CU

LT24

MAGAZINE

TEATTERI • KIRJAT • KUVATAIDE • ELOKUVA • TANSSI • MUSIIKKI • MUSEOT • TYYLI & DESIGN • MATKAILU • RAVINTOLAT

Elina Knihtilä ja Q-teatterin uudet haasteet.

Anna-Leena Härkönen: "Kritiikki saa pois tolaltaan."

Kapellimestari Hannu Lintu: "Miksi orkesterit eivät markkinoi?"

Vaatesuunnittelija Katri Niskanen ei kadu yrittäjäksi ryhtymistä.

Huhtikuu 2013 Johtava kulttuurin ja viihteen ajankohtaisjulkaisu Ilmaiseksi kerran kuussa

Kulttuurikortti-tarjouksissa:

Ryhmäteatteri, RSO, Semmarit,

Hurjaruuth, Stella Polaris

ja Flada 13

+ Uutena: Riiko Sakkisen ja Riitta Taarastin kolumnit, Vapaarouva van Bornsdorffi n ravintolaratsia

CULT24

MA

GA

ZIN

E

2 Huhtikuu 2013

CULT24

MA

GA

ZIN

E

kuukauden sitaatitsana päätoimittajalta tässä numerossa

Uuden ajan kulttuurilehti

Päätoimittaja: Pauli Jokinenpauli.jokinen@cult24.fi

044 52 42 520

Toimitus: Hämeentie 300530 Helsinki

toimitus@cult24.fi

Uutisia netissä: cult24.fi

AD & taitto: Hanna Huokuniemi

Myynti: Olavi Suhonenmyynti@cult24.fi

045 27 19 090

Jari Ruottinenmyynti.jari@cult24.fi

050 41 22 941

Mediakortti: cult24.fi /mediakorttiAineisto: aineisto@cult24.fi

Lehti ei vastaa tilaamattomasta aineistosta.

Jakelupisteet: cult24.fi /jakelupisteet

Cult24 Magazine on ilmainen kulttuurin ajankohtaislehti,

joka ilmestyy pääkaupunkiseudulla. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa.

Painos 30 000. Lehteä jaetaan noin 120 pisteessä.

Painopaikka: Botnia Print

Julkaisija: Cult24 Media Oy

ISSN-L 2243-352XISSN 2243-352X

Y-tunnus: 2488886-8

Seuraava lehti ilmestyy 3.5.

Kansikuvaan antoi inspiraation Pieter Bruegelin maalaus Huutava mies (n. 1560).

Mitä klassikkoroolia haluaisit vielä esittää?

Jos teattereilta ei saa leikata, mistä pitäisi leikata?

Missä kävit viimeksi lomalla?

Mitä lehtiä tilaat kotiin?

cultgallup

RIA KATAJAnäyttelijä

ROBIN SVARTSTRÖMnäyttelijä

Tämä on sellainen vakiokysymys, johon pitäisi olla aina vastaus valmiina. Mitä mä tähän sanoisin? Olisin halunnut näytellä Daniel Day-Lewisin roolin elokuvassa Th ere Will Be Blood. Siitä elokuvasta tulee vielä klassikko.

Tästä tulee helposti vastakkainasettelua. On oikein, että tuloja ja kuluja mietitään myös teattereissa, sitä kaikki joutuu tekemään. Jos jostain leikataan, niin otetaan sitten puoluetuista.

Siitä on aikaa. Tallinnassa olin yhden yön, hauskaa oli.

Viikonlopun Hesari ja Kippari. Voimaa olen ajatellut tilata kotiin ihan tukeakseni lehteä.

Medeiaa. En tiedä miksi haluan tällaisen ikävän roolin. Sillä on kaksi lasta, jotka se tappaa. Paskiainen! Mutta kaikki naisnäyttelijät haluavat joskus tehdä Medeian. Olen näytellyt tosi vähän klassikoissa, yleensä olen ollut kantaesityksissä.

Voi vitsi, mistä pitäis leikata? Mun mielestä ei pitäisi leikata mistään. Jos jostain on pakko leikata, niin vaikka aseteollisuudesta.

Th aimaassa. Siellä oli ihanaa. Olin elämäni ensimmäistä kertaa Khao Lakissa. Siellä pääsi kaamosta pakoon, halu-aisin jo takaisin.

Helsingin Sanomat ja Aku Ankka.

4 Kolumnit: Sakkinen ja Taarasti

TEATTERI5 Markku Pätilä6 Elina Knihtilä7 Elämäni roolit: Sari Mällinen7 Esa Leskinen

ELOKUVA9 Laulu koti-ikävästä

KUVATAIDE10 Per Maning11 Art deco

KIRJAT12 Anna-Leena Härkönen13 Kuninkaalliset salarakkaat

MUSIIKKI14 Hannu Lintu16 Martti Servo

TYYLI & DESIGN17 Katri Niskanen

18-19 Arviot

RAVINTOLAT20 Kaikkien aikojen drinkit21 Helsinki Beer Festival22 Vapaarouva van Bornsdorffi n ravintolaratsia

23 Kulttuurikorttitarjoukset

24 Ettekö te tiedä kuka on Marjo Kiukaanniemi?

KANSALLISTEATTERIN tuore näytelmä Neljäs tie on vaikuttava. Näytelmä kertoo dokumenttiteat-terin ja musiikin keinoin Suomen tarinan: hyvinvointivaltion nou-sun ja tuhon. Näytelmää seuratessa tulee tunne, että juuri tätä varten Kansallisteatteri on olemassa. Se pitää taiteen keinoin vallanpitäjiä varpaillaan. Mutta silti herää kysy-mys: voiko taide muuttaa mitään? Samaan teemaan liittyy Cult24:n uuden kolumnistin, tai-teilija Riiko Sakkisen ensimmäinen puheenvuoro. Sakkinen haluaa ot-taa kantaa, haluaa olla poliittinen, haluaa olla kommunisti. Toinen uusi kolumnistimme on Kirjastokaistan päätoimittaja Riitta Taarasti, joka kirjoittaa kir-joista, kirjailijoista ja kirjastoista. Tervetuloa joukkoon Riiko ja Riitta! ”Huhtalan teokset voi nähdä muototutkielmina, karttamaisina, veistoksellisina

kuvina ihmisestä. Toisaalta Huhtala muokkaa ihmisen kehoa kaivamalla siveltimellään ihon alta uusia kerroksia esille. Hän osoittaa ihmisen halun olla

Jumalan kaltainen, muokata ja muovata itseään. Mitä paljastuu vetoketjun takaa?”Jukka Huhtalan näyttely Galleria Katariinassa.

Poimintoja taidenäyttelyiden esittelyistä

”Ovi. Sisäänpääsy jonnekin, tai jostain pois, toisaalle. Aukko ajassa ja tilassa. Yhteys kahden

tilan välillä. Kuoleman allegoria.”Maarit Kotirannan näyttely Galleria G:ssä.

”Kaksi metriä korkeana ja liki metrin levyisenä taiderahapelikone on hedelmäpeliä muistuttava kone, joka sisältää taiteilijan.

Kone alkaa toimia, kun yleisö syöttää kolikoita sisään. Koskaan ei tiedä, mitä saa, sillä se on uhkapeliä. Tunne siitä, voittiko

tai hävisikö riippuu yleisön tuntemuksista. Tässä pelissä tekno-logian täyttämä yhteiskunta korvautuu ihmiskäden jäljellä.”

Hanna Nauskan näyttely Galleria Jangvassa.

”Vaikka mieli eläisi tulevassa, paossa nykyisyyttä, muutos on liian raskas toteuttaa,

mutta, ehkä ja jos estävät irtaantumisen. Tiedostaminen ei riitä konkretiaan.

Silti jossain pohjalla piilee mielekkyys, joka laittaa pyristelemään.”

Elisa Lientolan näyttely Galleria Sculptorissa.

LIPUT 010 733 1331 (0,083 puhelu+0,06/0,17€ /min) LIPPUPISTE 0600 900 900 (1,98€ /min+pvm) LIPPU.FI

OHJAUS ESA LESKINEN

KOMEDIA SUOMALAISESTA DEMOKRATIASTA

“Ensemblen heittäytyminen tähän kunnianhimoisen moniaineksiseen aikalaisanalyysiin on vaikuttavaa. Päätä huimaa pelkästään se määrä talousjargonia ja poliittista puhetta, jonka näyttelijät ovat opetelleet. Ja kaikki toimii!”Suna Vuori, Helsingin Sanomat

”Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän kirjoittama kantaesitys Neljäs tie on kevään tärkein esitys Suomessa.”Anu Ala-Korpela, Aamulehti

Pääyhteistyö-kumppani

Yhteistyö-kumppani

SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ

LIPUT37€ / 34€ / 19€

CULT24

MA

GA

ZIN

E

4 Huhtikuu 2013

LÄNSIMAITA koettelevan talouskriisin alusta lähtien olen kuullut vaimeita vali-tuksia siitä, ettei Suomessa tehdä poliittista taidetta. Mielestäni tutkaparini Jani Lei-nonen ja minä teimme näkyväksi globaalia kapitalismia, jonka kauneus tai kauheus oli katsojan silmässä. Muutama vuosi sit-ten pidimme Janin ja Riikon vapaa maa-ilma -näyttelyn Amos Andersonilla, jossa museon johtokunnan kauhistukseksi lii-masimme seinälle Vapaan maailman ma-nifestin, joka vaati markkinatalouden vie-mistä viimeiseenkin maailman kolkkaan vaikka väkisin. Yleisö vaikutti hämmenty-neeltä ymmärtämättä, mikä oli todellinen tavoitteemme. Olimme kryptokommu-nisteja, yksityishenkilöinä vastustimme yksityisomaisuutta, mutta taiteilijoina ja julkisuuden henkilöinä viestimme oli ambi-valentti. Uskoin, että taiteilijan tehtävä oli kyseenalaistaa kaikki mahdollinen ja am-pua joka suuntaan sitoutumatta mihinkään ideologiaan. Näyttelymatkani Syyriaan sisällissodan aikana muutti ajatukseni. Damaskoksessa olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ihmisiä kuoli ympärilläni. Rakentaessam-me näyttelyäni kuraattorini raportoi aa-muisin, ketkä hänen tuttavistaan lännen tukemat islamistikapinalliset olivat mur-hanneet yön aikana. Taiteilijat ja muut intellektuellit olivat fundamentalistien tappolistan kärjessä. En pystynyt hallitse-maan tilannetta postmodernilla ironialla

vaan valitsin puoleni sekä sydämessäni että julkisesti. Sydämeni on vasemmalla ja ve-reni on punaista. Kannatan yhteiskuntaa, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia kansallisuu-teen, etniseen ryhmään, sukupuoleen ja us-kontoon katsomatta. Tasa-arvolla tarkoitan myös taloudellista tasa-arvoa. Annoin itseni Syyrian maallisuutta ja monikulttuurisuutta korostavan hallinnon käyttöön. Minua kuljetettiin Damaskok-sessa haastatteluihin ja television keskus-teluohjelmiin. Palattuani Eurooppaan jatkoin kampanjaani Syyrian moniarvoi-sen yhteiskunnan puolesta. Kokemuksieni kautta ymmärsin, ettei poliittisen taiteen tule olla leikkiä vaan vakavaa yhteiskun-nallista toimintaa. Tänä keväänä liityin asuinmaani Es-panjan kommunistiseen puolueeseen. Vas-taan oleminen on helppoa, mutta jonkun asian kannattaminen vaatii enemmän mu-naa. Antikapitalismi on muodikasta, mutta taidan olla ainoa suomalainen kommunisti-taiteilija. Sankarini Pablo Picasso oli kommu-nistisen puolueen jäsen. Hän sanoi, että maalausta ei ole tehty koristelemaan huo-neita, vaan se on hyökkäysase puolustuk-sessa vihollista vastaan.

Riiko Sakkinen on Espanjassa asuva taiteilija, jonka kirjoituksia voi lukea lisää blogista www.riikosakkinen.com

Miten minusta tuli kommunisti

UUDEN asian ilmaantuessa monella on tapana kiinnittyä tiukasti kannattamaan tai vastustamaan uutta tulokasta. Viime vuosi-na sähkökirjan ympärillä on käyty tällaista vastakkain asettelevaa keskustelua. Kes-kustelussa on väläytelty uuden kulttuurin olevan giljotiini perinteiselle arvokkaalle lukemiskulttuurille. On selvää, että kirjailijoille, kustantajil-le ja kirjastoille e-aineistot ovat tuoneet rat-kottavaksi monimutkaisia tekijänoikeus-, ansaintamalli- ja jakelukanavakysymyksiä. Kirjastojen kohdalla uutta asetelmaa on väläytelty jopa kohtalonkysymyksenä – miten päästä kehitykseen mukaan, kun käyttö kangertelee ja aineistoa ei tunnu yksinkertaisesti olevan tarpeeksi saatavil-la. Lukijalle keskiössä tulisi olla puhtaasti sisältö, miellyttävä lukukokemus ja tarkoi-tuksenmukainen saatavuus. Sähkökirjoja vastustetaan yleensä lu-kemismukavuusepäilyjen ohella vetoamalla tunnesyihin. Moni rakastaa kirjoja esineinä, ja näin tulee aina olemaan. Se, ettei kaikkea tulla jatkossa julkaisemaan enää painettuna, ei uhkaa hyvää ja kaunista kirjaa. Päinvas-toin, painettu kirja saattaa hyvinkin kokea arvonnousun, kun luonteeltaan kertakäyt-töistä ja muuttuvaa tietoa sisältäviä teoksia

ei enää julkaista painettuna. Paperille paine-tuksi tuleminen pitää jatkossa ansaita. Julkaistujen sähkökirjojen osuus on edelleen Suomessa hyvin pieni, mutta säh-köinen lukeminen ja lukemisen monikana-vaistuminen ovat olleet jo kauan normaalia lukemista perinteisen lukemisen rinnalla. Kannattaa muistaa, että loppupelissä sisältö on tärkein. Jaakobinpainiin ei ole syytä, sillä nyt ja tulevaisuudessa sekä perin-teisillä että sähkökirjoilla on omat paikkansa ja tilanteensa. Massiivista kirjahyllyään ra-kastavan kokoelmaa ei uhkaa se, että toinen lukemista harrastava haluaa kotonaan tilaa jollekin muulle kuin kirjahyllylle. Vaalitaan siis rauhassa tahoillamme ko-koelmiamme olivatpa ne sitten painettuja kirjoja hyllyissämme tai tiedostoja mobiili-laitteissamme. Koska lukemisen harrasta-mista ei vastusta yksikään taho, voimme luottaa siihen, että asiantuntijat löytävät mallin, joka sovittaa yhteen kirjailijoiden ja kustantajien intressit, kirjastojen yhteis-kunnalliset tehtävät ja lukijoiden tarpeet.

Riitta Taarasti on Kirjastokaistan päätoimittaja. www.kirjastokaista.fi

Perinteisen ja sähkökirjan Jaakobinpaini

Kolumni: Riiko SAKKINEN

Kolumni: Riitta TAARASTI SEMMARIT

20.3. Mikkeli21.3. Varkaus 22.3. Joensuu23.3. Kuopio10.4. Jyväskylä11.4. Tampere12.4. Hämeenlinna13.4. Helsinki

24.4. Lahti25.4. Imatra26.4. Helsinki27.4. Turku

8.5. Seinäjoki9.5. Vaasa

10.5. Iisalmi11.5. OuluTavastia

L E V Y N J U L K A I S U K I E R T U E 2 0 1 3

F i n l a n d i a - t a l o s s a 2 6 . 4 . k l o 1 9

P I C C H U M A C H O - L E V Y N Y T K A U P O I S S A !

Ta v a s t i a k l u b i l l a 1 3 . 4 . k l o 2 3

L i p u t 30/25 € (+mahd palv.- ja toimitusmaksut alkaen 2,50€)

L i p p u p i s t e 0 6 0 0 9 0 0 9 0 0 ( 1 , 9 8 € / m i n + p v m )

L i p u t e n n a k k o o n 23,50 € o v e l t a 25 €

w w w. t a v a s t i a k l u b i . f i /t a p a h t u m a t

5CULT24

MA

GA

ZIN

E

Huhtikuu 2013 TeatteriTeatteri

Markku Pätilä on vuonna 1948 syntynyt lavastaja.

Lavastanut lukuisia elokuvia, kuten Pidä huivista kiinni, Tatjana, Kauas pilvet karkaavat, Mies vailla menneisyyttä, Koti-ikävä, Pussi-kaljaelokuva ja Juoppuhullun päiväkirja.

Ehdolla Euroopan parhaaksi lavastajaksi virolaisesta elokuvasta Püha Tõnu kiusamine vuonna 2010.

Ensimmäinen teatterilavastus on KOM-teatterissa parhaillaan pyörivä näytelmä Kolme sisarta.

Tekee myös kuvataidetta, muun muassa maalauksia ja puuveistoksia.

faktaa MARKKU PÄTILÄ

Cult24

Lavastaja Markku Pätilä kyllästyi elokuva-maailmaan ja ilahduttaa katsojia nyt KOM-teatterissa.

ELOKUVALAVASTAJA Markku Pätilän tari-na ei ole se tavallisin. Pätilä on maamme etu-rivin lavastajia, hän on lavastanut ison osan Aki Kaurismäen elokuvista ja parhaillaan hä-nen kädenjälkensä on näkyvillä elokuvassa Juoppohullun päiväkirja. Alalle hän ajautui parikymmentä vuotta sitten sattuman kautta. Tarina menee Pätilän omin sanoin seuraavasti: – Tapasin Aki Kaurismäen karkkilalaisessa ravintolassa ja menimme ravintolaillan jäl-keen luokseni viiniä juomaan. Asuin vanhan Osuuskaupan yläkerrassa. Olin sisustanut asuntoni muun muassa Wienistä ja roska-lavoilta löytämilläni huonekaluilla. Aki ke-hui, että sinulla on tosi mielenkiintoinen tyy-li sisustaa, ja kysyi kiinnostaisiko lavastaa elo-kuva. Lavastin ensin kokeeksi lyhytelokuvan

Th ese Boots Are Made For Walkin. En ollut koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Seuraavaksi pyysin mukaan Jukka Salmen, jonka kanssa olimme tehneet remppahommia Karkkilassa, ja hänen kanssaan lavastimme pitkän eloku-van Pidä huivista kiinni, Tatjana. Pätilä on sittemmin lavastanut lukuisia Kaurismäen elokuvia, kuten Juha, Kauas pil-vet karkaavat ja Mies vailla menneisyyttä. Jo Tatjana-elokuvassa Pätilä päätti testata Kau-rismäen huumorintajua. – Lavastimme Salmen Jukan kanssa au-totalliin huonetta, jossa Matti Pellonpään esittämä henkilö asui. Saimme sen valmiiksi, mutta Aki halusi ikkunoihin vielä verhot. Kel-lo oli jotain kaksi yöllä, ja ihmeteltiin mistä me nyt verhot hommataan. Löysimme pahvi-laatikosta kellastunutta kreppivessapaperia ja tehtiin niistä säleverhot. Kuvaaja Timo Sal-minen tuli paikalle ja oli ihan kauhuissaan, että jumalauta ette voi olla tosissanne. Sitten Aki tuli paikalle, katseli ympärilleen ja sanoi: kuvataan! Me vain hieman kokeiltiin rajoja, että mitä voidaan tehdä. Akilla on hyvä huu-morintaju. Akin elokuviin voi tehdä lähes mitä vaan, jos siinä on joku jippo.

PÄTILÄSTÄ on tullut arvostettu lavastaja. Hän oli virolaisesta Püha Tõnu kiusami-ne -elokuvasta ehdolla Euroopan parhaaksi lavastajaksi pari vuotta sitten. Nyt hän on tehnyt uuden aluevaltauksen ja lavastanut ensimmäisen teatterinäytelmänsä. Kyseessä on KOM-teatterin näytelmä Kolme sisarta. Pätilän mielestä elokuvalavastus ja teatteri-lavastus eivät eroa paljon toisistaan. – Molemmissa huijataan ihmistä, mah-dollisimman edullisesti. Kolme sisarta -näytelmän on ohjannut Lauri Maijala. Maijala ohjasi myös Juoppohul-lun päiväkirja -elokuvan, jonka Pätilä lavasti. Pätilä muistaa Maijalan jo vuosien takaa. – Entisen vaimoni poika oli Steiner-kou-

lussa, kuten myös Lauri. Lauri siis tiesi, että olen elokuvalavastaja. Hän tuli pienenä nape-rona kysymään minulta, että voisinko lavastaa koululle Oopperan kummituksen. Se oli en-simmäinen yhteinen työmme, Pätilä nauraa. Pätilä kertoo mielellään tekevänsä jat-kossa lisää teatteritöitä. Hän sanoo olevansa kyllästynyt elokuvamaailman sotkuihin. – Tällä hetkellä elokuva-ala on niin ih-meellisessä tilassa, että kukaan ei oikein tiedä mitä siellä tehdään ja milloin tehdään ja millä rahalla. Tällekin vuodelle minulla oli suunni-teltuna 3-4 elokuvatyötä, mutta pikkuhiljaa niitä tippuu pois, saattaa olla ettei niistä to-teudu yksikään. Halusin nyt välillä kokeilla jotain muuta, olen sen verran kyllästynyt elokuva-alan hirveään kiireeseen, stressiin ja jatkuvaan puhumiseen rahasta. Tuntuu, että moni elokuva-alalla ajattelee vähän samalla tavalla, että voisko alkaa tehdä jotain muuta. Se on hirveän raastavaa, Pätilä huokaa.

ELOKUVIA tehdään Suomessa pienellä bud-jetilla. Se vaikuttaa myös lavastajan työhön. – Yleensä esitän tuottajalle kysymyksen, että haluatko tehdä visuaalisesti hyvän vai huonon elokuvan. Jos tehdään huono, niin sen voin tehdä vaikka 500 eurolla. Mutta kun rahat loppuvat, niin minä en voi rekvisiitaksi muuttua. Se riippuu ihan tuottajasta, millaisen

Sattumalta Euroopan huipulle

elokuvan haluaa tuottaa. Olen kyllä aika hyvä tappelemaan rahasta. Suomessa on hieman se ongelma, että jokainen elokuva maksaa suun-nilleen saman verran. Jos tehdään epookkia, niin pitäisi ymmärtää, että lavastus ja puvustus maksavat huomattavasti enemmän. Pätilä on vuosien varrella työskennellyt lukuisten ohjaajien kanssa. Hyvän ohjaajan ominaisuuksia hän määrittelee näin: – Hyvä ohjaaja on sellainen, joka luot-taa lavastajaan. Hyvä ohjaaja tekee lavastajan kanssa samaa elokuvaa. Jos on lavastettu 360 astetta, niin hän käyttää kaiken hyväksi. Hän antaa lavastajalle vapaudet ja hänen kanssaan pystyy kommunikoimaan. Jos hän ei pidä jos-tain, kertoo siitä rehellisesti. Lavastus ei ole mi-nulle mikään pyhä juttu, kyllä siitä saa sanoa. Vähän hullut ohjaajat ovat hyviä, neuroottis-ten ja kyynisten kanssa en oikein pärjää. Seuraavaksi Pätilän lavastuksia nähdään Pekka Lehdon ohjaamassa taiteilija Kalervo Palsasta kertovassa elokuvassa, joka monien vaiheiden jälkeen saanee ensi-iltansa ensi syksynä.

Pauli Jokinen

Markku Pätilän lavastama Kolme sisarta KOM-teatterissa. Esityksiä keväällä 4.5. asti.

Noora G

eagea

Lue Kolmen

sisaren arvio

sivulta 18

Markku Pätilä on lavastanut lukuisia Aki Kaurismäen elokuvia.

CULT24

MA

GA

ZIN

E

6 Huhtikuu 2013TeatteriTeatteri

ERÄS kavereistani taannoin tokaisi jotakin sellaista, että ei jaksa katsoa teatterissa jotain pitkää juttua, jota ei kuiten-kaan ymmärrä. Useimmiten sitä muutenkin pidetään rasit-tavana asiana, että taideteosta

ei ymmärrä. Kivempaa olisi, jos juttu aukeaisi heti, tai olisi oikeas-taan jo valmiiksi avattu. Kaiketi tämäkin on sitten vaan makuasia. Itselleni hämmennys on jotakin mitä tavoitella, koen sen virkistäväksi. Teatteriesitys ei onnistu, mikäli mikään ei jää ihmetyttämään. Esimerkiksi Andriy Zholdakin ohjaukset, joissa oudot asiat toistuvat, ovat saaneet mi-nut häkeltymään enkä ole niitä täysin ymmärtänyt. Se on ollut mukavaa. Usein se esitys, joka ei hämmästytä, ei myöskään jää mieleen, ainakaan allekirjoittaneen tapauksessa. En usko, että kaiken ym-märtäminen on oleellista teatterielämyksen kannalta. Voi olla jopa aivan päinvastoin. Hämmentymisessä on kuitenkin yksi vaikea juttu. Hämmen-tyminen pitää hyväksyä, jotta se ei ärsytä. Töissä ja opiskeluissa saa tai joutuu sen verran käyttämään järkeä, että on vaikea hyväksyä, että sitten vapaa-ajalla teatterissa saattaa hämmentää eikä näke-mälleen välttämättä edes kannata aktiivisesti etsiä selitystä. Pitäisi tyytyä vain ihmettelemään.

takariviltä Hurmaava hämmennys

teatteritärpit

1. MetsäjättiMiika Nousiaisen menestysromaani näyttämöversiona. Nousiainen on nyt nousussa, sillä myös Maaninkavaara on palannut Kansallis-teatterin ohjelmistoon.

Metsäjätti Kansallisteatterin Willensaunassa, ensi-ilta 10.4.

2. Ainutlaatuinen matkaniPietarin valtiollinen Prijut Komedianta draamateatteri vierailee Helsingissä palkitulla esityksellään. Esitys on tekstitetty suomeksi.

Ainutlaatuinen matkani Aleksanterin teatterissa 26.4.

3. Tunteita ja eleganssiaTeatterimuseon uusi näyttely esittelee Eino Partasen teatterivalo-kuvia 1930-luvun Viipurista. Teatterihistoriasta kiinnostuneelle ehdoton tärppi.

Tunteita ja eleganssia -näyttely Teatterimuseossa, 26.4.–25.8.

4. Miss Barbara - ihmiskauppamusikaaliJazztrion säestämä yhden naisen esitys ottaa arat aiheet käsittelyyn ja kutsuu maailmanlopun kulutusjuhlapöytään.

Miss Barbara KokoTeatterissa, ensi-ilta 5.4.

5. Che – hän elää!?Projektoriryhmä ja Teatteri Vanha Juko tuovat Espooseen näytelmän, joka kuvaa sankaruuden myyttiä historiasta nykypäivään.

Che – hän elää!? Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa 10.4., 11.4. ja 12.4.

Q-teatterissa haluttiin muutosta. Toi-mintaa pyrittiin vakauttamaan, ja vii-me syksynä perustettiin Q-teatterin ensemble, joka vastaa näytelmistä. Nyt teatterissa pyörii ensemblen toi-nen näytelmä, Häiriötekijä. Ensemblen jäsen, näyttelijä Elina Knihtilä kertoo miten toiminta on lähtenyt käyntiin.

FREELANCER-pohjalla toimiva Q-teatteri muuntui ensemble-muo-toiseksi viime syksynä. Ensemblen jäsenet ovat jatkossa vastuussa teat-terin taiteellisesta linjasta, ja näy-telmät pyritään mahdollisimman pitkälle miehittämään ensemblen jäsenillä. Siihen kuuluu kahdeksan näyttelijää: Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Jussi Nikkilä, Eero Ritala ja Jani Volanen. Ensimmäinen ensemblen pro-duktio oli syyskuussa ensi-iltaan tullut Tulipunainen hevonen. Teat-terin toimintaan kaivattiin jatku-vuutta, kun ohjelmistosta oli tullut sirpaleinen. Nyt kokeillaan auttaisi-ko taiteellisen porukan vakiinnutta-minen. – Välillä pitää tehdä kokeiluja ja muutoksia. Tätä kokeillaan nyt pari vuotta ja sitten katsotaan uu-destaan. Ensembleä oli väläytetty monta kertaa jo aiemmin ja nyt aika oli jotenkin kypsä sille, kertoo pitkään Q-teatterin hallituksessakin toiminut näyttelijä Elina Knihtilä. – Teatteri on sellainen taiteenlaji, että on mentävä koko ajan eteenpäin, eikä saa jämähtää paikoilleen. Siksi on hyvä, että teatterin hallituksessa voimme vapaasti päättää muutoksis-ta ja tehdä mitä haluamme. Olimme aika pitkään tuudittautuneita siihen, että aina on toimittu tietyllä tavalla, hän jatkaa.

Q-TEATTERIN suuren näyttä-mön produktiot pyritään siis ensi-sijaisesti miehittämään ensemblen

jäsenillä. Mukana pyörii kuitenkin myös vierailijoita, sillä ensemblelai-set tekevät muitakin töitä, eivätkä aina pääse kaikkiin Q-teatterin tuo-tantoihin mukaan. – Mahdollisuuksien mukaan pyritään käyttämään myös muita näyttelijöitä. Vierailijat saattavat tehdä hyvää. Moni laitosteatterissa kiinnityksellä työskentelevä tuttu on sanonut, että kaipaisi välillä vie-railijoita, Knihtilä kertoo. Ensemblellä pyyhkii nyt hyvin, vaikka tässä vaiheessa on vielä vai-kea sanoa toteutuvatko tavoitteet jatkuvuudesta. Knihtilän mukaan vaikeuksia ei olla vielä kohdattu. Hänen omasta mielestään ensemble nopeuttaa työskentelyä. – Nämä ovat ihan sellaisia henkilökemiajuttuja, kuten missä tahansa muussakin työpaikassa. Tunnemme toisemme ja toistemme työtavat, meillä on yhteinen kieli. Freelancerina uuteen ryhmään mennessä tulee aina ensin se tutus-tumisvaihe ja sitten vasta päästään asiaan. Turvallisessa ympäristössä uskaltaa myös kokeilla enemmän, mikä on onnistumisen kannalta tärkeää, hän kertoo.

Q-TEATTERIN ensemblella on taiteellinen vastuu. Se tarkoittaa sitä, että ensemble suunnittelee Q-teatterin suuren näyttämön oh-jelmistoa, mikä aiemmin oli teatte-rin jäsenistä koostuvan hallituksen vastuulla. Teatterin taloudellinen vastuu on edelleen hallituksella. Ystävänpäivänä ensi-iltaan tuli toinen ensemble-porukalla tehty produktio, Häiriötekijä. Knihtilän kertoo, että Häiriötekijä vetää hyvin yleisöä ja sen esityksissä on hyvä mei-ninki. Esitys koostuu irrallisista ab-surdeista episodeista, jotka kuvaavat kaupunkilaista elämää. Produktiossa näyttelijät pääsivät itse kirjoittamaan kohtauksia. Häiriötekijä on Jani Volasen ensimmäinen teatteriohjaus. Knih-

tilän mukaan työryhmän kanssa yh-dessä ideointi on Volaselle luonteva toimintatapa, sillä samoin hän on työskennellyt aiemmin televisiossa. Teksti onkin työstetty samaan ta-paan kuin esimerkiksi televisiosar-joissa Ihmebantu ja Putous, joissa Knihtilä ja Volanen ovat työsken-nelleet yhdessä. – Viime keväänä kokoonnuim-me yhteen, ja kaikilla piti olla joita-kin ideoita ja havaintoja arkielämäs-tä. Niitä oli vaikea keksiä. Näissä palavereissa ideat saattoivat kehittyä vaikka mihin suuntaan. Karsinnan jälkeen valittiin kohtaukset ja ne jaettiin meille kirjoitettaviksi kesän ja syksyn aikana. Joulun aikaan meil-lä oli materiaalia vielä neljän tunnin verran, Knihtilä kuvailee prosessia. Lopullisen valinnan kohtauk-sista ja niiden järjestyksistä teki oh-jaaja. Tämän tyyppiseen esitykseen päädyttiin ohjaajalle tutun työta-van vuoksi myös siksi, että haluttiin vaihtelua viime vuosien synkeään ohjelmistoon. Ensemblen jäsenet ovat tehneet muissa yhteyksissä ko-mediaa, joten miksipä siis ei. – Viimevuosina olemme Q:lla jotenkin vältelleet komediaa, täällä on ollut aika draamapainotteista. Nyt on kaiken synkistelyn jälkeen mukava tehdä tällaista mustaa huu-moria, Knihtilä kertoo. Yhteisiä tekijöitä mustan huu-morin lisäksi irrallisilla kohtauksilla ei juuri ole. – Yhteistä kohtauksille on oike-astaan vain urbaani ympäristö. Nyt toisaalta kun olen katsellut esitys-tä lavan takaa, alan nähdä teemaa. Siinä korostuu ihmisen ulkopuo-lisuus, yksinäisyys ja vinksahtanut todellisuus, näyttelijä kuvailee.

Johanna Terhemaa

Häiriötekijä Q-teatterissa, esi-tykset 18.5. asti.

Uusi uljas ensemble

Lisää teatteritärppejä osoitteessa www.cult24.fi /teatterit.

Johanna Terhemaa

Elina Knihtilä kuuluu Q-teatterin vakiokalustukseen.

Che – hän elää!?

Lue arvio sivulta 18

7CULT24

MA

GA

ZIN

E

Huhtikuu 2013

SARI MÄLLINEN on tuttu sekä teatte-rin lavalta että elokuvista ja tv-sarjoista. Kahdesti Jussi-palkittu Mällinen paljastaa elämänsä mieleenpainuvimmat roolit.

Teatteri: Reko Lundan ja KOM-teatteriJo edesmenneen Reko Lundanin kanssa tehtiin KOM-teatteriin useita näytel-miä. Näytelmät Teillä ei ollut nimeä ja Tarpeettomia ihmisiä ovat jääneet par-haiten mieleen. Rekon kanssa työsken-tely oli hienoa, hän oli niin hyvä tyyppi. Reko osasi käsitellä omaa tekstiään lois-tavasti, hän ei ollut tekstistään lainkaan mustasukkainen vaan sitä muokattiin paljon työryhmän kanssa yhdessä.

Elokuva: EilaJarmo Lampelan elokuvan Eilan pääroo-li on vaikuttanut elämääni paljon. Eila on elokuvana tosi hyvä. Se osoitti, että

elokuvan pääosassa voi olla nelikymp-pinen nainen, ja niinkin epämediasek-sikkäässä roolissa kuin siivoojana. Se oli sankaritarina ja kunnianosoitus kaikille duunareille ja siivoojille. Pidän suurena kunniana, että sain olla siinä mukana.

Teatteri: Neljäs tieNyt Kansallisteatterissa esitettävä Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän näytel-mä Neljäs tie on hyvin poikkeukselli-nen tapaus. Se on mielenkiintoinen ja omituinen juttu, eikä noudata teatterin lakeja, koska siinä esitetyt asiat ovat suurelta osin faktaa. Minusta tuntuu, että näytelmä on hyvällä asialla.

Pauli Jokinen

Sari Mällinen esiintyy parhaillaan Kansallisteatterin näytelmässä Neljäs tie.

elämäni roolit

PPPPääääääääääääätttttööööössssskkkkoooooonnnnnnsssseeeerrrrttttttttiii 111111...55555.. BBBBBBAAAAARRRROOOOOOOONNNNNAAAAA AAAAARRRREEEEEEEEEEEEEEEEENNNNNNNNNNNNNNNNAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAKlo Klo KKlo Kloo 20.0.00.020.000OvetOvetOvetOvettt aukaukaukauk auka eavaeavaeavaeavaeavva t klt klt klo 18o 18o 188o .30.30.3000.30.30.30.3LipuLipuLipuiput: 3t: 3t: 3t: 33€,3€, 3€,3 39€,39€,39€,€€ 44€ 44€ 44€€€(+toi(+toi(+toi(+toi+t mitusmitusmitusmituskulutkulutkulutkulu ))

HHHHHHHHHÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄNNNEEENNNNN OOOORRRKKKKKEEEESSSSTTTTTEEEEEERRRRRIIIINNNNNNNNSSSSSSSSSSSAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

KARI TAPIO -MUISTOKONSERTTTIKKIEIERTRTUEUE 2 20101333

Sinuttulen aina

muistamaan

Mukana vierailevat artistit mm.JANJANJANNJANJ I J JI JI JJALKALKLALKLKALKANEANEANENN★EINEINEINNII★JOEJOJOEJOEJ EL HL HL HL HHHALLALLALLALLIKAIKAIKK INEINENEN NNNN★AMAAMAAMAAM DEUDEUDEUE S LS LS LS LUNDUNDUNDNDUNDDDDBERBERBERBERE GGGG★EIJEEE A KKKAAAA ANTANTANANTANAN OLAOLALAAAA★BABBABAABBABABLOLOLOLOOOOL

TAPTAPTAPTTAP OIOIO OO LIILL NOJNOJNO AAAAA★ESAESAEESAA EL ELEELORAORAORAANTANTANTANT ★POJPOJPOJO UUU★SUOSUOSUOSUORARARA LÄHLÄHLÄHÄÄ ETYETYETYETYSSSS★JENJENJENJENNENNA NA NANA A BÅGBÅGBÅGÅGGEBEEBEEBEEBEEBEEEBEERGRRGGGGGRG★ILPIILPILPII O KO KO KKAIKAIKAIKAIKAIKKKONKONKONKONKONNENENENENENNENENENSAASAASAASAAASAARARA RARARRA AALAAAAAALTOTOTO★SAKSAKAKARIARIARI KU KUK KUUOSMOSMOSMOSMO ANEANEANEN NNN★KARKARKARAK IM IM IM M Z. Z.Z.. YSKYSKYSKY KOWIOWIOWIOWWWIWWICZCZCZCCZCZCZZ★KonsKonsKonson ertterttertttte ikieikikieeikieertuertuertueueeen jen en jen juontuontuonuon aa aa aa ILKILKILKI KKAKA KA KA A VAIVAIVAIVAIVAIVAV NIONIONIONINIONIONIOOONN

WWW.KARITAPIO.COM WWW.JALKANEN.FI WWW.AXR.FI

TeatteriTeatteri

Kansallisteatterin näytelmä Neljäs tie on ku-vaus Suomen noususta hyvinvointivaltioksi ja sen jälkeisestä matkasta lamaan ja Euroo-pan unioniin. Ohjaaja Esa Leskisen mukaan EU on pettänyt meidät.

NELJÄS tie on Kansallisteatterin uusi näy-telmä, jossa Suomen ja Euroopan talous-politiikalle annetaan kylmää kyytiä. Näytel-mä tuo lavalle suomalaisia poliitikkoja vuosi-en varrelta ja näytelmän repliikit on pitkälti poimittu esimerkiksi eduskunnan pöytäkir-joista. Esa Leskinen on dokumenttiteatteria ja musiikkia yhdistelevän näytelmän ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja. Esa Leskinen, Neljäs tie -näytelmä ku-vaa Suomea yli 80 vuoden ajalta. Mitä ha-luat näytelmällä kertoa? – Tämä kertoo Suomen matkasta po-littisjohtoisesta yhteiskunnasta talousjohtoi-seksi yhteiskunnaksi. Eli siitä, miten talous lakkaa olemasta renki yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja siitä tulee isäntä. Lopulta ei ole muuta kieltä keskustella asioista kuin talouden kieli. Jos joku haluaa hoitaa lapsia kotona, niin se nähdään taloudellisena mene-tyksenä, vaikka siihen liittyy muitakin arvoja. Koulujenkin pitää olla tulosvastuullisia yksi-köitä sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, millaisia oppilaita siellä on. Mitkä ovat suurimmat ongelmat, jotka talouden ylivallasta aiheutuvat? – Suurin ongelma talouden ylivallasta on se, että se luo kuplia. Ilman kuplia ei tule voittoja. Kun kupla on olemassa, kaikki saavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta kun kupla puhkeaa, niin silloin leikataan köy-hiltä. Miksi? Siksi ettei valtion budjetissa ole enää muuta, koska kaikki muu on yksityistä. Näytelmä on läpileikkaus Suomen kehityksestä läpi sodan jälkeisen jälleen-rakennuksen ja lama-aikojen. Millaisista

lähteistä liemi on sekoitettu? – Lähteitä on ollut valtavasti: talousalan kirjallisuutta, ihmisten elämäkertoja, lehti-leikkeitä, itse tekemiämme haastatteluja, Euroopan komission ja Kansainvälisen va-luuttarahaston raportteja ja Ylen arkistoma-teriaalia. Suomesta ja Suomen taloudesta ei voi kertoa ottamatta kantaa Euroopan Unio-niin. Millainen sinun suhteesi on EU:hun? – Euroopan Unioni on pettänyt kaiken, mitä se on luvannut. EU myytiin meille kan-sojen yhteisönä, sosiaalisena markkinataloute-na, jossa pienestä ihmisestä pidetään huolta. Euroopasta on tullut puhdas uusliberalistinen projekti, huomattavasti uusliberalistisempi kuin esimerkiksi Yhdysvallat. Euroopassa on suuret leikkaustoimenpiteen meneillään. Jopa Kansainvälinen valuuttarahasto, jota on totut-tu pitämään uusliberialismin airuena, julkaisi viime vuoden lopulla raportin, jossa suositel-tiin leikkausten lopettamista, koska se johtaa suureen taantumaan. Raportilla käytännössä pyyhittiin persettä. Se raivostutti Jose Manuel Barroson ja kumppanit. Eurooppa on nyky-ään paljon oikeammalla kuin Amerikka. Kirjoitit Kansallisteatterin esitteessä, että teatterilla on vastuu katsojista. Mitä sillä tarkoitit? – Teatterin täytyy tarjota katsojille mahdollisuus jäsentää sitä mitä maailmassa tapahtuu. Puhkikuluneen klassikon toista-minen uskollisesti tai puhtaan farssiviihteen tekeminen ei ole kiinnostavaa. Kiinnostavaa on jäsentää maailmaa, eikä sen tarvitse olla tylsää ja ikävystyttävää. Teatterin täytyy olla viihdyttävää, ja teatterin täytyy tuoda katso-jalle elossaolemisen tunne.

Pauli Jokinen

Neljäs tie, Kansallisteatterin Suuri näyttämö, esityksiä keväällä 18.5. asti.

Esa Leskinen esittää:

Suomen nousu ja tuho

Cult24

CULT24

MA

GA

ZIN

E

8 Huhtikuu 2013Teatteri ja tanssiTeatteri ja tanssi

HELSINGINKADUN NÄYTTÄMÖ:

HUORASATUGustafsson & Hokkanen

ESITYKSET 27.4.2013 ASTI

PENGERKADUN NÄYTTÄMÖ:

LAVA-AMMUNTAA PALAARaila Leppäkoski & Ulla Tapaninen

ESITYKSET 18.4.2013 ASTI

JOHTAJA (vierailu)Antti Holma & Akse Pettersson

ti 2.4. / to 4.4. / ti 9.4.

TULOSSA SUOMENLINNANKESÄTEATTERIIN:

ROBIN HOODIN SYDÄN-ryövärin rakkaustarinaFarr & Kukkonen

Ensi-ilta 12.6.2013

OHJELMISTOSSA:

Liput ja lisätiedot:www.ryhmateatteri.fi tai(09) 718 622 ark. 11-18

KANSAINVÄLINEN TANSSIFESTIVAALI

LAPSILLE JA NUORILLE

22.–28.4.2013

KANSAINVÄLINE

TANSSITEATTERI HURJARUUTH, Kaapelitehdas www.hurjaruuth.fi 09 565 7250 Lippupalvelu

Liput: 0600 550102 Ryhmä- ja yritysmyynti: 0600 550103 2,20e/min+ pvm tai mpm

www.lippupalvelu.fi | myynti@teatteriforum.fi

Yrjönkatu 31, Helsinki

1.5. klo 12 nautitaan Teatteri Forumin

Jope ite-Shown kera

Kaikki ihanat ikivihreät

loistokkaassakonsertissa

Nämä showt näet vain tänä keväänä!

Kaksi tarinaa kerrostalossa

Kansallisbaletin tähtitanssijat Kare Länsi-vuori ja Minna Tervamäki pohtivat Yksiö-teoksessaan ihmisen asemaa parisuhteessa ja sinkkuna. Kaupungissa ihmiset asuvat lähek-käin, mutta arjessa ei välttämättä kohdata ja toisten elämään ei sovi puuttua. Samana iltana nähdään myös Kassandra-teatterin tuotanto Mikä elämä! Teoksessa tu-tustutaan taloyhtiöön, jossa Suomeen pako-laisena tullut somaliäiti, suomalaistunut tytär sekä erakoitunut suomalaisrouva viettävät vä-rikästä yhteiseloa. Työryhmässä ovat mukana Pinja Hahtola, Eija Ahvo, Naima Mohamud, Fay Eskin, Ujuni Ahmed ja Ina Niemelä.

Yksiö ja Mikä elämä! Aleksanterin teatterissa, esitykset 18.4., 19.4. ja 20.4.

Kahden viikon tanssijuhlat

Vantaan tanssin viikot tarjoaa runsaan kat-tauksen tanssia laidasta laitaan: nykytanssia, balettia ja tanssiteatteria. Ohjelmaa on sekä aikuisille ja lapsille. Uusina tulokkaina tanssin viikoilla ovat

matineaelokuvat. Näytösten yhteyteen on kiedottu muuta oheisohjelmaa: tanssin tie-toiskuja, esityksiä ja vieraita, kuten Dance-kilpailun voittaja Haza Hajipoori, joka tulee kertomaan lajistaan streetdancesta. Viikot huipentuvat Kansainvälisen Tans-sin päivän gaalaan lauantaina 27. huhtikuuta Konserttitalo Martinuksessa. Martinuksen lisäksi esityksiä on muun muassa Lumossa, Vernissassa ja Toteemissa. Ohjelmisto löytyy osoitteesta www.vantaa.fi /tanssinviikot

Vantaan tanssin viikot 16.–29.4.

Sotilaan muotokuva

Sotilaat seisovat ryhdikkäästi vartioiden tär-keitä rakennuksia. Tästä päivittäin toistuvasta ”koreografi asta” on saanut inspiraation Masi Tiitan sooloteos, joka nähdään Zodiakin näyttämöllä kehdeksana esityksenä. Sotilas-teoksen esittelyssä kerrotaan, että se paljastaa sotilaan univormuun heijastetut isänmaalliset ja eroottiset haaveet ja tuo esiin maastokuvioon kätkeytyvän runollisuuden. Se toistaa elokuvista mieleen painautuneita kuvia rintamalla makaavista nuorista sotilais-ta ja lähikuvia miehen kasvoista, jotka odot-tavat aseen laukeamista. Masi Tiitta on esiintynyt Zodiakin näyt-tämöllä aikaisemmin teoksissa Th ank You For Your Love ja Th e Greatest Love Songs. Sotilas on Tiitan debyytti koreografi na ja soloistina.

Masi Tiitta: Sotilas, Zodiakissa, esitykset 18.4.–8.5.

Työryhmä nimeltä UrhoKiasma-teatterin Urho-teos pohtii käsitys-tämme johtajuudesta, politiikasta, sukupuo-lesta sekä sisusta. Teoksessa yhdistyvät koreo-grafi a, dokumenttipohjainen teksti, teatteri sekä ääni, video ja valokuva. Urho on fi ktiivi-nen hahmo, kokonainen työryhmä. Urho on nähty talven mittaan Kiasmassa vierailemassa muun muassa Esityskomposti-tapahtumassa ja avaamassa Tosi kyseessä -kokoelmanäytte-lyä. Esityskielet ovat suomi, ruotsi, italia.

Urho, Kiasma-teatterissa, esitykset 17.4. asti

tanssitärpit

9CULT24

MA

GA

ZIN

E

Huhtikuu 2013 ElokuvaElokuva

KATSELIN toivottomana neljää banaanilaatikkoa lattiallani. Ku-kin laatikoista oli ääriään myöten täynnä DVD-elokuvia. Bokseja, erikoisjulkaisuja, neuvostoeloku-vaa, uutta aaltoa, halpaa splatteria, vähemmän halpaa splatteria...

Tavaran paljous on pienessä kopissa asustavan nuoren ikuinen ongelma. DVD-elokuvat eivät ole mikään rahasampo – niitä har-vemmin voi kunnostaa ja myydä kalliimmalla hinnalla eteenpäin. Pelkkää muovia siis. Netfl ix ynnä muut sähköiset levityskanavat tarjoavat saman elokuvaelämyksen nappia painamalla, eikä yhtään banaanilaatikkoa täyty. Ai niin, videovuokraamotkin ovat vielä olemassa! Ekstrat? Eihän niitä kukaan oikeasti katso. Muovilevyt ovat kuitenkin edelleen kovaa valuuttaa. Netfl ixin valikoima on ainakin toistaiseksi eurooppalaisen elokuvan osalta erittäin suppea. Tässä pari hakutulosta: Godard: 0, Tarkovski: 0, Truff aut: 0. ”Hakusi `Ingmar Bergman` ei tuottanut yhtään hakutulosta, mutta saattaisit olla kiinnostunut kohteesta Paavo Pesusieni...” Ja entä jos netti katkeaa? Sitä paitsi tyhjä kirjahyllykin näyttää vähän väsyneeltä. Banaanilaatikot eivät vielä siis joudakaan kaato-paikalle.

valkokangastuksia DVD:llä on vielä käyttöä

1. Night Visions Back to BasicsKauhu- ja kulttielokuviin keskittyneen festivaalin kevätohjelmistossa nähdään esimerkiksi tunnetun shokeeraajan Takashi Miiken viimeisin tuotos sekä David Cronenbergin pojan Brandon Cronenbergin esikoiselokuva.

Night Visions Back to Basics (Andorra, Bio Rex, Kino Engel), 11.–14.4.

2. Ei pelkkää hunajaaKahden miljoonan dollarin budjetilla tehty dokumentti paneutuu tuhoisaan hunajateollisuutta riivaavaan mysteeriin eli ampiaisten hämärään joukkotuhou-tumiseen. Ampiaisten vähentyminen on koko ihmiskuntaa koskeva huoli.

Ei pelkkää hunajaa (Not just Honey), ensi-ilta 26.4.

3. Laulu MarionillePaul Andrew Williamsin ohjaama elo-kuva kärttyisästä vanhuksesta, joka löy-tää musiikista uutta sisältöä elämälleen.

Laulu Marionille (Song for Marion), ensi-ilta 19.4.

4. To the WonderLegendaarisen Terrence Malickin uu-tuuselokuva on romanttinen draama miehestä, joka avioliiton rakoillessa tu-tustuu uudelleen lapsuudenystäväänsä.

To the Wonder, ensi-ilta 3.5.

5. AnimatricksAnimaatioihin keskittynyt festivaali tarjoaa kotimaisten animaatio-elokuvien lisäksi aktiviteetteja koko perheelle.

Animatricks (Andorra, Bio Rex), 19.–21.4.

kohokohdat

Pirkanmaan elokuvakeskus

Lisää ensi-iltoja ja festareita osoitteessa www.cult24.fi /elokuvat.

Mika Ronkainen ohjasi palkitun dokumenttielokuva isästä ja po-jasta, jotka lähtevät automatkalle entiseen kotimaahansa Ruotsiin. Samalla se on kipeä matka molem-pien menneisyyteen.

KAI Latvalehto jättää musiikki-uransa ja lähtee isänsä Taunon kans-sa Oulusta entiseen kotikaupun-kiinsa Göteborgiin, jossa hän varttui ruotsinsuomalaisena, kunnes perhe muuttikin takaisin Suomeen. Oh-jaaja Mika Ronkaisen musikaali-nen dokumenttielokuva tutkii tästä muuttoliikkeestä poikivaa juuretto-muutta. Ronkainen kertoo tunteneensa Kain kaksikymmentä vuotta. He ovat tutustuneet aikoinaan Ou-lun musiikkipiireissä, joita ohjaaja sarkastisesti nimittää ”tavattoman suuriksi”. – Kai kysyi minulta kerran olinko huomannut, että Ruotsissa on noussut paljon hänen sukupol-vensa ruotsinsuomalaisia muusi-koita pinnalle. Hän ehdotti, että tekisin aiheesta dokumentin. – Vähän myöhemmin tapasim-me ja kyselin Kailta hänen lapsuu-destaan. Ymmärsin, että se oli hänel-le arka paikka, ja sain heti kiinni siitä tunteesta. Kriteerini elokuvanteossa on, että jos aihe saa minut liikuttu-maan, silloin yleisökin voi liikuttua.

DOKUMENTTI keskittyy enim-mäkseen Kain ja Taunon välisiin keskusteluihin, jotka tapahtuvat autossa matkalla Oulusta Götebor-giin. Miehet muistelevat menneitä,

ja kaivelevat arkoja aiheita esille – kumpikaan ei välty kyyneliltä. Ohjaajalla oli langaton yhteys Kain ja Taunon autoon, joten hän pystyi kuuntelemaan heidän jutus-telua ja tekemään muistiinpanoja. Keskusteluja voitiin myös hieman johdatella. – Meidän piti pysähtyä tunnin välein vaihtamaan autoon viritet-tyjen kameroiden muistikortit, ja aina silloin tällöin nykäisin Kaita tai Taunoa hihasta, ja ehdotin ky-symyksiä tai kehotin jatkamaan jotain kiinnostavaa keskustelua. Ikään kuin haastattelin heitä heidän toistensa kautta.

YKSITTÄISET musiikkiesitykset jäsentävät elokuvan kulkua. Tutun kuuloisia säveliä on tulkittu sanoi-tuksilla, jotka käsittelevät elokuvan tematiikkaa osuvasti. Ajatus mu-siikin käytöstä syntyi Kain kautta, koska hän on harrastanut aina mu-siikkia. – Kain dilemma on kansalli-sen identiteettiprobleeman lisäksi muusikon identiteettiongelma,

koska hän on lopettanut uransa. Siksi ajattelin, että musiikin kautta kertominen olisi tärkeää. – Törmäsin Love Recordsin ko-koelmalevyyn vuodelta 1974, jolta suurin osa elokuvan biiseistä on poimittu. Ne ovat ensimmäisen su-kupolven siirtolaisten kirjoittamaa musiikkia. Oli huikeaa havaita, että laulujen teksteistähän muodostuu ikään kuin toinen kerronnan taso.

VAIKKA elokuva keskittyykin Suomen ja Ruotsin väliseen muut-toliikkeeseen, on sen teema silti universaali. Ronkaisen mukaan Kain kohtalotovereita on paljon, mutta heitä ei huomata, koska he eivät ulkoisesti erotu muista. – Juurettomuuden teema on aina ollut olemassa elokuvissa, kos-ka sen tuottamat ongelmat ovat ”mahtavia” elokuvallisesti ajatel-tuna. Siinä päähenkilöllä on sekä sisäinen, että ulkoinen konfl ikti. Laulu koti-ikävästä on herätel-lyt palkintoraateja, sillä elokuvalle on tullut kunnianosoituksia niin Göteborgista, Tampereelta kuin Oslostakin. Ronkainen arvelee suo-sion johtuvan koskettavasta tarinas-ta ja omaperäisestä kerrontatavasta. Mutta mitä mieltä asianomaiset itse olivat elokuvasta? – Kun Tauno näki ensimmäis-tä kertaa valmiin dokumentin, hän nousi sohvalta kyyneleet silmissään ja sanoi ”Tämä jää meistä sitten jäl-keen”. Se on minusta korkein hy-väksyntä, jonka voi saada.

Matti Tuomela

Laulu koti-ikävästä, ensi-ilta 5.4.

Elokuva kadotetusta kansallisuudesta

CULT24

MA

GA

ZIN

E

10 Huhtikuu 2013KuvataideKuvataide

Lue arvio sivulta 19

Lehmä (1989–1993)

kuin kuvastimessa Galleristi, sano moi!MAALLIKKO astuu galleriaan nöyrästi. Suoristaa ryhdin, kun tila ja taide huokuvat arvokkuutta. Henkilökuntaan koetetaan ottaa katsekontaktia. Reipas moikkaus tai edes tervetulleeksi toivottava nyökkäys rohkaisisi galleriahaa-

huilijaa. Liian usein vastassa on hiljaisuus. Siinä sitä sitten tuijotel-laan, kiusalliseen mykkyyteen vaipuneena. Näyttelyesite on ainut kontakti gallerian ja kävijän välillä. Katsoa saa, mutta jotenkin ulko-puolisena. Kuva läpäisemättömästä taide-elitismistä pysyy, vahingos-sa tai ylläpidettynä. Monet museot ovat viime vuosina panostaneet asiakaspalve-luun. ”Taide kuuluu kaikille”, yritetään toitottaa, mutta vain yhdellä puolella taideleiriä. Gallerioiden ja museoiden tehtävät ovat toki erilaiset. Molem-mat kuitenkin vastaavat taideskenen yleiskuvasta. Nyrpeä sulkeu-tuneisuus ei ainakaan jeesaa alaa esimerkiksi silloin, kun keskustelu tuista ja apurahoista käy kuumana. Galleristi, osallistu PR-talkoisiin, sano edes moi.

näyttelypoiminnat

Norjan tunnetuimpiin taiteilijoihin lukeutuva Per Maning on kokenut kaksi isoa käännettä urallaan. Toisen tarjosi labradorinnoutaja ja toisen muuan näyttelijä. Maningin elämäntyö on nyt esillä Espoon mo-dernin taiteen museossa EMMAssa.

– KUN katsoin sitä, se muutti mi-nua. Eläin muutti ihmisen. Näin kertoo Norjan tunnetuim-piin kuuluva nykytaiteilija Per Ma-ning. Eläin, joka muutti Maningin ja teki hänestä taiteilijan, oli labra-dorinnoutaja Leo. Ennen koiraansa Maning oli ehtinyt olla varteenotet-tava nyrkkeilijä, trumpetisti Norjan kuninkaallisen kaartin soittokun-nassa ja lopulta graafi nen suunnitte-lija. 1980-luvulle asti Maning johti perustamaansa kansainvälisesti me-nestynyttä mainostoimistoa. Sitten hänen vaimonsa halusi koiran. Leo saapui perheeseen. Kun mies alkoi ikuistamaan koiranpentunsa kasvua kameralla, tapahtui jotain. Kohtaaminen. – Minä tuijotin sitä ja se tuijot-ti minua. Se näki minuun ja minä näin itseni eläimessä. Työkseen mainoskuvauksia jär-jestänyt Maning tunsi, että kuvaus-tapahtuman painopiste muuttui. Hän oli tottunut olemaan kuvan tekijä ja kuva oli hänen valmista-mansa tuote. – Mainoskuvauksissa kaikki oli lähtöisin itsestäni, omasta oival-luksestani. Olin siinä todella hyvä, mutta näin myös lopun nokkeluu-delleni. Leoa kuvatessani minun oli vain tunnettava, riisuttava itseni kaikesta turhasta. En vaatinut siltä koskaan mitään, vain kuvasin. Puolivuotiaana Leo sairastui. Eläinlääkäri suositteli koiran lopet-

tamista. Maning valitsi kuitenkin toisen tien. Hän luopui osuudes-taan mainostoimistossa ja keskittyi täysipäiväisesti Leon hoivaamiseen ja kuvaamiseen. – Hullua? Tottakai se oli ihan pähkähullua, hän nauraa.

MANINGIN repertuaari on laajen-tunut paljon jo edesmenneen Leon aikojen. EMMAssa esillä oleva ret-rospektiivi esittelee Maningin tun-netuimpia kuvasarjoja, sekä video-teoksia ja veistoksia. Leo tuijottaa muutamasta kuvasta, mutta eläin-kavalkadissa on myös lehmiä, sikoja ja yksi hylje. Suoria ja luottavaisia eläinkatseita. Inhimillisiäkin? Tai-teilija sanoo voivansa luottaa eläi-miin, niiden järkähtämättömään tapaan olla olemassa. – Eläin on helposti lähestyttä-vä. Voin mennä sen luokse, koskea, haistaa sen. Ihmisen lähestyminen on mutkikkaampaa. Maning yritti kuvata ihmistä, mutta tuntui törmäävän naamioi-hin. Objektiivinsa läpi katsoessaan hän näki pelkoa ja esittämistä. Etsi-määnsä aitoutta taiteilija löysi lopul-ta näyttelijä Nils Slettasta. Tämän kanssa Maning toteutti erikoisen omakuviensa sarjan. Slettan rooli oli näytellä Maningia itseään. – Se oli käännöspiste. Ym-märsimme toisiamme. Puhuimme paljon tunteista, pienistä vivahde-eroista kasvolihaksissa eri tunteiden välillä. Tavoitimme kuvissa jotakin todellista.

SITTEMMIN Maning on löytänyt rehellisyyttä kuviinsa myös lasten kuvaamisesta. Hänen työnsä eteen-päinvievä vimma on aidon elämän etsiminen. Ja sitähän löytyy. – Lapsena isä sanoi minulle, että elämää löytyy kaikkialta. Yritin

olla nokkela, kysyin, että kivestä-kin, selittää Maning ja viittaa Per-fect stone -videoteokseensa. – Nyt ymmärrän.

Maria Hakala

Per Maning – valokuvia ja videoteoksia 1983–2012, EMMAssa 9.6. asti.

Ecce Animalis!

EMMAN kevät on eläinpai-notteinen. Per Maningin teos-ten ohella museossa nähdään myös värikkäämpiä otuksia; Väiski Vemmelsääri kumppa-neineen, eli Warner Bros. -stu-dion animaatiopiirroksia. Maningin kuvissa ihmi-nen ja eläin ovat tasa-arvoisessa asemassa, Vemmelsääri puoles-taan satiiri ihmisyydestä. Väis-tämättä rivien välissä läsnä on myös Warnerin suuri kilpailija, Disneyn moraaliset, inhimilli-set eläimet. Suhteemme eläi-miin on moninainen: eläin on yhtä aikaa elintarvike ja tuote, samalla omien tunteidemme projisoinnin kohde. Maning sanoo, että yhtä-läisyytemme eläimiin löytyy eläimestä, ei ihmisestä. Eläintä tarkkaan katsoessamme näem-me aina itsemme.

Maria Hakala

Väiski Vemmelsääri ja kump-panit – Warner bros. -studion animaatiopiirroksia 1930–1960, EMMAssa 19.5. asti.

1. Suomi/Finland”Me Suomi-kuvasarjan tekijätedustamme freelancer-suku-polvea. Sananmukaisesti työm-me on vapaa harhailu. Free-lancer-valokuvaaja, onko mi-tään kliseisempää 2010-luvun ammattia?”

11-Kollektiivi: Suomi/Finland, Suomen valokuvataiteen museossa 19.5. asti.

2. IHME-päivätIHME-päivillä pohditaan nykytaiteen tilaa monista eri näkö-kulmista. Tämän kevään tilausteos on puolalaisen Miroslaw Balkan Signaalit, joka leviää kaupunginosiin.

IHME-nykytaidefestivaalit 11.–14.4.

3. Laila Pullinen ja Nissbackan kartanoVantaan kaupunginmuseossa on esillä näyttely Laila Pullisen tuotannosta, keskittyen taiteilijan omistamassa Nissbackan karta-nossa oleviin teoksiin.

Nissbackan kartano – Laila Pullinen: rälssitilasta veistopuistoksi, Vantaan kaupunginmuseossa 11.8. asti.

4. Eija-Liisa AhtilaSuomalaisen videotaiteen kärki-nimen Eija-Liisa Ahtilan näyt-tely Kiasmassa on kevään merk-kitapauksia. Näyttelyn on jär-jestänyt Tukholman Moderna Museet.

Eija-Liisa Ahtila: Rinnakkaiset maailmat, Kiasmassa 19.4.–1.9.

5. Taidetta PresidentinlinnastaPresidentinlinnan peruskorjauksen aikana on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua rakennuksen kätkemiin aarteisiin Ateneu-missa. Näyttelyn ytimenä ovat keisarillinen taidekokoelma sekä Ateneumin Presidentinlinnaan tallettamat teokset, joiden lisäksi mukana on runsaasti arvokasta esineistöä.

Linnan aarteet, Ateneumissa 12.4.–1.9.

Lisää näyttelypoimintoja osoitteessa www.cult24.fi /nayttelyt.

Eläin teki taiteilijan

EMM

A

Kaksi nuorta tyttöä (2012)

11CULT24

MA

GA

ZIN

E

Huhtikuu 2013 KuvataideKuvataide

Art deco oli taidesuuntaus, jonka parissa maalattiin tauluja, tehtiin veistoksia, sisus-tettiin ja rakennettiin taloja. Mutta miten art deco näkyy suomalaisessa taiteessa?

ART deco oli 1900-luvun alkupuolella vai-kuttanut taidesuuntaus, joka läpäisi lähes kaikki taiteen alat: maalaustaiteen, kuvan-veiston, arkkitehtuurin ja sisustuksen. Amos Andersonin taidemuseossa esil-lä oleva laaja näyttely tekee läpileikkauksen suomalaiseen ja ranskalaiseen art decoon. – Tämä art deco -näyttely on ikään kuin toinen luku Ateneumissa juuri päättyneeseen symbolisminäyttelyyn. Art deco alkoi siitä, mihin symbolismi päättyi. Symbolismi ei kuollut, vaan jatkui art decon maailmassa, luonnehtii art deco -näyttelyn kuraattori ja taidehistorioitsija Laura Gutman. Art deco -suuntaus syntyi Ranskassa 1900-luvun alussa ja tyylisuunnan kukoistus-kausi ajoittuu 1920- ja 1930-luvuille. Amos Andersonin taidemuseo on osuva paikka näyttelylle, sillä liikemies Amos Andersonin (1878–1961) kodikseen rakennuttama talo edustaa omalta osaltaan art decoa. Näyttely levittäytyy museossa neljään kerrokseen, ja se on jao-teltu teemoittain. Maalauksilla ja veistoksilla on oma kerroksensa ja sisustus on ryhmitelty omaksi kokonaisuudekseen. Yksi keskei-nen teema on art decon yhteys teatteriin ja tanssiin. – Tanssija Isabella Duncan oli art decossa avainasemassa. Hän oli kuin antiikin juma-latar. Ranskalaiset taiteilijat maalasivat hänen kuviaan aina uudestaan ja uudestaan, kertoo Gutman.

SUOMALAISEN maalaus-taiteen yhteys art decoon saa näyttelyn kautta uusia ulottu-vuuksia. Kultakauden maala-rimestarit, kuten Juho Rissa-nen, Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofeldt näyttäytyvät uudessa valossa, kun heidän työn-sä rinnastetaan ranskalaisen art deco -mestarin Maurice Denis’n töihin. Näyttely nostaa esiin myös suurelle yleisölle tuiki tuntemattoman turkulaistaiteilijan Nikolai Kaarion. Helsingissä liikkuessa törmää usein art

Monen taiteen art deco

decoon, vaikka sitä harvoin tulee ajatelleeksi. Eduskuntatalo edustaa art decoa, samoin myös Kansallisteatterin Suuren näyttämön kattofres-ko Th alian peili, jonka teki Yrjö Ollila. Myös monet julkiset veistokset henkivät art decoa. – Kuvanveistossa art deco on meillä tut-

ART deco -näyttely levittäytyy myös Amos Andersonin kappeliin, joka on museon ylimmissä kerroksissa. Kappe-lissa on uskonnollista art deco -taidet-ta muun muassa Juho Rissaselta, Gun-nar Finneltä ja Maurice Denis’ltä. Paikka sopii hienosti art decon näyttämöksi, sillä taidesuunnan sisällä tehtiin paljon uskonnollista taidetta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli murskana ja monet tai-teilijat halusivat paeta todellisuutta uskontojen maailmaan. Kirkkotaide verhottiin art decon pukuun. Museon kappeli on peräisin myös samoilta ajoilta. Roomalaiskatolisesta uskonnosta viehtynyt liikemies ja me-senaatti Amos Anderson halusi kotita-loonsa kappelin, ja arkkitehti Hilding Ekelund suunnittelemana se valmistui vuonna 1926.

Pauli Jokinen

Taidetta kappelissa

tua, mutta silti me emme ehkä aina ymmärrä paljonko Wäinö Aaltonen, Gunnar Finne tai Viktor Jansson ovat saaneet vaikutteita art decosta, sanoo Amos Andersonin museon-johtaja Kai Kartio. Näyttelyn yhteydessä Amos Andersonin

museo ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisivat kirjan Art deco ja taiteet, jossa suomalaiset ja ranskalaiset taidehistorioitsijat avaavat art decoa monista näkökulmista.

Pauli Jokinen

Art deco ja taiteet, France-Finlande 1905–1935 -näyttely Amos Andersonin taidemuseossa 21.7. asti.

Laura Gutman ja Susanna Luojus (toim.): Art deco ja taiteet – France-Finlande 1905–1935 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura)

Cult24

SSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSIIIIIIIIIIIIIINNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEBBBBBBBBBBBBBBBBBBBRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCHHHHHHHHHHHHHHHHOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFIIIIIIIIIIIIIIIIIIIINNNNNNNNNNNNNNNNNNN TTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSEEEEEEEEEEEEEEEEEEOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO

Sikstuksen kappeliOpasOpasOpasOpasOpaOpapaspapapaspassssaaaspap tus tustus tututututus tus tus uss s sus ttusssst stttu laualaualaualaualaualaualaualaualauaaauualaaaauauauaua ntaintaitantaintaitaintantaiantaintaitaintantaintattaaisin sin sinsin nnnsinsinnnsinsinnn klokloklokloklo1o1klo1klo1oklloklooll 4.004.004.004.0004.000

1 5 . 2 . – 1 9 . 5 . 2 0 1 3 . B u l e va r d i 4 0 B u l e va r d i 4 0 . H e l s i n k iH e l s i n k i . w w w. s i n e b r y c h o f f i n tw w w s i n e b r y c h o f f i n t a i d e m u s e o . f ia i d e m u s e o f iPä ä s y 1 0 – 8 e , a l l e 1 8 - v. i l m . . t i , p e 1 0 – 1 8 , k e , t o 1 0 – 2 0 , l a , s u 11 – 1 7, m a s u l j e t t u

LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINENPÄÄSYKOKEESEEN:

TAIDEKOULU MAAn kolmivuotiselle

NYKYTAITEEN PÄIVÄLINJALLE.

HAE

TAIDEKOULU MAA

WWW.TAIDEKOULUMAA.FI

Johannes Haapasalo: Seisova tyttö (1917)

CULT24

MA

GA

ZIN

E

12 Huhtikuu 2013KirjatKirjat

TÄHÄN vuodenaikaan nais-tenlehdet ja elämäntapaoppaat pursuavat laihdutusohjeita, kun-nonkohennusvinkkejä ja kevät-muotia. Toisaalla hehkutetaan ruokaohjeita ihanin värikuvin. Tällainen tavallinen täti-ihminen

vallan hämääntyy ja ahdistuu moisesta. Syönkö ensin ja lähden sitten kuntosalille, josta jatkan vaate-kauppaan? Tätäkö me lukijat haluamme? Tahdomme viihdyttää it-seämme sohvalla lukemalla toisten kuntokuureista, ihastella meille sopimattomia vaatteita XS-mallien päällä kädessämme tuopillinen lattea ja sesongin mukaisesti maustettu leivonnainen. Homma suo-ritettu, nyt jaksaa taas. Ei se onneksi aina ole noin yksipuolista. Eräs kevään suosi-keistani on aito onnistuja Raakel Lignell, jolta ilmestyi opaskirja rapakunnosta hyvään oloon: Raxun remppa. Kirja kertoo moni-puolisesti oikean liikunta- ja ravintomäärän suhteista, kun halutaan parantaa kuntoa ja muuttaa ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan. Lignell kertoo avoimesti kahden vuoden rankasta ura-kastaan, valinnoistaan, pettymyksistään. Hän ei kritisoi, vaan kan-nustaa omalla esimerkillään. Ammattilaisten näkökulman antavat liikunnan ja ravitsemuksen asiantuntijoiden kommentit ja vinkit. Lähden seuramaan hänen viitoittamaa tietä, mutta omassa tah-dissani. Toinen kuntosalin kymppikortti polttelee jo taskussa.

sivujen rapinaa Viihdettä vai ei

Jouni Harala

Anna-Leena Härkönen julkaisi neljän-nen kolumnikokoelmansa. Kärsimät-tömän luonteen omaavalle Härköselle kolumnien kirjoittaminen sopii hyvin. Mutta negatiivista kritiikkiä hän ei siedä. Se saa kirjailijan tolaltaan.

KIRJAILIJA-näyttelijä Anna-Leena Härkönen julkaisi juuri ko-lumnikokoelman Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia. Kokoelman kolumnit on aikaisemmin julkaistu Annassa. Härkösen kolumnit ker-tovat ajankohtaisista aiheista, joista moni lukija löytää itsensä. – En tarkkaile tietoisesti ympä-ristöä. Saatan kirjoittaa jotain muis-tiin vastaisen varalle. On kiinnos-tuttava jostain aiheesta, varsinkin jos asia ärsyttää. Härkösen mielestä kolumnin tulee olla henkilökohtainen, koke-mus elävästä elämästä. Asiat ja nimet hän muuttaa tunnistamattomiksi. Hän toteaa, että kolumnin kirjoittaminen on hänelle helppoa, koska hän on kärsimätön, hitautta vihaava luonne. Mutta jokaiselle kirjailijalle tulee joskus hiljaisia hetkiä. Silloin on hyvä vaihtaa aja-tuksia kirjailijaystävien kanssa. – Kirjoitan kotona, mutta jos-kus on pakko lähteä ulos, etteivät seinät kaadu päälle, sanoo Härkö-nen, joka valmistelee parhaillaan romaania lottovoittajasta.

HÄRKÖNEN on asunut kymme-nisen vuotta nykyisessä asunnossaan

Helsingin ydinkeskustassa. Hän to-teaa, ettei osaisi asua muualla kuin kaupungissa. Kirjoittaminen on niin eristäytynyttä työtä, että ulos mennessään haluaa päästä nopeasti kauppoihin ja kahviloihin. Härkönen on naimisissa Riku Korhosen kanssa, joka on myös kir-jailija. Heillä on kummallakin omat kodit. – Kun keskityn kirjoittamiseen, tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Kun molemmat kirjoitamme, voi puo-lisolta kysyä mikä tässä tekstissä mättää ja tietää, että toinen kertoo rehellisesti. Kirjailijan ja taitelijan mielen-laatu on tavallista herkempi, joka saattaa iän myötä korostua. Härkö-nen vahvistaa, että pieni erimieli-syys tai kritiikki voi saada tolaltaan pitkäksi aikaa. Hän ei enää lue ne-gatiivisia arvosteluja.

HÄRKÖNEN on kirjoittanut työk-seen 30 vuotta, joten hänellä ei ole enää sellaista sanomisen pakkoa tai kiirettä kuin nuorempana. – Haaveilin nuorena kirjailijan urasta. Kun valmistuin Teatterikor-keakoulusta, Suomessa alkoi lama, ja päädyin freelanceriksi. Härkönen kertoo, että ei ole joutunut kieltäytymään mistään roolista kirjoittamisen takia. – Näytteleminen on ihanaa. Se tuo puuttuvan sosiaalisen puolen kir-jailijan yksinäiseen puurtamiseen. Härkönen kertoo, että välillä hänen on pakotettava itsensä kirjoit-tamaan. Kirjoittaminen kahdeksasta

neljään ei toimi; paras aika voi olla varhain aamulla, joskus yöllä. Vapaa kirjailija voi pitää vapaapäivän mil-loin vaan. Sitten työ sujuu taas. – Olisi kiva, jos olisi intohi-moinen harrastus. Nuorena se oli kirjoittaminen ja näytteleminen, mutta molemmista tuli ammatti.

HÄRKÖNEN kertoo tekevänsä töitä tylsän tasaisesti ja varmasti. Hän lukee paljon, tutkii asioita ja haastattelee ihmisiä kirjan teemaan liittyen. Usein kirjan henkilöt al-kavat elää omaa elämäänsä, vaikka suurin osa onkin fi ktiota. Hän kirjoittaa yleensä minä-muodossa, sillä kokee siten pääse-vänsä lähemmäksi ihmistä. – Kirjan kirjoittaminen on oike-astaan aika pelottavaa, olet kykyjesi äärirajoilla, ja se uuvuttaa. Me kirjai-lijat olemme epätoivoisia haaskalin-tuja; meidän kanssa ei kannata käydä luottamuksellisia keskusteluja. Härkönen rohkaisee kirjailijaksi haluavia Mika Waltarin tavoin: ole oma itsesi, älä yritä jäljitellä muita. – Kirjailija tekee likaisen työn. Lukijan pitää päästä vain nautti-maan, viihtymään kirjan parissa. Kirjoita helppolukuista tekstiä.

Tuija Numminen

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (Otava)

”Kirjoittaminen pelottaa ja uuvuttaa” Kirjavinkit

Eveliina Talvitie: Keitäs tyttö kahvia – Naisia politiikan portailla (WSOY)

Herkullisia ker-tomuksia nais-ten matkasta po-litiikan huipulle. Moni tuli alas lii-an äkkiä. Voikonainen saada la-sikaton rikki vai täytyykö hänen muuttua ensin ”hyväksi jätkäksi”? Oman mut-kaisen polkunsa kertovat 17 nais-ta, mm. Tarja Halonen, Mari Kiviniemi, Heidi Hautala, Maria Guzenina-Richardson ja Anneli Jäätteenmäki.

Päivi Koivisto (toim.): 16 tarinaa toivosta (Tammi)

Tunnetut suoma-laiset naiskirjaili-jat ovat tehneet kirjan, joka antaa toivoa, liikuttaa, lohduttaa ja hu-vittaa. Mukana

muun muassa Anna-Kaari Hak-karainen, Riina Katajavuori ja Eeva-Liisa Manner. Kirja on osa Roosa nauha -kampanjaa.

Hannu Mäkelä: Ääni joka etsi Laulua (Paasilinna)

Viisas ja rohkaise-va satu lapsille ja aikuisille. Kan-nattaa uskaltautua pois omalta mukavuusalueelta ja lähteä ulos seikkailuun. Rohkeus kasvaa matkan varrella. Lopulta voi löy-tyä se, jota olet aina etsinyt.

Katja Kallio: Säkenöivät hetket (Otava)

Hanko vuonna 1914 ja 1935. Kylpylä. Ranta. Kertomus äideistä ja tyttäristä, ys-tävistä. Sodasta ja miehistä. Emme taida olla kovinkaan erilaisia kuin esivanhempamme. Ensi kesänä on pakko päästä Hankoon.

Pertti Jarla: Fingerpori 6 (Arktinen Banaani)

Jarlan huu-mori kolah-taa meihin suomala i -siin kuin sei-nään heitet-ty herätys-kello aamui-sin. Moni aloittaa päivänsä Jar-lan hahmojen viisauksilla, joille mikään ajankohtainen asia ei ole vieras. Paras kokea itse.

Päivi Istala (toim): Kirjeitä Saima Harmajalle (WSOY)

Mielenkiintoinen kokoelma ennen julkaisemattomia kirjeitä Saima Harmajalle sulha-selta, Tyyni-ystävältä sekä poti-lastovereilta ja muilta ystäviltä; niiden kautta saa käsityksen 1930-luvun nuorison ja kult-tuuriväen elämästä. Meidän ajas-tamme vastaavaa opusta ei saada aikaan, ellei löydy sähköposti- tai some-viestejä.

Anna-Leena Härkönen viimeistelee kirjaa lottovoittajasta.

Kirjat 13CULT24

MA

GA

ZIN

E

Huhtikuu 2013 Kirjat

Ranskan kuningas vietti aikanaan vuoden Suomessa ja sai lapsen. Asia on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Harri Tapper sivuaa tapaus-ta viimeiseksi jääneessä kirjassaan.

VUODENVAIHTEESSA menehtyneen kirjailijan Harri Tapperin (1929–2012) vii-meiseksi jäänyt kirja Loimu ja lumi (2012) kertoo ihmiskohtaloista Napoleonin sotien aikana. Kuin sivulauseessa hän tulee mainin-neeksi Ranskan kuningas Ludvig Filipistä, joka kävi Muoniossa saattamassa raskaaksi piikatytön. Asia jäi vaivaamaan. Mitä Rans-kan kuningas teki Muoniossa? Mitä tuolle piikatytölle kävi? Nopealla Internet-haulla selviää, että Ranskan kuningas Ludvig Filip (1773–1850) todellakin asui Muoniossa 1700-luvun lop-puvuosina. Hän oli lähtenyt Ranskan vallan-kumouksen jaloista maanpakoon, ja vietti vuoden verran salanimellä Müller Muonion pappilassa kirkkoherra Mathias Kolströmin vieraana. Hän saattoi raskaaksi Kohlströmin vaimon sisaren Beata Caisan. Beata Caisa synnytti pojan, Erikin, mutta Ludvig Filip oli silloin jo ehtinyt poistua takaisin Keski-Eurooppaan. Erikin vartuttua ja saatua oman perheen, hän asettui Ruijaan asumaan. Tarinan mukaan

hän tiesi kuninkaallisista sukujuuristaan, mut-ta ei pitänyt asiasta kovaa meteliä. Lapissa siis virtaa edelleen ranskalaista sinistä verta.

LUDVIG Filip tiesi, että hänellä on jälkeläi-siä Lapissa. Ranskalainen taiteilija François Biard maalasi kaksi taulua, jotka kuvaavat kuninkaan Lapin-matkaa. Toisessa tauluista kuningas laskee koskea Muonionniskalla ja toisessa hän on kodassa pienen lapsen kanssa. Tiettävästi kuningas ei koskaan kuitenkaan nähnyt Erikiä. Ludvig Filip ei ole ainoa siniverinen, jolla on ollut rakastaja Suomessa. Paljon tunnetumpi tapaus on Venäjän keisarin Aleksanteri I:n suhde suomalaiseen hovinei-tiin Ulrika Möllersvärdiin vuoden 1809 val-tiopäivien jälkimainingeissa. Mika Waltari kirjoitti aiheesta kirjan Tanssi yli hautojen, jonka pohjalta T.J. Särkkä ohjasi elokuvan-kin. Keisaria näytteli Leif Wager ja Ulrikaa Eila Peitsalo.

MUTTA miten yleisiä tällaiset suhteet histo-rian saatossa ovat olleet? Tutkijatohtori Mirk-ka Lappalainen Helsingin yliopistolta tuntee Suomen ja Skandinavian historian läpikotai-sin. Kysytäänpä häneltä. – No ei kyllä nyt tule mitään mieleen. Kaarina Maununtytär kuoli Liuksialan karta-nossa, mutta hän ei ollut syntynyt Suomessa, ja

Kuninkaallisten suomalaiset salarakkaat

oli sitä paitsi kuningatar, Lappalainen vastaa. Ludvig Filipin ja Beata Caisan tarina on siis hyvin ainutlaatuinen tapaus suomalai-sessa historiassa. Siihen nähden se on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Sekin tarina olisi romaanin ja elokuvan arvoinen. Kuka teki-

si? Mieluusti olisin lukenut tarinan Tapperin kirjoittamana.

Pauli Jokinen

Harri Tapper: Loimu ja lumi (Atena)

François Biard maalasi kuningas Ludvig Filipin ja hänen poikansa Lapin maisemiin.

Wikim

edia Com

mons

Greta Garbosta romaanin kirjoittanut palkittu

Ellen Mattson Suomessa 11.–12.4.2013

CULT24

MA

GA

ZIN

E

14 Huhtikuu 2013MusiikkiMusiikki

HANNU Lintu ihmettelee täl-lä sivulla, mikseivät orkesterit mainosta enemmän. Samaa voisi kysyä myös Sibelius-Akatemialta, joka järjestää kasapäin kerrassaan mahtavia tapahtumia, joista aika harvaa voi kutsua perinteiseksi

opiskelijamatineaksi: elektroniikalla höystettyä kansanmusiikkia, uutta urkumusiikkia, dramatisoituja liediltoja, kiehtovasti koottuja opinnäytekonsertteja... Värikästä tarjontaa riittää melkein jokaisel-le illalle, ja 5-15 euroa maksavat liput ovat todella kilpailukykyisiä. Nyt käytännössä kaikki keikat löytyvät lisäksi saman katon alta Musiikkitalon pikkusaleista. Tietoa näistä tapahtumista liikkuu kuitenkin oikeastaan vain Musiikkitalolla jaettavassa ohjelmakirjassa sekä Musiikkitalon in-fonäytöissä. Toisin sanoen konserteista tietää vain se, joka ravaa talolla – ja nimenomaan Akatemian puolella – säännöllisesti. Sibelius-Akatemia piilottelee jännittäviä konserttejaan aivan suotta, sillä musiikillisen tasonsa perusteella niiden ei tarvitsisi olla pelkkiä sisäpiiritapahtumia. Usein ne tarjoavat virkistävän vaihtoeh-don perinteisille konserteille. Mainoskampanjaa on yksittäisen tahon kuitenkin tosi vaikea pykätä pystyyn. Ensin tarvittaisiin mainoskult-tuuri, jossa myös klassinen musiikki uskaltaa mennä kadulle.

hälyääniä Miksi pihtaat keikkojasi, Sibelius-Akatemia?

Sini Pennanen

Hannu Lintu aloittaa syksyllä Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimesta-rina. Hänen mielestä orkesterit kai-paavat räväkämpää markkinointia ja uutta yleisöä. Syksyllä kaikki Linnun johtamat konsertit tulevat suorana tv:stä.

KAPELLIMESTARI Hannu Lin-nun mielestä klassinen musiikki ei saa pyydellä anteeksi omaa olemas-saoloaan. Hän kaipasi orkestereilta esimerkiksi suurempaa panostusta markkinointiin. – Mikseivät orkesterit mainosta näkyvämmin? Kun tulen Geneven lentokentälle, vastassa on valtava Orchestre de la Suisse Romanden mainos. Entä Helsinki-Vantaalla – Alepa. Kapellimestari Hannu Lintu viipaloi silli-muna-voileipää suu-hunsa ja jatkaa: – Meillä ollaan vielä tosi naii-veja tässä asiassa. Mainonta on niin elävä osa yhteiskuntaa, siinä on val-tavasti potentiaalia. Miksei voisi olla soivia mainoksia ratikkapysäkeillä? Ei markkinahenkisyys tuhoa taidet-ta. Meillä oletetaan automaattisesti, että kyllä se yleisö aina jostain tulee.Mutta mistä ihmiset tietävät mitä Musiikkitalossa edes tapahtuu, kun rakennuksen ulkopuolella ei ole minkäänlaista mainontaa. – Siitä ajaa ohi puoli miljoonaa ihmistä joka päivä, ja ne voisivat yhtä hyvin ajatella, että tuolla on meneillään koripallo-ottelu, Lintu huudahtaa. EI ihme, että Hannu Linnun pää kihisee kehitysideoita. Ensi syksynä

hän siirtyy Tampere fi lharmonian johdosta Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi. Muutos sekä innostaa että kismittää. –Toisaalta on tietysti upeaa päästä kotikaupunkiinsa johtamaan orkesteria. Täällä on Musiikkitalo, hieno orkesteri ja koko Ylen koneis-to taustalla, hän luettelee. – Toisaalta on sääli lähteä Tam-pereella juuri nyt, kun aloin kuulla oman sointiajatukseni orkesterin soitossa. Siellä on tapahtunut viime aikoina paljon hyviä asioita, niin että jää kiinnostamaan, mihin oli-sin heidän kanssaan päässyt. Lintu luovuttaa Tampere fi l-harmonian turvallisin mielin nuo-remman kollegansa Santtu-Matias Rouvalin hoiviin. Lintu kuitenkin tietää, että Rouvali tulee viemään orkesteria eri suuntaan. RSO on Suomen orkestereista siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että sillä on taustajoukkoinaan Yleisradio keinoineen ja haasteineen. – Syksystä alkaen Yle Teema lähettää jokaisen johtamani RSO:n konsertin suorana, Lintu paljastaa. – Tämä on hyvin tärkeä asia, sillä tv on edelleen se media jota ihmiset oikeasti seuraavat. Tv pitää sisällään huikeaa potentiaalia. – Erilaiset ulostulotkin pitäisi silti suunnitella ja käsikirjoittaa to-della huolellisesti, Lintu muistuttaa. – Taannoinen Maestro-kapel-liestariohjelma kyllä näkyi Tampe-reella heti yleisömäärissä, ainakin väliaikaisesti.

KUN joka paikasta satelee uutisia kulttuurin ahdingosta ja esimerkiksi orkesterien alasajosta Yhdysvalloissa ja Hollannissa, syttyy kulttuuriväes-

sä helposti paniikki. – Sellainen ”uudet yleisöt” -mantra on aika turha, Lintu tu-hahtaa. – Lapset ja nuoret ovat ehdot-tomasti kiinnostava yleisöryhmä, mutta miksi yrittää väkisin saada konserttiin niitä ihmisiä, joita se ei kiinnosta? Tämä ei kuitenkaan tarkoita että orkesterit voisivat vain levätä laakereillaan ja lakata uudis-tumasta. Hannu Lintu sanoo luottavan-sa hyvin rakennettuihin konsertti-kokonaisuuksiin. – Jos ne ovat mielenkiintosia, ihmiset tulevat, jippo-osasto on sit-ten siinä rinnalla, Lintu tuumaa ja viittaa esimerkiksi RSO:n ja Ismo Alangon alkuvuodesta pitämään yhteiskonserttiin. – Joka tapauksessa olen huo-mannut, että yleisön ikähaitari on Musiikkitalossa laajentunut. Lintu kertoo saavansa vähin-tään kaksi kertaa kuussa palautetta ihmiseltä, joka on ollut ensimmäis-tä kertaa konsertissa ja tykännyt valtavasti. – Ja juuri silloin on sitten soi-tettu jotain Lutosławskia tai muuta vaikeaa! Voisin sanoa että tietyllä tapaa yleisöä täytyy kerätä yksi-lö kerrallaan. Pelastaa sieluja, hän naurahtaa.

Auli Särkiö

Hannu Lintu ja RSO Musiikki-talossa:- 3.5. Bergio, Gabrieli, Resphigi (mezzosopraano Virpi Räisänen, Emo Ensenble)- 8.5. Sibelius, Tsaikovski (Nikolai Lugansky, piano)

Lintu pelastaa sieluja

konserttisuositukset

1. Kaikkialla kotiIntialaisen musiikin sanansaattajan Eero Hämeen-niemen uusi teos Kaikkialla koti kantaesitetään Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa.

HKO: Eero Hämeenniemen Kaikkialla koti,Musiikkitalo 17.4. ja 18.4.

2. Herttua Siniparran linna / PajatsoKansallisoopperassa saa ensi-illan kaksoisteos, jossa esitetään Bela bartokin Herttua Siniparran linna ja Ruggero Leoncavallon Pajatso. Ohjauksesta vastaa Vilppu Kiljunen.

Kansallisooppera: Herttua Siniparran linna / Pajatso, ensi-ilta 12.4.

3. Paolon sellokilpailuKansainvälinen Paulon sellokilpailu kokoaa kansainväliset huiput yhteen. Mukana 25 kilpailijaa, fi naalit Sellosalissa ja Musiikkitalossa. Tarkempi ohjelma: www.cellocompetitionpaulo.org

Paolon sellokilpailu, 16.–27.4.

4. Musiikkitalon lastenviikkoLastenviikolla konsertteja, yhteislaulua, kilpikonnia ja paljon muuta. Järjestäjinä Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri ja Sibelius-akatemia.

Musiikkitalon lastenviikko 8.–14.4.

5. Bachin PääsiäisoratorioJohann Sebastian Bachin hieman varjoon jäänyt teos Pääsiäisoratorio Helsingin Barokkiorkesterin käsittelyssä. Äänessä sopraano Kajsa Dahlbäck, kontratenori Jean-Sébastien Beauvais ja tenori Niall Chorell.

Helsingin Barokkiorkesteri: Pääsiäisoratorio, Temppeliaukion kirkossa 27.4.

Lisää keikkoja osoitteessa www.cult24.fi /konsertit.

Huhtikuu 2013

Ikäsuositus: yli 5-vuotiailleKesto: 50min

József Hárs, kapellimestariAstrid Lindgren, tekstiTimo Hietala, musiikkiSusanna Haavisto, kertojaAnnina Enckell, dramatisointi

Liput: 7 €+ Lippupisteen palvelumaksu

LA 13.4. MIO, POIKANI MIO

Musiikkitalon Konserttisali klo 14 ja 16

yle.fi/rso

Soittoniekanaukio 1 A, 02600 Espoo

WWW.SELLOSALI.FI

SU 7.4. KLO 15MITCHELL & KÄRKKÄINEN

Priya Mitchell (viulu)Heini Kärkkäinen (piano)

Schnittke, Dvořák, Beethoven, Piazzolla, Schumann

Liput alk. 20,50/14,50 €, Lippupiste

KE 10.4. KLO 19UMO RYTMI: TUOMO X UMO

Liput alk. 22,50/20,50 €, Lippupiste

TO 11.4. KLO 19LIIKAHDUS

Auri Ahola (tanssi ja koreografia), Anna Laakso (piano), Hanna Niemelä

(alttoviulu), Markus Hohti (sello)Bach, Kodály, Saariaho, Davidov

Liput alk. 14,50/7,50 €, Lippupiste

PE 12.4. KLO 19MARISKA & PAHAT SUDET

Liput alk. 17,50 €, Lippupiste

LA 13.4. KLO 19KUMMANKI KAA

JA MUKANA MYÖS VESALiput alk. 30,50 /25,50 €, Lippupiste

Oikotie oopperaan

Tutustu oopperaan hauskalla tavalla!

-perhekonsertti

Liput 11,50 €, ryhmälippu

(4 hlö) 36 €.Suositusikä 7+

Marjukka Tepponensopraano

Pirkko Mannolaselostaja

Ville Rusanenbaritoni

Alberto Hold-Garridokapellimestari

VUOTTA TAITOA JA TUNNETTA

La 20.4. klo 15 Sellosali

Su 21.4. klo 15 Espoon kulttuurikeskus

TAPIOLA SINFONIETTA

AMERIKKALAINEN Tom Waits (s. 1949) on aikamme suurimpia kulttimuusikoita.Hän yhdistää omintakeisesti eri musiikki-tyylejä ja on ehtinyt pitkällä urallaan levyttää parisenkymmentä levyä. Suomessa Waits on esiintynyt vain kerran. Kirjavien silminnäki-jähavaintojen mukaan tämä tapahtui huhti-kuussa 1977 Tavastialla. Waits oli tuntema-ton ja Tavastialla oli väljää. Tavastian keikasta Soundi-lehteen kir-joitti musiikkitoimittaja Arto Pajukallio seu-raavasti: "Tom Waits ei ole tulevaisuuden toi-vo eikä luultavasti kovin suurten joukkojen suosikki, mutta kyllä hänen rappeutuneelle musiikilleen ystäviä löytyy." Suomessa Waitsilla on vankat tukijoukot. Olen muutamia kertoja ollut seuraamassa, kun cover-bändit ovat viettäneet Tom Waits -iltoja kapakoissa. Paikat ovat olleet tupaten täynnä ja tunnelma katossa. Nyt huhtikuussa on jälleen mahdollista kuulla Waitsin musiikkia, muttei taaskaan itse maestron esittämänä. Espoon kaupun-ginteatterin vieraaksi saapuu kanadalainen L’Orchestre D’Hommes-Orchestres, joka vetää Waits-illan omalla tyylillään. Esitteen mukaan kyseessä on ”teatraalinen, karnevalis-tinen, hauska ja kekseliäs kokonaisuus, jossa Waitsin musiikki saa aivan uuden ulottuvuu-den.” Bändiä täydentää naiskaksikko Th e New Cackle Sisters. Soittimina käytetään kymme-niä eri esineitä, kuten matkalaukkua, puu-sahaa, vauvankehtoa ja nyrkkeilyhanskoja.

Netistä löytyy orkesterista pari hulvaton-ta YouTube-videota ja galgarylaisen lehden ylistävä keikka-arvio. Niiden perusteella he-rää toivo, että vaikkei Waitsiä uuden levynsä kiertueella Suomessa nähdäkään, niin kelvol-linen korvike on kuitenkin saapumassa.

Pauli Jokinen

L’Orchestre D’Hommes-Orchestres performs Tom Waits, Espoon kulttuuri-keskuksen Louhisalissa 17.4., 18.4., 19.4. ja 20.4.

Kulttimestarin korvike

Nämä miehet soittavat Tom Waitsia.

CULT24

MA

GA

ZIN

E

16 Huhtikuu 2013MusiikkiMusiikki

Cul

t24

OHEISEN haastattelun teke-minen ei ollut lyhyen toimit-tajanurani helpoimpia tehtä-viä. Martti Servoon ja yhtyeen musiikkiin tutustuin kunnolla vasta tätä juttua valmistelles-sani, ja huomasin palaavani

kerta toisensa jälkeen kaikista yksinkertaisimpaan kysymykseen: kuka on Martti Servo? Yhtyeen nettisivut sekä ne haastattelut, joita Google tarjoaa, ovat hyvin servomaiseen tapaan kirjattuja. Niiden yleisvire on humoristinen ja rempseä; siis täysin linjassa itse musiikin kanssa. Halusin esittää peruukkiin ja pukuun sonnustautuvalle humppa-humoristille suoria kysymyksiä. Oletin, ettei näin ehkä aiemmin oltu tehty. Haastattelun jälkeen olo ei ollut yhtään selkeämpi. Vaikka vas-tustin yhä sitä normatiivista ajattelua, johon Napanderin musiikki nojaa, ymmärsin myös, että se on putkiajattelua. Ehkä halusin lä-hinnä osoittaa artistille, millaisia ajatuksia orkesterin sinänsä har-miton musisointi voi synnyttää. Tuntui, että huumorimusiikiksi leimatusta säveltaiteesta oli mahdotonta saada otetta. Olennaisin kysymys jäi lopulta ilmaan: voiko Napanderin musiikkia kuunnella kritiikkinä tytöttelyä tai arvokonservatismia kohtaan?

riitasointuja Olenko putkiaivo?

keikkavalinnat

1. Dumari & SpugetTuomari Nurmio saapuu Tavastialle juhlistamaan uuden kokoonpanonsa ensimmäistä, bändin nimeä kantavaa albumia, jota Nurmio kuvailee kunnian-osoitukseksi stadin slangille. Bändissä soittavat hänen lisäkseen Make Hillilä, Mitja Tuurala ja Miikka Paatelainen.

Dumari & Spuget, Tavastia 25.4.

2. British Sea PowerBrightonissa 2000-luvun alussa perustettu yhtye kuuluu britti-indien kivijalkoihin. Suomea tähän asti karttanut sekstetti saapuu odotetulle visiitilleen vastikään julkaistun neljännen pitkäsoittonsa myötä.

British Sea Power, Tavastia 29.4.

3. Tahdon2013Tahdon2013-kampanja järjestää tasa-arvoisen avioliittolain tukemi-seksi konsertin. Esiintymässä nähdään muun muassa PMMP, Anna Puu, Scandinavian Music Group, Pariisin Kevät, Kerkko Koskinen Kollektiivi, Reino Nordin, Olavi Uusivirta ja Pola Ivanka.

Tahdon2013 tukikonsertti, Tavastia 23.4.

4. April JazzEspoon jazzfestari tarjoilee huippujazzia sekä kotimaasta että ulkomailta, kärkiniminä Charles Lloyd ja Gregory Porter.

April Jazz, Espoon kulttuurikeskus 24.–28.4.

5. Tuomo ja UMONeljättä soololevyään paraikaa valmisteleva kotimaisen soulin supertähti Tuomo vetää huh-tikuussa pienoiskiertueen yhdessä UMO:n kanssa. Ravintola Katsomossa kon-serttielämykseen voi yhdistää myös illallisen.

Tuomo Prättälä ja UMO, Ravintola Katsomo 11.4., Malmi-talo 18.4., Vuotalo 19.4.

Toimittajamme hieman epäilee, että Martti Servo & Napander on perus-suomalaisten musiikkia. Onko näin? Uuden levyn julkaissut Martti Servo vastaa.

KUN jututin Samuli Putroa Cult24-lehden ensimmäiseen numeroon viime syksynä, puhuimme paljon siitä vaiheesta, jossa taiteilija antaa teoksensa kuulijan käsiin ja joutuu luottamaan siihen, ettei sitä käyte-tä väärin. Esimerkkinä oli kappale “Nainen ei voi miestä rakastaa”, jonka misogynistinen pohjavire oli ironiselta tekstittäjältä tietoinen riski. Mietimme, olisiko kriittisellä kappaleella vaarana muuttua pat-riarkaalisen juntti-Suomen voima-lauluksi? Samoja ongelmia liitän kuulija-na vuodesta 1997 asti levyttäneeseen Martti Servo & Napanderiin, jonka huumoria kukkiva humpan ja iskel-män ristisiitos putputtaa eteenpäin 1970-lukulainen nostalgia polttoai-neenaan. Keskeinen probleemi on se, että samalla, kun retroilun hen-gessä otetaan tyyli ja muoto vuosi-kymmenten takaisesta perinteestä, tarttuu matkaan myös jotain tuol-loin vallinneesta asenneilmastosta. Ja se ei Lasse Virenin, Suomirockin ja koskenkorvan kultakaudella ollut sittenkään se kaikista sallivin. – Kyllähän me teemme vaikka-pa parisuhteesta analyysia, joka ei nykypäivänä ole niinkään poliitti-sesti korrektia. Se 1970-lukulaisuus saattaakin kääntyä aika modernin kuuloiseksi. Edellisen albumin kap-pale “Söpö hiljainen” oli esimerkiksi hyvin asenteellinen, ja kyllä sitä lau-laessa punastutti. Se oli kuitenkin yhdessä vaiheessa Radio Suomen

soitetuin kappale, Servo toteaa. Kappaleessa kertoja kiittelee “söpöä ja hiljaista kodin hengetär-tä”, jonka hän on itselleen löytänyt. “Kaikki meillä kiiltää kun hän sii-voaa, annan hellän suudelman ja korvaan kuiskutan.” Sen suosio ker-too mahdollisesti siitä, millaiseen asenneilmastoon kuulijat ovat vielä suurelta osin juurtuneet. Samaan aikaan kun perhe- ja parisuhdeins-tituutioita ollaan laventamassa ja niiden absoluuttista arvoa kyseen-alaistamassa, kansan syvät rivit pe-rustavat suuren osan toiminnastaan juuri ydinperheen ja kestävän pari-suhteen ympärille.

VAIKKA Martti Servo & Napan-derin tekemisten ja sanomisten pohjalla on leikittelevä ja parodinen vire, tuntuu siltä, että sen konser-vatiivinen yleisesitys pitää yllä tiet-tyjä käsityksiä siitä, mikä on hyvää ja oikein. Nauramme vanhoilliselle ajatukselle naisesta nyrkin ja hellan välissä, mutta samaan aikaan koti-isät saavat julkisessa keskustelussa sankarinviittansa, kun taas äidit vain toteuttavat luontaista rooliaan. – Meidän huumoriaspekti on esimerkiksi Putroon verrattuna niin selvä, ettei sen pitäisi olla on-gelma. Ja onhan meidän asenteel-lisissa jutuissakin tiettyä totuutta, eivät ne tyhjästä tule. Väittäisin, että niissä on juuri se raikkaus, että uskalletaan sanoa suoraan eikä olla ihan ajan hengen mukaisia. Siitä ollaan jopa ylpeitä, ja tavallaanhan se edustaa tiettyä punk-asennetta, Servo kertoo. Ajatus maalailee kuvaa lähitule-vaisuudesta, jossa konservatiivisuus ja perhekeskeisyys ovatkin vasta-virtaa. Näin uskovat jo nyt monet, joiden mielestä arvoliberaalius on

hiipinyt syöpäläisenä julkiseen kes-kusteluun. Vastareaktion hippusia löytyy Suomen kolmanneksi suu-rimmasta puolueesta. Onko urhei-lusankareista ja miehen ja naisen rakkaudesta runoileva Martti Servo & Napander sitten perussuomalais-ten musiikkia? – No ei! Meitä on uramme varrella pyydetty kaikenlaisiin vaa-litilaisuuksiin, mutta ei me lähdetä sellaisiin mukaan. Esimerkiksi “Ri-vimiehet hurraa”-kappaleen esit-tämistä rupesin vierastamaan heti perussuomalaisten viimeisimmän vaalivoiton myötä. Sehän on sellai-nen marssibiisi, mikä minulla kor-reloi siihen persujen tematiikkaan, jota en tue lainkaan, Servo sanoo. Poliittisista konnotaatioista irtautuminen ei tietenkään yllätä, sillä Martti Servo & Napander toi-mii keulahahmonsa mukaan hyvin tarkassa ekologisessa lokerossaan, muiden puuhista juuri välittämättä. Se, että kuulijana saatan vetää her-neen nenään musiikissa piilevistä asenteista, kertoo lopulta yhtä pal-jon yhtyeestä kuin itsestäni. Kuten me kaikki, tulkitsen musiikkia niin, että se vahvistaa omia käsityksiäni maailmasta. – Eikä näihin voi tuoteselos-tustakaan laittaa. Kun biisi lähtee liikkeelle, sitä voi vaan katsoa ja to-deta, että “ai, sille kävi noin”, Servo summaa.

Anton Vanha-Majamaa

Martti Servo & Napanderin levy Showtime! ilmestyy huhti-kuussa. Martti Servo & Napander keikalla 12.4. Virgin Oilissa ja 18.5. Pressassa.

Martti Servo ja konservatiivinen punk

Martti Servon & Napanderin uusi levy ilmestyy huhtikuussa.

17CULT24

MA

GA

ZIN

E

Huhtikuu 2013 Tyyli & designTyyli & design

poikkesimme putiikkiin ajankohtaista

Katri Niskanen viihtyy muodin huipullaKolme vuotta sitten Katri Niskanen voitti Muodin huipulle -kilpailun ja perusti oman vaatemerkin. Yrittäjäksi ryhtyminen pelotti, mutta nyt suunnittelija tähyää Euroopan muoti-markkinoille.

VAATESUUNNITTELIJA Katri Niska-nen ponkaisi muotimaailman tietoisuuteen voittamalla Suomen ensimmäisen Muodin huipulle -kilpailun vuonna 2009. Sen jäl-keen suunnittelijalta on ilmestynyt mallisto-ja tasaiseen tahtiin. Hänet tunnetaan myös näyttävistä iltapuvuista, joita on nähty muun muassa Linnan juhlissa. Design by Katri/n -merkkinsä Niskanen perusti heti ohjelman jälkeen, sillä olihan suun-nittelijan nimi ihmisten tuoreessa muistissa. – Oman merkin perustaminen oli iso askel. Olen onnellinen, että minulta löytyi rohkeutta jättää varma kuukausipalkallinen elämä ja uskalsin lähteä rakentamaan yritys-täni nollasta, kertoo Niskanen. Aiempaa kokemusta yrittäjyydestä Niska-sella ei ollut. Hän kertookin opiskelleensa oma-toimisesti yrityksen pyörittämistä sekä hoita-neensa yrityksen asiat alussa yksin. Toiminnan hiljalleen laajentuessa on Niskanen palkannut työntekijöitä työtään helpottamaan.

TÄNÄ päivänä nimikkoputiikki sijaitsee Hel-singin keskustassa ja useita jälleenmyyjiä on ympäri Suomen. – Suomalaiset ovat ymmärtäneet, että myös kotimaisia merkkejä on olemassa, ja kiinnostus suomalaiseen muotoiluun on kas-vanut. Monet jälleenmyyjät ovat laajentaneet valikoimiaan, eikä myynnissä ole enää vain ruotsalaisia ja tanskalaisia merkkejä. Asiakkaat ovat Niskasen mukaan löytä-neet hänen vaatteensa, vaikka suunnittelija myöntää olevansa vielä alkutekijöissä yrityk-sensä kanssa. Lisää näkyvyyttä on myös tuo-nut reilu vuosi sitten avattu nettikauppa. – Kansainväliset markkinat kiinnostavat, ja nettikaupan myötä asiakkaita on jo ulko-mailla. Tällä hetkellä tarkoitus olisi hankkia jälleenmyyjiä ensin Skandinaviasta ja sitten muualta Euroopasta. Niskanen on kiertänyt ahkerasti myös erilaisilla messuilla ja myyntitapahtumissa markkinoimassa vaatemerkkiään. Messut ovat suunnittelijan mukaan oiva tapa tavata uusia asiakkaita sekä muita suunnittelijoita. – Vaikka ala on kilpailuhenkinen, en näe, että kilpailu olisi aggressiivista. Ennemmin-kin kaikkien pienten merkkien pitäisi pitää Suomessa yhtä, kun vastassa on massaketjuja. Kyllä tänne vielä lisääkin merkkejä mahtuu. – Fakta vain on, että monet ihmiset ajat-

televat, että on hienoa, kun on suomalaista suunnittelua. Silti he eivät sitä tue. Ei riitä, että ollaan asiasta fi iliksissä, se myös vaatii, että tuotteita ostetaan. Kertaakaan Niskanen ei kuitenkaan ole katunut oman merkin perustamista ja yrittä-jäksi ryhtymistä, vaikka kohtaakin päivittäin haasteita. – Koko ajan täytyy olla hetkessä kiinni ja pitää kaikki langat käsissä. Pieninkään asia ei saa jäädä huomiotta, se kun voi kostautua kuukauden tai puolen vuoden päästä.

TÄLLÄ hetkellä Niskanen suunnittelee pää-toimisesti vain omalle merkilleen. Sen lisäksi hän on tehnyt yksittäisiä yhteistyöprojekteja, kuten suunnitellut malliston Nansolle ke-vääksi 2013. – Helppo tie tämä ei ole. Itsensä tällä elättää, ja olenkin kaikille kyselijöille suosi-tellut yrittäjyyttä. Teen tätä niin kauan kuin on kivaa. Jos arjesta ei nauti, sitä ei jaksa. Eikä pitäisikään jaksaa.

Jenni Tepsa

Design by Katri/n, Iso Roobertinkatu 19. www.designbykatrin.com

Tapahtuma korujen ystäville

Huhtikuun lopulla järjestetään uusi ta-pahtuma, Korukarnevaali. tapahtumassa on esillä ja myynnissä korjua, korutarvik-keita ja asusteita. Myynnissä on käsityönä tehtyjä koruja, ihkauusia koruja ja second hand -koruja. Lisäksi Tarviketaivaasta löy-tyy laaja kirjo korutarvikkeita. Tapahtuma järjestetään kulttuuriareena Gloriassa ja sinne on vapaa pääsy.

Korukarnevaali Kulttuuriareena Gloriassa 27.4.

Kädentaitoja laidasta laitaan

Kevään Kädentaito-tapahtumassa Mes-sukeskuksessa on esillä modernia desig-nia ja perinteistä kädentaitoa. Tarjolla on runsaasti työnäytöksiä, työpajoja ja paljon muuta ohjelmaa, kuten kultaseppiä, ver-hoilijoita, kalligrafi aa ja käpypitsiä. Mes-sut juontaa uuden KOTOliving-lehden juuri perustanut Anu Harkki.

Kädentaito Helsingin Messukeskuksessa 26.–28.4.

Persoonallisia tekstiilitöitä Korjaamolla

KimaraCRAFTS pitää Korjaamolla pop up -kauppaa huhtikuun loppupuolelle asti. KimaraCRAFTS on neljän käsinteki-jän ja tekstiilistä innostuneen naisen muo-dostama yhteisö. Mukana ovat ekologi-sia vaatteita ja asusteita valmistava Loru, kierrätysmateriaalista laukkuja ja koruja tekevä Karuski, pitsiliinoista muun muas-sa laukkuja valmistava Tuuni ja tilkkutöis-täkin tunnettu Syko.

KimaraCRAFTS pop up -kauppa Korjaamolla 21.4. asti.

Lei-kuosi pääsi astiastoon

Finlayson ja Arabia yhdistivät osaamisensa ja lanseeraavat keväällä uuden astiasarjan. Ara-bian uutta kesäsesongin astiasarjaa koristaa Finlaysonin suunnittelijan Anu Kanervon Lei-kuosi. Finlaysonin ja Arabian yhteistyö-nä syntynyt Lei-astiasarja tulee kauppoihin huhtikuun puolivälissä. Astiasarjaan kuuluu muki, lautanen, kannu ja kannellinen purk-ki. Anu Kanervon suunnittelema Lei-kuosi on tuttu Finlaysonin tekstiilimallistosta muutaman vuoden takaa.

Jenni Tepsa

ArviotCULT24

MA

GA

ZIN

E

18 Huhtikuu 2012Arviot Lisää arvioita osoitteessa cult24.fi

teatteri

teatteri

Kaikki elämän videoklipit

TSEHOVIN Kolme sisarta kertoo rakkau-desta. Tarina keskittyy kolmeen aikuiseen sisareen ja heidän ympärillään pyöriviin enimmäkseen miespuolisiin henkilöihin. Porukkaan mahtuu paljon erilaista rak-kautta. Rakkautta ystävää, perheenjäsentä ja rakastajaa kohtaan. Kaikkien aikojen kolmas KOM-teat-terissa nähtävä tulkinta Kolmesta sisaresta luottaa rappioestetiikkaan. Siskokset näyt-täytyvät syrjäytyneinä lähiöprinsessoina, jotka hengailevat rähjäisessä kodissaan ja satunnaiset vieraat tulevat käymään. Tee-tä lämmitetään mikrossa, maissihiutaleet putoilevat lattialle ja känni on järkyttävä. Tekstikin on tuotu 2010-luvun teatteriin. Tulkinnassa korostuu ihmisen eläi-mellisyys. Tämä näkyy niin hahmojen käy-töksessä kuin myös naamiaiskohtauksen asustuksessa. Sivistyneinkin päätyy vielä viettiensä viemäksi, vaikka kuinka useim-miten harkitsisi tekojaan. Jos haluaa olla onnellinen, voiko elää järjen sanelemaa elä-mää? Vanhaa klassikkoa ei ole kuitenkaan kokonaan lytätty ja käännetty ylösalaisin. Esitystä värittää vahvasti Tsehovin teoksil-le ominainen kaipuu jonnekin parempaan paikkaan, missä voisi olla onnellisempi. Miksei elämä ole reilua? Lavastus on nokkela ja muuntuu moneksi. Neljä seinää liikkuu pyörillä ja niiden avulla voidaan muodostaa erilaisia tiloja. Näyttelijänsuorituksissakaan ei ole moitittavaa, päinvastoin. Sisarten (Malmi-vaara, Melasniemi, Soivio) yhteistyö toimii ja kukin vakuuttaa katsojansa. Eero ja Juho Milonoffi n roolittaminen kilpakosijoiksi

on mahtava ratkaisu. Lauri Maijalan ohjauksessa on paljon räiskettä, melskettä ja huumoria. Ratkaisut ovat paitsi rohkeita, niin myös toimivia. Lavalla tapahtuu koko ajan ja yleisö nauraa ensi-illassa niin, ettei replikointia kuule. Välillä kuitenkin hiljennytään vakavien ai-heiden äärelle. Kolme sisarta on viihdyttävä esitys, joka samalla ravistelee niin katsojaa kuin jämähtäneitä teatterin keinoja.

Johanna Terhemaa

Kolme sisarta KOM-teatterissa, ensi-ilta 6.3.

Ohjaus: Lauri MaijalaRooleissa: Laura Malmivaara, Eeva Soivio, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff , Eero Milonoff , Timo Torikka

Ravistelevaa räiskettäUninen matka yli vuortenVIITISEN vuotta sitten uutisoitiin Ro-maniassa yhden ortodoksipapin ja neljän nunnan saaneen syytteet vapaudenriistosta ja murhasta. He olivat kahlinneet yhden si-saristaan ristiin manatakseen hänestä pois pahan hengen. Ohjaaja Christian Mungiu on käyttä-nyt edellä mainittua tapausta Cannesissa palkitun Yli vuorten -elokuvansa temaatti-sena pohjana. Yli vuorten kertoo kahdesta naisesta – vanhoista ystävyksistä, joiden elämät ovat ajautuneet väistämättömästi eri raiteille. Naispääosien esittäjät Cosmina Stratan ja Cristina Flutur jakoivat Canne-sissa palkinnon parhaasta naispääosasta. Nuori nunna Voichita (Stratan) saa luostariin vieraakseen lapsuudenystävänsä Alinan (Flutur). Heillä on takanaan yh-teinen menneisyys orpokodissa. Yhteistä taustaa käsitellään epäsuorasti vihjaillen. Alina on palavasti rakastunut Voichitaan ja tahtoo jäädä luostariin, jotta voisi pysyä hä-nen lähellään, mutta yhteiselo ei tietenkään suju konservatiivisessa yhteisössä. Tämän seurauksena Alina menettää järkensä. Asenteet liikkuvat kahteen suuntaan: luostari tekee paljon hyvää köyhien eteen, mutta samalla se kahlitsee jäseniään epä-suoralla kiristämisellä – jos ei toimi luosta-rin sääntöjen mukaan, joutuu kadulle. Lääkärit ivailevat nunnille, jotka yrit-tävät saada Alinan hoitoon. Orpokodista tulleen sosiaalinen tukiverkosto on olema-ton, eikä apua anneta valtiolliselta tasolta. Luostarin tarkoitus on hyvä, vaikka sään-nöt ovatkin tiukat ja ahdasmieliset. Täten pappi ja nunnat ovat kovassa

Määränpää tuntematonOHJAAJA Aleksi Salmenperä seuraa van-hoihin rekka-autoihin hurahtaneen muo-toilijan matkaa halki Alaskan erämaiden. Road movie -tyylinen dokumentti tarjoilee ällistyttävän kaunista ja raikasta erämaaku-vastoa yhdistettynä syrjäisten autoverstai-den loputtomiin peltihelvetteihin. Etäisesti Tuomari Nurmiota muistutta-van Hesen tavoitteena on päästä Vancouver Islandille, koska hän on päättänyt, että siellä ihmisen on hyvä olla. Liikkuminen tehdään vaikeimman kautta, nimittäin Hese tarjou-tuu ostamaan 63 vuotta vanhan rekanraa-don Alaskasta. Hesellä on myös unelmana saada Air-stream-merkkinen asuntovaunu liitetyksi rekkaansa. Siinä hän sitten asustelisi. Projektissa on mukana pari amerikkalais-ta automiestä, joiden historiaan tai elämään ei pahemmin paneuduta. Kuitenkin he olisivat jonkinlaisen esittelyn kaivanneet, sillä heidän roolinsa koko projektin onnistumisessa sekä itse elokuvassa on varsin oleellinen. Remontointi ja matkanteko muodos-tuu aaltoliikkeestä, joka pitää dokumentin tempoa yllä. Hetken hommat sujuvat kuin Pimp My Ridessa konsanaan, mutta sitten miehet kadottavat jonkun mutterin, ja al-kaa silmitön kiroaminen. Projektin vetäjä Hese hiillostaa kanssaremontoijien hermo-ja epärationaalisuudellaan. Loppuratkaisu uupuu, mikä on äärim-mäisen häiritsevää. Koko elokuva tähtää alusta asti siihen, että Hese yrittää taittaa romulla autolla yli 3000 mailia päästäkseen jollekin saarelle, ja sitten ei vaivauduta kerto-maan, että miten kävi. Pääsikö Hese perille?

Loppukliimaksin tehtävää hoitaa koh-taus, jossa Hesen rekka räjähtää syrjäisen huoltoaseman pihalla. Ukkonen nousee ja epätoivo kasvaa, mutta suomalaisen rekka-miehen sisu on luja, ja lopulta ystävälliset kanadalaismiehet auttavat Hesen jälleen liikkeelle. Dokumentti on esiintyjiensä osalta harvinaisen hyvin onnistunut. Ihmiset ovat aitoja, ja kuvasryhmän läsnäolo unohtuu katsojalta helposti. Alaskan maisemat käynnistävät katso-jassa takuuvarmasti matkakuumeen. Yksin erämaassa autoileva seikkailija jo itsessään tuottaa erittäin romanttista ajatusta hekti-syyden tuolle puolen menemisestä, irtiotosta ja henkisestä kasvamisesta. Alaska Highway on kaunis hyvänmielen elokuva, mutta on-nellisen – kaiken sinetöivän loppuratkaisun puute jättää jälkeensä liian ison tyhjiön.

Matti Tuomela

Alaska Highway, ensi-ilta 19.4.

Ohjaus: Aleksi Salmenperä

kiipelissä ”järkensä menettäneen” naisen kanssa, joka yrittää sytyttää itseään pala-maan ja häpäisee jatkuvasti kirkon menoja. Huolimatta siitä, mikä ohjaajan näkemys asiasta on ollut, elokuva asettaa katsojan ainakin osittain ortodoksien puolelle. Kuvitus on korkeatasoista ja intensii-vistä, mutta kuitenkin erittäin karua. Luos-tarin kiviset maisemat rauhallisine tapahtu-mineen ja viipyilevine juonenkuljetuksineen tuppaavat väsyttämään. Dialogi on älykästä, mutta dynaamisesti turhan tasapaksua. Yli kahden ja puolen tunnin elokuval-le pieni tiivistys ei olisi pahitteeksi. Vaikka pituus antaakin tilaa kasvattaa tarinaa elä-väksi ja yksityiskohtaiseksi, karsii se lähes kaiken viihteellisyyden, joka olisi arvokas-ta, jotta elokuvan sanoma tulisi laajemmin kuulluksi ja pohdituksi.

Matti Tuomela

Yli vuorten, ensi-ilta 12.4.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Christian Mungiu Pääosissa: Cosmina Stratan, Cristina Flutur

ARKIELÄMÄÄN voi liittyä monenlaisia kummallisia tilanteita. Q-teatterin Häiriö-tekijässä nämä tilanteet on viety äärimmil-leen. Episodeittain etenevä esitys esittelee urbaanin ympäristön ilmiöitä, kuten vaka-vasti masentuneen yksinhuoltajan, jumittu-neen kopiokoneen ja Ruotsin kuninkaasta uneksivan rouvan. Kuusi ensemblen näyt-telijää esittää erilaisia rooleja niin lavalla kuin taustalle heijastetulla videolla. Käsiohjelma myötäilee tyyliä ja ennen esityksen alkua selattuna se johdattelee pala-sista koostuvaan esitykseen. Pienen vihkosen sivuille on painettu kuvia satunnaisista ja vä-hän ällöttävistä asioista, kuten puoliksi syö-dystä grillimakkarasta ja karvaisesta vatsasta. Mustalle näyttämölle tuodaan erilaisia lavastuselementtejä markkeeraamaan eri tapahtumapaikkoja. Vähemmän on tällä kertaa todellakin enemmän, jolloin valois-ta tulee erittäin tärkeät. Niillä olisi voinut leikitellä rohkeamminkin. Episodista toiseen siirtyminen töksäh-telee. Lava pimenee ja taustalla alkaa pyöriä video. Sitten alkaa seuraava kohtaus, jonka jälkeen taas pimenee ja niin edelleen. Osa videoista kertoo tarinaa, osa taas on kol-laaseja jälleen satunnaisista asioista. Jatku-vuutta on onnistuttu luomaan toistuvilla hahmoilla, mutta eheää tarinaa ei synny. Näyttelijät taitavat mustan huumorin tyy-likkäästi, mutta mikään suoritus ei erityi-sesti sykähdytä. Esitys onnistuu hämmentämään, mikä on tässä tapauksessa hyvä juttu. Väkisinkin sitä etsii näkemiensä irrallisten kohtausten väliltä yhteyksiä, mutta ehkäpä se on tur-

haa. Esitykselle on pakko antautua ja se on otettava vastaan sellaisenaan, ilman turhaa analysointia. Oudot ja makaaberit asiat hu-vittavat, mutta myös pelottavat. Välillä ei ole ihan varmaa saisiko kohtaukselle nauraa. Katsomiskokemus on kuin pari tuntia YouTuben parissa. Esitys on kokoelma eri-laisia epämääräisiä klippejä, jotka kaikki kai omalla tavallaan kertovat jotain ihmisestä.

Johanna Terhemaa

Häiriötekijä Q-teatterissa, ensi-ilta 14.2.

Ohjaus: Jani VolanenRooleissa: Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Eero RitalaTeksti: työryhmä

elokuva

elokuva

Fs Film

Pate Pesonius

Cinem

a Mondo

Noora G

eagea

Arvio 4/5

Arvio 3/5

Arvio 5/5

Arvio 3/5

Arviot 19CULT24

MA

GA

ZIN

E

Huhtikuu 2012 ArviotLisää arvioita osoitteessa cult24.fi

kuvataide

kuvataide

Per Maningin eläimet

MARJATTA Tapiolan (s. 1951) rohkeat ja elinvoimaiset maalaukset valloittavat taidemuseo Tennispalatsissa. Tapiolan teokset ovat ronskin ilmaisuvoimaisia ja intensiivisiä, hänet onkin usein liitetty uusekspressionistien joukkoon. Tapiola ammentaa teostensa teemat myyteistä ja vahvoista tunnelmista. Retrospektiivinen näyttely osoittaa, että Tapiolan aihemaail-ma ja maalaustapa on kantanut vuosikym-menten läpi ja taiteilijan ilmaisu on vain jalostunut vuosien kuluessa. Samojen aihei-den, kuten eläinten ja ihmisten pääkallojen, toistuminen eri vuosikymmenillä tehdyissä maalauksissa luo syvyyttä ja tarttumapintaa Tapiolan tuotantoon. Tapiolan näyttely jakautuu kronolo-gisesti ja teemoittain, mistä syntyy voima-kas tarinallisuuden tunne. Tapiola ei kui-tenkaan rakenna töidensä kautta tarinaa perinteisessä mielessä vaan hän synnyttää teoksillaan voimakkaita tunnetiloja ja vai-kutelmia. Osa maalauksista on pysähtynei-tä ja tunnelmaltaan pohdiskelevia, toisissa kuvissa voi melkein kuulla maalarin villin siveltimenvedon äänen. Kaikki maalaukset ovat ilmavia ja värimaailmaltaan hallittu-ja. Sommitelmat ja maalausjälki tuntuvat luonnollisilta ja pakottomilta. Tapiolan vahvuus kuvantekijänä on ekspressiivisen ilmaisun yhdistyminen suvereeniin muo-tokielen hallintaan. Tapiolan maalaustyyli on piirustuk-senomainen ja hän käyttää usein taustois-sa vaaleita värisävyjä, mikä tekee teoksis-ta hengittäviä ja keveitä. Viiva on töiden merkitsevin tekijä, joka antaa esittäville ele-

menteille hahmon. Maalauksissa on paljon sattumanvaraisia ja leikillisiä piirteitä, kuten valumia ja ronskeja vetoja isolla pensselillä. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin hallittu. Takajaloilleen noussutta hevosta kuvaava Talvi-niminen maalaus (1999–2000) van-gitsee erityisen hienosti liikkeentunnun ja hevosesta uhkuvan voiman. Määrällisesti maalauksia ei ole esillä kovin paljoa, mutta kolmisenkymmentä suurikokoista teosta täyttävät taidemuseon alakerran juuri sopivasti. Retrospektiivisiä näyttelyitä usein vaivaava sirpaleisuus on onnistuttu teosvalinnoilla välttämään ja näyttely tarjoaa ehyen katsauksen Tapiolan tuotantoon.

Amanda Manner

Marjatta Tapiola, Helsingin taidemuseo, 26.5. asti

Elinvoimainen TapiolaVaisu perusperkeleHELSINGIN Kaupunginteatterin Suuren näyttämön ensi-ilta Metsäperkele eli G.A. Serlachiuksen hirmuinen elämä kertoo suomalaisen menestystarinan. Serlachiuksen elämäntarina on kieltä-mättä mielenkiintoinen ja teatterisovituk-sen arvoinen. Iilimatoja lypsäneestä köy-hästä pojasta tulee supliikin, rohkeuden ja luottoystävien avulla rikas tehdaspamppu, joka vastoinkäymisistä huolimatta saa kai-ken haluamansa. Ainakin melkein. Kuten monesta muustakin menestystarinasta on kuultu, Serlachiuksenkaan perhe-elämä ei ollut auvoista. Tarina on esityksen kantava voima. Yllättävät käänteet, jotka näyttävät olleen Serlachiuksen tavaramerkki, pitävät mie-lenkiintoa yllä. Inspiroivaan tarinaan luo-tetaan jopa liialti. Esityksenä Metsäperkele ei säväytä, se on jätetty jonkinlaiselle perus-tasolle. Draamallinen rakenne ontuu, kun esityksen alussa juostaan läpi tärkeiden elä-mäntapahtumien. Silinteripäiset kertojat selittävät tapahtumia historialliseen kon-tekstiin nähden. Tekstistä on yritetty tehdä hauska, mutta vitsikkäät kohdat eivät suu-resti huvita. Turhia kohtauksia on paljon. Pertti Sveholm vakuuttaa nimiroolissa. Hän ilmentää hahmon ikääntymistä onnis-tuneesti. Serlachiuksen aisaparina, Alexan-der Neiglickina Eero Aho on kiinnostava seurattava. Näytteleminen tässä esityksessä on pönöttämistä, Suurella näyttämöllä ta-pahtuu harmillisen vähän. Suuria huippu-kohtia ei ole. Näyttämökuvat ovat hienoja, joskaan esityksen ulkoasu ei osoita erityistä mielikuvituksen käyttöä.

HELSINGIN Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä esitettävä Lauri Siparin Oma-tunto -näytelmä on puolifi ktiivinen kuvaus kansalliskirjailija Juhani Ahon ihmissuhde-elämästä. Laura Jäntin ohjaama esitys on olemukseltaan yhtä viaton kuin vanhat suomifi lmit, joiden visuaalinen ilme elää saumattomasti esityksen hengessä. Tarina kertoo Juhani ”Jussi” Ahon (San-teri Kinnunen) perhe-elämästä, jota leimasi kolmiodraama, sillä Aho oli rakastunut vai-monsa Vennyn Soldanin (Ursula Salo) lisäksi myös tämän sisareen Tilly Soldaniin (Lotta Lindroos). Ajan hengen mukaisesti ero oli poissuljettu vaihtoehto, joten kolmikon eloa varjosti sangen jännittynyt ilmapiiri – hyvä aihe näytelmälle. Juoni on käytännössä jatkoa Ylellä esitettyyn TV-sarjaan, joka kertoi samasta tapauksesta Ahon vaimon silmin. Esityksen alkupuolisko kärsii kaksi-kielisyydestä. Toki sen voi myös luokitel-la hauskaksi rikkaudeksi, mutta ruotsia ymmärtämättömille ilot jäävät tietenkin vähäisiksi. Alun kaksikielinen hääkohtaus menee käsiohjelmaa selaillessa. Väliajan jälkeinen puolisko on huo-mattavasti parempi. Sisällissota aiheuttaa eripuraa Ahon perheessä; kansalliskirjailija, joka ihannoiden kuvasi Suomen ”katajaista kansaa”, muuttuu näytelmän loppupuolella hövelistä taiteilijasta traagiseksi hahmoksi, jolle kansakunta tuotti pettymyksen. Santeri Kinnunen on aina taipunut hy-vin tällaisiin rooleihin. Hän on hellän haus-ka koomikko, jonka intensiteetti hengittää yleisön mukana. Muutaman kohtauksen

jälkeen on selvää, että näytelmän odotukset kohdistuvat Kinnusen onnistumiseen, joten hän saa kannateltavakseen likimain koko esityksen. Omatunto on turvallinen ja kiva pikku esitys, jonka aihe on historiallisesti sivistävä ja tavallaan jopa ajankohtainen. Valitetta-vasti kivojen pikku esitysten lumo haihtuu nopeasti.

Matti Tuomela

Omatunto, Helsingin Kaupunginteatte-rin pieni näyttämö, ensi-ilta 14.2.

Käsikirjoitus: Lauri SipariOhjaus: Laura JänttiPääosissa: Santeri Kinnunen, Ursula Salo, Lotta Lindroos

Metsäperkele kertoo rohkeudesta ja tarmosta, mutta varoittelee samalla menes-tyksen nurjasta puolesta. Tätä aihetta on käsitelty samassa teatterissa jo muutamaa kuukautta aiemmin Armi-näytelmässä, ja se onkin innovaatioiden Suomessa jollakin tapaa ajankohtainen. Toteutus kuitenkin suorastaan kyllästyttää.

Johanna Terhemaa

Metsäperkele, Helsingin Kaupungin-teatterin Suuri näyttämö, ensi-ilta 21.3.

Ohjaus: Kari HeiskanenTeksti: Kari Heiskanen, Teemu KeskisarjaRooleissa: Pertti Sveholm, Eero Aho, Aino Seppo

NORJALAISEN Per Maningin (s. 1943) näyttely EMMAssa sykähdyttää eläinku-villaan. Maningin valokuvissa eläimet on kuvattu muotokuvamaisesti. Ne eivät ole kuvia eläimistä lajinsa edustajina vaan ku-via eläinyksilöistä. Maning itse onkin ko-rostanut eläimen yksilöllistä kohtaamista. Hän ei halua laittaa eläimiä poseeraamaan vaan pyrkii eläimen aitoon kohtaamiseen. Erityisen vaikuttava on kuvasarja Mag-gie-paviaanista. Suurikokoiset pehmeän harmaasävyiset kuvat on ripustettu juuri katsojan silmän korkeudelle. Tuntuu kuin paviaanin katseen oikeasti kohtaisi. Ensi silmäyksellä kuvasarjan kuvista ei huomaa juurikaan eroavaisuuksia, mutta pidem-pään katsoessa havainnollistuvat ilmeiden pienet muutokset, jotka korostavat Maggi-en inhimillisyyttä. Maningin puuvillapaperille vedostetut värilliset valokuvat ihmisistä muodostavat kiinnostavan vertailukohdan eläinkuville. Ne pohtivat, miten katsomme ihmistä. Tekniset valinnat luovat kuviin kiehtovan utuisuuden ja pehmeyden, mikä tekee niistä maalauksenomaisia. Pastellinen sä-vymaailma puolestaan tuo kuviin tietyn pysähtyneisyyden tunnun. Pysähtyneisyy-den vaikutelma luo ristiriitaisen tunnelman Maningin kuviin lapsista. Kuvista välittyy ilon ja lapsen viattomuuden lisäksi tietty surumielisyys. Maningin teosten vahvuus on pelkistämisessä, joka näkyy niin muo-don kuin sisällönkin tasolla. Teosten vä-häeleisyys yhdistettynä monitulkintaisiin sisältöihin, tekee niistä mielenkiintoisia. Eri vuosikymmenillä toteutetut valokuvat

puntaroivat painokkaasti toiseutta ja yhte-yden etsimistä. Esillä on myös Maningin videotaidete-oksia, joissa pohditaan niin eläimellisyyttä kuin inhimillisyyttäkin. Vaikuttavimpia näistä ovat hevosta kuvaavat teokset, jotka tuovat eläimen lempeän voiman vähäelei-sen kauniisti esiin. Osa videotöistä jää kui-tenkin irrallisiksi näyttelykokonaisuudessa. Maningin näyttelyssä on useita todella hienoja töitä, mutta niiden yhteyttä toi-siinsa olisi voinut syventää vielä enemmän näyttelyarkkitehtuurilla ja taustatietojen laajemmalla esittelyllä.

Amanda Manner

Per Maning: Valokuvia ja videoteoksia 1983–2012, EMMA, 9.6. asti

teatteri

teatteri

Jussi Tiainen

Tapio Vanhatalo

Arvio 2/5

Arvio 2/5

Stefan Bremer

Omatunto ei kolkuta

Arvio 4/5

Arvio 3/5

Huhtikuu 2013Ravintolat Ravintolat – ennen ja jälkeen tapahtuman

Jos olet kiinnostunut cocktailmaailman kuu-mimmista uutuuksista, täyttyy lasisi tänä vuonna muun muassa wasabin makuisella juomasekoituksella. Kimmo Aho ja Samu Salminen kokosivat kirjaksi maailman par-haat drinkit.

ERÄÄN tarinan mukaan cocktail-nimi on lähtöisin englantilaisilta hevosmiehiltä. He-vosmiesten kerrotaan lyhentäneen puolive-risten hevosten hännät, jotta hevoset erottui-sivat helposti täysiverisistä. Tällaisia puoliverisiä eli useasta rodusta sekoitettuja hevosia kutsuttiin kukonpyrstöi-siksi, ”cock-tailed”, ja vähitellen hevosmiehet alkoivat käyttää samaa nimitystä myös sekoi-tetuista juomistaan. Suomalaiset cocktailien asiantuntijat Kimmo Aho ja Samu Salminen kokoavat kirjassaan Kaikkien aikojen drinkit yhteen parhaat juomasekoitukset eri aikakausilta. Yhteensä kirjassa on noin 2 500 ohjetta klas-sikkodrinkeistä uusimpiin trendijuomiin. Ohjeiden ohella kirjassa esitellään anekdootteja juomien alkuperästä, nimis-tä, raaka-aineista ja tekijöistä sekä annetaan ammattilaisten vinkkejä juomasekoitusten valmistamiseen.

– Nykypäivän drinkkitrendeissä on pal-jon yhteneväisyyksiä vanhan ajan meininkiin. Baareissa tilataan jenkkiklassikkoja, kuten Whisky soureita, Manhattaneja ja Old fashi-onedeja, kertoo Kimmo Aho.

SUOMALAISESSA drinkkikulttuurissa suositaan tällä hetkellä tuoreita raaka-aineita. Makuja ei oteta suoraan pullosta, vaan itse puristettua sitrushedelmää käytetään valmiin mehun sijasta. – Luomun ja lähiruoan merkitys koros-tuu cocktailkulttuurissa entisestään. Suomen metsissä, puistoissa ja takapihoilla kasvaa pal-jon ihan tavallisia kasveja, joita ei ole osattu vielä hyödyntää. Uskon myös, että baarimes-tarit kiinnostuvat ja innostuvat omista yrtti-viljelmistä. Euroopassa yrttiviljelmät sen sijaan ovat jo yleisiä, ja esimerkiksi Berliinissä suurin osa baareista viljelee minttunsa itse. Talven saa-puessa on kaupungista vaikea löytää mojito-ja, sillä baarit eivät suostu tilaamaan minttuja mistään. Suomessa talvi on tosin pitkä ja kesä ly-hyt, joten yrttien viljely Helsingin keskustas-sa on yllättävän vaikeaa. – Drinkkimaailmassa aasialaiset maut ovat olleet viimeisen vuoden pinnalla, ja sama ilmiö on vallinnut ruokakulttuurissa jo

pidemmän aikaa. Alalla tarkkaillaan, mitkä maut keittiöpuolella ovat suosiossa ja niitä pyritään käyttämään myös juomissa.

MITKÄ sitten ovat sellaisia cocktaileja, jotka kaikkien pitäisi Ahon mielestä tuntea? Listan kärjessä keikkuvat klassiset Gin tonic, Kir royal, Dry martini, Cosmopolitan ja Bloody Mary. Vuoden 2013 trendidrinkeiksi ovat isot nimet maailmalla povanneet cocktaileja, jois-sa selkeitä keittiön ja ruoan makuja tuodaan cocktaileihin. Asiakkaille tarjotaan yllätyksel-lisiä makuja. Makuja, joita ei suoralta kädeltä yhdistetä alkoholiin, kuten sinappia, wasabia ja selleriä. Jos kirjan luettuaan mielii harjoitella omia juomansekoittajan taitojaan, kannattaa satsata perustarvikkeisiin. Itse pakastetuilla jäillä, tuoreilla raaka-aineilla ja perusalkoho-leilla pääsee jo pitkälle. – Kannattaa ostaa alkoholeja oman maun mukaan. Kaikkia viinoja ei Alkosta kannata hamstrata, vaan valikoima on hyvä pitää sup-peana, mutta laadukkaana, muistuttaa Samu Salminen.

Jenni Tepsa

Kimmo Aho ja Samu Salminen: Kaikkien aikojen drinkit (Art House)

Luomu ja lähiruoka maistuu cocktaileissa

Kimmo Aho (vas.) ja Samu Salminen esittelevät tuoreessa kirjassaan 2500 drinkkiohjetta.

Jenn

i Tep

sa

Aamiainen arkisin Klo 07-10

Lounas arkisin Klo 10.30 -14.30

Iltaisin maistuva ala Carte

Viikonloppuisin rento brunssi

Kaikkien tilaisuuksien joustava toteuttaja Suvilahdessa ja

ympäri Helsinkiä

Ma – Ti 07-15 Ke-Pe 07-22 La 12-22 Su 11-17

www.ravintolalampo.fi

Ravintolauutiset nyt samasta osoitteesta!Facebook.com/ravintolauutiset

MA-TO 11-21 | PE 11-24 | SU 10-16

PÖY TÄVARAUKSET 010 832 2600

Kalevankatu 13, Helsinki

w w w . f l a d a 1 3 . f i

Cult24 kulttuurikortilla

CHEF’S MENUKAKSI YHDEN HINNALLA

pöytävaraus pakol l inen44 €

21CULT24

MA

GA

ZIN

E

Huhtikuu 2013

lyhyesti

Ravintolat Ravintolat – ennen ja jälkeen tapahtuman

Ravintola OivaPorthaninkatu 500530 Helsinkip. 010 2192980www.ravintolaoiva.fi oiva@ravintolaoiva.fi

Avoinna:ma–ti klo 10.30–24, ke–to klo 10.30–01, pe klo 10.30–02, la klo 10–02, su klo 11–17

19,50 €plo

TALONVIINIT & KUOHUVIINIT

19,

Helsinki Beer Festivaalin toiminnanjohtaja Markku Korhonen työnsä ääressä.

Kolme ravintolaa yhden talon sisällä.

Botta ON!Pirulliseen nälkään,

Helvetilliseen janoon!

Ma - Pe 11 - 04

La - Su 14 - 04Keittiö auki 03.30 saakka

Real Ale, Real Food,

Real Pub!

Su - Ti 15 - 01

Ke - La 15 - 03

Kokous- ja

juhlatilaa

09 - 580 770

myynti@botta.fi

www.botta.fi

Museokatu 10

PERJANTAISIN LAUANTAISIN

23 - 04

Sävelen menu uudistui.Tervetuloa maistamaan!

AVOINNA: MA 10:30-00:00

TI-PE 10:30-02:00 LA 11 :00-02:00 SU 15:00-00:00

ILTAKEITTIÖ: MA-TI 15:30-22:00 KE-TO 15:30-23:00PE 15:30-24:00 LA 11 :00-24:00 SU 15:00-22:00

Hämeentie 2, Helsinki, (09) 774 1082www.kallionsavel.fi

Pienpanimoiden festarit

Helsinki Beer Festival järjestetään taas vuo-den tauon jälkeen. Kaapelitehtaan olutfesta-reiden teemamaana on tänä vuonna Ranska. Festarit ovat muodostumassa pienpanimoi-den temmellyskentäksi, sillä kolme suurinta panimoa sekä useat maahantuojat loistavat poissaolollaan.

Helsinki Beer Festivalin toiminnanjohtaja Markku Korhonen, mikseivät suuret pani-mot ja maahantuojat ole lähteneet mukaan? – Viime vuonna festareita ei järjestetty lainkaan. Voi olla että se välivuosi on yksi syy, ettemme saaneet niitä houkuteltua mukaan. Toinen syy on se, että loppuvuodeksi on ra-kenteilla toinen olutfestari, ehkä ne eivät halua olla mukana molemmissa. Resurssipulaan ne vetoavat myös usein. Pienpanimot ovat tietysti olleet innoissaan, kun myyjiä on vähemmän. Miksi Ranska on valittu festareiden tee-mamaaksi? – Ranskalaisia oluita tulee Suomeen aika vähän. Ranska tunnetaan viinimaana eikä niinkään olumaana, vaikka esimerkiksi Biere de Gardea on tehty iät ja ajat. Tänäpäivänä Ranskassa on vireää pienpanimotoimintaa, niitä löytyy lukematon määrä. Mitä kotimaisia uutuuksia on tarjolla? – Usein pienpanimot tekevät jonkun uu-den oluen festareille. Nokian panimon Keisa-ri 66 American Pale Ale on yksi uutuuksista. Tarkempia tietoja uutuuksista tulee vielä lä-hempänä festareita.

Millaista ohjelmaa festareilla on luvassa? – Olutkilpailu kiinnostaa ihmisiä kovas-ti. Siinä on eri sarjoja, jonka tulokset julkis-tetaan festareilla. Kilpailun voittajista tulee vuoden oluet. Sitten kaksi huippukokkia Matti Jämsen ja Teemu Laurell tekevät ruo-kaa näille kilpailuiden voittajaolueille. He tekevät paikanpäällä reseptit ja kokkaavat. Lisäksi luvassa on myös bändejä. Festareilla on siis tarjolla myös ruokaa. Pitääkö ruoka valita oluen mukaan vai olut ruuan mukaan? – Voi tehdä kummin päin vaan. Jos löy-tää hyvän sapuska-annoksen, niin sitten voi käydä valitsemassa siihen sopivan oluen. Voi myös ottaa ensin oluen, sieltä löytyy kyllä so-pivaa ruokaa lähes joka oluelle. Mikä on oikea tapa lähteä festareille? Pitääkö juoda olutta niin paljon kuin napa vetää ja sitten taksilla kotiin? – Kaikki lähtevät omalla tavallaan. Me pyrimme festareilla luomaan olutkulttuuria. Erilaisia oluita on tarjolla paljon. Annoskoot ovat tavallista pienempiä, pystyy ostamaan vaikka 0,2 litran annoksia. Silloin pystyy kiertelemään ja maistelemaan eri oluita.

Pauli Jokinen

Helsinki Beer Festival Kaapelitehtaalla 19.-20.4.

Olipa kerran kotiruokaravintola

Albertinkadulle on avattu uusi ravintola ni-meltä Olipa kerran. Lounasaikaan on tar-jolla kotiruokabuff eet hintaan 9,30 euroa. Lounaalla saatavana myös lautasanoksia. A la carte -listalla on muun muassa hodaria ja pyttipannua, mutta myös päivän kalansaalis ja t-luupihvejä. Sunnuntaisin brunssia. Olipa kerran kertoo rakentavansa ra-vintolaa, jollaista ei vielä koskaan ole ollut olemassa. Tulevaisuus näyttänee mitä se tarkoittaa.

Olipa kerran -ravintola, Albertinkatu 34

Panimoravintola Bryggeri avaa Torikortteliin

Sofi ankadulle sisäpihalle avaa huhti-tou-kokuun vaihteessa uusi panimoravintola Bryggeri. Ravintola myy omia oluita, ja lajikkeita tullee olemaan kolmesta kuu-teen. Bryggerin kaikki omat oluet tehdään paikan päällä Torikortteleiden kellarissa. Lisäksi suunnitelmissa on avata myymälä. Bryggeri lupaa vilkasta ohjelmatarjontaa ja myös ruokaa.

Bryggeri Helsinki, Sofi ankatu 2

Samppanja virtaa Korjaamolla

Korjaamon samppanjamarkkinat koko-aa vanhoille ratikkahalleille maistelijat, viiniasiantuntijat, maahantuojat ja muut toimijat. Samppanjan ohella markkinoilla on tarjolla sormiruokaa, suklaata ja muita herkkuja. Viikonlopun aikana asiantunti-jat antavat vinkkejä muun muassa kevään juhlien juomavalintoihin. Oppaina markkinoilla toimivat viini-asiantuntija Jukka Sinivirta, sommelier Antti Uusitalo sekä Suomen ensimmäisen Master of Wine -tutkinnon haltija Essi Avellan.

Samppanjamarkkinat Korjaamolla 19.–20.4.

Vuoden viini 2013 tulee Espanjasta

Vuoden viiniksi 2013 valikoi-tui espanjalainen punaviini Baron de Ley Gran Reserva ja vuosikerta oli 2004. Viini kilpaili yli 17 euron viinien sarjassa, ja Alkosta sitä saa hin-taan 23,70 euroa. Raati luonnehti viiniä näin: ”Punaruskea viini, jonka rypäleelle tyypillisessä tuoksus-sa on suklaata, kinuskia, tallia, nahkaa ja tervaa. Tyylikkään viinin tasapainoinen ja kehittynyt maku vastaa tuoksua, siinä aistii myös miellyttä-vää mausteisuutta. Leveä, pitkä jälkimaku. Hallittu kokonaisuus.” Kilpailun järjesti jälleen viiniseura Helsingin Munskänkarna ry. Kilpailu jär-jestettiin jo 16 kerran. Vuoden viinejä valittiin kaikkiaan 19 sarjassa, jotka oli jaoteltu viinityypin ja hin-nan mukaan. Kaikkien sarjojen voittajat löytyvät sivuilta www.vuodenviinit.com.

Pastis avautui Pikku-Roballe

Ravintola Murun omistajien uusi ravinto-la Pastis avattiin Pikku-Roballe. Pastiksen tarjonta perustuu klassisen ranskalaisen keittiön herkkuihin ja ravintola tarjoilee illallisen lisäksi myös lounasta. Ravinto-lasta kerrotaan, että ”Haluamme tarjota vieraillemme maalaiskeittiöstä tuttuja sel-keitä, runsaita ja houkuttelevia makuja. Raaka-aineet hankimme huippulaatuun sitoutuneilta suomalaisilta ja kansainvä-lisiltä luottotuottajiltamme. Kaikki ruoka valmistetaan käsityönä perinteisin mene-telmin.” Keittiössä pomona häärii Timo Linna-mäki. Pääruuat maksavat 16,50 eurosta ylös-päin.

Pastis, Pieni Roobertinkatu 2

Cult24

CULT24

MA

GA

ZIN

E

22 Ravintolat Ravintolat – ennen ja jälkeen tapahtuman

H ei Cult24:n lukija. Aloitan lehdessä pals-tan, jossa kierrän ys-tävättärieni runoilija Juhlinin ja maisteri Hakkaraisen kans-

sa uusia ravintoloita ja raportoimme niistä: Mitä näemme, kuulemme ja syömme. Ensimmäiseksi ratsian kohteeksemme pääsi ravintola Promodo, joka sijaitsee uu-dessa toimistotalossa Töölönlahden rannalla. Ravintola on teatteri- ja oopperailtoina taval-lista myöhempään auki, mutta me päätimme testata Promodon lounaan, koska olimme kovin nälkäisiä vietettyämme pitkän tovin viereisen Hakasalmen huvilan hienossa Made in Helsinki -näyttelyssä. Promodoon on hieman vaikea löytää, koska ympärillä on pelkkää rakennustyömaa-ta. Maisteri Hakkaraisella oli korkokengät ju-mittua lumeen ja runoilija Juhlin ehti polttaa kolme amerikkalaista savuketta ennen kuin löysimme perille. Promodossa on 70 asiakaspaikkaa ja se mainostaa tarjoavansa keski-eurooppalaisia makuja: saksalaista, italialaista ja ranskalaista. Ravintolaa pyörittää Saksasta kotoisin oleva Manfred Schlegel, joka on aikaisemmin isän-nöinyt Haus Bergiä Vallilassa.

RUOKA. Alkupalapöytä oli runsas ja mau-kas. Erityisesti perunasalaatti ja tuoreet säm-pylät olivat makoisia. Lounaaksi oli tarjolla seitsemän vaihto-ehtoa, joista halvin oli 9,70 euroa maksava levypizza ja kallein yli 30 euroa maksava hä-rän sisäfi leepihvi. Runoilija Juhlinin mukaan kaikki yli 9 euron lounaat ovat huijausta, mutta päätimme silti tilata pääruuaksi pais-tettua lohta hintaan 12 euroa. Lohi oli hyvin valittu vaihtoehto, sillä se oli erinomaista, suorastaan herkullista. Ru-colat kalan päällä toivat annokseen lisäväriä. Tosin maisteri Hakkaraisen mielestä lohi oli aavistuksen liian suolaista, mutta itse annan sille täydet pisteet. Lisukkeena tarjotut ker-maperunat olivat kelvollisia, vaikka olivatkin aavistuksen liian viileitä. Maisteri olisi halun-nut huomauttaa asiasta, mutta ei uskaltanut. Ruuan päälle tilattiin cappuccinot hin-taan 4,50 euroa. Runoilija Juhlinin mielestä jokaisessa itseään kunnioittavassa ravintolassa cappuccino kuuluu lounaan hintaan, mutta suostui pitkin hampain maksamaan. Sen ver-ran se kuitenkin runoilijaa jurppi, että hän otti kyytipojaksi whiskeyn.

PALVELU. Kun saavuimme ravintolaan, ystävällinen tarjoilija ohjasi meidät pöytään, toi ruokalistat, otti tilauksen vastaan, tarjoili ruuat pöytään ja lopussa toi laskun. Kaikki sujui moitteettomasti ja tehokkaasti. Nuoret sirpsakat tarjoilijattaret olivat iloisia ja kohte-lioita. Plussaa tulee yhteinäisestä asustuksesta; merensiniset paidat ja mustat housut henki-vät rauhaa ja järjestystä. Juhlin olisi kaivannut silmänruokaa miestarjoilijoiden muodossa, mutta hienosti tytöt homman hoitivat.

MILJÖÖ. Promodon sisustus on hyvin pel-kistetty, lähes kliininen. Seinille on saatu pari lamppua, kello ja vaahtosammutin. Runoi-lija Juhlin olisi kaivannut seinille kotimaista grafi ikkaa, mutta maisteri Hakkarainen koki yksinkertaisuuden rauhoittavana. Pöydät oli-vat siistit ja valmiiksi katetut, mutta pöytä-liinat olisivat tuoneet kummasti iloa talven keskelle. Ravintolasalissa taustalla soi italialainen iskelmä, joten ei käy tarjoilijoita kateeksi. Promodon suuret ikkunat tekevät pai-kasta valoisan, mutta näkymät eivät silmää hivele. Vaikka ikkunoista on näköyhteys Finlandia-taloon, Kiasmaan, Hakasalmen huvilaan ja Musiikkitaloon, katse kiinnittyy ympäröivään rakennustyömaahan. Runoilija Juhlinin katse tosin kiinnittyi harteikkaisiin rakennusmiehiin.

MUUT ASIAKKAAT. Muita asiakkaita ei ollut. Huono merkki ravintolan kannalta, mutta saimme syödä rauhassa ja tarjoilu toi-mi. Luultavasti ravintola saa asiakkaita, kun viereiset toimistotalot ja asuinrakennukset valmistuvat.

TUOMIO. On siinä ja siinä, uskaltaako Pro-modolle luvata valoisaa tulevaisuutta. Sijainti on hyvä, ruoka kelvollista ja tarjoilu toimivaa, mutta asiakkaita ravintolan pitäisi kiireesti saada jostain. Lisäksi Promodon pitäisi keksiä jokin jippo, millä se erottuu massasta.

ARVIO. Promodo, Alvar Aallon katu 3

Ruoka 3/5Palvelu 4/5

Tarjoilijoiden asustus 4/5Miljöö 2/5Vessat 4/5

Kokonaisarvosana 3,4 pistettä

Vapaarouva van Bornsdorff in ravintolaratsia

Mannermainen Promodo

Viinibaari LatvaKorkeavuorenkatu 25

Ma-ti 16–24Ke-pe 16–02

La 14–02

Ravintola JuuriKorkeavuorenkatu 27

Ma-Pe 11–22 (23)La 12–22 (23)Su 16–22 (23)

Omppu täyttää jo 30 vuotta

Helmeilevää omenaviiniä on monilla mukana, kun vappua vietetään piknik-vilteillä puistoissa. Omppu on päässyt jo miehen ikään ja täyttää 30 vuotta. Omp-pua edustava Pernod Ricard Finland kertaa Ompun kas-vutarinan näin: ”Helmeilevä Omenaviini on po-reillut suomalaisten laseissa jo vuodesta 1973. Omppu tuli Alkon hinnastoon ensimmäisen kerran 1.4.1973. Juoma sai alkunsa, kun Marlin toimitusjoh-taja Usko Kiertonen Yhdysvaltoja kiertäessään törmäsi erääseen iloiseen ja kuplivaan kesäjuomaan. Hän päätti tehdä juomasta oman versionsa koti-maan markkinoille. Helmeilevä Omenaviinin lanseera-ushinta oli 4 markkaa 40 penniä – hin-ta, jonka moni Ompun ystävä muistaa edelleen mainiosti. Amerikan tuliaises-ta tuli nopeasti kansan suosikkijuoma ja Helmeilevä Omenaviini sai ihmisten suussa lempinimen Omppu. Suosionsa huipulla Omppua myytiin miljoonia litroja vuodessa. Usein Omppu pää-sikin loppumaan Alkoista välittömästi saapumisensa jälkeen, ja Alko joutui rajoittamaan Ompun myyntiä vain kolmeen pulloon kerrallaan.” Omenaista vappua!

Pauli Jokinen

lyhyesti

23CULT24

MA

GA

ZIN

E

Huhtikuu 2013

TOIMI NÄIN: Leikkaa Kulttuurikortti tästä irti tai ota kortista kuva kännykällä. Tarjoukset saat lunastettua näyttämällä irtileikattua korttia tai kännykuvaa. Huom! Osassa tarjouksista tuotteita voi olla rajoitettu määrä. Kukin taho vastaa itse antamistaan tarjouksista. Epäselvissä tilanteissa ota yhteyttä tarjouksen antajaan.

Mainostaja: Pääset mukaan Kulttuurikortti-tarjouksiin mainostamalla Cult24-lehdessä. Lehtiä jaossa 30 000 kpl.

KULTTUURIKORTTI

HUHTIKUU 2013

OTA KULTTUURIKORTTI TALTEEN JA KÄYTÄ TARJOUKSET HYVÄKSESI

HELSINKI: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Tiketti, Kaapelitehdas, Korjaamo, Ryhmäteatteri, KokoTeatteri, Bio Rex (LippuRex), Nosturi, Ateneum, Taidehalli, Arkkitehtuurimuseo, Kiasma, Valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Sinebrychoffi n taidemuseo, Galleria G, Galleria Dix, Galleria Saima, Galleria Sculptor, Yliopiston pääkirjasto (Kaisa-talo), Vuotalo, Malmitalo, Kanneltalo, Stoa, Kirjasto 10, Viikin kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Pohjois-Haagan kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto,

Jakomäen kirjasto, Kontulan kirjasto, Vallilan kirjasto, Maunulan kirjasto, Oulunkylän kirjasto, Munkkiniemen kirjasto, Pitäjänmäen kirjasto, Malminkartanon kirjasto, Herttoniemen kirjasto, Laajasalan kirjasto, Pasilan kirjasto, Käpylän kirjasto, Lauttasaaren kirjasto, Kumpulan kampuskirjasto, Uusi ylioppilastalo, Kallion työväenopisto, Helsingin aikuisopisto, Vanhan kuppila, Corona Baari, Aschan Cafe Jugend, Ravintola Ilves, Musiikkitalo (levykauppa Fuga), Film Town (Sörnäinen), Arabian keskus, ravintola Latva, ravintola Kallion Oiva, ravintola Manala, ravintola Lämpö, Haaga-Helia (Pasila), Amiedu (Pitäjänmäki), Metropolia (Arabia), Hanken, Kansalaisopisto (Töölö), Toimintakeskus Happi, Diakonissalaitos, K-Market Robert, K-Supermarket Haaga, K-Market Merihaka, K-Market Masurkka, K-Market Pasaati, Valintatalo (Hämeentie), Valintatalo (Mäkelänkatu), Valintatalo (Sturenkatu), Malmin lentoasema, Laajasalon palloiluhalli, Kauppakeskus Megahertsi, Kulosaaren ostoskeskus, Cafe Giovanni, Robert’s Coffee (Sähkötalo), Kauppakeskus Kluuvi, Ympyrätalo, Itäkeskus, S-market (Ruoholahti) Kauppakeskus Ruoholahti, Sokos Vaakuna, Fennian kortteli, Kauppakeskus Arabia, Kauppakeskus MalmiNova, Kauppakeskus Ristikko, Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Helsingin kaupungin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, elokuvateatteri Orion, Savoy-teatteri, ravintola Sävel. ESPOO: Sellon kirjasto, Entressen kirjasto, Espoon kulttuurikeskus, Kauppakeskus Iso Omena, Kauppakeskus Heikintori, Kauppakeskus Galleria, Kauppakeskus Länsikeskus, Kauppakeskus Länsikeskus, Kauniaisten kirjasto, Bio Rex Sello, Espoon taidemuseo EMMA. VANTAA: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäki-talo, Kauppakeskus Jumbo, Kauppakeskus Tikkuri, Ravintola Pormestari, Lumo, Konserttitalo Martinus, Vernissa.

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Ruutia-festivaali3 lippua kahden hinnalla italialaisen Teatro Distinton Kish-Kush-näytöksiin 27.4. klo 13 ja 15 sekä 28.4. klo 13. Edullisin lippu veloituksetta (hinnat 14 euroa aikuiset, 10 euroa lapset/opiskeli-jat/eläkeläiset). Italialisen Teatro Distinton Kish-Kush on äänen, varjoteatterin ja tanssin keinoin toteutettu kurkistus kulttuurisen ja kielellisen erilaisuuden teemoihin. Yli 3-vuotiaille. Esitys on osa Ruutia!-festivaalia. Tiedustelut ja varaukset Tanssiteatteri Hurjaruuthista, puh. (09) 565 7250 tai liput@hurjaruuth.fi .

Radion sinfoniaorkesteri10 prosentin alennus RSO:n kevään konserttien normaali-hintaisista (25/20 e) kertalipuista. Liput Lippupisteen ja Musiikkitalon myyntipisteistä. Ohjelmatiedot: yle.fi /rso

Ryhmäteatteri: HuorasatuPerusliput Huorasatu-näytelmän huhtikuun esityksiin 25 euroa/kpl (norm. 32 euroa). Varaukset ja lunastukset suoritettava Ryhmä-teatterin lipunmyynnissä, Helsinginkatu 25, p. (09) 718 622, ark. klo 11–18. Huorasatu on kirjailija Laura Gustafssonin esikoisromaanin pohjautuva näytelmä, jonka pääosissa nähdään muun muassa Satu Silvo, Heidi Kirves ja Robin Svartström.

Stella Polaris: International Improv Festival3 lippua kahden hinnalla International Improv Festivalin esityksiin 24.4. ja 25.4. (normaalihinta 18 euroa / opiskelija 13 euroa). Tarjous voimassa 15.4. asti. Varaukset Stella Polariksen toimistosta 050 573 7004 tai info@stella-polaris.fi .

Semmarit: Picchu Macho -levySeminaarimäen Mieslaulajien Semmareiden uusi levy Picchu Macho tarjoushintaan 17 euroa (norm. 20 euroa). Tarjous voimassa, kun ostaa levyn Semmareiden Tavastian (13.4.) tai Finlandia-talon (26.4.) konsertin yhteydessä.

Ravintola Flada 13Chef's Menu kaksi yhden hinnalla huhtikuun ajan (norm. 44 euroa). Pöytävaraus pakollinen. Flada 13, Kalevankatu 13. puh. 010 83 22 600, www.fl ada13.fi

7 euron alennus

3 euron alennus

3 kahden hinnalla

3 kahden hinnalla

2 yhdenhinnalla

-10%MIKÄ KULTTUURISUUNNISTUS?

Kulttuurisuunnistus on leikkimielinen kilpailu, jossa suoritetaan 4-6 annettua tehtävää ympäri Helsinkiä. Aikaa on 3 tuntia. Tehtävät voivat olla esim. ”Ota valokuva kolmesta eläin-patsaasta”, tai ”Etsi Suomen kolmannen presidentin hauta ja kuvaa se”.

Kulttuurisuunnistus vie taatusti paikkoihin, joissa et ole ennen käynyt!

Kulttuurisuunnistuksessa yhdistyy kilpailu, tiedonhaku ja paikallistuntemus. Tiedonhakua varten voit kilauttaa kaverille, käyttää nettiä – kaikki keinot sallittuja. Jos et ole kilpailu-henkinen, Kulttuurisuunnistus käy mainiosti myös ulkoilusta ja liikunnasta.

MITÄ MUKAAN?

Mukaan tarvitset nettiyhteydellä ja kameralla varustetun kännykän sekä reipasta leikkimieltä.

MISSÄ JA MILLOIN?

Lähtöpaikka Kampissa Sähkötalon edustalla (metroaseman vieressä).

Lähtö 4.5. klo 12. Saavu paikalle noin 15 min. aikaisemmin.

OSALLISTUMISMAKSUT:

Yhden hengen joukkue 8 euroaKahden hengen joukkue 12 euroaKolmen hengen joukkue 15 euroaNeljän hengen joukkue 20 euroa

Suuri Kulttuurisuunnistus

la 4.5.2013

Kulttuurisuunnistuksen järjestää kulttuurimedia

www.cult24.fi /kulttuurisuunnistuswww. facebook.com/kulttuurisuunnistus

Parhaat joukkueet palkitaan!

Yhteistyössä mukana:

Sähkötalon

CULT24

MA

GA

ZIN

E

24 Huhtikuu 2013

Olen Marjo Kiukaanniemi, 30-vuotias estraditaiteilija. Esitämme Tangoteatteri Kiukka-raisen kanssa musiikkiesityksen Peik-kotango. Se kantaesitettiin Hurraa!-Se kantaesitettiin Hurraa!-teatterifestivaalilla maaliskuussa, ja teatterifestivaalilla maaliskuussa, ja esitämme sen huhtikuussa Vantaan esitämme sen huhtikuussa Vantaan Tanssin viikoilla. Tanssin viikoilla. Kiukkarainen on minun ja mie-heni Timo Hakkaraisen vuonna 2011 perustama tangoteatteri. Käy-tännössä ryhmässä olemme aina me kaksi ja sitten tarpeen mukaan mu-kana on muita esiintyjiä ja muusi-koita. Teemme pienimuotoisia tan-goteatteriesityksiä. Timo on aloittanut tanssimisen juuri tangolla. Minun lajini on al-kujaan nykytanssi. Lisäksi olemme harrastaneet ja opiskelleet sirkusta. Tango on kontaktilaji, joten se tun-tui sopivalta molemmille. Ajatuksen Peikkotangoon saim-me kaksi vuotta sitten Argentiinassa. Saksalainen ystävämme sanoi, että näytämme ihan peikoilta kun me tanssimme. Ajattelimme, että sitä voisi hyödyntää. Aloimme kehitellä sen ympärille tarinaa ja hahmoja. Esiinnyn Peikkotangossa, ja sen lisäksi olen ohjannut esityksen. Olen myös ollut suunnittelemassa esityk-sen koreografi aa, musiikkia ja puku-ja. Välillä tuntuu, että vähempikin riittäisi, mutta koska tämä on en-

simmäisiä tuotantojamme, en malta olla tekemättä kaikkia asioita. Olen innostunut ja kiinnostu-nut monista asioista. Minut on lai-tettu 3-vuotiaana viulukouluun ja siitä harrastus on rönsynnyt tanssin puolelle. Lähdin nuorena tyttönä Englantiin opiskelemaan tanssia. Musiikki ja tanssi eivät ole kovin erillisiä asioita, ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Ehkä minulla on sen verran lapsellinen huumorintaju, että on kiva tehdä esityksiä lapsille. Lapset on yleisönä yllättävä ja rehellinen. Lapset on helppo saada mukaan asi-oihin, jotka saattavat itsestä tuntua hieman pöljiltä. Asun Helsingissä Lauttasaaressa. Siellä meillä on Timon kanssa yh-teinen pesä. Olen kotoisin Oulusta. Asuin siellä 20-vuotiaaksi asti. Harrastan käsitöitä, mutta luon-nehdin työn myös harrastukseksi. Nyt te tiedätte kuka minä olen.

Pauli Jokinen

Tangoteatteri Kiukkarainen: Peikkotango, Vantaan Tanssin viikoilla 24.4. (Lumo) ja 25.4. (Martinus-sali). Esitys sopii 4–12-vuotiaille.

lapsiperheille

HelStrips Kuvia kaupungilta

Munkkivuoressa tilit on tehtävä Herran kanssa selväksi kahdessa tunnissa.

Pauli Jokinen

ettekö te tiedä kuka minä olen?

Olen tanssiva tangometsän eläin* Vaippakansan oma festariTAPAHTUMA. Vaippakansan karnevaali valtaa Malmitalon huhtikuussa esitysten ja työpajo-jen muodossa jo neljättä kertaa. Karnevaalipäivässä on mukana vauvojen ja taaperoiden suosi-kit kuten Satu Sopanen ja Tut-tiorkesterin pojat ja tanssiesitys Kukuluku. Työpajoissa tehdään lasten kanssa kasseja, ruokaa, runoja, ovikylttejä ja matka ava-ruuteen. Ihan pienimmät vauvat pääsevät kokeilemaan taiteilijan taitojaan vauvojen värikylvyissä. Suureen kävijämäärään Mal-mitalo varautuu muun muassa 2000 puuropussilla, tuhansilla vauvanruokapurkeilla ja iloisella mielellä. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Vaippakansan karnevaali Malmitalossa 21.4.

Lapselliset messutMESSUT. Lapset valtaavat Mes-sukeskuksen yhden viikonlopun ajaksi. Messuilla ovat esiintymässä muun muassa Titi-Nalle, Eemeli ja muumit. Eri osastoilla pääsee pelaamaan, askartelemaan, liik-kumaan ja tutustumaan uutuus-tuotteisiin vaunuista vauvanruo-kiin ja lastenvaatteisiin. Odottajan olohuone -laval-la kuullaan päivittäin tietoiskuja liittyen raskauteen, synnytyk-seen ja pienen vauvan hoitoon.

Lapsimessut Messu-keskuksessa 26.–28.4.

Ruutia nuorisolleTEATTERI. Tanssiteatteri Hur-jaruuthin järjestämä Ruutia!-tanssifestivaali tuo Kaapeliteh-taalle kansainvälisiä esityksiä lapsille ja nuorille. Esiintyjiä on Belgiasta, Ruotsista, Italiasta ja Ranskasta. Festivaaalin kohokoh-tiin lukeutuu maailmankuulun koreografi n Th omas Hauertin lastenesitys, joka kantaesitettiin viime vuonna Belgiassa. Musii-kin teokseen on säveltänyt mai-neikas John Cage. – Festivaali tarjoaa esityk-siä, jotka edustavat uutta tapaa tehdä lapsille ja nuorille. Esityk-set ovat lähempänä nykytaidetta kuin perinteistä tarinankerron-taa, festivaalijohtaja Arja Pet-

tersson kertoo.

Ruutia!-tanssifesti-vaali Kaapeli-

tehtaalla 22.–28.4.

Tulokset: 1-4 pistettä: aloittelija, 5-8 pistettä: harjaantunut, 9-12 pistettä: culturelli

1. Kenen kirjoittama kirja on Metsäjätti (2011)?2. Kenen tuore hittikappale on Levoton tyttö?3. Kuka näytteli Pekka ja Pätkä -elokuvissa Pätkää?4. Kuka arkkitehti suunnitteli Valtioneuvoston linnan ja Kansalliskirjaston?

5. Mikä on Jukka Perkon soitin?6. Kenen suomalaisen ohjaama dokumenttielokuva on Alaska Highway?7. Millä Beatlesin levyllä on kappale Let it Be?8. Missä kaupungissa sijaitsee da Vincin kuuluisa maalaus Viimeinen ehtoollinen?

9. Mikä on nimeltään ensimmäinen Mooseksen kirja?10. Kenen säveltäjän 8. sinfonia tunnetaan nimellä Keskeneräinen (kantaesitys 1865)?11. Kuka sävelsi Kummisetä-elokuvan tunnusmusiikin?12. Kuka kuvanveistäjä teki Mannerheimin ratsastajapatsaan?

1. Miika Nousiaisen, 2. Anssi Kelan, 3. Masa Niemi, 4. Carl Ludvig Engel, 5. Saksofoni, 6. Aleksi Salmenperän, 7. Levyllä Let it Be, 8. Milanossa, 9. Genesis, 10. Franz Schubert, 11. Nino Rota, 12. Aimo Tukiainen.

Testaa oletkoCULTurelli

VAST

AU

KSE

T

VA

IKEA

T

MED

IUM

HEL

POT

* Haastateltava keksi itse otsikon

tersson kertoo.

Ruutia!-tanssifevaali Kaapeli

tehtaalla 22.–28.4

Näyttelykalenteri, teatterikalenteri, konserttikalenteri, kulttuurialan uutiset

ja tiedotteet, haastattelut, arvostelut ja paljon muuta.

Cult24