cult24 magazine helmikuu 2013

CU

LT24

MAGAZINE

TEATTERI • KIRJAT • KUVATAIDE • ELOKUVA • TANSSI • KLASSINEN MUSIIKKI • POP & ROCK • MUSEOT

Ria Kataja:"Hirveä hinku näyttämölle."

Pekka Timonen"Designvuodessaon valuvika."

Nelli Palomäki:"Valokuvaaminen jännittää."

Matti Ijäs:"Suomalainen mies on avautunut."

Helmikuu 2013 Pääkaupunkiseudun kulttuurin ja viihteen ajankohtaisjulkaisu Ilmaiseksi kerran kuussa

Uuden ajan kulttuurilehti

Ota ilmaiseksi

+ Arviot, matkailu, ravintolat, tyyli & design

Suomi ei enää riitäErja Lyytiselle

CULT24

MA

GA

ZIN

E

2 Helmikuu 2013

CULT24

MA

GA

ZIN

E

pääkaupunkiseudun parhaat vuonna 2012sana päätoimittajalta tässä numerossa

Uuden ajan kulttuurilehti

Päätoimittaja: Pauli [email protected]

044 52 42 520

Toimitus: Hämeentie 300530 Helsinki

[email protected]

Uutisia netissä: cult24.fi

AD & taitto: Hanna Huokuniemi

Myynti: Olavi [email protected]

045 27 19 090

Jari [email protected]

050 41 22 941

Mediakortti: cult24.fi /mediakorttiAineisto: [email protected]

Lehti ei vastaa tilaamattomasta aineistosta.

Jakelupisteet: cult24.fi /jakelupisteet

Cult24 Magazine on ilmainen kulttuurin ajankohtaislehti,

joka ilmestyy pääkaupunkiseudulla. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa.

Painos 20 000. Lehteä jaetaan noin 80 pisteessä.

Painopaikka: Botnia Print

Julkaisija: Cult24 Media Oy

ISSN-L 2243-352XISSN 2243-352X

Y-tunnus: 2488886-8

Seuraava lehti ilmestyy 1.3.

Kansikuvaan antoi inspiraation Havis Amanda -patsas.

Onko Juoppohullun päiväkirja parempi kirjana vai elokuvana?

Mikä on vaikein rooli, jonka olet näytellyt?

Minkä elokuvan kävit viimeksi katsomassa omalla rahalla?

Oliko mielestäsi oikein, että Euroopan unioni voitti Nobelin rauhanpalkinnon?

cultgallup

JOONASSAARTAMOnäyttelijä

Juoppohullun päiväkirja

KRISTA KOSONENnäyttelijä

Juoppohullun päiväkirja

Terveisiä vain Vuorisen Juhalle, mutta on se parempi elokuvana. Elokuva vie helpommin mukanaan, koska henkilöillä on kasvot. Itselleni elokuvan kieli toimii myös paremmin, ja tässä elokuvassa erityisesti leikkaus on onnistunut.

Roolit ovat niin eri tavalla vaikeita ja jokaisessa on omat haasteensa. Silti sanoisin Anna Kareninan, jonka näytte-lin Turun kaupunginteatterissa. Fyysisesti raskas neli-tuntinen esitys oli kuin urheilusuoritus. Rooli oli myös tunneskaalaltaan vaativa.

Luihin ja ytimiin.

Sanotaanko nyt näin, että oli se mielestäni vähän eri-koista. Siis että unioni saa palkinnon, joka on normaalisti myönnetty henkilölle. En nyt sano oliko se oikein vai väärin, sillä en ole perehtynyt riittävästi asiaan.

Annettakoon anteeksi Vuoriselle, mutta rehellinen mieli-piteeni on, että leff a on parempi. Se esittelee henkilöhah-moja syvemmin ja nostaa käsiteltävät aiheet paremmin pinnalle. Kirjaa lukiessani huutonauroin, mutta tykkään siitä, että leff assa käydään komedian lisäksi sitä toistakin puolta läpi. Se ei jää vain darravitsiosastolle.

Haastavin on ehkä ollut Einon rooli Hiljaisuus-elokuvassa. Olen aina tehnyt todella fyysisiä ja isoeleisiä hahmoja, ja niitä rakastan tehdä. Hiljaisuudessa näyttelin hyvin mini-malistista ja herkkää kundia, joka oli vilpittömästi auki ja rakkaudelle armollinen. Se oli haasteellista, mutta mukavaa.

Killing Th em Softly. Haluan tukea kotimaisia ja ulko-maisia elokuvia, ja käyn usein maksavana asiakkaana elokuvissa.

Tästä pitäisi käydä pidempi keskustelu. EU:sta on ollut hyviä puolia meille monille sekä maiden välisille suhteille. Siellä on myös hyvin paljon hälyttäviä esimerkkejä, vii-meisimpänä koko pankkikriisi, jonka takia oma suhtautu-miseni EU:hun on hyvin kriittistä.

KIRJAT4 Karo Hämäläinen5 Eino Leino

TEATTERI6 Ulla Tapaninen8 Ria Kataja

MUSIIKKI9 Atletico Kumpula & Notkea Rotta10 Laura Vikman11 Erja Lyytinen

ELOKUVA12 Matti Ijäs13 Elämäni roolit: Joonas Saartamo

KUVATAIDE14 Nelli Palomäki15 Seija Heikkilä

KULTTUURIMATKAILU16 Amsterdam

18-19 Arviot

TYYLI & DESIGN20 Galateia21 Pekka Timonen

RAVINTOLAT22 Teatteri Forum & Como23 Paksu

24 Ettekö te tiedä kuka on Petri Luukkainen?

HELENE Schjerfbeck sulatti hel-sinkiläisten sydämet viime vuonna. Sen lisäksi, että Ateneumin näyt-tely oli yleisömenestys, Cult24:n lukijat valitsivat Ateneumin viime vuoden parhaaksi taidemuseok-si. Järjestimme vuodenvaihteessa nettisivuillamme lukijaäänestyk-sen, jossa valittiin vuoden 2012 parhaimmistoa pääkaupunkiseu-dulta. Parhaaksi erikoismuseoksi va-likoitui uudistunut Eläinmuseo, jonka yhtenä vetonaulana viime vuonna oli Lepakko-näyttely. Lukijoiden mielestä viime vuo-den parhaat näytelmät esitettiin 130-vuotta täyttäneessä Kansal-listeatterissa, jonka hittejä olivat muun muassa juhlanäytelmä Pat-riarkka ja kohuttu Kansanhiihto. Parhaat konsertit lukijoiden mukaan soitettiin perinteikkäällä Tavastialla, spektaakkelien ystävät äänestivät Hartwall Arenaa ja tai-demusiikin kuluttajat Musiikki-taloa. Monitoimitalojen sarjassa ykköseksi pinnisti Kaapelitehdas. Tulokset näet vierestä. Onnea

äänestyksessä menestyneille!

Parhaat taidemuseot1. Ateneum2. Kiasma3. Sinebrychoffi n taidemuseo4. EMMA5. Helsingin kaupungin taidemuseo

Parhaat erikoismuseot1. Eläinmuseo2. Design-museo3. Kansallismuseo4. Sotamuseo5. Helsingin kaupunginmuseo

Parhaat teatterit1. Kansallisteatteri2. Helsingin kaupunginteatteri3. KOM-teatteri4. Q-teatteri5. Ryhmäteatteri

Parhaat konserttipaikat1. Tavastia2. Hartwall Areena3. Musiikkitalo4. Finlandia-talo5. Nosturi

Parhaat monitoimitalot1. Kaapelitehdas2. Korjaamo3. Oopperatalo4. Suvilahti5. Stoa ja Malmitalo

Parhaat elokuvateatterit1. Tennispalatsi2. Kinopalatsi3. Maxim4. Kino Flamingo5. Kino Engel

Valinnat perustuvat Cult24.fi -sivuilla vuodenvaihteessa tehtyyn lukijakyselyyn. Kyselyyn vastasi noin 300 lukijaa.

TOIMI NÄIN: Leikkaa Kulttuurikortti tästä irti tai ota kortista kuva kännykällä. Tarjoukset saat lunastettua näyttämällä irtileikattua korttia tai kännykuvaa. Huom! Osassa tarjouksista tuotteita voi olla rajoitettu määrä. Kukin taho vastaa itse antamistaan tarjouksista. Epäselvissä tilanteissa ota yhteyttä tarjouksen antajaan.

Mainostaja: Pääset mukaan Kulttuurikortti-tarjouksiin mainostamalla Cult24-lehdessä. Lehtiä jaossa 20 000 kpl.

KULTTUURIKORTTI

HELMIKUU 2013

OTA KULTTUURIKORTTI TALTEEN JA KÄYTÄ TARJOUKSET HYVÄKSESI

Musiikkiteatteri Kapsäkki: Kamariooppera VälilaskuKaksi yhden hinnalla Välilasku-kamarioopperaan. Eroottinen tarina kahden aikuisen kohtaamisesta lentokentällä. Esiintyjät: Reetta Ristimäki ja Juha Kotilainen sekä Pipoka-trio. Esitykset: 1.2., 2.2., 8.2., 3.2. ja 10.2. www.kapsakki.fi

Radion sinfoniaorkesteri10 prosentin alennus RSO:n kevään konserttien normaali-hintaisista (25/20 e) kertalipuista. Liput Lippupisteen ja Musiikkitalon myyntipisteistä. Ohjelmatiedot: yle.fi /rso

Puhdas Itämeri -hyväntekeväisyyskonserttiKaksi lippua yhden hinnalla Puhdas Itämeri -konserttiin. Tarjous koskee lippuja hintaluokissa 150/100 euroa. Konsertti Musiikkitalossa 26.2. Konsertin tuotto ohjataan John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeisiin.www.puhdasitämeri.fi

KokoTeatteri: Helvetin perheKahden euron alennus Helvetin perhe -näytelmän esityksiin (normaalihinta 22/14 e). Liisa Mustosen näytelmän rooleissa mm. Tommi Eronen ja Elina Hietala. Esityskalenteri: kokoteatteri.fi

Lohjan Teatteri: Pienen linnun lentoKaksi yhden hinnalla Pienen linnun lento -näytelmän saman päivän esityksiin (normaalihinta 18/15 e). Liput teatterin ovimyynnistä. Musiikillinen draamakomedia pohjautuu menestyselokuvaan Th e Little Voice. Esitykset: 1.2., 2.2., 8.2., 9.2., 14.2., 15.2., 16.2., 22.2. ja 23.2. lohjanteatteri.nettiavain.fi

2 yhden hinnalla

2 euron alennus

-10%

2 yhdenhinnalla

2 yhdenhinnalla

CULT24

MA

GA

ZIN

E

4 Helmikuu 2013KirjatKirjat

VUOSITTAIN ilmestyy tuhan-sia uusia kirjoja. Näin uuden kir-javuoden alussa mietin, löytävät-kö ne kaikki lukijansa ja löytääkö lukija juuri hänelle sopivan kir-jan. Mikä saa lukijan tarttumaan juuri tiettyyn kirjaan?

Vuonna 2008 tehty Suomi lukee -tutkimus osoitti, että me ostamme vuosittain 22 miljoonaa kirjaa. Huikea luku! Tuon tutki-muksen mukaan 77 prosenttia suomalaisista osti vähintään yhden kirjan vuodessa. Jokainen kirjan ystävä tuntee varmasti henkilöitä, jotka eivät osta ollenkaan kirjoja eivätkä ole lukeneet kuin yhden tai kaksi kirjaa koko elämänsä aikana. Suurkuluttajat hankkivat ja lukevat siis reilusti yli kymmenen kirjaa vuodessa. Seuraava tutki-mus näyttänee, miten sähkökirjan yleistyminen vaikuttaa painetun kirjan ostotilastoihin. Yleisin ostoperuste on sisältö ja ennestään hyväksi havaittu kirjailija. Tutun kirjailijan tyylin tuntee eikä häneltä yleensä ole suurempia yllätyksiä luvassa. Libristitutkinnon 100-vuotisjuhlassa tammikuussa kuulimme, että monet haluavat ostaa kirjan asian-tuntijan suosituksen perusteella. Tämän vahvistaa myös palkintoja voittaneiden kirjailijoiden kirjojen menekki. Viime vuoden Finlan-dia-voittajan Ulla-Leena Lundbergin teos löytyi varmasti monesta lahjapaketista.

sivujen rapinaa Kenen kirjaan tartut? Kirjavinkit

Karo Hämäläinen on monessa mukana. Hän kirjoittaa dekkareita, talousjuttuja ja päätoi-mittaa kirjallisuussivusto Kiiltomatoa.

KARO Hämäläinen on kirjoittanut monen-laisia kirjoja: lasten- ja nuortenkirjoja, romaa-neja ja tietokirjoja. – Olen kokeilija. Haluan kokeilla, miten sanat toimivat eri tavoin. Olen myös erittäin muototietoinen. Rakenne viestii; haluan näh-dä johtaako se niihin päämääriin, joihin olen pyrkinyt, Hämäläinen kertoo. Hämäläinen kertoo lukeneensa lapsena paljon, kun perhe vietti aikaa mökillä. Tieto-koneet kiinnostivat myös, mutta kirjat veivät voiton. Ainoana lapsena hän tottui toimi-maan yksin. – Yläasteella aloin listaamaan A5-vih-koon lukemani kirjat päivämäärineen. Vih-kot ovat yhä tallella. Talousasioista hän on ollut kiinnostunut yhtä kauan kuin kirjoista. Pörssikursseihin hän pääsi tutustumaan läheltä aloittaessaan työskentelyn Talentumissa vuonna 1999. Ensimmäinen kirja Samuli, Helsingin herra ilmestyi vuonna 2000. Se oli lastenkirja, sillä Hämäläinen oli lukenut paljon Tammen Kirjava kukko -sarjaa ja saanut sieltä innoitus-ta. Samuli -sarjassa on ilmestynyt yhdeksän kirjaa.

HÄMÄLÄINEN kuuluu niiden kirjailijoi-den joukkoon, joilla on hurja kirjatahti. Fi-nanssitrilleri Erottajan jälkeen ilmestyi nope-asti hänen toinen talousaiheinen romaaninsa Kolmikulma. – Olin kerännyt aiheita jo kauan. Olin ollut jo viisi vuotta yhtäjaksoisesti talousleh-dessä töissä. Saman verran työskentelin free-nä. Erottajan kirjoitin kotona sinä aikana. Kolmikulmaa varten hän lähti kymme-neksi päiväksi Prahaan, jolloin hän saattoi keskittyä täysillä kirjoittamiseen. Siellä löytyi myös romaanin keskeinen henkilö. – Keskittymisen kannalta on helpom-paa lähteä joskus muualle. Välillä on vaikea keskittyä kirjoittamaan tunnin pätkissä tai

viikonloppuisin, sillä oikeaan moodiin pää-seminen vie aikansa. Lukijalta menee paljon aikaa kirjan pa-rissa, joten Hämäläisen mielestä kirjan täytyy antaa lukijalle riittävästi vastinetta. Erottaja ja Kolmikulma kannattaa lukea, jos haluaa ymmärtää, miksi fi nanssimaailma toimii niin kuin toimii. Erottaja herätti ilmestyessään paljon kiin-nostusta ja se sai mediassa runsaasti palsta-tilaa. – Kirjan kehys on faktaa ja miljöö on tot-ta. Teos on kaunokirjallinen romaani, jossa pienet yksityiskohdat pitävät paikkansa.

HÄMÄLÄINEN myöntää, että jos hän ei olisi taloustoimittaja, kirjat eivät olisi ehkä syntyneet. On erilaista kirjoittaa talousaiheis-ta romaania kuin lasten- tai nuortenkirjaa tai tietokirjaa. Hän on saanut useita palkintoeh-dokkuuksia ja palkintoja kirjoistaan. Työprosessi vaihtelee hankkeen mukaan. Talousromaaneiden vaatima tietopohja on karttunut työn kautta. Teosta muokataan tar-vittaessa monta kertaa. – Palan halusta päästä kirjoittamaan, kun kirjan idea tulee. Teen tiedonhankintaa siinä ohessa. Yksityiskohtia on nykyisin helppo tar-kistaa netistä. Vaikka kirjoitustyö on tapahtunut pää-osin päivätyön lomassa, yksikään kirja ei ole myöhästynyt. Erottajan valmistuminen ideas-ta kirjaksi kesti 23 kuukautta, Kolmikulman vähemmän. Junamatkoilla kotikaupungista Tampereelta Helsinkiin ehtii lukea paljon kirjoja laidasta laitaan. Kirjojen kirjoittamisen ja taloustoimitta-jan töiden lisäksi Hämäläinen on päätoimit-tanut netissä ilmestyvää kirjallisuusjulkaisua Kiiltomatoa. Miten näin työteliäs mies ren-toutuu? – Sauna on paras rentouttaja. Siellä on mukava istuskella pitkän päivän jälkeen.

Tuija Numminen

Karo Hämäläinen: Kolmikulma (WSOY)

Dekkareita kirjoittava talousmies

Karo Hämäläinen on kirjoittanut kaksi talousmaailmaan sijoittuvaa dekkaria.

Maria Matinmikko: Valkoinen (Ntamo)

Taitavaa tekstiä, luonto meissä, me luonnossa. Kirjai-lija sai Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon ensimmäisenä esikoiskirjailijana.

Kimmo Miettinen: Sukuviha (Like)

Kimmo Miet-tisen ensim-mäistä, Helsin-gin alamaail-maan sijoittu-vaa dekkaria on kutsuttu Kum-misetä-henki-

seksi. Rock-piireistä paremmin tunnettu Miettinen on suunni-tellut dekkarilleen jo kahdeksan jatko-osaa. Miettinen on aikai-semmin julkaissut kaksi omaelä-mäkerrallista romaania.

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli (Tammi)

Reipas Risto-poi-ka jatkaa seik-kailujaan. Onko Nellillä kaikki hyvin? Sopivasti jännitystä ja elä-

mäniloa. Nopolan siskosten taat-tua laatua. Sopii myös aikuisille.

Anna-Leena Härkönen: Laskevaneitsyt ja muita kirjoituksia (Otava)

Mitä nainen halu-aa, elämän tarkoi-tus, miten päästä eroon kusipäistä. Anna-Leena Här-könen pohtii uu-dessa kirjassaan elämän ja arjen suu-ria ja pieniä kysy-myksiä.

Jörn Donner: Mammutti (Otava)

Kulttuurin ja po-litiikan moniot-telija Jörn Don-ner julkaisee 800-sivuiset muistel-mansa. Kirja nä-kee päivänvalon Donnerin 80-vuotispäivänä 5. helmikuuta.

Risto Uimonen: Puolivallaton presidentti – Sauli Niinistön pitkä kiri Mäntyniemeen (WSOY)

Kaikki haluavat tietää kaiken pre-sidentistä. Puoli-vallattomasta les-kimiehestä tuli kuin tulikin ko-ko kansan presi-dentti ja ukko-mies.

Pert

ti N

isone

n

5CULT24

MA

GA

ZIN

E

Helmikuu 2013 KirjatKirjat

Kirjailijoiden kaupunkiToimittaja ja tietokirjailija Eino Leino teki tutkimusmatkan kirjailijoiden Helsinkiin. Aiheesta syntyi kirja, joka on pullollaan jän-nittäviä tarinoita.

TOIMITTAJA Eino Leino (s.1946) asui lap-suudessaan Ullanlinnassa Vuorimiehenpuisti-kon tuntumassa. Hän varttui kirjallisessa ym-päristössä, sillä samoilla kulmilla olivat asuneet muun muassa Mika Waltari, Arvo Turtiainen, Pentti Saarikoski ja Saima Harmaja. – Puistolle omistin kirjassani yhden lu-vun. Kirjani lähtökohtana olivat Helsingissä vaikuttaneiden kirjailijoiden kohtaamiset ja kohtalot, Leino kertoo. Kirjailijoiden Helsinki -kirjassa Leino ei kuvaa niinkään sitä Helsinkiä, jota romaa-neissa kuvataan, vaan hän kertoo kirjailijoi-den elämästä Helsingissä. Hän keskittyi eri-tyisesti Helsingin keskusta-alueella asuneisiin klassikkokirjailijoihin. – Rajauksen tein selväksi hankkeeseen ryhtyessäni. En käsitellyt tuntemattomia enkä nuoria, sillä heidän elämää ja tuotan-toa on aika tarkastella myöhemmin. Näin esimerkiksi Helsingin historian ja helsinki-läisten kuvaaja Kjell Westö tulee käsitellyksi myöhemmin. Olen myös rajannut merkittä-vistä kirjailijoista pois muun muassa Annika Idströmin, Tomi Kontion ja Veijo Meren, jotka ovat asuneet etäämpänä keskustasta.

HELSINKI on pullollaan tarinoita ja anek-dootteja kirjailijoista. Monet tunteikkaat ja räiskyvät suhteet kipinöivät Töölössä ja Kruununhaassa. – Romansseja ja riitoja on ollut erityises-ti Töölössä. Maria Jotunin ja Viljo Tarkiai-sen toraisa liitto, Helvi Hämäläisen ja Olavi Paavolaisen tulinen mutta lyhyt romanssi, L. Onervan ja Leevi Madetojan vaikea, alkoho-lin merkitsemä liitto, Sillanpään samanlaiset ongelmat, Tulenkantajien irtiotot ja Minna Craucherin juonittelut, Leino luettelee. Helsingin kuvaajista Leinon suosikki on Sakari Topelius. – Topelius oli suuri Helsingin kuvaaja, jonka nimeän maan ensimmäiseksi tutkivaksi journalistiksi. Vuodet journalistina kypsytti-vät hänestä kirjailijan. Topeliuksen Helsing-fors Tidningar -lehden kirjoitukset vuosina 1841–1860 ovat dokumentteja alkeellisten asuinolosuhteiden kaupungista ja kertovat miehen sosiaalisesta omastatunnosta. Hänen Helsinki-kirjoituksiaan on suomennettu ai-nakin kahteen teokseen. Aleksis Kiveltä taas ei jäänyt jälkeen juu-rikaan kirjoituksia Helsingistä. – Olisin toivonut, että Aleksis Kivi olisi jättänyt tuotantoonsa kirjallisen testamen-tin kaupungista, mutta hänestä on säilynyt vain se, mitä aikalaiset ja opiskelutoverit ovat kertoneet. Kivelle Helsinki oli kylmä kaupunki.

HELSINGISSÄ varttuneena ja eläneenä Leino on ehtinyt kerätä runsaan kokoelman Helsinki-aiheista kirjallisuutta. – Kirjani lähdeaineistona olivat vuosi-kymmenten saatossa kotikirjastoon hankki-mani teokset ja kirjastojen palvelut. Minulla on Helsinki-aiheisia kirjoja muutama metri, ja aina hankin niitä lisää, vanhoja ja uusia. Helsinki on kulttuurikohtaamisten ja tapah-tumien aarteisto, varsinainen intohimojen kaupunki, Leino toteaa. Leinon mielestä helsinkiläiset eivät usein edes ymmärrä, miten kirjallisessa kaupungis-sa he elävät. Klassikkokirjailijoita on asunut lähes joka kolkassa. Monissa taloissa on kir-jailijoista kertovia muistolaattoja. – Muistolaatat ovat tärkeitä. Ne herättä-vät tulevien sukupolvien uteliaisuuden. Esi-merkiksi Runebergin Helsingin osoitteisto tallennettiin seinälaatoiksi Iso Roobertinka-dulta alkaen, kun hänen syntymästään vuon-na 2004 oli kulunut 200 vuotta. Useat kirjani lukeneet ovat kertoneet, etteivät ennen ole tienneet, miten värikästä elämää Helsingissä on vietetty. Heille kirjailijat näyttäytyvät nyt ihmisinä, hyveineen ja paheineen.

Pauli Jokinen

Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki (Gummerus)

Eino Leino (s. 1946) on toimittaja ja tieto-kirjailija.

Hän on työskennellyt vuodesta 1965 lähtien toimittajana Helsingin Sanomissa, STT:ssä, Ilta-Sanomissa ja Avussa.

Aikaisemmin Leino on kirjoittanut muun muassa teokset Kohti huippua (kirja vuorikii-peilystä ja Veikka Gustafssonista), Lentojätkä (Arto Paasilinnan elämäkerta) ja Vanajanlinna.

Kirjailijoiden Helsinki -kirja ilmestyi 2012.

faktaa EINO LEINO

Gum

merus

Cult24

Cult24

Mika Waltari syntyi Siltasaaressa.

J. L. Runebergillä on Helsingissä useita muistolaattoja.

Eino Leino

CULT24

MA

GA

ZIN

E

6 Helmikuu 2013TeatteriTeatteri

TEATTERISSA käyminen on kuin uskonnon harjoittamista. Monellakin tapaa. Alkuun vähän teatterin mui-naishistoriaa: teatterin juurten katsotaan olevan uskonnol-lisissa rituaaleissa. Rituaaleja

varten on pukeuduttu jumalhahmoiksi ja esiinnytty, usein yhdes-sä. Jossain vaiheessa katsojat ja esiintyjät ovat eriytyneet omiksi joukoikseen sekä uskonnolliset tarkoitusperät hälvenneet. Tadaa, nykyisenlainen teatteri on syntynyt! Takaisin 2000-luvulle. Usealle teatteri on sunnuntaikirkon kaltainen erityinen tapahtuma, kohokohta. Teatterissa on luvassa jotain epätavallista. Yleensä teatteriin ei tulla ainakaan verkkareis-sa, usein lämpiössä näkee juhlavaakin varustusta. Esityksen ajaksi sulkeudutaan muusta maailmasta sulkemalla matkapuhelin ja (toi-vottavasti) keskitytään taide-elämykseen. Hiljennytään hetkeksi. Teatterissa käynnille on varmasti monia syitä. Yksi perimmäi-sistä syistä on varmasti se, että teatteri tarjoaa irtioton arjesta. Teat-terissa tulee istuneeksi hetken aloillaan ja antautuneeksi esityksen herättämien fi ilisten ja ajatusten valtaan. Jos esitys kolahtaa, sa-malla tulee hoidattaneeksi myös sieluaan. Itsekseen, mutta yhdessä muun yleisön kanssa. Vähän niin kuin kirkossa tai temppelissä.

takariviltä Sielunhoitoa teatterissa

teatteritärpit

Lava-ammunta palaa Ryhmäteatte-riin. Komedienne Ulla Tapaninen lupaa tällä kertaa pelkkää päpätystä.

VUONNA 1995 Ryhmäteatterissa esitettiin ensimmäinen Lava-am-muntaa -esitys. Nyt vuonna 2013 nähdään sarjan itsenäinen neljäs osa, Lava-ammunta palaa. – Ihan samasta syystä, kuin että miksi ihminen ylipäätään haluaa lavalle tai että miksi joku kirjoittaa vaikka lauluja. Täytyy luoda uut-ta, kuten jonkun bändinkin pitää tehdä uutta musiikkia, selittää Ulla Tapaninen kysyttäessä miksi Lava-ammuntaa halutaan tehdä aina vaan uudelleen. Tällä kertaa Ulla Tapaninen ih-mettelee maailmanmenoa ja itseään sekä pohdiskelee, miten kaltaisiaan kelkasta pudonneita voisi auttaa. Tapanisen mukaan koko juttu lähti silloin 18 vuotta sitten sanomi-sen tarpeesta. Tekstit syntyivät yhdes-sä Raila Leppäkosken kanssa, joka on myös ohjannut sooloesitykset. – Tämä on kahden naisen yhteis-työtä, toinen ohjaa ja toinen esiintyy. Tekstit ovat tekijöidensä näköisiä, hajuisia ja makuisia, Tapaninen ku-vailee.

LAVA-AMMUNNAN rakenne on aiemmissa esityksissä ollut sama. Ensimmäisen näytös on ollut Tapa-

nisen monologia, toinen näytös on taas konsertti. Tällä kertaa musiik-kia ei kuulla, vaan koko esitys on pelkkää ”päpätystä”. Syitä on kaksi. Ensinnäkin Tapaninen ja Leppäkos-ki halusivat neljännellä esityksellä tehdä pesäeroa kolmen aiemman esityksen muodostamaan trilogiaan. Toisekseen Tapaninen haluaa tällä hetkellä rajoittaa musisoinnin oman Nasevat kurtut -yhtyeen kanssa esiintymiseen. – Nyt kun oli enemmän sanot-tavaa, niin puhettakin tulee enem-män, Tapaninen lisää. Sooloesitys vaatii Tapanisen mukaan koomikolta ”hirveesti kaik-kea”. On oltava tietoinen siitä missä on, eikä tämäntyyppisessä esitykses-sä ole varaa sattumanvaraisuuksille tai improvisaatiolle. Komediaa teh-dessä on oleellista myös osata nauraa itselleen ja heittäytyä. – Kaikkein tärkeintä on läsnä-olo ja keskittyminen, sekä yleisön kuuntelu. Sen oppii vuosien saa-tossa, hän kertoo.

LAVA-AMMUNNALLE on muo-dostunut oma katsojakuntansa. Tapanista ilahduttaa, että uudetkin katsojat ovat löytäneet tiensä ylei-söön. Hänen mukaansa esitykset toimivat monen ikäiselle, kunhan vain pitää kyseisestä tyylilajista. – Vähän kuin jollakin bändillä, niin tälläkin on oma diggarikuntan-

sa. Vaikka en minä nyt kai mikään bändi ole, Tapaninen toteaa. Bändi tai ei, Tapaninen on teh-nyt myös kiertueita ja vienyt Lava-ammuntaa pienemmillekin paikka-kunnille. Yhden esiintyjän esitystä on helppo kierrättää paikasta toiseen ja Tapaninen kertoo nauttivansa yk-sin kiertämisestä. Todennäköisesti myös neljättä esitystä tullaan vie-mään Helsingin ulkopuolelle. Tapaninen ei osaa sanoa mon-tako Lava-ammuntaa tullaan vielä näkemään ja vieläkö sanottavaa mahdollisesti riittää. Toistaiseksi tämä neljäs esitys on viimeinen. – Jokaisen jälkeen on aina ajatel-tu, että tämä oli nyt tässä, mutta ei, vielä vaan. Aika näyttää, hän miettii.

Johanna Terhemaa

Ulla Tapanisen Lava-ammunta palaa Ryhmäteatterissa (Penger-kadun näyttämö), ensi-ilta 7.2.

Ulla Tapaninen ja Nasevat kurtut Musiikkiteatteri Kapsäkissä 10.3., 17.3., 4.5. ja 5.5.

Ulla Tapanisella on asiaa

1. Eurydike

Amerikkalainen ohjaaja Yana Ross debytoi Kansallisteatterissa. Näy-telmä kertoo kreikkalaisen Orfeus-myytin tällä kertaa vaimon, Eury-diken näkökulmasta.

Eurydike, Kansallisteatteri, Pieni näyttämö, ensi-ilta 20.2.

2. Häiriötekijä

Esitys tarjoilee näkymiä urbaaniin mielenmaisemaan ja luvassa on ma-kaaberia huumoria. Lavalla mm. Elina Knihtilä ja Tommi Korpela.

Häiriötekijä, Q-teatteri, ensi-ilta 14.2.

3. Huojuva talo

Teatterin 15-vuotisjuhlanäytelmänä nähdään Maria Jotunin klassik-ko. Työryhmä järjestää myös yleisölle avoimia keskustelutilaisuuksia teokseen liittyen.

Huojuva talo, Teatteri Avoimet Ovet, ensi-ilta 12.2.

4. Estella ja Sofi a kanalassa

Näyttelijät Joanna Haartti ja Noora Dadu jatkavat yhteistyötään esityksessä, joka kertoo naisten välisestä ystävyydestä. Esitys on itsenäinen jatko-osa vuoden 2010 esitykselle Estella ja Sofi a mat-kalla manalassa.

Estella ja Sofi a kanalassa, Teatteri Takomo, ensi-ilta 1.2.

5. Oskuld

Viirus-teatterin ja Klockrike-teatterin yhteistoteutus on kertomus omanlaisistaan väliinputoajista. Traaginen komedia på svenska.

Oskuld, Teatteri Viiruksessa, ensi-ilta 15.2.Ulla Tapanisen Lava-ammunta -esityksellä on oma fanilaumansa.

Johanna Terhemaa

Oskuld

Helmikuu 2013K

evin

Wra

tten

Flamencon pyörteissä

Keskellä kylmintä talvea on mahdollisuus päästä lämpimiin ja intohimoisiin tunnel-miin Helsingin Flamencofestivaalilla. Oh-jelmistossa on muun muassa huipputanssi-ja Marco Floresin teos De Flamencas sekä UMOn yhteisesitys espanjalaisen Perico Sambeatin kanssa. Festivaalin suomalaisena ensi-iltateoksena nähdään Maija Lepistön El Guadalquivir no pasa por Paris. Esityspaik-koina toimivat muun muassa Savoy-teatteri, Kansallisooppera ja Kanneltalo. Lisätietoa esityksistä: www.fl amenco.fi

Helsingin XVI Flamencofestivaali 2.–16.2.

Katsaus nykytanssiin

Zodiakin järjestämä kansainvälinen Sivu-askel-festivaali esittelee voimakkaita reakti-oita ja keskustelua herättäneitä tekijöitä ja teoksia, jotka avaavat katsojan horisonttia niin tanssitaiteeseen kuin yhteiskuntaankin. Festivaali tuo Suomeen ensivierailulle kolme kansainvälisesti arvostettua koreaografi -esiin-tyjää Ann Liv Youngin, Keith Hennessyn ja Trajal Harrellin. Katsomiskokemuksia voi syventää luentojen, taiteilijatapaamisten ja dokumenttielokuvan parissa.

Sivuaskel-festivaali Kaapelitehtaalla 6.–10.2.

tanssitärpit

Venäläistä huippubalettia

Venäläinen Eifman Ballet tuo Suomen Kan-sallisoopperan päälavalle balettispektaakkelin Anna Kareninan, joka perustuu Leo Tolstoin samannimiseen rakkaustarinaan. Eifman Ballet on Venäjän kansainväli-sesti tunnetuin ei-klassinen balettiryhmä ja sen johtaja Boris Eifman on tämän hetken tunnetuin venäläiskoreografi . Vladimir Putin myönsi Eifmanille hiljattain kunniamitalin tunnustuksena ansioistaan koreografi ataiteen kehittäjänä.

Anna Karenina Suomen Kansallisoopperassa 21.–23.2.

Lainattua ja varastettua

Mitä toisen teoksesta voi varastaa tai lainata? Onko tyylillä tai liikkeellä tekijänoikeutta? Koreografi Jenni Kivelän ja Kiltit ihmiset -työryhmän uusimmassa tanssiteoksessa Va-rastettuja asioita lähtökohtana ovat käytetyt, lainatut tai varastetut ideat, liikkeet, musiikit, repliikit sekä muut asiat, joita työryhmä on nähnyt jossain aiemmin. Tekijäryhmän mu-kaan vakavan pinnan alla muhii myös annos absurbia huumoria.

Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset: Varastettuja asioita, Stoassa 14.–16.2.

Savcor Ballet

CULT24

MA

GA

ZIN

E

8 TeatteriTeatteri

Näyttelijä Ria Kataja pitää itseään onnek-kaana, että on pysynyt leivän syrjässä kiinni. Tv-vuosien jälkeen hän näyttelee nyt Espoon teatterissa. RIA Kataja näyttelee Espoon teatterin uu-dessa näytelmässä Toisen ääni äitiä, jolla on kaksi lasta. Katajalla on itselläänkin kaksi las-ta, mutta hänellä on ollut hieman moraalisia vaikeuksia samastua rooliinsa. Roolihenkilön valinnat ja motiivit tuntuvat hänestä jopa vastenmielisiltä. – Tämä on varmaankin ensimmäinen roolini, jonka tekojen puolella minun on vai-kea olla. Näytelmä ei anna aineksia näytteli-jälle tai katsojalle ymmärtää tätä hahmoa. Katajan näyttelemä roolihahmo jättää lapsensa ja alkaa etsiä itseään. – Yksi repliikkini on ”kenelle näitä lapsia oikein tehdään?” Roolihenkilöni on vaikeaa olla oma itsensä, kun koko ajan joku on ihol-la. Pystyn ymmärtämään sen vapauden, että pääsee kauppaan yksin ja voi huolehtia vaan omasta kahvikupista, kun lapset on poissa. Mutta sitä en pysty ymmärtämään, että läh-tisin kokonaan ja jättäisin lapseni sen takia, että koen tärkeämmäksi itsensä tutkiskelun kuin äitinä olemisen. Toisen ääni -näytelmän on kirjoittanut Kati Kaartinen ja esitystä vie eteenpäin 1920- ja 1930-lukujen jazz-musiikki Jiri Kurosen ja Rocka Merilahden johdolla. Katajan ohella rooleissa nähdään muun muassa Seppo Mai-jala ja Irina Pulkka. – Näytelmässä pohditaan mitä on hy-vyys. Henkilöillä on joku iso trauma takana tai sitten he ovat elämäntilanteessa, jossa he ovat päättäneet tehdä jotain tosi radikaalia. Pohditaan mitä on hyvä elämä ja mitä on olla hyvä ihminen, Kataja kuvailee.

KATAJA on aikaisemmin näytellyt muun muassa KOM-teatterissa, Helsingin kaupun-ginteatterissa ja viimeksi Porvoon Jokiteat-terin näytelmässä Gabriel tule takaisin. Par-

haiten suuri yleisö kuitenkin tuntee Katajan tv-sarjoista Kotitatu ja Taivaan tulet. – Teen tällä hetkellä oikein mielelläni teatteria. Kun tein paljon televisiotöitä, oli hirveä hinku näyttämölle. Teatteri on iltapai-notteista työtä, ja nyt kun lapset on vähän isompia, niin uskallan tehdä teatteria enem-män, Kataja sanoo. Kotikatu on tullut jo tiensä päähän ja myös Taivaan tulet lopetetaan. – Ei niiden lopettaminen ollut mikään suuri henkilökohtainen isku. Koen, että työni on tehdä mitä tarjotaan. Se on freelan-cerin arkea, projektiin lähtiessä jo tietää, että se loppumispäivä tulee vielä joskus. Kataja on työskennellyt koko näytteli-jänuransa freelancerina. Hän pitää itseään onnekkaana, koska töitä on riittänyt jatku-vasti. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri. – Töitä ei riitä sille laumalle, joka vuosit-tain näyttelijäksi valmistuu erilaisista oppilai-toksista. Se on fakta. Joka paikassa säästetään, ja isoissa teattereissa käytetään entistä vähem-män vierailijoita. On ne onnekkaat, jotka pääsevät töihin. Mutta myös on sitten paljon todella hienoja näyttelijöitä, jotka ovat työttö-minä. Jotkut jopa pitkäaikaistyöttöminä. Itse olen tehnyt kaikki työt, jotka vastaan tulee. En ole kauhean kranttu, aina ei voi valkata. Kataja näytteli Kotikatua kahdeksan vuotta. Olisiko Kotikatu mahdollista herättää henkiin teatterin lavalla? – Miksi ihmeessä? Kyllä mä jättäisin sen sinne telkkariin. En tiedä kuinka kiinnostavaa olisi seurata niiden henkilöiden elämää teatteri-lavalla. Tavallisen arjen seuraaminen oli sarjas-sa kuitenkin se juttu. Mitä sanottavaa näillä henkilöillä olisi teatterilavalla? Kun on kun-nialla kuopattu, niin ei sitä pidä kaivaa esiin sellaiseen kontekstiin, johon sitä ei ole luotu.

Pauli Jokinen

Toisen ääni -näytelmä Espoon kaupunginteatterissa, ensi-ilta 13.2.

Kotikadusta näyttämölle

Latinalaisamerikkalaisen musiikin tapahtuma22.–24.3.2013

Konserttitalo MartinusMartinlaaksontie 36, 01620 Vantaa

www.vantaa.fi /martinusLippujen ennakkomyynti: Lippupalvelu

Pe 22.3. klo 19.00Fania All Star -legendaLARRY HARLOW, pianoJULIO ROMERO Y SU ORQUESTAErikoisvieraina: LUISITO ROSARIO, laulu, LEWIS KAHN, pasuuna, viuluLiput 25 / 22 €

La 23.3. klo 19.00FERNANDA PORTO & CHRISTIANNE NEVES (Brasilia)Liput 22 / 20 €

Su 24.3. klo 19.00JOBIM 4 LADIES Liput 15 / 10 €

To 7.3. klo 19

Genret kohtaavat Espoon kulttuurikeskuksessa

MARZI-MUSAATapiola SinfoniettaMarzi Nyman, sähkökitara ja lauluTero Toivonen, käyrätorvi ja juonto

Liput Lippupisteestä: 10 €, ryhmälippu (4hlö) 30 € + palvelumaksu. Suositusikä 7+

Soittoniekanaukio 1 A, 02600 Espoo

WWW.SELLOSALI.FI

KE 6.2. KLO 19.00EDU KETTUNEN

– POMMINPURKAJAN MAANANTAIEdu Kettunen (laulu, kitara), Mika

Kuokkanen (kitara, laulu), Ninni Poijärvi (viulu, laulu), Masa Maijanen (basso)

Liput alkaen 20,50 €, Lippupiste

TO 7.2. KLO 19.00JAMES LOMENZO WITH

STRANDBERG EXTREME ROCK PROJECT FEAT. STEVE DAWSON


KE 13.2. KLO 19.00ERJA LYYTINEN

– FORBIDDEN FRUIT Levynjulkistamiskonsertti


SU 17.2. KLO 18.00 JUKKA ORMA

– ÖISIN OLEMME SAMANLAISIASiiri Nordin, Roni Martin, Jukka Orma,

lukijana Anja Snellman (videolta)Liput alkaen 22,50 €, Lippupiste

Ria Kataja ei haluaisi nähdä Kotikatua teatterissa.

Cult24

9CULT24

MA

GA

ZIN

E

Helmikuu 2013 MusiikkiMusiikki

NIISTÄ kaupungeista, joissa olen vakituisesti asunut, Hel-sinki on ainoa, jonka kartalle voin piirtää edes epämääräisiä rajaviivoja erilaisten musaske-nejen mukaan. Osaan sanoa, mikä on Punavuoren juttu,

mistä Itäkeskuksessa pöhistään tai mitkä Teemu Bergmanin bändit ovat just nyt Vaasankadun kovin juttu. Olennaista skenen muodostumiselle on se, millainen profi ili tietyllä kaupunginosalla on ihmisten ja asutusten suhteen. Tähän vaikutetaan kaupunkisuunnittelulla: sillä, millaisia asuinrakennuk-sia ja palveluita alueelle tuotetaan ja millaista väkeä sinne yritetään houkutella. Sitten sattuma puuttuu peliin. Lähiörakentamisen buumi tuotti toisaalle nukkumalähiöitä, toisaalle rehvakasta katu-kulttuuria. Tärkeää on monikulttuurisuus: Kalliossa kantaväestö on nahistellut romanien kanssa vuosikymmenet, ja mamut alkavat yhä vahvemmin jättää jälkeään stadin musiikilliseen perintöön. Nuoruuteni vietin Vantaalla. Siellä kaupunginosat ovat maan-tieteellisesti erillisiä, mutta kulttuurisesti jakoa on vaikea huomata. Keikkapaikkoja ja klubeja on harvemmassa ja tarjonta yhtenäisem-pää. Kovin montaa Myrtsin, Tiksin tai Hakkilan puolesta liputta-vaa artistia en osaa nimetä. Osaatko sinä?

riitasointuja Miten lähiökokemukset syntyvät?

keikkavalinnat

1. Slash

Guns N’ Rosesista tuttu kitarasan-kari saapuu Suomeen soolokeikalle. Settilista sekoittelee mitä luultavim-min Slashin kahden sooloalbumin materiaalia vanhoihin Gunnari-klassikoihin. Lämppäämässä Michael Monroe.

Slash, Hartwall-areena 19.2.

2. The Killers

Human, Mr. Brightside, Somebody Told Me ja tusina muuta hittiä laulattavat täyttä areenaa, kun Las Vegasissa vuonna 2001 perustet-tu rock-yhtye saapuu vuosien odotuksen jälkeen Suomeen.

Th e Killers, Hartwall-areena 26.2.

3. Valtakunnallinen keikkapäivä

Ystävänpäivänä pääsee ilmaiseksi keikalle! Yleisöryntäystä sopii odottaa, kun Tavastia, Loose, Korjaamo ja Nosturi tarjoavat uutta lupaavaa ja vanhaa tutumpaa.

Aino Venna Nosturissa, Seamus ja Espionnage Loosessa, Talmud Beach Korjaamolla, Pää kii Nosturissa, 14.2.

4. Femmagaala

Helmikuussa jaetaan taas ”kunniaa sille kelle kunnia kuuluu”. Emma-gaalaa julkisesti kritisoinut Anna Eriksson on lupautunut kunniavieraaksi tapahtumaan, jossa jaetaan Viiksi-, Lärvi- ja Homma-Femman kaltaisia pystejä.

Femmagaala, Virgin Oil Co. 15.2.

5. The Jacksons

Michael Jacksonin veljesten Jackien, Jermainen, Marlonin ja Titon yhteiskiertue on ensimmäinen liki 30 vuoteen, ja ensimmäinen Suomessa. Settilistalta, joka on kiertueella ennaltasovittu, löytyy hittejä veljeksiltä sekä Jackon myöhemmiltä soololevyiltä.

Th e Jacksons, Hartwall-areena 25.2.

Viime vuosina omien kaupungino-siensa puolesta liputtaneet artistit ovat Helsingissä nostaneet päätään. Itä-Helsingistä tulee räppäreitä, Kumpulasta banjohippejä, Puna-vuoresta taas hipstereitä. Ovatko jaot todellisia, ja tuottavatko lähiöt yhteisöllisyyttä? Kaksi erilaista muusikkoa valottivat asiaa omista näkökulmistaan.

JOS Suomen musiikkikenttää kat-sotaan maantieteellisestä vinkkelis-tä, on tietyt skenet helppo niputtaa paikkakuntiinsa. Porista tulevat Rä-töt ja Lehtisalot, Lappeenrannasta raskas äijärock, pohjoisesta Moses Hazyt ja happoisampi kama, ja Tampereelta oma Manse-rockinsa. Helsingillekin on varmasti tällaisia leimoja lätkäisty, mutta yhä enem-män voidaan puhua myös yksittäi-sistä kaupunginosista. Kumpulasta tarinoiva Atlético Kumpula tekee esimerkiksi mu-siikkia, joka ei voisi syntyä muualla kuin tuossa Käpylän, Pasilan, Valli-lan ja Toukolan rajaamassa puukau-punginosassa. Yhtyeen biisintekijä ja keulahahmo Kyösti Salokorpi lis-taa olennaiseksi tekijäksi puun ma-teriaalina, niin rakennuksissa kuin esimerkiksi omenapuissa. Puu kai-kuu yhtyeen akustisessa musiikissa, jonka lungin boheemi poljenta on ”pienimuotoista ja villasukkaista”.

JOS Salokorven musiikissa lap-suusvuosien puutalonostalgia nait-tuu kesäiseen unelmointiin, riip-pumatoissa loikoiluun ja lintuko-toiluun, on Notkea Rotta sille liki antiteesi. Kontulasta ja sen lähihuu-deilta musiikkiinsa ammentavan räppikollektiivin meno on kyllä täynnä huumoria, mutta sävy on huuruisempi ja raffi mpi. Notkea Rotta ei suoraan alle-kirjoita väitettä, että nimenomaan

räppi olisi Itä-Helsingin juttu. Enemmän kyse on hiphop-kult-tuuriin kytkeytyvästä omien koti-seutujen korostamisesta: Olarista tulevat Davo ja Edu Kehäkettunen, Stig Dogg käytti itsestään nimeä Punavuoren R. Kelly. Mikään ei Notkiksen mukaan rajoita sitä, mil-laista musiikkia idästä voisi tulla. – Ei todellakaan, onhan meillä Nylon Beat ja vaikka J. Karjalainen. Ehkä tää räppijengi on vaan äänek-käämmin möykkäämässä niistä mestoista, ja kotiseutujen hehku-tus kuuluu räpin folkloreen. Kyse ei silti ole Jenkeissä tai meilläkään mistään kaikenkattavasta lähiöiden soundista, vaan yksittäisissä naapu-rustoissa kehittyy oma tyyli ja tapa duunata, Notkea Rotta toteaa. Helsinki ei ole sellainen metro-poli kuin Lontoo, Berliini tai New York, joissa kaupunginosat tuntu-vat kasvavan kyliksi kylien sisälle. Silti Salokorpi ja Notkea Rotta ovat molemmat samaa mieltä siitä, että

Lähiörotat puolustavat omiaan

lähiöt ja kaupunginosat tuottavat yhteisöllisyyttä. Salokorpi alleviivaa sitä, kuinka keskustassa suurin osa vastaantulevista on vieraita, mutta Kumpulassa tuttuihin törmää aina, esimerkiksi kyläkaupalla. Yhteisöllisyyden mukana tulee myös kotiseutuylpeys. Kun vielä 20 vuotta sitten Itäkeskuksesta tullut saattoi arastella, tai olla ainakin epä-varma kotipaikkansa suhteen, voi siihen nyt suhtautua ylpeydellä. – Onhan se eri asia, asuuko Kumpulassa, Kontulassa vai Puna-vuoressa. Enemmän ihmiset näke-vät itsensä ylpeinä oman kaupun-ginosansa asukkeina sen sijaan, että olisivat ihan vaan helsinkiläisiä, Sa-lokorpi toteaa.

PAIKKAKUNTIIN liittyy myös stereotypioita. Punavuori kuuluu hipstereille, Kalliossa vedetään kaljaa Vaasankadulla, Kumpulassa näppäillään banjoa riippumatos-sa. Määritelmissä on paljon totta, vaikka ne antavatkin aina turhan rajatun kuvan todellisuudesta. Salo-korpikin korostaa Kumpulan ole-van yhtälailla mielentila kuin fyy-sinen ympäristö. Notkea Rotta huomauttaa, kuin-ka ainakin Itä-Helsinkiin liittyvillä stereotypioilla – siis niillä, joihin liittyvät keskikalja, pubeissa röhnys-tävät denat ja yleinen saamattomuus – on myös kääntöpuolensa. – Idässä jengi duunaa mestat omansa näköisiksi, kunhan vaan sellaista tekevää jengiä sattuu ole-maan tarpeeksi – hyvinä esimerk-keinä Kontufest ja Roihuvuoripäi-vät. Niistä muutamasta dokusta, jotka noihin tilaisuuksiin eksyy, on turha tulla mussuttamaan. Menepä tsekkaamaan Rollareita Stadikalle, siellä pukujengi sekoilee kaljakar-sinassa, eikä niitä kiinnosta hevon-vittua se musiikki. Lähiöspuget sen-tään joraa!

Anton Vanha-Majamaa

Juuso Westerlund

Notkea Rotta liputtaa idän puolesta.

Kyösti Salokorpi laulaa Kumpulasta.

CULT24

MA

GA

ZIN

E

10 Helmikuu 2013MusiikkiMusiikki

Viulisti Laura Vikman yrittää sovit-taa lastenhoidon ja konserttimes-tarin elämän yhteen. Suuren yleisön edessä hän jännittää edelleen.

VIULISTI putkahtaa kuumissaan aulaan suoraan Radion sinfoniaor-kesterin barokkiprojektin treeneistä. – Onko siellä pakkasta? Olen ollut koko päivän sisällä! naurahtaa Laura Vikman. Vikman aloitti Radion sinfonia-orkesterissa noin kymmenen vuotta sitten, ja samoihin aikoihin hän liit-tyi myös Tempera-jousikvartettiin. Nyt hän toimii RSO:n 3. konsertti-mestarina. – Jos aika riittäisi, tekisin vie-lä enemmänkin kamarimusiikkia. Siinä on leppoisa tunnelma, kaikki vaikuttavat yhdessä asioihin ja voi aika vapaasti toteuttaa itseään, hän sanoo. Kamarimusiikkiprojekteihin ver-rattuna orkesterityö kuulostaa ensi-alkuun miltei toimistohommalta: samat työajat, samat rutiinit, sata ih-mistä kuuntelee kiltisti pomoa. Mut-ta harvassa toimistossa odottavat joka viikko täysin uudenlaiset haasteet. Rutiinit ovat harhaa, kun ajattelee, että orkesteri soittaa joka viik-ko uuden ohjelman, joskus kaksikin konserttia viikos-sa. Eikä konsertteihin totu koskaan. Päiväkotitädin näkö-kulmasta Laura Vikman on se boheemi ihminen, jonka 5-vuotias poika myöhästyy toistuvasti tarhan aamupuurolta. Täti ei kuitenkaan tiedä, että edellisenä iltana on heiluttu kymmeneen asti il-tapuvussa, eikä adrenaliini-ryöpyissä pysty

heti nukkumaan. – Jokaisessa konsertissa tulee se erityinen fi ilis. Ja edelleen jännitän jokaista konserttia. Olisi aika kama-laa jos ei jännittäisi, sehän tarkoit-taisi ettei mikään tuntuisi missään! Vikman huudahtaa.

PIENEN pojan, kissan ja iltatyötä tekevän, jatkuvasti harjoittelevan muusikkoäidin elämä kuulostaa hektiseltä, mutta työtään rakastava Vikman näkee siinä pikemminkin vain hyviä puolia. Aina ei lasten-hoitajalle edes ole tarvetta, kun poika tulee mukaan konsertteihin tai reissuun. – Hän on kasvanut sisään mu-siikkiin kun elää koko ajan sen ym-päröimänä. Tänä syksynä hän aloitti pianonsoiton ihan omasta aloittees-taan, Vikman myhäilee. Elämä lapsen kanssa on myös tehnyt viulistista itsestään rennom-man. – Ennen oli aina pidettävä kon-serttipäivinä kiinni tietyistä rutii-neista ja aikatauluista, mutta nyt olen vapautuneempi, hän kertoo. Kun aamun kenraaliharjoituk-sista täytyy juosta hakemaan lapsi päiväkodista, lait-

taa ruoka,

pestä tukka ja kiirehtiä konserttiin, ei ole kauheasti mahdollisuutta pingottamiseen, eikä Vikmanin mukaan orkesterikonserteissa sii-hen ole varaakaan. Jännittävimpi-en sooloesiintymisten suhteen hän sen sijaan pyrkii järjestämään aikaa omalle keskittymiselle ja hankkii lapsenvahdin.

PALATAAN siihen kamarimusiikin ja orkesterimusiikin eroon: eivät ne loppujen lopuksi edes ole kovin kaukana toisistaan, Vikman tuumii. Vaikka orkesterissa yli kymmenen viulistia soittaa samaa stemmaa, kyse on kuitenkin samasta reagoimises-ta ja toisten kuuntelemisesta kuin kamarimusiikissakin. Orkesterissa Vikman ottaa silloin tällöin myös konserttimestarin erikoisroolin: sil-loin hän on orkesterilaivan perämies, joka toimii välittäjänä kapellimesta-rin ja orkesterin välillä. – Konserttimestari tarttuu en-simmäisenä kapellimestarin käskyi-hin ja pyrkii viestimään ne muille. Helmikuussa Laura Vikman RSO-kollegoineen esiintyy kamari-musiikkikonsertissa, jossa hän pää-see oman suosikkisäveltäjänsä Shos-takovitshin kimppuun. Ohjelmassa on muun muassa Shostakovitshin pianokvintetto g-molli. – Shosta puhuttelee minua val-tavasti, hän tunnustaa. – Siinä musiikissa kuuluu hau-raan ihmisen ääni valtakoneiston alta. Sellainen yksinkertainen, py-säyttävä kauneus osuu suoraan sie-luun. Ei enempää tarvita.

Auli Särkiö

RSO:n kamarimusiikki-konsertti (viulussa Laura Vikman), Musiikkitalossa 17.2. Ohjelmassa Shostakovitshia, Heydnia ja Liebersonia.

Viulistiäiti tasapainoilee”JOTKUT inhoavat ikänsä, toi-set himoitsevat herkeämättä.” Nyt 200 vuotta täyttävä Richard Wagner toi mieleen vanhan Aura-juustosloganin. Wagner jakaa mieli-piteet, herättää intohimoja eikä kukaan musiikista kiinnostunut

voi piiloutua Ringin herralta. Wagnerin poliittinen arveluttavuus, kohtalokas antisemitismi ja musiikin aivopesevä ylitsepursuavuus saavat eräät heristämään ikuista sotakirvestä, kun taas toiset juma-loivat Wagneria luonnonvoimana, johon kaikki myöhempi taide Proustista postmoderniin voidaan palauttaa. Wagner on kinkkinen säveltäjä, jonka kohdalla tarvitaan kohtuullisuutta. Wagneria on vaarallista aliarvioida – myyttinen Tristan-sointu oli ehdottomasti alkukipinä uudelle aikakaudelle – mutta taidehistoria ei valitettavasti ole niin helppoa, että kaikki ilmiöt voitaisiin selittää yhdellä nimellä. Wagnerin persoonaan kannattaakin suhtautua terveellä epä-luulolla, mutta musiikin kohdalla varautuneisuus on huono juttu. Wagner-ooppera on kokonaistaideteos, jonka salainen merkkikieli vaikuttaa alitajunnan kautta – ei ihme, että joistakin se tuntuu aivo-pesevältä. Suosittelen kytkemään suojaukset pois; silloin käsittää, miksi Wagner muutti, no, ei nyt kaikkea, mutta paljon.

hälyääniä Wagner kuin juusto

konserttisuositukset

1. Wiener Johan Strauss Konzert-Gala

Matthias Georg Kendlingerin johtaman K&K Philharmoniker -orkesterin ja itävaltalaisen K&K Ballettin esittämät klassikot hur-maavat Musiikkitalossa.

Wiener Johan Strauss Konzert-Gala, Musiikkitalo, 24.2.

2. Musica Nova

Suomen suurin nykymusiikkitapahtuma esittelee tänä vuonna Aasian, Lähi-idän ja Välimeren alueiden sävellystaidetta. Viikon aikana on luvassa kymmeniä tapahtumia kymmenissä eri paikoissa. Tarkemmat ohjelmatiedot: www.musicanova.fi

Musica Nova 8.2.–16.2.

3. Risto Laurila

Maj Lind -pianokilpailun vuonna 1970 ja Wienin Stepanov-kilpai-lun vuonna 1974 voittanut Risto Laurila viettää 40-vuotistaiteilija-juhlaansa Bachin, Beethovenin ja Schubertin hengessä.

Risto Laurila: 40 vuotta ensikonsertista, Kanneltalo, 28.2.

4. Etelän helmiä

Perulaissyntyinen Luis Fiestas yhtyeineen esittää ystävänpäivänä kamarimusiikkia huilulle, sopraanolle ja jousikvartetille. Konser-tissa yhdistyvät pop- ja klassinen musiikki.

Etelän helmiä – Luis Fiestasin sävellyskonsertti, Balderin sali (Aleksanterinkatu 12), 14.2.

5. Hakola Premiere

Kansainvälistä mainetta niittäneen Kimmo Hakolan viulukonserton tul-kitsee Helsingin kaupunginorkes-

terin ylikapellimestari John Storgårds. Konsertin johtaa

Jukka-Pekka Saraste.

HKO: Hakola Premiere, Musiikki-

talo, 6.2. ja 7.2.

5. Hakola Premiere

Kansainvälistä mKimmo Hakolan kitsee Helsingin

terin ylikaStorgård

Jukka-

HKPr

11CULT24

MA

GA

ZIN

E

Helmikuu 2013 MusiikkiMusiikki

Erja Lyytinen Eurooppaa valloittamassaBlueskitaristi Erja Lyytinen julkaisi viidennen soololevynsä. Eurooppaa hän on kiertänyt bän-dinsä kanssa jo vuosia. Seuraavaksi Lyytinen aikoo valloittaa Ranskan musiikkimarkkinat.

ERJA Lyytinen on tuttu nimi niin kotimai-sille kuin kansainvälisille musiikkipiireillekin. Jo kymmenen vuoden ajan hän on tehnyt musiikkia ja keikkaillut ympäri Eurooppaa. Uuttera työ on kannattanut, sillä nyt myös suuri yleisö on löytänyt tiensä blues-musiikin pariin. Lyytinen julkaisikin tammi-kuussa jo viidennen sooloalbuminsa Forbid-den Fruit. Musiikissaan kitaristi venyttää perintei-sen bluesin rajoja ja ottaa mukaan elementtejä rockista, popista ja countrysta. Ja miksei ottai-si, sillä nykypäivänä nuoret muusikot tekevät paljon cross-over-bluesia rikkoen rohkeasti konservatiivisenakin pidetyn musiikkityylin genrerajoja.

– Tällä hetkellä näyttää silti vallitsevan joku käsittämätön ristiriita isojen levy-yhti-öiden ja independent-artistien välillä. Vaik-ka artisteilla on paljon faneja, ei media ole hyväksynyt heitä omakseen ja siten päästänyt heitä kunnolla läpi. Näin on käynyt muun muassa amerikkalaiselle kitaristi Joe Bo-namassalle, pohtii Erja Lyytinen. Suomalaiselle blueskitaristille keikkoja on kuitenkin riittänyt. Vuoteen niitä mahtuu noin sata, joista puolet soitetaan kotimaassa ja puolet ulkomailla. – Olen kiertänyt pikkubussilla ympäri Eurooppaa jo monta vuotta. Parhaat keikkai-lumaat minulle ovat olleet Englanti, Ruotsi ja Saksa.

UUDEN levyn myötä kitaristin on aika ko-keilla myös uusia aluevaltauksia. Vähitellen Lyytiselle ovat avautuneet myös Ranskan musiikkimarkkinat, joille on tunnetusti ollut vaikea päästä. Lyytisen mielestä olisikin tärkeä linkittää

eri maiden musiikkiosaamista yhteen. Blue-sin taso kun on Euroopassa kova. – Olemme bändini kanssa soittaneet Ranskassa klubikeikkoja, esiintyneet pienillä festareilla sekä tehneet yhden teatterikeikan, joka näytettiin myös televisiossa. Lisäksi Ka-nada on sellainen maa, minne olemme pit-kään yrittäneet päästä. Nyt paikan päältä Kanadasta on löyty-nyt agentti ja kysyntää keikoille olisi. Matka valtameren toiselle puolen on kuitenkin kal-lis, eikä se kannata parin esiintymisen takia. Isolla pyörällä Kanadaan ja Yhdysvaltoihin Lyytinen arvelee lähtevänsä, kun keikkoja on luvassa enemmän.

VAIKKA Lyytinen tunnetaankin kitaristina, hän myös sanoittaa ja säveltää omat kappa-leensa. Uudella levyllä muusikko on kirjoit-tanut kappaleita yhdessä skotlantilaisen Alan Darbyn kanssa. Aiemmin Darby on sanoitta-nut kappaleita muun muassa Bonnie Tylerille ja Bonnie Raittille.

– Olen käynyt Alanin luona fi ilistelemäs-sä Lontoota, jota rakastan, ja samalla olem-me tehneet musiikkia. Levylle ovat päätyneet kappaleet Joyful Misery ja At Least We Still Fight. Musiikkia onkin tehty nimenomaan laulaja-lauluntekijä näkökulmasta. Kitaristi kertoo, että missään vaiheessa kaupallisen hitin tekeminen ei ollut päällimmäisenä aja-tuksena. Sellaisen hän uskoo jo aikaa sitten julkaisseensa, jos olisi halunnut. – Haluan tehdä mielenkiintoista musiik-kia, sillä oman musiikin esittäminen on tässä jutussa parasta. Koska kyseessä ei ole enää täysin uusi ilmiö, on naisbluesmuusikoiden myös helpompi tulla alalle.

Jenni Tepsa

Erja Lyytisen levy Forbidden Fruit ilmestyi tammikuussa. Keikkoja: Sibeliustalo (Lahti) 12.2., Sellosali (Espoo) 13.2., Kerava-sali 27.2., Savoy-teatteri (Helsinki) 15.3.

[α

Tammikuussa Erja Lyytinen teki keikkakiertueen Englannissa.

CULT24

MA

GA

ZIN

E

12 Helmikuu 2013ElokuvaElokuva

OSCAR-GAALASSA palkitaan vuosittain paras vieraskielinen elo-kuva. Suuresta ehdokasmäärästä karsiutuu viiden elokuvan eliitti, joka pääsee kilpailemaan tuosta tittelistä. Suomen menestys tässä lajissa on ollut heikko.

Antti J. Jokisen ohjaama Puhdistus edusti Suomea tänä vuon-na, mutta se karsiutui kisasta viime metreillä. Itse en ollut menes-tyksen suhteen kovinkaan toiveikas. Miksikö? Nimitys ”paras vieraskielinen elokuva” on osittain harhaan-johtava, sillä kyse on paljon muustakin kuin puhekielen poikkea-vuudesta. Takavuosien ehdokkaat ja voittajat ovat ”vieraan” kielensä li-säksi tulkinneet oman emämaansa kulttuuria ja kansaa. Tästä hyvä-nä esimerkkinä toimii viime vuoden voittaja Nader ja Simin: Ero. Se käsittelee avioeroa islamilaisessa maassa. Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä on ainoa gaalaan asti selvinnyt suomalaiselokuva. Se kertoo tarinan Suomesta irtolaisen näkökulmasta. Kun sitä peilaa Puhdistusta vasten, ei jää epäselväk-si miksi Puhdistus putosi kisasta. Sillä ei ole sisällöllisesti mitään tekemistä Suomen kanssa.

valkokangastuksiaKieli ei korvaa sisältöä

kohokohdat

Matti Ijäs on ohjannut jo yli 30 eloku-vaa. Hänen uusin elokuvansa kertoo rakkaudesta. Samalla julkaistaan Ijäksen elämästä ja elokuvista ker-tova kirja.

LEGENDAARINEN suomalais-ohjaaja Matti Ijäs kuvailee uusinta elokuvaansa näin: – Tämä elokuva on balladi – surumielinen rakkaustarina, joka monesta kulmasta yrittää valottaa rakkautta. Olennaista on myös se, että mitä seuraa rakkaudesta ilman vastakaikua ja miten se heijastuu lapsiin. Huumori tulee mukaan vasta kolmannessa näytöksessä. Auteuriksikin tituleeratun ohjaajan 32. elokuva Kaikella rak-kaudella saa ensi-iltansa helmikuun alussa. Lappiin sijoittuva elokuva kertoo oikukkaasta naisesta An-sasta sekä kahdesta miehestä, jotka rakastavat häntä. Pääosissa nähdään muun muassa Krista Kosonen, Sampo Sarkola ja Tommi Korpela.

OHJAAJALLA on pitkän linjan kokemus suomalaisten miesten tun-tojen kuvaajana. Miehet ovat muut-tuneet, mutta entäpä rakkaus? – Suomalainen mies on muut-tunut huomattavasti. Suomalainen mies on avautunut. Rakkauteen taas voi suhtautua monella tavalla: on olemassa intohimoista, viatonta ja vilpitöntä rakkautta. Sitten on myös Ansan kaltaista levotonta ja oikukasta rakkautta. Tarinassa on mukana myös kaksi lasta, joista kumpikin valitsee esikuvansa kilpakosijoiden väliltä. Ijäs on tunnettu erinomaisena lap-sinäyttelijöiden ohjaajana, ja hänen viimeisimmät elokuvansa ovatkin lasten silmin kuvattuja. – Alussahan oli vain nainen ja kaksi miestä. Nuoren pojan tragedia alkoi kehittyä vasta käsikirjoitusvai-

heessa. Lapsinäyttelijät valitsin hie-man riskillä paikan päältä; heillä ei ollut aiempaa kokemusta näyttele-misestä, mutta he suoriutuivat silti todella hyvin ja oppivat jatkuvasti enemmän. ”Auteur” on Ranskasta peräisin oleva termi ja tarkoittaa elokuvan-tekijää, jolla on selkeä taiteellinen näkemys. Ijäksen elokuvissa tois-tuvat rujot ja lempeät tarinat, sekä napakat dialogit. Tekijä kertoo, että hänen tunnistettavuutensa takana on tapa, jolla hän katsoo maailmaa. – On paljon hyviä auteur-ohjaajia, joilla on nähtävissä oma vi-suaalinen tyylinsä. Minun tapauk-sessani on enemmänkin kyse ta-vastani nähdä ihminen ja maailma. Yritän pitää siitä kiinni loppuun asti. Välillä onnistun ja välillä epä-onnistun. Tämä elokuva ei sinänsä ole puhdas auteur-elokuva, koska tässä oli minun lisäkseni myös mui-ta käsikirjoittajia. – Mistä tahansa voi löytää huumoria, eivätkä asiat ole kos-kaan mustavalkoisia. Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän mikään ei ole sitä miltä näyttää. Nuorempana luulin, että kaikki asiat olisivat jotenkin yksioikoisempia, mutta nyt kaikki tuntuu olevan koko ajan muutok-sessa. Muuta en osaa vastata tuohon

auteur-juttuun. Toki se on kunnia, jos minua auteuriksi kutsutaan.

KAIKELLA rakkaudella -elokuvan yhteydessä julkaistaan myös Matti Ijästä koskeva kirja, jonka on kir-joittanut Lauri Timonen. Ijäs ker-too, että kirjassa on enemmän kyse hänen elokuvistaan kuin hänestä itsestään. – En ole lukenut kirjaa vielä ko-konaan. Lauri on haastatellut monia sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt töitä. Itse olen huono analy-soimaan omia elokuviani, mutta us-kon, että Lauri näkee niissä jotakin sellaista, mitä en itse ole tullut edes ajatelleeksi. – Yleensä kun saan elokuvan valmiiksi, pyrin siirtämään sen mappiin Ö, enkä pahemmin katse-le omia elokuviani. Ehkä vanhem-milla päivillä sitten voin palata vielä niihin, mutta voi olla, että sekin jää tekemättä.

Matti Tuomela

Matti Ijäksen elokuva Kaikella rakkaudella ensi-illassa 1.2. Samalla julkaistaan Lauri Timosen kirja Ohjaaja Matti Ijäs (Like).

Matti Ijäs ja monta tapaa rakastaa

BVI Finland

Lass

e Le

cklin

1. 8-palloAku Louhimiehen uusi rikosdraama pohjautuu Marko Kilven pal-kittuun romaaniin Elävien kirjoihin.

8-pallo, ensi-ilta 22.2.

2. LentoOhjaajalegenda Robert Zemeckisin uutuuselokuvassa Denzel Washington nähdään lentokapteenina, joka pelasti ihmishenkiä tekemällä vaikean pakkolaskun, mutta mistä tai kenestä lentoturma ylipäätään johtui?

Lento (Th e Flight), ensi-ilta 8.2.

3. Les MisérablesRakastetun musikaalin elokuvasovitus sai kahdeksan Oscar-ehdok-kuutta. Ohjaaja Tom Hooperin edellinen elokuva Kuninkaan puhe palkittiin neljällä Oscarilla.

Les Misérables, ensi-ilta 22.2.

4. MestariElokuva sijoittuu Toisen maailmansodan jälkeiseen Amerikkaan, jossa rintamalta kotiin palannut merivoimien veteraani tutustuu uuteen uskonlahkoon, sekä sen karismaattiseen johtajaan.

Mestari (Th e Master), ensi-ilta 8.2.

5. A Good Day to Die Hard Bruce Willis palaa jälleen vitsikkään poliisin John McClanen rooliin. Viides Die Hard -elokuva sijoittuu tällä kertaa poikkeuksellisesti Venäjän maaperälle.

A Good Day To Die Hard, ensi-ilta 15.2.

8-pallo

Katso arvio sivulta 18

Matti Ijäs ei halua katsella omia elokuviaan.

Krista Kosonen ja Sampo Sarkola

13CULT24

MA

GA

ZIN

E

ElokuvaElokuva

elämäni roolit

Näyttelijä JOONAS SAARTAMO muis-tetaan muun muassa elokuvista Menolip-pu Mombasaan, Kulman pojat ja Tyttö sinä olet tähti. Saartamo paljastaa uransa mieleenpainuvimmat roolisuorituksensa.

Elokuva: Juoppohullun päiväkirja”Juha Bergin roolissa sain näytellä hyvin teatraalisesti. Kun uskoo tosissaan, että tunnetilat ovat aitoja, voi ne vetää ihan överiksi. Elokuva oli työllisesti hieno näyttelijäkoulu minulle itselleni. Se opetti, että elokuvailmaisua ei pidä pelätä liikaa. Ei pidä olla jäkkiintynyt realistiseen ilmai-suun, vaan elokuvaa voidaan tehdä absur-dein, karnevalistisin ja utopistisin tavoin. On hienoa, että Juoppohullun päiväkir-jassa normeja rikotaan, ja Bergin roolissa pääsen heilumaan kuin heinämies.”

Elokuva: Hiljaisuus”Olen usein tehnyt pahisten, rötöstelijöi-den, koulukiusaajien ja muutenkin ikä-

vämpien tyyppien rooleja. Kun ohjaaja Sakari Kirjavainen lähestyi minua ja tar-josi Einon pääroolia, oli se todella tuoret-ta ja mukavaa. Tiedän itse, että olen sitä hahmoa kaikista lähimpänä. Haluan kul-kea avoimin mielin ja mahdollisimman vilpittömänä elämän suhteen. Uskon sii-hen, että kun ihminen kohtelee toista ih-mistä ihmisenä, pärjäämme täällä hyvin-kin pitkään ja mukavasti. Eino oli myös sellaisia maailmoja omaava kaveri.”

Näytelmä: Saiturin joulu”Teimme näytelmän ala-asteen lopussa, ja pääsin esittämään Saituria. Näytelmä oli yksi isoimmista syistä, miksi innostuin näyttelemisestä.”

Jenni Tepsa

Joonas Saartamo esiintyy elokuvateat-tereissa pyörivässä elokuvassa Juoppo-hullun päiväkirja.

V O I T T A J AP A R A S

EUROOPPALAINEN ELOKUVA

EUROOPPALAINEN OHJAAJA

EUROOPPALAINEN NÄYTTELIJÄTÄR

EUROOPPALAINEN NÄYTTELIJÄ

V O I T T A J AP A R A S

VIERASKIELINEN ELOKUVA

Copy

right

© M

M-M

MIX

Hol

lyw

ood

Fore

ign

Pres

s As

soci

atio

n. A

ll rig

hts

rese

rved

.

5OSCAR©

E H D O K K U U T TA

PARAS ELOKUVAPARAS VIERASKIELINEN ELOKUVA

PARAS OHJAUSPARAS KÄSIKIRJOITUSPARAS NAISPÄÄOSA

ELOKUVATEATTEREISSA 15.2.2013 Liput: 6,50–13,50 euroa.

THE WEINSTEIN COMPANY PRESENTS A JOANNE SELLAR / GHOULARDI FILM COMPANY / ANNAPURNA PICTURES PRODUCTION

“THE MASTER” JOAQUIN PHOENIX PHILIP SEYMOUR HOFFMAN AMY ADAMS LAURA DERN CASTINGBY CASSANDRA KULUKUNDIS MUSIC

BYJONNY GREENWOOD COSTUMEDESIGNER MARK

BRIDGES EDITORSLESLIE JONES, ACE PETER MCNULTY PRODUCTIONDESIGNERS JACK FISK DAVID CRANK DIRECTOR OF

PHOTOGRAPHY MIHAI MALAIMARE, JR. EXECUTIVEPRODUCERS ADAM SOMNER TED SCHIPPER

PRODUCED BY JOANNE SELLAR DANIEL LUPI PAUL THOMAS ANDERSON MEGAN ELLISON WRITTEN AND

DIRECTED BY PAUL THOMAS ANDERSON

MestariThe Master

Ohjaus ja käsikirjoitus Paul Thomas Anderson

JOJOAQAQUIUINN

PPPHHOOOEENNIIXXXPHPHILILI IPIP SSEYEYMOMOM URUR

HHOOFFFFMMMMAANNAMAMAMYY

AAADDDDAAMMMSSS

© MMXII WESTERN FILM COMPANY LLC ALL RIGHTS RESERVED

WWW.THEMASTERFILM.COMARTWORK©2012 THE WEINSTEIN COMPANY. ALL RIGHTS RESERVED.WWW.FUTUREFILM.FI

Copyright © MM-MMIX Hollywood Foreign Press Association. All rights reserved.

3OSCAR©

E H D O K K U U T TAOSCAPARAS MIESPÄÄOSAPARAS NAISSIVUOSAPARAS MIESSIVUOSA

ELOKUVATEATTEREISSA 8.2.2013 Liput: 6,50–13,50 euroa.

OPAS KULTTUURIN SEKAKÄYTTÄJILLE

Näyttelykalenteri, teatterikalenteri, konserttikalenteri,

kulttuurialan uutiset ja tiedotteet, haastattelut, arvostelut

ja paljon muuta.

PS. Meillä ei ole maksumuuria (edes paperilehdessä).

UUDISTUNUT

CULT24

MA

GA

ZIN

E

14 Helmikuu 2013KuvataideKuvataide

Valokuvaaja Nelli Palomäki on maamme eturivin nuoria taiteilijoita. Kuvaustilanteissa hän jännittää ja on kipsissä. Kuvattavat ovat pitäneet häntä kummallisena.

– MUN digikuvat on ihan paskoja, toteaa Nelli Palomäki. Tyly tuomio valokuvaajalta, jonka ensimmäinen laaja katselmusnäyttely on paraikaa esillä Valokuvataiteen museossa. – Mä en pidä siitä ajatuksesta, että kuvan näkee heti, selittää Pa-lomäki antipatioitaan digikuvausta kohtaan. Hän käyttää perinteistä mus-tavalkofi lmiä, joka vaatii tiukkaa keskittymistä. Kun ei ole mahdollis-ta ottaa satoja kuvia, on tilanteessa

oltava äärimmäisen läsnä. Palomäen tyyli kapinoi nopeaa Instagram-kulttuuria vastaan. Hä-net tunnetaan väkevistä muotoku-vista, joita on hankala sitoa tiettyyn aikaan. – Muotokuva oli aiemmin luk-sustuote, nykyään valokuvat ovat kulutustavaraa, Palomäki pohtii. – Kuvat ovat merkintöjä katoa-vaisuudesta. Siitä, miten pelottavaa on kuolevaisuus. Hetken mietittyään Palomäki repeää nauramaan. – Ei helvetti, en mä tiedä onko mun töissä mitään syvää fi losofi aa!

AINAKIN kapina kuljettaa Palo-mäkeä. Hänen nuoruutensa Fors-sassa valokuvausta pidettiin ”ihan hörhöjuttuna”. – Jos vanhemmat olisivat kan-nustaneet valokuvaajaksi, olisin varmaan lähtenyt lukemaan lakia. Faija kyseli, että Forssan torillako sä niitä kuvia sitten myyt? Palomäki pääsi opiskelemaan kuvausta, mutta sitten iski epävar-muus. Luokkakavereilla oli taidelu-kiotausta, Palomäellä ei mitään hajua taiteen teorioista. Forssalaisuuttakin sai hävetä. Parikymppisenä Palomäki sai-rastui paniikkihäiriöön. Ulos läh-teminen oli vaikeaa ja baarissa tuli istuttua yksin eri pöydässä kuin ka-verit. Joukossa Palomäki peitti pa-niikkioireet puhetulvalla. – Valokuvaus antoi mahdolli-suuden olla hiljaa. Silloin joku tui-jottaa mua ja minä tuijotan takaisin. Tulemme tietoiseksi toistemme epä-kohdista. Valokuvaus oli mahdolli-suus laittaa itseni alttiiksi, mutta niin että hallitsen tilannetta – kuvatessa olen kontrollifriikki.

Palomäen kuvien voima perus-tuu suoraan kohtaamiseen. Hänen mallinsa eivät katsele kaukaisuu-teen, vaan suoraan katsojaan – tai kuvaajaan. – En tahdo jäädä valokuvaajana ulkopuoliseksi. Kuvaustilanteet ovat yhteistyötä – ja olen itsekin niissä aina ihan kipsissä! Jälkeenpäin olen kuullut kuvattavan sanoneen, että se Nelli oli tosi kummallinen, ei puhu-nut mitään. Palomäen mukaan muotoku-vaamisen ei kuulukaan olla kivaa ja rentoa, vaan jännittävää ja epämuka-vaakin. Usein kuvaus on tutustumis-ta, sillä Palomäki saattaa napata mal-lejaan vaikkapa matkoilla kadulta. – Mä olen aina ollut kiinnostu-nut ventovieraista. Jotkut ihmiset ve-tävät puoleensa. Joskus ärsyttää, jos vaikka jossain tilaisuudessa huomaa ihanan ihmisen. Että voi helvetti, tota mä sitten tuijotan koko illan.

TUORE näyttely on Palomäelle taitekohta. Nyt on aloitettava jotain uutta. Inspiraationa tulevaan toimi taannoinen Venäjän reissu, jonka ku-vaussaldoa nähdään näyttelyssäkin. – Venäjällä multa vietiin osa kontrollista: ei saanut mennä jonne-kin tai kuvausaikaa oli vain minuut-teja. Se toi hyvää rösöä kuviin. Tule-vaisuudessa tahdon antaa lisää tilaa sattumalle. Elämälle. Entä pitäisikö niille digikame-roille antaa mahdollisuus? – Luultavasti mä perehdyn vie-lä vanhempiin tekniikoihin.

Maria Hakala

Nelli Palomäen näyttely Suomen valokuvataiteen museossa 21.4. asti.

Valokuvaaminen terapiana näyttelypoiminnat

kuin kuvastimessa Gallen-Kallela-Sirén has left the building

JANNE Gallen-Kallela-Sirén teki itsestään ilmiön. Hänen kiemuraiset galaksipuheensa on-nistuivat saamaan aikaan sellaista kansallista kohua ja keskustelua, mihin harva taidemuseon johtaja pystyy. Megalomaanisen akatee-

minen ja ilmaisultaan häpeilemättömän pompöösi Sirén ärsyttää, hermostuttaa ja haastaa. Osa porukasta toivotti Jannen ilomielin tervemenneeksi uuteen duuniinsa Amerikkaan, mutta hänen läh-tönsä on myös tappio: taidemaailma tarvitsee suuria persoonia ja tasaista ravistelua. Konsensuksessa piilee lässähtämisvaara. Nimitys Buff alon Art Knox -taidemuseon johtajaksi ei ole ihan turha juttu kotimaiselle taiteelle ylipäätään. Suomalainen maailmalla luo tietä muille suomalaisille maailmalla. Se kaivattu kansainvälisyys rakentuu usein yksittäisten tyyppien kautta. Ja hei, ilman Sirénin vetämää Guggenheim-fi askoa meillä tus-kin olisi vastareaktiona syntynyttä ja dynaamisen oloista Check-point Helsinkiä. Suomi tarvitsee jatkossakin pari Gallen-Kallela-Siréniä pitämään sakkia sopivasti varpaillaan.

1. Jouko Lehtola

Valokuvaaja Jouko Lehtola aloitti uransa 1990-luvulla rock-tähtien ja kesän musiikkifestivaalien kävijöi-den kuvaajana. Vuosien saatossa ai-hepiiri muuttui vakavampaan ja yh-teiskuntakriittisempään suuntaan.

Jouko Lehtola, Kiasma, 8.2.–18.8.

2. Eero Järnefelt

Näyttelyssä on esillä kaikkiaan noin 150 teosta kultakauden mestarilta: maalauksia kolmannen kerroksen näyttelysaleissa, piirustuksia ja gra-fi ikkaa pohjakerroksessa.

Eero Järnefelt, Ateneum, 28.4. asti

3. Marjatta Tapiola

Näyttelyssä on nyt ensi kertaa mah-dollisuus nähdä Tapiolan elämän-työstä kattava katsaus 1980-luvulta nykypäivään.

Marjatta Tapiola, Helsingin taide-museo (Tennispalatsi), 15.2.–26.5.

4. Michelangelo

Näyttely esittelee Michelangelon piirrustuksia ja luonnoksia, joita hän teki Sikstuksen kappelin fres-koja varten.

Michelangelo ja Sikstuksen kappeli, Sinebrychoffi n taide-museo, 15.2.–19.5.

5. Stig Baumgartner

Stig Baumgartner on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteili-ja, jonka teokset ovat maalauksia, piirustuksia ja videoteoksia.

Stig Baumgartner: New order –Uusi järjestys, Glleria Korjaamo, 15.2.–17.3.

s rtiv

Katso arvio sivulta 19

Cult24

Nelli Palomäki selätti paniikkihäiriön valokuvaamalla.

Nel

li Pa

lom

äki

15CULT24

MA

GA

ZIN

E

Helmikuu 2013 KuvataideKuvataide

Jakkupuku vaihtui siveltimeenSeija Heikkilä kyllästyi bisnesnaisen elämään ja alkoi maalata. Nyt hän pitää ensimmäisen näyttelynsä.

Seija Heikkilä, työskentelit aikaisemmin mainosmaailmassa. Perustit Taivas-mainos-toimistoryhmään kaksi tytäryhtiötä, joissa olit osakkaana ja toimitusjohtajana. Miksi päätit jäättää sen työn taaksesi? – Tein töitä loistavan porukan kanssa hyvässä ympäristössä ja saavutimme tosi paljon. Se aiheutti kiihtyvän halun saavuttaa vain pa-rempaa ja enemmän. Tein kahdeksan vuoden ajan muutaman ihmisen työt ja nautin siitä. Kukaan ei kuitenkaan kestä sitä loputtomiin. Koin burnoutin lähestyvän ja painoin jarrua, lähdin sapatille.

Työskentelit myös sittemmin Itellassa lii-ketoiminnanjohtajana. Miksi se sai jäädä? – Oli mahtavaa saada tilaisuus työskennellä isossa yhtiössä. Tämä taisi valitettavasti mu-rentua siihen, että vapaudenkaipuuni sai taas tuulta, kun meille johtajillekin voimakkaasti suositeltiin lomarahojen ottamista vapaana. Siitä tuli kunnon kesäloma, joka sai minut pauloihinsa, kun tunsin nahoissani taas kaik-ki ne mahdollisuudet, jotka odottavat, jos ei tee 60-tuntista työviikkoa.

Pidät nyt ensimmäisen taidenäyttelysi. Mi-ten kauan olet maalaamista harrastanut?– Aloitin, kun jäin sapatille Taivas-yhtiöistä. Opettelin välineet, tekniikat sekä sommitte-lua kursseilla kotimaassa ja ulkomailla.

Miten kuvailisit itseäsi taiteilijana? Millaiset aiheet ja tekniikat ovat lähellä sydäntä?– Maalaan yksin, vetäydyn usein saaristoon Brändön saarelle, jossa asun puoliksi. Aiheet tulevat pään sisältä, tyylini on useimmiten

ekspressionistista. Käytän reilusti väriä. Värin sekoitan aina itse, maalaan vain öljyväreillä. Aiheet ovat abstrakteja tai etäisesti tunnistet-tavia, joskus maisemia tai asetelmia, myös ih-mishahmoja. Yhdessä taulussa on myös pöllö.

Koetko että taiteellasi on jokin missio? – On sillä missio. Se on sama kuin kaikel-la taiteella mielestäni on. Miksi esimerkik-si oopperat elävät ja kukoistavat edelleen, vaikka ne on kantaesitetty 200 vuotta sitten? Ihmiset tarvitsevat taidetta. Se on hengen ravintoa ja auttaa kestämään elämää, nautti-maan elämästä ja ajattelemaan, että on jotain suurempaa kuin elämä. – Suomessa taiteen ostamisesta on teh-ty lähes mahdotonta ilman asiantuntemusta tai asiantuntijaa opastamassa. Tämä on pe-lottavaa ja koskee vain taiteeseen sijoittavia ihmisiä, joita on vähän. Tavallisille ihmisille esimerkiksi taulun ostamisen pitäisi olla ver-hojen vaihtoon verrattava hanke. Sen pitää sopia ainoastaan omaan makuun ja tuottaa iloa vain itselleen. Jos tässä onnistutaan, tau-lu saa aikaan hyvää mieltä omistajalleen joka ikinen päivä.

Miten hyppy bisnesmaailmasta taitelijaksi on sujunut? – Ei ongelmia. Tämä ei sovi niille, joiden statuksen ainoa määrittäjä on käyntikortti. Onneksi kuulun niihin, jotka kestävät yksin- oloa, verkostonsa supistumisen, lounaskut-sujen loppumisen ja jakkupukujen jäämisen komeroon.

Pauli Jokinen

Seija Heikkilän näyttely Toinen todellisuus Rööperin Taidesalongissa (Iso Roobertinkatu 48–50) 10.2. asti.

Seija Heikkilä pitää näyttelyn Rööperin Taidesalongissa.

Rööp

erin

Tai

desa

lonk

i

13.2.–7.9.2013

Drawing in the Fleshpiirtäjän näkökulma

JUH

A S

ÄÄ

SKI,

KE

HO

N K

UV

A, 2

010

-20

11

VANTAAN TAIDEMUSEOMyyrmäkitalo, Paalutori 3, 01600 Vantaawww.vantaa.fi/taidemuseoti–ke, pe 11–18, to 13–20, la 10–16 | vapaa pääsy

Facebook.com/cult24

@Cult24Finland

NYKYÄÄN taiteilijat pitävät itsestään huolta, ainakin monet heistä. He pukeutu-vat tyylikkäästi, hiukset on trimmattu, he käyvät kuntosalilla ja solariumissa, jotkut jopa juoksevat maratoneja. Usein näyttelyn avajaisissa small talkia heittävä taiteilija on kuin mallinukke näyteikkunasta. Toisin oli ennen. Pitkän linjan taiteilija, monesti pal-kittu Henry Wuorila-Stenberg (s. 1949) kuvaa tuoreessa elämäkerrassaan avoimesti taiteilijaelämästä. Kirjan esittelytilaisuudes-sa hän kertoi millainen taiteilija oli 1970- ja 1980-luvuilla. – Taiteilijan kuului olla alkoholisti. Taiteilijaa mitattiin sillä, miten paljon hän kestää viinaa. Taiteilijan kuului olla vittu-mainen, mutta silti huumorintajuinen sa-maan aikaan. Taiteilijan terveyden piti olla rappiolla, taiteilijalla kuului olla vatsahaava, Wuorila-Stenberg muistelee. Wuorila-Stenberg ei ollut pekkaa pa-hempi. Hän kertoi etsineensä elämäänsä tar-koitusta viinasta, seksistä, psykoanalyysistä, uskonnoista ja sekoilusta. Taidekoulusta hän sai kenkää liian rankkojen töiden takia. Sittemmin hän on itsekin opettanut kuvataiteita Taideteollisessa korkeakoulussa ja Kuvataideakatemiassa sekä palkittu Suo-mi-palkinnolla ja Pro fi nlandia -mitalilla. – Taidekoulutus on muuttunut ko-vasti. Kun aloitin opiskelut, taidekouluissa oletettiin, että on jotain universaaleja sään-töjä, miten pitää maalata. Oli ihan jees, että opettaja haukkui opiskelijan taideteoksen

ihan paskaksi. Yhden muutoksen Wuorila-Stenberg vielä mainitsee. – Aikaisemmin ei oletettu, että taiteilija puhuu työstään, korkeintaan mumisee jo-tain. Nykyisin taiteilijat puhuvat erilaisissa tilaisuuksissa. Mikä sitten on taiteilijan tehtävä, mil-lainen taiteilijan tulisi olla? Sen Wuorila-Stenberg kertoo kotisivuillaan. – Mielestäni ideaalinen tehtävä taiteili-jalle olisi olla tyhjäntoimittaja, painotus sa-nassa tyhjä, liittyen merkityksettömyyteen.

Pauli Jokinen

Henry Wuorila-Stenberg: Hämärän näkijä (Like)

Toista se oli ennen

CULT24

MA

GA

ZIN

E

16 Helmikuu 2013KulttuurimatkailuKulttuurimatkailu

Rembrandtin jalanjäljissä

Rembrandt Harmenszoon van Rijn (1606–1669) oli hollantilainen taidemaalari, jota pi-detään eräänä kaikkien aikojen merkittävim-mistä maalareista.

Rembrandt oli tuottelias maalari, joka maalasi lähes 600 maalausta. Hänet tunne-taan muotokuvistaan, omakuvistaan ja raa-matunaiheisista maalauksistaan.

Rembrandtin tunnetuimpia maalauksia ovat muun muassa Yövartio (1642), Lasaruk-sen ylösnousemus (1630) ja Tohtori Tulpin anatomianluento (1632).

faktaa Kuka Rembrandt?

Rembrandtin kotitalo. Talo, jossa Rem-brandt asui ja opetti vuosina 1639–1656. Osoite: Jodenbreenstraat 4.

Rembrandtin muistomerkki. Osoite: Rem-brandtsplein.

Rijksmuseum. Museossa esillä runsaasti Rembrandtin maalauksia, mm. Yövartio. Osoite: Jan Luykenstraat 1.

Magna Plaza. Kauppakeskuksen alakerras-sa pysyvä näyttely Re:mbrandt, jossa kopioi-na kaikki Rembrandtin maalaukset. Osoite: Nieuwezijds Voorburwal 182.

Westerkerk. Kirkko, johon Rembrandt on haudattu. Osoite: Prinsengracht 281.

Rembrandt-päivä Amsterdamissa

alaa vuodelta 2006. Aukiota ympyröi joukko kahviloita, yökerhoja ja elokuvateattereita.

AITOON oikeaan Yövartio-maalaukseen pää-see tutustumaan Alankomaiden tunnetuim-massa taidemuseossa Rijksmuseumissa. Vuonna 1885 avatussa museossa on maailman kattavin kokoelma Rembrandtin taidetta. Museon jou-tuu kiertämään huone huoneelta läpi, kunnes viimeisessä huoneessa odottaa Yövartio. Vuonna 1642 valmistunut Yövartio on eit-tämättä Rembrandtin tunnetuin työ. Maalaus esittää Amsterdamin kaartilaisia, jotka suo-jelevat kaupunkia espanjalaisilta. Maalaus ei ole vuosien varrella säästynyt vahingonteoilta. Vuonna 1715 se siirrettiin kaupungintaloon, mutta kun se ei mahtunut kahden pylvään vä-liin, maalauksen reunoista laikattiin suikaleet – ja samalla muutamat henkilöt – pois. Rijks-museumissa on myös kopio 1600-luvulta, jossa näkyy millainen maalaus oli alunperin. Vuonna 1975 työtön opettaja viilteli maalaus-ta leipäveitsellä ja vuonna 1990 eräs mies suih-

Amsterdam on maailman paras kaupunki tutustua Rembrandtiin. Maalarimestarin voi ottaa vaikka yhden lomapäivän teemaksi. Kaupungissa on Rembrandtin kotitalo, patsas, hauta ja tunnetuimmat maalaukset.

REMBRANDT-PÄIVÄ on hyvä aloittaa Rembrandtin kotitalosta, josta on tehty tai-teilijan elämää esittelevä museo. Kanavan rannalla sijaitseva rakennus on kuin mikä tahansa vanha puutalo Amsterdamin keskus-tassa. Seinällä oleva muistolaatta kertoo, että Rembrandt asui talossa vuosina 1639–1656. Rembradt syntyi Liedenin pikkukaupun-gissa vuonna 1606, ja muutti nuorena miehe-nä Amsterdamiin tekemään taidetta. Museona toimivassa talossa Rembrandt asui, työskenteli, opetti ja myi taidetta. Taloon on rekonstruoitu huoneita, joissa oli aika-naan muun muassa keittiö, eteinen,

makuuhuone. Seinillä on Rembrandin aika-laisten maalauksia. Eräs kiinnostavimmista huoneista on Rembrandtin ateljee-huone, jossa hän maalasi monia kuuluisimpia töitään, kuten Yövartion. Lisäksi museossa on esillä runsaasti Rembrandtin alkuperäistä grafi ikkaa. Rembrandt ajautui taloudellisiin vai-keuksiin ja henkilökohtaiseen konkurssiin vuonna 1656. Hän joutui luopumaan koti-talostaan ja muuttamaan vaatimattomimpiin oloihin toiselle puolelle kaupunkia. Hänen omaisuutena huutokaupattiin. Muun muassa huutokauppaluettelot ovat toimineet apuna, kun museohuoneita on rakennettu alkuperäi-siä muistuttaviksi. Rembrandtin kotitalosta on vain kiven-heito taiteilijan muistomerkille. Rembrand-tin mukaan nimetyn aukion keskellä kohoaa hänen näköispatsaansa ja sitä ympäröi Yövar-tio-maalauksesta tutut hahmot. Näköispatsas on vuodelta 1876 ja 22 pronssiveistosta on

venäläisten taiteilijoiden Alexander Ta-ratynovin ja Mikhail Dronovin käsi-

kutti maalaukseen happoa. Nämä vauriot on pystytty melko hyvin korjaamaan. Rijksmuseum on ainoa oikea paikka tu-tustua aitoon Rembrantin taiteeseen, mutta kenties parhaan kokonaiskäsityksen hänen töistään saa kauppakeskus Magna Plazan ala-kertaan juuri avatussa galleriassa. Galleriassa on esillä laadukkaina digiprintteinä kaikki Rembrandtin teokset, myös kadonneet ja tu-houtuneet. Parempaa yleisesitystä Rembrand-tin tuotannosta ei ole olemassa. Rembrandt-päivä on hyvä päättää Wes-terkerkiin, eli Länsikirkkoon, joka sijaitsee Jordaanin kaupunginosassa. Rembrandt hau-dattiin kirkoon hänen kuoltua vuonna 1669, mutta hänen hautaansa ei ole löydetty. Tiede-tään, että hauta on kirkossa, mutta täsmällistä paikkaa ei tiedä kukaan.

Pauli Jokinenhuoneita, joissa oli aika-naan muun muassa keittiö, eteinen,

on vuodelta 1876 ja 22 pronssiveistosta onvenäläisten taiteilijoiden Alexander Ta-

ratynovin ja Mikhail Dronovin käsi-

Rembrandtin ateljee-huone hänen kotitalossaan.

Yövartio-maalaus on Rijksmuseumissa.

Helmikuu 2013

poimintoja

Vanhan lasian aika ja taika

RIIHIMÄKI. Suomen lasimuseon näyttely esittelee kotimaista lasia 1700- ja 1800-lu-vuilta. Suomi oli Euroopan viimeisiä kolk-kia, jossa lasia alettiin valmistaa. Varsinainen lasituotanto alkoi maassamme, kun Åvikin lasitehdas perustettiin Somerolle vuonna 1748. 1900-luvun alussa siirryttiin jo suur-teollisuuden aikaan, kun Iittala ja Karhula aloittivan toimintansa. Näiden väliseen ai-kaa pääsee tutustumaan näyttelyssä, joka on koottu pääosin arkkitehti Markku Annilan kokoelmista.

Suomen lasimuseo: Vanhaa suomalaista lasia 1700- ja 1800-luvulta, 15.2.–31.12.

Mies konepistoolin takana

LAHTI. Suomi-konepistooli on yksi merkit-tävimpiä kotimaisia keksinnöjä kautta aikain. Lahden teatterin kevään ensi-ilta kertoo Suo-mi-konepistoolin ja sen suunnittelijan Aimo Lahden tarinan. Lahti suunnitteli kymmeniä asemalleja, kunnes valvontakomissio kielsi häneltä ammatinharjoittamisen. Taru Mäkelän ohjauksessa näyttelevät muun muassa Tapio Aarre-Ahtio, Jori Halt-tunen ja Laura Huhtamaa.

Lahden kaupunginteatteri: Suomi-konepistooli, ensi-ilta 16.1.

Läpileikkaus performanssin historiaan

TURKU. Performanssi on taidetta, josta ei yleensä jää mitään jälkeen. Ars Nova -mu-seo esittelee suomalaisen performanssitaiteen historiaa. Performanssin tarinaa kerrotaan en-simmäisistä, usein ryhmissä tapahtuneista ko-keiluista ja päättyen nykypäivän huolella do-kumentoituihin teoksiin. Vaikka tekijät eivät ole fyysisesti läsnä, performanssin olemukseen pääsee käsiksi videodokumenttien, valokuvien ja esineiden kautta. Näyttelyn aikana museos-sa järjestetään myös liveperformansseja.

Aboa Vetus & Ars Nova: Tässä ja nyt – Performanssitaidetta Suomessa, 1.2.–28.4.

Intohimojen Carmen

TAMPERE. Tampe-reen Työväen teatterin kevään suurensi-ilta on intohimojen draama Carmen. Näytelmän keskiössä on Janne Kallioniemen tulkitse-ma mies, perheellinen menestyjä, jolla on päällisin puolin kaik-ki hyvin. Carmenin, jota näyttelee Eriikka Väliahde, kohdatessaan hän rakastuu into-himoisesti ja on valmis suuriin uhrauksiin saadakseen naisen omakseen. – Carmeniin fyysisyys ja tanssi kuuluu lähtökohtaisesti. Intohimodraama kerrotaan niin musikaaleista tutun shown kuin visuaa-lisen teatterin keinoin. Mukana on tietysti muun muassa Georges Bizetin upeaa musiik-kia monenlaisina versioina, luonnehtii näy-telmän ohjaaja Tiina Puumalainen.

Tampereen Työväen Teatteri: Carmen, ensi-ilta suurella näyttämöllä 7.2.

Geometriaa ja uskontoja

TUUSULA. Abs-trakteja muotoja se-kä värin ilottelua nähdään Taidekes-kus Kasarmin ke-vään näyttelyssä. Näyttelyssä on esillä maalauksia, grafi ik-kaa ja veistoksia 1940-luvulta 2000-luvulle asti. Näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Laila Pullinen, Eino Ruutsalo ja Juhana Blomstedt. Kasarmin kevään toisessa näyttelyssä on esillä uskonnollisia ja hengellisiä maalauksia. Hiljaisuuden kappeli -näyttelyn teokset kerto-vat suomalaisten taiteilijoiden suhteesta uskon-toon. Näyttelyssä katolisuus, luterilaisuus ja ortodoksisuus ovat sulassa sovussa keskenään. Mukana on teoksia muun muassa Hannu Väi-säseltä, Kuutti Lavoselta ja Heikki Varjalta.

Taidekeskus Kasarmi (Tuusula): Viiva ja väri – vastakohtien taidetta ja Hiljai-suuden kappeli, molemmat näyttelyt avoinna 12.5. asti

to 7.2.2013 klo 19 Lohjan kirkko

la 9.2.2013 klo 19 Porvoon taidetehdas

Sinfonia nr. 9

Mia Huhta, Jeni Packalén, Jussi Myllys, Mika KaresUusimaa kuoro

Esa Heikkilä, kapellimestari

la 23.3.2013 klo 18Loviisan kirkko

su 24.3.2013 klo 18 Porvoon TuomiokirkkoTuuli Lindeberg, Teppo Lampela, Mats Lillhannus, Risto Pulkamo,

Porvoon oratoriokuoro, Eric-Olof Söderström, johtaa Reidar Tolander, urut

ke 27.3.2013 klo 19Lohjan kirkko

pe 29.3.2013 klo 18 Helsingin Tuomiokirkko

Cantores Minores, Hannu Norjanen, johtaaLohjan Kaupunginorkesteri

Jaakko Kuusisto säveltäjänä, viulistina ja kapellimestarinaJaak

to 25.4.2013 klo 19 Lohjan kirkko

la 27.4.2013 klo 18Sipoon kirkko

Lippujen ennakkomyynti: www.netticket.fi, Lohjan kaupungintalo

lohjanorkesteri.fi

Messias-oratorio

Johannespassio

(019) 369 1462

Pikku Vampyyri

KaritaMattila

sopraano

Ville Matvejeffpiano

Poulenc - Debussy - Duparc - Sallinen - Marx

SIBELIUSTALOla 30.3.2013 klo 19

Järj. Sibeliustalo Liput: 89 / 79 / 69 € + toimituskulut

Nauti elämyksestäsi enemmän,yhdistä konserttiin illallinen!

Dinner & Show -paketti (159 € + toimituskulut)Katso menut ja lisätiedot: www.sibeliustalo.fi

Sibeliustalon lipunmyynti. Ankkurikatu 7, Lahti. Avoinna ma-pe klo 13-17. Puhelinvaraukset: 0600 39 3949

(1,49 € / min + pvm) ma-pe klo 11-17. Ei toimitusmaksua.LIPPUPALVELUN KAUPAT KOKO MAASSA.

Toimitusmaksu 3,50 € / lippu.

www.sibeliustalo.fi

Yhteistyössä:

Lasim

useo

Lahd

en k

aupu

ngin

teat

teri

Taidekeskus Kasarm

i

CULT24

MA

GA

ZIN

E

18 Helmikuu 2013ArviotArviot

teatteri

teatteri

Keski-ikäisten Big Brother

LONTOOSSA suuren suosion saavuttanut Nick Dearin näytelmäksi sovittama Fran-kenstein saapui Suomen Kansallisteatte-riin. Tarina on Mary Shelleyn romaanista tuttu. Nerokas Viktor Frankenstein (Antti Luusuaniemi) luo Olion (Esa-Matti Long), joka lähtee pian omille teilleen. Myöhem-min Olio palaa luojansa luo mielessään ky-symyksiä ja eräs vaatimus. Suuren näyttämön upeat puitteet mah-dollistavat näyttävän esityksen, joka hivelee silmiä. Lavalle on tuotu klassisia kauhuelo-kuvan tunnusmerkkejä, kuten urkupillejä ja holvikaaria. Näyttämökuvat ovat vii-meisteltyjä, synkkiä, mutta kauniita. Teok-seen luotu äänimaailma käy erinomaisesti

yksiin visuaalisen ilmeen sekä tunnelman kanssa. On paljon nähtävää ja kuultavaa, esitys vyöryy päälle. Esityksen alku on pirstaleinen, mutta kun päästään vauhtiin, juoni on sujuva ja tarina vie mukanaan. Teksti toimii, siinä ko-rostuvat tarinan kiinnostavimmat piirteet. Näyttämötoteutuksessa tekstiin tulee uusia tasoja, kun lavalla vilisee toistuvia symboleja. Olio on ruma, mutta aluksi varsin hel-lyttävä ollessaan kuin suurikokoinen vauva, joka tutustuu maailmaan. Long ilmentää roolityöllään Olion eri puolia sekä sen ke-hitystä ja oppimista, näyttelemistä on ilo katsella. Syntyy pulmallinen hahmo, joka esityksen kuluessa herättää ristiriitaisia tun-teita. Muut roolihahmot jäävät yksinkertai-semmiksi, ehkä niin on tarkoituskin. Esille pulpahtelee kiinnostavia ajatuk-sia ihmisyydestä, erilaisuudesta ja oikeuden-mukaisuudesta. Mitä ovat ihmisoikeudet ja onko kaikki erilaisuus hyväksyttävää? Näitä ajatuksia olisi tyylikkäästi voinut kehitellä pidemmällekin, varsinkin kun ne ovat nyt ajankohtaisia. Frankenstein on vaikuttava tutkielma ihmisyydestä, joka osoittaa, että taiteella on paikkansa maailman kuvaajana ja kyseenalaistajana.

Johanna Terhemaa

Frankenstein, Kansallisteatterin Suuri näyttämö, ensi-ilta 23.1.

Ohjaus: Mika MyllyahoRooleissa: Esa-Matti Long, Antti Luusua-niemi, Minka Kuustonen

Oikeudenmukaisuuden FrankensteinRakkauden juhlaaVUONNA 2012 käsikirjoituksen Kultai-sella Venlalla palkittu Johanna Vuoksenmaa keskittyi Klikkaa mua -tv-sarjassa eronneen naisen yrityksiin löytää kumppania netistä. 21 tapaa pilata avioliitto on Vuoksenmaan uutuuselokuva, joka niin ikään liikkuu pari-suhdekysymysten äärellä tutulla komedial-lisella otteella. Armi Toivanen esittää Sanna Mannerta – naista, joka ei usko rakkausliittoihin. Hän tekee tohtorinväitöskirjaa siitä kuinka ihmi-set pilaavat avioliittonsa. Hänen ystävänsä Aino (Essi Hellén) on sitä vastoin taikaus-koinen romantikko, jolla on palava halu rakastua. Sanna haastattelee tutkimustaan varten pariskuntia näiden hääpäivänä ja vuoden välein tästä eteenpäin. Tahtomattaan hän alkaa tuntea vetoa erästä vastikään eronnut-ta haasteltavaa kohtaan. Samoihin aikoihin hänen onnettomassa avioliitossa elävä tut-kimusassistenttinsa rakastuu Ainoon. Romanttinen komedia juhlii rakkau-den olemassaoloa. Kepeän ja ihmisläheisen elämänkatsomuksen mukaisesti kaikessa on kyse uskaltamisesta ja heittäytymisen rie-musta. Elokuvassa esitetyt rakastumiset ovat spontaaneja ja siksi niin romanttisia. Tärkeintä on kuitenkin huumori. Vuok-senmaa on erittäin etevä komediankirjoittaja, eikä hän tälläkään kertaa epäonnistu. Teräk-sisen näyttelijäkaartin esittämät roolihahmot ovat selkeitä, kuplivia ja omilla erityisillä ta-voillaan hauskoja. Ainoastaan Riku Niemisen esittämä Sannan ihastuksen kohde Aleksi jää hahmona vähän latteaksi. Hauska käsikirjoitus yhdistettynä yli-

Harmoninen kolmiodraamaMATTI Ijäs muistetaan hänen omintakei-sista elokuvistaan. Hänen kenties tunne-tuin työnsä on vuonna 1988 valmistunut TV-elokuva Katsastus, joka nykyään naut-tii kulttimaineesta. Pitkän uran tehneen ohjaajan tuorein elokuva Kaikella rakkau-della pyörii jälleen tuttujen rakkausteemo-jen parissa. Lapin maisemissa kuvatun tarinan pääosassa on ujo postikorttikuvaaja Tuomo (Sampo Sarkola), joka patikoi yksin erä-maassa kuljettaen mukanaan tyhjää penk-kiä. Penkki on hänelle eräänlainen hellyys-symboli, jota hän kuvaa, ja jonka kanssa hän viettää baari-illankin. Tuomo rakastuu villiin ja uhmakkaa-seen yksinhuoltajaäitiin Ansaan (Krista Ko-sonen), jonka kanssa hän kaikkien odotus-ten vastaisesti löytää yhteisen sävelen. Juuri kun heidän arkensa vakiintuu, kuvioihin saapuu Ansan entinen mies – murhasta tuomittuna ollut Ismo (Tommi Korpela). Kasassa on klassisen kolmiodraaman ainekset. Rakkausjahdista saavat osansa

myös lapset, jotka hakevat roolimallejaan kilpakosijoista. Ansan tytär Suvi (Aurora Kuusisto) tukeutuu Tuomoon, ja Ismon perässä askeleita ottaa hänen veljenpoikan-sa Esa (Lauri Romakkaniemi), joka on kyl-lästynyt kiihkouskovaiseen isänsäänsä. Kaikella rakkaudella on rönsyilevä ku-vaus rakastamisen eri tavoista. Karikatyy-rimäiset roolihahmot ilmentävät tätä ideaa selkeimmällä mahdollisella tavalla, mutta lasten osuus jää elokuvan suoraviivaisuu-teen suhteutettuna arvoitukselliseksi. Ijäs on säilyttänyt ohjauksessa oman tunnistettavuutensa. Dialogi on omalaa-tuista ja nopeaa, mutta kaiken vannomisen keskellä hieman latteaa. Mitään yksittäisiä hauskoja huulia ei elokuvasta jää mieleen, vaikka huumorilla onkin oma vakavasti otettava osuutensa. Hyvä tarina ei tarvitse tuekseen mitään kerronnallisia kommervenkkejä. Homma pysyy kasassa upeiden näyttelijöiden ja vie-lä upeampien näköalojen tukemana. Pohjoiseen sijoittuvat elokuvat huo-kuvat usein visuaalista uhmaa ja ylpeyttä. Ijäksen elokuvassa karu luonto näyttäytyy niin harmonisena ja pontevana, että kol-men ihmisen välinen rakkaussekoilu on sen siimeksessä helppo unohtaa.

Matti Tuomela

Kaikella rakkaudella, ensi-ilta 1.2.

Ohjaus: Matti IjäsPääosissa: Sampo Sarkola, Krista Kosonen, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman

lyöntejä tekeviin näyttelijöihin saa nau-ruhermot kutiamaan. Homma menee vä-lillä todella pahasti farssin puolelle, mutta toisaalta pidättyväisyys ei tässä tyylilajissa olekaan mikään hyve. Kerkko Koskinen on loihtinut kuvien taustalle kaoottista sirkusmusiikkia, joka harjaantumattoman korvaan kuulostaa pai-koin täysin samalta kuin Juoppohullun päi-väkirjassa. Teatraalinen renkutus osuu välillä nappiin, mutta musiikki oli silti ylivoimai-sesti koko elokuvan ärsyttävin elementti. Elokuvassa on hittipotentiaalia, sillä sen sisältö on juuri sellaista, mitä romant-tiselta komedialta odotetaan.

Matti Tuomela

21 tapaa pilata avioliitto, ensi-ilta 8.2.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Johanna VuoksenmaaPääosissa: Armi Toivanen, Riku Nieminen, Essi Hellén, Aku Hirviniemi, Pamela Tola

KAKSI pariskuntaa on rajuilman takia ju-missa mökkisaarella. Kun muuta tekemistä ei ole, on pakko puhua. Ahtaassa tilanteessa puheenaiheiksi nousevat juuri kaikki ikävät mieltä painaneet asiat, kuten kuinka pari-suhde ei olekaan täydellinen, kuinka toises-sa on vikaa ja kuinka yksin sitä tässä maail-massa onkaan. Tähän asetelmaan perustuu KokoTeatterin ensi-ilta, Helvetin perhe. Esitys rakentuu irrallisista kohtauksis-ta, jotka osittain linkittyvät toisiinsa jutun edetessä. Muodostuu tarina, joka paljastaa menneisyyden vaikutuksen nykyhetkeen. Osa kohtauksista on puhtaasti symbolisia, taiteellisia väliosioita, jotka tuovat kokonai-suuteen oman kertovan tasonsa ja palasen purtavaksi. Valaistus, tai pikemminkin ehkä sen puute hallitsee esitystä. Strobovalot välkky-vät ja kohtausten välillä on pimeää. Keskus-teluja käydään myös otsalamppujen valossa. Valaistus on omiaan kuvaamaan ahdistunut-ta mieltä, mutta katsojamukavuuden kan-nalta valinta ei ole otollisin. Jostain syystä naishahmot Paula (Tar-ja Heinula) ja Kerttu (Elina Hietala) ovat rasittavia raivopäitä. Miehet Eero (Tommi Eronen) ja Harri (Teijo Eloranta) näyttäy-tyvät sympaattisina ja leppoisina, heihin voi samastua ja heitä käy vähän sääliksi. Naiset näyttävät raivoavan tyhjästä ja koko ajan, iso osa esitystä on silkkaa huutoa. Näytteli-jät suoriutuvat rooleista luontevasti, vaikka hahmot ovatkin ärsyttäviä. Helvetin perhe tarjoilee tiivistä tun-nelmaa ja yleisöön asti tulvivaa mielen rauhattomuutta. Tästä huolimatta esitys ei

kuitenkaan hetkauta tai tee suurta vaiku-tusta. Uskaliaissa ratkaisuissa ei tällä kertaa onnistuta. Esitys on kuin jakso Big Brothe-ria, jossa osallistujat ovat keski-ikäisiä.

Johanna Terhemaa

Helvetin perhe, KokoTeatteri, ensi-ilta 22.1.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Liisa MustonenRooleissa: Teijo Eloranta, Tommi Eronen, Tarja Heinula, Elina Hietala

Arvio 4/5

elokuva

elokuva

kInms

Arvio 3/5

Bvifi

nlan

d

Stef

an B

rem

erN

ordisk Film

Arvio 4/5

Arvio 2/5

KokoTeatteri

19CULT24

MA

GA

ZIN

E

Helmikuu 2013 ArviotArviot

kuvataide

kuvataide

Luostarisen helmet

EERO Järnefeltin (1863–1937) syntymästä on kulunut 150 vuotta, ja Ateneum juhlistaa merkkivuotta näyttelyllä, joka esittelee taitei-lijan monipuolista tuotantoa. Esillä on niin muotokuvia, rajun herkkiä maisemia kuin ikoniseen asemaan nousseita teoksia, kuten kaskenpolttoa kuvaava Raatajat rahanalaiset (1893). Kaikkiaan töitä on esillä 150. Näyttely jakaantuu kahteen osaan. Tai-demuseon alakerrassa on esillä Järnefeltin luonnoksia ja piirustuksia sekä grafi ikkaa. Yläkerran näyttelysaliin puolestaan on koot-tu Järnefeltin tunnetuimpia ja rakastetuim-pia maalauksia. Näyttelyn eheyden kannalta töiden kahteen eri paikkaan jakaminen on ongelmallista. Kun salien välillä on useampi

kerros ja liuta muita teoksia, ehtii välissä jo unohtaa, mitä toisessa salissa esiteltiin, eikä ensiksi katsottujen töiden ääreen ole helppo palata. Luultavasti syy tilaratkaisuun on käy-tännön sanelema, mutta käyntikokemuksen kannalta se on hämmentävä. Tilaratkaisu myös sekoittaa näyttelyn temaattista jäsen-nystä. Grafi ikka ja piirustukset näyttäytyvät irrallisina suhteessa tunnetumpiin maalauk-siin. Toisaalta taas juuri grafi ikan töiden näytteille tuominen on näyttelyn ehdotto-masti kiinnostavinta antia. Muotokuvista ja Kolin maisemista tunnetuksi tulleen Järne-feltin grafi ikan tuotannon esittely laajentaa kuvaa taiteilijasta ja taustoittaa kotimaisen grafi ikan syntyhistoriaa. Ateneumin Järnefelt-näyttelyn ongel-ma ei millään tavalla ole esillä olevissa teoksissa. Mukaan on saatu kattava otanta kultakauden taiteilijan töiden parhaimmis-toa sekä muutamia kiinnostavia vähem-män tunnettuja töitä. Näytteille asetetut työt eivät vain oikein asetu kiinnostavasti suhteessa toisiinsa eikä näyttely tuo uutta näkökulmaa Järnefeltin töihin tai syvennä tulkintaa taiteilijana. Esillä olevat grafi ikan työt toki syventävät kuvaa taiteilijasta, mut-ta nekin on asetettu näytteille ikään kuin tarkoitus olisi vain esitellä, että tämmöistä-kin Järnefelt teki. Näyttelykokonaisuus jää pinnalliseksi eikä tarjoa avaimia Järnefeltin taiteen paremmin ymmärtämiseksi.

Amanda Manner

Eero Järnefelt 150 vuotta, Ateneum, 28.4. asti

Vaisu JärnefeltHäikäisevä ThaïsNUORI saksalaisohjaaja Nicola Raab ei tuntenut tarvetta kätkeä Massenet’n Th aïsin ylenpalttista dekadenssia etään-nyttävään modernisointiin, vaan sukelsi 1890-luvun kliseisiin tyylikkään häpeämät-tömästi. Kurtisaani Th aïsin uhkea teatteri ja raunioiden täyttämä aavikko sijaitsevat kuitenkin metallisen teatterikoneiston si-sällä eräänlaisena kuvitteellisena, itsestään tietoisena maailmana, jossa niin Th aïsin budoaarin ylitsepursuavuus, rappeutunutta salaseuraa muistuttava munkkikunta kuin ylelliset teatterinaamiaiset ovat kotonaan. Halujen jumalattarena palvottu Th aïs ja pakkomielteinen munkki Athanaël kyn-tävät raskaissa äärimmäisyyksissä, mutta kun munkki saapuu käännyttämään kaunotarta, osat vaihtuvat ja viiltävät ristiriidat paljas-tuvat: munkin aggressiivinen vakaumus on pakotettua ja tekopyhää, ja lopulta kahlittu rakkaus Th aïsiin ryöstäytyy valloilleen. Th aïs sen sijaan on koko ajan moraalisesti munkin yläpuolella, tietoinen tyhjästä elämästään mutta onnettomanakin tasapainossa itsensä kanssa. Löytäessään uskonnosta vapautuk-sen hän lipuu toiseen todellisuuteen. Harva tietää, että ikivihreä Massenet’n Meditaatio on juuri Th aïsin teema. Ooppera on hyvin musiikkivetoinen, ja Kansallisoopperan orkesteri saikin Mikko Franckin johdolla runollisen intohimoiset melodiat vaahtoa-maan yltäkylläisesti. Th aïsia on viime vuosikymmeninä esi-tetty vähän myös sen laulullisen vaativuuden takia. Sabina Cvilak ja Jaakko Kortekangas mykistivät rankoissa päärooleissa. Korte-kankaan palavan suorasukainen korkea ba-

Vahvojen tunnelmien PalomäkiNELLI Palomäen (s.1981) yksityisnäyttely Valokuvataiteen museossa luo vahvoja tun-nelmia. Helsinki Schoolin kuvaajana tun-netuksi tullut Palomäki muistetaan etenkin omakuvasta 26-vuotiaana, jossa kuvaaja leikittelee sukupuolirooleilla. Kuvassa Pa-lomäki on asettanut etusormensa, jossa on viiksien kuva, ylähuulensa päälle ja katse on viekoittelevasti luotu kameraan. Tälle kuvalle kiinnostavan vertailukohdan luo näyttelyssä esillä oleva kuva Palomäestä ja hänen isästään metsikössä vuodelta 2009. Muutoin näyttelyn kuvien välille ei rakennu vahvoja tarinallisia kaaria, ennemmin niissä tallentuu hetki ja tunne. Moni Palomäen kuvaama henkilö tuntuu kuvassa olevan eräänlaisessa murroskohdassa, jonkin uuden kynnyksellä. Kuvien tunnelma on eteerinen, muttei missään nimessä pysähtynyt. Palomäen mustavalkoiset kuvat ovat klassisia ja teknisesti viimeisen päälle hiot-tuja. Ne henkivät ajatonta tunnelmaa ja valokuvauksen historian tuntemusta. Esillä oleva kokonaisuus ei ole trendikäs, mutta ajankohtainen se on tavalla, joka kurkottaa valokuvauksen nykytrendien yli. Valokuva-taiteen museon eleetön ripustus ja tyylikäs valaistus osaltaan tukevat Palomäen kuvien hienostunutta yleisilmettä. Erityisen kieh-tovia ovat Palomäen lapsikuvat, joissa on tavoitettu lapsuuden ristiriitaisuus. Palo-mäen kuvissa lapset ja nuoret ovat saman-aikaisesti suloisia ja viattomia, mutta myös arvoituksellisia. Palomäen kuvat lumoavat ajattomuu-dellaan, kuvat ovat samanaikaisesti vahvoja havaintoja tietystä hetkestä sekä tiivistymiä

laajemmista ilmiöistä ja tunteista. Kuvista huokuu kuvattavan aito kohtaaminen ja vil-pitön kunnioitus. Kuvat ovat muotokuvia, mutta eivät muotokuvia vain yhdestä ihmi-sestä. Palomäki itse kertookin, että kaikki hänen kuvansa ovat myös jollain tavalla omakuvia. Toista kuvatessa Palomäki sel-västi laittaa myös itsensä likoon, eikä katso kuvattavaa vain kohteena, joka pitää saada tallennettua valmiin kaavan mukaan. Palomäki kuvaa ihmisyyttä ja kuvien voima rakentuu kuvattavien katseen varaan. Palomäki lähestyy kuvissaan ihmistä kauniisti, mutta ei kaunistellen. Kuvista välittyy tietty rosoisuus ja elämänkokemus, mutta hallitut harmaansävyt ja sumuiseksi jätetyt taustat tekevät kuvista lyyrisiä ja so-pivasti etäännytettyjä.

Amanda Manner

Nelli Palomäen näyttely, Suomen valokuvataiteen museo, 21.4. asti

ritoni rakentaa Athanaëlista vakuuttavan, inhimillisen itsensäpettäjän, vaikka ääni lopussa vähän väsähtikin. Cvilak huumasi yleisönsä sekä lavalla että sen ulkopuolella: nuorella slovenialaisella on ainutlaatuinen, täyteläisen kuparisesti leimuava, tarkkapiir-toisesti kehräävä sopraano, ja majesteettisen arkkitehtoniset eleet yhä korostivat hahmon tuonpuoleisuutta.

Auli Särkiö

Jules Massenet’n Th aïs, Kansallisooppera, ensi-ilta 25.1.

Musiikinjohto: Mikko Franck / Paul Mägi Ohjaus: Nicola Raab Rooleissa: Sabina Cvilak, Jaakko Kortekangas

TAIDEHALLI tuo näytteille Leena Luosta-risen (s.1949) tuotannon helmet. Suuriko-koisista kissapetomaalauksista ja mystisistä näkymistä tunnetun maalarin tuotannon ulottuvuudet tulevat hyvin Tiikerinpiirtä-jä-näyttelyssä esiin. Näyttelyssä on teoksia Luostarisen uran eri vaiheilta ja maalauksista rakentuu ehyt kokonaisuus. Luostarisen tai-teiteilijuutta taustoittaa myös esittelyvideo taiteilijasta sekä otanta luonnoskirjoja, jotka avaavat taiteilijan työskentelymetodeita. Luostarinen teki läpimurtonsa 1980-lu-vulla ja oli yksi aikansa juhlitumpia nais-taiteilijoita. Mystiset eksotiikkaa huokuvat maalaukset ja ekspressiivinen maalaustyyli tekivät eittämättä vaikutuksen aikansa tai-deyleisöön. Onkin kiinnostava valinta, että Taidehalli nostaa Luostarisen nyt uudes-taan esiin retrospektiivin kautta. Kenties se kielii siitä, että muutkin 1980-luvun taiteilijat ovat jälleen astumassa esiin. Itse en kuitenkaan ole ihan varma, onko ajal-linen etäisyys vielä tarpeeksi suuri. Luos-tarisen maalaukset eivät tunnu kovin tuo-reilta tai innostavilta. Mitään varsinaisesti yllättävää, uutta tai erityistä ei Taidehallin näyttely tarjoa, vaikka esillä on myös Luos-tarisen uudempiakin töitä. Toisaalta taiteen arvoa ei voi mitata vain sen uutuusarvolla. Luostarisen maalausten vahvuus on niiden omaleimaisuudessa ja uskollisuudessa tie-tylle aihepiirille. Luostarisen maalauksista rakentuu voi-makas oma mystinen maailma. Siitä löytyy runsaasti viittauksia taidehistoriaan, mut-ta työt eivät ole lainkaan akateemisen tai etäisen tuntuisia. Kuva-aiheet ja symbolit

ovat tunnistettavia ja helposti lähestyttäviä. Toisaalta nykykatsojan silmin Luostarisen töiden aiheet ovat jopa hieman kuluneita. Linnut, kasvit ja kissapedot miltei kalpene-vat maalausjäljen ja väri-ilottelun rinnalla. Maalauksissa huomaa katsovansa enemmän väriä ja pintaa kuin varsinaista aihetta tai si-sältöä. Luostarisen maalausten kohdalla on keinotekoista toisaalta edes erottaa sisältöä ja muotoa toisistaan, niin olennainen osa teoksia maalin ja värin ominaisuudet ovat. Sävyjen yhdistelijänä ja rohkeana maalarina Luostarinen on omimmillaan ja pakotto-malta tuntuva maalausjälki on nautinnol-lista katsottavaa.

Amanda Manner

Leena Luostarinen: Tiikerinpiirtäjä, Taidehalli, 3.3. asti

ooppera

valokuva

Arvio 3/5

Nelli Palom

äkiH

annu

Aal

tone

n / V

altio

n ta

idem

useo

Heikki Tuuli

Taidehalli

Arvio 5/5

Arvio 2/5

Heikki T

Arvio 4/5

CULT24

MA

GA

ZIN

E

20 Helmikuu 2013Tyyli & designTyyli & design

poikkesimme putiikkiin ajankohtaista

Kalasta kassiksi

Liisa Saarni valmistaa laukkuja, vöitä ja iPad-koteloita. Erikoiseksi asian tekee se, että Saarni tekee kaiken kalannahasta.

JO yli 20 vuoden ajan Liisa Saarni on suun-nitellut ja valmistanut tuotteita kalannahasta. Häntä voidaankin pitää uranuurtajana koti-maisen käsityön saralla, sillä Saarnin tutustues-sa ensimmäisen kerran kalannahan parkitsemi-seen, oli vanha käsityötaito unohduksissa eikä valmiita ohjeita nahan valmistukseen ollut. Nykyään Saarni valmistaa Galateia-yrityksessään kalannahasta laukkuja, vöitä, lompakoita sekä vihkojen kansia. Ja löytyy tuotevalikoimasta myös iPad-suojakoteloita. Jotta tähän pisteeseen on päästy, tiedot ja taidot on täytynyt opetella itse. Kirjastossa Saarni on kahlannut läpi kirjoja ja hakenut oppia saamelaiskulttuureista. Vuosien varrel-la monta sataa kiloa kalannahkaa on mennyt myös pieleen. – Kalannahan parkitseminen lähtee liik-keelle raa’asta työstä. Kalannahka avataan, putsataan ja pestään. Sitten nahka kalkitaan, rasvataan ja prässätään. Yhteensä raakanahka käy läpi noin 20 työvaihetta. Kestää kolmisen viikkoa, että nahka on saatu parkittua ja sitä voi alkaa työstää, kertoo Liisa Saarni. Suunnittelija käyttää tuotteissaan ma-teen nahkaa, jonka hän hankkii kotimaisilta kalatehtailta. Muun käyttämänsä nahan hän tilaa kotimaisilta nahkatehtailta. Pian tilanne saattaa olla toinen, sillä nahkatehtaat häviä-vät maasta nopeaa tahtia. Jo nyt ne ovat las-kettavissa yhden käden sormin. Saarni uskoo, että jos olisi aikoinaan saanut valmiin reseptin käsiinsä, ei hän luul-tavasti enää parkitsisi nahkaa. Suunnittelija kun on aina pitänyt haastavasta työstä ja te-keekin kaiken alusta asti itse. – Monet varmasti pelästyvät sitä, kuinka paljon käsityötä tämä vaatii. Ei tämä ammatti myöskään mikään rahasampo ole. Itsensä täl-lä kyllä elättää.

SAARNIN kiinnostus kalannahan parkit-semista kohtaan heräsi hänen opiskellessa Kuopion käsi- ja taideteollisessa oppilaitok-sessa 1980-luvulla. Ollessaan kesätöissä Tu-run Luostarinmäen käsityöläismuseossa tuli hänelle hätä, että perinteiset käsityötaidot katoavat uusien oppien tullessa tilalle. – Luostarinmäellä huomasin, että kalan-nahkaa on hyödynnetty niin kauan kuin on kalastettu. Viimeksi kalannahkaa on käytetty Suomessa pula-aikana, muistelee Saarni. Nykypäivänä kuluttajat suosivat kierrä-tystä ja kestävää kehitystä. Juuri sitä kalan-nahan hyödyntäminen on, koska muuten nahka olisi jätemateriaali. – Ihmisten kulutustottumukset ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana. Asiak-kaani eivät arvosta kerskakulutusta, vaan kä-sityötä, kotimaisuutta ja kestävyyttä. Niin kuin minä itsekin. Saarni myöntää hetken aikaa olleensa huolissaan, miten ihmiset pystyvät ostamaan niin paljon kaikkea ja samaa tahtia heittä-mään hyvää tavaraa pois. Nyt ollaan kuiten-

kin menossa oikeaan suuntaan, ja ihmiset haluavat ajattomia tuotteita. Tavaroita, joita pystyy käyttämään pitkään. Kalannahkatuotteiden tunnettavuus on myös vähitellen lisääntynyt, kun osa suurista merkeistä on alkanut käyttää sitä tuotteis-saan. Suurten yritysten tulo markkinoille ei huoleta Saarnia, eikä hän usko isojen yritys-ten vievän elinkeinoa pienyrittäjiltä. Suunnittelijaa itseään ei kuitenkaan näh-dä kauppakeskusten asiakkaana. Päinvastoin Saarni asioi kivijalkaliikkeissä, sillä se on hänen vastalauseensa suurille ketjuliikkeille, joihin ihmiset on vain totutettu. – En ole huolissani perinteisten käsityö-taitojen katoamisesta, sillä ihmiset ovat tiedon-haluisia ja kiinnostuneita tekemään asioita. Ih-miset on tarkoitettu tekemään käsillään, ja sa-notaanhan sitä, että se on myös terapeuttista.

Jenni Tepsa

Galateia, Iso Roobertinkatu 35-37

Nuutajärven juhlanäyttely

Nuutajärven lasitehdas perustettiin jo vuonna 1793 Urjalaan ja vuosien saatossa se nousi maamme merkittävimpien lasiteh-taiden joukkoon. Nuutajärvellä lasitaidetta ovat tehneet monet tunnetut nimet, kuten lasilinnuista tunnettu Oiva Toikka. Tänä vuonna 220 vuotta täyttävän Nuutajärven juhlavuoden näyttely avautuu helmikuun alussa Galleria Arabiassa.

Nuutajärvi 220 -näyttely Arabian museossa (Hämeentie 135) 8.2.–5.5.

Pöytä koreaksi

Design Forumissa järjestettävässä valta-kunnallisessa myyntinäyttelyssä on esillä yli kahdenkymmenen taideteollisuusalan ammattilaisen kattausesineitä eri materi-aaleista; puuta, lasia, keramiikkaa ja teks-tiilejä. Näyttelyllä halutaan nostaa esiin kotimaista ammattitaitoa. Kaikki tuotteet on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Näyttelyn järjestää Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry.

Kattaillen-näyttely Design Forumissa (Erottajankatu 7) 8.2.–2.3.

Kädentaidot tutuiksi

Kädentaitomessut on kevään pakollinen tapahtuma kaikille käsitöiden ystäville. Katajanokan Wanha Satama on täynnä suomalaisia käsityöläisiä, mukana on en-nätysmäärä eli lähes 200 kädentaitajaa. Valtakunnallisilla messuilla yhdistyy hyvä suunnittelu, aidot materiaalit ja tekemisen taito. Messuilla nähdään käsityön uusim-mat tuulet, tekniikat ja materiaalit. Käsityömessuilla voi tavata suoraan tuotteiden tekijöitä, jotka tarjoavat laaduk-kaita koriste- ja käyttöesineitä, yksilöllisiä vaatteita sekä paljon muuta.

Kädentaitomessut Wanhassa Satamassa Katajanokalla 2.–3.3.

Liisa Saarni on oman alansa pioneeri.

Jenni Tepsa

Galateian tuotteet on tehty kalannahasta.

21CULT24

MA

GA

ZIN

E

Helmikuu 2013 Tyyli & designTyyli & design

Helsinki oli viime vuonna maailman design-pääkaupunki. Mitä vuodesta jäi käteen? Pro-jektin johtaja Pekka Timonen kertoo.

Pekka Timonen, missä designvuosi mieles-täsi onnistui parhaiten?– Selkein onnistuminen on se, että ajatus siitä mitä muotoilu on ja mitä sillä tehdään, kasvoi aika paljon. Muotoilun rooli Helsingin seu-dulla vahvistui. Samoin vahvistui Helsingin asema muotoilukaupunkina kansainvälisesti. Mikä yksittäinen tapahtuma jäi parhaiten mieleesi?– Design-museon ja Arkkitehtuurimuseon väliin rakennettu paviljonki jäi mieleen. Se oli kiinnostava ja onnistunut projekti. Pidin myös Arjen aarteet -tapahtumasta Suvilahdes-sa. Olen pitänyt myös paljon niin sanotuista näkymättömistä asioista. Esimerkiksi julki-sissa hallinnoissa ollaan alettu ajattelemaan muotoilua. Toimijat jotka eivät aikaisemmin olleet aktiivisia muotoilun käyttäjiä, ovat ot-taneet muotoilun omakseen. – 1950- ja 1960-luvun muotoilijoista on tehty sankarimuotoilijoita, jotka tuottavat uniikkeja näyttelyesineitä. Se elää voimakkaasti meidän mielikuvissamme ja olemme tosi sidok-sissa kultakauden muotoiluun. Se on kuitenkin vain yksi näkökulma muotoiluun. Halusimme ravistella sitä käsitettä. Designvuoden tarkoitus oli nähdä eteenpäin ja rikkoa rajoja.

Miten oma käsityksesi designista muuttui?– Kyllä se aika radikaalisti muuttui. Se vahvisti uskoani siihen, että muotoilun tärkeys maa-ilmassa kasvaa jatkuvasti. Muotoilu karkaa kaikkia määrittelyjä, se elää ja muuttuu koko ajan. Katsoin BBC:n sarjaa muotoilusta. Joku viisas siinä sanoi, että 1900-luku synnytti kolme merkittävää kulttuurimuotoa: eloku-vat ja tv, pop-musiikki ja populaarikulttuuri ja kolmantena on muotoilu. Voisiko Suomi olla maailman pop- tai elokuvapääkaupunki?

Tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta. Mutta tässä me oltiin aivan pokkana maailman de-signpääkaupunki, eikä sitä ajatusta haastanut kukaan. Meillä on muotoilussa potentiaalia ja mahdollisuuksia.

Miten vuosi vaikutti kansaivälisesti Hel-singin imagoon muotoilukaupunkina?– Meidät profi loitiin uutta luovana ja uutta rakentavana kaupunkina. Paljon kirjoitettiin toki muotoilumme historiasta, mutta se kuva monipuolistui. Nyt pitää miettiä, miten me pidämme yllä Helsingin mainetta designkau-punkina.

Missä asioissa designvuosi epäonnistui?– Maailman designpääkaupungissa on sellai-nen valuvika, että sen valmistelemiseen on ihan liian vähän aikaa. Valmisteluun on aikaa vain kaksi vuotta, joka on järjettömän lyhyt aika. Sinä aikana pitää luoda rakenteet, oh-jelmat, kaikki. Ajan puute aiheutti sen, ettei kaikkia mahdollisuuksia pystytty hyödyn-tämään. Ohjelmahaussa kiinnostus oli niin suurta, että käsittely ja arviointi venyi ja siihen jäi liian vähän aikaa. Vähintään vuosi tai kaksi lisää olisi tarpeen. – Alkuvuonna olisi pitänyt olla muutama populaarimpi tapahtuma, jotka olisivat heti vuoden alussa saaneet suuren yleisön liikkeel-le. Se olisi tehnyt hyvää koko vuodelle.

Millainen ponnistelu tämä projekti oli sinulle henkilökohtaisesti? Jäikö siviilielä-mälle aikaa lainkaan?– Vähiin se jäi. En vain minä, vaan koko toimisto teki töitä järjettömän määrän. Ei tässä kukaan itseään säästellyt. Pitää tehdä intohimolla, muuten ei jaksa. Nyt olo on helpottunut. Olen ylpeä, että idesta syntyi kansanliike.

Pauli Jokinen

”Designvuodessa on valuvika”

YKSITTÄISISTÄ AMMATTILAISISTA KOKONAISIIN TUOTANTOTIIMEIHIN

OTA YHTEYTTÄ JA KYSY LISÄÄILMARI KOVANEN

MEDIARINKI OY, 044-533 7772

[email protected], www.mediarinki.fi

Webcast-lähetykset

Maskeeraajat Pr-edustajat

Av-tekninen suunnittelu ja ylläpito

Yritys-, koulutus- ja tuote-esittelyvideot

Tapahtumataltioinnit

Kuvaus- ja editointipalvelut

CATWALKIT VIDEOLLE SUUNNITTELUSTA TOTEUTUKSEEN

Pekka Timonen siirtyy seuraavaksi viestintätoimiston palvelukseen.

Cult24 Stadin slangille oma tuotesarja

Kunnianosoituksena Stadin slangille käsi-työläiset Päivi Brunou ja Riikka Honkanen julkistavat Snygii slangikamaa -tuotesarjan-sa. Sarjaan on tarjolla uushopeisia tuotteita, muun muassa avaimenperiä sekä ovi- ja pyyhe-merkkejä. Valmistajien mukaan slangi ja slangi-sanat ovat ”olennainen osa kaupunkikulttuu-ria ja mitä parhainta kielen arkidesignia.”

Slangikamaa on saatavilla verkkokaupoista www.fi inariina.fi ja www.beloved.fi

CULT24

MA

GA

ZIN

E

22 Helmikuu 2013

Teatteri Forum on Helsingin uusin show & dinner -tulokas. Ohjelmistosta vastaa Kum-meli-mies Heikki Vihinen ja ruokapuolesta keittiömestari Jyrki Sukula.

VUODENVAIHTEESSA Forumiin avattiin uusi teatterin ja ravintolan yhdistelmä. Teat-teri Forum tarjoaa viihdyttävää musiikkiteat-teria, jonka yhteydessä voi nauttia illallista. Naapurissa aloitti keittiömestari Jyrki Suku-lan luotsaama ravintola Como, jonka antimia tarjotaan myös teatterin puolella. Ravintolatoimintaa pyörittää Restamax ja teatteriohjelmistosta vastaa Ohjelmatehdas. Molemmat ovat Tampereelta. Vaikka Helsin-gissä on runsaasti show & dinner -ravintoloita, Restamaxin toimitusjohtaja Markku Virtanen uskoo uudella tulokkaalla olevan tilausta. – Kyllä. Kaikki on kiinni siitä, että saa-daan kiinnostavia esityksiä toteutettua, sen eteen pitää tehdä töitä. Helsingissä on paljon teatteritoimijoita, ohjelmisto pitää olla vii-meisen päälle mietittyä, Virtanen sanoo.

TEATTERIN ohjelmistopuolta vetää Kum-melistakin tuttu teatterin monitoimimies Heikki Vihinen. Kevään ohjelmistossa näh-dään muun muassa Juice-musikaali sekä Maria Lundin ja Pentti Hietasen tähdittämä

Musiikkiteatteria ja italialaista ruokaamusiikkinäytelmä Kaunotar ja Tenori. Teatteri Forumin tiloissa toimi viimeksi musiikkiteatteri Koitto, joka ajautui kon-kurssiin viime vuonna. Teatteri Forum lähtee liikkeelle samanlaisella konseptilla. Toimitus-johtaja Virtanen ei halua ottaa kantaa Koiton ongelmiin. – Pitää kysyä Koiton porukalta, mikä heillä meni pieleen. Teatterin yhteydessä toimiva ravintola Co-mo tarjoaa Jyrki Sukulan mukaan asiakkailleen ”tasokasta ruokaa italialaisella säväyksellä.” – Ravintola Como aikoo erottua keskit-tymällä yksinkertaisiin, hyvistä raaka-aineista tehtyihin ruokiin sekä ruokahetkeen, jossa ei ole ennaltaluotuja sääntöjä. Eli asiakas voi syödä ja juoda juuri sitä, mikä parhaalta kus-sakin hetkessä tuntuu, Sukula luonnehtii. Sukula aikoo tuoda kello viiden aperi-tiivin takaisin Helsingin ravintolatarjontaan. Comon alkuiltaan luodaan konsepti nimeltään ”Apericena” eli tarjotaan pieniä ruokia ja mie-lenkiintoisia viinejä laseittain kohtuuhinnalla. Listan viinit ovat tarkkaan valittuja ja niissä keskitytään Italian alkuperäisrypäleisiin.

RESTAMAXIN toimitusjohtaja Markku Virtanen odottaa Teatteri Forumista kannat-tavaa sijoitusta Restamaxin salkkuun. Foru-min ravintolan lisäksi yhtiöllä on Helsingissä

kaksi muutakin ravintolaa: Gringos Locos ja Stefan’s Steakhouse. Lisääkin on mahdollises-ti tulossa. – Kyllä meitä kiinnostaa Helsingin markkina-alue. Jos tulee eteen uusia mielen-kiintoisia kohteita, niin kyllä meitä kiinnos-taa laajentua sinne, Virtanen sanoo.

Pauli Jokinen

Teatteri Forum ja ravintola Como, Yrjönkatu 31

Ravintola Comon henkilökunta työn touhussa.

lyhyesti

Ravintolat Ravintolat ennen ja jälkeen tapahtuman

Alkuruoka: Valkosipulin kera paistettu-ja jättiravunpyrstöjä ja marinarakastiketta, 6 euroa.

Pääruoka: Sahramirisottoa ja paistettu-ja kampasimpukoita, 15 euroa.

Jälkiruoka: Suklaakakkua polentajau-hoista, mandariinilla maustettua mascar-ponea ja paahdettuja manteleita, 9 euroa.

Poimintoja Comon ruokalistalta

HEI TAITEENYSTÄVÄ! HIETSUN HALLISTA SAAT KULTTUURIA SUUN TÄYDELTÄ, MAUSTA RIIPPUMATTA.

UUSITTU HIETALAHDEN KAUPPAHALLI AVATAAN 11.2. TERVETULOA!

Hietalahden kauppahalli avoinna 11.2. alkaen ma-pe 08-18, la 08-16, ja avajaispäivänä 16.2. 12-18 www.hietalahdenkauppahalli.fi

Jani Avelin

Kotikokkien herkkujaHelmikuussa vietetään Ravintolapäivää jo kahdeksatta kertaa. Taas on mahdollisuus maistella kotikokkien ja -leipureiden herk-kuja ympäri kaupunkia. Kuluvana vuonna järjestetään kaikkiaan neljä ravintolapäivää. Lisätietoa osoitteessa www.restaurantday.org

Ravintolapäivä 17.2.

Härkää New Yorkin malliinJuttutuvan keittiömestarit ovat käyneet opin-tomatkalla New Yorkissa. Matkan parhaat opit näkyvät Härkäviikkojen ruokalistalla. Tarjolla on muun muassa Hereford-härän sisäfi leepihviä ja grillattua härän entrecotea. Ystävänpäivänä järjestettävissä Härkä-peijaisissa tarjotaan muun muassa 72 tun-tia savusaunassa kypsennettyä häränjalkaa.

Härkäpeijaiset 14.2. Juttutuvassa, Säästöpankinranta 6

Fondueta moneen makuunTervasaaren Savu-ravintolan alkuvuosi mennään fonduen merkeissä. Savun fon-due-illoissa on mahdollisuus kokeilla eri-laisia fondueannoksia. Juustofonduessa pa-dassa on Jokilaakson savujuustokastiketta, lihafonduessa voi maistella härkää, poroa tai bratwurstia. Herkkusuut voivat dipata suklaakastikeeseen mansikoita, hedelmiä tai vaahtokarkkeja.

Fondue Menu 27.3. asti, ravintola Savu, Tervasaari

Afrikan makuja KalliossaKolmannella linjalla on avattu uusi ravintola Sandro, joka lupailee afrikkalaista kasvisruo-kaa. Tarjolla on aamiaista, lounasta, á la car-te -lista ja brunssia. Ravintolan tiloissa toimi ennen monitoimikioski Sandron kulma.

Sandro, Kolmas linja 17

Soppakeittiö laajentaaSoppakeittiö avaa uuden lounasravintolan Helsingin keskustaan Urho Kekkosen ka-dulle. Listalla on joka päivä kolme keitto-vaihtoehtoa. Soppakeittiön suursuosikki bouillabaisse on listalla lähes päivittäin. Soppakeittiö toimii myös Helsingin kaup-pahalleissa.

Soppakeittiö, Urho Kekkosen katu 4-6

23CULT24

MA

GA

ZIN

E

Helmikuu 2013

MILTÄ kuulostaa ravintolaillallinen, kun vieressä on käynnissä valokuvaussessio ja kamerat näyttävät livekuvaa keittiöstä? Stu-dioravintola Paksu toi pääkaupunkiin uuden konseptin, jossa asiakas pääsee kirjaimellisesti studioon syömään. Studioravintola Paksu on kahden ennak-koluulottoman miehen, Otto Helinin ja Pete Voutilaisen, perustama ravintola Helsingin ydinkeskustassa Yliopistonkadulla. Asiakas pääsee Paksussa seuraamaan li-venä valokuvastudion toimintaa ja keittiön tapahtumia sekä kuuntelemaan musiikkiesi-tyksiä. Samalla kun nauttii ruoastaan. – Vuosi sitten aloimme Peten tatuointi-liikkeessä kehitellä ideaa, miten yhdistäisim-me osaamisemme saman katon alle. Halu-simme luoda normeista poikkeavan paikan, joka antaisi asiakkaille ja työntekijöille mah-dollisuuden kokea jotain, mikä ei ravintolassa yleensä ole mahdollista, kertoo Otto Helin. Uransa ravintolakeittiössä tehnyt Helin sekä tatuoija ja media-alan ammattilainen Pete Voutilainen tarjoavat Paksussa ruokaa ja juomaa aamusta myöhäiseen yöhön. Tarjolla on aamupalaa, lounasta, a la carte -menu ja brunssi viikonloppuisin.

PAKSUN tyyli ottaa vaikutteita muun mu-assa Amerikasta ja Aasiasta yhdistäen niihin tuttuja, kotoisia raaka-aineita ja makuja.

– Ruokapuolta on kehittänyt kokkimaa-joukkueessakin vaikuttanut keittiömestari Toni Mikkonen, joka löytyi Peten tatuointi-penkistä. Hänen persoonansa ja elämänkat-somuksensa sopivat Paksun tyyliin, ja Toni onkin luonut ruokalistan, jota on vaikea lait-taa perinteisiin lokeroihin, kertoo Helin. Paksun valokuvastudiossa majaansa pi-tää valokuvaaja Nadi Hammouda. Hänen työskentelyään pääsee Paksussa seuraamaan vierestä ihan käytännössä. Nadi Hammouda on muun muassa ottanut Paksun miesten vessan kuvat. Vastaavasti naisten vessan seiniä koristavat Santtu Särkäksen kuvaamat otokset.

Ravintolan seinillä nähdään myös aika ajoin vaihtuvien taiteilijoiden töitä, ravintolan en-simmäiseksi taiteilijaksi valittiin Jyrki Riekki.

RAVINTOLAN pienellä lavalla kuullaan akustisia keikkoja, ja vuoden alussa avautui Paksun klubipuoli. Myös siellä on kameroi-ta, joten ruokailijat voivat seurata klubin ta-pahtumia, kuten musiikkivideon kuvauksia, reaaliajassa. – Tahdoimme luoda välittömän, hauskan ilmapiirin ja tunteen, että on sallittua olla oma itsensä. Paksuun saa tulla kuin omaan kotiinsa ilman perinteisten kaavojen luomaa

painetta. Meille on tärkeintä, että ihmiset tuntevat olonsa rennoksi ja turvalliseksi sekä viihtyvät, toteaa Helin. Helmikuussa Paksussa nähdään esiinty-mässä muun muassa Kauko Röyhkä ja Jarkko Martikainen.

Jenni Tepsa

Studioravintola Paksu, Yliopistonkatu 5

Studioruokailua Paksussa

Alkuruoka: Matalalämpölohta, savu-dressinkiä ja minttukurkkulientä. 12 euroa.

Pääruoka: Valkosipulin kanssa paistet-tua kanankoipilihaa ja maksaa, maissia ja tomaatti-chorizo -kastiketta. 21 euroa.

Jälkiruoka: Toskakakkua, lämmintä ki-nuskivaahtoa, sitruunarahkaa ja viikuna-lientä. 10 euroa.

Poimintoja Paksun ruokalistalta

Ravintolat Ravintolat ennen ja jälkeen tapahtuman

Ravintola OivaPoPoPoPoPoPoPoPoPoPoPoPoPoPoPoPPoPoPooPoPoPoPPPoPortrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtttttrtrtrttttthahahahahahahahahahahahahahahhhhahhahahhaahhah nininininininininiinininininniniininininnninniniinknknknknknknnknknknknknknknknknknkknknnkn atatatatatatatatattatatatatatataattatattatatuuu uu uuu uuuu uuuuuuuuuuu 55555555555555555555500000000000000000000000000000000000000000000000000000 5353535353535353535353535353335355355355353300 00 000 0 0 0 00 0 000 HeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHHHeeHeHeHeHeelslslslslslslslslslsllslslslslslslssllslslsssl inininininininininininininininninininininkikikikikikikikikikikikikiikikkikkikikikikip.p.p.p.p.p.p.p.p.p.p.p.p.ppp.p.p.ppp.pp.ppp 0 0 0 00 0 0 000 00 00 0 0000 00000101010101010101010101010101001010100010000 2 2 2 2 2 2 2 22222222222222219191919191919191919191919191991 22 22 2 2 222 22222222222298989898989898989898898989888989898989899999 00000000000000000000wwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwww.w.w.w.w.w.w.w.ww.ww.w.w.ww.www.ww.w.w.w.rarararararararararararararraarararrarararaaaaraviviviviviviviviviviviviviivivivivvvvvvvintntnntntntntntntntntntntntntntntntntntntnnnntolollolololololololololololololollo aoaoaoaoaoaoaoaoaoaoaoaoaoooaaaoaoaaaoivivivivivivivivivivivivivivivivvviivva.a.a.a.aa.a.a.a.a.a.a.aa..a.aaaaa fifififififififififififififififififififioioioioioioioioioioioioioiooioioioioioioiooioioioo vavavavavavavavavavavavaaavavavavavvavvavavvvavvvva@r@r@r@r@r@r@r@r@r@r@r@r@r@r@r@@r@r@r@@r@r@@@@r@rr@ avaavavavavavavavavavavavavavavavaavvininininininininininininininininnnnnninni totototototototototottotottotottototototttootolalalalalalalalalalalalalalalalaalaalalalaoioioioioioioioioioioioioioiioioioioioioioooivavavvavavavavavavavavavavvavavavvva.fi.fi.fi.fifififi.fi.fi.fi.fi.fi.fi.fifi.fi.fififi

AvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAvAAAAAAAAAAAvAAvoioioioioioioioioioioiioioioioioiioioiiiooio nnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn aa:a:a:a:a:aa:a:a:aa:aaa:a:aaamamamamamamamamamamamamamamamammmmmammmmammmmmm –––––––––– tititititititititititiitititititi k k kk k k kkkkkk k kk kkkkkkkkklololololololololololololololollololololololllo 1 1 1 1 11 1 111 1 11 11110.0.0.0.0.0.0.0.00.00.0.0.00.0.000000.3030303030303030303030303030303030303030303033303 –––––––––––– 242422424242424242442424224242424242244222 .0.0.00.0.0.0.00.0.0.0.0.0000.0. 000000000000000000kekekekekekekekekekekekekekekekekkekekekekkkekkkekekkke ––––––––––––––––– tototototototototototototototototoooottotooootto k k k kkkk k kk k k kkk kkkkkkkkkkkkkklololololololololololololloloollooo 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1111110.0.0.0.0.0.0.0.0.0.000.0.0.0.00 3030303030303030303030303030303330303033333033333030 ––––––––––– 0101010010101010101010101010100010100111011.0.0.0.0.00.0.0.0.00.0.0.0000.00. 000000000000000000000pepepepepepepepepepepepepepepeppeepepepepeppeeepppppp k kk kk k kk k k k kk k kkkk kkkkklolololololololoollolololololooolooo 1 1 1 1 1 1 1 111 1111110.0.0.0.0.0.0.0.0.00.0.0.0.0.0.0.000 30303030303030303030300303030003030303030 –––––––––– 0202020202020202020020202202020020020000 .0.0.0.0.00.00.0.0.00.0.00.0.000000000000000000000000000lalalalaaalalalalalalalalalaalallalallalaallaall k k k k k k kkk kk kkkkkkkkkkkkkklololololololololololololollolololololloloooooo 1 1 1 1 11 11 11111 11111111110.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0.000000.000.000 00000000000000000000000000000000000000 –––––––– 020202020200202020202020200202000200020202020 .0.0.0.0.0.0.000.00.0.0.000.000000000000000000000000000sususususususususuusuusuusususuusuusussuusuuu k k k k kkk kk k kk kkk kkkkkkk kkklolololololololololololololllololololollllooooo 1 1 1 1 1 1 1 111 111111.1.1.1.1.111.1.1.1.1.11.11.11 0000000000000000000000000000000000000000000000000 –––––––––––––– 171717171717171717171717177711717.0.0.0.0.0.0.0.0000.0.0.00.0.0.0000.0.0... 000000000000000000

19,50 €plo Sävelen uudistunut

BRUNSSI 16€lauantaisin klo 11-15

Pullo skumppaa (4-hengelle)brunssin yhteydessä

20€ (Norm.35€)

Tarjous voimassa maaliskuun 2013 loppuun saakka.

HUOM!Sävelen menu uudistuu 7.2.

Tervetuloa maistamaan!

Ravintola Sävel - Hämeentie 2, Helsinki (09) 774 1082www.kallionsavel.fi

Viinibaari LatvaKorkeavuorenkatu 25

Ma-ti 16–24Ke-pe 16–02

La 14–02

Ravintola JuuriKorkeavuorenkatu 27

Ma-Pe 11–22 (23)La 12–22 (23)Su 16–22 (23)

Drinkille teatterin jälkeen? Syömään ennen elokuvaa? Cult24 suosittelee:

Sam

u H

upli

CULT24

MA

GA

ZIN

E

24 Helmikuu 2013

lapsiperheille

HelStrips Kuvia kaupungilta

Vantaa – tuo tapahtumarikas suurkaupunki.

Pauli Jokinen

Testaa oletkoCULTurelli

VAST

AU

KSE

T

VA

IKEA

T

M

EDIU

M

H

ELPO

T

Tulokset: 1-4 pistettä: aloittelija, 5-8 pistettä: harjaantunut, 9-12 pistettä: culturelli

ettekö te tiedä kuka minä olen?

Olen kuvannut itseni* Olen Petri Luukkainen, 28-vuo-tias elokuvaohjaaja. Olen ohjannut dokumenttielo-kuvan Tavarataivas. Se kertoo kuin-ka suljin kaikki tavarani varastoon, josta sain hakea vain yhden tavaran päivässä yhden vuoden ajan. Idea lähti liikkeelle siitä, että koin tarvetta tehdä muutoksen elämässä-ni. Halusin myös ilmaista itseäni elokuvan kautta. En ole aikaisem-min ollut kameran edessä, se tuntui ensin ajatuksena hirveältä. Mietin olisiko ensimmäinen esine, jonka varastosta haen, makuupussi vai pilkkihaalari? Jotain lämmintä sen pitää olla, että pysyy hengissä. Aloitimme kuvaukset tammikuun pakkasilla. Lopulta ensimmäiseksi esineeksi valikoitui iso huopatakki, se oli monikäyttöinen ja sen kanssa pystyin lähtemään duuniinkin. Ajattelin, että pääsen eroon ta-varasta, kun vien kaiken varastoon. Mutta koko vuoden vain ajattelin tavaroita, tavarat eivät poistuneet mielestäni missään vaiheessa. Vaatteet ovat välttämättömimmät tavarat, joita ihminen elämässään tarvitsee. Vaatteet tuovat lämpöä, mutta niillä on myös sosiaalinen vai-kutus. Vaatteilla annetaan mielikuva itsestä. Kyllä sitä vilkaisee peiliin en-nen kuin lähtee ovesta ulos. Ilman puhelinta ja tietokonet-

ta pärjää vaihtelevasti. Aika hyvin pystyy luovimaan tässä maailmassa ilman niitäkin. Se vaatii kärsivälli-syyttä itseltä ja muilta. Oletin alussa, että koko vuodesta tulee todella hankala. Suunnittelin, että pahimmassa tapauksessa haen varastosta kännykän, soitan äidille ja otan junan kotiin Kouvolaan. Sel-lainen takaportti oli olemassa. Mutta sitä ei onneksi tarvinnut käyttää. Rahaa en saanut vuoden aikana käyttää kulutushyödykkeisiin, en ostanut uutta enkä käytettyä tava-raa. Kävin paljon ulkona syömässä ja elokuvissa, niihin melkein kaikki rahani menivätkin. Aikaisemmin olen tehnyt muun muassa mainoselokuvia, tv-sarjoja ja lyhyelokuvia. Olen opiskellut Heltechissä. Ensimmäinen elokuva, joka nuorena teki suuren vaikutuksen, oli Peter Weirin Gallipoli. Sen lop-pukohtaus oli shokki. Asun yksin Helsingin Herman-nissa kaksiossa. Sieltä elokuvanikin alkaa. Tällä hetkellä tosin olen eva-kossa putkiremontin takia. Nyt te tiedätte kuka olen.

Pauli Jokinen

Tavarataivas ensi-illassa 1.2.

1. Kuka näyttelee lentokonekaapparia uudessa elokuvassa Kaappari?2. Kenen kirjoittama kirja on Kirjava satama (1937)?3. Kuka teki Sibelius-monumentin?4. Millä vuosikymmenellä Helsingin olympiastadion valmistui?

5. Kenen kirjoittama kirja on Ryysyrannan Jooseppi (1924)?6. Kenen fi losofi nen teos on Näin puhui Zarathustra (1885)?7. Minkä yhtyeen levy on Kill ’Em All (1983)8. Missä Helsingin teatterissa pyörii parhaillaan näytelmä Frankenstein?

9. Mikä palkinto myönnettiin Heikki Paakkaselle tammikuussa?10. Mistä oopperasta on aaria La donna e mobile?11. Kuka ohjasi elokuvan Elokuun rapsodia (1991)?12. Kuka arkkitehti suunnitteli Ateneumin?

* Haastateltava keksi itse otsikon

Helsinki: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Tiketti, Kaapelitehdas, Korjaamo, Ryhmäteatteri, KokoTeatteri, Bio Rex (LippuRex), Nosturi, Ateneum, Taidehalli, Arkkitehtuurimuseo, Kiasma, Valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Sinebrychoffi n taidemuseo, Galleria G, Galleria Dix, Yliopiston pääkirjasto (Kaisa-talo), Vuotalo, Malmitalo, Kanneltalo,

Kirjasto 10, Viikin kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Pohjois-Haagan kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto, Jakomäen kirjasto, Kontulan kirjasto, Vallilan kirjasto, Maunulan kirjasto, Oulunkylän kirjasto, Munkkiniemen kirjasto, Pitäjänmäen kirjasto, Malminkartanon kirjasto, Vanhan kuppila, Corona Baari, Aschan Cafe Jugend, Ravintola Ilves, Pop & Jazz Konservatorio, Cafe Giovanni, Robert’s Coffee (Sähkötalo), Kauppakeskus Kluuvi, Ympyrätalo, Itäkeskus, S-market (Ruoholahti) Kauppakeskus Ruoholahti, Sokos Vaakuna, Fennian kortteli, Kauppakeskus Arabia, Kauppakeskus MalmiNova, Kauppakeskus Ristikko, Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Helsingin kaupungin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, elokuvateatteri Orion, Savoy-teatteri, ravintola Sävel. Espoo: Sellon kirjasto, Entressen kirjasto, Espoon kulttuurikeskus, Kauppakeskus Iso Omena, Kauppakeskus Heikintori, Kauppakeskus Galleria, Kauppakeskus Länsikeskus, WeeGee-talo. Vantaa: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäki-talo, Kauppakeskus Jumbo, Kauppakeskus Tikkuri, Ravintola Pormestari, Lumo, Konserttitalo Martinus.

1. Kari Hietalahti, 2. Ernst Hemingwayn, 3. Eila Hiltunen, 4. 1930-luvulla,5. Ilmari Kiannon, 6. Friedrich Nietzschen, 7. Metallican, 8. Kansallisteatterissa, 9. Sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinto, 10. Rigolettosta, 11. Akira Kurosawa,12. Th eodor Höijer

Taidetta lapsille ja vanhemmilleTAIDE. Annantalolla vietetään helmikuussa neljä kertaa Taide-neuvolan avointen ovien päivää. Taideneuvolat on tarkoitettu 3–6 -vuotiaille vanhempineen. Niihin on vapaa pääsy ja mukaan mahtuu 30 ensimmäistä. Mukana on vie-railevia taiteilijoita, jotka opastavat oman taiteenlajinsa saloihin.

Taideneuvolan avoimet ovet Annantalolla 4.2., 11.2., 18.2. ja 25.2.

Unettavia laulujaMUSIIKKI. Sopraano Ilona Jo-kinen ja kanteletaiteilija Mirva Minkkinen tulkitsevat lauluja unesta, nukkumisesta ja Nukku-matista. Duo esittää tunnelmapa-loja laajasta kehtolauluperinteestä sekä Minkkisen omia sävellyksiä. Tunnelman viimeistelee Martta Wendelinin piirrustuksiin poh-jautuva visuaalinen maailma. Ta-pahtuma on yli 4-vuotiaille ja kes-tää 35 minuuttia.

Keinu, keinulaiva unten meren ulapalla -konsertit Kannel-talossa 9.2. klo 13 ja 16.

Nukekotia koristamassaTYÖPAJA. Helsingin kaupun-ginmuseon Lasten kaupungissa järjestetään helmikuussa nuk-kekotityöpaja. Työpajassa voi kokeilla pienoishuonekalujen tekemistä nukkekotiharrastaja Leila Vikströmin opastuksella. Työpajoissa opitaan kokoamaan valmiista osista muun muassa no-jatuoleja, pöytiä ja sänkyjä, joita myös hiukan verhoillaan ja koris-tellaan. Valmiit työt jäävät Lasten kaupunkiin, mutta jokainen saa yhden työnsä muistoksi kotiin.

Nukkekotityöpaja Lasten kaupungissa, Sederholmintalo 13.2.

Gommi ja Pommi jaksavatMUSIIKKI. M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen Gommi ja Pommi jaksavat ihastuttaa lapsia vuodes-ta toiseen. Helmikuussa kaksikko esiintyy Tavastian lastenkonser-tissa. Konsertin kesto on tunti ja sylivauvat sisään maksutta.

Gommi ja Pommi Tavastian lasten-konsertissa 24.2.

Cult24

cult24 magazine helmikuu 2013

Documents