ja kaikilla oli kovin hauskaa.

Kaikenlaisia muistoja tulvii esiin elämän varrelta ja varsin usein niissä esiintyy isä-Risto pelastavana enkelinä erilaisten käytännön pulmien ratkaisija-na. Olen ylpeä isästäni. Hän ei koskaan pitänyt ääntä taidoistaan eikä kätevyy-destään, mutta oli aina valmis auttamaan kaikissa pulmissamme, ei vain meitä lap-sia, vaan muitakin lähimmäisiään.

Tästä Runnin kokouksen muistelosta näyttääkin tulevan isäni Riston ylistys-hymni, mutta hän on sen kyllä ansainnut. Vaatimattomuutensa vuoksi hän jäi vaille ansaitsemaansa tunnustusta. Kunpa muis-taisimme aina kannustaa pienellä tunnus-tuksella tai kiitoksella lähimmäisiämme. Se ei paljon maksa, mutta voi joskus rat-kaisevasti kirkastaa jonkun pettyneen tai muuten masentuneen ihmisen päivää.

Kiitolliset terveiset kaikille teille, jotka vaivojanne säästelemättä järjestitte meille nämä ikimuistoiset Runnin päivät.

Vuokko Kauppinen

Vuokko Kauppisen, 95 v,

Runnin herättämiä muistoja

Vuokko Kauppinen härkätaistelijana asianmukaisessa asussa (kuten härkäkin).

Vuokko Kauppisen isä, monitoimimies Risto.

KauppisViesti �

Sukunimi Kauppinen

Suomessa oli vuonna 1971 noin vii-sikymmentä tuhatta sukunimeä. Jokainen sukunimi ja jokainen paikannimi merkit-sevät jotakin. Ne merkitsevät sittenkin vaikka alkuperäinen merkitys olisi unoh-tunutkin. Suomessa on hyvin suuri määrä suku- ja paikannimiä, joiden merkitystä ei enää tiedetä. Ne ovat nimistömme to-dennäköisesti vanhimpia. Voimme esit-tää kysymyksen: Mitähän kieltä ne ovat? Vielä enemmänkin. Mitä muinaiskieltä ne ovat? Edelleen. Mitä muinaiskieliä ne ovat? Sillä voi olla kysymyksessä monta eri kieltä. Ovatko ne alkuaan muinaisia suurperheitä, jotka ovat saaneet nimen patriarkaalisen perheenpään mukaan. Luettelen muutamia: Ikka, Ahla, Kainu, Tava. Muutamat nimet näyttävät saaneen järjellisen selityksen liettuankielestä, ku-ten Valko.

Vuoden 1970 maaliskuun 1. ja 3. päi-vinä Uusi Suomi -sanomalehdessä oli ar-tikkelisarja, jonka mukaan Hiisi ja Siito tarkoittaisivat juutalaisia. Merkitys pidet-tiin todistettuna. Merkillistä muuten, että Kauppi-sana esiintyy usein Hiisi-paikan-nimiä käsittävällä alueella. Kuten täällä Iisalmessa. Nimi Iisalmi on näet ruotsiksi Idensalmi, siis jokseenkin varmasti alku-sana Hiidensalmi. Mutta tutkimatta ei voi varmasti sanoa, onko se sääntö vai sattuma. Kauppisten suvun tutkimus Suomen kansan osana liittyy yleiseen Suomen kansan his-torian tutkimukseen. Mutta sukututkimuk-sena se jää Kauppisten itse hoidettavaksi. Kaikkien Suomen Kauppisten sukujen tut-kimus uudella ajalla on asiakirjalähteiden valossa jossain määrin mahdollista. Yksi-tyisille se on rahallisesti kovin kallis asia. Mutta koko sukuseuran puitteissa mahdol-lista. Suosittelenkin, että jatkuvasti yhdessä pidämme tutkimusta yllä.

Euroopan vanhin elävä kieli lienee liettuan kieli. Liettuassa tapaamme sanat kaupas, kaupoti, kaupi, kaupikas, kaupti, kaupinas, kaupineti, kaupunti, kaupyti, kaupo, kaupe, kaupuoti, mitä ne kaikki sitten merkitsevätkin. Liettuassa ”kaupas” merkitsee ”kekoa”, verbinä puhdistaa, mi-tata runsaasti jne. ”Kaupa” merkitsee ehkä

jäätynyttä luontoa. Sana ”kaupe” merkin-nee punarintasukeltajaa, lintua. Vahinko vain, ettei liettuan kielestä ole kirjallisia muistomerkkejä paljoakaan varhemmilta ajoilta kuin suomen kielenkään. Lisäksi vanhalla ajalla liettuan kieli on saattanut saada voimakkaita vaikutteita Itämerel-lä liikkuneiden karthagolaisten kielestä. Kaikki kauppaa merkitsevät sanat ovat kautta aikojen olleet vahvasti kansainvä-lisiä muotisanoja. Euroopan vanhimmat kirjalliset kulttuurikielet ovat kreikka ja latina. Latinan ”caupo” eli kauppias on todennäköisesti kreikkalaisilta lainattu. On lähellä ajatus, että kreikkalainen kan-tasana olisi foinikialaisilta eli feniciläisil-tä omaksuttu muotisana.

Vanhassa latinassa sana ”caupo” siis merkitsi kauppiasta ja majatalonisäntää, johon usein kytkettiin vieraanvaraisuu-den käsite. Caupo saattoi muinaisessa Roomassa omistaa majatalon, jonka ma-kasiinin yliskamarin pahnoilla matkusta-vainen voi saada katon yöksi päällensä. Muinaisroomalainen caupo omisti usein eräänlaisen pienemmän laivan, ehkä kan-nettoman caupulus-purren. Tasavallan ja keisariajan latinan kielen rappeutuessa 300–400-luvuilla, rappeutui latinassa myös ”caupo”-käsite. Rooman mahtu-vuuden aikoina ennen ja jälkeen Kristuk-sen syntymän, levisi kreikkalaista, ehkä foinikialaista alkuperää oleva latinalainen muotisana ”caupo” kelttiläisiin kieliin ja sittemmin germaanisiin kieliin.

Englannin anglosaksien kielessä ei ollut ”caupo” sanaa. Ison-Britannian murteisiin ”caupo”- sana periytyi kelttien kielistä. Keskiajan Skotlannissa keltti-läistä alkuperää olevat sanat ”caup” ja ”caulp” merkitsivät heimopäälliköille näiden antamasta suojeluksesta kiitollis-ten henkilöiden vapaaehtoisesti antamaa lahjaa, kuten hevosta, lehmää tai esinettä. Skotinkielessä sana”cauper” voi merkitä myös puisen maljan tekijää ja maalais-talon nuorinta poikaa. Ison-Britannian murteissa sanat ”couper” ja ”cauper” merkitsevät usein kauppiasta ”trader”, siis matkustavaa kauppiasta. I maailman-

sodan aikana murretietoisuudessa elänyt muinaiskelttiläinen sana ”caupo” heräsi arkikielessä uudestaan eloon merkityk-sessä ”salakauppias”.

Latinasta muotisana ”caupo” tuli keskiajalla germaanisiin kieliin. Saksan ”kaufen”, Norjan ”kaupanger”, muinais-germaaninen ”kaupa” jne. ovat mainitun latinan sanan johdannaisia. Muinaisten pohjoisgermaanien diftongi ”au” on vain nykyruotsissa muuttunut ö:ksi, köpa.

Gootinkielessä ostaa = ”kaupon”, vanhasaksissa ”kopon”, vanhayläsaksas-sa ”koufon”, vanhafriisissä ”kapia” uus-friisissä ”keapje”, nykyhollannissa ”koo-pen”, Puolassa sana ”kupiek” merkitsee kauppias. Norjan kielessä oli ennen vuot-ta 1350 sanat ”kaup”, ”kaupa” ja ”kau-pi”. Islantilaiset kirjoittavat vielä nytkin roomalaisittain tämän sanan diftongilla ”au” vaikka ääntävätkin ”öy”. Luen tässä niin kuin kirjoittavat. Islannissa ”kaup” on kauppa ja ”kaupi” on kauppias, mut-ta myös miehen sukunimi, esim. Kristian Kaupi. Yleensä kaikki sanat, mitkä sak-sassa ovat ”kaufen” ja ruotsissa ”köpa” sanojen johdannaisia, ovat islannissa ”kaup”. Sanonta ”koma vid kaupa sinn” tarkoittaa, kohtasi miehensä. Keskiajalla oli eräs taivutusmuoto islannissa ”Kau-pin”. Kaikki ovat siis kaupallisia sanoja. Mutta ne ovat myös muotisanoja, kan-sainvälisiä muotisanoja, myöskin ”Kaup-pi” ja ”Kauppo” etunimenä. Liivinmaalla viimeinen Toreiden maakunnan heimo-ruhtinas oli nimeltään ”Kauppo”, von Liewen-suvun kantaisä.

Kalevalassa on säe: ”Oi on viisas vuojolainen, kaunis Kauppi lappalainen”. Vuojola tarkoittaa Gotlannin saarta Ruot-sissa. Kauppi-sanalla on siis jotain teke-mistä Gotlannin kanssa. Olinpa totisesti yllättynyt, kun ollessani perämiehenä eräässä ruotsalaisessa kauppalaivassa, eräs konemestari sanoi:

Kyllä minä tiedän mitä ”Kauppi” merkitsee. Gotlannissa on 300 ”Kauppi”-nimistä maataloa. Minunkin isoisäni oli ”Kauppi” mutta muutti vanhanaikaisen nimensä ”Gustaffsoniksi”.

Olen nyt tässä tarkastellut fenikiläis-kreikkalais-roomalaisen ”caupo”-sanan leviämistä Euroopassa liettualaisten, kelt-tiläisten ja germaanikansojen keskuuteen. Toteamme saman sanan esiintyvän myös Suomessa. Ovat kaikki Suomen Kauppi-set siis länsimaisen kansainvälisen ”Kaup-

Sukuseuran entisen puheenjohtajan merikapteeni ja ”tuplatohtorin” Paavo E. Kauppisen pitämä puhe Kauppisten sukuseura ry:n järjestämässä sukujuhlassa Iisalmessa 12.9.1971

KauppisViesti10pi” tai ”Kauppo” nimen saaneiden mies-ten jälkeläisiä, joilla ei olisi mitään muuta sukuperintöä kuin, että ovat suomalaisia. Tarkastakaamme asiaa: Jos nimi Kauppi-nen tarkoittaa Kauppo-etunimisen mie-hen tai Kauppi-kauppiaan jälkeläistä, on kysymys erillisistä suvuista. Jos Kauppi tarkoitti keskiajalla (katolisella) Jaakop-pi-pyhimyksen nimellä kastettua poikaa, on tulos sama. Kauppiset kuuluisivat silloin samaan sukunimiluokkaan kuin Heikkiset, Pietariset jne. Voidaan kuiten-kin esittää kysymys:

Annettiinko katolisella keskiajal-la apostolien nimiä kasteessa lainkaan. Eikö annettu vain pyhimysten nimiä. Jos kuitenkin pyhimys-Jaakoppi olisikin kuten Heikki, Olavi jne. muuttunut muo-toon ”Koppi” ja ”Kauppi” tarkoittaisikin patriarkka Jaakoppia, Jaakauppia niin mitä sitten. Kauppi olisi keskistä keski-aikaa vanhempi nimi. Tieteellinen maail-ma on runsaat sata vuotta eli 1600-luvun alkupuolelta 1730-luvulle uskonut koko Suomen kansan olevan Israelin 10 suku-kuntaa, jotka kuningas Salmanassar III:n aikana 700 vuotta eKr. siirtyivät Assyy-rasta Suomeen. Tämä teoria on kumottu. Suomalaiset ovat suomalais-ugrilaisia. Valtaosa ainakin. Suomen kansassa voi

myös olla kampakeraamisia, vasarakir-ves, pronssikausi-jätteitä. Suomi on saat-tanut olla vanhan ja keskiajan Ameriikka, jonne yksityiset ihmiset ovat paenneet sotaa ja vainoa tai seikkailunhalusta. Joku Välimerenmaiden Kaupo on turkis-matkallaan voinut ihastua Pohjolaan jne. Suomen koko kansa saattaa siis alkujaan olla sangen monen eri aineksen yhteen-sulautuma, kuten Englannin ja Amerik-kojen kansat. Lappalais-aines saattaa myös paikoitellen olla hyvin huomattava. Keskiajalla ruotsalainen ja alasaksalai-nen germaaniasutus on ollut huomattava. Sitä ennen on esiintynyt liettualais-balt-tilainen vaikutus. Keskiajalla joku Han-sa-Kauppi tai suomalainen Kauppi on voinut jättää jälkeensä suvulleen tekijäni-men, kuten Suutari, Piipari, Huovinen, Rummukainen jne.

Historia toistuu, suomen kielessä ole-va seemiläinen osa-aines alkaa jälleen saada tutkijain mielenkiintoa osakseen. Varmaa siis on, ettei Suomen kansa koko-naisuudessaan ole Israelin 10 sukukuntaa kuten 1600-luvun oppineet kuvittelivat. Mutta ”Jaakauppi”-teoria vie Kauppiset epäiltyjen listalle. Ovatko he heimon sir-pale, patriarkka Jaakaupun jälkeläisiä?

Näin ryhmittäisin Kauppisten alku-

perän salaisuuden sisältämät mahdolli-suudet seuraavaksi 4 ryhmäksi:1. Kauppi on latinan Caupo-sanan joh-

dannainen, erillinen muotinimi2. Kauppi on latinan Caupo-sanan joh-

dannainen tekijännimenä, kauppias3. Kauppi on katolinen pyhimysnimi,

apostoli Jaakauppi4. Kauppi on patriarkka Jaakauppi

Omalta kannaltani olen nykyään tai-puvainen katsomaan kaikkia keskiajalta peräisin olevia Kauppisia yhdeksi koko-naisuudeksi, kansansirpaleeksi, heimok-si, joka tämän vuosituhannen alussa asui Salpausselän ja Lohjanselän ympärillä ja jonkin sodan tai hävitysretken, ehkä yl-lätyksellisen, jälkeen pakeni Puulaveden ja Saimaan vesistöjä myöten. Katolisella ajalla jatkui rauhallinen muuttoliike ylös-päin. Kustaa Vaasan ja Kustaa Fincken erämaiden asutustoimi oli viimeinen vai-he vaellusprosessissa. Puulavesi-Saimaa vesitiet jakoivat Kauppiset kahteen ryh-mään: läntiseen ja itäiseen. Itäinen ryhmä asutti Iisalmen reitin ja Pohjois-Karjalan Kauppilat. Läntinen asutti Pohjanmaan ja Pohjois-Hämeen erämaiden Kauppilat. Olipa Kauppisten alkuperä mikä tahansa, ovat he vahvasti mukana muodostamassa Suomen kansaa.

Vanhatupa on nyt KAUPPISTUPAVoitto ja Maija-Liisa Kauppisen

tyttärien Irmelin, Eijan ja Eeva-Mai-jan sukuseuralle tekemä merkittävä lah-joitus, vanha hirsitalo tontteineen kes-kellä Halsuan kirkonkylää on nyt saanut uuden omistajan. Hirsitalon ja siihen liittyvän tontin ostivat espoolaiset An-tero ja Riitta Halmela. Kauppakirjat tehtiin 23.7.2010. Samalla Vanhatuvan nimi muuttui Kauppistuvaksi.

Kun sukuseura otti vastaan lahjoi-tuksen, oli jo siinä vaiheessa selvää, ettei sukuseura voi pitää taloa pitkään tyhjillään. Tyhjästäkin talosta on koko ajan joitakin kuluja. Siksi sukuseura oli onnekas löytäessään pian talolle osta-jan. Talosta saadut rahat käytetään su-kututkimusten jatkamiseen.

Vanhatupa kiinteistöön kuului van-ha hirsitalo ja useita hehtaareja metsää. Metsämaa jäi edelleen vanhoille omis-tajille, jolloin hirsitalolle ja tontille oli annettava uusi nimi. Sukuseuran pu-heenjohtajan Risto Kauppisen ja ostajan Antero Halmelan kanssa sovittiin, että talon uudeksi nimeksi tulee Kauppistu-

pa. Näin Kauppisten vuosisatainen pe-rinne säilyy talon nimessä.

Antero Halmela ja hänen vaimonsa Riitta ovat olleet aina kiinnostuneita vanhoista rakennuksista ja esineistä. Antero Halmela lähettää KauppisVies-tin kautta terveiset Kauppisille ja kii-tokset kaikille, jotka edesauttoivat kau-pan syntymiseen. ”Tulen arvostamaan rakennusta sen ansaitsemalla tavalla. Mitä ikinä talolle tapahtuukin, se tapah-tuu vanhaa kunnioittaen”, sanoo Kaup-

pistuvan uusi omistaja Antero Halmela. Ainakin toistaiseksi Kauppistupa

saa uusien omistajien mukaan olla van-halla paikallaan. Tarkoitus on kunnos-taa taloa pikkuhiljaa. Pois ei ole suljettu sekään mahdollisuus, että talo siirretään joskus väljempään paikkaan. Kieltämät-tä Halsuan kirkonkylän kehitys on vai-kuttanut siihen, että iso, komea hirsitalo ei pääse täysin oikeuksiinsa pienehköllä tontilla.- RTK

Kaupat on tehty 23.7.2010. Helsingin maistraatin edessä oik.Vanhatuvan, nyt siis Kauppistuvan uusi omistaja Antero Halmela Espoosta. Vas. Kauppisten sukuseuran sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen. Keskellä lakiasioissa avustanut OTL Veikko Leskelä. Leskelä on myös Madetoja-sukuseuran puheenjohtaja ja Sukuseurojen Keskusliiton halli-tuksen jäsen. Kuvan otti allekirjoi-tustilaisuudessa mukana ollut Risto Kauppinen.

KauppisViesti 11

Rajantakainen Karjala ja isien tais-telupaikat jaksavat kiinnostaa edelleen. Syksyllä 2009 Vieremän kansalaisopis-ton sotahistorian tallennuspiirissä pää-tettiin, että kesällä 2010 tehdään mat-ka Rukajärven suuntaan. Olihan siellä jatkosodassa taistelemassa runsaasti yläsavolaisia, Vieremän miehet heidän joukossaan. Vaikka markkinointia ei eh-ditty kunnolla aloittaakaan, sana kulki ja puuhamiehet huomasivat ilmoittautu-neita olevan lähemmäs 70 henkilöä. Peli oli puhallettava poikki ja matkanjohta-jan Tapani Piipon oli nöyrästi ilmoitet-tava mm. monelle puolankalaiselle, että mukaan ei valitettavasti nyt mahdu.

Siitä käynnistyi ryhmän Tapani Piip-po-Heikki Väisänen-Pekka Kauppi-nen-Markku-Heikki Hukkanen-Risto Räisänen-Seppo Rajala suunnittelutoi-minta ties monennelleko matkalle. Apua saatiin myös Pohjolan Matkalta, joka toimisi vastuullisena matkanjärjestäjä-nä. Ja kunnon sotilastoimintaa seuraten, ydinryhmä teki valmistelumatkan en-nen varsinaista reissua varmistaakseen paikat, aikataulut yms. seikat.

Ja niin starttasi Valpun Kimmon ohjastama linja-auto Iisalmen torilta tiistaiaamuna 29.6.2010 klo 4.00. Vä-keä poimittiin Vieremältä, Kajaanista ja Kontiomäeltä. Mukaan lähtivät myös sotaveteraani Seppo Koskinen Oulun suunnasta, sotahistorioitsija eversti evp Juhani Tyynelä ja Vieremän kansalais-opiston rehtori Maija-Leena Kemppai-nen. Maija-Leena on ollut aktiivisesti tukemassa kansalaisopiston piiriä, joka on tallettanut isien muistoja käydyistä sodista.

Tässä muutama tuokiokuva matkan varrelta.

Vartiuksen ja Lytän rajamuodolli-suuksien jälkeen piipahdettiin Kosta-muksessa, josta käännyttiin ajamaan varsin huonoa soratietä kohti pohjoista. Pysähdyimme Vuokkiniemeen, ilmei-sesti kylän ainoan kaupan eteen. Jou-kossamme oli Vieremällä maatalouslo-mittajana toimiva Aleksej Vasara, joka

on syntyisin Vuokkiniemestä. Ja eikös Aleksej tavannutkin vanhoja tuttuja: Saaren Nikolaiksi kutsutun vanhan miehen ja hänen vaimonsa Valentinan.

Mielenkiintoinen oli erään vuok-kiniemeläisen kommentti, kun kysyin, kumpi oli parempaa aikaa, Breshnevin aika vai tämä. Vastaus oli: Breshnevin aika. Se kertoo siitä, että pienillä eläk-keillä sinnittelevät vanhat ihmiset kai-paavat aikoja, jolloin esim. peruselin-tarvikkeiden ja sähkön hinta oli vakaa. Hintana oli olla kuuliainen neuvosto-systeemille. Nyt pieninkin hinnankoro-tus on paha asia. Eläkkeet kun nousevat perässä vasta pitkällä viiveellä.

Ensimmäinen yö nukuttiin Kale-valassa (Uhtualla) hotelli Westissä. Muuten hyväntuntuinen hotelli, mutta lämpimän veden saanti oli ongelmana. Kesäistä hiljaiseloa viettävästä taaja-masta ei ole paljon kertomista. Enem-mänkin mielikuvitusta kiehtoivat suo-malaisten liikkeet Uhtualla heimosotien (1918) ja jatkosodan aikaan.

Mm. vieremäläinen Juho Niska-nen oli mukana vapauttamassa Vienan Karjalaa neuvostovallasta 1918–1919. Kuten tiedetään, ei se onnistunut, mutta Juho Niskasen siltä ajalta tekemät päi-väkirjamerkinnät ovat mielenkiintoista luettavaa.

Toisena matkapäivänä lähdimme kohti itää ja Vienanmerta. Aluksi kui-tenkin poikettiin Kiestingin tien suun-nalla vilkaisemassa hyvin säilyneitä suomalaisasemia Malviaisten tienhaa-rassa. Sitten pikavisiitti Vienan Kemiin ja yöksi Belomomorskiin (Sorokka). Jollakin oli Markus Lehtipuun kirjoit-tama kirja ”Karjala” (2006), jossa Be-lomorskia kuvattiin jotenkin seuraavaan tapaan: Ahdistava neukkuajan kaupunki Vienan meren rannalla.

Seppo Koskinen mukana Pallo-tukikohdan taisteluissa

Torstai 1.7.2010 oli matkalaisille mielenkiintoisin päivä. Kävimme päi-

vän aikana Rukajärven itäpuolella Onta-joen varrella olevassa Pallo-tukikohdas-sa, jonka isännyydestä käytiin ankarat taistelut juhannuksen aikoihin kesällä 1943. Pallo-tukikohdassa palveli usei-ta vieremäläisiä. Taistelujen ankaruutta kuvaa mm. se, että Seppo Koskinen, parikymppinen reservinupseeri käytiin kesken jotakin kurssia hakemassa Tiik-sistä. Hänet vietiin Pallon maastoon, annettiin täysin tuntematon porukka ja sanottiin: vastahyökkäys alkaa silloin ja silloin. Vastahyökkäykseen määrätyn joukon upseerit kun olivat lähes kaikki kaatuneet venäläisten voimakkaassa ty-kistökeskityksessä.

Matkalla mukana ollut Seppo Kos-kinen kertoi silloin ajatelleensa, että tästä ei selvitä hengissä, mutta selvit-tiin. Kiitos ennen kaikkea suomalaisen tykistön tulivalmistelun, jollaista ei sillä rintamalla aikaisemmin ollut nähty. Ja niin Pallo-tukikohta saatiin takaisin.

Kenraali Raappanankomentopaikalla Tiiksassa

Mielenkiintoinen oli myös käynti ”erämaakenraali” Raappanan 14. di-visioonan komentopaikalla Tiiksassa kauniin Novinka-järven rannan törmäl-lä. Paikasta oli upea näkymä yli järven. Raappana oli erämiehiä ja halusi johto-rakennuksensa luonnonkauniille paikal-le. Rakennus tehtiin tietoisesti ulkoapäin niin matalaksi ja vaatimattomaksi, ettei vihollinen sitä tunnistaisi esikunnaksi. Jäljellä oli enää muutama kuoppa ja kivi, mutta paikan kauneus jäi mieleen. Myönteisenä asiana jäi myös venäläi-nen matkailuyrittäjäpariskunta, jolla oli alueella muutama mökki turisteille sekä järvessä kasvatettiin kirjolohia.

Risto Kauppinen risto.kauppinen@wiltrain.fi

Rajantakainen Karjala jaksaa kiinnostaa

Uhtua-Belomorsk-Rukajärvi 29.6.-2.7.2010

KauppisViesti1�

On hienoa olla savolainen ja puhua savon murretta. Itse olen asunut 19-vuo-tiaaksi asti Pohjois-Savossa Vieremällä ja sen jälkeen enimmäkseen Siilinjär-vellä. Vieremällä puhutaan harvinaisen leveää, oikein sydänsavolaista murretta. Siilinjärvellä asuessani olen ilokseni huomannut, että täälläkin savon murre elää ja kukoistaa hienosti.

Minua kuitenkin harmittaa, että mei-tä savolaisia sanotaan kieroiksi. Emme me mitään kieroja ole vaan harvinaisen älykkäitä ja huumorintajuisia. Savolai-set ovat ottaneet murteen sydämeensä ja tykkäävät leikitellä kielellään – niin rakas se heille on. Savolaiset eivät aina sano asioita suoraan, koska luottavat kuulijaan ja hänen älyynsä. Itsestäänsel-viä asioita ei viitsi sanoa sellaisenaan. Esimerkiksi vieremäläinen äitini vastai-lee esittämiini kysymyksiin usein tyyliin ”millon tulloo, millon ee / millon suap, millon ee / suattaahan se olla niinnii”. Sanotaankin, että kun savolainen saa puheenvuoron, vastuu siirtyy kuulijalle. Iisalmelainen kirjailija Aarno Kellberg on keksinyt tälle oman jatkon: ” Mutta ee se haettoo, vaekka kuulijakkii käättää piärustinkijjaa.”

Savon murre taipuu siis helposti kielelliseen leikittelyyn. Toisaalta mur-teellemme on ominaista täsmällisyys ja

tarkkuus. Savolainen kalamies ei aina tarvitse vaakaa tai puntaria, sillä riittää kun hän kertoo saaneensa sären sinttiä, ahvenen tirriä, ahvenen körilöitä, ma-tikan mutikoita, matikan luiruja jne. Tällainen ilmaisun tarkkuus ilmenee kaikessa savolaisten kanssakäymisessä, esim. syyä näpeksii, istua kököttää, sat-too ripeksii.

Sää on yksi savolaistenkin suosimis-ta keskustelunaiheista, ja sääilmausten yhteydessä näkyy hyvin savolaisten älykkyys ja kielellä leikittely sekä toi-saalta kielen täsmällisyys. Jos ulkona on satanut vaikkapa viikon ajan vettä, savolainen saattaa sanoa: ”Ee se vuaj jaksa sattoo.” Savolainen ei viitsi tode-ta itsestäänselvää asiaa vaan sanoo sen väärinpäin. Toisaalta kun savolainen ei ole oikein leikittelytuulella, hän sanoo asian erittäin tarkasti: ”Siellä vuan sat-too ripeksii.” Kuulija saa selvän kuvan siitä, miten kovasti ulkona sataa.

Murteet elävöittävät kirjakieltä, ja jokainen murteenpuhuja on omalta osal-taan tärkeä kielenhuoltaja. Kirjakieli tarvitsee murteita kehittyäkseen. Itse olen vahva murteiden puolestapuhu-ja (etenkin savon murteen), ja käytän murretta aina. Murre on niin tärkeä osa identiteettiäni, että en kerta kaikkiaan voi enkä haluakaan kitkeä sitä. Opetta-

jankoulutuksessa minulle huomauteltiin murteestani, mutta se vain sisuunnutti minua säilyttämään murteeni ja jopa taistelemaan sen puolesta. Opettajana käytän murretta oppitunneillani ja kan-nustan oppilaitanikin murteen käyttöön. Savon murteessa ei ole mitään hävettä-vää – päinvastoin. Savon murteessa on sellaista ilmaisun rikkautta ja tenhoa, että meidän savolaisten on syytä olla yl-peitä murteestamme.

Vieremällä murre muljuaa mukavas-ti ja sillä tosissaan halutaan leikitellä. Kauppinen-sukunimeäkin on väännelty mahdollisimman pitkälle, ja viimeisin versio Kauppisesta on Komeroenen. Ko-merohan on savolaisen nimitys kaapille. Alunperin Kauppinen-sukunimessähän ei ole kyllä ollut kysymys kaapista lai-sinkaan. Joka tapauksessa edesmennyt Teuvo Kauppinen (Israel Kauppisen poika) viljeli erityisesti Komeroenen-nimitystä, ja hän aloittikin usein pu-helunsa: ”Komeroenen tiällä päevee.” Teuvo Kauppinen oli muutenkin mainio murteella leikittelijä, ja hänen nasevat ilmauksensa ovat jääneet elämään, esim. ”Tytöt tyylikkäät ja pojat plohnevat.”

Sanna Paltemaa (o.s. Kauppinen). Lähde: kirjailija Aarno Kellbergin kans-sa käydyt keskustelut 1990-luvulla.

Savon murre muljuaa mukavasti

Lähdin opintielle Nerkoonniemen Harjulta elokuussa 1955. Pääsyylliset tähän vaiheeseen olivat isäni Sulo Vih-torinpoika. Hän oli juonitellut Peltosal-men Kallion tilan silloisen isännän Olli Kauppisen kanssa, että ehkä olisi tuki ja turva Oulussa maalaispojalle Kallion tilan poika Ollin veli Lassi. Hän oli kou-lutukseltaan diplomi-insinööri ja johto-tehtävissä oppilaitoksessa Oulussa.

Lassi kutsuikin pian kotiinsa Ouluun ja kertoi monia hyödyllisiä asioita aloitte-lijalle elämisestä kodin ulkopuolella Hän kertoi myös kuinka oli löytänyt viehättä-vän vaimonsa. Matkustaessaan kouluun ja takaisin Kuopioon hän oli havainnut, että Siilinjärven asemalla on jotenkin silmälle sopiva junanlähettäjä. Niinpä hän kerran keskeyttikin matkansa ja yhteinen taival junanlähettäjän kanssa alkoi. Näin Kaup-pisten suku oli saanut taas miniän.

***

Talvella 1957 Lassi Kauppinen piti puhuttelun. ”Olen keskustellut toisten lehtoreitten kanssa, että Iikka Sulonpo-jan on syytä laittaa hakemus ja käydä pääsykokeissa tekniseen kouluun. So-piva opintolinja on tosin Helsingissä mutta kokeissa voi käydä täällä Oulussa keväällä.”

Enpä osannut mukista vastaankaan kun hän vielä lisäsi:

”Sinun urheilusuorituksesi tosin ovat vähäiset ja numerokin sen mukainen. Liikunnanlehtori on kuitenkin suostu-nut, että hänkin antaa hyvän arvosanan kun sinulla on ollut sukset ja sinun on todettu ahkerasti hiihtäneen, joten se-kään ei ole este hakemiselle”. Ja niin opintie 1957–1960 Helsingissä alkoi.

***

Kun opintie Helsingissä varmistui ilmaantui ensimmäisenä eikä vähäisem-pänä kysymys; mistä asunto? Jälleen suvun kautta tuli apu, tällä kertaa äidin suvun kautta. Olin kesällä 1957 työhar-joittelussa mm. Kuopiossa ja tilanne vaikutti aika toivottamalta kunnes tieto suvun järjestelyistä ilmoitettiin minulle.

Enoni Taavetin poika Oskari Rot-hilla oli Ulmalan Pakaskylän Laukka-sia Kertun tytär Katri puolisona. Hä-nen tätinsä leskirouva (o.s. Laukkanen) omisti asunnon Helsingin Kalliossa noin 400 metrin päässä koulusta. Niinpä pää-sinkin alivuokralaiseksi täysihoitoon turvallisen matamin silmälläpidon alai-seksi kolmeksi vuodeksi.

***

Iikan tarinoita

KauppisViesti 1�

Esittelyssä hallituksen jäsen Marja-Liisa Ahlberg

Mukana jo viisillä sukujuhlillaKauppisten sukuseuran hallituksen

uusi jäsen Marja-Liisa Ahlberg, mikä sukujuhlissa ja sukuseuratoiminnassa kiinnostaa? ”On mielenkiintoista kuulla omista juuristaan ja sukuun liittyvistä elämänkohtaloista. Ja sukujuhlissa on aina kiva, positiivinen henki”, sanoo Marja-Liisa Ahlberg, joka on ollut mu-kana ainakin viisillä sukujuhlilla. Marja-Liisa Ahlberg on syntynyt Helsingissä, mutta juuret ovat vahvasti Keski-Suo-messa. Hänen äitinsä Hellin Augusta o.s. Kauppinen syntyi Pihtiputaalla Metsäpellon tilalla. ”Äidin isoisä, pappa Heikki Kauppinen muutti perheineen 4-vuotiaana Niinilahdesta Kaljulan ta-losta Pihtiputaalle”, tietää Marja-Liisa sukunsa vaiheista.

”Sota vei äidin kolme veljeä”

”Äitini on yksi 14 lapsesta. Käydyt sodat koettelivat kovasti äitini perhettä. Sota vei mm. kolme äidin veljeä. Ja su-ruun taisi kuolla mummoni ennen aiko-jaan”, sanoo lempinimeltään Maisa tai Marjukka. Nimitys riippuu siitä, kuka on sanoja.

Kun sodan jälkeen talon pitäjäksi ajateltu poika oli kaatunut ja isä kuollut, lopulta myös tila myytiin. ”Äitini Hellin tuli heti sodan jälkeen töihin Helsinkiin ja tapasi täällä miehensä, karjaalaisen Erk-ki Ahlbergin.” Molemmat vanhemmat elävät. Erkki täyttää piakkoin 90 vuotta, Hellin on useita vuosia nuorempi.

Erkki ja Hellin Ahlbergilla on kolme lasta, joista Marja-Liisa on keskimmäi-nen. Vanhin lapsista on sisko Kaija ja nuorin Kari. Kari Ahlbergin näemme usein YLE:n uutisraporteissa selosta-massa tapahtumia kaukaista Venäjän ja Kiinan alueen tapahtumista.

”Kari on aina ollut seikkailunha-luinen ja asunut vuosikausia Kiinas-sa ja Venäjällä. Itse olen viiden lapsen äiti ja kaksi lapsista asuu vielä kotona. Lapsenlapsiakin on neljä. Toimin Itä-Helsingissä Puotinharjussa päiväkodin johtajana.”

Kaikki lapset muusikoitaMusiikki on ollut Marja-Liisalle

tärkeä harrastus, johon ovat myös kaik-ki lapset innostuneet niin, että heistä kaikista on tullut muusikoita. ”Vanhin lapsista Tiina on pianonsoiton opettaja, Anna diplomisellisti, Tuomo kontra-basisti, Matias sellisti ja Ilona viulis-ti.” Marja-Liisa on toiminut aktiivisesti myös musiikkiopiston hallituksessa.

”Itse olen viettänyt lapsuuteni Hel-singin Marjaniemessä. Liikunta oli var-sinkin nuorempana tärkeää. Toimin mm. Marjaniemen Uimareissa sihteerinä ja olenpa ollut mukana pelaamassa pe-säpalloakin joukkueessa, joka sai SM-hopeaa”, muistelee Marja-Liisa, jonka viime aikojen uusi harrastus on kirjoit-taminen. Oman elämän tarinan kirjoitta-mista on käyty opiskelemassa mm. Ori-veden opistossa.

Sukututkimusta jatkettavaMarja-Liisa Ahlberg oli molempien

vanhempiensa ja Hilkka-tätinsä kanssa mukana Runnin 1 sukujuhlilla. ”Kaikki me olimme erittäin tyytyväisiä sukujuh-liin. Ohjelma oli hyvä ja sääkin ihana. Vanhempanikin aivan selvästi virkistyi-vät Runnilla käynnistä. Juhlissa oli ja on aina niin mukava tunnelma”, sanoo Marja-Liisa monen sukujuhlakäynnin kokemuksella.

”Toivon, että sukuseuratoiminta laa-jenee. Olen puhunut pääkaupunkiseu-dulla oleville sukulaisille mukaantulosta sukuseuran toimintaan. Ja sukututkimus-ten toivon jatkuvan. Viitasaaren-Pihti-putaan suunta on vielä tarkemmin tutki-matta ja yksiin kirjoihin laittamatta. Sitä tulen omalta osaltani edesauttamaan sukuseuran hallituksen jäsenenä”, sanoo Marja-Liisa Ahlberg.

Teksti ja kuva: Risto Kauppinen

Sukujuhlaväkeä Vieremän kirkossa 8. elokuuta 2010. Eturivissä oik. Marja-Liisa Ahlberg. Hänen vieressään Hilk-ka Savolainen o.s. Kauppinen (täti), Erkki Ahlberg (isä), Hellin Ahlberg o.s. Kauppinen (äiti), Heikki Kauppinen (eno) ja Ritva Rinnankoski (enon puoliso).

KauppisViesti1�

Ennen vanhaan aikuiset narrasivat lapsia, että jos kaivat maahan riittävän syvän kuopan, pääset Kiinaan. Näin sy-vää kuoppaa ei tullut ja kaivoonkin kat-sottaessa sieltä näkyi vain oma naama.

Varmistaaksemme Kiinaan pääsyn lähdimme vaimoni kanssa omatoimi-matkalle ja nousimme Helsinki-Vantaan lentoasemalta Finnairin lentokoneeseen ja noin kymmenen tunnin lennon jäl-keen olimme Kiinassa. Runsaan kahden viikon päästä palasimme samaa reittiä takaisin.

Määränpäämme Kiinassa oli Shang-hain kaupunki. Siellä meillä oli erin-omainen henkilökohtainen kiinan kie-len osaava ja kulttuurin tunteva opas, oma poikamme, joka asuu ja työsken-telee suomalaisessa yrityksessä Shang-haissa.

Valtaisa väestömäärä

Ensimmäinen asia maahan saavut-tua oli havainto suurista ihmismääristä. Tämän selittää se, että Kiinassa asuu noin kuudesosa maapallon väestöstä eli noin 1,3 miljardia ihmistä. Kiina on maapallon väkirikkain maa, hieman perässä tulee Intia. Kiinalaiset laskevat, että Intian väkiluku ohittaa Kiinan väki-luvun tulevan parinkymmenen vuoden aikana. Mutta Kiinan väkiluku nousee taas suurimmaksi mikäli maan talous-kehitys jatkuu yhtä hyvänä kuin tänä päivänä.

Kiinalaisista suurin osa asuu kau-pungeissa ja asukasmäärältään suurin kaupunki on Shanghai, jonka asukas-luvuksi ilmoitetaan noin 16 miljoonaa. Todellinen luku lienee kaksinkertainen eli runsaat 30 miljoonaa. Pääkaupunki Pekingin asukasluku on 2-3 miljoonaa pienempi. Kaikkiaan Kiinassa on toista sataa yli miljoonan asukkaan kaupun-kia.

Kaupunkien ilmoitetut väestömää-rät perustuvat asumislupalukuihin eli

Kiina- mahdottomien mahdollisuuksien, ristiriitojen ja eriarvoisuuden maa

Korttelimme sisäpiha ja asuintaloja

Lauantai-ilta Nanjing-ostoskadulla. Päivittäin täällä käy noin miljoona asiakasta ostoksilla.

KauppisViesti 1�

maassa vaaditaan asumislupa sille paik-kakunnalle minne aikoo asettua asu-maan. Luvan saatua voi sitten hakea työ-paikkaa. Mutta todellisuus on toista eli näitä asumislupia ei haeta ja siten noin puolet väestöstä asuu luvatta ja tekee työtä pimeillä markkinoilla.

Kiinassa on edelleen voimassa syn-tyvyyttä rajoittava laki, ns. yhden lapsen laki. Nykyisin tästä lipsutaan sikäli, että maaseudulla saa perheeseen tulla lapsia enemmänkin mikäli vanhemmat lapset ovat tyttöjä, perheeseen odotetaan poika-lasta. Myös kaupungeissa lapsimäärissä on joustoa eli eri maksusta on mahdol-lisuus saada perheeseen enemmän kuin yksi lapsi.

Väestön sivistystaso

Suurin osa väestöstä on luku- ja kir-joitustaidotonta koska perusopetus ei ole ilmaista. Nykyisin paremmin toimeentu-levat perustavat erilaisia säätiöitä tai vas-taavia ja niiden varoilla maksetaan vähä-varaisten peruskoulutusta. Maassa toimii perusopetuksen jälkeistä koulutusta sekä korkeakoulu- ja yliopistokoulutusta. Koulutuksen saanti on riippuvainen va-rallisuudesta.

Vaikeutena koulutuksen järjestämi-sessä on kansallisuuksien kirjo ja kielio-lot. Kiinassa on noin 250 eri vähemmis-tökansallisuutta ja heillä omat kielensä ja niissäkin vielä omat murteensa. Myös kiinan kielessä on eroavuuksia, esim. shanghailainen ei ymmärrä pekingiläi-sen kieltä. Nyt perusopetuksessa pyri-tään ajamaan mandariinikiinaa maan kattavaksi kieleksi. Korkeakouluissa ja yliopistoissa opetetaan englannin kieltä ja opiskelijat saavat päättötodistukseensa 1-5 asteikolla maininnan kielitaidostaan.

Shanghaissa on monipuolinen ja runsas kulttuuritarjonta, on elokuvateat-tereita, teattereita, musiikkitaloja, muse-oita jne. vaikkakin kaupunki tunnetaan enemmän kaupan ja rahamaailman kes-kuksena.

Kiinalaisista noin 90 prosenttia ei tunnusta mitään uskontoa, loput 10 pro-senttia ovat buddhalaisia, thaolaisia, kristittyjä, muslimeja tai jotain muuta vähemmistöjä. Viime vuosina kristitty-jen osuus onkasvanut, ehkä voimakkaan lähetystyön vuoksi. Voisimmeko kuvitel-la millainen yhteiskunta Kiina olisi jos kaikki kiinalaiset yhtäkkiä omaksuisivat kristilliset arvot ja etiikan.

Hot-pot pata kiehuu ja ruoka maistuu

Suomen paviljonki Kirnu

Korkeat pilvenpiirtäjät erottuvat kaupunkikuvassa

KauppisViesti1�

Kielletyssä kaupungissa

Turvallista asumistaMatkamme aikana emme käyneet

varsinaisella maaseudulla, joten ihmis-ten asumisesta siellä emme saaneet ha-vaintoja. Merkittävää niin kaupungeis-sa kuin maaseudulla on perheyhteisön merkitys eli samassa taloudessa asuu useita sukupolvia. Tähän asumismuo-toon on useita syitä. Kaupungeissa asu-mismahdollisuudet vaihtelevat äärilai-dasta toiseen.

Meillä oli mahdollisuus asua ”kort-telilinnakkeessa”, joksi nimitimme omaa asuinpaikkaamme. Varakkaim-mat kiinalaiset sekä yleensä ulkomais-ten yritysten henkilökuntaa asuu näissä ”linnakkeissa”, jotka ovat kooltaan noin 5-6 ha. Asuinaluetta ympäröi muuri, jonka päällä on sähköaita.

Muurissa on neljä porttia, joiden kautta kulku tapahtui alueelle. Portilla

oli puomi sekä kaksi vartijaa, jotka tar-kistivat kulkuluvan ja sen aitous tarkis-tettiin tunnistimessa. Muurin sisäpuo-lella oli vartiotornit siten, että tornista toiseen oli näköyhteys ja jokaisessa tornissa oli vartija ympäri vuorokauden. Portin kulkulupakortti kävi asuintalon ulko-oven tunnistimeen ja siten pääsi sisälle. Sama kortti kävi vielä hissiin, jolla pääsi omaan kerrokseen. Asunnon ovessa oli kuusimerkkinen koodilukitus ja kiinankielinen ilmoitus tuli milloin ovi oli lukossa tai auki.

Meidän ”linnakkeessa” oli viisitois-ta 30-kerroksista asuintaloa. Sisäpiha-na oli erittäin siisti ja hyvin hoidettu puistomainen alue, jossa oli useampia lasten leikkipaikkoja sekä tenniskenttä, koripallokenttä ja uima-allas ja useita suihkulähteitä. Keskellä puistoaluetta oli 2-kerroksinen kulttuuritalo, jossa

oli uima-allas, kuntosali, squash-halli, pankki, pieni ruokakauppa, parturi sekä kauneushoitola ja hieroja. Puistoalueen alla oli parkkihalli, jossa oli korttelin asukkaiden autot. Autojen merkkivali-koimat, kuten Jaguarit, Porschet yms. osoittivat, että korttelissa asuu varakas-ta väkeä.

Tällaisia asuinkortteleita Shanghais-sa on lukematon määrä ja lisää tulee kaiken aikaa. Tällä hetkellä kaupungis-sa on yli tuhat pilvenpiirtäjää ja havain-tojemme mukaan useita kymmeniä oli rakenteilla.

Shanghai

Kaupunki sijaitsee Huangpo-joen varrella, jossa on kaupungin vanhinta asutusta. Joen rannalla on mm. englan-tilaisten aikoinaan rakentama tullira-

KauppisViesti 1�

kennus. Shanghain satama, maailman suurimpia satamia, on parinkymmenen kilometrin päässä kaupungista.

Shanghai on Kiinan finanssi- ja busi-nesskeskus, jossa hoidetaan maan raha- ja kauppa-polittiset asiat. Ulkomaisia pankkeja ei kaupunkikuvassa juuri näy, mikä johtunee maan pankkilaitoksen kehittymättömyydestä ja sen tuomasta epävarmuudesta. Kaiken aikaa kehitys kulkee kuitenkin eteenpäin samoin kuin kaupankäynnissä. Kaupungissa toimii myös useita suomalaisia yrityksiä ja siellä asuvien suomalaisten lukumäärä on kasvanut niin, että mm. kaupungissa toimii suomalainen peruskoulu. Shang-hain kaupunkikuvaan kuuluvat korkeat pilvenpiirtäjät, asuinkortteleitten lisäksi on julkisia rakennuksia, joitten korke-us on useita satoja metrejä. Kaikkein

korkeimpia näistä ovat Huangpojoen varrella olevat, tämän hetken maailman korkein rakennus World Financial Cen-ter (492 m) sekä Oriental Pearl Tower (468 m) ja Jinmao Tower (421 m).

Monipuolinen liike-elämä

Kaupungin liike-elämä pyörii kuin missä tahansa länsimaan suurkaupun-gissa, vaate- ja kenkäliikkeissä on saa-tavilla maailman laajuisesti tunnettuja merkkituotteita samoin kuin kauneuden-hoito-, koru- yms. tavaroita. Ruokaa voi ostaa supermarketeista kuten kotimai-sessa kaupungissa paitsi, että ruoan hin-ta on noin kymmenesosa suomalaisesta hinnasta. Tämä hintataso näkyy myös ravintolahinnoissa. Kaupungissa on ra-vintoloita ns. joka lähtöön. Onpa siellä oikein ravintolakatu, jonka varrella on yksinomaan ravintoloita mm. kaikkien eurooppalaisten maitten ravintoloita Ir-lannista Turkkiin. ”Oppaamme”, joka työnsä puolesta on saanut koulutuksen sikäläiseen ruokakulttuuriinkin tiesi mitä, missä, milloin ja miten syötiin, jo-ten meillä oli mahdollisuus tutustua mo-nipuoliseen ruokavalikoimaan. Tutuksi tuli mongolialainen hot-pot, Pekingin ankka, japanilainen sushi sekä ramen ja monia muita eksoottisia ruokia.

Liikenne kaduilla on vilkas, erityi-sesti huomio kiinnittyy polkupyöräili-jöitten ja pienillä sähkömopoilla ajavien suureen määrään. Uudemmat bussit oli-vat Volvoja, joten kiinalaisomistus nä-kyi katukuvassa. Vieraalle helpoin liik-kumistapa kaupungissa on metro, jolla pääsee nopeasti paikasta toiseen. Mat-kustamista helpottaa, että metrovaunun valotaulussa asemien nimet juoksevat myös englanninkielisinä. Toisena liik-kumistapana on taksi, jolla pääsee ovelta ovelle. Vaikeutena on se, että taksikuskit eivät osaa muuta kuin kiinan kieltä ja toisaalta ruuhka-aikaan eteneminen kau-pungin keskustassa on hidasta. Metroon ja taksiin käy sama maksukortti, joka helpottaa osaltaan näissä matkustamista kun ei tarvitse käsitellä rahaa. Korttiin on ladattu rahaa, jonka niin metron kuin taksin lukijatunnistin kuittaa maksetuksi ja taksi tulostaa myös kuitin.

Halpoja ostoksia

Kiinan keskushallinto pitää oman valuuttansa yuanin arvoa kauppapoliitti-sista syistä nykyisin hyvin alhaalla. Yh-

Kone Oyj:n rakentama hissi.

Kielletyssä kaupungissa

KauppisViesti1�

dellä eurolla saa noin kymmenen yua-nia ja kun maan hinta taso on alhainen, tekee siellä edullisia ostoksia. Miesten puku mittatilaustyönä tehtynä hyvästä pukukankaasta ja hyvällä vuorikankaal-la, kankaat sai itse valita, maksoi 60 euroa, mittatilaustyönä tehdyt kaulus-paidat valitsemastaan kankaasta sai kuu-della eurolla. Kasmirinvillakankaasta vuorillinen mittatilaustyönä valmistettu ja itsevalinnaisella mallilla tehty naisten pitkätakki (ulsteri) maksoi 65 euroa. Sil-mälasiliikkeestä optikon ohjeilla hanki-tut silmälasit sankoineen ja koteloineen maksoi 30 euroa.

Shanghain rautatieaseman lähellä on iso tavaratalo ns. faketuotteille eli vää-rennös- ja piraattituotteille. Siellä käy-dessä pitää osata tinkiä, jottei tule hui-jatuksi. Näissä liikkeissä tinkaaminen kuuluu asiaan, esim. ostin t-paidan, jon-ka hinnaksi myyjä ilmoitti 300 yuania, tarjosin 20 yuania, aikamme tingittyä sain paidan 30 yuanilla eli 3 eurolla.

Myös hyvinvointiin liittyvät palvelut ovat edullisia, yhden tunnin koko hie-ronta 7 euroa, jalkahieronta 5-6 euroa, jalkahoito kynsienleikkauksineen 7 eu-roa jne.

Maailman näyttely Expo 2010 Shanghaissa

Shanghain maailman näyttely Expo 2010 avattiin viime toukokuun alussa ja se oli auki lokakuun loppuun. Näyt-telyssä oli mukana 247 maata omine paviljonkeineen, joissa maat esittelivät tuotteitaan sekä järjestivät kongressi- ja, kulttuuritapahtumia, tapaamisia yms. Näyttelyssä vieraili mm. yli sadan maan valtionjohtajia, joukossa mm. Suomen presidentti ja pääministeri.

Näyttelyn teemaksi oli valittu Better City, Better Life (parempi kaupunki, pa-rempi elämä). Teemalla haluttiin tuoda esiin kaupungistumiseen liittyviä niin ilmastollisia kuin ympäristöllisiä teki-jöitä ihmisen elämisen ja viihtyisyyden näkökulmasta. Maapallon väestöstä nyt yli puolet asuu kaupungeissa. Näyttelyn kävijämäärä tavoite oli 77 miljoonaa, Suomen paviljongissa ylittyi 4 miljoo-nan kävijämäärä silloin kun me olimme siellä.

Kauppis-osaamista Expo 2010 -näyttelyssä

Suomen Expo 2010 organisaation kanssa oli yhteistyökumppaneina muu-

tamia suomalaisia yrityksiä mm. his-si- ja liukuporrasvalmistaja Kone Oyj, joka oli rakentanut Suomen paviljonkiin uniikki- eli ainutkertaisen hissin. Hissi-kuilu sekä itse hissi oli lasista, joten ko-neistoa ja toimintaa ohjaavat laitteet oli-vat näkyvissä. Hissin koneen ohjaimen pääsuunnittelija oli vieremäläislähtöi-nen Chief Design Engineer, DI Tuukka Kauppinen.

Suomen paviljonki Kirnu sijaitsi lä-hellä muita pohjoismaisia paviljonkeja. Suomalaiset olivat onnistuneet erin-omaisesti näyttelyn rakentamisessa niin itse rakennuksen osalta kuin tuotteiden esittelyssä. Paviljongin alakerrassa oli tuotteiden esillepano sekä opastus. Ylä-kerrassa sijaitsivat kokous- ja kongres-sitilat sekä tietysti suomalainen sauna. Näyttelyssä tuli esille kaikenpuolinen suomalainen siisteys ja raikkaus.

Peking

Parin tunnin lentomatka Shanghais-ta vei meidät kolmen päivän matkalle Pekingiin Kiinan pääkaupunkiin, jossa olimme suunnitelleet käydä Tienan-menen aukiolla, Kiinan muurilla ja Kielletyssä kaupungissa. Lensimme aamukoneella joten voimme toteut-taa ensimmäisen päivän ohjelmamme sinä päivänä. Varaamamme hotelli si-jaitsi keskustassa ja sinne kirjautumi-sen jälkeen tutustuimme kaupunkiin ja menimme illaksi pääkohteeseemme Tienanmenen aukiolle. Siellä joka ilta auringonlaskun aikaan tapahtuu lipun-laskuseremonia. Sotilasosasto marssii, torvet soivat ja kunnialaukaukset am-mutaan. Liikenne pysähtyy aukiolla ja seremoniaa seuraa tuhansien ihmisten joukko.

Myöhemmin illalla kävimme syö-mässä mongolialaista hot-pot ruokaa muslimiyhteisön ylläpitämässä ravinto-lassa. Hot-pot ruoka valmistetaan itse pöydässä paimentolaiskansan mongoli-alaisten tapaan. Pöydän keskellä on pata, jossa kiehuu vesi, tarjoilija lisää vettä tarvittaessa pataan ja itsekukin laittaa ti-laamansa ruoan kypsymään pataan. Kun ruoka on kypsynyt, nostellaan padasta puikoilla ruokapaloja ja tarvittaessa nii-tä dipataan itsemaustetussa kastikkeessa ja sitten vain suuhun.

Seuraavana päivänä menimme bus-silla, elämys sinänsä, Kiinan muurille Mutianya-nimiseen paikkaan. Nou-simme cabinet-hissillä vuorilla oleville muureille, jossa ihailimme metsäisiä

vuoristomaisemia ja kävelimme muuta-mia kilometrejä muurilla satoja rappuja. Muureilta tulimme jalkaisin alas kävely-polkua pitkin.

Muurin rakennuttivat aikoinaan kei-saridynastiat estämään vihollisen pääsyn maahan. Muuri on noin 7 metriä korkea ja 5 metriä leveä, välillä on vartiotorneja ja ampumapaikkoja. Muureja rakennet-taessa kuoli miljoonia ihmisiä, jotka on haudattu muurin kupeeseen.

Illalla söimme Pekingin ankkaa ra-vintolassa kaupungin keskustassa.

Kolmantena Peking-päivänä kävim-me Kielletyssä kaupungissa, jossa riitti katseltavaa ja kävelemistä koko päi-väksi. Kielletty kaupunkihan on ennen kommunistihallintoa hallinneitten kei-saridynastioitten asuin- ja hallinto-alue.

Ennen Shanghain koneen lähtöä meille jäi pari tuntia vapaata joten käy-timme sen ajan käymällä jalkahieron-nassa tasokkaassa paikassa, jossa oli teetarjoilua, rauhallista musiikkia, hie-rojilla yhtenäiset asut ja hämärä valais-tus. Tekipä hyvää koko päivän kävelyn päälle.

Kiinalaiset ovat kokemuksemme mukaan hyvin ystävällisiä ja kohteliai-ta, mm. busseissa ja metrossa teini-ikäi-set antoivat istumapaikan vanhemmille henkilöille. Kaupoissa ja ravintoloissa palveltiin erittäin hyvin ja ystävällisesti. Ihmiset vaikuttivat erittäin ahkerilta ja työtä tehtiin koko ajan, työpäivän pituus on todella pitkä, 10–12 tuntia ja seitse-mänä päivänä viikossa. Siellä ei viikon-loppu eikä sunnuntai erotu tavallisesta arkipäivästä.

Kiinaa on hallinnut vuodesta 1949 lähtien kommunistinen puolue ja sen hallitsema keskushallinto valvoo tiu-kasti yhteiskunnallista elämää. Keskus-hallinto määrittelee mikä on kiinalainen käsitys demokratiasta ja markkinatalou-desta. Keskushallinto ja hyvin toimeen-tuleva osa väestöstä tulevat hyvin keske-nään toimeen koska molemmat hyötyvät toisistaan. Tämä on kasvattanut myös kiinalaisten kansallistunnetta, jonka myös muu maailma on voinut todeta.

Teksti ja kuvatAsko Kauppinen

asko.kauppinen@suomi24.fi

KauppisViesti 1�

Liity mukaan sukuseuran toimintaanLIITY SUKUSEURAN JÄSENEKSITervetuloa mukaan Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi. Sukukokouksessa 15.7.2007 hyväksyttyjen uusien sääntöjen mukaan sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka isän tai äidin puolelta on sukuun kuuluva tai joka avioliiton kautta on siihen liittynyt. Eli jos vaikkapa isovanhemmissa isän tai äidin puolelta on jossakin vaiheessa ollut Kauppi-nen-nimisiä, olet tervetullut jäseneksi.

Sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi hallitus voi hyväksyä myös muun sellaisen henkilön, joka on kiin-nostunut sukuseuratoiminnasta.

Sukuseuran jäsenmaksu on 17,50 €/vuosi koskien koko perhettä. Sukuseuran jäsen saa postitse kaksi

kertaa vuodessa tehtävän KauppisViestin.

KYLLÄ, haluan liittyä Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi:

Nimi ___________________________________________________________________

Osoite ___________________________________________________________________

Puhelin _______________________________

Sähköpostiosoite _______________________________________________________

Postita osoitteella: Kauppisten Sukuseura rySihteeri-rahastonhoitajaAntero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopiotai sähköposti antero.kauppinen@iki.fi

Sukuseuran kotisivut osoitteessa www.kauppistensukuseura.net

Osoitteen muutokset voit tehdä sihteerille kirjeitse tai sähköpostitse.

KauppisViestin numeroita voi tilataKauppisViestin ilmestyneitä numeroita voi tilata myöhemminkin, niin kauan kuin lehtiä riittää. Irtonumeroiden hinnat ovat seuraavat (hintoihin sisältyy postimaksu):1 kpl 5 euroa2 kpl 8 euroa3 kpl 10 euroa4 kpl tai enemmän: 3 euroa/kplTilausosoite: Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio Puh. 040-754 1555, sähköpostiosoite antero.kauppinen@iki.fi

KauppisViesti�0Monipuolisia Kauppis-tuotteita tarjolla

.

Sukuseuralla on myynnissä sukututkimuksia ja muita Kauppistuotteita.

Kirja- ja tuotetilaukset hoitaa puheenjohtaja Asko Kauppinen, Palosenjärventie 403, 74200 Vieremä, puh. 040 5698841 sähköposti: asko.kauppinen@suomi24.fi.

Tilaukset voi tehdä myös internetin kautta osoitteessa www.kauppistensukuseura.net. Kotisivun yläreunassa on otsikko ”Kauppistuotteita tarjolla”. Sitä klikkaamalla voit suorittaa tilauksen.

Tilaukset toimitetaan postiennakolla ja tuotteen hintaan lisätään postituskulut.

Myynnissä olevat tuotteet

Sukututkimukset:Hankasalmen Kauppisten sukukirja, 222 A4 sivua, 2004, 25 €Hankasalmen Kauppisten sukukirja II, 58 A4 sivua, 2007, 20 €- kirja sisältää mielenkiintoista tietoa ja yksityiskohtia Hankasalmen Kauppisten vaiheista.Kannonkosken ja Viitasaaren Kauppisten sukupuu II (kaaviona),1995, 15 €Ylä-Savon Kauppisten sukukirja I, 306 A4 sivua, 1988, 32 €Ylä-Savon Kauppisten sukukirja II, 62 A4 sivua, 20 €Ylä-Savon Kauppisten sukupuu kaaviona, 1990, 15 €

Muut tuotteet:Kaulariipus 20 €/kplRintamerkki 15 €/kpl Solmioneula 20 €/kplPöytästandardi 30 €/kpl- pöytästandardissa suvun tunnus ”Yhtä puuta”Isännän/sukuseuran viiri lipputankoon:- iso koko 450 cm x 50 cm 50 €/kpl- pieni koko 300 cm x 50 cm 50 €/kpl